N AKTII US ITI RUNTARISSA TUTKIMUSARTIKKELIT 2009 OSA 11
Se tarjoaa myös foorumin tiedeviestintään, jonka avulla viritetään hedelmällistä vuoropuhelua tutkijoiden ja käytännön toimijoiden välille. ONKO KUKKA-ASETELMA AINOA OIKEA TAIDETEOS. Kansainvälisyyden (=englannin kielisyyden) ja artikkelimuodon korostuminen on merkinnyt kriteeristöjen kapea-alaisturnista ja eräänlaisen tieteellisen monokulttuurin synnyttämistä. Paino: Painotalo Auranen Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa pasi.koski@utu.fi Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijaartikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. Muutosta on oikein alleviivattu juuri toteutetun yliopistouudistuksen yhteydessä. Minulla ei ole mitään kukka-asetelmia vastaan, mutta jos ne määritetään ainoiksi arvostettaviksi esitysmuodoiksi, tehdään karhunpalvelus kuvataiteen kehittymiselle. Ymmärrän kyllä, että niin sanotuissa kovissa tieteissä kyseinen esitystapa on toimivin, mutta samalla laajemmassa katsannossa ihmettelen, onko tosiaan tarkoituksenmukaista, että kadotetaan eri tieteenalojen erilaisuus ja rikkaus pakottamalla kaikki yhteen rnuouiin 7 Kansainvälisyys on kiistatta tiedettä rikastava ulottuvuus, jota jokaisen tutkijan täytyisi nauttia riittävässä määrin. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Markku Ojanen Sanna Palomäki Eila Ruuskanen-Himma Mikko Salasuo Arja Sääkslahti Kansi: Antero Aaltonen Kuvat: Antero Aaltonen Lehtikuva Vierumäen Mediapaja Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Usein moisen koneiston tuotokset ovat muodollisesti moitteettomia multa sisällöllisesti varsin vähän uutta tietämystä tuottavia. Niiden etuna tietysti on, ettei lukemiseen kulu paljoa aikaa ja toiseksi, kun tutkimustuloksia raottaa vain vähän kerrallaan, on mahdollista hankkia enemmän pisteitä instituutin bonuslaariin. Toisin sanoen, ettei tiede tuota heille mitään. Vastaavasti tieteentekijät ihmettelevät, miksei käytännössä hyödynnetä kaikkia tarjolla olevia merkittäviä loydoksiä. PASI KOSKI L iikunta & Tiede teki palveluksen suomalaisille Ii ikuntatutkijoille, kun sen yhteyteen luotiin kymmenen vuotta sitten erillinen tutkimusartikkeliosio. Liikunta & Tiede -lehti pyrkii toimimaan liikunnan teema-alueella laaja-alaisesti tällä haastavalla kentällä. Se on kehittävä areena kotimaiselle liikuntatieteelle ja samalla oppija valmistautumisväylä myös koville kansainvälisille kentille. Tämä nide mukaan lukien se on tarjonnut julkaisualustan lähes sadalle vertaisarvioinnin läpi käyneelle ja hyväksi havaitulle artikkelille. Vähän kuin kaikkia kuvataiteilijoita vaadittaisiin maalaamaan vain kukka-asetelmia. Käytännön toimijat monesti valittavat, että tutkijat julkaisevat vain toisilleen. Foorumi tuli tarpeeseen. Samalla on kuitenkin syytä muistuttaa, etteivät kaikkien tieteenalojen kaikki oleelliset kysymyksenasettelut ole välttämättä universaaleja. Se tarjoaa kansallisen, suomenkielisen tieteellisen foorumin, jolla voi julkaista tutkimusartikkeleja ja harjoitella niiden tekoa. 47. Liikunta &Tiede 1/2010 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Pasi Koski (vast.) Kari L. vuosikerta ISSN-L 0358-7010. Kriittisten silmälasien läpi voi kuitenkin ihmetellä eräitä asiaan liittyviä piirteitä, jotka myös L&T -lehden perspektiivistä ovat vähemmän suotuisia. Haastavaksi toiminnan nykyisessä kapeaalaista mittaamista ja arviointia yli korostavassa meiningissä tekee erityisesti se, etteivät tutkijat nykykriteereillä saa paljoa pisteitä suomenkielisyydestä eivätkä käytännön toimijoiden palvelemisesta. On oikeastaan paradoksaalista, että nykyisenä tehokkuutta korostavana aikana korostetaan tieteellisenkin toiminnan tehokkuutta (ja kapea-alaisuutta) niin, että tieteellisen tiedon hyödynnettävyyden sekä tieteen ja käytännön vuoropuhelun arvo minimoidaan. Artikkelijulkaiseminen ja etenkin kansainvälinen artikkelijul kaiseminen on epäilemättä oleellinen osa tieteellistä toimintaa. Kuluneen kymmenen vuoden aikana tieteellisen julkaisemisen pelisäännöt ovat ainakin humanististen ja käyttäytymis-yhteiskuntatieteellisten alojen näkökulmasta muuttuneet voimakkaasti. Kansallisen näkökulman nimissä olisikin syytä tukea ja arvostaa myös kansallisia pyrkimyksiä tieteen teossa. Allekirjoittaneen on joskus vaikea ymmärtää, miten noin kymmensivuinen tutki 111 ustuotan tokoneiston tuottama artikkeli on ikään kuin automaattisesti arvokkaampi kuin pitkäjänteisen tutkijatyön tuloksena syntynyt monografia, jossa jokin teema-alue on otettu laaja-alaisesti haltuun
Kari Puronaho 65 Käytäntö opettaa, muttei ilman opiskelua. Päivi Atjonen TUTKITTUA 88 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Tavoitteiden jalkauttaminen käytäntöihin vaatii vielä aikaa. •' . Toimittaja on moniottelija, jolta vaaditaan useita onnistuneita suorituksia tyydyttävän lopputuloksen saavuttamiseksi. Soile Koskela 73 Persona! trainer tarjoaa räätälöityä valmennusta. ~ J Kuva: HANNES PAANANENNIERUMÄEN MEOIAPAJA 69 VOK antaa eväitä valmentajan osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Toni Piispanen 25 Omista lähtökohdista toimiviin ratkaisuihin. 81 EMERITUS IHMETTELEE : Liikuntaa takaisin urheiluun! Pekka Oja 82 OPISKELIJA OUNASTELEE: Onko liikunta perusoikeus. ' '' '' . Kari Keskinen 53 Liikunnanopettajien koulutushankkeet innovatiivinen vastaus yhteiskunnalliseen tarpeeseen. Uusien tutkinnon perusteiden mukaiset koulutukset alkavat syksyllä 2010. Saija Borodavkin AJASSA 83 Raija Mattila kansainvälisen liikunnan naisverkoston puheenjohtajaksi LUETTUA 85 Kaikkien aikojen urheilukirjavuosi 2009. Riitta Pirinen 78 PELASTAKAA TIEDEMIES REINO: Laiskan miehen liikuntatesti. Kari L. --.. Persona! traineriksi voi kutsua itseänsä kuka tahansa, mikä asiakkaan on hyvä muistaa. Sami Kokko, Lasse Kannas, Jari Villberg 11 Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden arviointi Menetelmät puntarissa. Jaana Parviainen 32 Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelit 10 vuotta. Arja Sääkslahti 89 Tutkimusuutisia liikuntasosiologian maailmasta. Toni Piispanen 28 POLTTOPISTEESSÄ: Denialismi valtaa alaa. Vesa Linnamo 59 Liikunnanohjauksen perustutkinto uudistuu. Anna Tiikkaja 63 Ylempi AMK-koulutus rakentaa työssä hankitulle asiantuntemukselle. Eurooppalaisille tutkinnoille on luotu yhteinen viitekehys. Pekka Reponen 75 Koulutetuin ohjaaja ei ole aina sopivin ja pätevin. Nyt hän lähtee omasta aloitteestaan määrittämää tätä suhdetta uudelleen. Keski-ikäisen Reinon suhde liikuntaan on tähän asti ollut etäinen. Kari Kal/iokoski 92 Väitösuutiset 35 TUTKIMUSARTIKKELIT 2009 OSA 11. Hanna Vehmas 90 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. '•., .. 1 I. Meillä on jo nyt pula pätevistä liikunnanopettajista. Liikuntamatka on usein paitsi aktiiviliikkumista myös tapa kartuttaa sosiaalista pääomaa. Lisäksi eri alojen asiantuntijat seuraavat ja kommentoivat Reinon taivallusta. Hanna Vehmas 24 Kohteena kunnat tavoitteena toimivat palvelut. Erkki Vettenniemi 87 Tepsiikö terveystieto. Pasi Koski 4 Terveyden edistämisellä matkaa tavoitteista toiminnaksi. Jyväskylän yliopistossa kehitetty pätevöittämiskoulutus on osoittautunut tarpeelliseksi väyläksi. Hannu Itkonen, Jouko Kokkonen 51 EQF tunnistaa ja tunnustaa osaamiset. TÄSSA NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Reino kertoo jatkossa mietteistään matkan varrelta. --~--... Keskinen 29 KOLUMNl:Tärkeintä ei ole voitto. Lauri Laakso 55 Uusi urapolku tuo lisää päteviä liikunnanopettajia. Lauri Laakso 30 TÄTÄTUTKITAAN: Mitä yhteistä on hampurilaisella ja liikunnalla. Minna Aittasalo, Tuija Tammelin, Mikael Fogelholm 20 Liikuntamatkailijalla vapaa-aika on tehokäytössä. Esko Hatunen ~-·. Terveyden edistäminen on hyvin esillä lasten ja nuorten liikuntaja urheiluseurojen toiminnan tavoitteissa. Matti Hintikka 86 Antidopingin antimoderni valuvirhe. Nyt sen rahoitus on vaakalaudalla. Arja Sääkslahti 57 Teknologia kohtaa liikunnan maisterikoulutusohjelmissa. ~---
Teksti: S"T , LASSE KANNAS, JARI VILLBERG --LAPSET, NUORET, TERVEYS JA URHEILUSEURA: Terveyden edistärnis tavoitteista toirninna 4 LIIKUNTA I!, TIEDE 47 • 1 /2010
Terveyden edistäminen on jo hyvin esillä lasten ja nuorten liikuntaja urheiluseurojen toiminnan tavoitteissa, vaikka erot seurojen välillä ovat suuria. 2001), mutta juovat hurnalahakuisemmin (Kannas ym. Toinen liikunnan ja urheilun kentässä toimiva uusi malli on viime vuosina aktivoitunut terve urheilustadion (Healthy Stadia). Tilanne toimikin lähtölaukauksena terveyttä edistävä liikunta/urheiluseura tutkimukselle, josta on nyt esitettävissä tuloksia ja kehitysehdotuksia. Malleja on kehitetty esimerkiksi kaupunki (Healthy Cities), koulu (Healthy tai Health Promoting School), sairaala (Health Promoting Hospital) ja työpaikka (Health Promoting Workplace) ympäristöihin. 2006). Terveyttä heikentävät käyttäytymistottumukset kyseenalaistavat seuratoimintaa ohjaavan terveysaatteen painoarvoa ja erityisesti sen eteen tehtyjen toimien aktiivisuutta. Liikuntaan, urheiluun ja yleisemminkin ihmisten vapaa-aikaan liittyviä toimintaympäristölähtöisen terveyden edistämisen malleja on kehitetty melko vähän. 2002; Rolandsson ja Hugoson 2001), lisäravinteita sekä suorituskykyä parantavia doping-aineita (Bents ym. Seuratoimintaan osallistuvien nuorten negatiiviset terveyskäyttäytymistrendit (Kannas ym. Siitä, miten tämä missio toteutuu käytännössä, on huomattavan vähän tutkimustietoa. Laajimmin seurakontekstissa on tutkittu seuratoimintaan osallistuvien ja osallistumattomien nuorten terveyskäyttäytymiseroja. Tutkimushankkeen tavoitteena oli 1) rakentaa viitekehys terveyttä edistävälle seuralle 2) määritellä olennaisimmat lasten ja nuorten seuroihin soveltuvat terveyden edistämisen toimet sekä 3) tutkia, missä määrin terveyden edistäminen on esillä seurojen LIIKUNTA & TIEDE 47 • 112010 5. Myös tutkimustoiminta tästä aiheesta on vasta alkutaipaleella (Priest ym. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että seuratoimintaan osallistuvat nuoret ovat muita fyysisesti aktiivisempia (Vuori ym. 2004; Calfee ja Fadale 2006; Dickinson ym. :t ,. L asten ja nuorten liikunta/urheiluseuratoimintaan liitetään usein terveet elämäntavat. Terveyttä edistävä liikunta/urheiluseuran mallin kehittäminen aloitettiin Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksessa vuonna 2004. ~ = . Seuratoiminnan ja terveyden välinen yhteys ei siis perustu vain valtiovallan suunnasta esitettyyn "terveys yhteiskunnallisesti merkittävä asia" -viestiin, vaan myös liikunta ja urheiluväen itse itselleen asettamiin arvoihin ja tavoitteisiin. Seura on hyvä terveyden edistämisen toimintaympäristö Liikunta/urheiluseurojen potentiaali on vasta viime vuosina tunnistettu terveyden edistämisen kansainvälisessä yhteisössä (Dobbinson ym. Tutkijoilla ei näitä kuitenkaan tuossa vaiheessa ollut tarjota. Esimerkiksi seuratoimintaan kuuluvien nuorten humalahakuisempi juominen tyrmättiin usein toteamalla; ei meidän seurassa. Toimintaympäristölähtöinen terveyden edistäminen on keskittynyt perinteisiin, lähinnä suuria ihmismassoja tavoittaviin, toimintaympäristöihin (Dooris 2004). 2008). Suomesta hankkeessa ovat mukana Finnair Stadium sekä Vaasan Botnia-halli (Healthy Stadia 2009). Viime vuosina näiden perinteisten toiminta-alueiden rinnalle on alkanut ilmaantua rajatumman ihmisryhmän tavoittavia malleja, kuten terveyttä edistävä vankila ja maatila. 2006; Melnick ym. 2002; Rimpelä 2000), käyttävät yleisemmin nuuskaa (Kannas ym. Tavoitteiden jalkauttaminen käytännön toimintaan vaatii vielä lisätyötä ja aikaa. 2005). 2004) ja polttavat harvemmin tupakkaa (Haukkala ym. Samaan aikaan peräänkuulutettiin konkreettisia :uva: LK/KEYSTONE!GAETAN SALLY ellä rna tkaa ksi apuvälineitä seura toimijoiden tueksi (Kokko 2006a). 2002; Rimpelä 2000), kiihdyttivät vuosituhannen vaihteessa keskustelua Suomessa, mutta saivat samalla seuratoimijat puolustuskannalle. Suurin osa (81 %) seuroista ilmoittaa, että terveet elämäntavat on tärkeä aate seuran toiminnassa (Koski 2009). 2006; Kokko ym. Tässä Euroopan tasoisessa verkostossa pääasiassa isojen urheilustadionien toimitapoja pyritään kehittämään terveyttä edistävään suuntaan painottaen niiden ravitsemuspisteiden kautta tarjottavan ruoan terveellisyyttä, vastuullista alkoholin myyntiä sekä ympäristöystävällistä liikennettä (Healthy Stadia 2009). Mallin pääasiallisina kohderyhminä ovat stadioneilla käyvät katsojat, sen henkilökunta sekä urheilijat. Terveyttä edistävä liikunta/urheiluseura on yksi ensimmäisistä
Huomionarvoista tässä on se, että seuran toimihenkilöt arvioivat seuransa kaksi kertaa todennäköisemmin laaja-alaisemmalle tasolle kuin valmentajat. Parhaiten seurat olivat ohjeistaneet valmentajiaan sairaana liikkumisen/urheilemisen riskeistä, vammojen ennaltaehkäisystä sekä unesta ja levosta. Siksi saman seuran toimihenkilöiden ja valmentajien arviot käännettiin seurakohtaisiksi keskiarvoiksi. Jopa paras kolmannes seuroistakin ylsi vain kohtalaiselle tasolle. Toisaalta tällä osa-alueella oli havaittavissa selviä eroja siinä, mistä asioista oli ohjeistettu ja mistä ei. Taustamuuttujista Nuoren Suomen sinetin omaavat seurat olivat huomioineet terveyden edistämisen muita paremmin. Seurojen välinen vaihtelu oli suurta. Aineiston analyysien tarkastelukulma oli seura. Kahden asiantuntijaryhmän avustuksella alkuperäisistä 81 kriteeriehdotuksesta saatiin nostettua esiin 22 tärkeintä (Kokko 20066; Kokko ym. Vastaavasti heikoimmissa seuroissa täyttyi alle kolme kriteeriä. Seuran toimihenkilöt arvioivat aluksi seuran yleistä toiminnanorientaatiota eli toimintaperiaatetasoa ja sen jälkeen seuran aktiivisuutta siinä, missä määrin seura on ohjeistanut valmentajiaan huomioimaan terveyteen liittyviä asioita valmennustoiminnassaan. 2004),joten seuraavaksi keskitytään tulosten esittelyy n. Heikoin kolmannes oli ohjeistanut valmentajiaan vain harvoin, kun taas paras kolmannes kohtalaisen usein. Useat seurat olivat ohjeistaneet valmentajiaan matkojen aikaisen ravitsemuksen, valmentajien oman käytöksen sekä mahdollisten päihteidenkäyttötilanteisiin puuttumisen osalta. Nuoret arvioivat koko ajan valmentajansa terveyden edistämisaktiivisuutta. Indeksin vaihteluväli on 0-22.00. Tutkimuksen toisessa empiirisessä vaiheessa toteutettiin 97 lasten ja nuorten seuraa tavoittanut kyselylomaketutkimus. Seuratutkimuksessa käytetyt kysymykset johdettiin edel I isvaiheen kriteereistä. Aktiivinen seura ohjaa valmentajia terveysasiat osaksi valmennusta Se missä määrin seura huomioi terveyden edistämisen toimintaperiaatetasolla, ei kuitenkaan kaikkien osalta näytä siirtyneen käytännön toiminnaksi. Sen sijaan, jopa hieman yllättäen, seurat olivat ohjeistaneet valmentajiaan selvästi harvemmin ravitsemuksen ja eri päihteiden (sisältäen dopingin) osalta. Terveyden eri aihealueiden kohdalla seurojen aktiivisuus vaihteli erittäin paljon. Seurojen ohjeistusaktiivisuutta arvioivat vain seuran toimihenkilöt. Tarkastelu suoritettiin kolmen ulottuvuuden kautta: Seuran ohjeistusaktiivisuus suhteessa 1) liikunta/urheilusuoritukseen 2) muuhun seuratoiminta aikaan sekä 3) eri terveyden aihealueisiin. Joka neljäs seura ylsi laaja-alaisesti terveyttä edistävälle tasolle (2:15), kun taas joka kolmas jäi vähemmän terveyttä edistävälle tasolle ( <l 1.00). Seurat olivat ohjeistaneet valmentajiaan huomattavasti harvemmin, kun tarkasteltiin terveyden edistämisen esillä oloa muun seuratoiminnan aikana. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on julkaistu aiemmin tässä lehdessä (Kokko ym. Näistä keskiarvoista muodostettiin seuran terveyden edistämisen profiilin indeksi (STEP-indeksi), joka kuvaa tutkittujen seurojen yleistasoista suhtautumista terveyden edistämiseen. Ylakriteeri t ovat: 1) seuran terveyden edistämisen toimitavat, 2) seura terveyttä ja turvallisuutta edistävänä ympäristönä, 3) seuran yhteisölliset terveyden edistämisen toimet 4) seuran yksilölähtöiset terveyden edistämisen toimet sekä 5) seuran terveyspalvelut. Tutkimukseen osallistuneiden seurojen terveyden edistämisen profiilin indeksi oli 12.25 ± 4.04. Seuralla omanlaisensa terveyden edistämisen profiili Seuran toimihenkilöt ja valmentajat arvioivat aluksi seuransa terveyden edistämisen nykytilaa 22 kriteerin avulla. 2006). Tarkoituksena oli saada eri seuratoimijoilta mahdollisimman laaja-alainen arvio seuran terveyden edistämistoiminnasta. Sen sijaan useat terveyskasvatukseen liittyvät asiat olivat jääneet jopa kokonaan huomioitta. Seurat olivat ohjeistaneet valmentajiaan erityisesti huomioimaan, että niin tuomareita, sääntöjä kuin kanssaurheilijoita kunnioitetaan, harjoittelu on mukavaa sekä nuoria kohdellaan liikunta/urheilusuorituksissa tasapuolisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkitut seurat täyttivät keskimäärin 12 terveyttä edistävän seuran kriteeriä 22:sta. tavoitteissa ja käytännöntoiminnassa. Kyselyyn vastaajina toimivat seuran toimihenkilöt, valmentajat sekä 14-16-vuotiaat nuoret. Seuratason aktiivisuutta tarkasteltiin sen kautta, missä määrin seura oli ohjeistanut valmentajiaan ottamaan terveyteen liittyviä asioita huomioon osana valmennustoimintaa. Terveyttä edistävän seuran kriteerit seuratutkimuksen taustalla Tutkimuksen ensimmäisen empiirisen vaiheen tarkoituksena oli määritellä olennaisimmat terveyttä edistävän liikunta/urheiluseuran toimet eli kriteerit. Liikunta/urheilusuoritukseen liittyvä terveysasioita koskeva ohjeistaminen oli kohtalaisen yleistä. Liikunta/urheilusuorituksen osalta yhden lajin 6 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 1 /2010. Myös hygienia, väkivalta ja seksuaaliterveys-kysymyksistä oli ohjeistettu vain harvoin. Parhaiten terveyden edistämisen seuransa toimintaperiaatetasolla huomioineet seurat täyttivät lähes 19 kriteeriä. Yhteenvetona ensimmäisestä vaiheesta voi todeta, että molemmat asiantuntijaryhmät olivat melko yksimielisiä olennaisimmista kriteereistä. Valmentajat arvioivat aluksi samoin seuran yleistä toimintaorientaatiota, mutta keskittyivät sen jälkeen arvioimaan oman toimintansa aktiivisuutta. Nämä kriteerit jaoteltiin viiden yläkriteerin alle
Seurojen antama ohjeistus ja valmentajien aktiivinen toteutus olivat terveyden eri aihealueiden osalta melko samalla tasolla. Seurojen välillä oli suuriakin eroja sekä periaate että käytännöntasoilla. Mielenkiintoista tällä osa-alueella oli se, että seurojen ohjeistusaktiivisuus oli vieläkin vähäisempää kuin valmentajien toteutus. Aktiivisimmin valmentajat olivat ohjeistaneet nuoria siitä, että sairaana ei tule liikkua/urheilla sekä unta ja lepoa tulee saada riittävästi. Valmentajien terveyden edistämistoiminnan osalta voidaan pohtia, miksi valmentajat ja nuoret kokivat valmentajien toiminnan niin eritavalla. Nuorista jopa noin puolet sanoi, etteivät valmentajat olleet käyneet läpi nuuskaan, dopingiin tai huumeisiin liittyviä asioita kertaakaan kyseisen kauden aikana. Myös vammojen ennaltaehkäisyä oli käyty nuorten kanssa läpi melko usein. Niitä esitellään tätä seuraavassa artikkelissa. Sekä valmentajien että nuorten arvio valmentajien terveyden edistämisaktiivisuudesta muun seuratoiminnan osalta oli melko samalla tasolla. STEP-indeksiä voidaan hyödyntää myös seuratoiminnan laadun mittarina esimerkiksi seurojen ja laji liittojen taloudellisen tuen perusteissa. Tämä polarisaatio ilmeni niin seurojen ohjeistamisessa kuin valmentajien aktiivisuudessa. Tutkimuksessa kehitettyä mallia sekä mittareita voi suositella myös kansainväliseen käyttöön. Tutkimus antoi paljon virikkeitä lasten ja nuorten seuratoiminnan terveyden edistämisen kehittämiseksi. Yleisellä tasolla valmentajat olivat olleet aktiivisia sen suhteen, että mahdolliseen päihteidenkäyttöön puututaan, nuoria ohjeistetaan päivittäisissä terveyteen liittyvissä tilanteissa, kuten ruokailtaessa yhdessä sekä, että viikoittainen levon ja rasituksen suhde on tasapainossa. Suurin osa nuorista (75 %) oli samaa mieltä valmentajien kanssa turvallisuustekijöiden huomioimisen suhteen, mutta vain noin puolet nuorista oli samaa mieltä muiden edellä mainittujen tekijöiden osalta. Tämä periaatteellinen laaja-alaisuus ei ole muuntunut käytännöntason aktiivisuudeksi kuin osin. Täten kehittämistarpeita on pohdittava seurakohtaisesti. Toisaalta aktiivisuudessa oli selviä eroja kysyttyjen toimien välillä. Eri aihealueiden välillä oli siis havaittavissa selvä polarisaatio. erikoisseura t olivat yleisseuro ja aktiivisempia ohj eistamisessa ja Nuoren Suom en sinettiseura t muita seuroja aktiivisem pia terveyden aihealueiden suhteen. Nuoret sen sijaan arvioivat valmentajien aktiivisuuden jälleen selvästi passiivisemmalle tasolle valmentajien arvioihin verrattuna. Yleisesti ottaen valmentajat itse arvioivat oman terveyden edistämistoimintansa melko aktiiviseksi, mutta nuoret selvästi passiivisemmaksi. Liikunta/urheilusuorituksen (suunnittelu ja toteutus) suhteen valmentajat olivat olleet molempien vastaajaryhrnien mukaan melko aktiivisia, muun seuratoiminnan ajan sekä eri terveyden aihealueiden suhteen selvästi passiivisempia. Tutkimuksessa kehitettyjen mittareiden, kuten seuran terveyden edistämisprofiili-indeksin (STEPindeksi), avulla voidaan varsin luotettavasti ja havainnollistavasti selvittää kunkin seuran terveyden edistämisvahvuudet ja heikkoudet. Myös tällä osa-alueella oli selviä eroja siinä, mitä aihealueita oli käsitelty. Suurin osa valmentajista arvioi oman toimintansa olleen aktiivista liikunta/urheilusuorituksen osalta sen suhteen, että nuoria kohdellaan tasapuolisesti (78%), lajin sääntöjä (87%), tuomareita ja kanssaurheilijoita (82 %) kunnioitetaan, turvallisuustekijät huomioidaan (73%) sekä harjoittelu on mukavaa (80%). Vain 15 prosenttia nuorista sanoi valmentajien käyneen päihteisiin liittyviä asioita läpi usein. Olennaista on kuitenkin se, että muun seuratoiminnan aikana tämä aktiivisuus oli selvästi alhaisempaa kuin liikunta/urheilusuorituksen osalta. Vika ei toki yksin ole usein vapaaehtoispohjalta toimivien valmentajien, vaan siinä, ettei heille ole pystytty tarjoamaan tarvittavia tietoja, taitoja ja työkaluja terveyden edistämisestä. Oli syy mikä tahansa, olennaista on, että valmentajien viesti ei tunnu tällä hetkellä tavoittavan nuoria. Seuran tehtävänä onkin pohtia, mitä sen tulisi tehdä valmentajien toiminnan tueksi ennen kuin valmentajilta voidaan vaatia tehostettua terveyden edistämistoimintaa. Sen sijaan eri päihteisiin liittyvistä asioista oli keskusteltu selvästi harvemmin. Li säksi jäsenm äärältään suurem m at seura t olivat pienempiä aktiivisempia ohjeistu ksessa kaikilla kolmella ulottuvu udella. Valmentajat keskittyvät urheilusuoritukseen myös terveysasioissa Valmentajien terveyden edistämisaktiivisuutta tarkasteltiin samojen kolmen ulottuvuuden osalta kuin seurojen ohjeistusaktiivisuuttakin. Valmentajien aktiivisuutta arvioivat sekä he itse että nuoret. Muut muun seuratoiminnan aikaa koskevat toimet olivat olleet vähäisempiä, erityisen vähän valmentajat olivat toteuttaneet terveyskasvatusta. Kehittämisen kohteena käytäntöön vieminen Suomalaiset lasten ja nuorten liikunta/urheiluseurat ovat keskimäärin huomioineet terveyden edistämisen kohtalaisen hyvin toimintaperiaatetasolla. LIIKUNTA & TIEDE 47 • 1 /2010 7
Policy interventions implemented through sporting organisations for promoting healthy behaviour change IReview). Popular ergogenic drugs and supplements in young athletes. Kolmen kyselykierroksen aikana asiantuntijat arvioivat yhteensä 81 kriteeriehdotusta. ja Villberg J. The Cochrane Library, Numero 3, 14 sivua. Kokko S., Kannas L. ja Fish L.H. in Finland. Rimpelä M. Health Promoting Sports Club -Youth sports clubs' health promotion profiles, guidance, and associated coaching practice. Tobacco use among high school athletes and nonathletes: Results of the 1997 youth risk behavior survey. Jyväskylän yliopisto. valistus ja politiikka. 2000. Health promotion profile of youth sports clubs club officials' and coaches' perceptions. Health Promotion International 24 11 ), 26-35. 2006. Jyväskylän yliopisto. Nuorten liikuntaharrastuneisuuden muutoksia 1986-2002. ja Barnes G.M. Terveyden edistäminen osana lasten ja nuorten liikunta-/urheiluseuratoimintaa. Seurat valittiin lajikohtaisesta. Joining up settings for health: a valuable investment for strategic partnerships. Terveyden edistämisen tutkimuskeskus, julkaisuja 2, 113-139. Vastaajia tavoiteltiin kolmesta kohderyhmästä, seuran toimihenkilöistä, valmentajista sekä 14-16-vuotiaista nuorista, tässä vain poikia. ja de Vries H. Dickinson B., Goldberg L, Elliot D., Spratt D., Rogol A.D. Liikunta ja urheiluseurat muutoksessa. 2002. Dooris M. Physician & Sportsmedicine, 32, 30-34. http://www2.slu. 2006b. Liikunta &Tiede 41, 101-112. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 60, 61-74. 2004. Delphi-tutkimuksen lopputuloksena asiantuntijat arvioivat kaikkein tärkeimmiksi 15 kriteeriä. Urheiluseuratoiminnan, kilpaurheilun ja urheiluviestinnän yhteydet lasten päihteiden käyttö. Hormone abuse in adolescents and adults -A review of current knowledge. SAMI KOKKO, TtM (väit.) Tutkija Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sami.p.kokko@jyu.fi LASSE KANNAS Professori Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: lasse.kannas@jyu.fi JARI VILLBERG Tutkija Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: jari.villberg@jyu.fi Arti.hlieli pohjautuu tammiliuussa 2010 tarliastettuu.n Sami Kolion väitöstuthimuhseen "Health Promoting Sports Club Youth sports c/ubs' health promotion profiles, guidance, and associated coaching practice, in Finland". ja Ojala K. ja Villberg J. Pediatrics, 117, 577-589. Healthy Stadia 12009) The 1€m European healthy stadia programme. 2009. Adolescence, 36, 727-747 Priest N., Armstrong R., Doyle J. Progression of oral snuff use among Finnish 13-16-year-old students and its relation to smoking behaviour. Dobbinson S.J., Hayman J.A. Kun seurat oli valittu, valittiin vastaajat yhteistyössä seurojen yhdyshenkilöiden kanssa. Urheiluseura lasten ja nuorten terveyden edistäjänä. Ephedrine, pseudoephedrine, and amphetamine prevalence in college hockey players. Tarkastelussa havaittiin kriteerilistassa joitain olennaisia puutteita, jotka täydennettiin tutkijan toimesta ottamalla listalle seitsemän lisäkriteeriä. Lomakkeita saatiin takaisin 273 seuran toimihenkilöllä, 240 valmentajalta sekä 646 nuorelta. (toim.) Koululaisten terveys 1a terveyskäyttäytyminen muutoksessa. 2009. Studies in Sport, Physical Education and Health 144. Health Promotion International 21 131, 219-229. LÄHTEET Bents R.T., Tokish J. Teoksessa Kannas L. ja Goldberg L. Liikunta & Tiede 39, 4-11 Kokko S. 2001. Teoksessa Puuranen, A. 2006. Viitattu 8.9.2009. Kokko S. ja Itkonen H. ja Hugoson A. Koski P. Prevalence of health promotion policies in sports clubs in Victoria, Australia. Kokko S. Liikunnan ja urheilun maailma, 4. Vaikka kaikki 120 seuraa lupautuivat mukaan tutkimukseen, lopulta 97 (81 %) palautti lomakkeet. 2010. 2001. Kyselytutkimuksen otos toteutettiin kahdessa vaiheessa, ensin seurat, sitten vastaajat. ja Waters E. Kuten tekstissä jo todettiin, eri vastaajaryhrnien kysymysorientaatio oli hieman erilainen ja se tulee ottaa huomioon tuloksia tarkasteltaessa. 2005. 2006. NÄIN TUTKITTIIN T utkimus koostui kahdesta empiirisestä vaiheesta. Viitattu 10.11.2008. Tutkimuksen toisessa vaiheessa vuonna 2007 toteutettiin seuratutkimus. The health promoting sports club in Finland a challenge for the settings-based approach. ja Livingston P.M. Addiction, 101, 581-589. Täten Delphi-tutkimuksen jälkeinen alustava kriteeritypologia piti sisällään 22 kriteeriä terveyttä edistävälle seuralle (Kokko ym. 2004. Viitattu 6.112009 http://wwwhealthystadia.eu/ Kannas L., Vuori M., Seppälä H.-R., Tynjälä J., Villberg J., Välimaa R. 2006. Calfee R. Critical Public Health, 14, 37-49 Haukkala A., Vartiainen E. Siinä mukaan tavoiteltiin 120 lasten ja nuorten liikunta/urheiluseuraa neljästä lajista (hiihto, jalkapallo, jääkiekko ja yleisurheilu), 30 per laji. Endocrinologist, 15, 115-125. ja Tynjälä J. 2006; Kokko 2010). Kokko S., Kannas L. fi/lehtiarkisto/verkkolehti.200004.uutinen.573 Rolandsson M. Melnick M.J., Miller K.E., Sabo D.F., Farrell M.P. ltoim.) Terveystaju Nuoret. 2004. Seuratutkimuksen mittarit rakennettiin terveyttä edistävän seuran kriteerien (TES kriteerit) pohjalta. 2008. Kokko S., Kannas L. Health Promotion International 21, 121-129. WHO-Koululaistutkimus 20 vuotta. Factors associated with snuffing habits among icehockey-playing boys Swedish Dental Journal, 25, 145-154. Seurojen terveyden edistämisorientaatiota kuvaamaan luotiin indeksi, seuran terveyden edistämisprofiilin indeksi 8 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 1 /2010. Suojaako urheiluseuratoiminta nuoria päihteiltä ja tupakalta. Vuori M., Kannas L. Siinä kahden asiantuntijaryhmän (terveyden edistäminen n e I I ja urheiluseuratoiminta n =16) kanssa pyrittiin löytämään yhteisymmärrys olennaisimmista terveyttä edistävän liikunta/urheiluseuran kriteereistä. Urheilujäqestöjen terveysilmapiirissä positiivista värinää Liikunta & Tiede 11 ), 14-17. Asiantuntija arvioiden jälkeen kriteerilistaa tarkasteltiin suhteessa Ottawa Charterin määrittelemiin terveyden edistämisen toimintalinjoihin. 2004. ja Fadale P. Ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2004 toteutettiin Delphi-tutkirnus. Helsinki, SLU. 2006a
Päihteiden käytön ennaltaehkäisyn tulisi olla mukana aina. Usein jo pienikin näkökulman muutos lisää terveyden edistämisen huomioimista seuratoiminnassa. 5. Lisäksi voidaan tarkentaa, mitä sillä tässä seurassa tarkoitetaan, sisältääkö se esimerkiksi ravitsemusta ja päihteettömyyttä koskevia asioita. Pohdi missä määrin seuralla on resursseja panostaa terveyden edistämisen kehittämiseen. Seura voi järjestää kehitysseminaarin, johon tavoitellaan osallistujia kaikista toimijaryhmistä. Nostakaa esiin aiheet ja toimet, jotka sopivat seuran resursseihin, osaamiseen sekä ovat toteuttamiskelpoisia. Tulokset esitetään siis seuralähtöisesti. Tällöin siihen on saatavilla taloudellista tukea. Määrittäkää seuran tahtotila terveyden edistämisen suhteen. Määritelkää kehittämistyölle realistinen aikataulu ja työnjako. Kirjalliset tavoitteet säilyvät, vaikka henkilöt vaihtuisivat. Terveyden edistämisen johtaja voi olla esimerkiksi seuran hallituksen jäsen, toimihenkilö, nuorispäällikkö tai joku vanhemmista. ldeana on keskustella terveyden edistämisen roolista osana seuran toimintaa ja toimintaperiaatteita tai asiasta voidaan keskustella esimerkiksi seuran hallituksen kokouksen yhteydessä. Seuroissa,joissa terveyden edistämisen kehittäminen on osoitettu tietylle henkilölle, terveys myös näkyi useammin seurojen toimintaperiaatteissa (Dobbinson ym. Useilla seuroilla on myös kåytännönlåheisemmät toimintalinjaukset. Askelmerkkejä terveyttä edistävään arkeen seuratyössä Lasten ja nuorten liikunta/urheiluseurojen kehittäminen terveyttä edistäviksi on pitkäjänteinen prosessi. Kehittämistyö voi alkaa projektinmuodossa. Terveyden edistäminen toimintaperiaatteisiin Toimiruaperiaatteilla tarkoitetaan tässä seuran julkaisemia toimintalinjauksia tai -rnääritelrniä sen toiminnan tavoitteista ja taustalla olevista periaatteista, aatteista ja arvoista. 2006). Se koostuu seuran toimihenkilöiden ja valmentajien arvioista omasta seurastaan suhteessa TES kriteereihin (22). Perimmäinen tavoite on, että toiminta integroituisi osaksi seurojen olemassa olevia liikuntaan ja urheiluun liittyviä toimitapoja. Yksittäisten vastaajien arviot käännettiin seurakohtaisiksi keskiarvoiksi. Jokaista ulottuvuutta mitattiin useita kysymyksiä sisältäneellä kysymyspatterilla. Kehittämisprosessi tarvitsee aina resursseja, niin taloudellisia kuin ajankäytöllisiåkin. 1. T erveyden edistämisen huomioiminen hyödyttää myös itse liikuntaa ja urheilua hyvinvoivat, terveet ja terveet elämäntavat omaavat nuoret myös jaksavat ja kehittyvät paremmin urheilusuorituksissaan. Terveyden edistämisen tulisi olla osa molempia. 2. 3. Tarkempia tietoja analyysimenetelmien käytöstä voit katsoa kyseisestä väitöskirjasta (Kokko 2010). LIIKUNTA & TIEDE 47, 1 /2010 9. 4. Seuroissa tapahtuvaa terveyden edistämisaktiivisuutta tarkasteltiin sekä seurojen ohjeistusaktiivisuuden ( valmentajien suuntaan) että valmentajien toteutusaktiivisuuden kautta. Seuran ohjeistusaktiivisuutta arvioivat seuran toimihenkilöt ja valmentajien toteutusaktiivisuutta sekä valmentajat itse että nuoret. Jokaisella yhdistysmuotoisella seuralla on säännöt. (STEP indeksi). Nosta esiin tärkeimmät terveyden edistämisen tavoitteet. Tällöin on huolehdittava, että työryhmä on virallinen, sillä on toimivalta ja johtaja. Nimitä vastuuhenkilö prosessin johtajaksi. Terveiden elämäntapojen sijaan voidaan puhua liikunnallisesta tai urheilullisesta elämäntavasta. Aineiston analyyseissa käytettiin sekä perusmenetelmiä, kuten jakaumatarkasteluja, ristiintaulukointia sekä Khiinneliötesti että kehittyneempiä menetelmiä, kuten faktorija logistinen regressio-analyysi. Määrittäkää seuran terveyden edistämisen tavoitteet, kirjatkaa ne ylös ja muuntakaa liikunnan/urheilun kielelle. Kehittämistyö voidaan antaa myös työryhmän tehtäväksi. Terveydessä on useita eri aihealueita, kuten liikunta, ravitsemus, uni, mielenterveys, joita voidaan edistää. Aktiivisuuden osalta tarkasteltiin kolmea ulottuvuutta urheilusuorituksen (ohjaaminen ja suunnittelu) aikaa, muuta seuratoiminnan aikaa sekä eri terveyden aihealueita
Prevalence of health promotion policies in sports clubs in Victoria, Australia. Arvioinnin tulisi olla osa seuran vuosittaista toimintakertomusta. Muutosvastarintaa on lähes aina. 10 LIIKUNTA & TIEDE 47, 1 /2010. fi/mp/db/fi le_library/x/1 M G/276831 /f ile/oueskjke1030407.pdf Kokko S. 14. Viitattu 26.8.2009. 13. Tässä perusperiaate "riittävästi nukkuva, monipuolisen ruokavalion omaava, ei päihteitä käyttävä nuori myös jaksaa ja kehittyy urheilussa paremmin" voisi toimia lähtökohtana ja herättää valmentajien mielenkiintoa tasosta riippumatta. koulutussisältöihin tai järjestää erillinen tiettyä aihealuetta, kuten ravitsemusta koskeva koulutus. Tee yhteistyötä muiden seurojen kanssa. Seuroissa on yleensä useita alaryhmiä, kuten joukkueita tai harjoitusryhmiä. Valmentajan näkökulmasta kysymys kuuluu, miksi minun tulisi kiinnittää huomiota terveyden edistämiseen ja mitä hyötyä siitä on minulle ja urheilijoilleni. Motivoi valmentajia terveyden edistämiseen. Ensimmäisen vuoden aiheena oli päihteiden ennaltaehkäisy, erityisesti nuuska, toisena vuonna ravitsemus ja kolmantena uni/lepo ja hygienia. Suunnittele miten tavoitteet jalkautetaan. 2010. Jos tavoitteena on esimerkiksi lisätä valmentajien terveystietotasoa, tulisi tarkkailla, mitä toimia tämän tietotason parantamiseksi on tehty ja arvioida saavutettiinko valmentajien ticiotasossa parannusta. Terveysasiat voidaan integroida olemassa oleviin valmentaja yms. 2006. Arvioi tavoitteita ja niiden toteuttamiskelpoisuutta tasaisin väliajoin. Tavoitteista käytännön työhön Jotta seuratasolla linjatui periaatteet, aatteet ja arvot näkyisivät myös käytännössä, tulee niiden eteen tehdä johdonmukaisesti työtä. Hyödynnä valmentajien kanssa ennen kauden alkua käytävät keskustelutilaisuudet. Ii nhockey. Suositukset pohjautuvat tammikuussa 2010 tarkasteltuun Sami Kokon väitösunkirnukseen "Health Promoting Sports Club Youth sports clubs' health promotion profiles, guidance, and associated coaching practice, in Finland". Seuran näkökulmasta on tärkeää, että nämä ryhmät toteuttavat toiminnassaan seuran mäåriuelemiä toimintaperiaatteita. 12. Seura voi esimerkiksi valita yhden tietyn terveysaiheen kutakin kautta kohden tai muutaman toimenpiteen, joita voidaan soveltaa useammalla aihealueella. (20071 Operaatio urheilullinen elämäntapa Suomen Jääkiekkoliiton terveyden edistämisohjelma. Nämä ohjeet samalla selventävät sen, mitä kunkin toimijatahon odotetaan asian eteen tekevän. Kaikkea ei tarvitse keksiä itse. Jos jokin seuran toimintaperiaate ei toimi, sitä voidaan muokata jo kauden aikana toimivampaan suuntaan. Seuran tulee pystyä vastaamaan näihin kysymyksiin. ja Livingston P.M. 7. http://www. SAMI KOKKO, TtM (väit.) Tutkija Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sami.p.kokko@jyu.fi LASSE KANNAS Professori Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: lasse.kannas@jyu.fi JARI VILLBERG Tutkija Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: jari.villberg@jyu.fi LÄHTEET Dobbinson S.J., Hayman J.A. 9. Kokko S. Lisäksi valmentajien terveystietoja ja -taitoja tulee vahvistaa. Kouluta valmentajia ja muita toimihenkilöitä. Health Promotion International 21, 121-129. Toimintaperiaate josta juuri kukaan ei tiedä, ei voi muuntua käytännöntoiminnaksi. Jotta seura voi odottaa valmentajien ja muiden toimihenkilöiden lisäävän terveyden edistämistoimintaansa, tulee sen varmistaa, että he saavat riittävät tiedot ja taidot koulutuksen avulla. Jyväskylän yliopisto. Arvioinnissa olennaista on tunnistaa linkki tavoitteen, toiminnan ja odotetun lopputuloksen välillä. Tavoitteiden tulisi olla sellaisia, että niiden merkitystä ja mahdollisia vaikutuksia pystytään jollain tavalla arvioimaan. On hyvä käydä keskusteluja muiden seurojen kanssa jo olemassa olevista mahdollisista hyvistä käytänteistä ja ideoista. Väitöskirjassa pohditaan lisäksi kyseessä olevien suositusten priorisointia, resursointia sekä muiden liikuntaorganisaatioiden roolia seurojen terveyden edistämistoiminnan kehittämisen tukena. Jääkiekkoliiton ohjelmassa on myös ohjeita niin lajiliiton alue, seura kuin joukkuetasoille. Seuran näkökulmasta tämä tarkoittaa esimerkiksi koulutuksen järjestämistä tai siihen osallistumisen mahdollistamista. Valmentajia tulee ohjeistaa, motivoida ja heidän sitoutumisensa asiaa kohtaan varmistaa. 8. Sitouta seur an toimihenkilöt kehittämisprosessiin. Tarkkaile päivittäisessä toiminnassa tapahtuvaa terveyden edistämistä. Silti on tärkeää, että kaikki toimivat saman tavoitteen suunnassa. Terveyden edistämisasioita voidaan sisällyttää myös valmeruajasopimukseen ja seuran koulutuksiin. Health Promoting Sports Club -Youth sports clubs' health promotion profiles, guidance, and associated coaching practice, in Finland. 10. 6. Käytä jo olemassa olevia tiedotusmenetelmiä. Panosta seuran sisäiseen tiedottamiseen ja valmentajien ohjeistamiseen. Studies in Sport, Physical Education and Health 144. Arvioi käytännön toimia suhteessa toimintaperiaatteiden tavoitteisiin. Seuran ulkopuolista koulutusta järjestävät useat eri tahot, kuten liikunnan kattotai aluejärjestöt tai terveysalan toimijat. 11. Suomen jäakiekkoltiuo on esimerkiksi päätynyt kolmenvuoden sykliin omassa terveyden edistämisohjelmassaan (Kokko 2007)
Menetelmiä on monia, mutta kullakin on rajoituksensa. S uomalaisista lapsista arviolta vain puolet liikkuu kyselytutkimusten perusteella suositusten mukaisesti (Fogelholm ym. Edistämistoimenpiteiden tueksi tarvitaan kuitenkin tietoa siitä 1) mikä merkitys lapsuusja nuoruusajan fyysisellä aktiivisuudella on terveydelle Kuva: ANTERO MLTONEN LIIKUNTA & TIEDE 47 • 1 /2010 11. lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden edistäminen on siis tärkeää. i-d.eJJ i' .111111) ls:1 \ '1J ~· f'} ~ ~ ~~·-~ ~~~~ plilL Teksti: MINNA AITTASALO, TUIJA TAMMELIN, MIKAEL FOGELHOLM Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden arvioiminen on haasteellista. Luotettavaan tulokseen pääseminen edellyttää eri mittausmenetelmien käytettävyyden tuntemista. 2007)
2007). Keskeistä menetelmän valinnassa on se, mitä fyysisestä aktiivisuudesta halutaan tietää: riittääkö, että selvitetään kuinka paljon lapset ja nuoret liikkuvat vai tarvitaanko tarkempaa tietoa myös siitä, millaista fyysinen aktiivisuus on eli liikkumisen muodoista, useudesta, kestosta, tehosta, energiankulutuksesta ja ympäristöstä. Kaksoismerkuyn veden käyttöä rajoittaa kuitenkin siihen vaadittava laitteisto sekä yksittäisen mittauskerran tyoläys tutkijoille ja kalleus. ja miten terveyden kannalta kannattaisi liikkua, 2) miten ja kuinka paljon lapset ja nuoret liikkuvat, 3) mitkä tekijät vaikuttavat lasten ja nuorten fyy siseen aktiivisuuteen, 4) m illaista fyysinen aktiivisuus on erilaisissa ympäristöissä (koulu, päiväkoti, puistot jne.) ja 5) mitkä edistämiskeinot ja toim intaympäristöt ovat vaikuttavimpia lasten ja nuorten fyy sisen aktiivisuuden edistäm isessä. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden arviointimenetelmissä tarkastelu on usein rajoittunut pelkkiin korrelaatioihin, jotka voivat antaa puutteellisen kuvan luotettavuudesta (Adamo ym. Esimerkiksi kouluikäisten lasten reippaasta liikkumisesta 96 prosenttia tapahtuu lyhyemmissä kuin 10 sekunnin jaksoissa (Baquet ym. (Hopkins 2000). monia tulkintoja) tai puolueellisuuden (esim. 2007a). Arviointi on subjektiivista tai objektiivista Arviointimenetelmät jaetaan yleensä kahteen luokkaan, subjektiivisiin ja objektiivisiin. Yleisimmin on arvioitu samanaikaisvaliditeettia (rinnakkaisvaliditeetti, concurrent validity) ja toistoreliabiliteettia (test-retest reliability). lukemisessa ja kirjoitetun ymmärtämisessä (Sallis 1991). Kehitteillä on myös uudempia menetelmiä, kuten satelliittipaikannusjärjestelmä (Global positioning systern , GPS) ja paikkatietojärjestelmä (Geographic 1 nformation Systern, GIS) sekä näiden yhdistäminen tavallisempiin menetelmiin, kuten kiihtyvyysmittariin. Kaksoismerkittyä vettä (doubly labelled water, DLW) pidetään yleisesti objektiivisimpana kokonaisenergiankulutuksen arviointimenetelmänä eli "kultaisena standardina". muistinvaraisuus, koodausvirhe), näkemyseron (esim. Subjektiivisilla arviointimenetelmillä tarkoitetaan sellaisia menetelmiä, joiden tiedon tuottamiseen ja tallennukseen liittyy inhimillisen virheen (esim. 12 LIIKUNTA & TIEDE 47, 1 /2010. 2008). Yksittäisten menetelmien validiteetista (pätevyydestä eli menetelmän kyvystä mitata sitä, mitä sen on tarkoitus mitata) ja reliabiliteetista (pysyvyydestä eli toistettavuudesta) lapsilla on kuitenkin toistaiseksi varsin niukasti tietoa. Mitä halutaan tietää. 2009; Oliver ym. Aina ei tarvita tietoa aktiivisuuden tarkasta määrästä, vaan riittää, että tutkittavat voidaan luokitella esimerkiksi vähän, kohtalaisesti ja paljon liikkuviin. Yleisimpiä tällaisia arviointimenetelmiä ovat kysely (questionnaire), haastattelu (interview), päiväkirja (recall, diary, log) ja havainnointi (observation). Se on pyrähdyksittäistä, moniulotteista ja tempoltaan vaihtelevaa. Tällä hetkellä yleisimpiä objektiivisia fyysisen aktiivisuuden arviointimenetelmiä ovat askelmittari (pedorneter, step counter), kiihtyvyysmittari (accelerometer) ja sykemittari (heart rate monitor). Nuorten fyysinen aktiivisuus puolestaan sisältää aikuisia enemmän omin jaloin ja joukkoliikennevälineillä kulkemista (Dollman ym. Objektiivisissa menetelmissä ei ole samoja virhemahdollisuuksia kuin subjektiivisissa menetelmissä, koska tiedon tuottaminen ja useimmiten myös tallennus tapahtuvat mekaanisesti tai elektronisesti. Alle kouluikäisten fyysinen aktiivisuus on pääosin leikkiä, joka on matalatehoista ja sisältää paljon paikallaan olemista (Oliver ym. 2007a, Pate ym. Joskus taas on kyseessä fyysisen aktiivisuuden edistämisinterventio, jossa halutaan tietää, miten tottumukset muuttuvat tiettyjen toimenpiteiden ansiosta. 2009). Arvioinnin tekee kuitenkin poikkeuksellisen haasteelliseksi lasten fyysisen aktiivisuuden luonne, joka on varsin erilainen kuin aikuisten. Siksi sitä käytetään yleisimmin kriteerimittarina energiankulutusta arvioivien muiden menetelmien validiteetin tutkimisessa. Sen avulla on myös mahdollista arvioida fyysisen aktiivisuuden energiankulutus vähentämällä kokonaisenergiankulutuksesta lepoenergiankulutus. Tässä kirjoituksessa luodaan katsaus yleisimpiin lasten ja nuorten subjektiivisiin ja objektiivisiin Alle 10-vuotiaiden lasten kognitiiviset taidot ovat riittämättömiä, jotta he voisivat luotettavasti itse arvioida fyysistä aktiivisuuttaan. Käytettävien menetelmien tulisi myös olla luotettavia siinä kohdejoukossa, jossa niitä on tarkoitus käyttää. Lapsen aktiivisuus erilaista Tällaisen tiedon Luottamiseen tarvitaan ennen kaikkea luotettavia fyysisen aktiivisuuden arviointimenetelmiä. Oman haasteensa arviointiin tuovat lasten kognitiivisten taitojen kehittymättömyys ja erilaisuus mm. Objektiiviset menetelmätkään eivät kuitenkaan ole harhattomia; ongelmat liittyvät pääasiassa mittarin keräämän aineiston analysointiin ja siinä tehtäviin valintoihin. Samanaikaisvaliditeetissa menetelmän antamaa tulosta verrataan samaa asiaa mittaavalla menetelmällä saatuun tulokseen, toistoreliabiliteetissa puolestaan samalla menetelmällä saatua tulosta verrataan kahden eri mittauskerran välillä. ylija aliraportointi) mahdollisuus
2000). MET-arvojen määrittämisessä voidaan käyttää apuna valmiita taulukoita, jollainen on julkaistu myös lasten fyysisestä aktiivisuudesta (Ridley ym. 2009). Istumista voidaan kysyä kokonaisuutena tai kysymykset voivat kohdistua erilaisiin istumistoimintoihin, kuten tietokonepelien pelaamiseen, television katselemiseen ja kotiläksyjen tekemiseen. Esimerkkejä toteutetuista tai meneillään olevista suomalaisista epidemiologisista ja survey-tutkimuksista, joissa selvitetään myös liikkumistottumuksia, ovat Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät -projekti (LASERI, http://vanha.med.utu.fi/cardio) ja PohjoisSuomen vuosien 1966 ja 1986 syntymäkohorttitutkimukset (NFBC, http://kelo.oulu.fi) sekä Nuorten terveystapatutkimus (NTTT, http://www.uta.fi), Kouluterveyskysely (http://info.stakes.fi), Laps Suomentutkimus (http://www.likes.fi), WHO-koululaistutkimus (http://www.jyu.fi) ja puhelinhaastatteluihin perustuva Kansallinen liikuntatutkimus (http://www.slu.fi). Samalla tarkastellaan ryhmien välisiä eroja erilaisten sairauksien riskitekijöiden ja ilmaantuvuuden suhteen sekä selvitetään, mitkä tekijät ovat yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen (esimerkiksi ikä, sukupuoli, asuinympäristö, vanhempien liikkumistotturnukset jne.). 1985). Energiankulutus lasketaan kyselyistä yleensä MET-arvojen (metabolic equivalent) eli lepoaineenvaihdunnan kerrannaisten avulla. health.gov.au). Survey-tutkimuksissa pyritään selvittämään kuinka iso osa väestöstä liikkuu suositusten mukaisesti. uk). Yleensä isturniskysyrnykset kohdistetaan erikseen kouluaikaan ja viikonloppuun. Lasten ja nuorten kyselyihin on yhä useammin liitetty kysymyksiä istumisen määrästä. 2004). 2007) ja selkävaivoihin (Auvinen ym. 2006) sekä CLASS-kyselystä (Children's Leisure Activities Study Survey, Telford ym. health.gov) ja australialaiset suositukset (www. 2005) ja Fyysisen aktiivisuuden suositukset 7 -18-vuotiaille kouluikäisille (Tammelin & Karvinen 2008). Ulkomaisia esimerkkejä ovat amerikkalaiset suositukset ( www. Muistaminen heikkenee ajanjakson pidentyessä; edellisen päivän fyysinen aktiivisuus muistetaan selvästi paremmin kuin kahden, kolmen päivän takainen fyysinen aktiivisuus (McMurray ym. Kyselyt voivat tarkoituksesta riippuen rajoittua eri toimintaympäristöissä tai eri aikana tapahtuvaan fyysiseen aktiivisuuteen, kuten arkitai viikonlopun päiviin, kouluaikaan tai kouluajan ulkopuoliseen aikaan, liikuntaharrastuksiin, koulumatkaan tai välitunteihin. fyysisen aktiivisuuden arviointimenetelmiin. Vaikka normaalipainoiset lapset liikkuvat enemmän, he saattavat kuluttaa vähemmän energiaa kuin liikapainoiset lapset (Delany 1998). Britanniassa suosituksia on useita ja niitä ollaan paraikaa yhtenäistämässä (www.ukguidelinesconsultation.co. lstumisaika voi olla jopa vahvemmin yhteydessä lihavuuteen kuin fyysisen aktiivisuuden määrä (Te Velde ym 2007; Oliver ym. Yhteenvetoa suomalaisten survey-tutkimusten menetelmistä ja tuloksista vuoteen 2006 asti on esitetty Suomen terveysliikunnan tilaa koskevassa julkaisussa (Fogelholm ym. Kyselyt voidaan toteuttaa lomakkeella tai haastatellen, ja ne voivat kattaa eri pituisia ajanjaksoja kuten esimerkiksi viimeksi kulunutta viikkoa, tavanomaista viikkoa tai edellistä päivää. 2007). Lopuksi esitetään yhteenveto menetelmien käytöstä sekä niiden keskeisistä vahvuuksista ja heikkouksista. Ulkomaisia esimerkkejä survey-menetelmistä ovat australialainen Childrens Leisure Activities Study Survey (CLASS) (Telford ym. 2008) sekä fyysiseen kuntoon (Paalanne ym. Lisäksi annetaan esimerkkejä niitä koskevista validiteettija reliabiliteettitutkimuksista. Ulkomaisia kyselyitä ovat esimerkiksi The Swedes Adolescent Physical Activity Ouestionnaire (Ekelund ym. 2004) ja hollantilainen Activity Questionnaire for Adults and Adolescents, AQuAA (Chinapaw ym. Termeillä fyysinen aktiivisuus ja liikkuminen tarkoitetaan kaikkea lihasten tahdonalaista toimintaa, joka lisää energiankulutusta (Caspersen ym. Epidemiologisten tutkimusten tuloksena monissa maissa on pystytty laatimaan yleiset lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden suositukset. Esimerkki ulkomaisista kyselyistä on australialainen Adolescent Sedentary Activity Ouestionnaire (ASAQ, Hardy ym. Esimerkki suomalaisesta tutkimuksesta, jossa kyselyä on käytetty arvioimaan fyysisen aktiivisuuden energiankulutusta MET-tunteina, on SepelvaltimoTaudin Riskitekijöiden lnterventioProjekti (STRIP, http://stripstudy.utu.fi). Siinä käytetyn liikuntakyselyn validiteettia ja reliabiliteettia ei kuitenkaan ole selvitetty (Pahkala 2009). Suomalaisia liikuntasuosituksia ovat Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset (Sosiaalija terveysministeriö ym. 2007a). Kyselyillä on pyritty selvittämään myös fyysisen aktiivisuuden energiankulutusta, vaikka sillä ei olekaan yhtä vahvaa yhteyttä lasten lihavuuteen kuin esimerkiksi kestävyyskunnolla (Johnson ym. Kysymykset asetetaan joko tutkittaville itselleen (self-report), tai esimerkiksi pienten lasten ollessa kyseessä vanhemmille, päiväkotihenkilökunnalle tai opettajille (proxy report). 2007). 2009). Subjektiiviset menetelmät Kysely ja haastattelu Kyselyitä käytetään tyypillisimmin epidemiologisissa tutkimuksissa ja survey-tutkimuksissa. 2008). Tutkittavien määrä on niissä usein suuri ja tarkoituksena on pääasiassa luokitella vastaajat poikittaisasetelmassa fyysisen aktiivisuuden suhteen eri ryhmiin, esimerkiksi vähän ja paljon liikkuviin. 2004) muokatut Children Physical ActiLIIKUNTA & TIEDE 47, 1 /2010 13. Suomessa istumisaikaa on selvitetty esimerkiksi Pohjois-Suomen vuoden 1986syntymäkohorttitutkimuksessa, jossa on tarkasteltu sen yhteyttä niskahartia(Auvinen ym
2006). Havainnoinnin suurin etu on, että sen avulla on mahdollista saada tietoa fyysisen aktiivisuuden muodoista ja ympäristöstä, mikä ei tällä hetkellä onnistu yleisimmillä objektiivisilla menetelmillä. Siksi päiväkirja soveltuukin parhaiten pienehköjen ryhmien tai yksilötason fyysisen aktiivisuuden ja energiankulutuksen selvittämiseen (Bratteby ym. Epidemiologisissa ja survey-tutkimuksissa käytettyjen kysymysten validiteettia ja reliabi Ii teettia on selvitetty melko harvoin (Sirard & Pate 2001). 2008; Sirard & Paie 2001).Jos haastattelu ei ole mahdollista, postikyselyiden validiteettia voi myös parantaa tarkistuttamalla lasten antamat vastaukset vanhemmilla (Corder ym. Samantapaista kirjaamistapaa on käytetty sveitsiläisessä päiväkirjassa arvioimaan fyysisen aktiivisuuden luonnetta (Bringolf-lsler ym. (Sirard & Pate 2001). Tavanomaisen fyysisen aktiivisuuden arvioimiseksi käytetään yleensä seitsemän päivän kirjaamista. 2002). Laps Suomen-tutkimuksessa pienillä lapsilla (3-8v.) käytettiin kuvapäiväkirjaa ja aikajanapäiväkirjaa vanhemmilla lapsilla (Halme 2008). Niiden etuja ovat: 1) kysymykset voidaan toimittaa yhtaikaa suurelle joukolle tutkittavia, 2) vastaukset tallentuvat suoraan tietokoneelle, jolloin käsin koodaamisesta aiheutuvat virheet vähenevät, 3) ohjelman asetuksilla voidaan estää kysymysten yli hyppääminen, jolloin puuttuvat tiedot vähenevät ja 4) ohjelma voi siirtyä automaattisesti tarpeettomien kysymysten yli ja vähentää vastausaikaa. Useimpiin päiväkirjoihin kirjataan reaaliaikainen fyysinen aktiivisuus, mutta on myös päiväkirjoja, jotka on tarkoitettu edellisen päivän fyysisen aktiivisuuden selvittämiseen (esim. 2007a). 2008) että suomalaisessa (Vuori ym. Suomessa vanhempien täyttämää päiväkirjaa on käytetty esimerkiksi STRIP-projektin erillisessä liikuntatutkimuksessa 37-vuotiailla lapsilla (Sääkslahti 2005). (Dollman ym. Havainnoinnin keskeisin epäkohta on sen subjektiivisuus; havainnoijat voivat tulkita havainnoitavan toiminnan eri tavoin riippumatta yhdenmukaisista kriteereistä. 2009). Toistuvissa kyselyissä tulisi ottaa huomioon vuodenajat, joilla voi olla merkitystä erityisesti alle 10-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen (Kolle ym. Esimerkki elektronisesta multimedia-päiväkirjasta on MARCA (Multimedia Activity Recall for Children and Adolescents). 2009). 2008; Sirard & Pate 2001). Haastattelemat la toteutettujen kyselyjen vai id i teetti on yleensä parempi kuin postikyselyiden (Corder ym. Päiväkirja voi olla perinteinen paperiversio tai kirjaaminen voidaan suorittaa elektronisesti. 2008). Nuoremmilla lapsilla kirjaamisen suorittavat muut kuin tutkittavat itse (Oliver ym. 2006). Myös pelkkiä vanhempien arvioita fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärästä ja laadusta pidetään varsin epäluotettavia, koska he eivät usein ole jatkuvasti läsnä seuraamassa mitä lapset tekevät (Corder ym. Lisäksi sen avulla saadun tiedon käsittely on melko työlästä. Päiväkirjan validiteettia tarkasteltiin suhteessa aktometrin lukemiin. Ulkomaisena esimerkkinä mainittakoon Bouchardin energiankulutusta arvioiva kolmen päivän päiväkirja, jonka reliabiliteettia (Bouchard ym. Havainnointi kattaa myös sellaisen fyysisen aktiivisuuden, jota esimerkiksi kiihtyvyysmittarit ja askelmittarit eivät rekisteröi, kuten muun kuin vertikaalisen liikkeen ja yläraajojen liikkeet. Muita päiväkirjaesimerkkejä ovat PDPAR (Previous Day Physical Activity Recall, Anderson ym. 2006). 1997). Sen reliabiliteettia ja validiteettia on tarkasteltu suhteessa kiihtyvyysmittariin 9-13-vuotiailla lapsilla. Ridley ym. 1997) on tarkasteltu 15-vuotiailla nuorilla. 2008). Havainnointi Subjektiivisuudesta huolimatta havainnointia pidetään usein kriteerimittarina etenkin pienten lasten fyysisen aktiivisuuden arvioinnissa. 2009). Esimerkki ulkomaisista kyselyistä on belgialainen Flemish Physical Activity Cornputer Questionnaire (FPACQ, Philippaerts ym. Pääasiallisena syynä lienee se, että niiden on ajateltu riittävän kohdeväestön fyysisen aktiivisuuden karkeaan luokitteluun ja luokkien välisten yhteyksien tarkasteluun. Haastattelusta tai vanhempien käyttämisestä apuna seuraa kuitenkin tavallisesti lisäkustannuksia, joten niistä saatavaa lisähyötyä kannattaa punnita tutkimuksen toteutettavuuden kannalta. Päiväkirja Päiväkirjoja käytetään yleensä vanhempien lasten fyysisen aktiivisuuden arviointiin (Corder ym. Lapsilla 15 minuuttia voi kuitenkin olla liian pitkä jakso arvioitaessa tyypillistä lyhytkestoista fyysistä aktiivisuutta, mutta toisaalta jakson lyhentäminen lisää merkittävästi menetelmän työläyttä (Bratteby ym. 1983) ja validiteettia suhteessa kaksoismerkittyyn veteen (Bratteby ym. Haastattelijan läsnäolo saattaa myös vaikuttaa tutkittavan vastauksiin. Validiteettia ja reliabiliteettia koskevissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että alle 10-vuotiaiden lasten kognitiiviset taidot ovat riittämättömiä, jotta he voisivat luotettavasti itse arvioida fyysistä aktiivisuuttaan (Dollman ym. 2009). 1997). (Oliver ym. Ne eivät yllä luotettavaan fyysisen aktiivisuuden energiankulutuksen arviointiin, kun kriteerimittarina käytetään kaksoismerkittyä vettä (Corder ym. Lasten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden, istumistottumusten ja energiankulutuksen selvittämiseen on käytetty myös tietokonepohjaisia kyselyitä. 2007a). Päiväkirjan käyttö edellyttää tutkittavalta erityistä huolellisuutta ja sitoutumista. 2009). Havainnoijien koulutus ja havainnoitavan tiedon keruu 14 LIIKUNTA & TIEDE 47, 1 /2010. 2005). 2005) aineistossa. 2001), norjalaisessa (Rangul ym. Edellä mainituista Suomessa toteutetuista kyselyistä poikkeuksena ovat WHO-koululaistutkimuksen liikkumiskysymykset, joita on arvioitu sekä australialaisessa (Booth ym. (Ridley ym. Toteutunut fyysinen aktiivisuus kirjataan ennalta sovituin, yleensä 15 minuutin, väliajoin. 2005) ja EMA (Ecological Momentary Assessment, Dunton ym. vity Ouestionnaire (CPAO) ja Youth Physical Activity Ouestionnaire (YPAO) (Corder ym. Toisaalta esimerkiksi päiväkotihenkilökunnan arvio lapsen fyysisestä aktiivisuudesta päiväkotiympäristössä voi olla hyvinkin luotettava (Chen ym. 2009)
Erimerkkisten mittareiden tarkkuus vaihtelee eivätkä niiden tulokset ole vertailukelpoisia. Askelmittari on helppokäyttöinen ja suhteellisen edullinen tapa arvioida fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärää. 2009b). 2004) ja kehon rasvapitoisuuteen (Duncan ym. Myös energiankulutuksen arvioiminen on epätarkkaa, koska askelmittari ei erota millä teholla tai kuinka kauan liikutaan ja arviointi perustuu ennusteyhtälöön, joka ei ole harhaton. Uusimmissa askel mittareissa on toiminto, joka näyttää kuinka paljon kohtuutehoisia (moderate-intensity) askeleita on otettu. Tutkittavien käyttäytyminen voi myös muuttua havainnoinnin vaikutuksesta (Sirard & Pate 2001). 1984). Lisäksi pyrähdyksittäisen aktiivisuuden arvioiminen on vaikeaa, koska havaintojen kirjaaminen sekunti sekunnilta ei ole mahdollista. Askelmittari kiinnitetään lantion oikealle puolelle, selkään kiinnitettynä askelmittarin tarkkuus voi olla huonompi (Oliver ym. Pietsosähköisten askelmittareiden ero kiihtyvyy smittareihin on se, että ne tuottavat vain askelten lukumäärästä johdettavaa tietoa. Esimerkkejä ulkomaisista tutkimuksista ovat CARS (Children's Activity Rating Scale, Puhl ym. Askelmittarin käyttö myös isoja aineistoja (N = 100) käsittävissä tutkimuksissa onkin yleistynyt. 2009), CPAF (Children's Physical Activity Form, O'Hara ym. Heilurin jousi palauttaa sen jälleen takaisin lepoasentoon. 1990), CARS'ista muokattu OSRAC-P (Observational System for Recording Physical Activity in Children, preschool, Brown ym. Havainnointimenetelmien validiteettia ja reliabiliteettia on tutkittu vähän ja osassa tutkimuksia vertailumittarina on käytetty sykemittaria, jota pidetään enemmän energiankulutuksen kuin fyysisen aktiivisuuden mittarina (Oliver ym. 1989) ja FATS (Fargo ActivityTimesampling Survey, Klesges ym. Askelmittarin käyttö itsessään saattaa lisätä liikkumista tästä on näyttöä aikuisilla (Clemes & Parker 2009), mutta lasten kohdalla tutkimuksia on vähän eivätkä tulokset ole niin selkeitä (Behrens & Dinger 2007; Tudor-Locke ym. 2006), OSRAC-H (Observational System for Recording Physical Activity in Children, home, Mclver ym. Varsinkin alle kouluikäisiä koskevia tutkimuksia on vähän, tutkimustulokset ovat ristiriitaisia ja tutkimusmenetelmissä on puutteita (Oliver ym. Suurin osa nykyisin käytössä olevista mittareista toimii elektronisesti. Lapsille ja nuorille suositellaan vähintään neljän, mieluiten seitsemän päivän askelmittarin käyttöä tavanomaisen fyysisen aktiivisuuden arvioimiseksi (Trost ym. 2007a).Yllä olevista menetelmistä ainoastaan FATSin validiteettia on tutkittu suhteessa objektiiviseen fyysisen aktiivisuuden arviointimenetelmään (Klesges ym. Matkan arvioiminen on kuitenkin epätarkkaa, koska askelpituus, joka mittariin syötetään matkan laskemiseksi, vaihtelee eri kävelynopeuksilla. 2007b). (McClain & Tudor-Locke 2009). Suomessa havainnoinnin kohteena on ollut esimerkiksi päiväkotiliikunta (Siren-Tiusanen 1996). Värähtely muuttuu pietsosähköisen kiteen avulla sähköimpulsseiksi, jotka tulkitaan askeleiksi, mikäli impulssi on riittävän suuri. 2000). 2007a). 2009a). 2009). vievät myös paljon aikaa, mikä tekee menetelmästä melko kalliin. 2007). 2009), kehonkoostumukseen (TudorLocke ym. Tällöin voidaan saada luotettavampi kuva tutkittavan tavanomaisesta liikkumisesta. Havainnointia ei yleensä käytetä tutkimuksissa, joissa tutkittavia on paljon tai joissa havainnointiaika on pitkä (Dollman ym. Yksi heilurin liike rekisteröityy askeleena joko mekaanisesti hammasrattaan avulla tai elektronisesti. Lisäksi sen antama tieto on helppo ymmärtää eikä sen käsittelyyn tarvita erillisiä tietokoneohjelmia. Askelmittarilla voidaan myös mitata kuljettua matkaa tai energiankulutusta. Toiminto perustuu tietyn signaalin ylittävien askelten määrään, mutta sen tarkkuutta ei toistaiseksi ole tutkittu, joten ilmoitettuihin askelmääriin tai kestoon kannattaa tässä vaiheessa suhtautua varauksella (McClain & Tudor-Locke 2009). Askelmittareiden validiteettia ja reliabiliteettia suhteessa muihin samaa asiaa mittaaviin arviointimenetelmiin on tutkittu lapsilla vähän. Askellukemat on kuitenkin hyvä peittää tutkittavilta silloin kun askelmittaria ei käytetä fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. Vertailututkimuksia LIIKUNTA & TIEDE 47 • 1 /2010 15. Objektiiviset menetelmät Askelmittari Askelmittarien toiminta perustuu mittarin sisällä olevaan heiluriin, joka heilahtaa sen liikettä rajoittavia tappeja vasten pystysuoran liikkeen vaikutuksesta. Tähän tulee sisältyä sekä viikonpäiviä että viikonlopun päiviä, koska lapset ottavat enemmän askeleita arkikuin viikonlopun päivinä (Duncan ym. Lapsille ja nuorille onkin jo laadittu omia askelsuosituksia suhteessa liikuntasuosituksiin (Adams ym. 2007; Tudor-Locke ym. Viime aikoina markkinoille on tullut myös pietsosähköisiä askelmittareita. Havainnoinnin suurin etu on, että sen avulla on mahdollista saada tietoa fyysisen aktiivisuuden muodoista ja ympäristöstä, mikä ei tällä hetkellä onnistu yleisimmillä objektiivisilla menetelmillä. Tällaisten mittareiden toiminta perustuu sensoreihin, jotka värähtelevät pystysuoran liikkeen vaikutuksesta. 1984)
Kun sensori altistuu kiihtyvyydelle liikkeen vaikutuksesta, pietsosähköinen kappale taipuu tai puristuu kasaan riippuen mittarin rakenteesta. Kiihtyvyysmittari mittaa sen kehonosan kiihtyvyyttä, johon se on kiinnitetty. Sen sijaan fyysisen aktiivisuuden energiankulutuksen mittarina askelmittari on epäluotettava (Corder ym. Niinpä käytännössä hyväksytään yleensä vähintään 8-10 tunnin onnistunut keräys, jolloin myös päivän kokonaisaktiivisuus joudutaan tietenkin esittämään aikayksikkoä eli minuuttia kohti. Juoksumatolla se ylsi aikuisilla samalle tarkkuustasolle kuin Yamax (Hasson ym. Tutkim uskåytössä yleisin mittari on japanilainen Yamax (Yamax Corporation, Tokyo, Japan) ja sen tarkkuudesta ja luotettavuudesta eri väestöryhmillä ja eri tilanteissa on myös eniten tutkimustietoa (McClain & Tudor-Locke 2009). 2009). Mittarin sisällä on sensori, joka koostuu pietsosähköisestä kiteestä ja seismisestä massasta. Suomessa askelmittariin perustuvia selvityksiä lasten tai nuorten fyysisen aktiivisuuden määrästä ei ole toistaiseksi julkaistu. (Chen & Bassett 2005). Tallennusjaksoista koostuvaa aineistoa voidaan myös käsitellä edelleen niin, että siitä saadaan selville fyysisen aktiivisuuden useus, intensiteetti (teho) ja kesto tai energiankulutus. Tosin uusimmissa kiihtyvyysmittareissa se onnistuu USB-portin kautta ja esimerkiksi ActiGraph-mittarille (Manufacturing Technologies lnc., USA) on myös saatavilla ainakin yksi vapaasti internetistä ladattava ohjelma (MAHUffe, http:// www. Tosin tutkimuksissa onnistutaan harvoin kaikilta keräämään tietoja koko hereillä oloajalta. Lapsille suositellaan aikuisia lyhyempiä alle minuutin tallennusjaksoja (McClain & Tudor-Locke 2009) ja yleisimmin käytetty jakson pituus on 10 sekuntia (Rowlands & Eston 2007), mutta selkeää näyttöä soveltuvimmasta jakson pituudesta ei vielä toistaiseksi ole (Reilly ym. Eri mittareiden tallennuskapasiteetti vaihtelee muutamista tunneista useisiin päiviin riippuen kiihtyvyysmittarista ja muun muassa siitä, miten tarkkaa tietoa fyysisestä aktiivisuudesta kerätään (McClain & Tudor-Locke 2009). Muodonmuutos aiheuttaa sähköisen signaalin, joka on verrannollinen liikkeen kiihtyvyyteen. Suomessa Yamax-mittari ei enää ole kaupallisilla markkinoilla ja tilalle on tullut Omronin pietsosähköistä tekniikkaa hyödyntävä mittari (Omro n HJ-11 2). Ulkomaisista tutkimuksista esimerkkinä mainittakoon ruotsalainen (Raustorp & Ludvigsson 2007), englantilainen (Duncan ym. Kiihtyvyysmittari tuottaa tietoa myös askelten määrästä raakasignaalien perusteella, mutta toisin kuin askelmittarin kohdalla tutkittava ei itse näe paljonko askeleita kertyy, koska useimmissa kiihtyvyysmittarissa ei ole digitaalista näyttöä. 2009). Sekä pojilla että tytöillä noin puolet päivittäisistä askeleista kertyy liikkumisesta kouluajan ulkopuolella (Cox ym. 2008). Useimmille tutkimuskäytössä oleville kiihtyvyysmittareille on olemassa lapsille tarkoitetut kohtuutehoisen ja rasittavan fyysisen aktiivisuuden raja-arvot ja joillekin mittareille on määritelty myös kevyttä liikkumista ja istumista kuvaavat raja-arvot (Oliver ym. Kii h tyvyysmi ttari Perinteisesti kiihtyvyysmittaria on käytetty tutkimuksissa, joissa aineiston koko on ollut suhteellisen pieni. 2005; Mitre ym. Lasten kohtuutehoisen fyysisen aktiivisuuden raja-arvoksi on tuoreessa katsa16 LIIKUNTA & TIEDE 47 • 1 /2010. 2009). 2007). Tutkimuksia kiinnityspaikan vaikutuksesta mittarin tarkkuuteen on tehty vähän, mutta tulokset viittaavat siihen, että lantio on yli 3-vuotiaille paras kiinnityspaikka ( Cliff ym. Askelmittarit ovat luotettavimmillaan reippaassa, nopeudeltaan 3-4 km/h ylittävässä kävelyssä (Beets ym. 2009), mutta 8-12-vuotiailla lapsilla vastaavanlaisen mittarin (Omro n HJ-10 5) virheprosentti oli suurempi kuin kaksiaksiaalisen kiihtyvyysmittarin (Stepwatch), kun kriteerimittarina käytettiin manuaalista askellaskur ia (Mitre ym. m rc-epid .cam .ac. 2006). 2005), joiden tuloksista voidaan päätellä, että pojat ottavat enemmän askeleita kuin tytöt ja askelten määrä vähenee siirryttäessä alakoulusta yläkouluun. 2007a). 1999) ja hapenkulutu kseen (Eston ym 1998). 2006; Tudor-Locke ym. Kiihtyvyysmittari on kuitenkin edelleen huomattavasti askelmittaria kalliimpi arviointimenetelmä ja se vaatii tuekseen erillisen tietokoneohjelman mittarin tallentaman tiedon purkamiseksi. html). Askelmittarin rekisteröimä askelmäärä korreloi hyvin myös kiihtyvyysmittarilla mitattuun vähintään kohtuutehoisen fyysisen aktiivisuuden kestoon ( Cardon & De Bourdeaudhuij 2007) ja sykäysten määrään Qago ym. erimerkkisten mittareiden tarkkuudesta on tehty jonkin verran, mutta koska uusia mittareita tulee markkinoille koko ajan, tutkimustietoa ei ole kaikista. Signaali rekisteröityy numeerisena arvona, jota kutsutaan aktiivisuusluvuksi tai sykäykseksi (count). 2007) ja amerikkalainen tutkimus (Le Masurier ym. Kiihtyvyydellä tarkoitetaan nopeuden muutosta ajan suhteen (m/s2). Niinpä samat henkilöt voivat raja-arvoista riippuen kuulua riittämättömästi tai riittävästi liikkuviin, vaikka fyysisen aktiivisuuden kriteeri olisi sama (Guinhoya ym. Alle 20 km/h tapahtuvassa kävelyssä tai juoksussa Yarnax aliarvioi askelten määrää noin viidellä askeleella minuutissa (Rowlands ym. uk/Resea rch/PA/Downloads. Jonkin verran on näyttöä myös askel mittarin yhteydestä fyysiseen kuntoon (Rowlands ym. 2008). Eritehoisen fyysisen aktiivisuuden erottelemiseksi ja energiankulutuksen laskemiseksi tarvitaan kuitenkin raja-arvot (cut points) määrittämään sykäysten intensiteettiä. Vertailukelpoisuuden vuoksi raja-arvot tulisikin aina ilmoittaa tutkimuksissa selkeästi. Sykaysten kokonaismäärä esimerkiksi päivän aikana kuvaa fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärää ja sykäysten määrä minuutissa (counts per m inute, cpm) fyysisen aktiivisuuden tehoa. Raja-arvot eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä eikä niistä ole tällä hetkellä olemassa yhteisymmärrystä. (McClain & Tudor-Locke 2009). 2009a). Se voidaan kiinnittää ranteeseen, nilkkaan, selkään, reiteen tai lantiolle. Laitteen käytettävyyden parantumisen ja hinnan alenemisen myötä sitä on alettu käyttää myös suuremmissa tutkirnusjoukoissa. Sykäykset lasketaan yhteen ja tallennetaan lyhyissä jaksoissa (epochs). 2009)
-vuotiaat • fyysinen kokonaisaktiivisuus Tarkimmillaan • mahdollisuus selvittää paitsi • subjektiivisuus haastattelu • eri tehoinen fyysinen akedeltäneen päivän fyysisen aktiivisuuden määrää, • muistinvaraisuus (itseraporti ivisuus fyysisen aktiivimyös laatua • edellyttää riittäviä kognitiivisia taitoja tointi) • fyysisen aktiivisuuden suuden arvioimi• soveltuu isoille tutkimus• ei ota huomioon lyhytkestoisia pyrähmuodot sessa. tekijät vaikuttavat sykkeeaat, mutta • kohtuuja kovatehoisen fyyluiten 7 päivää, suuden tehon ja ajan seen kevyessä fyysisessä aktiivisuudessa erityisesti sisen aktiivisuuden kesto joihin sisältyy 1 • rekisteröi myös muuta kuin • pienillä lapsilla kalibroiminen onhankouluikäiset viikonlopun päivä vertikaalista aktiivisuutta kalaa • ei ota huomioon lyhytkestoisia pyrähdyksiä • ei yhtenäistä käytäntöä määrittää kohtuutehoinen fyysinen aktiivisuus • elektrodit / lähetinvyö saattavat aiheuttaa ihoärsytystä LIIKUNTA & TIEDE 47 • 1 /2010 17. Tavallisimmat lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta arvioivat menetelmät ja niiden keskeiset vahvuudet ja heikkoudet. pituudesta tai sykäysten raja-arvoista • mittareiden tarkkuudessa eroja Sykemittari 5-18-vuoti• energiankulutus Vähintään 4, mie• rekisteröi fyysisen aktiivi• psyykkiset ym. TAULUKKO 1. joukoille dyksiä • istumisaika ja -tavat • edullinen • kevyen fyysisen aktiivisuuden määrän ja • aineiston tallennus ja käsitistumisajan arviointi on vaikeaa tely yksinkertaista Päiväkirja ~ 1 . Menetelmä Tutkittavien Keskeiset tutkimuskohteet Tiedon Vahvuudet Heikkoudet ikä keruuaika Kysely ja ~ 1 . -vuotiaat • fyysinen kokonaisaktiivi7 päivää • mahdollisuus selvittää paitsi • työläs tutkittavalle (itseraporsuus, inaktiivisuus (useus & fyysisen aktiivisuuden määrää, • ei ota huomioon lyhytkestoisia pyrähtointi) kesto) myös laatua ja energiankudyksiä • eri tehoinen fyysinen aklutusta • ei mahdollisuutta pitkäaikaiseen seutiivisuus rantaan • fyysisen aktiivisuuden • analysointi vie aikaa-» kallis muodot • istumisaika ja -tavat • energiankulutus Havainnointi 3-18-vuotiFyysinen aktiivisuus tietyssä Vaihtelee tunneis• mahdollisuus selvittää paitsi • soveltuu vain tutkimuksiin, joissa tutkittaaat, mutta paikassa: ta useisiin päiviin fyysisen aktiivisuuden määrää, va aika on lyhyt erityisesti • kokonaisaktiivisuus, inaktiiriippuen siitä mitä myös laatua, ympäristöä ja • havainnoijien väliset tulkintaerot mahalle kouluvisuus (useus & kesto) havainnoidaan. sosiaalisia suhteita dollisia ikäiset • fyysisen aktiivisuuden • soveltuu pienille tutkimusjoukoille muodot • aineiston analysointi on työlästä • eri tehoinen fyysinen ak• voi häiritä tutkittavia tiivisuus • ei ota huomioon lyhytkestoisia pyräh• liikkumisympäristö dyksiä • fyysiseen aktiivisuuteen liittyvät sosiaaliset suhteet Askelmittari 5-18-vuotiaat • fyysinen kokonaisaktiivisuus Vähintään 4, mie• pieni ja huomaamaton • ei erota tehoa eikä aikaa (askel määrä) luiten 7 päivää, • helppokäyttöinen • rekisteröi ainoastaan vertikaalista toijoihin sisältyy 1 • edullinen mintaa viikonlopun päivä • soveltuu isoihin tutkimus• voi itsessään I isätä tutkittavan fyysistä joukkoihin aktiivisuutta • tietoa helppo analysoida • mittareiden tarkkuudessa eroja KiihtyvyysYli 3-vuotiaat • fyysinen kokonaisaktiiviVähintään 4, mie• pieni ja huomaamaton • kallis mittari suus, inaktiivisuus (useus & luiten 7 päivää, • rekisteröi fyysisen aktiivi• rekisteröi ainoastaan vertikaalista toikesto) joihin sisältyy 1 suuden tehon ja ajan mintaa • eri tehoinen fyysinen akviikonlopun päivä • tallentaa myös lyhytkestoi• ei rekisteröi fyysisen aktiivisuuden tiivisuus set pyrähdykset muotoja • energiankulutus • useimmissa mittareissa ei • vaatii erillisen ohjelman mittarin tallentaole digitaalista näyttöä, joten man tiedon purkamiseksi ja käsittelemiseksi lukemat eivät vaikuta fyysi• ei yhtenäistä käytäntöä tallennusjakson seen aktiivisuuteen
Toistaiseksi ei tiedetä, tuoko moniulotteisuus selkeitä etuja yksiaksiaaliseen arviointiin (Cliff ym. 2009). Toteuttamiskelpoisempi, joskin epäPäiväkirjoja käytetään yleensä vanhempien lasten fyysisen aktiivisuuden arviointiin. 2007a). 2004) ja National Institute of Child and Human Development Study of Early Child Care and Youth Development birth cohort (NICHD, Nader ym. 2007) . Suomessa kiihtyvyysmittaria on toistaiseksi käytetty vain vähän selvittämään lasten tai nuorten fyysistä aktiivisuutta. Rinta kehälle kiinnitetään lahetinosa ja ranteessa oleva kello vastaanottaa sykesignaalin. 2009). Yksiaksiaalisten kiihtyvyysmittareiden validiteetin on kuitenkin todettu heikkenevän esimerkiksi juoksunopeuclessa, joka ylittää 10 Ionit, koska pääosa liikkeestä muuttuu horisontaaliseksi (Rowlands ym. 2008), European Youth Heart Study-tutkimus (EYHS, Riddoch ym. 2005). Aiemmin suurin osa kiihtyv yy smittareista rajoittui vertikaalisen liikkeen mittaamiseen, mutta nykyään markkinoilla on entistä enemmän myös muita liikesuuntia mittaavia mittareita, kuten esimerkiksi kolmiulotteisesti mittaavat ActiGraph GT3X ja RT3 (Stayhealthy lnc., USA) sekä moniulotteisesti mittaava Actical (Mini-Mitter Co, USA). 2008). Flex-point on sykelukema, jota alemmilla sykkeillä energiankulutuksen katsotaan olevan lepotasolla ja jota suuremmilla sykkeillä energiankulutus perustuu tavanomaiseen sykkeen ja energiankulutuksen yhtälöön. Tosin alle kouluikäisillä tämä ei ehkä ole välttämätöntä, koska heidän fyysinen aktiivisuutensa ei vaihtele yhtä paljon arkija viikonlopun päivien välillä kuin kouluikäisten (Cliff ym. Flex-point (taitepiste)-menetelmän avulla. uksessa ehdotettu 3000-3600 sykäystä minuutissa, kun mittarina on ActiGraphja tallennusjakson pituus yksi minuutti. lasten tavanomaisen fyysisen kokonaisaktiivisuuden määrän selvittämiseksi suositellaan lapsilla seitsemän päivän kiihtyvyysmittarin käyttöä (Trost ym. Yhtenäistä käytäntöä Flex-pointin määrittämiseksi ei kuitenkaan ole, mikä on yksi syy siihen, että energiankulutusta käsittelevät tutkimukset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia. Yksilöllisen sykkeen ja fyysisen aktiivisuuden energiankulutuksen yhteyden selvittäminen edellyttää mittauksia laboratorio-olosuhteissa, mikä on kallista eikä tieto ole välttämättä sovellettavissa normaaliolosuhteisiin. (Cliff ym. Päiviin pitäisi sisältyä ainakin yksi viikonlopun päivä. Alle kouluikäisillä (3-4-vuotiaat) istumista kuvaavaksi arvoksi on ehdotettu alle 110 sykäystä minuutissa (Reilly ym. 2008). Sykemittaria on käytetty lapsilla ja nuorilla yleisesti energiankulutuksen arviointiin sillä oletuksella, että sykkeen ja liikkumisesta aiheutuvan energiankulutuksen yhteys on lineaarinen. Siksi se on yleisin liikuntatutkimuksissa käytetty kiihtyvyysmittari (McClain & Tudor-Locke 2009). 2009; DeVries ym. 2008). Tutkimukset koskevat erimerkkisiä mittareita ja validiteetin tarkastelussa vertailumenetelmät ovat vaihdelleet havainnoinnista kaksoismerkittyyn veteen (DeVries ym 2009) riippuen siitä, mikä on ollut tarkasteltava fyysisen aktiivisuuden muuttuja. 2003) ja vanhemmilla lapsilla (6-16-vuotiaat) alle 800 sykäystä minuutissa (Puyau ym. Yhteys kaksoismerkityllä vedellä mitauuun energiankulutukseen näyttäisi sen sijaan olevan heikompi (DeVries ym. 2008). 18 LIIKUNTA & TIEDE 47, 1 /2010. (Trost ym. (De Vries ym. 2009). 2009). 2000). 2009). Ulkomaisia esimerkkejä, joissa kiihtyvyysmittaria on käytetty suuressa tutkimusjoukossa, ovat muun muassa Sport, Physical activity and Eating behaviour: Environmental Determinants in Young people-tutkimus (SPEEDY, Van Sluijs ym. (Corder ym. Flexpoint määritellään usein korkeimman leposykkeen ja liikunnan aikaisen matalimman sykkeen keskiarvoksi. 2002). ActiGraphin validiteetista ja reliabiliteetista on enemmän tutkimuksia kuin muista kiihtyvyysmittareista (McClain & TudorLocke 2009) ja sitä koskeva tutkimustieto kattaakin lähes kaikki 2-18-vuotiaiden ikäryhmät (DeVries ym. 2009; Krishnaveni ym. (Reilly ym. Yhteys on kuitenkin lineaarinen vain kohtuuja kovatehoisessa fyysisessä aktiivisuudessa, kevyemmässä toiminnassa ja paikallaan ollessa sykettä voivat nostaa monet muutkin asiat kuin fyysinen aktiivisuus, kuten lämpötila, tunnetilat ja vartalon asento, ilman että sillä on vastaavaa vaikutusta energiankulutukseen (Corder ym. 2009), vaikka kuuden eri kiihtyvyy smittarin vertailussa ActiGraph osoittautu i tässä tarkimmaksi (Plasqui & Westerterp 2007). Pienillä lapsilla voi riittää lyhyempi, jopa neljän päivän aikajakso. Sykemittari (heart rate monitor) Sykemittari rekisteröi henkilön sydämen sykettä. Kiihtyvyysmittareiden validiteettia ja reliabiliteettia on selvitetty lähinnä yli 3-vuotiailla lapsilla. Yhteenvetona ActiGraph-tutkimuksista voidaan todeta, että se on kohtalaisen validi ja reliaabeli arvioimaan kaiken ikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta. Siksi niiden käyttöä suositellaan tässä vaiheessa pääasiassa tämän ikäisillä. Yleensä sykernittari määrittää sykkeen minuutin välein (Rowlands & Eston 2007). (Rowlands & Eston 2007). Iällä tai koolla ei ole todettu olevan vaikutusta raja-arvoon ikäryhmässä 3-10 -vuotiaat. Lineaarisen yhteyden alkamispistettä on pyritty määrittämään ns. (Oliver ym
Molempiin, sekä subjektiivisiin että objektiivisiin menetelmiin, liittyy siis heikkouksia. Matalan sykkeen energiankulutukseen liittyvien ongelmien vuoksi sykemittaria käytetään tällä hetkellä yleisimmin arvioimaan kohtuutai kovatehoiseen fyysiseen aktiivisuuteen käytettyä aikaa (Rowlands & Eston 2007). Tutkimuskäyttöön on kehitetty myös kiihtyvyysmittarin ja sykemittarin yhdistelmiä, joista ensimmäisenä markkinoille tuli Actiheart (Cambridge Neurotechnology, UK). 2008). tarkempi keino on käyttää yksinkertaista step-testiä tai jopa nukkumissykettä, jossa ikä ja sukupuoli on huomioitu. Siksi onkin esitetty, että syke määriteltäisiin tiheämmin kuin minuutin välein (Armstrong &Welsman 2006). 2008). Tietyin varauksin sykemittari soveltuu siis hyvin sekä fyysisen aktiivisuuden energiankulutuksen että kohtuuja kovatehoisen fyysisen aktiivisuuden keston arviointiin etenkin vanhemmilla lapsilla (Corder ym. Tätä tukee havainto, että yliarviointi oli vähäisempää verrattaessa subjektiivisia menetelmiä sykernittariin, kaksoismerkittyyn veteen ja havainnointiin: pojilla keskimäärin 0% (-33%, 56%) ja tytöillä keskimäärin -1,2% (-43%, 95%) (Adamo ym. Lähde/uette/o 011 myös saatavissa toimituksesta leena.nieminen@lts.fi tai puh: 10 778 6604. Kattava kuva kun käytössä subjektiivinen ja objektiivinen menetelmä rinnakkain Tuoreen systemoidun katsauksen mukaan subjektiiviset menetelmät yliarvioivat fyysistä aktiivisuutta kiihtyvyysmittariin verrattuna pojilla keskimäärin LIIKUNTA & TIEDE 47 • 1 /2010 19. Kattavan kuvan saaminen lasten fyysisestä aktiivisuudesta edellyttääkin yleensä sekä subjektiivisen että objektiivisen menetelmän käyttöä rinnakkain. Australiassa on myös laadittu verkkosivut, joiden tarkoituksena on opastaa tutkijoita ja lasten kanssa käytännössä työskenteleviä fyysisen aktiivisuuden arviointimenetelmien valinnassa (http://www.acaorn.med.usyd.edu.au). Joukossa ei ole suomalaisia tutkimuksia. 2009). Kohtuuja kovatehoisen fyysisen aktiivisuuden syke määritellään tällöin usein sykereservin (HRR) avulla.joka on maksimaalisen sykkeen ja leposykkeen välinen erotus. Kiihtyvyysmittarin ja sykemittarin sykereserviin perustuvat arviot kohtuuja kovatehoisen fyysisen aktiivisuuden kestosta ovat lähellä toisiaan, jos intensiteetin raja-arvona kiihtyvyysmittariaineistossa käytetään 3 200 sykäystä minuutissa. Actiheart on kuitenkin varteenotettava kriteerimittari energiankulutusta arvioiville muille mittareille. 2008). 2001). Yksi selitys tulokseen voi olla, että kiihtyvyysmittari aliarvioi fyysistä aktiivisuutta. MINNA AITTASALO, TtT, Tutkija, UKK-instituutti (postdoc-tutkijana Ghentin yliopistossa Belgiassa 1.9.2009-31.8.2010) Sähköposti: minna.aittasalo@uta.fi TUIJA TAMMELIN, LitM, FT, Tutkimusjohtaja, LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: tuija.tammelin@likes.fi MIKAEL FOGELHOLM, dosentti, ETT, Terveyden tutkimuksen yksikön johtaja, Suomen Akatemia Sähköposti: mikael.fogelholm@aka.fi Artikkeli on lähde/uette/oineen luettavissa lehden intemet-sivui/ta osoitteesta www.lts.fi. Taulukkoon 1 on koottu yhteenveto kuudesta eri arviointitavasta sekä niiden keskeisistä vahvuuksista ja heikkouksista. Katsauksessa vuodelta 2001 esitellään 26 tutkimusta.joissa on käytetty sykemittaria lasten vähintään kohtuutehoisen fyysisen aktiivisuuden arvioinnissa (Epstein ym. 2005), mutta tällä hetkellä se soveltuu hinnan takia lähinnä pieniin tutkimuksiin (Rowlands & Esto n 2007). Pienillä lapsilla sykemittarin kalibroiminen laboratorio-olosuhteissa voi olla vaikeaa ( Corder ym. 2008) ja fyysinen aktiivisuus on niin pyrähdyksittäistä, että sykemittarin vasteen viipyminen voi peittää alleen lyhyet liikkumisjaksot (Rowlands & Eston 2007). 2008). 2009). Sykemittarin etu askelja kiihtyvyysmittariin verrattuna on se, että sykemittari rekisteröi myös muuta kuin vertikaalista aktiivisuutta, esimerkiksi pyöräilyä ja uintia (Corder ym. Askelmittarin käyttö on yleistynyt myös isoja aineistoja käsittävissä tutkimuksissa. Siitä käy myös ilmi tutkimuksissa käytetyt erilaiset tavat määritellä vähintään kohtuutehoinen fyysinen aktiivisuus. (Corder ym. 114% ( vaihteluväli -57%, 2695%) ja tytöillä keskimäärin 584% (-94%, 13029%) (Adamo ym. (Corder ym. Se arvioi juoksumatolla energiankulutusta tarkemmin kuin pelkkä kiihtyvyysmittari tai sykemittari (Corder ym
Liikuntamatka on usein paitsi aktiiviliikkumista tai kisojen seuraamista myös tapa kartuttaa sosiaalista pääomaa tai kehittää työn edellyttämiä ominaisuuksia, kuten tehokkuutta ja kestävyyttä. Matkailu on kasvanut, monipuolistunut ja mullistunut lähestyttäessä omaa aikaamme. Itse asiassa urheilun ja matkailun yhteyksiä voidaan löytää jo antiikin Kreikan olympialaisten ajoilta. Nykymuotoinen liikuntamatkailu on sen sijaan paikannettavissa osaksi jälki moderneja länsimaisia yhteiskuntia. Liikuntamatkailussakin näkyy piirteitä suorittamisen siirtymisestä vapaa-aikaan. Jälkirnodernin aikakauden alkamisajankohtana pidetään usein toisen maai I mansoclan jälkeistä aikaa, 1960-1970 -lukuja, jolloin palvelusektorin osuus elinkeinoista alkoi kehittyneissä teollisuusmaissa sivuuttaa teollisuussektorin osuuden. Esimerkiksi vuonna 2008 maapallolla matkaili yli 920 miljoonaa ihmistä. Matkailu ja matkakohteen valinta toimivat yhä useammin sosiaalisen erottautumisen välineinä sekä maun ja statuksen ilmaisuina. Erityisesti Pohjois-Suomessa matkailuelinkeino on tärkeä ja kasvava osa aluetalouksia ja ihmisten jokapäiväistä elämää. Suomalaiset tekevät vuosittain noin 37 miljoonaa yöpymisen sisältynyttä matkaa, joista 31 miljoonaa tehdään kotimaassa. (TEM 2008; Saarinen 2001.) Liikkumaan, katsomoon, kisapaikalle Liikunta ja urheilu ovat suosittuja vapaa-ajan viettotapoja ja suurta bisnestä ympäri maailmaa. Liikunta ja urheilu muodostavat tänä päivänä merkittävän matkailun osa-alueen. Teksti: HANNA VEHMAS Liikuntama tkaili j alla vapaa-aika on tehokäytössä Moniin suomalaisten vapaa-ajan toimintoihin liittyy hyödyntavoittelua, velvoitetta, sitoutumista ja vastuuta. L iikunta ja matkailu ovat vauraan jälki modernin maailmanosan suosituimpia vapaaajan viettotapoja ja elinkeinoja. Vaikka liikuntamatkailusta on alettu varsinaisesti puhua vasta 1980-luvulla, ei liikuntamatkailu ole ilmiönä uusi. Matkailun työllistävä vaikutus esimerkiksi Lapissa on suurempi kuin minkään muun elinkeinon. Matkailun vahva taloudellinen asema on tehnyt siitä myös sosiaalisen ja poliittisen toiminnan kentän. Globaalin talouden taantumasta huolimatta kansainvälisten matkailijoiden määrän arvellaan vähenevän vain noin viiden prosentin verran vuosien 2008 ja 2009 välisenä aikana. Kansainvälisten arvioiden mukaan matkailu jatkaisi kasvuaan jälleen vuonna tänä vuonna. Muun muassa liikuntakulttuurin eriytyneisyys, terveysajauelu, kaupallisuus ja kuluttaminen sekä matkailussa yksilöja massamatkailun ristiriitaiset tavoitteet ovat niitä jälkimodernin piirteitä, joiden kautta liikuntamatkailua voi20 LIIKUNTA & TIEDE 4?, 1 /2010. Vapaa-aika vakavoituu. Yksinomaan matkailu on 2000-luvulla liikuttanut satoja miljoonia ihmisiä ympäri maailmaa. (UNWTO 2010.) Matkailu on merkittävä ilmiö myös Suomen ja suomalaisten näkökulmasta