4 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 3. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –4 6 8 Sisarukset suntioina Ingeborg ja Per-Olof Korander perivät ammatin suvultaan 18 Kaisamari Hintikasta Espoon uusi piispa Rippikoulussa yli puolet nuorista uskoo Jumalaan
– Tässä käännöstyön aikana olemme joutuneet kaivamaan enemmän tai vähemmän yhtenäisen saamen kielen ajalta ennen kuin suomi, ruotsi tai norja on siihen vaikuttanut. Kotonamme 1-vuotias vasta tutustuu lähiluontoon. Sen pari on tietysti vastuu. Kesän ja syksyn poikkeuksellinen lämpö on tehnyt ilmastonmuutoksen uhasta konkreettisen. Se ei tarkoita sitä, että haluaisimme luoda yhteisen puhekielen. – Vanha käännös on vuodelta 1895. Jos ei ole toivoa, ei ole syytä yrittää. Tässä lehdessä saman hiippakunnan piispa emeritus Mikko Heikka kirjoittaa niistä teoista, joita suuret maailmanuskonnot ovat viime vuosina tehneet luonnon ja rauhan puolesta. Antti BeRg ”Tämä on laajin yritys siihen, että meillä olisi yhtenäinen kirjakieli” Uusi pohjoissaamenkielinen raamatunkäännös on yhteispohjoismainen, eli sitä voivat lukea norjassa, Ruotsissa ja Suomessa asuvat saamelaiset, kertoo tuomas Magga. Kun ottaa käteensä pohjoissaameksi kirjoitetun kirjan, hyvin pian huomaa, missä kirja on kirjoitettu. Uusi käännös on valtavan suuri muutos siihen. Marraskuun atsaleat ovat hyytävä näky. Toivottomuus on vaarallista, sillä se lamauttaa. | Kuva: Seppo Sipilä / Suomen Pipliaseura tUoMAS MAggA eläkkeellä oleva saamen kielen yliopistonlehtori Marraskuun atsaleat T akapihallamme atsaleat alkoivat yllättäen kukkia jälleen viime viikonloppuna. Kristinuskon näkökulman ilmastonmuutokseen voi tiivistää vastuuseen luomakunnasta sekä toivoon, joka syntyy luottamuksesta Luojaan. Parhaat mahdollisuudet meillä on, kun toimimme yhdessä. 2 Miksi Raamattu käännetään uudelleen pohjoissaameksi. Samaan aikaan ilmastonmuutoksen uhka tuntuu aiempaa musertavammalta. Kaikki lapsena kielen oppineet puhuvat saamea omalla murteellaan, eikä niitä pyritä hävittämään. Myös muilla uskonnoilla on annettavaa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. 1 Milloin edellinen pohjoissaameksi käännetty Raamattu ilmestyi. Nyt tehty käännös on yhteispohjoismainen, eli sitä voivat lukea Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa asuvat saamelaiset. Ei Raamatun kielen pitäisi olla niin vaikeaa, että lukemiseen tarvitaan vaikean kielen takia selittäjää. Eläkkeellä olevan saamen kielen yliopistonlehtorin Tuomas Maggan vastuulla oli käännöksen lopullinen kieliasu. Mikko Heikan essee sivuilla 20–21. Sama ajatus on myös suomenkielisessä raamatunkäännöksessä vuodelta 1992. tUijA PyHäRAntA Toimittaja vastustaa epätoivoa itsessään. Silloin Raamattu käännettiin sana sanasta -periaatteella. Vaikka kaikissa maissa puhutaan pohjoissaamea, yhteistä pohjoissaamen kirjakieltä ei ole olemassa. Siksi on aika vallankumouksellista, ettei erotella Suomen, Norjan ja Ruotsin pohjoissaamea. Hänen kanssaan se näyttää monin verroin ihmeellisemmältä kuin aiemmin. Syksyllä julkaistu kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti vahvisti, että nyt todella on viimeinen hetki toimia. Tämä on jos ei nyt ensimmäinen niin laajin yritys siihen, että meillä saamelaisilla olisi yhtenäinen kirjakieli. Ne ovat hämmennyksen tilassa, totesi naapuri. Tekstissä on pyritty siihen, ettei siitä kerta kaikkiaan voi päätellä, missä maassa tämä on kirjoitettu. Tässä on pidetty tärkeämpänä sisällön hyvää ymmärrettävyyttä. – Vanha käännös on tehty Norjassa ajatuksella, että se on norjansaamelaisille. aluksi | viikon henkilö | Tämänviikkoinen kirkolliskokous käsitteli uutta pohjoissaamenkielistä raamatunkäännöstä. Taannoin mieleeni jäi Espoon uuden piispan Kaisamari Hintikan käyttämä käsite radikaali toivo. KOTIMAA | 8.11.2018 2. 3 Millainen vaikutus käännöstyöllä on pohjoissaameen. Siitä olen hyvilläni
Kotimaan lukijoille ja tilaajille voimme tänään ilmoittaa sen iloisen ja varmaankin tervetulleen uutisen, että Kotimaa vuoden lopun jälkeen ilmestyy kahdesti viikossa. Pian uutista onneksi tarkennettiin, että kyse on tutkimuksen kohteina olleiden populaatioiden keskimääräisestä pienenemisestä. Hänet surmattiin kesäkuussa 1918. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Ari Minadis, Jussi Rytkönen (virkavap.), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 49?000 KMT S2017/2018 Kotimaa 8.11.1918. Vanhemmitenhan voi käydä niinkin, että jumittuu paitsi ruumiltaan, myös mieleltään. Siitä ei sitten enää havahdu vaan muuttuu hankalaksi. Sovinto on kansakunnalle ainoa mahdollisuus kulkea menestyksekkäästi eteenpäin. Seuraamalla luonnonvaraisten eläinlajien hyvinvointia, ihminen seuraa viime kädessä itseään ja oman lajinsa tulevaisuudennäkymiä. Karvonen ei osallistunut taisteluihin. Se voisi tehdä elämästä miellyttävämpää. Uutisoinnissa on kaksi tärkeää näkökohtaa. Varsinkin väkirikkailla alueilla, kuten Afrikassa, moni laji olisi saattanut kuolla sukupuuttoon jo aikoja sitten ilman aktiivisia suojelutoimia. Lisäksi ympäristömuutokset, eroosio, metsien hakkaaminen, saastuminen, vierasperäiset lajit, liikametsästys, ylikalastus ja viime kädessä ilmastonmuutos aiheuttavat eläinlajien ja -määrien vähenemistä. Raamatussa ihmistä käskettiin viljelemään ja varjelemaan luontoa. Kyse on laajoista kaarista ja pitkäkestoisista kehityskuluista, sillä edellinen joukkosukupuutto oli noin 65 miljoonaa vuotta sitten, jolloin dinosaurukset katosivat. Puuseppä Karvosen muistolle Laukaalla siunataan ensi sunnuntaina työväenyhdistyksen aktiivi, puuseppä Kustaa Ville Karvosen hauta. Silloin saattaisi tuntea itsensä vähemmän oudoksi ja yksinäiseksi. Ja kun elämä ympärillä pienenee, saattaakin saman tien keskittyä omaan napaan. Niin Vanhan testamentin Saarnaaja kehottaa. Silloin voisi olla hyvä, että on oppinut kiittämään ja rukoilemaan Luojaa. Mediassa kerrottiin WWF:n julkaisemaan Elävä Planeetta -raporttiin pohjautuen, että selkärankaisten eläinten määrä on romahtanut 60 prosenttia vuosina 1970–2014. Että nuorena pitäisi pitää iloa ja vanhana sitten varautua tuonpuoleisen rajaan muistelemalla Jumalaa ja hengellisiä asioita. Yleensähän on ajateltu juuri päinvastoin. Kun kolottaa eikä enää jaksa, elämästä ei enää pidä. Toinen näkökohta on eläinten määrän tosiasiallinen väheneminen, vaikka prosenteista kiisteltäisiin. Olisiko ajatuksen pohjalla se, että minkä nuorena taitaa, sen vanhanakin osaa. Ylimalkaiset yleistykset aiheuttavat vain vahinkoa itse asialle. Alkavatko rauhanneuvottelut vihdoinkin. Laukaalla tehdään paikallista historiaa, joka hienosti kokoaa sisällissodan muistovuoden teemat. Käsky ei ollut turha, sillä ihmisellä on taipumus ylihyödyntää ja tuhota. Hänet haudattiin ensin muualla, siirrettiin sitten hautausmaalle, mutta hautaa ei tuolloin haluttu siunata. Ennen kuin se muuttuu ikipimeäksi kaamosajaksi, loputtomaksi hyhmäisten sadepilvien jatkumoksi. Se on kummallista. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 8.11. Tarvittiin sata vuotta, että hänen hauta-asiansa saatiin asianmukaiseen järjestykseen lesken toiveen mukaan. Hätähuuto eläinten puolesta V iime aikojen yksi dramaattisimmista ja traagisimmista uutisista koskee eläimiä. FreiJa ÖzcaN Kirjoittaja on Kotimaan toimituspäällikkö. Siihen kysymykseen vastaa myöntävästi se virallinen ilmoitus jonka mukaan Saksan valtuutetut ovat viime keskiviikkona matkustaneet länsirintamalle päättämään aselevosta ja alkamaan myös rauhanneuvottelut. KOTIMAA | 8.11.2018 3. Ensinnäkin tiedeuutisesta kerrottaessa on oltava tarkka, sillä asiat ovat jo itsessään monimutkaisia. Eikä se pahaksi ole nuorenakaan Luojaa muistaa. Maailmansota. ?. 1918 ???????. muista Luojaasi nuoruudessasi ennen kuin elämästä tulee sellainen, ettet enää pidä siitä. Tutkijat ovat puhuneet jopa parhaillaan käynnissä olevasta eläinkunnan kuudennesta joukkosukupuutosta. Että nuorena pitäisi muistaa, ei vasta vanhana
Asiassa ei ryhdytä muihin toimenpiteisiin. Tällä hetkellä Sveitsin Genevessä työskentelevä Kaisamari Hintikka aloittaa Espoon piispana viimeistään 1.2.2019. Tuomiokapituli toteaa, että julkisilla esiintymisillä papit voivat monipuolistaa kuvaa itsestään ja yhteisöstään, eikä papeille ole tarpeen asettaa kieltoa osallistua viihdeohjelmiin. Tapio Luoma pääsi sitten keskittymään enemmän hengelliseen puoleen. Uuden kirkon alustava hinta-arvio on Joensuun seurakuntien hallintojohtaja Tommi Mäen mukaan 3–4 miljoonaa euroa. Hän voitti piispanvaalin toisella kierroksella teologian tohtori, jumalanpalveluselämän kouluttaja Juhani Holman äänin 463–324. Heikan mukaan hänen piispakautensa vuosina 2004–2012 oli hiippakunnan organisaation, hallinnon ja strategian rakentamisen aikaa. Tämän päivän on Herra tehnyt. Piispanvihkimys järjestetään Espoon tuomiokirkossa 10.2.2019. Piispana Hintikka haluaa olla rakentamassa jotain, mitä hän kutsuu armolliseksi ykseydeksi. Piispanvaaleja Kaisamari Hintikka kutsuu valtavan opettavaisiksi prosesseiksi, joissa ”henkinen muskeli” kasvoi monella tapaa. Hintikan saama tuki piispaksi oli selvä. Neuvottelut vakuutuskorvauksista ovat käynnissä. Espoon hiippakunnan kolmanneksi piispaksi valittiin teologian tohtori, Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka, 51. Ensi viikolla kirkolliskokouksen tunnelmista kerrotaan myös Kotimaa-lehdessä. . Kiihtelysvaaran uuden kirkon rakentaminen edistyy Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto esittää yhteiselle kirkkovaltuustolle uuden kirkon rakentamista Kiihtelysvaaran palaneen kirkon paikalle. uutiset I lo, kiitollisuus, helpotus ja hämmennys. – Luotiin ikään kuin perustusta. Raportin on määrä valmistua helmikuussa 2019. – Kaksi viime vuotta elämäni on ollut enemmän ja vähemmän piispanvaaleja, Hintikka kertoi. Yhteinen kirkkoneuvosto asetti suunnittelutoimikunnan, jonka tehtävänä on esittää toimenpiteitä uuden kirkon rakennushankkeen käynnistämiseksi. Helpotus johtui siitä, että ehdokkuudet ovat ohi ainakin vähäksi aikaa. Kun Hintikka saapui paikalle, kajahti laulu Monia vuosia, armorikkaita vuosia. Tulevan piispan mielestä ykseyden on viime aikoina tulkittu olevan pitkälti samanlaisuutta. Espoon piispanvaalissa oli 950 äänioikeutettua, puolet heistä Espoon hiippakunnan pappeja ja lehtoreita, puolet maallikkoäänestäjiä. Kotimaa24 seuraa kokousta. Toisen kierroksen äänestysprosentti oli 84,7. Rakennuksen vakuutusarvo on runsaat 2,1 miljoonaa euroa ja irtaimiston 0,5 miljoonaa euroa. Hän sai toisella kierroksella 57,5 prosenttia annetuista äänistä ja voitti vastaehdokkaansa Juhani Holman 139 äänen kuilulla. Hän sai selvästi eniten ääniä jo piispanvaalin ensimmäisellä kierroksella lokakuun alussa. Ensimmäisenä onnittelemassa oli nuoren Espoon hiippakunnan ensimmäinen piispa Mikko Heikka. Genevessä asuva Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri oli viime vuonna ehdolla Helsingin piispanvaalissa, tänä vuonna Espoon. Hintikka tuo mukaan kansainvälisyyttä ja globaalimman näkökulman, Heikka pohti. . Pohjois-Karjalan vanhin puukirkko oli vakuutettu. Hän kertoo myös varmistuneensa siitä, että hänellä on hyvä paineensietokyky. | lyhyesti | | piispanvaali | Tukijoukko otti piispaksi valitun riemuiten vastaan espoon hiippakunta | Kaisamari Hintikan kiitosjuhlassa saha soi ja emerituspiispa onnitteli. Hintikka haluaa, että kirkossa voi ottaa esiin vaikeita asioita. Iloitkaa ja riemuitkaa siitä”. Siksi voimme olla armollisia toinen toisiamme kohtaan, ja erilaisuus on rikkaus eikä uhka. Hintikka sanoo oppineensa, että puhuu liian pitkään. Äärimmilleen vietyä satiiria edustavaan roastiin osallistuminen papin viran edustajana on kuitenkin tuomiokapitulin mukaan papille sopimatonta käytöstä. – Ykseys kuitenkin rakentuu yhteydelle. – Toisaalta yritin psyykata itseäni siihen, että koskaan ei voi tietää, mitä vaalissa tapahtuu. Nämä olivat Espoon hiippakunnan seuraavaksi piispaksi valitun Kaisamari Hintikan päällimmäiset tunnetilat viime viikon torstaina. Espoon kolmas piispa . Hän antoi lahjaksi tuoreen kirjansa Uskonnot kohtaavat, jossa oli omistuskirjoitus: ”Kaisamari Hintikalle, Espoon hiippakunnan kolmannelle piispalle, 1.11.2018. Kirkolliskokous kokoontuu tällä viikolla Kirkolliskokous kokoontuu tällä viikolla Turussa. Tuomiokapituli: Pappi ei voi osallistua roast-esitykseen virkansa edustajana Helsingin tuomiokapitulin mukaan Helsingin Paavalin kirkkoherra Kari Kanala on osallistuessaan roast-esitykseen eli julkiseen pilkkaamiseen komediahengessä käyttäytynyt vastoin asemansa edellyttämiä tapoja. Vaalipäivän iltana Kaisamari Hintikan tukijoukot kokoontuivat Espoon Leppävaarassa toimivaan Cafe Perobaan. Hämmennys tuli, kun Hintikka alkoi ymmärtää, että kulisseissa toimivasta valmistelijasta on siirryttävä huomion keskipisteeksi. Hintikka kiittää Espoon hiippakunnan kulttuuria siitä, että alueella on säilytetty kyky ja halu tehdä yhteistyötä, vaikka tullaan erilaisista traditioista. Piispanvaalin toisen kierroksen tulos oli sellainen kuin Kaisamari Hintikka odottikin. Ilon ja kiitollisuuden syitä ei tarvitse paljon kysellä. Se taas perustuu siihen, että jokainen meistä on yhteydessä Kristukseen. KOTIMAA | 8.11.2018 4
Samoin kävi varmasti Juhani Holmalle, sillä Sammeli Juntunen nähtiin vaalin konservatiivisimpana ehdokkaana. Aspila arvioi, että Leena Huovisen mukana olo vaalin ensimmäisellä kierroksella oli hyvästä, sillä hän edusti selkeästi liberaaleja arvoja. Hän aikoo elää vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa – eikä vain silloin, kun kysytään, vaan aktiivisesti. Hän on Espoon hiippakuntaneuvoston puheenjohtaja ja Hintikan kampanjan asiamies. Naiseuteen kiinnitti huomiota omassa onnittelussaan myös Luterilaisen maailmanliiton (LML) pääsihteeri Martin Junge. – Se, että pätevä, teologisesti osaava nainen valitaan piispan virkaan, rohkaisee meitä Luterilaisessa maailmanliitossa. Hänestä vuodet Espoon piispana olivat hieno kokemus. On tärkeää, että kirkossa on kaikkia sukupuolia kaikissa viroissa, myös korkeimmissa. Meri Toivanen, olli Seppälä ” Olen hämmentynyt, onnellinen ja hillittömän iloinen. Naiseuden ja siitä seuraavan moninaisuuden lisäksi Kaisamari Hintikka haluaa tuoda piispakuntaan uudenlaista asioiden sanoittamista. – Mahtava hiippakunta! Tilaisuuteen osallistunut maallikkoäänestäjä Anita Paatelma kertoi, ettei ollut aluksi varma ehdokkaastaan. Hintikka itse kertoi ymmärtävänsä hyvin niitä, jotka eivät ole voineet samaistua kokonaan miehiseen piisparivistöön. – Olemme kiitollisia siitä merkittävästä ekumeenisesta ja teologisesta johtajuudesta, jota Kaisamari Hintikka on tarjonnut koko luterilaiselle yhteisölle reformaation merkkivuoden yhteydessä. Olen äärimmäisen iloinen ja liikuttunut hänen valinnastaan. Se, että mukana on edes yksi nainen, lisää osallisuuden kokemusta. Hän kommentoi työtoverinsa Kaisamari Hintikan valintaa piispaksi LML:n verkkosivuilla. | Kuva: Olli Seppälä KOTIMAA | 8.11.2018 5. – Päädyin Kaisamarin taakse ajatellen kokonaiskirkkoa ja sitä, mitä sen uudistamiseen tarvitaan. Pentti Aspila esittäytyi maltilliseksi konservatiiviksi. – Lisäksi tahdon kannustaa siihen, että vaikeita asioita voi ottaa esiin. Olemme iloisia siitä, että Espoon hiippakunta saa käyttöönsä Hintikan lahjat ja kokemuksen globaalista kirkosta, Junge sanoi. Kaisamari Hintikka otti illan mittaan vastaan kymmeniä onnitteluja. – Näin Kaisamari profiloitui oikein. – Hieno päivä meille. Hintikan valinnasta iloitsi moni, joka on kipeästi kaivannut piispojen joukkoon naista. Hintikkaa saattelivat piispan sijainen, tuomiorovasti antti Kujanpää ja espoon tuomiokapitulissa työskentelevä asiantuntija Kati pirttimaa. Naisteologit ry:n puheenjohtaja Satu-Elina Ansas sanoi Cafe Peroban juhlassa, että Hintikan valinta on askel kohti tasa-arvoa kirkossa. – Olen tietysti jäävi sanomaan, mutta hyvän piispan Espoon hiippakunta saa. – Olen hämmentynyt, onnellinen ja hillittömän iloinen, kommentoi paikalle tullut vastavalitun piispan äiti Anna-Maija Hintikka. – Anna-Maija Hintikka, tulevan piispan äiti Kannattajat ottivat piispaksi valitun Kaisamari Hintikan laulaen vastaan espoon leppävaarassa viime torstaina. Yksi erikoisimmista oli Aarne Laasosen sahalla soittama Finlandia. Kirkolla on tärkeämpiäkin kysymyksiä kuin avioliitto ja samaa sukupuolta olevien vihkiminen. Ei yksi nainen kuitenkaan kevättä tee, muutoksen pitää jatkua. – Tiedän tunteen itsekin. – Tavattuani Kaisamari Hintikan innostukseni vaaliin kuitenkin heräsi ja liityin tukijaksi
Patsaat liittyvät hindujen suurimpaan vuosittaiseen juhlaan diwaliin, jota vietettiin tänä vuonna 7. Tämän jälkeen he vaativat Bibiä kääntymään islamiin, mistä Bibi kieltäytyi. Suhteellisesti vähiten kirkollisia hautajaisia on alueilla, joilla asuu huomattavasti maahanmuuttajia. Tällaisia ovat muun muassa Göteborgissa Angeredin (30 prosenttia), Hagan (34,6 prosenttia) ja Bergsjönin (36,8 prosenttia) seurakunnat sekä Tukholman Spånga-Kistan seurakunta (41,6 prosenttia). Vetoomuksesta uutisoivat The Christian Post ja World Religion News. Asia Bibin vapauttamispäätös lokakuussa aiheutti laajoja mielenosoituksia. The Guardianin mukaan Bibin syyte juontuu kiistasta vuonna 2010. Lopuksi Jeesus ja sotilaat ottavat yhdessä selfien. Tämän jälkeen hänen väitettiin solvanneen profeetta Muhammadia. Vuosituhannen vaihteessa kirkollisin menoin haudattiin vielä lähes 88 prosenttia kuolleista. The Guardianin mukaan hallitus on luvannut mielenosoituksia järjestäneelle taholle, että Bibin maasta poistuminen tullaan kieltämään. Videolla roomalaiset sotilaat suostuttelevat ristillä olevaa Jeesusta rekisteröitymään elintenluovuttajaksi. Kirkollisten hautajaisten määrä laskee Ruotsissa Kirkollisten hautausten suhteellinen määrä vaihteli suuresti eri alueilla Ruotsissa, kertoo Kyrkans Tidning. Maria ja Joosef ilmoittavat antavansa hyväksyntänsä rekisteröitymiselle. Diwalissa juhlitaan valon voittoa pimeydestä, hyvän voittoa pahasta, tiedon voittoa tietämättömyydestä ja toivon voittoa epätoivosta. marraskuuta. Jeesus-mainos ärsyttää Australiassa Yli 20 000 ihmistä on allekirjoittanut vetoomuksen Australiassa julkaistun elinluovutuskampanjan mainosvideon kieltämiseksi. Bibi joi vettä kupista, jonka hänen muslimityötoverinsa väittivät saastuneen hörpyn myötä. Pakistanilaisen naisen kuolemantuomio jumalanpilkasta kumottiin Pakistanissa kristityn naisen vapauttaminen jumalanpilkkatuomiosta on herättänyt levottomuuksia, kertoo The Guardian. Pakistanin korkein oikeus vapautti pakistanilaisen maatyöläisen Asia Bibin kahdeksan vuoden vankeuden jälkeen. | Kuva: Lehtikuva / AFP / Noah Seelam maailmalta KOTIMAA | 8.11.2018 6. Bibi oli tuomittu kuolemaan sen takia, että hänen väitettiin solvanneen profeetta Muhammadia. Sopimus kirvoitti syytöksiä siitä, että hallitus langetti päätöksellään Bibille kuolemantuomion. Allekirjoittajiin kuuluu kristittyjen lisäksi joitakin muslimeja. marraskuuta. Siellä niiden osuus oli yli 90 prosenttia noin kymmenessä kunnassa. Vetoomuksen mukaan mainos pilkkaa Jeesusta. Ruotsin kirkon tilastojen mukaan viime vuonna Ruotsissa haudattiin kirkollisin menoin 72,9 prosenttia kuolleista. Taitelija viimeisteli hindujumalatar Kalin patsaiden koristelua Intian neljänneksi suurimmassa kaupungissa Hyberabadissa 5. Eniten kirkollisia hautajaisia järjestetään Luulajan hiippakunnassa Pohjois-Ruotsissa. Diwali on hinduille vahvasti perhejuhla
En usko, että politiikassa mukana oleminen on ainoa keino vaikuttaa rakenteisiin. Jos poliittisilla päätöksillä vaikutetaan heikoimmassa asemassa olevien elämään vielä huonontavasti, pitäisi kirkon työntekijöiden älähtää. Äänestäjät aikanaan päättävät kelpoisuudesta tehtävien hoitoon. uutiset Tanja Mäkelä, maaseututyön diakoni, Lohjan seurakunta Meidän pitäisi ehkä olla aktiivisempia kertomaan uudistusten ja muutosten vaikutuksista ihmisten arkeen ja selviämiseen niin perinteisessä mediassa kuin sosiaalisessa mediassa. Vaikuttamistyötä voi tehdä myös median kautta tai olemalla suoraan yhteydessä niihin ihmisiin, joilla on päätösvaltaa. Päätöksentekoa täytyy oppia tuntemaan, jotta tietää, millä keinoin asioihin voi vaikuttaa ja mikä on oikea aika tai taho viedä asioita eteenpäin. Poliittiselle kentälle asemoituminen ei kuitenkaan ole ihan ongelmatonta diakoniatyön näkökulmasta. En pidä politiikassa mukana olemista sen enempää hyvänä kuin huononakaan asiana. Kirkon työntekijä voi olla vaikuttamassa paikallisesti myös osallistumalla erilaisiin yhteiskunnan verkostoihin ja tapahtumiin käyttäen ääntänsä siellä. Toisaalta politiikkaan kuuluu myös omat varjopuolensa. Myös kirjoittamalla voi osallistua ja tuoda kantansa esille. Onhan meillä politiikan vaikuttajia päättämässä seurakuntienkin asioita. Diakonian pitäisi olla heikomman puolella. Anu Fedotoff, diakoniatyöntekijä, Oulujoen seurakunta En kannata kirkon työntekijöiden poliittista osallistumista. Sosiaalinen media tuo tänä päivänä aivan omanlaisensa mahdollisuuden osallistua julkiseen keskusteluun esimerkiksi Twitterissä, jossa kommentit ovat kaikkien nähtävillä. Diakoniassa toimimme ihmisten hyväksi ja usein työmme liippaa läheltä joko välittömästi tai välillisesti niitä asioita, mitä eduskunnassa käsitellään. Saara Huhanantti, Diakoniatyöntekijöiden liiton puheenjohtaja ja Tikkurilan seurakunnan koordinoiva esimies (vs.) Vaikuttamistyössä diakoniatyöntekijöillä olisi paljon kehittämisen varaa. Toki sinne ovat tervetulleita myös kirkon edustajat, kun vain muistavat sen lähtökohdan, miksi Arkadianmäelle hakeutuivat. Siksi yhteyksien rakentaminen ja ihmisiin tutustuminen on juuri sitä verkostoitumista, joka on välttämätöntä asioiden hoidossa. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että yhteiskunnassa jatkuu sellainen kehityksen suunta, että joidenkin ihmisten huono-osaisuus syventyy. Vilpitön halu tehdä yhdessä hyviä päätöksiä, kantaa eteenpäin. Emilia Karhu Tanja mäkelä, ari Tuomikoski, Saara huhanantti, Sirpa Toivo, Sami mitsman ja anu Fedotoff KOTIMAA | 8.11.2018 7. Kentällä työskentelevän ”neutraalin” viranomaisen tai asiantuntijan julkiset kannanotot otetaan varmasti erilailla vastaan kuin tietyn puoleen näkökulmasta esitetyt näkemykset. Jos omaan arvomaailmaan sopiva ryhmä löytyy, pystyy työntekijä tarjoamaan kokemustaan päätöksenteon tueksi. Sami Mitsman, diakonissa, Kuopion Männistön seurakunta Jos haluamme tuoda esille eettisesti ehdottoman hyvän ja tärkeän asian, ja poliittinen ideologia tukee sitä, en näe politiikassa mukana olemista ristiriitaisena. Jollekin politiikka voi silti olla aivan luonteva tapa vaikuttaa esimerkiksi oman alueen asioihin. Verkostoissa kaupungin ja järjestöjen kanssa on tärkeää, että pidämme esillä diakoniatyössä kohtaamiamme epäkohtia ja toimimme tarpeellisten muutosten edistämiseksi. vaikuttaminen | Raatilaiset pohtivat, pitäisikö kirkon työntekijöiden olla aktiivisempia politiikassa ja vaikuttaa rakenteisiin ongelmien taustalla. Jos työntekijä on sitoutunut tietyn puolueen agendaan, voidaan hänet leimata tämän mukaan, mikä voi joskus olla erittäin epäedullista kirkolle ja työntekijälle itselleen. Kristillinen arvopohja on hyvä kulmakivi myös poliittisissa päätöksissä. Sirpa Toivo, kuurojen diakonissa, Tampereen seurakunnat Diakoniatyöntekijöiden pitäi| diakoniaraati | Pitäisikö työntekijöiden aktivoitua poliittisesti. si pyrkiä vaikuttamaan aktiivisemmin, mutta ei puoluepolitiikassa. Kirkon työntekijöiden pitää tuoda entistä aktiivisemmin päättäjien tietoon, mikä on se todellisuus, jossa ihmiset elävät. Samalla oppii politiikan realismia iloineen ja suruineen. Ari Tuomikoski, diakoni, Lappeenrannan seurakuntayhtymän päihdeja kriminaalityö Poliittinen vaikuttaminen on mitä parhainta lähimmäisyyden toteuttamista. Meidän on oltava puolueettomia, rakkauden kaksoiskäskyyn sitoutuneita toimijoita yhteiskunnassa. Politiikan kautta rakenteisiin vaikuttaminen on enemmän eduskunnassa toimivien tehtävä. Meidän pitäisi pitää ääntä hiljaisempien puolesta ja ottaa yhteyttä suoraan myös poliitikkoihin. Asioihin pitäisi ottaa rohkeasti kantaa ja nostaa keskusteluun ilmiöitä sekä ottaa käsiteltäväksi epäkohtia ja toimimattomia käytäntöjä. Rakenteisiin vaikuttaminen on hidasta ja vaikeaa, mutta epäkohtien esille nostaminen ja ymmärrettäväksi tekeminen on tärkeä askel muutoksen aikaan saamiseksi. Kirkon työntekijä voi tuoda politiikkaan aitoa ihmisten elämän ja arjen tuntemista, joten mielestäni meidän kannattaa ehdottomasti olla mukana vaikuttamassa yhteisiin asioihin
Nuorten osallisuuden, kuulluksi tulemisen ja vaikutusmahdollisuuksien varmistaminen. Kiitettävä arvosana kriittisessä iässä olevilta nuorilta on melkoinen saavutus. 5. Siirtymävaihe päättyi lokakuun alussa. Nuoret kokevat yhteyttä, pyhyyttä, turvallisuutta ja iloa. Vastaajia oli jo tänä vuonna kaikkialta Suomesta sekä seurakuntien että järjestöjen rippileireiltä. | Kuva: Jukka Granström Rippikoulusuunnitelman tavoitteet Uudessa rippikoulusuunnitelmassa on kuusi samanarvoista tavoitetta, joiden toteutumista mobiilikysely mittaa. Rippikoulusta puhutaan myönteisesti ja se on arvostettu osa nuorisokulttuuria. Pulkkinen iloitsee siitä, että sekä rippikoululaiset että isoset kokevat laajasti, että heidän on turvallista ja hyvä olla rippikoulussa. 6. Nuoret antoivat rippikoululle yleisarvosanaksi lähes yhdeksän. Ensimmäistä kertaa toteutettuun kyselyyn vastasi noin 7 000 rippikoululaista ja isosta. 4. Kirkkohallituksessa työskentelevän rippikoulutyön asiantuntijan Jari Pulkkisen mukaan nyt kerätty faktatieto on kiitos rippikoulutyötä tekeville. Osallistumista seurakunnan yhteisiin jumalanpalveluksiin ei kyselytutkimus | Nuoret kiittävät rippikoulun hyvää ilmapiiriä, mutta hengellisessä osallisuudessa olisi parantamisen varaa. Nuori kasvaa vastuuseen itsestä, toisesta ja luomakunnasta. Moni vastaaja sai rippikoulussa uusia ystäviä, iloitsi hyvästä yhteishengestä ja pystyi olemaan oma itsensä. Uudessa suunnitelmassa painottuvat kokonaisvaltainen kristillinen ihmiskäsitys, nuorten osallisuus, yhteisöllisyys ja nuorilähtöisyys. Nuorissa herää halu kuulua Kristuksen kirkkoon. Nuoret oppivat hiljentymään ja hoitamaan hengellistä elämäänsä. Nuori oivaltaa merkityksiä ja yhteyksiä kristinuskon sisältöjen ja oman elämänsä välillä. – Toivomme saavamme ihan kaikki rippileirit mukaan. Korkeat pisteet sai myös väite ”Minulla oli rippikoulussa hauskaa”. Ilmapiiri rippikoulussa oli avoin ja suvaitseva. Monipuolinen, avoin ja turvallinen hengellisyys halutaan luontevaksi osaksi rippikoulun arkea. Lisäksi vastaajilla on mahdollisuus antaa avointa palautetta. uutiset | rippikoulu | R unsaat 5 500 rippikoululaista ja noin 1 400 isosta vastasivat tänä vuonna ensi kertaa laajaan mobiilikyselyyn, jossa selvitettiin heidän kokemuksiaan ja mielipiteitään rippikoulusta. Väittämät liittyvät uuden rippikoulusuunnitelman mukaisiin tavoitteisiin ja mittaavat niiden toteutumista käytännössä. KOTIMAA | 8.11.2018 8. Kyselyssä on kolmisenkymmentä väittämää, joihin nuoret ottivat kantaa asteikolla 1–7. Lisäksi se on arvokas markkinointiviesti kirkkoon kuulumattomille: rippikouluun kannattaa tulla. Seuraavan kauden rippikoulut rakennetaan kokonaan uuden suunnitelman mukaisesti. Nämä tavoitteet ovat: 1. Tämä on hyvä pohja kaikelle muulle rippikoulutyölle. Nuorilta kiitettävä arvosana rippikoululle Rippikoulutyön asiantuntija Jari Pulkkinen kertoo, että jatkossa kysely tehdään vuosittain. Raamatun ja ehtoollisen merkitystä korostetaan aiempaa enemmän. Paljon on tehty hyvin ja oikein. – Jatkossa kysely toistuu vuosittain ja siitä tulee toivottavasti osa kaikkien rippikouluryhmien itsearviointia, Jari Pulkkinen sanoo. Hengellistä osallisuutta mittaavissa kysymyksissä vastaukset olivat tavoitteisiin nähden heikompia. – Kokonaisvaltaiseen turvallisuuteen panostaminen näkyy vastauksissa, ja se on tärkeää. – Ja toki hauskuus ja viihtyminen ovat myös itseisarvo. Tämä kysely voi palvella rippikoulujen kehittämisessä sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Suuri ihme – Rippikoulusuunnitelma 2017 otettiin käyttöön seurakunnissa viimeisen puolentoista vuoden aikana. 3. 2. Hän toivoo, että siitä tulisi osa kaikkien rippikouluryhmien itsearviointia
Suunnitelmaa laadittiin ja hiottiin vuosia. Jari Pulkkisen mukaan on luonnollista, että syvempi hengellinen kokemus ei tavoita kaikkia kriittisessä iässä olevia nuoria. Rippileirit alkoivat silloin yleistyä. Millä tavoin nuoret itse haluaisivat olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa rippikoulua, Pulkkinen pohtii. Ja nämä tutkimuksessa esiin tulleet nuorten positiiviset kokemukset rippikoulutyöstä kannustavat jatkamaan kehittämistyötä yhdessä, Jari Pulkkinen sanoo. | Kuva: Jussi Vierimaa KOTIMAA | 8.11.2018 9. Valtakunnallisesta kehittämisestä hyvänä esimerkkinä toimivat rippikoulusuunnitelmat, jotka ohjaavat rippikoulutyötä. Jari Pulkkisen mukaan yksi syy rippikoulun kansainvälisesti poikkeukselliseen suosioon Suomessa selittyy 1950-luvulla tapahtuneella mullistuksella. Nuorten mukaan rippikoulussa ei aina käsitelty heidän elämänsä kannalta olennaisia asioita. Toisaalta kyselyn tulos haastaa rippikoulujen ohjaajat pohtimaan, miten nuorten osallisuus voisi toteutua jatkossa paremmin. – Näin paikallinen ja valtakunnallinen kehittäminen kulkevat samaan suuntaan ja hyvät käytännöt saadaan valtakunnallisesti jakoon. Tuorein suunnitelma on Pulkkisen mukaan nostaa esiin ja vahvistaa niitä hyviä näkökulmia ja kehitysaskelia, joita seurakuntien rippikoulutyössä on viime vuosina otettu. Emilia Karhu ” Kokonaisvaltaiseen turvallisuuteen panostaminen näkyy vastauksissa. Hiukan yli puolet rippikoululaisista kertoi uskovansa Jumalan olemassaoloon ja siihen, että Jeesus on noussut kuolleista. – Se on saanut hyvän vastaanoton. – Rippileiri on kuitenkin alku, jonka varaan voidaan myöhemmin rakentaa. Meidän on syytä kysyä nuorilta, millaiset teemat ovat heille tärkeitä. Isostoiminnassa on vuosittain mukana noin 20 000 nuorta. Rippikoulua pidetään heitä varten. – Leirimuotoisuuden lisäksi rippikoulun suosiota selittää siihen liittyvä vahva yhteisöllisyys sekä vertaisoppiminen. moni vastaaja kertoi saaneensa rippikoulussa uusia ystäviä. Mielenkiintoista on myös se, että rippikouluun tulevat tasaisesti sekä tytöt että pojat. koettu rippikoulun aikana kovin tärkeäksi. Vaikka kirkon koetaan usein uudistuvan hitaasti, on rippikoulutyössä panostettu jatkuvaan kehittämiseen niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. – Tässä voisi kysyä, suosivatko isostoiminnan rakenteet ja käytännöt jotenkin tyttöjä. Järjestöjen leirin käyneillä nuorilla usko Jumalaan ja kokemus kristinuskon merkityksellisyydestä omassa elämässä oli keskimäärin vahvempaa kuin seurakunnan rippileirin käyneillä. Sekä rippikoululaiset että isoset kokevat laajasti, että heidän on turvallista ja hyvä olla rippikoulussa. Avoimissa palautteissa oli paljon hehkutusta: ”Riparilla oli supersiistiä.” ”Leiriviikko oli paras viikko ikinä.” Vastaajat olivat iloisesti yllättyneitä siitä, että rippileireillä ei tuputeta tai pakkosyötetä uskoa tai mitään muitakaan ajatuksia. Hartaudet eivät aina koskettaneet, eikä kristinuskon merkitys omassa elämässä tuntunut rippikoululaisista kovin suurelta. Suunnittelun, toteutuksen, toiminnan ja arvioinnin tulisi palvella nuoren oppimista ja kasvua kristittynä. Kyseessä ei siis ole mikään suppean työryhmän tuotos. Uusin suunnitelma syntyi laajassa yhteistyössä työntekijöiden ja nuorten kanssa. Isosten rooli on todella tärkeä. – Rippikoulun keskiössä ovat nuoret. Tulokset eivät varsinaisesti yllättäneet rippikoulutyön asiantuntijaa. Mitä he haluaisivat oppia rippikoulun aikana. Uuden rippikoulusuunnitelman hengen mukaista olisi, että nuoret voisivat vaikuttaa monin tavoin rippikoulun sisältöihin. Heidän joukossaan tyttöjä on jo huomattavasti enemmän kuin poikia
Johanna Häme-Sahinoja totesi mielipiteessään ( Kotimaa 27.9.), että nykyinen aborttilainsäädäntömme suojelee elämää. Päättäessään abortista nainen ei päätä pelkästään omasta ruumiistaan, vaan myös toisen, vähintäänkin yhtä potentiaalisen ihmisen elämästä. Helsingissä ja Tampereella toimii ITU-projekti, johon voi ottaa yhteyttä ja saada tukea aborttia miettiessä ja myös abortin jälkeen. Kaikki kirjan teossa mukana olleet kirkon rippikoulutyötä tekevät järjestöt toimivat aktiivisesti yhteistyössä alueensa tuomiokapitulien kanssa. Hän kokee ruumiissaan ja sielussaan seuraukset. Olen joutunut tekemään surutyötä ja luopumista hänestä. Kutsuvat sitä rakkaudeksi syntyi monien eri kirkkokuntien nuorten ja nuorten aikuisten toiveesta saada päivitettyä ja Raamatun pohjalta nousevaa opetusta ihmisyydestä, ihmissuhteista ja seksuaalisuudesta. asko alajoki, Tampereen hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja KOTIMAA | 8.11.2018 10. Aikanaan seitsemän lastenlastani menevät rippikouluun. Häme-Sahinojan mukaan abortin kyseenalaistaminen on tekopyhää ja rumaa politikointia. Valvokaamme siis, mitä kirkko lapsillemme opettaa. Juha Heinonen, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Tiina Karlsson, Suomen Raamattuopiston säätiö, Toni Kokkonen, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Jari Rankinen, Suomen teologinen instituutti Ihmisarvoa kunnioittavaa seksuaalikasvatusta nuoret ja seksi | Kutsuvat sitä rakkaudeksi -opas kunnioittaa nuorta ja nuoren seksuaalista identiteettiä, kirjoittavat seksioppaan tekijät. Sen ilmestyminen ei aiheuttanut silloin keskustelua kirkollisessa lehdistössä. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Kirsti Ellilä kirjoitti kolumnissaan (Kotimaa 20.2.2014): ”Naisen kohtalona on sietää ruumiissaan omien oikeuksiensa ja sikiön ihmisoikeuksien välinen ristiriita. Oppaan lopussa on lueteltu 22 järjestöä ja kirkkokuntaa, jotka jakavat julkaisun arvot. Alkaa huolestuttaa, mitä rippikoulusuunnitelma sitten pitää sisällään. Monet Raamattua ja sen opetusta arvostavat tahot hyväksyvät oppaan. Siitä huolimatta aion tehdä sen. Jos vuosittain abortoidaan lähes 10 000 syntymätöntä, on turha väittää, että abortti suojelee elämää. Me annamme kuolemantuomion lähes 10 000 syntymättömälle joka vuosi, emmekä kauhistele sitä. Eikö tässäkin ole tekopyhyyttä. Siinä sitoudutaan siihen, mitä Raamattu seksuaalisuudesta opettaa, enkä näe siinä nuoria ahdistavia elementtejä. Rippikouluja nuorisotyössämme jokainen nuori kohdataan yksilönä ja myös hänen seksuaalista identiteettiään kunnioitetaan. Kotimaassa (1.11.) julkaistussa mielipidekirjoituksessa kirjan esitetään edustavan syrjivää ja traumatisoivaa seksuaalikasvatusta, ja kirkon johtoa syytetään muun muassa vastuuttomuudesta ja puutteellisesta järjestöjen rippileirien valvonnasta. Tämä ristiriita ei katoa iskulausein.” Pekka Simojoki kysyi oikeutetusti (Kotimaa 13.9.): ”Miksi kaikki ihmisoikeudet puuttuvat niiltä kaikkein pienimmiltä ja heikoimmilta, jotka eivät mitenkään voi itseään puolustaa eli syntymättömiltä lapsilta?” Olen abortoidun lapsen sisar. Hyvä uutinen on se, että meillä on armo ja anteeksiantamus Jeesuksen sovituksen tähden myös tässä asiassa. Ensikodit tukevat äitiyden alkutaipaleella. Lapsen menetys abortin kautta koskettaa niin äitiä kuin isää, sisaruksia ja isovanhempia. Otamme mielellämme vastaan palautetta ja toivomme avointa, asiallista ja kunnioittavaa keskustelua kirjan teemoista, jotka ovat ihmisen elämän kauneimpia ja samalla herkimpiä alueita. Helena KeKKOnen Heinola Menetin abortissa siskon tai veljen Useat kristilliset järjestöt ja kirkkokunnat julkaisivat kesäkuussa yhteistyössä Kutsuvat sitä rakkaudeksi -kirjan. Luulen että nainen, joka on päätynyt aborttiin, ei pääse helpommalla. Se on kirjoitettu nuorta ja nuoren seksuaalista identiteettiä kunnioittaen. Rippikoulujen tavoitteet, suunnitelmat ja opetussisällöt tehdään kirkon antamien ohjeiden mukaan ja vuosittain ne käydään läpi kapitulin nimeämän työntekijän kanssa joko sähköpostin välityksellä tai kasvotusten. Toinen vaihtoehto on pitää lapsi. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Opasta suosittelee 22 järjestöä ja kirkkoa Sari Roman-lagerspetzin ja eve Rämön mielestä Kutsuvat sitä rakkaudeksi on jyrkässä ristiriidassa kirkon tasa-arvoja yhdenvertaisuusperiaatteiden sekä rippikoulusuunnitelman kanssa. Haluamme pitää esillä Raamatun ihmiskäsitystä, jossa jokainen ihminen nähdään kallisarvoisena Jumalan kuvana. Abortti on liiankin helppo saada, eikä tukiverkkoa ole juuri tarjolla asian syvälliseen pohdintaan. Olin jo aikuinen, kun kuulin, että äidille oli tehty abortti terveydellisistä syistä. Suomessa on pula adoptiolapsista. Kirkkoon ujutetaan kaikenlaisia maailman mielen mukaisia mutta kristinuskon vastaisia mielipiteitä. Luin oppaan ja totesin sen olevan hyvin tasapainoinen esitys ja nykypäivään sopiva. Heidän rippikoulumateriaalikseen voin hyvällä mielellä hyväksyä oppaan. Meitä oli viisi lasta, ja nuorin kuudes ei saanut mahdollisuutta elää ja kokea kanssamme elämän rikkautta. Olemme pöyristyneitä siitä, että joissakin maissa kuolemantuomio on käytössä edelleen. Kaikkien vastuullisten vanhempien ja isovanhempien on syytä tutustua siihen ja sanoa mielipiteensä. Silti vaihtoehtoja on. Nyt seurakuntavaalien alla kirja on haluttu nostaa näkyvästi keskusteluun ja hyvin leimaavin äänenpainoin. Ymmärrän sen, mutta se ei vähennä menettämisen surua. Jos kirjasta haluaa saada hyvän kokonaiskuvan yksittäisten ja irrallisten lainausten sijaan, kannattaa tutustua siihen itse. Kirjassa pyritään kertomaan, mitä Raamattu kertoo ihmisestä ja ihmissuhteista
Se on mahdollisuus sanoa ja osoittaa, että sinä riität, kaikki järjestyy, ei ole mitään hätää. Tiedotteen intentio on ollut ilmaista, että kirkkohallitus toteaa lausunnossaan mainittujen henkilöiden olevan virkaan soveltuvia. Hiippakuntamme piispa Seppo Häkkinen on jo aikaisemmin aluelehdessä ja luottamushenkilöiden neuvottelupäivillä todennut, että uuden hiippakuntajaon toteutuessa Joutsan seurakunta siirtyisi Lapuan hiippakuntaan. Palvelut ovat pelanneet hienosti Mikkelin hiippakunnassa. Satsaaminen vuorovaikutusja tunnetaitoihin on paitsi taloudellisesti järkevää, myös oikein. sijoita lapsiin ” Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsiin satsataan, sitä suurempi tuotto saadaan. Mietin usein, milloin menneiden vuosikymmenien syvälliset ja armorikkaat hartaudet Jumalan sanasta vaihtuivat nykyisiin esitelmiin. On oikein tukea tukea tarvitsevia ja auttaa ihmisiä ihmisenä olemisessa. Varhaiskasvatuspalveluihin kohdennetut investoinnit antavat 7–10 prosentin vuosituoton ja ohjelmat 0–5-vuotiaille vähäosaisille lapsille tuottavat jopa 13 prosenttia, sanoo Heckman. Kirkon nettisivuille tuo ilmaus on tarkennettu: ”Kirkkohallitus pitää kirkkohallituksen kansliapäällikön virkaan soveltuvina kirkkoneuvos pekka Huokunaa ja kirkkoherra aulikki mäkistä. Olisikin aika erikoista, jos seurakunta suuntaisi toimintojaan vastakkaiseen suuntaan. niiLo nieminen Kirkkovaltuustoryhmän puheenjohtaja, Joutsan seurakunta Hiippakuntien rajoja kannattaa muuttaa Kirkolliskokous valitsee kansliapäällikön Seitsemäntoista kirkolliskokousedustajaa kirjoitti Kotimaan mielipidepalstalla (1.11.) kansliapäällikön valinnan vastuisiin liittyvästä epäselvyydestä. Kiitollisena ajattelen niitä hartauksia, joita kuullessa vielä saa nauttia rukiista leipää. Wahlbeck mainitsee muun muassa Ihmeelliset vuodet -vanhemmuusryhmät, Voimaperheet-toimintamallin, Lapset puheeksi -menetelmän sekä Multidimensionaalisen perheterapian. Joutsassa lähes kaikki yhdistymiset ja toiminnan laajennukset ovat tapahtuneet Jyväskylän suuntaan. Lapuan hiippakunnalla on toimipiste myös Jyväskylän keskustassa. Tämä jälleen vain osalle ihmisiä: Kaikilla ei ole saunaa, ei kaupungissa eikä maalla. Myös meille vanhemmille ja isille Heckmanin ja Wahlbeckin numeroissa on ajateltavaa. Lapsen kanssa jaettu arki on hyvä sijoitus. Isähahmo on jarruvaunu, joka hillitsee nuoren kokeiluja ja vähentää käytöshäiriöitä. Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu. Joutsan kunta on myös vahvasti suuntautunut eri asioissa Keski-Suomessa Jyväskylän suuntaan. Ne ovat lähinnä iltahartauksia. Eräässä seminaarissa professori Kristian Wahlbeck esitteli tutkimuksen, jossa annettiin esimerkkejä siitä, paljonko lapsiin sijoitettu euro tuottaa. Topi Linjama Kirjoittaja on musiikkitieteilijä ja ruokasieniharrastaja. Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsiin satsataan, sitä suurempi tuotto saadaan. Kaikkein suurin tuotto saadaan investoimalla lapseen odotusaikana. Tutkimusten mukaan aivan tavallisen miehen läsnäolo lapsen elämässä auttaa lasta monin tavoin: lapsen itsetunto vahvistuu ja hän saa etumatkaa sosiaalisissa ja kognitiivisissa taidoissa. Talousnobelisti James Heckman selvitti, mihin raha kannattaa sijoittaa, jotta se tuottaisi mahdollisimman hyvin, ja tuli siihen tulokseen, että lapsiin. Heckmanin mukaan erityisen tuottavaa on varhaisen tuen varmistaminen lapsille, joiden perheissä on mielenterveystai päihdeongelmien kaltaisia kuormittavia tekijöitä. Tulevaisuuskomitean mietinnössä oli mielestäni monia hyviä ja raikkaita ajatuksia toiminnan kehittämiseksi tulevaisuudessa. Kirkossa on parhaillaan esillä hiippakuntien rajat ja seurakuntien sijoittuminen niiden alueelle. Hiippakuntien lukumäärä säilyisi entisenä. Puhutaan sen vuoksi hieman sijoittamisesta. Kustannustehokkaita ovat myös pienten lasten vanhemmille suunnatut kurssit, joilla opetellaan vuorovaikutusta. Maakuntapohjalle on Keski-Suomessa jo perustanut moni yritys, yhdistys tai muu organisaatio. Uskon kuitenkin myös Lapuan hiippakunnan palvelumahdollisuuksiin. Näistä etusijalle kirkkohallitus asettaa Pekka Huokunan. KOTIMAA | 8.11.2018 11. Lehdissä olleiden ennakkotietojen mukaan lisää on tulossa. Kun olen lukenut ehdotuksen perustelut, olen henkilökohtaisesti Kirkkohallituksen esityksen kannalla. Kirkkohallitus lähettää asiasta lausunnon kirkolliskokoukselle, Radiohartauksista puuttuu armon sanoma Lokakuun viimeisenä päivänä oli jälleen kerran aamu, jolloin turhaan odotin rohkaisua ja lohdutusta armon sanomasta. Seurakuntatyössä kohdataan paljon lapsia ja vanhempia. Leena Lampe Eläkeläinen, Vaasa joka valitsee kansliapäällikön marraskuun kokouksessaan.” eeva-Kaisa HeiKuRa Viestintäpäällikkö, Kirkon viestintä E nsi viikon lopulla selviää, ketkä päättävät kirkon verovarojen käytöstä seuraavat neljä vuotta. Tällä kertaa Lapualta tuli pakina saunasta ja sen autuudesta. Euro poikii pitkällä aikavälillä kahdeksan euroa, jos sillä ehkäistään lasten käytöshäiriöitä, 14 euroa, jos sillä ehkäistään koulukiusaamista ja peräti 83 euroa, jos sillä opetetaan mielenterveystaitoja koululaisille. Muodollisesti kirkkohallituksen viesti kirkolliskokoukselle on ”esitys, joka sisältää myös lausunnon”. Heckmanin käyrän pitäisi olla jokaisen päättäjän seinällä. julkaistussa tiedotteessa käytettiin valitettavasti ilmausta, josta kirkkohallituksen täysistunnon päätöksen roolin voi tulkita väärin. Tavoitteena on muodostaa hiippakunnat siten, että koko maakunta kuuluisi samaan hiippakuntaan. Tämän Heckman kuvaa käyränä, joka tunnetaan nimellä Heckman curve. Kirkon viestinnän 23.10. Kohtaaminen on aina mahdollisuus auttaa ihmistä olemaan se, joka hän on, ja tulemaan siksi, joksi hän on tulossa
Luterilainen leijona ja belialin lapset Kuningas Kustaa II Aadolfin kuolema Lützenin taistelussa 6. KOTIMAA | 8.11.2018 12 historia. marraskuuta 1632 on kuvattu Carl Wahlbomin maalauksessa vuodelta 1855
Karikoista selvittyään kuningas polvistui rantakiville ja kiitti Jumalaa. Virallisia väestötilastoja on laadittu Suomessa vasta 1700-luvun puolivälistä lähtien. Katolisen version mukaan Ferdinandin edustajat säilyttivät henkensä enkelten kannateltua heitä 15-metrisen ilmalennon aikana. Tukholman satamasta lipui kesäkuussa 1630 kuninkaallisen laivaston aluksia, jotka rantautuivat myrskyisän merimatkan jälkeen Usedomin saarelle. Augsburgin uskontunnustus hyväksyi ”oikeutetun sodan”, muttei määritellyt sitä tarkemmin. Laineen mukaan aina ollut keskeistä velvollisuusetiikka, seurausetiikan sijaan. oukokuussa 1618 kaksi hänen kuninkaallisen korkeutensa Böömin kuninkaan Ferdinand II:n ministeriä teki näyttävän ilmalennon Prahan kuninkaanlinnan ikkunasta. Vuoden 1634 hallitusmuodossa luterilaisuuden merkitys ilmaistiin näin: ”yksimielisyys uskonnossa yhdessä oikean jumalanpalveluksen kanssa ovat lujin laillisen, yhtenäisen ja pitkäaikaisen hallinnon tukipilari.” Oikea uskon muoto piti maata koossa. Sodasta tuli siinä mielessä ennaltaehkäisevä uskonsota, että sillä pyrittiin tyrmäämään katolisuuden pureutuminen Itämeren rantatörmille ja leviäminen sieltä Ruotsin valtakuntaan heti alkuunsa. Myytinrakennus Kustaa II Aadolfista vanhurskaana, paavillisuuden Keski-Euroopasta kitkevänä uskonnollisena sotapäällikkönä oli alkanut. Augustinolainen käsitys oikeutetusta sodasta oli kuitenkin yleisesti hyväksytty periaate. Luterilaisuus korosti sen sijaan velvollisuutta tehdä osuutensa, vaikka lähteä sotaan, jos vain korkea esivalta niin käski. Laineen mukaan jo 1600-luvulla osattiin erottaa toisistaan sodan poliittiset ja uskonnolliset syyt. – Käsitykseni mukaan suhtautuminen katolisuuteen kuitenkin vaihteli paikallisesti. Niitä varten puolensa valitsi – ainakin nimellisesti uskonnon varjolla – lähes jokainen itseään kunnioittanut eurooppalainen valtio tai ruhtinaskunta. 1610-luvulla ”Örebron stadga” teki katolilaisista lainsuojattomia. Valtaneuvosto perusteli sodan ”tyrannian leviämisellä Saksassa” ja ”protestanttisten uskonveljien kohtalolla”. Se oli papiston tehtävä, tarpeellista ja suorastaan välttämätöntä. – Periaatteessa on mahdollista, että paikallisella tasolla papisto puhui arkisempien syiden puolesta, mutta tästä ei ole lähdemateriaalin vähäisyyden vuoksi näyttöä. Sen vuoksi ei voida sanoa, että uskonto olisi ollut pelkkää retoriikkaa ja todelliset syyt sodalle pelkästään poliittisia ja taloudellisia, Laine sanoo. Ruotsista oli 1600-luvun alussa kehittynyt kuningas Kustaa II Aadolfin johdolla vahvasti antikatolinen, tunnustuksellinen yhtenäisvaltio. Käytännössä säätyjä oli kuitenkin kuunneltava, koska he päättivät sodan rahoituksesta. Näyttää siltä, että vanhoja katolisia tapoja ei ryhdytty systemaattisesti juurimaan, Laine sanoo. Toisaalta valtaneuvosto perusteli sotaa myös uskonnollisesti omaantuntoon vedoten. Teologian yleinen linja Suomessa 1600-luvun alussa oli Uppsalan kokouksen (1593) päätösten periaatteineen se, ettei ”maassa oikeastaan saisi olla katolilaisia”. ” Tammisaaren kirkkoherra oli nähnyt jo ennen sodan syttymistä apokalypsin, jossa Juudan leijona lyö keisarillisen ja katolisen Kotkan. Vihaisen väkijoukon tempaus ei vaatinut kuolonuhreja, mutta synnytti kaksi erilaista tarinaa putoamisesta. Suomen kirkkohistorian dosentti Esko M. Kun protestantteja tukenut Tanska oli kärsinyt tappion ja katolisten joukot valloittivat alueita myös Itämeren rannikolta, Kustaa II Aadolf päätti ryhtyä toimeen. Tätä seuraisi rauhan ja onnen aika. He saapuivat pari kuukautta myöhemmin suoraan Kustaalta apua pyytäneeseen luterilaiseen Stralsundiin. Turussa laivatut suomalaiset seurasivat perässä. Papisto varoitteli rahvasta jesuiitoista ja papismista sekä kuvasi katolisuuden laiminlyöntejä. – Suomessa kauhisteltiin tätä ”jesuiittamoraalia”, jonka mukaan ”tarkoitus pyhittää keinot”. Diplomaattinen skandaali laukaisi 30-vuotiseksi sodaksi kutsutun sarjan konflikteja ja yhteenottoja. Ruotsin itämaan tuolloinen väkimäärä huomioiden luvut ovat huimia. Protestanttisen version mukaan kiivaan, jesuiittojen kasvattaman Ferdinandin edustajat tömähtivät pehmeään kasaan eläinten ulosteita. Motiivia on toisin sanoen haettu siitä, että jokainen ottaa hänelle kuuluvan paikkansa ja toimii sen mukaan. Suomalaisia ei ollut reilu sata vuotta aiemmin ainakaan merkittävästi enemmän. Augsburgin uskonrauha (1555) oli taannut hajanaisen Saksan paikallisruhtinaille oikeuden harjoittaa vakaumuksensa mukaan luterilaista tai katolista uskoa. Suomalaisittain Prahan tapahtumien aiheuttamalla sykäyksellä oli suuria vaikutuksia paitsi Ruotsin kuningaskauden valtiolliseen historiaan, myös tavallisen rahvaan arkeen. Teon moraalista arvoa toiminnan päämäärän perusteella arvioiva moraali kuvattiin 1600-luvulla katoliseksi piirteeksi. Luterilaisuus menestyi saksankielisillä alueilla hyvin, kunnes se törmäsi katoliseen vastauskonpuhdistukseen ja maallisen politiikan ekspansiopyrkimyksiin. Tapahtuma ja tarinat kuvaavat hyvin 1600-luvun alun Euroopan räjähdysherkkää ilmapiiriä. Tuon ajan uutistenlukijoina, some-kanavina ja viranomaistiedottajina toimivat papisto, piispat ja kirkko. – Luonnonoikeudellisesti pyrittiin osoittamaan vihollisen kieroutuneisuus ja petollisuus, eli vetoamaan järkeen. Periaatteessa kuningas saattoi julistaa sodan myös ilman valtiopäiviä ja kansan mielipidettä. Laskelmien mukaan heistä yli puolet kaatui tai sai surmansa uupumuksen tai huonon ravinnon vuoksi. Jotta riittävästi nostoväkeä olisi ollut käytössä, mielialoja piti rauhoitella. Tammisaaren kirkkoherra Sigfridus Forsius oli nähnyt jo ennen sodan syttymistä silmiensä edessä apokalypsin, jossa ”Juudan leijona lyö [keisarillisen ja katolisen] Kotkan”. Laine on tutkinut aikakauden valtiollisuskonnollista retoriikkaa. On arvioitu, että 30-vuotiseen sotaan osallistui Ruotsin väreissä noin 44 000 suomalaista. Ennen Saksaan lähtöä Tukholmassa oli tehty selväksi, millä luonnonoikeudellisilla ja teologisilla perusteilla sotaan lähdettäisiin. Ruotsissa kaukaisen sodan perusteleminen rahvaalle jäi paikallisten pappien tehtäväksi. Vuonna 1749 maata asutti noin 410 400 veronmaksukykyistä henkilöä. Uskonnollisilla perusteilla ei ollut pelkkää välinearvoa. – Se, mihin rahvaan mielipidettä tarvittiin, olivat väenotot. Makasiini, johon suomalaiset tuolloin majoitettiin, on yhä nähtävissä vanhassa Hansa-kaupungissa. Luterilaiselle etiikalle on Esko M. TeksTi | Janne könönen » KOTIMAA | 8.11.2018 13. Neljäsataa vuotta sitten roihahtaneen 30-vuotisen sodan syynä olivat Euroopan poliittiset ja uskonnolliset eturistiriidat
Laine arvioi senkin, että suhtautuminen katolisuuteen oli idässä lievempää. Laine korostaa, että tulkinta papeista pelkkinä sokeina valtiovallan äänitorvina on virheellinen. Jo 30-vuotisen sodan alkuvaiheissa Itä-Suomen väenottorullissa alkoi näkyä aukkoja. Sodasta tiedotettiin kansalle pappien saarnastuoleista pitämien rukousten kautta. Sotakarkuruudesta oltiin valtakunnan itämaassa sen verran huolissaan, että Turun piispa Isaacus Rothovius nimitti karanneita saarnassaan Vanhan testamentin mukaan ”Belialin lapsiksi”, demonia tai Saatanaa seuraamaan ruvenneiksi. Niinpä Kustaa II Aadolfin kaatuminen Lützenissä marraskuussa 1632 iski moukarin tavoin koko valtakuntaan. – Olen päätynyt siihen, että kuoleman kauhistuttavuus on syntynyt 1600-lukua myöhemmin. – Aina kun kuningas lähti matkaan, kaikissa kirkoissa luettiin rukoukset matkalle lähtiessä ja sen päätyttyä. KOTIMAA | 8.11.2018 14 historia. Sota henkilöityi vahvasti kuninkaaseen. Eskatologisen henkilökultin haaksirikko näkyi Esko M. Kustaan kuolema kuitenkin poisti sodan elämää suuremman tarkoituksen, ja se muuttui katkeraksi taisteluksi papismia ja keisaria vastaan ilman toivoa näiden kukistumisesta. Koska paikallispapisto oli käytännössä ainoa viranomaistaho, joka tiesi keitä pitäjissä asui, pappien kontolle tuli tietojen luovuttaminen manttaalikomissaareille, jotka merkitsivät tietojen pohjalta miehet väenottorulliin. – Sitä ennen alueella vallitsi erikoinen sekoitus vanhaa pakanuutta ja katolista tapakulttuuria, vain pinnalta luterilaiseksi muokattuna. Kuolema oli läsnä talonpoikien arjessa, sitä ei piilotettu eikä sitä yritetty puheessa kiertää kiertoilmauksin. Niinpä perustelu ”papismin” kitkemisestä sodalla ei vedonnut kuulijoihin. Historiantutkija Arvi Korhonen on tulkinnut, että pappeja on pitäjissä todennäköisesti joissain tapauksissa lahjottu jättämään nimiä pois väenottotiedoista. tai heidän valitsemiaan apulaisia, oletus apupapiston tuesta rahvaalle vastoin kirkkoherran mielipidettä on epätodennäköisempi. – Periferisissä pastoraateissa puolestaan kirkkoherrakin oli usein sosiaaliselta taustaltaan rahvasta ja hänen oli aina otettava huomioon pitäjän yksimielinen käsitys, jos aikoi menestyä, saati tulla toimeen paikallisväestön kanssa. – Minusta vaikuttaa siltä, että reformaatio alkoi purra esimerkiksi Kuopion seudulla vasta 1700-luvulla, kertoo Laine, joka on kirjoittanut Kuopion emäseurakunnan historiaa. Todennäköisesti kuolema ei kaukaisille sotakentille lähteneelle suomalaiselle ollut sotapelon syynä. Jos taas kyse oli kapitulin lähettämästä, usein rahvaasta nousseesta papista, sympatia rahvasta kohtaan on todennäköisempää. – Talonpojat uskoivat aidosti, että kuolema oli Jumalan käsissä, eikä sen pohtiminen kuulunut ihmiselle. – Saarnoissa alettiin puhua myös sotilaan kärsimyksistä ja verrata niitä ”synnytyskipuisen naisen tuskiin”. Ainakin Karjalasta on todisteita, että papisto on tietoisesti jättänyt ilmoittamatta niihin miehiä. Maantieteelläkin oli merkityksensä siinä, miten rahvas reagoi sotaan. Kuninkaan lähtöä ei ollut osattu ennakoida mitenkään. – Oikeutetun sodan näkökulmasta dynastinen kiista oli ongelmallinen, sillä sodan ideaan kuului ehdottomasti, että vain laillinen esivalta sai käydä sotaa. Tuntematon taiteilija. Näin ollen oli täysin oikeutettua väittää, että Puolan kuningas, katolinen Sigismund, olisikin ollut Ruotsin laillinen hallitsija. Vuosien vieriessä ja Ruotsin sotajoukkojen kierrellessä taistellen Saksaa ristiin rastiin rauhantuuli alkoi 1640-luvun alussa Ruotsissa voimistua puhuriksi. Jos he olivat kirkkoherrojen poikia Kustaa II Aadolf Breitenfeldin taistelussa 1631. Laineen mukaan paikallistasolla niin, että rahvas alkoi kyseenalaistaa sodan moraalisen oikeutuksen. Rukouksiin oli liitetty tietoja sodan kulusta ja ennen muuta kuninkaan liikkeistä Keski-Euroopassa. – Olennainen kysymys on, mistä apupapit rekrytoitiin. Esko M. – Kustaan piti pystyä osoittamaan olevansa legitiimi kuningas, mikä ei Vaasa-suvun dynastisten kiistojen vuoksi ollut itsestään selvää. Toisaalta tämä oli Uppsalan kokouksen ja Örebron stagdan vastaista. Kuuliaisuus kruunulle oli erämaisemmassa Itä-Suomessa luultavasti Länsi-Suomea heikompaa, mutta toisaalta esimerkiksi vuosi 1634 oli nälkävuosi. Väenottotilaisuuksiin jätettiin saapumatta, ja myös papiston puheissa alkoi nousta esiin, useammin ja katkerammin sanankääntein, rauhan ajatus. Järkytys näkyi esimerkiksi siinä, että kun kuninkaan ruumis oli matkannut Itämeren yli Saksan Wolgastista Ruotsiin, säilytettiin sitä lesken tahdon mukaisesti Nyköpingissä yli vuoden. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin ylipäätään keksittiin uusia tapoja lähestyä sotaa. Vuodesta 1633 eteenpäin sota näyttäytyi alamaisille enemmän reaalisotana. – Teologisesti siinä tiivistyi universaalihistoriallinen näkemys Ruotsin asemasta ja Korkeimman valtiolle antamasta historiallisesta tehtävästä. Jos tarkkoja ollaan, Kustaan isä Kaarle IX oli vallankaappaaja. 1600-luvun paikallispappi joutui elämään keskusvallan ja rahvaan ristipaineessa, eikä aina ollut selvää, kummalle puolelle sympatiat kallistuivat. Kustaa II Aadolfiin liitetyillä Leijona-vertauksilla on nähty olleen sekä uskonnollinen että reaalipoliittinen ulottuvuus. – Sodan vaatimat jatkuvat väenotot ja sotaväsymys olivat olemassa jo 1632, mutta vielä pinnan alla. Laine: Yksimielisyys – sota – pietismi (1996). Luterilaisen Leijonan hautaaminen tuntui olevan papistollekin tuskallinen prosessi. Toinen selitys löytyy Laineen mukaan puhtaasti reaalipolitiikasta. Ihmiselle riitti, että hän teki velvollisuutensa. Itäja Länsi-Suomen eroiksi Esko M. Näille ajatuksille luterilaisuus on sitten rakentunut näihin päiviin asti. Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen – älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!” Jutun lähteinä on käytetty muun muassa teoksia Partanen (toim.): Suomalainen sotilas – Hakkapeliitasta tarkk’ampujaan (2010), Fagerlund, Jern, Villstrand: Kuninkaita ja alamaisia (2000), Antila ja Tetri: Hakkapeliittain jäljillä (2001) sekä Esko M. Kuningas ei sotinut vallanhimosta tai kyseenalaisista motiiveista, vaan hän oli Jumalan käsikassara. Esimerkiksi apupapeilla ja erämaiden takaisten seurakuntien kirkkoherroilla, joille Tukholman ja Turun valtakeskukset olivat henkisesti ja fyysisesti kaukaisia, oli varmasti huomattavia sympatioita rahvaan puolella. Keski-Euroopan sota tuntui kaskimaitaan raivanneista savolaisista ja karjalaisista varmasti toisarvoiselta verrattuna oman perheen selviämiseen. 1600-luvun lopulla tämä rukousmalli laajeni koskemaan myös muiden tärkeiden henkilöiden kuin kuninkaan matkoja, lopulta yleisin sananmuodoin jopa rahvaan. ” Turun piispa Isaacus Rothovius nimitti sotakarkureita saarnassaan Vanhan testamentin mukaan ”Belialin lapsiksi”. Vuonna 1642 valtakunnalliseksi rukouspäiväpsalmiksi ei varmasti valikoitunut sattumalta psalmi 85: ”Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu
Tehtävä on mielen kiintoinen, mutta emme odota sinun tekevän sitä pelkästä ilosta. Muutamalle tämä on ammatti, mutta valtaosalle harrastus, jota tehdään silloin kun itselle sopii esimerkiksi iltaisin tai viikonloppuisin. Kyse on puhelinmyynnistä, joten voit tehdä sitä joustavasti missäpäin Suomea tahansa. Annamme sinulle tarvittavan koulutuksen ja tuemme sinua muutenkin tehtävässäsi. 2. 3. Tule ja -lehtien asiamieheksi Jaatko sinä lehtiemme kristillisen arvomaailman. Asiamiehenä tarvitset avoimen mielen ja valmiuden kohdata uusia ihmisiä. Päivi Ryyti puh. ”Tiedän olevani hyvällä asialla Olen toiminut Kotimaaja Askel-lehtien asiamiehenä yli 25 vuotta. Asiamiehenä hankit uusia tilaajia. Soita tai lähetä meille sähköpostia. Tarjoamme koulutuksen ja tukea. Arja Mäntsälä, asiamies 1. Meitä asiamiehiä on kolmisenkymmentä. Tapaamme toisiamme aika ajoin ja nautin suunnattomasti siitä, että saan olla osa upeaa ja samanhenkistä porukkaa. Kerromme mielellämme lisää asiamiestoiminnasta. Jaan lehtien kristillisen arvomaailman ja haluan levittää sitä myös eteenpäin. Etsimme uusia asiamiehiä mukavaan porukkaamme. Siitä saa voimaa omaankin elämään. Tahdotko ansaita lisätuloja. Vaikka saan lehtien myynnistä korvauksen, paras palkkio on se, kun tiedän olevani hyvällä asialla. Maksamme sinulle palkkion jokaisesta saamastasi lehtitilauksesta. 050 381 7228 paivi.ryyti@kotimaa.fi www.kotimaa.fi KOTIMAA | 8.11.2018 15. Haluatko merkityksellisen työn
– Se on ollut matka omaan ääneen mutta myös omaan itseen. Solistilaulaja puolestaan haluaa erottautua kaikista muista. Mutta ei vielä ihan kaikkien. Mutta on huolestuttavampikin trendi. Ortodoksisiin kuoroihin kuitenkin löytyy yhä laulajia. 16. Ortodoksikanttorit suorittavat osana opiskelujaan myös teologian maisterin opinnot. Ja kaikkea, mitä olen solistina oppinut, voin hyödyntää myös kanttorin arkityössäni. Hän on myös laulanut Savonlinnan oopperajuhlilla solistikvartetissa sekä kuorossa. Mutta oli se kyllä kauhea viikko! Ja toipumiseen meni kaksi viikkoa. Piti juosta yliopiston, konservatorion ja ortodoksisen seminaarin väliä. Janne Salmenkangas: Ensimmäinen päiväkirja (kantaesitys), Leoš Janá?ek: Kadonneen päiväkirja – Zápisník zmizelého. Tenori: Heikki Hattunen. Kyseessä on Minna Lindgrenin ja Iiro Rantalan koominen ooppera Pikaparantola, Hattunen kertoo. – Viimeistelen Sibelius-Akatemiassa liedja oratoriomusiikin maisteriopintoja. V uonna 2016 Heikki Hattunen sijoittui Kangasniemen laulukilpailussa kolmanneksi. Ja kieltämättä myös ajatus vapaaksi taitelijaksi ryhtymisestä on kutkuttava, Heikki Hattunen pohtii. – Hyvää on se, että maassamme on jo kolme vuosikymmentä koulutettu kirkollemme ammattitaitoisia kanttoreita. Parhaillaan Heikki Hattunen on opintovapaalla kanttorin virastaan Tampereen ortodoksisesta seurakunnasta. 9.11. – Tänä syksynä teen ammattilaisdebyyttini Kansallisoopperassa. Heille pidetään laulukoe, mutta uskonnollista vakaumusta ei testata. – Esimerkiksi Einojuhani Rautavaaran Vigilia on nykymusiikin merkkiteos, jossa olisi todella mukava päästä laulamaan. Yksi tähänastisen uran tähtihetkistä Hattuselle oli sairastuneen tähtitenori Tuomas Katajalan paikkaaminen Rossinin Stabat Materissa. Joissakin kuoroissamme on mukana jopa luterilaisen kirkon työntekijöitä. Venäläisortodoksien sukupolvet ovat jo poistuneet keskuudestamme, ja evakkosukupolvet seuraavat perästä. kulttuuri Tampereen ortodoksisen seurakunnan kanttori Heikki Hattunen on kunnostautunut myös tenorisolistina. Lokakuussa hänet vihittiin ortodoksisen kirkon diakonin virkaan. – Ero syntyy siitä, että kuorolaulaja pyrkii sulautumaan kuoroon. Ura solistilaulajana on ollut Kanttori tenorisolistina tamperelaiselle monipuolinen matka. He ymmärtävät syvällisesti, mistä ortodoksisessa kirkkolaulussa on kysymys. | Kuva: Vesa Keinonen | musiikki | ” Ortodoksisessa kirkossa ei solisteja olekaan, vaan kaikki lauletaan kuorossa. – Entisaikaan laulettiin paljon, koska ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä. Heikki Hattunen on kotoisin ortodoksikodista. – Ortodoksien lisäksi laulamaan tulee myös kirkkoomme kuulumattomia. – Minua kysyttiin mukaan viikkoa ennen ensi-iltaa ja suostuin. klo 19 Camerata, Helsingin Musiikkitalo (vapaa pääsy). Todella lyhyestä valmisteluajasta huolimatta olen tyytyväinen suoritukseeni ja kriitikotkin tykkäsivät. Nyt marraskuussa hän pitää opinnäytekonserttinsa. Ortodoksisessa kirkossa ei solisteja olekaan, vaan kaikki lauletaan kuorossa. Hattunen kehuu Joensuun yliopistossa saamaansa kanttorin koulutusta laadukkaaksi. Tamperelainen kanttori–laulaja on nyt 34-vuotias ja kertoo monien haaveidensa jo toteutuneen. Heikki Hattusen mukaan ortodoksinen kirkkolaulu on aivan omanlaistaan, koska siinä on valtavasti tekstiä. klo 19 Kulttuuritalo Laikku, Tampere (pääsymaksu) ja 15.11. Vesa Keinonen Päiväkirjat – opinnäytekonsertti. Tenori tuumii, että laulaminen on periaatteessa samanlaista oli estradina sitten kirkko tai oopperatalon lava. sitä lauletaan myös pitkään ilman taukoja. – Toisaalta opiskelu oli hyvin kokonaisvaltaista ja raskastakin. Suomen ortodoksisen kirkkomusiikin nykytilassa Hattunen näkee kaksi puolta. Kun nämä ihmiset ovat haudassa, niin mistä ammennamme uusia kuorolaisia
525 sivua. Olgan tarina tarjoaa henkilökohtaisen näkökulman sekä sadan vuoden taakse, että tämän päivän keskusteluun pakolaisuudesta. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –4 6 8 Sisarukset suntioina Ingeborg ja Per-Olof Korander perivät ammatin suvultaan 18 Kaisamari Hintikasta Espoon uusi piispa Rippikoulussa yli puolet nuorista uskoo Jumalaan Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. Kiannon pääteoksena pidetään vuonna 1909 ilmestynyttä Punaista viivaa. Olgan kirjeisiin kirjaamat muistot piirtävät terävästi esiin vallankumousvuonna Pietaria riivanneen nälän, levottomuudet ja sodan kurimuksen sekä toisaalta Olgan varakkaan perheen aseman muuttumisen. Elämän loppuvaiheessa myös suhde uskoon ja kirkkoon muuttui hyvin myönteiseksi, ja Kianto liittyi kirkkoon takaisin nelisen vuotta ennen kuolemaansa. Kirjeiden äänenä on Kaija Pakarinen. Rajala käy läpi Kiannon elämän aina hautaan laskemiseen saakka toukokuussa 1970 Suomussalmella. Kotimaan numeron 43 hyväksi jutuksi äänestettiin Kiihtelysvaaran kirkkopalosta kertova juttu Särkyneen sydämen kirkko. Matka vie thaimaalaiseen naisten hoitokotiin, jonne tullaan synnyttämään ja antamaan lapsi adoptoitavaksi. Osaltaan tähän on vaikuttanut Kiannon laaja tuotanto ja runsas lähdemateriaali, mutta myös se, etteivät myöhemmät sukupolvet ole enää kiinnostuneet hänen tuotannostaan. Olgan 1980-luvulla nauhoitetun haastattelun on toimittanut Juhani Ikonen. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Se on kuvaus maamme ensimmäisistä eduskuntavaaleista ja tutkielma köyhän kansan toivosta ja tulevaisuudesta.Kianto muunsi henkilökohtaisen elämänsä kirjallisuudeksi. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Ilmari Kiannosta (1874–1970) on puuttunut kattava elämäkerta. |K uv a: Al bu m ik uv a / Pr iv at / Yl e Ku va pa lv el u Panu Rajala: Suomussalmen sulttaani. Dokumentin kertojana on Eva Polttila. TV1 Ma 12.11. TV1 Ke 14.11. Hän oli myös ahkera matkustelija. Sen sijaan voi olla hysteerisen hauskaa vitsailla omasta paniikkihäiriöstään. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Vuonna 1906 Ilmari vaihtoi Calamnius-sukunimen Kiannoksi Kiantajärven mukaan. Anders eklund ja Johannes Häger eivät laskisi leikkiä #metoo-kampanjasta. klo 18.30 Taivaallista menoa: Saako kaikesta laskea leikkiä. Rajala on hyödyntänyt suomussalmelaisen kirjailijan, FL Jalo Heikkisen vuosikymmenten varrella Kiannon materiaalin parissa tekemää suurtyötä. klo 21.30 Dokumenttiprojekti: Kuutyttö. elias Metsämaa sai narsistija psykopaattileiman esiinnyttyään Temptation Island -sarjassa. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Dokumentin keskiössä on uutisankkuri Eva Polttilan äidin äidin Olga Polttilan tarina ja ennen julkaisematon haastattelu, jossa hän kertoo perheensä kohtalosta ja pakomatkastaan Suomeen. Vienaan hän lähti usein porokyydillä. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | 4 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 3. Menestynyt suomalainen oopperalaulaja Monica Groop oli keskellä oman musiikkifestivaalinsa järjestelyjä Pellingissä, kun hän kuuli olevansa vakavasti sairas. Calamnius tuli kirkkoherraksi Suomussalmelle vuonna 1879. Ohjaaja Anna Korhonen haluaa selvittää, millaisista oloista hänen tyttärensä on lähtöisin. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Jumalankieltäjä hän ei ollut, vaan loputon totuuden etsijä. Olga – pakolainen 1918 Kuvassa olga jo suomessa jääkärieverstin vaimona ja kolmen lapsen äitinä, 1930-luvun alkupuolella. Rajalan mukaan Kiantoa voi pitää anarkoindividualistina, joka jätti monet ovet auki ja ongelmat ratkaisematta, kunhan oma toimintavapaus säilyi. Nyt Elias haluaa kuulla terapeutin mielipiteen. Teema & Fem Tiistai 13.11. Ilmari Kianto oli pappilan poika. Nuoruudessa hän oli tuottelias runoilija, vaikka esikoisteos Väärällä uralla (1896) olikin kuvaus epäonnistuneesta sotilasurasta. | radio-ohjelma | Olga – pakolainen 1918 on vaikuttava silminnäkijäkuvaus Venäjän vallankumouksesta ja sen kuohunnasta Pietarissa. Kuunneltavissa myös Yle Areenassa. klo 22.05. Äänisuunnittelusta vastaa Kai Rantala. Runoilija Arvo Turtiaisen anopilleen Olgalle kirjoittaman ennen julkaisemattoman runon lukee Ville Tiihonen. klo 18.00, uusinta torstaina 15.11. Kotipappilan vaikutus oli suuri Ilmarin elämässä. 17. Mistä hän löysii voimaa elää elämäänsä eteenpäin. On mielenkiintoista, kuinka ankarasti hän käy kirkkoa ja sen pappeja vastaan, mutta toisaalta puhuu Jumalasta rukouksen käsittein. Hän sai vaikutteita Leo Tolstoilta, jonka kanssa hän oli myös kirjeenvaihdossa. SKS 2018. klo 18.30 Toivomus: Monica Groop. Uskonkysymyksissä Kianto ei päästänyt itseään tai lukijoitaan vähällä. Dokumentin on ohjannut ja käsikirjoittanut Veera Ikonen. Kianto kiivaili ankarasti kirkon oppeja vastaan. Hänen isänsä A.B. Kirjapalkinnon voitti Vuokko Saarenpää Kannuksesta. Teatterin ja draaman tutkimuksen emeritusprofessori Panu Rajala on tarttunut rohkeasti aiheeseen, ja tuloksena on komea elämäkerta. Ilmari Kiannon elämä. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Yle Radio 1, sunnuntaina 11.11. RIsTo KoRMILAInen Teema & Fem Ma 12.11. Runoilija-maisteri vihittiin avioliittoon vuonna 1904 Hildur Molnbergin kanssa. Rajala on hyödyntänyt lähteitä sujuvalla tavalla tulkitessaan matkojen merkitystä Kiannon tuotannossa. klo 20.00 Akuutti: Olenko narsisti
Hän haki kirkon vahtimestarin tehtävää Siuntion seurakunnasta ja sai sen. Tai pomoksi, tai yksinkertaisesti Koranderiksi. Sulhanen ei sanonut mitään, seisoi vain Suntiot kahdeksannessa polvessa Sisarukset Ingeborg ja Per-Olof Korander kaivavat hautoja ja lohduttavat seurakuntalaisia. Lisäksi siinä pitää olla samaan aikaan joustava ja määrätietoinen. Suuren osan seurakuntamestarin työstä voi oppia, lopun pitää olla verissä. Hän oli puutarhuri ja hieroja, ja hierojana hän viihtyi hyvin. Papit olivat siihen aikaan herrasväkeä, ei heille uskallettu mennä puhumaan. haastattelu V anhassa valokuvassa on kaksi Koranderin veljestä. Per-Olof ja Ingeborg Korander osoittavat Alvaria. Nyt se loistaa taas isolle tielle saakka! Degerbyn kirkon uudelleen kullattu risti nostettiin paikoilleen lokakuussa. Martinin jälkeen tehtävän otti vastaan Osvald, Per-Olofin ja Ingeborgin isä. |K uv a: Kla us D am én KOTIMAA | 8.11.2018 18. Porkkalan miehityksen yhteydessä venäläiset ryöstivät pallon ja ristin. He raaputtivat kultauksen irti ja heittivät ristin pellolle. Ihmiset saattavat unohtaa, että kirkko on pyhä paikka. Kaikki vain eivät tajua sitä. Niin tekivät myös heidän esi-isänsä satoja vuosia sitten. – Ja kun isä oli töissä, me olimme mukana, sanoo Per-Olof Korander. Hän oli ajatellut vapauttaa ne vihkimisen aikana symbolisena eleenä. Minulla kesti varttitunti vakuuttaa hänet siitä, ettei se käy. Joskus pitää olla peräänantamaton. Heidän esi-isänsä Abraham Abrahamsson työskenteli kirkkovahtina Siuntiossa 1700-luvulla. Risti jalustoineen vietiin kultaajalle, ja lokakuussa ne kiinnitettiin jälleen torniin. Tutkimme valokuvaa Degerbyn kirkon sakastissa Inkoossa. He saattavat varmistella, etten ole vapaalla, kun jotain tärkeää tapahtuu. – Isoisässämme Alvarissa oli kuulemma psykologin vikaa. – Pari seisoi alttarilla, ja pappi kysyi sulhaselta, haluaako tämä ottaa morsiamen vaimokseen ja rakastaa tätä myötäja vastoinkäymisissä. Minun piti vain seurata kehotusta. – Tässä on isoisämme, he sanovat. Hänen mieleensä on jäänyt toinen vihkiminen kauan sitten. – Tunnen kaikki täällä Degerbyssä, ja kaikki tuntevat minut. Tänä syksynä Per-Olof Koranderin haaveesta tuli viimein totta. Se oli tärkeää! Ingeborg Korander kertoo. Ingeborg Korander muistelee muutaman vuoden takaisia häitä Siuntiossa. Ingeborg Koranderilla oli ennestään kaksi koulutusta. Martin ja Alvar työskentelivät haudankaivajina ja kellonsoittajina Siuntion kirkossa – ensin Alvar, sitten Martin. – Perjantaisin ja lauantaisin haravoimme hautausmaan käytävät. – Kun ihmisillä oli ongelmia, he tulivat Alvarin pakeille. – Mutta sitten tuntui kuin korkeampi voima olisi tuupannut minua uuteen suuntaan. Seurakuntamestari on seurakunnan pr-henkilö ja sielunhoitaja, Ingeborg toteaa. Isoveli PerOlof oli työskennellyt samoissa töissä Inkoon seurakunnassa vuodesta 1987. Aina seurakuntamestari ei kuitenkaan voi olla ymmärtäväinen ja pehmeä. – Saatoin mennä isän luo töihin suoraan koulusta niin, että äiti huolestui, sanoo Ingeborg Korander, lempinimeltään Ia. Kun Degerbyn kyläläiset sitten saivat kirkkonsa takaisin, pallo ja risti asetettiin paikoilleen, mutta ne eivät loistaneet enää kultaisina. – Sisällä kirkossa! Miten linnut olisi saatu ulos. Koranderin sisarukset ovat seurakuntamestareita. Pidempi on Martin, lyhyempi Alvar. Häntä kutsutaan Pärreksi. Kultaisen ristin paluu Kymmenen vuotta Per-Olof Korander työskenteli sen puolesta, että Degerbyn kirkon tornin risti ja sen jalustana oleva pallo kullattaisiin. – Tuleva anoppi saapui paikalle mukanaan kaksi häkissä olevaa kyyhkyä. Joskus olen tullut kirkkoon hautajaisia varten myös lomalla. Ammatti periytyi isältä pojalle sukupolvi sukupolven jälkeen – ja vuonna 2011 vihdoin myös tyttärelle, Ingeborgille. Minä olen samanlainen, Per-Olof Korander sanoo. Ja myötätunnon pitää olla aitoa ja tulla sydämestä, Per-Olof sanoo. – Kaikki kylällä ovat kyselleet minulta, milloin risti tulee takaisin. – No huhhuh, Per-Olof sanoo. Jo lapsena sisarukset oppivat soittamaan kirkonkelloja ja hoitamaan hautoja. Kun joku kuolee, omaiset soittavat minulle ja kysyvät, mitä me nyt teemme. Työssä tarvitaan hyviä sosiaalisia taitoja. Ihmiset saattoivat myös pelätä, että pappi kutsuisi heitä synnintekijöiksi ja väittäisi, että vaikeudet ovat heidän omaa syytään
– Jos omaiset eivät tule keskenään toimeen, sen voi tuntea ilmassa. Nykyään minulla on tapana sanoa sulhasille, että alkoholia ja temppuja ei tarvita. Hän on työskennellyt Inkoon seurakunnassa kolme vuosikymmentä. Seurakuntamestari ei valmista ruuveja ja muttereita, kyse on elämästä ja kuolemasta. Kaikki jäivät vielä vartiksi istumaan. Tämän pitää olla jotain enemmän, Ingeborg Korander sanoo. KOTIMAA | 8.11.2018 19. – Pitäisi luopua asenteesta, että asiat hoidetaan nopeasti pois alta ja muistotilaisuus ei ole tärkeä. Silloin ihmiset tarvitsevat meitä. | Kuvat: Jukka Granström ” Tunnen kaikki täällä Degerbyssä, ja kaikki tuntevat minut. Energia pitää panostaa toimituksiin. Istuimme siinä eikä kukaan liikahtanutkaan. Hän kertoo muutaman viikon takaisista hautajaisista. Sisarukset nyökkäävät yhtä aikaa. – Jos me tuemme heitä, he tukevat meitä sitten, kun tarvitsemme apua. – Sanoin hänelle, että tapahtuma ei ollut kovin hyvä alku avioliitolle. Kun joku kuolee, omaiset soittavat minulle ja kysyvät, mitä me nyt teemme. Ingeborg soittaa Siuntion kirkon kelloja nappia painamalla, Per-Olof kiipeää Degerbyn kirkon kellotorniin ja vetää narusta. Ingeborgilla on työyhteisö kollegoineen. Per-Olof Korander on Degerbyn kirkon isäntä. Jälkeenpäin kävi ilmi, että sulhanen oli lyönyt kavereidensa kanssa vetoa siitä, että hän pystyy olemaan hiljaa, kun papin kysymys tulee. Siksi hän on pettynyt, jos näkee, ettei seurakunnissa aseteta toimituksia etusijalle. SOfIa TOrValDS Käännös: Meri Toivanen Kirjoitus on julkaistu ruotsiksi Kyrkpressen-lehdessä 18.10.2018. Seurakunnan pitää rakentaa suhdettaan seurakuntalaisiinsa. Siksi Korandereilla on aina aikaa jutella ihmisten kanssa, kesti keskustelu sitten kymmenen minuuttia, kaksi tuntia tai koko iltapäivän. Vuonna 2011 Koranderin suvun isien ammatti periytyi myös tyttärelle, kun Ingeborgista tuli seurakunnan työntekijä. – Ei näitä hommia voi tehdä, jos tämä on vain työ. Tuntui, että nyt on kyse jostain suuremmasta. Vieraat vääntelehtivät penkeillä, ja morsiamen kasvot punehtuivat, mutta mies oli hiljaa. Sielusta puheen ollen – miten se jaksaa työssä, jossa edustetaan kirkkoa niin tiiviisti. Per-Olof tekee paljon töitä itsekseen. Per-Olof Korander on siskonsa kanssa samaa mieltä siitä, että heidän työnsä ei ole vain työtä. – Ja kun työ on tehty, ruumis ja sielu ovat tyytyväisiä. ja virnuili. Sitten pappi esitti kysymyksen uudestaan, ja lopulta sulhanen vastasi ”joo joo”. Jos sitä jää yli, tehdään muuta. – Kun kellot vaikenivat, aurinko alkoi paistaa ikkunan läpi ja valaisi arkun ja kukat. Jos Koranderit siis saisivat päättää, tärkeintä seurakunnan työtä olisivat kasteet, vihkimiset ja hautaukset. Joskus tunnelma on päinvastainen. – Kyllä, ne ovat tärkeimpiä. Vaikka Ingeborg ja Per-Olof Korander ovat molemmat seurakuntamestareita, heidän työssään on eroja. Kirkossa oli kymmenkunta ihmistä ja kaikki meni hyvin, kellot soittivat jo ulos. Ingeborg kaivaa hautoja koneella, Per-Olof lapiolla. – Pysyn hyvässä kunnossa! Kuin salilla kävisi! Näin minä teen ja näin, PerOlof sanoo ja näyttää isoilla liikkeillä, miten hän kääntelee lapiotaan
Asiakirja on synnyttänyt myös uusia tulkintaperinteitä jihad-käsitteestä. Tästä uudistumisesta on lukuisia esimerkkejä. Muille uskonnoille on varattu säilyttäjän rooli. TeksTi | Mikko Heikka – kuviTus | Päivi karjalainen KOTIMAA | 8.11.2018 20. Globaalissa pohjoisessa on perinteisesti ajateltu, että vain kristityt rohkenevat ajatella oppejaan uudestaan. Jerusalemin heprealaisen yliopiston professori Mohammed Abu-Nimer on tämän mukaisesti painottanut, että islam on peruskäsitteidensä valossa väkivallaton uskonto. Ajatus sinällään ei ole aivan uusi. Kaikilla ihmisillä on jumalallisen energian kipinä, minkä vuoksi toisen ihmisen vahingoittaminen on isku tekijää itseään vastaan. Ahimsa on synnyttänyt hedelmällisen keskustelun Abrahamin uskonnoissa usein käytetystä oikeutetun sodan käsitteestä. Vuonna 2000 he julkaisivat kannanoton Dabru Emet (”Puhukaa totta toinen toisillenne”), jonka mukaan juutalaiset ja kristityt uskovat samaan Jumalaan. Näkyvin on juutalaisten uusi tulkinta suhteestaan kristittyihin. Tämä asetelma on kuitenkin muuttumassa. Uskontojen välisessä globaalissa vuorovaikutuksessa hindut ja buddhalaiset ovat tuoneet keskusteluun väkivallattomuutta korostavan ahimsa-perinteensä. Asiakirjan mukaan islamilla, juutalaisuudella ja kristinuskolla on yhteinen käsitys rauhasta ja ihmisoikeuksista. Nyt on aika kuunnella myös niitä. Huonot uutiset ovat pitkään liittyneet erityisesti islamiin ja sen nimissä tehtyihin terroritekoihin. Lokakuussa 2007 islamin keskeiset hengelliset johtajat ja oppineet julkaisivat asiakirjan A Common Word Between Us and You, josta tuli käänteentekevä uskontojen välisessä kohtaamisessa. Jihadin tulkinnan avaimeksi ovat tulleet islamin viisi peruspilaria (uskontunnustus, rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus). Ahimsa tarkoittaa ”älä tee vahinkoa”. Nyt kuuluu hyviä uutisia täältäkin. essee Maailmanuskonnot tuovat toivoa ilmastouhkien ja väkivallan maailmassa. Ahimsalla on erityinen ajankohtaisuus juuri nyt, kun kybersota ja valeuutiset uhkaavat kansalaisyhteiskuntien sisäistä turvallisuutta. Maailman korkeauskonnot ovat viime aikoina uudistuneet ja tulkinneet oppejaan uusilla tavoilla. Hyviä uutisia uskontojen maailmasta U skontojen maailmasta on viime aikoina kuulunut pelkästään huonoja uutisia. Uutta kannanotossa on, että juutalaiset haluavat nyt lopullisesti vapaiksi holokaustin haamuista. Tämän keskustelun seurauksena myös globaalin pohjoisen uskovat näkevät uskontonsa erityiseksi tehtäväksi väkivallattoman vastarinnan opettamisen. Islamin valtavirran oppineet on jo pitkään irtautuneet päättäväisesti terroristeista ja heidän ajattelustaan. ” Kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky luovat pohjan yhteiselle rauhantyölle. Kun jihadia tulkitaan näiden pilarien avulla, siitä tulee väkivallattoman vastarinnan avainkäsite. On aika rakentaa juutalaisten ja kristittyjen suhteet uusista lähtökohdista. Näiltä ikäviltä viesteiltä ei voi ummistaa silmiään. Kultainen sääntö ja rakkauden kaksoiskäsky luovat pohjan yhteiselle rauhantyölle. Eri tavoilla uskovat ovat olleet osallisia sodissa ja lietsoneet konflikteja. Hyvät uutiset ovat kuitenkin jääneet kohinan taakse