LIIKUNTA JA TYÖURAT SUOMALAISEN URHEILUELOKUVAN VUOSIKYMMENET. Liikunta & TIEDE 55 1/ 18 • 8 eu ro a TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 OSA II MITEN LISÄÄ LIIKETTÄ KOULUPÄIVÄÄN
Hän toteaa mai niosti, että ”Urheilijan putken läpikäyminen on todella opettavainen elämän korkeakoulu, jota ei voi käydä kuin urheilemalla. Arvos tetaan saa vutuksena myös olympialaisiin pääsemistä, joka sekin jää suurimmalla osalla siitä haa veilevista saavuttamatta. Se kuuluu urheiluun. Seuralehti haastatteli äskettäin LIKES:n tutkija Kati Lehtosta, olympiaurheilijaa. Ensimmäisen ”oman” numeroni ”Pohdittua”osastolla kirjoitti silloinen Sul kavan kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrbacka oivallisesti, että ”Ketään ei voi edes lainsäädännöllä pakottaa liikkumaan ellei siihen löydy sitä omaa tahto-nimistä lihasta.” Aikaa on kulunut ja IkolaNorrbacka on tässä välis sä vaihtanut kunnanjohtajaksi Asikkalaan, mutta Tahtolihas on edelleen voimissaan – Asikkala nimittäin pokkasi Urheilugaalassa ensimmäistä kertaa jaetun komean tittelin, ”Suomen liikkuvin kunta”. Kansainvälisestä olympiakomiteasta voi daan olla monta mieltä, mutta olympialaisten arvostus on edelleen kova. Siinä missä maail manmestaruuskisoja järjes te tään joissain lajeis sa jopa vuosittain, joka neljäs vuosi mitel tävät olympialaiset ovat säilyttäneet hoh tonsa. Vaikka urheiluura ei toisikaan mitaleita, niin sieltä saa Katinkin haastattelussaan mainitsemia ”henkistä kapasiteettia, osaamista, asennetta ja yhteistyösuhteita” muiden muassa. Totuus on vähän toinen. Liikunta & Tiede lehti onnittelee ja kannustaa muitakin kuntia ottamaan Asikkalasta mallia! kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : PA S I LE IN O. Kolme vuotta päätoimittajana on mennyt käsittämättömän nopeasti ja viimeistä vuotta jo viedään. ”Aivan sama oliko sijoitus neljäs vai neljäskymme nes – vain mitalit ratkaisee” on ollut näissä kin kisoissa tuttu toteamus haastatteluissa. Tämä on tervetullut kategoria olympiavoit tajan ja mitalistin rinnalle. Pääosa lapsista ja nuorista urheilee vanhempien palkkarahois taan säästämillä rahoilla. Urheiluun panostaminen nähdään krii tikkojen silmissä usein ajan haaskauksena, hukkaan heitettynä aikana, kun voisi tehdä jotain ”järkevämpää”, yhteiskunnalle tai jopa itsellekin hyödyllisempää. Eng lannin kielessä käytetään termiä ”Olympian”, jolla tarkoitetaan olympialaisiin osallistu maan päässyttä urheilijaa. Huip puurheilijan urasta haaveilevan nuoren kannattaakin muistaa rapyhtye Fintelligensiä lainaten ”Matka jonka kuljet, on tärkeämpi kuin päämäärä”. Aikui set sitten itse hankittujen sponsoreiden tai urheiluseurojen tuel la – tai niin kuin enemmistö tekee, aina kin osapäivätöitä tehden. Ilahduttavasti termi on rantautunut myös Suomeen; puhutaan olympiaurhei lijoista. Tätä ruokkivat tietysti myös urhei lijat itse. Kriittinen urheiluyleisö heittää bensaa liek keihin ja nostaa esiin sen, miten vero rahoilla tuetaan ”kisaturisteja”, siis niitä mitalisijo jen ulkopuolelle jääviä. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Jari Kanerva Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Terhi Huovinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Kannen kuva: Gorilla/Harri Tahvanainen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. 55. Asiat voi ajatella toisinkin. Yhteiskunnan tuella urheilee kovin harva huipulle tähtäävistä. Silti riittää niitäkin, joiden mielestä vain mitalit ratkaisevat. Olympialaisiin valintaa arvostetaan. Suomalaisil le on tullut jo mukavat kolme mitalia; on tullut onnis tumisia, mutta myös epäonnistumi sia. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 1 / 2018 OLYMPIAURHEILIJA ON HIENO SAAVUTUS T ätä kirjoittaessa Pyeong chan gin olym pia laiset ovat jo kääntyneet viimeiselle viikolleen. Paino: Forssa Print 2018 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 40 euroa Vuositilaus: 42 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Uraansa lopettava MM ja EMmitaleja voittanut urheilija muis tetaan ennen kaikkea olympialaisten kautta: ”Three-time Olympian announces retirement”. Sieltä saa niin paljon asioita, jotka kantavat koko elämän läpi”. Siksi suosittelen lapsille ja nuorille huippuur heilijan uraa
Henna Haapala 9 Liikunta elämänkulussa ja työurat. Saku Rikala 65 International Winter School in Sport Sciences: Talviurheiluosaaminen kiinnostuksen kohteena. Jaakko Forssell, Simon Walker 105 Kirjoitusohjeet ja aikataulu 2018 2 PÄÄKIRJOITUS: Olympiaurheilija on hieno saavutus. Liikunta ei mene hukkaan silloinkaan, kun vaste kestävyyskuntoon jää vähäiseksi. Kari Koivumäki POHDITTUA 70 eSports, exergaming ja Fitness eSport – seuraava askel liikunnan edistämisessä. Otsikko johtaa harhaan – oli siellä pesäpalloakin. Ruoasta, joka tulisi nähdä voimavarana, on tullut monille vihollinen. Ilmari Eskola 68 EMERITUS IHMETTELEE: Miltä etäisyys saa asiat näyttämään. Hanna Vehmas, Arja Sääkslahti, Mariana Siljamäki LUETTUA 73 Seksiä, huumeita ja väkivaltaa – urheilukirjavuosi 2017. Sadan katsotuimman kotimaisen tai ulkomaisen elokuvan joukkoon mahtuu vain Matti Nykäsen elämäkertaelokuva Matti. Jaana Kari 14 Urheilun ja opiskelun yhdistämisessä tarvitaan valmennusta kahdelle uralle. Jari Sedergren 56 95 – ”lite sämre”. Kestävyysharjoittelu hillitsee ylipainon, liikkumattomuuden ja stressiin aikaansaamaa matala-asteista tulehdusta kehossa. Aiheuttaako HIIT-harjoittelu ravitsemuksellisia haasteita treenaajalle. Reeta Kangas 44 Aikaotantatutkimus avaa näkymää: Liikunnan antina mielihyvää, mielekkyyttä, onnellisuutta. 20 SuomiMiehen matka liikkujaksi alkaa realistisilla tavoitteilla, tuella ja kannustavassa ilmapiirissä. Hanna Vehmas, Anna-Katriina Salmikangas 67 OPISKELIJA OUNASTELEE: Kiinteistökehittämistä liikunnan nimissä. Milla Saarinen, Tatiana V. Jouko Kokkonen TUTKITTUA 76 Tutkimusuutiset 82 Väitösuutiset 88 TUTKIMUSARTIKKELIT 2017 – OSA II 89 Miksi Varkaus oli menestyvä urheilu kaupunki 1960-luvulla. Hannu Itkonen, Arto Nevala, Anna-Katriina Salmikangas 98 Vain yksi voimaharjoitus viikossa riittää toimintakyvyn ylläpitämiseen ikääntyneillä. Antti Kiviniemi, Mikko Tulppo, Raija Korpelainen 35 Lihasvoimaharjoittelua matala-asteista tulehdusta ehkäisemään. Tuuli Kuusipalo, Sofia Siljama T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 52 Kuva: KUOKKASEN KUVAAMO (C) ELOKUVAYHTIÖ AAMU. Ravinto voi olla myös kilpailuvaltti nuorelle urheilijalle. Timo Ala-Vähälä 52 Suomalaisen urheiluelokuvan vuosikymmenet. Kalle Rantala 74 Sata sankaria – kelpo pikakelaus Suomen urheiluhistoriasta. Jouko Kokkonen 57 Ravitsemusvalmennus tukee urheilevaa nuorta. Hanna Walsh, Minttu Tuominen 58 HIIT harjoittelu – vuoden hittilaji. I rinja Lounassalo, Kasper Salin, Sanna Palomäki, Xiaolin Yang, Suvi Rovio, Risto Telama, Olli Raitakari, Tuija Tammelin, Mirja Hirvensalo 32 Kestävyyskunto vaikuttaa vahvimmin sydänterveyteen. Kari Partanen 71 NÄIN MAAILMALLA: Tulevia liikunnan opettajia kouluttamassa Tansaniassa. Ympäristö, ihmissuhteet ja valmennuksessa vallitseva motivaatioilmasto vaikuttavat valintoihin, joita opiskelijaurheilija kaksoisurallaan tekee. Karoliina Kaasalainen 26 LASERI-seurantatutkimus: Liikunta-aktiivisuus muuttuu – ja muuttaa muita elintapoja. Laura Ketola, Jatta Salmela 62 LÄHIKUVASSA: Marjo Rinne: Niskanpäällä ja pääasiassa AJASSA 64 FINAPA.fi -suomalaisesta soveltavasta liikunnasta englanniksi. 61 Liian painava urheilijaksi.... Ryba, Kaisa Aunola 19 POLTTOPISTE: Sata vuotta toistoa. Kari Kalliokoski 4 Lisää liikettä koulupäivään ja sen yhteyteen. Johanna Ihalainen 39 Veren mikroRNAt viestivät elimistön suorituskyvystä ja terveydentilasta. Jari Kanerva. Myös lihasvoimaharjoittelulla on paikkansa ennaltaehkäisyssä. Liikunta ja liikuntaan panostaminen voivat toimia investointina, jonka tulokset näkyvät paitsi koulumenestyksessä myös koulutusja työurilla. Markku Ojanen 49 Soveltava liikunta kunnissa 2017: Yhteistyö ja verkostot kasvussa
4 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Lisää liikettä koulupäivään ja sen yhteyteen: katse kohti vähän liikkuvien oppilaiden, viihtyvyyden ja henkilökunnan tukemista
Rakenteellisesti koulu ja siten oppiminen on kuitenkin aikanaan suunniteltu istumisesta käsin. Koulu tavoittaa tasavertaisesti hyvinvoivan elämäntavan tukemisessa “Avataan ikkunat ja kipaistaan koulun ympäri.” Näin kehotettiin Maalaiskansakoulun opetussuun nitelman komiteanmietinnössä vuonna 1925. Tasapainoisen kasvun ja kehityksen takaamiseksi kouluikäis ten tulisi suositusten mukaan liikkua päivittäin reippaasti vähintään tunnin ajan. Liikkumisella on kuitenkin todettu olevan merkittävä vaikutus fyysiseen ja psyykkiseen hyvin vointiin. Istuminen on ollut muussakin yhteiskunnassamme pitkään normi normaalia, helppoa ja tehokasta, ja näin koulupäivän fyysinen passiivisuus on koros tunut. Lisäksi arvioitiin koulujen fyysisen aktiivisuuden edistämistoimia sekä henkilökunnan kokemuksia. Mielenkiinnon kohteena oli se, miten oppilaiden liikkuminen ja sosiaaliset tekijät koulussa, kuten vertaissuhteet, yhteenkuulu vuus sekä kouluilmapiiri, muuttuivat ja olivat yhtey dessä toisiinsa kahden lukuvuoden seurannassa. Väitöstutkimuksessani tarkastelin kouluja, joissa liikkumista ja sen mahdollisuuksia pyrittiin lisää mään koulupäivään ja sen yhteyteen Liikkuva koulu ohjelman pilottivaiheessa. Liik kumiseen on suomalaisissa kouluissa kannustettu jo varhain, ja liikunta on ollut oppiaineena mukana suomalaisessa koulussa alkuajoista lähtien. L iikkumisen hyödyt on tunnettu jo vuo sisatoja, mutta se ei kuitenkaan enää ole osa kaikkien lasten ja nuorten taval lista arkielämää. Kuiten kin parhaimmillaan vain noin puolet suomalaislap sista saavuttaa nämä suositukset, nuorista vielä har vempi (Kokko & Mehtälä 2016, 21). Viimeaikaisten tutkimusten perusteella on myös havaittu, että liikkumista hyödyntävät pedago giset ratkaisut koulussa voivat tukea oppimisen edel Kuva: HERO IMAGES RS. Koulun toimintakulttuurin kehittämisessä kannattaa kiinnittää huomiota etenkin vähän liikkuviin oppilaisiin, viihtyvyyteen sekä tukea henkilökunnan osaamista ja sitoutumista. 5 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: HENNA HAAPALA Lasten ja nuorten koulupäivien saaminen aktiivisemmiksi ja viihtyisämmiksi vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä
6 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 lytyksiä (Watson ym. Koululla onkin ainutlaatuinen mahdollisuus tukea lasten ja nuorten hyvinvoivaa elämäntapaa mones ta näkökulmasta. Koulussa voidaan luoda kaikille oppilaille tasa vertaisesti ymmärrystä, valmiuksia ja tottumuksia elinikäisen liikkumisen ylläpitämiseksi. Tällä tottumuksella saattaa heijastella esi Koulupäivän aikaisen liikkumisen edistäminen on mahdollisuus muutokseen, liikkumiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.. 2016). Varsinkin yläkoulussa vaikuttaa koulujen hanke vastaavienkin kokemusten perusteella vallitsevan oma todellisuutensa, jossa oppilaiden liikkumiseen kannustaminen on haasteellista. Välitunneilla korostuvat oppilaiden hyvinvoinnin kannalta merkitykselliset asiat: sosiaalisuus, yhdessä tekeminen, päätösvalta omista tekemisistä, välillä jopa liikkuminen. Sekaryhmä tai erillis opetus liikunnan oppitunneilla voi vaikuttaa yhtenä tekijänä siihen, millaisessa sosiaalisessa ympäristös sä tytöt ja pojat ovat tottuneet liikkumaan koulun tiloissa. Myös uudistuneiden, kansallisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) ytimessä on kysymys siitä, miten opetetaan. Koulupäivän aikana yläkoulu laiset liikkuivat vähemmän ja istuivat enemmän kuin alakoululaiset (Haapala ym. Mikä muu instituutio tavoittaa ja kohtaa koko ikäluokan lähes vuosikymmenen ajan, parhaimmillaan jopa puolet heidän päivittäisestä valveillaoloajastaan. Tytöt liikkuivat tämän tutkimuksen tulosten mukaan vähemmän kuin pojat niin koulupäivän kuin koko päivän aikana, mikä on linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa. Tyttöjen ja poikien liikuntamuodoissa ei välttämättä ole eroja, mutta tytöt saattavat esimerkiksi haluta välillä liik kua rauhassa, omassa tahdissaan, ilman ulkoiseen olemukseen liittyviä paineita ja poikien vauhdik kaammalla liikkumisella tilassa ottamaa fyysistä dominanssia. Välitunnit ovat keskeinen osa ohjelmaa ja väitöstutkimustani; ne ovat yksi tär keimmistä mahdollisuuksista liikkua koulupäivän aikana. 2014a). Koulun liikuntakulttuurikin voi vaikuttaa oppilai den liikkumistottumuksiin. Liikkumisen mahdollisuuksia voidaan luoda en nen oppitunteja, välitunneilla, oppituntien aikana ja koulupäivän jälkeen. Yläkouluikäisten sosiaalisten normien näkyväksi tekeminen ja pohti minen yhdessä nuorten kanssa voisi toimia jäänmur tajana liikkumisen edistämisessä, samoin yläkoulun henkilökunnan sitoutumiseen, motivaatioon ja osaamiseen vaikuttavien elementtien analysointi ja vahvistaminen. 2014a). Välitunnit suomalaisen koulun helmi Liikkumisen edistäminen kouluympäristössä onkin noussut niin meillä Suomessa kuin kansainvälises ti yhdeksi lasten ja nuorten liikkumisen keskeisistä teemoista. Tämä käsitys – sekä opetussuunnitelman perusteisiin kirjatut kestävän elämäntavan ja hyvin voinnin laajaalaiset osaamisalueet – tukee liikku misen integrointia yhä vahvemmin koulun arkeen, toimintatapoihin ja opetuskäytäntöihin. Välitunnit ovat suomalaisen koulun helmi, jota ulkomailla ihaillaan ja ihmetellään – oppitun tien välinen säännöllinen tauko ei ole tavanomai nen käytäntö monessakaan maassa. Kiinnostava havainto liittyi kin tyttöjen aktivointiin: niissä yläkouluissa, joissa tytöille tarjottiin erillisiä liikuntatoimintoja ja tiloja, tyttöjen osallistuminen välituntiliikuntaan lisääntyi (Haapala ym. Välitunteja on yläkoulussakin jopa 90 minuuttia päivässä, ja kouluviikon aikana oppilaat viettävät välitunneilla enemmän aikaa kuin yhdenkään oppiaineen tunneil la. 2014a). Yhdenvertaisuus ja tasaarvoisuus ovat tähän asti olleet suomalaisen yhteiskunnan ja peruskou lun kulmakiviä. Suomessa koululaisten vähäisen liikku misen haasteeseen on tartuttu ruohonjuuritasolta ponnistavalla, valtakunnallisella lähestymistavalla. Liikkuva koulu ohjelman tavoitteena on tuoda kou lupäiviin lisää liikkumista ja vähemmän istumista, kehittää osallisuutta ja edistää oppimista. Yläkoululaiset ja tytöt haastavat uusien ratkaisujen löytämiseen Väitöstutkimukseni tulokset osoittavat maltillisia, mutta positiivisia muutoksia alakoululaisten objek tiivisesti mitatussa koulupäivän aikaisessa fyysisessä aktiivisuudessa kahden lukuvuoden seurantaaikana (Haapala ym. Viimeisim mässä LIITUtutkimuksessa kaksi vahvimmin esiin noussutta liikkumisen estettä lapsilla ja nuorilla olivat liikkumisen kalleus ja se, ettei läheltä löytynyt sopivan lajin ohjausta (Kokko & Mehtälä 2016, 38– 39). 2016), vaikka yläkoulu laisten, etenkin poikien, osallistuminen välituntilii kuntaan lisääntyi (Haapala ym. Erilaisten oppilasryhmien liikkumista koskevien toiveiden kuulemiselle ja niiden toteuttamiselle kan nattaa järjestää kouluissa tilaa ja aikaa. 2017). Koulujen erityispiirteet, mahdollisuudet ja vahvuudet huomi oidaan koulujen itsensä räätälöimissä liikkumisen edistämisen toimenpiteissä. Toimiviksi keinoiksi yläkoululaisten fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi pilottikouluissa koettiin organisoidut välituntitoiminnot, välituntien vertaisohjaajat sekä välineiden tarjoaminen ja liikun tatilojen kehittäminen (Haapala ym. Liikkumisen osalta koulu voisi olla tasoit tamassa mahdollisuuksia jokaiselle oppilaalle. Varsinkin vähän liikkuvien oppilaiden kohtaaminen ja tukeminen on toden näköisesti mahdollista ainoastaan koulukontekstis sa
Liikkuminen, etenkin välitunneilla, voi toimia sosiaalisen vuorovaikutuksen areenana (Ramstetter ym. 2015). 2017). Oppilaiden vuorovaikutuksen ja sosiaalisen hyvin voinnin näkökulmat ja tavoitteet tulisi huomioida jo toimintaa suunniteltaessa ja etenkin toteutuksessa – niiden paraneminen ei väitöstutkimukseni tulosten perusteella ole automaattinen liikkumisen sivutuote, vaan harkitun ja suunnitellun toiminnan tulos (Haa pala ym. Liikuntaan osal listumisella on todettu olevan positiivinen yhteys sosiaalisiin tekijöihin (Bailey ym. 2014b). Kansainvälisessä kontekstissa ovat korostuneet myös vastuun jakaminen, lähtötilanteen kartoittami nen ja johtajuus liikkumisen edistämisessä koulussa (McMullen ym. 7 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 merkiksi välituntien aikaiseen liikkumiseen. Sosiaalisen vaikuttavuuden näkökulmasta on tärkeää pohtia, miten ja millaista liikkumista koulussa edistetään. Tällöin toiminnan luonne, liian pienet tilat tai riittämättömät välineet eivät aiheuta jännitteitä oppilaiden välille. Vahva yhteistyö koulun hen Sosiaalista hyvinvointia edistää oppilaiden yhdessä suunnittelema ja toteuttama liikkuminen.. 2010). Tehty kehittämistyö ja henkilökunnan kokemukset näkyviksi Monesti koulun liikkumista edistävistä hankkeista ja tutkimuksista kuvataan lopputulos – tuliko muu tosta vai ei. Yksistään liikunnanopettajien varaan työtä ei voi jättää, vaikka heidän rooliaan voisikin väljen tää koulun laajaalaisen hyvinvoinnin edistämisen suuntaan. Henkilökunnan tiedot, taidot ja asenteet vaikut tavat liikkumisen edistämisen onnistumiseen kou lussa. Yhteis ten pelisääntöjen luominen ja aikuisten roolimallit voisivat toimia kannustimena yhteiseen ja toimivaan liikkumiseen koulupäivän aikana. Vaikutta vuuden ja yleisen hyödyn arvioinnin näkökulmasta olisikin tärkeää raportoida edistämistoimien käytän töön saattamisesta. Jokaisen luokan ja aineenopettajan olisi hyvä tunnistaa ja hyödyntää omat mahdollisuutensa lasten ja nuorten oppimisen, hyvinvoinnin ja liikku misen edistäjinä. Merkityksellistä on pohtia myös, mitä kouluissa tehtiin ja miten se koettiin, mitä mahdol lisuuksia oli ja mitä pitää ottaa huomioon. 2009), ja sosiaa lisen hyvinvoinnin kokemukset koulussa luovat tutkitusti pohjaa koulusta pitämiselle ja siten myös koulumenestykselle (Boulton ym. Tuloksista tulevaisuuden tarpeisiin Koulujen autonomia liikkumisen edistämisessä on suomalaiseen kulttuuriin sopiva lähestymistapa, ja koulut ovat saaneet kaivattua taloudellista tukea toi minnan käynnistämiseen. Opettajankoulutuksella on tässä suuri merkitys, ja toivottavasti sopeutuminen uusien opetussuunnitelman perusteiden henkeen näkyi si opettajankoulutuksessa niin käytännössä kuin teoriassa. Opettajat ja muu henkilökunta kokevat Suo messa tarvitsevansa lisää ideoita aktiivisemman kou lupäivän toteutukseen. Monimenetelmällinen lähes tymistapa, joka yhdistää määrällistä ja laadullis ta aineistoa, onkin mahdollistanut koulujen toimin nan ja toimijoiden analysointia eri tasoilla. Aktiivinen osallistuminen välituntilii kuntaan olikin väitöstutkimuksessani positiivisesti yhteydessä oppilaiden vertaissuhteisiin koulussa, yh teenkuuluvuuteen alakoulussa sekä kouluilmapiiriin alakoulun tytöillä (Haapala ym. Viihtyvyys syntyy yhdessä suunnitellen ja liikkuen Tutkimusten mukaan 2000luvun oppilaista, eten kin nuorista, vain pieni osa pitää koulusta paljon ja moni kokee rasittuvansa koulutyöstä vähintään jonkin verran (Inchley ym. Väitöstutkimuksessani pyrin vastaamaan tähän tarpeeseen tutkimalla, millaisia liikkumisen edis tämisen toimenpiteitä koulut toteuttivat, millaisia prosesseja kouluissa tapahtui ja millaisia olivat henkilökunnan kokemukset. Samalla rakentuu koulun liikunnallinen tietopankki ja kirjasto, jossa toimivat ratkaisut on popularisoitu helppoa hyödyn tämistä varten (McMullen ym. 2011; Liem & Martin 2011). 2016). Henkilökunta voisi myös arvostaa oman esimerkin ja mukana olon voimaa; osallistumalla ja tukemalla yhdessä oppi laiden kanssa tehtyjä suunnitelmia sekä toimimalla roolimalleina henkilökunta voi tukea liikkumisen kokemista mielekkäänä ja sosiaalista hyvinvointia edistävänä. Muun muassa Puolan ”PE in Class” ohjelmassa koulut hyödyntävät teknologiaa raportoimalla omissa blogeissaan edistymisestään yhteistyössä oppilaiden kanssa. 2017). Sosiaalista hyvinvointia edistävät oppilaiden yhdes sä suunnittelema ja toteuttama liikkuminen sekä myönteisiä vuorovaikutustilanteita tukevat liikkumistilanteet. Liikkumisen mahdollisuudet näiden sosiaalisten tekijöiden ja viihtyvyyden edistämisessä kouluympäristössä ovat kuitenkin jääneet vähäiselle huomiolle. Tutkittuun tietoon perustuvat opettajien täydennyskoulutukset palvelisivat jo työelämässä olevien opettajien ammatillista kehittymistä liikku misen edistämisessä kouluissa. Kansainvälisten koulun liikkumisen edistämishankkeiden vahvuuksista voi daan kuitenkin ottaa oppia kotimaiseen edistämis työhön. Tutkimukseni tuloksista selvisi, että vaikka toiminta koettiin hyödylliseksi, se ei välttämättä näkynyt henkilökunnan osallistumisena toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen (Haapala ym. Onko esimerkiksi opettajilla sitten valmiuksia suun nitella ja toteuttaa aktiivisemman koulupäivän peri aatteita. 2015)
Teoksessa: M. Recess physical activity and school-related social factors in Finnish primary and lower secondary schools: cross-sectional associations. & Garner, A.S. Haapala, H.L. & Stuntz, C.P. Weiss, M.R. Hakonen, H. Effect of classroom-based physical activity interventions on academic and physical activity outcomes: a systematic review and meta-analysis. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4. Kyselylomakkeilla selvitettiin fyysistä kokonaisaktiivisuutta, välituntien fyysistä aktiivisuutta sekä vertaissuhteita koulussa, yhteenkuuluvuut ta koulussa ja kouluilmapiiriä. Peer relationships and adolescents’ academic and non-academic outcomes: Same-sex and opposite-sex peer effects and the mediating role of school engagement. 8 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 kilökunnan kesken on toiminnan perustana muun muassa Puolassa, Irlannin ”Active School Flag” ohjelmassa sekä Yhdysvaltojen ”Let’s Move Active Schools” liikkeessä; koulujen tulee jo toimintaa aloitettaessa perustaa tiimi tai komitea työstämään teemaa. Mathison, F. 2017. Läpileikkaavana teemana niin väitöstutkimuk sessani kuin koulupäivän aikaisen liikkumisen edistämisessä on mahdollisuus – mahdollisuus muu tokseen, liikkumiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. 2014b. Weber, M. Laakso, L. NÄIN TUTKITTIIN: T utkimuksen aineisto kerättiin osana Liikkuva koulu ohjelman pilottivaiheen seurantaa vuosina 2010– 2013. Don, J. Kulmala, J. Edis tämistyön tulokset näkyvät usein maltillisena, posi tiivisena kehityksenä. Social Psychology of Education 14 (4), 489–501. Inchley, J. BMC Public Health 14, 1114. Differences in physical activity at recess and school-related social factors in four Finnish lower secondary schools. Laine, K. Changes in physical activity and sedentary time in the Finnish Schools on the Move program: a quasi-experimental study. & Tammelin, T.H. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 27 (11), 1442–1453. Samdal, O. HENNA HAAPALA, LitT Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: henna.haapala@likes.fi Kirjoittajan väitöskirja ”Finnish Schools on the Move: Students’ physical activity and school-related social factors” tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 24.11.2017. Ramstetter, C.L. International approaches to whole-of-school physical activity promotion. Yhtäläiset mahdollisuudet myöntei seen vuorovaikutukseen ja hyvinvointiin voidaan tuoda kaikkien lasten ja nuorten saavutettavaksi koulutuksen ja koulun kautta. Koulun henkilökunnan asenteiden tunnistaminen, ymmärrys liikkumisen mahdollisuuksista ja hyö dyistä sekä valmiudet toteuttaa aktiivisempaa ja viihtyisämpää koulupäivää tulisi nähdä oleellisena osana koulun liikunnallisemman toimintakulttuurin kehit tämistä. Health Education Research 32 (6), 499–512. Tammelin, T. 2011. Aleman-Diaz, A. & Boulton, L. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 14: 114. Haapala, H.L. 2016. Kirk, D. Quest 67 (4), 384–399. & Tammelin, T.H. & Barnekow, V. Yhdysvalloissa painotetaan fyysisen aktiivisuuden johtajuutta ja tuetaan opiskelevien ja jo valmistu neiden opettajien mahdollisuuksia kouluttautua ja kehittää omia valmiuksiaan koulupäivän aikaisen liikkumisen edistämisessä. Lintunen, T. Helsinki: Opetushallitus. Molcho, M. & Tammelin, T.H. 2010. Hakonen, H. Health Education Research 29 (5), 840–852. Laakso, L. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa: LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Haapala, H.L. Hirvensalo, M.H. Watson, A. Neljään seurantakyselyyn vastasi lukuvuosi en 2010–2012 aikana yhteensä 1 463 luokkien 4–9 oppilasta. Poqorzelska, M. LÄHTEET: Bailey, R.,Armour, K. Augustson, L. Currie, D. Kokko, S. Liem, G.A. Growing up unequal: gender and socioeconomic differences in young people’s health and wellbeing. Maalaiskansakoulun opetussuunnitelma. Hakonen, H.,Lintunen, T. & Mehtälä, A. Ní Chróinín, D. Research Papers in Education 24 (1), 1–27. Hakonen, H. Haapala, H.L. Teos löytyy sähköisessä muodossa osoitteesta: www.likes.fi/julkaisut. & Martin, A.J. & Hesketh, K.D. Hirvensalo, M.H, Laine, K. Laakso, L. Torsheim, T. Adolescents’ physical activity at recess and actions to promote a physically active school day in four Finnish schools. British Journal of Educational Psychology 81 (2), 183–206. Objektiiviset fyysisen aktiivi suuden ja liikkumattoman ajan mittaukset tehtiin 319 luok kien 1–9 oppilaalle ActiGraphkiihtyvyysanturimittareilla. & van der Mars, H. Irlannissa koulut tekevät myös alussa itsear vioinnin valmiilla työkalulla, ja arvioinnin perusteel la toimenpiteet voidaan kohdistaa tehokkaimmin. Helsinki: Valtioneuvosto. The Journal of School Health 80 (11), 517–526. 2011. Laine, K. Laakso, L. Hirvensalo, M.H. Komiteanmietintö 1925. 2017. Weiss (toim.) Developmental sport and exercise psychology: a lifespan perspective. 2004. Young, T. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study: international report from the 2013/2014 survey. Brown, H. McMullen, J.M. Jess, M. Best, K. 2014a. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe. 2015. Koulun toimintakulttuuri ei muutu hetkessä. Predicting children’s liking of school from their peer relationships. R. Lintunen, T. Johtaminen, jaettu vastuu, sitoutuminen sekä oppilaiden osallisuus ja erilaisten tarpeiden huomioiminen ovat tärkeitä strategioita onnistuneeseen liikkumisen edistämiseen koulussa. & Sandford, R. Morgantown: Fitness Information Technology, 165–196. Timperio, A. (toim.) 2016. Koulujen fyysisen aktiivisuuden edistämistoimia ja prosessia kartoitettiin koulujen hankevastaavilta, rehtoreilta ja henkilö kunnalta päiväkirjoilla, haastatteluilla ja kyselyillä.. Murray, R. Kankaanpää, A. Lisäksi 385 kahdeksasluokkalaista vastasi kyselyyn vuosi pilottivaiheen jälkeen vuonna 2013. 2009. Laine, K. The educational benefits claimed for physical education and school sport: an academic review. Boulton, M.J. Hirvensalo, M.H. Kansakoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö. & Tammelin, T.H. The crucial role of recess in schools. (toim.) 2016. A little friendly competition: peer relationships and psychosocial development in youth sport and physical activity contexts. Pickup, I
9 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: JAANA KARI Liikunta elämänkulussa ja työurat Kuva: ANTERO AALTONEN
Ei olekaan ihme, että viime vuosituhannen loppupuolella keskusteluun on noussut riittämättömän liikunnan yhteiskunnallinen hinta. Vaikka viimeaikaiset tilastot muun muassa työkyvyttömyyseläkkeiden osalta ovat olleet kannustavia, on tilastoissa myös huolestuttavia piirteitä. Vuonna 2015 tervey denhuoltomenot Suomessa olivat noin 20 miljardia euroa (Matveinen & Knape 2017). Arvioiden mukaan seitsemänkymmenen huolletta van raja menee rikki viimeistään 2030luvulla. Arviot riittämättömän liikunnan suorista tervey denhuollon kustannuksista vaihtelevat tutkimusten mukaan puolesta prosentista viiteen prosenttiin ter veydenhuollon kokonaiskustannuksista (Ding ym. Sairauspoissaoloista ja ennenaikaisista kuolemantapauksista aiheutuneiden tuotannonmene tysten on arvioitu olevan jopa kaksinkertaiset suoriin kustannuksiin verrattuna (Katzmarzyk ym. Opetus ja kulttuuriministeriö lanseerasi vuonna 2017 kor keakoulutuksen ja tutkimuksen vision, jonka ta voitteena on, että yli puolella nuorista olisi korkea koulututkinto vuoteen 2030 mennessä. Arvioiden mukaan tilanne on tällä hetkellä se, että 1970luvun lopulla syntyneet ovat toistaiseksi jäämässä Suomen kaikkien aikojen koulutetuimmaksi ikäryhmäksi. Mikäli keskitymme vähäisen liikunnan sijasta lii kuntaan, on näyttöä siitä, että liikunnallisuus aikui sena voi toimia yhtenä indikaattorina koulutus ja työurilla menestymiselle, erityisesti silloin, kun menestymistä mitataan peruskoulun jälkeisellä koulutustasolla, vuotuisilla ansiotuloilla tai työlli syyden todennäköisyydellä. 2016; Katzmarzyk ym. Liikunta ja liikuntaan panostaminen voivat toimia investointina, jonka tulokset näkyvät paitsi koulumenestyksessä myös vuosikymmenten päästä koulutusja työurilla. 10 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 muun muassa listannut terveyden kannalta riittä mättömän liikunnan sijalle neljä arvioidessaan ris kitekijöitä ennenaikaiselle kuolemalle teollistuneissa maissa (WHO 2010). Riskitekijöiden listassa riit tämättömän liikunnan jälkeen tulevat muun muassa ylipaino ja alkoholi. Kokonaisuudessaan työkyvyttömyyseläk keiden määrä on vähentynyt, mutta samanaikaisesti nuoremman työväestön osal ta, alle 40vuotiailla, työkyvyttömyyseläkkeiden trendi on nouseva (Tilas totietokanta Kelasto). Väestön ikääntyminen luo haasteita työmarkki noille. 2004). Arvioiden mukaan yli kolme miljoonaa kuolemaa vuodessa on seurausta riittä mättömästä liikunnasta. M iltä suomalaisten koulutus ja työurat näyttävät kymmenen tai kahdenkym menen vuoden päästä, kun tämän het ken peruskouluikäiset siirtyvät kou lutuspolkunsa kautta työmarkkinoille. Maailman terveysjärjestö WHO on. Väis tämättä näyttäisi siltä, että tulevaisuudessa väestölli nen huoltosuhde heikkenee. Eläkkeelle siirtyvien ikäryhmien koulutustaso on jo kipuamassa lähelle nuorten ikäluokkien tasoa ja työikäisten osalta koulutustason pitkä yhtämittainen nousu on lähitulevaisuudessa päättymässä koulutus tason hidastumiseen ja tason vakiintumiseen. 2004). 2012). Mikäli arviot pitävät paikkansa, tarkoittaisi tämä riittämättömän liikunnan osalta keskimäärin noin 0,5–1 milj. Lähivuosikymmeninä työikäisen väestön osuus suh teessa lasten ja eläkeikäisten osuuteen siis pienenee. Mitä tulee työurien kehitykseen, Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan yli 65vuotiaiden osuus suomalaisesta väestöstä nousee ja samanaikaisesti alle 15vuotiaiden osuuden ennustetaan pienenevän. Globaalistikin puhutaan jopa liikkumattomuuden pandemiasta. Liikunnan on todettu laskevan useiden kroonisten kansansairauk sien riskiä, näistä mainittakoon muun muassa tyypin 2 diabetes, rintasyöpä, paksusuolensyöpä ja sepel valtimotauti (Lee ym. euroa vuodessa. Liikunta, terveys ja talous Työn fyysisen kuormituksen vähenemisen ja arkea helpottavan teknologian yleistymisen seuraukse na välttämätön fyysinen aktiivisuus on vähentynyt. Mikä on liikunnan rooli koulutusja työurien näkökulmasta. Yhte nä haasteena on työvoiman pysyminen työkykyisenä riittävän pitkään. Säännöllisellä liikunnalla on todettu olevan lukui sia myönteisiä terveysvaikutuksia kehon toiminnois ta mielialaan ja henkiseen vireyteen. Esille nousseita termejä ovat muun muassa terveydenhuoltomenot, työn tuottavuus, sairaus poissaolot ja ennenaikainen eläköityminen. Lapsuuden ja nuoruuden vapaa-ajan liikunta on yhteydessä koulumenestykseen peruskoulun päättyessä ja koulutusja työuriin aikuisena. Työvoiman riittävyyden takaamiseksi tulevai suudessa vaaditaan aiempaa pidempiä työuria. Esimerkiksi Lechnerin (2009) mukaan liikunnallisesti aktiiviset työnteki jät ansaitsivat keskimäärin noin 1 200 euroa enem män vuodessa vähemmän liikkuviin kollegoihinsa Lapsuuden ja nuoruuden liikunnalla voi olla kauaskantoisia seurauksia koulutusja työuriin
2014). Tällöin osallistujat olivat keskimäärin noin 40vuotiaita (Raitakari ym. Väitöstutkimuksessani pyrin vastaamaan edellä esitettyihin kysymyksiin tarkastelemalla liikunnan, koulutuksen ja työurien välisiä yhteyksiä elämän kulun eri vaiheissa. 2009). Esitän uudelleen kysymyksen: miltä koulutus ja työurat näyttävät parinkymmenen vuoden päästä, kun tämän hetken alakouluikäiset siirtyvät koulutuspolkunsa kautta työurille. Elämänkulkunäkökulma on kuitenkin olennainen arvioitaessa liikunnan merkitystä, sillä liikunnan positiiviset vaikutukset tai toisaalta vähäi sen liikunnan negatiiviset vaikutukset voivat näkyä ja kumuloitua vuosien päähän. LASERItutkimus käynnistyi vuonna 1980, jolloin yli 3500 lasta ja nuorta kuudesta ikä kohortista (3, 6, 9, 12, 15 ja 18 vuotta) osallistui ensimmäiseen kenttätutkimukseen. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös tarkasteltaessa liikunnan ja työlli syyden todennäköisyyden yhteyksiä 25 Euroopan maassa, Suomi mukaan lukien (Kavetsos 2011). Onhan aiempi tutkimuskirjallisuus osoittanut, että muun muassa koulutus, sosioekonominen asema tai taloudelli set resurssit ovat yhteydessä liikunnan harrastami seen (Humphreys, & Ruseski 2011; Meltzer & Jena 2010). Keskimäärin aktiivinen liikkuminen oli yhteydessä noin 15 prosenttia korkeampiin an siotuloihin. Tämän jälkeen seurantatutkimuksia on tehty seitsemän, joista vii meisin valmistui vuonna 2012. Tällöin on gelmaksi voi muodostua niin kutsuttu käänteinen kausaliteetti. Voiko lapsuuden ja nuoruuden liikunta-aktiivisuus olla yhteydessä koulutusja työuriin. Tutkimuksessa käytettyä vapaaajan liikuntaak tiivisuutta kuvattiin liikuntaindeksillä, joka on sum mamuuttuja viidestä kysymyksestä, jotka mittaavat vapaaajan liikunnan useutta, intensiteettiä, osallis tumista urheiluseuran harjoituksiin, osallistumista kilpailuihin sekä tyypillisintä vapaaajanviettotapaa (Telama ym. Tuloksena todettiin erityisesti liikunnan useuden olevan positiivisesti yhteydessä työllisyyden toden näköisyyteen. Lisäk si tarkastelin käänteistä yhteyttä eli sitä, ovatko ansiotulot ja liikunta aikuisena yhteydessä toisiinsa. Aineistojen yhdistäminen mahdollisti LASE RI tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden lii kunta, koulutus ja työmarkkinamuuttujien välisten yhteyksien tarkastelun yli 30 vuoden ajalta (Kuvio 1). Roothin (2011) tutkimuksessa, lähetettäessä fiktiivisiä työhakemuk sia todellisuudessa avoinna oleviin työpaikkoihin, ne työnhakijat, jotka ilmoittivat harrastavansa liikuntaa vapaaajallaan, saivat todennäköisemmin kutsun työhaastatteluun. Muuttujan arvo vaihtelee viides KUVIO 1. 2016). Åbergin ja kumppanei den (2009) tutkimuksessa parempi kestävyyskunto armeijaiässä oli positiivisesti yhteydessä sekä myö hempään koulutustasoon että ammattiasemaan. 11 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 verrattuna. Näyttöä liikunnan myönteisestä merkityksestä perus koulun jälkeiseen kouluttautumiseen ja työ urilla menestymiseen on olemassa, mutta toistai seksi tutkimuskirjallisuus on pääosin keskittynyt aikuisuudessa harrastettuun liikuntaan. Voimmeko esimer kiksi selittää eroja koulutus ja työurien kehityksessä lapsuuden liikunnallisuudella. On myös viitteitä siitä, että liikunnalla on myöntei nen merkitys työnhakuprosessissa. Tulosten mukaan parempi kestävyyskunto oli yhteydessä noin neljä prosenttia korkeampiin vuosiansioihin. Roothin (2011) tutkimuksessa puoles taan tarkasteltiin kestävyyskunnon ja ansiotulojen välisiä yhteyksiä miehillä. Samansuuntaisia tuloksia saivat myös Hyytinen ja Lahtonen (2013) tutkiessaan suoma laisia kaksosmiehiä, heidän liikuntataustaansa ja ansiotulojaan. Tänä päivänä arviolta vain noin kolmannes suoma laisista lapsista ja nuorista liikkuu liikuntasuositus ten mukaisesti vähintään tunnin reippaasti päivässä (Tammelin ym. Toisin sanoen, jos liikunnan määrää on mitattu samanaikaisesti kun henkilö jo on työ markkinoilla, ei voida poissulkea työmarkkinoiden merkitystä liikunnan harrastamiselle. Voiko lapsuuden tai nuoruuden liikuntaaktiivisuus olla yhteydessä koulutus ja työuriin. Cabanen (2014) tutkimuksessa puolestaan todettiin liikunnan harrastamisen työt tömyysjakson aikana olevan positiivisesti yhteydessä uudelleen työllistymiseen. Tutkimusaineistona hyödynsin käynnissä olevaa Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (LASERI) tutkimusta yhdistettynä Tilastokeskuksen rekiste reihin koulutus, työmarkkina ja perheen tausta tietojen osalta. Tutkimukseni keskiössä oli selvittää, onko lapsuuden liikuntaaktiivisuus tai muutos liikuntaaktiivisuudessa yhteydessä koulu menestykseen peruskoulun päättyessä tai vuosikym menten päähän koulutustasoon, ansiotuloihin, työs säolokuukausiin ja työttömyyskuukausiin aikuisena. Kaiken kaikkiaan tietoa liikunnan, koulu tuksen ja työurien pitkän aikavälin yhteyksistä on hyvin vähän. Käytetyt tutkimusaineistot eri vuosilta.
Koulutusvuosissa ero paljon liikkuvien ja vähän liikkuvien välillä oli noin vuosi. Liikun nan yhteydet terveyteen ovat kiistattomia. Hänen mu kaansa ruumiillinen, henkinen ja moraalinen terveys ovat talouden tehokkuuden perusta. Jo 1800luvun lopulla Alfred Marshall (1890) nosti esille terveyden roolin kansantaloudessa. Väitös tutkimukseni antaa lisäksi viitteitä siitä, että liikunta ja liikuntaan panostaminen voivat toimia investoin tina, jonka tulokset näkyvät paitsi koulumenestyk sessä myös vuosikymmenten päästä koulutus ja työurilla. Ero ei välttämättä kuulosta suurelta, mutta sillä voi olla merkitystä peruskoulun jälkeistä opinpolkua valittaessa. 2000). Lopputu loksena liikunnallisesti aktiivisten lasten ja nuorten koulutustaso, työmarkkinoille kiinnittyminen ja tätä kautta ansiotulot voivat nousta korkeammalle tasolle verrattuna lapsuudessa vähemmän liikkuviin. 2017). Teos on luettavissa osoitteessa http://urn. 2016; Kari ym. Tutkimuskirjallisuuden mukaan lap suuden liikunta on positiivisesti yhteydessä muun muassa tiedolliseen toimintaan, tarkkaavaisuuteen ja toiminnanohjaukseen, oppimista unohtamatta (Kan tomaa ym. Lapsuuden ja nuoruuden liikunnalla voi olla kauaskantoisia seurauksia koulutusja työuriin Tutkimukseni keskeisin löydös oli se, että lapsuu den ja nuoruuden vapaaajan liikunta on yhteydes sä koulumenestykseen peruskoulun päättyessä ja koulutus ja työuriin aikuisena (Kari ym. Mielenkiintoinen havainto oli se, että erot työmark kinoille kiinnittymisessä olivat näkyvissä jo työurien alkumetreiltä lähtien, ja erot säilyivät lähestulkoon samanlaisina tarkasteluvuodesta riippumatta. fi/URN:ISBN:978-951-39-7326-1.. Mikä voi selittää saatuja tuloksia. 2018). Lapsuudessa pal jon liikkuneilla oli aikuisena keskimäärin vähem män työttömyyskuukausia ja enemmän työssäolo kuukausia vuodessa kuin lapsena vähän liikkuneilla. 2009; Barron ym. Työurien osalta lapsuuden ja nuoruuden liikunta oli yhteydessä korkeampiin ansiotuloihin ja parempaan työmarkkinoille kiinnittymiseen. 2015). Yhteydet voivat selittyä myös signaloinnilla tai niin kutsutulla positiivisella syrjinnällä. Tämä puolestaan voi selittää liikunnallisesti aktiivi sen korkeammat ansiotulot ja erot työmarkkinoille kiinnittymisessä työuran eri vaiheissa. Liikunnan yhtey det terveyteen ovat laajasti tunnettuja. Toinen mahdollinen välittävä tekijä on sosiaaliset suhteet. 2010). Välittävänä tekijänä voivat olla myös kognitiiviset ja eikognitiiviset taidot (Åberg ym. Tällä tarkoi tan sitä, että työnantajat voivat kokea liikunnallisen elämäntavan myönteisenä signaalina, joka kuvastaa muun muassa työntekijän terveyttä, motivaatiota, päämäärätietoisuutta, kunnianhimoa ja tuottavuutta (Rooth 2011). Liikunta, ja erityisesti organisoitu liikunta, voi laajentaa lapsen ja nuoren sosiaalisia suhteita ja verkostoja. Ei varsinaisesti puhuta kovin suurista muutoksista. Konkreettisesti yhden yksikön lisäys analyyseissä käytetyssä liikuntaindeksissä voidaan saada aikaan, jos yksikin seuraavista vaihtoehdoista toteutuu: 1) liikunnan intensiteetti muuttuu kevyestä, ei hengästyttävästä liikunnasta hengästymistä ja hikoilua sisältävään liikuntaan, 2) koulutuntien ulkopuolella vähintään 30 minuuttia kerrallaan tapahtuvan liikunnan useus lisääntyy esimerkiksi noin kolmesta kerrasta kuukaudessa vähintään kertaan viikossa, tai 3) urheiluseuran harjoituksiin osallistuminen muuttuu harvemmin kuin kerran kuukaudessa tapahtuvasta vähintään kerran kuukaudessa tapahtuvaan. Parempi terveys voi puolestaan näkyä alempina sairauspoissa olomäärinä tai tehokkaampana suoriutumisena niin koulutus kuin työuralla (Lahti ym. Yhtenä välittävänä tekijänä voi olla terveys. Terveys, sosiaaliset suhteet, kognitiiviset ja ei-kognitiiviset taidot vai positiivinen syrjintä. Tuoreessa suomalasitutkimuksessa todettiin, että heikentynyt terveys on yhteydessä heikompaan työmarkkina asemaan (Böckerman & Maczulskij 2017). Näiden taitojen kehittyminen on olennainen erityisesti koulumenestyksen ja perus koulun jälkeisen koulutuksen sekä työssäoppimisen näkökulmasta. JAANA KARI, KTT Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: jaana.kari@likes.fi Kirjoittajan taloustieteen väitöskirjan ”Lifelong Physical Activity and Long-Term Labor Market Outcomes” tarkastettiin 26.1.2018 Jyväskylän yliopistossa. Liikunnallisesti aktiivisten lasten peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli keskimäärin noin puoli arvosanaa korkeampi vähemmän liikkuneisiin verrattuna. Aiemman tutki muskirjallisuuden mukaan mahdollisia välittäviä tekijöitä tai niin kutsuttuja mekanismeja on ainakin neljä: terveys, sosiaaliset suhteet, kognitiiviset ja ei kognitiiviset taidot sekä positiivinen syrjintä. 12 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 tä neljääntoista: mitä suurempi on indeksin arvo, sitä liikunnallisesti aktiivisemmasta henkilöstä on kyse. Työurien näkökulmasta verkostoilla voi olla suuri merkitys koulutuspolulta työmarkkinoille siirryttäessä tai työurien myöhemmässä kehitykses sä, esimerkiksi työpaikkaa vaihdettaessa. Tulosten mukaan myös muutos lapsuuden liikunta aktiivisuudessa, riippumatta liikunnan lähtötasosta oli positiivisesti yhteydessä koulumenestykseen, koulutustasoon, ja työmarkkinoille kiinnittymiseen. Edelleen tulokset osoittivat, että samojen henkilöiden työmarkkinoilla menestyminen, mitat tuna henkilön ansiotuloilla, on yhteydessä heidän liikuntaaktiivisuuteensa aikuisena (Kari ym. Liikunta investointina Osaava, tuottava ja hyvinvoiva työväestö on yksi talouskasvun perusta, nyt ja tulevaisuudessa. Tästä syystä työnantajat voivat en nemmin palkata henkilön, joka on liikunnallisesti aktiivinen, kuin henkilön, joka ei liikuntaa harrasta
An economic analysis of participation and time spent in physical activity. Juonala, M. The economic burden of physical inactivity: a global analysis of major noncommunicable diseases. Terveys – avain menetykseen työmarkkinoilla. Marshall, A. Kari, JT. Finkelstein, EA. Medicine and Science in Sports and Exercise 48 (7), 1340–1346. 13 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 LÄHTEET: Barron, JM. Johnsson, T. 2011. Bäckstrand, B. & Pehkonen, J. 2011. Geneve. & Lahtonen, J. 2016. World Health Organization (WHO). Long-run labour market and health effects of individual sports activities. 2018. Tracking physical activity from early childhood through youth into adulthood. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastoraportti 26/2017. Cabane, C. 2010. Hutri-Kähönen, N. Journal of Health Economics 29, 347–352. The impact of physical activity on employment. Åkerblom, HK. Kahönen, M. Marniemi, J. Ronnemaa, T. Hakamäki, M. & Ruseski, JE. Katzmarzyk, PT. Hirvensalo, M. 2010. Hutri-Käonen, N. 2011. Tynjälä, J. & Tammelin, T. 2018. & Janssen, I. Kari, JT. & Viikari, JS. Tammelin, TH. Lahelma, E. The economic costs associated with physical inactivity and obesity in Canada: An update. & Pratt, M. Suomen virallinen tilasto. Journal of Physical Activity and Health, 13(11 Suppl 2):S157–S164. Hirvensalo, M. Lawson, KD. Leskinen, E. Matveinen, P. Taittonen, L. van Mechelen, W. Hyytinen, A. Cohort profile: The cardiovascular risk in Young Finns Study. 2009. Syväoja, H. Laine, K. 2010. Koulupäivän aikainen liikunta ja oppiminen. Tilasto Kelan eläkkeistä. 2008. Keltikangas-Jarvinen, L. Journal of Socio-Economics 40, 775–779. Hutri-Kähönen, N. Åberg, MAI. International Journal of Sport Finance, Fitness Information Technology 9(3), 261–280. 2009. Palomäki, S. 2004. Lehtonen, K. The effect of physical activity on long-term income. Sääkslahti, A. Puska, P. Effect of physical inactivity on major non-communicable diseases worldwide: An analysis of burden of disease and life expectancy. Ewing, BT. Jokinen, E. Kari, JT. Opetushallitus. 2016. Meltzer, DO & Jena, AB. Medicine and Science in Sports and Exercise 46(5), 955–962. Laaksonen, M. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 20(2), 191–199. Jula, A. Sneck, S. & Tammelin TH. & Raitakari, OT. Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2015. Childhood physical activity and adulthood earnings. PLoS ONE 10(8), e0135651. Social Science and Medicine 96, 129–37. Results from Finland’s 2016 report card on physical activity for children and youth. Hutri-Kähönen, N. & Knape, N. Raitakari, O. Yang, X. Aira, A. Kantomaa, M. The effects of high school athletic participation on education and labor market outcomes. Kallio, J. 2012. & Waddell, GR. & Kuhn, HG. Cooper-Kuhn, CM. Viinikainen, J. Humphreys, BR. Böckerman, P. Cardiovascular fitness is associated with cognition in young adulthood. Canadian Journal of Applied Physiology 29(1), 90–115. Journal of Economic Analysis & Policy: Contributions to Economic Analysis & Policy 11, 1–36. The impact of physical activity on sickness absences. & Tammelin, TH. International Journal of Epidemiology 37, 1220–1226. Pehkonen, J. Katzmarzyk, PT. Review of Economics and Statistics 82(3), 409–421. Lancet 380(9838), 219–229. Åberg, ND. Rasanen, L. Kokko, S. Toren, K. Telama, R. Pedersen, NL. Kankaanpää, A. Svartengren, M. Lobelo, F. & Kämppi, K. Lee, I. Longitudinal associations between physical activity and educational outcomes. Lechner, M. Lahti, J. Raitakari, OT. Proceedings of the National Academy of Sciences 106(49), 20906–20911. Husu, P. Medicine and Science in Sports and Exercise 49 (11), 2158–2166. Raportti ja selvitykset 2018:1. 2017. Yhteiskuntapolitiikka 82(6), 698–705. Pyhältö, K. Liikunnallisesti aktiivisten lasten peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli keskimäärin noin puoli arvosanaa korkeampi vähemmän liikkuneisiin verrattuna. 2017. Jaakkola, T. Journal of Health Economics 28, 839–854. Tilastotietokanta Kelasto. Yang, X. Rooth, DO. Tammelin, TH. Work out or out of work – the labor market return to physical fitness and leisure sports activities. Shiroma, EJ. 2014. Viikari, JS. Ding, D. Income and Physical Activity among Adults: Evidence from Self-Reported and Pedometer-Based Physical Activity Measurements. Mononen, K. Raitakari, O. Ero ei kuulosta suurelta, mutta sillä voi olla merkitystä peruskoulun jälkeistä opinpolkua valittaessa.. Lehtimäki, T. 2013. Kavetsos, G. Global recommendations on physical activity for health. Nilsson, M. Blair, SN. The economics of intense exercise. Kelan työkyvyttömyyseläkkeen saajat sairauden mukaan. Ståhl, T. Raitakari, O. & Maczulskij, T. 2000. Unemployment duration and sport participation. Pietikäinen, M. Tammelin, T. Pehkonen, J. 2017. Lancet 388(10051):1311–1324. 2015. Kolbe-Alexander, TL. & Rahkonen, O. Labour Economics 18, 399–409. & Katzmarzyk, PT. 2014. 1890. 2016. Principles of Economics: An Introductory Volume. Telama, R
14 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Teksti: MILLA SAARINEN, TATIANA V. RYBA, KAISA AUNOLA Urheilun ja opiskelun yhdistämisessä tarvitaan valmennusta kahdelle uralle Kuva: ANTERO AALTONEN
Kontrollointi puolestaan tarkoittaa sitä, että val mentaja eri tavoin pakottaa ja painostaa urheilijoita toimimaan haluamallaan tavalla. Tässä artikkelissa tarkastelemme valmentajan luomia erilaisia motivaatioilmastoja urheiluluki oissa Suomessa sekä pohdimme niiden vaikutuksia opiskelijaurheilijoiden kaksoisurakäyttäytymiseen. Sosiaali nen tuki valmennuksessa ilmenee esimerkiksi siten, että valmentaja auttaa ja tukee urheilijoitaan heidän tarvitessa apua sekä arvostaa heitä ei vain urheilijoi na, vaan myös ihmisinä. Siksi se onkin yhtey dessä esimerkiksi heikentyneeseen urheilumotivaa tioon ja hyvinvointiin ja lisää esimerkiksi loppuun palamisen riskiä. Esimerkiksi muutamissa yhdysvaltalaistutkimuksissa havaittiin, kuinka ainoastaan urheiluun rohkaiseva ympäristö sai urheilijat keskittymään urheiluun opintojen jää dessä takaalalle (Adler & Adler 1985). Tehtäväsuuntautuneisuus näkyy valmennuksessa esimerkiksi siten, että val mentaja arvostaa uusien taitojen oppimista, yrittä mistä sekä yhteistyötä urheilijoiden kesken. Valmentajan rooli on tässä erityisen tärkeä. Opiskelu on urheilun lisäksi keskeisessä roo lissa nuorten urheilijoiden elämässä. Auto nomian tukeminen puolestaan tarkoittaa sitä, että valmentaja ottaa huomioon urheilijoiden mielipiteet ja tunteet sekä tarjoaa heille vaihtoehtoja. Epävoimaannuttavan motivaatioilmaston on havaittu uhkaavan urheilijoiden psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä. Ympäristö, ihmissuhteet ja valmennuksessa vallitseva motivaatioilmasto vaikuttavat valintoihin, joita opiskelija-urheilija kaksoisurallaan tekee. Kilpailusuuntautuneisuus näkyy valmennuksessa esimerkiksi niin, että val mentaja pitää tärkeänä voittamista, että urheilija on parempi kuin muut ja että hän rohkaisee joukkueen sisäiseen kilpailuun. Koska voimaannuttava motivaatioilmasto tukee urheilijan kolmea psykologista perustarvetta eli tarvetta pystyvyyden, itsemääräytyvyyden ja yhteen kuuluvuuden kokemukseen sen on nähty edistävän urheilijan hyvinvointia, motivaatiota ja urheiluun sitoutumista. Teorian mukaan valmen tajan on toiminnallaan mahdollista luoda kahdenlai sia motivaatioilmastoja: voimaannuttavia ja epävoi maannuttavia. Sanoillaan ja teoillaan val mentaja luo urheilun harjoitus ja kilpailutilanteisiin niin kutsutun motivaatioilmaston, jolla on vaikutus ta niin urheilijan motivaatioon, hyvinvointiin kuin terveyteenkin. Tavoitteenamme on tarjota tietoa eri toimijoille sekä esimerkiksi valmentajien koulutukseen, jotta ne voi sivat tukea urheilijoiden menestymistä kaksoisuralla. 15 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Opiskelun ja urheilun yhdistäminen on usein haastavaa. Sosiaalisen tuen puute valmennuksessa taas ilmenee esimerkiksi siten , että valmentaja ei välitä tai huolehdi urheilijois taan eikä luo heihin minkäänlaista henkilökohtaista suhdetta. Vuorovaikutus – autonomiaa tukien vai kontrolloiden. Val mentajan vuorovaikutustavat voidaan jakaa kah U rheilu ja liikunta ovat lasten ja nuorten keskuudessa suosittuja harrastuksia. Tasapainoisen kehityksen kannalta on tärkeää, että tarjolla on tukea tasapuolisesti sekä urheilulle että opinnoille. Valmentaja vaikuttaa motivaatioilmastoon Tutkimuksessamme lähestyimme valmentajien luo maa motivaatioilmastoa Dudan (2013) hiljattain esittämän teorian valossa. Valmentajan luoman motivaatioilmaston vaiku tukset urheilussa tunnetaan hyvin, mutta sen vaiku tusta urheilun ulkopuolelle ei ole juurikaan tutkittu. Valmentajan luoma motivaatioilmasto vaikuttaa urheilijoiden opintoihin.. Opiskelun ja urheilun yhdistäminen – eli kaksoisuran luominen – on usein haastavaa. Vii meaikaisten tutkimusten mukaan esimer kiksi suomalaisista lapsista ja nuorista yli 60 prosenttia on jonkin urheiluseuran jäsen. Vastaavasti, epävoimaannuttava motivaatio ilmasto on kilpailusuuntautunut, kontrolloiva eikä tarjoa sosiaalista tukea. Voimaannuttava motivaatioilmasto on tehtävä suuntautunut, urheilijoiden autonomiaa tukeva sekä myös sosiaalisesti tukeva. Urhei lijaopiskelijan ympäristö ja ihmissuhteet vaikutta vat siihen, miten hän tässä onnistuu ja minkälaisia valintoja hän kaksoisurallaan tekee. Valmentajan omaksuma tapa käyttäytyä on tärkeä urheilijoiden kokemassa motivaatioilmastossa. He päättävät perus koulunsa ja pakolliset opintonsa sekä tekevät tärkeitä päätöksiä tulevaisuuden ja jatkoopintojen kannalta. Urhei luvalmentajat ovat etenkin nuorille urheilijoille tär keitä aikuisia, joilla on keskeinen rooli esimerkik si nuorten urheilijoiden urheilukokemusten sekä moti vaation kannalta
Lisäksi moni urheilija oli kokenut valmentajan rohkaisseen heitä ryhmän sisäiseen kilpailuun esimerkiksi järjestämäl lä harjoituksia, joissa urheilijoiden tuli voittaa muut urheilijat tai valmentaja. Osa urheilijoista oli koke nut molempia voimaannuttavan ilmaston osia ja osa vain toista niistä. Valmentajien urheilijoille asettamat tavoitteet olivat usein olleet menestymiseen tai sijoituksiin liittyviä, kuten sijoittuminen kolmen parhaan joukkoon SMhiihdoissa. Kolme tutkimuksen urheilijaa kuvaili kokemuk siaan autonomiaa tukevasta motivaatioilmastosta. Esimerkiksi vaikka urheilijat olivat flunssassa, heitä vaadittiin silti tekemään ohjelmassa ollut kova harjoitus muiden kanssa. Sen sijaan sellaisia urheilijoita kohtaan, jotka välillä jättivät esi merkiksi harjoituksia väliin, valmentajat saattoivat olla tiukkoja tai jättää heidät kokonaan huomiotta. Aiemmin tehdyt tutkimukset eivät ole käsitelleet valmentajan luomaa motivaatioilmastoa ja hänen käyttämiään vuorovaikutustyylejä samassa tutki muksessa. Lukioaikana hiihtäjät olivat kaikki olleet vähintään hyviä kansallisen tason hiihtäjiä. Joidenkin nuorten mukaan vaikutti siltä, että valmentajat olivat välillä unohtaneen, että he kävivät myös koulua. He kuvasivat, kuinka valmentajan kohtelu oli usein riippunut heidän omasta motivaatiostaan ja panostuksestaan urheiluun. Joidenkin valmentajien kuvattiin olleen motivoituneita vain kilpailuissa parhaiten menesty neiden urheilijoiden valmentamisesta. Yhdeksän urheilijaa oli kokenut valmentajan luo man motivaatioilmaston kilpailusuuntautuneeksi urheilulukiossa. 16 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 teen tyyliin: autonomiaa tukevaan ja kontrolloivaan (Bartholomew ym. Motivoituneille ja innokkaille urheilijoil le valmentajat olivat usein antaneet paljon huomiota sekä esimerkiksi enemmän vapauksia. Heidän valmentajansa olivat antaneet heille välillä mahdollisuuden poiketa yhteisistä ryhmäharjoituk sista ja toteuttaa omia harjoituksiaan. 2009). Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että urheilijan oma käytös ja motivaatio saattavat vaikut taa valmentajan omaksumaan vuorovaikutustyyliin. Osalla urheilijoista oli kokemusta kaikista epävoimaannuttavan ilmaston osista, kun taas jotkut olivat kokeneet niistä yhtä tai kahta. Usea urheilija kuvaili kokeneensa, että oli jäänyt vaille tukea ja huolen pitoa urheilun ulkopuolisissa asioissa. Yhdeksän urheilijaa oli kokenut motivaatioilmas ton urheilulukiossa kontrolloivana. ”Valmentajan kanssa ei ollut ongelmia, kunhan…” Hiihtäjien kokemat motivaatio ilmastot suomalaisissa urheilulukiossa Tässä artikkelissa esillä oleva tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Näyttää kuitenkin siltä, että valmentajan vuorovaikutustyylin ollessa autonomiaa tukeva hän luo voimaannuttavan motivaatioilmaston. Kokemukset voimaannuttavista motivaatioilmastoista Tulokset osoittivat, että viisi tämän tutkimuksen urhei lijoista oli kokenut urheilulukiossa voimaan nuttavia eli autonomiaa tukevia sekä sosiaalisesti tu kevia motivaatioilmastoja. Kontrolloivasti vuorovaikuttava valmentaja puo lestaan pyrkii eri tavoin saamaan urheilijat käyttäy tymään haluamallaan tavalla. Esimerkiksi mitä motivoituneempana ja itsenäiseen työskentelyyn kykenevämpänä valmentaja urheilijaa pitää, sitä todennäköisemmin hän valmentaa tätä auto nomiaa tukevalla tavalla ja päinvastoin. Tämän lisäksi yhdellä urheilijalla oli ainutlaatuinen kokemus siitä,. Kontrol loivasti vuorovaikuttava valmentaja puolestaan luo motivaatioilmaston, joka on epävoimaannuttava. Haastatteluaineisto analysoitiin temaattisesti käyttä en teoreettisena viitekehyksenä Dudan (2013) teori aa voimaannuttavasta valmennuksesta. Tutkittavina oli 22 suomalaista maastohiihtäjää, joiden keskiikä haastatteluhetkellä oli 26,5 vuotta. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi: kilpailusuuntautumisen edistäminen, huomion ja arvostuksen antaminen ainoastaan sil loin, kun haluttu käytös toteutuu (ehdollinen tun nustus) sekä tiukat säännöt ja komennot. Kukaan tutkimuksen urheilijoista ei raportoinut kokeneensa ilmastoja tehtäväsuuntautuneeksi. Yh dellä voimaannuttavan ilmaston kokeneesta urhei lijasta oli kokemusta myös epävoimaannuttavasta ilmastosta. Urheilijat olivat usein kokeneet, että parhaat urheilijat saivat valmentajilta eniten huomiota. Valmentajat eivät myöskään usein olleet huomioineet opintoja tai auttaneet opintojen ja urheilun yhteensovittami sessa. Kahdeksalla urheilijalla oli urheilulukiossa koke musta motivaatioilmastosta, joka ei ollut tarjonnut sosiaalista tukea. Valmentajat olivat olleet ’suori tusvalmentajia’, joiden tehtävänä oli ollut pitää huolta yhteisharjoituksista. Lisäksi hiihtäjillä oli kokemusta valmentajien kont rollista urheiluharjoituksissa. Kokemukset epävoimaannuttavista motivaatioilmastoista Tulokset osoittivat, että kolmetoista tämän tutki muksen hiihtäjää oli kokenut urheilulukiossa moti vaatioilmaston, joka oli ollut epävoimaannuttava eli kilpailusuuntautunut, kontrolloiva ja sosiaalisesti ei tukeva. Urheilijat osallistuivat puolistrukturoituun teema haastatteluun, jonka tarkoituksena oli selvittää hei dän kokemuksiaan urheilulukiossa opiskelemisesta. Autonomiaa tukeva valmentaja huomioi urheili joiden mielipiteet ja tunteet, antaa heille vaihtoeh toja sekä välttää kilpailusuuntautuneisuuden edistä mistä. Hiihtäjät olivat opiskelleet yhteensä 11 eri urheilulukiossa Suomessa ja yhteensä heitä oli valmentanut 15 eri urheilulu kiovalmentajaa. Urheilijat kuvasivat, kuinka heidän hiihtäjänä kehittymisensä sekä urheilutulostensa paraneminen oli ollut valmentajille hyvin tärkeää. Yhdellä epävoi maannuttavan ilmaston kokeneella urheilijalla oli kokemusta myös voimaannuttavasta ilmastosta
Kilpailusuuntautuneisuuden lisäksi moni urheilija oli kokenut motivaatioilmastot kontrol loivina. Nämä valmen tajat olivat olleet läsnä urheilijoidensa jokapäiväises sä elämässä ja auttaneet ja tukeneet myös asioissa, jotka eivät liittyneet urheiluun. Opintoja ei juuri huomioitu, eikä urheilijoita autettu esimerkiksi kaksoisuran luomisessa. Näillä urheilijoilla oli ollut valmentajan kanssa läheinen luottamussuhde. Kuten yhdysvaltalaistutkimuk sissa, myös tässä tutkimuksessa ympäristöt vaikutti vat olleen voimakkaan urheilukeskeisiä. Val mentajat vaikuttivat pitäneen hyviä kilpailusaavu tuksia sekä paremmuuden osoittamista muita koh taan tärkeänä. Monet tämän tutkimuksen hiihtäjistä kuvailivatkin, kuinka urheilutavoitteista tuli tärkeimpiä ja elä mässä oli ollut vain ”hiihto, hiihto, hiihto.” Lisäksi todella monella urheilijalla oli kokemusta opintomo tivaation ja menestyksen heikkenemisestä sekä siitä, miten opintojen tärkeys oli usein urheilutavoitteiden rinnalla unohtunut. Lukio opinnoissa heikosti suoriutuneiden tiedetään tulevan esimerkiksi korkeakouluun huonommin akateemisin valmiuksin, mikä vaikeuttaa opintoja sekä aiheuttaa jopa niiden keskeytymistä. Kolme urheilijaa kuvaili saaneensa valmentajalta sosiaalista tukea myös urheilun ulkopuolisiin asioi hin. Tulosten pohjalta ha vaitsimme, että useampi urheilija oli kokenut ilmas ton epävoimaannuttavana kuin voimaannuttavana. Monet urheilijat kertoivat lisäksi kohdanneensa urheilun ja opintojen yhteensovitta misen kanssa hankaluuksia eikä niihin ollut apua tarjolla. Tämä osoittaa, kuinka nämä kaksi motivaatio ilmastoa eivät ole toistensa vastakohtia. Tutkimuksemme tarkoituksena oli kartoittaa urhei lijoiden kokemuksia valmentajiensa luomista voimaannuttavista ja epävoimaannuttavista motivaa tioilmastoista urheilulukioissa. Tyyli on entuudestaan tuttu esimerkiksi kasvatusja opetus kirjallisuudessa. On todennäköistä, että ympä ristön voimakas urheilulle tarjoama tuki roh kaisi urheilijoita panostamaan ja keskittymään ensi sijaisesti urheiluun. Lisäksi yhdellä tutkimuksen urheilijalla oli koke musta sekä epävoimaannuttavasta että voimaannut tavasta motivaatioilmastoista saman valmentajan kanssa. Valmentajaa kuvailtiin jopa enemmän kaverivanhemmaksi. He olivat kontrolloineet urheilijoita moni eri tavoin. Samankin valmentajan on eri tilanteissa mahdollista omaksua erilaisia vuorovaikutustyylejä ja näin luoda hyvinkin erilaisia ilmastoja. Tuki opintoihin ontuu Myös urheilijoiden kokemukset valmentajalta saa dusta sosiaalisesta tuesta jakaantuivat. Tässä tutkimuksessa myös urheilijoiden autono mian kokemukset olivat usein kontrolloituja siten, että vain motivoituneet ja urheiluun sitoutuneet sai vat vapauksia. Kaiken kaikkiaan sellaiset autonomian kokemukset, jotka eivät olisi olleet kontrolloituja, olivat tässä tut kimuksessa vähäisiä. Vastaavasti on mahdollista, että puuttunut tuki opinnoille ja kaksoisuran luomiselle on saanut urheilijat jättämään opinnot takaalalle. Vaikka joillakin urheilijoilla olikin kokemuksia valmentajan sosiaalisesta tuesta, kukaan tämän tutkimuksen urheilijoista ei ollut saanut val mentajaltaan tukea opintoihinsa. Vain motivoituneiden urheilijoiden saama hyvä kohtelu osoitti, miten valmentajat luultavasti halusivat urheilijoiden olevan motivoituneita ja pyrkivät kontrolloimaan heitä ehdollisella tunnus tuksella. Havaitsimme myös valmentajien käyttävän ehdollista tunnustusta kontrollointityylinä. He olivat esimerkiksi edellyttäneet hyvää kilpailumenestystä, suosineet parhaita urheili joita ja kannustaneet joukkueen sisäiseen kilpailuun. Näin ollen urheilijoiden oma käytös ja esimerkiksi juuri motivaatio vaikutti siihen, min kälaisen vuorovaikutustyylin valmentaja omaksui. Lisäksi moni valmentaja vaikutti kontrolloineen urheilijoittensa harjoittelua tiukoin säännöin. Moni Urheilijoiden heikentynyt opintomotivaatio ja -menestys urheilulukiossa on saattanut vaikuttaa myös heidän koulutusja työelämäsuunnitelmiinsa.. Monilla tämän tut kimuksen urheilijoista oli kokemusta valmentajien luomasta kilpailusuuntautuneesta ilmastosta. Vastaavasti, kukaan tutkimuksen urheilijoista ei raportoinut kokeneensa ilmastoja tehtäväsuuntau tuneiksi. 17 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 että valmentaja oli harjoituksissa huolehtinut siitä, että kaikki nauttivat urheilusta ja tekivät sitä omasta halustaan. Voimaannuttavaa valmennusta kaksoisuran tueksi Urheilijoiden heikentynyt opintomotivaatio ja menestys urheilulukiossa on saattanut vaikuttaa myös heidän koulutus ja työelämäsuunnitelmiinsa. Pohdimme lisäksi sitä, miten valmentajan luoma motivaatioilmasto vaikuttaa urheilijoiden kaksois urakäyttäytymiseen. Moni hiih täjistä koki, etteivät kilpailusuuntautuneet ilmastot tai kontrolloiva valmentaja useinkaan tarjonneet sosiaalista tukea. Kilpailusuuntautumista ja kontrollointia Urheilijoiden kokemusten perusteella valmentajien vuorovaikutustyyli oli epävoimaannuttavissa ilmas toissa usein ollut kontrolloiva
Ntoumanis, N. The conceptual and empirical foundations of Empowering Coaching™: Setting the stage for the PAPA project. J. International Review of Sport and Exercise Psychology, 2(2), 215–233. MILLA SAARINEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: milla.s.a.saarinen@jyu.fi TATIANA V. Mikäli opiskelijavalinnat tehdään jatkossa pelkän lukiomenestyksen pohjalta, nousee näiden arvosanojen merkitys vielä aiempaakin suuremmaksi. 2009. Urheilupsykologian dosentti, Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: tatiana.ryba@jyu.fi KAISA AUNOLA, PsT Kehityspsykologian professori Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kaisa.aunola@jyu.fi KIRJALLISUUS: Adler, P. RYBA, FT Vanhempi tutkija, Psykologian laitos. Valmentajien tulisi pyrkiä voimaannuttavien ilmastojen luomiseen, jolloin ur heilijoille jäisi mahdollisuuksia panostaa myös opin toihin. 1985. L. Lisäksi muutama oli kokenut olleensa korkeakoulun kursseilla opiskelutaidoiltaan selvästi muita opiskelijoita heikompi. From idealism to pragmatic detachment: The academic performance of college athletes. Valmentajien tulisi olla valmiita kantamaan vastuuta urheilijoistaan kokonaisvaltaisesti, koska urheilijoiden tulevaisuus on osittain heidän käsissään.. International Journal of Sport and Exercise Psychology, 11(4), 311–318. 18 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 tämän kin tutkimuksen hiihtäjistä kuvasi, miten heikot lukion arvosanat olivat estäneet pääsyn haluttuihin jatkoopiskelupaikkoihin ja miten se oli myöhemmin vaikuttanut esimerkiksi työllistymiseen. 2013. & Adler, P.A. A review of controlling motivational strategies from a self-determination theory perspective: Implications for sports coaches. Duda, J. Hyvänä apuna voi toimia kiinteä yhteistyö oppi laitoksen kanssa, jolloin valmentaja on tietoinen opintojen aikatauluista ja voi huomioida nämä valmennuksessa. & ThogersenNtoumani, C. Bartholomew, K. Tällaista näkemystä tukee myös EUkomission (2012) antama ohjeistus kaksois uraurheilijoille linjatessaan, että valmentajien tulisi olla valmiita kantamaan vastuuta urheilijoistaan ko konaisvaltaisesti, koska urheilijoiden tulevaisuus on osittain heidän käsissään. Lisäksi valmentajien on hyvä miettiä miten he huomioivat urheilijoiden opintotavoitteet val mennuksessaan ja millaisin konkreettisin keinoin he auttavat näitä opintojen ja urheilun yhdistämisessä. Sociology of Education, pp.241–250. Nuorten urheilijoiden tasapainoisen kaksoisura kehityksen kannalta on tärkeää, että kaksoisuraym päristöt tarjoavat tukea tasapuolisesti sekä urheilulle että opinnoille. Valmentajan rooli on tässä erityisen tärkeä ja se, että hän ottaa huomioon myös urhei lijan opintotavoitteet
http://www.lts.fi/featured-articles/blog/blogi-nyt-huudetaanja-lujaa-––myös-vieraisiin-pöytiin (luettu 31.1.2018) P O L T T O P I S T E E S S Ä H allituksen antama ja opetusja kulttuuriministeriön valmistelema liikuntapoliittinen selonteko on määrä tuoda eduskunnan käsittelyyn syysistuntokaudella 2018. Liikuntasektori voisi olla aloitteellinen muiden hyvinvointisektoreiden ja kansalaisnäkemysten suuntaan.” JARI KANERVA Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi LÄHTEET: Rantala, M. Toisaalta hommaan ei välttämättä tarvitse ryhtyä yksin. Tämä ei ole sektorihallinnon suojeluksessa kasvaneille helppoa. Tämä työryhmä piti – liikuntajärjestöjen suosituksesta – välttämättömänä parlamentaarisen liikuntapoliittisen selonteon laatimista, jossa linjattaisiin tulevien vuosien valtionhallinnon liikuntapoliittiset tavoitteet, toimenpiteet ja rahoitus. Pyykkönen, T. Keskusteluun tulevat siis linjaukset liikuntapolitiikan isoista teemoista: liikuntakoulutus, huippu-urheilun kehittäminen, liikuntapaikkarakentaminen, kansalaistoiminnan asema ja kehittäminen sekä verokysymykset. On vaikea kuvitella, että Sote-uudistus jää vaille huomiota.. Keskusteluun tulevat linjaukset liikuntapolitiikan isoista teemoista. Nyt käynnistyvän liikuntapoliittisen selonteon juuret ovat vuoden 2013 Kansallisessa liikuntafoorumissa, missä valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Leena Harkimo (Kok.) toi esiin liikuntaneuvoston ajatuksen uudesta liikuntapoliittisesta selonteosta. Ajatuksena tuolloin oli saada hallitusohjelmaan liikuntapoliittinen selonteko, jotta eduskunta aktivoitaisiin käsittelemään laajemmin liikkumattomuutta ja liikuntavajetta. 2014. On vaikea kuvitella, että Sote-uudistus jää vaille huomiota. Seuraava askel oli Hjallis Harkimon (Kok.) vetämän työryhmän Valtion roolin ja ohjauskeinojen selkeyttäminen suomalaisessa liikuntaja urheilukulttuurissa -raportin suositus. Tätä listaa on täydentänyt 1990-luvulta alkaen huoli suuresta liikkumattomien määrästä ja huippu-urheilun tilasta. Tutkija Maria Rantalan mukaan kiivasta liikuntapoliittista keskustelua käytiin eduskunnassa jo 1909, jolloin esiteltiin ensimmäiset urheilujärjestöjen apuraha-anomukset. 19 LIIKUNTA & TIEDE 55 • 1 / 2018 Sata vuotta toistoa Urheiluministeri Sampo Terho avasi lokakuisen Liikuntafoorumin kuvaten muun muassa liikuntapoliittisen selonteon valmistelua tärkeänä liikunnan ja urheilun linjauksia kokoavana prosessina. Blogi: Nyt huudetaan ja lujaa – myös vieraisiin pöytiin. 2015. Teijo Pyykkönen kiteyttää vielä sadan vuoden kaaren: ”Nyt kun kaikki olennainen on sanottu ja moneen kertaan toistettu ilman toivottuja tuloksia, soisi uudenlaisen tutkimuksen ja argumentoinnin kiinnostavan. Liikunnan asemointi ja argumentointi suomalaisessa liikuntapolitiikassa vuosina 1909– 2013. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 287. Sata vuotta toistoa. Rantala nostaa esille tutkimuksessaan Sata vuotta toistoa, että sporttitai liikuntaväki on reilun vuosisadan ajan perustellut liikunnan yhteis kunnallista merkitystä ja rahoitusta kuudella eri argumentilla: liikunnan on esitetty lisäävän terveyttä, poistavan sairautta, parantavan työkykyäja tehoa, kasvattavan kunnon kansalaisia, lujittavan kansallista yhtenäisyyttä sekä on vedottu liikunnan suuriin harrastajamääriin. Vaikka hallitus on asialla ensimmäistä kertaa, niin viimeisen vuosisadan aikana on liikuntapoliittisia asioita käsitelty eduskunnan voimin tasaisin väliajoin. Siirryttäessä ”maakuntien aikaan” terveydenhoito siirtyy kunnilta pois, mutta ennaltaehkäisy jää – tässä on liikunnan ja kuntien paikka