57 (1 ) 1/ 20 • 8 eu ro a Liikunta & Tiede T E E M A : Kylmä ja lumi KESTÄVYYSKUNNON MITTAAMINEN URHEILU JA JOHTAJUUS VUODEN 2019 URHEILUKIRJAT
Liikunta & Tiede haluaa kehittää liikuntatutkimuksen tiedeviestintää yhdessä tutkijoiden, soveltajien ja ylipäätään kaikkien tutkitusta tiedosta kiinnostuneiden kanssa. Urheiluseurat ovat kuitenkin merkittäviä lasten liikuttajia ja kasvattajia. Liikunta & Tiede -lehden toimitus ottaa mielellään vastaan palautetta ulkoasu-uudistuksesta. Nuorten seuratoimintaan osallistumisen ja vanhempien tulotason välinen yhteys on tutkimuksin todettu. Joidenkin mielestä harrastamisen kohonneita kustannuksia ei pitäisi turhaan taivastella. Harrastuksilta ja valmennukselta halutaan laatua, ja se maksaa. Lehden sisältö ja toimituslinja säilyvät ennallaan, vaikka osastot on rytmitetty uudelleen. Äidin ja poikien tarina herätti ristiriitaisia tunteita. Ihailun ohessa joudun kuitenkin kysymään, onko tämä oikein ja kohtuullista ”lätkä-äidille” tai yleensä kenellekään. Äidin mukaan hän ei harrastuksen alkuaikoina ajatellut, että jääkiekko on vain rikkaiden lapsia varten. Miksi junioriurheilussa on monessakin lajissa tultu pisteeseen, jossa harrastus vaatii perheiltä uhrauksia ja pennin venyttämistä. Monet maksavista vanhemmista ovat myös tyytyväisiä toimintaan, mutta mielestäni asia ei ole yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta näin yksioikoinen. Hallitusohjelman tavoitteena on ”taata jokaiselle lapselle ja nuorelle aito mahdollisuus mieluisaan harrastukseen koulupäivän yhteydessä”. Hyville kuvillekin voi olla käyttöä. Alimmassa tuloluokassa vastaava osuus oli alle puolet (Liikunta & Tiede 4/2016). Hän oli luvannut pojilleen, että vanhempien erosta ja Suomeen muutosta huolimatta jääkiekkoa ei tarvitse lopettaa. Tulisiko todeta, että hän valitsi ”väärin”. Joillakin paikkakunnilla on jo koulupäivien yhteydessä toimivia maksuttomia harrastusmahdollisuuksia nuorille. Useissa kunnissa liikuntapaikkamaksut on poistettu alle 18-vuotiailta, ja harrastustoimintaa pyritään mahdollistamaan kaikille tukien, sponsoreiden ja vapaaehtoistyön turvin. Edellinen uudistus tehtiin vuosituhannen vaihtuessa. Ihailin tietenkin äidin rakkautta, urheutta ja sitoutumista, jolla hän tukee poikiaan. Kansikuvan hengessä: ponnistelkaamme kohti huippua. Kun huomioidaan lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen viime vuosikymmenellä, voi olettaa, että lasten ja nuorten liikunnan eriarvoistumiskehitys on edelleen jatkunut Suomessa. Liikunta & Tiede haluaa reagoida myös ajankohtaisiin keskustelunaiheisiin niin hyvin kuin se on viidesti vuodessa ilmestyvälle lehdelle mahdollista. Vuodet 2000–2019 olivat ilmeeltään pisin yhtenäinen jakso lehden taipaleella. jouko.kokkonen@lts.fi Lasten liikunnan ja urheilun kalleus on kestopuheenaihe. Kuvankäyttöä on tarkoitus jonkin verran lisätä. Lähihoitajana työskennellyt yksinhuoltaja oli itseään säästämättä turvannut kahdelle pojalleen jääkiekkoharrastuksen. Asia nousi vuoden alussa koskettavasti otsikoihin, kun alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueessa ansiokkaasti pelannut Joonas Oden kiitti äitiään. Kyseessä on seitsemäs suuri ulkoasumuutos lehden 57-vuotisessa historiassa. Taittoa on muutettu aikakauslehtimäiseen suuntaan, jotta luettavuus ja selkeys paranisivat. 2 L I I KU N TA & T I E D E 1 2 2 Lasten urheilu maksaa monelle perheelle liikaa SANNA PALOMÄKI Kädessäsi on ensimmäinen uuden ilmeen saanut Liikunta & Tiede. Lupauksen rikkominen olisi voinut koetella äidin ja poikien välistä luottamusta, ja vienyt heiltä jääkiekon kautta saavutetun kiinnekohdan elämästä. Tavoitteena on julkaista hiukan lyhyempiä artikkeleita, mikä antaa tilaa useammille kirjoittajille. Eikä syyttä, sillä kustannukset ovat monessa lajissa kohonneet rajusti ja jopa moninkertaistuneet muutamassa vuodessa. Kyse on seurojen kannalta kysynnästä ja tarjonnasta. sanna.h.palomaki@jyu.fi Lehti loi nahkansa JOUKO KOKKONEN P Ä Ä K I R J O I T U S. Eniten maksaa kilpaurheilu, jota kenenkään ei ole terveytensä vuoksi pakko harrastaa. Harrastus on tuonut pojille varmasti urheilun iloa, pätevyyden kokemuksia, kavereita, tulevaisuuden tavoitteita ja luonut menestyshaaveita. Toki lapsille ja nuorille on tarjolla myös maksutonta tai edullista liikuntaa. En usko kenenkään hyötyvän siitä, jos osa väestöstä syrjäytetään varallisuuden perusteella seuratoiminnan ulkopuolelle. Suurituloisimmissa perheissä lähes 80 prosenttia 12–15vuotiaista harrasti urheiluseuroissa vuosina 2010–2013. Sen toteutuksesta vastaa lehden uusi graafikko Antero Airos. Taulukot ja kuvat saavat jatkossa lukijakyselyssä toivotun yhtenäisen ilmeen. Onneksi näkyvissä on myös merkkejä tasa-arvoisemmasta liikuntaja urheilukulttuurista. Artikkeli-ideat ja ajankohtaisvinkit ovat myös tervetulleita. Onko viisaampaa pitää omat lapsensa poissa liian kalliista harrastuksista. Toimitukselle voi kernaasti esittää artikkelija teematoiveita. Lehdenteon onnistuminen riippuu pitkälti avustajaja lukijakunnan aktiivisuudesta. Näin esimerkiksi ajankohtaiset aiheet ja tutkimusuutiset pääsevät paremmin esiin. Ulkoasun lisäksi myös aineiston ryhmittelyä on muutettu. Seuraan mielenkiinnolla ja toiveikkaana, mihin toimiin kirjaus käytännössä johtaa
14 Move! kartuttaa arvokasta trenditietoa 17 FinTerveys 2017: Liikuntaan käytetty aika lisääntynyt 20 Näin maailmalla: Opettajan koulutuksen haasteita ja mahdollisuuksia valtameren takana TEEMA: Kylmä ja lumi 22 Lumilaji tutkimus käytännön valmennuksen tukena 25 Kylmä ei kiellä liikkumasta 27 Avantouinti voi auttaa jaksamaan ja palautumaan 30 Kiina hakee talviurheilu osaamista Suomesta 31 Kommentti: Ei yksin sinisten silmien tähden 32 TUTKIMUSUUTISIA 38 Kuinka johtajuus katosi urheiluliikkeestä 41 Kommentti: Urheilujohtamisen kokonaiskuvaa sumentavat monet tekijät 43 Tuki aloitteellisuudelle lisää osallistumista ja liikettä 46 Hyvinvointia lukioon – jaksamista opiskelijoille 49 Liikunta työllistää yhä useampia Euroopan unionissa 52 POLTTOPISTEESSÄ: Kun liikkuminen pelottaa 53 POHDITTUA: Pakotettu ylirasittuminen heikentää päätöksen tekoa 54 POHDITTUA: Moderni urheilu johtaminen keskiössä 55 OPISKELIJA OUNASTELEE: Jokainen voi olla liikunnallinen tyyppi 56 Urheilukirjavuosi 2019: Elämäkertojen aika 58 ARVIOITUA 61 Välähdyksiä vuosien takaa: Stadion 50 vuotta sitten TUTKIMUSARTIKKELI 62 Tukea tarvitsevien lasten vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus, ohjattu liikunnan harrastaminen ja liikunnan esteet. Lisätietoa jäsenyydestä ja jäsenmaksuista www.lts.fi. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 9 Liikunta & Tiede Liikuntatieteellinen Seura Liikunnan tiedeviestintää vuodesta 1933 LTS:n henkilöjäseneksi voivat liittyä kaikki liikuntatieteestä kiinnostuneet. Paino: PunaMusta, Forssa Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytettyjen kuvien henkilöillä ei ole yhteyttä artikkelien aiheisiin, ellei kuviin viitata tekstissä. Fyysisen kunnon mittaaminen -sivusto (fkm.fi) tarjoa tietoa näyttöön perustuvasta kuntotestauksesta. L I I K U N TA & T I E D E 1 2 2 3 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Sanna Palomäki (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Jouko Kokkonen Toimituskunta: Päivi Berg Arto Hautala Ilkka Heinonen Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Timo Ståhl Kannen kuva: Antero Aaltonen Ulkoasu: Antero Airos Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Jäsen saa Liikunta & Tiede -lehden vuosikerran sekä alennuksia seuran julkaisuista ja tapahtumien osallistumismaksuista. Vuoden mittaan jäsenille lähetetään 6–8 uutiskirjettä. LTS:n kotisivuilta (lts.fi) löytyy väyliä liikuntatiedon lähteille. 57. Tässä numerossa: 2 PÄÄKIRJOITUS: Lasten urheilu maksaa monelle perheelle liikaa 2 Lehti loi nahkansa 4 AJASSA 7 VÄITÖSUUTISET 9 Jokaiselle löytyy sopiva kestävyyskuntotesti 12 Kestävyyskunnon mittaaminen – miksi ja miten. LTS viestii myös Facebookissa, Twitterissä (@LTSfi), Instagramissa (@LTSfi) ja Youtubessa
4 L I I KU N TA & T I E D E 1 2 2 HIFK – Stadin kingit on vuoden urheilukirja A J A S S A Vuonna 1969 jääkiekon Suomen mestaruuden voittaneesta HIFK:n joukkueesta ja sen keskushahmosta, kanadalaisesta Carl Breweristä, kertova HIFK – Stadin kingit on valittu Vuoden urheilukirjaksi 2019. Työryhmässä on lisäksi kahdeksan edustajaa kulttuurija liikuntajärjestöistä. Työryhmän toimeksianto perustuu hallitusohjelmaan sisältyvään tavoitteeseen taata jokaiselle lapselle ja nuorelle mahdollisuus mieluisaan ja maksuttoman harrastukseen koulupäivän yhteydessä. Palkitsemistilaisuuden yhteydessä YTT Esa Sironen vastaanotti kunniakirjan pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä suomalaisen urheilukirjallisuuden parhaaksi. Työryhmän puheenjohtajana toimii valtiosihteeri Tuomo Puumala ja varapuheenjohtajina kansanedustaja Paavo Arhinmäki ja erityisavustaja Timo Lehtinen. Työryhmä tuottaa aihepiiriin liittyvää tietoa ja valmistelee esityksen, jonka pohjalta on mahdollisuus toteuttaa hallitusohjelman kirjaus harrastuksesta koulupäivän yhteydessä. http://www.rannsoknir.is/wp-content/uploads/2015/06/Substance-use-prevention-for-adolescents-the-Icelandic-Model.pdf. Valinnan teki Urheilumuseon asettama raati. Teoksessa vaikutuksen tekee konstailematon rehellisyys ja suoruus. Joulukuussa asetettu opetusja kulttuuriministeriön työryhmä valmistelee suomalaisen harrastamisen mallia, josta on tarkoitus päättää ensi kevään kehysriihen yhteydessä. Vuodesta 2015 myönnetyn Vuoden urheilupostaus -palkinnon sai pöytätennispelaajien ryhmä Pongfinity, joka on noussut YouTubessa suosituimpien suomalaiskanavien joukkoon. Palkintoa on jaettu vuodesta 1980 lähIslannin mallin Suomen version kehittely aloitettu Kuva: FC Kontun arkisto tien, joten kyseessä on jo 40:s Vuoden urheilukirja. Lisäksi on määrä vahvistaa koulujen aamuja iltapäivätoimintaa, kerhotoimintaa sekä yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden välillä. Kunniamaininnan Vuoden urheilukirja -kilpailussa sai Seppo Myllylän omaelämäkerta Hillitöntä menoa – judoa ja lastensuojelua. Lisäksi raati antoi kunniamaininnan TUL:lle ja sen piirijärjestöille ansiokkaiden historiateosten julkaisemisesta. Substance use prevention for adolescents: the Icelandic Model. Sironen on muun muassa toimittanut Urheiluhistoriallisen seuran vuosikirjaa kahden vuosikymmenen ajan. Teoksen on kirjoittanut Harri Pirinen ja sen on kustantanut Minerva. Voittajateoksen ansioiksi raati nostaa taitavasti rakennetun ajankuvan, poikkeuksellisen ja toimivan aikarajauksen, inhimillistä lämpöä ja vilpitöntä kunnioitusta välittävän tekstin sekä hiotun ulkoasun
Myös muut kuin paralympialajien lajiliitot voivat liittyä Suomen Paralympiakomitean jäseniksi. Suomen Paralympiakomitea kokoaa valtaosan vammaisliikunnasta Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ja Suomen Paralympiakomitea ovat yhdistyneet vuoden 2020 alussa Suomen Paralympiakomiteaksi. Henkilöjäsenten määrä kasvoi vuodessa 10 prosentilla. Tarasti on pyytänyt selonteon pohjaksi lausuntoja olympiakomitealta, suurimmilta lajiliitoilta ja joiltakin liikuntajärjestöiltä. Kuurojen ja kuulovammaisten urheilua ja liikuntaa hoitaa Suomen Kuurojen Urheiluliitto. Uuden järjestön päätehtävänä on tarjota vammaisille henkilöille sujuva polku harrastamiseen ja urheiluun. Suomen Paralympiakomiteaan kuuluu jäsenjärjestöinä paikallisyhdistyksiä ja seuroja sekä valtakunnallisia lajiliittoja. Henkilöstö koostuu pääosasta yhdistyneiden järjestöjen työntekijöitä. Luku nousi kahdella vuoden 2019 aikana. Paralympiakomitea tekee yhteistyötä Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön kanssa. Paralympiakomitean pääsihteerinä työskennellyt Tero Kuorikoski siirtyy Pajulahden valmennuskeskuksen johtajaksi. Järjestö toimii kymmenen lajin, kuten maalipallon ja pyörätuolirugbyn, lajiliittona. Erillinen huippu-urheilulaki on voimassa esimerkiksi Tanskassa. Sen sijaan erillisen huippu-urheilulain tarpeellisuus on syytä selvittää. Siinä todetaan, että liikuntalakia ei ole tarpeen muuttaa. Pitkään 2010-luvulla tasaisena pysynyt jäsenmäärä on noussut lähes viidenneksellä vuosien 2018 ja 2019 aikana. Tarasti laatii hallitusohjelmaan sisältyvän selvitystyön tämän vuoden puoliväliin mennessä. Paralympiakomitean pääsihteerinä toimii VAU:n toiminnanjohtajan tehtävää hoitanut Riikka Juntunen. L I I K U N TA & T I E D E 1 2 2 5 A J A S S A Tarasti selvittää huippuurheilulain tarpeellisuuden Ministeri Lauri Tarasti selvittää opetusja kulttuuriministeriön toimeksiannosta, tarvitaanko Suomeen erillinen huippu-urheilulaki. ja valmennuksen ekstrapäivä 28.3., Liikuntakeskus Pajulahti Soveltavan liikunnan symposio 4.6., Allergiatalo, Helsinki Liikuntalääketieteen päivät 2.– 3.12., Original Sokos Hotel Presidentti, Helsinki 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 1000 800 600 400 200 932 890 914 906 885 898 898 908 980 1078 Liikunta & Tiede, teemat 2020 2/2020: Etiikka liikuntakulttuurissa 3/2020: Olympiakisat, EM-jalkapallo, soveltava liikunta 4/2020: Liikkumisympäristöt 5/2020: Liikuntalääketieteen päivät Liikuntatieteellisen Seuran henkilöjäsenmäärän kehitys.. Seuraan kuuluu lisäksi 48 yhteisöjäsentä. LTS:n jäsenmäärä kasvussa Liikuntatieteellisessä Seurassa oli 1078 henkilöjäsentä vuoden 2019 lopussa. Paralympiakomitean lajiryhmävastaavat Kimmo Mustonen ja Mika Vakkuri jatkavat työtään Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikössä. Liikuntatieteellisen Seuran tiedeseminaarit vuonna 2020 Kuntotestauspäivät 26.–27.3. Paralympiakomitea vastaa liikunta-, näköja kehitysvammaisten sekä elinsiirron saaneiden ja dialyysissä olevien henkilöiden urheilusta ja liikunnasta. Järjestöjen hallitukset jatkavat yhdistelmähallituksena vuoden 2020 syyskokoukseen asti. Liikunta & Tiede -lehden kokonaislevikki (jäsenet ja tilaajat) on 1927. Levikki on lievässä kasvussa, mutta on laskenut 2010-luvulla vajaat kymmenen prosenttia. Selvitystyö perustuu eduskunnan vuonna 2018 hyväksymään liikuntapoliittiseen selontekoon
Vuonna 2016 palvelusta tuli nykymuotoinen Sportwerk Vlaanderen urheiluministerin tuella. Merkittävä asiakasryhmä ovat erityisryhmät sekä vammaisurheilu. Kotkaniemi sai potkut saman vuoden marraskuussa. Valmentajan on osattava perustella tekemisensä urheilijoille. Sportwerk koordinoi työntekijöiden sijoittelua ja työllistymiseen liittyvää henkilöstöhallintoa. Tavoitteena on, että liikunnan ammattilainen itse kehittää työtään, palvelun tuntihintaa voidaan nostaa vuosittain ja liikunnan ammattilainen voi siirtyä muutamien vuosien kuluessa itsensä työllistäjäksi tai esimerkiksi seuran palkkalistoille. Asiakkaina on yli 1 200 organisaatiota, joihin kuuluu 400 urheiluseuraa, 400 julkista organisaatiota ja 400 muuta organisaatiota. Koko sopimusajan työntekijä kasvattaa myös eläkekertymäänsä. 6 L I I KU N TA & T I E D E 1 2 2 A J A S S A Liigavalmentajan työ syö monesti miestä Harri Rindellin ja Heidi Packalenin kaudella 2018–2019 tekemiin 15 liigavalmentajan haastatteluihin perustuva selvitys ”Yksinäistä työtä joukkueen puolesta” tuo esille ammatin moniulotteisuuden. Palvelu luotiin Belgian työministeriön tuella vuonna 1986. Sportwerk Vlaanderen tuottaa vuosittain yli 200 000 tuntia liikuntapalveluja. Organisaatio yhdistää nämä yhdeksi työksi. Työnkuva ei ole kaikilta osin selvä ja työhön liittyvä epävarmuus heijastuu valmentajan ja hänen lähipiirinsä elämään. Toisaalta valmentajat kokevat olevansa ammatissa, jossa he pääsevät kehittämään ja kokeilemaan kykyjään. Henkilö voi toimia esimerkiksi opettajana koulussa, valmentajana urheiluseurassa ja kirjanpitäjänä toisessa seurassa tai yrityksessä. Selvitys julkaistiin helmikuun alussa Liikuntatieteellisen Seuran Tutkimuksia ja selvityksiä -sarjassa. Sen päätavoitteena on edistää liikunta-alan kouluttajien, valmentajien ja liikunnanopettajien ammatillista työllistymistä Flanderissa ja koko Belgiassa. Mairit Pellinen. Organisaatioon rekrytoidaan moniosaajia kuten liikunnanopettajia sekä eri lajien erityisosaajia. Kuva: Tomi Vastamäki Sportwerk Vlaanderen on Belgian Flanderissa toimiva liikunta-alan työnvälitystoimisto. Voittoa tavoittelemattoman Sportwerk Vlaanderenin päätavoitteena on tuottaa urheilun ja liikunnan työllistämispalveluja sekä edistää uusien työpaikkojen syntyä. Uuden polven pelaajia ei voi enää valmentaa käskyttämällä ja auktoriteettiin vetoamalla. Valmentajuuden luonne on alalla pitempään toimineiden mukaan muuttunut. Sportwerk Vlaanderen tarjoaa Belgiassa liikunnan työvoimapalveluja Porin Ässien valmentaja Mikael Kotkaniemi syyskuussa 2018. Toimintaideana on yhdistää useampi tehtävä yhdeksi työksi. Sportwerkillä on tällä hetkellä palkkalistoillaan 1 400 työntekijää, joista 300 henkilöllä on kokopäivätyö. Julkaisun pdf-versio on maksuttomasti ladattavissa osoitteesta lts.fi. Yhteiskunnan tukien ansiosta palvelun hinta voidaan pitää aluksi edullisena sekä säädellä sitä kysynnän mukaan. Esimerkiksi jos valmentajan palkkauksesta aiheutuvat kokonaiskulut ovat 42 euroa tunnissa, niin organisaatio pystyy tarjoamaan palvelua aluksi 26 eurolla/tunti. Työvoimapalvelujen lisäksi Sportwerk Vlaanderen toimii myös aktiivisena urheilun tietokeskuksena muille urheilun ja liikunta-alan toimijoille
Ohjelma korostaa pienenkin liikkeen olevan hyödyksi. – Ikävät ja urheilun imagoa uhkaavat ilmiöt eivät sovi urheiluliikkeen ja urheilumedioiden ylläpitämään hyvän kertomukseen. Helsingin liikkumisohjelmassa yhdistyvät laaja-alaiset, puhuttelevat, konkreettiset ja koskettavatkin teot, jotka pohjautuvat tutkimustyöhön ja tietoon, sanoo Helsingin liikuntajohtaja Tarja Loikkanen. Julkaisun pontimena on heidän huolensa liikunnan ja urheilun kielteisten lieveilmiöiden yleisyydestä sekä niihin kohdistuneiden reaktioiden laimeus. fi/handle/123456789/67235. Verkkojulkaisu on luettavissa Nuorisotutkimusverkoston sivuilla www.nuorisotutkimusseura.fi/. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten ja nuorten kokema kiusaaminen, syrjintä, epäasiallinen kohtelu ja seksuaalinen häirintä ovat yleisiä nimenomaan liikuntaja urheiluharrastuksissa. Helsinki Suomen liikkuvin kunta 2019 Helsinki on valittu Suomen liikkuvimmaksi kunnaksi 2019 Urheilugaalassa. L I I K U N TA & T I E D E 1 2 2 7 A J A S S A Kirjoituksia liikunnan ja urheilun varjopuolista Nuorisotutkimusverkoston julkaisema kirjoituskokoelma Siitä on pikemminkin vaiettu – Kirjoituksia kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa käsittelee laaja-alaisesti lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa tapahtuvaa epäasiallista kohtelua. ?. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä kaupunkiympäristön ajallisista ja toistuvista – rytmisistä – rakenteista ja tuottaa uusia työkaluja kaupunkitutkimukseen ja -suunnitteluun. Helsingin kaupungin liikkumisohjelman tavoitteena on kannustaa kaikenikäisiä kaupunkilaisia iästä riippumatta asennemuutokseen. Niistä on ollut tapana vaieta, jolloin niihin ei myöskään ole koettu tarvetta puuttua, toteaa yksi teoksen toimittajista, Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija Mikko Salasuo. Väitöskirjan verkkoversio: https://jyx.jyu. Kaupunki tuo esille tarjoamiaan mahdollisuudet arkiliikunnan lisäämiseen. Lihasten osien väliset erot EMG-aktiivisuudessa olivat riippuvaisia harjoitteesta. Vuonna 2019 loppukilpailuun pääsivät Helsingin ohella Heinola ja Lieto. Se on myös korostanut arkiaktiivisuuden hyötyjä. Helsinki on kannustanut asukkaitaan omaksumaan toiminnallisen ja liikunnallisen elämäntavan. Teos ruotii kiusaamista, syrjintää, epäasiallista käytöstä ja seksuaalista häirintää. Erityisen alttiita toistuvalle epäasialliselle kohtelulle ja syrjinnälle ovat vähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret. Helsingin kaupungin liikkumisohjelma. Mediassa on viime vuosina raportoitu myös huippu-urheilijoiden kokemasta syrjinnästä ja seksuaalisesta häirinnästä. Tutkimustulosten mukaan kattavan lihasaktiivisuuden kuvaamiseen tulisi käyttää monikanavaista EMG:tä eikä esimerkiksi yksittäistä EMG-elektrodiparia. Puolijänteisen lihaksen osalta aktiivisuus jakautui osassa harjoitteista tasaisesti koko lihaksen pituudelta, mutta toiset liikkeet aktivoivat lihaksen keskitai proksimaalista osaa eniten. András Hegyin biomekaniikan väitöskirja ”Withinand between-muscle hamstring electromyography activity in various exercises and at different running speeds” tarkastettiin 20.1.2020 Jyväskylän yliopistossa. Aiheen tärkeyttä korostaa se, että lähes jokainen suomalainen lapsi harrastaa jossain vaiheessa lapsuuttaan liikuntaa tai urheilua. Kilpailussa palkitaan kunta, joka lisää liikkumista tekemällä yhteistyötä yli sektorija organisaatiorajojen. Kadut ja muut pääasiallisesti liikkumiseen käytetyt ympäristöt ovat keskeisimpiä kaupunkitiloja, joita ihmiset käyttävät arjessa liikkuessaan. Kokoelman ovat toimittaneet Päivi Berg, Kati Lehtonen ja Mikko Salasuo. Liikkumisen tarkastelu auttaa ymmärtämään urbaaneja prosesseja HM Jani Tartia tutki väitöskirjaansa varten toistuvan ja rutiininomaisen arkiliikkumisen merkitystä ympäristösuhteen ja -kokemuksen sekä kaupunkitilan muodostumisessa. Vakavien ilmiöiden tunnistamisesta huolimatta liikuntaja urheiluyhteisö ei ole luonut yhteisiä toimintamalleja niihin puuttumiseen. András Hegyin selvitti väitöstutkimuksessaan lihaksen sisäisiä ja lihasten välisiä eroja kaksipäisen reisilihaksen ja puolijänteisen lihaksen aktiivisuuksissa monikanavaisella pinta-elektromyografialla (EMG) mitattuna. Pääosalla harrastusilmapiiri on hyvä ja turvallinen. helsinkiliikkuu.fi/ V ä i t ö s u u t i s e t Monikanavainen mittaus tarpeen tutkittaessa aktiivisuutta lihaksen eri osissa M.Sc. Useimmissa takareisija juoksuharjoitteissa kaksipäisen reisilihaksen aktiivisuus oli pienintä lihaksen proksimaalisessa osassa. Suomen liikkuvin kunta -kilpailu järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa Kuntaliiton, Urheilugaalan ja opetusja kulttuuriministeriön yhteistyönä
Paula Harmokivi-Salorannan tuotantotalouden väitöskirja ”Käyttäjät liikuntapalvelujen kehittäjinä -käyttäjälähtöisessä palveluinnovaatioprosessissa käyttäjien tuottama tieto tutkimuksen kohteena” (User as the developers of sport services a study of the knowledge provided by users in a user-driven service innovation) tarkastettiin 17.1.2020 LUT-yliopistossa. Kirsi Kivelän hoitotieteen väitöskirja ”Terveysvalmennuksen vaikuttavuus paljon terveyspalveluita käyttäville asiakkaille perusterveydenhuollossa” tarkastettiin 13.12.2019 Oulun yliopistossa. Riitta Pykyn liikuntalääketieteen väitöskirja ”Physical activity and sedentary behaviour in young men: the determinants and effectiveness of a tailored, mobile, gamified intervention” tarkastettiin 5.12.2019 Oulun yliopistossa. Terveyspalveluiden suurkuluttajat hyötyvät yksilöllisestä terveysvalmennuksesta TtM Kirsi Kivelän väitöstutkimus osoitti sairaanhoitajan tarjoaman henkilökohtaisen terveysvalmennuksen parantavan asiakkaiden psyykkistä suoriutumista arjessa, lisäävän tarmokkuutta ja liikunta-aktiivisuutta sekä laskevan verenpainearvoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin jokapäiväisten luontokäyntien suhdetta mielialaan, elpymiseen ja hyvinvointiin, ja psykologisia tekijöitä, jotka selittävät näitä suhteita. Hautasaaren tutkimustulokset osoittavat yhteyden liikunnan ja aivokuoren somatosensorisen ja nosiseptiivisen prosessoinnin välillä. Tutkimuksissa havaittiin pitkäkestoisen liikuntatottumuksen olevan yhteydessä aivojen tehokkaampaan kykyyn käsitellä tarkkailun ulkopuolella olevia tuntoaistihavaintoja. Ongelmana on vähän liikkuvien kuntalaisten tavoittaminen mukaan suunnitteluun. Liikunta vaikuttaa tuntoaistin ja kivun käsittelyyn aivokuorella TtM Pekka Hautasaari selvitti väitöskirjassaan tuntoaistin ja kivun käsittelyä aivokuorella sekä liikunnan vaikutusta näihin mekanismeihin. Tytti Pasasen psykologian alaan kuuluva väitöskirja ”Everyday physical activity in natural settings and well-being: Direct connections and psychological mediators” tarkastettiin 11.1.2020 Tampereen yliopistossa. Väitöskirjan verkkoversio: https://lutpub.lut.fi/ handle/10024/160518. A J A S S A Seuraava Liikunta & Tiede ilmestyy 20.4.2020.. Väitöskirjan verkkoversio: https://jyx.jyu.fi/ handle/123456789/66356. 8 L I I KU N TA & T I E D E 1 2 2 L & T Jani Tartian yhdyskuntasuunnittelun alaan kuuluva väitöskirja ”The Temporality and Rhythmicity of Lived Street Space” tarkastettiin 17.1.2020 klo 12 Tampereen yliopistossa. Tutkimuksessa löytyi seitsemän tiedon muotoa: deklaratiivinen, kokemuksellinen, produktiivinen, tunneja taitotieto sekä käyttäjäja yhteisölähtöinen sosiokulttuurinen tieto. Pykyn tutkimus tuotti uutta tietoa pelillistetyn, räätälöidyn mobiiliteknologian mahdollisuuksista nuorten miesten aktivoinnissa. Vähän liikkuvat nuoret liikkeelle pelin avulla LtM Riitta Pykyn väitöstutkimuksen mukaan nuorten kanssa yhdessä suunniteltu pelinkaltainen hyvinvointipalvelu aktivoi liikkeelle erityisesti niitä nuoria miehiä, jotka liikkuvat vähän ja kokevat hyvinvointinsa huonoksi. Väitöskirjan verkkoversio: http://jultika.oulu.fi/Record/ isbn978-952-62-2456-5. LitM Paula Harmokivi-Salorannan väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista tietoa käyttäjälähtöinen palveluinnovaatioprosessi tuottaa, ja miten sitä voidaan hyödyntää liikuntapalvelujen kehittämisessä. Toimintamallin hyödyntäminen edellyttää kunnilta uusia työskentelytapoja ja palveluiden laajempaa tarkastelua, jossa huomioidaan koko ihmisen elinkaari. Väitöskirjan verkkoversio: http://jultika.oulu.fi/Record/ isbn978-952-62-2458-9. Positiivisia muutoksia havaittiin myös fyysisessä arjessa suoriutumisessa, psyykkisessä hyvinvoinnissa, kivun kokemisessa ja yleisessä terveydentilassa. Sen sijaan tupakointiin, alkoholin käyttöön ja painon hallintaan valmennuksella ei ollut vaikutusta. Lisäksi akuutin liikuntasuorituksen huomattiin muokkaavan kivun käsittelyyn yhteydessä olevaa aivorytmiä tuntoja liikeaivokuorella. Luonnossa liikkumisesta helpotusta stressiin FM Tytti Pasanen havaitsi väitöstutkimuksessaan, että luontoympäristöissä liikkumisella on liikunnan tunnettujen hyötyjen lisäksi myönteinen yhteys sekä välittömiin arvioihin liikunnan jälkeisestä olotilasta että pidempikestoiseen hyvinvointiin. Nuorten miesten liikkumiseen ja paikallaanoloon liittyy monia yksilöllisiä sekä perheeseen ja ympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka tulee ottaa huomioon ohjauksessa. Pekka Hautasaaren liikuntalääketieteen väitöskirja ”Exercise effects on early cortical somatosensory and nociceptive processing in the human brain” tarkastettiin 29.11.2019 Jyväskylän ylipistossa. Väitöskirjan verkkoversio: https://trepo.tuni.fi/ handle/10024/118618. Väitöskirjan verkkoversio: https://trepo.tuni.fi/ handle/10024/118176. Nämä lisäsivät käyttäjäymmärrystä ja tuottivat konkreettisia liikuntapalvelujen kehittämisideoita. Kuntalaiset liikuntapalveluiden kehittäjinä Kuntien liikuntapalveluiden kehittämisessä tarvitaan aitoa asiakasymmärrystä
L I I K U N TA & T I E D E 1 2 2 9 K Kiinnostus kestävyyskuntoa kohtaan on Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtavan asiantuntija Ari Nummelan mukaan herännyt, kun tiedemaailmassa on oivallettu hapen merkitys kestävyyssuorituksissa. Per-Olof Åstrandin kehitti edelleen kestävyyssuorituskyvyn mittaamista. Hänen kiinnostuksensa kohteena oli maksimaaliKestävyyskunnon mittaaminen sai edelleen käytössä olevan muotonsa 1960–1970-luvuilla. Valmennuksessa kestävyyden tutkimusta alettiin hyödyntää 1950–1960-luvuilla. Ruotsin Karoliininen instituutti, Tanskassa August Krogh -instituutti ja Harvardin laboratorio Yhdysvalloissa olivat alan edelläkävijöitä 1900-luvun Jokaiselle löytyy sopiva kestävyyskuntotesti alkupuolelta lähtien. Ensimmäisenä varsinaisiin kuntotesteihin käytettiin 1800-luvulla polkumyllyä (stepping wheel), joka oli alun perin kehitetty vankien rankaisukeinoksi. Kuva: Jouko Kokkonen K u n t o t e s t a u s p ä i v ä t 2 2. Ytimessä on silti maksimaalinen hapenottokyky. Tuntemamme juoksumatto sai muotonsa 1950-luvun alussa Testaaminen ja suorituskyvyn mittaaminen on runsaat sata vuotta vanha ilmiö. Wassermann määritteli vuonna 1964 anaerobisen kynnyksen, jotka ylittämisen jälkeen veren laktaattipitoisuus kasvaa ja lihakset alkavat jäykistyä. Polkupyöräergometri otettiin käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1896 ja juoksumaton esiaste 1900-luvun alussa. Kestävyysurheilijoille soveltuva testimalli alkoi rakentua kertyvän tiedon pohjalta. Silloin on rakennettu myös ergometrin esiasteet. Niissä alettiin tehdä järjestelmällisesti kestävyyteen liittyvää tutkimusta. Ranskalainen Antoine Lavoisier havaitsi 1700-luvulla ”elintärkeän ilman” (vital air) kulutuksen kasvavan rasituksessa. Suomessa Työterveyslaitoksen tutkijat paneutuivat kestävyyteen esimerkiksi metsätyömiesten terveyden ja työkyvyn näkökulmasta 1950-luvulta lähtien. Välineet ovat kehittyneet, mikä antaa mahdollisuuden nopeampiin analyyseihin ja toimintaan kenttäoloissa. Mielenkiinto suuntautui hapenkulutukseen ja laktaatteihin. Testejä alettiin heti käyttää kestävyysvalmennuksessa. Länsi-Saksassa Karl Wassermann kehitti ajatuksen kynnysmäärityksistä. Kestävyysominaisuuksia onkin testattu 1960-luvulta lähtien edelleen käytössä olevalla periaatteella. Nykyaikainen testaaminen sai loppusilauksensa Ruotsissa. – Jo 1700-luvulta löytyy testejä, jotka voi mieltää suoritusja kestävyystesteiksi
Etenkin huippu-urheilijoilla testi pitää tehdä lajinomaisesti. Sykettä mitattiin vielä 1980-luvulla EKG:llä. Juoksija yltää korkeampaan maksimaaliseen hapenottoon juoksemalla ja pyöräilijä pyöräilemällä. Laboratorioon lapsitähtiä ei kannata kuitenkaan tuoda. Palvelujen saatavuus on helpottunut ja hintakaan ei ole harrastukseensa tosimielellä suhtautuvilla esteenä. Testaaminen on laajentunut myös terveydenhoidon suuntaan. – Kun tulin 1980-luvulla opiskelemaan, niin näiden kaikkien lajien maajoukkueet kävivät Heikki Ruskon laboratoriossa testeissä. Åstrand vertaili, mikä on hapenottokyvyn merkitys eri urheilulajeissa. Tämä asettaa mittaamiselle vaatimuksia, jotta pieniäkin eroja pystytään mittaamaan. Jo 1980-luvulla oli olemassa automaattianalysaattoreita. Suomessa on Nummelan mukaan toistakymmentä laadukkaan kuntotestaamisen kriteerit täyttävää testauspaikkaa. Käytössä ovat myös muun muassa soutuja melontaergometrit. Nummela muistelee, että 1980-luvulla puhuttiin paljon suorasta testistä. Kilpaurheilijoiden ja kuntoilijoiden testaaminen on Nummelan mukaan periaatteessa samanlaista. Tein niitä itsekin 1980-luvun lopulla, kertoo Nummela. Testattava juoksee radalla 6 x 1000 metriä nousevalla vauhdilla. – Hapenoton mittaamiseen ja laitteisiin liittyy aina virhemahdollisuuksia, joita pitää osata arvioida. Ensimmäiset kannettavat hapenkulutuksen mittalaitteet tulivat käyttöön 1990-luvulla, mikä innosti tekemään mittauksia suorituspaikoilla. Sykemittarit ovat osaltaan helpottaneet testausta. Tähän liittyy muutakin kuin maksimaalisen suoran testin tekeminen. – Laboratoriotestin etuna on se, että olosuhteet ovat vakio. Maksimaalisen hapenoton arvot vaihtelevat sen mukaan, tehdäänkö testi juoksemalla, pyöräilemällä tai hiihtämällä. Kestävyyskunnon mittaaminen keskittyi aluksi huippu-urheilijoihin. Se, mitä siihen on tullut selkeästi mukaan, on testien muokkaaminen lajikohtaisemmaksi. Rusko toi 1970-luvulla testaamisen kestävyyslajeihin: keskeisiä lajeja olivat maastohiihto, kestävyysjuoksu, suunnistus ja ampumahiihto. Keskisyke laskettiin mittaamalla se EKG-paperista otetusta pätkästä. Parhaimmillaan urheilija käy suihkussa testin jälkeen ja testitulokset valmistuvat sillä aikana. Aikoinaan tuloksia lähetettiin postitse. Åstrandin yhdessä Kaare Rådalin kirjoittama teos Textbook of Work Physiology: Physiological Bases for Exercise on yksi fysiologian perusteoksista. Myös vammaisurheilijoita on alettu testata. Jo näillä arvoilla pystytään arvioimaan kynnystasoja ja laatimaan harjoitteluohjeita. Sen mahdollistivat uudet laitteet. Pyöräilijät pyöräilevät. Jyväskylän kuntotestaajat alkoivat mitata juoksijoiden kestävyyttä radalla. Kestävyyskunnon vuosikymmeniä sitten luotu testausperusta on säilynyt. – Perusta on luotu silloin ja säilynyt hyvin. 2020-luvulla tiedot voidaan siirtää suoraan tietokoneelle. Huippuurheilijoilla mittaukset ja testaukset ovat kuitenkin laajempia. Tulokset tuovat tukea harjoitteluun. Myös suoritustekniikan hallitseminen vaikuttaa tulokseen. – Työ ja palautteen anto ovat nopeutuneet. Ei ihan vauvasta vaariin Kestävyyskuntoa voi mitata kevyillä kenttätesteillä jo lapsilla ja murrosikäisillä. Tunnetuin Åstrandin oppilaista oli Bengt Saltin, joka uransa alkupuolella tutki muun muassa kenialaisjuoksijoiden hapenottokykyä Mexicon olympiakisoissa 1968. Testissä määritettiin kynnystasot ja maksimihapenotto. – Maksimaalinen hapenotto on edelleen erittäin korostuneessa asemassa, mikä juontaa näihin tutkimuksiin. Kestävyyden testaamisessa laboratoriotesti on Rolls Royce. Testausta varten oli luotu tarkka käytäntö, protokolla. Juoksija juoksevat, hiihtäjille on tullut hiihtäminen rullilla juoksumatolla. – Kun on pitkälle kehittynyt huippu-urheilija, niin kehittymistä ei enää juurikaan tapahdu. Puhutaan muutaman prosenttiyksikön muutoksista. Eri lihasryhmät tekevät työtä, jolloin hapentarve on erilainen. Testaamisen alkuvaiheet Suomessa Heikki Rusko ryhtyi kehittelemään kestävyyden testaamista Jyväskylän yliopistossa pian saksalaistutkijoiden tulosten tultua julki. Syke mitataan ja laktaatti määritetään jokaisen vedon jälkeen sormen päästä otettavalla verikokeella. Tekninen kehitys helpottanut testausta Analyysien teko on helpottunut ja nopeutunut oleellisesti testauksen alkuvuosista. – Hengitystieoireilua ja astmaa pyritään diagnosoimaan samantapaisella testikuviolla. Tulosten tulkinnassa ja arvioinnissa tarvitaan kuitenkin koulutuksen ja kokemuksen tuomaa osaamista. Kuntourheilijalle riittää ke vyempikin testi. Kun mennään luonnollisiin ympäristöihin, niin ne vaikuttavat tuloksiin. Rajanveto on tässä suhteessa häilyvä. K u n t o t e s t a u s p ä i v ä t 2 2. Lajinomaisuus alkoi kehittyä 1990-luvulla ja on korostunut tällä vuosituhannella. Suuria muutoksia ei olekaan tapahtunut testaamisessa niiden runsaan 30 vuoden aikana, mitä Nummela on ollut alalla. 1 L I I KU N TA & T I E D E 1 2 2 nen hapenottokyky. Sen pohjalta on kehitelty kenttäolosuhteisiin soveltuvia testejä. – Jos kilpailee alemmalla tasolla, voi panostaa yhtä paljon harrastukseensa ja urheilusuorituksen kehittämiseen kuin huippu-urheilija. Kenttätesti riittää yleensä kuntoilijalle Myös kuntoilijat, joilla ei ole muita tavoitteita kuin juosta maraton tai sujutella pitkä hiihto, hyötyvät testaamisesta. Saadut tiedot oli kuitenkin tulostettava isoille liuskoille, joilta ne siirrettiin käsin laskemalla paperille. Juoksumatolla tehtiin testejä joko juoksemalla tai hiihtäjät sauvakävelemällä. Sittemmin testeissä on alkanut käydä myös tavoitteellisia kuntoilijoita. Kestävyyskuntotestien tekijöitä on huomattavasti enemmän, sillä testaamiseen ei vaadita sinänsä mitään koulutusta
Kuntotestauksen yhtenäistäminen työterveyshuollossa ja laadukas kuntotestaus; UKK-instituutti, Tampere 2002 Kuntotestauksen neuvottelupäivät; Valkea Talo, Helsinki 2003 Kun lihas supistuu... Kuntotestauspäivät ovat alan laajentuessa kasvaneet näistä testiasemien neuvottelupäivistä. Kuntotestaus kuntoutuksen työkaluna; Vuokatin urheiluopisto 2008 Kuntotestaus kuntoutuksen työkaluna; Siuntion Hyvinvointikeskus 2009 Ookkonää testaaja, tajuakkonää tutkimusta. – Maksimitestissä voi tapahtua jotakin kohtalokasta. Ulkopuolinen testaaja tuo kuitenkin tilanteeseen oman ammattitaitonsa. Saadusta tiedosta on hyötyä rapakuntoisellekin, jos hänellä on tavoitteena parantaa kuntoaan. On olemassa kenttäolosuhteisiin sopivia hyviä testejä, joita parhaassa tapauksessa voi tehdä jopa itse. Naiset aloittavat testit yleensä matalammalta kuormitustasolta. Testi kertoo lähtötason, jonka perusteella jokainen voi suhteuttaa kuntonsa omanikäisiinsä samaa sukupuolta oleviin. Se ei toki välttämättä vaadi menoa laboratorioon testejä tekemään. Testit soveltuvat periaatteessa kaikille. Hyvän toimintakyvyn omaava voi tulla mittaukseen ikään katsomatta. Oulun Diakonissalaitos 2010 Millit sekunneiksi ja kilot senteiksi – lajinomaisesta testauksesta tuloksiin; Liikuntakeskus Pajulahti 2011 Väestön kunto rapistuu – vaarantuuko turvallisuutemme. Jouko Kokkonen 1990 Testiasemien hoitajien koulutus ja koordinointiseminaari, Vuokatin urheiluopisto 1990 Testausasemien kokous, Varala 1991 Testausasemien neuvottelupäivät, Vierumäki 1992 Testausasemien neuvottelupäivät, Kuortaneen urheiluopisto 1993 Testausasemien neuvottelupäivät, UKK-instituutti 1994 Testausasemien neuvottelupäivät, Lapin Urheiluopisto 1995 Testausasemien neuvottelupäivät, Oulu 1996 Testausasemien neuvottelupäivät, Siilinjärven Kuntoutuskeskus 1997 Kuntotestaajien neuvottelupäivät; SLU-talo, Helsinki 1998 Kuntotestaajien neuvottelupäivät; Suomen Urheiluopisto, Vierumäki 1999 Liikuntalääketieteen Päivät: Teemana Kuntotestaus terveydenhuollossa ja työterveyshuollossa; Pohjola-talo, Helsinki 2000 Kuntotestauksen neuvottelupäivät, Urheilumuseo, Helsinki 2001 Kuntotestauksen neuvottelupäivät. UKK-instituutti, Tampere 2014 Back to The Roots – urheilijatestaus teoriasta käytäntöön; Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylä; Valmennuksen ekstrapäivä: Valmennus ponnistaa tutkimuksesta 2015 Lasten ja nuorten toimintaja suorituskyvyn arviointi sekä mittaaminen; Kisakallion Urheiluopisto; Valmennuksen ekstrapäivä: Lasten ja nuorten valmennus 2016 Taidon ja liikehallinnan testaaminen; Helsingin Diakonissalaitos; Valmennuksen ekstrapäivä: Taidon testaaminen, tunnistaminen ja harjoittaminen 2017 Kunnon testaus on (myös) teknologiaa, Tampereen Messuja Urheilukeskus 2018 Palloilulajien testaus 2.0; Suomen Urheiluopisto, Vierumäki; Valmennuksen ekstrapäivä: Joukkuepalloilulajien fysiikkavalmennus 2019 Kuntotestaus näyttöön perustuvassa personal trainer -toiminnassa; Ammattikorkeakoulu Arcada, Helsinki; Valmennuksen ekstrapäivä: Tieteestä käytäntöön – näyttöön perustuva personal trainer-valmennus Koonnut Jonne Kamsula Kuntotestauspäivät 1990–2019 Kuntotestaajien määrän kasvaessa syntyi tarve koota alan ammattilaiset vaihtamaan tietoa ja määrittelemään alan toimintaperiaatteita. K u n t o t e s t a u s p ä i v ä t 2 2. Naisten ja miesten fysiologiassa on eroja. Hän osaa tulkita tuloksia ja antaa neuvoja harjoiteluun. Jyväskylä 2004 Liikunnan annostelu; Valkea Talo, Helsinki 2005 Kunnon keski-iästä vahvaan vanhuuteen; Fellmanni, Lahti 2006 Työura nousussa, kunto laskussa – missä menee työhyvinvointi. Jos riskitekijöitä on riittävästi, niin paikalla on oltava lääkäri. – mitä mittarit kertovat. Puolustusvoimien Urheilukoulu, Hennalan kasarmialue, Lahti 2012 Mittaa, kohtaa ja kuuntele – testaaja kipeän kehon ja tuntojen tulkkina; Metropolia ammattikorkeakoulu, Helsinki 2013 Voiko kansan kuntoa mitata. – On motivoivaa seurata, kehittyykö kunto. Hotelli Presidentti, Helsinki 2007 Teknologia kuntotestauksessa – pyrkiikö renki isännäksi. Yläikärajaa ei testeille sinänsä ole. Testaamiseen ne eivät kuitenkaan vaikuta, suora maksimaalinen testi on molemmille biologisille sukupuolille samanlainen. Testaajan pitää kuitenkin varttuneemman kohdalla arvioida tarkemmin riskitekijöitä, joista ikä itsessään on yksi. Sen nuorempien testaus ei ole suositeltavaa. L I I K U N TA & T I E D E 1 2 2 1 1 – Suosituksemme on, että ennen kuin lähdetään tekemään suoria testejä laboratoriossa, urheilijan pitäisi olla murrosiän ohittanut, 14-15-vuotias
Itse testi alkaa hyvin kevyellä kuormalla ja teho nousee portaittain testin edetessä. Monesti testi jatkuu testattavan uupumiseen saakka, jolloin oletettavasti on saavutettu maksimaalinen hapenkulutuksen taso. Mikä on oleellista kestävyyskunnon mittaamisessa. Miksi suora testi kannattaa jakaa. Tavanomaisimmat työtavat ovat pyöräergometri, sauvakävely/-juoksu tai juoksu. Kestävyyskuntoa voidaan mitata ja arvioida useammalla eri tavalla. Yksinkertaisin tapa on suorittaa niin sanottu epäsuoratesti, joka on helpompi toteuttaa kuin suora laboratoriomittaus hengityskaasuanalysaattorilla. Epäsuoran testin tulos on karkea arvio kestävyyskunnosta ja näin ollen se ei sovellu kestävyysurheilijoiden Kestävyyskunnon mittaaminen palvelee eritasoisia liikkujia. Epäsuoran testin aikana ei siis mitata hengityskaasuja, vaan testistä riippuen sykettä tai suoritettuun testiin käytettyä aikaa. Lisäksi on tärkeää muistaa, että eri testien tulokset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia, joten jos haluaa seurata kestävyyskunnon kehittymistä, tulisi aina käyttää samaa testiä. Koska epäsuorat testit perustuvat suhteellisen isosta populaatiosta kerättyihin tuloksiin, testissä saavutettu tulos on enemmänkin indikaattori kestävyyskunnosta kuin absoluuttinen totuus. 1 2 L I I KU N TA & T I E D E 1 2 2 K Kestävyyskunto voidaan yksiselitteisesti määritellä elimistön maksimaalisena hapenottokykynä tai kykynä käyttää happea energia-aineenvaihdunnassa. Suora kestävyyskunnon testi voidaan suorittaa useammalla eri työtavalla. Epäsuoria testejä ovat muun muassa maksimaalinen Cooperin testi tai erilaiset submaksimaaliset pyöräja kävelytestit. hapenkulutuksen määrittämiseen. Se kuvastaa hengitysja verenkiertoelimistön kapasiteettia siirtää keuhkoissa hengitysilmasta happea vereen, ja edelleen kuljettaa happea kehon eri elinten käyttöön, kuten esimerkiksi työtätekeviin lihaksiin. Hapenkulutuksen muutokset kestävyysurheilijoilla varsinkin aikuisiällä ovat suhteellisen pieniä, eikä muutoksia pystytä epäsuoralla testillä välttämättä huomaamaan. Tätä mallia käytetään, koska testistä saatava informaatio anaerobisen kynnyksen jälkeen ei useinkaan anna harjoitteluun mitään lisäinformaatiota. Menetelmällä pystytään määrittämään maksimaalinen hapenkulutus tarkasti. Suoran testin voi myös jakaa kahteen osaan, submaksimaaliseen ja maksimaaliseen. Nykyään esimerkiksi hiihtäjillä ja ampumahiihtäjillä on mahdollisuus tehdä testi rullahiihtona. Tutkimuskeskuksessa, jossa tämän tekstin kirjoittaja toimii, käytetään nimenomaan tätä mallia, jossa testattava ensin suorittaa 4–7 submaksimaalista kuormitustasoa. Epäsuora testi on helppo suorittaa ja halpa ratkaisu. Tavalliselle ihmiselle mittaus voi kertoa kuntotason lisäksi terveyttä uhkaavista riskeistä. Näin ollen maksimaalisen hapenottokyvyn mittaaminen ja arvioiminen on tärkeässä roolissa ei pelkästään kestävyysurheilijoiden suorituskyvyn seurannassa ja harjoittelun suunnittelussa, vaan periaatteessa kaikilla muillakin kohderyhmillä. Ku va : An te ro Aa lto ne n K u n t o t e s t a u s p ä i v ä t 2 2 Kestävyyskunnon mittaaminen – miksi ja miten?. Huippu-urheilijalle testit ovat harjoittelua suuntaava välttämättömyys. Lyhyen palautumisjakson jälkeen seuraa maksimaalinen osio. Jokaisen portaan kesto on usein 3–5 minuuttia ja kunkin lopussa otetaan verinäyte laktaattipitoisuuden mittaamista varten. Riippuen suoritustavasta kuormaa voidaan nostaa joko lisäämällä vastusta pyöräergometrissä tai juoksutai hiihtomatolla nostamalla vauhtia ja/tai nousukulmaa. Kestävyysurheilijoiden kohdalla pyritään usein tekemään testi mahdollisimman lajinomaisesti. Hyvän kestävyyskunnon on osoitettu suojaavan muun muassa monilta sairauksilta ja etenkin kestävyysurheilussa, korkea hapenottokyky on yksi tärkeimmistä edellytyksistä suorituskyvyn kannalta. Tällöin on parempi käyttää suoraa testimenetelmää, jossa kehon sisäänja uloshengitysilma analysoidaan tarkasti hengityskaasuanalysaattorilla testin aikana. Myös väsymys lisääntyy lähestyttäessä maksimaalista tasoa, jolloin mitattu maksimaalinen hapenotonarvo voi jäädä todellista arvoa matalammalle. Toisin sanoen, mitä korkeampi hapenottokyky sitä parempi kestävyyskunto
Time trial -testin suorittaminen toki vaatii, että testattava pystyy itse säätelemään nopeuttaan testin edetessä. Testejä sovelletaan usein vähemmän harjoitelleille henkilöille antamaan osviittaa kestävyyskunnon tasosta esimerkiksi kartoitettaessa eri sairauksien riskitekijöitä. Urheilijalla, jolla on matalampi hapenkulutus, on taloudellisempi. Näistä arvoista pystytään laskemaan hengitysosamäärä, jonka perusteella pystytään arvioimaan, kuinka paljon keho käyttää lihastyössään rasvoja ja hiilihydraatteja eri kuormitustasoilla. Yksi tärkeimmistä tekijöistä harjoittelun suunnittelussa suoran testin perusteella on sykkeen ja veren laktaattipitoisuuden suhde. Hengityskaasuanalysaattorin kalibrointi ja validointi ovat erittäin tärkeässä roolissa luotettavien tulosten saamiseksi. Anaerobista kapasiteettia on hankala mitata, mutta esimerkiksi suorassa mattotestissä rullasuksilla sitä voidaan arvioida, jos rullasuksien ja maton välinen kitkakerroin on tiedossa. Tätä voidaan täydentää myös erillisillä lyhyemmillä testeillä, joissa tehdään esimerkiksi vain submaksimaalinen osio (enemmän hyötyä harjoittelun suunnitteluun) tai pelkästään maksimaalinen osio (suorituskyvyn seuranta). Tätä ehkä hieman parempi vaihtoehto on niin sanottu mekaaninen hyötysuhde, joka voidaan laskea, kun tiedetään työteho tietyllä työkuormalla sekä työn tekemiseen kulutettu aerobinen energia (hapenkulutus). Mitä tietoa testistä saadaan. Vaikka anaerobisen kapasiteetin rooli kestävyyssuorituskyvyssä onkin suhteellisen pieni, on sillä luultavasti merkittävä osuus esimerkiksi ylämäkihiihdossa tai loppukirissä. Tällöin testejä tuskin tarvitsee toistaa kovin usein. Hengityskaasumittauksella mitataan käytännössä, kuinka paljon keho käyttää happea työn aikana ja miten paljon hiilidioksidia se tuottaa. Kestävyyssuorituskyvyn kannalta merkittävä tekijä on myös suorituksen taloudellisuus. Kestävyyskunnon mittaamisella on tärkeä rooli esimerkiksi sairauksien ehkäisyssä vähemmän harjoitelleilla tai harjoittelemattomilla henkilöillä. Kestävyysurheilijoille suorasta kestävyyskunnon testaamisesta on paljon hyötyä harjoittelun suunnittelussa. Kestävyysurheilijoilla testien avulla voidaan taas suunnata heidän harjoitteluaan toivottuun suuntaan ja seurata suorituskyvyn kehittymistä. Urheilija on saattanut esimerkiksi tehdä kevyet harjoitukset hieman liian kovatehoisina. K u n t o t e s t a u s p ä i v ä t 2 2. Suorassa kestävyyskunnon testissä mitataan sykkeen lisäksi usein veren laktaattipitoisuutta ja hengityskaasuja. Time trial -testin etuna on se, että se tarjoaa jonkin verran paremman arvion itse suorituskyvystä verrattuna portaittaiseen maksimitestiin. Tästä syystä tulosten vertailu eri testiasemien välillä ei välttämättä toimi yksi yhteen. Puhuttaessa epäsuorasta kestävyyskunnon mittauksesta testaustiheys riippuu yksilön tavoitteista. Urheilija, jolla on matalampi maksimaalinen hapenkulutus, on luultavasti matalampi hapenkulutus myös matalammalla työkuormalla. L I I K U N TA & T I E D E 1 2 2 1 3 Maksimaalisen testiosion voi suorittaa kahdella tavalla. Laktaattipitoisuudella yhdistettynä hengityskaasumittauksen tuloksiin voidaan määrittää tietyt kestävyysharjoittelun harjoitustehot sekä aerobisen ja anaerobisen kynnykset. Kestävyysurheilijoiden testauksesta saatavaa tietoa voidaan käyttää urheilijan harjoittelun eri osa-alueiden kehittymisen seurantaan sekä harjoittelun suunnitteluun, mikä on monen eri mitattavan muuttujan summasta koostuva kokonaisuus. Marko S. Suoran testin avulla taloudellisuutta samalla suoritustasolla olevien urheilijoiden välillä voidaan arvioida niin, että verrataan hapenkulutuksen tasoa tietyllä samalla kuormalla. Joko nostamalla kuormaa lyhyissä portaissa (esimerkiksi yksi minuutti per porras) tai time trial -suorituksena. Täten harjoittelua voidaan suunnata haluttuun suuntaan. Itse testitilan lämpötila ja tuuletus voivat myös vaikuttaa mitattaviin tuloksiin, joten nämä seikat tulisi myös kontrolloida säännöllisesti. Tätä arviointia voi toki myös parantaa veren laktaatin mittauksella harjoituksen aikana. Mekaaninen hyötysuhde toisin sanoen kuvastaa sitä, kuinka hyvin testattava pystyy muuntamaan energiaa rasvoista ja hiilihydraateista mekaaniseen työhön, koska loppuosa energiasta häviää käytännössä lämpönä. Tosin tässä arvioinnissa voi maksimaalisen hapenkulutuksen taso vaikuttaa lopputulokseen. Tiedolla voi olla tärkeä merkitys urheilijan harjoittelun suunnittelussa ja seurannassa. Testin avulla voidaan nähdä, että rasva-aineenvaihdunta ei ole halutulla tasolla. dosentti Swedish Winter Sports Research Centre, accredited by BASES Mid Sweden University Östersund Sweden Kestävyyssuorituskyvyn kannalta merkittävä tekijä on myös suorituksen taloudellisuus. Analysaattori tulisi validoida luotettavaa metodia (esim Douglas bag) vastaan 1-2 kertaa vuodessa ja analysaattori tulee myös kalibroida jokaista testiä varteen erikseen. Tällöin suoran maksimaalisen testin suorittaminen kahdesti harjoituskaudella on varsin soveliasta. Tällöin urheilija pystyy harjoituksen aikana helposti sykemittarin kanssa arvioimaan, että hän on oikealla tehoalueella. Laaksonen Liik.tiet. Kuinka usein. Kestävyysurheilussa suorituskyky koostuu pääasiassa kolmesta tekijästä: aerobisesta kestävyyskunnosta/kapasiteetista, anaerobisesta kapasiteetista sekä taloudellisuudesta. Suorassa kestävyyskunnon testissä analysoidaan siis hengityskaasuja ja tästä syystä itse hengityskaasuanalysaattorin laatu ja tyyppi voi vaikuttaa mitattaviin tuloksiin. Myös eri toimintatavat testin yhteydessä (esimerkiksi hygienia, verinäytteiden säilytys ja analysointi) on syytä ottaa huomioon. Jälkimmäisessä testattava pyrkii joko etenemään mahdollisimman pitkän matkan tietyssä ajassa tai suoriutumaan tietystä matkassa mahdollisimman lyhyessä ajassa
Kestävyyden ylempi raja-arvo on kuusi minuuttia (6,00 >), minkä jälkeen 29 prosenttia jatkaa juoksuaan. Näinä vuosina kerätyt aineistot kattavat koko maan: syksyllä 2019 mittauksiin osallistui 48 668 viidesluokkalaista ja 48 230 kahdeksasluokkalaista. Pojilla 34 prosenttia jää alimmaisen raja-arvon alle (< 4,59). Syksyllä 2019 viidennellä luokalla Move! -pioneereina aloittanut ikäluokka osallistui kahdeksannella luokalla toisen kerran valtakunnalliseen tiedonkeruuseen. 1 4 L I I KU N TA & T I E D E 1 2 2 M Syksyllä 2019 tehtyjen Move! -mittausten tulokset kertovat hyvää ja huonoa koululaisten toimintakyvystä. Koko maailman mittakaavassa luvut ovat kansallisesti poikkeuksellisen edustavia. Tytöistä 26 prosenttia juoksee 3,29 tai vähemmän ja 42 prosenttia 5,21 tai enemmän. Pitemmän ajan kuin 4,41 juosseiden määrä on laskenut edellisestä vuodesta kolmella prosentilla (35 % . Ilahduttavaa on, että sekä tytöissä että pojissa löytyy yli kymmenen minuuttia juoksevia, pojissa hieman enemmän. Tässä tuloskoonnissa keskityn uusimpien tulosten (2019) vertailuun edellisen vuoden (2018) tulosten kanssa. Viidesluokkalaisilla pojilla alin raja-arvo on tyttöjä korkeampi (< 3,58). Kahdeksasluokkalaisten kestävyystulokset näyttävät vakiintuneilta, sillä kahden vuoden ajalla muutoksia ei juurikaan ole tapahtunut. Edellisestä mittauskerrasta tämän raja-arvon alle jäävien tyttöjen määrä on lisääntynyt neljällä prosentilla. Tulokset osoittavat, että vaikka ensimmäiset viivat juostaan suhteellisen rauhalliseen tempoon, niin viidennen luokan tytöistä 39 prosentilla juoksuaika on 3 minuuttia 15 sekuntia tai heikompi. Opetuksen järjestäjillä on ollut velvollisuus toteuttaa mittaukset ja tallentaa tulokset valtakunnalliseen tietokantaan parhaaksi katsomallaan tavalla. 32 %). Lisäksi Etelä-Suomen lapset ja nuoret ovat itäja pohjoissuomalaisia ikätovereitaan paremmassa kestävyyskunnossa. Opetussuunnitelman lisäksi Move! -tuloksia hyödynnetään kouluterveydenhuollon organisoimissa laajoissa terveystarkastuksissa. Edelliseen vuoteen verrattuna poikien tuloksissa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Osallistujamäärät kuitenkin paljastavat, että aivan kaikki eivät mittauksiin ole osallistuneet. Kestävyystulokset eivät ilahduta Kestävyyden mittarina käytössä on 20 metrin viivajuoksu. Jos juoksuaikaa verrataan 12 minuutin Cooper-juoksutestiin, vain muutama saavuttaa 12 minuutin juoksuKuva: Jouko Kokkonen. Move! kartuttaa arvokasta trenditietoa Move! eli fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä on luotu työkaluksi, jonka avulla voidaan huolehtia lasten ja nuorten fyysisestä toimintakyvystä. Ylimmän raja-arvon (7,22 >) saavuttaa 36 prosenttia. Yli kymmenen minuutin juosseita on kuitenkin vain muutama. Kaikki kahdeksasluokkalaiset tekivät mittaukset ensimmäisen kerran vuonna 2018. Vuonna 2016 käyttöönotettu valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelma (2014) sitoi Move! -mittaukset osaksi viidennellä ja kahdeksannella luokalla tapahtuvaa liikunnan opetusta. Lihaskunnossa näkyy sen sijaan merkkejä paremmasta. Mediaanitulokset ja jakaumat ovat hyvin samanlaisia, joten mittausosio vaikuttaa toimivalta. Sen alle jää 42 prosenttia pojista. Tämä luku ei kata kaikkia erityistä tukea tarvitsevien viidennen ja kahdeksannen luokan oppilaita. Sovelletusti mittaukset suorittaneita oppilaita oli noin 700. Kestävyyskunto on heikentynyt viidesluokkalaisilla ja on kahdella viidestä vaatimaton
Mediaanit eivät ole muuttuneet kahden vuoden aikana (tytöillä 8,7 m ja pojilla 9,5 m). Poikien raja-arvot ovat korkeammat kuin tytöillä, mutta silti sama positiivinen muutos on havaittavissa: alimman raja-arvon alle (<31 krt) jää vien osuus on vähentynyt kahdella prosentilla (34 % . Lisäksi ylimmän raja-arvon (8,8 m >) ylittäneiden määrä on lisääntynyt (47 % . Pojilla alarajan (< 9,0 m) alle olisi jäänyt 10 prosenttia ja ylärajan (10,1 m >) olisi saavuttanut 48 prosenttia. Sen vuoksi tästä osiosta on mahdollista tehdä vertailuja vuonna 1999 (Nupponen 2018) julkaistujen viitearvojen kanssa. Mittaussuoritukselle rytmiä antava ääninauha loppuu 80 toiston jälkeen. Kuvioissa on sekä viidesluokkalaisilla että kahdeksasluokkalaisilla selvästi muusta jakaumasta poikkeava piikki tässä kohtaa. Etunojapunnerruksissa vinoja jakaumia Etunojapunnerrukset kertovat ylävartalon voimasta ja kehon hallinnasta. Prosenttiosuuksien erot osoittavat tulosten heikentyneen merkittävästi. Viidesluokkalaisista tytöistä kaksi vuosikymmentä sitten alle 7,2 m loikkaavia oli 12 prosenttia ja enemmän kuin 8,1 metriä loikki 48 prosenttia. Pojilla näkyy sama trendi: alle 13 etunojapunnerruksen jäävien määrä on laskenut kahdella prosentilla (28 % . Viidesluokkalaisten poikien tavoin myös kahdeksasluokkalaisten poikien jakauma on vino, mutta 0–5 kertaa punnertavien määrä on enää noin 2 000 oppilasta. Alimmaiseen raja-arvoon (< 15 krt) jää 23. Kahdeksasluokkaisilla vertailu aikaisempiin prosenttitaulukoihin osoittaa, että tyttöjen nykyisen alimman raja-arvon alle (< 7,8 m) jää 22 ja ylärajan (8,8 m >) ylittävien vertailuprosentti on 42 (Nupponen 2018, 267). Mediaanit ovat vakiintuneet (tytöillä 27 krt ja pojilla 22 krt). 25%) ja ylärajan (31 krt >) saavuttaneiden määrä on kasvanut (39 % . 20 %). Tämä antaisi aihetta olettaa, että nämä maksimisuorituksia tekevät oppilaat ovat tavoitteellisesti harjoittelevia lapsia ja nuoria. Cooper-testi juostaan koko matkan ajan, jatkuvana suorituksena yhteen suuntaan ja suorittaja määrittää juoksuvauhdin itse. 49%). Tyttöjen alarajan (< 19 krt) alle jäävien määrä on vähentynyt (26 % . Ylävartalon kohotuksen jakaumakuviot paljastavat kiinnostavan ilmiön. Aikaisempiin vuosiin verrattuna tuloksissa ei ole muutosta. 40 %). Tänä päivänä kahdeksasluokkalaisten tyttöjen tulokset ovat parempia kuin 1990-luvulla (Nupponen 2018). Jakauma on jakautunut normaalisti, minkä vuoksi erilaiset raja-arvot tytöille ja pojille ovat perusteltuja. Kahdeksannella luokalla tyttöjen tuloksissa on varovaisia viitteitä tulosten parantumisesta, sillä alimman raja-arvon alle (< 7,8 m) jäävien määrässä on yhden prosentin lasku (21 % . Poikien tulokset jäävät sen sijaan selvästi aikaisemmasta tasosta. Vauhdittoman viisiloikan tulosten taso vakiintunut Viidennen luokan tyttöjen ja poikien vauhdittoman viisiloikan tulokset eivät ole muuttuneet. Heitto-kiinniotossa välimatkaa voisi pidentää Heitto-kiinniottoyhdistelmä mittaa käsittelytaitoja eli taitoa heittää ja ottaa kiinni palloa. Tämä antaa aihetta harkita viitearvojen tai punnerrustekniikan uudelleen arviointia, sillä Move!-mittausten yksi peruslähtökohdista on käyttää osioita, joista kaikilla olisi mahdollisuus saada muu kuin nollatulos (Jaakkola ym. 2012). Tätä vatsalihasosiossa vähintään 43 kohotusta jaksaa tehdä 30 prosenttia sekä tytöistä että pojista. Suoraa vertailua ei kuitenkaan voi tehdä, koska viivajuoksu edellyttää erilaista, esimerkiksi juoksuleikeille ja pallopeleille tyypillistä juoksemisen tapaa; vauhti kiihtyy mittauksen edetessä. Tämä on kaksi prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna ja vastaavasti ylimmän raja-arvon ylittävien (42 krt >) oppilaiden määrä on lisääntynyt kolmella prosentilla (36 % . Onnistunut suoriutuminen edellyttää riittäviä havaintomotorisia taitoja, kuten oikeanlaista voiman käyttöä suhteessa heittoetäisyyteen ja oman liikkumisen suhteuttamista pallon lentorataan.. Sen sijaan kahdeksasluokkalaisilla tulokset osoittavat myönteistä kehitystä. Kahta viimeistä mittausvuotta vertailtaessa, tyttöjen alimman raja-arvon alle (< 24 krt) jää 26 prosenttia. 41%). Kahdeksasluokkalaisten etunojapunnerrusten tulokset kertovat myönteisestä kehityksestä. Näitä maksimisuorituksia on viidesluokkalaisilla tytöillä ja pojilla sekä kahdeksasluokkalaisilla tytöillä reilut 2 000, kahdeksasluokkalaisilla pojilla 4 000. Pojat punnertavat polvet irti maasta. Viidesluokkalaisista tytöistä 41 ja pojista 43 prosenttia jaksaa tehdä enintään 26 kohotusta. Vauhditon viisiloikka on kuulunut myös Koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaristoon (Nupponen, Soini & Telama 1999; Nupponen 2018). Viidesluokkalaisten tyttöjen ja poikien tulokset eivät ole juuri muuttuneet. Alimman raja-arvon (<5 krt) alle jää 20 prosenttia ja ylimmän raja-arvon (18 krt >) saavuttaa 48 prosenttia pojista. Pojilla vastaavat luvut ovat (< 7,5 m) 44 prosenttia ja (8,4m >) 25 prosenttia. 32%) ja ylimmän raja-arvon (57 > krt) ylittävien määrä on lisääntynyt kahdella prosentilla (32 % . Sekä tyttöjen että poikien mediaaniluvut ovat samat ja ne ovat myös pysyneet samoina (7,7 m). Pojilla vastaavat vertailuluvut olivat (< 7,5 m) 16 prosenttia ja (8,4 m >) 42 prosenttia (Nupponen 2018, 258 ja 264). 34%). Jakaumien ja mediaanilukujen samankaltaisuus antaa aiheen kriittisesti pohtia, tulisiko viidesluokkalaisten tyttöjen ja poikien raja-arvoja tarkistaa ja mahdollisesti yhtenäistää. Poikien jakauma on alkupäästään vino, mikä tarkoittaa sitä, että lähes 4 000 viidesluokkalaista poikaa punnertaa vain 0–5 kertaa. 26 %) ja yli 27 punnerrusta saavuttavien määrä on lisääntynyt kolmella prosentilla (37 % . Alimman raja-arvon alle (< 7,2 m) jää 31 prosenttia ja ylimmän raja-arvon (8,1 >) saavuttaa 34 prosenttia tytöistä. Tyttöjen viitearvot on annettu punnerruksille polvet maassa. Mediaanitulos on pysynyt sekä tytöillä (25 krt) että pojilla (17 krt) samana kahden viime vuoden aikana. 39 %). Pojilla yhden prosentin muutos on molemmissa (<9,0 m ja 10,1 m >) saman suuntainen. Lisäksi hajontajakauma on hyvin symmetrisesti ja normaalisti jakautunut. L I I K U N TA & T I E D E 1 2 2 1 5 ajan. Ylimmän raja-arvon saavuttaa (26 krt >) 88 prosenttia tytöistä. Keskivartalon voimaa harjoitellaan Ylävartalon kohotus -osio mittaa keskivartalon lihasvoimaa sekä taitoa hallita oman kehoa
Fyysisen kunnon mittaaminen koululaitoksessa. 2018. & Kallinen, M. Kahdeksasluokkalaisilla sekä tytöillä että pojilla tulos on parantunut niukasti (1–2 %) edellisvuoteen verrattuna. Tulosten tulisi havahduttaa niin kouluissa, kouluterveydenhuollossa kuin kunnissakin poikkihallinnolliseen yhteistyöhön tarkastelemaan seikkoja, jotka vaikuttavat oman alueen lasten ja nuorten tuloksiin. Huomionarvoista on myös se, että esimerkiksi vahvoilla pesäpallopaikkakunnilla heitto-kiinniotto -osion tulokset ovat huomattavasti muita alueita paremmat. Arja Sääkslahti, LitT, Dosentti Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto arja.saakslahti@jyu.fi LISÄTIETOA Opetushalllitus, vuosittaiset valtakunnalliset Move! -tuloskoosteet. 1 6 L I I KU N TA & T I E D E 1 2 2 Viidesluokkalaisilla tytöillä tulokset näyttävät vakiintuneen. & Iivonen, S. Nupponen, H., Soini, H., Telama, R. %) ja ylärajan (16 >) ylittäneitä on kaksi prosenttia enemmän. Kahdeksasluokkalaisten tuloksissa näkyy myönteistä muutosta. Kehon luonnollinen liikkuvuus herättää huolta Erilaisia koululaisten fyysisen toimintakyvyn kenttätestejä vertailtaessa Move! kiinnittää huomiota muita enemmän liikkuvuuteen. 2018. Teoksessa Keskinen, K.L., Häkkinen, K. Nykyaineistojen yhdistäminen aikaisemmin kerättyihin aineistoihin auttaisi myös vastaamaan kaikkia kiinnostavaan kysymykseen: miten nykylasten ja -nuorten tulokset suhteutuvat muutaman vuosikymmenen takaisiin tuloksiin. Peruskoululaisten fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä. www.oph.fi/fi/move Kuntakohtaiset Move! -tulokset: liikuntaindikaattorit.fi LÄHTEET Nupponen, H. & Kallinen, M. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura, 250-269. Alarajan (< 8 krt) alle jää 37 prosenttia ja ylärajaan yltää (14 >) 29 prosenttia, eikä muutoksia esimerkiksi mediaanissa ole tapahtunut (tytöillä 10 krt ja pojilla 12 krt). Tutkimuskäytössä oppilaan muihin hyvinvointitietoihin liitettynä Move! -tuloksista ja erityisesti niiden muutoksista olisi mahdollista tehdä syvällisempää analyysiä esimerkiksi eri tekijöiden yhteyksistä ja pitkittäisvertailuista. Move! – fyysisen toimintakyvyn mittaaminen koulujen perusopetuksessa. Kyykistysmittaus kertoo pohjelihasten ja rintalihasten venyvyydestä. Olkapään liikkuvuus -osion tulokset paljastavat selvän eron oikean ja vasemman puolen välillä. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura, 270–277.. & Pietilä, M. Viidesluokkalaisista tytöistä 17 ja kahdeksasluokkalaisista 11 prosenttia ei onnistu suorittamaan tehtävää. Oikea kyynärpää ylhäällä -asennossa ei saa vasemmalla kädellä alakautta kiinni oikean käden sormista viidennen luokan tytöistä kuusi ja kahdeksannen luokan tytöistä neljä prosenttia. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Move! -mittauksista voisi olla myös muuhunkin. 2012. Neljän liikkeen avulla seurataan runsaan istumisen ja pitkäaikaisen staattisen lihasjännityksen seurauksena kehittyviä lihaskireyksiä ja liikerajoitteita. Jaakkola, T., Sääkslahti, A., Liukkonen, J. (toim.) Fyysisen kunnon mittaaminen – käsija oppikirja kuntotestaajille. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 118. Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. Viidesluokkalaisista pojista tämä ei onnistu 15 prosentilla ja kahdeksasluokkalaisista 10 prosentilla. Tähän mennessä Move! -tulokset ovat paljastaneet merkittäviä alueellisia eroja, sillä Etelä-Suomen nuorilla on parempi kestävyyskunto kuin ikäisillään pohjoisessa tai idässä. (toim.) Fyysisen kunnon mittaaminen – käsi-ja oppikirja kuntotestaajille. Tytöillä tulokset ovat pysyneet samoina: molempina vertailuvuosina molemmissa ikäluokissa alaselän ojentaminen täysistunnassa jää onnistumatta vain kuudella prosentilla oppilaista. Tyttöjen alimman raja-arvon (< 11 krt) alle jääviä on kaksi prosenttia vähemmän (33 % . Sääkslahti, A., Jaakkola, T., Iivonen, S., Huotari, P. Mediaanitulokset ovat pysyneet samoina (tytöillä 14 krt ja pojilla 15 krt), mutta sekä tyttöjen että poikien jakauma on yläpäästään vino, joten heitto-kiinniottoyhdistelmässä voisi harkita heittoetäisyyden pidentämistä. Poikien tilanne näyttää suorastaan huolestuttavalta: viidesluokkalaisista kolmasosa (31 %) ja kahdeksasluokkalaisista neljäsosa (22%) ei onnistu tekemään liikettä luonnollista liikelaajuutta kuvaavien kriteerien mukaisesti. Myönteinen muutos kertonee siitä, että opettajat ovat hyödyntäneet Move! -mittausten tarjoamia mahdollisuuksia opettajan pedagogisena työkaluna. Poikien jakauma on yläpäähän vino, joten mittausosiossa heittoetäisyyttä pidentämällä jakauman muoto saattaisi korjautua. Näissä tuloksissa on 1–2 prosentin muutos aikaisempaan. Tietoa opetuksen ja johtamisen tueksi Yhteenvetona nykyoppilaiden fyysisen toimintakyvyn trendeistä voidaan todeta, että viidesluokkalaisten tuloksissa on lievää heikkenemistä, mutta kahdeksasluokkalaisten tuloksissa on nähtävissä pieniä myönteisiä edistymisen merkkejä. Sama ilmiö näkyy pojilla: kaksi prosenttia vähemmän alarajan alle ja kolme prosenttia enemmän ylärajan ylittäneitä. 1999.Koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaaminen. Kun samaa liikettä tarkastellaan toisin päin, eli vasen kyynärpää ylhäällä, tulokset näyttävät huomattavasti heikommalta. He ovat onnistuneet motivoimaan oppilaitaan fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen. 2014. Vuoteen 2018 verrattuna muutos on pieni, yhdestä kahteen prosenttia. Helsinki: Opetushallitus. Molempien luokkatasojen tytöistä yhdeksän prosenttia ja pojista 15 prosenttia ei saa tehtyä kyykistysliikettä kriteerien mukaisesti. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Teoksessa Keskinen, K.L., Häkkinen, K. Move! -mittaukset paljastavat, että alaselän ojennus täysistunnassa ei onnistu viidesosalla (19 %) viidesluokkalaisista pojista ja 26 prosentilla kahdeksasluokkalaista. Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteellinen tiedekunta
Tutkimukseen osallistui 68,1 prosenttia kutsutuista täyttämällä lomaketietoja. Tulokset ennustavat lupaavasti, että maailman terveysjärjestön WHO:n vuoteen 2025 asettama tavoite pienentää terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien osuutta väestöstä on mahdollista saavuttaa (WHO 2018; Wennman, Borodulin & Jousilahti 2019). Etenkin nuoret aikuiset harrastavat säännöllisesti kuntoliikuntaa. Vuonna 1982 noin 80 prosenttia miehistä ja lähes 90 prosenttia naisista kertoi, ettei harrasta vapaa-ajallaan reipasta tai raskasta kuntoliikuntaa. Tutkimukseen osallistuneet edustavat manner-Suomessa asuvaa aikuisväestöä. 2019; Borodulin & Wennman 2019; Wennman, Pietilä, Rissanen, Valkeinen, Partonen, Mäki-Opas, Borodulin 2019). Aiem pien aikasarja-analyysien mukaan erityisesti aikuisväestön vapaa-ajan liikunta on yleistynyt. L I I K U N TA & T I E D E 1 2 2 1 7 L Liikuntaa on jo pitkään Suomessa seurattu osana laajoja väestötutkimuksia (Borodulin, Tolonen, Jousilahti, et al. FinTerveys 2017: Liikuntaan käytetty aika lisääntynyt Näin tutkimus tehtiin THL:n FinTerveys 2017 -tutkimus (Borodulin & Sääksjärvi 2019) toteutettiin kutsumalla 10 305 aikuisikäis tä (18 vuotta täyttäneitä) terveystarkastukseen, jonka avulla selvitettiin aikuisväestön terveyttä ja hyvinvointia ja niihin liittyviä tekijöitä. Tiedot liikunnasta ja istumisesta kerättiin kyselylomakkein. Ku va : An te ro Aa lto ne n Kävely ja kotityöt liikuttavat FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan suomalaisia ympäri vuoden. Liikemittari jaettiin 940 osallistujalle, joista 97 prosentille kertyi ainakin kymmenen tuntia mittausta vähintään neljänä päivänä. Tuoreimman työikäisiin (25–64-vuotiaat) rajatun aikasarja-analyysin mukaan sekä vapaa-ajallaan riittämättömästi liikkuvien määrä että riittämätön kokonaisaktiivisuus ovat laskeneet systemaattisesti (Wennman, Borodulin & Jousilahti 2019). 2018; Borodulin & Sääksjärvi 2019). Kokonaisuudessaan liikuntaan käytetty aika on kasvussa.. Vastaavat luvut vuonna 2017 olivat miehillä 67 ja naisilla 73 prosenttia. Tässä artikkelissa kuvataan FinTerveys 2017 -tutkimuksen uusimpia liikuntatuloksia (Wennman, Borodulin & Jousilahti. Liikuntamuotoja kysyttiin erillisellä lomakkeella terveystarkastuksessa, jonka palautti 5 337 henkilöä. Liian vähän liikkuvien määrä näyttää olevan laskussa. 2016). Fyysinen aktiivisuus työmatkoilla ja työn ruumiillinen kuormittavuus ovat vähentyneet (Borodulin, Harald, Jousilahti et al. Osajoukolle tehtiin seitsemän vuorokauden pituinen liikemittariseuranta ranteessa pidettävällä ActiGraph GT9X Link -mittarilla (Wennman, Pietilä, Rissanen, Valkeinen, Partonen, Mäki-Opas, Borodulin 2019). Lisäksi 58,4 prosenttia kutsutuista osallistui terveystarkastukseen
Koko väestö Nuoret aikuiset (18–29-vuotiaat) miehet naiset miehet naiset Viisi yleisimmin raportoitua liikuntamuotoa talvikaudella* 1. kävely 54% (51–57%) portaiden nousu 67% (65–69%) kävely 53% (41–65%) kävely 73% (63–81%) 3. Aikuisväestön (yli 18-vuotiaat) terveysliikuntasuosituksiin (Liikunta. Taulukko 1. kävely 44% (41–47%) kävely 63% (60–65%) kävely 44% (33–56%) kävely 70% (61–77%) 3. kodin siivoaminen ja kunnostaminen 23% (21–26%) pyöräily 36% (34–38%) pyöräily 37% (27–49%) kodin siivoaminen ja kunnostaminen 41% (31–51%) 5. 1 8 L I I KU N TA & T I E D E 1 2 2 Kun verrataan fyysisen kokonaisaktiivisuuden määrää suhteessa Käypä hoito -kestävyysliikuntasuosituksiin, vuonna 2012 riittämättömästi liikkui 51 prosenttia työikäisistä miehistä ja 52 prosenttia työikäisistä naisista. kodin siivoaminen ja kunnostaminen 21% (18–23%) kuntosalija voimaharjoittelu 17% (14–19%) palloja mailapelit 25% (15–38%) kuntosalija voimaharjoittelu 36% (27–46%) 5. Erityisesti kuntosalija voimaharjoittelu on suosittua tässä ikäryhmässä. Tästä ikäryhmästä vain 13 prosenttia miehistä ja 9 prosenttia naisista ylsi terveysliikuntasuosituksiin kestävyysja lihaskuntoliikunnassa. Käypä hoito -suositus 2016) ylsi 39 prosenttia miehistä ja 34 prosenttia naisista. Vuonna 2017 sekä miehistä että naisista 41 prosenttia liikkui liian vähän. Viisi yleisimmin raportoitua liikuntamuotoa talvija kesäkaudella aikuisväestössä FinTerveys 2017 -tutkimuksessa. (Borodulin & Wennman 2019) Liikuntamuotojen kirjo laaja – kävely ykkönen Aikuisten suosituin liikuntamuoto on kävely (Borodulin & Wennman 2019; taulukko 1). portaiden nousu 65% (63–68%) kävely 69% (67–71%) portaiden nousu 72% (58–82%) portaiden nousu 79% (70–86%) 2. pihaja puutarhatyöt 16% (14–18%) pihaja puutarhatyöt 11% (10–13%) pyöräily 19% (11–29%) voimistelu, tanssi ja muu ryhmäliikunta 14% (9–21%) Viisi yleisimmin raportoitua liikuntamuotoa kesäkaudella* 1. Miehistä lihasvoimaharjoittelua harrastaa talvella 21 prosenttia ja kesällä 19 prosenttia useita kertoja viikossa. Iäkkäämmät saavuttivat terveysliikuntasuositukset harvemmin kuin nuoret. pyöräily 28% (25–30%) kodin siivoaminen ja kunnostaminen 45% (43–48%) kuntosalija voimaharjoittelu 40% (30–52%) pyöräily 44% (35–55%) 4. Kävelyä raportoi harrastavansa useasti viikossa tai jopa päivittäin kaksi kolmannesta naisista ja joka toinen mies. kuntosalija voimaharjoittelu 21% (19–24%) kodin siivoaminen ja kunnostaminen 44% (42–47%) kuntosalija voimaharjoittelu 41% (30–52%) kodin siivoaminen ja kunnostaminen 41% (31–51%) 4. Nuorilla naisilla vastaavat luvut olivat talvikaudella 17 ja kesäkaudella 14 prosenttia. kuntosalija voimaharjoittelu 19% (17–22%) pihaja puutarhatyöt 31% (29–34%) hölkkä ja juoksu 22% (13–34%) kuntosalija voimaharjoittelu 34% (25–44%) *3 kertaa viikossa tai useammin kutakin liikuntamuotoa harrastavien osuudet (% ja niiden 95 %:n luottamusvälit) väestössä.. Moni nuori aikuinen (18–29-vuotiaat) harrastaa vapaa-ajallaan kuntoliikuntaa: miehistä 59 prosenttia ja naisista 44 prosenttia (taulukko 1). portaiden nousu 63% (61–66%) portaiden nousu 67% (64–69%) portaiden nousu 67% (54–78%) portaiden nousu 79% (69–86%) 2. Yli 80-vuotiaat harrastivat vähiten liikuntaa. Muita suosittuja kuntoilumuotoja olivat kuntosalitai voimaharjoittelu ja pyöräily etenkin kesäisin. Kestävyysliikunnan suosituksen täytti 55 prosenttia miehistä ja 52 prosenttia naisista
Ikäihmisistä yli 80-vuotiaat harrastavat vähiten säännöllistä liikuntaa. Geneva: World Health Organization; 2018. Naisilla vastaavat luvut olivat kaksi prosenttia sisällä ja kolme prosenttia ulkona. 2019. & Jousilahti P. & Sääksjärvi K. Sen sijaan nuorimmilla, 25–34-vuotiailla miehillä ja naisilla, fyysinen aktiivisuus nousi päivän aikana kohti illan tunteja (Wennman ym. Katja Borodulin, FT, dosentti Toimialapäällikkö Ikäinstituutti katja.borodulin@ikainstituutti.fi Heini Wennman, FT Erikoistutkija THL heini.wennman@thl.fi LÄHTEET Borodulin K., H. Liikuntaan ohjaaminen on vähäistä Suomessa (Borodulin & Wennman 2019). Yli 75-vuotiaiden ryhmässä sekä miehet että naiset saavuttivat fyysisen aktiivisuuden huipputason jo aamun aikana, jonka jälkeen aktiivisuustaso laski tasaisesti kohti iltaa. Käypä hoito -suositus. Liikunta-aktiivisuus putoaa eniten siirryttäessä 70–79-vuotiaista 80 vuotta täyttäneiden ryhmään. On kuitenkin huomattava, että 80 vuotta täyttäneet miehet ja naiset osallistuvat muita ikäryhmiä useammin säännölliseen tanssi-, voimistelutai ryhmäliikuntaan. Tutkimuksesta tiiviisti 30/2019. Liikuntamuotojen vuodenaikaisvaihtelu ja alueellinen vaihtelu ovat yllättävän pieniä. Poikkeuksia ovat vesiliikunta, pihaja puutarhatyöt sekä tanssiliikunta. Tilastoraportti 48/2019, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Vapaa-ajan liikunta ja fyysinen aktiivisuus lisääntyvät Suomessa WHO:n tavoitteen mukaisesti. Sci Rep. Miehistä 22 prosenttia ja naisista 20 prosenttia kertoi, että perheenjäsen oli kehottanut lisäämään liikuntaa. Borodulin K., Harald K., Jousilahti P., et al. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. (eds.). Suosituimpia hyötyliikuntamuotoja ovat portaiden nouseminen sekä kodin siivoaminen, kunnostaminen ja ylläpitäminen. Int J Epidemiol. Yli 75-vuotiaat ovat fyysisesti aktiivisimmillaan jo aamusta. Cohort Profile: The National FINRISK Study. Tyypillisimmin kehotuksen antoivat perheenjäsenet tai terveydenhoitaja. FinHealth 2017 Study Methods. Hyötyliikuntamuodot ovat ilahduttavan suosittuja myös hiukan vanhemmissa ikäryhmissä. Global action plan on physical activity 2018–2030: more active people for a healthier world. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-343-381-6 WHO. Alle 65-vuotiailla osallistujilla naisten päivittäinen fyysinen aktiivisuus oli korkeampi kuin miesten. Terveydenhoitajalta kehotuksen oli saanut 11 prosenttia sekä miehistä että naisista. Gender, age and socioeconomic variation in 24-hour physical activity by wrist-worn accelerometers: the FinHealth 2017 Survey. Pihaja puutarhatyössä vietetään myös runsaasti aikaa. Finnish Institute for Health and Welfare. Wennman H., Borodulin K. L I I K U N TA & T I E D E 1 2 2 1 9 Hyötyliikuntaa tutkimukseen osallistujat raportoivat niin ikään hyvin usein (taulukko 1). Naiset puolestaan harrastavat kesällä enemmän juoksua, vesiliikuntaa, kävelyä ja pihaja puutarhatöitä kuin talvella. Miehet harrastavat talvella harvemmin säännöllistä kävelyä tai vesiliikuntaa kuin kesällä. Eläkeikäiset ovat muuta väestöä vähemmän aktiivisia lähes kaikissa liikuntamuodoissa. April, 2019: 9. kaypahoito.fi Borodulin K. Borodulin K. Ikääntyvillä liikunta vähenee Liikuntamuotojen säännöllistä harrastamista talvija kesäkaudella vähintään kolme kertaa viikossa tutkittiin sukupuolittain, alueittain sekä ikäryhmittäin (Borodulin & Wennman 2019). Aikuisväestön liikunta Suomessa – FinTerveys 2017 -tutkimus. & Wennman H. Terveyspalveluita vaatineita tapaturmia edeltävän 12 kuukauden aikana oli tapahtunut viidelle prosentille miehistä sekä sisäettä ulkoliikunnassa. Time trends in physical activity from 1982 to 2012 in Finland. 2019). Suurin osa miehistä (65 %) ja naisista (67 %) ei ollut saanut kehotusta lisätä liikuntaa terveyssyistä. 2016;26(1):93–100. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. Helsinki. Sen sijaan 25–34-vuotiailla miehillä ja naisilla aktiivisuus nousi päivän aikana kohti illan tunteja.. Suurimmat liikunta-aktiivisuuden vaihtelut löytyvät ikäryhmien väliltä. Liikunta. Helsinki, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 09.01.2020). Saatavilla internetissä: www. Tolonen H., Jousilahti P., et al. Liikemittarin kertomaa: naiset miehiä aktiivisempia Osalle FinTerveys 2017 tutkimuksen osallistujia tehtiin seitsemän vuorokauden mittainen liikemittariseuranta, josta arvioitiin vuorokauden kokonaisaktiivisuutta (Borodulin & Sääksjärvi 2019; Wennman ym. http:// urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121748601 Wennman H., Pietilä A., Rissanen H., Valkeinen H., Partonen T., Mäki-Opas T., Borodulin K. 2018, 47(3):696–696i. Kuntoliikunnassa tapahtuu tapaturmia yleisemmin miehille kuin naisille (Borodulin & Wennman 2019). Report 17/2019. Pyöräilyssä havaittiin selvin ero talvija kesäkauden välillä: talvella aikuiset pyöräilevät vähemmän aktiivisesti. Scand J Med Sci Sports. 2019)
Yhdysvalloissa ei ole ainoastaan hankaluuksia rekrytoida opettajia, vaan myös suuria haasteita pitää heidät työssään. Tosiasiassa tämä ei enää pidä paikkaansa, mutta vanhemmat ja perheenjäsenet muistelevat opettamisesta kiinnostuneille aikaa, jolloin opetustyön saaminen oli vaikeaa. Tietoa opinto-ohjelmista ei ole laajamittaisesti kerätty, eikä julkaistu. Marraskuussa 2019 vierailin Jyväskylän yliopistossa tutustumassa suomalaiseen liikunnanopettajakoulutukseen, kouluihin ja opetukseen. Laadukkaiden koulutusohjelmien tarjoaminen ja kehittäminen olisi tärkeää, mutta sen sijaan monet osavaltiot ovat pyrkineet ratkaisemaan opettajapulan vain laskemalla kelpoisuusvaatimuksia. On olemassa myös vaihtoehtoisia tapoja saada opettajalisenssi. Tämä tuottaa opettajia, joilla on vähemmän opetuskokemuksia ja taitoja selvitä oppilaiden kanssa. Tutkinnon suorittaneilla on takanaan paljon opetusharjoittelua kenttäkouluissa ja heitä on koulutettu ymmärtämään oppimisen yksilöllisyys ja monimuotoisuus. On vaikea edes tietää, missä kaikkialla liikunnanopettajakoulutuksen opinto-ohjelmia on. Yhdysvalloissa yli puolet vanhemmista ei halua lapsensa menevän julkiseen kouluun. Opettajat, joilla on yli 20 vuoden työkokemus, voivat ansaita yli 90 000 dollaria vuodessa. Osavaltiot johtavat omaa koulutuspolitiikkaansa, eikä Yhdysvalloissa ole perusopetuksessakaan yhtä kansallista opetussuunnitelmaa. Masonin yliopistossa olemme aloittaneet selvitystyön, jossa olemme toistaiseksi löytäneet Yhdysvalloista 430 opettajanpätevyyteen todennäköisesti varsin erilaisten opintojen jälkeen johtavaa liikunnanopettajien koulutusohjelmaa. Opettajankoulutuksen opiskelijamäärät ovat laskeneet 1970-lukuun verrattuna noin puoleen, mikä koskee suurinta osaa Yhdysvaltojen opettajakoulutusohjelmia. Myös opetuksen julkinen tuki on vähentynyt. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja Yhdysvalloilla näyttäisi olevan edessään suurin opettajapula, mitä on koettu ainakaan viimeisimmän neljän vuosikymmenen aikana. Myöskään erilaisten opettajankoulutusohjelmien tarkastelu ei ole helppoa. Asiat eivät kuitenkaan ole yhtä hyvin kaikkialla Yhdysvalloissa. Monet suunnitelmat laaditaan paikallistasolla, joten naapurikunnissa voidaan opettaa eri asioita. 2 L I I KU N TA & T I E D E 1 2 2 Toimin apulaisprofessorina yhdysvaltalaisessa George Mason -yliopistossa, jossa opetan terveystietoa ja liikuntaa tuleville opettajille. Siihen, miksi nuoret eivät hakeudu opettajankoulutukseen on useita syitä. Se on Virginian suurin tutkimukseen keskittyvä yliopisto, jonka opiskelijamäärä on lähes 37 000. Samaan aikaan väestö on kasvanut 130 miljoonalla. Opettajaksi opiskelevia oli 1970-luvulla Näin maailmalla Opettajankoulutuksen haasteita ja mahdollisuuksia valtameren takana vuosittain noin 200 000, vuonna 2019 tämä luku on 100 000. Esimerkiksi Virginiassa Eastern Mennonite -yliopistosta valmistuu yksi opettaja vuosittain. Liikunnanopettajakoulutuksen hakijamääriin vaikuttaa se, että monet eivät pidä liikuntakasvatusta erityisen trendikkäänä tieteenalana. Näillä aloilla opiskelijamäärät nousevat nopeasti, mutta toistaiseksi on vähän tietoa siitä, miten ja mihin valmistuneet työllistyvät tai miten he pysyvät alalla. Monet nuorista ajattelevat ammatin olevan alipalkattu ja pitävät työnsaantimahdollisuuksia heikkoina. Masonissa opettajaksi opiskelevat saavat koulutusta esimerkiksi opetussuunnitelmamalleista, opetusmenetelmistä, arvioinnista ja toimintatutkimuksesta. Jokainen Masonissa liikunnanopettajaksi valmistunut saa tällä hetkellä työpaikan. Yksistään Virginiassa puuttui lukuvuoden 2017–2018 alussa tuhat opettajaa eri kouluista. George Mason -yliopisto sijaitsee Washingtonin lähellä. Toistaiseksi ei vielä tiedetä, miten tämä tulee vaikuttamaan opetuksen laatuun ja oppimistuloksiin.. Yleistä on, että nämä opettajat myös luopuvat ammatistaan ensimmäisten työvuosien aikana. Lisäksi 44 prosenttia opettajista jättää ammatin viiden ensimmäisen vuoden aikana. Urheilusta kiinnostunut nuori hakeutuu usein opiskelemaan pääaineena mieluummin liikuntatieteitä tai kinesiologiaa, jotka kuuluvatkin Yhdysvaltojen nopeimmin kasvaviin tieteenaloihin. Koulutukseen hakevien ja sieltä valmistuvien opettajien lukumäärä vaihtelee suuresti yliopistosta toiseen. Opin paljon suomalaisesta opettajankoulutuksesta ja olen voinut peilata kokemaani työkenttääni Yhdysvalloissa. Yliopisto tarjoaa yli 210 erilaista opinto-ohjelmaa, jotka johtavat kandidaatin, maisterin tai tohtorin tutkintoon. Lisäksi Virginia on vain yksi niistä 49 osavaltiosta, joissa voi kouluttautua liikunnanopettajiksi (Nevadalla ei ole ohjelmaa). Uskon, että ohjelmastamme valmistuu opettajia, jotka pystyvät hoitamaan työnsä hyvin ja laadukkaasti. Masonista valmistuu 14–20 opettajaa vuodessa. Ilman maisterintutkintoa aloittava uusi opettaja saa 45 000 dollarin vuosipalkan. Kaikissa osavaltiossa opettajien palkkaus ei ole näin hyvällä tasolla. Esimerkiksi Arizonassa opettajat ovat lakkoilleet ja vaatineet 20 prosentin palkankorotusta. Niin sanotut online-yliopistot kouluttavat opettajia lähinnä verkkokursseilla. George Mason on yksi 21:stä Virginian yliopistosta, jossa voi opiskella liikunnanopettajaksi. Keskimääräinen opettajan palkka Virginiassa kestää hyvin vertailun muihin aloihin. Tutkinnon suoritettuaan opettaja saa noin 5 000 dollarin palkankorotuksen