~. VA~INNATKO .. Lrl'KGW~ , T!O M~JlJ1 maksaa milj oorua l TUTKIMUSARTIKKELIT 2006 OSA //. .... VAIKEITA. // un a &TIEDE TER~VSLIIKUNNAN MAH[lOLLISUUDET TEHOKÄ YTTÖÖN KISJI · .
Suuren osan tätä numeroa muodostaa toinen osa vuoden 2006 arvioi n ti prosessissa vertaisarvioinnin perusteella hyväksytyistä tutkimusarti kkeleista. Liikunta osoittautuu varsin tehokkaaksi keinoksi. Kustannuksia on käsitelty laajemmin valtioneuvoston tuoreessa selvityksessä (katso www.ktl.fi), jossa tarkastellaan ennalta ehkäisevän terveydenhuollon merkitystä terveysmenojen kasvun hillitsemiseksi. Liikunta & Tiede -lehden Polttopisteessä-palstalla visioitiin jo vuosi sitten liikuntap terveystieteiden superkorkeakoulua. Kansallista liikuntaohjelmaa valmisteleva opetusministeriön toimikunta Julkisti väliraporttinsa helmikuun puolivälissä. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Alexander Holthoer Terhi Huovinen Kirsi Hämäläinen Mikko Julin Pasi Koski Raija Laukkanen Markku Ojanen Eila Ruuskanen-Himma Arja Sääkslahti Kuvat: Antero Aaltonen Kansi: Gorilla /Willi Hansen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Liikuntaohjelman pohjaksi on teeieuy useita taustaselvityksiä. Toivon, että palsta herättää keskustelua elämäntyylien ja liikuntakulttuurin monimuotoisuudesta. Tässä numerossa avautuu uusi liikuntakulttuuria arvioiva palsta "Roviolla". Lisäksi ammattikorkeakoulujen osalle suunnitellaan uudelleen ryhmittämistä erityisesti pääkaupunkiseudulla. Vaikka tällaista hanketta ei tiettävästi vielä ole vireillä, on siihenkin hyvä varautua. OHJELMAT ENNUSTAVAT MUUTOSTA Liikunta &Tiede 1/2007 KATRIINA KUKKONEN-HARJULA petusministeriö julkisti helmikuussa kolme suunnitelmaa yliopistojen yhdistämiseksi Helsingissä, Turussa ja Itä-Suomessa. Toimikunta suosittaa, että seuraavalla hai Ii tuskaudella käyn n istettäisi i n terveyden edistämiseen keskittyvä politiikkaohjelma, joka tarkentaisi myös liikunnan merkitystä terveyden ja hyvinvoinnin tekijänä. Itse liikuntaohjelman on määrä valmistua keväällä 2008. Siinä kuvataan varsin kattavasti liikuntakulttuurin nykytilaa ja haasteita. Tavoitteena on luoda riittävän suuria ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä yksiköitä. Muutostahti voi muutoin yllättää Yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja niiden välisistä yhteenliittymistä syntyvän uuden korkeakoulurakenteen on tarkoitus olla käytössä vuonna 2012. Tällä kertaa tarkastelun kohteena on lihavuus ja liikkumattomuus. katriina.kukkonen-harjula@uta.fi Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (vast.) Kari L. Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 44. vuosikerta ISSN 0358-7010. Tässä numerossa esillä on terveysliikunnan tilaa, trendejä ja vaikuttavuutta kartoittava selvitys, jossa arvioidaan myös liikkumisen terveyttä ja työkykyä edistävän vaikutuksen kautta syntyviä yhteiskunnallisia talousvaikutuksia. Tuoreita kansainvälisiä tutkimustuloksia esitellään lisäksi lyhyesti Tutkimusuutiset-palstalla, jonne etenkin kansainvälisissä tieclelehdissä julkaistuista kotimaisista tutkimuksista laaditut uutiset ovat tutkijoilta tervetulleita
Liian vähäisen liikunnan aiheuttamien suorien terveystaloudellisten kustannusten suuruusluokaksi arvioida yhteensä 100-200 miljoonaa euroa vuodessa. Kuntiin palkattiin seitsemän uutta erityisliikunnasta vastaavaa työntekijää ja perustettiin 169 uutta erityisliikuntaryhmää, joissa liikkui arviolta 2200 uutta liikkujaa. Suomalaisen urheilusosiologian kansainvälisesti tunnetuimpia käsitteitä on kilpaurheilun totalisaatioprosessi. Jari Kanerva, Kari L. Saara Luukannel 22 Terveydenhoitajien mahdollisuudet liikunnan edistämiseen lastenneuvolatyössä. Teppo Rantala, Pilvikki Heikinaro-Johansson 45 Motivaatioilmasto ja viihtyminen koululiikunnassa. .''. Liikunnan terveyshyödyt ovat laajimmillaan, jos terveyden kaikki ulottuvuudet huomioidaan. Tiina Heinonen, Jvtk! Aho 62 Kaksi tuhatta uutta liikkujaa. Tarja Javanainen-Levonen, Marita Poskiparta, Pauli Rintala 31 Ohjattu liikunta päiväkodissa. Kari Korhonen, Pauli Rintala ja Terhi Huovinen 72 "Kerro, kerro kuvastin .. Rintasyöpä on sairaus, jonka myötä nainen joutuu kohtaamaan uudella tavalla oman ruumiinsa. Mikael Fogelholm, Olavi Paronen, Mari Miettinen 11 Terveysliikunta katse yksilöstä toimintaympäristöön. Erkki Vettenniemi 78 "Historiallista jätehuoltoa". Kari Kalliokoski 66 ROVIOLLA: Liikuntapaatosta ja divisioonapäiväkäskytystä. Se on myös nostanut esiin uusia kehittämiskohteita. Kuntotestauksen laatujärjestelmän kautta on jo kertynyt tärkeää tietoa suomalaisen kuntotestaamisen tilasta. Tarja Tapper 74 "Suomi voittoon kansa liikkumaan" vuoden urheilukirjaksi KESKUSTELUA 75 Totalisaation tarkennettu historia. teemalla "Aktiiviset työpaikat': Eeva Tulisalo 65 Tutkimusuutisia liikunnan biotieteiden maailmasta. El)a Savolainen 68 Missä menee liikkumattomuuden riskiraja. likka Väänänen, Osmo Hänninen, Risto Pohjola 55 Vuoden 2007 käsikirjoitukset toimitukseen 2.5.2007 mennessä.. Erkki Vettenniemi 80 Vastine Vettenniemelle. Erityisliikuntaa kuntiin -projektin sato on kypsynyt. Timo Seppälä 80 ADT:n vastine Vettenniemelle. Muutamia liikuntaleikkejä ja niiden merkityksiä maaseudulla 1900-luvun alkupuolella. Aarni Koskela 69 Soveltavan liikunnan pohjoismaista pohdintaa. Katriina Kukkonen-Harjula 4 Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus: Terveysliikuntaan panostaminen kannattaa. Sami Kokko, Mika Vuori 16 POLTTOPISTEESSÄ: Olympiavalinnatko vaikeita. Esa Rovio TAPAHTUNUTTA 67 Toimiva liikunnan edistäminen työpaikoilla edellyttää saumatonta terveysliikunnan palveluketjua. Roviolla on uusi paikka keskustelulle. Kalevi Heinilä 79 Suomalaisen antidopingin vararikko. Keskinen 58 Laadukas kuntotestaus palvelee asiakasta turvallisesti ja yksilöllisesti. Jari Kanerva TUTKIMUSARTIKKELIT 2006 OSA 11: 18 Keppihevonen, karri ja leski. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Liiku Terveemmäksi Motion är Hälsa -päivää vietetään 10.5. Kalevi Heinilä lanseerasi termin 1970-luvulla, mutta uudella vuosisadalla se kaipaa jo historiallista huoltoa. Juha Viertola LUETTUA 82 Alppihiihdon historian tienraivaajat. Toni Piispanen 64 LIIKU TERVEEMMÄKSI kaikkien yhteinen liikuntapäivä toukokuussa. Anneli Laukkanen 36 Hellisonin vastuuntuntoisuuden malli. Terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvia työikäisiä suomalaisia on noin miljoona. Markus Soini, Jarmo Liukkonen, Timo Jaakkola, Esko Leskinen, Pekka Rantanen 52 Keinutuolilla keinuttelun vaikutus alaraajojen turvotukseen
4 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 1 /'2(1J7
Liian vähäisen liikunnan aiheuttamien suorien terveystaloudellisten kustannusten suuruusluokaksi arvioidaan yhteensä 100-200 miljoonaa euroa vuodessa. Jokaista 100 000 uutta riittävästi liikkuvaa kohti vapautuisi näin ollen noin 20 miljoonaa euroa julkisia varoja käytettäväksi muuhun kuin liikkumattomuuden kustannuksiin. Teksti: MIKA EL FOGELHOLM, OLAVI PARONEN, MARI MIETT INEN Terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvia työikäisiä suomalaisia on noin miljoona. LIIKUNTA HYVINVOINTIPOLIITTINEN MAHDOLLISUUS -RAPORTTI: e ~ysliikuntaan panostaminen kannattaa LIIKUWA & TIEDE 44 • 1 /'2007 5
Kohtuullisesti kuormittavalla liikunnalla tarkoitetaan lähinnä reippaan kävelyn tasoista kuormittavuutta. Sen jälkeen naisten riittävä fyysinen aktiivisuus vähenee jyrkästi. Jos arviossa käytetään Pekurisen laskelmaan sisältyneiden sairauksien lisäksi lonkkamurtumia, ovat liian vähäisen liikunnan suorat terveystalou6 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 1 /2007. llmeisesti noin puolet 12-14 -vuotiaista pojista ja noin 40 prosenttia tytöistä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Kuviosta 2 näkyy myös työmatkaliikunnan väheneminen ja fyysisesti raskasta työtä tekevien osuuden lasku kuluneen 30 vuoden aikana. Noin viidennes nuorista pojista ja neljännes tytöistä liikkuu erittäin vähän. Terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien osuudesta iäkkäiden väestössä ei ole riittävästi tietoa. Eläkeikäisten kävelyliikunnan ja myös muun liikunnan päivittäinen harrastaminen on hieman vähentynyt 10 vuoden aikana. Sosioekonomisen aseman ja koulutuksen mukaiset liikuntaerot näkyvät työssä olevassa väestössä: toimihenkilöt ja hyvin koulutetut harrastavat muita enemmän kuntoliikuntaa, vähiten liikkuvat yrittäjät ja erityisesti maatalousyrittäjät (kuvio 3). Kun sekä vapaa-ajan liikunta että työja asiointimatkaliikunta otetaan huomioon, liikkuu kansainvälisiä suosituksia vähemmän 30-35 % työikäisistä, vähiten 35-44-vuotiaat miehet. Vähintään kolmesti viikossa ainakin lievää hengästymistä ja hikoilua aiheuttavaa kuntoliikuntaa harrastaa noin puolet työikäisistä, miehet vain hieman yleisemmin kuin naiset. sepelvaltimotauti, kohonnut verenpaine, kakkostyypin diabetes, aivoverenkiertohäiriöt, rintaja paksusuolensyöpä, nivelrikko). Tällaisessa laskelmassa huomioidaan lihavuuden (keskimääräinen painoindeksi, BMI, yli 30) esiintyvyys väestössä (noin 20 %: lla) ja se lisääntynyt todennäköisyys, minkä lihavuus kullekin arvioissa huomioidulle sairaudelle aiheuttaa. koulumatkojen ja koulupäivien liikuntaa tai sellaista fyysistä aktiivisuutta, jota lapset ja nuoret eivät miellä "liikunnan harrastamiseksi". Alueelliset erot liikunnassa ovat pienet. Nuorten urheiluseuraliikunta ja sen mukana kokonaisliikunta vähenevät selvästi 12 ikävuoden jälkeen. Taulukossa 1 on esitetty Pekurisen käyttämien lukujen lisäksi terveysliikunnan tilaa koskevaan katsaukseen lasketut liikkumattomuuden väestösyyosuudet. Eläkeikäiset ovat muita aikuisia fyysisesti aktiivisempia noin 75 ikävuoteen saakka. Riittävästi liikkuvien nuorten osuus kasvussa Eri väestöryhmien terveysliikunnan tilaa ja kehittymistä viime vuosikymmeninä voi tutkimustulosten pohjalta kuvata seuraavasti: Lapset ja nuoret. Liikkumattomuus lisää monien sairauksien riskiä noin 1,3-1,7-kertaiseksi. Lukema siis kertoo, kuinka suuri osuus kaikista ko. Mitä liian vähäinen liikunta maksaa. Tutkimukset tosin kuvaavat huonosti muuta arkiliikuntaa kuin työmatkoja. Terveyden kannalta saavutetaan kuitenkin paras hyöty yhdistämällä nämä kaksi suositusta eli tulisi perustai arkiliikkua lähes joka päivä ja täydentää sitä muutaman kerran viikossa tapahtuvalla kuormittavammalla kuntoliikunnalla. Pekurinen päätyi arvioimaan lihavuuden suoriksi terveystaloudellisiksi kustannuksiksi noin 211 miljoonaa euroa vuodessa, sisältäen sekä terveysettä sosiaalimenot. Työikäiset. Tutkimukset eivät kuvaa riittävän hyvin kouluikäisten kokonaisliikuntaa, ts. Muutaman tutkimuksen mukaan vajaa 30 % eläkeikäisistä ei liiku riittävästi. 2007) kuvataan suomalaisten terveysliikunnan määrää ja riittävyyttä 2000luvulla, terveysliikunnan kehittymistä viimeisten vuosikymmenien aikana sekä terveysliikunnan edistämistä valtionhallinnossa. Hänen arvionsa perustui väestösyyosuuksiin eli arvioituun osuuteen, jonka lihavuus selittää yleisimmistä kansantaudeista (111111. Ikääntyneet. lasten ja nuorten liikunnan riittävyyden arvioinnin osalta on noudatettu suositusta, jonka mukaan lasten ja nuorten tulisi liikkua vähintään tunti joka päivä ja liikunnan tulisi sisältää myös vauhdikkaita osia. Tätä terveysliikuntasuositusta voidaan pitää kuntoliikuntasuosituksen (hölkkää vastaavalla kuormittavuudella vähintään 3 kertaa viikossa 20-60 minuuttia kerralla) vaihtoehtona, ei korvaajana. Tarkempaa arviota ei voi tehdä, sillä tutkimusten tulosten vaihteluväli on hyvin suuri lähinnä erilaisten liikuntaa koskevien kysymysten takia. Tutkimusprofessori Marliku Pehurtnen (STAKES) teki vuonna 2005 pidettyä lihavuuden konsensuskokousta varten arvion lihavuuden suorista terveystaloudellisista kustannuksista. Vähintään kahdesti viikossa tapahtuva vapaa-ajan liikunta on yleistynyt aikuisilla naisilla 1970-luvulta lähtien, miehillä muutos on ollut vähäisempää viimeisen 10 vuoden aikana (kuvio 2). Vaikka päiväkotija alakouluikäisten liikunnasta on vähän tietoa, vähintään tunnin päivässä liikkuu valtaosa 3-12-vuotiaista lapsista eikä tyttöjen ja poikien kesken ole suuria eroja liikunnan määrässä. tautitapauksista johtuu liikkumattomuudesta, ja se on saatu yhdistämällä tieto liikkumattomuuden aiheuttamasta suurentuneesta riskistä ja liikkumattomien osuudesta (40 %) väestössä. L iikunta hyvinvointi poliittinen mahdollisuus -raporussa (Fogelholm ym. Tässä katsauksessa terveyden kannalta riittävänä liikuntana aikuisilla on pidetty joko terveysliikuntatai kuntoliikuntasuosituksen täyttymistä. Autokannan ja -riippuvuuden kasvua kuvaa se, että eniten on vähentynyt lyhyiden, alle puolen tunnin ja alle 3 kilometrin työja asiointimatkojen kulkeminen jalkaisin tai pyörällä. Katsaus on yhteenveto Suomessa 30 vuoden aikana tehdyistä terveysliikuntaa kuvaavista väestötutkimuksista. Liian vähäisen liikunnan terveystaloudellisia kustannuksia voidaan arvioida samalla tavalla. Nykysuositusten mukaan aikuisten tulisi terveyden ylläpitämiseksi liikkua kohtalaisesti rasittavalla teholla vähintään 30 minuuttia useimpina päivinä viikossa, mieluiten päivittäin. Riittävästi liikkuvien 12-18-vuotiaiden osuus on tasaisesti kasvanut viimeisen 14 vuoden aikana, tytöillä hieman enemmän kuin pojilla (kuvio 1)
Eri fyysisen aktiivisuuden osuudet (%) 25-64vuotiailla naisilla ja miehillä vuosina 19722002. 12ja 16-vuotiaiden tyttöjen ja poikien vapaa-ajan liikunnan riittävyys terveyden kannalta vuosina 1991 2005. 0--------------""' 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 vuosi 100 % 80 60 Pojat riittämätön 40 1-------------"1 riittävä --------------vcost 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 Neo rten terveystapatutkimukset 1991 2005 % 100 80 60 40 Naiset vapaa-ajan liikunta ?-2 kertaa/ vk Miehet % 100 80 KUVIO 2. . :a .• • •~ : työmatka:• • , ~ : liikunta : •• · : >30 min/pv ! •••••••~• -..--; : ' . . 1 j ...... 20 -72 -77 -82 ·87 -92 -97 -02 vuodet -72 -77 -82 -87 -92 -97 -02 vuodet "niiden %-osuudet, joiden työ oli fyysisesti raskasta tai sisälsi paljon kävelyä tai nostelua FINRISKI 1972 · 2002 lkävakioimaton %-osuus. %-osuus vastanneista 12-vuotiaat 100%1 80 1 60 Tytöt Pojat 100% ,-----------------~ riittämätön 80 1--' 60 1 riittämätön -----401 ~ 2:c== riit~ 1 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 16-vuotiaat 100% 80 60 40 Tytöt riittämätön 20 L--------r-: i:'.' it".".tå".'".v"'.'.ä , .., 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 40 .20 20 riittävä KUVIO 1. ! työliikunta· ('..__ ..., "" '._ 40 60 20 ~. Kaikki % 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Työ ja terveys -haastattelututkimus 2006 LIIKUNTA & TIEDE 44, 1 /'2007 7. SOSIOEKONOMINEN ASEMA Alemmat toimihenkilöt Ylemmät toimihenkilöt Työntekijät Yrittäjät Maatalousyrittäjät AMMATILLINEN KOULUTUS Ammattiopisto / ammattikorkeakoulu Korkeakoulu tai yliopisto Ammatti kurssi Ammatillinen koulu Ei ammatillista koulutusta 1 1 1 KUVIO 3. Työssäkäyvien 25-64 -vuotiaiden kuntoliikunnan harrastaminen (ainakin puoli tuntia kerralla hengästyen ja hikoillen) vähintään 3 päivänä viikossa sosioekonomisen aseman ja ammatillisen koulutuksen mukaan vuonna 2006
Jos suomalaisista työikäisistä 40 % eli 1 miljoona liikkuu liian vähän, aiheutuu tästä siten em. Tärkeimmät valtionhallinnon terveysliikunnan edistäjät ovat opetusministeriö ja sosiaalija terveysministeriö, joiden suorat vuosittaiset panostukset terveysliikuntaan ovat nousseet 1990-luvun alun noin 0,5 miljoonasta eurosta noin 7,5 miljoonaan euroon vuonna 2006. Kun siis suomalaisista työikäisistä noin 500 000 on lihavia, liittyy tähän saman verran poissaolopäiviä, joiden kustannukset ovat noin 100 miljoonaa euroa. tuloksen mukaan arvioiden noin 2 miljoonaa ylimääräistä sairauspoissaolopäivää. Lihavuuteen liittyi Bolesin ym. Näin voidaan arvioida, että liian vähäinen fyysinen aktiivisuus ja lihavuus aiheuttavat suorat ja epäsuorat kustannukset yhteen laskien suunnilleen saman verran kuluja yhteiskunnalle. Lihavuuden kulut painottuvat enemmän sosiaalija terveyssektorille, kun taas liikkumattomuuden suurin kuluerä tullee ilmeisesti työn tuottavuuden heikkenemisestä. Valtio ohjaa tiedolla, säädöksillä ja euroilla Terveysliikuntaa ohjataan ja tuetaan pääasiassa kolmella tavalla: informaatiolla, säädöksillä ja olosuhteisiin vaikuttavalla rahoituksella. tutkimuksen mukaan noin päivän ylimääräinen poissaolo vuodessa. Kun tätä arviota suhteutetaan suunnitelmiin panostuksista liikunnan lisäämiseksi, on muistettava, euä panostuksen kustannus-vaikuuavuus on sitä parempi, mitä enemmän saadaan juuri vähän liikkuvat aktiivisiksi. Pekurisen arviossa ei laskettu dementian hoitokustannuksia, jotka ovat Aivohalvausja afasialiiton mukaan jopa 2 miljardia euroa vuosittain. Kokonaisuudessaan liian vähäisen liikunnan aiheuttamien suorien terveystaloudellisten kustannusten suuruusluokaksi voidaan yllä olevan mukaisesti arvioida yhteensä 100-200 miljoonaa euroa vuodessa. Jos vain lisätään jo riiLLävästi liikkuvien fyysistä aktiivisuutta, ovat yhteiskunnalliset hyödyt vähäisempiä. J Occup Environ Med 2004;46:737-46) arvioitiin fyysisen passiivisuuden lisäävän sairauspoissaoloja noin kaksi päivää vuodessa. The relationships between health risks and work productivity. Lihavuus ja tupakointi aiheuttavat ainakin 100 miljoonaa euroa vuodessa suuremmat kustannukset. Lukema kertoo, kuinka suuri osuus kaikista tautitapauksista johtuu liikkumattomuudesta. Tämän lisäksi terveysliikuntaa edistetään mm. delliset kustannukset 112 miljoonaa euroa eli noin puolet lihavuuden kustannuksista. Näiden lisäksi epäsuoria kuluja aiheutuu yksityissektorille arviolta 300 miljoonaa euroa vuodessa. lähiVäestösyyosu udet Väestösyyosuudet lihavuudelle fyysiselle passiivisuudelle Sydänja verisuoni36 % 26 % sairaudet Aivoverenkiertohäi riöt 26 % 14 % Kohonnut verenpaine 24 % 14 % Tyypin 2 diabetes 24 % 14 % Paksusuolensyöpä 5% 14 % Rintasyöpä 3% 7% Lonkkamurtumat 19 % TAULUKKO 1: Lihavuuden (Markku Pekurinen, Suomen Akatemian ja Duodecimin konsensuskokous lihavuudesta, 2005) ja fyysisen passiivisuuden arvioidut väestösyyosuudet keskeisissä kansansairauksissa. Tärkeää on huomata, että epäterveelliset elintavat menevät väestössä osin päällekkäin, joten epäterveellisten elintapojen kokonaiskustannukset ovat pienemmät kuin yksittäin laskettujen kustannusten summa. Tämä arvio ilmeisesti yliarvioi dementian lisäkustannuksia, sillä huomattava osa dementian takia laitoshoidossa olevista vanhuksista olisi ilman dementiaakin laitoshoidon tarpeessa. liikuntapaikkarakentamisen rahoituksella (111111. Tähänkin arvioon sisältyy paljon epävarmuutta: ensinnäkään kaikki sairauspoissaolot eivät aiheuta työnantajalle kustannuksia, mutta toisaalta laskelmassa ei huomioida niitä päiviä, jolloin työteho on heikentynyt. Joka tapauksessa voidaan sekä liian vähäisen liikunnan että lihavuuden arvioida selittävän noin 10 % dementian aiheuttamista lisäkuluista eli ehkä jopa 100 miljoonaa euroa vuodessa. Fyysisen passiivisuuden kokonaiskustannukset julkiselle sektorille ovat siis varovaisesti arvioituna 100-200 miljoonaa euroa vuodessa suoria kuluja ja 100 miljoonaa euroa epäsuorina kustannuksina. Näiden keskimääräiset palkkaja tyonantajakustannukset ovat noin 400 miljoonaa euroa vuodessa, joka jakautuu eniten yksityissektorille (72 % työntekijöistä), mutta myös valtioja kuntasektoril\e. Laskelmassa on oletettu fyysisen passiivisuuden osuudeksi väestössä 40 %. epäsuoria yhteiskunnallisia kustannuksia lisäämällä sairauspoissaoloja ja vähentämällä työn tuottavuutta. Liian vähäinen liikunta aiheuttaa myös ns. Niinpä jokaista 100 000 uutta riittävästi liikkuvaa kohti vapauiunee noin 20 miljoonaa euroa Julkisia varoja käytettäväksi muuhun kuin liikkumattomuuden kustannuksiin. Liian vähän liikkuvia työikäisiä on noin miljoona. 8 LIIKUNTA & TIEDE 44, · /'2007. Melko tuoreessa amerikkalaisessa tutkimuksessa (Boles M, Pelletier B, Lynch W
Terveyttä tukevan liikuntaneuvonnan rooli korostuu myös työikäisillä, sillä perusterveydenLIIKUr-. Varhaiskasvattajien rooli pienten lasten liikunnan lisäämisessä on keskeinen, joten ministeriöt laativat vuonna 2005 yhdessä Nuori Suomi ry:n kanssa suositukset varhaiskasvatuksen liikuntaan. Neuvontaa ja ohjausta eri-ikäisille Neuvoloilla on tärkeä merkitys lapsiperheiden liikunnallisessa aktivoinnissa. Kunnissa tehtävä terveysliikunnan edistämistyö nähdään keskeisenä osana kokonaisuutta, samoin terveysliikunnan aseman vahvistaminen liikuntatieteellisessä tutkimustoiminnassa sekä sosiaalija terveysalan, kasvatusalan ja tekniikan alan (mm. Terveyttä edistävän liikunnan eli terveysliikunnan kansalliset tavoitteet on linjattu valtioneuvoston periaatepäätökseen vuodelta 2002. Opetusministeriö on parantanut kouluikäisten liikkumisen edellytyksiä käynnistämällä vuonna 1999 erityisen Lasten ja nuorten liikuntaohjelman. Kevyen liikenteen väylien kunto on keskeistä sekä liikunnan harrastamisen että arkiliikunnan näkökulmasta. Päätöksen taustalla oli huoli suomalaisväestön ikääntymisestä ja monien kansansairauksien, kuten ylipainoisuuden ja aikuistyypin diabeteksen, voimakkaasta lisääntymisestä. Sosiaalija terveysministeriö on aloittanut liikuntaneuvonnan kehittämistyön osana laajempaa neuvoloissa tapahtuvaa terveysneuvontaa. TA & TIEDE 44, 1 /2007 9. Periaatepäätöksen keskeisinä tavoitteina ovat riittämättömästi liikkuvien aktivointi kaikissa ikäryhmissä sekä arkiympäristöjen kehittäminen liikkumiseen kannustavaksi. Erityistä huolta kannetaan lasten ja nuorten liikkumisen lisäksi ikäihmisten toimintakykyisyydestä. Liikennesuunnittelijoille on kehitetty ohjeisto kevyen liikenteen väylien suunnitteluun esteettömän ja turvallisen liikunnan näkökulmasta. Päivähoidon liikkumisen lisäämistä on vauhditettu Nuori Suomi ry:n toteuttamalla valtakunnallisella kampanjalla. Erityistä huomiota on kohdistettu ikääntyneiden liikkumismahdollisuuksien parantamiseen. aamuja iltapäivätoiminnassa ja toimintaa varten on tuotettu sisältöjä ja oppaita. Päivähoidossa liikunnan tulisi olla luonteva osa leikkejä ja muita askareita hoitopäivän aikana. Terveysliikunnan edistäminen valtionhallinnossa on nykyisin laajaa poikkihallinnollista yhteistyötä, jossa opetusministeriön sekä sosiaalija terveysministeriön lisäksi mukana ovat mm. Arkiympäristö liikkumiseen kannustavaksi Arkisen liikkumisen mahdollistava lähiympäristö tukee kaikkien ikäryhmien päivittäistä liikuntaa. Ministeriöiden ja muiden tahojen yhteistyön kehittämiseksi ja rahoituksen varmistamiseksi perustettiin vuonna 2002 terveyttä edistävän liikunnan (Teli) neuvottelukunta sosiaalija terveysministeriön alaisuuteen. Ohjelman avulla on myös lisätty ei-kilpailullisen harrasteliikunnan mahdollisuuksia urheiluseuroissa. Koululiikkumisen mahdollisuuksia on lisätty mm. liikuntapaikat, uimahallit, liikuntareitit). Laitosrakentamisen ja terveysliikunnan asiantuntijoiden yhteistyönä on valmistumassa opas laitosten sisäja ulkotilojen liikuntamahdollisuuksien parantamiseksi. liikenneja viestintäministeriö sekä ympäristöministeriö. Ministeriöt ovat käynnistäneet erilaisiin liikkumisympäristöihin, kuten puistoihin, virkistysalueisiin ja luontoympäristöihin kohdistuvia hankkeita. Neljän ministeriön lisäksi siinä ovat edustettuina liikuntaja kansanterveysjärjestöt, kunnat, asiantuntijaja tutkimuslaitokset ja Raha-automaattiyhdistys. kaavoitus, liikenne) ammatillisessa koulutuksessa. Suomalaisia pyritään saamaan liikkeelle erityisesti työ-, kouluJa asiointimatkojen sekä muiden päivittäisten askareiden yhteydessä. Näin turvataan parempia arkiliikunnan edellytyksiä niin kouluja työmatkoihin kuin vapaa-ajan liikkumiseen. Suositusten mukaan päiväkoti-ikäisten tulisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä. Palvelutaloissa ja vanhainkodeissa asuvat ikääntyneet ihmiset tarvitsevat turvallisia ja esteettömiä päivittäisen liikunnan mahdollisuuksia sekä itsenäisesti että ohjatusti toteutettuna. Talvijalankulun turvallisuutta on parannettu ottamalla käyttöön jalankulkijoiden keli tiedotus. Liian vähäinen fyysinen aktiivisuus ja lihavuus aiheuttavat suunnilleen saman verran kuluja yhteiskunnalle. Koulupihojen olosuhteiden parantaminen on keskeistä kouluikäisten liikunnan lisäämisessä. Se on tavoittanut jo lähes 100 000 lasta ympäri maata vuodesta 2003 alkaen. Valtakunnallisen selvityksen mukaan maamme koulupihoista kolmasosa vaatii kunnostamista ja noin puolet kouluista kokee liikuntapaikkojen vähäisyyden ongelmaksi. Opetusministeriö on jo useiden vuosien ajan painottanut valtionavustuksissaan lähiliikuntapaikkojen tukemista. Koulupihat ovat osoittautuneet erityisen hyviksi lähiliikuntapaikkakohteiksi niiden runsaan käytön ja helpon saavutettavuuden vuoksi. Liikettä lasten hoitoja koulupäivään Valtionhallinnossa on kiinnitetty erityistä huomiota lasten ja nuorten liikkumisen lisäämiseen. Kaikkien ikäryhmien kohdalla korostetaan arki liikunnan merkitystä ja liikkumiseen houkuttelevien olosuhteiden luomista
(www.stm.fi, >Ju/kaisut>Selvityksiä-sarja>2007). Suomalaisen terveysliikunnan ja koko liikuntakulttuurin kehittämiseltä ei lähivuosina tule ainakaan puuttumaan tavoitteita Ja linjauksia. Terveysliikunnan neuvottelukunta on myös käynnistänyt toimia terveysliikunnan opetuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi ja väestön fyysisen aktiivisuuden seurannan koordinoimiseksi. Kir1allisuus ja kuvioiden tarkemmat tutkimuslähteet löytyvät raportista. Ohjelmalla pyritään lisäämään erityisesti kotona asuvien iäkkäiden ihmisten lihasvoimaa parantavaa liikuntaharrastusta. Työterveyshuolto voi tukea terveyttä edistävää Ii i kun taa työpaikkatai yksi lötasolla osana sen eri toimintoja. MIKAEL FOGELHOLM, ETT, dosentti Johtaja UKK-instituutti, Tampere sähköposti: mikael.fogelholm@uta.fi OLAVI PARONEN, YTM Erikoistutkija UKK-instituutti sähköposti: olavi.paronen@uta.fi MARI MIETTINEN, LitM Ylitarkastaja Sosiaalija terveysministeriö sähköposti: mari.miettinen@stm.fi Artikkeli perustuu kirjoittajien laatimaan raporttiin Liikunta hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. • Jatketaan etenkin kunnille suunnattavaa informaatioja resurssiohjausta liikkumiseen kannustavien lähiympäristöjen luomiseksi sekä liikunnan huomioon ottamiseksi kaavoituksessa ja maankäytön suunnittelussa. Toimikunnan tulee esittää kehittämisehdotuksia 111111. Liikunnan tulisi sisältyä yhtenä hyvinvointitekijänä koko kunnan ja sen eri hallinnonalojen toimintaohjelmiin. Teli-neuvottelukunta valmistelee jatko-ohjelmaa Edellä mainittujen teemojen lisäksi valtionhallinnossa on tehty kehittämistyötä terveysliikunnan aseman parantamiseksi kunnissa. • Laaditaan kansallinen konsensus eri-ikäisten terveysliikuntasuosituksista. Työyhteisöissä liikunta nähdään nykyään jo melko hyvin osana työkykyä ylläpitävää toimintaa. • Laaditaan uusi valtioneuvoston periaatepäätös terveysliikunnan edistämisestä. Suomalaisen tervevstiikunnen tila ja kehittyminen 2006. 10 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 1 /'2007. Ikääntyneiden liikkumisen edellytyksiä onkin parannettu tuottamalla STM:n toimesta laatusuosi tukset ohjatulle terveys! i i kun nalle vuonna 2004. Viisivuotisen ohjelman tavoitteena on myös kehittää iäkkäiden ihmisten voimaharjoittelun mahdollisuuksia ja luoda uudenlaisia tapoja ikääntyneiden terveysliikunnan järjestämiseen ja liikuntakyvyn testaamiseen. huolto ja työterveyshuolto ovat keskeisessä asemassa terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien ihmisten tavoittamisessa. Ikääntyneiden liikuntaan on saatu lisätehoa kansallisella Voimaa vanhuuteen -ohjelmalla, jota RAY rahoittaa ja lkäinstituutti koordinoi. • Kehitetään päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla, perusterveydenhuollossa ja iäkkäiden palvelutaloissa uusia toimintatapoja, joiden avulla saadaan lisättyä riittämättömästi liikkuvien päivittäistä fyysistä aktiivisuutta. Liikkumisresepti-hanke neuvontaja palveluketjumalleineen on osaltaan vienyt eteenpäin liikunta-asiaa terveydenhuollossa, mutta sen kehittäminen vaatii edelleen työtä. Samanaikaisesti opetusministeriön asettama toimikunta valmistelee vuoteen 2008 mennessä ehdotusta kansalliseksi liikuntaohjelmaksi. • Lisätään terveysliikunnan tutkimusja kehittämisrahoitusta. Työpaikkaliikunnan tulisi tavoittaa erityisesti terveytensä kannalta I iian vähän liikkuvia ihmisiä. kansalaisten liikunnalliseksi aktivoimiseksi, paikallisen liikuntatoiminnan edellytysten parantamiseksija liikuntamahdollisuuksien lisäämiseksi päiväkodeissa, kouluissa ja opiskeluympäristöissä. Tästä on valmistumassa opas työterveyshuollon tueksi. • Kehitetään kansallinen seurantajärjestelmä, joka antaa tarkoituksen 111 ukaisel la toistotiheydel lä tietoa terveyden kannalta riittävän liikunnan (sisältäen työmatkaja asiointiliikunnan) määrästä ja terveyskunnosta kaiken ikäisillä. Ikääntyneiden liikuntaneuvonta ja monipuolisten liikuntaohjelmien tarjoaminen voivat hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä ja siten pidentää itsenäistä kotona asumista. Neuvottelukunta jatkaa periaatepäätöksen toteutusta ja laatii myös jatko-ohjelmaa terveysliikunnan kehittämiseksi. Valtakunnan tason terveysliikuntatoiminnan edistämisen jatko ja koordinointi on varmistettu sosiaalija terveysministeriössä, kun uusi kolmivuotinen terveysliikunnan neuvottelukunta asetettiin heinäkuussa 2005. Helsinki: Sosiaalija terveysministeriön selvityksiä 2007.· 7. Terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien määrän lisäämiseksi esitetään katsauksen perusteella seuraavat kehittämisehdotukset: • Vahvistetaan poikkihallinnollista yhteistyötä ja terveyden huomioon ottamista yhä laajemmin poliittisessa päätöksenteossa. Ikääntyneille lisää lihasvoimaa ja toimintakykyä Ikääntyneiden kohdalla keskeisenä päämääränä on lisätä ikääntyneiden ihmisten terveiden ja toimintakykyisten vuosien määrää ja siten itsenäistä selviytymistä
t y Sosiaalisuus *Sosiaaliset verkostot *Vuorovaikutus *yhteisöllisyys *Osallistuminen Fyysisyys *Fyysinen aktiivisuus *Kesto *Intensiteetti KUVIO 1. Liikunnan määrittely terveyden yhteydessä ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Esimerkiksi Fogelholm ja Oja (2005, 77-78) määrittelevät terveysliikunnan olevan "kaikki sellainen fyysinen aktiivisuus, joka tehokkaasti m 1 ... Terveysperustelu on korostumassa yhä enemmän myös lasten ja nuorten liikunnassa Ja urheilussa. Pyykkönen 2006). T erveysliikunta on nopeasti levinnyt usein Ja laajalti käytetyksi termiksi. Mutta miten saamme aikaan vastaavat suositukset liikunnan sosiaalisten ja psyykkisten terveysvaikutusten osalle. Teksti: SAMI KOKKO JA MIKA VUORI TERVEYS LIIKUNTA katse yksilöstä toimintaympäristöön Liikunnan terveyshyödyt ovat laajimmillaan, jos terveyden kaikki ulottuvuudet huomioidaan. Toisaalta terveysliikunnasta on olemassa myös terveyden fyysistä ulottuvuutta korostavia määritelmiä. Vuori (1996, 15) on määritellyt terveysliikunnan seuraavasti: "Terveysliikunnaksi voidaan lukea liikunta, joka on kaikille suositeltavaa ja mahdollista ja joka edistää fyysistä, psyykkistä ja/tai sosiaalista terveyttä toiminnan syistä ja toteuttamistavoista riippumatta". Terveysliikunnan määrittely on haastavaa erityisesti terveys -käsitteen monitahoisuuden takia (esim. Terveys on noussut liikunnan yhteiskunnallisen perustelun tärkeäksi argumentiksi. LIIKUNTA & TIEDE 44, 1 /2007 11. Liikuntapiirakka ja muut liikuntasuositukset ovat erinomaisia työkaluja fyysisen osa-alueen huomioimiseksi. Koska terveydellä on vähintään kolme ulottuvuutta, liikuntaa tulisi tarkastella koko liikuntatilanne huomioiden
Sosiaalisella pääomalla on todettu olevan yhteyksiä terveyteen ja erityisesti sen sosiaaliseen osa-alueeseen (Kawachi ym. Vaikka osassa terveysliikunnan määritelmistä korostetaan, että liikunnasta seuraa terveyshyötyjä terveyden kaikilla ulottuvuuksilla, suurin osa liikunnan terveyshyötyjä koskevasta tieteellisestä näytöstä koskee fyysistä terveyttä. On liikuntamuotoja, joissa fyysinen aktiivisuus on niin vähäistä, että nykyajattelun mukaan niitä ei voisi pitää terveysliikuntana. Liikuntatilarueen sosiaaliset tekijät liittyvät vuorovaikutukseen. Terveyshyödyt ovat suhteellisia liikkumistavan ja liikkujan mukaan ja terveyshyödyt pystytään määrittelemään lääketieteellisesti. Fyysisesti aktiivisen yksilön riski sairastua tiettyyn tautiin, on x-verran pienempi kuin fyysisesti passiivisen tai inaktiivisen. Liikunnan sosiaalisia ja psyykkisiä terveysyhteyksiä on tutkittu fyysistä ulottuvuutta vähemmän eikä tutkimusten tieteellinen näyttö ei ole yhtä vahvaa. Silti ne saattavat tuottaa erityisesti sosiaalisia ja psyykkisiä terveyshyötyjä. Terveysvaikutuksia tuottavasta liikunnasta on myös käytetty termiä terveyttä edistävä liikunta. Koska terveydellä on vähintään kolme ulottuvuutta, liikuntaa tulisi tarkastella koko liikuntatilanne huomioiden (kuvio 1). Liikunnan ei tarvitse edes hikoiluttaa ollakseen terveyttä edistävää. (2001) toteavat terveysliikunnan ja terveyttä edistävän liikunnan eron kueyryvän terveysliikunnan tavoitteellisuuteen ja suhteellisuuteen. Kun terveysliikuntaa tarkastellaan terveyden edistämisen näkökulmasta näyuaä siltä, että terveyttä lähestytään pääasiassa yksilön fyysisen aktiivisuuden kautta ja lääketieteen näkökulmasta. Ståhl ym. Fyysisen aktiivisuuden voidaan ajatella vaikuttavan yksilön terveyskuntoon, jolla on vaikutuksia erityisesti fyysiseen terveyteen (Fogelholm ja Oja 2005). Toki on olemassa viitteitä, että liikunnalla on positiivista vaikutusta myös sosiaaliseen ja psyykkiseen terveyteen. Eli kun olet fyysisesti aktiivinen riiuävän kauan riittävällä i n Lensi tee Li I lä, siitä seuraa si n ui le terveyshyötyjä. Terveyttä kokonaisvaltaisemmin Kuviossa 1 sinisillä nuo lilla on esitelty miten fyysinen aktiivisuus tuottaa terveyskunnon kautta pääasiassa fyysisiä, mutta myös sosiaalisia ja psyykkisiä terveyshyötyjä. Terveyttä edistävä liikunta vuorostaan sisältää vähemmän oletuksia liikkumisen intensiteetistäja tuo kuvaan mukaan myös liikunnan toimin ta ympäristön. Nämä luovat yhteisöllisyyttä, josta koostuu sosiaalista pääomaa (vrt. Vuorovaikutus käsittää muun muassa liikuntatilanteen sosiaalisten verkostojen määrän (osallistuminen) ja laadun (heikot/vahvat siteet). 1999, Hyyppä ja Mäki 2003) Psyykkisyys liikuntatilanteessa koostuu muun muassa saaduista elämyksistä, onnistumisen kokemuksista, mielekkyydestä ja ilosta tai vaikkapa arjesta irti pääsemisestä (vrt Ojanen 2001a, 26-29). ja turvallisesti parantaa terveyskuntoa tai ylläpitää jo valmiiksi hyvää terveyskuntoa." Terveyskunnol\a taasen tarkoitetaan niitä fyysisen kunnon osatekijöitä, joilla on yhteyksiä terveyteen ja fyysiseen toimintakykyyn. Sosiaaliset ja psyykkiset hyödyt on usein esitetty siten, että fyysinen aktiivisuus saa ne aikaan. Terveyshyödyt on usein esitetty riskisuhteina. Hyyppä 2006). Fyysisen kunnon ei välttämättä tarvitse parantua, jotta psyykkinen terveys paranisi (Ojanen 20016, 121-127). Esimerkiksi yksin luonnossa liikkuessaan yksilö saa fyysisen aktiivisuuden määrästä ja laadusta riippuen pääomaa terveyskunnon osa-alueelle, mutta samoin itsensä toteuttamisen, ilon ja luontokokemuksen 12 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 1 /'2007. Tällöin mukana ovat fyysisyyden (fyysinen aktiivisuus) lisäksi liikuntatilanteessa mukana olevat sosiaaliset ja psyykkiset osa-alueet. Näinkin varmasti on, multa psyykkiset ja sosiaaliset elementit ovat läsnä liikuntatilanteessa riippumatta siitä ollaanko liikkeessä vai ei
Yksilöstä ympäristön mahdollisuuksiin Yksilolähtöisen, ongelmakeskeisen ja riskitekijäorientaation sijaan huomio tulisi kiinnittää laajaalaisemmin ihmisten arjen eri toimintaympäristöihin; kouluun, työpaikoille, asuinympäristöön, liikunta/urheiluseuratoim i n taa n. Toimi n taympäristöjä hyödyntämällä voidaan vaikuttaa terveyteen luomalla ihmisille ja yhteisöille lisää mahdollisuuksia hallita omaa terveyttään. Terveys nähdään voimavarana ja terveyden edistämisen tehtävänä on voimavarojen tukeminen sekä tuottaminen ihmisille ja yhteisöille. Seuratoiminta tarjoaa hyvät mahdollisuudet toteuttaa toimintaympäristöstä lähtevää terveyden edistämistä liikunnan ja urheilun avulla. Parhaillaan tehtävässä tutkimuksessamme lasten ja nuorten urheiluseuratoimintaan on määritelty terLIIKUNTA & TIEDE 44, 112007 13. Melko pieni näkökulman muutos saattaa avata jo olemassa olevasta toiminnasta kokonaisvaltaisesti terveyttä edistäviä asioita. kautta psyykkisiä voimavaroja. Jos luonnossa liikutaan ryhmässä, tavoitetaan sosiaalinenkin ulottuvuus. Terveyttä edistävässä toiminnassa tulee tällöin ottaa huomioon terveyden kaikki eri ulottuvuudet. Toimintaympäristöstä lähtevä terveyden edistäminen korostaa sosiaalisia ja yhteisöllisiä tekijöitä, joita on läsnä myös useissa liikuntaulanteissa, olipa kyse sitten seuratoiminnasta tai epävirallisista sauvakävelyporukoista
Entä JOS terveysliikuntaa suositeltaessa fyysinen aktiivisuus jätettäisiin aluksi taka-alalle. 14 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 1 /2fXJ7. Erilaiset terveyden lähtökohdat ovat toisiaan täydentäviä. Esimerkiksi nuuskan käytön haitallisuutta voi perustella mm. Tervettä edistävä valmennus huomioi myös yksilöllisen kasvun ja kehityksen. Ojasen tyypiuely korostaa hyvin liikunnan psyykkistä ja sosiaalista puolta. Seuran velvollisuudella tarkoitetaan tässä esimerkiksi sitä, että seura ilmoittaa havaituista turvallisuuspuutteista. Yksilölähtöisiin terveyden edistämisen toimiin kuuluvat lisäksi kaikki pelaaja reilu peli -ideologioiden edistäminen. Tästä voisi olla apua esimerkiksi kasvavan ylipaino-ongelman ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Yhteinen linja myös erilaisiin konfl iktitilanteisiin puuuumisessa ja niiden ratkaisemisissa luo lllrvallisuutta. Puhuttaisiin siis liikuntaterveydestä. Terveyttä edistävä seura -ideologian lahtöajatuksena on jokapäiväisen toiminnan parantaminen useilla osa-alueilla terveyttä edistävämmäksi. Terveyttä ei myöskään välttämältä tavoitella tietoisesti, vaan siihen saadaan voimavaroja tiedostamalta. Typologian sanoma on, euä ihmiset hakevat liikunnasta muutakin kuin fyysistä terveyttä. Sääntöjen toteutumista ja toimivuuua tulee myös seurata. Mistä löytyy psyykkinen ja sosiaalinen terveysliikuntapiirakka. Seuroja kehotetaan huomioimaan terveyden edistämisen periaatteensa käytännön päätöksenteossa sekä arvioimaan toimiaan vuosittaisen toimintakertomuksen yhteydessä. Seuran terveyden edistämisen toimitavat sisältää kuusi kriteeriä. Toinen näkökulma on terveyden positiivinen lähtökohta, jossa terveys nähdään voimavarana. Nämä toimet korostavat kaikkien toimijatahojen yhteistyötä ja luovat myös yhteisöllisyyttä ja sosiaalista pääomaa. Toinen vaihtoehto on, että liikuntaa aletaan tarkastella laaja-alaisemmin, jotta sen koko terveyspotenuaalikin saadaan käyttöön. Olennaista on varmistaa mm. Valmennuksessa tulee olla terveyttä edistävää ote niin urheilusuorituksen aikana kuin sen ulkopuolellakin. veyttä edistävän urheiluseuran kriteerit (Kokko ym. Negatiivisen terveyden kohdalla toimet kohdistuvat sairauksien riskitekijöihin. Esimerkiksi se, euä kaikki seuran valmentajat ja toimihenkilöt myös itse toimivat esimerkillisesti päihteiden ja ravinnon suhteen vahvistaa terveyttä edistävää viestiä. Liikuntatilarueen kokonaisvaltaisuutta ei ole täysin huomioitu. 2006). Hän mainitsee l) autonomisen (flow-) liikunnan 2) tavoitteellisen liikunnan 3) elämysliikunnan 4) sosiaalisen liikunnan ja 5) filosofisen liikunnan. Tästä lähtökchtaerosta johtuen myös terveyden edistämisen toimet kohdennetaan eri lavalla. Nykyinen terveysliikunnan terveyskäsitys viittaa perinteiseen lääketieteelliseen näkökulmaan (negatiivinen terveys), jossa terveys nähdään sairauden poissaolona. Ne määrittelevät muun muassa, että seuran säännöissä tulee olla kirjattuna sekä terveyden edistämisen tavoite että seuran päihdepolitiikkaa linjaavia sääntöjä. Seuran terveyspalveluilla tarkoitetaan ennen kaikkea liikunta/urheiluvarnmojen ennaltaehkäisyä, mutta myös vammojen oikeanlaista ja nopeaa hoitoa. Terveysliikunta -termin osat voisi nykytilanteessa kääntää toisin päin. Seura terveyttä ja turvallisuutta edistävänä ympäristönä sisältää kaksi kriteeriä, jotka keskittyvät seuran toimintaympäristöön eli kulloinkin kyseessä olevan lajin liikunta/urheilupaikkaan. Toinen kriteeri korostaa seuratoiminnan ja toimintaympäristön savuttomuutta ja päihteettömyyttä sekä seuran aktiivista roolia siitä huolehtimisessa. Seuran yleisistä säännöistä ja toimintaperiaatteista on hyvä käydä keskustelua kaikkien seuratoirnijoiden kanssa tasaisin väliajoin. Tätä kautta myös vammariskien ja vammojen esiintyvyyden voi olettaa vähenevän. Seuran yhteisöllisissä terveyden edistämisen toimissa sen neljä kriteeriä korostavat sitä, että seuran kaikki toimijat edistävät terveyttä. Tärkeätä on myös, että seura kiinnittää huomiota valmentajien vuorovaikutustaitoihin sekä järjestää koulutusta terveysasioista. Liikuntapaikasta on usein päävastuussa joku muu taho kuin seura (esimerkiksi kunta). Voidaan ajatella, että terveysliikunnan lääketieteellinen nykykäsitys kohdentaa toimia yksilötasolle ja tässä esillä oleva toimintaympäristöstä lähtevä ajattelu täydentää sitä yhteisötasolla. että kaikilla ryhmillä on kullekin kaudelle sovittuna säännöt ja käytänteet. Nykyinen terveyshikunta-ajauelu painottuu terveyden fyysiselle osa-alueelle. Se kuvastaisi mielestämme terveysliikunnan nykypainotusta paremmin. Liikuntaan yhdistyisikin ensisijassa onnistumisen elämyksiä, ilon kokemuksia, sosiaalisten kontaktien solmimista ja yhteisöllisyyden kokemuksia ja vasta liikuntaharrastuksen vakiintuessa alettaisiin kiinnittää enemmän huomiota fyysisen aktiivisuuden määrään ja laatuun. Nämä elementit tulisi tunnistaa ja pohtia toimia,joilla niiden terveysvaikutuksia saataisiin paremmin hyödynnettyä. Ojanen (2001b, 109-120; 2001c, 203-204) on tyypitellyt eri liikuntamuodot viiteen luokkaan sen mukaan, mitä merkityksiä ja vaikutuksia eri liikuniamuodoilla on suhteessa yksilön hyvinvointiin. Yhteisten toimintatapojen sopiminen ja niitten toteutumisen varmistaminen käytännössä on seuran keskeinen tehtävä. Kriteerejä on yhteensä 22 ja ne on jaettu viiteen ryhmään: 1) seuran terveyden edistämisen toimitavat 2) seura terveyttä ja turvallisuutta edistävänä ympäristönä 3) seuran yhteisölliset terveyden edistämisen toimet 4) seuran yksilölähtöiset terveyden edistämisen toimet sekä 5) seuran terveyspalvelut. Seuralla on oma roolinsa l iikurua/urhei lupaika n terveellisyydestä ja turvallisuudesta huolehtimisessa. Seuran yksilölälHöiset terveyden edistämisen toimet keskittyvät terveyden edistämiseen valmennuksessa. Valmentajan on hyvä opastaa nuoria konkreettisella tasolla terveyttä koskevissa asioissa ja sitoa ierveyskasvatukselliset toimet kyseessä olevaan lajiin. Positiivisen terveyden kohdalla toimilla pyritään tukemaan yksilöiden ja yhteisöjen terveysvoi mavaroja. sen vaikutuksilla suorituskykyyn. Yksi kriteeri korostaa yhteistyön merkitystä niin urheiluseurojen kesken kuin terveysalan ammattilaistenkin kanssa
Theory and Practice, 1816):770-779. Liikunta & Tiede 43 131, 4-9. Keskustelun virittämiseksi, esitämme lopuksi oman terveysliikunnan määrittelymme: "Terveysliikuntaa ovat kaikki sellaiset liikuntatilanteet, joissa yksilö ja/tai yhteisö saavat voimavaroja fyysiseen, psyykkiseen ja/tai sosiaaliseen terveyteensä. Liikunta & Tiede 38 12). T. Kannas, L. 72-80. Tehokas ja turvallinen terveysliikunta. Terveysliikuntasuositukset. Hyyppä, M. 1996. Terveysliikunnan opas. Terveyttä edistävän seuran kriteerien mukaisten asioiden omaksuminen muuttanee myös itse seuratoimintaa niin, että toiminta saattaa kiinnostaa monipuolisemmin eri tavalla liikuntaan orientoituneita nuoria. Social capital and self-rated health: a contextual analysis. Nyman, M. 2001a. Erityisesti se sopii lasten ja nuorten seuratoimintaan. MIKA VUORI, TtM Tutkija Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mika.vuori@sport.jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 44 • 1 /2007 15. Nyman, M. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 153, 9-38. Kannas, L. 1999. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. The health promoting sports club in Finland a challenge for the settings-based approach. ltoim ) Terveysliikunta Helsinki: Duodecim. ltoim.) Liiku oikein voi hyvin. Parhaiten se sopii organisoituun liikuntaan, kuten seuratai ryhmäliikuntaan. ja Halme, J. 2006. Kennedy, B.P. (toim.) Liiku oikein voi hyvin Liikunnan merkitys hyvinvoinnille Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 153, 99-130. Svennevig, H. Ojanen, M. Analyysi terveysliikunnan jäsentymisestä. 2003. Svennevig, H. Social participation and health in a community rich in stock of social capital. Health education research. Svennevig, H. Pyykkönen, T. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille. Ia Halme, J. Ojanen, M. ja Oja, P. 44-51. 2001 b. Forssa: Forssan kirjapaino. Toisaalta toimintaympäristölähtöisyys sopii lähestymistavaksi lähes minkälaisiin liikuntatilanteisiin tahansa. Helsinki: Opetusministeriön selvityksiä. 2001. T. Kansallinen liikuntaohjelma -taustaselvitys. ja Perttilä, K. Talkoohengestä koituu hyvinvointia Stafettkarnevalen -yhteisöhengen lujittaja. Teoksessa Ojanen, M. American Journal of Public Health, 89, 1187-1193. Johtopäätökset ja suositukset. Kawachi, 1. 2006. Ja Halme, J. Nyman, M. ja Villberg, J. Liikunta hyvän elämän tukena. Kokko, S. Teoksessa Fogelholm, M. ja Mäki, J. ja Vuori, 1. 2005. Ojanen, M. UKK-instituutti. Vuori, 1. Ihmisarvoiseen elämään. Ståhl, T. Health Promotion International 21 131, 219-229. 2006. ja Glass, R. Lasten ja nuorten terveysliikuntaa pohtiessa tulisikin lähteä liikkeelle toimintaympäristön kehittämisestä, eikä pelkästään seurassa harrastettavan liikunnan määräja laatutekijöistä. Optimaalisessa liikuntatilanteessa kaikki terveyden ulottuvuudet ovat läsnä ja tasa-arvoisesti huornioituina." SAMI KOKKO, TtM Terveyskasvatuksen lehtori Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sami.kokko@sport.jyu.fi LÄHTEET Fogelholm, M. w Toimintaympäristöstä lähtevä ajattelu on yksi mahdollisuus liikuntatilanteen kaikkien terveysyhteyksien huomioimiseksi. Liikuntatieteellisen seuran julkaisuja 153, 191-215. ltoim.) Liiku oikein voi hyvin. Hyyppä, M. Mitä päättäjät ymmärtävät tervevsliikunnalla. Teoksessa Ojanen, M. Länsimainen ihminen kulttuurinsa vanki?Teoksessa Ojanen, M. 2001 c
Kun köyhät lajiliitot eivät pysty kohdistamaan resursseja kansainväliseen kilpailutoimintaan osallistumiseen, eivät tulevaisuuden lupaukset pääse näyttämään osaamistaan muuten kuin kotimaan kilpailuissa. Valtaosa lajiliitoista valittelee rahojen vähyyttä ja lähettävät jopa EM-areenalle vain sellaiset urheilijat, joiden odotetaan yltävän kirkkaimmille mitaleille. KESKINEN Pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura kari.keskinen@lts.fi 16 LIIKUNTA & TIEDE 44 • 1 /'Z007. Kansainvälinen olympiakomitea on tiukentanut kovalla kädellä eri lajien urheilijakiintiöitä ja ulottanut karsintajärjestelmät usealle vuodelle ennen H-hetkeä. Sama toistuu MM-kisoissa, joissa menestyminen on monin verroin vaativampaa. Mitalimenestys oli harvinaista kuitenkin niissä kilpailulajeissa, jotka ovat edustettuina vuoden 2008 Pekingin kesäolympiakisoissa. Miten urheilijat saadaan menestymään ehdottomalla kansainvälisellä huipulla eli olympialaisissa kisoissa. Viimevuosien olympialajien arvokisat eivät ole olleet mitalisampo suomalaisille urheilijoille, Ateenan 2004 mitalisaaliin ollessa tähänastisista kaikkein heikoin. JARI KANERVA Koulutusja viestintäpäällikkö Liikuntatieteellinen Seura jari.kanerva@lts.fi KARI L. Valintatilanne pitäisi syntyä vain siitä, että kriteerin täyttäneitä urheilijoita on enemmän kuin voidaan valita. Urheilijoiden kisarnatka ei ole kuitenkaan vain Suomen omien päättäjien päätettävissä. K aaria Maaningan olympiamatka vuoden 1980 Moskovan kisoihin oli vielä muutama päivä ennen OK:n valintakokousta vaakalaudalla, sillä olympialistan sija 57 ei vakuuttanut valitsijoita. Todellinen näyttötanner onkin siis maailmancupit, joihin osallistuminen jää käytännössä ainoaksi mahdollisuudeksi sellaisille potentiaalisille urheilulahjakkuuksille, jotka eivät vielä ole päässeet kokemaan kansainvälisen kilpailun kovuutta. Olivatpa sijoitusinstrumentit mitä tahansa, ei Pekingissä tulla juhlimaan kymmenillä mitaleilla kansalaisten hartaista toiveista huolimatta. Olympiavalinnatko vaikeita. Periaatteessa urheilijoiden valitseminen arvokisajoukkueeseen on perin yksinkertaista: urheilija antaa asetettuun määräaikaan mennessä kriteerin mukaisen näytön kunnostaan ja urheilujohtajat toteavat urheilijan kilpailukelpoiseksi. Liian monet suomalaisurheilijat olivat kisoissa lähinnä vain opintomatkalla. Karsintajärjestelrnän polunpää löytyy kansallisista laji liitoista, joiden tehtävänä on huolehtia urheilijoiden lähettämisestä kansainvälisiin kilpailuihin ja erityisesti lajin omiin arvokisoihin ja maailmancupeihin. Karsinnat Pekingiin ovat käytännössä alkaneet heti Ateenan kisojen päätyttyä. Nyt yli 25 vuotta myöhemmin ei suomalaisella valintajärjestelmällä ole juuri pelivaraa odottaa kunnon puhkeamista kisojen kynnykselle eikä varsinkaan antaa näyttöä vain kotikonnui lla. Asiantuntijoiden mukaan joukkueemme Pekingissä 2008 tulee olemaan suunnilleen samansuuruinen. Ongelman muodostaa kovan kansainvälisen kilpailukokemuksen puute ja konkreettinen näköalattomuus oman suorituskyvyn suhteesta maailman kärkeen. Todellisen kilpailun puutteessa urheilijamme eivät koskaan opi sietämään kovaa kilpailua, sen mukanaan tuomaa henkistä painetta, eivätkä kääntämään tiukkaa kamppailua omaksi voitokseen. Suomen Urheilukirjaston Tietopalvelun listauksen mukaan suomalaiset urheilijat voittivat yhteensä 37 maailman ja 24 Euroopan mestaruutta SLU:n jäsenliittojen alaisissa aikuisten arvokisoissa vuonna 2006 kaikki lajit huomioiden. Tässä onkin haastetta rahan jakajille. MM-tasolla ainoan tällaisen mitalin voitti painija Marko Yli-Hannuhsela. Lisänäyttöä kaivattiin ja se syntyikin viimeisenä mahdollisena päivänä piirikunnallisen tason kilpailuissa. Ateenassa 2004 Suomen väreissä esiintyi 53 urheilijaa, mikä oli pienin Joukkue sitten vuoden 1932. Toisaalta Pekingin joukkueen valinnat saattavat elvyttää Olympian vanhoja ihanteita. Tärkeintä ei ehkä enää olekaan voitto vaan jalo kilpa ja osallistuminen. Suomi näyttäisi olympiakomitean viimeisten linjausten perusteella olevan valmis lähettämään olympia-areenoille kaikki ne urheilijat, jotka täyttävät järjestäjien asettaman mittapuun. Suomen ei enää tarvitse asettaa omia epärealistisen korkeita vaatimuksiaan. Mitä sijoitusinstrumenttia käyttäen huippu-urheilun tuotot ovat suurimmat suomalaisille veikkauspelien pelaajille. Totuus on karumpi
Muutamia liikuntaleikkejä ja niiden merkityksiä maaseudulla 1900-luvun alkupuolella 18 Saara Luukannel Terveydenhoitajien mahdollisuudet liikunnan edistämiseen lastenneuvolatyössä 22 Tarja Javanainen-Levonen, Marita Poskiparta, Pauli Rintala Ohjattu liikunta päiväkodissa 31 Anneli Laukkanen Hellisonin vastuuntuntoisuuden malli osana seitsemännen luokan poikien liikuntatunteja 36 Teppo Rantala, Pilvikki Heikinaro-Johansson Motivaatioilmasto ja viihtyminen koululiikunnassa 45 Markus Soini, Jarmo Liukkonen, Timo Jaakkola, Esko Leskinen, Pekka Rantanen Keinutuolilla keinuttelun vaikutus alaraajojen turvotukseen 52 likka Väänänen, Osmo Hänninen, Risto Pohjola Vuoden 2007 käsikirjoitukset toimitukseen 2.5.2007 mennessä 55 Kirjoitusohjeet 2007 56 Tutkimusartikkeliliitteen toimitusryhmä: Katriina Kukkonen-Harjula päätoimittaja Leena Nieminen ituspäällikkö Hannu Itkonen Kari L. Keskinen Urho Kujala Mirja Hirvensalo Heimo Nupponen Seppo Penttinen Risto Rinne Tutkimusartikkelit 2006 osa 11 on julkaistu myös pdf-tiedostoi osoitteessa www.lts.fi. TUTKIMUSARTIKKELIT 2006 OSA 11 www.lts.fi Keppihevonen, karri ja leski
Esimerkiksi elonkorjuun, viljanpuinnin ja perunan noston jälkeen vietettiin juhlaa tai "kemuja", joita lapset luonnollisesti myös uteliaina seurasivat. This arucle deals with Finnish active games in the countryside. MUUTAMIA LIIKUNTALEIKKEJÄ JA NIIDEN MERKITYKSIÄ MAASEUDULLA 1900-LUVUN ALKUPUOLELLA SAARA LUUKANNEL Yhteyshenkilö: Saara Luukannel, Koulutusja kehittämiskeskus Paimenia, PL 58, 00014 Helsingin Yliopisto Puh: 09-1915 4028, sähköposti: saara.luukannel@helsinki.fi TIIVISTELMÄ: Luukannel S. Liikuntaleikissä oli yleensä monen lapsen tilapäisryhmä, jonka toimintaa leikin säännöt määrittelivät. Vertaisryhmään kuuluminen oli tärkeä tekijä lapsen kasvussa. Leikkiryhmissä oli mukana kaikenikäisiä: isommat lapset olivat jo aktiivisia toimijoita ja taitajia, ja pienemmät olivat oppimassa. Artikkelissa käsitellään suomalaisten maaseudun lasten liikuntaleikkejä. Leikki ei säily eikä tapahdu tyhjiössä, vaan se tarvitsee rakennusaineikseen erilaisia esineitä ja paikan sekä ympärilleen ihmisiä ja sosiaalista vuorovaikutusta. The buili-up arcas in i hc countryside wcre sometimes far from each oiher, and so brothers and sisters were in the play group. Belonging Lo a peer group was an importanl elemenl of a child's growth process. Children of ali ages were playing, the older ones were already active mernbers and experts but the younger ones were learning how to pay. Niissä tarvittiin kykyä ymmärtää sääntöjä ja valtasuhteita sekä oikean ja väärän tunnistamista ja ryhmään sopeutumista. Aineisto on muokattu lisensiaatintyön aineistosta, jossa tutkitaan maalaislastcn leikkejä ja leikkikaluja 1900-luvun vaihteesta 1930-luvun lopulle. JOHDANTO Leikkimisen pitkä historia osoittaa, ettei yleisesti leikiksi mielletty toiminta ole aina ollut vain lasten leikkimistä. Muutamia liikuntaleikkejä ja niiden merkityksiä maaseudulla 1900-luvun alkupuolella. Liikuntaleikit Lukivat lapsen biologista kasvua monin tavoin. Leikin säännöt olivat voimassa aina kulloisenkin leikin aikana. \n the active games the child experienced moments of many feelings, which left joyful and sad memories. Games of hobby-horse, tag and widow. Maaseudulla asutukset saattoivat olla kaukana toisistaan, jolloin leikkitoverit olivat sisaruksia. (Vilkuna 1985, 40-41, 62) Taitavuulta, voimaa ja kestävyyttä edellyttävillä leikeilläja kilpailuilla on vanhastaan ollut tärkeä sija monissa kuluuureissa joko kultin yhteydessä, pelkkinä lasten leikkeinä tai huvituksena juhlissa (Huizinga 1984, 224). Some active games and their meanings in the country at the beginning of the 20th century. Liikuntaleikeissä lapsi koki niin iloisia kuin surullisiakin tunteita, jotka jäivät LUnnemuistiin. When children went to the primary school they made more friends and during the same tirne t heir play area became enlarged. Keppihevonen, karri ja leski. Maaseudulla oli yleistä, euä esimerkiksi talkoiden päätteeksi ja viikonloppuisin nuoret ja aikuiset rentoutuivat huvitellen. 2007. Also failure in the game happened but in the nexl game the situation improved. Arki ja ilonpito vuorottelivat luonnollisella tavalla maaseudun ihmisten elämässä. Through Lhe rules the child knew, how to acl in playing, how to determine victory and mistakes in play. TUTKIMUSAATIKKELI, Keppthevooen, kam 1i.1 leski. Liikurualeikit olivat tärkeitä taukoja lapsen arjessa, ja niissä lapsi kartuui sellaisia taitoja ja osaamista, joista oli hyötyä koko elämässä. Tärkeimmät leikkiperinteen vaalijat ja siirtäjät ovat olleet kuitenkin lapset itse. One needed ability lo understand the roles and aspirations 10 power, 10 identify right from wrong, 10 adapl to the group. Liikunta &Tiede 44(1), 18-21. Usually in t he act ive gamcs there were small arnourus of equipment. (An18 LIIKUNTA & TIEDE 44, 1 /2007. This subject is part of i he maier ial , which belongs to i he licen t iates degree about games and toys in the Finnish countryside at the beginning of the 20th century. During playing, the child improved with different knowledge, which she/he could benefit from later in life. Edistymisen suunta kulkee eteenpäin, vaikka oppimisessa on paljon poikkeamia ja sivupolkuja. Asiasc111at: /iilwntaleihhi, hippasilla, hevosleiklii, leshisillä, maaseutu, 1900-/uvun allw ABSTRACT: Luu kannel S. (Taipale 1982, 48, 71) Leikkiminen ei ole staauista, vaan se muuuuu inhimillisen, aineellisen ja henkisen kasvun sekä oppimisen myötä. Liikuntaleikeissä oli vähän välineitä, sillä leikki painottui yhdessä oloon, toimintaan ja liikkumiseen. . Kcyworcls: activc gamcs, gamc of tag, games witli lwbby-liorse, 1w111i11g cis a wiclow, cow11,ysiclc, thc beginning of the 20th centwy. Kun leikkiä toisteltiin, pystyi lapsi kokeilemaan omia kykyjään pyrkiessään parempiin suorituksiin. Liikunta & Tiede 44(1 ), 18-21. Active games supported children's biological growth in many ways. More important in the acuviiy was being iogether, playing and exercise. 2007. The rules of the game were valid during a game al the time. \n active games there were generally temporary groups of children. Lapsen elämässä oppimisen ja tiedon sisäistämisen Lie on pitkä ja mutkikas. KEPPIHEVONEN, KARRI JA LESKI. When the game was repeated the child had a chance to get improve in the play performance. The active games were intervals between everyday routine. As examples, the games of tag, hobby-horse and widow were chosen. Kun lapset menivät kansakouluun, laajeni toveripiiri ja samalla leikkialuekin merkittävästi. Leikki on merkinnyt lapselle LUlemista ja menemistä, liikkumista, toimintaa, kokemista sekä tovereiden tapaamista. . Esimerkiksi valiuiin hippasilla olo, hevosleikit ja lesken juoksu. Niiden avulla lapsi tiesi, miten leikissä piti toimia, miten voitto ja virheet määriteltiin. The rules determined ihe acuons in games. Epäonnistuminen tapahtui vain meneillään olevassa leikissä, koska uudessa leikissä tilanne nollattiin ja kaikki aloittivat taas samalla viivalta
Tämä artikkeli on pieni alue aineistosta, joka on kansatieteen alueelle kuuluvan, laadullisen aineiston tapaustutkimus lisensiaatin työhön kuuluvasta aineistosta. Liikuntaleikit sujuvat parhaiten ulkona, missä tilaa on riittävästi leikin tarpeisiin. Perusaineistosta nostettiin kysymysten avulla esille erilaisia leikin sosiaalisia rakenteita, merkityksiä ja jännitteitä, jotka ovat leikin rakennusosia, sitä koossa pitävää ja eteenpäin vievää voimaa, sen ytimiä ja juonia, joita lapsi itse ei kuitenkaan välttämättä tunnista leikin motiiviksi. Leikkimällä oppimisessa korostuu prosessi, jossa lapsi hahmottelee itselleen vähitellen sosiaalisen kartan, joka ohjaa häntä valitsemaan sopivat leikki toverit ja sopivan paikan kulloisellekin toiminnalle ja leikille (Goleman 1997, 58). (Huizinga (1984, 19-22, 39) Liikuntaleikit muokkasivat lasten persoonallisia ominaisuuksia ja harjaannuttivat heitä yhteistoimintaan (Antikainen 1998, 109; Kalliopuska Karjalainen 1988, 88; Saarinen ym. Leikki on lapselle luovaa toimintaa, jossa hänellä on mahdollisuus keksiä, oivaltaa ja kokeilla uusia asioita omalla tavallaan. tutkimuskohteen sisäistä rakennetta. Leea Virtanen tutki 1970-luvulla paljon koululaisperinnettä, jossa liikunnalliset leikit olivat lapsiryhmien yleisenä harrastuksena. Miten liikunta yhdistyy leikkeihin esimerkkitapausten valossa. Liikuntaleikit kuuluvat sisällöltään usein kilpailuleikkeihin, vaikka niissä on usein mukana sattumaa ja huimaustakin, sillä jokainen leikkijä kokee suorituksensa omalla tavallaan. Pertti Alasuutarin (1993, 28-29) mukaan laadullinen analyysi valottaa 111111. Tähän artikkeliin otetut liikuntaleikkien esimerkit ovat maaseudun lasten leikkiperinnettä 1900-luvun vaihteesta 1930-luvun lopulle. (Virtanen 1970, 8-9, 40) Lapsena opitut taidot ovat päteviä eväitä koko elämää varten. Pihaleikit tarjoavat lapsille mahdollisuuden itse arviointiin. Sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma karttuvat vastavuoroisesti, ja hyvien olosuhteiden vallitessa yksilö saa niistä suotuisia kasvun aineksia. Esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella Toivo Okkola (1928) toimitti kirjasen "Suomen kansan kilpaja kouleikkejä", joka on koottu kansakoululaisten kirjoittamista leikeistä opaskirjaseksi. Leikin sääntöihin sitoutuminen loi järjestystä ja leikin rytmin poistamatta siitä kuitenkaan iloa ja jännitystä. Leikkiaineistoa tutkittiin laadullisin menetelmin.Juha Varta ( l 992, 23-24) totesi, että laadullinen tutkimus soveltuu tutkimaan sitä kokonaisuutta, jonka muodostavat yhteisön ja yksilön sekä emotionaalisen että sosiaalisen vuorovaikutuksen alueet. 1 /2007 . Lapsen elämässä leikki on välttämätöntä, jotta lapsen persoonallisuus kehittyisi tasapainoisesti ja jotta hän oppisi sopeutumaan ulkomaailmaan (Sinkkonen 2004, 77). 1991, 116). Emotionaalinen ja sosiaalinen kehitys ovat sidoksissa ympäristön lisäksi yhteisöön ja sen vuorovaikutussuhteisiin sekä moraalisiin ja eettisiin arvostuksiin. Lasten tulisi saada leikkiä ikäistensä kanssa, vaikka aikuisten turvallinen taustatuki onkin välttämätöntä. Lasten ystävyyssuhteissa ja vertaiskulttuureissa yhteenkuuluvuus näkyy onnistuneena leikkimisenä sekä tunteiden, lojaalisuuden ja empatian osoituksina (Antikainen 1998, 91; Hännikäinen 2004, 150; Taipale 1982, 16, 23) Esimerkiksi liikuntaleikeissä on monipuolista toimintaa ja sosiaalista vuorovaikutusta pelaamisen ja kilpailun merkeissä (Lönnqvist Silvander 1999, 33). 1991, 129) Liikuntaleikkejä on tutkittu osana muuta leikkiperinnettä,ja niiden tärkeyteen ja säilymiseen on kiinnitetty aika ajoin huomiota. Perusaineistona on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston vuonna 1962 toteuttama leikkien kilpakeräys Vastaajia oli 350 henkilöä eri puolilta Suomea,ja leikkien kuvauksia kertyi 13.500 sivua. Mistä asioista rakentuu leikin sisäinen ja sitä säilyttävä jännite. Leikin energiaan vaikuttivat 111111. Vertaisryhmissä lapsi oppii asioita ja elämänarvoja toisilta lapsilta eri pihoilla liikkuessaan. Suomalaisten maalaislasten liikuntaleikkejä edustavat mm. TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄT Mitä leikki merkitsee lapselle. Esimerkiksi tavallisessa kiinniottoleikissä kukaan ei varsinaisesti voita tai häviä, mutta leikkijän asema ja osaaminen tulevat kuitenkin mitatuiksi monin tavoin. Leikkiaineiston arkistotunnus on L-kirjain ja juokseva numerointi. Sosiaalisesti normittavien leikkisääntöjen olemassaolo ja niiden hyväksyminen vahvistivat leikin harmoniaa, ja hyvät käytännöt loivat järjestystä muuhunkin elämään (Kalliala 1999, 21-22). Samalla leikissä harjaantuvai luonnollisella tavalla lapsen tiedot ja taidot. Roger Caillois (1958, 28) luokitteli leikit neljään perustyyppiin, joiden teemat ovat kilpailu, sattuma, kuvittelu ja huimaus. TUTKIMUSARTIKKELI , Keppihevonen, kam ia leski 19. 1960-luvulla Rafael Helanko tutki 111111. (Heikkinen-PeitsomaRautakivi 1981, 122) Kognitiivinen ja motorinen kehitys ovat riippuvaisia kehitysmahdollisuuksista, joita kasvuympäristö tarjoaa. (Collan 1907, 19-21; Hirn 1918, 69; Saarinen ym. Kaarina Kari (1939, 7) kirjoitti "Seuraja liikurualeikkejä'' -kirjasen alkusanoissa, että kasvatuksessa oltiin ottamassa voimakkaasti huomioon lasten viihtyminen kodin piirissä. Tähän artikkeliin valittiin lähempään tarkasteluun muutamia esimerkkejä liikuntaleikeistä: kaksi erilaista kiinniottoleikkiä (hippasilla olo ja lesken juoksu) ja mielikuvitusta korostava hevosLIIKUNTA & TIEDE 44 . Lapset ovat leikin toimijoita, jotka kehittelevät erilaisista mahdollisuuksista leikki näyt tårnönsä kulissit, missä leikki toteutetaan ja koetaan tunnetasolla. (Granö 2004, 43;Johansson 2000, 52; Moore 2003, 69) Liikunnallisiin leikkeihin kuului monenlaista hyppelyä, juoksemista, tasapainoilua ja erilaisten vaihtuvien tilanteiden arviointia (Laukka 2004, 392). Maximilian Stejskal (1954) tutki väitöskirjassaan "Folklig idrott" etupäässä kansanomaista urheilua, mutta sivusi myös liikurualeikkejä. (Ehn Löfgren 1982, 99) LIIKUNTALEIKIT Liikuntaleikit ovat tärkeitä lapsen sosiaalisten taitojen kehittymisen kannalta. naru-, ruutuja lautahyppely, puujaloilla kävely, pallopelit, kuoppapallon peluu, kiekon lyönti, vanteen pyöritys, uinti, luistelu, hiihto ja mäenlasku. Aineiston analyysi toteutettiin esittämällä sille peruskysymyksiä: mitä (leikkityypit), missä (leikin paikka), milloin (leikin sosiaaliset suhteet), millä (leikkikalut ja niiden tekijät), miten (leikin kulku ja säännöt) ja miltä tuntuu (tunteet leikissä). leikkijöiden tekemät ehdotukset, erilaiset viestit, eleet, liikkeet, toiminta ja sen muuttaminen, joita leikkijät hallitsivat yhdessä sovituilla säännöillä (Kauppinen 1994, 32; Riihelä 2004, 31). Näin olleen käytetyt lainaukset ovat esimerkkejä heidän leikkimuistoisraan. Myös kansakoulussa liikuntaleikkien opetusta lisättiin, sillä liikkuminen leikkien muodossa koettiin tärkeäksi lasten terveyden kannalta. Lasten ryhmäsidonnaisuus korostuu pihojen yhteisleikeissä, joista suosittuja ovat olleet erilaiset kiinniottoja juoksuleikit, joita leikittäessä tyttöjen ja poikien ei tarvinnut aina kilpailla keskenään, vaan leikkijät voivat olla tasavertaisia toimijoita leikissä (Virtanen 1991, 141-142). Nämä osa-alueet tulevat esille selvästi leikkiä tutkittaessa. tikainen 1998, 12) Lea Pulkkisen (2003, 36-38) mukaan lapsen sosiaalinen alkupääoma koostuu hänen kasvuympäristöönsä vaikuttavista tekijöistä: arvoista ja normeista, yhteisön tuesta, sosiaalisista verkostoista ja luottamuksesta. Aineistonkäsittelytapaa voitaisiin kutsua myös merkitysanalyysiksi, jonka avulla pyritään leikkimisestä saamaan esille erilaisia vuorovaikuueisia tekijöitä ja rnerkuyksiä.jotka valaisevat leikin sisältöä ja sen jännitteitä. Millaista on kiinnostava leikki. Leikeissä lapset oppivat monia tärkeitä taitoja. Lapselle on tärkeintä osallistuminen iloiseen leikkiin. Artikkelissa vastaajat esiintyvät omilla etunimillään, ja oikea syntymävuosi on myös mainittu. Turun poikasakkien pihaleikkejä ja -yhteisöjä
Hippaleikin suosio perustui siinä koettuihin tunteisiin. Ensi lyönnillä nostettiin vähän toista jalkaa, toisella lyönnillä potku 20 LIIKUNTA & TIEDE 44, 1 /2007, TUTKIMUSARTIKKEU, Kepphevonen, kam 18 leskJ. Tavallisesti oli entisajan suurissa tuvissa näkyvin rautarii tantari. 1907) muisteli mäenrinteen hippaleikkejä, kun sekä tyttöjä että poikia oli koolla: Paikaksi valittiin sellainen paikka, missä oli paljon kiviä, sellaisia joiden päälle oli helppo juosta Ensin arvottiin kenestä tulee harri /hippa], sitten haihhi toiset. (SKS L 7686) Pojat olivat uteliaita tarkkaillessaan aikuisten tekemisiä ja puhumisia sekä hevosen käyttäytymistä, mitä matkittiin l1eppihevosen kanssa jousten, hyppien ja hirnuen pitkin pihaa (SKS L: mm. Jos leikeissä oli paljon juoksemista, määrättiin etukäteen juoksijoiden lepopaikka joko aivan fyysisesti tai vain jollain merkillä osoitettuna. Tässä hevosena [uokseruelussa pojat sarnaistulvat miesten rooliin. Tästä esimerkkinä oli lltan (s. (SKS L 1391, 1780) (Tämä leikki muistuttaa lesken juoksua.) Hippasilla oltiin pääasiassa kesällä, mutta joskus juostiin hippaa karkuun myös lumihangessa. (SKS L 326) Ohjastaja ohjasti hevostaan ja matki joskus puheissaan aikuisten ajorn iesten raakoja puheita ja kirosanoja (SKS L: 940, 6470, 8517). (SKS L 11169) Hevosella oli maaseudulla tärkeä rooli peltotöissä, talcusajoissa ja metsätöissä (Vuorela 1975, 196). Leikin varusteena oli ohjasnaru, joka kulki niskan takaa kainaloiden alta taakse, jolloin toinen poika oli ohjastarnassa. 1908) kirjoitti: Silloin, kun tytöt innostuivat leikkimän hevosilla, todettiin, että heistä tuli aikuisena hyviä "hevosmiehiå". Ja on ali ja yli kymmenvuotiaiden leik/1i ollut ja on nytkin. Hippasilla olo oli mitä parhainta liikuntaa ja yhdessä oloa joukossa, jossa oli mukana iloitsemassa ja oppimassa pienimmätkin sisarukset (SKS L 32). Pojat olivat myös huomanneet, että toisinaan miehet eivät saaneet hevosta suosiolla liikkeelle,ja sitäkin matkiuiin keppihevosen kanssa leikiuaessä: Leikiuiin vikonaista hevosta. Leikin jännitysmomentti huipentui sen keskeisen toimintaidean ympärille eli turvassa olon, karkuun juoksemisen ja kiinnijäämisen tunteiden vuorotteluun. 2780, 5280, 12059), korostuivat leikkiin tempautuminen mielikuvituksen ja toiminnan kautta. Aluksi arvouiin ensimmäinen toimija eli hippa, ja seuraava hippa oli vuorostaan ensimmäiseksi kiinni saatu leikkijä (SKS L: mm. Leikissä oli vauhdin hurmaa. Poikien hevosleikin suosioon vaikutti varmasti myös se, että oikean hevosen hoito kuului miesten töihin, joten hevosleikissä poika koki helposti olevansa pikkumies matkiessaan miehiä. Hevoslcikissä oli yksinkertaiset käyttäytymismallit ja sopimukset, jotka toimivat sääntöjen tapaan. Jos leikkijät viipyivät liian kauan raudassa kiinni, saattoi liippa huutaa "ei niin kauvvaa saa raurassa olla, piuää juosta". Kaikissa niissä korostui juokseminen ja iloinen yhdessäolo osana leikkiä. Jonkun täytyi tietysti aina jäädä liipaksi leikin loputtua, ja se ei ollut hauska kohtalo. 1882) Kesäisin pihalla lapsijoukko leikki suurella joukolla kivihippaa eli oltiin kivikarrisilla (SKS L: mm. Analysoidessaan 1960-luvun koululaisten pihaleikkejä Leea Virtanen (1970, 48-49) totesi, että hippasilla olon säännöt ja leikki tapa olivat pysyneet kauan lähes samoina, mutta leikin terminologia eli leikkiin kuuluva replikointi vaihteli. Leil1itään vieläliin. Leikkiin otettiin hevosrniesien arjesta niitä kiinnostavia osia, joita pystyttiin toteuttamaan. Koskemattomaan lumeen lapset tekivät polkemalla ympyrän kehän ja halkaisijat. Ja taas innostuttiin juoksemaan. 940, 6099, 11989) Tehtiin narust ohjat ja yhs tai lwlis oli hevosta ja yhsi ajomies. "kiireen villilwa" valitsivat itselleen kiven jonka päälle menivät, se oli aina parempi katsoa sellainen kivi, jossa oli toinen tai useampia oikein lähellä, sitten oli parempi juosta "harria" pakoon. Kaarlo (s. Kun joku liippaa juostessaan väsyi kesken ja halusi lopettaa, pani hän kädet kyynäspäistä myöten vinoristiin rintaansa vasten ja sanoi rii kiinni. (Karimäki 2005, LOS; Olofsson 1992, 37) Pikkupoikien suosikki leikissä, hevosena juoksemisessa (SKS L: mm. 467, 1370, 1371). Yksi leikkijä oli ilman linnun nimeä,ja hän alkoi huudella lintujen nimiä.Jos jollakin osanouajalla oli huudettu nimi, piti hänen lähteä juoksemaan karkuun, jolloin huutaja yritti saada hänet kiinni. Kahsistaa minä ja Laineen Eero tätä usein leihittiin.Ja hausliaa se meistä oli. leikki. Leikki alkoi silloin, kun riittävä joukko lapsia oli koolla (SKS L: 32, 1332). (SKS L 1369). Peliäjatlwi lwnnes "l1yllästyttiin" (SKS L 467) Hippaleikkiä varioitiin liittämällä siihen esimerkiksi hehysliertomus, multa yhtä kaikki leikki oli karkuun juoksemista ja kiinniottamista. 31, 1341, 1779). Ajaja jolla oli keppi [ keppihevonen 1 jalkojen välissä löi vitsalla joko keppiä taikka omaa jalkaansa. Tällaista liippaa juostiin siis tuvassa sisällä. (SKS L: mm. Mutta jos joku sai kiinni raudasta, ei silloin liippa pystynyt ottamaan liippaa hänestä, sillä raudassa oli rii. Joskus taas sanomalla sanan "rii" tai "ruunut" oli hipalta turvassa (SKS L: 528, 1777). Joskus ohjastajalla oli pieni piiska ja hevosella kulkunen suitsissa tai Liuku kaulassa. Josta liippa sai ensin liipan, hän joutui vuorostaan liipaksi. (SKS L: mm. Eero oli tavallisesti hevosena, ja minulle kuului ajomiehen homma. Lumihipan muuntautumiskyvystä kertoo sen sovellutus 1990-luvulta: kaskipartiolaiset leikkivät "peace-hippaa" tallaamalla talvileirillä jäälle rauhanmerki n muotoisen kuvion, jossa hippaa juostiin karkuun. Yksi valittiin liipaksi luvun perusteella, tai joskus lupautui joku liipaksi vapaasta tahdostaankin. 32,467,586). Hippaleikissä lepoeli turvapaikka oli joskus kiven päällys, rautaesineeseen tarttuminen, sormien ristiminen tai kyykyssä oleminen (SKS L: mm. Hevosena juokseva poika esimerkiksi hirnui ja kuopi jaloillaan. 2780, 8516, 11542). Liippa rupesi nyt yrittään toisia kädellään koskettaen. Hippaa härnättiin pilapuhein esimerkiksi rytmikkäästi huutelemalla: "Seiskö liippa linnun lihhaa" ja "Iiipalle puuroa keitetään" (SKS L 1371). Virtasen mukaan leikkimaailmassa tuttua oli myös hämääminen, jota harrastettiin hippaleikissäkin. 326, 2780, 11672) Toisinaan hevosena juoksentelija veti karryä perässään. Hevosleikit olivat etupäässä poikien leikkiä, mutta joskus myös tytöt innostuivat juoksemaan pitkin pihaa matkien hevosen juoksua, kuten Aune (s. Lapsi heittäytyy leikkiinsä voimakkaan sisäisen motivaation vetämänä ymmärtäessään leikin "jujun". Leikki oli ollut jossain rauhankasvatuskirjassa, ja Panu tai Jonna opetti sen sudenpennuille. Hippasilla olo Hippaleikki oli tämän artikkelin aineistoon perustuen ainakin maaseudulla suosittu ja yleinen 1900-luvun alkupuolella. Leikin alussa jokaiselle leikkijälle kuiskattiin jonkun linnun nimi (kyyhkynen, meri teeri, varis, harakka jne.). Kivihipassa hippaa eli karria härnät.tiin niin, euä seisottiin turvakiven vieressä, kunnes karri lähestyi, jolloin nopeasti loi kalliin turvaan kivelle (SKS L 467). (SKS L 1371, Ilta s. Osanottajia sai olla epämääräinen luku. Sen säännöt sallivat härnäämisen, mikä antoi leikkijöille mahdollisuuden usetehostukseen ja jonkinlaiseen ylemmyydentunteeseen. Niin muodostuneita lumikäytäviä pitkin juostiin karkuun hippaa eli oltiin rinkiliippaa. Se oli myös määränä ettei saanut vain kahden ja kolmen hiven väliäjuost.a, niin --aina sentään [karri} jonkun sai näpättyäja hänestä tuli uusi "karri". Ja joskus sanottiin tätä liippaa myös tantariliipaksi. Vaikka hippasilla olo oli yksinkertainen leikki, oli siinä selkeät toimintasäännöt kuten ryhmäja joukkueleikeissä yleensäkin. 1882) kertoma li ntusil la olo. Juostiin hevosena Mielikuvitusta korostavissa leikeissä lapsi saa tempautua keskelle leikkimistä, jossa arkiajan taju katosi ("now"-kokemus). Rautaliippaa