Liikunta & TIEDE 53 1/ 16 • 8 eu ro a MENESTYVÄT MAAT KÄYTTÄVÄT RESURSSINSA TEHOKKAASTI TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 OSA II VALMENTAJAURHEILIJA SUHTEESEEN KANNATTAA PANOSTAA
Myös välitunnit kuluivat monesti sukset jalassa, joko hiihtäen tai koulun takana mäkeä hypäten. Päivillä onkin tarjolla rautaisannos tämän hetken tuoreinta tietoa aiheesta ja hyvin käytännönläheiseksi paketoituna. Eivät pelkästään liikunnalliseksi kasvamisessa, vaan myös elämäntaidoissa. Pienistäkin tavoista voi rakentua merkittäviä suuntimia. Lasten ja valmentajien innostuneista ilmeistä kuitenkin näkee, että he ovat täysillä mukana ja että he ovat onnistuneet luomaan hyvän tunnelman välillä tiukkoihinkin treeneihin. Lapset hiihtävät omissa sarjoissaan ja vanhemmat enemmän tai vähemmän tosissaan omissa varttuneempien sarjoissaan. Kilpailumenestys ei koskaan ole kovin kummoinen ollut, mutta sukset minua vievät ja palkitsevat. Kaikki eivät kuitenkaan saa tällaisia esimerkkejä lapsuudessaan riittävästi, jotkut eivät lainkaan. Eräs ominainen piirre näissä kuten useissa muissakin hiihtokisoissa – on, että kisabaanoja koluavat kokonaiset perheet. Näin päästään pitkälle urheilijan, mutta myös elinikäisen liikkujan polulla. On kuitenkin hyvä muistaa myös se, ettei liikunnallisen elämäntavan oppiminen vaadi urheiluseuroissa toimimista. Vanhemmat antavat näin tieten tahtoen tai tiedostamattaan lapsille oivallisen esimerkin. järjestettävien Kuntotestauspäivien teemana on taidon ja liikehallinnan oppiminen ja testaaminen. Aina ei voi voittaa, eikä se edes ole tärkeintä. Seuramme hiihtokoululaisten ohjaajien tai vähän vanhempien hiihtäjänalkujen valmentajien touhua katsellessani olen usein miettinyt, kuinka antaumuksella he toimivat, vaikka tekevät tätä erinomaisen tärkeää työtä täysin talkoopohjalta ja pyyteettömästi omaa vapaa-aikaansa uhraten. Edelleen. Onneksi myös hyviä. Paino: Forssa Print 2016 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 39 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Tärkeä esimerkki urheiluseurassa kasvavalle lapselle ovat myös seuran ohjaajat ja vähän tavoitteellisemmassa vaiheessa varsinaiset valmentajat. Joka paikkaan autoilevan vanhemman lapsista kun ei taida helposti kasvaa hyötyliikunnan kannattajia. Kuten Christoph Rottensteiner kirjoittaa, valmentajan kannattaa luoda motivoiva ja innostava ympäristö nuorille urheilijoille. 53. Tästä on seurauksena, että lapsen motoriset taidot voivat jäädä heikoiksi ja silloin käy niin kuin Kaisu Laasonen oivallisesti kiteyttää tässä numerossa juttunsa otsikossa: ”Leikkiin on vaikea päästä mukaan, jos siinä ei pärjää”. Maaliskuun 17-18. kari.kalliokoski@utu.fi Ku va : H A N N A O K SA N E N /T U R U N Y LI O P IS TO. Liikunta on tästä yksi parhaimpia esimerkkejä. Aikuisten, joista tärkeimpinä tietysti omat vanhemmat, esimerkki ohjaa myös lapset väistämättä liikunnallisiksi. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 1 / 2016 KULJETA, KANNUSTA, KUSTANNA! L apsilla on paha tapa oppia aikuisilta huonoja käytösmalleja. Kirjoitan tätä yhden perheeni jokatalvisen kohokohdan eli FSS:n (Finlands Svenska Skidförbund) mestaruushiihtojen jälkimainingeissa. Jo sillä, että lasta kannustetaan kävelemään tai pyöräilemään kouluja muut pienet matkat, on lapsen hyvinvoinnin kannalta suuri merkitys. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Ne ovat kisat, jotka kokoavat suomenruotsalaisia seuroja edustavia hiihtäjiä, kymppivuotiaista veteraani-ikäisiin, mittelemään paremmuudesta. Itse olen maaseudun kasvatti ja sitä ikäluokkaa, joka hiihti talvisin kouluun. Näissä mittelöissä vanhemmat rakentavat lapsille pohjaa koko elämän kestävälle liikuntaharrastukselle nauttimalla liikunnasta ja mittelemällä rehdisti. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Gorilla/Jeannette Fredenberg Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti
Nelli Lyyra, Sanna Palomäki, Pilvikki Heikinaro-Johansson 54 Objektiivisesti mitattu liikkumaton aika ja niska-hartiakivut 10–12-vuotiailla suomalaisilla koululaisilla. Taru Lintunen 20 Leikkiin on vaikea päästä mukaan, jos siinä ei pärjää. Sitoutuminen ja vastavuoroisuus ovat tässä tärkeitä tekijöitä. Kirsti Siekkinen, Anna Kankaanpää, Janne Kulmala, Tuija Tammelin 60 Liikunnan yhteiskuntatieteilijät työmarkkinoilla – vuosina 2000–2014 valmistuneiden maistereiden sijoittuminen työelämään. Asenteet, arkiset tapahtumat ja kokemukset vahvistavat vanhuuteen liittyviä mielikuvia ja odotuksia. Liisa Karvonen, Arja Piirainen, Riku Nikander 75 Kirjoitusohjeet ja aikataulut 2016 T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 78 Ku va : FI M M /V E IK KO S O M E R P U R O. Noora Hirvonen 31 Liikunta on hyväksi sydänsairaalle – iäkkäänäkin. Jari Kanerva 97 Lihastohtori opastaa olennaisen äärelle. Useimmat voivat jatkaa liikunnan harrastamista, kun sairauden hoidossa on saavutettu hyvä hoitotasapaino. Mariana Siljamäki, Merja Kalaja, Juha Perttula, Marja Kokkonen 47 Liikunnanopettajaopiskelijoiden valmiudet koulun liikunnallistamisessa. Jukka Tiikkaja TUTKITTUA 99 Tutkimusuutiset 104 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS: Kuljeta, kannusta, kustanna! Kari Kalliokoski 4 Menestyvä maa on hyvä myös huippuurheilun toimintapolitiikoissa. Jari Lämsä 14 Valmentaja-urheilijasuhteeseen kannattaa panostaa. Sami Kuitunen LUETTUA 92 Jokaiselle jotakin – vuoden 2015 urheilukirjasato. Motoriikan ongelmien varhainen tunnistaminen on tärkeää. Osa lapsista on vaa rassa syrjäytyä yhteisistä leikeistä jo silloin, kun kehityksen kannalta keskeinen, leikkimiseen perustuva oppiminen on alkuvaiheessa. Suomessa kehitettävää löytyy toiminnan organisoinnissa, koordinoinnissa ja olosuhteissa. Juuso Konttinen POHDITTUA 84 Ravintolisä vaatii harkintaa. Jonne Kamsula 98 Pelaa omalla mailallasi. Antti Laine, Riina Ilmola 68 Fyysisen aktiivisuuden merkitys elämänkulussa. Sydänliikunnan ohjaus iäkkäille on tärkeää. Kulttuurisilla odotuksilla ja stereotypioilla on huomattava vaikutus ikääntymisen seurauksiin. Matti Hintikka 95 Hiihtokulttuuria perinteisellä ladulla. Ville Kallinen 91 NÄIN MAAILMALLA: Qatar – urheilun pikkujättiläinen panostaa asiantuntemukseen. Arto Sinkkonen 90 OPISKELIJA OUNASTELEE: Hyvä valmentaja on aidosti oma itsensä. Christoph Rottensteiner 19 POLTTOPISTE: Strategista rahoitusta. Markku Ojanen 39 TUTKIMUSARTIKKELIT 2015 OSA II 40 Lähtökohtana holistinen kehollisuus: koululiikunnan uudet tuulet. Miten lain kuumimmalla vyöhykkeellä oleva harrastamisen kustannuskysymys ei tunnu kiinnostavan aidosti ketään. AJASSA 80 Käypä hoito suositus: Liikunta lievittää masennusoireita 81 Heikki Tikkanen liikuntalääketieteen professoriksi 81 Taito karttuu oivalluksista – vaihtelu tehostaa oppimista. Katja Mjosund 86 Liikuntalain henki ja harrastamisen kustannukset. Mikko Salasuo 88 EMERITUS IHMETTELEE: Maakunta – uhka vai mahdollisuus. Nuorilla miehillä, joilla on runsaasti epäterveellisiä elintapoja, on usein vaikeuksia löytää, ymmärtää, arvioida ja hyödyntää terveystietoa. 78 LÄHIKUVASSA Jaakko Kaprio: Kaksostutkija kaksoisroolissa. Marja Äijö 35 Kuinka aiot olla vanha. Kaisu Laasonen 26 Ohi menee ja yli käy – liikkumaton nuori mies sivuuttaa terveysviestit. Valmentajan kannattaa luoda motivoiva ja innostava ympäristö nuorille urheilijoille. Matti Hintikka 95 Yksin – romaani Paavo Nurmesta
4 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: JARI LÄMSÄ HUIPPU-URHEILUN TOIMINTATAVAT VERTAILUSSA: Menestyvä maa on hyvä myös huippu-urhei lun toiminta politiikoissa
Päinvastoin, etenkin valtiot ovat panostaneet merkittävästi kansallisten huippu-urheilujärjestelmien kehitystyöhön (Grix & Carmichael 2012). Myös median rooli urheilun tuottamisessa on vahvistunut. SPLISStutkimuksessa tarkasteltiin kansallisia toimintapolitiikoita ja kansainvälistä menestystä 15 maassa. Ammattilaistumisen lisäksi urheilu on globa lisoitunut ja kaupallistunut. Lisäksi yhä uusia maita ilmoittautuu mukaan kansainväliselle huipputasolle kamppailemaan arvokilpailumitaleista. H uippu-urheilu kansainvälisenä ja kansallisena ilmiönä mullistui 1980ja 1990 -luvuilla, kun ammat tilaisuus syrjäytti amatörismin olympialiikkeessä. Kehittämistä tarvittaisiin erityisesti organisoinnissa, koordinoinnissa ja harjoitteluolosuhteissa. Fokuksessa valtion ja huippu-urheilun suhde Sport policy factors leading to international sporting success (SPLISS) -tutkimuksen lähtökohtana on se, että kansakunnat ja valtiot arvostavat huippu-urheilua ja ovat valmiita panostamaan resursseja kansainvälisen huippu-urheilumenestyksen saavuttamiseksi (De Bosscher, Shibli, Westerbeek & van Bottenburg 2015, 15). Sen haasteena on ollut itsenäisten toimijoiden suuri määrä sekä vallan ja vastuun epämääräinen jakautuminen. Keskeistä tutkimuksessa on nimenomaan valtion ja huippu-urheilun suhde. Kuva: LEHTIKUVA/JOHAN GUSTAFSSON. 5 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Huippu-urheilussa menestyvät maat hyödyntävät resurssinsa tehokkaasti. Tulosten perusteella suomalainen huippu-urheilujärjestelmä näyttää keskinkertaiselta. Toisaalta kehitys ei ole johtanut julkisen sektorin, valtioiden tai kuntien, vetäytymiseen huippu-urheilusta
Yleisin policy-käsitteen suomennos on politiikkatoimet, jolla viitataan kaikkiin niihin käytäntöihin, joilla poliittiset päätökset pannaan käytäntöön (Ks. KUVIO 1. Sille ominaista on erilaisten toimenpiteiden koordinointi keskenään tietyksi tulevaisuuteen orientoineeksi linjaksi, jota ilmoitetaan noudatettavan (Palonen 2003). Tutkimus käynnistyi vuonna 2010 ja aineisto on kerätty vuosilta 2010–11.. 6 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Useat tutkijat ovat 2000-luvulla nostaneet esiin sen, että eri kansallisten urheilujärjestelmien välillä on samankaltaisia piirteitä (Clumpner 1994; Oakley & Green 2001). Tästä kehityksestä kumpuaa SPLISS-tutkimuksen tarkoitus: tarkastella kansallisten huippu-urheilun toimintapolitiikoiden ja kansainvälisen menetyksen suhdetta sekä arvioida kansallisten toimien tehokkuutta (de Bosscher et. 2015, 21). 2006, 206). Koska suomenkielessä on vain yksi käsite politiikalle, on ”policy”-käsitteelle vaikea löytää tarkkaa käännöstä. Ne pyrkivät vaikuttamaan huippu-urheilumenestyksen kannalta tärkeiksi arvioituihin muuttujiin. al. Samankaltaistumisen taustalla voidaan nähdä kaksi historiallista kehitysprosessia: urheilijoiden kehittämisen mallit entisissä Itä-Euroopan sosialistissa maissa sekä ammattilaisuuden läpimurto kansainvälisessä olympialiikkeessä 1970 -luvun lopun ja 1990-luvun alun välisenä aikana (Andersen, Houlihan & Ronglan 2015, 5). esim. Tutkimuksen keskeinen käsite ”policy” viittaa urheiluelämän ja valtion yhteyteen, urheilun poliittiseen ulottuvuuteen. al. Englannin kielessä ”policy” viittaa tiettyyn ohjelmaan, suunnitelmaan tai linjaan. (Lähde: De Bosscher et. SPLISS-tutkimushankkeessa policy-käsite suomennetaan toimintapolitiikoiksi, joilla tarkoitetaan valtiollisten urheiluelinten, etenkin opetusja kulttuuriministeriön sekä keskeisten valtakunnallisten urheilujärjestöjen, kuten Suomen Olympiakomitea ja SLU/VALO toimintaa ja se sisältää suunnitelmat ja niiden toimenpanon sekä kansallisen huippu-urheilun toimintatavat ja -käytännöt, huippu-urheilun pitkäaikaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Hänninen & Junnila 2012). Työkaluina kriittiset menestystekijät SPLISS-tutkimus tarkastelee 15 eri kansakunnan huippu-urheilun toimintapolitiikoiden vaikutusta maiden huippu-urheilumenestykseen olympialajeissa. Kun yhä uudet maat ilmestyivät kansainvälisille kilpakentille, kansalliset urheilujärjestelmät ovat muuttuneet strategisiksi. SPLISS –tutkimuksen viitekehys on rakennettu panos–tuotos-mallin mukaiseksi, jossa ensimmäinen pilari – taloudellinen tuki – edustaa panoksia ja pilarit 2–9 huippu-urheilun keskeisiä prosesseja
SPLISS-maiden markkinaosuus kaikista kesälajien mitaleista oli 23,38 prosenttia. Mesotasolla viitataan niihin kansallisiin menestystekijöihin, joihin politiikkatoimilla voidaan vaikuttaa, erotuksena esimerkiksi makro-tason syntyvyydestä tai bruttokansantuotteesta tai mikrotason urheilijakohtaisista muuttujista. SPLISS-kansakuntien menestys kesäja talvilajeissa 2009– 2012 absoluuttisena mitalimääränä (kpl), sekä markkinaosuutena (%). (%) Ranska 148 4,29 47 4,38 Australia 132 4,08 10 1,21 Japani 138 3,91 21 1,96 Etelä-Korea 84 2,39 59 6,59 Hollanti 64 1,78 46 4,83 Espanja 62 1,69 Kanada 61 1,53 117 12,27 Brasilia 50 1,44 Tanska 27 0,73 1 0,05 Sveitsi 18 0,56 30 3,22 Belgia 11 0,27 1 0,15 Suomi 10 0,26 31 2,52 Viro 6 0,15 1 0,15 Pohjois-Irlanti* 5 0,15 Portugali 5 0,15 YHTEENSÄ 816 23,38 364 37,32 TAULUKKO 1. Viitekehys on rakennettu panos–tuotos-mallin mukaiseksi, jossa ensimmäinen pilari – taloudellinen tuki – edustaa panoksia ja pilarit 2–9 huippu-urheilun keskeisiä prosesseja (Kuvio 1.). Suhteellista menestystä mittaava menetelmä huomioi muutokset arvokilpailujen määrissä eri vuosina sekä lajiohjelmien muutokset absoluuttista mitalimäärää paremmin. ja pronssi = 1p). Muokattu lähteestä: De Bosscher etal. Tutkimuksen viitekehys muodostuu yhdeksästä huippu-urheilun politiikkatoimien pilarista, jotka puolestaan sisältävät 96 kriittistä menestystekijää (De Bosscher, De Knop, Van Bottenbugh & Shibli 2006). Huippu-urheilutulosta mitataan kansakuntien mitalimenetyksenä olympialaisissa sekä olympialajien MM-kilpailuissa. Kesälajien mitalisaaliin osalta Suomi oli 12:lla sijalla. *Pohjois-Irlannin osalta mitalit on laskettu niistä Iso-Britannian joukkueessa mitalin voittaneista urheilijoista, jotka edustivat Pohjois-Irlantia kansanyhteisön kilpailuissa.. Vastaavasti talvilajeissa ajanjaksolla jaettiin 258 olympiamitalia ja 993 MM-mitalia, joista SPLISS-maiden osuus oli 37,32 prosenttia. Lisäksi tutkimuksessa menestystä mitattiin neljän vuoden (1.1.2009– 31.12.2012) välisenä aikana kaikissa olympialajien MM-kilpailuissa ja olympialaisissa. 7 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Tutkimuksessa on kyse niin sanotusta mesotason tarkastelusta. (%) Mitalit (kpl) Markkinaos. 2015, 90–95. Käytännössä mesotason muuttujia ovat esimerkiksi urheilijoiden ja lajien rahoitus, huippu-urheilun kansallinen koordinaatio, valmentajien osaamisen kehittäminen sekä kansainväliset kilpailumahdollisuudet. SPLISS-tutkimuksessa menestystä mitataan kunkin kansakunnan markkinaosuutena jaossa olleista pisteytetyistä mitaleista (kulta = 3 p., hopea= 2 p. Talvilajeissa Suomi sijoittui kuudenneksi tutkimukseen osallistuneista 15 maasta. Lontoon kesäolympialaisissa jaettiin yhteensä 962 mitalia ja vuosien 2009–2012 MM-kisoissa yhteensä 3 418 mitalia. Kansakunta Kesälajit Talvilajit Mitalit (kpl) Markkinaos
Ranska, Australia ja Japani olivat parhaiten kesäolympialajeissa menestyneitä maita. Valmentajat 0,606* 0,028 0,779** 0,002 13 P 8. Taulukossa maat esitetään paremmuusjärjestyksessä kesälajien markkinaosuuksien mukaan. taloudellinen tuki 0,909** 0,000 0,588* 0,039 16 P 2. 2015, 354) 8 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Suomen markkinaosuus kesälajeissa kymmenellä mitalilla oli 0,26 prosenttia ja talvilajeissa 31 mitalilla 2,52 prosenttia. Tutkimus 0,71** 0,004 0,784** 0,001 14 TAULUKKO 3. (Lähde: De Bosscher et. kilpailut 0,577* 0,039 0,271 0,370 13 P 9. Olosuhteet 0,704** 0,005 0,354 0,214 14 P 7. Myös heikommin menestyneet maat ovat saaneet hyviä pisteitä uran tukemisessa huipulla (pilari 5.), harjoitteluolosuhteissa (pilari 6.) sekä valmentajien koulutuksessa ja tukemisessa (pilari 7.). Kun kansakunnat haluavat menestyä huippu-urheilussa, on luonnollista, että juuri huippuvaihetta kehitetään vertailemalla ja oppimalla menestyneemmistä maista. r 2 Kesälajit Sig r 2 Talvilajit Sig N P 1. Tuki huipulla 0,483 0,080 0,322 0,261 14 P 6. LÄHDE: De Bosscher et. Pilarien korrelaatiot menestykseen. 2015, 353. ** p<0.01; * p<0.05. Lahjakkuus -0,148 0,707 0,237 0,435 13 P 5. Menestys kesälajit, % Menestys talvilajit, % Rahoitus Organi sointi Harras taminen Lahjak kuus Tuki hui pulla Olo suhteet Valmen tajat Kilpailut Tutki mus Keski arvo 4,3 4,4 FRA* 69 37 52 51 66 72 80 55 60 60 4,1 1,2 AUS 60 64 54 52 76 66 69 48 90 64 3,9 2 JPN 61 58 33 48 67 74 60 78 75 62 2,4 6,6 KOR* 70 47 38 54 54 55 59 57 59 55 1,8 4,8 NED 45 69 62 73 77 65 62 54 53 62 1,7 SPA 56 50 33 59 76 74 56 67 37 56 1,5 12,3 CAN 55 58 43 25 65 63 73 62 68 57 1,4 BRA 66 38 35 20 38 33 27 57 28 38 0,7 0,1 DEN 28 53 71 66 63 49 48 63 47 54 0,6 3,2 SWI 45 58 62 75 58 61 68 44 49 58 0,3 2,5 FIN 36 47 50 53 70 43 56 65 53 52 0,25 NIR 30 42 42 44 63 60 52 40 31 45 0,2 0,1 EST* 26 34 64 34 56 34 48 38 42 0,2 0,2 FLA 41 48 48 76 66 47 52 45 52 53 0,2 WAL 33 36 34 63 54 37 38 36 23 39 0,15 POR 25 34 41 47 49 48 52 52 35 43 *Ranska, Etelä-Korea ja Viro eivät toteuttaneet kaikki tutkimuksen osa-alueita TAULUKKO 2. Talvilajeissa Suomi sijoittui kuudenneksi. Ranska, Australia ja Japani hyviä myös huippu-urheilun toimintapolitiikassa SPLISS-tutkimuksen tulokset on esitetty taulukossa 2. Harrastaminen 0,049 0,873 0,267 0,377 13 P 4. Taulukko summaa yli 3 000 sivua pilarianalyysejä sekä 3 142 huippu-urheilijan, 1 376 valmentajan ja 241 huippu-urheilujohtajan vastaukset ilmapiirikyselyihin. Tulokset tukevat eri maiden urheilujärjestelmien samankaltaistumista. Kansakuntien menestys (markkinaosuus, %) kesäja talvilajeissa sekä pisteet (0–100 pist) huippuurheilun politiikkatoimien yhdeksässä pilarissa. Kv. Kesälajeissa Suomi oli 12:lla sijalla SPLISS-maiden joukossa. organisointi ja rakenne 0,720** 0,004 0,685* 0,007 14 P 3. al. Taulukosta voidaan havaita, että parhaiten menestyneet maat ovat myös saaneet parempia pisteitä politiikkatoimien pilareissa. al
Suomalaisessa mallissa haasteena oli ennen kaikkea suuri itsenäisten toimijoiden lukumäärä sekä vallan ja vastuun epämääräinen jakautuminen, eli heikko koordinaatio. Yhtenä lähtökohtana on joko yksi kansallinen huippu-urheiluorganisaatio tai mahdollisimman selkeä jako kansallista vastuista ja työnjaosta. Ainoastaan Portugalin (-5 %) ja Espanjan (-16 %) rahoitus pieneni. Kasvaneesta panostuksesta huolimatta Australian, Ranskan ja Suomen markkinaosuus menes tyksestä pieneni sekä kesäettä talvilajeissa (De Bosscher et. Suomalainen huippu-urheilun rakenne ei menestynyt. kilpailut). OK:n huippu-urheiluyksikkö) sekä opetusja kulttuuriministeriön liikuntayksikkö. Tutkimuksessa tarkasteltiin huippu-urheilun kansallista rahoitusta, mikä tarkoitti lähinnä valtion budjettirahoitusta tai rahapeleistä urheilulle ohjattavaa resurssia sekä kansallisen huippu-urheiluorganisaation sponsorija mediatuloja. Raha ja tehokas organisointi menetyksen perustana Useimmat SPLISS-tutkimuksen pilarit korreloivat positiivisesti huippu-urheilumenetykseen. Tämän kaltaisessa tarkastelussa huippu-urheilun osuus oli Suomessa toiseksi alhaisin 14 prosenttia, verrattuna huippu-urheilun osuuteen Hollannissa (32 %), Tanskassa (33 %), Japanissa (60 %), Australiassa (66 %) sekä Kanadassa (80 %). Suurimpia panostajia olivat Belgian liittovaltion osa-alueet Flanderi 327 prosenttia sekä Vallonia 225 prosenttia. (kv. Olosuhteet (6) ja kansainväliset kilpailut (8) korreloivat merkittävästi menestykseen ainoastaan kesälajeissa. Menestyneet maat ovat kyenneet organisoimaan huippu-urheilun tehokkaimmin. Tutkimuksen 15 maan kansalliset huippu-urheilumenot vaihtelivat Viron kahdeksasta miljoonasta eurosta Etelä-Korean 253 miljoonaan euroon. 2015, 120). Eniten parannettavaa löytyy toimintapolitiikan rakenteessa ja organisoinnista, rahoituksesta sekä huippu-urheiluolosuhteista. (tuki huipulla) sekä 8. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että maa saavuttaa menestystä kasvattamalla huippu-urheilun rahoi tusta. Tehokasta koordinaatiota leimasivat päätoiminen johto kansallisessa huippuurheiluyksikössä, vahva koordinaatio huippu-urheilun toiminoissa ja resursseissa sekä toimintapolitiikan strateginen suunnittelu. Taloudellisen resurssin merkitys menestykseen on suuri. Urheilun harrastaminen, lahjakkuuden identifiointi ja kehittäminen sekä tuki urheilu-uralla ja sen jälkeen muodostivat jatkumon, joissa tulokset olivat hyvin erilaisia. Silloisen liikunnan ja urheilun kansallisen katto-organisaation, SLU:n (nyk. Suomen kansallinen huippu-urheilurahoitus kasvoi kymmenen vuoden aikana +86 prosenttia. Huippu-urheilun vastuutahoiksi Suomessa määriteltiin Suomen Olympiakomitea (nyk. 2015, 134–148). Taloudellinen tuki (1), organisointi ja rakenne (2), valmentajat (7) sekä tutkimus (9) korreloivat positiivisesti ja merkittävästi sekä kesäettä talvilajien menestykseen. Haasteena urheilijan polun kehittäminen SPLISS -mallin pilarit kolmesta viiteen käsittelivät Suomessakin viime vuosina tutuksi tehtyä teemaa, urheilijan polkua. 9 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Suomi sijoittuu taulukossa alimpaan kolmannekseen yhdessä Belgian, Viron, Portugalin ja PohjoisIrlannin kanssa. Huippu-urheilun asemaa kuvastaa huippu-urheilun rahoituksen osuus valtion liikuntabudjetista. Parhaimmiksi maiksi organisoinnissa nousivat Hollanti ja Australia (Emt. Lisäksi menestyksen taustalla näkyy huippu-urheiluyksikön pitkäjänteinen toimintapolitiikka, jota urheilijat, valmentajat ja lajien urheilujohtajat arvioivat säännöllisesti. Samoin lajien ansaittu autonomia, mikä tarkoittaa selkeitä asetettuja tavoitteita ja niiden arvioimista läpinäkyvästi. al. Suomen kaltaisista pienistä maista Tanskan ja Belgian 35 miljoonan euron ja Sveitsin 56 miljoonan euron menot olivat selvästi Suomea suuremmat, kun taas Portugalin 12 miljoonan euron selvästi pienemmät. Huippumaissa urheilijoilla on vapaa ja etuoikeutettu pääsy harjoituskeskuksiin sekä ilmaiset tukija asiantuntijapalvelut.. 2015, 126–130; 355–360). Urheilun harrastamista arvioitiin kolmella eri tasolla: 1) urheilumahdollisuudet koulussa, 2) urheilun harrastaminen organisoidusti sekä 3) harrasOlosuhdearvioinnissa Suomi sijoittui kymmenenneksi. Suomi sai hyvät pisteet pilareista 5. Muita rahoitusta merkittävästi kasvattaneita maita olivat Brasilia +210 prosenttia, Etelä-Korea +143 ja Ranska +101 prosenttia. al. (De Bosscher et. VALO) vastuut ja tehtävät huippu-urheilussa olivat hyvin pienet. Rahoitusta tarkasteltiin ajanjaksolla 2001–2011, jolloin 13 maata 15:stä kasvatti huippuurheilun rahoitusta. Suomen huippu-urheilumenot olivat 22 miljoonaa euroa
Kehitettävää Kansalliset huippu-urheilumenot vaihtelivat Viron kahdeksasta miljoonasta eurosta Etelä-Korean 253 miljoonaan euroon. Olosuhdearvioinnissa Suomi sijoittui kymmenenneksi. Suomen huippu-urheilumenot olivat 22 miljoonaa euroa.. Suomalaisen huippu-urheilun toimintapolitiikka kilpailutoiminnassa arvioitiin kolmanneksi parhaaksi Japanin ja Espanjan jälkeen. Tutkimuksessa ei siis arvioitu esimerkiksi lajikohtaisia lahjakkuuden kehittämisratkaisuja. Myös Suomi sai keskimääräistä paremmat pisteet. Tiede on pitkän tähtäimen menestystekijä Huippu-urheiluun erikoistunut tutkimus on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Tämä näkyi myös pilariarvioinnissa, sillä maiden keskiarvo (61 %) oli selvästi suurempi kuin muissa pilareissa ja maiden välillä oli vähemmän variaatiota. Taulukko 3.). Matka harrastamisesta huippuurhei lumenestykseen on pitkä, joten huippu-urheilun näkökulmasta sen edistäminen ei tuo pikavoittoja. Lisäksi painopiste on siirtymässä pelkistä seinistä harjoitteluympäristön tarjoamiin urheilijan kokonaisvaltaista kehittämistä tarjoaviin palveluihin. Maita, jotka olivat tehneet kansallisia ratkaisuja lahjakkuuden suhteen, olivat Belgia (Flanderi), Sveitsi, Hollanti ja Tanska, eli pienet maat. Juuri valmentajakoulutus on kuitenkin se osa-alue, johon useat maat, Suomi mukaan lukien, panostavat erittäin paljon. 10 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 tamismahdollisuuksien ja harrastamisen kehittämistoimet. Myös Suomi sai pila rin arvioinnissa hyvät pisteet sijoittuen Hollannin, Australian ja Espanjan jälkeen neljänneksi. Lahjakkuuden identifiointi ja kehittäminen -pilarissa tarkasteltiin niitä toimenpiteitä, joita urheilun kansallisesta keskuksesta kohdistetaan eri toimijoille (lajiliitot, seurat, koulut), jotta nämä voivat paremmin sekä tunnistaa että kehittää lahjakkaiksi havaittuja nuoria urheilijoita. Valmentajiin, olosuhteisiin ja kilpailumahdollisuuksiin panostetaan Suomessa paljon Valmentaja (pilari seitsemän), harjoitteluolosuhteet (pilari kuusi) sekä mahdollisuudet kansainvälisiin kilpailuihin (pilari kahdeksan) mahdollistavat huippu-urheilun keskeiset toiminnot – harjoittelun ja kilpailemisen. Harrastamisen ja menestymisen välinen yhteys oli erittäin heikko (ks. Huippumaissa urheilijoilla on vapaa ja etuoikeutettu pääsy keskuksiin sekä ilmaiset tukija asiantuntijapalvelut. Pilarin arvioinnit koostuivat kolmesta eri teemasta: kuinka hyvin huippu-urheilijoilla on aikaa sekä taloudellisia resursseja urheiluun, millaisia tukija asiantuntijapalveluja urheilijoille tarjotaan sekä miten urheilijoita valmistellaan urheilusta luopumiseen. Harrastamispilarissa parhaiksi arvioitiin Tanska, Sveitsi ja Hollanti. Aineistosta tosin nousi esille joitakin mielenkiintoisia poikkeuksia, kuten esimerkiksi se, ettei huippuvalmentajilla ole muita enemmän valmentajakoulutusta. Suomi sai tässä pilarissa viidenneksi korkeimmat arviot heti Australian, Japanin, Kanadan ja Etelä-Korean jälkeen. taulukko 3.). Valtion tuki mahdollistaa nimenomaan urheilijaan suunnatut tieteelliset tukitoimet, kuten suorituksen biomekaanisen analyysin, psyykkisen valmennuksen tai ravintoanalyysin. Viides pilari käsitteli tukitoimia urheilijan uran huippuvaiheessa sekä sen jälkeen. Kyseessä on siis huippu-urheilun ydin, johon jokainen huippuurheiluun panostava maa keskittyy. Suomella on monia maita pidemmät perinteet ja vahvat rakenteet huippu-urheilun tutkimustoiminnassa. Pilarin arviointi koostui maassa organisoiduista kansainvälisistä arvokilpailuista sekä niiden kansallisesta suunnittelusta ja urheilijoiden kansainvälisistä kilpailumahdollisuuksista sekä kansallisten kilpailujen tasosta. Tulosten perusteella valmentajan ammatti on vakiintumassa osaksi huippu-urheilujärjestelmiä. Suomen hyvät pisteet perustuivat hyvään kansalliseen tukeen kansainvälisille kilpailuille sekä urheilijoiden positiivisiin arvioihin kansainvälisistä kilpailumahdollisuuksista. Huippu-urheiluolosuhteiden arviointi koostui kahdesta teemasta: huippu-urheiluolosuhteiden kansallinen koordinaatio sekä kansallisten ja alueellisten huippu-urheilukeskusverkostojen laatu. Houlihan ja Green (2008) näkevät kehityksen taustalla valtioiden kiinnostuksen huippu-urheilun kehittämiseen. Suomi sijoittui keskivaiheille ja menestyi erityisesti nuoren urheilijan kaksoisuran tukimalleissa. Myös lahjakkuus pilarin yhteys menestyksen jäi varsin alhaiselle tasolle (Ks. Kansallisen urheilujärjestelmän tukea valmentajuuteen tarkasteltiin huippuvalmentajien lukumäärällä, valmentajille suunnatuilla tukitoimilla sekä valmentajien koulutusmahdollisuuksilla sekä valmentajien yhteiskunnallisella statuksella. Suomessa on paljon urheilun harjoituspaikkoja sekä valmennusja akatemiakeskuksia, mutta niiden käyttöä ei priorisoida huippu-urheiluun
Kasvaneesta panostuksesta huolimatta Australian, Ranskan ja Suomen markkinaosuus menestyksestä pieneni sekä kesäettä talvilajeissa.. Huippu-urheilun tutkimus vaatii resursseja. Kun lasketaan kaikkien mukana olleiden maiden pilarien pisteiden KUVIO 2. Suomen sijoittuminen vertailumaitten joukossa eri menestystekijöissä sekä kyseisten tekijöiden minimija maksimipisteet. Matkaa tieteellisestä innovaatiosta valmennusta hyödyttäväksi työkaluksi yritetään tehostaa monella tavalla, mutta nopeaa huippuurheilumenestystä ei tätä kautta ole saavutettavissa. Tutkimuksen panostaminen näyttäytyykin SPLISS-tutkimuksessa vahvojen menestysmaiden toiminnaksi. Suomen vaihtoehdot: paluu urheiluliikkeeseen tai huippu-urheilun eriyttäminen SPLISS tarjoaa kokonaisvaltaisen mallin huippu-urheilujärjestelmän kehittämiseen. Summa vastasi Suomen koko huippuurheilubudjettia. Suomen kansallinen huippu-urheilurahoitus kasvoi kymmenen vuoden aikana +86 prosenttia. Maa panosti 22,5 miljoonaa euroa tutkimukseen vuonna 2011. 11 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 löytyy puolestaan tieteellisen tiedon jakamisessa ja hyödyntämisessä itse urheilussa. Tarkoitus on tukea tieteellistä tutkimusta sekä linkittää tutkimus huippu-urheilukeskuksissa toimiviin asiantuntijatiimeihin. Suomi oli myös Brasilian ja Etelä-Korean ohella ainoa maa, jossa huippu-urheilun tutkimuskeskusta ei ole integroitu osaksi valmennuskeskusta. SPLISS-tutkimuksen perusteella suomalaista huippu-urheilujärjestelmää voisi kuvata keskinkertaiseksi. Toinen malli tutkimuksen hyödyntämiseen on käytössä Kanadassa, jossa Own the Podium -keskus koordinoi huippu-urheilun tutkimus-, kehitysja innovaatiotoimintaa yhdeksän asiantuntijan voimin. Pilarissa ylivoimaisesti parhaaksi arvioitu maa Australia työllistää yli 200 tutkijaa ja asiantuntijaa Australian Institute of Sport (AIS) organisaation alaisuudessa
Taloudellisia resursseja tarvitaan, mutta menestyvät maat myös osaavat hyödyntää käytössä olevat resurssinsa tehokkaasti. Uutena avauksena paralympia -SPLISS on käynnistymässä vuoden 2016 aikana. Toisaalta 15 eri maan mukana olo mahdollistaa kahdenväliset vertailut, joiden avulla voidaan lähemmin analysoida maiden välisiä eroja. SPLISS-tutkimuksessa hyödynnettiin taloustieteen kilpailukyvyn mittaamisen menetelmiä. Yhtenä sivujuonteena SPLISS-tutkimuksessa pohdittiin niitä minimikustannuksia, joita huippu-urheiluun tulisi investoida, jotta maa saavuttaa kansainvälistä menestystä. Huippuvalmentajia olivat em. Kuvio 1). Suomesta tutkimusta johti Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus. Esimerkiksi nostettiin Tanska, joka saavuttaa 34 miljoonan euron panostuksella 0,7 prosentin markkinaosuuden kesälajeissa (De Bosscher 2015, 358). Jos taas haetaan maita, jotka joissa huippu-urheilu on vahvemmin valtiojohtoista, tarjoavat Australia ja Kanada tähän vaihtoehdon. Niitä analysoitiin neljällä tavalla: 1) tutkijat täyttivät työkirjan jokaisesta viitekehyksen pilarista keräten tietoa kirjallisista lähteistä, tilastotiedoista sekä haastattelemalla urheilujohtajia, 2) huippu-urheilijat, 3) valmentajat ja 4) huippu-urheilujohtajat vastasivat huippu-urheilun ilmapiirikyselyyn, jossa kutakin ryhmää pyydettiin arvioimaan kriittisiä menestystekijöitä oman maan kohdalla. Suomessa kehittämistä tulisi kohdistaa erityisesti organisoinnin ja koordinoinnin, harjoitteluolosuhteiden sekä taloudellisten resurssien osalta. Vuonna 2010 ydinryhmä, johon kuuluivat tutkijat Belgiasta, Hollannista, Iso-Britanniasta ja Australiasta, käynnisti SPLISS 2.0 hankkeen, johon liittyi yhteensä 15 kansakuntaa, 58 tutkijaa sekä 33 huippu-urheilupolitiikan päättäjää. Ilmapiirikyselyihin vastasi yhteensä 3 142 urheilijaa (vastausprosentti 33,9 %), 1 376 valmentajaa (vastausprosentti 63,2 %) sekä 241 huippu-urheilujohtajaa (vastausprosentti 55,8 %). huippuurheilijoiden valmentajat sekä huippu-urheilujohtajia olympialajien huippu-urheiluvastaavat henkilöt. Sillä, että pohjoismaissa vapaaehtoiset ja vanhemmat itse tuottavat urheilutoiminnan paikallisella ja alueellisella tasolla, on laajoja seurauksia koko järjestelmään. Suomen yhdeksän pilarin keskiarvo oli puolestaan 52. Ne ovat tehokkaan urheilujärjestelmän olennaisia komponentteja. Ensimmäiseksi urheiluseurojen ja kuntien yhteys on tiivis, sillä seurat tarvitsevat liikuntapaikkoja sekä tukea toiminnan organisointiin, mutta tuottavat samalla monia sosiaalisia hyötyjä kunnalle. Tutkimukseen osallistuivat Suomen Olympiakomitea sekä opetusja kulttuuriministeriö, joka myös rahoitti tutkimusta Suomen osalta. SPLISStutkimusverkosto syntyi kuuden maan yhteisen ponnistuksen tuloksena 2003–2008. Jos Suomi haluaa pohjata huippu-urheilun kehittämisen lähemmäksi urheiluliikemallia, toimivat Tanska ja Hollanti hyvinä vertailukohtina. SPLISS 2.0 tutkimuksen viitekehys koostui yhdeksästä kansakunnan huippu-urheilumenestykseen vaikuttavasti pilarista (Ks. Pohjoismainen urheilu on organisoitunut kansalaistoiminnan ja paikallisen seuratoiminnan pohjalle, enemmän alhaalta ylös -periaatteen mukaisesti. Toiseksi urheilijan polku etenee enemmän intensiivisen kilpailun kuin rationaalisen lahjakkuusjärjestelmän SPLISS – NÄIN TUTKITTIIN S PLISS-tutkimusverkosto (Sport Policy Factors Leading to International Sporting Success) sai alkunsa vuonna 2003, jolloin kuuden maan huippu-urheilututkijat kiinnostuivat huippuurheilun toimintapolitiikoiden vertailusta. Syntyi SPLISS 1.0 -tutkimushanke, jossa tarkasteltiin Belgian (Wallonia ja Flanderi), Kanadan, Italian, Hollannin, Norjan ja Iso-Britannian ohjelmapolitiikoiden tehokkuutta. SPLISS tutkimus keskittyy olympialajeihin. Aihe ja tutkimustapa herätti laajaa kiinnostusta ja tutkimushanke laajeni kansainväliseksi verkostoksi vuosina 2010–15. Pohjoismaista Suomi ja Tanska osallistuivat SPLISS 2.0 -tutkimukseen ja Norja oli mukana ensimmäisessä vuosina 2003–2008 toteutetussa hankkeessa. Lisäksi avoimilla kysymyksillä kerättiin hiljaisempaa tietoa urheilujärjestelmästä ja sen toiminnasta. Lisätietoa tutkimuksesta myös: http://www.vub.ac.be/ SBMA/spliss sekä http://www.kihu.fi/tuotostiedostot/ julkinen/2013_lam_spliss_-_s_sel16_83424.pdf. Huippu-urheilijaksi määriteltiin kaikki yksilölajien tai joukkueiden urheilijat, jotka rankattiin vuoden 2010 aikana 16 parhaan joukkoon lajissaan tai 12 parhaan joukkoon maanosassa. Mallin taustalla on löyhästi Porterin (1984) teoria kansakuntien menestystekijöistä sekä panos-tuotos malli. SPLISS -tutkimus on herättänyt keskustelua myös mallin yleistettävyydestä, esimerkiksi pohjoismaisiin urheilujärjestelmiin (Andersen, Houlihan & Ronglan 2015). 12 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 keskiarvojen keskiarvo, saadaan tulos 52,2. Suomesta kyselyihin vastasi 78 huippu-urheilijaa (vastausprosentti 46 %), 71 valmentajaa (vastausprosentti 56 %) sekä 17 huippu-urheilijohtajaa (49 %). Lisäksi otokseen voitiin lisätä urheilijoita, jotka olivat järjestelmän tukiohjelmassa tähtäämässä menestykseen lähitulevaisuuden arvokilpailuissa. Samanaikaisesti ohjelmassa on toteutettu useita lajikohtaisia vertailututkimuksia. Mallin ytimen muodostavat kriittiset menestystekijät
2012. Kehitettävää löytyy puolestaan tieteellisen tiedon jakamisessa ja hyödyntämisessä itse urheilussa Pohjoismaisten järjestelmien vahvuus on laaja urheilutoiminta. 2005. Successful elite sport policies. Universitetsforlaget; Oslo 2012 Andersen, S.S. Hänninen & M. Tanska ja Hollanti ovat hyviä vertailukohtia, jos Suomi haluaa kehittää huippu-urheilua enemmän urheiluliikkeen toimintamallin suuntaan. Systems and the development of elite athletes. In S.S. Sosiaalija terveydenhuolto vaikuttavuusarvioinnin kohteena. Acta Universitatis Tamperensis 641. Policy learning and political priorities. Elite sport development systems and playing to win: Uniformity and diversity in international approaches, Leisure studies, 20 (4), 247–267. Tamepere: Juvenes Print – Tampereen yliopistopaino, s. Voidaankin väittää, että pohjoimaisissa järjestelmissä vahvuus on laaja urheilutoiminta, jonka seurausta huippu-urheilumenestys on. & Ronglan, L.T. Four Times of Politics: Policy, Polity, Politicking, and Politization. European Sport management Quarterly, 6 (2), 185–215 De Bossche, V., Shibli, S., Westerbeek, H. & Junnila M. London; Routledge Green, M. Suomalaisen urheilujärjestelmän juuret ovat edellisen kaltaisessa kansanliikemallissa ja paikallisella tasolla urheiluseuratoiminta tapahtuu edelleen pääosin vapaaehtoisvoimin. Houlihan & L.T. 13 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 kautta huipulle. & van Bottenburg, M. Ronglan (eds.). 1994. & Ronglan, L.T. Junnila (toim.). Valtakunnallisten urheiluliikkeiden aika Suomessa kuitenkin päättyi 1990-luvulla, jolloin siirryttiin hajautettuun ja monimuotoiseen liikuntakulttuuriin (Heikkala 1998). De Bosscher, V., De Knop, P., van Bottenburg, M. In R. Huippu-urheilun näkökulmasta muutos oli päinvastainen kuin mitä tällä hetkellä menestyvät kansakunnat tekivät. Lajiliiton organisoimat alueja maajoukkueleirit täydentävät kokonaisuutta. 2003. Maidenhead; Meyer & Meyer Sports Green, M. Elite sport development. & Ronglan, L.T. Palonen, K. 3–15. & Shibli, S. Wilcox (ed.) Sport in the global village, Morgantown, WV: Fitness information technology Inc., s. JARI LÄMSÄ, LitM Johtava asiantuntija Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus Sähköposti: jari.lamsa@kihu.fi LÄHTEET: Andersen, S.S. Heikkala, J. An international comparison of the Sport Policy factors Leading to International Sporting Success (SPLISS 2.0) in 15 nations. & Carmichael, F. 2006. Andersen, B. 21st century success in international competition. Ajolähtö turvattomiin kotipesiin. Suomessa huippu-urheilusta hajosivat urheiluliikkeiden vahvat toimintamallit. Liikunnan järjestökentän muutos 1990-luvun Suomessa. Grix, J. Suomalaisen urheilujärjestelmän kannalta keskeinen kysymys näyttää olevan: haluammeko palata urheiluliikkeen toimintamalliin vai haemmeko mallia SPLISS-viitekehyksen mukaisesta mallista, jossa huippu-urheilu erotetaan selkeämmin muista liikuntakulttuurin osa-alueista. teoksessa S. Andersen, S.S., Houlihan, B. 7–12. (eds.). Why do governments invest in elite sport. & Houlihan, B. Kolmanneksi urheilun ja huippu-urheilun suhde on erittäin läheinen ja usein on vaikea erottaa näitä kahta toisistaan. Vaikuttavatko polittiikkatoimet. Intensiivisessä kilpailussa nuoret urheilijat kilpailevat/pelaavat useissa ikäluokissa samanaikaisesti saaden näin arvokasta ja vaihtelevaa kokemusta lajista. 2001. & Oakley, B. Clumpner, R.A. Same ambitions, different tracks. 2012. Suomella on monia maita pidemmät perinteet ja vahvat rakenteet huippu-urheilun tutkimustoiminnassa. Tampereen yliopisto; Tampere. 353–363. International journal of Sport policy and Politics, 4 (1), 73–90. 2015. Hänninen, S. Historical paths and policy change: institutional entrepreneuship in Nordic elite sport systems. Alternatives 28, 171–186.. Nordic Elite Sport. (Andersen, Bjørndal, Ronglan 2015). Tilalle haluttiin itsenäisemmät lajiliitot ja heikko keskusjärjestö. International journal of Sport Policy and Politics, 7 (2), 197–216. A Conceptual Framework for Analysing Sports Policy Factors Leading to Iternational Sporting Success. London; Routledge, s. Managing Elite Sport Systems. 2015. 2015. 1998. Johdanto. A polemic
14 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: CHRISTOPH ROTTENSTEINER Valmentajaurheilijasuhteeseen kannattaa panostaa nuorisourheilussa
Lapset ja nuoret ovat fyysisesti aktiivisia, fyysiset ja sosiaaliset kyvyt kehittyvät ja he oppivat tärkeitä taitoja kuten yhteistyötä, kurinalaisuutta, reilua peliä, johtajuutta ja itsekontrollia (Fraser-Thomas et al. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että joillekin osallistumisen taustalla on halu viihtyä, pitää hauskaa, kuulua joukkueeseen tai olla yhdessä kaverien kanssa. Vuoren (2007) mukaan urheiluseuratoiminta tavoittaa lähes puolet nuorista. Lukuisissa tutkimusjulkaisuissa kuvataan lasten ja nuorten urheilun tuomia fyysisiä ja psykologisia hyötyjä. 2009, Telama et al. Liikuntaseurat suurimpia lasten ja nuorten vapaa-ajan toiminnan järjestäjiä Suomalaisten lasten ja nuorten – ja etenkin tyttöjen – osallistuminen ohjattuun urheiluseuratoimintaan on lisääntynyt merkittävästi (Laakso et al. Esimerkiksi säännöllinen ohjattuun liikuntaan Kuva: LEHTIKUVA/SARAH KASTNER. 2005, Holt, 2008). 2006, Kim et al., 2012, Jannsen & LeBlanc, 2010). Toisille osallistumiseen U rheilussa onnistumisen ja epäonnistumisen välillä on hiuksenhieno ero. Lapset ja nuoret osallistuvat urheiluseuratoimintaan monista eri syistä. Nuori urheilija kaipaa yksilöllistä tukea ja tuntea, että hän on arvostettu osa joukkuettaan. Niinpä maamme noin 9 000 urheiluseuralla onkin merkittävä rooli nuorten kehityksessä (Mäenpää & Korkatti 2012, Aarresola & Konttinen 2012). Urheiluseuratoimintaan osallistuminen voi siis tarjota lapsille ja nuorille monia hyötyjä ja sitä tulisikin pitää tärkeänä osana lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristöä. Sitoutuminen ja vastavuoroisuus ovat tässä tärkeitä tekijöitä. Seurat ovat merkittäviä toimijoita laajemminkin kuin vain itse urheilun kannalta. 15 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Valmentajan kannattaa edistää ryhmähengen kehittymistä ja luoda motivoiva ja innostava ympäristö nuorille urheilijoille. Lisäksi näyttää siltä, että varhain lapsuudessa alkanut ja nuoruusikään jatkuva urheiluseuratoimintaan osallistuminen lisää myös koko aikuisiän kestävää fyysisesti aktiivista elämäntapaa (Kjønniksen et al. 2008). Urheilu kiinnostaa, vaikka vain murto-osa sitä harrastavista nuorista saavuttaa lajissaan huipputason. osallistuminen on yhteydessä parempaan fyysiseen ja psykologiseen hyvinvointiin (Fraser-Thomas et al. Ne muodostavat tärkeän toimintaympäristön myös monenlaisille muille liikunnallisille aktiviteeteille ja edistävät nuorten liikunnallista elämäntapaa. Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan meillä on runsaat 400 000 iältään 3–18 -vuotiasta lasta ja nuorta, jotka ovat urheiluseuran jäseniä (Kansallinen liikuntatutkimus 2010). Taliaferro, Rienzo and Donovan (2010) puolestaan esittävät toisen esimerkin nuorten urheiluharrastuksen hyödyistä: osallistuminen seuratoimintaan nuorena on yhteydessä parempiin ravitsemustottumuksiin ja vähäisempään tupakointiin. Liikuntaja urheiluseurat ovat myös suurin lasten ja nuorten vapaa-ajan toimintaa järjestävä taho Suomessa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet myös sen, että ohjattuun liikuntaan osallistuvat nuoret raportoivat parempaa yleistä fyysistä ja psyykkistä terveyttä (Allender et al. 2005). Nuorten urheilusta onkin tullut yleisen mielenkiinnon kohde viime vuosina. 2006), joka puolestaan on yhteydessä hyvinvointiin ja terveyteen
Kahta teoriaa – tavoiteorientaatioteoriaa (Nicholls, 1989) sekä itseohjautuvuusteoriaa (Deci & Ryan, 1985) – pidetään hyödyllisinä teoreettisina raameina, kun tarkastellaan urheilevien nuorten moti vaatiota järjestetyn urheilutoiminnan piirissä. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että vuosittain enemmän kuin kolmannes urheilevista nuorista lopettaa (Armentrout & Kamphoff, 2011, Petlichkoff 1996). 16 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 on ulkoisia syitä, kuten sosiaalinen tai vanhempien taholta tuleva paine (Allen 2003, Weiss & Amorose 2008). Sisäisesti motivoituneita henkilöitä pidetään itsenäisinä ja itseohjautuvina. Malli myös jäsentää ja kokoaa tekijöitä, jotka olemassa olevan tutkimustiedon perusteella voivat johtaa urheilusta luopumiseen. Tällaisten lukujen valossa onkin tärkeää saada tutkittua tietoa siitä, mitkä tekijät itse urheiluympäristössä vaikuttavat lasten ja nuorten jatkamiseen tai lopettamiseen. Valmennus, sen laatu ja määrä on eräs tärkeä tekijä. Lopettamisen taustalla on monia erilaisia syitä. Sisäisessä motivaatiossa toimintaan osallistutaan toiminnan itsensä ja siitä saatavan mielihyvän vuoksi, kun taas ulkoisessa motivaatiossa ulkoiset tekijät kuten palkinnot ja rangaistukset ohjaavat käyttäytymistä. Tämän kaltaiset ulkoiset syyt voivat myös usein olla vahvoja motiiveja niille tavoitteille, joita nuorella urheilussa on. On myös esitetty, että runsaassa kolmasosassa lopettamisista valmentajalla on ollut vaikutusta päätökseen. Sen mukaan motivaatio voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon tai motivaation puutteeseen. Ulkoisesti motivoituja toimintoja pidetään vahvemmin kontrolloivina. Siitä on kyse esimerkiksi silloin, kun nuoret osallistuvat urheiluun siksi, että osallistumatta jättämisestä seuraisi jokin sanktio. Nämä motivaation osatekijät asettuvat motivaatiKUVIO 1. Itseohjautuvuusteoria on motivaatioteoria, jossa huomioidaan yksilön ja ympäristön vuorovaikutus. (Armentrout & Kamphoff 2011). Ilmiön kartoittamisessa on käytetty useita eri lähestymistapoja. Muitakin motiiveja voi olla, esimerkiksi houkuttelevat taloudelliset edut. Tehtäväsuuntautuneesti ajattelevan henkilön tavoitteena on oman osaamisen kehittäminen tai tehtävän hallinta. Yleinen malli urheilun lopettamiseen vaikuttavista tekijöistä (Rottensteiner & Konttinen 2014).. Rottensteiner ja Konttinen (2014) ovat yhdistäneet aiemmissa tutkimuksissa saadut tulokset yleiseksi malliksi, joka kuvaa urheilun lopettamista ja siihen johtavaa prosessia (Kuvio1). Nuorten mielenkiinnon kohteet voivat olla keskenään ristiriitaisia, tai kiinnostus muita aktiviteetteja kohtaan johtaa urheilun lopettamiseen (Weiss & Williams 2004, Molinero et al. Menestys – voittamista vai kehittymistä. Tutkimuksissa on löydetty monia syitä lasten ja nuorten urheiluharrastuksen lopettamiselle. Motivaatiotekijöiden on katsottu voivan antaa lisätietoa nuorten urheilijoitten osallistumiskäyttäytymiseen. Urheiluharrastamisen kuvaan kuuluu myös se, että urheiluseuratoiminnasta jättäydytään pois yhä enemmän. Minäsuuntautuneesti ajatteleva taas pyrkii voittamaan ja suoriutumaan paremmin kuin muut. Nuoruusiässä opettaneiden osuus on erityisen suuri. Tavoiteorientaatioteorian mukaan yksilöt tulkitsevat oman menestymisensä merkitystä kahdella tavalla – tehtäväsuuntautuneesti tai minäsuuntautuneesti. Valmennus, menestys, muut kiinnostuksen kohteet – miksi nuori lopettaa. 2006, Molinero et al. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun nuoret urheilevat siksi, että se on heistä hauskaa. Runsas 75 prosenttia yleisurheilua harrastavista lopettaa urheilun nuoruusiässä. 2009)
Urheilua jatkaneet nuoret kilpailivat korkeammalla tasolla, he raportoivat suurempia viikoittaisia harjoitusmääriä ja olivat olleet urheiluseuratoiminnassa mukana pitempään kuin urheilemisen lopettaneet. Edellä mainittuja teorioita ei ole toistaiseksi ole juurikaan käytetty selvitettäessä nuorten urheiluharrastuksen jatkumista tai lopettamista. Valmentajat ja joukkuetoverit tärkeitä vaikuttajia Tämän artikkelin kirjoittajan väitöstutkimuksessa (Rottensteiner, 2015) tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten nuorten urheilua voidaan edistää sekä siitä, miten nuoria voidaan kannustaa osallistumaan ohjattuun urheilutoimintaan ja luomaan siten pohjaa sekä huipputason saavuttamiselle urheilussa että pysyvälle liikunnalliselle elämäntavalle. Tavoitteena oli saada lisätietoa suomalaisesta nuorisourheilusta tutkimalla ensinnäkin urheilemisen jatkamisen ja lopettamisen syitä joukkuelajeissa sekä toisaalta kartoittamalla nuorten erilaisia valmentajaurheilijasuhteita sekä motivaatiota joukkuelajeissa. Tulokset korostavat valmentajan ja joukkuetovereitten roolia nuorten lopettamispäätösten taustalla.. Siihen osallistui runsas 2 000 suomalaista vuonna 1995 syntynyttä jalkapallon, jääkiekon ja koripallon pelaajaa, joilla oli tutkimuksen alkaessa ao. Tässä tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että sisäisen motivaation ollessa korkea, myös ulkoinen motivaatio näyttäytyi positiivisena. Lopettaneet urheilijat listasivat valmentajan (22 prosenttia) kaikkein tärkeimmäksi henkilöksi lopettamispäätöksen suhteen. Tytöillä äidin, sisarusten ja joukkuekavereiden vaikutus oli vahvempi kuin pojilla. Pelaajien tehtäväja minäsuuntautuneisuus vahvistivat nuorten kokemaa pätevyyttä. Muita tärkeitä syitä kilpaurheilun lopettamiseen olivat muun muassa se, ettei ollut aikaa olla kavereiden kanssa, ei koettu joukkuehenkeä tai urheilu ei ollut tarpeeksi hauskaa. Tytöt arvioivat lisäksi äidin, sisarusten ja joukkuetovereitten vaikutuksen suuremmaksi kuin pojat. He myös jatkoivat urheilun harrastamista useammin kuin matalampaa sisäistä motivaatiota raportoineet. Huipputason pelaa jat arvioivat tyttötai poikaystävänsä vaikutuksen merkittävämmäksi kuin alemman tason pelaajat. Pelaajat, jotka kokivat pärjäävänsä hyvin, osoittivat myös muita korkeampaa sisäistä motivaatiota jalkapallossa, jääkiekossa ja koripallossa. Urheilusta nautittiin ja nuoret kokivat pärjäävänsä hyvin. Heillä oli myös lopettaneita enemmän itseohjautuvaa motivaatiota. lajiliiton pelaajalisenssi. Valmennus, sen laatu ja määrä on eräs tärkeä tekijä. Lopettaminenkin on nuoren oma valinta Joukkueurheilun jatkamisen näkökulmasta näyttäisi siis siltä, että hyvä valmentaja-urheilijasuhde, korkea tehtäväsuuntautunut ja kohtalainen minäsuuntautunut motivaatioilmasto ovat tärkeitä. Aineisto koostui 1 695 urheilemista jatkaneesta ja 548 lopettaneesta joukkuelajin nuoresta urheilijasta. Kolmantena tavoitteena oli luoda jatkotutkimusten pohjaksi yleinen malli niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat nuorten osallistumiskäyttäytymiseen järjestetyssä urheilutoiminnassa. Joukkueurheilussa valmentajilla ja joukkuetovereilla oli ollut eniten vaikutusta lopet tamispäätökseen. Merkittävimpiä syitä nuorten urheiluharrastuksen lopettamiselle oli se, että nuorella oli jotain muuta tekemistä eikä urheilu ollut tarpeeksi innostavaa. Vähäisempi vaikutus lopettamispäätökseen oli ollut esimerkiksi pelaajien sisaruksilla ja opettajilla. Kahtena ajankohtana (2010 ja 2014) toteu tettuun kyselytutkimukseen. Lisäksi he raportoivat paremmasta valmentajaurheilija -suhteesta ja kokivat ilmapiirin enemmän tehtäväsuuntautuneeksi kuin urheilun lopettaneet. Suomessa ei ole aiemmin tutkittu tällä tavalla samaa ikäluokkaa olevia jalkapalloa, jääkiekkoa ja koripalloa harrastavia nuoria. Tulokset osoittivat, että valmentaja-urheilijasuhteessa läheisyys, sitoutuminen ja vastavuoroisuus ovat tärkeitä, samoin keskittyminen tehtäväLopettamisen taustalla on monia erilaisia syitä. Joukkuekavereiden vastaava osuus oli 14 prosenttia ja ystävien yhdeksän prosenttia. Urheilevan nuoren elämäntilanteen kokonaisuuden tunteminen on tarpeen. Suomessa ei esimerkiksi tiettävästi ole aiemmin tehty tutkimusta, jossa olisi seurattu nuorten urheilijoiden suoritustavoitteita ja itseohjautuvaa motivaatiota järjestäytyneen urheilutoiminnan puitteissa. 17 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 on jatkumolle, jossa autonomian eli itsemääräämisen aste kasvaa siirryttäessä kontrolloidusta ulkoisesta motivaatiosta kohti sisäistä motivaatiota. Väitöstutkimus oli osa Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) Nuori Urheilija -tutkimusta. Tulokset korostavat valmentajan ja joukkuetovereitten roolia nuorten lopettamispäätösten taustalla
Deci E. Aarresola, O. 2012. 2012. Välimaa, R. On myös tärkeää, että valmentajat ymmärtävät nuorten urheilijoidensa urheilun ulkopuolista elämää ja osoittavat aitoa kiinnostusta nuoren elämään kokonaisvaltaisesti. Oxford: Blackwall Science, 418–432. Tällöin on tärkeää, että lähipiiri hyväksyy päätöksen, jotta nuoren ei tarvitsisi lopettaa urheilu-uraansa tuntien olevansa epäonnistunut. 2006. & Donovan, K. Social motivation in youth sport. Vol. Journal of Sport & Exercise Psychology 25 (4), 551–567. Kansallinen liikuntatutkimus 2010. L. 30. G. Reasons for dropout in youth soccer: a comparison with other team sports. Research Institute for Olympic Sports, University of Jyväskylä, Finland. Available in: http://www.slu.fi/liikuntapolitiikka/liikuntatutkimus2/. Predicting sustained participation in competitive sports: a longitudinal study young track and field athletes. 2006. Bar-Or (Ed.) The child and adolescent athlete: Encyclopedia of sports medicine. & Ryan, R. 18 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 suuntautuneen motivaatioilmaston luomiseen. (2008). Urheiluseurat 2010-luvulla. In O. & Konttinen, R. M. 2005. Urheiluharrastuksen lopettamiseen johtavat syyst suomalaisilla nuorilla. Taliaferro, L. Allender, S., Cowburn, G., and Foster, C. Alvarez, E. European Journal of Huamn Movement (22), 21–30. ”Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth.” International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity, 7. Organizational barriers and factors that contribute to youth hockey attrition. 2011. M. & Korkatti, S. Rottensteiner, C. Molinero, O. Nuori Urheilija-tutkimus: 14-15 vuotiaiden joukkueurheilijoiden harjoittelu, urheilupolut ja mikroympäristö. European Physical Education Review 14 (2), 139–155. E. & Williams, L. Lasten ja nuorten liikunta. 2007. The drop-out dilemma in youth sports. 2009. Organized youth sport as a predictor of physical activity in adulthood. Aarresola, P. Rimpelä, A. Urheiluharrastuksen lopettamiseen voi olla monenlaisia syitä. Horn (Ed.) Advances in sport psychology. 2012. Kilpaja huioou-urheilun tutkimuskeskus, Jyväskylä. Álvarez, E. & Kamphoff, C. 1989. SLUJulkaisusarja. J. Laakso, L. Armentrout, S. In T. & Pere, L. & Kannas, L. Vuori, M. Cambridge: MA: Harvard University Press. Positive Youth Development Through Sport. Youth sport programs: an avenue to foster positive youth development. Nupponen, H. Weiss (Ed.) Developmental sport and exercise psychology: a lifespan perspective. Hirvensalo, M. The competitive ethos and democratic education. New York, United States of America: Plenum Press. Physical Education & Sport Pedagogy 10 (1), 19–40. 2010. Intrinsic motivation and self-determination in human behavior. Sarkkinen, et al. Mononen, O. Anderssen, N. 1985. Mäenpää, P. 2003. Fraser-Thomas, J. O., & Garber, C. & Amorose, A. Weiss, M. Pediatric Exercise Science 18 (1), 76. The why of youth sport involvement: a developmental perspective on motivational processes. B. Salguero, A. 2004. R. Yang, X. “Preventive Medicine, 55 (5): 458–463. R. Journal of School Health 80 (8), 399–410. Telama, R. A. 2008. Journal of Sport Behavior 29 (3), 255–269. & Márquez, S. Morgantown, WV: Fitness Information Technology, 2004, 223–268.. S:, Allergrantem J.P., Marks, R., Ok, H., Cho, K. 2009. Champaign, United States of America: Human Kinetics, 115–156. Villberg, J. Saavutetaanko liikuntasuositukset. S. (Eds.) Tavoitteena Nuoren Urheilijan Hyvä Päivä. Rienzo, B. Participation in organized youth sport as a predictor of adult physical activity: a 21-year longitudinal study. 2006. Young Finnish athletes’ participation in organized youth team sports. Janssen, I., and LeBlanc, A. & Márquenz, S. Kim,Y.S:, Park, Y. Rottensteiner, C. KIHUn julkaisusarja Num. Relationship between phyucal activity and general meantal health. Tynjälä, J. Motivational orientation and sport behavior. Myös kilpailullisuuden puolia näyttäisi olevan hyödyllistä korostaa hyvän valmentaja-urheiljasuhteen ja tehtäväsuuntautuneisuuden rinnalla. 2008. Relationships between youth sport participation and selected health risk behaviors from 1999 to 2007. Report on trends and participation in organized youth sports in Finand. 3. Molinero, O. Tuero, C. & Konttinen, N. In K. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 19 (5), 646–654. Telama, R. LÄHTEET: Allen, J. & Wold, B. 2010. Weiss, M. Toskala, A. A. Valmentajien tulisi pyrkiä aktiivisesti edistämään ryhmähengen kehittymistä ja luoda motivoiva ja innostava ympäristö nuorille urheilijoille. 1996. S. 2013. & Deakin, J. Journal of Sport Behavior 34 (2), 121–136. Petlichkoff, L. 2015. Nuori urheilija saattaa pitää itseään pätevänä, menes tyneenä, pystyvänä ja taitavana, mutta valitsee siitä huolimatta lopettamisen. Dropout reasons in young Spanish athletes: relationship to gender, type of sport and level of competition. London: Routledge. IAAF New Studies in Athletics 28 (1/2), 23–32. 2014. G. Ojala, K. Côté, J. 11-, 13ja 15-vuotiaiden liikunta ja tärkeimmät liikuntasyyt WHO-Koululaistutkimuksessa vuonna 2006. Nicholls, J. Laakso, L. Holt, N. ”Understanding participation in sport and physical activity among children and adults: a review of qualitative studies.” Health Education Research, 21(6), 826–835. Valmentajat voivat tehdä työnsä erinomaisesti ja tukea nuorta urheilijaa kaikin tavoin, mutta nuori voi silti päättää jättää harrastuksensa. A. & Raitakari, O. Kjønniksen, L. Konttinen, N. M. Liikunta & Tiede (44), 10–14. (46th edition) Jyväskylä: Kilpaja hu-urheilun tutkkeskus, 114–118. Trends in leisure time physical activity among young people in Finland, 1977-2007. In M.R. Salguero, A. CHRISTOPH ROTTENSTEINER, LitT Tutkija KIHU Sähköposti: christoph.rottensteiner@kihu.fi Kirjoittajan väitöskirja “Young Finnish athletes’ participation in organized team sports” tarkastettiin 14.11.2015 Jyväskylän yliopistossa. & Konttinen, N
Tavoitteena on, että strateginen tutkimus tarjoaa tutkimukseen pohjautuvaa tietoa päätöksenteon tueksi. Valtioneuvostolla on lisäksi vuosittain 11 miljoonaa euroa käytettävissä pienempimuotoisiin selvityksiin ja katsauksiin. STN tekee rahoituspäätöksiä noin 55 miljoonalla eurolla joka vuosi. Esimerkiksi Liikuntatieteellisen Seuran julkaisema systemaattinen Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa 2000–2012 tutkimuskatsaus (Berg & Piirtola, 2014) listaa vain seitsemän tutkimusta, joissa olisi tehty fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen pyrkivä interventiotutkimus. Tutkimukset ovat usein perustuneet neuvontaan, käytännössä tiedonjakamiseen. VN:n valitsemat teemat STN muotoilee ohjelmiksi. Suomen Akatemian yhteyteen perustettu strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) rahoittaa tutkimusta, jonka tavoitteena on löytää ratkaisuja merkittäviin yhteiskunnan haasteisiin ja ilmiöihin. On myös hyvä muistaa, että ministeriöt käyttävät vuosittain omaa päätöksentekoaan tukevaan tutkimukseen noin 180 miljoona euroa. Ohjelmat ovat 3–6-vuotisia. Suositukset eivät kuitenkaan sellaisenaan saa kansaa liikkeelle kuten terveyden edistämisen dosentti Pilvikki Absetz on osuvasti blogissaan todennut (http://collaborativecaresystemsfinland.com/blogi/; katso myös Noora Hirvosen väitöskirjaan perustuva artikkeli toisaalla tässä lehdessä). Toki parhaillaan toteutetaan runsaasti interventiotutkimuksia ja odotan mielenkiinnolla löytyykö tehokkaita keinoja eri kohdeja ikäryhmille. Tarvitaan tehokkaita käyttäytymisja elintapamuutoskeinoja, joilla kansa saataisiin aktivoitua. Tutkimuksen avulla etsitään konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteistä otetta vaativiin haasteisiin. Katsauksessa oli mukana 189 kansainvälistä ja 89 suomenkielistä tutkimusta ja 69 väitöskirjaa. Toivotaan, että sitä löytyy ja saamme liikkeelle innovatiivisia, viimeisimpään tutkimustietoon perustuvia monitieteisiä liikunnan edistämisinterventiotutkimuksia. Strategista rahoitusta T utkimus on osoittanut, että liian vähäinen fyysinen aktiivisuus elämäntapana on merkittävä kansanterveysriski. Myös valtioneuvosto on aktivoitunut asiassa ja suunnannut rahoitusta strategisesti tärkeäksi katsotulle alueelle terveyden, hyvinvoinnin ja elämäntapojen tutkimukseen. Tällä tutkimusalueella on viime aikoina edetty suurin askelin. Tieto ei siis liikuta riittävästi. VN:ltä, ministeriöiltä ja Suomen Akatemialta toivoisi erityistä vastuullisuutta, käyttäytymistieteiden aktiivista hyödyntämistä ja parhaiden tiedeasiantuntijoiden käyttöä varoja suunnattaessa. Marras-joulukuun hakukierroksella strategisen tutkimuksen neuvosto avasi neljä uutta ohjelmaa alkavaksi vuonna 2016: Osaavat työntekijät – menestyvät työmarkkinat, Terveys, hyvinvointi ja elämäntavat, Turvallisuus verkottuneessa maailmassa ja Kaupungistuva yhteiskunta. TARU LINTUNEN Professori, Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtaja Sähköposti: taru.lintunen@jyu.fi Te ks ti : TA R U LI N T U N E N Strategisen tutkimuksen neuvosto käyttää vuosittain noin 55 miljoonaa euroa, valtioneuvosto 11 ja ministeriöt noin 180 miljoona tutkimusten ja erilaisten selvitysten rahoittamiseen. Yhteistyö tiedontuottajien ja hyödyntäjien välillä koko hankkeen ajan on tärkeää.. Yhteisenä painopisteenä on maahanmuutto. Rahoitus on otettu tutkimuslaitoksilta suuntaamalla sitä uudelleen valtioneuvoston käyttöön. Kyseessä ovat merkittävät summat aikana, jolloin yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta leikataan toimintarahoitusta. Suositukset saatetaan kokea kontrolloivina tai ne eivät sellaisenaan sovellu yksittäisille ihmisille. 19 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 P O L T T O P IS T E E S S Ä STN tekee vuosittain tutkimuksen teema-alueista ehdotuksen valtioneuvostolle (VN), joka määrittää tutkimuksen tarpeen. Meille liikuntatieteilijöille terveyden, hyvinvoinnin ja elämäntapojen alueelle tämän kertaisessa haussa suunnattu ja toivottavasti jatkossakin ohjautuva tutkimusrahoitus asettaa suuria haasteita. Tutkimusalueen tarkka rajaaminen STN-haussa edellyttää myös Suomen Akatemian arvioijilta erityisalan asiantuntemusta mitä tulee interventiotutkimusmenetelmiin ja käyttäytymistieteellisiin teorialähtökohtiin. On tärkeää osallistua hakuihin. Merkittäviä summia aikana, jolloin yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta leikataan toimintarahoitusta. Toistaiseksi tutkimusinterventiot, joilla on pyritty lisäämään liikuntaa, eivät ole kuitenkaan tuottaneet merkittäviä tuloksia tai aikaansaatu käyttäytymisenmuutos ei ole ollut pysyvää. Huippuasiantuntijat ovatkin laatineet liikuntasuosituksia, niitä levitetään tehokkaasti ja ne ovat myös yleisesti tiedossa. Liikuntainterventioiden suunnittelussa on myös tärkeää hyödyntää ajankohtaisia käyttäytymisenmuutosmenetelmiä ja teorioita. Fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen pyrkivää tutkimusta on yleensäkin julkaistu yllättävän vähän suhteessa muuhun liikuntatutkimukseen. Myös OKM on suunnannut liikuntatieteelliseen tutkimukseen tarkoitettua rahoitusta jo jonkin aikaa erityisesti tällaisin strategisesti tärkeisiin tutkimushankkeisiin. On luonnollista, että ongelmaan on pyritty vastaamaan esimerkiksi laatimalla suosituksia. Tähän pyritään rahoittamalla temaattisia tutkimusohjelmia
20 LIIKUNTA & TIEDE 53 • 1 / 2016 Teksti: KAISU LAASONEN Leikkiin on vaikea päästä mukaan, jos siinä ei pärjää H eikkojen liikuntataitojen on todettu olevan yhteydessä vähäisempään liikkumiseen ja jäämiseen pois erityisesti yhteisistä leikeistä, peleistä ja ryhmäliikunnasta jopa ennen kouluikää (Jarus ym. Tästä voi käynnistyä pitkäkestoinen negatiivinen kierre. Kuva: ANTERO AALTONEN. Osa lapsista on vaarassa syrjäytyä yhteisistä leikeistä jo silloin, kun kehityksen kannalta keskeinen, leikkimiseen perustuva oppiminen on alkuvaiheessa. Motoristen vaikeuksien ja muiden oppimisvaikeuksien samanaikainen esiintyminen on ollut tiedossa jo kauan aikaa. 2011; Smyth & Anderson 2000). Kielenkehityksen, tarkMotoriikan ongelmien varhainen tunnistaminen on tärkeää