Osa heistä matkusti sinne uudestaan tänä syksynä. 14 Sirkusteltan messuilla on pitkät perinteet Haussa uudet kirkolliskokousedustajat. Molemmilla matkoilla he tapasivat paavin. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –4 5 7. 6 Ka nn en ku va : Ri st o Kr og er us 11 4. marraskuuta 2019 | hinta: 3,90 € 27 44 19 Riemumatka Roomaan Joukko teologian opiskelijoita matkusti 50 vuotta sitten Roomaan
Tämän lehden sivuilla 8–10 kerrotaan (itä)saksalaisesta Benniesin perheestä. DDR:n diktatuuri vei perheen isän poliittisista syistä vankilaan. Perillä olimme viikon verran, tiukalla kuvausaikataululla. 4 Mikä oli mieleenpainuvin kohtaaminen. – En pääse irti toimittajan, havainnoijan, roolistani. Jokainen, joka on huolissaan Euroopan maiden demokratiasta tällä hetkellä, voi raapia muistiaan: tuliko itse esimerkiksi 1980-luvulla otettua kantaa Itä-Euroopan sosialististen diktatuurien ihmisoikeustilanteeseen. Sosialistisen diktatuurin pystyttämä symboli oli yhtäkkiä poissa. Yksilön elämä, vapaudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet ovat kaikkein tärkeimpiä asioita. Matti Rönkä kertoo matkastaan Myanmariin. Siis aikana, jolloin maanosan itäpuoliskossa poljettiin kaikkia kansalaisvapauksia ja esimerkiksi Neuvostoliitto ja Itä-Saksa ampuivat ihmisiä, jotka yrittivät paeta omasta maastaan. Tunsin konseptin ja tiesin, että matka suuntautuisi paikkoihin, joihin en turistina matkustaisi. Ohjelmassa nähdään myös välähdyksiä reissusta. Koetin höpöttää ja matkia ulkona kulkevien eläinten ääniä ja esittää taikatemppuja. Menneen muistaminen voi olla myös itsekritiikin pohjana. On myös muistettava, että osa nyky-Euroopan rasitteista periytyy nimenomaan itäisen pakkovallan ihmiselle, taloudelle ja luonnolle luomista vitsauksista. Rakentanut huusseja, auttanut siemenrahastojen eli eräänlaisten pikkupankkien perustamisessa ja järjestänyt puhdasta vettä. 1 Miksi olet mukana. 2. Perhe kohtasi sittemmin vapaudessa Länsi-Saksassa ja jatkoi elämäänsä yhdistyneessä Saksassa. – Kävimme kylissä, joissa Punainen Risti oli tehnyt auttamistyötä. Tämän jutun kaltaiset todistuspuheenvuorot ovat tärkeitä muistutuksia todellisuudesta ja suhteellisuudentajusta. Myanmarin pikkukylät oli juuri sellainen kohde. – Ehkä se kirkasti perimmäisiä moraalikäsityksiä. – Nenäpäivä pyysi minut dokumenttireissulle, sijaiskokijaksi. Vaikka Euroopalla on tällä hetkellä vaikeutensa – jotka eivät osaksi edes johdu Euroopasta itsestään – on se kokenut paljon pahempaa. aluksi | viikon henkilö | Ylen Nenäpäivän suorassa lähetyksessä 8.11. Siinä olin sitten samassa kikattavassa hikisessä kasassa pikkukylän tenavien kanssa. Neuvostoliiton Itä-Euroopan miehityksestä johtunut Euroopan kahtiajako päättyi nopeasti ja melkein verettömästi. 3 Olet katsonut maailmaa erilaisissa rooleissa: yhteiskuntatieteilijänä, palkittuna dekkaristina, toimittajana, monien järkyttävien tapahtumien välittäjänä. Yksinkertainen apu, jonka Punainen Risti on köyhiin kyliin tuonut, pelastaa ihmishenkiä. Pysyitkö tarkkailijana vai tulivatko lasten kohtalot iholle. 2 Minkälaisissa paikoissa vierailit ja kuinka kauan reissu kesti. 5 Muuttiko reissu miestä. Myanmarissa en kohdannut nälkää ja suoraa hätää. Koskettavaa oli nimenomaan se, kuinka samanlaisia toiveita ja unelmia ihmisillä elämässään ja lastensa kasvattamisessa on – ja kuinka erilaisia ne mahdollisuudet unelmien toteuttamiseen ovat. Se tekee hyvää. Jussi RYtkönEn Berliinin muurin murtuminen oli toimittajan sukupolvikokemus. | Kuva: Yle Kuvapalvelu Matti Rönkä toimittaja, uutisankkuri, kirjailija Ettei totuus unohtuisi T ässä kuussa on kulunut 30 vuotta siitä, kun Berliinin muuri murtui. Päivi Puhakka ”Koskettavaa oli, kuinka samanlaisia unelmamme ovat” Matti Röngän mukaan jo pienellä lahjoituksella saadaan Myanmarissa paljon hyvää aikaan. Arvokasta lienee juuri se, jos kykenee kertomaan ihmisten tilanteesta asiallisesti. – Olimme seuraamassa äitien kerhon tapaamista – ja minä jouduin lapsilauman vahtijaksi
Liturgia, virsija laulukirjat ovat isolta osin kirjoitettua rukousta. Usko on luottamusta Jeesuksen sovitustyöhön ja valmiutta tarttua armon lahjaan. Ei vain yksi kirkkokunta, vaan useimmat niistä ja varsinkin suurimmat. Isäni oli kahdeksanvuotias, kun hänen poliisina työskennellyt isänsä surmattiin virkatehtävissä. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Niiden myötä seurakunnat tarjoavat yhteisöllisyyden kokemusta sekä edullista ruokaa, molemmat oleellisia asioita arjessa. Kotimaa 7.11.1919. KoTiMaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien liiton jäsenlehti iSSn 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Matti Koli Myyntijohtaja: Otto Mattsson lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Siis vähän niin kuin soitellen sotaan. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 7.11. Suhtautuminen valmiisiin, kirjoitettuihin rukouksiin on kahtalainen. Pastori Sirenius, ollen parhaillaan järjestelemässä muutosta ylös alaisin mennyttä kirjastoaan, otti sydämellisesti vastaan ja pyyteli anteeksi muuton aiheuttamaa epäjärjestystä. Siitä kertoo valmius muuttaa toimintatapoja paikallisseurakunnissa, etenkin silloin kun muutos perustuu alueella asuvien kuunteluun. Samalla voisi viettää kiitollisuuden sunnuntaita liittyen eri tasoilla tapahtuvaan hyvään kehitykseen. S. Toiset vähättelevät niitä, ja uskovat ”aitouteen” eli siihen, mitä mieli kulloinkin tuo Jumalan eteen. Se muistuttaa Martti Lutherin painottamasta ajattomasta hyvästä. Toinen esimerkki hyvästä kehityksestä on aids-epidemian taltuttaminen. Parasta on se, että tämä lahja on tarjolla jokainen päivä. Yhteinen ruokailu saattaa osaltaan madaltaa kynnystä osallistua messuihin. Näin isäinpäivän alla olen ajatellut erityisen paljon kymmenen vuotta sitten edesmennyttä isääni sekä hänen elämänaikanaan tapahtunutta yhteiskunnallista muutosta. Tuosta perin upeannäköisessä talossa vallitsi hävityksen kauhistus. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Sirenius, joka jonkun aikaa on tänä syksynä ollut ulkomailla, on saapunut kotiin. Yleensä perinteessä ja yhteisössä. Kirjoitettu rukous on aina kiinni jossain. Tällainen heitteille jättö ei olisi mahdollista tämän päivän Suomessa, vaan perhe saisi kriisiapua ja muuta tukea eri tavoin. Kristittyjen yhteisessä kokemuksessa, teologiassa ja kirkossa. Tässä ajassa on paljon hyvää S unnuntaina vietetään uskonpuhdistuksen muistopäivää sekä isäinpäivää. Hänelle kelpaavat vain spontaanit ihmismielen ulostulot. Samaan aikaan toiset käyttävät valmiita rukouksia ahkerasti. ?. Maailmanlaajuisesti merkittävin muutos parempaan on lapsikuolleisuuden vähentäminen yli 60 prosenttia vuoden 1990 jälkeen. Suurin valmiiden rukousten käyttäjä on kirkko itse. olli SePPälä Kirjoittaja on Kotimaa24:n julkaisupäällikkö. Niissä on vähemmän sijaa korvasyyhyille ja manipulaatiolle. Vain toinen toistaan kunnioittaen ja keskustellen esimerkiksi Raamatun oikeasta tulkinnasta päästään eteenpäin. Leskiäiti jäi suurperheen kanssa täysin yksin, hän ei saanut yhteiskunnalta mitään tukea. Eri tavoin ajattelevien keskusteluiltojen järjestäminen seurakunnissa on toinen esimerkki hyvästä kehityksestä. Kirjoitettujen rukousten hyvä puoli on se, että ne eivät ole sattumanvaraisia. Kymmenien miljoonien lasten elämä on säästynyt. Siitä, että ihminen kelpaa Jumalalle yksin uskon tähden. Jumala ikään kuin nauttii spontaaneista rukouksista kuin tuoreista hedelmistä. 1919 Mari Teinilä päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. Oli illanhämy kun ohjailin kulkuani hänen asunnolleen, tulevaan settlementtitaloon. Kuulin että past. Pelkästään sen sisäsyntyisyyden varaan antautuminen ilman ulkoisia kiinnekohtia on hengellisessä mielessä kuin lähtisi huterolla veneellä merelle. KOTIMAA | 7.11.2019 3. Esimerkiksi yhteiset ruokailut ovat lisääntyneet. Neljä vuosikymmentä kestäneen epidemian aikana aidsiin kuoli noin 32 miljoonaa ihmistä. Jotkut ajattelevat, että Jumala ei kuuntele kirjoitettuja rukouksia. Portaiden, käytävien, huoneiden lattiat olivat täynnä tiilen palasia ja muuraussoraa. Ihmisen mieli kun on monimutkainen vekotin. Aidsin kanssa eri todellisuudessa, mutta samassa maailmassa, vietetään uskonpuhdistuksen muistopäivää
Lohjalainen kirjailija Anna-Mari Kaskinen on ollut kirkolliskokouksessa neljä kautta. Leppänen sanoo, että on kirkolliskokouskaudellaan yrittänyt rakentaa toisten sietämistä erilaisista näkemyksistä huolimatta. Neljän vuoden tilinpäätös Johannes Leppänen | Kuvat: Olli Seppälä Janne Kaisanlahti Anna-Mari Kaskinen Juha Tanska Ville Auvinen Ulla Ruusukallio KOTIMAA | 7.11.2019 4. Enää hän ei aio asettua ehdolle. Osa edustajista hakee jatkokautta, osa jättää luottamustoimen. – Olen ollut kirkolliskokouksessa kahdessa jaksossa yhteensä kolme kautta. uutiset | kirkolliskokous | N ykyinen kirkolliskokous on istunut neljä vuotta. En ole enää ehdolla. Se antoi hänelle aivan uuden näkökulman työskentelyyn. – Olen valmis jatkokaudelle, jos äänestäjät niin tahtovat. Puuduttavan pitkistä kirjallisista kysymyksistä ja vastauksista on päästy ajankohtaisuuteen ja eläviin puheenvuoroihin. – Puheenjohtajan vastuulla on keskustelukulttuurin ylläpitäminen sellaisena, että se koituu kirkon parhaaksi. Myös hän on ehdolla tulevissa vaaleissa. Kotimaa kysyi kuudelta edustajalta kuluneen istuntokauden tunnelmia ja tärkeitä päätöksiä. Rovaniemeläinen lakimies Janne Kaisanlahti on ollut kirkolliskokouksessa kaksi kautta. Haluan antaa tilaa uusille edustajille. Haluan edistää kristillisten perusarvojen ja Raamatun mukaista toimintaa ja opetusta kirkossa. Myöskään Haminan kirkkoherra Juha Tanska ei ole ehdolla uuteen kirkolliskokoukseen. Leppänen on toiminut myös kirkolliskokouksen varapuheenjohtajana. Sleyn lähetysjohtaja, turkulainen Ville Auvinen on ensimmäisen kauden kirkolliskokousedustaja. Tällä tiellä on hyvä jatkaa. Kannonkoskelainen agrologi ja entinen Keskustan kansanedustaja Johannes Leppänen on istunut kirkolliskokouksessa viisi kautta eli 20 vuotta. – Yhteensä 16 vuotta eli koko Espoon hiippakunnan olemassaolon ajan. Puheenjohtaja johtaa puhetta, ei asiasisältöjä, ja on tasapuolinen kaikille edustajille. – Iloitsen siitä kehityksestä, jota on tapahtunut esimerkiksi kyselytuntien toteuttamisessa. edustajat | Kuluneella kaudella kirkolliskokouksessa istuneet edustajat pitävät edustustehtävää mielekkäänä, vaikka varsinaisia sankaritekoja ei ole kerrottavaksi. – Tunnen, että olen velvollisuuteni täyttänyt ja jään hyvällä mielellä pois. Nyt on hyvä antaa tilaa jollekin toiselle perehtyä ja vaikuttaa kirkon päätöksentekoon
Ulla Ruusukallionkin mielestä kirkolliskokouksella on valtaa. – Se on vaikuttamisja vaikuttumiskollektiivi, jossa pienin mahdollinen nimittäjä ja kompromissi ovat löydettävissä silloinkin, kun konsensusta ei ole. Anna-Mari Kaskiselle mieleen jäävä hetki oli pohjoissaamen raamatunkäännöksestä palautetta antaneen Helga Westin sanat, jotka avasivat Kaskiselle sen syvän merkityksen, joka omalla äidinkielellä on kristityn identiteetille. Samaa mieltä oli Ville Auvinen. • Tapamuotoilija Johanna Kiesiläinen-Riihelä: Uudet työnteon tavat julkisella sektorilla • Tulevaisuuden tutkija Aleksi Neuvonen: Mitkä asiat herättävät alaspäin menevistä käyristä huolimatta toivoa seurakunnissa. • Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki: Kirkon yhteiskunnallinen rooli • Tuomiorovasti Marja Heltelä ja piispa Jukka Keskitalo: Millaista on hyvä johtaminen. Yksittäinen edustaja saa harvoin sulkia hattuunsa. Myös arkkipiispa Kari Mäkisen lähtöjuhla Turun linnassa oli koskettava hetki. Myöskään Ulla Ruusukallion mielestä kirkolliskokous ei ole yksilölaji. – Teknisesti pieneltä näyttänyt, mutta vaikutuksiltaan ehkä suurempi kuin ymmärrettiin, oli päätös arkkipiispan vaalin äänten painotuksesta arkkihiippakunnan ja muiden hiippakuntien välillä muiden hiippakuntien äänten painoarvon vahvistamisen suuntaan. Ville Auvinen pitää tärkeänä kauden ensimmäisessä kokouksessa jättämäänsä aloitetta missiologian osaamisen vahvistamisesta kirkossa. Haluan antaa oman panokseni kirkon rakentamisessa. Samalla yhdenmukainen ja nykyaikainen kirjoitustapa teki niistä luettavia ja ymmärrettäviä, kommentoi Leppänen. Olli Seppälä johtamisforum KIRKON 16. – Helanderin malli [sateenkaariparien vihkimistä koskien] olisi mahdollistanut seurakuntalaisten palvelun ilman, että yksikään virkamies olisi joutunut kävelemään omatuntonsa yli. Westerbergin dekkari ja teemana länsimainen kulttuuri, jota luonnehtii ”Jumalan kauhistuttava poissaolo”. – Se selkiytti merkittävästi niiden työtä, jotka kirkkolakia ja kirkkojärjestystä käyttävät työssään. Kaikki Kotimaan haastattelemat edustajat olivat sitä mieltä, että kirkolliskokouksella on valtaa. Sen mainitsi kaksi Kotimaan haastattelemaa edustajaa. Kukaan haastatelluista edustajista ei varsinaisesti paukuttele henkseleitä omilla aikaansaannoksilla. Kaskinen pitää myös pohjoissaamen raamatunkäännöstä merkittävänä, kuten Auvinenkin. – Valtaa on, mutta se ei jakaudu kovin tasaisesti itse kirkolliskokouksen jäsenten välillä ja se edustaa varsin vajavaisesti kirkon jäsenten ajattelua, sanoo Juha Tanska. Mieleen jääviä hetkiä istuntokaudella tarjosivat lukuiset kohtaamiset edustajakollegoiden kanssa. Anna-Mari Kaskinen korostaa, että aloitteiden kautta voidaan saada lävitse merkittäviä asioita. KOTIMAA | 7.11.2019 5. • Paneelikeskustelu: Naiset johtajina kirkossa TAPAAMISIIN! Marina Congress Center Helsinki 16.-17.1.2020 Ilmoittautumiset: kirkkopalvelut.fi/johtamisforum Järjestäjät: Kirkkopalvelut/Seurakuntaopisto, Kirkkohallitus, Kirkon akateemiset AKI, Kirkon Hallintovirkamiehet ja Kirkon alat. Lähde verkostoitumaan sekä saamaan näkökulmia ja vankkaa tutkimustietoa työsi tueksi. – Kyllä kirkolliskokouksella on valtaa niissä asioissa, jotka sille kuuluvat. Juha Tanskan mukaan eniten kiinnostusta istuntosalissa herättivät kysymys kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta sekä kansliapäällikön vaali. – Harmi vain, että sitä valtaa ei aina käytetä asioiden syvälliseen pohtimiseen kirkon hyväksi ja kirkon jäsenten enemmistön ääntä kuunnellen, vaan kehityksen jarruttamiseen ja oman intressiryhmän aseman vahvistamiseen. Kun edustajilta kysyy, mikä on ollut kirkolliskokouksen merkittävin päätös päättyvällä nelivuotiskaudella, ei täyttä yksimielisyyttä löydy. Ehkä olen pieneltä osalta yrittänyt pitää yllä keskustelua kirkon muuttumiseksi ystävällisemmäksi ja suvaitsevammaksi kaikkia jäseniään kohtaan, Tanska sanoo. – Varsinainen kärsivällinen työ tapahtuu valiokunnissa. Ulla Ruusukallio koki tärkeänä hetken, kun ensimmäisellä istuntoviikolla otettiin yhteiskuva Irja Askolasta ja kirkolliskokouksen naispapeista. Haluaisin jatkaa näiden kompromissien etsimistä. – Se sai aikaan laajan ja merkittävän työskentelyn ja syventymisen missiologian olemukseen. Se on heijastunut myös tälle kaudelle, koska mallia ei ole enää ajettu. – On osattava toimia yhteistyössä muiden kanssa ja käyttää viisaasti niitä mahdollisuuksia, joita edustajilla on. Janne Kaisanlahti ottaa esiin yhden aikaansaannoksen ensimmäiseltä kirkolliskokouskaudeltaan. Ulla Ruusukallion mukaan tärkeimmät päätökset jäivät tekemättä. – Sen lähtökohtana oli Sven ” Yksittäinen edustaja saa harvoin sulkia hattuunsa. Nykymeno on kuitenkin niin nopeatempoista, ettei kaksi kertaa vuodessa kokoontuvalla elimellä ole mahdollista olla kaikkien ilmiöiden keskipisteenä, sanoo Johannes Leppänen. Juha Tanskalle jäi mieleen arkkipiispa Mäkisen avauspuhe toukokuussa 2017. Tamperelainen sairaalapappi Ulla Ruusukallio on ollut kirkolliskokouksessa yhden kauden ja on ehdolla vaaliessa. Juha Tanska painottaa, että kirkolliskokoustyöskentely on pitkälti ryhmätyötä. • Arkkipiispa Tapio Luoma, Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen ja Elisa Oyj:n toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila: Mikä on tärkeää johtamisessa yhteiskunnan muutoksessa. – Kuvassa oli paljon osaamista, ja tuo kuva oli piskuinen toivonmerkki kirkon lasikaton murtumisesta. – Ensimmäinen kausi menee pitkälle verkostoituessa ja sen ymmärryksen hankkimisessa, missä ja miten päätöksiä edeltävä mielipiteenmuodostus ja kumppaneiden hankinta tapahtuu sekä missä ja miten vaikuttamistyö tehdään. Kirkon hallinto jäi keventämättä sekä laajennettu diakonaatti ja kirkollisveroa maksavien seurakuntalaisten yhdenvertaisuus toteutumatta. Anna-Mari Kaskinen nostaa esiin tulevaisuuskomitean mietinnön perusteella tehdyt kirkon toimintaan, toimintakulttuuriin ja rakenteisiin vaikuttavat linjaukset. 17.1.2020 Tule ammentamaan tuoreet johtamisen opit ja teesit tiiviinä kahden päivän pro-pakettina! Ajankohtaisia luentoja, monipuolisia kanavia ja mielenkiintoisia yllätysnimiä. – Olen kokenut kirkolliskokoustyöskentelyn mielekkäänä. Johannes Leppänen toteaa, ettei ole ”sankaritekoja esiteltäväksi”. Janne Kaisanlahti ja Johannes Leppänen pitivät kirkkolain kokonaisuudistusta eli kodifiointityön loppuunsaattamista tärkeänä. – Koko kirkolliskokousaikani tärkein aikaansaannos on edelliskaudella tapahtunut seurakuntien pakkoyhtymämallin kaataminen
Nämä paikat jaetaan pian uusiksi vaalit | Kirkolliskokousvaalien ehdokasasettelu on loppusuoralla. Hiippakuntavaltuuston ja kirkolliskokouksen nelivuotinen kausi alkaa 1.5.2020. Koska kirkkopuolueita ei ole olemassa, ulkopuolisen on ollut vaikea ottaa selvää kussakin hiippakunnassa koottavista listoista ja niiden agendasta. Kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuustojen vaalit käydään hiippakunnittain. Maallikkoehdokkaita kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon puolestaan voi asettaa valitsijayhdistys, jonka on perustanut vähintään kymmenen äänioikeutettua henkilöä. Papit valitsevat kirkolliskokouksen pappisedustajat. Määttä uskoo, että lopullisesti diakonaattia ei silti ole kuopattu, vaan seuraavan nelivuotisen kirkolliskokouskauden aikana asiasta tehtäneen jälleen uusi aloite. Pappisehdokkaita kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon voi asettaa valitsijayhdistys, jonka on perustanut vähintään kolme äänioikeutettua pappia. Seuraava kirkolliskokous istuu nelivuotiskauden 2020–2024. . | lyhyesti | | ehdokasasettelu | E nsi kauden kirkolliskokous valitaan vaaleilla helmikuussa, ja ehdokaslistojen kokoamisessa ovat nyt käsillä viimeiset hetket. uutiset Diakonaatti meni jälleen nurin Diakonaatin eli uuden hengellisen vihkimysviran luominen kirkkoon on ajautunut jälleen umpikujaan. marraskuuta . Kokeeksi Hynynen teki palveluun myös oman profiilin, jolla hän etsi samanmielisiä listakumppaneita. Hallinto-oikeuden mukaan papille ei voi antaa varoitusta, koska kirkkolakiin tai kirkkojärjestykseen ei ole lisätty säännöstä vihittävän pariskunnan sukupuolesta. Eri hiippakunnissa on näissäkin vaaleissa eri määrä listoja. marraskuuta kello 16, jolloin valitsijayhdistysten pitää toimittaa tuomiokapituleihin perustamisasiakirjansa ehdokaslistoineen. kirkolliskokoukselta marraskuussa 2015 tehtäväkseen saamansa selvityksen ja päätti, ettei se anna kirkolliskokoukselle jatkovalmisteltua esitystä diakonivirkaa koskevien säännösten lisäämisestä kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen. Kapituli päätti, että koska asia on oikeudelliselta kannalta epäselvä, papeille ei tässä vaiheessa ole perusteltua harkita seuraamuksia. Kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuuston vaalien ehdokasasettelu päättyy 15.11. Kirkkohallituksen täysistunto käsitteli 15.10. Ehdokkaita on kerätty pienissä porukoissa niin, että kaveri pyytää kaveria mukaan, Hynynen sanoo. Kirkolliskokousvaalien ehdokasasettelu on toteutettu perinteisesti sammutetuin lyhdyin. KOTIMAA | 7.11.2019 6. Avoimuus palvelisi Hynysen mukaan ehdokkaita, äänestäjiä ja mediaa. Hän perusti verkkosivuston kirkolliskokousvaalit. Tuomiokapituli käsitteli istunnossaan kolme ilmoitusta papeista, jotka ovat vihkineet samaa sukupuolta olevan parin. Ehdokaslistoissa voi olla nimiä kolme kertaa niin paljon kuin listalta voidaan vaaleissa valita. Kotimaa kartoitti asetelmia eri puolilla maata. . Helsingin tuomiokapituli: Sateenkaaripareja vihkineille ei seuraamuksia Helsingin tuomiokapituli linjasi viime viikolla yksimielisesti, ettei se harkitse tässä vaiheessa seuraamuksia samaa sukupuolta olevia pareja vihkineille papeille. Vaalit toimitetaan 11.2.2020. – Kirkolliskokousvaaleissa on perinteisesti ihmetelty, kuka kokoaa listoja ja millä ehdoilla. fi, jolla ehdokaslistat voivat kertoa tavoitteistaan. Kirkolliskokouksen edustajapaikat jaetaan hiippakuntien kesken niiden väkiluvun mukaisessa suhteessa. Tässä vaiheessa Hynynen kuitenkin arvelee, ettei ole itse lähdössä ehdolle vaaleihin. Tuomas Hynynen toteaa, että jokainen lista ja ehdokas hakevat vaaleissa julkisuutta omille tavoitteilleen. Kirkko ei ole tarjonnut ehdokasasettelua varten omia sivujaan. – Käytännössä tämä merkitsee, että asian ylitse vedetään tällä erää ruksi, kirkkoneuvos Petri Määttä Kirkkohallituksesta sanoo. Vaalit ovat suhteelliset ja salaiset. Kirkolliskokoukseen valitaan 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa. Kirkolliskokouksen pappisedustajia äänestävät papit ja maallikkoedustajia seurakuntien luottamushenkilöt. Listat saattavat olla ajankohtaisiin kysymyksiin profiloituneita konservatiivija liberaalilistoja, puolueiden tai seurakuntaryhmittymien listoja tai ne voivat painottua edustamaan jotain aluetta hiippakunnan sisällä. Ehdokasasettelu päättyy perjantaina 15. Tällä kertaa Lopen seurakunnan kirkkoherra Tuomas Hynynen päätti yksityishenkilönä tarttua toimeen ja tehdä vaaleista avoimemmat. Ehdokkaiden on oltava hiippakunnan pappeja. Tällä kertaa pakkaa sekoittaa ensi vuoden alusta voimaan tuleva uusi hiippakuntajako, joka tuottaa muutoksia muutaman hiippakunnan paikkamääriin. Ehdokasasettelu päättyy 15. Maallikkoedustajien vaalissa äänioikeutettuja ovat kirkkovaltuustojen, seurakuntaneuvostojen ja yhteisten kirkkovaltuustojen maallikkojäsenet. . Oulun tuomiokapituli on hakenut valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi kesäkuussa Oulun tuomiokapitulin Árpád Kovácsille määräämän varoituksen sateenkaariparin vihkimisestä avioliittoon. Toistaiseksi sivustolle on ilmoittautunut vasta muutama ehdokaslista. Ehdokkaiden on oltava hiippakuntaan kuuluvia seurakunnan maallikkojäseniä, jotka ovat vaalikelpoisia seurakunnan luottamustoimeen. Paikkoja on jaossa kaikkiaan 96
Espoon hiippakunnassa Tulkaa kaikki -väki ja ”maltillisiksi konservatiiveiksi” itseään kutsuvat ehdokkaat päätyivät perustamaan kompromissihenkisen listan, jonka nimi on Toivoa on – uudistuminen mahdollisuutena. – Olemme tavallisia maallikoita, jotka uskovat Raamattuun ja Jumalaan. Osalla on herätyskristillistä taustaa. Ennen vaaleja Kirkkohallitus kuitenkin toteuttaa gallerian, jossa voi tutustua ehdokkaiden linjauksiin. Kirkolliskokousvaaleihin useita kertoja osallistunut maallikkolista Tampereen hiippakunnan yhdistynyt seurakuntaväki haluaa, että kirkollisessa päätöksenteossa etsitään Jumalan tahtoa Raamattuun ja kirkon tunnustukseen pitäytyen. – Mitä etelämmäs tullaan, sitä helpompi meidän on ollut löytää ehdokkaita, Hirvonen kertoo. Maallikkolistalla paikkoja on 18, ja sielläkin tilanne näyttää Jansan mukaan hyvältä. Pappislistan yhdeksän ehdokaspaikkaa ovat jo täynnä. Listan puuhamiehen Pentti Aspilan mukaan joukko haluaa etsiä sovintoratkaisua, jossa toteutuisi kaikkien seurakuntalaisten oikeus kirkolliseen vihkimiseen ja samalla pappien omatunnonvapaus. Sen vaaliohjelman mukaan seurakunnissa tulee kunnioittaa hengellistä monimuotoisuutta. Ainoa ehdokkaita valtakunnallisesti keräävä verkosto on uudistusmielinen Tulkaa kaikki -liike. Kuopion hiippakunnassa uudistusmielisten lista on nimeltään Yhteisen tulevaisuuden rakentajat. Meri Toivanen Kirkolliskokous kokoontuu kaksi kertaa vuodessa arkiviikon ajan Turun kristillisellä opistolla. | Kuva: Olli Seppälä KOTIMAA | 7.11.2019 7. Listaa keräävä Asko Alajoki kertoo, että ehdokkaita kirkolliskokousvaaleihin on koottu seurakuntien kautta. Hänen mukaansa kaikkiin hiippakuntiin on tulossa ”eriasteisesti uudistusmieliset” listat niin papeille kuin maallikoille. Oli opettavaista rakentaa ohjelmaa, johon pystyimme kaikki sitoutumaan, Aspila sanoo. – Tavoitteemme ei ole ajaa hiippakuntiin Tulkaa kaikki -listoja, vaan saada kokoon uudistusmielisiä ehdokkaita ja toimia heidän hyväkseen niin, että he tulisivat valituiksi, Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattori Vesa Hirvonen sanoo. Seurakunnan papeille tulee sallia samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen, mutta siitä ei tule tehdä velvollisuutta. – Meillä oli samanniminen lista jo neljän ja kahdeksan vuoden takaisissa vaaleissa. – Hiippakunnassa tarvittiin liikehdintää ennen kuin saimme listan aikaan. Jansa kertoo, että listoille on saatu enemmän ehdokkaita kuin edellisissä vaaleissa ja ehdokkaiden kotipaikat sijaitsevat tasaisemmin eri puolilla hiippakuntaa. Liike haluaa tukea jäsenten osallistumista kirkon päätöksentekoon. Uuden kokoonpanon ensimmäinen istuntoviikko järjestetään ensi toukokuussa. Siksi tällä kertaa oli helppo lähteä liikkeelle, kertoo Yhteisen tulevaisuuden rakentajien pappislistaa kokoava Kati Jansa. Sen vaaliohjelma korostaa syrjinnän lopettamista ja mainitsee esimerkkeinä kaikkien samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuuden kirkolliseen vihkimiseen, sateenkaaripareja vihkivien pappien tukemisen ja pappisnaisten epäsuoran marginalisoinnin tunnistamisen ja lopettamisen. Valitsijayhdistyksen mukaan kirkon on pidettävä kiinni siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. – Elämme sitä, mitä on eletty vuosituhansia, mutta jotkut haluavat muuttaa sen, Alajoki sanoo. ” Perinteisesti ehdokkaita on kerätty pienissä porukoissa niin, että kaveri pyytää kaveria mukaan. Se tahtoo, että kirkko on edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjunnassa
Itäseurakunnilla oli ystäväseurakuntia lännessä, ja yhteyksiä pidettiin yllä kylmän sodan aikainen jako itään ja länteen ylittäen. Benniesit pakenivat DDR:stä länteen muutamaa kuukautta ennen Berliinin muurin murtumista. Rauhanrukouksia seurasivat maanantaiset mielenosoitukset, Montagsdemonstrationen, ja rauhanomainen vallankumous, jonka seurauksena Berliinin muuri lopulta murtui. Jossain muualla kuin kirkossa toisinajattelijoiden toiminnasta olisi varmasti tehty loppu heti alkuunsa, Uwe Bennies toteaa. Pariskunta on rakennuttanut kauniin vaaleankeltaisen kivitalon entiselle rajavyöhykkeelle eteläisen Berliinin reunamille. uutiset | berliinin muuri | V iola Bennies avaa kotitalonsa oven ja huikkaa miehelleen Uwelle vieraan saapuneen. Uwe Benniesin mukaan kirkollinen toiminta ei ollut DDR:ssä valtionjohdon mieleen, mutta sitä suvaittiin, kun ei muutakaan voitu. Kirkko ylläpiti vallanpitäjistä ja totalitarismista suhteellisen riippumatonta ajattelua. | Kuva: Eeva Bode TekSTI | eeVa Bode KOTIMAA | 7.11.2019 8. Itäistä Berliiniä reunustavalta maaseudulta lähtöisin oleva pariskunta tuli Länsi-Berliiniin keväällä 1988 jäädäkseen. ” Monet toisinajattelijat aktivoituivat ja järjestäytyivät kirkon suojissa 80-luvulla. Muurin murtumisen 30-vuotisjuhlapäivää vietetään marraskuun 9. Berliinin muurin murtumisen jälkeen alueelle on noussut lukuisia uusia omakotitaloja. Kristittyjen vanhempien lasten oli esimerkiksi vaikeampi saada hyviä opiskelupaikkoja. päivänä. Kirkon piirissä Leipzigissa 1980-luvun alkupuolella vakiintuneet rauhanrukoukset antoivatkin kipinän protestiliikehdinnälle joka puolella Itä-Saksaa. 1980-lusaksa | Uwe ja Viola Bennies pakenivat DDR:stä länteen muurin vielä halkoessa kaupunkia. Sen suojissa kansalaiset ilmaisivat mielipiteitään vapaammin kuin muualla ja saivat käsiinsä myös länsimaista kirjallisuutta, jota sosialistisessa yhteiskunnassa ei muuten suosittu. Lähdöstä tuli ajolähtö, koska evankelisen kirkon yhteiskuntakriittisiin aktivistiryhmiin osallistunut Uwe joutui DDR:n tiedustelupalvelun Stasin hampaisiin. – Kirkon kanssa vallanpitäjät olivat varovaisempia. – Minut kastettiin, mikä oli silloin poikkeuksellista, viidenkympin paremmalle puolelle ehättänyt Uwe kertoo. Lähdöstä tuli ajolähtö, koska evankelisen kirkon yhteiskuntakriittisiin aktivistiryhmiin osallistunut Uwe joutui DDR:n tiedustelupalvelun Stasin hampaisiin. Vallanpitäjillä oli kuitenkin keinonsa tehdä kristittynä eläminen hankalaksi tai ainakin vähemmän houkuttelevaksi. Perhe muurin toiselta puolen Itä-Saksasta paenneet Uwe ja Viola Bennies asuvat nykyään entisellä rajavyöhykkeellä. Vanhemmat alkoivat jättää lapsensa kastamatta, koska kristittyjen tie vaikutti kiviseltä. Nuorena miehenä hän ei kristillisestä kasvatuksesta huolimatta juuri uskonkysymyksiä miettinyt, vaan hän hakeutui kirkkoon sen suojissa mahdollisen poliittisen toiminnan takia. Mukana seurasivat perheen silloin 5-vuotias tytär ja 2-vuotias poika. Lisäksi maassa kampanjoitiin sen puolesta, että nuoret jättäisivät rippikoulun väliin ja valitsisivat sen sijaan uskonnottoman aikuistumiskoulutuksen ja nuorisovihkimyksen, Jugendweihen
– Tiesimme kyllä, että tässä liikutaan vaarallisella maaperällä. – 80-luvun DDR:n jumalanpalveluksissa käsiteltiin silti usein poliittisia teemoja, osittain raamatullisten vertauskuvien avulla, Uwe kertoo. Kaiken kaikkiaan kirkon asemaan DDR:ssä mahtuu erilaisia jaksoja. Uwe toivoi minun pysyvän toiminnan ulkopuolella siksi, että edes toinen meistä jää lapsille turvaksi, jos hänet pidätetään, Viola sanoo. Hän lisää osallistuneensa itse hyvinkin suorasanaiseen poliittiseen protestiin ja muistaa jakaneensa jumalanpalvelusten yhteydessä lentolappusia, joissa kehotettiin miettimään, onko kansalaisilla oikeasti valinnanvaraa vaaleissa. Stasi alkoi pitää Benniesin taloa jatkuvasti silmällä. Kirkko avoimena organisaationa toivotti kaikki sen toiminnasta kiinnostuneet tervetulleiksi ja välillä uusiin tulokkaisiin ujuttautui Stasin kätyreitä. | Kuva: AP / Lehtikuva » KOTIMAA | 7.11.2019 9. Sadat berliiniläiset kiipesivät muurille ja vaativat sen purkamista 10.11.1989. Hänen liikkumistaan rajoitettiin ulkonaliikkumiskielloin esimerkiksi merkittävien jumalanpalvelusten aikaan tai juhlapäivinä. Muutaman kerran Stasin virkamiehet etsivät Uwe Benniesin käsiinsä kesken työpäivän tivatakseen tämän tekemisiä. vulla monet toisinajattelijat aktivoituivat ja järjestäytyivät kirkon suojissa. Stasin epäviralliset työntekijät urkkivat tietoja muista ja raportoivat ne sitten eteenpäin. Edes kirkko ei ollut täysin turvassa salaiselta poliisilta Stasilta. Sellaistakin olettavasti tapahtui, että kirkollisia johtohahmoja yritettiin painostaa. Hän kertoi myös avoimesti poliittiseen tilanteeseen liittyneistä mielipiteistään
– Jo pappina DDR:ssä halusin vaikuttaa asioihin. Uwe Bennies ei joutunut istumaan vankeusrangaistustaan loppuun, koska Länsi-Saksa osti hänet ja Itä-Saksaan jääneen perheen vapaaksi. Pidätetty kuljetettiin Stasin pahamaineiseen tutkintovankilaan Potsdamiin. Nukkumisesta oli tehty hankalaa. Asiakaspalvelu 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi www.askellehti.fi Uusi on ilmestynyt! KOTIMAA | 7.11.2019 10. Liittopresidentti ja evankelinen pappi Joachim Gauck | Kuva: Eeva Bode Lopulta hänet pidätettiin lokakuussa 1988. Ulkoilu tarkoitti sitä, että vangit saivat kävellä runsaan kymmenen neliömetrin kokoisella alueella päivänvalossa vartijoiden osoittaessa heitä konepistooleilla. Edes nukkumisasentoa ei saanut valita vapaasti, vaan piti nukkua selällään ja pitää unissaankin kädet huovan päällä. Oikeistopopulistien kannatuksen viimeaikainen tuntuva kasvu entisen Itä-Saksan alueella on herättänyt maassa epäilystä Saksojen yhdistymisen onnistumisesta. Toimittajille Saksan nykytilaa analysoinut Gauck luonnehtii itseään myönteiseksi ihmiseksi, jonka mielestä on tärkeää huomata varsinkin se, missä kaikessa on onnistuttu. – Pelko ja epävarmuus luovat ääriliikkeille otollisen maaperän. Heille järjestyi oma asunto jo viikon päästä, ja Uwe sai työpaikan lämmitysasentajana kuukauden kuluessa. Vaikka sellissä ei ollut mitään tekemistä, vangin piti pysyä jalkeilla koko päivä. Myös perheen tytär on asettunut oman perheensä kanssa naapurustoon, ja poika suunnittelee muuttoa seudulle. Kokemukset DDR:ssä ovat vaikuttaneet heihin niin, että he näkevät toimivan demokratian ja suvaitsevaisuuden tärkeyden. Menin aina niin pitkälle kuin oli mahdollista joutumatta vankilaan. – Emme ole koskaan katuneet lähtöämme. Koko perhe näki toisensa taas toukokuussa 1989 rajan toiselta puolelta paenneita majoittaneessa vastaanottokeskuksessa Länsi-Berliinissä. DDR:ssä Uwe ei ollut saanut opiskella, mutta lännessä hän kouluttautui edelleen insinööriksi saakka. uutiset Ruusuja yhdistyneelle Saksalle Saksan edellinen liittopresidentti ja evankelinen pappi Joachim Gauck kiittää itäsaksalaisten enemmistön selviytyneen muurin murtumista seuranneesta kattavasta yhteiskunnallisesta muutoksesta hienosti. Hän näkee nopeiden yhteiskunnallisten muutosten, tekoälyn ja digitalisaation samoin kuin globalisaation ja vahvan eurooppalaisuuden pelottavan osaa kansalaisista useissa Euroopan maissa. Itä-Saksassa yhteiskunnallinen muutosprosessi on lisäksi vielä menoillaan. Hengenmies kuului DDR:ssä muurin murtumista edeltäneen rauhanomaisen vallankumouksen johtohahmoihin. Oman näköisensä paikan maailmassa ja pienen palan onnea he ovat löytäneet entiseltä rajavyöhykkeeltä, missä kukkivat nykyään keväisin kirsikkapuut. – Meillä oli tupa täynnä ainakin viikon verran, Viola muistelee. – Vaikka olin varautunut siihen, ettei vastarinnasta hyvää seuraa, niin oli silti järkytys huomata, millä voimalla järjestelmä kääntyi minua vastaan, Uwe Bennies toteaa. Kun lapset tulivat koulusta, äiti oli kotona vastassa itse tehdyn ruoan kanssa. Stasin virkamiehet soittivat Benniesien ovikelloa aamuseitsemältä ja marssivat kursailematta sisälle. Idässä kasvanut entinen pappi muistuttaa oikeistopopulismin saaneen enemmän jalansijaa muuallakin. Mitä tulee jaetun Saksan historiaan, niin jako itään ja länteen ei enää heidän lastensa sukupolvessa tunnu kuuluvan tärkeisiin juttuihin. Saksassa on menty yhdistymisen jälkeen oikeaan suuntaan ja saatu paljon aikaan. Transformaatio kestää useampia sukupolvia, Gauck sanoo. Hän otti myös yhteyttä länsiberliiniläiseen perhetuttuun, jonka kautta hän sai järjestettyä miehelleen hyvän asianajan. Miehet kehottivat Uwe Benniesiä pakkaamaan myös mahdollisesti tarpeelliset lääkkeet mukaan ja painottivat, että he ovat aseistautuneet mahdollisen pakoyrityksen varalta. Eurooppalainen yhteistyö saa myös kiitosta rauhanomaisen kehityksen takeena. ” Muurin murruttua vanhat ystävät ja sukulaiset soittivat yllättäen ovikelloa. Hän pitää keskustelua ja ihmisten kohtaamista tärkeänä. Pariskunta iloitsi muurin murtumisesta ja sitä vuotta myöhemmin seuranneesta Saksojen yhdistymisestä. Ainoastaan se tuntui pahalta, että ei ollut tietoa siitä, voimmeko enää nähdä muurin toiselle puolelle jääneitä sukulaisia ja ystäviä, Viola sanoo. Perheenisän viruessa vankilassa Viola Bennies keräsi kotona kaikki voimansa, jotta lasten arki sujuisi mahdollisimman hyvin. Julkisuudessa onkin nähty hänen pystyvän väittelemään rakentavasti myös vastakkaista mielipidettä edustavien toimijoiden kanssa. Tilaa Askel itsellesi tai lahjaksi. Hän sai kymmenen kuukauden vankilatuomion ja hänet siirrettiin toiseen vankilaan Halleen, missä pidettiin myös muita poliittisia mielipidevankeja. Siellä hän joutui eristysselliin, jossa ei ollut edes kunnon ikkunaa. Muurin murruttua vanhat ystävät ja sukulaiset etsivät heidät heti käsiinsä ja soittivat ovikelloa ykskaks yllättäen yömyöhällä. Pariskunnalle tuli selväksi, että he eivät tulisi näkemään toisiaan pitkään aikaan. Viola taas hoiti heidän asumansa talon puutarhaa ja kiinteistöä talkkarina ja nautti siitä, että sai olla paljon läsnä lasten arjessa. Puolen tunnin välein napsahti kirkas valo päälle ja kuului torven törähdyksen tapainen ääni
Strategioiden taustalla vaikuttaa kirkon missio, joka nähdään riippumattomana ajasta ja paikasta sekä yhteiskunnan ja kirkon järjestysmuodosta. Hierarkkisuuteen ei edes pyritä, onhan kirkon yhteisten strategioiden lähtökohta, että perustyö tehdään seurakunnissa. Suhteessa tutkimusaiheeseensa Kaira kuvaa itseään ”marginaaliseksi sisäryhmäläiseksi”. | väitös | K irkossa riittää strategioita – mutta mitä ne pitävät sisällään. Strategioissa peräänkuulutetaan rohkeutta mutta pyritään kuitenkin välttämään riskejä ja voimakkaita kannanottoja. Samalla identiteetin voima voi kahlita ja sulkea ulkopuolelle. Kirkon tehtäväksi nähdään muuttaa maailmaa”, Kaira kirjoittaa. ”Onko mahdollista, että kirkon yhteisöidentiteetti olisi enemmän jäsenkuntansa näköinen eli monimuotoisempi?”, Kaira kysyy väitöksessään. Hän kuvaa kirkon strategiatyön kokonaisuutta epäsymmetriseksi: strategioita laaditaan ja päivitetään jatkuvasti eri puolilla kirkkoa. Seuraukset ovat ristiriitaiset: Yhtäältä luottamus luo toiveikkuutta ja uskoa tulevaan. Strategia-ajattelua leimaa konsensushenkisyys. Tutkimus osoittaa, että kirkon strategioissa korostuu luottamus varjelukseen ja johdatukseen. Kaira toteaa, että strategiat eivät tee näkyviksi kirkon siMoniäänisyys ja ristiriidat eivät näy kirkon strategioissa kirkkososiologia | Terhi Kairan väitöskirja osoittaa, että luottamus johdatukseen voi olla strategiatyön heikkous. Meri Toivanen Terhi Kairan väitöstilaisuus järjestettiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa lokakuun lopussa. Tästä tehtävästä huolimatta kirkon strategiat huokuvat tarvetta säilyttämiseen. Strategioissa huomioidaan myös, että kirkko on yhteisö, joka ei voi pitäytyä pelkästään ajallisissa tavoitteissa. Kairan mukaan kirkko yrittää eri keinoin vaalia identiteettiään muuttuvassa ympäristössä. Muutosvalmiuttakin strategioissa ilmenee. Kaira kirjoittaa, että ekologisuus, luomakunnasta välittäminen ja vastuullisen elämäntavan velvoite nousevat strategioissa toistuvasti esiin. Hän toteaa, että viime aikoina osa kirkon jäsenistä on ilmaissut, etteivät he koe kirkkoaan omakseen. ”Tällöin yhteisöidentiteetin piirteet estävät yhteisöön kuulumattomien tai ulkokehällä olevien liittymisen ryhmän yhteyteen. Kaira analysoi lähes 40 kirkossa 2000-luvulla tehtyä strategiadokumenttia ja kaksi seurakuntien kirkkoherroilta koottua kyselyaineistoa. Vahva yhteisöidentiteetti on kaiken kaikkiaan pohja, johon kirkon strategia-ajattelu Terhi Kairan mukaan nojautuu. Kairalla on käytännön kokemusta kirkon strategiatyöstä eri tasoilta. ”Paikallisuus näkyy kuitenkin strategioissa yllättävän vähän”, Kaira toteaa tutkimuksessaan. Sulku kohdistuu usein niihin, joita ei toivota jäseniksi: vihollisiin, vastustajiin ja kilpaileviin ryhmiin”, Kaira huomauttaa tutkimuksessaan. | Kuva: Markku Pajunen ” Luomakunnasta välittäminen ja vastuullisen elämäntavan velvoite nousevat strategioissa toistuvasti esiin. Sitä tutki teologian maisteri Terhi Kaira, jonka tuore kirkkososiologian väitöskirja käsittelee strategia-ajattelua Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. säisiä ristiriitaisuuksia, erilaisia teologisia painotuksia tai arvopohjan moninaisuutta. Hän ei tarkastele tutkimuskohdettaan ulkopuolisena. ”Silti kirkon strategia-ajattelussa korostuu tähän aikaan vahvasti sidottu diakoninen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus. KOTIMAA | 7.11.2019 11. Se luo turvallisuutta, auttaa selviämään muutoksista ja tuottaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisaalta johdatukseen uskominen voi johtaa strategiatyön kyseenalaistamiseen ja siihen, että seurakunnan toiminta jätetään kokonaan suunnittelematta. Tutkimus perkaa kokonaiskirkkoa, sen työaloja, hiippakuntia ja seurakuntia. Kairan mukaan kirkon eri tasoilla on strategiatyössä paljon vapautta ja liikkumavaraa. ”Kiinnostavaa on, että ympäristötietoisuus nähdään kirkon strategia-ajattelussa ensisijaisesti yhteisöidentiteettiin liittyvänä kysymyksenä, kun esimerkiksi kuntien strategia-ajattelussa se ilmenee lähinnä toiminnallisina valintoina”, Kaira kirjoittaa. Kaira kirjoittaa kuitenkin väitöskirjassaan, että Lapuan hiippakunnan strategiaa lukuun ottamatta tutkimusaineisto ei sisällä strategioita, joita hän olisi ”suoranaisesti itse valmistellut” tai joiden hyväksymisestä hän olisi ollut päättämässä. Tällä hetkellä hän työskentelee Kirkkohallituksessa ja valmistelee projektipäällikkönä Kirkon strategiaa 2026
Hekö jakavat työvuorot. Eivätkö he voi sitä muuttaa seurakuntakohtaisesti. Kuitenkin jo Kirkko ja kaupunkilehdestä lukemalla näkee, kuinka paljon on kuitenkin järjestetty. Moos. MarjO liiMatainen Helsinki Seurakuntien viestinnässä olisi petrattavaa KOTIMAA | 7.11.2019 12. Normilaskelma ei tee oikeutta ihmisen kokonaisena olemiselle! Normilaskelmassa ihminen muuttuu vain erinäisiksi luvuiksi lukujen joukkoon. mielipiteet D iakoniatyön palvelukenttä on hyvin laaja. Kirkon ja seurakuntien diakoniatyö auttaa toistuvasti avuntarvitsijaa taloudellisesti tilanteissa, joissa sen ei tulisi olla ensisijainen toimija! Jokaisen apua tarvitsevan ihmisen elämä on lopulta huomattavan paljon enemmän kuin pelkkä normi tai etuisuuslaskelma. Viestintä on vakava asia, jonka toivoisi onnistuvan. Valitettavasti tämä määritys on nykyaikana merkittävästi väljentynyt. Mitä siellä ei ole, sitä ei arvosteta. (1. Se on ottanut vastattavakseen asioita, joiden ensisijaisina ratkaisijoina tulisi pikemminkin olla lakisääteisiä toimijoita, kuten Kela ja kaupungin aikuissosiaalityö. Sitä pidetään tärkeänä, mistä ilmoituksissa kerrotaan. Muutama ajatus on herännyt seurakuntien viestinnästä. Joku toinen vastaa lähetysasioista, eikä niistä näy montaa ilmoitusta viikko-ohjelmassa. Heistä tiedetään vähän. Seurakunnan työntekijöiden osallistumisilmoituksia kaipaan enemmän. Valitettavan usein ihminen jää heittosäkiksi Kelan ja aikuissosiaalityön keskelle. Nykyisen kotikaupunkini Helsingin seurakuntayhtymän nettisivut ovat heikoimmat, joilla olen ollut. Seurakunnilla Helsingissä on ilmeisesti sama kiinteä runko. Luojamme on viisaasti ajatellut, kun jo Raamatun alkulehdillä todetaan, että ”ei ole hyvä ihmisen olla yksinään”. Erään diakonin osuvasti sanottua ilmaisua mukaillen, jokaisella ihmisellä on oma tarinansa. Monesti seurakunnasta kerrotaan, että maallikoilta odotetaan enemmän ja heidän tekemisistään iloitaan, mutta kyllä työntekijöiden tekemisistäkin kaivataan tietoa. Aikuissosiaalityö voi vedota kieltävässä päätöksessään siihen, että avuntarvitsija on jo saanut Kelalta toimeentulotuen, eikä täydentävään toimeentulotukeen ole erityistä tarvetta. Tällä tavoin ajattelen yhä enemmän tilanteissa, joissa kohtaan ihmisiä, jotka päätyvät palvelujärjestelmässämme normilaskelmiksi. Lakia toimeenpanevat Kelan ja kuntien virkamiehet sitten määrittävät sen, miten he lain kohtia tulkitsevat ja panevat toimeentulopäätöksiä käytäntöön. Apua hakevilla on hyvin usein edessään valtaisa määrä erilaisten selvityspyyntöjen, lippujen ja lappujen täyttämisiä, ennen kuin hänelle lopulta myönnetään toimeentulotukea. Näissä tilanteissa tarvitsemme ihmisinä toisiamme. Kukaan meistä ei selviä yksin. Mielestäni heidän sanojaan ja ajatuksiaan voisi olla lehdissä enemmän. Kela ottaa myös oma-aloitteisesti yhteyttä kunnan aikuissosiaalityöhön ja kertoo mahdollisesta täydentävän toimeentulon tarpeesta. Kun seurakuntalainen tarpeeksi monta kertaa klikkaa lukemattomia kohtia, joista ilmaantuu tyhjä sivu, on se kuin viesti, että ”ei ole paljon mitään”. Viimeisen viiden vuoden aikana olen asunut kolmella paikkakunnalla, ja siksi uuteen omaan seurakuntaan olen tutustunut alkuun viestimistä. Kirkkojärjestyksessä mainitaan, että diakonian tulee antaa apua erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Viestimistä saa hyvin harvoin kuvan esimerkiksi viikko-ohjelmista, että he ovat aktiivisia. Elämässä voi tulla eteen yllättäviä vastoinkäymisiä, joihin ihmisinä emme ole voineet varautua ennakolta millään tavoin. kirkon työ | Diakoniatyö auttaa avuntarvitsijaa taloudellisesti tilanteissa, joissa sen ei tulisi olla ensisijainen toimija, kirjoittaa Otto Savolainen. Kuinka sitten maallikot olisivat. 2:18) OttO SavOlainen Diakoniajohtaja, Seinäjoen alueseurakunta Diakoniatyö on osa ihmisen tarinaa ” Valitettavan usein ihminen jää heittosäkiksi Kelan ja aikuissosiaalityön keskelle. Joku on jumalanpalveluselämän työalajohtaja, joku toinen on jumalanpalvelusten vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, ja jokainen tietää viikko-ohjelmasta, että jumalanpalveluksia ei ole kovin montaa viikossa. Seurakunnan vuosilehdet, yleensä syksyn alussa jaetut, viestivät oikeastaan sen, kuinka vähän papit tekevät. Toimeentulolaissa on yksiselitteisesti määritetty, miten ja missä tilanteissa ihmistä tulee auttaa, kun hänen omat voimavaransa eivät riitä arjessa selviytymiseen. Kuntien aikuissosiaalityön velvollisuutena on myöntää toimeentulotuen täydentävää tai -lisäosaa tilanteissa, joissa Kelan tekemä toimeentulotukipäätös ei ole riittävä. Seurakunnan viikko-ohjelma lehdessä tai netissä kertoo, mitä siellä pidetään tärkeänä. Diakoniatyö kohtaa usein juuri näitä tilanteita ihmisten arjessa ja reagoi antamalla täsmäapua ja toivoa vaikean tilanteen helpottamiseksi. Työtä ohjaa kristillisen auttamisen eetos
Sinne penkkiin kuitenkin aina palasin. Sen lisäksi minulle rakas kohta on se hetki, kun siirrytään Herra armahda -hymnistä kunniaan. Tänäkin vuonna Vuoden kristillinen kirja -kilpailun finalistit julkaistiin siellä, joten on luontevaa siirtää varsinainen valintakin sinne. Messu on osa Jumalan kansan vaellusta, se on prosessi. Tykkään myös siitä, että penkissä istuu kaikenikäisiä taaperosta taataan ja murkusta mummuun. Menettelytapa on pääasiassa luonnollinen eikä yliluonnollinen ja käytetty aika 13,82 miljardia vuotta. Jumala kuulee meitä, Hän armahtaa! Tästä ilosta me nousemme ylös laulamaan kiitosta. Teki mieli huutaa, että olen täällä enkä siellä kirjassa siunausta kaipaamassa. Työseurakuntani Leppävaaran messu on minulle rakas. Turussa on historiankin puolesta ymmärrystä kristillisen kirjan merkityksestä tälle kansakunnalle niin lukutaidon kuin sivistyksen polun raivaajana. Kun tämän jälkeen ilmoille kajahtaa kunnia, se on iloa Jumalan vastauksesta meille. Viime sunnuntaina taputimme Hannalle, joka tanssi meille saarnan. Tieteelliset totuudet, kuten kehitys eli evoluutio ovat osoittaneet Raamatun luomiskertomuksen epätäydelliseksi kristittyjen uskoman luomisen menettelytavan ja siihen käytetyn ajan suhteen. Sen lausumalla seurakunta ja seurakuntalainen osallistuvat aktiivisesti messuun. Matka jatkuu Leppävaarassakin. Jokainen tuo messuun jotain persoonallista, omista hengellisistä juurista kumpuavaa, mutta kokonaisuus on riittävän samanlainen, jottei kirkkovieraan tarvitse joka sunnuntai ihmetellä, että mitäs tänään tapahtuu. KOTIMAA | 7.11.2019 13. Tykkään minä työtovereistanikin. Se vaatii työtä ja uuden opettelemista. Laulaessamme Herra armahda, me emme pyydä syntejä anteeksi vaan pyydämme, että Jumala kuulee rukouksemme. Ja se taputtaminen! Messun musiikkivieraita kiitetään messun lopussa aina iloisin taputuksin. Ärsytti, kun papit Herran siunausta lausuessaan tuijottivat kirjaansa. Istuin mielelläni kirkonpenkissä, vaikken aina niin ihastuksissani ollutkaan. Tämä oli sääli, sillä varmasti messuvieraissa olisi ollut myös kristillisen kirjan ystäviä. Meille opetettiin, että on tärkeää käydä kirkossa, joten minä sitten kävin. SAri ESSAyAh kansanedustaja (kd.), kirjojen ystävä Vuoden kristillinen kirja Turun Kirjamessuille. Joten jospa ensi vuonna Turussa Vuoden kristillinen kirja pääsisi nauttimaan arvoisestaan huomiosta. Taputus on paitsi kiitos esittäjälle, myös konkreettinen ilmaus hyvästä olosta, yhteydestä ja Pyhän kokemuksesta. Helsingin Kirjamessuille ei kuitenkaan kannattanut suunnistaa, sillä lava-aikaa Vuoden kristillisen kirjan valinnalle ei siellä enää haluttu antaa ja tapahtuma oli jo viime vuonna siivottu messuilta. Herra armahda on sen myöntämistä, että Jumala on Jumala ja me olemme ihmisiä. Aamen Vuoden kristillinen kirja -kilpailun finalistit olivat tänäkin vuonna mielenkiintoinen kattaus eri tyylilajeja ja aihepiirejä. Vuosien varrella penkit ovat vaihtuneet mutta rakkaus säilynyt. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Eikä ole pelkoa valmiiksi tulemisesta. Kauppakeskus Triplan yläkerrasta löytyi sitten pienen etsimisen jälkeen seurakunnan tila, jossa palkitseminen tapahtui. Siihen prosessiin kannattaa heittäytyä. M essu on minulle rakas. Kristillisten kustantajien ei mielestäni kannata jäädä Helsingin perään haikailemaan, vaan siirtyä kokonaan Turun Kirjamessuille. Päivi räsänen ei voi muitten mukana totuudesta tinkimättä kieltää evankelis-luterilaisen kirkon osallistumista Pride-kulkueeseen ihmisoikeuksia puolustaakseen Jumalan sanan ehdottomuuteen ja täydellisyyteen vetoamalla. Ihmetytti, miksei ehtoollista voi viettää useammin kuin kerran kuussa. Päädyin 13-vuotiaana mukaan seurakunnan nuortentoimintaan. AijA Pöyri Kirjoittaja on mummu ja pappi. TAPio LEhTonEn Hämeenlinna Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Luvassa on osallisuutta ja yhteyttä, paljon hyvää monille ihmisille. Ei nyt penkistä kesken pastorin saarnan huudella, mutta sillä tavalla luterilaisen tyylikkäästi silloin kun on aamenen aika. Totta sekä oikeaa horjumatta puolla Raamatun sataprosenttista totuudellisuutta ei voi osoittaa sillä, että sanoo sen olevan Jumalan sanaa ja siksi täysin totta. Niinpä päätin lähteä paikan päälle kuulemaan kilpailun voittajan ja valinnan perustelut. Toimiva messu, jonne tulee eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä ja jota tekevät seurakuntalaiset työntekijöiden kanssa, ei synny itsestään. Vuosien varrella olemme kehittäneet messua ja välillä reippaastikin kertoneet toisillemme mielipiteitämme. Huikea murroskohta. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Paikalla oli toki muutama kristillinen media, kustantajien edustajat ja palkittava seurueineen, mutta meitä muuta yleisöä hädin tuskin pariakymmentä henkilöä. Ehtoollinen on minulle rakas. Eikä vain penkissä vaan myös messua toteuttamassa. ” Tykkään, kun messussa sanotaan rohkeasti aamen. Aamenella saa ilmaista omia tunteitaan, ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Tykkään, kun siellä sanotaan rohkeasti aamen. Helsingin Kirjamessut on linjauksensa tehnyt, eikä siellä näytetä ymmärrettävän, että kristikansa on myös kirjakansaa ja että kristillinen kulttuuri on erottamaton osa suomalaista kulttuuria
reportaasi KOTIMAA | 7.11.2019 14. TeksTi | RisTo CanTell– kuvaT | RisTo kRogeRuksen aRkisTo Paavi Paavali vi kätteli suomalaisia vieraita 15.10.1969. kuvassa Riitta Teinonen ja eero Bäckman. Lokakuussa 2019 seitsemän eläkeläistä matkusti jälleen Pyhään kaupunkiin tapaamaan paavi Franciscusta. Tällä välin paavin kantotuoli oli vaihtunut avoautoon ja ekumeeniset suhteet kirkkojen välillä edistyneet. Kaksi kohtaamista paavin kanssa Lokakuussa 1969 viisitoista luterilaista teologian ylioppilasta matkusti Roomaan paavi Paavali VI:n vastaanotolle
oli ensimmäinen kirkko, jossa vierailimme. vuotta sitten lokakuussa 1969 viisitoista luterilaista teologian ylioppilasta Helsingin yliopistosta teki opintomatkan Roomaan. Domine Quo Vadis. Opintomatkan kohokohta oli 15.10.1969 paavi Paavali VI:n vastaanotto Pyhän Pietarin kirkossa, johon paavi tuotiin kantotuolissa. Me saimme arvokkaan Raamatun käsikirjoituksen faksimilen eli näköispainoksen. Villa Lante on omalta osaltaan tukenut suomalaista antiikin tutkimuksen kehittymistä ja tarjonnut monille mahdollisuuden tutkimuksen tekoon ikuisessa kaupungissa. Villa Lantesta avautuvat upeat näkymät Rooman keskustaan ja tärkeimpiin historiallisiin rakennuksiin, muun muassa Pietarinkirkon kaunis ja suuri kupoli näkyi sieltä. Vastaanoton aikana pidin paaville latinaksi puheen. Matkan johtajina ja asiantuntijoina olivat professori Seppo A. Monivaiheinen, tapahtumarikas ja onnistunut matkamme Roomaan alkoi Helsingistä, missä kukaan matkalle lähtijöistä ei tiennyt, mitä tuleman pitää. Seppo A. Teinonen perusteli kirkon valintaa näin: Risto Cantell ja Kyllikki Tiensuu ojensivat paavi Franciscukselle juhla-adressin sekä juhlakirjan ja niiden välissä puheet vastaanotolla 16.10.2019. Sen hienoissa tiloissa ovat Suomen Rooman Instituutti ja Suomen suurlähetystö Pyhän Istuimen luona. Sen olivat kirjoittaneet Helsingissä teologisen tiedekunnan professorit. Hän lupasi rukoilla meidän, perheidemme sekä kotimaamme Suomen puolesta. Matkaa teimme kolme vuorokautta junalla ja laivalla. Hän vastasi hyväntuulisena ja iloisena kiittäen minua ja professori Teinosta latinaksi. Itse matkakin Roomaan oli uutta ja ihmeellistä. Teinonen ja hänen puolisonsa lehtori, TM Riitta Teinonen. Paavi oli hämmästynyt puheesta ja latinan kielen käytöstä. Roomassa Teinoset ja suurin on matkalaisista asuivat Janiculum-kukkulalla sijaitsevassa Villa Lantessa. Matkamme aikana tutustuimme Rooman tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kurssitoverini Elina Paloheimo antoi lahjanamme paaville suomenkielisen Raamatun. | Kuva: Servizio Fotografico Vaticano Suomen Kuvalehti julkaisi opiskelijoiden matkasta Roomaan kansijutun 1969. Odotukset ja toiveet olivat suuret. » KOTIMAA | 7.11.2019 15
Se kuvaa Rooman arkea. Paavia odotellessamme vastaanotolle saapuneet delegaatiot esiteltiin. Kaiken kaikkiaan opintovierailu jätti syvät jäljet siihen osallistuneisiin teologian opiskelijoihin. Kukin ryhmä vastasi kulttuurinsa mukaan riemusta kiljahdellen, arvokkaasti taputtaen, laulaen, soittaen tai käsiään heilutellen. Kristus vastasi: ”Minä menen sinun puolestasi uudelleen ristiinnaulittavaksi.” Herran vastauksen kuultuaan Pietari kääntyi takaisin ja kärsi marttyyrikuoleman. Kirkko oli rakennettu vanhan roomalaisen Via Appia Antican alkupäähän paikalle, missä hurskaan legendan mukaan Roomasta kristittyjen vainoja pakeneva Pietari kohtasi ylösnousseen Kristuksen ja kysyi häneltä: ”Herra, minne sinä menet?” (Domine Quo Vadis). Hän ihaili rovasti Veli-Matti Hynnisen kaunista stolaa, silitti sitä hellästi ja sanoi: ”Teillä on kaunis stola.” Paavi sanoi rukoilevansa meidän puolestamme, katsoi suoraan silmiin, hymyili ja oli täydelreportaasi Vuonna 1969 paavin vastaanotto järjestettiin Pietarinkirkossa. Paavi eteni kaikessa rauhassa ihmisiä tervehtien, samalla kun paikalla ollut nuori akrobaatti ilahdutti väkeä huikeilla tempuillaan. Hynnisen vierellä ovat Jukka Leino ja Kaarina Koho. Pappi ei ole mikään korkeasti koulutettu teologi, pikemminkin oppimaton maalaistai kaupunkilaispappi. Hänet naulittiin oman toivomuksensa mukaisesti ristille pää alaspäin. Teinoset eivät enää olleet mukana niin kuin eivät muutkaan, joiden elämä on jo päättynyt, eivätkä nekään, joita sairaus tai muu syy esti osallistumasta. Tämän jälkeen oppaanamme toiminut Kristittyjen ykseyden edistämisen neuvoston sihteeri, piispa Brian Farrell ohjasi meidät Pietarinkirkon portaille riviin odottamaan paavin henkilökohtaista tapaamista muiden kutsun saaneiden kanssa. Paavi Paavali VI tuotiin kirkkoon kantotuolissa. Suomen Kuvalehdessä artikkeli sai näyttävästi tilaa, ja sen kansikuvassa oli suurin kirjaimin teksti: Paavi oli liikuttunut kohdatessaan suomalaiset ylioppilaat. Auto pysähtyi matkalla usein, ja paavi siunasi lapsia, vanhuksia ja sairaita. Autossaan paavilla oli kyydissä lapsia. Kirjoitin Rooman matkastamme sekä Teologiseen Aikakauskirjaan että Suomen Kuvalehteen. Paavin istuuduttua istuimelleen hänelle luettiin eri delegaatioiden tervehdyksiä, joihin hän vastasi lyhyin puheenvuoroin. Tämä kirkkohistoriallinen opintomatka antoi useimmille osallistuneille innostusta ja virikkeitä opintoihin ja teologiseen tutkimukseen. | Kuva: Servizio Fotografico Vaticano Piispa Brian Farrell | Kuva: Eva Salomaa KOTIMAA | 7.11.2019 16. Paavi Franciscus tuli Pietarinkirkon aukiolle paavillisessa avoautossa, joka lipui hitaasti täpötäyden ihmismeren läpi. Tullessaan kohdallemme paavi kätteli useita seurueemme jäseniä ja tervehti muita katsellaan sekä pään nyökkäyksellä. Vastaanottopaikka oli Pietarinkirkon aukiolla, jonka täyttivät paavia odottavat ihmiset. Meillä kaikilla nämä kokemukset ovat kulkeneet läpi elämän sekä vaikuttaneet myös myöhempään työuraan ja elämänkulkuun. Lokakuussa 2019 seitsemän harmaatukkaista eläkeläistä nousi lentokoneeseen Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Suuntana oli jälleen Rooma. – Te tulette näkemään matkamme aikana monia loistavia ja upeita kirkkoja, jotka häikäisevät teidät kauneudellaan ja loistollaan, mutta se ei ole oikea kokonaiskuva Roomasta. Paavi siunasi paikallaolijat ja heidän perheensä. Meidän paikkamme olivat eturivissä kirkon pääovien tuntumassa. Piispa Farrell huolehti meistä ystävällisesti tavalla, joka kertoi konkreettisesti yhteyksien läheisyydestä kirkkojemme välillä. Paavi Franciscus ihasteli Veli-Matti Hynnisen stolaa ja silitti sitä hellästi. Minä vien teidät ensiksi kirkkoon, joka on pieni ja vaatimaton. Paavi Franciscuksen tapasimme vastaanotolla 16.10.2019. Siksi olikin riemastuttavaa päästä uudestaan vierailulle puolen vuosisadan päästä ja palauttaa mieleen matkan muistoja
Hänen lempeä katseensa ja nöyrä pyyntönsä olivat aseista riisuvia. lisesti läsnä tilanteessa. 2:19–20). Oikealla naiset sovittavat mustia mantiljojaan. Illalla arvioimme paavin vastaanottoa majapaikassamme birgittalaissisarten luona Pyhän Birgitan talossa Piazza Farnesella. Koska puheita ei tällaisella vastaanotolla pidetä, liitimme Kyllikki Tiensuun kanssa piispalta saamamme neuvon mukaisesti puheemme kopiot adressin ja lahjakirjan väliin. Molemmat vastaanotot 1969 ja 2019 olivat juhlavia, mutta erojakin oli. luvun sanat: ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Siinä roomalaiskatolinen kirkko ja Luterilainen Maailmanliitto toteavat saavuttaneensa yksimielisyyden vanhurskauttamisopin perustotuuksista. Hänellä on myös tapana vaatimattomaan papin asuun pukeutuneena pujahtaa Rooman varjoisille kujille ja keskustella siellä ihmisten kanssa, jotka häntä tunnistamatta kertovat huolensa ystävälliselle papille. Vuonna 1999 allekirjoitettiin Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista. ” Paavi Franciscus sanoi rukoilevansa puolestamme ja pyysi meitä rukoilemaan hänen puolestaan. Franciscuksesta välittyi kuva kunnioitettavasta ja rakastettavasta persoonasta. Paavi Franciscus oli tehnyt kaikkiin syvän vaikutuksen. Vuoden 2019 matkalta monien mieleen jäi birgittalaisluostarin seinällä oleva kaunis tunnuslause ”Ykseys on tehtävämme”. Kirkkomme tuntevat hyvin toisensa ja arvostavat niiden jäseniä. Franciscus puolestaan rennompi, lähelle tuleva ja läsnä oleva. Tämä kuvastaa konkreettisella tavalla roomalaiskatolisen kirkon ja luterilaisten kirkkojen keskinäistä hyvää yhteyttä. Suomalainen sisar Marja-Liisa piti meistä erityistä huolta. Te olette siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.” (Ef. Franciscus on paaviuden historian ensimmäinen jesuiitta Pyhän Pietarin istuimella. Kuka tahansa hotellin vieraista voi vapaasti istuutua paavin pöytään. Rooman matkamme jälkeen katselimme uusin silmin omaa kirkkoamme ja muita kirkkoja. Nimen valinta kertoo paljon paavi Franciscuksesta. Viidentoista suomalaisen teologian opiskelijan opintomatka Roomaan 1969 avasi matkalla mukana olleille kokonaan uuden näkökulman kristikunnan suurimpaan kirkkoon ja ekumeenisen lähentymisen mahdollisuuksiin. Ignatius Loyolan perustaman jesuiittasääntökunnan perustehtävä oli ja on puolustaa paavin asemaa ja valtaa. Vasemmassa kuvassa Taru Rantala (vas.), Riitta Teinonen, Elina Paloheimo, Risto Krogerus, Marja Hynninen, Veli-Matti Hynninen ja Risto Cantell. Paavit sekä oman kirkkomme arkkipiispat ja piispat ovat rukoilleet ja työskennelleet kirkon ykseyden puolesta. Hänkin on köyhien ystävä, joka on paaviutensa ensimmäisestä päivästä alkaen johdonmukaisesti jatkanut jo Buenos Airesin arkkipiispana aloittamaansa vaatimattomuuden ja yksinkertaisen elämän linjaa. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen aikaansaama muutos katolisessa kirkossa mahdollisti meidänkin opintomatkamme Vatikaaniin 1969. Hän asuu vaatimattomassa ja yksinkertaisessa hotellissa Santa Martassa Pietarinkirkon kupeessa ja syö myös ateriansa siellä. Luterilaisista käytettiin nimitystä ”erossa olevat veljet”. Sitten minä annoin hänelle lahjakirjaksi hankkimamme teoksen paavi Johannes Paavali II:n vierailusta Pohjoismaissa 1989. Vatikaanin toisessa kirkolliskokouksessa (1963–1965) roomalaiskatolinen kirkko muutti perusteellisesti suhtautumisensa muihin kirkkoihin. Franciscus kieltäytyi asumasta paavien loisteliaassa asunnossa Apostolisessa palatsissa Vatikaanissa. Kirkkojemme yhteinen lähtökohta ja ohjenuora on Pyhä Raamattu sekä jakamattoman kirkon traditio. Paluu Roomaan ei ole muille kirkoille tarjottu malli. Kuvassa Eero Bäckman (vas.), Kaarina Koho, Elina Paloheimo, Risto Cantell ja Kyllikki Tiensuu. Kun vuonna 1954 Lundissa perustettu Luterilainen Maailmanliitto (LML) vietti 50-vuotisjuhlaansa, juhlajumalanpalveluksen vaikuttavan saarnan piti paavi Franciscus. Myös paavin lupaus rukoilla meidän perheittemme puolesta liikutti meitä. Asiakirjassaan ”Ykseyden palauttaminen” katolinen kirkko pyysi nöyrästi anteeksi erossa olevilta veljiltä niitä rikkomuksia, joihin se oli syyllistynyt kirkon ykseyttä vastaan. Hänen hymyään, silmiin katsomista ja pyyntöä rukoilla hänen puolestaan pidettiin koskettavana. Tämän yksimielisyyden perusteella ne peruuttivat aiemmat toisia kirkkoja koskevat oppituomionsa. Kun Buenos Airesin arkkipiispa Jorge Mario Bergolio valittiin paaviksi, hän ei ottanut nimekseen jesuiittajärjestön perustajan Ignatius Loyolan nimeä, vaan köyhien, sairaiden ja luonnon ystävän Franciscus Assisilaisen nimen Franciscus. Tällä perustalla ekumenia edistyy myös tulevina vuosina. KOTIMAA | 7.11.2019 17. Kun ajattelen tätä lähentymistä, jossa olemme olleet mukana, tulevat mieleeni Efesolaiskirjeen 2. Kyllikki Tiensuu ojensi paaville juhla-adressimme. Hän pyysi meitä rukoilemaan myös hänen puolestaan. Paavali VI oli etäisempi, muodollisempi, diplomaattinen ja asemastaan tietoinen. Sen sijaan kaikkien kirkkojen tulee yhdessä pyrkiä etsimään Kristuksen kirkon yhteyttä ja ykseyttä
Jos ihmisen on hankala pysyä paikallaan, hänelle voi olla vapauttavaa lähteä pois ihmissuhteista, vaikka eron kokemukset olisivatkin tuskallisia. – Tähän teemaan kytkeytyvät myös rakkaus ja erot. Silloin pääsen parhaimmillaan laulujen keskelle flow-tilaan, Pelkonen vastaa. Yhdistän tämän taipumuksen isääni, joka joutui jättämään Karjalan Kannaksen kaksi kertaa evakkoreessä. Käsiohjelmaan oli kirjattu: ”Ihmisen elämä on loputon matka tuntemattomaan; pakoa menneisyydestä ja kurottamista kohti kuviteltua vapautta. Elämässäni olen ylpeä siitä, että olen rohjennut elää omaa elämääni todeksi. Liedlauluja yhdisti matkalle lähtö. Aarne Pelkonen, 33 Juuri nyt valmistaudun jouluiselle kirkkokonserttikiertueelle. Hänen rakastamissaan romantiikan ajan liedeissä kuvataan vaeltajaa, kuten Franz Schubertin liedissä Der Wanderer. Silti vaeltajalla on jatkuva tarve etsiä ja kulkea eteenpäin. – Etsin kappaleita, jotka kytkeytyvät elämääni. Rukoilen, että oppisin enemmän hiljentymään ja kuuntelemaan. Joku sisaruksista toimi autokuskina. – Isä oli touhukas ja vähän rauhaton mies, joka halusi aina lähteä reissuun. haastattelu Kuka. Pystyin eläytymään syvästi laulujen tarinaan, ja ihmiset aistivat sen, Pelkonen kommentoi. – Liikkeen vahva musiikkiperinne oli taustani parhaita puolia. Baritonin musiikillinen matka alkoi varhain. Hän kokee olevansa alati jotain tavoittamatonta etsivä ja kaipaava kulkuriluonne. Huomaan olleeni vuoden sisällä neljässä Pelkosen esityksessä. Törmäsipä laulajaan lokakuussa Edu Kettusen keikallakin, tosin kuulijana. – Se oli maaginen ilta, josta jäi poikkeuksellisen intensiivinen olo. Pääsin kehittämään taitojani. Häntä leimasi tietty juurettomuus ja kaipuu jonnekin, mihin ei ole enää mahdollista päästä. Pelkosen päiväkerhossa, pyhäkoulussa ja raamattuluokassa oli itsestään selvää, että kaikki lapset lauloivat. – Myöhemmin isoveljet kuskasivat minua milloin mihinkin kirkkoon, kun tein lukioiässä kanttorin keikkoja. – Vaeltajan onni on aina tavoittamattomissa, siellä missä henkilö itse ei ole. – Matkateema liittyy myös kulkuriluonteeseeni. Luen parhaillaan Aki Hintsan Voittamisen anatomiaa ja Dalai Laman elämäkertaa. TEksTi | JAnnE ViLLA – kuVAT | JukkA gRAnsTRöm KOTIMAA | 7.11.2019 18. Koen, että persoonassani on jotain samaa, Pelkonen sanoo. Antti lauloi, Aarne säesti. N ouseva baritonitähti Aarne Pelkonen, 33, on tullut viime aikoina etsimättäkin musiikin ystävien eteen monesta suunnasta. Perhe kuului vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen, jossa klassisen ja hengellisen musiikin harrastus on aktiivista. Johdin kuoroa, olin urkuripoika ja säestäjä. Espoon kirkkokonsertissa Pelkonen sai liedohjelmistollaan yleisöltä harvinaisen innostuneet aplodit. Hän on työskennellyt viime vuosina ulkomailla ja reissannut etenkin Saksan ja Suomen väliä. Monissa lestadiolaiskodeissa lauletaan ja musisoidaan, ja seurojen laulukulttuuri elää väkevästi. Joulukonsertti ja pääsiäisen Matteus-passio Helsingin Johanneksen kirkossa, päärooli Jää-oopperassa talvella ja Urkuyö ja aaria -sarjan konsertti Espoon tuomiokirkossa kesällä. Antti-veljensä kanssa Aarne kiersi Rauman lähiseudun kirkkoja. Urkujen soittoa harrastanut isä rakensi kotiin pienet pilliurut, joiden soittamisesta Kohti kuviteltua vapautta Taiteellista toimintakenttäänsä laajentanut baritoni Aarne Pelkonen on tehnyt jännittäviä musiikillisia ja hengellisiä matkoja uusille seuduille. Kuka lopulta on vapaa; se, joka uskaltaa jättää vanhan taakseen vai se, joka ymmärtää, ettei kaipaus koskaan lopu?” Matkateema taisi olla henkilökohtainen
Hän halusi puhua ymmärrettävästi. – Siinä musiikissa olin eniten viipynyt. Toisena erityisen hienoa virtenä Pelkonen pitää Anna-Maija Raittilan ”upeaa tekstiä” Suurempi kuin sydämeni. Silti tekstit eivät ole arkisia, vaan ytimen päällä on monia kerroksia. Myös perheeni, ystävieni ja lähipiirini mielestä olin soittaja enkä mikään laulaja. Testasin, miten soinnut toimivat ja innostivat erilaisia porukoita laulamaan. Meni pari vuotta ennen kuin uskalsin tunnustaa, että laulajan ura kiinnostaa eniten. Virsiin liittyy paljon muistoja. Hän valitsi albumille itselleen rakkaimpia virsiä. Kelkkaa oli hankala kääntää. Minun on helpompi samaistua kärsimysten käsittelyyn kuin riemuun ja iloon. Kolmatta suosikkivirttään Aarne Pelkonen miettii pitkään ja hartaasti keskittyen kädet niskan takana ja kaukaisuuteen tuijottaen. Pohjustuksen jälkeen Pelkonen valitsee virren 318 Jeesus, sä ainoa. – Jouduin musiikilliseen kriisiin miettiessäni, voinko valita laulun pääaineeksi. Se kertoo kipujen kanssa elämisestä. Ehkä olen siinä mielessä tyypillinen luterilainen, että mollivoittoiset ja elämäntuskaa käsittelevät laulut ja virret osuvat minuun parhaiten. 15-lapsisen perheen nuorimmainen syttyi eniten. Hänen on vaikea valita. Aarne Pelkosen haaveammatti oli kanttori. Käänteentekevää uran kannalta oli Lappeenrannan laulukilpailun voitto vuonna 2013. Sen siivittämänä hän teki esikoislevynsä Virsi. Sibelius-Akatemiassa opiskellessaan hän huomasi yllätyksekseen, että laulu tuntui omimmalta ilmaisutavalta. » KOTIMAA | 7.11.2019 19. – Innostuin valtavasti urkuimprovisaatioista. – Mielessä pyörii niin monia vaihtoehtoja... Kodissa tuettiin lahjakkaan pojan harrastusta. – Tykkään Anna-Maijan teksteistä ylipäänsä. Niissä on läsnä niin inhimillisyys kuin pyhyyskin. Aarne Pelkonen esiintyy keväällä Aleksanterinteatterissa Puccinin Turdandotissa ja Kari Tikan uudessa oopperassa Rakkaus on väkevä kuin kuolema. – Säestäjän identiteettiä oli vaikea vaihtaa. Siitä tuli lapselle tärkeä laulu. ” Kuka lopulta on vapaa; se, joka uskaltaa jättää vanhan taakseen vai se, joka ymmärtää, ettei kaipaus koskaan lopu. – Niissä lauluissa käydään pohjamudissa. Äiti lauloi Aarnelle ”univirttä” 276 Jeesuksesta laulan. – Jeesus liittyy tuon ajan muistikuvissa turvan tunteeseen. Vaikka perheyrityksessä ja isossa perheessä riitti paljon työtä, kuopus sai treenata tosissaan, usein yötä myöten
– Minun on oltava rehellinen sille, mitä pidän hyvänä ja oikeana. – Sain purettua tunteitani terapian avulla. Vaikeuksieni kautta olen oppinut paljon elämästä. Taiteilija voi ammentaa rankoista kokemuksista. Kirkko ei ole kaupallinen toimija, vaan sen motiivit ovat erilaisia, Pelkonen painottaa. Olen iloinen, että elämäni on mennyt hyvään suuntaan ja pahimmasta on päästy yli. Uskon kliseiseen ajatukseen, jonka mukaan elämä kantaa – vaikkei tietenkään automaattisesti, mitään itse tekemättä. Pelkonen kiinnitettiin kahdeksi vuodeksi Oldenburgin oopperaan Saksaan. – Ihminen tarvitsee tällaisia kokemuksia, jotka liittyvät myös kirkon musiikilliseen tehtävään. Tätä nykyä Pelkonen selviää yleensä ahdistuksista ystävien avulla. Pelkonen lisää, että ihmisen on pyrittävä kohti kestäviä päämääriä. Minulla on sellainen mentaliteetti, että ilo on teeskentelyä, Aarne Pelkonen sanoo ja naurahtaa lyhyesti. Albumin idea syntyi, kun Pelkonen äänitti toissa juhannusaattona Leinon Nocturnen kännykällään ja laittoi esityksen Facebookiin. Se sai suuren suosion, ja rohkaisi levyttämään laulelmia. KOTIMAA | 7.11.2019 20. – Minua on kokeilunhaluisena ihmisenä kiinnostanut tehdä musiikkia eri tyyleillä. Tänä vuonna ilmestynyt levy Haavekuvia on avaus uuteen suuntaan. Edellistä taustaa vasten ei ole yllätys, että Bachin Matteus-passio on ollut aina Aarne Pelkoselle erityisen tärkeä teos ja Bach läheisin säveltäjä. – Pienet toimijat saattaisivat olla seurakunnan tavoitteiden kannalta merkittäviä, mutta ne tippuvat tällä menolla helposti pois kyydistä. Bachin musiikki on hänelle aina hengellistä siten, että se vie mukanaan jonnekin tavoittamattomaan, arjen yläpuolella olevalle selittämättömälle tasolle. Kokemus yksinäisyydestä ja erillisyydestä oli voimakas, vaikka ympärillä oli ystäviä ja perheenjäseniä. – En suunnittele tulevaa tarkkaan. Pelkonen haluaa nostaa esiin kysymyksen kirkoista konserttipaikkoina. Oopperan papin tapaan Pelkonen luottaa, että asiat kyllä järjestyvät. Musiikki piti otteessaan. – Petter on luonteeltaan kuin meikäläinen, vähän huoleton ja huolimaton tyyppi, jonka takia lähipiirini on välillä kauhuissaan. – Minulla oli sellainen mentaliteetti, että ilo on teeskentelyä, laulaja sanoo ja naurahtaa lyhyesti. Tuntui, että niissä kerrotaan oikeista asioista ja pystytään olemaan rehellisiä. Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois. Nyt oli aika mennä ulos klassisen musiikin genrestä ja palvella monenlaista kuulijakuntaa, jota romanttishenkinen luonnonrakkauden kuvailu yhdistää. Se kausi kesti jokusen vuoden, mutta mies pääsi maan pinnalle. haastattelu – Varsinkin nuorempana laulut ja virret, joissa puhutaan elämän varjopuolista, olivat minulle läheisiä. Se on niin iso, ettei laulajalla ole muuta mahdollisuutta kuin keskittyä musiikin ja tekstin sisältämiin tunteisiin, Pelkonen kuittaa. – Hurjina nuoruusvuosinani olin kiinnostunut teologiasta. – Jeesuksen roolia ei kannata miettiä liikaa. – Nykyään en hetkahda pikku asioista. Ensi keväänä hän on Jeesuksena. Henkisen matkansa suuresta käänteestä, lestadiolaisuudesta erkaantumisesta, hän on ker” Suhtaudun järjen tasolla joihinkin asioihin eri tavalla kuin nuorempana, mutta saatan silti jännästi kokea musiikin kautta ihan samoja tunteita kuin lapsena. Debyytti Suomen Kansallisoopperassa Jää-oopperan päähenkilönä, saaristolaispappi Petter Kummelina, oli ”unelmarooli”. – Tämä musiikki häivyttää kaikki raja-aidat, riisuu aseista ja koskettaa katsomuksesta riippumatta! – Minua liikuttaa Matteus-passion syvä inhimillinen voima. Jos mieleen tulee tavallista isompia haasteita, hän käy tarvittaessa terapiassa. Toisaalta Erbarme dich -aaria (Armahda) on ehkä kauneinta musiikkia. Lukioiässä herkällä nuorukaisella oli masennusta ja ahdistusta. Viime kiirastorstaina Pelkonen esiintyi yhtenä suurteoksen solisteista. Se ei ole aina helppoa, vaan vaatii joskus paljon rohkeutta. Se sisältää kesäisiä ja kepeämpiä rakkauslauluja ja suomalaiskansallista, luonnon kauneudesta haltioitunutta tunnelmointia. Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa!” Eino Leinon Hymyilevän Apollon pohjalta tehty Lemmen laulu julistaa. Saamani perspektiivi pintaa syvemmältä on myös ammatillisesti tärkeä työkalu. Harkitsin papiksi opiskelua, mutta tulin järkiini. Kirkon omasta piiristä nousevien muusikkojen on toisinaan vaikea päästä esiintymään kirkoissa, koska vuokrat ovat yhtä kalliita kuin mitä tähtiartistit maksavat. Se ilmentää äärimmäistä yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemista. – Minulle kirkkotila ei ole ollut koskaan vain konserttisali. Pelkosella oli takavuosina raskaita jaksoja ja isoja vaikeuksia itsensä kanssa. Repertuaarin laajentaminen oopperan ja ”maallisen” musiikin puolelle kertoo myös Pelkosen hengellisen viiteryhmän vaihtumisesta. Taiteilijalle avautui monta uutta ovea, kun hän voitti kansainvälisen Sibelius-laulukilpailun vuonna 2015 ja sai palkintoja lied-kilpailuissa Saksassa ja Hollannissa. ”Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi! Miks emme kaikki yhtyä voisi