Urheilugaala voi osaltaan, _jos päälle liimatun makuisuus kyetään välttämään, olla vahvistamassa alan arvostusta ja lisäämässä ymmärrystä siitä, etteivät urheilun hetket ole vain ohimeneviä. Lukuisampia koskettavia hetkiä tarjotaan useammalle, _jos kyseisten seurojen muutkin ikäluokat voisivat kohdata toisensa samalla areenalla tai lähimaastossa saman viikonlopun aikana. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. Toistaiseksi selkeimmin on päässyt näkyviin yksilökeskeinen ajatus "urheilijan polusta". Sen mukaanhan kulttuuri syntyy jotenkin itsestään eikä siihen voi juurikaan vaikuttaa. Toivottavasti nämä tulokulrnat, niin tärkeitä kuin ovatkin, eivä! kuitenkaan jää ainoiksi, joihin paneudutaan, sillä vähintäänkin yhtä oleellista olisi pureutua myös kuluuurisccn näkökulmaan. "kchiuamistoimct" ovat lyhytjärucisyyuåän ja kapca-alaisuunaan vuosien varrella toimineet kyseisen elämänalueen kulttuurisina vasravoi mi na. Monet, esimerkiksi talouslähtöisct. Niistä on vielä pitkä matka urheilun todelliseen ytimeen ja sen oivaltamiseen. Paikan päällä urheilun seuraaminen alkoi nuorten _joukossa jyrkästi pudota 1990-luvun alusta alkaen. Väitetään, euä sport i n äärelle on syntynyt highlight-sukupolvi, jonka kilpaurheilullinen kiinnostus ei riitä koko tapahtuman _ja sen hienouksien seuraamiseen vaan keskitytään mieluummin maalitai muihin huippuhcikien koosteisiin. Seurojen, liiuojcn _ja muiden organisaatioiden on toirniuava tietyissä oloissa _ja ralousraamcissa. Huippuja kilpaurheilun toimijat eivät tästä asiasta ole kovinkaan pal.1011 huolta kantaneet. Televisiourheilun ircndu ietoja en ole saanut käsiini, rnuua siinäkin asiassa on tapahtunut ainakin laadullisia muutoksia. Toinen maininnan arvoinen tuore kulttuuriteko oli Helsingin u lkoilmakickkotapahturna. Toivottavasti paikalla oli runsaasti alakouluikäisiä, jotka pääsivät osallisiksi muistorikkaascen tapahtumaan. Vai eleräänkö sen harhaanjohtavan pcrusolciukscn varassa, että menestys merkitsee automaattisesti myös kuluuurin vahvistumista. Ehkä sopupeli_jupakka _Ja muut urheilun kasvoja tohrmeet maialaotsaiset ratkaisut olisivat jääneet tekemä! ta. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kannen kuva: Suomen ensimmäinen hiihtohissi otettiin käyttöön Kiianlinnassa Turengissa 1950. Vai miten muuten voi tulkita monien urheilutapahtumien kchiuärnist yötä kapean segmentin, tosin maksukykyisten, "aikuisviihteeksi" tai penkkiurheilun siirtoa mediassa vain rnaksuhaluistcn lajifrukkicn palveluksi. Kilpaurhcilullistcn elämysten tarjonnassa lapset ja nuoret on sysätty marginaaliin jo vuosia sitten. Olisi helppoa vetäytyä eräänlaisen ajopuuajaiukscn taakse. Sen merkitykset ovat parhaimmillaan pi tkäkaarisia ja laajojen kansanryhmien sieluja koskettavia. On selvää, että yksi keskeisimmistä 1ulcksisra, jota ryhmän avulla tavoitellaan, on kansainvälinen kilpailurncncstys ja niin pitää ollakin. Sopivat avainkokernukset voivat kantaa pitkään _ja olla kuluuurisesu kauaskantoisia. Muua pysyvämpää menestystä tavoiteltaessa, pitää tekemisen perustua vankkaan kulu uurisecn kivijalkaan. Kuvat: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Ehkä kulttuurinäkökulma tuntuu abstraktilta p vaikealta. Olisi ainutlaatuisen momentumin hukkaan heittämistä,jollei tohdita t aru ua myös kysymykseen, mikä on huippu-urheilun kulu uurincn asema maassamme tai mitä ja millaista sen haluttaisiin olevan. Ehdotan kyseisen tapahtuman kehittämistä vielä suuremmaksi kulttuuriteoksi, jos sellainen uudestaan järjestetään. Paino: Forssa Print 2011 Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 33 euroa Vuositilaus: 37 euroa Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. pasi.koski@utu.fi 48. Eino Kalpalan kokoelmat. Ehdotan kuitenkin, että linjauksia tehtäessä pohdittaisiin hieman useammin ja perusteellisemmin, millaisia vaikutuksia eri ratkaisuilla on tai voi olla pitkäjänteisesti ja myös kulttuurisesta näkökulmasta. Toimialalla on jo pitkään tehty ratkaisuja, jotka eivät ole ainakaan vahvistaneet urheilun kulttuurista asemaa Suomessa. Näin kunnioitettaisiin myös koko orkesteria eikä vain eturivin ykkösviulisicja. KULTTUURINEN HUOLI PASI KOSKI Liikunta &Tiede 1/2011 uippu-urheilun muutosryhmä aloitti vaativan työnsä muutama kuukausi sitten ja ensimmäisiä kaikuja kehittämisen suunnista .J3 valituista menetelmistä on tihkunut kentällekin. Ymmärrän toki, euä yllä viittaamieni rat kaisu_jen taustalla on usein kylmiä, esimerkiksi taloudellisia, realiteetteja. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Kansallisen liikuntatutkimuksen tieto siitä, että lähes 80 prosenttia suomalaisista pitää kansainvälistä urhcilurnenestysrå tärkeänä, ei saisi riittää, sillä komeasta lukemasta huolimatta huippu_Ja kilpaurheilun ku lt tuurincn asema ei ole itsestään selvä, eikä siitä tunnu kokonaisvaltaisesti kantavan huolta juuri kukaan. Onneksi lähimenneisyydestä on löydeuavissä kulu uuriscsu myönteisiäkin esimerkkcjä. Toiveita rakenteiden uudistarniscstakin on kuulunut
.. Mikko Salasuo 19 Timo Haukilahti vei mennessään ainakin tittelin "Opettajia ja tuomareita on muitakin, mutta ei liikunta-asiainneuvoksia''. Sami Paavilainen 35 TUTKIMUSARTIKKELIT 2010 OSA 11 72 Silkasta intohimosta aiheeseen. Markku Ojanen 92 OPISKELIJA OUNASTELEE: Harrasteliikunnan ammattimaistumista itseristiriita vai erinomainen ilmiö. LUETTUA 93 Urheilukirjavuosi 2010: Pieni kustantaa kaunista. Taija Finni Juutinen TUTKIMUSUUTISIA 96 Liikuntapedagogiikan maailmasta. Kahdentoista kuukauden aikana tuli kuntoiltua yhteensä 265 tuntia eli keskimäärin viisi tuntia viikossa. Minna Polvinen 32 Urheilun oikeudellistuminen. Rainer Anttila 14 Liikunnallinen elämäntapa yksilön valinnasta yhteiskunnan tukemaksi mahdollisuudeksi. Anna-Mari Hämäläinen 30 EU sai toimivaltaa liikunnan ja urheilun alalla mitä on odotettavissa. .. Suomalainen vauvauinti liikuttaa koko perhettä puhtaasti lapsen ehdoilla. Reino AJASSA 80 Karkaavatko projektit, kasautuvatko tutkimukset. Kulttuurinen huoli. Urheilun ja oikeuden rajapinnalla tarvitaan osaajia. Jyri Pesonen 88 Suomalaisesta liikuntaosaamisesta menestystuote. Tutkijat ja tiedon tarvitsijat tapasivat seminaarissa 82 Jonne Kamsulasta LTS:n kuntotestauksen ja liikuntalääketieteen koordinaattori. Heikki Halila Kuva.· ANTERO AALTONEN POHDITTUA 84 Liikunnanopettaja on tulevaisuuden tekijä. Arja Sääkslahti 97 Liikuntasosiologian maailmasta. Tomi Mäkinen 18 POLTTOPISTEESSÄ: Sateentekijät. Kalle Vaismaa 91 EMERITUS IHMETTELEE : Aggression purkamista. Saamme vähällä rahalla paljon aikaan. Liikunnallinen elämäntapa ei ole täysin vain yksilön omasta valinnasta kiinni. Valitusvirsien sijaan voisimme vääntää rintaa rottingille. Jari Kanerva 11 Tekijää kohden tehtävää on enemmän kuin ennen. Aija Saari 88 Liikenne liikuttaa autoilijasta arkiliikkuja. Opettajan osaamista mittaa hänen kykynsä kohdata ja ohjata kutakin oppijaa yksilönä. Seuroja ja seuroissa liikkuvia on kuitenkin tullut lisää enemmän kuin vapaaehtoistyötä tekeviä. Hanna Vehmas 99 Liikuntapsykologian maailmasta. Teijo Pyykkönen 24 Uusi konteksti, vanha sisältö. Erkki Vetteniemi 95 Biomekaniikkaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille. Anu Kangasniemi 100 Väitösuutiset. Arja Sääkslahti 76 Pelastuiko tiedemies Reino. Helsingissä on kolme kertaa enemmän pyöräteitä kuin Kööpenhaminassa, mutta pyöräilyn kulkumuoto-osuus on neljä kertaa pienempi. Matti Hintikka 94 Paljain jaloin paratiisiin. Vapaaehtoisia on määrällisesti kuten ennenkin. TASSA NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Urheilun oikeudellistuminen on edennyt nopeasti ja tavalla, joka on yllättänyt alan toimijat. Murtomaalta mutkamäkeen naiset edellä. Odotettu Euroopan komission tiedonanto jää urheilutoimivallan tulkinnan osalta heiveröiseksi. Laskutekniikoiden omaksuminen, rinteiden raivaaminen, hiihtohissien rakentaminen ja alppihiihtokilpailujen organisoituminen eriytti alppihiihdon valtakulttuurista. Pasi Koski 4 Alppihiihdon alkutaival. Nyt miehen jäädessä eläkkeelle tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Timo Haukilahden aloittaessa liikuntahallinnossa 1980-luvulla järjestöt veivät hallintoa
sivu 10 Teksti: JARI KANERVA Suomessa hiihdettiin tasamaalta murtomaalle 1900-luvun alussa, kun moderni hiihtokulttuuri teki tuloaan. Aluksi murtomaahiihto kattoi koko hiihdon kirjon, mutta laskutekniikoiden omaksuminen, rinteiden raivaaminen, hiihtohissien rakentaminen ja alppihiihtokilpailujen organisoituminen eriytti alppihiihdon valtakulttuurista. Kuin huomaamatta niissä selostettiin alppihiihtokåånnoksiä, joita ei kuitenkaan tunnistettu omaksi lajikseen, vaan osaksi uutta murtomaahiihtokulttuuria. Ensimmäisenä Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitnaiset edellä LIIKUNTA & TIEDE 48 • 1 / 2011 5. Tultaessa 1960-luvulle alppihiihtoja laskettelukulttuuri oli löysi paikkansa lopullisesti suomalaisessa hiihtoperheessä kilpailumuotona ja liikunnallisena vapaa-ajanviettotapana. Kartoitettuaan kotimaisen hiihdonopetuksen tason, naiset päättivät hakea oppia ulkomailta. Hiihdossa tämä tarkoitti lajin korottamista kansall isurhei luksi ja osaksi maanpuolustusta, näin yhteiskunnalliset tarpeet johtivat murtomaahiihdon paremmuuden korostamiseen tasamaahiihtoon verrattuna. 920-luvun alun Suomessa urheilu valjastettiin palvelemaan kansallisia tarkoitusperiä. Naisvoimisteluliike kiinnostui naisten hiihtotaidon kehittämisestä nykyaikaisen hiihtotekniikan vallattua alaa. Kuva: S U O M E N U R H E ILUA R K IS TO 'ks. Hiihtokulttuurin muutos edellytti mielipidemuokkausta, jota toteutettiin hiihto-oppaissa ja ennen kaikkea lehtikirjoittelussa
SNLL järjesti vuosina 1928-1950 lähes sata hiihtokurssia noin 70 paikkakunnalla ja osallistujia oli kaikkiaan noin 2 700. Uikunnallisia lajeja olivat luistelu, kelkkailu ja hiihto. Martti Jukolan mukaan keskieurooppalainen hiihtoharrastus, jonka motiivina oli huvi, ei sopinut suomalaisille, sillä suomalaisen luonteen perusominaisuuksia oli kilpailuvietti. Siinä harjoiteltiin kaikkia hiihdon elementtejä tasapuolisesti. Naisten hiihtokurssien välityksellä oppi alppihiihdossa tarvittavista käännöksistä levisi kaikkialle Suomeen. Naisten hiihtokurssien kulta-aika oli 1920-luvun lopusta aina toiseen maailmansotaan asti. Näistä merkittävimmät käytiin Puijolla Kuopiossa, Salpausselällä Lahdessa, Ounasvaaralla Rovaniemellä ja Kolosjoella Petsamossa. Lisäksi naisille kehittyivät taidot selvitä vaativimmistakin laskuista. Vielä 1900-luvun alussa vahva norjalaisvaikutus näkyi Keski-Euroopan hiihtokulttuurissa, mutta muutos alkoi näkyä selvästi 1920-luvulla. Hiihtomerkin saavuttamiseksi oli tehtävä yli kymmenen kilometrin hiihtoretkiä, hiihdettävä ilman sauvoja, hallittava mäennousutavat sekä osattava al ppihiihtokäännökset. Kurssilaiset aloittivat päivänsä hiihtovoimistelulla, jonka jälkeen harjoiteltiin hiihtotekniikkaa helpossa rinteessä. FFF:n osalta vastaavat luvut olivat 750 osallistujaa 30 kurssilla. Nykyaikaisen alppihiihdon kannalta merkittävää oli brittiläisen Arnold Lunnin kehittämät säännöt, joita käytettiin hänen organisoimissaan syöksylaskuja pujottelukilpailuissa. Suomessa voimistelun harjoittelumetodi siirrettiin Bilgerin oppeihin, joten pedagogisesta hiihdonopetuksesta tuli ensimmäinen hiihdon opetusjärjestelmä Suomessa. Suomessa syöksytään ja pujotellaan Suomalaisen syöksyja pujotteluhiihdon pioneeriaika sijoittui 1930-luvulle. Esimerkiksi brittien järjestämät kilpailut hotellivieraille olivat lähtölaukaus alppilajien kilpailulajien, syöksylaskun ja pujottelun kehittymiselle. Kanadassa pujotteluun tutustunut hiihtäjä Erkki Penttilä järjesti yhdessä saksalaisen hiihtojoukkueen kanssa Suomen ensimmäiset pujottelu kilpailut Puijolla maaliskuussa 1934. 6 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 1/2011. Naisten hiihtokurssien myötä Bilgerin luoma malli levisi vähitellen kaikkialle Suomeen ja sen opetussisällöistä kirjoitettiin ahkerasti järjestöjen lehdissä ja opetusoppaissa. Naisvoimistelijoitten pysytellessä irti kilpaurheilusta, oli heillä hiihdon harjoittelun tavoitteena taitojen kehittäminen. Sitä mitattiin merkkisuoritusten avulla olihan SNLL:n merkkijärjestelmä otettu käyttöön jo 1910-luvulla. Tosin ensimmäisenä vuosikymmenenä vuosittain järjestettiin vain 4-5 kilpailua. to (SN LL) ja Svenskt fö rbund fö r fysisk fo stra n fö r Finlands kvinnor (FFF), suuntasivat katseensa Ruotsiin, m issä hiihto piirit olivat m uokanneet itävaltalaisen eversti Georg Bilgerin hiihdonopetusohjelman omia tarpeitaan vastaavaksi etenkin tunturiolosuhteisiin. Kun Suomen Voimisteluja Urheiluliiton (SVUL) hiihtojaoston lähtökohtana oli hakea ratkaisuja perinteestä ja tukeutua kotimaiseen tietämykseen, niin voimistelijanaiset hakivat ennakkoluulottomasti vaikutteita ulkomailta. Hotelliurheilu ei sovi suomalaille! Naisten hiihtokulttuurin suosio aiheutti vastakkainasettelua miehisten urheilupiirien ja naisvoimistelijoiden välillä. Alppihiihtoa pidettiin pian yhtenä talvisena vapaa-ajanviettotapana, jossa hotellivieraille järjestettiin liikunnallista ohjelmaa. Itävallassa ja Saksassa pidettiin 1900-luvun alussa useita erilaisia käännösja estelaskukilpailuja, jotka voidaan tulkita nykyaikaisten alppilajien kokeiluiksi. Tämän jälkeen SNLL ja FFF supistivat lajivalikoimaansa ja keskittyivät naisvoimistelun edistämiseen. Pujottelun myötä yhteislähdöt muuttuivat väliaikatai intervallilähclöiksi, jotka ovat käytössä nykypäivänäkin. Malli poikkesi merkittävästi Suomen Hiihtoliiton valmentajaja tuomarikoulutuksesta, jotka tähtäsivät yksinomaan kilpailumenestyksen parantamiseen maasto hiihdossa. Lopuksi tehtiin hiihtoretki vaativaan maastoon, jossa pääsi kokeileman monipuolisesti taitojaan. Lunnin oivallus oli merkitä rata lipuilla, jolloin radan selvittäminen vaati hyvää laskutaitoa ja suksien hallintaa. Tämä toimi lähtölaukauksena koko suomalaisen alppihiihdon kilpailutoiminnan käynnistymiselle. Miehiset hiihtopiirit suhtautuivat torjuvasti voimistelunaisten hiihtotoirnintaan 1920-1930luvuilla, sillä SVUL:n ja Työväen urheiluliiton (TUL) seurojen sekä Suojeluskunnan suojissa järjestettiin naisille omia hiihtokilpailuja. Martti Jukolan mukaan keskieurooppalainen hiihtoharrastus, jonka motiivina oli huvi, ei sopinut suomalaisille, sillä suomalaisen luonteen perusominaisuuksia oli kilpailuvietti. Brittien alkusysäys alppihiihdolle Brittien talvimatkailun käynnistyminen Alpeilla oli merkittävä alkusysäys talviurheilulle ja etenkin alppihiihdon kehitykselle. Kilpailemiseen keskittynyt SVUL:n hiihtojaosto ei hyväksynyt Keski-Euroopasta levinnyttä "hotelliurheilua" todelliseksi urheiluksi
Seuraavan kerran lajin sääntöjä uudistettiin vuonna 1944, jolloin suurpujottelu hyväksyttiin kilpailuohjelmaan. Alppilajien erikoisseuroissa toiminta käynnistyi 1940-luvulla, kun Fjällskidarklubb-37 sai toimintansa käyntiin ja Slalom-Seura perustettiin. Ensimmäinen pujottelijoiden ulkomaan valmennusleiri järjestettiin Saksassa vuonna 1950 ja tästä alkaen suomalaislaskijat ovat harjoitelleet säännöllisesti Keski-Euroopan Alpeilla ja osallistuneet alppihiihdon arvokisoihin. Alppilajeilla oli kokeilijoita eten kin moottoriur heilun, m äkihypyn ja voimistelun piiristä. Urheilijat halusivat kokeilla lajeja, joissa tarvittiin samoja fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia kuin omassa lajissaan. Talvimatkailun ensiaskeleet Suomessa talvimatkailu oli lapsenkengissä vielä 1930-luvun alussa. Moritzin olympialaisiin vuonna 1948. Norjan matkan innoittamana Uosikkinen julkaisi vuonna 1936 ensimmäisen suomenkielisen alppihiihto-oppaan Mutkamäenlasku, jossa oli selostettu myös kilpailusäännöt. Kevättalvella 1933 puheenjohtaja Kaarina Karin aloitteesta Suomen Naisten Liikuntaliiton tutkirnusrnatka suuntautui Länsi-Lappiin. Voimistelunopettaja ja olympiavoimistelija Martti Uosikkinen halusi saada syöksyja pujotteluhiihdon tasavertaiseksi lajiksi muiden hiihtolajien rinnalle. Maantieteellisesti Suomen Lapin matkailun alkuvaiheet sijoittuvat Pallas-Ounastunturien alueelle. Täm ä on rinnakkainen ilm iö ru otsalaisen kansatieteilijä Mats Hellspongin havainnoille. Kansainvälisiin kisoihin Toisen maailmansodan jälkeen suomalaiset alppihiihtäjät Pentti Alonen ja Aimo Vartiainen osallistuvat St. Hänen työnsä ansiosta alppihiihtäjät huomioitiin myös olympiavalinnoissa. Hän oli ensimmäinen, joka haki oppia ulkomailta. Suomen ensim m äiset alppilajien mestaru uskisat järjestettiin Sallassa vuonna 1937 ja vuonna 1943 rnukaan otettiin naisten sarjat. Hänen mukaansa nyrkkeilijät Ruotsissa olivat voimistelleet tai yleisurheilleet. Alppilajeissa merkittävä kasvu alkoi, kun pujottelu otettiin mukaan sotilaspoikien lajivalikoimaan vuonna 1943. Avotunturien ryhmä houkutteli ensimmäiset turistit Pallaksen "alppimaiserruin". Vuoden 1928 talviolympialaisten jälkeen meillä alettiin etsiä Suomen St. Lehtikirjoitusten ja mainosten avulla tunturi hiihdosta luotiin raikasta ja terveellistä elämäntapaa suosivaa mielikuvaa, jota höystettiin vauhdikkuudella ja ylä-luokkaisella glamourilla. SNLL järjesti tunturihiihtokursseja Pallastunturilla vuosina 1934-1944. Voimakkaan propagandatyön ansiosta pujottelu saavutti suuren suosion poikien keskuudessa, pian maastohiihtopiireissä alettiin puhua pujotteluvaarasta. Huolimatta alppihiihdon näkyvyyden ja menestyksen lisääntymisestä maastohiihto ja mäkihyppy säilyttivät ehdottoman ylivallan Suomen Hiihtoliiton piirissä. Merkittävä tapahtuma oli Pallaksen tunturihotellin käyttöön ottaminen talvella 1938. Tunturihiihto innostus Yhteistyö Suomen Matkailijayhdistyksen, Valtion Rautateiden ja urheilujärjestöjen kesken synnytti suoranaisen matkailuboomin. Artikkeleissa korostettiin erityisesti kevätauringon terveellistä vaikutusta, hohtavia hankia ja kiireettömyyttä. Aikuisten sarjojen lisäksi otettiin mukaan nuorten sarjat, joissa nuorimmat kilpailijat olivat alle 14-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Kymmenen vuoden aikana näille kurssille osallistui noin tuhat tuuturihiihtäjäå, josta valtaosa oli naisia. Ennen sotia se oli harvojen ihmisten eksoottinen harrastus. Suomen Matkailijayhdistys (SMY) paransi matkailuoloja kotimaassa ja koitti houkutella ulkomaalaisia matkailijoita Suomeen. Moritzia, jota pidettiin talvimatkailun esikuvana. Vasta toisen maailmansodan jälkeen ur heilijat keskittyivät pelkästään alppilajeihin. Matka pohjoiseen kesti tuolloin vuorokauden ja se tapahtui junalla, linjaautolla ja poroilla. Samalla paranivat yksityisten matkailijoiden mahdollisuudet päästä nauttimaan Lapin keväthangista. 1960-luvun alkupuolella Raimo Manninen ja Ulf Ekstam nostivat suomalaisen alppihiihdon kansainväliseen tietoisuuteen, sillä he menestyivät kansainvälisissä kisoissa niin hyvin, että heille arvottiin lähtönumerot kuumaan ryhmään. Suomen Hiihtoliitto piti kurssejaan Enontekiössä, FFF Ylläksellä ja Svenska Finlands Skidförbund (SFS) Levillä. Tästä olympiadebyytistä käynnistyi Suomen Hiihtoliiton organisoima alppilajien valmennustyö. Tunturihiihtäjät löysivät tiensä muihinkin Lapin kohteisiin, kuten Äkäslompoloon ja Sirkkaan, jotka matkailu-mainoksissa tunnetaan nykyään Ylläksenä ja Levinä. SNLL:n esimerkin voimalla muut liikuntajärjestöt käynnistivät oman tunturikurssitoimintansa. Ideat kotimaan Lapin matkailuun haettiin Ruotsista ja Keski-Euroopasta. Uusien lajien kokeileminen oli yleistä etenkin yleisseuroissa, jossa oli edustettuna useita eri urheilulajeja. Taustavaikuttajana toimi Suomen Urheiluopiston rehtori Tauno Juurtola sekä lajivalmentajana että Suomen Hiihtoliiton alppivaliokunnan puheenjohtajana. Lehtikirjoitusten ja mainosten avulla tunturihiihdosta ja Lapinmatkai lusta luotiin raikasta ja terveellistä elämäntapaa suosivaa mielikuvaa, jota höystettiin vauhdikkuudella ja yläLIIKUNTA & TIEDE 48 • 1 /2011 7. Tunturihiihtokurssit loivat kysyntää Lapin matkailupalveluille, sillä niistä kirjoitettiin ulkomaita myöten. Nämä kaksi seuraa hallitsivat suomalaista alppihiihtoa vuosikymmeniä. Tunturihiihtokurssit käynnistyivät talvella 1934. Manninen ja Ekstam eivät kuitenkaan ehtineet mukaan täyspainoisesti vuonna 1967 alkaneeseen alppilajien maailman cupiin. Useat pojat jatkoivat pujotteluharrastusta vielä sodan jälkeen, mikä loi perustan lajin jatkumiselle. Itä-Lapin merkittävimmiksi talvimatkailukohteiksi nousivat Pyhätunturi ja Salla. Majoitusja ruokapalvelut järjestettiin SMY: n majoilla, sillä hotelleja ei tuolloin Napapiirin pohjoispuolella ollut
Talvim atkailun ensim m äinen aalto sijoittui vuosiinl934-1939. Ensin hiihtohissit ja sen jälkeen rinteiden hoito loi pohjan kansainväliselle lasketteluboomille, joka oli yhteydessä seuramatkailun yleistymiseen. Hiihtokeskusverkosto luo puitteet laskettelukulttuurille Viime vuosisadan alussa alppihiihtäjät joutuivat kapuamaan tuntikausia vuorenrinnettä ensin ylös, joten päivässä saattoi tehdä vain muutamia laskuja. Hiihtäjät kiipesivät ensin tuntikausia vuorelle tai tuntur ille, ja sen jälkeen laskettiin alas laaksoon tai kur uun. Hissiteknologia kehittyi nopeasti. Uudistunut harrastus vaati entistä laajempia rinteitä kasvavalle harrastajajoukolle. Hiihtohissit houkuttelivat uusia harrastajia rinteisiin, mutta rinneyhtiöt eivät pystyneet vastaamaan haasteeseen, sillä jo pieni hiihtäjäjoukko sai aikaan valleja ja kumpareita, joiden tasoittamiseen rinnehenkilökunnalta kului paljon aikaa. Peupaikkoja oli tuolloin tarjolla Hetassa, Kaarresuvannossa, Kilpisjärvellä, Muoniossa, Pallastuntu rilla, Pellossa, Enont ekiössä, Sirkassa ja Äkäslompolossa. 1930-luvulla kehitettiin sekä ankkuriettä tuolihissit. Ensin kehitettiin käsikäyttöisiä lumen tamppauslaitteita, mutta ongelman ratkaisi 1930-luvulla kehitetyt lumikulkuneuvot, jotka yleistyivät kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Pallaksen uusi hotelli ra kennettiin vuonna 1947, ja Lapin läänin ensim m äinen hiihtohissi valmistu i Pallakselle 1953. Ratkaisua haettiin mekaanisella apuvälineellä. Talvella 1931 Yhdysvalloissa tehtiin pienten hiihtokeskusten kannalta merkittävä keksintö. Luonnon rinteistä hiihtokeskuksiksi Talvella 1934 käyttöön otetun Kauniaisten Bad Grankullan kylpylän rinteen, samana vuonna Puijolla pidettyjen ensimmäisten pujottelukisojen sekä tunturihiihdon innoittamana kartoitettiin paikkoja, joissa Kuva: JK PROMO / PATRICK FORSBLOM \ 1 1 ~ 8 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 1 /2011. Ennen hiihtohissiaikakautta keskieuro oppalainen alppi hiihto ja pohjoism ainen tuntur ihiihto olivat rinnakkaisia ilm iöitä. Sotaa edeltävälle tasolle majoituksen suhteen päästiin vasta 1950-luvulla. Keski-Euroopassa avuksi valjastettiin kesämatkailijoita varten rakennetut hammasja kaapeliradat, joilla oli mahdollista päästä ylös hyville laskupaikoille. Talvisota katkaisi alkaneen kehityksen, ja jatkosodan ja Lapin sodan jäljiltä Lapin matkailuelinkeinon tuho oli täydellinen. Yhdessä tunnissa hissi saattoi kuljettaa jopa 1500 ihmistä ylös rinteeseen. luokkaisella glam ourilla. Siellä kehitettiin aloittelijoille sopivia pieniä hiihtohissejä, jolla saattoi vetää laskijaa ylös muutamia satoja metrejä
Hyväkuntoiset rinteet mahdollistivat myös aloiLLelijoille harrastamisen. Suomen Latu käynnisti 1940-luvulla huhdonohjaajakoulutuksen, jossa korostettiin monipuolista hiihtotaitoa ja kaikkia hiihdon eri osa-alueiden hallitsemista. Laskettelukulttuuri syntyy Hiihtokuluuurin osalta lajien eriytyminen käynnistyi Suomessa jo 1920-luvulta. Rinnan taloudellisen kasvun, nousevan elintason, lisääntyneen vapaa-ajan ja myös matkailun vilkastumisen kanssa maahamme syntyi nykyinen hiihtokeskusten verkosto. Oppia tähän haettiin ensin Ranskasta ja myöhemmin Itävallasta. Hiihtokeskukset eivät halunneet palkata pujoueluun keskittyneitä valmentajia, vaan tilalle tarvittiin tavallisille laskettelijoille ja hiihtäjille tarkoitettua opetusta. Nyt kolme tahoa, Suomen Hiihtoliitto. Bad Grankullassa tarjottiin hiihdonopettajan palveluksia jo 1930-luvun lopulla. Laskutaitoa hiihtokoulusta Hiihtokeskuksen palveluihin liiuyivät oleellisesti hiihtokoulut. Tämä tarkoitti sitä, euä 1980-luvulta alkaen hiihtokeskukset alkoivat kehittää oheispalveluja ympärivuotisen toiminnan ylläpitämiseksi. Tällä päätöksellä Suomen Latu auktorisoi itselleen hiihdonopellajien koulutusvaatimukset, jotka olivat pääpiirteittään voimassa aina 1960-luvulle saakka. Vielä 1960-luvun ensimmäiset vuodet olivat hiljaiseloa hiihtokeskusten rakentamisen suhteen, mutta vuosina 1962-1964 alkoi laskeueluharrastuksen kasvu ja keskusten rakentaminen. Talvikaudella 1968-1969 oli maassamme toiminnassa kaikkiaan 61 hiihtohissillä varustettua hiihtokeskusta. voitiin harjoitella käännosteknukkaa. Tasamaalla murtomaalle siirryttäessä miehisten hiihtopiirien kiinnostus kohdistui maanpuolustukseen, maastohiihdon ja mäkihypyn kilpailutoiminnan kehittämiseen ja ennen kaikkea menestymisen varmistamiseen kansainvälisissä kisoissa. Tämä merkitsi sitä, että laskettelusta tuli arkinen harrastus,jossa suoriiuspaikat oli saavutettavissa yhä useammalle laskeuelijalle. Hiihdonopetuksen kehittyminen ja opetuksen saatavuuden paraneminen liittivät hiihtokoulut osaksi suomalaista hiihtokeskusta keskieurooppalaisten mallien mukaisesti. 1970-luvulle tultaessa hiihtokausi alkoi normaalisti jo marraskuun puolivälissä, mutta keskusten käyttö vilkastui vasta joulunaikaan. Hiihtokeskusten huippukausi ajoittui maalis-huht ikuulle. Sodan jälkeen suomalaisessa hiihdonopetuksessa jatkettiin ennen toista maailmansotaa omaksuttuja käytäntöä. Vuosikymmenen kuluessa laskettelu muuttui eliittilajista vapaa-ajan liikunnaksi ja hyväksyttäväksi osaksi hiihtokulttuuria. 1930-luvulla suomalaisten tietoisuuteen tulleet alppija tunturihiihto monipuolistivat hiihtokulttuuria merkittävästi. Karl Ebbin vuonna 1950 Kiianlinnaan rakentaman ensimmäisen hiihtohissin myötä levisi hissi-innostus Suomessa nopeasti. Vuosikymmenen lopulla suuret hiihtokeskukset olivat keskittyneet Lappiin. Laskettelusta ja retkihiihdosta tuli Lapin talvi matkailun selkäranka. Alppihiihdon asema vapaa-ajan liikuntana oli vielä heikko 1960-luvun alussa ja erityisesti perinteisen maastohiihtokulttuurin edustajat vastustivat lajia. 1960-lukua voidaan pitää laskettelun läpimurtovuosikymmenenä niin laskettelurinteiden ja harrastajamäärän lisääntymisen kuin asenteiden suhteen. Toisen maailmansodan jälkeen rakentamisen kohteena olivat luonnon muovaavat rinteet, joiden läheisyyteen voitiin järjestää majoituspalvelut, kuten Rukalla tehtiin. Aluksi innokkaille laskettelijoille kelpasivat luonnon muovaamat rinteet, mutta jo 1930-luvun lopussa raivattiin rinteitä kilpailuja harjoituskäyuöön. LIIKUNTA & TlEDE 48 • 112011 9. Mats Hellspongin mukaan Jokaisella urheilulajilla on omat kulttuurisesti eriytyneet suorituspaikat ja vuosikierto. laskettelijoille ei enää riittänyt yhden rinteen sahaaminen tai yksi pitkä lasku päivää kohden. Uusi koulutusjärjestelmä tuotti heti tulosta, ja talvikaudella 1968-1969 hiihdonopetusta oli järjestetty jo lähes 50 hiihtokeskuksessa. Lumitykit pidensivät laskettelukautta merkittävästi etenkin alkukaudesta. Suomen Latu hyväksyi hiihdonopettajia koskevat säännöt, joiden mukaan virallisiksi hiihdonopettajiksi voitiin hyväksyä nuoremmat voirnistelunopettajat, Suomen Hiihtoliiton ja Suomen Urheiluopiston hiihdonneuvojakurssin suorittaneet henkilöt sekä muut vastaavan koulutuksen saaneet henkilöt. Yhtäältä pujouelusta ja syöksylaskusta tuli puhdasta kilpaurheilua ja toisaalta tunturihiihtokursseilla retkeiltiin ja laskettiin tunturin rinteitä. Finlands Svenska Skidförbund ja Suomen Latu, koulu uivat ohjaajia ja hiihdonneuvojiaan omien tarpeidensa mukaisesti. t.askeuelukuluuurtn syntymiseen vaikuu ivat hiihtohissien tekninen kehittyminen, turvallisuuden parantuminen sekä hiihtohissiverkoston syntyminen kahviloineen ja ravintoloineen. Asenteet muuttuivat vähitellen hiihto keskusten lisääntymisen ja välineiden saatavuuden parantumisen myötä. Tärkeälle sijalle nousi myös yhteistyö Norjan ja Ruotsin hiihdonopettajien kanssa. Kehitys johti Alppihiihdon opettajat ry:n (AHORY) perustamiseen hiihdonopetuksen etujärjestöksijoulukuussa 1965. Tällöin alo iuivat toimintansa Etelä-Suomen johtaviksi hiihtokeskuksiksi nousseet Kalpalinna, Ellivuori ja Laajavuori. laskettelijoiden määrän lisääntyessä 1960-luvulla hiihdonopettajista oli jatkuva pula. Hiihtokeskukset nousivat Suomu-, Salla-, l.uosto-, Olos-, Pyhä-, ja Levi-tunturien juurille. Tammikuu ja helmikuun alku olivat hiljaiselon aikaa. 1960-luvun puolivälissä rakentaminen keskittyi Lappiin. 2000-luvulla useassa hiihtokeskuksessa tai sen läheisyydessä on golfkenttä tai kylpylä. Talvella 1950 Suomen Latu kutsui koolle hiihdonopettajien neuvottelupäivät, joilla perustettiin toimikunta laatimaan suomalaisen hiihdonopetuksen opetusohjelma. Vuodesta 1964 vuoteen 1969 Lapin hiihtokeskusten hissinousujen määrä nousi 42000 aina 118000 nousuun vuodessa. Hiihtohissien lisääntyminen, lumetus, laskeueluvälineiden kehitys ja vuosikymmenen lopulla myös rinteiden kunnostuksen koneellistuminen mahdollistivat laskettelun lopullisen läpimurron
Suurpujottelun ensimmäiset kokeilut tehtiin jo 1940-luvulla ja laji otettiin kansainvälisiin kisoihin heti toisen maailmansodan jälkeen ja olyrnpiaohjelmaan vuonna 1952. Pujotteluja tunturihiihto Suomessa 1920-luvulta 1960-luvulle. Ski Style Sport and Culture in Rockies. Liikuntakulttuurin eriytyminen ja korostunut kaupallisuus ovat johtaneet muun muassa siihen, että liikunnan harrastamisesta on tullut pitkälti taloudellisista resursseista riippuvaista kuluttamista, jolloin heikommassa taloudellisessa asemassa olevat kansalaiset saattavat jäädä harrastamismahdollisuuksien ulkopuolelle. Lappeenranta. Se hyväksyttiin FIS:n lajiksi vuoden 1981 hiihtokongressissa. Kuvassa su/1sien tervaustaja paahtamista Siuntion hiihtokursseilla maaliskuussa 1932. 10 LI KUNTA & TiEDE 48, 1 1 2011. Itkonen, H. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. The Story of Modern Skiing. 1993. 1996. Boxningssporten i Sverige, en studie i idrottens kulturmiljö. samaalta on hiihdetty ja laskettu hiihtokeskusten markkinahumuun. University Press of Kansas. Se keräsi yhteen kaikki maailmaan parhaat laskijat, jotka ennen "Valkoista sirkusta" olivat kohdanneet toisensa vain arvokisoissa. TaLÄHTEET: Allen, J. Allen, J. Jyväskylä. *Kuva sivulla 4: Suhsien huoltaminen lwului osana naisten hiihtokurssien opetusohjelmaan. Muutokset, merkitykset ja reunaehdot. Teoksessa Itkonen, H., Heikkala, J., llmanen, K. From Antiquity to World War 11. Erityisesti urheilun ja liikunnan kaupallistuminen ja markkinallistuminen ilmenevät muun muassa välineiden kohdalla. & Koski, P Liikunnan kansalaistoiminta. Lajit ovat syntyneet innovaatioiden, kokeilujen ja markkinointiponnistusten kautta. Kuopio 2010. FIS:n alppihiihtomarkkinat Alppilajien kilpailujärjestelmän kehitys alkoi syöksylaskusta, pujottelusta ja alppiyhdisterystä, ja nämä lajit tulivat osaksi Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) mestaruuskisoja ja olympialaisten lajivalikoimaa jo 1930-luvulla. Kansallisurheilun suuri nousu. University Press of New England. 2010. Tähän on myös alppi lajeissa tultu, sillä harrastaminen vaatii useimmiten välineet ja auton, jolla pääsee suorituspaikalle. Studies in Sport, Physical Education and Health 143. 1982. Myös medialla on ollut ratkaiseva vaikutus liikunnan Ja urheilun massailmiöille. Yhteisenä nimittäjänä näille ovat samat suorituspaikat ja yhteinen välineteollisuus. Television merkitys urheilun popularisoinnissa on ollut kiistaton. Suomen hiihtourheilun laajuus, yhteiskunnalliset tavoitteet ja merkitys 19181940. From Ski Sport to Skiing: One Hundred Years of an American Sport, 18401940. Tämän vuosituhannen uutuuksia ovat pari ki I pai I ut, su peral ppiyhd isteu y, pudotuski I pai I ut (knock out) ja joukkuekilpailut. Colemann, A.G. Liikuntamatkalla Suomessa. 2006. Maailmancupista tuli edelläkävijä, jota muut lumilajit seurasivat. Kenttien kutsu. Tampere. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu no 82. Vuonna 1981 FIS virallisti kolme maailmancupia, jotka olivat alppihiihto, maastohiihto ja mäkihyppy. Kansalaistoiminnan suuri linja. 2004. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 152. Eriytyneestä ja pirstaloituneesta liikuntakulttuurista löytyy mahdollisuuksia monille liikkujille iästä, peruskunnosta ja harrastuksiin käytettävistä varoista riippumatta. Alppilajien menestymisessä keskeisellä sijalla on ollut vuonna 1967 käynnistynyt alppihiihdon maailmancup, joka mullisti kansainvälisen kilpailujärjestelmän kokonaan. JARI KANERVA, FT Koulutusja viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: jari.kanerva@lts.fi Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöshirjaan Alppihiihdon Alkutaival. Nordiska museets Handlingar 99. Perinteisten alppilajien rinnalle ja kilpailijaksi on noussut lukuisa joukko uusia alppihiihtoon liittyviä lajeja kuten nopeuslasku, freestyle, telemark, new school ja lumilautailu. University of Massachusetts Press, Amherst. Tampere: Gaudeamus. Supersuurpujottelu kehitettiin täydentämään lajivalikoimaa syöksyn ja suurpujottelun välissä. Suomalainen hiihtokulttuuri on kokenut suuren muutoksen viimeisen sadan vuoden aikana. (10-23). Toisaalta eriytyminen voi johtaa myös liikunnan demokratisoitumiseen siinä mielessä, että lajija organisoitumiskirjo mahdollistavat liikunnan harrastamisen suurille joukoille. Vapaa-ajan valintoja jälkimodernissa yhteiskunnassa. 2007 The Culture and Sport of Skiing. (Kuva: Suomen Urheiluarhisto) Fry, J. Hellspong, M. Itkonen, H. University of Massachusetts Press, Amherst. Esimerkiksi alppihiihtoon on tarjo lla satoja monoja suksimalleja sekä muita varusteita tarvittiin niitä tai ei. Alppilajien kehitys pysyi maltillisena aina 2000-luvulle saakka, jolloin talvilajien välinen kilpailu koveni, etenkin televisionäkyvyyden osalta. 2000. Heikkinen, A. 1981. Vehmas, H
Liikunnan markkiKuva: ANTE RO AA LTO NEN f; LIIKUNTA & TIEDE 48 • 1 /2011 11. Tutkimushetkellä urheiluseuratoimintaan osall istui säännöllisesti kerran viikossa vähintään kolmen kuukauden ajan 43 prosenttia lapsista ja nuorista ja 14 prosenttia aikuisista. Lukumääränä tämä tarkoittaa noin 637 000 ihmistä. man ilmoituksensa mukaan lapsista ja nuorista 92 prosenttia ja aikuisista 90 prosenttia harrastaa liikuntaa ja urheilua. Seuroissa liikkui vuonna 2009-2010 yli 880000 suomalaista. Vuonna 1994 lasten ja nuorten osallistumisaktiivisuus seuratoimintaan oli 36 prosenttia ja aikuisilla 12 prosenttia. Seuroja ja seuroissa liikkuvia on kuitenkin tullut lisää enemmän kuin vapaaehtoisia tai vapaaehtoistyöhön käytettyä aikaa. Seuroissa liikkuvien määrä on kasvanut, mutta ei yhtä paljon kuin yksityisten liikuntapalvelujen käyttö. Teksti: RAINER ANTTILA KANSALLINEN LIIKUNTATUTKIMUS: Tekijää kohden tehtävää on enemmän kuin ennen Suomalaisista 15-79-vuotiaista kaikkiaan vajaa kuudesosa on mukana organisoidussa liikunnan kansalaistoiminnassa. Määrä on ollut kasvussa vuodesta 1994 lähtien. Vapaa-ajan liikuntaharrastus on vastaajien oman ilmoituksen mukaan lisääntynyt tasaisesti vuodesta 1994 lähtien. Vapaaehtoisia on määrällisesti kuten ennenkin. Merkittävää on yksityisten yritysten palvelujen "markkinaosuuden" nousu
Arkikokemuksen mukaan vapaaehtoisista on puutetta ja moni toteaa ennen olleen toisin. Urheiluseurojen harrastajamäärät 3-18vuotiailla 2009-2010 vuotiaiden keskuudessa (harrastaa vähintään kerran viikossa ja säännöllisesti kolmen kuukauden ajan vuodessa) Jalkapallo 217 000 Pyöräily 180 000 1995 1997-98 2001-02 2005-06 2009-10 Uinti 166 000 Juoksulenkkeily 149 000 Jalkapallo 76.000 83.000 113.000 107.000 104.000 Hiihto 147 000 Voimistelu (Svoli) 54.000 55.000 55.000 54.000 59.000 Salibandy 144 000 Jääkiekko 48.000 52.000 50.000 48.000 51 000 Luistelu 115 000 Salibandy 11.000 24.000 34.000 36.000 38.000 Kävelylenkkeily 114 000 Yleisurheilu 28.000 29.000 34.000 32.000 27.000 Jääkiekko 101 000 Uinti 13.000 15.000 14.000 19.000 20.000 Voimistelu ja aerobic 83 000 Lentopallo 18.000 15.000 16.000 16.500 18.000 Tanssi 78 000 Koripallo 19.000 18.000 19.000 17.000 15.500 Ratsastus 63 000 Ratsastus 9.000 12.500 11.000 12.500 15.000 Kuntosal iharjoittelu 63 000 Pesäpallo 16.500 14.000 13.000 11.500 14.000 Hiihto 14.000 13.000 21.000 19.000 *11.000 (Kaikki yli 60 000 harrastajaa keränneet lajit) * edellisessä tutkimuksessa alppihiihto sisältyi hiihdon lukuihin (Kaikki yli 10 000 aktiivi harrastajaa koonneet lajit) TAULUKKO 3. Samaan aikaan niin viranomaisten vaatimukset kuin eri sidosryhmien toiveet seuroja kohtaan ovat lisääntyneet. Vuodesta 1994 lähtien sekä seuroja että seuroissa liikkuvia on kuitenkin tullut lisää enemmän kuin vapaaehtoisia tai vapaaehtoistyöhön käytettyä aikaa. Harrastetuimmat lajit 3-18TAULUKKO 2. Kansallinen Liikuntatutkimus on täyttänyt paikTAULUKKO 1. Toinen keskustelun teema liittyy vapaaehtoisuuteen ja ennen kaikkea vapaaehtoisuuteen seuratoiminnassa. Tekijää kohden tehtävää on enemmän kuin ennen. Selityksiä on useita. Toinen selittävä tekijä liittyy fyysiseen aktiivisuuteen ylipäätään. Liikunta on myönteinen asia ja haastattelututkimuksissa hyvää liioitellaan ja huonoja asioita vähätellään. Elämäntapamme on liikunnallisesti passiivinen. Oman ilmoituksensa mukaan ihmiset liikkuvat yleensä ja esimerkiksi urheiluseuroissa enemmän kuin ennen. noiden kasvu on suuntautunut ennen kaikkea yksityisiin palveluihin. Samaan aikaan on todettu kunnon heikentyneen ja painon lisääntyneen. Lisääntynyt vapaa-ajan lajiharrastaminenkaan ei ole kompensoinut passivoitumista muualla. Urheiluseuroissa eri lajeja vähintään kerran 19-65-vuotiailla 2009-2010 viikossa harrastavat 19-65-vuotiaat 1994 1997-98 2001-02 2005-06 2009-10 Kävelylenkkeily 1 790 000 Pyöräily 845 000 Voimistelu (Svoli) 61.000 78.000 103.000 99.000 89.000 Kuntosa liharjoittel u 713 000 Jalkapallo 45.000 34.000 49.000 66.000 64.000 Hiihto 663 000 Jääkiekko 23.000 20.000 26.000 33.000 37.000 Juoksulenkkeily 639 000 Salibandy 18.000 28.000 29.000 41.000 34.000 Uinti 575 000 Golf 15.000 21.000 22.000 32.000 32.000 Voimistelu ja aerobic 532 000 Lentopallo 43.000 34.500 25.000 26.000 29.000 Sauvakävely 454 000 Suunnistus 28.000 18.000 23.000 25.000 20.000 Salibandy 210 000 Hiihto 17.500 17.500 21.000 22.000 *16.000 Sulkapallo 151 000 Ratsastus 4.500 8.500 7.500 8.500 12.000 Laskettelu 141 000 Uinti 6.500 10.500 7.500 9.500 10.000 Jalkapallo 140 000 Nyrkkeily 7.500 4.000 6.000 9.000 10.000 Rullaluistelu 131 000 Tanssi 7.500 5.000 8.000 8.500 10.000 Tanssi 114 000 Golf 100 000 *edellisessä tutkimuksessa alppihiihto sisältyi hiihdon lukuihin (Kaikki yli 100 000 harrastajaa keränneet lajit) (Kaikki yli 10 000 aktiiviharrastajaa koonneet lajit) 12 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 1 /2011. Tämä tutkimus osoittaa, että vapaaehtoisia on määrällisesti kuten ennenkin. Harrastetuimmat lajit TAULUKKO 4. Näin on varmasti myös Kansallisessa Liikuruatutkimuksessa. Seuroissa liikkuvien määrä on kasvanut, mutta ei niin paljon kuin yksityisten palvelujen käyttö. Kansallinen Liikuntatutkimus nostaa omalta osaltaan esiin kaksi keskusteluteernaa
RAINER ANTTILA, Litl Kansallisen Liikuntatutkimuksen koordinoija 2001-2010 Kehitysjohtaja Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry Kansallisen LiikunLaLuLkimuksen julliaisuL ovat /ueLLavissa osoitteessa www.slu.fi Seniorien suosituimmat liikuntalajit Seniorien osalta lajivalikoima on selkeästi pienempi kuin nuoremmilla ikäryhmillä. Liikunnan TAULUKKO 7. Yli 50-vuotiailla osallistuminen vapaaehtoistyöhön laskee. Tätä työtä tehdään jatkossa osana SLU-yhteisön Vision 2020 toteutuksen seurantaa ja opetusja kulttuuriministeriön kehittyv ää tiedolla johtam ista. Innokkaimmin vapaaehtoistoimintaan osallistuvat 36-49 vuotiaat (22 %). % Lkm. Voimistelu 121 000 2001-2002 16 509.000 Miehet 17 365.000 13 269.000 Hiihto 119 000 2005-2006 16 532.000 Naiset 13 272.000 8 171.000 Uinti 92 000 2009-2010 16 536.000 Kuntosa liharjoittelu 69 000 15-18-vuotiaat 19 50.000 13 34.000 (Kaikki yli 60 000 harrastajaa keränneet 19-25-vuotiaat 14 66.000 9 42.000 26-35-vuotiaat 15 106.000 10 71.000 lajit) 36-49-vuotiaat 22 235.000 17 182.000 50-65-vuotiaat 12 129.000 8 85.000 6679-vuotiaat 8 51.000 4 26.000 Yhteensä 15 637.000 10 440.000 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 1 /2011 13. 19-65-vuotiaiden keskuuKävelylenkkeily 369 000 dessa. TAULUKKO 6. TAULUKKO 5. Kuntosaliharjoittelu ja juoksulenkkeily ovat palanneet suosituimpien lajien joukkoon pienen lamakauden Jälkeen. Liikunnan kansalaistoiminnassa on mukana enemmän miehiä (365 000) kuin naisia (2 72 000). Vapaaehtoistyöhön osallistuminen on aaltoliikettä. Erityisesti tyttöjalkapallon suosion lisääntyminen on lisännyt jalkapallon harrastajien määrää. Vapaaehtoistyöntekijöiden määrä on pitkällä aikajänteellä lisääntynyt, mutta viime tutkimuksen jälkeen käytännössä säilynyt ennallaan. Aikuisten suosituimmat liikuntalajit Aikuisten parissa suosituin liikuntalaji on kävelylenkkeily. Myös seniorikansalaisten (yli 65-vuotiaat) keskuudessa löytyy likimain yhtä paljon kansalaistoimintaan osallistuvia miehiä (21000) ja naisia (19000). Lasten ja nuorten suosituimmat liikuntalajit Lasten ja nuorten parissa suosituin liikuntalaji Suomessakin on jalkapallo. Kokonaisuutena tarkasteltuna kävely on säilyttänyt vankan aseman suomaisten omakohtaisena liikuntalajina. Liikunnan vapaaehtoistai Harrastetuimmat lajit vapaaehtoistai kansalaiskansalaistoimintaan osallistuminen 66-79 vuotiaat 2009-2010 toimintaan osallistuminen 15-79-vuotiaiden keskuudessa. kansa lajipohjaisena liikkumisen ja vapaaehtoistyön m uutosten seura nnan työvälineenä. Nuoret ovat aktiivisia, mutta aktiivisuus vähenee nuorilla aikuisilla. Keskimäärin vapaaehtoistyöhön käytetään kymmenen tuntia kuukaudessa. Juoksulenkkeily ja kuntosaliharjoittelu ovat nousseet uudestaan suosioon. Loput vapaaehtoistyöstä tehdään muissa kansalaisjärjestöissä, työpaikoilla, seurakunnissa, oppilaitoksissa ja vastaavissa muissa yhteisöissä (197 000). Nuorten 15-19-vuotiaiden keskuudessa tyttöjä ja poikia on yhtä paljon (molempia 25 000) mukana tekemässä vapaaehtoistyötä. Tutkimuksen 2009-2010 uutena osana vapaaehtoistyötä selvitettiin myös 66-79-vuotiaiden ja nuorten 15-18-vuotiaiden osalta. Liikunnan ja urheilun vapaaehtoistyö Liikunnan ja urheilun vapaaehtoistyön määrää on selvitetty neljä kertaa ikäryhmässä 19-65 vuotiaat. Lukumääränä tämä tarkoittaa noin 637 000 ihmistä. Salibandy, rullaluistelu, golf ja tanssi ovat lisänneet tasaisesti suosiotaan. Tasaisesti vuodesta 1994 harrastajamääriään ovat lisänneet salibandy, ratsastus ja tanssi. seurassa Pyöräily 133 000 1997-1998 14 435.000 % Lkm. Liikunnan kansalaistoimintaan osallistuvista kaikkiaan 440000 toimii urheiluseuroissa. Tutkimuksen aikasarjat on tärkeää säilyttää, mutta samalla on syy tä kehittää tutkim usta myös kohti fyysisen aktiivisuuden kokonaiskuvausta ja sen muutosten seura nt aa. Kävelyn harrastus on vähentynyt vuodesta 1994, mutta samaan aikaan on syntynyt isoille massoille kokonaan uusi liikuntalaji, sauvakävely. Suomalaisista 15-79-vuotiaista kaikkiaan vajaa kuudesosa (15 %) on mukana organisoidussa liikunnan kansalaistoiminnassa. Osallistuu jossakin Osallistuu urheiluSauva kävely 157 000 % Lkm. Kävelylenkkeily ja sauvakävely ovat suosituimmat lajit
Liikunnallinen elämäntapa yksilön valinnasta yhteiskunnan tukemaksi mahdollisuudeksi. Kuva: ANTE RO AA LTO NEN 14 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 1 /2011
Selittävinä tekijöinä tarkasteltiin lapsuuden elinoloja, nuoruuden liikuntaa, työcloja ja aikuisiän muuta terveyskäyuäytyrnistå. (UKK-instituutti, 2009, Tammelin & Karvinen, 2008) Liikunnallisuutta ja liikkumattomuutta esiintyy epätasaisesti yhteiskunnassa. Toisaalta Työväenurheiluliitto (TUL) on myös pitkään kannustanut ja investoinut työväestön urheilun ja liikunnan edistämiseen. Viimeisimpien tulosten mukaan liikkumattomuutta esiintyy erityisesti pelkästään peruskoulun käyneiden, työntekijäasemassa olevien tai pienet kotitalouden tulot omaavien suomalaisten keskuudessa. Naiset ja miehet, joiden vanhemmilla oli matala koulutus tai matala ammattiasema, raportoivat vähemmän liikuntaa aikuisiässä kuin ne naiset ja miehet, joiden vanhemmilla oli korkea koulutus tai korkea ammattiasema. Pakollinen yhdeksän vuoden pituinen peruskoulutus sisältää koululiikuntaa ja kannustaa liikkumaan myös vapaa-ajalla esimerkiksi hiihtoloman merkeissä. Merkillepantavaa on, että nämä liikunnan sosioekonomiset erot ovat Suomessa pysyneet samankaltaisina jo yli 20 vuotta (Mäkinen ym., 2009). Lapsuuden elinolot sisälsivät vanhempien koulutuksen ja ammattiaseman sekä useita terveydelle epäedullisia lapsuuden tapahtumia. Nuoruuden liikunta sisälsi mielipiteen koululiikunnasta, kilpaurheilun ja kuntoliikunnan harrastamisen. Liikkumattomuuden sosioekonomisia eroja selittäviä tekijöitä voivat olla muun muassa lapsuuden elinolot, aikaisemmat liikuntakokemukset, työolot sekä sosiaaliset ja kulttuuriset tekijöitä (Ali & Lindström, 2006, Kouvonen ym., 2005, Popham & Mitchell, 2006, Wolin & Bennett, 2008, Burton ym., 2003, Meyer ym., 2005, Schroder ym., 2004). Vanhempien ammatti ja koulutus vaikuttavat usein siihen, minkä koulutusuran nuori valitsee. Tieteellinen tieto liikkumattomuudet sosioekonomisia eroja selittävistä tekijöistä on tähän asti ollut hyvin rajallista. L iikkumattomuudesta on 2000-luvulla tullut neljänneksi yleisin kuolemaan johtava syy (WHO, 2004). Liikunnan tulisi olla monipuolista, jotta se kehittää kestävyyskuntoa, lihasvoimaa ja liikehallintaa. Tämä artikkeli perustuu tutkimukseen, jossa tarkasteltiin sosiaaliepidemiologian näkökulmasta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Suomen aikuisväestöä edustavia aineistoja hyödyntäen sitä, kuinka vapaa-ajan liikunnan ja työmatkaliikunnan sosioekonomiset erot ovat kehittyneet Suomessa ja sitä kuinka lapsuuden elinolot, nuoruuden liikunta, työn fyysinen ja psyykkisen rasittavuus sekä muut aikuisiän elin tavat ovat yhteydessä vapaa-ajan liikunnan sosioekonomisiin eroihin suomalaisilla. Työolot sisälsivät fyysisesti kuormituksen työuran aikana ja nykyisen fyysisesti sekä psyykkisesti rasittavan työn. Ympäri maailmaa, niin Euroopassa kuin Pohjoismaissakin, henkilöt joilla on vain peruskoulutus liikkuvat vähemmän kuin ne, joilla on ylioppilastutkinto (Mäkinen ym., 2010, Gidlow ym., 2006). Liikuntaan kannustavan kulttuurin ja yleisen koulutusjärjestelmän vuoksi liikunnan sosioekonomisia eroja ei luulisi esiintyvän Suomessa. Huolestuttavaa on se, että suomalaisista nuorista arviolta joka toinen ja aikuisista joka kolmas ei liiku edes terveytensä kannalta riittävästi (Fogelholm ym., 2007). Aikuisiän liikuntatottumuksiin voivat vaikuttaa yksilön koko elämänkulun aikaiset fyysiset, sosiaaliset ja psykososiaaliset tekijät ja tekijöillä voi olla monenlaisia keskinäisiä yhteyksiä (Kuh & Ben-Shlomo, 2004). Teksti:TOM I M ÄKIN EN Liikunnallinen elämäntapa ei ole täysin yksilön omasta valinnasta kiinni. Muuna aikuisiän terveyskäyttäytymisenä tarkasteltiin tupakointia, alkoholin kulutusta ja painoindeksiä (BMI) jota usein käytetään terveyskäyttäytymisen indikaattorina. UIKUNTA & TIEDE 48 • 1 /2011 15. Tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa koulutusuran lisäksi myös nuoren myöhempiin liikuntatottumuksiin. Suomalaisten terveysliikuntasuositusten mukaan nuorten tulisi liikkua kohtuurasittavasti vähintään yhdestä kahteen tuntia päivittäin ja aikuisten vähintään puoli tuntia päivittäin. Kaikesta huolimatta liikunnan sosioekonomiset erot ovat ajankohtaisia myös Suomessa (Borodulin ym., 2010). Lapsuuden elinolot luovat pohjaa liikunnalliselle elämäntavalle Lapsuuden elinolot olivat sekä suoraan että epäsuoraan yhteydessä aikuisuuden liikkumattomuuteen eri koulutusryhmissä (Kuvio 1). Yksilöillä voi olla useita erilaisia tarpeita, syitä, haluja ja motiiveja, jotka vaikuttavat heidän liikuntavalintoihinsa (Iife choices), mutta myös tekijät kuten elinympäristö, edulliset låhiliikuntapalvelut ja liikuntataidot (life chances) vaikuttavat liikuntavalintoihin (Abel, 1991, Abel ym., 2000, Cockerham ym., 1993, Cockerham ym., 1997). Liikuntamyönteinen lapsuuden elinympäristö ja nuoruuden monipuolinen liikunta tukevat liikunnallisen elämäntavan omaksumista
MALLI 3: MALLI 2 + Työn psyykkinen rasittavuus . Kilpaurheilun harrastaminen ennusti aikuisiän vapaa-ajan liikuntaa matalasti koulutetuilla ja kuntoliikunnan harrastaminen korkeasti koulutetuilla henkilöillä. Kouluja työympäristö liikuntaan kannustavaksi Nuoruuden liikunnalla on yhteys myöhempään liikunta-aktiivisuuteen (Kuvio2). 16 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 1 /2011. Vanhempien matala koulutus ja ammattiasema ennustavat suoraan aikuisiän liikkumattomuutta eri koulutusryhmissä. Korkeasti koulutetuilla henkilöillä sen sijaan myönteiset näkemykset kouKuntoliikunta B = 06 ~0.02;0.13) B = 0.12 (0.06;0.1ij Aikuisiän vapaa-ajan liikunta B = -0.07 t0 17;0 04) B = 0.01 (•0.08;0.0~ Mallin sopivuus indeksit: (N=1918):CFI = 1.00 ~0.96) TLI = 1.00 ~0.96), RMSEA = 0.016 (S0.05), WRMR = 0.684 (:S1 .0Q KUVIO 2. Vanhempien matala koulutus ja ammattiaseman vaikuttavat myös epäsuorasti aikuisiän liikkumattomuuteen aikuisiän matalan koulutuksen ja ammattiaseman sekä lihavuuden että tupakoinnin kautta eri koulutusryhmissä. 74;0 92) B = 0.85 (0.79;0.9' . MALLI 4: MALLl3 + työaika ja työaikamuoto . Nämä matalasti kouluttautuneet tai matalassa ammattiasemassa olevat naiset ja miehet liikkuivat vähemmän verrattuna korkeamman koulutuksen tai ammattiaseman omaaviin naisiin ja miehiin. 2.60 . B = 0.95 (0.89;1.03) B = 0.96 (0.92;1.09 B = 0.83 (0. MALLI 8: MALLI 7 + Fyysisesti kuormittava työhistoria B = 0.88 (0.81 ;0.95) B = 0.86 (0.80;0.9i B = 0.99 (0.89;1.08) B = 0.98 (0.89;1.0T B = 75 (0.66;0.82) B = 0. MALLI 7: MAW 6 + BMI ja tupakointi . Henkilöillä joilla oli matala koulutus myönteiset näkemykset koululiikunnasta (koululiikunta oli mielenkiintoista ja miellyttävää, liikuntatunneilla oppi hyödyllisiä Laitoja) ennustivat kilpaurheilun harrastamiseen nuoruudessa ja tämä liikunta-aktiivisuus välittyi aikuisiän vapaa-ajan liikuntaan. Myönteisten koululiikuntamielipiteiden epäsuora yhteys aikuisiän vapaa-ajan liikuntaan kulki matalasti koulutetuilla henkilöillä kilpaurheilun kautta ja korkeasti koulutetuilla henkilöillä kuntoliikunnan kautta. MALLI 6: MALLI 5 + koulutusja kotitalouden tulot . MALLI 5: MALLI 4 + CVD, keuhkoja TULES-sairaudet . MALLI 2: MALLI 1 + nykyinen fyysinen työ 2.00 +-1-1-1-'Työntekijäasemassa Työntekijäasemassa olevat naiset olevat miehet KUVIO 1. Osalla naisista ja miehistä vanhempien koulutus tai ammattiasema määrituvät voimakkaasti myös heidän koulutustasonsa tai arnmattimasemansa. MALLI 1: lkävakioitu 2.40 +------------' 2.20 +----------1--1-l-l--l . Korkean koulutuksen (ylioppilastutkinto tai korkeakoulututkinto) omaavilla henkilöillä nuoruuden kuntoliikunta (esimerkiksi lenkkeily, pyöräily, uinti, pallopelu.jääkiekko) ennusti aikuisiän vapaa-ajan liikuntaa. 77 (0.69;0.8$ Yleisurheilu B = 0.42 (0.23;0.62) B= 0.39 (0.28;0.59 Koulllkunta oli mielenkiintoista Ja miellyttävää Opin hyödyllisiä lilkuntataltoja koulun liikuntatunneilla B = 0.35 (0.20;0.50) B = 0.03 ,0.07;0.q Miehet, joiden vanhemmilla oli matala koulutus tai matala ammattiasema, olivat aikuisiässä lihavampia, tupakoivat useammin ja myös liikkuivat vähemmän kuin miehet,joiden vanhemmilla oli korkea koulutus tai korkea ammattiasema. Matalan koulutustason omaavilla henkilöillä aikuisiän vapaaajan liikuntaa ennusti kilpaurheilun (juoksu, hiihto, yleisurheilu) harrastaminen nuoruudessa
Tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa nuoren koulutusuran lisäksi myös myöhempiin liikuntatottumuksiin. MAW 3: MAW 2 + Työn psyykkinen rasittavuus . Liikunnallisen elämäntavan sosioekonomisten erojen syntymisen taustalla vaikuttavat monitahoiset mekanismit. Nuoruus on kriittinen elämänvaihe, jolloin omaksutaan myös liikunnallinen elämäntapa. Työntekijäasemassa olevilla naisilla ja miehillä lihavuus ja tupakointi olivat yleisempiä kuin muissa ammattiasemissa olevilla. MAW 4: MALLI3 + työaika ja työaikamuoto . luliikunnasta ennustivat aktiivista kuntoliikuntaa nuoruudessa ja samat henkilöt olivat myös aktiivisia vapaa-ajan liikkujia aikuisiällä. MALLI 6: MAW 5 + koulutusja kotitalouden tulot . MALLI 5: MALLI 4 + CVD, keuhkoja TULES-sairaudet . Sen sijaan fyysisen elinympäristön vaikutusta liikkumattomuuteen eri sosioekonomissa ryhmissä on tähän mennessä tarkasteltu vain hyvin vähän. Artikkeli perustuu 3. Vapaa-ajan liikkumattomuutta ennustivat työntekijäasemassa olevilla miehillä pitkä fyysisesti kuormittava työura ja työntekijäasemassa olevilla naisilla nykyiset henkisesti rasittavat työolot. 12. Muita tärkeitä elämänvaiheita voivat olla esimerkiksi työelämään siirtyminen ja lasten saaminen. Esimerkiksi työmatkapyöräilyä voi edistää parantamalla sosiaalija suihkutiloja. Tämä tutkimus on liikkumattomuuden sosioekonomisten erojen kaventamisessa samoilla linjoilla: yhteiskunnan tulisi tukea tasa-arvoisia liikuntamahdollisuuksia riippumatta koulutuksesta, tulotasosta tai ammattiasemasta. Vanhempien ammatti ja koulutus vaikuttavat usein siihen, minkä koulutusuran nuori valitsee. Työoloilla on yhteys liikkumattomuuteen eri ammattiryhmissä (kuvio 3). asemassa oleville lapsiperheille. 20/0 Helsingin yliopiston Hjelt-instituutissa tarkasteltuun väitöski rjatutkimukseen Trends and Explanations Jor Socioeconomic DifJerences in Physical AcLivity [Liikunta-alitiivisuuden sosioelwnomisten erojen trendit ja selitykset]. Lihavuus ja tupakointi oli myös yleisempää työntekijäasemassa olevilla naisilla ja miehillä, jotka eivät liikkuneet vapaaajallaan. Liikunnalla voi olla myönteisiä vaikutuksia koulutusuralla menestymisessä, mutta matalasti koulutetuille henkilöillä kilpaurheiluharrastus voi tarjota vaihtoehtoista ei-akateemista menestystä. Liikunnallisuuden ja liikkumattomuuden sosioekonomisia eroja ja mahdollisia toimenpiteitä niiden kaventamiseksi on käsitelty useissa Suomalaisissa terveysja hyvinvointipoliittisissa toimissa (OPM, 2009, STM, 2008a, STM, 20086, Tolonen ym., 2010, Fogelholm ym., 2007). MAW 2: MALLI 1 + nykyinen fyysinen työ . MAW 8: MALLI 7 + Fyysisesti kuormittava työhistoria KUVIO 3. Koulutus on usein yhteydessä myös niihin fyysisesti ja/tai henkisesti raskaisiin työoloihin, joissa henkilö viettää suurimman osan päivästään. Lapsuuden elinoloja tulisi kehittää niin, että ne tukevat läpi elämän jatkuvan liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Henkisesti raskaat työolot puolestaan selittivät osittain aikuisiän liikkumattomuutta työntekijänaisilla. Miehillä aikuisiän liikkumattomuus oli yleisempää niillä, joilla oli takanaan pitkä fyysisesti kuormittava työura. UI KUNTA & TIEDE 48 • 1 /2011 17. MAW 1: lkävakioitu . Mahdollisuuksia työpaikkaliikuntaan tulisi puolestaan lisätä etenkin niillä työpaikoilla, joissa työolot ovat fyysisesti tai henkisesti erityisen kuormittavia. MAW 7: MALLI 6 + BMI ja tupakointi . Näyttäisi siis siltä, että koulutusura ja liikuntatottumukset ovat läheisesti yhteen kietoutuneita: koulutusura voi vaikuttaa siihen, millaisia liikuntavalintoja tehdään. Edullisia liikuntamahdollisuuksia tulisi tarjota erityisesti heikossa taloudellisessa 2.60 2.40 +-----------,t-+--2.20 +-1-t-+-t-1 2.00 +-~~------J--f--t-t-!-1.80 +-+-t-+-+-t-+-+---,-t--t-=-H-+-11.60 1.40 1.20 1.00 111 1 1 1 1 1 ·_; :1~_1 1 l 11 t 1 ;: 11 Työntekijäasemassa Työntekijäasemassa olevat naiset olevat miehet TOMI MÄKINEN, FT Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL Hyvinvointija terveyserot yksikkö Sähköposti: tomi.makinen@thl.fi . Epäterveellisten elintapojen kasautuminen näkyi erityisesti henkilöillä, joilla oli matala koulutus. Muilla työhön ja sosioekonomiseen asemaan liittyvillä tekijöillä ei ollut merkittävää vaikutusta liikkumattomuuden ammattiryhmittäisiin eroihin. Koulutusura kertoo liikuntaurasta Tutkimuksen tulokset osoittavat, että koulutusuralla on merkittävä rooli liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa ja liikunnallisuuden sosioekonomisten erojen synnyssä. Lisäksi nuoruuden liikuntatottumukset vaihtelivat merkitsevästi koulutusuran mukaan: liikunnan kilpailuaspekti korostui matalasti koulutetuilla verrattuna korkeasti koulutettuihin henkilöihin
Huippu-urheilun muutostyöryhmän odotetaan tuovan kukoistus takaisin urheiluun. Nyt suomalainen huippu-urheilu on saanut itselleen sateentekijän. Se on kuitenkin sisällöltään mystinen olio. Tässä voikin hämmästellä "omaa juttua", joka onkin ihan jonkun toisen juttu. Se saa menestystä hulluuteen asti vaativan kansan ja sen eliitin kestämään kuivia kausia ja nauttimaan pienemmistäkin kuuroista. Kelaamalla läpi 30 eri lajin aiempien onnistujien polkuja, taidetaan päätyä uusintamaan vanhoja malleja. Muutostyöryhrnän "oma juttu" on Jukka Pekkalan mukaan siis urheilijan polku. En osaa varmasti sanoa onnistuivatko sateentekijät tuomaan sateen. Vastauksia etsivän pitääkin omata intiaani-shamaanin tavoin spiritistisiä kykyjä tai vaihtoehtoisesti hallita valtava tutkimustieto. Lopputuloksena on Cöte-LTAD -cocktail, joka on yhdistelmä psykologin ajatuksia ja käytännön sovellusta. Suomessa on paljon urheilijoita, jotka ovat onnistuneet toteuttamaan polun eri vaiheita menestyksekkäästi." Miten kuvioon sopii työryhmän nimen tärkein palikka: muutos. MIKKO SALASUO Jalkapalloa rakastava dosentti Nuorisotutkimusverkostosta Sähköposti: mikko.salasuo@nuorisotutkimusverkosto.fi 18 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 1 1 2011. Myös Irlanti teki samoista aineksista cocktailin, mutta sen vaikutuksista ei ole vielä arviointitutkimusta olemassa kannattaisiko meidän odottaa, selvittää perusteellisesti myös muita käytössä olevia järjestelmiä ja malleja. Kun urheilijan polku on muutettu monikosta yksikköön, täytyy pohtia yksilökeskeistä tulokulmaa. POLTTOPISTEESSÄ Sateentekijät A merikan alkuperäiskansojen heimoissa oli sateentekijä rainmaker. Sioux-legenda kertoo, että kuivuuden jatkuttua pitkään, liittyivät pelko, tuuli, eläimet, kasvit, lapset ja vanhukset sadetanssiin. Pelkoa ei näy missään ja tuulikin näyttäytyy ainoastaan mäkihyppääjille heille tosin aina väärästä suunnasta. Tämän sharnaanin tehtävänä oli kuivien kausien aikana tuoda sateet takaisin,jotta luonto voisi kukoistaa ja tarjota antimiaan intiaaneille. Kukoistuksen palauttavan joen tilalle on keksitty urheilijan polku. En halua naljailla Muutostyöryhmälle, sillä edessä on vaikea tehtävä ja odotukset ovat valtavat. Urheilijan polku herättää ajatuksia. Sateentekijät toimivat sen sosiaalisen kitin vahvistajina,joka sai heimon jäsenet selviämään vaikeista ajoista. Kyse on kanadalaisen professori Jean Cöten urheilijan poluista (monikossa) kyhätystä "köyhän miehen" sovelluksesta. Toisen juttua on vielä höystetty Kanadassa kehitetyllä ideologisella LTAD liikuntaja urheilumallilla. Tanssiessaan kaikki itkivät ja heidän kyyneleensä muodostivat joen, Joka palautti elämän kuivuuden keskelle. Ehkä tärkeintä ei ollutkaan sade tai kuivuus, vaan yhteinen usko parempiin aikoihin. Polku metaforaa mukaillen herää kysymys, eikö sateentekijöiden tehtävänä olisi löytää uusia polkuja, harhaan johtaneita polkuja tai vaihtoehtoisia polkujen paikkoja' Cöten poluissa on mukana Drop-out -polku. Kriittinen tarkkailija lausahtaisi tässä, että nyt olisi laajemman tutkimuksen paikka. Kukaan ei kuitenkaan itke joitakin huippu-urheilun sisäpiiriläisiä lukuun ottamatta. Se johtaa tarkastelemaan sellaisia polkuja, joilla mahdollisesti lahjakkaat nuoret eivät ole löytäneet edes ensimmäistä rastia. Kuultavaksi kannattaisi ehkä ottaa lahjakkaat pudokkaat ja etsiä heidän poluilleen tulleita esteitä. Voidaanko joidenkin polun onnistuneesti kulkeneiden kokemuksista löytää yleisempiä viisauksia. Ryhmän Internet-sivuilta ei syvällistä tarkennusta kryptiseen urheilijan polku -käsiueeseen löydy. Tällaisessa katsannossa Muutostyöryhmän rooli on symbolinen. Mutta ovatko ne realistisia. Jukka Pekkala kirjoittaa Muutostyöryhmän blogissa: "Ketkä sitten ovat urheilijan polun parhaita asiantuntijoita 7 Urheilijat
"Opetrajiaij · ~~ m,rrtruki_ ~ l11kun ta asia ·t LIIKUNTA & TIEDE 48 • 1 /2011 19. ::~•;·•.r..~·'_·r,::,'.:~:'l-:#.;;k~i-:u.· n jäädessä tilanne ------on kä_ä_ritY.!W.t rmi m [!l:1 TI~ mm ll\'Ol!CTeksti:TEIJO PYYKKÖNEN TIMO HAUKILAHTil. VEI MENNESSÄÄN Al~AKIN TITTELIN 1 . Timo Haukilahden aloittaessa liikuntahallinnossa 1980-luvulla järjestöt veivät hallintoa
Haukilahti on paitsi koulutukseltaan myös luonteeltaan opettaja. Ministeriön neuvotteleva virkamies Timo Haukilahti istui pöydän päähän puheenjohtajaa vastapäätä. Itse hän ei koe suorapuheisuudestaan olleen juurikaan harmia. Suomessa on liikunnan alueella valtionapujärjestöjä huomattavasti enemmän kuin vertailuun sopivissa maissa eli yli 130 järjestöä, sanoo Haukilahti. Päästäkseen omien sanojensa mukaan tarpeeksi tasokkaisiin peleihin Haukilahti ryhtyi koripallotuomariksi. Kisakeskuksen nuorisoleirien ohjaajana hän narautti hyvällä prosentilla TUL-nuoria heidän yöjuoksuillaan. Haukilahti ei katso olleensa peliparketeilla opettaja, mutta kotimaan 20 LIIKUNTA & TIEDE 48 • 1 /2011. Siis pomoksi. Toki silläkin on merkitystä, että Haukilahti on voinut sovitella valtionapua jakavan viranomaisen suulla. Letkautuslahja oli Haukilahdelle tarpeen jo lapsuudessa Kallion kotikulmilla Helsingissä. mistä, millä saavutettaisiin säästöjä, hän arvelee. Pitkällä miehellä on pitkä peliura. Haukilahti oli silloin ja on edelleen sitä mieltä, että myös virkamies saa ottaa kantaa, varsinkin jos hänellä on perusteet väitteilleen. Haukilahti osasi aikoinaan tulla valituksi helsinkiläisen Maunulan yhteiskoulun teinikunnan isännäksi, jonka luottamustehtäviin kuului muun muassa Kirka n ja Hectori n kaltaisten nousevien kykyjen hankkiminen esiintymään koulun tanssiaisiin. Virhearvioita on tullut, mutta nekin ovat olleet erehdyksiä etupäässä muiden mielestä. Esimerkiksi vuonna 2004 Haukilahti ripitti satapäisen seminaariväen edessä SLU:ta, jonka työn tulokset "eivät ensimmäisen vuosikymmenen uurastuksen jälkeen jää liikuntahistoriaan suurina kirjainmerkkeinä". Hän potkaisee mieluiten vastapalloon ja kierteellä. Kokouksessa Haukilahti puhui enemmän olemuksellaan kuin sanoilla. tä kokousta epätodennäköiseltä. Muita voidaan avustaa eruyisperusrein. Vahvuudekseen hän näkee luontaisen kyvyn päästä kontaktiin ihmisten kanssa. Toveriporukassa pärjäsi joko nyrkeillä tai nopeilla hoksottimilla. Lopullisesti johtajuuden kutsu kolahti RUK: ssa. Päätöskokoukseen saatiin yllätysvieras. Seuraavana aamuna hän oli itse ministeriössä ripiteuävänä. Haukilahti ei kaunokielistele, vaan tarjoaa totuutensa liiemmin vastaanottoa mieuimänä. Hän rajaisi avusteuavien määrän noin 80:een. Hän on "seurannut läheltä" muun muassa Suomen Voimisteluliitto Svoli:n, Suomen Liikunnan ammattilaiset SLA ry:n ja Suomen vammaisurheiluja -liikunta VAU ry:n perustarnisia. Esimiehiään tai tukijoitaan hän ei ole kaukaa viisaasti innostunut arvioimaan. Parhaana saavutuksenaan pelaajana hän pitää pääsyään TUL:n liittojoukkueeseen. Lajiliiuojen avustukset tulee hänen mielestään suunnata ensisijaisesti olympialajeihin. Ja vielä olisi yhdistämiskirveellä töitä. Kansainvälisenä tuomarina hän toimi vuosina 1974-89. Nopeasti pituutta kasvaneena Haukilahti liittyi Helsingin Kullervon koripallojoukkueeseen. Tällainen käytäntö voisi vauhdittaa myös pienten järjestöjen yhdistyKuva: LTS-ark1sto Seminaarien puhujapöntöt tulivat Haukilahdelle tutuiksi yli 30 vuoden aikana. Aikalaistensa mukaan hänellä on aina ollut taipumusta olla ohjaaja ja pomo. "Kansainvälinen johtaja" hänestä tuli jo juniorina 1960-luvun puolivälissä, kun hän otti hoitaakseen konjakki tilauksen joukkueensa osin alaikäiselle iskuryhmälle Leningradissa. Haukilahti panosti jälkimmäiseen. Peliura on jatkunut helsinkiläisten Jyryn, Visan ja TMP:n kautta nykyiseen Kisikseen. Nopeampi suustaan kuin jaloistaan Vaikka Haukilahti on iän myötä alkanut luouaa kehon kielillä puhumiseen, hänet tunnetaan parhaiten nopeasti reagoivana sanasinkona. Yleensä uppoaa. Kansalliselle huipulle hän ei kuitenkaan yltänyt. Jalat eivät riittäneet, sanovat kanssapelaajat. Tapaamisen päätteeksi osapuolet olivat yhtä mieltä toimintojen siirtämisen tarpeellisuudesta. Mies ottaa mieluusti vastaan liikuntavaltakunnan sovittelijan kaavun. Toimintojen ja organisaatioiden yhdistäminen on Haukilahdelle tuttua puuhaa. Haukilahden nuoruudessa 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla urheilun yhteiskunnallinen tehtävä oli houkutella lapset pois kadulta