vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –1 1 Katselin kauneutta, kuuntelin hiljaisuutta Retriitti on irtiotto arjen kohinasta 12 Tapio Luoma: Haluaisin luoda levollisuutta Tasa-arvo voi ottaa myös takapakkia. maaliskuuta 2018 | hinta: 3,70 € 7 10 18 Ka nn en ku va : La ur a O ja 11 3. 4 8
Onko sinulla mitalitavoitteita Pyeongchangiin. Riittävät selitykset kuitteihin on annettu. Vähitellen alkaa kuulua hörähdyksiä. Olen ollut niin pitkään mukana toiminnassa. – Varsinkin alkutalvesta ja vuodenvaihteen jälkeen sain todella hyvän tuntuman ja olin hyvässä kunnossa. Helmikuun alkupuolella tapahtui pieni notkahdus. – Olen vuodesta 2014 Sotšin jälkeen mennyt vuosi kerrallaan ja miettinyt, löytyykö kipinää jatkaa. aluksi | viikon henkilö | Vakava moite Pienessä huoneessa on hiljaista, kun toimittajat selaavat kuitteja, matkalaskuja ja niiden selvityksiä tietokoneen ruuduilta. Lopulta on jo pakko kommentoida summia ja selityksiä, vaikka ollaan eri lehdistä ja jokainen vartioi omaa juttuaan. – Olen nyt rennommalla fiiliksellä kuin aiemmissa kisoissa. Jatkuva taksilla ajelu on toinen asia. Meillä on hyvä porukka lähdössä reissuun. Nämä ovat viimeiset kisani. Freija Özcan Toimituspäällikkö ärsyyntyi kuiteista. Parin tunnin kuittisouvin jälkeen tekee mieli antaa heille vakava moite. | Kuva: Jukka Granström ilkka tuOMiStO maastohiihtäjä, paraurheilija KOTIMAA | 8.3.2018 2. – Emme ole tavanneet koko joukkueen kanssa kuin kerran viime keväänä leirillä, missä käytiin läpi, mitä on tulossa. Oman talon väen luulisi tapaavan työhuoneissaan tai omassa ruokalassa, ja työkaveritapaamiset jokaisen kuuluu maksaa itse. Mitään aivan älytöntä ei ole ostettu. Nyt kaikki on mallillaan eikä ole esteitä, etten voisi hiihtää hyvinkin Koreassa. Urheilun ohessa hän työskentelee maanviljelijänä. Siellä on varmasti päätähtäin, vuoden aikana tehty työ ulosmitataan ja katsotaan, miten olen onnistunut. – Tietenkin on mitalitavoitteita. Mutta kun nimenä toistuu oman talon työntekijöitä kerta toisensa jälkeen, sitä jää ihmettelemään. Maastohiihtopuoli on tuosta joukkueesta tuttu, kaikkien heidän kanssaan olen ollut samoissa kisoissa. 4 Millainen joukkuehenki teillä on. antti Berg ”Meillä on hyvä porukka lähdössä reissuun” Maastohiihtäjä ilkka tuomisto on voittanut aiemmin kaksi mitalia paralympialaisissa. Suurin osa seurakuntayhtymän työntekijöistä käyttää talon rahaa aralla omallatunnolla. En tiedä, kumpi niistä on päämatkani, sillä molemmissa on hyvät mahdollisuudet. Sen jälkeen ovat olleet nämä paralympialaiset mielessä. 2 Miten harjoitteleminen paralympialaisia varten on sujunut. Kun siis puhutaan kaupungista, jossa joukkoliikenne vie näppärästi paikasta toiseen. Tämän talven maailmancupin kisoissa olin perinteisen sprintillä hopealla ja 10 kilometrin perinteisellä pronssilla. 1 Miltä tuntuu lähteä neljättä kertaa edustamaan Suomea paralympialaisiin. Viralliseksi selitykseksi riittää, kun kuitissa lukee ”työlounas” ja nimi. 3 Voitit pronssia sprintillä Vancouverissa ja hopeaa 20 kilometrin perinteisellä Sotšissa. Se on h-hetki ja kohtalon paikka. Siihen vaikutti useampikin tekijä, oli aika paljon kisoja alla ja kovat pakkaset, jotka kangistavat lihaksiston toimintaa. 5 Millaisia urasuunnitelmia sinulla on. Olemme Helsingin seurakuntayhtymän tiloissa katsomassa, mitä Maura Auditin selvitys 50 johtohenkilön ja kirkkoherran luottokorttiostoista ja matkalaskuista on tuottanut. Hämeenkyröläinen Ilkka Tuomisto, 34, on maastohiihtäjä ja paraurheilija, joka edustaa Suomea Pyeongchangin paralympialaisissa 9.–18.3. Toimittaja kiinnittää kuitenkin muutaman henkilön kohdalla huomiota kahteen asiaan. Muutamalla näkyy menevän luottokortin kanssa liian lujaa. Lue juttu seurakuntayhtymän selvityksestä sivulta 8. Summista ei ole skandaaliksi
Tästä minun on käännyttävä. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 8.3. Arkkipiispa ja muut vallankäyttäjät KOTIMAA | 8.3.2018 3. Pipon, aurinkolasit, auton oven, sanat ja sankaruuden. Arkkipiispan virka kirkossa lienee vaikeimpia ja yksinäisimpiä. Tiedän myös, että se on paras opettajani ja ilman sitä, kykenisinkö edes näkemään tosiasioita. Vastuuta ja valtaa on jaossa. Vastuu on valtava ja lisäksi virkaa hoitava on jatkuvan arvion ja arvostelun kohteena. Tosin uudistaja ja säilyttäjä ovat vain suuntaa antavia määritelmiä. Rohkeus puhua suoraan on tärkeä piirre arkkipiispassa, kuten myös kaikissa kirkon työntekijöissä. Elämän erilaisissa käännekohdissa on suuri mahdollisuus. Kirkon uudistumisen ja muutosten kannalta arkkipiispaa vielä oleellisempaa on se, keitä valitaan kirkolliskokousedustajiksi. ”Heitä pois katkeruus, myrkky, viha, ahdistus” – ihan kuin se olisi ollut Jumalan puhetta. Tuskin kukaan arkkipiispaksi valituista on ollut mustavalkoisesti vain jompaakumpaa. Arkkipiispalta tarvitaan myös selkeitä kannanottoja, jotka eivät aina asemoidu keskelle. Jo enemmän kuin kahden viikon ajan jatkunut terveydenhuoltoalan lakko on tavallisuudesta suuresti poikkeava. tommi KaLENiuS Kirjoittaja on laulaja-lauluntekijä. Arkkipiispa on kuitenkin myös ihminen, joka tarvitsee tukea. ilmestyneessä Kotimaan haastattelussa omien sanojensa mukaan keskitien kulkija, joka ”vierastaa kaikenlaista ehdottomuutta ja äärimmäisyyttä.” Lähivuosina näemme, mihin tämä keskitiellä johtaminen vie kirkkoa ja sen ykseyttä. Olin ollut käännekohdassa. Uudelleen kävelemään opettelemista. Köyhtyessään ei ajattele rikastuvansa. Nyt jokaisen, joka tahtoo vaikuttaa seurakuntansa ja koko kirkon painotuksiin, on syytä harkita ehdolle asettumista. Arkkipiispalla ei ole valtaa päättää yksin kirkon suurista uudistuksista. Tuen lisäksi on tärkeää, että jokaisella piispalla arkkipiispa mukaan lukien on niitä ihmisiä työyhteisössään, jotka uskaltavat selän takana puhumisen sijaan esittää tarvittaessa suoraa kritiikkiä. -Lakko horjuttaa kansalaisten luottamusta sosiaaliseen kansalaisturvaan, jopa oikeusturvaan yleensäkin. En tiennyt, että päästämällä irti voin saada. Siinä oli luonto vasten luontoa. Kannanotoillaan hän luo kuitenkin mielikuvaa kirkosta. ?. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 tuottaja: Tuija Tiihonen (virkavap.) toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikko: Gun Damén toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Juha Ruotsalainen 050 515 1440 Lukijamäärä: 70 000 KMT Arkkipiispa Martti Simojoen vetoomus terveydenhuoltoalan lakon johdosta. Muiden piispojen merkitys julkisuudessa painottuu lähinnä heidän omiin hiippakuntiinsa. Menettämisen keskellä ei tule ajatelleeksi, mitä tulee löytäneeksi. 1968 ???????. Siellä tehdään tai jätetään tekemättä kirkkoa koskevat tärkeimmät päätökset. Viimeisimmissä arkkipiispanvaaleissa on usein käynyt niin, että uudistamishaluisen jälkeen on valittu säilyttäjä – ja päin vastoin. Se oli tuuli, joka tahtoi viedä mukanaan kaiken. Niin ehdoton omassa keskitiellä pysymisessä ei kannata kuitenkaan olla, ettei siltä voisi tarpeen vaatiessa myös poiketa. Voittajan on toki yhä helppo hymyillä, mutta hopealle jääneen tappio ei enää tunnu yhtä kirvelevältä. Perhepiirillä ja ystävillä on tässä erityinen tehtävä. tiesin takaisin sisälle päästyäni, että on jotain, mitä en kanna täältä enää mukanani. Vaikka välttämättömimmistä hoitotoimenpiteistä on voitukin kiitettävällä tavalla huolehtia, vasta myöhemmin on käyvä ilmi, mitä kansanterveydelle haitallisia, jopa tuhoisia jälkiseurauksia sillä voi olla, toteaa arkkipiispa vetoomuksessaan. Minä seisoin jäämeren rannalla, viiltävän tuulen puhuttelussa. Arkkipiispaksi valittu Tapio Luoma on 22.2. Sovintoa. Valtakunnallista julkisuuskuvaa on muokannut myös Helsingin piispa. Äänestäjien heiluriliikemäinen käyttäytyminen vaikutti kuitenkin todennäköisesti taustalla Luoman valintaan, sillä Vikström oli joidenkin mielestä teologisilta painotuksiltaan liian lähellä Kari Mäkistä. Että luovuttaminen voi olla voittamista. Että kontrolli ei vie minua olennaisen äärelle. V oittaja ja hopealle jäänyt ovat selvillä. Jäämereltä alkoi matka kohti uutta. Tapio Luoman ja Björn Vikströmin kannattajien tunteet ovat jo tasoittuneet viikko sitten torstaina käydyn arkkipiispanvaalin jälkeen. Uskon loppuessa ei tajua, että usko on vasta syntymässä. Marraskuussa käytävät seurakuntavaalit luovat pohjaa seuraavien kirkolliskokousedustajien valintoihin. Oma luontoni sai opetuksen katsellessani toisenlaista luontoa – jäämeren voimaa. Tänään tiedän jotain jäämeren voimasta ja miten se riepottaa. Anteeksipyytämistä ja -antamista
Björn Vikström sen sijaan arvioi vaalituloksen merkitsevän kirkon harppausta teologisesti konservatiiviseen suuntaan. Arkkihiippakunnan äänestäjät antoivat käytännössä kolmasosaääniä. Kirkon uudistetun vaalilainsäädännön mukaisesti Turun arkkihiippakunnan äänioikeutettujen äänten painoarvoa vähennettiin, jotta muun maan vaikutus vaalissa olisi vahvempi. Olen usein kohdannut kunnioittamani arkkipiispa Kari Mäkisen eri foorumeilla ja vuoropuhelumme on ollut aktiivista ja arvostavaa. Hän sanoo, ettei kuitenkaan tulkitse vaalitulosta konservatiivien voitoksi. Olen lähettänyt onnittelukirjeen valitulle arkkipiispalle toivoen hyvän yhteistyön jatkumista ja toivottaen onnea ja menestystä vastuulliseen tehtävään. Näin kirkon tulevaksi arkkipiispaksi valittu Espoon piispa Tapio Luoma kommentoi arkkipiispanvaalin tulosta tuoreeltaan viime viikon torstaina. Tuleva arkkipiispa Tapio Luoma arvioi heti valituksi tultuaan, että vaalin ratkaisivat hänen tapansa hoitaa kirkon virkaa ja taipuvaisuutensa maltillisuuteen. Eläkkeelle jäävän arkkipiispan Kari Mäkisen linjassa on Luoman mukaan paljon sellaista, mistä hän haluaa pitää kiinni. Toivon hänen myös muistavan, ettei hän ole yksin vaan arkkipiispan työ on yhteistä tekemistä. Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo Minulla on ilo tuoda kirkkomme onnittelut uudelle Suomen evankelis-luterilaisen kirkon johtajalle ja toivottaa hänelle monia armorikkaita vuosia tässä tehtävässä. Tim. Luoman mukaan hänen tukijoissaan oli kirkon konservatiivisen laidan edustajia mutta myös liberaaleiksi ääniksi profiloituneita. Sanni Grahn-Laasonen, opetusministeri Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispalla on yhteiskunnassamme tärkeä ja näkyvä rooli. Luoma sai 56,1 prosenttia vaalin toisen kierroksen äänistä ja voitti näin selvin numeroin vastaehdokkaansa, Porvoon piispan Björn Vikströmin. – Meitä on luterilaisessa kirkossa erilaisia kristittyjä. Mikael Pentikäinen, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Toivon uudelle arkkipiispalle viisautta toimia niin, että kirkko pysyy koossa ja jokainen kirkon jäsen voi kokea sen omakseen ja sellaiseksi, että se haluaa kulkea rinnalla ja kantaa, sekä itsekin haluaa olla mukana kantamassa ja palvelemassa kirkkoa. Kieltämättä tämä on hyvä ohje myös eduskunnan puhemiehelle. Toivon työllesi Taivaan Isän siunausta ja jaksamista vaativassa tehtävässä. Toisen kierroksen äänestysprosentti oli 89,6. Olet itse kuvannut puheenjohtajan tehtävää sanoilla, jotka mielestäni sopivat ohjeeksi arkkipiispalle muutenkin: ”Tärkein tehtävä on varjella tilaa, jossa erilaiset näkökannat voivat turvallisesti kohdata toisensa, ja työskennellä sen hyväksi, että eteenpäin katsova, toiveikas ilmapiiri säilyy”. Muualla maassa äänestivät kirkolliskokousedustajat sekä hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenet. Mäkistä enemmän Luoma sanoo haluavansa panostaa kirkon yhtenäisyyteen. Luoma keräsi Vikströmiä enemmän ääniä kuudessa kahdeksasta hiippakunnasta ja kolmessa viidestä rovastikunnasta. Ehkä kirkon tehtävä ja rooli ovat hukassa, jolloin houkutus kääntyä sikirkko | Uudella arkkipiispalla on kosketus seurakunnan arkeen ja rauhaa rakentava persoona. Arkkihiippakunnassa he olivat pappeja ja lehtoreita sekä seurakuntien valitsemia maallikoita. Haluaisin luoda levollisuutta sen kokemuksen ympärille, että erilaisuus ei ole uhka vaan se, ettemme osaa tulla toimeen sen kanssa. – Ei tilanne dramaattinen ole, mutta silti olen huolestunut. KOTIMAA | 8.3.2018 4. Vikström voitti Luoman omassa hiippakunnassaan Porvoossa ja Helsingin hiippakunnassa. Vaalin toisella kierroksella oli 1 527 äänioikeutettua. uutiset | vaalitulos | T oivon, että tulos on sellainen, josta on siunausta ja hyötyä ihan koko kirkolle. 2:1)” olkoon valitun arkkipiispan työnäky myös tulevaisuudessa. Hän nostaa esiin Mäkisen tavan käydä yhteiskunnallista keskustelua ja kyvyn syvälliseen ajatteluun. Rovastikunnista Vikströmin kannatus oli Luoman kannatusta suurempi Turun tuomiorovastikunnassa ja Paimion rovastikunnassa. Tapio Luoma valittiin arkkipiispaksi selvin numeroin Terveisiä uudelle arkkipiispalle Paula Risikko, eduskunnan puhemies Lämpimät onnittelut sinulle Tapio, mutta samalla kertaa myös yhteiselle kirkollemme tästä hyvästä valinnasta. Arkkipiispaa kuunnellaan tarkasti ja hänen kannanotoillaan on suurta painoarvoa. Kirkko pitää esillä yhteiskunnassamme tärkeitä arvoja, ja kirkon sanomalla on vahva kaikupohja tänäänkin. ”Rukoile ja tee työtä” – ”Ora et labora”, sekä apostoli Paavalin ohje: ”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta (1. Luoma oli arkkipiispanvaalin toisen kierroksen konservatiivisempi ehdokas. Aktiivisuus laski ensimmäisen kierroksen lukemista kaikissa Turun arkkihiippakunnan rovastikunnissa
– Jos Björn Vikström olisi tullut valituksi, media olisi käyttänyt hänen selkeästi ilmaistuja parisuhdekantojaan omiin agendoihinsa. Hänen persoonansa on sovinnollinen eikä hän näin herätä lähtökohtaisesti sellaisia intohimoja, kuin joku toinen henkilö saattaisi herättää. Tulevan arkkipiispan tyyli luo Tervo-Niemelän mukaan kirkolle mahdollisuuksia keskustella julkisuudessa muustakin kuin parisuhdeasioista. | Kuva: Pasi Leino KOTIMAA | 8.3.2018 5. Hän olisi ollut arkkipiispana eräänlainen toisinto Johannes Gezelius nuoremmasta (1647–1718). Aion tukea häntä. Minkälaisen arkkipiispan kirkko Tapio Luomasta sai. – Tässä mielessä Luoma tulee olemaan kirkollis-teologinen keskitien kulkija, eräänlainen välitysteologi. – Hänellä on monta hyvää ominaisuutta tehtävän hoitamiseen. – Toivon myös, että Luoman sovinnollinen persoona rohkaisisi jatkossa naisia johtajuuteen kirkossa ja muuttamaan miesten asenteita siinä, että nainen johtajana on yhtä varteenotettava kuin mieskin. Kaiken kaikkiaan Tervo-Niemelä arvioi Luoman linjan olevan kirkon kokonaisuuden kannalta rauhallinen ja tilaa antava. – Hänellä on todella vahva kosketus seurakunnan elämän arkeen ja siksi hän voi puhua arjen kokemuksen kautta tavallisen ihmisen ymmärtämällä äänellä. Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Jouko Talonen kuvailee Luomaa seurakuntapapiksi, jolla on kirkkoherran kokemusta sekä suuresta maakunnan kaupunkiseurakunnasta että piispuusvuosia pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa hiippakunnassa. Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä pitää Luomaa hyvin kuuntelevana ja erilaisille mielipiteille tilaa antavana henkilönä, joka ei työnnä omaa persoonaansa kerkeästi esille. – Toiseksi olen saanut hänestä sellaisen vaikutelman, että hän on hyvin käytännönläheinen suhtautumisessaan moniin asioihin. Myös Tervo-Niemelä arvostaa Luoman seurakuntakokemusta. Häntä ei kuitenkaan voi pitää teologisesti konservatiivina. säänpäin kasvaa ja otetaan etäisyyttä ympäröivään yhteiskuntaan, hän sanoi. Talonen arvioi, että Luoman yhtenä suurena haasteena tulee nykyisessä kirkollisessa ilmapiirissä olemaan esimerkiksi parisuhdekysymys. Jussi Rytkönen, Olli seppälä, MeRi tOivanen kun vaali oli ratkennut, piispa kaarlo kalliala kiinnitti arkkipiispaksi valitun tapio luoman rintaan turun arkkihiippakunnan pinssin. Se onkin mennyt tarpeettoman ärhäkäksi, Tervo-Niemelä sanoo. Talonen muistuttaa vielä, että Luoma on tehnyt kirkollisen luokkaretken, hän on lähtöisin varsin tavallisesta suomalaisesta perheestä. – Björn Vikström taas tulee kotitaustaltaan kirkollisesta eliitistä. Edeltäjästään Kari Mäkisestä Luoma eroaa Talosen mukaan siinä, että Mäkinen on painottanut sosiaalietiikkaa, kirkon kulttuurista merkitystä ja yhteiskuntapolitiikkaa, mutta ei juuri tunnustuksellisuutta tai pelastusoppiin liittyviä asioita. Se on mielestäni enemmänkin vastustajien lyömää leimaa. Vikström totesi kunnioittavansa vaalin tulosta ja toivotti Luomalle voimia ja rohkeutta. Hän saattaa siten olla toimittajille kova pala, koska hän ei toimi median intressien mukaisesti. Tässä mielessä hän muistuttaa hieman Jukka Paarmaa, mutta poikkeaa esimerkiksi Mikko Juvasta ja John Vikströmistä, jotka ajoivat voimakkaasti tiettyjä asioita eteenpäin. – Hän on tuonut siinä oman kantansa esille, mutta on toisaalta jättänyt asian kirkolliskokouksen päätettäväksi. – Hän on hyvin älykäs keskustelija, joka uskoakseni rakentaa rauhaa esimerkiksi kirkon parisuhdekeskusteluun. Lisäksi hän on paneutunut systemaattiseen teologiaan ja opiskellut ulkomaillakin. Luoman kautta kirkko näkynee medioissa monipuolisemmin ja eri teemojen kautta. | Pasi Leino kun vaali oli ratkennut, piispa kaarlo kalliala kiinnitti arkkipiispaksi valitun tapio luoman rintaan turun arkkihiippakunnan pinssin
Olympiakultaa Pyeongchangissa Etelä-Koreassa voittaneen Venäjän jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja (oikealla) Oleg Znarok ja pelaajat Nikita Nesterov, Bogdan Kiselevich ja Ilja Kovaltšuk osallistuivat kiitosjumalapalvelukseen. Asiasta kertoo katolinen kirkko Suomessa verkkosivuillaan. Naiset, kirkko, maailma). Artikkelin mukaan nunnat olivat ennen paikallisia, mutta nykyään he tulevat usein kehittyvistä maista. Billy Graham Libraryn alueelle pystytetyssä suuressa kokousteltassa Charlottessa Pohjois-Carolinassa. Lehden toimitus on Vatikaanivaltiossa, ja sitä pidetään Vatikaanivaltion ja Pyhän istuimen puolivirallisena lehtenä. Työstä saa ”epäsäännöllistä ja usein vaatimatonta” korvausta. Paikalle oli kerääntynyt järjestäjien mukaan noin 2 300 kutsuvierasta eri puolilta maailmaa. Näin muotoilee L’Osservatore Romano -lehden kuukausiliite Donne, chiesa, mondo (suom. Myös presidentti Donald Trump puolisonsa Melanian kanssa sekä varapresidentti Mike Pence osallistuivat tilaisuuteen. Tilaisuus pidettiin Moskovassa Kristus Vapahtajan katedraalissa. Nunnat halpatyövoimana – Katolinen lehti moittii katolista kirkkoa Nunnat ovat vain halpatyövoimaa, jota miesten johtama katolinen kirkko käyttää vähäisinä palvelijoinaan. Suomalaisista kutsun olivat saaneet kirkkoneuvos Pekka Huokuna sekä rovastit Hannu Nyman ja Pauli Tuohioja. Pauli Tuohiojan kokemuksia tilaisuudesta voi lukea Kotimaa24:stä. Billy Grahamin muistojuhlaan osallistui tuhansia Billy Grahamin hautajaiset tai paremminkin muistojuhla pidettiin perjantaina 2.3. Artikkelista uutisoi muun muassa brittilehti The Guardian. Muistopäivää vietetään helluntain jälkeisenä maanantaina, tänä vuonna siis 21. Palveluksen johti patriarkka Kirill. Katolisessa kirkossa on useita juhlaja muistopäiviä Neitsyt Marialle. toukokuuta. Toisinaan nunnat tulevat sääntökunnista, joissa on tehty köyhyyslupaus, jolloin miespuoliselle johtavassa asemassa olevalle papille työskenteleminen voi olla heidän velvollisuutensa. maailmalta Paavi lisäsi kalenteriin uuden merkkipäivän Neitsyt Marialle Paavi Franciscus määräsi lauantaina julkaistulla dekreetillä, että katoliseen kalenteriin lisätään uusi mariaaninen muistopäivä eli Autuaan Neitsyt Marian muistopäivä. Dekreetin mukaan Marian, kirkon äidin muistopäivän vietto ”auttaa muistamaan, että kristillisessä elämässä kasvamisen on oltava ankkuroitunut ristin salaisuuteen, Kristuksen uhriin eukaristisella aterialla ja Lunastajan ja lunastettujen äitiin”. | Kuva: Sergei Pjatakov / Lehtikuva KOTIMAA | 8.3.2018 6. Donne, chiesa, mondon artikkelissa kerrotaan, että joidenkin nunnien arki on ruuanlaittoa, siivoamista ja tarjoilua kardinaaleille, piispoille ja papeille
Tehtäviä täytettäessä ei pidä ajatella naisen tuovan mukanaan työhön ”naisnäkökulmaa”, vaan täyden osaamisensa. Usein syrjintä on piilevää ja vaikeasti tunnistettavaa. Satu-Elina Ansaksen mukaan juhlavuonna on tärkeää nähdä, että yhteinen virka ei ole ollut pelkkää juhlaa. Latvian evankelis-luterilainen kirkko torjui vuonna 2016 naispappeuden, johon se oli aiemmin suhtautunut myönteisesti. Satu-Elina Ansaksen mukaan mielikuvat johtajuudesta ovat kirkossa edelleen hyvin miehisiä. Ei meidän kirkossamme ole miespappeja tai naispappeja, vaan meillä on yhteinen pappisvirka, sanoo Naisteologit ry:n puheenjohtaja Satu-Elina Ansas. järjestettävän Yhtä Kristuksessa -seminaarin aiheet ovat naiset varhaisessa kristinuskossa, yhteiskunnallinen tasa-arvo ja nainen nykykirkossa. Ensimmäisten naisten pappisvihkimyksestä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on kulunut 30 vuotta. Ansas peräänkuuluttaa kunnioittavaa keskustelua eri tavoin ajattelevien välille. Porvoon hiippakunta on kutsunut juhliinsa vieraaksi piispa emerita Caroline Krookin Ruotsista. Naisten osuus papistosta on noussut Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tasaisesti. Tähän tulee työyhteisössä ja seurakunnan kaitsennassa puuttua”, puheenjohtaja Eija Nivala ja toiminnanjohtaja Jussi Junni kirjoittavat Pappisliiton tiedotteessa. – Erilaisten teologioiden kohtaamiselle olisi luotava rakentavan keskustelun tila, ettei jokainen huutelisi vain omista poteroistaan. ”Edelleen osa papeista joutuu kestämään virkansa tai kutsumuksensa kyseenalaistamista seurakunnan jäsenten taikka työtoverien taholta. Pappisliitto painottaa, että vaikka kehitys on ollut oikeansuuntaista, kirkossa riittää yhä tehtävää yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden puolesta. Kirkkoherroista naisia oli 20 prosenttia. Viimeisimpänä juhlii Mikkelin hiippakunta toukokuun lopulla. Piispa Samuel Salmi ja tuomiorovasti Satu Saarinen Oulun tuomiokirkossa viime sunnuntaina järjestetyssä yhteisen pappeuden 30-vuotisjuhlamessussa. aiheina olivat Luterilaisen maailmanliiton linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta sekä Naispapista papiksi -kyselyn tulokset. E delleen kuulee puhuttavan n a i s papeista. Yhteinen virka ei ole ollut pelkkää juhlaa yhteinen pappeus | Naisten ensimmäisten pappisvihkimysten merkkipäivää on juhlistettu hiippakunnissa. Kirkkoherran virkaan ei enää katsota kelpoiseksi pappia, joka kieltäytyy työskentelystä alaistensa kanssa näiden sukupuolen perusteella. Tasa-arvon näkökulmasta on kestämätöntä, että arkkipiispanvaaliin voi asettua ehdolle henkilö, joka ei hyväksy kirkon olemassa olevaa virkakäsitystä. – Naisia tarvitaan lisää kaikkiin kirkon korkeimpiin virkoihin. Kirkon papeista lähes puolet on nyt naisia. Kirkon ykseys ei ole sama asia kuin yksimielisyys. Monissa hiippakunnissa merkkipäivää juhlittiin viime viikonvaihteessa tai tämän viikon tiistaina. – Edelleen on paljon niitä, joille yhteinen pappeus on ongelma. Puhumassa ovat TT Outi lehtipuu, professori heikki hiilamo ja rovasti Pirjo Vahtola. Viime vuonna papeista 48 prosenttia oli naisia. Erillisiä pappisvihkimyksiä vain miehille ei enää järjestetä, ja sukupuoleen perustuva työvuorojen järjestely on kielletty. Piispoista naisia on toistaiseksi ollut vasta yksi. Suomen kirkon pappisliitto on tyytyväinen siitä, että piispainkokous ja Kirkkohallitus ovat 2000-luvulla edistäneet tasa-arvon toteutumista papiston keskuudessa. Tampereella 20.2. 6. Yhteistä pappisvirkaa on juhlittu tai juhlitaan kaikissa muissa hiippakunnissa paitsi Kuopiossa, missä asiaa selvitettiin mutta yhteiselle juhlalle ei koettu tarvetta. Kaksi seminaaria Porissa 24.3. | Kuva: Riitta Hirvonen KOTIMAA | 8.3.2018 7. Ansas varoittaa muutenkin tuudittautumasta siihen, että Suomi on tasa-arvon mallimaa ja tilanne säilyy automaattisesti. Kuopion hiippakunnassakin Joensuun seurakunta kuitenkin järjestää juhlamessun. – Viime vuosien kehitys osoittaa, että tasa-arvo voi ottaa myös takapakkia, kuten Latvian luterilaisessa kirkossa on tapahtunut. maaliskuuta 1988 papiksi vihittiin 94 naista. Emilia Karhu | naiset pappeina 30 vuotta | ” Naisia tarvitaan lisää kirkon korkeimpiin virkoihin
Laajasalo toivoo nyt voivansa jatkaa eteenpäin ja keskittyä viranja hiippakunnan hoitoon. Eri henkilöt ovat kuitenkin toimittaneet selvityksiä tositepuutteellisuuksiin kattavasti. Katolisella kirkolla on Suomessa pian 15 000 jäsentä Suomessa eli Helsingin katolisessa hiippakunnassa oli vuoden 2017 lopussa 14 949 rekisteröityä jäsentä. Vain tuomariksi ja rankaisijoiksi määrätyt saavat sen häneltä riistää. Siihen kuuluu 4 552 jäsentä. Muut jäsenet ovat hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen, lakimiesasessori Matti Mäkinen, johtaja Sami Ojala ja johtava diakoniatyöntekijä Pirjo Sariola. Selvitys liittyy kirkolliskokouksen toimeksiantoon. Suomen suurin katolinen seurakunta on Helsingissä sijaitseva Henrikin seurakunta. Kaikkiaan Suomessa arvioidaan olevan 20 000–25 000 katolilaista. misen ja vihjailujen täyttämän tunnelman olleen raskas kokemus. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja. Minusta ykköskärkenä ja tavoitteena ei ole ollut selvittäminen, vaan jollakin tavalla häpäiseminen. uutiset Kirkko haluaa hiippakuntavaltuustot historiaan Kirkkohallitus on asettanut työryhmän valmistelemaan esitystä hiippakuntavaltuustojen lakkauttamisesta. Tarkastajien mukaan kahta majoitusta lukuun ottamatta Laajasalolla ei ole todettu poikkeuksellisia ostoja. Itse kysymyksen asettelun Laajasalo kertoo olevan oikean: kirkon varoja ja hallintoa on hoidettava oikein ja sääntöjen mukaisesti, tarkasti ja läpinäkyvästi. Vastaavasti siinä, että hutkitaan, ennen kuin tutkitaan, on jotakin perkeleellistä. JUSSi RyTKönen | erityistilintarkastus | KOTIMAA | 8.3.2018 8. Ulkopuoliset tarkastajat puuttuivat Teemu Laajasalon osalta kahteen liian kalliiseen majoitukseen. Kortin käyttöön ja laskujen hyväksymiseen liittyviä käytäntöjä on tarkastajien mukaan syytä selkeyttää. Keskeinen puute Laajasalon osalta on ollut luottokorttilaskujen tilityksissä monien kuittien puuttuminen. Kirkon tulevaisuuskomitea on ehdottanut, että hiippakuntavaltuustot lakkautetaan eikä niiden tilalle perusteta uutta hallintoelintä. Laajasalon mielestä koko asian julkisuudessa saama mittakaava on tuntunut kohtuuttomalta. Työryhmän sihteeriksi nimettiin kirkolliskokouksen pääsihteeri Katri Kuuskoski. Laajasalo on maksanut takaisin erotuksen majoitusten hinnassa. Erityisesti Teemu Laajasaloa koskien tarkastajat totesivat hänen olleen yksi aktiivisimmista luottokortin käyttäjistä, mutta toisaalta hänen todettiin hoitaneen vuoden 2017 aikana kolmea eri virkaa. Kasvua edellisvuodesta oli 3,5 prosenttia eli 502 henkilöä. Esitys tehdään kirkolliskokoukselle. Hän kokee, että hiippakunnassa vallitsee luottamus häntä kohtaan. Työryhmän on määrä tehdä samassa yhteydessä selvitys hiippakuntahallintoon liittyvästä hallintoja virkaterminologiasta. Kallion kirkkoherrana vuosina 2013–2017 toimineen Teemu Laajasalon osalta tarkastus koski Laajasalon omasta pyynnöstä myös vuosia 2013–2016. Lisäksi kaksi majoitusta on liian kalliina ollut matkustussäännön vastaisia. Tässä on kyse jostakin muusta. Työryhmä nimettiin ajalle 1.3.2018–31.3.2019. Mutta ajattelen myös, että tämä virka ei voi toimia ainoastaan joidenkin henkilöiden luottamuksen varassa. Kaikki Suomessa asuvat katolilaiset eivät ole seurakuntien rekisteröityjä jäseniä. Luottamuksen sijaan prosessi on vaikuttanut Laajasalon omaan ajankäyttöön ja henkisiin voimavaroihin. Maura Audit -yhtiön tekemän tarkastuksen keskeinen havainto oli, että kolmannen osapuolen tuottamaa ostotositetta ei aina ole liitetty luottokorttilaskuihin. – Olen omassa asiassani jäävi, mutta olen kokenut tämän pahantahtoisena lähestymisenä. Laajasalo kertoo lukeneensa prosessin aikana paljon Martti Lutherin Ison Katekismuksen kahdeksannen käskyn selitystä. Helsingin piispana marraskuussa aloittanut Laajasalo kertoo hänen talousasioihinsa ja rahankäyttöönsä kohdistuneen kuukausia kestäneen mielenkiinnon sekä odottaUlkopuolinen tarkastaja sai riittävät selvitykset rahankäyttö | Helsingin seurakuntayhtymän luottokorttien käyttöä ja matkalaskujen hyväksymistä on selkeytettävä. Muihin puutteisiin liittyvät Laajasalon antamat selvitykset ovat tarkastajien mukaan riittävät ja asianmukaiset. | lyhyesti | H elsingin seurakuntayhtymän teettämä ulkopuolinen erityistilintarkastus Helsingin kirkkoherrojen ja yhtymän eräiden viranhaltijoiden luottokorttimaksujen ja matkalaskujen asianmukaisuudesta vuoden 2017 osalta valmistui perjantaina. – Olen kuitenkin aikaisessa vaiheessa tunnistanut ja tunnustanut pari arviointivirhettä majoitustason valinnassa sekä kuittihuolimattomuuteni, Laajasalo sanoo Kotimaalle. – Virka on luonteeltaan sellainen, että sitä hoitavat vajavaiset ihmiset. ”15 000 jäsenen ’maaginen’ raja ylittyy varmasti kuluvan vuoden aikana, ellei käytännössä ole niin jo tehnyt”, kirkon verkkosivulla hehkutetaan. Hän on maksanut takaisin majoituksista johtuneen hinnanerotuksen. – Lutherilla syyttömyysolettamassa, prosessin reiluudessa ja riippumattomuudessa on jotakin ylevää, jotakin mikä on oikein – jotakin jumalallista. | Kuva: Markku Pihlaja / Kirkon kuvapankki ” Siinä, että hutkitaan, ennen kuin tutkitaan, on jotakin perkeleellistä. Lutherin mukaan ihmisellä on oikeus hyvään maineeseen
Avoimuutta kirkon virantäyttöihin työpaikat i Kirkkomuusikoiden keskuudessa on liikkunut huhuja julkisen viran lupaamisesta etukäteen jollekulle. Hakijat ovat saaneet näistä tiedon jo heti hakuajan päätyttyä. Mielestäni olin nuorena seurakunnassani nimenomaan vastuunkantaja, kun vedin nuorteniltoja, pidin raamattuopetuksia, järjestin leirejä ja viikonlopputapahtumia, toimin vuosia nuorten kassan rahastonhoitajana ja lisäksi isosena, isosten isosena ja rippileirin opettajana. Tämä toteutuu, kun seurakuntaneuvosto valitsee hakijoista kirkon musiikkityötä ja itähelsinkiläisessä kontekstissa kirkon perustehtävää ajatellen parhaan hakijan. Huhuja tällaisesta julkisen viran etukäteen lupaamisesta on liikkunut laajalti kirkkomuusikoiden keskuudessa, mikä ei edistä kirkon julkisuuskuvaa. Tulkintaa puoltaa myös laajempi ilmoittelematta jättäminen ja lyhyet hakuajat. annaMari jukko • Mielipiteet jatkuvat seuraavalla sivulla. mielipiteet S eurakuntien virantäytöt ovat lähtökohtaisesti julkisia. Kirkkoherra on keskustellut myös luottamusmiesten kanssa viran hakumenettelystä ja sen perusteluista. Jani Tanskanen (Kotimaa 1.3.) vetää srk-neuvostoja koskevasta kirjoituksestani sen johtopäätöksen, että haluaisin sivuuttaa nuoret seurakunnassa. Tämä on otettu viran hakuilmoituksessa huomioon. Kirkon tulisi olla esimerkillinen työnantaja – myönteisessä mielessä. Helsingin Mikaelin seurakunnan toimintaa kehitetään Helsingin seurakuntayhtymän yhteisten toimintakulttuurin tavoitteiden ja seurakunnan strategian mukaisesti. Mikaelin seurakunnan kanttorin virkaa hakeneille on järjestetty hakuajan jälkeen aika haastattelua ja näytteitä varten seuraavalle viikolle. Tanskanen ehdottaa myös, että kirkko voisi luoda strategian ja toimeenpano-ohjelman nuorten osallistamisesta. Hakuilmoituksen tehtäväkuvaus oli erittäin seikkaperäinen, ikään kuin valmiiksi jollekulle räätälöity. Näin olemme halunneet kaikesta huolimatta palvella ihmisiä myös kirkkomusiikin osalta mahdollisimman hyvin. Heille on varattu myös harjoitteluajat Mikaelinkirkon uruilla ja pianolla. Omassa seurakunnassani oli tällainen strategia. Helsingin hiippakunta on antanut seurakunnille rekrytointiohjeet, joita on syytä noudattaa. Kun hakuaika päättyi viikon 9 keskiviikkona, oli hakijoita pyydetty varautumaan haastatteluun ja näytteisiin jo samalla viikolla. Silloin olin jo yli 40-vuotias. Enää ei hakuilmoituksen piilottelu virallisella ilmoitustaululla auta. Viran hakuaika oli normaalia lyhempi, kuitenkin lain sallima kaksi viikkoa. Kirkkomusiikissa tavoitteena on hyvän jumalanpalvelusten musiikin ja laadukkaan kuoroja konserttitoiminnan lisäksi seurakunnan musiikkija laulutoiminnan vieminen lähelle alueen eri-ikäisiä asukkaita. Strategia oli mielestäni toimiva, koska seurakuntani uudenvuodenleirillä – jonka järjestelyistä nuoret itse vastasivat – oli parhaana vuonna 175 oman seurakunnan nuorta. Toivomme, että Helsingin Mikaelin seurakunnan musiikkityö kehittyy, elää ja vaikuttaa alueemme eri-ikäisten arjessa ja juhlassa, kirkoissa ja siellä, missä ihmiset ovat. Vaikka haastatteluajankohdan kertominen hakuilmoituksissa on yleistynyt, totesimme, että kanttorinvirkaa hakeville se ei ole tarkoituksenmukaista. Hakuilmoitusta ei ollut julkaistu seurakuntayhtymän intranetissä eikä avoimilla työpaikkasivustoilla, mikä on laillista, mutta ei avointa. Koska nimenomaan olin oppinut kantamaan minulle annetun vastuun, hain srk-neuvostoon vasta, kun tiesin asuvani kyseisen srk:n alueella vähintään neljä vuotta. Seurakuntaan perustettu ja auki oleva B-kanttorin virka on julistettu kirkkolain mukaisesti auki. En halua sivuuttaa nuoria KOTIMAA | 8.3.2018 9. Se oli jatkuva raamattuopetus kirkosta Kristuksen ruumiina, jossa jokainen palvelee omilla armolahjoillaan. Helsingin Mikaelin seurakunnan kanttorinviran hakuilmoitus julkaistiin 14.2.2018 ainoastaan seurakunnan virallisella ilmoitustaululla. Tässäkään tilanteessa ei ole turvauduttu kirkkolain antamaan mahdollisuuteen kutsua useita vuosia vastaavaa tehtävää hoitanut viranhaltija avoimeen kanttorin virkaan ”erityisen painavin perustein”. Martti Häkkänen kirkkoherra aMi LaineLa seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja, Helsingin Mikaelin seurakunta ” Enää ei hakuilmoituksen piilottelu virallisella ilmoitustaululla auta. Viranhaku on saanut runsaasti julkisuutta sosiaalisessa mediassa ja hakuilmoitus on kiertänyt kopiona kirkkomuusikoiden forumeilla. Edellisen johdosta Olemme Helsingin Mikaelin seurakunnassa useiden vuosien ajan palkanneet kanttorin määräajaksi talouden supistuessa ja turvataksemme kanttorien resurssit. jussi junni toiminnanjohtaja Kirkon akateemiset AKI r.y. Katsomme, että virantäytöissä tulee noudattaa lain kirjaimen lisäksi lain henkeä. Toivottavasti Mikaelin seurakunta saa runsaasti hyviä hakijoita, joista paras voidaan valita! Marjukka andersson puheenjohtaja Suomen Kanttori-urkuriliitto r.y. Viranhakijan valmistautuminen haastatteluun ja näytteisiin jää tällä aikataululla olemattomaksi, mikäli hänelle edes onnistuisi haastatteluun saapuminen näin lyhyellä varoitusajalla. Tästähän ei ole kyse. Kuuluin myös nuorisopastorimme vetämään ryhmään nimeltä vastuunkantajat. Työnantajan toiminta on laillisuudestaan huolimatta kyseenalaista, sillä menettely ei noudata hyvän rekrytoinnin periaatteita
Kotiseurakunnassani Messukylässä lähikirkkoalueiden toimikunnat lakkautettiin ilman asian valmistelua, ilman perusteluja ja ilman, että seurakuntaneuvosto olisi keskustellut asiasta, vaikka yksi luottamushenkilö yrittikin ottaa asian neuvoteltavaksi. Riitta Paajanen Tampere Mitä yhdistämisellä saavutettiin. Tutut työntekijät ovat yhä harvemmin toimitusvuorossa lähikirkossa. Jotkut päättäjät halusivat estää tämän. Muun muassa keskustan alueen kolmessa kirkossa (Aleksanteri, Tuomiokirkko ja Kaleva), jotka sijaitsevat parin kilometrin säteellä, pidetään kaikissa perinteinen messu sunnuntaisin kello 10, vaikka esimerkiksi Kaleva on suosittua opiskelijoiden asuntoaluetta. Mitään profiloitumista, kuten eroja jumalanpalvelusten musiikissa, vapaaehtoisten käytön lisääntymistä tai muutosta liturgian tyylissä ei ole nähtävissä. Pidin hyvänä suunnitelmaa jumalanpalvelusten profiloitumisesta. Paras malli olisi sellainen, jossa kussakin hiippakunnassa olisi 2–3 yhtymää ja yhtymien sisällä sopiva määrä seurakuntia. Viestintä voisi olla myös yhtymästä käsin hoidettua, mutta siinä myös seurakunnat olisivat vahvasti mukana. KOTIMAA | 8.3.2018 10. Oman lähikirkkoni toimikunta, joka historiansa takia oli jo löytänyt oman paikkansa isossa organisaatiossa, oli yllättynyt ja ymmärrettävästi pettynyt päätöksestä. Seurakuntalaisen näkökulmasta yhdistämisistä ei saatu mitään hyvää. Tilanne hoidettiin seurakunnissa huonosti, kun tiedottaminen seurakuntalaisille viivästyi luvattoman kauan. Seurakuntia saisi olla enemmän kuin nykyisin. mielipiteet T ampereella seurakuntia pakkoliitettiin neljä vuotta sitten. Sen sisältö ja idea oli harvinaisen vahvasti sekä teologisesti että käytännöllisesti perusteltu. Seurakuntien rakenteen tulisi olla vahvempi kuin nykyinen kappeliseurakunta, mutta hallinto voisi olla kevyempi kuin nykyisten seurakuntien. Seurakuntien yhdistymisen myötä monien työntekijöiden vastuualueet vaihtuivat. Sen sijaan suuren seurakunnan työntekijöiden kiertäminen eri toimipisteissä on toteutunut. Kun seurakuntaneuvostoja päätöksineen ei enää ollut kuin suurseurakunnassa, oli lähikirkkotoimikuntien vaikea löytää omaa toimintakenttäänsä. Seurakuntien yhdistämistä perusteltiin monilla näkökulmilla. Miten on käynyt lähidemokratian. Esittämääni malliin liittyy luonnollisesti myös se, että nykyiset rovastikunnat voidaan unohtaa. Seurakunnilla olisi johtajat, joita voisi nimittää kirkkoherroiksi tai muulla sopivalla virkanimikkeellä. Olen pahoillani, että uusi rakennemalli kaatui niukalla äänimäärällä kirkolliskokouksessa. Kirkolliskokouksen päätös kaatui joidenkin mielestä siihen, että malli olisi sallinut diakonian viran jättämisen ei-pakolliseksi tulevissa seurakunnissa. Liitokset tehtiin vastoin useimpien seurakuntaneuvostojen kantaa, ja siksi myöskään asian esittelijä Kirkkohallituksessa ei kannattanut liitoksia. On kuitenkin asioiden yksinkertaistamista sanoa, että suuret seurakunnat ovat paras malli. Seurakunnan päätöksenteko on yhä harvempien käsissä ja yhä kauempana tavallisesta seurakuntalaisesta, jopa aktiivisesta sellaisesta. Esillä oli muun muassa jumalanpalvelusten profiloiminen, jolloin isossa seurakunnassa eri kirkoissa voisi olla erityylisiä messuja ja eri aikoina. pakkoliitokset | Toivottavasti joku tutkii lobbaamisen ja taustapelit. Seurakuntien lähidemokratia luvattiin turvata, ja sitä varten luotiin lähikirkkoalueet ja niihin toimikunnat suunnittelemaan ja toteuttamaan lähikirkon alueen toimintaa. toivo Loikkanen Rovasti, aluekappalainen Savonlinnan seurakunta Suurempia yhtymiä ja pienempiä seurakuntia! ” Päätöksenteko on yhä harvempien käsissä ja yhä kauempana tavallisesta seurakuntalaisesta. Sen, mitä lupailtiin ja tavoiteltiin, ja sen, mitä lopulta toteutui. Muun muassa Tuomiokirkkoseurakunnan lähetysväki ei vielä vuodenkaan kuluttua tiennyt, kuka papeista vastaa lähetystyöstä. Nykyiset suuret seurakunnat ovat kuitenkin syntyneet ensisijassa talouden ja hallinnon yksiköiksi, eivät toiminnallisiksi yhteisöiksi. Kirkon nykyinen rakenne on syntynyt enemmän ympäristön muutoksiin reagoiden kuin kirkon omina ratkaisuina. Monet kokevat, ettei kotiseurakuntaa enää ole. Seurakunnat olisivat kirkon jäsenten kuulumis-, osallisuusja jumalanpalvelusyhteisöjä, joissa olisi riittävä rakenne niiden tarpeeksi itsenäiseen toimintaan. Ihannekoko seurakunnille voisi olla 5 000–10 000 jäsentä, joka sekin on kooltaan yhteisön rakentumisen ja jäsenien sitouttamisen kannalta melko suuri! Pohjois-Karjalan suunnalla on valmisteilla suuri seurakuntayhtymä, joka alueeltaan vastaa edellä mainittua mallia. Toimikuntien jäseniä tai niitä vetäviä pappeja ei koulutettu muuttuneeseen tilanteeseen. Niissä on nykyisessä muodossaan joitakin hyötyjä kuten vaikkapa työvoiman tehokas käyttö ja liikuttelu ja suoraviivaisen johtamisen mahdollistaminen. Kun kuntaliitoksia on tullut, on pitänyt järjestää myös seurakuntien tilanne siltä pohjalta, Toinen syy liitoksiin on ollut pienten seurakuntien tukala taloudellinen tilanne. Lähikirkkojen lakkauttamispäätös on yksi esimerkki siitä, miten vähän yksittäinen luottamushenkilö voi enää vaikuttaa. Yhtymät olisivat talouden ja yhteisen hallinnon yksiköitä, jotka hoitaisivat myös henkilöstöasiat, kiinteistöt, rekisteriasiat, hautaustoimen hallinnoinnin sekä tarpeen mukaan erityistyömuotoja kuten sairaalasielunhoitoa. Suuren Messukylän seurakunnan laidalla Teiskossa jumalanpalvelusten määrä on vähentynyt, kuten laitamailla usein käy. Kirkon työtä voidaan tehdä erilaisilla rakenteilla. Tällaisesta selvityksestä olisi hyötyä, kun kirkossa mietitään, minkälaiset seurakunnat pystyisivät muuttuvissa tilanteissa toteuttamaan perustehtäväänsä parhaiten. Ainakaan tältä lähikirkkotoimikunnalta ei kysytty mielipidettä tai kantaa asiasta. Selvittäisi kaiken taustapelin, jota liittyi yhdistämisen lobbaamiseen eri foorumeilla. Toivottavasti joku tekee tutkimuksen Tampereen seurakuntien yhdistämisistä. Valitettavasti se ei ole toteutunut
Jos rakentavaa keskustelua ei synny itsestään, sitä pitää rakentaa. Tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin vedoten on kansalaisen oikeusturvaa parannettu. Virkakeskustelua ei pitäisi käydä ilman, että puhumme myös Raamatusta ja sen tulkinnasta, kristillisestä ihmiskäsityksestä, kirkosta, seurakunnasta ja kaikkien kastettujen yhteisestä virasta, yleisestä pappeudesta. Kun avioliittoon vihkiminen ei ole kirkossa pyhä toimitus, sakramentti, niin kuin se oli katolisen kirkon aikana, olisiko ajanvirrassa nyt nähtävä parisuhteen vahvistaminen ainoastaan esivallan tehtävänä. Kirkko on Suomessa vuosisatoja huolehtinut väestön sekä hengellisistä että aineellisista tarpeista. Yhteisen pappeuden vuosipäivää pohjustettiin arkkipiispanvaaleilla. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Päinvastoin, kuilut tuntuvat vain syventyneen. Olisiko piispainkokouksesta siis ottamaan vetovastuuta virkateologisen keskustelun uudelleen käynnistämisestä. Itse asiassa se on kirkon olemassaolon kannalta merkittävämpi, kuin lähetysjärjestöjen rahoitus taikka kihlapuolisoiden sukupuoli. Augsburgin tunnustuksen mukaan kirkon tunnusmerkkejä ovat evankeliumin puhdas julistaminen ja sakramenttien oikea jakaminen. Niissä ehdokkaaksi kelpuutettiin pappi, joka kieltäytyy alttariyhteistyöstä toista sukupuolta olevien pappien kanssa. Olisiko nyt jo aika kirkon keskittyä ja omistautua Jeesuksen opetusta seuraten perustehtäväänsä ihmisten kalastajaksi rauhattomassa maailmassa. Avullanne kasvoin entistä raamatullisemmaksi ja uudistusmielisemmäksi. Kirje Björn Vikströmille Iloitsin saadessani arkkipiispanvaalin edellä tutustua entistä lähemmin ajatteluunne. KauKo KosKela Oulu Olisiko aika keskittyä perustehtävään. K olme vuosikymmentä sitten kuviteltiin, että naisten pappisvihkimyksen myötä tasa-arvo kirkossa oli saavutettu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei kysy virkaan kutsuttavilta heidän sukupuoltaan. Näkymää on tekemässä todelliseksi muutamien sananpalvelijain saamat kurinpidolliset rangaistukset. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24verkkosivustolla. Sananpalvelija voisi kuitenkin yhdessä ystävien ja läheisten kanssa kätten päälle panemisella ja rukouksella juhlia sitä, minkä Jumala on yhteen saattanut ja maistraatissa vahvistettu. Vallankäyttäjänä kirkko sallii palvelijansa vihkiä avioliittoon miehen ja naisen mutta ei samaa sukupuolta olevaa paria. Piispainkokouksen sihteeri Jyri Komulainen kaipasi taannoin Suomen Kuvalehden kolumnissaan teologisen keskustelun päivitystä kirkossamme. Keskusteluyhteys eri koulukuntien välillä sen sijaan ei ole lisääntynyt. Ei siis ihan vähäpätöinen asia tämä virka-asia. Kirkon johdon vaatiessa työntekijäänsä kieltämään avioon vihkimisen samaa sukupuolta olevalta parilta saattaa muodostua tilanne, jossa sukupuolineutraalin avioliittolain tuntemista pareista osa jää vaille kirkon jäsenelle kuuluvaa palvelua. Ei voi aivan välttyä näkymältä, että näin olisi edelleen. Samoissa vaaleissa 13 prosenttia äänioikeuttaan käyttäneistä antoi äänensä tälle ehdokkaalle. He ovat virkansa teologisesta luonteesta huolimatta lain suomin oikeuksin ja ehkäpä velvollissuksin vihkineet avioliittoon samaa sukupuolta olevan parin. ” Jos yhteistä virkaa koskevaan keskusteluun olisi paneuduttu yhtä suurella hartaudella kuin diakonaattiin, saattaisi ilmapiiri kirkossa olla rakentavampi. Jos näinä vuosikymmeninä yhteistä virkaa koskevaan keskusteluun olisi paneuduttu yhtä suurella hartaudella kuin esimerkiksi diakonaattiin, saattaisi ilmapiiri kirkossa olla monella mittarilla mitattuna rakentavampi. Kun kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia, sananpalvelijakin joutunee harkitsemaan ja miettimään tehtäväänsä. Samoin näyttää tapahtuneen useille muillekin. Vähänpä silloin ymmärsimme. yhteinen virka KaisaMari HinTiKKa Kirjoittaja on Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri. Nyt olemme jumittuneet pappisjohtoiseen malliin, jossa heille jää lähinnä avustajan rooli. Lain mukaan avioliittoon voidaan kuitenkin vihkiä myös samaa sukupuolta olevat. Liekö sattumaa, että teologinen monimuotoisuus on lisääntynyt kirkossamme yhteisen pappeuden vuosina. Kiitos, Björn Vikström! alli Kyyrö Aura MieliPiTeeT sähköposti: toimitus@kotimaa.fi osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Viimeisin tukisi myös keskustelua maallikoiden tehtävästä seurakunnassa. Ilmoititte yksiselitteisesti hellittämättömän tutkimustyönne tuloksena syntyneen kantanne. Näin on tapahtunut muun muassa kansanopetuksessa, sosiaalija terveydenhoidossa. Näinä aikoina olisi tärkeää puhua tasa-arvon sijaan sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta. Kertonee vallalla olevasta virkakäsityksestä jotakin sekin. Viimeisen vuosisadan aikana maallinen esivalta on ottanut vastatakseen yhä laajemmin kansalaisten henkisistä ja fyysisistä tarpeista. Näitä tehtäviä varten kirkolla on Jumalan asettama pappisvirka. Vaikka kaikki heistä eivät vastustakaan kirkkomme virkakäsitystä, he olivat valmiit pyyhkimään sillä pöytää edistääkseen tärkeämmiksi katsomiansa asioita. KOTIMAA | 8.3.2018 11. Kun jatkatte työtänne, kirkko kulkee valoisaa tulevaisuutta kohti. Kautta aikojen on opetettu, ettei kukaan voi palvella kahta herraa. Kehitystä ohjaavassa lainsäädännössä ovat heijastuneet kristilliset arvot. Siihen olemme Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkona sitoutuneetkin. Jokainen voi kokea turvallisuutta ja lainsuojaa toimiessaan ja eläessään lakien, asetusten ja määräysten mukaan. Sananpalvelijalle tämä ei kuitenkaan kirkon näkemyksen mukaan ole mahdollista ja siksi tekoon ryhtynyttä on kohdannut rangaistus
Kohina hiljeni. Häpeämätöntä kauneutta, hellää hiljaisuutta Hiljaisen rukouslaulun retriitti irrotti arkipäivän verkoista ja tarjosi sanatonta lepoa. Mitä syntyi. retriitti TeksTi | päivi puhakka – kuvaT| laura oja, päivi puhakka KOTIMAA | 8.3.2018 12
Tuolla asuin, Iltalassa. Hyväksyvä ja avara hiljaisuus oli minulle silloin vierasta. Nyt tulen tänne taas, rauhoittumaan ja etsimään uusia polkuja. len tullut vieraalle maalle, Hiljaisen rukouslaulun retriittiin. Isä oli kuollut, ja olin jättänyt hänet yksin viimeisenä yönä. Sitä taakkaa kannoin Puujärven rantoja kiertäessäni. » KOTIMAA | 8.3.2018 13. Nuo kalliot ja puut. Silloin tulin tänne hiljentymään orpona ja syyllisenä. Jotain tuttua tässä paikassa, Karjalohjalla sijaitsevassa Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa, kuitenkin on minulle jo 14 vuoden takaa. Tuolla lämpeni sauna. Heistä ensimmäiRetriitti on paikka, jossa voi kuunnella Luojaa ja käydä tapaamassa itseään. Olin viljellyt ahdasta, moittivaa ja rankaisevaa hiljaisuutta läheisiäni kohtaan. Kiertelen niemellä paikan entisten omistajien jalanjäljissä. Näillä rannoilla ovat muutkin kulkeneet etsimässä rauhaa
Iltapalaksi jokainen tekee rasiaan eväät. Kuljen huoneen ovelta toiselle. Juoda yhdestä kupista. Hildi antoi päärakennuksen Diakonissalaitoksen talouskoulun käyttöön, ja kun talo paloi vuonna 1917, koulu siirtyi Iltalaan. Mielikuvitus laukkaa. Se on yksinkertaisin rukousääni. Lapseton pariskunta avasi kotinsa ovet myös kahdelle pikkutytölle sekä kansanedustaja Hilda Käkikoskelle, joka oli Heponiemen vakiovieras. Sen on kustantanut Sinapinsiemen ry, suomennos on Anna-Maija Raittilan ja Taisto Niemisen. Ennolat testamenttasivat Heponiemen Diakonissalaitokselle vuonna 1912, pari vuotta ennen Juhon kuolemaa. Aloittaa matkan yhdellä askeleella. Aloittaa matkan yhdellä askeleella. Avaan Iltalan oven ja riisun kengät porstuassa. Ihan vaan tavallisena ihmisenä. Iltala oli myös Hildin loppuvuosien koti. K. retriitti ” Tajuan, että voin katsoa kerralla vain yhdestä ikkunasta, yhtä näköalaa. En ole hiljaisuuden tyyppiä, retriittikonkari, jolla on mukavat vaatteet, villaa, huopaa ja huivia. Olla yhdessä paikassa kerrallaan. Kansio hyllyssä kertaa paikan historiaa. Hän myi paikan Juho ja Hildi Ennolalle, joiden koti valmistui vuonna 1904. Marquise du Deffant rohkaisee: ”Matka ei ole mikään ongelma. Voi valita huoneensa ja asettua taloksi. Kolmen teologiaa. Sitten käydään läpi talon ja viikonlopun tapoja. Sitten u-vokaali kädet kohotettuina Jumalan puoleen. Ruusut hehkuvat alttarilla, liekit loistavat hämärässä. Isä on saanut levätä rauhassa jo pitkään mutta pilkistelee muistoissa. Siitä lähtien Heponiemessä on kuljettu etsimässä rauhaa. Oikeastaan ei tarvitse osata laulaa eikä rukoilla. Valokuvaaja ja kirjailija I. Kohinaa aiheuttaa se, että huomaan kaksien villasukkien lisäksi pakanneeni mukaan myös helmasyntini, tapani ja taipumukseni. Laulamme aata useita kertoja painaen kädet sydämelle ja kuunnellen, miten se resonoi meissä. Valitsen huoneen, jossa on kaksi ikkunaa: järvelle ja pihan puolelle metsään. Ja vielä e kurottaen ympärille, ja syvä o juuriin. KOTIMAA | 8.3.2018 14. Myöhemmin niemelle kohosi talousrakennuksia, sauna ja leskeyskoti Iltala sille puolisolle, joka eläisi kauimmin. Ystävä varoitti, että aluksi voi kuulua ”kohinaa”, ennen kuin oikea taajuus löytyy. Heponiemen hiljaisuuden keskus vihittiin käyttöön palmusunnuntaina 1997, ja pian pidetyn ensimmäisen retriitin jälkeen tuhannet ovat tulleet tänne etsimään hiljaisuutta. Päivällinen alkaa iloisessa puheensorinassa. Huokaisu riittää. Yhtenä heistä olen täällä. Samalla kädet piirtävät sitä maastoa, jossa olen yhteydessä itseeni, Jumalaan ja lähimmäiseen. Se valinnan vaikeus! Lopulta sujautan kassiini lehtiön, kynien, avainten, villasukkien ja voiteiden sekaan iltalukemiseksi Jean Vanierin kirjan Elämme arkissa. nen oli kirjailija ja valokuvaaja I. Olen löytänyt karismaattis-gregoriaanisen ylistyksen ja kaipauksen! Kun sanat tulevat mukaan, kädet vahvistavat niiden viestiä, sydämelle, ylös, sydämelle. Inha, Ennolat, sisaret, evakot, pakolaiset, lapset, nuoret, ja me, retriittiläiset. Kun Heponiemen päällikkö ja retriitin toinen ohjaaja Sari Enkkelä avaa oven, vastaan läikähtää lämpö ja kahvin tuoksu. Olen epävarma, saako katsoa, nyökätä, noteerata. Yritän saada parhaan mahdollisen: hyvä näköala, keinutuoli, kodikkuus, sopivasti erillään muista, lähellä kappelia ja ruokalaa. Viipyneet hetken tai pidemmän tovin ja jatkaneet matkaa. Olemme hiljaisuudessa, puhumatta, yhdessä, kukin tavallaan ja tiellään. Farkut ja korvakorut ovat amatöörimäiset. K. Tarvitsen kerralla vain yhdet villasukat. Rublevin Pyhä Kolminaisuus -ikoni kappelin seinällä vastaa kysymykseen ja kutsuu katsojan siihen yhteyteen, yhteiseen pöytään. Pysähdyn Maisterin tuvalla, josta Inha jatkoi levotonta matkaansa jo vuoden kuluttua. Vuosien varrella Heponiemi tarjosi lepoa, rauhaa ja turvaa yksinäisille naisille, Karjalasta tulleille evakoille ja diakonissoille sekä inkeriläisille pakolaisille. Retriitin toinen ohjaaja Hilkka-Liisa Vuori, Hili, istuu kannel sylissään, iloisena ja levollisena. Hän ohjaa keskiaikaiseen hellään, hiljaiseen rukouslauluun. Huoneeni pöydällä odottaa kirja Ajatus joka kantaa. Muistan jollain arkisella ja yksinäisellä hetkellä ajatelleeni Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä ja kysyneeni: Pääseekö porukkaan. Sitten tarvitaan huokaisijan keho kaikupohjaksi. Vaihtavat kuulumisia, tutustuvat. Myöhemmin tajuan myös sen, että voin katsoa kerralla vain yhdestä ikkunasta, yhtä näköalaa. Voin istua yhdellä tuolilla. Aloitan oman hiljaisuuteni etuajassa, vähän ulkopuolisena ja epävarmana. Rippileirejäkin pidettiin. Ruoka on taivaallisen hyvää, samoin tumma siirappinen leipä. Hankala on vain ensimmäinen askel.” Bertil Martinsonin miete hymyilyttää: ”Se joka ei tunnustele suljettuja ovia, voi olla lukittuna avoimien ovien taakse.” Tulipa tunnusteltua aika montaa majoitustilojen ovea. Nyt kokoan itseäni yhteen paikkaan, ollakseni ilman arjen verkkoja ja verkostoja, muistojen ja odotuksen leikkauspisteessä, tässä hetkessä. Käsien kohottaminen on helppoa. Inha, joka osti 1900-luvun alussa Pipolan talon hevoshaan ja rakennutti mökin ollakseen näillä rannoilla ”ikuisesti”. Kun kohina vähenee, löytää oikean olonsa. Alkulehdellä on omistuskirjoitus: ”Heponiemeen Morbackan terveiset.” Se on kuin lämmin kosketus edesmenneeltä hiljaisuuden vaalijalta, Anna-Maijalta. Myöhemmin harmittaa, etten ottanut sitä, jossa oli keinutuoli. Myöhemmin täällä toimi lepokoti ja kehitysvammaisten perheryhmäkoti. Etenemme huokaisusta sydämellä soivaan a-ääneen ja otamme kädet mukaan. Entä jos huudan unissani apua tai lauteilla lipsahtaa: lisää löylyä! Ohjeet rauhoittavat. Rukoushetkessä monen käsi liukuu otsalta rintaan, olalta toiselle, ristinmerkki. Eteisessä on korillinen villasukkia. Kurkistan huoneeseen, jossa majoituin 14 vuotta sitten. Tämä on vieraanvaraisuuden niemi. Pihalla oleva pajusta, rautalangasta ja tervasta tehty Jenni Tieahon taideteos Matkalla on kuin rapistunut vene, jota soudin Vaahteruksella, kun isä laski verkkoja. Siinä, missä ruokapöytä notkui herkuista, kirjahylly notkuu kiinnostavista teoksista. Kappelissa pysäyttää kauneus. Inha rakennutti Maisterintupansa vuonna 1903. Yksinkertaista kokonaisen ihmisen ja luomakunnan teologiaa
Ehkä joku toinen, ammoin minua ärsyttänyt tyyppi kurkkii hänen takaansa. Terästyvätkö kaikki aistit näin nopeasti. Hengittää ja olla hiljaa. Kävelen kireässä pakkasessa Iltalan pihaan ja katselen hetken kuuta ja tähtiä. Miten sydän muuttuisi moukarista myl” En ole hiljaisuuden tyyppiä, retriittikonkari, jolla on mukavat vaatteet, villaa, huopaa ja huivia. Jaksaako sydän. Jaksaako pieni hengittää. Ihmisen tallaaman polun vieressä on lumessa kuoppa, josta jäljet johtavat metsään. Siirryn toisenlaiseen verkkoon, hiljaisuuteen, sanattomaan yhteyteen, luottamukseen. Laulamme psalmin selviä sanoja: ”Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: ’Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.’” Nälkä. Sari Enkkelä lukee Pyhän Birgitan rukouksen: Jumala, tarvitsen hiljentämistä elämääni. Laulu ja kellon kilinä herättävät lauantaihin. Ei tarvitse lukea rivien välistä, ei noukkia olennaista viestiä puheen paljoudesta. Haluan pysähtyä. Retriitissä tällainen kokemattomampi voi kilpailla myös siitä, ehdinkö varata parhaan huoneen, paikan ruokajonossa, keinutuolin ruokailun jälkeen, suojaisimman kallionkolon rannassa ja korkeimman rukousjakkaran kappelissa. Olisin pärjännyt ilmankin, luomuna ja ajoissa, mutta mietin vaatteita ja mukaan tarvittavia tavaroita. Mutta haluan puhua jännittämisestä ja stressistä. Joku haukottelee hartaasti. Aina häntä ajatellessani mieleeni tulee ”Jeesuksen syli”. Täytä siis minun ikävöimiseni. » KOTIMAA | 8.3.2018 15. Nautin omasta hiljaisuudesta ja toisten sanoista. Haluan jättää kaiken kiireen, turhat huolet ja läsnäolemattomat hetket, kaiken turhan perässä juoksemisen ja levottomat yöt. Mielessä on myös ystävien vastasyntynyt lapsenlapsi, joka taistelee hengestään. Ikonissa alttarilla Jeesus-vauvan poski on hellästi Marian poskea vasten. En tunnista lajia makuusijasta enkä jäljistä. Aina voi vertailla: vaatteita, ulkonäköä, ikää, olemisen varmuutta. Joku ihminen ärsyttää sanomatta sanaakaan. Joku pitää rakkaani tiellä, joku kannattelee katolla ja maailman toisella reunalla, etteivät he putoa. Ilmoitan heille retriittiohjaajan numeron, josta saa tärkeissä asioissa kiinni, ja suljen puhelimen. Aurinko häikäisee ja lumi kimaltelee lasin takana. Lasken sydämeni sydämeesi, Herra. Kello kilkattaa kappelin kulmalla hyvissä ajoin, mutta myöhästyn rukoushetken alusta värivoiteen verran. Ei tottele, kiertää kelon toiselle puolelle, pyrähtää pois. Iltapäivällä käyn lyhyen keskustelun Hilin, ohjaajan kanssa. Jäällä joku tulee vastaan, hymyilee ja vahvistaa psalmin 8 sanoja: ”Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. kysyn, kun puhallan pakkashuurua taivaalle. Toiset eri puolilla Suomea, kotona ja pitkällä matkalla maalle pudottamaan lumia katolta. Aurinko tanssii. Valmiit sanat psalmista 8 löytyvät helposti lainattaviksi: ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” Muistan rakkaitani. Puinen istuin tuntuu hyvältä selälle, aion toivoa tällaista 60-vuotislahjaksi. ”Tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” mielessäni kaikuu. Sitten vertailu ja kilpailu. Hili varoittikin, että huokailua ja laulua voi seurata syvä väsymys. Tulen luoksesi niin kuin sairas tulee lääkärin luo. Yksi on toisella puolella maapalloa. Muistan sitä vastasyntynyttä. Kunnes sinä, Jumala, hengität minussa. Aiheita olisi paljonkin. Laskeudun kallion päältä tielle ja muistan sananlaskun: ”Eivät ihmiset vuoriin kompastu, vaan kiviin.” Rannassa on yllättävän lämmin. Lasken rakkaani rakkauteesi, Herra. Vauva on vanhempiensa sylissä, mutta hän on heidän kanssaan myös Vapahtajan sylissä. Istun ja huokaisen. Olen nukkunut kymmenen tuntia. Huoneessani luen mietelauseen: ”Kun käännät kasvosi kohti aurinkoa, et näe varjoa.” Ajatus on kuurosokean Helen Kellerin. Tammipolku johtaa kallion laelle käppyrämännyn kupeeseen, tikkojen koputukseen, pakkasen naksahteluun ja suojeltuun tammilehtoon. Anna, Herra, minun sydämelleni rauha. Survon hänet mielikuvaani tietämättä hänen elämänkohtalostaan mitään. Lisäisin: ruokailua, huokailua ja laulua. Leipä on imelää ja puuro pehmeää. Puhelin on mukana vain kuvaamista varten, lentotilassa. Lasken tahtoni tahtoosi, Herra. Kun nostan toisenkin jalkani jalakselle ja olen kokonaan keinun varassa, se heilahtaa keveämmin. Yhteen kuvaan saan pysäytettyä sen lennon kelon ja kuusen välissä. Olen irti verkoista, joihin olen pakonomaisesti takertunut: Facebook, WhatsApp, tekstiviestit, sähköpostit, iltapäivälehtien verkkosivut, televisio, tietokone... Olen täällä, koska ”uskallettua on viipyä ja vaarallista on jatkaa matkaa”, kuten Birgitta sanoi ja rukoili: Osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Hiljaisuuden retriitissä kuvat puhuvat ja vähät sanat korostuvat. Irrotan otteeni. Kannel helähtää ja vaimenee. Pidätkö. Pääsen lähelle käpytikkaa, jota yritän saada asettumaan ruutuun. Kahvi tuoksuu muttei läiky, kun aamiaisen jälkeen keinahtelen keinutuolissa järveä katsellen. Lumen ja kallion pehmeät kaaret myötäilevät toisiaan. Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!”. Lusikka kilahtaa lautasen reunaan. En kontrolloi, en ota kantaa. On yllättävän vaikea hellittää ohjaksista ja antaa mennä. Hiljaisuudessa maksimisyke vaihtuu leposykkeeseen, kuvat kirkastuvat, maut ja värit vahvistuvat
Mukana kulkevat vain avaimet ja tyhjä eväsrasia keittiöön palautettavaksi. Luvan olla tavoittamattomissa, iloisessa vastuuttomuudessa ja huolettomuudessa. Annan mennä. Saan viestin ystävieni vastasyntyneestä lapsenlapsesta. Minä kyllä kestän. Seinällä Pauno Pohjolaisen reliefi Patonsa murtanut virta kohisee kohti alttaria. Isä lämmitti saunan ja kietoi ympärilleni pyyhkeen. Suusta ei livahda ”lisää löylyä”, vaan pienet eleet ohjaavat saunomistointa. Ohjaaja tietää, mistä puhun. Poikkean kappeliin kokeilemaan rukousjakkaralla istumista. Vaikka aurinko loistaisi miten kirkkaasti, puu tarvitsee juurensa saadakseen ravinnon. Porukassa. Vähän vanhempana kipitin mummon kintereillä kapeaa polkua rinnettä ylös sisälle lämpimään. Huomata, että kivi on poissa. No, eihän se ihan niin mennyt, mutta lupa oli. Ikonin hellyys. Miten kivi vatsassa sulaisi leiväksi. Jo eteisessä ikonin edessä palaa tuli. On sanomattoman vapautunut olo ja hellä mieli istua rukousjakkaralla alttarin ja Kolminaisuus-ikonin edessä. Hän näyttää pieniä harjoituksia, joilla voi helpottaa fyysistä oloa, avata leukaperien kireyttä ja vierittää kiveä syrjään vatsassa. Ei tarvitse lukea rivien välistä, ei noukkia olennaista puheen paljoudesta. Olla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen läsnäolossa, porukassa. Antaudun elämän edessä. Siinä on hyvä olla. Miten lepäsin pimeässä huoneessani hetken täydellisen onnellisena, levossa, hiljaisuudessa, ilman kiviä vatsassa ja kireyttä leukaperissä. ” Vähät sanat korostuvat. Olla, katsoa, levätä. Hiljaisuutta myös takaraivossa raivoavasta itseruoskinnasta ja toisten arvostelusta. Valo ja ravinto. Toinen 60-vuotislahjatoiveeni on rukousjakkara. Psyykkiseen helpotukseen on vielä matkaa, mutta saan rukouksen tietä viitoittamaan: Antaudun Jumalan edessä. Miten koko olemukseen pesän tehnyt hyväksymättömyys kääntyisi hellyydeksi. Kaipaan kauneutta, jota rukouslauluretriitti ja Heponiemi tarjosivat. Kun tähtien alla kävelen saunalta Iltalaan, isä ja mummo tulevat polulla vastaan. Luvan olla selittämättä, kritisoimatta ja ottamatta kantaa. Fyysisesti ja psyykkisesti. En tohdi tehdä sitä muiden katsellessa. Mustat oksat taivasta vasten. Ehkä Joku kuitenkin näkee ja hymyilee, kun polvistun pehmeälle matolle ja asetan jakkaran alleni. Herra, tule pian ja valaise yöni. Maanantaina hänen pieni sydämensä löi viimeisen lyönnin äidin ja isän sylissä. KOTIMAA | 8.3.2018 16. retriitti Heponiemen hiljaisuuden keskuksen retriitit ovat kristillisen perinteen mukaisia. Miltä maistuivatkaan marjakeitto ja päivällä paistetut karjalanpiirakat! Lapsella oli aistit ja sydän auki. Ehkä suurinta oli mahdollisuus olla Läsnäolossa, kun sydämellä resonoi aaa, mieli kohosi uuu, kädet piirsivät ympärilleen eee, ja syvä oooo viittasi juuriin. Ikkunan takana ohuessa pilviverhossa tanssiva aurinko ja mustarunkoinen puu. Valmiiksi rentoutuneena kiipeän lauteille. Olen taas kotona ja huomaan laulun hyrisevän sisälläni pitkin viikkoa. Sano sielulleni, ettei mitään voi tapahtua sallimattasi ja ettei mikään, minkä sinä sallit, ole toivotonta. Ilman niitä se kuivettuisi kuin kelo Tammipolun varrella. lyksi kevätpurossa. Hänet kastettiin lauantaina. Häpeilemätöntä kauneutta ja hellää hiljaisuutta. Niin kuin kuolevat ikävöivät, niin minä ikävöin sinua. Annan olla. Nostan kiulun lähelle toista saunojaa, heittäköön mielensä mukaan. Hiljaista hikoilua, suihkuveden suhinaa, pukuhuoneessa föönin hurina. Kappelin viimeinen rukoushetki tuntuu kotiinpaluulta kevyin kantamuksin. Ottaa paikkansa vieraanvaraisessa pöydässä. Retriitti antoi myös kuvainnollisesti avaimet vain omaan oveen ja huoneeseen
Monet virret ovat keskiaikaisia hymnejä. Voi nukkua väsymystä pois, ulkoilla, lukea, saunoa, nauttia hyvästä ruuasta. Se voi liikuttaa myös tunteitamme ja jäädä soimaan meissä, Vuori sanoo ja taustoittaa: – Rukouslaulun juuret ovat keskiajan läntisen kirkon gregoriaanisessa perinteessä. – Pieni laulu voi olla silta hiljaisuuteen. Kallion kirkossa Helsingissä järjestetään joka keskiviikko kello 18 keskiaikainen hiljainen rukouslaulumessu. ” Pieni laulu on silta hiljaisuuteen. Se voi liikuttaa myös tunteitamme ja jäädä meissä soimaan. Kaipausta Jumalan puoleen, ja sitä syvää kokemusta, kun yhdessä rukoillaan äänellä hellästi. KOTIMAA | 8.3.2018 17. Retriittitoiminta kirkossa vahvistuu, kun teologian tohtori Pauliina Kainulainen aloittaa 1.4. Näin on rukoiltu tuhat vuotta. Työ keskittyy hengellisen ohjauksen ja retriittien kehittämiseen Mikkelin ja Kuopion hiippakuntien alueella, kesäaikana Enonkoskella sijaitsevassa luostarissa ja talvella laajeten seurakuntiin. – Retriitissä vetäydytään usein viikonlopuksi, mutta myös päiväksi tai viikoksi ohjattuun hiljaisuuteen, irti arjen rytmistä, ruuduista ja verkoista, Enkkelä toteaa. Hän kertoo, että retriitin ohjelma on säännöllinen kristillisestä luostariperinteestä juontuvine rukoushetkineen, mutta jokainen osallistuu tarpeensa mukaan. Retriittikoukkuun Enkkelä jäi heti ensimmäisestä kerrasta hektisen työuransa keskellä. Rukouslaulu on mietiskelevää laulamista, äänellä, vokaaleilla ja tekstillä rukoilemista. Yhden pintaan nousee surua, toinen löytää kuplivaa iloa, kolmas jopa uuden suunnan – kuten itselleni kävi, Enkkelä kuvaa. Kun loistelias matkailumaailma oli nähty, tuli kaipaus syvempään, matkalle omaan sisimpään sekä Luojan ja toisten ihmisten yhteyteen. Hilkka-Liisa Vuori on väitellyt rukouslaulusta tohtoriksi. Hiljainen rukouslaulu Ä änipedagogi Hilkka-Liisa Vuori, Hili, puhuu mielellään hiljaisesta, hellästä rukouslaulusta. Retriitti sopii ihmiselle, joka opettelee olemaan läsnä omassa elämässään. Vuori muistuttaa, että luostarilaulut kuuluvat luterilaisenkin kirkon historiaan. Välillä hymistellään a-, eoja u-vokaaleilla, välillä lauletaan psalmeja. Teologian opintojen loppuvaiheessa hänelle avautunut Heponiemen emännyys tuntui räätälöidyltä johdatukselta. retriittipappina. – Löysin siitä samaa, mitä koin lapsena hitaassa virsilaulussa. H eponimen hiljaisuuden keskuksesta vastaava Sari Enkkelä on sekä käytännön organisoija että retriitinohjaaja. Suuressa kriisissä olevalle en kuitenkaan suosittele retriittiä, Sari Enkkelä sanoo. Hiljaisuuden retriitti – Retriitti ja hiljaisuus sopivat hyvin meidän luterilaiseen sanan kirkkoomme, Sari Enkkelä toteaa. Taustalla on innostava ura hotellija kongressibisneksessä. – Jokainen on omalla matkallaan, mutta yksinolo on kuitenkin erilaista yhdessä. Vuori on väitellyt aiheesta tohtoriksi ja kehittänyt myös rentouttavan Synnytyslaulu-metodin. Veljet ja sisaret lauloivat luostareissa viikoittain kaikki 150 psalmia, 140 yhdessä ja kymmenen omassa hartaudessaan, eli yli 20 psalmia päivässä. – Hiljaisuudessa sielu ja ruumis kohtaavat, kun taas arkirumbassa keho voi pötköttää kotisohvalla, mutta mieli velloo vielä työkiireissä tai murheissa. Vuonna 1992 perustettu duo Vox Silentii (Hilkka-Liisa Vuori ja Johanna Korhonen) on äänittänyt 13 levyä keskiaikaista kristillistä musiikkia
KOTIMAA | 8.3.2018 18. Heistä kertoo Tampereen Työväen Teatterin vahva musikaali Tytöt 1918. Katkera sisällissota huipentui Pohjoismaiden suurimpaan kaupunkitaisteluun. Jokaisen naiskaartilaistytönkin tarina on erilainen. kulttuuri | musikaali | Sisällissotamusikaalissa tehtaantytöt kokevat vallankumouksen huuman. Uuteen poliittiseen tilanteeseen liittyi Ihminen kasvaa hitaammin kuin tappaja Peltolan mukaan montakin toivoa paremmasta. Huoruus, ryypiskely, petos ja pelkuruus kukoistavat tuhon alla. Tehtaat olivat sodan aikana kiinni, ja punakaartin tarjoama palkka oli elinehto. Siitä ei ole enää pitkä matka sen käyttöön. Lopullisesti ihmisen raadollisuus paljastuu, kun kaupunki on suljettu valkoisten saartorenkaaseen. S yyskuussa 1917 Tampereen Aleksanterin kirkon tornista putosi risti puiston hiekkatielle. Tärkeä lähde oli Anneli Kannon romaani Veriruusut. | Kuva: Kari Sunnari ” On hämmentävää, miten nopeasti ihminen radikalisoituu ja muuttuu. Petra Ahola, Emmi Kaislakari, Eriikka Väliahde ja Marketta Tikkanen. Toisilla syy on taloudellinen. Samuli Parosen sanoin: ”Ihminen kasvaa hitaammin kuin tappaja.” Sirkku Peltola korostaa sitä, että jokaisessa ihmisessä on mahdollisuus hyvään ja pahaan. – Olen kerännyt tietoa punaisten naiskaarteista jo kymmenen vuotta. Monet tulkitsivat tapauksen huonoksi enteeksi. – Olosuhteiden myötä ihminen voi joutua mukaan asioihin, jotka eivät ole hänelle ominaisia. Käsikirjoitus ja ohjaus Sirkku Peltola, sävellys Eeva Kontu, laulujen sanat Heikki Salo. Mutta vallankumouksen punainen huuma kestää vain hetken aikaa. Surun kevään 1918 lopputulos on tunnettu. Kapinakaupungin sydämeen tunkeutuu sarkatakkinen sotajoukko kuin vanhatestamentillinen Jumalan miekka. Usko oman asian oikeutukseen alkaa osalla hiipua jo sodan alussa, kun saadaan tieto omien joukkojen tekemistä hirmuteoista. Onko Jumalan siunaus väistymässä kaupungin yltä. Kuvassa edessä vasemmalta alkaen Petra ahola, eriikka Väliahde, suvi-sini Peltola, Petra Karjalainen, salla KorjaPaloniemi ja Hanna Korhonen. Musikaali laajentaa teemojaan sodasta koko yhteiskuntaan. Jossakin vaiheessa aloin pohtia sitä, miten aseen ottaminen käteen on yhdistettävissä naiseuteen, käsikirjoittaja-ohjaaja Sirkku Peltola kertoo. Rooleissa mm. Jopa parissa viikossa ihminen tottuu väkivaltaan. Tytöt 1918 manifestoi iskevillä lauluillaan naisen roolin kokonaisvaltaista muuttumista. – Joitakin tyttöjä yhteinen aate vetää hurmoksena puoleensa. Tapa tai tule tapetuksi – sodan ikiaikainen realiteetti. Puoli vuotta myöhemmin Tampereella raivosi helvetti. Tytöt 1918 on myös riipaiseva muistutus siitä, kuinka helposti tavallinen ihminen voi muokkaantua pedoksi. Tytöt 1918 kuvaa sitä, että läheskään kaikki eivät liittyneet vallankumoukseen vahvasti tiedostaen. Ihanteet kuitenkin murskaantuvat kauhujen keväänä. Yksi päähenkilöistä oli taas kokenut tehtaalla modernia #metoo-käsitettä muistuttavaa seksuaalista ahdistelua. Lähes 20 aseetonta valkoista nuorukaista teloitettiin Tampereen lähistöllä. Armon evankeliumin saa kuitata kellarissa piileskelevien siviilien keskelle nakattu käsipommi. Punaisten puolella siihen osallistui myös naisia, osa heistä alaikäisiä tyttöjä. On hämmentävää, miten nopeasti ihminen radikalisoituu ja muuttuu. Vesa Keinonen Tytöt 1918 -musikaali Tampereen Työväen Teatterissa. Joillakin punaisilla riittää vielä taisteluhenkeä, mutta osa pakenee tai antaa vallan alhaisimmille vaistoilleen. Kivääriin tarttumisen lisäksi tehdastytöt julkeavat pukeutua housuihin ja leikkaavat hiuksensakin
Olen ohjannut näytelmiä Riihimäen seurakunnassa vuodesta 1994 lähtien. Mukana on myös kirkkoon kuulumattomia ja muihin uskontoihin kuuluvia. Valhetta kun ei voi oikaista valheella, ei edes puolivalhetta. Demokratia ja kriittinen media eivät ole voineet pysäyttää propagandaa. Yle TV1 su 11.3. Toinen maailmansota ja Hitlerin valtaantulo todisti propagandan voimaa. Yle TV1 ke 14.3. Sana propaganda omaksuttiin yleiseen käyttöön, vaikka sen sisältö, mielen hallinta, oli tunnettu jo iät ja ajat. Mitä ohjaajana haluat kertoa katsojille. Sata vuotta mielten hallintaa. Teatteri Viitta on sitten seurakunnan oman teatterin nimi ja se toteuttaa ohjauksessani kirkkoherra Sirpa Viherän ja nyt jo eläkkeellä olevan pastori Pirkko Aholan tekstejä. 2 Olet teatterityön ohjaaja ja opettaja. Ammattilaiset alkavat tsempata ja auttaa niitä, jotka ovat vielä hataralla pohjalla. FREiJa ÖzcaN Kuninkaan yön ensi-ilta Riihimäen Keskuskirkossa lauantaina 24.3. Kuninkaan yö -nimisiä musikaaleja on tehty kahden vuoden välein. 1 Pääsiäisenä Riihimäen Keskuskirkossa nähtävä Kuninkaan yö -näytelmä kertoo katuvan ristin ryövärin näkökulman. Tarkemmin katsottuna kaikissa on käytetty tietoista mielten maaperän muokkaamista sopivaksi omille tarkoitusperille. Argentiinan autiomaasta löytyi 2014 jättiläismäisen dinosauruksen fossiili. Valeuutiset, harhaanjohtaminen, tarttuvat iskulauseet ja visuaalisuus – sosiaalisen median mahdollisuuksista puhumattakaan – ovat olleet taitavassa käytössä. Millainen yhteistyö siitä syntyy. Sir David Attenborough matkasi Patagoniaan seuraamaan tutkimuksia. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | | 3 kysymystä ohjaajalle | Sanalla propaganda on huono kaiku. Ehkä sellaista kahden maan kansalaisuuden ymmärtämistä. klo 18.30 Ainoa oikea tie 3/7. Kuinka pitkään olet ohjannut näytelmiä Riihimäen seurakunnassa. Aika nopeasti se alkaa muotoutua yhteiseksi ison perheyhteisön kaltaiseksi. klo 15.05 Pisara. Malmön skientologien keskuksessa. Isompia musiikkinäytelmiä olemme tehneet vuodesta 2000 lähtien. Ensimmäinen maailmansota on yksi propagandan virstanpylväistä, varsinkin britit kunnostautuivat siinä sodan aikana. Ritva joutuu salaamaan ja hylkäämään aviottoman lapsensa 50-luvun Etelä-Pohjanmaalla. klo 10 Pieni pyhiinvaellus. Silti me kaikki altistumme sille politiikassa, uskonnossa, kaupallisessa markkinoinnissa ja monissa muissa asioissa. Yle TV1 la 10.3. Pitää taistella oikeudenmukaisuuden ja hyvän puolesta maan päällä, mutta myös vahvistaa toinen toistemme uskoa korkeampaan ja ylösnousemukseen. klo 19. Yle Teema & Fem ti 13.3. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pääsi haastattelemaan ihailemaansa kirjailijaa Paul Austeria. 1920-luvulla yhdysvaltalainen Edward Bernays alkoi käyttää propagandan sijaan liike-elämässä käsitettä public relations eli PR, tiedotusja suhdetoiminta. Yle Teema & Fem ma 12.3. Taide yhdistää ja samoin tavoite ja yhteinen päämäärä kertoa näytelmän viestiä. Rooleissa mm. Osaamisen ja kehittymisen näkökulma on myös mukana. Myös lähihistorian poliittiset manööverit ja sodat tarjoavat lohduttomia esimerkkejä propagandan käytöstä ja vaikutuksesta. Joonas Pörstin kirja Propagandan lumo tarjoaa herkullisen johdannon aiheeseen. Olli SEPPälä Joonas Pörsti: Propagandan lumo. Ne eivät sulje pois toisiaan. 3 Näissä näytelmissä on mukana ammattilaisia Riihimäen teatterista ja vapaaehtoisia. klo 19 Prisma: Attenborough ja jättidinosaurus. klo 20 Valitut sanat: Auster & Niinistö. klo 22 Ulkolinja: Libanonin ruutitynnyri. Tänään Anna Lindman vierailee mm. Teos 2017. Yle TV1 to 15.3. Niitä on esitetty keskustassa, kaupunginteatterissa ja kirkoissa. Neuvostoliitto hallitsi massojen mielten hallinnan. 416 sivua. Tuoreita propagandan riemumarsseja ovat esimerkiksi Isiksen toiminta, Krimin valtaus ja presidentti Trumpin vaalivoitto. Sana propaganda on peräisin katolisesta kirkosta. Esko Nikkari. Taiteilija-teologi Ulla Remes. TiMO SiNiVuORi Teatterityön ohjaaja ja opettaja |K uv a: Ph ili pp e G ue is sa z KOTIMAA | 8.3.2018 19. Hauras Libanon painii poliittisen kriisin ja maailman suurimman pakolaismäärän kanssa. Propaganda on parhaimmillaan vaikuttamista massoihin niin, ettei kohde itse tiedä olevansa vaikutuksen alainen. Siihen ei voi vastata samoin keinoin, tai muuten yleinen ilmapiiri menee huuteluksi ja kärjistyy entisestään. Paavi Gregorius XV perusti 1622 järjestön nimeltä Sacra Congregatio de Propaganda Fide eli uskon levittämisen pyhä yhteisö
Ristiinnaulitsemisen päivä oli muutamaa vuotta aiemmin palannut kuubalaiseen kalenteriin 50 vuoden poissaolon jälkeen, ja kulkueen oli taas sallittua vaeltaa kaduilla. Hetkeen tiivistyi viime vuosina esiin noussut toivo siitä, että kirkko tulisi vielä olemaan kokonaisvaltainen, tunnustettu ja positiiviseksi koettu osa kuubalaista elämän todellisuutta. Vieressäni istui paljon nähneitä, pitkään eläneitä kuubalaisia, joiden suupielet kiristyivät. Kirkon kokemus vallankumouksen hiljaisena historiana ei edelleenkään kuulu julkiseen keskusteluun Kuubassa. Tämän vuoksi Kuubassa on useampi sukupolvi kasvanut ilman uskonnon läsnäoloa elämän arkitodellisuudessa. Paavin sanat katolilaisista, jotka olisivat myös vallankumouksellisia, kuulostivat heidän korvissaan mahdottomalta yhtälöltä. Pitkään eläneet, paljon nähneet kuubalaiset polvistuivat muhkuraiselle asfaltille ja painoivat rukoillessaan otsansa maata vasten. Fidel Castron vuoden 1959 vallankumous sysäsi kirkon syrjään kuubalaisesta arjesta, pois julkisesta näkyvyydestä ja asemasta yhteiskunnallisena toimijana. Muutamat kurkottivat nähdäkseen, kuinka presidentti Raúl Castro reagoi paavin sanoihin. Kirkossa väreili yhteinen kokemus siitä, että kuubalainen katolisuus oli astumassa uuteen aikaan omassa historiassaan. Ulkopuolisina pidetyt saavat vain harvoin kuul” Politiikka ja pelko ovat sulkeneet katolisen yhteisön kirkkojen sisään, pois julkisesta näkyvyydestä. – Meidät on kutsuttu elämään vallankumousta, sanoi paavi Franciscus Kuubassa syykuussa 2015. essee TeksTi | PeTra kuivala – kuviTus | Päivi karjalainen KOTIMAA | 8.3.2018 20. Parvekkeella yläpuolellamme joku vihelsi paheksuvasti. Maaliskuussa 2016 vietimme pitkäperjantain Via Crucis -kulkuetta köyhässä Havannan lähiössä. Suupielten ankaruus hellitti ja ihmiset katsoivat toisiaan hymyillen. Heidän elämässään jakolinjoja on vedetty ”katolilaisiin” ja ”vallankumouksellisiin” vuosikymmeniä. Vallankumouksen ensimmäisten sukupolvien katolilaiset ovat kokeneet, kuinka ovet koulutukseen ja uraan ovat sulkeutuneet uskonnon harjoittamisen vuoksi; kuinka kirkkokansa on kohdannut sunnuntaisin pesäpallomailoja, kiviä ja kananmunia; kuinka ristikorut on piilotettu paidan alle. Kenties juuri käsittelemättömien kokemusten kipeyden vuoksi katolinen yhteisö yhä varjelee omaa kertomustaan. Heidän elämäänsä oli 1960-luvulta alkaen sävyttänyt vastakkainasettelu katolisuuden ja kuubalaisen kommunismin välillä. – Meidät on kutsuttu elämään rakkauden vallankumousta. Kuubalaiset joutuivat valitsemaan vallankumouksen ja uskonnon väliltä – ja moni valitsi vallankumouksen. Nuoret miehet kantoivat krusifiksia, vanhemmat miehet Neitsyt Mariaa, ruttuinen Lada kuljetti katollaan äänentoistojärjestelmää. Kuubalaisen katolisuuden lähihistoria on historiaa vallankumouksen marginaalissa elämisestä. Vallankumouksen toivo M essuun kokoontunut katolinen kansa tuntui pidättävän hengitystään. Franciscuksen jatkaessa saarnaansa kollektiivinen helpotus tuntui leviävän kirkkokansan keskuudessa. Heidän muistissaan ovat edelleen vahvasti läsnä syrjinnän ja kaltoinkohtelun kokemukset, joita kuitenkin lausutaan ääneen vain harvoin. Muistoja kirkko–valtio-suhteiden vaikeimmista vuosista kannattelevat yhä vallankumouksen ensimmäiset sukupolvet. Politiikka ja pelko ovat sulkeneet katolisen yhteisön kirkkojen sisään, pois julkisesta näkyvyydestä