alkoholin myynnin yleistyminen urheilutapahtumien yhteydessä osana urheilun markkinointibisnestä on yleensäkin vahvistamassa mielikuvaa urheilun ja alkoholin modernista yhteydestä. Tupakointi on melko harvinaista urheilijoiden keskuudessa ja siinä on tapahtunut vuodesta 1984 vuoteen 1998 laskua samalla kun nuuskan käyttö on lisääntynyt. Tuolloin juuri päättyneiden nuortenjääkiekon EM-kisojen kosteiden loppujuhlien saaman mediahuomion vuoksi arvelin, että tuskin koskaan aikaisemmin esimerkin voimaa hehkuvat urheilijat ovat voitonhuumaisella käytöksellään murentaneet urheilun kasvatuksellista imago-kuvaa yhtä tehokkaasti kuin olutfirmojen sponsoroimatjääkiekkoilijat. 09-45427222 e-mail lts@stadion fi 1 nternet: www.stadion.fi/L TS Päätoimittajat: Pauli Vuolle (vast), Joel Juppi Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Ulkoasu: Riitta Brusila Toimituskunta: Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli Heinonen Hannu Itkonen Joel Juppi Heimo Nupponen MirJa Papunen Eila Ruuskanen Tuula Segercrantz Jaana Suni Valokuvat: Antero Aaltonen Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Suomen Liikunnanopettajien Liiton virallinen tiedotuslehti Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh 09-4542 720, fax 09-45427222 Kestotilaus 170 mk/vsk Vuositilaus 190 mk/vsk 37. Jatkossa onkin mielenkiintoista selvittää, miten nuorten urheilijoiden tai fanien alkoholi-, tupakointitai nuuskaamistottumukset seurailevat idolien antamaa esimerkkiä. Mitä enemmän asian ympärille saadaan tutkimusnäyttöä, sitä vaikeampaa on mitätöidä ongelmaa tai lakaista sitä maton alle joidenkin tiukkapipoisten vöyhötyksenä. Tutkimus toteutetaan Liikunnan sosiaalitieteiden laitoksella yhteistyössä mm. opetusministeriön, SLU:n ,Suomen Gallupinja Tilastokeskuksen kanssa. Urheilijaesikuvilla on epäilemättä merkityksensä, mutta yhtä lailla on syytä ihmetellä, miten esim. Puolitoista vuotta sitten kokosin aineiston suomalaisten huippu-urheilijoiden alkoholinja muiden nautintoaineiden käytöstä. Joukkueurheilijoiden alkoholinkäyttö on runsaampaa kuin yksilöurheilijoiden. Liikunta &Tiede 1/2000 Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh 09-4542720 fax. Samalla peräänkuulutin niitä urheilun uskonpuhdistajia, jotka saisivat sen ihmeen aikaa, että usko urheilun kasvatuksellisiin mahdollisuuksiin voitaisiin palauttaa. Tupakkaa urheilevat nuoret polttavat vähemmän kuin ei-urheilevat, muuta käyttävät enemmän nuuskaa kuin viimeksimainitut. 2 LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 Urheilevien nuorten alkoholinkäyttö on kuitenkin aina monitahoinen asia. Tämän tien kulkija ehkä ilman tietoista tarkoitusta on tutkijaprofessori Matti Rimpelä. Väkevienjuomien käyttö on jonkin verran laskenut ja mietojen juomien käyttö vastaavasti lisääntynyt. Tutkimuksella tullaan selvittämään myös urheiluyleisön suhdetta alkoholiin. Vaikka Rimpelän tutkimusaineisto ei anna vastauksia alkoholinkäytön syihin, tutkija tuo julkisissa esiintymisissään kuitenkin vahvasti esiin sen, että urheilevien nuorten alkoholinkäyttöä ohjaa alkoholija tupakkamainonnalla kyllästetty urheilubisnes ja tätä myötäilevä urheilun joukkoviestintä, jossa nuorten urheiluidolit esiintyvät voitonjuhlissaan näyttävästi sikaria poltellen sekä olutta ja samppartjaa ryystäen. Pääkirjoituksessani 3/98 kiinnitin samaan asiaan huomiota. Urheilu alkoholisoituu katkaisuhoitoa tarvitaan PAULI VUOLLE S takesin tutkimusprofessorin Matti Rimpelän viime syksynä tekemä nuorten elämäntapatutkimus osoitti, että aktiivisesti urheilua harrastavat nuoret käyttävät alkoholia yhtä paljon tai jopa enemmän kuin sellaiset nuoret, jotka eivät liiku. Toivoa sopiikin, että nyt virinnyt keskustelu yhdestä urheilun perimmäisistä kysymyksistä jatkuu. vuosikerta ISSN 0358-7010. Sosiaalija terveysministeriö on rahoittamassa maaliskuussa alkavaa selvitystä, jossa paneudutaan tähän ongelmaan. Vieläjulistamattomat tulokset osoittavat mm., että huippu-urheilijoiden alkoholinkäytössä, verrattuna vuoteen 1984, on tapahtunut siirtymää nelosoluesta kolmosolueeseen, vaikka muutoin oluen viikottaisessa kulutuksessa ei ole havaittavissa suuria muutoksia. Tämä julkisuudessa runsaasti huomiota saanut tutkimustulos on hämmentänyt niin urheilijoiden vanhempia, urheilujohtajia, valmentajia kuin kaikkia muitakin urheilun hyvyyteen uskovia kansalaisia
' • Lasse Kannas 14 Kun keho muuttuu kumppanista vastustajaksi. Monet ovat ennen pitkää loukussa kotonaan. TÄSSÄ NUMEROSSA 2 Pääkirjoitus. Miten ruumis ja mieli limittyvät keskenään tai asettuvat toisiaan vasten vanhan ihmisen kokemuksessa. Nykyisin ikäihmisten liikunnan järjestämiseen ohjautuu valtion liikuntabudjetista 6-7 miljoonaa markkaa eli noin kaksi prosenttia. Koululaistutkimuksissa löytyy suuri määrä oppilaita, jotka eivät muista saaneensa tuntiakaan terveystiedon opetusta. • Marja Saarenheimo 25 Vanhusvalmennuksella ja täsmäkuntoutuksella toimintakykyä. Vanhukset ovat arkiliikunnan mestareita. 33 LTS-sivu 34 KKl-palsta LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 3. • Pauli Vuolle 4 Nuori tarvitsee terveyden lukutaitoa Tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseen ei nippu terveen elämän ohjeita enää riitä. • Jukka Laitakari 9 Tavoitteena terveyssivistys ja -osaaminen Terveystiedon integroinnista muihin oppiaineisiin ei ole erityisen hyviä kokemuksia . Myös ikääntyneistä työntekijöistä puhutaan julkisuudessa paljon. • Antti Karisto 23 Liikunta, tunteet ja ruumiin muisti Ruumis ei ole vain muistamisen kohde, vaan myös se, joka muistaa. On tärkeää selkiinnyttää linjaukset, jos ja kun meidän tulee lisätä myös julkista tukea ikäihmisten liikuntaan. • Elina Karvinen 29 On aika linjata ikääntyvien liikuntapolitiikkaa. • Kalevi Kivistö 31 'lkälisä hyvään elämään' VI Liikuntapoliittiset Neuvottelupäivät: Osana liikuntakulttuurin yleistä kehittämistä OPM:n tulisi laatia erityinen "kansallinen strategia ikäihmisten liikunnan kehittämiseksi" . Ensimmäinen numero ilmestyy Liikunta & Tiede -lehden suplementtinumerona joulukuussa 2000. Vanhat vanhenevat kaikkein iäkkäimpien osuus vanhuksista kasvaa. Muistoja voi myös pyrkiä tietoisesti aktivoimaan esimerkiksi liikunnan tai kosketuksen avulla. • Päivi Frantsi 19 Uusi suomenkielinen tutkimusjulkaisu Suomenkieliselle liikuntatieteelliselle julkaisemiselle avautuu uusi, korkeatasoinen ja monitieteinen julkaisuareena. • Kristiina Wuolio 11 Tuore WHO-koululaistutkimus: Suomalaisnuori juo eurokavereitaan vähemmän mutta edelleen muita humalahakuisemmin. Tarvitaan todellista terveyssivistystä, joka ei ole pelkästään kokoelma terveystietoja vaan valmius toimia ja hankkia uutta tietoa Millaisesta terveyskasvatuksesta nuoret sitten saavat hyvän matkaoppaan 2000-luvulle. Useimmilla urheilijoilla peruslähtökohtana laihduttamiselle on halu parantaa urheilusuoritusta. Tarvitaan täsmäkuntoutusta tai vanhusvalmennusta, jota ohjaavat ikääntyvien liikunnan ammattilaiset. Nykyinen ikäväki ei kuitenkaan vaadi liikuntapalveluja pysyäkseen kunnossa, kun ongelmia alkaa ilmetä. 20 Uudet aloitukset, toiset mahdollisuudet: Väestö vanhenee uudella tavalla Väestön vanheneminen saa uusia piirteitä. Liikunta & Tiede -lehti käynnistää tieteelliseen asiantuntija-arviointiin perustuvan tutkimusartikkelijulkaisun . Ensimmäisiä merkkejä syömishäiriön puhkeamisesta ovatkin usein nuoren lisääntynyt aktiivisuus ja ylimääräisten harjoitusten tekeminen vapaaehtoisesti . Terveystieto on liian vaativa asia liitettäväksi pelkästään muihin aineisiin, katsovat terveyskasvatuksen asiantuntijat. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet nuoret eläkeikäiset, niin sanotussa kolmannessa iässä olevat. Ajatus ikäihmisistä aktiivisina liikuntaelämän toimijoina tunnustetaan liikuntakulttuurissa aiempaa selvemmin
Millaisesta terveyskasvatuksesta nuoret sitten saavat hyvän matkaoppaan 2000-luvulle. Uusi tieto saattaa rauhoittaa tai se myös saattaa toimia muutospyrkimysten pontimena. Mikä tahansa muutos tässä systeemissä on hankalaa ja kuormittaa yksilöä. 4 LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 ... Näiden arkielämän terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttavien tekijöiden tulee olla vakaita, jotta elämä sujuisi. Näin määriteltynä terveyskasvatus ei ole niin kuin helposti mielletään tietty valmiiden sääntöjen kokoelma, jota sovellettaisiin kaikkiin ihmisiinja tilanteisiin samalla lailla. Terveyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä aletaan pohtia. Tähänastinen elämänlaatu ei enää riitä. Syntyy toisaalta uuden tiedon tarvetta ja toisaalta kehittyy aikomuksia ja yrityksiä omaksua uusia terveyskäyttäytymisiä tai muuttaa entisiä. Olisimme ehkä tarvinneet ja toivoneetkin niihin apua ja tukea. itä terveyskasvatus pohjimmiltaan on. Nuoret ja terveyskasvatus: Tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseen ei nippu terveen elämän ohjeita enää riitä. Terveyssivistys syntyy ja kehittyy vuosien oppimiskokemusten myötä. Ihmisten terveys on sidoksissa kulttuurimme, yhteiskuntamme, fyysisen ympäristömme ja lähipiirimme muodostamaan kokonaisuuteen. Kuitenkin kun yksilö, perhe, ryhmä tai yhteisö havaitsee toiminnassaan tai hyvinvoinnissaan tarpeeksi isoja ongelmia, syntyy koettua muutostarvetta. Moni alkuun päässyt omaksumistai muutosprosessi kuitenkin ehtyy heti alkuunsa tai tyrehtyy myöhemmin. Terveyskasvatus voidaan määritellä toimintaketjuksi eli prosessiksi, jolla vauhditetaan ja tuetaan ihmisten luonnollisia pyrkimyksiä hoitaa terveyttään. Ihmisten, myös kouluikäisten elämää värittävät monet hyvät aikomukset, jotka ovat jääneet ajattelun tai lyhyiden yritysten tasolle. Tarvitaan todellista terveyssivistystä, joka ei ole pelkästään kokoelma terveystietoja vaan valmius toimia ja hankkia uutta tietoa
LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 5
Näitä ovat globalisoituminen, kansainvälistyminen, yhteiskunnan moniarvoistuminen, elektronisen tiedonvälityksen yleistyminen, kansalaisten itsemääräämisoikeuden korostuminen, valinnanvapauden lisääntyminen, kilpailun, kiireen ja stressin ja juurettomuuden lisääntyminen, ympäristöongelmien korostuminen jne. Terveyskasvatus matkantekoa terveyssivistykseen Mikä on järjestelmällisen terveyskasvatuksen suhde arkipäivän luonnollisiin omaksumistai muutospyrkimyksiin. On ilmeistä, että hän tarvitsee erityisvalmiuksia pystyäkseen selviytymään kaikista uusista haasteista. Kasvatuksellisen orientaation rinnalle noussee terveyskasvatuksen tiedonjako-orientaatio myös koulu. Preventiivisen orientaation omaavat näkevät päätehtäväkseen tautien ehkäisyn ja he luonnollisesti toivovat, että väestö lopettaa riskikäyttäytymisensä. Kodin turvallisuus on osaksi poissa. oppimiskokemuksia ("learning experiences "), joiden välityksellä koululainen itse löytää ja omaksuu itseään koskevaa ymmärrystä. prosessimallia hyvinkin eri tavoilla. Asiantuntevalla terveyskasvattajalla, esimerkiksi koulutilanteessa on käytössään kaikki em. Terveyssivistys ei ole pelkästään kokoelma terveystietoja, vaan suuri joukko valmiuksia toimia ja hankkia uutta tietoa Terveyssivistys syntyy ja kehittyy vuosien oppimiskokemusten myötä. Tämän 1990-luvun alkupuolella psykologi Ritva Nupposen kanssa tekemämme hahmotelman pohjalta näkyy terveyskasvatuksen, näin myös kouluterveyskasvatuksen perusluonne. Koko prosessi lepää yhteiskunnallisten palvelujärjestelmien varassa, joista merkittävimmät ovat koululaitos ja terveydenhuolto. Se on kuhunkin tilanteeseen ja kohderyhmään luovasti suuntautunutta ongelmanratkaisua. Siinä tutustutaan perusteellisesti nuoren ihmisen kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen, kuunnellaan ennakkoluulottomasti hänen kokemiaan muutostarpeita, tarjotaan vaihtoehtoja ja tarjotaan tukea jo olemassa oleville luonnollisille pyrkimyksille kohti terveyttä. Nippu terveen elämän ohjeita ei enää riitä. Se on käytännöllisesti suuntautunutta, ihmisläheistä toimintaa. orientaatiot ja hän pystyy luovasti niitä vaihtelemaanja yhdistelemään riippuen terveysongelmasta ja kohderyhmästä. Toteutus: Kohderyhmää autetaan tulemaan paremmin tietoiseksi terveydentilastaanja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä mahdollisista keinoista ratkaista näitä ongelmia. Huomio on käyttäytymisen muuttamisessa. Tiedotusvälineistä nuori saa reaaliajassa tietoa siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Muutokset saatetaan kokea kaoottisina ja hämmentävinä. Terveyskasvatus 2000 Tavoitteiden uusi tasapaino Tämän päivän nuori kohtaa erilaiseen maailman kuin hänen vanhempansa aikoinaan. Terveyskasvatuksen toimintaperiaatteet muistuttavat näin suuresti hyvän matkaoppaan toimintaa. Siinä ei pakoteta, ei aivopestä eikä luoda ihmisille jotain upouusia ajatuksia tai tottumuksia. 6 LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 Näitä harvinaisemman tiedonjako-orientaation mukaan terveyskasvatuksen päätehtävänä on neutraali tiedon jako. Tarvitaan todellista terveyssivistystä. Arviointi: Käynnistettyjä viestintäja muutosprosesseja arvioidaan ja toimintaa ohjataan saadun palautteen pohjalta. Se tarkoittaa, että huolena ei ole pääasiassa nuorten ilmikäyttäytyminen, vaan nuoriin luotetaan ja heille tarjotaan monipuolista terveyssivistystä ja mahdollisuuksia punnita omia arvojaanja käyttäytymistään (ns. Jotta todellinen terveyssivistys pääsisi nuorissa kehittymään, kasvatuksellinen lähestymistapa on erityisasemassa. Suoran viestinnän (luennon, ohjeen, neuvon) lisäksi terveyskasvatuksessa käytetään mielellään epäsuoraa eli nk. Seuraava terveyskasvatusprosessin nelijako selventää tätä suhdetta. Mediassa ja marketeissa hänelle on tarjolla kaikkiin aisteihin vetoavia houkutuksia. Terveyssivistyksen tai terveyden lukutaidon lisääminen katsotaan keskeiseksi tavoitteeksi. Jotkut tulevaisuuden piirteet ovat jo selvästi näkyvissä ja ilmeisesti voimistumassa. Terveyskasvatuksen keskeinen viestintätehtävä on toimia terveyttä koskevan kommunikaation mahdollistajana, virittäjänäja yhteyskanavana ja tarvittaessa myös avustaa käynnistynyttä muutosprosessia kohti pysyviä muutoksia. Mainonta pyrkii vaikuttamaan monin eri tavoin ja keinoja kaihtamatta. Kasvatuksellisen orientaation omaavat pitävät tehtävänään ihmisten päätöksentekokyvyn lisäämistä, niin että omaehtoisten valintojen mahdollisuus lisääntyisi. Vaikutelmani on, että terveyskasvatuksen nimissä ollaan hyvin puutteellisesti tietoisia käytetystä orientaatiosta ja niitä sekoitetaan varsin sokeasti keskenään. Se on suurta ammattitaitoa vaativaa työtä. Hän ei juurikaan tarvitse ulkoista tietoa tai ohjausta. Oletetaan, että ihmiset kyllä itse osaavat käyttää saamaansa tietoa hyväkseen. Myös erilaiset terveyskampanjat ja terveysmainonta pyrkivät vaikuttamaan nuoreen. Terveyskasvatuksen perusorientaatiot Terveyskasvatuksessa on erotettavissa erilaisia perusorientaatioita, jotka tulkitsevat em. arvojen selkiyttäminen) . tekijät ja erityisesti koetut muutostarpeet. Näiden UKK-instituutin työryhmän tunnistamien kolmen pääorientaation lisäksi on viitteitä neljännestä orientaatiosta. Sisäisessä orientaatiossa oletetaan, että ihminen pystyy itse havainnoimaan terveyteensä vaikuttavia seikkoja . Hänellä on kykyä lukea elimistönsä merkinantoja, nk. biologista lukutaitoa. Tiedämme, että tulevaisuudessa elämä vie nuoria ammatista ja paikkakunnalta toiseen, jopa maasta toiseen. Lähtökohtien selvitys: Jotta terveyskasvatus voisi tarkoituksenmukaisesti avustaa esimerkiksi nuorten terveystapojen omaksumisja muutospyrkimyksiä, terveyskasvattajan on tiedettävä kohteestaan riittävästi. Suunnittelu: Tehdyn kartoituksen pohjalta priorisoidaan keskeisiä terveydentilaan ja terveyskäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä kohderyhmässä ja laaditaan suunnitelma niitä koskevan tiedon viestimiseksi. Ensimmäinen tehtävä onkin kartoittaa kulloisenkin kohderyhmän tai yhteisön terveydentila ja siihen sidoksissa olevat kulttuuriset, yhteiskunnalliset ym. Se pohjaa moniin tieteenaloihin ja soveltaa niitä
Niiden lisäksi on maassamme lanseerattu valtava määrä kansallisia ja paikallisia terveyskasvatuskampanjoita, koulutusta, seminaareja ja kongresseja. Näyttäisi siis siltä, ettei terveyskasvatuksen mahdollisuutta joustavuuteen uusissa muuttuvissa oloissa ole osattu täysin hyödyntää. Vastapainoksi emme ole vielä osanneet kunnolla panostaa terveyskasvatuksen ruohonjuuritasoon. Se ehkä selittää sen, että on tunnettu tarvetta kehittää niin monia ja monenkirjavia terveyskasvatusprojekteja eri tarkoituksiin. Terveyskasvatuksen systemaattinen kehittäminen pääsi vauhtiin 1960-luvun lopulla ja katsaus viimeisen runsaan kolmen vuosikymmenen kehitystrendeihin osoittaa, että alan kehittämiseen on panostettu valtavasti. Päivälehdissä ja TV: ssä tuskin menee päivää ilman merkittävää terveysuutista tai -artikkelia. Kaikki tarvitaan, kaikki tähtäävät samaan tavoitteeseen. Maamme on kokenut viime vuosikymmeninä suuria yhteiskunnallisia murroksia : maaltamuutto, lama, työttömyys, työuupumus, joita on terveyskasvatuksessa vain marginaalisesti sivuttu. Ymmärrämme myös, että on tärkeää valjastaa eri tahojen viestintä ja ympäristötuki edistämään pitkäjänteisesti muutosprosessia. maailmaan: saattaa terveystieto mahdollisimman ymmärrettävässä ja sovellettavassa muodossa, mahdollisimman helposti, mahdollisimman monien saataville. tupakan ja eläinrasvan vaarallisuudesta. Kasvatuksen ohella tarvitaan sitä tukevia ympäristön muutoksia ja palveluja. Olemme hyväuskoisesti luottaneet terveysneuvonnan toteutumiseen integroituna terveydenhuollon asiakaskontakteihin ja koulun eri oppiaineisiin. JUKKA LAITAKARI LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 7. Ruohojuuritaso lyöty laimin Eräs merkillinen huomio on se, että voimakkaan hallinnollisen ja tutkimuksellisen kehittämisen vastapainoksi emme ole vielä osanneet kunnolla panostaa terveyskasvatuksen ruohonjuuritasoon. Mahdollisuuksia hyödynnettävissä Näyttää myös siltä, että preventiivisen orientaation painotus on ohjannut terveyskasvatusta asiantuntijoiden määrittämien riskikäyttäytymisten suuntaan, eivätkä väestön, esimerkiksi kouluikäisten olosuhteet ja kokemat tarpeet ole päässeet yhtä selvästi vaikuttamaan terveyskasvatuksen tavoitteisiin ja sisältöön. Näiden murrosten aikana terveyskasvatuksen sisällöt on lähes yksinomaan valittiin epidemiologisen tutkimuksen löydöistä, mm. Siinä voivat lyödä sulassa sovussa kättä koulun terveyssivistystehtävä, television akuuttiohjelma, työterveyspalvelujen terveystarkastukset, sairaalan potilasneuvonta jne. Toisaalta terveysaiheisia aikakauslehtiä on syntynyt lisää ja niitä on tällä hetkellä pitkälti toistakymmentä. Vaikutusmahdollisuudet tunnistettu Käsitys terveyskasvatuksesta ja sen mahdollisuuksista on tutkimuksen myötä muuttunut realistisemmiksi. On ollut sekä väestön terveyskasvatusta että kouluterveyskasvatusta koskevia valtakunnallisia työryhmiä, komiteoita ja niiden aikaansaamia mietintöjä, on luotu akateemisia virkoja, käynnistetty terveystottumusten valtakunnallisia seurantajärjestelmiä. Meillä ei yksinkertaisesti ole ollut henkilöitä niin kuntatasolla kuin koulussa , joiden arkipäivän työhön terveyskasvatus olisi selvänä vastuualueena kuulunut. Tämä näyttää väistämättömältä maailmassa, jossa valinnanmahdollisuudet ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet ja jossa yksilön itsemääräämisoikeutta pidetään itsestäänselvyytenä. Voi sanoa, että kiinnostus terveyteen on viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana kokenut räjähdysmäisen kasvun ja kehityksen. Väitöskirjoja terveyskasvatuksen aihepiireistä on tullut useita kymmeniä lääkäreitten, hammaslääkäreitten, kansanterveystieteilijöiden, terveyskasvattajien, hoitotieteilijöiden, liikuntatieteilijöiden, kasvatustieteilijöiden, ravitsemustieteilijöiden, psykologien ja sosiologien tekeminä. Sen sijaan, että sokeasti uskoisimme oppimiskokemusten ja tiedon välityksen voimaan, osaamme nyt tunnistaa monivaiheisen muutosprosessin ja sen vastavoimat ja arvioida, mitä kussakin tilanteessa voitaisiin realistisesti saada aikaan. Huumeiden ja alkoholin sijasta saattaa kyky rentoutua ja kuunnella omaa elimistöä olla monelle nuorelle elintärkeä vaihtoehto elämän stressitilanteista selviytymisessä. Eräs sen vahvuuksista on ollut eri alojen huippuasiantuntemuksen mukaantulo. Omaleimaisia ratkaisuja Olemme kehittäneet terveyskasvatuksen, joka kaikessa kirjavuudessaan on omaleimainen meidän maallemme. Ymmärrämme myös, että tiedonvälitys on vain eräs keino muutokseen. Uskon myös terveyskasvatuksen sisäisen orientaation, eli luottamukseen ihmisten omaan kykyyn kuunnella elimistöään, nousuun myös nuorten terveyskasvatuksen eräänä lähestymistapana. Saa vaikutelman, että meillä Suomessa on hyvin monta eri terveyskasvatussuuntausta yhden yhtenäisen sijaan. Käytännön toiminnan lisäksi monet kymmenet tutkijat eri yliopistoissa ja tutkimusyksiköissä ovat tehneet runsaasti korkealaatuista tutkimustyötä. Terveyskasvatusaineistoja on laadittu vuosi vuodelta suurella innolla. erilaisten projektien muodossa jatkunee tällekin vuosituhannelle, mutj atk u u seuraavalla sivulla Tietoa, tutkimusta ja valistusta terveydeksi ! V oimme kainostelematta sanoa, että olemme kehittäneet terveyskasvatustaja erityisesti sen tutkimusta enemmän ja nopeammin kuin useimmat muut maat. Integraatio kuulostaa teoriassa hyvältä, mutta käytännön kokemus kertoo, että jos kukaan ei ole päävastuussa, mitään ei tapahdu. Toisaalta vaikuttaa siltä, ettei yhtenäistä ammatillista käytäntöä ja periaatteita ole vielä eräistä hajanaisista yrityksistä huolimatta syntynyt. Ennalta ehkäisevä orientaatio mm
pehmeisiin hoitomuotoihin tulee madaltumaan. Hän puhuu terveydestä kaikkina niinä ympäristön, tilanteen ja kasvatuksen tekijöinä, jotka muodostavat perustan rikkaalle inhimilliselle elämälle (F oundations for Achievement). Tiedot artikkelissa käytetystä kirjallisuudesta ja lähdeviitteet saa kirjoittajalta.. Olen täysin vakuuttunut siitä, että lähivuosina suomalaiseen peruskouluun tulee vihdoin oma oppiaine, jossa ala-asteilta lähtien käsitellään monipuolisesti terveyttä ja hyvinvointia ja jota opettaa innostava, terveyskasvatusideologianja menetelmät omaksunut opettaja. Tällöinkin olisi eettisesti tarkoituksenmukaisinta kohdistaa preventiivinen ote ympäristön, esimerkiksi kouluympäristön (niin fyysisen kuin sosiaalisen) muuttamiseen asenteiden ja käyttäytymisen manipuloinnin sijasta. Maapallomme kestokyky on rajallinen ja terveyskasvatuksenkin on siihen otettava kantaa. Uskon, että tulemme perinteisten liikunnan ja ravitsemuksen ohella painottamaan myös kouluterveyskasvatuksessa ihmissuhteita ja ihmisten välistä kommunikaatiota sekä selviämistä arkipäivän kuormituksista (ns. Toisaalta voi ennustaa, että terveyskasvatuksen raja ns. Toivon, että tämä pikakatsaus terveyskasvatuksen luonteeseen, analyysini terveyskasvatuksen kehitystrendeistäja esittämäni tulevaisuuden näkemykset ovat jättäneet lukijalle tuoreen kuvan tästä uudesta alasta, joka muutamassa vuosikymmenessä on muodostunut merkittäväksi tutkimusalaksi ja oppiaineeksi ja jolla on merkittävä tähän mennessä vain osaksi hyödynnetty potentiaali edistää suomalaisten, erityisesti kouluikäisten terveyttä ja hyvinvointia muuttuvassa maailmassa. AIDS) tai altistaa läheiset terveysvaaralle (liikennekäyttäytyminen). ta projektien lukumäärä vähenee, niiden kohteet valitaan ja ne suunnitellaan huolellisesti. Tämän määritelmän mukaan pelkkä fyysinen kunto ja oireiden puuttuminen eivät vielä riitä ihmisen kokonaisvaltaisen terveyden saavuttamiseksi.jos häneltä esimerkiksi puuttuvat yhteiskunnalliset tai muut edellytykset toteuttaa itseään. Oma aine peruskouluun On aivan ilmeistä, että tällä vuosituhannella aletaan tutkimuksen ja projektien ohella panostaa erityisesti terveyskasvatuksen ruohonjuuritasoon. Kasvatuksellista orientaatiota luonnehtii ylipäätään menetelmällinen rikkaus, joka tekee terveyskasvatuksesta nuoria kiinnostavan aineen, mutta asettaa luonnollisesti opettajakoulutukselle uusia vaatimuksia. Näiden aiheiden tärkeyttä korostavat myös em. Terveys enemmän kuin oireiden puuttumista 2000-luvulla myös määrittelemme terveyden eri tavalla, ehkä myös monipuolisemmin kuin tähän asti. Nehän tarjoavat menetelmiä juuri kokonaisvaltaiseen tiedostukseen omasta itsestäja sen hoidosta, esim. Jo nyt on maassamme kehitetty CD-romppuja ja internetsovelluksia, joista terveyskasvatuksen ammattilainen saa tukea työlleen ja joiden helpotettuja versioita tavallinen 8 LIIKUNTA& TIEDE 1/2000 kansalainen voi hyödyntää omaehtoisessa terveydenhoidossaan. Preventiivinen ote on nähdäkseni paikallaan tilanteissa, joissa riskikäyttäytyminen yksiselitteisesti altistaa henkilön välittömälle terveysvaaralle (esim. Näihin edellytyksiin (eli 'terveyteen') kuuluu terveyttä koskevan tiedon saatavuus ja ohjaus tiedon ymmärtämiseen. Opetusmenetelmiin rikkautta Uskon, että tietotekniikka tarjoaa ensi vuosituhannella hienoja sovelluksia terveyskasvatukseen. stressinhallinta). Uskon, että voisimme rohkaista tietokonenikkareita kehittämään uusia nuoria todella kiinnostavia, heidän terveysvalintojaan koskevia tietokonepelejä. Tähän mennessä terveyden käsite on saatuja se on mukisematta nielty lähinnä biolääketieteeltä, jolloin se on painottunut fyysisesti, biologisesti. Erillisen terveyskasvatuspainotteisen oppiaineen tärkeyttä osoittaa amerikkalainen meta-analyysi, jonka mukaan vasta usean kymmenen vuosittaisen terveysoppituntimäärän jälkeen oppilaiden terveystiedoissa, asenteissa ja -käyttäytymisessä havaittiin selvää kohentumista. Filosofi David Seedhouse on esittänyt terveydelle moniulotteisen ja arkielämään hyvin sopivan käsitteen, joka voisi sopia hyvin terveyskasvatukseen. Kaikkia niitä tarvitaan.jotta yhteiskunnanja kansalaisten, erityisesti kouluikäisten moninaiset ja monitasoiset terveystarpeet voitaisiin kohdata. Terveyskasvatusta aletaan suunnata entistä enemmän moniarvoisemmin, ihmisten arkielämässään käyttämien terveyden käsitteiden suuntaan ja ne huomioiden. Lukemisen ja laskemisen oppimista varten on kautta aikojen katsottu tarpeelliseksi osoittaa oma aineensa eikä sitä ole edes koskaan asetettu kyseenalaiseksi mutta oman elimistön lukeminen ja omien terveysriskien laskeminen on jätetty sattuman varaan. psykoimmunologian löydöt viime vuosikymmeneltä. Näiden aihepiirien mukaanotto terveyskasvatukseen vaatii kuitenkin huippuasiantuntemuksen hyväksikäyttöä ja tiukkaa linjaa: mikä tahansa hyvän olon kokemusten tuottaminen ei ole ammatillista toimintaa. Ympäristön terveys ja kestävä kehitys ovat ensi vuosituhannella keskeinen uusi sisältöalue. JUKKA LAITAKARI, LitT terveyskasvatuksen professori Terveystieteen laitos Jyväskylän yliopisto Artikkeli perustuu tekijän virkaanastujaisesitelmään 'Terveyskasvatus muuttuvassa maailmassa' Jyväskylän yliopistossa 24.11.1999. Todellinen sivistys syntyy vasta kun käsitteet ja teoria kytketään olemassaoleviin kiinnostuksen kohteisiin, koettuihin ongelmiin ja ristiriitoihin. Todellisen terveyssivistyksen kehittymiselle on ilmeisesti myös tärkeää, että valmiiden opetussuunnitelmien rinnalla kouluissakin opitaan käyttämään terveyskasvatuksen prosessiluonnetta. Tämä antaa koululle tärkeän haasteen väestön terveyden edistämisessä. Kaiken kaikkiaan uskon uuden tasapainon terveyskasvatuksen eri orientaatioiden välillä syntyvän piakkoin. rentoutumisen ja stressin hallinnan muodossa. Jo nyt on alkanut syntyä terveyskasvatuksen/terveyden edistämisen yksiköitä isompiin kuntiin, ja peruskouluun puuhataan terveystieto-oppiainetta. Seedhousen määritelmää voitaisiinkin käyttää kouluissa keinona saada oppilaat pohtimaan omaa ja läheistensä terveyttä uudella tuoreella tavalla. On ilmeistä, ettei tällaista merkittävää terveyssivistystä saada aikaan muutamalla oppitunnilla siellä täällä, niin kuin ei ilmeisesti ole saatu aikaan lukuisilla häthätää kyhätyillä projekteillakaan
Koululaistutkimuksissa löytyy suuri määrä oppilaita, jotka eivät muista saaneensa tuntiakaan terveystiedon opetusta. Kun uuden tiedon voi liittää aiemmin omaksuttuun, se ei jää irralliseksi. Terveystiedon tietorakenteen omaksuminen tapahtuu pitkän ajan kuluessa, ja silloinkin vain jos terveystiedon oppitunteja on riittävästi. Jos hahmottaa niiden sisältämät erilaiset energiamäärät, tietoa on helppo arvioida yhteydessä päivittäiseen energiantarpeeseen, Korhonen kuvaa. Moni tuntuu mielessään liittävän terveystiedon terveyskasvatukseen ja elämäntapavalistukseen, eikä oppiaineen puolestapuhujien kriittistä arviointiaja ajattelua korostavaa, yleissivistävää ja tiedollista painotusta ole ymmärretty. Terveystiedolla tutkijat tarkoittavat yleissivistävää, reaaliaineisiin kuuluvaa koulun oppiainetta.jonka päämääränä on mahdollistaa terveyssivistykseen ja terveysosaamiseen liittyvien tietojen ja muiden valmiuksien omaksuminen. Terveystieto on liian tärkeä ja vaativa asia liitettäväksi pelkästään muihin aineisiin, katsovat terveyskasvatuksen asiantuntijat. Käytännön kokemukset Yhdysvalloista viittaavat siihen, että vasta noin yksi viikkotunti läpi jokaisen kouluvuoden ajan tuottaa havaittavia oppimistuloksia. Terveystiedon integroinnista muihin oppiaineisiin ei Korhosen mukaan ole erityisen hyviä kokemuksia. Ihmisiä esimerkiksi askarruttavat irralliset tiedot, joiden mukaan hiilihydraatit ovat yhtenä päivänä laihduttajalle haitaksija toisena taas välttämättömiä rasvan osuuden vähentämiseksi ruokavaliossa. LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 --1 CD "' ~,><; ::JJ z )> :;E C r 6 9. J ulkinen keskustelu terveystiedosta on pitkin matkaa kärsinyt käsitteellisestä kirjavuudesta. Vain terveyteen liittyvien tekijöiden riittävän laaja ja kattava hallinta auttaa yksilöä jäsentämään meitä ympäröivää terveysinformaation tulvaa. Oppiaineen tavoitteena terveyss\vistys 1a -osaaminen • Terveystiedon integroinnista muihin oppiaineisiin ei ole erityisen hyviä kokemuksia. Opetuksessakin on otettava huomioon tutkimustiedon määrän kasvu ja nopea uusiutuminen. Integroitu opetus voi vain tukea, mutta ei korvata varsinaisia terveystiedon oppitunteja. Koulujen terveyskasvatukseen erikoistunut dosentti Juho Korhonen Jyväskylän yliopiston liikuntaja terveystieteiden tiedekunnasta painottaa terveystiedolle ominaista ja erityistä tietorakennetta. T erveystiedon tietovaraston voi ottaa käyttöön joka päivä kohdattavissa tilanteissa, Korhonen selvittää
Täytyy lähteä yleissivistyksen eettisistä lähtökohdista. Sama peruste puhuu terveystiedon puolestapuhujien mielestä kansalaistaito-nimeä vastaan. Terveystieto on niin suuri pedagoginen haaste, että se vaatii ainakin 35 opintoviikon opinnot eli sivuainekelpoisuuden, Kannas katsoo. Meillä on kouluissa ollut iso ongelma, kun tätä ei ole ymmärretty. Kannaksen mielestä terveystieto on liian tärkeä ja tietosisällöltään vaativa asia ympättäväksi osaksi kansalaistaitoa. 80-luvulla kaikki liikunnan aineenopettajat suorittivat 15 opintoviikon kaikille yhteiset opinnot terveystieteissä. Yhtenä esimerkkinä 60ja 70-lukujen terveystiedon kouluopetuksen saavutuksista voitaisiin pitää Sydänliiton äskettäin julkaisemaa selvitystä kunnallisten päättäjien tietämyksestä sydänja verisuonitauteihin altistavista tekijöistä. Samaan tapaan olisi Rimpelän mielestä kannattanut miettiä, miksi kansalaistaitokin oppiaineena epäonnistui. Vaikka Suomessa on maailman kenties täydellisimmät tietorekisterit nuorten terveydestä ja terveystottumuksista, nuorten terveystietämyksestä ei ole tutkittua tietoa. Kelpoisuutta toivotaan yhtä hyvin esimerkiksi luokanopettajille, biologian, psykologian tai kotitalouden opettajille tai esim. terveyskasvatusta pääaineena opiskelleille terveystieteitten maistereille. Siinä ei ole lainkaan pohdittu terveystiedon historiallista taustaa. Miksi uusilta sukupolvilta käytännössä kielletään tutustuminenjokaista koskettaviin terveyden ja sairauden mysteereihin, hän kysyy painokkaasti.. Kun lakijo tuntee kansalaistaidon, työryhmä on päätynyt siihen ikään kuin helpointa tietä. Yhtenä perusteena on ollut kansalaistaidon laaja-alaisuus. Merkittävänä asiana hän mainitsee nykyisen opetusministeri Maija Raskin henkilökohtaisen kypsän näkemyksen terveyssivistyksen tarpeesta. Miksi siitä luovuttiin ja missä epäonnistuttiin, kun lapset ja nuoret eivät kiinnostuneet siitä. Meillähän on ollut vahva terveysoppi. T ällä hetkellä kouluissa toimivilla luokantai aineenopettajilla ei ole riittäviä terveystiedon opetusvalmiuksia, mutta terveyskasvatuksen professori Lasse Kannaksen mukaan eri oppiaineiden opettajilla on siihen hyvät lähtökohdat. Terveystiedolla maailman kartalle Suomi on tiettävästi ainoa Euroopan maa, jossa terveystietoa opetetaan omana oppiaineenaan toisen asteen oppilaitoksissa ja lukioissa. Hän perustelee kantaansa terveystiedon selkeällä tietosisällöllä. Rimpelä korostaa terveystiedon olevan luonteeltaan äidinkielen kaltaisen: kaikki tarvitsevat sitä ja ilman sitä on vaikea tulla toimeen. Hän luonnehtii työryhmän muistiota kahteen suuntaan ohueksi. Viime vuosina sen on ottanut sivuaineekseen 3060 liikunnanopettajaopiskelijaa vuosittain. Liikunnanopiskelijat lukevat alaa eniten ja entistä useampi liikunnanopettaja on suorittanut terveystiedon aineenopinnot. Terveystieto on sekoitettu tapakasvatukseen ja esitetty terveystieto yhteensä tapakasvatuksen lisäperusteluna, Rimpelä toteaa. Sen saaminen erilliseksi oppiaineeksi myös peruskouluun tekisi terveyskasvatuksen professori Lasse Kannaksen mielestä Suomesta edelläkävijän. Ei meillä ole mitään romanttista ideaa, että terveystieto oppiaineena ratkaisisi nuorten terveyskysymykset. Koululaistutkimuksissa löytyy suuri määrä oppilaita, jotka eivät muista saaneensa tuntiakaan terveystiedon opetusta. Terveystiedollista ainesta on ollut tähänkin asti tarjolla niin, että tällä hetkellä liikunnanopettajiksi valmistuvat suorittavat vähintään 18 opintoviikkoa terveystietoon valmiuksia antavia opintoja. Rimpelän mukaan lapset ja nuorethan ovat valtavan kiinnostuneita terveydestä. Myös liikuntaan erikoistuvien luokanopettajien koulutukseen kuuluu alaa kahdeksan opintoviikon verran. Mistä riittävän pätevät opettajat terveystietoon. Civic educationiin viittaava kansalaistai laillisuuskasvatus on ihan eri asia kuin terveystieto. Käytännössä terveystieto jää sivuun, koska kukin aineenopettaja näkee oman oppiaineensa sisällöt tärkeämpinä. Siihen asti meidän on selvittävä pienimuotoisemmalla täydennyskoulutuksella. Käytännössähän onjo nähty viisaaksi erottaa myös liikunta ja terveystieto toisistaan, koska tällaiset yhdistämiset eivät käytännössä onnistu, Rimpelä muistuttaa. Kannasta on "jonkin verran häirinnyt", ettei terveystiedon sivistysaineidea näy opetusministeriön työryhmämuistiossa. Opetusministeriön koululainmuutosta terveystiedon osalta valmistellut työryhmä ei ole vakuuttanut Matti Rimpelää. Vaikka Suomen Liikunnanopettajaliitto on ollut asiassa aktiivinen, se sen enempää kuin liikuntaja terveystieteellinen tiedekuntakaan ei havittele monopolia. Virkamiehet eivät ole riittävän syvällisesti paneutuneet terveystiedon olemukseen ja sen opetuksen luonteeseen, Kannas kritisoi. Ilmeisesti virkamiehet eivät haluaisi muuttaa perusopetuslakia. Integroitu opetus voi vain tukea, mutta ei korvata varsinaisia terveystiedon oppitunteja. Ehkä opettajat eivät myöskään koe itseään riittävän päteviksi opettamaan laajaa tietämystä vaativaa terveystietoa. Stressi ja tupakointi vielä tunnistettiin riskeiksi, mutta ravinnon rasvaisuutta tai yksilöllistä veren kolesterolitasoa ei osattu yhdistää sydänsairauksiin. Kannas näkee edessä melko pitkän tien, jopa 1015 vuodenjakson,jonka aikana maahan saataisiin riittävä määrä oppiaineeseen perehtyneitä opettajia. Hän arvelee asian ajankohtaistuneen nyt 90luvun nuorten terveystottumuksia koskevien hälyttävien tutkimustietojen havahdutettua poliitikot. 10 LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 Professori Matti Rimpelä, Stakes Oppiaineiden yhdistely ei onnistu Y ksi terveystiedon oppia-aineitsenäisyyden aktiivisista puoltajista on Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelä. Koulujen terveyskasvatukseen erikoistunut dosentti Juho Korhonen Jyväskylän yliopistosta mainitsee "epidemiasta",joka näkyy liikunnalla opiskelevien kiinnostuksena terveystieteen aineopintoihin. Muistiossa on hänen mielestään esitetty epäteoreettinen, praktinen ja hallinnollinen ratkaisu. Hän ymmärtää hyvin tutkimusyhteisöjä ja terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ovat useaan otteeseen vaatineet terveystiedolle itsenäisen oppiaineen asemaa. Mittareita tähän tarkoitukseen on vastikään alettu kehittää Jyväskylän yliopistossa terveyskasvatuksen professori Jukka Laitakarin johdolla. Asiaa valmistellut opetusministeriön virkamiestyöryhmä kuuluu kuitenkin kallistuneen liittämään terveystiedon osaksi kansalaistaito -oppiainetta. Mikä opetuksessa on vialla, kun tähän kiinnostukseen ei osata vastata. Näiden seikkojen sivuuttaminen osoittaa, ettei terveystiedon pedagogista haastetta ole oivallettu. Muistiossa kansalaistaito, terveystieto ja tapakasvatus elävät Rimpelän mukaan käsitteinä suloisessa sekamelskassa. Jos terveystietoa opetetaan esimerkiksi vain yhtenä vuonna, vaikutukset tieto tasoon jäävät vaatimattomiksi
Virkamiestyöryhmä ehdottikin terveystiedonja liikunnan erottamista erillisiksi oppiaineiksi lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Lasse Kannas peräänkuuluttaa myös filosofista ainesta terveystiedon opetukseen. Nykyisin terveystiedosta ei siis anneta omaa arvosanaa, vaan se on kytketty yhteen liikunnan kanssa. tä perustelua terveystiedon opetukselle kouluissa. Neljä kertaa tai useammin tosihumalan kokeneiden tyttöjen osuus oli Suomessa kolmanneksi suurin (37%) ja poikien osuus vastaavasti oli kuudenneksi suurin (34%) vertailumaiden nuorista. Kannaksen mukaan terveystieto ei ole vain normioppia, vaan selittämättömän tulee mahtua siihen. Ei sitä tarvitse perustella terveydellä, että nuorella eettinen on oikeus tietää itsestään ja siitä myllerryksestä, mitä murrosikä emotionaalisesti, fyysisesti ja seksuaalisesti merkitsee. Oppiaineperinnettä ei vielä ole. Kolmas peruste liittyy terveydenhuollon tulevaisuuteen ja alan koulutukseen hakeutuvien valmentamiseen erityisesti lukioissa ja toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa. Terveystiedon luonne on käsitetty väärin, jos se nähdään suoraan yhteydessä toivottuihin käyttäytymisen muutoksiin. Esimerkiksi vakavan sairastumisen taustalta ei usein löydy selitystä. Ihmisen elämä jää meille joka tapauksessa suureksi arvoitukseksi. Siinä keskitytään tietoon välineenä, kun itse näen siinä myös itseisarvoa, Kannas huomauttaa aavistuksen turhautuneena. Lasse Kannas erottaa kolme yleiskansalaistaitoj en sekä tu rvallisuustaitoj en rinnalle. Elämäntapaoppi vai yleissivistystä 7 Lähestymme sivistyksen arvopohjaa, sitä mistä johdetaan ihmiselle tärkeä tietäminen ja taitaminen. Tyttöjen osalta vain Walesissa ja Tanskassa humalaLIIKUNTA & TIEDE 1/2000 11. Terveysfanaatikkojen toivoisin hakeutuvan joihinkin muihin tehtäviin, Kannas toteaa. On merkillistä, että lapset tutustutetaan varhain vaikka avaruuteen ja teknologiaan, mutta ihmistä itseään kierretään kuin kuumaa puuroa. Terveystieto on kuitenkin tietovarannoltaan varsin suuri. Keskusteltaisiin esimerkiksi, miten suhtautua narkkareihin, pultsareihin tai fitnessmestareihin, hän ehdottaa. Opetusministeriö asetti viime syksynä virkamiestyöryhmän valmistelemaan kannanottoa siitä, miten perusopetusta, lukiota ja ammatillista opetusta koskevia lakeja pitäisi muuttaa, j os terveystieto määritellään kaikille pakolliseksi oppiaineeksi. Yksilö ei ehkä tarvitse niitä käytännössä päivittäin, mutta hänellä on siinä kapasiteettia, johon tarttua tarvittaessa. Hän myöntää, ettei monitieteisellä oppiaineella ole samanlaista selkeää rakennetta kuin jollakin selkeällä perinteisellä tieteellä. Yksi korostaa nuorten terveydellisiä tarpeita, toinen yleissivistystä ja tiedollisia rakenteita, jotka mahdollistavat uuden tiedon kriittisen arvioinnin. Sitä syntyy vain paneutumalla entistä syvällisemmin tähän alueeseen. Se vaatii kunnollista ammatillista identiteettiä ja osaamista, eli koulutuksellisia satsauksia. Tähän verrattuna terveyssivistys on vieläpä perustavaa ihmisen koko elämänymmärryksen luomisessa. Että pohdittaisiin terveyttä arvona ja päämääränä. Jos rakenteita ei ole, valistus ei kosketa eikä liity jo aiemmin omaksuttuihin käsityksiin. Hän lienee selvittänyt tätä periaatteellista lähtökohtaa toisenkin kerran. Peruskoulussa painotuksen tulee olla lasten ja nuorten omissa kysymyksissä. Eettinen oikeus tietää ihmisestä Kannas näkee terveystiedon nuoren kehitystä helpottavan tiedon tuojana. Peruskoulussa terveysasioita on viime vuosina käsitelty integroituna eri oppiaineisiin. Koulu opettaa esimerkiksi englannin kielen perusteet. Voimassa olevan koululainsäädännön mukaa terveystieto on oppiaineena lukioissa ja toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa nimellä "liikunta ja terveystieto". Niidenkin, joiden tavoitteena on muuttaa nuorten tottumuksia terveellisempään suuntaan luulisi tarttuvan Kannaksen argumenttiin, jonka mukaan terveyssivistykselliTerveystieto tulossa peruskouluunkin Hukkuuko perusajatus uudistuksen loppusuoralla. Vastaavasti viikoittain juovia oli suomalaisista nuorista vain joka kymmenes. Meillä on todella paljon tekemistä ennenkuin uusi opettajasukupolvi löytää opetukseen tällaista huokoisuutta. Kannas ei nyt puhu terveysvalistuksen tai -propagandan puolesta saatellakseen tulevia sukupolvia suotavien elämäntapojen kaidalle polulle, vaikka riittävien ja laadukkaiden vuosittaisten terveystiedon oppituntien on amerikkalaistutkimuksissa havaittu heijastuvan tiedon ja asenteiden lisäksi myös käyttäytymisen tasolla. Perusopetuksen osalta työryhmä päätyi ehdottamaan oppianeen nimeksi terveystietoa sekä terveyden edistämistä yhdeksi sen kolmesta sisältöalueesta siä tietorakenteita tarvitaan, jotta eli sosiaalisten taitoj en ja yleisten valistukselle olisi tarttumapintaa. Terveystietoa ei pidä käsittää vain elämäntapaopiksi, vaan ihannetapauksessa se saa samanlaisen statuksen kuin vaikka matematiikka, äidinkieli tai fysiikka, hän tähdentää. Sen sijaan kännikokemusten määrässä Suomi oli aikaisempien vuosien tapaan edelleenkin kärjessä. Säännöllisesti viikoittain alkoholia käytettiin yleisimmin Walesissa, Tanskassa, Englannissa ja Kreikassa, jossa 15-vuotiaista pojista noin joka toinen ja tytöistä joka kolmas joi alkoholia viikoittain. Tuore WHO-Koululaistutkimus: SUOMALAISNUORI JUO EUROKAVEREITA HARVEMMIN, MUTTA EDELLEEN HUMALAHAKUISEMMIN ansainvälisen, kaikkiaan 26 maan 11-15 vuotiaitten nuorten terveyskäyttäytymistä kartoittavan WHO-koululaistutkimuksen tulokset vuodelta 1998 antavat syytä huoleen, mutta myös tyytyväisyyteen. E duskunta saa helmikuussa käsiteltäväkseen hallituksen esityksen terveystiedon opettamisesta peruskoulussa
Vuonna 1994 päivittäin tupakoivia poikia oli 25%. Suomessa aineisto kerättiin vuoden 1998 keväällä 256 koululta, ja tutkimukseen osallistui 4864 oppilasta 5., 7. luokilta. 1. Vuonna 1998 suurimmat osuudet poikien päivittäisessä tupakoinnissa ilmenivät Unkarissa (29 %) , Latviassa (27%) ja Puolassa (22 %) . ja 9. Puh. Israelissa, Sveitsissä, Kreikassa ja Ranskassa. Tulokset perustuvat luokkakyselyihin joihin vastasi 123.000 11-, 13ja 15-vuotiasta koululaista. International Report. 33 kpl/ vk) verrattuna vuoden 1994 tilanteeseen (pojat, keskimäärin 59 kpl/ vkja tytöt keskimäärin 43 kpl/vk). juominen oli yleisempää kuin Suomessa ja poikien osalta edellä mainittujen maiden lisäksi Pohjois-Irlannissa, Englannissa ja Grönlannissa. 2000 Pojat • 25% 50%. World Health Organization. M aailman terveysjärjestön (WHO) koordinoimaan viidenteen kansainväliseen, nuorten elämän tyyliä terveyden näkökulmasta kartoittavaan tutkimukseen 1997 /98 osallistui 26 Euroopan maata, Kanada ja Yhdysvallat. Copenhagen. Oheisesta taulukosta käy ilmi vähintään kaksi kertaa tosihumalassa olleiden vastaavat osuudet. Grönlanti on aivan oma lukunsa; pojista 45%ja tytöistä peräti 56% ilmoitti tupakoivansa päivittäin. Poltetut savukemäärät ovat kuitenkin edelleenkin kansainväliseen keskiarvoon verrattuna korkeita. Health Policy for Children and Adolescents (H EPCA) Series No. Suomessa päivittäin tupakoivia poikia oli 19%ja tyttöjä 20%. Lisätietoja WHO-Koululaistutkimuksen Suomen osatutkimuksen johtaja professori Lasse Kannas, terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto. Denmark. Lähde: Currie, C., Hurrelman, K., Settertobulte, W., Smith, R., Todd, J. Humalahakuisuus oli huomattavasti harvinaisempaa esim. Ilahduttava tulos Suomen osalta oli myös se, että viikoittain poltettujen savukkeiden määrät säännöllisesti tupakoivilla olivat vuonna 1998 pienemmät sekä pojilla (keskimäärin 50 kpl/vk) että tytöillä (keskimäärin. Suomalaisten poikien tupakointi näyttäisi WHOKoululaistutkimuksen mukaan vähentyneen selvästi 1990-luvunjälkipuoliskolla. Belgia (Flaamink.alue) Venäjä Liettua Ranska Portugali Kreikka Sveitsi Israel Lähde: Currie ym. Tytöt tupakoivat päivittäin yleisimmin Itävallassa (26%), Ranskassa (25%) ja Saksassa (25%). 12 LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 Ollut tosihumalassa vähintään kahdesti elämänsä aikana: 15-vuotiaat (WHO-Koululaistutkimus 1998) Maa Tanska Wales Grönlanti Englanti Suomi Skotlanti Pohjois-Irlanti Slovakia Itävalta Kanada Ruotsi Norja Irlanti Saksa Latvia Viro Unkari Puola USA Tsekin tasav. Suomalaisnuoret eivät enää tupakoinnin Euroopan mestareita Suomalaiset nuoret eivät enää tupakoi yleisimmin Euroopassa, kuten oli tilanne vielä kymmenisen vuotta sitten. E-mail: kannas@pallo.jyu.fi. (eds.) (2000) Health and Health Behavior in School-aged Children: A W HO Cross-National Study (HBSC). Tutkimuksesta käytetään Suomessa WHOKoululaistutkimuksen nimeä ja sitä johtaa professori Lasse Kannas Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitokselta. 014-602154, 0503130412
Gudrun Do/1-Tepper, Lecturer Lars Kristen, Prof. Pauli Rintala * Key Note Speakers:Prof. Pauli Vuolle * Key Note Speakers:Prof. Si!van Keller, B. teachers, students, journalists Technical managers, engineers, architects and designers of land usage FOR FURTHER INFORMATION ANO THE SECOND ANNOUNCEMENT *The Finnish Society for Research in Sport and Physical Education Stadion, Eteläkaarre, 00250 HELSINKI Tel. Deadline for the abstracts of the finnish participants is 29.2.2000. Raija Laukkanen * Key Note Speakers: Prof. Ari Karimäki, Lie. (For.), Senior Researcher Tuija Sievänen, Architect Markku Aalto SESSION 111 Urban sociology and sports Chair: Prof. Papers are invited on topics related to the themes of the programme. +358-9-45 42 7222 E-mail : lts@stadion.fi, Internet: http://www.stadion.fi/lts. +358-9-45 42 720, Fax int. Se. Kimmo Suomi * Key Note Speakers: M. Policy and Strategies Ofpnh/Jd by • The FlMkh Soc:~ ftn RtiH tch 1n Sport .wtd Physieal fdvc• tbt • City ot He!Jinkl PLENARY LECTURES: Globality and identity in international sports Professor Raimo Väyrynen, USA * Gendering the agenda in sport decision-making Professor Margaret Talbot, U.K * ASKOE, EU and Sports Secretary General Michael Sulzbacher, Austria * Sport facility planning and public health Professor Alfred Rutten, Germany * Sports policy in the city strategy of Helsinki Deputy Mayor Antti Viinikka * Sport and its geographies Professor John Ba/e, U.K. Arlene Boustani, M. Pilvikki Heikinaro-Johansson, Adapted physical educator, project coordinator Terhi Huovinen, Head Coach Tarja Kolkka CALL FOR ABSTRACTS There will be oral and poster presentations selected from the submitted papers. Med. Heidi Haapasalo SESSION V Sports for special groups Chair: Prof. John Bale, Ph. Anu Flöjt SESSION 11 Land use planning and sports facilities Chair: Secretary af continuing studies likka Sumu * Key Note Speakers: Representative from IAKS, M.Sc. li-Min Lee, Lie. int. Med. Se. REGISTRATION FEES Before March 15, 2000 FIM 1900 (FI M 1700 for members of the *FSRSPE) After March 15, 2000 FIM 2400 (FIM 2150 for members of the *FSRSPE) lncludes: participation, congress materia!, daily coffees, part of the networking events, and the Congress Proceedings. Pirjo Latikka, Dr. Hum. * Sport facilities in European urban culture Professor Kimmo Suomi, Finland * Sport Centers as a new mode of urban development Professor Anne Haita, Finland * Physical activity and mortality in women Professor 1-Min Lee, USA * Life course perspective of physical exercise visions for the future Professor Eino Heikkinen, Finland * Physical education as a part of health education Professor Aulikki Nissinen, Finland PARALLEL SESSION$ & FREE PAPERS: SESSION I Sports planning and policy in urban planning Chair: Prof. Lie. Tuula-Maria Asikainen, Lie. The time for a free paper is 5-10 minutes including discussion. Anna-Katriina Salmikangas SESSION IV Health-enhancing physical activity Chair: Research Manager, Dr. Se. Sport&Society • THE FUTURE OF URBAN SPORT • PLANNING, POLICY AND STRATEGIES Sport&Society The Futuro of Urban Sport Planning. NETWORKING EVENTS June 7, 2000 June 8, 2000 Get-Together Party Sightseeing tour in Helsinki Helsinki City Reseption June 9, 2000 Science Centre Heureka (Price FIM 250) June 10, 2000 Gala Dinner at Hotel Kalastajatorppa (Price FIM 300) Networking events' fee for accompanying persons FIM 650 JUST FORYOU Decision-makers and personnel of municipal sport services Administrative staff of the state, provinces, and sport federations Researchers in the area of sport and health sciences Sport experts in different areas, e.g. P.E
Kuten Hannele Hiilloskorpi (1999) urheilijan ravitsemusta käsitelleessä esitelmässään totesi, nämä kaikki tunnuspiirteet sisältyvät yleensä aina myös syömishäiriöihin. Liikunnan harrastamisella on sekä myönteisiäja kielteisiä vaikutuksia syömiseen ja painon tarkkailuun. Useimmilla urheilijoilla peruslähtökohtana laihduttamiselle on halu parantaa urheilusuoritusta. Myönteisellä puolella on varmasti se, että liikunnan harrastaminen lisää energiankulutusta, kasvattaa lihaksia ja muokkaa kehoa toivottuun suuntaan, jolloin urheilija voi huoletta syödä ja syömisen säätelymekanismi pysyy tasapainossa. Nämä nuoret ovat hyvin tunnollisia ja ottavat harrastuksensa vakavasti. Myös yliharjoitustilat todennäköisesti altistavat nuorta syömishäiriöille. Nuori tulee sokeaksi omille tarpeilleenja löytää vähitellen tyydytystä askeettisesta itsensä kiusaamisesta. Lihaksia pitää olla; miehillä enemmän ja isompia, kun taas naisissa ihaillaan enemmän kehon kiinteyttä kuin lihasten kokoa. (/) 1z <( a: lL > ,<( 0... Syömishäiriöiden syntymistä ehkäisevästi vaikuttaa myös se, että urheilevilla nuorilla on yleensä hyvä itseluottamus ja usein myös realistinen kuva omista kyvyistään. Näiden lisäksi hyvä kaveriporukka ylläpitää myönteistä minäkuvaa ja auttaa nuorta itsensä hyväksymisessä. ruokahaluttomuutta. Toisaalta fyysisesti kuormittava urheilu voi sekoittaa hormonijärjestelmää ja aiheuttaa mm. Urheilevilla nuorilla on keskimääräistä enemmän itsekuria, elämäntyyli on askeettinen ja kehollisuuteenja fyysisiin ominaisuuksiin kiinnitetään paljon huomiota jokapäiväisessä harjoittelussa. Ihmisten mielissä yhdistyy ikiaikainen uskomus siitä, että se mikä on kaunista, on myös hyvää. Pitää olla rasvaton, mutta sopivasti muodokas. Myös urheilemiseen liittyvät. He myös etsivät hyväksyntää ja ovat valmiita tinkimään hyvinvoinnistaan saadakseen huomiota tärkeinä pitämiltään ihmisiltä. ·~ _:,;_ Q) 114 LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 rheilevien nuorten mielikuvat ihannevartalostaja ulkonäöstä ovat samanlaisia kuin kaikilla nuorilla. Ensimmäisiä merkkejä syömishäiriön puhkeamisesta ovatkin usein nuoren lisääntynyt aktiivisuus ja ylimääräristen harjoitusten tekeminen vapaaehtoisesti
Toisaalta on löytynyt myös todisteita sille, että liikunnan harrastaminen vähentäisi sairastumisriskiä. Roolisekaannus lisää epävarmuuden tunteita ja saattaa johtaa perfektionismiin ja korostuneeseen itsekontrolliin. Laajin tutkimus on tehty Norjassa (Sundgott-Borgen & Larsen , 1993) . Mittarina käytettiin EDI-lomaketta. Tutkimuksissa on on todettu, että liikunnan harrastaminen lisää jonkin verran riskiä sairastua syömishäiriöihin erityisesti esteettisissä ja eri painoluokkiinjaetuissa lajeissa. LIIKUNTA& TIEDE 1/2000 15. Kun keho muuttuu kumppanista vastustajaksi -paineet (itse suoritukseen, ulkoiseen olemukseen, käyttäytymiseen median suuntaan, koulumenestykseen jne) lisäävät urheilijan stressiä ja altistavat erilaisille psyykkisille häiriöille. Tutkijat olettavat, että syömishäiriöisten potilaiden on vaikeaa integroida persoonaansa miehisiä ihanneominaisuuksia, kuten assertiivisuuttaja itsenäisyyttä. Dunn ja Ondercin ( 1981) ovat esittäneet mielenkiintoisen näkökulman syömishäiriöiden lisääntymiseen yleisesti populaatiossa. Urheilijoiden syömiskäyttäytymistä on selvitetty lukuisissa tutkimuksissa sekä Suomessa että muualla. Urheilijoiden joukossa riski oli merkittävästi suurempi esteettisten lajien (42 % ) ja painoluokkalajien (40 %) urheilijoilla, mutta vastaavasti pienempi palloilijoilla (23 %) ja voimailijoilla (6 %) . Ajattelumalli on mielestäni toimiva erityisesti naisurheilun näkökulmasta, sillä urheilun arvomaailma on korostuneen maskuliininen mikä kärjistää helposti nuoren ja identiteetiltään hauraan naisurheilijan sisäisiä ristiriitoja. Tutkituksessa todettiin, että esteettisten lajien harrastajat olivat huolestuneempia syömisestään ja painostaan ja olivat tyytymättömämpiä itseensä ja elämäänsä, kuin muut vastaavan ikäiset tytöt. Syömishäiriöiden ilmenemiseen vaikuttavat monet persoonallisuusja tilannetekijät. Nuori urheilija voi nostaa sisäisen vaatimustasonsa epäinhimilliselle tasolle. EDI (Eating Disorders Inventory), jossa on 64 urheilijan syömiskäyttäytymiseen liittyvää kysymystä. Kuitenkin kunniahimon yhdistäminen perinteiseen naisrooliin voi tuottaa naiselle ristiriitaa. Naisten odotetaan nykyään olevan yhtä kunnianhimoisia ja kyvykkäitä työelämässä kuin miesten. Tutkimusten heikkoutena on se, että ne ovat kohdistuneet yleensä yli 15 vuotiaisiin urheilijoihin, kun suurin riskiryhmä 10-15 vuotiaat on jäänyt tutkimusten ulkopuolelle (Hiilloskorpi, 1999) . Useimmissa tutkimuksissa tieto on kerätty lomakkeilla, joita on mm. Amerikassa tehdyssä tutkimuksessa verrattiin esteettisten lajien tyttöurheilijoita ei-urheileviinja normaalia ruumiinrakennetta suosivien lajien urheilijoihin ( Davis & Cowles, 1989) . Tekniikkaja kestävyyslajien harrastajien riski ei eronnut merkittävästi verrokeista. Tuloksissa todettiin, että iän ja asuinpaikan mukaan kaltaistetuista verrokeista 26 prosentilla oli riski sairastua syömishäiriöihin. Tutkimuksessa oli mukana 603 naisurheilijaa ja 522 verrokkia
Nuori kuvittelee hallitsevansa ja ohjaavansa elämäänsä ja aikuistumiseen liittyvää epävarmuutta kontrolloimalla syömistään, vaikka tosiasiassa hyvin pian ruoka ja syömättömyys alkavat ohjata nuorta. Ruokavalio muttuu yleensä yltiötervelliseksi ja ruoasta saadun energian määrä putoaa. voimatason laskiessa, nuori voi olla väsynyt, vetäytyvä, ja välttelevä, mutta saattaa väsymyksestään huolimatta jatkaa yliaktiivista harjoitteluaan, jolloin myös yliharjoitustila on vaanimassa. Yleisellä tasolla on tärkeää lisätä yleisesti tietoa ravinnosta ja syömiseen liittyvistä häiriöistä urheilijoiden, valmentajien ja vanhempien parissa. Samoin joukkuetoverit ovat neuvottomia, eivätkä tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua (Ryan , 1992) Syömishäiriön laukaisevia tekijöitä on useita. Myös ajatus siitä, että voi vaikuttaa myönteisesti elämäänsä ja ehkä myös persoonaansa muokkaamalla kehoaan, voi johtaa sairaalloiseen laihduttamiseen. Myös asianmukainen tieto kehon koostumuksesta ja puberteettiin liittyvistä muutoksista on tarpeen. Myös valmentajan epäasialliset huomautukset ulkonäöstä ja painosta ovat vaarallisia, samoin kuin myönteinen palaute laihtumisesta varsinkin.jos se on yhdistetään suorituksen paranemiseen. Sairastuneen taustasta voi löytyä monia altistavia tekijöitä tai toisissa tapauksissa taas ei voida tunnistaa yhtään tunnettua riskitekijää. Laihtumisen jatkuessa tulokset alkavat heiketä mm. Myös valmentaja voi olla haluton puuttumaan ongelmaan. Riski kasvaa kun rima on korkealla Kun syömishäiriöihin sairastuneiden nuorten persoonallisuutta on tutkittu, keskeiseksi piirteeksi on noussut voimakas halu miellyttää muita. Miksi nuori sitten sairastuu. He ovat ahdistuneita, mutta eivät tunnista syytä pahalle ololleen. Myös sinällään myönteiset muutokset, esimerkiksi va16 LIIKUNTA& TIEDE 1/2000 linta maajoukkueeseen tai valmennukselliseen tehoryhmään, saattavat heiluttaa nuoren psyykkistä tasapainoa ja altistaa häiriöille. Lajikulttuurin ja valmennuksen karikot esiin Ennaltaehkäisy voidaan jakaa yleiseen ja spesifiin ehkäisyyn. Erityistä huomiota on kiinnitetty korkean riskin lajeihin (kestävyys-, painoluokkaja esteettiset lajit). On tärkeätä, että tietoa jaetaan etenkin jokapäiväisissä käytännön valmennustilanteissa. Halu myönteisen huomion herättämiseen on usein laihduttamisen aloittamisen takana. Useimmilla urheilijoilla peruslähtökohtana laihduttamiselle halu parantaa urheilusuoritusta. Ilmeisesti kyse on monikasvoisestaja moniulotteisesta ilmiöstä, jossa riskit lähtevät sekä yksilöstä että ympäröivästä maailmasta. Usein taustalla on myös huomautuksia siitä, kuinka nuori vähän hoikempana voisi pärjätä lajissaan nykyistä paremmin. Syömishäiriön alkuvaiheesta kärsivä urheilija harjoittelee tunnollisesti ja tulokset yleensä paranevat, eikä valmentaja silloin mielellään puutu asiaan. syömishäiriöiltä (Charpentier, 1999). Syömishäiriö voi olla vaikea tunnistaa, sillä useimmiten nuori salailee ongelmaansa. Nämä nuoret eivät yleensä ole valmentajan toiveurheilijoita, mutta he yleensä säästyvät mm. Hän kiinnostuu ruoasta, ruoan laittamisesta ja yleensä terveellisestä ravinnosta. Lisäksi myös valmentaja ja vanhemmat saattavat tuntea syyllisyyttä tilanteesta, jolloin kynnys puuttumiseen kasvaa entisestään. Tanskassa on tutkittu urheilijoiden syömishäiriöitä vuonna 1996 alkaneessa projektissa (Team Danmark). Nuori voi myös tuntea syyllisyyttä ja kokee sen vuoksi koko ongelmasta puhumisen äärimmäisen vaikeaksi. Yleisellä tasolla on myös syytä käydä keskustelua lajikulttuuristaja niistä usein myyttisistä aineksista.joita lajiinja siinä menestymiseen liittyy. Nuoren itsenäisyys voi olla niin ohut ja haavoittuva alue persoonassa, että hän ei halua kenenkään ulkopuolisen puuttuvan hänen elämäänsä (Charpentier, 1999). Nämä nuoret ovat usein myös hyvin tunnollisia ja ottavat harrastuksensa äärimmäisen vakavasti. Traumaattiset tapahtumat perheessä, koulussa tai urheilussa voivat käynnistää laihduttamisen. Yhteistä ja kattavaa teoriaa syömishäiriöiden syistä ei vielä ole löydetty. Nuori myös usein häpeilee ja toivoo, että kaikki muuttuu itsestään hyväksi jälleen. Tämä motiivi auttaa häntä myös häiriöstä paranemisessa, kun hän huomaa, että jatkuva laihtuminenjohtaa vain tulosten heikkenemiseen. Projekti on tuottanut seuraavat suositukset lajeille ja valmentajille (Anna Ottsen, 1999): Valmennuksessa tulee: -k edistää ruoasta nauttimista ja ruokailua sosiaalisena tapahtumana -k pitää urheilija terveenä -k pitää yllä henkilökohtaisia normeja sekä painolle että rasvaprosentille -k varmistaa urheilijan riittävä ravintoja energiataso harjoitusten ajaksi -k huolehtia urheilijan riittävästä proteiinin, vitamiinienja mineraalien saannista -k huolehtia urheilijan riittävästä nesteiden nauttimisesta -kedistää urheilijan palautumista harjoitusten välillä -k varmistaa urheilijan riittävä energian saanti kilpailutapahtumien aikana Ensimmäisiä merkkejä syömishäiriön puhkeamisesta on nuoren lisääntynyt aktiivisuus ja esimerkiksi ylimääräisten harjoitusten tekeminen vapaaehtoisesti. Vähemmän alttiita sairastumaan ovat ne nuoret, jotka suhtautuvat vaatimuksiin löysemmin ja antavat elämässään tilaa myös itselleen ja omille tarpeilleen. He haluavat täyttää valmentajansa odotukset, eivätkä halua missään tapauksessa aiheuttaa konflikteja. Toisaalta myös jääminen syrjään vaikkapa joukkueen sisällä saattaa johtaa nuoren etsimään lisäapuja suoritukseen painon pudottamisen kautta. Ruokavaliomuutoksen ja painon putoaminen voi aluksi olla vähittäistä ja suorituksen kannalta myönteistä, jolloin urheilija saa yleensä muutoksesta myönteistä palautetta. Loukkaantumistilanteet kolhivat urheilijan itseluottamusta ja saattavat laukaista syömishäiriön. Hän saattaa kieltää koko asian olemassaolon. Projektin tavoitteena on a) ehkäistä syömishäiriöiden syntymistä yleisesti ja helpottaa häiriön aikaista havaitsemista ja hoitoa. Ellei asiaan puututa viimeistään tässä vaiheessa, voi edessä. Joillekin sairastuminen on avunhuuto. Nuorella saattaa olla aikuistumiseen liittyviä pelkoja ja negatiivisia mielikuvia, hän on äärimmäisen kriittinen itselleen ja ehkä ihailee asketismia ja itsekontrollia. Tällaiset nuoret etsivät hyväksyntää ja ovat valmiita tinkimään omasta hyvinvoinnistaan saadakseen huomiota tunnetasolla itselleen merkityksellisiltä ihmisiltä
* Perhesalaisuudet. Vastaavasti ne bulimikot, joilla oli todettu persoonallisuushäiriö, eivät olleet edistyneet merkittävästi edes 60 terapiaistunnon jälkeen. Noin puolella sairastuneista on myös todettu persoonallisuushäiriöön viittaavia piirteitä. Johnson on (1989) todennut, että ne bulimikot, joilla ei ole persoonallisuushäiriöitä, edistyivät paranemisessaan jo vuoden (30 terapiaistunnon laajuisen hoitojakson) aikana merkittävästi. Mielenkiintoinen huomio on kuitenkin se, että persoonallisuushäiriön vakavuus ei ollut suorassa korrelaatiosuhteessa syömishäiriön vakavuuteen. olla sairaalahoito ja pitkä toipumisprosessi, tällöin myös paluu entiseen urheilulliseen tasoon voi viedä vuosia. tyisen merkityksellistä, koska syömishäiriöön liittyvä käyttäytyminen voi liittyä myös normaaliin valmennukseen, jolloin selkeän kuvan saaminen ongelmasta on erityisen vaativaa. Myös voimakas tarve miellyttää voi olla merkki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Oikea diagnoosi ja mahdollisen persoonallisuushäiriön tunnistaminen hoidon alkuvaiheessa on kaikkein tärkeintä. Syömishäiriöt muodostavat moniulotteisen häiriöryhmän, joissa ongelman taustat voivat olla hyvinkin erilaisia ja siksi myös häiriön hoitaminen vaatii erilaisia lähestymistapoja. Syömishäiriöinen urheilija todennäköisesti kärsii masennuksesta, heikosta itseluottamuksesta tai eristyneisyyden tunteesta. Eräässä tutkimuksessa oli mukana 55 bulimiasta kärsivää potilasta, 21 heistä oli LIIKUNTA& TIEDE 1/2000 17. Urheilija ei yleensä halua palautetta ongelmakäyttäytymisestään. jossa harjoitellaan min. Valmentajan on hyvä muistaa, että syömishäiriöinen urheilija pitää käyttäytymistään ehdottomasti oikeana ja hänellä on käyttäytymiselleen loogiset perusteet. * Laji, jossa energian palaminen on vähäistä * Ei-sosiaalinen laji * Ulkoinen/sisäinen menestymisen paine * Laji. Nuorten ongelmiin paneuduttaessa on tärkeää selvittää myös perheen tilannetta. 1992). Valmentajan tehtävä olisikin motivoida urheilija hakemaan ammattiapua (Rodin & Larson, 1992) . Ympäristöstä tulevat altistavat tekijät: * Alttius median ja mainosten korostamalle stereotyypSosiaaliset tekijät: * Häiriintynyt perheympäristö * Alkoholismi piselle naisihanteelle. Syömishäiriöihin liittyy yleensä aina erilaisia psyykkisiä oireita. Hoidettaessa kotona asuvaa nuorta, on syytä ottaa vanhemmat ainakin osaksi mukaan hoitoon. Hoitoa aloitettaessa onkin hyvä selvittää kuinka laajasta ongelmasta on kyse, jotta potilaalle voidaan antaa oikeanlaista informaatiota hoidosta ja sen kestosta. Alkuarvioinnissa on hyvä selvittää syömishäiriöpotilaan painohistoria, hänen kehonkuvansaja ihanteensa, syömiskäyttäytymisen historia ja nykytilanne, ahmimisoireet, lääkkeiden käyttö jne. Anoreksiaa voidaan epäillä, jos kehon paino putoaa 15 prosenttia alle normaalipainon. Valmentajan ei kannata lähteä kyseenalaistamaan urheilijan oireita tai hänen ajattelunsa logiikkaa. Anorektikko ahdistuu jokaisesta lisäkilosta ja kehonkuva on häiriintynyt. Noin puolella sairastuneista on tunne-elämän häiriöitä ja ahdistuneisuutta, ja ainakin kolmasosalla on todettu melko voimakasta tai syvää masennusta (Tobin & Johnson & Franke, 1992). * Seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuminen * Mielenterveysongelmat. Perheen historia on myös tärkeä selvittää. Urheilija etsii tukea, huomiota ja hyväksyntää ja jos hän kokee suhteen riittävän luottamukselliseksi, hän voi olla valmis keskustelemaan myös syömishäiriöstään. Minkälainen on perheen vuorovaikutusilmasto, miten perheessä ratkotaan ristiriitoja ja mikä on syömishäiriöpotilaan oireiden merkitys perhesysteemissä. Ahmiessaan bulimikko kokee menettävänsä kontrollin itseensä ja siitä seuraa jatkuva huoli ulkonäöstä ja painosta. Urheilijoiden kohdalla diagnoosin tekeminen on eriUrheiluympäristöön liittyvät riskitekijät: * Lajit, joissa paino vaikuttaa suoritukseen. * Halu miellyttää muita Valmentajan kannattaa myös välttää palautteen (ei edes positiivista) antamista ulkonäöstä urheilijalle.jonka epäilee kärsivän syömishäiriöstä. 5 tuntia päivässä * Vähäinen valmennus Psykososiaaliset tekijät * Haavoittuvainen itseluottamus * Herkkyys kritiikille * Perfektionismi/ tyytymättömyys itseen * Epämääräinen minä-identiteetti * Mustavalkoinen ajattelu * Hyväksynnän tarve * Kyvyttömyys kyseenalaistaa auktoriteetteja * Riippuvuus muista ihmisistä * Ylimitoitetut tavoitteet * Helposti manipuloitava * Pakkomielteinen ruoan ja syömisen suhteen * Taipumus maagiseen ajatteluun (jos painan x kg, elämäni on järjestyksessä) * Riittämättömyyden tunteet Urheilijoiden syömishäiriöiden riskitekijät (Ryan, R. Syömishäiriön diagnosointi on periaatteessa melko helppoa, varsinkin jos puhutaan bulimia nervosasta ja anorexia nervosasta. Harjoittelu ja sen sisältämät vaatimukset voivat toimia myös urheilijan puolustusmekanismina ongelman käsittelylle. Joskus urheilijalla saattaa olla taipumusta itsetuhoiseen käyttäytymiseen, mikä voi näkyä esimerkiksi tiheinä loukkaantumisina. Paluu alkaa tunnistamisesta Kuvio 1. Syömishäiriö on vakavasti otettava ongelma, joka tuskin poistuu omia aikojaan. Psykiatrinen diagnoosi vaikuttaa ongelman hoitoon ja paranemisennusteeseen. Tällöin kyseessä voi olla persoonallisuushäiriö. Bulimialle puolestaan on tyypillistä ajoittainen (vähintään kaksi kertaa viikossa toistuva) ruoan ahmiminen, jota yleensä seuraa oksentaminen ja mahdollisesti ulostuslääkkeiden tai nesteenpoisto valmisteiden käyttö. Hän asettuu helposti puolustuskannalle, mikä vain pahentaa ongelman ratkaisemista. Silloin urheilija ei tunnista omia tarpeitaan ja halujaan, vaan jatkaa urheilemista toteuttaakseen muiden odotuksia
Lajikulttuurin myönteinen syömiseenja ravintoon liittyvä normisto suojaa myös nuorta syömishäiriöiltä. Jos valmentajalla on syytä epäillä ongelmia urheilijan syömiskäyttäytymisessä, on parasta kääntyä urheilijan vanhempien puoleen ja hakea mahdollisimman pian ammattiapua. Huippu-urheilijaan liitetään usein ominaisuuksia kuten poikkeuksellisen vahva näyttämisen halu ja voimakas tavoitehakuisuus. Kun kyseessä on urheilija, on hoitoohjelma sopeutettava urheilijan harjoitteluun ja muuhun elämään. diagnosoitu rajatilapersoonallisuuksiksi ja 19 heistä oli ilman persoonallisuushäiriötä. Ne potilaat.joilla on persoonallisuushäiriö tai hyvin vakavaa masentuneisuutta, vaativat pitkäaikaisempaa psykoterapeuttista työskentelyä, syvemmällä olevien psykologisten ongelmien ratkaisemiseksi (Johnson & al. Urheilun harrastamien on todettu sekä suojaavan että altistavan syömishäiriöille. Toisaalta joidenkin lajien sisällä saattaa olla hyvin epärealistisia odotuksia ja ideaaleja kehon rasvattomuudenja muodon suhteen, jolloin nuori helposti asettaa vaatimustasonsa harjoittelun ja oman kehonkuvansa suhteen epärealistiselle tasolle. Valmentajien pitäisi välttää palautteen antamista urheilijan ulkonäostä. Potilasta tuetaan myös realistisen kehonkuvan rakentamisessa. Ylivoimainen vaatimustaso ja häiriintynyt kehonkuva johtavat helposti syömishäiriöön. Urheilun arvomaailma on edelleen korostuneen miehinen. Syömishäiriöitä suojaavia tekijöitä ovat kiinteä ystäväpiiri ja ystäväpiirin syömiskäyttäytyminen. Alkuselvityksen jälkeen terapeutti antaa potilaalle ehdotuksen hoito-ohjelmasta, ohjelmaan voi sisältyä myös ehdotus perAnoreksiaa heen tai valmentajan mukana olosta. Jotkut omaksuvat hyvinkin nopeasti oireiden hallintaan liittyvän lähestymisen ja pystyvät muutamaan käyttäytymistään terveempään suuntaan. Naisen pitää olla kunnianhimoinen, älykäs ja omillaan pärjäävä. Muutosmotivaation heräämisen jälkeen pyritään saamaan potilaan syömisrytmi normaaliksi ja sitä kautta vähentämään tarvetta ahmimiseen. Urheilijan hoitoon motivoinnissa voidaan käyttää hoidon odotettavissa olevaa hyötyä urheilu-uralle. Tavoitteena on opettaa potilasta näkemään syömishäiriö ikäänkuin kumppanina itselleen, jolloin ongelmaa voi tarkastella objektiivisemmin ja oireiden vaikutusta omaan elämäänsä voi myös kontrolloida. Ilman persoonallisuushäiriöitä olevat potilaat hyötyivät jo lyhyestä terapiasta, kun rajatiladiagnosoidut potilaat puolestaan oli motivoitava pidempiaikaiseen terapiaan (Johnson & al. On ehdottoman voi epäillä jos paino putoaa yli 15 prosenttia normaalipainosta 18 LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 tärkeää, että terapeutti ymmärtää urheilemisen merkityksen keskeisenä urheilijan elämänsisältönä. Hoidossa pyritään kyseenalaistamaan urheilijan syömiseenja ulkonäköön liittyviä uskomuksia ja myös arvoja. Länsimaisen kulttuurin vaalima naisihanne on tällä hetkellä erittäin ristiriitainen. Hoito keskittyy alussa luottamuksellisen suhteen rakentamisen ohella potilaan hoitoon motivoimiseen, jolloin tarkastellaan oireen hyötyjä ja negatiivisia seurauksia mahdollisimman objektiivisesti. Aktiiviset interventiot auttavat potilasta rikkomaan syömiseen liittyviä häiriintyneitä ajatusja toimintamalleja ja tarkastelemaan käyttäytymistään uudenlaisesta näkökulmasta. Koska ongelma on yleistynyt väestöstä yleensä, tapausten lukumäärä on väistämättä kasvanut myös urheilussa. Nuori urheilijatyttö, jonka aikuisempi identiteetti on vasta rakentumassa, voi ahdistua näiden ristiriitaisten odotusten edessä ja ajautua esimerkiksi syömishäiriöön. Samoin painoa ja rasvaprosenttia koskevat normit pitäisi pitää henkilökohtaisina. Urheilu suojaa urheilu altistaa Syömishäiriöt ovat lisääntyneet etenkin länsimaissa. Hoidon osa-alueita ovat yksilöterapia, psykoedukationaalinen ryhmäterapia , lääketieteellinen seuranta, mahdollisesti antidepressiivinen lääkehoito, perhe-terapiaja myös mahdollisesti laajemmat tapaamiset.joissa on potilaan j_'.1 hoitotiimin ohella mukana myös esimerkiksi valmentaja taijoukkuetovereita. Toisaalta esimerkiksi media ja mainonta syöttävät nuorille kuvaa naisesta hauraanaja houkuttelevana miesten katseiden kohteena. 1989). 1989) . Joskus taas paraneminen voi johtaa uudenlaisen näkökulman löytämiseen elämään ja itseensä ja sitä kautta ehkä enemmän urheilijan oman näköisten elämänalueiden ja arvojen toteuttamiseen.. Vahvan itsenäinen, omiin päämääriinsä pyrkivä ja itseensä luottava nainen ei ole monen mielestä kovinkaan naisellinen. Tutkimusten mukaan erityisesti esteettisten lajien (telinevoimistelu, rytminen voimistelu, taitoluistelu, tanssi mm.) samoin kuin painoluokkalajien harrastajat ovat muita alttiimpia sairastumaan syömishäiriöihin. Vain 21 % ilman persoonallisuushäiriötä olevista potilaista kärsi oireista yhden vuoden mittaisen terapian jälkeen, kun vastaavasti rajatiladiagnosoiduista 62 % prosenttia oirehti vielä vuoden jälkeen. Tärkeää on myös, että nuori ymmärtää miten kehon koostumus vaikuttaa painoon. Paluu voi olla kivulloinen ja se vaatii myös valmentajalta ymmärrystä, pitkäjänteisyyttä ja halua tehdä yhteistyötä vanhempien ja joskus myös hoitotahon kanssa. Vastaavasti palloilijoiden ja voimailulajien harrastajien on todettu olevan ei-urheilevaa verrokkiryhmää pienemmässä riskiryhmässä. Syömähäiriöisen urheilijan hoitaminen sisältää ongelmaan liittyvien tunteidenja ajatusten tunnistamiseen pyrkivää terapiaa sekä sitä koskevan tiedon lisäämistä. Kun hoitosopimusta solmitaan, on olennaista, että urheilija ymmärtää tilapäisen hoidon tuottaman taantuman urheilu-uralle johtavan pidemmällä tähtäyksellä parantuneisiin tuloksiin. Suojaavia tekijöitä ovat urheilijoiden myönteinen minäkäsitys ja usein ei-urheilijoita vahvempi itseluottamus. Onnellisessa tapauksessa urheilija löytää paikkansa entisessä lajissaan aikaisempaa kypsempänä ja paremmin itseensä luottavana. Koska urheilijan motiivina laihtumiselle useimmissa tapauksissa on halu oman suorituksen kehittämiseen, on myös motivaatio paranemiseen yleensä vahva. Myös kestävyyslajien (nais) urheilijoiden on todettu joissakin tutkimuksissa olevan hiukan muita suuremmassa sairastumisriskissä
Liikunta & Tiede -lehti käynnistää tieteelliseen asiantuntija-arviointiin perustuvan tutkimusartikkelijulkaisun. & Ondercin, P. Lehden käytäntöä ja kirjoitusohjeita koskeviin tiedusteluihin vastaa ensisijassa vastaava toimittaja Leena Nieminen. Toimitusryhmän muodostavat dosentti, YTT Hannu Itkonen, dosentti, LitT Heimo Nupponen, dosentti, L T Urho Kujala, sekä professori, LitT Harri Suominen. (1992) Social factors and the ideal body shape. Nuoret tutkijat saavat asiantuntija-arvioinnin ja toimituksellisen palautteen myötä vahvan perustan ja valmiudet tieteelliseen julkaisemiseen myös kansainvälisissä tiedejulkaisuissa . Williams & Wilkins. mennessä Lehteen tarjottavat käsikirjoitukset tulee toimittaa Liikunta &Tiede -lehden toimitukseen 15.8.2000 mennessä. Uusi suomenkielinen tutkimusjulkaisu L iikuntatieteelliselle tutkimukselle avautuu uusi, suomenkielinen, korkeatasoinen ja monitieteinen julkaisuareena. Tästä syystä on tarpeen, että kansainvälisen raportoinnin ohella pyritään julkaisemaan alkuiperäisraportteja myös Suomessa ja suomenkielellä ja näin aktivoimaan keskustelua tutkimuksen tulosten hyödyntämisestä kansallisen liikuntakulttuurin alueella. Clincal treatment of eating disorders. D. Ryan, R. Tutkimusjulkaisun toimitustyössä noudatetaan tieteellistä asiantuntija-arvio käytäntöä. J. Med. Dunn, P. J. Tiedejulkaisu toimii myös välineenä tutkijakoulutuksessa ja soveltuu esimerkiksi väitöskirjan osajulkaisujen raportointiin. Res., 33:527. & Hiilloskorpi, H. (1992). Davis, C., & Cowles, M. Tobin, D. Fogelholm, M. ln K. 330343) Williams & W il kins. Kukin julkaistavaksi tarjotun artikkelin arvioi vähintään kaksi ko.tieteenalan kotimaista asiantuntijaa. Sundgot-Borgen, J. L., & Dennis, A. D. D. 344-362 ). PÄIVI FRANTSI urheilupsykologi Visiotie 9, 19120 Vierumäki email:paivi.frantsi@frantsi.inet.fi LÄHTEET: Charpentier, P. (1989) A comparison of weight and diet concerns and personality factors among female athletes and non-atheletes. Päätoimittajina toimivat Liikunta & Tiede -lehden päätoimittajat professori, LitT Pauli Vuolle ja FT, pääsihteeri Joel Juppi. Muissa kansainvälisissä julkaisuissa aiemmin julkaistuja tutkimuksia voidaan hyväksyä julkaistavaksi, mikäli tutkimuksella katsotaan olevan erityisen suuri kansallinen merkitys. Artikkelit toimitukseen 15.8. Liikunta &Tiede -lehden suuntauduttua viime vuosikymmen aikana aiempa vahvemmin tutkimustietoa polularisoivaan tiedonvälitykseen on etenkin tutkijapiireissä usein tuotu esiin ajatus tieteellisesti korkeatasoisen suomenkielisen liikuntatieteen referee julkaisun aikaansaamisesta. Sports. Koko toimitusryhmä käy myös mielellään keskustelua tutkijoiden ja tutkimusyksiköiden kanssa lehden kehittämisestä. Seminaariesitelmä; Liikunta ja urheilu, Ravitsemusforum 11. Toimitusryhmän sihteerinä toimii vastaava toimittaja Leena Nieminen. (19931 Pathogenic weight-control methods and self-reported eating disorders in female elite athletes and controls. ln K. Perustamispäätökseen vaikutti merkittävästi liikunnan käyttäytymistieteellisen tutkimuksen arviointiryhmä, joka loppuraportissaan tuki julkaisun aikaansaamista. Ensimmäinen numero ilmestyy verkkolehtenä joulukuussa 2000. Hiiloskorpi, H. Brownell (Eds ), Eating, body weight & Performance in Atheletes:Disorders of Modern Society (pp. , Psychosom. Julkaisun suunnittelu käynnistyi opetusministeriön myönnettyä ensimmäisen julkaisun toimittamiseen rahoituksen joulukuussa 1999. Brownell (Eds.), Eating, body weight & Performance in Atheletes:Disorders of Modern Society (pp. Williams & Wilkins. Journal of Clinical Psychiatry, 50:9. Syömihäiriöiden tunnistaminen ja ehkäisy urheilussa. Tiedejulkaisun perustamisesta oli jo aiemmin käyty keskusteluja opetusministeriön ja Liikuntatieteellisen Seuran välillä . Toinen merkittävä hyöty liittyy tieteelliseeen jatkokoulutukseen . Urheilu ja syömishäiriöt. ln K. & Larsen, S. Aiheuttaako liikunta syömihäiriöitä. Asiaa on perusteltu yhtäältä sillä, että alan monitieteellisen tutkimuksen tuottamasta tiedosta suuri osa tarkastelee ongelmia, joissa kansallisten aineistojen pohjalta on etsitty vastauksia ensisijaisesti kansallisesti tärkeisiin kysymyksiin. Sci. Scand. 215-2191. Differences in treatment outcome between borderline patients in an eating disordered population. (1999). Verkkoversion ohella numero julkaistaan Liikunta & Tiede lehden suplementtinumerona. Brownell (Eds.), Eating, body weight & Performance in Atheletes:Disorders of Modern Society (pp. (1999). Rodin, J., & Larson, L. Management of eating problems in athletic settings. Korkeatasoinen asiantuntija-arviointi Tutkimusjulkaisu on monitieteinen ja julkaiseen alkuperäisraportteja suomen kielellä. Personality variables related to comprehensive eating in college women. Lisätietoja: Pauli Vuolle päätoimittaja, Liikunnan sosiaalitieteiden laitos Jyväskylän yliopisto, PI 35, 40351 Jyväskylä, puh: 014-2602033 e-mail: vuolle@pallo.jyu.fi ja Leena Nieminen, vastaava toimittaja Liikunta & Tiede, Stadion, eteläkaarre, puh: 0945427214 e-mail: leena.nieminen.lts @stadion.fi LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 19. (19811 . Johnson, C., & Tobi, D. (1989). L, ., & Johnson C., & Franke K. (19989. Seminaariesitelmä; Liikunta ja urheilu, Ravitsemusforum 11. 146156). Duodecim, 114( pp. Liikuntatieteen eri alojen tutkijoille ja tutkijakoulutettaville tarjoutuu nyt mahdollisuus raportoida tutkimustensa tuloksia alan kotimaisessa tieteellisessä julkaisussa. 3:150-5. J Clin Psych, 37:43-9. (1992). Lehden käsikirjoituksille asetettavissa vaatimuksissa noudatetaan kansainvälisissä tiedejulkaisuissa yleisesti noudatettavia käytäntöjä. B. Kirjoitusohjeet julkaistaan Liikunta & Tiede -lehden numerossa 2/2000. Ensimmäinen numero ilmestyy Liikunta & Tiede -lehden suplementtinumerona joulukuussa 2000. Lehden toimituksellinen organisaatio koostuu päätoimittajista ja toimitusryhmästä
Laskelmat ovat tavattoman herkkiä käytetyille terveydentilan määrittelyille, eli arviot terveiden ja sairaiden elinvuosien määrästä riippuvat ratkaisevasti siitä, mikä on sairauden tai toimintarajoitteisuuden kriteeri. Julkisuudessa puhutaan paljon myös ikääntyneistä työntekijöistä, mutta vähemmälle huomiolle ovat jääneet nuoret eläkeikäiset, niin sanotussa kolmannessa iässä olevat. Taulukon mukaan 65 vuotta täyttäneiden odotettavissa oleva elinikä on pidentynyt 16 vuoden kuluessa miehillä ja naisilla täsmälleen yhtä paljon eli 2,3 vuotta. Ennen kuin voi vakuuttua kolmannen iän pitenemisestä, on toisin sanoen arvioitava sitä, missä määrin eläkeiässä saadut lisävuodet ovat merkinneet suhteellisen terveenä ja toimintakykyisenä eletyn ajan pitenemistä. Yhdessä laskelmistaan Sihvonen on joka tapauksessa päätynyt taulukossa 2 esitettyyn tulokseen. Uudet aloitukset, toiset mahdollisuudet Väestö vanhenee mutta uudella tavalla TEKSTI: ANTTI KARISTO Väestön vanheneminen on yleisesti tunnettu muutosprosessi, ja myös jotkut siihen liittyvät osailmiöt ovat hyvin tiedossamme. K olmannella iällä tarkoitetaan sitä elämänvaihetta, joka koittaa siirryttäessä eläkkeelle, työn ja lasten hoivavelvollisuuksien jälkeen, mutta ennen varsinaista vanhuutta. Keskiiän piteneminen päättyneellä 1900luvulla kuvaa enemmänkin imeväiskuolleisuuden vähentymistä kuin elämänkaaren toisessa päässä tapahtuneita muutoksia. Miehillä odotettavissa olevien elinvuosien määrä ei yllättävää kyllä ollut käy20 LIIKUNTA & TIEDE 1/2000 Vuosi 1761-72 1796-05 1821-30 1841-50 1861-70 1881-90 1901-10 1921-30 1941-45 1961-65 1971-75 1976-80 1981-85 1986-90 1994 (Koskinen ym. Kolmas ikä on pidentynyt ja siinä olevien suomalaisten määrä on kasvussa. Kuoleman siirtyminen tuonnemmaksi ei kuitenkaan vielä välttämättä tarkoita varsinaisen kolmannen iän pitenemistä. Lisäksi on muistettava, että eläkeikä tai kolmas ikä ei ala vasta 65 vuoden iässä, vaan yleensä paljon aikaisemmin. Naiset Miehet 11 2 11 .2 10.8 10.0 10.3 9.3 10.4 9.5 8.5 7.6 11 .2 10.4 11.9 10.8 12.5 11.3 13.1 11 .1 13.7 11.4 15.1 11 .8 16.5 12.4 17.3 13.1 17.6 13.6 18.5 14.6 1994, 325; SVT Väestö) Pekka Sihvosen (1998) tutkimus, jossa hän on kuolleisuusja sairastavuustietoja yhdistelemällä arvioinut suomalaisten elinajan jakautumista terveisiin ja sairaisiin tai toimintarajoitteisiin elinvuosiin. Naisilla 65 vuotta täyttäneiden elinikäodote oli pidentynyt 1900-luvun kuluessa, mutta verkkaista tahtia. Ikää lisää entä elämänlaatua. Naisilla taas eliniän piteneminen jakautuu puoliksi terveiden ja toimintarajoitteisten elinvuosien kesken, eli miehet näyttäisivät hieman kirineen kiinni naisten terveydellistä etumatkaa. Toiset laskentatavat tuottavat hieman toisenlaisia tuloksia, mutta mitataanpa asiaa millä tavoin tahansa, eliniän piteneminen näyttää merkinneen paljolti juuri suhteellisen terveenä elettävän eläkeikän eli kolmannen iän pitenemistä. Eläkeikään tulevat suomalaiset ovat siis saaneet runsaasti lisää elinaikaa viime vuosikymmeninä. Huomattavasti enemmän kuvausvoimaa on 65 vuotta täyttäneiden elinikäodotteella, jota Suomessa tässä tilastojen luvatussa maassa voidaan seurata kaukaa, yli 200 vuoden ajalta. Paljon käytetty "keski-ikä" eli odotettavissa oleva elinikä syntymähetkellä ei ole hyvä osoitin kolmannen tänn öllisesti katsoen yhtään sen pitempi kuin se oli ollut jo kaksi sataa vuotta aikaisemmin, joskin se tärkeä muutos oli tapahtunut, että nyt huomattavasti suurempi osa miehistä ylipäätään pääsi 65:n ikään. Tätä kuvaa väestötieteilijä Ariiän pitenemistä kuvaamaan. 65 vuotta täyttäneiden elinajanodote vuosina Taulukosta I nähdään, että 1960 -luvun ensipuoliskolla 65:n vuoden ikään päässyt suomalainen mies saattoi odottaa elävänsä keskimäärin noin 11 vuotta ja nainen noin kaksi vuotta pitempään. Saksalainen sosiologi Ulrich Beck (1999) on hiljattain kirjoittanut niin sanotuista zombikategorioista eli sellaisista sisällöllisesti kuolleista käsitteistä, jotka kuitenkin elävät kuolleina ja vaikuttavat jatkuvasti ajattelutapoihimme, Beckin esimerkki zombikategoriasta on täystyöllisyys, mutta "normaali eläkeikä" olisi ehkä vielä parempi esimerkki. Taulukko 1. Suuret muutokset tässä asiassa ovat tapahtuneet hämmästyttävän myöhään, vasta viime vuosikymmeninä. Sellaisia ovat esimerkiksi "vanhojen vanheneminen" eli kaikkein iäkkäimpien määrän ja osuuden kasvu. Kutsumme sitkeästi 65 vuotta normaaliksi eläkkeelle siirtymisen iäksi, vaikka ti. Iän pidetessähän ihmiset ehtivät myös sairastua erilaisiin tauteihin. Miehillä eliniän piteneminen on merkinnyt kokonaisuudessaan nimenomaan terveiden elinvuosien lisääntymistä