TANSSI AVAA POLKUJA OMAAN ITSEEN ASVAMINEN IN . TUTKIMUSARTIKKELIT 2013 OSA 11. . .
Vastaavaa käytäntöä olisi syytä levittää kouluihin, työpaikoille ja tilanteisiin, jossa ihmiset joukolla istuvat. Eli kirkonmenot ovat olleet aikaansa edellä jo vuosisatoja. Pohdinnassa on muun muassa se, kuljeuuani voin vakuuttaa, eua istumiseen kykeneekö luonto tai ihminen saamaan nopekuluu päivässä tosi paljon aikaa, vaikka sitä asti kiihtyneen kasvun hallintaan. myös keskiajalla koetun musta surman eli Suhteellisen uusi Lieto on se, eua istumisen massiivisen ruuoepidernian "iervehdyuävä" tauouarninen on tärkeää aineenvaihdunnan vaikutus tuolloiseen väestön kasvuun En paljasta kirjan juonen käänteitä tämän enempää, muna kirjan tematiikka tarjoaa sopivan aasinsillan. .. hetkelliseksi aktivoimiseksi. .. Geenit eivät ole muuu uneet, muua olemme luoneet lepuuuajien elinympäristön. ellei kuvun art1kke/1ssa eruvtsesu viitata 51. pasi.koski@utu.fi PS Huonot käytännöt eivät saisi legitimoida huonoja kåytäruöjä millään elämänalueella. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Kyse olisi vain uudenlaisten käytäntöjen ideoinnista Ja käyttöönotosta Itse olen pyrkinyt muuttamaan esimerkiksi kokouskäytäntöjä siihen suuntaan, että JO esityslistaan merkitään tietyt asiakohdat, joiden käsiuely hoidetaan pystyasennossa Suunnitteilla on myös spinning-, uima-altaan syvänpään ja juoksumauokokoukset. Astronauttien terveyden Ja fyysisen suorituskyvyn on huomattu kärsivän nopeasti painottomuuden seurauksena harjoiuelusia huolimatta. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Mikko Julin Kari Kalliokoski Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Timo Ståhl Arja Sääkslahti Jukka Tiikkaja Kannen kuva: Gorilla / Andreas Bylund Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Esillä on tietoisesti yrittäisikin vältellä. Nähtäväksi jää onko tiedosta elarnäruapojcn muuuajaksi. Istuminen on meidän päivittäinen painottomuuden tilamme, joka saa aikaan vastaavia seurauksia kehossamme ja sen toimintakyvyssä. Paino: Forssa Print 2014 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@\ts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euroa L11kunta & Tiede -lehdessä «evtetviss« kuv1tuskuv1ssa es11ntyv1l/ä henk1/ö1/lä e1 henkilö,nä ole yhteyttä esisntuntusettikkeleiss« käs1telty1hin a1he1s11n. Tämänhetkisen näkemyksen mukaan tunnin aikana pitäisi nousta pari kolme kertaa vähintäänkin seisomaan. Arto Pesola on kuvannut, kuinka lepuuuamiscn halu on meidän geeneissämme eli esi-isiemme kannatti levätä aina, kun oli mahdollista, sillä hengissä pysyminen edellytti muuten jatkuvaa liikeuä. Miksei siis myös reauereihin, elokuvateattereihin. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. .. Eli Liikunta & Tiede -lehdessä kaihdetaan edelleen kaksoispassiivia "alkaa tekemään" Kielitoimiston kummallisesta päätöksestä huolirnaua. mauornan liikakasvun Muutaman päivän akuivisuusmiuari lanteilla äärelle. KOKOUSKAYTANTOJA PASI KOSKI Liikunta &Tiede 1/2014 an Brownin uusin jänOleellinen huomio on siinä, euei suhteellinäri lnferno johdattelee sen aktiivinenkaan liikunnan harrastus kykelukijansa ihmiskunnan ne ehkäisemään istumisen haittoja, vaan siisuuren huolen eli maahen tarvitaan sellaista arjen aktiivisuutta, joka pallon väestön hallitseoikeasti vähentää istumiseen käyteuyä aikaa. konsertteihin, näytöksiin ja kokouksiin. Kehuyskeskusielut ja muu kahdenkeskinen mentorointi voidaan hyvin toteuttaa kävellen tai miksei hölkäicn, jos molempien osapuolten fysiikka vielä sellaisen mahdollistaa. Pahimmillaan ympäristö on painouornana. Opuksen asetelma sai nirniuäin miettimään, olisiko nykyajan "runo", jolla ihmiskunta karsii kasvuaan, jo päässyt leviämään laajalle Fyysinen inakuivisuus ja pelkästään istumisen yleistyminen ovat nimittäin nousseet kuoleman riskitekijöiden listalla korkealle. Alueen tutkimus onkin tuottanut aivan viime vuosina uudenlaista tietoa, Jonka luulisi vaikuttavan myös toimintatapoihimme Ja arjen valintoihimme
Erkka Pönni AJASSA 69 Lasten ja nuorten liikuntatutkimus 2000-2012: Katsauksen antina kokonaiskuva ja katvealueiden kartta. Se tapahtuu ihmisessä. Marja Kokkonen, Suvi Poutanen, Juha Kokkonen 56 Fyysisen aktiivisuuden mittaaminen koulun liikuntatunnilla systemaattisella LOTASobservointimenetelmällä ja Actigraph WGT3X+ kiihtyvyysmittarilla. Maastohiihdon valtikka on Norjassa ja Ruotsissa. Mariana Siljamäki 20 "Meillä tanssii koko koulu, uskokaa tai älkää!''. Birgitta Burger 26 Kävitkö ottelussa, miltä kuulosti. Hanna Vehmas, Jukka Lahti 35 TUTKIMUSARTIKKELIT 2013 OSA 2 36 Tutkimustiedon käyttö terveyttä edistävien liikunnan politiikkatoimien valmistelussa. Musiikilla, yleisön ja kentän äänillä on tärkeä rooli urheilutapahtumissa. Risto Telama, Mirja Hirvensalo, Xiaolin Yang 10 Keski-iän vapaa-ajan liikunta suojaa muistisairauksilta. Pertti Vuorela TUTKITTUA 88 Tutkimusuutiset 94 Väitösuutiset. Lauri Tarasti 16 Tanssi avaa polkuja oman itsen ja eri kulttuurien ymmärtämiseen. TASSA NUMEROSSA 2 PÄÄKIRJOITUS. 71 Itä-Suomen ja Venäjän Karjalan liikunnan yhteistyössä tavoitteena hyvinvointi ja pysyvät verkostot. .. Jenni Kulmala, Tiia Ngandu, Miia Kivipelto 15 POLTTOPISTEESSÄ: Keskitystä huippuurheiluun, hajautusta liikuntaan. Minkälaisessa toimintakulttuurissa rakentuu itseluottamus, joka mahdollistaa itsensä haastamisen ja ylittämisen. Samalla kun ihminen liikkuu, hän aistii, nimeää havaintojaan ja antaa niille merkityksiä. Kimmo Koto; Santeri Mäkelä, Mirja Hirvensalo 50 Alakoululaisten itse arvioidun sosiaalisen pätevyyden sukupuolierot ja yhteydet liikunnan työskentelytaitojen arvosanaan. Hannu Itkonen 72 Ski and Science 2013: Lumilautailussa piilee vamma riski. Musiikkilaji, rytmi ja musiikin herättämät tunteet vaikuttavat tapaan, jolla käytämme kehoamme. Riitta-Maija Hämäläinen, Tiia Villa 44 Liikuntakykyisyyden ja sosiaalisen aseman yhteys alakoululaisilla pojilla. Aktiivisesti, kävellen tai pyöräillen koulumatkansa kulkevat lapset ja nuoret näyttävät olevan fyysisesti aktiivisia myös aikuisena. Eeva Anttila 24 Musiikki tuottaa liikettä. Harrastusyhteisö voi tarjota myös voimaantumisen kokemuksia, oman itsen ja kehon hyväksymistä. Sonja Stenfors LUETTUA 84 Urheilujulkisuuden pinnan alle. Matti Hintikka 86 "Raudanlujaa kuntoa Karkkilan urheiluhistoria 1900-2012''. Jari Kanerva 76 IN MEMORIAM: Esa Rovio POHDITTUA 77 Liikkumattomuus ei aina ole laiskuutta. .. Pasi Koski 4 Liikunnallisen elämäntavan eväät alkavat rakentua varhain lapsuudessa. Opetusteknologian avulla ei voida ulkoistaa oppimista. Alzheimerin tautiin liittyvät muutokset aivoissa voivat alkaa kehittyä jo 20-30 vuotta ennen kuin tauti voidaan todeta. Jukka Tiikkaja 80 NÄIN MAAILMALLA: Koulukulttuuriin tutustumassa Yhdysvaltain keskilännessä. Lumilautailu kuuluu Yhdysvalloissa kymmenen loukkaantumisherkimmän lajin joukkoon. Taru Lintunen 71 Fyysinen aktiivisuus ja oppimisen edellytykset monitieteisen tutkimuksen kohteena. Jari Kanerva 74 Ski and Science 2013: Paljonko norjalaiset ja ruotsalaiset maastohiihtäjät harjoittelevat. Kaj Ahlsved 31 Yhä useampi suomalainen harrastaa juoksua ja matkustaa juoksemaan. Kokouskäytäntöjä. Terhi Huovinen, Mirja Hirvensalo, Janne Kulmala, Sanna Palomäki; Tuija Tammelin, Pilvikki Heikinaro-Johansson 64 Vuoden 2014 aikataulu ja kirjoitusohjeet Kuva: LILLI RANNIKKO 66 EMERITUS IHMETTELEE: Väestön liikunnan edistäminen valistusta vai politiikkaa. Pekka Puska 68 OPISKELIJA OUNASTELEE: Lajitaidoista motorisiin taitoihin suuria muutoksia vai ei. Markku Ojanen 78 Valmentaminen murroksessa. Jokaisella lajilla on oma kannatuskulttuurinsa ja äänimaisemansa
Teksti: RISTOTELA MA, MIRJA HIRVENSALO, XIAOLIN YANG Liikunnallisen elällläntavan eväät alkavat rakentua varhain lapsuudessa 4 LIIKUNTA&TlEDES'•l/2014
L iikuntakasvatuksen tärkein tavoite Suomessa ja useimmissa muissakin maissa on antaa eväät liikunnalliselle elämäntavalle. LASERl-tutkimuksen kolmen vuosikymmenen seuranta osoitti myös, että pojat harrastivat liikuntaa enemmän kuin tytöt nuoruudessa ja nuorena aikuisena. Vaikka jatkuvan liikuntaharrastuksen tavoite on niin yleinen eri maissa, on varsin vähän tutkittua tietoa siitä, miten tärkeimmät lapsuudessa ja nuoKuva: VASTAVALO!DOMIN/OUE WENDELIN LIIKUNTA& TIEDE51 • 1/2014 5. Pysyvyys tarkoittaa sitä, että henkilöt, jotka ovat aktiivisia tietyllä hetkellä, ovat sitä myös vuosien kuluttua. Tämä ajatus perustuu ensiksi oletukseen, että koululiikunnalla samoin kuin muillakin 1 i ikun ta-aktiivisuuteen Ii ittyvillä yhteiskunnallisilla toimenpiteillä on myöhempään elämään ulottuvia vaikutuksia ja toiseksi, että liikunta-aktiivisuudella on jonkinlaista pysyvyyttä. Esimerkiksi naimisissaolo oli liikuntaa vähentävä tekijä 30-33-vuotiailla naisilla, mutta liikuntaa lisäävä tekijä 36-29-vuotiailla naisilla. Aktiivisesti, kävellen tai pyöräillen koulumatkansa kulkevat lapset ja nuoret näyttävät olevan fyysisesti aktiivisia myös aikuisena. Työn osuus kokonaisaktiivisuudesta on jatkuvasti vähentynyt ja vapaa-ajan liikuntaharrastuksen osuus lisääntynyt. Iän ja elämäntilanteen myötä erot tasoittuvat. Miesten liikuntaan parisuhde ei vaikuttanut missään vaiheessa. Liikunnallisen elämäntavan käsitteen vastine tieteellisessä tutkimuksessa on ollut yleensä fyysinen aktiivisuus, mikä koostuu työn, arkiaskareiden eli niin sanotun hyötyliikunnan ja vapaa-ajan harrastusten sisältämästä aktiivisuudesta. Hyötyliikunnasta merkittävin lienee såännöllisyytensä vuoksi päivittäisten matkojen kuten kouluja työmatkojen kulkeminen aktiivisella tavalla
Äideiltä kysyttiin muun muassa lapsen leikkimisaikoja ulkona ja sisällä kesällä ja talvella sekä aktiivisuutta verrattuna muihin lapsiin. Lisäksi äidin arvio korreloi lapsen omaan arvioon nuoruudessa ja nuoren aikuisen iässä, mikä lisää äidin arvion luotettavuutta. Lasten ja nuorten sepelvaltimotaudin riskit -tutkimuksen (LASER!) viimeisessä liikuntaharra stuksen pysyvyyden (tracking) tutkimuksessa on seura ttu liikunta-aktiivisuutta sam oill a henkilöillä vartt uneempien tutkittavien lisäksi myös kolmen vuoden iästä 30 vuoden ikään ja vastaavasti kuuden vuoden iästä 33-vuotiaaksi (Telam a ym . 2014). LA SERl-tutkimuksen ainutlaatuinen piirre on se, että mittauksia on suoritettu lukuisill a eri-ikäisillä ja eri elämänvaiheissa olevilla henkilöill ä, minkä vuoksi on mahdollista tarkastella, miten liikunta vakiint uu eläm änur an aikana. Liikunnallisella elämäntavalla varhaiset juuret Tietoa siitä, kuinka hyvin esikouluiän liikunta ennustaa myöhempää liikuntaa on kovin vähän eikä tuloksia esikouluiän ja aikuisiän välisestä liikunnasta ole juuri lainkaan. LASERl-tutkimuksessa äidin arvio lapsen liikunnasta kolmevuotiaana korreloi positiivisesti lapsen omaan arvioon pojilla 15-vuotiaana ja tytöillä 21 vuoden iässä. Kuuden vuoden (1980-1986) pysyvä aktiivinen koulumatkan kulkeminen ennusti liikunta-aktiivisuutta aikuisiässä 27 vuotta myöhemmin sekä tytöillä että pojilla (Yang ym. Myös koulu matkan kulkeminen jalan tai pyörällä oli yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen aikuisiässä. Tulokset osoittavatkin, että äiti on varsin hyvin tietoinen lapsensa fyysisestä aktiivisuudesta ja pystyy arvioimaan sitä kohtalaisen luotettavasti. Naisten liikunnallisuus epävakaisempaa kuin miesten Suomessa sukupuolierot liikuntaharrastuksen määrässä ovat pienempiä tai olemattomia verrattuna moneen muuhun maahan. Yhteys lapsuuden ja nuoruuden koulumatkan kulkemisen ja aikuisiän liikuntaaktiivisuuden välillä kuitenkin osoittaa jonkinlaista taipumusta liikunnallisuuteen jo kouluiässä. Yhteys ei ollut riippuvainen asuinpaikasta eikä vanhempien sosiaalisesta asemasta. Äidin arvio lapsen liikunnasta kolmevuotiaana ja myöhemmin kuusivuotiaana korreloi vahvasti, mikä osoittaa, että äidin käsitys lapsen liikunnasta ei ollut sattumanvarainen vaan melko pysyvä. 1985) suunnittelemaa kyselyä äideille. Vastaavasti kuusivuotiaan liikunta ennusti pojilla liikuntaa 18-vuotiaana ja tytöillä 27-vuotiaana. Yhdeksänvuotiaiden ja sitä vanhempien liikunnallisuudesta on kysytty liikuntaa kouluja työm atkoill a sekä vapaa-ajan liikuntaharrastusta (Yang ym . Yhteydet olivat tilastollisesti merkitseviä mutta matalia. Koulumatkat omin voimin liikkuvat lapset ja nuoret liikkuvat enemmän myös vapaa-aikanaan. Kolrnija kuusivuotiaan liikunta ei korreloinut suoraan aikuisiän liikuntaan 27 vuotta myöhemmin. Kyllä äiti tietää Kolmeja kuusivuotiailta ei liikuntaa voi kysyä heiltä itseltään, joten tutkimuksessa käytettiin SirenTiusasen (Telama ym. LASERin tulosten muTyömatka-aktiivi harrastaa liikuntaa myös vapaa-ajallaan. 2013). Sen sijaan kun rakenneyhtälömallin avulla selvitettiin kolmeja kuusivuotiaan liikunnan epäsuoraa yhteyttä (välissä olevien vuosien kautta) aikuisiän liikuntaan havaittiin, että esikouluiän liikunta ennustaa pojilla merkitsevästi liikuntaa 30ja 33-vuotiaana. 6 LIIKUNTA& TIEDESl • 1/2014. Vielä vähem män on tieto a siitä, kuinka hyv in varhaiset, jo esikouluiässä saadut kokem ukset, heijastuvat aikuisiän liikunt aan. 2013 ). Tiedon vähäisyy s johtuu lähinnä siitä, että tiedon hankkim inen edellyttää suur itöistä monivu otista seura ntatutkimusta. Lasten liikuntaindeksi on siis arvio lapsen fyysisestä aktiivisuudesta yleensä, kun taas varttuneemmilta kysyttiin lähinnä vapaa-ajan liikuntaharrastusta ja liikuntaa koulutai työmatkoilla. ru udessa vaikuttavat liikuntaan sosiaalistavat tekijät, kuten koululiikunta, perhe, kaveripiiri ja nuorisourheilu vaikuttavat liikuntaan aikuisiässä. Tämä on lohdullista tutkimuksen kannalta, sillä äidiltä voidaan saada pienestä lapsesta muutakin tietoa kuin vain neuvolassa kirjatut havainnot. Näistä muuttujista laskettiin lasten liikunnan indeksi. Pojilla liikunta yhdeksänvuotiaana ennusti merkitsevästi aktiivisuutta 36-vuotiaana ja liikunta 12 vuoden iässä sekä pojilla että tytöillä ennusti liikuntaa 39 vuoden iässä. Koulumatkan kulkemistapaan vaikuttavat tietysti monet ympäristötekijät, joten on vaikea puhua yksilöllisestä elämäntapavalinnasta
Sen sijaan liikunnan pysyvyys on naisilla heikompi kaikissa elämän vaiheissa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että monet elämän muutokset, kuten naimisiin meno ja pienet lapset voivat vaikuttaa liikuntaharrastusta vähentävästi, ja että vaikutus voi olla suurempi naisilla kuin miehillä. 2008; Yang ym. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kuuden vuoden seurantajakson aikana suurempi osa naisista kuin miehistä on joko vähentänyt tai lisännyt liikuntaansa. Esimerkkinä olosuhdetekijöiden merkityksestä naisilla ja miehillä eri ikävaiheissa on LASERin tulos, jonka mukaan naimisissa olo oli liikuntaa vähentävä tekijä 30-33-vuotiailla naisilla, mutta liikuntaa lisäävä tekijä 36-29-vuotiailla naisilla. Käytännössä se voi tarkoittaa sitä, että naisille on enemmän kuin miehille liikuntaa rajoittavia tekijöitä ja että naisilla riittää enemmän intoa aloittaa tai lisätä liikuntaa uudestaan esteiden poistuttua kuin miehillä. Erittäin havainnollisen kuvan naisen arjesta ja sen suhteesta liikuntaan saa uudesta juuri ilmestyneestä Impulssijulkaisusta "Liikuntakynnyksen yli" (Rovio ym. Aktiivisesti koulutai työmatkan liikkuneiden prosenttiosuudet iän ja mittausvuoden mukaan. Naisten heikompi liikunnan pysyvyys on havaittu muissakin tutkimuksissa eri maissa, mutta ei johdonmukaisesti (Telama 2009). 1999). (Allender ym. kaan pojat harrastivat liikuntaa enemmän kuin tytöt nuoruudessa ja nuorena aikuisena (1980-luvulla). 2007). Ajan mukana tapahtuneet muutokset näkyvät päällekkäisten käyrien välisinä eroina kunkin ikävuoden kohdalla. Tästä olosuhteiden Mittausvuosi ---1980 -+-1983 1986 --2001 -.-2007 27 Ikä Naiset % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 9 12 15 18 21 24 30 33 36 39 42 Mittausvuosi 45 -.-1980 -+-1983 1986 _...._2001 ---2007 12 15 18 21 24 27 Ikä 30 33 36 39 42 45 KUVIO 1. LIIKUNTA & TIEDE 51 • 1 /2014 7. 2014 ). Miesten liikuntaan parisuhde ei vaikuttanut missään vaiheessa (Yang ym. Naisen asema on kulttuurisidonnainen ja ilmeisesti myös liikunMiehet % 90 80 70 60 50 40 30 20 10 9 nan pysyvyys riippuu kulttuuriympäristöstä ainakin jossain määrin. Iän myötä erot tasoittuivat ja vuonna 2007 naiset harrastivat hieman enemmän tai yhtä paljon kaikissa ikäluokissa (30-48-vuotiaina)
Tämä selittyy mielenkiintoisella tuloksella, jonka mukaan työmatka-aktiivien vapaa-ajan liikuntaharrastuskin oli korkeammalla tasolla kuin ajoneuvolla kulkevilla. 2013) LASERln tulokset kuvaavat hyvin, miten liikunnallisesti aktiivinen kouluja työmatkan kulkeminen muuttuu iän mukana (Kuvio 1). LASERln mukaan koulumatkan kulki 1980-luvun alkupuolella 9ja 12-vuotiaista tutkittavista kävellen tai pyöräillen noin 80 prosenttia ja 15-vuotiaista noin puolet (Kuvio 1.). 8 LIIKUNTA & TIEDE 51 • 1/2014. Aktiivisen kulkutavan valinta on luonnollisesti yhteydessä matkan pituuteen. 3596) lapsilta ja nuorilta. Niin kuin liikuntaharrastuksessakin, väheneminen on suurinta ikävuosien 12 ja 15 välillä. Ainoastaan vuonna 1983 juuri aikuistuneet 21-vuotiaat nuoret olivat aktiivisempia kuin samanikäiset vuonna 1986. 15ja 18vuotiailta (n. LASERl-tutkimuksen ainutlaatuinen piirre on se, että mittauksia on suoritettu lukuisilla eri-ikäisillä ja eri elämänvaiheissa olevilla henkilöillä. Työmatkaliikunnassa naiset ovat jopa miehiä hieman aktiivisempia (kuvio 1). Liikunnanosuudesta ovat vastanneet Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitos ja LI KES-tutkimuskeskus. (Yang ym. Kouluja työmatkaliikunta tärkeä, mutta vähenevä elämäntavan osa Säännöllinen viisi kertaa viikossa tapahtuva kävely tai pyöräily kouluun tai töihin voi olla merkittävä osa yksilön fyysistä aktiivisuutta. Aktiivisesti työmatkansa liikkuvien kokonaisaktiivisuus oli selvästi suurempi kuin ajoneuvolla kulkevien kokonaisaktiivisuus. Vuosien 1998-2011 henkilöliikenne tutkimuksen mukaan 7-15-vuotiaiden aktiivinen koulumatkojen kulkeminen väheni edelleen vuosituhannen vaihteen jälkeen. psykologiaa, ravitsemustiedettä ja genetiikkaa. Väheneminen selittynee lähinnä koulun vaihtumisella alakoulusta yläkouluksi, mutta voi hieman heijastella myös yleistä liikunta-aktiivisuuden vähenemistä. Jo lapsilla ja nuorilla koulumatkan aktiivisesti kulkevilla oli vapaa-ajan aktiivisuus korkeammalla tasolla kuin ajoneuvolla kulkevilla. 2011). Johdonmukaisia ajassa tapahtuvia muutoksia ei LASERI aineistossa juuri näy. Tutkimusta ovat olleet toteuttamassa kaikki viisi yliopistollista lastenklinikkaa ja lukuisia muita yliopistollisia laitoksia edustaen mm. Myös LASERln tulokset osoittavat, että työmatkaliikunta on iso osa fyysistä aktiivisuutta. Näyttää siltä, että 9ja 12-vuotiaiden aktiivinen koulumatkan kulkeminen oli 1980-luvun alussa yleisempää kuin samanikäisillä Laps Suomen -tutkimukseen osallistujilla 2000-luvun alussa (Nupponen ym. Liikunta on ollut mukana kaikissa mittauksissa. Siksi on mahdollista tarkastella, miten liikunta vakiintuu elämänuran aikana. LASERln koordinaattoreita ovat professorit Olli Raitakari ja Jorma Viikari. Tutkimuksissa on todettu kouluja työmatkaliikunnan ja erityisesti pyöräilyn vaikutuksia kuntoon ja terveyteen (Lubens ym. Työmatkaliikunta ei siis näytä korvaavan vapaa-ajan liikuntaa, mikä viittaa liikunnalliseen elämäntapavalintaan. Liikkuva koulu -tutkimuksen pilottivaiheessa vuosina 2010-2012 Lasten ja nuorten aikuisten sepelvaltimotaudin riskit (LASERI} -tutkimus Lasten ja nuorten aikuisten sepelvaltimotaudin riskit (LASERI) -tutkimus on monitieteinen projekti, jossa vuonna 1980 mitattiin kaikki yleisimmät sepelvaltimotaudin riskitekijät 3-, 6-, 9-, 12-. epätasa-arvosta huolimatta naiset sinnittelevät lähes miesten tasolle liikunnan määrässä ja iän mukana myös epätasa-arvo vähenee. 2013,129). Mittaukset on toistettu heille vuosina 1983, 1986, 1989, 1992, 2001, 2007 ja 2010-11
2011. Saaranen-Kauppinen, A. DO1: 10.1016/j.ypmed. & Foster, C. 12014) Tracking physical activity from early childhood through youth to adulthood. Sen jälkeenkin pyöräja k äv ely u et ovat lisääntyneet jatkuvasti. Huolimatta olosuhteiden paranemisesta on kuitenkin työmatkojen kulkeminen aktiivisella tavalla vähentynyt viime vuosikymmenien aikana Suomessa ja joissakin muissakin maissa Kaiken kaikkiaan tulokset viittasivat siihen, että liikunnallisen elämäntavan eväät alkavat rakentua jo varsin varhain lapsuudessa. Telama, R. 119991 Factors explaining physical activity of young adults; the importance of early socialization. 2008. Leino, M. 2008. Pehkonen, M. Havas, E. & Suoninen P. Parkkisenniemi, S. Hakonen, H. Liikunnan ja Kansanterveyden julkaisuja 271 Yang, X. Hutchinson, L. Turpeinen, S. & Tammelin, T. LIIKUNTA& TIEDES1 • 1/2014 9. Jyväskylä, Liikunnan ja Kansanterveyden Julkaisuja 239. & Pulkki, L. Arteriosclerosis precursors in Finnish children and adolescents. & Raitakari, 0. Yhteenveto vuoden 2001-2003 menetelmistä ja tuloksista. Yang, X. Hirvensalo, M. Sähköinen versio julkaistu lokakuussa 2013. Halme,T. suurin osa 4-6-luokan oppilaista kulki lyhyet koulumatkat jalan tai pyörällä mutta keskipitkiä, 3-5 km matkoja kulki jalan tai pyörällä vain 28 prosenttia koululaisista (Turpeinen ym. X. Laakso, L. L., Pietikäinen M. Life-change events and participation in physical activity: a systematic review. &Tammelin, T. MUUT LÄHTEET Allender, S. Rovio, E. Telama, R. Obesity Facts, The European Journal of Obesitv, 3, 187-195 Telama, R. Thirty-year trends of physical activity in relation to age, calendar time and birth cohort in Finnish adults. 12013) Active commuting from youth to adulthood and as predictor of physical activity in early midlife: the Young Fin ns Study Preventive Medicine. Medicine & Science in Sports & Exercise. & Foster C. Lakanen, L. Acta Paediatr Scand 318 ISuppl) 16980, 1985. 12013) Matkalla kouluun. Telama, R. E. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports, 9, 120-127. The relationship between active travel to school and health-related fitness in children and adolescents: a systematic review. 2013 10 019. Leskinen, E. & Viikari, J. Keltikangas-Järvinen, L. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 811 ):5. 2008). Health Promotion International 23121: 160-172 Borodulin, K. 12010) Laps Suomen -tutkimus. Tammelin, T. Nuoruusvaiheessa liikunnan pysyvyys ei ole parhaimmillaan varsinkaan tytöillä, mutta aikuisiässä ja keski-ikää lähestyttäessä liikunnallinen elämäntapa alkaa vakiintua. Kävellen ja pyöräillen koulumatkansa kulkevat lapset ja nuoret näyttävät olevan aikuisena fyysisesti aktiivisempia kuin koulumatkansa moottoriajoneuvolla kulkevat nuoret. 3-12-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus. Laatikainen T. 2013 ). Yang, X. Peruskoululaisten koulumatkat ja aktiivisten kulkutapojen edistäminen. Lubans, D. European Journal of Public Health 1813):339-44. Myös koulumatkan käveleminen tai pyöräillen kulkeminen näyttää ennustavan aktiivista elämäntapaa. R., Boreham C. & Pyykkönen, T. Jyväskylä. Viikari, J., Välimäki 1., Siren-Tiusanen H., Åkerblom H.K., Uhari M., Pesonen E., Lähde P. 12014) Liikuntakynnyksen yli -ohjelmista ihmisen kohtaamiseen. Acta Kinesiologiae Universitatis Tartuensis, 12, 129-146. & Jousilahti P. Leisuretime physical activity. A., Kelly P. Yang, X. & Raitakari, 0. Viikari, J. Helsinki, Liikuntatieteellinen Seura, Impulssi nro 28, 13-25. Kankaanpää, A Hirvensalo, M. Sähköinen versio julkaistu lokakuussa 2013. (2009) Tracking of physical activity from childhood to adulthood; A review. Viikari, J. (2007) Determinants of adult physical activity: relative importance of youth physical activity and demographic, psychological, behavioural, and environmental factors in adulthood. RISTO TE LAMA, LitT Liikuntakasvatuksen emeritusprofessori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: risto.r.telama@jyu.fi MIRJA HIRVENSALO, LitT Liikuntakasvatuksen professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mirja.hirvensalo@jyu.fi XIAOLIN YANG, LitT Tutkijatohtori LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: xiaolin.yang@likes.fi PERUSLÄHTEET Telama, R. Suomessa toteutettiin 1980-luvulla monien hallinnonalojen yhteistoimintana Suomi pyöräilee -kampanja, minkä huomattavimpana tuloksena oli kevyen liikenteenväylien lisääminen. Telama, R. Juolevi A. Tammelin, T. Vähenevä suunta näyttää vallitsevan niin kouluikäisten aktiivisissa kulkutavoissa kuin aikuisväestön työmatkoissa (Borodulin ym. Nupponen, H
10 LIIKUNTA& TIEDE51 • 1/2014
2009; Erickson ym. 2013). Dementian ja Alzheimerin taudin kaikkia syitä ja aiheuttajia ei edelleenkään tunneta. On arvioitu, että ApoE 4 geeni selittää noin puolet dementia ja Alzheimerin tauti tapauksista (Raber ym. Alzheimerin tautiin liittyvät muutokset aivoissa voivat alkaa kehittyä jo 20-30 vuotta ennen kuin tauti voidaan todeta. Teksti: JENNI KULMALA , TIIA NGANDU, MIIA KIVIPELTO Keski-iän vapaaajan liikunta suojaa muistisairauksilta Keski-iän vapaa-ajan liikunta antaa suojaa muistisairauksilta. 2004), ja yhteys tämän geenin ja dementian ilmaantumisen välillä on voimakkaampi iäkkäillä miehillä kuin naisilla (Qiu ym. Geeneistä erityisesti apolipoproteiini E i,4 (ApoE 4) on yleisesti tunnustettu merkittäväksi taudin riskiä kasvattavaksi tekijäksi. Se kuitenkin tiedetään, että joillakin henkilöillä on geneettinen alttius sairastua muistia heikentäviin sairauksiin. Liikunnan ohella tärkeää on muistaa myös muut terveelliset elintavat. V äestön ikääntyessä ja keskimääräisen eliniän kasvaessa myös muistisairaudet lisääntyvät. Tästä syystä on alettu puhua elinikäperspektiivistä muistihäiriöiden ehkäisyssä, ja riskitekijät keski-iässä tai jo varhaisemmissa elämänvaiheissa ovat saaneet entistä enemmän huomiota. 2012; Wang ym. Tämän hetken arvioiden mukaan joka vuosi Suomessa yli kymmenen tuhatta ihmistä sairastuu muistisairauteen, jonka oireina ovat muistin ja muiden kognitiivisten kykyjen heikentyminen. Suomalaisessa väestössä toteutettu Cardiovascular Risk Factors and lncidence of Dementia (CAIDE) -tutkimus on yksi ensimmäisistä laajoista väestöpohjaisista tutkimuksista, joissa on tutkittu liikunnan ja muiden terveellisten elintapojen yhteyttä dementian ja Alzheimerin taudin.ilmaantumiseen. 2011; Erickson ym. 2012). Nämä arviot viittaavat siihen, että elinolojen, paremman koulutuksen ja elämäntapaan liittyvien terveellisten valintojen kautta muistisairauksien ilmaantumiseen voidaan vaikuttaa. 2004). Koska perimä vaikuttaa vain osaltaan riskiimme sairastua dementoiviin sairauksiin, on luonnollisesti elämäntapojen ja ympäristön vaikutus merkittävä. Muutokset aivoissa alkavat kehittyä varhain Viime vuosikymmenien laajat, väestöpohjaiset seurantatutkimukset ovat antaneet positiivista kuvaa siitä, että omilla elämän aikaisilla valinnoilla elintapojen, ravitsemuksen ja liikunnan suhteen sairastumisriskiä voidaan vähentävää merkittävästi. Geenin kantajuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen välttämättä sairastuu dementiaan, vaikkakin sen riskiä kasvattava vaikutus on yleisesti tiedostettu. liikunta vaikuttaa suotuisasti myös verenkiertoon ja aivojen verisuoniston kuntoon ja rakenteeseen, mikä on tärkeää erityisesti verisuoniperäisten muistisairauksien mutta myös Alzheimerin taudin ja sekamuotoisen dementian ehkäisyssä (Aarsland ym. Riskitekijöihin keski-iässä tai jo varhaisemmissa elämänvaiheissa on siksi alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Alzheimerin taudin pitkän kehityskaaren vuoksi tarvitaan pitkäaikaisia seurantatutkimuksia valottamaan taudin riskija suojatekijöitä. CAIDE tutkimus pohjautuu 70-luvulla aloitettuihin PohjoisLIIKUNTA & TIEDE 51 • 112014 11. Liikunnan ja muistisairauksien välistä yhteyttä on tutkittu monissa väestöpohjaisissa tutkimuksissa sekä Suomessa että muualla maailmassa. 2013; Matthews ym. Useat viimeaikaiset katsausartikkelit ympäri maailmaa ovat tuoneet selkeästi esille sen, että elämän aikainen liikunnan harrastaminen on yhteydessä pienenpään riskiin sairastua dementoiviin sairauksiin (Erickson ym. 20126). Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että ikääntyneiden fyysinen ja psyykkinen toimintakyky on paremmalla tasolla kuin aiemmin ja muistisairaiden suhteellinen osuus vanhusväestöstä on laskusuunnassa (Christensen ym. 2010). Vaikka väestö ikääntyy ja muistisairaiden ihmisten määrä on kasvussa, ei tilanne kuitenkaan ole toivoton. Yhteyden on havaittu johtuvan muun muassa liikunnan suotuisista vaikutuksista aivojen hippokampuksen tilavuuteen sekä aivojen aineenvaihduntaan (Erickson ym. Nykyisin tiedetään myös, että Alzheimerin tautiin liittyvät muutokset aivoissa voivat alkaa kehittyä jo 20-30 vuotta ennen kuin tauti voidaan todeta
Liikunnan ja pienentyneen dementiariskin välisiä mekanismeja tutkittaessa havaittiin, että liikunta oli voimakkaasti yhteydessä suurempaan aivojen harmaan aineen tilavuuteen sekä aivojen kokonaistilavuuteen (Rovio ym. 2004; Ruitenberg Elämänaikainen liikunnan harrastaminen on yhteydessä pienenpään riskiin sairastua dementoiviin sairauksiin. Tupakoinnin haitalliset vaikutukset muistisairauksien riskiin ovat lähes kiistattomat. 2008; Eskelinen ym. 2010), mitkä osaltaan selittävät fyysisesti aktiivisten pienempää riskiä sairastua dementiaan. Tämän lähes kolmekymmentä vuotta kestäneen tutkimuksen aikana on voitu luotettavasti osoittaa elämäntapoihin liittyviä dementialta suojaavia tai sille altistavia tekijöitä. Liikkumattoman riski puolta suurempi Liikunnan merkitykseen dementian ehkäisyssä on kiinnitetty CAIDE-tutkimuksessa erityistä huomiota. 2005). 2010; Mangialasche ym. Minna Rusasen vuonna 2013 julkaistun väitöskirjan tulokset osoittivat, että säännöllisesti tupakoivilla henkilöillä riski sairastua dementoiviin sairauksiin oli lähes kaksi kertaa suurempi kuin henkilöillä, jotka eivät tupakoineet. 2009). Alkoholin runsas käyttö lisää muistisairauksien riskiä, mutta vähäinen kohtuullinen käyttö on yhdistetty pienentyneeseen riskiin (Anttila ym. Vuonna 2008 valmistunut väitöskirjatyö (Rovio 2008) käsitteli vapaa-ajan ja työmatkaliikunnan merkitystä muistisairauksien ehkäisyssä. 12 LIIKUNTA & TIEDE 51 , 1/2014. Liikunnan harrastamisen lisäksi myös ylipainon on todettu olevan yhteydessä suurentuneeseen dementiariskiin (Tolppanen ym. Karjala -projektiin ja FINMONlCA-tutkimukseen, joissa samoja henkilöitä on seur attu keski-iästä lähtien useita vuosikymmeniä. Koska ApoE 4 riskigeenin kantajat sairastuvat usein dementoiviin sairauksiin nuoremmalla iällä, liikunnan hyödyt dementian ehkäisyssä saadaan näkyviin lyhyemmässä ajassa. 2007). Muista nautintoaineista kahvin käyttö saattaa jopa suojata muistisairauksilta (Eskelinen ym. 2011). Alustavat tulokset näyttävät siltä, että ApoE 4 geenin merkitys dementian riskitekijänä vähenee, kun seuranta-aika pitenee. Uusimmat vielä julkaisemattomat tutkimustulokset viittaavat siihen, että liikunnan ja hyvän fyysisen kunnon vaikutus dementian ehkäisyssä on merkittävää myös henkilöillä, joilla ApoE 4 riskigeeniä ei ole, jotka elävät pidempään ja sairastuvat dementiaan varsin myöhäisellä iällä. Ruokavaliolla ja terveellisillä elämäntavoilla samantasoisia vaikutuksia Vaikka tutkimukset osoittavatkin fyysisen aktiivisuuden hyödyllisyyden, on liikunnan harrastaminen kuitenkin vain pieni osa terveellistä elämää ja tehokasta dementian ehkäisyä. Liikunnasta hyötyä myös varsin myöhäisellä iällä sairastuneille Liikunnan ja muistisairauksien yhteyksien selvittely CA lDE aineiston avulla on jatkunut tiiviinä myös viime vuosina. Riski oli erityisen suuri niillä henkilöillä, joilla oli perimässään APOE E4 (Rusanen ym. 2009). Seuranta-ajan kasvaessa myös liikunnan ja dementian välisissä yhteyksissä on havaittu tapahtuvan joitakin muutoksia. Seurantaajan pidentyminen on mahdollistanut pääsyn käsiksi myös myöhäisemmän iän dementiatapauksiin, jotka eivät kahdenkymmenen seurantavuoden aikana vielå olleet näkyvissä. Riskigeeniä kantamattomilla taas tarvitaan pidempi aika suojaavan vaikutuksen esiin saamiseksi. 2005; Kivipelto ym. 2011; Rusanen 2013). Kasviksia ja hyviä rasvoja sisältävällä ruokavaliolla näyttää olevan dementialta suojaava vaikutus (Eskelinen ym. Myös korkean kolesterolin havaittiin lisäävän dementiariskiä merkittävästi (Salomon ym. CAIDE tutkimus osoittaakin, että liikunnan ja fyysisen kunnon merkitys dementian ehkäisyssä on tärkeää riippumatta siitä, onko henkilöllä perimän kautta saatu alttius sairastua. 2013). CAlDE tutkimuksessa on myös havaittu, että verestä mitatut suuremmat Eja B-vitamiini sekä foolihappopitoisuudet ovat yhteydessä pienempään sairastumisriskiin (Hooshmand ym. 2008). Useat CAIDE aineistoon pohjautuvat tutkimustulokset osoittavat, että samantasoisia vaikutuksia dementiariskiin voidaan saavuttaa muillakin terveellisillä elintavoilla (Kivipelto & Salomon 2008; Salomon ym. Aineiston seuranta-aika on pidentynyt jo lähes kolmeenkymmeneen vuoteen ja viimeisin seuranta on tehty vuosina 2005-2008. 2013). 2013). Henkilöt, jotka kantoivat ApoE 4 riskigeeniä eli olivat perimänsä vuoksi suuremmassa sairastumisriskissä, näyttivät hyötyvän liikunnan harrastamisesta eniten (Rovio ym. Tutkimustulokset toivat selkeästi esiin liikunnan hyödyt; henkilöillä, jotka harrastivat noin 50-vuotiaana vapaaaikanaan vähintään kaksi kertaa viikossa hengästymiseen ja hikoiluun johtavaa liikuntaa vähintään 2030 minuuttia kerrallaan, oli seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana 50 prosenttia pienempi riski sairastua dementiaan ja 60 prosenttia pienempi riski sairastua Alzheimerin tautiin kuin henkilöillä, jotka olivat liikunnallisesti passiivisia vapaa-aikanaan (Rovio et al. Työmatkaliikunnalla ja työhön liittyvällä liikunnalla samanlaista vaikutusta ei havaittu, mikä voi osittain johtua sosioekonomisista tekijöistä (sekoittava tekijä) tai liikunnan erilaisesta intensiteetistä (Rovio ym
2012a). Myös sosioekonomisen aseman ja sosiaalisten verkostojen on todettu olevan yhteydessä pienentyneeseen muistisairauksien riskiin. Lisätietoja: http://www. Håkansson ym. ym. Christensen K, Thinggaard M, Oksuzyan A, Steenstrup T, Andersen-Ranberg K, Jeune B, McGue M, & Vaupel JW. Anttila T, Helkala EL, Viitanen M, Kåreholt 1, Fratiglioni L, Winblad B, Soininen H, Tuomilehto J, Nissinen A, & Kivipelto M. Alcohol drinking in middle age and subsequent risk of mild FINGER-tutkimuksessa 60-77-vuotiaat koehenkilöt lisäsivät liikuntaa asteittain, muuttivat ruokavaliota terveyttä ja muistia tukevaksi, heidän sydänja verisuonisairauksiaan hoidettiin ja he tekivät muistiharjoituksia. Muistihäiriöiden kehittyminen vie pitkään, joten tarvitaan luultavasti myös lisäseurantaa, jotta intervention koko vaikutus saadaan näkyviin (Kivipelto ym. Lancet 382(9903), 1507-1513. Korkea koulutus saattaa jopa puolittaa dementiariskin (Ngandu ym. On kuitenkin epäselvää onko alkoholilla itsessään suojaavaa vaikutusta, vai johtuvatko havaitut erot siitä, että kohtuullisesti alkoholia käyttävien henkilöiden elintavat ja terveydentila ovat muutoinkin paremmat. 386-395. A systematic review. Ensimmäisiä tuloksia elämäntapaja liikuntaintervention vaikutuksesta rnuistihäiriöiden ehkäisyyn saataneen jo vuoden 2014 aikana. th l.fi!fi_Fl!web!filtuth imusl hanhheet!finger ja tuthimusjohtaja Miia Kivipelto miia.hivipelto@hi.se cognitive impairment and dementia in old age: a prospective population based study. 2013. JENNI KULMALA, TtT Tutkijatohtori Jyväskylän yliopisto sähköposti: jenni.kulmala@jyu.fi TIIA NGANDU, LT Asiantuntijalääkäri Terveyden ja hyvinvoinnin laitos {THL) Sähköposti: tiia.ngandu@thl.fi MIIA KIVIPELTO, LT Professori, tutkimusjohtaja, geriatri Karolinska lnstitutet, Tukholma Itä-Suomen yliopisto, Kuopio Sähköposti: miia.kivipelto@ki.se FINGER-tutkimus tarttuu elämäntapoihin liittyviin riskitekijöihin C AIDE-tutkimuksen tuloksia riskija suojatekijöistä sovelletaan Suomen Akatemian rahoittamassa FINGER-tutkimuksessa. Aging & Mental Health 14 (4). 2013). 2010. 2002). ls physical activity a potential preventive factor for vascular dementia. Väestötutkirnuksiin perustuvien tulosten pohjalta näyttääkin siltä, että vanhuuden muistitoimintojen ja dementian linkittyminen elämäntapatekijöihin on monimutkainen prosessi, jossa huomiota tulisi kiinnittää yksittäisten riskitai suojaavien tekijöiden sijaan kokonaisvaltaiseen terveyttä ja hyvinvointia edistävään elämäntapaan. 2009). Tutkittavilta saatu palaute on ollut hyvin myönteistä. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen yhdessä Itä-Suomen, Oulun ja Helsingin yliopistojen kanssa toteuttama Muistitoimintojen heikentymisen ehkäisytutkirnus (Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive lmpairment and Disability, FlNGER) on maailmanlaajuisestikin merkittävä interventiotutkimus, joka tarttuu elämätapoihin liittyviin dementian riskitekijöihin. 2004. julkaisivat vuonna 2009 CAIDE aineistoon pohjautuvan tutkimuksen, joissa havaittiin, että henkilöt, jotka olivat naimisissa tai asuivat toisen henkilön kanssa, olivat pienemmässä riskissä sairastua dementiaan kuin henkilöt, jotka asuivat yksin (Håkansson ym. Tutkimus alkoi vuonna 2009 ja intensiivinen tutkimusjakso on saatu lähes päätökseen. Tutkimuksen päätarkoituksena on saada selville, voidaanko kahden vuoden monipuolisella elintapaohjelmalla ehkäistä muistija ajattelutoimintojen heikkenemistä ikääntyvässä väestössä. LÄHTEET Aarsland D, Sardahaee FS,Anderssen S, & Ballard C. 539. Physical and cognitive functioning of people older than 90 years: A comparison of two Danish cohorts born 10 years apart. Hyvinvointia tukevat valinnat, jotka kohottavat ja ylläpitävät fyysistä kuntoa, parantavat mielialaa, ja tuottavat juuri sillä hetkellä hyvää oloa, näyttävät johtavan myös pitkällä aikavälillä terveempään vanhuuteen ja parempana säilyvään muistiin. LIIKUNTA& TIEOE51 • 1/2014 13. BMJ 329(7465). Lisäksi tavoitteena on ylläpitää osallistujien toimintakykyä, parantaa heidän elämänlaatuaan ja vähentää masennusoireita, terveyspalveluiden tarvetta sekä sydänja verisuonitautien riskejä. Alzheimer's Society Systematic Review group. 2007b; Wang ym. Koulutuksen ja aktiivisen elämäntavan suojaava vaikutus pohjautuu todennäköisesti suurempaan aivojen reservikapasiteetin, joka auttaa kompensoimaan ja selviytymään pidempään ilman dementia-oireita
Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 108(7), 3017-3022. Smoking, Pulmonary and Heart Diseases and the Risk of Cognitive lmpairment and Dementia: An Epidemiological Approach. 2009. Mangialasche F, Solomon A, Kåreholt 1, Hooshmand B, Cecchetti R, Fratiglioni L, Soininen H, Laatikainen T, Mecocci P, & Kivipelto M. Neurobiology of Aging 25151, 641-650. Håkansson K, Rovio S, Helkala EL, Vilska AR, Winblad B, Soininen H, Nissinen A, Mohammed AH, & Kivipelto M. 2013. Rovio S, Kåreholt 1, Helkala EL, Viitanen M, Winblad B, Tuomilehto J, Soininen H, Nissinen A, & Kivipelto M. 2010. Neurology 75116), 1408-1414. 2007a. 281-286. The Effect of Physical Activity and Other Lifestyle Factors on Dementia, Alzheimer's Disease and Structural Brain Changes. ApoE genotype accounts for the vast majority of AD risk and AD pathology. 2007 Work-related physical activity and the risk of dementia and Alzheimer's disease. 1428-1435. Aerobic fitness is associated with hippocampal volume in elderly humans. Ruitenberg A, van Swieten JC, Witteman JC, Mehta KM, van Duijn CM, Hofman A, & Breteler MM. Erickson KI, Weinstein AM, & Lopez OL 2012. 2002. Heavy smoking in midlife and long-term risk of Alzheimer disease and vascular dementia. Tolppanen AM, Ngandu T, Kåreholt 1, Laatikainen T, Rusanen M, Soininen H, & Kivipelto M. The Finnish Geriatric lntervention Study to Prevent Cognitive lmpairment and Disability IFINGER): Study design and progress. 2007b. A two-decade comparison of prevalence of dementia in individuals aged 65 years and older from three geographical areas of England: Results of the cognitive function and ageing study I and 11. 2004. Kopijyvä Oy, Joensuu. Lancet 35919303). Risk and protective effects of the APOE gene towards Alzheimer's disease in the Kungsholmen Project: Variation by age and sex Journal of Neurology, Neurosurgery, and Psychiatry 75(6), 828-833. Stockholm. Biochimica Et Biophysica Acta 1822(31, 482-491. 2009. Kivipelto M, Rovio S, Ngandu T, Kåreholt 1, Eskelinen M, Winblad B, Hachinski V, Cedazo-Minguez A, Soininen H, Tuomilehto J, & Nissinen A. Karolinska lnstitutet. 1030-1039. The Journal of Nutrition, Health & Aging 12(11. International Journal of Geriatric Psychiatry 2317). Solomon A, Kivipelto M, & Soininen H. Lancet Neurology 4111 ), 705-711. Solomon A, Kåreholt 1, Ngandu T, Wolozin B, Macdonald SW, Winblad B, Nissinen A, Tuomilehto J, Soininen H, & Kivipelto M. BMJ 339, b2462. 2009. Alzheimer's & Dementia 9161, 657-65. Leisure activities, cognition and dementia. Wang HX, Gustafson DR, Kivipelto M, Pedersen NL, Skoog 1, Windblad B, & Fratiglioni L 2012a. 89S94S. Eskelinen MH, Ngandu T, Helkala EL, Tuomilehto J, Nissinen A, Soininen H, & Kivipelto M. Rusanen M. Midlife and late-life body mass index and late-life dementia: Results from a prospective populationbased cohort. Neurobiology of Aging 30161, 1006-1009. Publications of the University of Eastern Finland. Kivipelto M & Solomon A. Erickson KI, Voss MW, Prakash RS, Basak C, Szabo A, Chaddock L, Kim JS, Heo S, Alves H, White SM, Wojcicki TR, Mailey E, Vieira VJ, Martin SA, Pence BD, Woods JA, McAuley E, & Kramer AF. 2013. 2009. Experimental Gerontology 48112). Education halves the risk of dementia due to apolipoprotein epsilon4 allele: A collaborative study from the Swedish brain power initiative. International Journal of Geriatric Psychiatry 22191, 874-882. Exercise training increases size of hippocampus and improves memory. Serum total cholesterol, statins and cognition in nondemented elderly. The effect of midlife physical activity on structural brain changes in the elderly Neurobiology of Aging 31111 ), 1927-1936. 2010. Education and dementia: What lies behind the association, Neurology 69114), 1442-1450. 2013. Rovio S. 2012b. Midlife coffee and tea drinking and the risk of late-life dementia: A population-based CAIDE study. Archives of Medical Research 43181, 615-621. Rusanen M, Kivi pelto M, Quesenberry CP Jr, Zhou J, & Whitmer RA. Association between mid-life marital status and cognitive function in later life: Population based cohort study. 2008. Leisure-time physical activity at midlife and the risk of dementia and Alzheimer's disease. Thesis. Hooshmand B, Solomon A, Kåreholt 1, Leiviska J, Rusanen M, Ahtiluoto S, Winblad B, Laatikainen T, Soininen H, & Kivipelto M. Journal of Cellular and Molecular Medicine 12I6BI, 2762-2771. Archives of lnternal Medicine 17114), 333-339. 2011. 2008. Rovio S, Spulber G, Nieminen LJ, Niskanen E, Winblad B, Tuomilehto J, Nissinen A, Soininen H, & Kivipelto M. Physical activity, brain plasticity, and Alzheimer's disease. Ngandu T, von Strauss E, Helkala EL, Winblad B, Nissinen A, Tuomilehto J, Soininen H, & Kivipelto M. Journal of Alzheimer's Disease 1611 ), 85-91. Prevention of Alzheimer's disease: Moving backward through the lifespan. Erickson KI, Prakash RS , Voss M W , C haddock L, Hu L, M orri s KS , W hite SM , W ojcicki TR , M cA uley E, & Kram er A F. Alzheimer's disease the ways of prevention. Dissertation on Health Sciences, no 152. Dementia and Geriatric Cognitive Disorders Extra 111 ), 103-112. Kivipelto M, Solomon A, Ahtiluoto S, Ngandu T, Lehtisalo J, Antikainen R, Backman L, Hänninen T, Jula A, Laatikainen T, Lindström J, Mangialasche F, Nissinen A, Paajanen T, Pajala S, Peltonen M, Rauramaa R, Stigsdotter-Neely A, Strandberg T, Tuomilehto J, & Soininen H. Matthews FE, Arthur A, Barnes LE, Bond J, Jagger C, Robinson L, & Brayne C, on behalf of the Medical Research Council Cognitive Function and Ageing Collaboration. Neurobiology of Aging 33151, 1007e1-1007e7 Wang HX, Xu W, & Pei JJ. Rovio S, Kåreholt 1, Viitanen M, Winblad B, Tuomilehto J, Soininen H, Nissinen A, & Kivipelto M. 2008. Dementia and Geriatric Cognitive Disorders 23131, 140-149. Fat intake at midlife and cognitive impairment later in life: A population-based CAIDE study. 2013. Ngandu T, Helkala EL, Soininen H, Winblad B, Tuomilehto J, Nissinen A, & Kivipelto M. Lancet 38219902), 1405-1412. 14 LIIKUNTA& TIEDE51 • 1/2014. 2011. Thesis. Apolipoprotein E epsilon4 magnifies lifestyle risks for dementia: A population-based studv. Journai of Alzheimer's Disease 33 Suppl 1, S465-9. Qiu C, Kivipelto M, Aguero-Torres H, Winblad B, & Fratiglioni L 2004. Alcohol consumption and risk of dementia: the Rotterdam Studv. 741-747 Eskelinen MH, Ngandu T, Tuomilehto J, Soininen H, & Kivipelto M. Raber J, Huang V, & Ashford JW. Alcohol drinking and cognitive functions: Findings from the cardiovascular risk factors aging and dementia ICAIDE) studv. Midlife healthy-diet index and late-life dementia and Alzheimer's disease. 2008. Universitetsservice US-AB. 2013. Serum levels of vitamin E forms and risk of cognitive impairment in a Finnish cohort of older adults. Homocysteine and holotranscobalamin and the risk of Alzheimer disease: A longitudinal studv. Eskelinen MH, Ngandu T, Tuomilehto J, Soininen H, & Kivipelto M. 2005. Hippocampus 19(10). 2011. Journal of Alzheimer's Disease 3811 ), 201-209. 2013
Tänäänkin pyritään keskittämään kuntahallintoa, rahoitusta sote-uudistuksessa, tuotantoa useissa yrityksissä jne. Mutta samaan aikaan perustetaan lähiruokakauppoja, hajautetaan hallintoa maakuntiin jne. Tätä rintamaa kannattaa koko ajan laajentaa, jos koko kansaa aiotaan liikuttaa! LAURI TARASTI Ministeri Helsinki Liikunnan toimipisteitä tulee olla mahdollisimman paljon ja monella alalla. Sitä ovat toteuttaneet toistaiseksi lTS, Soveli, Suomen latu, Suomen Kuntoliikuntaliitto, KKI-ohjelma, Reserviläisurheiluliitto, Viherympäristöliitto ja Opiskelijoiden liikuntaliitto. Näin saadaan kosketusta laajaan osaan väestöä ja kenties siihenkin osaan, joka muutoin jää kokonaan liikunnan ulkopuolelle. Entistä aktiivisemmin on nostettava esille liikunnan seurauksia, joilla on yhtymä pintoja muiden hallinnonalojen tavoitteiden kanssa." Olen itse ollut myös johdonmukaisesti sillä kannalla, että liikunnan edun mukaista on hajautettu malli. Liikunnassa ja urheilussa keskittäminen on ollut viime vuosien vahva suuntaus. Vastaavasti SlU:n lopettamisessa Kuntoliikuntaliiton ja Nuori Suomen toiminnot keskitettiin Valo ry:hyn. Olen itse johdonmukaisesti kannattanut huippu-urheilun keskittämistä Olympiakomiteaan, vaikka sekin on suhteellista yli 70 lajiliiton keskellä. Valtion liikuntaneuvoston erinomaisessa julkaisussa (2013:8) Arviointi valtion liikuntatoimen määrärahojen kasvun tuloksista hallituskaudella 2007-2011 on lausuttu muun muassa "Arviointi vahvistaa näkemystä siitä, että riittämättömän liikunnan ongelmaa ei ratkaista yksin liikuntapoliittisilla toimilla. Olinkin mukana laatimassa sääntöjä huippu-urheiluyksikön perustamiseksi Olympiakomiteaan. Näin saadaan kosketusta laajaan osaan väestöä ja kenties siihenkin osaan, joka muutoin jää kokonaan liikunnan ulkopuolelle. Niiden merkitys on tärkeä, mutta suhteellisen kapea liikunta-aktiivisuuden kokonaiskehityksessä. Myös henkilötasolla Suomen Olympiakomitean ja Valo ry:n puheenjohtajuus keskitettiin Risto Niemisen käsiin. --Liikuntasektorin tulee suuntautua aktiivisesti muiden hallinnonalojen puoleen ja tarjota asiantuntemustaan yhteistoiminnallisten ratkaisujen löytämiseen. HUMU-työryhmän ehdotukset huippu-urheilun keskittämisestä ovat paljolti jo toteutuneet tai ainakin toteutumassa. liikunnassa ja urheilussa keskittämistä ja hajauttamista on tarkasteltava ei trendin mukaan vaan rationaalisesti. Olen pitänyt viime vuosikymmenten liikuntapolitiikkamme parhaimpana saavutuksena naisten liikunnan ohella terveysliikunnan voimakasta kehitystä liikunnan ja sosiaalija terveysalojen yhteiseksi toimeksi, mihin sisältyy seniorien, vammaisten ja muiden ryhmien saama huomio. Huippu-urheilussa keskittämisestä on selvää etua. POLTTOPISTEESSÄ Teksti: LAURI TARASTI Keskitystä huippu-urheiluun, hajautusta liikuntaan Y hteiskunnassa käydään jatkuvaa kampanjaa keskittämisen ja hajauttamisen kesken. Tämä ajatusmalli ei kuitenkaan sovellu liikuntaan yleensä. Olin mukana tuomassa Suomeen Liiku terveemmäksi -projektia, mikä lähti liikkeelle Maailman terveysjärjestön WHO:n toimin. liikunnan toimipisteitä tulee olla mahdollisimman paljon ja monella alalla. Erilaisten tukien, lääkinräpalveluiden, leirityksien ja harjoituskeskusten keskittämisellä on saavutettavissa monenlaista hyötyä. 51 • 1 /2014 15. Sen idea on juuri edellä mainittu: liikunnan yhdistäminen terveysja myös yleisemmin yhteiskuntapolitiikkaan. Yleinen trendi on kuitenkin keskittämisessä, koska sen uskotaan lisäävän tehokkuutta, mikä tosin usein jää vain uskomuksen tasolle. Paras valmennustieto olisi usein yhteistä monille lajeille, mutta se on jäänyt paljolti yhden lajin sisään. Olympiakomitea on huippu-urheiluun erikoistunut organisaatio. LIIKUNTA & TIEDE
Voiko tanssin harrastaminen lisätä kulttuuritietoisuutta ja purkaa kulttuurisia stereotypioita. Sellainen oli esimerkiksi "oman ulkomaalaisen taustan" tarkastelu suhteessa toisesta kulttuurista peräisin olevan tanssimuodon harrastamiseen. Tanssinharrastajat pohtivat suomalaisen kulttuurin ja sille tyypillisenä pitämiensä tanssimuotojen eroja ja samanlaisuuksia oman kehonsa ja harrastamansa tanssimuodon kautta. Pidän tärkeänä pohtia eri tanssimuotojen sosiaalisten ja kulttuuristen taustojen vaikutusta tanssin opettamiseen Ja harrastamiseen Suomessa. Ilman erittäin pätevää opettajaamme en pystyisi varmaanhaan tel,emään liiliJieistä mitään. Flarnenco, länsiafrikkalaiset tanssit ja itämainen tanssi ovat muokkautuneetjo omissa "kotimaissaan", kuten Espanjassa, Guineassa ja Egyptissä. Tutkimuksessani selvitin, millaisia arvoja tanssinopetuksen avulla opetetaan ja opitaan, ja miten tanssinopetus voidaan nähdä kulttuuri kasvatuksena. Kärjistetysti sanottuna toiseus on sitä, että näemme maailman jakautuvan meihin ja muihin. Tällaista keskustelua on viime aikoina käyty runsaasti myös mediassa. Muun muassa näitä kysymyksiä pohdin loppuvuonna 2013 valmistuneessa liikuntapedagogiikan väitöskirjassani "Kulttuurinen kiinnostus heräsi tanssiharrastukseni myötä. (Länsiafri/1/ialaisten tanssien harrastaja.) Vaikka toiseus ymmärretään tutkirnuskirjallisuudessa usein niin, että jotakuta itsestä poikkeavaa tai 16 UIKUNTA&TlEDE51 • 1.'2014. Siirtyessään uusiin paikkoihin, kuten Suomeen, ne ovat edelleen jatkaneet muuttumistaan. Suomessa harjoitetaan yhä laajemmin taustoiltaan erilaisten tanssien kirjoa. Myös eri kulttuureista lähtöisin olevat tanssimuodot ovat tulleet maassamme yhä suositummiksi jo aikaisemmin vakiintuneiden tanssimuotojen, kuten nykytanssin ja baletin rinnalle. Tällöin "meidän" näkökulmastamme jostakusta tehdään toinen. Tanssikulttuurin moninaisturnisesta huolimatta suomalainen keskustelu ja tutkimus tanssista ovat viime vuosiin saakka painottuneet edelleen länsimaiseen taidetanssiinja tanssin ammattilaisten näkökulmiin. Siksi päätin tarttua väitöskirjatutkimuksessani ajankohtaiseen aiheeseen, jolla näen olevan myös laajempaa kulttuurista merkitystä. Tutkimani tanssi muodot siirtyvät maasta ja maanosasta toiseen saaden vaikutteita muista kulttuureista ja vaikuttaen toisiin kulttuureihin. Tunnen olevani rytmillisesti ylisinliertainen jäyliliänä suomalaisena. Kulttuurit ja uskonnot saatetaan nähdä selvärajaisina ja jähmeinä, erilaisten tapojen ja perinteiden ryppäänä, joiden avulla ihmisten välisiä eroja on helppo perustella, jakaa ihmisiä "meihin" ja "toisiin". (Vrt. Laukkanen 202, 212.) Toiseus ja identiteetti Tutkittavat tanssinharrastajat kuvasivat runsaasti tanssimiseen liittyviä toiseuden kokemuksia. Flamenco, itämainen tanssi ja länsiafrikkalaiset tanssit tanssinopettajien ja -harrastajien kokemana". Huolestuttavaa on, että kulttuurien välisten raja-aitojen rakentaminen ei näytä viime aikoina ainakaan madaltuneen. Muutos näkyy myös koulussa ja liikuntakasvattajien työssä oppilaiden kiinnostuksen myötä. Tutkimusaiheeni liittyy myös yhä vilkkaampaan keskusteluun monikulttuurisuudesta ja kulttuurien rinnakkainelosta. Miten tanssi voisi tukea voimaantumista 7 Millaisia ovat tanssinharrastajien toiseuden kokemukset. Kulttuurikasvatuksen tavoitteina pidän muun muassa kulttuuritiedon lisäämistä ja kulttuurienvälisen ymmärryksen kehittymistä. Lähes jokainen tanssinharrastaja tutkiskeli omalla tavallaan toiseuteen liittyviä teemoja. Kullakin tutkimukseen valitsemallani tanssimuodolla on omat etniset ja kulttuuriset juurensa, mutta tutkin niitä myös niin sanottuina ylirajaisina tanssimuotoina. Eri kulttuureista lähtöisin olevia tansseja harrastaville monenlaisen naiseuden arvostaminen, tunteiden ilmaiseminen ja harrastusyhteisö voi tarjota myös voimaantumisen kokemuksia, oman itsen ja kehon hyväksymistä. Tunnen itseni tietynlaise!isi turistilisi silisi, että liililieet ja tanssit eivät ole minulle todellaliaan itsestään selvyylisiä, liuten afrililialaisille. S uomalainen tanssikulttuuri ja tanssin harrastuskenttä ovat viime vuosikymmenten aikana moninaistuneet. Teksti: MARIANA SILJ AMÄKI Tanssi avaa polkuja oman itsen ja eri kulttuurien ymmärtämiseen Liikkeen ja tanssin avulla voidaan laajentaa kulttuurista ymmärrystä
Kulttuurin ihanteiden vuoksi suomalainen ja länsimainen tanssi tapa vaikuttavat tanssijoiden tanssikokemuksiin, vaikka he eivät olisi niitä itse tanssineetkaan. Siis miten ihana onkaan, lwn ei tarvitse olla nykyvaatimusten mukainen nuori, hoikka, muhkuraton jne. Tanssi harjoittelu antoi tanssijoille mahdollisuuden elää identiteettiään, joka näytti olevan joustava ja dynaaminen. Näinä hetkinä tanssijoille ei noussut merkitykselliseksi kansallisuus tai maantieteellinen sijainti, vaan kulttuurien väliset etäisyydet menettivät merkityksensä ja henkilökohtainen ilmaisu oli tärkeintä. Liikkeet näyttävät suomalaiselta niin kauan kunnes niihin ryhtyy saamaan muhaan keski.vartalon ja ahsentoinnin. (Länsiaf rilikalaisten tanssien opeuaja.) Konkreettisesti opettajat pyrkivät avartamaan tanssijoiden kulttuurikuvaa paitsi kertomalla eri kulttuureista myös tanssimalla. Tällainen tiedostaminen voi mahdollistaa muiden ihmisten avointa kohtaamista haittaavien omien stereotyyppisten ajatusmallien kyseenalaistamisen. Myös kehon sisäisten viestien kuunteleminen olivat voimaantumisen muodostumisessa tärkeä. Lähestyin voimaantumista hyvinvointia luovana kokemuksena. (Itämaisen tanssin opettaja.) Tutkimukseen osallistuneiden opettajien pyrkimyksenä oli laajentaa tanssijoiden kulttuurikuvaa, joka koski sekä tanssimuotoa että sen kulttuuritaustoja. Kulttuurikasvatuksen periaatteita opettajat toteuttivat myös pohtimalla tanssijoiden kanssa kriittisesti esimerkiksi kulttuurisia kehoideaaleja ja kulttuureihin liittyviä voimaantumista estäviä arvoja. Opettajien tavoitteena oli stereotypioiden, eksotiikan, erilaisuuden mielikuvan ja yleistävien kulttuurikäsitysten vähentäminen. (vrt. Kulttuurikasvatuksen ja voimaantumisen yhteys Se koko lwlttuuri, joo. Ajoittain tanssijat identifioituivat enemmän paikalliseen suomalaiseen kulttuuriin, jolloin he selittivät tanssimisen vaikeutta kansallisuudella. Sillä ei ole merkitystä, että olen suomalainen. Hall 1999, 63-64.) Tällöin maantieteelliset etäisyyden kutistuivat, kansallisuudella ei ollut suurta merkitystä ja tanssijat nauttivat erityisesti omasta ilmaisustaan. Kehollisessa oppimisessa oppimisen ajatellaan tapahtuvan koko kehossa, koko ihmisessä ja ihmisten välisessä sosiaalisessa ja fyysisessä toiminnassa. Semmoistakin elämisen tapaa jotenkin yritän vähän valaista, jotta ne ei ois niin kovin, hovin rasistisia tai muuten uskomulisia täynnä ne ihmisten mielikuvat. ulkomuotonsa hyväksymisessä. Toisena hetkenä tanssijoiden identiteetti taas kytkeytyi vahvemmin tanssimuodon "kotikulttuuriin" tai vielä laajemmin maailmanlaajuiseen kulttuuriin (Vrt. Tällaisesta nähtiin esimerkkinä muun muassa länsimainen hoikkuuden ja nuoruuden yliarvostaminen. Opettajien mukaan kulttuurikuva laajenee kehollisen tekemisen ja tanssiharjoittelun avulla, kun tanssijat tutustuvat oman kehonsa kautta syvemmin tanssimuotoon ja sen kulttuuri taustoihin. Mulle tää tanssin opettaminen rupee muodostumaan entistä enemmän niin, että se kulttuuri on se asia, ei ne liikkeet ja kahdeksikot. voidakseen tanssia ja esiintyä, tuntea itsensä hauniilisi,ja nauttia omasta kropastaan!! (Itämaisen tanssin narrastaja.) Kulttuurikuvan laajenemiseen liittyivät näin tanssijoiden pohdinnat kehon ja kehollisuuden kulttuurisidonnaisuudesta. Opettajien huolena oli, että yleistävät ja yksinkertaistavat käsitykset tanssimuodoista voivat laajentua koskemaan myös niiden taustalla olevia kulttuureita ja niiden piirissä eläviä ihmisiä. Keski vartalo on vain jotain, mistä jalat ja hädet sojottavat ja niillä tanssitaan. Kulttuurisen ymmärryksen laajeneminen kytkeytyi mielenkiintoisella tavalla tanssijoiden kokemaan voimaantumiseen. Siitä huolimatta hän vertasi "suomalaista" tapaa liikkua siihen, millaista tapaa taas l1amencotanssissa pyritään tavoittamaan. Tutkittavat pitivät itseään heikom pina tanssijoina nim enom aan kansallisuutensa ja kulttuurinsa vuoksi. Koen, että vain pitkäjänteisellä tanssiin tutustumisella ja vuosien myötä omaan tanssiin löytyy syvyyttä, tunnetta ja intohimoa. Voimaantumista tukivat esimerkiksi kehon kuuntelu, liikkeiden aistiminen ja tunne kokonaisvaltaisesta läsnäolosta, jossa on mukana sekä mieli että keho. Keholliseen toimintaan liittyvät sekä liikkeessä että 18 LIIKUNTA & TIEDE 51 , 1/2014. Yhteistä kaikille tutkimukseen osallistuneille opettajille oli se, että he hyödynsivät osin kehollisen oppimisen periaatteita, vaikka eivät oppimiskäsitystä käsitteellisesti tunteneetkaan. Opettajat tukivat voimaantumista monin tavoin ja monesta oppimiskäsityksestä käsin. Ne ilmenivät tanssijoille ominaisuuksina, joita ei aina heidän kokemuksensa mukaan Suomessa riittävästi arvosteta tai pidetä suotavana näyttää. Jotenkin suomalaiseen hansantanssiin liittyy minulla häsitys sellaisesta jalkaja häsikeskeisestä tekemisestä. Itämainen tanssi on myös auttanut itsensä ts. Mahlakaarto 2010, 21-22). (Flamencotanssin narrastaja.) Edellä olevan kuvauksen kirjoittaja ei ollut koskaan itse harrastanut suomalaisia kansantansseja. erilaista pidetään itseä alem piarvoisena, liittyivät tanssinharr astajien to iseuden kokem ukset ennen kaikkea huonom m uudentunteeseen heidän verra tessaan itseään harr astam ansa tanssim uodon kulttuureissa asuviin tanssijoihin. Esim erkiksi keskivartalon liikkeet tu ottivat tanssijoill e välillä vaikeuksia, ja he ajattelivat syy n olevan siinä, että keskivartalon liike ei vain suom alaisel ta luonnistu. Kulttuurirajat ylittävien tanssimuotojen rikkautena pidän sitä, että oman kehollisuuden ja tanssimisen avulla voi tulla tietoiseksi omasta kulttuuritaustastaan p identiteetistään. Välillä tanssijat kertoivat löytäneensä luottamuksen tanssimiseensa, jolloin he painottivat oman tyylin löytämisen tärkeyttä. Myös monenlaisen naiseuden arvostaminen, vahvojen tunteiden ilmaiseminen ja yhteisöllisyyden kokeminen olivat tanssijoille voimaantumisessa tärkeitä. Voimaantumiseen kytkeytyvät muun muassa elämänlaadun paraneminen ja itsensä arvokkaaksi tunteminen. Alun tanssin ilo syvenee todelliseksi onneksi! (Itämaisen tanssin oarrastaja.) Edellä olevalle tanssijalle tanssimisen ainutkertaisuus ja oma itse olivat keskeisiä
Suom. Landis, D., Bennett, J. Albany, N.Y State University of New York Press. Työssä käytettiin käsitettä kulttuurikuva, joka tarkoitti paitsi kulttuuritietoutta, myös asennoitumista tai suhtautumistapaa omaan ja toiseen kulttuuriin. Anttila (toim.) taiteen jälki. Human science for an action sensitive pedagogy. Mahlakaarto, S. Herkman. Löytty, 0. Helsinki:Teatterikorkeakoulu, 151-173. 2004. Hall, S. Tanssiopettajien lisäksi tutkimukseen osallistui 36 tanssinharrastajaa. Siljamäki, M. 2013). J. J. Lehtonen & J. Acta Scenica 37. Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksiä. Artikkelit on julkaistu tanssintutkimuksen, kasvatustieteen, liikunta-alan ja kulttuurintutkimuksen lehdissä vuosina 2010-2012 (Siljamäki ym. Tanssi osana liikuntakasvatusta Koulussa tanssia opettavat ensisijaisesti liikunnanopettajat, joilla on hyvät mahdollisuudet opettaa taitojen lisäksi tutkimukseni tanssinharrastajillekin tärkeäksi osoittautunutta kulttuuritietoisuutta ja kulttuurisen moninaisuuden ymmärtämistä. painos. (Esim. 2013. 2013. Koko koulu tanssii 11 Kehollisen oppimisen mahdollisuuksia kouluyhteisössä. 2012. 2. Esimerkiksi Afrikka esitetään usein köyhänä ja kurjana maanosana, johon liitetään ennemminkin sodat ja nälänhätä kuin positiiviset asiat. painos. Selected readings. Löytty 2005.) LÄHTEET Anttila, E. Metodologiset lähtökohdat kumpusivat fenomenologiasta ja fenomenografiasta. lntercultural communication: A current perspective. Opettajan toiminnalla on tärkeä merkitys oppilaiden voimaantumisen tukemisessa tai toisaalta voimaantumisen estämisessä. Tampere: Vastapaino. Taiteen tieto ja kohtaamisen pedagogiikka. Liikuntaa ja tanssia opettavat opettajat tarvitsevat yhä enemmän sellaista koulutusta, joka antaa aineksia "maailman avaamiseen" ja kulttuuriseen dialogiin. Tällaisia yleistäviä kulttuurikäsityksiä opettaja voi tanssia opettaessaan kriittisesti käsitellä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 394. Etnografisia kohtaamisia itämaisessa tanssissa. J. M. Löytty (toim.) Suomalainen vieraskirja. Toiseus. 4. Boston: lntercultural Press, 134. University of Jyväskylä. Kirjoittamisen tapa perustui Max van Manenin (2003) muotoamaan hermeneuttis-fenomenologiseen tutkimusotteeseen. Tanssi voi toimia sillanrakentajana yleistävien kulttuurikäsitysten ja stereotypioiden vähentämisessä. Stereotypiat saattavat kuitenkin muuttua ongelmallisiksi, jos emme enää rekisteröi niiden takana olevia yksilöitä, vaan näemme ihmiset yhtenäisenä ryhmänä ennakko-oletustemme määrittelemien silmälasiemme lävitse. LIIKUNTA& TIEDE51 • 1/2014 19. Kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. van Manen, M. ja toim. Stereotypioiden avulla voidaan jäsentää maailmaa hallittavissa olevalla tavalla. & Bennett, M. Handbook of intercultural training. Tutkimukseen osallistui seitsemän kokenutta tanssinopettajaa eri puolilta Suomea. Liikuttavat erot. Turun yliopiston julkaisuja C355. kehossa tapahtuvat aistimukset, kokemukset ja fysiologiset muutokset (Anttila 2011; 2013, 15-17.) Keskeistä kehollisessa oppimisessa ja samalla myös voimaantumisessa oli kokonaisvaltaisuus. 1999. 1998. MARIANA SILJAMÄKI, LitT Yliopistonopettaja Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mariana.siljamaki@jyu.fi NÄIN TUTKITTIIN V äitöskirjatutkimus "Kulttuurinen kiinnostus heräsi tanssiharrastukseni myötä. Tutkimusaineisto muodostui teemahaastatteluista, kokemuspäiväkirjoista ja videoaineistosta. Tanssinharrastajat pitivät päiväkirjaa tanssimisen kokemuksistaan. Studies in Sport, Physical Education and Health 199. Tulisiko liikunnanopettajan ottaa kriittisemmin kantaa esimerkiksi voimaantumista estäviin kulttuurisidonnaisiin arvoihin, kuten hoikkuuden ihannointiin ja keskustella sen kulttuurisidonnaisuudesta oppilaiden kanssa. "Kulttuurinen kiinnostus heräsi tanssiharrastukseni myötä': Flamenco, itämainen tanssi ja länsiafrikkalaiset tanssit tanssinopettajien ja -harrastajien kokemana. Yksipuolisiin käsityksiimme ovat voineet vaikuttaa muun muassa julkisuudessa esitetty tieto etenkin kauempana sijaitsevista kulttuureista. Huttunen & 0. Anttila, E. 2005. Identiteetti. Teoksessa M. Bennett (toirn.) Basic concepts of intercultural communication. 2010. Tampere: Vastapaino, 161-189. Teoksessa E. Yksi keskeisimmistä kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvän kasvatuksen tavoitteista on oikeudenmukaisuuden ja samanarvoisuuden edistäminen. London: Sage. Tutkimukseni perusteella eri kulttuureista lähtöisin olevia tanssimuotoja harjoittamalla oppilaat voivat tulla paremmin tietoisiksi myös omasta kulttuuritaustastaan ja identiteetistään. Identiteetin vahvistuminen ja laajeneminen näyttävät kytkeytyvän voimaantumiseen ja hyvinvointiin. (Bennet 1998; Landis, Bennet & Bennet 2004.) Esimerkiksi kulttuuriset stereotypiat ovat tavallisia ja niiden olemassaolo on inhimillistä. Henkilökohtaisten kokemusten lisäksi tanssijoille oli myös tärkeää tanssiyhteisön eli opettajan ja muiden ryhmässä tanssivien tuki sekä myönteinen ja hyväksyvä ilmapiiri. Kokonaisvaltaisuuden tunne syntyi monista tekijöistä, kuten liikekielen, ilmaisun ja musiikin keskinäisestä yhteydestä ja niiden yhdistämisestä tanssimuodon kulttuuritaustaan. Bennett, M. Identiteettiä rakentamassa voimaantumisen kehitysohjelmassa. Subjektiksi työssä. Research lived experience. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla tanssijoilla oli kokemusta oman tanssimuotonsa harjoittamisesta 4-20-vuoden ajalta. 2011. Laukkanen,A. Kuinka tutkia kohtaamisia ja valtaa. Flamenco, itämainen tanssi ja länsiafrikkalaiset tanssit tanssinopettajien ja -harrastajien kokemana" koostuu neljästä, vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista ja yhteenveto-osasta. University of Jyväskylä. Teoksessa A Rastas, L. Helsinki: Teatterikorkeakoulu, esittävien taiteiden tutkimuskeskus. Myös opettajakoulutuksessa tulisi tarjota opettajaksi opiskeleville riittävät eväät kulttuurikasvattajana toimimiseen. 2003