kesäkuuta 2020 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ja an i Fö hr 11 5. kesäkuuta 2020 | hinta: 3,90 € Kaikesta pitää luopua Maksasyöpään sairastunut Teemu Kakkuri sanoo, ett ä häntä kiinnostaa enemmän uskon kohde kuin oma usko 18 Lapin tulvat uhkaavat myo?s seurakuntien kiinteisto?jä Tutkijan mukaan lastenraamatuissa on liikaa onnellisia loppuja. vu os ik er ta 00 43 59 5– 20 –2 3 N:o 22 | 5. 24 6 N:o 22 | 5
VESA KEINONEN Toimittaja ei ole vielä suunnitellut omaa muistokirjoitustaan. Niin monessa asiassa hän ehti olla mukana. – Upealta. Kuolema on suuri pysäyttäjä. Bunkkerin joukkue BGH (Bunkkeri Gaming Hämeenlinna) on nyt kutsuttu mukaan uuteen Esports SM-liigaan. 2 KOTIMAA | 5.6.2020. Vai löytyisikö kanttia tuoda esiin myös niitä oman persoonan varjopuolia ja epäonnistumisia. Pyytäisinkö tekojani anteeksi vai sortuisiko selittelyyn. Silloin käydään läpi esimerkiksi erilaisia taktiikoita. Olisiko teksti kliinistä saavutusten luettelemista, täynnä kliseitäkin. Mitä asioita haluaisin itsestäni jäävän sureville mieleen. Sen lisäksi koko joukkueemme treenaa yhdessä kolme kertaa viikossa. – Nykyään on aika paljon syrjäytyneitä nuoria. 3 Mitä Bunkkerin kaltainen peliyhteisö voi tarjota nuorille. Joku viisas on joskus sanonut, että meidän kannattaisi tehdä itsestämme jo eläessämme muistokirjoitus. Ammattilaisuralle voi edetä liigan ja turnauksien kautta. Siinä iässä ei vielä kovinkaan tarkasti seuraa kuolinilmoituksia tai muistokirjoituksia. 2 Miten harrastamasi e-urheilu eroaa videopeleistä. Muistokirjoitusta lukiessa tuli mieleen, että Enehistä olisi saanut helposti vaikka kymmenen kertaa pidemmän tekstin. Peliyhteisössä sinun ei aluksi tarvitse nähdä ketään. Olen 23-vuotias ja pelannut elämässäni arviolta noin 8 000 tuntia. – Joukkueemme viisi jäsentä harjoittelee yksilöinä päivittäin. Mitä siitä ajattelet. Pelaaminen on nykyaikaa ja tulee nousemaan vielä nykyistä enemmän esille. aluksi | viikon henkilö | Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan ja Hämeenlinnan kaupungin Bunkkeri-peliyhteisö on edistänyt nuorten pelaamista ja pelikulttuuria jo vuodesta 2009. 1 Miltä tuntuu pelata liigatasolla. Hän vaikutti kotikaupungissaan Tampereella seurakuntaelämässä, järjestöissä ja tanssiseurassa. Mutta luultavasti myös sielua puhdistava. Kirjoitustyö olisi varmasti vaikea – ehkä raastavakin – kokemus. Tässä Kotimaa-lehdessä olevista muistokirjoituksista toinen kuitenkin pysäytti. Liikaa pelaamista toki tulee välttää; on muistettava se, että on muutakin elämää. Sen edessä naamiot putoavat. Nigerialaissyntyisen lääkärin Emmanuel Enehin tunsin hengellisistä piireistä. Olen Bunkkerille todella kiitollinen. – Se on erittäin hieno asia. Joukkueemmekin tiedostaa hyvin sen, että juuremme ovat seurakunnan peliyhteisössä. 4 Hämeenlinnassa seurakunta on pitkään ollut aktiivisesti mukana kehittämässä pelitoimintaa. Menestystä voi tulla samalla tavalla ja treenaammekin vastaavalla tavalla. – Ne ovat täysin eri asioita. Vaan toivoon. VESA KEINONEN ”Pelaamisesta voi tulla vaikka ammatti” Jukka Ruokomaan mukaan kilpapelaajan on liikuttava paljon. Organisaatiot seuraavat pelaajia ja ottavat parhaisiin yhteyttä. Syöpään menehtynyt Emmanuel oli monipuolinen, sydämellinen ja ekumeeninen persoona. Peliporukoissa ihmiset ovat tosi mukavia. | Kuva: Heli Karttunen JUKKA RUOKOMAA E-urheilujoukkue BGH:n liigapelaaja Nekrologin ääressä O len hieman yli 50-vuotias. Tutustut sitten jengiin vähitellen. Suuriltakin tuntuvat saavutuksemme tiivistetään määrämittaiseen muistokirjoitukseen. – Omalta kohdaltani ajattelen niin, että pelaamisesta voisi joskus tulla minulle vaikka ammatti. Kehon ja mielen pitää olla tasapainossa. Meidän e-urheilujoukkueemme on nuorten kannalta kuin vaikkapa jääkiekkojoukkue. Olen aina haaveillut siitä, että pääsisin pelaamaan oikein tosissaan. Se ei kuitenkaan pääty pisteeseen
Kutsumus on sitä, ett ä lähtee tekemään asioita, jotka itseä kiinnostavat. Oman paikkansa tietää siitä, ett ä jaksaa olla innostunut tekemisistään. 1970 MARI TEINILÄ päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. Jossain vaiheessa sitt en ajautuu luontaisesti tilanteeseen, jossa joku kutsuu työhön. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Uusi elämä voi alkaa. Tätä ilmapiiriä oli kuitenkin havaittavissa etenkin suurimman oppositiopuolueen kannanotoissa. He olivat eläneet sitä ennen al-Holin leirillä. Vaikka monessa asiassa maailma on mennyt parempaan suuntaan, syntymäpaikka määrittää edelleen mahdollisuuksia. Joku tietää jo hyvin aikaisin, miksi haluaa tulla. Ennen tutkintaa ei ole tuomioiden aika. Luovuttamaton perusasia on, että lapset ovat aina syyttömiä. Syvän vertauskuvan voi nähdä siinä, että al-Holin lapset palasivat Suomeen valoisaan vuodenaikaan, kesän kynnyksellä. ’’Kierteeseen’’ joutunut ei useinkaan pysty näkemään asioita oikeissa mitt asuhteissaan. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Silloin jo se, ett ä joku toinen sen näkee, helpott aa. Esiselvityksen jälkeen mahdollisesti käynnistyy esitutkinta. Myös mahdollinen turvallisuusuhka pitää selvittää. Heitä ei pidä leimata radikalisoituneiksi, vaan he ovat lapsia, jotka ovat joutuneet elämään äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Joku miett ii myös kutsumusta. Toisella siihen menee vuosia, ehkä se vaatii yrityksiä ja erehdyksiä. Siksi on syytä olla kiitollinen siitä, jos voi tehdä elämässään sitä, mistä pitää. 3 KOTIMAA | 5.6.2020. Jos ei ole toivoa tulevaisuudesta koulutuksen ja elannon suhteen, niin radikalisoituminen on kenelle tahansa nuorelle houkutteleva vaihtoehto. Työ voi olla mitä vain, sillä kaikki mitä me teemme, palvelee suurta kokonaisuutt a, jota sanotaan ihmiskunnaksi. On yritett ävä itsemurhavaaraan joutuneen kanssa selvitt ää hänen elämänsä sotkeutunutt a vyyhteä. Siksi parhainta terrorisminvastaista työtä on edistää maailman köyhimpien alueiden elinoloja. Itse muistan miett ineeni lukion jälkeen, ett ä saan varmaan kutsun lähetystyöhön Afrikkaan, koska en halua Afrikkaan. He eivät ole syyllisiä siihen, millaisiin olosuhteisiin he ovat syntyneet. Siksi jokainen al-Holin leirillä elänyt lapsi pitää toivottaa tervetulleeksi Suomeen. Perussuomalaisilla oli jo tietoa esimerkiksi siitä, että ”Nämä ihmiset saavat jatkaa myrkynkylvöään täällä rauhassa ja radikalisoida omia lapsiaan.” Siitä voi olla ainakin varma, että lapsen radikalisoituminen on sitä todennäköisempää, mitä epäinhimillisemmissä oloissa hän joutuu elämään. ?. KOTIMAA perustett u 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Otto Mattsson Lukijamäärä: 50?000 K Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Poliisi onkin jo aloittanut esiselvityksen siitä, onko syytä epäillä Suomeen palanneiden äitien syyllistyneen terrorismiin tai muihin rikoksiin. – – Sitä paitsi on syytä olla tarkka ilmaisussa. Kotimaa 5.6.1970. Tervetuloa Suomeen al-Holin lapset! T oukokuun viimeisenä päivänä Suomeen saapui kolme äitiä ja yhdeksän alle 10-vuotiasta lasta. Luonnonvastaista on kyllä teko, mutt a ei sen tekij ä, joka voisi olla kuka tahansa ihan tavallinen ihminen tai kenties hiukan muita herkempi ja haavoitt uvampi, lisää Airi Nortia puhuen hänkin ongelman tutkimisen vältt ämätt ömyydestä. Minulla taisi olla hyvin kummallinen käsitys kutsumuksesta ja Kutsujasta. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 5.6. Olosuhteet ovat aina aikuisten ihmisten tekojen ja tekemättä jättämisten seurausta. Jos se ei sitt en ollutkaan sitä, mitä nuori todella tahtoo, uusi yritys vaatii paljon työtä. FREIJA ÖZCAN Kirjoitt aja on Kotimaan toimituspäällikkö. Se taas tekee elämästä vaativaa, sillä nykyinen järjestelmä sallii yhden onnistuneen haun. Itsemurhasta täytyy saada puhua, sanoo tri Veikko Aalberg. Sekin on hyvä muistaa, ett ei iso osa maailmasta mieti omaa kutsumustaan tai sydämensä ääntä, vaan tekee mitä eteen tulee, jott a elää. Monilla leirillä olleista aikuisista epäillään olleen yhteyksiä Isis-terroristijärjestöön. Ensin pitää kuitenkin tutkia. Nuorison opiskelupaikan tavoitt elua seuratessa olen miett inyt sitä, miten ihminen ylipäätään löytää tiensä tässä elämässä. Heidät pitää asettaa vastuuseen teoistaan
Niistä erillisiä ohjeita virsien veisaamiseen liittyen ei ainakaan tämän hetkisen tiedon mukaan ole tulossa. – Piispat neuvottelevat ohjeistuksista arkkipiispan kanslian johdolla ja tarvittaessa painottavat paikallisesti yhteisiä ohjeistuksia. Keikalla Antti Tuisku keskustelee Helsingin piispan Teemu Laajasalon kanssa. Musiikin asiantuntija Teija Tuukkanen Kirkkohallituksesta kertoo, että kanttoreiden keskuudessa veisaaminen on herättänyt etukäteen runsaasti keskustelua. Nuori kirkko vaihtoi nimensä Seurakuntien lapsija nuorisotyön palvelujärjestö Nuori kirkko ry on vaihtanut nimensä Lasten ja nuorten keskukseksi. Näin kävi siitä huolimatta, että jumalanpalveluksessa noudatettiin noin 1,5 metrin turvavälejä ja käsidesiä oli saatavilla. jumalanpalvelus | THL:n asiantuntijalääkärin mukaan turvaväleihin täytyy laulaessa kiinnittää erityistä huomiota. Suomessa koronatartunnat ovat keskittyneet erityisesti pääkaupunkiseudulle, Helsingin ja Espoon tuomiokapitulien alueille. | koronan vaikutukset | T oukokuun 10. Teija Tuukkanen toteaa, että tarvittaessa piispat ohjeistavat omia hiippakuntiaan. päivänä saksalaiskirkossa vietettiin jumalanpalvelusta, jolla oli kohtalokkaat seuraukset. Päätös tehtiin yksimielisesti yhdistyksen kokouksessa tiistaina. – Mitä pidempi, sen parempi. Pienen siunauskappelin sijaan veisata voi haudalla. Lisäksi samanaikaista liikettä tulee välttää. – Seurakunnissa melko yleinen linjaus näyttäisi olevan, että veisataan mutta lyhyesti. – Koronavirus leviää pisaratartuntana, ja laulaminen voi edistää pisaroiden leviämistä tavallista puhetta tehokkaammin. On hankala tilanne, jos käy ilmi, että se onkin vaarallista. Kaksi seuraavalle kierrokselle menijää ratkaistiin arvalla. – Musiikilla ja virsillä on erityinen rooli jumalanpalveluksissa ja toimituksissa. Turvaväleistä huolehtimisen lisäksi altistusaikaa voi lyhentää rajoittamalla tilaisuuksien ja varsinkin laulamisen kestoa. Nimenvaihdos ei vaikuta järjestön työhön tai sen painopisteisiin. uutiset | lyhyesti | Piispa Laajasalo mukana Antti Tuiskun nettikeikalla Poptähti Antti Tuisku pitää kesäkuun alussa verkossa suoratoistokeikan, jolla kuullaan hänen uusimman Valittu kansa -albuminsa kappaleet. ” Veisaamalla seurakuntalaiset ovat voineet osallistua ja ilmaista uskoaan. – Hiippakunnan alueella on valtavia eroja esimerkiksi kirkkorakennusten koossa. Veisaamalla seurakuntalaiset ovat voineet osallistua ja ilmaista uskoaan. Helsingin tuomiokapitulin valmiuspäällikkö Satu Huttunen kertoo ohjeistaneensa seurakuntien työntekijöitä keskustelemaan käytännöistä oman kirkkoherran kanssa. Järjestömme on olemassa lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen kasvun ja hyvän elämän edellytysten tukemiseksi, toiminnanjohtaja Sami Ojala sanoo. Useimpien hiippakuntien ohjeissa kehotetaan välttämään kesällä myös kuorojen käyttöä. Vastaavia turvatoimia kuin toukokuun alussa Frankfurtissa noudatetaan myös monissa Suomen luterilaisissa seurakunnissa, kun jumalanpalveluksia aletaan jälleen 1.6. Ehtoollisvirttä ei pidä veisata ehtoolliselle jonotettaessa. Frankfurtin baptistiseurakunnan jumalanpalvelukseen on jäljitetty ainakin 107 covid-19-tartuntaa. Asioita kannattaa miettiä tilannekohtaisesti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijalääkäri Otto Helve toteaa, että laulaminen saattaa aiheuttaa suurentuneen tartuntariskin. Juha Määttä Järvi-Kuopion kirkkoherraksi Järvi-Kuopion seurakunnan kirkkoherraksi on valittu välillisellä vaalilla Kallaveden seurakunnan hallintokappalainen Juha Määttä, 51. Koska laulamisen aiheuttamasta tartuntariskistä ei vielä tiedetä kaikkea, Tuukkanen kehottaa varovaisuuteen. Vaalissa olivat ehdolla myös Järvi-Kuopion seurakunnassa työskentelevät vs. Albumi käsittelee hengellisiä ja etenkin kristillisiä teemoja. Keikalle myydään katseluoikeuksia yksittäisille henkilöille tai ryhmille. Myös Kirkkohallituksen musiikin asiantuntija kehottaa varovaisuuteen. Myös sitä kannattaa miettiä, missä lauletaan. Nettikeikka järjestetään lauantaina 6.6. Täsmällistä syytä tähän ei tiedetä. viettää kirkkotilassa läsnä olevan seurakunnan kanssa. – Uusi nimemme korostaa sitä, mikä on työssämme keskeistä. kello 20. Vaalista muodostui erikoinen, sillä ensimmäisellä kierroksella jokainen ehdokas sai viisi ääntä. Emme kuitenkaan tee erikseen ohjeita, sanoo jumalanpalveluselämän asiantuntija Kati Pirttimaa Espoon tuomiokapitulista. Paikallisesti epidemiatilanne vaihtelee eri puolilla Suomea. kappalainen, hallintopappi Paula Hagman-Puustinen ja kappalainen Mikko Huhtala. Jos normaalisti messussa on kuudesta seitsemään virttä, niin nyt niitä on ehkä kolme, eikä kaikkia kymmentä säkeistöä lauleta. Tuisku kertoo Facebookissa, että ”luvassa on tunteikas ja puhutteleva ilta, joka kuvataan symbolisesti merkittävässä paikassa”. 4 KOTIMAA | 5.6.2020. On hankala tilanne, jos käy ilmi, että se onkin vaarallista. Pitäisikö veisaamisesta luopua. Tartuntojen paljastuttua seurakunnan kotisivuilla todettiin, että lisäksi olisi syytä välttää yhteislaulua ja käyttää suu-nenäsuojia. Lisäksi seurakunnat voivat olla yhteydessä paikallisiin terveysviranomaisiin oman alueen epidemiatilanteen selvittämiseksi. Veisaamista ohjeissa ei kielletä. Toisella kierroksella Juha Määttä sai kymmenen ääntä ja Mikko Huhtala viisi. Piispojen ohjeiden mukaan jumalanpalveluksissa tulee noudattaa 1–2 metrin turvaväliä, käsidesiä on oltava saatavilla, ja ehtoollisella noudatetaan erityisen hyvää hygieniaa. Helven mukaan turvaväleistä onkin syytä pitää kiinni erityisen tarkkaan, mikäli jumalanpalveluksissa päätetään laulaa
| Kuva: Olli Seppälä Tutkija: Laulaminen lisää tartuntariskiä jumalanpalveluksissa K u n ihminen puhuu, laulaa, yskii tai aivastaa, hengitysilman mukana huoneeseen leviää pieniä aerosolihiukkasia. Kaikki aerosolihiukkaset eivät myöskään pidä sisällään virusta. – Aina voi käydä huono tuuri. Hengitysilman mukana syntyvät aerosolit poistuvat avoimesta ikkunasta samalla tavalla kuin savu poistuisi. – Aiempi tutkimus ja omat simulaatiomme osoittavat, että käytännössä kaikki alle 50 mikrometrin kokoiset pisarat – joita on yskiessä syntyneistäkin suuri osa – kuivuvat ennen lattiaan osumista hiukkasiksi, jotka jäävät leijumaan sisäilmavirtausten mukana. Tutkimus on lähetetty vertaisarvioitavaksi. – Jos virrestä lauletaan neljän säkeistön sijaan kaksi, ilmaan syntyvien aerosolien määrä puolittuu. TEKSTIT: TUIJA PYHÄRANTA 5 KOTIMAA | 5.6.2020. Kirkkojen korkeudesta ei Vuorisen mukaan ole välttämättä kovin paljon hyötyä, sillä aerosolit voivat jäädä leijumaan hengityskorkeudelle. Myös suoran pisaratartunnan riski kasvaa, Vuorinen toteaa. Jos joukossa on tartuttava ihminen ja lauletaan yhdessä, tilanne voi vastata sitä, että mukana olisi monta sairasta ihmistä ja vain puhuttaisiin. Avaa ovet, mainosta tapahtumaasi Kotimaassa ja toivota jälleen väki tervetulleeksi! Seurakunta, nyt katse uudestaan avautuviin mahdollisuuksiin! Ota yhteyttä: Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Virsien veisaaminen on herättänyt kanttoreiden keskuudessa runsaasti keskustelua, kertoo musiikin asiantuntija Teija Tuukkanen Kirkkohallituksesta. Myös sitä voi harkita, kuinka pitkiä jumalanpalveluksia vietetään ja kuinka paljon niissä lauletaan. Aalto-yliopiston, Ilmatieteen laitoksen, VTT:n ja Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa selvitetään koronavirusta sisältävien aerosolihiukkasten kulkeutumista ja leviämistä sisäilmassa. Myös tilan avaruus ja etäisyydet toisiin ihmisiin vaikuttavat tartunnan todennäköisyyteen. Lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää ilmanvaihtoon. Vuorinen havainnollistaa virusta sisältävien aerosolien katoamista huoneilmasta vertaamalla niitä savuun. Pidämme mahdollisina, että näiden hiukkasten viruspitoisuus voi riittää aiheuttamaan koronatartunnan, Vuorinen sanoo. Kokoontumisia ja tapahtumia koskeva henkilörajoitus on valtioneuvoston päätöksellä höllentymässä 10 hengestä 50:een. Älä jää koronalamaannukseen. – Savupartikkelit ovat myös aerosoleja. Se lyhentää altistumista. Nyt tutkijat ovat julkaisseet toistaiseksi vertaisarvioimattoman artikkelin, jossa mallinnetaan, miten pisarat käyttäytyvät ja millaisia hiukkasmääriä julkisissa tiloissa voi kohdata. Jumalanpalveluksissa aerosolitartunnan riskiä Ville Vuorinen ei pidä kokonaisuutena erityisen merkittävänä mikäli turvavälit pidetään mahdollisimman suurina. Tutkimushanketta koordinoivan Aalto-yliopiston apulaisprofessorin Ville Vuorisen mukaan tutkimus vahvistaa käsitystä, jonka mukaan koronavirukselle voisi altistua suoran pisarakontaktin lisäksi hengittämällä riittävän suuren määrän aerosolihiukkasia. Kuorolaulussa en luottaisi kahden metrin etäisyyteen muista laulajista. – Aiempien tutkimusten perusteella tiedämme, että laulaessa tai kovaa puhuttaessa aerosolipisaroiden tuotto moninkertaistuu normaaliin puheeseen verrattuna. Ne voivat kantaa mukanaan erilaisia taudinaiheuttajia. Toisaalta virsien veisaaminen lisää riskiä. Silloin pitoisuudet laimenevat. Jumalanpalveluksen kesto on lyhyt ja niitä vietetään vain kerran viikossa. Siinä ne voivat tutkimusryhmän tekemien mallinnusten mukaan leijailla jopa kymmeniä minuutteja kunnes ilmanvaihto lopulta poistaa ne tilasta. Vuorinen kuitenkin huomauttaa, ettei viruksen tartuttavaa määrää toistaiseksi tiedetä. Se mahdollistaa useimmissa seurakunnissa jumalanpalvelusten ja muiden tapahtumien järjestämisen lähes normaalisti. – Mahdollisimman pitkän etäisyyden pitäminen on tärkeää
Oulun piispa Jukka Keskitalo esitti viime viikolla esirukousvetoomuksen hiippakuntansa seurakunnille pahenevan tulvatilanteen takia. Hengellisen ja henkisen tuen antaminen Kittilän seurakunnan taholta on tärkeää. – Suurtulvia on koettu ennenkin ja kylän raitilla on veneelläkin liikuttu. Lämpimät säät ovat sulattaneet lumia nopeasti. Kirkkoherra Niskasen mukaan paikallisten ihmisten elämässä on menossa jännittävä aika. – Se on ainut kiinteistömme, josta tulvatilanteessa olemme huolissamme. Meillä on tulvasuojelumääräykset annettu jo pari kuukautta sitten. – Seurakuntakeskuksemme sen sijaan on alempana ja vesi kohosikin kohtalaisen lähelle tulvarajaa. Jokien vesien noustessa rakennuksia on suojattu ja pystytetty tulvavalleja. Toki pohjoisempana on vielä paljon sulamatonta lunta. Kittilä on tulvaherkkää aluetta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tilanteesta selvitään hyvin. Piispa mieltää kirkon olevan tulvien ja muiden luonnonkatastrofien keskellä ihmisten vierellä kulkija. Rakennus on jäänyt Rovaniemellä tulvivan Kemijoen alle. Kehitystä onkin vaikea ennustaa. Myös alueen seurakunnissa seurataan tilannetta tarkasti. – Virtaamat eivät näyttäisi menevän vahinkorajan yli ainakaan Ivalon taajamassa. Ne sijaitsevat pääosin korkeammilla vaaroilla ja kumpareilla. Idean keksi pastori Meri Tirroniemi. uutiset | kevättulvat | T ulva tuntuu myös Rovaniemellä. – Se on nyt suojattu ja palvelutalon asukkaat viety evakkoon. – Tässä varmasti auttoi tämän kevään digiloikka. Kenttälän mukaan Rovaniemen seurakunnan kiinteistöjen tilanne näyttää toistaiseksi hyvältä. – Liikkuu isoja työkoneita ja hiekkarekkoja on kulkenut keskustan läpi. Keskitalo vieraili keskiviikkona Rovaniemellä tutustumassa tulvatilanteeseen. | Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen ” Suurtulvia on koettu ennenkin ja kylän raitilla on veneelläkin liikuttu. Kirkkoherra mainitsee, että inarilaiset suhtautuvat tulviin aika rauhallisesti. – Kirkon diakoniarahaston kautta voi joissakin tapauksissa saada jopa aineellista tukea, jos tulva on tuhonnut kotia. Seurakunnan työntekijät videoivat ja striimasivat 28.5. Inarin kirkkoherra Tuomo Huusko toteaa, että seurakunnan virastotalo on kastumisvaarassa, mikäli nouseva vesi ylittää tulvapenkereiden rajat. Meille ei tapahdu mitään Jumalan sallimatta. Piispa huomioi erikseen myös pelastuslaitosten henkilökunnan. Huusko pitää yhteyttä palopäällikköön ja kuulee häneltä tuoreimmat tilannetiedot. Hän tapasi tulvan koskettamia ihmisiä sekä viranomaisia. Vahinkoja ei onneksi syntynyt. Meillä on nyt kuvauslaitteistoa ja oli muutenkin luontevaa heittäytyä tuollaiseen tilanteeseen, Niskanen miettii. Alueella on myös teitä poikki. Piispa Keskitalon mukaan kirkolla on katastrofitilanteissa mahdollisuuksia antaa myös konkreettista apua. VESA KEINONEN Pohjoisen tulvat koskettavat myös seurakuntia varautuminen | Lapin tulvatilanne on tänä keväänä hankala. 6 KOTIMAA | 5.6.2020. Rovaniemen seurakunnan kiinteistöpäällikkö Kalle Kenttälä arvioi alkuviikosta, että tulvahuippu olisi saavutettu viime sunnuntaina. Kiinteistöpäällikkö kertoo, että kaiken varalta Rovaniemen seurakuntakeskuksen suojaksi rakennettiin viime viikolla pieni pengerrys tulvasuojaksi. rukoushetken tulvan äärellä. – Vesi on meillä lähtenyt laskemaan. Olemme virastolla tehneet varautumista muun muassa materiaalien suojaamisella. Vuonna 2005 Pääskylän palvelutalo kärsi pahoja vahinkoja veden noustessa. Kaupan edessä on kiinteä tulvasuoja, ja sitä on vahvistettukin. Kittilän kirkkoherra Mika Niskanen sanoo tulvan näkyvän hyvinkin konkreettisesti paikkakunnan katukuvassa. Myös pohjoisempana Inarissa seurataan jokien tilannetta tarkasti. – Luonnonkatastrofienkin keskellä pidämme esillä uskon ja toivon sanomaa
Hän pitää Jungen kauden onnistumisina myös kommuunion identiteetin ja yhteenkuuluvuuden vahvistumista. Luterilainen maailmanliitto valitsee uuden pääsihteerin kesäkuussa 2021. – En olisi käytettävissä. Entä voisiko pääsihteeri olla muu kuin teologi. LML:n historian valitettaviin piirteisiin kuuluu Hintikan mukaan pääsihteerien ja järjestön presidenttien eli puheenjohtajien välinen kissanhännänveto, eräänlainen ”kauhun tasapaino”. LML:n pääsihteeri Martin Junge lähtee tehtävästään Geneve | Kesken kautensa lopettavaa pääsihteeriä arvostetaan Suomessa taitavana neuvottelijana ja yhdistäjänä. Martin Junge vieraili Suomessa osallistuessaan Kaisamari Hintikan piispanvihkimykseen helmikuussa 2019. Hän puhuu espanjan ohella hyvin myös saksaa. Jungen eroilmoitus oli myös Hietamäelle yllätys. Helsingin yliopiston dogmatiikan yliopistolehtori (ma.) Minna Hietamäki on LML:n neuvoston jäsen. LML on tehnyt pitkään työtä sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden eteen. Espoon piispa Kaisamari Hintikka työskenteli vuosina 2012– 2018 LML:n teologian ja julkisen todistuksen osaston johtajana ja ekumeenisten asioiden apulaispääsihteerinä. JUSSI RYTKÖNEN Lue jutun pidempi versio Kotimaa24:stä. Hietamäki on miettinyt sitä, voisiko tässä kohtaa globaalia luterilaisuutta löytyä nainen pääsihteeriksi. Jungen neuvottelutaitoihin Hintikka liittää sen, että kirkkoja ja kirkkoliittoja 2000-luvulla pirstoneet erimielisyydet virkakysymyksestä ja homoseksuaalisuudesta eivät ole päässeet järjestöissä valloilleen. – Junge on pääsihteerinä onnistunut rakentamaan pitkän ajanjakson, jolloin presidentin ja pääsihteerin välillä on ollut hyvä suhde. 7 KOTIMAA | 5.6.2020. Jungen ilmoituksen jälkeen LML:n neuvosto aloittaa uuden pääsihteerin rekrytointitoimet. Huovinen muistelee Jungen valinnan olleen lopulta miltei yksimielinen tai joka tapauksessa selkeä. Uuden pääsihteerin valinta ajoittuu nyt aikaan, jolloin LML:ssa on organisaatiouudistuksen vuoksi ollut jo monta myllerryksen vuotta takana, Hietamäki arvioi. Pääsihteerikausien rytmillinen muutos voi olla hyvä kokonaisuuden ja yleiskokousten valmistelujen kannalta, Hietamäki sanoo. | Kuva: Olli Seppälä ” Pääsihteerin tehtävään olisi nyt löydettävä hyvä nainen. Järjestön omassa toiminnassa pitäisi nyt lunastaa se työ, mitä on tehty, Kaisamari Hintikka sanoo. Mutta mielestäni pääsihteerin tehtävään olisi nyt löydettävä hyvä nainen. Pidin häntä kuitenkin silloisista kandidaateista kirkkaasti parhaimpana, Huovinen sanoo. – Toisaalta pitää muistaa, että hänellä on takanaan jo pitkä ura LML:ssa. Helsingin eläkkeellä oleva piispa Eero Huovinen toimi LML:n luottamustehtävissä vuosina 2008–2019 varapresidenttinä, sekä LML:n neuvoston ja eksekutiivikomitean jäsenenä. | luterilaisuus | L uterilaista maailmanliittoa (LML) vuodesta 2009 alkaen johtanut pääsihteeri Martin Junge on ilmoittanut jättävänsä tehtävänsä ensi vuoden lokakuun loppuun mennessä. Syyksi hän on ilmoittanut halunsa antaa seuraajalleen mahdollisuuden valmistella yleiskokousta, joka pidetään vuonna 2023 Puolassa. – Olin LML:n varapresidenttinä silloin, kun hänet [Junge] vuonna 2009 valittiin, mutta en itse ollut valintakomiteassa. Hintikka pitää strategisesti hyvänä, että Junge päätti tehdä ratkaisunsa muutamia vuosia ennen LML:n seuraavaa yleiskokousta. Chilessä 1961 syntynyt Junge edustaa latinalaisamerikkalaista luterilaisuutta. Olen vasta tullut Espoon piispan virkaan eikä minulla ole mitään tarvetta lähteä muualle. – Se olisi LML:lle ehkä isompi hyppäys kuin naisen valinta. Olisiko Kaisamari Hintikka itse käytettävissä tehtävään, jos kutsu kävisi. Kun olin itse vuosina 2008–2019 kansainvälisen luterilais-katolisen ykseyskomission puheenjohtajana, Junge antoi kaiken sen tuen, mitä komissio LML:lta tarvitsi, Eero Huovinen sanoo. – Chileläisen taustansa vuoksi hänessä oli paloa tai tuntumaa tärkeisiin sosiaalieettisiin kysymyksiin, mutta kyllä myös teologinen yhteistyö on ollut hänen kanssaan hyvää
Lähes 40 prosenttia kertoi rukoilleensa tavanomaista enemmän. Tutkimusryhmä valmistelee aineiston pohjalta artikkeleita, joissa vertaillaan myös eri maiden tuloksia. Väittämään ”Elämämme on JuHengellisyys tuo merkitystä pandemia-aikaan tutkimus | Suomalainen löytää koronakriisin aikana toivoa rukouksesta ja ihmissuhteista, Itä-Suomen yliopiston toteuttamasta nettikyselyssä ilmeni. Toisena keskeisenä merkityksellisyyden lähteenä vastaajille toimivat ihmissuhteet. Noin 80 prosenttia piti itseään hengellisenä ihmisenä, mikä sekin oli hieman enemmän kuin aiemmissa gallupeissa. Nettikyselynä toteutetun selvityksen suomalaisvastaajista lähes puolet kertoi saaneensa rukouksesta lohtua epidemiaviikkojen kuluessa. Rukousaktiivisuus sen sijaan ei ollut noussut niin paljon kuin itse odotin, tutkija, teologian yliopistonlehtori Suvi-Maria Saarelainen pohtii. Silti myös elämän haurauden ja tarvitsevuuden ymmärrys on kasvanut. Tiedonkeruutapa ja vastausten jakautuminen useisiin maihin rajoittavat tulosten yleistettävyyttä, Saarelainen toteaa. uutiset | koronan vaikutukset | H engellisyyteen ja spiritualiteettiin liittyvät asiat toimivat keskeisinä merkityksellisyyden antajina koronapandemian aikana, ilmenee Itä-Suomen yliopiston toteuttamassa kyselytutkimuksessa. – Kun tämä kaikki yhdistyy yleiseen epävarmuuteen, arvelen tämän ennakoivan kirkon sielunhoitotyön ja diakonian kysynnän kasvua. Kansainvälisessä ”Merkityksen löytäminen pandemian aikana” -tutkimushankkeessa on mukana teologeja Suomesta, Italiasta, Espanjasta ja Puolasta. 8 KOTIMAA | 5.6.2020. Vain hyvin harva ajatteli, että pandemia on ensisijaisesti jumalallinen rankaisu ihmisen syntisyydestä. Uskon, että tulokset kuvaavat aika hyvin luterilaisen kirkon rivijäsenen ajatuksia, Saarelainen tulkitsee. HEIKKI SALMELA ” Arvelen tämän ennakoivan sielunhoitotyön ja diakonian kysynnän kasvua. | Kuva: Riitta Weijola / Vastavalo malan käsissä ja luotamme hänen huolenpitoonsa, sillä hän tietää, mikä on meille parasta” yhtyi noin 60 prosenttia vastaajista. Suomessa vastaajajoukko osoittautui muun muassa jonkin verran uskonnollisemmaksi kuin väestö keskimäärin: vastaajista 85 prosenttia ilmaisi kuuluvansa johonkin uskonnolliseen yhteisöön. Noin 30 prosenttia koki pandemian muuttaneen häntä ihmisenä. Yhteensä vastauksia kertyi noin 1 200, joista hieman alle 400 Suomesta. – Meditoijien osuus on aika iso ja kuvaa ehkä hengellisen kentän muutosta laajemminkin. – Se kertoo turvallisuudesta omassa jumalasuhteessa, tutkija arvioi. Suomessa kyselystä tiedotettiin lehdissä sekä Itä-Suomen yliopiston nettisivuilla. Meditointia sanoi harjoittaneensa reilu viidennes. Toisaalta kolme neljästä vastaajasta sanoi luottavansa koronapandemian voittamisessa ennen kaikkea tutkimukseen ja teknologiaan. Suvi-Maria Saarelaisen mukaan useimpien suomalaisvastaajien jumalakuva näyttää kriisistä huolimatta säilyneen suojelevana. – Otanta näyttää painottuneen hieman niihin, joille kirkon jäsenyys on osa elämää. Lisäksi osa hiippakunnista jakoi tutkimuslinkkiä sosiaalisen median kautta. Lähes puolet suomalaisvastaajista kertoi tulleensa tietoisemmaksi omasta kuolevaisuudestaan. Kansainvälisen nettikyselyn suomalaisvastaajista noin 85 prosenttia kertoi pystyneensä pitämään kiinni toivosta epidemian aikana, ja lähes yhtä moni kertoi kyenneensä säilyttämään mielenrauhan. Tutkimusta johtaa roomalaisen Antonianumin yliopiston professori Lluis Oviedo. Huhtikuun puolivälistä toukokuun alkuun kestäneellä nettikyselyllä pyrittiin saamaan vastauksia erityisesti näistä neljästä maasta. Esimerkiksi väittämään ”Tunnen uudenlaista innostusta rakastaa ja pitää huolta perheestäni” vastasi myönteisesti 60 prosenttia vastaajista. Kyselyssä selvitettiin vastaajien arvomaailmaa ja sitä, miten epidemia on vaikuttanut heihin, millaisiin merkityksellisiin asioihin he arjessaan turvaavat ja miten he koronapandemiaa tulkitsevat
He ovat Iranin oikeuskäytännöt tuntien varmoja vaarasta ja ovat ääneen miettineet myös oman henkensä riistämistä, jotta palautuksen tullessa edes lapset saisivat jäädä Suomeen. Tilanne on kestämätön. Toisesta, vuonna 2019 jätetystä turvapaikkahakemuksesta maahanmuuttovirasto teki tutkimattajättämispäätöksen, jonka Itä-Suomen hallinto-oikeus on vahvistanut. Myös kristityksi kääntyneen perheen vakaumuksella on merkitystä, koska Iranin lainsäädäntö ei kristityksi kääntymistä hyväksy. Vanhemmat pelkäävät, että Iranissa isä pidätetään ja hirtetään valtion ja islamin vihollisena, äiti vangitaan ja lapset otetaan huostaan ja kasvatetaan valtion hyväksymään uskontoon ja yhteiskuntamalliin. Jokaisen ihmisen elämä ansaitsee lain suojan. Joskus on kyseenalaista, seuraavatko viranomaisten päätökset lain linjausta olemassa olevan maatiedon perusteella. Muotoseikkojen tähden ei todellista uhkaa tai siihen liittyviä todisteita tulisi mitätöidä. Vetoamme KHO:een, ettei se jätä perheen asiaa tutkimatta. Tilaa Askel itsellesi tai lahjaksi. Iranin valtion on Ruotsin oikeuslaitoksessa todennettu hankkivan tietoa turvapaikanhakijoiden poliittisesta toiminnasta. Toisessa hakemuksessa perheen isä toimitti lisätodisteet poliittisuudestaan ja yhteydestään kurdien itsenäisyysliikkeeseen. ” Jokaisen ihmisen elämä ansaitsee lain suojan. Samalla hallinto-oikeus totesi maa-arviossaan, että kytkökset poliittiseen toimintaan muuttavat asian. Asiakaspalvelu 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi www.askel.la Uusi on ilmestynyt! mielipiteet. He ovat asuneet Suomessa vuodesta 2015. Viittaamme Jyväskylässä asuvaan Alimoradin kurdiperheeseen, joka on lähtöisin Iranista. Uutena todisteena hän esitti tv-kanavalla ja somessa julkaistuja kuvia ja videoita, joissa hän on osallistunut Iranin hallintoa vastustaneisiin mielenosoituksiin Iranin suurlähetystön edustalla. Perheeseen kuuluvat vanhemmat, 7-vuotias poika ja vuoden vanha tytär. 9 KOTIMAA | 5.6.2020 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Kun kaipaat kerrankin jotain positiivista luettavaa, ota Askel. Iranilaisen kurdiperheen turvantarpeessa on oleellisesti kyse siitä, millainen on kytkös kurdien poliittiseen toimintaan. Itä-Suomen hallinto-oikeus arvioi kuitenkin keväällä 2020, ettei osallistuminen mielenosoituksiin muuta perheen isän poliittista profiilia. Se ei huomioi, että suomalainen voi osallistua mielenosoituksiin ilman poliittista leimaa, mutta Iranin valtion silmissä valtion vastaisiin mielenosoituksiin osallistuminen tekee henkilöstä väistämättä poliittisesti aktiivisen henkilön. RIKU BUCHT Aluekappalainen SARI SOLISMAA Diakoni LEA PERIAHO Maahanmuuttajatyön diakoni Kurdiperheen tilanne on kestämätön turvapaikanhakijat | Seurakunnan työntekijät vetoavat kristityksi kääntyneen kurdiperheen puolesta. Ensimmäisestä turvapaikkahakemuksesta he saivat kielteisen päätöksen joulukuussa 2018. KHO käsittelee parhaillaan valitusta perheen asian tutkimatta jättämisestä. Tosiseikaksi ei tuolloin hyväksytty perheen isän poliittista toimintaa Iranissa, eikä toimintaa Suomessa tuotu esiin. U lkomaalaislain 87§:n mukaan ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi uskonnon, kansallisuuden tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Perheenisä ei kuitenkaan itse tunne turvapaikan saamiseen vaikuttavaa oikeuskäytäntöä, eikä perheen silloinen asianajaja seurannut hänen sosiaalisen median profiiliaan. Kytkökset kurdien poliittiseen toimintaan ovat kenen tahansa nähtävissä. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Oikeusavustajan puuttuessa ei myöskään perheen isän toimintaa sosiaalisessa mediassa ymmärretty poliisilaitoksella liittää uudeksi turvapaikkaperusteeksi. Seuraukset mahdollisista virheellisistä päätöksistä voivat olla turvaa hakevalle tuhoisat. Perheen isän Facebook-tili osoittaa, että hänen poliittinen toimintansa on ollut jatkuvaa ja hänen yli 300 Facebook-ystävästään suuri osa on poliittisesti aktiivisia kurdeja. Sen mukaan ei ole esitetty syitä, miksi tiliin ei vedottu ensimmäisen hakemuksen yhteydessä. Uhkan toteutumista arvioivat maahanmuuttovirasto ja oikeusistuimet. Oikeudelle on toimitettu kurdien poliittisen järjestön todistus siitä, että perheenisä toimii järjestössä. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Hakemuksen lisätiedot muuttavat hänen asiansa, ja käsittelemättäjättämispäätös on oikeuslaitoksen oman maatiedon perusteella väärä. Tilillään perheenisä on myös levittänyt aktiivisesti kristillistä aineistoa. Helsingin hallinto-oikeus totesi perhettä koskevassa päätöksessään 2018, että kurdit eivät ole pelkän etnisen alkuperänsä vuoksi vaarassa. Itä-Suomen hallinto-oikeus ei anna tälle painoarvoa
Sanomalehtien jakelumäärät ovat laskeneet 1990-luvun alusta lähtien. Ja onko sille tilausta tämän päivän kirkossa. Vaikka digitaalinen osuus kasvaa, se ei yllä lähellekään painotuotteita. Eikä kirkollisilla lehdillä mene yhtään sen paremmin. Lähtökohtani on vuosien aikana ollut entisen arkkipiispan Martti Simojoen toteamus: ”Kirkossa ei saa olla mitään sellaista, joka ei kestä päivänvaloa. Esimerkki siitä oli Helsingin piispan Teemu Laajasalon tilitys Markkinointi ja mainonta -lehdelle kaksi vuotta sitten (25.5.) Piispa ei, omien sanojensa mukaan, ymmärrä miksi kirkko itse tekee journalismia. Ensivaikutelma kirkon yhteisestä lehdestä tämän päivän digitaalisessa mediamaalimassa saattaa kuulostaa vanhanaikaiselta. Ja jos sellaista on, siitä on julkisesti kerrottava.” Tässä ei ole kysymys mistään vähemmästä kuin lehden uskottavuudesta. Siitä syystä lehtien tulee taistella julkaisemisen puolesta. Vastausta emme tiedä. Jos ”sieltä jostakin” otettaisiin meihin yhteyttä, viesti voisi tulla vain älyllisen sivilisaation vaikutuspiiristä. Molemmat korostavat vuorovaikutuksen merkitystä. Lehteä on arvosteltu siitä, että sen journalistinen ote ei tue kirkon miesten johtamistapaa. Tämä kaikki on silkkaa arvailua. ”Herra Jumala mikä media”, hän tokaisi. Lehtiä jaetaan nyt yli 500 miljoonaa kappaletta vähemmän kuin huippuvuosina. Sen pitäisi olla luomassa henkilökohtaisia suhteita ihmisiin, hän neuvoi. Mikäli kyseessä olisivat ihmisen kaltaiset olennot, se saattaisi merkitä jopa ihmiskunnan tuhoa. korvaa 10 mielipiteet KOTIMAA | 5.6.2020 10 mielipiteet O petusneuvos Veikko Po?yho?nen toi mielipidekirjoituksessaan ( Kotimaa 19/2020 ) keskusteluun virkistävän ajatuksen kirkon jäsenlehdestä. Ikiaikainen kysymys kuuluu: olemmeko yksin maailmankaikkeudessa. Kosmisen puhelimen pirahdusta odotellessa Pieni, tuskin silmillä havaittava piste – se on kotoinen maapallomme. Kahta seikkaa pidän ilmeisenä. Painetulla lehdellä menee liiketaloudellisesti aiempaa huonommin, sillä se saa mediamainonnasta entistä vähemmän tuottoja. Kirkko on olemukseltaan, tehtävältään ja toiminnaltaan viestivä yhteisö. Voyager-luotaimeen asennettiin äänilevy, jossa esitellään Maa-planeettaa avaruusolijoille. ja 20.5.) aprikoitu avaruuden älyllisten olentojen olemassaoloa. Onko hänen kaavailemaansa lehteä mahdollista toteuttaa. Olisimme ainutlaatuisia universumissa. Toiseksi, jos yksikin älyllinen sivilisaatio havaittaisiin jossakin kaikkeuden kulmalla, ihmiskunnan merkitys tulisi suhteuttaa siihen. Levikin lasku koskee myös aikakauslehtiä, joiden jakelumäärä on laskenut yli 50 prosenttia vuodesta 2008. MATTI WIRILANDER Teologian tohtori, Mikkeli. Tieteellistä näyttöä tästä ei kuitenkaan ole. Ja kuten pullopostit ainakin, sen mahdollisuus tavoittaa ketään jää kovin epävarmaksi. Kyse on valokuvasta, jonka Voyager 1 -luotain on tallentanut kuuden miljardin kilometrin päästä maapallosta. Kirkollisella kentällä on esimerkkejä siitä, että hyvin toimitettu hiippakuntaja seurakuntalehti voi menestyä. Myös Kotimaan palstoilla on (Kotimaa 6.3., 20.3. Tässä ja nyt. Kirkon lehteä ei voi rinnastaa asiakaslehteen, koska kirkon sanomaa ei ole myytävänä. Pääkaupunkiseudun seurakuntien jäsenille jaettava Kirkko ja kaupunki tavoittaa hyvin yleisönsä ja täyttää tehtävänsä sekulaarien jäsenien keskuudessa. Tutkijat pitävät mahdollisena, että elämää on myös muilla planeetoilla. Päteekö tämä kirkkoon. Voyagerin matkaan lähettäminen osoittaa, miten kiihkeästi ihminen haluaa saada yhteyden Maan ulkopuoliseen sivilisaatioon. Ajatus Maan ulkopuolisesta elämästä on kutkuttava. Kosmologit pohdiskelevat nykyisin jopa sitä, onko useita maailmankaikkeuksia olemassa. Lehden tehtävä ei ole julistaa millainen maailman pitäisi olla, päinvastoin kuin Laajasalo kirjoittaa Kotimaan mielipidekirjoituksessa (7.6. Katselen kuvaa ja ymmärrän, miten suhteellista kaikki on. Lehdistön eettinen lähtökohta on julkaisemisen velvollisuus. Ketään ei jätetä ulkopuolelle mielipiteensä, sukupuolensa tai sosiaalisen asemansa takia. 2018). Olisivatko ne moraalisia olentoja, on kiinnostava kysymys. Kirkollinen journalismi menee pidemmälle. Kirkon pitäisi tajuta, että se ei ole pelkkä postituslaitos. Kirkolla ja medialla on yhteinen tavoite. Taloutta tärkeämpi muutostekijä on kuitenkin digitalisaatio, joka on kurittanut rajusti alan yhtiöitä. Nimenomaan viestinä kirkon kaikille jäsenille, ja erityisesti heille, jotka eivät kuulu kirkon aktiivisimpiin jäseniin. Voyager kulkee siis eräänlaisena pullopostina tähtienvälisessä avaruudessa. Olisivatpa nuo muukalaiset millaisia tahansa, Maan ihmisistä ne joka tapauksessa poikkeaisivat. Silloin elämä maapallolla nousisi arvossa valtaviin mittoihin. Melin. Mutta asiaa tarkemmin tarkastellessa ehdotus on kehityskelpoinen, sekä paperimuodossa että digitaalisena tuotteena. MELIN Kirjoittaja on toiminut päätoimittajana Kyrkpressenissä, Svenska Kyrkans Tidningissä ja Kotimaassa. Häneen oli tehnyt vaikutuksen se, että kirkon missio tai myytti on säilynyt muuttumattomana yli 2000 vuotta. Vuorovaikutus Jumalan ja ihmisen välillä on kirkon perusta. Kirkollinen journalismi ei käsittele vain kirkkoa vaan myös kirkon uskoa. Nimittäin vain moraali voisi tarjota inhimillisen vastaavuuden niiden ja meidän välillämme. OLAV S. Mutta hän ihmetteli myös miksi kirkko ei näkyvämmin pitänyt sanomaansa esillä. Porvoon hiippakunnan Kyrkpressen on ilmestynyt 50 vuotta. Tämän minulle havainnoillisti Tukholmassa IT-lehden ruotsalainen kollega, kun työskentelin siellä kirkon lehden päätoimittajana. Ensiksikin on mahdollista, että olemme yksin. Varmaa on vain se, että meidät on viritetty elämään tällä tutulla planeetalla, jossa nyt odottelemme kosmisen puhelimen pirahdusta. Lehden tulee välittää ihmisten kohtaamisia, uskon kokemuksia ja puuttua epäoikeudenmukaisuuksiin yhteiskunnassa. Kyky kuunnella, toisten sietäminen ja avoimuus kritiikille ovat aidon kommunikaation tunnusmerkkejä. Lehden merkitys on huomattava. Ihmisinä olemme tiedonhaluisia ja uteliaita, ja siksi kysymme arkipäivän ylittäviä asioita. Kuinka realistinen Pöyhösen ehdotus on. Kirkolle jäsenlehti – mahdottomasta mahdolliseksi media | Ajatus kirkon yhteisestä lehdestä on kehityskelpoinen, kirjoittaa Olav S. Pidättäytyminen julkaisemasta on vaarallinen askel kohti sensuuria. Lehti, joka ei ole vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa, ei menesty
He edustavat kristillistä seurakuntaa siellä, missä ihmiset jo ovat. Paikallisseurakuntien elävien yhteisöjen rakentaminen on peruslähtökohta, jonka myötä kirkko on yhteistyökumppani ja luonteva toimija yhteisönä. | kolumni | | kolumni | Kotimaan juhannumero ilmestyy 18.6. Kiitollisia tästä saamme olla. Menetämme kuitenkin kirkon itseymmärryksen ytimen, jos ajattelemme kirkon työn olevan ensi sijassa kirkon palkkaaman henkilön toimintaa yhteisöissä. Yle Areenasta kirjoitettuna hän totesi muun muassa: ”Suomalaisilla on myös osansa siinä, miten inkeriläisiä on kohdeltu sodan jälkeen erityisesti, kun he tulivat tänne pakoon, niin heidät lähetettiin takaisin ja he joutuivat saman tien Siperiaan. Nyt olisi aika jotenkin vähän parantaa otetta.” Kovalta tuntuva arviointi ja hyvä kehotus! Otteen parantamiseen on tietysti aina aihetta. ” Kirkko ei ole olemassa kristittyjä varten, vaan kristityt ovat olemassa kirkon tehtävää varten. Otetta on siis olosuhteiden höllennyttyä saatu tähänkin mennessä ainakin vähän jo parannettua. Tämän näkökulman merkitys korostuu erityisesti kirkon jäsenmäärän laskiessa ja yhteiskunnan moniarvoisuuden kasvaessa. Omassa seurakunnassani olemme panostaneet sekä seurakuntayhteisöjen rakentamiseen että jäsenten kutsumiseen tavoittaviin tilaisuuksiin kuten teatteri-iltoihin ja jääkiekko-otteluihin. Näissä tavoittavissa kontakteissa on ollut ensiarvoisen tärkeää, että on ollut olemassa aktiiviset seurakuntayhteisöt. Ilmoitusvaraukset 11.6. Turhia vastakkainasetteluja MATTI HERNESAHO Kirjoittaja on turkulainen pappi ja Hengen uudistus kirkossamme -liikkeen puheenjohtaja. On ymmärrettävä, että aktiiviset kristityt ovat kirkon työn tärkein voimavara. Monet paikallisseurakuntien työntekijät ovat hienosti verkostoituneet erilaisiin alueellisiin toimijoihin. Runsaat 40 vuotta noiden tapahtumien jälkeen tilanne rupesi kuitenkin vähitellen parantumaan. Laajasti ja mielenkiintoisella tavalla käsiteltiin Suomen ja Inkerin ev.lut. KOSTI LAITINEN Inkeri-suhteet Ylen Horisonttiohjelmassa. Keskustelussa nousivat esille myös Inkerin kansallisen ja kirkollisen historian vaikeat ajat. Loppujen lopuksi kirkon tehtävänä on palvella ja kutsua mukaan heitä, jotka eivät kristilliseen kirkkoon kuulu. Kirkon strategiaksi ei riitä, että pyrimme olemaan merkityksellisiä jäsenillemme. Jos kirkko haluaa olla uskollinen kutsumukselleen, täytyy olla olemassa seurakunta, joka tekee sen työtä. Toimittajien ohjaamaan keskusteluun osallistui kolme evankelis-luterilaisen kirkkomme työntekijää. Maailmaa palveleva kirkko ei tarkoita seurakunnan ammattimaista viranhaltijaa, vaan sitä pyhien yhteisöä, jossa Augsburgin tunnustuksen kirkkomääritelmän mukaisesti sakramentit jaetaan ja evankeliumia julistetaan. kirkkojen välisiä yhteyksiä, yhteistoimintaa ja sitä monipuolista apua, jota oma kirkkomme ja sen piirissä toimivat organisaatiot ovat toimittaneet ja toimittavat Inkerin kirkolle. Tuossa tilanteessa tuskin olisi ollut vaihtoehtoja kansallisen kunniakkuuden hoitamiseksi toisin. Kirkon ammattilaiset tekevät tärkeää yhteisölähtöistä työtä esimerkiksi oppilaitoksissa, sairaaloissa ja muissa instansseissa. Keskusteluun osallistunut kirkon ulkoasiainosaston tutkija Riikka Porkola esitti ajatuksia siitä, millä tavalla suomalaiset ovat asennoituneet inkeriläisiin ja heidän kokemuksiinsa. Ensimmäinen vastakkainasettelu tehdään seurakuntayhteisöjen rakentamisen ja yhteiskunnan yhteisöihin liittymisen välillä. Mun mielestä suomalaisten historia näiden inkeriläisten kanssa ei ole kauhean kunniakas. Mikä mieli on kaupunkiseurakunnassa edes esitellä seurakuntaa sen jäsenille, jos ei ole monipuolista ja yhteisöllistä seurakuntaa. Toinen yhtä turha vastakkainasettelu on asettaa yhteen kokoontuvat seurakuntayhteisöt ja passiivisempien kirkon jäsenten löyhempi tavoittaminen vastakkain. Enää emme voi ajatella, että yhteiskunnan eri yhteisöihin liittyessään työntekijä vain jalkautuu seurakunnan keskelle. mennessä: Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi T oimin paikallisseurakunnassa ja Hengen uudistus -liikkeessä seurakuntayhteisöjen syntymisen ja kasvamisen edistämiseksi. Eiköhän se ollut niin, että inkeriläisten lähettäminen ”takaisin” kuului voittajan sanelupolitiikan edellyttämiin toimiin samalla tavalla kuin esimerkiksi menetetyn Karjalan ”luovuttaminen”, Lapin sotaan ryhtyminen, sotakorvausten maksaminen ja sotasyyllisyysoikeudenkäynti. 11 KOTIMAA | 5.6.2020 Ylen Horisontti -ohjelman keskusteluaiheena sunnuntaina 17.5.-20 oli ”Miten Inkerin kirkko liittyy suomalaisten elämään nykypäivänä”. Kirkkomme suunnalta saatiin vähitellen monien vaikeuksien kanssa painien toimitettua erilaista apua Inkerin kirkollisen elämän tueksi. Esitetty arvio suomalaisten toimien kunniakkuudesta koetuissa historian vaikeissa käännekohdissa pani ajattelemaan. Kirkko ei ole olemassa kristittyjä varten, vaan kristityt ovat olemassa kirkon tehtävää varten. Jos tältäkin osalta on toiminnassa ollut kunniakkuusvajetta, niin Inkeri-asioissa kohtalaisen kauan ja monipuolisesti mukana pyörineenä voin omalta osaltani sanoa: anteeksi! Ottakaamme vakavasti lausuttu kehotus: ”Nyt olisi aika jotenkin vähän parantaa otetta!” Tämä koskee tietysti myös suhdettamme keskuudessamme eläviin inkeriläispaluumuuttajiin. Toiminnassani törmään erityisesti kirkon työntekijöiden piirissä kahteen yleiseen vastakkainasetteluun, jotka ovat täysin turhia. Varmaan siinä joukossa, joka joutui noita tehtäviä toimeenpanemaan, moni hoiti asiansa raskain mielin ja kunniakkuutensa menettämisen pelossa
kysyy Rukoil. a ja lähtee uudenlaisen rukouksen tielle. Miksi. Liian usein rukoukset ovat pullollaan suuria sanoja, lopu omia pyyntöjä ja imartelevaa kiitosta. reportaasi hengellinen elämä Miten rukoilla oikein. TEKSTI JA KUVAT: OLLI SEPPÄLÄ 12 KOTIMAA | 5.6.2020
Mutta samassa häneen iski huimaava tunne. Miksi minä rukouksessa määrittelen koko ajan Jumalaa. Hänen nimensä kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Nimestään huolimatta hän ei ole uskon sankari, pikemminkin sisäinen nukkavieru vähäinen veli tai sisar. Mitä minä nyt teen. 13 KOTIMAA | 5.6.2020. Sama uskoni kanssa: sitäkään en tempaise omasta hatusta, vaan saan sen ulkopuoleltani, sanoo juttua varten haastateltu pappi ja kirjailija Kari Kuula. Rukoilija kaipasi virkistystä ja vaihtelua, joten hän päätti valita uuden tien. Oli valinnan hetki. Hän ei anna talon pönäkkyyden hämätä, vaan pyytää päästä jumalanpalveluselämän asiantuntija Terhi Paanasen luokse. Rukoilija menee heti hermostuneena asiaan: Miksi minä aina rukoillessani pyydän Jumalalta jotain – anna, siunaa, varjele, muista, salli, ole kanssani, tee, muuta, vaikuta ja niin edelleen. Se on moderni versio hengellisten kertomusten tienhaarasta. Edellä kerrottu tarina on Rukoilijan keksimä. Hän kirjoitti maailman asioista, jotta Jumalakin saisi niistä tietää. Miksi minä kiitän ja ylistän Jumalaa, suorastaan imartelen häntä. Mutta mennään jo asiaan. Rukoilija pysähtyi kadunkulmaan. Hän käveli sitä pitkin tovin ja päätti rukoilla. – Vihdoinkin! Nyt kuulen rukouksesi, sanoi Jumala miehelle ja iski silmää. Mutta se, mistä hän puhuu, on yhteistä, yleistä ja olennaista. Paananen on pappi ja istuu työryhmässä, joka laatii kirkolle uusia rukouksia muun muassa liturgiseen käyttöön. Niinpä ihminen päätti ryhtyä toimittajaksi. Jossain vaiheessa hänestä alkoi kuitenkin tuntua, että Jumala ei kuuntele häntä. Oli vain uusi katu ja sen esiin nostamat kysymykset. Kolmea kysymystä seurasi luontevasti neljäs. Rukoilijaa alkoi pelottaa ja hän kääntyi takaisin, mutta vanha katu oli kadonnut. Tuntui kuin se olisi ilmestynyt siihen yllättäen, eihän sitä näkynyt kännykän karttasovelluksessakaan. T arina kertoo ihmisestä, joka oli innokas rukoilija. Miksi minä aina rukoillessani pyydän Jumalalta jotain. – Hyvä Rukoilija, et ole yksin, Paananen » Minä kun en rukoile vain oman kokemukseni varassa, vaan yhdessä muiden kanssa. Hän ei voinut rukoilla vanhalla tutulla tavalla tai vanhoilla turvallisilla sanoilla. Rukoilija huomasi kysyvänsä itseltään kolme kysymystä. Rukoilija päätti olla rohkea ja mennä kysymään neuvoa, hengellistä ohjausta. Oikealla oleva katu vaikutti tutulta ja turvalliselta, vasemmalle vievä sen sijaan oli täysin outo. Hän on kuvitteellinen hahmo, nimetön kilvoittelija, kaikkien taivastien kulkijoiden heijastuma. Ensimmäiseksi Rukoilija lähestyy Kirkon taloa, harmaata suurta rakennusta Helsingin Etelärannan paraatipaikalla. Miten voi rukoilla Jumalaa vapaasti ilman, että pyytää häneltä jotain, määrittelee tai kiitoksin imartelee häntä
– Mutta sitä rukous ei ole. – Joskus on selkeitä pyyntöjä, mutta on myös aikoja, jolloin rukous on vain huokaus tai hiljaisuus. Jotkut sanoitukset ja tapa opettaa rukousta saattavat heijastella tätä. Kanerva arvelee myös, että kiitosta esillä pitävän perinteen avulla kirkko haluaa muistuttaa kaikesta siitä hyvästä, jota ihminen on Luojaltaan osakseen saanut. Pyydä Pyhää Henkeä, jos koet hänet omimmaksesi. Kyselijät ja rukoilijat muodostavat sen sankan joukon kristittyjä, jotka ovat täyttäneet kirkot, rukoilleet, veisanneet ja yrittäneet parhaansa. Et vain ajattele, vaan rukoilet. Jos triniteettiteologiat sulavat vaikeasti, rukoile Jumalaa tekemättä mitään erittelyitä. Kanerva lainaa Filippiläiskirjettä (4:6), jossa sanotaan: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.” – Olisi aika vaikea ajatella, että joku olisi ahkera rukoilija ja toteuttaisi kaikkia muita Filippiläiskirjeen kehotuksen kohtia, mutta ei koskaan kiittäisi. Ehkä hän tietää jotain myös Jumalasta, Rukoilija ajattelee ja esittää jo porstuassa kysymyksensä: Miksi minä rukouksessa määrittelen koko ajan Jumalaa ja sanallistan sitä, millainen hän on. Paananen rohkaisee Rukoilijaa harjoittamaan rukousta ja antamaan sille aikaa. Kanerva myöntää, että ehkä Jumalan kiittämisen perinne on peräisin ajalta, joka nykyihmisestä voi tuntua vieraalta ja jopa etäännyttävältä. Jumala on läsnä jo kaipauksessasi ja kulkee kanssasi, mihin suuntaan kadunkulmassa päätätkään lähteä. Rukoilija kiittää Kuulaa ja lähtee mietteissään jatkamaan kohti viimeistä pysäkkiä. Paananen muistuttaa, että arkisen elämän keskellä nimettömät rukoilijat näyttävät muistaneen Jumalaa erityisesti sairasvuoteella, ahdistuksessa ja hädän keskellä. Rukous on Kari Kuulan mukaan niin omakohtainen asia, että on lupa rukoilla juuri sillä tavalla, joka parhaiten koskettaa ja puhuttelee omaa sielua ja mieltä. – Mutta jostain syystä rukous minussa ei lakannut, vaikka yritin lopettaa. Jumalan epiteettejä käytetään monesta syystä, Kuula sanoo ja antaa kaksi esimerkkiä. Kun hän on rukouksessa pyytänyt jotain, mutta ei ole saanut vastausta, hän on miettinyt, että lopettaa koko rukoilun. Epiteetti auttaa tajuamaan, että olet vastapäätä jotakuta. – Olet oivaltanut jotain tärkeää, kun olet huomannut, että ihminen rukoilee eli kääntyy Jumalan puoleen, kun hän on jotain vailla. Että sinun mielikuvituksesi luo Jumalan. Rukousta on monenlaista, Paananen muistuttaa. Esimerkiksi Jumalan kutsuminen rakastavaksi voi olla myös oman kokemuksen ilmaus. Kanerva muistuttaa, että kristillisessä – kuten aiemmassa juutalaisessakin – perinteessä on ajateltu, että kiitos kuuluu olennaisesti rukouselämään. – En ollenkaan usko, että kaikki rukouksen kiitos olisi vain laskelmointia tai teeskentelyä. Parempi motiivi nimittää Jumalaa jollakin käsitteellä on se, että samalla kerrotaan, miten Jumala on koettu. Löydä oma tapasi rukoilla. Omasta virsikirjastamme löytyy osasto nimeltä Kiitos ja ylistys. Siellä sijaitsee Seurakuntaopisto, jossa työskentelee lehtori Marjaana Kanerva. Poissaoloa vain. – Sinun kaltaisiasi kyselijöitä on monia ja on ollut kautta kristikunnan historian. Kyllä se on aitoa kiitollisuutta, josta tuo kaikki kumpuaa. Rukoilija pyytää Kanervalta vastausta kysymykseen, miksi minä kiitän ja ylistän Jumalaa, suorastaan imartelen häntä. Kuula painottaa, että kolminaisuusopillisilla muotoiluilla ei Jumalan näkökulmasta ole mitään merkitystä. Näissä Jumalaa lähestytään ikään kuin alamaisuudesta käsin, joskus kovinkin juhlavasti, ”hovikielellä”. – Määrittelyn avulla muistutat itseäsi siitä, että olet tekemisissä jonkin todellisen kanssa. 14 KOTIMAA | 5.6.2020. Mutta se ei ole tarkoitus. Miksi käytän sellaisia epiteettejä, määrittelykäsitteitä, kuten rakas, ikuinen, kaikkivaltias ja armollinen. Silloin saa lähestyä Jumalaa juuri sillä tunnetilalla ja juuri sillä sanoituksella, mitä vaikkapa kaipaus, tuska tai tilanteen repivyys tuottaa. Kuula varoittaa, että tästä ei ole pitkä matka siihen, että alkaa tuntua, ettei rukouksessa olekaan ketään vastapuolta. Joskus on tärkeää saada rukoilla toisten kanssa niin kuin jumalanpalveluksessa tai messussa. Paananen kertoo esimerkin omasta elämästään. Samoin on uskoni kanssa: sitäkään en tempaise omasta hatusta, vaan saan sen ulkopuoleltani, Kuula sanoo. Samoin Uusi testamentti kehottaa toistuvasti kiittämään. Rukoilija kiittää Terhi Paanasta, mutta kysyy vielä ovensuussa, miten voi rukoilla ilman pyyntöjä, ja onko se edes mahdollista. Tätä perustelua Kuula pitää huonona. Voi olla myös aivan hiljaa, sanoo juttua varten haastateltu hengellisen elämän kouluttaja Marjaana Kanerva. Joskus omat sanat ovat tärkeitä, joskus perinteiset sanat. Lopuksi Kari Kuula kehottaa, ettei Rukoilija luovu jatkossakaan määrittelemästä Jumalaa, vaan yrittää ymmärtää määrittelemisen syyt oikein. Ymmärrän. Seuraava osoite on Kauniainen, jonne Rukoilija matkustaa junalla tapaamaan seurakuntapastori-kirjailija Kari Kuulaa. – Vahva perinteen lähde on Raamatussa Psalmien kirjassa, joka on kiitoksen ja ylistyksen huikeaa runoutta. hengellinen elämä Itse kullakin on vaiheita, joissa ei rehellisesti voi sanoa tuntevansa kiitollisuutta. Anna sen muotoutua sanoiksi, kuviksi tai liikkeeksi. Minusta sieltä näkyy myös rakkaus – rakkaudella kun on taipumus tuottaa rakastetun ylistystä. Yhä uudestaan huomasin rukoilevani. Hän on mitä on: juuri sitä ”määritelmät” kuvaavat. Rukoilija kysyy myös, onko väliä, jos rukoillessa puhuttelee Jumalaa, Jeesusta tai Pyhää Henkeä – eräänlaisia määrittelyjä nekin. – Toki sekin on mahdollista, että minä en ole kokenut Jumalan rakkautta tai suuruutta. Minä tarvitsen rukousta, ei Jumala, joka jo tietää, mitä tarvitsen. Ilman määritelmiä saattaa tulla tuntu, että sinä päätät, mitä siellä vastassa on. – Tule tietoiseksi siitä, mitä kaipaat tai tarvitset. aloittaa ja Rukoilija rauhoittuu. – Kuva Jumalasta taivaallisena hallitsijana, varsin pelottavanakin, on tunnistettavissa niin Vanhassa testamentissa kuin kristillisessä perinteessä. Jeesus kuitenkin opetti aivan erilaista Jumalan lähestymistä, Kanerva muistuttaa. Hän järjestää myös hengellisen elämän koulutuksia. Minä kun en rukoile vain oman kokemukseni varassa, vaan yhdessä muiden kanssa. Ensinnäkin Jumala yritetään taivutella mainitsemalla jokin häneen liitetty ominaisuus ja ikään kuin muistuttaa häntä tästä, jotta hän toimisi rukoilijan kohdalla ominaisuutensa mukaan. Kuula on kirjoittanut paljon kristinuskon perusasioista. – Ai, tuo kuulostaa sinusta Jumalan määrittelyltä. Silloin poimin rukousepiteettini kristittyjen yhteisestä traditiosta ja hengellisestä viisaudesta. – Jos Jeesus on läheisin, rukoile häntä. Lopulta Paananen antoi periksi ja myönsi, että hän tarvitsee rukousta. Että pohtii vain itsekseen. – Pyyntöni herättävät minut rukoilemaan ja vetävät minua Jumalan luokse. – Koska on vain yksi Jumala, rukousosoite saa olla aika väljä, ja silti rukous menee perille. Rukoilija kiittää Paanasta ja päättää lähteä siihen suuntaan, josta ei ole paluuta. Rukoilija nousee bussiin, joka vie hänet Järvenpäähän Tuusulan rajalle
Rukoilija palaa hitain askelin kadulla kohtaan, jossa kysymykset nousivat hänen mieleensä. – Jeesus varoitti ”tyhjän hokemisesta”. Jumalaan voi turvautua mutkattomasti, lapsen luottamuksella, kuten Isä meidän -rukouksessa tehdään. Ensitöikseen hän kirjaa ylös perinteisellä tyylillä aamurukouksen: Armollinen Jumala, kiitos, että saan tulla pyhien kasvojesi eteen. Aamen. Matkalla hän aikoo tutkia tarkkaan, mitä kolme hengellistä ohjaaja hänelle sanoivat. Tänä päivänä kuljen kanssasi aamusta iltaan. Kanerva kysyy myös, miksi yrittää puhua Jumalan kanssa tavalla, joka ärsyttää itseä. Bussi vie hänet takaisin siihen kadunkulmaan, josta kiertomatka kolmen hengellisen opastajan luokse alkoi. Tämän jälkeen hän kirjoittaa ylös samansisältöisen rukouksen, jossa ei kuitenkaan ole pyyntöä, määrittelyä eikä kiitosta: Jumala, tässä olen. 15 KOTIMAA | 5.6.2020. Anna sen muotoutua sanoiksi, kuviksi tai liikkeeksi. Sydän täynnä elettyä elämää ja mieli täynnä uuden kohtaamista. – Jos miltei pysyvästi on tyytymätön, tympeä tai epäkiitollinen olo, voi olla hyvä tieto, että aivoja – siis myös tunteita ja asennetta – voi opettaa. Silloin saa lähestyä Jumalaa juuri sillä tunnetilalla ja juuri sillä sanoituksella, mitä vaikkapa kaipaus, tuska tai tilanteen repivyys tuottaa. Voi olla myös aivan hiljaa. Hän päättää jatkaa eteenpäin ja maistella saamiaan vastauksia. Ensimmäisen, perinteisen rukouksen hän sulkee pyhiinvaeltajan muistikirjaansa myöhempää käyttöä varten. Täytä sydämeni eletyllä elämällä ja auta mieltäni ymmärtämään uuden kohtaamista. Joskus sanoja ei tarvita, ne eivät riitä tai ovat peräti liikaa. – Vaikka kiitollisuus on minusta mitä tärkein ja ihmisen parasta etsivä asenne, ei päälle liimattu, epäaidolta ja epämukavalta tuntuva muodon vuoksi kiittely kannata. Rukoilija nyökkää ja kiittää. Rukoilija jatkaa luottavaisin mielin eteenpäin kädessään jälkimmäinen, neutraalimpi rukous. Marjaana Kanervan mukaan kiitollisuus tekee ihmiselle hyvää, jopa hoitaa häntä, myös vaikeissakin vaiheissa. Se jää helposti tyhjäksi sanahelinäksi. ” Rukoilija nyökkää ja kiittää. Bussi vie hänet takaisin siihen kadunkulmaan, josta kiertomatka kolmen hengellisen opastajan luokse alkoi. Tule tietoiseksi siitä, mitä kaipaat tai tarvitset. Myös monet hengelliset harjoitukset ohjaavat etsimään kiitollisuutta. – Itse kullakin on vaiheita, joissa ei rehellisesti voi sanoa tuntevansa kiitollisuutta. Kanerva sanoo itse uskovansa, että omassa, yksityisessä rukouksessa tärkeintä on aitous. Aamen. Jumala on läsnä myös silloin. Löydä oma tapasi rukoilla, sanoo juttua varten haastateltu jumalanpalveluselämän asiantuntija Terhi Paananen. Tänä päivänä kulje kanssani aamusta iltaan
| Kuva: Turun museokeskus 16 KOTIMAA | 5.6.2020. Esimerkiksi museon kokoelmiin kuuluvan muumiojauheen uskottiin lisäävän ihmisen elinvoimaa. – Turun Apteekkimuseo edustaa 1800-luvun puolivälin suomalaista apteekkia. Esimerkiksi nykyään synteettisesti valmistettavaa, Aspiriinin sisältämää salisyylihappoa saatiin pajunkuoresta sekä angervosta, ja sitä on vuosisatojen ajan käytetty rohtona kuumeeseen ja reumaattiseen särkyyn. Ja koska lääkärikunta on ollut vähälukuinen, turvauduttiin terveydenja sairaudenhoitoon liittyvissä kysymyksissä papistoon. Lääkekasvi piti kuivattaa ja jauhaa tai uuttaa alkoholissa sen saamiseksi annosteltavaan muotoon. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin kaikkiin kaupunkeihin ja kirkonkyliin saatiin omat apteekit. Iilimatoja käytettiin muun muassa hammastulehdusten ja peräpukamien hoitoon. – Aikakauden apteekkien tavoin museossa on voimakkaasti tuoksuva herbahuone, jossa lääkeyrtit kuivatettiin ja säilytettiin. Elävistä iilimadoista tuli hittituote 1800-luvulla. Lääkkeet valmistettiin laboratoYrttejä ja muumiopulveria apteekin hyllyltä riossa, museoassistentti Tuula Hänninen Turun museokeskuksesta kertoo. Apteekissa oli satoja säilytysastioita, jotka olivat esillä offsiinin, eli asiakaspalvelutilan hyllyllä. Turun Apteekkimuseossa voi tutustua menneiden aikojen apteekkien tarjontaan ja lääkkeiden valmistukseen. Keskiajan Suomessa esimerkiksi Naantalin luostarissa kasvatettiin lääkeyrttejä ja laadittiin oppaita rohdosten käyttöön. Lääkkeet viljeltiin 1800-luvulla apteekkarin omalla yrttimaalla. Apteekkimuseon sivuilla olevista linkeistä voi katsella videolta, miten entisajan pillerinteko sujui. – Osa lääkkeistä todella paransi ja helpotti vaivoja, joidenkin teho sen sijaan liittyi pikemminkin magiaan. Työnäytös havainnollistaa hyvin, miten vaikeaa lääkeaineen täsmällinen annostelu oli. Suomen ensimmäiset apteekit perustettiin Turkuun ja Viipuriin vuonna 1689. Apteekit pyrkivät pitkään olemaan mahdollisimman omavaraisia, ja apteekkarin omalla yrttimaalla viljeltiin tarvittavia kasveja. Käytön jälkeen madot lypsettiin tyhjiksi ja laitettiin akvaarioon odottamaan, kunnes niitä voitiin hyödyntää taas muutaman vuorokauden kuluttua. kulttuuri | museo | Turun Apteekkimuseossa pääsee kurkistamaan 1800-luvun apteekkiin. Lääkinnän kehityksessä luostareilla on ollut tärkeä rooli. Kirkon rooli kansanvalistajana on ulottunut varsinkin syrjäseuduilla myös terveydenhuollon alalle. Tapana oli muutenkin, että pappiloiden puutarhoissa viljeltiin myös lääkekasveja. Keskisuuressa apteekissa tarvittiin satoja nimikoituja säilytysastioita, jotka olivat pääasiassa esillä offisiinin, asiakaspalvelutilan hyllyillä. L uonnosta saadut raaka-aineet ja kokemukseen perustuva tieto ovat olleet lääkkeiden perustana vielä viime vuosisadan alkupuolelle asti. Kiinteänä annosteltavasta lääkkeestä valmistettiin lakritsiuutteella maustettua tahnaa, josta pyöritetyt erikokoiset pallukat näyttävät hieman pupun papanoilta. Museon viimeisin iilimato on kuollut 1990-luvulla, mutta se on yhä yleisön nähtävillä lasipurkissa. turku.fi/apteekkimuseo ” Kyykäärmeen liha ja sammakon raajat ovat olleet apteekkien arvokkaimpia aineksia. ARJA-LEENA PAAVOLA Turun Apteekkimuseo avattiin uudelleen kesäkuun alussa. Museon nettisivuilla voi vaikkapa kuunnella ääni opastuksia. Luonto tarjoaa sitä tuntevalle paljon raaka-aineita. Apteekkimuseon sivuilta voi lisäksi kuunnella ääniopastuksia tai katsella viittomakielisiä opastuksia. Katajapensaan marjoja taas on käytetty virtsan eritystä edistävänä lääkkeenä, ja rosmariini on ollut avuksi muun muassa puhkuun eli suolistokaasujen poistamiseen. Esimerkiksi Pohjanmaalla vaikuttanut pappi Anders Chydenius (1729–1803) toimi myös lääkärinä ja apteekkarina. Myös kyykäärmeen liha ja sammakon raajat ovat olleet apteekkien arvokkaimpia aineksia
Huhta kirjoittaa, että kun piispat piispanvihkimyksen jälkeen kokoontuvat yhteiseen kuvaan kaikessa koreudessaaan, ”saa siitä vaikutelman, kuin olisi alkamassa ruhtinaiden iltajuhla”. Riittää, kun oppii elämään siihen liittyvän rosoisuuden ja keskeneräisyyden kanssa. Anna Hedenmon haastateltavana Mark Levengood. Samalla se on parempaa journalismia. Toteutus on amerikkalaiseen tyyliin aika sentimentaalinen. | painettua sanaa | Lasten kuvat lehdessä kiinnittivät kolmevuotiaan huomion, ja niinpä luin hänelle ääneen Helsingin Sanomia (25.5.) Kuvat liittyivät gallupiin, jossa päiväkoti-ikäiset lapset kertoivat, mikä koronarajoitusten aikana elämässä on ollut mukavaa ja mikä kurjaa. klo 13.30 Pisara. klo 23.05 Hillary Rodham Clinton. Suomen tunnetuin vähävaraisten auttaja Heikki Hursti jatkaa työtä vähäosaisten puolesta. TV1 Ma 8.6. TV1 La 6.6. TV1 To 11.6. | viikon kirja | 17 KOTIMAA | 5.6.2020. Huhta ottaa kantaa muun muassa kirkon hallinnon päällekkäisyyteen sekä piispojen vahvaan asemaan, joka näkyy muun muassa liturgisessa vaatetuksessa. Dokumentin haastatteluissa käydään läpi vaalikampanjan hullunmylly, muutto valkoiseen taloon, avioliittoneuvonta ja äidiksi tulemisen haasteet. (U) TV2 Ti 9.6. Tällaisia juttuja, joissa lapset puhuvat heille tärkeistä kysymyksistä, on HS julkaissut kevään kuluessa useita. TUIJA PYHÄRANTA Michelle Obama innostaa Netflixin tuore dokumentti seuraa Michelle Obamaa tämän kirjakiertueella ympäri Yhdysvaltoja. Kirkossa vaikuttaneen henkilön sujuvasti kirjoitettu muistelma on herkkua lähikirkkohistoriasta kiinnostuneelle lukijalle. Ihmisten reaktiot osoittavat, miten valtava merkitys niin Michelle Obamalla kuin hänen miehelläänkin on ollut ja on edelleen. | viikon tvja radiovinkit | TV1 La 6.6. Elokuva seuraa Churchilliä ja liittoutuneiden sotajohtajia muutamana päivänä ennen Normandian maihinnousua. Hän odottelee hotellihuoneessa lupaa poistua hotellin takaovesta ja vitsailee veljensä kanssa esiintymisasuista. Huhta käy läpi myös työn tuomia lukuisia kansainvälisiä yhteyksiä. Kirja kertoo nelilapsisen perheen ja työelämän sovittamisesta. Sarjassa seurataan viiden nuoren koronaviruksen kurittamaa arkea. TV1 Ti 9.6. 1/4 Miten nuoresta republikaanista Hillary Rodhamista kasvoi demokraatti ja aktiivisesti vaikuttava nainen. klo 20.55 Churchill. Hänen johdollaan on toteutettu suuri kirkollisten järjestöjen fuusio, kun Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliitto ja Suomen Kirkon Sisälähetysseura yhdistyivät Kirkkopalveluiksi. Tätä herkkua tarjoaa Kirkkopalvelujen johtajan tehtävistä 12 vuotta sitten eläkkeelle jääneen Simo Huhdan kirja Elämä on lahja. Katsoja pääsee kameran mukana kurkistamaan Obaman arkeen. Työvuosina Simo Huhta on ollut uudisrakentamassa sekä kehittämässä uusia toimintamuotoja, kuten Arvojen Akatemiaa. Kirjassa välittyy kirkon nykyistäkin selvempi miesvaltaisuus, iso osa työyhteyksissä mainituista on miehiä. Juttujen tekeminen lapsille, lasten näkökulmasta ja heitä kuullen on aikuisille toimittajille monin tavoin vaativampaa kuin esimerkiksi pelkkien asiantuntijoiden haastatteleminen. Miten hoitohenkilökunta selvisi taistelusta. Tiedollinen anti ei tuo paljoakaan uutta vuonna 2018 ilmestyneen elämäkerran lukeneille katsojille. On kuitenkin liikuttavaa nähdä toivo ja innostus, jota idolin tapaaminen selvästi toi rasismin ja syrjinnän kanssa kamppaileville nuorille. | Kuva: Netflix | dokumentti | Simo Huhta: Elämä on lahja. Netflixin dokumentti vie katsojan Michelle Obaman kirjakiertueelle ja kurkistaa kulissien taakse. Hän antaa nimikirjoituksia kirjakaupassa, tapaa nuoria kouluissa ja vanhuksia kirkossa. 208 s. Lasten mielestä kivaa oli ollut se, että kotona on saanut olla paljon, ja tylsää se, ettei mihinkään muualle ole oikein päässyt. Simo Huhta palaa vuoden 2004 Thaimaan-lomamatkaan, jonka tsunami muutti raskaaksi työkomennukseksi. MARI TEINILÄ Kirkkopalvelut on Kotimaata kustantavan Kotimaa Oy:n pääomistaja. klo 15.55 Some deep story: SDS: Nälkä ajaa leipäjonoon. Yle Fem Su 7.6. Yle Radio 1 Su 7.6. klo 12.05 Horisontti. Herättäjä-Yhdistys 2020. Huhta vie lukijan pappilaan Pattijoelle, opiskeluvuosiin Helsingissä sekä työvuosiin Lahteen, Jyväskylään, Järvenpäähän ja Helsinkiin. klo 22.20 Ulkolinja: Italian koronasota. Muusikko Make Perttilä. Eero Huovisen nimi esiintyy usein. Tosin hän itse sanoo, ettei kirja ole niinkään muistelma, vaan muistikuvia. Vain päivää aiemmin sunnuntaisivuilla (HS 24.5.) oli hieno kuvareportaasi puumajoista. Työpaikan vaihdos on tapahtunut usein niin, että Huhtaa on pyydetty tehtäviin. Niihin liittyy kiinnostavia anekdootteja muun muassa palestiinalaisjohtaja Yasser Arafatista sekä Pietarin luterilaisen Pyhän Marian kirkon ehtoolliskalustosta. Sen myötä avautui näkymiä siihen, ettei lahjaksi saadusta elämästä pidäkään tulla ehyttä ja täydellistä. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Michelle Obama – Minun tarinani katsottavissa Netflixissä. Kolmevuotias nyökytteli hyväksyvästi. klo 20.00 Minun totuuteni. Korona-aikana näyttää erityisen omituiselta, kun itkeä tyrskähtelevät ihmiset jonottavat kiinni toisissaan Michelle Obaman puheille. klo 20.15 Toimettomat: Alkushokkeja ja lomautuslappuja. Ennen kaikkea dokumentti näyttää Obaman tapaamassa ihmisiä
Lapsuudenkotiaan Kakkuri kuvaa akateemiseksi. Teemu Kakkuri, 59 Juuri nyt odotan päärynäpuun kukkimista. Lapsuudessa meitä opetettiin lukemaan ja harrastamaan antiikin sivistystä. Äidin puolella melkein kaikki ovat väitelleitä. Elämässäni olen ylpeä siitä, että olen saanut paljon mahdollisuuksia kirjoittaa. Vetäisen sillä joka ilta puoli tuntia. Kahvipöydässä, josta isäni viimeisen kerran lähti sairaalaan, oli ristikko, Raamattu ja Virsikirja. Pappiskutsumus tavoitti Teemu Kakkurin jo 14 vuoden iässä. – Panin heidät samaan hautaan. – Näet varmaan tuon kuntopyörän. Luen paljon. – Usein sanotaan, että lapsille riittää, kun vain on turvallinen ihminen vierellä. Harrastan saunomista. Lapsi oppii painamaan trauman piiloon. – Kotimme oli avarakatseinen. En tiennyt, elänkö edes juhannukseen. Leikkausta yritettiin helmikuun lopussa, mutta operaatio jouduttiin keskeyttämään. haastattelu Kuka. P andemia-aikana haastatteluja tehdään puhelimitse, mutta haluan nähdä haastateltavan kasvot. He olivat kuitenkin minun vanhempani. Rukoilen joka ilta. Sitten se pomppaa elämän käännekohdissa uudelleen pintaan. – Heidän eronsa on vaikuttanut siihen, miten minusta tuli minä. Minä sanoin, että okei, enkä koskaan kyseenalaistanut asiaa sen jälkeen. Mutta nyt uusi biologinen lääke on alkanut toimia, ja jos hyvin käy, näen vielä seuraavan pääsiäisenkin. Vaikka hän on tehnyt suurimman osan työurastaan muualla, Raahessa hän aikanaan kasvoi, ja sinne hän lopulta palasi. Hän heräsi teholla koneisiin kytkettynä. Juuri noissa vaiheissa Kakkuri on joutunut vanhempiensa eroa käsittelemään. Sanovat, että uusiokoti on hirmu kiva juttu. Asun vaimon ja kissan kanssa nuoruusmaisemissani meren tuntumassa. Äiti kuoli 2015 ja isä 2018. Pienet lapset vastaavat niin kuin vanhemmat odottavat. TEKSTI | PETRI VÄHÄSARJA – KUVAT ?| JAANI FÖHR 18 KOTIMAA | 5.6.2020. Teologian opiskeluiden aikana Kakkuri työskenteli kuusi vuotta opettajana Suomen Raamattuo” Kun vaimon kanssa käydään merenrannassa puusaunassa, tulee kiitollinen olo, että minä sain tämänkin kokea. Se on vaikuttanut enemmän kuin muut asiat. – Näkymät eivät olleet kovin valoisat. Hiljattain Teemu Kakkuri teki ”itsenäisen ja rohkean päätöksen” ja ratkaisi vanhempiensa eron lopullisesti. Kuva heiluu ja seinät vilisevät. Tulepa 60-vuotiaalta kysymään uudestaan. Raahessa seurakuntapastorina työskentelevä Kakkuri tunnetaan esimerkiksi Kotimaa24-sivuston blogistina. Kakkuri meinasi kuolla. Videopuhelussa tunnelma on kaoottisempi kuin kasvotusten. Kaverit kantavat Kuoleman edessä emojit eivät lohduta, mutta rukoukset kantavat, sanoo parantumatonta maksasyöpää sairastava Teemu Kakkuri. Kun pitää itse perustaa perhe tai tulee omassa avioliitossa käänteitä. Ja silmälasit. He eivät olleet varmaan 30 vuoteen nähneet toisiaan. Hän piti tuolloin seurakuntanuorten iltakirkossa puheenvuoron. – Isä oli tohtori ja hänen veljensä professori. – Kaksi pappia tuli sanomaan, että minunkin pitää ryhtyä sananpalvelijaksi. Silloin näkee, mitä avioero on merkinnyt. Tosiasia on kuitenkin, että minulla on vaikea maksasyöpä, eikä sitä voida leikata, Teemu Kakkuri kertoo. Vanhemmat erosivat vuonna 1972, kun Teemu oli 11-vuotias. Vanhempani eivät olleet herätysliikeihmisiä, mutta kun minusta tuli pappi, se vaikutti vanhempiini ja ohjasi kristilliseen suuntaan
– Olisin voinut hyödyntää tilannetta paremminkin, henkisesti ja psyykkisesti. Minua kiinnostaa uskon kohde enemmän kuin oma uskoni, josta en mitään opi. Olin 49-vuotias. Teemu alkoi kirjoittaa kirkkohistorian alan väitöskirjaa evankelisesta liikkeestä. Usko kohdistuu Kristukseen eikä minun omaan uskooni, Kakkuri erittelee. Velkoja oli ja kulutus kovaa. Se oli hauskaa eikä mikään uraputkikysymys. Teemu Kakkuri on viettänyt kevään karaanteenissa. – Mutta uraputki ja CV:n kasvattaminen menettivät merkityksensä. Minua ahdistaa sellai» 19 KOTIMAA | 5.6.2020. Hän sai teologian tohtorin hatun vuonna 2011. Hän ei suostu lokeroon. Mutta minulla oli liian suuri tarve tienata. – Se sattui hyvään aikaan. Perustin yrityksen ja aloin tehdä tutkimustyötä yliopistossa. Palautan mieleeni Kakkurin monen vuoden takaisen blogitekstin, jossa hän sanoo jotenkin näin: ”Jos joku kysyy minulta, missä tilassa uskoni on, vastaan, että ei voisi vähempää kiinnostaa.” Teemu naurahtaa vanhalle kirjoitukselleen mutta ilmoittaa epäsuorasti, että mielipide on edelleen voimassa. Rehtorin pesti päättyi loppuunpalamiseen. Puheluun tulee tauko ja tuijotan hetken Kakkurien kattoa. Lapset taisivat olla lukiossa. Hän on viettänyt suuren osan elämästään Sleyn läheisyydessä mutta ei myönnä, että juuri Evankeliumiyhdistys olisi hänelle läheisin herätysliike. pistolla. Sen jälkeen hän oli pari vuotta Sleyn aluejohtajana ja 1997–2009 Helsingin evankelisen opiston rehtorina. Valmistuessaan vuonna 1989 Kakkuri oli jo vaihtanut työpaikkansa Evankeliumiyhdistykseen (Sley), jossa hän toimi opiskelijapastorina 1988–1994. Periksi antaminen oli vapauttavaa. – En ole halunnut olla suu vaahdossa yhden suuntauksen ihminen. Sanasta sen sijaan voi oppia. – Joo, se piti vielä tehdä. Paikallinen kansalaisopisto Raahessa tekee hengityssuojaimia, ja opiston väki kiikuttaa niitä nyt Teemulle kotiin. Oli ihmisiä, joista olin vastuussa. Tohtori Kakkuri on viime vuosina edelleen jatkanut blogiensa kirjoittamista, ja hän on muutenkin aktiivinen sosiaalisessa mediassa. – Selitykset ovat usein jo uutta teologiaa, mutta varmaan tarkoitin sitä, että kristillisyydessä ja uskomisessa kaikki on vastaanottamista. Vielä oli mahdollisuus siirtyä muualle. Silti CV piteni. Aseman hankkiminen ja päteminen loppuivat saman tien, Kakkuri kuvailee. Se on harmittanut, ettei ole voinut tavata ystäviä ja perhettä
Näkökulma on muuttunut täydellisesti. Laajasalo puhui sangen epämääräisesti ”toivon hengestä”, minkä herätysliikeväki tulkitsi lammasmaisuudeksi. Raahessa oli vahva seurakunta, ja on edelleen. Tai että se ei ainakaan ole aivan kokonaan tyhjä. Iltaisin saatan todeta, että tuli rauhallinen mieli. Oma piispani Jukka Keskitalo olisi varmasti toiminut hieman toisenlaisella profiililla, ja sellaista arvostaisin kovasti. Meininki oli sellainen, että vierailijat saavat käydä, ja katsotaan onko heistä mihinkään. 20 KOTIMAA | 5.6.2020. haastattelu nen. Pienet rukouspiirit muistavat Kakkuria sairauden aikana. – Kun vaimon kanssa käydään merenrannassa puusaunassa, tulee kiitollinen olo, että minä sain tämänkin kokea. ” Jos jossakin on hyvää, se on jo noteeraamisen arvoista. Jos lähtökohta on virheiden tarkastelussa, sillä tiellä ei ole loppua. – Tottakai Laajasalo ja arkkipiispa olisivat voineet puhua enemmän Raamatun sanoja. Nyt on kuitenkin tuo biologinen lääke, jota kokeillaan, ja siksi on jotakin konkreettista, jota rukoilla. Kyllähän se kurkkua kuristi ja rintaa puristi. Omasta seurakunnasta tulee satoja viestejä. Haastatteluhetkellä kunto on kuitenkin sellainen, että ”viikon päästä töihin”. Jos lähtökohta on virheiden tarkastelussa, sillä tiellä ei ole loppua. Tai jos ei puolustanut niin ainakin yritti ymmärtää. Liikkeet ovat siihen lisämauste, Kakkuri kuvailee. Pandemia-aikana arkkipiispa Tapio Luoma ja Helsingin piispa Teemu Laajasalo vierailivat televisiossa. Kiitos Herralle siitä! – Ajat sitten olen unohtanut etelänmatkat ja auton uusimiset. Mutta jos lähden siitä, että saatan elää sittenkin pidempään kuin aiemmin luultiin – yli juhannuksen – on elämässä plusmerkkisiä asioita. Teemu Kakkuri kuitenkin puolusti Laajasaloa. Näitä pettymyksiä löytää, jos etsii. Jääkiekkotermein sanottuna Laajasalolle annettiin televisiossa syöttö lapaan, mutta maaliin johtavaa laukausta ei tullut. Lämmittää saunan ja paistaa makkarat. – En jaksaisi olla enää sohvalla, kun olen 10 kuukautta tässä ollut. Sohvalla ei jaksaisi enää olla. – Nuoruudessa olin Rauhan Sanan lestadiolaisuuden piirissä ja opin heidän laulunsa. Että varmaan Haastatteluhetkellä Teemu Kakkurin kunto on hyvä. Liekit-musikaalin vanha laulu on soinut päässä: ”Tänään häneen uskon.” Viime syksy oli erityisen pimeä. Opin kyllä myös Siionin kanteleen [Evankeliumiyhdistyksen laulukirja] laulut. Hengelliset liikkeet vaikuttivat ja niitä suvaittiin, mutta evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakunta oli ensisijainen hengellinen koti. Laajasalo teki nyt noin, ja pitäisi katsoa, mitä arvokasta niissä sanoissa oli, Kakkuri pohtii. Jos jossakin on hyvää, se on jo noteeraamisen arvoista. – Ymmärsin, että kaikesta pitää luopua. Syöpä on opettanut näkemään, että lasi on sittenkin puoliksi täynnä. Viime vuosina Kakkurin elämä on ollut yhtä sairastelua. – Kyllä sen tuntee. Dialyysihoidot, munuaissiirre ja maksasyöpä. – Se on hirveän vaikeaa sellainen epämääräinen rukous, kun ei tiedä mitä pyytää. Yhdessä vaiheessa ei ollut toivoa ollenkaan. Eivätkä ne ihan pieniäkään ole. Piispat saivat sosiaalisessa mediassa moitteita siitä, etteivät he pitäneet Raamatun sanaa esillä. – Jos katson tilastoja, tuntuu kyllä, että se on melkein tyhjä. Vaikeassa syövässä ennuste on huono. Ammennan ystävyyksiä ja ajatuksia ihan mistä vaan. – Minusta voisi keskittyä siihen, mitä hyvää piispojen puheissa on. Ja riitely antaa kirkosta tyhmän kuvan