4 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 4. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –2 3 7 Vakaumus esiin! Paula Risikko toivoo, etteivät ihmiset piilottelisi uskoaan 10 Tässä lehdessä liitteenä: Mikko Salmi törmäsi sananvapauden rajoihin Oulussa vihittiin diakoneiksi vapaaehtoisia
Se sopii kaikille nuorista kiinnostuneille täysi-ikäisille, jotka haluavat antaa aikaansa. Titteli on tietysti tarkoitettu kehuksi, mutta voi sen lukea toisinkin: nainen johtajana on yhä erikoisuus, jota varten täytyy keksiä ilmiön outoutta alleviivaava uudissana. Häntä kiitettiin pitkäjänteisestä työstä nuorten ulkopuolisuuden ehkäisemiseksi esimerkiksi Palveluoperaatio Saappaan vastuuhenkilönä Kanta-Hämeessä. – Kysykää nuorilta rohkeasti, mitä heille kuuluu ja missä he kulloinkin ovat ja kenen kanssa. Niin lehdissä on nykyään tapana tituleerata työelämässä menestyneitä naisia. He eivät ole koulumaailmassa ja harrastusporukoissa eivätkä käy nuorisotiloissa. Viime vuodet hän on hoitanut eri ministerin salkkuja ja toiminut myös puhemiehenä. Saapas-toiminnassa saan kohdata heitä heidän ehdoillaan heidän olohuoneessaan, eli kadulla. Lisäksi hoivataan huonokuntoisia nuoria esimerkiksi festareilla. Saapas-toiminnan kautta pystyn tarjoamaan monille mielekästä vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Sopikaa myös turvasäännöistä kuten siitä, että aina voi soittaa ja kotiin voi tulla missä kunnossa tahansa. Risikon ja muiden politiikassa uraa tehneiden naisten ansiosta kovin moni tuskin enää ajattelee niin. | Kuva: Riku Hasari TaPu SiRKKa Hattulan seurakunnan nuorisotyönohjaaja KOTIMAA | 6.6.2019 2. Esikuvia riittää eri puolilta istuntosalia Naistenlehtien kielellä politiikan voimakkaat naiset ovat bossladyja, vapaasti suomennettuna pomorouvia. – Saapas-toiminnassa kohdataan nuoria kaduilla ja netissä ja keskustellaan heidän kanssaan heille tärkeistä asioista. 3 Mitä muuta työhösi kuuluu Saapas-toiminnan lisäksi. 2 Mikä on näiden nuorten päällimmäinen viesti. 1 Mitä Saapas-toiminta on ja mikä siinä kiehtoo. Kotimaan haastattelussa (sivut 10–12) Risikko kuitenkin kertoo, ettei aikanaan meinannut suostua politiikkaan. Mitä vinkkejä antaisit nuorten vanhemmille. 4 Koulut päättyvät ja kesälomat alkavat. Kevään vaaleissa eduskuntaan äänestettiin 93 naista, enemmän kuin koskaan aiemmin. Nuorten kokemusta syrjäytyneisyydestä ei ratkaise työtai opiskelupaikka vaan se, onko heillä sosiaalisia kontakteja. aluksi | viikon henkilö | Pomorouvia K ansanedustaja Paula Risikko (kok.) on tehnyt kunnioitettavan uran eduskunnassa. Nuorisotyönohjaaja Tapu Sirkka palkittiin tänä vuonna Kirkon erityisnuorisotyön teko -palkinnolla. Nuoret itse toivovat tätä. Samalla hän antoi hienon elämänohjeen, jolle on käyttöä kirkossakin: ”Nimittää ne sua sitten bossladyksi tai vanhaksi lehmäksi, sen kun teet, mitä haluat.” Tuija PyHäRanTa Toimittaja ihaili lapsena Karita Mattilaa. Keskustelkaa päihteiden käytöstä. – Nuorten saama ammattiapu on pirstaloitunutta, ja palavereissa aikuiset puhuvat nuorten yli ja ohi. Hiljattain valtakunnan tärkein pomorouva, presidentti Tarja Halonen kertoi Ylioppilaslehden haastattelussa, ettei oikein välitä tittelistä. Parasta työssä on, kun pääsee kohtaamaan nuoria, joita ei välttämättä tapaa missään muualla. Nuoret toivovat, että heidät nähtäisiin ja joku olisi kiinnostunut kokonaisvaltaisesti heidän kuulumisistaan. EMilia KaRHu ”Kadulla kohtaan nuoria, joita en tapaa missään muualla” nuorisotyönohjaaja Tapu Sirkka on Palveluoperaatio Saappaan vastuuhenkilö Kanta-Hämeessä. – Siihen kuuluu esimerkiksi ehkäisevää päihdetyötä, pienryhmäja yksilötapaamisia, seksuaalikasvatusta sekä tavallista seurakunnan nuorisotyötä koulupäivystyksineen, nuorteniltoineen ja rippikouluineen. Hän ajatteli sen olevan paitsi suhmurointia myös miesten juttu. Halosen mukaan bosslady-ilmiö on tapa kertoa, etteivät naiset saisi olla vahvoja
On hyvä, että myös hallitusohjelmaan kirjataan politiikan tehtäväksi turvan ja toivon ylläpitäminen. Hallitusohjelma toteaa, että ilmastonmuutos, globalisaatio, kaupungistuminen, väestön ikääntyminen ja teknologian kehitys muuttavat Suomea, mutta myös koko maailmaa nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. ”Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Hengestä emme pääse. Hän on alusta uuteen alkuun, ristin ja tyhjän haudan kautta. Ihmiskunta kaipaa helluntaita. Voimme yrittää rajata hänet helluntaihin, tiivistää kyyhkysen sulkien suojaan ja päästää irti, kun pääsiäisestä on kulunut 50 päivää. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 6.6. Hallitusohjelman lupauksen mukaisesti Suomessa on nollatoleranssi kiusaamiselle ja rasismille. Päivi PuHakka Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. Ne liittyvät esimerkiksi lapsiperheiden köyhyyden poistamiseen, saattohoidon kehittämiseen, turvapaikkapolitiikkaan liittyvän oikeusturvan ja ihmisoikeuksien kehittämiseen sekä kirkon yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseen. Perinteisesti turvan tarjoaminen ja etenkin toivon esillä pitäminen ovat olleet kristillisen kirkon tehtäviä. Hengestä emme pääse. Jo alussa ”Jumalan henki liikkui vetten yllä”. Tältäkin osin hallitusohjelma luo uskoa tulevaisuuteen. Psalmi toteaa: ”Herran henki täyttää maanpiirin.” Hän tulee vastaan alkukuvauksessa, kun ihminen on vasta pilkkeenä Isänsä silmissä ja maan tomu elämän puun juurella vain pöllähtelee eläinten kirmatessa juomaan. Hänen työtään kuvataan näin: ”Kun sinä lähetät henkesi, se luo uutta elämää.” Hän on uudistaja. Hallitusohjelma listaa myös kuusi politiikan uudistamiseen liittyvää lupausta, joista viides kohta koskee syrjimättömyyttä. Hallitusohjelman mukaan Suomi tähtää YK-sitoumuksen mukaiseen tavoitteeseen käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kehitysyhteistyöhön. Ajankohtaa ei luvata, vaan tähän päästäkseen Suomi laatii aikataulutetun tiekartan. M aanantaina julkistettu hallitusohjelma lupaa paljon. ?. Henki on kutsuja. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.” Hengestä emme pääse. Nyt kirkko voi olla tyytyväinen, sillä valtaosa näistä tavoitteista on mukana. Hallitusohjelma luo uskoa tulevaisuuteen KOTIMAA | 6.6.2019 3. Kun eletään todeksi Ilmestyskirjan viimeisten sivujen kuvauksia, siellä kasvaa jälleen elämän puu ja hän on siellä. Yksi keskeisimpiä lupauksia on työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin sekä se, että julkinen talous on tasapainossa vuoteen 2023 mennessä. Se on kauniisti muotoiltu. Hengestä emme pääse. Yksittäisen ihmisen uudistaja ja Hesekielin mukaan myös kansan uudistaja. Se kaipaa helluntai-hengen tuulahdusta virvoittamaan nääntynyttä maailmaa, elähdyttämään kuoleutuvaa elämää ja voimistuttamaan masentunutta mieltä. Tämän toteutuminen käytännössä olisi iso edistysaskel sivistysvaltiossa. Viimeisinä vuorosanoinaan ”tule”. Kuinka usein saakaan kuulla ihmisten, joille uskonnolliset kysymykset, saatikka kokemukset ovat olleet enemmän tai vähemmän vieraat, nykyään tunnustavan: me tarvitsemme ennen kaikkea uskonnollista uudistusta, uskonnollisen herätyksen raitistavaa tuulispäätä. Sen mukaan hallitus rakentaa Suomea, joka on suvaitsevainen sekä kunnioittaa ja edistää jokaisen ihmisoikeuksia. Kirkon yhtenä tavoitteena oli saada kehitysyhteistyömäärärahoja nostettua. Kirkon toivomaa myönteisen uskonnonvapauden merkitystä suomalaista yhteiskuntaa tukevana tekijänä ei ole kuitenkaan kirjattu hallitusohjelmaan. kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 kotimaa 6.6.1919. Ohjelman mukaan näiden muutosten keskellä politiikan on tarjottava ihmisille turvaa ja toivoa paremmasta huomisesta. 1919 ???????. Kirkkohallitus linjasi viime syksynä seitsemän tavoitettaan hallitusohjelmaan. Tiekartta kehitysyhteistyömäärärahojen nostamiseen on kuitenkin selvä muutos parempaan, kun sitä vertaa edellisen hallituskauden kehitysyhteistyömäärärahojen jyrkkiin supistuksiin
– Sanan ”palveluksessa” ymmärretään yleisesti tarkoittavan virkatai palvelussuhdetta eli palkkatyötä, joten tässä ei puhuta pelkästä vapaaehtoistyöstä seurakunnassa. Kaikilla vihittävillä tulee olla diakoniatyöhön oikeuttava koulutus, jonka osana he ovat suorittaneet teologisia ja seurakunnan työhön liittyviä opintoja sekä seurakuntaharjoittelun. – Vihkimyksessä tarkoitetut diakoniset tehtävät tulevat siis myös muiden kuin virkatai työsuhteessa olevien vastuulle. Piispojen käytännöt ovat hänen mukaansa yhtenäistyneet viimeisimmän vuoden 2016 suosituksen myötä, mutta Oulun piispan Jukka Keskitalon tekemä tuore ratkaisu ei ole tämän suosituksen mukainen. Tässä aiemmassa käytännössä kirkko lähetti diakonian virkaan vihityt laaja-alaisesti maailmaan toimimaan lähimmäisenrakkauden edistäjinä ja oikeudenmukaisuuden puolustajina. Muut hiippakunnat eivät suunnittele vastaavaa. Helatorstaina vihkimyksen sai kaksi vapaaehtoista. Valmennukseen osallistuvat myös ne vihittävät, jotka eivät ole menossa työhön seurakuntaan. Gävert toteaa, että aiemmin diakonian virkaan vihittiin kaikki valmistuneet riippumatta työsuhteesta. Vihkimyksen jälkeen vapaaehtoistyöhön ja muualle kuin seurakuntaan meneville järjestetään vielä noin vuoden mittainen mentorointiprosessi diakonian viranhaltijan kanssa. uutiset | diakonia | P iispojen viimeisimmän suosituksen mukaan vihkimyksen diakoniksi voi saada, jos vihittävällä on diakoniatyöhön oikeuttava koulutus, kutsumus toimia kirkon työssä sekä diakonisia tehtäviä sisältävä virkatai työsuhde kirkkotyönantajalta tai muulta organisaatiolta. Yleensä työsuhteen pitää olla vähintään kuuden kuukauden mittainen. Kysely hiippakuntiin vahvistaa, että muissa hiippakunnissa tällaista käytäntöä ei ole edes harkittu, koska piispainkokouksen suosituksen mukaan vihkimyksen saaminen edellyttää, että vihittävällä on virkatai työsuhde. Vihkimystä edeltää ordinaatiovalmennus, jossa paneudutaan diakonian viranhaltijan identiteettiin ja työhön. Kuka tahansa vapaaehtoinen ei voi saada vihkimystä Oulussakaan. Diakoniatyön asiantuntija Airi Raitaranta Tampereen tuomiokapitulista sanoo, että Oulun käytännön ongelma on, että vapaaehtoistoiminta on nimensä mukaisesti vapaaehtoista, jolloin mukaantulo tai irrottautuminen on itse päätettävissä ilman virkatai työehtoja. ” Jos vihkimyksen saamista halutaan helpottaa, aktiivinen vapaaehtoistyö pitäisi ottaa myös pappisviran vihkimysperusteeksi. Oulun käytäntö poikkeaa piispainkokouksen suosituksesta. – Tällainen diakonianvihkimys toteutettiin meillä nyt ensimmäistä kertaa, ja kahdelta kirkkoherralta tuli pyyntö vapaaehtoistyöntekijän vihkimiseen. Osassa hiippakunnista kuullaan Oulun uudesta mallista vasta Kotimaan kyselyn myötä. Nyt on kuitenkin jo pidemmän aikaa ollut voimassa käytäntö, jossa diakonianvihkimyksen ja pappisvihkimyksen saavat vain ne, joilla on alaan liittyvä työpaikka. Suosituksen mukaan piispa voi vihkiä diakonian virkaan henkilön, joka on kutsuttu hoitamaan diakonian virkaa joko kirkon, seurakunnan, kristillisen järjestön, valtion, kunnan, säätiön, yksityisen järjestön tai muun yhteisön palveluksessa. – Titi Gävert Oulussa vihitään diakoneiksi myös vapaaehtoisia KOTIMAA | 6.6.2019 4. En tiedä, että muissa hiippakunnissa olisi tätä käytäntöä, kertoo hiippakuntasihteeri Mirva Kuikka Oulun hiippakunnasta. Kirkon lainsäädäntö ei kuitenkaan piirrä vastuun, kuten esimerkiksi vaitiolovelvollisuuden, rajaa vihkimiseen vaan virka-asemaan, Raitaranta sanoo. Sama sana on käytössä myös pappisviran säädöksissä, ja siellä se on ainakin tähän saakka yksiselitteisesti tarkoittanut palkkatyötä, Gävert sanoo. Oulun hiippakunnassa on nyt mahdollista myös se, että kirkkoherra pyytää diakonianvihkimyksen seurakuntalaiselleen, joka tekee säännöllisesti vapaaehtoistyötä ja on saanut diakoniatyön koulutuksen. – Olen itsekin saanut vihkimyksen osana valmistumisjuhlia. Kirkkohallituksen diakonian asiantuntijan Titi Gävertin mukaan on ongelmallista, että vihkimyskäytäntöjä ei saada koko maassa yhtenäisiksi. vihkimys | Vapaaehtoistyö seurakunnassa voi oikeuttaa diakonianvihkimykseen Oulun hiippakunnassa
Vihkimys oli arvokas ja hieno hetki. Teen kuitenkin paljon vapaaehtoistyötä ja uskon löytäväni työn verkostojeni avulla. Jo rauhanturvatehtävissä esimerkiksi Libanonissa, Eritreassa ja Afganistanissa diakoninen ulottuvuus oli hänen työssään vahvasti läsnä. – Jos taas vihkimyksen saamista halutaan helpottaa laajentamalla vokaatiotulkintaa koskemaan myös vapaaehtoistehtäviä, soisin tämän saman oikeuden myös teologikollegoille. Aktiivinen vapaaehtoistyö pitäisi silloin ottaa myös pappisviran vihkimysperusteeksi. Sairaalakoulun ohjaajana työskentelevä Satu Sassi toimii vapaaehtoisena kotiseurakunnassaan Iissä. Samalla linjalla on myös diakonia-asioista vastaava hiippakuntasihteeri Anssi Nurmi Turun arkkihiippakunnasta. – Valmistuin helmikuussa, eikä minulla ole vielä oman alan työpaikkaa. Diakonianvihkimys oli Helakorvelle tärkeä tapahtuma. Tuiran seurakunnan vapaaehtoinen Henry Helakorpi teki pitkän uran yrittäjänä ja markkinointitehtävissä sekä rauhanturvaajana ympäri maailman ennen kuin päätyi opiskelemaan sosionomi-diakoniksi Oulun DIAKiin. Odotan mielenkiinnolla, mitä elämä tuo eteen, Helakorpi sanoo. Lisäksi hän on kantanut vuosia vastuuta vertaistoiminnasta Suomen Rauhanturvaajaliiton ja Oulun Seudun Rauhanturvaajien hallituksissa. – Kriisinhallintatehtävissä pääsin viemään ruokaa, lääkkeitä ja leluja avuntarvitsijoille. – Mikäli tällaista muutosta lähdetään tekemään, olisi siitä hyvä keskustella piispojen kesken ja sopia yhteisistä käytännöistä. | Kuva: Henry Helakorven albumi KOTIMAA | 6.6.2019 5. Se on hyvä tapa saattaa opinnot päätökseen. Helakorvella on vahva tunne siitä, että suuntautuminen diakoniatyöhön oli oikea ratkaisu. Emilia Karhu Oululainen henry helakorpi vihittiin vapaaehtoisena diakoniksi helatorstaina. hän koki tekevänsä diakoniatyötä myös rauhanturvaajana afganistanissa. – Tiedän olevani oikealla tiellä. Kipuilin myös sen kanssa, onko minusta kirkon töihin. – Ordinaatiovalmennus antoi minulle valmiuksia toimia jatkossa seurakuntien työssä tai vaikkapa Kirkon Ulkomaanavun palveluksessa. – Jos tästä linjasta halutaan pitää kiinni, ei pitäisi lähteä kikkailemaan tulkitsemalla vapaaehtoistehtäviä vokaatioksi, Gävert sanoo. Siellä hän suoritti myös sosionomi-diakonitutkinnon seurakuntaharjoittelun. – Sanna Karppinen sai minut ymmärtämään, että kyllä minä riitän ja minusta on diakoniksi. Viime syyskuussa valmistunut Sassi sai paljon rohkaisua kotiseurakuntansa diakonissalta Sanna Karppiselta. Koska piispakuntaan on tullut uusia henkilöitä vuoden 2016 jälkeen, Titi Gävertin mukaan olisi hyvä, että piispat palaisivat diakonian virkaan vihkimistä koskevan suosituksen äärelle, keskustelisivat muotoutuneista käytännöistä ja sopisivat, miten tästä eteenpäin toimitaan. Hän uskoo rohkaistuvansa tämän jälkeen ottamaan vastaan kotiseurakunnassaan uudenlaisia vapaaehtoistehtäviä ja haaveilee tulevaisuudessa myös työstä seurakunnassa. Näyttää, että kriisien ja avuntarvitsijoiden määrä ei ainakaan vähene maailmalla. En ole kuitenkaan uskaltanut ottaa vapaaehtoisena mitään näkyvämpää roolia. – Olen ollut vuosia mukana seurakunnan toiminnassa ja avustan mielelläni kaikissa asioissa taustalla. Helakorpi toimii muun muassa vapaaehtoisena rikosja riita-asioiden sovittelijana, rauhanturvaajien kotouttamiskouluttajana sekä Tuiran seurakunnan vanhusten keskustelupiirin ohjaajana Caritas-Kodissa. Vihkimyksellä on hänelle sekä käytännöllinen että henkinen merkitys. Helatorstaina Oulun tuomiokirkossa sai diakonianvihkimyksen kaksi vapaaehtoista, Henry Helakorpi ja Satu Sassi. Helakorpi käy myös puhumassa koululaisille rauhanturvaamisesta sekä työskentelystä monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa ympäristössä. Koin tekeväni diakoniatyötä. Hän nauttii ihmisten kohtaamisesta. Kuvassa hän toimittaa jalkapalloja paikallisille lapsille. Itse en olisi tohtinut pyytää vihkimystä vapaaehtoisena, mutta tuntuu tosi hyvältä, kun seurakunnasta sitä minulle pyydettiin, Sassi kertoo
TeksTiT: Olli seppälä puolet suomalaisista tuntee Radio Dein media | Radioja tv-kanavat ovat suomalaisille tunnetuimpia kristillisiä medioita kuin lehdet tai verkkomediat. KOTIMAA | 6.6.2019 6. Asia käy ilmi Kantar TNS Oy:n tutkimuksesta, jossa vertailtiin 18 vuotta täyttäneiden suomalaisten kristillisen median käyttöä Radio Dein toimeksiannosta. Kirkkoherranvaali järjestettiin Torniossa edellisen kerran lokakuussa 2016. Kymmenen tunnetuimman kristillisen median joukkoon mahtuvat vielä Radio Patmos ja Kotimaan verkkolehti Kotimaa24, mutta kumpikin on tuttu enää harvemmalle kuin joka kymmenennelle suomalaiselle. Tutkimus tehtiin 17.–21.5. Syyksi hän sanoi vanhoillislestadiolaisen yhteisön taholta tulleen mustamaalauksen. Verkkomedioiden tunnettuus on paljolti riippuvainen niiden sisältöjen jakamisesta sosiaalisessa mediassa tai siteerauksista muissa medioissa. Hän työskentelee Rovaniemen seurakunnassa aluekappalaisena. piispainkokous määritteli kirkkokunnan Piispainkokous muotoili kristillisen kirkon ja uskontokunnan määritelmät. kuvassa Mikkelin piispa seppo Häkkinen, sari savela seurakuntalainen.fi:stä, Tapio Honkamaa Mikkelin kaupunkilehdestä, kai kortelainen Radio Deistä sekä kuvan ottaja Olli seppälä kotimaasta. Piispat päättivät, että kristillisiksi katsotaan tapauskohtaisesti sellaiset yhteisöt, jotka ekumeenisessa liikkeessä käytetyn periaatteen mukaisesti ”tunnustavat Herran Jeesuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi”. Kanava lähettää myös medialähetysjärjestö IRR-TV:n tuottamia kristillisiä ohjelmia. Vaalista kuitenkin valitettiin hallinto-oikeuteen, joka määräsi järjestämään sen uudelleen. Avoimen herätyskristillisen TV7:n tietää noin neljä suomalaista kymmenestä. Erityisen tunnettu Radio Dei on 35–49-vuotiaiden ja 50–64-vuotiaiden ikäryhmissä. Seurakuntalainen.fi-verkkomedian tietää neljä prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista. Radio Dei ja kotimaa järjestävät yhdessä piispan kyselytuntia. Radio Dei ja muut kyselyn kärjessä olevat mediat ovat käytännössä valtakunnallisia. Sama tulos saatiin vuonna 2014. pidetyssä vaalissa Mirja-liisa lindström. Seuraavaksi tunnetuimmat kristilliset mediat, Askel-lehti ja Sana-lehti, ovat tuttuja enää harvemmalle kuin joka kuudennelle suomalaiselle. Tapahtuma järjestetään 2.–4.8. Niiden nimittäminen kristillisiksi medioiksi ei ole yksiselitteistä. Toiseksi tunnetuin kristillinen media kyselyssä oli mainosrahoitteinen Alfa-tv, jonka tuntee 46 prosenttia kansasta. Heistä 59 prosenttia tuntee sen. Silloin 55 prosenttia vastaajista tunsi kanavan. Vaali oli tiukka: Lindström sai 1 454 ääntä, ja Tornion seurakunnan kappalainen Tero saapunki sai 1 447 ääntä. Akateemisesti koulutetuista kanavan tuntee 68 prosenttia. Oma erikoisuutensa tunnettuuskyselyssä ovat Järviradio ja Alfa-tv, joiden ohjelmisto koostuu paljolti muusta kuin uskonnollisesta ohjelmasta. uutiset | lyhyesti | V altakunnallinen Radio Dei on Suomen tunnetuin kristillinen media. Uskonnollista ohjelmaa muun ohjelmiston lomassa lähettävä Järviradio on tuttu vajaalle kolmannekselle. Torniossa tiukka kirkkoherranvaali Tornion seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi on valittu 26.5. Tilattavat lehdet ovat ymmärrettävästi tunnettuja suhteessa levikkiinsä. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun suomalainen hengellinen kesäjuhla levittäytyy ostoskeskukseen. Määritelmää tarvitaan, sillä kirkkojärjestyksessä puhutaan monissa kohdissa kristillisen kirkon jäsenestä, joka voi muun muassa toimia kummina ja tulla vihityksi avioliittoon. Sen tuntee 50,1 prosenttia täysi-ikäisistä suomalaisista. Hengen uudistus viettää kesäpäiviä kauppakeskuksessa Karismaattinen Hengen uudistus kirkossamme -liike järjestää tänä vuonna kesätapahtumansa Lempäälän Ideaparkissa. | Kuva: Olli Seppälä Radio ja televisio voittivat Ei ole ihme, jos Radio Dei on tunnetuin kristillinen media. Silloin vaalin voittanut Tuomas palola ei asettunut enää ehdolle. Siihen vastasi 1 100 suomalaista. Kotimaa-lehden sekä pääkaupunkiseudun seurakuntien Kirkko ja kaupunki -median tuntee runsas neljännes (27 prosenttia) aikuisista. Lisäksi radioja tv-kanavia on rajallinen määrä, joten kanavapujottelija törmää ennen pitkää myös niihin
Kampanjatapahtumassa kirjoitettiin postikorteilla terveisiä Helsinkiin. | Kuva: Matti Karppinen ” Lestadiolaisuudella on pohjoisessa iso sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen painoarvo. – Vaikka olen minä ollut myös tuomiokapitulin puhuttelussa. – En varmasti ole jokaisen ajatukseni takana. Salmi toteaa, että varoitus on ”kova toimenpide” ja sanoo vastaanottavansa sen nöyrästi. | sananvapaus | P arin viime viikon aikana on käyty läpi tapahtumasarja, johon liittyvät Oulun kaupungin viestintäjohtajana huhtikuussa aloittanut pappi Mikko Salmi, vanhoillislestadiolaisuus, sananvapaus ja virkamiehen rooli. Kaupunginjohtaja Laajala kertoo Kotimaalle, että eräs kaupungin luottamushenkilö kuitenkin esitti, että asiasta keskusteltaisiin kaupunginhallituksessa. Viimeinen sana viittasi lestadiolaisiin. Ihmiset muuttuvat ja roolit myös. – Se oli hetken lapsi -tilanne. Eikä hän tökkinyt tabua tahallaan, mutta intuitiivisesti saattoi olla kyse siitäkin. Mikko Salmi sanoo, että kuva julkaistiin hetkessä, jossa kaikki ottivat valokuvia hölmöjenkin taulujen kanssa. Salmi poisti päivityksensä ja pyysi sitä anteeksi. On kuitenkin iso ero, onko kyseessä uskonnollinen yhteisö, joka sulkee sisäänsä erilaisia näkemyksiä, vai kaupungin organisaatio, jolla on vain yhdenlaiset arvot. Salmi sanoo, ettei tiennyt ”lestan” olevan haukkumasana, sillä lestadiolaiset saattavat käyttää sitä itsestään ja toisistaan neutraalisti. Meri Toivanen Sanaleikki lestadiolaisista tuotti varoituksen Oulun kaupungilta herätysliike | Kirjallisen varoituksen saaneen viestintäjohtaja Mikko Salmen mielestä lestadiolainen liike on Pohjois-Suomessa tabu. Mistä oikein on kyse. – Poliitikkona tai päätoimittajana rooliini kuuluukin tabujen haastaminen. – Ei, mutta nyt olen huomannut, että ne ovat kaulassa, Salmi sanoo. Syntyi pienimuotoinen kohu. Salmi toteaa, ettei halua perua puheitaan mutta ei paaluttaakaan niitä. Lestadiolaisuudesta pitäisi kuitenkin Salmen mielestä pystyä puhumaan enemmän. Hän päätti tapojensa mukaan leikkiä sanoilla. Kampanjakyltissä luki ”Paremman elämän puolesta”. Vuonna 2015 julkaistussa Kotimaan haastattelussa tuolloin Demokraatin päätoimittajana aloittanut Salmi totesi muun muassa, että lestadiolaisuus ei hyväksy aikuiseksi kasvamista. Laajemmin tapaus kertoo Mikko Salmen mielestä myös siitä, että hän osui pohjoissuomalaiseen hengelliseen kipupisteeseen ja tabuun. KOTIMAA | 6.6.2019 7. Hän on toiminut pappina, Oulun kaupunginvaltuutettuna ja Demokraatti-lehden päätoimittajana. Lestadiolaisuus on erittäin sisäänpäin kääntynyt liike, jonka seurakuntaoppi ei anna kauheasti toivoa iankaikkisuudesta muille. Alkoivatko virkamiehen kaulukset sitten kiristää alkuunsa. Mikko Salmi sai astetta kovemman seuraamuksen, kirjallisen varoituksen. Tempauksella oli seurauksia. Lesta-sanan kerrottiin olevan erityisesti lasten käyttämä haukkumasana. Perustelujen mukaan Salmen käytös viestintäjohtajana ei ole ollut kaupungin arvojen eikä hänen julkisen tehtävänsä ja roolinsa vaatimusten mukaista. Lestadiolaiset haluavat pysyä omissa piireissään, mutta siitä ei haluta puhua. Salmi julkaisi kuvan sosiaalisessa mediassa. Kuluneella viikolla moni on kyseenalaistanut Salmen motiivit ja kaivanut siihen tukea historiasta. Ihmiset ottivat korteista kuvia, niin Mikko Salmikin. Kaikki alkoi toukokuun lopulla järjestetystä Oulun kaupungin imagotilaisuudesta. – Virkamiehenä minun täytyy kuitenkin olla sanojen kohdalla tarkempi. – Näköjään, Salmi sanoo. oulun kaupungin viestintäjohtajana työskentelevä pappi, entinen päätoimittaja Mikko Salmi sanoo, että virkamiehen sananvapaus on sidotumpi kuin papin. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan kanssa sovittiin, että näin tehdään, Laajala sanoo. Tuskin olisin keksinyt vastaavaa yksin pimeässä huoneessa. Entä onko virkamiehen sananvapaus sidotumpi kuin papin. – Tabu on se, että lestadiolaisuudella on pohjoisessa iso sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen painoarvo. Salmen mukaan satiiri ja huumori ovat hänelle tärkeitä asioita. Hän kertoi käsityksenään, että liike orjuuttaa ennemmin kuin vapauttaa. Salmella on kokemusta niin herätysliikkeistä, politiikasta kuin julkisuudestakin. Salmi peitti sormillaan kirjaimia niin, että jäljelle jäi muotoilu ”Paremman elämän lesta”. Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala keskusteli asiasta Mikko Salmen kanssa ja antoi hänelle huomautuksen. Ihmiset kummastelivat tempausta
Mirja Sinkkonen, Heikki Heinonen, Kaisa Kivimäki, Merja Lehtinen ja Ulla Saunaluoma. Kaikki työntekijät perheineen olisivat enemmän kuin tervetulleita Padasjoelle, jossa työikäinen väestö vähenee, peruskoululaisten vuosikohortit alenevat ja lukio kamppailee olemassaolostaan. Pienenevä seurakunta ei kauan pärjäisi itsenäisenä. Siitä on tullut alistettu, vähälukuinen ”perähikiä”. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Heistä on tullut alistettu, vähälukuinen ”perähikiä”, johon suhtaudutaan kuin pian kuolevien ihmisten yhteisöön. SUNNUNTAI 11.8. Padasjoen seurakunta liitettiin Hollolan suurseurakuntaan Kuhmoisten-Padasjoen kappeliseurakuntana 1.1.2017. 8.00 Aamiainen 9.00 Kriisit syvemmän itseymmärryksen kasvualustana II Mirja Sinkkonen 11.00 Messu, liturgia Ulla Saunaluoma, saarna Heikki Heinonen, musiikki Minna ja Jussi Pyysalo 12.30 Lounas Lisäksi mahdollisuus nähdä Vivamon Raamattukylän näytelmä 77x lauantaina ja sunnuntaina klo 13. Näin Padasjoen Sanomat selosti keskustelua uuden suurseurakunnan päättävissä elimissä. Ongelmallista seurakuntaliitosta seurasi kappeliseurakunnalle mieletön hiippakuntamuutos. Eläydy ja ymmärrä – Raamatun ja oman elämän havainnointia bibliodraaman keinoin Mika Lahtinen, Leirikartanon luokka 2 9. Krito-ryhmä Opistokartanon pääty 3. Valuvian korjaus vaatisi välittömästi tukitoimenpiteitä. Kuka virvoittaisi uupuneen. Nykyisistä yhdeksästä työntekijästä vain yksi kanttori asuu Padasjoella, mutta hänet valittiinkin jo itsenäisen seurakunnan aikana. V aroittava esimerkki seurakuntaliitoksen seurauksista on Padasjoen ja Kuhmoisten seurakuntien liittäminen Hollolan suurseurakuntaan. 10. Liitoksen aikana seurakunnassa pitäisi kaiken muuttumisen keskellä olla ainakin yksi tuttu ja luotettu pappi, mieluiten kirkkoherra, ohjaamassa muutosta ja pehmentämässä muutosvastarintaa. Tulevaisuus näyttää, kuinka monta sukupolvea Savon murretta puhuvia pappeja Mikkelin piispan pitää lähettää Padasjoelle, ennen kuin identiteetti muuttuu. Padasjoen seurakuntalaisilta meni oma identiteetti ja paljon muutakin. Padasjoen tapauksessa olisi pitänyt antaa seurakuntalaisille seurakuntavaalien yhteydessä mahdollisuus äänestää liittymisestä. Kaikille avoin tapahtuma toipumisen teemoista. mielipiteet Padasjoelle uusin isku tuli kirkolliskokoukselta, joka päätti nyt toukokuussa liittää Hollolan seurakunnan kappeliseurakuntineen Mikkelin hiippakuntaan. Ei kuulemma enää tarvita kuin kirkko ja siunauskappeli. Perusteet olivat ennen muuta taloudellisia. Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Kunnan osalta seurakuntaliitoksen taloudellinen tulos on negatiivinen. Kuhmoisten–Padasjoen kappeliseurakunnan muodostaminen ja seurakuntien liittäminen Hollolan seurakunnan yhteyteen toimii toivottavasti varoittavana ja opettavaisena esimerkkinä siitä, miten yhdistämisiä ei pitäisi tehdä. Olisi tulos ollut kumpi tahansa, seurakuntalaiset olisi saatu sitoutettua päätökseen. Se oli katastrofi. Kun seurakuntaliitokset ilmeisesti lisääntyvät tulevaisuudessa, päättäjien olisi kiireesti syytä miettiä, halutaanko valuvika korjata vai halutaanko, että kaikki kappeliseurakuntien seurakuntatyö, myös nuorisotyö, diakonia ja hautaustoimi, hoidetaan muualta käsin ikään kuin pyörien päältä. Tarkoitukseni on herätellä kirkon johtoa huomaamaan, miten hyvää tarkoittavat päätökset imevät vähenevän väestön seurakunnista taloudellisia ja henkisiä voimavaroja. Hiljaisuuden puutarha Hiljenny omalla tavallasi kirkon kupeessa. Sitä, onko seurakunnan puolella saavutettu säästöjä, voidaan arvioida aikaisintaan ensi vuonna toiminnan vakiinnuttua. Pääsylippu konferenssin osallistujille 15 € (norm. Tämä tavoite on maaltamuuton Suomessa aivan hullu. Vihdoin viimein saatiin oma kappalainen ja pastori. Yksi valuvika seurakuntaliitokseen jäi. Samalla pitäisi tarkastella muutoksia palvelujen määrässä ja laadussa. Riippuu katsojien näkökannasta, mikä on muuttunut ja miten. Työnohjausryhmä Krito-ohjaajille Ulla Saunaluoma, Siiloan neuvottelutila 5. Muutos kappeliseurakunnaksi olisi vielä menetellytkin, mutta liittäminen Hollolan seurakuntaan, jonka kanssa Padasjoella tai Kuhmoisilla ei ole yhteistä rajaa, oli alusta lähtien ongelmallista. Tee löytöjä kirpparilta tai kirjamyynnistä. Rajamuutokset kouraisevat identiteettiä syvältä ” Padasjokelaiset eivät ole savolaisia, eikä heistä sellaisia tule. Noin parin vuoden aikana liitosvaiheessa Padasjoella ei ollut yhtään vakinaista pappia eikä muutakaan työntekijää, paitsi kanttori ja seurakuntamestari. Ehkä myös piispallista kaitsentaa sekä uuden kappeliseurakunnan että suuren emäseurakunnan suuntaan olisi tarvittu. kirkkoherran johdolla. 0207 681 760 tai vivamo@sana.fi Katso lisää: krito.fi Yhteistyössä Agricola-opintokeskus kansanraamattuseura.fi 2019 KOTIMAA | 6.6.2019 8. Konferenssin osallistumismaksu 80 € Täysihoitohinta 151,50–179,50 € Krito-ryhmänohjaajakoulutus 8.–9.8. Aiemmin seurakunnan kaikki vakinaiset työntekijät asuivat Padasjoella. Päijät-Hämeen osalta siirto on aivan mahdoton. Hämminkiä lisäsi se, että seurakunnan ilmoituslehtikin muuttui. Hollolan seurakunnassa he kuuluisivat suureen työyhteisöön. Pitkä ja syvä Päijänne erottaa jyrkästi toisistaan Länsija Itä-Suomen kielen ja kulttuurin. ” Seurakunnan identiteetti on muuttunut. Krito-ryhmä Hannele Härkönen, kirkon Pyhäsali 2. Raija Sollamo Professori, Vantaa entinen padasjokelainen Muutosta johtavat päättäjät ajattelevat yleensä, että yhdistämiset on helpointa toteuttaa, kun seurakunnassa ei ole vakinaista kirkkoherraa. Taisi siinä sentään hautausmaa unohtua, eivätköhän kuolevat senkin tarvitse. Oma polku Levähdä, ulkoile tai unelmoi. Tilapäisiin 50– 60 kilometrin päästä lähetettyihin työntekijöihin ei ehtinyt tutustua. Muutos vietiin läpi seurakunnan hallintoelimissä nopealla aikataululla vt. 1. 21 €). Työnohjausryhmä Krito-ohjaajille Merja Lehtinen, Akvaario 4. Kirjoitan tätä juuriltani padasjokelaisena ja edelleenkin kesäpadasjokelaisena. Suru koskettaa (tämä kanava vain klo 13) Heikki Heinonen, Vivamosali 6. Kussakin hiippakunnassa pitäisi kuulemma olla yhtä paljon asukkaita. KRIISIT OSANA ELÄMÄÄ KRITO-KONFERENSSI VIVAMOSSA LOHJALLA 9.–11.8. Seurakuntatyö on sen jälkeen kehittynyt myönteiseen suuntaan. Mukana mm. Elämän värit – maalattu rukous Päivi Peittola, Leirikartanon luokka 1 8. Padasjokelaiset eivät ole savolaisia, eikä heistä sellaisia tule. (vain klo 15.15) Heikki Heinonen, Vivamosali 7. Varmaan ajateltiin myös papistoa. Koulutuspäivien kurssimaksu 70 € Täysihoitohinta 80–94 €/hlö Ilmoittaudu puh. Ennen kuin hämäläiset ehtivät huomatakaan, liitos oli toteutettu. seurakuntaliitokset | Padasjoella ongelmallista seurakuntaliitosta seurasi mieletön hiippakuntamuutos, kirjoittaa Raija Sollamo. Liitosta markkinoitiin sillä perustelulla, että mikään ei muutu tai jos muuttuu niin paremmaksi. Seurakunnan ja seurakuntalaisten identiteetti on muuttunut
Lämmöllä ja kiitollisella mielellä muistelen omaa rippikouluaikaani vuodelta 1961, jolloin Sihvonen oli rippipappini Kuhmossa. Silloin sain hyviä elämän eväitä hengelliseen vakaumukseeni, joka on iän mukana entisestään vahvistunut. Työnäky on koko kansa ja kaikki kansat. Voisiko joku asiaan perehtynyt selvittää, missä päin Suomea esimerkiksi hiippakunnissa liittymisasiassa mennään. Paino sanalla sattuisi, koska uskon noiden ennustusten osuvuuden perustuvan enemmän sattumaan kuin säännönmukaisuuteen. Rehellinen ollakseni minulta ovat jääneet testaamatta kaikki muutkin ammoisten esieläjien kehittelemät juhlapyhiin tai nimipäiviin liittyvät tepposet. Hänen toimintansa on ollut sekä yhteiskunnallisen lain että tuomiokapitulin arvioitavana. Kyllä sananparsissa asuu suuri viisaus, tarpeen tullen niistä voisi koota pätevät säännöt ihmismäiselle elämälle. S e on kohta helluntai, allakan mukaan sunnuntaina. Joskus saattaisi sattua. Antti VAnhAnen 73-vuotias eläkepappi Lappeenranta Oliko sittenkin haastattelija väärä. Tuskin minä enemmän muistaessani alkaisin Forecalle kilpailevaa puljua perustamaan, mutta joskus olisi metka merkata allakan laitaan Matinpäivän sää ja tarkastaa, sattuuko Maarianpäiväksi samanlainen keli. KOTIMAA | 6.6.2019 9. Se ei tarkoita sitä, jotta pitäisin vanhan kansan sanontoja haistakakkana. Minä kun tunnen erään, joka sen tempun kerran teki. Helluntailla on kristinuskossa vankka merkityksensä, vaan ei se aivan olematon juhlapyhä ole kansanperinnettäkään ajatellen. Erityisen puhuttelevia ovat olleet emerituspiispa Matti Sihvosen hartaudet. Voisin kertoa sukuhistoriasta tositarinoita 1920ja 1930-luvulta, jolloin jotkut ihmisryhmät kirkossa olivat kuin toisen luokan kristittyjä. Miksi nyt jotkut näkyvät vaikuttajat yrittivät sysiä Kirkkopäivien ohjelmasta Jussi Halla-ahoa ja perussuomalaisia. Olinhan siellä minäkin – Kirkkopäivillä ja Lähetysjuhlilla. Vaikeampaa lienee saada informaatiota siitä, paljonko liittyneistä on lapsia tai muuten alaikäisiä. Esimerkiksi kahtena viime vuotena 2017 ja 2018 seurakuntiin liittyi yhteensä yli 33 000 jäsentä. En ole tuota konstia koskaan kokeillut. Ilmaisusta kansankirkko esiintyy monia käsityksiä ja tulkintoja julkisuudessa. Sananparsia ja ennusmerkkejä ne kumminkin enimmäkseen olivat, melkein poikkeuksetta säähän liittyviä. Tässä lienee syvemmän analyysin paikka. Se vasta oli kuulema pollottanut katolla niin, että oksasten tyvet olivat osoittaneet alaspäin. nyt vasta varovasti Antti heiKKinen Kirjoittaja on kirjailija ja teatterintekijä Nilsiästä. Olivat viettäneet helluntaina äijäsakin saunailtaa, ja tämä muuan huima oli viskannut vastansa katolle. Niin että ei muuta kuin hyvää helluntaita. Paljon ehdin kyllä penskana niitä kuulla. Vaan ei se siihen jää. Vai, ”Kyllä minä anteeksi annan, mutta en unohda”. Se oli jäänyt sinne, ja kaveri oli lähtenyt kiipeämään tikkaita hakeakseen vastansa pois. Puola petti, ja kaveri särki kinttunsa. oSSi hAArAMäKi Nurmo Kansankirkko on ymmärretty väärin ” Tarpeen tullen sananparsista voisi koota pätevät säännöt ihmismäiselle elämälle. Ennen muuta kyseisestä merkkipäivästä muistetaan se, jotta helluntaina heilatta kulkeva saa tallustella sinkkuna syksyyn saakka. Hän on pyytänyt anteeksi. En kuitenkaan kannusta ketään etsimään itselleen väkipakolla helluntaiheilaa. Joskus ei sattuisi. PAAVo Kettunen seurakuntalainen Joensuu Luterilaisen kirkkomme seurakunnista erotaan, mutta niihin myös liitytään entisinä ja uusina jäseninä. Mutta eiväthän ne mieleen jääneet ja nyt on myöhäistä udella muistinverestystä, koska niiden kertojat ovat järkiään haudassa. Jos taijotte, niin varovasti sitten. Toivon olevani väärässä: osin väärä haastattelija Teemu Laajasalo. Ja jos joku innostuu tämän luettuaan viskelemään saunavastaa, niin siitäkään en ota vastuuta. Kyse on ensisijaisesti kirkon ja sen seurakuntien työnäystä tai kasvualustasta, kuten muiden ohessa Martti Simojoki aikoinaan asian ilmaisi. Armo on kirkon suurin aarre. Ja järjen kanssa. Siitä kannattaa pitää kiinni. Monia muistoja hartauksista! Aamuhartauksien sarja elämästä kristittynä on ollut mieluisaa kuultavaa. Joissakin lain perusteluissa ilmaisuun saatetaan viitata. Lähetysja kastekäsky, jouluevankeliumi ja ”pienoisevankeliumi” ovat selkeitä lähtökohtia Raamatussa – oli kirkon jäsenmäärä mikä tahansa. Arvelu on vaarallista, mutta täytyy julkisesti arvella. Ilmaisua ei sellaisenaan esiinny Raamatussa eikä nykyisessä luterilaisen kirkon kirkkolaissakaan. Olen luullut, että asia on loppuun käsitelty. Kristillinen usko on se peruspilari, joka ei horju. Vai, nyt taas kysymys: Oliko kyse muustakin. Täällä periferiassa elävä vanha pappi ei aina ymmärrä, mistä kirkossa todellisuudessa on kyse. Helluntaihin liittyy myös muita vanhan kansan uskomuksia ja taikoja. Eivätkö jäljet pelota. Toiseksi, miksi piispa Teemu Laajasalon nälvintä edelleen jatkuu. Mukavimmasta päästä on mielestäni semmoinen kotkuilu, jotta saunan jälkeen viskataan tuore koivuvasta löylyhuoneen katolle ja oksanipun putoamisasennosta ennustellaan, mitä loppuvuosi tuo tullessaan. Se on auttanut ja kantanut minua elämäni iloissa ja suruissa
Risikko siteeraa Florence Nightingalen viisautta: hoitajan on osattava vastata potilaan tarpeisiin ja ymmärrettävä, että potilaan koirakin tarvitsee ruokaa. Opintie alkoi Ylihärmän kyläkoulusta. Hän halusi saada tieteellistä näyttöä siitä, kuinka kehittää hoitoalan taitoja uusissa opetussuunnitelmissa. Risikko vitsailee, että pohjalaisessa kateudessa on se hyvä puoli, että kateus vie eteenpäin. haastattelu Kuka. Vuodet Helsingissä eivät ole silottaneet hänen murrettaan eivätkä taltuttaneet härmäläistä uhoa. Lukio-opinnot eivät menneet ihan niin hyvin kuin Risikko olisi toivonut, ja hän valitsi sairaanhoitajakoulutuksen. Terveyspalveluissa on osattava hahmottaa myös ihmisen sosiaaliset, jopa taloudelliset ongelmat. Jos kesällä isällä ei ollut ajoa tai äidillä asiakkaita kampaamossa, syksyllä ei saanut uusia kenkiä. En hoitanut vain yhtä vaan kahdeksaa nukkea yhtaikaa. Risikon mielestä muutos on se, että aiemmin ajateltiin terveydenhuollon auttavan potilasta. – Ei hoideta vain kipua selässä tai sydämessä. Paula Risikko syntyi vuonna 1960 Ylihärmän Kosolan kylässä yrittäjäperheeseen. V arapuhemies Paula Risikko (kok.) haastaa pohojalaasta. – Äitee kysyi minulta jälkeenpäin, jäikö perheen kovasta työnteosta traumoja. Vaihdoin niiden vaippoja. – Ittelle kans ja vähän paremmin kuin naapurilla. Väitöskirjaa tehdessä Paula Risikossa heräsi poliittinen kipinä. Pohjalaisethan ovat tunnettuja ahkeruudesta ja yrittäjyydestä. Risikon kanssa keskustellessa vakuuttuu, että tämän naisen yli eivät miehet kävele. – Leikin kiirusta. Isä oli kuorma-autoilija, ja äiti piti kotona kampaamoa. On vaikutettava sairauden syihin. Erikoistuin geriatriaan ja sisätauteihin. – Kun löysin oman alan, siitä se opiskeluinnostus lähti. Varsinaiset puhemiehet valitaan hallituksen muodostamisen jälkeen. Nuori Paula haaveili lääkärin tai sairaanhoitajan urasta. Ei jäänyt, mutta opin, että kovasti elämässä pitää tehdä töitä ja itte on asiat hoidettava. Yläaste sijaitsi kirkonkylällä ja lukio Alahärmässä, jonne piti matkata linja-autolla. Vaihdoin niiden vaippoja, Risikko kertoo ja näyttää käsillään, kuinka nopeasti pitää silloin touhuta. Paula Risikko eroaa monista pitkän linjan poliitikoista siinä, että hän on tehnyt ansiokkaan uran politiikan ulkopuolella ja pätevöitynyt myös tiedemaailmassa. Kotimaan mennessä painoon tätä vaalia ei oltu vielä käyty. Hoitotieteen asiantuntijuuden rinnalla on hoitajalla oltava yhteiskunnallinen suuntautuminen. Veljen hän sai neljä vuotta myöhemmin. Keväällä alkoi viides kansanedustajakausi. TeKsTi | Päivi LiPPonen – KuvAT | juKKA gRAnsTRöm KOTIMAA | 6.6.2019 10. Kevään eduskuntavaalien jälkeen hänet valittiin väliaikaiseksi varapuhemieheksi. Eduskunnan supernanny Paula Risikko sai poliittisen kipinän tehdessään terveystieteen väitöskirjaa. Risikko muistaa lapsuudestaan, että raha oli tiukassa. Ei riitä, että hoitaja osaa pistää piikin, hänen on ymmärrettävä ihmistä ja hänen elämäänsä kokonaisvaltaisesti. Paula Risikko, 59 Asuu: Seinäjoella ja Helsingissä Koulutus: erikoissairaanhoitaja, sairaanhoidon opettaja ja terveystieteiden tohtori Työ: viidennen kauden kansanedustaja Perhe: aviomies ja tytär ” Leikin kiirusta. – 1990-luvun aineisto paljasti, että ihmisten ongelmat monimutkaistuvat. Risikon väitöstutkimus ennusti sairaanhoitajan ammattitaitovaatimusten muutosta 2000-luvulla. En hoitanut vain yhtä vaan kahdeksaa nukkea yhtaikaa. Pitkään kansanedustajana työskennellyt Risikko on toiminut myös eduskunnan puhemiehenä. Opiskelin opettajaksi ja lopulta väittelin Tampereen yliopistosta terveystieteiden tohtoriksi. Nyt ymmärretään, että ihminen on kokonaisuus
– Olin kuin Hannussa ja Kertussa. Vaadin muilta paljon, mutta myös itseltäni. Olen saanut vastuullisia tehtäviä, mikä on ollut etuoikeus. Piti melkein pudotella leivänmurenta, että löydän takaisin työhuoneelleni. Parlamentaarinen ikäjärjestys hämmästytti, kun asiantuntija tuli kohdelluksi ykkösluokkalaisena. – Työtä on pitänyt tehdä valtavasti. Katsellessaan uusia edustajia, hän muistaa ylevän tunteen, kun itse nousi ensimmäisen kerran Arkadianmäen portaita ylös Eduskuntatalolle ja vahtimestari toivotti hänet nimeltä tervetulleeksi. Puolueet olivat houkutelleet häntä ehdokkaaksi 20 vuotta. Ensimmäinen eduskuntatyön kevätkausi avautui hänelle kaoottisena. Hän vakiinnutti asemansa kokoomuksen puheenjohtajien luottoministerinä. – Katsoin, että nyt on aika viedä laki läpi, vaikka se ei ollut hallitusohjelmassa. Asiapapereita oli paljon, luettavaa riitti, vaikutustavat olivat oudot. Kuntapolitiikasta avautui hänelle väylä valtakunnan politiikkaan. Risikko kysyi itseltään, oliko hän aivan väärässä paikassa. Hän alkoi ajaa asiaa, perusteli ja hankki rahoituksen. Hän on ollut neljässä eri ministeripostissa viidessä eri hallituksessa. Aiemmin hän oli ajatellut, että politiikka on suhmurointia ja miesten juttu. Poliitikkouransa yhtenä tärkeänä saavutuksena hän pitää lakia henkilökohtaisen avun järjestelmästä vammaisille. Ei politiikassa yksin mitään saavuta.» KOTIMAA | 6.6.2019 11. Pian hänen työkokemustaan ryhdyttiin arvostamaan, kuten myös rohkeutta sanoa ajatukset julki. – Paneudun asioihin tarkasti, sillä piru asuu yksityiskohdissa. Lopulta Kokoomuskin pyysi, ja Risikko vastasi kyllä. Nyt Risikolla alkaa viides kansanedustajakausi. Kiitos kollegoille ja vammaisjärjestöille, jotka auttoivat. – Silloin ittiänsä kätteli, että mä oon täällä. ” Suvaitsevaisuus on myös sitä, ettei Suvivirttä tarvitse komerossa laulaa. Hän toteaa olevansa joskus työläs työtoveri. Syysistuntokauden alkaessa olin jo tottunut. Yllättävintä oli, ettei tohtori ymmärtänyt eduskunnan virkaslangia
Paikalle saapuu 200 ihmistä pitämään puheita ja laulamaan voimaannuttavia virsiä. Turvallisuus on ihmisen perustarve. Tiistaista perjantaihin Risikko on Helsingissä, ja viikonloput hän kiertää omaa vaalipiiriään Seinäjoen-kodistaan käsin. Ne ovat ihmisten kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja itsemääräämisoikeus. Niitä ovat talous, työ, terveys ja turvallisuus. Maailmanpolitiikassa suurvaltojen Venäjän ja USA:n toimista on tullut arvaamattomia ja Euroopan tulevaisuus huolettaa. Hän haluaisi tavata äitiään enemmän, mutta tietää tämän ymmärtävän, että Aino-tytär tarvitsee paljon Paula-äidin läsnäoloa. – Nykyteknologia antaa mahdollisuuksia, mutta eihän se aitoa tilannetta korvaa. Viikonloppuisin Paula ehtii viedä tytärtään jalkapalloharrastuksiin, viulutunneille ja olla läsnä kotona. Maassa on oltava maan tavalla. Illalla hän katseli Helsingin asunnollaan yksin videolta tyttären soittoa. KOTIMAA | 6.6.2019 12. Risikko on ylläpitänyt kylän kinkerija seuraperinnettä. Hän ei ole kokenut uskoontuloa vaan on ollut aina uskossa. Valtiopäivien avajaisissa tasavallan presidentti Sauli Niinistö muistutti kansanedustajia yhteistyön tärkeydestä riitelyn sijasta. Sisäministerinä toimiessaan Risikko havahtui siihen, kuinka terrorismi sekä uudet hyberja kyberuhat ovat rantautuneet Suomeen. Paula Risikko toteaa olevansa uskovainen ihminen. Vanhat pelisäännöt eivät päde. Hän tulkitsee sanoman niin, että elämäntie on vaarallinen ja ihmisellä on oltava arvot, jotka kantavat. Risikko muistelee, että hänenkin äitinsä oli kova murehtimaan hänen ja neljä vuotta nuoremman veljensä perään. – Pohjanmaalla sanotaan, että viisaus on vanhoissa akoissa, joten minun tilanteeni parantuu joka päivä. Risikon oma mielivirsi on Maankorvessa kulkevi lapsosen tie. Hän toivoo, että ihmiset eivät arastelisi tai piilottelisi omaa vakaumustaan. Väittelyissä tullaan iholle. – Suomi ei ole enää lintukoto. – Sain hauskan onnittelun, että pidä kuria, sinä olet sellainen supernanny. Perheen ilona on myös kolmevuotias dalmatialainen Jupiner. Suomessa on oltava viranomaisia, heillä on oltava toimintavaltuuksia ja resursseja. Toisten ihmisten arvoja on kunnioitettava. Risikolla oli vastuullaan varapuhemiehen velvollisuudet. Meidän kaikkien on ymmärrettävä, että ollaan vakavan äärellä. Kansanedustaja on kuitenkin kansanedustaja aina, eikä silloin voi heitellä mitä vain somessakaan. Hän haluaa äitinä antaa tyttärelleen vahvat juuret, rohkeutta, uskallusta elää ja tehdä itselle tärkeitä asioita. Edelleen joka kevät hän järjestää seurat. Äitiyteen liittyy myös alituinen huoli. Ihmisiä huolettaa myös oma fyysinen ja henkinen turvallisuus. – Suvaitsevaisuus on myös sitä, ettei Suvivirttä tarvitse komerossa laulaa. Valtiopäivien avajaisten kanssa päällekkäin oli tyttären orkesteriesiintyminen. – Vähättelin silloin äiteen tunnetta. Risikko potee monien ansioäitien tavoin huonoa omatuntoa riittävyydestä. haastattelu Uuden eduskunnan tärkeimmäksi asiaksi Paula Risikko nostaa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden. Meidän on kunnioitettava toistemme uskoa. Kova olen murehtimaan. Haasteet hän tiivistää neljäksi t:ksi. – Myös sinua ja minua tarvitaan. – Minua on siunattu hyvällä miehellä. Hän sanoi, että ymmärrät kun sinulla on omia lapsia. Hän kiittelee, että äiti on yhä hyvässä kunnossa. Paula Risikko työskentelee viikot Helsingissä, mutta palaa viikonlopuiksi perheensä luo Seinäjoelle. – Kun koira söi kolmannen sohvan, aloimme kutsua sitä myös Juipiksi. – Nyt on palautettava perusarvot kunniaan. Sen kielenkäyttö on pesiytynyt täysistuntokeskusteluun. – Kansanedustajalta edellytetään arvokasta käytöstä, Risikko sanoo. Kansanedustajan työviikko on pitkä. Tieto tuo tuskaa, ja vaarat ovat niin monenlaisia. Kaikki tämä tuo turvallisuutta. Ennen ne olivat heillä kotona, nyt on siirrytty seurakuntakeskukseen. Risikko on huomannut, että eduskunnassa keskustelu on muuttunut repiväksi. Risikon mukaan keskustelukulttuurin höltymisen syynä on sosiaalinen media. Näin on käynyt. Samalla vanhat ongelmat, kuten huumeet, rikollisuus ja syrjäytyminen eivät ole kadonneet. Risikon mukaan äitiys on tuonut perspektiiviä päättäjän työhön. Hän pitää Seinäjoella arkea pystyssä. Työn takia jää monesta ainutlaatuisesta hetkestä paitsi. Kansan antama mandaatti, ikääntyvät omaiset ja perhe vaativat hänen huolenpitoaan. Työviikon keskellä Helsingissä Risikkoon iskee kotihaikeus. Talouden on oltava kestävää, työntekijöitä tarvitaan ja heille työkykyä. Kun Paula-äiti tekee pitkää päivää Arkadianmäellä, aviomies ja Aino-tytär asuvat Seinäjoella. Paula Risikko on oppinut vahvan naisen mallin äidiltään. ” Pohjanmaalla sanotaan, että viisaus on vanhoissa akoissa, joten minun tilanteeni parantuu joka päivä
Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Pekka Borg on haastatellut kirjaa varten useita henkilöitä ja tehnyt kuvausmatkoja Lappiin. Ollessaan Urho Kekkosen kansallispuiston johtajana 1980-luvulla hän perehtyi saamelaisiin ja porotalouteen. 13,50 (15,00) 13 50 24 90 Jaakko Löytty Tilkkutäkki – Laulujeni syntytarinoita Jaakko Löytty on valinnut kirjaan 57 omaa lauluaan. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Kirjapalkinnon voitti Johanna Tupila Munakasta, Ilmajoelta. Kirja alkaa luontoselvityksellä ja siirtyy sitten Lapin historiaan ja lapinpappi Borgiin sekä kirkkoon saamelaisten keskuudessa ja taisteluun Lapista. Kotimaan numeron 20 hyväksi jutuksi äänestettiin uutisreportaasi kaatuneiden muistopäivän sankarihautajaisista Sankarit pääsivät vihdoin kotimaan multaan. Stockflethilta. Puuvilla, bambutrikoo, sekoitekangas. merkitystä saamelaisille. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa. Borgin henkilöhistoriaa. Lapinpappi Borg näki saamelaisten tarpeen käyttää omaa kieltään. Borg siteeraa kirjassa usein esimerkiksi kirjailija, kansakoulunopettaja ja kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharjua (1875–1944). Borg oli Pekka Borgin isoisä, jota hän ei koskaan tavannut. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). 26,90 (29,90) 26 90 KOTIMAA | 6.6.2019 13. Luonnonuskon muuttuminen kristinuskoksi Lappiin lähetettyjen pappien välityksellä ei käynyt silkkihansikkain. Tiedot ja kuvat Lapissa sijaitsevista kirkoista, kuten esimerkiksi Pielpajärven kirkosta tai Utsjoen Mantojärven Pyhän Ulriikan kirkon sakastista, sekä kuvat haudoista ovat kiinnostavia myös Lapin matkailijoita ajatellen. 36,00 Jani Heinineva (toim.) #voima365 Nuorille kirjoitettu päivähartauskirja sisältää puhuttelevan tekstin vuoden jokaiselle päivälle. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Myös kirjeet vanhalla suomen kielellä kertovat käytännössä kielen muutoksesta. 23,30 (25,90) 23 30 Jaakko Mäkeläinen (toim.) Kirkkovuoden sitaattikirja – Sattuvia sanoja jokaiselle päivälle Kirja tarjoaa vuoden jokaiselle päivälle sanomaa kristillisiltä ajattelijoilta, tunnetuilta kirjailijoilta ja muilta sanankäyttäjiltä. Kirjan voi hankkia edullisimmin suoraan tekijältä osoitteesta: pekkajvborg@gmail.com. Alk. Kirjassa on myös täy dellinen Jaakko Löytty -diskografia. Kirjasta olisi voinut karsia päällekkäisyyksiä, ja se olisi vaatinut paikoin selkiytystä. 150 sivua. Saamen vakiinnuttamiseen tuli tukea myös Elias Lönnrotilta, M.A. Kirja vahvistaa ajatusta siitä, miten monella tasolla saamelaisia on riistetty vuosien saatossa. Edvard W. Kirjan lukeminen on hieno elämys. Kirjan kuvat avaavat kiehtovasti saamelaisten elämää. Borg kertoo Inarissa ja Utsjoella 1856–1866 vaikuttaneen lapinpappi Edvard W. Kirja sisältää kolmisenkymmentä napakkaa tekstiä eri teemoista. Castrenilta ja Ruijassa pappina työskennelleeltä Nils V. 24,90 (27,00) Alk. 020 754 2350 S AT T U V I A S A N O J A Jari Jolkkonen Ikävä vanhoja ateisteja ja muita kirjoituksia Piispa Jolkkosen ajatuksia ajankohtaisista asioista. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. | viikon kirja | Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. Reilu kauppa. 36 00 Virka-paidat Musta, vihreä, valkoinen, harmaa, sininen. Borgin vahva ympäristöasiantuntemus näkyy tekstissä. Saamen vaiheet tuovat karusti esiin kirkon tiukan saamenkielen vastustuksen. Keskiössä ovat uskon ja järjen, uskonnonvapauden ja monikulttuurisuuden, kirkon ja yhteiskunnan sekä hyvän elämän ja kuoleman kysymykset. VirPi KirVES-TorViNEN VERKKOKAUPPA: www.sacrum.fi MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Unohtaa ei voi myöskään Lars Levi Laestadiuksen ja lestadiolaisuuden Pekka Borg: Lapin pappi ja saamelaiset. Se antaa paljon tietoa kaikille Lapista ja saamelaisista kiinnostuneille. Pitkä hiha, lyhyt hiha, hihaton, edusta... Suomen ympäristösuunnittelu Oy 2019. Tietokirjailija ja filosofian tohtori Pekka Borg on tehnyt ansiokkaan työn kirjassaan Lapin pappi ja saamelaiset
Ympäristökriisin ratkaisut tehdään muualla kuin meidän keittiönpöydän ääressä, koska ongelma on globaali ja systeeminen. Jäi aikaa keskittyä tärkeisiin asioihin, kuten lautapeleihin lasten kanssa, sienestykseen ja pianonsoittoon. Näin tulkittuna kriisin syyt palautuvat ihmismieleen. Systeeminmuutoksen lisäksi ekologisen jälleenrakennuksen työmaa on valtava. Ympäristökriisin toinen puoli liittyy sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen: mitä enemmän ihminen käyttää rahaa, sitä suurempi on hänen ympäristöjalanjälkensä, sillä jokainen euro palautuu luonnonvaroihin. Kirkko ympäristökriisissä J os kaikki eläisivät kuten suomalaiset, tarvitsisimme neljä maapalloa. Ympäristökriisi on mielen kriisi, sanovat monet, kuten ekoteologi Pauliina Kainulainen. Kun palvelijaa, jolle tämä tehtävä kuului, ei löydetty ajoissa, kuningas kärventyi kuoliaaksi. Maan riistoon ja fossiilisten metsien polttamiseen perustuva elämänmuotomme tuhoaa oman olemassaolonsa perustan lähitulevaisuudessa, jollei suunta muutu nopeasti ja perusteellisesti. Kun menot pienenivät, kiire väheni. Hiilineutraalius on välttämätön ensiaskel, mutta meidän on myös maksettava aiempi hiilivelkamme, puhdistettava meremme, ruokittava väestö tavalla, joka ei enää kavenna muiden lajien elinmahdollisuuksia ja niin edelleen. Lisäksi omatunto rauhoittui: jos olen downshiftannut elämäni suunnilleen kestävälle tasolle, ainakaan minä en isommin edistä ympäristökriisiä. Voiko muuta odottaa järjestelmältä, joka perustuu ylpeyden kuolemansyntiin, jolle pitävät seuraa kuolemansynnit turhamaisuus, kateus ja ahneus. Ihmiskunta muistuttaa paljossa Espanjan kuningas Filip II:sta, jonka arvolle ei sopinut siirtää nojatuolia kauemmas kuuman takan äärestä. Voiko muuta odottaakaan talousjärjestelmältä, jossa välineestä, rahasta, on tullut itseisarvo ja mittarista, BKT:sta, päämäärä sinänsä. Mikä neuvoksi, kristitty. Elämäntapamuutos paransi elämänlaatua ja vähensi rahantarvetta. Maapallon rikkain kymmenesosa, johon kuuluu valtaosa suomalaisista, on vastuussa puolesta fossiilipäästöistä, kertoo kehitysyhteistyöjärjestö Oxfamin teettämä selvitys. Au” Lempatkaa televisio ja älylaitteet ja työntäkää kädet multaan. Pudotin lihan, maitotuotteet, riisin ja kananmunat murto-osaan aiemmasta, käytin mahdollisimman vähän autoa enkä edelleenkään lentänyt tai shoppaillut. TeksTi | Topi Linjama – kuviTus | päivi karjaLainen KOTIMAA | 6.6.2019 14. ”Jos systeemi ei toimi, se pitää vaihtaa”, luki nuorten ilmastolakkoilijoiden banderollissa. Takavuosina reagoin tähän tietoon vähentämällä kulutuksen noin neljäsosaan keskivertosuomalaisen tasosta. Niin yksinkertaista se on teorian tasolla. Olen-tehnyt-oman-osuuteni -harhan avulla selvisin jonkin aikaa, mutta nyt, kun omat lapset ilmastolakkoilevat, en voi jatkaa huiputusta. essee Olemme laiminlyöneet luomakunnan varjelun niin, että lastemme odotushorisontissa on muoviin tukehtuneita kaskelotteja ja viidennen luokan hirmumyrskyjä
Maan kanssa oleminen auttaa tässäkin. KOTIMAA | 6.6.2019 15. Jos kirkko kykenee pitämään vääränä orjuutta, se kykenee pitämään vääränä myös elämäntapaa, joka sahaa oman olemassaolonsa oksaa. Kertokaa tavoitteen onnistumisesta minulle, niin lupaan kertoa siitä eteenpäin. Jos ihminen ei välitä maasta, hän ei viime kädessä välitä itsestään. Kirjoittaja on Joensuun ev.lut. O Mensch, bewein dein Sünde groß, oi ihminen, itke suurta syntiäsi. Miten seurakunnat suhtautuvat metsiinsä. On pitkälti rikkaimpien käsissä, haluavatko he maapallon säilyvän paikkana, jossa he itse voivat elää. Kirkko voisi auttaa ympäristöahdistuksen painamia ihmisiä toimimaan yhdessä. On voimauttavaa huomata, että kykenee viljelemään perunaa tai laittamaan tateista kastikkeen. Vaikutukset muuttuvat merkittäviksi, kun ne skaalautuvat isoihin mittasuhteisiin. Toiminnallisuuden, yhteisöllisyyden, riippumattomuuden ja omavaraisuuden lisääminen yhdistää monenlaisia ihmisiä. seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja ja ympäristötyöryhmän puheenjohtaja, linjama@gmail.com. Tietokirjailija Marko Ulvilan neuvo osuu ytimeen: lempatkaa televisio ja älylaitteet ja työntäkää kädet multaan. Kääntykää ja tehkää parannus, sillä ympäristökatastrofi on tullut lähelle. Kirkon tulisi olla aktiivisempi yhteiskunnallinen keskustelija, tuoda rohkeammin keskusteluun omaa eettistä osaamistaan ja tehdä ennakkoluulottomammin yhteistyötä esimerkiksi järjestöjen kanssa. Vaatimattomassa tapahtumassa huomasin kaivanneeni tilaa ja aikaa, jossa voi rauhoittua ja jakaa yhteisen huolen – aidosti, ei niin kuin somessa – omasta ja lasten tulevaisuudesta. Kotoisessa kirkossamme huomiota voisi siirtää opin puhtaudesta maan puhtauteen ja hupenevista veroeuroista hupeneviin ekosysteemeihin. Ovatko kaikki rakennukset tarpeen. tuaita ovat köyhät, sillä heillä ei ole varaa ylikulutuksen syntiin, mutta voi teitä, rikkaat. Mielekkäiden asioiden tekeminen yhdessä on ahdistuslääkkeistä parhaita. Avustin maaliskuussa Earth Hour -rukoushetkeä Joensuussa. Rahasta ei ole puutetta: kun katedraali paloi Pariisissa, korjauksiin löytyi yhdessä yössä satoja miljoonia. Ihmiskeskeinen kristinusko ei ole kyennyt olemaan uskottava vastavoima maan riistolle. Jos sukupuuttoon kuolleille eläimille järjestetään muistojumalanpalvelus, siellä voitaisiin laulaa tämä koraali Bachin Matteus-passion ensimmäisen osan lopusta. Kristittynä oleminen – puhun nyt omasta kokemuksesta – on näinä aikoina joskus kivuliasta. Greenpeacen banderolli kirkon tornissa on vahva signaali. Tunnen kehollisen yhteyden maahan, josta olen lähtöisin ja joksi olen jonakin päivänä palaava. Eettinen uskottavuus edellyttää esimerkin näyttämistä. Maayhteyden vahvistaminen vahvistaa psyykettä ja kehoa. ” Puutetta ei ole rahasta vaan tahdosta, ja kyvystä ymmärtää, että maa, ainoa tosi katedraali, on tulessa. Onko lentäminen välttämätöntä. Kirkko voisi olla paikka surra ja katua osallisuutta tuhoisaan, kuolemansyntien päälle rakennettuun maailmanjärjestykseen – siitäkin huolimatta, että se itse on ollut ja on osa tuota maailmanjärjestystä. Mitä enemmän ihminen on maan kanssa, sitä tutummaksi ja läheisemmäksi maa hänelle tulee, ja sitä paremmin hän luultavasti ymmärtää olevansa täysin riippuvainen maasta. Suunnannäyttämisen hengessä haastan seurakunnat ottamaan vaivattoman, mutta merkittävän ilmastoaskelen: puolittakaa punaisen lihan käyttö. Puutetta on tahdosta, ja kyvystä ymmärtää, että maa, ainoa tosi katedraali, on tulessa. Seurakuntatalo oli valaistu kynttilöin, ihmiset keskustelivat kuiskaten. Ongelma ei ole niinkään se, mitä tavalliset ihmiset tekevät, vaan se, mitä rikkaiden sallitaan tehdä. Kirkko voisi olla paikka, josta lähteä uutta kohti – kunhan tiedetään, mikä tuo uusi on. Toimijuuden vahvistaminen on tärkeä toivoa luova tekijä. Sen sijaan digilaitteiden kanssa oleminen pikemminkin heikentää keskittymiskykyä, työmuistia ja ajattelun taitoja. Kun käännän kasvimaata, poimin kosteikkovahveroita hirven apajilta tai syön itse pyydettyä säynävää, tunnen olevani läsnä ja elossa
ja Johannes Sonkajanrantalaisen muistopäivä 8.3. Johannes siirtyi vuonna 1940 Uuden Valamon luostariin, jossa hän toimi rippi-isänä. Pyhittäjä Johannes Valamolainen kanonisoitiin Valamossa lauantaina 1.6. Virallisesti pyhäksi luettavan ihmisen tulee olla toimissaan pyhä ja ihmeellinen. Näitä voivat olla muun muassa lääketieteelliset saavutukset, yhteiskunnallinen tai kirkollinen työ, laupeus lähimmäisiä kohtaan tai kauniisti luodut taideteokset. Skeemaigumeni Johannes kilvoitteli Uuden Valamon luostarissa vuosina 1940–1958. Metropoliitta Arseni vertaa ortodoksisen kirkon pyhiä luterilaisiin Lars Levi Laestadiukseen ja Paavo Ruotsalaiseen. Kristukseen liittyneenä kirkon jäsenenä jokainen voi heijastaa Jumalan pyhyyttä. Hänen laajaa kirjeenvaihtoaan on julkaistu Valamon luostarin kirjoissa. He ovat skeemaigumeni Johannes (Ioann Aleksejevitš Aleksejev, 1873–1958) ja Johannes Karhapää (1884–1918). Pyhyyden erityisenä perusteena pidetään myös marttyyrikuolemaa tai ankaraa kärsimystä kristittyjen vainoissa. Mari Vainio KOTIMAA | 6.6.2019 16. Valkoiset teloittivat hänet ilman oikeudenkäyntiä Joensuussa vuonna 1918. Hänen luonaan kävi paljon hengellisiä ohjattavia. Pyhän ihmisen kautta Jumala osoittaa armonsa yhteisölle. Nämä suomaEnsimmäiset suomalaiset ortodoksipyhät kanonisoidaan laiset pyhät ovat eläneet meidän aikakaudellamme, omassa maassamme meille tutuilla paikoilla, Metropoliitta Arseni sanoo. Suomen ortodoksisen kirkko sai ensimmäiset suomalaiset pyhät. S uomen ortodoksinen kirkko on saanut kaksi suomalaista pyhää. Skeemaigumeni Johannes oli pappismunkki, joka kilvoitteli Valamon luostarissa. marraskuuta 2018 Suomen ortodoksisen kirkon skeemaigumeni Johanneksen ja Johannes Karhapään pyhien joukkoon. Hän syntyi Venäjällä Tverin läänissä Gubkan kylässä. Pyhäksi tunnistamisen edellytyksenä on pidetty Jumalan armosta tulleita taitoja, jotka voivat olla pyhän elämän seurausta tai pitkän harjoituksen tulosta. Kanonisoinnin jälkeen hänen nimensä on pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen. Oli tärkeää, että pyhän puoleen tultaisiin kääntymään rukouksissa ja jumalanpalveluksissa. Kanonisoinnin jälkeen hänet tunnetaan pyhittäjä Johannes Valamolaisena. – Molemmat ovat tavallisina ihmisinä tehneet hengellistä työtä, palvelleet ihmisiä ja olleet näin omine puutteineenkin esimerkkeinä hengellisestä elämästä muille. Niiden kautta hänen elämänsä on tullut monelle tutuksi. Sen tavoitteena oli säilyttää alueen ortodoksinen usko ja saada ortodoksien lapset ortodoksisen opetuksen piiriin. Pyhien kautta Pyhä Henki elää kirkossa, hän sanoo. Nykykäsityksen mukaan Karhapää halusi vain parantaa kylänsä kouluoloja. Hän toimi Pyhän Sergein ja Hermanin veljeskunnan nuorisotoiminnassa. Marttyyrit ja niin sanotut tunnustajat ovat kärsineet ja kirkastaneet elämäänsä taistelemalla oikeiden arvojen puolesta. Pyhien liturginen muistaminen alkaa pyhien joukkoon liittämisjuhlan jälkeen. Johannes Karhapää kiersi uskonnonopettajana ortodoksisten seurakuntien alueilla. teologia | ortodoksiset pyhät | Metropoliitta Arseni vertaa kirkon kahta uutta pyhää Lars Leevi Laestadiukseen ja Paavo Ruotsalaiseen. Johannes vihittiin niin sanottuun suureen skeemaan vuonna 1932. Sonkajanrannassa. – Kirkko ei ole elävä, jos ei sillä ole omia pyhiä. Vuonna 2014 silloinen Joensuun piispa Arseni teki Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokoukselle aloitteen paikallisten pyhien löytämiseksi. Johannes Karhapää taas oli Pohjois-Karjalan Sonkajanrannassa syntynyt ortodoksinen uskonnonopettaja ja sisälähetystyöntekijä. Johannes Valamolaisen (iso kuva) muistopäivä on 5.6. Tavoitteena oli myös muisteluperinteen elvyttäminen osana suomalaista ortodoksisuutta. Aikaisemmin vuosina 1921–1931 hän toimi Petsamon Pyhän Kolminaisuuden luostarin igumenina. Työryhmä painotti, että kirkon opetuksen mukaan kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä. Häntä syytettiin liian läheisestä yhteistyöstä venäläisten vallanpitäjien kanssa. Piispainkokouksen esityksestä Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkaatin Pyhä Synodi liitti 29. Pyhiksi asettamista ehdottaneella työryhmällä oli pohjana opetus pyhistä ihmisistä. Näin eroa pyhien ja muiden ihmisten välillä ei voida ihmisen päättämällä kriteerillä määrittää. Ihminen on tehnyt pysyvää hyvää ortodoksisen kirkon yhteydessä pysyen. Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Sonkajanrantalainen kanonisoidaan 13.7. Sisällissodan aikana Karhapään toiminta aiheutti vastustusta suomalaisissa nationalisteissa. Piispainkokous asetti työryhmän pohtimaan pyhien joukkoon liittämisen perusteita ja mahdollisia ehdokkaita
Sateenkaarilippukin kirjassa muutamaan otteeseen heilahtaa. Kirkon olemukseen eskatologisen Jumalan valtakunnan ja siellä täydellistyvän ihmiskunnan ykseyden merkkinä kuuluu Pannenbergin mukaan olennaisesti kirkon ykseys: vain yhtenä kommuuniona kirkko voi olla maailmassa jo nyt ennakoiva merkki tuosta valtakunnasta, jonka keskeinen määre on nimenomaan ykseys. Kinnunen nojaa esityksessään jossain määrin Pentti Lempiäisen jo 1975 ilmestyneen klassikon Pyhät ajat materiaaliin ja kertookin sen, mutta kirjoittaja pyrkii kuitenkin aiheessaan omaan itsenäiseen lähestymistapaan. JussI RytKönen | kirja | | kolumni | Kari Pekka Kinnunen: Pyhistä pyhimmät. Omalla tavallaan hyvin seisauttavaa kyllä. Tiettyä kirkkovuoden aikaa tai päivää, tai ihmisen elämänvaiheiden käännekohtia selittäessään Kinnunen pysyy kyllä aiheessa, mutta liittää tekstiin paljon koettua omakohtaisuutta ja myös hyvin itsenäistä ajattelua. Kirjaa koristavat harvakseltaan Korson kirkossa olevien taideteoksien kuvat. Taustalla ovat kirkkoa 1500-luvun reformaatiossa varsinkin Saksassa repineet kiistat ja jopa uskonsodat. Herättäjä-Yhdistys 2019. Nyt tutkitun Wolfhart Pannenbergin etunimi juontuu vanhasta saksankielestä. Suomen kielen sanan ”pyhä” alkuperä on kielitieteellisesti kiistelty. Vantaan Korson entinen kirkkoherra, rovasti Kari Pekka Kinnunen on nyt ottanut kopin kirkkovuodesta ja sen pyhistä pienessä kirjassaan Pyhistä pyhimmät – Kristityn ajastaika. Yksi luterilaisen, Roomaan suuntautuvan ekumenian isoista kysymyksistä nykyisin on, missä määrin oikea Kristuksen kirkko voisi saada maailmassa myös näkyvän, konkreettisen hahmon – vai voiko ollenkaan. Mitä tarkoittaa Pyhä ” Kirkko voi olla maailmassa merkki valtakunnasta, jonka keskeinen määre on ykseys. Epäykseydessään kirkko ei täytä tehtäväänsä. Joulu on juhlista jaloin, mutta on se sääli, jos muita juhlia ei oikein edes muisteta. Ja sitä tässä kirjassa on tarjolla runsain mitoin. Jokaisen esitellyn pyhän jälkeen seuraa joukko kysymyksiä, joita lukija voi Kinnusen mielestä tykönään pohdiskella. Siksi Pyhistä pyhimmät puolustaa hyvin paikkaansa yhtenä hyvänä mahdollisuutena kiinnostuneille ottaa selvää, mitä ne pääsiäiset, helatorstait, helluntait ja juhannukset oikein olivatkaan. ”Pyhästä” johtuvat myös verbi ”pyhittää” ja substantiivi ”pyhimys”. Kun yhteys paaviin järkkyi, oli tärkeää perustella sitä, mikä kirkko on. Pyhä viittaa juutalais-kristillisessä perinteessä varsinaisesti Jumalaan, pyhyyden lähteeseen. Koko kristillinen elämä kytkeytyy aikaan. Se käsittelee nykyajan mahdollisesti tunnetuimman saksalaisen luterilaisen systemaatikon, vuonna 2014 kuolleen Wolfhart Pannenbergin kirkko-oppia. Siinä kirkon ykseyden katsotaan perustuvan yhteydelle kolmiyhteisen Jumalan elämään ja edellyttävän kirkkojen kesken yhteisymmärrystä keskeisestä uskonsisällöstä, sakramenteista, virasta, kirkon todistuksesta sekä tietyistä ykseyden kannalta välttämättömistä rakenteista. Nykysuomalaisten käsitys kirkkovuoden sisällöstä on suuresti rapistunut, kuten Kinnunen itsekin kirjassaan pariin otteeseen toteaa. Raamatun heprean vastaava termi tarkoittaa ”erotettua”. Epäykseydessään kirkko ei kuitenkaan voi täyttää uskottavasti tätä tehtäväänsä. Martti Luther korosti kirkon olevan ensisijaisesti Jumalan sanan ja sakramenttien luoma pyhien yhteisö, congregatio sanctorum. Rohkean suden kirkko-oppi JussI RytKönen Kirjoittaja ottaa kantaa ajankohtaisiin teologisiin aiheisiin. V iime viikolla tarkastettiin Helsingissä Matti Väätäisen väitöskirja. Kristityn ajastaika. Ihminen ja hänen kulttuurinsa elävät ajassa. Sellainen on myös luterilaisille kristityille tarpeen, kun kirkko etsii uskonsa sanoitusta ja muotoaan marssiessaan kohti alkaneen vuosisadan erilaisia sisäisiä ja ulkoisia rajuilmoja. Näkyvällä ulkoisella kirkolla on tuntomerkkinsä – mutta näkyvän kirkon rajat eivät ole tosi kirkon rajat. Aurinkovuotta rytmittävät myös kirkon juhlaja arkiaikojen tapahtumat. Kirjan ajatuksia kirjoittaja on kehitellyt paitsi kotimaan kamaralla, myös Yhdysvalloissa ja Israelissa – sekä Roomassa, missä teksti on lopulta syntynytkin Villa Lanten suojissa. Sanakirjat antavat pyhän selitykseksi esimerkiksi maallisen yläpuolella oleva, kunnioitettava, palvottava tai pelättävä. Pannenberg edustaa kommuunio-ekklesiologista lähestymistapaa. Kaikki pyhyys tulee Jumalalta, pyhittäen myös kaikkea Hänelle kuuluvaa. 219 sivua. Se viitannee ”suden (kaltaiseen) kovuuteen tai rohkeuteen”. Luterilaisuudessa oppia kirkosta on historiallisesti perusteltu enemmän kuin esimerkiksi muuten läheisessä anglikaanisessa teologisessa traditiossa. Pyhä on perimmältään vapisuttava ja lumoava mysteeri. Idän kirkko tosin puhuu mieluummin ”pyhistä”. Koko ajan pysytään kuitenkin täysin yleistajuisessa kielessä. Väätäisen tutkimustuloksia ei ole tässä mahdollista eritellä, mutta muutaman ajatuksen niistä voi nostaa. Tarkemmin tutkimuksen nimi kuuluu Kirkon ykseys kommuuniona Wolfhart Pannenbergin ekklesiologiassa. KOTIMAA | 6.6.2019 17. Useimpien pyhien kohdalla kirjoittaja ilahduttaa lukijaa myös suppealla teologisella pohdinnalla, joka omalta osaltaan avaa kyseisen päivän tai juhla-ajan syviä merkityksiä ja taustoja. Onko tämä oppikirjamaisuus lusikalla syöttämistä vai lukijan auttamista, on näkökulmakysymys
Pellon laidalla olivat Eläkeliiton paikallisosaston puheenjohtaja Yrjö Määttä kylvää ja Johanna Luomanen siunaa kylvön Morvan tilalla. Seurakuntapastori Johanna Luomanen ja kanttori Helena Säily asettuvat paikoilleen. Keväinen juhla otettiin kentällä riemuiten vastaan. Hänen nuoruudessaan vilja kylvettiin vielä paljolti käsin. Talon vanha kylvövakka on kadonnut, ja pian pihapellolla alkaa toukosiunaus. – Kylvö tapahtuu kaksin käsin, ja sormien välissä pitää olla aavistuksen verran rakoa, Määttä selittää. kristityn vaellus Toukosiunaus Morvan tilalla vie murheen sadosta ja tuo ihmiset yhteen. Tuolloin elettiin murrosaikaa maataloudessa. Määtän kylvötaito on tallella. Se tapahtuu yhteistyössä Jämsän seurakunnan kanssa. – Tässä lapsetkin näkevät, miten ruokatuotanto alkaa, toteaa Eläkeliiton paikallisosaston puheenjohtaja Yrjö Määttä. Työelämässä hän on toiminut maatalousopettajana. Viime keväänä toukoviljan kylvi Morvan peltoon satavuotias Heikki Isännäinen. Karjalan mailla kun oltiin, toukosiunaukset olivat alusta pitäen ekumeenisia. – En pysy pellolla pystyssä ilman kävelykeppiä, hän perusteli. Vehnä tuli valikoimaan myöhemmin. Niin syntyi ajatus luoda toiveikas tapahtuma keväiseen aikaan. Itse hän pääsi pellolle pikkupoikana isänsä oppiin. – Meitä lähin vehnämylly oli Kangasalla 1930-luvulla. Punaisen kylvövakan ottaa nyt syliinsä Yrjö Määttä. Ensimmäisenä toukosiunausten keväänä Pohjois-Karjalassa vietettiin 14 tapahtumaa. – EU:n myötä viljelijöiden parissa oli paljon huolta tulevaisuudesta. Halusimme rohkaista heitä tässä uudessa tilanteessa. J ämsäläisen Morvan tilan isäntä Leo Värelä etsii eikä löydä. Mukaan on kutsuttu myös kakkosluokkalaisia Jämsänjoen yhtenäiskoululta. Kovin pitkä olisi ollut myllymatka hevosen kanssa, Isännäinen muistelee. Yrjö Määttä kävi maamieskoulua 1960-luvun alkupuolella. Pihaan kaartaa kaksi bussia. Toukokuussa vastaavia tapahtumia vietetään ympäri maata. Saarijärven Paavon tarina on vielä kansalle tuttu: mies tekee parhaansa, mutta Luoja säätää sään. – Vaikka kylvän ja lannoitan, kaikki on viime kädessä kiinni yläkerran ukosta, Leo Värelä sanoo ja vilkaisee ylös taivaalle. | Kuvat: Päivi Ketolainen KOTIMAA | 6.6.2019 18. Isännäinen seurasi tilaisuutta yleisön joukosta. Sata vuotta sitten Keski-Suomessa Jämsän alueella viljeltiin kauraa, ohraa ja tietysti ruista. Onhan hän työssäänkin opettanut käsinkylvöä nuorille. Tämä on neljäs kevät, kun Jämsän Eläkeliiton paikallisosasto järjestää Morvan pellolla toukosiunauksen. Kunniatehtävää tarjottiin ikämiehelle tälläkin kertaa, mutta hänen oli pakko kieltäytyä terveyssyihin vedoten. Toinen tuo paikalle koululaisia ja toisessa saapuu eläkeläisryhmä. Viljelytekniikka on Paavon ajoista muuttunut, mutta Paavon sääntö pysyy ennallaan. Kirkonkellon virkaa toimittaa kukkuva käki läheisessä kuusikossa. Uransa hän päätti Jämsän maatalousja puutarhaoppilaitoksen rehtorina. Viime keväänä melkein puolet Eläkeliiton paikallisyhdistyksistä järjesti alueellaan toukosiunauksen. Savola vei ajatuksen eteenpäin, ja Eläkeliitto loi konseptin tilaisuuksille. Myös traktoreita alkoi ilmestyä pelloille. Idean isä on liperiläinen rovasLopulta sato on kiinni säiden Herrasta ti Heikki Savola, joka on toiminut myös Eläkeliiton reissupappina. – Tärkeää on sopiva kävelyrytmi, jotta kylvöksestä tulee tasainen. Eläkeliitto oli sopiva järjestäjä, koska tuohon aikaan valtaosa jäsenistä oli eläkkeellä olevia viljelijöitä. – Nyt on pakko turvautua punaiseen muovivakkaan, isäntä tuumaa. Vaikka hänestä tuli myöhemmin autokouluyrittäjä ja kirkonkylän asukas, isän kylvöopit ovat pysyneet päässä. Ensimmäiset toukosiunaukset vietettiin Pohjois-Karjalassa vuonna 1999. Lapset huudellaan pellon laitaan, samoin ikäväki. – Harjoituspaikassani hevonen veti kylvökonetta ja käsinkin kylvettiin hieman. – Kyllä tämä sinulta käy, Leo Värelä sanoo ja auttaa rensselit Määtän olalle. Tilaisuus alkaa virrellä. Siihen on tyytyminen
Jämsässä osa koululaisista on kotoisin maatiloilta, mutta käsinkylvöä kukaan ei ole tainnut aiemmin nähdä. Toinen kivijalka tilalla on metsätalous ja kolmantena maatilamatkailu. Tyttäremme Teija lapsineen asuu ja työskentelee myös tässä tilalla, Värelä kertoo. Jämsänjoen yhtenäiskoulun kakkosluokkalaiset osallistuivat toukosiunaukseen. Ikäihmiset voivat tulla Morvan tilalle joko asumaan tai lomajaksoille. Lapset saavat mehua ja pullaa. Suvivirren jälkeen astelee kylväjä pellolle. – Pyhä kirja, jota moni pitää satukirjana, onkin ollut niin oikeassa. Puhdas leipä. Leo Värelä kyselee vielä kylvövakan perään. Morvan tila on myötäelänyt maatalouden muutoksessa. Päivi Ketolainen ” Viime keväänä melkein puolet Eläkeliiton paikallisyhdistyksistä järjesti alueellaan toukosiunauksen. – Perustana oli toisen Mooseksen kirjan jae, jossa Jumala asetti ihmisen viljelemään ja varjelemaan maata. Taivaalle kertyvät pilvet lupaavat sadetta kylvökselle. – Myöhemmin kylvän kauran joukkoon vielä hernettä, Leo Värelä paljastaa. Sataako, onko liikaa poutaa. Kakkosluokkalainen Jaakko Rautiala kertoo ajaneensa iskän kanssa traktoria ja puimuria. Se on perustettu ennen viime sotia, jolloin se lohkaistiin isommasta sukutilasta Leo Värelän papalle. Osa kahvilla olevasta väestä muistaa sota-ajan puutteen. Emännät leipoivat pöytään karjalanpiirakoita. – Munkit kulkivat keväisin vainioilla pyytäen siunausta kylvöille ja suven sadolle. Jos jollakin olisi vanhanaikainen vakka, sen hän haluaisi vastaisen varalle Morvan tilalle hankkia. ennen kylvöä veisattiin virsi. – Maanviljelijällä on paljon murhetta siitä, millainen kesä tulee. Uusin yritysmuoto on vanhuspalvelut. – Itse edustan tilalla kolmatta polvea vaimoni Päivin kanssa. Samantyyppinen ohje kylvön siunaamiseen löytyy kirkkokäsikirjasta. Värelöiden tila on kuitenkin kohtalaisen uusi. KOTIMAA | 6.6.2019 19. Savola on tutkinut kylvösiunausten historiaa, joka ulottuu keskiajalle ja luostarilaitoksen kulta-ajalle. samassa joukossa luterilaiset ja ortodoksit. Morvan pellon laidalla Johanna Luomanen muistuttaa rukouksen ja siunauksen merkityksestä. Aiemmin jokaisella tilalla oli viljelysten lisäksi karjaa, ja niin oli täälläkin. Kauransiemenet alkavat rapista kuivaan maahan. Vanha viisaus varjelusta on noussut viime vuosina polttopisteeseen ilmastokysymyksen muodossa. Heille markettien yltäkylläiset leipähyllyt eivät ole itsestäänselvyys. – Siitä malli levisi ympäri maata, Savola kertoo. – Meiltä lehmät lähtivät yli 20 vuotta sitten, mutta viljely jatkuu lähinnä viljan kasvatuksena. Juokslahden kylällä on viljelty maata satoja vuosia. Kun kylvö siunataan rukoillen, voidaan näitä murheita jättää pois mielestä. Heikki Savola muotoili rukouksen kylvölle. Tähän ketjuun asettuu nykyihmisen halu pyytää siunausta kättensä töille. Sitä on karussa maassa pyydetty, ja pyydetään edelleen. Kun punainen vakka on tyhjä, pääsee yleisö kahville. Sen sijaan luokkakaveri Roni Turkki näki ensi kertaa, kuinka ruuan tie pellolta pöytään alkaa
Kirjassa on monen punaupseerin biografia sekä kattavat nimiluettelot. Ilman vammoja ei kestänytkään, väittää Seppinen. Autamme mielellämme testamenttia koskevissa asioissa. Suomi on ollut Neuvostoliiton KGB:lle ja Venäjän FSB:lle läntisen Euroopan helpoin kohde. Mutta tutkimuksen pääväitteiden edessä on vain ihmeteltävä, miten kansamme kesti tuon ajanjakson. SKS 2018. 262 sivua. Kirjassa poraudutaan vuosikymmeniin, jolloin suomalainen yhteiskunta joutui Neuvostoliiton laaja-alaisen ja syvällisen vaikutusja painostustoiminnan sekä vakoilun kohteeksi. Useimmat teloitettiin – heidän kansallisuutensa vuoksi. takoulussa 1920ja 1930-luvuilla. Uusi tutkimus on ties kuinka mones jääkäreistä kirjoitettu teos, mutta lunastaa omaperäisyytensä uudenlaisella tähtäyspisteellään: miten jääkärit vaikuttivat itsenäisen suomalaisen sotilasjohtamisen muotoutumiseen. Näin väittää suomettumisen historiaa tutkinut Jukka Seppinen uudessa kirjassaan Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1945–2018. Markku Salomaa: Punaupseerien nousu ja tuho. kulttuuri Suuri tai pieni testamenttilahjoituksesi on mukana pitkäjänteisessä työssämme toivon, uskon ja lähimmäisenrakkauden puolesta. Valkoisen armeijan sotilasjohtajat. Heidän joukostaan valikoitui joukko, joka sai upseerikoulutusta Pietarin kansainvälisessä soJarkko Kemppi, Jukka I. Jääkäriliikkeen erikoinen ja paljon vähemmän tunnettu kaksoiskappale oli punaupseeri-ilmiö. Kirja on laajennettu versio Salomaan vuonna 1992 ilmestyneestä väitöskirjasta. Kaikessa tässä jääkäreiden rooli oli ratkaisevan tärkeä. Kirjan alkupuolella kuvataan prosessia, jossa nuorista suomalaisista siviileistä koostuva joukko vähitellen, erikoisissa olosuhteissa, yrityksen ja erehdyksen kautta jakautuu eri aselajeihin ja muokkautuu Kuurinmaan taisteluihin kykeneväksi sotilasosastoksi. JuSSI RytKönen KOTIMAA | 6.6.2019 20. Punaupseerien lopuksi muodostuivat Stalinin vainoharhaiset puhdistukset talvisotaa edeltävinä vuosina. Otava 2018. Jukka Seppinen: Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1945–2018. Mattilan uutuuskirjaa Jääkärit 1918. Salomaa kertoo kattavasti suomalaisten opiskelusta, heidän saamastaan sotilaskoulutuksesta ja Venäjän sisällissodan rintamilla saaduista käytännön opeista. ”K un painuvi päät muun kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä.” Nämä jääkärimarssin sanat soivat mielessä, kun lukee Jarkko Kempin ja Jukka I. Mattila: Jääkärit 1918. Docendo 2018. Ota yhteyttä lakimieheemme Tarja Larmasuo, varatuomari tarja.larmasuo@suomenlahetysseura.fi 020 7127 204 Voit myös tilata testamenttioppaamme suomenlahetysseura.fi/testamentti | kirjakooste | Suomalaisten sotilaallisiin vaiheisiin ja maatamme kohtaan muodostuviin uhkiin liittyvää uutta tutkimusta julkaistaan jatkuvasti. Kun kapina Suomessa 1918 epäonnistui, pakeni Neuvosto-Venäjälle tuhansia suomalaisia punaisia. 30-luvulla monet heistä palvelivat puna-armeijan suomalais-karjalaisessa joukossa. Yli 1 400 punaista suomalaista koulutettiin punaupseereiksi, tulevan vallankumouksen nyrkiksi ja Suomen valloittajiksi. Idän pitkä varjo jäytää vieläkin suomalaisia. Samassa yhteydessä osa jääkäreistä valikoitui jo sotilasjohtajan tehtäviin. Tämä oli kenties tärkein lahja, jonka alkuvuodesta 1918 kotimaahansa palanneet jääkärit Jääkärit, punaupseerit ja vakoilu Suomea vastaan saattoivat antaa nuoren tasavallan laillisen hallituksen valkoiselle armeijalle. Jotkut suomalaiset tekivät pitkän sotilasuran piippalakin alla ja päätyivät jopa kenraalinarvoihin. Kirjassa on runsaasti suomettuneen poliittisen eliitin ärhäkkää, jopa kostonhimoista kritiikkiä. Kuinka monen muun länsimaan eliitti seurusteli jatkuvasti maailman mahtavimman vakoiluja terroriorganisaation kanssa. 559 sivua. 528 sivua. Punaupseerit saivat perusteellista koulutusta Venäjän armeijan perinteiden ja vallankumousoppien mukaisesti. Tästä joukosta kertoo Markku Salomaan teos Punaupseerien nousu ja tuho. Ei yhdenkään. Kirja analysoi mielenkiintoisella tavalla valkoisen armeijan johtamismenetelmien kehittymistä. Jälkeenpäin on ihmeteltävä noita vuosikymmeniä, esimerkiksi Seppisen kuvailemaa ja moraalisesti turmelevaa kotiryssäilmiötä