vuosikerta 6 | 2014 | PUNK Kul ttuurivihk ot | 6 | 2014 | PUNK Kulttuurivihkot Kaj Chydenius 75 vuotta Internationaali 150 vuotta Kalle Päätalo ja sota HÄIRITSEE JÄLLEEN. Irtonumero 9,40 euroa | 42
On tärkeää ymmärtää, että surmatekojen käsittely yhteiskunnallisena ilmiönä ei millään tavalla sulje pois niiden ehdotonta moraalista tuomitsemista. Tämäkin arvio lienee oikeansuuntainen. Silti on aihetta kiinnittää huomiota myös siihen, että Helsingin Sanomien pääkirjoitukset ovat vahvasti tukeneet välttämättömyyden kaapuun puettua oikeistolaista talouspolitiikkaa. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 25.11. Lehti korostaa nyt tulonsiirtojen ja julkisten palvelujen merkitystä jopa perhesurmien kaltaisten äärimmäisten tragedioiden ehkäisijöinä. Sama ristiriita vallitsee yhteiskunnallisessa keskustelussa laajemminkin: abstrakteihin talousratkaisuihin otetaan kantaa ilman, että osataan tai halutaan nähdä niiden konkreettisia vaikutuksia. Vai uskooko joku, että pahuutta aiheuttavat geenit tai itse Paholaisen vaikutusvalta lasten vanhempiin olisivat vähentyneet näin huomattavasti juuri viimeisten 60 vuoden aikana. »Perhesurmat on jo enimmäkseen estetty» on tärkeä puheenvuoro kiivaana vellovaan keskusteluun viimeaikojenkin traagisista tapauksista. – – Kestävyysvajeella peloteltu kansa on valmis rajuihinkin toimiin, mutta poliitikoilla ei ole toistaiseksi ollut niihin rohkeutta.» Lehti vaati siis »rohkeutta» muun muassa juuri niiden asioiden heikentämiseen, joiden se nyt sanoo vaikuttaneen lapsisurmien merkittävään vähenemiseen. Ne on saatu aikaiseksi – lehden mainitsemalta 1950-luvulta alkaen – pääasiassa poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen sekä niitä lähellä olleiden kansalaisliikkeiden kamppailujen tuloksena ja toteutettu kansanrintamayhteistyöllä. Kirjoituksessa muistutetaan, että tutkimukset piirtävät ilmiöstä yleisistä mielikuvista poikkeavan kuvan: »Vielä 1950-luvulla surmattiin liki 15 lasta 100 000:ta kohti. Helsingin Sanomat tuskin on koskaan ollut ainakaan eturintamassa näitä kamppailuja tukemassa, pikemminkin päinvastoin. Helsingin Sanomat toteaa myös, että nykyään perhesurmat ovat niin harvinaisia, että niiden ehkäiseminen on entistä vaikeampaa ja helpot keinot on jo käytetty, mutta »jokainen uusi tapaus on liikaa». Elias Krohn HYVINVOINTIVALTIO EHKÄISEE LAPSISURMIA Tilastot osoittavat, että yhteiskunnalliset olosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti tällaisten tekojen yleisyyteen.. Lehden esittelemät tilastot osoittavat vastaansanomattomasti, että yhteiskunnalliset olosuhteet vaikuttavat ratkaisevasti tällaisten tekojen yleisyyteen. Yksi asia pääkirjoituksessa kuitenkin häiritsee: sen ristiriita samaisen lehden useiden aiempien pääkirjoitusten kanssa. 3 Kulttuurivihkot 6 | 2014 PÄÄKIRJOITUS Joskus sattuu niinkin, että Kulttuurivihkojen pääkirjoittaja on samaa mieltä Helsingin Sanomien (anonyymin) pääkirjoittajan kanssa. Helsingin Sanomien edustama talouspoliittinen linja vie kehitystä takaisin kohti 1950-lukua, jolloin lapsisurmia tapahtui 18 kertaa enemmän kuin nykyään. Pelkkä tuomitseminen sen sijaan kääntyy tarkoitustaan vastaan, koska se ei edistä vastaavien tekojen ehkäisyä tulevaisuudessa. 1990-luvulla suhdeluku oli pienentynyt jo 1,6:een ja 2000-luvulla 0,8:aan. Poimittakoon vaikkapa 23.3.2014 julkaistu pääkirjoitus: »Hallitus kokoontuu huomenna maanantaina kehysriiheensä pohtimaan tulevien vuosien menoja ja leikkauksia. On mielenkiintoista, että vielä tänäkin aikana lapsisurmien määrä on vähentynyt – jotain positiivistakin kehitystä on siis edelleen täytynyt tapahtua. – – [Y]hteiskunnan muutoksen ansiosta jää vuosittain henkiin kymmenen lasta enemmän kuin 1950-luvulla.» Muutoksen sisältöä lehti täsmentää mainitsemalla eitoivottujen raskauksien vähenemisen, yksinhuoltajuuteen liittyvän sosiaalisen leimautumisen vähenemisen sekä ahtaalla olevien perheiden elämää helpottaneet tulonsiirrot ja julkiset palvelut. Lapsen todennäköisyys joutua surmatuksi oli siis runsas puoli vuosisataa sitten 18 kertaa suurempi kuin meidän aikanamme. Nämä ovat olennaisia huomioita tilanteessa, jossa etenkin verkkokeskustelujen möläyttelijät ja jotkut asiallisemmatkin kirjoittajat tuomitsevat kaiken yhteiskunnallisten selitysten etsimisen julmille teoille eivätkä halua nähdä niille muuta syytä kuin tekijän pahuuden. viimeisteN parinkymmenen vuoden aikana on uuden oikeistolaisen hegemonian mukaisesti leikattu monia tulonsiirtoja ja julkisia palveluja samalla, kun suurituloisten henkilöiden ja voittoa tuottavien yhtiöiden verotusta on kevennetty. Esimerkkejä riittäisi
Hän on muun muassa toimittanut yhdessä Juha Koiviston kanssa kirjan MEGA-Marx (Vastapaino 2011). Ks. VESA OITTINEN Tutkimuspäällikkö Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa, erikoisaloina filosofian historia sekä pohjoismainen ja venäläinen aatehistoria. 41 KALLE PÄÄTALON SOTA Ritva Ylönen luonnehtii Päätalon teoksia suomalaisen sotakirjallisuuden ainutlaatuisiksi ilmentymiksi. »Kaikista mykkäelokuvista ei tarvitse pitää, mutta kaikki on nähtävä», on hänen ohjenuoransa. Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. Saviniemi toimi Kymen läänin kirjallisuuden ohjaavana läänintaiteilijana 1989–1991.. | KIRJAPAINO KTMP Ykkös-Offset, Singsby. | MEDIAKORTTI www.kulttuurivihkot.fi | KIRJOITUSTEN LÄHETTÄMINEN Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. vuosikerta | JULKAISIJA Domirola Oy | PÄÄTOIMITTAJA Elias Krohn | politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa | TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ, KEHITYS Ari Lahdenmäki | TOIMITUSSIHTEERIT Katja Nissinen | yhteiskunta, tiede, Tampere | Kirsi Vanhamaa | kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat | Riikka Ylitalo | kaunokirjalliset tekstit | TUOTTAJA Juha Säijälä | populaarikulttuuri, musiikki | ULKOASU Tuuli Häggman | Pauliina Nykänen | TAITTO Ulla Eronen | TOIMITTAJAT Aleksi Ahtola | historia | Johan Alén | Jouni Avelin | Turku | Riia Colliander | Maarit Haataja | Eero J. työnjako yltä. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. 21 RUNOILIJOIDEN PALVELIJA 75 vuotta täyttänyt edistyksellisen laululiikkeen maestro Kaj Chydenius on tehnyt tuhansia lauluja suomalaisten runoilijoiden teksteihin. 3 PÄÄKIRJOITUS 6 200 SANAA 10 AITIOPAIKKA 12, 24 LEVYT 14 DVD-ARVIO 28 KOLUMNI: AVELIN 60 KOLUMNI: BERGER 61 KIRJA-ARVIOT 67 KOLUMNI: SOIKKELI ARTIKKELIT 16 RANKKOJA LEFFOJA NUORISTA Eero Hirvenojan poimintoja Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin kasvukuvauksista. Kuuden numeron kestotilaus 43 € (sis. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. | ISSN-L 03563367, ISSN 0356-3367 (painettu lehti), ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu). KARI GLÖDSTAF Lappeenrantalainen mykkäelokuvaharrastaja (s. Tutkija Marcello Musto pohtii Vesa Oittisen haastattelussa Internationaalin roolia ja perintöä. alv 10 %). Juhlahaastattelussa hän kertoo työstään nyt ja ennen. Tekstit vain RTFeli Rich Text Format tai ASCIItiedostomuodoissa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteesen (tuloste ja mahdollinen levyke). 45 JULMAA ESTETIIKKAA Natsit tekivät taidetta keskitysleirivankien silpomisesta ja pönkittivät kansallissosialistista aatetta spektaakkeleilla ja myyteillä. MARKO KORVELA Kirjoittaja on kulttuurimarxisti ja Tiedonantaja-lehden päätoimittaja, joka harrastaa häiritsevää musiikkia ja populaarikulttuuria. | ILMOITUSHINNAT Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. 15, 18 HUIKEAA ÄÄNETTÖMYYTTÄ Maistiaisia Forssan ja Pordenonen mykkäelokuvajuhlien kattauksista. 4 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TÄMÄN NUMERON TEKIJÖITÄ KANSI: ULLA ERONEN KULTTUURIVIHKOT 42. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. KIRSI HIETALA Vastavirta-klubin lipunmyyjä, joka fiilistelee junanvihellyksiä ja yhdessä tekemistä. Hirvenoja | elokuva | Janne Hukka | Mari Lukkari | Tomi Toivio | TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT www.kulttuurivihkot.fi | (09) 4114 5369 (vastaaja) | Kaasutehtaankatu 1/12 00540 HKI | etunimi.sukunimi@kulttuurivihkot.fi | OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. 1974), joka menetti sielunsa viime vuosisadan alun elokuville jo lähes kaksi vuosikymmentä sitten. KARI SAVINIEMI Kirjailija ja kriitikko, jonka yhdestoista runokokoelma Ennen kuin ruoho kuolee (Daimon) ilmestyi elokuussa 2014. Glödstaf ylläpitää kotimaista Mykkäelokuvasivustoa, toimii Forssan Mykkäelokuvafestivaalien organisaatiossa ja on julkaissut omakustannusteokset Kirjoituksia mykkäelokuvista (2011) ja Kirjoituksia mykkäelokuvista II (2013). 25 JÄÄKIEKKOA KAUKALOSSA JA KABINETISSA Mike Pohjola jatkaa Turun tauti -artikkelisarjaa kysymällä, kuka Turussa maksaa jääkiekon, kuka sen omistaa ja millaiset sidonnaisuudet joukkueilla on. alv 10 %), vuoden määräaikainen 51 € (sis. 47 INTERNATIONAALIN JÄLJILLÄ Luokkasolidaarisuus yli rajojen kukoisti, kun eri maiden työläiset yhdistivät voimansa Internationaaliksi 150 vuotta sitten
33 INTERNATIONAALI 150 VUOTTA. KAUNOKIRJALLISUUS 53 HENGITYS Viivi Välttilän novelli. TEEMA – PUNK 30 AKTIVISMIA, SEKOILUA, YHTEISÖLLISYYTTÄ... S. Mutta mitä punk oikeastaan on. »Musiikki on kautta historian ollut runouden hyvä veli.» KAJ CHYDENIUS 75 VUOTTA. 40 DISKELMÄ EI DISKAA KETÄÄN Tee se itse -meininki on yhteiskuntakriittisiä sanoituksia tekevän bändin perustana. 38 PALUU SUOMI-PUNKIN ALKUAIKOIHIN Atte Blom, Liisa Akimoff ja Vesa Kontiainen kertovat Lontoon skidit -cd-kokoelman taustoista. 56 »VALLAN VIIKUNANLEHTIMUOTI VAIHTELEE» ja muita Esko Laaksosen aforismeja. 21 »Maailmantilanne on sellainen, ettei punk voi muuta kuin kasvattaa suosiotaan.» PUNKMUUSIKKO NOLJAKKA. 5 Kulttuurivihkot 6 | 2014 TEEMA KULTTUURIVIHKOT 6 | 2014 36 BETONIKULTTUURIN FIILISTELIJÄ Aktivismi lämmittää punkhuutaja Janne Manniota, joka muutti Ruotsiin ihastuttuaan Malmön betonikulttuuriin. 54 TYÖN HAJU, STASIN ARKISTO Jussi Og:n kaksi pientä novellia. 35 MACHOILUA VASTAAN Lesbourne ja Fake Fag tekevät uudenlaista queerpunkia. 33 VITUTUKSEN AIHEITA RIITTÄÄ Siellä missä tamperelainen Flags of Unity, turkulainen Yleislakko ja helsinkiläinen All Over Maniacs soittavat, porvari nukkuu huonosti. S. 47. S. 58 SARJAKUVIA Jarmo Kervinen. Punk voi tänään paremmin kuin koskaan
Lähde: The World Factbook »Itsehallintomme tarjoaa mallin rauhanomaisesta rinnakkainelosta koko Syyrialle.» sotilaalliNeN tilaNNe syyriassa Assadin joukkojen hallinnassa Kurdijoukkojen hallinnassa ISIS-joukkojen hallinnassa Assadin vastaisten joukkojen hallinnassa. PYD:n johtoon kuuluva Salih Muslim kiistää väitteet. Kun Syyriassa puhkesi sisällissota helmikuussa 2011, pohjoisen kurdit päättivät pysyä puolueettomina. Kaupungissa toimii Jazeeran kantonin demokraattisen itsehallinnon päämaja. Kovia ovat kokeneet myös toisinajattelevat arabit, kuten Jazeeran hallinnon toinen varapuheenjohtaja Hussein Taza al-Azam. Hallinto siirtyi Amudaan vuoden alussa, koska Bashar al-Assadin hallitus on yhä läsnä maakunnan pääkaupungissa Qamishlissa, selittää hallinnon varapuheenjohtaja, arameankielistä assyrialaisvähemmistöä edustava matematiikanopettaja Elizabeth Gawrie. Yhteistyön pohjaksi laadittiin »perustuslaki» kattamaan Jazeeran, Afrinin ja Kobanin kantonit. 6 Kulttuurivihkot 6 | 2014 Sisällissodan repimästä Syyriasta kuuluu jotain hyvääkin: kurdien hallitsemilla alueilla eri väestöryhmät harjoittavat nyt yhteistä itsehallintoa. Oltuaan vuosia poliittisena vankina kotimaassaan hän väitteli taloustieteen tohtoriksi Romaniassa. »Joka kantonilla on oma hallitus, jota johtavat puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa. 22 ministerin toimialat ulottuvat taloudesta ja kaupasta naisasioihin ja ihmisoikeuksiin», Gawrie kertoo. Syyrian nykyisen presidentin ja tämän isän Hafez al-Assadin aikana ihmisiä on vainottu etnisin perustein. Gawrien mukaan hänen puoluetovereitaan on kadonnut ja vangittu. Itsehallintoa on harjoitettu kesästä 2012. Se on kehittynyt versio demokratiasta ja tuttu eurooppalaisille kansalaisliikkeille», Muslim jatkaa. Jotkut valittavat kurdien PYD-puolueen saaneen liikaa valtaa. Jazeeran kantoni on perustuslakinsa mukaan etnisesti ja uskonnollisesti monimuotoinen. amuda, syyria (iNter Press service) Pienessä 25 000 asukkaan Amudan kaupungissa Pohjois-Syyriassa on meneillään poliittinen kokeilu, jota voi pitää uraauurtavana koko Lähiidässä. Hän kertoo, että sodan takia johtoa ei voitu valita kansanvaalilla, vaan valinnan suoritti eri yhteisöjen jäsenistä muodostettu 98-jäseninen komitea. Azam painottaa, että itsehallintoalueet kuuluvat kiinteästi Syyriaan, mutta tarjoavat samalla hajautetun hallinnon mallin. Jazeera, Afrin ja islamistisen Isisin piirittämä Kobani ovat kolme kurdien hallitsemaa saareketta Pohjois-Syyriassa. »PYD ajaa suoraa itsehallintoa, jota kutsumme myös radikaaliksi demokratiaksi.» »Pyrimme hajauttamaan vallan niin, että ihmiset voivat itse tehdä päätökset ja toteuttaa ne. Itsehallintomme tarjoaa mallin rauhanomaisesta rinnakkainelosta koko Syyrialle», Gawrie sanoo. »Olemme eläneet yhdessä vuosisatoja, eikä sitä ole syytä muuttaa. Jazeeran johdon jäsenet ovat riippumattomia tai kuuluvat johonkin 11 puoluees200 SANAA KURDIALUEILLA KOKEILLAAN RADIKAALIA DEMOKRATIAA Teksti Karlos Zurutuza Kuva Wikimedia ta. Sananvapautta ei ole, ihmisoikeuksia loukataan ja salainen palvelu valvoo kaikkea», Azam muistuttaa. Viralliset kielet ovat kurdi, arabia ja aramea, ja kaikilla on oikeus äidinkieliseen opetukseen. »Baath-puolue on hallinnut Syyriaa vuodesta 1963. Hesso muistuttaa, että sota jatkuu Kobanin lisäksi myös Jazeeran ja Afranin rajoilla. Pieni juutalaisvähemmistö. . Jazeeran kantonin puheenjohtaja, lakimies Akram Hesso, ei kuulu puolueisiin. SYYRIAN VÄESTÖ Ennen keväällä 2011 alkanutta sisällissotaa Syyriassa oli asukkaita 22,5 miljoonaa, joista 90 % arabeja, loput kurdeja (noin 2 miljoonaa), armenialaisia, assyrialaisia ja muita pieniä ryhmiä. Sorron kohteena ovat ei-arabit, erityisesti kurdit ja assyrialaiset. »Emme puolusta pelkästään aluettamme, vaan myös oikeutta elää yhdessä», hän vakuuttaa. Se on johtanut yhteenottoihin sekä hallituksen että kapinallisten kanssa. Kristittyjä noin 10 %. Sunnimuslimeja 74 %, muita islamilaisia ryhmiä, kuten alaviitteja ja druuseja, 15 %. Kurdien valitsema kolmas tie kiinnosti myös joitakin alueen arabeja ja kristittyjä asukkaita. Jazeeran hallitukseen kuuluu kurdien ohella neljä arabia, kolme kristittyä ja kaukasialaisvähemmistöä edustava tšetšeeni. Valtaa pitää alaviittivähemmistö, jota vastaan erityisesti sunnit nousivat kapinaan
Niin Ukraina, Venäjä kuin Syyriakin ovat jättäytyneet rypäleaseet kieltävän Oslon sopimuksen ulkopuolelle. 7 Kulttuurivihkot 2 | 2014 200 SANAA POLTTOTAISTELUJA RYPÄLEASEITA KÄYTETTY UKRAINASSA Niin Ukrainasta kuin Syyriasta raportoidaan siviileille erityisen vaarallisten aseiden käytöstä. Polttotaisteluaseiden käyttöä rajoittaa vuodelta 1980 peräisin oleva kansainvälinen sopimus, mutta siinä on Human Rights Watchin mukaan porsaanreikiä ja ristiriitaisuuksia. Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 43 eurolla. Järjestöllä ei ole tietoa, ketkä ovat olleet syyllisiä hyökkäyksiin. Human Rights Watchin raportoimiin tapauksiin, joissa polttotaisteluaseita oli käytetty, ei kuitenkaan liittynyt valkoista fosforia. Tällaisia aseita on käytetty viime vuosina useasti myös Syyrian sisällissodassa. Useita rakennuksia tuhoutui ilotulituksia muistuttaneissa hyökkäyksissä. Polttotaisteluaseet ovat ihmisille erityisen tuhoisia, koska ne voivat aiheuttaa polttovammoja esimerkiksi hengityselimiin ja johtaa sokkiin, infektioihin ja tukehtumisiin. Elias Krohn Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Venäjä on syyttänyt Ukrainaa valkoisen fosforin käyttämisestä Ukrainan taisteluissa. Handicap Internationalin mukaan 98 prosenttia uhreista on siviilejä ja heistä 27 prosenttia lapsia. Asiaa taiteesta ja yhteiskunnasta kuudesti vuodessa KESKUSTELUT, BLOGIT, VIDEOT, TILAUKSET WWW.KULTTUURIVIHKOT.FI. Syyriassa rypäleaseita ovat käyttäneet niin Syyrian hallinto kuin ISIS:kin. Israel on käyttänyt valkoista fosforia aiemmissa sodissaan Gazassa ja Libanonissa, mutta ei enää tämänvuotisessa Gazan operaatiossaan, mitä Human Rights Watch pitää osoituksena kansainvälisen painostuksen voimasta. lokakuussa ryPäleaseideN käyttöä vastustava ja tarkkaileva kansainvälinen Cluster Munition Coalition raportoi myös rypäleaseiden käytöstä Itä-Ukrainassa. Varmoja todisteita siitä, mitkä osapuolet olivat hyökänneet rypäleasein, ei ollut saatu. Rypäleaseet ovat erilaisia useista »tytärpommeista» koostuvia pommeja. Hinta on 51 €. Tapaukset sattuivat elokuussa ja lokakuussa Ilovaiskissa, Donetskista 30 kilometriä kaakkoon, ja pienessä Luhanskoen kylässä Donetskin eteläpuolella. Kulttuurivihkot Domirola Oy Vastauslähetys Tunnus 5011437 00003 Helsinki Kulttuurivihkot maksaa postimaksun Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin tai sähköposti Allekirjoitus Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. Valkoista fosforia käytetään valaisemaan kohteita ja muodostamaan savuverhoja, mutta se voi myös aiheuttaa ihmisille vakavia vaurioita. Ne voivat olla myös esimerkiksi polttotaisteluaseita. PolttotaisteluaiNeisiiN kuuluvat muun muassa Vietnamin sodasta surullisen kuuluisa napalm sekä valkoinen fosfori. ihmisoikeusJärJestö Human Rights Watch on dokumentoinut polttotaisteluaseita käytetyn Ukrainan taisteluissa. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Järjestön tutkijat löysivät myös tällaisten aseiden hylkyjä molemmilta puolin rintamalinjoja. Tytärpommit voivat kulkeutua kauas tarkoitetuista kohteista, minkä vuoksi siviilit joutuvat erityisen usein niiden uhreiksi
Theodorakis on hänen mukaansa luonut populaarimusiikin tekstille uusia muotoja, samanlaista kuin mitä klassisessa musiikissa on. 8 Kulttuurivihkot 6 | 2014 NELJÄ VUOSIKYMMENTÄ MIKIKSEN MATKASSA kreikaN kaNsallissäveltäJä, vapaustaistelija Mikis Theodorakis täyttää ensi vuoden heinäkuussa 90 vuotta. Niille oli Piikkilän mukaan runsaasti hakijoita, ja palaute on ollut erittäin hyvää. Juha säiJälä http://www.varjovalmennus.fi »Koimme että maailmassa on virhe ja päätimme korjata sen.». »Idea tuli useiden yliopisto-opiskelijoiden kokemuksesta, että on väärin, että omalle alalle pääsee sisään vain kalliin valmennuksen kautta. Koimme että maailmassa on virhe ja päätimme korjata sen.» kurssit oN otettu vastaan äärimmäisen hyvin, ja innostusta on tullut joka suunnalta. Mikiksen tuotanto on niin valtavan laaja. Laulaja, kirjailija Arja Saijonmaa järjestää tämän kunniaksi laajan Suomen-kiertueen. Mikiksen musiikki on ikuista, hän on runouden palvelija: ensin tulee sana, sitten musiikki.» »Kansan rakastama legenda liikuttaa suuria kansanjoukkoja, vaikka hän käyttää hienointa ja joskus vaikeaa lyriikkaa.» Maaliskuun seitsemässä konsertissa, Helsingistä aina Arjan synnyinseuduille Mikkeliin, kuullaan laaja skaala Theodorakiksen tuotantoa taistelulauluista tavernalauluihin, rockoratoriosta filmimusiikkiin, ja myös kreikkalaiseen rebetikaan eli Saijonmaan sanoin »kreikkalaiseen bluesiin». »Meillä on parhaillaan käynnissä opettajien etsiminen. Etelä-Suomen Vasemmistonuoret toteutti edeltävänä vuonna hyvin pienimuotoisen taloustieteen valmennuskurssin muutaman ihmisen voimin, mutta 2013 syksyllä järjestöt löysivät toisensa. Hänellä on erilaisia musiikin muotoja kuten chanson fleuve, populaarioratoriot ja laulusarjat», Saijonmaa taustoittaa. »Haluan tuoda esiin hänen musiikistaan toisenlaisia puolia, niitä kappaleita joita ei normaalisti soiteta. »Kurssit ovat keskenään erilaisia ja niitä valmistelee kunkin kokonaisuuden opiskelijoista koostuva tiimi. Hän on suuri melodikko, mutta sen ohella hänellä on dramaattista musiikkia, joka nivoutuu Kreikan tragediaan ja antiikin perinteeseen. Useimmat niistä muistuttavat runsaasti kaupallisia valmennuskursseja, mutta voi olla, että tulevaisuudessa meillä on kokeilevampaakin tarjontaa.» Tyypillinen osallistuva on Piikkilän mielikuvan mukaan parikymppinen, joka hakee ensimmäistä tai toista kertaa yliopistoon eikä ole kyennyt maksamaan kaupallista valmennuskurssia. Hän teki aikoinaan kulttuurivallankumouksen ja loi puitteet populaarimusiikille, joka soi Kreikan kaduilla ja tavernoissa. »Ilmaisia valmennuskursseja oli suunniteltu sekä Sitoutumattoman vasemmiston että Etelä-Suomen vasemmistonuorten päädyissä jo useita vuosia, koska kalliiden kurssien olemassaolo tuntui väärältä», Mimmi Piikkilä, yksi varjovalmennuksen aktiiveista kertoo. »Hän on klassisen musiikin säveltäjä, joka on tehnyt viitisen oopperaa ja suunnattoman määrän sinfonisia teoksia. Juha säiJälä 200 SANAA VARJOVALMENNUS HAASTAA KAUPALLISUUDEN »On väärin että omalle alalle pääsee vain kalliin valmennuksen kautta.» varJovalmeNNuskurssit haastavat kaupalliset valmennuskurssit korkeakouluihin. Haemme avoimella hakemuksella opettajia ja keräämme näistä ryhmät, jotka tekevät kurssit. Konserttisarja koostuu Saijonmaan ja Theodorakiksen nelikymmenvuotisen yhteistyön hedelmistä. »Mikis käyttää musiikkinsa pohjana aina nyky-Kreikan runoutta», Saijonmaa kertoo. Ne tarjoavat ilmaista valmennusta yliopistoon pyrkiville keskittyen aloihin, joille on lähes mahdotonta päästä sisään ilman valmennusta. Pyrimme järjestämään niitä ainakin pahimmille ongelma-aloille, kuten oikeustieteeseen ja lääketieteeseen.» »Muista hakea tammikuussa, luota itseesi ja omiin kykyihisi! Kursseilla ei opeteta mitään salatietoja, ne vain tukevat sinua omien taitojesi löytämisessä ja aikataulujesi hallinnassa», Piikkilä tsemppaa potentiaalista hakijaa. Suurin piirtein joka toinen kappale on Mikiksen säveltämä. Kurssit voivat maksaa tuhansia euroja, minkä takia tietyille aloille pääsee vain varakkaita opiskelijoita
Meksikolaisen Raúl Fuentesin Todo el mundo tiene alguién menos yo edusti myös festivaalien draama/arthouse-elokuvan huippua: kustannustoimittaja Alejandra tapaa 18-vuotiaan Marian, joka elää päivä kerrallaan. Arkki toimii ladun avaajana ja ponnahduslautana nuorille taiteilijoille», Anttila summaa. Video nähtiin AV-arkin juhlanäytöksessä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla. »Arkki toimii ladun avaajana ja ponnahduslautana nuorille taiteilijoille.» Kuva: Anssi Kasitonnin Masa (2009) kertoo vapauden kaipuusta häkkimarsun kautta. Filippiiniläisohjaaja Jade Castron hulvattomassa B-elokuvassa Remington and the Curse of the Zombadings esiintyi salaperäisiä homotappoja, Remington-söpöliini ja haudasta nousseet tapetut kostajazombiet, jotka rauhoittuivat vasta, kun Remingtonin isä suostui homoksi loppuelämäkseen. Liian usein »toisin katsoen» -slogan jäi katteettomaksi markkinalupaukseksi. AV-arkki pyrkii tulevaisuusstrategiassaan siihen, että vuoteen 2020 mennessä arkki tunnustetaan yhdeksi merkittävimmistä eurooppalaisista mediataideorganisaatioista. Lyhytelokuvissa käsiteltiin monenlaisia sukupuolija seksuaali-identiteettejä, niiden etsintää ja esimerkiksi homofobiaa: PatrikIan Polkin The Skinny kertoi entisen yliopisto-opiskelijaporukan seksintäyteisistä sekoiluista New Yorkissa; sen vastapariksi voisi kuvitella Marco Bergerin Hawaiin, jossa kaksi miestä lähentyivät kesän aikana suudelman verran. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen tarinoita kertova Vinokino-festivaali sai alkunsa Turussa 1990-luvun alussa ja on sittemmin laajentunut ja vakiinnuttanut asemansa. Esimerkiksi Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalilla nähtiin elokuvaohjaaja-kuvataiteilija Mika Taanilan kuratoima luontoteemainen elokuvakokonaisuus. 9 Kulttuurivihkot 6 | 2014 200 SANAA VAKAVIA JA HULVATTOMIA TARINOITA Vinokinossa luotettiin varmoihin narratiiveihin, mutta tarjonta oli muutoin monimuotoista. rita dahl 25-vuotias AV-arkki levittää suomalaista mediataidetta maailmalle. Elokuvan laadukas visuaalisuus onnistui vaikeassa tehtävässä: naisten välisen erotiikan tuomisessa hyvällä maulla valkokankaalle. voittoa tavoittelemattomaN AV-arkki-yhdistyksen päätarkoituksena on muutenkin levittää suomalaista mediataidetta ja kokeellista elokuvaa erityisesti kansainvälisille festivaaleille, tapahtumiin ja organisaatioihin. »AV-arkki on alusta asti ollut tärkeä tekijä sekä kansainvälisen mediataiteen tuomisessa Suomeen että suomalaisen mediataiteen kansainvälistymisessä. »(Feed)Back to nature» -näytös sisälsi suomalaistaiteilijoiden teoksia vuosilta 1982–2013 sekä yhden vuonna 2015 julkaistavan teoksen. Vuonna 2013 arkin tilastoidun levitystoiminnan kautta teoksia esitettiin 158:ssa eri esityspaikassa, joista yli 70 prosenttia oli ulkomailla. 52 T uesda ys, Sophie Hy den.. Yhdistys tarjoaa tapahtumille sekä yksittäisten taiteilijoiden teoksia että kuratoituja kokonaisuuksia. viNokiNo-elokuvafestivaaliN Helsingin ohjelmistossa nähtiin taas koko viikonlopun ajan (7.–9.11.) elokuvia »toisin katsoen». Näytöksen esittelyssä kerrottiin, että Suomessa videotaiteen eräs pysyvistä – kenties kansallisesti leimallinen – kytkentäkaavoista on ollut urbaanin taiteilijan kompleksinen hyppy toisinaan sähköttömään askeesiin (»alkuperäinen») ja sieltä takaisin nyky-digitalismiin (»keinotekoinen»). Tämä toistuu aaltomaisesti, kuten viikonlopun mökkimatkat suomalaisessa kulttuurissa. »Rakensimme juhlanäytökset yhteistyökumppanien tapahtumaprofiilin mukaisesti», AV-arkin toiminnanjohtaja Hanna Maria Anttila kertoo tämän vuoden juhlanäytöksistä. Tänä vuonna esityksiä oli Helsingin lisäksi Turussa, Jyväskylässä, Oulussa ja Tampereella. Suhde kariutuu erilaisiin elämänasenteisiin ja -arvoihin. Liian usein slogan jäi ja jää katteettomaksi markkinalupaukseksi, kuten missä tahansa elokuvissa: luotetaan varmaan kertomukseen, narratiiviin, jossa rakkaus tai sankari ylittää kaikki esteet ja voittaa lopuksi. hEidi MEriMa halonEn Sophie Hyden 52 Tuesdays edusti vakavampaa draamaa, jossa teini-ikäisen Billien outo kasvukipuilu käynnistyy, kun äiti ilmoittaa olevansa mies ja haluavansa viettää vuoden yksin alkavan transitioprosessinsa keskellä. VIDEOTAIDE VIE LUONTOON JA TAKAISIN suomalaiseN mediataiteeN levityskeskus AVarkki kokosi merkkivuotensa kunniaksi juhlanäytöksiä useille kotimaisille ja kansainvälisille elokuvafestivaaleille
Emotionaalisesti ehkä vaikuttavinta on Tuomiokirkkoon kokoontuneen väen yhteislaulanta, jossa muun muassa sekoitetaan toisiinsa Suvivirttä ja Kansainvälistä. Lavastus: Markku Pätilä. Nykyisenkin rahavallan kurimuksessa on tarvetta sellaiselle ihanteellisuudelle, henkisyydelle ja toivon sanomalle, joita Boldt ja Huttunen lähes sata vuotta sitten edustivat. kumoushaNke Jää historian sivupoluksi, tulevan verisen sisällissodan jalkoihin. Osuutensa on Suomen ensimmäisellä psykiatrian professorilla Christian Sibeliuksella (Juho Milonoff), Jean Sibeliuksen veljellä. Elias Krohn MUOTILIIKKEESTÄ BARRIKADEILLE Vallankumoukseen kuuluu myös laulua ja tanssia. Vallankumous tuo tuoreella tavalla tietoisuuteen historiallisen tapahtuman ja liikkeen, josta harva nyky-Suomessa on aiemmin tiennyt. Juha Siltanen: vallaNkumous. Ohjaus: Lauri Maijala. saakka.. Boldt ja Huttunen ovat ääritolstoilaisia kristillisiä sosialisteja. KOM-teatteri. Heidän liikkeensä vaatimukset kiteytyvät tällaisiin, tänäkin päivänä puhutteleviin iskulauseisiin: »Pankkien rahat kansalle! Maailmanlaajuinen veljeys voimaan heti! Alas peitelty prostituution tukeminen! Eläinkokeet lopetettava! Lihansyönti lopetettava! Oikeuslaitos on pääoman kätyri!» Kokoontuminen alkaa Senaatintorilta ja jatkuu Tuomiokirkossa, silloisessa Nikolainkirkossa, jonka kansanjoukko ottaa haltuunsa jumalanpalveluksen päätyttyä yli vuorokaudeksi. Hahmoista mieleenjäävä on erityisesti Huttunen, jossa arkinen, rehevä käytännöllisyys sekä uskonnollisja filosofishenkinen peloton kumouksellisuus yhdistyvät kiehtovasti. Juha Siltasen kirjoittama ja Lauri Maijalan ohjaama Vallankumous perustuu todellisiin tapahtumiin. Lopulta hän kuitenkin suostuu: »Tehhään vallankumous!» hän päättää. Huttunen epäröi, koska ei haluaisi jättää liikettä epäluotettavan apulaisensa hoitoon. Eletään kesäkuuta 1917 Helsingissä. Kuva: Noora Geagea. Rooleissa: Pirkko Hämäläinen, Johannes Holopainen, Vilma Melasniemi, Juho Milonoff, Niko Saarela, Eeva Soivio, Pekka Valkeejärvi. 10 Kulttuurivihkot 6 | 2014 AITIOPAIKKA KOM-teatterin Vallankumous kertoo puhuttelevan tarinan historian sivupolulta. Näytelmä kertoo henkilöiden vaiheista myös sisällissodan melskeissä ja jälkitoimissa. Juristi JeaN Boldt (Pekka Valkeejärvi) kannustaa muotiliikkeen pitäjä Josefiina »Sisar» Huttusta (Pirkko Hämäläinen) valtaamaan Tuomiokirkkoa kanssaan. Esityksiä 17.1. Hänen hahmossaan on myös mainioita humoristisia piirteitä. Pasifistista Huttustakin syytetään – kenties petollisen myymäläapulaisensa vaikutuksesta – valtiorikosoikeudessa »yllytyksestä punakapinaan», mutta hän välttyy tuomiolta
Ensimmäisessä näytöksessä sotaan lähtevä Valentin (Rauno Elp) rukoilee sisarensa Margueriten (Aile Asszonyi) suojelukseksi. Lavastaja William Relton oli sisäistänyt Händelin hengen lavastukseen: kitschiä riitti alusta loppuun. Faustin ja Mefistoteleen lähdettyä Marguerite avasi jäljelle jääneen timanttirasian ja lauloi kuuluisan »Timanttiaarian» – ja vakuuttavasti lauloikin. Faustin kirkkoon sijoittuvassa vaikuttavassa loppukohtauksessa kuoro ja solistit kokevat uuden alun mahdollisuuden. Goethen Faustissa ja myös Gounod´lla uskonto tarjoaa taiteilijalle naisen rakkauden ohella mahdollisuuden hybrikseen. rita dahl AITIOPAIKKA HEKUMAA JA HYBRISTÄ Faust huipentuu suureen joukkokohtaukseen. Esityksen laulullista huippua edustivat Rinaldon housuroolin laulanut mezzosopraano Monika-Evelin Liiv, Rauno Elp Armidan rakastettuna Argantena ja dramaattinen sopraano Lepalaan Armidana. Magia, muodonmuutokset ja jumalten väliintulo esiintyvät myös Händelin Rinaldossa. Intohimot horjuttavat jokaista henkilöä vain Rinaldon säilyessä horjumattomana rakastuneena Gottfredon tyttäreen Almirenaan. Vanha Faust (Mart Madiste) tekee ensin sopimuksen Mefistoteleen (Pavlo Balakin) kanssa ja ostaa nuoruuden kalliiseen hintaan: maan päällä hän kuuluu Mefistoteleelle, helvetissä paholaiselle. estoNiaN riNaldossa tavoitettiin ohjaaja Andres Mustosen johdolla hyvin Händelin barokkimusiikin hekumallinen henki. Eroottinen rakkaus ja uskonnollinen kokemus rinnastuvat toisiinsa. 11 Kulttuurivihkot 6 | 2014 Klassikot Rinaldo ja Faust saavat arvoisensa tulkinnat Tallinnan Estoniaoopperassa. Mieleen jäivät muun muassa purtilossa laulavat, tikkukaramelliä imevät seireenit, tekopuuhun kahlittu Armida (Helen Lepalaan) ja valoilla luotu ukkonen. Händelin oopperat kuvaavat lyhykäisesti ihmisiä vallanja intohimojen pyörteissä. Mefistoteles liittyy heihin ja kertoo kullan kirouksista. Kuva: Estonia.. Faust sai täyttymyksensä vakuuttavassa kollektiivisessa kohtauksessa, jossa hyödynnettiin myös miestanssijoita ja paljasta pintaa. GouNod'N Faust (Oliver Kuusik) etsii Jumalaa, tietoa. Mustonen itse lietsoi orkesterin liekkeihin soittamalla viulua kummankin näytöksen alussa. Liivin useat aariat hiljensivät koko katsomon: esimerkiksi Cara sposa -aariassa todella muuttui eläväksi puolison kaipaus myös dramaturgiassa. Mefistoteles ehdottaa maljaa Margueritelle, johon Faust ihastuu ja jonka uudelleentapaamista hän odottaa kiihkeästi
Helppoa kuunneltavaa se ei ole, eikä monen mielestä edes ehkä musiikkia, mutta tehoa siinä kyllä on. Tyylinä on tässäkin rituaalinen ambient, ja yllättävän vahva sellainen. Varsinkin Detached, vaihtelevine harmonioineen, on erittäin vaikuttava. Sen instrumentaalimusiikki on toisella sooloalbumilla Thou hieman epätasaisempaa kuin loistavalla Dip-debyytillä (2009), mutta harmonia on yhä voimakasta ja paikoittain jopa huumaavan mukaansatempaavaa. 12 Kulttuurivihkot 6 | 2014 Tänä syksynä on tarjolla kuuntelijaa haastavaa ja juuri siksi mielenkiintoista musiikkimaisemaa: ahdistavan mielekästä kohinaa, venäläistä folk-äänimaisemointia, esoteerista ambienttia ja postpunkin tunnelmia. PetrichoriN In Flagrante Delicto on hyvin haastava teos. Se onnistuu hienolla tavalla tuottamaan hälyisyydestään uuden hiljaisuuden, joka muuttuu kuulijan levottomaksi normaalitilaksi levyn edetessä. Melankhton on taltioitu jo vuonna 2006, mutta se voisi aivan yhtä hyvin olla täysin tuore, niin ajaton se on. Hetkittäin kuitenkin tuntuu siltä, että yritetään liikaa, eikä Thou siksi nouse loistavan edeltäjänsä tasolle. Hän tekee sen silti todella hyvin, niin että tuloksena on jotakin retrokaunista, sen sijaan että se olisi – näennäisestä – yksinkertaisuudestaan johtuen jo kuullun tuntuista. Se on hermoille käyvä ja rasittava, mutta jää silti jollakin oudolla tavalla kuulijansa mieleen, ja on juuri siksi niin tehokas. Tämä oikeastaan luonnehtii kaikkia edellä mainittuja – mikään näistä julkaisuista ei ole helppoa kuultavaa, ja juuri siksi ne ovat niin kiinnostavia. Halki matkansa Hubrizine muotoutuu todella onnistuneesti. Zoomonk hämmentää pakan sitten lopullisesti – yhdistellen jazz-henkistä kokeellisuutta, postpunkin tunnelmia ja häröisää, naivistista lausuntaa. Se sopii soimaan niin kodissa kuin galleriassakin, jatkuvasti laadukkaana. Ovelat death ambient -vaikutteet vielä hienosti lisäävät ilmaisun voimaa. AIkoinaan vain kasetilla julkaistu Hubrizine on suomalaisen Strom.ec:n materiaalia, josta Theologian on sitten muokannut noiseambientia. Tuomas Harviainen LEVYNURKKA Theologian on muokannut suomalaisen Strom.ec:n materiaalia, noiseambientia, josta se onnistuu hienolla tavalla tuottamaan hälyisyydestään uuden hiljaisuuden. valkoveNäläiseN Port Monen musiikin ytimessä on folk-henkinen äänimaisemointi, jota trio tuottaa yhdistelemällä haitaria, bassokitaraa ja rumpuja. Jaakko Padatsun musiikki kuplii, sykkii ja vaeltaa, maisemana ja tunnetiloina, joita on hyvin vaikeaa kuvata. . Monella tapaa aikaansa edellä ollut kalifornialaisartisti kuitenkin nyt, Amid Zero Echolla (2x10), toisintaa lähinnä perinteistä drone-loop-kaavaa. Lähin kuvaus ehkä olisi, että se on enimmäkseen ahdistavaa kohinaa, mutta mielekästä sellaista. Hieno ja omaperäinen se on silti. Varsinkin avausraita Meeting, ja Notus, ovat tästä hyviä esimerkkejä. Erityisesti mainio EM-19 alleviivaa tätä, säröisen huudon kautta, ja muualla levy purkaa Stromin vokaalisen raivon hillityksi maisemaksi. Se olisi omiaan niin meditaation, transsin kuin butonkin taustalle. AHDISTUMISEN KAUNEUS Teksti J. Se liikkuu jossakin ambientin ja ahdistavan äänikollaasin välimaastossa eikä asetu juuri mihinkään lokeroon. Arcane Pyres -kasetilla on kaksi suomalaisen Utu Lautturin kollaboraatiota, toinen puoli kotimaisen 45:KO:n kanssa, toinen brittiläisen Faces of Béömezin. Parhaat artistit vain saavat pienetkin asiat hehkumaan. Vuosikymmeniä alalla jo olleen Thomas Dimuzion dronet puolestaan ovat huippua. oululaiNeN Lingua Fungi tekee levy levyltä musiikkia, jolle ainoa oikea luonnehdinta on esoteerinen ambient. Varsinkin pimeässä, hyvillä äänenpaineilla, levystä nousee aito toisaalla olemisen tuntu, kuin olisi jossakin selittämättömässä laitehuoneessa, joka ehkäpä vielä liikkuu. Kyseessä on kuitenkin tyylilaji, joka jää helposti tylsäksi, mutta nämä tekijät ovat onnistuneet säilyttämään sekä spirituaalisen tunnelman että musiikillisen kiinnostavuuden. utu lautturi / 45:ko / faces of Bélmez: Arcane Pyres (Cursed Tapes) thomas dimuzio: Amid Zero Echo (Drone Records) liNGua fuNGi: Melankhton (Aural Hypnox) Petrichor: In Flagrante Delicto (Cursed Tapes) Port moNe: Thou (Hevhetia) theoloGiaN & strom.ec: Hubrizine (Malignant Records) zoomoNk: Black Lake Apathy (Cursed Tapes) http://www.linguafungi.com/ http://www.neuroscan.org/strom.ec/ http://portmonetrio.com/ https://soundcloud.com/zoomonk http://helixes.org/auralhypnox/ http://www.damned-by-light.com/tapes http://www.dronerecords.de http://www.hevhetia.com/Hevhetia/ http://www.malignantrecords.com/
Se vain masentaa. Perusasenne on positiivinen. Kymmenessä vuodessa ehtii helposti siirtyä elämänvaiheesta toiseen, ja tässä voi olla yksi selitys sille, että Hauras ylipäätään on olemassa ja kuunneltavanamme. Eivät ne ehkä kokonaisuuteen sopisikaan, mutta tällaisenaan albumi uhkaa tukehtua patetiaan. Luova tuho ei tuo mitään ratkaisevasti uutta Palefacen musiikkiin tai artistikuvaan, mutta hänen Räjähtävä nyrkki -taustayhtyeensä kykenee piiskaamaan elektronisen funkinsa huikeaan intensiteettiin, mikä tekee ajoittain raskaista teksteistäkin helpommin sulavia. Katseli Hector sitten omaa elämäntaivaltaan tai ympäristöään, hän tuntuu kamppailevan toisaalta pessimismin ja luopumisen, toisaalta hyviin asioihin ja elämän mielekkyyteen uskomisen välimaastossa. Vaikutelma on väärällä tavalla vanhanaikainen vastakohtana ajattomalle. Jos kohta levyn mietteliäs yleistunnelma tuntuu osaltaan kumpuavan synkältä vaikuttavasta maailman tilasta – mikä ei ole Hectorille uutta –, vaikuttaa se myös vanhuutta lähestyvän, vaikka ei aivan perille ehtineen ihmisen tuotokselta. Toteutustapa harmittaa siksikin, että levyllä on useita aivan hyviä sävellyksiä, jotka menevät nyt pitkälti hukkaan. Kaikkea ei ole vielä menetetty. Hyvä niin, sillä Karri Miettinen käsittelee edelleen isompia aiheita kuin oikeastaan kukaan muu suomalaisessa populaarimusiikissa. niKo PEltonEn hector: Hauras, Sony Music, 2014 levyn eittämätön keskipiste, joka saa lisäpontta Anette Åkerlundin laulamasta kertosäkeestä ja MC Pyhän Lehmän sähköistävästä dialogista Palefacen kanssa – kertoo pintatasolla parisuhdekriisin puhdistavasta vaikutuksesta ja sen mahdollistamasta uudesta alusta, mutta levyn suuriin teemoihin sekin tietysti viittaa. Yksityinen nivoutuu yleiseen parhaimmillaan ovelasti. Niinpä introssa kuullaan valtion pankkitarkastusviraston ylijohtaja Jussi Linnamoa kertomassa kasinotalouden saapumisesta Suomeen 1980-luvulla, ja sitä seuraa rahan ja rahalla pelaamisen valtaa suoraviivaisesti kritisoiva FMGTK-niminen biisi. Hauras on läpeensä vakava levy. Ilmeisesti ainakin jossain vaiheessa tarkoitus oli jopa ollut jäädä pysyvästi eläkkeelle. Hector on uransa varrella levyttänyt huumoribiisejäkin, PalefaceN tällä vuosikymmeNellä julkaisemat levyt hahmottuvat väljiksi kokonaisuuksiksi: Helsinki-Shangri-la (2010) purki korruptio-Suomen tilaa, Maan tapa (2012) käänsi nimestään huolimatta katseen globaalille tasolle ja muun muassa ekologisiin teemoihin. Asiaa ei auta raskas suomirock-poljento, jolla valtaosa kappaleista kulkee. Nämä laulut toimisivat helposti paremmin vaikkapa akustisina folkversioina. On kaiveltu 1980ja 90-lukujen äänimaisemien homeisimpia marginaaleja. Sovituksissa on liikaa kaikkea: tämä ei ole elävää, hengittävää musiikkia. Tämän uutuuden kantavana aiheena on sitten kapitalistisen talousjärjestelmän umpikuja ja siitä kumpuava murros, kuten voi päätellä taloustieteilijä Joseph Schumpeterin teorioihin viittaavasta nimestäkin. Jostain se musiikin tekemisen kipinä sitten kuitenkin syttyi, ja outoahan olisi, ellei vielä voimissaan olevalle, elämänsä lauluntekijänä viettäneelle ihmiselle niin kävisi. Dramaattinen Pyörremyrskyn jälkeen – mutta nyt sellaisille ei tunnu olevan tilaa. Kappale on parasta Palefacea. Nämä teemat menevät toki lomittain. Mutta Hector on suurten eleiden mies, ja musiikin pitää pauhata siinä missä tunteidenkin. Jäljempänä Paleface ehtii varioida tematiikkaa moneenkin suuntaan, mutta ydinajatus taitaa olla seuraava: edessä on isoja muutoksia ja ankaria myrskyjä, mutta nykyisen raunioille voi rakentaa jotain uutta ja parempaa. 13 Kulttuurivihkot 6 | 2014 HECTOR ON VAKAVISSAAN POPULAARIMUSIIKIN ISOIMMAT ASIAT hector Piti täydeN vuosikymmenen tauon edellisen Ei selityksiä -studioalbuminsa ja tämän uutuuden välissä. Aivan yhtä hyvin ei käytännössä toimi omalle lapselle omistettu Askarrellaan maailmaa, vaikka kyselyikäisen lapsen loputtomassa uteliaisuudessa voikin nähdä eräänlaisen ihanteen sille, miten aikuisenkin tulisi maailmaan suhtautua. Pahin esimerkki tästä on kammottavaan eurohevihaarniskaan kahlittu käännösbiisi Jos lehmät osais lentää, jossa ei ole jälkeäkään alkuperäisen The Days Of Pearly Spencer -klassikon vapauttavasta melankoliasta. niKo PEltonEn Paleface: Luova tuho, Exogenic Music Group, 2014 LEVYNURKKA Kantavana vaiheena on kapitalistisen talousjärjestelmän umpikuja ja siitä kumpuava murros.
14 Kulttuurivihkot 6 | 2014 DVD Risto Orkon Aktivisteissa kaikki puhuvat suomea, venäläisetkin. . risto orko: Aktivistit (1939). Charles Bauerin sulavasti liikkuva kamera, hienot kuvakulmat, valojen ja varjojen kontrastit ja pehmeät harmaan sävyt ovat upeaa katseltavaa. Erkki Karun kuoltua Suomen Filmiteollisuus siirtyi T. J. Aktivistien on uhrattava itsensä isänmaalle, sillä se on »pyhä velvollisuus», kuten luutnantti Yrjö Jakola (Tauno Majuri) ilmoittaa loppukohtauksessa. Aktivistien ideologinen painolasti on raskas. Aktivistit näytettiin valkokankaalla vain kahdesti (1959 ja 1968). 1930-luvulla Suomessa tehtiin 98 pitkää elokuvaa, pelkästään vuonna 1938 parikymmentä. Cajanderin vuonna 1937 nimitetty laajapohjainen punamultahallitus nojasi eduskunnassa poikkeuksellisen suureen enemmistöön. Hannu Leminen suunnitteli Aktivisteihin 51 rakennelmaa ja lavastuskokonaisuutta. FENNOMANIAN JÄLKINÄYTÖS Teksti Jouni Avelin Venäläiset juopottelevat ja tanssivat ripaskaa, aktivistit ovat raittiita ja suoraselkäisiä. Orkon elokuvallinen silmä näkyy erityisesti niin sanotuissa ylimenoissa, joissa kohtauksen lopusta leikataan seuraavan kohtaukseen alkuun samankaltaisella objektilla (pikari, kirje), lauseella tai objektista (nainen) subjektiin (Tuulikki Paananen). Nyrki Tapiovaaran melodraama Varastettu kuolema (1938) kertoo aktivismista ilman nationalismin rasitteita ja siinä puhutaankin suomen lisäksi ruotsia, englantia ja venäjää. Venäläiset tosin sylkäisevät sen suustaan, mikä viittaa myös hygieniaan osana rotuajattelua. Seuraa harhautuksia, poistumisia takaportaita pitkin, valepukuja ja -identiteettejä, lipaston avain kulkee kädestä toiseen, salaisia papereita, naisten nenäliina on väärässä paikassa, kunnes maaliskuun 1917 vallankumouksen tiimellyksessä venäläisten päällystö ajetaan ahtaalle ja elokuva päättyy pateettisiin julistuksiin kirkossa. Kuvaus: Charles Bauer. Kansalaissodan aiheuttamaa kahtiajakoa ja kaunaa yritettiin lievittää poliittista vastuuta jakamalla. Lavastus: Hannu Leminen. Aktivistien nimilista joutuu venäläisten käsiin, mutta myöntyväissuuntausta kannattavan senaattori Niskasen tytär (Helena Kara) kokee kansallisen herätyksen ja suostuu hankkimaan sen takaisin koketeeraamalla hänestä kiinnostuneelle santarmieversti Vasilijeville (Ville Salminen). aktivistit oN monimutkainen jännitysdraama, jossa Jussi Virran (Kullervo Kalske) aktivistiryhmä hakee kontaktia Saksaan ja varastaa venäläisten esikunnasta kartan, joka kopioidaan ja palautetaan paikoilleen. J. Kesto: 1 h 44 min. Särkän ja Yrjö Nortan Helmikuun manifesti (1939) olivat kansallisen eheytyspolitiikan elokuvallisia vastineita. KAVI ja Finnkino 2014. Musiikki: Pekka Akimov. Snellmanilainen valtiokeskeisyys vaihtui 1930-luvun loppupuolella yhä rohkeampaan populismiin; isänmaalliset aatedraamat, suurmieselokuvat ja maaseutukomediat hakivat kansakunnalle yhteistä kuvitteellista pohjaa. Aktivistien kuvallinen toteutus on suorastaan eleganttia. Pääosissa: Tauno Majuri, Helena Kara, Uuno Laakso, Ville Salminen, Tuulikki Paananen. talvisotaa edeltävinä vuosina isänmaallinen aatedraama nousi Suomessa kukoistukseensa: Risto Orkon Jääkärin morsian (1938) ja Aktivistit (1939) sekä T. Särkän käsiin, ja 1930-luvun puolivälistä lähtien Orkon Suomi-Filmi ja SF kamppailivat suuryleisöistä. Luokkaristiriitojen kesyttämiseksi tarvittiin kuitenkin myös yhteinen vihollinen, joka löytyi sieltä mistä ennenkin, idän jättiläisestä, Venäjästä. Aktivisteissa Charles Bauerin kuvaustyö on eleganttia.. Venäläiset juopottelevat ja tanssivat ripaskaa, aktivistit ovat raittiita ja suoraselkäisiä. Kuvasuhte 4:3. Vuodesta 1944 vuoteen 1986 eli perestroikan alkuun saakka sekä Jääkärin morsian että Aktivistit olivat esityskiellossa. Käsikirjoitus: Risto Orko ja Ilmari Unho. erityiseN mieleNkiiNtoiNeN on Aktivisteissa läpi tunkeva fennomania: kaikki puhuvat suomea, venäläisetkin. Kansallisvaltio eli kokonaisuus ei synny ilman tätä uhria. Vuonna 1930 myönnetty kotimaisten näytelmäelokuvien verovapaus helpotti tuotantoa, ja Orkon Siltalan pehtoorista (1934) lähtien yleisömäärät kasvoivat paikoin huimiksi. Kielen tasolla venäläiset ovat jo hävinneet taistelun joutuessaan käyttämään sanaa aktivismi, jota aktivistit itsekin käyttävät
Naistenmies (1928) – vaimonsa tossun alle joutuva Harry ei onnistu edes itsemurhassa . Kun keskelle Yhdysvaltain sisällissotaa heitetään brittiviiksinen herrasmiesvakooja . Erkki Karunkaan komedioista ei löydy riittävästi kitkaa. Siihen päälle vielä Chaplinin kaksi draamahelmeä. Sam Taylor: Taivaan tähden (1926).. Taitavasti valikoitu kimara osoitti, että komiikka kasvaa vastakohdista. Tämän asetelman varassa tavanomainenkin identiteettisekoilu saa puhtia. Alkuosan pikkuiset ja puolihuomaamattomat gagit ovat tämän komedian todellinen suola. silinterissään, räätälillä teetetyssä puvussaan sekä viitassaan, kuva sähköistyy heti. Ylioppilas Pöllövaaran kihlaus (1920), Kun isällä on hammassärky (1923), Runoilija muuttaa (1927) sekä säilynyt fragmentti salonkikomediasta Suvinen satu (1925) saivat aikalaiskritiikeissä tosin kiitoksia siitä, ettei niissä amerikkalaiseen tapaan paiskottu »pannukakkuja ja tiiliskiviä». Arbucklen rymistelyjä seurattiin kolmen lyhytelokuvan voimin, Sennettin Suuressa romanssissa (1914) taasen muheva Mvarie Dressler jättää varjoonsa itsensä Chaplinin, huijarin, joka pyrkii varakkaan lyylin (Dressler) kukkarolle. Pikkukaupungin kasvatti ajautuu kurtisaaniksi ja kohtaa entisen rakastettunsa, joka tappaa itsensä. Farsseissa kaikki hahmot ja tahot elävät oudosti sovussa keskenään, joten ristiriita puuttuu ja sen myötä särmä. Menestyksensä sokaisemana hän irtisanoi etevimmät työtoverinsa – muun muassa Frank Capran – ja alkoi tehdä kaiken itse. Episodimaisuus kuitenkin syö kokonaisuutta. chaPliNiN Nainen Pariisissa (1923) on päällisin puolin perinteinen melodraama. . BadGeriN Rahat tai henki! (1926) on jo toista maata. Sama pätee myös Gustaf Molanderin Poliisi Paavalin Pääsiäispamaukseen (1925), jossa Majakka ja Perävaunu jahtaavat viinan salakuljettajia talvimaisemissa. Komediassa Taivaan tähden (1926) kiinteistömiljonääri Harold J. Sennettin motto »It’s got to move» – kaiken on oltava liikkeessä – on mykän komedian pohja, josta kaikki lähtivät hidastaen vähitellen kohti draamallisia sävyjä. Chaplinin ohjaus on varmaa ja ensimmäiset viisi minuuttia suoranainen paraatiesimerkki elokuvan rytmistä. Harold Lloydin optimistinen »merkonomihahmo» oli vuosikausien kehittelyn tulos; silmälasien ja vaarallisten tilanteiden vastakohtaisuudesta kumpuaa tavallisen miehen akrobatia, jonka saumattomat gagit suunnitteli erillinen tiimi. 15 Kulttuurivihkot 6 | 2014 FORSSAN MYKKÄELOKUVAT MYKÄN LIIKKEEN LÄHTEILLÄ Teksti Jouni Avelin Forssan mykkäelokuvafestivaalien ohjelmisto tarjosi oppitunnin mykän komedian perusteista. mainio Raymond Griffith . osoittaa, että Langdonista olisi syytä kiinnostua: hahmo on omaperäinen, usein yksin. Yleisö kaikkosi, maine meni, ura katkesi. Käsikirjoituksen luonnokset muuttuivat alituisesti, näyttelijöitä vaihdettiin, kuvauksissa oli kuukausien taukoja. Myös Chaplin joutui antamaan periksi, mutta vain hieman: muutama äänitehoste ja hänen säveltämänsä ja sovittamansa musiikki tallennettiin ääniraidalle. clareNce G. Manners ihastuu lähetysaseman neitokaiseen, jolloin hänen koomisen eheä persoonansa hajoaa ja ympäristö alkaa vaikuttaa Haroldiin ensimmäistä kertaa. forssaN mykkäelokuvafestivaalit (25.?31.8.2014) http://www.forssasilentmovie.com Harold Lloydin optimistinen »merkonomihahmo» oli vuosikausien kehittelyn tulos. Todellisuudessa hahmot ovat käänteisiä: sankaritar on kurtisaani, sankari vätys, konna charmantti ja huumorintajuinen, vanhemmat itsekkäitä tyranneja. Päätöselokuva, Chaplinin Kaupungin valot (1931), sai tuekseen 50-jäsenisen Sibelius-Akatemian Filmiorkesterin. Komiikka hidastui. Elokuvan kuvaukset alkoivat loppuvuodesta 1928, tekstitys ja leikkaus valmistuivat joulukuussa 1930. mack seNNettiN keystoNe oli komedian sylttytehdas, josta ponnistivat Roscoe »Fatty» Arbuckle, Buster Keaton, Charles Chaplin, Harold Lloyd ja Harry Langdon – Forssan mykkäelokuvafestivaalien tämän vuoden ohjelmiston tähdet. Yleisöä oli silmämääräisesti ehkä tuhat. Passiivisuudesta ja avuttomuudesta kehittyi Harry Langdonin tavaramerkki. Mainetta olivat jo niittäneet äänielokuvat Länsirintamalta ei mitään uutta, Sininen enkeli ja Pariisin kattojen alla. Kuolematon loppukohtaus – näkönsä takaisin saanut kukkatyttö tunnistaa kulkurin kosketuksesta – herkisti raavaankin cinefiilin: vuoden valkokangaselämys, tässä se oli
Monissa niistä nuoret ajautuvat törmäyskurssille aikuisten maailman sääntöjen kanssa. Teksti Eero Hirvenoja Kuvat Rakkautta ja Anarkiaa He ovat paenneet -elokuvan tarinan loppu on silkkaa kauhuelokuvaa. Etukäteen mainostetuimpia elokuvia olivat esimerkiksi Richard Linklaterin pitkään valmistelema Boyhood, dokumentaristi Mark Cousinsin Elokuvan ja lasten tarina sekä Jukka-Pekka (J-P) Valkeapään odotettu toinen ohjaustyö He ovat paenneet. Alun jälkeen elokuva saa uuden suunnan Valkeapään yhdistellessä pääosin onnistuneesti sadunomaisia piirteitä muuten realistiseen kuvastoon. Tätä korostaa ohjaajan langon Pietari Peltolan tyylitelty ja kokeellinen kuvaustyö. Hetken mielijohteesta ja seurauksista piittaamatta kaksikko lähtee varastetulla autolla yhteiselle pakomatkalle. Siellä hän tutustuu yhteen talon asukeista, impulsiiviseen punkkarityttöön Raisaan (Roosa Söderholm). Useat näistä elokuvista olivat tosin rankkojen aiheidensa johdosta lapsikatsojilta kiellettyjä. Aiheensa ja kuvakielen naturalistisen symbolismin puolesta He ovat paenneet tuo mieleen kaksi hienoa teosta Hollywoodin kultakaudelta: kahden nuoren tuhoon tuomitusta pakomatkasta kertovan Nicholas Rayn Elämä edessä Kävijämäärältään Suomen suurimmilla elokuvafestivaaleilla esitettiin tänä vuonna koko joukko laadukkaita kasvukuvauksia. Vaikka He ovat paenneet on omalla tavallaan persoonallinen teos, siitä voi löytää viitteitä lukuisiin klassikkoelokuviin. Onhan näitä tehty meillä ennenkin, ainakin Punahilkka (1968), Kissan kuolema (1994), Tomas (1996) ja Tummien perhosten koti (2008). Nuoruuskuvauksille oli myös omistettu kokonainen teema, »Vielä nuoria». J-P Valkeapää: He ovat paenneet.. He ovat paenneet alkaa melko perinteisenä koulukotikuvauksena. He löytävät oman paratiisinsa syrjäiseltä saarelta. JUOKSE VILLI LAPSI J-P Valkeapään elokuvassa He ovat paenneet änkyttävä nuorukainen Joni (Teppo Manner) on armeijan jäätyä kesken määrätty suorittamaan siviilipalvelusta nuorisokotiin. 16 Kulttuurivihkot 6 | 2014 RAKKAUTTA JA ANARKIAA laPsista Ja Nuorista kertovat elokuvat olivat näkyvästi esillä syyskuisen Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin ohjelmistossa. Paluu sinne muuttuu painajaiseksi, kun paikan omistajat päättävät antaa nuorille opetuksen kovemman kautta. Tarinan loppu onkin silkkaa kauhuelokuvaa. Joni ja Raisa ovat onnellisia vain ollessaan kaukana muista, yhteiskunnan sääntöjen ulottumattomissa
Toki he ottavat bisneksistä oman siivunsa. Elokuvan nimi on lainattu Oscar Wilden lastensadusta (1888). Myöhemmin selviää, että tällä kaikella on miesopettajien siunaus. Alkuhämmennyksen jälkeen Sergei omaksuu nopeasti väkivaltaan ja hyväksikäyttöön perustuvan nokkimisjärjestyksen. Clio Barnard: The Selfish Giant.. Hänen ohjaustöidensä tavoin Barnardin elokuvassa lapsinäyttelijät ovat poikkeuksellisen luontevia, eivätkä vain käy kameran edessä lausumassa vuorosanojaan. Iltaisin ja loma-aikoina vanhimmat pojat rötöstelevät lähitienoilla ja parittavat kahta koulun tyttöä rekkakuskeille. Viime mainittua ja Valkeapään elokuvaa yhdistää myös ilmeinen sukulaisuus Grimmin veljesten satuihin, etenkin Hannuun ja Kerttuun. Vaikka The Tribe ei sisällä lainkaan puhetta, se on silti kaukana mykkäelokuvasta. The Selfish Giant piirtää lohduttoman, mutta ilmeisen realistisen kuvan työväenluokan (tai pikemminkin työttömien ja yksityisyrittäjien luokan) arjesta PohjoisEnglannissa ja miksei laajemminkin saarivaltakunnassa. Tässä tapauksessa »jättiläisellä» viitataan todennäköisimmin piittaamattomiin aikuisiin, viime kädessä yhteiskuntaan. Parhaimmillaan vimmaisesti etenevä The Tribe voisi olla vieläkin intensiivisempi katsomiskokemus, jos muutamien kohtauksien kestoa olisi maltettu hieman karsia. Kun pojat erotetaan pihatappelun jälkeen koulusta, he alkavat myydä laittomin keinoin hankkimaansa kuparia hämäräperäiselle romukauppiaalle (Sean Gilder). Joissain arvosteluissa on kirjoitettu ylistävään sävyyn yli kaksituntisen elokuvan »viipyilevästä kerronnasta». Slaboshpitskyn elokuva sijoittuu kiovalaiseen kuurojen kouluun, jonne saapuu uutena oppilaana teini-ikäinen Sergei (Grigori Fesenko). Hänet hyväksytään »heimon» jäseneksi epätodennäköisenkin nopeasti, vain yhden lyhyen tappelunujakan jälkeen. Ongelmat alkavat, kun Sergei rakastuu toiseen tytöistä (Yana Novikova). Elokuvan lopetus ei ole todellakaan kaikkein hilpeimpiä, ja sellaisenaan ehkä tarkoituksellisenkin synkistelevä. The Tribe on ohjaajaltaan vähintään lupaava työnäyte, mutta ei aivan ongelmaton tapaus. Hyvien, paikoin erinomaistenkin jaksojen välissä on liikaa löysää. Joka tapauksessa Valkeapää on nostanut riman korkealle seuraavaa, tiettävästi jo tekeillä olevaa elokuvaansa odoteltaessa. . Aluksi ihmetyttää, kuinka vapaasti oppilaat voivat liikkua koulun ulkopuolella laittomuuksia harrastaen. Tekijöiden kokemattomuuden piikkiin voitaneen laittaa, että pariin kertaan kuvassa vilahtaa käsikameran varjo sekä linssistä heijastuva valo. HUOLETON NUORUUS Clio Barnardin käsikirjoittama ja ohjaama The Selfish Giant jatkaa komealla tavalla brittiläisen 1950ja 1960-lukujen työväenluokkaisten »kitchen sink» -elokuvien perintöä. HILJAISUUDEN LAKI Ukrainalaisen Miroslav Slaboshpitskyn ensimmäinen pitkä ohjaustyö The Tribe (Plemya) on poikkeuksellinen elokuva, sillä siinä kaikki kommunikointi tapahtuu viittomakielen avulla. Tarina itsessään on niin vahva, ettei tekstityksiä tai selostusääntä ole tarvittu. Valkeapään esikoiselokuva Muukalaisen (2009) tavoin He ovat paenneet on eittämättä todiste ohjaajansa lahjakkuudesta, mutta täysin tasapainoinen teos se ei ole. Tämä on sentään lievää liioittelua, mutta rinnastukset etenkin Loachiin ovat paikallaan. Paikoin raivoisaksi yltyvää viittomista on verrattu kabukiteatteriin. Teoksen äänimaailma on tallennettu hyvin yksityiskohtaisesti. The Triben paikoin raivoisaksi yltyvää viittomista on verrattu kabukiteatteriin. Mukautuvainen Sergei saa tärkeän luottamustehtävän, kun hänet otetaan mukaan parituskeikalle keräämään rekkamiehiltä rahat. Miroslav Slaboshpitsky: The Tribe. Festivaalikatalogin esittelytekstissä Barnardin elokuvaa verrattiin De Sican Polkupyörävarkaan (1948), Truffaut’n 400 kepposen (1959) ja Ken Loachin Pojan ja haukan (Kes, 1969) kaltaisiin lapsikuvausten klassikoihin. Vanhempien rahahuolet ja mahdollisuus ansaita hyvin houkuttavat kaveruksia ottamaan suuria riskejä. 17 Kulttuurivihkot 6 | 2014 RAKKAUTTA JA ANARKIAA esikoiselokuvan He elävät öisin (1948) sekä näyttelijä Charles Laughtonin ainoan elokuvaohjauksen Räsynukke (1955). Elokuvassa seurataan 13-vuotiaan Arborin (Conner Chapman) ja ylipainon johdosta kiusatun kaverinsa Swiftyn (Shaun Thomas) elämää ohjaajan kotikonnuilla Bradfordissa, PohjoisEnglannissa
Le Giornate del Cinema Muto täydensi lajityyppiä usealla itselleni tuntemattomalla teoksella, jotka olivat Sergei Eisensteinin ja kumppaneiden varjoon maailmanlaajuisessa suosiossa ja arvostuksessa jääneen Jakov Protazanovin käsialaa. Teksti Kari Glödstaf Kuvat Valerio Greco Kuv a: Cecil B. Yksi kiinnostavimmista lajityypeistä oli komedia, jonka helmiä on saatu ihailla myös meillä Suomessa, kiitos KAVI:n esityssarjojen. SUURTEN MESTAREIDEN VARJOSSA Neuvostoliittolainen mykkäelokuva mielletään liian usein teknisesti vaikuttavaksi, mutta sisällöltään ja ideologialtaan vieraaksi propagandan ylistyslauluksi, vaikka todellisuudessa se oli paljon muutakin. Festivaaleilla on siis tuskin ketään, jolle kaikki näytettävät elokuvat olisivat tuttuja. Maailman eri arkistoista ja kokoelmista koottu ohjelmisto käsittää yhtä lailla kaikille tuttuja klassikoita kuin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin esitettäviä harvinaisuuksia. Mykän elokuvan näyttämöllä Missä voi nähdä viikon aikana todella harvinaista 1910-luvun japanilaista mykkäelokuvaa, seuraavan vuosikymmenen lopulla tehtyjä ukrainalaisia animaatioita, varhaisia Technicolorelokuvia sekä Fritz Langin kolossaalisen, pitkälti yli neljä tuntia kestävän Niebelungen laulun. Pordenonessa tietenkin. 18 Kulttuurivihkot 6 | 2014 200 SANAA le GiorNate del ciNema muto on pohjoisitalialaisessa Pordenonen kaupungissa järjestettävä mykkäelokuvafestivaali, joka hakee vertaistaan: maailman merkittävimmäksi mykkäelokuvatapahtumaksi paisunut, vuodesta 1982 järjestetty Le Giornate del Cinema Muto on asiantuntijoiden, tutkijoiden ja harrastajien yhteistapahtuma, jonka maine ja arvostus eivät ole tuulesta temmattuja. DeMille: The T en Commandments (1923).
Jekyll and Mr. Ethel Barrymore ei ollut ulkoisilta avuiltaan Hollywood-tyyppiä, mutta hänen karismansa riitti silti vaivattomasti kantamaan ne vähät elokuvat, joita häneltä on säilynyt. Kyseessä on lennokas kertomus yllätyksellisestä arpajaisvoitosta, joka sekoittaa lähestulkoon jokaisen päähenkilön elämän. 19 Kulttuurivihkot 6 | 2014 PORDENONE Protazanov aloitti elokuvauransa jo vuonna 1909, jolloin venäläinen näytelmäelokuva oli vasta vuoden ikäinen. Matkustusaikataulujen vuoksi ehdin mukaan sarjan kolmannen elokuvan, vuonna 1925 valmistuneen Räätäli Torzhokista (Zakroištšik iz Toržka) esitykseen. Yhteen kelaan alkuperäisen kahden sijasta typistynyt The Awakening of Helena Richie (1916), ainoa täysin säilynyt kokoillan eloYlärivi: Harold L. Anton Tšehovin kolmeen novelliin pohjautuva Tšiny i ljudi (1929) osoitti ohjaajan ytimekkään tarinankerronnan parhaimmillaan: köyhän perheen tytär kipuaa kauneuden avulla yhteiskunnan ylärappusille, vähäarvoisen virkamiehen tekemä virhe johtaa traagiseen loppuun ja pienen koiran kohtalo riippuu täysin sen omistajan yhteiskunnallisesta asemasta. Siitä huolimatta odotin Protazanovin komedioilta paljon, eikä minun tarvinnut pettyä. Hyde (1920), lbert Parker: The Black Pirate (1926).. Tšiny i ljudi oli mielestäni Protazanovin ihailtavan tasaisen ja korkealaatuisen elokuvasarjan helmi. Hän teki tsaarinvallan aikana useita merkittäviä elokuvia, muutti pian vallankumouksen jälkeen Ranskaan ja palasi Saksan kautta kotiin tekemään kenties tunnetuimman teoksensa, Aleksei Tolstoin romaaniin pohjautuvan Aelitan (1924). BARRYMORET – AMERIKKALAISEN ELOKUVAN KUNINKAALLISET John ja Lionel Barrymore ovat yksi amerikkalaisen elokuvan tunnetuimmista veljeskaksikoista. Ohjaajan mieltymys neuvostobyrokraattien ja heidän sääntöjensä arvosteluun tulee kaikkein selvimmin esille Don Diego i Pelagejassa (1928), jossa vanhuksen tekemä mitätön rike johtaa kolmen kuukauden vankilatuomioon ja sitä seuranneeseen valitusprosessiin, jossa valituksen tehneitä nuorukaisia ohjataan milloin kenenkin asioista tietävän – tai tietämättömän – virkailijan pakeille. Elokuvaa arvosteltiin liian länsimaiseksi, mutta sen valtava menestys teki keskeisissä rooleissa olevista Igor Iljinskistä ja Vera Maretskajasta tähtiä. Italialaiseen näytelmään pohjautuva Prosessi kolmesta miljoonasta (Protsess o trjoh millionah, 1926) meni piikittelyssään vieläkin pidemmälle, sillä tällä kertaa Protazanov osoitti kolmen varkaan kertomuksessa yhden suurimmista konnista olevan kapitalisti, joka saa kimppuunsa kaksi oikeasti lain väärälle puolelle astunutta rikollista. Hän arvosteli hyvin suorasti myös kirkkoa, joka paljastui elokuvassa Pyhän Yrjön juhlat (Prazdnik svatogo Jorgena, 1930) todelliseksi huijareiden pesäksi: elokuvan mieleenpainuvimmassa jaksossa seurakunnan eksyneet lampaat antavat kirkonmiehille kahmalokaupalla rahaa paitsi almuina myös pyhäinjäännöksiin sijoittaen. Robertson: Dr. En ole koskaan lämmennyt tälle suurta suosiota nauttivalle tieteiselokuvalle, jonka omaperäinen ulkoasu ei mielestäni pysty peittämään sen heikkouksia. Alarivi: Elmer Clifton: Manchu Love (1929), John S. Heistä John hurmasi Pordenonen yleisöä etenkin näyttävissä, romantiikkaa ja seikkailua yhdistävissä tuotannoissa, kun taas Lionelin repertuaari oli huomattavasti laveampi: se sisälsi rooleja syrjään vetäytyvästä patriootista poliisiin ja rikoksen poluille hairahtaneeseen pankkivirkailijaan. Ihastuttavan taitavasti rytmitetty elokuva yhdistelee vaivattomasti yhteiskuntasatiiria ja amerikkalaisten komediamestareiden tyyliä. Sisarussarjan kolmannen henkilön, Ethel Barrymoren, perintö elokuvataiteelle on teosten suuren tuhoutumisprosentin vuoksi kaikkein vähäisin, mutta näiden nimikkeiden avulla on kuitenkin mahdollista saada viitteitä siitä, millaisesta valkokangaspersoonasta hänen kohdallaan oli kyse. Muller: Whoozit (1928), Sergei Eisenstein: Bronenosets Potemkin (1925), Léonce Perret: La Rose bleue (1911)
Positiivinen tuttavuus oli sen sijaan Charles Maignen ohjaama The Copperhead (1920), jonka ydinkysymykseksi nousevat saadun tehtävän suorittamisen tärkeys ja itsensä kunnioittaminen: Barrymoren esittämä patriootti ryhtyy sisällissodan aikana kaksoisagentiksi, joka on valmis kärsimään tehtävänsä puolesta jopa oman vaimonsa sekä sodassa rintamalla kuolevan poikansa halveksunnan. Samoin epäonnistui Richard Oswaldin suurella rahalla työstämä historiallinen suurelokuva Lady Hamilton (1921), jossa nimekäs näyttelijäryhmä tyytyi vain patsastelemaan näyttävien lavasteiden ja koreiden pukujen keskellä. KLASSIKOISTA KADOKSISSA OLLEISIIN ERIKOISUUKSIIN Le Giornate del Cinema Muto on rakennettu ruokataukoja myöten siten, että kaikki elokuvat on mahdollista katsoa. Niebelungen laulua (Die Nibelungen, 1924) en sen sijaan suostunut sivuttamaan, sillä kyseisellä elokuvalla on varsin tärkeä osa harrastukseni alkamisessa ja sen näkeminen isolta kankaalta oli yksi festivaalin kohokohtia. Lionel Barrymore kuuluu niihin näyttelijöihin, joista ei koskaan tiedä, mitä tuleman pitää – loisteliaita roolisuorituksia saattavat seurata vähäpätöiset ja ylinäytellyt työt, joissa tähden taidoista ei ole nähtävissä kuin murusia. Jekyll and Mr. Vaikka olisinkin mielelläni nähnyt Raoul Walshin varhaisen mestariteoksen Maanalainen New York (Regeneration, 1915) tai Mauritz Stillerin Aarne-herran rahat (Herr Arnes pengar, 1919), täytyi niiden katsominen jättää toiseen kertaan. Hyde, 1920), mutta erittäin miellyttävä oli myös vuonna 1915 valmistunut The Incorrigible Dukane, jossa hän esittää miljonäärin piloille hemmoteltua poikaa. Kenneth Webbin ohjaama Jim the Penman (1921) ansaitsee puolestaan erityismaininnan mieleenpainuvan ja ehdottoman oikean loppuratkaisunsa vuoksi. Tästä muodostuu festivaalien ainoa ongelma, jos asian sellaiseksi kokee: riittävästä levosta ja itsestään huolehtimisesta huolimatta väsymys iskee helposti jossain vaiheessa päivää ja Antti Alasta lainatakseni »pian huomaa näkevänsä ihan omia elokuvia». 20 Kulttuurivihkot 6 | 2014 kuva The White Raven (1917) sekä materiaalin tuhoutumisesta kärsivä The Call of Her People (1917) ovat kaikki tarinan osalta heppoisia melodraamoja, jotka ilman tähden läsnäoloa katoaisivat unohdettavien elokuvien pohjattomaan kuiluun. Näistä Mooren vauhdikas komedia piti huomattavasti paremmin pintansa, kun taas festivaalin ristiriitaisimman vastaanoton saanut Pan si dong jäi itselleni kuriositeetiksi. Siksi häneen voikin soveltaa Richard Whitehallin kuuluisaa toteamusta Greta Garbosta: »Poistakaa Ethel Barrymore useimmista elokuvistaan, niin jäljellä ei ole yhtään mitään.» John Barrymoren 1920-luvulla tekemät komeat pukudraamat ovat hänen suosituinta tuotantoaan, mutta itse pidän hänen aikaisempia filmaustöitään mielenkiintoisempina jo pelkästään sen vuoksi, ettei tähti vielä tuolloin tukeutunut jatkuvaan komean profiilinsa esittelemiseen. DeMille: The Ten Commandments (1923).. Itse karsin katsottavia lyhytelokuvista ja Canon Revisited -sarjasta, johon on koottu niin maailmankuuluja klassikoita kuin näiden joukkoon kuuluvia, mutta harvemmin esitettyjä elokuvia. Harvinaisuudet, tuntemattomat lyhytelokuvat, suuret klassikot ja arkistojen kätköistä nostetut nimikkeet muodostavat kokonaisuuden, josta riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Jälkimmäisiä ei Pordenonessa onneksi nähty, vaikka James Youngin The Bells (1926) on maineestaan huolimatta varsin heikko elokuva. Olinkohan ladannut nuoren munkin ja häntä luolassa piirittävän naisryhmän symboliikkaa vilisevään tarinaan liikaa odotuksia vai olinko katseluhetkellä ainoastaan liian väsynyt, mutta lopputulos jäi valitettavan vaisuksi. . Ensikertalaisena myönnän, että aikaa olisi pitänyt antaa ehkä vieläkin enemmän. Itse en ehtinyt olla paikalla koko festivaalia, mutta kuudessa päivässä näkemäni lähes 40 esitystä tyydyttänevät pahimman mykkäelokuvakuumeen ainakin vähäksi aikaa. John Barrymoren hienoin teos taitaa edelleen olla Tohtori Jekyllin salaisuus (Dr. PORDENONE Cecil B. Tarjonnan laajuuden ja nimikkeiden ainutlaatuisuuden vuoksi kaiken haluaisi nähdä. Hampparin vaatteissa isänsä patotyömaalle päätyvä nuorukainen laittaa työmaan huijaavan johdon kuriin ja osoittaa näin isälleen olevansa tarvittaessa tämän luottamuksen arvoinen. Aarne-herran rahat olen onneksi nähnyt Forssassa, mutta Walshin elokuvaan olen toistaiseksi tutustunut vain dvd:ltä. Siksi on hyvä hieman supistaa ohjelmakarttaa ja antaa itselle aikaa myös palautua. Rediscoveries and Restorations -sarja oli etukäteen kaikkein kiinnostavin, eikä vähiten Colleen Mooren pitkään kadoksissa olleen Pienen syntisen (Synthetic Sin, 1929) sekä Norjasta taannoin löytyneen kiinalaiselokuvan Pan si dongin (1927) vuoksi. Le Giornate del Cinema Muton soisi kuuluvan jokaisen mykkäelokuvaharrastajan vierailukohteisiin