_// &TIEDE :: LIIKUNTAA I LÄÄKKEEKSI YHÄ .. ~ USEAMMALLE KOULULAIS T LIIKKEELLE l~ll z,I,)
Suomalainen suositus kouluikäisten fyysisestä aktiivisuudesta julkaistiin tammikuussa. Kouluikäisten tulisi liikkua vähintään 1-2 tuntia päivässä. Vaikka koulun liikuntatuntien määrää voitaisiin lisätä, se ei vähennä laajojen talkoiden tarvetta lasten ja nuorten liikuntatottumusten ja -rnahdollisuuksien luomisessa. Nykyisin meillä on käytettävissämme monia tietolähteitä ja julkaisufoorumeja. Seuran merkkivuosi näkyy kuluvan vuoden numeroissa historioitsija Heikki Roiko-Jokelan kirjoitussarjana, jossa valotetaan seuran ja liikuntatieteiden kehitystä eri vuosikymmeninä ja ajan yhteiskunnallista taustaa vasten. Sillä tarkoitetaan terveyden edellytysten parantamista yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Esimerkiksi arkiympäristömme koti, asuinalue, liikenneolosuhteet, työympäristö muokkaavat elintapoja ja vaikuttavat terveyteemme. Liikunta on vahvasti mukana monissa tämän vuoden aikana valmistuvissa terveyden edistämiseen tähtäävissä toimintaohjelmissa. Sitä laajempi kokonaisuus on terveyden edistämisen politiikkaohjelma, joka tulee olemaan valtioneuvoston periaatepäätöksen pohjana. vuosikerta ISSN 0358-7010. Terveyden edistäminen ei myöskään ole ainoastaan ihmisten omia ponnistuksia, vaan se edellyttää toimia yhteiskunnan rakenteiden tasolla ja monien hallinnon alojen yhteistyötä. LIIKUNTA KUULUU KESKEISESTI TERVEYDEN EDISTAMISEEN KATRIINA KUKKONEN-HARJULA ämä vuosi on Liikuntatieteellisen Seuran 75. On hyvä muistaa, että sairauksien ehkäisy tai terveyskasvatus ovat vain osa terveyden edistämisestä. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Terhi Huovinen Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Pasi Koski Raija Laukkanen Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Arja Sääkslahti Kansi: Antero Aaltonen Kuvat: Antero Aaltonen Suomen Urheilumuseo Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Suomen kouluissa on keskimäärin vähemmän liikuntaa kuin muissa Euroopan maissa. Liikunta kuuluu keskeisesti terveyden edistämiseen myös yhteiskunnallisten rakenteiden muokkaamisen ja eri hallinnonalojen välisen yhteistyön tasolla. Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 45. Aikuisten kansainväliset tarkistetut terveyslii kuntasuositukset julkaistiin viime kesänä Yhdysvalloissa. Terveyden edistäminen on maailman terveysjärjestön WHO:n 1980-luvun puolivälissä kehittämä käsite. Liikunta & Tiede on kuitenkin edelleen ainoa laajasti kaikkia eri liikuntatutkimuksen alueita käsittelevä suomenkielinen julkaisu. toimintavuosi. ja seuran lehden Liikunta & Tiede 45. katriina.kukkonen-harjula@uta.fi Liikunta &Tiede 1/2008 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (vast.) Kari L. Liikunnan omat strategiset linjaukset esitellään maaliskuussa opetusministeriössä valmistumassa olevassa kansallisessa liikuntaohjelmassa. Sekä seura että lehti perustettiin edistämään suomalaista liikuntakulttuuria ja liikunnan tutkimusta
Helsingin kaupungin 40-60-vuotiaista työntekijöistä neljäsosa liikkui alle nykyisten terveysliikuntasuositusten. Heikki Roiko-Jokela 11 POLTTOPISTEESSÄ: Muutoksen aika. Tiina Nikkola, Esa Rovio 47 Munako kanaa viisaampi. Lauri Laakso 50 Katseen kohteena esitys. Esimerkiksi urheilulääkäreiden koulutusta seurassa suunniteltiin jo 1934. Kari L. Pauli Pekkanen AJASSA 55 Lasten ja nuorten liikuntasuositus: kaksi tuntia päivittäin. Katriina Kukkonen-Harjula 4 Tavoitteena terve ja vahva Suomen kansa. Arja Sääkslahti 68 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. matalammalle. Runsas fyysinen aktiivisuus päivittäisissä toimissa on erityisen suotavaa fibromyalgiaa sairastaville. Kimmo Suomi POHDITTUA 46 ROVIOLLA: Nopeammin, voimakkaammin ... Jouni Lahti, Mikko Laaksonen, Ossi Rahkonen 40 Työperäistä kuormittumista on syytä seurata. Keskinen 12 Liikuntaa lääkkeeksi yhä useammalle. Ritva Nupponen. Terveyttä edistävä ote näkyy nuorten yleisurheiluvalmennuksessa. Tuula Rauhamäki LUETTUA 59 Pohjola helleenit: Olympialainen urheilu juurtuu Suomeen. Mikäli urheilutoimintaa ohjaavat ideat ja urheilun "piilo-opetussuunnitelma" jätetään huomiotta, voi lopputuloksena olla jotain muuta kuin tavoitteiden mukaista toimintaa. Jouko Kokkonen 61 Sata vuotta suomalaista olympiaurheilua. Toni Piispanen 58 Erityisliikunnan opettajalta eväitä erityislasten liikuttamiseen. Heli Valkeinen 36 Työväsymys ja ikääntyminen heijastuvat liikunnan harrastamiseen. Kirsi Hämäläinen 28 Pelisäännöillä ja terveyssopimuksilla terveyden edistäminen osaksi valmennusta. Pauli Kettunen 63 Urheilun henki ja dopingin logiikka. Kari Kalliokoski 68 Väitösuutiset. Risto Honkonen TUTKITTUA 66 Tutkimusuutisia liikuntapedagogiikan maailmasta. Marja Penttinen, Sami Kokko ja Jorma Tvnjälä 33 Fibromyalgia ei estä voimaharjoittelua. Terhi Kallio 57 Yhdeksän kunnan savotta. Liikuntatieteellisen Seuran perustaneet liikuntavaikuttajat olivat edellä aikaansa. Jarmo Liukkonen 20 Taito kehittyy kykyjä vastaavissa oppimistehtävissä. Heikki Roiko-Jokela 60 Kaunisteltu kuva kiistellystä urheilujohtajasta. Asiantunteva katsoja näkee urheilukilpailun, kuten abstraktin ja ei-esittävän taiteenkin, täynnä merkityksiä ja sisältöä. Erkki Vettenniemi 64 Latuviittoja elintapamuutoksiin. Pitkään jatkuva stressi ja työperäinen kuormittuminen ovat varteenotettavia terveysuhkia. Yksilölliseen kokemukseen liittyvistä tekijöistä on tullut entistä merkittävämpiä liikuntakasvatuksessa. 56 Erityisliikuntaa kolmen kunnan yhteistyöllä. Mikko Pehkonen 24 Urheilun eetokset ohjaavat valmennusta. Tiinu Wuolio 23 Motivaatioilmaston tarkkailu kannattaa. .. Liikunnan terveysvaikutuksista tiedetään yhä enemmän. Oppilaat, jotka kehittyvät taidoissaan, kokevat myös muita useammin liikuntatunnit miellyttäviksi. .. Marja-Liisa Kinnunen, Taru Feldt 43 Piha, kortteli, kunta, elinpiiri: Liikuntasuunnittelu haastaa osalliseksi. TASSA NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Erityisliikuntaa kuntiin 2007-09 hankkeen kunnissa etsitään nyt ratkaisuja. 65 Urheilijan vaikea suhde ruumiiseensa
LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 75 VUOTTA ,0 Tavoitteena terve ja vahva Suomen kansa Teksti: HEIKKI ROIKO-JOKELA Liikuntatieteellisen Seuran alkuvuosien toiminta peilasi omaa aikaansa. Kuva SUOMEN URHEILUMUSEO 4 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Vaikuttajien verkosto oli edellä aikaansa. Koko yhteiskunnan aatteita hallitsivat 1930-luvulla isänmaallisuus ja maanpuolustus, kansakunnan itsetunto, rodunjalostus, kasvatuksellisuus ja raittius. Hyödyn katsottiin kohdistuvan sekä kilpaurheilijoihin että terveydekseen u rhei levi i n massoihin. Kouluhallituksen tarkastajana toimineen Arvo Vartian johdolla perustettiin 18.2.1933 Helsingissä Liikuntatieteellinen Seura, joka tulisi ottamaan kriittisesti kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja antamaan oman panoksensa suomalaisen liikuntapolitiikan ja urheilun kehittämiseen. Esimerkiksi urheilulääkäreiden koulutusta seurassa suunniteltiin jo 1934
Arvo Vartian kiinnostus asiaan selittyy pitkälti hänen koulutusja virkaurataustallaan: Vartia oli saanut paitsi voimistelunopettajan myös lääketieteellisen koulutuksen. L auri "Tahko" Pihkalan johdolla oli suunniteltu liikuntakasvatuksellista keskusteluseuraa 1920-luvulla, mutta tuolloin se jäi vielä ajatuksen asteelle. Jäseneksi ei päässyt ilman suosituksia. Ajatusta oli kypsytetty yli vuosikymmenen ja lopulta oli tullut aika perustaa seura, joka tulisi ottamaan kriittisesti kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin ja antamaan oman panoksensa suomalaisen liikuntapolitiikan ja urheilun kehittämiseen. Liikuntatieteellinen Seura kokosi piiriinsä suomalaisen porvarillisen piirin ytimen, jolle oli ominaista ajan hengen mukaisesti vahva isänmaallinen henki ja ajattelu, johon liittyi taistelu kommunismia vastaan. Seuran puheenjohtaja Arvo Vartia oli koossapitävä voima. Puhetta keskustelun aikana johti tohtori Tanner. Suomi oli vuoden 1918 sodan jälkeen poliittisesti kahtia jakautunut, mikä näkyi myös Liikuntatieteellisen Seuran kokoonpanossa: Yhtään vasemmistolaista tai Työväen Urheiluliikkeen jäsentä ei seuran piirissä ollut. Kokouksessa nimeksi päätettiin "Liikuntatieteellinen Seura". Akseli Kaskela kirjoitti Suomen Urheilulehdessä 1931: "Polvesta polveen kulkeva perimätieto fyysillisesti voimakkaista yksilöistä on syövyttänyt kansamme tietoisuuteen käsityksen suomalaisen ruumiillisesta paremmuudesta ja siitä, että fyysillinen kunto ja suomalaisuus ovat kuin samoja käsitteitä". joulukuuta 1932 koolle kokouksen, jossa keskusteltiin liikuntatieteellisen keskusteluseuran perustamisesta: "olisiko meidän oloissamme tarpeellista perustaa liikuntatieteellinen keskusteluseura ---, koska liikuntakasvatusta harrastavilla henkilöillä ei ainakaan Helsingissä ole aikaa 'pysytellä aikansa tasalla· kaikissa tätä alaa koskevissa kysymyksissä." Vartian ohella kokouksessa olivat läsnä voimistelunopettajat Hilma ]alkanen, Yrjö Nykänen, Toivo Sorjonen ja Heikki Savolainen, Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen opettajat lehtori Oskari Väänänen ja tohtori Lauri Tanner, Suojeluskuntajärjestön yliesikunnan urheiluosaston päällikkö, maisteri Lauri Pihkala sekä Urheiluopiston johtaja, urheilunopettaja Akseli Kaskela. Myöskään rotuopit eivät olleet vieraita. Sen sijaan porvarillinen Suomi oli hyvin edustettuna seurassa, sillä sen jäseniä toimi suojeluskunta järjestössä, armeijan palveluksessa, urheiluopistossa sekä SVUL: n ja SNLL:n luottamushenkilöinä. Tiede ja LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /'2008 5. Seuran jäsenmäärä vakiintui 24-27 henkilöön. Vaikuttajat verkostoituvat Arvo Vartia kutsui kotiinsa 13. Väkijuomat ja tupakka nähtiin uhkana: niiden lisääntynyt käyttö tärvelisi suomalaisen verenperinnön. Jatkossa tämä edesauttoi seuran toiminnassa: viestintäja kontaktimahdollisuudet olivat jo olemassa. Asia nousi ajankohtaiseksi vuonna 1932 Oppikoulukomitean mietinnön myötä, johon voimistelunopettajat eivät olleet tyytyväisiä. Lisäksi hänen työuransa kytkeytyi vahvasti liikunnan ja urheilun sektorille: Vartia toimi Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen voimistelunopettajana, Jyväskylän seminaarin voimistelun ja terveysopin lehtorina ja siirtyi sittemmin kouluhallituksen palvelukseen voimistelun ja terveydenhoidon tarkastajaksi. Sen sijaan kannatusta sai mielipide, "että seura pidettäisiin ainakin aluksi pienenä siihen kutsuttaisiin läsnäolijain lisäksi vain muutamia uusia jäseniä ja suurennettaisiin sitä sitten tarvittaessa maaseudullakin toimivilla jäsenillä." Sittemmin perustava kokous pidettiin 18. helmikuuta 1933 hotelli Charltonissa. Levälahti, joka myös oli innokas ja tunnettu urheilun ystävä, oli estynyt. Myös vapaa-ajallaan hän oli innokas voimistelija ja muun muassa edusti Suomea Tukholman olympialaisissa 1912 ja osallistui aktiivisesti etenkin SVUL:n toimintaan. Esimerkiksi seuran ensimmäisen keskustelukysymyksen (3.4.1933) teemana oli koululaisten ryhti. E. Kokouksessa hahmoteltiin suuntaviivoja tulevan seuran toiminnalle. Seuran perustamista on pidetty merkittävänä etappina suomalaisessa liikuntahistoriassa. Suurin osa jäsenistä oli voimistelunopettajia tai voimistelulaitoksen opettajia. Erityistä huomiota kiinnitettiin koululiikunnan kysymyksiin. Unelmana oli terve ja vahva Suomen kansa. Liikuntatieteellinen Seura oli kuitenkin ensimmäisen 10-vuotiskautensa aikana pieni helsinkiläinen keskustelupiiri. Koululaisten ryhti ja terveys huolettivat Liikuntatieteellisen Seuran toimintaa leimasivat kuukausikokoukset, joissa pidettiin esitelmiä eri aiheista, selostettiin "matkakokemuksia" ja referoitiin kirjauutuuksia. Seura ehdotettiin muodostettavaksi koko maan laajuiseksi. Tätä kuitenkin vastustettiin, koska "seuran toiminta ei silloin tulisi kyllin kiinteäksi ja toverilliseksi". Kouluhallituksen tarkastajan, puoluekannaltaan kokoomuslaisen, maanpuolustushenkisen Arvo Vartian johdolla ryhdyttiin konkreettisesti pohtimaan liikuntatieteeseen ja -kasvatukseen kytkeytyvän seuran perustamista. Kaiken kaikkiaan jäsenistön yhteydet yhteiskunnan eri sektoreille olivat kuitenkin laajat ja monipuoliset. Keskustelua herätti lähinnä kysymys toimialueesta. Pihkala puolestaan oli julistanut jo pari vuosikymmentä aiemmin rodun jalostamisen olevan eräs urheilun "tärkeimmistä tarkoitusperistä". Vartia oli Valtion urheilulautakunnan puheenjohtajana 1927-1950. Helsingin suojeluskuntapiirin piiripäällikkö, eversti K. Tässä kontekstissa kieltolain kumoaminen oli kammottavaa kansan ryhti ja raittius olivat uhattuina. Teemasta alusti tohtori Kalle Rikala, joka selosti uusimpia tieteellisiä käsityksiä ryhdin luonteesta ja toimista, joihin eri maissa oli ryhdytty koululaisten ryhdin korjaamiseksi. Asioista vallitsi laaja yksimielisyys
Teemaan liittyen muun muassa tohtori Saima Tawast-Ranchen piti marraskuussa 1933 esitelmän lihastyön vaikutuksesta verenpaineeseen. Vartian mielipiteiden taustalla vaikutti hänen ajatuksensa nuorisokasvatuksen yleisistä perusteista. Liikuntatieteellinen Seura oli asiasta vilkkaan keskustelun jälkeen täysin eri mieltä: virkaa pidettiin erittäin tarpeellisena. Ne osoittivat harjoitusten tasoittavan huomattavasti "ponnistelujen aiheuttamaa verenpaineen nousua". Se lähestyi asiassa SVUL: n liittojohtokuntaa muistuttaen myös, että "lääkäri voi suorittaa vain tarkastuksen ennen valmennuksen alkaessa ja ennen matkaa". Yliopiston Voimistelulaitosta pyydettiin vuonna 1935 järjestämään ensimmäiset kurssit. Tämä ei ollut mitenkään poikkeuksellista, vaan urheilu kytkettiin terveyskasvatuksellisiin näkemyksiin. Teemasta syntyi vilkas ja yli kaksituntinen keskustelu. lääkärin oli siis täytettävä tietyt vaatimukset ennen kuin hänellä voitiin katsoa olevan urheilulääkäritoiminnan edellyttämä muodollinen pätevyys. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 75 VUOTTA kokemus kohtasivat toisensa. Liikuntakasvatukseen liittyvien kysymysten ohella "liikuntafysiologisten ja terveydellisten aspektien" pohdinta oli kokouksissa usein esillä. Seura esitti urheilulääkärien koulutuksen käynnistämistä. Seuran lääkärijäsenet kokoontuivat edelleen 20. Savolainen oli tehnyt matkan kesällä 1934 Saksaan ja Unkariin ja tutustunut maiden urheilulääkäritoimintaan. Savolaisen alustusta seurasi vilkas keskustelu, jossa lääkäreille ehdotettiin tutkimusleiriä, "Olympialaiskomitealle" määrärahoja urheilijoitten lääkärintarkastusta varten sekä osallistujan lähettämistä urheilulääketieteen kursseille Saksassa. Sen sijaan liikunnanopetuksen myönteiset ominaisuudet korostuivat voimakkaasti. Asiaa koskeva kirjelmä päätettiin lähettää Olympiakomitealle olihan olympiavuosi 1936 lähestymässä. Seuran Iäåkärijäsenet toivoivat urheilulääkäreille kohtuullisen tiukkoja pätevyysvaatimuksia: heillä muun muassa tuli olla lääketieteen lisensiaatin tutkinto sekä vuosi käytännön lääkäritoimintaa; jonkin urheilumuodon omakohtaista harjoittelua tuli olla ainakin kahdelta vuodelta; seuran naisedustajat ehdottivat naispuolisille urheilulääkäreille pakolliseksi vaatimukseksi kaksiviikkoiset liikuntakasvatuskurssit; urheilulääkäreillä tuli olla lisäksi suoritettuna erityinen urheilulääkärikurssi. Alussa tuotiin esiin urheilulääkäreiden merkitys liikuntakasvatustoiminnalle: oli ryhdyttävä toimiin heidän kouluttamisekseen sekä niin sanotun "urheilulääketieteellisen valvonnan ja neuvonnan järjestämiseksi." Hyödyn katsottiin kohdistuvan sekä kilpaurheilijoihin että terveydekseen urheileviin massoihin. päivänä 1934. Lääketieteen kandidaatti Heikki Savolainen alusti urheilulääkäritoiminnasta. Kurssin opettajille asetettiin myös tarkat vaatimukset: Käytännön aineiden opettajien oli oltava opetusaineeseensa erittäin hyvin perehtyneitä voimistelunopettajia tai muulla tavalla omalla alallaan pätevyyden saavuttaneita liikuntakasvatuksen opettajia. Lisäksi heidän tuli olla "tunnetusti eteviä urheiluteoreetikkoja". 6 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Teemalle oli hankittava myös julkisuutta. Vartian on todettu Tahko Pihkalan ohella väheksyneen, jopa halveksuneen kirjoituksissaan koulujen lukuaineopetusta. Liikuntatieteellinen Seura ei kuitenkaan lannistunut. Muista mielenkiintoisista alustuksista mainittakoon Vartian esittelemä kysymys voimistelun, urheilun ja terveysopin opetusneuvoksen viran perustamisesta normaalilyseoihin, mitä Oppikoulukomitea oli pitänyt tarpeettomana. Ehdotus urheilulääkärin pestaamisesta valvomaan olympiaurheilijoiden valmentautumista ei kuitenkaan saanut myönteistä kaikua Olympiakomitealta. Teorian opettajien oli oltava urheilulääkäritoimintaan hyvin perehtyneitä lääkäreitä tai tiedemiehiä. Tawast-Rancken myös esitteli hieman myöhemmin piirroksia väsymiskäyristä, joita oli tehty fysiologisella laitoksella suoritettujen mittauksien tuloksista. Raittiit elämäntavat ja urheilu olivat kansalle terveellistä ja karaisevaa. Tieteellinen käsitys sai rinnalleen kokoukseen osallistujien omia havaintoja ja kokemuksia. Hän selosti urheilulääkäritoimintaa sen pioneerimaassa Saksassa, levinneisyyttä muihin maihin (esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Japanissa urheilulääkäritoiminta ja fysiologinen tutkimus olivat jo hyvässä vauhdissa) ja toiminnan merkitystä urheiluelämän kehitykselle. Urheilulääkäreitä Saksan malliin Myös urheilulääkärikoulutus nousi Liikuntatieteellisessä Seurassa aktiiviseen keskusteluun lokakuun 30. Olympiakomitean tehtävä ei ollut järjestää valmennusta, vaan ainoastaan olympiamatka. Hän esitti kuulijoille yliopiston fysiologisella laitoksella suoritettujen mittausten tuloksia. Asia ei ollut sen ratkaistavissa. joulukuuta 1934 ja esittivät seuralle urheilulääkärikysymyksen ratkaisemista. Toisena teesinä tuotiin esiin lääkärin perehtyneisyys urheiluun: "Jokainen" lääkäri saattoi antaa urheilijoille neuvoja ja ohjeita, mutta kyetäkseen monipuolisesti auttamaan urheilijoita ja urheilua hänellä täytyi olla sekä käytännöllinen että teoreettinen kokemus urheilusta. Heikki Savolaisen allekirjoittamassa muistiossa oli neljä pääkohtaa
Keskustelu rönsyili voimistelujohtajien koulutuksesta mahdollisuuteen järjestää yhtä aikaa miesja naiskursseja. UrheilulääkäritoiminSeuralla oli alusta alkaen valmius, tahto ja kyky pyrkiä pysymään ajan tasalla ja käsittää urheilu myös globaalina ilmiönä. Esimerkiksi Tahko Pihkala kiivaili naiskilpaurheilua vastaan, erotteli eri sukupuolille sopivia urheilumuotoja ja pohti yleensä urheilun soveltuvuutta naisille: pojista haluttiin fyysisesti vahvoja sotureita, tytöistä kodin hengettäriä arkiaskareista vastuussa olevia emäntiä ja rouvia sekä suurten perheiden äitejä. Sorjonen alusti keskusteltavaksi kysymyksen suksivoimistelun käyttämisestä hiihtotekniikan opetuksessa. ta alkoi järjestelmällisempänä 1940-luvun lopulla ja esimerkiksi hiihtäjiä testattiin alppimajan tyyppisissä olosuhteissa 1950-luvun alussa. Käytännölliset aineet Laji Tuntimäärä yleisurheilu 7 käsipallo, pesäja jalkapallo 3 voimistelu (muokk.) 9 telinevoimistelu 4 paini, nyrkkeily (demonstraatiot) 2 uinti 2 kokeet urheilussa 3 hiihto 1 Yhteensä 31 B. Kirjelmä lähetettiin Yliopiston Voimistelulaitokselle ja sitä pyydettiin järjestämään ensimmäiset kurssit. Tässä yhteydessä seuran naisjäsenet toivoivat, että naisia saataisiin Urheiluopiston johtoon. I. Porvarillisella naisvoimistelulla nähtiin olevan nationalistinen kasvatustehtävä: koti ja isänmaa tarvitsivat reippaita naisia. Suksivoitelun syvempi olemus ja käyttö Urheilun tekniikkaa ja sen merkitystä suoritukseen ei voinut liikaa korostaa. Kuukausikokouksissa lääketiedettä sivuavia kysymyksiä esimerkiksi urheilun aiheuttamista sydänvaurioista käsiteltiin 1950-luvulle asti. Naiset taka-alalla ajan hengen mukaan Urheilukoulutuksen ja -lääketieteen kysymysten ohella seuran kokouksissa käsiteltiin monipuolisesti myös muita urheiluun ja liikuntaan liittyviä teemoja. Puheenvuorojen taustalla vaikutti osaltaan se, että naisten asema urheilun erityisesti kilpa-urheilun maailmassa ei tuolloin ollut vahva heijastellen yleensä yhteiskunnassa vallinneita asenteita naisten asemasta ja kuulumisesta enemmänkin kodin piiriin. Sorjonen myös kertoi hiihto kursseilla käyttämistään menetelmistä ja LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008 7. Urheilulääkärikurssin oppiainevalikoimaa esitettiin varsin monipuoliseksi. Esimerkiksi lokakuussa 1934 johtaja Akseli Kaskela selosti Urheiluopiston alkuvaiheita, kursseja ja tulevia koulutussuunnitelmia. Ja, koskapa hiihto oli perinteisesti lähellä suomalaisten sydäntä, niin tässä hengessä voimistelunopettaja T. Joulukuussa 1934 Seuran lääkärijäsenet määrittelivät aineet ja tuntimäärät seuraavasti: A. Seura oli ajatuksessaan edellä aikaansa, sillä lääketieteen merkitys urheilulle ymmärrettiin laajemmin vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Tämä maailmansotien välisenä aikana vallinnut henki, jonka sanoman luojat ja ylläpitäjät vaikuttivat myös Liikuntatieteellisessä Seurassa, heijastui arvatenkin seuran sisäiseen keskusteluun naisten roolista urheiluelämässä. Luentoja Aihe Tuntimäärä urheilun vaikutus hengitykseen, veren2 kiertoon ja aineenvaihtoon urheilijan elämäntavat (hygienia) 1 urheilun psykologiaa (2) 1 treenaus ja liikatreenaus (2) 1 urheilulääketieteellinen tutkimus sisätau3 tien kannalta urheilun aiheuttamat muutokset ja 1 vammat liikuntakoneistossamme urheilijatyypit ja niiden vaikutus suoritus1 kykyyn nainen ja urheilu (1) 2 voimistelujärjestelmät 1 hieronta (teoria ja käytäntö) 1 urheilujärjestöt ja niiden organisaatiot 1 urheilulääketieteen tutkimus kirurgin 1 kannalta koulu ja ruumiillinen kasvatus 1 urheilu yhteiskunnallisena tekijänä 1 urheilu-, voimisteluja leikkipaikkojen 1 suunnittelu urheilu tautien hoitokeinona 1 urheilulääketieteellisen toiminnan järjestä2 minen (keskustelu) Yhteensä 22 Helmikuussa 1935 Heikki Savolainen sitten toi seuran kokoukseen ehdotuksen "urheilulääkärikoulutuksen aloittamiseksi maassamme"
8 LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008. Pyykkönen T., Vasara E., Viinamäen urheilumiehet urheilu ja raittius 1900-luvulla. LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA 75 VUOTTA Urheilulääkäreille esitettiin tiukkoja pätevyysvaatimuksia: heillä tuli olla lääketieteen lisensiaatin tutkinto sekä vuosi käytännön lääkäritoimintaa. lehtori 0. Liikuntatieto maailmalta kansalliseksi hyödyksi Mielenkiintoista on, että vaikka elettiin nationalismin ja kansallisen kulttuurin "kulta-aikaa" niin seuralla oli alusta alkaen valmius, tahto ja kyky pyrkiä pysymään ajan tasalla ja käsittää urheilu myös globaalina ilmiönä. Helsinki 2002. Lappeenranta 1989. Tohtori Kalle Rikala kertoi puolestaan havaintoja voimistelulaitoksen näytösjoukkueen matkalta muihin Pohjoismaihin. Helsinki 1999. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja no. Muut käyntitavat olivat harjoitusmuotoja. Väänänen puolestaan selosti joulukuussa 1934 ulkomaalaisia aikakauslehtiä ja erityisesti Saksan ja Italian urheiluoloja. Pöytäkirjat 1932-1937. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XXII. Teoksessa Liikunta & Tiede 5-6/03. Jonkin urheilumuodon omakohtaista harjoittelua tuli olla ainakin kahdelta vuodelta. Vasara E.,Valtion liikuntahallinnon historia. Kuulijoiden erityisen mielenkiinnon kohteina olivat Unkarin kuninkaallinen ruumiinkasvatuskorkeakoulu, Budapestin uimahalli ja Debrecenin alueen ulkoilmakylpylät. Referaatti viritti vilkkaan keskustelun, jossa läsnäolijat toivat esiin omia mielipiteitään ja kokemuksiaan hengittämisestä ja hengitysliikkeiden merkityksestä. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XXI. LÄHTEET: Suomen Urheiluarkisto. Urheilu ja nationalismi. lukeneisuutta osoitti voimistelunopettaja Hilma ]alkanen, joka referoi joulukuun 1933 kokouksessa Hans Surenin teosta "Atengymnastik". Helsinki 2003. lopulta todettiin käyntitavan, jossa jalka tuli maahan kantapää edellä, olevan luontainen. Vartian puheenvuoro aiheutti vilkkaan keskustelun, jossa sekä varvaskäynti että käynti koko jalkapohjalla saivat kannatusta. Heikkinen A., Liikuntatieteellinen Seura 50 vuotta 1933-1983. Kokkonen J., Verta, hikeä ja rasva prosentteja suomalainen liikuntatutkimus. Teknistä teemaa sivuten Arvo Vartia esitelmöi puolestaan helmikuussa 1937 "käynnistä". 89. Voimistelunopettaja Esteri Pesola taas selosti vaikutelmiaan pohjoismaiselta voimisteluleiriltä Reningehadissa Ruotsissa ja Toivo Okkola oli tutustunut ulkomaisiin urheilumuseoihin. Liikuntatieteellisen Seuran arkisto. Rikalan kertomuksen pohjalta matka "todettiin onnistuneeksi propagandaksi suomalaisen voimistelun puolesta". 157. Helsinki 2004. Tätä osoittavat matkakertomukset, ulkomaisten artikkeleiden referoinnit ja ajan mittapuun mukaan tieteelliset alustukset ja keskustelut urheiluun liittyvistä kysymyksistä. Kuulijakunta vakuuttui suksivoimistelun tehostavan hiihtotekniikan opetusta, jos sitä käytettiin Sarjosen esittämään tapaan. Kokkonen J., Kansakunnat kultajahdissa. Esimerkiksi lehtori Yrjö Nykänen kertoi Suomen voimistelu joukkueen matkasta Unkariin. HEIKKI ROIKO-JOKELA, DOSENTTI lehtori Historian ja etnologian laitos Jyväskylän yliopisto Sähköposti: heikki.roiko-jokela@campus.jyu.fi Dosentti Roiko-Jokelan tutkimusteemana on "Liikunta tieteellisenä toimintana: Liikunta tieteiden synty ja kehitys Suomessa'.' Hanketta tukevat Opetusministeriö, Jyväskylän yliopisto Ja Liikuntatieteellinen Seura. Kokkonen J., Pyykkönen T., Liikuntatieteellinen Seura ry 19332003. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro. Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi XVI. saavuttamistaan tuloksista
Seuraa perustettaessa tavoitteeksi kirjattiin "pohtia, seurata ja edistää liikuntakasvatuksen alaan kuuluvia asioita''.Tavoitetta ovat toteuttaneet ja toteuttamassa seuran puheenjohtaja, liikuntasosiologian emeritusprofessori Pauli Vuolle, seuran nykyinen pääsihteeri Kari L. Arvo Vartian johdolla toteutui Tahko Pihkalan esittämä ajatus foorumista "jossa päivän käytännöllisistä kiistoista etäämmällä voitaisiin erilaisista piireistä tulevien asiantuntijoiden ja -harrastajien kesken pohtia tärkeälle, mutta toistaiseksi väheksytylle työalalle kuuluvia kysymyksiä". Sen on suunnitellut AD Kalle Pelkonen mainostoimisto Soihdusta. Pioneerit paikalla. Kuvassa oikealta liikuntaneuvos Joel Juppi, ylilääkäri Harri Selänne, ylilääkäri Jari Parkkari, johtaja Ei1o Havas ja LTS:n varapuheenjohtaja, liikuntapsykologian prosessori Taru Lintunen. Logon nimeksi tuli "Tietolinko''. Juhlavuoden avauksessa otettiin käyttöön LTS:n uusi graafinen tunnus. LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN 75-VUOTISJUHLAVUOSI KÄYNNISTYI 12.2. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 9. Seura on liikuntavaikuttajien kohtaamispaikka myös tänään. Liikuntasosiologian emeritusprofessori Kalevi Heinilä (vas.) ja Työterveyslaitoksen fysiologian osaston johtajana pitkän uran tehnyt Aarni Koskela (oik.) ovat olleet seuran toiminnassa vahvasti mukana jo 1960-luvulta lähtien. Keskinen ja emerituspääsihteeri, liikuntaneuvos Joel Juppi. Vaikuttajat verkostoituvat
Yhteisöjäsenen edustajalla tulee olla valtakirja edustamaltaan järjestöltä. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat seuraavasti: vuosikertomus 2007 vuoden 2007 tilit ja tilintarkastajien kertomus tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilija vastuuvelvollisille tilien ja hallinnon osalta Kevätkokouksessa on äänioikeus jokaisella vuoden 2007 ja 2008 jäsenmaksun maksaneella jäsenellä tai uuden jäsenen kyseessä ollessa, vuoden 2008 jäsenmaksun maksaneella jäsenellä. Vuoden 2008 teemana M Jli1'4• 'I on "Liiku terveemmäksi raittiissa ilmassa/ /( S / &.. Yksi Vihervuoden pääteemoista yritykset ja laitokset sekä muut terveysliikunnasta on 'Liiku terveemmäksi ja ulkoile!' kiinnostuneet tahot. Jokainen yhteisöjäsen voi lähettää kokoukseen yhden (1) edustajan. puh.numeroon tai sähköpostiosoitteeseen osallistumisestaan kokoukseen 19.3.2008 mennessä. Liiku Terveemmäksi -päivän tapahtumia järjestävät liikuntaja terveysalan järjestöt ja yhdistykset, Lisätietoja: http://www.liikuterveemmaksi.fi. Kahvitarjoilun järjestämiseksi toivomme jäsenten ilmoittavan em. toukokuuta. 010 778 6602/Marttala tai sähköposti: kylli.marttala@lts.fi. Kokousaineiston voi tilata seuran toimistosta puh. Sama henkilö voi edustaa kokouksessa ainoastaan yhtä jäsentjjLTS yhteisöä. TERVETULOA! LIIKUNTATIETEELLINEN SEURA RY PAULI VUOLLE Pauli Vuolle puheenjohtaja KARI L.KESKINEN Kari L.Keskinen pääsihteeri 10 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. • Vuoden päätoimija on Hengitysliitto Heli 'Keuhkot pihalle' kampanjoineen. Liiku Terveemmäksi RAITIIISSA ILMASSA ! ' mu Terveemmäksl -päivä on kaikkien '"ol / / J., , • malaisten yhteinen liikuntapäivä. Sitä vieteT E R V f E #\ ~ • tään 10. Vihervuosi 2008 teemavuoden kanssa toimitaan myös läheiseskunnat, koululaitos, työterveyshuolto, urheiluseurat, sä kumppanuudessa. & Motion i Frisk Luft/Move in Fresh Air''. LIIKUNTATIETEELLISEN SEURAN KEVÄTKOKOUS 2008 Liikuntatieteellisen Seuran sääntömääräinen kevätkokous pidetään torstaina 27.3.2008 klo 14.00 Tieteiden talossa, Kirkkokatu 6, Sali 312, Helsinki
Suomalaisten lasten fyysinen aktiivisuus ei tänä päivänä riitä säilyttämään kohtuullista kuntoa työhön ja vanhuuden varalle, estämään lihomista eikä ehkäisemään yleisimpiä ja kalliimpia kansansairauksiamme. POLTTOPISTEESSÄ Muutoksen aika N ykyiset mustat talvet pohjolan ennen mm lumisilla vyöhykkeillä eivat enaa selity säätilan luontaisella vaihtelulla llmasto muuttuu Ja ihmisen rooli muutoksen aiheuttajana täsmentyy. Muutoksia on odotettavissa myös ihmisissä itsessään. Yhteiskunnan päättäjät ovatkin havahtumassa siihen, että tämän päivän lapset ja nuoret joutuvat aikanaan vastaamaan tulevista eläkkeistä ja terveydenhoitokuluista. Suuret muutokset rakentuvat monista pienistä. Tahko Pihkala varoitti JO puoli vuosisataa sitten koululiikunnan vähäisestä määrästä ja suoranaisesta alennustilasta Suomen koululaitoksessa, muistutti Tahko Pihkala seuran puheenjohtaja likka Vuori puheessaan Pihkalan syntymän 120-vuotisjuhlan yhteydessä tammikuussa Helsingissä. Asiaan ei ole tähän asti riittävästi reagoitu sen enempää yksilöiden kuin yhteiskunnankaan tasolla. Tahkon huoli on ajankohtainen tänäänkin. Tahkon mukaan urheilu ja liikunta antavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia yksilön ja yhteisön fyysiseen ja henkiseen kasvuun p kehitykseen Näkemys, joka on laajempi kuin mitä liikunnan merkitykseksi ymmärrettiin silloin ja ymmärretään nyt. Koululiikuntaa väheksytään edelleen. KARI L. Suomessa Ja koko läntisessä maailmassa erityisesti lasten ja nuorten lihominen ja fyysisen kunnon romahdus ihmetyttää ja huolestuttaa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksen koskevat koko ihmiskuntaa. Liikuntaväen on tänään tehtävä Tahkon tapaan parhaansa riittävän liikkumisen edistämiseksi ja olla rohkea ajaakseen siihen liittyviä parannuksia. Siinä samalla vähenee myös erinäinen häiriökayttåytyminen ja kanssaihmisten kaltoin kohtelu. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura Sähköposti: kari.keskinen@lts.fi LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 11. Pystyvätkö he siihen 7 Kukaan ei ole toistaiseksi Joutunut maksumieheksi siitä, että lasten ja nuorten fyysinen kunto on heikentynyt. Huoli riittämättömästä liikunnasta kuitenkaan ei ole uusi aihe. Tämäkään muutos ei selity enää luontaisella vaihtelu1\a ihmisyksilöiden välillä. Muutoksen merkit ovat kuitenkin ilmassa. Maailman teknistyessä arkisen päivittäisen liikkumisen määrä on vähentynyt. Onkiirehdittävä, että jokaiseen koulu päivään saadaan riittävästi liikuntaa ja lapsista luontaisesti pursuava energia saadaan kanavoitua fyysisen kunnon kohottamiseen. NuoriSuomi on koonnut ympärilleen vahvan asiantuntijakaartin ristiretkelle lasten ja nuorten kunnon puolesta. Tahko Pihkalan elämäntyönään ajamat asiat urheilussa ja liikunnassa olivat aikaansa edellä, ja nyt erityisen ajankohtaisia globaalin p teknistyvän maailman tuodessa uusia ongelmia mukanaan
L iikuntalääketiede on Suomessa ollut oma lääketieteen erikoisalansa vuodesta 1985 ja sen asema vahvistettiin EU:ssa lääketieteen erikoisalojen uudistuksessa vuonna 1998. Kaikkiaan maassa on nyt lähes 50 liikuntalääketieteen erikoislääkäriä, jotka työskentelevät tutkijoina, låäkåriasemilla ja kuntoutuslaitoksissa. Kun tietoa karttuu myös sairauksista ja liikunnasta ja ennen kaikkea liikkumista haittaavista sairauksista, liikunta käy tulevaisuudessa lääkkeeksi entistä useammalle. Vuodesta 1995 se on kuulunut myös Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opetusohjelmaan. Tällä hetkellä Suomessa viisivuotisessa erikoistumisopinnoissa on 10-15 lääkäriä vuosittain ja heitä valmistuu yhdestä kolmeen joka vuosi. Teksti:TIIN U W UO LI O Liikuntaa lääkkeeksi yhä useammalle Liikunnan terveysvaikutuksista tiedetään yhä enemmän. 12 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Aluksi erikoistumiseen johtavaa koulutusta annettiin Tampereella, Turussa, Kuopiossa ja Oulussa
Tulevaisuudessa spesialisteja on toivottavasti entistä enemmän terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja työterveyshuollossa, arvioi liikuntalääketieteen ja kliinisen fysiologian erikoislääkäri, dosentti Heikki Tikkanen. Liikuntalääketiede edellyttää sekä perustieteitä että kliinistä työtä, hän muistuttaa. Suomen yleisurheilumaajoukkuueen sekä jalkapalloja koripallomaajoukkueen joukkuelääkärinä. Urheilun lääketiede on toki osa liikunraläåketiedettä, ja mediassa sen painoarvo tuntuu olevan suuri. Julkisuudesta saattaa saada käsityksen, että liikuntaan erikoistuneiden lääkäreiden tehtävänä on lähinnä ammattiurheilijoiden suorituskyvyn maksimointi. Eriytyvään koulutukseen voidaan hyväksyä 1-6 kk toimimista päätoimisessa liikuntalääketieteeseen liittyvässä tutkimustyössä. Poikkitieteellisen koulutusohjelman suoritettuaan liikuntalääketieteen erikoislääkärin tulee hallita mm. Hän työskentelee yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kliinisen laitoksen liikuntalääketieteen yksikön johtajana, sekä Urheilulääketieteen säätiön Helsingin Urheilulääkäriasernan ylilääkärinä ja on toiminut mm. • toiminta urheilujoukkueen lääkärinä ja myös dopingkontrollien toteuttaminen. Tikkanen vastaa erikoisalan koulutuksesta Helsingin yliopistossa. Käytännön työtä täydentävät säännölliset ohjatut toimipaikkakoulutustilaisuudet, joiden tarkoituksena on syventää tietämystä erikoisalasta. Teoreettista kurssimuotoista koulutusta tulee suorittaa vähintään 80 tuntia, josta terveydenhuollon hallintoon perehdyttävää koulutusta 20 tuntia ja oman erikoisalan koulutusta vähintään 60 tuntia. LIIKLNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 13. Lääketieteen keinoihin voidaan mediassa viitata, vaikkei lääkäriä olisi taustalla ollutkaan. Vieläkö terveemmäksi liikkumalla enemmän. Erikoisaloja ovat esimerkiksi biomekaniikka ja kinesiologia, endokrinologia, epidemiologia, erityisryhmien liikunta, laboratoriodiagnostiikka, liikuntafysiologia, liikuntajärjestöjen toiminta, liikuntasosiologia ja -psykologia, liikuntatraumatologia ja liikuntaortopedia, nuorten valmennus ja terveys, ravitsemustiede, terveysneuvonta, tärkeimmät urheilumuodot ja niiden säännöt sekä valmennusoppi. Heikki Tikkanen poistaa yhtäläisyysmerkit myös VIIDESSÄ VUODESSA ERIKOISLÄÄKÄRIKSI L iikuntalääketieteen erikoistumisopintojen kokonaispituus on viisi vuotta, josta vähintään puolet tulee suorittaa yliopistosairaalan ulkopuolella. seuraavaa: • liikunnan terveysvaikutukset ja osata käyttää liikuntaa ja liikuntahoitoa terveyden edistämisessä sekä sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa • terveyden, toimintakyvyn ja fyysisen suorituskyvyn mittaaminen, selvittäminen ja diagnostiikka • liikuntaan liittyvien riskitekijöiden ennaltaehkäisy, diagnostiikka ja hoito • liikuntaja urheiluvammojen diagnostiikka, hoito ja kuntoutus sekä avoterveydenhuoltoon sopivien menetelmien käyttö ja vammojen ennaltaehkäisy • tiedon välittäminen alansa erityiskysymyksistä terveydenhuollon henkilöstölle, alan opiskelijoille, potilaille, liikunnan ja urheilun harrastajille ja näiden ohjaussekä valmennustehtävissä toimiville. Käytännössä joukkuelääkärin työssäkin tarvitaan kuitenkin useammin ihan perinteistä yleislääketiedettä ja sen osaamista, hän huomauttaa. Tikkasen mukaan käsitys on väärä ja liitetään usein urheilulääketieteeseen, joka ei ole lääketieteen erikoisala
Jos ei hoida potilaita, ei voi olla syvällistä käsitystä sairauksiin liittyvistä monimuotoisista ja moni tieteellisistä ongelmista, Tikkanen sanoo. Suomalaisilla on tiettyä etua tämäntyyppisten tutkimusten tekemisessä, sillä väestön perusluonne sopii niihin ehkä paremmin kuin eräissä muissa maissa. Suomalaisten liikuntavammojen tiedetään lisääntyneen siinä missä vapaaajalla liikkumisenkin. Se sivuaa työterveyttä ja kansanterveyttä ja useita lääketieteen erikoisaloja. Kun ylipainon tiedetään liittyvän vielä suurempaan osuuteen sairauksista, liikunnan merkitys myös painonhallinnassa kasvaa. Näkisin mielellään liikuntatieteilijoitä Helsingin yliopiston toiminnassa. Muun muassa geriatria tekee vahvasti tuloaan sen alueelle. Suositusten mukaan liikkuva yksilö voi myös sairastua. Se on oikein annosteltuna terveydeksi ja hoidoksi myös sairauksista kärsiville. Sairaalaliikuntafysiologia on tulevaisuutta, Tikkanen uskoo. Läheltä löytyvät myös yhteiskuntatieteet, psykologia ja ravitsemustiede. Sivuvaikutuksetkin hyväksyttävä Heikki Tikkasen mukaan suomalainen liikuntalääketieteellinen tutkimus on korkeatasoista ja varsinkin diabetesja sepelvaltimosairauksien sekä allergian ja aseman tutkimukset uraauurtavia. Lääketieteilijoitä on jo toiminutkin Jyväskylän yliopistossa, mutta toivoisin entistä enemmän yhteistyötä. Vastaavasti liikunnan opintoihin ei sisälly sairauksien diagnostiikkaan ja hoitoon liittyvää koulutusta. 14 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 112008. Toisena kansainvälisesti vahvana tutkimusalueena Tikkanen mainitsee genetiikan ja kolmantena hän nostaa esiin jo vuosia jatkuneet epidemiologiset tutkimukset. Liikuntalääketieteen suhde liikuntatieteeseen on Heikki Tikkasen mukaan erittäin läheinen tai ainakin sen pitäisi olla. Terveyttä edistävien liikuntasuositusten trendi on kohti entistä kuormittavampaa liikuntaa. Kliinistä lääketiedettä tekevänä suhde terveysliikuntaan on toisenlainen, ikään kuin terve voisi tulla vielä terveemmäksi liikkumalla, hän sanoo. Liikuntalääketieteen ydin on lääketieteessä. Mutta edelleenkään liikuntatieteilijä ei voi ongelmitta osallistua potilaiden hoitoprosesseihin. Helsingin urheilulääkäriasemalla potilaan tutkimukseen ja hoitoon osallistuvat liikuntafysiologit tuovat kokonaisuuteen liikunnan monimuotoisuutta, kuten valmennusoppia ja valmentautumisen fysiologiaa ja kinesiologiaa, jotka eivät kuulu lääketieteelliseen koulutukseen. Liikunta ei kuulu vain terveille. Tiiviimmät yhteydet liikuntatieteeseen Tikkanen puhuu liikuntaläåketieteestä ylåkäsitteenä, jonka kattaa sekä urheilun lääketieteen että Ii i kunnan terveysvaikutukset. Hänestä esimerkiksi liikuntafysiologit voisivat olla mukana ja osallisena potilaiden tutkimisessa ja hoitamisessa samaan tapaan kuin sairaalakemistit ja -fyysikot. Lainsäädäntö on tässä asiassa yksiselitteinen, mutta mahdollisuus tulisi antaa niille, jotka ovat innokkaita tulemaan mukaan myös potilastyöhön. Jatkossa huomiota tulee kiinnittää entistä enemmän myös liikkumista estävien sairauksien hoitoon, Tikkanen sanoo. Kummallakin olisi paljon annettavaa toisilleen, Tikkanen arvioi. Vaikka liikunta väestötasolla ehkäisee sairauksia ja käy monissa sairauksissa lääkkeeksi, terveysmenot voivat myös kasvaa liikunnan takia. Hän muistuttaa, että voimistelunopettajalaitos erotettiin aikanaan juuri Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta. Tieteenalarajojen merkitys olisi entistä enemmän häivytettävissä ilman nykyisiä maantieteellisiä esteitä. Vammoja syntyy paljon varsinkin nuorilla, mutta niitä tulee muissakin ikäluokissa sekä miehillä että naisilla ja aivan tavallisessa liikunnassa. Voidaan kyllä puhua sairauksien ehkäisystä liikunnalla, mutta silloin se vaikuttaa todennäköisyyksinä. Mutta Suomessa liikunnan ammattilainen ei ilman terveydenhuollon tutkintoa voi kuulua TEO:n valvomaan terveydenhuollon ammattilaisrekisteriin eikä siten myöskään osallistua ongelmitta potilaan hoitoon, hän toteaa. Liikunnan puutteen arvioidaan olevan myötä vaikuttamassa huomattavaan osaan yleisimmistä sairauksista. Kaikille sitä ei kuitenkaan varauksetta tai ilman tarkempia tutkimuksia pidä suositella. Hän haluaa painottaa, ettei liikunta kuulu vain terveille vaan on oikein annosteltuna terveydeksi ja ennen kaikkea hoidoksi myös sairauksista kärsiville. liikuntalääketieteen ja terveysliikunnan väliltä, ja arvioi koko terveysliikunnan käsitettä kriittisesti. Väestön kirjanpito ja kirjaaminen on meillä myös hyvin luotettavaa, Tikkanen pohtii. Rajojen merkitys on toki vähentynyt informaation kulun nopeutuessa. Monilla tapaturman jälkeiset haittapäivät kestävät jopa yli viikon. Jos miljoona suomalaista halutaan saada liikkumaan enemmän, pitää hyväksyä, että sillä on myös kielteisiä seurauksia, Tikkanen huomauttaa
Urheilulääketieteen säätiön Helsingin Urheilulääkäriasema tutkimuksen pääkohteet: fyysisen aktiivisuuden ja terveyden väliset yhteydet, hengitysja verenkiertoelimistön fysiologiset vasteet rasituksessa aineenvaihdunnan (erityisesti diabeteksen) tutkimus. palvelutoiminta: lääkärin vastaanotto, fysioterapia, hydroterapia, liikuntafysiologiset testit, painonhallinta yhteystiedot: www.likes.fi, ylilääkäri Harri Selänne, sähköposti: harri.selanne@likes.fi Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos tutkimuksen pääkohteet: liikunnan ja ravitsemuksen terveysvaikutukset keskeisten kansanterveysongelmien ehkäisyssä ja hoidossa: kontrolloitu satunnaistettu interventiotutkimus suuressa väestöotoksessa, kutsuntaikäisten interventioja seurantatutkimus, palvelutoiminta: lääkärin vastaanotto ja liikuntafysiologiset testit työterveyshuollon asiakkaille ja aktiiviliikkujille kansainvälinen Puijo Symposium joka toinen vuosi yhteystiedot: ylilääkäri Rainer Rauramaa, sähköposti: rainer.rauramaa@uku.fi LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 15. Heinonen, sähköposti: olli.heinonen@utu.fi Tampereen Urheilulääkäriasema tutkimuksen pääkohteet: liikunnan turvallisuus, liikuntavammojen ehkäisy palvelutoiminta: lääkärin vastaanotto, kuntotestaus, fysioterapia, liikuntaja ravitsemusneuvonta, sydämen ja keuhkojen kliiniset rasitustestit yhteystiedot: www.ukkinstituutti.fi, sähköposti:ylilääkäri Jari Parkkari, jari.parkkari@uta.fi LIKES tutkimuskeskus, Jyväskylä tutkimuksen pääkohteet: biolääketieteellinen perustutkimus, liikunnan harrastamisen ja terveyden yhteydet, Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimus. Tukija liikuntaelinsairauksien ja liikunnan välisten yhteyksien selvittäminen palveluina: lääkärin, ravitsemusterapeutin, fysioterapeutin ja psykologin vastaanotto, suorituskykytestit ja kliiniset rasitustestit, fysioterapia, laihdutusklinikka. Tutkimuksessa kullakin asemalla on oma erikoisalueensa. Liikuntalääketieteen tutkimusasemat: TUTKIMUSTA, KOULUTUSTA JA POTILAITTEN HOITOA Liikuntalääketieteen tutkimus, koulutus ja liikuntalääkärien palvelut ovat liikuntalääketieteen tutkimusasemien toimintaa. yhteystiedot: www.odlfi, ylilääkäri Timo Takala, sähköposti: timo.takala@odlfi Paavo Nurmi -keskus, Turku tutkimuksen pääkohteet: lasten liikunta, tyttöjen ja naisten liikunta, urheiluvammat, solun aineenvaihduntatutkimus, lihasvammatutkimus, ravitsemus ja luusto palvelut: lääkärin vastaanotto, laboratoriotutkimukset, työhyvinvointipalvelut, kuntotestaus ja siihen liittyvä neuvonta yhteystiedot: ylilääkäri Olli J. Erityisosaamisena astman ja rasitusastman diagnostiikka ja hoito liikuntaa harrastavilla palveluina: lääkärin ja fysioterapeutin vastaanotto, liikuntafysiologiset testit, kliiniset rasituskokeet, harjoituspalautteet yhteystiedot: www.hula.fi, ylilääkäri Heikki Tikkanen, sähköposti heikki.tikkanen@hula.fi, ja Helsingin yliopisto, liikuntalääketieteen yksikkö, johtaja Heikki Tikkanen, sähköposti: heikki.tikkanen@helsinki.fi Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka tutkimuksen pääkohteet: osteoporoottisten murtumien ennalta ehkäisy ja yhteys fyysiseen kuormitukseen. Lihavuuden ja siihen liittyvien sairauksien ja liikunnan välisten yhteyksien selvittäminen
Jos nämä tarpeet tyydyttyvät, oppilaat viihtyvät tunneilla ja 16 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 112008. Monet negatiivisia liikuntakokemuksia saaneet ihmiset ovat kokeneet liikunnan sisältäneen liiaksi kilpailua ja normatiivista vertailua. Kasvavassa iässä oman ruumiillisuuden myönteiseksi kokeminen ei ole helppoa vertaisryhmäläisten edessä etenkin, jos nuori kokee omat liikuntataitonsa heikoiksi. Liikunta voi tyydyttää tai ehkäistä kolmea psykologista perustarvetta: pätevyyden, autonomian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemuksia. Onkin tärkeää etsiä pedagogisia ratkaisuja siihen, että yhä useammalla, myös liikunnallisesti muita heikompitasoisella lapsella olisi mahdollisuus saada kyvykkyyden tuntemuksia ja innostavia liikuntakokemuksia. Teksti: JARMO LIUKKONEN Motivaatioilmaston tarkkailu kannattaa Yksilölliseen kokemukseen liittyvistä tekijöistä on tullut entistä merkittävämpiä liikuntakasvatuksessa. Y hdellä viikoittaisella liikuntakerralla koulussa tai urheiluseuran harjoituksissa ei pystytä merkittävästi parantamaan kuntoa tai edistämään taitoja, mutta tämä liikuntatuokio saattaa kuitenkin olla ratkaisevassa asemassa positiivisten liikuntakokemusten ja asenteiden kehittymisen kannalta
Tämä varmistaa sen, että mahdollisimman monella osallistujalla on mahdollisuus kokea myönteisiä elämyksiä ja onnistumisia. (Duda & Whitehead 1998; Roberts 2001.) Tehtäväja minäorientaatio eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan meissä kaikissa on piirteitä molemmista orientaatioista. Tehtävien eriyttäminen taitotason mukaan tukee myös pätevyyden kokemuksia, koska LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2CX)8 17. Liikuntamotivaation ja hyvinvoinnin kannalta ongelmallisiksi saattavat muodostua tapaukset, joissa minäorientaatio on tehtäväorientaatiota korkeampi, etenkin jos koettu pätevyys on alhainen (Duda 2001; Roberts 2001). Näin tehtäväilmasto edesauttaa myös fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksumista myöhemmällä iällä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opetusta eriytetään erilaisiin tehtäviin ohjattavien taitotason mukaan. Minäorientoituneelle kova yrittäminen ei välttämättä takaa onnistumisen kokemusta, koska pätevyy den kriteerit ovat kilpailullisia eivätkä ne siten ole omassa kontrollissa. (Ducla 2001; Liukkonen 1998.) Tehtäväorientoituneet lapset kokevat pätevyyttä silloin, kun he kehittyvät omissa taidoissaan, yrittävät kovasti, tekevät yhteistyötä toisten kanssa tai oppivat uusia suoritustekniikoita. panostavat itsensä kehittämiseen. Opettajan tai ohjaajan on hyvä varmistaa, että toiminnan motivaatioilmastossa on enemmän tehtäväkuin minäsuuntautuneisuutta. Opettajan ollessa kilpailullinen muodostuu motivaatioilmastosta helposti rninäsuuntautunut. (Duda & Whitehead 1998.) Tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto on muodostunut avainkäsitteeksi liikunnan tarjoamien positiivisten kokemusten, viihtymisen ja oppimisen kannalta. Malli sisältää kuusi pedagogista ja didaktista osaaluetta: (a) tavat, joiden mukaan toiminnan tehtävät toteutetaan, (b) opettajan auktoriteetti, (c) tavat, joiden mukaan toiminnasta annetaan palautetta, (ei) toiminnan tehtävien ryhmittelyperusteet, (e) toiminnan arviointiperusteet sekä (e) ajankäyttö. Kaikki didaktiset ratkaisut, joita opettaja tekee liikuntatunnilla, vaikuttavat motivaatioilmaston muodostumiseen. Minasuuntautuneessa motivaatioilmastossa korostuvat keskinäinen sosiaalinen vertailu ja suoritusten lopputulokset. ltse asetetut oman taitotason mukaiset tehtävät ovat osallistujien omassa kontrollissa ja tällöin heidän motivaationsa toimintaa kohtaan kasvaa. Edellisestä käytetään nimitystä tehtäväsuuntautuneisuus ja jälkimmäisestä minätai kil pailusu untautuneisuus. Koettu pätevyys on yksi psykologisista avaintekijöistä fyysisen aktiivisuuden taustalla. Pätevyyden kokeminen ei tällöin ole riippuvainen toisten suorituksista, vaan oma kehittyminen ja yrittäminen riittävät kyvykkyyden ja onnistumisen kriteereiksi, joten myös alhaisen liikuntataidon omaavat voivat kokea onnistumisen elämyksiä. (Duda 2001; Roberts 2001.) Motivaatioilmaston muutoksen työkalut Motivaatioilmaston tehtäväja minäsuuntautuneita piirteitä kuvaava TARGET-malli (Epstein 1989) tarjoaa opettajille ja ohjaajille käytännön didaktisia työkaluja, joiden avulla he voivat korostaa tehtäväsuuntautuneisuutta toiminnassaan. Voimakas minäorientaatio on yhteydessä suotuisiin motivaatiotekijöihin ainoastaan, jos yksilön koettu pätevyys on samanaikaisesti korkea. Tehtäväsuuntautuneen rnotivaarioilrnaston korostaminen onkin suositeltavaa kaikenlaisessa lasten ja nuorten liikunnanohjaustoiminnassa. TARGET-mallin nimi koostuu näiden pedagogisten osa-alueiden englanninkielisten nimien alkukirjaimista: Task, Authority, Rewarding, Grouping, Evaluation ja Timing. (Biddle 2001; Ducla 2001; Roberts 2001; Treasure & Roberts 2001.) Teh tä väsu unta u tuneessa motivaatioilmastossa tehtävät ovat monipuolisia ja vaihtelevia. TARGET-mallin mukaiset interventiot ovat vaikuttaneet myönteisesti ohjattavien tehtäväorientaatioon, mielenkiintoon liikuntatuntia kohtaan, asenteisiin kavereiden auttamista kohtaan sekä uskomuksiin siitä, että yrittäminen johtaa menestymiseen ja tyytyväisyyteen. Motivaatioilmasto tarkoittaa toiminnan psykologista, koettua ilmapiiriä, joka ohjaa toiminnan tavoitteita. Niissä on lisäksi mukana henkilökohtaista haastetta omaan taitotasoon nähden. Suuntau tuneisuutemme tehtäväja/tai minäorientaatioon toimii eräänlaisina "linsseinä", jotka vaikuttavat liikuntamotivaation kehittymiseen. Liikuntatunnin ilmasto monen tekijän summa Tavoiteorientaation lisäksi liikuntatunnin motivaatioilmasto vaikuttaa oppilaiden liikuntamotivaatioon ja hyvinvointiin. Liikuntakokemusten kannalta on kuitenkin tärkeää ymmärtää näiden kahden tavoiteperspektiivin suhde. Siinä voi korostua tehtävätai minäsuuntautuneisuus. Omien tavoitteiden valitseminen ja oman tasoiset harjoitteet tarjoavat autonomian kokemuksia, koska ne eivät ole ulkoapäin kontrolloituja. Sen on todettu olevan yhteydessä alhaiseen liikuntamotivaatioon, ahdistuneisuuteen liikuntatilanteissa, alhaiseen viihtyvyyteen ja alhaiseksi koettuun liikunnan tärkeyteen terveydelle. Sen on havaittu olevan positiivisesti yhteydessä liikuntaan osallistumiseen p koulun liikuntatuntien fyysiseen aktiivisuuteen sekä tukevan koulun ulkopuoliseen liikuntaan osallistumista.(Liukkonen, Jaakkola & Soini 2007 .) Tavoiteorientaatioteorian (Nicholls 1989) mukaan oppilaiden liikuntamotivaation kannalta oleelliseksi tekijäksi muodostuu se, syntyykö tunne fyysisestä pätevyydestä itsevertailuun vai normatiiviseen vertailuun perustuen. Lisäksi lapsille annetaan mahdollisuus itse asettaa tavoitteitaan oman taitotasonsa ja toiveidensa mukaisesti. Ongelmia ei synny, jos tehtäväorientaatio on riittävän korkea riippumatta siitä, kuinka voimakas on minäorientaatio. Minäorientoituneet lapset kokevat pätevyyttä silloin, kun he pystyvät voittamaan toiset, saavuttamaan hyvän lopputuloksen normitaulukon mukaan tai suoriutuvat tehtävistä vähemmällä yrittämisellä kuin Loiset. Pätevyyden ollessa alhainen, minäorientaation on todettu olevan yhteydessä alhaiseen liikuntamotivaatioon
Tehtäväsuuntautuneessa ilmastossa ne voidaan nähdä osana oppimista, eikä kenenkään tarvitse pelätä tekevänsä virheitä. (Deci & Ryan 1985; Treasure 2001.) Minäsuuntautuneessa motivaatioilmastossa ryhmät muodostetaan kykyjen mukaan. Tehtåväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa lapset otetaan mukaan arviointiprosessiin. Minäsuuntautunut tapa arvioida lasten toimintaa lopputulosten ja sosiaalisen vertailun perusteella ei myöskään tue heidän pätevyyden kokemuksia. Ei ole perusteltua jatkuvasti eriyttää opetusta esimerkiksi joukkuepeleissä hyviin ja huonoihin joukkueisiin. Qaakkola & Digelidis 2007.) Teh täväsu untautuneessa motivaatioil mastossa ajankäyttö on joustavaa, eikä riipu tiukasta ennalta asetetusta tuntisuunnitelmasta. Lisäksi yhteistoiminta ja auttaminen tukevat lasten autonomian kehittymistä, koska heille muodostuu kokemus toisen henkilön asemaan asettumisesta. Lasten kanssa keskustellaan toiminnan onnistumisesta suhteessa heidän taitoihinsa ja resursseihinsa. Tällaiset palautteenannon tavat eivät tue lasten autonomian ja pätevyyden kokemuksia, koska heille muodostuu helposti kokemus siitä, että aikuinen kontrolloi heidän käyttäytymistään ja vertailee ryhmän jäsenten suorituksia keskenään. tällöin kaikilla on mahdollisuus harjoitella omalla tasollaan. Tämä ylhäältä alaspäin tehtävä päätöksenteko laskee autonomian kokemuksia ja näin ollen liikuntamotivaatiota. Demokraattista päätöksentekoa voidaan kuitenkin pitää yhtenä liikuntamotivaatioon eniten vaikuttavista tekijöistä. Kun lapset saavat itse valita tehtäviä ja tavoitteita, pitää kuitenkin huomioida, etteivät heidän käsityksensä omista kyvyistään aina välttämättä ole täysin realistisia. (Deci & Ryan 2000; Treasure 2001.) Minäilmastossa tehtävät ovat samanlaisia kaikille. Tällöin toiminta ei tarjoa innostavaa haastetta suurimmalle osalle lapsista, koska harjoitteet ovat osalle liian helppoja ja osalle liian vaikeita. 18 LIIKUNTA & TIEDE 45, 1 /2008. (Treasure 2001; Vallerand 2001.) Minäsuuntautuneessa motivaatioilmastossa ohjaaja päättää itse kaikista tehtävistä ja toimintatavoista. (Biddle 2001; Vallerand 2001.) Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa aikuinen on demokraattinen ja antaa lasten osallistua päätöksentekoprosessiin yhteisistä pelisäännöistä, harjoitusten sisällön suunnittelusta, harjoitteista ja liikunnassa edistymisen arvioinnista. Kaikkien toiminnan arviointikriteerien ei tarvitse perustua lopputuloksiin ja sosiaaliseen vertailuun. On myös tärkeää antaa positiivista palautetta kovasta yrittämisestä ja itse suori tusprosessista. Minäilmastossa harjouteet eivät myöskään ole vaihtelevia, vaan ohjaaja yleensä laatii harjoitteet omien mieltymystensä mukaan. Heille on myös tärkeää tarjota mahdollisuuksia arvioida omia tavoitteitaan ja niiden toteutumista aikuisen avustuksella. Vaihtoehtojen puuttuminen laskee autonomian kokemuksia, mikä alentaa liikuntamotivaatiota. Qaakkola & Digelidis 2007.) Tärkeä palaute Tehtäväsuuntautuneessa motivaatioilmastossa palautetta annetaan yksityisesti ja se perustuu kehittymiseen omissa taidoissa. Eritasoiset lapset tekevät samantasoisia harjoitteita. Minäsuuntautuneessa motivaatioilmastossa palaute, niin positiivinen kuin negatiivinenkin, annetaan pääsääntöisesti julkisesti koko ryhmän tai osaryhmän edessä. (Vallerand 2001.) Motivaation kannalta on tärkeää muodostaa heterogeenisia ryhmiä. Toimintaa ei katkaista, jos huomataan, että oppiminen on kesken, vaikka alkuperäisessä suunnitelmassa olisi ollut tietyt rajat harjoitteille. Lapsija aikuisjohtoinen päätöksenteko eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia tekijöitä. Tämä edistää sosiaalista vertailua, koska lapsille tulee selväksi, ketkä kuuluvat parhaaseen ja ketkä huonoimpaan ryhmään. Joissakin tapauksissa on järkevää eriyttää lapsia eritasoisiin ryhmiin, mutta tällöin ohjaajan pitää kuitenkin olla herkkä tunnistamaan lasten tuntemuksia. Minäsuuntautuneessa motivaatioilmastossa arviointi perustuu voittamiseen ja sosiaaliseen vertailuun. Usein riippuu opetettavasta ryhmästä ja liikuntalajista, kumpi tapa on luontevampi. Motivaatioilmaston muodostumiseen vaikuttaa myös se, millä tavalla ohjaaja suhtautuu virheisiin. Sosiaalinen vertailu korostuu, jos ohjaaja antaa positiivista palautetta ainoastaan, kun ohjattava on saavuttanut parhaan tuloksen testissä tai kilpailussa tai jos hänen suorituksensa on ollut hyvä suhteutettuna tiettyyn normitaulukkoon. Lapset valitsevat helposti liian vaikeita tehtäviä. Näissä tilanteissa aikuisen tulee ohjata oppilaita realistiseen suuntaan tehtäviä valittaessa. Ryhmät on parempi muodostaa yhdessä tehtäviä kuin yksilöllisiä tehtäviä varten. Yhdessä toimiminen korostaan toisten auttamista. Tämä nähdään yhtenä autonomian ja siten myös liikuntamotivaation tärkeimmistä tekijöistä. Tämä ehkäisee sosiaalista vertailua ryhmän sisällä. Homogeenisten ryhmien muodostamista ei kuitenkaan pidä sekoittaa taitotason mukaan eriyttämiseen. Jos opettaja antaa arvosanat liikuntataitojen eikä yrittämisen mukaan, oppilaille ei synny autonomian kokemuksia, koska arvosanat eivät ole heidän omassa kontrollissaan. Lisäksi aikuisjohtoinen päätöksenteko ei tue lasten pätevyyden kokemuksia, koska heillä ei välttämättä ole mahdollisuutta liikkua omalla taitotasollaan. (Biddle 2001.) Virheet osa oppimista Tehtäväsuuntautunut tapa arvioida toimintaa on omissa taidoissa kehittymisen, yrittämisen, henkilökohtaisten tavoitteiden, suoritusprosessin sekä ryhmän jäsenten välisen yhteistyön käyttäminen arviointikriteereinä. Tällöin vastuu siirtyy aikuiselta osallistujille. Kykyjen mukaan muodostetut ryhmät eivät myöskään tue sosiaalista vuorovaikutusta, koska niissä korostuvat sosiaalinen vertailu ja lopputulokset
2001. Jaakkola, T. A hierarchical model of intrinsic and extrinsic motivation in sport and exercise. Liukkonen, J., Jaakkola, T. Huovinen ltoim.), Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Advances in motivation in sport and exercise. Treasure, D. Duda, J. San Diego, CA: 259-295. The competitive ethos and democratic education. & Roberts, G. Ames ltoim.), Research on motivation in education. Achievement goal research in sport: Pushing the boundaries and clarifying some misunderstandings. University of Jyväskylä, Finland. Roberts (toim.), Advances in motivation in sport and exercise. & Ryan, R. J. Family structures and student motivation: A developmental perspective. 1985. Liukkonen, J. 1998. Ames, & R. C. & Soini, M. Measurement of goal perspectives in the physical domain. Helsinki: WSOY, 157-170. Teoksessa G.C. Understanding the dynamics of motivation in physical activity: The influence of achievement goals, persona! agency beliefs, and the motivational climate. Epstein, J. G. 12001 ). Champaign, IL: Human Kinetics, 129-182. Roberts, G. Cambridge, MA: Harvard University Press. Enjoyment in youth sports: A goal perspectives approach. L. Psychological lnquiry 11, 227-268. LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008 19. Teoksessa G.C. 2001. LIKESResearch Center for Sport and Health Sciences. 2000. L. Champaign, IL: Human kinetics, 79-100. 1989. H. Teoksessa J. C. New York, NY: Plenum Press. Teoksessa G.C. Vallerand, R. 120071 Motivaatioilmasto liikunnanopetuksessa. The "what" and "whv" of goal pursuits: Human needs and the self-determination of behavior. Teoksessa G.C. Psychology measurement. 1989. M. Enhancing young people's motivation in youth sport: An achievement goal approach. 2001. lntrinsic motivation and self-determination in human behaviour. L. Charnpaign, IL: Human Kinetics, 1-50. & Whitehead, J. Morgantown, WV: Fitness lnformation Technology, 21-48. 12007). Champaign, IL: Human kinetics. Champaign, IL: Human Kinetics, 101-127. Research Ouarterly for Exercise and Sport 72, 165-75. Roberts ltoim.), Advances in motivation in sport and exercise. Teoksessa J. Duda, J. Alfermann & Y Theodorakis ltoim.), Psychology for physical educators. Students' perceptions of the motivational climate, achievement beliefs, and satisfaction in physical education. Enhancing motivation in physical education. 2001. L. Nicholls, J. Teoksessa P Heikinaro-Johansson & T. Teoksessa C. Roberts ltoim.), Advances in motivation in sport and exercise. L. & Digelidis, N. Establishing a positive rnotivational climate in physical education. Roberts (toim.), Advances in motivation in sport and exercise. Roberts (toim.). M. C. 1998. Treasure, D. Champaign, IL: Human Kinetics, 263-319. Student in focus. Duda ltoim.), Advances in sport and exercise. Tehtäväja minäsuuntautuneen motivaatioilmaston tunnuspiirteitä Tehtäväsuuntautunut ilmasto • Ohjattavat osallistuvat päätöksentekoon koskien toimintaa • Toimintaa eriytetään ohjattavien taitotason mukaan • Virheet nähdään osana oppimista • Yhteistyötä arvostetaan • Omaa kehittymistä ja yrittämistä arvostetaan • Ryhmät heterogeenisia • Ohjattavat mukana arviointiprosesseissa • Palautetta annetaan suorituksista • Palaute yksityistä • Ohjattavat asettavat omat tavoitteensa • Toiminnassa jokaisella osallistujalla tärkeä rooli • Ajankäyttö joustavaa Minäsuuntautunut ilmasto • Ohjaaja tekee itse päätökset toiminnasta • Tehtävät ja toimintatavat samoja kaikille • Virheistä rangaistaan • Sosiaalista vertailua ja kilpailua arvostetaan • Ryhmät homogeenisia • Ohjaaja arvioi toimintaa • Palautetta annetaan persoonasta ja muihin suhteutetuista taidoista • Palaute julkista • Ohjaaja asettaa toiminnan tavoitteet • Ainoastaan ryhmän parhaat liikkujat tärkeissä rooleissa toiminnassa • Ajankäyttö kontrolloitua JARMO LIUKKONEN, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: jarmo.liukkonen@sport.jyu.fi LÄHTEET Biddle, S. Vereijken, D. & Ryan, R. Liukkonen, Y Auweele, B. J. Deci, E. 2001. Deci, E. Teoksessa G.C. Research Reports on Sport and Health Sciences. C. L
Opetustapahtuman tekijöiden laadun arviointi antaa syvällisempää tietoa koululiikunnan luonteesta. Kunkin esitettävän teesin tueksi on etsitty tukea kirjallisuudesta. Lajitaitojen sisällyttämistä koulun opetussuunnitelmaan voidaan perustella myös kunnon ja liikehallinnan kehittämisen kannalta. Lisäksi pohditaan teesin merkitystä liikunnan opetuksen ja opettajankoulutuksen kannalta. Jos opettaminen määritellään oppimisen helpottamiseksi, voidaan oppimista pitää jopa opettamisen ehtona. Liikuntataitojen oppimisen kannalta tehokasta opettamista tarkastellaan seuraavassa eräiden perusteesien kautta. Oppiminen on tärkeämpää kuin opettaminen Oppimisen tarkastelu on lähtökohta opettamiselle. S uomalaisessa koululiikunnassa liikuntalajeilla on vahva itseisarvo. (Arnold 1987.) Erilaiset oppimiskäsitykset suhteutuvat opettamiseen hiukan eri tavoin. Prosessi-tuotostutkimuksella on mahdollista etsiä taitojen oppimista selittäviä tekijöitä ja pyrkiä sen kautta taitojen oppimisen ja opettamisen teorian muodostamiseen. Monipuolisten lajitaitojen opettelu on perusteltua silloin, kun taidot johtavat lajin jatkuvaan harrastamiseen myöhemmällä iällä. Teksti: MIKKO PEHKONEN Taito kehittyy kykyjä vastaavissa oppimistehtävissä Oppilaat, jotka kehittyvät taidoissaan, kokevat myös muita useammin liikuntatunnit miellyttäviksi. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen 20 LIIKUNTA & TIEDE 45 • 1 /2008. Laajemmin tarkasteltuna kyse on koululiikunnan ja opettajankoulutuksen arvioinnista. Oppimista tapahtuu usein ilman opettamista, eikä kaikki oppiminen ole tarkoituksellista. Jos oppimista ei ole tapahtunut, eivät opettajan toimetkaan ole olleet opettamista, vaan jotakin muuta toimintaa. Liikuntataitojen oppimisen kannalta tehokasta opettamista voi kehittää tunnistamalla taitojen oppimista selittävät tekijät. Kun tarkastellaan liikuntataitojen oppimisen kannalta keskeisten toimintojen esiintymistä liikuntatunneilla ja niihin vaikuttavia tekijöitä, saadaan opettajan työn ja opettajankoulutuksen kannalta tärkeää tietoa. Oppilaiden ja opettajan toimintojen kuvaus on perustunut määrälliseen tarkasteluun. Kognitiivisessa oppimiskäsityksessä opetuksessa korostetaan tiedonkäsittelyjärjestelmän toimintaa, ja uuden opettaminen rakennetaan aiemman oppimisen varaan. Koululiikuntatutkimuksessa opetusprosessia ja sen tuotoksia on yleensä tarkasteltu erillään toisistaan. Behavioristisessa oppirniskäsityksessä opettamisessa korostuu välitön palautteen antaminen, opetusaineksen osittaminen ja oppilaiden ulkoisen aktiivisuuden korostaminen. Liikuntataitojen didaktiikan kehittämisen kannalta tulokset voivat olla myös merkittäviä