Veikkaajahan voittaa aina hävitessäänkin. Ruusi<anen-H,mma Vuos,tilaus 32 euroa •. Kiintoisaa on myös se, että termiin suhtaudutaan koulukuntamaisesti korkeakoulumaailmassa. Käsitemiekkailu on taitolaji ja vaatii myös poliittista silmää. Tulevat vuodet osoittavat, miten nuori termitulokas on kasvukipunsa kestänyt. Ja hyvä niin, jos sen avulla voidaan edistää aikaisempaa tuloksellisemmin väestön terveyttä. Tulisipahan lähdettyä virkistävälle kävelylenkille R-kioskille koittamaan uudestaan onneaan. työmatkoja, kävelet portaita, mietit sitä et missä sun kuntos on". Terveysliikunnan kriteeristön ja tuotteiston kehittämiseen pitää kuitenkin panostaa vielä huomattavasti, jotta pystyisimme jaetun ymmärryksen tukemana kertomaan ja perustelemaan, mikä liikunta on terveysliikuntaa mikä taas ei. Käytössä on jo sellaiset kutsumanimet kuin kunto, virkistys, hyöty ja arki. Suomikutoinen terveysliikuntatermi on murrosiässä. Hieman varttuneemmista kaimoista ei ole puutetta. Terveysliikunta on myös poliittinen ja strateginen käsite. Jos veikkaukseni käsitteen elinkaaresta menee vikaan, tuskin siitäkään erityisemmin suivaantuisin. TERVEYSLIIKUNTAKIISTELTY JA KIITELTY KÄSITE LASSE KANNAS erveysliikunta ... Näin arkisen ytimekkäästi kuvasi eräs liikuntajärjestöaktiivi ymmärrystään tutkimushaastattelussa, jossa selvitettiin päättäjien käsityksiä terveysliikunnasta. 2 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 Liikuntapoliittisessa keskustelussa terveysliikunnan käsitettä makustellaan edelleen hieman pidättyvästi. minusta se on tietyllä tavalla ennaltaehkäisevää liikuntaa, jota ihminen tekee pitääkseen itsensä kunnossa ja vireänä, joka ei oo ei välttämättä ollenkaan sitä, et sä menet tekemään pitkää lenkkiä, tai kilpailet tai jotain muuta, vaan se on ihan normaalia, et sä kävelet ... Sen sijaan yliopistoa edustavassa liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa terveysliikunta-käsitettä ei löydy opinto-oppaan kurssiotsikoista, terveyttä edistävä liikunta kylläkin. Terveysliikunta on vakiintumassa ammattikorkeakoulujen tutkintoja kurssinimikkeistössä. Onko tällä liikunnan uudehkolla etunimellä pysyvämpää käyttöä hyvinvointiallakassamme. . Osa menetetyistä pennosista kun menee liikunnan ja kulttuurin hyväksi, oli niillä sitten mitkä etunimet hyvänsä. Termi otettiin käyttöön liikunnan markkinoimiseksi toteaa Ilkka Vuori terveysliikunta-käsitteen keskeisiä lanseerajia ja puolestapuhujia. lasse.kannas@sport.jyu.fi • • • . Jos nyt pitäisi veikata terveysliikuntakäsitteen pitkäikäisyydestä, vastaisin kyllä. Tässä numerossa lyödään vetoa ja keskustellaan veikkauksesta
Leena Nieminen 30 Pelisääntöjä yhteiskuntavastuun jakoon! Mistä liikuntajärjestöissä tänään puhutaan. Suomalainen huippu-urheilu on eriytynyt kolmenlaiseksi todellisuudeksi, jotka ovat kan sallinen huippu-urheilu, perinteinen olympiaurheilu ja mediamarkkinallinen huippu-urheilu. Juha Heikkala 17 Risto Nieminen: Maksajat vaativat muutoksia Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen tuntee urheilun raha-asiat paremmin kuin useimmat muut. Painotus on nyt yhteiskuntavastuussa, toteaa nuorisopäällikkö Tanja Kari Suomen Salibandyliitosta. Urheilun liiketoiminnan ja kansalaistoiminnan erottaminen on hänen mielestään väistämätöntä . Terveyskasvatusta toteutetaan juniorijääkiekkoilussa tapahtumien kokonaismäärään suhteutettuna vähän . Liikunnan lisääminen on kärkisijoilla, kun tarkastellaan suomalaisten elintapojen muutoksia. Lasse Kannas 4 Terveysliikunta jalkautuu käytännöiksi ja tuotteistuu. Leena Nieminen 28 Keskustella pitää, mutta tiedon eikä mielikuvien pohjalta. Leena Nieminen 27 Huippu-urheilua tuetaan tavoitteena menestys. Kysymys on enemmän siitä, millä ehdoilla, sanoo liikuntayksikön johtaja Raija Mattila. Sami Kokko, Lasse Kannas 50 Vieraskentiltä Suomen tieteen lukkariksi Kansainvälisyyttä on, mutta tutkimuksen kärjessä pärjääminen edellyttää meiltä nykyistä monimuotoisempaa verkottumista, sanoo Suomen Akatemian pääjohtaja Raimo Väyrynen . TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Leena Nieminen 31 Kun Peräkylän Teräs liikunnan yhteiskunnallistumisen kohtasi. likka Vuori 12 Pitkä matka kohti hyvää vanhuutta Gerontologian ja kansanterveyden professori Eino Heikkinen vertaa gerontologien tutkimus-eettistä perustaa antidoping-työhön. likka Vuori 11 Vapaa-ajan liikunta lisääntyy työmatkaliikunta vähenee. Tiinu Wuolio 7. Tutkijoiden tulee miettiä, millä tavalla voi vaikuttaa ihmisen vanhenemiseen eettisesti kestävin keinoin. Suomalaisella huippu-urheilulla voisi mennä paremminkin, sanoo Olympiakomitean pääsihteeri Jouko Purontakanen. LIIKUNTAPOLIITTISET NEUVOTTELUPÄIVÄT 910.3.2004 23 Yhdestä kolmeksi. He ovat esimerkiksi penkkiurheilun kuluttajina selvästi muuta väestöä aktiivisempia. Urheiluyritys ei juurikaan eroa muista yrityksistä. Valtiovalta ei ole hylkäämässä huippu-urheilua. Leena Nieminen.. Terveysliikuntaa voidaan pitää terveyden ja liikunnan onnistuneena liittona . Markku Tamminen 38 Kilpailuoikeudellinen sääntely koskee myös urheilua. Ammattiurheilijaa ja urheiluseuraa voidaan pitää kilpailuoikeudellisena yrityksenä ja lajiliittojen televisiointioikeuksien myyntiä voidaan arvioida myös kartellikiellon näkökulmasta. Göran Wallen 20 Urheiluvedonlyöjä toivoo voittoa ja maksaa jännityksestä. Liigaseurat ovat muuttuneet osakeyhtiöiksi urheiluseuroista on tullut yrityksiä. .. Hannu Itkonen 26 Kehittymistä kannattaa tukea myös urheilussa Suomalaisten tulee saada tasaveroiset mahdollisuudet kehittää itseänsä urheilun huipulle ja menestyä siellä , sanoo kulttuuriministeri Tanja Karpela. Huippu-urheilukin on pirstoututunut. Henri Karhatsu 43 FC Jokerit tuotemerkki ei riittänyt. Taitopelaajia yhdistää kiinnostus urheilun maailmaan pelkkää vedonlyöntiä laajemminkin. Käsitteellä haluttiin korostaa liikunnan mahdollisuuksia edistää terveyttä ja lisätä sen arvostusta yhteiskunnassa. Henri Karhatsu 45 Terveyskasvatus etsii paikkaansa nuorten jääkiekkovalmennuksessa. likka Vuori 9 Terveysliikunta otettiin käyttöön liikunnan markkinoimiseksi . Antti Aine 42 Tavoitteena menestyminen taloudessa ja urheilussa
Kysymyksen, minkä tekijän (annetuista vaihtoehdoista) vastaaja katsoo tärkeimmäksi syyksi suomalaisten suureen sairastavuuteen, voidaan katsoa ilmaisevan liikunnan terveellisyyteen kohdistuvia asenteita ja odotuksia. Näiden tekijöiden osalta on käytettävissä vähän niiden vaikuttavuutta ilmaisevia tietoja. Sitä on markkinoitu terveysliikunnan tunnusmerkit täyttävinä, terveysvaikutteisina tai hyvinvointia lisäävinä liikuntamuotoina. Terveydenhuollon tuki on välttämätöntä terveysliikunnan uskottavuudelle ja sen edistämiselle käytännön tasolla. Vuodesta 1988 2000-luvun ensimmäisiin vuosiin liikunnan osuus kasvoi selvästi sekä miesten (1988 15%, ja 2001 29%) että naisten (1988 11 % ja 2001 24%) vastauksissa. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu (L YP)hankkeella pyrittiin vaikuttamaan erityisesti päättäjien asenteisiin, tietoihin ja tiedostamiseen ja liikuntaohjelmilla erityisesti väestön asenteisiin, odotuksiin ja kokemuksiin. Viime vuosina liikunta on saanut suurimman "kannatuksen" tällaisena haittatekijänä. Viime vuosina osuudet ovat pienentyneet, sillä noin LIIKUNTA & TIEDE 212004 5. Suomalaisten liikuntahalukkuu teen vaikuttavat tekijät (mm.asenteet, arvot, normit, tiedot, tiedostaminen, odotukset ja kokemukset) ovat perinteisesti liikunnalle sangen edulliset sekä kotimaisten että kansainvälisten vertailevien tutkimusten mukaan. 1990-luvulla noin kolmasosa miehistä ja runsas 40% naisista ilmoitti lisänneensä liikuntaansa eikä selviä trendejä ole havaittavissa. Jatkossa on tarve määritellä terveysliikunnan sisältöä, erityisesti tuotteita, yksiselitteisellä ja käytännöllisellä tavalla. Mitä tuloksia se on tähän mennessä tuottanut. Moniin näistä tekijöistä on pyritty vaikuttamaan enemmän tai vähemmän tietoisesti ja johdonmukaisesti. Kysymys, onko henkilö muuttanut elintapojaan terveydellisistä syistä edeltäneen vuoden aikana, esimerkiksi lisännyt liikuntaansa, heijastaa vastaajien odotuksia liikunnalta ja sen terveydellisen merkityksen tiedostamista. T erveysliikunnan edistämiseksi on tehty ja pantu alulle varsin paljon. LYP:n vaikutuksista on vahva myönteinen mielikuva. TEKSTI: ILKKA VUORI KUVA: ANTERO AALTONEN Terveysliikuntaa voidaan pitää terveyden ja liikunnan onnistuneena liittona. Välituloksia ovat liikuntaan osallistumista määrittävissä tekijöissä tapahtuneet muutokset ja lopputuloksia liikuntaan osallistumisessa tapahtuneet muutokset. Väestötasolla jonkin verran tietoa muutoksista on saatavissa Kansanterveyslaitoksen vuosittain toteuttamista aikuisväestön terveyskäyttäytymistä selvittävistä kyselyistä
Voidaan olettaa, että valtaosalla niissä liikkuneista henkilöistä osallistuminen on lisännyt halukkuutta ja pystyvyyttä jatkuvaan liikuntaan ja siten madaltanut säännöllisen liikunnan omaksumiskynnystä. Kunnallisten päättäjien ja viranhaltijoiden tietämystä terveysliikunnasta ja sitä koskevia toimenpiteitä on selvitetty tuoreessa kyselyssä (Holopainen 2004). Kuntien osuus hankkeissa on ollut suuri, mutta esimerkiksi urheiluseurojen kiinnostus ja osallistuminen näyttää kasvavan ja ne näkevät terveysliikunnasta olevan toiminnalleen monenlaista hyötyä (Suomen Kuntourheiluliiton barometri 2004). Erityisen ansiokas on Turussa toteutetun liike 2000 hankkeen raportti (Koski 2001), joka osoittaa hyvän teoreettisen pohjan ja pitkäjänteisen toiminnan merkityksen hankkeen onnistumiselle. Raha ei parannusten aikaansaamisessa ratkaise niinkään paljon kuin asenteet. Liikuntapaikkarakentamisessa omaksuttu suunta painottaa perusja lähiliikuntapaikkojen kehittämistä ja rakentamista eri väestöryhmien tarpeita vastaaviksi on tärkeä terveysliikuntaa tukeva tällaisesta "kansalaisvälitteisestä" te rveysl i ikun n a n nopeasta leviämisestä aikuisväestössä on sauva kävely. Liikunnan lisäys oli kuitenkin edelleen kärkisijoilla elintapojen muutoksissa (Kansanterveyslaitos 1978 2002). Terveysliikunta on onnistunut saavuttamaan korkeimman poliittisen tuen. Kiintoisimmat ideat ja niiden toteutustavat on levitetty yleiseen käyttöön useissa julkaisuissa (Kipinät-lehden useat numerot, Miettinen ja Rajala 2003). Hankkeiden ja niissä toimivien tahojen verkostoituminen valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla tuo ideat ja kokemukset yhteiseen käyttöön, innostaa ja tukee eri tahoja ja auttaa kiinnittämään aikaansaannokset eri yhteisöjen rakenteisiin ja toimintoihin. Liikuntaan osallistumista mahdollistavia keskeisiä tekijöitä ovat suorituspaikat, palvelut, ohjelmat, varusteet ja välineet. Liikunta-Suomen loppuraportissa todetaan, että 94 kokeiluhankkeessa oli mukana 150 kuntaa ja 1600 ihmistä oli säännöllisesti mukana hanketoiminnassa ja 120 000 henkilöä hankkeiden suorassa vaikutuspiirissä. Rakennettujen ja Hyvä esimerkki luontoon perustuvien terveysliikuntaan sopivien suorituspaikkojen määrä Suomessa on maailman huippuluokkaa asukaslukuun suhteutettuna. neljäsosa miehistä ja noin kolmasosa naisista ilmoitti lisänneensä liikuntaansa. Paikallisten ideoiden ja niiden perusteella suunniteltujen toimintojen tukeminen tuottaa liikuntapalvelujen lisäksi laajempia ja kestävämpiä yhteisöllisiä vaikutuksia hankkeisiin olennaisena osana sisältyvän kansalaisaktiivisuuden ja yhteistoiminnan välityksellä. He välittävät kokemuksiaan ympäristöönsä, tuovat liikunnan puheenaiheeksi eri yhteyksissä ja edistävät siten eri tavoin liikunnalle myönteisten normien kehittymistä. Tähän mennessä otetut askeleet rakentamispolitiikan toteuttamiseksi, mm. Kahdessa kunnassa kolmesta terveyttä edistävä liikunta on mainittu liikuntatoimen toiminta-ajatuksessa, vajaassa puolessa kunnista kansalaisja työväenopistojen ja sosiaali. poliittisten päättäjien, liikuntaja terveydenhuoltohenkilöstön ja työyhteisön eri muodoissa antama tuki. Sitä ilmentävät vakuuttavasti liikuntalain tietyt osat ja lain perustelut sekä Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista ja tämän periaatepäätöksen toteuttaminen käytännössä. Neljä viidestä kunnasta on toteuttanut tai toteuttaa parhaillaan omaa KKI-hankettaan. Noin 17%:ssa vastanneista kunnista laaditaan parhaillaan hyvinvointistrategiaa ja 11 % kunnista on laatinut erillisen poikkihallinnollisen terveysliikuntaohjelman. Terveysliikunta tunnetaan kunnissa Liikuntaan osallistumista vahvistaa mm. Mahdollisuus osallistua ohjattuun liikuntaan on osalle väestöstä tärkeä, jopa ratkaiseva edellytys aloittaa säännöllinen liikunnan harrastus. Anttila (1999) esittää tekemässään KKI-ohjelman arvioinnissa, että esimerkiksi vuonna 1997 KKI-toimintaan osallistui noin 142 000 ihmistä ja KKI-ryhmiin noin 50 000 ihmistä, joista uusia liikkujia oli noin 20 000. Niitä on rakennettu runsaasti lisää 1990-luvulla. Suomen (2000) selvityksen mukaan liikuntapaikkojen käyttömahdollisuudet väestössä jakautuvat varsin tasa-arvoisesti. perusteellinen suunnittelu ja kokeilu, ovat lupaavia. Kansalliset liikuntaohjelmamme ovat tehneet uraa uurtavaa työtä kehittämällä paikallisella tasolla kymmeniä erilaisia eri väestöryhmien tarpeita, toiveita ja mahdollisuuksia vastaavia liikuntaohjelmia. Olennainen merkitys terveysliikunnalle on myös kevyen liikenteen väylillä, joita on rakennettu lisää ja parannettu 1990luvulla. Näiden ja varsinkin aikaisemmin vähän tai ei lainkaan liikkuneiden henkilöiden määrää ei voida arvioida kovinkaan tarkasti koko näiden ohjelmien ajalta. Terveysliikunnan edistämisessä näitä tavoitteita ovat selvimmin tukeneet paikalliset Liikunta-Suomi ja KKI-hankkeet. Sauvakävelyn menestystarinaa kannattaa analysoida perusteellisesti. Myönteiset kokemukset liikunnasta, niiden tuottamat odotukset sekä koetun ja todellisen pystyvyyden lisääminen ovat keskeisiä jatkuvaan liikuntaan motivoivia tekijöitä. Hyvä esimerkkinä tällaisesta suuressa määrin "kansalaisvälitteisestä" terveysliikunnan yhden muodon nopeasta leviämisestä aikuisväestössä on sauvakävely. 6 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 toimenpide mikäli laadittua politiikkaa todella noudatetaan. Joka tapauksessa se on vähintään useita kymmeniä tuhansia. Suomen Kuntourheiluliiton tuottaman barometrin (2004) mukaan omaksuttu linja saa vahvan tuen kunnallisilta ja urheiluseurojen päättäjiltä. Ulkoliikuntapaikkojen laadussa ja kunnossa on kuitenkin paljon parannettavaa kuten Suomen ladun toteuttama Suomen ulkoilualueiden katselmus vakuuttavasti osoitti (Suomen latu 2002). Näiden "silminnäkijätodistajien" merkitys ulottuu paljon laajemmallekin. Siitä kehittyi muutamassa vuodessa säännöllinen liikuntatapa useille sadoille tuhansille suomalaisille huolimatta siitä, että se oli vahvasti vallinneiden normien vastaista. Liikenneministeriön toteuttamat ja suunnittelemat toimenpiteet pyöräilyn ja kävelyn edellytysten parantamiseksi ovat tärkeitä liikuntaa edistäviä toimenpiteitä
Perusmääreitä käyttämällä se ei ole mitenkään ylivoimainen tehtävä. Terveysliikunnan tehokas edistäminen edellyttää useissa ammateissa koulutusta sen teoriaan ja käytäntöön. Terveysliikunnan tuotteiden kehityksessä voidaan havaita lisääntyvää kiinnostusta selvästi terveyslähtöiseen liikuntaan, esimerkkeinä tasapainoradat, "erityisjumpat" ja voimaa kehittävä kuntosaliharjoittelu, kun tuotteita on kehitetty ja tarjottu enenevässä määrin iäkkäälle väestölle ja palvelujen tuottajina ovat liUIKUmA & TIEDE 212004 7. ja terveystoimen sekä noin kolmasosassa kouluja nuorisotoimen suunnitelma-asiakirjoissa. Nyt on tullut selvästi tarve määritellä terveysliikunnan sisältöä, erityisesti tuotteita, yksiselitteisellä ja käytännöllisellä tavalla. Alustavat havainnot liikkumisreseptin käyttöönotosta ovat lupaavia, mutta sen saaminen terveydenhuollon yleisesti käyttämäksi työmenetelmäksi vaatii runsaasti pitkäjänteistä työtä. Noin joka seitsemäs työntekijä ilmoitti, että suositukset olivat aiheuttaneet muutoksia hänen itsensä antamassa asiakasneuvonnassa (Miilunpalo ym. Tuen määrä henkilöä kohti näyttää olevan nousussa ja sitä suunnataan enenevästi yksilökohtaisen liikunnan tukemiseen ja aikaisemmin passiivisten henkilöiden aktivoimiseen. Vain 10 15% terveyskeskusten työntekijöistä ilmoitti, että suositukset olivat johtaneet tai johtamassa toimenpiteisiin. Tässä kehityksessä voidaan nähdä tyypillisiä innovaation diffuusion piirteitä. Liikuntaviranomaisten yhteistyö muiden hallinnonalojen kuten sosiaalija terveystoimen kanssa on viime vuosina lisääntynyt (Seppälä 2002). Edellä esitettyjen lukujen voidaan tulkita osoittavan, että varsin lyhyessä ajassa terveysliikunta on saanut merkittävän aseman ja merkittävää tukea kunnallisessa päätöksenteossa. Vuori 2003) . Noin 7% työikäisistä suomalaisista ilmoitti 2002 saaneensa lääkäriltä kehotuksen lisätä liikuntaansa (Helakorpi ym 2002). Työyhteisön tuki eri muodoissaan saattaa olla merkittävä terveysliikuntaa edistävä tekijä. Terveysliikunnan neuvottelukunnan työryhmä on laatinut suunnitelman alan tutkimusohjelmaksi. 2001 , Holopainen 2004). Vielä vieras terveydenhuollossa Terveydenhuollon tuki on välttämätöntä terveysliikunnan uskottavuudelle ja sen edistämiselle käytännön tasolla. Nämä ja muut tiedot osoittavat, että terveysliikunta ei ole saavuttanut kovinkaan merkittävää asemaa terveydenhuollon kenttätoiminnassa. aikaisemmin mainitut asiakirjat ja osallistuminen KKI-ohjelmaan osoittavat. Yli puolet kuntien liikuntatoimen päättäjistä katsoi kuntansa tehneen erityistoimenpiteitä terveysliikunnan edistämiseksi ja samaa mieltä oli puolet urheiluseurojen päättäjistä (Suomen Kuntourheiluliiton barometri 2004). Suomen Kuntourheiluliiton teettämät barometrit tältä alueelta vuosilta 2002 ja 2003 kertovat, että noin 90% työpaikoista tukee henkilöstön liikuntaharrastusta yleisimpänä syynä työkyvyn säilyttäminen. Terveysliikunnan eri alueisiin liittyvää kurssimuotoista koulutusta annetaan lisääntyvästi liikunta-, kansanterveysja sosiaalialan järjestöissä ohjaustehtävissä toimiville henkilöille. Ylimmän poliittisen tahon ja virkamiesten tuki on saavutettu kuten mm. Ongelmana tulee kuitenkin selvästi esiin, että terveysliikunnan käsitettä ja sen sisältöä ei tunneta ja sitä tulkitaan eri tavoin (Ståhl ym. 2002). Terveydenhuollon kentän suhtautumista osoittavat esimerkiksi henkilökunnan terveysliikuntaa koskevien suositusten tuntemus, niiden soveltaminen, annettu liikuntaneuvonta, ja liikkumisreseptin käyttö. Sitä on alettu antaa erityisesti liikunta-alan ammattikorkeakouluissa ja ilmeisesti jossain määrin myös osassa terveydenhuollon vastaavia oppilaitoksia joillakin opintosuunnilla. Sen tärkeä perustekijä on vakuuttava tieto tietyt ehdot täyttävän liikunnan vaikutuksista terveyden eri osa-alueilla ja näiden vaikutusten merkityksestä väestön ja yksilön terveydelle. Terveysliikuntaa koskevat suositukset olivat tuntemattomia lähes puolelle terveyskeskusten lääkäreistä, myös hoitajat tunsivat ne huonosti, mutta fysioterapeutit paremmin. T erveysliikunnan jatkuva kehittäminen edellyttää tutkimusja kehitystyötä. Tämä altistus on johtanut lisääntyvään kiinnostukseen, tiedostukseen, ymmärrykseen, arviointiin, päätöksiin, toimintakokeiluihin ja toiminnan omaksumiseen innovaation diffuusiolle tyypilliseen tapaan (ks. Terveysliikunnan kannalta kehitys näyttää kulkevan myönteiseen suuntaan. Terveysliikunta odottaa tuotteistamista. Kehitystä hidastaa se, että terveysliikunnasta ei ole pyritty tai onnistuttu tekemään suurelle yleisölle tunnettua "brandia" vaan se on ollut ensisijaisesti asiantuntijoiden keskenään käyttämä termi. Tämän tiedon avulla riittävä määrä riittävän merkittävissä asemissa olleita valtion ja kuntien päättäjiä ja suunnittelijoita on altistettu kohdennetulla tiedonvälityksellä terveysliikunnan käsitteelle ja yhteiskunnalliselle merkitykselle. Väestössä vasta osa on edennyt terveysliikunnassa innovaation diffuusion loppuvaiheisiin ja pääosassa väestöä on meneillään varhaisempia vaiheita. Brandille profiilia Kasteestaan kuluneiden vajaan 14 vuoden aikana terveysliikunta on saavuttanut vakiintuneen aseman suomalaisessa liikunnassa. Lopullisille "kuluttajille" eli väestölle terveysliikunta ei ole levinnyt eikä sitä ole voimakkaasti pyrittykään levittämään abstraktina ja "instrumentaalisena" terveysliikuntana vaan terveysliikunnan tunnusmerkit täyttävinä, eri asteisesti terveellisinä, terveysvaikutteisina tai hyvinvointia lisäävinä liikuntatuotteina. Vajaassa puolessa kunnista liikuntaviranomaiset tunsivat keskeiset terveysliikunnan asiakirjat, viidennes kunnista oli nimennyt terveyttä edistävästä liikunnasta vastaavan virantai toimenhaltijan ja noin 30% kunnista ilmoitti suunnitelleensa tai rakentaneensa jonkin liikuntapaikan erityisesti terveysliikunnan näkökulmasta
Eläkkeelle jäätyään hän jatkaa toimintaansa liikunnan edistämisessä ja toimii mm. Lisää liikkujia. Valtion liikuntaneuvosto/Rakentamisjaosto, Helsinki. Niemelä L, Innanen M. 2000. Liikuntatoimi -yhteistyössä yli toimintarajojen. Lääketieteen ja kirurgian tohtori likka Vuori teki väitöskirjansa aiheesta "Sydämeen kohdistuva kuormitus laturetkihiihdossa ", hän toimi professorin virassa Jyväskylän ja Turun yliopistoissa, vierailevana professorina Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa sekä UKK-instituutin johtajana. Kävely osaksi liikennepolitiikkaa. Koski P. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston Liikunnan kehittämiskeskuksen julkaisu. Haasteena huomisen hyvinvointi miten liikunta lisää mahdollisuuksia. Helakorpi, S., Patja, K., Prättälä, R., Aro, A., Uutela, A. Suomi K. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriö. Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys. 2003. Miilunpalo S, Toropainen E, Mäkinen M. Pyykkö M, Paronen 0, Oja P, Vuori 1. Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo. Terveysliikunnan paikalliset suositukset. Sosiaalija terveysministeriö, Helsinki. 2002. Erityisryhmien liikunta 2000-toimikunnan mietintö. Helsinki Liikenneministeriö. Suomen terveyspolitiikan pitkän aikavälin tavoiteja toimintaohjelma . Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista . Edita, Helsinki.. 8 LIIKUN! A & TIEDE 212004 Mertaniemi M, Miettinen M. 1997. Sosiaalija terveysministeriö. Helsinki. Terveysliikunnan asema kunnissa. ILKKA VUORI LKT Tampere sähköposti: ilkka.vuori@uta.fi Kirjoitus perustuu tohtori Vuoren pitämään esitelmään KKI ohjelman 10-vuotiskatselmuksessa Seinäjoella. Liikunta turkulaisten hyvinvoinnin välineenä. Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys Kansanterveyslaitoksen julkaisuja 1978 2003. Julkaisuja 1997:27. Seppälä V-M. 2004. Ehdotus pyöräilypoliittiseksi ohjelmaksi. Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004. sääntyvästi terveyssektorin toimijat terveydenhuollossa, järjestöissä ja yrityksissä. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. SULKA-projektin loppuraportti 2002. Turun kaupunki, Liikuntavirasto. 2001. Reunanen A. Kunnossa Kaiken Ikää ohjelman arviointi. Ajankäytön muutokset 1990-luvulla. analyysi terveysliikuntapuheen jäsentymisestä. Suomen Sydänliiton julkaisuja 2003: 1, Helsinki. Mitä päättäjät ymmärtävät terveysliikunnalla. Turku. 1996. The significance of sports for society 8th Conference of European Ministers responsible for Sport, Lisbon. 1990. Niemelä L, Innanen M & Ruuskanen E (toim.). Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 158. 2003. Kävelystäkö kuntoa ja terveyttä. Suomen Kuntourheiluliitto, Kunto ry. 2001. Vuori 1. Liikuntapolitiikan linjat 1990-luvulla. Suomen Latu, Helsinki 2002. 2000. Helsinki Liikenneja viestintäministeriö. Sosiaalija terveysministeriö, Esitteitä 2002:2. 1993. Komiteanmietintö 2001 :12. Ilmarinen M (toim 1 1993. 1989:44;2127-2135. Helsinki Sosiaalija terveysministeriö. Suomen Kuntourheiluliiton Työpaikkaliikuntabarometrit 2002 ja 2003. Siitä on lukuisia hyötyjä molemmille osapuolille sekä yhteiskunnalle ja väestölle. Miten valtakunnalliset suositukset tunnetaan terveyskeskuksissa. Vuori, 1. Holopainen K. Helsinki: Komiteanmietintö. Pihkala L 1955. Summary report. 2002. Toimenpideohjelma suomalaisten sydänja verisuoniterveyden edistämiseksi Arvio toteutuksesta. Terveys 2015-kansanterveysohjelma. Valtioneuvoston periaatepäätös. Vainio H, Bianchini F (toim.). Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriö. 2002. Suomen Lääkärit. Liikuntakomitea. Ehdotus kävelypoliittiseksi ohjelmaksi. Pirkam hiihdon näköaloja.Suomen Kuvalehti 39 (11 ):22. Volume 6. On ilmeistä, että terveysliikunta jatkaa läpimurtoaan, sillä vähitellen Sokea Reettakin havaitsee ja ymmärtää, että Lauri "Tahko" Pihkalaa (1955) hieman vapaasti lainaten "tarvitsemme sellaista liikuntaa, jonka omakohtainen harjoittaminen sopeutuu yleensä 'kaiken kansan' ja erityisesti kaikenikäisten ihmisten elämäntyyliin ja kuitenkin samalla vastaa kansakunnan yhä kipeämmin ajankohtaisiksi käyviä tarpeita sen suurien sairauksien (kuten verenkiertohäiriöiden, reumatismin ja rasvoittumisen) sekä velttouden, mielenmasennuksen, ikävystymisen ja kalvavan kiireen torjunnassa ja kirvoittamisessa". 1995. Weight control and physical activity Lyon: IARC Press. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 124, Jyväskylä. Liikunta on terveellistä myös sairaille. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 141. Suomen Kuntaliitto, Helsinki . Aamulehti 4.9.1990. Helsinki 2003 ja 2004. Suomen Kuntourheiluliitto ja Kunto ry, Helsinki 2002 ja 2003. (Sports Committee: Directions of Finnish sports policy in the 1990s, in Finnish). Lisää liikuntaa. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu. Helsinki: Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 12 / 2002. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. 1994. 2002. Terveyttä kaikille vuoteen 2000. Yhteispelillä tuloksiin. Suomen Kuntourheiluliiton Urheiluseurat ja kunnat kuntoja terveysliikunnan tuottajina -barometrit 2003 ja 2004. Kirjallisuus: Anttila, R. 2001. 2000. 1994. Miettinen M (toim ). Niemi 1, Pääkkönen H. (Evaluation of the Fit for Life program, in Finnish with English summary). Toimenpideohjelma suomalaisten sydän-ja verisuoniterveyden edistämiseksi. Finland on the Move. 2003. 1998. Liikunta lisää voimavaroja. IARC Handbooks of Cancer Prevention. Sivumennen, tällaiseksi liikunnaksi Tahko suositteli retkeilyhiihtoa yhtä parhaista terveysliikunnan muodoista. Liikunta-Suomi -projekti, Helsinki . Kansanterveyslaitos. Parhaat ideat. 2001. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 84. 1994. Council of Europe. Forssa: UKK Institute for Health Promotion Research . Suomen Latu. Julkaisuja 2000:1. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 113, Jyväskylä. 1995. 1986. Suomen Ladun puheenjohtaja. Suuntana hyvinvointi mitkä ovat liikunnan mahdollisuudet. Jyväskylä. Ståhl T, Kannas L & Perttilä K. 1999. Helsinki Sosiaalija terveysministeriö. Uutta pontta pyöräilyyn. Helsinki: Tilastokeskus, Kulttuuri ja viestintä . Vuori 1. Terveysliikuntaa voidaan pitää terveyden ja liikunnan onnistuneena liittona. Helsinki: Komiteanmietintö. Liikunta-Suomi -projektin 1991-94 loppuraportti. Ulkoilumahdollisuudet Suomen kunnissa. Julkaisuja 2001 :4. Ideoita menestyvistä KKl-hankkeista. Liike 2000. Duodecim 2002:47;613-619. Liikuntatieteellinen Seura, Helsinki. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö. Jyväskylä. Pyöräilypoliittinen ohjelma. Liikunta &Tiede 2000:38 (2); 44-51. 2001. 2001 . Liikenneja viestintäministeriön julkaisu1a 5/2001.Helsinki: Liikenneja viestintäministeriö .. 2001. Jyväskylä. Miettinen M, Rajala K
Tutkimuksen katsottiin tuottaneen riittävästi luotettavaa tietoa liikunnan vaikutuksista terveyteen ja tarvittavan liikunnan määrästä ja laadusta, jotta liikuntaa voidaan edistää ja markkinoida terveydellisin perustein. Yleistavoitteeksi asetettiin yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin edistäminen luomalla liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan mahdollistavia, kansalaisten odotuksia ja tarpeita vastaavia liikuntapalveluja. Liikunta-Suomi tuotti kokemuksia siitä, miten järjestää aikaisemmista poikkeavia liikuntapalveluja mm. Terveysliikuntapäivillä. Projektin toimintatapa oli uusi. Tämä oli selvä muutos aikaisempiin, urheilua suosiviin painotuksiin. Liikuntakomitean esityksen perusteella käynnistettiin vuosina 1991 -1994 toteutettu Liikunta-Suomi hanke. terveyttä edistävän liikunnan alueella uusien yhteistyökumppanien kanssa. Liikuntakomitea (Komiteanmietintö 1990:24) laati esityksen 1990-luvulla toteutettavaksi liikuntapolitiikaksi. UIKUNTA & TIEDE 2/2004 9. Yhdeksi avainalueeksi määriteltiin aikuisväestön kunto-, terveysja virkistysliikunta. Liikenneministeriö julkaisi v. Kevyen liikenteen väylien merkitystä liikunnalle osoittaa vakuuttavasti se, että Suomen (2000) selvityksen mukaan yli yhdeksän kymmenestä suomalaisesta käyttää niitä ja muita ulkoiluväyliä vapaa-ajan liikuntaan. Tämän tiedon pohjalla olisi analysoitu liikuntaan osallistumisen avaintekijät suomalaisessa väestössä, laadittu strategiat niihin vaikuttamiseksi ja sitoutettu kaikki tarvittavat tahot toteuttamaan sovitun työnjaon perusteella omia tehtäviään. Vuosina 19971998 suoritettu seuranta osoitti monien tavoitteiden toteutuneen tai edistyneen. Näin ei monista syistä tapahtunut. pyöräilyn tuottamilla terveydellisillä ja niistä seuraavilla taloudellisilla sekä ympäristöhyöd yillä. Tavoitteita perusteltiin mm. Hollannin kansallisessa liikunnanedistämisohjelmassa The Netherlands on the Move. Siinä tuettiin pienehköillä avustuksilla hakemusten perusteella paikallisesti ideoitu ja ja useiden tahojen yhteistyönä toteutettuja hankkeita. Käsitettä kunto, terveysja virkistysliikunta on käytetty virallisissa asiakirjoissa ainakin Liikuntakomitean mietinnössä vuodelta 1990. Liikuntapolitiikan tavoitteena hyvinvoinnin edistäminen Seuraavassa tarkastellaan mitä Suomessa on tehty terveyttä edistävän liikunnan lisäämiseksi vuodesta 1990 alkaen. Selvänä terminä terveyttä edistävä liikunta ja sen lyhennetty muoto terveysliikunta otettiin käyttöön vuonna 1990 UKK-instituutin ja lääkintöhallituksen järjestämillä 1. Sen tavoitteena oli kaksinkertaistaa pyöräiltyjen matkojen määrä seitsemässä vuodessa ja parantaa pyöräilyn olosuhteita. Käsitteellä haluttiin korostaa liikunnan suuria mahdollisuuksia edistää terveyttä, lisätä väestön, päättäjien ja asiantuntijoiden arvostusta ja kiinnostusta tietyt edellytykset täyttävään liikuntaan. Kuolemaan johtaneet onnettomuudet olivat selvästi vähentyneet. 1995). Sen tavoitteena oli hankkia kokemuksia uusista tavoista luoda edellä kuvattuja liikuntapalveluja. 1992 pyöräilypoliittisen ohjelman. Koska säännöllisen ja rasittavuudeltaan kohtuullisen liikunnan oli osoitettu tuottavan terveyttä edistäviä vaikutuksia (Vuori 1989) riippumatta liikunnan syistä, voitiin terveysliikuntaan sisällyttää harrastuksena toteutetun liikunnan lisäksi myös monissa muissa yhteyksissä kuten liikenteessä, kotitöissä ja harrastuksissa tapahtuva liikunta. Liikunta-Suomen mallilla oli myös kansainvälistä vientiarvoa, sillä sitä sovellettiin mm. Parhaat ideat välitettiin yleiseen käyttöön (Niemelä ja Innanen 1994) ja koko hanke raportoitiin ja arvioitiin varsin perusteellisesti (Niemelä ym. Toimintatapa osoittautui menestykselliseksi. Terveyttä tuottaakseen ja haittojen välttämiseksi liikunnan on oltava usein toistuvaa, jatkuvaa ja toteuttajansa kuntoon ja terveyteen nähden kohtuullista (Vuori 1990). Tavoitteet ja keinot on varsin helppo luetella. TERVEYS LIIKUNTA otettiin käyttöön liikunnan markkinoimiseksi ii: :::, > ::! K äsitteellä haluttiin korostaa liikunnan mahdollisuuksia edistää terveyttä ja lisätä sen arvostusta yhteiskunnassa. Toimenpiteiden yhteinen lopputulos heijastuu väestön liikunnan muutoksissa, mutta näihin vaikuttavat lisäävästi tai vähentävästi myös monet muut, mahdollisesti hyvinkin voimakkaat tekijät. Terveysliikunta termi otettiin siis käyttöön liikunnan markkinoimiseksi tiettyyn tarkoitukseen.Jos sitä olisi ryhdytty edistämään mahdollisimman määrätietoisesti, siinä olisi käytetty johdonmukaisesti hyväksi kaikkea tutkimuksen tuottamaa tietoa liikuntaan osallistumista määrittävistä tekijöistä, innovaatioiden diffuusiosta ja markkinoinnista. 1994, Liikunta ja Tiede 56/94, Pyykkö ym. 2000-luvun alussa tätä toimintatapaa on kuitenkin lähestytty. Toiminnan tulosten arviointiin on kuitenkin käytettävissä vain vähän ja osittain epäsuoria mittareita. Terveysliikunnalla todettiin tarkoitettavan liikuntaa, joka tuottaa sen syistä ja toteuttamistavoista riippumatta terveydelle (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen) edullisia vaikutuksia tai seuraamuksia hyvällä hyötysuhteella pienin haitoin ja riskein
edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä tukea lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä liikunnan avulla. Vuonna 1999 tuli voimaan uusi liikuntalaki, jonka tarkoituksena on mm. Toimenpide on hyvä esimerkki taloudellisten tekijöiden voimasta tavoiteltujen muutosten aikaansaamisessa. 2002) . Liikunnan edistämisellä oli ohjelmassa keskeinen osuus ja sitä koskevat toiminnat ovat edistyneet hyvin (Reunanen 2003). Määrälliseksi tavoitteeksi asetettiin lisätä säännöllisesti liikkuvien määrää 2%-yksiköllä vuodessa. Terveyskeskuksissa suositukset tunnettiin melko huonosti (runsas neljännes fysioterapeuteista, 13% lääkäreistä ja 19% hoitajista) (Miilunpalo ym. Tukimuodoiksi valittiin mm. Vuonna 2000 julkaistiin päivitetty tutkimustieto liikunnan yhteiskunnallisesta merkityksestä (Miettinen 2000, Mertaniemi ja Miettinen 2000) ja aloitettiin KKI-ohjelman toinen viisivuotiskausi. Ohjelma opetti sekä hallintoettä kenttätasolle paljon uutta aikuisväestön liikunnan edistämisestä. Ohjelma lisäsi aikaisempien ja uusien toimijoiden yhteistyötä, joskin myös sen ongelmat tulivat hyvin esiin. terveydellisin perustein voimakkaasti tukevan julkilausuman. Suositusten tavoitteena on turvata kunnan asukkaille mahdollisuus omaehtoiseen päivittäiseen liikkumiseen ja liikuntaan vaivattomasti ja turvallisesti. Vuonna 1996 valmistuneessa Erityisryhmien liiku n ta 2000 toimikunnan mietinnössä (KM 10 LIIKUNTA & TIEDE 212004 Suomi on todennäköisesti yksi niitä harvoja maita, joissa vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt. Terveyttä edistävän liikunnan rahoituksen kannalta tärkeä muutos oli opetusministeriön päätös lisätä aikuisille järjestetyn liikunnan painoarvoa liikuntajärjestöille myönnetyissä valtionavustuksissa. Ohjelman toteutustavaksi valittiin Liikunta-Suomen antamien myönteisten kokemusten perusteella paikallisten ideoiden ja voimavarojen käyttöönotto. Vuonna 1998 aloitettiin laajaan valmisteluun perustuva Toimenpideohjelma suomalaisten sydänja verisuoniterveyden edistämiseksi silloisen Sydäntautiliiton (nykyisin Sydänliitto) ja sosiaalija terveysministeriön yhteistyönä. 2000 (STM 2000). Kunnossa Kaiken Ikää eli KKI-ohjelma alkoi 1995. Välitavoitteiksi määriteltiin tietoisuuden lisääminen liikunnan merkityksestä terveydelle ja toimintakyvylle, tiedon lisääminen terveysliikunnan tunnuspiirteistä ja toteuttamismahdollisuuksista sekä turvallisten, viihtyisien ja saavutettavien perusliikuntapaikkojen ja palvelujen lisääminen. Sen perustan muodostivat Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu-projektissa ja Terveyttä kaikille vuoteen 2000-ohjelmassa (Sosiaalija terveysministeriö 1986) esitetyt tavoitteet ja toimenpidesuositukset ja sitä perusteltiin liikunnan tuottamilla terveyshyödyillä ja niiden seurauksena syntyvillä taloudellisilla säästöillä. Keväällä 2003 suositukset tunnettiin noin 40%:ssa kunnista ja noin neljännes Suomen Kuntaliiton kyselyyn vastanneista ilmoitti suositusten johtaneen joihinkin toimenpiteisiin (Holopainen 2004). Ohjelman paikallistason toimintaa voimakkaasti virittävä ja tukeva toimintamalli todettiin edelleen hyväksi. Tällä työllä voidaan olettaa olleen suuri merkitys laman aikaisina "vaaran vuosina" liikunnan aseman tukemisessa. Näitä julkaisuja käytettiin erityisesti kunnallisiin päättäjiin kohdistetussa liikunnan asianajossa. Ohjelman muita tavoitteita ovat terveysliikunnan toimijoiden valtakunnallisen verkoston kehittäminen, pysyvien ja hyvätasoisten terveysliikuntapalvelujen aikaansaaminen, liikenneja ympäristöhallinnon mahdollisuuksien tunnistaminen ja käyttöönotto sekä kansainvälisen vuorovaikutuksen ylläpitäminen ja kehittäminen. 1996: 15) tehtiin monia tämän alan kehittämistä koskevia esityksiä, jotka taloudellisen laman jälkivaiheissa toteutuivat vain osittain. Muutos on lisännyt selvästi urheiluja liikuntajärjestöjen kiinnostusta järjestää terveyttä edistävää liikuntaa tukevia toimintoja. Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu Tiedonvälityksen avulla tapahtuvassa terveysliikunnan edistämisessä tärkeä tapahtuma oli Liikunnan yhteiskunnallinen perustelu (UKES 1994) kirjan ja sen maallikkoversion Liikunta lisää voimavaroja (Ilmarinen 1993) julkaiseminen. 2000-luvun ensimmäisinä vuosina terveysliikuntaa on edistetty monin tavoin. Ohjelmaan osallistuvat opetusja sosiaalija terveysministeriön lisäksi liikenneja ympäristöministeriöt. Kyseessä oli siis alusta pitäen selvä terveysliikuntaohjelma. viestintä, asiantuntija-apu ja verkostotyöskentely, taloudellinen tuki sekä seuranta ja arviointi. Sen päätavoitteeksi asetettiin vähän liikuntaa harrastavien keski-ikäisten suomalaisten säännöllisen liikunnan lisääminen. Sen päätavoitteena on lisätä yli 40-vuotiaan väestön liikunta-aktiivisuutta, tietoa terveysliikunnasta sekä myönteistä asennoitumista liikuntaa kohtaan. Kunnan tulee luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää liikuntaa tukemalla kansalaistoimintaa, tarjoamalla liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät. Määrällisiä tavoitteita ei ohjelman tälle vaiheelle asetettu. Anttilan (1999) tekemässä arvioinnissa KKI-ohjelman laskettiin saavuttaneen määrällisen tavoitteensa. Tämän kirjan mallin mukaan Euroopan Neuvoston urheilukomitea laaditutti laajan katsauksen Social Significance of Sports (Council of Europe 1995), jonka pohjalla Euroopan urheilusta vastaavat ministerit antoivat Lissabonissa liikunnan merkitystä yhteiskunnalle mm. Ne on osoitettu kunnille ja erityisesti perusterveydenhuollolle ja terveysliikuntapalvelujen tuottajille. Ohjelmassa mm. laadittiin laajaan konsensukseen pohjautuvat Terveysliikunnan paikalliset suositukset v
Neljänneksi mittavat elintapojen muutokset väestössä tapahtuvat yleensä LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 11. Periaatepäätöksen toteutumista koordinoi ja seuraa Terveyttä edistävän liikunnan neuvottelukunta. Vuotta 2002 voisi ehkä luonnehtia terveysliikunnan hallinnolliseksi läpimurron vuodeksi, koska silloin hyväksyttiin Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista (STM 2002) asiaa pohtineen kehittämistoimikunnan mietinnön (STM 2001) pohjalta. 1999). Toiseksi suomalaisten osallistuminen vapaa-ajan liikuntaan on tähänastisissa tutkimuksissa ollut runsasta verrattuna muiden maiden väestöihin (Vaz de Almeida ym. Luotettavimman tiedon asiasta antavat Tilastokeskuksen tekemät aikabudjettitutkimukset (Niemi ja Pääkkönen 2001), mutta niissäkin tiedot perustuvat henkilöiden omiin ilmoituksiin. Nämä osuudet ovat laskusuunnassa sekä naisilla että miehillä. VAHENEE N äkyykö edellä kuvattujen monien ja varsin pitkään kestäneiden toimenpiteiden vaikutus suomalaisten liikunnassa. seuraavilla alueilla: terveysliikunnan tarpeiden huomioonottaminen kaavoituksessa; lähiliikuntapaikkojen, mm. Edellä esitetyt luvut ovat varmasti pettymys niille, jotka ovat odottaneet panostusten liikunnan edistämiseen johtavan selvään liikunnan lisääntymiseen. Ohjelmassa on menossa viimeinen vuosi, siitä on laadittu vuosittaisia toimintaraportteja ja sen arviointi on käynnissä. ministeriöiden yhteistyön organisointia, rahoitusta, yhdyskuntarakenteen ja arkiympäristön kehittämistä, liikunnan edistämistä elinkaaren eri vaiheissa, liikunnan liittämistä osaksi kuntien hyvinvointipolitiikkaa, alan koulutusta ja tutkimusta sekä väestön fyysisen aktiivisuuden ja toimintakyvyn seurantaa. Terveysliikunnan alueella kehitetään erityisesti aikuisten päivittäisen elinpiirin olosuhteita arkiliikunnan ja liikunnan harrastusmahdollisuuksien lisäämiseksi, käytännössä lähiliikuntapaikkoja. koulupihojen ja kevyen liikenteen väylien tarkoituksenmukaisuuden kehittäminen ja käytön tehostaminen; lasten, nuorten ja perheliikunnan kehittäminen; ikääntyneiden henkilöiden liikuntaohjelmien sisällön ja laadun kehittäminen; terveydenhuollon roolin vahvistaminen mm. LIIKUNTA LISAANTYY .. 1980-luvun lopulta vuoteen 1999 suomalaisten miesten liikuntaan ja ulkoiluun päivittäin käyttämä aika lisääntyi neljällä minuutilla 44 minuuttiin. .. Se on käynnistänyt yli 30 hanketta, joita eri tahot rahoittavat noin 2.3 miljoonalla eurolla. Naisten kohdalla lisäys oli 8 minuuttia ja päivittäin liikuntaan ja ulkoiluun käytetty aika v. 1999 oli 35 minuuttia. Vertailun vuoksi television katsomiseen käytetty aika lisääntyi miehillä lt 4 2minuutista 2t3 minuuttiin ja naisilla lt 23 minuutista lt 40 minuuttiin. Päätös sisältää kaikkiaan 22 toimenpidettä tai kannanottoa terveysliikunnan edistämiseksi. V. Liikuntarakentamisen painoalueiksi ja siten valtionavustusten ensisijaisiksi kohteiksi vuoteen 2004 määritellään lasten ja nuorten sekä terveyttä edistävän liikunnan olosuhteiden kehittäminen. 2003 työssä käyvistä naisista 45% käveli tai pyöräili työmatkoillaan vähintään 15 minuuttia päivässä, miehistä 28%. liikkumisreseptin laajalla käytöllä ja liikunnan liittämisellä voimakkaammin työterveyshuollon toimintaan; terveysliikunnan liittäminen osaksi kuntien hyvinvointipolitiikkaa; terveysliikunnan koulutuksen ja tutkimusja kehitystoiminnan lisääminen ja väestön fyysisen aktiivisuuden ja toimintakyvyn Suomalainen on aktiiviliikkuja; VAPAA-AJAN .. Päätös sitouttaa kaikki ministeriöt tukemaan terveyttä edistävän liikunnan kehittämistä. Miesten vastaavat luvut ovat 58% ja 27%. Tämä voi olla todellista tai se voi liittyä muuttuneisiin liikuntakäsi.tyksiin. Sosiaalija terveysministeriön hallinnonalalla terveyttä edistävä liikunta sisältyi Terveys 2015 kansanterveysohjelmaan ja liikenneja viestintäministeriö laati ehdotukset uusiksi pyöräilyja kävelypoliittisiksi ohjelmiksi (Uutta pontta pyöräilyyn ja Kävely osaksi liikennepolitiikkaa). TYOMATKALIIKUNTA .. Useimmissa maissa se todennäköisesti vähenee tai pysyy korkeintaan ennallaan, mutta luotettavia tietoja on niukasti (Vainio ja Bianchini 2002). Hankkeita on mm. Vuonna 2001 Valtion liikuntaneuvoston rakennusjaosto laati asiakirjan Liikuntarakentamisen suunta 2004. Kansanterveyslaitoksen vuosittaisten kyselyjen mukaan naisten vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt lähes vuosittain vuodesta 1978, mutta 1990-luvun alkupuolelta lähtien kasvu on hidastunut. Ne koskevat mm. Vuonna 2003 vähintään kahdesti viikossa vähintään puoli tuntia kerrallaan liikkuvia oli 65% ja vähintään neljä kertaa viikossa liikkuvia 31 % 15 64-vuotiaista naisista. sekä Metsähallitus. Kolmanneksi todella laajavaikutteiset keinot, eri alueiden politiikat ja niiden toimeenpaneminen, liikunnan edistämiseksi on otettu käyttöön vasta äskettäin tai niitä ollaan vasta käynnistämässä. On kuitenkin huomattava, että Suomi on todennäköisesti yksi niitä harvoja maita, joissa vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt. Se on strateginen väline opetusministeriön toteuttaessa liikuntalain sille määrittelemää velvoitetta johtaa ja kehittää liikuntatoimintaa
mutta samalla kehittyvät analyysimenetelmät. Vanhuutta ja vanhenemista tutkiva gerontologia oli nykyaikaisena tieteenalana saanut alkunsa vain kymmenkunta vuotta aiemmin. Vuonna 1968 hän kirjoitti Suomalaiseen Suomeen artikkelin Vanhusten vuosisata. Hän suuntautui ihmisen kasvun, kehityksen ja vanhenemisen tutkimukseen jo parikymppisenä pian lääketieteen opinnot aloitettuaan Turussa 1960-luvun alussa. •• PITKAMATKA kohti hyvää vanhuutta TEKSTI: TIINU WUOLIO Gerontologian ja kansanterveyden professori Eino Heikkinen vertaa gerontologien eetosta ja tutkimuseettistä perustaa antidoping-työhön. Professori Eino Heikkinen. Näin aihepiirillä heti perspektiiviä laajemminkin, eli yleisemmin kasvuun ja vanhenemiseen liittyvää ideaa. Asetelmat ovat vuosikymmeniä olleet samat, hän toteaa. En silloin ymmärtänyt, miten herkälle alueelle olin mennyt, mutta kokemus vaikutti siihen, että en halunnut jatkaa toimintaa urheilu lääketieteen alalla, varsinkin kun omat kiinnostuksen kohteet liittyivät vanhenemiseen. Siinä on jo pääpiirteissään kuvattu, mitä vuosisadan lopulla oli odotettavissa, tekijä arvioi reilut kolme vuosikymmentä myöhemmin. Olin jo aiemmin tutustunut Hasaniin ja aloittanut täällä liikuntatieteen opinnot, joista suoritin ylemmän tutkinnon 1973. Heikkinen aloitti palkattomana harjoittelijana, sai vähitellen palkattujakin tehtäviä ja jäi laitokselle assistentiksi. Hän tuli antaneeksi haastattelun Munchenin olympiakisojen jälkeen televisiossa Henkeen ja vereen -ohjelmassa. Tutkimus alkoi kiinnostaa jo varhain, ja syksyllä 1962 menin lääketieteellisen kemian laitoksen professori Eino Kulosen puheille, Heikkinen muistelee työtoverinsa professori Lasse Kannaksen yllyttämänä uudessa hyvinvointiosaamisen keskuksessa Vivecassa Jyväskylässä. Gerontologian etiikka kuin antidoping-työtä Lääketieteen ja liikuntatieteen tutkinnot olisivat voineet johtaa Heikkisen enemmänkin urheilulääketieteen pariin, mutta toisin kävi. Liikunta oli tullut osaksi nuoren Heikkisen elämäntapaa jo paljon aikaisemmin. Lasse Kannasta kuitenkin askarruttaa, onko enää mikään urheilun alue dopingin suhteen riskitön, esimerkiksi veteraaniurheilu. Haastattelu näytettiin televisiossa ja sitä seurasi keskustelu, jossa Osmo Kaipaisen ja Ilkka Vuoren kanssa olimme toisella puolella ja urheilujärejstöjen edustajia vastapuolella. Koko ajan keksitään uusia suoritusta tehostavia menetelmiä. MTV:n toimittajat olivat haastatelleet minua ja minä olin kertonut mitä tiesin esimerkiksi puudutusaineiden ja hormonien käytöstä ja veridopingista. Tutkijoiden tulee miettiä, millä tavalla voi vaikuttaa ihmisen vanhenemiseen eettisesti kestävin keinoin. Heikkinen tietää ilmiön ehtineen sinnekin, vaikkakaan ei ilmeisesti kovin laajassa mitassa.. Hän hoiti ajoittain myös liikuntahygienian ja kansanterveyden professorin virkaa, josta Jeddi Hasan oli virkavapaalla Meteli-tutkimuksen takia. Turussa lääketieteellisen kemian laitoksella oli 1960-luvun alussa käynnissä sidoskudokseen liittyviä tutkimuksia, ja nuorelle tutkijanalulle oli tarjolla aihe kollageenimolekyylin muuttumisesta iän mukana. 12 LIIKUNTA & TIEDE 212004 Liikunta alkoi tutkimusmielessä kiinnostaa, kun teimme Ilkka Vuoren kanssa Turussa ylioppilaiden liikuntaja terveystutkimuksen 1960-luvun puolivälissä.Sitten aloin tutkia liikunnan vaikutuksia koe-eläimillä, ja kiinnostuin yleisesti vanhenemisesta ja liikunnasta, Heikkinen kertoo. Pääsin Turun yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä 1959 läpäistyäni helteisen kuuden viikon karsintakurssin. Työläisperheen poika oli harrastanut paljon liikuntaa, urheilua ja ulkoilmaelämää, ja elämäntapakysymykset olivat tulleet tutuiksi myös partiossa. Nykydebattiin dopingista Heikkinen ei enää välitä henkilökohtaisesti paneutua, vaikka toteaakin dopingin ja testaajien kilpajuoksun luonteen jossain määrin kiinnostavaksi. H arva kiinnostuu ikääntymisestä niin nuorena kuin Jyväskylän yliopiston gerontologian ja kansanterveyden professori Eino Heikkinen. Jyväskylään Eino Heikkinen tuli 1970-luvun alussa urheilulääketieteen apulaisprofessoriksi
Toimintakyvyn tutkimus ja toimintakyvyn parantamisen keinot ovat terveydenhuollon ja terveyspolitiikan asioita, hän tekee tärkeän erottelun. Kysymys on ihmisen manipulaatiosta joko suorituskyvyn parantamiseksi tai vanhenemisen keinotekoiseksi jarruttamiseksi. Sairausnäkökulma leimasi pitkään suhtautumista vanhuuseen. -Tähän mennessä onjo aika pitkälle kuvattu, mitä esimerkiksi ihmisen terveydelle ja toimintakyvylle ikääntyessä tapahtuu. Vanhuus nähtiin siten yksilötasolla rappeutumisen aikana, eikä väestötason tutkimuksia tehty. Kemiallinen manipulaatio on osa tätä pyrkimystä. Se on laaja yhteiskunnallinen kysymys ja yksi modernin ihmisen elämän kiusauksista, hän sanoo. Mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on merkittävä ongelma, joka liittyy myös vanhenemiseen yleensä. Teollisen vallankumouksen edetessä vanhenevia ihmisiä alettiin syrjiä, koska ajateltiin, ettei kaikki vanhat ihmiset ovat sairaita eivätkä opi enää uutta eivätkä sopeudu modernin teollisuuden tahtiin. Se on kuitenkin eri asia kuin kysymys toimintakyvyn ylläpitämisestä. Vanhuuden patologiasta apokalyptiseen demografiaan Alan edelläkävijällä on vuosikymmenten perspektiivi yleiseen suhtautumisen ihmisen ikääntymiseen. Samoihin aikoihin alkoivat pitkittäistutkimukset Yhdysvalloissa. Koko tieteenala alkoi laajemmin kehittyä 1950lvulla ja on siis modernin tiedekäsityksen mielessä nyt noin 50 vuoden ikäinen. Ensimmäiset epidemiologiset tutkimukset tehtiin Britanniassa 1940-luvulla, ja vähitellen alettiin saada kokonaisukuvaa vanhenemisesta, Heikkinen jatkaa. normaalista vanhenemisesta alettiin saada eri tieteenaloilta 1950-luvulla. Tutkimustiedon jakamisella on myös ollut oma vaikutuksensa siihen, miten yhteiskunnassa suhtaudutaan iäkkäisiin ihmisiin ja LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 13. Nuoruuden tavoitteluun kemiallisin tai kauneusleikkausten keinoin voi suhtautua hyvin kriittisesti yhtenä postmodernin yhteiskunnan piirteenä, joka on korostunut varsinkin Yhdysvalloissa. Tieteellistä perustietoa ns. Vanhuuden patologisoiminen voimistui 1800-luvulla, kun sairaalalaitos laajeni ja patologian tutkimusmenetelmät kehittyivät, jolloin sairaita ihmisiä voitiin tutkia suuremmassa määrin klinikoiden potilaina, Heikkinen kertaa
Hän näkee tutkimustyön tärkeäksi keinoksi muuttaa suhtautumista vanhenemiseen ja vanhuuteen. Jos ikääntyvän ihmisen elintapoihin voi olla vaikea vaikuttaa valistuksella, hänen toimintakykynsä kehittymistä voidaan seurata ja pyrkiä estämään sen heikkenemistä. Nämä syiden syyt liittyvät esimerkiksi eroihin ihmisten elinoloissa ja koulutuksessa. Pitkää ikää vai hyviä elinvuosia Suhtautuminen ikääntymiseen on monipolvinen teema. Eino Heikkinen tähdentää, että elämäntapa on pääosin tiedostamaton tapa toimia. Heikkisen mukaan haasteena onkin luoda toimintakyvyn mittausjärjestelmiä tautikohtaisten järjestelmien rinnalle. Terveyden edistämisessä tarvitaan myös sosiaalisen ja fyysisen ympäristön muutosta, hän korostaa. Asennetasolla on toimittava sen hyväksi, että yhä useampi eläisi tyydyttävän vanhuuden, jossa olisi 1· 1. Heikkinen asettaa kysymyksen jälleen laajempaan yhteyteen, vanhenemista koskevan positiivisen kulttuurin luomiseen. Samalla hän toteaa, että nopean muutoksen yhteiskunnassa on paljon muita tekijöitä, jotka muokkaavat vanhuutta elämänvaiheena ja synnyttävät muun muassa ikäsyrjintään viittavia asenteita. Edessä on vielä useiden vuosien työ hyvän toiminnan mallien aikaansaamiseksi. Terveyden edistämisessä Heikkinen viittaa tunnettuun brittitukijaan, Sir Geoffrey Roseen, joka teoksessaan "Preventiivisen lääketieteen strategia" peräänkuuluttaa tarvetta tunkeutua riskikäyttäytymisen takana oleviin tekijöihin. Nyt tiedetään että 90-vuotiaatkin hyötyvät liikunnasta, joten tutkimuksella voi sanoa olleen merkitystä, Heikkinen sanoo. Koska tiedostamaton tapa syntyy sosiaalisissa konteksteissa, yhteisötason asiat ovat tärkeitä, kun haetaan selityksiä yksilöiden elintapakysymyksiin. Tämä apokalyptiseksi demografiaksikin kutsuttu muutos on ollut niin nopeaa, että yksikään yhteiskunta ei ole riittävästi osannut varautua kehitykseen, hän sanoo. Lääketieteen perinteinen tapa pyrkiä vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen perustuu puutteelliseen ihmisen käyttäytymistä koskevien lainalaisuuksien tuntemiseen, hän sanoo. Siitä on vanhenemiseen liittyen puhuttu varsinaisesti vasta 1990-luvulla, mutta healthy agingkäsite on tunnettu jo parikymmentä vuotta. iän merkitykseen, joskin paljon on vielä ennakkoluuloja ja väärinymmärryksiä .. Heikkinen muistuttaa, ettei väestön ikärakenteen vanheneminen ei ole vain teollistuneiden maiden asia , vaan sama tapahtuu nyt myös kehittyvissä maissa, joissa elää suurin osa yli 60-vuotiaista ihmisistä, ja joissa pitäisiä pystyä hoitamaan sekä tulehdustautien että väestön ikääntymiseen liitttyvä kroonisten sairauksien ongelma. 14 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 Vuosittaisen vaellukset Inarin Menesjärven maastoissa ovat olleet Eino Heikkiselle hyvän elämän rakennusaineksia jo 1970-luvulta lähtien. Arvoja koskeva keskustelu on tärkeää. Syiden takana on vielä syitä Toinen tärkeä käsite on toimintakyky, sillä sairaanhoito, sairauden ehkäisy ja kuntoutus eivät riitä luomaan hyvälle vanhuudelle riittäviä lähtökohtia. Onko pitkä ikä sinänsä toivottavaa, hän kysyy, ja pitää keskeisenä kysymyksenä sitä, millaisessa kunnossa ihmiset elävät entistä pitempää vanhuuttaan. Eliniän yleinen piteneminen on tietenkin suuri saavutus. Se ei ole rationaalinen päätöksenteon paikka, vaan jotakin historiallisesti syvään juurtunutta. Mitä heikompi lähtötilanne sitä suuremmat vaikutukset liikunnalla ovat. Kun Jyväskylässä 1970-luvun alussa alettiin ensimmäistä kertaa tutkia 67-68-vuotiaiden liikuntaa, moni ihmetteli, mitä mielenkiintoista on niin vanhojen ihmisten liikunnan tutkimisessa. Lasse Kannas hakee nuoruuden ihannoinnille vaihtoehtoista polkua terveyden edistämisestä, jolla viime vuosina on nähty merkitystä myös vanhenevalle väestölle, toisin kuin vielä pari vuosikymmentä sitten. Osia tällaiseksi järjestelmäksi on olemassa, mutta esimerkiksi viitearvoja kuitenkin saadaan vain riittävän suurten ja edustavien väestöryhmien tutkimisesta ja menetelmien standardointi ja systemaattinen käyttöönotto vievät oman aikansa. Heikkisen mielestä ensimmäinen ristiriita on jo siinä, että pitkää ikää kyllä juhlitaan ja arvostetaan, mutta kun vanhuus elämänvaiheena on tullut mahdolliseksi entistä useammalle, se on yleistyessään tullut ongelmalliseksi. Tarvitaan erilaisia toimintastrategioita kohti hyvää vanhuutta, ja terveyden edistäminen on yksi niistä. Tämän tiedon pohjalta on järjestetty esimerkiksi seniorien kuntosalitoimintaa, jossa Jyväskylän yliopisto on ollut aktiivisesti mukana. Siinä suhteessa asenteet ovat muuttuneet radikaalisti. Ja pitäisi myös tietää, mitä niille mitattaville asioille sitten tehdään
Hän kaipaa vastaavia hankkeita myös mielen eheyden alueille. Tarkoituksena on käydä läpi, mitä iäkkäille henkilöille tarkoitetuissa palveluissa tietyissä KeskiSuomen kunnissa tapahtuu ja suhteuttaa se valtakunnalliseen tilanteeseen. Sitä tuotetaan, mikä myy. seuraavalle sivulle Hyvinvointi ei vain teknologiaa TUTKIMUKSELLA HYVÄN TOIMINNAN MALLEJA H yvinvointiteknologiasta odotetaan uutta liiketoiminnan menestysalaa, jossa tuotteiden ja palveluiden kysyntä kasvaa väistämättä väestön ikääntyessä. Tutkimuskeskus tekee sosiaalija terveysministeriön tuella tutkimusta myös vanhojen ihmisten liikkumiskyvyn ylläpitämisestä neuvonnan avulla. Ihmiset kantavat aikaisempia kokemuksiaan läpi elämän. Jos jossakin tarvittaisiin nyt lisää tutkimusta, niin tässä on tärkeä ja osin laiminlyöty aihepiiri. Eihän verenpainetta tarvitse aina mitata terveyskeskuksessa, hän huomauttaa. Nimenomaan ikääntyville suunnattu hyvinvointiteknologia eli geronteknologia on tunnettu noin 15 vuotta. Niiden 80-vuotiaiden, joiden lapsuudenkodin ilmapiiri on ollut hyvä, henkinen hyvinvointin on parempi kuin niiden ikätovereiden, joilla lapsuuden kodin ilmapiiri ei ole ollut yhtä suotuisa, Heikkinen mainitsee. Heikkisen mielestä tutkijayhteisön tulisi puolustaa ihmisten tarpeita teknologian kehittämisen lähtökohtana. Liikkumiskyky on olennainen osa ihmisen kykyä toimia itsenäisesti ja selviytyä jokapäiväisistä askareista , ja sillä on suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta, Heikkinen muistuttaa. Voi olla tiettyyn rajaan asti ihan järkevää, että ne jotka pystyvät, ottavat vastuuta hoidostaan. Hänestä itsehoitoon on perusteltunsa ja laitteiden käyttöön entistä parempia edellytyksiä. Lähtökohta ei siis ole eliniän keinotekoinen pidentäminen vaan mahdollisimman laadukkaan vanhuuden takaaminen. Gerontologian tutkimuskeskuksen tutkijoita kiinnostavat sosiaaliset innovaatiot tarkoittavat esimerkiksi hyvän toiminnan mallien luomista palvelujärjestelmään. Meille se ei tarkoita esimerkiksi sellaisten valvontajärjestelmien kehitystä, jolla pyritään korvaamaan ihmiskontakteja. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että sosiaalinen tuki ja kontaktit ovat myös toiminnanvajavuuksien synnyssä lähes yhtä tärkeitä kuin sairaudet. lapsuuden kodin ilmapiiriä ja sen vaikutuksia myöhemmällä iällä. Olemme lähestyneet näitä kysymyksiä sosiaalisten innovaatioiden kautta, mikä tarkoittaa erilaisia hyvän toiminnan malleja käytäntöön. Opetusministeriö rahoittaa kolmivuotista hanketta ikääntyvän väestön toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Haetaan tietysti markkinoita, sillä toiminta on pitkälti yrityslähtöistä, ei akateemista. Niihin liittyy usein elämän medikalisoimista ja biomedikalisoimista, missä ihminen nähdään koneena ja sivuutetaan psyyke ja sosiaalisuus. Yhtäältä on kyse hyödyllisestä teknologiasta, mutta toisaalta teknologialla pyritään korvaamaan ihmissuhteita ja inhimillisiä kontakteja. LIIKUNTA & TIEDE 212004 15. Laitoshoidon keskinmääräinen elinikäinen kesto Suomessa on naisilla keskimäärin puolitoista vuotta ja miehillä puoli vuotta. Kontrolloidun tutkimuksen kohteena ovat Jyväskylän kaupungin keskustassa asuvat 75-81-vuotiaat ihmiset. Vanhuus on yhtäältä tulos koko elämänkulun aikana vallinneista oloista ja geneettisistäkin taipumuksista, mutta elinolot ja -tavat vanhuudessa vaikuttavat hyvin paljon siihen, millaiseksi vanhuus muodostuu ja miten ihminen vanhuutensa kokee. Ne voivat olla toimintakyvyn arviointijärjestelmään liittyvää koulutusta, synteesejä tieteellisestä kirjallisuudesta, tai myös laitteita, hän sanoo. .1 tarkoituksellisuuden ja turvallisuuden tunnetta ja läheisiä, huolehtivia ihmissuhteita. Miten estää masentuneisuutta ja yksinäisyyden tunteita varsinkin silloin, kun vanhuudessa on kohdattava erilaisia menetyksiä. Seuranta ennaltaehkäisevässä mielessä on hyvin perusteltua esimerkiksi diabeteksen hoidossa, mutta yleisemmin preventiivisiä mittauksia ei välttämättä tarvita. Toiminnan heikkeneminen on usein orgaanisella pohjalla, mutta toiminnanvajaukseksi toimintakyvyn heikkeneminen muuttuu sosiaalisena konstruktiona, joko sosiaalisen tuen puutteena tai fyysisen ympäriostön aiheuttamina vaikeuksina. Näin haetaan temaattisesti kehitettäviä alueita, Heikkinen kertoo. Vai mitä pitäisi ajatella palvelutalosta, jossa yksinäisen vanhan miehen virikkeiden tarpeeseen annetaan ooppera-aarioita laulava nallenukke. Huomio mielen eheyteen Kuluttajamarkkinoille tuodut verenpaine-, sykeja verensokerimittarit edustavat Heikkisen mukaan itsehoitologiikkaa. Haasteita tällä alueella varmasti riittää, ja niiden takia Heikkisen ideoima Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnassa toimiva Gerontologian Tutkimuskeskuskin (The Finnish Centre for lnterdisciplinary Gerontolgy) on ollut mukana erilaisissa hyvinvointiteknologian hankkeissa, kuten Tekesin ( National Technology Agency of Finland) ) iWell-ohjelmassa. Olemme tutkineet mm. Näitä pyrkimyksiä perustellaan usein eettisesti: teknologisisllla sovelluksilla lisätään iäkkäiden ihmisten turvallisuutta ja tiedonsaannin mahdollisuuksia, luodaan jopa viihtyisyyttä elämään, Eino Heikkinen toteaa. Keskeinen kysymys on, millä yhteisöllisyyttä voisi lisätä yksilöllisyyttä korostavassa ja itsekkyyden sävyttämässä yhteiskunnassa
Järjestelmään olisi saatava aikaan lisää henkistä väljyyttä ja jopa luovaa joutilaisuutta, mutta myös uudenlaista työnjakoa perustasolla niin, että kaikki tehtävät eivät lankea samoille henkilöille, hän lisää. Toisaalta samaan aikaan apua tarvitsevien vanhojen ihmisten määrä kasvaa ja aikanaan suuret ikäluokat tulevat sitä myös kasvattamaan, Heikkinen huomauttaa. Tällä hetkellä sekä terve että raihnainen elinaika näyttäisivät pitenevän. Heikkisen mielestä muilta yhteiskunnallisen toiminnan areenoilta kopioidut johtamisstrategiat, tuloksellisuuden kaventuminen määrällisiksi suureiksi ja loputon usko teknologian mahdollisuuksiin sekä taloudessa että ihmisten hyvinvoinnin parantamisessa eivät kovin hyvin sovi yhteen luovuuden ja tarvittavien sosiaalisten innovaatioiden kanssa. Olen luopunut pikkuhiljaa hallinnollisista tehtävistä, joten vastassa ei ole kovin jyrkkä muutos. Muun ajan täyttävät muun muassa pienimuotoinen sävellysja sanoitustyö ja rakennustyöt kesäasunnolla, eikä elinikäinen viehtymys ulkoilmaelämäänkään, etenkään eräelämään Lapissa, ole jäänyt. Epäsuhta tarpeiden ja olojen välillä kasvaa Eino Heikkinen ottaa esiin ikääntyvien tarpeiden ja olosuhteiden välillä vallitsevan epäsuhdan: Ympäristö voi vaatia ihmiseltä enemmän toimintakykyä ja terveyttä kuin hänellä on. suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään. Nykyisin työrauhan järjestäminen normaalin työpäivän aikana on aika vaikeaa, hän sanoo. Aikaa tutkia, tehdä lauluja ja kuntoilla Eino Heikkinen on tehnyt pitkän päivän paitsi tutkimuksessa ja opetuksessa, myös tiedehallinnossa ja oman alansa kansainvälisessä toiminnassa, josta 16 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 muun muassa WHO:n kanssa tehty yhteistyö on ollut tärkeää. Ennen yliopistossa oli enemmän tilaa keskittymiselle. Harva ymmärtää, millaisen yhteiskunnallisen muutoksen etulinjassa suuret ikäluokat ovat olleet, hän sanoo. Kaatumistapaturmasta seuranneen usean olkaleikkauksen jälkeen hän myös aloittanut määrätietoisen fyysisen kunnon kohennuksen. Eino Heikkinen uskoo uusien tutkijaja opettajasukupolvien olevan entistä kovempien haasteiden edessä. Koulutusjärjestelmää, terveydenhuoltoa, työterveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa on rakennettu suurten ikäluokkien elämänkulun mukaisesti, johon on sisältynyt myös muuttoliike maaseudulta kaupunkiin, ja osalle muutto Ruotsiin. Jälkimmäisen ongelman merkitys kasvaa ns. Siihen nähden suurten ikäluokkien terveys ja toimintakyky ovat kestäneet kohtalaisen hyvin. Hänellä onkin Suomen kansainvälisen vertailun kestävästä tutkimuksesta ja korkeakoulujärjestelmästä pääosin hyvää sanottavaa. Kyllä kalastuskin kiinnostaa, hän myöntää.. Toisin sanoen kyseessä on asia, johon voidaan vaikuttaa. Kun julkiset palvelut eivät riitä vastaamaan tarvetta, on vaarana eriarvoisuuden lisääntyminen, Heikkinen huomauttaa. Täytyy kuitenkin todeta, että nykyinen yliopisto on toisenlainen kuin se missä aloitin. Ikävä kyllä, tässä kohtaa talouden ankarat lait voivat toimia vastakkaiseen suuntaan. Olen tehnyt 42 vuotta työtä jokseenkin ilman pitempiä taukoja, ja jo pari vuotta yli tarvittavan. Työhuone on kuitenkin vielä tarpeen. Tai toisinpäin, ympäristö ei vastaa ihmisen aktivisuuden tarpeisiin. Siellä yliopiston päärakennuksen seinässä lukee Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle, hän kertoo. Kun opetusja hallintokuviot jäävät pois, voi tehdä tutkimustyötäkin, hän kaavailee. Olen aiheuttanut joissakin piireissä närkästystä sanomalla, että alle 50 -vuotiaana liikunnan harrastaminen ei ole välttämätöntä, vaan sitä voi harrastaa huvin vuoksi, mutta sen jälkeen on tärkeää hoitaa kuntoaan, joka vanhetessa pyrkii vääjäämättä heikkenemään. Ei ollut nykyisenkaltaisia paineita ulkopuoliseen rahoitukseen eikä valtion ohjausta koettu tarpeelliseksi. Lisäksi joukko jatko-opiskelijoita saa häneltä edelleen ohjausta. Voidaan olettaa, että elinolojen ja elämäntapojen kohentuessa myöäs vanhuuteen liittyvät toimintakyvyn ja terveyden ongelmat voivat vähentyä. Itse hän jättää varsinaisen työelämän taakseen hyvillä mielin. Nämä ikäluokat ovat joutuneet olemaan marginaalialueella ja myös taistelemaan paremmista olosuhteista. Odotettavissa on vaihe, jossa ei niinkään puhuta suurten ikäluokkien avun tarpeesta vaan niiden mahdollisuuksista toteuttaa haluamaansa elämäntapaa. Eiköhän se yhdelle ihmiselle riitä. Jotkut tutkimustulokset viittaavat siihen, että toiminnanvajauksen synty lykkääntyy myöhempään ikään eikä toiminnanvajauksen määrä lisäänny aivan yhtä paljon kuin iäkkäiden ihmisten määrä, Heikkinen sanoo. Kun nämä ihmiset tulevat lähivuosina eläkeikään, joudutaan yhteiskunnallisia oloja tarkastelemaan myös siitä näkökulmasta, miten he voivat tyydyttää monipuolistuvia tarpeitaan. Kuluvalle vuodelle Heikkinen on luvannut useita kansainvälisiä kutsuesitelmiä, ja vireillä on myös esseekokoelma vanhenemisesta. Kun elinikä pitenee, olennaista on, minkä laatuista se piteneminen on. 55-75vuotiaille on tyypillistä parantunut koulutustaso ja työeläkejärjestelmän ansiosta kohentunut taloudellinen tilanne sekä aktiivinen ja osallistuva tapa elää. Ulkoapäin tulevat paineet muuttavat toiminnan logiikkaa, kun jatkuvasti tulee vastata uusiin haasteisiin, ei vain toiminnan rahoituksessa vaan myös yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, kansainvälisessä yhteistyössä ja monissa muissa asioissa. Tässä riittää haastetta yhteiskuntapolitiikalle ja myös tutkimustyölle. Nyt tilanne on erilainen, eikä se ole välttämättä pelkästään hyvä asia
Järjestöissä ja seuroissa ymmärretään tilanteen mahdottomuus, mutta sen muuttaminen on tuskallista. Ylijohtaja Kalevi Kivistön johtama ryhmä sai vuosi sitten tehtäväkseen laatia ehdotuksen huippu-urheilun kehittämisja toimintavastuista opetusministeriön tukipolitiikan näkökulmasta. Liiketoiminnallisten ja urheilullisten toimintatapojen ja tavoitteiden sotkeminen johtaa usein katastrofeihin.Jos urheilu järjestetään liiketoimintana, urheilullinen tulos tulee alistaa liiketoiminnallisen tuloksen ehdoille. Ahneita superseuroja Yleinen käsitys on, että urheilulla on hirveästi rahaa. Pääsylippujen myyntiin verrattuna yritysten tuki on suhteellisen suurta, Nieminen sanoo viitaten lähinnä jalkapalloseuroihin. Kansallisten liittojen pitäisi reagoida omissa kansainvälisissä liitoissaan ennen kuin on liian myöhäistä. Vaaditaan palkkaa vaikka ei ole yleisöä, eikä tuloja. Nieminen tuntee urheilun raha-asiat paremmin kuin useimmat, eikä ainoastaan nykyisen virkansa ansiosta. Hän, monen muun lailla, ihmettelee esimerkiksi sitä miksi yhteiskunnan palkkaturvajärjestelmän kautta täytyy maksaa jonkun seuran pelaajilleen lupaamia palkkioita. Jalkapallo muistuttaa pelaajakaupoissa ammattiurheilua. Tämä edesauttaisi pelaajan nousua huipulle ja hyvälle tuntipalkalle. Pitkällä tähtäimellä urheilu väistämättä tuhoutuu tällä ajattelutavalla. Yhteiskunta ei anna enempää ennen kuin urheilu itse tajuaa, että on muutoksen aika, Nieminen miettii. Ihan näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Ryhmän raportti valmistuu kesäkuussa ja sen jälkeen urheiluväki odottaa konkreettisia toimenpiteitä eli taloudellisesti parempia aikoja. Ainakin julkisuudessa urheilu on taloudellisessa ahdingossa. Ehkä turhaan. Palkka ratkaisee Risto Niemisen kuningasajatus oli ja on edelleen, että kun on kysymys julkisesta tuesta, urheilun liiketoiminta ja kansalaistoiminta erotetaan toisistaan. Sitä ei kyllä huomaa katsomoissa. Euroopan jalkapalloseuroista 90 prosenttia voi huonosti ja samanaikaisesti pari kymmentä seuraa vaatii itselleen korvauksia EMja MM-kisoista, oman supersarjan sekä suoran neuvotteluoikeuden EU:n kanssa, koska eivät katso kansainvälisten liittojen muka voivan edustaa heitä. Suomen olympiakomitea ja muut huippu-urheilussa toimivat järjestöt ovat huolissaan koska sponsorimarkat vähenevät. Tällä hetkellä näin ei ole, Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Niemisen diplomaattisesti kommentoi urheilun rahahuolia. Väitetään, että Suomi on urheiluhullujen maa. Jos maksetaan palkkaa niin kysymyksessä on liiketoiminta, Nieminen toteaa. Neljä vuotta sitten Nieminen toimi opetusministeriön selvitysmiehenä ja pohti sekä kansalaistoiminnan esteiden poistamista että julkisen tuen suhdetta liiketoimintaan. Nieminen toteaa, että Suomessakin liikkuu suhteellisen paljon rahaa joissakin lajeissa, mutta yhteisiä koko lajia palvelevia tavoitteita ja projekteja ei ole. Taloudelliset tekijät ovat niin suuret, että urheilun täytyy väistyä. Erilaiset opetusministeriön asettamat työryhmät ovat sen jälkeen miettineet osittain samoja asioita kuin Nieminen. Ainoastaan jääkiekko ja tietyillä reunaehdoilla jalkapallo täyttävät ammattiurheilun kriteerit. Niin sillä onkin, mutta aika yksipuolisesti ja kansainvälisesti hyvin epäterveesti. Maksajat vaativat MUUTOKSIA Teksti: GÖRAN WALLEN Liikunnan julkinen rahoitus on riippuvainen Veikkauksen tuotosta ja kamppailu suomalaisten pelimarkoista kiihtyy. Urheilulliset tavoitteet taloudellisen tappion riskillä ovat syösseet urheiluseuroja päättymättömään kurimukseen. Pelaajien etu olisi, että seuran resurssit uhrattaisiin valmennukseen yms. Viihdeurheilun ja perinteisen tulosurheilun ero on Niemisen mielestä sekä rakenteellinen että filosofinen. Katsojamäärät esimerkiksi jalkapallossa ovat käsittämättömän alhaiset. Suomalaisesta ammattiurheilupiiristä löytyy nimittäin lajeja jotka eivät sinne kuulu. LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 17. Sellainen ajatus on yleistynyt, että urheilu kannattaa ainoastaan jos joku maksaa. eikä pelaajapalkkioihin. M eidän kannaltamme on parasta, että kaikki edunsaajat ovat tyytyväisiä
18 UIKUNTA & TIEDE 212004
Luulen, että urheilusponsoroinnin kokonaispotti pysyy samana ja rahojen käyttö muuttuu tehokkaammaksi. Ehkä tämä on helpottanut päätöksentekoa liikuntatuntien vähenemistä, Nieminen arvelee ja kysyy: Kenelle liikunta kuuluu. Esimerkkinä hän mainitsee liikuntapaikat. Onko rakennemuutoksen aika. Perinteisessä tulosurheilussa harjoitellaan hullun lailla ympäri vuoden, usein ainoana tavoitteena tuloksen parantaminen. Palloilulajien pääsarjajoukkueilla on Suomessa tuhansia yhteistyökumppaneita ja sponsoreita, jos kaikki mukana olevat mainostajat lasketaan. liigoista ja sarjoista haluttaisiin oikeasti sponsoreille ja mainostajille markkinointiväline ja media, tulisi näkyvyyttä radikaalisti keskittää. Monet maksavat harjoitusvuoroistaan ja ohjauksestaan ja voivat siten oikeutetusti esittää vaatimuksia. Pitäisikö vastuu liikunnasta siirtää urheilujärjestöiltä kunnille ja LIIKUNTA& TIEDE 212004 19. Suomessa on toisin. Pohjoismaissa urheiluvedonlyönti on ylivoimaisen suosittua ja laajasti harrastettua. Liian avuliaita. Urheilijoita on helppo lähestyä ja heistä on varmasti yrityksille enemmän hyötyä kuin usein tehottomasta mainonnasta. Paikallisella tasolla voisi ajatella, että seuraa tukevaa yritys voisi osallistua liikunta paikan rakentamiseen ja paikkakunnan identiteetin nostamiseen. Niemisen suurin huolenaihe liikunnan alalla ei kuitenkaan liity rahaan, ei ainakaan suoranaisesti. Nieminen kuvittelee sponsoriyrityksille uusia näkyviä rooleja. Liikuntapaikka rakennetaan virallisesti kaikille vaikka se käytännössä palvelisi ainoastaan yhtä lajia tai joissakin tapauksissa vain yhtä seuraa. Pelimonopolista käydään kuitenkin vilkasta keskustelua eikä ole varmaa, että tämän päivän tilanne on ikuinen tai urheilulle edullinen jonkun vuoden kuluttua. Kouluviranomaiset ovat tyytyväisiä ja mahdollinen huono omatunto rauhoittuu. Vain siten urheilusponsorointi lähtee uuteen nousuun. Sponsorointi jatkuu Nieminen ei usko, että yritykset olisivat jättämässä tai jo jättäneet urheilun. Suurin rahapeli Lotto perustuu kaikkialla Euroopassa yksinoikeuteen. Ja paikalliselle kumppanuudelle voi kyllä löytää luontevammat ja tehokkaat muodot. Liikunnan harrastajat maksavat itse eniten harrastuksestaan. Yksinoikeusjärjestelmä on ainoa keino säädellä rahapelitoimintaa yhteiskunnan kokonaisedun mukaisesti ja tuottoisasti. Urheiluväkikään ei tällä hetkellä voimakkaasti vaadi liikuntatuntien lisäämistä kouluihin. Kasvumahdollisuuksiakin on jos yritykset siirtävät rahaa mainosbudjetista sponsorointiin. Kilpailu urheiluvedonlyönnissä tulee pääasasiassa internetin kautta. Risto Nieminen on eurooppalaisten kansallisten veikkausja raha-arpajaisyhtiöiden yhteiselimen European Lotteries-järjestön ensimmäinen varapuheenjohtaja ja joutuu päivittäin pohtimaan monopoliasemaa. Viime aikoina ei ole esitetty, ettei urheilun määrärahoja sidottaisi Veikkauksen tuottoon. Jos ko. Tietty uusi ajatusmalli voi kyllä jatkossa olla edellytyksenä yhteistyöhön. Koulujen liikuntatunnit vähenevät ja urheiluseurat tarjoavat kouluille apua iltapäiväkerhojen muodossa. Mutta joissakin Euroopan maissa esimerkiksi urheiluvedonlyönti on ollut yksityistä liiketoimintaa. l 1 1 Pitäisikö vastuuta liikunnasta siirtää urheilujärjestöiltä kunnille ja oppilaitoksille. USA:ssa amerikkalaisen jalkapalloilun ammattilaisliigan stadioneista ylivoimainen enemmistö on yhteiskunnan omistamia. Sponsoroinnin kohteet ovat myös urheilun sisällä osittain vaihtuneet ja ottajia on enemmän kuin aikaisemmin. Seurat ja liitot ovat jo ennen iltapäiväkerhojen keksimistä selvästi levittäneet sanoman: me huolehdimme liikunnasta. Onneksi EU-maissa hallitukset tukevat vahvasti tätä periaatetta, Nieminen muistuttaa. Paikalliselle identiteetille Major League -joukkuetta pidetään äärimmäisen tärkeänä. Myös seurat joutuvat yhä useammin maksamaan sellaisesta ammattitaitoisesta työstä, joka aikoinaan ehkä ei aina ollut niin korkealaatuista, mutta vapaaehtoista ja ilmaista. Käytännössä kumppaneiden näkyvyys on usein merkityksetöntä. Valtion monopoli Useimmissa eurooppalaisissa maissa Ruotsia lukuun ottamatta liikunnalle on varattu korvamerkitty rahoitus valtion budjetissa. Siksi internet-vedonlyöntiyhtiöt niin halukkaasti pyrkivät täällä apajille. Rahoitusmielessä niiden rakentamiselle löytyy nykyään vain yksi kanava. Sen takia viihdyttäjät voivat pitää kolmen kuukauden, kylläkin ansaitun, loman. Nieminen ei ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että urheilujärjestöjen tarjoamalla avulla on ollut yksinomaan myönteisiä seurauksia koululiikuntaa ajatellen. Pääasia viihdeurheilussa ei ole suorituksen parantaminen vaan yleisön viihdyttäminen ja taloudellinen tulos
Eräät teoreetikot, kuten Elias ja Dunning, korostavat vedonlyönnin roolia yksitoikkoisuuden poistajana muuten tylsissä yhteiskunnissa. Tukemalla urheilua vedonlyönti samalla turvaa myös omaa tulevaisuuttaan. Pelaaminen on myös" oma juttu" eikä harrastus, jonka avulla pyrittäisiin tapaamaan uusia ihmisiä. 20 LIIKUNTA & TIEDE 2/2004 eikkauksen Taitopeleistä saatavia voittovaroja jaetaan taiteelle, urheilulle, tieteelle ja nuorisotyölle. Vedonlyönti nähdään keinona muuttaa raha miellyttäviksi kokemuksiksi. 1940-luvulla alkaneista ensimmäisistä jalkapalloveikkauksista on edetty laajaan ja monimuotoiseen rahapelitarjontaan (Veikkaus fakta 2003). Yhä useampi pelaaja on vain siirtynyt internetiin, jossa ulkomaiset vedonvälittäjät tarjoavat Veikkausta kilpailukykyisempiä kertoimia (Honkonen 2002). Kingman (1997) mukaan vedonlyönti on saavuttanut yleisen hyväksynnän ja siitä on tullut osa kulutuskulttuuria. Turpelan (2000) mukaan Vedonlyönnissä hyödynnetään urheilun viihteellisyyttä ja suosiota. Mistä sitten johtuu, että urheilu vedonlyönti on ilmeisen elinvoimainen ja kasvava ilmiö nyky-yhteiskunnassa. onnenpelien pelaamista ja tätä kautta Veikkauksen tuottoa. Ilmiö itsessään ei kuitenkaan osoita laantumisen merkkejä. Kuinka paljon erilaisia vedonlyöntimuotoja voidaan tuoda markkinoille, ennen kuin niiden negatiiviset vaikutukset voittavat positiiviset. Veikkaus on huomioinut asian, mikä johti kerrointen nostamiseen keväällä 2004. Tosin on vaikea ennustaa lisäisikö urheiluvedonlyönnin poistuminen ns. Urheiluvedonlyöntiä ovat kaikki rahapelit, joissa yritetään arvioida urheilutapahtumien kilpailutai ottelutilanteissa toteutuvia asioita. Urheiluvedonlyöjä toivoo voittoa ja maksaa jännityksestä Taitopelaajia yhdistää kiinnostus urheilun maailmaan pelkkää vedonlyöntiä laajemminkin. Näiden voimien painottaminen on erityisen hankalaa. Urheilu ja vedonlyönti elävät toisiaan tukevassa suhteessa. Vastaavasti vedonlyönnistä saatavat varat muodostavat merkittävän osan urheilun rahoitusta. (Kingma 1997.) Ihmisillä on nykyisin paljon vapaa-aikaa ja erilaisia elämyksiä etsitään tietoisesti. Tämä saattaa olla eräs selitys sille, miksi rahapeliviihteelle on niin suuri kysyntä. Veikkauksen tiedottajan Tuula Lehdon (2003) mukaan edunsaajille vuonna 2002 jaetusta 355 miljoonan euron tuotosta noin 20% oli peräisin Taitopeleistä. Taitopelien liikevaihdon laskiessa Veikkaus on tuonut markkinoille uusia onnenpelejä korvaamaan menetettyjä tuloja. Veikkauksen toiminta on selvästi puhdasta liiketoimintaa, jossa kadonneet eurot pyritään korvaamaan uusilla tuotteilla. Veikkausvarojen kertyminen ei kuitenkaan ole ainoa taso, jolla vedonlyönti yhteiskuntaamme koskettaa. Toisella puolella vaakaa painavat ongelmapelaamisen haitat ja toisella veikkausvarojen tuomat hyödyt. Mitä suuremmaksi viihteeksi urheilu kasvaa, sitä suuremmat markkinat myös vedonlyönnille itselleen avautuvat. Mikä saa heidät pelaamaan ja mihin tekijöihin perustuen pelikohteita valitaan. Taitopelit Veikkauksen Taitopelien liikevaihto on romahtanut viime vuosien aikana (Veikkauksen vuosikirja 2002; Oy Veikkaus Ab:n kotisivut). Toiminnallaan se tukee voimakkaasti urheilun kehitystä ja kasvua. Veikkauksen nykyisellä liikevaihdolla yhteiskunnan olisi siis etsittävä muualta vuosittain noin 70 miljoonaa euroa, mikäli urheiluvedonlyönti jostain syystä häviäisi Suomesta. He ovat esimerkiksi penkkiurheilun kuluttajina selvästi muuta väestöä aktiivisempia. Esimerkkinä on vuonna 2002 alkanut Kerro, jonka päivittäinen arvonta on televisioitu. Veikkauksella tätä vedonlyönnin osa-aluetta edustaa Taitopelien peliryhmä. Suosion laskusta huolimatta Taitopelit ovat edelleen merkittävä veikkausvarojen muodostaja. Erilaisia pelimuotoja on lukuisia ja myös vetojen kohteina olevien urheilulajien kirjo vaihtelee aina jalkapallosta poroajeluihin. Taitopelien pelaajat Ketkä Taitopelejä harrastavat. Artikkeli pohjautuu tutkimukseen, jonka , .. Taide, urheilu, tiede ja nuorisotyö hyötyivät näin ollen urheiluvedonlyönnin avulla vuonna 2002 arviolta 71 miljoonaa euroa. Pelaaminen vaikuttaa lukuisten ihmisten vapaa-ajan viettoon ja elämän laatuun