Terveyden edistämine:n ja urheiluj · rjestöt: POSITIIVI TA • • •• 1. VARINAA l 1 LMASSA VAIKEA VAMMAI~
Kuntotestauksen neuvottelupäivät järjestetään 23.24.3. Helsingissä. Arviointeja nykymuodossa on tehty parisen kymmentä vuotta. Liikunta &Tiede 1/2006 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi Päätoimittajat: Katriina Kukkonen-Harjula (va~ Kari L. temmin osoittautuivatkin kuvitteellisiskatriina.kukkonen-harjula@uta.fi ta potilaista "analysoiduiksi". Raporttia kirjoittamassa oli myös suomalainen tutkija, jonka mukaan tutkijan täytyy voida luottaa tutkimusryhmän tuottamiin tuloksiin. Liikunta &:. Seuran puheenjohtaja ja pääsihteeri kirjoittavat uudella ajankohtaispalstalla Jyväskylän yliopiston tieteellisestä arvioinnista. LIIKUNTATIETEELLISESTA ARVIOINNISTATYOPAIKAN .. Nyt kuit(4' kin laadunvarmistus petti eikä hyviä tutkimuskäytäntöjä noudatettu. Maineikkaassa kansainvälisessä lehdessä julkaistiin tutkimusartikkeli, jonka tulokset sitKuten viime vuonnakin odotamme lehteen tieteellisiä alkuperäistutkimusraportteja sekä katsauksia huhtikuun loppuun mennessä niin nuoremmilta tutkijoilta kuin kokeneemmiltakin konkareilta eli kaikilta, jotka haluavat käsikirjoituksistaan tieteellisen vertaisarvioinnin. Muutoinhan suurien tutkimusaineistojen julkaiseminen olisi erittäin hidasta ja työlästä. .. vuosikerta ISSN 0358-7010. Aiheena on työ, työkyky ja siihen liittyvä kuntotestaus. Myös monet lajiliitot viettävät merkkivuottaan. .. Tiede -lehti on yksi harvoja suomentai ruotsinkielisiä liikuntatutkimuksen alueen tähän tarkoitukseen sopivia julkaisuareenoita. toimintavuosi ovat alkaneet. Työfysiologian nykyhaasteista antaa hyvän kuvan Liikuntatieteellisen Seuran kuntotestausvaliokunnan uuden puheenjohtajan Sirpa Lusan haastattelu. Sinänsähän oman työn arviointi millä tahansa toiminta-alueella on yleistynyt, eikä ole kohtuuton vaatimus, että rajalliset yhteiskunnan voimavarat käytetään järkevästi. Silti hyvin erilaisten tieteenalojen vertaaminen toisiinsa on edelleenkin haasteellista eikä ainoaa oikeaa tapaa ole vielä löytynyt. Paino: Vammalan KirJapaino Oy Tilaukset: puh 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi Kestotilaus: 32 euroa Vuositilaus: 36 euroa 43. TOIMINTAKAYTANTOIHIN KATRIINA KUKKONEN-HARJULA ehden 43. Työpaikat ovat työkyvyn edistämisen kannalta mielenkiintoinen yhteistyöareena, jossa on mukana sekä terveydenhuollon että liikunta-alan ammattilaisia. Keskinen Toimituspäällikkö: Leena Nieminen Toimituskunta: Sirkka Aunola Pilvikki Heikinaro-Johansson Alexander Holthoer Kirsi Hämäläinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Markku Ojanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma Kuvat: Antero Aaltonen Ulkoasu: Leijart Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan Ja Terveystiedon opettajat ry:n jäsenetulehti. Lääketieteellisen tutkimuksen puolella on viime aikoina jälleen puhuttu tieteellisestä vilpistä. vuosikerta ja Liikuntatieteellisen Seuran 73. Nyt on myös kulunut 150 vuotta ensimmäisen suomalaisen urheiluseuran perustamisesta. Ensi kuussa ilmestyy Työterveyslaitoksen ja UKK-instituutin yhteistyönä opas terveyttä edistävästä liikunnasta työpaikalla
Nyt koulutus laajenee myös naapurikuntiin. Moni terveyttä suojeleva asia on kuin rahan panemista pankkiin lähes olemattomalla korolla. Heinonen. Toni Piispanen 30 Yhteistyöllä enemmän: Vertaisohjaajia ikääntyneiden erityisliikuntaa vetämään. Sami Kokko 18 Kuntaremontti haastaa liikuntapalvelut. Kunnissa pohditaan nyt uudenlaisia mahdollisuuksia liikuntapalvelujen tuottamiseen myös erityisliikunnan alueella . Näin ei kuitenkaan näytä olevan vammaisurheilussa. Kari Koivumäki 39 Porilaiset porvarit ja aikidon ässät. Terveys ja terveyden edistäminen on läsnä lajiliittojen linjauksissa, vaikkakin usein lajin näkökulmasta. Pauli Vuolle, Kari L. Fyysinen aktiivisuus pitää ikääntyvien miesten mielialan korkealla ja lisää toimintakykyisyyttä. Yksittäisten laitosten vuosikymmeniä sitten valitsemat strategiat näkyvät niiden arviointituloksissa . Markku Ojanen 24 Miksi et tee niin kuin me sanomme! Liikunnassakin on syytä miettiä markkinointia, sanoo liikuntalääketieteen erikoislääkäri Olli J. Katja Borodulin 48 Pitkäaikaisseuranta ikääntyvillä miehillä: Liikunta kantaa satoa läpi elämän. Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus ei ole vähentynyt viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Eeva Tu!isalo 26 Kansainvälisessä vammaisurheilussa uusien harrastajien aktivointi kaipaa tehostusta. Lauri Laakso, Heimo Nupponen, Arja Rimpelä, Risto Telama 13 POLTTOPISTEESSÄ: Arvioinnilla suuntaviivoja tulevaisuuteen. Maarit Marttila 32 Kehittämissuunnitelmista versoo uusia malleja toimintaan. Kansainvälinen menestys innostaa uusia harrastajia lajin pariin . Loimaa löysi ohjaajapulan osaratkaisuksi vertaisohjaajien koulutuksen. Erkki Vettenniemi LUETTUA: 41 Hölkällä Heideggerin kanssa Erkki Vettenniemi 42 Kommentti edelliseen Tapio Koski 43 Juoksemisen kontrapunkti -Varhaisten juoksukulttuurien kartoitus likka Levä 44 Vuoden urheilukirja vie juurille Matti Hintikka 45 Urheilukirjavuosi 2005: Hyvin luistaa vaikka vähän lipsuu Matti Hintikka TUTKITTUA: 47 Liikuntaa kannattaa harrastaa ja vatsakkuutta välttää. Heli Bäckmand, Mervi Laitinen 51 Ouingju Wang: Luun massan ja koon eriaikainen kasvu nuorena saattaa lisätä luun murtumariskiä 51 Miia Suurin/emi: Geenitutkimus auttaa ehkäisemään luustosairauksia 51 Ville Äärimaa: Luurankolihaksen paraneminen vamman jälkeen lihasvamman kirurginen hoito. Leena Nieminen 25 LIIKU TERVEEMMÄKSI yhteinen liikuntapäivä toukokuussa. Tiina Heinonen 37 LTS:NTOIMISTON UUDETYHTEYSTIEDOT POHDITTUA: 38 Urheilutoimittajat ja vaikea vammaisurheilu. Riskien välttämisestä halutaan kuitenkin välitöntä etua juuri nyt. Keskinen 14 Urheilujärjestöjen terveysilmapiirissä positiivista värinää. Tammikuussa 1856 kaupungin porvaristo päätti perustaa yhdistyksen, jonka nimeksi sovittiin Segelföreningen i Björneborg. Ari Karimäki 21 Hyvinvointia tässä ja nyt. Vammaisurheilun huipputaso on samanaikaisesti osa suomalaista huippu-urheilua sekä erityisliikunnan kokonaisuuteen kuuluva alue. Liikunnallisilla ja hyväkuntoisilla ihmisillä on matalampi kokonaiskuolleisuus ja kuolleisuus sydänja verisuonitauteihin kuin vähän liikkuvilla ja huonokuntoisilla henkilöillä riippumatta lihavuuden asteesta . Toni Piispanen 34 Sirpa Lusa: Työterveyshuolto on tärkeä väylä työikäisten terveyden edistämiselle. 4 Pääkirjoitus Katriina Kukkonen-Harjula 4 Suomalaisten nuorten liikunta-aktiivisuus. Krimin sota oli jo ohitse, kun Porin kauppiaat ja teollisuusmiehet pitivät neuvoa rannikon turvallisuutta edistävistä toimenpiteistä . Yksilölliset ja eri nuorisoryhmien väliset erot ovat kuitenkin suuria . Kansainvälistä terveysliikuntapäivää Move for Health eli Liiku Terveemmäksi -päivää vietetään 10.5. Suomessa teemana on Aktiiviset yhteisöt
Teksti: LAURI LAAKSO, HEIMO NUPPONEN,ARJA RIMPELÄ, RISTOTELAMA SUOMALAISTEN NUORTEN LIIKUNTA-AKTIIVISUUS Katsaus nykytilaan, trendeihin ja ennusteisiin Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuus ei ole vähentynyt viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Yksilölliset ja eri nuorisoryhmien väliset erot ovat kuitenkin suuria. Omatoiminen liikunnan harrastaminen on edelleen Suomessa yleisempää kuin Keskija Etelä-Euroopan maissa, vaikka myös organisoituun liikuntaan osallistuminen on lisääntynyt. Liikuntalajien ja -muotojen kirjo on kasvanut, taitolajien harrastaminen lisääntynyt ja kestävyyslajien harrastaminen vähentynyt. Hyötyliikunnan ja arkiaktiivisuuden määrä sen sijaan on vähentynyt. Tyttöjen liikuntaaktiivisuus on jopa lisääntynyt ja sukupuolten väliset erot ovat supistuneet. 4 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 1 /2006
Tämän katsauksen kohderyhmänä ovat 9-18 -vuotiaat nuoret. Vaikka terveys ja hyvinvointi ovat tärkeitä syitä liikunnan harrastamiselle ja liikuntakasvatuksen toteuttamiselle, liikunnalla on tärkeä merkitys myös nuoren fyysiselle, motoriselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Tässä raportissa on tarkoitus kuvata suomalaisten nuorten liikunta-akLIIKUNTA & TIEDE 43 • 112006 5. Nuoren yksilön käyttäytymistä, myös liikunta-aktiivisuutta, suuntaavat monet motiivit. Liikuntaharrastuksella on myös itseisarvoa. Vaikka nuorten liikunta-aktiivisuudesta on Suomessa julkaistu lukuisia tutkimuksia, yhtenäistä katsausta ei ole tehty. uoruusvuosienliikunta-aktiivisuudella on merkitystä sekä senhetkisen että aikuisiän hyvinvoinnin kannalta, sillä liikunnan ja liikuntakasvatuksen avulla voidaan kasvattaa nuoria myöhempää elämää varten. Vaikka nuori ei liikuntaa harrastaessaan aina ajattelekaan terveydellisiä näkökohtia, on liikuntaaktiivisuudella motivoivista tekijöistä riippumatta kiistaton terveydellinen merkitys
Ajankäyttötutkimukset antavat luotettavaa tietoa eri aktiviteetteihin käytetystä ajasta ja siten myös kohtalaisen hyvän arvion liikunnan kokonaismäärästä. Hengästyttävää ja hikoiluttavaa liikuntaa oli pojilla yksi tunti kuusi minuuttia ja tytöillä 45 minuuttia vuorokaudessa. seisominen, käveleminen, pukeminen, leikkiminen minuuttia esim . Nuorilta kului siis päivittäin keskimäärin neljä tuntia 35 minuuttia liikunnallisesti passiivisiin toimintoihin, mikä on sama kuin LAPS SUOMEN -tutkimuksen istumiseen käytetty aika, mutta huomattavasti vähemmän kuin kaikki passiivisiin toimintoihin käytetty aika. Myös kotitehtävien tekemiseen käytetty aika laski, mutta kokonaisuudessaan liikunnallisesti passiivisena vietetty aika lisääntyi. Tietokoneen käyttämisessä on suuri sukupuoliero. Lukemiseen käytetty aika väheni 51 minuutista 32 minuuttiin. Liikuntaan käytettiin kesällä ja keväällä enemmän aikaa kuin syksyllä ja talvella. Ajankäyttötutkimukset mahdollistavat 10-14 -vuotiaiden nuorten liikunnallisesti passiivisiin toimintoihin käyttämän ajan vertailemisen vuosien 1979 ja 2000 välillä. Nuorten ajankäyttö ja liikunnan kokonaismäärä Nykytiedon mukaan liikunnan terveysvaikutusten saavuttamisen kannalta on olennaista päivän aikana erilaisista tilanteista ja toiminnoista kertyvä liikunnan kokonaismäärä. juokseminen, pelaaminen, uiminen, Kuvio 1. Pojat käyttivät tietokonetta keskimäärin yli tunnin päivässä ja tytöt vain 20 minuuttia (Pääkkönen & Niemi 2002). Tehostetun koululiikunnan tutkimuksessa (Nupponen ym. (kuvio 1). Myös yksilöerot liikunnallisesti passiivisiin toimintoihin käytetyssä ajassa olivat suuret. Ajat ovat tässäkin pienempiä kuin LAPS SUOMEN -tutkimuksessa, jossa oli käytetty päiväkirjaa ja siten ehkä tavoitettu kokonaisaktiivisuus paremmin kuin kyselylomakkeella. Hajonnat olivat arkisin 1.5 tuntia ja viikonloppuisin 1.6 tuntia. Objektiivisin mittarein kerättyä valtakunnallista tutkimustietoa suomalaisten liikunta-aktiivisuudesta ei ole saatavilla. 6 tiivisuuden tilaa ja sen muutoksia viime vuosikymmeninä sekä nuorten liikunnan ja aikuisiän liikunnan yhteyttä viiden kansallisen liikuntatutkimuksen perusteella. Ajankäyttötutkimuksessa 10-14 -vuotiaat käyttivät liikuntaan keskimäärin yhden tunnin 44 minuuttia. televisiota katsoen, lukien, musiikkia kuunnellen), fyysisesti passiivi aika (kuusi tuntia 49 minuuttia) oli molemmilla sukupuolilla lähes puolet valveillaoloajasta. (Niemi & Pääkkönen 1989; Pääkkönen & Niemi 2002; http://tilastokeskus.fi/tk/el/kva_ajankaytto.html.) Osassa ajankäyttötutkimuksia on liikuntaan käytetty aika ilmoitettu tunteina viikkoa kohti. Sukupuolen lisäksi vuodenajat vaikuttivat liikunnan määrään. LAPS SUOMEN -tutkimuksessa kokonaisliikunnan hajonta oli 81 minuuttia (pojilla 85 ja tytöillä 74 minuuttia). kiipeäminen, py'jräily,juokserninen, hyppääminen, \K:limisteleminen, tanssiminen liikunta (liikkuminen,joka hengästyttää ja hikoiluttaa) esim. 276 285 92 55 Kaikki 283 256 99 66 Pojat 269 313 86 45 Tytöt ll makaaminen esim. Raskaan liikunnan hajonnat olivat pojilla 58 minuuttia ja tytöillä 42 minuuttia. Tilastokeskuksen Ajankäyttötutkimuksen mukaan 10-14 -vuotiaat nuoret viettivät päivittäin keskimäärin 2 tuntia 23 minuuttia televisiota katsellen, 32 minuuttia lukien, 30 minuuttia kotitöitä tehden ja 47 minuuttia käyttäen tietokonetta (http://tilastokeskus.fi/tk/el/kva_ajankaytto.html). -luokkalaisten ilmoittama liikun. lukeminen, tv.n katselu OkeY)'l:toiminta es im. Sen osuus valveillaoloajasta oli kolmasosa sekä pojilla että tytöillä. Nuorten ajankäytössä on keskustelua herättänyt viime vuosina tietokoneen käyttö. Alle tunnin liikkuvia oli 13 prosenttia ja yli kolme tuntia liikkuvia 30 prosenttia. Television katselu lisääntyi yhdestä tunnista 32 minuutista kahteen tuntiin 23 minuuttiin. luokan oppilaat käyttivät aikaa liikuntaharrastuksiin mittauskerrasta riippuen 6.2-6.9 tuntia viikossa. LAPS SUOMEN -tutkimuksen 9-12 -vuotiaiden vuorokautinen ajankäyttö minuutteina. 1991) 3.-9. LAPS SUOMEN -tutkimuksessa 9-12 -vuotiaiden poikien päivään sisältyi keskimäärin kaksi tuntia 44 minuuttia jonkinasteista liikkumista (kokonaisliikunta) ja tyttöjen päivään kaksi tuntia 11 minuuttia. Alle 30 minuuttia raskaaseen liikuntaan osallistuvia oli 38 prosenttia ja yli kaksi tuntia liikkuvia 10 prosenttia. Esimerkiksi 10 prosenttia koululaisista ei katsellut televisiota koulupäivinä lainkaan, mutta vapaapäivinä 25 prosenttia katseli yli viisi tuntia (Pääkkönen & Niemi 2002). Ajankäyttötutkimus antaa luotettavaa tietoa myös nuorten passiivisista toiminnoista, joiden on oletettu lisääntyvän. Ajankäyttötutkimuksessa eivät olleet mukana kaikki passiiviset toiminnot. Uudemmassa vuonna 2003 kerätyssä aineistossa 7.-9. KOULI -tutkimuksessa oppilaiden (9-12 -vuotiaat) ilmoittama liikuntaan käytetty aika oli arkipäivisin 1.5 tuntia ja viikonloppuisin 1.3 tuntia. Istumiseen käytettiin neljä tuntia 35 minuuttia. Liikunnan määrä ei muuttunut yhtään aikavälillä 1988-2002. Kun istumisaikaan lisätään valveilla tapahtuva makuulla olo (esim. Yksilöiden väliset erot olivat suuret. Keskimääräisten liikkumismäärien ohella merkityksellistä on aktiivisuuden jakautuminen kohdejoukossa. Luvut sisältävät koulun liikuntatuntien liikunnan (2-3 tuntia/viikko), koulumatkaliikunnan, välituntiliikunnan, vapaa-ajan liikuntaharrastukset sekä muun liikunnallisen toiminnan. Tutkimuksen mittaukset toteutettiin kouluvuoden aikana ja liikuntaan LIIKUNTA& TIEDE 43• 1/2006 lomalla käytetty aika voi olla erilainen
LAPS SUOMEN tutkimuksen 9 12 -vuotiaat osallistuivat myös fyysistä aktiivisuutta vaativiin kotitöihin. Heistä 31 prosenttia kävi kävellen tai pyörällä kaupassa vähintään kaksi kertaa viikossa. Koulumatkojen käveleminen tai pyöräileminen on kouluikäisille lapsille tärkeä liikunnan lähde. Tietokoneen käyttäminen näytti siis vähentävän tyttöjen mutta ei poikien liikunta-aktiivisuutta. Koulumatkansa kulki talvisin jalan 38 ja pyörällä 20 prosenttia oppilaista. Alle 5 kilometrin koulumatka oli 72 prosentilla oppilaista. LAPS SUOMEN lapsista 16 prosenttia käveli ja 27 prosenttia pyöräili myös vapaa-ajan harrastuksiinsa. Television katselu tai tietokoneen edessä istuminen eivät välttämättä korreloi vähäisen liikunnan harrastamisen kanssa. Lasten koulumatkat olivat tässä tutkimuksessa yleensä 0.5 2.0 kilometriä. Tytöt taas käyttivät aikaa vähemmän kotitöihin, nukkumiseen, kotitehtäviin ja liikuntaan. Vastaavat pyöräillen kulkevien osuudet olivat 12 ja 35 prosenttia. On ajateltu, että lisääntyvä fyysisesti passiivinen käyttäytyminen, kuten television tai videoiden katselu tai tietokoneen pelaaminen, olisivat yksi pääsyy nuorten liikunnan vähenemiseen, fyysiseen huonokuntoisuuteen ja lihavuuteen. Belgialaisten ja suomalaisten nuorten elämäntyylit jaettiin monimuuttuja-analyysien avulla viiteen luokkaan (Nupponen &: Telama 1998; Telama, Nupponen &: Pieron 2005). WHO:n koululaistutkimuksessa yli seitsemän tuntia viikossa liikkui vuonna 2002 vastaavissa ikäryhmissä 19-20 prosenttia (Vuori, Kannas &: Tynjälä 2004) . Elämäntyylin ja liikunta-aktiivisuuden välinen analyysi löysi nuorten ryhmän, jonka vapaa-ajan toiminta koostui pääosin fyysisesti inaktiivisista harrastuksista, kuten lukemisesta, rentoutumisesta ja taiteiden harrastamisesta, ja sisälsi vain vähäistä liikunta-aktiivisuutta. Päivinä, jolloin nuoret viettivät aikaa tietokoneen ääressä, pojat käyttivät vähemmän aikaa nukkumiseen, kotitehtäviin, sosiaaliseen kanssakäymiseen, television katseluun ja muihin harrastuksiin. taan käytetty aika oli keskimäärin 6.8 tuntia. Liikunta-aktiivisuuden ja liikunnallisesti passiivisen käyttäytymisen on oletettu olevan vastakohtia. Vain noin 10 prosenttia koulumatkoista oli tätä pitempiä. KOULI-tutkimuksessa liikuntaharrastuksiin kävelevien osuus oli 16 prosenttia talvisin ja 10 prosenttia muina aikoina. Muutoksen mukana liikuntamuotojen tarjonta lisääntyy, millä on ilmeisesti myönteisiä vaikutuksia nuorten liikuntaan. Verrattuna vuoteen 1969 (Telama 1970) koulumatkansa kävellen tai pyörällä kulkevien lasten määrä ei ole muuttunut, mutta koulumatkat ovat lyhentyneet. Ero näiden kahden aineiston välillä yli seitsemän tuntia liikkuvien osuuksissa on noin 10 prosenttia. Tietokoneen edessä istuminen ei välttämättä korreloi vähäisen liikunnan kanssa. Kattava kevyen liikenteen väyläverkosto tukee kävellen ja polkupyörällä paikasta toiseen siirtymistä, mikä näkyy myös koululaisilla. Mm. Belgialaisnuorista eniten liikuntaa harrastavat katsoivat myös televisiota ja pelasivat tietokoneella muita aktiivisemmin. Ongelmaryhmän näyttäisi siis muodostavan pelkästään inaktiivisiin harrastuksiin keskittyvä joukko. Syksyisin ja keväisin jalan kulkevien osuus oli 18 prosenttia ja pyörällä kulkevien osuus 52 prosenttia. (Nupponen &: Telama 1998.) Luonnollisesti nykynuorten keskuudessa on monenlaisia elämäntyylejä. Tutkimustulosten mukaan yksilöt voivat kuitenkin olla aktiivisia monella tavalla. Liikunnallisesti passiivisten toimintojen määrää tärkeämpi tekijä on niiden ja liikunnan harrastamisen yhteys. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 1 /2006 7. LAPS SUOMEN -tutkimuksessa 75 prosenttia 9 12 vuotiaista käveli tai pyöräili koulumatkansa keväällä ja hieman yli 50 prosenttia talviaikaan. Vaihtelu oli tässäkin suurta, sillä hajonta oli 6.3 tuntia. Alle yhden tunnin liikkuvia oli 11 prosenttia ja yli seitsemän tuntia liikkuvia 30 prosenttia. Vuoden 1998 KOULI-tutkimuksessa koulumatkojen keskiarvo oli 5,5 km. Toisaalta yksipuolinen liikunnallisesti passiivisten toimintojen suosiminen on yhteydessä matalaan liikunta-aktiivisuuteen. Toisaalta sekä Belgiasta että Suomesta löytyi ryhmä, joka harrasti useita vapaa-ajan toimintoja, myös aktiivisesti liikuntaa. Myös suomalaisnuorten ryhmä, jonka vapaa-ajan vietto keskittyi television katseluun ja tietokoneella pelaamiseen harrasti liikuntaa muita nuoria vähemmän. (Pääkkönen & Niemi 2002.) Liikunnallisesti passiiviseen ja aktiiviseen toimintaan osallistuminen eivät ole saman kolikon eri puolia, ja passiiviset toiminnat eivät välttämättä johda liikunta-aktiivisuuden laskemiseen. Arkiliikunta vähentynyt Arkiliikunnalla tarkoitetaan liikuntaa, jota ei toteuteta liikunnan harrastamisena, vaan liikunta tulee muun toiminnan yhteydessä. paikasta toiseen liikkuminen, kaupassa käynti, kotityöt, puutarhatyöt ja välituntitoiminnot ovat hyötyliikuntaa. Perheen Liikuntakulttuuri muuttuu kansainvälistymisen vuoksi kovaa vauhtia. Suomalaisessa Ajankäyttötutkimuksessa analysoitiin 10-18 -vuotiaiden nuorten tietokoneen käyttöajan ja muun ajankäytön yhteyksiä
Peruskoululaisista vain joka viidestoista ilmoitti hengästyvänsä ja hikoilevansa runsaasti koulun liikuntatunneilla. Kuitenkin 16 prosentilla tunteja oli vähintään neljä viikossa. Oppilaat suosivat näitä kursseja, sillä 64 prosenttia tytöistä ja 80 prosenttia pojista osallistui vähintään yhdelle valinnaiselle liikuntakurssille. Suurimpana syynä laskuun on koulujen kerhotoiminnan väheneminen. 8 koiraa ulkoilutti 22 prosenttia lapsista ja 28 prosenttia osallistui lumitöihin (Halme 2003.) Koulun liikunnan määrää vaihtelee Koulun liikuntatuntien määrää on vaikea tarkalleen määrittää. Lukiolaisista LIIKUNTA & TIEDE 43, 112006 tällaisia opiskelijoita oli joka kahdeksas ja ammatillisissa oppilaitoksissa joka kymmenes. -luokkalaisten yleisimmät liikuntamuodot olivat pallopelit, muut. Välitunnit tarjoavat koulussa hyvän liikuntamahdollisuuden. Tuoreen tutkimuksen (Heikinaro-Johansson 2003) mukaan peruskoulun yläluokilla järjestettiin keskimäärin 4.6 lisäliikuntakurssia ja toisen asteen koulutuksessa syventäviä ja soveltavia liikuntakursseja keskimäärin 5.4. Peruskoulun alaluokilla yli puolet lapsista osallistui johonkin liikunnalliseen toimintaan välitunnilla. Vuosina 1985-1988 Tehostetun koululiikunnan tutkimuksessa silloin tällöin liikuntakerhoihin osallistuvien osuus oli 17 prosenttia ja usein tai säännöllisesti osallistuvien samoin 17 prosenttia (Nupponen ym. (Laakso ym. Vuonna 1989 17 prosenttia sekä pojista että tytöistä ilmoitti osallistuneensa koulun liikuntakerhon toimintaan vähintään kerran viikossa. Nuorten terveystapatutkimuksen vuoden 2005 kyselyssä 16 -vuotiaista lukiolaisista 30 prosentilla ei ollut kyselyhetkellä meneillään olleen jakson aikana yhtään liikuntatuntia. 7. 4. Pojat osallistuivat enemmän kuin tytöt (16 % pojista ja 7 % tytöistä). -6. Vastaavasti yli puolet oppilaista arvioi hengästyvänsä ja hikoilevansa vain vähän tai ei lainkaan. Lukuvuoden aikana on myös jaksoja, jolloin liikuntaa ei ole lainkaan. Vastaavasti 14 prosentilla oli liikuntatunteja viikossa neljä tai enemmän. (Laakso ym. Ammatillisten oppilaitosten 18-vuotiaista opiskelijoista jopa 68 prosenttia ilmoitti, että heillä ei ole ollut yhtään liikuntatuntia kyseisellä jaksolla. 2005.) Vuonna 1969 suurempi osa pojista (33 %) ja tytöistä (31 % ) osallistui koulun liikuntakerhon harjoituksiin kuin urheiluseuran harjoituksiin (pojat 27 % ja tytöt 19 %; Telama 1970,48). Peruskoulussa on kaikilla vuosiluokilla keskimäärin kaksi liikuntatuntia (2 x 45 min) viikossa. Vähintään kerran kuukaudessa osallistuneiden osuus oli 31 prosenttia, jolloin ilman kerhotoimintaa jäi 69 prosenttia 12-18 -vuotiaista koululaisista (NTTT) . Ammatillisissa oppilaitoksissa vastaavat luvut olivat 34 ja 20 prosenttia. -luokkalaisista harvempi kuin joka kymmenes oli aktiivinen. KOULI -tutkimuksen mukaan noin kolmasosalla koululaisista ei ollut mahdollisuutta osallistua koulun liikuntakerhoon. Oppilailla on mahdollisuus ottaa valinnaisia liikuntakursseja sekä peruskoulussa että toisen asteen koulutuksessa. Poikien ja tyttöjen välillä oli selviä eroja itse arvioidussa intensiteetissä, sillä esimerkiksi lukiolaispojista 20 prosenttia kertoi hengästyvänsä ja hikoilevansa runsaasti liikuntatunneilla, kun vastaava osuus lukion tytöillä oli 8 prosenttia. -9. Hajonta oli tässäkin suuri, 0.54 tuntia. Ala-asteella osallistujia oli 35 prosenttia, yläasteella 9 ja lukiossa 8 prosenttia. Liikuntakerhoon osallistuvien määrä on näin ollen laskenut 1990-luvulla. KOULI -tutkimuksessa oppilaat ilmoittivat käyttäneensä välitunnilla liikkumiseen keskimäärin 0.63 tuntia päivässä. 18-vuotiaat lukiolaiset ovat pääsääntöisesti abiturientteja, joten heistä vain 21 prosenttia ilmoitti osallistuneensa koulun liikuntatunnille. 1991). 2005.) Myös itse arvioitu intensiteetti koululiikunnassa oli varsin alhainen. Lukiossa käytännössä kaikki oppilaat olivat liikunnallisesti passiivisia taukojen aikana. Erityisesti lukiossa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa ongelman muodostaa jaksojärjestelmä, joka antaa mahdollisuuden sijoitella myös liikuntakurssit vainjoillekinjaksoille
Tytöillä osallistuminen vähenee jo aikaisemmin, sillä 12 14 -vuotiaista osallistuu urheiluseuran toimintaan vähintään kolme kertaa viikossa 1015 prosenttia, mutta 16 -vuotiaista jo alle 10 prosenttia. Liikuntaharrastuksen organisoituminen on näin ollen nähtävissä myös Suomessa, jossa omatoimisen liikunnan harrastaminen on ollut useita muita Euroopan maita suositumpaa. Erityisesti tyttöjen osallistuminen näyttäisi edelleen lisääntyvän (kuviot 2 ja 3). Vähintään kerran viikossa urheiluseurassa ja muulla tavoin vapaa-aikana liikkuvien tyttöjen osuudet (%) iän mukaan. Vuoteen 1976 verrattuna nämä prosenttiosuudet olivat nousseet pojilla 13 prosenttia ja tytöillä 16 prosenttia. Tutkimustietoa mahdollisista määrällisistä muutoksista pitkällä aikavälillä ei ole saatavissa. Kilpaurheilun keskimääräinen aloittamisikä oli vuonna 1995 noin kahdeksan vuotta (Nupponen & Telama 1998). -luokkalaisten välituntitoiminnoiksi juttelun kavereiden kanssa, kävelemisen, liikuntaleikit ja pallopelit. Vastaavasti 12 ja 15 ikävuoden välillä oli tytöistä jäänyt pois 52 ja pojista 37 prosenttia, mutta tälläkin ikävälillä oli suunnilleen poisjääneitä vastaava määrä tullut mukaan toimintaan. Vielä tällä hetkellä pojat osallistuvat urheiluseuran järjestämään liikuntaan tyttöjä useammin ja molemmilla sukupuolilla nähdään iänmukainen väheneminen, kun kriteerinä käytetään vähintään kerran viikossa osallistumista. Pojilla tällaisia urheiluseuraaktivisteja on 12 16 -vuotiaissa 20-25 prosenttia, 18 -vuotiaissa vain 15 prosenttia. NTTT -tutkimuksessa urheiluseurojen organisoimaan liikuntaan osallistuminen lisääntyi viimeisten vuosikymmenien aikana, vaikka otetaan huomioon, että kysymistapaa muutettiin hieman vuonna 1991. % 100 ~ --~ 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 -t-12-v urheiluseurassa -..14-v urheijuseurassa -+16-v urheiluseurassa ---18-v urheiluseumssa --12-v seuran ulkopuoleUa vapaa-ajalla --14-v seuran ulkopuolella vapaa..ajaHa --16-v seuran ulkopuolella vapaa-ajalla --18-v seuran ulkopuolella vapaa..ajaUa Kuvio 3. Tällä vuosituhannella on kuitenkin tapahtunut merkittävä muutos aktiivisten urheiluseuraosallistujien ikärakenteessa. (Kysymysmuoto muuttui hieman vuosien 1989 ja 1991 välillä). Vuonna 2001 LISE-tutkimuksessa (11-19 -vuotiaat) 48 prosenttia pojista ja 33 prosenttia tytöistä osallistui urheiluseuraharjoituksiin silloin tällöin tai säännöllisesti. Esimerkiksi niistä nuorista, jotka 9-vuotiaina olivat mukana urheiluseuratoiminnassa, oli tytöistä 12 ikävuoteen mennessä jäänyt pois 2 7 prosenttia ja pojista 21 prosenttia, mutta samana aikana oli toimintaan tullut mukaan huomattavasti suurempi määrä. LAPS SUOMEN 9-12 -vuotiaiden aineistossa 52 prosenttia pojista ja 46 prosenttia tytöistä osallistui urheiluseuran harjoituksiin vähintään kerran viikossa. Kun vielä 1990 -luvulla vähintään kolme kertaa viikossa osallistuvien määrä väheni suoraviivaisesti iän mukana, alkaa väheneminen sekä tytöillä että pojilla nykyisin vasta 14. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 1 /2006 9. ikävuoden jälkeen. Tytöillä poisjäänti lisääntyi 12 ja 15 ikävuosien vä1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 -+12-v urheiluseurassa -+14-v urheiluseLKassa -+16-v urheiluseurassa -+1S-v urheiluseurassa 12-v seuran ul<opuolela vapaa-ajalla 14-v seuran ulkopuolela vapaa-ajalla 16-v seuran ul<opuolela vapaa-ajalla --111-v seuran ulkopuolela vapaa-ajalla Kuvio 2. Vaihtuvuus on siis varsin suurta, sillä poisjääneiden ja mukaan tulleiden yhteismäärä on suurempi kuin pysyvästi seurassa liikkuvien määrä (esimerkiksi yli kolme vuotta mukana olleiden) . Vähintään neljä kertaa viikossa osallistui pojista 11 ja tytöistä 6 prosenttia. Vähintään kerran viikossa urheiluseurassa ja muulla tavoin vapaa-aikana liikkuvien poikien osuudet (%) iän mukaan. Vaihtuvuus nuorisourheiluun ja urheiluseuraan osallistumisessa on suuri, mikä ilmenee seurantatutkimuksessa. Mikäli tarkastelun kohteeksi otetaan vähintään kolme kertaa viikossa urheiluseuran toimintaan osallistuvat, putoavat prosenttiluvut selvästi pienemmiksi. ikävuotta. liikuntaleikit ja kävely. KOULI-tutkimuksessa (11 17 -vuotiaat) silloin tällöin tai usein osallistuvien osuudet olivat pojilla 50 ja tytöillä 45 prosenttia. Organisoitu liikunta yhä useamman nuoren valinta Urheiluseurat ovat perinteisesti järjestäneet pääosan organisoidusta liikunnasta. Liikunnalliset välituntitoiminnat ovat siten jonkin verran muuttuneet viime vuosina. LAPS SUOMEN -tutkimus kuitenkin osoittaa yleisimmiksi 3.-6. 1980-luvun alkupuolen tietojen mukaan urheiluseuran toiminnasta jäi huomattava osa pois jo ennen 12. lillä, pojilla 15 ja 18 ikävuoden välillä. (Kysymysmuoto muuttui hieman vuosien 1989 ja 1991 välillä)
Tyttöjen ryhmässä omatoimisesti liikuntaa harrastavien osuus laski hieman 1970-luvulta 1980-luvulle tultaessa, mutta 1990-luvun lopusta asti osuus on taas kasvanut ja on nyt vähintään yhtä korkea kuin 25 vuotta sitten. Ennustaakseen aikuisiän liikuntaa nuoruuden liikunnan tulee olla säännöllistä ja usean vuoden kestävää (Telama ym. 2002.) Nuorten liikunta-aktiivisuus ennustaa aikuisiän liikuntaa Suomalaisissa pitkittäistutkimuksissa (seuranta-ajat 17 -25 vuotta) organisoituun liikuntaan osallistuminen ennustaa aikuisiän liikunta-aktiivisuutta (LlSE; Tammelin 2003; Tammelin ym. Monet perinteiset suomalaiset liikuntamuodot, kuten maastohiihto, suunnistus, luistelu, yleisurheilu ja uinti ovat menettäneet suosiotaan vuosien 1976 ja 2001 välillä. Jäämistä pois jostakin lajista ja uuden lajin aloittamista ei tutkittu. Kuntosaliharjoittelu, lumilautailu, rullalautailu ja salibandy ovat yleistyneet. Ennuste paranee kuitenkin huomattavasti kun verrataan aikuisiän liikunta-aktiivisuutta niiden välillä, jotka olivat nuoruudessaan tietyn ajan pysyvästi aktiivisia tai pysyvästi passiivisia. Pojat harrastivat yleisesti myös luistelua, jalkapalloa, jääkiekkoa ja salibandya. Prosenttiluvut liikkuvat tällöin 30:n vaiheilla. On syytä huomata, että tässä tutkimuksessa oli kyse urheiluseura toiminnasta yleensä. NTTT-tutkimuksen mukaan pojista keskimäärin 28 prosenttia ja tytöistä 16 prosenttia ilmoitti hengästyvänsä ja hikoilevansa runsaasti liikkuessaan. 15-vuotiaista suomalaispojista 21 prosenttia pelasi jalkapalloa virkistäytymismielessä. Tutkittavat jaettiin fyysisen aktiivisuuden indeksin mukaan kolmeen ryhmään: alin kolmannes eli passiiviset ja ylin kolmannes eli aktiiviset sekä keskimmäinen kolmannes, joka jätet. Liikuntaan osallistumattomien tyttöjen ja poikien osuudet ovat laskeneet jatkuvasti. Tulos on täsmälleen sama, kun harrastamisen kriteeriksi otetaan vähintään kolme kertaa viikossa tapahtuva liikunta) . Myös monilla pallopeleillä on nyt vähemmän harrastajia kuin 25 vuotta sitten. Myös koulun kerhotoiminnalla on ennustearvoa. Ainakin Suomessa harrastuksen lopettaneiden määrät ovat suurimpia joukkuelajeissa. Omaehtoinen liikunta pääosassa edelleen Omaehtoisen liikunnan harrastamisen runsaus verrattuna ohjatun liikunnan määrään on perinteisesti ollut yksi suomalaisen liikuntakulttuurin ominaispiirteistä. 21 vuoden korrelaatiot vaihtelivat ikäryhmittäin miehillä 0.33 0.44 ja naisilla 0.14 0.26. Perinteiset lajit antamassa tilaa uusille LISE-tutkimuksen mukaan 12-18 -vuotiaiden nuorten suosituimmat liikuntamuodot vuonna 2001 olivat pyöräily, kävely ja uinti, jotka ovat olleet suosituimpien kärjessä jo vuosikymmenien ajan. Tyttöjen suosituimpien liikuntamuotojen listalle kuuluivat lisäksi luistelu, tanssi, laskettelu, sulkapallo ja ratsastus. Liikunnan kuormittavuus lievässä nousussa Liikunnan kuormittavuutta on kyselytutkimuksissa voitu mitata vain kysymällä arviota hengästymisestä ja hikoilusta liikuntasuorituksen aikana. Poikien ryhmässä heitä oli 33 ja tyttöjen ryhmässä 21 prosenttia. Kaiken kaikkiaan ikäväli, jonka aikana nuorisourheiluun liitytään ja siitä jäädään pois, on varsin laaja. Kuormittavasti liikkuvien määrä lisääntyi johdonmukaisesti vuoteen 1995 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 1 /2r:gj asti, jolloin saavutettiin huippulukema sekä tytöillä että pojilla. Sen jälkeen tapahtui intensiteetin laskua, kunnes vuoden 2005 mittauksissa oli jälleen havaittavissa lievää kuormittavuuden nousua. Vähintään neljä kertaa viikossa tapahtuvaa koulun ja urheiluseuran ulkopuolista liikuntaa oli LAPS SUOMEN -tutkimuksessa 27 prosentilla 9-12 -vuotiaista. Nuoruudessa ja aikuisuudessa on kyse enemmänkin yksilöllisistä ulkoja kuntoliikuntaharrastuksista. Tyttöjen harrastuksen lisääntyminen 2000-luvulla on johtanut siihen, että sukupuolierot ovat omaehtoisesta liikuntaharrastuksesta hävinneet. Itse asiassa 18 -vuotiaat tytöt harrastavat liikuntaa jopa hieman useammin kuin pojat. Suurin osa kaikenikäisistä suomalaisista osallistuu liikuntaan urheiluseurojen järjestämien toimintojen ulkopuolella. (Telama ym. 2005; Telama, Yang & Hirvensalo 2006). Muutokset viime vuosikymmenien aikana ovat olleet samansuuntaisia molemmilla sukupuolilla. Kuvioissa 2 ja 3 on kuvattu vähintään kerran viikossa harrastavien määriä, jotka samalla kuvaavat käänteisesti harrastamattomia (harvemmin kuin kerran viikossa liikkuvia). Vastaavat luvut Saksassa olivat lopettaneita 19 prosenttia ja edelleen osallistuvia 24 prosenttia. (Laakso, Telama & Yang 1996; Yang 1991). 10 Toisaalta myös niiden nuorten määrä, jotka jossakin vaiheessa ovat olleet mukana urheiluseuratoiminnassa, on suurempi kuin poikkileikkaustutkimusten antama tieto. Tulosta tukee ainakin kaksi retrospektiivista tutkimusta, joissa nuoruuden liikuntaa on kyselty aikuisilta (Hirvensalo, Lintunen & Rantanen 2000; Laakso 1981). Harvemmin kuin kerran viikossa harrastavia oli 28 prosenttia (26 % pojista ja 32 % tytöistä). Esimerkiksi jalkapallossa jopa 30 prosenttia pojista oli 15-vuotiaana lopettanut joukkueessa pelaamisen ja vain 10 prosenttia jatkoi sitä. Iän mukana harrastuksensa lopettaneiden määrät vaihtelevat eri lajien välillä. Tulos voi johtua maiden välillä vallitsevista eroista lajin suosiossa tai kilpajalkapallon harrastusmahdollisuuksissa. Nuorten terveystapatutkimuksessa muun kuin urheiluseuraliikunnan harrastaminen pysyi yhtä suosittuna pojilla yli 20 vuoden ajan (kuviot 2 ja 3). 2003; Telama, Yang, Viikari ym. Lapsuudessa omaehtoinen liikunta on pääosin vertaisryhmissä leikkimistä ja pelaamista. 2006). Kun tarkastellaan nuoruuden fyysistä aktiivisuutta suhteessa aikuisiän aktiivisuuteen, on yhteys tilastollisesti merkitsevä, vaikkakaan ei kovin korkea
tiin analyysistä pois. Kysely toteutetaan joka toinen vuosi koko maata edustaville 12-, 14-, 16ja 18-vuotiaiden aineistoille. (Mikkelsson ym . 2003; Nupponen 1981; Nupponen & Huotari 2002.) Koululaisten liikunnallisuus -tutkimus (KOULI) toteutettiin vuonna 1998 pääosin samoissa kouluissa kuin LISE-tutkimus. LISE on myös seurantatutkimus, jossa verrataan samojen henkilöiden liikunta-aktiivisuutta ja kuntoa nuoruusiässä (1976) ja aikuisena (2001 ). Aineistosta voidaan tarkastella liikunta-aktiivisuustrendejä 28 vuoden ajalta. WHO:n koululaistutkimuksen vertailutietojen mukaan suomalaiset sijoittuvat 11 vuotiaina 34 maan vertailussa kärkipäähän. Lasten ja nuorten sepelvaltimotaudin riskitekijät -projekti (LASER!) on pitkittäistutkimus. Koripallon, pesäpallon, kuntosaliharjoittelun,jalkapallon ja jääkiekon harrastus säilyi edellä mainittuja laj eja selvästi h eikommin kouluiästä aikuisikään. 2005.) Tässä katsauksessa kuvataan 9-12-vuotiaiden (N= 2461) liikunta-aktiivisuutta, jota arvioitiin kyselylomakkeiden ja aikajanapäiväkirjojen avulla. Sen sijaan 13-15 -vuotiaina suomalaiset ovat jo päätyneet keskitason alapuolelle. Suomalaisnuorista tämän kriteerin täytti 11-vuotiaana 44.9 prosenttia tytöisTUTKIMUKSET TAUSTALLA P osti kyselyyn perustuva Nuorten terveystapatutkimus (NTTT) selvittää nuorten terveystapojen muutoksia ajassa. Tytöillä vastaava luku oli 3.9. Vastaajamäärä on vaihdellut välillä 2832 ja 8390. 2005). Vastaava luku tytöillä oli 7.2 (Telama ym. Heidän liikunta-aktiivisuuttaan analysoidaan sekä poikittaisettä pitkittäisasetelmalla. Suunnistuksen , kuntosalityöskentelyn , maastohiihdon, hölkän ja tanssin harrastajien määrät lisääntyivät kouluiästä aikuisikään. (Rimpelä ym. Kansainvälisten vertailujen tekeminen on liikuntatutkimuksissa ongelmallista jo suomen kielen "liikunta" käsitteen vaikean käännettävyyden vuoksi. (Roberts ym. Sama laskenta tehtiin myös kuuden vuoden välillä 1980 1986. Uinnin, maastohiihdon, luistelun, hölkän ja tanssin harrastus oli säilynyt parhaiten WHO-tutkimuksen yhtenä vertailukriteerinä käytettiin sitä, kuinka moni täyttää suosituksen, jonka mukaan nuoren tulisi olla fyysisesti aktiivinen siten, että hengästyy ja hikoilee, vähintään tunnin viitenä päivänä viikossa. Heidät valittiin satunnaisesti väestörekisteristä (Åkerblom ym. (Nupponen ym. Alkutilanteessa vuonna 1980 tutkimukseen osallistui 4320 iältään 3-, 6-, 9-, 12-, 15ja 18-vuotiasta viidestä yliopistokaupungista tai niiden ympäristöistä. Osa vuoden 1976 tutkimuskouluista osallistui vuoden 2001 koululaisten mittauksiin. Vuonna 1976 toteutettiin ositettu neliasteinen satunnaisotanta, jossa kunnat, koulut, luokat ja oppilaat valittiin satunnaisesti. kestävyysliikunta lisää todennäköisyyttä samanlaiseen liikuntaan aikuisiässä (Tammelin 2003). 2005) . Tässä tarkastellaan 9-18 -vuotiaita (N= 2309). 2004.) LISE-tutkimuksessa verrattiin lajiharrastuksia kouluja aikuisiässä. 9ja 12-vuotiaiden ryhmässä pysyvästi aktiiviset pojat kuuluivat aikuisina 6.8 kertaa todennäköisemmin aktiivisiin kuin pysyvästi passiiviset pojat. Tytöillä vastaava luku oli 3.2. Vastausprosentit ovat ajan kuluessa laskeneet vuoden 1977 88:sta vuoden 2005 69 prosenttiin. Tällöin pysyvästi aktiiviset 9-12 -vuotiaat pojat kuuluivat aikuisina 12.6 kertaa useammin aktiivisiin kuin pysyvästi passiivit. Osallistujien määrä vuonna 1976 oli 2796 ja vuonna 2001 1046 nuorta sekä vuonna 2001 1932 aikuista . Tutkimukseen osallistui 5386 lasta 84 päiväkodista ja 58 koulusta seitsemässä kaupungissa ja niiden lähikunnissa. Samalla tavalla pysyvästi passiivisiksi määriteltiin kahdessa mittauksessa passiivisiin kuuluneet. Seuranta alkoi vuonna 1980 ja mittaukset toistettiin vuosina 1983, 1986, 1989, 1992 ja 2001. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 1/2000 11. 25 vuoden aikavälillä kouluiästä aikuisuuteen. 1980 ja 1983 kuuluivat aktiivisten ryhmään. Siinä tutkittiin valtakunnallisesti 2292 perusopetuksen ja lukion 11-19 -vuotiaan koululaisen kunnon ja liikehallinnan lisäksi ajankäyttöä, kouluun ja harrastuksiin kulkutapoja, osallistumista organisoituun ja omaehtoiseen liikuntaan sekä suhtautumista kouluun ja koululiikuntaan. 2005.) Suomalaisten lasten liikunta-aktiivisuuden perusselvitys (LAPS SUOMEN -projekti) kuvaa 3-12 -vuotiaiden liikuntaan osallistumista ja liikunta-aktiivisuutta suhteessa muuhun ajankäyttöön. Sen sijaan tietyn tyyppinen, esim. 9ja 12-vuotiaiden ryhmässä vuonna 1980 aktiivisiin kuuluneet pojat kuuluivat aikuisina neljä kertaa todennäköisemmin aktiivisten ryhmään kuin passiiviset pojat. Tutkimus alkoi vuonna 1977. Pysyvästi aktiiviseksi määriteltiin ne jotka kahdessa mittauksessa, esim. Liikunnan seuranta -projekti (LI SE) vertaa 918 -vuotiaiden koululaisten liikunta-aktiivisuutta, lajiharrastusta ja kuntoa vuosina 1976 ja 2001. Tällöin tekstissä ilmoitetaan vain asianomaisen tutkimuksen lyhenne (Nm LAPS SUOMEN, LISE, KOULI, LASERI) Julkaistujen tutkimusten lähdeviitteet esitetään normaaliin tapaan. Tytöt sijoittuvat vertailuissa paremmin kuin pojat. 1999). Kansainvälisesti hyvää keskitasoa Liikunta-aktiivisuuden yleinen taso aikuisena ei ole selvästi riippuvainen minkään tietyn liikuntalajin harrastamisesta nuoruudessa (Telama ym. Mittaukset toteutettiin vuosina 2001-2003. Teissä katsauksessa esitellään julkaistujen tietojen lisäksi joitakin edellä mainittuihin tutkimusaineistoihin pohjautuvia julkaisemattomia tuloksia
Tämä näkyy myös nuorten fyysistä kuntoa koskevissa tutkimustuloksissa hajontojen kasvuna (Nupponen & Huotari 2002). & Niemi, 1. Liikunnallisesti passiivisten toimintojen, kuten television katsomisen ja tietokoneella pelaamisen yleistyminen vaikuttaa ilmeisesti juuri tässä ryhmässä kohtalokkaasti fyysisen aktiivisuuden vähäisyyteen. Youth sport in Europe, Finland. 1998. Heidän jokapäiväinen liikunta-aktiivisuutensa on minimaalinen, minkä vuoksi heidän kuntonsa ja jopa toimintakykynsä on heikentynyt. Studies in Sport, Physical Education and Health 14. 2) Liikunnallisesti melko aktiiviset nuoret käyvät ajoittain urheiluseuran harjoituksissa tai liikkuvat omatoimisesti. Ajankäytön muutokset 1980-luvulla. Liikuntakasvatuksen laitos, Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. Mikkelsson, L., Kaprio, J., Kautiainen, H., Kujala, U. 13-vuotiaana vastaavat luvut olivat 25.2 ja 35.9 prosenttia ja 15-vuotiaana 19.9 ja 26.7 prosenttia. Kaikkiko kunnossa. & Yang, X. 2002. Tällaisten nuorten motivoimiseksi tarvitaan uusia lähestymistapoja ja itse liikunta-aktiivisuuden ymmärtämistä perinteistä ajattelutapaa laajemmin. Liikuntakulttuuri muuttuu kansainvälistymisen vuoksi kovaa vauhtia. 7-8. Tutkimuksia 153. Koululaisten fyysis-motorinen kunto. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. 1989. Suomalainen arki; ajankäyttö vuosituhannen vaihteessa.. Nupponen, H., Halme, T. Jyväskylän yliopisto. M. Weiss (toim .) Worldwide trends in youth sport. Keskeisiä periaatteita motivoinnissa ovat nuorten oma-aloitteisuuden hyväksikäyttö ja liikunta-aktiivisuuden liittäminen osaksi nuoren kokemusmaailmaa. Engström, B. Liikunta ja tiede 37 (6), 4-11. Laakso, L., Nupponen, H., Saarni, L., Pere, L. 1981. 2000). & Rimpelä, A. Liikuntakasvatuksen julkaisuja 1. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Laakso, L. (Roberts ym. &Telama, R. 2003. Nuorten terveystapatutkimus: Nuorten liikunnan harrastaminen 1977-1999. 4-9. Tiettyyn elämäntapaan liikunta saattaa kuulua olennaisena osana, mutta on myös nuorten elämäntapa tyyppejä ja nuorison alakulttuureita, joihin liikunta ei liity tai jotka saattavat suhtautua negatiivisesti ainakin perinteisiin tapoihin harrastaa liikuntaa. Liikunta ja tiede 42 (6), 5-8. 2002. Itse tehty innostaa: liikunta suosittu valinnaisaine. Lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristö aikuisiän liikuntaharrastuksen selittäjänä: retrospektiivinen tutkimus. Keskimääräiset luvut eivät kuitenkaan anna riittävää kokonaiskuvaa nykytilanteesta. Nuorten kuntoerojen kasvu huolestuttaa. Liikunta ja liikunnallisuus osana 11-16 -vuotiaiden eurooppalaisten nuorten elämäntapaa . Myös jokapäiväisessä elämässä on tapahtunut joitain aktiivisuutta rajoittavia muutoksia, jonka vuoksi näiden nuorten kokonaisliikunta-aktiivisuus ei ainakaan ole noussut, huolimatta heidän aktiivisesta liikunnan harrastamisestaan 3) Liikunnallisesti passiiviset nuoret ovat yhä suuntautuneempia liikunnallisesti inaktiiviseen toimintaan. Nupponen, H., Halonen, L., Mäkinen, H. Liikuntakulttuurin muutos tarkoittaa heidän olevan aiempaa kiinnostuneempia lyhytkestoisesta, taitopainotteisesta liikunnasta. 2005. Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikkö. Liikuntapedagogiikan väitöskirja. Heikinaro-Johansson, P. 1981. Champaign, IL: Human Kinetics, 126-139. Liikunta ja Tiede 40 (2). & Pääkkönen, H. & Huotari, P. & Pehkonen, M . 1996. Vaikka tulokset osoittavat nuorten liikunta-aktiivisuuden jopa lisääntyneen, ovat yksilölliset ja eri nuorisoryhmien väliset erot varsin suuria. -luokkalaisten liikunta-aktiivisuus Jyväskylän kaupungissa, muissa kaupungeissa ja maaseudulla. 2000. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 30. Nupponen, H. Laakso, L., Telama, R. 1991. Suuri osa lukioiden ja ammatillista perusopetusta antavien oppilaitosten oppilaista jää nykyisin ilman säännöllistä koululiikuntaa. Jyväskylän yliopisto. Nuoret voidaankin karkeasti jakaa liikunta-aktiivisuutensa perusteella kolmeen pääryhmään: 1) Liikunnallisesti hyvin aktiiviset nuoret osallistuvat liikuntaan ja urheiluun monin eri tavoin ja heidän kuntonsa on entistä parempi. 2003. 2004.) Mikäli perusteeksi valitaan suositus, jonka mukaan nuoret tarvitsevat melko rasittavaa liikuntaa vähintään 30 minuuttia useimpina päivinä viikossa ja lisäksi rasittavaa liikuntaa vähintään 20 minuuttia kolme kertaa viikossa tai useammin, kriteerin täyttää Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 27 prosenttia tytöistä ja 40 prosenttia pojista (Hämäläinen ym. JYVÄSLAPSET 3.-6. Liikunta ja tiede 40 (1). Turun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisusarja A: 146 Nupponen, H. Pääkkönen, H. Siksi näihin nuoriin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota koululiikunnassa ja kehitellä uusia ratkaisuja heidän aktivoimisekseen koulutuntien ulkopuolella. Inaktiivisten nuorten liikunnassa keskeisen kysymyksen muodostaa liikunta-aktiivisuuden suhde elämäntapaan. Kestävyysliikunnan suosio on laskenut. Rauman opettajankoulutuslaitos. & Rimpelä, M. Tehostetun koululiikunnan tutkimus: Peruskoulun opppilaiden liikunnalliset, tiedolliset ja sosiaaliset toiminnat kolmen lukuvuoden aikana . 2005. & Nupponen, H. Lähtökohdat, menetelmät ja aineiston kuvailu. Arjen oma liikunta lasten liikunnan perusta. Hämäläinen, P., Nupponen, H., Rimpelä,A. 2003. nupponen@utu.fi ARJA RIMPELÄ, LKT Kansanterveystieteen professori Tampereen yliopisto Sähköposti: arja.rimpela@uta.fi RISTOTELAMA, LitT Liikuntapedagogiikan emeritusprofessori Jyväskylä Sähköposti: risto.telama@sport.jyu.fi LÄHTEET Halme, T. Nupponen, H. Tämä seikka aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia sekä heille itselleen että yhteiskunnalle. Liikunta ja tiede 39 (3). LAURI LAAKSO, LitT Liikuntapedagogiikan professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: lauri.laakso@sport.jyu.fi HEIMO NUPPONEN, LitT Liikuntakasvatuksen professori Turun yliopisto Sähköposti: heimo. tä ja 50.1 prosenttia pojista. & Parkkisenniemi, S. Niemi, 1. Mitatun ja koetun kunnon yhteydet 40-vuotiailla miehillä ja naisilla. 4-9. Helsinki : Tilastokeskus. 14-19. Koululiikuntaa vain osan vuotta. Liikunta ja tiede 42 (4). Skirstad & M. Toisaalta uudet lajit voivat syrjäyttää perinteisiä suomalaisia lajeja, mikä samalla vaikuttaa harrastusympäristöihin (luonnossa liikkumisesta rakennettuihin liikuntatiloihin) ja harrastamistapoihin (kestävyyslajeista lyhytkestoisiin taitolajeihin). Teoksessa P De Knop, L. Muutoksen mukana liikuntamuotojen tarjonta lisääntyy, millä on ilmeisesti 12 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 1 /2ffJ6 myönteisiä vaikutuksia nuorten liikuntaan
Sekä tiedekunnan tutkimuksen että sen antaman opetuksen tasapainoisen kehittymisen kannalta on tärkeää, että tutkimustoiminnan tulevissa arvioinneissa otettaisiin huomioon myös suomenkielellä julkaistu tutkimus. A 21-year tracking study. Tutkimusten yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen on myös kiinnitettävä painavammin huomiota. 1994. The relationships between socialisation, maturity, body composition, drop out and sport participation. & Komkov, A. K., Viikari, J., Raitakari, . Jyväskylän yliopisto. & Pieron, M. 2005. Oppikoululaisten fyysinen aktiivisuus ja liikuntaharrastukset. Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisuja 75. Se kohdistui koko yliopiston tutkimukseen ja tutkijakoulutukseen aikavälillä 2000-2004. KESKINEN, pääsihteeri, LTS Lisätietoja: http://www.jyu.fi/hallinto/tutkimuspafvelut/kokonaisarviointi/arviointiraportti/ LIIKUNTA & TIEDE 43 • 1 /2006 13. Health Policy for Children and Adolescents 4, 90-97. Totuus tutkimusalan tieteellisestä tasosta jää näin arvoitukseksi. & Rimpelä, M. 2003. 1991. Laitokset, jotka julkaisivat pääasiassa vertaisarvioituja tutkimuksia korkean impact-kertoimen omaavissa kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä, saavuttivat erittäin korkeita pistemääriä. Telama, R. Tämä näkyi matalina arviointipisteinä erityisesti liikunnan sosiaalitieteiden arvioinnissa. 2006. Arviointi voi olla sisäistä itsearviointia, mutta yliopistojen on osallistuttava myös sen ulkopuoliseen arviointiin. 1970. & Hirvensalo, M. Physical fitness, sporting lifestyles and Olympic ideals: Cross-cultural Studies on youth sport in Europe . Annals of Medicine 31, 45-54. Koko yliopiston tasolla yhteiskuntaja käyttäytymistieteissä pääosa tutkimuksista ja väitöskirjoista on julkaistu suomenkielellä. Schorndorf: Hoffmann. 2004. Kuvaileva osa. Roberts, C., Tynjälä, J. Tieteellisen toiminnan arviointi on paitsi laatuun liittyvä selvitys myös kansallinen arvokysymys. Väitöskirja. Kansallisissa tutkimuspoliittisissa ohjelmissa liikunnan yhteiskunnallisen tutkimuksen painopiste on ollut vastausten etsiminen suomalaisen liikuntakulttuurin kentästä nouseviin käytännön ongelmiin. Physical activity among young people in the context of lifestyle. T. Rimpelä, A., Rainio, S., Pere, L., Lintonen, T. 2005. (toim.) Young people's health in context, Health Behaviour in School-aged Chi ldren (HBSC) study: international report from the 2001/2002 survey. Telama, R., Nupponen, H. 1999. Telama, R., Naul, R., Nupponen, H., , Rychtecky, A. Jyväskylän yliopisto. Myös valtiovalta velvoittaa niitä omatoimiseen koulutuksen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan sekä niiden vaikuttavuuden arviointiin. Tulos on merkittävä, sillä kyseinen tutkimusala edustaa Suomessa opetusministeriön sektoritutkimuksen ydinalaa. Tiedekunnan laitosten tutkimustoimintaa on 2000-luvulla arvioitu opetusministeriön asettamissa biotieteiden ja käyttäytymistieteiden paneeleissa. Physical activity from childhood to adulthood. Liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan laitosten tekemä tutkimustyö oli korkeatasoista sekä suhteessa oman yliopiston muihin tiedekuntiin ja laitoksiin että kansainväliseen tutkimukseen. Liikuntakasvatuksen laitos. Suomen 1960-luvun strategisiin tiedepoliittisiin linjauksiin ja arvovalintoihin kuului, että Jyväskylän yliopistoon perustettiin liikuntatieteiden tiedekunta, johon liittyivät sitä lähellä olevat terveystieteet. Helsinki: Tampereen yliopiston terveystieteen laitos ja STAKES. Helsinki: Tilastokeskus. Yksittäisten laitosten vuosikymmeniä sitten valitsemat strategiat näkyivät niiden arviointituloksissa. Lopputulos näistä arvioinneista, samoin kuin kansainvälisestä liikunnanopettajakoulutuksen vertailusta, on ollut positiivinen; eri koulutusja tutkimussuunnat ovat vastanneet niille esitettyihin haasteisiin onnistuneesti. Tällöin tutkijat ovat käyneet aktiivista vuoropuhelua kentän toimijoiden kanssa ja välittäneet tutkimustuloksia käyttäjille ensisijassa kotimaisella kielellä. & Raitakari, 0. Yang, X. Korkeaa laatutasoa edustivat liikunnan biotieteiden perustutkimukseen painottuneet tutkimuslinjat ja matalaa selvemmin soveltaviin kansallisiin tutkimustarpeisiin keskittyneet liikunnan yhteiskuntaja käyttäytymistieteelliset tutkimuslinjat. American Journal of Preventive Medicine 24 (1), 22-28. Copenhagen WHO. Arvioinnin heikkoutena voidaan kuitenkin pitää sitä, ettei kansainvälisellä paneelilla ollut tosiasiallista mahdollisuutta suomenkielisen materiaalin kriittiseen arviointiin. Åkerblom, H. Cardiovascular risk in young Finns study: General outline and recent development. Adolescent participation in sports and adult physical activity. Oulu: Oulu Regional Institute of Occupational Health. PAULI VUOLLE, puheenjohtaja, LTS KARI L. Tammelin T., Näyhä S., Hills A.P., & Järvelin M-J. Saadakseen korkeimman arvosanan pääosan laitoksen julkaisuista piti olla korkeatasoista kansainvälisillä tieteellisillä mittareilla mitattuna. Arvioinnin tulisi olla sekä yliopistojen että niiden tutkijoiden ja opettajien edun mukaista siten, että se antaa tärkeää taustatietoa toiminnan ohjaukseen ja parantamiseen. Physical activity from adolescence to adulthood and health-related fitness at age 31. Pediatric Exercise Science 17, 76-88. Jyväskylän yliopisto julkisti toiminnastaan tehdyn kansainvälisen arvioinnin tammikuussa 2006. & Viikari, J. 2003. 2005. Physical activity Teoksessa C. Telama, R., Yang, X., Viikari, J., Välimäki, 1., Wanne, 0. European Physical Education Review 11 (21, 115-137. & Vuolle, P. NUORTEN TERVEYSTAPATUTKIMUS 2005. & Uhari, M. 2002. Laitokset, joiden linjavalintana oli pääasiassa omalla kielellä julkaiseminen puolestaan matalampia. American Journal of Preventive Medicine 28 131, 267-273. Arvioinnilla suuntaviivoja tulevaisuuteen A rviointi on yliopistojen arkipäivää. Telama, R., Laakso, L., Yang, L. Currie ym. Participation in organised sport as a predictor of adult physical activity: A 21year longitudinal study. Tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö. Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports 4, 65-74. Telama, R., Yang, X. Myös yhteiskunnallinen vaikuttavuus osoittautui vaikeasti arvioitavaksi. Physical activity and participation in sports of young people in Finland. Tammelin, T. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma
Ilmapiiri on muuttunut myönteisemmäksi. Urheilujärjestöjen terveysilmapiirissä positiivista värinää 14 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 1/2006 Terveys ja terveyden edistäminen on läsnä lajiliittojen linjauksissa, vaikkakin usein lajin näkökulmasta. Urheilujärjestöiltä odotetaan jatkossa aiempaa vahvempaa roolia myös terveyden edistämisessä.
Tämä termi kuvastaa hyvin niitä yhteiskunnallisia paineita, joita lajiliitot tänä päivänä kohtaavat. Seuratoiminta ja sen kehittäminen nousivat kuitenkin keskiöön. Esimerkiksi Palloliiton linjauksissa korostui päihteettömyys. Toisaalta terveyspuolelta kaivattiin apua, etenkin käytännön työkalujen muodossa. Liikunnan ja urheilun perimmäinen tavoite tai missio ei olisikaan menestys kilpaja huippu-urheilussa vaan kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen. alkoholin käytön suhteen ja toisaalta nuuskan käytön yleisyyteen urheiluseuranuorilla. Artikkeli sisältää myös tuloksia pienimuotoisesta kyselystä, jossa neljän lajiliiton (edellä mainituista kuudesta) ja Nuoren Suomen edustajat (N=5) arvioivat organisaationsa terveysnäkemyksiä ja -ilmapiiriä sekä suunniteltuja, toteutettuja sekä toteutettaviksi aiottuja terveyden edistämisen toimia. Kaikkien vastanneiden organisaatiot olivat suunnitelleet, toteuttaneet ja aikeissa toteuttaa terveyden edistämiseen liittyviä toimia. Mielenkiintoinen oli myös erään vastaajan näkemys siitä, että seurat voisivat toimia tulevaisuudessa terveyttä edistävän liikunnan tarjoajina. Ehkäpä mielenkiintoisin ja antaisin asia oli kysymys organisaatioiden ilmapiirin kehityksestä terveyden edistämisen suhteen vuosien 1990-2005 aikana. Esimerkiksi yksi vastaaja totesi:" Ilmapiiri on 15 vuodessa muuttunut huomattavasti aikaisempaa suopeammaksi terveyden edistämiselle. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 1 /2006 15. Koski ja Heikkala (1998) ovat todenneet, että valtion tulosohjaukseen liittyy merkittäviä yhteiskunnallisia arvolatauksia ja ne ovat vaikuttaneet lajiliittojen toiminnan painopisteisiin. Kaikki vastaajat totesivat organisaationsa ilmapiirin muuttuneen suotuisammaksi terveyden edistämisen suhteen. Lajiliitot toimivat orientaationsa suhteen eräänlaisessa ristipaineessa, jossa yksityiset ja julkiset intressit saattavat viestittää erilaisia asioita. Perinteisesti liitot ovat hakeneet orientaatioperustaansa laji-intresseistä. Asian merkitys ymmärretään jo hyvin, mutta ennakkoluuloja on runsaasti vielä varsinkin terveyden edistämisen käytännön toimenpiteiden soveltamisessa." Ilmapiiri siis on positiivinen tai ainakin positiivisempi kuin ennen, mutta kuinka paljon se näkyy käytännön toimissa. Kuten eräs vastannut totesi: " Kentällä/lajiliitoissa työskentely vaatii ja tarvitsee faktaperäistä tutkimustietoa lasten ja nuorten terveysasioista. Kyselyssä lajiliittojen tärkeimmät linjatut tavoitteet ja toimintaperiaatteet niin yleistasolla kuin lasten ja nuorten suhteen jakautuivat laajalle. Huippu-urheilun on todettu eriytyneen omaksi osa-alueekseen omine erityispiirteineen (kilpailullisuus, ammattimaisuus, tuotteistaminen) . Nämä kaksi lähes vastakkaista näkökulmaa ovat luoneet lasten ja nuorten liikunnalle ja urheilulle arvojännitteen. Yksittäisen lajin intressien edistäminen saattaa palvella jonkin yksittäisen ryhmän intressejä (huippu-urheilun asianajajat), mutta samalla olla ristiriidassa julkisen liikuntapolitiikan linjausten kanssa (mm. urheilujärjestöjen käytännön toiminnassaan toteuttamia, suunniteltuja sekä toteutettavaksi aiottuja toimia, joissa on terveysnäkökulma huomioituna. terveysnäkökulma). Suomalaisessa liikunnan ja urheilun kentässä lajiliitoilla on suuri rooli seuratoiminnan tukijoina ja suunnannäyttäjinä. Yhä enemmän liittojen on kuitenkin täytynyt huomioida myös julkisia intressejä mm. Rimpelämäiset ulostulot vaativat seurakseen myös konkreettisia apuvälineitä urheiluväelle." Rimpelämäiset ulostulot viittaavat tässä 2000-luvun taitteen Kouluterveys -tutkimuksen tuloksiin urheiluseura toimintaan osallistuneiden nuorten muiden nuorten kanssa samantapaisista terveystottumuksista mm. Juha Heikkala (2004) onkin kuvannut tätä aikakautta Kalevi Heinilän ( 197 4) terminologiaa jatkaen termillä "hyvinvoinnin tie", jossa muun muassa lajiliitoilta ja liikunta/urheiluseuroilta odotetaan vahvempaa roolia koko suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan osatekijänä, myös terveyden edistämisen osa-alueella. urheiluvammojen ennaltaehkäisykeinona. Samaan aikaan lasten ja nuorten seura toiminta sekä muu harrastuspainotteinen liikunta hakevat toimintaansa arvoperustaa eri suunnasta. Myös seuratoiUseimmiten terveyttä oli lähestytty kapea-alaisesti. Esimerkiksi 40 prosenttia lajiliitoista ilmoitti vuonna 1998, että heidän toimintansa painopiste on siirtynyt nuorisourheilun suuntaan (Koski ja Heikkala 1998). valtion tulosohjauksen kehityksen takia. Sekin on tärkeä, mutta vain yksi terveyden edistämisen osa-alue. urheilujärjestöjen säännöissä ja ohjelmissa/strategioissa kirjattuja tavoitteita ja toimia, joissa on terveys jollakin tavalla esillä että ko. Julkisten intressien huomioimisen paine johtuu myös suomalaisen liikunnan ja urheilun eriytymiskehityksestä. Terveyden edistämisellä tarkoitetaan siis tässä artikkelissa sekä ko. A rtikkeli perustuu kuuden lajiliiton Qääkiekko-, Pallo-, Salibandy-, Urheilu-, Hiihtoja Uimaliitto) sekä Nuori Suomi ry:n sääntöjen sekä ohjelmien tarkasteluun terveyden ja terveyden edistämisen näkökulmasta. Terveyden osalta tärkeimmiksi linjatuiksi tavoitteiksi ja toimintaperiaatteiksi nousivat terveet/urheilulliset elämäntavat, päihteettömyys sekä oikeanlaiset lajitekniikat mm. Lajiliitot ristipaineessa Pasi Koski ja Juha Heikkala totesivat vuonna 1998, että perinteinen pyramidiajattelu, jossa lasten ja nuorten liikunta on nähty osana huippu-urheilujärjestelmää, on saanut haastajan laaja-alaisen näkemyksen liikunnan yhteiskunnallisesta merkityksestä
Joukkuelajien liitot olivat huomioineet terveysnäkökulman useammin kuin yksilölajien liitot. huomioidaan vammojen psyykkiset vaikutukset nuoreen). Seura edistää "kaikki pelaa" ideologiaa. terveyden edistämisen suhteen ovat tärkeitä myös lajiliittojen kannalta. Toimialajärjestö Nuori Suomi oli ainoa poikkeus. Sen sääntöjen toisessa pykälässä todetaan, että "Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on edistää ja tukea lasten ja nuorten vireyttä ja hyvinvointia liikunnan ja terveyskasvatuksen avulla." Lajiliittojen kohdalla sääntöihin kirjatuissa yhdistyksen tarkoituksen toteuttamisen toimissa terveys ja/tai terveyden edistämisen sen sijaan jo näkyivät. Seura järjestää koulutusta terveysasioista tai mahdollistaa sen jäsenten osallistumisen ko. Seura selvittää ja tiedottaa hoitokäytänteistä urheiluvammatilanteissa (esim. Seura kiinnittää erityistä huomiota valmentajien/ohjaajien vuorovaikutustaitoihin. Seurassa puututaan mahdollisiin konfliktitilanteisiin (esim. Tässä taulukossa kuvataan terveyttä edistävän seuran kriteerejä. Seura huolehtii, että ympäristö on päihteetön ja savuten lasten ja nuorten seuratoiminnan aikana. Puhtaasti terveyden edistämisen näkökulmasta, terveysasiat olivat lähtökohdiltaan kapea-alaisia. Seuran säännöissä ja/tai toimintaperiaatteissa on kirjattuna päihteitä koskevia sääntöjä. Nuoren Suomen syntyminen ja kehittyminen perustuu valtion tulosohjauksen toimiala-ajatteluun sekä lasten ja nuorten toiminnan painotukseen (Koski ja Heikkala 1998). ulkopuolisiin koulutuksiin. vakuutuskäytänteet).. Seuratoiminta tukee yksilöllistä kasvua ja kehitystä. Seura huolehtii, että terveyskasvatusta toteutetaan sen toiminnassa. Esimerkiksi fraasin "Eiköhän nuori, joka syö monipuolisesti, nukkuu riittävästi, eikä käytä päihteitä kehity ja jaksa paremmin myös liikunnassa/urheilussa?" kumoamista on vaikea perustella, katsoi asiaa sitten mistä näkökulmasta tahansa. Tarkasteltujen organisaatioiden säännöistä ei yhdistyksen tarkoituksesta löytynyt juurikaan terveysviitteitä. Seura keskustelee määräajoin säännöistään ja/tai toimintaperiaatteistaan hallituksen, valmentajien, muiden toimihenkilöiden ja vanhempien kanssa. Seurassa seurataan sääntöjen toteutumista ja toimivuutta. Seura varmistaa, että sen alaisilla ryhmillä on sovitut säännöt ja käytänteet. Mutta myös lajiliittojen ohjelmissa erilaiset terveysasiat olivat esillä. 1 Seuran terveyden edistämisen toimitavat Seuran säännöissä ja/tai toimintaperiaatteissa on kirjattuna jokin seuraavista: hyvinvointi, terveyden edistäminen, terveyskasvatus tai terveet elämäntavat. kiusaaminen) ja ne selvitetään sekä niitä seurataan. Esimerkiksi lasten ja nuorten kohdalla pitänee tulevaisuudessa huomioida enemmän myös terveyden edistämiseen liittyviä kysymyksiä. Seuran päätöksenteossa huomioidaan terveys ja hyvinvointinäkökulma. IV Seuran yksilölähtöiset terveyden edistämisen toimet Terveyden edistäminen on osa valmennustoimintaa. Tästä syystä Nuoren Suomen linjaukset esim. Tämä ei 16 LIIKUNTA & TIEDE 43 • 1 /2000 Terveyttä edistävän urheiluseuran kriteerit. Strategioissa terveys mukana Miten terveyden edistäminen sitten näkyy lajiliittojen ja Nuoren Suomen tavoitteistoissa. Muut viitteet terveyteen olivat sääntöpuolella vähäisiä. Näyttäisi siis siltä, että tulevaisuudessa korostuu laaja-alainen näkemys liikunnan ja urheilun yhteiskunnallisesta merkityksestä. Sen sijaan lajiliittojen ja Nuoren Suomen strategioissa ja ohjelmissa löytyi useita viittauksia terveyteen ja terveyden edistämiseen. Toisaalta lajiliittojen välillä oli eroja siinä, kuinka laajasti terveysnäkökulmaa oli pohdittu. tarkastaa liikuntapaikan turvallisuuden vuosittain (yhteistyössä isännöitsijän kanssa). Terveystavoitteiden kapea-alaisuus näkyy muun muassa siinä, että useimmin terveysnäkökulmaa oli lähestytty oman lajin näkökulmasta. Se ei toki tarkoita, ettei huippu-urheilu olisi merkityksellinen ja tärkeä asia. Seuran vuosittaisessa toimintakertomuksessa arvioidaan terveyden edistämistoimia ja/tai seuran hyvinvointitila. minnassa yhteiskunnallinen perustelu todennäköisesti nousee yhä tärkeämpään asemaan. 111 Seuran yhteisölliset terveyden edistämisen toimet Seuran valmentajat ja muut toimihenkilöt näyttävät omalla käyttäytymisellä esimerkkiä lapsille ja nuorille. Lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa toimialajärjestö Nuori Suomi on noussut merkittäväksi toimijaksi. Seura tekee yhteistyötä toisten seurojen ja/tai terveysalan ammattilaisten kanssa terveysasioissa. Tähän laaja-alaisuuteen liittyvät vahvasti myös terveys ja terveyden edistäminen, joiden toisaalta voidaan katsoa tukevan myös huipulle tähtäävää nuorta. V Seuran terveyspalvelut Urheiluvammoja ennaltaehkäistään ja hoidetaan laaja-alaisesti (esim. Artikkelin tarkastelun kohteena on lajiliittotaso. Seura edistää "fair play" ideologiaa. Toki laaja-alaisimmin terveysnäkökulmaa omissa ohjelmissaan ja strategiassaan oli pohtinut Nuori Suomi. Valmennustoiminnassa on terveyttä edistävä ote myös liikunta-/urheilusuorituksen ulkopuolella (seuratoiminnan aikana). Esimerkiksi Suomen Jääkiekkoliitto toteaa, että tarkoitustaan liitto toteuttaa " edistämällä ja valvomalla erikoisesti nuorisoharrastajien kehittymistä terveiksi urheilijoiksi ja yhteiskunnan jäseniksi". Lasten ja nuorten toiminnan lähtökohta kuitenkin määrittyy laaja-alaisemmin kuin vain huippu-urheilua tukevana toimintana. 11 Seura terveyttä ja turvallisuutta edistävänä ympäristönä Seura huolehtii omalta osaltaan ympäristön turvallisuudesta esim
Lisäksi terveysspesifi ohjelma löytyi ainoastaan Jääkiekkoliitolta, Palloliiton suunnitellessa samaa. Tämä onkin terveyden edistämisen kannalta positiivinen asia siksi, että toimialajärjestönä Nuori Suomi vaikuttaa laajasti myös lajiliittojen arvomaailmaan ja toimintaan. Samaa asiaa kuvastaa hyvin myös se, että vaikka terveysasioita löytyi lajiliittojen strategioista ja/tai ohjelmista, ei niissä juurikaan ollut mainittuna niitä keinoja, joilla kyseiset terveystavoitteet saavutettaisiin. Se lienee ensimmäinen lajiliittotason laaja-alainen terveyden edistämiseen painottuva ohjelma lasten ja nuorten urheilussa. LIIKUNTA & TIEDE 43 • 1 /2/Xh 17. Liikunta on yhteiskunnallistunut entä sitten. Kokko, S., Kannas, L. 1974. Urheilu Ihminen Yhteiskunta. ole huono asia, mutta saattaa raJ01ttaa terveyden edistämisen laaja-alaista lähtökohtaa. Urheiluseura lasten ja nuorten terveyden edistäjänä . Se vaikuttanee tulevaisuudessa esimerkiksi siten, että lajiliittojen ja seurojen on huomioitava toiminnassaan yhä enemmän myös terveyden edistämiseen liittyviä asioita. Ja vaikka kyselyyn vastanneista kaikki ilmoittivat organisaationsa suunnitelleen ja toteuttaneen jonkin terveyden edistämiseen liittyvän projektin, käy jatkokysymyksen vastauksista ilmi, että suunnitellut ja toteutetut asiat ovat olleet sisällöllisesti ja/tai käytettyjen keinojen suhteen kapea-alaisia. Liikunta &Tiede (6). Terveyden edistämisen tulevaisuus liikuntaja urheiluorganisaatioissa näyttää valoisalta. Jo Nuoren Suomen sääntöihin oli kirjattuna terveyskasvatus yhdistyksen toiminnan tarkoituksen toteuttamisen keinona. 1998. Tämä on tärkeä kysymys, sillä huippu-urheilu vaikuttaa ja piilovaikuttaa juniori urheilun kenttään. Tiimä artikkeli perustuu jatko-opintona suoritettuun liikunnan yhteiskuntatieteiden syventävään opintokurssiin Liikuntaorganisaatiot. & Itkonen, H. Operaatio urheilullinen elämäntapa On kuitenkin hyvä korostaa, että 1) kehitys on kulkenut positiiviseen ja aktiivisempaan suuntaan terveysasioiden huomioimisessa sekä 2) että terveyden edistäminen ei ole eikä tule liikuntaja urheilujärjestöjen tärkeimmäksi toiminnan tavoitteeksi, mutta se voisi olla nykyistä suuremmassa roolissa. Miten tähän paineeseen suhtautuvat eriytyvän huippu-urheilun intressit. 2004. Toimintastrategiassa mm. Kaikki kyselyyn vastanneet totesivat organisaationsa ilmapiirin muuttuneen terveyden edistämiselle suotuisammaksi. Lisääntyykö ristipaine vai ottaako myös huippu-urheilu esimerkiksi terveyden edistämisen asioita mukaan toimintaansa. 2006). Esimerkiksi Palloliiton linjauksissa korostui selvästi päihteettömyys. Merkitys hieman kasvaa, kun tarkasteltavaksi otetaan liittojen strategiat ja ohjelmat. Kokko, S., Kannas, L. todettiin, että terveyttä edistävän liikunnan merkitys kasvaa ja kansalaisjärjestöjen rooli elämänlaadun ja hyvinvoinnin edistäjänä lisääntyy. Jyväskylä: Gummerus. Jyväskylän yliopisto. Lisäksi kaikkien vastanneiden organisaatiot aikoivat lähitulevaisuudessa toteuttaa terveyden edistämiseen liittyviä projekteja. 101-112. Sen ideana on soveltaa lasten ja nuorten urheiluseura toimintaan sopivia terveysasioita sekä laajentaa urheiluseurojen nykyisiä käytäntöjä kohti terveyden edistämisen laajempaa toimintakenttää. & Villberg, J. Esitelmä. Tällöin useimmilla liitoilla mm. LÄHTEET: Heikkala, J. 7 Liikuntapoliittiset neuvottelupäivät, Helsinki. Nämä huomiot eivät kuitenkaan vielä näy, ainakaan siinä laajuudessa kuin terveyden edistämisen näkökulmasta toivoisi, lajiliittojen strategioissa tai ohjelmissa. Liikunnan sosiaalitieteiden laitoksen tutkimuksia 63. Nuori Suomi erottui terveysnäkökulmasta tarkastellen positiivisesti. Toivottavasti useammatkin lajit ottavat tästä mallia ja tulevaisuudessa nähtäisiin enemmän terveyttä edistävää lasten ja nuorten urheiluseura toimintaa. 2004. & Heikkala, J. Nuoressa Suomessa terveyskasvatus toiminnan tarkoituksena ja keinona Terveys tai terveyden edistäminen on tällä hetkellä pienessä roolissa lajiliittojen säännöissä. Koski, P. 2006. 2004; Kokko ym. Jotta terveysnäkökulmaa saataisiin lisää lajiliittojen ja seurojen toimintaan, olennaista olisi löytää oikeanlaiset keinot sen toteuttamiselle, esimerkiksi soveltamalla terveysasioita kuhunkin lajiin sen erityispiirteet huomioiden. 9.3.2004. Esimerkkinä tästä on terveyttä edistävän urheiluseura konsepti (Kokko ym. Suomalaisten urheiluorganisaatioiden muutos Lajiliitot professionaalistumisen prosessissa. Esille on myös nostettava Suomen Jääkiekkoliiton kolmivuotinen jo toteutettavaksi päätetty ohjelma Operaatio Urheilullinen Elämäntapa. Heinilä, K. Muuten lajiliitoissa toteutetut toimet terveyden suhteen olivat kapea-alaisia joko toimien ja/tai sisällöin suhteen. Health Promotion International (accepted 18.11.2005). SAMI KOKKO, TtM Terveyskasvatuksen assistentti, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Jyväskylän yliopisto Sähköposti: sami.kokko@sport.jyu.fi Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa aiheesta Terveyttä edistävä urheiluseura. terveet/urheilulliset elämäntavat näkyvät tavoitteina. Sekin on toki terveyden edistämisen tärkeä osa-ale, mutta vain yksi osa-alue muiden joukossa. Tulevien projektien sisältö ja/tai toteuttamiskeinot näyttivät aikaisempaa laaja-alaisimmilta. The health promoting sports club a challenge for settings-based approach. On nähtävissä, että julkisten intressien sekä eriytymiskehityksen luoma paine yhä kasvaa. Salibandyliiton toimintastrategiassa oli kirjattuna yhteiskunnalliset kehitystrendit, joissa myös terveyden edistämisen merkitys oli huomioitu
Keskustelu kuntien tehtävistä ja kuntakoon kasvattamisesta käy vilkkaana. Liikunta auttaa osaltaan ihmisiä säilymään työkykyisinä ja kykenevinä yhteisön aktiivisina toimijoina. Millaisin periaattein palveluja kuntalaisille jatkossa tuotetaan. Kysely lähetettiin kaikkien Suomen kuntien ja kaupunkien johtaville liikunnan viranhaltijoille Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Miten liikuntasektori pärjää palvelujen priorisoinnissa. Tämä heijastuu koko paikallisen liikuntakulttuuriin ja ihmisten liikunnan harrastamisen mahdollisuuksiin. Tämän julkista liikuntahallintoa luotaavan aineiston pohjalta esitetään seuraavassa näkemyksiä, joiden avulla voidaan osaltaan suunnata liikunnan asemasta käytävää keskustelua. Kuntarernontti haastaa liikuntapalvelut 18 L iikunta ja vapaa-aika on tärkeä osa nykyihmisen elämänsisältöä. Näkemykset eroavat hallinnon eri portailla Jyväskylän yliopistossa tiedusteltiin vuonna 2004 julkisen liikuntahallinnon eri tasojen viranhaltijoiden, alueellisten liikuntaneuvostojen sekä valtion LIIKUNTA & TIEDE 43 • 1 /2rt:h liikuntaneuvoston jäsenten käsityksiä liikuntahallinnon lähiajan haasteista. Taulukko 1. Aineisto antaa myös mahdollisuuden vertailla näkemysten eroja eri hallintoportaissa. Pääpaino on kuntien liikuntatointen johtavien viranhaltijoiden näkökannoissa. esittää liikuntahallinnon eri tahojen näkemykset julkisen liikuntahallinnon ja kunnan liikunta-asioista vastaavan lautakunnan kokemista haasteista. Se kohdistettiin myös jokaisen läänin liikunnan viranhaltijoille, alueellisten liikuntaneuvostojen jäsenille, opetusministeriön viranhaltijoille ja liikunta-neuvoston jäsenille sekä. Liikunnan merkityksestä ja myönteisistä vaikutuksista on kirjoitettu runsaasti. Vaikka tutkimustietoa aiheesta on enemmän kuin riittävästi päätöksentekijöiden saatavilla, on liikuntatoiminnan kunnallinen järjestäminen kyseenalaisena
Liikunnan peruspalveluja ja edunvalvontaa Varsinkin kuntien ja kaupunkien viranhaltijoiden keskeinen huoli on liikunnan peruspalveluiden turvaaminen. Yhteistyö eri 3. Painopiste hallintokuntien hallintokuntien löstöresurssit kuntiin Liikunnan edunLiikunnan terveyslasten ja nuorten välillä välillä valvonta vaikutusten korostaliikuntaan 4. Mielenkiintoista olisikin selvittää miten eri tahojen tekemä työ nivoutuu yhteen vai nivoutuuko. 3. Tämä johtuu siitä, että Suomessa on kuntia huomattavasti enemmän kuin kaupunkeja (vastauslomakkeen palautti yhteensä 160 maaseudun kuntaa ja 68 kaupunkia). voiminen liikuntaan löstöresurssit kuntiin voiminen liikuntaan minen liikuntaan Seuratoiminnan Väestön motiYhteistyö eri hallintotukeminen voiminen liikuntaan 5. Taulukko 1. Liikunnan edunUrheilun imagon 2. Painopiste lasten 5. Näiden yksiköiden liikuntapoliittinen merkitys on huomattavasti suurempi kuin lukumäärä antaa olettaa, sillä kymmenen suurimman kaupungin alueella asuu peräti 35 prosenttia suomalaisista. Sen kokevat tärkeäksi haasteekseen nimenomaan kuntien ja kaupunkien viranhaltijat. Onko kyseessä liikunnan reviirin vartiointi, joka liittyy tässä tapauksessa kuntien ja kaupunkien liikunnan viranhaltijoiden professionaaliseen intressiin. Toinen keskeinen havainto koskee liikunnan edunvalvontaa. Kattava liikuntakuntien välillä Rahoitus perusKattava liikuntaja nuorten liikuntaan voiminen liikuntaan paikkaverkosto Verkostot Ii ikuntapaikkoih in paikkaverkosto Urheilun imagon nosto LIIKUNTA & TIEDE 43 • 112006 19. Liikuntahallinnon eri tahojen näkemykset koko julkisen liikuntahallinnon sekä kuntien ja kaupunkien liikuntaa koskevista haasteista. viranhaltijat) 1. Onko se tarpeen. Liikunnan edunvalvontaa ja siihen mahdollisesti liittyvää ammatillista intressiä tulisi tutkia tarkemmin. Liikunnan perus1. Liikunnan perus1. Riittävän laaja-alainen tarkastelu on paikallaan jo senkin takia, että myös liikunnan järjestökentän tavoitteissa ja valinnoissa liikunnan edunvalvonta ja etu työ on esiintynyt jo pitkään. viranhaltijat) (joht. Liikunnan 2. Väestön moti5. Perinteisesti varsinkin pienemmissä kunnissa liikunnan viranhaltija on mukana kaikessa, joka jollain tavalla liittyy liikuntaan ja urheiluun. Yhteistyö eri 1. Voidaanko ne määrittää täsmällisesti. Yhteistyö eri 3. Liikunnan palveluiden turvaavalvonta valvonta nostaminen peruspalveluiden peruspalveluiden minen turvaaminen turvaaminen 3. Väestön moti4. Julkisen liikuntaKuntien sekä kaupunkien liikunta-asioista vastaavien lautakuntien haasteet hallinnon yhteiset haasteet Kunnat/ läänit/ Kunnat/ läänit/ Kunnat 10 kaupunkia Läänit OPM OPM OPM ja kaupungit (joht. sen eri jaostojen jäsenille. Riittävät henki4. Vastaukset on poimittu avoimista kysymyksistä, joten peruspalveluja ei lomakkeessa määritelty etukäteen millään tavalla. Vastausprosentiksi muodostui kuntien osalta 53,5 läänin tasolla 50,9 ja valtion tasolla 4 3,3 prosenttia. Entä mikä merkitys on sillä, että näyttää siltä, että julkinen liikuntahallinto ei koe liikunnan edunvalvontaa keskeiseksi yhteiseksi haasteekseen. Taustalla vaikuttaa joka tapauksessa julkisen sektorin taloudellinen tilanne, jonka ongelmat kärjistyvät paikallistasolla. Tämän vastapainoksi poimittiin aineistosta myös kymmenen suurimman kaupungin viranhaltijoiden vastaukset erikseen. Väestön motiVäestön motivoiminen 4. Liikunnan perus2. Tämä koetaan myös yhteiseksi, koko liikuntahallintoa koskevaksi haasteeksi. Kunnat ovat erilaisia, mikä luo paineita määrittää liikunnan peruspalvelut paikallisesti samalla kun palveluja priorisoidaan laajemminkin. Tässä on syytä pohtia mitä liikunnan edunvalvonta oikeastaan on. 3. Kun resurssit ovat niukat, toiminnan painopiste asettunee luontevasti perusasioihin ja niiden varmistamiseen. Yhteistyö eri vaikutusten korostapalveluiden turvaapalveluiden turvaaLiikunnan perushallintokuntien hallintokuntien minen minen minen palveluiden turvaavälillä välillä minen 2. Lääneissä ja ministeriössä sitä ei pidetä keskeisenä kuntien ja kaupunkien haasteena eikä edunvalvontaa myöskään koeta koko julkista liikuntahallintoa yhdistävänä tehtävänä. Herää kysymys mitä nämä liikunnan peruspalvelut ovat. Liikunnan terveys1. Myös lääneissä ja opetusministeriössä tämä koetaan tärkeäksi kuntien ja kaupunkien liikunta-asioista vastaavan toimielimen haasteeksi. Riittävät henki3. Kaiken kaikkiaan 52,0 prosenttia vastaajista palautti kyselyn. 1. Liikunnan edun2. Kuntakentän (kunnat ja kaupungit) näkemykset painottuvat kuntien näkemysten suuntaisesti
Tartutaan harkiten härkää sarvista Kerätty laaja aineisto peilaa liikuntahallinnon kenttää alueellisesti kattavasti. Kunnan sisäinen yhteistyö eri hallintokuntien välillä ei kuitenkaan nouse koko kuntakentän liikunnan viranhaltijoita peilaavissa vastauksissa esiin. Tärkeä rooli on myös liikuntahallinnon muilla portailla. On selvää, että terveysliikunnan edistäminen ei voi olla yksin kuntien liikuntatointen asia. Sen merkitystä tulisi tarkastella koko liikuntahallinnon kannalta. Liikunnan peruspalveluiden turvaaminen on merkittävä liikuntahallinnon yhteinen tehtävä. Selkeimmin odotukset kunnan sisäisen yhteistyön kehittämisestä tulevat esiin julkishallinnon seuraavissa portaissa. Muutoksia ei kannata tehdä vain muutosten vuoksi, vaan harkitusti, jotta suomalaisen liikuntakulttuurin toimiva perusta voitaisiin turvata. On luontevaa, että huoli henkilöresursseista nousee esiin. Vastaavasti tämä haaste on esillä myös koko julkisen liikuntahallinnon yhteisenä haasteena. Henkilöresursointia ei pidetä myöskään kovin keskeisenä koko julkista liikuntahallintoa kohtaavana haasteena. Kunta-aineistosta puuttuu vielä toistaiseksi luottaLIIKUNTA & TIEDE 43 • 1 /2ro', mushenkilöiden näkökannat. Jos liikunnan osaaminen ja asiantuntijuus päästetään katoamaan kuntasektorilta, häviää monelta paikkakunnalta myös liikuntakulttuurin edistämisen keskeinen voimavara. Väestön motivoiminen liikuntaan on esillä useimpien tahojen vastauksissa. Toisaalta vaikka yhteistyötä tehdäänkin, ei sillä voida täysin korvata kunnallista liikuntahenkilöstöä. Suuremmissa kaupungeissa sitä vastoin liikunnan henkilöstöä on enemmän. Samalla tutkimuksen ja informaatio-ohjauksen roolia ja merkitystä kokonaisuuden kannalta voitaisiin tarkentaa. Tarve tiivistää hallintokuntien välistä yhteistyötä yhdistää pieniä kuntia lukuun ottamatta koko liikuntahallintoa. Liikunnan terveysvaikutusten korostaminen nousee ensisijaiseksi koko liikuntahallinnon yhteisesti kokemaksi haasteeksi. Se ei kuitenkaan nouse esiin kuntien ja kaupunkien viranhaltijoiden näkemyksissä. Liikunnan terveysvaikutusten korostaminen koetaan julkisen liikuntahallinnon keskeisimmäksi yhteiseksi haasteeksi. 20 Yhteistyötä, henkilöresursseja ja motivointia liikunnan pariin Kunnissa on tietoisesti pyritty tiivistämään yhteistyötä eri sektoreiden kesken. Kuntien ja kaupunkien viranhaltijoiden keskeinen huoli on liikunnan peruspalveluiden turvaaminen. Liikunnan puolesta puhuminen voisi parhaassa tapauksessa jopa yhdistää suomalaista liikuntahallintoa. Toisaalta voidaan kysyä tulisiko liikunnan asemaa vahvistaa ja puhua liikunnasta peruspalveluna. Paikallistasolla resurssit omien perusteluiden muotoilemiseen ovat varsin pienet. Vastaavasti kymmenen suurimman kaupungin viranhaltijoiden näkemyksissä yhteistyön tiivistämisen tarve tulee paremmin näkyviin. Näin varsinkin mikäli kuntien koko kasvaa jatkossa. Toisaalta saadut viranhaltijoiden näkemykset ovat tärkeitä, koska he ovat keskeisiä toimijoita liikuntakulttuurin kentällä. Isoissa yksiköissä yhteistyön tekemisen mahdollisuuksia on enemmän kuin pienissä yksiköissä. Tämän perusteella voisi kysyä kokevatko pienten kuntien viranhaltijat sisäisen yhteistyön kehittämisen kovin merkittävänä uutena mahdollisuutena. Liikuntaan kannustaminen on valistustyötä ja informaation jakamista liikuntamahdollisuuksista. Huoli peruspalveluista on ensisijaisempi, joten ovi on avoinna palveluiden tuottamiseen muutoinkin kuin kunnan henkilöstön omana työnä. Suuremmissa yksiköissä luulisi tiivistämisen varaa ja uusien avausten mahdollisuuksia löytyvän, mutta entä jos liikunta-asioita hoidetaan yhdistelmävirassa ja toiminnot on hajautettu eri hallintokuntiin. ARI KARIMÄKI Liikuntasuunnittelun yliassistentti Jyväskylän yliopisto Sähköposti: ari.karimaki@sport.jyu.fi. Tehtävästä suoriutumiseksi kunnat ja kaupungit tulisikin haastaa aiempaa tehokkaampaan liikunnan edunvalvontatyöhön. Mikäli paineita puretaan liian nopeilla muutoksilla syntyy uudistuksia, joiden seurauksia ei ole keritty ennakoimaan riittävästi. Tämä saattaa viitata siihen, että terveyden edistämiseen tarvittavaa tietoa ja informaatiota tulisi edelleen tuottaa keskitetysti. Terveyttä edistävään liikuntaan liittyvien haasteiden täsmentäminen ja yksilöiminen on myös tarpeellinen jatkoselvityksen kohde. Liikuntatoimi tarvitsee aktiivisempaa otetta tämän mahdollisuuden hyödyntämiseksi. Vaatimuksissa piilee myös vaaroja. Huoli kuntien liikuntatointen henkilöresursseista on aiheellinen, vaikkei se näytäkään yhdistävän liikuntahallinnon eri portaita. Vastaajat toimivat liikuntahallinnon eri portailla ja ovat alan asiantuntijoita. Lääneissä ja ministeriössä ollaan sitä mieltä, että kuntien tulisi tiivistää sektorikohtaista yhteistyötään liikunnan hyväksi. Hallintoa on koeteltu hyvinvointiyhteiskunnan myllerryksissä moneen kertaan. Liikuntahallinnon syväluotaaminen on ajankohtaista jo siksikin, että hallinnon tehostamisen vaatimukset tuntuvat yhä voimistuvan