Liikunta & TIEDE 56 1/ 19 • 8 eu ro a HÄIRINTÄ JA KIUSAAMINEN LIIKUNNASSA NÄIN SUOMALAISET ISTUVAT TUTKIMUSARTIKKELIT 2018 – OSA II KOULU – VAHVA LASTEN LIIKUNNAN EDISTÄJÄ
4 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 LIITU 2018 -TUTKIMUS: Liikunnan merkitysten kirjo on kaventunut
Tässä artikkelissa tarkastellaan LIITU 2018 -kyselyaineistosta seuraavia valikoituja teemoja: liikunnan merkitykset, koetut esteet, koettu liikunnallinen pätevyys, liikuntamotivaatio sekä urheilun eettiset kysymykset. Lasten ja nuorten liikunnalle antamien merkitysten kirjo oli kaventunut ja esteet vahvistuneet, vaikka koettu pätevyys ja liikuntamotivaatio olivat korkealla. Säännöllisesti liikkuvilla oli myös vähemmän yksinäisyyden kokemuksia. Suurin osa lapsista ja nuorista kannatti urheilun eettisten sääntöjen noudattamista. Keväällä 2018 kerättiin kolmas LIITU-aineisto, joka kattoi myös 7-vuotiaat (1.-luokkalaiset) lapset. Samalla kohdejoukkoon otettiin mukaan 9-vuotiaat (3.-luokkalaiset) lapset. Lisäksi tarkastellaan eroja liikunta-aktiivisuudessa toimintarajoitteita kokevien ja kokemattomien Kuva: FOLIO RF/SERNY PERNEBIER. Vuoden 2018 LIITU-kyselyyn osallistui yhteensä 7 132 lasta ja nuorta ja objektiivisiin mittauksiin suostuneita oppilaita oli 3 013, joista mittaria käytti 2 782 lasta ja nuorta. L asten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) on väestötason monitieteinen ja monimenetelmällinen trenditutkimus, jossa kerätään tietoa 7-, 9-, 11, 13ja 15-vuotiaiden lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisestä. Toinen LIITU-aineisto kerättiin keväällä 2016, jolloin kyselytutkimuksen lisäksi liikkumista ja paikallaanoloa mitattiin ensimmäistä kertaa kansallisesti kattavasti objektiivisesti liikemittareilla sekä kerättiin ruotsinkielinen kyselyaineisto. Ensimmäinen LIITU-aineisto kerättiin kyselytutkimuksena keväällä 2014 ja kyselylomakkeen täytti yhteensä 3 071 11-, 13ja 15-vuotiasta lasta ja nuorta. Säännöllinen liikkuminen oli myönteisesti yhteydessä koettuun terveyteen. 5 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: SAMI KOKKO, LEENA MARTIN, JARI VILLBERG, MINNA BLOMQVIST, KAISU MONONEN, PASI KOSKI, MIRJA HIRVENSALO, NELLI LYYRA, RAILI VÄLIMAA, JUHO POLET, ARTO LAUKKANEN, TARU LINTUNEN, SANNA PALOMÄKI, PAULI RINTALA, PIRITTA ASUNTA, KWOK NG, JOHANNA HENTUNEN, NINA LAAKSO, KATJA HUOTARI, MARJORIT ELORINNE, LEENA PAAKKARI, KRISTIINA OJALA, JORMA TYNJÄLÄ Hieman reilu kolmasosa suomalaislapsista ja -nuorista liikkui suosituksen mukaan – toimintarajoitteita kokevista joka neljäs
Esteiden listalta yleisimmin raportoitiin sopivan liikuntalajin ohjauksen puute kodin läheisyydessä, muut harrastukset ja liikuntaharrastuksen kalleus. Lähes kaikki kysytyistä merkityksistä olivatkin yleisimmin tärkeitä 11-vuotiaille kuin tätä vanhemmille oppilaille. Heikon liikuntasuhteen tapauksissa lievätkin estävät tai ehkäisevät tekijät saattavat muodostua ratkaiseviksi sille, että fyysinen aktiivisuus jää vähäiseksi. Tytöt löysivät liikunnasta tärkeitä merkityksiä yleisemmin kuin pojat. Suositusten mukaan liikkuvien osuus lisääntyi hieman, seuratoimintaan osallistuminen edelleen suosittua LIITU 2018 -tutkimuksessa kaikista 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista 38 prosenttia raportoi liikkuvansa liikuntasuosituksen mukaan 60 minuuttia jokaisena viikonpäivänä. Lapsilla ja nuorilla myönteisiä käsityksiä liikunnallisesta pätevyydestä ja liikuntamotivaatiosta Lapsen ja nuoren kokema liikunnallinen pätevyys liittyy niin koettuun fyysiseen toimintakykyyn kuin myönteiseen kokemukseen omasta ulkonäöstä ja se on myös yhteydessä liikunnalliseen aktiivisuuteen (LintuKUVIO 1. Liikunnan merkityksellisyys lapsille ja nuorille hiipui, kalleus koettiin esteenä yhä useammin liikuntaharrastukselle Mitä useampia ja vahvempia merkityksiä liikunnasta löytää sitä vahvempi on liikuntasuhde ja sitä todennäköisemmin on myös liikunnallisesti aktiivinen (Koski & Zacheus 2012). Esimerkiksi liikunnan avulla saatavan hyvän ulkonäön tai virkistyksen ja rentoutumisen arvostukset olivat vähentyneet selvästi. Havainnot kertovat, että lasten liikuntasuhde oli heikentynyt neljän vuoden aikana ja ennuste kohteena olleiden ikäluokkien liikunnalliselle aktiivisuudelle tulevaisuudessa ei ole yhtä hyvä kuin neljä vuotta aiemmin. Muutokset liikunnan merkitysten painotuksissa 2014 (n = 2 673–2 728) –2018 (n = 1 960–2 063) (+/%).. Tämä on sama osuus kuin vuonna 2016. Vuonna 2018 urheiluseuratoimintaan osallistuvia oli tutkimuksen mukaan 62 prosenttia kaikista 9–15-vuotiaista. Tehdyn merkitysanalyysin oleellisin huomio on siinä, että vuonna 2018 suomalaislapset ja -nuoret eivät löytäneet liikunnasta merkityksellisiä asioita yhtä yleisesti ja monipuolisesti kuin neljä vuotta aiemmin vastaavan ikäiset lapset ja nuoret (kuvio 1). Vähän liikkuvia (0–2 päivänä) oli reilu kymmenes (12 %). Vertailussa vuoteen 2016, liikuntasuosituksen täyttävien osuus oli 9–15 vuotiaiden joukossa noussut kuusi prosenttiyksikköä. Yksityiskohtaisempia tuloksia löytyy LIITU 2018 -raportista (Kokko & Martin 2019). Lopuksi tarkastellaan vähän ja vähintään kohtalaisesti liikkuvien eroja koulumenestyksessä ja koetussa terveydessä. Vastaavasti esteitä koskeva tarkastelu paljasti, että lapset ja nuoret raportoivat määrällisesti liikunnalle aiempaa useampia esteitä. Niitä piti yli 60 prosenttia vastaajista vähintään tärkeänä. Eniten oli osuuttaan kasvattanut harrastamisen kalleus. Vähän liikkuvien osuudessa ei ollut tapahtunut muutosta. Iän myötä liikunnan merkitysten painotuksilla on taipumus hiipua. 6 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 välillä sekä liikunta-aktiivisuuden yhteyttä yksinäisyyden kokemuksiin. Vahva liikuntasuhde voi jäädä konkretisoitumatta toiminnaksi, jos estäviä tekijöitä on liikaa tai ne ovat liian voimakkaita. Yleisimmin vähintään tärkeinä pidettyjä merkityksiä vuoden 2018 aineistossa olivat parhaansa yrittäminen, ilo ja hyvän olon saaminen
Pojat olivat selvästi aktiivisempia ulkovälituntisin kuin tytöt, riippumatta toimintarajoitteista. Toimintarajoitteiden määrän lisääntyessä urheiluseuraan osallistuminen väheni. Varsin positiiviset tulokset liikuntamotivaatiosta ja siihen liittyvistä tekijöistä viestivät siitä, että suomalaisnuorilla on yleisesti melko hyvät psyykkiset valmiudet liikkumiseen ja sen lisäämiseen. Poikkeuksena yleinen itsemääräämisen tunne kasvoi hieman iän myötä. He olivat muita useammin sitä mieltä, että dopingin käyttäjät jäävät kiinni ja että urheilutapahtumien seuraaminen katsomosta on turvallista. Urheilevat lapset ja nuoret olivat muita useammin sitä mieltä, että urheilun yhteiset pelisäännöt ovat tärkeitä ja niitä tulee noudattaa. Vastaavasti ruutuaikaa saisi suosituksen mukaan olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Suunnitellun käyttäytymisen teorian (Fishbein & Ajzen, 2011) mukaan liikuntamotivaatioon vaikuttavat tekijät, jotka säätelevät yksilön liikuntakäyttäytymistä kuten asenteet, oletetut muiden odotukset, käyttäytymisen hallinnan kokemukset ja liikunta-aikomukset. Pojat olivat eri toimintarajoiteluokissa, lukuun ottamatta kognitiivisia haasteita, tyttöjä aktiivisempia (Kuvio 2). Asennekasvatuksen päämääränä on eettisyyden kehittäminen – työ, jossa seuroilla on merkittävä rooli. Urheileville lapsille ja nuorille esitettyjen kysymyksien vastauksista kävi ilmi, että heidän mielestään oli mahdollista nousta omassa lajissaan yhtäläisesti sekä kansalliselle että kansainväliselle huipulle ilman dopin gia. 14 %). Itse asiassa, alakuloisuus, ärtyneisyys ja hermostuneisuus olivat eniten toimintarajoitetta aiheuttaneita haasteita 11–15-vuotiaiden keskuudessa. Toisaalta liikuntamotivaatiota voidaan tarkastella myös motivaation laadun näkökulmasta. Toisaalta koettu liikunnallinen pätevyys, liikuntamotivaatio sekä liikuntamotivaatioon liittyvät tekijät laskivat iän myötä. Tulokset viestivät siitä, että liikunta-aktiivisuuden eroja 11–15-vuotiailla nuorilla selittävät liikunnan tavaksi muodostuminen, liikuntaa kohtaan muodostuneet asenteet, tulevaisuuteen suuntautuvat aikomukset liikkua sekä henkilökohtainen hallinnan tunne liikkumista kohtaan. Eri haasteiden samanaikaisuus oli hyvin yleistä: neljä prosenttia nuorista koki enemmän kuin yhden rajoitteen. Huomion arvoista oli kuitenkin se, että pojat suhtautuivat tyttöjä välinpitämättömämmin useisiin urheilun eettisiin asioihin. Itsemääräämisteorian (Ryan & Deci, 2017) mukaan liikunnan itsemäärätyksi ja omaehtoiseksi kokevan on helpompi omaksua liikuntaa kohtaan aitoa kiinnostusta ja arvostusta. LIITU 2018 -tutkimuksessa lapsilla ja nuorilla oli pääosin myönteinen kokemus omista liikuntapätevyyteen ja -motivaatioon liittyvistä tekijöistä. Kuitenkaan toimintarajoitteita kokevien nuorten, sekä tyttöjen että poikien, aktiivinen koulumatkojen kulkeminen ei eronnut vammattomista nuorista. Toimintarajoitteet voivat olla monenlaisia: näkemiseen tai kommunikointiin liittyviä tai kognitiiviseen toimintakykyyn, sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyviä ja/tai emotionaalisia (tunneperäisiä) koettuja oireita. Nuorista, jotka eivät kokeneet toimintarajoitteita, käytetään tässä artikkelissa nimitystä vammattomat nuoret. Liikuntamotivaatioon vaikuttavia muita tekijöitä ovat liikunnan muodostuminen tavaksi (automatisoituminen) (Gardner ym., 2012) sekä itsekontrolli (Baumeister, Vohs & Tice, 2007). Kouluikäisillä tämä tarkoittaa kokemusta omasta liikuntakyvykkyydestä ja -taidoista sekä luottamusta omaan suoriutumiseen liikkumista vaativissa tehtävissä. Kaikki tutkitut liikuntamotivaatiotekijät sekä koettu pätevyys olivat yhteydessä itseraportoituun liikunta-aktiivisuuteen, joskin yhteyksien voimakkuudet vaihtelivat huomattavasti. Vähiten (36 %) osallistuivat tytöt, jotka koki vat kommunikointivaikeuksia. 7 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 nen, 1987). Neljännes 11–15-vuotiaista, toimintarajoitteita kokeneista nuorista liikkui liikuntasuositusten mukaisesti. Vammattomista nuorista sen saavutti 60 prosenttia verrattuna toimintarajoitteita kokevaan. Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että 11–15-vuotiaat nuoret ymmärsivät tutkimuksessa käsiteltyjä liikunnan ja urheilun eettisiä osa-alueita ja suurin osa nuorista kannatti eettisten sääntöjen noudattamista. Niiden perusteella huippu-urheilijat uskoivat useammin niin kansalliselle kuin kansainväliselle huipulle pääsemiseen ilman dopin gia. Eettisten toimintatapojen kyseenalaistaminen yleistyi iän myötä, mikä näkyi kriittisempänä suhtautumisena. Se, että liikunta oli muodostunut tavaksi, aikomus liikkua, kokemus siitä, että voi itse vaikuttaa omaan liikuntakäyttäytymiseensä sekä myönteinen asenne olivat vahvimmin yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen. Tärkeää on myös tukea heidän valmiuksiaan tehdä urheilussa eettisesti hyviä valintoja, joita he voivat kunnioittaa urheiluelämän ulko puolella ja urheilu-uran jälkeen. Mielenkiintoista oli myös se, että vanhemmat vastaajat pitivät nousua huipulle ilman dopingia useammin mahdollisena kuin nuoremmat vastaajat. Tämä tulos eroaa Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry:n huippu-urheilijoilta muissa yhteyksissä keräämistä näkemyksistä. Nuoret, jotka raportoivat useampia toimintarajoitteita samanaikaisesti, viettivät usein yli kaksi kertaa enemmän aikaa ruudun ääressä kuin vammattomat nuoret. Kahdeksan tunnin yöunella nuori jaksaa olla aktiivinen päivisin. Liikunta-aktiivisuus kuitenkin väheni iän myötä. Vammattomissa nuorissa heitä oli 34 prosenttia. Keskeistä on lisätä nuorten tietoisuutta liikunnan ja urheilun eettisistä asioista. Joka neljäs toimintarajoitteita kokeva liikkui riittävästi Tavallista peruskoulua käyvät nuoret kokivat erilaisia toimintarajoitteita, tytöt enemmän kuin pojat (20 % vs. Sekä vammattomat tytöt että pojat osallistuivat orga nisoituun urheiluseuratoimintaan (61 %) selvästi enemmän kuin ne nuoret, joilla oli jokin toimintarajoite (45 %). Suurin osa lapsista ja nuorista kannatti eettisten sääntöjen noudattamista Liikuntaja urheilutoiminnassa on tärkeää tukea lasten ja nuorten herkkyyttä tunnistaa eettisiä asioita ja omaksua jo lapsena mikä on oikein ja väärin urheilussa. Urheiluseurassa harrastavilla lapsillaja nuorilla oli enemmän luottamusta urheilun reiluuteen ja turvallisuuteen
Lisäksi tulokset osoittavat, että jo 3–4 päivänä viikossa liikkuvista lapsista ja nuorista selvästi pienempi osuus koki itsensä usein yksinäiseksi (14 %) verrattuna 0–2 päivänä liikkuviin (25 %). Säännöllinen, vähintään kolmena päivänä viikossa,. Liikunta-aktiivisuuden lisääntyessä itsensä usein yksinäiseksi kokevien osuus pieneni. *Tilastollisesti merkitsevä ero. Usein koettu yksinäisyys on riski terveydelle ja hyvinvoinnille ja useat tutkimukset osoittavat yksinäisyyden olevan jo lapsilla ja nuorilla yhteydessä ahdistukseen, masennukseen, kiusatuksi tulemiseen ja syrjäytymiseen. Seuratoiminnan ulkopuolella olevilla usein koettu yksinäisyys oli yli kaksi kertaa yleisempää (17 %) verrattuna seuratoimintaan osallistuvilla (8 %) koko aineiston tarkastelussa sekä tarkasteltaessa tyttöjä ja poikia erikseen. Suositusten mukaan liikkuvien lasten ja nuorten ryhmässä vain seitsemän prosenttia tunsi itsensä usein yksinäiseksi, kun vastaava osuus vähiten liikkuvien ryhmässä oli 25 prosenttia. KUVIO 2. Liikuntaa harrastavat ja usein liikkuvat lapset ja nuoret olivat harvemmin yksinäisiä Yksinäisyys on negatiivinen ja ahdistava tunne siitä, että ystävyyssuhteet ovat määrältään tai laadultaan riittämättömiä (Weiss 1973). Samansuuntaisia tuloksia havaittiin myös terveyteen liittyvässä osaamisessa; korkea terveyden luku taito oli vähäisintä vähän liikkuvien parissa. Liikunta-aktiivisuus myönteisesti yhteydessä koulumenestykseen ja terveyteen Nuorten päivittäinen liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä koulumenestykseen siten, että vähiten liikkuvat nuoret (0–2 päivänä) saivat keskimäärin heikompia arvosanoja äidinkielestä ja matematiikasta kuin muut, useampana päivänä viikossa liikkuvat nuoret (taulukko 1). Yksinäisyys on monitahoinen ilmiö, jonka ehkäisystä ja vähentämisestä lapsilla ja nuorilla tarvitaan lisää tietoa. Yksinäisyys eroaa yksin olosta ja voi tuntua esimerkiksi kipuna, ulkopuolisuuden tunteena tai ajatuksena, ettei ole merkityksellinen kenellekään (Hawkley & Cacioppo 2010). Koko aineistossa hieman useampi kuin joka kymmenes (12 %) lapsi ja nuori koki itsensä usein yksinäiseksi. Liikuntaaktiivisuus oli yhteydessä harvemmin koettuun yksinäisyyteen sekä tytöillä että pojilla. Liikuntasuosituksen saavuttaneet nuoret eri toimintarajoiteluokissa (%). Myös urheiluseuratoiminnassa mukana oleminen oli yhteydessä harvemmin koettuun yksinäisyyteen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että säännöllinen liikuntaharrastus voi parhaimmillaan tarjota turvallisen sosiaalisen ympäristön ja merkityksellisiä ystävyyssuhteita. 8 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 nuoreen, joista 37 prosenttiaraportoi nukkuvansa kahdeksan tuntia yössä, ja kommunikointivaikeuksia kokevista tytöistä vain 18 prosenttia
LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. 1987. 1973. 2019 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Koski, P. Towards parsimony in habit measurement: Testing the convergent and predictive validity of an automaticity subscale of the SelfReport Habit Index. Guilford Publications. 2017. J. 2011. M., & Deci, E. 2007. Raportissa lasten ja nuorten liikkuminen ja paikallaanolo raportoidaan sekä itsearvioituna että liikemittarilla mitattuna. Teoksessa J. Gardner, B., Abraham, C., Lally, P., & de Bruijn, G. Hawkley, L.C. 9 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 tapahtuva liikkuminen oli yhteydessä myös koettuihin oireisiin (taulukko 1). Predicting and changing behavior: The reasoned action approach. Loneliness matters: a theoretical and empirical review of consequences and mechanisms. Ryan, R. F., Vohs, K. Perceived physical competence scale for Children. Liikunta-aktiivisuus p Akateeminen osaaminen ja terveyden lukutaito 0–2 pv/vko 3–7 pv/vko Äidinkielen arvosana** (ka) 7.7 8.1 <0.001 Matematiikan arvosana** (ka) 7.6 8.1 0.002 Korkea terveyden lukutaito (%) 17 34 <0.001 Koetut oireet (%) Päänsärky vähintään kerran viikossa 44 36 0.001 Alakuloisuus vähintään kerran viikossa 42 26 <0.001 Vaikeuksia nukahtaa vähintäänkerran viikossa 44 36 0.001 Yksinäisyyden kokeminen usein* 20 10 <0.001 Itsearvioidut terveys ja terveystottumukset (%) Yöunen pituusväh. Tarkastelussa myös liikunta-aktiivisuuden yhteydet hyvinvointiin ja terveyteen Tässä artikkelissa läpikäydyt LIITU 2018 -tutkimuksen kyselytulokset kattoivat osan koko raportin sisällöstä. Säännöllisesti liikkuvilla oli vähemmän psyykkisiä oireita, kuten alakuloisuutta ja nukahtamisvaikeuksia, kuin vähän liikkuvilla. & Zacheus, T. Scandinavian Journal of Sport Sciences 9 (1), 57–64. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1. Loneliness: the experience of emotional and social isolation. Current directions in psychological science, 16(6), 351–355. D., & Tice, D. 9h kouluviikolla 18 37 <0.001 Kokee yöunen riittäväksi lähes joka aamu 25 33 <0.001 Aamiainen jokaisena kouluaamuna 53 67 <0.001 Erittäin hyväksi koettu terveys 14 32 <0.001 *mukana myös 3-luokkalaiset **kysytty vain 7ja 9-luokkalaisilta TAULUKKO 1. Kaunisto (toim.) Koulutuksen yhteiskunnallinenymmärrys. Annals of Behavioral Medicine, 53 (2), 218–227. 2012. Jauhiainen, P. Seppänen & T. Self-determination theory: Basic psychological needs in motivation, development, and wellness. & Martin L. Kivirauma, A. Cambridge, MA: The MIT Press.. 2012. Raportissa tarkastellaan lopuksi liikuntakäyttäytymisen yhteyttä erilaisiin terveyden ja hyvinvoinnin tekijöihin. Lisätietoja: SAMI KOKKO/sami.p.kokko@jyu.fi. Lisäksi raportista löytyy tuloksia muun muassa seuraharrastukseen osallistumisesta, kouluun liittyvistä tekijöistä sekä liikuntavammojen yleisyydestä. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 9 (1), 102. Akateeminenja terveysosaaminen, koetut oireet ja itsearvioidut terveystottumukset ja terveys vähän (0–2 päivänä) liikkuvilla ja säännöllisesti (3–7 päivänä) liikkuvilla (%). & Cacioppo, J.T. LIITU 2018 -raportti on julkaistu valtion liikuntaneuvoston julkaisusarjassa (2019:1) ja se on ladattavissa liikuntaneuvoston nettisivuilta: liikunta neuvosto.fi LÄHTEET: Baumeister, R. The strength model of self-control. Weiss, R.S. Fishbein M, Ajzen I. Kokko, S. M. Physical activity relationship during the lifespan. Vähiten liikkuvilla (0–2 päivänä viikossa) lapsilla ja nuorilla oli erilaisia oireita useammin kuin säännöllisesti liikkuvilla. Lintunen, T. Säännöllinen liikkuminen oli yhteydessä myös myönteiseen koettuun terveyteen: kolmasosa (32 %) säännöllisesti liikkuvista lapsista ja nuorista koki terveytensä erittäin hyväksi, kun vastaava osuus vähiten liikkuvilla oli vain 14 prosenttia. L. 2010. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto,367–386
10 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: KATARIINA KÄMPPI, ANNALEENA AIRA, TUIJA TAMMELIN TULOSKORTTI 2018: Koulut lasten liikkumisen edistäjänä Suomen vahvuus Kuva: FOLIO RF/PETRUS OLSSON
Lasten ja nuorten elämässä fyysinen aktiivisuus koostuu kuitenkin monesta muustakin osa-alueesta, kuten aktiivisesta kulkemisesta paikasta toiseen ja omatoimisesta liikkumisesta. Kansainvälisessä mallissa keskitytään vain kouluikäisiin ja heidän tuloksensa pyritään kuvaamaan osa-alueittain yhdellä prosenttiluvulla, jonka perusteella määrittyy kyseisen osa-alueen arvosana. seen aihealueeseen on liitetty ”Miten kunnassanne” -kysymyksiä, joilla on haluttu herätellä ajattelemaan teemaa oman kunnan näkökulmasta. Liikuntaa mahdollistavat monet eri tahot: oppivat yhteisöt (varhaiskasvatus, koulu ja oppi laitokset), perheyhteisöt, kaverit, kuntapäättäjät sekä valtakunnan päättäjät, joista jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa lasten ja nuorten liikuntaan. Suomessa Tuloskorttiin otettiin mukaan myös alle kouluikäiset ja toisen asteen opiskelijat. Tuoreimpien tutkimustulosten lisäksi kuvataan fyysisen aktiivisuuden muutoksia 2000-luvulla. 11 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Suomessa erityisesti koulujen ja valtion panostus liikkumisen lisäämiseen, koulumatkojen aktiivinen kulkeminen, perheiden ja kavereiden tuki sekä omatoiminen liikunta ja leikki saavat kansainvälisesti vertailtuna hyviä arvosanoja. Kansainvälinen vertailu julkaistiin marraskuun lopussa Movement to Move -kongressissa Australian Adelaidessa. Lasten ja nuorten fyysinen kokonaisaktiivisuus sekä istuminen ja paikallaanolo puolestaan ovat kansainvälisen vertailun keskitasoa. Mukana neljä ikäryhmää Uutena näkökulmana 2018 Tuloskortissa on lasten ja nuorten liikunnan tulosten kuvaaminen neljässä eri ikäryhmässä: alle kouluikäiset, alaja yläkouluikäiset sekä toisen asteen opiskelijat. Tulokset ovatkin T uloskortti 2018 on viime vuoden lokakuussa julkaistu katsaus lasten ja nuorten liikunnasta ja sen edistämisen tilasta Suomessa. [Kuviot 2 ja 3] Kansainvälinen vertailu kohdistui kouluikäisiin lapsiin ja nuoriin. Yleensä liikunta mielletään järjestettyyn liikuntaja urheilutoimintaan osallistumiseksi, mikä onkin lasten liikunnan näkyvin ja keskustelluin osa-alue. Tuloksissa ovat mukana kaikki lapset ja nuoret, ja lisäksi toimintarajoitteita kokevien lasten ja nuorten liikkumista kuvataan omassa luvussaan. Eri osa-alueiden arviointi toteutettiin asiantuntijaryhmässä kansainvälisten ohjeiden mukaan (A=paras… F=heikoin). Kaikille näille ikäryhmille annettiin myös osaalueittain omat arvosanat (kuvio 4). Tuloskortin ensisijainen kohderyhmä on kuntapäättäjät. Asiantuntijaryhmä kokosi yhteen uusimmat kotimaiset tutkimustulokset ja arvioi lasten liikunnan yksitoista osa-aluetta kansainvälisen käytännön mukaisesti. Lasten ja nuorten liikunnan osa-alueet, jotka arviointiin Tuloskortissa. Tuloskortissa kuvataan ja arvioidaan lasten ja nuorten liikunnan kokonaisuutta 11 osa-alueen kautta (kuvio 1). Suomen Tuloskortissa haluttiin monipuolistaa tutkimuskoonnin viestiä ja kuvata tulokset neljässä eri ikäryhmässä lapsen tai nuoren liikkumista kuvaavissa osa-alueissa (fyysinen kokonaisaktiivisuus, istuminen ja paikallaanolo, organisoitu liikunta ja urheilu, omatoiminen liikunta ja leikki, aktiivinen kulkeminen). Arviointi A tarkoittaa, että osa-alue toteutuu lähes täydellisesti (81?100 %), ja F, että osa-alue toteutuu heikosti (0?20 %). KUVIO 1. Tuloskortti koottiin Suomessa nyt kolmatta kertaa. Tuloksissa on nostettu esiin myös alueellisia eroja, ja jokaiKansainvälinen kiinnostus Suomen Liikkuva koulu -toimintamallia kohtaan on nyt erittäin suurta.. Suomen Tuloskortti on osa 49 maan yhteenliittymää Active Healthy Kids Global Alliance
Sen sijaan yläkoululaisilla (arvosana D) ja toisen asteen oppilailla (arvosana F) tunti päivässä -suositus täyttyy vain noin joka viidennellä. 12 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 eri ikäryhmissä hyvin erilaisia. Liikemittausten perusteella suomalaiset lapset ovat aktiivisimmillaan peruskoulun alkuvuosina. Tänä keväänä toteutettava kysely näyttää suuntaa, miten trendikehitykselle käy. Eri maiden Tuloskorteissa on koottu yhteen olemassa oleva, uusin tutkimus lasten ja nuorten liikkumisen tilanteesta ja arvioitu liikunnan ja sen edisKUVIO 2. Liikuntatutkimuksessa huomio kohdistuu usein ainoastaan liikuntasuosituksen täyttävien lasten ja nuorten osuuksiin. Vähiten liikkuvat kaipaavatkin erityistä huomiointia, kuten esimerkiksi yksilöllistä liikuntaja hyvinvointineuvontaa. Kuviossa 6 on esitetty vähän liikkuvien nuorten osuuksia vuodesta 2006 vuoteen 2017. Samanlaisena toistetut kyselyt osoittavat myönteistä kehitystä vuosien varrella. Siitä eteenpäin reippaan liikunnan määrä vähenee tasaisesti koko peruskoulun ajan ja sen jälkeen (kuvio 5). Eri ikävaiheissa tarvitaan erilaista otetta liikkumisen edistämisessä. KUVIO 4. Suomessa valtakunnallinen Liikkuva koulu -ohjelma on laajentunut myös alle kouluikäisten ja opiskelijoiden liikkumisen edistämiseen. KUVIO 5.. Tuloskortissa vähän liikkuviksi määriteltiin ne, joilla liikuntasuositus (tunti päivässä) täyttyy enintään kahtena päivänä viikossa tai joilla on vapaaajan hengästyttävää liikuntaa korkeintaan tunti viikossa. Tunti päivässä -tavoite täyttyy keskimäärin joka toisella alle kouluikäisellä ja alakoululaisella, ja he saavatkin fyysisestä kokonaisaktiivisuudesta arvosanan C. Tulosten mukaan vähän liikkuvien osuudet ovat pienentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muiden maiden Tuloskorteissa vähän liikkuvat lapset ja nuoret eivät ole olleet huomion kohteena. Kansainvälisessä vertailussa mukana 49 maata Australian Adelaidessa Movement to Move -kongressissa marraskuun 2018 lopussa julkaistiin kansainvälinen vertailu 49 maan lasten ja nuorten liikkumisen tilanteesta. Eri ikäryhmiä on tässä vertailtu suhteessa WHO:n liikuntasuositukseen, vaikka Suomessa onkin esimerkiksi alle kouluikäisille omat suosituksensa. Vähän liikkuvat huomion kohteena Tänä vuonna Tuloskortissa kuvattiin myös muutosta lasten ja nuorten liikkumisen määrissä 2000-luvulla toistettujen tutkimusten tulosten mukaan. Perinteiset liikunnanedistämistoimet eivät välttämättä innosta vähän liikkuvia lapsia ja nuoria. KUVIO 3. Nämä vähän liikkuvat nuoret ovat raportoineet harrastavansa liikuntaa vapaa-ajallaan enintään tunnin viikossa.Vähän liikkuvia on kaikissa ikäryhmissä, mutta kaikkein eniten ammattiin opiskelevien joukossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyssä on seurattu vähän liikkuvien yläkoululaisten ja lukiolaisten osuutta vuodesta 2006 lähtien sekä vähän liikkuvien ammattiin opiskelevien osuutta vuodesta 2008 lähtien. Hyvinvoinnin edistämisen kannalta on kuitenkin tärkeää tunnistaa ne lapset ja nuoret, jotka liikkuvat todella vähän
Suomessa erityisesti koulujen ja valtion panostus liikkumisen lisäämiseen, koulumatkojen aktiivinen kulkeminen, perheiden ja kavereiden tuki sekä omatoiminen liikunta ja leikki saavat kansainvälisesti vertailtuna hyviä arvosanoja. Lasten ja nuorten fyysinen kokonaisaktiivisuus sekä istuminen ja paikallaanolo saavat Suomessa heikon arvosanan D ja ovat kansainvälisen vertailun keskitasoa. Nämä nuoret kertovat harrastavansa liikuntaa vapaa-ajallaan enintään tunnin viikossa. Tämä parantaisi luotettavuutta eri maiden välisten tulosten ja arviointien vertailtavuuteen. Vähennämme liiallista istumista koulussa ja ruutuaikaa kotona. KUVIO 6. Myös ylipainon ja lihavuuden mukaanottamisesta yhtenä uutena indikaattorina keskusteltiin. Suomessa yli 90 prosenttia kouluista on Liikkuvia kouluja, joiden tavoitteena ovat aktiiviset ja viihtyisät koulupäivät. Huomioimme vähiten liikkuvat lapset ja nuoret. Suomen mallissa kansainvälistä huomiota saivat erityisesti Liikkuva koulu -toimintamalli, lasten ja nuorten osallisuus sekä vähän liikkuvien lasten ja nuorten hyvinvoinnin korostaminen. Kansainvälinen kiinnostus Suomen Liikkuva koulu -toimintamallia kohtaan on nyt erittäin suurta. Lasten ja nuorten näkemyksiä ja toiveita tulee kuunnella aiempaa tarkemmalla korvalla myös liikkumisen lisäämisessä. Liikkuvissa kouluissa keskiössä on oppilaiden hyvinvointi, osallisuus ja aktiivisen elämäntavan omaksuminen.Liikkuva koulu -ohjelma on laajentunut myös alle kouluikäisten ja opiskelijoiden liikkumisen edistämiseen. Suomessa lasten ja nuorten liikunta on ollut liikuntapolitiikan painopiste. Viimeisten kolmen vuoden aikana tuki kouluikäisten liikkumiselle on ollut vertaansa vailla, kun Liikkuva koulu -ohjelma on ollut osana hallituksen kärkihanketta ja määräraha kunnille on ollut yhteensä 21 miljoonaa euroa vuosina 2016?2018. Vähän liikkuvien yläkoululaisten, lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien osuudet ovat Kouluterveyskyselyssä pienentyneet vuosina 2006–2017. Miten edistää lasten ja nuorten liikuntaa 1. Uusia suuntia kansainväliselle yhteistyölle Adelaiden kokouksessa pohdittiin myös mahdollisia uusia suuntia kansainväliselle Tuloskortti-yhteistyölle. Hyviä malleja on jo olemassa lasten ja nuorten osallisuuden lisäämiseksi. Suomalaistutkimusten mukaan koulupäivän aikana tapahtuvalla liikkumisella on suuri merkitys erityisesti vähän liikkuvien lasten ja nuorten terveydelle ja hyvinvoinnille. Suomi vei kansainvälisen lasten ja nuorten liikunnan allianssiin viestiä lasten ja nuorten osallisuudesta heidän omaa elämäänsä koskevassa päätöksenteossa. Maiden edustajat kokoontuivat Australiaan keskustelemaan tuloksista ja etsimään yhdessä ratkaisuja lasten ja nuorten liikkumisen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. TULOSKORTTI 2018 – LASTEN JA NUORTEN LIIKUNTA SUOMESSA • uusimpaan tutkimustietoon perustuva yhteenveto lasten ja nuorten liikunnasta ja sen edistämisestä • laadittu yhteistyössä viiden tutkimusta tekevän laitoksen kesken • 11 osa-aluetta, jotka arvioitu kansainvälisten ohjeiden mukaan • osa kansainvälistä, 49 maan yhteenliittymää Active Healthy Kids Global Alliance 13 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 tämisen osa-alueita kansainvälisen mallin mukaisesti. Liikkuva koulu -toimintamalli kiinnostuksen kohteena Kansainvälisessä vertailussa Suomi saa parhaan arvosanan (A) koulujen toiminnasta liikkumisen edistämisessä, yhdessä Portugalin ja Slovenian kanssa. Fyysisen aktiivisuuden ja kestävyyskunnon osalta tutkijataustaiset edustajat kaipasivat tarkempia määritelmiä indikaattorien arviointiin sekä mittausmenetelmien yhdenmukaistamista. Malleja ja kokemuksia on kuitenkin hyvä jakaa kansainvälisessä verkostossa ja niitä soveltamalla voidaan löytää oman maan kulttuuriin sopivia tapoja liikkumisen edistämiseen. Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Otamme lapset ja nuoret mukaan liikkumisen suunnitteluun ja toteutukseen. Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa koulua käydään kahdessa vuorossa, koska kaikki oppilaat eivät mahdu samaan aikaan kouluihin. 2. Pienten, alle kouluikäisten lasten tulokset olivat myös kiinnostuksen kohteena mahdollisena uutena avauksena koko kansainvälisen allianssin tarkastelussa. 3. Jokaisella maalla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa lasten ja nuorten liikkumisen edistämisessä, ja yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua liikkumisen lisäämiseksi maailmanlaajuisesti tuskin on olemassa. Hauska yksityiskohta paneelikeskustelussa oli esillä olleiden maiden erilaisuus, josta esimerkiksi nousi asukastiheys, joka on Suomessa 17 asukasta/km 2 ja Bangladeshissa 1 023 asukasta/km 2 . Seuraavaa Tuloskorttien kansainvälistä koontia tavoitellaan kolmen vuoden päähän eli mahdollisesti vuonna 2021 toteutettavaksi.
Journal of Physical Activity and Health 15 (2), 355–356.https://doi.org/10.1123/jpah.2018-0510 Manyanga, T. Valtaosa tietokannan indikaattoreista on tarkasteltavissa sekä kuntaja maakuntakohtaisesti että valtakunnallisesti. Global Matrix 3.0 Physical Activity Report Card Grades for Children and Youth: Results and Analysis from 49 Countries. Indicators of Physical Activity among Children and Youth in 9 Countries with Low to Medium Human Development Incices: A Global Matrix 3.0. 14 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Lasten ja nuorten liikuntaindikaattorit -tietokanta tiedolla johtamisen tueksi T ietoperusteisen liikuntapolitiikan vahvistamiseksi tarvitaan tutkittua tietoa eri väestöryhmien liikunnasta. Lasten ja nuorten liikuntaa tutkitaan ja seurataan monissa eriväestötutkimuksissa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 345. Journal of Physical Activity and Health 15 (2), 284–297. Journal of Physical Activity and Health 15(2), 251–273. Tietokanta toteutettiin Liikkuva koulu -työjaoston ja valtionavustustoiminnan digitalisointia tutkineen esiselvityksen yhteisenä kokeiluhankkeena. Lasten ja nuorten liikunnan tietokanta julkaistiin loka kuussa 2018. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. Results from Finland’s 2018 Report Card on Physical Activity for Children and Youth. https://doi.org/10.1123/jpah.2018-0431 González, S. https://doi.org/10.1123/jpah.2018-0472 Aubert, S. et al. 2018. Tämä mahdollistaa vertailun esimerkiksi valitun kunnan ja valtakunnan tulosten välillä. Tietokantaa voidaan hyödyntää päätöksenteon tukena -liikunnan, terveyden ja hyvinvoinnin seurannassa ja edistämisessä – esimerkiksi kuntien hyvinvointikertomuksissa ja Liikkuva koulu -toimenpiteiden seurannassa. 2018. ym. Report Card Grades on the Physical Activity of Children and Youth comparing 30 very high Human Development Index Countries. Valmistelusta vastasivat opetusja kulttuuriministeriö, valtion liikuntaneuvosto, CSC, LIKES-tutkimuskeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Jyväskylän yliopisto ja UKK-instituutti. Tästä havainnosta syntyi tarve koota yhteen tietokantaan lasten ja nuorten fyysiseen toimintakykyyn, liikuntaan ja sen edistämiseen liittyvät keskeiset indikaattorit. et al. Journal of Physical Activity and Health 15(2), 298–314. https://doi.org/10.1123/jpah.2018-0391 Kämppi, K. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa. https://doi.org/10.1123/jpah.2018-0370 Tuloskortti 2018. et al. Useista tietolähteistä koostuva tieto on pirstaleista ja kokonaiskuvan muodostaminen haastavaa, mikä on hankaloittanut tiedon hyödyntämistä päätöksenteossa. Journal of Physical Activity and Health 15 (2), 274–283. Report Card Grades on the Physical Activity of Children and Youth From 10 Countries with High Human Development Index: Global Matrix 3.0. Tietokantaan on koottu ja yhdistetty tietoa seuraavista aineistoista: • Kouluterveyskysely, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) • TEAviisari, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) • Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) -tutkimus, Jyväskylän yliopisto ja UKKinstituutti • Move!-mittaukset, valtion liikuntaneuvosto ja Opetushallitus • Liikkuva koulu -ohjelman seuranta ja tutkimus: rekisteri, nykytilan arviointi ja henkilökuntakysely, LIKES-tutkimuskeskus Tietokanta sijaitsee osoitteessa: liikuntaindikaattorit.fi Lisätietoja: Minttu Korsberg Pääsihteeri, Valtion liikuntaneuvosto Sähköposti: minttu.korsberg@minedu.fi KATARIINA KÄMPPI, LitM Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: katariina.kamppi@likes.fi ANNALEENA AIRA, FT Viestintäpäällikkö LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: annaleena.aira@likes.fi TUIJA TAMMELIN, FT Tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi LISÄTIETOA: Suomen ja muiden maiden Tuloskorttien tuloksia vuodelta 2018 on esitelty seuraavissa julkaisuissa: Aubert, S. 2018. et al. Suomen Tuloskortti verkossa: suomi www.likes.fi/tuloskortti ja englanti www.likes.fi/reportcard Kansainvälinen vertailu (Global Matrix) verkossa: www.activehealthykids.org
15 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: NELLI LYYRA, PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON Liikunnan opettaminen on taitolaji – opettamisen taitoja voi oppia analysoimalla opetustilanteita den järjestelystä oppilaiden huolien kuunteluun. Viime vuosina observointitutkimusten määrä on lisään tynyt. Opettaja tekee lukuisia päätöksiä tunnin aikana ja käytännön toiminnat vaihtuvat aina liikuntavälinei Observoimalla pyritään ymmärtämään paremmin opetustilanteita ja näkemään, millainen opetus johtaa oppilaiden aktiiviseen osallistumiseen ja parempaan oppimiseen.. Opettamisen taitoja voi oppia esimerkiksi tarkkailemalla toisen opettajan toiminta tapoja, lukemalla kirjallisuutta sekä tule malla tietoiseksi lukuisista tekijöistä, jotka vaikuttavat oppilaiden kokemuksiin, asenteisiin ja lopulta myös oppimiseen. Lisäksi opetuksen analysointiin liittyy kriittinen ote siten, että saatuja tietoja arvioidaan ja pohditaan, onko pedagogi sia toimintatapoja syytä muuttaa. Opetustapahtumaa voidaan observoida elävässä tilanteessa tai videoidun Opettajana kehittymisessä omien toimintatapojen tiedostaminen ja kriittinen reflektointi on tärkeää. Menetelmät eroa vat toisistaan esimerkiksi siinä, perustuuko tulos tarkkailijan tulkintaan tai saadaanko menetelmällä lu kumäärä jonkin toiminnan (esimerkiksi palautteen) esiintyvyydestä opetustilanteessa. Tutkijat ovat havainneet, että oppitunneil la on paljon oppilaan toimintaan vaikuttavia tekijöitä, joista ei saada tietoa esimerkiksi opettaja tai oppi laskyselyillä. Tarkkailijana voi toimia esimerkiksi opettaja, kollega, ohjaava opettaja tai osa oppilaista. Yhdellä menetelmällä saadaan tietoa yhdestä näkökulmasta. Mitä opetuksen analysointi tarkoittaa. O pettaminen on taito, jota voi harjoitella. Tässä artikkelissa esittelemme liikunnan opetukseen soveltuvia observointimenetelmiä, joita on kehitetty ja käytetty liikunnanopettajakoulutuksessa ja liikuntapedagogiikan tutkimuksissa vuosikymmenien ajan. Observointi voi olla epäsystemaattista tai systemaattista Opetuksen ja oppimisen analysointiin kehitetyt obser vointimenetelmät jaetaan yleensä kahteen luokkaan: epäsystemaattisiin ja systemaattisiin. Kun halutaan analysoida opetusta, täytyy ensin päättää, mitä asiaa halutaan tarkastella. Tämän vuoksi opetuksen analysoimiseen on kehitetty erilaisia obser vointimenetelmiä, joilla kullakin on tietty käyttötar koitus sekä vahvuudet ja heikkoudet esimerkiksi käy tettävyyden tai luotettavuuden näkökulmasta. Liikuntatuntia observoitaessa vali taan etukäteen tarkkailtavat asiat. Liikunnanopetus on monitahoinen kokonaisuus. Opetuksen analysointi tarkoittaa oppitunnin tapah tumien havainnointia, havaintojen kirjaamista sekä kirjattujen tietoja tarkastelua ja tulkitsemista. Observoimalla pyritään ymmärtämään paremmin opetustilanteita ja näkemään, millainen opetus johtaa oppilaiden aktiiviseen osallistumiseen ja parempaan oppimiseen. Opettamaan voi oppia opettamalla, mutta myös analysoimalla opetusta
Videointi mahdollistaa opetuksen analysoinnin jälkikäteen ja videon voi tar vittaessa katsoa useampaan kertaan. (engl. (engl. Epäsystemaattiset observointimenetelmät Epäsystemaattisiin menetelmiin kuuluvat muun muas sa vapaamuotoiset havainnot, tapahtumien kuvailu ja erilaiset arviointiasteikot. 16 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 opetus tapahtuman pohjalta. checklists, rating scales) TAULUKKO 1. Tarkkailija kuvaa ja kirjaa (ei arvioi) toimintaa ennalta määrättyihin luokkiin. Menetelmä soveltuu erityisesti elävän tilanteen tarkkailuun. Vaarana on, että arviointiasteikkoihin pohjautuva arvio heijastaavoimakkaasti arvioitsijan uskomuksia hyvän opettajan ominaisuuksista. Systemaattiset observointimenetelmät Systemaattisen observoinnin menetelmät eroavat mo nista epäsystemaattisista menetelmistä, kuten arvioin tiasteikosta siten, että tarkkailija ei ota kantaa siihen Epäsystemaattiset observointimenetelmät Menetelmä Kuvaus Vapaamuotoinen havainnointi Tarkkailija kirjaa niitä liikuntatunnin tapahtumia, jotka ovat hänen mielestään keskeisiä. Arviointiasteikot sisältävät niin ikään aina subjektiivisen näkemyksen siitä millaista on esi merkiksi kolmen tai neljän arvoinen vuorovaikutus. Opettajakoulu tuksessa opetuksen analysointi videolta on lisännyt opiskelijoiden pedagogista tietämystä ja edistänyt opettamisen taitoja (Lyyra & HeikinaroJohansson & Palomäki 2015; Palomäki & HeikinaroJohansson 2005; Weber, Gold, Prilop & Kleinknecht 2018). visual maps) Arviointiasteikot Arviointiasteikot muuttavat laadullisen tiedon määrälliseksi ja tulos perustuu tarkkailijan käsitykseen arvioivan asian onnistumisesta. ethnographic records) Kriittisten tapahtumien tarkkailu Menetelmän ideana on keskittyä opetustapahtuman tarkkailussa kriittisiin ja tunninkulun kannalta merkityksellisiin tilanteisiin ja tarkastella näitä lähemmin. Liikunnanopettajat voivat itse kirjata kriittisiä tilanteita, mutta myös oppilaat ovat hyviä tunnistamaan niitä. tilannetta lähemmin ja jät tää muut asiat vähemmälle huomiolle. descriptive analysis) Visuaaliset kartat Visuaalisissa kartoissa tarkkailija taltioi esimerkiksi liikuntasalia kuvaavalle kartalle tunnin tapahtumia piirtämällä. intuitive judgement, eyeballing) Tapahtumien muistiin kirjaaminen Tarkkailija laatii ennalta kategorioita, joihin hän kirjaa liikuntatunnin tapahtumia. critical indicent technique) Kuvaileva analyysi Lähestymistapaan kuuluu tarkkailtavien tapahtumien päättäminen etukäteen. Kirjaaminen alkaa siitä, kun liikuntatunti käynnistyy, ja lakkaa vasta tunnin loppuessa. (engl. Tarkastelun kohteena voi olla esimerkiksi tunnilla esiintyvät ongelmatilanteet tai toisaalta tilanteet, joissa kaikki oppilaat ovat innostuneita ja onnistuvat liikunta suorituksissaan. Arviointiasteikkojen käyttö opetuksen arvioinnissa vaatii yksityiskohtaista muuttujien ja luokkien määrittelyä ja varmistuksen siitä, että luokkia tulkitaan yhdenmukaisesti. Arviointiasteikkojen laatiminen on helppoa, mutta luotettavuudessa on haasteita. Menetelmä on jo hieman systemaattisempi kuin vapaamuotoinen havainnointi, sillä tarkkailijalla on mielessään, mitä tunnilla esiintyviä tapahtumia hän aikoo kuvailla. Epäsystemaattisia menetel miä käytetään paljon ja menetelmien etuna on, että tarkkailija voi reagoida spontaanisti merkityksellisiin, uusiin tilanteisiin. (engl. Muistiin kirjaaminen on vapaata, eikä siihen sisälly sääntöjä. Visuaaliseen karttaan voidaan myös liittää, miten opettaja on sijoittunut antaessaan palautetta tai selittäessään tulevaa harjoitusta. (engl. Epäsystemaattiset observointimenetelmät ja menetelmien lyhyt kuvaus.. Kun yllättäviä tilanteita sattuu, esi merkiksi opettaja menettää kontrollin luokkaan tai toimii ansiokkaasti häiritsevän oppilaan kanssa, voi tarkkailija havainnoida ko. (engl. (engl. Menetelmä on melko luotettava ja kaksi itsenäistä päätyvät usein samanlaisiin kirjauksiin. Menetelmällä voidaan kuvata esimerkiksi opettajan liikkumista tunnilla ja tilan käyttöä. Menetelmä poikkeaa havaintojen muistiin kirjaamisesta siinä, että tulokset kertovat, missä järjestyksessä eri tapahtumat esiintyvät tunnilla. Alla on kuvattu lyhyesti liikunnanopettajakoulutukses sa ja liikuntapedagogiikan tutkimuksissa käytettävien epäsystemaattisten observointimenetelmien piirteet. anecdotal records) Etnografinen kirjaaminen Tarkkailija rekisteröi jatkuvasti kaiken näkemänsä. Epäsystemaattisten menetelmien haasteena on, että tulokset perustuvat tarkkailijan subjektiiviseen koke mukseen siitä, millaisia asioita hän pitää tärkeänä ja päättää kirjata. Me netelmän käyttö soveltuu elävän tilanteen tarkkailuun
Tapahtumarekisteröinnin tulos voidaan ilmoittaa esiintymisfrekvenssinä, esim. Systemaattinen observointi tapahtuu yleensä mittaamalla aikaa tai tapahtumien esiintymiskertoja. (engl. Toimintaa kuvaa se, kuinka monta oppilasta kirjautuu kuhunkin kategoriaan.(engl. Arviointiasteikkojen yhteydessä käytetään termiä osio. Rekisteröinti tehdään aina kun toiminta esiintyy. skannataan nopeasti koko oppilasryhmä läpi lyhyessä ajassa (intervalli 10 – 20 sekuntia) ja luokitellaan jokai sen oppilaan toiminta yhteen tai kahteen, korkeintaan kolmeen kategoriaan. (engl. Opetuksen analysoinnin luotettavuutta voidaan parantaa observointikoulutuk. Systemaattinen obser voinnin tuloksena saatu tieto kertoo esimerkiksi sen, kuinka paljon harjoitteluun on käytetty aikaa, mutta ei sitä onko harjoitteluun ollut aikaa sopivasti. Observoitavalla tapahtumalla/toi minnalla pitää olla selkeä alku ja loppu, jotta menetelmällä voidaan analysoida opetusta luotettavasti. 17 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 sujuuko opetustilanne hyvin. Keston rekisteröinti on luotettavampaa tilanteessa, jossa yksittäinen kirjatta va tapahtuma/toiminta kestää vähintään 5 sekuntia. event recording) Oppilaiden skannaus Oppilaiden skannaus perustuu myös tapahtumarekisteröintiin. Systemaattiset observointimenetelmät Menetelmä Kuvaus Keston rekisteröinti Keston rekisteröinnistä mitataan aikaa, mikä tunnilla kuluu ennalta määritettyyn toimin taan. Valitut katego riat määrittävät sen, mihin tarkkailija kohdistaa huo mionsa ja mitkä tapahtumat kirjataan. Erilaisia katego riajärjestelmiä käytetään sekä epäsystemaattisen että systemaattisen observoinnin menetelmin. On inhimillistä, että asenteet, kokemukset ja mieltymykset vaikuttavat siihen, millaisiin asioi hin tarkkailija kiinnittää huomiota ja observointitulos saattaa subjektiivisimmillaan olla heijastus tarkkaili jan käsityksestä hyvästä opettamisesta, ei todellises ta tilanteesta. Tapahtumarekisteröinnin avulla voidaan mitata useita erilaisia opetusoppimisprosessin ilmiöitä, esimerkiksi opet tajan antaman palautteen määrää tai kuinka monta kertaa oppilas koskee palloon pelissä. Skannaus suoritetaan aina samaan suuntaan, esimerkiksi vasemmalta oikealle. Kategoria järjestelmät sisältävät luokkia, jotka kuvaavat esimer kiksi opettajan antaman palautteen laatua, oppilai den fyysisen aktiivisuuden intensiteettiä tai opettajan käyttäytymisen piirteitä. Systemaattisissa observointimenetelmissä opetus tapahtuman tarkkailu ja havaintojen kirjaaminen perustuvat yksityiskohtaiseen ennakkosuunnitelmaan ja ennalta määriteltyihin kategorioihin. Tarkkailija tekee mer kinnän aina, kun tarkkailun kohteena oleva toiminta esiintyy. Opetuksen analysoinnin luotettavuus Opetuksen analysoinnin luotettavuudella tarkoitetaan sitä, että rinnakkaistarkkailijoiden tuottama tekstiai neisto tai numeerinen data samasta opetustilanteesta on mahdollisimman yhdenmukaista ja mikäli analy soitu videoaineistoa, toistettavissa. interval recording) TAULUKKO 2. Menetelmällä saadaan tie toa koko ryhmän toiminnasta. Kategoriajärjestelmät voivat olla lisäksi geneerisiä, jolloin ne ovat sovellettavissa kaikkeen pedagogiseen toimintaan yli oppiainerajojen tai oppiainespesifejä, jolloin järjestelmä on kehitetty tietyn oppiaineen lähtökohdista. Olennaista havaintojen luotettavuuden kannalta on tarkkailijoiden perehtyneisyys käytettävään obser vointimenetelmään sekä käytettäviin kategorioihin. Epäsystemaattis ten menetelmien haasteena on tarkkailijan vaikutus tuloksiin. Menetelmä soveltuu hyvin opettajan toiminnan ja oppilaan toiminnan ja fyysiseen aktiivisuuden observointiin. (engl. Tarkkailijan tehtävä on päättää, mikä toiminta on hallitseva ko. Yleisimpiä kategoriajärjestelmiä pedagogisissa tutkimuksissa Kategoriajärjestelmällä tarkoitetaan luokitusta, jonka mukaan tarkkailija kirjaa havaintoja opetustilanteesta (taulukko 3). event recording) Tapahtuma rekisteröinti Menetelmä kuvaa tietyn ilmiön esiintymiskertoja opetustilanteessa. Systemaattiset observointimenetelmät ja menetelmien lyhyt kuvaus. Observoitava aika voidaan jakaa esimer kiksi kuuden tai kymmenen sekunnin intervalleihin. jakson aikana, ja rekisteröidä se äänimerkin kuultuaan. Sopivan kategoriajärjestelmän valitsemi nen tai kehittäminen vaatii syvällistä perehtyneisyyttä tarkkailun kohteena olevaan ilmiöön. esiintymis kertojen määrä minuutissa. spotchecking, group time sampling, placheck) Intervalli rekisteröinti Intervallirekisteröinnissä observointi kohdistuu tiettyihin suhteellisen lyhyisiin ajanjaksoi hin eli intervalleihin. Menetelmän etuna on hyvärinnak kaistarkkailijoiden välinen reliabiliteetti. Taulukkoon 2 on koottu yleisimmät systemaattisen observoinnin menetelmät. Voidaan vastata esimerkiksi kysymykseen ”Suorittavatko kaikki oppilaat annettua tehtävää?” Menetelmässä tarkkaillaan ns. Systemaattisten menetelmien haasteet liittyvät puolestaan observointimenetelmän ja kate goriajärjestelmän valintaan, sekä siihen, käytetäänkö valittuja menetelmiä oikein
(5 kategoriaa) CLASS (Classroom Assessment Scoring System 5 ) Opettajan toimin ta ja luokan vuo rovaikutus Arviointiasteikko 11–13 osiota, jotka kuvaavat neljää osaaluetta: 1) Tunnetuki (4 osiota) 2) Opettaminen ja ohjaaminen (3 osiota) 3) Luokan hallinta (3 osiota) 4) Oppilaan toiminta (1 osio) 1 McKenzie & Smith 2017; Smith et al. 2019; 2 Siedentop. Yksimielisyyskertoimen käyttöä on kritisoitu myös siksi, että se vääristää luotettavuutta tilanteissa, joissa kesto tai lukumäärä on hyvin pieni tai hyvin suuri. 2015; Varstala 1996; 5 Hamre et al. Tällöin pienetkin poikkeamat tarkkailijoiden välillä heikentävät yksimielisyyskerrointa huomatta vasti. Vastaavasti, jos kesto tai kirjauksien lukumäärä saa suuria arvoja, tarkkailijoiden toisistaan poikke Järjestelmän nimi Analysoinnin kohde Observointimenetelmä Kategoriat SOFIT (System for Observing Fitness Instruction Time 1 ) Oppilaiden fyy sinen aktiivisuus ja opettajan toi minta Intervalli rekisteröinti Kolme osaaluetta: 1) oppilaan FA* (5 kategoriaa) 2) tunnin sisältö (6 kategoriaa) 3) opettajan toiminta (5 kategoriaa) ALTPE (Academic Learning Time Physical Education 2 ) Tunnin tavoitteen mukaisten tehtä vien harjoitteluai ka ja oppilaiden osallistuminen Intervalli rekisteröinti Viisi osaaluetta: 1) Yleinen sisältö (4 kategoriaa) 2) Tiedolliset sisällöt (5 kategoriaa) 3) Motoriset sisällöt (4 kategoriaa) 4) Oppilas ei osallistu (5 kategoriaa) 5) Oppilas osallistuu (3 kategoriaa) FIAS (Flanders’ Interaction and Analysis System 3 ) Opettajan ja op pilaan välinen sanallinen vuoro vaikutus Intervalli rekisteröinti Kymmenen kategoriaa, joista seitsemän kuvaa opettajan toimintaa, kaksi oppilaan toimintaa ja yksi hiljaisuutta tai epäselvää tilannetta. 2000; 3 Heinilä 2002; 4 Heikinaro-Johansson 1995, Lyyra ym. akt. PEAS (Physical Education Analyzing System 4 ) Opettajan toimin ta ja oppilaiden toiminta sekä fyy sinen aktiivisuus Intervalli rekisteröinti Keston rekisteröinti Tapahtuma rekisteröinti Kolme osaaluetta: 1)opettajan toiminta (6 kategoriaa) 2) oppilaan toiminta (5 kategoriaa) 3) oppilaan fyys. Observoinnin luotettavuutta voidaan arvioida laske malla rinnakkaistarkkailijoiden välinen yksimielisyys kerroin. Yksimielisyyskerroin aliarvioi luotettavuuden, jos kesto on lyhyt tai kirjattujen tapahtumien määrä on pieni. Kerroin voidaan laskea myös saman observoi jan eri ajankohtina tekeminen observointien välille. Yksimielisyyskertoimen puutteet ovat siinä, että se ei huomioi kirjausten satunnaisvaihtelua ja siksi antaa usein luotettavuudesta todellisuutta myönteisemmän kuvan. Esimerkkejä observointitutkimuksissa käytettävistä kategoriajärjestelmistä. D. & Tannehill, D. 2013 TAULUKKO 3. 18 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 sen avulla, jonka tavoitteena on saavuttaa 80 prosentin yksimielisyys tarkkailijoiden välille ennen varsinaista aineiston keruuta. Yhtäläisyydellä tar koitetaan aikaa tai kirjausten lukumäärää, jonka kaksi itsenäistä tarkkailijaa ovat kirjanneet samalla tavalla ja eroavaisuus on se osa kestosta tai tapahtumakerroista, jonka tarkkailijat ovat kirjanneet eri tavoin. Yksimielisyyskerroin lasketaan jakamalla observoin tien välinen yhtäläisyys yhtäläisyyden ja eroavaisuuden summalla ja kertomalla osamäärä sadalla: [(yhtäläisyys/ (yhtäläisyys + eroavaisuus)] *100. Tärkeää opetuksen analysoinnin luotettavuuden kannalta on siis tiedostaa epäsyste maattisten menetelmien subjektiivisuus, valita sopivat observointimenetelmät analysoinnin kohteen ja kulloi senkin tilanteen mukaan ja opetella käyttämään valit tuja menetelmiä oikein. Tarkkailijan roolissa on aikaa pysähtyä sellaisten asioiden äärelle, joita opetustilanteessa ei välttämättä huomaa.
1996. Liikunta ja tiede 52 (1), 70–77. Developing teaching skills in physical education (4. & Kleinknecht, M. J. Analysis of interaction processes in physical education. & Tannehill, D. & Smith, N. Promoting pre-service teachers’ professional vision of classroom management during practical school training: Effects of a structured onlineand video-based self-reflection and feedback intervention. Teaching through interactions: Testing a developmental framework of teacher effectiveness in over 4,000 classrooms. Siedentop, D. 2013. L., Cappella, E., Atkins, M., Rivers, S. M., Brown, J. Teaching and Teacher Education 76, 39–49.. Usein tarkkailijan roolis sa (seurasipa sitten toisen opetusta tai omaa opetusta videolta) on aikaa myös pysähtyä sellaisten asioiden äärelle, joita opetustilanteessa ei välttämättä huomaa. Studies in Sport, Physical Education and Health 45. N. 2002. Väitöskirja. 2019. J., Jones, S. Weber, K. 2015. E., Gold, B., Prilop, C. University of Jyväskylä. 2018. Tekstit ja numerot antavat kuitenkin konkreettisen pohjan toiminnan tarkastelulle ja saattavat esimerkiksi tuoda uusia näkö kulmia siihen, miksi toisessa ryhmässä asiat hoituvat helposti, mutta toisessa ei. Väitöskirja. Väitöskirja. 2005. Studies of physical education in the United States Using SOFIT: A Review, Research Quarterly for Exercise and Sport 88 (4), 492–502. J., McKenzie, T. The Elementary School Journal 113 (4), 461–487. NELLI LYYRA, LitT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: nelli.lyyra@jyu.fi PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON, LitT, dosentti Professori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pilvikki.heikinaro-johansson@jyu.fi LÄHTEET: Hamre, B.K.,Pianta, R. Lyyra, N., Heikinaro-Johansson, P. International studies of physical education using SOFIT: A Review. Jyväskylän yliopisto. CA: Montain View. & Hamagami, A. Smith, N. L. L., & Hammons, A. Reliabili teettikertoimien etuna on se, että niiden laskemisessa huomioidaan observointikirjausten satunnaisvaihtelu ja satunnaisvirhe. Varstala, V. International Journal of Physical Education 42 (1), 19–26. 2000. Liikuntapedagogii kan opinnoissa riittävänä rajaarvona on pidetty 70 prosentin kerrointa, sillä observoitavat opetustilanteet ovat kestoltaan 10–15 minuuttia. & Heikinaro-Johansson, P. Videoreflektoinnin ja observointimenetelmien hyödyntäminen liikunnanopettajakoulutuksessa. Heikinaro-Johansson, P. Studies in Sport, Physical Education and Health 39. Heinilä, L. & Lyyra, N. Advances in Physical Education 9, 53–74. Liikunnanopetus ja opetuksen analysointi. painos). ”Teacher as researcher” approach in the Finnish physical education teacher education. Tarkkailijoiden välistä yksimielisyyttä voidaan ar vioida myös reliabiliteettikertoimien avulla. Palomäki, S. 2018. T., De Coster,J., Mashburn, A. Studies in Sport, Physical Education and Health 81. McKenzie, T. Heikinaro-Johansson, P. Teknologian tuomat sovellukset lisäävät observointimenetelmien käytettävyyttä ja helpottavat tulosten analysointia. Tutkimuksissa, joissa on analysoitu koko oppitunti, luotettavuuden rajaarvona on käytetty 85 prosentin yksimielisyyskerrointa. Tarkkailijoiden välisen luotettavuu den arvioimiseen soveltuvia reliabiliteettikertoimia ovat muun muassa Scott’s Pi, Spearman Rho ja Cohen’s kappa. Including students with special needs in physical education. Opetuksen analysoinnin juuret ulottuvat puolen vuo sisadan taakse, mutta menetelmät ovat edelleen rele vantteja sekä opetus että tutkimuskäytössä. Tulevaisuudessa erilaisten observointimenetelmien ja kategoriajärjestelmien hyödyntäminen opetus, val mennus ja tutkimuskäytössä on mahdollista entistä tehokkaammin. Liikun nan aineenopettajakoulutuksessa tulevat opettajat tutustuvat erilaisiin observointimenetelmiin, joiden avulla he oppivat reflektoimaan omaan opetustaan ja heillä on mahdollisuus kehittyä opettamisen taidossa (HeikinaroJohansson & Lyyra 2018). J. Pohjaa toiminnan tarkastelulle ja uusia näkökulmia Opetustilanne on monisyinen kokonaisuus, jossa on paljon sellaista, jota voi aistia, mutta ei välttämättä muuttaa tekstiksi tai numeroiksi. Liikuntatieteellinen tiedekunta. A. E., Brackett, M. 19 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 avat kirjaukset vaikuttavat yksimielisyyskertoimeen vain vähän. University of Jyväskylä. 1995. Opettajan toiminta ja oppilaiden liikunta-aktiivisuus koulun liikuntatunnilla. Jyväskylän yliopisto. & Palomäki, S. C., Downer, J. 2017
Mielenkiinnon kohteenani oli myös se, millaisia mahdollisuuksia opettajilla on kouluympäristössä tukea näitä lapsia, joilla on haasteita motorisessa oppimisessa. Kehittyvä geenitutkimus tuo varmasti lähivuosina lisää ymmärrystä aiheeseen (Mosca ym. Motorisen oppimisen vaikeus on riskitekijä lapsen kokonaiskehitykselle Motoriset taidot ja niiden puutteet vaikuttavat lapsen kokonaiskehitykseen ja myöhempään elämään. Taustalla aivojen toiminnalliset poikkeavuudet Nykyisin ajattelemme, että motorisen oppimisen vaikeus on hyvin pysyvä, sillä puolella lapsista motoriikan haasteet seuraavat läpi elämän. Nykytutkimus osoittaa Ku va : FO LI O R F/ K A R IN E N G E V IV A R. kehityksellisen koordinaatiohäiriön johtuvan perinnöllisistä ja ympäristöllistä aivojen rakenteellisista ja toiminnallisista poikkeavuuksista, jotka muodostuvat aivojen varhaisen kehityksen aikana ja näkyvät aivojen rakenteellisten erojen lisäksi myös alhaisempana aivoaktiivisuutena (Brown-Lum & Zwicker 2015; Dewey & Bernier 2016; Moreno-De-Luca ym. Jos lapsi katselee välituntisin muiden touhuja ja pelai luja sivusta, pudottelee tavaroita, koheltaa ja kompuroi, kuperkeikka pelottaa ja uusien motoristen taitojen oppiminen on työlästä ja hidasta, voi haasteiden taustalla olla motorisen oppimisen vaikeus. Varhaisella tuella voidaan vaikuttaa myönteisesti lapsen kokonais kehitykseen ja ehkäistä vaikeudesta aiheutuvia toissijaisia pulmia. 2012; Hatakenata ym. 2012; Sumner ym. Pienipainoisena syntyneet lapset sekä pienet keskoset kuuluvat riskiryhmään. Motorisen oppimisen vaikeudet ovat vielä hyvin alitunnistettuja ja -tuettuja lapsen kehityksellisiä haasteita, vaikka perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa opettajien odotetaan tunnistavan kyseiset vaikeudet. Suurimmalla osalla lapsista motorisen oppimisen ongelmat ovat niin lieviä, että luokan ja liikunnanopettajan tarjoama yleinen tuki auttaisi lapsen oppimista ja liikunnalliseen toimintaan osallistumista. Pojilla raportoidaan selvästi enemmän motorisia vaikeuksia kuin tytöillä. 2015). Päällekkäiset ongelmat ovat todennäköiseesti seurausta aivojen poikkeavasta kehityksestä (Pieters ym. Motoriikan oppimisvaikeuden esiintyminen lapsen ainoana oireena on harvinaista, sillä suurimmalla osalla lapsista vaikeudet kietoutuvat yhteen muiden haasteiden kanssa. 2016). 2013; Mosca ym. 2013). 2016; Moreno-De-Luca ym. 20 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 Teksti: PIRITTA ASUNTA Motorisen oppimisen vaikeudet tulee tunnistaa varhain Heikot motoriset taidot ovat yhteydessä oppimisen, toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden ongelmiin ja lapsen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. 2016; Pieters ym. 2012) ja yhteisestä geeniperimästä (Hanson ym. Opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että ”vuosiluokilla 1–2 on tärkeää tunnistaa sellaiset moto risen oppimisen vaikeudet, joilla voi olla yhteyttä muihin oppimisen ongelmiin” (POPS 2014, 150). Vaikeus esiintyy hyvin yleisesti yhdessä lukemisvaikeuden, matematiikan vaikeuksien, tarkkaavuushäiriön, kielellisen erityisvaikeuden, autismin sekä aktiivisen epilepsian kanssa (Blank ym. (APA 2013). Väitöstutkimukseni tarkoituksena oli kehittää opettajien käyttöön helppokäyttöinen havainnointityökalu, joka auttaisi motorisen oppimisen vaikeuden tunnistamisessa esija alkuopetusikäisillä lapsilla. 2016). Heikot motoriset taidot ovat yhteydessä niin oppimisen, toiM otorisen oppimisen vaikeudella, kuten kehityksellisellä koordinaatiohäiriöllä (DCD), tarkoitetaan huomattavaa vaikeutta oppia uusia motorisia taitoja ja soveltaa jo opittuja taitoja uusiin tilanteisiin
Miten opettaja voi tunnistaa lapsen, jolla on motorisen oppimisen vaikeuksia. 2016). Varhaisella tuella voitaisiin vaikuttaa myönteisesti lapsen kehitykseen ja ennaltaehkäistä vaikeudesta aiheutuvia toissijaisia pulmia. Heikot motoriset taidot ovat yhteydessä vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen, minkä vuoksi kehityksellinen koordinaatiohäiriö voidaan nähdä yhtenä kouluikäisten suurimmista terveysriskeistä maailmanlaajuisesti (Cairney & Veldhuizen 2013). Kehityksellisen koordinaatiohäiriön lisäksi lapsen liikkumista ja oppimista voivat haastaa muut vammat tai sairaudet (kuten CP-vamma, näkövamma, kehitysvamma) tai liikunnallinen harjaantumattomuus. Liikkeiden rytmissä ja ajoituksessa sekä ohjauksessa on usein pulmia ja liikkuminen on myös hitaampaa ja epätarkempaa. Kun liikunnallinen harjaantumattomuus on motoristen vaikeuksien taustalla, lapsella ei ole varhaisvuosien aikana. 21 LIIKUNTA & TIEDE 56 • 1 / 2019 minnanohjauksen ja tarkkaavuuden ongelmiin kuin fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiinkin. 2014). Rigoli kollegoineen (2012) toteaa, että kehityksellinen koordinaatiohäiriö on epäsuorasti yhteydessä lasten emotionaaliseen hyvinvointiin erityisesti itsearvostuksen ja koetun motorisen pätevyyden kautta. 2014). 2013a). Haasteita taitojen tavanomaisessa oppimisessa – miltä liikkuminen näyttää. Harjoittelulla on mahdollista kuitenkin saavuttaa taitojen automatisoitunut vaihe ja opittu taito voi myös siirtyä uusiin tilanteisiin (Biotteau ym. Motoriset ongelmat heijastuvat monenlaisiin toimintoihin aina kirjoittamisesta pukeutumiseen ja leikkimisestä ketteryyttä vaativiin peleihin. Lapset, joilla on motorisen oppimisen vaikeutta, tarvitsevat paljon toistoja ja aikaa taitojen harjoitteluun. Vaikka vaikeudet voivat näyttäytyä lapsilla monin tavoin, niin keskeisin haaste näyttäisi liittyvän vaikeuksiin toiminnan ennakoinnissa sekä pysyvien liikemallien kehittymisessä (Wilson ym. Lapsilla, joilla on motorisen oppimisen pulmia, on esimerkiksi ikäisiään enemmän ahdistukseen ja masennukseen liittyviä oireita ja ongelmat laajenevat herkästi käyttäytymisen ja tunne-elämän alueille. Nuoret, joilla on motorisen oppimisen vaikeutta, ilmoittavat olevansa myös vähemmän tyytyväisiä elämäänsä, kuin nuoret, joilla ei ole motorisia vaikeuksia (Tal Saban ym. Lapsen, jolla on motorisen oppimisen vaikeus, liikkumisesta puuttuu sujuvuus, jolloin liikkuminen näyttää usein kömpelöltä, jäykältä ja nykivältä. Oppiminen on erityisen haasteellista silloin, kun kyseessä on vaativa motorinen taito tai useamman motorisen taidon yhdistelmä (Cantin ym. 2016). Oppimisen hitaus näyttää liittyvän erityisesti taidon kehittymisen alkuvaiheeseen, jolloin tehtävän suorittamisen kannalta riittävän taitotason saavuttaminen vie enemmän aikaa (Biotteau ym. Kantomaan ja kumppaneiden (2011) mukaan lapset, joilla on motorisia vaikeuksia, liikkuvat myös myöhemmin elämässään muita vähemmän. 2016; Lejeune ym