Liikunta & TIEDE 52 1 / 15 • 8 eu ro a NUORTEN KUNTOEROT KASVAVAT – MISTÄ LÄÄKKEET. PIENTENKIN LASTEN ARKI KAIPAISI LISÄÄ LIIKKUMISTA SOTILASLENTÄJÄ TARVITSEE RÄÄTÄLÖITYÄ VALMENNUSTA TUTKIMUSARTIKKELIT 2014 OSA II
Esimerkiksi Turun yliopistossa viikon mittainen terveysliikunnan kurssi järjestetään opintojen loppumetreillä, muutama viikko ennen lääkäriksi valmistumista. Parempi ajankohta voisi olla jo opintojen alussa ja liikunnan terveysvaikutusten kertaaminen useamminkin opintojen aikana – tavoitteena lääkäreiden parempi kouluttaminen myös sairauksien ennaltaehkäisyyn, ei vain hoitamiseen. KARI KALLIOKOSKI Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Kari Kalliokoski (vast.) Kari L. Onneksi. Jos liikunnan terveysvaikutuksia ei liikuntareseptiä käyttämällä saada jalkautumaan, niin olisiko lääketieteellä ja -tutkimuksella mahdollista puristaa liikunnan hyödyt pilleriin. Kysymys palasi mieleeni viime marraskuussa Suomen Kliinisen Fysiologian yhdistyksen syyskoulutuspäivillä. Yritän pitää edelleen mielessä lapsuuden naapurini ja lukionaikaisen opettajani, hiihdon päävalmentaja Reijo Jylhän sanat lohdutukseksi isokenkäisyyttä murehtiville: ”pysyypähän paremmin pystyssä maailman tuiverruksessa, kun seisoo tukevalla alustalla”. Ulkoapäin nämä näyttävät isoilta, mutta onneksi jalkanikin on iso – nelivitonen tuntuu usein ahtaalta. Sama toimii liikuntaan ohjaamisessa. Sitä pohtii tämän lehden Opiskelija ounastelee -palstalla keväällä lääkäriksi valmistuva Jari-Joonas Eskelinen. Mutta kun ei vaan toimi. Liikunta & Tiede -lehden entinen päätoimittaja Katriina Kukkonen-Harjula ja tutkijakollegansa Minna Aittasalo UKK-instituutista pitivät mielenkiintoiset luennot liikkumisreseptistä ja sen sovellutuksista. Liikunta ei näytä olevan lääkärien koulutuksessa niin vahvassa asemassa, jossa sen tulisi olla, jos lääkäreiden halutaan osaltaan merkittävästi ehkäisevän monia kansansairauksia. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Arto Hautala Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: FOLIO/Andreas Ulvdell Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Liikunnan avulla voi saavuttaa WHO:n terveysmääritelmän kahta muutakin kulmaa: sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia. ”Ei sellaiseen ole aikaa”, oli vastaus. 52. Olisiko nyt aika liikunnan edistämisen tahtokampanjalle laajemminkin yhteiskunnassa – ajatuksella että tahdomme liikkua ja tahdomme liikuttaa. Pohdittua -osastolla soutupitäjä Sulkavan kunnanjohtaja Rinna Ikola-Norrbacka kiteyttää asian hyvin ”Ketään ei voi edes lainsäädännöllä pakottaa liikkumaan ellei siihen löydy sitä omaa tahto-nimistä lihasta.” kari.kalliokoski@utu.fi Kuva: HANNA OKSANEN/ TURUN YLIOPISTO. Olisiko syytä haettava lääkäreiden koulutuksesta. Liikunnan kaikkien myönteisten vaikutusten puristaminen yhteen tai useampaankaan lääkkeeseen on vielä utopiaa ja sellaiseksi se jääneekin, kuten liikuntabiologian tutkijat, Juha Hulmi ja Riikka Kivelä toteavat artikkelissaan. Sillä liikunta on paljon muutakin fyysistä terveyttä. Näin liikunnan vaikutukset voisi napata kotisohvalla telkkaria katsellessa. vuosikerta ISSN-L 0358-7010 Liikunta &Tiede 1 / 2015 TAHTO ON TÄRKEÄ LIIKUNTALIHAS O n aika hypätä uusiin saappaisiin. Säästyisi tuskalta ja hieltä – tai jäisi paitsi iloa ja nautintoa – kuten me liikuntaan hurahtaneet asian näemme. Yhteisenä nimittäjänä liikkujaksi ryhtymisessä ja siihen valmentamisessa on tahtotila – oli kyseessä sitten lääkäri, fysioterapeutti, opettaja, valmentaja tai itse kukin meistä. Paino: Forssa Print 2015 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Tältä pohjalta lähden Pasi Kosken seuraajana luottavaisesti luotsaamaan kunniakasta Liikunta & Tiede -lehteä. ”Kuinka usein kirjoitat liikkumisreseptin?”, kysyin kerran terveyskeskuslääkärinä toimivalta ja liikunnalliselta vaimoltani. Ideahan on erinomainen. Vastaanotolla käyvät potilaat noudattavat lääkäriltä saamiaan ohjeita ja ottavat reseptillä määrätyt pillerit
Lauri Penkkimäki, Anna Wallin, Anita Saaranen-Kauppinen, Jari Eskola 47 Vaihtoehtolajit nuorten liikunnallisena elämän tapana. Rinna Ikola-Norrbacka 102 LÄHIKUVASSA: Markku Ojanen – Urana onnellisuus. Salla Savela 21 POLTTOPISTE: Sattumia. Myös pienet lapset istuvat liikaa. Kim Forsblom, Niilo Konttinen, Taru Lintunen 93 Kirjoituskutsu ja aikataulu 2015 95 EMERITUS IHMETTELEE: Liikuttavia koira maisuuksia. Geeniterapialla ja lääkinnällisillä keinoilla voidaan kuitenkin tuottaa yksittäisiä vaikutuksia. Matti Hintikka 108 Myyntimenestystä, urheiluhistoriaa ja tragediaa – kolme kirjaa urheilijaelämästä. Aki Hentilä, Ismo Miettinen, Kristina Kunttu, Tuija Tammelin, Mika Venojärvi, Raija Korpelainen 70 Videoreflektoinnin ja observointimenetelmien hyödyntäminen liikunnanopettajakoulutuk sessa. Katri Takala 17 Keskiiän liikunnasta hyötyy ikääntyneenä. Jari-Joonas Eskelinen AJASSA 98 Jukka Viitasalosta liikuntatieteellisen tiedekunnan vuoden alumni. Harri Rintala 33 Urheilun suurvallasta on tullut liikunnan pikkujättiläinen. Matti Hintikka 110 Luomuliikunnan työkirja. Jouko Kokkonen TUTKIMUSARTIKKELIT 2014 OSA II 40 Erikseen yhdessä – verkkoyhteisöä hyödyntä vän liikuntaintervention sosiaaliset merkityk set koetulle työkyvylle. Anne Soini 14 Päiväkodin liikuntatuokiot tarjoavat mah dol li suuden sosioemotionaalisten taitojen oppi miseen. 98 LIIKUNTA & TIEDE nyt myös näköislehtenä verkossa. Pertti Huotari, Sanna Palomäki 10 Aina leikkimässä, koko ajan touhuamassa. LUETTUA 104 Urana olympialaiset. 87 Kollektiiviset tavoitteet naisten palloilu joukkueissa kilpailukauden alussa. POHDITTUA 99 Move! – tietoa, kannustusta, yhteistyötä, yksilöllisesti kouluikäisten hyvinvoinnin tueksi. Aktiivinen arki jo keski-iässä näkyy vanhalla iällä. Jouko Kokkonen 105 Liikuntabiologian uranuurtaja. Arja Sääkslahti, Mirja Hirvensalo, Mikko Huhtiniemi, Matti Pietilä, Marke Hietanen-Peltola 100 Case Sulkava: Kunnallinen liikuntaviesti on tahdosta kiinni. Ilkka Heinonen TUTKITTUA 116 Tutkimusuutiset 123 Väitösuutiset 2 PÄÄKIRJOITUS. Kari Keskinen 22 Liikunnan hyödyt ilman liikuntaa. Urheiluseurat eivät näitä nuoria enää ehkä tavoita, mutta koulujen liikunnanopetus tavoittaa. Teijo Pyykkönen 114 NÄIN MAAILMALLA: Postdokkaamaan ulkomaille. Tahto on tärkeä liikuntalihas. Liikunnan kaikkia hyötyjä ei saa kuin liikkumalla. Kari Kalliokoski 4 Nuorten kunto ja toimintakyky: Mistä lääkkeet kuntoerojen kasvun hillitsemiseen. Heidi Saarela, Tomi Mäki-Opas, Karri Silventoinen, Katja Borodulin 64 Muutokset korkeakouluopiskelijoiden kunto ja hyötyliikunnassa vuosina 2000–2012. Liikkuvat miehet välttyvät raihnaudelta ja elävät pitempään. Lähes kolmannes sotilaslentäjistä kärsii päivittäin fyysisistä työperäisistä ylikuormittumisoireista. Nelli Lyyra, Pilvikki Heikinaro-Johansson, Sanna Palomäki 78 Motoriikan havainnointilomake suomalaisille opettajille – Motor Observation Questionnaire for Teachers lomakkeen kulttuurinen kääntäminen. Piritta Asunta, Helena Viholainen, Jari Westerholm, Pauli Rintala T Ä S S Ä N U M E R O S S A s 24 Kuva: PUOLUSTUSVOIMAT/EILA PIHLAJA. Osalle nuoria liikkumattomuus voi olla valinta, jota yhteiskunnallinen eriarvoistuminen vauhdittaa. Veli Liikanen, Anni Rannikko 55 Sosiodemografiset erot suomalaisten hyöty liikunnassa. Kari Kalliokoski 106 Tasokkaampaa kuin peli – suomalaisten jalkapallokirjojen kärki. Marjo Rinne 111 Kovia sanoja pehmeästä holhouksesta. Juha Hulmi, Riikka Kivelä 28 Sotilaslentäjä tarvitsee räätälöityä valmen nusta ja kuormittumisen hallintaa. Juhani Kirjonen 97 OPISKELIJA OUNASTELEE: Liikuntaa reseptillä – saa ja pitää uusia
4 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 NUORTEN KUNTO JA TOIMINTAKYKY: Mistä lääkkeet kuntoerojen kasvun hillitsemiseen?
Kuntoja liikunta-aktiivisuuserojen kasvu lisää toiminnan haasteellisuutta kaikessa lasten ja nuorten liikunnassa, mutta etenkin koulujen liikunnanopetuksessa. 5 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: PERTTI HUOTARI, SANNA PALOMÄKI Lapset ja nuoret jakautuvat aiempaa selvemmin hyväkuntoisiin, liikunnallisesti erittäin aktiivisiin ja heikko kuntoisiin, vähän liikkuviin. 2012). 2012; Huotari ym. Jos kehitys jatkuu samankaltaisena, jakautuvat lapset ja nuoret tulevaisuudessa aiempaa selvemmin hyväkuntoisiin, liikunnallisesti erittäin aktiivisiin ja heikkokuntoisiin, vähän liikkuviin. Liikunnanopettaja voi olla ainoa henkilö, jolla on mahdollisuus oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen sekä ammattitaitoa ohjata ja innostaa nuorta huolehtimaan fyysisestä toimintakyvystään. 2010a). Tässä artikkelissa tarkastelemme lasten ja nuorten fyysisen kunnon tilaa kansainvälisesti ja Kuva: LEHTIKUVA/MASKOT/HELENA WAHLMAN. Osalle nuoria liikkumattomuus voi olla valinta, jota yhteis kunnallinen eriarvoistuminen vauhdittaa. Samaa ilmiötä on havaittu tapah tuneen myös kouluikäisten fyysisen kunnon ja aktiivisuuden suhteen (Albon ym. Tutkimusten mukaan on varsin selvää, että suuri osa lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän (Currier ym. Urheiluseurat eivät näitä nuoria enää ehkä tavoita, mutta koulujen liikunnanopetus tavoittaa. Keskeinen kysymys onkin se, miten erilaisen liikuntataustan omaavat lapset ja nuoret motivoidaan liikkumaan sekä pitämään huolta omasta hyvinvoinnista ja toimintakyvystä. 2010; Dyrstad ym. T uorein kouluterveyskysely (2013) osoittaa lasten ja nuorten terveysja hyvinvointierojen kasvaneen (THL 2013)
Liikuntainnostuksen herättämiseen ja sen ylläpitoon tarvitaan muitakin toimia ja keinoja! Lasten ja nuorten kunnon nykytila Kansainväliset pitkän aikavälin tutkimukset osoittavat lasten ja nuorten kunnon heikentyneen erityisesti kestävyyskunnon osalta (Westerståhl ym.2003; Tomkinson ym. Fyysisen aktiivisuuden, hyvän fyysisen kunnon ja terveyden välistä yhteyttä koskevien tutkimuksellisten näyttöjen pohjalta voidaan ajatella, että on perusteltua opettaa lapsille ja nuorille fyysisen toimintakyvyn kehittämiseen ja seurantaan liittyviä sisältöjä osana koulujen liikunnanopetusta. (Opetushallitus 2010.) On kuitenkin muistettava, että koulujen liikunnanopetuksella tavoitellaan laaja-alaisesti oppilaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia, eikä koululiikunnan painopiste voi ainoastaan olla oppilaan fyysisessä toimintakyvyssä tai sen seuraamisessa. Tutkimukset ovat osoittaneet joidenkin lihaskunto-ominaisuuksien hienoista parantumista (Huotari ym. Hänen tulisi jaksaa keskittyä, kirjoittaa, piirtää ja tehdä käsitöitä niin koulussa kuin vapaa-aikanaankin. Tulevaisuudessa kouluissa toteutettava kouluikäisten fyysisen kunnon ja toimintakyvyn seurantajärjestelmä (Move!) perustuu ensisijaisesti terveyskunnon eri osa-alueiden – kestävyyskunnon, lihasvoiman ja notkeuden kartoittamiseen. Vastaavasti lihaskunnon heikentymistä näyttäisi tapahtuneen yläraajojen ja jalkojen voimassa (Albon 2010; Huotari ym. Lisäksi hyvän fyysisen toimintakyvyn ansiosta koululaisen tulisi jaksaa myös tavata kavereita ja harrastaa vapaa-aikana. 2010), puris tusvoiman (Dos Santos 2010) sekä nopeuden ja ketteryyden osa-alueilla (Huotari 2010). Tutkimusten perusteella tiedetään, että hyvällä fyysisellä kunnolla on monia positiivisia yhteyksiä terveyteen ja lisäksi sillä on todettu olevan ennaltaehkäisevää vaikutusta eri sairauksiin. Liikunta-aktiivisuus näkyi selvästi sekä normaalipainoisten että ylipainoisten nuorten aerobisessa kunnossa (Palomäki, Heikinaro-Johansson & Huotari 2014). Myös suomalaisten lasten ja nuorten kestävyyskunto on heikentynyt 1970-luvulta 2000-luvulle tultaessa (Huotari ym. 2010b) ja vastaavasti joissakin ominaisuuksissa muutokset suuntaan tai toiseen ovat olleet vähäisiä tai ominaisuudet ovat heikentyneet jonkin verran (Albon 2010; Huotari 2010b; Dos Santos 2014). Lihaskunnon osalta vauhdittoman 5-loikan tulokset heikkenivät molemmilla sukupuolilla, mutta vatsalihasten lihaskestävyydessä oli tapahtunut pojilla pientä positiivista kehitystä. Edellä mainitun seuranta-arvioinnin mukaan 15–16-vuotiaiden tyttöjen osaaminen välineenkäsittelytaitoa mittaavassa 8-kuljetustestissä oli vuonna 2010 keskiarvoltaan hieman paremmalla tasolla kuin vuonna On perusteltua opettaa lapsille ja nuorille fyysisen toimintakyvyn kehittämiseen ja seurantaan liittyviä sisältöjä osana koulujen liikunnanopetusta.. Opetushallituksen laatiman riittävän fyysisen toimintakyvyn määritelmän mukaan suomalaisen koululaisen tulisi jaksaa kulkea kouluja harrastusmatkat sekä kuljettaa kouluja harrastusvälineitä omin voimin. 2010; Dyrstad ym. 2010a). Tuoreimmat kansallisesti kattavat tutkimustulokset suomalaisnuorten kunnosta ja sen muutoksista ovat Opetushallituksen teettämästä seurantaarvioinnista vuosilta 2003 ja 2010 (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). Hyvä fyysinen kunto on yhteydessä muun muassa alhaisempaan sydänja verisuonitautien, 2-tyypin diabeteksen ja lukuisten tukija liikuntaelimistön sairauksien esiintyvyyteen sekä henkiseen hyvinvointiin (Bouchard ym. Kunto, toimintakyky ja terveys kulkevat käsi kädessä Fyysistä kuntoa sääteleviä tekijöitä ovat ensisijaisesti sukupuoli, geneettinen perimä sekä fyysisen aktiivisuuden määrä ja intensiteetti (Bouchard, Blair & Haskell 2007). 2007; Albon ym. (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011.) Lihaskunnon lisäksi myös motoriset taidot ovat keskeinen osa lasten ja nuorten toimintakykyä. 2007). 2012; Dos Santos ym. Yleisesti ottaen pientä parannusta on tapahtunut vatsalihasten lihas kestävyyden (Albon 2010; Huotari ym. 2010b; Dos Santos 2014). Sen sijaan notkeutta mittaavassa eteentaivutustestissä poikien suoritustaso oli hieman heikentynyt. 2014). Esimerkiksi suomalaisnuoria tutkittaessa havaittiin, että ne 15–16-vuotiaat nuoret, jotka olivat liikunnallisesti aktiivisimpia, saavuttivat kestävyyssukkulajuoksussa keskimäärin parempia tuloksia kuin vähemmän liikkuvat tytöt ja pojat. 6 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Suomessa sekä pohdimme, minkälaisia mahdollisuuksia koulujen liikunnanopetuksella ja toimintakykytestauksella on koululaisten liikuntakäyttäytymisen edistämisessä. Keskiarvotarkastelussa 15–16-vuotiaiden nuorten kestävyyskunnossa ei tapahtunut muutoksia tällä aikavälillä mutta jakauman ääripäiden välinen ero näyttäisi edelleen hieman kasvaneen. Lihaskunnon osalta kansainväliset pitkän aika välin tutkimusnäytöt eivät ole yhtä yhdenmukaisia kuin kestävyyskunnon osalta
Osalle nuoria liikkumattomuus voi olla siis henkilökohtainen valinta, jota nyky-yhteiskunta tukee yhtäältä teknistymisen ja autoistumisen myötä ja toisaalta yhteiskunnallisen eriarvoistumisen kautta. Vähäinen arkiliikunta voi kasvattaa kuntoeroja Kuntoerojen kasvua selittänee ainakin osaltaan yhteiskunnassa tapahtuneet voimakkaat muutokset viimeisten vuosikymmenten aikana. Noin puolet 5–9-luokkalaisista lapsista ja nuorista viettää ruudun ääressä yli kaksi tuntia ainakin viitenä päivänä viikossa. Suomessa huomioon otettava seikka on se, että kuntoerojen kasvu on ollut voimakkaampaa pojilla kuin tytöillä. Kansallisen lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistutkimuksen mukaan hyvin pieni osa lapsista ja nuorista täyttää ruutuaikaa koskevan suosituksen, eli viettäisi ruudun ääressä korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Koulun terveydenhoitaja saa järjestelmän avulla tietoa oppilaan jaksamista, terveyttä ja hyvinvointia mahdollisesti haittaavista tekijöistä. 2015.) Soinin (2015) tuoreessa väitöstutkimuksessa osoitetaan, että jo päiväkoti-ikäiset lapset istuvat paljon, ja vain noin kaksi prosenttia päiväkotipäivästä kuluu reipastehoisen liikunnan ja leikin parissa. Move! – koululaisten toimintakyvyn seurantajärjestelmä Move! on perusopetuksen viidennen ja kahdeksannen luokkien oppilaille tarkoitettu fyysisen toimintakyvyn valtakunnallinen seurantajärjestelmä, jonka keskeisenä tavoitteena on kannustaa oppilaita omatoimiseen fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen. Valtakunnallisesti Move! -seurantajärjestelmä tuottaa kattavasti tietoa lasten ja nuorten fyysisestä toimintakyvystä esimerkiksi poliittisen päätöksenteon tueksi. Järjestelmä otetaan käyttöön virallisesti syksyllä 2016 samanaiLiikunnanopettaja voi olla ainoa henkilö, jolla on sekä mahdollisuus oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen että ammattitaitoa ohjata ja innostaa nuorta huolehtimaan fyysisestä toimintakyvystään.. (Kokko ym. (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011.) Tällä perusteella näyttäisi siltä, että nuorten motorisissa taidoissa olisi tapah tunut jonkinasteista heikkenemistä 2000-luvun alkupuolen aikana. Kyseiset ilmiöt eivät toki koske vain suomalaisia. 7 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 2003, mutta molemmilla sukupuolilla havaittiin suoritusten heikentyneen liikkumistaitoja ja liikkeiden yhdistelyä mittaavassa koordinaatiotestissä. Yhden näkökulman kuntoerojen kasvuun johtaneiden syiden pohdintaan tarjoaa vuonna 2013 valmistunut etnografinen väitöstutkimus, jonka yhtenä päätuloksena oli se, että osa 18–20-vuotiaista miehistä eivät koe liikuntaa omalla kohdallaan tarpeelliseksi hyvän elämän osatekijäksi (Kauravaara 2013). Aktiivisesti liikuntaa harrastavilla nuorilla kunto-ominaisuuksien taso vartalon lihasvoimaa ja ketteryyttä vaativissa kuntotesteissä on nykyisin jopa parempi kuin menneinä vuosikymmeninä. Päivittäiset toiminnot vaativat aikaisempaa vähemmän fyysistä ponnistelua, eikä se moni en kohdalla nykyisin riitä alkuunkaan kattamaan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävää liikuntatarvetta. Vanhemmille lapsille ruutuaikaa kertyy keskimäärin enemmän kuin nuoremmille, ja pojille enemmän kuin tytöille. vuosiluokilla koululaisille tehtäviin laajoihin terveystarkastuksiin ja erityistä seurantajärjestelmässä onkin fyysisen toimintakyvyn ja terveyden välisen yhteyden painottaminen. Liikunnanopettajan ja oppilaan lisäksi myös vanhemmille välitetään tietoa lapsen fyysisen hyvinvoinnin edellytyksistä sekä siitä, mitkä lapsen hyvinvointiin liittyvät tekijät tulisi ottaa huomioon kotona ja vapaa-aikana. Vaikka urheiluseurat eivät tavoittaisi tällaisia nuoria enää mukaan toimintaansa, koulujen liikunnanopetuksen näkökulmasta nämäkään nuoret eivät saa olla ”menetettyjä tapauksia”. Liikunnanopettajalle Move! tarjoaa tietoa siitä, mihin fyysisen toimintakyvyn osa-alueisiin tulisi opetuksen suunnittelussa erityisesti kiinnittää huomiota, ja millaista ohjausta eri oppilaat tarvitsevat toimintakykynsä kehittämiseksi. Yhteiskunnan autoistuminen, teknistyminen ja fyysisesti passiivinen elämäntapa ovat vähentäneet luontaisen arkiliikkumisen määrää selvästi myös lasten ja nuorten keskuudessa. Lisäksi liikkumistaitoja ja alaraajojen tehontuottoa mittaavassa 5-loikkatestissä sekä tyttöjen että poikien suoritustaso oli heikompi vuonna 2010. Sen tarkoituksena on muun muassa tuottaa tietoa, joka voidaan yhdistää em. Havaintoja yksilöiden välisten kuntoerojen kasvusta on tehty ainakin Norjassa ja Uudessa-Seelannissa. Tulevaisuuden uhkakuvana on se, että toimintakyvyltään kaikkein heikoimmilla lapsilla ja nuorilla on entistä enemmän vaikeuksia selviytyä päivittäisistä askareistaan, ja he saattavat kärsiä nykyistä enemmän esimerkiksi tukija liikuntaelinten oireista. Suomessa vuosina 1970–2010 toteutettujen lasten ja nuorten kuntoja liikehallintatutkimusten huolestuttavimmat viestit ovat kestävyyskunnon selvä heikentyminen ja yksilöiden välisten kuntoerojen kasvaminen. Liikkumattomuus voi olla nuoren kohdalla myös tilapäistä, ja onneksi moni löytää liikunnan ilon vielä myöhemmässä elämänvaiheessa
2009). Lasten ja nuorten koettua ja mitattua kuntoa selvittäneissä tutkimuksissa on havaittu, että itse arvioitu fyysinen kunto ja mitatut kuntotestitulokset ovat yhteydessä toisiinsa (Jürimae & Saar 2003; Huotari ym. Koululaiset tarvitsevat koettua pätevyyttä tukevaa palautetta sekä toimintakykytestejä suorittaessaan että niiden jälkeen tuloksia tulkittaessa. 8 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 kaisesti, kun uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) ja niiden pohjalta luodut paikalliset opetussuunnitelmat tulevat voimaan. Jos testitilanteista muodostuu vertailun ja keskinäisen kilpailun areenoita, on selvää että osa oppilaista kokee alemmuutta, ja jää ilman pätevyyden kokemuksia. Laadukkaan kuntotestauksen tunnuspiirteenä on testaajan ja testattavan henkilökohtainen kohtaaminen ja vuorovaikutus testitulosten tulkinnassa oikeiden johtopäätösten tekemiseksi (Keskinen et al. Monet Nuori on harvoin täysin tietämätön oman kuntonsa tilasta. Tavoitteena on tukea myönteistä suhtautumista omaan kehoon ja huolehtia siitä, että oppilaat saavat liikunnasta positiivisia koke muksia, jotta he voisivat omaksua liikunnallisen elämäntavan. Tällä on myönteistä vaikutusta myös oppilaan aikomukseen olla liikunnallisesti aktiivinen. (Mouratidis ym. Kouluissa tehtävillä kuntoja toimintakykytesteillä on siis ensisijaisesti välineellinen merkitys ja niiden kautta tulee pyrkiä tukemaan lapsen ja nuoren tervettä kasvua ja liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Monipuolisen liikunnan pitäisi sisältää laajasti eri fyysisten ja taidollisten ominaisuuksien harjoittelua ja kehittämistä. Kuntotesteistä saatavalla testipalautteella tiedetään olevan tärkeä merkitys urheilijoiden harjoittelun optimoinnissa ja suuntaamisessa halutuille fyysisen kunnon osa-alueille. 2004). Kaiken kaikkiaan on tärkeää pohtia, millaisilla pedagogisilla ratkaisuilla kuntoja toimintakykytestauksesta voitaisiin tehdä vähemmän epämiellyttävää, ja miten oppilaat kokisivat kuntotestit mielekkäiksi oman oppimisensa ja hyvinvointinsa kannalta. 2008.) Sekä Suomessa että kansainvälisesti on huomattu poikien suhtautuvan kuntotesteihin tyttöjä myönteisemmin, ja nuorempien oppilaiden vanhempia myönteisemmin (Mercier & Silverman 2014; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011). Erityistä huomiota on kiinnitettävä niiden oppilaiden pätevyyden kokemuksiin, jotka menestyvät testeissä heikosti. Itse arvioitu fyysinen kunto ja mitatut kuntotestitulokset ovat yhteydessä toisiinsa.. Esimerkiksi perinteiseen kuntopiiriharjoitteluun voi yhdistää vaikkapa noppatai korttipelin, mikä tuo yllätyksellisyyttä ja sattumanvaraisuutta tavallisesti ehkä rutiininomaisesti toistettaviin tehtäviin. Opettajan oma suhtautuminen sekä opetuksen laatu ja sisältö vaikuttavat siihen, miten oppilaat kuntoja toimintakykytestauksen kokevat. Nuori on siis harvoin täysin tietämätön oman kuntonsa tilasta. Motivoituuko ja osaako hän tämän tiedon perusteella muuttaa elämäntapansa liikunnallisemmaksi. Sen sijaan kouluissa kuntotestipalaute on useasti rajoittunut tuloksista laadittujen normitaulukoiden antamaan palautteeseen. Koulun liikunnan ja koululiikunnan tavoitteena tukea oppilaan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja toimintakykyä Uudet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) määrittävät liikunnanopetuksen tehtäväksi oppilaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisen. Facebookryhmä: ”Jotain todella uutta liikunnanopetuksessa”). Sen sijaan palaute, joka ei tue oppilaan koettua pätevyyttä, saattaa synnyttää negatiivisia tunteita ja kokemuksia, vähäisempää fyysistä aktiivisuutta ja heikompia liikuntasuorituksia. Onkin korkea aika kysyä, kuinka paljon oppilas hyötyy esimerkiksi siitä tiedosta, että kuuluu ikäluokkansa huonoimpaan neljännekseen kestävyystestin tai vatsalihastestin perusteella. On myös tärkeää huomioida se, että uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) todetaan, ettei oppilaan fyysisten kunto-ominaisuuksien tasoa tai Move! -mittausten tuloksia käytetä oppilaan arvioinnin perusteina. Liikunnanopettajistamme löytyy monia innovatiivisia ja luovia henkilöitä, jotka haluavat keksiä, miten liikuntatunneista ja myös kuntoharjoittelusta voisi tehdä nuorille motivoivampaa ja kiinnostavampaa (mm. Oppilaan koettua pätevyyttä tukeva palaute edistää liikuntamotivaatiota sekä liikunnan kautta saatavia positiivisia tunteita. Oppilaita on kannustettava oman parhaansa yrittämiseen, ja painotettava, että ”parhaansa yrittäminen” on riittävän hyvä testisuoritus jokaiselle, oli tulos sitten mikä tahansa. Koulussa oppilaille tulisi tarjota perus teluja siihen, miksi taitoja tai fyysisen kunnon eri osa-alueita harjoitellaan, ja miksi niiden kehittymistä on hyvä arvioida. Koulun liikunnanopetuksessa kuntoja toimintakykytestauksella ei mielestämme sinänsä ole kovinkaan suurta itseisarvoa, ellei tuloksia käytetä hyväksi oppilaan oppimisen ja opetuksen tukena. Tiedetään, että oppilaat suhtautuvat kuntotesteihin hyvin eri tavalla: jotkut suorastaan pitävät testeistä, joissa saa ponnistella ja näyttää osaamistaan, kun taas toiset pitävät kuntotestejä niin epämiellyttävinä, että jättävät mieluusti kyseisen liikuntatunnin väliin (Mercier & Silverman 2014)
Cardiorespiratory performance and physical activity in normal weight and overweight Finnish adolescents from 2003 to 2010. Kokko & R. Facta Universitatis, Series Physical Education and Sport 7, 27–36. Secular trends and distributional changes in health and fitness performance variables of 10–14-year-old children in New Zealand between 1991and 2003. DOI: 10.1002/ajhb.22638. 2014. & Maia, J. Westerståhl, M., Barnekow-Bergkvist, M., Hedberg, G. PERTTI HUOTARI, LitT Liikuntapedagogiikan lehtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: pertti.huotari@jyu.fi SANNA PALOMÄKI, LitT Yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sanna.h.palomaki@jyu.fi LÄHTEET Albon, H.M., Hamlin, M.J. J Sports Sci Soini, A. 2014. Kouluterveyskysely. Mouratidis, A., Vansteenkiste, M., Lens, W. & Ross, J.J. Bouchard, C., Blair, S. Perceptual and Motor Skills,97, 862–866. & Tjelta, L.I. 9 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 opettajat ja oppilaat hyödyntävät mielellään myös teknologian erilaisia sovelluksia kuntoharjoittelunja testauksen apuna, mikäli niitä on koulussa käytettävissä. Self-perceived and actual indicators of motor abilities in children and adolescents. & Kujala, U. Palomäki S, Heikinaro-Johansson P, Huotari P. & Sideritidis, G. Champaign: Human Kinetics. Scand J Med Sci Sports 22, 822–827. Journal of Teaching in Physical Education 33, 269–281. Global changes in anaerobic fitness test performance of children and adolescents (1958-–2003). Dyrstad, S.M., Berg, T. LIITU-tuutkimuksen tuloksia 2014. Hämylä (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. & Kannas, L. 2003. Jürimäe, T., & Saar, M. Teoksessa S. 2003. http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tilastot/vaestotutkimukset/kouluterveyskysely/tulokset Tomkinson, G.R. 2011. 2015. Currie, C., Zanotti, C., Morgan, A., Currie, D., de Looze, M., Roberts, C., Samdal, O., Smith, O. Kokko, S., Hämylä, R., Villberg, J., Aira, T., Tynjälä, J., Tammelin, T., Vasankari, T. Measured physical activity of 3-year-old preschool children. Secular trends in physical fitness of Mozambican s chool-aged children and adolescents. Palomäki, S. Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study: international report from the 2009/2010 survey. High school students’ attitudes toward fitness testing. Associations between the self-estimated and actual physical fitness scores of Finnish grade 6 students. 2008. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014. Kauravaara, K. http://www.wileyonlinelibrary.com. Dos Santos, F., Prista, A., Gomes, T., Daca, T., Madeira, A., Katzmarzyk, P. 2010. Jyväskylän yliopisto. Secular trends in muscular fitness among Finnish adolescents. Painossa. Social determinants of health and well-being among younf people. F. Huotari, P., Nupponen, H., Laakso, L. & Watt A. The motivating role of positive feedback in sport and physical education: Evidence for a motivational model. Studies in Sport, Physical Education and Health 216. THL 2013. Secular trends in aerobic fitness performance in a cohort of Norwegian adolescents. Liikunnan seurantaarviointi perusopetuksessa 2010. http://www.edu.fi/move/mika_on_move/mita_on_fyysinen_toimintakyky Opetushallitus. 2007.Physical activity and health. Näiden oppilaiden kohdalla liikunnanopettaja voi olla ainoa henkilö, jolla on sekä mahdollisuus oppilaan yksilölliseen kohtaamiseen että ammattitaitoa ja osaamista ohjata ja innostaa oppilasta omasta fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen. 2010. 2012. Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. 2013. Move Fyysisen toimintakyvyn seurantajärjestelmä. 2012. 2010b. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja. Copenhagen: WHO regional office Europe. 2007. R. & Heikinaro-Johansson, P. & Barnekow, V. & Jansson, E. 2010a. 2014. Koska tulevaisuudessa Move! -seurantajärjestelmän keskeisenä tavoitteena on kannustaa oppilasta omatoimiseen fyysisestä toimintakyvystä huolehtimiseen, tulisi toimintakykytestien jälkeen jokaisella oppilaalla olla mahdollisuus liikuntaneuvontaan ja vieläpä siten, että sen yhteydessä voitaisiin laatia oppilaalle henkilökohtainen liikuntasuunnitelma. Vähän liikkuvan nuoren miehen hyvän elämän reseptiin ei liikuntaa tarvita. 2014. Liikunta-aktiivisuus ja ruutuaika. Scand J Med Sci Sports 17, 497–507. Usein koulupäivän kiireinen aikataulu koetaan rajoittavaksi tekijäksi yksilöllisen ja vuorovaikutteisen palautteen antamiselle, mutta toimintakykytestitulosten hyödyntämisen kannalta tämän ajan löytäminen ja varaaminen lukujärjestyksiin olisi välttämätöntä! Myönteinen, liikkumiseen kannustava palaute ja ohjaus ovat tärkeitä kaikille mutta erityisesti sitä tarvitsevat toimintakyvyltään heikoimmat oppilaat. Opetushallitus. Huotari, P., Sääkslahti, A. Scand J Pub Health 38, 739–747. Br J Sports Med 44, 968–972. Huotari, P., Nupponen, H., Laakso, L. & Silverman, S. Tässä kohdassa liikunnanopettajan asiantuntemusta sekä pedagogista ja liikunnallista osaamista tarvitaan erityisesti. & Kujala, U. Secular trends in body dimension and physical fitness among adolescentsin Sweden from 1974 to 1995. 2015. Br J Sports Med 44, 263–269. Oppilaiden autonomiaa voidaan tukea esimerkiksi omalla kuntoharjoitteluun liittyvällä tavoitteen asettelulla, ja sillä että oppilaat saavat valita itse harjoitteita, tehtäviä ja mahdollisesti myös testejä tai pääsevät vaikuttamaan testien ajankohtaan. Scand J Med Sci Sports 13, 128–137.. Liikunta ja Tiede 50, 30–33. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Mercier, K. J Sport Exerc Psych 30, 240–268. 2009. & Haskell, W. Am J Human Biol. Secular trends in aerobic fitness performance in 13-18-year-old adolescents from 1976 to 2001. Always on the move
Lasten aktiivisuus oli luonteeltaan rauhallista muun muassa opettajajohtoisten ryhmätuokioiden ja askartelun aikana, kun taas lasten fyysinen aktiivisuus oli selkeästi kuormittavampaa juoksun, kiipeilyn, sekä työntöja vetotyyppisten puuhailujen yhteydessä, tosin sisällä näitä fyysisesti kuormittavia aktiviteetteja havainnoitiin vain hyvin harvoin. L asten normaalin kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi laadittiin vuonna 2005 suomalaiset Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Vaikka kolmevuotiaalle lapselle on tyypillistä leikkiä yksin, tässä tutkimuksessa lapsi havainnoitiin useimmiten leikkimässä toisen lapsen kanssa tai ryhmässä. Ulkona lasten leikki oli sisäleikkejä kuormittavamLapset liikkuvat luonnostaan. Lasten leikki on luonteeltaan tyypillisesti moniulotteista ja intensiteetiltään vaihtelevaa, siksi sitä voidaankin kutsua fyysisesti aktiiviseksi leikiksi (Pellegrini & Smith, 1998; Timmons ym., 2007). Luotettavien tulosten saamiseksi onkin suositeltavaa käyttää rinnakkain useita erilaisia mittausmenetelmiä. Tuoreen tutkimuksen tulokset osoittivat, että vain kaksi prosenttia kolmivuotiaiden lasten päiväkoti päivästä kului vähintään kohtuullisesti kuormittavan leikin merkeissä. Lapset havainnoitiin useimmiten; istumassa, seisomassa tai kävelemässä. (Canadian Society for Exercise Physiology, 2012; Department of Health and Ageing, 2010; Department of Health, Physical Activity, Activity, Health Improvement and Protection, 2011). Pientenkin lasten arki kaipaisi lisää liikkumista että objektiivista menetelmää, kiihtyvyysmittareita. Päiväkotipäivästä vain noin kaksi prosenttia kului vähintään kohtuullisesti kuormittavaan leikkiin. Bornstein ym., 2011; Hinkley ym., 2012; Reilly, 2010; Tucker, 2008). Alle kouluikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden mittaaminen on sen spontaanin ja ennalta arvaamattoman luonteensa vuoksi haastavaa (mm Cliff ym., 2009; Oliver ym., 2007; Pate ym., 2010; Trost, 2007). Sen lisäksi lapsen passiivisen ajanvieton, paikallaan olon määrän tulisi olla korkeintaan tunti kerrallaan. Vastaavissa kansainvälisissä suosituksissa, muun muassa Australiassa, Kanadassa ja Englannissa, päiväkoti-ikäisten tulisi liikkua kolme tuntia päivittäin. Syksyn aineiston tarkempi tarkastelu paljasti lasten fyysisen aktiivisuuden olevan aamupäivisin kuormittavampaa kuin iltapäivisin. Tosin yksin leikkiessä lapsen leikit olivat kuitenkin fyysisesti aktiivisempia kuin ryhmässä. Suositusten määrällisen tavoitteen mukaan alle kouluikäisten lasten tulisi liikkua päivittäin kaksi tuntia reippaasti. Toki, mutta myös pienet lapset istuvat liikaa. Kolmivuotiaan liikkuminen pääosin kevyttä – ulkoleikit kuormittavat sisäleikkejä enemmän Tutkimukseen osallistuneiden suomalaisten kolmevuotiaiden lasten kokonaisaktiivisuus oli intensiteetiltään pääosin matalatehoista. Käyttäytymistä, joka pienillä lapsilla usein ilmenee leikkinä, kutsutaan tässä tutkimuksessa fyysiseksi aktiivisuudeksi (physical activity). Tarvitsemme lisää tietoa suomalaisista lapsista, jotta ymmärrämme paremmin lasten fyysistä aktiivisuutta ja voisimme laatia ohjeita lasten arkiaktiivisuuden lisäämiseen sekä istumisen vähentämiseen. Tutkimustulokset osoittivat että poikien fyysinen aktii visuus oli tyttöjen fyysistä aktiivisuutta kuormittavampaa, ja että sukupuolten väliset erot korostuivat erityisesti päiväkotipäivien aikana ja talvella. Vaikka kahden viime vuosikymmenen ajan kiihtyvyysmittareiden käyttö on kansainvälisesti yleistynyt myös päiväkoti-ikäisten liikuntatutkimuksissa (Bornstein ym., 2011; Kim ym., 2012; Welk ym., 2012), toistaiseksi Suomessa kiihtyvyysmittarein toteutettuja lapsuudenajan tutkimuksia on tehty vähän (Aittasalo ym., 2010; Husu ym., 2011; Soini ym., 2012). 11 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: ANNE SOINI AINA LEIKKIMÄSSÄ, KOKO AJAN TOUHUAMASSA. Vaikka pienten lasten uskotaan olevan luonnostaan liikkuvaisia, viimeaikaiset kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että päiväkoti-ikäisten lasten fyysinen aktiivisuus on kuormittavuudeltaan alhaista, eikä monenkaan lapsen aktiivisuuden määrä täytä maansa liikuntasuosituksia (mm. Sisällä tapahtuneista havainnoinneista 86 prosenttia tapahtui intensiteetiltään matalatehoisissa toiminnoissa. Lasten fyysisen aktiivisuuden määrittämiseen käytettiin sekä subjektiivista suoraa havainnointia. Koska havainnointien ulkopuolelle jäivät ruokailut ja lepohetket, lasten rauhallisten toimintojen määrä oli todellisuudessa saatuja tuloksia suurempi
Päiväkoti on merkittävä ympäristö fyysisen aktiivisuuden muodostumiselle varhaislapsuudessa. Lapsille kertyi arkisin talvella syksyä vähemmän kevyttä liikkumista. Myös ulkoleikeistä lähes puolet oli paikallaanoloa.. Päiväkodissa talven ulkoiluhavainnoinnit puolestaan osoittivat lasten viettävän useammin paikallaan tapah tuvien leikkien parissa ja harvemmin vähintään kohtuullisesti kuormittavissa leikeissä, kuin syksyn havainnoinneissa. He voivat toimillaan ja kannustuksellaan antaa lapselle mahdollisuudet monipuoliseen ja riittävään fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimusmenetelmiin liittyvistä rajoitteista huolimatta tutkimuksen vahvuutena voidaan pitää siinä käytettyjä mittausmenetelmiä. Aikuisten ja kouluikäisten lasten riittämättömästä fyysisestä aktiivisuudesta ja lisääntyneistä istumistottumuksista on viime aikoina keskusteltu paljon julkisuudessa, mutta tämän tutkimuksen tulokset viittaisivat myös päiväkoti-ikäisten lasten arkiliikkumisen ja fyysisesti aktiivisen leikin määrän olevan huolestuttavan vähäistä. Lisäksi Hollannissa lasten fyysinen aktiivisuus oli kuormittavampaa lasten leikkiessä ryhmässä, eikä kellonaika vaikuttanut lasten fyysiseen aktiivisuuteen. Vanhemmat ja varhaiskasvattajat avainasemassa Tutkimuksessa saatua tietoa tulisi käyttää lähtökohtana liikkumisen mahdollisuuksien lisäämisessä eri tyisesti päiväkotiympäristössä, sekä laadittaessa nykyistä tarkempia liikuntaja arkiaktiivisuusohjeistuksia päiväkoti-ikäisille lapsille. Suomessa lapsilla esiintyi päiväkodissa enemmän paikallaanoloa sekä vähemmän vähintään kohtuullisesti kuormittavaa fyysistä aktiivisuutta kuin hollantilaisilla lapsilla. Suomalaisiin Varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksiin olisi hyvä lisätä myös yhtäSuomalaisten kolmevuotiaiden lasten fyysinen aktiivisuus oli pääosin matalatehoista. Suomalaislapsilla enemmän paikallaanoloa kuin Hollannissa Syksyn ja talven merkittävistä olosuhde-eroista huolimatta havaittiin vain pientä vaihtelua lasten fyysisen aktiivisuuden määrässä. Tulokset osoittivat myös ettei monikaan tutkimukseen osallistuneesta lapsesta (0–9 %) täyttänyt Varhaiskasvatuksen liikunnan suosituksen kahden tunnin reippaan liikunnan määrällistä tavoitetta. Ulkoleikeistä, leikit hiekkalaatikolla tai hiekkalaatikkovälineillä sekä roolileikit, olivat fyysisesti vähemmän kuormittavampia, kun taas työnnettävät pyörälliset lelut kuten kuorma-autot, taaperokärryt ja kolmipyörät olivat yhteydessä fyysisesti kuormittavampiin leikkeihin. Vaikka varhaiskasvattajien antamilla fyysiseen aktiivisuuteen kannustavilla kehotuksilla oli myönteinen vaikutus lasten aktiivisuuteen, suurin osa tutkimuksen havainnoista ei sisältänyt kyseisiä keho tuksia. Menetelmiensä ansiosta tutkimus paitsi täydentää olemassa olevaa suomalaista tieteellistä tutkimustietoa, mahdollistaa myös tutkimustulosten laajemman kansainvälisen vertailun. Suomen, Hollannin ja Australian väliset vertailuaineistot nostivat esiin lasten fyysisessä aktiivisuudessa maakohtaisia eroja. Suomen kannalta myönteinen havainto oli kuitenkin, että päiväkotipäivisin suomalaiset kolmevuotiaat viettivät australialaisia ikätovereitaan noin 20 minuuttia enemmän aikaa intensiteetiltään kevyissä toiminnoissa. Tulosten perusteella voidaankin olettaa, että lasten ulkoiluja lepoajat ovat päiväkodissa aikataulutetumpia kuin kotona, ja siksi selkeämmin erotettavissa. Lasten fyysisessä aktiivisuudessa ei ilmennyt suuria eroja arkija viikonlopun päivien tai päiväkodissa ja kotihoidossa vietettyjen päivien välillä. Lisäksi, vaikka varhaiskasvattajat olivat läsnä lasten leikkitilanteissa, he järjestivät harvoin opettajajohtoisia leikkejä tai kannustivat lapsia fyysisesti aktiivisiin leikkeihin. Vanhemmat ja varhaiskasvattajat ovat avainasemassa. Itse asiassa, tulosten mukaan lapset olivat vähemmän aktiivisia silloin kun aikuinen osallistui leikkiin, tai kun aikuinen oli käynnistänyt leikin. Tosin talvella lapset viettivät arkisin viikonloppupäiviä enemmän aikaa matalatehoisten leikkien parissa. Lasta tulisi kannustaa ulkoiluun ja fyysisesti aktiivisiin leikkeihin kaikkina vuodenaikoina. Tiettävästi tutkimus on ensimmäinen, jossa suomalaisten kolmevuotiaiden päiväkotilasten fyysistä aktiivisuutta on mitattu kiihtyvyysmittarein. Esimerkiksi päivittäisen kolmen tunnin kevyen liikunnan määrän suosituksen saavuttaneiden lasten määrä vaihteli jopa 1–100 prosentin välillä, raja-arvojen määrittelytavasta riippuen. Koska kiihtyvyysmittarin fyysisen aktiivisuuden intensiteetin määrittämiseen tarvitaan raja-arvoja, eivät tämän tutkimuksen tulokset liikuntasuositusten saavuttamisen suhteen olleet täysin yksi selitteisiä. Siksi se soveltuu myös interventioiden toteuttamiseen. Yllättävää kuitenkin oli, että myös ulkoleikeistä lähes puolet oli paikallaanoloa, ja vain kaksi prosenttia vähintään kohtuullisesti kuormittavaa toimintaa. 12 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 paa. Lisäksi päiväkotipäivän aikana lasten fyysisen aktiivisuuden intensiteettivaihtelut korostuivat kotihoitopäiviä selkeämmin
& Fogelholm, M. Lasten kokonaisaktiivisuuden tutkimusaineistoa kerättiin ActiGraph GT3X-kiihtyvyysmittareilla viitenä peräkkäisenä päivänä, keskiviikosta sunnuntaihin. Tutkimukseen osallistuneet lapset havainnoitiin satunnaisesti yksitellen normaalin päiväkotiarjen keskellä, jättäen ruokailuja lepohetket havainnointien ulkopuolelle. Tulevaisuudessa tutkimusten tulisi lisäksi arvioida fyysisen aktiivisuuden merkitystä erityisesti lapsen kokonaisvaltaiselle kasvulle ja kehitykselle. & Okely, A.D. Miten ne vaikuttavat lapsen kehitykseen. Kuinka paljon on liika istuminen ja paikallaanolo. Methodological considerations in using accelerometers to assess habitual physical activity in children aged 0–5 years. ANNE SOINI, TtT, LitM Yliopistonopettaja Kasvatustieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anne.j.soini@jyu.fi Kirjoittajan väitöstutkimus ”Jatkuvasti liikkeessä – Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus” tarkastettiin 15.1.2015 Jyväskylän yliopistossa. Mittaria neuvottiin käyttämään mahdollisimman paljon lapsen hereillä oloajasta ja riisumaan se vain unien, uinnin ja kylvyn ajaksi. LÄHTEET: Aittasalo, M., Tammelin, T. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden arviointi – Menetelmät puntarissa. 2011. Mittausten ensimmäisenä aamuna mittarivyö asetettiin lapselle lähelle vartaloa, lantion oikealle puolelle. Accelerometer-derived physical activity levels of preschoolers: a metaanalysis. Liikunta & Tiede, 47(1), 11–21. Bornstein, D.B., Beets, M.W., Byun, W. doi: 10.1016/j.jsams.2011.05.007 Canadian Society for Exercise Physiology (2012). Canadian physical activity guidelines and Canadian sedentary behaviour guidelines. Havainnointeja pyrit tiin suorittamaan tasapuolisesti sekä aamupäivän että iltapäivän aikana, päiväkotipäivän eri tilanteissa niin sisäkuin ulkotiloissa. Tutkimus sisälsi aineistoa Suomesta, Hollannista ja Australiasta. Ja ennen kaikkea – meidän tulee mahdollistaa ja tukea lasta löytämään halu ja ilo omaehtoiseen ja elämänkestävään liikkumiseen. Tavoitteena oli selvittää kolmevuotiaiden päiväkotilasten fyysistä aktiivisuutta ja sitä mahdollistavia tai estäviä tekijöitä. Kaikki tutkimukseen osallistuneet lapset olivat kolmevuotiaita. Kuinka paljon ja minkälaista toimintaa tarvitaan pienten lasten terveyttä edistävään fyysiseen aktiivisuuteen. Havainnointiaineisto kerättiin päiväkodissa kahden tutkijan voimin, kolmen päivän ajan, keskiviikosta perjantaihin. Lisäksi haluttiin selvittää eroavatko lasten havainnointiin perustuva fyysinen aktiivisuus ja aktiivisuuden kontekstit päiväkodissa Suomessa ja Hollannissa, sekä eroaako kiihtyvyysmittarilla mitattu lasten fyysinen aktiivisuus Suomessa ja Australiassa. Jokaisella lapsella on oikeus liikkuvaan arkeen. asp?x=804 Cliff, D.P., Reilly, J.J. Kodin ja päiväkodin välisen kasvatuskumppanuuden sekä varhaiskasvattajien koulutuksen yhteydet lapsen fyysiseen aktiivisuuteen ovat myös huomionarvoisia jatkotutkimusaiheita. Journal of Science and Medicine in. Tulostettu 17.5.2014 http://www.csep.ca/english/view. Journal of Science and Medicine in Sport, 14, 504–511. NÄIN TUTKITTIIN T utkimus koostui neljästä osatutkimuksesta. Olisi tärkeää selvittää lapsen yksilöllisten tekijöiden, kuten minä pystyvyyden ja motivaation yhteyttä lapsen fyysiseen aktiivisuuteen. 2010. Lasten fyysistä aktiivisuutta tarkasteltiin yksilön, sosiaalisen ja fyysisen ympäristön sekä päivähoidon ja yhteiskuntamme yleisten käytäntöjen välisenä kaksisuuntaisena vuorovaikutuksena. & McIver, K. Mittaukset toteutettiin samalla noin sadan lapsen osallistujajoukolla kahtena eri vuodenaikana, syksyllä ja talvella. Tutkimusaineistoa kerättiin sekä arkiettä viikonlopun päivinä siten, että siihen sisältyi niin kotona kuin päiväkodissa vietettyä aikaa. 2009. Tietoa lasten käyttäytymisestä, toimintaympäristöstä sekä sosiaalisista tekijöistä päiväkotipäivän aikana kerättiin kansainvälisellä Observational System for Recording Physical Activity in Children – Preschool version (OSRAC-P) havainnointimenetelmällä. Siinä määritettiin lapsen fyysisen aktiivisuuden intensiteettitasot, muodot, sijainnit, toimintaympäristöt, ryhmäkokoonpanot, toiminnan käynnistäjät sekä toimintaan vaikuttavat kehotukset ja kannustukset. Varhaiskasvatuksen säädöksissä ja käytänteissä tulisikin huomioida nykyinen tutkimustieto lasten fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi Pienten lasten fyysinen aktiivisuus ansaitsee huomiota myös tulevaisuuden tutkimuksissa. 13 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 jaksoista istumista ja ruutuaikaa sisältäviä suosituksia
The physical activity levels of preschool-aged children: a systematic review. & Hesketh, K. doi: 10.1249/MSS.0b013e3181cea116 Pellegrini, A.D. Liikunta & Tiede, 49(1), 52–58. doi: 10.1249/MSS.0b013e3181cea100 Soini, A., Kettunen, T., Mehtälä, A., Sääkslahti, A., Tammelin, T., Villberg, J. Tulostettu 18.5.2014 http://www. Physical activity recommendations for children 0–5 years. & Pfeiffer, K.A. Welk, G.J., McClain, J. Child Development, 69(3), 577–598. doi: 10.1139/H07–112 Trost, S.G. Sosiaalija terveysministeriön oppaita 2005:17. & Welk, G.J. Physical activity in preschoolers. Pate, R.R., O´Neill, J.R. 2008. Preschoolers’ physical activity, screen time, and compliance with recommendations. doi: 10.1177/1559827607301686 Tucker, P. Medicine & Science in Sports & Exercise, 42, 508–512. Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus. & Smith, P.K. 2010. 2012. doi: 10.1249/MSS.0b013e318233763b Husu, P., Paronen, O., Suni, J. health.gov.au/internet/main/publishing.nsf/Content/9D831D9E671 3F92ACA257BF0001F5218/$File/0-5yrACTIVE_Brochure_FA%20 SCREEN.pdf Department of Health, Physical Activity, Health Improvement and Protection 2011. 2012. 2011. Early Childhood Research Quarterly, 23, 547–558. ..: a systematic review. Sports Medicine, 37(12), 1045–1070. 2007. Medicine & Science in Sports & Exercise, 44(3), 458–465. & Ainsworth, B.E. & Kolt, G.S. Physical activity for preschool children – how much and how. doi: 10.1016/j.jsams.2008.10.008 Department of Health and Ageing 2010. American Journal of Lifestyle Medicine, 1, 299–314. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005. Physical active play: the nature and function of a neglected aspect of play. Kim, Y., Beets, M.W. Start Active, Stay Active: a report on physical activity for health from the four home countries’ Chief Medical Officers. 2010. Low levels of objectively measured physical activity in preschoolers in child care. Journal of Science and Medicine in Sport, 15, 311–321. Applied Physiology, Nutrition and Metabolism, 32, S122–S134. & Vasankari, T. Measurement of physical activity in preschool children. Protocols for evaluating equivalency of accelerometry-based activity monitors. Opetusja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:15. Reilly, J.J. 2007. Medicine & Science in Sports & Exercise, 42(3), 502–507. doi: 10.1249/MSS.0b013e3182399d8f. Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. 14 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Sport, 12, 557–567. 2012. Medicine & Science in Sports & Exercise, 44(1Suppl), S39–S49. 1998. 2007. Terveyttä edistävän liikunnan nykytila ja muutokset. Everything you wanted to know about selecting the “right” Actigraph accelerometer cutpoints for youth, but. Timmons, B.W., Naylor, P.J. & Mitchell, J. Understanding prevalence and measurement issues. 2012. doi: 10.1016/j.jsams.2011.12.001 Oliver, M., Schofield, G.M. & Poskiparta, M. Measurement of physical activity in children and adolescents. Tulostettu 18.5.2014 https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/216370/dh_128210.pdf Hinkley T., Salmon J., Okely A.D., Crawford D
14 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Teksti: KATRI TAKALA Liikuntatuokiot ovat tärkeitä pienten asten motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden kehittämisen välineitä. Samalla ne tarjoavat hyvän ympäristön vuorovaikutuksen, itsehallinnan ja tunteiden ilmaisemisen kehittymiselle.
Sosioemotionaaliset taidot ovat vuorovaikutustaitoja, joiden avulla lapsi käsittelee itseään ja ihmissuhteitaan tehokkaasti ja eettisesti. Emotionaaliset taidot ovat pohjana lapsen sosiaalisille taidoilla. Uuden lain tavoitteena on ennen kaikkea taata laadukas varhaiskasvatus koko ikäluokalle. Esimerkiksi Valo ry on käynnistänyt uuden liikkumisja hyvinvointiohjelman tukemaan varhaiskasvatuksen liikuntaa. Varhaiskasvatuslakia uudistetaan parhaillaan. Sosioemotionaaliset taidot vaikuttavat lapsen terveyteen ja hyvinvointiin ja niiden kehittäminen on luontevaa liikunnan yhteydessä. Lisäksi sen tavoitteena on, että varhaiskasvatuksen merkitys lasten sosiaalisuuteen kasvattajana kasvaa edelleen. Kansainvälisessä vuonna 2014 valmistuneessa Comenius-vertailussa suomalaiset päiväkodit todettiin laadukkaiksi oppimisympäristöiksi verrattuna viiteen muuhun Euroopan maahan. 15 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Päiväkodin liikuntatuokiot tarjoavat mahdollisuuden sosioemotionaalisten taitojen oppimiseen P ienten lasten vähäinen fyysinen aktiivisuus sekä erilaisten käytöshäiriöiden lisääntyminen ovat ajankohtaisia huolenaiheita. Suomalaisissa päiväkodeissa oli erityisen myönteistä turvallinen ilmapiiri sekä aikuisten ja lasten välinen kommunikaatio. Suomesta vertailuun osallistui useita päiväkotiryhmiä Kajaanista ja Jyväskylästä. Varhaista puuttumista pidetään tärkeänä lasten hyvinvointia ja liikunnallisuutta tuettaessa, sillä lasten on todettu omaksuvan pysyviä tapoja jo 3?4-vuotiaina. Comenius-vertailun tulos on arvokas, sillä Suomessa varhaiskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on edistää lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia hoidon, kasvatuksen ja opetuksen avulla. Hyvät sosioemotionaaliset taidot muodostavat perustan paitsi lapsen terveydelle, myös yhteiskunnan jäseneksi kasvamiselle, myöhemmille elämäntavoille sekä elämässä ja koulussa menestymiselle. Lisäksi liikkuessaan lapsi saa luontevasti harjoitella sosiaalisia taitojaan sekä tunteiden ilmaisua. Sen teemoja ovat varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin muuttaminen liikuntamyönteiseksi ja pedagogisen osaamisen ja johtamisen kehittäminen. Kuva: ANTERO AALTONEN. Päivittäinen liikkuminen luo perustan lapsen hyvinvoinnille
Tavoitteellista, tuettua, rohkaisevaa Väitöstutkimuksessani pyrin valottamaan liikunnan mahdollisuuksia tukea pienten lasten sosioemotionaalisia taitoja sekä kehittämään taitojen arviointia. Arvioinnin pohjalta varhaiskasvattajat voivat laatia yhdessä vanhempien kanssa kullekin lapselle tarkoituksenmukaiset tavoitteet sosioemotionaalisten taitojen kehittämiseksi päiväkodissa ja kotona. Lapsi tulee huomioida muun muassa kuuntelemalla häntä ja tukea häntä myös ryhmän jäsenenä toimimisessa. Ihmissuhteiden hallintaan kuuluvat taidot eivät välttämättä myöskään tule esiin niin vahvasti kotona kuin päiväkodissa vertaisryhmässä. Tavoitteena oli sosioemotionaalisia taitoja kehittävän liikuntaintervention vaikuttavuuden arviointi sekä sosioemotionaalisten taitojen arviointimenetelmän kehittäminen. Poikia tulisikin tukea näissä taidoissa, koska tunteiden tunnistamisen vaikeudet voivat johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen. Itsehallinta ydinpätevyysalueeseen sisältyviä taitoja ovat muun muassa maltin säilyttäminen ristiriitatilanteissa sekä ohjeiden ja muiden mielipiteiden kuunteleminen. Varhaiskasvattajien ja vanhempien arvioissa lasten sosioemotionaalisissa ydinpätevyysalueissa oli tilastollisesti merkitseviä eroja. Tytöt edellä tunteiden tunnistamisessa Tämän tutkimuksen mukaan tytöt ovat 3?4-vuotiaana poikia taitavampia nimeämään ja tunnistamaan tunteitaan sekä puhumaan niistä päiväkodin yleisissä tilanteissa. Lasta tulee myös rohkaista. Varhaiskasvattajien arvioissa lasten sosioemotionaalisissa ydinpätevyysalueissa ei ollut eroja päiväkodin yleisissä tilanteissa ja liikuntatuokiolla. Erot voivat johtua siitä, että vanhemmat ovat harjaantuneimpia arvioimaan omien lastensa tunteisiin liittyviä taitoja kuin varhaiskasvattajat päiväkodissa. Sitä voidaan hyödyntää lasten taitojen arvioinnissa. Vanhemmat arvioivat lastensa olevan tietoisempia itsestään ja toisistaan kuin varhaiskasvattajat päiväkodin yleisissä tilanteissa. Vanhemmat tarkkasilmäisiä lapsen tunteiden kehittymisen havainnoitsijoita Sosioemotionaalisten taitojen arviointimenetelmän kehittämisen yhteydessä 3?4-vuotiaiden taitoja tarkasteltiin eri konteksteissa ja sukupuolittain. Interventiolla ei siis ollut vaikutusta lasten sosioemotionaalisten taitojen kehittymiseen. Näin ollen liikuntatuokioita voi hyödyntää lasten sosioemotionaalisia taitoja kehitettäessä ja arvioitaessa. Lisäksi kielteiset tunteet voivat rapauttaa mielenterveyttä. Haastatteluista kävi ilmi, että kun päiväkotien liikuntatuokioilla tuetaan lasten sosioemotionaalisia taitoja, on tärkeätä hyödyntää valmiiksi laadittuja ohjelmia ja sisäistää toiminnan tavoitteet. Tutkimuksessa kehitetyn pienten lasten sosioemotionaalisia taitoja mittaavan arviointilomakkeen luotettavuus oli hyvä. Kaiken kaikkiaan liikuntatuokiot tulisi nähdä myös sosioemotionaalisten taitojen oppimisympäristönä, ei pelkästään lasten motoristen taitojen ja fyysisen aktiivisuuden kehittämisen välineenä. Liikuntaintervention vaikuttavuutta tarkasteltaessa ilmeni, että sosioemotionaaliset taidot paranivat sekä koeryhmällä että kontrolliryhmällä tilastollisesti merkitsevästi. Tunteiden on todettu liittyvän yhä vahvemmin ihmisten hyvinvointiin, sillä niiden on todettu tuntuvan kehossa ja tarttuvan muihin. Lasten sosioemotionaaliset taidot näyttäytyvät siis saman laisina päiväkotien erilaisissa tilanteissa. Tulokset antavat tärkeää tietoa lapsen kasvatuksesta kokonaisvaltaisesti. Tietoisuus itsestä ja toisista ydinpätevyysalueeseen sisältyviä taitoja ovat esimerkiksi sanojen löytäminen omille tunteille nimeämällä niitä ja tunteista puhuminen sekä toisen tunteisiin samaistuminen. Niitä ovat tietoisuus itsestä ja toisista, itsehallinta, ihmissuhteiden hallinta ja vastuullinen päätöksenteko, jota ei tutkittu tässä tutkimuksessa. Vaikka liikuntainterventio ei vaikuttanut lasten sosioemotionaalisiin taitoihin, ilmapiiri 3?4-vuotiaiden lasten liikuntatuokioilla oli varhaiskasvattajien päiväkirjamerkintöjen perusteella myönteinen ja lapset olivat innokkaita osallistumaan liikuntaan. Varhaiskasvattajien haastatteluista kävi ilmi, että tuettaessa lapsen sosioemotionaalisia taitoja liikunnan avulla toiminnan tulee olla tavoitteellista. On tärkeää tukea myös varhaiskasvattajia koulutuksella erilaisten pedagogisten ratkaisujen hyödyntämisessä. KATRI TAKALA, LitL (väit.) Yliopettaja Liikunnan ja vapaa-ajan koulutus Kajaanin ammattikorkeakoulu Sähköposti: katri.takala@kamk.fi Kirjoittajan väitöstutkimus ”3?4-vuotiaiden päivä kotilasten sosio emotionaalisten taitojen ilmeneminen ja arviointi liikunnassa” tarkastettiin 24.1.2015 Jyväskylän yliopistossa.. Tämän sekä lasten päivittäisen liikunnan mahdollistamiseksi päiväkodeissa tulee olla tarpeeksi henkilökuntaa. 16 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 Collaborative for Academic, Social and Emotional Learning (CASEL) -organisaatio on määritellyt lasten kannalta keskeiset sosioemotionaaliset ydinpätevyysalueet, joihin sosioemotionaaliset taidot sisältyvät. Ihmissuhteiden hallinta ydinpätevyysalueeseen sisältyviä taitoja ovat toiselle sopivalla tavalla puhuminen, auttavaisuus toisia kohtaan tai askareissa ja yhteistyön tekeminen parija ryhmätehtävissä. Tutkimuksessa painotettiin yhtäaikaisesti sosioemotionaalisia taitoja ja liikuntaa. Lisäksi tutkimus valottaa liikuntakasvatuksen mahdollisuuksista pienten lasten kasvun ja kehityksen tukijana. Toisaalta varhaiskasvattajat arvioivat lasten itsehallintaan ja ihmissuhteiden hallintaan kuuluvat taidot päiväkodin yleisissä tilanteissa paremmiksi kuin vanhemmat kotona
Kun tutkimuksen tilastollisissa analyyseissä vakioitiin miesten vuonna 2000 ilmoittamat sairaudet, säilyivät tulokset lähes muuttumattomina. Eniten keski-iässään liikkuneet miehet saivat paremmat pisteet myös fyysisen roolitoiminnan, yleisen terveyden, energisyyden ja sosiaalisen roolitoiminnan osa-alueilla, mutta nämä erot eivät saavuttaneet tilastollista merkittävyyttä. Säännöllisesti liikkuvat välttivät raihnausoireet Keski-iässä harrastettu liikunta oli tutkimuksessamme vahvasti yhteydessä hauraus-raihnaus oirehtymään vanhalla iällä. 2014; Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos 2014). He antoivat yleiskuvauksen vapaa-ajan liikunnastaan vuonna 1974, minkä perusteella heidät jaettiin kolmeen ryhmään: matalan, keskitasoisen ja korkean liikuntatason ryhmiin. Siksi on tärkeää, että ikääntyvä ihminen kokee terveytensä hyväksi ja voi nauttia jokapäiväisestä elämästään. Vuosien karttuminen ei välttämättä johda ihmisen ”haurastumiseen”; vain alle 30 prosenttia yli 85 vuotiaista NÄIN TUTKITTIIN T utkimuksessa tarkasteltiin 782 Helsingin Johtajat -tutkimukseen osallistuneen miehen keski-iän liikuntaharrastuksien yhteyksiä vanhemmalle iälle. Vähäinenkin stressi voi romauttaa hauraan vanhuksen voinnin. Tutkimuksen alkuvaiheessa miehet olivat terveitä, eikä heillä ollut säännöllisiä lääkityksiä. Eniten oireyhtymää havaittiin niillä miehillä, jotka olivat passiivisia sekä keski-iässään että vanhuudessa. Matalan liikuntatason ryhmään kuului 19 prosenttia, keskitasoisen liikunnan ryhmään 51 prosenttia ja korkean liikuntatason ryhmään 30 prosenttia tutkituista. Korkeallakin iällä aloitetusta liikunnasta oli siis hyötyä. Liikunnallisuutta kyseltiin myös vuonna 1986 ja 2000. Lihasten, hengitysja verenkiertoelimistön toiminta, liikelaajuudet, notkeus ja fyysinen toimintakyky ovat kohentuneet Elämme aiempaa pidempään. S uomen väestö vanhenee nopealla tahdilla, vuonna 2060 yli 85-vuotiaita ihmisiä arvioidaan olevan noin puoli miljoonaa, nelinkertainen määrä nykyiseen verrattuna (Tilastokeskus 2009). Pääosa tutkimuksiin osallistuneista työskenteli johtotehtävissä tai heillä oli akateeminen koulutus. Seuranta-ajat eri tutkimuksissa vaihtelivat 26 vuodesta 34 vuoteen. Kyse ei siis ole vain siitä, että sairaat liikkuisivat vähemmän ja olisivat sairauksiensa vuoksi hauraampia. Tutkimuksessamme keski-iän liikunnan yhteyksiä terveyteen liittyvään elämänlaatuun, muun muassa hauraus-raihnaus -oireyhtymään ja telomeerien pituuteen sekä kuolleisuuteen seurattiin 34 vuoden ajan Helsingin johtajat -tutkimukseen osallistuneiden 782 miehen osalta. Aktiivinen arki jo keski-iässä näkyy vanhalla iällä. 18 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 ihmisistä täyttää hauraus-raihnaus -oireyhtymän kriteerit (Collard ym. Käytimme ”haurastumisen” kriteereinä tahatonta laihtumista, fyysistä heikkoutta, uupumisen tunnetta ja vähäistä fyysistä aktiivisuutta. Liikunnan lisääminen on lupaava keino onnistuneen vanhenemisen edistämiseen. Monisairailla ihmisillä hauraus-raihnausoireyhtymää on toki enemmän kuin terveillä, mutta suurin osa ihmistä, joilla on useita sairauksia, ei sairasta hauraus-raihnaus-oireyhtymää. Terveyteen liittyvää elämänlaatua selvitettiin RAND-36 kyselylomakkeen avulla, johon vastasi 552 (91 prosenttia elossa olevista osallistujista) miestä. Liikunnan harrastaminen on hyödyllistä myös hauraille ja monisairaille ihmisille. Niillä miehillä, jotka raportoivat harrastavansa säännöllistä, hengästymiseen ja hikoiluun johtavaa liikuntaa sekä tutkimuksen alkuvaiheessa että seurannan lopussa, ei hauraus-raihnaus oireyhtymää havaittu ollenkaan. 2012). Keski-iässä harrastettu liikunta ennusti vanhemmalla iällä parempaa fyysistä toimintakykyä. Tutkimuksessamme iäkkään ihmisen haurausraihnaus -oireyhtymän esiintyvyyttä selvitettiin vuonna 2000 lähetetyn kyselylomakkeen perusteella. Liikkuvat miehet välttyivät raihnaudelta ja elivät pidempään, käy ilmi tuoreesta seurantatutkimuksesta. Tutkimukseen vastatessaan miehet olivat keskimäärin 73 vuotiaita.. Mikäli 3–4 kriteeriä täyttyi, katsottiin osallistujalla olevan hauraus-raihnausoireyhtymä. Iäkkään ihmisen hauraus-raihnaus -oireyhtymällä tarkoitetaan tilaa, jossa ikääntynyt on altis muun muassa useille sairauksille, toimintakyvyn laskulle, laitostumiselle ja kuolemalle. Liikunnan lisäämiseen olisi siis mahdollisuuksia. Eniten liikkuneilla miehillä oli 80 prosenttia vähäisempi hauraus-raihnaus oireyhtymän riski verrattuna keski-iässään vähiten liikkuneisiin miehiin. Tutkimusten mukaan vain 14–24 prosenttia suomalaisista täyttää terveysliikunnan vähimmäissuosituksen, eli harrastaa viikossa yhteensä 150 minuuttia keskitasoista aerobista liikuntaa ja lisäksi muutaman kerran viikossa lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävää liikuntaa (Husu ym
terveillä urheilijoilla (Collins ym. Tulos oli riippumaton muun muassa keski-iän painoindeksistä, kolesterolista, tupakoinnista ja verenpaineesta. 2011). Useissa tutkimuksissa on havaittu, että enemmän liikkuvilla ihmisillä telomeerit ovat pidempiä. 2008) on mahdollista, että liikuntaa suojaa telomeereja antioksidanttien lisään tymisen kautta. Koska säännöllisesti liikkuvilla ihmisillä on enemmän oman elimistön tuottamia antioksidantteja elimistössään (Radak ym. Liikunta myös vähentää toimintakyvyn heikkenemistä ja ehkäisee muistisairauksia ja sitä kautta vähentää hauraus-raihnaus oireyhtymää. Cherkas kollegoineen osoitti, että heidän 2 401 kaksosta (ikä 18–81) käsittävässä tutkimuksessa telomeerit olivat pidempiä niillä osallistujilla, jotka liikkuivat enemmän (2008). Näistä verinäytteistä analysoitiin myöhemmin telomeerien pituus. 2013). 2012) Laajassa, 7 813 naista sisältäneessä amerikkalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että telomeerit olivat pisimmät naisilla, jotka harrastivat keskitai voimakastasoista liikuntaa 2,5 tuntia viikossa, mutta tätä suuremmalla liikuntamäärällä tai teholla ei ollut lisähyötyä telomeerien pituuden kannalta (Du ym. Telomeerien pituuden on esitetty kuvaavan ihmisen solujen ikääntymistä, ns. Toisaalta on hyvä muistaa, että useat sairaudet ovatkin ennemmin aihe harrastaa liikuntaa kuin este liikunnan harrastamiselle (Liikunta Käypä Hoito 2011). 2009; O`Donovan 2011). Liikunta vaikuttaa suojaavan telomeereja lyhentymiseltä, mutta asia ei ole muidenkaan tutkimusten perusteella aivan yksiselitteinen voimakastasoisen liikunnan kohdalla. Telomeerit siis lyhenevät ihmisen vanhetessa. Kun telomeerit ovat lyhentyneet kriittisesti, solut menettävät kykynsä jakautua. Kaikista lyhyimmät, eli ”kuluneimmat” telomeerit löytyivät niiltä miehiltä, jotka olivat passiivisimpia. Liikunta vähen tää lihaskatoa, sarkopeniaa, joka liittyy oireyhtymään läheisesti. Kun analyyseissa otettiin huomioon iän lisäksi myös keski-iän painoindeksi, kolesterolipitoisuus ja tupakointi, vähiten ja eniten liikkuneiden ryhmässä telomeerit olivat keskimäärin 8.10kB pitkiä, ja keskitasoisen liikunnan ryhmässä 8.26kB pitkiä. Tätä 150 emäsparin eroa voidaan pitää noin 5 vuoden erona ”biologisessa iässä” (Muezzinler 2013). ”biologista ikää” paremmin kuin kronologinen, vuosina ilmaistu ikä.(Fyhrquist ym. 2013) Liikunta vähentää hauraus-raihnaus -oireyhtymän kehittymistä usealla eri mekanismilla. 2011). Lihavalla ihmisellä voi olla vähän lihasmassaa ja lihas voi olla ikään kuin marmoroitunut rasvasoluilla. Muutamissa selvästi pienemmissä tutkimuksissa (17–57 osallistujaa) on toisaalta havaittu pitkäkestoista kestävyysliikuntaa harrastaneilla osallistujilla olevan erittäin hyvin säilyneet telomeerit (LaRocca ym. Passiivisilla miehillä oli yli 1,5 kertainen riski kuolla. Samansuuntaisesti meidän tutkimuksemme kanssa, Ludlow kollegoineen havaitsi pisimmät telomeerit keskitasoisesti liikuntaa harrastavilla osallistujilla (2008). Keski-iän ylipaino ja lihavuus ovat hauraus-raihnaus -oireyhtymän riskitekijöitä. Toinen mahdollinen mekanismi saattaa olla tulehdusten välittäjäaineiden vähentyminen liikuntaa harrastavilla ihmisillä (Yu ym. 2010; Denham ym. 2010). On myös laajoja tutkimuksia, joissa yhteyttä liikunnan ja telomeerien pituuden kanssa ei ole voitu osoittaa ollenkaan (Cassidy ym. 19 LIIKUNTA & TIEDE 52 • 1 / 2015 liikunnan lisäämisen kautta myös pitkäaikassairailla ihmisillä (Chou ym. Odotimme löytävämme pisimmät telomeerit eniten liikkuvien ryhmästä. Liikunnan ennenaikaiselta kuolemalta suojaava vaikutus on osoitettu useissa tutkimuksissa (Samitz ym. Keskitason liikkujilla tärkeät solujen ikääntymisen suojarakenteet hyvässä kunnossa Telomeerit ovat kromosomien päitä suojaavia rakenteita, jotka lyhenevät solun jakautuessa. Vaikkakin liikunnallisilla miehillä painon nousu. 2013) Vuosina 2002 ja 2003 valittiin satunnaisesti Helsingin Johtajat -tutkimukseen osallistuneita miehiä laboratoriotutkimuksiin ja heistä 204 kuului tähän liikunta-tutkimukseen. 2012; Theou ym. Pisimmät, ”vähiten kuluneimmat”, telomeerit havaittiin niillä miehillä, jotka kuuluivat keskitasoisen liikunnan ryhmään, eli harrastivat keski-iässä kevyttä liikuntaa viikottain. Vaikeasti sairailla ihmisillä liikunta on hidastanut toiminnankyvyn rajoittumista (Tak ym. Telomeerien pituuteen vaikuttaa perimä ja ympäristötekijät, kuten elintavat. On todennäköistä, että tulevaisuudessa yhä useampi hauras ihminen on ylipainoinen ja lihava.(Strandberg ym. 2013). On selvää, että paras hyöty liikunnasta saadaan aloittamalla se jo ennen pitkäaikaissairauksien kehittymistä. Urheilijoilla, jotka tahattomasti laihtuvat voimakkaasti (exercise associated fatigue), on havaittu olevan kuluneemmat telomeerit kuin ns. Liikkuva mies elää pidempään ja voi paremmin Tutkimuksessamme liikuntaa eniten harrastaneet miehet elivät selvästi pidempään kuin liikuntaa vähän harrastaneet miehet. Liikunta vähentää verisuonisairauksien riskitekijöitä ja verisuonisairauksien on ajateltu olevan merkittävä hauraus-raihnaus oireyhtymää edistävä tekijä. 2003). Peterson kollegoineen havaitsi tutkimuksessaan, että vähän liikkuvilla osallistujilla on suurempi riski oireyhtymälle, mutta heidän tutkimuksessaan pitkäaikaissairaudet olivat merkittävin syy haurastumiselle (2009). Samansuuntainen löydös todettiin 44 postmenopausaalisen naisen keskuudessa (Kim ym. 2011) Hauraus-raihnaus -oireyhtymän välttämistä pidetään tärkeänä tavoitteena ja liikunnalla ajatellaan olevan keskeinen merkitys oireyhtymän ehkäisyssä ja hoidossa (Morley ym. 2012). Tutkimuksia liikunnan pitkäaikaisista vaikutuksista hauraus-raihnaus -oireyhtymän ehkäisyssä on kuitenkin hyvin vähän. Oksidatiivinen stressi on laboratoriokokeissa ollut telomeereille vahingollista (Kawanishi & Oikawa 2004). 2010; Song ym. Erityisesti sydän ja verisuonitauteihin liittyvä kuolleisuus oli vähäisempää enemmän liikkuvilla miehillä