|K uv a: O lli Se pp äl ä Tällainen on hyvä saarna Maallikot kertovat: AiheenA: Jumalanpalvelus 3 19
järjestetään joka vuosi loppukesästä Hunajahulinat. Erityisesti tämä korostuu koululaisjumalanpalveluksissa ja päiväkerhojen kirkkopyhissä. Eri kuulijoilla on eri lempiaiheet. Rytmi on tärkeä. Mieleeni on jäänyt kaksi erityisen hyvää saarnaa. Napakkuus luo hyvän rytmin Q Mari Laakso-Suutari kielten opettaja Kotka-Kymin seurakunta Saarnaaminen on vaativaa. Kunnioitan kovasti heitä, jotka sitä työkseen tekevät. Mielestäni saarna on silloin onnistunut, jos lähden messusta hyvällä mielellä ja saarnaa mietiskellen. Toisen mieleen jääneen puheen kuulin Haminassa siunaustilaisuudessa. Akaa on julistautunut Suomen hunajapääkaupungiksi. Saarnaajan pitää painottaa sanoja oikein ja antaa kuulijalle myös kuuntelurauhaa. Saarna on aina muutakin kuin sanat ja sisältö. Onneksi meillä on monenlaisia pappeja ja saarnaajia, jolloin jokainen saa jotakin. Siinä pappi siteerasi lempirunoilijani ajatusta, jossa sanotaan: Älä kysy, kenelle kellot soivat, koska ne soivat sinulle. Hyvä saarna on omakohtainen ja päättyy napakkaan kertaukseen ja kiteytykseen. Aiemmalla asuinpaikkakunnallani saarnat olivat usein tuomitsevia. Kaikki tulkataan myös viittomakielelle. Kerran naapuriseurakunnan kirkkoherra kertoi saarnassa omista kokemuksistaan mehiläistarhaajan poikana ja vangitsi kuulijakunnan huomion hienosti. Hän käytti aivan liikaa sivistyssanoja ja ammattitermejä. Hyvässä saarnassa on selkeää tarttumapintaa oikeaan elämään ja siinä nostetaan esiin uusia, kiinnostavia näkökulmia. Mesimessun saarnassa pappi saattaa keskustella mehiläistarhaajan kanssa. Olen aina ollut jouluihminen ja joulukuusifriikki, joten puhe kolahti. Se oli sellaista teologista yksinpuhelua. Saarnoilta toivotaan muun muassa omakohtaisuutta, totuttujen ajatusten haastamista, selkeyttä, kansankielisyyttä ja kytköstä ajankohtaisiin uutisiin. Hän käytti aivan liikaa sivistyssanoja ja ammattitermejä. On hyvä, jos pappi laittaa itsensä likoon ja kertoo mielipiteitään. » On aina vaikuttavaa, kun saarnaaja laittaa itsensä likoon. Ne päättyvät aina Mesimessuun Kylmäkosken kirkossa. Itse rakastan puhetta hengen hedelmistä. En arvosta sellaista tyyliä. Saarnan ei tarvitse olla viihdettä. Kirkkoherra pyysi minut kerran mukaan keskustelusaarnaan, ja jännitin aivan hirveästi. | hyvä saarna | Meidän oma Mesimessu Q Reino Salminiemi eläkkeellä oleva ammattisotilas Kylmäkosken kappeliseurakunta, Akaan seurakunta Meillä Kylmäkosken kulttuurikirkossa käy paljon vierailevia saarnaajia. Saarnaaja moitti niissä seurakuntalaisia. Saarna pitää aina sopeuttaa kuulijoiden mukaan. Toisinaan kirjoitan kesken saarnan kalenteriini muistiin hyvän ajatuksen, jotta voin pohtia sitä vielä myöhemminkin. Luonteva esiintyminen, iskevä aloitus ja hyvä artikulaatio ovat myös tärkeitä. Saarnan viesti oli, että oikein silmin katsomalla epätäydellinenkin kuusi voi olla kaunis eivätkä ulkoiset olosuhteet ole joulussa ratkaisevimpia. Täällä vaikuttava puhe | Seitsemän eri-ikäistä seurakuntalaista eri puolilta Suomea kertoo kokemuksiaan ja mielipiteitään saarnoista. Pappi otti meidät koko saattoväen loistavasti osallisiksi todetessaan, ettei kukaan meistä poistu täältä ilman, että se vaikuttaa monin tavoin muihin. Tämä on meidän Kylmäkosken kappalaisen Riina Saastamoisen ansiota. Heihin liittyy usein suuria odotuksia mutta joskus myös pettymyksiä. Toisessa niistä pappi metsästi täydellistä joulukuusta. Mielestäni paikalliset saarnaajat ovat usein parhaita, koska he osaavat puhua meitä kiinnostavasti ja ymmärrettävästi. Kerran meillä saarnasi keski-ikäinen teologi, joka puhui Raamatun syntyajoista kielellä, joka meni täysin yli hilseen. |K uv a: Sa lm in ie m en ko tia lb um i |K uv a: La ak so -S uu ta ri n ko tia lb um i » Vieraileva saarnaaja puhui kielellä, joka meni täysin yli hilseen. En muistanut edellistä lausettani ja meinasin mennä paniikkiin. Reino Salminiemi Mari Laakso-Suutari 7.3.2019 2
Erikoisuudentavoittelu ei toimi saarnan valmistelun lähtökohtana, vaikka välillä massasta poikkeava tapa toteuttaa saarna voi olla piristäväkin. valmistautunut hyvin. Silloin tällöin on paikallaan laittaa vaikka seurakuntalaiset pohtimaan kesken saarnan jotakin asiaa vierustoverin kanssa. Seurakuntapastori Kari Mäkinen otti saarnassaan fiksulla tavalla kantaa muun muassa yhteiskunnalliseen eripuraan ja maahanmuuttokysymykseen. Hän puhui myös Jeesuksen opetuslasten uskon heikkoudesta. Itse jäin saarnan jälkeen pohtimaan, miten suhtaudun muukalaisiin. Välillä äänitän saarnan siksi, että se on niin hyvä. Mutta jos tällaista on liian usein, se puuduttaa. Ja silti epätoivoinenkin usko pitää sisällään toivon. Saarnassa ei saa poukkoilla asiasta toiseen. Yksi parhaiten mieleen jääneistä saarnoista oli silloisen tuoreen kirkkoherramme Kari Kanalan saarna uskosta ja epäuskosta. On hyvä merkki, jos saarna jää mietityttämään messun jälkeen ja siitä jää sellainen olo, että tekee mieli jatkossa toimia omassa elämässään jotenkin toisin. Tykkään kuunnella ihan perinteistä puhetta. Parasta on puhua täsmällisesti ja ytimekkäästi, vähästä enemmän. Toisinaan nauhoitan saarnoja kännykällä. Parhaiten mieleen painuvat tarinalliset saarnat, joissa saarnaajalla on omakohtainen ote. Voin yrittää vielä jälkikäteen saada kiinni siitä, mitä saarnaaja yritti sanoa. Hän toi esiin sairaiden ja omaishoitajien näkökulmaa ja yksinäisyyttä. Elämykselliset saarnamenetelmät tuntuvat yleistyneen. Välillä taas laitan äänityksen päälle silloin, kun ajatukseni lähtevät harhailemaan. Hyvä saarna ei ole liian pitkä. Hyvässä saarnassa nostetaan esiin jotakin kokonaan uusia näkökulmia liittyen päivän tekstiin. Hän ei osoitellut ketään sormella, mutta herätteli meidät kuulijat ajattelemaan kristityn vastuuta laajassa mielessä. Kyseessä on oma taiteenlajinsa. Silloin punainen lanka hukkuu ja kuulijan keskittyminen herpaantuu. Herättää toimimaan toisin Q Minna Horelli lastentarhanopettaja, kotiäiti Sääksmäen seurakunta Hyvä saarna haastaa. Viesti oli, että usko horjui niilläkin, jotka olivat nähneet Jeesuksen. Hyvät saarnat nousevat kirkkokahveilla keskustelunaiheiksi. Olen joskus lukenut saarnoja Kotimaan Digipostillasta. Haluan palata siihen vielä uudestaan. Pidemmällä aikavälillä olen huomannut, että naiset valmistelevat saarnansa huolellisemmin. Nauhoittaen talteen Q Risto Lehtinen vapaaehtoistyöntekijä Helsingin Paavalin seurakunta On helppoa toistaa papukaijan lailla Raamatun lauseita, mutta sellainen saarna on huonosti valmisteltu ja kuiva. Saman saisi irti lukemalla itse Raamattua. Siinä tuodaan tuhansia vuosia vanha evankeliumiteksti tähän päivään. |K uv a: Ju kk a G ra ns tr om Risto Lehtinen Minna Horelli 7.3.2019 3. On aina vaikuttavaa, kun saarnaaja laittaa itsensä likoon. Perhemessujen saarnoissa jonkinlainen elämyksellisyys on toki välttämätöntä. Tällaisen vaikuttavan saarnan kuulin esimerkiksi itsenäisyyspäivänä Orivedellä, jossa olimme vanhempieni luona käymässä. Niitä voisi jakaa myös somessa. Jos yrittää sanoa kaikesta kaiken, voi käydä niin, ettei tule sanoneeksi lopulta mistään mitään. Kuinka ei siis meillä, jotka kamppailemme nykyarjessa epätoivon keskellä. Tämä on kannustanut myös miespappejamme näkemään enemmän vaivaa ja siten saarnaamaan vaikuttavammin. Saarna on silloin hyvin valmisteltu, kun sen voi julkaista heti jumalanpalveluksen jälkeen. Saarnat ovat julkisia puheita ja toivoisin, että niitä julkaistaisiin enemmän vaikkapa seurakuntien nettisivuilla. Rukous ”minä uskon, auta minun epäuskoani” voi saada ihmeitä aikaan tänäänkin. Siinä uskalletaan ottaa rohkeasti kantaa, mutta kaikki ei ole kuitenkaan valmiiksi pureksittua. Kymmenessä minuutissa pystyy välittämään oleellisen, jos on |K uv a: Aa tu H or el li » Jos yrittää sanoa kaikesta kaiken, voi käydä niin, ettei tule sanoneeksi mistään mitään
Aune Liukku Pirkko Pihlajamaa Ari Forsberg 7.3.2019 4. On hyvä tiivistää sanottavansa ytimekkäästi. EmILIA KARhu |K uv a: Pi rk ko Pi hl aj am aa Minua kiehtoo erityisesti kuulla, mitä uutta sanottavaa papeilla on adventtiaikana ja jouluisin. Hyvä saarna koskettaa ihmisten arkielämää, esimerkiksi perhettä tai jaksamisen kysymyksiä hektisessä yhteiskunnassa. Kellojen soitto oli rohkea kannanotto. | hyvä saarna | Nuoret naiset monipuolisia Q Aune Liukku eläkkeellä oleva kangaskauppias Ruokolahden seurakunta Näin vanhempana sitä jaksaa jo kuunnella monenlaisia saarnoja. Jos saarnaaja puhuu liian ytimekkäästi kuin tykin suusta, siitä ei yleensä jää mitään mieleen matkaevääksi. Koskettaa arkea ja mieltä Q Ari Forsberg Askolan kunnan osa-aikainen elinvoimapäällikkö Askolan seurakunta Hyvä saarna on ajankohtainen ja laittaa pohtimaan. Mielestäni saarna ei saa olla liian lyhyt. Se soljuu eteenpäin sujuvasti. Kun pappi kertoo saarnassa omakohtaisia esimerkkejä omasta arjestaan, kuulijan mielenkiinto herää. Ihmiset eivät jaksa kovin pitkään kuunnella kuivaa luentaa. Saarnaajan tehtävä on vaativa, ja sitä jotenkin korostaa se, että saarnapönttöön yleensä kiivetään korkealle seurakunnan yläpuolelle. Tämä sopi evääksi kuulijakunnalle, koska messussa siunattiin seurakunnan luottamushenkilöt tehtäväänsä. Itselleni mieleen jäi erityisesti se, kun kirkonkellot kautta Suomen soivat Syyrian Aleppon pommitusten uhreille. Jos saarnaaja takeltelee paljon, tulee kuulijalle sellainen olo, että hän ei ole oikein valmistautunut tehtäväänsä tai sisäistänyt sanomaansa. Kun siihen sitten viitattiin vielä Askolan kirkon saarnassa, asia sai lisää syvyyttä. Kun Raamatun tekstiä tuodaan tähän aikaan, kuulijat ymmärtävät paremmin, mikä on asian ydin. Kirkkoherra puhui myös siitä, kuinka kasvu vaatii kärsivällisyyttä. Nuoret naiset ovat tuoneet pappiskuntaan ja saarnoihin monipuolisempaa ajattelua, jota nykyajassa tarvitaan. Liian pitkä saarna karkottaa kuulijoita. Sopiva pituus on noin puoli tuntia. Saarnassa ei kuitenkaan kuulu antaa suoria ohjeita tai kertoa omia mielipiteitä. Kun vanhenen, tulevat televisiojumalanpalvelukset varmasti entistäkin tärkeämmiksi. Toisinaan meillä on kirkossa mukana myös 5-vuotias lapsenlapsi. Saarnan kuullakseen ja ymmärtääkseen ei pidä joutua pinnistelemään. Salmisen mukaan rikkavilja saattoi olla ruista, jota pidetään meillä hyvänä viljana. Lapselle saarna on vaikea kohta messussa, jollei se ole näytelmänomainen ja liity hänelle aiemmin tutuksi tulleeseen joulutarinaan tai pääsisäiskertomukseen. Se liittyy tietysti kirkkovuoden kulloiseenkin raamatuntekstiin, mutta siihen liitetään luontevasti myös maailman ajankohtaisia tapahtumia, niin hyviä uutisia kuin katastrofeja. Katson jumalanpalveluksia myös televisiosta. Heille olisi hyvä olla kirkkosalissa muuta puuhaa saarnan ajaksi. Raamatun tekstit ja joulutarina pysyvät samoina, mutta kummasti papit löytävät aina jonkun uuden näkökulman. On parempi haastaa seurakuntalaisia pohtimaan asioita yhdessä saarnaajan kanssa. Hyvä saarna ei ole esitelmä eikä siinä käytetä fraaseja. Pohdin, miten joku hyvä asia voi olla väärässä ympäristössä haitallinen, ja kuinka hyvä ja paha voivat aikojen saatossa määrittyä kovin eri tavoin. Läsnäolo syntyy esimerkiksi siitä, jos saarnaaja kertoo omista kipuiluistaan ja löydöistään kyseisen evankeliumitekstin äärellä. Väleihin tarvitaan kevennyksiä. Yleensä saarnan kieli ei avaudu pikkulapsille eikä tarvitsekaan. Hyvässä saarnassa kuulijalle välittyy tunne, että puhe on saarnaajalle itselleen totta. Äskettäin kuulin erinomaisen saarnan, kun kirkkoherramme Lauri Salminen puhui tutusta raamatunkohdasta tavalla, joka herätti uusia ajatuksia. Tilannetaju on tärkeä asia. Uutinen oli paljon esillä mediassa ja kosketti. |K uv a: Tu ija Py hä ra nt a | Kuva: Forsbergin kotialbumi » Luonteva esiintyminen, iskevä aloitus ja hyvä artikulaatio ovat tärkeitä. Tilannetaju on tärkeää Q Pirkko Pihlajamaa LVI-diplomi-insinööri Nokian seurakunta Minulle merkitsee paljon se, kuinka vakuuttavasti, tuoreesti ja uskottavasti saarnaaja asiansa kertoo. Näin saan myös itse aina jotakin uutta irti tutusta juhlasta. Siinä ehtii pureutua kunnolla asiaan ja kuulijoille jää tilaa prosessoida kuulemaansa. Päivän teksti käsitteli rikkaviljaa hyvän viljan keskellä. Lapsena kirkossa käydessä teki joskus tiukkaa istua ja kuunnella papparaisten puheita. Saarna käynnisti minussa ajatusprosessin
Papit ovat kaikessa työssään sitoutuneita tehtäväänsä työnantajansa palveluksessa. – Saarnaaminen on kuin kielenkääntämistä. – Kohtuullista olisi, jos saarnan aktiiviseen valmistamiseen voisi käyttää työtunteja noin yhden työpäivän verran. Keskivertosanankuulijaa on yhä vaikeampi määritellä, ja kuulijoiden uskonnolliset pohjatiedot vaihtelevat suuresti. Nykyään korostetaan, että saarna ei ole muusta messusta irrallinen puhe, vaan osa kokonaisuutta. Moni pappi kokee Mika Aspisen mukaan riittämättömyyttä ja haluaisi käyttää saarnan valmisteluun enemmän aikaa kuin käytännön arki sallii. Silloin voi syntyä hienoa keskustelua. – Rapatessa roiskuu ja joku voi vetää hernettä nenään, mutta sitä ei pidä pelätä. Saarna on upea vaikuttamisen paikka Saarna on mielenkiintoinen mutta haastava tehtävä, joka ei päästä helpolla. Hän painottaa 15 vuoden kouluttajakokemuksella, että tässä ei ole kyse vääränlaisesta individualismin korostuksesta. – Saarnakoulutusten tavoitteena on persoonallinen kasvu. On vastuullista olla myös vapaa, rohkea ja herättelevä. aspisen mukaan saarnakin inkarnoituu Kristuksen tavoin aina tiettyyn aikaan ja paikkaan. On vastuullista olla myös vapaa ja rohkea, sanoo pappeja saarnataidoissa täydennyskouluttava Mika Aspinen Kirkon koulutuskeskuksesta. Aspinen kannustaa saarnaajia tekemään joskus hiukan yliampuviakin kokeiluja. – Saarna inkarnoituu eli syntyy tiettyyn aikaan ja paikkaan, samoin kuin Kristus syntyi ihmiseksi tiettyyn aikaan ja paikkaan. Aspinen arvostaa itse kuulijana sitä, että saarnaaja on paininut henkilökohtaisesti saarnan pohjana toimivan Raamatun tekstin kanssa ja on innostunut asiastaan. Siinä pitää kääntää vanha ikiaikainen sanoma nykyaikaan. 7.3.2019 5. Toisaalta saarna on edelleen upea vaikuttamisen paikka. Saarnat kuitenkin koskettavat parhaiten, jos papit ovat saarnatessaan läsnä omalla persoonallaan ja seisovat sanojensa takana. Lutherkaan ei jäänyt vain toistelemaan vanhoja, turvallisia fraaseja. M ika Aspisen tärkein viesti saarnakoulutuksiin osallistuville papeille on: Tule entistä enemmän sellaiseksi kuin olet. Aspisen mukaan opillisesta oikein–väärin-ajattelusta tulee helposti tukahduttava pakkopaita. EMilia KarHu Saarnataitoa opettava Mika aspinen saarnaamassa kirkolliskokouksessa. – Perusasiat ja jo rippikouluajoilta tutut sanoitukset nostetaan saarnoissa kiitettävästi esiin, mutta osaavatko papit eläytyä kyseenalaistavien, moninaisten seurakuntalaisten todellisuuteen, Aspinen kyselee. Kun siihen juututaan, kirkko ei mene eteenpäin eivätkä kuulijat saa saarnoista piristäviä uusia näkökulmia. Joka pyhä saarnoja kuuntelee kirkoissa keskimäärin 30 000 – 70 000 ihmistä ja lisää sanankuulijoita löytyy radion ja television ääreltä. Mika Aspisen mukaan tämä on usein alitajuista ja saattaa liittyä esimerkiksi harhaoppisuuden pelkoon. Aspinen painottaa, että saarna pitää aina sovittaa tilanteen mukaan. saarnataito i Opillisesta oikein–väärin -ajattelusta tulee helposti saarnaajalle tukahduttava pakkopaita. Voidaan myös perustellusti kysyä, onko pitkä monologi nykyaikana mielekäs viestinnän muoto. Löydä oma tapasi miettiä, painottaa ja esittää asioita. Konteksti on tärkeä. Saarnakouluttaja: ”Hyvä saarna suodattuu oman persoonan läpi” Papin pitää haastaa alitajuinen varovaisuutensa Suomalaiset saarnaajat ovat usein varovaisia niin sisällöllisesti kuin esiintymisessään. I Kuva: Aarne Ormio/ Kirkon kuvapankki » Rapatessa roiskuu ja joku voi vetää hernettä nenään, mutta sitä ei pidä pelätä. Käytännössä moni siis valmistelee samalla koko jumalanpalvelusta. On tärkeää tiedostaa omat heikkoutensa sekä löytää vahvuutensa ja saada ne käyttöön, Aspinen sanoo. Uudet pirteät ajatukset tai osuvat kiteytykset ovat plussaa. Muilta voi saada hyviä vaikutteita, mutta heitä ei kannata matkia
Näin on ollut koko sen 30 vuotta, kun asiaa on tutkittu. Silti moni on yllättynyt jumalanpalveluselämän asiantuntijan Terhi Paanasen ylemmän pastoraalin tutkielman tuloksesta. Sen mukaan messun aikana eniten koetut tunnetilat ovat ilo, tyytyväisyys ja kiitollisuus. Jostakin syystä urheilutapahtumissa tätä väkimäärää pidetään isona, mutta messussa pienenä, Terhi Paananen sanoo. – Kaikissa tutkituissa messuissa seurakuntalaiset kokivat eniten iloa ja tyytyväisyyttä. Jo 1700-luvun pilakuvassa pastori saarnaa nuokkuvalle seurakunnalle. | tutkimus | Y hdeksän kymmenestä messussa kävijästä on Suomessa tyytyväisiä messuun. Valittavana oli seitsemän tunnetilaa: iloinen, tyytyväinen, kiinnostunut, neutraali, ihmettelevä, pitkästynyt ja ärsyyntynyt. Esirukouksen aikana tunnettiin eniten pitkästymistä. Ihmiset kaipasivat erityisesti kristittyjen yhteyttä ja hengellistä ravintoa. Terhi Paananen selvitti yhdessä työtoverinsa Titti Kallion kanssa ihmisten tunnekokemuksia neljässä tavallisessa messussa pääkaupunkiseudulla ja Virroilla. Puheella jumalanpalvelusten tylsyydestä on vuosisataiset perinteet. – Urheilutapahtumiin osallistuu noin 40 000 ihmistä viikoittain. Tutkimuksessa kävi ilmi, että messun aikana ihmisillä on monia erilaisia tunteita. Myös tapa on tärkeä syy lähteä messuun, kertoo Terhi Paananen. Lisäksi sai halutessaan kirjoittaa vapaita kommentteja. Muita syitä olivat rauhan ja ilon etsiminen sekä kaipaus, johon toivottiin messusta vastausta. Seurakuntalaiset saivat merkitä lomakkeeseen rasteilla, millaisia tunteita he kokivat messun eri osien aikana. Sen sijaan sanasta sanaan samanlaisina toistuvat messun osat, kuten eh» Seurakuntalainen kertoi odottaneensa vuosia, että joku kysyisi hänen mielipiteitään. Ihmisillä on syvä tarve antaa palautetta messusta Terhi Paanasta puhutteli tutkimusta tehdessä erityisesti se, kuinka kiitollisia monet olivat siitä, että heidän kokemuksistaan kysyttiin. Vaikka ihmiset olivat itse tyytyväisiä messuun ja kokivat sen tärkeäksi, he eivät olleet erityisen halukkaita kutsumaan ystäviään mukaan. toollisrukous, koettiin tärkeiksi ja mielekkäiksi. Saarnan aikana koettiin sekä tyytyväisyyttä että ärtymystä. – Ärtymys ja pitkästyminen eivät olleet jatkuvia tunnetiloja vaan pistemäisiä. – Monesti kuvittelemme, että ihmiset tulevat messuun jotenIhmiset tuntevat messussa erityisesti iloa ja tyytyväisyyttä kin surkeina, ja pyrimme rauhoittamaan kirkkotilan murheellisia varten. Moni haluaisi myös osallistua enemmän messun toteuttamiseen. Kallio tekee samasta aineistosta psykologian väitöskirja-artikkelia. Kolmas tärkeä motivaatiotekijä oli tapa käydä sunnuntaisin messussa. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että ihmiset kaipaavat ennen kaikkea iloista kristittyjen yhteyttä. Ärtymys saattoi liittyä huonoon äänentoistoon, saarnan sisältöön tai vieressä meluavaan pikkulapseen. Uskovien yhteyttä, hengenravintoa ja tuttu tapa Tutkielman taustakysymyksissä selvitettiin myös niitä syitä, jotka motivoivat ihmisiä tulemaan messuun. EMIlIa KarhU 7.3.2019 6. Mutta muunlaisiakin kokemuksia on. I Kuva: Jukka Granström tunnekokemus I Saarnan ja esirukouksen aikana tunnetaan myös ärtymystä ja pitkästymistä. Ihmisten syvä tarve antaa palautetta kertoo, että seurakuntalaisia ei kuulla niin paljon kuin he toivoisivat. Kolme tärkeintä motivaatiotekijää esiintyivät ihmisillä päällekkäin. Suomessa messussa käy joka pyhä 30 000 – 70 000 ihmistä. Nykyisinkään messun merkitys ei aukea rippikoululaisille kovin helposti. Ihmiset tulevat messuun kokemaan kristittyjen yhteyttä ja saamaan hengellistä ravintoa. – Yksi seurakuntalainen kertoi odottaneensa vuosia, että joku kysyisi hänen mielipiteitään messusta. Tiedot käyvät ilmi Terhi Paanasen tutkielmasta, joka käsittelee ihmisten tunnekokemuksia messussa. Erityisen iloisia he olivat messun alkaessa ja ehtoollisen aikana, Paananen kertoo. Jännitteinen tulos tutkielmassa saatiin kysymykseen, suosittelisivatko ihmiset messua ystävilleen
Aikuisetkin alkoivat käydä ehtoollisella vain kerran vuodessa eikä maallikoille annettu enää ehtoollisviiniä. Vuonna 1951 Martti Simojoki, silloinen Mikkelin piispa, kirjoitti Vartija-lehteen lasten pääsystä ehtoolliselle jo ennen rippikoulua. Sittemmin Tuomas Akvinolainen laati teologiset perustelut sille, miksi lapset eivät voi päästä ehtoolliselle. Kirkolliskokous pohti lasten ehtoollista 20 vuotta Liturginen uudistusliike 1800– 1900-lukujen taitteessa nosti uudelleen keskusteluun lasten mahdollisuuden osallistua ehtoolliselle. sakramentti I Kirkkolakia muutettiin lokakuussa 1979 niin, että myös alle 15-vuotiaat kastetut lapset voivat osallistua ehtoolliselle vanhemman tai muun aikuisen seurassa. Perinteeksi oli muodostunut, että kaste, opetus, rippikoulu, kuulustelu, uskontunnustus, konfirmaatio ja ensiehtoollinen seurasivat toisiaan. – Minulle lasten ehtoollinen on sydämen asia. Tarvitaan myös opetusta, jota voivat antaa esimerkiksi vanhemmat. Lapsen oli saatava opetusta ennen ensimmäistä ehtoollistaan. EmILIa Karhu Lähteet: Sakasti ja Tarja Meijerin haastattelu Sanna Pitkänen on tuonut poikansa matti Pitkäsen ehtoolliselle. Kyselyyn vastasi 812 pappia. Noin 55 prosenttia vastanneista papeista oli sitä mieltä, että kaste ei ole riittävä edellytys ehtoollisen vastaanottamiseen. Muutos astui voimaan lokakuun alussa 1979. | Kuva: Sanna Krook » 700-luvulla lasta ei saanut imettää kastamisen jälkeen ennen kuin hänelle oli ensin annettu ehtoollinen. Uskonpuhdistuksen jälkeen Martti Luther korosti tiedon tärkeyttä. Yhdeksän prosenttia vastanneista kertoi, että ensisijaisesti lapsi saa ehtoollisen ja pyynnöstä hänet siunataan. Kaksi prosenttia kertoi, että lapsi siunataan aina eikä hänelle anneta ehtoollista. Vuonna 1215 linjattiin, että lapsi pääsee ensi kertaa ehtoolliselle 7–10 vuoden ikäisenä. ”Lasten ehtoollinen on yhtä tärkeä kuin kaste” Varhaiskasvatuksen pappina 20 vuotta työskennellyt Tarja Meijer tutki kymmenisen vuotta sitten ylemmän pastoraalin tutkinnossaan papiston asenteita lasten ehtoollisella käymiseen liittyen. Puolesta äänesti 81 edustajaa, vastaan 24 ja kaksi jätti äänestämättä. 1800-luvulta alkaen konfirmaatio on toimitettu noin 15 vuoden iässä, mikä merkitsi myös pääsyä ehtoolliselle ensi kertaa elämässä. Kuva on otettu Pyhän andreaan kirkossa Oulussa helmikuussa 2018. | ehtoolliskäytännöt | 7.3.2019 7. Kehittyi rippikoulu. Alkukirkon aikaan lapset saivat hyvin todennäköisesti osallistua ehtoolliselle. – Ehtoollinen on kaikkien kastettujen ateria ja meidän tulisi koko kirkossa panostaa kasteen ohella myös tähän. Kirkkolain muutos tarvitsi vielä eduskunnan hyväksynnän. Seurakunta on avainasemassa lasten ehtoolliskasvatuksessa. Vuodesta 1958 vuoteen 1977 kaikki kirkolliskokoukset käsittelivät aihetta. Vieläkään kaikki eivät tätä tiedä. Pyhään muistoateriaan osallistuminen oli ehto seurakunnan jäsenyydelle ja merkki siitä. L asten asema seurakuntalaisina on vaihdellut paljon. Seurakunnan ehtoolliskäytännöistä kysyttäessä 73 prosenttia vastaajista ilmoitti, että ensisijaisesti lapsi siunataan ehtoollispöydässä, mutta aikuisen pyynnöstä hän saa ehtoollisen. Se on kirkolle samalla tavalla elämän ja kuoleman kysymys kuin kaste. Ratkaiseva äänestys lasten ehtoollisesta käytiin kirkolliskokouksessa marraskuussa 1977. 700-luvulla jopa ohjeistettiin, että lasta ei saa imettää kastamisen jälkeen ennen kuin hänelle oli ensin annettu ehtoollinen. Edelleen on paljon ihmisiä, jotka eivät edes tiedä, että kastetut lapset saavat osallistua ehtoollisen viettoon, Meijer sanoo. Vuoden 1686 kirkkojärjestyksessä ehtoolliselle pääsyn ikäraja oli 13–14 vuotta. Vielä varhaiskeskiajallakin lapset olivat mukana. Lasten ehtoollisella käyminen loppui, koska he olivat nauttineet ehtoollisen Lasten ehtoollisessa palattiin alkukirkon käytäntöön 40 vuotta sitten nimenomaan viinin muodossa. Siihen, annetaanko ehtoollispöytään tulevalle lapselle ehtoollinen, vaikuttavat lapsen oman toiveen lisäksi ainakin ehtoollista jakavan papin teologiset näkemykset, seurakunnan käytännöt sekä lapsen vanhempien ja saattajan näkemys. 1200-luvulla tilanne muuttui
Hanna Erpestad toimii dekaanina Lake Superior Collegessa. Kemppainen on kohdannut kirkossa ihmisiä, jotka välittävät toisistaan. Kun valtavan isossa kirkossa on vain muutama ihminen, se tuntuu etäiseltä. Arvostan saarnoja, jotka hoitavat koko ihmistä. – Hanna Erpestad, USA Hän pohtii, miten messuista voitaisiin luoda sellaisia, että ihmiset tulisivat kirkkoon. Ne luovat messuun kodikkuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Paikallinen seurakunta on äärimmäisen sosiaalinen yhteisö, joka vaati aktiivista osallistumista. – Kun aikuiset jäivät kuuntelemaan päivän saarnaa, lapset kävivät pyhäkoulua, Duluthissa asuva Hanna Erpestad kertoo. Thaimaassa jalkineet jätetään messun ajaksi kirkon ulkopuolelle. – Osallistuimme jumalanpalveluksiin lasten konfirmaatioon asti. Ihmiset saattavat kertoa papille ennen messua, että haluaisivat kertoa seurakunnalle jotain rohkaisevaa viikon varrelta. – Kaipaan enemmän sielua hoitavia saarnoja, koska messu ei ole raamattuluento. Sen jälkeen on tullut käytyä erittäin harvoin, Hanna toteaa. Viikko sujuu helpommin, kun on saanut olla kirkossa. USA:ssa vanhat ihmiset pesivät rippi-ikäisten jalat Hanna Erpestad, 59, muutti miehensä kotiseudulle Yhdysvaltoihin Minnesotaan 22-vuotiaana pikkuvauvan äitinä. Pikkuleipiä piti leipoa joka tapahtumaan, ja messun jälkeisille lounaille kokattiin lihapatoja ja salaatteja. Teini-iässä lapset saivat konfirmaatiokoulutusta kerran viikossa kolmen lukuvuoden ajan. Tilaa on myös spontaaneille ohjelmanumeroille. – Lasten kasvettua vetäydyimme hiljakseen kirkon toiminnasta ja messutkin jäivät väliin. Osallistuminen olisi ollut mukavaa silloin tällöin, mutta sosiaaliset paineet uuvuttivat Erpestadin perheen vuosien jälkeen. Kemppainen kertoo, että heidät otetaan aina sydämellisesti vastaan, kun he tulevat kirkkoon ruotsalaisten messun jälkeen. » Täällä kirkkoon ei voi livahtaa huomaamatta rauhoittumaan, vaan messut aktivoivat sosiaalisesti. – Meillä täällä Skövdessä on pieni kirkko ja intiimi tunnelma. – Minulla on ollut elämässä niin vaikeita vaiheita, etten olisi mitenkään selvinnyt ilman näitä ihmisiä. | ulkosuomalaiset | Mitä toisit ulkomailta suomalaiseen messuun. – Osallistun messuun aina kun mahdollista. Joillekin se on valloittavan energistä ja palkitsevaa. Hän toivoo saarnoja, joissa kielenkäyttö olisi selkeää ja ymmärrettävää. Duluthin kirkoissa vapaaeh|K uv a: O lli Pi tk än en |K uv a: Ka j Aa lto 7.3.2019 8. Eija Kemppainen on kokenut, että Suomessa meno on jäykempää. Täällä kirkkoon ei voi livahtaa huomaamatta rauhoittumaan, vaan messut aktivoivat sosiaalisesti. Hän kertoo edelleen tukevansa kirkon projekteja kuten vähävaraisten avustamista. Joskus sosiaaliset paineet ja talkootyön määrä kasvavat kuitenkin liian suuriksi. Sieltä saa voimaa. yhteisöllisyys | Ulkomailla asuvat suomalaiset arvostavat uusien kotimaidensa messuissa välittömyyttä ja vapaaehtoisten panosta. Pienehkössä lähiökirkossa messua vietetään Ruotsin kirkon kaavan mukaan suomen kielellä. Julkisissa kouluissa ei opeteta lainkaan uskontoa, joten he kävivät kahden lapsensa kanssa monta vuotta luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa. Joillekin se on valloittavan palkitsevaa, meille se ei sopinut. Meille se ei sopinut. Pyhän Matteuksen kirkko on Skövden suomalaisten kotikirkko. Suomenkielinen seurakuntatyö on osa Ruotsin luterilaisen kirkon toimintaa ja suomalaisilla on oma pappi ja seurakuntapedagogi. S kövdessä Ruotsissa asuva esikoulunopettaja ja suomen opettaja Eija Kemppainen, 55, osallistuu sunnuntaisin jumalanpalvelukseen Pyhän Matteuksen kirkossa. Minulle kirkko on kuin koti, toinen perhe. – Jumalanpalvelus on täällä vapaamuotoisempi kuin Suomessa
Hanna Erpestad on asunut poissa Suomesta niin pitkään, että hänen on vaikea sanoa, mitä erilaista Suomeen voisi Minnesotan messuista tuoda. On hienoa, kun joku on säveltänyt omaa musiikkia ja esittää jotain omaan erikoiseen tyyliinsä tai käyttää tekniikkaa hienolla tavalla. Niiden kautta voidaan esimerkiksi saada aito yhteys eri kulttuureihin, kuten ystävyysseurakuntaan Afrikassa. Seurakuntalaisten tausta on Pitkäsen mukaan animismissa ja henkien palvonnassa. – Näillä kulmilla väki on aktiivisemmin mukana kaikessa. Eija Kemppainen sytyttää kynttilän kotikirkossaan Pyhän Matteuksen kirkossa Skövdessä Ruotsissa. – Tosin rukouspalvelua voisi tuoda suomalaisiin messuihin enemmän ja joustavammin, sillä moni tarvitsee sitä. Täällä suurin osa kristityistä on ensimmäisen polven kristittyjä. Thaimassa kirkon lattioilla ja matoilla ei istuta hiljaa Thaimaassa asuva Suomen Lähetysseuran Mekongin ja Oseanian aluepäällikkö Olli Pitkänen osallistuu luterilaisiin jumalanpalveluksiin, joissa mennään suomalaisen kaavan mukaan. – Itselleni vahvimpana ovat jääneet mieleen yksinkertaiset eleet. – Suurin osa seurakuntalaisista istui lattialla ja matoilla, eikä siellä istuttu hiljaa vaan elettiin jumalanpalveluksen mukana. Olin viikko sitten Pohjois-Thaimaassa vähemmistökansan jumalanpalveluksessa. Se oli hämmentävä ja vaikuttava kokemus. Sitä on hieno seurata ja itsekin rauhoittua. Kerran seurakunnan vanhat tädit ja sedät pesivät rippi-ikäisten nuorten jalat alttarin edessä Kristuksen rakkautta osoittaen. – Messut muistuttavat, miksi teemme lähetystyötä, ja ne rohkaisevat aina. Pitkänen työskentelee viidessä maassa ja osallistuu mahdollisuuksien mukaan messuihin. Kristinusko on vapauttanut heidät henkien pelosta. Tarvitaan teknistä apua, kuoronjohtajia ja alttariliinan ompelijoita. – Jumalanpalvelukset vaihtelevat huomattavasti riippuen siitä, kuka asioita hoitaa. Ehkä me suomalaiset tarvitsisimme myös pikkuriikkisen vapautumista. Hänen mukaansa messujen uudet elementit kuten digitaaliset kulissit, musiikki ja videot tuovat mielenkiitoa ja niitä varmasti on nykyään Suomessakin. Ihmiset saavat tuoda kykynsä yhteisen messun toteuttamiseen, mikä on monille palkitsevaa ja luo yhteishenkeä. Olli Pitkänen ei toisi paljoakaan thaimaalaisesta jumalanpalveluselämästä Suomeen, sillä ”suomalaiset ovat sellaisia kuin ovat”. Kaj aalTo 7.3.2019 9. Siellä ehtoollinen ja esirukous olivat erityisessä roolissa. Se ei näyttänyt häiritsevän pappeja. Jumalalta odotetaan konkreettisia asioita, parantumisia ja siunauksia. Usko näkyy ilona ja rauhana. Se innostaa monia mukaan. » Jumalanpalvelus on täällä vapaamuotoisempi kuin Suomessa. Tilaa on myös spontaaneille ohjelmanumeroille. – Eija Kemppainen, Ruotsi toisilla on suuri rooli, mikä näkyy myös messuissa
1960-luvulla se kuitenkin avautui nopeasti globaalille ajattelulle ja kansainvälisyydelle. Kirkon työntekijöiden pitää mahdollistaa se, sanoo pappeja ikänsä kouluttanut professori Tapio Lampinen. Nuoruudessani kirkko oli hyvin nationalistinen. – Kun joku piti retorisesti loistavan saarnan, opiskelijatoverit saattoivat moittia sitä näyttelemiseksi. | hiljaista tietoa | ”Uskoon tarrautuminen auttoi itsemurhan partaalla” pappien kouluttaja | Seurakuntalaisille on jo kasteessa annettu oikeus toteuttaa messua omilla lahjoillaan. Hän nautti siitä, että sai kohdata yhä uusia innokkaita, teräviä ja lahjakkaita opiskelijoita. On harmillista, että Suomessa on vierastettu retoriikkaa. – Kun menin opiskelemaan, paavi oli Antikristus. Nykyisin piispamme käyvät säännöllisesti tapaamassa häntä. Lampinen koulutti 44 vuotta päätyökseen tulevia pappeja yliopistolla. Retoriikan merkityksestä saarnoissa tuli toisinaan erimielisyyttä. Kaik7.3.2019 10. Vaiherikas työura vei hänet välillä äärirajoille TeksTi | emilia karhU – kUva | risTo aalTo / keskisUomalainen k irkko on muuttunut valtavasti Tapio Lampisen, 76, elämän aikana
Tarrautuminen uskoon kuitenkin auttoi, vaikka uskokin tuntui kadonneen, Lampinen muistelee. Lamassa työttömäksi jääneet pappisopintoihin Teologiseen hakeutunut opiskelija-aines ehti muuttua Tapio Lampisen työuran aikana useampaan kertaan. Vaikka työura ei menisi niin kuin on itse ajatellut tai eteen tulisi aivan mahdottomia tilanteita, kaiken takana on lopulta johdatus. – Työurani loppuvaiheilla mukaan hakeutui yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ollut minkäänlaista hengellistä taustaa, vaan ainoastaan kiinnostus uskontoa ja elämänkatsomuksellisia kysymyksiä kohtaan. Lampinen kannustaa kaikkia kirkon työntekijöitä rohkeuteen ihmisten kohtaamisessa ja uskon sanoittamisessa. Kirjoittaminen on tärkeää eläkkeelläkin Kirjoittaminen on ollut Tapio Lampiselle aina sekä työ että tärkeä harrastus. 1990-luvun laman jälkeen teologiseen tiedekuntaan hakeutui yhä enemmän ihmisiä, jotka olivat jo luoneet uran jollakin muulla alalla ja jääneet laman myötä työttömiksi. 7.3.2019 11. Kaikki eivät ymmärtäneet näiden yhteyttä. Teologian raja-aitojen ylitys loi jännitteitä Tapio Lampisen lupaavasti alkanut tieteellinen ura kirkkososiologina kärsi pahasti siitä, että silloinen kirkkososiologian professori Paavo Kortekangas lähti Kuopioon piispaksi. Hän antoi kunkin puhua sisällöllisesti omilla painotuksillaan ja kiinnitti opettajana enemmän huomiota muotoseikkoihin. Vuonna 2016 ilmestyi Lampisen kirjoittama opas seurakuntalaisille messun ymmärtämisen avuksi. Nykyisin olisin niillä suhteillani oikea kultamuna yliopistolle. – Jäin tyhjän päälle ja jouduin nostamaan itse itseni tukasta kiskoen ylös suosta. Ei kannata suostua jonkun pienen porukan hyppyytettäväksi, koska siinä oma ammatillinen identiteetti katoaa. Toki olen tehnyt urani varrella vääriä valintojakin, mutta tässä kriisissä olin oikeassa ja edellä aikaani. – Yhdessä vaiheessa minua painostettiin ja painettiin töissä alas. Jumalanpalveluselämän kehittämisen kannalta antoisin ulkomaanmatka Lampiselle oli reissu jumalanpalvelustutkijoiden kansainvälisen järjestön Societas Liturgican kokoukseen Intiassa. Vuonna 2011 julkaistiin Lampisen artikkeli Kirkolliset toimitukset ja yhteisöllisyys. – Messun toteuttaminen on jokaiselle kasteessa annettu oikeus. – Sain esimieheltäni kritiikkiä myös osallistumisestani kansainväliseen tieteelliseen ja poliittiseen toimintaan. Ei kannata suostua jonkun pienen porukan hyppyytettäväksi. Työntekijöiden tehtävänä on miettiä keinot, joilla he mahdollistavat tämän. Hän liittyi SDP:n jäseneksi vuonna 1987. Opiskelijat toki keskustelivat keskenään paljon myös saarnojen sisällöistä. Olen myös edelleen Keski-Suomen kristillisten sosialidemokraattien puheenjohtaja. Seurakuntalaiset voisivat hyödyntää paitsi musiikillisia tai lausujan lahjojaan myös ruumiillista ilmaisua vaikka liturgisen tanssin muodossa. – Eläkkeellä ihminen usein jatkaa sitä samaa, mitä hän on tehnyt ennenkin. Myös poliittinen vaikuttaminen on ollut lähellä hänen sydäntään. Siellä pääsi tutustumaan hyvin värikkääseen jumalanpalveluselämään. Lampisen mukaan messu on puhutteleva kokonaisuus, jonka eri osat liukuvat dynaamisesti eteenpäin. Messu ja sosiaalidemokratia ovat Tapio Lampiselle rakkaita asioita. Jumalanpalveluksessa on Lampisen mukaan olennaista, että seurakuntalaiset toteuttavat sen yhdessä ja tuovat sinne parastaan. Taiteilijat voisivat maalata kuvia kirkkovuoden aiheista ja käsityöläiset ommella kirkkokuorolaisille pukuja tai tehdä rakennelmia, Lampinen visioi. – Onneksi en hukannut itseäni. Lampisen linja oli, että kaikki kukat saavat kukkia. Hän toivoo kirkon toiminnan muuttuvan myös käytännössä messukeskeiseksi. Nuori mies tuomitsi silloin saarnassaan kaikki opiskelijatoverinsa helvettiin. Lampisen mukaan retorisesti taitavassa saarnassa on kiinteä rakenne: selkeä alku, kuvaavia esimerkkejä, toistoa ja rohkeita rinnastuksia sekä mieleen painuva loppunousu. Se oli hyvin ahdistavaa ja olin itsemurhan partaalla. Ajatus Jumalan johdatuksesta on antanut voimaa Vaikeissa elämänvaiheissa Tapio Lampista on auttanut tarrautuminen siihen ajatukseen, että Jumala johdattaa. Hänen aloittaessaan valtaosa pappisopiskelijoista oli nuoria ja tuli herätysliikepiireistä. ki mieleen jääneet sananjulistajat ovat kuitenkin käyttäneet retorisia keinoja taitavasti. Hän on vaikuttanut aktiivisesti kotiseurakuntansa Jyväskylän päätöksenteossa, mutta ei lähtenyt enää ehdolle viime vuoden seurakuntavaaleihin. Pysy uskollisena omalle näyllesi. – Lisäksi pappisopintoihin alkoi hakeutua sellaisia iäkkäämpiä ihmisiä, jotka olivat kokeneet elämässään jonkun suuren tragedian kuten puolison tai lapsen kuoleman, vakavan sairastumisen tai yrityksen konkurssin. – Jumalan kutsu kantaa kyllä! Siihen voi luottaa. Pelkkä puhe messun tärkeydestä ei riitä. » Jumalan kutsu kantaa kyllä! Siihen voi luottaa. Opiskelijoitakin nostatettiin minua vastaan. Hän kokee, että hänen näkynsä osoittautui myöhemmin oikeaksi. Minä kirjoitan edelleen kaikkea maan ja taivaan väliltä, esimerkiksi kolumneja ja mielipidekirjoituksia. – Muistan kuitenkin haastavan tilanteen, jossa minun oli pakko ottaa kantaa myös sisältöön. Seurakuntalaisten lahjat käyttöön messussa Messu on aina ollut Tapio Lampiselle erityisen rakas. Pysy uskollisena omalle näyllesi, Lampinen kannustaa. Kyse ei ole ruutuhyppelystä, jota suoritetaan ruutu kerrallaan. Myöhemmin Lampisen uraan toi jännitettä se, että hän halusi yhdistää kirkkososiologian osaamistaan käytännöllisen teologian opetukseen. Tämän joukon osuuden vähetessä tilalle tulivat kirkon omassa nuorisotyössä aktiivisesti mukana olleet nuoret. Häntä surettaa, että värikkäät ja hyvät teologit muuttuvat joskus työssä niin harmaiksi, että heitä tuskin erottaa seinästä. Vuonna 2014 häneltä ilmestyi poliittinen postilla, jonka aiheena oli, miten saarnasta opettanut yliopistontutkija ja yhteiskunnallinen osallistuja itse saarnaa
Kohdataan-hankkeen projektipäällikkö Elisa Maukku Oulusta: On tärkeää kokeilla rohkeasti uusia asioita ilman epäonnistumisen pelkoa Terveystieteiden maisteri Elisa Maukku aloitti helmikuussa työnsä Oulun hiippakunnan Kohdataan-hankkeen projektipäällikkönä. Julistetaan haettavaksi Keravan seurakunnan kirkkoherran virka 19.3. Lapuan hiippakunta Viranhoitomääräykset: Alma-Helena Tuiskula Vaasan suomalaisen seurakunnan seurakuntapastoriksi 1.4.2019 lukien, Karoliina Virkamäki Seinäjoen seurakunnan (Seinäjoen alueseurakunta) seurakuntapastoriksi 1.4.2019–31.3.2022. Aiemmin hän on työskennellyt Uute-hankkeessa, jossa kehitettiin työhyvinvoinnin ja muutoksen johtamista kuudessa pohjoissuomalaisessa seurakunnassa. Tällä on olennainen vaikutus työhyvinvointiin. – Hankkeen budjetti on noin 250 000 euroa, ja se on saanut EU:lta ESR-rahoitusta 80 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista. mennessä. Val av prästassessor för perioden 1.10.2019–30.9.2022 förrättas i stiftets prosterier 9.5.2019 kl. Tampereen hiippakunta Viranhoitomääräykset: Ville Särkkä Hollolan seurakuntapastoriksi 1.5.2019 lukien toistaiseksi, Hannele Lehtinen Riihimäen kappalaiseksi 1.10.2019– 18.9.2020, Kira Knuutila Someron seurakuntapastoriksi 1.3.2019–6.6.2020. » Mitä näkökulmia haluat projektipäällikkönä erityisesti painottaa. Turun arkkihiippakunta Viranhoitomääräykset: Jorma Pitkänen Kankaanpään seurakunnan Jämijärven kappeliseurakunnan kappalaiseksi 1.1.2019 lukien, Johan Lampinen Kankaanpään seurakunnan Honkajoen kappeliseurakunnan kappalaiseksi 1.1.2019 lukien, Sofia Flinck Turun Martinseurakuntaan virkaa perustamatta ajalle 1.3.2019–31.12.2020. – On tärkeää kokeilla rohkeasti uusia asioita ilman epäonnistumisen pelkoa. – Siinä pyritään vahvistamaan esimiesten johtamisosaamista ja auttamaan seurakuntia rakentamaan yhteistyöllä osuvaa ja vaikuttavaa toimintaa. Yhteistyötä kehitetään sekä seurakuntien välillä että seurakunnan sisällä. Tärkeää on myös vertaisoppiminen. – Tärkeitä asioita hankkeessa ovat paikallisuus, konkreettisuus ja osallisuus. Tuomiokapituli on vahvistanut 19.2.2019 toimitetun asessorin vaalin tuloksen. Samalla luodaan keinoja, joilla voidaan turvata yhteinen tilannekuva sekä seurakunnan työntekijöille että luottamushenkilöille etenkin vaativissa päätöksentekotilanteissa. Terveystieteiden maisteri Elisa Maukku nimettiin Kohdataan-hankkeen projektipäälliköksi ajalle 11.2.2019–10.2.2021. Eniten ääniä (69 ääntä) sai Ari Auranen. mennessä. V seurakuntapastoriksi 1.7.2019– 31.8.2020, Auvo Naukkarinen Töölön kappalaiseksi 1.1.2019 alkaen, Hannu Ronimus Töölön kirkkoherraksi 1.1.2019 alkaen. – Hankkeessa kootaan tietoa seurakuntien henkilöstön hyvinvointia, oppimista ja lähijohtamista tukevista hyvistä käytännöistä sekä valmennetaan seurakuntia osallistavan työkulttuurin omaksumiseen. Helsingin hiippakunta Viranhoitomääräykset: Veikko Karhumaa Tikkurilan vs. Haettavaksi julistettiin Kalajoen, Kiimingin ja Kokkolan suomalaisen seurakunnan kappalaisen virat 7.3. Kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla. IV seurakuntapastoriksi 1.1.– 31.12.2019. Kohdataan-hanke pyrkii auttamaan tässä kehittämistyössä. Mukana ovat Utsjoki, Inari, Kittilä, Tuira, Oulunsalo, Utajärvi, Vaala ja Haapavesi. Mikkelin hiippakunta Viranhoitomääräykset: Ari Mäkelä Ruokolahden II seurakuntapastoriksi 1.1.2019 lukien, Jukka Lehtinen Luumäen seurakunnan kirkkoherraksi, kunnes virka saadaan täytettyä, Ruut Hanhikorpi Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan VIII kappalaisen viransijaiseksi 11.2.2019–31.12.2020, Jaakko Ranta Lappeen I seurakuntapastoriksi 5.2.2019 lukien, Raimo Luukkanen Parikkalan kappalaiseksi 1.2.2019 lukien. Porvoon hiippakunta Domkapitlet har utfärdat tjänsteförordnande för Ann-Mari Audas-Willman till kaplanstjänsten i Närpes församling från 1.3.2019 och för Fredrik Kass till kyrkoherdetjänsten i Kvevlax församling från 1.6.2019. EMiLia KarHu | Kuva: Harriet Urponen 7.3.2019 12. Vaaditaan siis uusien toimintatapojen löytämistä ja uudenlaisen työotteen omaksumista. | hiippakuntauutisia | Oulun hiippakunta Viranhoitomääräykset: Matti Hirvilammi Enontekiön ja Muonion seurakuntien yhteiseen kirkkoherran virkaan 1.7.2019–30.6.2020, Jukka Kesola Ylivieskan kappalaiseksi 1.4.2019 alkaen, Rami Niemi Oulaisten seurakunnan kirkkoherraksi ajalle 1.7.2019– 30.6.2020. Seurakunnissa eletään yhteiskunnallisten muutosten keskellä, ja samalla kirkko on ottanut tavoitteekseen ihmisiä kohtaavaan toimintakulttuurin. Kyrkoherdetjänsten i Sibbo svenska församling förklaras ledig att sökas senast 7.3.2019 kl. Kokeillen selviää, toimiiko uusi toimintatapa sellaisenaan tai edelleen kehiteltynä, vai onko jopa viisasta palata vanhaan. 15.00 hos domkapitlet. – Se on kaksivuotinen hanke, jossa kehitetään uutta työotetta kahdeksassa pohjoissuomalaisessa seurakunnassa. Haettavaksi julistetaan Vehmaan kirkkoherran virka ja Kankaanpään seurakunnan Jämijärven kappeliseurakunnan kappalaisen virka. » Mitkä ovat hankkeen tavoitteet. Hakuaika päättyy molemmissa 15.3. » Mistä Kohdataan-hankkeessa on kyse. Kuopion hiippakunta Viranhoitomääräykset: Heidi Salo Pyhäselän seurakunnan II seurakuntapastorin viransijaisuuteen 1.3.2019–31.5.2020. Kehittämiskohteet nousevat aidosti paikallisseurakuntien omista tarpeista, kehittämiskohteet ovat konkreettisia ja hanke osallistaa koko työyhteisön mukaan kehittämiseen. Espoon hiippakunta Viranhoitomääräykset: Petri Repo Järvenpään VI seurakuntapastoriksi 1.8.2019 alkaen, Hanne Lukkari Järvenpään VII seurakuntapastoriksi 1.1.2020 alkaen, Outi Hänninen Vihdin ma. 13.00. – Hankkeessa jatketaan seurakuntakohtaisen tilannekuvan nopeaan kartoitukseen soveltuvan välineen kehittelyä
Minulla ei ole asiaan ratkaisua, mutta ongelma on huutava. Perusylioppilaiden rinnalla papeiksi opiskelee lääkäreitä, insinöörejä, humanisteja, luonnontieteilijöitä, yhteiskuntatieteilijöitä ja juristeja. Idän jättiläisvaltakunnassa kirkon on oltava kieli keskellä suuta esimerkiksi politiikkaan liittyvissä kysymyksissä. alv 24 %). Leimattu ihminen on ekskommunikoitu, eikä häntä enää kuunnella. – Jos kirkko tekisi päätöksen tällaisesta pappeja koskevasta pakosta, minä eroaisin seuraavana päivänä Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. – Ruotsissa tällaista pakkoa on papeille jo yritetty. Saarnatuolissa ei voi olla huonolla omallatunnolla. – Kiinassa olen saanut osallistua hyvin elävään kristillisyyteen, siitä on tullut hengellinen kotini. Mutta hengellisissä asioissa se on vapaa opettamaan kuten haluaa. Klassisen teologian edustajana en voi kuvitellakaan olevani sellaisen kirkon jäsen, joka pakottaa pappinsa toimimaan luomisen teologian vastaisesti, Ruokanen sanoo. – On traagista, että hyvät teologit joutuvat kirkon ulkopuolelle. Oikea mieli Jumalan edessä on ihmisellä, joka ei ole moraalisesti täydellinen, vaan murrettu ruoko, Ruokanen sanoo. Ruokanen suosittelee papeille myös ripittäytymistä. – Tämä merkitsee, että kirkkoonkin on hiipinyt jo niin sanottu totuuden jälkeinen aika! Tämä on hyvin postmodernia: ei ole yhtä totuutta, vaan kaikkien omat, subjektiiviset totuudet. Joka toisella heistä on jo jokin muu akateeminen oppiarvo. Vaarana tässä on se, että älyllis-tiedollisten totuusarvojen tilalle tulevat tunnekokemukset ja subjektiiviset mielipiteet. Uskonto, joka ei vastaa älyllisiin haasteisiin eikä esitä totuusväitteitä, ei ole uskomisen arvoinen. Se myöntää kandidaatin-, maisterinja tohtorinarvoja. – Nanjingin teologinen seminaari on Kiinan kirkon korkein oppilaitos. Siellä on maailman nopeimmin kasvava ja suurin kansallinen protestanttinen kirkko, jonka ongelmat ovat toisenlaisia kuin Suomessa. He kuulevat Jumalan kutsun ja hylkäävät paremmin palkatut työt ja muut edut. Keräysluvat: Manner-Suomi RA/2016/517, Ahvenanmaa ÅLR 2018/7388. Nanjingiin tulevat opiskelemaan Kiinan kirkon lahjakkaimmat teologit. Opiskelijamäärä on nyt 500, mutta se nousee 700:aan, Ruokanen tietää. Tästä päästään avioliittoteologiaan. Mutta ajan henkeen sopeutuminen ei ole pysäyttänyt yhdenkään länsimaisen kirkon jäsenkatoa. Silti häntä surettaa se, miten vähän elintilaa kirkko tarjoaa siinä asiassa vanhoillisille. – On muodikasta korostaa opin asemesta rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. – Nämä nuoret kristityt ovat valinneet ristin tien. KOTIMAA | 7.3.2019 13. Hän harmittelee suomalaista kirkollista keskusteluilmapiiriä. Sen suurimpia ongelmia on hänen mielestään se, että yhden mielipiteen perusteella leimattu ihminen menettää hovikelpoisuutensa kaikissa asioissa. – Toivoisin, että kirkko ei nojaisi gallupeihin, vaan löytäisi nämä omat vanhat voimavaransa ja ammentaisi niistä voimaa uudistumiseensa. Siinä on suuri viisaus. – Daavid oli murhaaja ja avionrikkoja, mutta myös nopea tunnustamaan syntinsä. Ruokanen kertoo olleensa aina naispappeuden kannattaja. Ruokanen pelkää, että jos kirkko suostuu vihkimään samaa sukupuolta olevat ihmiset avioliittoon tai siunaamaan tällaiset liitot, näistä toimituksista tulee ajan mittaan papeille pakollisia – vaikka muutoksen yhteydessä vapaaehtoisuutta ensin lupailtaisiinkin. Tässäkin tarvitaan kriittistä analyysia ja älyllisiä perusteita. Ruokasen mielestä tällainen kehityssuunta tuhoaisi isiemme ja äitiemme kirkon. – Seppo A. Ei pidä mukautua ajan henkeen, eikä luulla, että kirkko siten säilyttää merkityksensä. Toinen kirkon ongelma on Ruokasen mielestä voimakas opin kritiikki, uskon tiedollisen sisällön vähättely. Kirkon uudistuminen nousee muualta. Kirkko on hänestä jatkuvassa kriisissä, se on kirkon olotila. Hän arvioi kuitenkin, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ongelmana on yhä enemmän poliittinen korrektius. Sen avulla pyritään yhteiskunnallisen hovikelpoisuuden säilyttämiseen ja jäsenkadon tyrehdyttämiseen. Se vaatii uskallusta ja hengellistä kapasiteettia, asioiden katsomista ristin läpi, Miikka Ruokanen sanoo. Kiinan protestanttiseen kirkkoon hengellisesti yhä enemmän suuntautuva Ruokanen kertoo vähitellen etääntyvänsä suomalaisesta kirkollisesta todellisuudesta. – Tämä näkyy siinä, että kirkko ei uskalla tehdä ratkaisuja, jotka ovat sekulaarin yhteiskunnan eetoksen vastaisia. Kiinassa puhaltelevat toisenlaiset tuulet. – Aitoa suvaitsevaisuutta kirkossa ei ole. Ruokanen toivoo, että Suomen kirkon vaikuttajat voisivat prosessoida päätöksiä rukouksen ilmapiirissä kysyen, mitä Jumalan sana ja kirkon kestävä perinne asioista sanovat. Mitä ”rakkauden” ja ”oikeudenmukaisuuden” käsitteisiin vetoamiseen tulee, ongelma on Ruokasen mielestä niiden moniselitteisyys. Teinonen sanoi usein, että olkoon kirkko kirkko. Kiinan-vuosinaan Ruokanen kertoo nähneensä, että länsimainen teologia ja kristillisyys eivät ole ainoa eivätkä välttämättä edes paras tapa ymmärtää ja elää todeksi Jumalan totuus. Pian on aika pakata laukut ja suunnata puolison Li Junin kanssa Nanjingin-koneeseen. He ovat fiksuja ja motivoituneita ihmisiä, joiden kanssa työskenteleminen on suuri ilo. Jaa iloa merkkipäivänäsi Perusta merkkipäiväkeräys Lahjoituspalvelu 020 7127 256 (arkisin klo 9–15) suomenlahetysseura.fi/merkkipaiva Hinnat 020-numeroihin soitettaessa: kiinteästä puhelinverkosta ja matkapuhelinverkosta 8,4 snt/min (sis. Ruokanen odottaa tulevalta työltään paljon. Hän oli jostakin syystä Jumalan mielen mukainen hallitsija. Ruokanen tuumiskelee hetken, mitä lähtiäisiksi toivoisi Suomen kirkolle, ja mainitsee sanan ”uudistuminen”
Hän on parhaimmillaan dokumentaarisissa tilanteissa ehtoollisen, avioliiton ja kasteen kuvaamisessa. Hän on työskennellyt esimerkiksi KalPan ottelukuvaajana kaksi vuotta. Esimerkiksi seurakuntalaiset eivät tavallisesti näe ehtoollisen valmistamista alttarilla. Kuopiolainen Jonninen on myös itse ortodoksi, hänen äitinsä suku on Laatokan Karjalasta. Jonnisen työharjoittelua on ohjannut RIISAn amanuenssi Henna Hietainen. Tulee löytää erilaisia ratkaisun hetkiä, ”Pitää elää hetkessä” joissa kuva ja kuvakulma olisivat mielenkiintoisia, Jonninen kertoo kuvaustilanteista. – Pitää elää tilanteessa ja hetkessä. – Luin paljon taustatietoa, mitkä olisivat sakramentteihin kuvauksellisesti liittyvät merkittävät asiat. Näyttely lisää tietoa ortodoksisuudesta ja herättää pohtimaan sakramenttien ja niiden merkitysten eroja luterilaisen ja ortodoksisen kirkon välillä. Sakramentit tulevat lähelle katsojaa. Kuopion ja Karjalan hiippakunnan piispa, metropoliitta Arseni oli myös opastajana. Näyttelyn idea sai alkunsa Jonnisen vuoden 2017 opintovierailusta RIISAssa. Näyttely on pystytetty Pyhyyden portailla -kokoelmanäyttelyn ylösnousemuksesta kertovaan saliin. Avioliittoon vihkimisen sakramentissa kruunut symboloivat perheen valtaa ja vastuuta. Hänen mukaansa Jonninen vastasi RIISAn tarpeeseen dokumentoida aineetonta ortodoksista kulttuuriperintöä. Lyhyt hetki on hetken päästä ohi, sitä ei saa takaisin. kulttuuri | valokuvanäyttely | Suomen ortodoksisen kirkkomuseon RIISAn valokuvanäyttely Mysteerien äärellä on nuoren valokuvaajan ansiokas tulkinta mysteereistä. Jonnisen kuvista välittyy rohkeus, tunteiden kirjo ja ortodoksisen opin kunnioittaminen. Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa RIISAssa Kuopiossa ei ole ollut aiemmin yhtä nuoren henkilön yksityisnäyttelyä. Hän valmistuu keväällä kuva-artesaaniksi valokuvauksen osaamisalalta. Kuvaukset olivat pääosin dokumentaarisia, jotkut kertaluontoisia tilanteita. Näyttelyn valokuvat tullaan tallentamaan osaksi museon valokuvakokoelmia. | Kuva: Juuso Jonninen kulttuuri KOTIMAA | 7.3.2019 14. Sakramentit tulivat lähemmäksi. Jos katumuksesta, mirhavoitelusta ja sairaanvoitelusta olisi kustakin ollut kuva tai kaksi lisää, olisi se täydentänyt hienoa kokonaisuutta. Näyttelyä varten Jonninen otti viime vuoden toukoja lokakuun aikana kaksituhatta kuvaa. Jonninen kuvasi näyttelyä varten Kuopion katedraalissa sekä Pielaveden ja Jyväskylän ortodoksisissa kirkoissa. Se tarjoaa katsojalle hetken hiljentymiseen pyhän äärellä. Alkuvaiheessa minua jopa pelotti ottaa kamera kirkossa esille. Ortodoksien sakramentit eli mysteeriot ovat kaste, mirhavoitelu, ehtoollinen, katumus, avioliitto, sairaanvoitelu ja pappeus. Taustaltaan Jonninen on luontoja urheilukuvaaja, ja hänellä on valokuvausyritys. Näyttely on osa Jonnisen valokuvauksen linjan työharjoittelun näyttösuoritusta Ingmanedun kulttuurialan ammattiopistossa. Piti vain katsoa kameran läpi, Jonninen luonnehtii. Taustalla soi ”Isä meidän” Ortodoksisen kamarikuoron esittämänä. Virpi KirVes-TorVinen Valokuvanäyttely Mysteerien äärellä – Ortodoksisia sakramentteja nuoren valokuvaajan silmin on esillä RIISAssa 30. maaliskuuta saakka. Näyttely alkaa ehtoollisesta päättyen katumuksen sakramenttiin. Jonninen ei ole halunnut toistaa olemassa olevaa, vaan tuoda esiin omia, uusia näkemyksiään. Hän rajasi lopulta sadasta kuvasta 21 kuvan näyttelyn. M ysteerien äärellä – Ortodoksisia sakramentteja nuoren valokuvaajan silmin, on Juuso Jonnisen, 23, ensimmäinen oma valokuvanäyttely
Äiti suree, ettei pystynyt auttamaan, ei nähnyt tyttärensä epätoivoista hätää. VARAUKSET: Matka-Agentit, puh. Vierailu myös cloisonneeli soluemalitehtaalla. Kiinassa kaikki on suurta, ja kaikki on toisin. Lounas. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Vuosituhantinen historia, Kiinan keisarien perintö ja eri dynastioiden värikkäät vaiheet ovat muovanneet tätä suurta maata, jossa menneisyys kietoutuu nykyhetkeen ja uuden vuosituhannen elämään. Hän haluaa elää loppuelämänsä surussa. Kotimaan matkaklubin matka Kiinaan on myös matka sisäiseen rauhaan. Kävelykierros Wangfuging-kadulla ja Tian An menin eli Taivaallisen rauhan aukiolla, tervetulolounas. Kirja auttaa ymmärtämään ja myös olemaan tarkkana vähänkin oireilevien läheisten suhteen. Keisarien valtakunnassa koet ja näet hämmästyttävän Kiinan muurin, Kielletyn kaupungin Lohikäärmevaltaistuimineen, Tian’an Menin eli Taivaallisen rauhan aukion, loputonta ihmisvilinää ja polkupyöriä. Kaunokirjallinen mutta omaelämäkerrallinen Surun istukka kertoo 26-vuotiaan tyttären kuolemasta, äidin surusta, syyllisyydestä, raivosta ja häpeästä. Kirjansa kautta äiti kuitenkin antaa lukijan nähdä itsensä hyvin paljaana. Surun läpäisemä äiti ei halua lohdutusta, ei anteeksiantoa, ei vertaistukea. Sunnuntai 3.11. Hän ei jaksa tavata entisiä ystäviään eikä hän halua osallistua sururyhmiin. Yksinmatkustavan on varattava yhden hengen huone, lisämaksu 245 €. Keskiviikko 6.11. Huttusen sosiaalinen ja ystävällinen, mutta masennuksesta kärsivä tytär oli lunastanut apteekista kahden peräkkäisen päivän aikana kaikki hänelle kirjoitetut reseptilääkkeet, erimerkkisiä masennuslääkkeitä ja unilääkettä. Lounas ja teenmaistajaiset. Lukeminen ja kirjoittaminen auttavat jonkin verran, mutta suru ja syyllisyys eivät kevene eivätkä katoa. (lala) 1.595€/hlö. Maanantai 4.11. Vain hautausmaalla hän tuntee rauhaa. Matka-ajankohta ja hinta: 2.9.11. Huttunen kirjoittaa elävästi läheisen kuoleman jälkeen hoidettavista asioista, kuinka monta kertaa hän joutuu tekemisiin ajattelemattomien tai osaamattomien ihmisten virheiden tai tokaisujen kanssa. Hintaan sisältyy: • Finnairin reittilennot Helsinki-Peking-Helsinki veroineen • lentokenttäkuljetukset Pekingissä • majoitus keskustahotellissa jaetussa kahden hengen huoneessa • puolihoito: hotelliaamiaiset, 5 lounasta, Pekingin Ankka –illallinen • kävelykierrokset Wangfujing-kävelykadulla ja Taivaallisen rauhan aukiolla sekä Qianmenin alueella • vierailu retki maaseudulle, Kiinan Muurille sekä vierailu cloisonné-tehtaalla • vierailu Tanzhesin temppelissä ja Xishikun kirkossa • vierailu Kielletyssä kaupungissa • teenmaistajaiset • suomenkielisen oppaan palvelut kuljetuksilla ja retkillä • ryhmäviisuminhankinta Matkaohjelma: Lauantai 2.11. Torstai 7.11. Lounas. Vierailu Kielletyssä kaupungissa, jo 1400-luvulla rakennetussa Kiinan keisaridynastioiden suljetussa maailmassa. 010 321 2800, helsinki@matka-agentit.fi tai www.matka-agentit.fi KOTIMAA | 7.3.2019 15. Perjantai 8.11. ”Raakel itkee lapsiaan, eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole.” Leena HietamieS | viikon kirja | 4 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 4. Matka ei sovellu liikuntarajoitteisille (matkalla ei esteetöntä hotellia eikä esteettömiä kuljetuksia, retkillä kävellään). Katriina Huttunen: Surun istukka. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Kirjapalkinnon voitti antti mäkelä Ikaalisten Kilvakkalasta. maaliskuuta 2019 | hinta: 3,70 € 14 9 19 Touhu seis! Professori emeritus Miikka Ruokanen laittaisi papit rukoilemaan ja lukemaan Raamattua 10 Tässä lehdessä liitteenä: Kirkon tutkimuskeskuksen itsenäisyys on uhattuna Valokuvanäyttely Kuopiossa kertoo ortodoksisuudesta anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUttU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. Se antaa luvan surra niin, että koko maailma kääntyy ylösalaisin. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Lento Pekingiin. Peking on portti kiehtovaan maahan, jossa on loputtomasti nähtävää. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Hän kirjoittaa myös Hietaniemen hautausmaan kolumbaariossa tyttärensä vaaleanpunaisen uurnan lähellä. Bussikuljetus lentoasemalle, ja lento Helsinkiin. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –1 7. Illalla Kotimaan matkaklubin läksiäisilta: Pekingin Ankka –illallinen. Lauantai 9.11. Majoittuminen. Hän ei päässyt toivomaansa psykiatriseen hoitoon. Matkalla noudatetaan Yleisiä Matkapakettiehtoja sekä Suomen Matka-Agentit Oy:n erityisehtoja. Hänelle myös selviää, että tytär oli puhunut itsemurha-aikeistaan terapiassa ja lääkärissä useille ammatti-ihmisille. Hän alkaa kirjoittaa tuntemuksiaan muistikirjoihin. Nuorelle naiselle tarjottiin uusia lääkkeitä, vaikka hän ei halunnut lääkehoitoa, jonka koki vain syventävän ahdistusta. Retki Tian An menin eteläpuolelle, Qianmenin alueelle, jossa kävelykierros ja lounas. On liian paljon itkemätöntä itkua, liian paljon surematonta surua. Tiistai 5.11. Vierailu Tanzhesin temppelissä ja Xishikun kirkossa. Suomentaja Katriina Huttunen on kirjoittanut hienon esikoisromaanin kaikkein tuskallisimmasta aiheesta, oman lapsensa itsemurhasta. Vapaata aikaa ihailla kaupunkia ja tehdä ostoksia. Retki kaupungin ulkopuolelle, Kiinan muurille. Kotimaan numeron 7 hyväksi jutuksi äänestettiin Tampereella toimivasta Avoimesta kirkosta kertova juttu Jokainen syy tulla kirkkoon on yhtä hyvä. Matkanjohtajana toimii Kotimaa-lehden toimituspäällikkö, pastori Freija Özcan, joka johdattaa pohdiskeluun matkan teemasta. Kustantaja S&S 2019. Kuinka on mahdollista, että nuorelle ihmiselle myydään tappava annos lääkkeitä. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Tyttärensä menettänyt äiti vaatii selitystä. Tulo Pekingiin. PEKING JA KIINAN MUURI 2.-9.11. 327 sivua
Silläkin riskil” Lähetystyön tai lähetyksen alettiin aavistella olevan käsitteinä jotenkin epätarkkoja tai ”hataria”. Seuraavat kaksi päälukua käsittelevät missiologian ja lähetysajattelun muutosta sekä suomalaista todellisuutta kirkon toimintaympäristönä. Aikaisempi missionaarisuuden etsintä jäi taka-alalle. Parikymmentä vuotta on puhuttu enemmän kirkon kansainvälisestä työstä, kirkkojenvälisyydestä, ulkomaisesta toiminnasta, maahanmuuttajista tai muusta sellaisesta. Toisaalta oman kirkkomme missiolla ei ole vain jotain tiettyä suuntaa, kuten etelä tai itä, vaan sen tulee suuntautua toimintaympäristössään ”kaikkialle” missä se näkee vieraantuneisuutta, syrjäytyneisyyttä, osattomuutta, köyhyyttä ja ihmisen hätää. Maantieteellisessä muutoksessa on kaksi asiaa. Raportti ei haasta kirkon lähetystyötä vaan kirkon ja seurakunnan itsensä. Raportin lähtökohdaksi otettiin se, että alkuperäisen edustaja-aloitteen maininta papeista ja nuorisotyönohjaajista ei ole riittävä, vaan huoli missionaarisesta ja missiologisesta osaamisesta koskee kaikkea seurakunnan työtä ja kaikkia työntekijöitä. Toisaalta kirkot Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa ovat olleet jo pitkään mukana lähetystyössä. Sen jälkeen missiologisesta koulutuksesta todetaan tutusti, että sitä on kyllä tarjolla, mutta se ei kiinnosta. essee TeksTi | Hannu Paavola – kuviTus | Päivi karjalainen KOTIMAA | 7.3.2019 16. Toinen ilahduttava asia raportissa on, että siinä puhutaan ujostelematta kirkon ja seurakunnan missionaarisuudesta. Olen huomannut, että hienotkaan aatteet seurakunnan tai kirkon lähetystyössä eivät kanna pitkälle, ellei mitään tapahdu itse seurakunnassa tai kirkossa kokonaisuutena. Aloite sai piispainkokouksen ja kirkkohallituksen laatimaan yhdessä raportin Missiologian tuntemus ja osaaminen kirkon työssä. Mielestäni niin virkistävää ja uutta on, että tässä raportissa asiaa ei vatuloida liittyen kirkon, seurakunnan tai järjestön tekemään lähetystyöhön, vaan ollaan keskellä kirkkoa itseään: mitä tämä voisi tarkoittaa kirkon olemisessa ja elämässä. Missionaarisuus kasvaa diakoniatyöstä E dustaja-aloite kirkolliskokoukselle syksyllä 2016 peräänkuulutti ”sellaisia toimenpiteitä, että tulevaisuudessa jokaisella kirkon virassa toimivalla papilla ja nuorisotyönohjaajalla on perustiedot missiologiassa”. Koko kirkon mission kannalta tämän pitäisi merkitä sekä nöyrtymistä että uutta rohkeutta – nöyrtymistä nähdä itsensäkin tarvitsevaksi ja rohkeutta katsoa, ei itseensä ja omaan säilymiseensä ja hyvinvointiinsa, vaan ympärillä olevaan köyhyyteen ja puutteeseen. Kirkon missionaarisuudessa on kristallinkirkkaasti ymmärrettävä kaksi muutosta, joiden pitäisi vaikuttaa kirkon olemisen ja elämisen tapaan. Koulutuksella ei myöskään ratkaista kaikkia vaikeuksia. Toinen on maantieteellinen ja toinen sisällöllinen. Syynä ajattelen olleen sen, että lähetystyön tai lähetyksen alettiin aavistella olevan käsitteinä jotenkin epätarkkoja tai ”hataria” ja joka tapauksessa sillä tavalla monimerkityksisiä, että kaivattiin korvaavia ilmaisuja. Toivottavasti aloite missiologian tuntemuksen lisäämisestä ei ole vielä loppuunkäsitelty. Se valmistui tammikuussa 2018 ja löytyy piispainkokouksen nettisivulta
Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja ihmisten kokemusmaailmojen eriytyminen haastavat kirkon nostamaan ”profeetallisesti esiin epäoikeudenmukaisuuden ilmentymät ja ihmisarvon loukkaukset suomalaisessa yhteiskunnassa”. Toivon, että kahden vuoden takainen kirkolliskokouksen edustaja-aloite ei ole loppuun käsitelty. Eniten raportissa tilaa annetaan suomalaiselle todellisuudelle kontekstina. ” Itsensä maailmaan lähetetyksi ymmärtävän seurakunnan kaikki toiminta kuuluu kirkon kokonaisvaltaiseen missioon. Uskon ja etiikan käsitteellinen erottaminen voi ”muodostua kokonaisvaltaisen mission näkökulmasta ongelmalliseksi, jos sitä käytetään perusteluna kirkon tehtävän rajaamiselle puhtaasti hengellisiksi miellettyihin asioihin”. Ei sitä tarvitse nimittää miksikään muuksi kuin mitä se on. Pitäisikö siis diakoniatyötä nimittää lähetystyöksi tai lähetykseksi. Seurakunnan toimintatapojen kehittäminen alkaa suorasukaisesti: ”Erityisesti kirkkoherroja on koulutettava ja innostettava kehittämään seurakunnan työn missionaarisuutta.” Ei siis, että erityisesti lähetyssihteereitä ja lähetyksen tehtäväaluevastaavia on piiskattava parempiin suorituksiin. Kirkkohallitus muotoilee asian kauniin avoimesti: ”Raportissa kirkkohallitukselle esitetyt toimenpiteet tuodaan normaalissa aikataulussa ja luontevissa yhteyksissä kirkkohallituksen täysistunnon päätettäviksi.”Normaalissa aikataulussa ja luontevissa yhteyksissä! Vaikka muotoilu herättää vähän pyhää pelkoakin, niin valitsen toivon. Puheena oleva raportti puhuu johdonmukaisesti kirkon missiosta. KOTIMAA | 7.3.2019 17. Lisäksi olen sitä mieltä, että seurakunnan uusi missionaarisuus voisi kasvaa sen diakoniatyöstä. Suomalaisesta todellisuudesta esitellään katsomuksellisia ja kulttuurisia muutosprosesseja, eriytymisen yhteiskuntaa sekä moniarvoisen mediayhteiskunnan haastetta. Tästä syystä otimme kaksikymmentä vuotta sitten kirkon lähetystyön keskuksessa käyttöön sanaparin lähetystyö ja kansainvälinen diakonia, tarkoittaen jotain sellaista kokonaisuutta, jolle ei vielä löytynyt hyvää ilmaisua. Päätökseksi tuli: ”Asia jätetään raukeamaan.” Uusi viini ei sovi vanhaan leiliin. Selkein niistä on voimassaolevan kirkkojärjestyksen diakoniaa ja lähetystyötä koskevien pykälien (KJ 4, 3§ ja 4§) päivittäminen vastaamaan ajanmukaista kuvaa mission kokonaisvaltaisuudesta. Onhan kirkon missionaarisuuden ensimmäinen ja tärkein testi se, miten se elää omassa toimintaympäristössään. Luukkaan evankeliumin neljännen luvun alussa olevassa Jeesuksen ohjelmajulistuksessa käytäntö on osa evankeliumia, ei sen seurausta. lä, että kirkon perinteiset rakenteet ja ajattelutavat voivat tulla uhatuiksi ja jopa muuttua. Pelkään, että vaikka molemmat muutokset, maantieteellinen ja sisällöllinen, ovat aikaansa seuraaville asian harrastajille aivan tutut, niin tavallisen seurakuntalaisen ja myös seurakunnan työntekijöiden ajatuksissa elää vanha aika. Itsensä maailmaan lähetetyksi ymmärtävän seurakunnan kaikki toiminta kuuluu kirkon kokonaisvaltaiseen missioon. Piispainkokous ehti jo viime elokuussa käsitellä raportissa nimenomaisesti sille osoitettuja johtopäätöksiä ja toimenpiteitä. Niistä nousee monenlaisia asioita niihin ”missiologisiin perustietoihin”, joita kirkolliskokouksen edustaja-aloite peräänkuulutti. Missionaarisuus viittaa joko ”evankelioimiseen” tai johonkin ulkomailla tapahtuvaan ja siinä on kysymys, jos nyt ei vain evankelioimisesta, niin kuitenkin evankeliumin sanoman levittämisestä – kyllä myös käytännön auttamisesta, evankeliumin seurauksena. Ei ainakaan lähetykseksi siitä syystä, että se sana on edelleen aivan liian rasitettu ja monimerkityksinen. Raportti päättyy johtopäätöksiin ja isoon joukkoon toimenpide-ehdotuksia. Se onkin perusteltua. Juuri siinä seurakunta menee omassa toimintaympäristössään kohti ihmisen hätää, puutteenalaisuutta ja kokonaisvaltaista köyhyyttä. Sisällöllisesti kirkon missio tai lähetystehtävä on otettava kokonaisvaltaisesti. Kirkossa ”on syytä arvioida kriittisesti luterilaisen yhtenäiskulttuurin perintöä”. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva rovasti. Ei missään tapauksessa
Saarna on kirkon tehtävän ytimessä ja sen perimmäinen tehtävä on Knuutilan mukaan selkeä. Myöhemmässä viidennessä herätysliikkeessä maailmasta luopuminen tuli esille vielä selvemmin ja uusin tavoin. Jumalalta saatu hyvä pannaan kiertoon. Myös suomalainen luterilainen saarna vetää edelleen perässään pitkää menneiden vuosisatojen laahusta. Saarnan sisältöön vaikuttavat kaupunkitai maaseutuympäristö, paikalliset herätystai muut liikkeet, maailman tapahtumat eli aika – sekä tietenkin saarnaajan persoona ja elämänkokemus. Jyrki Knuutilan mielestä voi olla ongelmallista, jos papit yrittävät käsitellä saarnoissa pintaa syvemmältä sellaisia asioita, joissa he todellisuudessa eivät ole asiantuntijoita. – Perinteinen ”pelastuksen asia” ei enää juuri ole esillä, kuten eivät muutkaan aikaisemmat keskeiset termit. Varsinainen muutoksen vuosikymmen oli 1970-luku. Onko saarnoista hävinnyt kehotus parannuksentekoon. Katolisen ja ortodoksisen kirkon mukaan rippi ja ehtoollinen ovat tärkeimmät sakramentit pelastuksen kannalta. Pappispolvien muuttuminen on Knuutilan mukaan ollut yksi iso saarnaan ja kirkon opetukseen vaikuttanut muutostekijä. Se on kirkon ydintehtävä, Knuutila sanoo. Ajatuksena oli, että ihminen luopuu jostakin ja saa paremmin yhteyden Jumalaan ja kuullakseen paremmin sanaa. – Perinteisissä 1800-luvun herätysliikkeissämme oli keskeistä synnintunnon ajatus ja maailmankielteisyys. Yksilön pelastuksen on korvannut ihmiskunnan pelastuminen. Hän lisää, että edelleenkin eri puolilla Suomea saarnataan monin eri tavoin. Etiikan ymmärtäminen yhteiskuntaetiikkana on saarnoissa voimistunut. Synnistä puhuminen on myös vähentynyt. Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professorilla Jyrki Knuutilalla on takanaan monivuotinen homiletiikan eli saarnaopin tutkiminen. teologia | homiletiikka | K un Helsingin Vuosaaren kirkkoherran Jussi Mäkelän suorasukaiset uskonratkaisua, kääntymistä ja pelastusta koskevat puheet tulivat helmikuussa julkisuuteen, herättivät ne varsinkin sosiaalisessa mediassa monien mielessä tyrmistystä. Raamatussa viljellään sanomaa pelastuksesta monin eri termein. – Martti Luther painotti uskon näkymistä elämässä. Yksilönäkökulman tilalle on yleistynyt yhteiskuntaetiikka, Knuutila hahmottelee. Kun ihminen on saanut syntinsä anteeksi, kun hän on kuullut sanoman pelastuksesta, hän antaa anteeksi muille – aivan kuten Herran rukouksessa sanotaan. Samalla yksilönpelastuksen rinnalle ja ohi on noussut ihmiskunnan pelastuminen. Saarnan muutoksesta voi siksi sanoa jotakin yleistävää vain varauksin. Kristillinen kirkko on saarnannut aina, vaikka saarnan asema ja merkitys ovatkin vaihdelleet ajan ja paikan mukaan. Ottamatta mitään kantaa Vuosaaren tapaukseen, asia herättää kuitenkin yleisemmän kysymyksen siitä, onko puhe pelastuksesta edelleen osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julistusta. Luterilaisuudessa voitaisiin Knuutilan mukaan puhua vielä sanan sakramentista. Jos puhutaan viimeksi kuluneista runsaasta 50 vuodesta, suomalainen saarna on Knuutilan mukaan muuttunut. Maailmankielteisyys on homilian historiaa. Varsinkin Uuden testamentin julistuksessa pelastuksen vastakohta on kadotus, helvetti, iankaikkinen ero Jumalasta. Saarnan tehtävä on sidoksissa näihin keskeisiin asioihin. – Ihminen on siinä paljaana Jumalan edessä, vain siinä voidaan ottaa armo vastaan. Knuutila tiivistää kristinuskon pähkinänsydäntä muistuttamalla, että pelastuksesta kumpuaa uskovalle moni muu asia. Vaikka kysymys on kristinuskon ydinasiasta, sana ”pelastus” ei ole nykyisin välttämättä niitä käytetyimpiä luterilaisen kirkon julistuksessa tai muussa retoriikassa. | Kuva: Jukka Granström KOTIMAA | 7.3.2019 18. – Opetuksessaan, kasteessa, ripissä ja ehtoollisessa kristillinen kirkko tuo esille ja välittää pelastuksen. Kaikkialla voi kuulla niin hyviä kuin heikkojakin saarnoja. Kirkko on olemassa ihmisen pelastusta varten. – Jos aikaisemmin ajateltiin, että kristitty ei saa elää ”maailmallisesti”, niin nykyisin korostetaan Kirkon varsinainen asia on pelastus Professori Jyrki Knuutilan mielestä perinteinen luterilainen julistus pelastuksesta nauretaan nykyisin helposti ulos. Knuutilan mukaan 1600-luvun luterilainen ortodoksia, pietismi ja sen jälkeinen herännäisyys sekä muut 1800-luvun herätysliikkeet muokkaavat edelleen mielikuvaa luterilaisesta kirkosta ja sen saarnoista
Jussi Rytkönen Oikaisu: Kotimaassa 28.2. Niihin otetaan kantaa Raamattua tulkiten Nykyistä selkeämmin yhteiskunnallinen, ei-puoluepoliittisessa mielessä poliittinen saarna on muodossa tai toisessa koputellut kirkkojen ovia. Australiassa pikkupoikien hyväksikäytöstä helmikuussa tuomittu Vatikaanin kirstunvartija George Pell lienee toistaiseksi korkea-arvoisin pedofiliasta kakkua saanut katolinen hierarkki. Knuutila viittaa herännäispuhuja Aku Rädylle (k. – Jokin globaali katastrofi voi iskeä, tai uusi voimakas hengellinen herätys rantautua Suomeen. Vaikka saarnat elävät ajassa, selvää Knuutilan mukaan on, että jossakin päin Suomea saarnataan edelleen hyvin perinteisesti. – Hän vastasi, että ”voitaisiin, mutta maailmalla on silti paremmat pelit”. Ohessa juttuun haastatellun Mika S. Pajusen oikea kuva. Euroopassa se kohtaa samat maallistumisen, kirkosta eroamisen ja talouden ongelmat kuin protestanttisetkin kirkot. Vanhojen julistamisen tapojen ja tyylien väistymiseen, jopa niiden torjumiseen vaikuttaa se, että herätysliikkeet ovat heikentyneet eikä niiden keskuudesta kasva enää pappeja entiseen malliin. – Jos saarnoissa puhutaan jatkuvasti ilmastonmuutoksesta, taloudesta tai muusta, mitä teologit eivät todellisuudessa riittävästi hallitse, kyse on pian myös kirkon uskottavuudesta. – Voi olla niinkin, että oma kotikasvatus on ollut ehkä hengellisesti tai muuten ankaraa ja siihen halutaan sitten ottaa etäisyyttä. 1965) kerran tehtyyn kysymykseen siitä, voitaisiinko seuroihin tuoda soittimeksi haitari. Mutta parannuksen ja pelastuksen pitäisi silti edelleen olla luterilaisuudessa sitä ydintä. Kyse voi Knuutilan mielestä olla myös siitä, kenen isännän kanssa luterilainen kirkko ja sen nouseva uusi eliitti haluaa muuttuvassa ajassa liittoutua. Ehkäpä iso luuta alkaa lakaista. Se tuntuisi pian saarnoissakin. Ylipäätään Knuutilan mielestä voi olla ongelmallista, jos papit yrittävät käsitellä saarnoissa pintaa syvemmältä sellaisia asioita, joissa he todellisuudessa eivät ole asiantuntijoita. Oma ajattelu ei ehkä vain istu yksilöhurskauden sapluunaan. Yhteen kirkon seksuaalitradition ytimessä olevaan asiaan Vatikaani ei aio koskea: roomalaiskatolisen papiston selibaattipakko pysyy. Pappi voi omaksua mediasta yhden totuuden, haluta kuulua laumaan ja julistaa siksi samaa sanomaa. K atolisella kirkolla ei mene hyvin. Toimitus pahoittelee tapahtunutta. Katolinen papinemäntien hallinnoima pappilakulttuuri odottaa siis vielä tulemistaan. Luterilaisena tätä latinalaisen tradition pakkoa on vaikea ymmärtää. Aikaisemmin hyvin ”luterilainen”, rukouspäiväjulistuksia ja huvikieltoja ylläpitänyt valtio on nykyisin melko uskontoneutraali. Vuosituhannen vaihteen tienoilla alkanut kirkon sisäisten pedofiliaja hyväksikäyttöskandaalien paljastuminen maailmalla julkisuudessa on viime vuosina vain kiihtynyt. Pappien avioliitto olisi ratkaisu myös kirkon pappispulaan länsimaissa, vaikka se tietysti lisäisi kirkon työvoimakuluja – ja mullistaisi kirkon elämän. Ei esimerkiksi toiset kirkkokunnat tai perinteisen opin korostaminen julistuksessa. Jyrki Knuutila kysyy. Lasten hyväksikäyttäjiä ryhdytään toivottavasti kohta pistämään järjestykseen. Taustalla on monenlaisia syitä. Pitäisikö saarnastuoli avata myös ei-papeille, eri alojen maallikkoasiantuntijoille. Pajusen haastattelun yhteyteen tuli erehdyksessä Mika K T Pajusen kuva. Kukapa tietää, mitä odotettavissa on. – Jollakin tavalla se näyttäisi olevan valtio, tai suuri yhteiskunnallisuus. Mutta maailma on täynnä yllätyksiä. Niin on väitetty jo vuosikymmeniä. – Sellaiselle saatetaan nauraa monissa muissa paikoissa helposti pilkallisesti ja mitätöidä, koska se ei sovi nykyaikaiseksi koettuun tyyliin, Knuutila pohdiskelee. uuden reformaation alla Jussi Rytkönen Kirjoittaja ottaa kantaa ajankohtaisiin teologisiin aiheisiin. Kirkolla on aikaa, mutta nyt sitä ei ole tuhlattavaksi. Knuutila pitää asiaa ongelmallisena kirkon perustehtävän, pelastuksen evankeliumin julistamisen kannalta. Paljon korostettu Vatikaanin II konsiilin aloittama kirkon uudistuminen on jäänyt kesken, eikä se ole vielä koskenut kaikkea tarpeellista. Viime vuosina kirkko on paavi Franciscusta myöten alkanut selvittää ongelmaa, joka on vaurioittanut pahasti kirkon uskottavuutta. Ilmastonmuutos ja ekokriisi ovat Knuutilasta tosiasia, mutta hyvin monimutkainen ilmiö. Jos trendi jatkuu sellaisena, että kirkonpenkit tyhjenevät, muutosta ei tule. Lukeeko alan oppikirjoissa sadan vuoden kuluttua, että katolinen reformaatio 2.0 alkoi paavi Franciscuksen pontifikaatin viimeisinä vuosina. | kolumni | maailmassa elämistä. – Kristillinen opetus on Suomessa ohentunut. Ylipäätään katolinen kirkko on tällä hetkellä myrskyn silmässä. Kulloinkin vallalla olevat yhteiskunnalliset asiat hallitsevat tänään saarnaa aikaisempaa enemmän. Vaikka kirkko on hyvällä asialla, minkä tahansa instituution julkisuuskuvan säröt eivät voi olla vaikuttamatta tunnetasolla siihen, mitä siitä ja sen edustajista lopulta ajatellaan. KOTIMAA | 7.3.2019 19. Jos kirkko ei tänään puhu siitä, mistä se sitten puhuu. Kirkossa on kyllä tilaa sellaisille puheille, mutta saarnaan hän ei politiikkaa toisi. Tämä on kummallista, sillä katolisen kirkon itäisien riituksien papit saavat olla naimisissa. teologian tohtori Mika S. |K uv a: Je ss i O rp an a ” Minkä tahansa instituution julkisuuskuvan säröt eivät voi olla vaikuttamatta tunnetasolla siihen, mitä siitä ja sen edustajista lopulta ajatellaan. Saarna muuttuu lopulta myös siksi, että kristinuskon asema ja sen tuntemus suomalaisten keskuudessa ovat muuttuneet. Tutkijalta sopii kysyä, onko saarna kriisissä. Samanaikaisesti katolinen kirkko edustaa entiseen malliin sen koko tradition ja hengellisen elämän suunnatonta rikkautta, armon ja oikeudenmukaisuuden julistamista, työtä paremman maailman ja ihmisten iankaikkisen autuuden hyväksi. Knuutilan mukaan vastaus on kyllä ja ei. Maailman suurin kirkko on tullut tienhaaraan. Hyvin perinteinen parannussaarna vaatimuksineen voi monesta nykyihmisestä olla selittämättömällä tavalla ärsyttävä, niin saarnastuolissa kuin kirkonpenkissä. Kysymys on siitä, miten kovin poliittinen tai yhteiskunnallinen saarna muuttaa kirkon sanomaa
Jeesus pysähtyi aina yhden ihmisen kohdalla. Työotteeseensa Ilkka kertoo sisäistäneensä lähinnä äidiltään. Niin hän toimii tänäkin päivänä. Kirja avaa monipuolisesti jumalanpalveluksen teologiaa ja johdattaa liturgian periaatteisiin, historiaan ja käytäntöön. KOTIMAA | 7.3.2019 20. Jatkosodan aikaan kotipappila oli keskellä sotatoimialuetta. ”Joskus ajattelen, että vene on omalla tavallaan toivon ja hyvän tulevaisuuden vertauskuva – – kun se siinä laiturissa kelluu ja heiluu, niin aivan kuin kehtoa katselisi.” TIMO TOTrO Kirjoittaja on Ilkka Porion työtoveri ja ystävä. kanttori Vilho Koivisto kotonaan Karijoella. Kuvitteli, mitä heiltä kysyisi, jos saisi siihen tilaisuuden. 020 754 2350 J U U R I N Y T I L M ES T Y N EE T Laura Arikka, Stiven Naatus Talentin voima – Kirkon toiminnan uudet mahdollisuudet Käytännöllisiä askeleita ja inspiraatiota kirkon työn uudistamiseksi. Hän vietti paljon aikaa viiden lapsenlapsensa kanssa, kuljetti, hoiti ja leikki. Lapsuuden pappilan julkista lasikaappielämää Ilkka ei halunnut jatkaa. Kirjassaan tekijät jakavat kertomuksia kirkon muuttuvasta toimintakulttuurista eri puolilta Suomea ja etsivät uuden suunnan avaimia. Muutos on jo käynnissä, ja ratkaisevassa asemassa ovat ihmisten kohtaaminen ja verkostoitunut toiminta. 1990-luvun lamavuosina Ilkan mukaan palattiin kirkon diakoniatyössä siihen, miten ihmiset selviävät eteenpäin perusasioissa. 25,00 KATOLINEN TIEDOTUSKESKUS 25 00 Sini Hulmi Pyhän säikeitä – Näkökulmia jumalanpalveluksen teologiaan Jumalanpalvelus on pyhän kohtaamista tämän maailman kysymysten keskellä. Kirkolla on paljon tehtävää ja valtavasti mahdollisuuksia, joten talenttia ei kannata haudata maahan vaan laittaa kiertoon. Espoossa. Pia Perkiö otti tehtäväkseen miettiä sitä ja kirjoitti näille henkilöille kirjeitä. Arkisesta elämänmenosta poikkeava maailma avautui Ilkalle jo lapsuusja nuoruusvuosina veneellä liikkumisesta ja kalastamisesta läheisellä Kivijärvellä. Diakonian työmäärä kasvoi ja auttajat alkoivat väsyä – niin Ilkkakin. Erityisen lahjan hän koki saaneensa lastenlasten mukana. Ilkka tuli ylioppilaaksi Kouvolan lyseosta 1960. Arvelen että veneily edusti Ilkalle jotakin transsendenttista, tuonpuoleista. Itä-Suomen yliopistossa 1.–31.1. ”Pienenä poikana sain kulkea molemmista ovista. Vaikka kirkossakävijöiden määrä on laskenut, on jumalanpalveluksissa vuosittain yhtä paljon käyntejä kuin teattereissa, oopperassa ja jääkiekkopeleissä yhteensä. Hän oli syntynyt 25.4.1940 Luumäellä. 32,90 (38,50) 32 90 Ilkka Porio Rovasti lkka Porio kuoli pitkällisen sairauden uuvuttama 14.1. 1970-luvulla uuden kansanterveyslain tulessa voimaan diakonian suuntausta ja painopisteitä oli muutettava. 13,50 (15,00) PÄIVÄ 13 50 Joseph Ratzinger Benedictus XVI Liturgian henki – Johdatus liturgiaan Kirja valaisee katolisen jumalanpalveluksen eri elementtien liturgista merkitystä. 31,90 (35,90) 31 90 Pia Perkiö Hän kohtaa minut – Kirjeitä Raamatun henkilöille Millaisia ajatuksia ja tunteita oli ihmisillä, joiden elämän käännekohdista Raamatussa kerrotaan. Kyse on liturgian hengen käsittämisestä: siitä, mitä liturgia ja varsinkin eukaristia merkitsee kirkon ja kristillisen elämän keskuksena ja mikä on kirkon ja juutalaisuuden, ihmisen ja Jumalan, VT:n ja UT:n, uhrin ja liturgian, kosmoksen ja historian, sanan ja eukaristian suhde. ”Halusin pitää vapauteni liikkua, toimia, ajatella ja työskennellä itsenäisesti ja auttaa konkreettisesti.” Työura alkoi Helsingin hiippakunnan nuorisoja pyhäkoulupappina ja jatkui 1974 hiippakunnan diakoniasihteerinä eläkkeelle siirtymiseen vuonna 2000. Anja ja lapset perheineen olivat Ilkalle tärkeitä. tiedoksi | kuolleet | | tutkinnot | | perheuutiset | 85 VUOTTA täyttää 14.3. Tämä opetti tarttumaan tehtäviin, ottamaan asioista selvää ja auttamaan konkreettisesti. ”Elämässä oli murroskausi ja päätin valita teologisen tiedekunnan.” Tiedekunnassa Ilkka tutustui opiskelutoveriinsa Anja Turtiaiseen, ja he avioituivat 1964. Yksi selviytymiskeino oli varhaiseläkkeelle siirtyminen. Hän kohtaa minut -teoksen kirjeet tuovat Raamatun henkilöt lähelle lukijaa. Espoossa Ilkka oli mukana perustamassa Meritien veneseuraa ja satamaa. Sen saaressa käytiin marjassa ja lopulta asuttiinkin pienessä mökissä. Hän rakensi ja kunnosti veneitä. VERKKOKAUPPA: www.sacrum.fi MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. 2019 suoritetut tutkinnot Filosofinen tiedekunta/läntinen teologia Teologian maisteri : Pelkonen Markus, Joensuu, Savolainen Jussi, Joensuu. Ilkka osaltaan luotsasi tässä vaiheessa kentän työntekijöitä uudenlaiseen toimintatapaan tavoitteenaan nostaa diakoniatyön profiilia ja työn arvostusta kirkon piirissä ja yhteiskunnassa. Tulevaisuuden ammatteina mielessä oli kolme vaihtoehtoa: psykologi, teologi ja TV-kuvaaja. Isossa pappilassa oli kaksi ovea: yksityispuolen ja sotilaspuolen ovet. Perheessä on kolme lasta. Anjan kanssa Ilkka piti kymmeniä pariviestinnän kursseja ympäri Suomea ja kirjoitti useita kirjoja. Kun menin salin puolelle, siellä nukkui lattialla sotilaita vieri vieressä. Ne tykkäsivät minusta, pienestä taapertelijasta ja osoittivat hellyyttään, kun niillä oli tietysti ikävä omia lapsiaan”, Ilkka on muistellut