GEENIT JA LIIKUNTA KUNTOTESTAAJAT TESTIIN P~,RHE ON VAHVA ' LIIK{!NTAVAIKUTTAJA
Paino: Vammalan KirJapaino Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 43. katriina.kukkonen-harjula@uta.fi Liikunta &Tiede 2/2006 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisfo@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (vast.) I•·· Kari L. Tätä uutta tutkimusaluetta selvittelee Kujalan ja Kovasen artikkeli. Terveysliikunnan alalla on uusi saksankielinen lehti Bewegungstherapie und Gesundheitssport (www.thieme-connect.com/ ejournals/toc/bug). Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Pilvikki Heikinaro-Johansson Alexander Holthoer Terhi Huovinen Kirsi Hämäläinen Pasi Koski Raija Laukkanen Markku Ojanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kuvat: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Maailman terveysjärjestö kannustaa liikkumaan terveydeksi. Uutena piirteenä on, että perustetaan englanninkielisiä lehtiä (esim. Kävelyseminaarin perusteella jää kuitenkin tunne, että arkiaktiivisuus ei vielä ole tehnyt itseään uskottavaksi Saksassa. Nyt tarkastellaan liikunta-aktiivisuuteen vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä ja ympäristötekijöitä. Idean isinä toimivat lähiyliopiston liikuntatieteen professorit. Suomessa Liiku Terveemmäksi -päivää vietetään 10. Niinpä meiltä muunkielisiltä jää tutkimustuloksia pimentoon, jos seuraamme vain englanninkielistä kirjallisuutta. Edelleen toivotaan, että maksullinen urheiluklubityyppinen ryhmätoiminta enintään parilla viikkotapaamisella lisäisi koko kansan muutakin fyysistä aktiivisuutta. Yhtenä päätukijana oli mm. Lisäksi toivomme apua kaikilta liikuntatieteiden alojen tutkijoilta kun julkaisette kansainvälisesti, tehkää tutkimuksenne tuloksista ja niiden käytännön sovellutuksista lyhyt yhteenveto Liikunta & Tiede -lehteen! Tässä numerossa jatkuu Laakson ja tutkijaryhmän katsaus suomalaisten lasten fyysisestä aktiivisuudesta viime vuosikymmeninä. MONIPUOLISTA LIIKUNTATIETEELLISTÄ TIEDONVÄLITYSTÄ KATRIINA KUKKONEN-HARJULA ääsin maalis-huhtikuun vaihteessa nauttimaan Etelä-Saksan keväästä ja tutustumaan Karlsruhen yliopiston liikuntatieteellisen laitokseen. Tilaisuuteen osallistui kolmisen sataa vertaisohjaajaa ja kaupunkilaista heistä noin puolet oli liikkeellä sauvoin. UKK-instituutti on tehnyt tutkimusyhteistyötä hankkeessa,jossa noin 500 tamperelaiselle ja saksalaiselle on tehty terveyskuntotestejä sekä kyselyin selvitetty heidän fyysistä aktiivisuuttaan. Yhteensä 100 miljoonan saksankielisen kielialueella liikuntatieteellinen julkaisutoiminta tapahtuu lähes täysin saksaksi. Fyysisen aktiivisuuden määrä ei kuitenkaan suoraan kuvaa kunto-ominaisuuksia, koska jälkimmäiseen voivat vaikuttaa myös perintötekijät. Tässä numerossa alkaa dosentti Kari Kalliokosken vetämä uusi palsta, jossa esitellään lyhyesti uusia kansainvälisiä tutkimustuloksia niin liikunta biologian kuin liikuntalääketieteen alalta. Bad Schönbornin kylpyläkaupungissa on 10 vuoden ajan järjestetty kävelyviikonloppu. teemalla Aktiiviset yhteisöt. vuosikerta ISSN 0358-7010. Lisäksi esitellään kuntotestauksen nettisivusto, jossa kuntotestausta tekevä liikunta-alan tai terveydenhuollon palveluntuottaja voi rekisteröityä laatujärjestelmään. osavaltion suurin sairasvakuutusyhtiö, joka on ottanut UKK-kävelytestin osaksi vakuutusohjelmaansa. European Review of Aging and Physical Activity), mutta ne eivät aina löydy Sporttai Medlinetietokannoista, joita Suomen tutkijat useimmiten seuraavat. 5. Lähiviikkoina avataan Kävelyklubihankkeen uudistetut kotisivut (www.kavely.fi), joka on osa kävelyliikunnan edistämisohjelmaa
METit kertovat kuinka kuormittavaa liikunta on . Lauri Laakso, Heimo Nupponen, Leena Koivusilta, Arja Rimpelä, Risto Telama 13 POL TTOPISTEESSA: Energiataloudellista liikuntaa. Maarit Nevalainen 41 Tutkimusuutisia Liikunnan biotieteiden maailmasta. Perheellä on Suomessa vahva vaikutus lasten liikuntaharrastuneisuuteen. Heli Valkeinen 47 Kuntoon kotona opas monipuoliseen harjoitteluun eri välineillä. 2 Pääkirjoitus. Maarit Nevalainen 40 Uintiavustaja maksutta mukaan. Hyvin koulussa menestyvät nuoret harrastavat liikuntaa enemmän kuin huonosti menestyvät. Katriina Kukkonen-Harjula 4 Liikkuvaksi nuoreksi kasvaminen on monen tekijän summa. Kari Keskinen 14 Geenit ja liikunta: Fyysinen kunto rakentuu perimästä ja ympäristötekijöistä. Kuntotestausta tekevät tahot voivat nyt testata oman kuntonsa osoitteessa www.kuntotestaus. Liikunnan lisääminen on työterveyshuollon, liikuntajärjestöjen ja monien kaupallisten toimijoiden kiinnostuksen kohde. Suomalaisuus, kansallinen konteksti on ollut keskeinen urheiluhistorian tuottamisessa ja sitä koskevassa keskustelussa . Tuula-Maria Asikainen 22 Salibandyn kasvukipuna yleistyvät vammat. Terhi Huovinen ja Pilvikki Heikinaro-Johansson 44 Kuusviisplus -projekti valmentaa toimintakyvyn ylläpitämiseen. Urheiluhistorialle tuli kansallinen tilaus kirjoittaa ja elää uudelleen suuri menneisyys. Pekka Wimmer TUTKITTUA 53 Väitösuutiset. Juha Karvonen, Katri Korolainen LUETTUA 46 Liikuntalääketiede. Jari Parkkari, Kati Pasanen, Pekka Kannus 26 Osaamiset kohtaamaan työpaikkojen liikunnassa. Terhi Huovinen 50 Sata altaassa. Kun tänään vaihdevuosissa olevat naiset syntyivät, väitti tieteellinen alan oppikirja, että liikunnan myönteiset vaikutukset näkyvät vain pienillä tytöillä . Vahvimmin vaikuttavat kuitenkin lapsen omat liikuntakokemukset. MET vastaa ihmisen kuluttamaa hapen määrää levossa. Perimä vaikuttaa osin myös siihen, miten tehokkaasti harjoitus kohottaa suorituskykyä . Salibandyssa tapaturmia sattuu tuhatta liikuntatuntia kohden kolme kertaa useammin kuin kuntoja kilpaurheilussa keskimäärin . Laatujärjestelmä perustuu itsearviointiin ja antaa työkalun oman toiminnan arviointiin ja kehittämiseen. Riski pienenee riittävästä lihaskunnosta huolehtimalla ja käyttämällä suojavarusteita. Tiina Heinonen, Jyrki Aho 34 Annos urheiluhistoriaa yhden bibliografian verran. U intiavustajaa tarvitsee jatkossa myös yhä laajempi joukko ikääntyneitä uimareita. net. Leena Laine 35 Ongelmana kansallisen historian harha. Hannele Hiilloskorpi 48 Näkökulmia kaikille avoimeen liikuntaan varhaiskasvatuksesta. Kari Kalliokoski TAPAHTUNUTTA 37 Lauri Laakso ja Leena Kaivola eurooppalaisen liikuntakorkeakoulujen verkoston ENSSEE:n hallitukseen. Tero Matkaniemi 51 150 vuotta porilaista purjehdusta. Uimari, joka tarvitsee avustajaa altaassa voi joutua maksamaan harrastamisestaan kaksinkertaisen hinnan. Urho Kujala, Vuokko Kovanen 19 Nainen ja vaihdevuodet: Liikunnan avulla aktiiviseen ja hyvinvoivaan vanhuuteen. 42 2nd World Summit on Physical Education: Lapsilla on oikeus laadukkaaseen liikuntakasvatukseen. Leena Laine 38 Avustaja mahdollistaa soveltavan uinnin harrastamisen. Lihasvoiman periytyvyydeksi on kaksostutkimuksissa arvioitu 30-50 prosenttia. Ari Mänttäri 31 Kuntotestauksen laatujärjestelmä: Eväitä arviointiin ja kehittämiseen. Kun liikunnan ja työterveyshuollon ammattilaisten osaaminen saadaan kohtaamaan hyötyvät kaikki . Sirpa Lusa, Tuija Tammelin ja Kimmo Saarinen 29 Kunto testissä METit kertovat. Jouko Kokkonen 52 Liiku mieli hyväksi
Teksti: LAURI LAAKSO, HEIMO NUPPONEN, LEENA KOIVUSILTA,ARJA RIMPELÄ & RISTOTELAMA Liikkuvaksi nuoreksi on lllonen tekijän 4 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 2 /2006
Hyvin koulussa menestyvät nuoret harrastavat liikuntaa enemmän kuin huonosti menestyvät. Vahvimmin vaikuttavat kuitenkin lapsen omat liikuntakokemukset. T ässä katsauksessa kuvataan suomalaisten tutkimusten perusteella keskeisiä nuorten liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevia ja sitä sääteleviä tekijöitä. Katsauksen lähdeviittaukset LIIKUNTA & TIEDE 43 • 21= 5. Erojen pienenemisestä huolimatta pojat osallistuvat edelleen enemmän urheiluun ja intensiiviseen liikuntaan ja käyttävät liikuntaan enemmän aikaa kuin tytöt. Erot nuorten liikunta-aktiivisuudessa eri sosiaaliryhmien välillä eivät ole juurikaan muuttuneet viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Sukupuolten erot liikunta-aktiivisuudessa ovat Suomessa vähäisempiä kuin useimmissa muissa maissa. Tarkastelun jaottelun taustalla on sosialisaatioteorioihin perustuva käsitys yksilön biologisen ja psykologisen taustan sekä sosiaalisen ja fyysisen ympäristön merkityksestä liikuntaan sosiaalistumiselle. Kuvioon 1 on sosialisaatioteorioihin perustuvan tiedon mukaisesti rakennettu malli liikuntaan yhteydessä olevista tekijöistä. kasvaminen summa Perheellä on Suomessa vahva vaikutus lasten liikuntaharrastuneisuuteen. Erityisesti urheiluseuraliikunta on ominaista pitkän koulu-uran nuorille ja vähäinen liikunta ammatillisia opintoja suorittaville
Iällä ja sukupuolella on selvä biologinen perusta, mutta ne ovat voimakkaasti myös kulttuuriin sidottuja. Yksilölliset tekijät Ikä ja sukupuoli. ·1 on tehty tavanomaiseen tapaan, paitsi tapauksissa, joissa on tehty uusia analyyseja seuraavista suomalaisista tutkimuksista: Nuorten terveystapatutkimus (NTTT), Lasten ja nuorten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASER!), Suomalaisten lasten liikunta-aktiivisuuden perusselvitys (LAPS SUOMEN) , Liikunnan seuranta (LISE), Koululaisten liikunnallisuus (KOULI) (tarkempi selvitys Laakso, Nupponen, Rimpelä & Telama 2006, 11). Liikunnan keskimääräisen vähenemisen lisäksi varsinkin pojilla on havaittavissa eräänlaista liikuntaharrastuksen polarisoitumista iän mukana siten, että yhtäältä vähän liikkuvien ja passiivisten määrä lisääntyy, ja toisaalta lisääntyy myös liikuntaa paljon ja intensiivisesti harrastavien määrä kohtuuliikkujien vähetessä (Nup6 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 2 /2006 Biologiset tekijät Fyysinen • sukupuoli LIIKUNTAympäristö •ikä 1---+ AKTIIVISUUS .,_ • asuinpaikka • kehonorganisoitu/ • vuodenaika YKSILÖLLISET rakenne ei-organisoitu TEKIJÄT •tiheys Psykologiset • määrä Sosiaalinen tekijät • intensiteetti ympäristö 1---+ • laatu 1---+ • minä• perhe kokemus I+• kaveripiiri • motivaatio Kuvio 1. Iän ja sukupuolen on havaittu olevan selvästi yhteydessä liikuntaan lähes kaikissa maissa, missä sitä on tutkittu, niin myös Suomessa. Tämä sukupuoliero iän mukaisessa kehityksessä näkyi jo 1969 (Telama 1970) ja on havaittu monesti sen jälkeen kouluikäisillä (Nupponen 1981, 179; Silvennoinen 1981; Telama & Yang 2000; KOULI; LISE) ja nuorilla aikuisilla (Laakso 1981), joskaan ei pitkittäisaineistossa yhtä selvänä (Nupponen 1997, 190). Pojat ovat aktiivisempia kuin tytöt ja iän mukana liikunta vähenee molemmilla sukupuolilla. Kulttuuritausta ilmenee mm. siten, että kun useimmissa muissa maissa nimenomaan tyttöjen liikunta vähenee enemmän kouluiän aikana (Roberts, Tynjälä & Komkov 2004), Suomessa vähenee enemmän poikien liikunta. Iän mukana siis sukupuoliero liikunnassa pienenee ja joidenkin liikunnan mittareiden mukaan häipyy kokonaan (kuvio 2) . Liikunnan vähenemiseen kouluiän aikana kiinnitti huomiota tutkimuksessaan Karl Bruhn jo 1920-luvulla (Bruhn 1929). Nuorten liikunta-aktiivisuuden säätelijät Urheiluseura liikunta (2 krt / vko tai useammin) % 60 -.-----------------------, 50 40 30 20 10 % 12 V 70 60 50 40 30 20 10 -10 12 V 14v 16 V ikä Seuran ulkopuolinen liikunta (2 krt / vko tai useammin) 14 V 16 V ikä 18 V 18 V YMPÄRISTÖ 11 Pojat D Erotus pojat-tytöt 11 Pojat D Erotus pojat-tytöt Kuvio 2. Tällöin on tekstissä käytetty tutkimuksen lyhennettä. Liikuntaharrastus urheiluseurassa ja seuran ulkopuolella vähintään kaksi kertaa viikossa iän ja sukupuolen mukaan vuonna 2005 (NTTT)
2000.) BMI:ä koskevien tulosten kanssa ovat samansuuntaisia havainnot somatotyypin ja liikuntaharrastuksen yhteydestä. B tyypin käyttäytymiseltä nämä piirteet puuttuvat. Kouluikäisten seurantatutkimuksessa rakenteeltaan samanlaisina pysyneet tai ektomorfeiksi (hinteliksi) muuttuneet lisäsivät liikuntaa, kun taas endomorfeiksi muuttuneet (lihoneet) vähensivät liikuntaa (Holopainen 1990, 146). Yksilöllisistä tekijöistä psykologiset muuttujat ovat kaikkein voimakkaimmin yhteydessä nuorten liikuntamotivaatioon ja -aktiivisuuteen. Toisaalta on havaittu, että biologinen ikä saattaa korreloida positiivisesti myös joidenkin liikuntalajien taitoihin (Holopainen 1990, 112-116). Myös hyvän kunnon tärkeys korreloi merkitsevästi liikuntaan. 2002, 39-41; KOULI ; LISE). ponen & Telama 1998, 49; Telama & Yang 2000) . A tyyppiä on kuvattu kiireiseksi, kilpailulliseksi ja aggressiiviseksikin ja sen on havaittu tai oletettu olevan yhteydessä sydäntautiriskiin. 2002; Telama, Nupponen & Yang 2005) . Urheiluseuratoiminnan ulkopuoliseen liikuntaan osallistumisessa ei ole eroa poikien ja tyttöjen välillä, eikä se ole muuttunut viime vuosina (kuvio 3). 2004). % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Liikunnan tiheys urheiluseurassa ja urheiluseuran ulkopuolella (vähintään kerran viikossa) -+----------------,-... Selitys lienee kuitenkin enemmän psyykkis-sosiaalinen kuin biologinen ja liittyy yleiseen iän mukana tapahtuvaan liikunnan vähenemiseen. en ,-... (Telama, Nupponen Yang 2005; Yang 1997; Yang ym. Toisaalta liikunta on saattanut ehkäistä painonnousua tai jopa vähentää painoa. Myös murrosiän alkaminen vähentää liikunta-aktiivisuutta lähinnä 12-vuotiaista lähtien (Laakso & Telama 1981; Nupponen 1997; Yang 1991). Koetun pätevyyden lisäksi myös se, millä perusteella pätevyyttä arvioidaan, on yhteydessä liikuntaan. Myös kilpailusuuntautuneisuus korreloi positiivisesti, mutta heikosti liikuntaan. Tehtäväsuuntautunut henkilö kokee onnistuneensa kun on yrittänyt parhaansa tai parantanut omaa suoritustaan välittämättä muiden suorituksista. A tyyppi, jota kuvaa kärsimätön aggressiivinen aktiivisuus ja kilpailullisuus, korreloi sydänriskeihin, mutta ei liikuntaan. CO CO CO CO en en en en en en en Vuodet Pojat, urheiluseura Tytöt, urheiluseura D Pojat, urheiluseuran ulkopuolella D Tytöt, urheiluseuran ulkopuolella Kuvio 3. Sukupuoliero on hieman vähentynyt myös ajan mukana urheiluseuraliikuntaan osallistumisessa (kuvio 3) ja nykyään liikunnan sukupuoliero onkin Suomessa pienempi kuin useimmissa muissa maissa (Roberts ym. ,-... (Telama ym. Egoeli kilpailusuuntautuneen henkilön pätevyyden ja onnistumisen arviointi tapahtuu vertailemalla omaa suoritusta muiden suorituksiin. LASER! -tutkimuksen yhteydessä on eritelty myös A-tyypin käyttäytymisessä kaksi ulottuvuutta (KeltinkangasJärvinen & Räikkönen 1990). Tehtäväsuuntautuneisuus korreloi kohtalaisen voimakkaasti liikuntaharrastukseen sekä pojilla että tytöillä. Sen sijaan vastuullinen A tyyppi, jota kuvaa vastuunLIIKUNTA & TIEDE 43 • 2/2006 7. Erojen pienenemisestä huolimatta pojat edelleen osallistuvat enemmän urheiluun ja intensiiviseen liikuntaan ja käyttävät liikuntaan enemmän aikaa kuin tytöt (Nupponen, Halme & Parkkisenniemi 2005; Nupponen & Telama 1998, 45-46; Pääkkönen 2002; Tammelin 2003; Telama ym. Hän kokee onnistuneensa kun on parempi kuin muut. (Telama, Nupponen & Yang 2005) . Koettu fyysinen pätevyys, eli kuinka hyväksi itsensä kokee liikuntakyvyissä ja -suorituksissa, on merkittävä liikunta-aikomusten (Lintunen ym. Negatiivinen yhteys voi merkitä sitä, että ylipainoisuus jonkin verran rajoittaa liikuntaan osallistumista tai että liikkumisen vähäisyys lisää painoa. Useimmat liikuntaan yhteydessä olevat psyykkiset tekijät liittyvät minäkäsitykseen. Poikien ja tyttöjen osallistuminen urheiluseuraliikuntaan ja urheiluseuran ulkopuoliseen liikuntaan vuosina 1977 2005 (NTTT, kysymysmuoto muuttui hieman vuonna 1991) Kehonrakenne. en 00 M Ln ,-... 1999) tai liikunta-aktiivisuuden ennustaja (Holopainen 1990, 132133; Huisman 2004, 86; Telama ym. On eroteltu kahdenlaista tavoitesuuntautuneisuutta. Persoonallisuuden ja mielenterveyden kannalta tärkeä itsearvostus on positiivisessa yhteydessä liikuntaharrastukseen (Liimatainen 2000, 92-95) . Psykologiset tekijät. Vielä voimakkaammin on yhteydessä nuorten liikuntaan se, kuinka tärkeää heille on olla hyviä liikunnassa, eli kuinka paljon he arvostavat liikunnallista taitavuutta ja osaamista. Biologisista tekijöistä on painoindeksin (BMI) ja ihonalaisen rasvamäärän todettu olevan negatiivisessa yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen sekä pojilla että tytöillä, joskin yhteydet ovat olleet heikkoja. 2002; 2005.) Sydänja verisuonitautien tutkimuksen yhteydessä on kuvattu kahdenlaista käyttäytymistyyppiä Aja B
Harrastamattomia tai satunnaisharrastajia oli 16ja 18-vuotiaiden joukossa vähemmän lukiolaisissa kuin työssäkäyvissä ja ammattikoululaisissa. Nuorisourheilun kannalta vanhempien merkitys ja vaikutus voi olla hyvinkin monimuotoista, sillä perheen nuorten urheilu voi muuttaa paljon perheen jokapäiväisiä toimintoja sosiaalistaa vanhempiakin kiinnostumaan urheilusta (Vanhalakka-Ruoho 1981; 1990). Perheen lisäksi tärkeä liikuntaan sosiaalistava tekijä voi olla vertaisryhmä eli kaveripiiri. 1996). Lintunen ym. Vanhempien liikuntaharrastuksen yhteyttä lasten harrastukseen voidaan selittää monin tavoin. Vanhempien vaikutus voi perustua mm. 1996). Viimeaikainen sosiaalis-kognitiivinen liikuntamotivaation ja -harrastuksen tutkimus on kiinnittänyt huomiota harrastusintentioon eli henkilön arvioon liikuntaan osallistumisen todennäköisyydestä (esim. Myös muut perheen jäsenet ja heidän liikunta-aktiivisuutensa voivat edistää nuoren liikuntaharrastusta. Isän vaikutus on ollut yleensä vahvempi kuin äidin ja pojilla korrelaatiot ovat vahvemmat kuin tytöillä. Laakso (1981) havaitsi, että sisarusten liikuntaharrastus selitti myös aikuisiän liikuntaa siten, että miesten harrastukseen oli yhteydessä erityisesti veljien ja naisilla sisarten liikunta. hyväksyvän asenteen, rohkaisun ja sosiaalisen tuen osoittamiseen, käyttäytymismallien Psyykkisten tekijöiden vahva yhteys nuorten liikuntaan on tärkeä viesti vanhemmille, kouluille ja urheiluseuroille. Kuitenkin tytöistä erittäin aktiivisia liikunnan harrastajia oli eniten koulua käymättömien joukossa. Koulu-ura ja koulumenestys. (Laakso & Telama 1981; Rautava ym. 2003; Telama & Laakso 1983; Telama ym. Vastuullinen johtajuus -asteikossa on joitakin samankaltaisia asioita kuin edellä kuvatussa tehtäväsuuntautuneisuudessa (Yang 1997; Yang ym. Vaikka yhteiskunnassa ja liikuntakulttuurissa on tapahtunut suuria muutoksia viime vuosikymmenien aikana, eivät erot nuorten liikunta-aktiivisuudessa eri sosiaaliryhmien välillä ole paljonkaan muuttuneet viimeisten 28 vuoden aikana (NTTT). Kuten kuviosta 4 näkyy, on lasten liikunta-aktiivisuus ollut koko ajan selvästi suurempi niissä perheissä, joissa isän koulutus on korkea kuin niissä perheissä, joissa isän koulutus on matala. Koulun vaikutus näkyi myös verrattaessa koulunsa lopettaneita ja koulun käyntiä jatkaneita. Pojilla koulun lopettaminen ei vaikuttanut liikuntaharrastukseen, mutta tytöillä koulua jatkaneet olivat selvästi lopettaneita. Sosiaalisen aseman indikaattorina on yleensä käytetty vanhempien koulutusta tai ammattiasemaa, joista molemmat korreloivat lasten liikuntaan (Laakso & Telama 1981; Tammelin ym. 2002; Yang 1997; Yang ym. Koska ylempien sosiaaliryhmien vanhemmat harrastavat enemmän liikuntaa kuin alempien ryhmien aikuiset, voi osa vanhempien aseman yhteydestä lasten liikuntaan selittyä vanhempien liikuntaharrastuksen kautta. Sosiaalisen aseman osoittajana on käytetty isän koulutusta, koska on havaittu, että isän koulutus korreloi vahvemmin lasten liikuntaan kuin ammattiasema (Yang ym. 1998; 2000). Kaksisuuntaisen varianssianalyysin perusteella lasten urheiluseura-aktiivisuuden ero on kasvanut isän koulutuksen mukaisissa ryhmissä vuodesta 1991 vuoteen 2005 tilastollisesti merkitsevästi. 2003; Telama & Laakso 1983; Telama ym. 1999). Paitsi vanhempien liikuntaharrastus, myös heidän osallistumisensa lasten liikuntaan on tärkeä lasten liikuntaa lisäävä tekijä (Rautava ym. Kaveripiirin kannustava asenne edistää liikuntaharrastus ta yleensä ja osallistumista urheiluseuran harjoituksiin (Silvennoinen 1981, 25-30). Kansainvälisessä tutkimuksessa todettiin kaveripiiri jopa perheenjäseniä tärkeämmäksi liikuntaa edistäväksi tekijäksi (Setterbolte & Matos 2004). 1996) Suomen kannalta on mielenkiintoista, että tutkimusten mukaan on monia maita, missä tällaista vanhempien vaikutusta ei ole havaittu (Sallis ym. Kansainvälisessä vertailevassa tutkimuksessa todettiin lisäksi se, että Suomessa vanhemmat osallistuvat lasten ilmoituksen mukaan huomattavasti enemmän liikuntaan kuin muissa maissa (King & Coles 1992). tuntoisuus, johtajuus ja aktiivisuus, korreloi positiivisesti liikuntaan. 2002; Yang ym. Bourdieun (1978) havaintoihin viitaten perheen merkityksessä voidaan erotella liikuntaharrastusta tukeva kulttuurinen pääoma ja toisaalta harrastusta mahdollistava taloudellinen pääoma. Perhe on Suomessa erittäin vahva liikuntaan sosiaalistumiseen vaikuttava tekijä sekä pienillä lapsilla että kouluikäisillä. Toisaalta lisääntyneet kustannukset monissa nuorisourheilun lajeissa korostavat kodin ekonomisen aseman merkitystä. Yhteys koskee molempien vanhempien vaikutusta ja kohdistuu yleensä sekä poikiin että tyttöihin. Sosiaalinen asema. Myös perheen sosiaalinen asema on yhteydessä nuorten liikunta-aktiivisuuteen siten, että ylempiin sosiaaliryhmiin kuuluvien perheiden lapset harrastavat aktiivisemmin liikuntaa kuin alempiin ryhmiin kuuluvien perheiden lapset. Sosiaalisen ympäristön tekijät Perheenjäsenten liikunta. Vanhempien liikuntaharrastuksen on useassa tutkimuksessa todettu olevan yhteydessä lasten liikuntaharrastukseen. 2003; Silvennoinen 1981). Silvennoinen (1981; 1987, 76) tutki liikuntaharrastukseen liittyvän pohdiskelun ja henkilökohtaisen liikuntaa edeltävän etukäteissuunnitelman yhteyttä liikunta-aktiivisuuteen ja havaitsi nämä kognitiiviset tekijät tilastollisesti merkitseviksi liikuntaharrastuksen ennustajiksi. 2000) . Liikuntaa harrastavien perheenjäsenten määrä korreloi nuoren liikuntaan Suomessa ja yhdeksässä muussa tutkimukseen osallistuneessa maassa (Wold & Anderssen 1992). 8 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 212006 esittämiseen, lasten liikuntaan kohdistuvien odotusten esittämiseen sekä ohjeiden antamiseen ja opettamiseen (Woolger & Powerl993) . Nuorten oma koulutus on yhteydessä heidän liikuntaharrastukseensa
/ isä ylioppilas D Seuran ulkop. / isä ylioppilas D Seuran ulkop. / isä kansakoulu D Seuran ulkop. Jonkin verran on alueellisia eroja todettu myös liikunta-aktiivisuudessa, mutta erot eivät ole olleet kovin systemaattisia. 1991), mutta nykyisestä tilanteesta ei ole tietoa. Fyysisen ympäristön tekijöistä asuinpaikan sijainti ulottuvuudella haja-asutusalueet asutuskeskukset on selvimmin yhteydessä nuorten liikunta-aktiivisuuteen. 1990) ja vähäinen liikunta on ominaista ammatillisia opintoja suorittaville (Aarnio ym. Myös etäisyyden taajaman keskustaan on todettu korreloivan negatiivisesti liikuntaharrastukseen (SilKuvio 4. / isä ylioppilas '" Ln 0, M 0, 0, 0, 0, 0, N Vuodet Tytöt Liikuntaharrastus on yhteydessä myös nuoren omaa asemaa ennakoiviin tekijöihin, kuten koulutussuunnitelmiin (Hämäläinen ym. 1. Maaseudulla on osallistuttu jopa kaupunkia enemmän koulujen kerhotoimintaan (Nupponen ym. Erot asuinpaikkojen välillä ovat suurimmat urheiluseurojen järjestämässä liikunnassa (Telama & Laakso 1983; Telama ym. Koulun kerhotoiminta riippuu vain vähän asuinalueen taajamaasteesta (Telama & Laakso 1983). Erityisesti urheiluseuraliikunta on ominaista pitkän kouluuran nuorille (Rimpelä ym. ,-.. Nuorten terveystapatutkimuksen yhteydessä toteutetussa pi tki ttäis tu tkimuksessa sekä koulumenestys että nuoruusiän runsas liikunta ennakoivat aikuisiän korkeaa koulutusastetta (Koivusilta ym. 90 -+-------------------,Seuraliik. Vuonna 1969 maaseudun kunnissa harrastettiin enemmän liikuntaa kuin kaupungeissa, joskin kilpaurheiluun osallistuminen silloinkin oli kaupungissa hieman maaseutua yleisempää (Telama 1970). 00 Ln 0, ,-.. 2002), koulutuksen pituuteen ja koulutusreittiin (Telama & Laakso 1983, Aarnio ym. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 2/2006 9. % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 ,-.. Maaseutu/ kaupunkierottelu on uudemmissa tutkimuksissa vaikea, koska kaupungistuminen, maaltamuutto ja kuntauudistukset ovat hämärtäneet käsitteitä. 2002) . Poikien ja tyttöjen urheiluseuraja sen ulkopuoliseen liikuntaan osallistuminen vähintään kerran viikossa isän koulutuksen mukaan (ylin ja alin koulutusryhmä) vuosina 1977 2005 vennoinen 1981). / isä ylioppilas vaittu olevan enemmän riippuvaista ympäristöstä kuin tyttöjen liikunnan (Yang ym. Pohjanmaan painija pesäpallo. 1997). 00 00 0, 0, 0, 0, Pojat Seuraliik. 1. Laps Suomen -aineistossa aktiivisimmin omatoimisesti liikkuvat 9-12 -vuotiaat asuivat Itäja Pohjois-Suomessa ja seuroissa liikkuvat Itäja Lounais-Suomessa. / Fyysinen ympäristö Asuinpaikka. Koulumenestyksen on todettu olevan yhteydessä nuorten liikuntaan myös siten, että hyvin menestyvät harrastavat enemmän kuin huonosti menestyvät (Laakso & Telama 1981; Telama & Laakso 1983). Poikien liikunnan on ha80 70 60 50 % 40 30 20 10 ,-.. aktiivisempia (Laakso & Telama 1978; Laakso & Telama 1981; Telama & Laakso 1983). Esimerkiksi Kajaanin seudun pojat olivat aktiivisempia kuin pojat Satakunnassa ja Kajaanin seudun tytöt aktiivisempia kuin pääkaupunkiseudun tytöt (Nupponen & Telama 1998). Osittain erot johtuvat ilmastosta ja muista luonnonolosuhteista ja osittain pitkästä kulttuuriperinnöstä, kuten esim. 1985; Telama, Laakso & Yang 1994). 1. / isä kansakoulu D Seuran ulkop. 0, ---------------00 0, Ln 00 0, 0, 00 0, 0, 0, Vuodet Ln 0, 0, 0, 0, 0, M N isä kansakoulu Seuraliik. / ----~ ---·isä kansakoulu Seuraliik. 1. 2003). 2003). Maantieteellisten alueiden väliset erot eri liikuntamuotojen harrastamisessa on tunnettu jo kauan
Liikuntakulttuurin muutosten myötä myös vuodenaikojen vaikutus liikuntaan on saattanut muuttua. Hiihtoloman jälkeisen talviajan ja kevään sulan maan ajan välillä ei ollut eroja koululaisten liikunnan määrässä tytöillä, mutta pojat harrastivat talviaikana jopa enemmän (Telama 1972). 10 Etäisyydet liikuntapaikoille. Liikuntaan altistavat tekijät ovat tärkeitä minäkokemuksille ja pätevyyden tuntojen kehittymiselle ja siten myös liikuntamotivaation kehittymiselle. Hieman samansuuntaisia tuloksia on vuosilta 1977 ja 1979,jolloin helmikuussa harrastus oli hieman korkeammalla tasolla kuin syyskuussa (Telama & Laakso 1983). Mahdollistavat tekijät liittyvät tilaisuuksiin käyttää liikuntapaikkoja ja välineitä sekä päästä osallistumaan esim. Alemman yhteiskunnallisen aseman perheissä ja maaseudun haja-asutusalueilla erityisesti urheiluseuratoimintaan osallistuminen on vähäisempää kuin ylemmän aseman perheissä ja taajamissa. Myös taitojen oppiminen on tärkeä mahdollistava tekijä. Varallisuuus valikoi liikkujaksi. Altistavia tekijöitä ovat ne tietoa ja kokeilumahdollisuuksia antavat toimenpiteet, jotka voivat toteutua esim. Säännöllisesti urheiluseurassa harrastaneiden etäisyydet urheilukentälle, luistinradalle, voimistelusalille ja uimahalliin olivat noin puolet liikuntaa harrastamattomien etäisyyksistä. Liikuntakasvatus ja koulu keskeisiä luotseja liikkumiseen Liikuntaharrastuksen omaksuminen eli sosiaalistuminen liikuntaan on varsin monivaiheinen ja pitkä prosessi. Sääolot. Nämä tekijät liittyvät minään, minäkokemuksiin ja minän arviointiin. Perheiden osalta kysymyksessä voivat olla myös kulttuurierot eli erot siinä, minkälaisia harrastuksia arvostetaan. Toisaalta tiedot lisääntyneistä maksuista organisoi. Nuorten liikunnassa on havaittavissa eriarvoisuutta sekä sosiaalisen että fyysisen ympäristön suhteen. Lasten ja nuorten liikuntaan vaikuttavat tekijät voivat ja niiden pitäisi koskea kaikkea tätä. Lapset (9-12 -vuotiaat) liikkuvat nykyään eniten keväällä ja kesällä ja vähiten syksyllä ja talvella (Nupponen ym. 2005). LISE -tutkimuksessa vuonna 2001 etäisyydet urheilukentälle, luistinradalle, voimistelusalille, hiihtomaastoon ja uimahalliin eivät korreloineet koulutuntien ulkopuoliseen liikuntaharrastukseen yleensä, mutta jonkin verran (negatiivisesti) urheiluseuraharrastukseen. Nutbeamin ja Catfordin (1991) "valinta muutos omaksuminen" mallin mukaan. organisoituun toimintaan. Liikunnan välittömät vaikutukset tuntuvat lihaksissa ja verenkierrossa, mikä on tärkeää, mutta jatkuvan liikuntaharrastuksen ja kansanterveyden kannalta on erittäin tärkeää myös se, mitä yksilön päässä liikkuu ja miten hän liikuntatilanteet kokee. Suomessa, missä sääolojen vaihtelu vuodenaikojen mukaan on suurimpia maailmassa, vuodenajat vaikuttavat myös liikuntaharrastukseen. Omat liikuntakokemukset vahvin kannustin Suomalaisten nuorten liikuntaan vahvimmin ovat yhteydessä henkilön psyykkiset ominaisuudet, kuten koettu pätevyys ja liikunta taitojen ja kunnon kokeminen tärkeäksi sekä tehtäväsuuntautunut tavoiteorientaatio. 2005). Tietoa etäisyyksien merkityksestä liikunta-aktiivisuudelle on vähän. Korkeimmat liikuntaharrastusmäärät 1960-luvun lopulla mitattiin talvella hiihtoloman aikana ja matalimmat kelirikon aikana. Tässäkään ei voida sanoa, johtuuko harrastamattomuus suuremmasta etäisyydestä vai ovatko taustalla jotkin muut syyt, jotka yhdessä etäisyyksien kanssa saavat aikaan harrastamattomuuden. Toinen terveyskasvatuksessa suosittu malli jakaa käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät altistaviin, mahLIIKUNTA & TIEDE 43 • 2 /2006 dollistaviin ja vahvistaviin tekijöihin (Green ym. Vuodenaikojen yhteys lajiharrastukseen on itsestään selvyys, mutta vuodenajat vaikuttavat myös liikuntaaktiivisuuden kokonaismäärään. Perheen yhteiskunnallisen aseman aiheuttamat erot nuorten liikunnassa ovat lisääntyneet viimeisen viidentoista vuoden aikana. isän liikunnan, asuinympäristön ja ruumiinrakenteen vaikutus oli kontrolloitu (Telama ym. Vahvistavia tekijöitä ovat vanhemmilta, kavereilta, opettajilta ja valmentajilta saatu tuki ja rohkaisu sekä taitojen kehittymiseen liittyvä motivaatio. Psyykkisten tekijöiden merkitys liikuntaa selittävinä tekijöinä tuli esiin myös monimuuttuja-analyyseissä, joissa mm. tietoisuuden heräämistä, tietojen saantia, positiivista asennetta, motivaation heräämistä, taitojen oppimista, liikunnan kokeilemista, kavereiden vaikutusta, osallistumista ja lopulta harrastuksen pysyvää omaksumista. Koetun pätevyyden vakiintuessa tulee siitä myös liikuntaa vahvistava tekijä, tai epämiellyttävien minäkokemusten jälkeen liikunnasta vierottava tekijä. Koululiikunta on tärkeä altistava tekijä siksi, että se koskee kaikkia kansalaisia. Näitä voidaan kuvata mm. 1980, 68-76) . Psyykkisten tekijöiden vahva yhteys nuorten liikuntaan on tärkeä viesti vanhemmille, kouluille, urheiluseuroille ja kaikille nuorten urheilun parissa toimiville. Uuden käyttäytymisen omaksuminen edellyttää mm. perheessä, koululiikunnassa, urheiluseurassa tai kaveripiirissä
Kansainvälistymisen myötä Suomeen rantautuneet monet urbaanit lajit taas ovat syntyneet kesäolosuhteissa, eivätkä sovellu kovin hyvin talvisessa kaupunkiympäristössä harrastettaviksi (rullaluistelu, -lautailu, parcour jne.). Pitkittäisaineistojen ansiosta meillä on entistä paremmat mahdollisuudet analysoida myös sosialisaatiotekijöiden pitkäaikaisvaikutuksia. Tyttöjen osallistumismahdollisuuksia joukkuepeleihin ovat lisänneet tytöille ja naisille perustetut omat sarjat, joukkueet ja seurat. jäähallit, laskettelurinteet), on todennäköistä, että harrastus sijoittuu vain varattuihin harjoitusvuoroihin, viikonloppuihin tai loma-aikaan. Toisin sanoen liikuntakasvatus, joka kiinnittää huomiota juuri yksilön psyykkisiin tekijöihin, on kaiken perusta. Retrospektiivisten haastattelujen perusteella näyttää mahdolliselta, että joidenkin nuoruusiän harrastuksen kannalta tärkeiden tekijöiden (kuten kaveripiirin) vaikutukset jäävät lyhytaikaisiksi, kun toisilla (esim. liikuntapaikkoja rakentamalla ei voida taata harrastamista, ellei ole pidetty huolta altistavista ja vahvistavista tekijöistä. Perheen taloudellinen tilanne on siis liikuntaa mahdollistava tai rajoittava tekijä sen lisäksi, että perhe voi olla tärkeä vahvistava tekijä. Valittavana olevien liikuntalajien kannalta vuodenajat merkitsevät mahdollisuuksien runsautta. siten, että lukiolaiset harrastavat enemmän liikuntaa kuin ammattikoululaiset. kodilla ja koululla) on pysyvämpää merkitystä myös aikuisiän harrastuksen kannalta. Liikuntaan sosiaalistuminen on monimutkainen ja vaikeasti tutkittava prosessi. Tähän viittaa myös havainto, jonka mukaan yksinhuoltajaperheiden lapset näyttäisivät harrastavan muita vähemmän liikuntaa (Laakso, Nupponen, Koivusilta ym. Muutokseen ei varmasti ole mitään yksinkertaista selitystä. Tähän voisi liittyä myös se, että perheen yhteiskunnallisen aseman aiheuttamat erot olivat lisääntyneet vuodesta 1991 vuoteen 2005. Sekä lukiota käyvät että ammattikoululaiset ovat iässä, jossa liikuntaharrastus on muutenkin vähentynyt. Toistaiseksi on kuitenkin vielä varsin vähän tietoa näiden tekijöiden vaikutuksista elinikäiseen liikunnan harrastamiseen. Juuri tämän ikäisiltä on koululiikuntaa vähennetty eniten viime vuosikymmenien aikana. Mahdollisuuksien puuttumista on vaikea korvata millään. dussa urheilussa ja urheiluvälineiden kallistumisesta viittaavat siihen, että havaittujen erojen taustalla on myös varallisuuseroja. Paitsi isän koulutus, myös nuoren oma koulutusura on yhteydessä hänen liikuntaharrastukseensa mm. Jonkin verran on voinut vaikuttaa se, että kansainvälistymisen ja huippu-urheilun vaikutuksesta liikuntaa pyritään harrastamaan yhä enemmän ohjatusti, rakennetuissa paikoissa ja sisätiloissa. Nuorten liikuntaa säätelevien tai siihen yhteydessä olevien tekijöiden merkitystä on vaikea verrata, koska niillä kaikilla on oma erityinen merkityksensä liikuntaa sosiaalistumisen eri vaiheissa. On viitteitä siitä, että muutama vuosikymmen sitten talviaikana harrastettiin enemmän kuin kesäolosuhteissa. 2006) . Nyt lapset ja nuoret harrastavat kesäolosuhteissa enemmän liikuntaa kuin talvella. Kesä vilkkainta liikunta-aikaa Suomessa, jossa vuodenaikojen erot sääoloissa ja luonnossa kuuluvat maailman suurimpiin, vuodenaika on myös liikunnan kannalta tärkeä tekijä. Näiden kysymysten analysointi, samoin kuin tarkempien tutkimusten tekeminen altistavien, mahdollistavien ja vahvistavien tekijöiden välisistä suhteista on tärkeä jatkotutkimusten kohde. Haja-asustusalueiden vähempi urheiluseuraan osallistuminen lienee lähinnä mahdollisuuksien puutteesta johtuvaa. Erityisen vähäiseksi liikunta on karsittu ammattikouluissa, mikä on erittäin huolestuttavaa, koska juuri he ovat nuorten joukossa yksi vähiten liikuntaa vapaa-aikanaan harrastava ryhmä. Toisaalta pelkästään mahdollisuuksia luomalla eli esim. Mitä enemmän nuoret liikkuvat rakennetuissa ja maksua edellyttävissä paikoissa, jonne pääseminen edellyttää kuljettamista, sitä helpommin syntyy eriarvoisuutta perheen aseman ja myös asuinpaikan mukaan. Omaehtoisessa liikunnassa ei liikuntakertojen tiheydellä mitattuna ole eroa enää lainkaan ja organisoituun urheiluun osallistumisessakin ero on pienentynyt. Jos harrastettujen talviliikuntamuotojen saavutettavuus edellyttää autolla liikkumista (esim. missa muissa maissa. LAURI LAAKSO, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: lauri.laakso@sport.jyu.fi HEIMO NUPPONEN, LitT Liikuntakasvatuksen professori Turun yliopisto Sähköposti: heimo.nupponen@sport.jyu.fi LEENA KOIVUSILTA, FT Lehtori Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Turun yliopisto Sähköposti: leena.koivusilta@utu.fi ARJA RIMPELÄ, LKT Kansanterveystieteen professori Tampereen yliopisto Sähköposti: arja.rimpelä@uta.fi RISTOTELAMA, LitT Tytöt ja pojat melkein tasoissa Liikuntapedagogiikan emeritusprofessori Jyväskylä Sukupuoleen liittyvä eriarvoisuus liikuntaharrastukSähköposti: risto.telema@sport.jyu.fi sessa, joka Suomessakin on ollut selvä urheiluseuratoimintaan osallistumisessa, on vähentynyt viime vuosikymmenien aikana ja vähäisempää kuin useimLIIKUNTA & TIEDE 43 • 2/2005 11
Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. Arjen oma liikunta lasten liikunnan perusta. & Coles, B. 2006. 2002. Morgan (toim.) Young people's health in context, Health Behaviour in School-aged Children (H BSC) study: international report from the 2001/2002 survey. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 4, 65-74. LÄHTEITÄ Aarnio, M., Kujala, U. Morgan (toim.) Young people's health in context, Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study: international report from the 2001/2002 survey. Telama, R., Laakso, L. Oppitulosten arviointi 1/2004. Rimpelä,A., Karvonen, S., Rimpelä, M. Aarnio, M., Winter, T., Kujala, U. Copenhagen: WHO, Health Policy for Children and Adolescents 4, 90-97. & Telama, R. Rauman opettajankoulutuslaitos. Decline of physical activity from youth to young adulthood in Finland. & Siivola, M. Lähtökohdat, menetelmät ja aineiston kuvailu. Sarja Tutkimukset 1/1990 Roberts, C., Tynjälä, J. Physical activity and social status in adolescence as predictors of physical inactivity in adulthood. Copenhagen WHO, Health Policy for Children and Adolescents 4, 178-183. Jyväskylä. Cloes & M. Schorndorf: Verlag Karl Hofmann. Medicine and Science in Sports & Exercise 32 (9), 1617-1622.. Koululaisten liikuntataidot. Rimpelä ym. & Parkkisenniemi, S. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Associations of health related behaviour, social relationships, and health status with persistent activity and inactivity: a study of Finnish adolescent twins. 4-9. 1992. 1978. Liikunta ja tiede 43 (2), 4-13. Paper presented at AIESEP World Congress 17-20 November 2005, Lisbon, Portugal (lähetetty julkaistavaksi) Laakso, L. Research Reports on Sport and Health 106. Final Report from Seminar: Sport forYoung School Leavers, 9-13 October, 1978. luokan oppilaiden liikuntaharrastuksessa. Hyvinvointikatsaus 4, 2-9. 1978. Selittävä osa ja yhteenveto. Jyväskylän yliopisto. & Räikkönen, K. & Vikat, A. Medicine & Science in Sports & Exercise 32 15), 963-975. 1970. Telama R. Helsinki: Opetushallitus. Liikunta ja tiede 39 (1 ), 41-46. Liikuntakasvatuksen laitos, Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. & Patridge, K. Journal of Youth and Adolescents 19, 1-17. 2000. Liimatainen, E. Liikunta ja tiede 42 (4). M. & Telama, R. & Yang, X. 2006. Scandinavian Journal of Social Medicine 25 (3), 156-167. Pääkkönen, H. & Telama, R. Sportwissenschaft 11 (1). 1981. W. Holopainen, S. Telama, R. Tidskrift för psykologisk och pedagogisk forskning 1, 227-249. Julkaisussa C. &Vuolle, P. Jyväskylä: LI KES tutkimuskeskus. Physical fitness, sporting lifestyles and Olympic ideals: Cross-cultural studies on youth sport in Europe. A review of correlates of physical activity of children and adolescents. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 9, 344-352. Huisman, T. 2002. Predicting physical activity intentions using a goal perspectives approach: a study of Finnish youth . Sport activities of Finnish youth with special reference to young school leavers. Health behaviours and health in adolescence as predictors of educational level in adulthood: a follow-up study from Finland. Deeds, S. Telama, R. Minister of Supply and Services Canada. 1998. Oulu: Oulu Regional Institute of Occupational Health. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16 -vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa. Leisure time physical activity of Finnish young people. Lisboa: Faculdade de Motricidade Humana, Universidade de Lisboa, 279-294. Mihin koululaisen aika kuluu. Sarja: tutkimuksia 4, 49 69. Lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristö aikuisiän liikuntaharrastuksen selittäjänä: retrospektiivinen tutkimus. Koululainen liikunnanharrastajana: liikuntaharrastusten ja liikuntamotiivien sekä näiden yhteyksien muuttuminen iän mukana peruskoululaisilla ja lukiolaisilla. Swedish Sports Federation, 34-38. Nupponen, H. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. ICSSPE Sport Science Studies voi. 1991. & Matos, M . Jyväskylän yliopisto. & Catford, J. & Pehkonen, M . Hämäläinen, P., Lintonen, T. & Rimpelä, M. Roberts & A. Associations of health-related behaviors, school type and health status to physical activity patterns in 16 year old boys and girls. Tammelin, T., Näyhä, S., Laitinen, J., Rinta mäki, H. & Kaprio, J. Bourdieu, P. B. Sport participation of Finnish youth as a function of age and schooling . Healthy and maladjusted Type A-behaviour in adolescents. Currie, C. 2002. & Telama, R. Lääkintöhallituksen julkaisuja. Silvennoinen, M. Jyväskylän yliopisto. Social Science & Medicine 57 (4). 1981. 2004. Sallis, J., Prochaska, J. Julkaisussa P Oja & R. Rautava, P., Laakso, L. 2005. Nutbeam, D. Valeiro (toim.) The art and science of teaching in physical education and sport. Turun yliopisto. G. Tammelin,T. Nuorten terveystottumusten väestöryhmittäiset erot ja elinolot 1977-87 Toteutuiko terveyspoliittinen jakaumatavoite. Preventive Medicine 37, 375-381. Roberts & A. Julkaisussa F C. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Sport and social class. Nupponen, H. Jyväskylän yliopisto. Green, L. Physical activity from adolescence to adulthood and healthrelated fitness at age 31. (toim.) Nuorten terveystavat Suomessa. Nupponen, H., Rimpelä, A. Social Science lnformation 17 (6), 819-840. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisuja 142. Studies in Sport, Physical Education and Health 26. Koululaisten fyysis-motorinen kunto. Nupponen, H., Halme, T. Väitöskirja . & Kaprio, J. 1972. 1981. Tehostetun koululiikunnan tutkimus: Peruskoulun oppilaiden liikunnalliset, tiedolliset ja sosiaaliset toiminnat kolmen lukuvuoden aikana. 1999. & Järvelin, R-M. 1981. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 31. 1990. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 30. 2000. H. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. 1980 Health education planning, a diagnostic approach. &Telama, R. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Laakso, L. Sosiodemografisten taustatekijöiden ja terveyskäyttäytymisen yhteydet 16-vuotiaiden liikunnan harrastamiseen. G. The health of Canada's youth, views and behaviours of 11-, 13and 15-year-olds from 11 countries. 28-45. 1990. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Helsinki: Valtion painatuskeskus. & Komkov, A. Studies in Sport, Physical Education and Health 14. J. 2003. & Yang, X. 9 16 vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. 2003. Physical activity Julkaisussa C Currie, C. 577-593. Prososiaalinen käyttäytyminen, minäkäsitys ja liikuntaharrastus 11ja 17-vuotiailla nuorilla. Settertobulte, W. & Yang, X. Determinants and correlates of physical activity among young Finns. 1l Telama, R., Nupponen, H. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikunta-aktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. Promoting physical activity in the community experience from the HeartbeatWales program. Laakso, L. Physical activity and participation in sports of young people in Finland. Oppikoululaisten fyysinen aktiivisuus ja liikuntaharrastukset 1, Kuvaileva osa. Lääkintöhallituksen julkaisuja. Terveyden edistäminen. Palo Aito, CA: Mayfield. 2005. Liikuntapedagogiikan väitöskirja . Research Reports on Sport and Health 126. 1983. 1994. Oppikoululaisten fyysinen aktiivisuus ja liikuntaharrastukset. Jyväskylän yliopisto. Telama, R., Naul, R., Nupponen, H., Rychtecky,A. 11 19-vuotiaiden koululaisten liikuntaharrastukset, liikuntamotiivit ja näitä selittävät tekijät. Telama, R. da Costa, M. J. Telama (toim.) Sport for all. 1987. De gymniska intressenas utveckling under skolåldern. Kreuter, M. British Journal of Sports Medicine 36, 360-364. Keltinkangas-Järvinen, L. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. 2004. 1990. 2000. Koivusilta, L., Rimpelä, A. & Taylor, W. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisuja 75. Laakso, L., Nupponen, H., Koivusilta, L., Rimpelä, A. Julkaisussa M . W. Silvennoinen, M . Liikuntaharrastus. Bruhn, K. Lintunen, T., Valkonen, A., Leskinen, E., & Biddle S. Studies in Sport, Physical Education and Health 22. Peers and health. Helsinki: Tilastokeskus. Vanhempien merkitys 5. & Laakso L. 2004. Amsterdam, Elsevier Science Publishers, 175-183. Nupponen, H. 2002. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. 1997. & Nupponen, H. A homage to Maurice Pieron. Suomalaisten nuorten liikunta, katsaus nykytilaan, trendeihin ja ennusteisiin. 2003. Nupponen, H., Halonen, L., Mäkinen, H. Terveyskasvatus. Laakso, L. Kasvatustie12 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 2 /2006 teiden tiedekunnan julkaisusarja A: 146. 1929. 1991. King,A. Liikunta ja tiede 40 (5-6), 26-32. 1997. 2003
Mihin ihminen voisi ylimääräenergiansa käyttää ilman, että tuhlaisi sen tarpeettomasti. European Journal of Physical Education 5, 67-87. Wold, B. Samaan aikaan kun Suomen koko energiantuottokapasiteetti oli käytössä, Venäjä supisti merkittävästi energianvientiään turvatakseen oman energiataloutensa toimivuuden. Woolger, C. Health promotion aspects of family and peer influences on sport participation. Kuinka monta omakotitaloa voitaisiin lämmittää, jos Suomen 5.2 miljoonaa pienvoimalaa liikkuisivat niin, että energia saataisiin talteen. Ruoppila & V. Mielenkiintoisen kokeilukentän ja mahdollisuuden tarjoaisivat maamme lukuisat kuntosalit. Leisure-time physical activity. Research Reports on Sport Health 103. Väitöskirja. Yang, X., Telama, R. Vihko (toim I Physical education and lifelong physical activity. 1991 The relationship among socialization, maturity, body composition, drop out and sport participation. & Leskinen, E. 1998. Energiapoliittinen keskustelu on samalla alkanut kuumentua. Yang, X. Reports of Physical Culture and Health 73, 185-193. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Julkaisussa R. 2000. Vanhalakka-Ruoho, M. 1981. International Review for Sociology of Sport 31 (3), 273-294. & Laakso, L. Yang, X., Telama, R., Keltinkangas-Järvinen, L. Parents' physical activity, socioeconomic status and education as predictors of physical activity and sport among children and youths a 12-year follow-up study. 1992. Ihmisenergialla toimivaa teknologiaa pitäisikin maailmanlaajuisen energiavajeen aikakaudella pyrkiä voimaperäisesti kehittämään. Monet laitteet toimivat sähköllä, jolloin sekä liikkuja että laite molemmat kuluttavat energiaa samanaikaisesti toisistaan riippumatta. 1997. European Physical Education Review 4 (1), 21-33. Journal of Sport Behavior 16 (3), 171-189. & Räikkönen K. Atherosclerosis precursors in Finnish children and adolescents. G. Ruotsista saimme varavoimaa eikä sähkön käyttöä tarvinnut voimakeinoin rajoittaa. X. Yang, X., Telama, R. Työterveyslaitoksen työfysiologian osaston johtajana ja mm. Tekniikan kehitykselle tarvitaan nyt tuntuvia sysäyksiä, jotta kuntosaleista kehittyisi energian tuottajia kuluttamisen sijaan. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. &Anderssen, N. Tampereen yliopisto. Testing a multidisciplinary model of socialisation into physical activity: a 6-year follow-up study. Children's and adolescents' physical activity in relation with living environment, parents' physical activity, age and gender. Vaikka keksintö on jo vanha, on tekniikka edelleen kehittymätön. Jyväskylä. Nykyisen energiapulan aikana energian kuluttaminen keinolla millä tahansa kuulostaa kuitenkin nurinkuriselta. A multidisciplinary analysis of physical activity, sport participation and dropping out among young Finns. Jotta tilanne ei uusiutuisi, Suomi pyrkii pitämään energiapelin avaimet omissa käsissään varustautumalla tuottamaan energiansa itse. Pieron, 1. 1996. Parent and sport socialization: views from the achievement literature. Jyväskylän yliopisto. Telama, L. Telama, R., Viikari, J., Välimäki, 1., SirenTiusanen, H., Åkerblom, H., Uhari, M., Dahl, M., Pesonen, E., Lähde, P., Pietikäinen, M. 1985. & Power,T. Esimerkkinä Koskela mainitsi radion, joka saa käyttövirran akusta, joka voidaan ladata kääntämällä kampea omalla lihasvoimalla. Yang, X., Telama, R. Ekologisesti ajatellen kaikkien laitteiden pitäisi vähintäänkin toimia ihmisen omalla lihasvoimalla. Psykologian laitoksen tutkimuksia 123. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 43 • 2/'2IDJ 13. Tutkimusten mukaan ihmisten energiavarannot ovat viime vuosikymmenten aikana karttuneet erittäin runsaiksi etenkin arkiliikunnan vähenemisen vuoksi. & Suoninen, P. Laakso, M. Type A behaviour as a determinant of participating in physical activity and sport among adolescents. Jyväskylä: LIKES Research Center for Sport and Health Sciences. International Journal of Sport Psychology 23, 343-359. & Viikari, J. Terveysliikunnan sanansaattajat kannustavatkin liian vähän liikkuvia liikkumaan enemmän ja liikkumattomia aloittamaan säännöllisen liikuntaharrastuksen energiavarastojen vähentämiseksi. 1990. Acta Paediatrica Scandinavica Supplement 318, 169-180. Acta Kinesiologica Universitatis Tartuensis 8, 61-88. KARI L. 2003. Valtakunnan energiaverkkoa ylläpitävän Fingridin julkaisemien tietojen mukaan energiaomavaraisuutemme oli vakavasti uhattuna tammikuussa 2006. Arkea helpottavat kodinkoneet, televisiot, radiot ja tietokoneet kuluttavat energiaa vaikka niitä ei käyttäisikään. Laakso, L. The ecological view in studying children's sport. Vanhalakka-Ruoho, M. Ihmisen energiaomavaraisuus on jopa niin suuri, että se vaarantaa hänen terveytensä. Tuoreen selvityksen mukaan pelkästään tietokoneiden ja niiden oheislaitteiden oikea käyttö säästäisi sähköä niin paljon, että sillä lämmittäisi 30.000 omakotitaloa. Energiataloudellista liikuntaa S uomi on toipunut talven huippupakkasista ja valmistautuu vastaanottamaan lämpimän kesän. valtion liikuntatieteellisen toimikunnan puheenjohtajana pitkään toimineen Aarni Koskelan kanssa olemme pohtineet miten ihminen voisi omalta pieneltä osaltaan helpottaa energiapulaa ja samalla hoitaa omaa henkilökohtaista energiatalouttaan. Perhe ja urheileva lapsi. 1993. Yang, X. Kansantalouden kannalta energiaa pitää säästää, mutta ihmisen itsensä kannalta sitä pitää kuluttaa. Muitakin vastaavia innovaatioita on ollut käytössä, mutta halvan sähköenergian aikaan niiden tekninen kehittäminen on jäänyt taka-alalle. Entä sitten ihminen, miten toimii hänen oma pieni energiataloutensa
Käytännössä periytyvyyttä ei selvitetä molekyylibiologisilla geeneihin kohdistuvilla tutkimuksilla, LIIKUNTA & TIEDE 43 • 2 /2006 vaan perhetutkimuksella tutkimalla fenotyypin eli ilmiasun vaihtelua. 14 P erinnölliset taudit syntyvät usein yhden geeniparin virheiden seurauksena, jolloin puhutaan monogeenisestä eli "mendelöivästä" periytymisestä. Mitokondriot ovat solun energiatuotannon kannalta keskeisiä. Sama tai samankaltainen ilmiasu (fenotyyppi) voi johtua erilaisista geneettisistä tekijöistä tai pelkästään ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Teksti: URHO KUJALA ja VUOKKO KOVAN EN GEENIT JA LIIKUNTA: Fyysinen kunto rakentuu perimästä ja ympäristö tekijöistä Lihasvoiman periytyvyydeksi on kaksostutkimuksissa arvioitu 30-50 prosenttia. Koe-eläintutkimuksissa mitokondrioiden perimäs. Liikuntaharrastuksen ja muun fyysisen aktiivisuuden periytyvyys näyttää eri tutkimusten perusteella olevan hieman alhaisempaa kuin fyysisen kunnon periytyvyys. Mitokondrioilla on oma perimä Liikuntalääketieteen kannalta mielenkiintoinen on myös mitokondrioiden DNA, joka muodostaa noin yhden prosentin solun kokonais-DNA:sta. Tyypillinen esimerkki tästä ovat tutkimukset, joissa tutkitaan fenotyypin samanlaisuutta identtisillä ja ei-identtisillä kaksosilla. Monet kansanterveydellisesti merkittävät sairaudet syntyvät kuitenkin usean perintötekijän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta, minkä johdosta niitä kutsutaan monitekijäisesti periytyviksi. Jos identtisten kaksosparien jäsenet ovat jonkin ominaisuuden suhteen selvästi samanlaisempia kuin ei-identtisten kaksosparien jäsenet, on kyseisen ominaisuuden periytyvyys yleensä korkea. Monitekijäisen periytymisen mallia voi soveltaa myös moniin ihmisen muihin ominaisuuksiin, kuten ihmisen pituuteen tai vaikkapa kestävyyskuntoon. Perimä vaikuttaa osin myös siihen, miten tehokkaasti harjoitus kohottaa suorituskykyä. Mitokondrioilla on oma perimä ja mitokondrioiden geenit periytyvät maternaalisesti eli siirtyvät uuteen yksilöön ainoastaan munasolun mukana. Periytyvyydellä eli heritabiliteetilla tarkoitetaan geneettisten tekijöiden suhteellista osuutta jonkin monitekijäisesti periytyvän ominaisuuden tai taudin synnyssä
Yksittäisiä geenejä, jotka määräävät fyysisen kunnon vaihtelua, ei juuri tunneta. Eri fyysisen kunnon osa-alueita määräävät eri fysiologiset ominaisuudet ovat tyypillisesti monen eri geenin ja ympäristötekijöiden yhdessä määräämiä ominaisuuksia. Intensiivisen liikuntaharrastuksen periytyvyys on hieman voimakkaampaa kuin matalampitehoisen päivittäisen vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden. Kaksosja perhetutkimuksiin perustuvat arviot urheiluharrastuksen periytyvyydestä vaihtelevat 35-80 prosentin ja muun päivittäisen vapaaajan aktiivisuuden periytyvyydestä 15-60 prosentin LIIKUNTA & TIEDE 43 • 2/2006 15. Liikuntaharrastuksen periytyvyys Liikuntaharrastuksen ja muun fyysisen aktiivisuuden periytyvyys näyttää eri tutkimusten perusteella olevan hieman alhaisempaa kuin fyysisen kunnon periytyvyys. Fyysisen suorituskyvyn periytyvyys Kaksostutkimusten mukaan arvioidun tai suoralla menetelmällä mitatun maksimaalisen hapenottokyvyn (V0 2 maJ periytyvyyden on arvioitu olevan 60-70 prosenttia ja perhetutkimukset ehdottavat periytyvyydeksi noin 40-50 prosenttia. Tämä voi osaltaan selittää huonon kunnon yhteyttä lisääntyneeseen sairastumisriskiin. On myös osoitettu että aerobisen ja anaerobisen suorituskyvyn ja maksimaalisen lihasvoiman paraneminen harjoitusohjelman aikana on osin perintötekijöiden määräämää. tä johtuvan heikentyneen toiminnan on osoitettu olevan yhteydessä sekä matalaan koko kehon aerobiseen kapasiteettiin (heikkoon fyysiseen kuntoon) että epäsuotuisiin sydänja verisuonisairauksien riskitekijätasoihin. Kaksostutkimusten mukaan maksimaalisen lihasvoiman periytyvyyden on arvioitu olevan 30-50 prosenttia
nelj. Yksittäisiä geenejä, jotka määräävät fyysisen aktiivisuuden vaihtelua, ei juuri tunneta. Geneettinen vaihtelu endoteliaalista lipaasia koodittavassa geenilokuksessa muovaa liikunnan vaikutusta HDL-kolesterolin nousuun.Kuuden kuukauden kestävyysharjoittelu nostaa HDL-kolesterolia enemmän CC kuin CT /TT genotyypin omaavilla tutkittavilla (Lähde: Halverstadt ym. 2002). Tietyt perintötekijät voivat samalla tehdä liikkumisen helpoksi ja tarjota suotuisia riskitekijätasoja, jolloin liikunnan ja sairastuvuuden syy-seuraus -suhteiden analysointi on vaikeaa havainnoivien seurantatutkimusten perusteella. nelj. 3. 2. Kuva 3. Tämä aiheuttaakin ongelmia havainnoivien liikuntatutkimusten tulosten tulkinnalle. Viiden kuukauden harjoitusohjelman aiheuttama keskimääräinen prosentuaalinen muutos veren HDL -kolesterolipitoisuudessa kun tutkittavat on jaettu kvartiileihin HDL -kolesterolissa nähdyn vasteen mukaan (Lähde: Leon ym. Mm. 4. Kuvassa on esimerkki siitä, miten vaste harjoittelulle voi olla erilainen sen mukaan mitä tietyn geenin alleeleja yksilö on perinyt. kaksostutkimus on osoittanut, et! D HDL muutos % 1 Kuva 2. 0, 12 0, 1 0,08 0,06 0,04 0,02 1 "Hyvät geenit" J / ' ~ -~ Helppo harrastaa liikuntaa Suotuisat riskitekijätasot / Alhainen sairastuvuus 1 Kuva 1. Lisäksi tiedetään, että hyvään kestävyyskuntoon ja vähäiseen ylipainoon liittyvät suotuisammat metaboolisen syndrooman riskitekijätasot. CC CT/TT LIIKUNTA & TIEDE 43 • 2 /2006 välillä. On siis todennäköistä, että perinnöllisistä syistä hoikka ja hyvän kestävyyskunnon omaava harrastaa liikuntaa enemmän kuin ylipainoinen huonon kestävyyskunnon omaava. Havainnoivissa seurantatutkimuksissa nähdään, että lähtötilanteen liikuntaharrastuksen määrän ja useiden tulevien sairauksien ilmaantumisen välillä on vahva yhteys. Myös fyysisen aktiivisuuden vaihtelu on tyypillisesti monen eri geenin ja ympäristötekijöiden yhdessä määräämä ominaisuus. nelj. 2003).. Perintötekijät, valikoituminen ja liikuntatutkimusten tulkinta Ihmisen fyysinen kunto on merkittävältä osin perinnöllisten tekijöiden määräämä ja ihmisten, jotka ovat perimältään hyväkuntoisia, on helppo harrastaa liikuntaa. 16 1.nelj
Viime aikoina vilkkaan tutkimuksen kohteeksi on noussut se, mitkä geenit selittävät näitä yksilöllisiä eroja. Wisloff U, Najjar SM, Ellingsen 0, ym. Kustannus OY Duodecim, 2002. Tikkanen H. Exercise Sport Sci Rev 2004;32:148-154. Gene Powered. J Bone Miner Res 1997;12:206-2081. Scand J Med Sci Sports 1994;4:181-185. Tätä pohdintaa luonnollisesti vaikeuttavat myös muut sekoittavat tekijät. High-density lipoprotein-cholesterol, its subfractions, and responses to exercise training are dependent on endothelial lipase genotype. Kirjassa : Vuori 1, Taimela S, Kujala U (toim I Liikuntalääketiede. Kuitenkin, korkean riskitason omaavien henkilöiden oma suhteellinen riski alenee ehkä voimakkaammin kuin ennestään alhaisen riskin omaavilla henkilöillä. Familial relationships in maximal oxygen uptake. Sports Med 2003;33:553-561. Tunnettujen ehdokasgeenien tutkimisen ohella alan tutkimusta tehdään soveltaen erilaisia lähestymistapoja. Strength training: importance of genetic factors. lnt J Sports Med 2002;23: 1-9. Science 2005; 307:418-420. Kytkentää ja geenien ilmentymistä selvittäviä analyysejä (DNA-mikrosiruanalyysejä) voidaan hyödyntää toisiaan täydentävinä suunnistettaessa perimässä ja etsittäessä niitä geenejä, joiden polymorfisilla muodoilla voisi olla merkitystä kuormitusvasteissa todetussa suuressa yksilöiden välisessä vaihtelussa. Cardiovascular risk factors emerge after artificial selection for low aerobic capacity. Beunen G, Thomis M. The heritability of maximal aerobic power: a study of Norwegian twins. lnt J Obesity 1999;23:S55-S63. Fagard R, Bielen E, Amery A. Metabolism 2003;52:1505-1511. Kytkentäanalyysit ovat yksi mahdollisuus etsiä niitä geenejä, jotka ovat kytkeytyneet hyvään fyysiseen suorituskykyyn ja harjoitusvasteeseen. Am J Epidemiol 2002;156:985993. Predominance of benefits, risks or selection effects. Kustannus OY Duodecim, Helsinki, 2005, s. Kujala UM, Kaprio J, Koskenvuo M. Med Sci Sports Exerc 2001 ;33:S446-S451. uudistettu pianos. Perintötekijät ja liikunta. Heritability of aerobic power and anaerobic energy generation during exercise. Valikoitumisilmiöstä huolimatta näyttää kuitenkin useiden tutkimusten perusteella siltä, että juuri ne ihmiset, joilla on taipumusta lihavuuteen ja fyysiseen inaktiivisuuteen, voisivat terveysmielessä hyötyä liikunnasta eniten. Laadittaessa liikuntaohjelmia kuntotestien perusteella, tulee toisaalta aina muistaa, että yllättävän huonon kuntotestituloksen taustalla voi perinnöllisesti huonon fyysisen kunnon sijaan olla jokin piilevä sairaus, kuten esimerkiksi sydänsairaus. Tällä hetkellä ei voida sanoa kuinka suuri osa liikunnan ja tulevien sairauksien välisistä yhteyksistä on itse liikunnan positiivista vaikutusta ja kuinka suuri osa johtuu perimän aiheuttamasta valikoitumisharhasta (Kuva 1). Tiedämme myös että liikunnan vaikutuksessa muihinkin sairauksien riskitekijöihin, kuten HDL -kolesteroliin (Kuva 2), on yksilöllistä vaihtelua. Bouchard C, Rankinen T. Genetic influences on muscle strength, lean body mass, and bone mineral density: a twin study. Halverstadt A, Phares DA, Ferrell RE, ym. The influence of skeletal muscle properties, physical activity and physical fitness on serum lipids and the risk of coronary heart disease. 55-59. lndividual differences in response to regular physical activity. Occurrence of chronic disease in former top-level athletes. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 2/20CIJ 17. Genetic determinants of sports participation and daily physical activity. Beunen G, Thomis M . tä osa tästä yhteydestä selittyy perimän aiheuttamalla valikoitumisella, mutta myös liikunnanharrastus sinänsä alentaa sairastuvuutta eräisiin sairauksiin. 2. Kun liikuntaohjelmia laaditaan korkean riskin henkilöille, ei liikuntaohjelman vaikutuksena yleensä saavuteta samaa riskitekijätasoa kuin perinnöllisistä syistä matalan riskitason omaavilla henkilöillä. Modifiable risk factors as predictors of all-cause mortality:The roles of genetics and childhood environment. Väitöskirja, Helsingin yliop_isto, 2001. Sundet JM, Magnus P, Tambs K. URHO KUJALA, LT Liikuntalääketieteen professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: urho.kujala@sport.jyu.fi VUOKKO KOVANEN, FT Solubiologian dosentti Jyväskylän yliopisto Sähköposti: vuokko.kovanen@sport.jyu.fi KIRJALLISUUTTA: Arden NK, SpectorTD. Heritability of maximal isometric muscle strength in older female twins. Perintötekijät ohjaavat yksilöllisiä harjoitusvasteita On pitkään tiedetty; että perinnöllisistä tekijöistä johtuen samanlainen harjoittelu nostaa eri yksilöiden fyysistä kuntoa eri tavalla. Aula P, Kääriäinen H, Leisti J (toimi Perinnöllisyyslääketiede. Variability in the response of HDL cholesterol to exercise trainingin the HERITAGE Family Study. Kujala UM, Marti P, Kaprio J, ym. Leon AS, Gaskill SE, RiceT, ym. Hum Biol 1978;50:241-249. Montoye HJ, Gayle R. Perimä ja liikunnan ohjelmointi Koska liikunnalla on positiivisia vaikutuksia fyysiseen suorituskykyyn ja moniin muihin eri sairauksien riskitekijöihin, on todennäköistä että useimmat hyötyvät sopivasta liikunnasta jollakin tavoin. J Appi Physiol 2004; 96: 173-180. Med Sci Sports Exerc 1998; 30: 724-731. Thomis MAI, Beunen GP, Maes HH. Tiainen K, Sipilä S,Alen M, ym. Kujala U. Koska eri yksilöiden kyky liikkua on osin perintötekij6iden vuoksi varsin erilaista, tulee tämä huomioida liikuntaohjelmia laadittaessa samalla tavalla kuin potilaiden liikuttamisessa huomioidaan sairauksien aiheuttamat riskit liikunnan aikana. Esimerkki tällaisesta tutkimuksesta on kuvassa 3. Toistaiseksi tietämyksemme taso on kuitenkin vielä sillä asteella, että ei ole olemassa käyttökelpoisia geenitestejä, joilla voitaisiin erotella yksilöitä, jotka hyötyvät liikunnasta ja jotka eivät hyödy liikunnasta tietyn sairauden ennaltaehkäisytai hoitomielessä. Where to go from heritability (h2) in muscle strength and power. J Appi Physiol 1991 ;70:357-362
Vasta 1970-luvulla ilmestyivät tutkimukset, jotka näyttivät, että liikunta nostaa kuntoa yli 60-vuotiaillakin naisilla. 1990-luvun puolivälissä löytyi maailmalta vain yhden käden sormin laskettavan määrän laadukkaita, satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia tämänikäisten naisten liikuntaharjoittelusta, vaikka miehillä sellaisia näytti olevan satoja. Tämä nostaa riskiä sairastua sydänja verisuonisairauksiin. Kun he olivat kouluikäisiä, katsottiin, että liikunta aiheuttaa myönteisiä harjoitusvaikutuksia, mutta korkeintaan kolmenkymmenen vuoden ikään asti. Teksti:TUULA-MARIA ASIKAINEN NAINEN JA VAIHDEVUODET: Liikunnan avulla hyvinvoivaan vanhuuteen Kun tänään vaihdevuosissa olevat naiset syntyivät, väitti tieteellinen alan oppikirja, että liikunnan myönteiset vaikutukset näkyvät vain pienillä tytöillä. Kaikki kunnon osa-alueet heikkenevät. Oivallettiin, että liikunta edistää ikääntyvän naisen terveyttä ja hyvinvointia siinä määrin, että hänen todella kannattaa liikkua. Murrosiän jälkeinen harjoittelu olisi naisilla turhaa. Elimistön aleneva hormonipitoisuus aiheuttaa häiritseviä hikoiluoireita, mikä voi häiritä unta ja aiheuttaa väsymystä. Vaihdevuodet ratkaisun paikka Miksi vaihdevuodet sitten ovat niin tärkeä vedenjakaja naisen elämässä, että juuri silloin olisi naisen syytä viimeistään aloittaa fyysinen aktiviteetti, ellei ennen sitä jo ole liikkunut. Miksi lääkäreiden vastaanotolla on kovin usein tämän ikäryhmän naisia, joilla on ongelmia fyysisessä kunnossa ja terveydessä. Sydämen ja verenkiertoelimistön kunto laskee, lihasvoima vähenee, luut haurastuvat, paino nousee ja aineenvaihdunnassa tapahtuu epäedullisia sokerija rasva-aineenvaihdunnan muutoksia. L iikuntasuosituksia kyllä löytyi jo 1970-luvulta lähtien, mutta ne perustuivat harjoittelututkimuksiin ja epidemiologisiin tutkimuksiin, joita oli tehty valtaosaltaan miehillä ja jonkin verran myös nuoremmilla naisilla. Vasta viime vuosikymmenten aikana on havahduttu huomaamaan, että ikääntyvien naisten sepelvaltiLIIKUNTA & TIEDE 43 • 1/10C13 19. Vaihdevuosi-iässä olevien naisten liikuntaa ei näitä ensimmäisiä suosituksia annettaessa oltu juurikaan tutkittu. Erityisesti fyysisesti passiivisilla naisilla hormonipitoisuuksien väheneminen voi myös edesauttaa nopeaa, pahimmillaan lähes romahdusmaista kunnon alenemista. Tutkimuksia edelleenkin vain muutamia kymmeniä. Sen jälkeen naisen ei enää kannattanut liikkua. Vaihdevuosien aikana munasarjojen hormonituotanto laskee
Erittäin kevyt fyysinen aktiviteetti ei vielä aiheuta terveysvaikutuksia, mutta ei liioin terveyshaittojakaan. Lonkkamurtuma on toki suuri inhimillinen tragedia. Lisäksi liikehallintaa, tasapainoa ja notkeutta vaadittiin eri toimissa. Rakenteemme puolesta meidät on tarkoitettu elämään samanlaista elämää kuin mitä keräilijä-metsästäjä esi-isämme ja esiäitimme elivät. Erityisesti alaraajojen voima on tärkeä. Usein murtuman takia vuodelepoonjoutuminen heikentää ikääntyvän naisen elämänlaatua ja voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei ikääntynyt nainen enää toivu kävelykuntoon. Ne aiheuttavat myös merkittäviä kustannuksia. Se on vaikeasti löydettävissä, koska sen oireet ovat epätyypillisiä ja usein vaikeasti hoidettavissakin. Naiset ovat lisänneet vapaa-ajan liikunnan harrastamistaan ja harrastavat. Edelleen tehoa nostamalla voimaperäiseksi, saadaan lisää kuntovaikutuksia, mutta myös liikunnan haitat, vaikkapa rasitusvammat, tapaturmat ja sydämen ja verenkiertoelimistön haitat lisääntyvät. Miehet ja naiset liikkuivat suurin piirtein yhtä paljon tämän tutkimuksen mukaan. Joka viides vastaajista ilmoitti kävelevänsä ja nostelevansa työssään paljon. Naisella heikompi lähtötilanne ikääntymisen haasteille Naisilla on keskimäärin miehiä heikompi verenkiertoelimistön kunto ja lihasvoima. Suomessakin entisaikojen elämäntyyli maalla saattoi vielä tarjota runsaasti arkeen liittyviä mahdollisuuksia luonnolliseen liikkumiseen, mutta ei juurikaan nykyinen kaupungistunut, koneellistunut, virtuaalistunut elämänmuotomme. Ellei ole pystyasennossa ja kävele, ei tasapainokaan pysy hyvänä ja kaatumistapaturmat uhkaavat. Sairaudet ja huono toimintakyky eivät ole vain yksilölle inhimillisiä kärsimyksiä ja huonoa elämänlaatua tuottavia tekijöitä. Terveyden kannalta sopivinta olisikin löytää kullekin yksilölle sopiva annos liikuntaa, josta hän hyötyisi terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta. Tähän "paleoliittiseen elämänrytmiin" kuului useiden päivien jaksoissa vaeltamista ja keräilyä ja jälkeläisen mukana kantamista, lyhyitä nopeakestoisia taitoa vaativia ponnisteluja; metsästystä ja vaarojen pakenemisia, lepäilyä ja juhlimista keräänLIIKUNTA & TIEDE 43 • 2 /200B tymällä yhteen nuotion äärelle. Kun fyysistä aktiviteettia lisätään matalatai kohtuutehoiseksi, saadaan sillä aikaiseksi terveysvaikutuksia, mutta ei vielä sanottavammin haittoja. Niinpä ne kehon osat ja toiminnot, joita käytettiin, kehittyivät ja pysyivät terveinä. Myös tyypin 2 diabetesriski nousee epäedullisten aineenvaihduntamuutosten takia. Samalla kun kunto laskee, laskee myös toimintakyky, joka olisi erityisen tärkeää pitää yllä ja säilyttää, kun lähestytään vanhuutta 65 ikävuoden jälkeen. Yhteensä noin kolmasosa naisista ilmoitti liikkuvansa niin paljon, että se on väestön yleisen terveysliikuntasuosituksen mukaisesti riittävää. Aktiivin kuntoliikkujan ja urheilijan arkipäivää ovat myös liikunnan lisääntyneet haitat, joskin hyvin voimaperäinen liikunta lisää vielä hieman terveysvaikutuksiakin. Terveysliikunta paikkaa evoluutioviivettä Evoluution saatossa ihmislajin menestyminen edellytti kykyä ruumiillisiin töihin ja toimintoihin. lstumatyössä joka toinen nainen Suomessa Kansanterveyslaitos tekee vuosittain aikuisväestön terveyskäyttäytymiskyselytu tkimuksen. Uutena terminä on reilut kymmenisen vuotta ollut käytössä myös termi terveysliikunta, jolla tarkoitetaan sellaista liikuntaa, joka aiheuttaa terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia, mutta ei haitallisia vaikutuksia. Myös muut terveyskunnon osa-alueet kuten hengitysja verenkiertoelimistön kunto, tukija liikuntaelimistön kunto, liikehallinta ja aineenvaihdunnan normaali toiminta ovat tärkeitä tutkimusaiheita myös tässä kohderyhmässä. Niinpä meidän on terveytemme ja hyvinvointimme säilyttämiseksi erikseen etsittävä mahdollisuuksia liikuntaan. Ikääntyvää naista uhkaavat miestä herkemmin sellaiset toimintakyvyn muutokset, jotka estävät aktiivisen, itsenäisen elämän vanhuudessa. En voi välttyä ajattelemasta, että nykyihmisen fyysisestä aktiviteetista ja ponnistelusta tuntema ilo ja myönteiset tuntemukset ovat myös ikivanhaa perua niiltä ajoilta, jolloin fyysinen aktiviteetti oli elämässä selviämisen perusta. Muutaman kerran viikossa liikuntaa harrastavia oli naisista kolmannes ja viimeinen kolmannes naisista ilmoitti, että liikkuu vähän tai ei ollenkaan. Naisten liikuntaharjoittelututkimusten historiasta saattaa rivien välistä huomata, että ikääntyvien naisten terveyskunnon ongelmiin alettiin kiinnittää huomiota vasta kun huomattiin, miten kalliiksi yhteiskunnalle tulee iäkkäiden naisten lonkkamurtumien hoito. Ellei voimaa ole nousta tuolista ylös ja kävellä, ei verenkiertoelimistöäkään saa harjoitettua. Vain kolme prosenttia naista vastasi, että heidän työnsä on fyysisesti raskasta. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä tärkeämmäksi naiselle muodostuu lihasvoiman ylläpitäminen. Vielä nykyisinkin näitä luututkimuksia on enemmän kuin naisten kunnon muita osa-alueita käsitteleviä harjoittelututkimuksia. 20 motauti on yleinen sairaus. Vapaa-ajan liikuntaa kysyttäessä naisista 12 prosenttia ilmoitti liikkuvansa päivittäin ja 17 prosenttia useimpina päivinä viikosta ainakin puoli tuntia. Liikunnalla voi olla myös haittavaikutuksia silloin, kun sen rasittavuus ylittää elimistön kestokyvyn rajat. Alkuihmisen tavalliseen elämään kuului runsain määrin pitkäkestoista matalatehoista kestävyysharjoittelua, kävelyä ja myös kestovoimaa vaativaa yläraajojen treeniä, kantamista, nopeusja maksimivoimaa vaativia koko kehon voimanponnistuksia ja korkeatehoista kestävyysharjoittelua juoksupyrähdysten muodossa sekä palauttavaa lepoa. Näistä kustannuksista kertovat raportit ilmaantuivat samanaikaisesti kuin ensimmäiset tämän ikäryhmän naisten luuliikuntatutkimuksetkin. Haurastuneet luut, huono alaraajojen lihasvoima ja horjuva tasapaino lisäävät kaatumisten ja murtumien riskiä. Vuoden 2004 tutkimuksessa puolet vastaajista sanoi tekevänsä istumatyötä