Artikkelit ja niiden tiivistelmät ilmestyvät myös sähköisessä muodossa verkkolehtenä (http://www.stadion.fi/LTS/ Tutkimusartikkelijulkaisu). mennessä. Julkaisussa artikkelit on ryhmitelty väljästi siten, että alkupuolella on käyttäytymis-yhteiskuntatieteelliset artikkelit ja niiden jälkeen siirrytään biotieteiden puolelle. Rohkaistuneena positiivisesta palautteesta toimituskunta katsookin, että tieteellisellä suomenkielisellä artikkelijulkaisulla on jatkossakin selvästi tarvetta ja käyttöä liikuntatieteiden piirissä. Jokaiselle käsikirjoitukselle valittiin kaksi arvioitsijaa, jotka antoivat yleisarvion artikkelista sekä yksityiskohtaiset kommentit hyväksymisen tai hylkäämisen perusteista tai siitä, miten käsikirjoitusta tulisi muokata. Ensimmäisestä numerosta poiketen julkaisuun on sisällytetty yksi pyydetty artikkeli, jossa sosiologi Martti Siisiäinen tuo esiin sosiaalisen pääoman näkökulman yhdistystutkimuksessa. Ennen toisen artikkelijulkaisun valmistelun käynnistämistä toimitusryhmä kävi lävitse ensimmäisestä julkaisusta saatuja palautteita ja raportoi myös rahoittajatahoa, opetusministeriötä lehden saamasta vastaanotosta. Seuraavaa artikkelijulkaisua varten toivomme, että alan tutkijat tarttuvat tilaisuuteen ja alkavat valmistella käsikirjoituksiaan hyvissä ajoin. Toinen tutkimusartikkelijulkaisu viitoittaa tietä pysyvälle käytännölle PAULI VUOLLE iikunta & Tiede lehden toinen tutkimusartikkelijulkaisu on kädessäsi. Heinonen Pasi Koski Reijo Häyrinen Lauri Laakso Heimo Nupponen Eila Ruuskanen-Himma Jaana Suni Tutkimusartikkelijulkaisun toimitusryhmä:: Hannu Itkonen Joel Juppi Urho Kujala Heimo Nupponen Harri Suominen Kansikuva : Antero Aaltonen Ulkoasu: Koodi Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax 09-45427222 Kestotilaus 170 mk/vsk Vuositilaus 190 mk/vsk. Pitkäjänteisen toimitustyön kannalta olisi tietysti toivottavaa, että myös artikkelijulkaisun talous saataisiin nykyistä vakaammalle pohjalle ja voisimme myös tulevina vuosina tarjota tämän julkaisumahdollisuuden liikuntatieteen eri alojen tutkijoille. Tutkimusartikkelijulkaisu julkaistaan nyt vuoden 2002 ensimmäisenä numerona. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Pauli Vuolle (vast), Joel Juppi Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Aikaisempaan tapaan sen toimittamisesta on vastannut erillinen monitieteinen toimitusryhmä __ ,_ ja sen piiristä kullekin tarjotulle käsikirjoituksella nimetty vastuuhenkilö. Toimitusryhmä katsoi, että lehden profiiliin sopii hyvin erillisartikkeli tai -artikkeleita, joissa esitellään joitakin teoreettisesti tai metodologisesti kiinnostavia ja ajankohtaisia aiheita. 2 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 Liikunta J &Tiede 1/2002 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax. Odotamme käsikirjoituksianne toimitukseen 15.8. Koska liikunnan kansalaistoiminta on ollut näkyvästi esillä niin liikuntatieteellisessä tutkimuksessa kuin siitä versovissa käytännön keskusteluissa, Siisiäisen tarjoama lähestymistapa yhdistystoimintaan luo syvempää teoreettista ymmärrystä myös liikunnan kansalaistoiminnalle. Tehtyjen arviointien perusteella julkaisuun hyväksyttiin yhdeksän käsikirjoitusta, joista jokaisen kirjoittaja joutui tekemään tarkistuksia tai muokkaamaan artikkeliaan syvällisemmin saamansa palautteen perusteella. vuosikerta ISSN 0358-7010. Näin kaikki määräaikaan mennessä julkaistavaksi hyväksytyt käsikirjoitukset voidaan julkaista yhdessä numerossa. 39
www.stadion .fi/LTS/Tutkimusartikkelijulkaisu 2 Pääkirjoitus Pauli Vuolle PYYDETTY KATSAUSARTIKKELI: 4 Sosiaalinen pääoma näkökulma yhdistystutkimuksessa Robert Putnam ja sosiaalisen pääoman "ruusuiset kehät" Martti Siisiäinen TUTKIMUSARTIKKELIT: 8 Kansanjuhlista ja -valistuksesta urheiluseurojen aikaan Liikunnan varhainen järjestäytyminen paikallisena ilmiönä Hannu Itkonen 14 Vuoden mittaisen liikuntaintervention vaikutus yhdeksäsluokkalaisten liikuntamotivaatioon ja itsemääräämismotivaatioon Timo Jaakkola, Risto Telama, Juha Kokkonen 22 Psykomotoriikka kokonaiskehityksen tukena kun lapsella on oppimisvaikeuksia Maija Koijonen, Pauli Rintala 30 Seikkailukasvatus Ja lähihoitajan ammatillinen kasvu Jaakko Helander, Hannele Kangas TUTKIMUSARTIKKELIJULKAISU 2002 Käsikirjoitukset toimitukseen 15.8. Kirjoitusohjeet on julkaistu lehden verkkoversiossa (www.stadion.fi/L TS/Tutkimusartikkelijulkaisu). Käsikirjoitusten tulee olla toimituksessa 15.8. mennessä 34 Tekniikan ulottuvuudet nykytanssissa Jaana Parviainen 41 Sosiodemografisten taustatekijöiden ja terveyskäyttäytymisen yhteydet 16vuotiaiden liikunnan harrastamiseen Pauliina Hämäläinen, Tomi Lintonen, Matti Rimpelä 47 Liikuntakulttuurin muutos ja elämäntyylien eriytyminen Juhani Tähtinen, Risto Rinne, Heimo Nupponen, Olli J. Lisätietoja julkaisusta saat toimituksesta sekä päätoimittajalta. LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 3. Monitieteisessä julkaisussa noudatetaan tieteellistä asiantuntija-arviokäytäntöä. 1 'TUTKIMUSARTIKKELIJULKAISU 2001. mennessä. Heinonen 56 Sydänsairaudet ja fyysinen aktiivisuus iäkkäillä henkilöillä viiden vuoden seurannan aikana Marja Aijö, Taina Rantanen 61 UKK-kävelytesti: perusteet, luotettavuus ja käyttö väestön aerobisen kunnon osoittajana Raija Laukkanen, Pekka Oja, Katriina Kukkonen-Harjula 67 LTS-sivu: LTS:n ja LIITE ry:n sopimus allekirjoitettiin 13.12.2001 Vuoden 2002 tutkimusartikkelijulkaisu ilmestyy 19.12.2002
Yhteisötasolla kehittyvän sosiaalisen pääoman Putnam jakaa kolmeen osatekijään: moraalisiin velvollisuuksiin, luottamukseen ja sosiaalisiin verkostoihin, joista keskeisimpiä ovat yhdistykset. 182). Tämä perusajatus siirtyi viime vuosisadan alun amerikkalaiseen sosiologiaan erityisesti Arthur Bentleyn tuotannossa (1908) ja jatkui 1940ja 50-luvun pluralismiteorian ydinideana (Truman 1951; Lipset 1959; ks. Alexander 1994). de Tocqueville 1951). Siisiäinen 1986). Nämä muutokset muodostavat sosiaalisen taustan monien jo menneeksi luulemien yhteiskuntatieteellisten keskustelujen esiinnousulle ja hegemoniapyrkimyksille Yhdysvaltain tieteellisessä maailmassa. Valtion jättäminen ulkopuolelle merkitsee sitä, että sellainen tilanne, jossa valtiolla mahdollisesti olisi positiivinen vaikutus kansalaisyhteiskunnan kehitykselle suljetaan vaihtoehtojen ulkopuolelle. Yksi perinteisen modernismiteoretisoinnin varianteista oli amerikkalainen pluralismiteoria. Näin ylemmät kerrostumat ja ammattiryhmät saavat siitä etulyöntiaseman intressimarkkinoilla. Pohjois-Italian taloudellinen kehitys oli Putnamin mukaan ylivertainen eteläosiin verrattuna. Pluralistisen taivaan kuoro laulaakin "voimakkaalla yläluokkaisella aksentilla" (Schattschneider 1960). Kirjavuudestaan huolimatta monet neomodernin otsikon alle sijoitetuista teoretisoinneista jakavat yhteisiä perusnäkemyksiä: ne ottavat ajatuksen kapitalistisista markkinoista ja läntisestä demokratiamallista annettuna, torjuvat rakenteelliset "selitykset" toimijuudesta ja ovat taipuvaisia soveltamaan yksilötoimijan valinnoista ja/tai vastavuoroisiin motivaatioihin perustuvista vuorovaikutuksista lähteviä lähestymistapoja. eri yhdistyksissä kansalaiset toimivat eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ihmisten kanssa). Totalitaariset hallitukset ja järjestelmät olivat kaatuneet niin ItäEuroopassa kuin Etelä-Amerikassakin, kapitalismi oli edennyt näyttävästi ja ilmeisen voitokkaasti idässä ( vastoin lännessä kehiteltyjä itä-myyttejä), markkinat olivat saavuttaneet kyseenalaistamattoman, annettuna oletun aseman läntisten teollisuusmaiden yhteiskunnissa ja yhteiskunnallisessa ajattelussa. Putnam ja sosiaalisen pääoman 11 ruusuiset kehät 11 osiaalinen pääoma kuuluu siihen teoretisointien ryhmään, joka nousi 1990-luvun amerikkalaisessa sosiologiassa täyttämään "herooisen radikalismin" ja "postmodernismin" teorioiden liudentumisen (kärsimän tappion) jättämää aukkoa (ks. Tällä on merkitystä erityisesti yhteiskunnallisten kriisien tai lamojen aikana. Se juontaa juurensa jo Yhdysvaltojen liittovaltion ideologien ajatuksista (Hamilton; Madison), mutta selvimmin Alexis de T ocqueville'n amerikkalaista "demokratiaa", erityisesti yhdistysten ja poliittisen järjestelmän suhteita käsittelevistä tutkimuksista (ks. Hänen mukaansa eri sosiaalisilla kerrostumilla on hyvin erilaiset edellytykset ajaa etujaan yhdistysten avulla. Ne neutralisoivat toinen toistensa yhteiskuntajärjes4 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Sosiaalinen pääoma näkökulmana yhdistystutkimuksessa telmän vakautta uhkaavan voiman. Robert D. Jeffrey Alexander kutsuu tätä teoretisointien kirjavaa joukkoa "neomodernismin" tai "neo-modernin" teorioiksi" (ks. Nämä ristikkäisjäsenyydet estävät poliittisen voiman suuntautumista samoihin uomiin. 1 1 1 1 1 1 1.. Yhdistyksistä Putnamin tarkastelussa ovat mukana vain yhteisymmärrystä lisäävät yhteenliittyrnätyypit, kuten erilaiset yhdessäoloja harrastusyhdistykset (esimerkiksi kuorot ja urheiluseurat). emt. Erisuuntaiset solidaarisuudet estäisivät pluralismiteorian mukaan kansalaisten suuria joukkoja osallistumasta mihinkään massaliikkeeseen tai ylipäätänsä mihinkään ei-rationaaliseen joukkotoimintaan. Yhdysvalloissa kriittisen suuntauksen kestävimmät muotoilut esitti Schattschneider (1935; 1960). Putnam rajaa tarkastelunsa ulkopuolelle konfliktoivat yhdistykset ja liikkeet, samoin poliittiset puolueet.Putnamin tutkimus jättää myös valtion tarkastelun vähälle, mikä osittain selittyy puolueiden pudottamisesta viitekehyksestä. Weber 1911; 1976). Putnamin mukaan ratkaiseva selitys pohjoisen "paremmuudelle" oli löydettävissä siellä hallitsevan sosiaalisen pääoman laadusta. 1930-luvulta alkaen pluralismiteoretisoinnin sisällä kehittyi myös kriittisempi suuntaus, jossa asetettiin olemassaolevan yhdistyslaitoksen tasapuolisuus ja siinä toteutuva demokraattisuus kyseenalaiseksi. Samoin poliittis-hallinnollinen järjestelmä toimi pohjoisessa etelää paremmin. MARTTI SIISIÄINEN Sosiaalinen pääoma näkökulmana yhdistystu tkim uksessa Robert D. Ne estäisivät poliittista keskusta kehittymästä ennennäkemättömäksi tyranniksi. Amerikkalaisen sosiologisen pluralismiteorian hallitsevan version mukaan vakaa poliittinen järjestelmä kehittyy yhdistysvapauden oloissa silloin, kun kansalaisilla on runsaasti ristikkäisiä yhdistysjäsenyyksiä (ts. Saksassa oli jo 1900-luvun alusta alkaen käyty keskustelua yhdistyksistä "herruussuhteina", joita pienet eliitit pystyivät käyttämään hyväkseen oman asemansa turvaamisessa niin yhdistysten sisällä kuin muillakin yhteiskunnan osa-alueilla ja poliittisessa järjestelmässä (ks. de Tocqueville'n keskeinen idea oli, että sellaiset demokratiat ovat muita vahvempia, joissa yksittäisten kansalaisten ja ylivoimaiseksi kehittymässä olevan valtion suhteita välittää monilukuisten ja -alaisten yhdistysten kirjo. Korkeimmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevien on muita ryhmiä helpompi organisoida tehokkaasti etujensa mukaista toimintaa ja käyttää näin syntyneitä organisaatioita intressiensä ajamisessa. Putnam julkaisi vuonna 1993 teoksen "Making Democracy Work", jossa vertailevan tutkimuksen kohteena olivat Italian pohjoisja eteläosan väliset taloudellisen ja poliittisen kehitykset erot
Kentät eroavat Bourdieun mukaan onnenpelien kentistä siinä, että kunkin toimijan (tai toimijaryhmän) mahdollisuudet määräytyvät sen perusteella kuinka paljon kukin hallitsee/omistaa ko. Putnamin jatkaa näin amerikkalaisen (modernistisen) pluralismiteoretisoinnin 'kesympää' linjaa ja tutkii vain sosiaalista integraatiota ja sen kautta systeemi-integraatiota edistäviä yhdistyksiä. Sen avulla muut pääomanlajit merkityksellistetään. Putnamin tuoreen kirjan otsikko, "Bowling Alone", kertoo paljon perusajatuksesta: amerikkalaiset keilaavat ja harrastavat edelleen paljon, mutta yhä enemmän yksin, ei yhdistyksissä, individualisoituneina subjekteina ja siten tavalla, joka ei tuota juurikaan uutta sosiaalista pääomaa. esim. Kullakin sosiaalisella kentällä toimijat tavoittelevat haltuunsa/omistukseensa ko. Kriittisten, jopa koko poliittisen järjestelmän muutosta vaativien, liikkeiden laiminlyönti taas tekee mahdottomaksi ymmärtää eurooppalaisen, esimerkiksi suomalaisen, poliittisen järjestelmän ja hyvinvointivaltion kehitystä konfliktoivien liikkeiden välisenä kompromissina (ks. "Ruletti vastaa jokseenkin tarkkaan kuvaa täydellisen kilpailun ja mahdollisuuksien tasa-arvoisuuden universumista, maailmasta ilman vitkaisuutta .. Tärkein ero sosiaalisen pääoman ja muiden pääomalajien välillä on sen muodostumisen ja olemassaolon tavassa: sosiaalisen suhdeverkoston luominen ja ylläpitäminen ei ole luonnollisesti eikä sosiaalisesti annettua, vaan sellaisten käytäntöjen tulosta, joita tarvitaan materiaalisten ja symbolisten voittojen varmistamiseksi (Bourdieu 1980, 2). Keskeisiksi kysymyksiksi Boudieun koko tuotannossa nousevat erilaiset vallankäytön muodot, taloudellisten ja kulttuuristen (lingvististen) rakenteiden ja toimijuuden väliset dialektiset suhteet. Samanaikaisesti lisääntyvät perheiden, nuorison ja sosiaalisuuden yleiset ongelmat. . Se ilmenee naapurien keskinäisten vierailujen vähenemisenä, yhdistysjäsenyyksien vähenemisenä, politiikkaan ja kirkkojen toimintaan osallistumisen laskuna. Putnam 1993). Pääpaino on konflikteissa ja intressitaisteluissa (intressi kahtalaisessa merkityksessä: etuna ja kiinnostuksena osallistua peliin ja kilpailuun siinä jaettavista palkinnoista). Taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääomaulottuvuuden muodostaman kolmiulotteisen avaruuden ennustama ryhmänmuodostus välittyy symbolisen alueen kautta. Näin kenttä on dynaamisen jännitteinen tila ja yhteiskunta voidaan ymmärtää erilaisten kenttien kokonaistilana. esim. 1977). Siisiäinen 2001a ja 2001b). kentän panoksia. Sosiaalisella pääomalla Bourdieu tarkoittaa "aktuaalisten tai potentiaalisten resurssien kokonaisuutta, jotka on sidottu enemmän tai vähemmän institutionalisoituneen keskinäisen tuntemisen ja tunnustuksen saannin verkostoon; eli, toisin sanoen, jotka riippuvat kuulumisesta ryhmään" (1980, 2; 1983, 190). Konfliktien mahdollisesti poliittista systeemiä kehittävä ( vrt. Niiden ideana on, että vastavuoroisuuteen perustuvissa verkostoissa kehittyy toimijoiden keskinäistä luottamusta. Bourdieu 1983; Joppke 1987; vrt. Pierre Bourdieu ja sosiaalinen pääoma Putnamilaisen teoretisoinnin ohella yhteiskuntatieteissä vaikuttaa toinen, sitä vanhempi teoreettinen linja, nimittäin ranskalainen, jonka keskeisin edustaja on Pierre Bourdieu. Tässä ja konfliktisosiologisessa orientaatiossaan Bourdieun käsitys on lähes vastakkainen Putnamin näkemyksille. Mutta pääoman akkumulaatio objektivoidussa tai sisäistetyssä muodossa vaatii aikaa. .. Bourdieun sosiologian keskeiset teoreettiset juuret ovat yhtäältä sosiologian klassikkojen tuotannon selektiivisessä tulkinnassa (Durkheim, Marx, Weber ja Simmel) toisaalta ranskalaisessa "strukturalistisessa" kumouksessa, joka uudisti perusteellisesti filosofista ja yhteiskuntatieteellistä teoretisointia ja empiiristä tutkimusta 1960-luvun alkupuolella. Kysymyksessä on ryhmän ominaisuus toimijoiden suhteiden kokonaisuutena, ei pelkkä yhteinen "ominaisuus" (1980, 2). Tilalle tulee "ruusuisten kehien" (ks. kentällä arvokkaita pääoman lajeja. Kullakin kentällä pääomanlajit saavat juuri kyseiselle kentälle ominaisen painoarvon. Pääoma on asioiden objektiivisuudessa piilevä voima, joka huolehtii siitä, ettei kaikki ole samalla tavalla mahdollista tai samalla tavalla mahdotonta" (Bourdieu 1983, 183). Myös Putnam pitää sosiaalista pääomaa jonain, joka kasvaa ja uusinnetaan vuorovaikutussuhteissa ja jota ei sen vuoksi voida varastoida tai pakata kuten tavaroita eikä myöskään suunnitella taloudellisen pääoman tai esineellisten suhteiden tapaan (ks. Ammatilliset ryhmät, asuinalueet, työpaikkaryhmät tai yhteiskunnalliset liikkeet ja yhdistykset ovat kaikki sellaisia sosiaalisia muodostelmia, joiden jäsenyys saattaa luoda sosiaalista pääomaa resurssien muodossa. Eri kentillä pääomanlajien painoarvot muuttuvat historiallisesti, mikä ei urheilun kentän muuttuvia painotuksia (kasvatus, talous, kulttuuri) seuranneelle ole outo ajatus. Govier 1997) tarkastelu. Bourdieu jakaa pääoman kolmeen peruslajiin/-muotoon (ks. Putnam näkee pääsyynä sosiaalisen pääoman heikentymisen, jota välittävät eräät demografiset prosessit, vapaa-ajan rakenteen muutokset erityisesti television katselun yleistyminen muun harrastustoiminnan kustannuksella sekä naisten työssäkäynnin yleistyminen yhdistyneenä reaalipalkkojen laskuun monissa väestöryhmissä sekä sosiaalinen liikkuvuus. Bourdieun sosiaalinen pääoma on yksilötoimijan resurssi, jonka tuottaa kollektiiviin kuuluminen. Coleman 1988). Simmel), ja sitä kautta pitkällä tähtäyksellä vahvistava, vaikutus putoaa teoretisoinnin ulkopuolelle. Hänen mukaansa sosiaalinen pääoma huolimatta eräistä vastatendensseistä (esimerkiksi naisten yhdistystoiminta) on pääsääntöisesti heikentynyt aina 1960-luvulta asti. Bourdieu 1979; 1980; 1983; 1998; Bourdieu & Passeron 1977): a) taloudelliseen pääomaan (pääoma sanan varsinaisessa merkityksessä, raha, maa, omaisuus yleensä), (b) kulttuuriseen pääomaan (objektivoitu muoto kulttuurisissa esineissä, institutionalisoitu muoto tutkinnoissa ja titteleissä sekä subjektivoitu muoto yksilön sisäistäminä kulttuurisina taitoina ja toimintavalmiuksina ja -taipumuksina) ja (c) sosiaaliseen pääomaan. Pääomassa asuu henkiinjäämistendenssi. Se puolestaan vauhdittaa uusien vakiintuneiden verkostojen, erityisesti vapaaehtoisyhdistysten syntyä, jotka taas luovat uutta, korkeammantasoista luottamusta. Myöhemmissä kirjoituksissaan Putnam on tarkastellut sosiaalisen pääoman rappeutumista Yhdysvalloissa (1995; 2000). Ryhmään kuuluminen ja siinä toimiminen luo resursseja, jotka voidaan hyödyntää aseman parantamisyrityksissä erilaisilla kentillä. Sosiaalisella pääomalla on "moninkertaistamisefekti" muiden pääomalajien vaikutukseen (ks. Bourdieun 1960-luvulta alkaen kehittämä "taisteluiden sosiologia" sisältää hyvin erilaisen, monilta osiltaan vastakkaisen, käsityksen sosiaalisesta pääomasta edellä esiteltyyn amerikkalaiseen käsitteeseen verrattuna. Bourdieu käyttää symbolisesta pääomasta myös käsitettä legitiimi pääoma, koska sen avulla osoitetaan kulloisessakin yhteiskunnassa legitiimit sosiaalisen aseman hankkimisen resurssit, legitimoidaan taloudelliLIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Sosiaalinen pääoma näkökulmana yhdistystutkimuksessa 5. Bourdieun mukaan yhteiskunta voidaan ymmärtää erilaisten sosiaalisten kenttien kokonaisuutena, kenttien kenttänä. Bourdieulla on myös neljäs pääoman "laji", symbolinen pääoma. Olennaista Putnamin näkemyksessä on se, että sosiaalinen pääoma on yhteisötai yhteiskuntatason ilmiö, integratiivinen voima, joka on koko yhteisön resurssi. Sosiaalisen pääoman hallintaerot saattavat selittää sen, miksi sama määrä taloudellista ja kulttuurista pääomaa tuottaa eri toimijoille erilaisen voiton tai erilaisen vaikutusvallan. Bourdieu hyödyntää laajalti myös filosofista käsitteistöä ja tutkimusta (ks
Ensiksikin yhdistykset nähdään Bourdieun sosiologiassa kenttinä, joilla taistellaan asemista yhdistyksen sisällä. Jäsenyys tuottaa tavallisesti sosiaalista resurssia kaikille yhdistykseen kuuluville, kuitenkin eri määräisenä. Kaksi jälkimmäistä eivät ole myöskään sosiaalisen tai symbolisen pääoman "syitä". Edellä esitetyistä syistä sen enempää sosiaalista kuin symbolistakaan pääomaa ei voi "johtaa" taloudellisesta ja kulttuurisesta pääomasta. Tätä kautta byrokraattisista yhdistyksistä voi muodostua voimatekijä, joka vaikuttaa epäsuorasti, joukkotoiminnan potentiaaleja suuntaamalla koko poliittisen järjestelmän luonteeseen ja aktiivisuuteen. Kansalaiset toimivat vapaa-aikanaan yhdistyksissä kehittyneissä verkostoissaan omien harrastustensa parissa. Perinteinen urheiluseuratoiminnan malli pohjautuu vastavuoroisuuteen ja on luonteeltaan yhteisöllistä erotukseksi yleistymässä olevasta individualistisesta "yksin keilaamisesta". Yhdistysja järjestösuhteet yhdistysvapauden oloissa toimivat usein myös symbolisena pääomana; takaavathan ne virallisesti kaikille kansalaisille samanlaiset poliittiset oikeudet omien intressiensä kollektiiviseen edistämiseen (ks. ryhmän nimissä esiintymistä, mandaatin ja yhdistyspääoman käyttöä. Tätä kautta yhteiskunnan tasolla toteutuu sosiaalisen pääoman kasvu ko. Urheiluseurat ja liikuntayhdistykset ovat osa kulttuurin kenttää, jossa niillä on puolustettavanaan oma asemansa suhteessa muihin kulttuurin lajeihin (taide, populaarikulttuuri eri osa-alueet, kulttuurija taidekasvatus jne.). Weber huomauttaa, että sellainen ihminen, jonka yhdistysharrastuksissa keskitytään esimerkiksi laulamiseen täysin rinnoin kuorolaulun parhaiden perinteiden mukaisesti tulee helposti hyväksi "valtiokansalaiseksi" sanan passiivisessa mielessä. Putnamin teksteissä esiintyy käsite amoraalinen familismi, jolla hän tarkoittaa oman ryhmän tai omien etujen ajamista. Liikuntaja urheilukentän sisällä yhdistykset tuottavat resursseja keskinäisissä valtapeleissä, kuten suhtautumisessa urheiluun liiketoimintana, suhteessa urheilun avoimeen politisointiin tai epäpolitisointina tapahtuvaan "politisointiin" jne. Toiseksi, yhdistyskentillä, esimerkiksi musiikin ja liikunnan eri alueiden kentillä, yhdistykset ovat osallisina kyseisen osajärjestelmän sisäisissä intressikamppailuissa ja sitä kautta vallasta käytävissä "taisteluissa" kokonaisyhteiskunnassa tai politiikassa. Yhdistysten tai järjestöjen organisaatiosta tulee väline myös johdon aseman jatkuvuuden 6 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Sosiaalinen pääoma näkökulmana yhdistystutkimuksessa varmistamiselle ja lojaalisuuden hankkimiselle rivijäsenistöltä. Niissä toimivat yksilöt liittyvät toisiinsa luottamuksen sitein, siteillä jotka perustuvat yleistettyyn periaatteessa kaikkiin ihmisiin, ei vain tuttuihin kohdistuvaan luottamukseen. Se on kuitenkin jotain sellaista, joka tapahtuu demokraattisen yhdistyslaitoksen ulkopuolella, tavallaan edustaa sen vastakohtaa. Samalla symbolinen pääoma hunnuttaa lumeella pääomarakenteen mielivaltaisen jakelevan luonteen legitiimeiksi erottelun järjestelmiksi (ks. Yhdistykset osallistuvat näin ollen monin tavoin symboliseen taisteluun ryhmänmuodostuksen periaatteista ja tätä kautta yhteiskunnan luokkarakenteiden muokkaamiseen. Siisiäinen 1986) näkemyksen mukaan hierarkkisten keskusjärjestöjen hallinnollinen rakenne tekee lähes mahdottomaksi aidon demokratian toteuttamisen kaikissa kompleksisissa joukkojärjestöissä. Millään muilla yhdistyksillä ei ole samanlaista kosketusta esimurrosikäisiin nuoriin kuin liikuntaseuroilla. Yhdistykset ovat myös yksi yksilöllisten resurssien lähde. Sitä mitä Weber kuorolauluesimerkkinsä valossa kirjoittaisi nykyurheilusta, voi vain arvailla. Intressi on tässä mielessä yhtäältä pyyteettömyyden, toisaalta välinpitämättömyyden vastakohta (ks. sen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman käyvät vaikutuksen tavat eriarvoistumisen alueella. Tuon idean mukaan yhdistyksissä johto keskittyy taloudellisesti ja koulutuksellisesti parempiosaiselle, etuoikeutetulle vähemmistölle. Bourdieu 1980; 1983; 1998;Joppke 1987; Siisiäinen 1986: 2001a). Bourdieu 1998; Siisiäinen 2001a). Sääntely koskee mm. Kansalaisyhteiskunta, Putnamin civic society, tuottaa aktiivisia, yhteishyvään luottamusverkostojen kautta sitoutuneita kansalaisia ja näiden kautta vahvistuvaa sosiaalista ja systeemi-integraatiota. Weberin (ja toki monien muiden, esimerkiksi Robert Michelsin; ks. Edelleen putnamilaiseen ajatteluun sopii hyvin ajatus urheiluseuratoiminnasta ja yhdistystoiminnasta yleensäkin laajemman yhteiskunnallisen johtajuuden ja poliittisen demokratian kouluna. Yhdistystutkimuksista tiedetään, että peruskouluikäisten nuorten sekundaarisosiaalisaation keskeisiä agentteja ovat urheiluseurat. Kokonaisyhteiskunnan kannalta urheiluseuratoiminta sitoo yksilöt luottamuksen ja moraalisten velvollisuuksien sitein toisiinsa ja yhteiskuntakokonaisuuteen. Weberin yhdistyssosiologia toimii hyvänä siltana bourdieulaiseen näkemykseen yhdistystoiminnasta. Siisiäinen 1986; 1988; 2001a). Liioittelematta voidaan sanoa, että niillä on myös pysyvämpää vaikutusta nuorten ja nuorten aikuisten kollektiivisten identiteettien muotoutumiseen ja ryhmäliityntään johtavan motivaation muodostumiseen. Arvokkaista yhdistyspääoman palkintojen haltuunotosta käydään kilpailua.Jotta kyseinen kilpailu haittaisi mahdollisimman vähän yhdistysten sisäistä "pääomien kasaamista", ryhmän on säänneltävä jäsentensä oikeutta määrätä ryhmän päämääriin liittyvistä asioista ja palkitsemisen periaatteista. Urheiluseurat putnamilaisena ja bourdieulaisena sosiaalisena pääomana Putnamin sosiaalisen pääoman käsitteen näkökulmasta urheiluseurat nähdään horisontaalisten, tasa-arvoisuuteen perustuvien vuorovaikutussuhteiden muotoutumispaikkana ja seurauksena. Byrokraattisten koneistojen ammattijohtajiston asettamat järjestön toiminnan tavoitteet saattavat olla täysin vieraita liikkeiden 'alkuperäisille' ihanteille. toiminnan tarkoittamattomana seurauksena (ks. Monarkeilla onkin ollut tapana sanoa: "Siellä missä lauletaan, voit istuutua kaikessa rauhassa". Bourdieulaisittain tarkasteltuina yhdistykset ja siten urheiluseuratkin ovat sosiaalisen pääoman keskeisiä osatekijöitä, resursseja, joita toimijat ovat investoineet järjestöllisiin suhteisiin ja joita yhdistyksen toiminta kollektiivina tuottaa. Pääoman käyttöoikeutta delegoidaan erityisesti johtajille, sitä ehdottomammin 1 i' 1 1 ,.· 1. Ne ovat myös resursseja, jotka määrättyjen sääntöjen mukaisesti siirtyvät järjestön jäsenille, erityisesti niille jotka johtajuutensa ansiosta voivat erityisellä mandaatilla edustaa yhdistystä. Urheiluseuroissa toimiminen vahvistaa luottamusta ja laajentaa luottamussuhteiden piiriä myös ulkopuolisiin. Symbolista pääomaa ei voida institutionalisoida, objektivoida eikä sisäistää, koska se on olemassa ja tunnistettavissa vain intersubjektiivisessa reflektiossa ja vuorovaikutuksellisessa kommunikaatiossa. Weberin yhdistyssosiologiassa puolueita, yhdistyksiä, klubeja sen sijaan uhkaavat säännönmukaisesti vähemmistövallan kehittymisen tendenssit. Bourdieun kehittelemä pääoman käsitteistöhän avaa hyvin erilaisia näkökulmia yhdistyksiin ja yhdistyksissä toimimiseen Putnamin käsityksiin verrattuna (ks. Coleman 1988; Putnam 1993). Siisiäinen 1988). Symbolinen pääoma on olemassa vain "toisten silmissä" . Joukkojärjestöjen kasvatuksellisista päämääristä tai ideologisista tavoitteista tulee ammattijohtajien hyväksikäyttämää juhlapuherekvisiittaa. 1911; 1976). Yhdistykset ovat alueita, joilla tapahtuvaan peliin yksilöitä ohjaavat intressit, toisin sanoen kiinnostus osallistua yhdistyskentällä käytävään peliin. Putnamin hahmottelemista ruusuisista kehistä puuttuu jo edellä mainittu Max Weberin herruussosiologinen aspekti (ks. Kolmanneksi, yhdistykset ovat mukana "taistelussa" ryhmänmuodostuksen periaatteista ja kollektiivisista identiteeteistä
Kirjallisuus Alexander, Jeffrey: Modern, Anti, Post, and Neo: How Social Theories Have Tried to Understand the "New World" of "Our Time". American Journal of Sociology, Voi94, 1988, 95-120. Tampere: Vastapaino 1998. Putnamilainen näkökulma nostaa esille enemmän alueellisia menestystarinoita, integraation kannalta funktionaalisia yhdistyksiä, innovatiivisia organisaatioita ja yrityksiä, yleistettyyn luottamukseen pohjautuvia vapaaehtoistoiminnan projekteja, yhteisöllisiä hyvinvointiratkaisujen malleja ja ei-valtiollisia "hyvinvointiriippuvuudesta" vapautumisen malleja. Se näkyy ei niinkään itse tutkittujen konkreettisten ongelmien valinnassa kuin ongelman tarkastelukulmien valinnassa. Bourdieu 1977; 1979; Siisiäinen 1986). New York Alfred A. 6 (1995) 1, 64-78. ln: Verhandlungen des ersten deutschen Soziologentages vom 19.-22Oktober. Toisaalta kulutustavalla ja tyylillä on myös negatiivinen puolensa eli sen perusteella voi myös leimautua alhaisen arvonannon mukaisiin ryhmiin. Paris: Editions du Seuil 1993. Princeton: Princeton University Press 1993 Schattschneider, E.E .. Hallintotutkimus 7 (1988) 3, 154-169. Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto 1986. Chicago: The University of Chicago Press 1908. New York: PrenticeHall 1935. Putnam, Robert D.: Bowling alone: America's declining social capital. Actes de la Recherche en Sciences Sociales 31 (1980), 2-3 Bourdieu, Pierre: Outline of a theory of practice. MARTTI SIISIÄINEN sosiologian professori Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Artikkeli on pyydetty katsaus, joka aloittaa tutkimusartikkelijulkaisussa julkaistavien liikunnan eri tutkimusalueitten metodologiaa ja kehitystä käsittelevien katsausten sarjan. Putnam, Robert D.: Making democracy work. LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Sosiaalinen pääoma näkökulmana yhdistystutkimuksessa 7. Tarkastelukulma nostaa ongelma-alueista erilaisia aspekteja ja jättää huomiotta toisia. New York: Simon & Schuster 2000. Putnam, Robert, D .. 1993). Bourdieu, Pierre: Järjen käytännöllisyys. Tubingen 1911 Weber, Max: Wirtschaft und Gesellschaft. Lopuksi Alkaneen vuosituhannen suomalaisessa sosiaalisten verkostojen, yhdistysten , "yleisen hyvän", sosiaalija terveysturvan, hyvinvointimallien ja kansalaisyhteiskunnan tutkimuksessa pääsuuntaus on omaksunut enemmän teoreettisia välineitä Putnamin kuin Bourdieun suunnalta. Zeitschrift fur Soziologie, Jg. Bourdieu, Pierre (ym.): La Misere du Monde. Yhdistyksiin kuuluminen ja niiden näkyvillä johtopaikoilla toimiminen voi tuottaa myös kulttuurisia arvonimiä ja sitä kautta arvonantoa. Joppke, C.: The cultural dimensions of class formation and class struggle: on the social theory of Pierre Bourdieu. mitä totaalisemmasta organisaatiosta on kysymys ja sitä enemmän mitä korkeammalla organisaatiohierarkian tasolla liikutaan (ks. Sosiaalisen pääoman ohella yhdistyksissä ruumiillistuu institutionalisoitunutta kulttuurista pääomaa. Ehkä tutkimuksessa kannattaisi pitää mielessä molemmat näkökulmat. Lipset, Seymour M.: Political Man. Bourdieulainen tarkastelu auttaa sosiaalisten noidankehien ymmärtämisessä, hyvinvointiratkaisujen perusteluihin sisältyvien eufemismien (joustavuus, valtiollisesti opetetusta avuttomuudesta vapautuminen, valinnanvapauden ja hyvinvointimallien vapaa valinta) paljastamisessa, yhteisen hyvän ja universaalien arvojen intressisidonnaisuuden analysoinnissa (ks. Siisiäinen, Martti: Järjestöllinen pääoma: käsite ja merkitys yhdistystutkimuksessa. Knopf 1951. Conference Working papers. Knopf 1951. Siisiäinen, Martti: Two Concepts of Social Capital: Bourdieu vs. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 57. 183-198. Siisiäinen, Martti: Intressit, yhdistyslaitos ja poliittisen järjestelmän vakaisuus. New York: Cambridge University Press 1977. Mohr (Paul Siebeck) 1976. Distinction-teoksessaan (1979) Bourdieu tutkii ranskalaisten makuja, kulttuurin ja taiteen kuluttamista ja vapaa-ajan harrastuksia (luokka)habitukseen sisäistettyjen toimintadispositioidenja "havaitsemisen rajojen" ohjaamina valintoina. Soziale Welt, Sonderband 2 (1983), S. Toinen keskeinen tapa on ollut yhdistyspääoman muuntaminen taloudellisiksi resursseiksi työpaikan saannin tai edullisten liiketuttavuuksien hankkimisen kautta. Bourdieu, Pierre & Passeron, J.C .. Coleman, James S.: Social Capital in the Creation of Human Capital. Bourdieu, Pierre: Le capital sociale. Tässä mielessä ja vain tässä voidaan puhua 'luokkahabituksista' (ks. Journal of Democracy Voi. Johns Hopkins University/lSTR, 2001 a. Reproduction in education, society and culture. Govier, Trudy: Social trust and Human Communities. Tocqueville, Alexis de: Democracy in America 1-11. Putnam. Bourdieu, Pierre: Ökonomisches Kapital, kulturelles KapitalL, soziales KapitalL. 23 (1994) Heft 3, 165-197. New York: Alfred A. Siisiäinen, Martti: Two Concepts of Social Capital and the Struggle over the Third Sector. Montreal & Kingston: McGill-Oueen 's University Press 1997. Schattschneider, E.E : The Semi-sovereign People. New York: Holt, Rinehart & Winston 1960. Bowling Alonen . Paper presented at Nordisk forskerkonferense om "Den frivillige sektori Norden". Sitä kautta voidaan päästä menestystarinoiden, kyvykkyyden ideologian ja lyhyen tähtäyksen taloustieteen sovellutusten vaikutusten analyysiin. Berkeley Journal of Sociology 21 (1987), 53-78. Yhdistykset ovat perinteisesti toimineet yhtenä pääomien toisikseen kääntämisen välineenä. Bourdieu 1980, 3). Politics, pressures and the tariff. Thorstein Veblenin huomiota herättävän kulutuksen tuttu malli toimii Bourdieun mukaan yhä: harrastuksilla tai kulutuskohteilla erottautuminen on loppumaton prosessi 'alempien' luokkien pyrkiessä kirimään ylempien etumatkaa kiinni ja näiden joutuessa etsimään uusia erottautumisen välineitä kulutustavarateollisuuden suosiollisella avustuksella. Bourdieu, Pierre: La distinction critique sociale du jugement. Garden City 1959. Sisäisen demokratian erilaiset mallit ovat kehittyneet juuri em. Civic traditions in modern ltaly. Tubingen: J.B.C. Bentley, A.F.: The Process of Government. Copenhagen 27.10.2001 b. Harrastustoiminnat ja niihin liittyvät ryhmäjäsenyydet toimivat myös erottautumisen välineitä suhteessa muihin luokkiin ja ryhmiin sekä keinoina samaistumispyrkimyksissä suhteessa toiveiden (sosiaalinen nousu) kohteena olevaan ryhmään. Weber, Max: Geschäftsbericht. Paris: Minuit 1979. The Collapse and Revival of Amarican Community. delegoinnin sääntelemisen välineiksi (edustuksellisesta demokratiasta demokraattiseen sentralismiin ja suoran demokratian utopioihin). Vapaamuurariuden historia on samalla salaisuuden verhoamien veljeyssuhteiden omaksi eduksi tapahtuvan hyödyntämisen historiaa. (Bourdieun mukaan habitus on aina yksilötoimijan ominaisuus, mutta sellaisilla toimijoilla, joiden habitukset ovat muotoutuneet samankaltaisissa ympäristöissä voi olla samankaltaisia toimintavalmiuksia, toimintataipumuksia ja havaitsemisen subjektiivisia rajoja. Bourdieu ym. London: SAGE 1977. Truman, D.B.: The Governmental Process. Yhdistyspääomaa on käännetty poliittiseksi pääomaksi niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla, sen sijaan sen käypä arvo esimerkiksi EU-vaaleissa on jo vähäisempi
Outside influencies on sports as well as passion for gymnastics and competition gradually led to local-level actors arranging sports competitions and gymnastics exhibitions. Kansanjuhlien toimeenpanijat olivat muutakin valistustoimintaa organisoineita henkilöitä. Järjestömuodon saaneet seurat olivat jatkoa herrasväen 1700ja 1800-luvuilla muotoutuneelle promenadikulttuurille. The direct prohibition on organizational activity shifted to selective social control. p. 1. Varkaudessa urheilun organisoitumisen edeltäjinä voidaan pitää säätyläisten 1880-luvulta alkaen järjestämiä kansanjuhlia. Kansanjuhlista ja -valistuksesta urheiluseurojen aikaan Liikunnan varhainen järjestäytyminen paikallisena ilmiönä HANNU ITKONEN Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos Yhteyshenkilö: Hannu Itkonen, Joensuu yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, PL 111 80101 Joensuu. In contrast, however, the organization of sports and physical training as a local phenomenon has gained little attention. Secondly, the backround for their creation also included commonplace forms of physical training. The form these associations took were a continuation of the promenade culture of the 18th and 19th centuries. Key words: popular festivals, popular education, sports associations, organization, sport, local ,. Paikkakunnan ulkopuoliset urheilun vaikutteet sekä innostus voimisteluun ja kilpailuun saivat vähitellen myös perustason toimijat järjestämään urheilukilpailuja ja voimisteluesityksiä. Juhlien ohjelmassa oli voimistelun, esitysten ja tanssin lisäksi myös erilaisia kilpailuja. Säätyvallan murtuessa myös paikallinen teollisuuden johto halusi vaikuttaa järjestötoiminnan muotoihin ja sisältöihin. Suoranaisesta järjestäytymisen kieltämisestä siirryttiin valikoituun sosiaaliseen kontrolliin. The organizers of the festivals were persons involved with arranging other popular education activities. Suomalaisen järjestäytymisen tutkimuksessa on selvitetty melko perusteellisesti, kuinka organisoituminen tapahtui valtakunnallisella tasolla. (013) 251 4598, fax (013) 251 2472, E-mail: hannu.itkonen@joensuu.fi TIIVISTELMÄ Kansanjuhlista ja -valistuksesta urheiluseurojen aikaan Liikunnan varhainen järjestäytyminen paikallisena ilmiönä Itkonen, H. The festival program included diverse competitions in addition to performances and dancing. Sen sijaan urheilun ja liikunnan organisoituminen paikallistason ilmiönä on jäänyt vähemmälle huomiolle. Toiseksi seurojen perustamisen taustalla olivat kansanomaiset liikunnan muodot. 1. In Varkaus the popular festivals arranged by the estates beginning in the 1880s can be considered to be the forerunners of organized sports. Ensinnäkin yläluokkaiset säätyläispiirit perustivat jo 1800-luvun loppupuolella omia urheiluseurojaan. This article describes how this organization occurred as a local phenomenon in the industrial community ofVarkaus. Primarily, the upper-class estates had already established at the end of the 19th century their own associations. The games and play forms oflocal communities shifted rather easily to the era of sports associations. Tässä artikkelissa selvitetään, kuinka järjestäytyminen tapahtui paikallisena ilmiönä Varkauden teollisessa yhdyskunnassa. Porvarillisen urheiluseuran (1904) ja työläisurheiluseuran (1911) perustaminen merkitsivät modernin luokkayhteiskunnan ajan alkamista myös liikuntakulttuurin alueella. Suomalaisen urheiluorganisoitumisen juuret löytyvät kahdelta taholta. With the demise of estate power the local industrial leaders wanted to affect the form and content of organizational activity. Paikallisyhteisöjen peleistä ja leikeistä siirryttiin suhteellisen vaivattomasti urheiluseurojen aikaan. In studies of Finnish organizational practices the way organization took place at the national level has been thoroughly examined. The foundation of the Bourgeois Sports Association (1904) and the Worker's Sports Association (1911) also represented a startin the area of physical culture in the period of the modern class society. Asiasanat: kansanjuhlat, kansanvalistus, urheiluseurat, organisoituminen, urheilu, paikallinen 8 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikunnan varhainen järjestäytyminen ABSTRACT From popular festivals and popular education to sports associations The organization of physical training as a local phenomena Itkonen, H. The roots of Finnish sports organization lie in two areas
Esimerkiksi lokaliteettikeskusteluna tunnetussa tieteellisessä pohdinnassa on osoitettu aiempien tulkintojen rajallisuuksia. (Pulma 2000, 179.) Liikunnan varhaisen järjestäytymisen tutkiminen paikallisena ilmiönä on jäänyt vähäiseksi. Säätyläisten 1700ja 1800-luvuilla harjoittamia promenadeja ja terveyskylpyjä voidaan pitää oman aikansa vapaa-ajan viettona, terveydenhoitona ja alemmista kansankerroksista erottautumisena. Järjestömuodon saaneet seurat olivat jatkoa herrasväen liikuntaharrastukselle, jossa keskeisessä asemassa olivat erilaiset kävelyretket, tanssit, hevosajelut, purjehdukset ja veneilyt. Tämän artikkelin kannalta Steniuksen hahmottelemat kolme viimeistä vaihetta ovat olennaisia. Yhdistyslaitoksesta on siten tullut koko yhteiskunnan kehityksen edellytys. Aiemmin yhteiskunta nähtiin alueellisesti jäsentyneenä järjestelmänä, jossa alueet ja paikkakunnat ovat kiinnittyneet ylipaikallisiin järjestelmiin. Pulman mukaan paikallisuudessa on kyseessä suhde ihmisten arjen ja sen tuottaman kokemuksellisuuden välillä. (Lloyd 1988, 192.) Yhteiskuntaa ja sen organisaatioita onkin alettu tutkia entistä enemmän "pehmeinä suhteiden kenttinä" kuin "kovina systeemeinä" (Sztompka 1994, 10). Hänen mukaansa yhteiskuntia on tarkasteltu liiaksi totaalisina sosiaalisina organismeina ja systeemeinä. Tällöin tulisikin varoa erityisesti sekä paikallisen yhteisöllisyyden mystifioimista että paikallisen suoraa alistamista vain yleisen yksittäiseksi variaatioksi. (Heikkinen 1992.) Selvää on, että yleiseurooppalaisena säätyläiskulttuurin ilmentymänä ja erityisiä tiloja vaativana toimintana promenadikulttuuri ei edes muotoaan muuttamalla voinut tarjota mallia syvempien kansankerrosten järjestäytymiselle. Charles Tilly on arvostellut yhteiskuntamuutoksen tutkimusta sitoutumisesta vääriin olettamuksiin ja lähtökohtiin. Tosin uusimmat paikallishistoriat ja pitäjänkirjat sekä kansalaistoimintojen muutosta valaisevat julkaisut sisältävät osuuden liikunnan varhaisesta järjestäytymisestä ja samalla sen kytkeytymisestä yhdistystoiminnan kokonaisuuteen sekä poliittisen ilmaston muutoksiin. Aluksi esille nousivat paikallisvaltion sekä sittemmin paikallisen ja urbaanin hallinnan näkökulmat. Paikallishistorian uusia virtauksia on käsitellyt artikkelissaan Panu Pulma. Suoninen puolestaan esittää paikallistasolle ja yhteen tapaukseen kohdistuvan mikro historiallisen tutkimuksen mahdollistavan saavuttaa tuloksia, joilla olisi yleisempääkin merkitystä erityisesti soveltamisen ja testaamisen välineinä (Suoninen 2001, 24). Säätyläispiirit vastasivat myös ensimmäisten urheiluseurojen perustamisesta. (Vartiainen 1998, 154.) Kansallisessakin historiaja sosiologiakeskustelussa on kajottu paikallisuuden kysymyksiin. HISTORIALLISTA SOSIOLOGIAA JA PAIKALLISTUTKIMUSTA Historiallisessa sosiologiassa on etsitty jo suhteellisen kauan aiempaa kehittyneempiä menetelmiä yhteiskunnallisen muutoksen hahmottamiselle. Mielenkiinto on kohdistunut erityisesti menetelmäpohdintoihin ja historian subjekteihin liittyviin kysymyksiin. Vuosien 1881-1895 joukkojärjestäytymisen aikoihin vaadittiin avoimesti yhteiskunnallisia uudistuksia ja alemmat yhteiskuntakerrokset ottivat aloitteet käsiinsä. Paikallisuus tulisikin ottaa vakavammin, mikäli kiinnostuksen kohteina ovat ihmiset ja heidän toimintansa, tai vielä tarkemmin heidän kollektiivinen itseymmärryksensä. Nykyaikaisen yhteiskunnan voidaan katsoa nousseen nimenomaisesti yhdistyslaitoksen myötä. Yhdistyksistä tulikin uudentyyppisen kulttuurisen yhteiskunnallistumisen keskeinen, ellei peräti keskeisin toteuttamisen väline. (Heikkinen 1991; 1992, 47) . Alapuron mukaan suomalaisessa muutoksen tutkimuksessa toimijoiden ja toimijuuden ymmärtämiseksi katseita on suunnattu lähietäisyydelle, siihen päivittäiseen vuorovaikutukseen, jossa toiminnan edellytykset syntyvät, säilyvät ja muuntuvat (Alapuro 2001 , 51). Uusimmassa lokaliteettitutkimuksessa on sen sijaan korostettu yhdyskuntien erityispiirteitä ja ainakin jossakin määrin ainutlaatuisia olosuhteita. (Kortelainen 1996, 21-22; Mardsen et al. Osaltani pyrin artikkelissani korjaamaan aiheen käsittelyn niukkuutta. Työväenluokan omilla ehdoilla järjestäydyttiin vuosina 18961905, jolloin sekä Venäjän kysymys että työväenkysymys kärjistyivät vaikuttaen perinpohjaisesti koko järjestötoimintaan. Erityisen selvästi tästä suhteesta on kyse puhuttaessa teollisista yhteisöistä ja niiden itseymmärryksestä. John Urry on osoittanut, kuinka paikallista tulkitaan edelleenkin eri lähtökohdista ja poikkeavin merkityksin (Urry 1995, 7173). Ensimmäiset seurat syntyivät pääsääntöisesti eteläisen Suomen kaupunkeihin. Tutkimuksen tulisikin löytää uusia menetelmiä esimerkiksi kansallisvaltioiden, organisaatioiden ja ryhmien tutkimiselle. Suoranaisen aluetutkimuksen lisäksi myös politiikan tutkimuksessa on kiinnostuttu uudelleen paikallisuudesta. Vuosina 1861-1880 järjestäydyttiin tukeutuen liberaalien tasa-arvoisuusehtoihin, jolloin joukkojärjestäytymisperiaatteen kannattajat löytyivät kapean sivistyneistön piiristä. (Alapuro 1994, 315.) JÄRJESTÄYTYMISEN TUTKIMUKSESTA Tutkijat ovat esittäneet, kuinka suomalaisessa järjestäytymisessä on tiettyjä omaleimaisia vaiheita. (Siisiäinen 1991, 1.) Erityisen hyvin Siisiäisen linjaukset ovat sovellettavissa liikuntakulttuurin tapahtumiin. Liikunnan ja urheilun alueella nimenomaisesti vapaaehtoinen seuratoiminta on muodostanut ja muodostaa yhä kestävän kivijalan. Kuinka urheilun ja liikunnan tutkimuksessa on paneuduttu varhaiseen järjestäytymiseen. Toimijat tulisikin nähdä kulloisessakin sosiaalisessa rakenteessa, kulttuurisissa ja paikallisissa yhteyksissään. Peltonen esittää, ettei mikrohistoriallinen tutkimus ole tutkimusmetodi, vaan jotain laajempaa tutkimuksen lähtökohtiin, strategisiin ratkaisuihin ja koko työn valintoihin liittyvää (Peltonen 1999, 21). Heikkisen tutkimukset johdattavat ymmärrykseen siitä, millainen merkitys liikunnalla oli säätyläisten elämänmenossa. (Alapuro Stenius 1989, 20-39.) Steniuksen esittämien kausien tarkastelu voisi merkitä sitä, että edellä esitettyjen vaiheiden aikana myös liikunnan ja urheilun järjestäytymisestä vastasivat uudet tahot. (Tilly 1984, 12;59.) Myös Christopher Lloyd on nähnyt tarvittavan uusia tutkimusmenetelmiä, joiden avulla voitaisiin osoittaa ihmisten historiansa tekemisen tavat sekä yksilöllisen ja yhteisöllisen toiminnan perustuva merkitys. Henrik Steniuksen mukaan 1700-luvulta alkanut 150 vuoden jakso sisältää seitsemän erillistä vaihetta. Tällöin on nostettu esille muun muassa paikallisten toimijoiden vaikutus, paikkakuntien kulttuuripiirteet ja toimijoiden kokemusmaailma. Yhden paikkakunnan intensiivisellä tarkastelulla voikin saada selkoa, kuinka ihmiset muodostivat yhteisiä verkostoja ja millaiset poliittiset, kulttuuriset ja taloudelliset näkemykset sitoivat niitä yhteen. Alustavasti voitaisiin ajatella, että liikunnankin organisoinnissa vastuu siirtyi säätyläisiltä kohti alempia kansankerroksia. Organisoitumisen LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikunnan varhainen Järjestäytyminen g. Myös sosiologisesti virittyneessä aluetu tkimuksessa on etsitty paikallisuuden tutkimisen menetelmiä. Martti Siisiäinen on osoittanut, kuinka vasta porvarillisissa kansakunnissa kulttuuri itsenäistyi yhteiskunnista ja sen laitoksista. Nimittäin vasta paikallistutkimuksessa on mahdollista tarkastella toimijoita todellisissa yhteyksissään tekoineen, valintoineen ja intresseineen. Hänen mukaansa mikrohistorialliset pohdinnat sekä paikallisen ja ylipaikallisen välisen suhteen aito pohdinta on vienyt paikallistutkimusta käsitteellisempään suuntaan. 1993, 129-139.) Menetelmäkehittelyistä huolimatta paikallisen tutkimisesta ei ole kuitenkaan saavutettu yksimielisyyttä
Toistaiseksi varsin vähäistä järjestäytymisen naisnäkökulmaa edustaa Laineen julkaisu työväen urheiluliikkeen naisista (Laine 2000). Keskeisenä lähestymistavassa olivat toimijoiden todelliset teot, jolloin menetelmänä käytettiin ihmisten kausaalisten suhteiden tutkimista ja kvalitatiivista analyysiä. Kiinnostuksen kohteena oli tällöin myös se, mitkä tekijät ja millaiset toimijoiden valinnat tuottavat muutoksen. Tarkastelu painottuu valtakunnallisen kehityksen ja valtakunnallisten järjestöjen vaiheiden seuraamiseen. Omassa väitöskirjatutkimuksessani käsittelin sinällään laajan paikallistarkastelun yhteydessä suhteellisen tiiviisti varkautelaisen yhdyskunnan varhaista järjestäytymistä (Itkonen 1996, 302-305). (Halila 1959, 12-32.) Helge Nygren on jäljittänyt 1800-luvulla perustettuja urheiluseuroja (Nygren 1989). (ks. Liikunnan järjestäytymistä tarkastellaan varsin laajasti, sillä voimisteluja urheiluseurojen lisäksi mukaan on otettu myös muut ruumiinharjoituksia toteuttavat ja edistävät järjestöt. Paikallista organisoitumista ja siihen liittyvää tavoitteellisuutta tutkittaessa tiedot oli koottava moninaisista painetuistaja arkistolähteistä (ks. Säätyläisliikunnan ohessa myös elinkeinojen harjoittamiseen kuuluvat liikunnan muodot ja kansanomaiset kisailut tarjosivat omat virikkeensä urheiluseurojen syntymiselle. (Ilmanen 1998, 5-6.) Myös joissakin seurahistorioissa on selvitetty paikallisen liikuntaorganisoitumisen alkutaivalta. Hentilä osoittaa myös, kuinka suomalainen säätyläisliikunta muistutti 1880-luvulle saakka huomattavasti englantilaista gentlemanniurheilua. Niukka paneutuminen liikunnan varhaiseen organisoitumiseen antaa perusteita aiheeseen kajoamiselle. Puheiden, laulun ja soiton rinnalla toimeenpantuja leikkejä ja pelejä onkin pidetty maaseudun ensimmäisinä urheilukilpailuina (Liikanen 1995, 193; ks. Tutkittaessa 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun tapahtumia tutkijan oli nimenomaisesti löydettävä jo aiemmin tuotetut aineistotekstit. Ihmisten arkija järjestökäytännöissä ilmaistut kokemukset, dokumentoinnit ja valinnat tunnustettiin omissa rajoissaan päteviksi. Lähtökohtana oli, että yksittäinen tapaus voi olla teoreettisesti kiinnostava. Leena Laine on selvittänyt vapaaehtoisten järjestöjen kehitystä ruumiinkulttuurin alueella vuosina 1856-1917. Valaistuksi tulee myös, kuinka eri järjestöt ottivat ruumiinharjoitukset sivuharrastuksina osaksi toimintojaan. kannalta tärkeässä asemassa olivat 1870-luvulta alkaen yleistyneet kansanjuhlat, joissa erilaiset liikuntanumerot kilpailuineen ja kisailuineen, leikkeineen ja tansseineen olivat osa tilaisuuksien ohjelmaa. Vasara puolestaan kuvaa, miten urheilutoiminta muuttui ja millaisen merkityksen se sai osana suojeluskuntajärjestön toimintaa (Vasara 1997). (Sayer 1984, 219-229.) Tutkimustehtävän toteuttaminen edellytti erilaisten aineistojen käyttöä. (Laine 1984, X-XII.) Tutkimustehtävän laajuuden vuoksi on ymmärrettävää, että Laine ei ole voinut ulottaa analyysiään paikallistason toimijasuhteisiin saakka. Tutkimus toteutettiin intensiivisenä tapaustutkimuksena historiallisen sosiologian menetelmiä hyödyntäen. Kiinnostavaa on, että tutkimuksessa selvitetään myös ruumiinharjoitusten tavoitteiden ja muotojen muutoksia. Tutkimuskatseet kohdentuvat erityisesti kansalaistoimintojen ja nousevan julkisen vallan välisiin suhteisiin. Urheilun ja liikunnan varhaiseen järjestäytymiseen kajoavista teksteistä on nostettava esiin Hentilän artikkeli "Urheilu, kansakunta ja luokat". Halilan mukaan miesvoimisteluja urheiluseuroja perustettiin vuoteen 1915 mennessä kaikkiaan 780 kappaletta. Yleisenä tavoitteena on syventää aiemmin tehtyä tutkimusta paikkakunnan liikuntakulttuurin muutoksesta. TAVOITTEET JA MENETELMÄT Artikkelini on osa varkautelaisen yhdyskunnan liikunnan ja urheilun tutkimusta. Entistä intensiivisemmän tutkimusotteen avulla asetan yksilöidymmiksi tavoitteiksi 1) kuvata liikunnan varhaista organisoitumista paikallistason ilmiönä, 2) selvittää toimijoiden keskinäisiä suhteita ja niiden muutoksia, 3) selvittää toimijoiden erilaisia tavoitteita ja intressejä. Järjestöjen ja seurojen dokumentaation käyttämiseen en voinut juurikaan turvautua, sillä jopa toiminta-aikojen dokumentaatiosta paljastui "aukkoja". Muut kuin liikuntajärjestöt ottivat urheilun ja liikunnan alaosastoikseen ja osaksi toimintaansa. VALISTUSTA JA JUHLIA Varkauden teollisen yhdyskunnan muodostumiseen vaikuttivat merkittävästi paikkakunnan sijainti Saimaan vesistön solmukoh1.· 1 f. Kirjoittaja esittää, kuinka "Suomessa urheiluorganisoituminen kiinteämmin kuin kenties missään muualla on kytkeytynyt yhtäältä kansakunnan syntyyn ja toisaalta luokkaristiriitojen kärjistymiseen". Suomen miesvoimisteluja urheiluseurojen syntyä on selvitellyt Aimo Halila, joka julkaisi aihepiiristä tutkimuksen jo vuonna 1959. Aineistona hyödynsin sekä aikalaisuutisointia että sellaisia lehtitekstejä, joissa muisteltiin menneitä. Näin ollen perustamista edeltäviä aikoja seura-asiakirjoissa ei ole juurikaan käsitelty. Aineiston ohuus pakotti erityisen intensiiviseen dokumenttien luentaan. Oksa 1998, 13-16; Sayer 1989, 263-267.) Tutkittaessa intensiivisen tapaustutkimuksen menetelmin liikunnan paikallista organisoitumista pyrkimyksenä oli ilmiökentän tarkka kuvaus. Halila esittää kansallisella tasolla, mitkä tekijät vaikuttivat voimisteluja urheiluharrastuksen viriämiseen Suomessa. Sen sijaan vuonna 1874 perustettu Kansanvalistusseura otti kriittisen asenteen ulkomailta lainattuja urheilumuotoja ja -lajeja kohtaan. 1890-luvun alkuun saakka seuroja perustettiin lähes yksinomaisesti kaupunkeihin. Kalervo Ilmanen on paneutunut liikunnan kansalaistoimintojen varhaiseen paikantamiseen Helsingissä. Esimerkiksi erilaisten painojen nostoa ja painia on harjoitettu lähes kaikkialla siellä, missä on haluttu ottaa miehistä mittaa. Tämän artikkelin osalta keskeisimmässä asemassa olivat paikkakunnan tapahtumista kertoneet sanomalehdet. Hentilä osoittaa kolmiosaisessa työläisurheiluhistoriassaan seurakentän muutokset (Hentilä 1982; 1984; 1987). Alapuro 1994, 360-361). Tämän tutkimusartikkelin kanssa samansukuisena voidaan pitää Eeva-Liisa Lehtosen julkaisua Sporttituulia kansalle, jossa kirjoittaja selvittelee lehtiaineistoon tukeutuen kilpaurheilun alkulähteitä (Lehtonen 1995). (Kärkkäinen 1992, 21; 37.) Suoranaista liikuntajärjestäytymisen tutkimusta on tehty jonkin verran. Perinteisistä liikkumisen muodoista esimerkiksi soutaminen ja hiihtäminen jalostuivat vähitellen myös kilpaurheiluiksi. Yhtenä kansallisen järjestäytymisen erityispiirteenä oli myös alaosastomalli. Kesäjuhlien ohjelmassa olleet heinäpallon potkinta, kiikussa pyöriminen, pallin lyönti, kenkäin etsiminen, rasvan ahmiminen, hiljaa ajo polkupyörällä ja kyyhkysen syöttö eivät tosin nykyään lukeudu urheilun lajivalikoimaan (Itkonen Knuuttila 1992, 145). myös Lehtonen 1994). Alaosastokehitystä vahvisti se, 1 Q LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikunnan varhainen järjestäytyminen että vuoden 1899 sortokauden alettua yhdistysten sääntöjen vahvistaminen tuli suoraan hallitsijasta riippuvaksi. 1900-luvunjärjestäytymistä tarkastelevat yksittäisiin järjestöihin kohdistuvissa tutkimuksissa Seppo Hentilä, Leena Laine ja Erkki Vasara. (Hentilä 1989, 213-219.) Tutkimustekstien läpikäyminen osoittaa, että paikallisena ilmiönä liikunnan ja urheilun varhaista järjestäytymistä ei ole juurikaan tutkittu. 1890-luvulla maaseudulle syntyi ainoastaan muutama harva miesvoimisteluja urheiluseura. Kyläyhteisöissä oli toki kilpailtu jo mitä moninaisimmissa lajeissa
Varkautelaisen järjestötoiminnan historiaa tehtiin jo vuonna 1877. (Tapio 9.5.1863.) Syntynyttä "vapaa-aikaongelmaa" lähdettiin ratkaisemaan turvautumalla myös järjestörientoihin. Anomuksen allekirjoittajana oli paikkakunnan teollisuuspatruuna Paul Wahl. Aktiivisista kansanvalistajista Forstenin pariskunta ja piirilääkäri Sanfrid Hällström muuttivat pois Varkaudesta. Jo 1860-luvun alkuvuosina lehdistössä kajottiinkin Varkauden ja lähiseudun viinaongelmaan (Tapio 28.3.1863). Palkkatyöstä ansionsa saavat työmiehet olivat asiakaskuntaa myös seuduilla liikkuneille viinanmyyjille. Valistusseuran hajoamisesta kirjoitettiin lehdistössä seuraavasti: "Mikään sisällinen syy, ei myös harrastuksen eikä yleisön kannatuksen puute ole tältä ansiokkaalta ja monipuolisesti waikuttawalta seuralta elinwoimaa riistänyt, waan sen owat, kuten näyttää uskottawalta, tukahduttaneet yksityiset henkilöt, joiden aatteihin eiwät seuran todella jalot pyrinnöt yhteen soweltuneet." (Savo 13.3.1888.) Isännöitsijän kovilla otteilla oli omat seurauksensa. Esimerkiksi vuosina 1871-79 Varkauden konepajalla rakennettiin 56 alusta. Esimerkiksi Tapio -lehden numerossa 19/1863 kerrottiin, kuinka torppari Henrik Ursinus oli ostanut viinapullonja nukkunut rekeensä. Kilpailujen jälkeen piti hra Roni puheen isänmaalle, jonka jälkeen awopäin kuunneltiin 'Maamme-laulua' torwisoitannolla. Vuonna 1882 Pitkälänniemen hovissa järjestetyissä kansanjuhlissa kisailtiin tiettävästi ensimmäisen kerran Varkaudessa: "Kello 4 alkoi juhla, jonka ylioppilas Piironen awasi puheella, jossa hän huomautti muinaisajan kansanjuhlista, niitten tarkoituksesta, siwistyksestä, puhtaasta hengestä, joka asuu terweessä ruumiissa, Puhe oli erittäin sopiwa ja hauska tähän tilaisuuteen. Uudeksi isännöitsijäksi tuli penseästi kansalaistoimintoihin suhtautuva Augustinus Henriksson. Soitto, laulut ja kilpailut waihetteliwat. Valistusriennot mahdollistuivat tuolloisten tehtaan johtajien myönteisen asennoitumisen ansiosta. Yksimielisen perustamispäätöksen jälkeen valittiin asiaa valmistelemaan 7-miehinen toimikunta. Vuosina 1875-1887 tehtaanhoitajana toiminut Anders Lundsson oli koulutukseltaan kanttori. Moniwäriset liput liehuwat; puhe-, soittoja laululawa köynnöksineen, lippuineen, waakunoineen pistää silmiimme etupäässä. Kansanjuhlien ja vähitellen myös järjestörientojen ohjelmaan liikunta ja erilaiset kilpailut löysivät tiensä. Vuonna 1890 paikkakunnalle uutisoitiin perustetun nuorisoseura "muinoisen walistusseuran rauwenneille raunioille". Varkautelaisten juhlien ohjelma olikin varsin tavanomaista kansanjuhlien ohjelmaa. (Hulkkonen 1962, 13-16; 26.) Ei ole kuitenkaan tiedossa, kuinka ja missä määrin kyseisiä varusteita käytettiin. Varusteisiin kuuluivat tangot, rekki ja renkaat. Kansanvalistusmiehenä hän ajoi innokkaasti myös lukusalin ja kirjaston perustamista. Valistusrientojen toimeenpanijoina olivat erityisesti Olga ja Torsten Forsten sekä opettaja Antti Vartiainen. Vuotta myöhemmin saatiin aikaiseksi valistusseura, jonka sisällä toimi viisi erilaista seuraa. Samalla päätettiin perustaa lukuseura. Esimerkiksi musiikin ja näytelmien ohjaamisesta vastasi pääsääntöisesti valistusasialle omistautunut Olga Forsten, jonka tehtaanhoitaja Lundsson palkitsi ansioistaan kultakellolla (Soikkanen 1963, 491). Lakon syynä oli kysymys oikeudesta perustaa paikkakunnalle työväenyhdistys. Johtajan isäntävaltaiset otteet lamauttivat koko ruukkiyhdyskunnan järjestöriennot. Kopolanvirralla uuvahtanut mies poikkesi hevosineen tieltä, jolloin "molemmat saivat hautansa". Koulussa ei oltu toimettomina myöskään liikunnan suhteen. Sitten jaettiin palkinnot woittajille ja sen jälkeen alkoi yleinen tanssi wihreällä nurmella." (Tapio 28.6.1882.) Samankaltainen ohjelma oli myös vuoden 1886 kesäjuhlissa: "Kilpailuja oli monenlaisia, niinkuin kilpa-ammuntaa, woimisteLIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikunnan varhainen järjestäytyminen 11. Syyskuun 26. Juhla oli alkanut. (Soikkanen 1963, 283.) Rakennustyöt ja teollisuus vetivät paikkakunnalle irtainta väestöä koko itäisen Suomen alueelta. Asiat etenivät ripeästi, sillä koulutoimi päästiin aloittamaan jo syksyllä 1862. Jo vuoden 1888 alussa Henriksson saapasteli yhdessä William Wahlin kanssa valistusseuran kokoukseen esittäen seuran lakkauttamista. Myös hän ymmärsi virinneitä valistusharrastuksia. Paul Wahl toimi jo 1860luvun alussa aktiivisesti oman koulun saamiseksi paikkakunnalle. Forstenien siirtyminen vuonna 1888 läheiselle Lehtoniemelle merkitsi valistusrientojen käynnistymistä uudessa ympäristössä. Tämä merkitsi isäntävallan täydellistä kontrollia juhlallisuuksien ohjelman suhteen. Kaikki on kaunista, katsoi minne tahansa." (Tapio 28.6.1882.) Kansanjuhlien pitopaikkana oli tehtaan omistama Pitkälänniemen hovi. (Soikkanen 1963, 128; 490-491; Savo 30.1.1890.) Valistusta viriteltiin Varkaudessakin toimeenpanemalla kansanjuhlia. 1800-luvulla paikkakunnalla toimikin jo kaksi suurehkoa konepajaa, joiden päätuotteina olivat laivat. Lokakuussa 1890 Lehtoniemellä avattiin lukusali ja kirjasto sekä perustettiin lukuseura. Tämä tiesi paikkakunnan sosiaalisen kiinteyden muodonmuutosta. Vuonna 1884 lukuseuran rinnalle perustettiin raittiusseura. Tehtaalla opeteltiin käyttämään lakkoasetta jo 1800-luvun puolella (Uusi Savo 1.2.1894; 29.12.1898.) Myös työväestön järjestäytyminen tuli ajankohtaiseksi. 1870-luvun kouluista Varkauden koulu oli toinen, jossa oli voimisteluvälineitä. (Soikkanen 1963, 130.) LIIKUNTAA JA KILPAILUA Varkautelaisen liikunnan ja urheilujärjestäytymisen juuret ulottuvat koululiikuntaan ja virinneisiin järjestötoimintoihin. Wäkeä on karttunut ja laiwa lähtee wiilettelemään wirran ja järwien pintaa. (Moilanen 1991 , 22.) Vuonna 1875 varkautelaista teollista yhdyskuntaa kuvattiin seuraavasti: "Jos paikallisesti, edellisen asemansa ja työwoimansa puolesta wertaillaan maamme teollisuus laitoksia, niin epäilemättä tulee Warkaus niistä etewimpien joukkoon, ja luulenpa etewimmäksi yksityisen omistettawana; sillä harwa lienee maassamme semmoinen pesä, jossa neliöwirstan alalla useampi päiwä astuu noin 400 warsinaista työmiestä työlle, sekä perheineen ja päällikköineen 100 henkeä ru'alle." (Tapio 13.3.1875.) Vuonna 1850 henkikirjoista laskettiin tiedot 1107 varkautelaisesta. Pääsiäisenä 1899 Varkauden ja Lehtoniemen tehtaiden työväki kokoontui keskustelemaan työväenyhdistyksen perustamisesta. dassa ja teollisuuden tarvitsemat raaka-ainevarat. päivänä paikkakunnalla vihittiin lukusali ja kirjasto. Teollisuuden tarvitessa lisää työvoimaa paikkakunnan väkiluku lähti nousuun. Keisarille osoitettu anomus oman kansakoulun perustamisesta laadittiin vuoden 1861 kesällä. Innokkaasti käynnistyneet järjestöja valistusriennot kokivat kovan kolauksen tehtaanhoitajan vaihduttua vuonna 1887. Lakkoilun kärki suuntautui voimallisesti isännöitsijä Henrikssonin patruunamaisiin menettelytapoihin, vaikkakin hän kuoli jo vuoden 1903 aikana. (Uusi Savo 11.8.1891.) Henrikssonin koviin otteisiin ei alistuttu mukisematta. Wastapäätä puhelawaa, kartanon eteisen yläliepeellä luemme sanat: 'Suomen kieli, Suomen mieli'. Pääsemme matkamme perille ja kansa tulwailee juhlakentälle, jonka jo luonto itsekin on kaunistanut ja ihmiskädet siihen wielä lisää laittaneet. Alueella toimeenpantiin myös kansanjuhlia. (Uusi Savo 15.4.1899.) Erityisen sitkeä lakkokamppailu käytiin vuosien 1903 ja 1904 taitteessa. Kilpailuja tehtiin kiipeämisessä, tangolla hypyssä, säkki-taistelussa, kilpa-juoksussa, ammunnassa ja soudussa. Vuoden 1882 juhlatunnelmasta kirjoitettiin Tapiossa seuraavasti: "Soitto-torwien ääni kuuluu eräästä laiwasta, joka juhlapukimissaan odottelee kansaa lähtemään kansan juhlaan Warkauden tehtaan Pitkälänniemen howille
Sen jälkeen alkoi tanssi musiikin tahdin mukaan kartanon sisähuoneessa, jolla aikaa suurin osa kansasta, joka ei woinut mahtua huoneisiin, huwitteli juhlakentällä piirihypyllä." (Tapio 25.8.1886.) Kansanjuhlien ohjelmaan mahtui voimistelun lisäksi urheilunomaisia kisailun muotoja. matkalla miehille ja 3 km. Ensin oli wapaaliikkeitä, sitten tehneissä, jossa muutamat näyttiwät ihmeteltäwää notkeutta ja jäntewyyttä." (Uusi Savo 17.3.1892.) Voimisteluseuran harrastuksen säännöllisyydestä kertoo se, että seura esiintyi Lehtoniemellä järjestetyissä juhlissa (Uusi Savo 14.7.1892.) Paikkakunnalla on varmastikin järjestetty erilaisia kilpailuja, jotka eivät kuitenkaan ole dokumentoituneet aikakirjoihin. Vajaata vuotta aiemmin paikkakunnalla oli lakkoiltu oikeudesta perustaa työväenyhdistys ja hanke oli edelleen vireillä. Pohjois-Savossa ensimmäisiksi seuroiksi perustettiin ampumaseuroja, jotka järjestivät omia kilpailujaan. Kolmanneksi ihmisten lisääntynyt alueellinen liikkuminen edesauttoi uusien harrastusmuotojen ja toimintakäytäntöjen leviämistä. Juoksusta, ammunnasta ja soudusta tuli myöhemmin tarkasti normitettuja urheilulajeja. Kekäläinen. Kilpaveneen kalleuden vuoksi ajatuksesta oli kuitenkin luovuttava. He saivat voimisteluinnostuksen koulusta ja harjoittelivat kotipihoillaan, jolloin saivat innokkaita katselijoita. Uusi Savo uutisoi seuran tapahtumista: "Lehtoniemen konepajalla perustettiin taannoin woimistelu-seura. Osanottajia oli l:ssä sarjassa 8 ja 2:ssa 6." (Uusi Savo 17.3.1900.) Myös Viktor Korhosen muistelut vahvistavat, että ennen ensimmäisen urheiluseuran perustamista oli harrastettu jo hiihtoa, voimistelua ja yleisurheilun eri lajeja (WU:n 50-vuotis ... 1890-luvulla perustettiin myös ensimmäiset hiihdon erikoisseurat. Ensinnäkin urheiluseuraverkoston leviäminen isompien kaupunkien kautta maaseudulle tarjosi mallia urheiluharrastuksen organisoiduista muodoista. päivänä 1904 seuratalossa eli tehtaan lukusalissa perustetun seuran syntyajankohtaan ja henkilö kytkentöihin liittyy mielenkiintoisia seikkoja. Toiseksi lehtikirjoittelussa suunnattiin lisääntyvässä määrin huomiota voimistelun ja urheilun kysymyksiin. Vuoden 1882 aikana Kuopiossa toimi jo neljä voimisteluseuraa: Kuopion Voimisteluseura, Lyseon Voimisteluseura sekä kaksi naisten voimisteluseuraa. Kilpaurheilijana pidetty Wahl jopa esitti toivomuksenaan, että voimistelijat ottaisivat ohjelmaansa soudun. Täten tehtaan johdon kontrolli ulottui perusteellisesti uuteen seuraan. Säännöllisen seuratoiminnan puitteissa liikunnan ja urheilun harrastaminen jäi paria poikkeusta lukuun ottamatta vähäiseksi. ). Kilpailu oli kahdessa sarjassa: 15 km. Pian perustivat voimisteluseuran myös pataljoonalaiset (1887), kauppa-apulaiset (1891) ja kirjanpainajat (1893). Vuonna 1929 Suojeluskunnan Palloilijat sulautuivat Eloon, jolloin muodostettiin porvarillisen urheilun yleisseuraksi Warkauden Urheilijat.. (Arponen Parviainen 1995, 336.) Ensimmäiset varsinaiset urheilun lajiseurat perustettiin Pohjois-Savoon 1880ja 1890-luvuilla, jolloin Kuopiossa toimivat muun muassa luistin-, kanoottija polkupyöräseurat. Ensimmäisenä 12 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikunnan varhainen järjestäytyminen varsinaisena pohjoissavolaisena urheiluseurana on pidetty vuonna 1875 perustettua Kuopion Purjehdusseuraa. Jäseniä on parikymmentä, johtajana on tehtaan työmies P. Suotuisasti perustettuun järjestöön suhtautui myös aiemmin valistusseuran lakkauttamispuuhissa ahkeroinut William Wahl. Seuran perustamiskokouksessa paikalla olleiden ammattinimikkeet vahvistavat seuran tiiviin kytkeytymisen tehtaaseen. päivänä väljämuotoinen luisteluseura järjesti luistelunäytöksen ja toimeenpani ilotulituksen. helmik. pojille. E. 50 vuotta seuran perustamisen jälkeen tapahtumia muisteltiin seuraavasti: "Urheilukärpäsen toivat Varkauteen eräät vierailla paikkakunnilla oppikoulua käyneet nuorukaiset niistä yksi, fil. Pienessä toveruspiirissä, johon kuuluivat m.m. Niinpä päätettiin olla mukana paikallisen kansalaisyhteiskunnan muotoutumisessa. Vuoden 1900 keväällä järjestetyistä hiihtokilpailuista uutisoi Uusi Savo: "Hiihtokilpailu pidettiin tk. Paikalla oli kaikkiaan 21 henkeä: 7 viilaajaa, 4 sorvaajaa, 3 konttoristia ja piirtäjä, maalari, peltiseppä, puuseppä, kauppaapulainen, opiskelija sekä yksi nimikkeellä herra. Sunnuntaina 28 p. lua, kilpahyppyä, wipukävelyä, kenkien etsintää, kilpajuoksua, wesipyttyleikkiä, pussitaistelua ja kilpasoutua. Tehtaan johdossa havaittiin, että enää ei voitu hallita paikkakunnan tapahtumia Henrikssonin harrastamalla patruunatyylillä. Savolainen, Jalmar Tirkkonen ja Antellin veljekset, heräsi ajatus perustaa urheiluseura ja kun pieni amatöörivoimistelijain ryhmä oli esiintynyt Pitkälänniemen pihamaalla pidetyissä kesäjuhlissa saaden suurta suosiota, oli ajatus kypsä toteutettavaksi." (WU:n 50-vuotis ... Ainakin yksi ensimmäisistä urheilutapahtumista löysi tiensä myös lehtien palstoille. Sen sijaan perinteisten lajien lisäksi seuran alkuvuosien ohjelmaan lukeutui miekkailu. Keli oli aamusella tawallisen hywä, waan kun kilpailu oli määrätty pidettäwäksi klo 12 päiw., niin lämmin maaliskuun aurinko ennätti pehmittää hangen nuoskeaksi, joka waikutti sen ettei mitään erinomaisia tuloksia saawutettu, waikka ponnistiwat tarmonsa takaa. Ensinnäkin seura perustettiin ajankohtana, jolloin varkautelainen kansalaisyhteiskunta oli laajemminkin muodostumassa. ENSIMMÄISET URHEILUSEURAT Varkautelaiset toimijat saivat virikkeitä urheiluseuran perustamiseen kolmelta taholta. Pulliaisen lisäksi Otto E. Vuonna 1911 seura sai nimen Voimisteluja urheiluseura Elo. ) Warkauden tehtaan voimisteluja urheiluseura oli syntymästään lähtien niin sanottu usean lajin yleisseura. (WU:n 50-vuotis ... Maaseudun urheiluorganisoituminen ei edennyt rajussa tempossa. (Hovi 1995, 336-337.) Voimistelun ja urheilun harrastus sekä saadut ulkopuoliset virikkeet synnyttivät Varkaudessakin ajatuksen oman urheiluseuran perustamisesta. Väänänen, Hj. V. ) Marraskuun 10. Palkintoina annettiin muun muassa ruutisarvi, ruutia, 1 wuosikerta 'Uljas', puukkoja, weitsiä, kirweitä, lapikas-parin, saippuata, henkselejä, lamppuja ynnä monenlaisia hyödyllisiä kirjoja. pidettiin seuran hywäksi iltama, jossa nuoret woimistelijat oliwat tilaisuudessa näyttämään yleisölle mitä owat oppineet. Pulliainen tunnetaan hyvin paikkakunnallamme. (Harjunheimo 1964, 6.) Ammattimiehinä ylivoimainen enemmistö perustamiskokouksen osanottajista näyttää olleen kiinteässä kytkennässä tehtaaseen. 11 p. Vuoden 1887 syksyllä Varkauden valistusseurassa virisi ajatuksia toimintojen laajentamisesta. Niinpä ryhdyttiin hankkeisiin luistinradan saamiseksi ja luisteluseuran perustamiseksi. Joulukuun 7. Vuonna 1904 synnytettiin paikkakunnan ensimmäiseksi urheiluseuraksi Warkauden tehtaan voimisteluja urheiluseura. maist. Tämän vuoksi myös ensimmäinen urheiluseura perustettiin tehtaan voimisteluja urheiluseuraksi. (Soikkanen 1963, 492.) Samanlainen löyhä yhteenliittymä muodostettiin myös Lehtoniemelle, jossa toimi lyhyen ajan voimisteluseura. Hywästi sujui pojilta temput, katsoen niin wähään harjoitusaikaan (2 kuukautta). Vuonna 1902 toimintansa aloittaneen Paukarlahdessa toimineen Kuhnus -nimisen seuran ohessa toimi myös Leppävirran nuorisoseuran naisvoimisteluseura. tehtaalaisten keskuudessa Warkauden tehtaalla Huruslahden jäällä. Esimerkiksi Savo -lehdessä julkaistiin jo 1880-luvun alkupuolella kirjoituksia voimistelusta ja ruumiinharjoituksista (Savo 27.10.1882; 21.5.1883; 4.6.1883; 8.6.1883; 27.4.1885). (Arponen Parviainen 1985, 7-9.) Varkauden teollisen yhdyskunnan läheisyyteen Leppävirralle oli jo vuoteen 1903 mennessä perustettu ainakin kaksi seuraa
Teoksessa Olin, K. Heikkinen A. Varkauden Tarmon kahdeksan vuosikymmentä. Alapuro R. Sayer A. Pieksämäki: Varkauden museon julkaisujalV, 1991 Nygren H. Uusi Savo -lehti, vuosikerrat 1891-1903. Osaltaan myös ilmaantuneet sosiaaliset ongelmat virittivät valistuksen toteuttajien toimia. Entistä useampi voimisteluja urheiluseuroissa toimiva oli saanut "urheilukärpäsen pureman". Ystäväkirja Jussi Kuusanmäelle. Varkauden teollisuus 175 vuotta. Suojeluskuntajärjestön urheiluja kasvatustoiminta vuosina 1918-1939. Joukkojärjestäytymisen läpimurto ja Suomalaisen puolueen synty. New York: Russell Sage, 1984. Terveyden ja ilon tähden. Helsinki. Knuuttila S. Stenius, H. S. Teoksessa Alapuro R. Vähitellen myös liikunta ja erityisesti voimistelu saivat tilansa osana kansanvalistuksen rientoja. LIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Liikunnan varhainen järjestäytyminen 13. Liikunnan ja urheilun organisoituminen kiinteistä järjestökytkennöistään huolimatta omaksi toimintalohkokseen avasi latua kilpaurheilun läpimurrolle. Sjöblom K. Muotoutuvan kilpaurheilujärjestelmän päätöksenteko siirtyi seuratoimijoiden käsiin. Helsinki: Työväen Urheiluliitto, 1992:145-161 Itkonen H. Nevala A. Pieksämäki: Leppävirran kunta, 1995. Vihko 321-323. Urheilu, kansakunta ja luokat. Hulkkonen E. Varkaus: Warkauden Urheilijat ry., 1964. Promenadeja ja terveyskylpyjä. et al. Lloyd C. Kortelainen J. Varkaus: Liikealan kirjapaino, 1962. Seuran päätöksenteon ja toimintojen sijoittuminen työväentalon suojiin oli omiaan synnyttämään työväestön omaajärjestökulttuuria. Wuolio E-L. Teoksessa Suomi uskoi urheiluun. Jyväskylä: Koivu ja tähti, 1992. Suurimpia hankaluuksia aiheutuu aineiston ohuudesta. Harjunheimo K. Suomen liikuntahistoria. Joensuu: Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja N:o 30, 1998. London: University College London Press, 1993. Big Structures, Large Processes, Huge Comparisons. Helsingfors Gymnastikklubb 1875-2000. Joukkojärjestäytymisen laajetessa ei asetettu enää ehdottomia kieltoja, vaan pyrittiin aktiivisesti vaikuttamaan järjestäytymisen muotoihin ja sisältöihin. Liikunnan sosiaalitieteiden laitos. Urry J. Näin menetellen valkeni, kuinka paikallisten toimijoiden ja ryhmittymien tavoitteet poikkesivat toisistaan ja johtivat siten myös jännitteisiin. Mikrohistoria vastauksena historiallisen sosiologian dilemmaan. Vammala: Suomen Historiallinen Seura, 1997. Teoksessa Hänninen. (toim.) Kansa liikkeessä. Varkautelaisen liikunnan varhainen järjestäytyminen kytkeytyy kiinteästi teollistuvan Suomen ja muotoutuvan kansalaisyhteiskunnan syntyyn. Constructing the Countryside. Tilly C. Bibliotheca Historica 23. Vaasa: Kirjayhtymä, 1989:213-229. Historiallisia tutkimuksia UI, 1959. Keuruu: Otava, 2001 Lehtonen E-L. Hovi 0. Kenttien kutsu. Leppävirran historia. Soikkanen H. Tutkimus liikuntakulttuurin muutoksesta. Aiemmin työväenyhdistyksen suojissa olivat käynnistyneet lauluja soittokunta (1906) sekä näyttämötoiminta (1908). Halila A. Historiallisia tutkimuksia 184, 1994. Mardsen T, Murdoch J, Lowe, P, Munton R, Flynn A. Maaseudun yleishyödyllinen huvitoiminta 1800-luvun alusta 1870-luvun loppuun.Vammala: Suomen Historiallinen Seura. Sankareista mediatähtiin. Warkauden Urheilijat 1904-1964. Varkautelaisena erityispiirteenä on pidettävä säätyläismäisten käytäntöjen säilymistä pitkään osana toimijoiden välisiä suhteita, jotka henkilöityivät vuonna 1903 kuolleeseen Augustinus Henrikssoniin. Vapaaehtoisten järjestöjen kehitys ruumiinkulttuurin alueella Suomessa v. Poismuuttaneet valistajat jatkoivat seurarientojaan läheisen Lehtoniemen alueella. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 131, 1992:43-61 Hentilä S. Forssa: Suomen Historiallinen Seura. Helsinki: Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura, 1991. Itkonen H. Kärkkäinen P. Porvoo: Hanki ja Jää Oy, 1994. (Itkonen Nevala 1992, 28-30.) JOHTOPÄÄTÖKSET Menetelmällisesti intensiivisen tapaustutkimuksen tekeminen yli 100 vuoden takaisista tapahtumista on haastava tehtävä. Jyväskylä: Suomen Historiallinen Seura. Lappeenranta: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu no 93 NB, 1984. 2. Liikanen 1. Liikunnan ja urheilun järjestäytyminen olikin osa laajempaa modernin suomalaisen luokkayhteiskunnan muodostumista paikallisine erityispiirteineen. Suoninen M. Urheilujulkisuuden muodonmuutos. Viime kädessä työläisurheilun järjestäytyminen ja Tarmon perustaminen sinetöi modernin luokkapohjaisen urheilun ja liikunnan järjestökulttuurin muotoutumisen. London: Routledge, 1995. Hälsa, glädje, kamratskap. Pulma P. painos. Paikallishistorian uudet virtaukset. (toim.) Kuusan mäki. Alapuro R. Laine L. 1800-luvulla Suomessa perustetut urheiluseurat. Kuopio: SVUL:n Pohjois-Savon piiri, 1995. (toim.) Urheilun muutos, murros vai kaaos. Herrasväki liikkeellä Suomessa 1700ja 1800-luvuilla. LÄHTEET Alapuro R. Syrjäkylä muutoksessa. Sosiologia 2001 1 51-57. Lehtonen E-L Sporttituulia kansalle. Suomen työläisurheilun historia 1-111. Siisiäinen M. Mikrohistoriasta. Tutkimuksia no 62, 1998. LEHDET Savo-lehti, vuosikerrat 1879-1891 Tapio -lehti, vuosikerrat 1861-1888. Hentilä S. Pohjois-Savon urheilua 80 vuotta. Suomen miesvoimisteluja urheiluseurat vuoteen 1915. MUUT WU:n 50-vuotisjuhlien leikekirja; päiväämättömiä lehtileikkeitä. Henrikssonin kuoleman jälkeen tehtaan johdossa otettiin toisenlainen kanta kansalaisyhteiskunnan muodostumiseen. Kansanliikkeet loivat kansakunnan. Varkauden kansakoulu 100-vuotias 1862-1962. llmanen K. et al. Environment and Planning D: Society and Space Volume 7, 1989. Helsinki: Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 131, 1992:19-41. et a!. Teollistumisen ja palkkatyöläistymisen myötä heräsi kysymys kansan valistamisesta ja vapaa-ajan käytöstä. Helsinki: Suomen Urheilumuseosäätiö, 1989. Missä ovat toimijat. Teoksessa Forssell C. Tarmon tarina. Vaasa: Kirjayhtymä, 1989:7-52. Parviainen M. Peltonen M. Tehdasyhdyskunta talouden ja ympäristötietoisuuden murrosvaiheissa. Organisoituminen urheiluseuroiksi valmisti tietä kilpaurheilun läpimurrolle. Arponen A.O. The new Regional Geography and Problems af Narrative. Teoksessa Suomi uskoi urheiluun. Yhteisöt ja kansalaistoiminta. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Valkoisen Suomen urheilevat soturit. Jyväskylä: Suomen Historiallinen Seura. 2. Teoksessa Alapuro R. Oksa J. Yhteiskuntatieteiden, valtio-opin ja filosofian julkaisuja 18, 1998. Vasara E. Järjestötoimintojen muotoutumisen aikojen tarkastelussa useiden erilaisten aineistojen hyödyntäminen osoittautui välttämättömäksi. Sosiologia 2001 14-26. Pieksämäki: Varkauden kaupunki, 1963. Helsingfors: Helsingfors Gymnastikklubb r.f., 2000. Heikkinen A. Fennomania ja kansa. Joensuu: Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja N:o 24, 1996. Moilanen P. 1856-1917. Kansanhuvien kisailuista oli siirrytty liikunnan ja urheilun kansalaisyhteiskunnan aikaan. (Itkonen 1996, 306.) Varkautelaisen urheilujärjestäytymisen varhaisvaiheiden voidaan katsoa päättyvän vuoteen 1911. Paikallisen ja globaalin välitön uusi yhteys vai epäjärjestys. Tampere: Gaudeamus/Hanki ja jää, 1999. Kunnan ja kuntalaisten vaiheita kunnallishallinnon uudistamisesta 1990-luvulle. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisuja no 88, 1982. Saarijärvi: SoPhi. Oxford: Blackwell, 1988. Laine L. Tampere: Gaudeamus, 1996 Itkonen H. Tämä ilmenee hyvin perustettaessa Varkauden Tehtaan voimisteluja urheiluseuraa. Säätyläishuveista kansanhuveiksi, kansanhuveista kansalaishuveiksi. Työväen urheiluliikkeen naiset. Jo se, että Tarmo perustettiin työväenyhdistyksen nuoriso-osastoksi, viestii toimijoiden luokkaja järjestökytkennöistä. Helsinki: Hiihtomuseon julkaisuja n:o3, 1995. Helsinki: Oy Nord Print Ab, 2000. Tällöin työläisurheilijat perustivat omaksi seurakseen Varkauden työväenyhdistyksen nuoriso-osaston voimisteluja urheiluseura Tarmon. Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890-1933. Suomenkielisten miesvoimisteluja urheiluseurojen synnystä, perustajien yhteiskunnallisesta koostunnasta ja emäseuroista. Explanation in Social History. Teoksessa Suomen kartasto. Historiallisia tutkimuksia 191, 1995. Urheilun ottaminen osaksi vuonna 1905 perustetun työväenyhdistyksen toimintoja oli luonnollista jatkoa paikallisen työväenkulttuurin eriytymiselle. painos. Consuming Places. Ranta, E. Varkauden historia. (toim.) Missä on missä. Liikunnan kansalaistoiminnan varhaista paikantamista Helsingissä. Myöhemmin tästä seurasta on irtaantunut joukko lajiseuroja. (toim.) Kansa liikkeessä. Itkonen, H. Esimerkiksi lehtiaineiston tuottaminen oli kiinni pitkälti siitä, että paikkakunnalla sattui olemaan aktiivinen kirjeenvaihtaja. Vartiainen P. Hänen voimallinen isäntävallan käyttönsä lopetti vilkkaan seuratoiminnan Varkaudesta. Voimainkoetuksia ja kisailuja. Hämeenlinna: Karisto, 1982, 1984, 1987. Historiallisia tutkimuksia 159, 1991. Järjestötoiminta. 1800-luvun kilpaurheilun alkulähteillä. Niinpä esimerkiksi seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittu Vihtori Kiiskinen oli myös työväenyhdistyksen nuoriso-osaston johtokunnan jäsen
Poikien koeryhmässä itsemääräämismotivaatio pysyi samana, kun vastaavasti kontrolliryhmässä se laski. 1 . When considering the effect of the intervention on motivation continuum variables it can be noted that the intervention affected boys' external regulation and amotivation. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opettaja pystyy vaikuttamaan oppilaiden liikuntamotivaatioon liikuntatunneilla ottamalla heidät mukaan päätöksentekoprosesseihin, tarjoamalla valinnanmahdollisuuksia sekä korostamalla omaa kehittymistä ja yrittämistä. 1 1. The results showed that the intervention affected boys' perceptions of self-determined motivation. In experimental group, boys remained the same in external regulation and amotivation, whereas in controlgroup boys increased their perceptions of external regulation and amotivation. In experimental group, boys remained the same in self-determined motivation whereas in control group boys decreased their self-determined motivation. Interventio ei siis vaikuttanut tyttöjen motivaatiotekijöihin. Itsemääräämismotivaation muodostavista motivaatiojatkumon tekijöistä interventio vaikutti poikien ulkoiseen motivaatioon (external regulation) sekä amotivaatioon (amotivation). Intervention had no effect on students' intrinsic motivation, identified regulation, or introjected regulation. Interventio ei vaikuttanut oppilaiden sisäiseen motivaatioon (intrinsic motivation), identifioituneeseen säätelyyn (identified regulation) tai pakotettuun säätelyyn (introjected regulation). Key words: exercise motivation, self-determined motivation, intervention, physical education 1. Tutkimuksen koehenkilöinä oli 178 yhdeksäsluokkalaista oppilasta ja kontrolliryhmään kuului 155 oppilasta. Vuoden mittaisen liikuntaintervention vaikutus yhdeksäsluokkalaisten liikuntamotivaatioon ja itsemääräämismotivaatioon TIMO JAAKKOLA, RISTO TELAMA, JUHA KOKKONEN Liikuntakasvatuksenlaitos, Jyväskylän yliopisto, PL 35, 40351 Jyväskylä Yhteyshenkilö: Jaakkola Timo, Jyväskylän yliopisto, Liikuntakasvatuksen laitos, PL 35, 40351 Jyväskylä. Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida yhden lukuvuoden motivaatioilmastointervention vaikutusta oppilaiden liikuntamotivaatioon ja itsemääräämismotivaatioon liikuntatunneilla. Asiasanat: liikuntamotivaatio, itsemääräämismotivaatio, interventio, liikuntakasvatus 14 LIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio ABSTRACT Changes in students' exercise motivation and selfdetermined motivation through one academic-year intervention in school physical education Jaakkola T., Telama R., Kokkonen J. Puh: 014-2602139, 050-5882219, Fax: 014-2602101, E-mail: jaakkola@pallo.jyu.fi TIIVISTELMÄ Vuoden mittaisen liikuntaintervention vaikutus yhdeksäsluokkalaisten liikuntamotivaatioon ja itsemääräämismotivaatioon Jaakkola T., Telama R., Kokkonen J. Poikien koeryhmässä ulkoinen motivaatio sekä amotivaatio pysyivät samalla tasolla, kun vastaavasti poikien kontrolliryhmässä ne nousivat. The aim of the study was to analyse the changes in students' exercise motivation and self-determined motivation through one academic-year intervention in school physical education. The psychometric properties of Finnish version of the Sport motivation Scale (Pelletier, Fortier, Vallerand, Tuson, Briere & Blais 1995) were investigated in Finnish physical education context. Tutkimuksen päätuloksena oli, että yhden lukuvuoden interventio vaikutti poikien itsemääräämismotivaatioon (self-determined motivation). The participants of the study were 178 ninth grade students representing experimental group and 155 students representing control group. 1 . The intervention consisted of 1) distribution of written materia!, 2) increasing autonomy of PE lessons, 3) goal setting program for students, and 4) periodical teaching methods. It can be concluded that physical education teacher is able to affect students' exercise motivation by taking them into decision making processes, by giving different possibilities to choose, and by emphasising own development and effort. Lisäksi tutkimuksen tulokset osoittivat, että liikuntamotivaatiomittarin psykometriset ominaisuudet olivat hyvällä tasolla suomalaisessa liikunnanopetuskontekstissa analysoituina. The results also revealed that the psychometric properties of the Sport Motivation Scale were at the satisfactory level in the Finnish school physical education. Neljä opettajaa osallistui yhden lukuvuoden interventioon, joka koostui 1) oppilaiden motivaatioon liittyvän kirjallisen materiaalin jakamisesta opettajille, 2) oppilaiden autonomian lisäämisestä liikuntatunneilla, 3) oppilaiden tavoitteenasetteluohjelmasta sekä 4) teemoittain etenevistä opetusmenetelmistä. Lisäksi selvitettiin liikuntamotivaatiomittarin (Sport Motivation Scale) (Pelletier, Fortier, Vallerand, Tuson, Briere & Blais 1995) psykometrisiä ominaisuuksia suomalaisessa liikunnanopetuskontekstissa
Tutkimus on osoittanut, että kasvanut autonomia on ollut yhteydessä kasvaneeseen sisäiseen motivaatioon sekä vastaavasti alentuneeseen ulkoiseen motivaatioon ja amotivaatioon ( Goudas & Biddle 1994; Mathews 1991). Sisäisesti motivoitunut (intrinsic motivation) henkilö osallistuu toimintaan puhtaasta ilosta. Vaikka lisäksi tiedetään, että tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto on yhteyksissä sisäiseen liikuntamotivaatioon, pitkittäistutkimuksia näiden kahden muuttujan välisistä yhteyksistä ei ole esitetty. (Vallerand 1997; Deci & Ryan 1995; 1991;1985). Toiminta ei kuitenkaan ole itsemääräytynyttä, vaan "koettu sisäinen pakko" toimii motivaation lähteenä. Lisäksi tarkoituksena on selvittää liikuntamotivaatiomittarin sekä autonomiaindeksin psykometrisiä ominaisuuksia suomalaisessa liikunnanopetuskontekstissa. Kirjallisuuden mukaan motivaatio vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen kahdella tavalla (Roberts 2001). Ei ole kuitenkaan selvää, mitkä tekijät ovat fyysisen aktiivisuuden omaksumisen ja sen pysyvyyden taustalla (Malina 1990). Lisäksi sisäisen motivaation sekä identifioituneen säätelyn on havaittu olevan yhteyksissä positiivisiin ihmisen motivaation kannalta tärkeisiin tekijöihin, kuten tyytyväisyyteen, yrittämiseen sekä osallistumishalukkuuteen (Pelletier, Vallerand, Green-Demers, Briere & Blais 1995; Briere, Vallerand, Blais & Pelletier 1995; Biddle & Brooke 1992). Interventioon osallistuvat opettajat olivat kaikki toimineet liikunnanopettajina pitkään eikä heillä ollut opiskeluaikanaan mahdollisuutta perehtyä motivaatioilmastokirjallisuuteen tai -koulutukseen. JOHDANTO Kirjallisuudessa on paljon viitteitä fyysisen aktiivisuuden merkityksestä terveyden edistämisessä (esim. Toiseksi, motivaatio suuntaa käyttäytymistä. Esimerkiksi tiettyä urheilulajia vapaa-aikanaan harrastava oppilas saattaa panostaa liikuntatunneilla enemmän omaan lajiinsa liittyviin harjoitteisiin kuin omaan lajiin ei sidoksissa olevin harjoitteisiin (Roberts 2001). Tekijöiden puuttumisen on puolestaan todettu aiheuttavan ulkoista motivaatiota ja jopa amotivaatiota (Deci & Ryan 1985; Vallerand 1997). Oppilas esimerkiksi koLIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio 15. Lisäksi liikuntamotivaatiomittarin (Pelletier, Fortier, Vallerand, Tuson, Briere & Blais 1995) psykometrisiä ominaisuuksia tai autonomiaindeksin toimivuutta suomalaisessa liikuntakontekstissa ei vielä ole tutkittu. Koululiikunnassa vastaavia tutkimuksia ei ole raportoitu. Amotivaatiolla tarkoitetaan motivaation täydellistä puuttumista. Tutkimus on vielä osoittanut, että tehtäväsuuntautunut motivaatioilmasto, jossa korostuu oppilaiden tasa-arvoinen rooli, oma kehittyminen ja yrittäminen, on ollut yhteyksissä sisäiseen liikuntamotivaatioon (Brunel 1999; Goudas 1998; Dorobantu & Biddle 1997). Ensinnäkin, motivaatio energisoi käyttäytymistä. Kontrollikoulujen opettajille ei annettu interventiota. Kirjallisen materiaalin jakamisen tarkoituksena oli perehdyttää opettajat motivaatioon ja motivaatioilmastoon liittyviin käsitteisiin. Oppilaiden autonomiaa liikuntatunneilla lisättiin ottamalla heidät mukaan opetukseen ja liikuntatuntien toimintatapoihin liittyviin päätöksentekoprosesseihin. Identifioitunut säätely ei kuitenkaan vielä ole täysin itsemääräytynyt motivaation muoto, koska toimintaan ei osallistuta puhtaasta ilosta. Yksilön itsemääräämisen on oletettu kasvavan asteittain motivaatiojatkumolla siirryttäessä amotivaatiosta ja ulkoisesta motivaatiosta kohti sisäistä motivaatiota (Vallerand 1997; Deci & Ryan 1985). Pakotetussa säätelyssä (introjected regulation) ihminen on sisäistänyt ulkoiset pakotteet ja rangaistukset. Teorian mukaan motivaatio voidaan jakaa viisiluokkaiseksi motivaatiojatkumoksi ulottuen amotivaatiosta kolmen eri ulkoisen motivaation (ulkoinen motivaatio, pakotettu säätely, identifioitunut säätely) kautta sisäiseen motivaatioon (Vallerand 1997; Ryan & Connel 1989; Deci & Ryan 1985). Lisäksi opettajat eriyttivät opetusta tarjoamalla oppilaille erilaisia vaihtoehtoja suorittaa eri lajeihin liittyviä harjoitteita ja viitepelejä. Vaikka tutkimus on osoittanut sisäisen motivaation ja autonomian kokemusten olevan ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä fyysisen aktiivisuuden omaksumisprosessissa, ainoastaan muutamia interventiotutkimuksia on tehty selventämään tekijöiden välisiä yhteyksiä (Beauchamp, Halliwell, Fournier & Koestner 1996; Vallerand, Gauvin, Halliwell 1986). Kontrolliryhmään kuului 155 keskija eteläsuomalaista oppilasta, joista 97 oli poikia ja 58 tyttöjä. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimuksen koehenkilöinä oli 178 keskisuomalaista yhdeksäsluokkalaista oppilasta, joista 88 oli poikia ja 90 tyttöjä. Ulkoisesti motivoitunut (external regulation) henkilö osallistuu toimintaan palkkioitten, pakotteiden tai rangaistusten pelon takia. Interventio koostui 1) oppilaiden motivaatioon liittyvän kirjallisen materiaalin jakamisesta opettajille, 2) oppilaiden autonomian lisäämisestä liikuntatunneilla, 3) oppilaiden tavoitteenasetteluohjelmasta sekä 4) teemoittain etenevistä opetusmenetelmistä. Alkumittaus suoritettiin syyskuussa 1999 ja loppumittaus huhtikuussa 2000. Itsemääräämisteoria (Deci & Ryan 1995; 1991;1985) onkin toiminut yhtenä eniten käytetyistä viitekehyksistä selitettäessä ihmisen liikuntamotivaatiota. Kilpailusuuntautuneessa ilmastossa korostuu sosiaalinen vertailu sekä oppilaiden eriarvoinen asema, ja sen on todettu olevan yhteyksissä ulkoiseen motivaatioon sekä amotivaatioon (Brunel 1999). Identifioituneesta säätelystä (identified regulation) on kyse, kun toimintaan osallistutaan ilman vaihtoehtoja, ja kun toiminta on henkilökohtaisesti tärkeää ihmiselle. Kouluvuoden alussa oppilaat mittasivat liikuntatunnilla lähtötasonsa jokaisessa valitussa harjoitteessa. Intervention aikana koekoulujen opettajien kanssa pidettiin viikottaisia palavereita. Neljä opettajaa osallistui interventioon, joka toteutettiin lukuvuonna 1999-2000. Hän ei koe minkäänlaisia ulkoisia tai sisäisiä "pakotteita" osallistumiselleen. Motivaatiotutkimuksessa erityisesti sisäisen motivaation on todettu olevan tärkeä tekijä fyysisen aktiivisuuden omaksumisen kannalta. Oppilaat koeja kontrolliryhmiin valittiin harkinnanvaraisella otannalla. Vuori & Miettinen 2000). Tämän tutkimuksen tarkoituksena analysoida yhden lukuvuoden oppilaiden autonomiaa, yrittämistä ja omaa kehittymistä korostavan motivaatioilmastointervention vaikutusta oppilaiden liikuntamotivaatioon ja itsemääräämismotivaatioon koulun liikuntatunneilla. Tavoitteenasetteluohjelma tarjosi oppilaille mahdollisuuden keskittyä omaan kehittymiseen ja seurata sitä lukuvuoden ajan. Esimerkiksi liikuntaan motivoitunut oppilas yrittää ja panostaa harjoitteluun enemmän koulun liikuntatunneilla kuin liikuntaan motivoitumaton oppilas. Tällä opetusjärjestelyllä pyrittiin vaikuttamaan siihen, että erilaisen taitotason omaavien oppilaiden ei tarvinnut suorittaa vaatimustasoltaan samanlaisia harjoitteita. Yksilön liikuntamotivaation on todettu merkittävästi vaikuttavan fyysisen aktiivisuuden omaksumiseen (Roberts 2001; Vallerand 2001; Deci & Ryan 1985). Ihmisen motivaatioon on oletettu kehittyvän kohti sisäistä motivaatiota, jos kyseiset tekijät esiintyvät toiminnassa. Itsemääräämisteorian mukaan ihmisen motivaatioon vaikuttavat koettu pätevyys, autonomia sekä koettu sosiaalinen yhteenkuuluvuus (Deci & Ryan 1995; 1991 & Deci 1992). Oppilaat saivat mahdollisuuden valita itselleen kaksi tai kolme liikuntataitoa (esimerkiksi koripallon vapaaheitto, lentopallon sormilyönti tms.), joita he halusivat lukuvuoden aikana kehittää
1 =Täysin eri mieltä ..... . . ......................... ........................................................................................................... 1 2 3 4 5 5. Mielihyvästä jota saan kun paranna n heikkoja kohtiani ........ . Koska minun täytyy harrastaa liikuntaa säännöllisesti . Opettajat tukivat oppilaiden tavoitteenasetteluohjelmaa antamalla heidän harjoitella valittuja taitojaan liikuntatunneilla aina kun se muuten aikataulullisesti oli mahdollista. 1 2 3 4 5 20. ...................... ............... Koska on todella tarpeellista harrastaa liikuntaa jos haluaa pysyä kunnossa. ........................................................................ Mielihyvästä jota tunnen kun löydän uusia harjoittelu tapoja ........ Liikuntamotivaatiomittarin väittämät. ................................................................................................................................................... ................ .......... l 2 3 4 5 28. .............................................................................. Näyttääkseni muille kuinka hyvä olen liikunnassa ................... ! 2 3 4 5 21. ! 2 3 4 5 7. . l 2 3 4 5 11. . Koska olen tyytyväinen kun opin jonkin vaikean harjoittelu tekniikan ............. . Mielihyvästä jota tunnen kun opin harjoittelu tekniikan jota en ole aikaisemmin yrittänyt . ........ ......... . . ! 2 3 4 5 25. ...................... ! 2 3 4 5 keili montako koripallon vapaaheittoa kymmenestä hän sai koriin. .............................. ..... Mielihyvän takia jota tunnen kun opin uusia asioita liikunnasta . . TPPmoittain etenevien opetusmenetelmien tarkoituksena oli keskittyä tiettyihin tehtäväsuuntautuneen motivaatioilmaston kannalta tärkeisiin opetusteemoihin. Mittarin väittämät esitettiin viisiluokkaisella Likert -asteikolla 0= Täysin eri mieltä .. . ........ . ! 2 3 4 5 22. ..... Tämän jälkeen oppilas asetti itselleen tavoitteen kuuden viikon päästä toteutettavalle toiselle mittauskerralle. l 2 3 4 5 10. Koska ihmiset ympärilläni ajattelevat, että on tärkeää pysyä kunnossa ......... . Summamuuttujat laskettiin jokaisesta viidestä. 1 2 3 4 5 3. . Lisäksi opettajat kannustivat oppilaita harjoittelemaan valittuja taitoja vapaa-aikanaan sekä neuvoivat heitä tavoitteidensa kehittämisessä. ................................. ! 2 3 4 5 26. 1 2 3 4 5 9. 1 2 3 4 5 24. . Opettajat ja oppilaat asettivat myöskin tiettyjä tavoitteita kullekin teemakaudelle. Koska pidän tunteesta olla täysin syventynyt toimintaan . Tyytyväisyydestä jota koen kun parannan kykyjäni .... 1 2 3 4 5 14. ! 2 3 4 5 13. Koska minun täytyy harrastaa liikuntaa, jotta voin olla tyytyväinen itseeni . ........................................ . Teemoiksi valittiin kirjallisuuden pohjalta (Walling, Duda & Chi 1993) 1) keskittyminen omaan kehittymiseen, 2) oppilaiden tasa-arvoinen asema liikuntatunneilla sekä 3) yhteistoiminnallinen oppiminen. ! 2 3 4 5 2 3. . Koska se on hyvä tapa oppia paljon asioita jotka voivat olla hyödyllisiä elämän muillakin alueilla ......... Kunkin teemakauden aikana opettajat ja oppilaat yhdessä kehittivät harjoitteita ja toimintatapoja, jotka korostivat senhetkistä teemaa. Lukuvuoden aikana valitut liikunta taidot mitattiin ja vastaavasti uudet tavoitteet asetettiin neljä kertaa. .......... . . Minulla oli aikaisemmin hyviä syitä harrastaa, mutta nyt mietin pitäisikö minun enää jatkaa. . ! 2 3 4 5 8. ! 2 3 4 5 12. 1 2 3 4 5 17. . ........... . . . Mielihyvän tunteesta, jota uusien suoritusmenetelmien löytäminen aikaansaa . En tiedä enää: minulla on käsitys etten pysty menestymään liikunnassa . Koska se saa minulle tutut ihmiset arvostamaan minua .......... Lisäksi opettaja keskusteli oppilaiden kanssa eri teemojen sekä tavoitteiden toteutumisesta liikuntatunneilla. . . Mielihyvästä jota tunnen vaikean tehtävän suorittamisen jälkeen ..... . ....... . ....................................................... . Mielihyvän takiajota saan jännittävistä kokemuksista . ......................................... .............................................. .............. Voimakkaiden tunteiden takia joita tunnen kun harrastan jotain mistä pidän ............. . ..................................................................................................... ................................ Koska se on yksi parhaista tavoista pitää suhteita yllä ystävieni kanssa . ". ! 2 3 4 5 2. .................... .............. 1 2 3 4 5 16. Kukin opetusteema kesti 16 LIIKUNTA& TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio kaksi kuukautta. ! 2 3 4 5 4. Liikuntamotivaatiomittarin väittämien johdantona oli "Syy, miksi osallistun koululiikuntaan ... ! 2 3 4 5 2 7. ! 2 3 4 5 18. Etuoikeudesta olla urheilija .......... .......... . 1 2 3 4 5 6. ......... Koska se on yksi parhaista valitsemistani tavoista kehittää elämäni muita osa-alueita .................. Se ei ole minulle enää selvää: En tunne, että paikkani on liikunnassa . 1 2 3 4 5 19. ......................... 5= Täysin samaa mieltä). Taulukko 1. ! 2 3 4 5 15. Koska mielestäni se on yksi parhaista tavoista tavata ihmisiä ......... .... ..................................................... , ........................... . Jännityksestä jota tunnen kun osallistun toimintaan .......... . 5=Täysin samaa mieltä 1. Mietin usein itsekseni: En pysty saavuttamaan tavoitteitani joita olen asettanut itselleni . Koska tuntuisi pahalta jos minulla ei olisi aikaa tehdä sitä . .................. Ympyröi seuraavista väittämistä yksi vaihtoehto, joka parhaiten vastaa sinun käsitystäsi: Syy, miksi osallistun koululiikuntaan ... . ...
Motivaatiojatkumoulottuvuuksien keskinäiset korrelaatiot (alkumittaus). Indeksin on oletettu kertovan enemmän henkilön motivaatiosta kuin yksittäisten motivaatiojatkumon ulottuvuuksien tarkastelemisen erikseen. Sisäistä yhdenmukaisuutta analysoitiin Cronbachin alfa -kertoimilla, jotka vaihtelivat mittarin eri ulottuvuuksissa .65 ja . Ensinnäkin ryhmä motivaatiotutkimuksen suomalaisia asiantuntijoita käänsi väittämät suomeksi. Tulokset analysoitiin kovarianssianalyysillä, jossa loppumittausta käytettiin riippuvana muuttujana sekä alkumittausta kovariaattina. Mittarin väittämät ovat esitetty Taulukossa 1. Amotivaatio -.38*** -.25*** -.29*** .09 n=333, p<.001 *** 5. Tällaiset väittämät yritettiin kääntää uudelleen suomeksi niin tarkasti kuin mahdollista väittämien todellisten merkitysten saavuttamiseksi. Ulkoinen motivaatio .35*** .50*** .39*** 5. mittaavat sisäistä motivaatiota, identifioitunutta säätelyä, pakotettua säätelyä, ulkoista motivaatiota sekä amotivaatiota. Identifioitunut säätely .74*** 3. Cronbach alfa -kertoimet liikuntamotivaatiomittarin ulottuvuuksille ja autonomiaindeksille (n:333). Sisäinen motivaatio 2. Seuraavaksi tätä uudelleen käännettyä mittarin versiota verrattiin alkuperäiseen englanninkieliseen versioon. Mittari koostuu 28 väittämästä , jotka Ulottuvuus Sisäinen motivaatio Identifioitunut säätely Pakotettu säätely Ulkoinen motivaatio Amotivaatio Alkumittaus .92 .72 .65 .73 .71 Alfa Loppumittaus .90 .76 .64 .75 .81 Taulukko 2. Lisäksi konfirmatorinen faktorianalyysi osoitti, että liikuntamotivaatiomittarin rakennevaliditeetti oli hyvä esikoeaineistossa (khin neliötesti/vapausasteet 4.70, Tucker-Lewis indeksi .97). Pitkittäistutkimuksissa analysoitaessa samoja koehenkilöitä sekä alkuettä LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio 17. Mittari käännettiin englannista suomeksi seuraavalla tavalla. Sisäistä motivaatiota mitattiin kahdellatoista väittämällä. 1. 2. Esikoeaineiston keräämisen jälkeen kahta yhdeksäsluokkalaista oppilasta vielä haastateltiin, jotta voitiin selvittää, olivatko oppilaat kokeneet jotkut väittämät epäselviksi. Sisäisen motivaation summamuuttuja jaettiin kolmella, koska muuttuja sisälsi kolme kertaa enemmän väittämiä kuin muut ulottuvuudet. Lisäksi motivaatiojatkumon ulottuvuuksista laskettiin autonomiaindeksi (Vallerand 1997). Tämän jälkeen arvo painotettiin negatiivisesti (x -1). Sisäisen motivaation (x 2) ja identifioituneen säätelyn (x 1) summamuuttujia painotettiin positiivisesti. väittämien ymmärtämisessä. Taulukko 4. Oppilaat eivät kuitenkaan raportoineet ongelmia mittarin Alkumittaus Loppumittaus Khin neliötesti 698.92 827.46 Khin neliö/vapausasteet 2.12 2.52 Vapausasteet 329 329 p .000 .000 NFI .96 .97 TLI .98 .98 CFI .98 .98 IFI .98 .98 Taulukko 3. Lopuksi asiantuntijapaneeli keskusteli väittämistä, jotka mahdollisesti sisälsivät useampia merkityksiä. Indeksi toimii kaikkien motivaatiojatkumon ulottuvuuksien summamuuttujana ja näin ollen edustaa koko motivaatiojatkumoa. mittarin ulottuvuudesta. Konfirmatorisen faktorianalyysin tulokset liikuntamotivaatiomittarille alkuja loppumittauksessa. Rakennevaliditeettia tarkasteltiin konfirmatorisen faktorianalyysin avulla sekä motivaatiojatkumon eri ulottuvuuksien välisillä korrelaatiokertoimilla. Käännösprosessin aikana ei kuitenkaan raportoitu ongelmia väittämien kääntämisessä. Mitä enemmän henkilö kokee sisäistä motivaatiota ja identifioitunutta säätelyä, ja vastaavasti mitä vähemmän henkilöllä on ulkoista motivaatiota ja amotivaatiota, sitä suuremman arvon indeksi osoittaa. 1. Arvo voi olla joko positiivinen tai negatiivinen (Vallerand 1997). Oppilaiden liikuntamotivaatiota sekä itsemääräämismotivaatiota mitattiin liikuntamotivaatiomittarilla (Sport Motivation Scale) (Pelletier ym. Esikoeaineiston analysointi osoitti, että sekä mittarin sisäinen yhdenmukaisuus että rakennevaliditeetti olivat hyvällä tasolla. 3. Identifioitunutta säätelyä, pakotettua säätelyä, ulkoista motivaatiota sekä amotivaatiota mitattiin kutakin neljällä väittämällä. Pakotetun säätelyn sekä ulkoisen motivaation summamuuttujat laskettiin yhteen ja jaettiin kahdella. 79 välillä. Myös amotivaatio painotettiin negatiivisesti (x -2). Indeksi muodostettiin painottamalla (kertomalla) motivaatiojatkumon summamuuttujia eri painokertoimilla riippuen siitä, sijaitsiko ulottuvuus keskellä jatkumoa tai sen ääripäissä. Eri tutkimuksissa indeksi on todettu luotettavaksi ja päteväksi (Vallerand, Fortier & Guay 1997; Fortier, Vallerand, Briere, & Provencher 1995; Vallerand & Bissonnette 1992). 4. Koeasetelmaa (koe/kontrolliryhmä) ja sukupuolta käytettiin riippumattomina muuttujina. Pakotettu säätely .66*** .64*** 4. Kyseistä indeksiä on käytetty kuvaamaan itsemääräämismotivaatiota erilaisissa aktiviteeteissa, kuten esimerkiksi urheilussa ja liikunnassa. Tämän jälkeen alkuperältään englantilainen suomea puhuva kielenkääntäjä käänsi väittämät takaisin englanniksi. Painottamisen jälkeen liikuntamotivaatiomittarin ulottuvuudet laskettiin yhteen. Mittarin kääntämisen jälkeen suoritettiin esikoe 797 keskisuomalaiselle yhdeksäsluokkalaiselle oppilaalle. 1995). Mittarin eri ulottuvuuksien sisäisen yhdenmukaisuuden tarkastelemiseksi käytettiin Cronbachin alfa -kerrointa
Kovarianssianalyysin tulokset, käyttäen loppumittausta riippuvana muuttujana, koeasetelmaa (koe/kontrolli) riippumattomana muttujana sekä alkumittausta kovariaattina. ToisAlku Loppu ka kh ka kh %muutos Sisäinen motivaatio Koeryhrnä 3.21 .60 3.27 .60 2% Kontrolliryhrnä 3.20 .76 3.24 .61 1% ldentifioitunut säätely Koeryhrnä 3.08 .71 3.16 .68 3% Kontrolliryhrnä 3.04 .79 3.20 .70 5% Pakotettu säätely Koeryhrnä 3.22 .67 3.16 .74 -2% Kontrolliryhrnä 3.09 .75 3.17 .59 3% Ulkoinen motivaatio Koeryhrnä 2.90 .66 2.82 .68 -3% Kontrolliryhrnä 2.71 .84 3.10 .69 15% Amotivaatio Koeryhrnä 2.29 .79 2.26 .82 -1% Kontrolliryhrnä 2.32 .74 2.68 .89 16% Autonomiaindeksi Koeryhrnä .47 .59 .55 .59 17% Kontrolliryhrnä .48 .65 .30 .69 -38% Alku ka kh 3.31 .62 3.25 .71 2.94 .64 2.91 .76 3.28 .67 3.35 .73 2.31 .70 2.28 .69 2.03 .84 2.22 .77 .68 .54 .67 .68 Loppu ka kh 3.27 .77 3.28 .75 2.95 .92 2.89 .89 3.29 .81 3.40 .77 2.27 .80 2.34 .80 2.02 1.01 2.12 .76 .67 .75 .59 .71 %muutos -1% 1% 0% -1% 0% 1% -2% 3% 0% -5% -1% 9% tomittausten varianssianalyysi ei välttämättä paljasta intervention todellista vaikutusta, jos koeja kontrolliryhmä eroavat lähtötasossa toisistaan mitatussa tai mittaamattomassa ominaisuudessa. Mitatut poikien ja tyttöjen keskiarvot erikseen koeja kontrolliryhmille ria nss ianal yys i muodostaa loppumittauksen keskiarvot huomioimalla alkumittauksen erot koeja kontrolliryhmän alkuja loppumittauksissa. osoittaa alkumittauksen estimoidun keskiarvon Taulukko 5. Tulososassa esitetään myös mitatut keskiarvot koeja kontrolliryhmien tytöille ja pojille alkuja loppumittauksissa (taulukko 6). Pojat Pojat Tytöt ka (est.) ka(est.) kh ka(est.) kh ka(est.) kh alkumit. Tässä tutkimuksessa kuitenkin käytettiin kovarianssianalyysiä, koska tutkimus oli luonteeltaan näennäiskokeellinen. koe kontrolli koe Sisäinen motivaatio 3.30 3.36 .07 3.38 .07 3.40 .08 Identifioitunut 2.98 3.10 .09 3.26 .09 3.13 .10 säätely Pakotettu säätely 3.25 3.19 .09 3.39 .09 3.28 .10 Ulkoinen motivaatio 2.46 2.54 .09 3.03 .09 2.36 .10 Amotivaatio 2.81 2.28 .10 2.77 .10 2.12 .11 Autonomia indeksi .57 .61 .08 .27 .08 .69 .08 p<.05*, p<.01 **, p<.001 *** Fl Osoittaa koeasetelman omavaikutuksen alkumittauksen estimoinnin jälkeen F2 Osoittaa sukupuolen oma vaikutuksen alkumittauksen estimoinnin jälkeen Tytöt ka(est.) kh Fl Eta F2 Eta F3 Eta kontrolli 3.39 .09 .02 .00 .13 .00 .03 .00 2.89 .12 .13 .00 2.89 .01 4.1 .00 3.43 .12 .43 .00 3.00 .01 .09 .00 2.36 .11 6.74** .03 16.97*** .07 6.68** .03 2.09 .13 4.23* .02 13.80*** .06 5.39* .02 .63 .10 5.72* .03 6.97** .03 2.86 .01 F3 Osoittaa yhdysvaikutuksen koeasetelman sekä sukupuolen välillä alkumittauksen estimoinnin jälkeen ka (est.) alkum. Kovarianssianalyysi huomioi mahdolliset erot mitattujen muuttujien lähtötasossa koeja kontrolliryhmän välillä ennen lopullista vertailuanalyysiä. Mitattujen keskiarvojen tarkoituksena on ainoastaan selventää lukijalle intervention vaikutusta. loppumittauksessa yleinen tilastollinen analyysimenetelmä on toistomittausten varianssianalyysi. TULOKSET Liikuntamotivaatiomittarin psykometristen ominaisuuksien tarkastelu osoitti mittarin sisäisen yhdenmukaisuuden olevan riittä1 1 1 1 1 1 · 1. Pojat Tytöt merkiksi Thomas & Nelson ( 1996) ovat ehdottaneet. Kovarianssianalyysin estimoituja keskiarvoja ja mitattuja keskiarvoja tarkasteltaessa pitää huomioida, että kyseiset keskiarvot eivät ole vertailukelpoisia, koska kovaTaulukko 6. Siksi alkuerot haluttiin tasata kovarianssianalyysin avulla, kuten esi18 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio välillä. Luokkia koeja kontrolliryhmiin ei voitu valita satunnaistamalla, joten on mahdollista, että jotkut mittaamattomat tekijät ovat saattaneet vaikuttaa tuloksiin
Nämä pedagogiset toiminnot saattoivat lisätä oppilaan kokemuksia LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio 19. Analyysi osoitti, ettei eroja koeja kontrolliryhmän välillä identifioituneen säätelyn loppumittauksessa löytynyt. Interventio vaikutti samalla tavalla poikien ja tyttöjen identifioituneeseen säätelyyn. Analyysi osoitti myös, että poikien ja tyttöjen välillä löytyi ero ulkoisen motivaation kokemisessa. Kyseisiä tekijöitä korostamalla opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa oppilaiden itsemääräämismotivaation syntymiseen, kuten esimerkiksi Nicholls (1989) ja Decija Ryan (1985) ovat olettaneet. Seuraavaksi analysoitiin intervention vaikutusta oppilaiden amotivaatioon. Tarkasteltaessa konfirmatorista faktorimallia pitää huomioida, että latenttien muuttujien annettiin korreloida keskenään, eikä jäännöskorrelaatioita sallittu. Oppilaat siis kokivat enemmän positiivisia kuin negatiivisia motivaation muotoja. Kyseisten indeksien on oletettu olevan sitä parempia, mitä lähempänä arvoa 1 ne ovat. Kovarianssianalyysin tulokset ovat esitetty taulukossa 5. Konfirmatorisen faktorianalyysin tulokset erikseen alkuja loppumittauksessa ovat esitetty taulukossa 3. Pojat kokivat enemmän identifioitunutta säätelyä intervention aikana verrattuna tyttöihin. Koeryhmän poikien ulkoinen motivaatio ja amotivaatio säilyivät samana intervention aikana, kun vastaavasti poikien kontrolliryhmässä sekä ulkoinen motivaatio että amotivaatio nousivat. Poikien kontrolliryhmässä ulkoinen motivaatio nousi, kun vastaavasti poikien koeryhmässä se pysyi samalla tasolla intervention aikana. Lisäksi mitatut keskiarvot koeja kontrolliryhmien tytöille sekä pojille alkuja loppumittauksissa ovat esitetty taulukossa 6. Kovarianssianalyysi osoitti, ettei interventio vaikuttanut oppilaiden sisäiseen motivaatioon tai pakotettuun säätelyyn. Kun tarkastellaan todellisia mitattuja alkuja loppumittauksen arvoja (taulukko 6) , on tärkeää huomata, että sekä pojilla että tytöillä sisäinen motivaatio, identifioitunut säätely ja pakotettu säätely saavat ulkoista motivaatiota ja amotivaatiota korkeampia arvoja. Tutkimus on osoittanut, että itsemääräämismotivaatio on ollut positiivisesti yhteydessä kognitiivisiin, affektiivisiin ja käyttäytymiseen liittyviin tekijöihin, kuten esimerkiksi viihtymiseen, alentuneeseen ahdistuneisuuteen, osallistumishalukkuuteen sekä itse liikuntasuoritukseen (Vallerand 2001; Roberts 2001) . Analyysi osoitti, että intervention aikana koeryhmän itsemääräämismotivaatio pysyi samana, kun vastaavasti kontrolliryhmässä se väheni. Ensimmäiseksi muodostettiin autonomiaindeksi Vallerandin (1997) mukaan. Pojat kokivat enemmän amotivaatiota kuin tytöt. Interventio ei vaikuttanut tyttöjen ulkoiseen motivaation. Interventio ei vaikuttanut oppilaiden identifioituneeseen säätelyyn. Tutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa tärkeä havainto on, että interventio vaikutti poikien itsemääräämismotivaatioon liikuntatunneilla. Eri ulottuvuuksien välisten korrelaatiokerrointen tarkastelu osoittaa niiden olevan pääsääntöisesti teoreettisesti oletettujen kaltaisia (Vallerand 1997). Yhdysvaikutusta koeasetelman ja sukupuolen välillä ei löytynyt. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yhden lukuvuoden motivaatioilmastointerventio vaikutti poikien itsemääräämismotivaatioon. Amos 4.0 (Arbuckle & Wothke 1999) ohjelmaa käytettiin konfirmatoristen faktorianalyysien suorittamiseen. Viimeiseksi tutkittiin, oliko interventio vaikuttanut oppilaiden itsemääräämismotivaatioon liikuntatunneilla. Poikien koeryhmässä amotivaatio pysyi samana intervention aikana, kun vastaavasti poikien kontrolliryhmässä se nousi. Teoreettisesti tämä havainto tukeekin autonomia indeksin muodostamista (Vallerand 1997). Konfirmatorinen faktorimalli on esitetty kuviossa 1. Pojat kokivat enemmän ulkoista motivaatiota verrattuna tyttöihin. Lähellä toisiaan olevat motivaatiojatkumon ulottuvuudet korreloivat keskenään voimakkaammin kuin kaukana toisistaan olevat. Poikien motivaatiotekijöihin interveinion aikana saattoi vaikuttaa se, että opettaja tarjosi oppilaille mahdollisuuksia valita erilaisia harjoitteita ja toimintatapoja oppilaiden omien mieltymysten mukaan. Seuraavaksi kovarianssianalyysillä tutkittiin, löytyikö itsemääräämismotivaation loppumittauksessa eroja koeja kontrolliryhmän väliltä. Lisäksi kovarianssianalyysi paljasti sukupuolen omavaikutuksen itsemääräämismotivaatiossa. Konfirmatorinen faktorianalyysi osoitti, että liikuntamotivaatiomittarin rakennevaliditeetti oli hyvä tässä aineistossa analysoituna. Interventio ei vaikuttanut tyttöjen amotivaatioon. Seuraavassa kovarianssianalyysin tulokset ovat esitetty identifioituneen säätelyn, ulkoisen motivaation, amotivaation sekä itsemääräämismotivaation osalta. Lisäksi analyysi osoitti sukupuolen omavaikutuksen amotivaatiossa. Interventio ei vaikuttanut tyttöjen motivaatiotekijöihin. Cronbachin alfa-kertoimet osoittivat liikuntamotivaatiomittarin ulottuvuuksien olevan sisäisesti yhdenmukaisia. Ainoa odottamaton korrelaatio motivaatiojatkumon ulottuvuuksien välillä oli sisäisen motivaation ja pakotetun säätelyn korkea positiivinen korrelaatio. Ainoastaan pakotetun säätelyn kertoimet jäivät alle .70 sekä alkuettä loppumittauksessa. Kovarianssianalyysi paljasti yhdysvaikutuksen koeasetelman sekä sukupuolen välillä. Ensimmäiseksi analysoitiin intervention vaikutusta identifioituneeseen säätelyyn. Lisäksi oppilaita otettiin mukaan liikuntatuntien toimintatapoihin liittyviin päätöksentekoprosesseihin. Lisäksi Khin neliö-testi tuki liikuntamotivaatiomittarin rakennevaliditeettia. Lisäksi on huomattava, että kaikki muut ulottuvuudet paitsi amotivaatio korreloivat keskenään positiivisesti tilastollisesti merkitsevästi. Cronbachin alfa kertoimet ovat esitetty taulukossa 2. Edellä mainitut havainnot tukevat teoreettisia oletuksia autonomian kokemusten sekä yrittämisen ja oman kehittymisen korostamisen yhteyksistä itsemääräämismotivaation syntymiseen (Nicholls 1989; Deci & Ryan 1995; 1985). Kovarianssianalyysin avulla tutkittiin erosivatko koeja kontrolliryhmä toisistaan loppumittauksessa alkuerojen tasoittamisen jälkeen. Ulkoisen motivaation kovarianssianalyysi paljasti yhdysvaikutuksen koeasetelman ja sukupuolen välillä. vällä tasolla. Eri ulottuvuuksien väliset korrelaatiot ovat esitetty taulukossa 4. Tytöt kokivat enemmän itsemääräämismotivaatiota verrattuna poikiin. Poikien koeryhmässä itsemääräämismotivaatio pysyi samalla tasolla, kun vastaavasti poikien kontrolliryhmässä se laski. Liikunnanopettajan olisikin hyvä tietää oppilaiden autonomiaan, omaan kehittymiseen ja yrittämiseen perustuvista opetusmenetelmistä, joiden avulla hän pystyisi entistä enemmän tarjoamaan positiivisia kokemuksia koululiikunnassa erilaisen taitotason omaaville oppilaille. Tucker-Lewis indeksi (TLI) , jonka on oletettu olevan riippumaton aineiston koosta, oli hyvä. Analyysi kuitenkin osoitti sukupuolen omavaikutuksen identifioituneessa säätelyssä. Myös Bollen's incremental fit indeksi (IFI) , The comparative fit indeksi (CFI) ja The Bentler-Bonettin normed fit indeksi (NFI) olivat hyvällä tasolla. Tulokset kuitenkin osoittavat, että intervention vaikutus syntyi, koska poikien kontrolliryhmässä itsemääräämismotivaatio laski, kun samaan aikaan koeryhmässä se pysyi samalla tasolla. Itsemääräämismotivaation muodostavista motivaatiojatkumon tekijöistä interventio vaikutti poikien ulkoiseen motivaatioon ja amotivaatioon. Intervention ei vaikuttanut tyttöjen itsemääräämismotivaatioon. On oletettu, että jos Khin neliötesti jaetaan vapausasteilla, tulisi indeksin olla alle 5 (Arbuckle & Wothke 1999)
Mittarin psykometrisiä ominaisuuksia tarkasteltaessa näyttäisi siltä, että ainoastaan pakotetun säätelyn ulottuvuus ei täysin vastannut odotettuja arvoja. Tulos osoittaa, että tukeakseen yhdeksäsluokkalaisten poikien liikuntamotivaatiota, miesopettajien olisi tärkeää panostaa vielä yhdeksäsluokkalaistenkin poikien koululiikuntaan tarjoamalla heille autonomiaa, omaa kehittymistä ja yrittämistä tukevia harjoitteita. Vaikka liikuntamotivaatiomittarin sisältövaliditeetin tarkasteleminen osoittaakin mittarissa olevan vielä kehitettävää, sen psykometriset ominaisuudet osoittavat, että tulosten pohjalta on mahdollista vetää teoreettisesti järkeviä johtopäätöksiä, kunhan samaan aikaan huomioidaan mittarin sisällölliset heikkoudet. Myös kasvaneet pätevyyden kokemukset saattoivat vaikuttaa poikien motivaatiotekijöihin intervention aikana. Deci & Ryan (1985) ovat olettaneet, että koettu autonomia on itsemääräämismotivaation kulmakivi. Oppilaiden kehitysvaihe saattoi myös vaikuttaa kontrolliryhmän poikien motivaatiotekijöiden laskemiseen. Koska amotivaation väittämät näyttäisivät olevan hieman erillisiä muusta motivaatiojatkumosta, testattavalle saattaa tulla käsitys, että amotivaation väittämät viittaavat enemmän esimerkiksi koettuun pätemättömyyteen kuin motivaation täydelliseen puuttumiseen. Yhdeksännen luokan jälkeen oppilaille ei välttämättä enää ole liikuntaa seuraavissa oppilaitoksissaan. On mielenkiintoista havaita, ettei interventio vaikuttanut tyttöjen motivaatiotekijöihin. Lisäksi miesja naisopettajat saattavat pitää toimintatavoiltaan erilaisia tunteja, ku20 LIIKUNTA & TIEDE 1/2002 • Liikuntamotivaatio ten esimerkiksi Varstala (1996) on havainnut. Erot intervention aikana muuttuneissa poikien motivaatiotekijöissä koeja kontrolliryhmän välillä syntyivät siten, että kontrolliryhmän poikien motivaatiotekijät laskivat, kun samaan aikaan koeryhmän pojilla motivaatio pysyi samana. Tärkeää oli myöskin havaita, että liikuntamotivaatiomittarin (Pelletier ym. Tämä ei varmastikaan ole teoreettisesti haluttu merkitys pakotetulle säätelylle. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat tätä teoreettista oletusta. Jos opettaja ei korosta autonomiaa, omaa kehittymistä ja yrittämistä, saattavat pojat kokea toiminnan olevan ulkoapäin ohjattua. Tämä onkin tärkeää huomioida, kun tulkitaan motivaatiojatkumon validiteettia, koska itsemääräämisteorian mukaan amotivaatio on osa motivaatiojatkumoa. Suomalaisessa liikuntapsykologian tutkimuksessa on pitkälti käytetty sisäisen motivaation mittaria (Intrinsic 1 1. Varstalan (1996) tutkimuksessa naisopettajat käyttivät miesopettajia enemmän aikaa opetusjärjestelyihin, tehtävien selittämiseen, palautteen antamiseen sekä oppilaiden ohjaamiseen. Tämä puolestaan saattaa nostaa tyttöjen motivaatiota liikuntaa kohtaan. Tämän puolestaan on havaittu lisäävän oppilaan motivaatiota koululiikuntaa kohtaan (Duda, Newton, Walling & Catley 1995). Tarkasteltaessa pakotetun säätelyn väittämiä, voidaan huomata, että ne ovat merkityksiltään hyvin samansuuntaisia kuin sisäisen motivaation ja identifioituneen säätelyn väittämät. Vaikka kyse on sisäisestä pakosta, väittämistä päällimmäiseksi saattaa jäädä mieleen "tyytyväisyys siitä, että harrastan liikuntaa". Tarkasteltaessa pakotetun säätelyn väittämiä, ei kuitenkaan välttämättä ole selvää, että nykyisten väittämien avulla pystyttäisiin analysoimaan pakotetun säätelyn ulottuvuutta kovinkaan tarkasti. Tuloksia tarkasteltaessa on mielenkiintoista havaita, että intervention vaikutus syntyi hieman ennalta odottamattomalla tavalla. Tämä oli varmasti yksi syy, miksi poikien koeryhmän motivaatiotekijät pysyivät intervention aikana samalla tasolla, kun vastaavasti poikien kontrolliryhmässä ne menivät huonompaan suuntaan. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että oppilaat saisivat yhdeksännellä luokalla hyviä kokemuksia koululiikunnasta, jotta heidän motivaationsa liikuntaa kohtaan säilyisi yli tämän ikävaiheen. Motivaatiotekijät ovat yksilöllisiä ja abstrakteja käsitteitä, joita on hyvin vaikeata mitata pätevästi kyselylomakkeiden avulla. Saattaa olla, että tytöt ovat poikia valmiimpia ottamaan itse vastuuta omista toiminnoistaan liikuntatunneilla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että intervention aikana koeryhmän poikien motivaatio säilyi samalla tasolla, kun opettaja panosti tunteihin ja harjoitteisiin. Pohdittaessa mittarin psykometrisiä ominaisuuksia on myös hyvä huomioida, että käännösprosessin aikana väittämien merkityksiä ei välttämättä ole täysin saatu käännettyä englannin kielestä suomeksi, vaikka käännösprosessi suoritettiin asianmukaisella menetelmällä ja lisäksi mittari testattiin esikokeessa. Liikuntatunnin sisältäessä omaa kehittymistä ja yrittämistä korostavia tekijöitä, oppilas kokee autonomiaa, koska tällöin hän itse kontrolloi omia suorituksiaan ja kehittymistään. Tavoitteenasetteluja itsearviointiohjelmien, kuten myöskin teemoittain etenevien opetusmenetelmien avulla, oppilaat saattoivat, ymmärtää, että pääasia liikuntatunneilla on omien taitojen kehittäminen ja yrittäminen, eikä kilpaileminen ja omien suoritusten vertaileminen luokkakavereiden suorituksiin. Kasvanut kokemus autonomiasta puolestaan myötävaikuttaa oppilaan motivaation lisääntymiseen. Nicholl,s (1989) on teoreettisesti olettanut, että koettu pätevyys on autonomian tunteen lisäksi toinen sisäisen motivaation kulmakivistä. siitä, että liikuntatuntien tehtävät ja aktiviteetit olivat enemmän heidän omassa kontrollissaan. Oppilaan autonomian tunteen on oletettu kasvavan hänen keskittyessään ainoastaan yrittämiseen ja omaan kehittymiseen. Kyseisessä ulottuvuudessa sekä sisäinen yhdenmukaisuus että validiteettiarvot jäivät hyväksyttävän tason alapuolelle. Vaikka mittarin psykometriset ominaisuudet olivat hyviä, pitää motivaatiota mittaaviin kyselyihin suhtautua varauksella. Intervention aikana jokainen oppilas sai asettaa tavoitteita oman taitotasonsa mukaisesti sekä arvioida omia taitojaan ja käyttäytymistään omista lähtökohdistaan käsin. Tytöillä saattaakin muodostua tunne, että heidän opettajansa huomioi heitä ja panostaa heidän oppimiseensa liikuntatunneilla. Toisille ihmisille esimerkiksi sisäinen motivaatio tai amotivaatio saattavat tarkoittaa eri kokemusta kuin toiselle. Tukemalla oppilaiden autonomiaa pienissäkin päätöksentekoon ja valinnanmahdollisuuksiin liittyvissä asioissa, opettajalla näyttäisi olevan mahdollisuuksia myötävaikuttaa oppilaiden motivaatioon. Lisäksi kun tarkastellaan lähemmin amotivaatiota mittaavia väittämiä, huomataan, että niillä on hyvin erilainen merkitys kuin liikuntamotivaatiomittarin muiden ulottuvuuksien väittämillä. Tämä puolestaan laskee liikuntamotivaatiota. Mittarin validiteettia tarkasteltaessa pitää lisäksi huomioida, että alkuperäinen mittari kehitettiin mittaamaan motivaatiota urheilukontekstissa. Teoreettisesti pakotettu säätely viittaa kuitenkin "sisäiseen pakkoon" motivoivana tekijänä. Syynä saattaa olla se, että tytöt ovat poikia edellä kehityksessä yhdeksännen luokan aikana. Vaikka mittaria onkin myöhemmin käytetty myöskin koululiikuntakontekstissa, on mahdollista, ettei alkuperäiset merkitykset sovellu täysin koululaisten liikuntamotivaation analysoimiseen. Tämä havainto korostaa kyseisten opetusmenetelmien ja toimenpiteiden merkitystä erityisesti yhdeksäsluokkalaisten poikien liikuntakasvatuksessa. Toinen tekijä, joka saattoi vaikuttaa poikien motivaatiotekijöihin intervention aikana, oli yrittämisen ja oman kehittymisen korostaminen liikuntatuntien harjoitteissa ja toimenpiteissä. Yhdeksäs luokkataso saattaa olla kriittinen vaihe oppilaiden liikunta]Ilotivaation kehittymisen kannalta. Oli yllättävää havaita, että jos yhdeksäsluokkalaisten poikien opettaja ei käyttänyt erityisiä oppilaiden autonomiaa, yrittämistä ja omaa kehittymistä korostavia opetusmenetelmiä, poikien motivaatio koululiikuntaa kohtaan laski. 1995) psykometriset ominaisuudet olivat hyvällä tasolla suomalaisessa liikunnanopetuskontekstissa analysoituina