Ammattina RUUMIINKOKEMUSTEN tuottaminen Terveyttä edistävä URHEILU OIREILEE .>'' ' ; • anss1ta1 e KUOKKAVIERAANA \ KOULU KULTTUURISSA
Eettisessä keskustelussa pinnalle nousevat dopingin ohella tällä hetkellä erityisesti urheilun väkivaltaistuminen, ylikaupallistuminen sekä kasvavat ympäristöongelmat. Liikunta &Tiede 2/2001 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax. Viimeksi mainitulla huomautuksella viittaan siihen, että urheilun sallittuja tai kiellettyjä keinoja pohdittaessa ollaan tekemisissä lääketieteellistä kysymyksenasettelua paljon laajemman ongel2 LIIKUNTA& TIEDE2/2001 man kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että urheilun eri tasoilla ja tahoilla ryhdytään vakavasti keskustelemaan urheilun moraalista ja etiikasta; mitä se on ja miten se pitäisi konkreettisesti ottaa huomioon urheilun tai yleensä liikuntakulttuurin kehitystä ohjaavana tekijänä. 38. seuraavaa: "Tiedekunnan yksi keskeinen tehtävä on liikuntakulttuurin monitieteinen kriittinen tarkastelu. ... Helsingin Kaupunginteatteri. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Pauli Vuolle (vast), Joel Juppi Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Nyt kun pöly alkaa laskeutua kansallisen häpeän ylle, voidaan nähdä, että sinänsä traagiseen tapahtumaan sisältyy positiivisia urheilun uudistumisen ja eheytymisen mahdollisuuksia. Doping-tilinteko on johtamassa myös siihen, että yhä selvemmin huippu-urheilu ja muu liikunta pidetään erillään toisistaan. Heinonen Reijo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Heimo Nupponen Eila Ruuskanen Jaana Suni Kuvat: Sakari Viika, Antero Aaltonen, Jorma Pärssinen, Mariana Siljamäki, Maarit Ylönen, Lehtikuva Kansi: Sakari Viika "Paiste". Koreografia: Ari Tenhula Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Suomen LiikunnanopettaJien Liiton virallinen tiedotuslehti Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax: 09-45427222 Kestotilaus 170 mk/vsk Vuositilaus 190 mk/vsk. Suomi voi jatkossa olla edelläkävijä tai uskonpuhdistaja sillä tiellä, jossa huippu-urheilulle etsitään uutta suuntaa koko maailmassa. Se tarkoittaa sitä, että opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutuksen keinoin tarkastellaan urheilun perimmäistä olemusta jasen yhteiskunnallisia kytkentöjä ja tätä kautta etsitään vastauksia myös urheilun eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Tämä lehden numerossa keskitytään yhden sellaisen liikuntamuodon tarkasteluun, jolla on poikkeukselliset mahdollisuudet ihmisen luovien voimien vapauttajana vieläpä ilman dopingia. Tiedekunta uskoo, että ongelmat ja niiden seuraukset tiedostamalla ja kehittämällä ja ohjaamalla urheilua tämän tiedon varassa urheilulla on sekä kansallisesti että kansainvälisesti merkittäviä tehtäviä myös tulevaisuudessa." Referoin tuota tiedekunnan julkilausumaa siksi, että olen vakuuttunut siitä, että tämä tie on myös ainoa, jolla kansallisen "tahra" voidaan kääntää kansalliseksi eduksi. Tanssi puhukoon puolestaan. Kokouksessaan 20.3.2001 Liikuntaja terveystieteiden tiedekunta totesi antamassaan julkilausumassa mm. Uskomme, että näin kertyvä tieteellinen tieto voidaan siirtää ammattikäytäntöön ja siten luoda kestävää perustaa ammattietiikalle. Pateettisesti voisi sanoa, että nyt jos koskaan on oikea hetki yrittää tervehdyttää huippu-urheilua sisältäpäin, kitkeä sieltä pois ne mätäpesäkkeet, jotka hetkessä voivat tuhota vielä elinvoimaisen ytimen. vuosikerta ISSN 0358-7010. Siitä puhe, mistä puute -keskustelu URHEILUETIIKASTA on alkamassa PAULI VUOLLE L ahden MM-hiihtojen onnettomien tapahtumien yhteydessä ja sen jälkeen on urheilun medikalisoitumista ryöpytetty urheiluhistoriamme laajimmassa mediajulkisuudessa. Ehkä tulevaisuudessa puhutaankin ajasta ennen ja jälkeen Salpausselän. Vippaskonstejakin saa käyttää, kunhan ei kärähdä, ja siihenhän sortuvat vain typerät ja tietämättömät. Tässä myllynpyörityksessä jokainen suomalainen on omalla tavallaan voinut nähdä ja kokea huippuurheilun raadollisuuden; nähnyt sen, että menestyksen tavoittelemiseksi urheilussa kaikki ne keinot, joita ei ole säännöissä kielletty ovat luvallisia. Tällainen ajatus sisältyy myös professori Lasse Kannaksen tässä lehdessä olevaan kirjoitukseen
Alkuperäisartikkeli 44 Mitä päättäjät ymmärtävät terveysliikunnalla?Analyysi terveysliikuntapuheen jäsentymisestä . Oppimisilmapiiri on joustava, hyväksyvä ja antaa tilaa tanssijoiden luovuudelle. Koulumaailmassa monet naisliikunnanopettajat ja kansakoulunopettajat sovelsivat Gripenbergin vapaan tanssin harjoitteita ja ideoita tunneillaan. Maarit Ylänen 30 Yksilöllisyydestä yhteisöllisyyteen ja takaisin. näiden avulla, on koulukulttuuri ollut säilyttävää. Tanssitunnit tanssimuodosta riippumatta ovat dynaamisia tilanteita, kokonaisuuksia, jossa kaikki osa-alueet kietoutuvat toisiinsa. Kysymällä kolme kysymystä 15vuotiaalta voidaan professori Lars-Magnus Engströmin mukaan jokseenkin osuvasti ennustaa, harrastaako hän säännöl lisesti liikuntaa vielä nelikymppisenä. Pipsa Nieminen 8 Tanssitaide koulukulttuurin kuokkavieraana Ennen toista maailmansotaa suomalainen tanssitaidekasvatus painottui Maggie Gripenbergin kehittelemään rytmiikkaan ja liikuntataiteeseen. Koulukulttuurissa tanssitaidekasvatus on ollut pitkään kuokkavieraan roolissa. Päivi Pakkanen 12 Näkymätön tanssitaide Koulukelpoiseksi kesytetty tanssi. Aino Sarje 26 Ammattina ruumiinkokemusten tuottaminen. Teija Häyrynen 38 Mielihyväliikunta suostuttelee kehon liikkumaan. Kynnys aloittaa katkennut liikuntaharrastus voi olla todella korkea. Timo Ståhl, Lasse Kannas, Kerttu Perttilä 66 LTS -sivu LIIKUNTA & TIEDE 2/2001 3. Siinä missä taidemaailma on hyväksynyt ulkomaiset uudet vaikutteet ja uudistanut käytäntöjään mm. Kuten Foucault toteaa, "sielu on ruumiin vankila" . Riikka Hännikäinen, Mirva Randelin 22 Koululaiset koreografeina. Vuosisatoja hioutuneessa tekniikassa on paljon hyödyllistä ja arvokasta annettavaa aikuisharrastajalle. Vaikka koulujen liikuntatuntien määrä on vähentynyt melkoisesti viime vuosikymmenen aikana, on tanssinopetus vahvistanut asemaansa. Mielihyväliikunnassa keho suostutellaan liikkumaan rauhallisin, hitain harjoittein. Teoreettisen ajattelun, älyn hallinnassa voi olla vaara, joka .saattaa koitua ruumiin vahingoksi. Aino Sarje 40 Liikunnan harrastaminen heijastaa kulttuurista pääomaa. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus Pauli Vuolle 4 Liikunnanopettaja tanssinopettajana: Oma osaaminen heijastuu asenteisiin ja oppilaisiin. Kristiina Wuolio 42 Risto Telama: Psyykkiset tekijät painavat liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa Vanhempien liikuntaharrastus merkitsee lasten liikunnallisen elämäntavan muodostumisessa enemmän kuin perheen sosiaalinen asema. Varsinainen vieraiden kulttuurien aines koululiikunnassa on ollut vähäistä, koska opetussuunnitelmat painottuvat länsimaisten urheilulajien opettamiseen. Myös vallitsevat kehoihanteet saattavat säikäyttää, sillä monessa liikuntalajissa vaaditaan hyvin toimintakykyistä ja vahvaa kehoa. Manana Siljamäki 34 Aikuisbalettia ensiaskeleista piruettiin Aikuisbaletissa tanssija liikkuu oman kehonsa ehdoilla . Ryhmän merkitys tanssin oppimisessa ei rajoitu pelkästään etnisiin tansseihin. Myös ruumiillinen oppiminen, ruumiin kokemuksellisuus on eräs tapa oppia, eikä se sulje pois teoreettista kokonaisvaltaista ajattelua. Liikunnanopiskelijoiden mielestä paritanssilla on monia positiivisia vaikutuksia ja paritanssin avulla voidaan oppia sosiaalisuutta ja tapoja. Taidetanssi nähdään keinona tarjota onnistumisen elämyksiä myös ei-urheilulliselle oppilaalle. Päivi Pakkanen 18 Liikunnanopiskelija arvostaa ajan seuraamista tanssiopinnoissa. Luova tanssi tarjoaa kokemuksellisen vaihtoehdon perinteisten liikuntamuotojen rinnalle.Tanssityöpajoissa harjaannutaan vaihtoehtojen tunnistamiseen, niistä valitsemiseen ja työn johdonmukaiseen kehittelyyn. Keho on jumissa ja kiloja on liikaa. Tanssin asemaa vahvistavat varsinkin yläasteiden ja lukioiden valinnaiset kurssit
Vastaavasti liikuntaharrastusten kohdalla näyttää olevan niin, että henkilökohtaiset onnistumisen tai epäonnistumisen kokemukset ovat yhteydessä siihen, onko henkilö halukas jatkamaan harrastustaan tai lopettamaan tai vaihtamaan sen johonkin toiseen liikuntamuotoon (Roberts & Duda, 1984). Vastaavasti tanssista motivoitunut opiskelija voi halutessaan valita kolmannen vuoden aikana sekä opetusharjoittelutunteja sisältävän tanssikurssin (iiikeopin ja liikuntadidaktiikan syventävän kurssin tanssista, yhteensä 40 tuntia) että uuden, niin kutsutun "koulu ja tanssi" kurssin, jonka aikana kerrataan ja laajennetaan omia taitoja aikaisemmin opituista ja osittain uusistakin tanssin alueista (26 tuntia). hite (1959) ja monet tutkijat hänen jälkeensä ovat toden neet, että suoritusmotivaatio suuntaa yksilöitä toimimaan niillä alueilla, joilla he tuntevat olevansa päteviä. Aikaansa seuraava liikunnanopettaja tuntee varmasti tarvetta kouluttaa itseään jatkuvasti sekä uusien että aikaisemmin oppimiensa tanssimuotojen osalta ehkä enemmän kuin monien muiden liikuntalajien kohdalla. vuotena yhteensä 60 tuntia). Koulun tanssinopetuksen sisältö ja laajuus riippuu paljon liikunnanopettajien motivaatiosta ja asenteista. Opettajan pätevyyden kokemuksiin voidaan vaikuttaa opettajakoulutuksella. Tanssin asemaa vahvistavat varsinkin yläasteiden ja lukioiden valinnaiset kurssit. Hyvin hallitun asian opettaminen koetaan myös miellyttävämmäksi kuin itselle epävarmojen sisältö-alueiden opettaminen. ja 2. Tuntimäärien vähäisyyden vuoksi kunkin alueen opetukseen voidaan käyttää vain muutama tunti. Näin ollen opiskelija, joille lähes kaikki tanssimuodot ovat uusia, saa vain kokeilla kyseisiä tanssimuotoja. Pari vuotta sitten lisätty valinnaisuus mahdollistaa jopa sen, että halutessaan opiskelija voi lopettaa kaikki tanssiin liittyvät opinnot jo toisen kurssin jälkeen (1. TEKSTI: PIPSA NIEMINEN Vaikka koulujen liikuntatuntien määrä on vähentynyt viime vuosikymmenen aikana, on tanssinopetus vahvistanut asemaansa. Toisaalta oppilaiden kiinnostus ja motivaatio kannustavat opettajaa työssään ja toisaalta opettajan innostus tarttuu helposti oppilaisiin.Joka tapauksessa hyvän opettajan tulisi tarjota oppilailleen mahdollisimman monipuolisia liikuntakokemuksia eli opettaa myös itselleen vähemmän vahvoja liikuntamuotoja. Uusia tanssimuotoja syntyy kaiken aikaa ja nuoriso on usein trenditietoisempaa kuin opettajansa. Näin ollen rytmiikka ja tanssitunteja sisältyy niin kutsuttuun "pakolliseen" opetukseen kahden kolmen vuoden aikana 60 126 tuntia. Näin voidaan myös olettaa, että opettajat opettavat mieluiten niitä asioita, jotka he tuntevat hallitsevansa hyvin. Tanssinopetus liikunnanopettajakoulutuksessa valinnaiset kurssit perusvalmiuksia täydentämään Liikunnanopettajakoulutukseen kuuluva rytmiikkaja tanssikurssit sisältävät nykyisin varsinaisen musiikin 6 LIIKUNTA & TIEDE 3-2/2001 rakenteisiin ja liikkeen rytmiin paneutuvan rytmiikkakurssin lisäksi tavallisimmat lavatanssit, vanhat tanssit, kansantanssit, ilmaisuliikunnan, hip hopin, koulujazzin, afron ja salsan. Melkoisella varmuudella voidaan sanoa, että tämän päivän opit eivät tunnu riittäviltä enää viiden tai kymmenen vuoden päästä. Pätevyyden kokeminen on myös erittäin tärkeätä tekemisestä nauttimisen kannalta (Ommundsen & Vaglum, 1991; Weiss, 1987). Koulujen tanssinopetus liikunnanopettaja, koettu pätevyys ja asenteet Koulujen tanssinopetusta ei ole juurikaan kartoitettu.. Liikunnanopettajakoulutuksessa tanssipedagogiikkaan erikoistuva opiskelija on edelleen lähes poikkeuksetta nainen. Näin ollen edellä mainitut toteamukset antavat melkoisia haasteita liikunnanopettajakoulutukselle
Selvästi näiden tanssimuotojen jälkeen jäivät nuorisotanssit kuten hip hop / street dance, ilmaisuliikunta ja kansantanssi. Kuitenkin joitakin muutosehdotuksia esitettiin. Samoin tanssin opetustaidot arvioitiin yleisimmin hyväksi tai erinomaiseksi (68%). Kuten prosenttiluvutkin kertovat, osa opettajista työskenteli useammalla kouluasteella samanaikaisesti. Tutkimuksessa kysyin liikunnanopettajien taitoja ja asenteita tanssia kohtaan ja kartoitin opettajien mielipiteitä tanssin asemasta koulussa ja liikunnanopettajakoulutuksessa. Samoin naisopettajat kokivat oppilaittensa asennoituvan tanssia kohtaan positiivisemmin kuin miesopettajat poikien. Vain erittäin harva opettaja piti tanssia ei-tärkeänä. Päinvastaisiakin kommentteja esitettiin. Miesopettajat toivoivat jatkokoulutusta nimenomaan paritansseissa vaikka pitivätkin sitä vahvimpana osaamisalueenaan. Tästä huolimatta suurin osa opettajista (75%) koki, että henkilökohtaiset taidot tanssissa olivat vähintään hyvät tai jopa erinomaiset. Vanhat tanssit ja rytmiikka koettiin myös erittäin tärkeiksi tanssin osa-alueiksi. tia opettajista ilmoitti vahvimmaksi taitoalueekseen palloilun. Lähes kolmannes opettajista toivoi lisää opetustunteja niin nuorisotanssiin, paritansseihin kuin vanhoihin tansseihin. Naisopettajat taas halusivat jatkokoulutusta myös modernissa tanssissa, jazz tanssissa sekä nuorisotanssissa. Tältä alueelta toivottiin myös jatkokoulutusta. Yleisesti ottaen 40 prosenttia opettajista piti tanssia tärkeänä tai erittäin tärkeänä koululiikunnan osa-alueena. Rytmiikkaa ja tanssia piti vahvimpana osaamisalueenaan ainoastaan 13 prosenttia opettajista. Samoin toivottiin lisää yleistä tanssin opettamiseen ja oppilaiden motivoimiseen liittyvää tietoutta. Kolmasosa arvioi opetustaitonsa heikoiksi Lähes 40 prosenttia opettajista ilmoitti vahvimmaksi taitoalueekseen palloilun. Samoin halusin selvittää miten miesja naisopettajien tanssiin liittyvät mielipiteet ja arvioit omista taidoista eroavat toisistaan. Hännänhuippuna olivat jazz tanssi ja moderni tanssi. Paritansseja ja vanhoja tansseja arvioitaessa naisja miesopettajien arviot eivät eronneet toisistaan, mutta kaikkia muita tanssimuotoja naisopettajat pitivät tärkeämpinä kuin miesopettajat. Olikin mielenkiintoista huomata, että opettajan oma asenne tanssiin heijasti heidän käsitystään oppilaiden tanssiasenteista. Kun opettajia pyydettiin arvioimaan opetustaitojaan tarkemmin eri tanssimuodoissa, erosivat miesja naisopettajien arviot suuresti toisistaan kaikkien muiden tanssin osa-alueiden paitsi paritanssien (lavatanssit) osalta. Tosin afro ja street dance kursseja tarjottiin jo tällöin tanssipedagogiikan erikoistumisopinnoissa, jotka ovat avoimia kaikille liikuntapedagogiikan pääaine-opiskelijoille. Rytmiikkaa ja tanssia piti vahvimpana osaamisalueenaan ainoastaan 13 prosenttia Yleisesti ottaen opettajat olivat melopettajista. Yleisesti ottaen tanssin eri osa-alueiden tärkeysjärjestys oli samanlainen niin liikunnanopettajakoulutuksessa kuin koululiikunnassakin. Tästä syystä päätin selvittää tanssinopetuksen tilannetta kouluissa opettajien näkökulmasta tarkasteltuna. Kyselyyn vastanneista 180 opettajasta 80 prosenttia toimi liikunnanopettajana. Naisopettajista enemmistö arvioi opetustaitonsa vähintään hyväksi paritansseissa, rytmiikassa, kansantansseissa ja nuorisotansseissa . Noin kaksi kolmasosaa toimi opettajana yläasteella, 50 prosenttia lukiossa ja 13 prosenttia opetti liikuntaa myös ala-asteella. Vastaajilla oli keskimäärin kuuden vuoden opettajakokemus takanaan. Kyselyn vastausprosentti oli erittäin korkea. Tanssin tärkeyttä koululiikunnassa perusteltiin seuraavilla seikoilla: • tanssi mahdollistaa tyttöjen ja poikien välisen kontaktin • tanssi kehittää koordinaatiota • tanssi opettaa sosiaalisia taitoja • tanssi on monipuolista liikuntaa • tanssi on hyvä tapakasvatuksen väline • tanssi on hyvä kulttuurin säilyttämisen keino Osa opettajista mainitsi myös, että tanssin avulla on helppo motivoida oppilaita liikkumaan. Odotetusti naisopettajilla oli positiivisempi asenne tanssiin kuin miesopettajilla. Tutkimukseen osallistuvien opettajien opiskeluaikana ei tanssinopetuksen pakollisiin kursseihin sisältynyt esimerkiksi afroa, salsaa tai hip hopia / street dancea. Enemmistö miesopettajista koki osaavansa opettaa hyvin paritansseja. Osa miesopettajista oli sitä mieltä, että pojilla on negatiivinen asenne tanssiin ja heitä on vaikea motivoida tanssimaan. Samoin puolet heistä koki hallitsevansa rytmiikan opettamisen, mutta kansantanssissa, nuorison muotitansseissa (hip hop / street dance) , ilmaisuliikunnassa ja modernissa tanssissa miesopettajat kokivat opetustaitonsa hyvin heikoiksi. Mitä positiivisempi opettajan oma asenne oli tanssia kohtaan, sitä positiivisempana opettaja koki oppilaiden asenteen tanssiin. Kuitenkin kolmasosa opettajista arvioi omat opetustaitonsa heikoiksi tanssin alueella. ko tyytyväisiä liikunnanopettajakoulutuksen sisältämään tanssinopetukseen. Naisopettajat pitivät henkilökohtaisia tanssitaitojaan jonkin verran parempina kuin miesopettajat. Toisaalta tietenkin myös oppilaiden negatiivinen asenne vaikuttaa opettajien asenteeseen eli vallitsee niin sanottu negatiivinen kehä "kun kerran sinä et, niin en sitten minäkään; ja kun kerran en minäkään niin et sitten sinäkään" Opettajien asenne tanssiin oli yhteydessä myös opettajien kokemaan henkilökohtaiseen taitoon ja opetustaitoon tanssissa siten, että mitä positiivisempi asenne sitä paremmaksi koettiin omat taidot. Muissa tehtävissä olevista osa työskenteli luokanopettajina, rehtoreina tai oli äitiyslomalla. Lähes 4 O pro se n tParitanssit tärkein tanssimuoto Liikunnanopettajat pitivät tärkeimpänä tanssimuotona paritansseja. Yli 80 prosenttia opettajista palautti kyselylomakkeen. LIIKUNTA & TIEDE 2/2001 7. Keväällä 1999 suoritettiin kysely vuosina 1991 , 1992, 1995 ja 1996 valmistuneille liikunnanopettajille. Yllättävää kuitenkin oli, että kysyttäessä yleisesti opettajien omia arvioita tanssin opetustaidoista, miesten ja naisten arvioissa ei ollut eroja
Behavioral lssues. Jazztanssi ja varsinkin moderni tanssi eivät varsinaisesti sisälly perusopintoihin vaan niiden opiskelu on mahdollista tanssipedagogiikan erikoistumisopintojen yhteydessä. Self-esteem and achievement in children's sport and physical activity. Psychological Review, 66, 297-333.. Samoin he muita useammin mainitsivat tanssin myös luovuuden ja itseilmaisun välineenä, kun muut opettajat perustelivat tanssin tärkeyttä ennen kaikkea sosiaalisten taitojen ja koordinaation kehittäjänä. Roberts, G, C. ln D. Sosiaalisen paritanssin opetus näyttääkin olevan melko vahvassa asemassa nykykouluissa. W. Nykypäivän nuorisotanssit, ilmaisuliikunta ja kansantanssikin jäivät selvästi taka-alalle. White, R. Tanssinopettajan ammattiin valmistuu opettajia teatterikorkeakoulun pedagogilinjan lisäksi myös useammasta ammattikorkeakoulusta. Suomessa lähinnä tanssinopettajien keskuudessa on käyty keskustelua siitä, kenen vastuulla koulujen tanssinopetuksen tulisi olla. Ainoastaan 10 prosenttia halusi tanssin omaksi oppiaineekseen, jota opettaisi joko liikunnanopettaja niin halutessaan tai ulkopuolinen tanssinopettaja. Weiss, M. Gould & M. & Duda, J. Ne opettajat, jotka olivat suorittaneet vähintään viisi opintoviikkoa tanssipedagogiikan erikoistumisopintoja, pitivät tanssia tärkeämpänä osana koulujen liikuntaa ja heidän tanssiasenteensa olivat positiivisempi kuin muiden liikunnanopettajien. Journal of Sport Psychology 6, 312-324. Samoin toivottiin lisää tanssin opettamiseen ja oppilaiden motivoimiseen liittyvää tietoutta. Lähes kolmannes opettajista toivoi lisää opetustunteja niin nuorisotanssiin, paritansseihin kuin vanhoihin tansseihinkin. Tutkimukseen osallistuvien liikunnanopettajien enemmistö oli sitä mieltä, että tanssille ei tule tarjota mitään erityisasemaa koulussa vaan se on yksi liikunnan osa-alue tasavertaisena muiden alueiden kanssa. Kysymys on taidepoliittinen, koulutuspoliittinen ja myös työvoimapoliittinen. (1991). 8 LIIKUNTA& TIEDE2/2001 Tanssiko omaksi oppiaineeksi. PIPSA NIEMINEN, LitT, tanssin lehtori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto email: pipsa@pallo.jyu.fi puh: 014260 2108 Lähteet Ommundsen, V. (1959). L. Soccer competition anxiety and enjoyment in young boy players. Voi 2. Yhteenvetona näyttää siltä, että tanssin perusopetus (pakolliset kurssit) liikunnanopettajakoulutuksessa ainakin 5-15 vuotta sitten antoi vahvan kuvan ja osaamisen kokemuksen tanssista nimenomaan paritanssien sekä rytmiikan osalta. Merkittävää on myöskin muistaa, että tanssipedagogiikan opiskelija on lähes poikkeuksetta nainen. Motivation in sport: The mediating role of perceived ability. (1984). Tanssin asema taidepainotteisena ilmaisumuotona jää kuitenkin erittäin heikoksi niissä kouluissa, joissa tanssinopetuksesta vastaava liikunnanopettaja ei ole suorittanut lainkaan tanssipedagogiikan erikoistumisopintoja. Tanssiin erikoistuneet liikunnanopettajat kokivat omat henkilökohtaiset taitonsa ja opetustaitonsa paremmiksi kuin muut opettajat. Tanssipedagogiikka laajentaa kuvaa tanssista Tanssipedagogiikkaan erikoistuminen laajentaa liikunnanopettajien näkemystä tanssista. The influence of perceived competence and significant others' emotional involvement. On luonnollista, että nämä ammattitaitoiset opettajat toivovat tanssia omaksi oppiaineekseen kouluihin; oppiaineeksi, jota he itse haluaisivat opettaa. Champaign, IL: Human Kinetics, 87-119. & Vaglum, P. (1987). Weiss (Eds.), Advances in pediatric sport science. International Journal of Sport Psychology, 22, 35-49. R. Miesopiskelijat valitsevat erittäin harvoin tanssipedagogiikkaan kuuluvia erikoistumiskursseja paritanssia ja musiikkikursseja lukuun ottamatta. Viidennes naisopettajista toivoi kuitenkin koulun tarjoavan vapaasti valittavia kursseja tanssista, jotta oppilailla olisi mahdollisuus opiskella tanssia laajemminkin. R. Motivation reconsidered: The concept of competence
kansantansseja vaan teki tuntisarjat itse.Opettajien ja oppilaiden välinen suhde oli kunnioittavan etäinen. Liike-estetiikka oli korostuneen "kaunista" ja "plastista". Sitten tunti jatkui rytmiikkaharjoituksilla, lyhyillä liikesarjoilla keskellä lattiaa ja improvisaatiotehtävillä. Maggie teki näytäntöjen koreografiat, säesti joitakin esityksiä itse pianolla, suunnitteli vaatteet ja värjäsi kankaat. Tunneilla kävi naisvoimistelijoita, klassisen baletin tanssijoita, liikunnanopettajia ja kasvatusalan ammattilaisia. Koulumaailmassa Gripenbergin oppilaina olleet liikunnanopettajat sovelsivat vapaan tanssin harjoitteita ja ideoita tunneillaan. Kehonasentoa Gripenberg korjasi ennen itse esiintymistilannetta sanomalla "rinta ylös" . Kaikki olivat naisia, paitsi yksityisoppilaina oli joitakin miehiä.' Gripenbergin tunnit alkoivat klassisen baletin omaisilla liikeharjoituksilla, jotka suoritettiin pehmeillä tossuilla ja balettitangon ääressä. Lange) , ja Yhdysvalloissa Q.Dewey). Dalcrozen koulussa Keski-Euroopassa, painottuivat nämä improvisaatioharjoitukset musiikin käsitteiden ja rakenteiden oppimiseen. Gripenberg ei käyttänyt tunneilla valmiita tansseja esim. Lichtwark ja K. TANSSITAIDE KOULUKULTTUURIN KUOKKA VIERAANA Liikkeitä suomalaisen tanssitaidekasvatuksen historiasta 1900-1992 TEKSTI: PÄIVI PAKKANEN Ennen toista maailmansotaa suomalainen tanssitaidekasvatus painottui Maggie Gripenbergin kehittelemään rytmiikkaan ja liikuntataiteeseen. Y. 1982, 96-97). Margaret H'Doublerin teos " Dance and its place LIIKUNTA & TIEDE 2/2001 9. taidekasvatusliike, joka vahvistuil800-luvun lopulla Englannissa Q.Ruskinja W.Morris), Venäjällä (L.Tolstoi), Saksassa Q.Langbehn, A. uomen tanssitaide oli vielä hyvin amatöörimaista 1900-luvun alussa. Dalcrozea voidaan pitää vuosisadan alun Euroopan taidekasvatuksen merkkihenkilönä musiikin alalla (Partsch-Bergsohn 1994, 7; Wiklund 1929,12-20)' Maggie Gripenbergin soolonäytäntö vuonna 1911 sai positiivisen vastaanoton ja hänen tunneilleen tultiin myös kauempaa Helsingin ulkopuolelta. Erityisesti kirjan esittämä idea rytmin ja tunteen keskeisestä asemasta taiteessa oli suosittu. (Hirn S. Oppilaiden mielestä opittiin " kaunista liikuntaa" . Esiintyvinä tanssitaitelijoina toimivat mm. Helsingin yliopiston estetiikan professori Yrjö Hirn oli vuosisatamme alun luetuimpia taidekasvatuksen teoreetikkoja teoksellaan "The Origins of the Art" (1900). Saksalaisen varhaismodernin tanssin suuntauksen samanaikaisena ilmiönä oli myös ns. Gripenbergin oppilaille tekemät koreografiat kevätnäytöksiin olivat isoja julkisia tilaisuuksia Sibelius Akatemian juhlasalissa. Suomessa vuosisadan alun taidekasvatusliike rajoittui kuvaamataiteisiin ja ilmeisesti Helsingin yliopiston akateemisiin piireihin (ks. 1905, 547-563). Koska Gripenberg oli opiskellut musiikkipedagogi J. Iisalo 1989; Ruin W. Koulukulttuurissa tanssitaidekasvastus on ollut pitkään kuokkavieraan roolissa. Hirnin vaikutus näkyy amerikkalaisten tanssitaidekasvatusta käsittelevissä kirjoissa esim. Aikuista kunnioitettiin eikä uskallettu ehdottaa omia näkemyksiä varsinkaan, kun niitä ei kysytty. Bertha Corander, Hilma Uiman, Toivo Niskanen ja Maggie Gripenberg,jonka työn vaikutukset olivat tärkeitä yleissivistävän koulun tanssitaidekasvatuksen kannalta. Gripenbergin Sibelius Akatemiassa antaman rytmiikkaja liikuntataiteen opetuksen kautta levisi Suomessa improvisaation käyttö naisten omistamien yksityisten tanssija liikuntakoulujen työmuotoihin sekä jonkun verran yleissivistävään kouluun
Dewey (Päivänsalo emt. (Päivänsalo P. Tutkimustani varten käynnistettiin 4-vuotinen tanssiluokka peruskoulun ala-asteella pääkaupunkiseudulla 1988-1992. 33). ja koulutus" -lehdessä vuonna 1929 varoitettiin rytmillisen voimistelun, henkilökohtaisten ilmaisuliikkeiden olevan sielutonta voimistelua, joka läheltä katsottuna vaikuttaa teennäiseltä. 6 Lehdissä Nya Pressen ja Nutid kuvailtiin paitsi naisten uutta tanssikulttuuria myös KeskiEuroopassa suosittua ruumiinkulttuuri -liikettä, naisasialiikettä ja Ellen Keyn julistamaa lasten vuosisata -aatetta.' Myös voimisteluliiton julkaisemassa Kisakentässä seurattiin tarkasti uuden modernin tanssin eli ns. Käytännön opetustyöni periaatteita oli mm. Rosenqvist esittelee useita uusia saksalaisia tanssija liikuntakouluja sekä Englannista Margaret Morriksen. Tosin Hollo päätyy yllättävään tulokseen, että lapsuus ei ole kuvitteluikä, vaan oikeammin kuvittelun puutteen ikäkausi. Kuitenkin akateemisessa "Kasvatus Tanssipedagogi oman työnsä tutkijana TEKSTI: PÄIVI PAKKANEN: T utkimukseni alkoi kahdesta mieltäni askarruttavasta kysymyksestä. Tanssiluokkakokeilun tavoitteena oli luoda oppilaille mahdollisuus kokea keho ja liike tanssitaiteellisen luovuuden lähtökohtina. Aineistoina olen käyttänyt tanssitaiteilijoiden ja liikunnanopettajien elämänhistoriahaastatteluja, TV-taltiointeja ja kirjallisia dokumentteja. 1 Tanssiluokkakokeiluni juuret olivat neljässä maaperässä ja niissä tapahtuneissa muutoksissa 80-luvun puolessa välissä. Tutkimukseni on eklektistinen ja eri tutkimusalueita yhdistävä. Tanssiluokkatoiminnan kanssa samanaikaisesti alkoi historiallisen osuuden suorittaminen, joka jatkui vielä opetuskokeilun jälkeen. Muutos voidaan nimetä postmodernin vahvis10 LIIKUNTA & TIEDE 212001 tumiseksi modernin rinnalle. 1986, 114-11 7). Hollo ja J. Johtopäätöksiin on edetty hyödyntäen aineisto-, metodija monialaisuustriangulaatiota. Tämä tarkoittaa sitä, että tanssitaidekasvatusta tarkastellaan kasvatuspsykologian, tanssinopetuksen ja -historian, nuorisokulttuurin ja tanssianalyysin näkökulmista.. Toinen kysymys oli miksi tanssitaide puuttuu virallisesti suomalaisesta yleissivistävästä koulusta . liikkeen monipuolisuus (myöhemmin nimitän tätä liikkeen kerrostuneisuudeksi), tanssijan-koreografin-katsojan-opettajan rooleissa toimiminen ja erilaisten työmuotojen käyttö, jolloin oppilaat saivat tilaisuuden imitointiin, demonstrointiin, improvisointiin jne.' Aineiston keräsin kyselyjen, tuntivideointien, havainnoinnin ja kuuden oppilaan loppuhaastattelun avulla. 1994, 25, 33). Ensimmäinen liittyi nuorten tanssioppilaiden tanssikäsityksiin, kokemuksiin ja merkityksiin. Kvalitatiivinen tutkimukseni on nelivuotinen opetuskokeilun seuranta (toiminta tutkimuksen ja fenomenografian piirteitä), johon liittyy suomalaisen tanssi taidekasvatuksen historiallinen osuus (elämänhistoria ja tanssianalyysi). Tärkein maaperä oli suomalainen tanssitaidemaailma ja tanssitaiteilijoiden toimiminen myös opettajina, jolloin uudet taiteelliset työskentelytavat vakiintuivat opetus tilanteeseen. (Alter j.B. in education" (1925). Rosenqvist päätyy lopulta suosittamaan, että koulujen " kolmen viikkotunnin ohessa voinee ajatella mahdolliseksi omistaa sille ( rytmilliselle voimistelulle) ainakin muutamia minuutteja viikossa." Liikunnan pääasiallinen opetusmenetelmä oli "komentaminen" ja armeijan äkseerausta muistuttava toimintatavat. Artikkelin kirjoittaja A.R. Se eroaa jyrkästi kaikista hempeämielisistä' plastillisesta liikehtimisestä', uusista kouluista, jotka tanssitaiteen, kuten muittenkin taiteitten alalla, ovat ohimeneviä, sairaalloisia ilmiöitä. Tarkasteluajanjaksoksi olen valinnut 1960-1992, mutta saksalaisen modernin tanssin vaikutuksia pohditaan johdannon omaisesti jo 1900-luvun alusta. Tutkimusmateriaalin analyysi on ollut aineistoja kontekstilähtöistä, jossa tanssittuja kokemuksia konstruoidaan usean lukukerran ja tematisoinnin jälkeen. Laadullisen tutkimuksen vahvistuminen tiedeyhteisössä tuki ajatusta, että opettaja voi tutkia pedagogista toimintaa ja tilanteita oppilaiden kanssa ja kautta.' Neljännen kasvualustan loi opiskeluni Lontoossa Laban Centressä, joka oli vuosina 1986-1988 osa Goldsmiths'Collegea Lontoon yliopistossa. Todistus siitä, että niiden menestys, senkin vertainen mikä niillä on, perustuu hyvin heikolle pohjalle, on se, ettei yksikään miestanssija ole tyytynyt plastilliseen tekSuomessa professori Yrjö Hirn ja hänen vaimonsa Karin Hirn kirjoittivat päivälehtiartikkeleissaan Isadora Duncanista. Juho Hollon väitöstyö "Mielikuvitus ja sen kasvattaminen" (1918) toi osaltaan aikalaisten tietoisuuteen mielikuvituksen , toiminnallisuuden, orgaanisen ja dynaamisuuden kasvatusihanteet eli Deweyn progressiivisen pedagogiikan periaatteet. 132; Alter emt. Taidekasvatusliikkeen yhteisenä lähteenä on ollut ranskalaisen intuitiofilosofin H.Bergsonin kirjoitukset, joista erityisesti olivat kiinnostuneet J. vapaan tanssin virtauksia.• Koulumaailmassa Gripenbergin oppilaina olleet naisliikunnanopettajat ja kansakoulunopettajat sovelsivat Gripenbergin vapaan tanssin harjoitteitaja ideoita omille tunneilleen. Oppilaiden kanssa jakamani kokemukset ovat osa suomalaisen tanssitaidekasvatuksen historiaa, joka koostuu monien ihmisten tanssikokemuksista. Ehkä tähän ilmapiiriin sopi taidemaailmasta sittenkin parhaiten klassinen baletti, jonka puolesta Armas Rajala kirjoittaa Työväen urheilulehdessä artikkelissaan "Urheilijat ja tanssitaide" vuonna 1925 : " Olen tässä maininnut klassillisen (baletti) koulun juuri sen tähden, että se vaatii voimaa ja systemaattista työtä kuten voimistelukin. Toinen konteksti oli koulukulttuuri, sen kasvatusilmapiirin avautuminen ja kuntakohtaisen opetussuunnitelma työn alkaminen. Halusin ymmärtää, mitä tanssitaidekasvatus oli ollut ennen omaa kokeiluani ja minkälaisiin traditioihin tanssiluokkalaisten tanssitut kokemukset liittyivät
aikuisen auktoriteetti ei ole itsestään selvyys • Kotikasvatus valtaväylänä psykologinen moraliteetti, jossa painotetaan lapsen yksilöllisyyttä, aktiivista leikkiä ja toimintaa, positiivista kannustusta psykologisista teorioista käytössä ovat psykodynaamiset, normatiivis-maturatiiviset-, kognitiivisetja humanistiset teoriat vanhempien tiukka kurinpito on höltynyt !ehtiviksi katsotuista liikejärjestelmistä. Gripenbergin voitto Brysselin kansainvälisissä koreografiakilpailuissa vuonna 1939 toi lisää taiteellista painavuutta vapaalle tanssille.Vapaan tanssin ja klassisen baletin edustajien välejä voi kuvata kilpailullisiksi. Riitti, että pystyi vain ilmaisemaan. Witkin 1989). Labanin vapaa tanssi termi viittasi tanssitaiteen omaan identiteettiin taidemaailmassa eikä vapauteen kehotyöskentelystä, liikkeen nyanssien tutkimisesta ja taidoista. Arvelo ja Räsänen (1987,1011, 32-33) toteavatkin, että koko termin pesiytyminen suomalaiseen taidesanastoon oli ikävä tapaturma. jäikö taidekasvatusliike tanssin kohdalta estetiikan tutkijoiden väliseksi kirjoitteluksi . Tällä he tarkoittavat sitä väärinkäsitystä, että taideteos voisi milloinkaan olla "vapaa", sillä se noudattaa viimeistään ainakin omia sisäisiä lakejaan, vaikka lait vaihtelisivat teoksesta toiseen miten yllättävästi tahansa. Tarkoittiko "vapaa tanssi" Suomessa sitä, ettei tarvittu kehon hallintaa ja tekniikkaa. • Kotija koulukasvatus {Tähtinen, Rinne) lääketieteellinen lähestymistapa edellytti huolellista perushoitoa kellonaikojen mukaisesti, behaviorismi ja psykoanalyysi edustivat erisuuntaisia kasvatuskäytäntöjä Kansakoulun opetussuunnitelman (1946/1952) persoonallisuuden kokonaisnäkemystä leimaa atomistisuus ja dualismi, jonka pohjalta oppilaat jaettiin lahjakkaisiin ja heikkolahjaisiin, persoonallisuus lohkottiin teoreettiseen ja käytännölliseen lahjakkuuteen, jota konkretisoi rinnakkaiskoulusysteemi Kasvatusilmapiiri 1960-70 luvuilla • Taidekasvatus taidekasvatuksessa ei puhuta tanssista (1966) ja tanssi liitetään tyttöjen liikuntaan (1974) tanssitaide esillä Kulttuurityöntekijäin julkaisemissa Kulttuurivihoissa tanssin Pohjoismainen seminaari Hanasaaressa 1977 luovuutta ja esteettistä kasvatusta käsitteleviä tutkimuksia sekä tanssin pro gradu -töitä • Koulukulttuuri Peruskoulun opetussuunnitelmassa 1970 puhutaan esteettisestä kasvatuksesta. niikkaan, vaan kaikki he harrastavat klassillista tekniikkaa, jolla on monivuotiset traditsioonit". Ne suomalaiset tanssijat, jotka tanssivat pidempään keski-eurooppalaisissa moderni tanssin ryhmissä, tutustuivat Labanin, Wigmanin ja Joossin edustamiin suuntauksiin. (Partsch-Bergshon emt, 14-15; ks. Suomalaisten omaksuma "vapaa" käsite tarkoitti vapautumista aikaisemmin syntyneistä ja kahKasvatusilmapiiri ennen sotia: • Koulukulttuuri {Rinne 1985, Kivinen 1988) kristillinen arvomaailma " Maalaiskansakoulun opetussuunnitelmassa" mainitaan liikunta, kuvaamataito ja musiikki, muttei tanssia idealistinen persoonallisuuskäsitys: ruumis alistetaan hengelle opettajilla auktoriteettiasema, ruumiillinen rangaistus käytössä • Kotikasvatus {Tähtinen 1992) uskonnollinen-, moraalinen-, siveysja kuuliaisuuskasvatus lääketieteellisen tiedon mukainen mekanistinen hoito ja päivärytmin määräytyminen kellonaikojen mukaan vanhemmilla auktoriteettiasema, ruumiillinen rangaistus tavallista Kasvatusilmapiiri 1940-S0-luvuilla • Taidekasvatusliike {Huuhtanen 1984) oliko tanssitaiteilijoilla ja -opettajilla tiedostettua suhdetta taidekasvatusliikkeeseen. Koulujen opetusohjelman rikastaminen ei kiinnostanut klassisen baletin edustajia. On, sillä kyseessä on muoti, joka perustuu alhaiselle kehityskannalle olevan rodun (neekerien) sukupuolista kiihotusta realistisesti palvelevaan tanssiin, jonka sävelmäin rytmi ja soitinten kokoomus, amerikkalaisten "säveltäjäin" aikaansaannoksina, on sekin terveen luonnon vastaista" (Kisakenttä 1944, 42-43). LIIKUNTA & TIEDE 2/2001 11. Dalcrozen Hellerau-Luxenburgin koulussa toimivat opettajina suomalaiset tanssijat Annsi Bergh, Marianne Pontan, Irja Hagfors ja Mary Hougberg (Kisakenttä 1984). Makkonen 1990,1). Tärkeinä tanssitaiteellisina vaikuttimina oli ulkomaalaisten esiintymiset Helsingissä : lsadora Duncanin vuonna 1908 (Huvudstadsbaldet 11.2.1908), Mary Wigmanin näytös vuonna 1926 (Kisakenttä 1926, 233234) ja KurtJoossin tanssiteatterin vierailu vuonna 1937 (Valvoja 1937, 104106) . Vapaa tanssi Gripenberg, jonka tanssivaikutteet alunperin liittyivät Duncanin plastiseen tanssiin (vapaa ja luonnollinen liike) ja Dalcrozen rytmiikkaan 9 , kutsui omaa tanssiaan vapaaksi tanssiksi (Gripenbergin muistelmat 1951; ks. Tanssia ei mainita omana taidealueenaan . Tämä merkitys liittyi Labanin kehittelemään liikekuoroon, johon jokainen harrastelija sai osallistua ilman edeltäviä tanssiopintoja. Ulkomaiset tanssivaikutteet ja kristinuskon käsitys tanssista syntinä antoivat aiheen suojella nuoria välillä hyvin rasistisikin perustein : " Onko jazz-tanssista ja swingistä vaaraa. Vaikuttaakin siltä, että Labanin termin "vapaa tanssi" käyttöön ottaminen ei perustunut siihen, että suomalaiset tanssitaiteilijat olisivat tunteneet Labanin opetusta ja toimintaa tarkasti. Sen sijaan puhutaan ilmaisevasta liikunnasta. Vuonna 1945 jaettiin Suomen tanssitaiteilijainliitto balettijaostoon ja vapaan tanssin jaostoon. Ammattitanssijoilta Laban edellytti tiukkaa harjoittelua ja oman kehon tuntemista. Klassisen baletin vaikutus yleissivistävän koulun taidekasvatukseen on ilmeisesti ollut erittäin vähäinen. (s.206--207) Tottelevaisuutta ja kuuliaisuutta vaativaa kasvatusilmapiiriä vasten on helppoa ymmärtää, että Maggie Gripenbergin lapsia ja heidän tanssi-ideoitaan arvostava vapaan tanssin opetus oli lapsille ja nuorille uutta. Maggie Gripenberg luo tanssitaidekasvatuksen perustan Ennen toista maailmansotaa suomalainen tanssitaidekasvatus painottui Maggie Gripenbergin kehittelemään rytmiikkaan ja liikuntataiteeseen
Tärkeää on myös huomata, että valtion taidehallinnossa perustettiin seitsemän taidetoimikuntaa 1960 -luvun lopulla (kirjallisuus, teatteri, musiikki, kuvataide, arkkitehtuuri, valokuva ja taideteollisuus). Taistelun kuumimmassa vaiheessa piti turvautua peräti arkkipiispan apuun. "ilmaisu liikunnalla" tai "luovalla liikunnalla" ollut oma pieni osuutensa aina 20-luvulta lähtien. Tanssi -sanan käyttäminen oli vaikeaa ja sen tilalla käytettiin termejä luova liikunta, taideliikunta, luova liike jne. Sairaalloisuudella saatettiin myös tarkoittaa tanssimaailman hyväksyvää suhtautumista ei-heteroihin. Myöskin ajankohdan yleisen sukupuolimoraalin vastaista oli se, että yksityisten liikuntakoulujen omistajat olivat naisia ja yksityisyrittäjiä sekä vielä esiintyviä taiteilijoita. Näin naiset raivasivat tilaa paitsi itselleen myös lapsille toteuttaa omaa "luonnollista" olemassaoloaan, joka on erilaista kuin aikuisen miehen. Luterilaisen kirkon tiukat lahkosuuntaukset ovat tuominneet tanssin, myös taidetanssin, synnilliseksi: " Varsinainen mylläkkä nousi v. Suomalaiset lehdet, jotka kirjoittivat Duncanista, esittivät samoissa lehtinumeroissa Ellen Keyn julistusta lasten vuosisadasta. Samalla kun tanssia yritettiin kesyttää koulukelpoiseksi harhaan johtavien nimityksien avulla, kadotettiin tanssitaiteen identiteetin ydintä ja sen näkymättömyys jatkui. Koululiikunnan opetussuunnitelmissa, samoin kuin liikunnanopettajien koulutuksessa, on tyttöjen/naisten liikunnassa ns. (Hautala 1977). Arveluttavuutta herätti myös se , että lsadora Duncaniin liittyi paitsi tämä uusi tanssimuoto, joka korosti naisen omaa liikettä, myös vahva feministinen sanoma. Moderni tanssi liikunnan ja klassisen baletin puristuksessa 1945-1960 hanopettajan Ilta Leiviskän työpaikaksi. Vapaa tanssi leimattiin "sairaalloiseksi ilmiöksi" A.Rajalan kirjoituksessa vuodelta 1925 sen vuoksi, ettei yksikään miestanssija ollut tyytynyt plastiseen tekniikkaan vaan harrastanut klassista tanssia. Tanssitaidekasvatus naiset ja tytöt Läpi 1900 -luvun kasvatushistoriassa näyttää taidekasvatus yleisesti ja tanssitaide erityisesti olevan naisopettajien ja tyttöjen elämänpiiriä. improvisaatio) ovat työntäneet sitä poispäin koulukulttuurista. Hilma ]alkanen oli pyytänyt Maggie Gripenbergiä aloittamaan rytmiikan opetuksen "jumpalla" ja tätä jatkoivat Gripenbergin oppilaat (Arvelo & Räsänen 1987, 33). Haastatteluaineistoni osoittaa, että tanssitaidemaailma suhtautui hyväksyvästi seksuaalisuuden koko kirjoon jo 20-luvulta lähtien. Hyödyllisenä näen sen, että tanssikoulut ovat olleet vapaita ottamaan opetukseensa sellaisiakin vaikutteita ja uusia suuntauksia, joita ei ole koulukulttuuriin voitu hyväksyä joko rasistisin tai muiden aatehistoriallisten syiden vuoksi (esim. 60-ja 70-luvu n taidekasvatusseminaareista käy selvästi ilmi, etteivät miesopettajat ole mieltäneet poikien teknistä työtä eikä liikuntaa taidekasvatukseen liittyviksi.. Hän oli sitä mieltä, ettei koulutanssi ole syntiä" Oääskeläinen 1991). Hänen rytmiikkaja tanssituntinsa kiinnostivat niin lapsia kuin eri ammattialojen aikuisiakin (naisvoimistelijat, liikunnanopettajat, näyttelijät). Tästä on ollut sekä hyötyä että haittaa. JalTEKSTI: PÄIVI PAKKANEN S uomalaiselle tanssitaidekasvatukselle on tyypillistä, että se on alunperin synnytetty yksityisissä tanssikouluissa,joiden opetussuunnitelmat eivät ole olleet mitenkään opetusministeriön tarkastuksen alaisina. Vaikka miehet olivat vähemmistönä ja heidän ammatillisuutensa oli vielä 70-luvulla heppoisempaa kuin naisten, oli miestanssijoiden palkkataso huomattavasti naistanssijoita korkeampaa. Näin ollen miesten osallistumisesta johonkin taidealaan tehtiin sen olemassa olon oikeutuksen mitta. näiden avulla, on koulukulttuuri ollut säilyttävää ja "normaalia" eli vanhaa yllä pitävää. Lehtonen (1999) osoittaa, että koulun opettajilla ja muulla henkilökunnalla on nykyäänkin vähän valmiuksia tarjota välineitä ja keinoja hyväksyä ja kyseenalaistaa heterojärjestystä. 1985, kun kouluhallituksen ohjeisiin ilmestyi maininta tanssista. jazzin leimaaminen alhaisemman neekerirodun seksuaaliseksi kiihotukseksi; intialaisen, espanjalaisen ja japanilaisen tanssikulttuurin kehoideaalin ja liikkeen erilaisuus). Siihen asti edustivat liikunnanopettajat "liikunnallista taidetta" eri taidekasvatusseminaareissa. Erilaiset seksuaaliset suuntautumiset piilotetaan ja heteroseksuaalisuus hyväksytään ensisijaisena ja toisinaan ainoana vaihtoehtona (Lehtonen 1998). Toisaalta juuri nämä tanssitaiteet "villit" opetussisällöt 12 LIIKUNTA& TIEDE2/2001 Näkymätön tanssitaide ja luovan "kontrolloimattomat" opetusmenetelmät (esim. Varsinainen vieraiden kulttuurien aines koululiikunnassa on ollut vähäistä, koska opetussuunnitelmat painottuvat länsimaisten urheilulajien opettamiseen. Suomessa alkoi 60-luvulla lisääntyä miestanssijoiden määrä modernin tanssin kouluissa. Sotavuosien jälkeen höltyivät suomalaisten tanssi taiteilijoidenkin siteet Saksaan. Itsenäinen tanssitaidetoimikunta perustettiin vasta vuonna 1983, jonka jälkeen taidekasvatuspoliittisissa toimikunnissa on automaattisesti ollut tanssin edustajia. Siinä missä taidemaailma on hyväksynyt ulkomaiset uudet vaikutteet ja uudistanut käytäntöjään mm. Sibelius Akatemian perinteikäs tanssisali, josta oli muodostunut Maggie Gripenbergin aikana suomalaisen vapaan tanssin tukipiste Suomessa,siirtyi Gripenbergin oppilaan ja lastentarVoimistelunopettajien opetusohjelmassa oli liikerytmiikalla ollut vankka asema jo 40-luvulla. Ensimmäiset ' ottelut' käytiin välittömästi
Ehkä valinnanvapautta lopultakin on se, että jos tyttöjä kiinnostaa osallistua nyrkkeilyyn, on kulttuurissamme tarjolla tämä liikuntamuoto ilman, että kehitetään erityinen tyttöjen nyrkkeily. Haastatteluissani tulee esiinJalkasen lisääntyvä kriittisyys Gripenbergiä ja vapaata tanssia kohtaan 40-luvulta alkaen. " Viisi naiskoreografia (ihan huolestuttaa, kun tällainenkin ala täysin on naisellistumassa) toi näytteille kukin oman uuden aikaansaannoksensa" ( Hällström HeSa 15.4. Toinen ehdotus on ollut, että käytetään sellaisia mielikuvia ja sanontoja, jotka kuuluvat poikien maailmaan, sillä tytöthän aina sopeutuvat poikia paremmin. Tanssiluokalla pojat ja tytöt olivat aina yhdessä tanssitunneilla. Mielestäni tämä dikotomia juontaa juurensa jo suomalaisten vapaa tanssijoiden virheellisestä tulkinnasta termistä " Freie Tanz ". LIIKUNTA & TIEDE 2/2001 13. Sukupuolten välinen rikkaus on paljolti samanlaista kuin eri kulttuurienkin aina voi kiinnostua erilaisuudesta ja ymmärtää toista paremmin. On vaadittu erityistä rahallista ja pedagogista panostusta, jolla saadaan pojat tanssimaan. Samanlaista huolto ovat muutamat naistanssinopettajat kantaneet tanssitaiteen "tyttövaltaisuudesta". Lahelma ja Gordon (1999, 94) huomauttavat, että sukupuolen merkitys tulee voimakkaimmin esiin silloin, kun jompaa kumpaa sukupuolta on kouluissa "liian vähän" siis jos poikia on liian vähän. kanen oli muutenkin seurannut tarkasti modernin tanssin kehitystä 20luvulta alkaen ja vastannut monista Kisakentän tanssiartikkeleista. 1965). Syyksi haastateltavat arvelevatJalkasen pelon, että hänen kehittämänsä ja opettamansa keskustaliikunta saa vääriä vaikutteita muista liikuntamuodoista. Toisen sukupuolen koreografiset ratkaisut olivat vieraita, tuntuivat uusilta ja luovemmilta kuin oman sukupuolen edustajien. Kisakentässä pohdittiin vuonna 1949, mikä on" Tanssin ja voimistelun raja". Kuitenkin poikia oli n. Yksi ehdotus on ollut, että palattaisiin ikään kuin vuosisadan alkuun ja muutettaisiin naisten "tanssiliike" takaisin miehille sopivaksi paljon voimaa, isoja hyppyjä, kilpailullisuutta. (Kisakenttä 1926, 227-228, 233234). Artikkelissa Gripenberg, ]alkanen, Houghberg ja Varmala esittivät omia näkökantojaan. Kyseessä oli kuitenkin selvästi tiu· Koulukelpoiseksi kesytetty tanssi Tanssitaidekasvatus kouluissa luovuutta vai tekniikkaa. Sukupuolierot yhdessä vai erikseen . Layson (1970,250) tuo esiin, että monet englanninkieliset lasten tanssi -kirjat korostavat turhaan koreografina olemista luovuuteen kuuluvana ja esiintyjänä olemista sekä tanssitekniikkaa ei-luovina alueina.Sama jaottelu on olemassa myös suomenkielisissä lasten tanssioppaissa. Tämä saattaa johtua siitä, että eri sukupuolien edustajat olivat jo ala-asteella hyvin tietoisia oman sukupuolen liikuntaja tanssimalleis ta . Niin sanottu "luova " osuus näyttää aina liittyvän koreografin rooliin tai positioon. Ehkä liikunnanja luokanopettajien on ollut helpompi omaksua koreografin rooli kuin esiintyvän tanssijan, ja näin he ovat myös ohjanneet oppilaansa pääasiassa koreografiseen luovuuteen. Tytöistä poikien tanssit tuntuivat luovilta ja pojista taas tyttöjen esityksistä ei loppunut mielikuvitus kesken. Vuoden 1965 koreografiakilpailujen yhteydessä esiintyy lehtikirjoittelussa huolta siitä, että kilpailuun osallistui vain naiskoreografeja. Lukioiden ja yliopistojen "tyttöistuminen" nousi Suomessa koulutuspoliittiseksi ongelmaksi 1980-luvulla. Koko länsimaisen lasten tanssin ja luovan tanssin traditiossa on luova panos mielletty koreografin osuudeksi. Lehdessä Kouluvoimistelu & urheilu (1950 (1), 27) siteerataan Hilma Jalkasen luentoa voimisteluopettajien opintopäivillä: " Eiköhän ilmaisuliikunta kuulu enemmän taiteen kuin liikuntakasvatuksen alalle ". 50luvulle tultaessa kävivät voimistelulaitoksen naiset "salaa" klassisen baletin ja vapaan tanssin tunneilla. Samalla lailla aukeaa pojille valinnanvapaus osallistua tanssitaidekasvatukseen, silloin kuin joku tuntee tarvetta tutustua itselleen uuteen ja toisenlaiseen. Kouluissa opetetussa tanssitaidekasvatuksessa on vallinnut hedelmätön vastakkain asetelma tekniikan ja luovuuden välillä. Tanssijan eli esiintyjän rooli on typistetty tulkinnaksi ja "tekniikaksi". Myös opetussuunnitelmissa on "luova itseilmaisu" ymmärretty koreografina toimimisena. 40 prosenttia oppilaislukumäärästä. Tanssijan esiintymiseen liittyy kuitenkin paljon luovuutta vaativia alueita, joiden asiantuntijoita ovat esiintyvät ammattitanssijat. Mielestäni nämä molemmat keinot sisältävät piiloviestin, että naiseus ja tyttöys on vähempiarvoista. Olen selvästi päätymässä siihen, että tanssin puuttuminen koulukulttuurista on suurelta osin sukupuoleen sidottu asiantila. Artikkelin otsikkona oli " Koreografiaa viiden tytön voimalla" (emt.) Ehkä 40-50 -vuotisten naisten tytöttely oli tavallista 60-luvulla
"" ". ...... .,1: ::,
Riitta Vainio oli vakuuttunut siitä, että myös Suomessa voitaisiin luoda kurinalainen ja akateemisuuteen tanssin teoretisointiin pohjautuva modernin tanssin koulutus. Vapaan tanssin koreografioissa samanaikaisesti näyttämöllä tanssivat ryhmät tekivät eri liikkeitä, liikkuvat eri aikaan, eri dynamiikalla ja eri tasoilla. 11 Ritva Arvelon teos "Miekoin auroin ilman miettehiä!" (TV-taltiointi MTV 1.8.1965) rakentuu kahdesta osasta,joista ensimmäinen on parodia hevosista ja ajurista. Hän koulutti yhden vuoden Praesens-ryhmän tanssijoita ja perusti sitten oman tanssikoulunsa. Toinen osa asettaa rinnakkain ja osin vastakkain antiikin raunioilla asuvat myyttiset hahmot ja 1800-luvun maatalon työtätekevät ihmiset. ' Ammattilaiset ja harrastajat Jakoa ammattilaisiin ja harrastajiin (lahjakkaisiin ja vähemmän lahjakkaisiin) käytiin jatkuvasti toisaalta klassisen baletti tanssijoiden ja vapaan suuntauksen edustajien välillä, mutta myös vapaan tanssin edustajien ja naisvoimistelun/voimistelunopettajien välillä. Ryhmän käytössä oli paljon eroja. Vuonna 1965 Suomen tanssitaiteilijain liitto järjesti koreografiakilpailut, joissa parhaiten menestyi Arvelon koreografia ja seuraavana oli Leiviskä. Kriittistä arviota kohdistettiin sekä vapaan tanssin opettajiin että naisliikunnan ohjaajiin. Klassisen baletin ja naisvoimistelun koreografioissa pystyi usein ennakoimaan, että jos ensiksi tehdään liike kaksi kertaa oikealle, se tehdään seuraavaksi kaksi kertaa vasemmalle. Varsinkin klassisessa baletissa oli erittäin harvinaista, että liikkeitä esitettiin matalalla lattiatasolla. Ensimmäisessä osassa hevosten inhimillistäminen luodaan siten, että sen tunteita esitetään yliampuvilla ja parodisilla kasvojen ilmeillä sekä eläytyvillä kehonasennoilla. Kaikkein vaikeinta oli modernin tanssin edustajille se, että maan valtalehtien tanssiarvostelua hallitsi viiden jyrkän balettomaanin falangi Antti Halonen, Raoul af Hällström, Hans Kutteri, Eila Pajastie ja Elisabeth Valto. Klassisen baletin tekniikassa oli suljettu ja määritelty liikemateriaali, jota tuli käyttää muutenhan tanssi ei olisi ollut klassisen baletin tyylin mukaista. Haastateltavat esittävät kriittisempiä arvioita omista opettajistaan kuin aikaisemman ajanjakson (1900-1945) "oppilaat". Heidän näkemyksenään näytti olevan, että "kaikenlaiset paljasjalkakokeilut menevät nopeasti ohi". (Arvelo &: Räsänen 1987, 42) Vielä 60-luvun puolivälissä moderni tanssi herätti sekavia tuntemuksia kriitikoissa, jotka olivat lyöneet lyttyyn 50-luvulla vapaan tanssin koreografiat. ----kemman rajan vetäminen kouluja taidemaailman välille. Liikemateriaali sisältää muunneltua balettija kansantanssiaineistoa. Myös koreografioitaja esittämisen tapaa problematisoitiin. Uutena hahmona nousee esiin "balettihirmu", joka on opettajana liian vaativa, sadistisen ankara ja paha ihminen. Amerikkalainen moderni tanssi ja postmodernit ilmiöt 1960-1992 Seuraavassa muotoilen amerikkalaista tanssin ja postmodernien ilmiöiden kehityksen yleislinjoja Suomessa sen mukaan, mikä on mielekästä sekä koreografianja esittämisen osa-alueiden että yleissivistävän koulun tanssitaidekasvatuksen historian kannalta. Vapaa tanssi yhdisti tavallaan klassisen baletin ja ilmaisutanssin. Vapaan tanssin edustajia moitittiin tanssitekniikan kehittämisen laiminlyönnistä. Tanssijoilla ei ole mitään erityistä konLIIKUNTA & TIEDE 2/2001 15. Samaan hengenvetoon haastateltavat totesivat, etteivät kaikki balettiopettajat ole tällaisia, mutta että baletin opetustraditioon on kuulunut tietty opettajan autoritaarisuus. Toisaalta koettiin, että vapaa tanssi antoi laajan pohjan jatkaa mitä tahansa tanssitekniikkaa. Tähän rajanvetoon eivät kuitenkin osallistuneet kaikki liikunnanopettajat. Tanssin modernismin periaatteiden mukaisesti kehittelivät vapaan tanssin koreografit uusia ja yllättäviä liikeratkaisuja. Naisvoimistelussa tehtiin liikkeitä liikkeen vuoksi tai terveyden vuoksi. Vainio oli yleisön suosikki. Tärkeä uudistaja oli tanssitaiteilija / voimistelunopettaja Riitta Vainio, joka opiskeli kaksi vuotta modernia tanssitaidetta Philadelphia Dance Academyssä vuosina 1959-1961. Arvelon (1987, 32-33) näkemyksen mukaan vapaan tanssin parhaatkin esiintyjät olivat baletin vastaaviin verrattuina ainakin teknisesti vain harrastajatasoa. Selvästi vanhempaa esittämisentraditiota on Ilta Leiviskän teoksessa "Sateen manaus -jano" (TV-taltiointi MTV 1.8.1965). Haastateltavat antavat varsin yhteneväisen kuvauksen, miten vapaan tanssin koreografiat erosivat sekä naisvoimistelunäytännöistä että klassisen baletin juonikoreografioista. Saksalaisen modernin tanssin perusperiaatteina oli etsiä ja hyödyntää koko se ihmiskehon liikkeiden kirjo ja variaatio, mikä oli olemassa. Vainio opetti lahjakkaimpia oppilaitaan päivittäin ja oppiaineina oli Chilkovsky-tekniikka modernissa tanssissa, klassista balettia, koreografiaa, anatomiaa, Labanin tanssinotaatiota ja liikeanalyysiä sekä psykologiaa. Teoksen humoristinen tyylilaji syntyy esittäjien kasvojen ilmeistä, liikesuoritusten vauhdista ja koheltavasta, sirkuspellemäisestä liikelaadusta sekä tyylilajeista yllättäen poikkeamalla. Erikoista oli se, että yksityinen tanssikoulu tarjosi ammatillista koulutusta, joka olisi kuulunut valtiovallan vastuulle. Ensimmäisiä amerikkalaisen modernin tanssin koreografioita nähtiin Suomessa vuonna 1962 Martha Grahamin ryhmän esiintyessä Helsingissä ja Merce Cunninghamin ryhmän vuonna 1964. Iltaisin oppilaat pitivät modernin tanssin tunteja, sillä kysyntää oli paljon. (Arvelo &: Räsänen 1987, 40) . Tanssi esitetään suurimman osan ajasta kasvot yleisöön eli kameraan päin. Sekä naisvoimistelun että klassisen baletin joukkokohtauksissa esiintyjät liikkuivat kaikki samaan suuntaan ja samanaikaisesti. Tämän jälkeen oli helppoa siirtyä amerikkalaiseen moderniin tanssiin. Tilanne oli sikäli omituinen, että monet vapaan tanssin edustajat olivat myös innokkaita naisvoimistelijoita, saaneet voimistelunopettajan koulutuksen ja lisäksi käyneet klassisen baletin tunneilla. Puutteina nähtiin varsinkin se, ettei jalkojen linjausta korjattu eikä ollut tapana tehdä voimaa lisääviä harjoituksia. Amerikkalaisen modernin tanssin vaikutteita saatiin musikaalielokuvista, ulkomaalaisten vierailijoiden pitämillä Suomen Tanssitaiteilijoiden Liiton järjestämillä kursseilla sekä kouluttautumalla Englannissa ja Yhdysvalloissa. Maggie Gripenbergin ja Ilta Leiviskän oppilaista alkoi hahmottua näyttelijä-ohjaaja Ritva Arvelon johtama Praesens-ryhmä vuonna 1961
Modernin tanssin kehoinstrumentti -käsitteessä yhdistyy älykkyys, tuntoherkkyyden vaaliminen ja virittäytyminen tanssille. Savain osallistumalla. graham-tekniikka), jossa labanilaiseen tapaan käytettiin liiketekijöidenja sommittelun tietoista variointia. Päiväesitystä seurasi usein paikkakuntalaisille avoin iltanäytäntö. Tanssija liikuntakulttuurin ruumiinkuvia on luonnehdittu neljällä metaforalla, joihin jokaiseen liittyy tietty opettamisen traditio: (1) työjuhtana, jolloin vaaditaan loputonta työntekoa ja harjoittelua; (2) koneena, joka toimii ja toistaa suorituksi automaattisen virheettömästi; (3) taideteoksena, jolloin vaaditaan kulttuurisidonnaista kauneuden ihannetta (esim. Kasvojen selvää ilmehdintää ei käytetä, vaan ne ovat herkästi elävät ja luovat vaikutelman sisäänpäin kääntyneisyydestä. Moderni tanssi korosti uusien, erikoisten ja yksilöllisten liikkeiden luomisen mahdollisuuton usein sanatonta. Laajimmin ja pisimpää kouluvierailuja on tehnyt vuonna 1972 perustettu Tanssiteatteri Raatikko, jonka kouluvierailu "Tanssitapahtuma Raatikkoa" esitettiin vuodesta 1974 alkaen n. Esiintyjien välillä on vähän katsekontaktia, mutta sitäkin enemmän kehokontaktia. Jorma Uotisen haastattelussa puhutaan postmodernismista vuonna 1980 (Suhonen 1980, 18-20).Tanssin postmodernismia kuvaillaan henkilökohtaisen liikemateriaalin korostumisena, ryhmässä synnytetyn koreografisen prosessin käyttämisenä, monitaiteisuutena ja esiintymisenä myös teatterin ulkopuolisissa tiloissa. Raatikon esityksen perusidea ja rakenne oli pitkälle sama kuin Praesens-ryhmänkin, mutta raatikkolaiset järjestivät myös oppilaille opetusta eri tanssityyleissä koulupäivän aikana. (Elbaz 1983, Connerton 1989, Joas 1996, Lehtinen & Palonen 1997) Syntyy tapoja ja konventioita, jotka tyy. Praesins tavoitteena oli tuoda tanssia niille, jotka eivät sitä koskaan olleet nähneet.(hlö 18) Praesensin opetusta lapsille ei kutsuttu tanssiksi vaan nimikkeenä oli "Musiikkiliikuntaa lapsille" (hlö 5). Koreografiset ratkaisut liittyvät amerikkalaiseen "tekniikka"-traditioon (esim. Ensimmäisenä kiertämisen aloitti Praesens-ryhmä ohjelmallaan "Kiireestä kantapäähän", joka oli kouluille tarkoitettu 45 minuutin demonstraatio. 600 kertaa. (Arvelo & Räsänen 1987, 43) . Tulkitsen kosketuksen sisällön kaipaukseksi. 10 min). Tanssitaiteellinen ammattitieto synnytetään käytännön työtilanteiden ongelmien ratkaisuissa ja se siirtyy sukupolvelta toiselle liikeharjoitusten, työmuotojen ja taiteellisten käytäntöjen muodossa. Pakkanen 199 la). Tämä ihanne realisoidaan näyttämöllä tietyllä kehonkäytön ja liikkeen estetiikalla. 12 Balettipedagogi M. Kamera kuvaa tanssijoita useasta eri suunnasta, ei pelkästään edestäpäin. Bartrip toi esiin sekä klassisen baletin tunneilla että MA -tutkielmassaan ajatuksen, että klassisen baletin ruumiinihanne on kaksiulotteinen ja modernin tanssin kolmiulotteinen (Bartrip 1985, 5 ja 50; klassisen baletin opetus 1986-1987). Esiintyjät tanssivat tässäkin teoksessa pääosin kasvot yleisöön eli kameraan päin. 13 Siinä oli informaatiota tanssiliikunnasta sekä puheen että tanssityylien näytteiden muodossa. taktia toisiinsa vaan erityinen suhde muodostuu ylöspäin kohti sateenjumalaa. Tanssiosoista "uudelta" vaikuttaa 70-luvun taiteellisessa kontekstissa Tommi Kitin taiturillinenja koreografisesti jo postmodernin puolella liikkuva teos "Metsästys". Sen voi ta vastakohtana klassisen baletin suljetulle traditiolle. hoikkuus ja pitkäraajaisuus) vaikka anoreksian hinnalla; (4) uteliaana lapsena, joka ihmettelee, tutkii ja luo itseään kuunnellen ja arvostaen. (Rinne 1984, 236; Thomas 1986) . Esityksestä tehdyn TV-taltioinnin (taltioitu 22.11.1977, lähetys YLE 26.9.1982) pohjalta "Tanssitapahtuma Raatikkoa" voi kuvata kiinnostavaksi tietopaketiksi eri tanssityyleistä ja -käsityksistä. Tanssitaiteilijoiden tuottama ammattitieto ja eri traditiot koreografian ja esittämisen osatekijöistä ja -prosesseista on pitkän työn tulosta, jota koulujen opettajat ja oppilaat voivat soveltaa omiin tarpeisiinsa. Kehoinstrumentilla ei siis tarkoiteta välinettä. Riitta Vainion mukaan moderni tanssi ja klassinen baletti omaksua edustivat eri ihmislaatuja. Ryhmäkohtauksissa tanssitaan unisonossa ja asennot ovat tuttuja 20ja 30-lukujen tanssivalokuvista. Kosketuksen laatu pysyy läpi teoksen samanlaisena. Tanssiryhmät kouluihin Koulut pääsivät nauttimaan tanssiryhmien vierailuista ja niihin liittyvistä opetustilanteista 1970-luvun alusta alkaen. Yksilöllisyys korostuu Jatkuvasti korostetumpi yksilöllisyyAmmattitieto den ja ihmisten erilaisuuden painottuminen yhdistää 60-luvun modernin tanssitaiteen ja kotija koulukasvatuksen ihmiskäsitystä. Tieto on usein sanatonta, ruumiissa lihasmuistin kautta elävää, ja sen voi omaksua vain osallistumalla sekä opetusettä esitystilanteisiin. Tanssijaa opetetaan havainnoimaan itseään ja instrumenttiaan herkästi, ystävällisesti, älykkäästi ja kokonaisvaltaisesti tiedostaen. naa "instrumentti" käytetään vertauskuvallisesti ja viitataan muusikoiden kallisarvoisiin soittimiin. (Cheney 1989, 21; 16 LIIKUNTA & TIEDE 2/2001 1.painos v. 1969). Sekä Tanssi-että Teatteri -lehti esittelivät lukijalle eri improvisaation muotoja, kehotyöskentelyn uusia menetelmiä, intialaista ja japanilaista tanssia. Kahdesta edellisestä poikkeava on Riitta Vainion "Kosketus" (TV-taltiointi YLE 17.10.1965). Ilmeiden käyttö tuntuu nykykontekstista käsin tulkiten tahattoman pateettiselta ja se jatkuu muuttumattomana koko teoksen keston ajan ( n. 14 Näiden tanssin ammattilaisten vierailujen lisäksi tanssitaidekasvatusta edistivät ne luokanja liikunnanopettajat, jotka olivat opiskelleet yksityisissä tanssikouluissa ja saaneet luovan liikunnan tai taideliikunnan opetusta opinnoissaan.Ulkomaisten vaikutteiden vyöry Suomeen lisääntyi sitä mukaa, kun tanssitaiteilijat ja -pedagogit saivat apurahoja ulkomaille. Siinä ei ole vihaa, ei intohimoa vaan se on etäännytetty abstraktiksi. Käsien väristelyillä luodaan vaikutelma jonkin suuren voiman lepyttämisestä. (Moore 1985; ks
Haluan kiittää Tiina Suhosta keskusteluista ja lähdetiedoista, jotka liittyvät vuosisadan alun tanssikirjoituksiin. Molemmat taidetanssisuuntaukset hyötyivät laajasta naisvoimistelutoiminnasta saaden sieltä oppilasta kouluihinsa. Gripenberg piti oppilaistaan nimilistoja (Teatterimuseon arkisto, TeaMA 1058) 6. improvisaation ja labanilaisen liikeanalyysikäsitteistön käytännöissä. LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 17. Raatikon koreografeilla oli jokaisella hieman oma tyylinsä. Schilderiin omassa kehofilosofiassaan. Viitteet: 1 Kasvatustieteen alaan kuuluva väitöstyöni on nimeltään " TANSSITUT KOKEMUKSET. 1908, 1918; Hirn K. Marjo Kuuselan koreografista tyyliä on nimitetty tanssirealismiksi, josta Kitin koreografinen käsiala selvästi poikkeaa. Marjo Kuuselan 70luvun teoksien juonen käsittely oli tapahtumien kronologian kohdalla johdonmukaista ja liikemateriaali osoittavan realistista. 8. "Kiireestä kantapäähän" -kouluvierailusta on tehty myös TV-taltiointi, mutta se on nauhoitettu yli, joten tietoni perustuvat haastatteluun eikä itse nähtyyn esitystaltiointiin . Vainion tyylisuunta luokiteltiin voimisteluksi, mikä on osoitus nykyajankohdasta tulkiten kriitikoiden vastustuksesta uutta tanssikäsitystä kohtaan. 11. Suomalaisen tanssitaidemaailman ja koulukulttuurin traditioiden välimaastossa", Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitos Tampereen yliopisto. Postmodernismiin liittyvien performanssikokeilujen kohdalta Goldberg (1988, 78) huomauttaa, että vastaavia oli toteutettu Zurichin dadaistien piireissä, joihin myös Laban ja Wigman ottivat osaa. Rinnakkain elämisestä esimerkkinä voi mainita tarinatai juonitradition. Psykologian tutkimuksia 85. Suomalaisen tanssitaidemaailman ja koulukulttuurin traditioiden välimaastossa" Artikkeli perustuu keväällä 1999 valmistuneeseen käsikirjoitukseen ja esitelmään. 5 Väljästi arvioiden voidaan olettaa, että Gripenbergillä oli liikunnanja tanssin ala n aikuisopiskelijoita n. (Partsch-Bergshon 1994, 8-9) 10. Kurtakko). Tampereella ja Turussa. Vastaavia esimerkkejä tradition rinnakkaisista toteutustavoista esiintyi mm. Ruskin ja tanssitaidekasvatuksen alalla Rudolf Laban. 13. Lukumäärä on pieni, kun sitä verrataan ajankohdan naisvoimistelun kymmeniin tuhansiin harrastajiin. Sitä käytetään niin klassisen baletin, modernin tanssin kuin postmodernin tanssin piireissä. Klassisen baletin kou lut toimivat myöski n näissä kaupungeissa. Wigman in mukaan Dalcrozella ei ollut tietoa eikä ymmärrystä kehon ja liikkeen käytön luovuudesta, sillä hän oli musiikkialan asiantuntija, joka käytti liikettä vain musiikinopetuksen yhtenä apuvälineenä. Myös USA:n taidekasvatusprojektit "Discipline based arteducation" (Getty Centre) ja " Arts Prope l"-osio projektissa Project Zero (Harvard University) vahvistivat luottamustani tutkimukseni tärkeydestä. 12. 2 Suomalaisen tanssintutkimuksen pioneerityötäni inspiroi Lapin yliopiston projektit "Opettajien didaktinen maailmankuva" ja "Opetus kasvuympäristöstä orientoituvaksi" (ks. Turun yliopisto. Dew eyn holistista ihmisnäkemystä ja kritisoi H.Bergsonia ja Kantia. Part 1, the Psychology of the Body lmage; part 111, the Sociology of the Body lmage). Hirn Y. 1908. ks. Postmodernismi toteuttaa tarinan kertomista fragmentaarisesti, kun taas esim. Schilder lainaa teoksissaan W. Pedagogiseen tilanteeseen liittyy aina pelitila, joka mahdollistaa kulttuuristen traditioiden ylittämisen (Kivelä emt.). Suomessa tanssijoiden ruumiinkuvaa on tutkinut BlinnikkaUusitalo 1988. Silloin niitä kutsuttiin avantgardismiksi. PÄIVI PAKKANEN tanssinpedagogi, tutkija Helsinki Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa aiheesta: "Tanssitut kokemukset. Tämä prosessi, mikäli siinä on työstetty harjoituksia niin mielen kuin kehon tasolla, voi johtaa oppimiseen ja uuteen tietoon. Tampereen yliopistossa oli käynnissä V. Siten yksilöllinen sosiaalistuminen ja historiallinen määräytyminen ei ole vastakkaisessa suhteessa valinnanvapauden ja uuden tuottamisen elementtiin nähden. Jamesin ja J. Kilpailuteoksista kirjoitettiin nuivaan sävyyn . Kisakenttä : "Tanssi ja lsadora Duncan", 1912, 81-83; " Mitkä syyt puolustavat tanssin ja tanssiaskelten ottamista tyttöjen ja naisten voimisteluohjelmiin?" 1919, 60-68; "Mary Wigman" 1926, 233-234. 9. On hyvä muistaa, että vapaan tanssi -suuntauksen liikuntakouluja ol i pääasiassa Helsingissä, joitakin mm . dyttävät aikansa, mutta ne muuttuvat, kun jossakin ongelmatilanteessa tuotetaan uudenlaista käytäntöä. 7. Hän viimeistelee tanssinhistorian väitöstyötään Teatterikorkeakoulussa. Lähteet: Kirjoittajan oma haastatteluaineisto MTV:n arkisto Taidekorkeakoulujen arkisto, Sibelius-Akatemia Teatterimuseon arkisto Yleisradion TV-arkisto Kirjallisuus: Lähdeluettelo saatavissa toimituksesta ja kirjoittajalta. 4 Kuvataidekasvatuksessa vaikutti mm. Kohosen johtama "Kokonaisvaltaisen oppimisen" -projekti. Uusi ei välttämättä poista vanhaa vaan ne jäävät elämään rinnakkain samanaikaisina, kunnes uusi sukupolvi antaa idealle uuden nimen tai vanha nimi unohtuu ja idea muuntuu osaksi jotain toista käytäntöä. 14. Ruumiinkuvapsykologia oli alkuaan psykoanalyyttinen tutkimussuuntaus, joka vahvistui saksalaisen Paul Schilderin teoksien myötä (alkuper.1923; englanniksi 1950 The image and appearence of the human body. Heterogeeniseksi ymmärretty historiallis-yhteiskunnallinen traditio sisältääkin jo itsessään valinnan mahdollisuuden. Traditio voidaan nähdä käytännöiltään heterogeenisena, ristiriitaisena ja historiallisesti muuntuvana kokonaisuutena. Merleau-Ponty nojautuu mmm. 3 Englannissa oli vuosina 1985-1989 käynnissä The Arts in Schoolprojekti, josta sain tietoja Laban Centren opetuksen kautta. 70-150 vuosi na 1920-1945. (Kivelä 1997; Brenner 1991) Pedagogisessa tilanteessa vaaditaan tanssioppilaalta opiskelua eli oman toimintapotentiaalinsa aktiivista käyttämistä, jolloin hän tulkitsee ja muokkaa tanssiharjoituksia omakseen
Paritansseilla tarkoitetaan tässä seura-, lava-, ravintolasekä kansantansseja ja taidetanssilla klassista balettia, modernia sekä jazztanssia. Ei siis ole yhdentekevää, millaisia rytmiikkaja tanssiopinnot ovat sisällöltään, laadultaan ja määrältään. Opiskelijoiden asenteet myönteisiä Jyväskylän yliopistossa liikunnanopettajiksi opiskelevat ensimmäisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijat osallistuivat kyselytutkimukseen , jonka laajempana tarkoituksena oli kehittää liikunnanopettajakoulutusta. Erilaiset tanssikurssit ovat suosittuja ja näyttää siltä, että tanssi kiinnostaa koululaisia. Tanssi halutaan saada omaksi kouluaineeksi koulussa, aivan kuten musiikki ja kuvataidekin. Faktorianalyysin tuloksena 54 paritanssia koskevasta asenneväittämästä muodostui kymmenen paritanssia kuvaavaa ulottuvuutta. Asennetutkimukseen osallistuivat sekä ensimmäisen että kolmannen vuosikurssin opiskelijat. Tanssikokemuksilla on merkitystä siihen, miten vahvoiksi opiskelija kokee omat henkilökohtaiset tanssitaitonsa. Koulutanssin kohderyhmä on lisäksi laajentunut: nykyään pojatkin ovat kiinnostuneita kokeilemaan esimerkiksi breakdancea. Taidetanssi nähdään hyvänä tapana pitää paino kurissa ja rentoutua. Koettu henkilökohtainen tanssitaito taas näyttää olevan yhteydessä tanssin opetushalukkuuteen. Koulutanssin aseman parantuminen edellyttää opettajien ammattitaidon kehittämistä ja tanssikasvatuksen päämäärien jäsentämistä selkeiksi (Anttila 1994; Williams 1990). Muiden liikuntalajien rinnalla se kärsii kuitenkin ajanpuutteesta. Liikunnan osalta se on merkinnyt uusien liikuntamuotojen tuomista koululaisten kokeiltavaksi ja opittavaksi sekä tuttujen lajien kehittämistä koululaisia kiinnostaviksi. Koulutanssi aiheena on ajankohtainen, koska valinnaisuuden lisääntyminen kouluissa on tuonut muutoksia eri kouluaineiden sisältöihin. Koulutuksella on merkitystä tulevien opettajien asennoitumiseen tanssia kohtaan: positiivisilla kokemuksilla voidaan edistää heidän myönteistä suhtautumista tanssiin ja parantaa heidän tanssitaitojaan (Morrison & Krohn 1997). Anttila 1994, Viitala 1999) haaveilevat koulutanssin aseman parantumisesta. Vastanneita oli yhteensä 101. Tanssi halutaan saada jokaisen oppilaan perusopetukseen, jokaisen oikeudeksi. Nykyisin tanssi on edelleen yhdistettynä liikuntatunteihin. Koululaiset arvostavat tanssikursseilla uusien ja erilaisten asioiden oppimista, mutta myös sitä, että tanssikursseilla on mahdollisuus irtautua muusta koulutyöstäja rentoutua (Stinson 1993). Se on merkinnyt myös lisääntyvää tarvetta markkinoida erilaisia kursseja koululaisille. Ensimmäisen ja kolmannen vuosikurssin liikunnanopiskelijoiden parija taidetanssiasenteita kuvattiin tutkimuksessa faktorianalyysin avulla. Kuviossa yksi on esitetty parija taidetanssia kuvaavat tiivistetyt faktorit sekä yksi esimerkkiväittämä kus1.. Liikunnanopiskelij a arvostaa ajan seuraamista tanssiopinnoissa TEKSTI: RIIKKA HÄNNIKÄINEN, MIRVA RANDELIN Liikunnanopiskelijoiden mielestä paritanssilla on monia positiivisia vaikutuksia ja paritanssin avulla voidaan oppia sosiaalisuutta ja tapoja. Tutkimuksessa selvitettiin opiskelijoiden asenteita parija taidetanssia kohtaan, heidän käsityksiään henkilökohtaisesta tanssija tanssinopetustaidoistaan sekä mielipiteitään kaikille yhteisten rytmiikkaja tanssiopintojen tuntimäärästä ja sisällöstä liikunnanopettajakoulutuksessa. Liikunnanopiskelijoiden tanssiasenteita koskevan kartoituksen mukaan naisten tanssiasenteet ovat edelleen miesten asenteita myönteisempiä. Kuitenkin tanssiopintojen runsas sisältö ja vähäinen tuntimäärä aiheuttavat opintoihin kiireen tunnun eikä taitojen omaksuminen välttämättä pääse puolitietä pidemmälle. Esimerkiksi poikien tanssi näyttää vuosittain jäävän vain pariin kertaan (Luukka 1999). Kysely tehtiin keväällä 1999. Opettajien omat taidot, asennoituminen ja motivaatio vaikuttavat siihen, kuinka paljon he koulutanssia opettavat (Nieminen & Varstala 2000). Useat tanssin ammattilaiset (mm. 18 LIIKUNTA & TIEDE 2/2001 ekä miesettä naisliikunnanopiskelijat arvioivat omien tanssija tanssinopetustaitojensa kehittyneen liikunnanopettajaopintojensa aikana. Tutkimuksen käsityksiä ja mielipiteitä selvittäneeseen osaan vastasivat vain kolmannen vuosikurssin opiskelijat. Opiskelijat pitävät taidetanssia keinona tarjota onnistumisen elämyksiä myös ei-urheilulliselle oppilaalle. Taidetanssia kuvattiin puolestaan seitsemällä faktorilla, jotka ovat muodostuneet 39 asenneväittämästä
Palloilussa sitä vastoin miehet kokivat omat henkilökohtaiset taitonsa ja palloilun opetustaitonsa naisia paremmiksi. TAI DET ANSSI SOPIVUUSFAKTORI "taidetanssi sopii yhtä hyvin tytöille kuin pojille" ITSEKOROSTUS FAKTORI "taidetanssissa pyritään keikaroimaan omilla taidoilla" KIINNOSTAVUUDEN JA SUOSION FAKTORI "yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita taidetanssista" SOSIAALISUUDEN FAKTORI "taidetanssi on luonteva tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen" KUNTOJA TERVEYSFAKTORI "taidetanssi on hyvä tapa huolehtia painosta" RENTOUSFAKTORI "taidetanssi on hyvä tapa ladata akut" ITSETUNTO FAKTORI "taidetanssia harrastava nuori omaa terveen itsetunnon" PARIT ANSSI ITSEKESKEISYYDEN FAKTORI "paritanssijat ovat itsekeskeisiä" POSITIIVISTEN VAIKUTUSTEN FAKTORI "paritanssi on hyvä kuntoliikuntamuoto" TAITEEN JA ESTETIIKAN FAKTORI "paritanssi on liikunnallinen taidemuoto" KILPAILULLISUUDEN JA ITSETUNNON FAKTORI "paritanssissa pyritään olemaan parempia kuin toiset" KIINNOSTAVUUDEN JA SUOSION FAKTORI "yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneita paritanssista" SOSIAALISUUDEN JA TAPAKASVATUKSEN FAKTORI "paritanssi opettaa yhteistyöhön vaadittavia kykyjä" OUTO MIESTANSSIJA FAKTORI "paritanssista kiinnostunut poika on hiukan outo" FYYSISEN KUNNON FAKTORI "paritanssi on tehokas tapa hikoilla" MIEHEN TANSSITAITO FAKTORI "paritansseissa pojat ovat huonompia tanssijoita kuin tytöt" TERVEYSFAKTORI "paritanssi opettaa terveitä elämäntapoja " KUVIO 1. Arvioita omista opetustaidoista annettiin kahden ja yhdeksän väliltä. Hieman yllättävää oli, ettei tanssia aikaisemmin harrastaneiden ja sitä harrastamattomien asenteiden välillä ollut eroja. Olisiko harrastajien itsekriittisyys kuitenkin alentanut heidän arvioiLIIKUNTA & TIEDE 2/2001 19. Opiskelijat eivät nähneet taidetanssia kilpailullisena tanssimuotona; heidän mukaansa taidetanssissa ei pyritä olemaan parempia kuin toiset. Samaa eroa ei hieman yllättäen löytynyt tanssinopetustaitojen osalta. Tanssia harrastavat opiskelijat olivat pääasiassa naisia. Yllättävää kuitenkin oli, että näiden naisliikunnanopiskelijoiden kesken tehdyssä vertailussa harrastuksella ei näyttänyt olevan selvää yhteyttä parempiin tanssitaitoihin ja tanssinopetustaitoihin. Tosin, kyselyn toteuttamisajankohtana varsinaiset tanssinopetusharjoitteluosiot olivat opiskelijoilla vielä edessäpäin, mikä vaikuttanee arvioihin omista tanssinopetustaidoista. Liikunnanopiskelijat eivät pitäneet paritanssijoita itsekeskeisinä eivätkä he myöskään nähneet paritanssijoiden keikaroivan omilla taidoillaan. Tulosta selittää osin tutkimuksen pieni otos ja ei-harrastajien pieni määrä verrattuna tanssin harrastajiin. He arvioivat sekä henkilökohtaiset taitonsa kuin opetustaitonsakin paremmiksi palloilussa. Myös taidetanssiasenteet olivat myönteisiä kaikilla seitsemällä taidetanssin ulottuvuudella . Taidetanssia pidettiin hyvänä vastapainona arkipäiväisille aherruksille. takin. Kun opiskelijoiden arvioita henkilökohtaisista tanssija tanssinopetustaidoista verrattiin palloiluun, näytti siltä, että palloilu oli tanssia tutumpi laji opiskelijoille. Naisten asenteet tanssia kohtaan olivat odotetusti miesten asenteita myönteisempiä. Alhaisimpia keskiarvot olivat puolestaan "itsekeskeisyys" ja "outo miestanssija" ulottuvuuksilla. Omien tanssitaitojen osalta opiskelijoiden taso näyttäisi keskimäärin olevan melko hyvä; tanssitaidon keskiarvoksi saatiin 7.29. Tanssinopetustaito sen sijaan yltäisi keskimäärin vain tyydyttävään tasoon, sillä keskiarvo tanssinopetustaidon osalta oli 5.97. Liikunnanopiskelijat pitivät taidetanssia erityisesti hyvänä tapana huolehtia painosta ja "ladata akut". Liikunnanopiskelijat näkivät, että paritanssilla on monia positiivisia vaikutuksia; se on hyvä kuntoliikuntamuoto, se vahvistaa ryhmähenkeä, rentouttaa ja edistää terveyttä. Harrastamisesta varmuutta Naisopiskelijoiden omat henkilökohtaiset tanssitaidot näyttivät olevan parempia kuin miesopiskelijoiden. Parija taidetanssifaktorit sekä faktoreita kuvaavat esimerkkiväittämät. Myönteisimpiä opiskelijoiden paritanssiasenteet olivat "positiivisten vaikutusten" sekä "sosiaalisuuden ja tapakasvatuksen" faktoreilla. Opiskelijat, tanssija tanssinopetustaidot Sekä miesettä naisopiskelijat arvioivat omat henkilökohtaiset tanssitaitonsa paremmiksi kuin tanssinopetustaitonsa. Paritanssin avulla voidaan oppia myös sosiaalisuutta ja tapoja. Arviot omista tanssitaidoista vaihtelivat viidestä yhdeksään asteikolla 0-10. Ensimmäisistä tanssi tunneista kolmannen kurssin syventävien rytmiikkaja tanssiopintojen loppusuoralle tultaessa kehitystä oli kuitenkin opiskelijoiden mielestä tapahtunut niin omissa henkilökohtaisissa tanssitaidoissa kuin tanssinopetustaidoissakin