Heinonen Hannu Itkonen Heimo Nupponen Lauri Laakso Mirja Papunen. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että jokainen jolla on mielestään arvokasta käytännön kokemukseen tai tutkimukseen perustuvaa liikuntatietoa välitettävänä löytää Liikunta & Tiede -lehdestä ja sen tutkimusartikkelijulkaisusta oikean foorumin. Toimituskunta pohti samassa yhteydessä lehden "normaalinumerojen" ja tieteellisen artikkelijulkaisun suhdetta todeten niillä olevan selvästi erilaisen, mutta toisiaan täydentävän profiilin liikuntatieteellisen tiedon välittäjänä. Normaalijulkaisut ovatkin usein jonkin liikuntakulttuurin ajankohtaisen asian ympärille painotetusti rakentuvia teemanumeroja. Harras toivomukseni on, että sekä alan tutkijat ja käytännön ihmiset ottaisivat molemmat lehdet omakseen niin lukijoina kuin kirjoittajina. Normaalinumeroon tarjottavien ja siihen hyväksyttävien artikkeleiden ensisijaisena kriteerinä on tutkimustiedon sovellutusten etsiminen, arviointi ja pohdiskelu jonkin ammatillisen käytännön, esim. Tässä pääkirjoituksessa olen halunnut kertoa lukijakunnalle siitä merkittävästä tiedonvälityksen laajentumasta, jonka Liikunta& Tiede -lehden tutkimusartikkelijulkaisu tuo tullessaan liikuntatieteiden kansalliseen tiedonvälityksen kenttään. Vuoden 2000 numeroissa käsiteltiin temaattisina aiheina terveyskasvatusta, alkoholin ja urheilun suhdetta, liikuntakulttuuria ja uusmediaa, liikunnan resurssointia, tulosohjausta ja liikunnan tiedepolitiikkaa sekä liikuntaa ja psyykkistä hyvinvointia. 2 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 Normaalilehti on myös keskustelufoorumi, jossa kantaa voidaan ottaa mitä erilaisimpiin liikunta-alan kysymyksiin. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Pauli Vuolle (vast), Joel Juppi Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Liikunta& Tiede -lehden toi m ituspol iti i ka n UUDET TUULET PAULI VUOLLE L iikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelijulkaisu ilmestyi vuoden vaihteessa ja siitä kertyneet kokemukset ja ensimmäiset palautteet ovat olleet niin myönteisiä, että lehden toimituskunta katsoi perustellusti voivansa noudattaa jatkossakin nyt luotuja käytäntöjä. Tämän vuoden aiheet liikkuvat mm. Tällöin ne varustetaan asian osoittavalla merkinnällä. Mikäli opetusministeriö myöntää julkaisulle jatkorahoituksen vuoden 2001 tutkimusartikkelijulkaisu tultaisiin näin ollen toimittamaan ensimmäisen numeron aikataulun mukaisesti eli kirjoittajia pyydetään lähettämään käsikirjoituksensa elokuun 15. Tutkimusartikkelijulkaisuun tarjottavat käsikirjoitukset käyvät lävitse tiukan referee -menettelyn, kun taas normaalijulkaisussa käytäntö on pehmeämpi, eli toimituskunta yleensä tekee arvioinnit itse ja antaa palautteen kirjoittajalle. Niitä voi tarjota lehdelle läpi vuoden. ilmaisuliikunnan, liikunnan vaikutusten arvioinnin, sekä liikuntarakentamisen ympärillä. vuosikerta ISSN 0358-7010. liikunnanopetuksen tarpeista käsin. 38. Normaalilehdessä ei myöskään ole aikarajaa käsikirjoituksille. Mikäli valinnan tekeminen normaalilehden ja tutkimusartikkelijulkaisun välillä ei edellä sanomastani huolimatta vielä riittävästi avaudu mahdolliselle kirjoittajalle, kannattaa ottaa yhteys päätoimittajaan tai toimitukseen. päivään mennessä. Koska on odotettavissa, että kiinnostus tieteellisten artikkeleiden tarjoamiseen ylittää tulevaisuudessa yhteen lehteen sisällytettävien artikkeleiden määrän, toimituskunta on lähtenyt siitä, että myös normaalinumerossa voidaan julkaista tilan ja teeman niin salliessa puhtaasti tieteellisiä artikkeleita. Eila Ruuskanen Jaana Suni Valokuvat: Antero Aaltonen, Risto Antikainen, Harri Heinonen Suomen Urheilumuseo Kansikuva: Risto Antikainen Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Suomen Liikunnanopettajien Liiton virallinen tiedotuslehti Paino: Vammalan KirJapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax 09-45427222 Kestotilaus 170 mk/vsk Vuositilaus 190 mk/vsk. Nimensä mukaisesti tutkimusartikkelijulkaisu on tieteellisten julkaisujen pelisäännöillä toimitettu, pääsääntöisesti liikuntatieteen eri alueiden alkuperäisraporttien julkaisufoorumi. Näin tullaan menettelemään muutamien ensimmäisen tutkimusartikkelijulkaisun ulkopuolelle jääneiden, mutta myöhemmin hyväksytyksi tulleiden käsikirjoitusten kanssa. Liikunta &Tiede 1 /2001 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax
Keskustelusivut 17 Liikunnan kansalaistoiminta venyy ja paukkuu Seppo Hentilä 19 Ladunavaus työväen urheiluliikkeen naisista Hannu Itkonen 21 Tähtiselostaja, urheilukirjailija, kirjallisuustutkija Martti Jukolan elämän ratakierros Kalervo llmanen 22 Kylmä kiekkosota Kaksi mannerta, kaksi kulttuuria Ilari Näckel 23 Askelmerkkejä tanssin historiasta, ruumiista ja sukupuolesta Mirjam Airio-Murola 24 Reunamerkintöjä Tapio Kosken väitöskirjaan Martti Silvennoinen 25 Liikunnan kansalaistoimintaa. RainerAnttila/ Veikko Vihko, Antti Uutela . liikkuvien ,§ikuister{ o:iuu'5; on kasvanut 1990-luvulla. •· .... <' ·. .;~: ' < . Urheilu kirjallisuutemme näyttää heijasteleva~ tarkasti suomalaisen huippu-urheilun ja erityisesti oiympia\ f"; menestyksen suhdanteita. ,,r telun tuottama nakemys sIIta , rn1ka ·on;tarpeell1sta •'v ' ..... . . Jaana Suni,Arir 1kapr Taulaniemi , \Jci~/ ·, · ·.\:•'''.•t•i'.:'ei. Päivi Valkeapää: Perhosuinti , '. . •·•· •.• ··• mahdollista ja motivoivaa. . Tekstit on kirjoitettu alunperin "urheilu kokemus ja kaunokirjallisuus" -seminaarin lopputöiksi. S{ . . , Suomessa on julkaistu yli 500 kaunokirjallistå teosta;: joissa urheilu on tavalla tai toisella mukana. · Keskiarvojen ja kehitystrendien taustalla,or1qJiTtii;I merkittäviä muutoksia yksilön elämässä. Juha Kimerv_a •.;, LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 3. aikuisväestön terxey2kävi f täytymiseen kartoittanut tutkimus vahviståå;iett"ä,.ter 7 veyden kannalta riittävästi. Martti Silvennoinen 27 Omia ääniä: Tällä palstalla Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijat kertovat heille tärkeistä urheilemisen kokemuksistaan omin kynin, omin sanoin . ·Lamavuosien vaikutuksia . < . · .". j;";t(;I'.}{f!;\L C/ 44 La.ma ei •liikunta-aktiivisuuua ·lanni_st.an~t • ·. · .·. ' ·._.·<·•:i,;'.":f·,~:.-' · 40 Kuntoprofiili kannustaäliikk~;iff~~!) On n istu n ut terveystavoittei nen dii kuoiciqhj~I Cl;~ ' testaajan.tai tietokoneohjelmari tuotfä rnä;änri7stelL :;)~~ resi pti, V,clan t~st_attf3VaQ ja t_~staajf ~i?li~JfiR~ .. ·. · ·. 46 Ruumis ja sielu samoissa kansissa
4 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001
LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 5
Kehitys on erikoinen, koska samaan aikaan tutkimustieto liikunnan yksilöllisestä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä on lisääntynyt. Opettajalla on enemmän kuin koskaan aikaisemmin mahdollisuuksia vaikuttaa opetuksensa suunnitteluun ja toteutukseen. Lisääntynyt autonomia merkitsee myös enemmän vastuuta oppilaasta. Liikuntatunnit muodostavat toiminnan ytimen, mutta tärkeä osa tulevaisuuden koululiikuntaa ovat erilaiset oppituntien ulkopuoliset liikuntatapahtumat sekä yhteistyö muiden liikuntaa järjestävien tahojen kanssa. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen edellyttää sitä, että lapset ja nuoret saavat riittävästi myönteisiä kokemuksia liikunnasta. Opettajalla on enemmän kuin koskaan aikaisemmin mahdollisuuksia vaikuttaa opetuksensa suunnitteluun ja toteutukseen. Yhdeksänkymmentälukua leimannut arvokeskustelu näkyy uusimmassa valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa ja uudessa perusopetuslaissa siinä, että arvoja moraalikysymysten pohtimisen tärkeyttä korostetaan kaikissa oppiaineissa (Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994,8-9; Perusopetuslaki 1998). 1990-luvun koulu-uudistuksissa oppiaineita on asetettu tärkeysjärjestykseen ja liikunta on menettänyt ja menettämässä asemaansa kilpajuoksussa monien teoria-aineiden keskellä. (Aho 1998; Leino &: Leino 6 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 1997, 55-58; Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994; Rauste-von Wright&: von Wright 1994, 157158) Miten koululiikunta vastaa näihin oppimiselle ja opettamiselle asetettuihin tavoitteisiin. Oppilaan edellytykset ja aikaisemmat kokemukset luovat perustan uuden oppimiselle ja opettamiselle. Panostusta lasten ja nuorten liikuntaan ei sen sijaan koeta kovinkaan tärkeäksi, vaikka juuri liikunta on ainoa oppiaine, jonka avulla kaikki kouluikäiset lapset ja nuoret saadaan liikkumaan. Uudistamisen kohteena ovat viime vuosina olleet esimerkiksi lainsäädäntö ja hallinto, opetussuunnitelmat, oppimateriaalit, arviointimenetelmät, koulun johtaminen ja koulutuksen rahoitusjärjestelmät (Sahlberg 1997, 66-71). Haastetta merkitsevät kansainvälistyminen, muutokset työja elinkeinoelämässä sekä hyvinvoinnin ehtojen uudelleen arvioiminen. Tässä artikkelissa käsitellään aihetta liikunnanopettamisen ja opettajuuden näkökulmasta sekä liikunnanopettajakoulutuksen kehityssuunnista. Esimerkiksi aikuisväestön kohdalla, työnantajat panostavat nykyään työpaikkaliikuntaan, koska liikunnan yhteys työntekijöiden toimintaja työkykyyn sekä työvireyteen ymmärretään. T ulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Nykyisen käsityksen mukaan opetussuunnitelma, opettaja ja opetus mielletään erottamattomasti yhteen kietoutuneiksi. Unescon laatimissa suosituksissa kehotetaan hallituksia sekä koulutuksesta ja urheilusta vastaavia ministeriöitä tunnustamaan, että laadukas liikunnanopetus on riippuvainen mm. Kuitenkin voidaksemme luoda kuvan siitä, mihin suuntaan koulujen liikunnanopetus on menossa, tarvitsemme tietoa nykyhetkestä ja myös aikaisemmasta kehityksestä. (Hardman &: Marshall, 1999; Telama 1999). Opetussuunnitelmia uudistettiin kunnissa ja kouluissa kiinnittämällä huomiota opettajien käsityksiin oppimisesta. Yhteiskunnan asettamiin haasteisiin on vastattu toinen toistaan seuranneilla koulu-uudistuksilla. liikuntatuntien riittävästä määrästä. Liikuntakasvatuksen tärkein tehtävä on tukea lapsen ja nuoren fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä ja hyvinvointia sekä ohjata terveelliseen liikunnalliseen elämäntapaan. Opetushallituksen laatimat opetussuunnitelmien perusteet saivat konstruktivistisen oppimiskäsityksen leiman. Keskeistä opettamisessa on oppilaan ainutlaatuisuuden huomioonottaminen. Liikunta on yksi pidetyimmistä kouluaineista, joka tuo virkistystä ja vaihtelua oppilaiden istumapainotteiseen koulupäivään. Yhteiskunnassa yhä nopeammin tapahtuvat muutokset heijastuvat väistämättä kouluun ja opetukseen ja asettavat koulutuksen kehittämiselle erilaisia haasteista. Näin ei ole käynyt ainoastaan Suomessa, vaan useassa muussakin maassa koululiikunnan asema on heikentynyt, liikuntatunnit vähentyneet ja liikunta on jopa poistettu opetussuunnitelmista. Oppiaineluettelossa ei ole liikunnan lisäksi muita aineita, joka suoranaisesti vastaa tähän tavoitteeseen. Teksti PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON Nykyisen käsityksen mukaan opetussuunnitelma, opettaja ja opetus mielletään erottamattomasti yhteen kietoutuneiksi. Myös Unesco on ilmaissut huolensa asiasta. 2000-luvun koululle on tunnusomaista liikuntatuntien ulkopuolisten tehtävien lisääntyminen. Siksi keskustelu, jossa eri tahot yhä uudelleen ja uudelleen vääntävät kättä koululiikunnan asemasta eri kouluasteiden ja oppilaitosten opetussuunnitelmissa tuntuu turhauttavalta. Helposti unohdetaan myös oppilaiden oma mielipide. Koululiikunnan merkitystä lisää sekin, että nykyään löytyy yhä suurempi joukko lapsia ja nuoria, jotka liikkuvat kovin vähän tai ovat täysin passiivisia. Lisääntynyt autonomia merkitsee opettajan työssä myös enemmän vastuuta oppilaasta. Suomessa vuonna 1994 käynnistetty valtakunnallinen opetussuunnitelmauudistus sai kimmokkeen muutamaa vuotta aikaisemmin vilkkaana käyneestä keskustelusta, jossa koulua arvosteltiin vanhentuneista tiedonja oppimiskäsityksistä. Vapaa-ajan viettotavat ovat myös muuttuneet. Aikai
Nykyään mennään kaverin luokse pelaamaan samoja pelejä NHL lätkää tai NBA koripalloamutta pelaaminen tapahtuu tietokoneella. Oppilaan, joka saa liikuntatunneilla kokea liikkumisen iloa ja riemua, on varmasti helpompi omaksua liikunnallinen elämäntapa ja säännöllinen liikuntaharrastus. Voimisteluun kuului sekä vapaaliikeettä telinevoimistelu. Kaikkeen opetukseen liittyy aina arvosidonnaisia valintoja ja LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 7. Tutkimuksen mukaan, jossa selvitimme opetussuunnitelmauudistuksen vaikutuksia peruskoulun ja lukion liikunnanopetukseen 30-vuotta myöhemmin lukuvuonna 1996-97, ala-asteella liikuntaa oli 1 -2 luokilla 2 viikkotuntia ja 3-6 luokilla usein kolme viikkotuntia. (Telama 1999) Liikunnanopettajan roolit nykykoulussa Nykykoulussa opettajan rooli on muuttunut siten, että opettajalla on entistä enemmän erilaisia tehtäviä opettamisen lisäksi. Nyt 2000-luvulla on hyvä pysähtyä miettimään sitä, mikä on liikuntakasvatuksen tarkoitus. Todellisuudessa määrä on useassa koulussa vähäisempi, sillä osa liikuntatunneista käytetään terveyskasvatuksen sisältöihin. Opetuksen ja kasvatuksen käsitteitä on vaikea erottaa toisistaan, eikä se ole tarpeenkaan. Nämä lajit, jotka peruskouluun siirryttäessä luokiteltiin kuudeksi liikuntamuodoksi olivat: perusliikunta, palloilu, salityöskentely, uinti, hiihto ja luistelu. Tutkimukset osoittavat, että nuorten liikkumattomuus alkaa näkyä jo kunnossakin. (Komiteanmietintö 1933; Asetus oppikoulujen lukusuunnitelmista sekä valtion oppikoulujen oppiennätykset ja metodiset ohjeet 1944; Valtion oppikoulujen oppiennätykset 1967; Komiteanmietintö 1970:A5; Komiteanmietintö 1977:2; Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985; Lukion opetussuunnitelman perusteet 1985) Nykyään lajivalikoima kouluissa on runsas ja palloilun osuus on lisääntynyt. (Koivusalo, 1982,138) Koulussa opetettavat lajit ovat säilyneet melkein samoina 1930-luvulta aina 1990luvulle asti. Opettajan työ on kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen mahdollisuuksien hyödyntämistä yksilön parhaaksi (Brotherus, Hytönen & Krokfors 1999). Pyritään tarjoamaan erilaisia kokemuksia, mutta unohdetaan se, että myönteiset ja pysyvämmät liikuntaelämykset syntyvät usein vasta sitten, kun oppilas oppii liiketehtäviä ja lajitaitoja. Liikunnanettä luokanopettajat pitivät tutkimuksemme mukaan kaikkein tärkeimpinä tavoitteina liikunnan ilon kokemista ja myönteisen liikunta-asenteen omaksumista ja opettajat arvioivat näiden tavoitteiden myös toteutuvan parhaiten opetuksessaan. Liikunnanopettajille asetetaankin melkoinen haaste saada juuri ne oppilaat, jotka eniten tarvitsisivat koululiikuntaa, esimerkiksi vähän liikkuvat oppilaat, tai oppilaat, jotka kärsivät tukija liikuntaelimistön sairauksista tai joilla on muita pitkäaikaissairauksia tai vammoja, valitsemaan liikuntakursseja ja pitämään huolta omasta terveydestään liikunnan avulla. Nykykoululaiset haluavat tutustua uusiin lajeihin liikuntatunneilla ja siihen heille tarjotaan myös mahdollisuuksia. Kuten hyvin tiedämme, liikunnan merkitys riippuu siitä, kuinka usein liikuntaa harrastetaan ja lisäksi kunto tavoitteeseen pyrittäessä, liikunnan tulee täyttää sopivan rasittavuuden ja riittävän pitkäkestoisuuden vaatimukset (Nupponen, Telama & Laakso 1997). Vielä vuosisadan vaihteessa urheilun enempää kuin pallopelienkään edellyttämän liikehdinnän ei katsottu vastaavan sisäistä ja ulkoista ryhtiä kehittävän voimistelukasvatuksen vaatimuksia. Koska koululiikuntakokemukset mielletään niin voimakkaasti eri liikuntamuotoihin, palaan lyhyesti koulunliikuntalajien kehitykseen. Tuolloin vallinneen lingiläisen käsityksen mukaan vapaamuotoinen liikunta oli vailla tiedepohjaa, mikä nähtiin esteeksi pallopelien, leikkien ja yleisurheilun tulemiselle voimistelutuntien ohjelmaan. Perinteisiä suomalaisia liikuntamuotoja ja urheilulajeja kannattaa vaalia koululiikunnassa, sillä ne edustavat suomalaista kulttuuriperinnettä ja ovat sopeutuneet suomalaisiin oloihin, vuodenaikojen vaihteluun ja luontoon. Yksittäisistä lajeista yläasteella ja lukiossa opetettiin tutkimusajankohtana eniten koripalloa, sählyä ja jääpelejä, ala-asteella taas luistelua, pesäpalloa ja jalkapalloa. Vaarana on, että liikunnasta tulee sirpalemaista. Peruskoulussa kaikille yhteistä liikuntaa tulisi olla vähintään kaksi mieluiten kolme kertaa viikossa ja mieluiten kaksoistunteina. Vielä 100-vuotta sitten liikunta oli hyvin voimisteluvoittoista. Tämä on erittäin huolestuttavaa, sillä tiedetään, että liikuntataitojen kehityksen tärkeimmät vuodet ajoittuvat ala-aste -ikään (Holopainen 1990; Pangrazi 1998, 6; Pehkonen 1999; Siniharju, 1998). Yläasteella liikuntaa on kaksi viikkotuntia. Emeritusprofessori Risto Telama on todennut, että ajallemme tyypillisen globalisaation vaikutus näkyy koululiikunnassa uusina muotilajeina. Opetussuunnitelman perusteissa liikunnalle asetetaan monia eri tavoitteita. (Heikinaro-Johansson 1998) Nykyään liikuntatunneilla voi olla jo kaikkein uusimpiakin lajeja, kuten seinäkiipeilyä, futsalia tai spinningiä. Nykyään liikuntalajit nähdään välineenä pyrittäessä liikunnan opiskelun tavoitteisiin. Koululiikunnassa koettujen myönteisten liikuntakokemusten kautta myös monien muiden liikuntakasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutuminen käy mahdolliseksi, tai ainakin helpottuu. Peruskoulun myötä tuntimäärät lähtivät siis laskuun. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että oppilaat, jotka liikkuvat vähän ja joiden liikuntataidot ovat heikot jättävät kurssit helposti valitsematta. Lukiossa olisi ehdottomasti pyrittävä siihen, että liikunta opetetaan hajautettuna. Yläasteella ja lukiossa oppilailla on pakollisten liikuntakurssien lisäksi mahdollisuus valita liikunnan valinnaiskursseja ja niitä valitaankin innokkaasti. semmin pelattiin erilaisia pallopelejä kavereiden kanssa kodin lähiympäristössä. Lukiossa pakollista liikuntaa on kolme kurssia, joista yksi on terveystietoa. Vaikka liikuntalajien valinta on nykyään vapaa ja mahdollistaa koulukohtaisen vaihtelun, tulee oppilaille kuitenkin tarjota peruskoulun aikana monipuolisia liikuntakokemuksia keskeisistä sisäja ulkoliikuntalajeista. Tällöin lukion opiskelija saattaa esimerkiksi suorittaa liikunnasta vain pakolliset kurssit ja nekin yhden lukukauden aikana. Liikuntatuntien määrällinen kehitys Vuonna 1967,jolloin käytiin kansaja oppikoulua, liikuntaa oli koulussa vielä 3 tai 4 tuntia viikossa. Koulujen liikuntaohjelmissa oli esimerkiksi lumilauttailua, ratsastusta, itsepuolustusta, seinäkiipeilyä tai afrotanssia
Näin jokainen oppilas saa mielekkäitä oppimiskokemuksia ja on motivoitunut liikkumaan. Inkluusiossa tarjotaan kaikille lapsille ja nuorille, riippumatta siitä onko heillä esimerkiksi jokin vamma tai pitkäaikaissairaus, mahdollisuus vuorovaikutukseen ikäistensä kanssa. (Luukkonen 2001) Liikunnanopettajakoulutus Hyvän opetuksen kriteerit ovat painottuneet eri aikoina eri tavoin. Inkluusio -periaatteen toteutumiseen voidaan tarvita hallinnollisen eriyttämisen keinoja. Muun henkilökunnan merkitys korostuu liikuntatapahtumissa, kerhotoiminnassa, oppilaiden omaehtoisessa liikuntatilojen käytössä ja muussa koulun tiloissa tapahtuvassa vapaa-ajan liikunnassa. Opettaja tarvitsee hyviä vuorovaikutustaitoja ja taitoja puuttua mahdolliseen ongelmakäyttäytymiseen. Liikuntakulttuurin kehittäminen koskee koko koulun henkilökuntaa. Liikuntatunneilla vallitsevan myönteisen ilmapiirin syntymistä edistää opettajan taito asettaa realistisia tavoitteita ja suunnitella tunteja, joissa otetaan huomioon yksittäisen oppilaan tarpeet. Nykyään kuitenkin säästötoimien myötä perinteinen liikuntakerhotoiminta on monesta koulusta vähentynyt ja kerhojen tilalla järjestetään lasten ja nuorten iltapäivätoimintaa Iltapäivätoiminnan tarkoitus on kohdistua myös vähän liikkuvien tai syrjäytymisvaarassa olevien lasten hyväksi. Esimerkiksi harjoitteita, työtapoja ja välineitä soveltamalla, voidaan auttaa niitä oppilaita osallistumaan tuntiin, joille ohjelma ei sellaisenaan sovi. Kun iltapäivätoiminta korvaa koulujen kerhotoiminnan, ainakin osittain, tavoitteena tulee olla, että kerhojen vetäjinä toimivat opettamisen ammattilaiset. Esimerkkinä tällaisesta toimintamallista on Jyväskylän normaalikoulussa toimiva liikuntakerho esija ensiluokkalaisille lapsille, joilla on ongelmia havaintomotorisessa ja motorisessa oppimisessa. (Wuolio 1982 ) 1 1. Opettaja käyttää käskysanoja, joissa on kaksi osaa: liikkeen laadun selittävä kuulosana ja suoritushetken ilmoittava täytäntösana, esimerkiksi "Käännös oikeahan" ja "Pää suo-raan! " Täytäntösana saadaan esille ääntä korottamalla. Kasvattajan rooli on keskeinen ja tarkoittaa opettajan kannalta esimerkiksi sitä, että hän pyrkii muuttamaan epäkohtia ja ratkaisemaan ongelmia uudella tavalla. Tässä kirjassa Göös kuvaa liikunnanopettajalta tuohon aikaan vaadittavia ominaisuuksia ja liikunnanopetuksen metodeja seuraavasti: "Voimistelun opettajalta vaaditaan taitoa suorittaa liikkeitä itse ja niitä myös muille opettaa. Liikunnanopettajan ammattikuvassa korostuu kuuntelijan ja neuvojan rooli. Toimiessaan pedagogisesti opettaja joutuu tekemään opetuksen päämääriä ja tavoitteita koskevia valintoja. Opettajalla on koulussa myös auktoriteetin asema. Liikunnanopetuksessa oppilas osallistuu tavalliseen liikunnanopetukseen edellyttäen että, huolehditaan tarpeellisista lisäresursseista ja tukitoimenpiteistä. Liikunnanopetus poikkeaa muista koulussa opetettavista aineista mm. Myös koulun muun henkilökunnan sitoutuminen on 2000-luvun koulun haasteita. Mikäli liikuntaryhmässä on oppilas, joka tarvitsee enemmän eriyttämistä, hänelle tulee laatia henkilökohtainen liikunnan opetussuunnitelma. Opettajan tehtävänä on luoda myönteinen oppimisilmapiiri, jossa jokainen oppilas voi kokea onnistuvansa. Nykyään puhutaan inkluusio -periaatteesta, jolla tarkoitetaan kaikkien oppilaiden huomioon ottamista ja mukaan saamista toimintaan. Liikuntakerhoa kutsutaan Mato-kerhoksi ja se tukee koulun esija alkuopetuksen liikunnan opetussuunnitelmaa. Liikuntasalin lisäksi tunteja pidetään esimerkiksi kosteissa, meluisissa uimahalleissa, kylmässä ulkoilmassa, luistinradalla tai maastossa. Se ohjaa opettajan kaikkia vuorovaikutussuhteita sekä suhdetta työhön ja vastuuseen. Liikunnanopettaja toimii myös koordinaattorina, joka järjestää erilaisia tapahtumia, toimii esimerkiksi valmentajana koulun joukkueen osallistuessa koulujen välisiin kilpailuihin ja on yhteyshenkilö erilaisten liikuntaa järjestävien tahojen kanssa. Opetuksessa heijastuvat opettajan kasvatuskäsitys ja ihmiskuva ja näiden taustalla olevat arvot, jotka opettaja on omaksunut joko tiedostaen tai tiedostamatta. Uusilla yhteistyöjärjestelyillä esimerkiksi ohjauksen vastavuoroisuudella voidaan eriyttää, tehostaa ja tehdä opetuksesta nykyistä henkilökohtaisempaa. Liikkeiden suoritus tapahtuu opettajan komennosta. (DePauw & Doll-Tepper, 2000; Heikinaro-Johansson & Kolkka, 1998; Dettmer, Dyck & Thurston, 1999; Rizzo & Lavay, 2000; Stillwell & Willgoosel997, 237-258) Liikuntatuntien ulkopuolisten tehtävien lisääntyminen on tunnusomaista 2000-luvun koululle. Toivon, että valtakunnallisessa hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota toiminnan kohdistumiseen niiden lasten hyväksi, jotka sitä eniten tarvitsevat. Jyväskylän seminaarin ensimmäinen voimistelun lehtori Karl Gustaf Göös, julkaisi vuonna 1868 teoksen "Voimistelun harjoitusoppi", joka on alansa ensimmäinen edustaja maassamme. Vaikka liikuntatunnit muodostavat toiminnan ytimen, tärkeä osa tulevaisuuden koululiikuntaa ovat erilaiset oppituntien ulkopuoliset liikunta tuokiot ja -tapahtumat sekä yhteistyö muiden liikuntatahojen kanssa. 8 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 opettaessaan opettaja aina samalla kasvattaa. (Tirri 1999, 19) Opettaja tarvitsee hyvää ammattietiikkaa. siinä, että liikuntaa toteutetaan erilaisissa oppimisympäristöissä. Oppituntien ulkopuolella liikunnanopettaja on organisaattori, joka varaa liikuntatilat, välineet, kuljetukset ja tiedottaa oppilaille erilaisista liikuntaohjelmaan liittyvistä asioista. Esimerkiksi oppilasryhmän koolla on merkitystä silloin, kun opetettava ryhmä on heterogeeninen. Yhteiskunnan arvopohja on heijastunut hxvän olemukseen. Opettajan työhön sisältyy siis oman toiminnan motiivien ja päämäärien eettistä pohdintaa ja arviointia. Sen lisäksi "tähän tarvitaan vielä käsitys ihmisen ruumiin rakennoksesta ja sen elämän toimituksista". Haaste nykykoululle on saada vanhemmat entistä paremmin mukaan tukemaan lapsensa koulunkäyntiä Aikaisemmin liikunnanopettaja toimi usein koulun liikuntakerhon vetäjänä. Työyhteisössään liikunnanopettaja on kollega, joka tekee yhteistyötä muiden liikunnanopettajien ja opettajien kanssa erilaisten projektien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Pedagogisena auktoriteettina opettajan vastuu lapsen oppimisen tukijana ja ohjaajana korostuu. Vanhempien osallistuminen koulun ja kodin väliseen yhteistyöhön on tärkeää. Tällä seikalla on erityistä merkitystä, kun tiedetään, että liikunnassa oppilaan suoritus on näkyvä ja siis opettajan ja toisten oppilaiden arvioitavissa. Liikunnanopettajan on tarvittaessa osattava eriyttää opetusta oppilaan edellytysten ja tarpeiden mukaisesti
Helsinki: Valtionpainatuskeskus. 1997. World-wide survey of the state and status of school physical education. Koulu, opetus ja oppiminen. Pehkonen, M. Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitos. Dynamic physical education for elementary school children. koulutuksen tavoitteita ja opettajuutta. Opettaminen ammattina. University of Manchester. Manchester. Lisäksi liikuntaja terveystieteiden tiedekunnan, opettajankoulutuslaitoksen ja normaalikoulun edustajista on koottu työryhmä, joka käsittelee ajankohtaisia liikunnanopettajakoulutukseen liittyviä asioita. Asetus oppikoulujen lukusuunnitelmista sekä valtion oppikoulujen oppiennätykset ja metodiset ohjeet 1944. Komiteanmietintö 1933. 1999. Liikunnanopettajakoulutuksessa toteutettava malli, jossa didaktiset opinnot alkavat heti ensimmäisenä syksynä on saanut kiitosta osakseen paitsi opiskelijoilta ja opettajilta niin myös eurooppalaisessa eri maiden liikunnanopettajakoulutukseen kohdistuneessa arvioinnissa. (3rd ed.) Needham Heights, MA: Allyn and Bacon . Pangrazi, R. Tirri, K. Siniharju, K. 1999. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Telama, R. 1997. Esija alkuopetuksen didaktiikka. Juva:WSOY. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Esiopetuksen liikunnan opetussuunnitelman toteuttaminen perusopetuksen yhteydessä. Tuosta ajasta on kuljettu pitkä harppaus eteenpäin. Juva: Atena. 1990. E. Holopainen, S. 2000. Curriculum reform and secondary school physical education in Finland. PILVIKKI HEIKINARO-JOHANSSON LitT liikuntapedagogiikan professori Liikuntakasvatuksen laitos Jyväskylän yliopisto Artikkeli perustuu kirjoittajan virkaanastujaisesitelmään 9.3.2000 LÄHTEET Aho, L. Rauma: Kirjayhtymä. Koululaisten liikuntataidot. Nykyään liikunnanopiskelu nähdään ammatillisen kehityksen kaaressa vaiheena, jonka aikana opiskelijat hankkivat sellaiset pedagogiset ajattelutaidon valmiudet, joiden varassa tulevien, muuttuvien olosuhteiden mukanaan tuomat ongelmat ovat ratkaistavissa. (12th ed.) Needham Heights, MA: Allyn & Bacon. Opettajan etiikka. Heikinaro-Johansson, P. & von Wright, J. Heikinaro-Johansson, P. DePauw, K. Rauste-von Wright, M. Telinevoimistelutaidot ja peruskoulun liikunnanopetus. Opettajakoulutuksessa on tärkeää, että teoria ja käytäntö tukevat toisiaan. NewYork: Adalphi University, 188-196. Liikuntataitojen oppiminen ja opettaminen. J. Helsinki: Valtion painatuskeskus . Tyttöjen liikuntakasvatus. Julkaisuja 3. The physical education curriculum. Koulutuksessa pyritään läpäisyperiaatteeseen siten, että keskeiset teemat kuten esimerkiksi opetussuunnitteluun, vuorovaikutustaitoihin, opetuksen soveltamiseen ja motoriseen oppimiseen liittyvät asiat tulevat esille paitsi didaktisissa niin myös liikeopin ja liikuntapsykologian opinnoissa. Laki n:o 628/1998. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985. Porvoo:WSOY. Hardman, K. Opetushallitus. Rizzo, T. Kowalski (Eds.) Education for life. Jyväskylän yliopisto. Komiteanmietintö 1970. & Kolkka, T. Lappeenranta: Etelä-Saimaan kustannus. koulun haasteita. 1999. Perusopetuslaki 1998. Virgilio, & E. & Lavay, B. 1998. Helsinki: Valtion painatuskeskus. 1998. Liikunta & Tiede 6, 4-7. & Krokfors, L. 1998. Feingold, C.R. The lnclusion debate and bandwagon discourse. Luukkonen, E. P. Henkilökunnan kokouksissa opettajat ovat kertoneet esimerkiksi omasta ihmisja tiedonkäsityksestään sekä opetusja oppimiskäsityksestään. University of Jyväskylä: Studies in sport. Liikunta ja tiede 6, 44-47. ln R.S. kasvatustieteen pro gradu tutkielma. Soveltavan liikunnanopetuksen opas. Consultation, collaboration and teamwork. (5th ed.) Needham Heights, MA: Allyn and Bacon. 1999. Koulukohtaiset liikunnan opetussuunnitelmat luokanopettajan näkökulmasta. & Leino, J. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Julkunen (toim.) Opetus, oppiminen, vuorovaikutus. Juva: WSOY. Julkaisuja 2. Rees, GT Barrette, L. Leino, A-L. 1982. Koululiikuntaa kaikille. Stillwell, J. Koivusalo, 1. LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 9. 2001. Valtion oppikoulujen oppiennätykset 1967. 1982. 1998. Kouluhallitus. Helsinki: Valtion painatuskeskus. lnclusion: Why the confusion7 Journai of Physical Education, Recreation and Dance 71 (4), 32-36. 1998. Voimistelu maamme oppikoulujen oppiaineena vuosina 1843-1917. 1999. Dettmer, P., Dyck, N. physical education and health, 29. Liikuntakasvatus ja muuttuva maailma: Asema rakentuu vastuusta ja laadukkaasta opetuksesta. Suomen säädöskokoelma. Jyväskylä: Gummerus. Lukion opetussuunnitelmakomitean mietintö IIE: 1977:2. Liikunnanopettajien peruskoulutuksessa tavoitteena on kouluttaa liikunnanopettajia, jotka ammatillisen taitavuuden lisäksi, sisäistävät vastuunsa oppiMyös koulun muun henkilölaan oppimisen tukijana ja ohjaajana kaikissa kasvatus tilanteissa ja ovat kiinnostuneita oman työnsä kehittämisestä. Oppikoulukomiteamietintö 1933 6. Suomen liikuntahistoria. 1994. Juva: WSOY, 14-34. 1997. Wuolio, E-L. Fiorentino, S. & Marshall, J. Adapted Physical Activity Ouarterly 17, 135-143. Liikunnanopettajakoulutus ainelaikunnan toksella sisältää ensimmäisestä syksystä sitoutuminen on 2000-luvun alkaen pedagogisia opintoja, jotka jatkuvat opettajankoulutuslaitoksen puolella. P. Kouluhallitus. & Doll-Tepper, G. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. jakoulutuksen kehittämiseksi laitoksen henkilökunta pohtii yhteisesti ajankohtaisia koulutukseen liittyviä kysymyksiä mm. Nupponen, H., Telama, R. Opettajankoulutuslaitos. L. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Liikunnanopettakoulun henkilökuntaa. 1997.Koululaisten kunto ja liikunta-aktiivisuus jäitä hattuun. Helsingin yliopisto. Liikuntakulttuurin kehittäminen koskee koko Laadukkaan opettajakoulutuksen tarjoaminen edellyttää yhteistyötä kaikkien opettajakoulutukseen osallistuvien tahojen kesken. P. L. & Willgoose, C. Teoksessa M-L. Toward progressive inclusion and acceptance: Myth or reality. Opettajana koulun muutoksessa. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö 11, 1970:A5. Sahlberg, P. Oppiminen ja koulutus. Brotherus, A., Hytönen, J. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu no.83. 2000. & Laakso, L. Liikuntakasvatuksen laitos. & Thurston, L. Komiteanmietintö 1977 . Lukion opetussuunnitelman perusteet 1985
Englanninkielisiä vastineita ovat physical fitness, motor fitness, motor ability, motor skills jne. Kyvyllä hän ymmärsi yksilön yleistä piirrettä, joka näkyy johdonmukaisena vastauksena tietyntyyppiseen tehtävään. Villieläimen kanssa kamppailu on ollut varhainen suoriutumisen muoto. Erään mahdollisuuden liikunnanopetuksessa näyttäisi tarjoavan ominaisuusopetus. Kouluikäisten maailma on muuttunut. Kyvyt ovat suhteellisen pysyviä piirteitä, jotka riippuvat perimästä ja oppimises. Liikuntakykyisyyden ulottuvuuksien erittelyssä joudutaan ottamaan huomioon ainakin anatomiset, fysiologiset ja liikemekaaniset vaatimukset. Yleisen fyysisen toimintakykyisyyden osaa liikuntakykyisyyttä tarvitaan arkielämässä edelleen. Liikuntakykyisyyden selittäjät ovat tärkeitä, sillä niissä piilevät koululaisten fyysisen ja motorisen suoriutumisen rajat ja mahdollisuudet. Seuraavassa keskitytään aikaisemmin käytettyihin liikuntakykyisyyden luokitteluihin ja yritetään luoda katsetta eteenpäin, uuteen luokitukseen ja sen sovellukseen. Siinä on vain elinolosuhteiden muutosten tuomia painotuksia. Mistä koululaisten liikuntakyvyt riippuvat. Luonnollisesti ihmisen suoriutumiseen vaikuttavat myös psyykkiset ja sosiaaliset voimavarat. Puolustusvoimien selvitykset ovat kuitenkin hälyttäviä (Liesinen 2000). Pentti Pitkänen esitti v. Atleettisuuden ja askeettisuuden, fyysisyyden ja henkisyyden ihanteiden vaihdellessa on tultu nykyaikaan, jolloin fyysiselle ja motoriselle selviytymiselle asetetaan uudenlaisia haasteita. Lajit ja niiden sisällöt ovat saaneet myös tavoitteen luonteen. Se on eräs lähtökohta opetukselle. Tavoitteet ovat kuitenkin muualla, oppilaiden fyysisissä ja motorisissa ominaisuuksissa, sosiaalisissa piirteissä, harrastuksissa ja kokemuksissa. körperliche Leistungsfahigkeit, Eigenschaften der Bewägungstätigkeit, motorische Eigenschaften, physische Eigenschaften, konditionelle Fähigkeiten, koordinative Fähigkeiten, sportmotorische Eigenschaften (Bös 1987; Bös &: Mechling 1983; Fetz &: Kornexl 1978). Siksi on hämmästyttävää, ettei koululaisten fyysinen toimintakyky ole selvemmin rapistunut (Nupponenja muut 1991, 36; Nupponen, Telama &: Laakso 1998). 1950ja 60-luvuilla lähes kaikki koululaiset kulkivat koulumatkansa fyysisesti aktiivilla tavalla ja energiaa kului ainakin maaseudulla kodin töissä. Siksi opettajankoulutuksen tulisi tarjota näköaloja, jotka ovat pysyvämpiä kuin muotilajit ja koulun opetussuunnitelmat ja aaltoliikkeet. Kattavan suomenkielisen käsitteen tarve on olemassa. On kysymys siitä, että elämä asettaa aistien, hermoston ja lihaksiston yhteistoiminnalle uusia vaatimuksia. (Fleishman 1964, Clarke 1967). 10 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 iin kauan kuin ihminen on maapallolla liikkunut, on kysymys fyysis-motorisesta selviytymisestä askarruttanut. Kolmantena tavoitteena on hahmotella liikuntakykyisyyden luokituksille pohjautuvaa opettamisen mallia, jossa opettajan ajattelu liikkuu ominaisuuksien ja ajattelun uudelleen suuntaamisen, eikä niinkään liikuntamuotojen ja -lajien maailmassa. 1976 Jyväskylän evaluointikongressissa kuntoa ja taitoa kokoavaksi yleistermiksi liikuntakykyisyyden käsitettä. Taito näkyy etevyytenä spesifeissä tai rajatuissa tehtävissä. Nykyisessä kaupungistuneessa, motorisoituneessa, televisioituneessa ja tietokoneistuneessa kännykkäympäristössä nuoren elimistölle asetetaan paljon vähemmän fyysisiä vaatimuksia. z w z LIIKUNTAKYKYISYYS JA OMINAISUUSOPETUS i ::, z :i: iii :z: Tavoitteena ominaisuudet, sisältöinä lajit Liikunnanopetusta on sävyttänyt lajiajattelu. Enää ei ole kysymys niinkään maksimaalisesta suoriutumisesta lukuun ottamatta eräitä ammatteja (sotilaat, pelastushenkilöt, poliisit), vaaratilanteita (sodat, onnettomuudet, väkivallan uhriksi joutuminen) tai huippu-urheilua. Vastaavia saksankielisiä vastineita ovat esim. Liikuntakykyisyys ja sen selittäjät Ihmisen fyysisen ja motorisen suoriutumisen kuvauksessa on käytetty useita käsitteitä: fyysinen kunto, motorinen kunto, fyysinen suorituskykyisyys, motorinen kyvykkyys, kuntokyvyt, taito, taitavuus, liikehallintakyvyt. Kyvyn ja taidon eroa selvensi jo Fleishman (1964, 9). Nyt valmistuvat opettajat opettavat pitkälle 2030-luvulle
Kun ei korosteta oppimisen osuutta liikuntakykyisyydessä voidaan taitavuuden sijasta käyttää termiä liikehallinta. Suorituskeskeisyyden vähentämiseksi on perusteltua käyttää suorituskykyisyyden sijasta termiä liikuntakykyisyys. ta. Taidoissa oppimisella on suurin paino. Sen käsitesisältöön kuuluvat siis sekä perimästä että oppimisesta säätyvät piirteet. Taito voidaan säilyttää kuvaamaan yksittäistä motorista taitoa, esimerkiksi kipintekotaitoa tai heitto taitoa. Liikuntakykyisyyden yksilötason rajoja ja edistymistä aiheuttavat vanhemmilta saatu fyysinen perimä, sukupuoli, kasvu ja muu fyysinen kehitys sekä kehonrakenLIIKUNTA & TIEDE 1/2001 11. Vaatimuksia voi asettaa ihminen itse tai hänen ympäristönsä. Sitä, miten ihmisen elimistö selviytyy sille asetetuista fyysisistä ja motorisista vaatimuksista, kutsutaan seuraavassa liikuntakykyisyydeksi
Ratkaisua voi etsiä uusiltakin suunnilta. Liikunta kykyisyyden luokitukset Kuvio 1. Liikunnassa käytetty jako ei siis ole irrallinen. , saa' tely ,Hermo, , lihas1 ' säätely\ \ \ \ Ha, vain' \ tomotorinen säätely 1 1 1 1 \ 1 ' \ 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 nen luokitus min KUNTO ... Anatomis4. Ajallinen ominaisuusluokitus luokitus fysiologi1 2 4 8 16 32 1 2 4 8 16 32 1 2 Aerobinen ' An-' kesaero-\ tävyys , binen \ ' kestä-' \ \ 1 vyys , , ja " 1 teho ' \ ' .. -Lihas, voima ' \ 1 \ \ 1 , Kehon\ 1 elas\ \tisuus ' .... Liikuntakykyisyyden rakenne (Pitkänen ja muut 1979, 121, täydennetty). Luokitusten monimuotoisuus, hienojakoisuus ja päällekkäisyys aiheuttavat ongelmia. ' LIIKEHALLINTA .... Koululaisen fyysisen aktiivisuuden muodot voidaan jakaa kolmeen osaan: koulussa tapahtuva liikunta, liikuntaharrastus ja muu fyysinen aktiivisuus. Edellinen tarkoittaa mm. Ominaisuudet syntyvät yhdistelemällä liiketehtäviä. Liikunnan ja muunkin fyysisen aktiivisuuden taustalla on lukuisa määrä ympäristösäätelijöitä, joiden osuus tulee näkyviin pääosin liikunnan määrän ja laadun kautta. Kuinka paljon aikaa koululainen käyttää näihin aktiivisuuden muotoihin ja minkälaista aktiivisuus on laadultaan, vaikuttaa liikuntakykyisyyden muotoutumiseen. Kielen oppimista käsitellyt opinnäytetyö toi esiin Chomskyn teoriassa esiintyneet käsitteet kielellinen kyky eli kompetenssi ja kielellinen suoritus eli performanssi. Holopainen 1990; Holopainen 1991; Nupponen 1981; Pehkonen 1982; 1999; Sarlin ja muut 1990). Näitä ovat kouluja vapaa-ajan ympäristön olosuhteet, opettajat koulussa, kaverit vapaa-aikana, etäisyydet ja käytettävissä olevat välineet. Seuraava liikuntakykyisyyden erittely perustuu kolmeen lähtökohtaan:. 1. Performanssi tarkoittaa kielen käyttöä konkreettisessa tilanteessa. " ,teetti' nen ' .... Olisi löydettävä tapa, joka selventäisi liikunLiikkeen Liikkumisen kesto teho nopeus kiihtyvyys voimankäyttö laajuus tasapaino joustavuus suuntatarkkuus ajoitustarkkuus muoto yhdistely muuntelu reagointi Kuvio 2. Anatominen luokitus energiavarastot ravinto hapenkuljeIitus haksisto luusto hermosto aistit Ohjaava Toteuttava järjestelmä LUOKITUKSET 2. Liiketehtävät ovat performanssia, ominaisuudet kompetenssia. Jokainen liiketehtävä sisältää yhdistelmän monista ominaisuuksista. Ihmisen liikkeiden, liikkumisen ja liikunnan erittelemiseksi on aikojen kuluessa tehty kymmeniä luokituksia (Bös 1987; Bös &: Mechling 1983; Haag 1978; Larson 1974). Liikemekaaninen luokittelu. Lähes kaikkien näiden osuudesta liikuntakykyisyyden muotoutumiseen on saatavissa suomalaistakin tutkimustietoa (mm. kykyä luoda, ymmärtää ja tulkita lauseita, joita oppilas ei ole aikaisemmin kuullut tai lausunut. 12 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 takykyisyyden eri tasoja ja samalla kattaisi riittävästi liikuntakykyisyyden kokonaisuutta. \ sek 1 Peruskestävyys 1 Tehokestävyysl \ 1 1 Nopeuskestävyys 1 Kestovoima 1 1 Maksimi1 nopeus 1 Kiihty-1 vyys 1 ,.. organisoitumistyyppi, fyysis-motoriset ominaisuudet, tarkoitus, tavoitteet, tieteenalat, hallinnolliset vaatimukset, toteuttamisympäristö, ikäja kehitysvaatimukset, alueja ilmastoympäristö sekä energiankulutus. Fysiologinen 3. Fyysistä ja motorista suoriutumista kuvaavia osakäsitteitäkin on lukuisia. Räfttävä voima ___ _ Kimmoisuus ~-----------Notkeus """-----------Tasapaino Voimaerottelu Nopeuserottelu Ajoitustarkkuus Suuntatarkkuus Yhdistely Muuntelu ' eagointi 1 ne. ' Kines~ __ ... .... Perusteina ovat olleet mm
Painotetaan niitä liikuntakykyjä,jotka ovat olennaisia kyseiselle henkilöryhmälle. Käsitteistöä on pyritty edelleen erittelemään (Nupponen 1997; Nupponen, Soini & Telama 1999). Pitkään kehitelty EUROFIT-testistö (Simons & Renson 1982, 6-33; EUROFIT 1988) on ollut yritys yhtenäistää eurooppalaista mittauskäytäntöä kunnon alueella. Ominaisuuksille voidaan esittää fysiikasta johdettuja määrittelyjä. Tieteessä validiteetti tarkoittaa, että on tutkittu (mitattu) sitä, mitä on ollut tarkoitus tutkia (mitata). Molempia tapoja on käytetty sekä fysiologisesti että pedagogisesti suuntautuneessa liikuntakykyjen tutkimuksessa. Uusi, viides luokitus perustuu tarpeeseen ottaa etäisyyttä liikuntakykyisyyden anatomiseen ja fysiologiseen erittelyyn. Esimerkkinä olkoon ensiluokkalaisen polkupyörälläajo. Luokituksen käyttöönotto voi vähentää tarvetta kiistellä siitä, mikä on paras kuntotestitehtävä esimerkiksi kestovoiman mittaamiseen tai mittaako kahdeksikkokuljetus liikehallintaa vai kuntoa. Validointi liittyy arkielämän kysymykseen: mikä on olennaista toimintaa. Sen pohdinta, mitkä on nykykoululaisen kannalta keskeisiä liikuntakykyjä, on ajankohtaista. 3. Luokitusta voidaan jakaa paljon pitemmälle. Validoinnissa on lisäksi otettava huomioon nykyvalidointi eli kyseisen henkilöryhmän nykytilanne että heidän tilanteensa tulevaisuudessa. Rakenteen osat voidaan jakaa ohjaavaan järjestelmään ja toteuttavaan järjestelmään. Ensimmäinen liikuntakykyisyyden luokitus on anatominen (kuvio 1). Liikehallinnan alueella on reagointia lukuun ottamatta selkeitä harjoitusmahdollisuuksia. Tällaista erittelyä tulisi jatkaa. Voidaan myös keksiä tehtäviä, joissa tietyt liikkeen piirteet tulevat erityisen selvästi näkyviin, voidaan ryhtyä tutkimaan liikkeitä määrällisin tai laadullisin kriteerein sekä analysoida liikuntamuotojen painopisteitä. Kunnolla ymmärretään lähinnä energiankäytön, lihaksiston ja nivelistön suorituskykyä elimistöä fyysisesti rasitettaessa. Vuosia jatkuneista yrityksistä huolimatta ei ole saatu tyydyttävää ratkaisua fysiologisesti painottuneiden ja samalla pedagogisesti mahdollisten liiketehtävien etsinnässä. 1. Tavoitteena on johtaa luokitus, jolla olisi yleisempää merkitystä paitsi liikunnan sisällä myös arkielämän tilanteissa. Liiketehtävien luokittelu anatomisten tai fysiologisten perusteiden mukaan on johtanut eräisiin ongelmiin käytännön tilanteissa. Se on ominaisuuksien joukko. Se on kiinteässä yhteydessä anatomiseen luokitukseen. Eräät ominaisuudet taas ovat selvemmin harjoittelusäätöisiä (tehokestävyys, kestovoima, maksimivoima, notkeus). Valitaan käytännön tilanteisiin liiketehtäviä, joilla on siirtovaikutusta myös liikunnan ulkopuolelle. Kaikissa liiketehtävissä tarvitaan molempia. Bös (1987) on tehnyt 101 testistön erittelyn. 2. Tarkasteltavaksi voidaan ottaa ajoon käytettävä aika, teho, nopeus, jolla ajetaan, kiihtyvyys, voiman ja tasapainon käyttö. Liikeominaisuuksien pilkkominen yhä pienempiin ja pienempiin osa-alueisiin on vienyt päinvastaiseen kehitykseen kuin on ollut tarkoitus: tuottaa harvalukuisia perusominaisuuksia ja käyttää niitä harjoittelua ja opetusta selkeyttävinä tekijöinä. Luokitus perustuu kunto-alueella lähinnä energiantuottojärjestelmän toimintaan ja on joidenkin ominaisuuksien osalta varsin pitkälti perimästä ja kasvusta riippuvainen (nopeus, nopeuskestävyys, räjähtävä voima). Li:ikuntakykyisyydessä on tapahtunut samantapaista kehitystä kuin älykkyyden tai persoonallisuuden tutkimuksen edetessä. Siinä luetellaan ne ihmisen kehonrakenteen osat, joilla on lähinnä merkitystä liikesuorituksissa. Painotetaan niitä liikuntakykyjä, jotka ovat olennaisia kyseiselle henkilölle 3. Huippuurheilussa tarvitaan hienojakoisempaa käsiteanalyysia kuin koululaisten kunnon ja liikehallinnan erittelyssä. Esimerkiksi kestävyyttä on luokiteltu aerobisen ja anaerobisen kynnyksen avulla, lihasvoimaa maksimivoimaan, kestovoimaan, nopeusvoimaan, räjähtävään voimaan jne. Liikuntakykyisyyden jako voidaan tehdä loogisesti päättelemällä tai empiiristä tietoa analysoimalla. Heikkoutena on liikehallinnan luokittumisen empiirisen todentamisen vähäisyys (Holopainen 1991, 60) ja käsitteiden vaikeus sekä vankan tutkimustiedon puuttuminen siitä, missä iässä harjoitettavuus on parasta. Keskeistä on energiantuoton ja liikeohjauksen painoarvo. Se tarkoittaa myös pyrkimystä saada yleistä ja edustavaa tietoa. Käytän siitä seuraavassa nimitystä liikemekaaninen luokittelu (kuvio 2) . Viides luokitus vaatinee hieman tarkennusta. Ominaisuusvalidointi tarkoittaa sitä, että valitaan liiketehtäviä liikuntakykyjen perusteella ja LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 13. Liikuntakykyisyys on yleistermi. Faktorianalyyttisten tutkimusten ja pedagogisen kokemuksen nojalla on perusteetonta puhua jakamattomasta ominaisuudesta. Tarkastelun kohteeksi otetaan mikä tahansa liiketehtävä, joka liikunnassa tai arkielämässä tulee tehtäväksi. Liikuntakykyisyys on ihmisen piirre, joka on jaoteltavissa ulottuvuuksiin. Kolmas luokitus perustuu sekä anatomisiin että fysiologisiin lähtökohtiin (kuviol). Kouluikäisten liikuntakykyisyyden nykyvalidointi ja tulevaisuusvalidointi käsittää siten seuraavia validoinnin muotoja: Nykyvalidointi Tulevaisuusvalidointi + arkipäivävalidointi + terveysvalidointi + ominaisuusvalidointi + harrastusvalidointi + harrastusvalidointi + arkipäivävalidointi Arkipäivävalidointi tarkoittaa silloin niitä motorisia tehtäviä ja tilanteita, joihin koululaiset nyt tai tulevaisuu-dessa joutuvat. Se perustuu minkä tahansa liikkeen mekaanisten piirteiden erittelyyn. Liikehallinnan luokittelu on edelleen jokseenkin abstraktinen ja sen mittausten yhtenäistäminen on vasta alussa (Nupponen, Soini & Telama 1999). Koululaisten liikuntakykyisyyden kannalta näin hienojakoinen erittely ei kuitenkaan ole olennaista eikä aina mahdollistakaan. On vain kysymys siitä, kumpi on painokkaampi: toteuttava vai ohjaava järjestelmä liikesuorituksessa. Liikehallinnassa taas painottuvat aistien, hermoston ja lihaksiston yhteistoimintavalmiudet liiketehtävissä. Liikuntakykyisyyden validointi on keskittynyt liiaksi mittauksen validointiin liikuntakykyisyyden sisällä. 2. Neljäs luokitus on osittain aikaan perustuva, osittain ajasta riippumaton liikehallinnan alueelle ulottuva liikuntakykyisyyden erittely (kuvio 1). Siinä "unohdetaan " se, miten energia tuotetaan, mikä on ohjaavan järjestelmän tai toteuttavan järjestelmän painoarvo, onko kysymys kuntovai liikehallintaominaisuudesta. Liikuntakykyisyyteen sijoitettuna validoinnilla on seuraavia tehtäviä: 1. Joissakin liiketehtävissä ohjaava järjestelmä on ratkaiseva, joissakin toteuttava. (Pitkänen ja muut 1979.) Toinen luokitus perustuu fysiologisiin ilmiöihin ihmiselimistössä (kuviol)
Tässä esitetty oppisisältöjen valintaproblematiikka on vain yksi osa liikuntadidaktiikan keskeisiä kysymyksiä. Luetteloissa ei ole painotuksia. Ainakin oppisisältöjen valintaa ovat monessa tapauksessa selittäneet muut kuin tavoitteet (Nupponen 1979). Se on eräs lähtökohta opetukselle. Se ratkaisee ilmeisesti sisältöjä suuremman osan liikuntakasvatuksen vaikuttavuutta. Lajitaitojen oppimista ovat selittäneet motoriset kyvyt, ikä, sukupuoli, liikuntaharrastukset, kehon rakenne ja liikunnan opettajan preferenssikokemukset (Holopainen 1991). Reagointi Tarkkuusheitto + ääniärsykkeeseen Telinetehtävät + näköärsykkeeseen Sauvaantartturninen Tasapainoilu Perusvoimistelu + flamingoseisonta + käynti + haaraperushyppely + hiihtoliike jne. On utopistista ajatella, että opetus voisi nopeasti muuttua. Kyseisen kaavion pohjana on ollut nuorten liikuntaharrastusten motiivirakenne. Koulun liikunta on laajempi termi kuin koululiikunta. Kuviossa 3 on esitetty eräitä esimerkkejä liiketehtävistä, joihin eri validointikriteerit voivat johtaa. Näyttää nimittäin siltä, että liikunnanopetus on pirstoutunut ja selvää kriteeristöä sisältöjen valinnalle ei ole. On myös syytä antaa yksittäiselle oppilaalle yksilöllisiä tehtäviä tämän heikkojen ominaisuuksien parantamiseksi. Vaikka esimerkiksi ominaisuus-validointi näyttää johtaneen testitehtävien luettelointiin, voidaan keksiä lukuisa määrä uusia liiketehtäviä. Liikunnanopetusta on sävyttänyt lajiajattelu. Vauhditon 5-loikka Vetäminen Ulottuvuus Flamingoseisonta Työntäminen + taivutus 8-kuljetus jne. Kiinniotto + osuma liikkuminen Puristus Nostaminen + teho Vedessä liikkuminer Eteentaivutus Kantaminen + laatu jne. Myös muita kriteerejä voi olla olemassa, esimerkiksi taloudellisuus, turvallisuus ja kasvatuksellisuus. Vähäisin ei varmasti ole viimeksi mainittu. Näin ajatellen opetus muuttuu vähitellen lajiopetuksesta ominaisuusopetukseksi. Koulun liikuntaan sisältyvät kerhot, liikunnan monitoimipäivät, välituntiliikunta, kilpailutoiminta, jopa koulumatkat. Itse asiassa kyseiseen asiakirjaan on sisäänrakennettu sisältöjen luettelo (1994, 110). Terveysvalidointi ulottuu lähinnä tulevaisuuteen: painotetaan niitä ominaisuuksia, joita kansantautitilastot tai elämänmuoto puoltavat. Tavoitteet ovat kuitenkin muualla, oppilaiden fyysisissä ja motorisissa ominaisuuksissa, sosiaalisissa piirteissä, harrastuksissa ja kokemuksissa. Ominaisuusajattelu ja opetus Väitän, että liikuntaa opettava opettaja on sisältövalintoja tehdessään toiminut lähinnä seuraavan ketjun mukaisesti: omat kouluaikaiset kokemukset opetettavista liikuntamuodoista, koulutuksen antama tieto ja taito, paikkakunnan liikuntamuodot ja opetustraditio, oma osaaminen, olosuhteet, oppilaiden, vanhempien ja urheiluseurojen paineet. lajikirjon esittelemiseksi. Lajit ja niiden sisällöt ovat saaneet myös tavoitteen luonteen. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet (1994) kirjoitettiin hengessä, että siinä ei luetella lajeja, vaan että opettajalla on vapaus yhdessä oppilaiden kanssa valita tavoitteiden mukaisia sisältöjä. Liiketehtävät (esimerkkejä). Liiketehtävien valinnassa on toki muitakin kriteerejä kuin validointikriteerit. Sitä ei ole ilmeisesti riittävästi huomioitu. Valinnassa tulee kuitenkin käyttää hyväksi sitä kriteeristöä, joka on valittu, tässä tapauksessa liikuntakykyisyyden erittelyä. 14 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 harrastusvalidointi taas sillä perusteella, mitä harrastuksia nuorilla tai aikuisilla nykypäivän Suomessa on tai tulisi olla. Sitä eteenpäin kehittelemällä voitaisiin sitoa sisältöjä ehkä vähän nykyistä enemmän. Tutkimustyyppisiä ovat reliabiliteetti, vaikeus suhteessa oppilaiden ikään ja liikuntakykyisyyden tasoon ja vaihteluun, erottelukyky sekä siirtovaikutus. Kuviossa 3 on tehty myös yritys määritellä mittaustarkoitukseen uusia, useita validointikriteeristöjä huomioonottavia liiketehtäviä. Tätä resurssia tulisi ryhtyä tositoimin hyödyntämään mm. viimeksi mainittuihin seikkoihin. Opettajien koulutus on tässä avainasemassa. Kun liikunnanopettajaksi koulutetut ovat olleet varsin tyytyväisiä koulutuksen lajisisältöön ja vähemmän tyytyväisiä toteutukseen ja puuttuvaan oppituntien ulkopuolisen toiminnan esittelyyn (Nupponen ym. Validoinnissa on siis kysymys valinnasta: valitaan liiketehtäviä, jotka ovat perusteltuja. Koulun liikuntatunneilla on mahdollisuus opettaa vain pieni osa liikunnan sisältökirjosta. 2000), opettajankoulutuksen seuraava uudistus voisi keskittyä mm. Tehtävänä olisi löytää liiketehtäviä,joissa edellämainitut liikunta-kykyisyysluokitukset ja validointikriteerit olisi otettu huomioon. Näin varmaan monin paikoin tapahtuukin. Käytännön elämästä lähteviä kriteerejä ovat olosuhteet, taloudelliset resurssit, ohjaajan pätevyys ja ohjattavien kiinnostuksen kohteet. Ilman muuta tärkeämpi on kysymys oppimismenetelmien ja järjestelyjen valinnasta. On kuitenkin toivottavaa, että opettaja aina liikuntamuotoja ja -harjoitteita valitessaan kävisi ajatuksissaan läpi, mitä on tarkoitus tavoitella ja mitä ominaisuuksia kukin harjoite tai liikuntamuoto kehittää. Kuvio 3. ArkipäivävaliOrninaisuusvaliLiikemekaaninen YHDISTETTY dointi dointi validointi -------------------------------------------------------------------Kävely, juoksu Cooper Käynti Käynti / juoksu Porrasnousu, 2000/1500 m Juoksu + kesto, työmäärä Mäennousu 400m Heittäminen + nopeus, teho Pyörälläajo 50m Hyppääminen Jalkojen nosto Mopoilu Istumaannousu Hyppely + työmäärä Autoilu Leuanveto/ Kieriminen Käsiveto / Tietokoneilu koukkukäsiriipunta Pyöriminen kiipeäminen Liikennereagointi Sukkulajuoksu Kiipeäminen Vauhditon 5Tanssi EdestakaisinhypTaivuttaminen loikka Musisointi pety Tasapainoilu Tarkkuusheitto Liukkaalla alustalla Vauhditon pit.h. Fyysiset, tiedolliset ja sosiaaliset toiminnat ovat lasten ja nuorten elämässä monin tavoin sidoksissa toisiinsa.. Ensimmäinen askel on se, että opettaja nähdessään oppilaidensa kestovoiman kehityksen pysähtyneen sisällyttää vaikkapa palloilutunteihin harjoitteita, jotka kehittävät systemaattisesti kestovoimaa. Koulussa on siten huomattava määrä resurssia, joka on ajallisesti selvästi enemmän kuin liikuntatunnit. Jokin, nykyistä selvempi osa liikunnan opintoja voisi olla ominaisuusopetusta
Liikuntataitojen oppiminen ja opettaminen. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 25. Evaluation of motor fitness. Leuven Institute of Physical Education of the K. H. 8. & Suhonen, S. Nupponen, H., Telama, R. EUROFIT: handbook for the EUROFIT tests of physical fitness. 1997. Koulun liikunta on enemmän kuin koululiikunta. International Congress of Physical Education, Jyväskylä, June 28 July 3, 1976. Lopuksi esitän kymmenen teesiä liikunnanopetuksen ominaisuusopetuksen tueksi: 1. Research Reports on Sport and Health 106. Käyttämätöntä resurssia on runsaasti. The structure and measurement of physical fitness. Helsinki, 119-136. Liikuntapedagogiikan lisensiaattitutkielma. Liesinen, K. 1987. Liikunta & Tiede 3. 9-16-vuotiaiden liikunnallinen kehittyminen. Jyväskylä: Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. Jyväskylän yliopisto. Nykyisin valmistuvat opettajat opettavat pitkälle 2030-luvulle. 1979.Evaluating the product of physical education. (Ed.)1978. Elämä on muutakin kuin liikuntaa. & Mechling, H. Elämäntavan muutoksiin ei ole reagoitu tarpeeksi opetussuunnitelmissa ja opettajankoulutuksessa. 10. & Laakso, L. Nupponen, H. 1991. 1999. Schorndorf: Hofmann. Nupponen, H. Jyväskylä: LI KES-tutkimuskeskus. Clarke, H. 1979. Jyväskylä: Liikuntakasvatuksen laitos ja Liikuntakasvatuksen tutkimusja kehittämiskeskus. 1990. Haag, H. Holopainen, S. Liikuntakasvatuksen laitos. 1988. Fitness, health and work capacity. 1990. Liikunnanopettajaksi vuosina 1993-1996 valmistuneiden työja koulutustyytyväisyys. Jyväskylä : Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Liikunnanopettaja 4-5/2000. Nupponen, H., Soini, H., Telama, R. LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 15. Simons, J. Tavoitteena ominaisuudet, sisältöinä lajit Lajiajattelu on 1980-luvulla ollut hyvä keino lisätä liikunnanopetuksen yhtenäisyyttä. Telinevoimistelutaidot ja peruskoulun liikunnanopetus. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall. Dimensionen sportmotorischer Leistungen. Application of measurement to health and physical education. Koululiikunnan oppisisällöt ja niiden käytön edellytykset. Palvelukseen astuvien nuorten kunto ja terveys. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Bös, K. 1964. 3. 1983. 5. (Ed.) 1974. Pehkonen, M. Report of the European Research Seminar on the Evaluation of Motor Fitness, Leuven, May 13th 15th 1981. Liikuntakasvattaja on yhä selkeämmin tämän tosiasian edessä. & Kornexl, E. 1999. The Finnish Society for Research in Sport and Physical Education publication 64. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 118. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 75. International standards for assessment. Esitelmä armeija liikuttaa-symposiumissa 21.11 .2000. HEIMO NUPPONEN LitT, dosentti LIKES-tutkimuskeskus Jyväskylä LÄHTEET Bös, K. Peruskoululaisten telinevoimistelun perustaidot, niiden kehittyminen ja yhteydet kehon rakenteeseen ja fyysiseen toimintakykyisyyteen. 9. Pehkonen, M. Larson, L. Holopainen, S. Jyväskylän yliopisto. Liikuntakykyisyys merkitsee mahdollisuutta elää ja toimia. Nupponen, H. (Eds.) 1982. 1997. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 30. Göttingen: Verlag fur Psychologie. A. Koululaisten fyysis-motorinen kunto. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 79. New York, NY: Macmillan. 7. Liikunta ja tiede 34 (6), 4-7. 6. Fetz, F. 1967. Taitavat ja kömpelöt koululiikunnassa. U. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Koululaisten kunto ja liikunta-aktiivisuus jäitä hattuun. Tammivuori (Ed.) Evaluation. Huolehtikaamme seuraavassakin opetussuunnitelmaja opettajankoulutuksen uudistuksessa siitä, että suomalaisilla koululaisilla olisi edellytyksiä edistää liikuntakykyisyyttään osana kokonaiskehitystä ja elämäntapaa. Fleishman, E. Koululaisten kunnon ja liikehallinnan mittaaminen. 1994. 2000. Kiinnostuksen kohteet muuttuvat ja liikunta on vain osa nykynuorten elämäntapaa. Siksi opettajankoulutuksen tulisi tarjota näköaloja, jotka ovat pysyvämpiä kuin muotilajit ja koulun opetussuunnitelmat ja aaltoliikkeet. Opetushallitus. Handbuch sportmotorischer Tests. Berlin: Bartels & Wernitz. Fyysismotorinen kehitys kulkee varsinkin varhaislapsuudessa muun kehityksen edellä, mutta sulautuu myöhemmin muuhun kehitykseen. Kaikilla koululaisilla on kompetenssia jossakin liikuntakyvyssä. 1982. Opettajankoulutus on liiaksi lajikeskeistä. Sport pedagogy. Opetus on liiaksi lajikeskeistä. Nupponen, H., Herva, H., Koponen, J., Laakso, L. Koululaiselle ei ole riittävästi osoitettu hänen mahdollisuuksiaan vahvistaa heikkoja puoliaan. Kilpailu nuorten ajankäytöstä on kovaa ja monet epäterveetkin ilmiöt saavat voiton liikunnasta. 1978. ln T. 2000. 4. & Renson, R. Koululaisten liikuntataidot. Rome: Council of Europe. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall. Liikuntakasvatuksen lähtökohtana on liian harvoin lapsen ja nuoren kokonaiskehitys. V., Nupponen, H., Rusko, H., Telama, R. Koululaiselle ei ole riittävästi osoitettu hänen vahvoja puoliaan liikuntakykyjen alueella. Opettajia on liiaksi kiinnostanut performanssi ja liian vähän kompetenssi. & Tiainen, J. Erään mahdollisuuden liikunnanopetuksessa näyttäisi tarjoavan ominaisuusopetus: Tavoitteena ovat ominaisuudet, sisältönä leikit, harjoitteet ja lajit, yhtymäkohta opettajan aivorungossa. 2. University Park Press, Baltimore. Jyväskylä: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö. Sportmotorische Tests. Pitkänen, P., Komi, P. A. Asioiden oivaltaminen vaatii aina aikansa. Sarlin, E-L., Alaraatikka, K. 1981. Päivittäisen liikuntaohjelman vaikutukset koululaisten kuntoon ja taitoon. Leuven. Lajiajattelun heikkous on kuitenkin se, että se johtaa lopulta mahdottomuuksiin: uusien lajien synty, käytettävissä oleva aika, opettajan (erityisesti luokanopettajan) mahdollisuudet seurata ja omaksua uusia lajeja, monien lajien yksipuolisuus, kouluelämän paikallistuminen aiheuttavat ristiriitoja opettajille
SUJOMALAUMEM VOITTAA AUMAo S uomalaisilla on ollut jo 60 vuotta mahdollista jännittää Veikkauksen pelien parissa ja kantaa samalla vastuuta kansallisen kulttuurimme hyvinvoinnista. Kiitos maamme menestyksestä kuuluu sinul/,e.. Siis yli 6 miljoonaa per päivä taiteeUe, urheiluUe, nuorisotyöl'leja tieteelle. Ole ylpeä. Viime vuonna Veikkaus tuotti yli 2 miljardia markkaa
Urheiluliike oli osaltaan rakentamassa kansalaisyhteiskuntaa, joka edusti valtiosta riippumatonta kansalaisten vapaan osallistumisen sfääriä. Mutta niinhän se taitaa olla, että liikunnan yhteiskuntatatieteellisen tutkimuksen taso ja saavutukset eivät Suomessa lähimainkaan vedä vertoja maineellemme suurena urheilumaana. Niistä osa on kirjoitettu yksin, osa kaksin. Keskustel usi vut l ts@stad i on. sektoritutkimuksen mallien mukaan, eli tutkijat ovat huolehtineet siitä, että tulokset saatetaan mahdollisimman hyvin, nopeasti ja kuhunkin tarkoitukseen sopivina annoksina sekä liikuntapoliittisten päättäjien että muiden tiedon tarvitsijoiden käyttöön . musohjelman puitteissa aihetta monipuolisesti valottavan loppuraportin . Toisaalta kansalaisyhteiskunnan ja valtion yhteenkietoutuminen politisoi kansanliikkeitä ja veti niitä tiiviiseen yhteistyöhön poliittisten puolueiden kanssa. Kirjoitukset on sijoitettu kolmeen osastoon, joiden teemoina ovat 'kansalaistoiminta ja muutos', 'paikallinen, maakunnallinen ja kansallinen ' sekä 'järjestöt, kulttuurit ja merkitykset'. Neljä 90-luvun tohtoria, Hannu Itkonen, Juha Heikkala, Kalervo llmanen ja Pasi Koski , ovat koonneet vuosina 1997-2000 toteutetun ja Opetusministeriön rahoittaman 'Liikunnan kansalaistoiminta ' -tutkiSuomen liikuntakulttuurissa valtion ja kansalaisyhteiskunnan toisiinsa sulautuminen synnytti 1960ja 1970luvulla maahamme länsimaiden oloissa ainutlaatuisen liikuntahallinnon. Suomen urheiluorgansiaatiossa SVUL ja TUL kantoivat aina 1980-luvun alkuun saakka selvästi ideologisia ja jopa puoluepoliittisia intressejä. 1990-luvulla heräsi kuitenkin lupaus paremmasta, sillä alan väittelijöiden määrä nousi ei voi sanoa moninkertaiseksi, koska edeltävien aikojen lukua nolla ei hyödytä kertoa mutta sekä sekä liikuntahistorian että -sosiologian alalta valmistui useita hyviä väitöskirjoja . Voi sanoa, että Pohjoismaiden kaikkein upein, suorastaan maailmanhistoriallisiin mittoihin yltävä saavutus, hyvinvointivaltion rakentaminen toisen maailmansodan jälkeen, oli pitkälti juuri kansanliikkeiden toteutuneiden vaatimusten tulosta. Liikunnan kansalaistoiminnan eli urheiluja liikuntaseuroissa tehdyn vapaaehtoistyön määrää ja arvoa on mahdotonta mitata, eli se lienee sananmukaisesti mittaamaton. Suomen liikuntakulttuurissa valtion ja kansalaisyhteiskunnan toisiinsa sulautuminen synnytti 1960ja 1970-luvulla maahamme länsimaiden oloissa ainutlaatuisen liikuntahallinnon. Kirja koostuu kymmenestä erillisartikkelista. Kirjan lopussa olevat kaksi luetteloa tutkijoiden aktiviteeteista, kirjallisesta toiminnasta ja muista esiintymisistä ja asiantuntijatehtä vistä kolmen vuoden aikana kertovat vakuuttavasti siitä, että tohtorit ovat tehneet muutakin kuin vain istuneet norsunluutornissaan sinisiä ajatuksia ajatellen. fi TOIMITTAJA LEENA NIEMINEN LIIKUNNAN KANSALAISTOIMINTA VENYY JA PAUKKUU Teksti: Seppo Hentilä Hannu Itkonen, Juha Heikkala, Kalervo 11manen, Pasi Koski, Liikunnan kansalaistoiminta m uutokset, merkitykset ja reunaehdot. Sen huipentuma oli vuonna 1979 säädettyä liikuntalaki, eräänlainen liikuntakulttuurin yhteiskuntasopimus, jossa julkisen vallan ja kansalaistoiminnan rajat, oikeudet ja velvollisuudet on tarkoin määritelty. ISBN 95 1-8982-61 -9 ISSN 0356-746X Liikunnan kansalaistoiminta sai alkunsa Suomessa samoihin aikoihin kuin muissa Pohjoismaissa 1800-luvun lopulla. LTS:n julk. Valtionapujärjestelmien kautta kansalaisyhteiskunta järjestöineen kasvoi osin valtion sisään ja sulatti osaltaan luokkavastakohtia ja vallankumouksellista potentiaalia. Suurten kansanliikkeiden esiinnostamat reformivaatimukset saivat Pohjoismaissa taakseen laajan poliittisen kannatuksen . Ehkäpä juuri tehtävän vaikeudesta johtuen liikunnan kansalaistoimintaa on tutkittu erittäin vähän ja oikeastaan vasta sieltä täältä . He ovat julkaisseet liikunnan kansala istoimintaan liittyen lähes sata eri kirjoitusta tieteellisistä artikkeleista pitäLIIKUNTA& TIEDE 1/2001 17. Kannattaa panna merkille, että tutkimusohjelmaa on toteutettu tietoisesti ns. nro 152, Helsinki 2000
Tämän luulisi olevan selkeä viesti niille, jotka kantavat huolta seuratoiminnan kehittämisestä tai myöntävät avustuksia (kunnan päättäjät) liikunnanharrastajille Kirjaan sisältyy tapaustutkimuksina Hannu Itkosen ja Pasi Kosken Varkauden ja Raision urheiluja liikuntaseuraelämää koskeva vertailu, Kalervo llmasen selvitys suurimpiin muuttotappioalueisiin kuuluvan Pohjois-Karjalan seuratoiminnan murroksesta sekä Hannu Itkosen kirjoitus Suomen pesäpallopaikkakunnista. Eikä markkinoiden vaikutus pysähtynyt vain siihen: jokainen voi ainakin yrittää kuvitella, miten valtavia rahasummia urheiluja liikuntabisneksessä kaiken kaikkiaan liikkuu, kun otetaan lukuun vapaa-aikateollisuus ja merkkituotteet ja se, mitä ihmiset ovat valmiita maksamaan ikuisesta terveydestä, kauneudesta, laihuudesta, nuoruudesta ja kuolemattomuudesta. Liikunnan kansalaistoiminnan parhaiden perinteiden kanssa ristiriidassa olevat lieveilmiöt saavat jopa kyLäpikaupallistuneella nykyurheilulla ei näy olevan mitään yhteistä vapaaseen kansalaistoimintaan perustuvan liikun takul ttu urin ihanteiden kanssa. Toisaalta yhä useammat ihmiset eivät tarvitse liikunnanharrastukseensa seuroja vaan käyttävät maksullisia kuntopalveluja tai liikkuvat yhä enemmän tutussa kaveripiirissä tai aivan yksikseen ja omatoimisesti. Nyt vanhemmat kuljettavat vaikka lauantaisin aamuviideltä ekaluokkalaisia nassikoitaan jääharjoituksiin, ja niin kuljettajien kuin kuljetettavienkin mielessä taitavat entistä useammin kangastella NHL:n satumaiset rahakaukalot. Liikunnan kansalaistoiminnan sarka on niin lavea ja moniulotteinen, ettei yhdellä tutkimusohjelmalla koko pajatsoa tyhjennetä. Ammattilaisurheilu syntyi Suomessa vasta 1980-luvulla toden teolla siinä merkityksessä, että useiden joukkuepelien ja eräiden näkyvimpien yksilölajien huipuista tuli täysipäiväisiä ammattilaisia, joista muutamat, etenkin moottoriurheilijat ja jääkiekkoilijat, pääsivät ulkomailla kiinni todella suuriin rahoihin. Tutkimusohjelman loppuraportiksi kirja on aika väljä, ja siihen valikoituneet jutut, tai ainakin jotkut niistä, herättävät kysymyksen, miksi juuri tätä asiaa on tässä haluttu nostaa esiin. (ö Puhe kolmannesta sektorista viit::S tasi myös niihin todellisiin muutoksiin, joita suomalaisessa liikuntakulttuurissa oli tapahtunut viimeisten parin vuosikymmenen kuluessa. Pelko tämän resurssin ehtymisestä herätti ajatuksen laman aikana työttömiksi jääneiden työllistämisestä ns. Luultavasti juuri 'toinen sektori' eli markkinat ovat se sylttytehdas, jonne myös urheiluvilpin, dopingin, väkivallan, lahjonnan ja muiden lieveilmiöiden jäljet johtavat. jänsanomissa ilmestyneisiin juttuihin ja kaikkea siltä väliltä. GJ Niistä merkittävin oli 'toisen sekto::S rin' eli markkinoiden (jos valtiota pi__J detään kolmijaon 'ensimmäisenä sektorina') nopea ja voimakas tunkeutuminen liikunnan ja urheilun alueelle. Problematiikka vaatii väistämättä monitieteistä tai tieteidenvälistä tutkimusotetta, miten päin vain. Kirjasta käy ilmi, että tutkimusohjelman käynnistämisen akuutti syy oli 1990-luvulla virinnyt keskustelu ns. kolmannelle sektorille. Kuin von Döbeln aikoinaan tohtorit ovat joutuneet ratsastamaan aukkoja katsellen. Tohtoreilla on ollut yli sata esiintymistä alustajina, luennoitsijoina ja asiantuntijoina. Tohtorimme edustavatkin varsin laveasti ja monipuolisesti näkökulmia ja tutkimustraditioita, jotka lukeutuvat historian, sosiologian ja kulttuuritutkimuksen piiriin. Kirjan kolmannessa osastossa tohtorit tarkastelevat liikunnan kansalaistoiminnan muutoksia kolmen 'merkitysulottuvuuden ', vapaaehtoisuuden, valtion ja markkinoiden leikkauspisteessä. Hannu Itkosen johdantoartikkeli olisi tarjonnut kirjalle hyvät ja jäntevät raamit, mutta valitettavasti kaikki tekstit eivät ihan niihin istu, ei oikein Itkosen itsensä kirjoittama päätöslukukaan. Hannu Itkosen esiintymisten määrä on niin huikea, että menneiden aikojen matkasaarnaajat ja agitaattorit menisivät vihreiksi pelkästä kateudesta. Tutkimusohjelman pahin kompastuskivi näyttää olleen ja on tähän aiheeseen tarttuville vielä tämän jälkeenkin liikunnan kansalaistoimintaa koskevan perustutkimuksen puutteellisuus. kolmannesta sektorista, jonka yksi merkittävimpiä lohkoja on urheiluja liikuntaseuroissa tehtävä vapaaehtoinen ja palkaton työ niin valmentajina, ohjaajina, toimitsijoina, erotuomareina kuin seurajohtajinakin. Erityisesti on syytä panna merkille se, miten muodollinen seurajäsenyys on viime aikoina rapautunut niin, että se ei kerro juuri mitään ihmisten todellisesta aktiivisuudesta . Taloudelliset riskit ja panokset ovat urheilussa todella kovia. Joitakin aukkoja he ovat itse peittäneet uudella perustutkimuksella, kuten Kalervo llmanen artikkelissaan, jossa hän tarkastelee urheilukatsomoiden houkuttimeksi pystytettyjen kaljatelttojen ja urheilevan nuorison alkoholi n käyttöä koskevan tuoreen selvityksen virittämänä sitä, kuinka viinasampo jauhoi rahaan helsinkiläisille urheiluseuroille 1900-luvun alussa ennen kieltolain voimaantuloa. Mielenkiintoista uutta tietoa sisältää myös Pasi Kosken selvitys siitä, miten seuratoimintaan osallistumisen muodot ovat 1900-luvun lopussa muuttuneet. Rajuja ovat muutokset liikunnan kansalaistoiminnassa olleet, sen voimme lukea tämänkin tutkimusraportin sivuilta, mutta nuo muutokset ovat olleet suomalaisen yhteiskunnan näköisiä ja sen kanssa linjassa. Erityisen rajun muutoksen on kohdannut vielä 1960-luvulla, kun itse yritin urheilla, ehdottoman pyhänä pidetty amatööriyden ihanne. Sen kauampaa selitystä ei tarvitse hakea, kun ihmetellään, miksi urheili18 LIIKUNTA & TIEDE 1/2001 jat, valmentajat ja urheilujohtajat, KOK:n loordeista puhumattakaan, hairahtuvat kaidalta tieltä niin helposti. Olosuhteisiin nähden Itkosella on mielestäni syytä olla saavutukseensa tyytyväinen, sillä kuten sanottu, aikaisempi perustutkimus on tarjonnut tutkimusohjelmalle heikot eväät. Viime aikoina paljastuneista lieveilmiöistä säikähtäneinä jotkut vanhemmat ovat jopa sanoneet, että he enää uskalla lähettää lapsiaan urheiluseuraan, kun siellä opetetaan juomaan viinaa ja tekemään kaikenlaista muuta vilppiä . Tietoa on viety sekä päättäjille että kentälle ja onpa käyty hiukan ulkomaillakin suorastaan kiitettävällä intensiteetillä. Tämä jäi, kuten tiedämme, suurelta osin pelkäksi hurskaaksi toiveeksi
Tässäkin tapauksessa tulee osoitetuksi, kuinka historiaprojekti voi olla organisaation järjestöllisen pääoman lisäämisen menetelmä. Kaiken kaikkiaan myös päättyneen tutkimusohjelman tulokset ovat lupaavia, ja soisin liikunnan kansalaistoimintaa koskevan perustutkimuksen jatkuvan. Itse olen jo kauan ollut sitä mieltä, että ammattilaisurheilua ja tavallisten kansalaisten harrastusliikuntaa on turha enää yrittää ahtaa samaan kategoriaan, niin kaus toisistaan ne ovat etääntyneet. Tutkimusajanjakson kirjoittaja rajaa korostuneesti vuosisadan alusta 1960ja 1970-luvulle. Keuruu 2000. Emme kuitenkaan saa tuijottaa silmiämme sokeiksi vain niihin pintailmiöihin, jotka ovat esillä sähköisten viestimien lähetyksissä ja sanomalehtien urheilusivuilla. Suomalaisen liikuntakulttuurin perusrakenne on pysynyt yllättävän pitkälle samalla vakaalla pohjalla, jolle se alkoi 1800luvun lopussa rakentua, kun maamme ensimmäiset voimisteluja urheiluseurat perustettiin. ISBN 951-1-16601-8 Työväen urheiluliikkeen naiset on teos, joka tukeutuu kymmenen vuotta jatkuneeseen historiaprojektiin. Menetelmällisesti tekijä hyödyntää erityisesti haastatteluja ja muistitietoa, jolloin haasteeksi asettuu niin sanotusti "pehmeän aineiston" saattaminen vähintään tasavertaiseen vuoropuheluun perinteisen arkistoja lehtiaineiston kanssa. 'Liikunnan kansalaistoiminta' tutkimusraportti vahvistaa minulla jo ennestään ollutta käsitystä, jonka mukaan huhu vapaasta kansalaistoiminnasta elinvoimansa imevän liikuntakulttuurin kuolemasta on ennenaikainen tai ainakin vahvasti liioiteltu. Historiaprojektin merkittävyys on laaja-alaisessa toimeliaisuudessa, johon lukemattomat naiset osallistuivat kuluneen kymmenen vuoden aikana. Vaikka liikuntakulttuuri muuttui, laajentui ja kehittyi 1900-luvulla huikeasti, vapaaehtoinen seuratoiminta on silti säilynyt sen kivijalkana ja perusresurssina. Tutkimuksen näkökulman Laine rajaa perustasolle ja perustason naisten toimintaan, "josta empiirinen aineisto on pitkälle haettu". Jo vuonna 1990 TUL:n naistoimikunta toteutti yhdessä Suomen Urheilumuseon kanssa perinnekeruukampanjan. Arvoisat Liikunta & Tiede -lehden lukijat, sanokaapa minulle, mikä olisi tärkeämpi aihe kuin tämä. Vuonna 1996 julkaistiin naisten kokoama laaja matrikkeliteos. liman sitä ei tulisi toimeen vielä tänä päivänäkään mikään liikuntakulttuurimme sektori, ei edes läpikaupallistunut ammattilaisurheilu, sillä ilman kasvattajaseuroja ei nousisi lahjakkaita nuoria maailman rahakentille myytäviksi. Työväen urheiluliikkeen naisten vaiheiden tarkastelu painottuu tutkimustehtävän mukaisesti viiteen ensimmäiseen vuosikymmeneen. Erityisen arvokasta on se aineisto, jota projektissa pystyttiin tallentamaan nykyja tulevien toimijoiden sekä tutkijoiden iloksi. SEPPO HENTILÄ Kirjoittaja on Helsingin yliopiston poliittisen historian professori ja liikuntahistorian harrastaja PERUSTEOS JA .. Laine tekee myös oivallisia tulkintoja. Itseäni viehätti myös luku liikunnan ja urheilun sotavuosien tapahtumista, Joita historiatutkimuksessa on valaistu toistaiseksi vähänlaisesti. Suomalaisen työläisurheilun tutkiLIIKUNTA& TIEDE 1/2001 19. ldeologisestihan elettiin konservatiivista ja perinteisen työnjaon aikaa: miehet taistelivat ja naiset odottivat tehden huoltotöitä kotona. Tehtyä työtä tutkija Leena Laine on voinut hyödyntää historiaprojektin kolmannessa vaiheessa, jonka hedelmänä julkaistua naishistoriaa voidaan pitää. Ammattimaisen tarkasti ja lähdeuskollisesti tekijä valaisee naistoiminnan käänteitä. Hankkeen koulutusosuus on ollut omiaan lisäämään tekijöiden ymmärrystä niin omasta itsestään kuin järjestöstään. Tarkastelu ulottuu kuitenkin aivan nykypäiviin saakka, jolloin valaistuksi tulee myös 1990-luvulla toteutettu suomalaisen liikuntajärjestelmän raju muutos. LADUNAVAUSTVOVAEN URHEILULIIKKEEN NAISISTA Teksti: Hannu Itkonen Työväen urheiluliikkeen naiset Leena Laine Otava. symään, oliko urheilu, siinä merkityksessä kuin se 1900-luvun alussa Suomeenkin juurtui, vain 1900-luvun juttu, sillä läpikaupallistuneella nykyurheilulla ei näy olevan mitään yhteistä vapaaseen kansalaistoimintaan perustuvan liikuntakulttuurin ihanteiden kanssa. Kirjoittaja toteaa naisten vastuunoton sotavuosien työelämästä ja yhteiskunnasta muodostuneen paradoksiksi. Esimerkiksi teksti urheilumerkistä toiminnan organisoijana ja aktivoijana on esitetty seikkaperäisesti. Leena Laine esittelee teoksensa johdantoluvussa tutkimustehtävänsä ja käyttämäänsä menetelmää. Teos tuo lisävalaistusta myös naisten rintamille tekemiin viihdytyskiertueisiin, joihin suhtautuminen ei ollut suinkaan yksimielisen hyväksyvää. Tiedämme varsin hyvin, missä ja millä rerusseilla nykyiset ammattilaistähtemme, vaikkapa Jari Litmanen, Teemu Selänne, Mika Häkkinen tai Kimi Räikkönen ovat juniorivuosinaan urheilleet
Esimerkiksi naisten käynnistämän ja rakennuttaman Pajulahden opiston siirtyminen miesten hallintaan tapahtui naisista isommin piittaamatta. Myös isän luomisvoima alkoi Seija-tyttären mukaan hiipua. Siinä tilanteessa vasemmiston valtaanpääsy ja suomalaisuuden luhistuminen eivät ainakaan auttaneet asiaa. Sodan jälkeen hänen ihanteistaan ei ollut enää kovin paljon jäljellä " Eivätkä vain ihanteet murentuneet. Niinpä naisten työläisurheilun kuvaus avaa myös monia aihepiirejä, joiden jatkotutkiminen on aiheellista. Valittu "pehmeä" näkökulma ilmenee niin teoksen teksteissä kuin kuvituksessakin, jonka muutamat silmänräpäykset ovat varsinaisia helmiä. Mistä oikein oli kyse, kun menestynyt ja lahjakas Martti Jukola ryhtyi urakalla juomaan ja ruumistaan tuhoamaan. Kirjoittajat ovat Suomen eturivin urheilutoimittajia ja työn jälki sen mukaista eli tasokasta. Esimerkiksi viimeisimpien vuosikymmenten paikallistason seuratoiminnan naistutkimukselle on olemassa oma tilauksensa. Aivan riittävältä ei tuntunut toimittajien antama selitys. Martti Jukola näet ehti runsaat 51 vuotta kestäneen elämänsä aikana tehdä niin paljon ja niin laadukkaasti, että se vain ani harvalta onnistuu. Toivottavaa olisi, että myös kymmenvuotinen historiaprojekti jatkuisi . Ristiriita vaikutti käsittämättömän suurelta. Semminkin, kun hän oli koko elämänsä urheilua ja terveitä elämäntapoja harjoittanut sekä vielä niiden puolesta propagoinut. Työväen urheiluliikkeen naiset ovat olleet keskeisessä asemassa myös liiton itsenäisyyskamppailuissa. Teos tulee herättämään kiinnostuksen jatkotutkimukseen. Arposen, Matti Hannuksen ja Juha Kanervan kirjoittama elämänkerta. TUL-naisten taustojen selvittelyn lisäksi tiedot kertovat yleisemmästä yhteiskunnan muutoksesta. Toisaalta Laine kuvaa myös naisten rientoihin ulottunutta TUL:n sisäistä suuntakamppailua . HANNU ITKONEN, YTT Joensuun yliopisto Teksti: Kalervo llmanen Martti Jukolasta ilmestyi joulun kirjamarkkinoille Antti 0. Rohkeneepa tekijä arvella myös TUL:n merkityksen vähenemisen koko liikuntaorganisaatiossa vaikuttaneen naisten aseman kohentumiseen omas20 LIIKUNTA& TIEDE 1/2001 Naisten merkitys onkin ollut huomattavasti suurempi kuin johtotason päätöksenteon ja urheilupolitikoinnin tarkastelu on antanut ymmärtää. Muutos ei kuitenkaan ole ollut yksisuuntaisen myönteinen. Pyöräillessään hän huomasi välimatkojen lyhentyneen. Sen sijaan pohdin toimittajien tekstin virittämänä Jukolan elämän traagisuutta. Jukola oli kiistatta poikkeuksellinen lahjakkuus sekä tekemisen määrässä että laadussa. Kotona kaikki oli ollut kaunista, ihanteellista, hurmaavaa. Työväen urheiluliikkeen naiset on alansa kansallinen (ja kansainvälinenkin) perustutkimus. Omaan toimeliaisuuteensa naiset ovat voineet turvautua myös liittotason valintoja suunnatessaan. Naisten tavoitteellisuuden toteutumisen taustalla Laine näkee olleen kovan työn ja selkeän näkemyksen omista tavoitteista, naisten mukanaolon välttämättömyyden tunnustamisen perustasolla sekä osaltaan samoista naisista kilpailleen porvarillisen naisvoimisteluliikkeen. Olisiko kyseessä sitten ilmiö, jossa voimakkaimmat naisten ja miesten väliset jännitteet olisivat siirtyneet kilpaja huippu-urheilun järjestökenttään ja samalla suurelta osin TUL:n ulkopuolelle. Kiinnostava on esimerkiksi havainto siitä, kuinka maaseudun yhteisöllisyyteen sosiaalistuneet muuttajat ovat löytäneet harrastuspiirinsä TUL:n seurariennoista. He kun arvioivat, että talvija jatkosodan kokemukset olivat herkälle Jukolalle niin raastavia, että hän pakeni niitä juomiseen. Kahden viimeisen vuosikymmenen tarkastelussa korostuvat tehdyt järjestöpoliittiset ratkaisut sekä naisten huippu-urheilumenestys. Itse olisin taipuvainen näkemään kirjoittajaa rohkeammin, kuinka poliittinen suuntauskollisuus sijoittui ajoittain sukupuolitulkinnan edelle. Kyse ei ollut vain teknisestä menopelistä vaan paljon enemmästä. Eikä ihme. Pussihousupukujen, paljaiden varpaiden, tynnyrilautasuksien ja pienien itkujen tutkimusta kannattaa jatkaa, sillä Leena Laine on avannut ladun. Liite sisältää siinä määrin kiinnostavaa tietoa, että sen olisi voinut nostaa teoksessa voimallisemminkin esille. Laineen teoksen lopussa on viisisivuinen liite, johon on koottu ja jäsennetty tietoja TUL:n aktiivinaisista. Koki saumattoman yhteyden luontoon ja suomalai. Myös aineistoa oivallisesti hyödyntävät (ja taitollisesti vähän ongelmalliset) henkilökohtaiseen kokemukseen porautuvat jaksot ovat kokemushistoriaa, joka ei jätä kylmäksi nykylukijaakaan. Lisäksi TUL:n piirihistorioita on ilmestynyt viisi kappaletta. Varmaankin sota saattoi laukaista juomiskierteen, mutta itsetuhon selitykseksi tämä tuskin riittää. Näin ollen Laineen teos täydentää sekä temaattisesti että näkökulmallisesti työläisurheilun historiakirjoitusta. Järjestöjen välisen kilpailun aktivoivan merkityksen seikkaperäisemmän selvityksen toivoisi ulottuvan myös naisliikunnan tutkimusta laajemmalle. Jo naisten omaleimainen toiminta on muodostanut tärkeän kivijalan koko liiton toiminnalle. Perustasolla on julkaistu lukematon määrä seurahistoriikkeja. Kaikessa tekemisessään hän tavoitteli täydellisyyttä. Teoksen lukija tulee vakuuttuneeksi, kuinka naisten asema on kohentunut työläisurheilussa vuosikymmenten kuluessa. Jukolan vanhin tytär Seija pohtii teoksen sivuilla: "Pumpulissa kasvatettuna ja herkkänä idealistina Marttiisän oli vaikea kestää vastoinkäymisiä. Tehdystä painopistevalinnasta johtuen naistoiminnan viimeiset vuosikymmenet käsitellään varsin tiiviisti. Teosta on jo ennätetty esitellä ja kiitellä niin paljon ja niin monissa yhteyksissä, etten sitä enää tässä toista. Kun Martti 16-vuotiaana sai ensimmäisen polkupyöränsä, niin hän oivalsi sen poikkeuksellisen liikunnallisen ja henkisen arvon. sa järjestössä. Sota, alkoholiin yhdistyneenä, vei häneltä parhaan luomisvoiman ... Tämä tulee osoitetuksi Laineen teoksessa. Laine osoittaa, kuinka naisten asemat ovat vahvistuneet TUL-organisaation kaikilla tasoilla. muksen perusteoksena on pidetty Seppo Hentilän kirjoittamaa laajaa kolmiosaista historiateosta. Jukola kirjoitti myöhemmin parhaimmillaan 100 150 kilometrin pituisista pyöräilyretkistään