Terveet ja toimintakykyiset kansalaiset ovat hyvinvointivaltion keskeinen voimavara. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Lasse Kannas (vast). Kaikinpuolinen luova toiminnallisuus sekä omien taipumusten monipuolinen toteuttaminen ovat tärkeitä terveyden rakennusaineita myös lapsuudessa ja nuoruudessa. Kulttuuriharrastusten ja terveyden välisistä yhteyksistä aikuisiässä on saatu orastavaa tieteellistä näyttöä. vuosikerta ISSN 0358-7010. Siispä enemmän virikkeitä taideaineista liikunnan ja terveystiedon tunneille ja toisaalta enemmän liikuntaa ja terveysnäkökulmaa taideaineiden tunneille. Oppiainekohtaiset opetussuunnitelmat eivät saa olla opettajien silmälappuja. Peruskoulun tuntijako ja opetussuunnitelmat kertovat kiintoisalla tavalla kansakunnan yleissivistyksen rankinglistasta mikä on kulloinkin tärkeää ja arvokasta osaamista. Terveystiedon uusi tuleminen perusopetuksen oppiaineeksi kertoo ilahduttavasti, että terveysosaamisen yksilöllinen ja yhteiskunnallinen arvo noteerataan. Talkoot jatkuvat vielä syksyllä, sillä nyt valmistunut versio on kokeiluversio. Liikunta, terveystieto ja taideaineet ovat ainakin yhdestä näkökulmasta samaa perhettä. Pyydetyt palautteet ja esitetyt muutosehdotukset tuskin kuitenkaan kummoisesti muuttavat "vihreän kirjan" perusvirettä. Liikunta ja 2 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 terveystieto ovat koulun hyvinvointiaineita, mutta eivät suinkaan ainoita. Opetushallituksen tuhdinoloisen ops-kirjan taustalla on ollut satoja tunteja kokouksia, tonkkakaupalla kahvia, muhevia juustosämpylöitä ja pullanpyöryköitä. Teijo Pyykkönen Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Mikael Fogelholm Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. OPSIN LUOVA LUKUTAITO LASSE KANNAS P erusopetuksen opetussuunnitelman perusteet rutistettiin kokoon muutama kuukausi sitten. Liikunta &Tiede 2/2003 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax. Myös taideaineilla on huomattava potentiaali edistää oppilaiden terveyttä. Heinonen Reijo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kuvat: Antero Aaltonen, Juha Sorri Ulkoasu: koodi Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n jäsenetulehti Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax: 09-45427222 Kestotilaus 29 euroa Vuositilaus 32 euroa 40. Näissä oppiaineissa mahdollistuu tutustuminen terveyden ja hyvän olon lähteisiin, samoin kuin myös pahaan oloon, sen syihin, ilmaisemiseen ja käsittelyyn. Tämä hyvinvoinnin moottori tuntuu yskivän jo kouluiässä
Arja Jääskeläinen 24 Menestyjä vai luuseri. Arja Lyytikäinen harjoituskilometrit ~erkkosivut LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 3. LiikunnanoRetusta tutkittaessa on havaittu, että opetus etenee Ritkälti ROil<ien ehdoilla; korostetaan l<ilRailullisuutta ja ns. 9 OP-etuk:sen suunnitteluun monta näkökulmaa: Sisältö, kokonaisvaltainen opJ>inenvai kuntoilulähtökohta. Merkittävät terveysopRimisen vaiheet ajoittuvat ennen kouluikää ja opr2ivelvollisuuden alKaessa lasten lähtökohdat ovat erilaiset riipRuen siitä, millaisessa r2erheympäristössä ja Räivähoidossa ne ovat l<asvaneet. Risto Sänkiaho 27 Arvaamattomat suuret ikäluokat. 19 Sukui:>uolitettu liikuntal<asvatus. Susanna Rahkamo 23 Useimmat oppilaat haluavat numeron. Maija Koljonen 25 Opettajasta kasvattajaksi. Matti P.ietilä, /-;-/eidi P.eltonen KESKUSTELUSIVUT 23 Kuka on kympin liikkuja. Seppo Kumpulainen 26 Liikuntatieteen kunto testattiin. P.äivi Berg 32 Terveys, tieto ja oi:m iminen. Kouluikäisten ruokai lutottumukset ovat muut pääosin parempaan suuntaan . P.ilvikki ansson ~2 Uudet OP-etussuunnitelman P-erusteet työn alla. Timo Airaksinen 24 Perustaidot avaavat liikunnan maailmaa. Uudistus lisää Rerusteiden ohjaavuutta määrittelemällä aiemRaa tarKemmin ORetuKsen tavoitteet ja sisällöt sekä ydinosaamisen eri ORRiaineissa. r2oikien lajeja. Matti F.!imfJ_elä Tommi Ho,kkala 37 Kouluikäisten ruokailutottumukset: muuttuneet Suotuisaa kehitystä ja suunnanmuutosta. Erilaisista liikunnanoRetul<sen toteuttam1stavo1sta /-;-/e,kinaro-Jo on saatu h'y'.viä kokemuksia. Harri Vertio 29 Puolustusvoimat testaa reserviläisten kunnon: Jari Kanerva ja Tarja Nykänen Jaäskelamen kontroll1mekanism1n. Pasi Koski 25 Liikunta on kaikkia varten
Ydinajatuksena oli, että opettajien prosessoidessa itse koulun opetussuunnitelmia, he myös kantavat niiden toteutumisesta vastuun. Suomalaisilla opettajilla on erittäin korkea koulutustaso ja ammattitaito, joten suunnitteluvastuun kuuluminen opettajan toimenkuvaan tuntuukin luonnolliselta. Nyt valmisteltavana ovat uudet opetussuunnitelman perusteet, joissa koulujen ja opettajien toimintaa ohjataan jälleen keskusjohtoisemmin. Opettajan henkilökohtaisen osallistumisen suunnitelmatyöhön katsottiin olevan muutoksen ja kehityksen edellytys. Liikunta on säilyttänyt hyvin asemansa vähentyneistä resursseista huolimatta. Opetussuunnitelmat ovat monipuolisia ja niiden laadintaan on sitouduttu. Koulujen lajivalikoimassa onkin tapahtunut muutoksia. Tavoitteena oli innostaa kouluja ja kuntia opetussuunnitelma työhön sekä korostaa opetussuunnitelman merkitystä käytännön koulutyön perustana. Liikunnalle asetettiin monia eri tavoitteita. Ne poikkeavat huomattavasti edeltäjistään, vuosien 1970 ja 1985 opetussuunnitelmista. ykyiset peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman perusteet vahvistettiin vuonna 1994 (Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994, Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994). Liikuntakasvatuksen tärkein tehtävä on tukea lapsen ja nuoren fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä ja hyvinvointia sekä ohjata terveelliseen liikunnalliseen elämäntapaan. Opetuksen tavoitteena liikuntaan kasvaminen Vuoden 1994 opetussuunnitelmien perusteissa opetushallitus pyrki vahvistamaan opetuksen valtakunnallista yhtenäisyyttä verraten täsmällisillä tavoitteilla, mutta jätti sisällöt väljiksi. Peruskoulussa tavoitteena on, että oppilas saa myönteisiä liikuntakokemuksia, oppii turvalliset liikuntatavat ja uimataidon, oppii kehittämään toimintakykyään, edistyy yhteistyötaidoissa, omaksuu terveyttä ja opiskeluvireyttä edistävät elämäntavat sekä tutustuu kansalliseen liikuntakulttuuriin. Lukiossa opetuksen taLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 5. Opetussuunnitelmauudistus antoi jokaiselle koululle oikeudenja velvollisuuden luoda oma opetussuunnitelmansa. Valtakunnallinen ohjaus väljeni ja paikallinen päätösvalta lisääntyi. Koululiikunta kasvattaa oppilaita liikuntaan ja liikunnan avulla. Taustalla oli myös ajatus opettajasta opetussuunnitelman keskeisenä laatijana. Edellinen liikunnan opetussuunnitelmauudistus antoi jokaiselle koululle oikeuden ja velvollisuuden luoda oma opetussuunnitelmansa
jääpelit 8. lentopallo 6. lihaskuntoharjoittelu 3. Toisaalta kuntoja taitotavoitteiden merkityksen väheneminen voi olla osoitus siitä, että opettajat eivät koe saavuttavansa näitä tavoitteita riittävän hyvin nykyisillä resursseilla. suunnistus 9. Tuloksia voidaan tulkita siten, että liikunnanopettajat haluavat myönteisten liikuntakokemusten avulla tukea lapsen ja nuoren liikunnallista elämäntapaa ja säännöllistä liikuntaharrastusta. salibandy 7. lihaskuntoharjoittelu 1 0. pesäpallo 3. koripallo 3. Koululiikunnanssa yleisimmin esiintyvät liikuntamuodot eri kouluasteilla. yleisurheilu 4. jalkapallo 7. Lisäksi perusteissa lueteltiin lajikohtaiset sisällöt erikseen pojille ja tytöille. keilailu 9. voitteena on liikunnallisen elämäntavan omaksuminen, fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn kehittäminen, monipuolisesti eri lajeihin tutustuminen, itsensä tuntemisessa, sosiaalisissa taidoissa ja ilmaisutaidossa edistyminen sekä kansallisen ja kansainvälisen liikuntakulttuurin ymmärtäminen. Opettajat arvioivat näiden tavoitteiden myös toteutuvan opetuksessaan parhaiten. Liikunnanopetuksen tavoitteiden tärkeys ja toteuttaminen liikunnanopettajien kokeana (n:235) 6 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 5. Siihen liitetään perinteisten liikuntalajien harrastamisen lisäksi muukin elämään liittyvä liikkuminen. lentopallo 7. jalkapallo 5. suunnistus 8. koripallo 5. koripallo 8. lenkkeily/kävely 10 kunnon mittaus Kuvio 2. lentopallo 7. Tulokset tukevat sitä, että perusopetuksen alaluokilla motoristen perustaitojen ja turvallisten liikunta tapojen opettaminen on keskeistä, yläluokillaja lukiossa tavoitellaan jo varsinaisia lajitaitoja ja -tietoja. Tavoitteet ohjaavat sisällön valintaa Liikunnanopetuksen sisällöt oli määritelty yksityiskohtaisesti vielä 1970ja 1980-luvuilla. lihaskuntoharjoittelu itsetunto J ,'11 4. Liikunnanopettajat taas arvostivat luokanopettajia enemmän lajitaitoja ja -tietoja. telinevoimistelu Perusopetus luokat 7-9 1. voimistelu 9. yleisurheilu 6. salibandy 2. telinevoimistelu Lukio 1. salibandy 2. Sekä liikunnanettä luokanopettajat pitivät tärkeimpinä tavoitteina myönteisiä liikuntakokemuksia ja myönteisen liikunta-asenteen omaksumista. leikit 4. salibandy 6. lentopallo 1 0. jalkapallo 6. Esimerkiksi vuoden 1985 perusteissa oli määritelty tarkasti liikuntamuodot, jotka kunnan opetussuunnitelman tuli sisältää. sulkapallo 4. koripallo 3. pesäpallo 2. jalkapallo 9. koripallo 8. Lajien keskinäinen suhde riippui vuosiluokasta, sukupuolesta ja paikkakunnan liikuntaperinteestä (Peruskou1 J, 4,~2 J, ' 4, 6 1 J,/ 4,63 4,52 4,32 Perusopetus luokat 1-6 1. Liikunta nähdään laajaalaisesti. jääpelit 5. Painopiste liikuntatuntien tavoiteasettelussa on siirtynyt motomyönteiset liikuntakokemukset myönteinen liikunta-asenne liikunnan ilo uimataito J ,UL risista tavoitteista, kuten fyysisen kunnon tai lajitaitojen painottamisesta (Varstala 1996) kohti sosioemotionaalisia tavoitteita, kuten myönteisten liikuntakokemusten, myönteisen liikunta-asenteen, liikunnan ilon ja yhteistyötaitojen korostamista. luistelu 2. pesäpallo yhteistyötaidot 4,32 J,o; 4,3 terveellinen elämäntapa J,ll:/ toimintakykyisyys 13,35 4,18 tärkeys 4,04 1 = ei lainkaan turvalliset liikuntatavat J ,o.: 5 = erittäin tärkeä 4,04 D toteutuminen motoriset perustaidot J,JJ 1 = ei lainkaan kunto J,Ul 3,94 5 = erinomaisesti ,88 elämykset J ,L oman kehon tuntemus 13,Ui:i ,88 liikkuminen luonnossa J ,U/ 3, 9 rentoutuminen 13,0ts 3, 8 lajitaidot ja -tiedot 13,lts 3,5E ilmaisutaito l ,tii 3,26 kansallinen liikuntakulttuuri l l, 4 3,09 1 2 3 4 5 Kuvio 1. Opetussuunnitelman perusteissa esitettyjen tavoitteiden heijastumista koululiikuntaan selvitettiin liikunnanopettajille ja luokanopettajille tehtyjen kyselytutkimusten avulla (Hänninen & Hänninen 1998, Karjalainen 2002, Siniharju 2002). Luokanopettajat arvioivat motoristen perustaitojen kehittymisen ja turvallisten liikuntatapojen omaksumisen tärkeämmäksi kuin liikunnanopettajat. yleisurheilu 10. Kaikilla vuosiluokilla tuli olla voimistelua, palloilua, yleisurheilua, suunnistusta, talvilajeja, uintia ja leikkejä. Liikunnanopettajien (n=235) käsitykset koululiikunnan tavoitteiden tärkeydestä ja toteutumisesta lukuvuonna 2000-2001 on esitetty kuviossa 1. paritanssit Toisen asteen ammatillinen oppilaitos 1
Koulujen lajivalikoimassa on tapahtunut muutoksia. Kuvioon 2 on koottu 10 yleisintä liikuntamuotoa perusopetuksen alaluokilla (ala-aste), yläluokilla (yläaste), lukiossa ja toisen asteen koulutuksessa. kuntaan liittyvien käsitteiden ja periaatteiden ymmärtämistä ja soveltamista. Uudistus tuo normeja ja arviointikriteerejä Valmisteilla olevissa opetussuunnitelman perusteissa halutaan liikunnan tavoitteet ja keskeiset sisällöt määritellä riittävän selkeästi. valinnaisuuden lisäämistä. Suurin osa (yli 90 %) tarjotuista kursseista myös toteutui. Viidennen normin toteutuessa oppilas kantaa vastuuta sekä itsestään että muista liikuntatilanteissa. Suomessa pakollisen liikunnan tuntimäärät sekä perusopetuksessa että lukiossa ovat kansainvälisestikin verrattuna melko vähäiset (Hardman & Marshall 2000a, 2000b, Council ofEurope 2002). Valmisteilla olevat perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteet ovat luettavissa Opetushallituksen verkkosivuilla (www.oph.fi). Ensimmäinen normi liittyy motoristen perustaitojen osaamiseen ja hallintaan. Suosittuja valinnaiskurssien sisältöjä olivat muun muassa palloilulajit ja eri liikuntamuodoista koostuvat kurssit. Opettajan ja oppilaiden päätösvallan lisääminen tarkoitti mm. Uudet opetussuunnitelman perusteet ovat valmisteilla ja niihin siirrytään kaikissa kouluissa viimeistään vuonna 2006. Vuonna 2001 kerätyn aineiston perusteella naisja miesopettajien tunneilla opetettavat liikuntamuodot erosivat vuosiluokilla 7-9 sekä lukiossa siten, että miesopettajien tunneilla pelattiin salibandyä, koripalloa, jalkapalloa sekä jääpelejä enemmän kuin naisopettajien tunneilla. Pakollisen liikunnan lisäksi koulut tarjoavat nykyään runsaasti liikunnan valinnaiskursseja. (Apajalahti, Pietilä & Vanne 1996). Pakollisilla liikunnan kursseilla saadut myönteiset liikuntakokemukset selittävät osaltaan valinnaisen liikunnan suosiota sekä perusopetuksessa että lukiossa. Opetushallitus teki vuonna 1995 selvityksen peruskoulujen opetussuunnitelmien laatimisesta ja koulujen valinnaisainetarjonnasta. Opetussuunnitelmatutkimus osoittaa, miten keskeinen osuus eri palloilulajeilla on. Kuudes normi edellyttää oppilailta erilaisuuden ymmärtämistä ja kunnioittamista. Toinen normi korostaa liiTeksti: PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON ITSE TEHTY INNOSTAA: Liikunta suosittu valinnaisaine V alinnaiskurssien monipuolisuus kertoo opettajien paneutumisesta tähän opetussuunnittelun osa-alueeseen. (Karjalainen 2002). Lisäksi opetussuunnitelman perusteiden normiluonnetta selkeytetään määrittelemällä arvioinnin kriteerit yksityiskohtaisesti varsinkin perusopetuksen puolella. (International Standards for Physical Education and Sport for School Children 2001; National Association for Sport and Physical Education 1995.) Normien tehtävänä on myös vaikuttaa koulujen liikunnan opetussuunnitelmien laatuun ja olla perustana koulukohtaiselle opetussuunnitelman kehittämiselle ja arvioinnille. Sen mukaan liikunta oli yleisin valinnaisaine yläasteilla. Tällöin ihminen omaa riittävät liikuntataidot, on fyysisesti hyvässä kunnossa, harrastaa säännöllisesti liikuntaa, ymmärtää liikunnan harrastamisen vaikutukset ja hyödyn sekä arvostaa liikunnallisuutta ja sen vaikutuksia terveelliseen elämäntapaan. Nykyään koululiikunnalle asetetut tavoitteet ohjaavat oppisisältöjen valintaa. lun opetussuunnitelman perusteet 1985). Liikunnanopettajat ovat onnistuneet luomaan oppiaineestaan kiinnostavan ja kursseja valitsevat monenlaiset oppilaat. Kolmas normi liittyy terveyttä edistävään liikuntaan ja neljäs liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan omaksumiseen. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten koululait ja -asetukset sekä niiden pohjalta laaditut opetussuunnitelman perusteet heijastuvat koulun toimintaan, opettajan työhön ja oppilaan opiskeluun. Kansainväliset liikuntakasvatuksen seitsemän normia on eritelty eri vuosiluokille eli päiväkotiin, luokille 16 ja 79 sekä lukioikäisille nuorille. Vaikka liikuntalajit vaihtelevat koulun mahdollisuuksien ja paikallisten olosuhteiden mukaisesti, tulee oppilaille kuitenkin tarjota perusopetuksessa monipuolisia liikuntakokemuksia keskeisistä sisäja ulkoliikuntalajeista (Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994). Tulevissa perusopetuksen liikunnan opetussuunnitelman perusteissa kuvataan esimerkiksi oppilaan hyvään osaamiseen kuuluvat asiat 4. Kansainvälisten liikuntakasvatuksen normien avulla halutaan edistää kaikkien lasten ja nuorten liikunnallista hyvinvointia ja kasvattaa liikunnallisesti valveutuneita ihmisiä (englanninkielessä on vakiintunut termi "physically educated person"). V altakunnalliset opetussuunnitelman perusteet uudistetaan noin kymmenen vuoden välein. Tässä artikkelissa tarkastellaan voimassa olevien opetussuunnitelma perusteiden (Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994, Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994) vaikutusta koululiikuntaan. Normit kuvaavat sen, mitä lapsen tai nuoren tulisi tietää ja taitaa niihin pohjautuvan liikunnanopetuksen jälkeen. petussuunnitelmatyötä selvitetään Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella toteutetun liikunnan opetussuunnitelmatutkimuksen avulla, jossa selvitetään liikunnanopetuksen tilannetta vuoden 1994 opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen. Opetussuunnitelmatutkimuksen mukaan vuosiluokilla 7-9 järjestettiin keskimäärin 4.6 ja lukiossa 5.4 liikunnan valinnaiskurssia lukuvuoden 20002001 aikana. Naisopettajat opettivat puolestaan aerobicia, musiikkiliikuntaa, luovaaja ilmaisuliikuntaa sekä nykytanssia miesopettajia enemmän. Vuoden 1993 peruskoulun ja lukion tuntijakojen myötä valinnaisuus lisääntyi molemmilla kouluasteilla. Seitsemäs normi korostaa liikunnan kokonaisvaltaista merkitystä eli ymmärrystä siitä, että liikunta tarjoaa mahdollisuuksia myönteisiin koLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 7. luokan päättyessä ja annetaan päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8. Tutkimukseen osallistuneista yläasteista 87 % järjesti liikuntaa valinnaisaineena. Nykyisiä ja valmisteilla olevia opetussuunnitelman perusteita voidaan tarkastella myös vertailemalla niitä kansainvälisiin liikuntakasvatuksen tavoitteisiin ja normeihin
Brown. National Association for Sport and Physical Education 1995. Kytökorpi (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Keskeisenä tavoitteena olisi tukea liikuntaa opettavien opettajien oman didaktisen ajattelun uudistumista antamalla valmiuksia muun muassa uusien opetusmenetelmien käyttöön. 2001 . 2001. (International Standards for Physical Education and Sport for School Children 2001.) Suomessa sekä nykyiset että valmisteilla olevat perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteet vastaavat lähtökohdiltaan hyvin paljon kansainvälisiä liikuntakasvatuksen perusteita. Manchester, U.K.: Campus Print. 2000a. Huovinen & L. National standards for physical education: A Guide to content and as. Jyväskylän yliopisto. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita ei ohjata opetussuunnitelman perusteilla, vaan paikallistason päätöksenteolla ja toiminnalla. 2000b. Täydennyskoulutus on hyvä tapa tukea opettajia oman työnsä tutkijoina ja kehittäjinä, myös opetussuunnitelmatyössä. Kehittyvä koulutus 3. University of Manchester. Täydennyskoulutuksen tarkoituksena olisi kehittää terveyttä edistävä koulu, edistämällä yhteistyötä eri tahojen kesken ja lisäämällä integraatiota liikunnan ja muiden oppiaineiden välillä . Peruskoulussa suunnitteluun osallistuminen merkitsi lähinnä lajitoiveiden esittämistä. Opetussuunnitelmatutkimus osoittaa, että useissa kouluissa tehdään erinomaista opetussuunnitelmatyötä. & Vanne, A. 101-129. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Porvoo: WSOY. Liikuntakasvatuksen laitos. Peruskoulun ja lukion uudistettujen opetussuunnitelmien yhteydet koululiikuntaan. European Physical Education Review 6, 203-229. Mikäli uusien valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteiden seurauksena opettajien innostus opetussuunnitelmatyöhön ja opetuksen kehittämiseen laskee, on syytä pohtia olemmeko kuitenkaan menossa kohti parempaa koulua. The Curriculum process in physical education. Gallahue, D. Liikuntakasvatuksen laitos. Opettajuuteen kuuluu aktiivinen ammatin kehittämiseen pyrkivä asenne. Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksella laadittiinjo vuonna 2001 suunnitelma "Hyvinvointia koululiikunnalla" nimiselle opettajien täydennyskoulutushankkeelle. Opettajille 8 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 pitäisi turvata mahdollisuus ammatilliseen kasvuun ja näin auttaa heitä jaksamaan työssään. Report of the 16th lnformal meeting of European Sports Ministers. lnstructional models for physical education. Jyväskylä: Liikuntakasvatuksen laitos. Myös oppilaiden osallistuminen opetussuunnitelmien laadintaan oli huomioitu. Varsinkin lukion opetussuunnitelmassa sisällöt on esitetty hyvin yleisellä tasolla. Pro gradu-tutkielma. 1998. & Bain, L. Hänninen, J. Koululiikunnan tavoitteet ja sisällöt perusopetuksen vuosiluokilla 7-9 ja lukiossa uuden vuosituhannen alussa. The state and status of physical education in schools in international context. & Marshall, J. Helsinki: Opetushallitus. Koetaanko uudistukset hyödyllisenä ohjauksena vai häiritsevänä rajoitteena opettajan työssä. Perusopetuksen vuosiluokilla 7-9 opettavista liikunnanopettajista lähes puolet ( 46 %) ja lukion liikunnanopettajista suurin osa (83 %) oli ottanut oppilaat mukaan liikunnan opetussuunnitelmatyöhön. Teaching responsibility through physical activity Champaign, IL: Human Kinetics. Esiopetuksen liikunnan opetussuunnitelman toteuttaminen perusopetuksen yhteydessä. Kuusela, M. Heikinaro-Johansson, P. 1996. 2000. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 3. E. PILVIKKI HEIKIARO-JOHANSSON, LitT Liikuntapedagogiikan professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh: (0141260 2112 sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@sport.jyu.fi LÄHTEET Apajalahti, M., Pietilä, A. (and ed.) Dubuque, IA: Brown & Benchmark. Hardman, K, & Marshall, J. C. ln ICHPER & UNESCO (Eds.) Commitment toward the delivery of quality physical education to school children and youth worldwide. Opetussuunnitelman perusteissa määritellään keskeiset sisällöt kussakin oppiaineessa. 2003. Liikunnanopetuksen ryhmäkokoja tulisi pienentää, liikuntatunnit tulisi sijoittaa tarkoituksenmukaisesti lukujärjestykseen ja oppilaille pitäisi jatkossakin turvata mahdollisuus riittävään määrään valinnaisliikuntaa. World-wide survey of the state and status of school physicaleducation . Liikunnan opetussuunnitelmatutkimuksen mukaan opettajat ovat sitoutuneet hyvin opetussuunnitelmatyöhön. Jewett, A. Tulokset aikaisemmista täydennyskoulutushankkeista ja opetussuunnitelmatutkimuksesta osoittavat, että tarve liikuntaa opettavien opettajien täydennyskoulutukseen on suuri. Lukiossa oppilaiden ottaminen mukaan opetussuunnitelmatyöhön oli huomattavasti monipuolisempaa. Liikunta on säilyttänyt hyvin asemansa vähentyneistä resursseista huolimatta. Tällöin tuettaisiin pirstalemaista opetussuunnitelmaa, jossa liikuntatunneilla keskitytään lajeihin ja unohdetaan lähtökohtana olevat liikuntakasvatuksen tavoitteet. L. Pro gradu-tutkielma. Hellison, D. Teoksessa P. 1985. Liikunnanopetuksen suunnittelu. W. Opetussuunnittelua ohjaavat paitsi tavoitteet myös valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa mainitut arvioinnin kriteerit. Heikinaro-Johansson,T. Lukion opetussuunnitelman perusteet 1994. Jyväskylän yliopisto. Olen osallistunut lukion opetussuunnitelmien perusteiden laadintaan. International Standards for Physical Education and Sport for School Children 2001. Työskentelyn keskeisenä lähtökohtana on ollut liikunnanopettajien ammattitaidon arvostaminen. Jyväskylän yliopisto. Tärkeämpää olisi turvata riittävät resurssit. Uusista opetussuunnitelman perusteista on pyritty laatimaan sellaiset, että ne mahdollistaisivat nykyisten toimivien ratkaisumallien toteuttamisen sekä pakollisilla että valinnaisilla liikunnan kursseilla. Tulevaisuus osoittaa, miten opettajat suhtautuvat uusiin opetussuunnitelman perusteisiin, joissa koulujen ja opettajien toimintaa ohjataan jälleen keskusjohtoisemmin. Opetussuunnitelmatyön edistyminen peruskoulussa . Needham Heights, MA: Allyn & Bacon. Uusien opetussuunnitelmien myötä liikunnanopettajan on nykyistä tarkemmin pohdittava, miten hän koulun liikunnanopetuksen opetussuunnitelman ja luokkakohtaiset opetussuunnitelmat rakentaa. Luettelo keskeisistä sisällöistä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ko. Lisensiaatintutkimus. Luukkonen, E. Final report. Developmental physical education for today's children. Oppilaat saivat tehdä omia kurssiehdotuksiaan, erityisesti syventävistä ja soveltavista kursseista.Joillekin kursseille oppilaat olivat saaneet suunnitella osan sisällöistäkin. 1995. Perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmat sisältävät runsaasti eri liikuntamuotoja. liikuntakurssilla pitäisi käydä läpi kaikki sisältöalueet. L. kemuksiin, vuorovaikutukseen, erilaisiin haasteisiin sekä itseilmaisuun. Metzler, M. Moving into the future . Karjalainen, 1, 2002. Opetussuunnitelmat olivat monipuolisia. Dubuque, IO:Wm. Opetussuunnitelmien normiluonnetta lisäämällä liikunnanopetusta tuskin nykyisestään parannetaan. Hardman, K. 1993. Council of Europe 2002. Ohjausta vai resursseja. Tunnetaitojen opettaminen ja harjaannuttaminen toimintatutkimus yläasteen kahdeksannen luokan tyttöjen liikuntatunneilla. Opetushallitus. & Hänninen, K. Liikunnanopettajista suurin osa teki opetussuunnitelman kollegansa kanssa yhteistyössä, luokanopettajat taas työstivät opetussuunnitelmaa suuremmassa ryhmässä. Puola.Varsova 12-13.9.2002
Toisena esimerkkinä uudenlaisesta lähestymistavasta liikunnanopetukseen on kokonaisvaltaisen oppimisen malli (Developmental model). Suomessa Hellisonin mallin kokeilu on osoittanut sen sopivan perusopetukseen hyvin (Kuusela 2001; Rantala 2002). Kuntoilumallin mukainen opetussuunnitelma voidaan suunnitella erilaisten toimintakyvyn teemoihin liittyväksi. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunneilla. Valtion painatuskeskus. Developing teaching skills in physical education. Jyväskylän yliopisto. 2 C/l C/l 2 c:,: J: -, 6 a: c:,: 2 S2 i!i J: S2 :i.:: ii: P akolliset ja valinnaiset liikunnan kurssit ovat pääasiassa ns. E. Pro gradu-tutkielma. Rantala, T. Liikunnanopetuksen tavoitteena on tukea lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja ennaltaehkäistä oppimisvaikeuksia. Liikuntatunnit tarjoavat sosiaalisesti ja emotionaalisesti virikkeisen oppimisympäristön vastuuntuntoisuuden opettamiselle ja kehittymiselle. Kouluhallitus. luokan poikien liikuntatunneilla. Siniharju, K. (Gallahue 1993; Jewett & Bain 1985.) Luukkonen (2001) on kehittänyt perusopetuksen alaluokille soveltuvan liikunnanopetuksen mallin, jossa pyritään kehittämään lasten motorisia perustaitoja sekä sosioemotionaalisia ja kognitiivisia taitoja liikkumalla erilaisissa opiskelutai oppimisympäristöissä. Erilaisista liikunnanopetuksen toteuttamistavoista on saatu hyviä kokemuksia myös valtakunnallisten "Liikkuva ja terve koulu" sekä "Koululiikuntaa kaikille" täydennyskoulutushankkeiden avulla. The Physical education Varstala, V. Liikunnanopetukseen soveltuu erinomaisesti kansainvälisesti tunnettu Hellisonin (1995) vastuuntuntoisuuden malli (Personal and social responsibility model), jonka tarkoituksena on kehittää oppilaiden vastuuntuntoisuutta liikunnanopetuksen avulla. Liikunnanopetuksessa on luontevaa käsitellä terveyteen liittyviä asioita. Mallin toteutuksessa yhdistetään teoriatieto käytännön opetukseen. Helsinki: Siedentop, D. LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 9. 1996. Liikunnanopetuksen suunnittelun lähtökohtana voidaan painottaa myös tiettyjä tavoitteita, jolloin käytetään erilaisia opetusmalleja. Liikuntakasvatuksen laitos. Sisältölähtöinen liikunnanopetus on yleisin lähtökohta liikunnanopetuksen suunnittelussa niin Suomessa kuin kansainvälisestikin (Heikinaro-Johansson 2003; Metzler 2000, 15; Siedentop & Tannehill 2000, 130-131). & Tannehill, D. Liikuntaohjelman sisällön jäsentäminen lajilähtöisesti on toki tärkeää, mutta lajilähtöisyys ei kuitenkaan saisi olla hallitseva tai ainoa tekijä liikunnanopetuksen suunnittelussa. Pro gradu-tutkielma. Opetuksen tavoitteena on, että oppilas oppii pitämään huolta omasta fyysisestä kunnostaan ja sitoutuu kunnon ylläpitämiseen. sessment. & Willgoose, C. Koululla on muun muassa tärkeä rooli kestävien arvojen ja vastuuntuntoisuuden opettajana. Boston, MA: McGraw-Hill. Jyväskylän yliopisto. 2002. Mallissa korostetaan ajatusta, että pienen lapsen liikunta on oppimisvalmiuksienja motoristen perustaitojen oppimista, ei varsinaista liikunnan lajitaitojen harjoittelua. Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallin kokeilu seitsemännen OPETUKSEN SUUNNITTELUUN MONTA NÄKÖKULMAA: Sisältö-, kokonaisvaltainen oppiminen vai kuntoilulähtökohta. sisältölähtöisiä kursseja, joissa tietty laji ja looginen eteneminen kyseisessä sisällössä ohjaa liikuntaohjelman suunnittelua. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985. Opetuksen päämääränä on edistää oppilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kehittymistä. 2002. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. Päämääränä on oppilaiden kunnon kohottaminen sekä jatkuvan liikunnan harrastamisen merkityksen oivaltaminen ihmisen elämänkulussa. Studies in Sport, Physical Education and Health 45. Edellä esitellyt kolme mallia ovat esimerkkejä siitä, miten perinteistä tarkastelutapaa opetussuunnitteluun voidaan muuttaa ja laajentaa. Toimivien ratkaisumallien tuominen osaksi koululiikuntaa on haaste, johon opetussuunnitelmien avulla tulisi liikunnanopetuksessa pyrkiä. Kuntoilumallin (Fitness Education Model) tarkoituksena on, että oppilaat ymmärtävät fyysisen kunnon merkityksen omalle hyvinvoinnilleen ja jaksamiselleen (Stillwell & Willgoose 1997, 71.). Opetushallitus . Keskeinen sisältö suunnitellaan terveyteen ja toimintakykyyn liittyvien osatekijöiden pohjalta. Mallin lähtökohta on sellaisen opiskeluympäristön luominen, joka kehittää monipuolisesti lapsen ja nuoren taitoja. (4th ed.) Mountain View, CA: Mayfield. Liikuntakasvatuksen laitos. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Jyväskylän yliopisto. 1997. Stillwell, J, L. 2000. Fysiologiset perusteet kunnossa pysymiselle voidaan opettaa, esimerkiksi lenkkeilyn, aerobicin ja kuntosaliharjoittelun yhteydessä. curriculum (5th ed.) NeedhamHeights, MA: Allyn & Bacon. Luokanopettajien ja liikunnanopettajien näkemyksiä koulukohtaisista liikunnan opetussuunnitelmista
Vuoden 1994 liikunnan opetussuunnitelma perustui tavoitteistoon, joissa korostettiin oppilaiden liikunnan iloa, myönteisiä kokemuksia, liikunnan säännöllistä harrastamista sekä oppilaan mahdollisuutta oppia tarkkailemaan omaa toimintakykyään ja edistämään hyvinvointiaan. Parhaimmillaan ne saivat aikaan muutoksia työyhteisöissä. Opetussuunnitelmasta tuli koulun toimintaa ohjaava asiakirja. Koulukohtaisten opetussuunnitelmien laatiminen muodostui joillekin myös vaikeaksi asiaksi: vapaus tehdä ja päättää itse koettiin hankalaksi ja epävarmuus lisääntyi opettajien keskuudessa. Toimintakyky, kuten kuntotekijät, liikehallintatekijät ja motoriset taidot olivat liikunnanopetuksen lähtökohtana. Näyttää siltä, että niiden perusta on vuosikymmenien takaisessa lähestymistavassa, jonka mukaan todellisuus voidaan pirstoa erillisiksi opittaviksi osiksi ja mitattaviksi osatavoitteiksi. Se oli kirjallisesti entistä suppeampi ja perustui konstruktivistiseen oppimisnäkemykseen. Valtakunnan tason opetussuunnitelman perusteita (1994) uudempi liikunnan opetussuunnitelman määrittelijä oli perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit vuodelta 1999. Toki korostettiin kansallista liikuntakulttuuria, keskeisiä sisäja ulkoliikuntalajeja ja uintia mutta liikuntalajit nähtiin ennen kaikkea välineenä pyrittäessä kykyja asennetavoitteisiin. Koulun profiilista ja imagosta tuli peruste valita 'sopiva' koulu lapselle, jolloin jako hyviin ja vähemmän hyviin kouluihin nousi keskustelun aiheeksi. Uudet kokeiluopetussuunnitelmat ja perusopetuksen opetussuunnitelmaluonnokset ovat valmistuneet. Opetussuunnitelman kehittäminen on sekä yksittäisen koulun kehittämistä että koko koululaitoksen kehittämistä. Yhteistyö lisääntyi ja aktiiviset koulukulttuurin uudistajat löysivät toisensa. Monet opettajat kritisoivat opetussuunnitelmatyön myös kuluttavan aikaa. Liikuntalajien valinta jätettiin suurelta osin vapaaksi. Pelättiin, että tasa-arvoinen mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen vaarantuu. Vain tavoitteet ja opetuksen yleiset suuntaviivat olivat valtakunnallisesti määritelty. Lähtökohtana olivat selkeästi yksittäisen oppilaan omat edellytykset, vaikka päättöarvioinnissa edellytettiinkin opetettujen liikuntalajien keskeisten ydinkohtien osaamista ja uimataitoa. Vuoden 1994 opetussuunnitelma heijasti omaa aikaansa uskoa yksittäisten koulujen, opettajien, vanhempien ja oppilaiden kykyyn luoda paikallisesti erilaisia ja tarkoituksenmukaisia ratkaisuja opiskelulle. Lisäksi tahto ja tunnetekijät sekä tieto korostuvat osaamisen ja toiminnan rinnalla. Vaikka oppimiskäsitystä alkuluvuissa kuvataan oppilaan omaan aktiiviseen toimintaan ja aiempaan tietorakenteeseen pohjautuvaksi, staatti. Uutta yhteistyötä ja keskustelevuutta Vuonna 1994 voimaan tulleiden opetussuunnitelmien 10 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 muutokset olivat sekä hallinnollisia, pedagogisia että rakenteellisia. Kouluissa keskusteltiin entistä enemmän kasvatustavoitteista ja opettajat laativat opetussuunnitelmia, jonka ajatuksia pyrittiin myös toteuttamaan käytännössä. Itsenäistyessään ja erikoistuessaan koulut myös erilaistuivat. petussuunnitelma on suunnitelma kaikista niistä asioista, joiden avulla opetuksen ja koulutuksen tavoitteet pyritään toteuttamaan. Laajimmillaan se käsittää koko koulun toimintakulttuurin. Näyttää siltä, että niiden perusta on vuosikymmenien takaisessa lähestymistavassa, jonka mukaan todellisuus voidaan pirstoa erillisiksi opittaviksi osiksi ja mitattaviksi osatavoitteiksi. Opetussuunnitelma on muuttuva ja prosessiluontoinen, se heijastaa ajan henkeä ja vallitsevia tapoja ja käsityksiä. Opetussuunnitel~~lla ON MERKITYSTA TEKSTI: MIRJA HIRVENSALO Uudet kokeiluopetussuunnitelmat ja perusopetuksen opetussuunnitelmaluonnokset ovat valmistuneet. Normatiivisuuden aika
Liikunnalla on sen elämyksellisyyden vuoksi erityisen hyvät mahdollisuudet tukea oppilaan positiivista itsearvostusta. Positiivinen asia on esimerkiksi se, että kuntakohtainen ja alueellinen yhteistyö on nostettu tärkeäksi tavoitteeksi. Oppilaan tavoitteina ne tukevat parhaiten harrastamisen jatkumista. Koko uusi liikuntakulttuuri kuitataan sitä vastoin yhdellä lauseella: tavoitteena on johonkin uuteen liikuntalajiin tutustuminen. Erityisesti yläluokkien (5-9) tavoitteisiin tulisi 'iloa' lisätä. teena. nen tiedonkäsitys ja mekaaninen ihmiskäsitys heijastuvat sisältöluetteloissa ja arviointikriteereissä. Suurin ongelma onkin tavoitteiston ja sisältöjen sekä arvioinnin välillä vallitseva ristiriita. Tehtäväsuuntautuneeseen motivaatioilmastoon kuuluu myös se, että oppilaat otetaan mukaan opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen aina tavoitteiden asettelusta arviointiin. On syytä pohtia, mitä näillä kriteereillä tavoitellaan. Opetussuunnitelmien uusista perusteista puuttuu kokonaan liikunnan elämyksellisyyden korostaminen. Elämyshakuinen, syrjäytymisvaarassa oleva nuori voi saada kokemuksellisesta, hallinnan tunnetta lisäävästä liikunnasta kiinnekohtia ja tarkoitusta elämäänsä. Lisäävätkö uudet kriteerit vähemmän liikunnasta pitävien oppilaiden elinikäistä liikunnanharrastamista. Myös arvioinnin muotoja tulee tutkia ja kehittää: tarvitaan tietoa siitä minkälaista kannustava ja oppimista tukeva arviointi on. Yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen Uusista opetussuunnitelmien perusteista löytyy paljon positiivisiakin asioita. Liikunnanopetukseen toivoisi tämän tavoitteen myötä syntyvän esimerkiksi yhteistä valinnaista tarjontaa ja yhteisiä liikuntatapahtumia eri koulujen välille. MIRJA HIRVENSALO Liikuntadidaktiikan lehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto puh: 014-260 2119, 050-410 3713 sähköposti: mirja.hirvensalo@sport.jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 11. Liikunta oppiaineena tarjoaa monissa muodoissaan yhteistyöhön paljon mahdollisuuksia. Tavoitteissa voisi edelleen olla korostuneemmin esillä vuoden 1994 perusteiden päätavoitteet: liikunnan ilo ja myönteinen asennoituminen liikuntaan. Opettajan, koulun ja yhteiskunnan väestötasoiset tavoitteet: entistä parempi toimintakyky ja hyvinvointi, syntyvät vasta myönteisen asennoitumisen ja jatkuvan harrastuksen saavuttamisen jälkeen. Arviointikriteereissä voisi painottaa kiinnostusta ja osallistumista liikuntaan tuloskriteerien sijaan. Myös pitkäntähtäimen väestötasoinen tavoite, toimintakykyyn ja hyvinvointiin vaikuttaminen, tuntuu näillä normeilla kovin kaukaiselta. Oppilaan itsearvioinnin merkitystä tulisi korostaa myös liikunnan opetussuunnitelmassa ja sen muodoista voisi antaa joitakin esimerkkejä. Oppilaiden tulee osata esimerkiksi kansantanssi ja seuratanssi sekä osoittaa 'liikkumisessaan rytmillistä luovuutta'. Esimerkiksi seikkailukasvatus voisi tarjota tähän erinomaisen väylän. Opetussuunnitelmassa esitetyt arviointikriteerit ovat varsin tiukkoja ja yksityiskohtaisia. Toisaalta on hyvä pohtia sitäkin, mihin arviointia liikunnassa tarvitaan, jos sillä ei ole oppilaan oppimista tukevaa ja kannustavaa vaikutusta. Esimerkiksi yhteisöllisyyden ja yhteistyön, niin kuin myös vastuuntunnon ja toisten huomioon ottamisen soisi korostuvan uusissa opetussuunnitelman perusteissa myös oppilaan tasolla selvästi kokeiluopetussuunnitelmaa paremmin. Yhdessä suunnitellut ja toteutetut luontoretket, reilun pelin hengessä toteutetut joukkuepelit, yhdessä luodut jumppaja tanssiesitykset ovat hyviä esimerkkejä liikunnan mahdollisuuksista. Esimerkiksi liikunnan opetussuunnitelman perusteissa sisällöt ilmaistaan hyvin perinteisesti: perusliikunta, voimistelu, pallopelit, musiikkiliikunta. Lapsia ja nuoria kiinnostavat asiat kannattaisi hyödyntää liikuntamotivaation perusOn hyvä pohtia, mihin arviointia liikunnassa tarvitaan, jos sillä ei ole oppilaan oppimista tukevaa ja kannustavaa vaikutusta. Erityisesti liikunnanopetukseen olisi tärkeää luoda positiivinen, tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto, jossa korostetaan kunkin oppilaan omaa kehittymistä sekä arvostetaan yrittämistä ja yhteistyötä, eikä suuntauduta normatiiviseen tai sosiaaliseen vertailuun. Miten käy opetussuunnitelman sinänsä hyville tavoitteille, esimerkiksi yksilöllisten kehitysedellytysten huomioon ottamiselle. Monet uudet lajit ovat lisäksi monipuolisia fyysisen, sosiaalisen ja psyykkisen toimintakyvyn kehittäjiä. Liikunnan ilo esiin! Uusia opetussuunnitelmia ei ole vielä hyväksytty, joten niitä voidaan vielä muuttaa. Monista liikunnanopettajista nämä kriteerit tuntuvat vähintäänkin tiukoilta. Opetussuunnitelman perusteissa liikunnan sisällöissä tulisi vanhojen sisältöjen rinnalle rohkeasti nostaa esiin uutta liikuntakulttuuria: seikkailuliikunta, skeittailu, lumilautailu, rullaluistelu, kamppailulajit, kiipeily, spinning, aerobicin eri muodot ja uusi tanssikulttuuri, kuten hip hop, afrotanssi ja breikdance. Hänen tulee hallita sujuvasti luistelun ja hiihdon perustyylit, osata ydintaidot juoksussa, pituusja korkeushypyssä heitto ja -työntölajeissa, osata yleisimpien palloilulajien perusteet ja osata pelata niitä sääntöjen mukaan jne
Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman perusteiden keskinäinen yhteys ja linjakkuus varmistetaan muun muassa seuraavin toimin: 1) Molempien ohjausryhmien puheenjohtajana toimii yleissivistävän koulutuksen linjan ylijohtaja Aslak Lindström, 2) yksiköiden johtajat Erkki Merimaa (peruskoulu) ja Jorma Kauppinen (lukio) osallistuvat molempien ohjausryhmien työskentelyyn ja 3) Opetushallituksen aineasiantuntijat toimivat sekä peruskoulun että lukion opetussuunnitelman perusteita valmistelevissa työryhmissä puheenjohtajina. Samalla se tukee integraatioajattelua. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita valmistelevia työryhmiä on yhteensä 27. Lukion opetussuunnitelman perusteita valmistelee 23 työryhmää ja yhteistyöverkostoon kuuluu 29 alueverkkoa ja 115 lukiota. Kuvaus oppilaan hyvästä osaamisesta määrittelee kansallisen tason, joka sellaisenaan toimii arvioinnin pohjana. Uudet perusteet käyttöön vaiheittain Opetushallitus on vahvistanut Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2002 vuosiluokille 1-2 nouda. Ne ovat kansallinen kehys paikallisen opetussuunnitelman laadinnalle. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusta koskevia tavoitteita täsmennetään. Arvioinnin avulla opettaja ohjaa oppilasta tiedostamaan omaa ajatteluaan ja toimintaansa sekä auttaa oppilasta ymmärtämään oppimistaan. Näin aiemmin liikunnan yhteydessä opetettavasta terveyskasvatuksesta perusopetuksessa ja terveystiedosta lukiossa tuli itsenäinen oppiaine, jota opetetaan kummallakin kouluasteella terveystieto-nimisenä oppiaineena. Numeroarvostelua käytettäessä hyvän osaamisen kuvaus määrittelee tason arvosanalle kahdeksan (8). Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien perusteiden uudistuksen edistymistä voi seurata Opetushallituksen sivuilta www.oph.fi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden linjauksia ovat muun muassa seuraavat: a) esiopetuksesta ja perusopetuksesta muodostetaan yhtenäinen opetussuunnitelmallinen kokonaisuus, b) perusteiden ohjaavuutta lisätään määrittelemällä entistä tarkemmin opetuksen tavoitteet ja sisällöt, ydinosaaminen eri oppiaineissa ja hyvän osaamisen kuvaus ja c) opetussuunnitelmassa määritellään sekä kodin ja koulun yhteistyön että oppilashuollon tavoitteet. Perusopetuksen kehittämisverkostoon kuuluu 11 alueverkkoa (jokaisessa yhteistyökunta ja verkkokunta). Arvioinnin tehtävänä on auttaa oppilasta muodostamaan realistinen kuva oppimisestaan ja kehittymisestään ja siten tukea myös oppilaan persoonallisuuden kasvua. Arviointi auttaa, ohjaa ja kannustaa Arvioinnin tehtävä opintojen aikana on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kuvata, miten oppilas on saavuttanut asetetut tavoitteet. Arviointipalautetta annettaessa otetaan huomioon palautteen merkitys oppimisprosessissa. Sanallisessa arvioinnissa kuvaus oppilaan hyvästä osaamisesta tukee opettajaa hänen arvioidessaan oppilaan edistymistä, ja se on arvioinnin perusta kuvattaessa, miten oppilas on saavuttanut tavoitteet. Opetushallituksen laatimat opetussuunnitelman perusteet on asiakirja, joka määrittelee opetuksen kansalliset tavoitteetja keskeiset sisällöt. LIIKUNTA JA TERVEYSTIETO : 12 Uudet opetus?.uunnitelman perusteet TYON ALLA LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 Uudistus lisää perusteiden ohjaavuutta määrittelemällä aiempaa tarkemmin opetuksen tavoitteet ja sisällöt sekä ydinosaamisen eri oppiaineissa. Lait perusopetuslain ( 453/2001) ja lukio lain ( 454/ 2001) muuttamisesta toivat terveystietooppiaineen perusopetukseen ja lukioon itsenäiseksi oppiaineeksi. Lukiossa terveystieto oppiainetta opetetaan jo tällä hetkellä itsenäisenä oppiaineena. Arviointi on jatkuvaa ja tavoitteellista. Perusopetukseen opetettavan aineen muutokset astuvat voimaan opetussuunnitelman perusteiden uudistamisprosessin aikataulun mukaan, jota kuvataan tässä kirjoituksessa myöhemmin. Valtioneuvosto päättää koulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta. Opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelmien perusteet ovat koulutuksen järjestäjiä sitovia määräyksiä, joista koulutuksen järjestäjä ei voi poiketa. Tämä on oppilaiden tasavertaisen kohtelun vuoksi perusteltua. ppiaineet määritellään koululaeissa. Erityisopetukseen ei enää laadita erillisiä opetussuunnitelman perusteita, vaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden osuus tulee osaksi opetussuunnitelman perusteita. Arviointipalautteen tulee kohdistua oppilaan oppimiseen ja edistymiseen oppimisen eri osa-alueilla. Uudistamisprosessi on yhteistyötä Opetussuunnitelman perusteet laaditaan yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa ohjausryhmän, työryhmien sekä kehittämisja yhteistyöverkoston kanssa
Terveystiedon opetus perustuu monitieteiseen tietoperustaan. Perusopetuksen vuosiluokkien 3-9 luonnos on käynyt laajalla lausuntokierroksella. On tärkeää, että eri yhteistyökumppanit osallistuvat asiantuntijoina opettajien kanssa opetussuunnitelmien laadintaan. Yhteistyön onnistumista tukee se, että vanhemmille ja huoltajille annetaan mahdollisuus tutustua koulun kulttuuriin. Paikalliset opetussuunnitelmat on otettava käyttöön valtakunnallisesti 1.8.2005 lukien. Opetussuunnitelma ohjaa opetusta ja oppimista. Lukion osalta uudet lukiokoulutuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako valmistuivat 14 .11. Lukion opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuonna 2003. Myös lukion osalla opetussuunnitelman perusteiden normatiivisuus lisääntyy. Tämä osaaminen ilmenee tiedollisina, sosiaalisina, tunteiden säätelyä ohjaavina, toiminnallisina ja eettisinä valmiuksina. MATTI PIETILÄ, Opetusneuvos HEIDI PELTONEN, Ylitarkastaja Opetushallitus D,) ,i::: ""'l C < < D,) C ::::s en ::::s ::::s 'C 'C 'C -· ::T D,) -· D,) D,) ::::s ::::s D,) ::T '< < D,): en D,): en D,) D,) 3 en (D en D,) 3 D,): D,): ""'l (D (D (D ;1111;"' D,) ::::s en D,) en (D ::::s D,) en ::::s -· ;1111;"' D,) 3 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 13. Terveystieto opetussuunnitelman perusteissa Tuntijakoasetuksen mukaan terveystietoa opetetaan perusopetuksessa vuosiluokilla 1-6 integroidusti ja vuosiluokilla 7-9 yhteensä kolme vuosiviikkotuntia. Opetussuunnitelma on otettava 1-2 luokkien osalta käyttöön viimeistään 1.8.2003. Yhteinen työ paikallistasolla tukee oppiaineiden opetusta, terveyttä ja turvallisuutta edistävän kouluyhteisön kehittämistä, lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä sekä ehkäisee oppimisvaikeuksia. Opetussuunnitelman perusteissa terveystiedon opetukselle laaditaan tavoitteet ja keskeiset sisällöt seuraavasti: * vuosiluokat 1-4, terveystieto integroidaan ympäristöja luonnontietoon * vuosiluokat 5-6, terveystieto integroidaan biologiaan ja maantietoon sekä fysiikkaan ja kemiaan * vuosiluokat 7-9, yhteensä kolme vuosiviikkotuntia terveystietoa itsenäisenä oppiaineena. Opetuksessa otetaan huomioon myös yleiset ja kouluja paikkakuntakohtaiset ajankohtaiset terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset. 2002 ja sen mukaan terveystietoa opetetaan uuden tuntijaon mukaisesti edelleen yksi pakollinen ja kaksi syventävää kurssia. Molemmista oppiaineista annetaan numeroarvosanat, mikäli opiskelija sitä pyytää, muutoin niistä annetaan suoritusmerkinnät." Uuden tuntijaon (955/2002) mukaan liikunnan kurssit pysyvät samoina edelliseen verraten eli 2 pakollista ja 3 syventävää kurssia. Laadukkaat, virikkeiset ja virkistävät kurssit synnyttävät kysyntää ja tarvetta myös laajemmalle kurssitarjottimelle. Terveystiedon opetusta suunnitellaan yhteistyössä erityisesti luonnontiedon, kotitalouden, liikunnan ja yhteiskuntaopin opetuksen kanssa. Vanhempien kuuleminen ja osallistuminen kasvatustavoitteita koskevaan keskusteluun luo pohjaa oppimiselle ja kodin ja koulun hyvälle yhteistyölle. Lukiossa on yksi pakollinen terveystiedon kurssi ja lisäksi on tarjottava vähintään kaksi syventävää terveystiedon kurssia 1.8.2002 lähtien Paikallinen opetussuunnitelma Paikallisissa opetussuunnitelmissa tarkennetaan opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä tavoitteita ja sisältöjä. Valtakunnallista tasoa vahvistavat opetussuunnitelmien perusteet antavat riittävästi liikkumavaraa ottaa huomioon muun muassa liikuntakasvatusohjelmaan vaikuttavat paikalliset olosuhdetekijät ja mahdollisuudet. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet otetaan 3-9 -luokkien osalta käyttöön vaiheittain siten, että vuonna 2006 opetussuunnitelmien perusteet ovat käytössä kaikilla (1-9) luokilla perusopetuksessa. Terveystieto on oppiaineena oppilaslähtöinen, toiminnallisuutta ja osallistavuutta tukeva. Lisäksi siinä otetaan huomioon muut kunnassa tehdyt lapsia, nuoria ja koulutusta koskevat päätökset. Koulutuksen järjestäjä (kunta) päättää, miten paikallinen opetussuunnitelma laaditaan. Lähtökohtana on kurssien sisällölliseen laadukkuuteen panostaminen. Kodeilla on tärkeä merkitys paikallisten opetussuunnitelmien laatimisessa. Sen tarkoitus on edistää oppilaiden terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta tukevaa osaamista. Hyvin suunniteltu puoliksi tehty on erittäin osuva lähtökohta paikallisiakin opetussuunnitelmia tehtäessä. Nämä tavoitteet korostuvat sekä liikunnan että terveystiedon opetuksessa tehtävässä yhteistyössä. Opetuksen suunnittelussa tehdään yhteistyötä myös oppilashuollon henkilöstön kanssa. tettaviksi 19.12.2002 lukien toistaiseksi. Opetussuunnitelmien uudistusprosessi tulee nähdä mahdollisuutena ja voimavarana. Se voidaan laatia niin, että siinä on kuntakohtainen osio ja alueittaisia tai koulukohtaisia asioita. Uuden tuntijaon mukaiset opetussuunnitelman perusteet otetaan käyttöön 1.8.2005 lukien. Liikunta ja opetussuunnitelman perusteet Suurimmat muutokset edelliseen, vuonna 1994 valmistuneisiin peruskoulun liikunnan opetussuunnitelmien perusteisiin, ovat liikunnan osalta seuraavat: 1-4 luokat: * leikinomaisuuden painottaminen opetusmenetelmänä * kuvaus oppilaan hyvästä osaamisesta (8) tasapuolistaa valtakunnallisesti arviointia sekä on oppilaan ja opettajan oikeusturvaa parantava * opetuksen järjestämistä edellistä ohjaavampi eli velvoittavampi ote Lukion vuonna 1994 valmistuneeseen opetussuunnitelmaan on muutoksena huomioitava Opetushallituksen määräys 16.7.2001: "Liikunta ja terveystieto ovat kaksi eri oppiainetta, jotka tulee arvioida erillisinä. Opetuksen lähtökohtana tulee olla lapsen ja nuoren arki, kasvu ja kehitys sekä ihmisen elämänkulku. Näitten vuosiluokkien osalta opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuoden 2003 loppuun mennessä. Opetussuunnitelmien perusteet toimivat kehyksenä, jonka tavoitteiden mukaan rakennetaan paikallistasolla mahdollisimman toimiva lukion liikunnan opetussuunnitelma
Ylemmillä luokilla tulee huomioida sukupuolten erilaiset tarpeet ja kehityserot. Liikunnan sisältöihin ja kriteereihin kun kuuluvat tietyt uintija hiihtotaidot! Valinnaisaineita vähemmän Valinnaisaineiden tuntimäärä pienenee tulevassa tuntijaossa huomattavasti. Tämä on aiheuttanut vaikeuksia koulusta toiseen siirryttäessä. Tavoitteissa mainitaan tiedot, taidot ja valmiudet, kun taas elämyksellisyys ja ilmaisullisuus puuttuu. Liikuntaa tulee olla säännöllisesti, joten keskittäminen on järkevää vain jollain erikoiskurssilla. Tietyt tavoitteet asettavat vaatimuksia koulutuksen järjestäjille. Vanhemmat voivat vaikuttaa varsinkin kasvatustavoitteiden määrittelyssä. Opetuksessa on huomioitava paikalliset olosuhteet sekä lähiympäristön ja koulun tarjoamat mahdollisuudet. Termit "perusliikunta" ja "perustaidot" tulisi tarkentaa yksiselitteisesti. Samoin tulee huolehtia siitä, että liikuntaa tarjotaan edelleen valinnaisena aineena. Tärkeää on liikunnan terveyttä edistävän vaikutuksen ymmärtäminen. Myönteisten elämysten ja kokemusten löytyminen ainakin jonkun lajin parissa lienee tavoite. HALUTTU MUUTOS Teksti: ARJA JÄÄSKELÄINEN Nykyiset opetussuunnitelman perusteet antoivat kunnille ja kouluille runsaasti vapautta suunnitella opetusta. Sisältöjen lajivalikoimaa tulee vielä tarkistaa. Liikuntaa tulee olla säännöllisesti koko lukioajan, ja arkiliikunnan ja terveyttä edistävän liikun1. Lihaskuntoharjoittelu tulisi lisätä sisältöihin, ja kunnon mittaaminen hyvän osaamisen kriteereihin. petussuunnitelmat uudistuvat jälleen. Alaluokilla opetus on leikinomaista perustaitojen oppimista. Tällä kertaa on kuitenkin haluttu muutosta nykytilanteeseen. Liikunnanopettajat haluaisivat tarkempia säännöksiä ryhmäkokoihin, mutta sitä ei voida opetussuunnitelmassa määrätä. Välillä tuleekin mieleen, että uudistuksia tehdään vain uudistuksen vuoksi. Kuntien tuntijaossa päätetään kuinka taideja taitoaineille annettu tuntimäärä jaetaan. Vähennyksestä on turhaan syytettää yksinomaan terveystietoa. Numerolla arvioitava valinnaisaine otetaan huomioon ammattikoulutukseen pyrittäessä. Perusteet ovat tarkat ja ohjaavat, mikä on tärkeää oppilaiden oikeusturvan ja valtakunnallisen tasavertaisuuden kannalta. Nyt voimme vedota oppimisympäristön turvallisuuteen. Valinnaisaineiden tarjonta on ollut varsin kirjavaa. Nyt painotetaan liikuntaja lajitaitojen oppimista, sekä fyysisen kunnon kehittymistä. Nämä velvoittavat miettimään myös liikuntaryhmien suuruutta ja opetustiloja ja -välineitä. Kuntaja koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa täsmennetään tavoitteita ja sisältöjä sekä muita opetuksen järjestämiseen liittyviä seikkoja. Tavoitteena on myös avoin, rohkaiseva, kiireetön ja myönteinen ilmapiiri. Valintojen vaikutuksesta jatko-opiskeluun tuleekin tiedottaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Liikunnanopetuksen päämääränä on liikunnallisen elämäntavan omaksuminen. Oppimisympäristön on oltava sekä fyysisesti että psyykkisesti turvallinen ja viihtyisä ja sen on tuettava oppilaan terveyttä. Sen tulee vaikuttaa oppilaan toimintakykyyn ja hyvinvointiin sekä korostaa liikunnan terveydellistä merkitystä. 14 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 Paineita tuovat uimaja hiihtomahdollisuuksien takaaminen. Lisää teoriatunteja tulee myös matematiikkaan, äidinkieleen, historiaan jne. Lukiossa liikunnalla on tärkeä merkitys hyvinvoinnille, vireydelle ja jaksamiselle. Tuskin on edellisiä toteutettu täydessä laajuudessa, kun jälleen tehdään kaikki uusiksi. Koulut pyrkivät erikoistumaan ja valitsemaan omia painotuksiaan eri aineissa. Liikunnan harjoittaminen eri vuodenaikoina, kesäja talviolosuhteissa, sisällä ja ulkona edellyttää liikuntatuntien hajauttamista. Nyt kokeiluun tulevat opetussuunnitelmien perusteet ovat normeja, joita kaikkialla tulee noudattaa. Liikunnanopettajien tulisikin pyrkiä vaikuttamaan liikuntatuntien määrään. Perusteet ovat tarkat ja ohjaavat, mikä on tärkeää oppilaiden oikeusturvan ja valtakunnallisen tasavertaisuuden kannalta. Herkässä oppimisvaiheessa opettajana tulisikin olla ammattinsa taitava liikunnanopettaja
Kuntaja koulukohtaisesti voidaan päättää tuntien jakautuminen eri luokille. Kehitystasoon sopivien opetusmenetelmien valitseminen on tärkeää. Terveystiedon hyvän osaamisen rima korkealla Terveystieto on luokilla 1-6 integroitu muihin oppiaineisiin. Liikuntadiplomi tulisi saada soveltavaksi kurssiksi liikunnan opetussuunnitelmaan. On tärkeää pohtia terveyttä koskevia arvokysymyksiä, ja oppia ymmärtämään asioiden välisiä syy-yhteyksiä. Valtion tulisikin suunnata tarpeeksi taloudellisia resursseja, jotta uusi oppiaine voisi vakiinnuttaa ansaitsemansa arvostuksen. Lukion terveystiedon asema riippuu paljolti uudistuvan reaalikokeen muodosta.Jos siitä tulee oma aine reaalikokeeseen, se kannustaa opiskelijoita myös valitsemaan useampia terveystiedon kursseja. ARJA JÄÄSKELÄINEN Puheenjohtaja Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat LIITO ry puh: 050-306 9545 sähköposti: arjajaaskelainen@hotmail.com LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 15. Vaatimukset hyvästä osaamisesta ovat korkeat, kiitettäviä numeroita tuskin tarvitaan.Kaikki kriteerit eivät ole mitattavissa. Tämä vaikuttaa opetuksen toteuttamiseen. Opetussuunnitelmaan tulisi selvästi merkitä mitkä asiat luetaan terveystietoon, niiden opettamiseen käytettävä aika, sekä viitteitä opetusmenetelmistä. Nuoren tulee oppia hankkimaan tietoa ja suhtautumaan kriittisesti erilaisiin terveyskulttuuriin liittyviin ilmiöihin. Riittääkö tietäminen, tunnistaminen, kuvaaminen jne., tulisiko myös osata toimia. Jos uusi aine annetaan kenelle tahansa tuntien täytteeksi, on vaarana sen päätyminen "hanttiaineeksi", kuten kansalaistaidolle aikanaan valitettavasti kävi. Terveystiedon täysipainoinen opettaminen vaatii opettajien lisäja täydennyskoulutusta. nan merkitystä tulee korostaa. Terveystiedon opettajan tulee olla mahdollisimman pätevä ja aineesta kiinnostunut. Luokilla 7-9 on kolme kurssia terveystietoa. Kurssien sisällöt ovat laajoja ja monipuolisia. Monipuolisten työtapojen käyttämisellä ohjataan opiskelijoita tekemään omia, perusteltuja terveysvalintoja
Vuoden 1994 opetussuunnitelma teki pesäeroa edeltäjiinsä. Oppimiskäsityksen osalta alkoi irtiotto behaviorismista. Ajatusmaailmojen ero ei välttämättä ollut havaittavissa yksittäisten oppiaineiden päämäärissä, ei myöskään liikunnan. Toimenkuvaani kuuluu myös luokanopettajaksi opiskelevien opettajaharjoitteluiden ohjaus. Vuoden 1994 opetussuunnitelmamuutos oli kokonaisuutena laajempi, koko kouluja oppimiskulttuuria koskeva. Väljyys oli yksi uudistuksen avainsanoja. arviointituloksiin ja ympäristön muutoksiin. Vastuuta opetussuunnitelmatyöstä oli jo siirretty kunnille, mutta käytännössä Kouluhallituksen julkaisut, Liikunnan opetuksen opas, peruskoulu / tytöt (1986) "se vihreä kirja" ja Peruskoulun poikien liikunnanopetus (1986) "se vaaleansininen kirja" tai niiden pohjalta muokatut versiot olivat monen kunnan ja LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 koulun opetussuunnitelmia. Lähtökohtaoletus oli, että koulujen opetussuunnitelmatyö kantaa vuosien päähän. Lisäksi koulukohtaiset valinnat mahdollistivat koulujen erilaistumisen. Jospa kyse ei olekaan siitä tekstistä vaan siitä, miten virkkeet ja niiden takana olevat ajatukset elävät liikuntatunneillamme, minkälaisen muodon sanat ja työtavat saavat toiminnassa. Päätäntäja suunnitteluvallan hajauttamista kouluille saattoi pitää jopa opettajien profiilin nostona. Tätä opetussuunnitelmaa selatessani muistan edelleen sen, kuinka laaja ja aikaa vievä prosessi opetussuunnitelman laatiminen oli. Vuonna 1999 julkaistiin kirjani "Liikunta ja oppiminen". Toimin esiopetuksen ja perusopetuksen liikunnan opetussuunnitelma työryhmien jäsenenä vuosina 1999-2003. 1. En myöskään voi välttyä pieneltä ylpeyden tunteelta sillä työmme on edelleen mielestäni hyvä ja käyttökelpoinen, vaikka lähestymistapa eroaakin seuraajistaan. Lähes yhtä nopeasti kuin influenssa leviää, levisivät konstruktivismin ajatukset kasvatusalan toimijoiden parissa vaikkakin pääosin nk. Käytännön ja teorian yhdistyminen arjessani on rikkaus. On mielenkiintoista huomata, miten omat opetussuunnitelman perusteisiin kohdistuvat odotukset ja tarpeet ovat muuttuneet ammatillisen kehittymisen myötä. Julkaisut olivatkin ansiokkaita ja etenkin uraansa aloittelevan opettajan (minun) kannalta tarpeellisia opetuksen tukimateriaaleja. Motorisen oppimisen tukeminen sekä perehdyttäminen liikkumisen maailmaan ovat toimintani kivijalka. akateemisten aineiden kannalta tarkasteltuna. Niiden pohjalta laadimme myös omaan kouluumme jonkinlaisena kokeilu versiona tarkan ja yksityiskohtaisen, edelleen vahvasti tavoiteoppimisen ideologiaan perustuvan opetussuunnitelman vuosiluokille 1-6. Itse asiassa liikunnan edistyksellinen päämäärä "kasvattaminen liikuntaan ja liikunnan avulla" lienee ajatuksena elänyt jo hyvinkin ihmisiän ja elon päivät edelleen jatkuvat. Tämän ikäryhmän liikunnanopetuksessa katson olevani jonkinlainen asiantuntija. Vuosi 1994 uudisti oppimiskulttuuria 1980-90-luvuilla suomalainen yhteiskunta eli murrosaikaa. Koko tämän ajan olen opettanut 6-12-vuotiaita lapsia. Se vihreä ja se vaaleansininen kirja Työurani alussa elettiin vuoden 1985 opetussuunnitelman aikaa. Mielenkiintoista oli myös yhtäkkiä ja kuten elämässä usein aivan sattumalta huomata olevansa keskellä valtakunnallista opetussuunnitelmaprosessia liikunnan opetussuunnitelmatyöryhmän jäsenenä. Opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä puhuttiin aikaansa seuraavasta opetussuunnitelmasta, dynaamisesta opsista, joka päivittyy ja muotoutuu koulun arjen mukana, reagoiden jatkuvasti mm. 16 almistuin liikunnanopettajaksi vuonna 1988, olen siis toiminut liikunnanopettajana viitisentoista vuotta. Sen laajuutta kuvasivat muun muassa käsitteiden "arvot", "ihmiskäsitys", "tiedonkäsitys" ja "oppimiskäsitys" ujuttautuminen koulukeskusteluun ja sen myötä myös opetustyöhöni. Väljyyttä oli opetussuunnitelman perusteiden ohella tuntijaoissa. Murroksen myötä oli aika arvioida uudelleen, miten koulutusjärjestelmä vastaa yhteiskunnan ja yksilöiden tarpeisiin. Vastuulla ja vapauden tunteella SUURI VOIMA Vuoden 1994 opetussuunnitelma oli ensimmäinen opetussuunnitelma, jonka alkuhämmennyksen jälkeen aloin tuntea omakseni. Tämän ohella työni on kasvattamista ja entistä enemmän myös yleisen oppimisen tukemista, näihin liikunta on mitä parhain väline. Kirjan kirjoittamisella ja samanaikaisesti edenneillä opinnoilla oli suuri merkitys ammatillisessa kasvussani, osansa oli myös vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteisiin pohjautuvalla koulukohtaisella opetussuunnitelmatyöllä
Vuoden 1994 opetussuunnitelma vahvisti nähdäkseni väljyydessään tätä puolivapautta, joka mielestäni on helppo hyväksyä yliopistolliseen koulutukseen pohjautuvan kasvatusja opetustyön lähtökohdaksi. Mikä yleensä on ihmiskäsitykseni. Oli myös aika kehittää arviointia kansallisesti yhtenäisempään suuntaan. Sen sijaan satunnaisesti liikuntaa opettavat, uraansa aloittelevat opettajat sekä koulussamme opettajaharjoitteluaan suorittavat luokanopettajaopiskelijat eivät kaikilta osin pitäneet opetussuunnitelmaa riittävänä opetuksen tukimateriaalina. esiopetuksella, yhtenäisellä perusopetuksella ja koulujen eriarvoistumisen uhalla. Se tarjoaa argumentointipohjaa ihmisläheisemmälle ja ei-eriarvoistavalle koulunpidolle, mutta myös taideja taitoaineiden asemalle. Yhteiskunnan kannalta toimivimmaksi noussee sellainen yhtälö, jossa koululla ja yksittäisillä opettajilla on muutosvalmiutta toteuttaa yhteiskunnan väljälinjaista koulutuspolitiikkaa, jota opetussuunnitelman perusteet ilmentävät, mutta myös omaan professionaalisuuteen perustuvaa visionäärin kykyä, muutoshakuisuutta, reagointiherkkyyttä sekä rakentavaa kriittisyyttä ja kyseenalaistamisen taitoa." Joku viisas on sanonut saman jouhevammin: "Opettaja on syntynyt puolivapaaksi". Hämmennys ja vapauden voima Vuoden 1994 opetussuunnitelma oli ensimmäinen opetussuunnitelma, jonka alkuhämmennyksen jälkeen aloin tuntea omakseni. Näin siis silloin, kun koulun valintoja ja päätöksiä aidosti peilataan koulun arvoihin. Ihmiskäsityksen, arvojen ja oppimiskäsityksen ääreen pysähtyminen oli merkityksellinen prosessi, joka oletettavasti koitui myös oppilaiden eduksi. Oppijakeskeisyys valtasi tilaa oppiainekeskeisyydeltä. Oli normiluonteisen opetussuunnitelman aika. Lähtökohtina ovat ihmisoikeudet ja lähinnä sosio-konstruktiiviseksi luonnehdittava oppimiskäsitys. Mitä konstruktivismi tarkoittaa liikunnanopetuksessa. Ohjaavatko ja suuntaavatko toimintaamme ne arvokkaaksi koetut asia, jotka ovat nousseet esiin käymissämme arvokeskusteluissa, vai lähdemmekö sen enempää pohtimatta yhteiskuntakeskustelun valmiiksi viitoittamalle tielle ja ryhdymme pinnallista hyvää lupaaviksi markkinointi-marioneteiksi. Oliko muutaman vuoden voimassa ollut vapaampi opetussuunnitelma-ajattelu vienyt väärille raiteille. Hämmennystä aiheutti mm. Päätäntäja suunnitteluvallan hajauttaminen kunnille, yksittäisille kouluille ja koulujen sidosryhmille oli kuitenkin paikallistason autonomiaa ja osaamista arvostava valinta. Sitä saattoi pitää jopa opettajan ammatin profiilin nostona. Pitkällisen prosessin tuloksena koulumme hyllyissä ja nyt myös internetissä oli uusi opetussuunnitelma. Se myös älykkäästi sitoutti opettajia muutosprosessiin sillä hallinnan tunne omassa työssä lisää työhön sitoutumista. Big Idean kohdalla tuntui kuin olisin palannut sekä ajassa että amLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 17. Suunnitelmia on laadittu vuosina 1925, 1952, 1970, 1985, 1994 ja vuonna 1999 prosessi oli jälleen täydessä vauhdissa. Tavoitteena oli tukea oppilaan kasvua ja oppimista entistä paremmin ja edistää yhtenäisen perusopetuksen toteutumista ja tuloksellisuutta. Vuoden 1994 opetussuunnitelma lähtökohtineen vastasi hyvin ammatillisen kehittymiseni vaihetta. Seuraavan opetussuunnitelmapäivityksen yhteydessä olisi siis syytä laajentaa koulukohtaista opsia etenkin sisältöjen osalta, samalla kun peilaamme toimintaamme ympäristön muutoksiin. Väljyys sopi hyvin opettajille, jotka olivat jo vuosia opettaneet liikuntaa. "Opettaja on syntynyt puolivapaaksi" Kasvatustieteen tohtori Eija Syrjäläinen (1997) kuvaa osuvasti opettajien kokeneen vuoden 1994 opetussuunnitelman kahdella tavalla, joko koulutoiminnan kehittämisen mahdollisuutena tai viritettynä ansana, jonka tavoitteena oli "kiristää opettajat tiukan tulosvastuullisuuden ja kilpailuttamisen kautta toteuttamaan maailmanlopun koulutuspolitiikkaa, jossa heikot saattavat sortua laatukilpailussa menestyvien tieltä." Kirjoitin kirjassani (Hakala 1999) aiheesta seuraavasti: "Koulun muutoksessa lienee kyse pitkälti omista lähtökohdistamme, siitä, minkälaisia valintoja me opettajat yhdessä koulun sidosryhmien kanssa teemme. Opetussuunnitelma oli väljä myös sisällöiltään. Uudistukseen liittyvä muutos oli yksittäisen oppiaineen, liikunnan, kannalta nähtynä mekaanisempi kuin oletin valtakunnalliseen opetussuunnitelmatyöhön ryhtyessäni. Uudistustahti kiihtyy Emme koskaan ehtineet päivittää opetussuunnitelmaamme sillä opetussuunnitelmauudistus teki tuloaan. siirtyminen entistä enemmän koulukohtaiseen opetussuunnitelma-ajatteluun. Mitä hyvää otan behaviorismista mukaani lähtiessäni pohtimaan ja kehittämään työtäni uusi oppimiskäsitys ohjenuoranani. Arvolähtöisyys kiinnosti, vaikka kuulostikin ensi alkuun idealismilla. Opetussuunnitelmauudistus yllätti. Vastuulla ja vapauden tunteella on suuri voima. Varsinaiseksi 'Big Ideaksi' osoittautui luottamus siihen, että normiluonteinen opetussuunnitelma oppilaan hyvän osaamisen kuvauksineen ja päättöarvioinnin kriteereineen palvelee sekä yhteiskunnan että yksilön etua. Arvolähtöisyyden ohella pohdintaa aiheuttivat ihmiskäsitys ja 'uusi' oppimiskäsitys. Vuosituhannenvaihteen kynnyksellä uudistusta perusteltiin mm. Liikunnan opsi oli edeltäjäänsä väljempi ja kokonaisvaltaisempi. Muutos tapahtui ensin paperilla ja ajan myötä entistä enemmän myös tunneilla. Mielessä risteili kysymyksiä: Kuinka paljon yhteisesti sovitut arvolähtökohdat todellisuudessa näkyvät koulun toiminnassa, muuttuuko mikään. Kuriositeettina mainittakoon, että opetussuunnitelmien uudistamistahti on ollut kiihtyvä. Arvojen ja oppimiskäsityksen osalta voidaan näin jälkikäteen tarkasteltuna nähdäkseni puhua sen merkityksellisen prosessin jatkumosta, joka käynnistyi vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteissa. Oli siis aika vähentää valinnaisuutta, lisätä lukuaineita ja tarkastella aihekokonaisuuksia uudelleen. Miten ihmiskäsitykseni vaikuttaa opetukseeni. Hämmennyksen ja epävarmuuden vastavoimana ajatus siitä, että voimme koulussamme laatia näköisemme opetussuunnitelman sen sijaan, että olisimme vain muiden määrittelemien arvojen, tavoitteiden ja sisältöjen välittäjiä, oli pääosin houkutteleva. Kukaan ei voinut välttyä ajatukselta: Miksi
18 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 lautteesta. Opetussuunnitelmatyön reunaehdoista oli valettu keskeneräinen muotti, prosessiin osallistujien tehtävä oli oppiaineen puristaminen muottiin sopivaksi. Opetusministeriön, Suomen Kuntaliiton, OAJ:n, Suomen Kustannusyhdistys ry:n ja Opetushallituksen edustajien muodostaman ohjausryhmän tehtävänä oli linjata perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden kehittämisen periaatteelliset ratkaisut ja ohjata perusteita valmistelevien opetussuunnitelmatyöryhmien työtä. Arvopohjan, oppimiskäsityksen ja Big Idean ohella muita uuden opetussuunnitelmatyön reunaehtoja olivat Valtioneuvoston asetus n:o 1435 opetuksen valtakunnallista tavoitteista ja tuntijaosta, opetussuunnitelman perusteiden näkemys oppimisympäristön ja toimintakulttuurin luonteesta sekä työtavoista, uudistuneet aihekokonaisuudetja muut oppiaineet omine tehtävineen. Lisäksi se edellyttää ajan seurantaa, uusimpiin tutkimustuloksiin perehtymistä niin liikuntakuin kasvatustieteen saralla, alan täydennyskoulutukseen osallistumista, kollegoiden kanssa keskustelua sekä kykyä tarkastella liikuntatuntien vaihtelevia tilanteita tunteihin osallistuvien lasten ja nuorten kannalta. Voimia teille hyvät kollegat koululiikunnan kehittämistyöhön kuntaja koulukohtaisessa opetussuunnitelmatyössä. Kahden koulukunnan käsitteiden (havaintomotoriikka, motoriset perustaidot vs. Opetuksen syvällinen kehittäminen edellyttää näkemykseni mukaan kuitenkin enemmän. Vaatiko lisääntynyt vapaus sittenkin ulkoisen kontrollimekanismin. Saavutimme myös kohtalaisen monipuolisuuden tavoitteissa ja sisällöissä. Ainoastaan uinnin osaaminen on määritelty tarkemmin, jotta kunnissa kiinnitettäisiin huomiota uinnin opetukseen. Tiivis aikataulu tyrehdytti liian usein myös työryhmämme sisäiset keskustelut oppiaineemme tavoitteista, luonteesta ja erityispiirteistä. Onnistuimme siinä, että opetussuunnitelma on konkreettinen opettajan apu sillä oppilaaseen kohdistetaan odotuksia käytöksen, pukeutumisen, ja peseytymisen osalta. Jos kehittämiseksi katsotaan se, että keskeiset tavoitteet, sisällöt ja arviointi on normitettu, niin vastaus on kyllä. Kohtuullinen väljyys voitti temppu keskeisyyden Tekstillä on ansionsa. liikehallintakyvyt. Saattoi kuitenkin käydä niin, että ohjausryhmä palautti tekstimme vahvasti karsittuna, ja toisinaan loogisuutensa kadottaneena. .. Tarkka ja tiukasti raamitettu opetussuunnitelma oli tarpeen uran alkuvaiheessa, nyt lähtökohdat olivat erilaiset. Prosessin kulun myötä ryhmämme rooli selkeni. Liikunnan osuuden laatimiseen osallistuivat työryhmän jäsenien ohella eri tahot. LIISA HAKALA, LitM Liikunnanopettaja Tampereen yliopisto, Hämeenlinnan normaalikoulu puh: 0400-475470 sähköposti: liisa.a.hakala@uta.fi 1 1. Näiden tekstien pohdintatyö ja laatiminen eteni muilla tahoilla yhtäaikaisesti oman työmme kanssa, joten tekstien ajatusmaailmallinen koordinointi jäi ponnisteluista huolimatta puolitiehen ja kuntaja koulukohtaisten opetussuunnitelmien loppuun saatettavaksi. Tuotos on tiiviiksi puristettu kompromissi, vahvuuksineen ja heikkouksineen. Se edellyttää kuntaja/tai koulukohtaiseen opetussuunnitelmaprosessiin osallistumista, arvokeskusteluprosessiin osallistumista ja pyrkimystä elää arvot todeksi omassa työssään sekä oppimiskäsityksen merkityksen pohtimista liikunnanopetuksessa. Sosioemotionaaliset tavoitteet kutistuivat lähinnä sosiaalisiksi tavoitteiksi. ) käyttö ei palvele koululiikunnan kehittymistä. Teimme aktiivisesti valmistelevaa työtä, luotimme tekstiä, muokkasimme tekstiä saadun palautteen pohjalta ja meitä kuunneltiin prosessin osallisina. Pystyimme lopulta välttämään sen, että tekstistä olisi tullut temppukeskeinen eli siihen olisi määritelty yksittäiset taidot ja liikkeet, jotka oppilaan tulee osata. Toivon mukaan perusopetuksen virikemateriaaliin saadaan aikaan koululiikunnan yhtenäinen käsitejärjestelmä. Liikunta on erinomainen oppiaine myös itsetunnon kehittämiseen ja yleisen oppimisen tukemiseen. Se tarjoaa perusteita ihmisläheisemmälle ja ei-eriarvoistavalle koulun pidolle. Liikunnan työryhmän edustajat toimivat oppiaineen opetusneuvoksen johdolla asiantuntijaroolissa. Tekstin heikkouksia (esiopetus ja perusopetus) on myös sen puutteellinen ja epälooginen käsitejärjestelmä. Samoin oppiaineen lähtökohdat voisi nähdä laajemmin. Toivottavasti palautetta saadaan myös liikunnan osiosta. Tosin suuri puute on se, että oppilaan minäkäsitykseen ja itsetuntoon liittyvät tavoitteet karsittiin tekstistä vastoin työryhmämme näkemystä. pilottikoulut) kerätystä paIhmiskäsityksen, arvojen ja oppimiskäsityksen ääreen pysähtyminen on merkityksellinen prosessi. Varsinainen tuotos, liikunnan osuus, on synteesi liikunnan työryhmän työstä, ohjausryhmän linjauksista ja näkemyksistä (myös oppiaineeseen liittyvistä) sekä eri intressitahoilta (mm. Pystyimme säilyttämään kohtuullisen väljyyden, vaikka välillä tarvoimmekin suossa etenkin oppilaan hyvän osaamisen kuvauksen ja päättöarvioinnin kriteerien kohdalla. matillisessa kehittymisessä taaksepäin. Vaikutti siltä, että oppiaineemme lähtökohdiksi hyväksyttiin ainoastaan perinteiset terveyttä edistävä ja kasvatusta tukeva. Miten saada aikaan teksti, joka tukee noviisiopettajaa, mutta jättää riittävää väljyyttä kokeneelle opettajalle. Yhtä kaikki, vuoden 2003 opetussuunnitelmauudistus on oman oppiaineemme kannalta melko mekaaninen. Tekstistä kerätään tällä hetkellä palautetta vuosiluokkien 3-9 osalta. Kehittyykö koulujen liikunnanopetus tai yksittäisen oppilaan liikunnallinen osaaminen liikunnan opetussuunnitelmatekstin avulla. Toisinaan tuntui siltä, että prosessi eteni takaperoisesti, näin ehkä turhan tiiviin aikataulun vuoksi
Viimeistään koulussa tytöt ja pojat kuitenkin erotellaan. Vielä aiemmassa opetussuunnitelmassa (1985) liikunnanopetuksen tavoitteissa todetaan :" .. Käytännössä suurin osa opetuksesta tapahtuu edelleen saman sukupuolen ryhmissä, joissa opettaja on samaa sukupuolta kuin oppilaat. TEKSTI: PÄIVI BERG Liikunnanopetusta käsittelevissä tutkimuksissa on usein havaittu, että opetus etenee pitkälti poikien ehdoilla; korostetaan kilpailullisuutta ja ns. Vuoden 1994 opetussuunnitelman sivulauseessa mainitaan, että joitakin oppilaita motivoi kilpailun luonteinen liikkuminen. Peruskoulun opetussuunnitelmassa 1994 oppilas on sukupuoleton. M onia naisia ilmeisesti myös miehiäkin yhdistävät ikävät kokemukset koululiikunnasta. On eri vessat, pukuhuoneet ja opetusryhmät. Liikuntatuntien sisältö on itsestään selvästi aina ollut jokseenkin erilainen tytöille ja pojille. Nuoret naiset siis usein parantaisivat suorituksiaan jos he pysyisivät fyysisesti aktiivisina. Lahelma 1992). Miksi tytöt usein kuitenkin lopettavat liikunnan murrosiässä. Toisaalta myös mainosten markkinoima ulkonäkövartalo vaikuttaa voimakkaasti nuoriin ja tutkimusten mukaan suuri osa normaalipainoisista sekä suomalaisista että amerikkalaisista tytöistä pitää itseään liian lihavana (Telama 1999; Treanor, Graber, Housner &: Wiegand 1998). Myöskään opetusryhmien koostumusta ei enää rajoiteta; mikään ei estä opettamasta tyttöjä ja poikia jatkuvasti sekaryhmissä. Sukupuoleton koulu Ennen koulun alkua lapsi leikkii ja liikkuu toisten kanssa sukupuoleen katsomatta. Koulumaailma itsessään pyrkii muodollisella tasolla poiskirjaamaan oppilaan sukupuolen sekä taustan. Tarkoittaako tämä sitten poikia. Naisopiskelijoiden ja koulutyttöjen kokemissa opiskelua haittaavissa asioissa se ilmenee miesten tai poikien maailman tai kokemuspiirin korostumisena oppisisällöissä ja -materiaaleissa. Siinä ei puhuta erikseen tytöistä ja pojista ja opetuksen erilaisista tavoitteista. Sukupuoli nähdään koulussa luonnollisena, biologisena, joten sitä ei siis kannata miettiä. Nyttemmin peruskoulun liikunnanopetuksessa ollaan jo siirrytty koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin, joissa kukin koulu voi itsenäisesti määritellä opetusohjelmansa ja tavoitteensa. Tasa-arvobarometrin mukaan (Melkas 2001) naisten kokema yliolkaisuus ja vähättely on lisääntynyt ja on yleisintä koulutai opiskeluympäristössä. Onko se sitä vielä 2000-luvulla. poikien lajeja. Pojista tulee myös keskimäärin pidempiä ja painavampia. Miten. SUKUPUOLITETTU liikuntakasvatus. Miten haasteeseen vastaa koululiikunta, jolla on mahdollisuus edistää kaikkien lasten terveyteen liittyvää fyysistä aktiivisuutta. Urheilutulokset laskevat etenkin kestävyydessä ja 1990-luvulla nuorten ja aikuisten lihavuus Suomessa lisääntyi (Myöhänen &: Säätelä 2000). Biologia näyttää tarjoavan huonosti selityksiä tyttöjen ja poikien motorisille suorituseroille ennen murrosikää. (Thomas &: French 1985) Sukupuoliroolit ovat kuitenkin muuttuneet sekä tulleet joustavammiksi ja tätä kautta ovat myös sukupuolien väliset fyysiset suorituserot pienentyneet. Yhtaikaa puhutaan siis tasa-arvosta ja tehdään eroa. Ottamalla huomioon tyttöjen ja poikien kehityksen erilaisuus sekä erilaiset kiinnostuksen kohteet edistetään sukupuolten välistä tasa-arvoa". On oltava hyvä joka lajissa, varsinkin opettajan lempilajeissa (Kosonen 1998). On jatkuvasti kilpailtava sekä muiden että itsensä kanssa lyömällä edellisvuoden kuntotestin tulokset. Julkisessa keskustelussa ollaan yleisesti oltu sitä mieltä, että suomalaiset nuoret eivät liiku tarpeeksi ja että liikunnan vähyys altistaa nuorison viimeistään aikuisiässä monille sairauksille. Vuoden 1994 opetussuunnitelmasta tämä erilaisuus on muodollisella tasolla hävinnyt, mutta käytännössä tyttöjen liikunnassa on tämänkin jälkeen painotettu enemmän voimistelua ja tiettyä säädyllistä reippautta (Kokkonen 1995), pojilla taas pelejä, riehakkuutta ja avointa kilpailullisuutta (Metso 1992; Kokkonen 1995). Mikäli lahjakkaaseen oppilaaseen tämän sukupuolesta riippumatta liitetään maskuliinisia ominaisuuksia ja keskivertoihin feminiinisiä herää kysymys siitä, kenen ehdoilla opetus etenee. Kaikissa kokoa ja voimaa edellyttävissä motorisissa tehtävissä murrosiän saavuttaneilla pojilla on siis biologinen etu tyttöihin nähden. Nämä kokemukset liittyvät usein pärjäämättömyyteen kilpailutilanteissa, häpeän tunteeseen ja kömpelyyteen. (Gordon 1999; Hynninen 1999.) Koulun liikunnanopetusta käsittelevissä tutkimuksissa on usein havaittu, että opetus etenee liikaa poiLIIKUNTA & TIEDE 2/2003 19. Myös koulun piilo-opetussuunnitelmaa käsittelevissä tutkimuksissa on selvitelty opettajan oppilaisiin kohdistamia erilaisia odotuksia sekä kohtelua oppilaan sukupuolen perusteella (esim. Tämä ei käytännössä ole mahdollista saati johda tasa-arvoon. Murrosiässä ja sen jälkeen poikien testosteronimäärä kuitenkin kasvaa ja lihaskudos lisääntyy. Koululiikunnassa eivät aina yrittäminen ja liikunnan ilo riitä
Jos edetään toisen sukupuolen ehdoilla sukupuolten suorituserot eivät pienene, eivätkä oppilaat itse ole tyytyväisiä myöskään yhteisiin liikuntatunteihin (Treanor 20 LIIKUNTA & TIEDE 2/2003 ym. kien ehdoilla; korostetaan kilpailullisuutta ja ns. Tällöin opettajan sukupuolistereotypiat saattavat toimia itseään toteuttavina ennusteina ja ilmetä erilaisina odotuksina, joilla itse asias1. 1998). Joissain tutkimuksissa on myös saatu tuloksia, joiden mukaan liikunnanopettajat pitävät sukupuolten suorituseroja ja mieltymyksiä biologispohjaisina (Scraton 1986;1995). poikien lajeja (Eklund 1999; Hargreaves 1994; Kokkonen 1995; Metso 1992; Parker 1996; Scraton 1986)