DeMaRinuOReT Sanna MaRin TyöT TöMyyS Riippakivenä Mikä knauSgåRDiSSa veTOaa?. v u O S ik e R Ta anni ahl akORpi ingeR-MaRi aikiO JaakkO l aiTinen MeRJa BRiñón valkOinen peuR a punainen keMi liSäkSi: SOSiaaliDeMOkR aTian lOppu. 4 -5 –2 1 5 4 -5 – 2 1 5 l a p p i & S O S ia a l iD e M O k R a Ti a iR TO n u M e R O 1 ,9 e u R O a 4 3 . 1 kenelle lappi kuuluu
nuorena hän havahtui ajatukseen, että ei ole olemassa vihollisia – on vain ihmisiä. Päiväkirjamerkinnät piirtävät rosoisen kuvan avustustyön arjesta Palestiinassa, Sudanissa, afganistanissa ja Sri lankassa. f i. Tarja Tuovinen hikeä, kyyneleitä ja sidehaRsoa – naisena kRiisipesäkkeissä Tuovisen teos on henkilökohtainen tilitys sairaanhoitajan kokemuksista maailman kriisipesäkkeissä. Saat lähettämästäsi aineistosta palautteen, jossa arvioidaan sen hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä annetaan ohjeita tekstin muokkaamiseen ja kirjoittajana kehittymiseen. Muistathan liittää mukaan yhteystietosi. Tuovinen pohtii avustustyön mielekkyyttä, solidaarisuuden puutetta sekä ihmisten ahneutta ja itsekkyyttä. Helsingin Eläintarhan alakoulusta sai alkunsa idea rauhankasvatus-aiheisesta paidasta, ja siellä luotiin myös paidan kuva. 1 . läheTySOhJeeT Lähetä aineistosi joko sähköpostitse rtf-muotoisena liitetiedostona (sarjakuvat jpg-, tifftai pdf-muodossa) osoitteeseen arvostelupalvelu@kulttuurivihkot.fi tai tavallisessa postissa osoitteeseen: Kulttuurivihkot / arvostelupalvelu Kaasutehtaankatu 1 / 12 00540 Helsinki Voit halutessasi saatekirjeessä mainita, millaisista asioista erityisesti toivoisit palautetta. 2 kulttuurivihkojen arvostelupalveluun voit lähettää asiantuntijoiden arvioitavaksi mitä tahansa kaunokirjallisia tai tietokirjallisia tekstejä, journalistisia juttuja tai sarjakuvia. Pyrimme antamaan palautteen mahdollisimman nopeasti, mutta 2–3 kuukauden odotukseen kannattaa varautua. Hän alkoi opettaa Sörnäiten vankilan vankeja, ja moni heistä sai elämälleen uuden suunnan. p a k o l a i s t u l v a n s y y t w w w . Helena Kekkonen (1926–2014) vietti lapsuutensa maalaispappilassa sodan varjossa. Sotien keskellä tehtävän humanitaarisen työn todellisuus ei ole aivan niin särötöntä kuin tiedotusvälineet ja avustusjärjestöt antavat ymmärtää. Paita on valmistettu 100-prosenttisesti kierrätetyistä tekstiileistä, valmistaja kotimainen Pure Waste. Hintoihin sisältyy arvonlisävero, 24 %. Rauhankasvatus-t-paita Perusmalli ja niukkalinjainen lady fit. Yli 400 liuskan käsikirjoitukset sopimuksen mukaan. Lady fit -koot: S–XL, Perusmallin koot: M–XXL Tilaa nämä ja paljon muuta Rauhanpuolustajien nettikaupasta www.rauhanpuolustajat.org/kauppa tai puhelimitse 050 358 1441 k aT S O S T u D i O e 24 . TaRkeMpia TieTOJa: www.kulttuurivihkot.fi/lehti/arvostelupalvelu hyvä kiRJOiTTaMiSen haRRaSTaJa! Aineiston LAAjuus 1–30 liuskaa 31–70 liuskaa 71–140 liuskaa 141–200 liuskaa 201–300 liuskaa 301–400 liuskaa HintA 73 € 95 € 117 € 139 € 161 € 183 € aRvOSTelupalvelun hinnaSTO 6–2014 SeuR a ava kulT TuuRivihkOT e si t e t täVä run o L avar unouden kollektiivi Yhden miehen tungos Kansanr unoilija juhana ihalainen Helsinki Poetr y Connec tion Hannu Paronen: Ajan nimi on Balzac Kimmo sarje: johannes salminen, yst äväni nyky t aidett a indonesiast a iLMestYY noin 11.12. Helena KeKKonen Rauhan siltaa Rakentamassa Suomalaisen rauhankasvatuksen grand old ladyn elämäntarina uusintapainoksena. loppuelämänsä Kekkonen omisti kehitysmaiden naisten ja lasten aseman parantamiseen ruohonjuuritason hankkeissa. k u l t t u u r i v i h k o t . Lasku toimitetaan heti aineiston saavuttua, ja aineistoa ryhdytään käsittelemään, kun lasku on maksettu
S.52. 58 ”Saamelaisille monikulttuurisuus on ollut aina luonnollista, koska elämme neljän valtakunnan alueella.” inger-Mari aikio, S. 3 ”Yhteistyöstä ja kompromisseista on tullut itseisarvoisia.” Sanna Marin SoSiaalideMokraattien nykypolitiikaSta, S. 36 täSSä nuMeroSSa liikkeen loppu
Globaalia solidaarisuutta tarvitaan kipeästi. Räikeimpiä esimerkkejä ovat jakobiinien hirmuvalta Ranskan vallankumouksen yhteydessä tai Stalinin ajan valtiollinen terrori Neuvostoliitossa, jonka piti olla tasa-arvoinen työläisvaltio. Taloudelliseen eriarvoistumiseen yhdistyvät yhä hierarkkisemmat valtasuhteet, laajojen ihmisjoukkojen valinnanja vaikutusmahdollisuuksien kapeneminen, ympäristötuho sekä imperialistiset sodat ja niiden aiheuttamat pakolaistulvat. Tässä Kulttuurivihkoissa on esillä kannatuskriisissä oleva sosiaalidemokratia (sivut 51–61). Myös Syrizan menestys Kreikassa ja Podemos-puolueen kannatus Espanjassa osoittavat, että muutokselle on tilausta. Hahnelin mukaan strategisesti järkevä kompromisseihin pyrkiminen kapitalistien kanssa on johtanut myös aatteellisiin myönnytyksiin. Maailman köyhiä 22 kirveellä päähän Suomen hallitus siirtää kehitysyhteistyörahat yrityksille. Enemmistö ei uskaltanut ottaa askelta, joka olisi pysyvästi heikentänyt ruotsalaisten kapitalistien valtaa ja demokratisoinut taloutta. Sekä liberalismi että sosialismi eri suuntauksineen nojaavat lähtökohtaisesti ihmisten tasaarvoon ja vapauteen. Syyria, vielä kerran 20 Syyrian konfliktilla on pitkät taustat. Labourin tuore puheenjohtaja jeremy Corbyn on linjannut selkeitä vaihtoehtoja nykypolitiikalle ja suunnannut vasemmalle tony blarin ”kolmannelta tieltä”. Monesti myös sodat ovat saaneet rauhaa ja kansainvälisyyttä korostavan liikkeen piiristä siunauksen, kolonialismista ja ensimmäisestä maailmansodasta Irakin sotaan. kadonnut: aatteen johtotähti pääkirjoituS eliaS krohn a rt ik k e l i t intohimo ja kuolema 17 Peter Greenawayn elokuvasta Eisenstein in Guanajuato kreivistä ompelijattareen 18 Sodankylän elokuvajuhlien anti oli tänäkin vuonna monipuolinen ja korkeatasoinen. Ammatillinen keskusjärjestö LO suunnitteli 1970-luvulla mallin, jolla työntekijät olisivat saaneet vähitellen merkittävän osaomistuksen ja vaikutusvallan yrityksissä, joissa he työskentelevät. Tämä on auttanut oikeistoa ottamaan aloitteen käsiinsä, jolloin aiempiakin edistysaskelia on kumottu. Labouriin on virrannut uusia, varsinkin nuoria jäseniä (Corbynin korkeahkosta iästä huolimatta), ja innostus on suurta. läpitunkeva katse 64 Miksi ja mihin Knausgård iskee?. yhteisten tarinoiden kertoja 24 Pyövelit veivät Anneli Kannon vuosisatojen taakse, mikä helpotti ahdistavasta aiheesta kirjoittamista. Käytännön politiikka hyvien aatteiden nimissä on kuitenkin usein muuttunut aatteen perusperiaatteiden vastaiseksi. Sen sijaan, että jatkettaisiin yhä uusiin kamppailuihin ja pidettäisiin demokraattinen sosialismi johtotähtenä, onkin pysyvästi tyydytty kompromisseihin ja kapitalistisiin perusrakenteisiin. Pohjoismaisen hyvinvointimallin kehityksessä Hahnel näkee yhtenä kulmakivenä Ruotsin palkansaajarahastojen kohtalon. 4 3 pääkirjoituS 6 200 Sanaa 8 näkökulMa 9 aitiopaikka 13 koluMni: avelin 14 levynurkka 16 kotikino 66 koluMni: berger 74 kirjat 82 koluMni: Soikkeli aatteet ovat yleensä hyviä, ainakin hyvää tarkoittavia. Yritysmaailma luonnollisesti kavahti suunnitelmaa, ja sosiaalidemokraattinen puolue jakautui asiassa kahtia. Sosiaalidemokraattinenkin valta on monesti kääntynyt ihanteitaan vastaan. yhden näkeMykSen sosiaalidemokratian tilasta tarjoaa yhdysvaltalainen taloustieteen emeritusprofessori, osallisuustalouden kehittäjänä tunnettu robin hahnel kirjassaan Kilpailusta yhteistyöhön – Kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää (Rauhanpuolustajat & Like, 2012). Globaalissa kapitalismissa elämme tänä päivänä sellaista pääomien keskittymisen aikaa, jonka todellisuus on hyvin kaukana liberalistisista ihanteista: pienen ihmisen yksilönvapauden vaalimisesta tai mahdollisuuksien tasa-arvosta. kirkon portailla, 62 yhteiskunnan kynnyksellä Ruotsalainen Alsiken luostari avaa ovensa turvapaikanhakijoille poliisiratsioita pelkäämättä. Tällä hetkellä ainakin Britanniassa on merkkejä sosiaalidemokraattisen liikkeen paluusta juurilleen. 1990-luvulla Euroopassa valtavirraksi tullut blairin– Schröderin linja on ollut samaa julkisten palvelujen ja turvaverkkojen purkamista ja yksityisen voitontavoittelun alan laajentamista, jota oikeistopuolueet ajavat. Vaikka työväenliike tyytyisi kompromisseihin, kapitalistit eivät niihin tyydy
punavihreä uudistaja 58 Sanna Marin: SDP irti apatiasta! ei pelkkää 59 katsomodemokratiaa Arja Alho veisi demarit kansalaisyhteiskuntaan. 5 punainen, punaisempi, kemi 40 Keskisuuri kaupunki on yhä vasemmistoenemmistöinen. 4-5—2015 70 32. rovaniemen loistava ääni 43 Maailmanmaineeseen noussut muusikko Jaakko Laitinen yhtyeensä kanssa laulaa lapland-balkania. amerikan vihaisin demari 57 Teollisen metallin radikaali vannoo pohjoismaisen hyvinvointivaltion nimeen. työttömyys demarienkin 55 riippakivenä Markkinoiden luottamuksen ja yritysten kilpailukyvyn painottaminen ei ole turvannut työllisyyttä. valkoinen peura ja 44 lapin maisema Erik Blombergin ja Mirjami Kuosmasen merkkielokuvassa sekä maisema että päähenkilö jakautuvat kahdeksi. Esittelyssä myös muita Lappi-elokuvia. t e e M a : S o S i a a l id e M o k r at i a liikkeen loppu. pitkä kiista maaoikeuksista 32 Miksi Suomi ei vielkään ole ratifioinut ILO-sopimusta. Se näkyy muun muassa julkisissa palveluissa. Saamelaisuutta 39 vahvistamassa City-Sámit-yhdistys ajaa etelässä asuvien saamelaisten asiaa muun muassa kielikylpypedagogiikalla. erilainen taiteiden yö 42 Rovaniemellä syntyy jatkuvasti mielenkiintoista musiikkia ja kulttuuritapahtumia. tulva 68 Juhani Kolhon novelli. ta id e the third floor on the right 70 Ananda Serné. demarinuoret hyvää 60 keskitasoa Vaikka demarinuorista kuuluukin harvoin, se ottaa kantaa ja tekee joskus pesäeroa emopuolueeseensa. k aun o k ir j a l l i S u u S runoja 67 Tomi Sonster. taistelussa äiti maan puolesta 31 Taiteilijakollektiivi Suohpanterror ottaa kantaa alkuperäiskansan puolesta, nykykapitalismia vastaan. Sydän sykkimään elokuvalle 47 Sodankylän kouluissa katsotaan klassikkoelokuvia ja kehitetään audiovisuaalista lukutaitoa. t e e M a : l a p p i vähemmistöjen jalanjäljissä 28 Vasemmistonuorten uusi puheenjohtaja Anni Ahlakorpi tulee Utsjoelta ja ottaa oppia zapatisteista. Sydämen kieli 36 Kirjailija Inger-Mari Aikio kirjoittaa pohjoissaameksi ja ottaa kantaa saamelaisten puolesta. toiminnan ja tietoisuuden 48 tasoja ”Lapissa ollessani ilmaisuni on mennyt minimalistisempaan suuntaan”, sanoo läänintaiteilija Merja Briñón. 52 Puoluesihteeri Reijo Paananen ja muut sosiaalidemokraattiset vaikuttajat pohtivat puolueensa tulevaisuutta. lappilainen pohjavire 35 ”Kai se lappilaisuus tai pohjoissuomalaisuus on musiikkiin jonkinlaista kolkkoa klangia tuonut”, miettii muusikko Pekka Kumpulainen
Kuuden numeron kestotilaus 43 €, vuoden määräaikainen 51 € (sis. Tilaisuus päättyi kahteen erilaiseen musiikkiesitykseen: trubaduuri iida umpikuja esitti omia laulujaan, ja näyttelijä petri rajala esitti vladimir vysotskin lauluja. Yleisö osoitti suosiotaan tyytyväisenä, ja tunnelma parikymmentä kävijää keränneessä tilaisuudessa oli muutenkin lämmin. Akateeminen anarkisti, ylpeä äiti, ikuinen aktivisti. keskusteltiin vilkkaasti suomalaisen työväenkulttuurin historiasta ja nykytilasta. alv 10 %). 52. Häneltä ilmestyi aiemmin tänä vuonna väitöskirjaansa pohjautuva tietokirja Sosiaalidemokraattien tie talouden ohjailusta markkinareaktioiden ennakointiin – Työllisyys sosiaalidemokraattien politiikassa Suomessa 1975 –1998 (Into Kustannus). Lähetä tilaus tai tieto osoitteenmuutoksesta toimituksen osoitteeseen kirjeitse tai sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi tai käyttäen tilauspalvelua osoitteessa www.kulttuurivihkot.fi. Hirvenoja – elokuva, Janne Hukka, Oula Hyrske, Mari Lukkari, Tomi Toivio toimituksen yhteystiedot www.kulttuurivihkot.fi (09) 4114 5369 (vastaaja) Kaasutehtaankatu 1/12, 00540 HKI. Esimerkiksi aulikki oksanen oli tv-näytelmäänsä Aliisa varten selvittänyt laajasti pienituloisten suomalaisten elämänehtoja. Yhden poikkeuksen hän tiesi: ”paleface on onnistunut tekemään kantaaottavaa valtavirtamusiikkia.” Yhteiskunnallisesti kantaaottava kulttuuri kuitenkin elää runsaana, vaikka marginaalissa onkin, myös vaikeiden aikojen yli. kirjapaino ktmp Ykkös-Offset, Singsby. Aiheiden tarjoaminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteyttä toimitussihteeriin. kertoo tässä lehdessä, miksi ja mihin knausgård iskee, s. Suvi auvinen Teatteritaiteen maisteri, vapaa toimittaja ja tietokirjailija. Tekstit vain rtf eli Rich Text Format -tiedostomuodossa sähköpostitse toimitussihteerille tai lehden osoitteeseen (tuloste ja mahdollinen levyke). Kantaaottavat räppärit ovat marginaalissa. ilmoitushinnat Koko sivu: 739 €, puoli sivua 474 € sekä arvonlisävero 24 %. Kulttuurivihkoihin kertyvä aineisto luovutetaan vanhennuttuaan Kansan Arkistoon tallennettavaksi. Sami outinen Yhteiskuntahistorioitsija, tällä hetkellä tuntiopettajana Helsingin yliopistolla. 6 poliittinen kehitys hyvinvointivaltion rakentamisineen ja kansainväliset tapahtumat, kuten Martin luther kingin ja Che guevaran murhat, Chilen vallankaappaus sekä Vietnamin sota. 32, ja sosi aalidemokratian nykytilasta, s. Suuntauksen taustatekijöitä olivat Suomen. kirjoitti tähän lehteen siitä, miten sosiaalidemokraattien siirtyminen markkinauskoiselle työllisyyslinjalle johti Sdp:n kriisiin ja perussuomalaiset valtaan, s. Alustuksen pitänyt Marja-leena Mikkola muisteli 1970-luvun monipuolista ja laadukasta vasemmistohenkistä kirjallisuutta, näyttämötaidetta, tv-teatteria... Mikkola itse sai valtionpalkinnon kirjastaan Raskas puuvilla (1971), joka on raportti Finlaysonin puuvillatehtaan naistyöntekijöiden elämästä. 20. Monissa teoksissa tuotiin esiin ja problematisoitiin ihmisten arkitodellisuutta. 62. 64. vuosikerta julkaisija Domirola Oy päätoimittaja Elias Krohn – politiikka, filosofia, mielipide, 200 sanaa toimituspäällikkö , kehitys Ari Lahdenmäki toimitussihteerit Katja Nissinen – yhteiskunta, tiede, Tampere, Kirsi Vanhamaa – kirjallisuus, kirja-arviot, teatteri, elokuvat, Riikka Ylitalo – kaunokirjalliset tekstit tuottaja Juha Säijälä – teemasihteeri, populaarikulttuuri, musiikki ulkoasu Ulla Eronen toimittajat Kukka-Maria Ahokas, Aleksi Ahtola – historia, Johan Alén, Jouni Avelin – Turku, Riia Colliander, Maarit Haataja, Eero J. eliaS krohn kulttuurivihkot 43. 55. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. mediakortti www.kulttuurivihkot.fi kirjoitusten lähettäminen Toimitus ottaa sitoumuksetta vastaan lehdessä julkaistavaa materiaalia. Samaan tapaan ajan henkeä luotasi paneelikeskustelussa kirjailija anneli kanto: ”Tv:ssä kartetaan sellaisia aiheita kuin köyhyys, vaikka köyhiä on runsaasti. teki tähän lehteen jutut saame laisten maanomistuskysymyksestä, s. issn l 0356-3367 issn 0356-3367 ( painettu lehti ) issn 2242-6736 ( verkkojulkaisu ) kansi Ulla Eronen työväenkulttuuri kukoistaa marginaalissakin ajan henki on toinen kuin 1970-luvulla, Mutta yhteiS kuntaan otetaan nytkin kantaa, todettiin kulttuurivihkojen keSkuSteluillaSSa. kirjoitti tähän lehteen syyrialaisten hädästä, s. 2 s a n a a täMän nuMeron tekijöitä talvikki ahonen Yhteiskuntapolitiikan nuorempi tutkija Itä-Suomen yliopistosta. jasper kaarna Helsinkiläinen kirjallisuuden opiskelija ja vapaa kirjoittaa. oskar lindman Vapaata akateemista elämää viettävä helsinkiläinen kirjallisuuden harrastaja ja kirjoittaja. ”Nyt jury ei ottaisi edes käsiteltäväkseen sen aiheisia kirjoja”, Mikkola arveli. etunimi.sukunimi @kulttuurivihkot.fi osoitteenmuutokset ja tilaukset Kultuurivihkot ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. kirjoitti tähän lehteen siirtolaisille turvapaikan tarjoavasta luostarista, s. Tuntee palavaa halua yhteiskunnallisiin asioihin ja omaa ääriliberaalin maailmankuvan. Hän valmistelee väitöskirjaa kirkkoturvakäytännöstä. Se, mistä ollaan kiinnostuneita, on kolmekymppisten ihmissuhdesotkut.” Rap-artisti Rauhatäti alias hanna yli-tepsa luonnehti tämän päivän rap-skeneä pinnalliseksi ja kaupalliseksi. kulttuurivihkojen järjestämässä Elävän työväenkulttuurin illassa Oulunkylän seurahuoneella 13.8
Liike on levinnyt ympäri Suomea ja kaikille mantereille. 7 pönttö”, Ahonen havainnollistaa. ”Mukana on 1–101-vuotiaita erilaisia ihmisiä ja useita koiria, kaksi Suomen presidenttiä, lukuisia julkisuuden ja myös korkeakulttuurin ihmisiä”, hän kertoo. Kuva: Jari Peltoranta ammattitaiteilijoille! Voisimme järjestää upean taidenäyttelyn. Miniroskis on nykyajan luksusesine: ekologinen, eettinen, esteettinen”, hän innostuu. ”Teemme miniroskiksia kierrätyspurkeista, diabeetikkojen koeliuskapurkeista, jotka on tehty muovista. Kuvassa ei ole Agit Propin alkuperäisjäsen kiti neuvonen, vaan kvartettiin myöhemmin vuonna 1972 liittynyt Monna kamu. Vuodessa heitetään viisi biljoonaa tumppia maahan. ”Siinä siivotessa sain viimein alitajunnan kypsyttämän vastauksen kysymykseeni: jos jokainen ihminen keräisi roskan päivässä, ympäristö pysyisi siistinä”, Ahonen muistelee. Kallio oli täynnä roskaa ja lasinsirpaleita, joita liikkeen perustaja tuulaMaria ahonen alkoi tyttärineen kerätä. Niitä löytyy esimerkiksi suomalaisten kalojen vatsoista. Kuvataiteilija auli Suvanto-Salokannel maalasi niihin koiran ja kissan kuvat. Miniroskiksista tuunataan ja taiteillaan kauniita, silmää viehättäviä. Partij voor de Dieren kuuluu vasemmistoryhmään (GUE/NGL). Toivottavasti pian myös innovatiivisuudella eroon roskista roSka päiväSSä -liikkeen aktiivit tekevät tupakoiville ja purukuMia pureville Mukana kannettavia MiniroSkikSia. Mutta koska ne ovat ilmatiiviitä, ne kestävät vuosikausia palavia tumppeja sisällään.” Liikkeen toimijat lahjoittavat tuntemattomillekin tupakoiville ja purukumia pureville miniroskiksia, joihin voi panna tumpit palavina. mieltään työehtojen heikennyksiä ja sopimusoikeutta rajaavia pakkolakeja vastaan. roSka päiväSSä -liike syntyi kalliolla Helsingin Pohjois-Haagassa vuonna 2000. Liike sai Helsingin kaupungilta poikkeusluvan maalata kaksi roskapönttöä kauniiksi. ”Pidän Miniroskis-työpajoja hyvin erilaisille ryhmille. Miniroskiksilla tämän kaiken voisi enneltaehkäistä”, Ahonen havainnollistaa. Miniroskikset ovat Roska päivässä -liikkeen uusi innovaatio. Lisäksi on huomattu, että esimerkiksi teiden alikulkusillat ovat pysyneet siisteinä, kun ne on maalattu kauniiksi. Hallituksen leikkauspolitiikkaa oli vastustettu jo elokuussa Joukkovoima-kansanliikkeen suuressa mielenosoituksessa (kuvassa) sekä Ihmistarhaus-tapahtumassa Suomen Pankin edessä syyskuun alussa. Se kutsuu kaikkia mukaan välittämään ja pitämään huolta yhteisestä ympäristöstä. Kuva: Pia Jalkanen. ”Tumpithan ovat maailman yleisempiä, myrkyllisiä roskia, jotka myrkyttävät ympäristöä vielä hitaan maatumisensa jälkeenkin. Pönttöjä on myös maalattu muun muassa Otavan opistossa Mikkelissä ja EtuTöölön lukiossa Helsingissä. ”oleMMe tehneet roskaliikkeessä tutkimusta siitä, millainen roskapönttö innostaa ihmisiä. Voittajaksi selviytyy toistuvasti italialainen roskapönttö, jossa on auringonkukan kuva. Maarit haataja Yli 30 000 ihmistä ilmaisi Helsingissä 18.9. Purkit kestävät vuosia. Samassa numerossa (3/2015) Suomen uutta Eläinoikeuspuoluetta käsittelevässä uutisessa kerrottiin virheellisesti, että Hollannin eläinoikeuspuolue kuuluisi Euroopan Parlamentissa Vihreiden ryhmään. Roska päivässä -liike ei taistele mitään eikä ketään vastaan. Myös pikkulapset ja koirat panevat suuhunsa tätä myrkkyroskaa. Häviäjä on toistuvasti tavallinen ‘tylsä’ roskaJos jokainen ihminen keräisi roskan päivässä, ympäristö pysyisi siistinä. vaStarinta tiiviSt y y 2 s a n a a oik aiSuja Kulttuurivihkojen viime numerossa (3/2015) jouko aaltosen Kenen joukoissa seisot -dokumentista kertovan artikkelin kuvatekstissä työväen tyttäret olivat menneet toimitukselta sekaisin. Miniroskis
8 joS kySe oliSi vain mielenosoituksen järjestämisestä, siihen olisi helppo vastata. Itsestään selvien ihmisoikeuksien puolustaminen on sen sijaan niin vahva viesti, että Meillä on unelma -ilmiö etenee edelleen. Itseään ruokkiva ketjureaktio sai yhä uudet ihmiset levittämään sanaa mielenosoituksesta, tapahtumatuotannon ammattilaiset antamaan työpanoksensa sen järjestämiseen, ihmiset tasavallan presidentistä Helsingin piispaan ilmoittautumaan puhujiksi, artistit saapumaan esiintyjiksi Tukholmasta asti, yritykset tarjoamaan palvelujaan ilmaiseksi hyvän asian puolesta – ja niin edelleen. Hommaforumilla väitettiin, että mielenosoitusta oli masinoitu salassa puoli vuotta. unelman prosessikaavio Meillä on unelMa -ilMiö Syntyi, kun turhautuMinen valjaStettiin energiakSi. Aiemmin hän oli vaatinut ”kansallismielistä vallankumousta” ja poseerannut julkisesti natsien keskellä. Viimein Radio Helsingin tuottajan aleksi pahkalan sisällä kytenyt tunne roihahti kriittiseen pisteeseen. Postilaatikot paukkuivat huoritteluista. Ellei tunne kuljeta mukanaan myös substanssia, tuloksena on tyhjää ulinaa. Jotkut kokivat, että rasismin vastustaminen on hyökkäys heitä itseään vastaan. Kaksi miinusmerkkistä signaalia – Immosen pelonsekainen viha ja oma turhautunut vitutus – kertautuivat ja kumosivat etumerkkinsä. Ilmiötä ei luoda vaan ilmiö syntyy. Yritän kuitenkin ajatella asiaa ääneen. Kun vastaanottaja lataa viestiin oman tunteenpalonsa ennen kuin lähettää sen eteenpäin, signaalin voimakkuus kasvaa entisestään. Sitä voisi kutsua tunteiden välittämisen signaaliketjuksi. lopulta tunne kasvaa niin vahvaksi, etteivät sanat enää riitä vaan energia on pakko purkaa tekoihin. Heinäkuun lopussa kipinä oli hallituspuolueen jäsenen olli immosen (ps) englanninkielinen sodanjulistus monikulttuurisuudelle. K uv a: Ju ha S äij älä .. Se resonoi ihmisissä, joiden tunnetila oli virittynyt samalle taajuudelle. Signaaliketjussa syntyy lenkki lenkiltä kuumempana etenevä ketjureaktio. ”Miten te teitte Sen?” järjeStiMMe heinäkuun viiMeiSellä viikolla helSingin kanSalaiStorille MielenoSoitukSen. Seuraavina päivinä sen välittivät eteenpäin jo Le Monde, Der Spiegel ja Washington Post. Silloin sen herättämät tunteet voivat tunkeutua vielä syvemmälle seuraavan vastaanottajan sieluun, mikä taas antaa hänelle pontta välittää viestin yhä vahvempana eteenpäin. Koska nykyhallituksen vallan alla insinööriajattelu on uutta filosofiaa, esittelen aiheesta oman prosessikaavioni. Signaaliketju ei katkennut siihenkään. Kiinnostavinta on, miksi näin kävi. Kipinää ruokkivat lisää median kyvyttömyys, puoluejohdon vaikeneminen, muiden hallituspuolueiden vastuunpakoilu ja sosiaalisessa mediassa herännyt vihapuhemyrsky. Siksi en osaa antaa kysymykseen suoraa vastausta. janne Flinkkilä Kirjoittaja on yksi Meillä on unelma -ryhmän alkuperäisistä aktiiveista, vapaa toimittaja, tietokirjailija, Creat-kollektiivin hengenlietsoja sekä kulttuurin sekatyöläinen. Seuraavaksi torilla tavattiin Tallinnassa. Hän kirjoitti sunnuntaina kello 10.57 Facebook-seinälleen näin: ”Voidaanko organisoida rasismin vastainen mielenosoitus. Mitä neutraalimpi se on, sitä todennäköisemmin se hukkuu signaaliketjussa kohinan sekaan. Nuo surkuhupaisat reaktiot ovat konkreettinen muistutus kaikkein tärkeimmästä opista: Pelkkä tunne on lopulta vain signaalin kantoaalto. Meillä on unelma -mielenosoituksesta syntyi kuitenkin ilmiö. Mielellään myös yksi täysi-ikäinen henkilö, joka tekee ilmoituksen poliisille viimeistään kuusi tuntia ennen tilaisuuden alkua. L öö p p i, jo ta em m e od ot ta ne et . Perussuomalaisten kansanedustaja vihjaili, että se järjestettiin veronmaksajien rahoilla. Iso sellainen, tiistaille?” Signaali ylitti kohinakynnyksen. tunne kiMpoSi myös takaisin. Vain 54 tunnin kuluttua Pahkalan päivityksestä Kansalaistorille oli kokoontunut 15 000 ihmistä. Massiivinen torikokous kaiutti viestin niin voimakkaaksi, että se kantautui ulkomaille asti. Siivosimme Facebook-sivultamme kellon ympäri vihapuhetta. Sen jälkeen olen Saanut kuulla kyMMeniä kertoja SaMan kySyMykSen. Yksinään se ei riitä mihinkään. Tarvitaan vain kaksi asiaa: idea ja toteutus. Niistä syntyikin positiivinen signaali; tahto näyttää, että hiljainen enemmistö on ihmisoikeuksien puolella. enSin vaaditaan kipinä, joka sytyttää tunteenpalon. Kahdessa vuorokaudessa kokoon rykäisty tempaus sai koolle 15 000 ihmistä, levisi uusiksi tuhansien ihmisten tapahtumiksi ympäri Suomea ja elää edelleen. Tunteen on oltava joko voimakkaan positiivinen tai negatiivinen. n ä k ö k u lm a Tahdoimme näyttää, että hiljainen enemmistö on ihmisoikeuksien puolella. Näin kävi myös Meillä on unelma -ilmiössä. Olin yksi heistä
Syystä maineikas verona heprealaiSten ja babylonialaiSten taiStelu on käSinkoSketeltava veronan ooppera-areenalla. Erityisesti mieskuoron bassot resonoivat mahtavasti. 9 pori jazzin vanha legendaarinen Lokki-lava oli otettu nyt kunnolla uudelleen käyttöön, ja sillä soi nimenomaan jazz – jos siis halusi kuulla pelkästään tätä musiikkigenreä, oli tarjonta monipuolista ja tasokasta. Aidan yleistä kiinnostavuutta lisäsivät kauniit ja herkät etiopialaisten tanssikohtaukset, joissa miesja naisballerinat osoittivat taitojaan. Sandé otti perjantai-illan pääesiintyjän paikkansa vaatimattomuutta uhkuvalla mutta lämminhenkisellä ja hiljaisen vahvalla karismallaan. Ismaelen rakastettu Fenena (Sanja Anastasia) ei jää paljon jälkeen roolin herkullisuudessa. Alkuperäisohjaus ja lavastukset olivat elokuvaohjaaja Franco Zeffirellin klassista käsialaa, kuten ikiklassikko Aida. Massiiviset kuorojoukot tekivät heprealaisten ja babylonialaisten taistelusta elävän ja käsinkosketeltavan. Sandé on maininnut haluavansa tulla muistetuksi esikuvansa nina Simonen lailla omaperäisenä tekijänä. Etukäteen kuulin epäilyksiä Mozartin toimimattomuudesta ooppera-areenalla, mutta epäilykset osoittautuivat täysin turhiksi. Don Giovanni tapahtui suureellisen linnan kulisseissa ja päähenkilön (Carlos Álvarez) teerenpeli erinomaisesti laulaneen Donna Annan (Irina Lungun) ja Donna Elviiran (Maria José Siri) kanssa oli vetävästi ohjattu. Kokonaistaideteosten tekijä Wagnerkin olisi tyytyväinen Nabuccon ja Aidan lavastuksiin. Ja tänä vuonna valinnat osuivat oikeaan. Aida on vuosikymmenestä toiseen Veronassa pyörivä ikiklassikko, jonka varassa Veronan maine erityisesti lepää. Massiiviset sfinksija temppelilavastukset olivat jo ennen esitystä areenan ulkopuolella kaiken kansan nähtävänä. Orja-alkuperää oleva Nabuccon adoptoitu tytär Abigail (Martina Serafin) on draamallisesti herkullinen rooli sopraanolle, ja Serafin selviytyi siitä mainiosti myös äänellisesti. Nabuccossa babylonialaisen kaupungin kulissit ja Aidassa pyramidit sfinkseineen loihtivat aidon ympäristön solistien ja suuren kuoron luoman sotilasjoukon taakse. Uskomattoman lavastuksen lisäksi esityksen solistivalinnat toimivat täydellisesti: erityisesti mehevästi laulanut Radamès (Carlo Ventre), orjan rooliin vahvasti eläytynyt Aida (Monica Zanettin), voimakas dramaattinen mezzosopraano Amneris (Anita Rachvelishvili). juha Säijälä pori palasi jazziin vuotuinen naljailu pori jazzille Siitä, että Se on kaikkea Muuta kuin jazzia, korjaantui viiMeiStään tänä vuonna, vaikka taloudelliSet realiteetit Sanelivatkin Suuria linjoja. Selvää silti on, että Pori Jazzin kokoista festivaalia ei voi toteuttaa pelkällä jazzilla, vaan päälavalle on nostettava muutakin. Molemmat olivatkin täynnä elokuvan visuaalisuutta ja moniaistisuutta. Tälle toiveelle ei ole vaikeaa nähdä mahdollisuutta toteutua. Lavalla kuultiin myös Amerikasta saapunutta theo Croker & VRK FUNKia ja brittiläistä gogo penguinia , jonka virkistävissä sävellyksissä jazz lyö sujuvasti kättä elektronisen musiikin, drum’n’bassin ja trip-hopin vaikutteiden kanssa. Vuonna 2011 sooloartistina debytoinut Sandé on edennyt urallaan nopeaan tahtiin valloittaen fanit, kriitikot ja Brit Awardsinkin. a it io p a ik k a veronan Ooppera-areena tarjoaa massiiviset puitteet kansallishenkeä nostattavalle ja suuria ääniä vaativalle oopperalle, kuten Giuseppe Verdin valtataistelujen ja ihmissuhdejuonittelujen täyteisille teoksille. Kolmena Kirjurinluodon konserttipäivänä kuultiin aimo annos toinen toistaan parempaa juurimusiikkia, ”jazzin serkkujen” sointuja. rita dahl Soulin ja r’n’b:n perinteestä ammentava Emeli Sandé kuuluu uuden sukupolven väkevimpiin laulaja-lauluntekijöihin.. roCkiSta ja bluesista ammentavan robert plantin ammattitaito oli taattu, mutta päälavan varsinaisiksi tähdiksi nousivat räväkkä brittiläinen soulia, poppia ja jazzia mielenkiintoisesti yhdistelevä paloma Faith ja toinen brittiartisti, soulin ja r’n’b:n perinteestä ammentavan emeli Sandé, joka kuuluu uuden sukupolven väkevimpiin laulaja-lauluntekijöihin. Nabuccon (Luca Salsi) parasta antia olivat terveesti resonoivat ja tyylikkäästi fraseeraavat mieslaulajat, Nabuccon lisäksi italialaistyyppinen tenori Ismaele (Piero Pretti). Ja tietenkin pelkistetyllä musiikillaan, riisutun myöteisillä gospelista vaikutteita hakeneilla sanoituksillaan sekä äänellään, joka kantaa vaivatta 30 000 ihmisen edessä ultimaattisella kauneudellaan. Lokki-lavalla esiintyivät muiden muassa sellaiset huippunimet kuin vaikka amerikkalainen Wayne Shorter Quartet; saksofonisti Shorterin sanotaan olevan keskeinen tekijä jazzmusiikin kehityksessä 1950-luvulta lähtien. Ismaelea tavoittelee myös Abigail poliittisista syistä
Hän tuntui miettineen keikan koreografian pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Vai voisiko kaupunki kenties lähteä rohkeasti kehittämään Suvilahden alueesta ympäristöineen täysin uudenlaista tapahtumaportaalia, jossa esimerkiksi kulttuuri, vapaa-ajan muut viettomahdollisuudet, kuten urbaanit liikuntamudot ja huipputason jälkiteollinen uusioarkkitehtuuri löisivät kättä ja loisivat Helsinkiin uniikin uuden ajan tapahtuma-areenan, jollaista ei välttämättä vielä löydy mistään?” Kallio hahmottelee. Paljain jaloin joranneen Florence Welchin vetämä Florence and the Machine tulitti aurinkoisessa illassa uskomattoman upeasti ja yhteisvoimallisesti heittäytyen. Silti eniten yllätti lauantain alkuilta, jolloin päälavalle kipusi glasgowlainen indieinstituutio Belle and Sebastian, joka täyttää kohta 20 vuotta. Siksi on tuotu julki pelko siitä, että Flow joutuisi väistymään Suvilahdesta. tekSti juha Säijälä kuva pia jalkanen Belle and Sebastianin Stuart Murdoch pisti Flow´n lauantai-illassa bileet pystyyn.. Katso Kulttuurivihkojen Flow-studio (videotallenne): www.kulttuurivihkot.fi/lehti/videot/videot/53-videoreportaasit Flow, unelma elävästä kaupunkikulttuurista SuvilahdeSSa koettiin jälleen onniStunut FeStivaali. Tennantin lavapreesens oli silti voimakas ja ääni yhä vahva. FloW ei ole pelkäStään yhden päälavan Superbändien tapahtuMa. Melkein palavahiuksinen Welch säkenöi energiaa. Festivaalialueesta muodostuu jo itsessään taideteos, joka on elokuisten iltojen hämärtyessä kuin maanpäällinen urbaani satumaa. Flow panostaa myös ruokaan. Vasta lopun hitit, kuten The Sin tai West End Girls, saivat ihmisten kädet ilmaan. SalaiSuuS, jonka vuoksi Flow Festival myydään niin nopeasti loppuun, on siinä, ettei se ole pelkästään yhden päälavan superbändien tapahtuma. Tilallisesti pelkkä Suvilahden kenttä on suuremmille yleisötilaisuuksille auttamatta liian pieni, joten lähimpien tonttien ja alueen kaavaa tulisi vielä vähän harkita uudelleen”, pohtii Flow´n Artistic Director tuomas kallio. ”Yritämme päinvastoin auttaa kaupunkia terottamaan käsitystä, mikä Suvilahti on ja mitä siitä voisi tulla, jos alueella olisi selkeä visio ja tavoitteet. Uuden, klubimusiikkia tykittävän Girls in Peacetime Want to Dance -levyn hitti Party Line sai solistin kiemurtelemaan ennennäkemättömällä tavalla. Mitä tämä Flow´lle merkitsisi. 10 FloW FeStivalin lauantain päättäneet brittipopin kuninkaat, Pet Shop Boysin neil tennant ja Chris lowe esiintyivät Suomessa jo kolmatta vuotta peräkkäin. Hän epäilee, ettei Flow’lle taida olla vastaavaa hyvää urbaania jälkiteollista ympäristöä Helsingissä. tuoMaS kallio kertoo Flow Festivalin pyrkivän keskustelemaan kaupungin instanssien kanssa ja itsekin auttamaan paremman Helsingin ideoinnissa. Suvilahden viereiseen Kalasatamaan rakennetaan sekä massiivista kauppakeskusta että asuinja toimistokerrostaloja. Se on kaupunkikulttuuria parhaimmillaan ja laadukkaimmillaan: Voimalan ja Tiivistämön klubitilat täyttivät nousussa olevat underground-bändit, mutta mukaan mahtui kansanmusiikkia, installaatioita ja toinen toistaan parempia dj:tä – jopa liiaksi asti. ”Ovatko ne muutama uusi toimistorakennus Suvilahden vieressä, kun tyhjiä liiketilaneliöitä on nytkin Helsingissä yli miljoona. ”Jos asiat menevät täällä oikein huonosti, niin ehkäpä siinä tapauksessa muutamme lopullisesti jonnekin Välimeren läheisyyteen”, Kallio uhkaa – järjestetäänhän jo nytkin Flow myös Ljubljanassa, Slovenian pääkaupungissa. Päätöspäivän sunnuntain rock-ilta olikin onneksi aivan toista kaliiberia: menestys. Ehkä Flow´n historian hienoin. Stuart Murdochin bändi on kyennyt säilyttämään omat indiejuurensa mutta uudistamaan ne syvän uskottavalla tavalla levyllä ja etenkin livenä. Niinpä he jättivät – ehkä hieman liioitellen ilmaistuna – yleisön viileäksi. 21 vuotta Suomeen kaivattu Beck täytti kaikki odotukset omintakeisella ja monipuolisella tuotannollaan. Kärähtäneen kebablautasen sijaan yleisö saa nauttia kohtuuhintaisista kulinaarisista ylläyksistä, kuten raikkaista salaateista ja raakaruuasta. Hän kysyy, mitä ovat ne vetovoimatekijät, joita viriili Helsinki juuri nyt kaipaa, kun vanhat keinot eivät oikein tunnu enää toimivan
Lavalle nousivat muiden muassa takavuosien suuret nimet Absoluuttinen nollapiste, Aavikko ja 22-Pistepirkko. Yhtyeen jäsenet olivat selvästi vilpittömän iloisia saamastaan innostuneesta vastaanotosta, mutta ilmaisivat myös useampaan otteeseen hämmennyksensä siitä, että yleisö oikesti ymmärtää, mistä lauluissa kerrotaan. Aloitan edullisen kestotilauksen ja saan kuusi seuraavaa numeroa 43 eurolla. Melko ja täySin tuntemattomien bändien lisäksi H2Ö:ssä sai kuunnella monien varsin nimekkäiden artistien esityksiä. Kulttuurivihkot Domirola Oy Vastauslähetys Tunnus 5011437 00003 Helsinki kulttuurivihkot maksaa postimaksun niMi oSoite poStinuMero ja -toiMipaikka puhelin tai SähköpoSti allekirjoituS Tilaukset myös sähköpostitse: tilaus@kulttuurivihkot.fi Tilaan 3 seuraavaa numeroa (6 kk lehdet) vain 16,90 euroa. Suomeksi laulava ruotsalaisyhtye oli H2Ö:ssä ensimmäisellä ulkomaankeikallaan. Kaikkiaan keikka oli mitä ilahduttavin monikulttuurinen kohtaaminen. tekSti laura tättilä kuva pia jalkanen. 11 turun ruiSSalon Vanhalla venetelakalla järjestettiin nyt heinäkuussa toista kertaa monitaiteinen festivaali H2Ö. Kuvankauniissa puitteissa, puisten telakkarakennusten suojissa historiallisten ja modernien nostokurkien reunustamissa maisemissa toteutettu kaksipäiväinen tapahtuma kokosi yhteen satoja artisteja kaikilta taiteenaloilta musiikista sirkuksen kautta kuvataiteisiin. Hinta on 51 €. h2ö:ssä jälleen 100 uutta bändiä turkulaiSFeStivaalin paraSta antia on MahdolliSuuS löytää aivan uuSia MuSiikkituttavuukSia. Kieli tuntuu olevan yhtyeelle ennemmin äänteitä kuin sanoja. Tilaus jatkuu kestotilauksena tarjouskauden jälkeen. Suomenkielinenkin saa hieman pinnistää, jotta ymmärtää sanoitukset, sillä sanat hajoavat laulujen ehdoilla monimerkityksisiksi tunnelmiksi. Festivaalin parasta antia onkin mahdollisuus löytää aivan uusia musiikkituttavuuksia. Noin yhdeksäntuhatpäinen yleisö oli kokoontunut paikalle nauttimaan kulttuuririennoista, joiden joukkoon lukeutui muun muassa Åbo Akademin kunniatohtorin, muusikko M. Eräs tämän vuoden festivaalin mieleenpainuvimmista keikoista oli Uumajasta kotoisin olevan Horsefacen esiintyminen Kujan intiimillä venuella lauantai-iltana. Heidän musiikkinsa voima syntyy siitä, kuinka kappaleissa käsitellään kieltä. a. Ruger Hauer ja Laineen Kasperi räppäsivät ja imatralainen, suomalaisen elektromusiikin pioneereihin lukeutuva Mono Junk villitsi festarikansaa tanssaamaan. Muinaisuskosta ja pohjoisesta ulottuvuudesta sanoituksensa ammentavaa Horsefacea voinee luonnehtia neofolkiksi, vaikkakin germaaninen synkkyys on heidän esiintymisestään kaukana. Eräänlaisen henkisen isosisaruksensa, Flow Festivalin, tavoin H2Ö:ssä ei joudu häpeään, jollei tunne jokaista artistia etukäteen, ja silti haluaa pitää itseään diggarina. He vetivät festivaalilla yhden jäähyväiskiertueensä keikoista. nummisen vetämä ruotsin alkeiskurssi. Teen määräaikaisen tilauksen vuodeksi eteenpäin. Huolimatta artistien valtaisasta määrästä tämän vuoden H2Ö-festivaalilla ei esiintynyt ainoatakaan samaa yhtyettä kuin viime vuonna
Kay osoittaa taitonsa ja saa väen lumoihinsa. ”Ei, sitä on pitänyt opetella. Mascotissa kukaan yleisöstä ei ole varautunut, vaikka välillä keskitytään kuuntelemiseen. Hänen runonsa ovat tarinoita täynnä samastumispintaa. ”Olisi hauska koota kiertue suosikkirunoilijoistani! Siihen kuuluisivat ainakin hanif Willis-abdurraqib, Clint Smith ja denice Frohman . Se, mikä saattaa etäisyyden päästä tuntua lattealta, voimistuu yhteiseksi kokemukseksi. Youtuben kautta on löydettävissä todistusaineistoa karismasta ja tallenteita esiintymisistä. Hän on ensi kertaa Suomessa ja sanoo jännittäneensä vastaanottoa. Poetry Slamin tähtenä onkin Sarah kay (s. Mutta kesäkuun alun iltana 3.6. painavaa puhuttua sanaa helSinkiläinen CaFé MaSCot oli ääriään Myöten täynnä runonjanoiSia, kun Sarah kay kunnioitti poetry ConneCtionin tilaiSuutta kariSMaattiSella läSnäolollaan. Live-tilanne on vielä vakuuttavampi. Hän aloitti esiintymiset 14-vuotiaana ja on muun muassa kaikkien aikojen nuorin vuosittaiseen National Poetry Slamiin osallistunut kilpailija. Hän kertoo, että jos voisi toteuttaa minkä suunnitelman tahansa, tulevaisuuden haaveissa olisi poetry slam -dream team tai kiertue, vaikkei välttämättä kilpailumielessä. Kuka tahansa Mascotin yleisöstä ymmärsi pian syyt Kayn menestykseen. Yleisössä ei aina tiedä, pyyhkiikö silmistään ilon vai liikutuksen kyyneleitä. Vuosien aikana vaistoni ovat kuitenkin kehittyneet. Ei voi kuin toivoa, että hänet saadaan Suomeen pian uudestaan, ja seuraavakin klubillinen kirjallisuuden ystäviä pääsee kokemaan hänen esityksensä. HAAVEISSA RUNOUDEN DREAM TEAM Kun keskustelen esitystä edeltävänä päivänä kahvilassa Kayn kanssa, hän kertoo, ettei esiintyminen ole hänelle myötäsyntyistä. Vaikka runoni on tarkoitettu esitettäväksi, olen ensisijaisesti kirjoittaja – minua pelottaa yhä, kun nousen lavalle. Harvemmin missään kulttuuritapahtumassa suosionosoitukset myöskään ovat näin myrskyisiä. Siinä on kyse yhtä paljon esityksestä kuin kirjoittamisesta.” Kay kertoo, että tässä runouden lajissa häntä viehättää juuri sen välittömyys. Lavarunoudesta lisää seuraavassa Kulttuurivihkoissa. 1988), yksi kansainvälisesti tunnetuimpia lavarunoilijoita. Kokemus ruotsalaisesta yleisöstä oli hiljainen, (”Luulin, että he inhosivat minua, mutta tulivatkin kiittelemään esityksen jälkeen!”) kun taas virolaiset olivat yllättävän riehakkaita. tekSti Sanni purhonen kuva Steve jürvetSon Esiintyminen ei ole Sarah Kaylle myötäsyntyistä.. New Yorkista kotoisin olevalta Kaylta on julkaistu kaksi runoteosta, ”B” (2007) ja No Matter the Wreckage (2014). Sillä ei lopulta ole väliä. Hän on tullut tunnetuksi nimenomaan lavaesiintyjänä. Harvemmin ne ovat niin täynnä, että ihmisten täytyy pakkautua lattialle vieri viereen mahtuakseen sisään klubille. ”Spoken word on runoutta, joka vaatii saada tulla ääneen luetuksi. Ehkä jonain päivänä...” Kay vietti epäilemättä vielä pitkän tovin esityksensä jälkeen signeeraamassa kirjoja – jotka myytiin paikalla loppuun – ihaileville faneille ja keskustelemassa runoudesta. Hän tuntuu koko ajan puhuvan juuri minulle. Kay kirjoittaa arkisista asioista yhtä lailla kuin suurista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Valitsen runot aina esityshetkellä yleisön perusteella.” Entä miten Kay määrittelisi Spoken word -runouden aiheesta tietämättömille. Tunnelma on hieno. 12 CaFé MaSCotiSSa järjestetään säännöllisesti Helsinki Poetry Connectionin runotilaisuuksia. Välispiikit nivoutuvat runoihin, joiden sisältö on vuoroin kantaaottavaa, (kuten Apartheidia käsittelevässä runossa Shosholoza) vuoroin hauskaa ( Love Letter from the Toothbrush to the Bicycle Tire). Hän vangitsee jokaisen kuulijansa (niin kuluneelta kuin se kuulostaakin) henkilökohtaisesti. Hän saa kontrolloida esitystä ja näkee heti yleisön reaktiot
Kaikki on jo tapahtunut, nyt vain kertaamme. Ja jossain näillä paikkeilla fiktiivisen väkivallan taikavoima majailee: se on fiktiivisen esineistymisen lumoa, jossa persoonastaan voi luopua ja elää hetken ilman identiteettiä. Keino on tekijäänsä vahvempi. Kyse ei siis ole enää kokemuksesta vaan odotuksesta. Historian puolella uutuuksia tarjoavat Ardennien verilöyly ja sekopäisen kirvesmurhaajan tarina. Vain yksi pysyy: murheellisten laulujen maa. Rumuus on estetiikassakin tämän päivän kauneutta, siinä missä eilispäivän kauneus on tämän päivän rumuutta. ja hetkekSi television puolelle, pahoittelut: rannalla makaa lapsen raato, vaihdetaan kanavaa, pusseihin pukeutunut suojanaamiojengi tutkii ojasta nostettua päätöntä ruumista, ja taas vaihdetaan: kalkkinaamainen vampyyrilapsi sinkoaa pään uima-altaaseen, lähikuva kauhusta ymmyrkäisiin silmiin. Elävä väkivalta kertoo aina tekijän kuolemasta. Ajatusta voi jatkaa: fiktiivinen väkivalta esineellistää aina myös todistajan eli lukijan ja katsojan. Väkivaltakuvaukset ovat aina samanlaisia, aina naturalistisia, aina ylirealistisia. Juuri kuvausten täydellinen persoonattomuus, yhdenmukaisuus ja suoranainen ohjelmallisuus huutavat tulkintaa. Kielikin on tuttua kioskikirjallisuudesta, joskin mopoa on viritetty sen verran, että taajuus ehkä hämää hetkeksi. Simone Weilin mukaan väkivalta esineellistää aina sekä subjektin että objektin. Mutta kuvaaja on aina kuvauksensa ensimmäinen uhri. Vallitseva mielikuvamme menestysromaanista, luetusta, kiitetystä ja hysteerisesti kaupaksi käyvästä, kiteytyy entistäkin tiukemmin kuvaan, jossa rilleillä rumennettu kaunotar riiputtaa päätään ja taustalla raiskattu kylä velloo liekkimeren kourissa. Väkivallan kyllästämän viihteen muotoja yhdistää kuvauksen keino, naturalismi. Mutta tästä kaikesta on jo kauan, kauan, kauan, ainakin muutama vuosi. Kun kuvaa, sanaa tai ilmiötä kilvan kiitellään realistiseksi, tarkoitetaan todellisuudessa naturalismia, nimenomaan sen kaunistelemattomuuden merkeissä. Non multa, sed multum, laajuus sikseen, tapitetaan laatua, tai kysytään ainakin muodon vuoksi, mistä ismistä dekkarismissä oikein on kyse. 13 taannoin Finlandia-palkintolautakunnan puheenjohtaja valitteli suomalaisen kaunokirjallisuuden dekkarisoitumista; murhaa, tappoa, pahoinpitelyä ja silpomisia – ja jossakin siellä välissä jotakin muutakin, ehkä. Kun kirjakaupassa tartumme murreilmaisuistaan ylistettyyn romaanijärkäleeseen, sivuilta lehahtaakin vastaan vain mahakaasujen uho. Häviäjiä on vain yksi, ja sen myötä kaikki: taide. Elävä väkivalta kertoo aina tekijän kuolemasta. Kävi kuin vedelle hanhen selässä; tuli ja meni. varokaa lentäviä päitä! a VELIN Jouni Avelin on Kulttuurivihkojen toimittaja ja uusturkulainen ilonpilaaja.. Jos väkivalta tekee meistä esineitä, fiktiivinen väkivalta tekee meistä fiktiivisiä esineitä
Parhaat hetket ovat niitä, joissa bändi antaa hieman raskaampaa kyytiä. Ja kyllä se mandoliini soi pehmeillä brooklynilaispojan sormillakin. Vääjäämättä lähestytään äärimmäistä kylmyyttä, absoluuttista nollapistettä, jossa mikään elollinen ei enää liikahda. Taloudellisesti tässä ei ole paljoakaan järkeä. Massasuosiopotentiaali on ohut. Mandoliinia pehmein brooklynilaispojan sormin Steve gunn & the black twig pickers: Seasonal hire, 2015 entisten kovien aikojen mytologisoinnin sijaan tarjotaan klassista kauneutta, puhalletaan tulta henkiin vanhoin palkein. the black twig pickers on itärannikon americana-perinteestä ammentava folkyhtye. Sanoisin juureva, sillä sellaisella sanalla voivat itseään aitoina pitävät kohottautua taloudellisesti itseään menestyneempien yläpuolelle, vähäksi aikaa. Entisten kovien aikojen mytologisoinnin sijaan tarjotaan klassista kauneutta, puhalletaan tulta henkiin vanhoin palkein. Kursorisesti kuunneltuna taustamusiikkina se alkaa nopeasti ikävystyttää. Se on eittämättä yksi viime aikojen kunnianhimoisimmista kevyen musiikin teoksista maassamme. Gunn esiintyy levyllä kuin vierailijana, mutta yhtyy bändin soittoon saumattomasti. 14 le v y n u rk k a kun näinä aikoina herää, voi havaita aamu aamulta ilmatilan muuttuvan hyisemmäksi. kahden Cd-levyn mittainen rock-ooppera on jotain sellaista, mitä ei pitäisi tänä aikana kenenkään pystyä tekemään.. Riittävän monimutkaista pysyäkseen kiinnostavana. Perinne on kokoonpanolla hallussa. Sille on annettava aikaa, keskityttävä. Loppupuolella albumi alkaa menettää otettaan, laahaten kuraisessa maastossa turhauttavan hitaasti. oula hyrSke kuluvan vuoden parhaisiin folk-albumeihin lukeutuu Steve gunn & the black twig pickersin Seasonal Hire. Levy on verkkainen, laulua on vain vähän. Tällaisen tuotteen on oltava viimeisen päälle laadukas, jotta sitä kestäisi. Yhteistyötä on tehty ennenkin. Kahden CD-levyn kokoinen rock-ooppera on jotain sellaista, mitä ei pitäisi kenenkään tekemän. Riittävän sulavaa, jotta tarina ja ääniraita tukisivat toisiaan. Jotta kestettäisiin, on välistä paettava jonnekin toisaalle, toiseen aikaan. Sen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2012, ja tässä käsiteltävä toinen osa vuoden 2014 puolella. Kokonaisuus on viimeisen päälle laadukas ja tyylitajuinen. Tommi Liimatasta tuli jälkimmäinen. Tarina on tommi liimatalle tyypillistä täyttä fantasiaa tai sci-fiä, kummallisuuksia pullollaan, muttei kuitenkaan omahyväistä omituisuuden korostamista. absoluuttinen nollapiste on kuitenkin tehnyt sellaisen teoksen kuin Pisara ja lammas. Ja mitä muuta järkeä voisi ollakaan, kuin kaupallista. oula hyrSke äärimmäisen hyyn tuolla puolen absoluuttinen nollapiste: pisara ja lammas 2, 2012. Kun kummallinen runopoika aikuistuu, voi hänestä tulla joko tavis tai kummallinen runoaikuinen. The Black Twig Pickersin tarjonta ei myöskään ole ihan sitä kuluneinta rootsia, sillä itärannikon perinnesoundissa on vähän omanlaisensa kalke. Kovin populistisesta uusfolkista ei ole kysymys. Steve gunn taas on brooklynilainen monipuolinen kielisoitintaitaja, joka on tehnyt ikäisekseen jo mittavan repertoaarin. Pisara ja lammas täyttää asettamansa korkeat laatuvaatimukset kohtuullisesti. Kauniit melodiat pitävät pinnalla. Musiikillisesti liikutaan suomiprogen perinteessä, mausteita sieltä täältä, muun muassa syntikkapopista. Se ei mahdu aikamme todellisuuteen, jossa äänitetyn musiikin julkaiseminen on tehty kaupallisesti järjettömäksi toiminnaksi. Tässäkin on kyseessä oivallisen todellisuuspakoinen tuote, jota kuunnellessaan voi helposti kuvitella itsensä uudisraivaajaksi. Kyse ei ole syksystä, vaan henkisestä ilmastonmuutoksesta
theodor bastard: Music for the empty Spaces (Fulldozer) theodor bastard: vetvi (theo records) floodrecords.tumblr.com sermet.bandcamp.com www.fulldozer.org www.theodorbastard.com www.rinnemajamaki.com www.mathiasjosefson.com kehäradan syvyyksissä nauhoitettu under the ground on suomalaisen jazz-ambientin merkkiteos.. Synkkä dark ambient on taltioitu vuonna 2004 Turussa Kuolleen Musiikin Yhdistyksen vieraina, ja löydetty hiljattain uudelleen. Toisaalta se tuntuu menettävän sen potentiaalin, joka nousisi teemojen kehittelystä niiden vaihtelun sijaan. Vaikeammin lähestyttävä Empty Spaces on kuitenkin levyistä se kiinnostavampi. Ennen kaikkea, se on rytmitetty hyvin. 15 pietarilainen Theodor Bastard on taidekollektiivi, joka yhtä aikaa säilyy samana ja muuttaa muotoa. j. philippe gerberin kitaralle rakentunut John 3:16:n edellinen albumi, Visions of the Hereafter (2012), on yksi tämän vuosikymmenen kiistatta parhaista postrock-albumeista, joten on sääli kuulla useita lupaavia alkuja poluille, jotka sitten päättyvät kuitenkin pian. Materiaali ei ole helppoa kuunneltavaa, mutta se on hyvin eheää, haastavaa ja ärsyttävääkin, hyvällä tavalla. Mielenkiintoisena pysyvä kalseus on haastava tyylilaji, ja siinä missä Rinne ja Majamäki ovat valinneet melankolian, eräät muut menevät vielä kylmempään suuntaan. Theodor Bastard on juuri sellainen yhtye, josta voi todeta sen olevan kiehtovuuteensa nähden pahasti aliarvostettu, varsinkin venäjänkielisen maailman ulkopuolella. Oli jo aikakin, että tällaista kamaa tehdään taas meilläkin. Tätä sopii odottaakin kahdelta mestarilta, onhan kyseessä jo toinen Mathias josefsonin (muun muassa Moljebka Pvlse -ryhmä) ja peter nyströmin (Negru Voda, Megaptera) yhteislevy. On vaikea uskoa, että kyseessä on vasta demotason materiaali – tarjolla kun on yksi vuoden ehdottomasti parhaista industrial-julkaisuista. Soundi on ohut ja moni elementti tuttu muiden artistien repertuaareista, mutta kokonaisuus on painostavan tehokas ja sopivan omaperäinen. Lumiset puut Negru Pvlsen Ferveren kannessa oikeastaan kertovatkin jo kaiken – paitsi sen kuinka hienosta musiikista on kyse. Silti se on ajatonta. Siinä missä yhtyeen huipputeos Oikoumene (2012) vielä lainaili useista kulttuureista vaikutteitaan, tuoreimmissa on palattu lähemmäs hienon Beloen (2008) hypnoottisia slaavisävyjä. tuoMaS harviainen Meiltä ja naapureilta, kylMäSti Mut ta r akk audell a Haastava kuunneltavuus voi olla hyväkin asia, olkoon tuotos liian vähän arvostetun ja tunnetumman artistin. l e v y n u r k k a anthony donovan & john 3:16: of the hex and its likenesses (Flood records) negru pvlse: Fervere (ur Muzik) tapani rinne & teho Majamäki: under the ground (aani) Sermet: s/t (omakustanne). kotiMainen helMi löytyy Vantaan tunneleista. Molemmat kiekot ovat erinomaisia lisiä yhtyeen kirjoon, ikään kuin aiemmin puuttuneita, täysin luontevia palasia sen spektrin kokonaiskirjossa. tapani rinteen ja teho Majamäen Kehäradan syvyyksissä nauhoittama Under the Ground on suomalaisen jazz-ambientin merkkiteos, joka ensi alkuun häiritsee yksinkertaisuudellaan, mutta jo parin kerran jälkeen koukuttaa kuulijansa pyörittämään sitä toistuvasti putkeen. Näin hieno musiikki ansaitsisi huomattavasti lisää arvostusta ja tunnettuutta. Sen levyt ovat keskenään hyvinkin erilaisia, silti aina tunnistettavia, ja määrittyisivät ehkä lähinnä etnofuusio-popiksi. Se on toisaalta täynnä todella hienoja osuuksia, joissa kahden hyvin erilaisen artistin tyylit yhdistyvät, mutta ainoastaan riitasointuina. Samalla tavoin myös anthony donovan ja John 3:16 ovat yhdessä tehneet jotakin, joka ahdistaa ja vetoaa samanaikaisesti. Samalla mukaan on tullut orgaanisemman soinnin rikkaus, joka näkyy varsinkin uusimman albumin selkeässä helmessä Kukushka. Kaksi tuoreinta albumia, Music for the Empty Space (2014) ja Vetvi (2015), ovat kuin saman kolikon kaksi puolta. Of the Hex on siksi monella tapaa kiinnostavampi performanssina kuin kuuntelukokonaisuutena. Salaisuus lienee kaiun hyödyntämisessä, ja vaikka siinä ei ollakaan aivan Deep Listening Bandin mestarillisuuden tasolla, on kyseessä silti tunnelmateos joka kestää niin aikaa kuin ympäristönvaihdostakin. Nimi mieleen – tästä kuullaan vielä lisää. SuoMalainen Sermet tarjoilee hidasta noiseambientia, jonka päälle on lisätty epäselviä puhevokaaleja, sekä jonkin verran myös rytminoisea. Hiljaa kuunneltuna se vaipuu ikään kuin dark ambientiksi ja tuntuu hypotermian musiikilliselta vastineelta, mutta lujemmalla äänellä se on pehmeää, mielen valtaavaa rytmiä, joka kuplii ja houkuttelee toistuvasti mukaansa. Of the Hex and its Likenesses on aivan poikkeuksellisen hankala kuunneltava
Tämä muutaman minuutin kestävä useista erilaisista otoksista, ajallisista ja paikallisista, leikkauksin koottu kohtaus autoajeluineen on elokuvan helmiä. MuSiikki : Bo Nilsson, Pentti Lasanen. k o ti k in o Vähäeleinen Harriet Andersson ja melankolisen Helsingin vieraus.. 16 lyhytelokuvia , dokumentteja ja elokuvakritiikkejä tehtaillut jörn donner oli perustamassa Suomen elokuva-arkistoa keväällä 1957. VLMedia 2015. Puheella ei ole ratkaisevaa roolia, mutta Annan lauseet ovat lakonisia ja kauniita: ”Toivon kanssa Berliinissä, joka oli vankila, ja kuitenkin merkillinen tunne vapaudesta. Annan entinen miesystävä, ranskalainen liikemies Jacques, seuraa tätä Helsinkiin ja yrittää houkutella Annan takaisin. Elokuva kuvattiin anamorfisella laajakuvaoptiikalla, mikä antoi Donnerille uusia mahdollisuuksia tilan käsittelyyn. ”Tuntuu siltä kuin sama henkilö olisi tehnyt kaikki huonot elokuvat, sama keskinkertainen henkilö kaikki keskinkertaiset elokuvat ja sama taitava henkilö kaikki hyvät.” Persoonallisesta otteesta näkyi pelkkiä välähdyksiä. Anna saapuu Toivon luo Helsinkiin lopettaakseen suhteen. käSikirjoituS ja ohjauS: Jörn Donner. Toivo painiskelee ahdistuksessaan, pyörittelee itsemurha-aikomuksia, esittelee Annalle lapsuudenkotinsa puutalossa. Yhteinen viikko Berliinissä välähtelee takautumina, ja kun Anna toteaa, että Helsinki on kaunis, Toivon ystävä Stig sanoo kaupunkia ”nousukkaaksi”. Siirtyi Tukholmaan, teki Svensk Filmindustrille laulaja Monica zetterlundista 25-minuuttisen lyhytelokuvan Todistus hänestä (1962) ja pian Europa Filmille ensimmäisen pitkän elokuvansa Syyskuinen sunnuntai (1963) – ja vastasi omaan huutoonsa: elokuva alkaa cinéma véritén tapaan haastatteluilla, joissa ihmiset vastailevat kysymykseen: ”Uskotteko rakkauteen?” Uuden aallon vaikutteet ovat heti läsnä. tekStityS : suomi. Sandrewille ohjaamaansa elokuvaan Rakastaa (1964) Donner sai kiinnitettyä andrzej Wajdan elokuvassa Tuhkaa ja timanttia (1958) huomiota herättäneen zbigniew Cybulskin , jota Donner luonnehtii kekseliääksi ja ammattitaitoiseksi näyttelijäksi, jonka alkoholinkäytössä oli ”jonkin psykoottisen tasapainottomuuden oire”. Ensituttavuuden huuma ja loppumattomuus.” Eräässä aikalaiskritiikissä nälvittiin, ettei mitään seikkailua koskaan ala. valentin vaalassa ruumiillistuivat ”kunniakkaalla tavalla suomalaisen elokuvan parhaat ominaisuudet”, edvin laineessa ”lyyrinen sävy, luonnontunne”. ruotSalaiSella muotisuunnittelija Anna Englundilla (Andersson) on ollut Berliinissä viikon kestänyt suhde suomalaiseen arkkitehtiin Toivo Pajuseen (Matti oravisto). Toki suhde Berliinissä oli ”seikkailu”, ja siihen kuvat ja puhe viittaavat alituisesti. leikkaaja : Per Kraft. äänityS : Tuomo Kattilakoski. Dokumenttielokuva Vettä (1956) sai kiitosmaininnan Jussi-palkintoja jaettaessa, mutta varsinaisesti vasta ärhäkkä essee ”Suomalainen elokuva vuonna 0” nosti Donnerin laajemminkin kulttuuripiirien tietoisuuteen. Siten kuva asettuu lausetta vastaan, muttei täysin vaan puolittaisesti. Kukaan ei näytä säästyneen rutolta, tältä pelkuruuden ja harhautuneiden laskelmien sairaudelta.” Suomalaisista ohjaajista armon sai nyrki tapiovaara. entä Mitä Donner itse teki. 84 min. Mutta kaikki tämä oli nyt mennyttä, nämäkin ohjaajat olivat kangistuneet ja heidän uusimmat elokuvansa ”pohjattoman huonoja”. pääoSiSSa : Harriet Andersson, Matti Oravisto, Göran Cederberg, Claude Titre. lavaStuS : Lauri Elo. Esseessään Antonionin Seikkailusta (1960) Donner käsittelee terävästi hänen perusteemojaan – itsetuntemusta, itsepetosta ja tyhjiötä – ja ohjauksen ”kylmää objektiivisuutta”, joka on ”itse asiassa pidätellyn intohimon ilmausta”. kuvauS : Jean Badal. Toivo ilmoittaa haluavansa elää Annan kanssa. Hortoillaan, vietetään juhannusta ja veneillään. ”Ei oikein mitään kaunista, ei vanhaa.” Samalla kuvassa välähtelee yksityiskohtia Helsingin jugendarkkitehtuurin ornamenteista, kuvaushetkellä 50–60 vuotta vanhoista, ei siis vanhaa mutta kenties kuitenkin kaunista. ”Teknillinen taso, joka varhemmin oli ainakin hyväksyttävä, on laskenut likipitäen kaiken arvostelun alapuolelle. kuvaSuhde : 16:9. pentti lasasen musiikki soi hillitysti, dialogi on sijoitettu pois kuvasta taustalle. Donner oli ryhtynyt kirjeenvaihtoon arvostamansa Michelangelo antonionin kanssa, ja vaikutteet näkyvätkin selvästi, nimeä myöten. Elokuvaansa Täällä alkaa seikkailu (1965) Donner sai toiseksi tuottajaksi Fennada-Filmin. risto orkon ja toivo Särkän hän sanoi tehneen arvokasta työtä. Käsikirjoituksestakin vastaava Donner profiloitui välittömästi auteuriksi ja pokkasi Venetsian elokuvajuhlien palkinnon parhaasta esikoiselokuvasta. Sanan ”täällä” sijoittaminen ei vain kriitikolta aivan onnistunut. Pääroolissa nähtiin, kuten kahdessa edellisessäkin elokuvassa, harriet andersson , ja käsikirjoitus oli jälleen Donnerin omaa käsialaa. Fennada-Filmi. jouni avelin jörn donner: täällä alkaa seikkailu (1965). Donner osoittaa elokuvallista tajua monin tavoin. Täällä alkaa seikkailu on viileä ja suorastaan kuulas elokuva, kauttaaltaan valmis ja varmaotteinen. tääll ä päät t y y Seikk ailu Elokuvauransa alkuaikoina Jörn Donner kritisoi ärhäkästi suomalaista elokuvaa – ja vastasi omaan huutoonsa uuden aallon vaikutteineen
eero hirvenoja intohiMo ja kuoleMa Brittiläinen Peter Greenaway teki kiistanalaisen elokuvan ihailemastaan venäläiskollegasta Sergei M. Keväällä 1931 hän saapui Guanajuaton kaupunkiin, mistä myös Greenawayn elokuva alkaa. Elokuvassa Eisensteinin mielenkiinnon herättää meksikolaisten poikkeuksellinen suhtautuminen kuolemaan, johon ovat vaikuttaneet sekä varhaiset ”pakanalliset” uskonnot että eurooppalaisten väkivalloin tuoma katolilaisuus. Nähtäväksi jää, miten Greenawayn projektit etenevät. Sen sijaan tarinassa keskitytään Eisensteinin seksuaaliseen heräämiseen hänen perehtyessään paikallisen oppaansa Palomino Cañedon ( luis alberti) avustuksella rakkauden saloihin. Rahahanojen sulkeuduttua Que Viva Mexico! jäi keskeneräiseksi. Eisensteinista (1898–1948), pääosassa suomalainen Elmer Bäck. Eisenstein ei koskaan nähnyt Meksikossa kuvattua materiaalia, sillä tiettävästi lähistöllä ei ollut ajanmukaista elokuvalaboratoriota. e s p o o c in é 2 1 5 Kuvaus Meksikosta on paikoin melko karikatyyrinen.. Hän kertoi suunnittelevansa vielä kahden Eisensteinia käsittelevän elokuvan tekemistä – ainakin jos Suomesta löytyy hankkeisiin rahoitusta. Mahtaako Eisenstein in Guanajuato saada Meksikossakaan täyttä hyväksyntää, sillä sen kuvaus maasta ja sen ihmisistä bandiitteineen ja siestan viettäjineen on paikoin melko karikatyyrinen. Viiden maan yhteistuotantona valmistuneen Eisenstein in Guanajuaton kuvauksia tehtiin Meksikon lisäksi Helsingin Herttoniemessä. Kaksi päivää myöhemmin mestariohjaaja oli paikalla elokuvateatteri Orionissa, missä juhlistettiin hänen komeaa uraansa luennon ja elokuvanäytösten kera. Panssarilaiva Potemkinilla (1925) maailmanmaineeseen kohonnut Eisenstein kiersi Eurooppaa 1920-luvun lopulla, piipahti Hollywoodissa, ja jatkoi matkaa 1930-luvun alussa Meksikoon. Kaiken kukkuraksi elokuvassa murjaistaan kupan olevan Meksikon merkittävin kulttuuriperintö muulle maailmalle. Hyväntuuliselta vaikuttanut Greenaway ylisti useampaankin kertaan eisensteinia historian merkittävimmäksi elokuvantekijäksi, ja vitsaili esimerkiksi taannoisista lausunnoistaan ”elokuvan kuolemasta”. Eros ja Thanatos, rakkaus/seksi ja kuolema, ovat keskeisellä sijalla Greenawayn tuotannossa, eikä Eisenstein in Guanajuato ole poikkeus. Elokuvan lopputeksteistä selviää, että homoseksuaalisuuden harjoittamisesta tehtiin rikos Neuvostoliitossa vuonna 1936. Ohjaaja itsekin vaikutti perin tyytyväiseltä lopputulokseen. Meksikossa vuoden tärkeimpiin juhlapyhiin lukeutuvan ”Kuolleiden päivän” (Día de Muertos) juhlallisuuksia tallensi aikanaan Eisenstein ja nyt myös Greenaway. Kuvallisesti komea teos sai Espoossa yleisöltä raikuvat suosionosoitukset. Venäjällä, missä viranomaisten suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on yhä kovin nihkeää, ei ole ilmeisesti oltu kovin innoissaan Greenawayn kuvattua heidän erään kansallisen ikoninsa homoseksuaalina. 17 totutuSti elokuun lopulla järjestetty Espoo Ciné huipentui festivaalin päätöspäivänä peter greenawayn Eisenstein in Guanajuaton (2015) loppuunmyytyyn näytökseen. Bäckin ohella elokuvassa nähdään kaksi muutakin suomenruotsalaista näyttelijää Eisensteinin työtovereiden rooleissa. Greenawayn elokuva on samalla kertaa sekä kunnioittava että ironinen päähenkilöään kohtaan. Eisenstein oli avioitunut naisystävänsä kanssa kahta vuotta aiemmin, mutta heidän liittonsa on epäilty olleen lähinnä platoninen. Lisäksi kuvausryhmään kuului useita muitakin suomalaisia. Elokuvan esittelivät katsojille ohjaaja sekä nimiroolin näytellyt suomalainen elmer bäck. Elokuvassa annetaan ymmärtää tuolloin 33-vuotiaan ohjaajan olleen ennen kohtaamistaan Palominon kanssa seksuaalisesti tyystin kokematon. Eisensteinin kaavailemasta Iivana Julma – trilogiasta valmistui vain kaksi elokuvaa. rasmus Slätis tulkitsee ohjaaja-näyttelijä grigori aleksandrovia ja jacob öhrman kuvaaja eduard tisseä. Vaativasta roolistaan sinällään hienosti suoriutuvan Bäckin vänäläiskorosteinen aksenttikin tuntuu hieman parodiselta. Ohjaajaa seurueineen kehotettiin palamaan pikimmiten Venäjälle, sillä Stalin oli jo alkanut epäillä heidän aikovan jäädä lopullisesti Länteen. Siellä Eisenstein alkoi työstää yhdysvaltalaisen kirjailijan upton Sinclairin ja muutamien muiden sikäläisten vasemmistointellektuellien tuella kunnianhimoista elokuvaa, työnimeltään Que Viva Mexico! Eisenstein in Guanajuato on varsin poikkeuksellinen taiteilijakuvaus, sillä siinä ei näytetä lainkaan varsinaista luomistyötä eli elokuvan kuvauksia
Jälki onkin monin paikoin varsin rosoista. Todellisuutta ja fiktiota yhdistävässä elokuvassa päähenkilö on aikansa kohujulkkis, Auervaara-tyyppinen huijari pertti ylermi lindgren, joka näyttelee itse itseään. Festivaaleilla oli vahvasti esillä myös von Baghin laaja ja monipuolinen dokumenttituotanto. Yhtä elokuvan naisista esittänyt näyttelijä titta karakorpi kertoi esityksen edellä, että elokuva tehtiin improvisoiden. Komediallinen elokuva perustuu omien sanojensa mukaan 74 kertaa kihloissa olleen Lindgrenin muistelmiin. Se on kuitenkin noussut viime aikoina jopa kulttielokuvaksi ulkomaita myöten, ja Sodankylässäkin se sai suuren suosion. Varsinkin vanhemman polven kriitikot teilasivat sen jyrkästi. tekSti eliaS krohn ja riikk a ylitalo s o d a n k y lä n e lo k u v a ju h la t 2 1 5. Kotimainen ja kansainkreivistä ompelijattareen Suomen kansainvälisesti tunnetuin elokuvafestivaali tarjosi primus motorinsa poismenon jälkeenkin korkeaa laatua ja tunnelmaa. Edellisenä syksynä edesmenneen von Baghin elämäntyötä käsiteltiin kansainvälisessä matineassa, ja ohjelmistoon kuului useita hänen elokuviaan. Viimeiseksi dokumentiksi jäi kulttuurija aatehistoriallinen Sosialismi (2014). Kreivistä ei tullut aikoinaan odotuksista huolimatta sen enempää arvostelumenestystä kuin kassamagneettiakaan. 18 Sodankylän elokuvajuhlia vietettiin kesäkuussa jo 30:nnen kerran (10.–14.6.). LUOKKAEROJA JA IHMISYYTTä Primus motorin poismenosta huolimatta elokuvajuhlilla suunnattiin vahvasti eteenpäin. Taiteellisena johtajana toimi nyt timo Malmi, joka kuului jo aiemmin festivaalien kantaviin voimiin. Festivaalin avajaiselokuvana oli von Baghin ainoaksi fiktioelokuvaksi jäänyt Kreivi (1971). Juhlavuoden festivaalit oli omistettu ikiaikaisen taiteellisen johtajansa peter von baghin muistolle. Kiintoisan, elävän paketin Suomen historiasta muodostaa esimerkiksi Sodankylässä nähty täyspitkien dokumenttien sarja Vuosi 1952 (1980), Viimeinen kesä 1944 (1992) ja Vuosi 1939 (1993)
”Loisteliaan värinhallinnan ohessa Salminen on mustavalkoisen kuvauksen taituri, jonka jälki muistuttaa elokuvan suuruudenajan mestareiden töitä, muttei kuitenkaan ole jäljitelmää”, todettiin palkinnon perusteluissa. 19 välinen tekijävieraskaarti sekä laaja ympärivuorokautinen ohjelmisto oli ainakin yhtä korkeatasoista kuin aina ennenkin. Elokuva on äärimmäisen ajankohtainen nyt, kun perheja lapsensurmat ovat jatkuvasti esillä mediassa. PYSäYTTäVä TEOS PERHETRAGEDIASTA Yksi elokuvajuhlien kiinnostavimmista vieraista oli tanskalainen ohjaaja ja kirurgi nils Malmros. Leighin elokuvissa liikutaan tavallisten ihmisten, yleensä Lontoon työväenluokan, arkitodellisuudessa. Suuria toiveita (1988) on puolestaan otos thatcherismin ajan Britanniasta, ja Happygo-lucky (2008) kertoo aurinkoisesta, ympäristöönsä hyväntuulisuutta levittävästä kolmikymppisestä opettajasta Poppystä, jonka elämänasenne yritetään kuitenkin nujertaa. Nimekkäimpiin ulkomaisiin tekijävieraisiin kuuluivat englantilainen Mike leigh ja saksalainen Christian petzold, molemmat sekä ohjaajia että käsikirjoittajia, vähäisemmässä määrin näyttelijöitäkin. ROKKARIEN MÖKKIKYLäN KAUTTA ELOKUVAURALLE Muun muassa aki kaurismäen suosikkiohjaajiin lukeutuva Christian Petzold on ammentanut entisen Itä-Saksan rappiosta ja apatiasta Saksojen yhdistymistä seuranneen suuren työttömyyden aikana. Elokuvajuhlien aamukeskustelussa selvisi, että Malmros lopetti omaelämäkerrallisten elokuvien tekemisen joksikin aikaa henkilökohtaisen tragedian vuoksi. Se kertoo murrosikäisistä nuorista 1950-luvun lopun Århusissa. Häneltä esitettiin festivaaleilla viisi elokuvaa, joista tunnetuin lienee Tiedon puu (Kundskabens træ, 1981). Salmisen uusinta kuvaustyötä on nähtävissä argentiinalaisen lisandro alonson elokuvassa Jauja (2014). Sorrow And Joy on pysäyttävä tarina elokuvaohjaajan perheonnen vaihtumisesta suruun. Elokuvassa kuvatun tragedian syyksi voitaneen nimetä naisen sairaus, ei yksinkertaisesti viha tai pahuus. Vasen sivu: Mike Leigh: Vera Drake. Vakoilusta jatkosodan aikana tuomitun työväenliikkeen vaatimattoman taustapuurtajan viimeiset hetket tunnetaan entuudestaan, mutta vahvasti tietopainotteinen dokumentti keskittyy hänen elämäänsä ja piirtää viiltävän kuvan aktiivisen työläisnaisen elämästä Suomen historian eri vaiheiden melskeissä. OMPELIJATAR HISTORIAN VIRRASSA Kotimainenkin elokuva oli festivaaleilla vahvasti esillä. Uusi, entistä isompi esitystelttakin oli saatu pystyyn. Sodankylän elokuvajuhlia vietetään seuraavan kerran 15.6.–19.6.2016. Myöhemmin Malmros käsitteli kuitenkin juuri tuota tapahtumaa elokuvassaan Sorrow And Joy (Sorg og glæde, 2013), joka ohjaajan itsensä mukaan jää hänen viimeisekseen. Ennakkoensi-iltansa sai esimerkiksi ville Suhosen dokumentti Ompelijatar, joka kertoo Suomen viimeisestä kuolemaantuomitusta naisesta Martta koskisesta. Hänen uusin teoksensa Phoenix kertoo keskitysleiriltä palaavasta naisesta ja vuoden 1945 Berliinistä. Opiskeluaikoinaan hän teki dokumentin keskellä metsää olevasta mökkikylästä, jonka läntisestä Saksasta tullut rock-yhtye oli vuokrannut muutamalla markalla vuosiksi. Juhlavuoden festivaaleilla rikottiin jälleen yleisöennätyksiä: katsojia oli lipunmyyntiin perustuvan arvion perusteella yli 30 000. Hän päätyi kuitenkin samanhenkisten ryhmiin, jotka halusivat myös tehdä elokuvia, ja sitä kautta dokumentoimaan entisen DDR:n tunnelmia. Sodankylän kouluissa kasvetaan elokuvien pariin, sivu 47. Tämä on kuitenkin laitonta, ja Vera Draken pojan herttaiset kihlajaisjuhlat keskeytyvät sen vuoksi ikävästi. Leigh kuvaili festivaalien aamukeskustelussa omaa tyyliään siten, että ongelmaperheiden ja luokkaerojen lisäksi kyse on laajemmin ihmisten erityisyyden ja tavallisuuden näyttämisestä ja ihmisen haavoittuvaisuuden kuvaamisesta. Malmros on hyödyntänyt oman elämänsä tapahtumia niin siinä kuin monissa muissakin elokuvissaan. Se tuli Suomessa myös elokuvateatterilevitykseen elokuussa. Hänen vaimonsa tappoi psykoosissa pariskunnan yhdeksän kuukauden ikäisen vauvan. Päähenkilö eli elokuvaohjaaja pitää tapahtunutta osittain myös omana syynään, sillä hän esimerkiksi rohkaisee vaimoaan lopettamaan mielialalääkityksen. Laadukas elokuvakulttuuri toisin sanoen kiinnostaa laajoja joukkoja, ja festivaalin tulevaisuus näyttää valoisalta. Sittemmin hän ryhtyi myös fiktionalisoimaan idässä kohtaamiaan tunnelmia. Elokuvajuhlien myöntämän Sodankylä-palkinnon sai tänä vuonna kuvaajavirtuoosi timo Salminen, joka on kuvannut esimerkiksi kaikki Aki Kaurismäen elokuvat. Näin syntyi Sodankylässäkin nähty elokuva Yella (2007), joka kertoo nuoren naisen pakomatkasta väkivaltaisen miehensä luota idän Wittenbergistä kohti teknologian ihmekaupunki Hannoveria ja korkean elintason unelmia. Berliinin elokuva-akatemiassa opiskellessaan häntä kiinnosti alkujaan vain elokuvien katsominen ja niistä keskusteleminen. Ne kertovat usein ongelmista, joita syntyy, kun ihmisten oma persoonallinen olemus, toiveet ja ihanteet joutuvat ristiriitaan ympäristön paineiden tai yhteiskunnan normien kanssa. Tämä sivu: Nils Malmros: Tiedon puu, Christian Petzold: Yella.. Petzold on käsitellyt elokuvissaan myös useita muita Saksan historian vaiheita. Vuoden 1950 Lontooseen sijoittuva Vera Drake (2004) kertoo hyväsydämisestä siivoojasta, joka muun läheisja vapaaehtoistyön ohessa tekee perheeltäänkin salaa raskaudenkeskeytyksiä sitä haluaville nuorille tytöille, korvauksetta
Ihmiset arvostavat usein tällaista yksinkertaista lähestymistä, ihminen ihmiselle. Jokainen kykenee auttamaan, ja se on meidän velvollisuutemme. ISIS NOSTI PääNSä Maan korruptioon kyllästynyt hasan ali akleh sytytti itsensä bensiinillä tuleen tammikuuta 2011. Esimerkiksi Facebookista löytyy vapaaehtoistyötä koordinoivia ryhmiä, kuten Refugees Hospitality Club. Jokainen voi miettiä, mitkä ovat omia vahvuuksia, ja auttaa kykyjensä mukaan. On odotettavissa, että yhä synkkenevän tilanteen takia myös maan sisällä olevat joutuvat pian hakeutumaan pakolaisiksi muihin maihin. Alkuvaiheen paremmista toiveista huolimatta maassa alettiin rajoittaa sananvapautta entistä rankemmin, ja Assad eristi maan taloudellisesti. Oppositio alkoi koota mielenosoittajia. Tämä laukaisi suuria mielenosoituksia ympäri Syyriaa. Olemassaolevat vastaanottokeskukset tarvitsevat apua etenkin vaatehuollossa. Vuonna 2000 valta vaihtui hafez al-assadin kuollessa ja vallan periytyessä tämän pojalle bašar al-assadille. Satelliittikuvista on havaittu, että pommitusten vuoksi ja ihmisten jätettyä kotinsa 83 prosenttia Syyrian yöllisistä valoista on kadonnut. Osa kaupungeista on täysin pimeinä. Niinpä syyrialaiset olivat valmiina, kun vuoden 2011 arabikevään levottomuudet alkoivat levitä maahan. 7,6 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa maan sisällä. Salainen poliisi on systemaattisesti tukahduttanut aseellisesti hallituksen vastaiset mielenilmaukset. Myös ilmastonmuutoksella on ollut osansa kriisin synnyssä. Terroristijärjestö ISIS sai jalansijan Syyriassa toden teolla vuonna 2013. Vastaanottokeskuksien perustamista eri paikkakunnille voi edesauttaa esimerkiksi osallistumalla niitä tukeviin kampanjoihin tai aloittamalla sellaisen itse. Näiden lisäksi neljä miljoonaa on joutunut pakenemaan maasta. Syyriassa vuonna 2008 alkanut kuivuus on johtanut monen elinkeinon romahtamiseen, mikä on synnyttänyt entistä pahempia jännitteitä ja köyhyyttä. Globaalia solidaarisuutta tarvitaan kipeästi. Vaatelajittelussa voi auttaa esimerkiksi SPR:n kautta. Turkki tukee epäsuorasti ISISiä, vaikka sanookin kohdistavansa iskujaan molempiin osapuoliin. Pakolaisia voi majoittaa myös omaan kotiin. Vaatelahjoituksia voi kerätä jokainen omalla alueellaan ja sitoutua säilyttämään vaatteita, kunnes SPR tai muu taho pystyy ottamaan niitä taas vastaan. Kun aiempien pakolaisten lisäksi entistä useampi syyrialainen pakenee nälkää, sotaa ja terroristeja, se näkyy Euroopassa. Haaveet demokratiasta haudattiin, ja korruptio on ollut Lähi-idän vakavimpia. ISIS käy harvinaisen brutaalia sotaa. Myöhemmin salainen poliisi pidätti ja kidutti lapsia, jotka olivat ilmaisseet hallituksen vastaisia mielipiteitä. Helppo tapa tutustua maahantulijoihin on mennä vastaanottokeskuksen eteen, hymyillä ihmisille, esitellä itsensä, kätellä kaikkia ja toivottaa ihmiset tervetulleiksi Suomeen. Turkki kohdistaa selvän enemmistön iskuistaan Syyrian kurdeihin. ISIS oli hyvin organisoitunut, ja sillä oli laaja pääsy aseisiin. Kun pahin kiire helpottaa, voi vastaanottokeskukseen mennä vieraaksi. Se teloittaa jatkuvasti sotavankejaan, käyttää kemiallisia aseita, käy orjakauppaa, julkaisee teloitusvideoita, ottaa naisia seksiorjiksi, kivittää vihollisiaan lapsista vanhuksiin ja asettaa näiden ruumiita näytille, pelotteeksi muille. Sotilasvallankaappaus vuonna 1963 synnytti maahan diktatuurin, joka piti yllä poikkeustilaa vuoteen 2011 saakka. Maan jakautuminen syveni, ja vuoden 2012 lopulla hallitus alkoi kohdistaa pommituksia ja nälkäsaartoja myös siviileitä vastaan. tekSti Suvi auvinen. Hallituksen joukoista karanneiden perustama Vapaan Syyrian armeija FSA alkoi toimia loppukesällä ja alkusyksystä 2011 yhdessä monien muiden hallitusta vastustavien ryhmien kanssa. Suoraan vastaanottokeskukseen ei kuitenkaan kannata tällä hetkellä soittaa tai kävellä sisään ainakaan suurimmissa kaupungeissa, sillä ne ovat äärimmäisen ruuhkautuneita. ISISin tavoite on saattaa koko Irak ja Syyria oman kalifaattinsa alaisuuteen. Syyria, vielä kerran Järkyttävien kuvien ja pakolaiskeskustelujen otsikoihin nostama Syyrian tragedia ei ole uusi tai yllättävä, vaan rakentunut pitkän ajan kuluessa. Kutsun pitää tulla joltain vastaanottokeskuksen asiakkaalta, ja tätä varten he tarvitsevat puhelinnumeron, jolla kutsua vieraita. Yksi Syyrian monista etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä, alaviitit, on pitänyt maata hallinnassaan ja luonut rankan segregaation eri ryhmien välille. 20 Syyrian konFliktilla on pitkät taustat. MILJOONIA PAKOLAISIA Syyriassa on kuollut arviolta 200?000300?000 ihmistä kesäkuuhun 2015 mennessä. ISIS-taistelijoita arvioidaan olevan alueella jopa 50 000. Sotilasdiktatuurin, ilmastonmuutoksen ja terroristien runteleman maan tilanne ja tavat auttaa mietityttävät monia. Suomeen tulevista pakolaisista vasta harva on Syyriasta, mutta sodan jatkuessa yhä suurempia määriä syyrialaisia tulee hakeutumaan myös Suomeen. Kriisi ja siten solidaarisuuden tarve tulevat jatkumaan pitkään, silloinkin kun asia ei enää ole otsikoissa. Tällä hetkellä ISIS pitää hallussaan noin 40 000 neliökilometrin laajuista aluetta Irakin ja Syyrian alueella. MITEN AUTTAA