AIVOT AKTIVOIVAT ~!.IIKKUMAAN tLIIKUNTA AKTIVOI Liikunta&T,ede 1 ss3-2013 i l ;TUTKIMUSARTIKKEUT 2012 OSt 11 / '. // un a-;',TIEDE UUSI URHEILU YKSILÖLLISESTI YHDESSÄ ,I ... -,.
Sama LOteamus pätee aikakauslehden aikajanalla. 1 Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Ennen uuua lehteä alan kirjoittelun nähtiin olevan liian itsestään selvää. Tämä luvau iin toteuttaa esittelemällä urheiluun ja liikuntakasvatukseen kohdistuneita tutkimuksia Ja tutkimustuloksia tarkastelemalla eri tavoin alueella esiin nousevia ajankohtaisia ongelmia. ,:· ,., . artikkelissa erityisesti viita t · 50. Lehden pyrkimyksenä oli alkuvaiheen hahmotusten mukaan löytää tuosta laajasta ainesrnäärästä olennainen, muokata sitä ja tallentaa se sen hetken ja huomisenkin päivän lukijan tarpeeksi. STADIONIN ENSIASKELEISTA 50VUOTTA Kuva: MJJMäkmen Liikunta &Tiede 1/2013 PASI KOSKI ~., ~ , .. Tämän päivän kiikareilla asiaa tarkasteltaessa joutuu nöyränä ottamaan laki n päästä ja kunnioituksella toteamaan lehden taustajoukkojen olleen kaukaa viisaita ja aikaansa edellä. • hmiselämässä 50 vuolta on pitkä aika. "Urheiluelämää koskeuelevan keskustelun vapaata foorumia on kaivattu jo kauan". 1 \ Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä : kuvitusku,vissa esiintyvillä henkilöillä, _ 1\ e, henkdoma ole yhteytta as1antunt11a-1 ;, artikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ~ ~ ellei kuviin. Tämä silmiesi alla oleva julkaisu on Liikunta & Tiede -lehden 50:nnen vuosikerran ensimmäinen numero. ' t, . Lehti on vuosien varrella muotoutunut alan merkutäväkst kansalliseksi foorumiksi. "', .. Näytenumeron alkuteksteistå heijastuu epävarmuus siitä, että löytyisikö liikuntatieteelliselle urheilun ja liikuntakasvatuksen säännöllisesti ilmestyvälle erillisjulkaisulle sijaa ja lukijakuntaa. "'-.l ' . Heti alkuun korostettiin, että Suomen mahdollisuudet liikuntatieteiden alalla ovat rajalliset ja tästä syystä lehden oli syytä pitää lukijakuntansa perillä myös muiden maiden urheilututkirnuksesta ja kansainvälisen kehityksen tasosta. Jää on kantanut jo puolen vuosisadan ajan. Eila Huuskanen-Himrna , Mikko Salasuo ,· Arja· Sää kslahti '\ ~ ) , Kannen,kuva: . .,. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki .. Joukossa on sellaisia nimiä kuten Lauri Pihkala, Hilma Jalkanen, Paavo Teräsvirta, Kalevi Heinilä, Aarni Koskela ja jukka Wuolio. Lehden påätarkoitukseksi muotoiltiin Kailan sanoin "koko liikuntakasvatuksen Ja urheilun alueen kåsittåvän tiedon ja teorian kartuttaminen". "Urheilusta kirjoitetaan valtavasti", "Jotta määrästä päästäisiin laatuun, tarvitaan seuloja". Kiitos kuuluu alkuvaiheen taustajoukkojen lisäksi myös liikuntatieteistä kiinnostuneelle lukijakunnalle ja erityisesti aktiiviselle kirjoutajajoukolle, joita ilman ei näin urhea taivallus olisi ollut mahdollista. Lehden ensimmäisen päåtoimittajan Osmo L Kailan mukaan ensin kokeiltiin kepillä jäätä, multa seuravassa numerossa hän jo vakuuui jään olevan kantava ja turvallinen. pasi.koski@utu.fi Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti; toimisto@lts.fi internet: www.Jts:fi . 1, .-...,, '··Folio RM/Eva Ankarvall :,,j;' Ulkoasu: Leijart ·~~) Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura r 1 y Liikunta & Tiede on myös · Liikunnan jaTer~ey§tiedon., opettajat rf n jäsenetulehti: t. Se ei kartoittanut, eikä eritellyt toimialaan liittyviä ongelmia. Näyienumeron kirjoiuajakurna on kavalkadi suomalaisen liikuntakuluuurin ja liikuntatieteen historiaa. Lehden ensimmäinen varsinainen vuosikerta ilmestyi Stadionnimisenä vuonna 1964, multa sitä ennen julkaistiin jo vuotta ennen yksi näytenumero. vuosikerta \ ISSN-L 0358-7010 ~ '11 ·1. Paino: ,· Forssa Print 2013 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 38 euroa Vuositilaus: 40 euro~ ·--..
Jaana Kari, Jyrki Komulainen, Pilvikki Heikinaro-Johansson 60 Yleisopetuksessa olevien pitkäaikaissairaiden ja vammaisten suornälaisnuorten vapaa-ajan liikuntasyyt. Kalervo llmaf;Jb 108 Hiihtosau sta golfmailaan liikunta~ kulttuurin ähihistoriaa. 30 Kisojen televisiointi puhutti. R11tta-Ma11a åmålåinen 102 IN MEMOR1IAM Paavo Seppänen 103 IN MEMOR I AM Mikko Pehkonen POHDITTUA 104 Lumeyhtei öllisyys eristää, masentaa ja tappaa. "Millä tavoin urheilu kaiken kaikkiaan vaikuttaa ja myös jatkuvasti muuttuu tässä tämän hetken televisio ~ ~a ~ n tekniikan luvatussa maailmassa" kvsv ·· . Pasi Kos¾i 4 Uusi Suomi ja urheilukulttuurin muutos. r Joanna Rintala, Sanna Pelotneki, Pilvikki Heikinaro-Johansson 45 Kertomuksia koululiikunnasta suoritta-c.L> misesta yhdenvertaisuuteen. Pauli Rintala, Lilja Grönroos, Raili Välimaa, Jorma Tynjälä, Marja Kokkonen AJASSA ~ 98 Mirjcl Hirve salosta liikuntapedagogiikan professori 98 Sarianna S pilästä liikuntagerontologian B .$. Markku Ojanen s26 --.. Markku Jokisipilä TUTKITTUA 110 Tutkimusu 117 Väitökset 3+. professori 98 Tieteen ka sallinen termipankki. Vilppi ja vedonlyönti eivät ole uusia ilmiöitä. Matti Hintikka~ 107 Tuh.ti tieto irja urheilulajeista. sa Rovio LUETTUA 106 Tarinaa Tar on taipaleesta. Marjo Rinne ;::-24 POLTTOPISTEESSÄ: Lupaus Kari Kesk~ 24 Liikunta & Tiede 50 vuotta. Channel 4: kisatelevisiointi herätti kansainvälistä ihail Toni Piispanen, David Legg 32 Terveyslehti opastaa, kannustaa j asiapitoisesti. D \ yhdeksäsluokkalaisten kokemina. Tiina Kujala 52 Liikunnan sivuaineopintoihin integroitu ohjattu harjoittelu luokanopettajaksi opiskelevien ammatillisen kehittymisen tukena. Uudempi L.ifjk~~ n urheilun taloudellisen perustan rapautu~n: Hannu Itkonen · 15 Ikääntymiseen liittyvää muistitoimintojen heikkenemistä voidaan torjua liikunnalla. i i) Mikko Piispa • 10 Urheilun riskit, uhat ja uhrit. dollarin arvosta. Lauri Laaks 29 Lontoon paralympialaiset kuinka he se 1---------+------------------tekivät. 99 REPOPA-ha~ nke kartoittaa tutkimustiedon käyttöä liik nnan politiikkatoimissa. pääkirjoituksessa vuonna 1963_ 95 EMERITUS IHMETTELEE: Minne menet .,,-..,,,,-suomalain n yliopisto. Toimintatu kimukseen osallistuneen perheenäidin liikun asuhde osana identiteettiä. TÄSSA NUMEROSSA 2 PÅÅKIRJOITUS. Stadionin ensiaskelf?3 50 vuotta. Lontoon paralympialaisiin myytiin ~ yli 2,7 miljoonaa lippua, yhteensä yli 70 rry~ . Esa Rovio, nita Saaranen-Kauppinen, Marjukka P kkalainen, Liisa Lautamatti 75 Teknologia käyttö ja vaikuttavuus aikuisten liikuntaan iittyvissä interventiotutkimuksissa järjestel ällinen katsaus. Joko kohta olisi ai~ 26 Paralympiaurheilusta innovatiivisen pe~ keskustella ulkisesti siitä, mihin Suomen soroinnin alue. Aino Sarje rv-) 93 Kirjoitusku su ja aikataulu 2013 94 Kirjoitusoh eet 2013 37 TUTKIMUSARTIKKELIT 2012 OSA 11 38 Mieluisat ja epämieluisat koululiikun a1/J. Tuulikki Sjögren, Minna Haa akoski, Sirkku Kosonen, Ari~ ein nen 86 Naisten tel nevoimistelu 1900-luvun ,0 ) Suomessa. Pirjo Koinutsit: n 20 Aivot aktivoivat liikumaan, liikunta aktivqiZ.._ Q aivoja. Toni Piispanen, David Leg yliopistolait sta ollaan kuljettamassa ja miksi. Kurinalaisen, vain voittoon tähtäävän kilpailemisen sijaan yhteisölliset, eläm~kselliset ja este~~ aspektit ovat nousseet uuteen arvoon. 2 Säännöllinen liikunta yoi pienentää Alzheim~ taudin vaaraa jopa 45 prosenttia. Aivot tarvitsevat koko kehon aktivoim~a/ hyvän toimintakyvyn ia hyvinvoinnin säilyttämiseksi. ~ 60 Mikä sieni hmasto siellä alla piileekään. Toni Piispanen, David Leg
Muuttunut Suomi, muuttuva Suomi Suomalainen yhteiskunta on läpikäynyt merkittävän murroksen, jonka käännekohta on reilun 20 vuoden takana. Tämän artikkelin pohdinnat nousevat nukimusaincistornmc analyysista ja siten myös väliraportin teemoista (Piispa 2013a & h), sekä omista havainnoistani nuorisouukljana ja urheilun seuraajana ja tarkkailijana. Suomalaisen urheilun maisema on muuttunut merkittävästi viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana. Tutkimusta rahoittaa opetusja kulttuuriministeriön liikuntayksikkö. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 125 laadullisesta clämäkcrtahaastuuclusm, 1 Iaastatclluista 81 on suomalaisia huippu-urheilijoita. Siten tama kirjoitus on yhdistelmä tutkimusartikkelia ja aikalaisdiagnoosia (Noro 2000). T ässä artikkelissa käsittelen suomalaisen urheilukulttuurin muutosta pohjatcn Nuorisotutkimusseuran puitteissa toteutettavaan tutkimushan kkccsecn ,'v1rncstyjic11 clä111ii11/wllw selittäviä tchi_jöitii /111ippL1-L1rlici/i_joidc11 ja lwltt1H11foscwjie11 elämässä. 15 huipun kynnyksellii lopcuancua urheilijoita ja 29 menestyneitä taiteilijoita. Hankkeen puitteissa on jo julkaistu väliraportti (Piispa & Huhta 2013). iJ 1 1 Tämä on seurausta laajemmasta yhteiskunnallisesta murroksesta, joka heijastuu niin urheilun jokapäiväiseen harrastamiseen kuin huippu-urheiluunkin. Tätä murrosta, siirtymää "vanhasta Suomesta uuteen Suomeen", Mikko Kuva: VASTAVALO!MATTI KOUTONEN LIIKUNTA 8 TIEDE 50, 1 /2013 5. il Kurinalaisen, vain voittoon tähtäävän kilpailemisen sijaan yhteisölliset, elämykselliset ja esteettiset aspektit ovat nousseet uuteen arvoon
Joukkuelajeissa onnistumisen selkärankana eivät ole yksinäiset lenkit pururadoilla, suojuoksu tai askellustekniikka.Joukkuelajeissakin "työkaluna" on oma keho ja niissä menestyminen vaatii määrätietoista harjoittelua, mutta kehoa ei tarvitse samalla tavoin kurinalaisesti hioa huippuunsa kuin yksilölajeissa. Siten joukkuelajit ja elämäntapalajit ovat kasvattaneet suosiotaan ja nousseet perinteisten lajien rinnalle, useissa suhteissa jopa ohi. Hiihdon lisäksi modernin logiikan mukaisesti orientoitunutta perinteistä yksilöurheilua edustavat tyypillisesti yleisurheilulajit. Monet haastattelemarnme joukkueurheilijat kertoivatkin urheilun alkaneen kaveriporukassa pelatuissa pihapeleissä. yksilöllisen (pakko)valinnan ja projektiyhteiskunnan kautta (mm. Tämä ei tarkoita vain sitä, että uudet urheilulajit nousevat suosiossa, vaan myös sitä, että muut harrastukset haastavat urheilua (Myllyniemi 2009; Piispa 2013a). Siirtymää edeltänyttä vanhaa Suomea voisi luonnehtia modernin logiikan kautta. Uudessa Suomessa moderni logiikka on alkanut ontua ja se heijastuu myös urheiluun. Maaseudun Suomessa tilanne oli ja on yhä eri: kylissä tai maaseudulla jo pelkät etäisyydet pakottavat urheilemaan yksin tai pienemmissä porukoissa ja liikkumaan usein pitkiäkin matkoja harjoituspaikoille. Näissä on jäänteitä agraariajan Suomesta, jossa tai vei Ja hi ihdettiin, muulloin juostiin kouluun. Urheilu tarjosi myös näennäisen sivistyneen kilvoittelun kentän ja yhteisöllisten tunteiden kanavan, jonka kautta kylät, kaupungit ja kansakunnat mittelivät edustajiensa kautta. Joukkuelajien kutsu Lapsille ja nuorille joukkuelajit näyttäytyvät usein houkuttelevina, sillä niissä harjoittelu ja kilpaileminen on sosiaalista ja leikkisää. Salasuo ja Tommi Hoikkala (2013) kuvaavat osuvasti. Yhä useammat suomalaisnuoret ovat syntyneet ja asuneet koko ikänsä kaupungeissa. Lamanjälkeisen Suomen elämää ja sen muutoksia on pyritty kuvailemaan muun muassa elämänpolitiikan. Suomessakin urheilulla oli vahvasti kansallinen tehtävänsä, jossa "hiihtotaito ei ollut pelkästään liikunnallinen hyve, sillä oli myös vahva maanpuolustuksellinen juonne" (Salasuo & Hoikkala 2013). Vaikuttaakin siltä, että modernin logiikalla operoivat perinteiset yksilölajit eivät enää näyttäydy uuden Suomen kulttuuriseen maisemaan kasvaneille yhtä houkuttelevilta kuin aiemmin. Modernissa kaikki oli näennäisen selkeää: yhteiskunta nähtiin suhteellisen itsenäisiin saarekkeisiin jakautuneena ja kaikki nämä saarekkeet toteuttivat omaa f unktiotaan. Mikäli tätä joku epäilee, voi verrata vaikkapa jääkiekkoilijan ja arnpumahiihtäjän kesälomien pituutta ja sisältöä. Tutkimusartikkelissani (Piispa 2013b) tyypittelen urheilijat perinteisten yksilölajien, joukkuelajien ja elämäntapalajien (kuten lumilautailu ja skeiuaus) urheilijoihin. Elämän on oltava "sisäisesti kaunis", itsessään palkitseva ( Aapola & Ketokivi 2005). Kaupungistumiseen tiiviissä yhteydessä ovatkin nuorisokulttuurien muuttuminen ja nuorten hakeutuminen erilaisten harrastusten pariin kuin aiemmin. Urheilun saareke istui modernin kehykseen mainiosti, urheilussa kun paremmuus havainnollistuu helposti mitattavien lukujen kautta. Karisto 1998; Hoikkala & Paju 2008; Sulkunen 2009). Sen myötä lapset ja nuoret kasvavat pihapiireissä ja naapurustoissa. Samalla nuorten.ja muidenkin, elämänkulkuun ja harrastusvalintoihin vaikuttaa yhä vahvemmin informaatioteknologinen vallankumous sekä viihdeja kulutuskulttuurin nousu (Salasuo & Hoikkala 2013). Tämä mahdollistaa vapaamman elämäntavan ja siten vaatii vähemmän kompromisseja myös nuoruudessa. Polkujen moninaisuus ohjailee pois sellaisilta elärnänurilta, jotka ottavat monopoliaseman elämässä. Ilmeisintä on median kiinnostus television ja internetin välityksellä, ja sitä kautta rahavirtojen keskittyminen joukkuelajeihin. Zacheus 2008). Urheilu ei kuitenkaan väistämättä jää tappiolle. Tällöin luovempi toiminta on usein kutsuvampaa kuin kurinalainen raataminen. Siispä kun huipulle tähtäävän urheilun rinnalle voi olla vaikea ottaa muuta, kuten opintoja, töitä tai taidetta, käy helposti päinvastoin, eli houkuttelevampaa on ottaa opintojen, töiden tai taiteen rinnalle hieman urheilua. Mediatilaa joukkuelajit valtaavat niiden spektaakkelinomaisuuden vuoksi. Siinä missä nuoret ja ihmiset muutoinkin hakevat elämältään sisäistä palkitsevuutta muun muassa yhteisöllisyyden ja elämyksellisyyden muodossa, niitä voi löytyä myös urheilusta. Joukkuelajeissa vallitsee myös yksilölajeja laajempi "taiteellinen vapaus", jos nyt ei täydellisen sooloilun sallien, niin ainakin luovia ratkaisuita suosien. Tämä näkyy muun muassa siinä, että edellä mainitut perinteiset lajit ovat joutuneet tekemään tilaa muille lajeille sekä harrastajamäärissä että mediah uomiossa mitattuna (mm. Tähän ovat vaikuttaneet ainakin kaupungistuminen, nuorisokulttuuriset muutokset, (urheilu)kulttuurin estetisoituminen ja urheilun voimakas ja globaali kaupallistuminen ja vii hteellistyminen. Tutkirnushaastatteluissamme tulikin usein esille se, että monet joukkueurheilijat kokivat eläneensä suhteellisen "normaalin nuoruuden", aikaa vievästä ja tavoitteellisesta urheiluharrastuksesta huolimatta. 6 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 1/2013. Tässä kaupungistuminen on ollut merkittävässä roolissa. Urheilussa heijastuu myös modernille tyypillinen edistysusko, tuleehan kaikki tehdä nopeammin, korkeammalta ja kovempaa. Kaupungistuminen ja nuorisokulttuurinen muutos Eräs urheiluun keskeisesti vaikuttaneista viime vuosikymmenten yhteiskunnallisista muutoksista on ollut kaupungistuminen. He paikantavat siirtymän 1980-luvulle ja sitä seuranneen 1990-luvun alun laman paikkeille. Nuorisokulttuurinen muutos on puolestaan osa laajempaa tendenssiä, jossa nuoret etsivät elämältään erilaisia asioita kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Toisin sanoen joukkueurheilijan elämä ei vaadi yhtä suuria uhrauksia ja yhtä voimakasta kurinalaisuutta kuin yksilöurheilijan
On houkuttelevampaa ottaa opintojen, töiden tai taiteen rinnalle hieman urheilua. (Ks. Toisekseen sellainen kisailija, joka näyttää hapan ta naamaa vielä kilpailun jälkeenkin, eikä ole valmis paiskaamaan kättä kilpakaverinsa (joka usein on muutoinkin kaveri) kanssa, ajautuu pian lajikulttuurin sisällä hylkiöksi. Elämåntapalajit ovatkin eräänlainen kilpailemisen ja pakkomenestymisen yhteiskunnan sisäinen vastaveto. Tämä koskee niin perinteisiä yksilölajeja, joukkuelajeja kuin elämäntapalajejakin. Tämä tuli vahvasti esille tutkimushaastatteluissamme. Lajin kanssa vietettävä aika on pikemminkin "tekemistä" tai "olemista". (Piispa 2013b.) Elämäntapalajien esiinnousu Elämäntapalajit ovat vielä joukkuelajien suosion kasvua selkeämmin yhteiskunnallisen muutoksen ilmentymä. Joukkuelajien suosion taustalla lienee myös se, että ihmisten on helpompi samaistua kotikaupunkiaan tai -rnaataan edustaviin joukkueisiin kuin yksilöihin ja siten kannustaa ja seurata heitä. Kulttuurinen pääoma ja estetisoituminen Tutkimuksemme (Piispa & Huhta 2013) kertoo siitä, että menestyvät urheilijat tulevat usein hyvistä sosioekonomisista ja demografisista taustoista. Elämänrapalajeissa tekemisen vapaus ja elämyksien etsiminen nousevat kuviteltuja yhteisöllisyyksiä, kurinalaisuutta ja kilpailemista tärkeämmiksi. Samalla kyseenalaistuvat kilpailemisen ja ylhäältä annettujen sääntöjen mielekkyys. Oikeastaan elämäntapalajien ympärille on kehittynyt LIIKUNTA & TIEDE 50 • 1 /2013 7. Elämäntapalajit ovat pitkälti länsimaisten keskiluokkaisista taustoista tulevien lasten ja nuorten kenttää (111111. Tämän pääoman muodostumisessa olennaista on myös lajikulttuurin sisäistäminen. Joukkuelajeissa, jotka ovat modernin spektaakkelin yksi selkeimmistä ilmentymistä, (liikkuvalla) kuvalla on ollut jo pitkään keskeinen sijansa, mutta nyt se on suurempi kuin koskaan. Vaikka sopimukset ovat usein lyhyitä, vain yhden tai muutaman kauden millaisia, ne takaavat suhteellisen varman kuukausipalkan. Elärnäntapalajit nimensä mukaisesti tarjoavat elämälle muutakin kuin vain urheilulajin: ne tarjoavat laajempaa sisältöä, jonka ytimessä ovat individualismi, yhteisöllisyys ja elämyksellisyys, jopa identiteetin luominen. Haastatteluaineistornrne perusteella menestyneet joukkueurheilijat vaikuttavat olevan urheilijoista keskimäärin tyytyväisimpiä taloudelliseen tilanteeseensa. 2006; Hänninen 2012.) Useat haastanelernamrne elämäntapalajien urheilijat kertoivat, että heille harjoittelu on hieman vieras käsite. Siinä merkittävässä roolissa on lajin kuluttaminen ja sen esillepano (vrt. Ensinnäkin siitä kärsisi koko tekemisen Ilow, sen mielekkyys ja nautinto, estetiikkakin. Taloudellisen pääoman merkitys vaihtelee lajista riippuen (verrattakoon vaikka skeittauksen ja lumilautailun kustannuksia), mutta kulttuurinen pääoma on selkeästi kaupunkilaista, nuorisokulttuurista pääomaa. Kun huipulle tähtäävän urheilun rinnalle voi olla vaikea ottaa muuta, kuten opintoja, töitä tai taidetta, käy helposti päinvastoin. Totta kai myös elämäntapalajeissa kisaillaan ja niidenkin piirissä tehdään rahaa,mutta varsinkin suhde kilpailemiseen on erilainen. liikuntasuhde, Koski 2004; Zacheus 2008). Televisio-oikeuksilla tehdään omaisuuksia ja kuvanlaadun parantuessa ohjaajat ja kuvaajat herkuttelevat jollain, mihin heidän alallaan ei aiemmin ollut mahdollisuuksia samassa mittakaavassa: estetiikalla. Elärnäntapalajeissa sosioekonomisen hyvinvoinnin lisäksi korostuvat kulttuuriset pääomat (Bourdieu 1986; Thorpe 2004). Aivan kuten joukkuelajeissa, myös elämäntapa lajeissa meclioituminen on ollut merkittävässä roolissa. Muutamat haastatellut kertoivat tyystin vieroksuvansa kilpailemista, eikä muillekaan kilpaileminen ole koskaan naama irvessä voittamisesta taistelua. Wheaton 2004; Harinen ym. Vaikka elämäntapalajeissa korostuu lajikulttuuri ja sosiaalisuus, ne antavat tilaa myös individualismi lie ja taiteelliselle toteutukselle. Tätä kautta elämäntapalajeissa maailmankansalaisuus ja toveruus muodostuvat usein kansallista edustamista tärkeämmiksi. Teknologisen kehityksen myötä urheilun näyttävyys (tai ainakin sen esillepano) on kehittynyt ja siten joukkuelajien on helpompi kerätä yhä lisää suosiota. Polkujen moninaisuus ohjailee pois sellaisilta elämänurilta, jotka ottavat monopoliaseman elämässä. Modernin edistyksen ja kilpailun normit, jotka vielä ovat vallalla useissa perinteisemmissä lajeissa, haalistuvat ja usein menettävät tyystin merkityksensä elämäntapalajikuluuureissa. Se on kuin sisäistetty koodista, joka kertoo mitä arvostaa, mitä tavoitella ja miten sen saavuttaa. Lajin harrastajat seuraavat omaa lajiaan enemmän, ja siten lajista on enemmän seurattavaa tarjolla, mikä vaikuttaa edelleen harrastajamääriin, ja niin edelleen, kertaantuen. Aivan huipulla palkalla voi todella rikastuakin. myös esim. Wheaton 2004). Usein palkkatuloista jää säästöjä uran jälkeiseen aikaan. Vaikka elämäntapalajit ovat pääsääntöisesti yksilölajeja, niiden harjoittaminen on korostetun sosiaalista. Niissä korostuu luovuus ja yhdessä tekeminen. Rahavirtojen suuntautuminen joukkuelajeihin näkyy myös urheilijoiden palkoissa
Se tallentaa spektaakkel in , on nykyään käytännössä kaikkien saatavilla ja sillä voi esteettisesti ikuistaa esteettisen toiminnon. Koko elärn äntapalajien taloudellinen ydin rakentuu esterisoinnille, tyyliu elylle, näyttävyy delle ja sen taltioinnille. He eiväl ole miLään vanhan Suomen reliikkejä, vaan yksinkertaisesti löyLäneeL kuLsumuksensa omasta lajistaan. Urheileminen on kasvavasti myös identiteetutyötä, tyylittelyä, esteLiikkaa ja mitä lähemmäs huippua mennään, spektaakkelia. Tästä skeittaus on loistava esimerkki: sen parissa pienelläkin rahalla harrastajat tuottavat esteettisesti korkeatasoisia valokuvia ja elokuvia. aivan uudenlainen urheilua ja kuvaa yhdistävä visuaalinen kuluuuri, jota ei enää pysty erolla maan itse lajitoirn innosta. Aikamme murros näkyy siis myös urheilussa. Samalla kun elärnäntapalajien parissa toteutetut elokuvat visualisoival esteettisen, ne saatLavat takoa suuriakin summia tekijöilleen. Mitä urheilu on suomalaisille. Urheilun kuva on muutLUnut ja toisaalta menestyminen ei enää määrity samalla tavoin kuin aiemmin. Se ei kuitenkaan ole millään muotoa pois kyseisten lajien urheilijoilta. Kyseisillä lajeilla on myös edelleen merkittävä harrastajapohjansa, vaikka se onkin kaventunut vuosikymmenten kuluessa. Loppuun onkin syylä huomauuaa, ellä yhteiskunElämäntapalajit ovat eräänlainen uuden kaupunkilaisen nuorisokulttuurin heijastuma: raha tai menestyminen eivät ole itseisarvoja, mutta jos niitä tulee palkitsevan, luovan toiminnan kautta, ei niistä myöskään kieltäydytä. Vastaavasti normaalina näyttäytyy elärnäntapalajeista tuttu "sisäisen kauneuden" rationaliteetti, Yllättäen perinteinen onkin poikkeavaa. Kärjistäen voisi todeta, että urheilusta on tullut välineurheilua enemmän kuin koskaan, muna tärkeimpiä välineitä eivät ole enää mailat, kengät tai puvut. Juniorija harrastajatasolla urheilulta haetaan yhä enernrnän yhteisöllisiä ja elämyksellisiä aspekteja, ei niinkään voittoon tähtåäviå. Se muistuttaa myös siitä, euä urheilu ei ole muusta inhimillisestä todellisuudesta erillinen saarekkeensa. Tätä korosLaa ja vahvistaa se, eltä liikunla on nykyään yhä vahvemmin kulutusvalinta (Salasuo &: Ojajärvi 2013). Erityisen selkeästi tämä pätee perirueisten yksilölajien edustajiin. Elärn äntapalajeissa estetiikka rn erkitsee usein myös urheilullista m en estystä, muna nuo kaksi ovat myös toisistaan irrotettavissa. EriyLyneen liikuntakultLUurin sukupolvi (Itkonen 1996; Zacheus 2008) sopiikin kuvaamaan nykypolvea, sillä sen keskuudesla on paikannettavissa useampikin toisisLaan poikkeava liikuntaorientaatioLyyppi. Paluuta vanhaan ei ole ja urheiluliikkeen sisällä lienee hyvä esittää kysymys, mitä uuden Suomen huippu-urheilulta ja urheilulta ylipäätään haluLaan. Tällä tarkoitan sitä, että urheilija on valmis uhraamaan tai lykkäämään sellaisia asioita kuten perheen perustaminen, vakaa elanto ja vapaa-aika. Tällaisessa puheessa kun unohtuu kaksi tärkeää seikkaa: ensinnäkin suomalaisten joukkueja elämäntapaurheilijoiden menesLyminen ja Loisekseen se, euä perinteisten yksilölajien harraslajapohja ja resurssil ovat aiempaa kapeammat, jolloin myös menesLyjiä tulee luonnollisesli harvemmin. Huippu-urheilusta puhuttaessa tuntuu myös usein kohLUutLOmalta, että jos suomalaiseL perinLeisLen lajien urheilijat eivät menesty yhLä hyvin kuin aiemmin, puhutaan laajemminkin suomalaisten urheilijoiden menesLymättömyydestä. Tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, ellä perinteiset yksilölajit kärsivät yhLeiskunnallisesla ja nuorisokulttuurisesta muutoksesta. Perinteisten lajien urheilijat ovaL joutuneet silmätikuiksi, joiden menestymisen syynääminen suurennuslasin kanssa ei välLLämättä ole omiaan paranlamaan heidän suorituksiaan. Tutkimusartikkelissani (Piispa 20136) esitän, että huipulle tähtäävää urheilijaa ohjaa normaalista poikkeava rationaliteetti. myös Piispa 2013a). Kuva myös kertoo, että sen ottajalla on ollut aikaa ja halua muuhunkin kuin raatamiseen. Kamera, ja sen halventuminen yhä useamman ulottuville, on elämäntapalajeille vähintään yhtä tärkeää kuin spektaakkelimaisuus joukkuelajeille. Tässäkin suhteessa elämäruapalajit ovat eräänlainen uuden Suomen kaupunkilaisen nuorisokulttuurin heijastuma: raha tai menestyminen eivät ole itseisarvoja, multa jos niitä tulee palkitsevan, luovan toiminnan kautta, ei niistä myöskään kieltäydytä (vrt. 8 LIIKUNTA& TIEDE 50 • 1/'2013. Tämä näkyy niin harraslajatasolla kuin huippu-urheilussakin. Tärkein väline on kamera. Suurimmalle osalle urheilua harrastavista se lieneekin ennen kaikkea fyysisesti ja henkisesti hyvää toimintaa, joka nostaa kuntoa ja mielenterveyttä. Lopuksi Tässä arLikkelissa kuvallu urheilukuluuurin muulos välittää rennompaa suhtauLUmista kilpailuun sekä yhteisöllisyyden ja luovuuden arvoja. Kameran tuottama kuva todistaa sisäisesti tyy dyuävåstä elämästä, se vieslittää katsojalleen ja ottajalleen arvoista, jotka eivät puhtaasti palaudu ympäröivän yhteiskunnan hengästyttävään kilpailemisen ja pärjäämisen logiikkaan. Se on leikkiä, peliä, sosiaalista kisailua ja yhä enemmän luovaa toimintaa. Pienoinen paradoksi toki muodostuu siuä, että tyylittclyn ja esteusoinnin myötä raha tunkeutuu alueelle, missä juuri sisäisen palkiLsevuuden pitäisi olla Lärkeintä
Piispa & Huhta 2013 Koski, P. & Rautopuro, J. 12000) Aikalaisdiagnoosi sosiologian kolmantena lajityyppinä. MIKKO PIISPA, VTM Tutkija Nuorisotutkimusverkosto Sähköposti: mikko.piispa@nuorisotutkimus.fi lena Huhta ltoim.) Epätavallisia elämänkulkuja. Sukupolvitutkimus ja nuorisopolitiikka. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Noro, A. 12009) The saturated society. Jyväskylä studies in humanities 191. Harinen, P. Teoksessa Mikko Piispa & Helena Huhta (toim.) Epätavallisia elämänkulkuja. London: Routledge. & Hoikkala, T. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. (2013a) Pitkä ja mutkainen tie vilkaisu suomalaisten huipputaiteilijoiden elämänkulkuihin Teoksessa Mikko Piispa & Heja urheilun tasa-arvoinen tukeminen mahdollistaisi uuden urheilukulttuurin parissa menestymisen ja sen arvojen omaksumisen myös niille, jotka eivät saa parhaita eväitä kotoaan. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja nro 159. Uusi urheilukulttuuri opettaa yhteisöllisyyttä ja luovuutta, mutta ei välttämättä tavoita enää yhteiskunnan heikko-osaisimpia. (2013b) "Vapaasti olen saanut valita eikä mihkään ole pakotettu" katsaus suomalaisen huippu-urheilijan elämänkulkuun. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 134. Salasuo, M. Helsinki: Nuorisotutkimusverskosto/Nuorisotutkimusseura. Huippu-urheilijat ja -taiteilijat 2000-luvun Suomessa. Huippu-urheilijat ja -taiteilijat 2000-luvun Suomessa. Elämäntapalajit ovat pitkälti länsimaisten keskiluokkaisista taustoista tulevien lasten ja nuorten kenttää. led ) 12004) Understanding lifestyle sports consumption, identity and difference. Karisto, A. Tutkimus skeittareista. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. nan eriarvoistuessa myös urheilu on eriarvoistunut (Myllyniemi 2012). (toim.) 12013) Epätavallisia elämänkulkuja. Jyväskylä Jyväskylän yliopisto. 12008) Entä nuoremmat sukupolvet. 12009) Aika vapaalla. Turun yliopiston julkaisuja C 268. (1996) Kenttien kutsu. verkkojulkaisuja 53. (2013) Sukupolvet liikkeessä fyysisestä pakkoaktiivisuudesta liikumattomuuteen. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston tutkimuksia 3, 189-207 Myllyniemi, S. (toim.) 12005) Polkuja ja poikkeamia. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin muutos. (Ilmestyy toukokuussa 2013.) Sulkunen, P. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 57-77 Salasuo, M. Helsinki: Gaudeamus. Teoksessa John G. Tampere: Liikuntatieteellinen seura. Aikuisuutta etsimässä. Nuorten vapaa-aikatutkimus 2009. (toirn.) 12012) Monipolvinen hyvinvointi. Suurten ikäluokkien tarina. Regulating risk & lifestyle in a consumer culture. (19981 Pirstoutuvan elämän politiikka. Bourdieu, P. Kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Heidän mahdollisuutensa liikkua ja urheilla ovat heikkenemässä ja voi olla, että he eivät myöskään koe tyylittelyä korostavaa urheilukulttuuria omakseen. Hoikkala, T. Nuorisobarometri 2012. Hänninen, R. (2012) Puuterilumen lumo. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 92. Huippu-urheilijat ja -taiteilijat 2000-luvun Suomessa Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 134. (2006) Asfalttiprinssit. Lasten ja nuorten liikunnan KIRJALLISUUS: Aapala, S. & Ojajärvi, A. Teoksessa J.P Roos & Tommi Hoikkala ltoim.) Elämänpolitiikka. Zacheus, T. Tutkimus lumilautailukulttuurista. Helsinki: N uorisotutkimusverkosto/N uorisotutkimusseura, 13-55. London: Sage. New York: Greenwood Press, 241-258. 11986) The forms of capital. Piispa, M. 12008) Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan eriytymiseen. Myllyniemi, S. Thorpe, H. Gaudeamus, Helsinki, 270-294. & Paju, P. Itkonen, H. Wheaton, B. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 56. Piispa, M. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, 145-156. Teoksessa Mikko Piispa & Helena Huhta (toim.) Epätavallisia elämänkulkuja. LIIKUNTA & TIEDE 50 • 1 /2013 9. Teoksessa Semi Purhonen & Tommi Hoikkala & J.P Roos (toirn.) Kenen sukupolveen kuulut. Teoksessa Kalervo llmanen (toim.) Pelit ja kentät. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 134. Sukupolvet, ruokailu ja liikunta Päijät-Hämeessä. Turku: Turun yliopisto. Junctures 3/2004, 31-42. Helsinki: Gaudeamus, 54-75. 12013) Huippu-urheilijat nykyajan kannattelupinnoilla. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 134. (2004) Liikuntasuhde. (2004) Snowboarding bodies: dressing for distinction. Sosiologia 37:4, 321-329 Piispa, M. & Itkonen, H. & Ketokivi, K. Urheiluliikkeellä voisikin olla sauma vaikuttaa takaisin yhteiskuntaan, olla iänikuisen meritokraattisen mantransa arvoinen. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 127. Richardsson (toim.) Handbook of theory and research for the sociology of education. & Huhta, H. Huippu-urheilijat ja -taiteilijat 2000-luvun Suomessa. Teoksessa Antti Häkkinen, Anne Puuranen, Mikko Salasuo & Anni Ojajärvi (kirj.) Sosiaalinen albumi
Uudempi uhka on urheilun taloudellisen perustan rapautuminen. Huippu-urheilun tarjotessa maailmanlaajuisia näyttämöitä myös tuotteitaan mainostavista suuryrityksistä saattaa tulla urheilun voittajia. Voittamisen tavoittelu on rinnastettu yksilölliseen menestykseen ja yhteisölliseen kilpailukykyyn. Kansakunnat ovat nostaneet kaappiensa päälle esikuvia, jolloin urheilumestareiden ylevöittäminen ja palkitseminen on valjastettu yhteisön kyvykkyyden osoittamiseen. Uusina tulokkaina 10 LIIKUNTA & TIEDE 50, 112013. U rheilua on määritelty myönteiseksi ilmiöksi usein eri perustein. Urheiluorganisaatiot joutuvat jatkuvasti normittamaan toimintojaan vastatessaan esiin nousseisiin haasteisiin. Urheilussa saavutetut taloudelliset voitot rinnastuvat muuhun kilpailukykyyn muistuttaen järjestelmien ja organisaatioiden toimivuudesta. Myös urheilun identiteettejä rakentava merkitys on aiempaa monimutkaisempi. Vilppi ja vedonlyönti eivät ole uusia ilmiöitä. Suomalaisessa yhteiskunnassa urheilu kiinnittyi organisoituessaan 1900-luvun alussa kansanvalistuksen arvoihin ja oli olennainen osa kansakunnan rakennustyötä (Hentilä 1989, 213-216). Urheiluareenoiden voittajiin lukeutuvat myös urheiluorganisaatiot, joista Kansainvälisen Olympiakomitean ja Jalkapalloliiton kaltaiset järjestöt tekevät jättimäisiin talouslukuihin yltävää bisnestä. Taloudellisten kiihokkeiden myötä riskinotto on lisääntynyt. Nykyurheilussa kilpakenttien voittajia ovat luonnollisesti menestyneet urheilijat. Heidän voittojaan ei kuitenkaan ylevöitetä pelkästään mitaleilla, pokaaleilla ja muilla esinepalkinnoilla, vaan entistä enemmän sievoisilla rahasummilla. (llmanen 2012, 178-180.) Tänä päivänä media viestii huikeiden urheilusuoritusten lisäksi myös tähtitieteellisistä raha palkkioista. Ammattilaisuus näyttäytyi etenkin suomalaisille urheilujohtajille vastenmieliseksi lompakkourheiluksi. Urheilukentillä on arveltu opittavan yhteiskuntaelämässä tarvittavaa sääntöjen kunnioitusta ja kurinalaisuutta. Globalisoitunut huippu-urheilu on samanaikaisesti lisääntyneiden voittajien esiinmarssin kanssa tuottanut uudenlaisia riskejä, uhkia ja uhreja. Aivan uudenlaisia perusteluja kaivataan sille, miksi suomalaisten pitäisi menestyä kansainvälisillä kilpakentillä. Viime vuosisadan alkukymmeninä urheilu kelpasi kansalaisten kasvatustyöhön ja kansakunnan kyvykkyyden osoittamiseen edellyttäen, että urheiltiin amatöörihengessä. Norrnitettuna toimintana urheiluun on liitetty ajatus tekemisen läpinäkyvyydestä. Kilpailun kiristyminen on tuonut urheiluun lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Teksti: HANNU ITKONEN Urheilun riskit, uhat ja uhrit Globalisoitunut huippu-urheilu on tuottanut uudenlaisia riskejä, uhkia ja uhreja. Suinkaan kaikki eivät ole urheilun voittajia. Yhteiskunta, urheilu, arvot Urheilun yhteiskunnalliset kytkennät todistavat paitsi urheilun perusolemusta myönteisenä toimintana myös kertovat urheilun historiallisesta arvovastaavuudesta. Samalla synnytettiin urheilun hyvän kertomus, jonka mukaan urheilun katsottiin toimivan etenkin nuorison kaikinpuolisena kasvattajana (Itkonen 1997, 220)
U IK U N'T A & TI E DE 50 • 1 /20 13 11
Urheilun viihteellistyminen on suunnannut yleisön odotuksia, jolloin "raakalaismaiset" lehtereillä istujat ovat kaivanneet "verta kentälle", Riskejä ja uhkia Urheilun historia on osoittanut, että aina kaikki asiat eivät ole toteutuneet suunnitellun jouhevasti. Esimerkiksi Brasiliassa vuonna 2014 järjestettävien jalkapallon MMkilpailujen vuoksi alkuperäisasukkaita on häädetty asuinsijoiltaan ja asuntoja on purettu rakennusja tiehankkeiden tieltä (Ort.iz 2012). Urheilun suurtapahtumat ovat vaikeuttaneet myös paikallisen väestön elämää. (Itkonen 1996, 231-250.) Viihteellistyrnisen seurauksena huippu-urheilutuotteet käyvät ankaraa kamppailua suosiosta ja medianäkyvyydestä. Huippu-urheilusta on tullut maailmanlaajuista viihdebisnestä. Kohuja shokkiuutisoinnin aikakaudella osa urheilutuotannosta ratsastaa lisääntyvän väkivallan ratsuilla. Erityisesti dopingin koetaan uhkaavan urheilun reilun pelin normistoa. (jarvie 2012, 310-318). Kun kilpailumenestyksen lisäksi tavoitellaan taloudellisia voittoja, urheilun uhkaksi astelevat myös ulkopuoliset toimijat. Doupaiut urheilijat saavat huomattavaa etua suhteessa luomulinjaan luottaviin kanssakilpailijoihinsa. Etenkin mammuttimaiset huippu-urheilun suurtapahtumat ovat kirvoittaneet ympäristökeskustelua. Urheilun uhreja Urheilujohtajat toistavat puheissaan ja kirjoituksissaan urheilun hyvän kertomusta, jossa urheilu nähdään niin terveyden lähteeksi kuin kansallisen identiteetin rakennusaineeksi. Niinpä väkivallasta onkin tullut urheilun uhka. Tällä hetkellä tiedetään, että lukuisat maailman huipputason jalkapalloseurat kamppailevat suunnattomissa rahavaikeuksissa. Kisojen jälkeen kaikille rakennuksille ei ole löytynyt käyttöä, jolloin niistä on tullut omanlaisiaan ongelmia. Urheilijoiden suorituskykyä lisäävästä dopingista on tullut kilpakenttien kestotakiainen. Doping voidaan nähdä myös merkittäväksi urheilun riskiksi. Useiden suurkisojen jättimäiset rakennushankkeet ovat vahingoittaneet sekä fyysisiä että sosiaalisia ympäristöjä. Kun yksittäisen urheilijan kyvykkäät suoritukset tuottavat menestystä urheiluyhteisölle, on vaarana alistaa urheilijan etu palvelemaan laajempia järjestelmän pyrkimyksiä. Myös tuotteitaan mainostavista suuryrityksistä saattaa tulla urheilun voittajia. Niinpä urheiluorganisaatiot joutuvat jatkuvasti normittamaan toimintojaan vastatessaan esiin nousseisiin haasteisiin. (Simula 2012, 11-17.) Urheilun uhkaksi on noussut järjestöjen välinpitämätön suhtautuminen ympäristökysymyksiin. Huippu-urheiluun rahojaan sijoittavat ottavat suuria riskejä, sillä tuottojen saaminen sijoituksille on entistäkin epävarmempaa. Sivullisen tarkkailijan silmiin pistää, että samanaikaisesti kun valtioilla tekee tiukkaa yhteiskunnan perustehtävien hoitamisen suhteen, huippupalloilijat kahmivat miljoonien vuosituloja. Urheilun uhkia ja riskejäjäljitettäessä katseet kohdistuvat ensimmäiseksi kilpailun kiristymiseen. Räikeimmillään välineellistäminen kohdistuu lapsiin ja nuoriin, jotka ovat puolustuskyvyttömiä pelinappuloita aikuisjohtoisilla urheiluareenoilla. Dopinguhkan kimppuun on käyty mittavin kontrollitoimin, jolloin urheilijat ovat käytännöllisesti katsoen koko ajan järjestelmän valvovan silmän alaisina. Tiedetään, että esimerkiksi anabolisten steroidien runsas käyttö on saatellut urheilijoita tuonpuoleiseen. Lahjonta ja kilpailuiden etukäteinen sopiminen on kuulunut urheiluun koko sen historian ajan. Urheilijat pelaavat uhkapeliä oman elimistönsä kestävyyden kanssa ryhtyessään manipuloimaan keinotekoisesti suorituskykyään. Urheilun välineellistäminen ei toki ole pelkästään yksilöihin kohdistuvaa, sillä kautta aikain kilpakentillä viihtyviä on valjastettu myös poluuisten vankkureiden vetämiseen (Lindström 2008, 37-41). Myöskään urheilujärjestöjen johtajat eivät ole voineet ummistaa silmiään ympäristöasioiden suhteen. Myös taloudellisen perustan rapautuminen uhkaa urheilua. Etenkään huippu-urheilu ei useinkaan tuota terveyttä ja ylläpidä toimintakykyä. urheiluun ovat rantautuneet suoranaiseen vastustajan vahingoittamiseen tähtäävät väkivaltalajit ja suorituskyvyn äärirajoja koettelevat lajit. Huippu-urheilu tarjoaa maailmanlaajuisia näyttämöitä. Urheilun historiaan katsahtaessarnrne havaitsemme, että vilpillinen vedonlyönti ei ole aivan uusi ilmiö. Joidenkin urheilujohtajien mielestä manipuloidusta vedonlyönnistä on tullut jo dopingiakin suurempi uhka. Ankaran ja totaalisen kilpailun oloissa voittoa ja menestystä tavoitellaan keinoja kaihtamatta. He pyrkivät rahastamaan urheilusta epärehellisiä keinoja kehitellen. Kovimmillaan huippu-urheilu on jatkuvaa tasapainoilua elimistön kestokyvyn rajarnaastossa. Urheilijoiden välineellistäminen on urheilun hyvää moraalia uhkaava tekijä. Nykypäivänä urheiluun sisältyy omat riskinsä ja monet uhat varjostavat toimintojen sujumista. Huippu-urheilutuote yhdessä median ja markkinoiden kanssa muodostaa tiiviin kolmiyhteyden, jossa kaikki kolme osapuolta tarvitsevat toisiaan. Viime vuosikymmeninä ympäristökysymykset on otettu huomioon lähes kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Väkivaltaurheilu puolestaan voi pahimmillaan viedä urheilijan hengen. Etenkin huippu-urheilussa liikkuvat rahasummat ovat nousseet käsiuärnäuömiin mittasuhteisiin. 12 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 1 /2013
Philosophical investigations into the nature of sport. & Rensman, L. llmanen, K. Huippu-urheilun markkinallistuessa ja mediallistuessa sen maailmanlaajuinen kiinnostavuus on lisääntynyt. Urheilun sisäpiiriläiset korostavat urheilun myönteisiksi katsottuja piirteitä. Tuskin etanaa elävämpi urheilu sosiaalisena kontrollina. Urheilu on tuottanut omat uhrinsa, joita on sen seitsemän lajia (Itkonen 1997, 7-13). S. Vastustajia voidaan vahingoittaa joko sääntöjen sallimissa rajoissa tai niitä rikkomalla. Gaudeamus: Helsinki. Routledge: Oxon. (toirn.) Liikunnan areenat. Jarvie, G. Kaikkien aikojen kalleimmat kisat. Gaming the World. (1997). Itkonen, H. (2008). Kilpa-autoja on suistunut katsomoihin tuhoisin seurauksin. Ylenmääräiset tiskinottajat eivät tunne pelkoa ja sananmukaisesti "urheilevat hengellään". Luonnossa liikkumisen kulttuuriset representaatiot. (toim.) Kansa liikkeessä. Markovits, A. Turku. HANNU ITKONEN YTT, dosentti Liikuntasosiologian professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@jyu.fi Artikkeli perustuu Tieteen päivillä Helsingissä 12.1.2012 pidettyyn esitykseen. Jukola, M. Liikuntakasvatuksen laitos. & Stenius, H. Jyväskylä. Globaalissa maailmassa urheilun identiteettejä rakentava merkitys on aiempaa monimutkaisempi (Markovits & Rensman 2010, 8-13). Yhteiskuntatieteellisiä kirjoituksia liikunnasta ja urheilusta. Lindström, S. (2010). An introduction. (2012). Yhteiskunnallinen urheilu Urheilua määritellään useasta suunnasta. Samalla urheilun riski-, uhkaja uhrivalikoima on laajentunut ja saanut uusia sävyjä. LIIKUNTA & TIEDE 50 • 1 /2013 13. (1989). Tutkimuksia 1/2012. How sports are reshaping global politics and culture. Bokförlaget Atlas: Stockholm. & Vehmas, H. Itkonen, H. ylevöiuää (jukola 1943). Teoksessa Alapuro, R., Liikanen, 1., Smeds, K. Rooliuhrit joutuvat kokemaan huippu-urheilun varjoisan puolen johtuen omasta asemastaan urheiluorganisaatiossa. McFee, G. Urheilu, kansakunta ja luokat. Det stora sveket Den olympiska rörelsen i diktaturens tjänst. Turun Historiallinen Arkisto 51. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XIV. Tällöin urheilunkin piiristä löytyvät omat riskinsä, uhkansa ja uhrinsa. Vastustajan vahingoittamat ovat puolestaan joutuneet kokemaan kanssakilpailijansa tyrmäyksen tai muun vahingonteon. Keinoja kaihtamattomat ovat tietoisesti lähteneet vilpin tielle, jolloin esimerkiksi suoritusta parantaviin lääkeaineisiin turvautumisella tai riskinottamisella kilpailutilanteissa on ollut karut seuraukset. (1996). Ortiz, F. Kohuja shokkiuutisoinnin aikakaudella osa urheilutuotannosta ratsastaa lisääntyvän väkivallan ratsuilla. Osin tätä urheilun ylevöittämistä pyritään edelleen tuottamaan 1900-luvun alkuvuosikymmeninä muotouneen urheilun hyvän kertomuksen hengessä. Teoksessa Maailman kuvalehti 3/2012. Vilpistely onkin muodostunut yhdeksi urheilun legitimiteettiä voimallisimmin uhkaavista tekijöistä (McFee 2004, 118-121). Tällöin urheilu näyttäytyy monenmoisen hyvän ja myönteisiksi määriteltyjen asioiden edistäjäksi. Aivan uudenlaisia perusteluja kaivataan sille, miksi suomalaisten pitäisi menestyä kansainvälisillä kilpakentillä. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Urheilun eriytynyt moraaliperusta. Uhrisankarit puolestaan uhrautuvat yhteisen hyvän nimissä, sillä urheilukentilläkin uhrautumalla voi itseään ja yhteisöään LÄHTEET: Hentilä, S. (1943) Laakeriseppele Pyrähdyksiä kotimaassa ja maailmalla. (2012). Studies in sport, physical education and health 182. Jyväskylän yliopisto. Myös huliganismi ja katsomoväkivalta ovat tuottaneet omat uhrinsa. Helsinki. Urheilijain kustannus: Helsinki. Simula, M. Urheilun tutkaileminen yhteiskunnallisena ilmiönä osoittaa, että monessa suhteessa se ei poikkea muista maailmanmenon tapahtumista. Myös monet urheilu-uransa lopettaneet ja kaltoin kohdellut henkilöt voidaan katsoa lukeutuvan rooli uhrien joukkoon. Sport, Culture and Society. Teoksessa llmanen, K. Urheilujohtajia on murhattu. (2004). (2012). Itkonen, H. Väkivallasta on tullut urheilun uhka. Diskurssianalyysi suomalaisten luonnossa liikkumista käsittelevistä haastatteluista. Kenttien kutsu. Princeton University Press: Princeton. Urheilu tuottaa myös yleisöuhreja. Jyväskylän yliopisto. Routledge: London. (2012). (19971 Urheilun uhrit. Teoksessa Vares, V (toim.) Urheilu ja historia Kansakunnan identiteetiksi, yhteiskunnan vaikuttajaksi, joukkojen harrastukseksi. Kirjayhtymä: Vaasa. Sport, Rules ans Values. Urheilussa tapahtuu myös erilaisia ennakoimattomia onnettomuuksia, jolloin kyseessä ovat sattuman korjaamat urheilu-uhrit. Jyväskylä
14 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 112013
Väestö ikääntyy koko ajan ja samalla muistisairaiden määrä moninkertaistuu: vuoteen 2040 mennessä dementiaa sairastavien määrän on arvioitu lisääntyvän nykyisestä 30 miljoonasta yli 80 miljoonaan koko maailmassa (Hampel ym. Naisilla kestävyyskuntoa parantavaan harjoitteluun liittyvät kognitiiviset hyödyt ovat mahdollisesti suurempia kuin miehillä, ja hyötyjä voidaan saavuttaa vielä 80-vuotiaanakin. 2011). 2010) sekä ennustaa alhaisempaa dementiakuolleisuutta (Liu ym. Normaalin ikääntymisen myötä uuden oppiminen ja mieleen palautus hidastuvat, mutta muutokset ovat sinänsä vähäisiä eivätkä vaikuta itsenäiseen selviytymiseen. 2011). Koska liikunnan terveysvaikutuksia ei voi varastoida, paras hyöty saavutetaan säännöllisellä liikunnalla. Jo varhainen kognition heikentyminen aiheuttaa ongelmia kävelyyn ja sen myötä lisää kaatumisriskiä. Inhimillisten kärsimysten lisäksi muistisairaudet aiheuttavat vuosittain merkittävät kustannukset kansantaloudelle. Niillä hidastetaan tai jopa estetään ikääntymiseen ja sairauksiin liittyvää liikuntaja toimintakyvyn heikentymistä ja turvataan itsenäistä selviytymistä. Teksti: PIRJO KOMULAINEN Muistitoimintojen heikkenemistä voidaan ehkäistä liikunnalla Kestävyysliikunnalla on myönteisiä vaikutuksia huomiokykyyn, tiedonkäsittelyyn, toiminnan ohjaukseen, muistiin ja kielelliseen toimintaan. Viimeaikaiset tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että yksittäiset verisuonisairauksien riskitekijät tai niiden kasautuminen keski-iässä lisäävät riskiä myöhemmin kehittyvään muistitoimintojen heikentymiseen ja dementiaan (Kalaria 2010). Huolehtimalla sydämen terveydestä huolehditaan aivojen terveydestä, mutta liikunnan hyödyt saattavat liittyä myös aivojen hermoverkkojen muovautumiseen. Toisaalta, liikunnan tiedetään vaikuttavan myönteisesti korkean verenpaineen ja kolesterolipitoisuuden, heikentyneen sokerinsiedon, lihavuuden sekä sydänja aivoinfarktin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa ja alentavan kuoleman riskiä (Wen ym. Pelkästään Euroopassa dementian kokonaishoitokustannukset ovat yli 177 miljardia euroa (Wimo ym. Yli 65-vuotiaille suunnattujen liikuntasuositusten mukaan kohtuullisesti kuormittavaa kestävyysliikuntaa tulisi harrastaa vähintään 2,5 tuntia tai rasittavaa kestävyysliikuntaa 75 minuuttia viikossa ja lihasvoimaharjoittelua sekä tasapainoa ja nivelten liikkuvuutta parantavaa harjoittelua kahdesti viikossa normaalien arkirutiinien lisäksi (Physical activity guidelines for Americans 2008). Alzheimerin tauti on yleisin dementiaan johtava aivosairaus 60-vuotiailla ja sitä vanhemmilla. Hyvä kardiorespiratorinen suorituskyky suojaa metabolisen oireyhtymän kehittymiseltä, auttaa siitä parantumisessa (Hassinen ym. 2012). 2011). Iän ja geenien LIIKUNTA& TIEDES0• 1/2013 15. Dementiaan johtavat muistisairaudet ovat vakavimpia kansanterveyden ja -talouden ongelmia Suomessa ja koko maailmassa. Tauti rappeuttaa muistin kannalta aivojen keskeisimpien alueiden, otsaja ohimolohkon, hermorakenteita johtaen vähitellen itsenäisen elämän menettämiseen. L iikunnan ja fyysisen kunnon ylläpidon merkitys korostuu iän ja mahdollisten sairauksien myötä. Fyysisen kunnon ylläpito ja parantaminen ovat keskeisiä myös muistisairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Jo teini-iän liikuntatottumukset vaikuttivat positiivisesti vanhuusiän kognitiiviseen suoriutumiseen
Liikuntaa missä tahansa elämän vaiheessa säännöllisesti harrastaneiden naisten todettiin menestyvän yleistä kognitiivista tasoa mittaavassa Mini-Mental -testissä paremmin kuin epäsäännöllisesti liikkuneiden ikätovereiden (Middleton ym. Liikuntaan liittyvä tieto on useimmiten kerätty muistinvaraisilla validoimattomilla kyselyillä ja aineistojen luokittelu perusteet vaihtelevat. 2010; Sofi ym. Puoli vuotta kestänyt ohjattu kestävyysliikuntaharjoiuelu 50-60 minuuttia kerrallaan neljästi viikossa paransi toiminnanohjausta kognitioltaan terveillä ja aiemmin liikuntaa harrastamattomilla henkilöillä, joilla oli glukoosiaineenvaihdunnan häiriö, kun heitä verrattiin venyttelyharjoittelua suorittaneisiin (Baker ym. Säännöllinen liikunta voi pienentää myöhemmin uhkaavaa Alzheimerin taudin vaaraa jopa 45 prosenttia (Hamer ym. 2007; Liu-Arnbrose ym. Kestävyysliikunnalla todetaan olevan positiivisia vaikutuksia huomiokykyyn ja informaation käsittelynopeuieen, toiminnan ohjaukseen, muistiin ja kielelliseen toimintaan kognitiivisesti terveillä henkilöillä. 2011). 2011). Mela-analyysin mukaan rasittavaa liikuntaa harrastavilla oli 38 prosenttia pienempi riski kognition heikentymiseen liikuntaa harrastamattomiin verrattuna ja vastaavasti kevyen tai keskiraskaan liikunnan harrastaminen vähensi riskiä 35 prosenttia (Sofi ym. 2005). Kerran tai kahdesti viikossa lihasvoimaharjoittelua suorittaneilla ikääntyneillä naisilla vuoden kestäneessä kontrolloidussa interSäännöllinen liikunta voi pienentää myöhemmin uhkaavaa Alzheimerin taudin vaaraa jopa 45 prosenttia. 2010, a). Lisäksi, kognition mittaamiseen on tavallisimmin käytetty vain yleistä kognitiivista tasoa ilmaisevaa mittaria tai hajanaisesti kognition eri osa-alueita mittaavia testejä. (2011) julkaisema tutkimus. lisäksi sairastumisen todennäköisyyttä voimistavat epäsuotuisat elämäntavat kuten vähäinen liikunta, huono fyysinen kunto ja epäterveellinen ravinto. 2010; Snowden ym. Kontrolloidut tutkimukset harvassa kestävyysja lihasvoimaharjoittelulla lisähyötyjä. Tilastoanalyyseissa sekoittavien tekijöiden käyttö vaihtelee ja vain harva on raportoinut erikseen miesten ja naisten tuloksia. 2011). Laajoja, väesiöpohjaisia ja pitkäkestoisia kontrolloituja interventiotutkimuksia kestävyysliikunnan yhteyksistä muistitoimintoihin on vähän (Colcombe & Kramer 2003; Smith ym. 2011). Naisilla kestävyyskuntoa parantavaan harjoitteluun liittyvät kognitiiviset hyödyt ovat mahdollisesti suurempia kuin miehillä, ja hyötyjä voidaan saavuttaa vielä 80-vuotiaanakin (Colcombe & Kramer 2003). Erityisesti teini-iän liikuntatottumuksilla oli positiivinen yhteys vanhuusiän kognitiivisen suoriutumisen kanssa. 2010). Säännöllisen liikunnan avulla geneettisesti Alzheimerin taudille altistuneet henkilöt voivat mahdollisesti jopa tasoittaa oman riskinsä geneettisesti altisturnauornien tasolle. Esimerkiksi viimeaikaisissa katsauksissa ei-dementoituneiden tutkittavien määrä vaihtelee 27-10308, seurantaaika l-l2 vuotta ja ikä 35-85 vuotta tai vanhempia (Paterson ym. 2009). Epidemiologisia tutkimuksia liikunnan ja kognition välisistä yhteyksistä on tehty varsin paljon. 2013; Barnes ym. Ikääntyneillä miehillä suoriutuminen parani muistia ja kielellistä toimintaa mittavissa testeissä puoli vuotta kestäneen kohtuukuormitLeisen tai rasittavan lihasvoimaharjoittelun seurauksena verrattaessa kerran viikossa venyttelyä ja kevyttä harjoittelua suorittaneisiin (Cassilhas ym. 16 LIIKUNTA & TIEDE 50 • 1 /2013. 2003) hillitsevän tehokkaasti kognitiivisten toimintojen heikkenemistä ikääntyvillä ei-dementoituneilla henkilöillä. Kuitenkin tutkimusten laadussa on huomattavaa vaihtelua niin aineistojen kuin menetelmienkin suhteen, mikä vaikeuttaa tulosten tulkintaa. Liikunta on hyödyllistä myös geneettistä riski tekijää (ApoE e4) kantavilla henkilöillä (Rovio ym. Myös myöhemmällä iällä aloitettu liikunnan harrastaminen pienensi riskiä kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen verrattaessa liikunnallisen passiivisuutensa säilyttäneisiin vaikkakaan vaikutusta ei ollut yhtä tehokkaaksi kuin teini-iässä aloitetulla liikunnalla. Toisaalta, suurin itseraportoitu liikuntamäärä ei suojannut kognition heikentymisen todennäköisyydeltä viiden vuoden aikana verrattaessa vähiten liikkuviin (Middleton ym. 2012). Tutkimukset antavat viitteitä harjoittelun myönteisistä vaikutuksista huomiokykyyn, toiminnan ohjaukseen ja muistiin sekä aivojen muovautuvuuteen terveillä 65-vuotiailla ja sitä vanhemmilla henkilöillä (Cassilhas ym. Samassa aineistossa todennäköisyys kognition heikentymiseen oli pienin henkilöillä, joilla objektiivisesti mitattu kokonaisaktiivisuuden energiankulutus oli suurin. Tämä aiheuttaa vaihtelua tutkimustuloksiin, mistä hyvänä esimerkkinä on Middletonin ym. 2011). Riski sairastua Alzheimerin tautiin neljän vuoden aikana oli kaksinkertainen niillä, jotka liikkuivat vähiten verrattaessa eniten liikkuviin, kun liikunnan määrä rekisteröitiin liikeaktiviteettimittarilla (Buchman ym. Myös lihasvoiman yhteyttä muistitoimintoihin on tutkittu vähän. 2007). Epidemiologiset tutkimukset liikunta ja hyvä kunto tasoittavat perimän haittaa Epidemiologiset seurantatutkimukset osoittavat liikunnan (Paterson & Warburton 2010; Sofi ym. 2011) ja hyvän kardiorespiratorisen kunnon (DeFina ym. 2010; Snowden ym
Subjektiivisia muistiongelmia raportoineilla henkilöillä Adas-Cog -tesripatterin pistemäärä ja sanalistan viivästetty muistaminen paranivat liikuntaharjoitteluryhmässä verrokkei hin nähden (Lautenschlager ym. 2011). 2010, b) lnterventiotutkimuksiin liittyy seurantatutkimusten kaltaisia heikkouksia. Liikunta näyttäisi olevan hyödyllistä myös muistitoimintojen häiriöiden hoidossa. Toisaalta yli kolmannes tutkimuksista ei ole raportoinut poisjääneiden määrää. Kuitenkin tutkimustulokset ovat ristiriitaisia, joten näyttö liikunnan vaikuttavuudesta jää vähäiseksi, eikä täsmällisiä liikuntasuosituksia rnuistitoimintojen turvaamiseksi voida antaa (Daviglus ym. Satunnaistetuissa kontrolloiduissa interventiotutkimuksissa tutkittavien määrä vaihtelee 14-269, tutkimusten kesto 8-72 viikkoa, tutkittavat ovat olleet 43-86 -vuotiaita kotona asuvia miehiä ja/tai naisia (Smith ym. 2010). Lisäksi useimmiten raporteista puuttuu intention-to-treat -analyysi (kaikki satunnaistetut tutkittavat mukana analyyseissa), jolla pyritään väluärnään tutkimuksesta poispudonneista mahdollisesti aiheutuvaa harhaa tuloksiin. Ryhmien välisiä muutoksia on raportoitu harvoin, sen sijaan on raportoitu ryhmien sisäisiä muutoksia. 2004). Laajan väestöpohjaisen liikuntaja ravintointerventiotutkimuksen puolivälissä havaittiin vahva positiivinen yhteys kardiorespiratorisen suorituskyvyn ja muistitoimintojen välillä, joskaan tutkimusryhmät eivät eronneet toisistaan kognition suhteen (Komulainen ym. Elämänaikaisen liikunnallisuuden vaikutukset kognitiiviseen toimintakykyyn ovat moniulotteisia ja toistaiseksi vielä osittain tuntemalla. Aktiivinen liikunnan harrastaminen ylläpitää aivojen kokonaistilavuutta sekä isoaivokuoren pääosin muodostavan harmaan aineen ja aivojen sisemmän osan muodostavan valkean aineen tilavuutta terveillä iäkkäillä henkilöillä (Rovio ym. 2010; Snowden ym. Kaksi vuotta reipasta kestävyysliikuntaa harrastaneilla 55-80 -vuotiailla henkilöillä muistin kannalta yhden keskeisen aivorakenteen, hippokampuksen, tilavuus kasvoi kaksi prosenttia ja vastaavasti venyttelyä sekä muuta kevyttä harjoittelua suorittaneilla verrokeilla hippokampuksen volyymi pieneni lähes saman verran (Erickson ym. Toisaalta liikunnalla ja hyvällä fyysisellä kunnolla voi olla itsenäisiä vaikutuksia aivotoimintoihin ja -rakenteisiin. 2011). 2010). Liikunta ei kuitenkaan näytä vaikuttavan samalla tavalla kaikkiin aivoalueisiin, toisaalta muutokset kognition eri osa-alueilla tapahtuvat eriaikaisesti, Liikunnan hyödyt saattavat liittyä niin ikään aivojen hermoverkkojen muovautumiseen. Aiemmin liikuntaa harrastarnauornat naiset, joilla oli lievää kognitiivista heikentymistä, suoriutuivat kuuden kuukauden intervention jälkeen paremmin toiminnan ohjausta mittavista testeistä kestävyysharjoiueluryhmässä verrattaessa venyttelyharjoittelua suorittaneisiin (Baker ym. Lisäksi, kontrolloiduissa tutkimuksissa myös verrokit ovat monesti saaneet jotain käsittelyä, mikä oletettavasti vaikuttaa tuloksiin. 2010). Interventio-ohjelman toteutumista on raportoitu harvoin, joten tutkimuksen aikana toteutuneen liikunnan määrä jää avoimeksi, eikä tuloksia näin ollen voi tarkastella esimerkiksi yleisten liikuntasuositusten näkökulmasta. 2011). 2009). Aivojen hyvinvoinnin mekanismit moninaisia Koska dementiaan ja Alzheimerin tautiin liittyvät neuropatologiset muutokset alkavat kehittyä aivoissa jo vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen taudin varsinaisten oireiden ilmenemistä, primaari prevention kannalta on tärkeää aloittaa säännöllinen liikunta mahdollisimman varhain. Yksinkertaistaen sanottuna, huolehtimalla sydämen terveydestä huolehditaan myös aivojen terveydestä. On esitetty, että liikunnan myönteiset vaikutukset aivojen terveyteen voidaan saavuttaa niiden hyötyjen kautta, joita liikunta saa aikaan sydänja verisuonisairauksien riskitekijöihin. Aerobisen liikunnan myönteisiä vaikutuksia on useimmiten havaittu toiminnan ohjaukseen, multa myös muistiin ja muihin kognition osa-alueisiin. Vastaavanlaisia havaintoja on myös lihasvoimaharjoittelun vaikutuksista, tosin vähäisemmässä määrin (Liu-Ambrose ym. Tutkimuksista poisjääneiden osuus on 20 prosenttia, jopa enemmänkin. Liikunta lisää aivojen muovautuvuuden kannalta keskeisen aineen, aivoperäisen herrnokasvutekijän (BDNF), erittymistä hippokampuksessaja muilla oppimisen ja muistin kannalta keskeisillä aivoalueilla (Rasmussen ym. Meta-analyysin mukaan kestävyysliikuntaja lihasvoimaharjoittelu yhdessä tuottavat mahdollisesti enemmän hyötyä aivotoimintoihin kuin kestävyysliikunta yksinään (Colcombe & Kramer 2003). venuotutkimuksessa toiminnan ohjausta kuvaavan Stroop-testin suoritus parani verrattaessa kahdesti viikossa tasapainoa ja kehon hallintaa harjoitteleviin (Liu-Ambrose ym. 2011). Toisaalta interventiotutkimusten tulokset ovat myös ristiriitaisia epidemiologisten seurantatutkimusten kanssa, jotka osoittavat selvemmin liikunnan hyödyt muistitoimintoihin. 2008). Rohkaisevaa on, että liikunta näyttäisi olevan hyödyllistä myös muistitoimintojen häiriöissä, dementia mukaan lukien (Denkinger ym. 2012; Heyn ym. BDNF on keskeinen välittävä aine neurogeneesissä, osallistuu hermosolujen tuojahaarakkeiden, dendriittien, haaroittumiseen ja synapsien UIKUNTA& TIEDES0• 1/2013 17. 2010, Snowden ym. Myös hyvän fyysisen kunnon yhteys valkoisen ja harmaan aineen tiheyieen on havaittu ikääntymisen ja kognitiivisen heikentymisen kannalta uhanalaisimmilla aivoalueilla (Szabo ym. 2010)
Satunnaistettuja kontrolloituja interventiotutkimuksia on vähemmän ja niiden tulokset ovat ristiriitaisia. 2005) ja täten hidastaa muistitoimintojen kannalta keskeisten aivoalueiden rappeutumista. 2003. NIH State-of-the-Science Conference Statement: Preventing Alzheimer's Oisease and Cognitive Decline. 569-579. (e) Baker L, Frank L, Foster-Schubert K, Green P, Wilkinson C, McTiernan A, Plymate S, Fishel M,Watson S, Cholerton B, Duncan G, Mehta P, Craft S. 459-465. Buchman AS, Boyle PA, Yu L, Shah RC, Wilson RS, Bennett DA. Aerobic exercise improves cognition for older adults with glucose intolerance. Cassilhas RC, Viana VA, GrassmannV, Santos RT, Santos RF, Tufik S, Mello MT. Total daily physical activity and the risk of AO and cognitive kuntaharrastuksen turvallisuuden, säännöllisyyden ja jatkuvuuden takaamiseksi tulee liikuntaohjelma räätälöidä yksilöllisesti kulloisenkin terveysja elämäntilanteen mukaan. Psychological Science 14 (21125-130 Daviglus ML, Bell CC, Berrettini W, Bowen PE, Connolly ES, Cox NJ, Dunbar-Jacob JM, Granieri EC, Hunt G, McGarry K, Patel D, Potosky AL, Sanders-Bush E, Silberberg D, Trevisan M. NIH Consens State Sci Statements 27(41 (Epub ahead of printJ. Liikunnan myönteiset vaikutukset voivat myös yhdistyä muihin aivotoimintoja stirnuloiviin aktiviteetteihin kuten koulutukseen ja työhön sekä sosiaaliseen ja kognitiiviseen aktiivisuuteen (kognitiivinen reservi). Hippokampuksen BDNF-pitoisuus on suorassa yhteydessä parempaan oppimiseen ja muistiin. 2013. 2010. Neurology 78 (171. Tutkimustietoa kaivataan lisää myös ravinnon vaikutuksista sekä liikunnan ja ravinnon yhteisvaikutuksista kognitiivisiin toimintoihin, samoin kuin aivotoimintojen älyllisen harjoittamisen ja sosiaalisen aktiivisuuden vaikutuksista aivojernme hyvinvointiin. 2010. Medicine and Science in Sports and Exercise 39 (81, 1401-1407 Colcombe S, Kramer F. 1323-1329. Alentunut plasman BDNF-pitoisuus on yhteydessä muistitoimintojen heikentymiseen ikääntyvillä naisilla (Komulainen ym. Fitness effects on the cognitive function of older adults: a meta-analytic study. toimintaan sekä suojaa hermosoluja tulehdukselta ja tuhoutumiselta. 2010. a risk factor for Alzheimer's disease. Effects of aerobic exercise on mild cognitive impairment: a controlled trial. lbl Barnes DE, Yaffe K, Satariano WA, Tager IB. Näyttöä vahvistamaan kaivataan perusteellisesti tehtyjä riittävän laajoja ja pitkäkestoisia kontrolloituja interventiotutkimuksia tai epidemiologisia kohorttitutkimuksia, jotta tarkkoja liikuntasuosituksia muistitoimintojen ylläpitämiseen ja hoitoon voitaisiin antaa ja täten maksimoida liikunnan hyödyt kognitiivisiin toimintoihin. Paras hyöty saavutetaan säännöllisellä ja monipuolisella liikunnalla, mutta liikunnan aloittaminen myös myöhemmässä elämänvaiheessa kannattaa, kohdistetaanpa se sitten dementian vaaratekijöihin tai itse tautiin. 2008). Paras hyöty saavutetaan säännöllisellä ja monipuolisella liikunnalla, mutta liikunnan aloittaminen myös myöhemmässä elämänvaiheessa kannattaa, kohdistetaanpa se sitten dementian vaaratekijöihin tai itse tautiin. Liikunta turvallinen ja edullinen menetelmä Huolimatta monista avoimista kysymyksistä, nykytiedon perusteella voidaan todeta, että liikunta on turvallinen ja edullinen ei-lääkkeellinen menetelmä, jolla voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisevästi dementiariskiin sekä jo olemassa oleviin dementian oireisiin eri mekanismien välityksellä ja viimekädessä lisätä laatua tulevaan vanhuuteen. Liikunta saattaa myös vähentää Alzheimerin taudille tunnusomaisen proteiinin (~-amyloidi) kertymistä aivoihin (Lazarov ym. 2003. The association between midlife cardiorespiratory fitness levels and later-life dementia: a cohort study. LiiLÄHTEET: Baker L, Frank L, Foster-Schubert K, Green P, Wilkinson C, McTiernan A, Cholerton B, Plymate S, Fishel M, Watson GS, Duncan G, Mehta P, Craft S. Liikuntaharjoittelun annostelun yleisperiaatteena pidetään 'mitä enemmän, sitä parempi'. Journal of the American Geriatrics Society 51 (41. 2012. Journal of Alzheimer's Disease 22 (2). A longitudinal study of cardiorespiratory fitness and coqrutive function in healthy older adults. Lisäksi on epäselvää miten eri liikuntamuodot vaikuttavat aivotoimintoihin ja -rakenteisiin, onko joku liikuntamuoto toistaan tehokkaampi ehkäisemään muistitoimintojen heikkenemistä, vai tarvitaanko niitä yhdessä ja miten liikuntaharjoittelu tulisi ajoittaa. BDNF-pitoisuus on puolestaan alentunut liikunnallisesti inaktiivisilla henkilöillä sekä diabeetikoilla, metabolista oireyhtymää sairastavilla ja depressiivisillä henkilöillä. DeFina LF, Willis BL, Radford NB, Gao A, Leonard D, Haskell WL, Weiner MF, Berry JO. Kuitenkin, tämän käsityksen taustalla on valtaosin epidemiologisista seurantatutkimuksista saatu tieto kestävyystyyppisen liikunnan yhteyksistä kognitiivisiin toimintoihin. 71-79. 2007 The impact of resistance exercise on the cognitive function of the elderly. 18 LIIKUNTA& TIEOES0• 1/2013. Archives of Neurology 67111. PIRJO KOMULAINEN, FT, TtM, ft Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Sähköposti: pirjo.komulainen@uef.fi decline in older adults
825-832. Resistance training and executive functions: a 12-month randomized controlled trial. The ettect of midlife physical activity on structural brain changes in the elderly. Annals of lntern al M edicine 158131.162 doi: 10.7326/0003-4 819-1583-201302050-00005. Archives of Physical Medicine and Rehabilitation 85 1101. Ettect of exercise on cognitive performance in community-dwelling older adults: review of intervention trials and recommendations for public health practice and research. 2010. 107-117. 2010. 545-553. Psychological Medici ne 39 111 3-11. 2011. Exercise. Liu-Ambrose T, Nagamatsu LS, Graf P, Beattie Bl, Ashe MC, Handy TC. International Journal of Geriatric Psychiatry 26 181. 1251-1257 Middleton L, Barnes D, lui LV, Yaffe K. Cardiorespiratory Fitness as a Predictor of Dementia Mortality in Men and Women. Physical activity guidelines for Americans 2008. 2012. Physical activity and risk of neurodegenerative disease: a systematic review of prospective evidence. Evidence for a release of brain-derived neurotrophic factor from the brain during exercise. Rasmussen P, Brassard P, Adser H, Pedersen MV, Leick L, Hart E, Secher NH, Pedersen BK, Pilegaard H. Neurobiology of Aging 31 111). 253-259. 2008. Paterson D, Warburton D. Journal of the American Geriatrics Society 58171. Medicine and Science in Sports and Exercise 44 12). lazarov 0, Robinson J, Tang Y-P, Hairston IS, Korade-Mirnics Z, leeVM-Y, Hersh LB, Sapolsky RM, Mirnics K, Sisodia SS. Archives of lnternal Medicine 171 114). Wimo A, Jönsson L, Gustavsson A, McDaid D, Ersek K, Georges J, Gula'csi L, Karpati K, Kenigsberg P,Valtonen H. 2010. Liu R, Sui X, laditka JN, Church TS, Colabianchi N, Hussey J, Blair SN. The ettects of exercise training on elderly persons with cognitive impairment and dementia: a meta-analysis. Diabetes Care 33 17).1655-1657 Heyn P, Abreu B, Ottenbacher K. Experimental Physiology 94 1101. Sofi F, Valecch D, Bacci D, Abbate R, Gensini GF, Casini A, Macchi C. 2009. 170-178. Middleton L, Manini T, Simonsick E, Harris T, Barnes D, Tylavsky F, Brach J, Everhart J, Yaffe K. Physical activitv over the life course and its association with cognitive performance and impairment in old age. Hampel H, Prvulovic D, Teipel S, Jessen F, Luckhaus C, Frölich L, Riepe MW, Dodel R, leyheT, Bertram L, HoffmannW, Faltraco F for the German Task Force on Alzheimer's Disease IGTF-ADI. Aerobic exercise and neurocognitive performance: a meta-analytic review of randomized controlled trials. Szabo AN, McAuley E, Erickson KI, Voss M, Prakash RS, Mailey EL, W6jcickiTR, White SM, Gothe N, Olson EA, Kramer AF. Nutrition Reviews 68 ISuppl 21. Vascular basis for brain degeneration: faltering controls and risk factors for dementia. 2011. Neurobiology of Learning and Memory 90 141,596-603. 2011. Journal of lnternal Medicine:269 111. Cell 120 151. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7 1381. 1027-1037. 2011. 2011. BDNF is a novel marker of cognitive function in ageing women: the DR's EXTRA Study. 2009. 2012. Hassinen M, lakka TA, Hakola L, Savonen K, Komulainen P, Litmanen H, Kiviniemi V, Kouki R, Heikkilä H, Rauramaa R. 1694-1704. Rovio S, Kåreholt 1, Helkala E-l, Viitanen M, Winblad B, Tuomilehto J, Soininen H, Nissinen A, Kivipelto M. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America 108 171 3017-3022. 2010. 2005. 2010. 2008. doi: 10.1186/1479-5868-7-38. Minimum amount of physical activity for reduced mortality and extended life expectancy: a prospective cohort study Lancet 378197981.1244-1253. 701-713. Komulainen P, Pedersen M, Hänninen T, Bruunsgaard H, lakka TA, Kivi pelto M, Hassinen M, Rauramaa TH, Pedersen BK, Rauramaa R. 2004. Kalaria RN. 2010. Archives of lnternal Medicine 170 121. Physical activity for the prevention of cognitive decline: current evidence from observational and controlled studies. Leisure Time Physical Activity at Midlife and the Risk of Dementia and Alzheimer's Disease. Exercise training increases sizs of hippocampus and improves memory. wwwhealth.gov/PAguidelines. Environmental Enrichment Reduces Ai3 Levels and Amyloid Deposition in Transgenic Mice. US Department of Health and Human Sevices. Rovio S, Spulber G, Nieminen LJ, Niskanen E, Winblad B, Tuomilehto J, Nissinen A, Soininen H, Kivipelto M. 2011. 2005. Activity energy expenditure and incident cognitive impairment in older adults. Snowden M, Steinman L, Mochan K, Grodstein F, Prohaska TR, Thurman DJ, Brown DR, Laditka JN, Soares J, Zweiback DJ, little D, Anderson LA. fitness and cognition a randomized controlled trial in older individuals: the DR's EXTRA study. Cardiorespiratory fitness and metabolic syndrome in older men and women: the DR's EXTRA study. Lancet Neurology 41111. 2010. 120111 The future of Alzheimer's disease: The next 10 years. Ettect of physical activity on cognitive function in older adults at risk for Alzheimer disease: a randomized trial. Erickson KI, Voss MW, Prakash RS, Basak C, SzaboA, Chaddock L, Kim JS, Heo S, Alves H, White SM, Wojcicki TR, Mailey E, Vieira VJ, Martin SA, Pence BD, Woods JA, McAuley E, Kramer AF. The economic impact of dementia in Europe in 2008 east estimates from the Eurocode project. 74-87 Komulainen P, Kivipelto M, lakka TA, Savonen K, Hassinen M, Kiviniemi V, Hänninen T, Rauramaa R. Journal of the American Medical Association 300 191. Physical activity and functional limitations in older adults: a systematic review related to Canada's Physical Activity Guidelines. European Geriatric Medicine 1 151, 266-272. Hamer M, Chida V. Journal of the American Geriatrics Society 59 14). 1 /2013 19. Zeitschrift fur Gerontologie und Geriatrie 4511111-16. 1322-1326. Neuropsychology 25 151. 1062-1069. 1927-1936. Lautenschlager NT, Cox KL, Flicker L, Foster JK, Bockxmeer FM, Xiao J, Greenop KR, Almeida OP. Progress in Neurobiology 95 141, 718-728. 704-716. 2011. Psychosomativ Medicine 72 131, 239-252. 2010. 705-711. Cardiorespiratory fitness, hippocampal volume, and frequency of forgetting in older adults. UIKUNTA & TIEDE 50. Denkinger MD, NikolausT, Denkinger C, LukasA. Wen C, Wai J, Tsai M, Yang V, Cheng T, Lee MC, Chan H, Tsao C, Tsai S, Wu X. Smith PJ, Blumenthal JA, Hoffman BM, Cooper H, Strauman TA,Welsh-Bohmer K, Browndyke JN, Sherwood A. Physical activity and risk of cognitive decline: ametaanalysis of prospective studies
Aivot aktivoivat liikkumaan) liikunta aktivoi aivoja f ,~ ~~ ; I . ~ ~ 20 LIIKUNTA& TIEDES0• 1/2013