16 Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 4. Sinapit ja piparit myytiin Lontoon Merimieskirkolla. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –4 9 27 Tulevaisuuden kirkko on erilainen Emeritusarkkipiispa John Vikström pohtii nykyajan haasteita ja trendejä 12 Mikä romaani nykyään yhdistää suomalaisia
Viime vuosina Yle on kannustanut katsojia osallistumaan pukuäänestykseen. Pohjatekstin on kirjoittanut TM Antti Björklund. – Työhakemuksissa en ole pääsääntöisesti kertonut, että istun pyörätuolissa. Se tarkoittaa, että jo suunnitteluvaiheessa otetaan mukaan erilaiset ihmisryhmät, myös vammaiset. 2 Mitkä ovat suurimpia osallisuuden toteutumiseen liittyviä ongelmia kirkossa. aluksi Tuija PyhäranTa Toimittaja katsoo Linnan juhlia tänäkin vuonna. | Kuva: Jukka Granström anTTi Björklund teologian maisteri Outo, mutta rakas I tsenäisyyspäivän juhlavastaanotto järjestettiin Presidentinlinnassa ensimmäisen kerran vuonna 1919. – Yksi lähtökohta toimintaohjelmassa on kaikille sopiva suunnittelu. Esimerkiksi ehtoollisella se voisi näkyä niin, että jos alttarille on portaat, ehtoollinen jaettaisiin kaikille portaiden alapäässä – ei niin että osa odottaa portaiden alapäässä ja osa pääsee alttarikaiteelle. Perinne on saanut myös uusia muotoja. KOTIMAA | 5.12.2019 2. – Fyysiset esteet voivat olla ongelmana. Tuija PyhäranTa ”Joissain paikoissa voi puhua myös asenteellisista vaikeuksista” antti Björklund on aktiivinen kotiseurakunnassaan Espoon Tapiolassa ja toimii ehtoollisavustajana helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa. Tässä lehdessä sivuilla 16–19 etsitään itsenäisyyspäivän hengessä suomalaisia yhdistävää nykyromaania. Nykyään kuka tahansa voi kommentoida juhlia vaikkapa Twitterissä. Mikäli vastaava juttu tehtäisiin meitä yhdistävistä televisio-ohjelmista, olisi Linnan juhlat varmasti kärjessä. | viikon henkilö | Tällä viikolla julkistettiin Aktiivisesti osallinen – YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen kirkon toimintaohjelma 2019–2024. Joissain paikoissa voi puhua myös asenteellisista vaikeuksista. Onhan se hämmästyttävää, outoakin, tuijottaa nyt vuodesta toiseen samaa melko yllätyksetöntä kättelyrituaalia. 1 Mikä toimintaohjelman tavoite on. Silloin kättelyjonoja seurasi 2,66 miljoonaa katsojaa. 3 Minkälaisia toimenpiteitä ehdotatte esteiden poistamiseksi. Mutta perinne on perinne, vaikka olisi hassu. Tavoite on, että vammaiset olisivat aktiivisesti osallisia toiminnassa, eivät pelkästään toiminnan kohteita. Toimittajat pääsivät mukaan 1949, ja ensimmäinen suora televisiolähetys juhlista lähetettiin 1967. Onko vammaisuutesi hankaloittanut hakua. Lähetystä katsotaan kuka missä ja mitenkin, juhlatamineissa tai rönttövaatteissa, käsissä ehkä kuohuviinilasi tai kahvimuki. Monena vuonna se on ollut Suomen katsotuin televisiolähetys. Yhtenäiskulttuurin pirstoutumisesta puhutaan, mutta niin vain pari vuotta sitten tehtiin jälleen uusi katsojaennätys. – Kirkko toimii YK:n sopimuksen tavoitteiden edistämiseksi toisaalta julkisoikeudellisena yhteisönä ja toisaalta sanomansa ohjaamana. Kirkon opetus lähtee siitä, että kaikki ihmiset ovat osa samaa Jumalan perhettä. Toimintaohjelma on kirjoitettu tukemaan kirkon päättäjiä, viranhaltijoita ja seurakuntalaisia. Twitterissä Jukka Sariola kertoi, ettei voinut osallistua Helsingin Vanhassakirkossa järjestettyyn tilaisuuteen, sillä vaikka siellä on hissi, hissin painoraja ei kestä sähköpyörätuolia. – Olen kohdannut kirkossa fyysisiä esteitä, mutta en asenteellisia hankaluuksia. Olen maininnut asiasta, jos olen saanut soiton, ja kysynyt siinä vaiheessa esimerkiksi toimitilojen esteettömyydestä. Sittemmin juhlista on muodostunut televisioperinne vailla vertaa. Joissain tilanteissa olen aistinut, että asia voi olla ongelma. 4 Olet etsinyt ensimmäistä papin paikkaa vuodesta 2015 lähtien eri puolilta Suomea. Yleistä on seurata juhlia television lisäksi samaan aikaan somesta ja eri lehtien sivuilta. Se on kuitenkin oma ja sellaisena rakas
Uutisia sekä näkökulmia ja blogeja verkossa välittävä Kotimaa24 aloitti toimintansa kymmenen vuotta sitten. Kristillisyydelle vihamielinen aikakausi S uomen itsenäisyyspäivän aattona Kotimaa viettää syntymäpäiväänsä. ?. itsenäisyyspäivään. Syntymäpäiväänsä Kotimaa viettää työn merkeissä sekä valmistautumalla Suomen 102. Ilmapiiri kristillisyyttä kohtaan on joidenkin yhteisöjen taholta jos ei vihamielinen, niin ainakin aktiivisen kielteinen. Kotimaa-lehden tehtävä on kaivaa ja nostaa esille tosiasioita kirkon asemasta sekä uskonnonvapaudesta ja tarvittaessa esittää niistä perusteltuja väitteitä. Meri ToiVanen Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. Mielessä sävyt ovat olleet monenlaisia. Mutta kuinka paljon onkaan ehtinyt tapahtua näiden kahden vuoden kuluessa suuressa maailmassa ja meidän omassa armaassa Suomessamme! Sitä selvempänä ja suuriarvoisempana esiintyy meille nyt tuon päätöksen merkitys. Tällä kertaa kyyneleet tulivat yllättäen. Huomenna vietetään yli koko maamme Suomen itsenäisyyden muistopäivää. Kaikkien kieli ja mieli eivät taipuneet lauluun lainkaan. Tämän se tekee kiitollisena Suomen sekä Kotimaan tähänastisista vaiheista ja samalla suunnaten toiveikkaasti kohti tulevaisuutta. Diakoni kysyi lapsilta, mikä se adventti oikein on, onko se jotain herkkua. Kemissä kokoontunut papisto perusteli lehden tarvetta näin: ”Olisi saatava aikaan tänä epäkristillisenä ja kristillisyydelle vihamielisenä aikakautena päivälehti, joka Suomen kansassa herättäisi ja kehittäisi kristillistä maailmankatsantokantaa ja kirkollista mieltä.” Tilanne on jossain määrin samanlainen kuin 114 vuotta sitten. Veisasin väsymystä ulos, pää painuksissa, silmät kiinni. Siinä oli seurakuntamme, rytmisoittimista riemastuneissa lapsissa ja tuntemattomissa, jotka alkoivat puhua puurolla keskenään tietokonepeleistä. päivä suurlakkovuonna 1905. Kotimaa luottaa siihen, että lukijat ajattelevat itsenäisesti sekä tahtovat tietää erilaisista kirkon sisällä vaikuttavista liikehdinnöistä ja painotuksista. ensimmäisen adventin perhemessussa lähiökirkko oli täynnä. Lehti perustettiin joulukuun 5. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 5.12. Ympärilläni laulettiin riemuiten tai rutiinilla. Lopuksi koko porukka sai joulupuuroa ja kiisseliä päälle. ”Eeei”, lapset huusivat tyrmistyneinä. Seitsenviikkoinen veteli sikeitä Hoosiannan raikuessa ja silloinkin, kun hänet siunattiin lämpimästi kaksin käsin. Kotimaa 5.12.1919. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Kaksi vuotta vain on kulunut siitä, kuin Suomen hallitus ja eduskunta tekivät päätöksen, mikä tiesi Suomen julistautumista itsenäiseksi valtakunnaksi. Uskonsa tähden vainotut eivät elä Suomessa, vaan muun muassa Afganistanissa ja Pohjois-Koreassa. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Tässäkään tilanteessa Kotimaan tehtävä ei ole vahvistaa vastakkainasettelua, saati kristittyjen uhriutumista. KoTiMaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien liiton jäsenlehti iSSn 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Matti Koli Myyntijohtaja: Otto Mattsson lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Perustuslaissa turvattu uskonnonvapaus pyritään tulkitsemaan vapaudeksi uskonnosta. KOTIMAA | 5.12.2019 3. Armoa, armoa kaikki. Mietin läheisiäni: yksiä ihan vieressä, toisia muissa kirkoissa ja niitä, jotka eivät jaksaneet tai halunneet lähteä. Kotimaa ei aio jatkossakaan antaa tilaa vain yhdelle kirkossa vaikuttavalle suuntaukselle. Kotimaa-lehden syntyyn vaikutti keskeisesti yhteiskunnallinen tilanne, jossa kirkon sekä kristinuskon asema koettiin uhatuksi. Monenlaisia adventtikirkkoja on elämän varrelle mahtunut. Se teko oli silloisissa oloissa rohkea teko. 1919 Mari Teinilä päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. Ehtoollisella avustivat kouluikäiset. Aina on veisattu Hoosianna seisten, juhlien. Seurakunnan meistä teki se, että jokaisella oli yksi pyyntö: Hoosianna, Herra auta. Viimeksi uskonnonvapautta koeteltiin marraskuun alussa, kun apulaisoikeusasiamies esitti koulujen joulujuhlia koskevassa linjauksessa, ettei koulu voi järjestää juhlatilaisuuksia kirkkotilassa – lukuun ottamatta joulukirkkoa. On oltu suurissa saleissa ja pienissä piireissä
Toisaalta palo akateemiseen työhön oli haurastunut. – Pappisvihkimys oli merkityksellinen, Hurtig kertoo pari päivää vihkimyksen jälkeen puhelimitse kotoaan Kärkölästä. Viimeksi Hurtig työskenteli sosiaalityön apulaisprofessorina Lapin yliopistossa. Hurtig sai pappisvihkimyksen sosiaalietiikan ja ihmisoikeuksien asiantuntijan määräaikaiseen tehtävään Kirkkohallituksessa. Joitakin vuosia sitten Hurtig alkoi kokea yhä useammin, että häntä kutsutaan johonkin. Valmistumisensa jälkeen hän haki töitä vuoden verran ja palasi sinä aikana entiseen työhönsä yliopistolla. Käyttämättömänä tai vajavaisesti hyödynnettynä yksilöiden moraalinen pääoma ei pääse kasvamaan eikä kehittymään. Mutta miten tähän on tultu. Alue siirtyy ensi vuoden alussa Mikkelin hiippakuntaan. Vuonna 2014 hän sai hyväksikäyttöjä koskevasta tutkimustyöstään Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. uusi ura | Vuosikymmenen alussa Johanna Hurtig nosti esiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön lestadiolaisuudessa. Hurtig totesi opinnäytteessään, että vanhoillislestadiolainen liike ei yhteisönä näytä tunnistavan jäsenistössä olevaa eettistä potentiaalia. Voisinko lähteä uuteen vielä tässä vaiheessa. Hurtigin sosiaalietiikan pro gradu pohjautui aineistoon, jonka hän oli kerännyt aiemman tutkimuksensa aikana. Koska Hurtigilla ei ole seurakuntavirkaa, hän kuitenkin pysyy Tampereen pappina. Gradussa hän tarkasteli vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvien aikuisten moraalista toimijuutta ja uskonyhteisön merkitystä siihen. – Messussa puhutteli erityisesti se, miten ihmiset jonottivat luoksemme, kun jaoimme toisen papiksi vihityn kanssa ehtoollista tuomiokirkon käytävällä. | Kuva: Jussi Valkeajoki / Tampereen hiippakunta KOTIMAA | 5.12.2019 4. Opinnot on mitoitettu kaksivuotisiksi, mutta Hurtig sai ne valmiiksi puolessatoista vuodessa. Hän on syntynyt vuonna 1960 ja koki saaneensa paljon akateemisessa maailmassa. Hänen työsuhteensa kestää vuoden 2020 loppuun saakka. Rankka tutkimusprojekti saattoi pappeuteen Johanna Hurtig vihittiin papiksi Tampereen tuomiokirkossa. Yliopistomaailma alkoi tuntua vieraalta. Vihittävien joukossa oli monelle kirkollista ja uskonnollista keskustelua seuranneelle tuttu nimi. Hurtig kysyi itseltään. Kirkkohallitus sijaitsee Helsingissä, mutta Hurtig osallistui Tampereen vihkimykseen kotipaikkakuntansa Hollolan perusteella. uutiset | vanhoillislestadiolaisuus | T ampereen tuomiokirkossa järjestettiin tuomiosunnuntaina pappisja diakonian vihkimys. Yhteiskuntatieteiden tohtori Johanna Hurtig tunnetaan tutkimustyöstään, jolla hän nosti tämän vuosikymmenen alussa esiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön vanhoillislestadiolaisuudessa. Hän työskentelee sosiaalietiikan ja ihmisoikeuksien asiantuntijana Kirkkohallituksessa vuoden 2020 loppuun saakka. Äskettäin hänet vihittiin papiksi. Hurtigin mukaan asioilla on yhteys. Vuonna 2017 Hurtig haki aiempien opintojensa pohjalta paikkaa Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan maisteriohjelmassa. Hän huomasi, että pappeus tuntui kiinnostavalta ajatukselta. Johanna Hurtig kertoo
Julkisuudessa käsiteltiin lyhyen ajan sisällä useita herätysliikkeelle vaikeita asioita: naisten asemaa ja suhdetta raskauden ehkäisyyn, naispappeutta, hyväksikäyttöskandaaleja. Tutkimuksen jälkeen suru syveni. – Se ei ollut uutta. Se vaikutti häneen hengellisesti. Hän kävi messussa ja ryhtyi luottamushenkilöksi kotiseurakunnassaan. Hän kertoo ymmärtäneensä, että jokin, mitä hän noina vuosina kohtasi, järkytti häntä syvästi. Viime vuosinakin hän on käynyt useaan otteeseen vanhoillislestadiolaisten kesätapahtumassa Suviseuroissa. alennus pipliakaupassa alennuskoodilla IHMELAHJAT Voimassa saakka pipl i akauppa fi . On kannettava vastuu, tehtävä parannus. Muissa vanhoillislestadiolaiselta taustalta papiksi vihityissä naisissa on Hurtigin läheisiä ystäviä. En ollut enää nuori tuolloinkaan. Vanhoillislestadiolaisuutta Johanna Hurtig kutsuu kasvualustakseen. Miksi hän halusi papiksi vielä tässä iässä ja tällaisessa elämänvaiheessa. Johanna Hurtig toteaa, ettei osaa sanoa, miten syvälle liike on asioissa mennyt tai onko kaikki takanapäin. Herätysliikkeessä on alettu ymmärtää, ettei sen jättäneiden kritiikkiä voi syrjäyttää ihan kokonaan. – Tuntuu kuitenkin, että jotain on tapahtunut. Vanhoillislestadiolaisen liikkeen kehitystä kokonaisuutena Hurtig on seurannut viime vuosina etäämmältä. – Mutta jotenkin ne yhdistyvät tutkimusvuosiini 2009–2013. – Uskovaisina itseään pitävät eivät tunnistaneet epärehellisyyttä itsessään, toisissaan eivätkä yhteisötasolla, vaikka merkit olivat selviä ja helposti nähtävissä. Syitä on monia, Hurtig sanoo. Vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä hän oli irtautunut jo aiemmin. – Silloin omatunto kertoo, että tuo ei ollut totta, tuo teko oli väärä. Hengellisesti olen siirtynyt yhteiseen kirkkoon. Ihmiset erehtyvät, ovat heikkoja ja tekevät virheitä, Hurtig toteaa. Hän toteaa, että liikkeen kriisit ovat olleet isoja asioita monille niistä, joille liike on turvapaikka. – Kaipasin hyvyyttä, rakkautta ja rehellisyyttä. Johanna Hurtig kertoo kysyneensä itseltään toistuvasti: miksi. Hurtigin mukaan kyse ei ollut niinkään siitä, että ihmiset tekevät pahoja asioita toisilleen eikä siitäkään, miten rumia asiat voivat olla. Vain Hänellä on valta muuttaa paha hyväksi ja pimeys valoksi. Hän pitää suhdettaan liikkeeseen nykyisin mutkattomana. Meri Toivanen ” Oli jotenkin hirveän surullista katsoa niin pitkään sitä, miten totuus ja valo katosivat tutkimassani yhteisössä jonnekin piiloon. Oli jotenkin hirveän surullista katsoa niin pitkään sitä, miten totuus, valo, myötätunto ja rehellisyys katosivat ja kätkeytyivät tutkimassani yhteisössä jonnekin piiloon. Hurtigin mukaan se herätti jonkinlaisen kaipauksen, vastavoiman odotuksen. Koin, ettei mikään muu ole tarpeeksi vahva vastavoima kohtaamalleni pimeydelle kuin Jumala. KOTIMAA | 5.12.2019 5. Nahkakantinen Raamattu ja virsikirja Lahja jolla on merkitys tä Kotimaiset Raamat tumme ovat valmistettu laadukkaana käsityönä Uusi jakso Kotimaa24:ssä joka torstai. pipl i akauppa fi On aika ihmeiden 9,90€ Vauvan oma Rapinaraamattu Sisältää psalmiin pohjautuvan laululeikin Vastustamattoman mukava ja rapiseva pehmokirja Hopeariipukset IKUINEN YSTÄVÄ Tyylikästä suomalaista muotoilua HERRAN SIUNAUS Laatassa siunaava teksti muinaisella kielellä Tutustu ja tilaa pipliakauppa . Omassa herätysliikkeessä tapahtuneen seksuaalisen hyväksikäytön tutkiminen ei ollut Hurtigille vain akateeminen prosessi. Hurtig sanoo, että häntä järkytti epärehellisyys, jota hän tutkimusvuosinaan kohtasi. – Arvostan tietoa ja tutkimusta, mutta nyt iloitsen siitä, että pappina saan palvella Jumalaa, kertoa hänen ihmeistään, rakkaudestaan ja hyvyydestään. Yllätä lahjalla, jolla on merkitystä. – En olisi tässä ilman sitä taustaa. Hurtig kertoo lähentyneensä ”kirkon uskoa”. En toimi herätysliikkeessä, mutta siellä on paljon minulle rakkaita ihmisiä
| Kuva: Olli Seppälä Ortodoksinen kirkko aikoo luopua 27 pyhäkkörakennuksesta Suomen ortodoksinen kirkko haluaa luopua mahdollisimman nopeasti 46 kiinteistöstä. Teemu Laajasalon mukaan piispat ovat keskustelleet aiheesta jokaisessa neuvottelussaan. Sitä käytiin läpi Helsingissä viime viikolla järjestetyssä Yhteys-liikkeen tilaisuudessa. Hän totesi toivoneensa koko ajan sitä, että kaikki parit voisivat tulla vihityksi avioliittoon kirkossa. Tällä hetkellä Suomessa ollaan hänen mukaansa jäljessä kaikkien muiden Pohjoismaiden kirkkoja. Muutoksella haluttiin varmistaa vuonna 1908 perustetun lehden ilmestyminen jatkossa. Laajasalo epäili puheenvuoronsa aluksi, että hän edustaa tilaisuudessa kirkon tunkkaista jarrumiestä ja muisteli, kuinka hänen kantansa homoseksuaalien oikeuksista olivat 20 vuotta sitten radikaaleja. Kirkolla on noin 280 kiinteistöä. Korkalaisen mukaan kirkko on reagoinut sukupuolineutraaliin avioliittolakiin ja sen seurauksiin liian myöhään kaikissa vaiheissa. Laajasalon mielestä samaa sukupuolta olevien vihkiminen on Helsingin hiippakunnalle poikkeuksellisen akuutti ja tärkeä asia. Pappi Kai Sadinmaa vihki tapahtumassa kaksi paria ja siunasi kolmen parin avioliiton. Yhteys-liike on suomalainen ekumeeninen tukiryhmä, joka edistää seksuaalivähemmistöjen oikeuksia erityisesti kirkoissa. – Kapitulin kokoonpanossa on yhteinen tahtotila asian edistämiseen. Kirkolliskokous jätti toissa keväänä raukeamaan aloitteen kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta. Samalla se pyysi, että piispainkokous edistää kunnioittavaa keskustelua ja selvittää vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi. Helsingissä järjestettiin sateenkaariparien joukkovihkiminen uuden avioliittolain tultua voimaan 1.3.2017. Tilaisuudessa piispaa haastavan puheenvuoron piti yleisön joukosta helsinkiläinen pastori, kanttori Samuli Korkalainen. Asia ei ole piispainkokouksen virallisella agendalla, vaan eteenpäin halutaan päästä ilman uusia selvityksiä. Karsittavista kohteista 27 on varsinaisia pyhäkkörakennuksia. Kirkollishallitus pyysi Museovirastolta lausuntoa luovutettavaksi esitetyistä rakennuksista. Piispa Teemu Laajasalo oli kutsuttu iltaan keskustelemaan vihkimisten tilanteesta etenkin Helsingin hiippakunnassa. Tilaisuutta juhlistettiin teeman mukaisella hääkakulla. Lisäksi iso osa papeista ja luottamushenkilöistä on ottanut jo varhaisessa vaiheessa kantaa asian puolesta. Laajasalo tiesi, että monen mielestä keskustelutilaisuus aiheesta ei olisi enää edes tarpeellinen. Laajasalon mukaan sitä ei haluta. Laajasalo sanoi kysyneensä piispoilta ääneen, ollaanko eri hiippakunnissa valmiita olemaan asiassa eri linjoilla. ”Etsijä on verkkojulkaisu, joka kommentoi yhteiskunnallisia ja maailmankatsomuksellisia ilmiöitä sekä haastaa lukijan dialogiin erilaisten maailmankatsomusten kanssa”, tekijät määrittelevät verkkojulkaisun linjan. Laajasalo totesi, että piispojen keskustelut ovat luottamuksellisia. Ortodoksisen kirkon Kirkollishallitus asetti vuonna 2018 kiinteistötyöryhmän arvioimaan kirkon rakennuskantaa ja tekemään esityksen rakennuksista, joita kirkko ylläpitää jatkossa ja joista se luopuu. Piispan mukaan nykytilanne ei kuitenkaan ole tyydyttävä: asia on oikeudellisesti epäselvä, eivätkä kaikki kapitulit ole samalla linjalla kuin Helsinki. – Olen itse homoseksuaali ja olen myös vihkinyt neljä samaa sukupuolta olevaa paria avioliittoon, hän aloitti. – Minulla on käsitys, että olemme lähellä kirkolliskokouksen toimeksiantoa eli ratkaisua. Samaa sukupuolta olevat parit löytävät halutessaan kirkosta vihkipapin. Korkalainen kokee tilanteen Mitä vihkimisille kuuluu nyt. Sateenkaariparien vihkimisen käsittely on kirkossa tällä hetkellä piispojen vastuulla. Hän kuitenkin kertoi piispojen puhuneen siitä, onko tämä kysymys, johon kirkko halutaan hajottaa. Helsingin tuomiokapituli totesi lokakuussa, ettei vihkimisistä rangaista. uutiset | lyhyesti | | sateenkaariparit | M itä kuuluu sateenkaariparien vihkimisille kirkossa. KOTIMAA | 5.12.2019 6. Puheenvuoron ovat allekirjoittaneet kaikki kymmenen piispaa. – Ajatukseni ovat pysyneet samoina, joten kirkon muutos on ollut ilmeinen. Näistä suurin osa on jälleenrakennuskauden rukoushuoneita eli tsasounia, jotka rakennettiin kotiseutunsa menettäneille siirtokarjalaisille. Museoviraston mielestä arvokohteiden myynti, purku tai käyttötarkoituksen muuttaminen merkitsisi suurta menetystä ortodoksisen kirkon ja suomalaisen rakennusperinnön kannalta. kirkon ratkaisu | Piispa Laajasalo osallistui Yhteys-liikkeen tilaisuuteen, jossa käytiin läpi samaa sukupuolta olevien parien vihkitilannetta. Laajasalo piti oman asemoitumisensa muuttumista toivon merkkinä. Etsijä muuttui verkkolehdeksi Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton Etsijä-lehti on muuttunut marraskuun alusta verkkojulkaisuksi. Oikaisu Piispojen ”Tieteiden lahja” -puheenvuoroa käsitelleessä uutisessa (Kotimaa 28.11.) kerrottiin, että sen ovat allekirjoittaneet kaikki yhdeksän piispaa
Tilaisuuteen osallistui oikeusnotaari Wiking Vuori, jonka tuore pro gradu -tutkielma käsittelee kirkon tilannetta juridiselta kannalta. Lupaa vihkimisiin ei hänen mukaansa enää tarvita, koska sellainen on jo. Vuori on myös Helsingin hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtaja. Toimenpiteisiin ei ole ryhdytty. Luvan pitäisi olla määräaikainen. Pro-liite nro 9 ilmestyy 12.12. Suurin osa vihkineistä papeista ei ole saanut rangaistuksia. Teema: Kirkkotilat Suurista hautajaispidoista intiimeihin muistotilaisuuksiin 6 19 AIHEENA: Hautajaiset ja hautausmaat 7 19 AIHEENA: Viestintä Onnistunut viestintä lähtee rohkeudesta Janne Matikainen, Pasi Kivioja ja Unna Lehtipuu antavat vinkkejä siihen, miten mediamaisemassa voi päästä esille. Teemu Laajasalo mielsi Yhteys-liikkeen tilaisuudessa eri kysymyksiksi sen, mitä KHO linjaa yksittäisestä vihkimisestä ja sen, mitä kirkko ajattelee asiasta. Nämä eivät ole johtaneet seuraamuksiin. . Kapituliin on myös tehty kanteluita papeista, jotka ovat julkisuudessa kertoneet olevansa valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevia. Jonossa on lisäksi yhtä avioliiton siunaamista koskeva kantelu. Vuori piti puheenvuorossaan asian oikeustilaa aidosti epäselvänä. Kotimaa kysyi piispa Laajasalolta Yhteys-liikkeen tilaisuudessa, onko vihkimisiä käsitelty kapitulissa ja miksi linja vaikuttaa epäjohdonmukaiselta. Saman katon alle. | Kuva: Jukka Granström menneen niin pitkälle, että häntä on vaikea houkutella enää kompromissiin. – Meidän ei pidä ulkoistaa kysymystä vain juridiseen prosessiin. Kirkossa odotetaan nyt vihkimisiin liittyvää korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöstä. . Miten Ruotsin Strängnäsissä kehitetään tuomiokirkon aluetta. Meri Toivanen ” Teemu Laajasalon mukaan piispat eivät halua, että hiippakunnilla on vihkimisissä eri linjoja. Hyviä uutisia kirkon työntekijöille ja luottamushenkilöille: Kotimaa Pro -liite jaetaan Kotimaa-lehden välissä. Sittemmin moni hiippakunnan pappi on kertonut julkisesti toimittaneensa samaa sukupuolta olevien vihkimisiä ja siunaamisia. Vihkineistä papeista ei ole otettu itsenäisesti selvää. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi kesäkuussa oululaiselle papille määrätyn varoituksen sateenkaariparin vihkimisestä avioliittoon. |K uv a: Ro sa Pö pp ön en 5 19 AIHEENA: Rippikoulu . Muutoin piispa kehotti kysymään asiasta kapitulin lakimiesasessorilta. Kempele korjaa vanhaa puukirkkoaan verkostoituen ja innovatiivisesti. – Ainoa mahdollinen kompromissi voisi olla, että omantunnon syistä annetaan lupa kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja. Uuden avioliittolain voimaantulon jälkeen tuomiokapitulit ovat määränneet seuraamuksia seitsemälle papille, jotka ovat vihkineet tai siunanneet samaa sukupuolta olevia pareja. KOTIMAA | 5.12.2019 7. Laajasalo sanoi, että hänellä ”ei ole ollut intressiä olla asiassa aktiivinen” ja että asia pitäisi hoitaa ensisijaisesti muulla tavalla kuin kanteluilla. Kirkkotiloista yhteisöjen keskuksia. Hän sai kapitulilta ”vakavan moitteen”, joka ei ole virallinen rangaistus. Keskimääräinen käsittelyaika kyseisessä kirkollisasioiden asiaryhmässä on noin 12 kuukautta. Lokakuussa 2019 tuomiokapituli käsitteli kolmea pappia koskeneet ilmoitukset. ja siinä on meneillään osapuolten kirjallinen kuuleminen. Epäonnistumisia ei saa pelätä. Lakimiesasessori Ritva Saarion mukaan Helsingin tuomiokapituli käsittelee asiat, jotka saatetaan kapitulin tietoon. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan asia on tullut vireille 13.6. Sateenkaarivihkimisiin myönteisesti suhtautuvien pappien verkostossa laskettiin tämän vuoden alkupuolella, että vihkineitä pappeja oli yli 60. Korkalaisen puheenvuoro sai läsnä olleelta yleisöltä aplodit. Kapituli päätti, että koska asia on oikeudelliselta kannalta epäselvä, papeille ei nyt ole perusteltua harkita seuraamuksia. Ilmestyy 10 kertaa vuodessa ”Rippileiri oli elämän mullistava kokemus” rippikoulu | Eri-ikäiset kirkon vaikuttajat ja nuorisotyön ammattilaiset kertovat tässä Kotimaa Prossa omista rippikoulumuistoistaan ja siitä, mikä heidän mielestään on rippikoulussa luovuttamattominta. Helsingin hiippakunnassa on huomautettu yhtä pappia, ensimmäisenä vihkijänä julkisuudessa ollutta Kai Sadinmaata. Hän totesi, että kumpikaan osapuoli kirkossa tuskin muuttaa kantaansa ja toimintaansa sillä perusteella, mitä KHO Oulun vihkimisestä päättää. Petäjävesi ja Lieto jalostavat kirkkotilojaan entistä toiminnallisemmiksi. Oulun tuomiokapituli haki KHO:lta valituslupaa hallinto-oikeuden päätökseen. Yliopistonlehtori Janne Matikainen kannustaa seurakuntia ennakkoluulottomaan viestintään.
Viimeksi mainittuun voisivat kuulua eri työntekijäryhmät, joiden toimenkuvaan kuuluvat hengelliset asiat ja opetus. Viime vuosina lehtoreita on vihitty vain satunnaisesti. Toiseksi se voidaan lakkauttaa. Olli Seppälä Lehtoraatti on muistutus virkateologisesta sekoilusta ” Lehtorin viralta katosi pohja, ja se jäi historialliseksi jäänteeksi. Kun ensimmäiset naiset vihittiin papiksi 1988, useimmista seurakuntalehtoreista tuli pappeja. Häkkinen kysyy, voisiko lehtori olla tässä tilanteessa mahdollisuus, joka tarjoaisi seurakunnille ja järjestöille jotain uutta ja niiden kaipaamaa, ja vastaa, ettei hänellä ole asiaan selkeää kantaa. Vain järjestöihin heitä on vihitty satunnaisesti viime vuosina muutama. Järjellisiä esteitä sen sijaan olisi. Mutta ei: kirkko on perinneuskollinen yhteisö, joka raahaa mukanaan kaikkea takavuosikymmenille ja -sadoille kuuluvaa toiminnallisuutta ja symboliikkaa. Hän näkee lehtorinviralle tulevaisuudessa kolme vaihtoehtoa. Vihkimysvirka siitä tuli kuitenkin vasta 1984, mitä voi pitää virkateologisena sekoiluna. Lehtoraatista on tullut kristillisten järjestöjen oma ”perinteisen virkanäkemyksen” mukainen vihkimysvirka. Luoma sanoi, että lehtorinviran kehittämistä tärkeämpää olisi löytää ratkaisu kirkkoa vuosikymmeniä painaneeseen diakonaattikysymykseen. Kysyttäessä Häkkinen toteaa, että kyse on ”hevosmiesten tietotoimistosta” ja muistelee, että pappeuden muuttaminen lehtorin viraksi olisi tapahtunut hänen edeltäjänsä Voitto Huotarin (piispana 1993–2009) aikana. | Kuva: Olli Seppälä KOTIMAA | 5.12.2019 8. Ensiksi viran voi antaa olla entisellään. Kuvassa espoon piispan sauva. Unohdus on ymmärrettävä, sillä lehtoreita on työelämässä enää kourallinen. Koska naisten pappeutta ei pidetty mahdollisena, lehtoraatista tehtiin lohdutusvirka. Lehtoreita vihkimällä piispa ylläpitää, tahallisesti tai tahtomattaan, naispappeuden vastaista ja lievästi sanottuna hämärää virkateologiaa ja -rakennetta. Häkkinen näkee, että nykyisellään sukupuolineutraalin lehtorin viran tehtäväkuva on varsin käyttökelpoinen ja monipuolinen. Seppo Häkkinen pohtii pyydettäessä lehtorikysymystä muutenkin. Kerran päätettyä on vaikea perua, koska ajatellaan, että päätökseen on liittynyt aina jokin Jumalan tahdon mukainen viisauden elementti. Kolmas vaihtoehto on, että sitä kehitetään ja se otetaan mukaan pohdintoihin, kun diakonaattia aletaan taas rakentaa. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei ole mieltä palkata lehtoria seurakuntaan – lehtorit eivät voi hoitaa papillisia tehtäviä laajasti eivätkä näin ollen ole riittävän monikäyttöisiä. Miksi kukaan piispa – viimeksi Teemu Laajasalo – enää ylläpitää lehtorien vihkimistä. Lehtorinvirka olisi pitänyt lakkauttaa jo ajat sitten. Ehkä siksi, että laillista estettä vihkimiselle ei ole. Pappeudesta luopunutta ei vihitty lehtoriksi, vaan hänet ikään kuin siirrettiin pappeuden kategoriasta lehtoriuden kategoriaan ja pidettiin näin kapitulin kaitsennassa. Nykyinen arkkipiispa Tapio Luoma kommentoi asiaa Kotimaalle marraskuussa 2017 toimiessaan Espoon piispana ja vihkiessään lehtorin. Diakonaatti nousee varmasti haudastaan taas lähivuosina. Teoriassa lehtorin virka on muutettu sukupuolineutraaliksi, mutta yhtään miestä ei ole vihitty. uutiset | uutisessee | T urussa istuntokautensa marraskuussa päättänyt kirkolliskokous kuoppasi diakonaattiuudistuksen. Diakonaattitohinassa on unohtunut, että kirkossa on jo kolmas hengellinen vihkimysvirka: lehtoraatti. Lehtorin virka syntyi 1963, kun koettiin, että naisteologeille pitäisi löytää seurakunnissa työtä. Huotari vahvistaa tapahtuneen. Taustalla on ajatus niin sanotusta kolmisäikeisestä virasta, johon kuuluvat papin virka, piispan virka ja diakonivirka. Silloin on selvitettävä myös diakonaatin suhde lehtorinvirkaan. Diakonaattitohinan keskellä on päässyt unohtumaan, että kirkossa on jo kummallinen kolmas hengellinen vihkimysvirka, lehtoraatti. Eikä taida olla muillakaan kirkon virkarakenteesta päättävillä. Pitkään kaivattu uusi hengellinen vihkimysvirka ei taaskaan toteutunut. Seurakunnat laativat tehtäviltään yhä laaja-alaisempia virkoja. Facebookissa levisi taannoin ”tieto”, että Mikkelin piispa Seppo Häkkinen olisi antanut lehtorin oikeudet pappeudestaan luopuneelle naispuoliselle papille. Luoma kuitenkin arveli, että uuden erityisen vihkimysviran perustamisen myötä kirkko voisi löytää uudelleen myös lehtoraatin. Lehtorin viralta katosi pohja, ja se jäi historialliseksi jäänteeksi
300 kpl 10,90 / kpl TILAA NYT ENNAKKOHINTAAN! Alk. Koko 10 x 15 cm. VERKKOKAUPPA: www.sacrum.fi MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Koko 50 x 50 cm. Lähemäellä he ovat olleet miehiä. 13,90 (15,60) väh. Kirkkoherra Juha Palm kommentoi Kotimaalle, että keskusteluja järjestöjen, seurakunnan papiston ja johtavien luottamushenkilöiden kanssa oli käyty jo ennen Länsi-Savon jutun julkaisua. 22,90 (29,90) Nuoren seurakunnan veisukirja 2020 Lauluja elämästä, uskosta, suhteista; mukana klassikoita, tämän ajan musiikkityylejä, nuorten omia lauluja, rukouslauluja. Palm painottaa, että Yhteisen leivän jaamme -messuja ovat toimittaneet Lähemäen alueen papit. Länsi-Savon verkkosivuilla ilmestyi myöhemmin samana päivänä mielipidekirjoitus, jossa Juha Palm, Eija Juuma, kirkkovaltuuston puheenjohtaja Petri Pekonen ja varapuheenjohtaja Laura Jouhkimo sekä kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Eeva-Riitta Hahtola toteavat, että Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa ei hyväksytä virkanäkemykseen perustuvaa syrjintää. Länsi-Savo-lehti kertoi messuista 27.11. 20 kpl 12,30 väh. Kirjassa on 130 laulua, joista yli puolet on uusia ja osa tätä kirjaa varten tehtyjä. Uudistunut veisukirja tarjoaa tämän päivän nuoren elämää puhuttelevan kokoelman uusia ja vanhoja veisuja. 37,90 37 90 Pyhä perhe -ikoni Valmistettu Suomessa painokuvasta puutaustalle. Olen saanut kirkkoherralta ohjeistuksen miespappien käytöstä Yhteisen leivän jaamme -messuja varten, Juuma sanoi Länsi-Savossa. Mielipiteessä kerrotaan, että seurakunnan ja järjestöjen välillä käynnistetään neuvottelut, ”joiden tavoitteena on luoda uusi, kaikkia tyydyttävä toimintamalli”. Näiden reilun kymmenen vuoden aikana messun on toimittanut järjestöjen pyynnöstä kolme kertaa joku muu kuin alueen oma pappi. – Työvuorojärjestelyjä on jouduttu tekemään. – Meillä on tuomiokirkkoseurakunnassa käytäntönä, että oman alueen papit hoitavat messut alueellaan. Kirkkoherra, tuomiorovasti Juha Palm ei nähnyt lehden haastattelussa ongelmia messun järjestämisessä, sillä sen ovat toimittaneet Lähemän papit eikä työvuorojärjestelyihin ole ollut tarvetta. Nuoret ovat myös itse tehneet lauluja. 9,90 9 90 Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan messuyhteistyö Lähemäen seurakuntatalolla Suomen Raamattuopiston, Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen ja Lähetysyhdistys Kylväjän kanssa on päätetty miettiä uusiksi. 020 754 2350 JOULUILOA 22 90 Heijastava sateenvarjo Laadukas kokoon taittuva sateenvarjo myrskytoiminnolla. – Järjestöjen kanssa käytävissä tulevissa neuvotteluissa pidän huolen siitä, että Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa toimitaan vain kirkon virallisen virkanäkemyksen puitteissa eikä hyväksytä minkäänlaista syrjintää. Punaisessa sateen varjossa on heijastava Yhteisvastuu -painatus. 100 kpl 11,50 väh. 10 90 Tuubihuivi Monikäyttöinen, kierrätetyistä muovipulloista valmistetusta materiaalista tehty putkihuivi Yhteisvastuun logokuosilla. Lakkapinta ja nahkainen kiinnityslenkki. 3,20 (3,90) 3 20 Playmobil Jouluseimi-setti Jouluseimi hahmoineen. Ilmestyy 12/2019. Taustalla loistava tähtikaari. Hallintopastori Eija Juuman mukaan messut ovat kuitenkin aiheuttaneet erillisjärjestelyjä työvuorojen suunnittelussa. Mitat: 37 x 17 x 23 cm. Lehden mukaan Lähemäen seurakuntatalolla on yli kymmenen vuotta järjestetty Yhteisen leivän jaamme -messuja, joita toimittamaan ei hyväksytä naispappeja. Tämän vuoksi asiassa ei ole ollut ongelmaa. Palm sanoo olevansa ”ehdottomasti” kirkon virallisen virkanäkemyksen kannalla. KOTIMAA | 5.12.2019 9. Olli Seppälä Mikkelissä pitkään jatkuneet naispapittomat messut mietitään uusiksi ” Työvuorojärjestelyjä on jouduttu tekemään
(Tilattaessa 10 kpl tai enemmän maksuton postitus.) Runot: Anja Karkiainen, Pia Perkiö ja Kaija Pispa. Ensinnäkin teologiaa ei sijoiteta tieteen kenttään, vaan se on kirkon sisäistä toimintaa. Vai onko kahden tosiasiaväitteen suhde vielä jotakin muuta. KOTIMAA | 5.12.2019 10. Tällaisia laajahkoja puheenvuoroja piispakunnalta tarvitaan. Teologia määrittyy siis kirkon omaksi harjoitukseksi ja on ikään kuin tiedettä vastapäätä. Myöhemmin dokumentissa asetelma kuitenkin muuttuu. 29) On vaarana, että kategoriat tieteen ja teologian puheen välillä sekoittuvat. Tiede ja usko eivät ole vihollisia vaan kumppaneita. Luonnontieteitä painotettaessa ohitetaan monet ihmistieteiden tutkimusalueet ja niissä tapahtuneet oivallukset – vaikkapa valta-analyysiin tai naistutkimukseen liittyvät –, jotka auttaisivat kirkkoa käymään sanomansa kanssa ajantasaista keskustelua. Piispojen puheenvuoro heijastelee anglosaksisessa maailmassa käytyä kristinuskon ja tieteen välistä vuoropuhelua (Science & Religion). Itselleni kriittisimmäksi kysymykseksi nousi tapa, jolla tieteen ja kirkon suhde määritellään. Akateemisen teologian ohittamisen sijaan kirkossa tulisi miettiä, miten siltaa akateemisen teologisen tutkimuksen suuntaan voidaan vahvistaa. Sen voi nähdä liittyvän myös katolisen kirkon piirissä julkaistuihin uskon ja tieteen välistä suhdetta kuvaaviin asiakirjoihin. Maailman ja yhteiskuntien yhteiset ongelmat vaativat vastuullisten toimijoiden yhteistyötä. tiede | Kirkossa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, mikä on akateemisen teologian suhde kirkon itseymmärrykseen, elämään ja julistukseen, kirjoittaa Jukka Hautala. Teologialle synonyymeja ovat ”kristillinen teologia”, ”kristillinen ajattelu”, ”usko”, ”kristillinen uskonkäsitys”. Nyt kirkossa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, mikä on akateemisen teologian suhde kirkon itseymmärrykseen, elämään ja julistukseen. Kun puheenvuorossa rajaus tehdään painotetusti luonnontieteiden ja kirkon oman ajattelun piiriin rajoittuvaksi, mitä silPiispojen kannanotto ”unohtaa” akateemisen teologian ” Onko vuoropuhelu teologisten tiedekuntien ja kirkon välillä käynyt heikoksi. Tilaukset: www.opettajienlahetysliitto.fi/lahetyskalenteri tai toimisto@opettajienlahetysliitto.fi OPETTAJIEN LÄHETYSLIITTO Lähetyskalenteri 2020 Tilaa itsellesi tai lahjaksi! P iispojen marraskuun lopulla julkaisema puheenvuoro ”Tieteiden lahja” tieteen ja kristinuskon suhteesta on maltillinen, rakentava ja yhteyttä etsivä. Se näyttäisi olevan lähtökohta myös tässä. Akateeminen teologia ohitetaan maininnalla, eikä sitä liitetä suoranaisesti kumpaankaan – ei kirkon eikä sen tiedeyhteisön leireihin, jonka kanssa kirkon on tarkoitus käydä vuoropuhelua. mielipiteet loin jää ulkopuolelle. Kolmanneksi asiakirjassa teologian suhde tietämiseen ja tietoon horjuu. Alussa esitetyn määritelmän mukaan ”kristillinen teologia tahtoo omalta osaltaan pitää yllä arvoja ja motivaatioita ongelmien lievittämiseksi ja ratkaisemiseksi.” Modernin aikakauden tieteessä on vallinnut jako tosiasioiden ja arvojen välillä. Jukka Hautala teologian lisensiaatti Upeat luontokuvat, runot ja raamatunkohdat! Hinta: 10 € + postikulut. Tällöin ollaan hyvin lähellä sitä, mitä asiakirjassa nimenomaan halutaan välttää, eli teologian ja muun tieteen ”erillismallia”. Mielestäni tämä poikkeaa olennaisesti luterilaisessa perinteessä kehittyneestä teologian roolista osana tiedeyhteisöä. Erillismalli, jonka mukaan tiede ja teologia puhuvat omalakisesti ja itsenäisesti todellisuudesta, kuvataan riittämättömänä ja se hylätään: ”On historiallisesti aivan liian kaventavaa rajata kristillinen puhe koskemaan vain moraalia tai mielen sisäisiä kokemuksia ja merkityksiä. Vai puhuvatko ne kokonaan erilaisista tosiasiaväittämistä koskien maailmaa (vrt. Kertooko (kirkon) teologian uudenlainen asemointi siitä, että kirkko ei enää koe hyötyvänsä tai voivansa hyödyntää yliopistoissa tehtävää teologista tutkimusta. Puheenvuoro on hyvä kädenojennus muidenkin kuin tiedeinstituutioiden suuntaan. Jo uskontunnustuksen ensimmäinen lause esittää tosiasiaväitteen maailmasta: Jumala on maan ja taivaan Luoja.” (s. Mikä on siis (luonnon) tieteen ja kristillisen teologian tosiasiaväitteiden suhde toisiinsa: Ovatko ne ”samannimiset” ja siten myös kilpailevat. Kuka tai ketkä sitä harjoittavat. Toiseksi koska puheenvuorossa teologian rooli on määritelty näin, siitä seuraa, että tiede ja teologia ovat omissa kategorioissaan eivätkä ne puhu, tai niiden ei tarvitse puhua, asioista samojen totuusehtojen vallitessa. Onko vuoropuhelu teologisten tiedekuntien ja kirkon välillä käynyt heikoksi. erillismalli). Jos akateeminen teologia laitetaan sivuun, mitä on ”kristillinen teologia”, missä ja millä periaatteilla sitä harjoitetaan
Moni muu joutuu heräämään näihin kysymyksiin vasta kun tulee avioero, sydäri tai konkurssi. Vaikeneminen mahdollistaa väkivallan Kotimaa24:n blogeissa sanottua KOTIMAA | 5.12.2019 11. Kolmas tekijä on tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus. Körttivirsien (ja kenties muidenkin perinteisten herätysliikkeidemme laulukokoelmien?) eräänä kantavana teemana on mahdottomassa tilanteessa kamppailevan ihmisen Jumalaan turvautuva epäusko ja toivottomuudesta nouseva toivo. Juuri vaikeneminen on mahdollistanut Baltzarin teot. Mutta yhtä lailla vastuun väistäminen näyttää tapahtuvan poliittisessa ja julkisessa keskustelussa. M aailmanlaajuiseksi someilmiöksi kasvaneen #Metookampanjan alkamisesta on runsaat kaksi vuotta. ” Seksuaalista hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa tapahtuu, koska ihmiset ovat välinpitämättömiä. Baltzarin toiminta kertoo paitsi Baltzarista itsestään, myös yhteiskunnastamme ja sen vaikuttajista. Markku Jalava 26.11. Veijo Baltzarin tapaus osoittaa, että tarve sukupuolittuneen väkivallan esillä pitämiselle myös Suomessa on jatkuva. Virret ovat olleet stressaantuneelle sielulle hoitavia ennen ja ovat sitä yhä. Anita Ojala 29.11. Kirkon jäseninä saamme funtsia kysymyksiä elämän tarkoituksesta, tulevaisuudesta ja hyvän elämän sisällöistä. Jos pääosin 14–15-vuotiaita tyttöjä käsittävän teatterin ohjaustoiminnan mainitaan sisältävän ihailun, läheisyyden ja romantiikan tärkeyteen viittaavia elementtejä, niin eikö jonkun raportin lukijan tulisi nostaa meteli. Pia Rendic Kirjoittaja on teologi, tietokirjailija ja Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja. Saamme huokaista helpotuksesta, kun päästään siirtymään adventin iloisiin tunnelmiin tuomiosunnuntain synkistä näkymistä. Mitkä ovat mahdollisuutemme vähentää stressiä omassa elämässämme. Baltzar sai taustastaan huolimatta vaikutusvaltaisten ihmisten olalle taputtelua ja kulttuurineuvoksen arvonimen, koska kuului romanivähemmistöön, jonka etujen ajaminen kohotti mukavasti mukanaolijoiden omaa statusta. Raota salaisuutta, armosi avaruutta. Isä Ambrosius 27.11. (SV 30) Emilia Karhu 28.11. Baltzarin tapauksen yhteydessä jokaiselle Drom-teatteriin kytköksissä olleelle aikuiselle tulisikin esittää sama kysymys: edustaako sinun asenteesi (= vaikeneminen ja väistäminen) äärimmäistä väkivaltaa. Kun kristittyinä paneudumme hengenmaailmaan, olemme jotenkin jo nyt osallisia perinteisen joululaulun pyynnöstä: ”Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen.” Pysähtyminen, hiljentyminen, yksinkertainen elämä valmistavat meitä siihen myös joulupaaston ja adventin ajassa. Seksuaalista hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa tapahtuu, koska ihmiset ovat välinpitämättömiä ja tavoittelevat omaa etuaan ja nautintoaan. Vaikeneminen hänen saamastaan lähestymiskiellosta koskien henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Suomen ev.lut. – – Toiseksi ihmisten arjen todellisuus kulkee omaa tietään ja on vaara, että virallinen kirkko jää ihmisten elämässä sivurooliin. Pois pilvet hajota, huoleni huojenna. Jo yksi säde sieltä valaisee synkkää mieltä. Joskus tuntuu, että melko vähäiset. Oikeista uhreista viis, kunhan oma maine pysyy tahrattomana! Seksuaalisen väkivallan dynamiikalle onkin ominaista juuri vastuun väistäminen. – – Sovintoratkaisua puolustavat monet perustelut. Tällaisessa hengellisessä kontekstissa teologia saa elää, kasvaa ja kukoistaa. Siksi siihen syventyminen on suurta etuoikeutta. Seksuaalisessa väkivallassa ei ole kyse pelkästään poliisin tietoon tulleista rikoksista tai raflaavista uutisotsikoista. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Ensinnäkin avioliitto ei ole kristinuskon kannalta keskeinen kysymys. Kyse on ennen kaikkea kulttuurisesta, poliittisesta ja historiallisesta jatkumosta, jossa naisten ja tyttöjen seksuaalisuus on miehisen kontrollin ja vallankäytön kohteena. Sen sijaan että kysyttäisiin, miten omista virheistä voi oppia ja miten vastaavat tapahtumat voitaisiin jatkossa välttää, keskustelu siirretään oman syyttömyyden todisteluun. Sittemmin kaikki huutavat kuorossa olleensa tietämättömiä ja tulleensa hyväksikäytetyiksi. Joskus myös eräänlainen periksi antaminen ja kohtaloonsa alistuminen voivat auttaa. Ihminen haluaa peittää Jumalan varoitushuudot kaiuttamalla kovaäänisesti omaa kulutusilosanomaansa. Viime vuosien pattitilanne tuossa asiassa ei palvele ketään. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. – – Tilanteissa, joissa stressitekijöille ei vain voi mitään, pitäisi oppia kaiken uhallakin ottamaan huolivapaita hetkiä ja rentoutumaan. Meidän on ajateltava myös, ja erityisesti heitä, joita tämäkin asia eniten ja henkilökohtaisesti koskee. Balzarin tapauksessa vastuuta pyrkii väistämään tietysti Baltzar itse kiistämällä syytökset törkeästä ihmiskaupasta. kirkossa on aika löytää sovintoratkaisu samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen ja heidän liittonsa siunaamisen kanssa. Eipä tarvitse noin ikävää päivää ajatella – vaikka tuskin sitä enää muistetaankaan. Tuon vallankäytön ympäröivä yhteiskunta hyväksyy vaikenemalla näkemästään. Kampanja herätti keskustelua erityisesti taideja kulttuurialalla tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja hyväksikäytöstä. Vaikeneminen hänen virkarikossyytteestään liittyen nuorten tyttöjen häirintään. Osin niin on jo tapahtunutkin. Tosin kirkon ulkopuolella otettiin varaslähtö, kun monin paikoin joulukadut avattiin ja joulumyyntirieha aloitettiin jo tuomiosunnuntaina. Meidän on yhdessä etsittävä kristillistä tietä eteenpäin. Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Vaikeneminen Baltzarin pedagogisen toiminnan aiheuttamasta huolesta. Seksuaalinen vallankäyttö on yhä edelleen rakenteellista ja symbolista, ja suojelijoiden puute on osa seksuaalisen hyväksikäytön loukkaavuutta
Vikströmillä oli luokkatoverina Birgitta Hellberg, josta tuli 1957 hänen vaimonsa ja sittemmin kolmen lapsensa äiti. Clary-Ann Still teki elämäntyönsä päiväkodinjohtajana ja lastentarhanopettajana. Hänen tehtävänään oli opettaa perheen pojille ruotsia ja suomea. Hänellä oli mielessään kolme uravaihtoehtoa: insinööri, lääkäri tai pappi. Rosenqvist oli myös kansanedustaja. – Professorit houkuttelivat minut jatkamaan opintojani, ja lähdin vuodeksi Saksaan Tübingeniin. Väliin jää Aurajoki. Vikströmin asunnon sisäovessa on lyijylasityö. G. KOTIMAA | 5.12.2019 12. Samalla hän tutustui teologiaan, jossa yhdistyivät pietismi ja vankka luterilaisuus sekä myönteinen suhtautuminen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. john vikström, 88 Työura: Porvoon hiippakunnan diakoniapappi 1957–61, Åbo Akademissa eri tehtävissä 1963–70, Porvoon hiippakunnan piispa 1970–82, Turun arkkihiippakunnan ja Suomen arkkipiispa 1982–98. TeksTi ja kuvaT | olli seppälä Kuka. Sieltä palattuaan Vikström oli neljä vuotta Porvoon hiippakunnan diakoniapappina. Samaan aikaan hän jatkoi opintojaan. – Olihan tämä minulle vähän liian kallis asunto, mutta ajattelin, että täytyyhän jonkun niitä pankkejakin tukea, Vikström sanoo hymyillen. Viherkasvit tuntuvat viihtyvän avarassa ja valoisassa katetussa pihamaisessa aulassa. Hänen ensimmäinen aviopuolisonsa, Åbo Akademin matematiikan lehtori, dosentti Ebbe Still, kuoli vuonna 1987 – syöpään hänkin. Kesäisin puiden lehdet tosin peittävät näkymän. Vikströmit kasvattivat lapsensa luontevaan kirkollisuuteen, jossa oli annos herännäisyyttä ja pieni vivahde äidin sukutaustan lestadiolaisuutta. Ulkona ovisummerissa lukee (väärin kirjoitettuna) Wikström ja Still. Sandvik) kanssa oltuaan sitä ennen kuusi vuotta leskenä. Se on ainut kerta, kun hän on ollut varsinaisessa seurakuntatyössä. Puolisolla on kolme lasta ja kaksi lastenlasta. Vikströmin väitöskirjan nimi on Religion och kultur. Se käsitteli dogmatiikan professori G. Opiskeluaikana Vikström asui saksalaisen seurakunnan pappilassa teologian tohtori Sentzken perheessä. John Vikström avioitui 2001 pitkäaikaisen perhetutun Clary-Ann Stillin (o.s. Hänen isänsä oli opettaja ja aktiivinen sekä kunnallispolitiikassa että seurakunnan hallinnossa. Vikströmin ensimmäinen puoliso, opettaja Birgitta Vikström (o.s. John Vikström syntyi Kruunupyyssä vuonna 1931. – Luin jostain, että Porvoon hiippakunnassa oli pula papeista ja ajattelin, että jos me kristillisessä teinityössä mukana olleet emme lähde papeiksi, niin kuka sitten. Rosenqvistin (1855–1931) uskonnollista ajattelua. Hellberg), kuoli syöpään vuonna 1994. Tois pual jokke Emeritusarkkipiispa John Vikström hahmottelee tulevaisuuden kirkon yhdessäolo-organisaatioksi, jonka keskiössä on jumalanpalvelus. Hänet vakinaistettiin apulaisprofessoriksi, mutta muutama kuukausi sen jälkeen hänet nimitettiin Porvoon piispaksi vuonna 1970. haastattelu T urussa Aurajoen reunaa kulkee ulkoilutie, eräänlaiset modernit pitkospuut. Rantatörmän päällä sijaitsee punatiilisiä taloja, joista yhdessä asuu emeritusarkkipiispa John Vikström. Kaksi kolmasosaa siitä on lahja kirkolliskokoukselta, loput Vikström maksoi omasta lompakostaan. Valmistuttuaan Vikström vihittiin papiksi ja hän oli neljä kuukautta Espoon ruotsinkielisen seurakunnan pappina. Vikström kävi oppikoulun Kokkolassa. Hän muutti taloon jo vuotta ennen kuin jäi eläkkeelle 1998. Turkuun Vikström tutustui paremmin työskenneltyään Åbo Akademissa assistenttina, lehtorina ja vt. elämäkerta: Gustav Björkstrandin kirjoittama Elämä on joukkuepeliä – John Vikström kirkollisena ja yhteiskunnallisena toimijana (Kirjapaja 2016). Lasityössä on kuvattu Aurajoen molemmat puolet ja kaksi piispansauvaa. Kotitalon porraskäytävä on tavallista juhlallisempi. kotosin: Kruunupyystä asuu: Turussa perhe: Vaimo, kolme lasta, kymmenen lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta. Kodin ikkunoista ja parvekkeelta näkyvät niin piispantalo kuin tuomiokirkkokin. professorina
Arkkipiispaksi John Vikström oli ehdolla 1978, kun Mikko Juva valittiin. Vuoden 1982 arkkipiispanvaalissa eniten ääniä saivat Vikström, Kalevi Toiviainen ja Yrjö Sariola. Se oli järkys koko kansalle. – Estonia-onnettomuuden jälkeisenä päivänä minua pyydettiin puhumaan suorassa televisiolähetyksessä. Osa eroista on ilmiselviä, kuten kirkosta eroamisen lisääntyminen, talouden kiristyminen, sosiaalisen median roolin korostuminen tai kirkollisten toimitusten väheneminen. Suurimmaksi haasteeksi kirkolle Vikström kuitenkin näkee megatrendin, joka laittaa yksilön suhteen instituutioihin ja organisaatioihin kokonaan uusiksi. Arkkipiispalta vaadittiin tilanteessa paljon. Sillä kertaa Vikström tuli valituksi. Erityisinä hetkinä Vikström muistaa myös luterilaisten piispojen pitämän palveluksen Pietarinkirkon pääalttarilla Pyhän Birgitan kanonisaation 600-vuotisjuhlan yhteydessä sekä Porvoon julistuksen allekirjoituksen Lontoossa Westminster Abbeyssa, jossa hän myös saarnasi. Suomenruotsalaisuus näyttäytyi erilaisena Pohjanmaalla kuin pääkaupunkisedulla. Vikström jäi vaalissa kolmanneksi. He olivat kurssitovereita. Juva kuitenkin luopui virasta jo neljän vuoden kuluttua. – En kuitenkaan muista koskaan joutuneeni kärsimään arkkipiispana siitä, että ruotsi oli äidinkieleni. – Tunsin hiippakunnan etukäteen kuin omat taskuni, sillä olin hiippakuntapappina kiertänyt sitä ristiin rastiin. Etukäteen Vikström kertoo olleensa huolestunut suomenkielen taidostaan. Vikström sanoo, että hän viihtyi hyvin Porvoon hiippakunnan kirkollisesti moninaisessa ja kulttuurisesti jopa vastakkaisessa ilmapiirissä. John Vikström pohtii eroja tämän päivän kirkon ja sen kirkon välillä, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1998. Vikströmin arkkipiispa-aikaan sattui myös Estonian onnettomuus. Ensin siitä, ettei kirkko saanut tehtyä asiassa päätöstä, sillä paine yhteiskunnassa oli kova, ja sitten siitä, että kirkko vuonna 1986 tehdyn päätöksen jälkeen pysyisi ehjänä ja yhdessä. Huolissaan Vikström joutui olemaan myös naispappeudesta. Estonian onnettomuudessa hukkuneiden muistotilaisuus merellä Georg Ots -laivalla on yksi Vikströmin piispakauden voimakkaimpia kokemuksia. – Elämää eivät enää määritä ulkoiset odotukset ja auktoriteetit, vaan tavoitteena on olla » KOTIMAA | 5.12.2019 13
Jalkapallo on ollut Vikströmin rakas harrastus. Jälleen kerran. Ihmisryhmien vapautusliikkeet eivät ole mielestään saaneet kokea kirkon puolelta riittävästi tunnustamista ja kunnioittamista. Jalkapalloon liittyy myös ottelu, josta kerrotaan totena seuraavaa tarinaa: Vikström pelasi ystävyysottelussa, jossa oli mukana myös muuan Vladimir Putin, silloinen Pietarin apulaiskaupunginjohtaja. – Tässä piilee ymmärtääkseni kirkolle haaste, joka on nyt vielä suurempi kuin 20 vuotta sitten. Vikström viittaa Dietrich Bonhoefferin ajatukseen länsimaisen ihmisen täysi-ikäiseksi tulemisesta. Tämä ei Vikströmin mielestä ole oikea suunta, ja sen aikakin alkaa olla ohitse. Viimeisen ottelunsa hän pelasi 2006, jolloin maaliin johtaneet potkun aikana jalka revähti. Lisäksi hän oli sairaalassa selkäleikkauksen vuoksi. Aiemmin on haastateltu Erik Vikströmiä, Matti Sihvosta, Juha Pihkalaa, Voitto Huotaria, Jukka Paarmaa, Jorma Laulajaa, Wille Riekkistä ja Gustav Björkstrandia. – Kristillinen seurakunta on sekä teologisesti että historiallisesti katsoen viime kädessä jumalanpalvelusyhteisö, Vikström sanoo. – Tulevaisuuden kirkko on pienempi ja toisenlainen kuin kirkko tänään. Häneltä leikattiin eturauhassyöpä. KOTIMAA | 5.12.2019 14. Tämän päivän kirkkoa jakavaan kysymykseen samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä Vikströmillä ei ole vain yhtä vastausta. Yksilöllinen jäsen ei halua olla asiakas, eikä yhteisö jaksa kauan olla yleisö. Samalla henkisyys voittaa alaa hengellisyyden kustannuksella. – Urani päättyi samalla kertaa sekä loukkaantumiseen että maaliin. Hän pelasi monta vuotta Piispan Pojat -nimisessä joukkueessaan. Millä tavoin toisenlainen, sitä en tiedä. – En osaa antaa kirkolle neuvoa, tuskin kukaan osaa. Näinhän on eräissä kirkoissa toimittu. Vikström sanoo, että näin on koettu erityisesti työväenliikkeessä, naisasialiikkeessä ja viimeksi seksuaalisten vähemmistöjen vapautusliikkeessä. Kirkolla on Vikströmin mukaan kaikista sisäisistä ja ulkoisista haasteista ja vaikeuksista huolimatta tulevaisuus. Mutta jotta asiassa päästäisiin eteenpäin ilman jatkuvaa repivää kiistaa ja toistuvia oikeudenkäyntejä, voitaisiin antaa niille papeille oikeus vihkiä, jotka omantunnon syistä kokevat olevansa siihen velvollisia. Vikström arvioi, että emansipaatioeli vapautusliikkeet ovat olleet kirkolle ongelmallisia. Kysymys oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta, ihmisarvosta on jatkuvasti ollut keskeinen. – On kyse laajan ja pitkäaikaisen megatrendin nykyaikaisesta jatkeesta. Haastattelu on osa sarjaa, jossa tavataan eläkkeellä olevia piispoja. Toinen vaihtoehto on, että seurakunnasta tulee niin sanottu yhdessäolo-organisaatio. Miten kirkko voisi omista lähtökohdistaan olla luomassa yhteisöllisyyttä, joka kuuluu sen alkuperäiseen luonteeseen, John Vikström pohtii. Tulevaisuuden kirkon pitäisi emeritusarkkipiispa Vikströmin mielestä rakentua paikallisten yhteisöjen, ei suurten yhtymien varaan. Millä tavoin toisenlainen, sitä en tiedä. Muitta ainakin se on organisaatioltaan kevyempi ja maallikoiden vastuu on suurempi. Ottelun tiimellyksessä Vikström taklasi Putinia niin rajusti, että tämän olkapää koki kovia ja muistuttaa vielä tänä päivänä kohtaamisesta erään kovaotteisen suomalaisen arkkipiispan kanssa. – Annoin kasvot taudille lukuisten haastatteluiden ja esiintymisten ansiosta. Vikström on pohtinut paljon myös sitä, millainen seurakunta tulevaisuudessa on. Vaihtoehtoja on kaksi. Miten kirkkomme voisi tänä päivänä, omista lähtökohdista käsin, olla luomassa ja tukemassa sellaista yhteisöllisyyttä, joka elimellisesti kuuluu sen alkuperäiseen luonteeseen. Se antaisi tulevaisuuden kirkolle mahdollisuuksia. Tarkoitan viime vuosisatojen emansipaatioliikkeitä: siirtomaiden, orjien, entisten renkien ja piikojen, siis teollisen yhteiskunnan työväestön, naisten ja viime vuosikymmenten seksuaalisten vähemmistöjen asteittaista vapautumista patriarkaalisen ja autoritäärisen yhteiskunnan rajoittavista, usein suorastaan sortavista valtarakenteista. Vikström hymyilee tarinalle, ei vahvista sitä, muttei myöskään kiellä. – Tällöin konflikti on ilmennyt enemmän etiikan kuin dogmatiikan puolella. Jäätyään eläkkeelle Vikström oli jo heti seuraavana päivänä mukana Porvoossa hiippakunnan 75-vuotisjuhlassa. Myöhemmin Vikström oli aktiivisesti mukana eturauhassyöpäpotilaiden yhdistyksessä. Tarina on liian hyvä ja ansaitsee tulla kerrotuksi. ” Tulevaisuuden kirkko on pienempi ja toisenlainen kuin kirkko tänään. John Vikströmin viimeinen vuosi arkkipiispana oli sairauksien sävyttämä. Ensimmäinen on, että siitä tulee entistä enemmän palveluorganisaatio, samaan tapaan kuin kunta. haastattelu itse oman elämänsä suurin auktoriteetti. Yksilöllisyyden tavoittelu on noussut ihan uudelle tasolle. Jossain eturauhassyöpää kutsuttiinkin jopa nimellä ”arkkipiispantauti”. John Vikström pohtii myös tämän päivän ihmisen kokemaa yksinäisyyttä ja elämän merkityksellisyyden kadottamista
| Kuvat: Viron taidemuseo / Endel Apsalon tyjä. Muita teemoja ovat esimerkiksi Neitsyt Maria ja rukous, äiti ja poika, sekä Neitsyt Maria reformaation jälkeen. – Vaikka Neitsyt Maria on virolaisille tärkeä, suuri yleisö on voinut unohtaa, miksi näin on, hän sanoo. Virpi KirVes-TorViNeN Näyttely on esillä Tallinnassa Nigulisten museossa 26.4.2020 asti. Yksi Baltian maiden kauneimpia keskiaikaisia veistoksia on hiekkakivinen, surevaa Neitsyt Mariaa esittävä veistos 1400-luvulta. Näyttelyssä on kaiken kaikkiaan viisikymmentä teosta. Jokainen virolainen tietää hänelle omistautumisen paikallisessa kulttuurimuistissa, Kurisoo luonnehtii. Hän on työstänyt näyttelyä yhdessä näyttelyarkkitehti Liis Lindveren ja graafisen suunnittelijan Tuuli Aulen kanssa. Harvinaiset alttarikaapit, veistokset, maalaukset ja esineet keskija varhaismodernilta ajalta 1200-luvulta 1600-luvulle avaavat uuden ja kiehtovan maailman luterilaiselle. Virolaiset kristityt ovat pääosin ortodokseja ja luterilaisia. Tallinnan kaupunginarkiston kokoelmaan kuuluvassa 1200– 1300 luvun käsikirjoituksessa on Neitsyt Marian sukupuuta kuvaava piirros. Neitsyt Maria – Nainen, äiti, kuningatar -näyttely on Virossa aiheesta maansa ensimmäinen. Mielenkiintoa herättävät teosten monet merkitykset ja symbolit esimerkiksi Marian hedelmällisyydestä. kulttuuri KOTIMAA | 5.12.2019 15. Näyttely alkaa Marian perheestä, siskoista ja isovanhemmista. Kurisoo iloitsee saadessaan esitellä ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle Tallinnan Jahu-kadun arkeologissa kaivauksissa vuonna 2018 löydettyjä pyhimysveistoksia ja koristelaattoja 1400-luvulta. tammikuuta äidin rakkaudesta ja kuvakielestä Neitsyt Marian ja hänen äitinsä Annan suhteessa keskiajan Suomessa. Neitsyt Marialla on ollut tärkeä rooli kodeissa pyhyyden kuvaajana. Rukouksia voi kuunnella viroksi ja latinaksi. Esimerkiksi medaljonkien ja sormusten uskottiin suojelevan niiden omistajaa. – Neitsyt Marian traditio on syvästi virolaisten mielessä, vaikka he eivät olekaan avoimesti kristitMonien merkitysten Maria Neitsyt Mariaa lapsivuoteessa kuvaava veistos on 1300-luvulta. | näyttely | Tallinnan Nigulisten museon näyttely Neitsyt Mariasta avaa kiehtovan näkökulman luterilaiselle katsojalle. Näyttelyesineet ovat keskiaikaisen Liivinmaan (nykyinen Viro ja Latvia) pyhätöistä. Mukana on muutamia Nigulisten museon perusnäyttelyyn kuuluvia teoksia, jotka vaikuttivat Kurisoon valitsemiin teoksiin. Kurisoo aloitti töiden etsimisen kaksi vuotta sitten virolaisista ja latvialaisista kokoelmista. Vaikka maantieteellinen etäisyys Suomeen on lyhyt, suhde Neitsyt Mariaan on Virossa hyvin erilainen. Monet ovat kuljettaneet mukanaan pieniä pyhiä miniatyyriesineitä. Maan vanha nimi Terra Mariana, viroksi Maarjamaa, kertoo Neitsyt Marian merkityksestä. Yliopistonlehtori Elina Räsänen luennoi 16. Näyttelyyn kuuluu luentosarja Torstait Neitsyt Marian seurassa. Virolaisista yli puolet ei tunnusta mitään uskontoa. Kurisoo toivoo näyttelyn saavan aikaan uusia avauksia Neitsyt Mariasta. Nigulisten kirkossa toimivan museon Neitsyt Maria -näyttelyssä on esillä muun muassa Neitsyt Mariaa kuvaava kullattu hopeamedaljonki 1400–1500-luvulta. Merike Kurisoo on halunnut näyttelyssä avata Neitsyt Mariaan liittyviä tunteita ja mysteeriä. Nigulisten museon kuraattori ja ohjelmapäällikkö Merike Kurisoo on rakentanut tarinallisen matkan Marian elämään. Vironruotsalaisten kulttuuriyhdistys. Ikonografinen harvinaisuus, Neitsyt Mariaa lapsivuoteessa kuvaava veistos Vormsin kirkosta on 1300-luvun loppupuolelta. V alo heijastuu korkeista ikkunoista avaraan, 1200-luvulla rakennetussa Nigulisten kirkossa sijaitsevaan museoon. Latvian historiallisesta museosta Virossa on ensimmäistä kertaa esillä kaksi Ruhnun kirkossa sijainnutta 1300-luvun alun veistosta. Nigulisten museo kuuluu osaksi Viron taidemuseota. Näyttelyn keskivaiheilla on teltta hiljentymistä varten. Euroopassa on säilynyt vain muutama vastaava teos
Osaa sen kärkipaikoilla olevista kirjoista harva kuitenkaan muistaa vuoden päästä. Niitä on kuitenkin saatavilla huonosti. Kysyimme joukolta suomalaisia kirjallisuusalan tekijöitä, mikä nykyromaani meitä yhdistää. Aikarajaksi asetettiin ilmestyminen Tuntemattoman sotilaan (1954) jälkeen. Meitä yhdistävän kirjan pitää tietenkin olla laajasti tunnettu. Vastauksia tuli kaikkiaan kaksitoista. Vuosittaiset listat kertovat yhden kauden menestyjistä, eivät kestosuosikeista. Suomen kustannusyhdistyksen bestseller-tilastoon kootaan kultakin vuodelta kirjallisuuslajeittain 20 myydyintä kirjaa. Täällä Pohjantähden alla -trilogia (1959– 1962) mainittiin neljä kertaa. Ne ovat kirjoja, joita aivan kaikki suomalaiset tuskin ovat lukeneet, mutta useimmat silti tuntevat. Kirjakauppaliitto julkaisee kuukausittain kirjallisuuslajeittain kymmenen myydyimmän kirjan Mitä Suomi lukee -listaa. TEKsTi | TuiJA PyhäRAnTA – KuVAT | JuKKA GRAnsTRöm KOTIMAA | 5.12.2019 16. Vuosituhannen alkuun mennessä Aleksis Kiven Seitsemää veljestä oli painettu yli 1,5 miljoonaa kappaletta, Elias Lönnrotin Kalevalaa 1,4 miljoonaa kappaletta ja J. Tieto painetuimmista kotimaisista kirjoista vuoteen 2001 mennessä löytyy Opetusministeriön selvityksestä Kirja Suomessa. Kysyimme tätä juttua varten joukolta suomalaisia kirjallisuusalan tekijöitä, mikä voisi olla sellainen suomalaisten laajasti tuntema nykyromaani, jolla on merkitystä kansalliselle identiteetille. Sellainen kirja, jota myydään ja lainataan jonkin verran jatkuvasti ja joka löytää uudet lukijat aina uudesta sukupolvesta. Niissä kerrataan Suomen kansan keskeisiä vaiheita viime vuosisadoilla, vaikkei kaunokirjallisuus toki historiankirjoitusta olekaan. Sitä ehdottaa muun muassa jääkiekkomaalivahti Kevin Lankinen, 24. Vastaajat ovat tutkijoita, kirjailijoita, kustannusalan toimijoita, toimittajia, lukijoita, äidinkielenopettaja ja kirjastopomo. Hänen lukuharJuoksuhaudantie kuvaa suomalaisen miehen kriisiä 2000-luvulla. Muutama nousi kuitenkin ylitse muiden. Mutta jos kirjallisuus rakentaa kuvaa kansakunnasta, kai kuva on muuttunut sitten viime vuosisadan puolivälin. Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta oli painettu runsaat 700 000 kappaletta ja Kiven Nummisuutareita 500 000 kappaletta. Kotimaan kyselyssä moni kirja tai kirjailija sai vain yhden maininnan. Tarvitaan siis tilastoja siitä, mitä kirjoja Suomessa painetaan, ostetaan, lainataan ja luetaan. Niin kirjastojen kuin kustantajien bestseller-listauksissa on kuitenkin sama ongelma. Vaikka lista on lähes pari vuosikymmentä vanha, kärjen järjestys on tuskin muuttunut. Viittaukset niihin toistuvat taiteessa, lehtitekstissä ja mainoksissa. Impivaarasta Juoksuhaudantielle Kansallinen omakuvamme kaipaa myös kirjallisuuden osalta päivitystä 2000-luvulle. S uomalaisuuden kaunokirjallisen tarinan voi tiivistää näihin teoksiin: Kalevala, Vänrikki Stoolin tarinat, Seitsemän veljestä, Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas. Nyt haussa on kestosuosikki. kulttuuri Mitä Suomi lukee. Monista niistä tehdään yhä uusia versioita, elokuvia, näytelmiä, tanssiesityksiä ja lastenkirjoja. Se on kiinnostava katsaus siihen, mikä meitä juuri nyt kiinnostaa. Suomalaisuuden kaunokirjalliseen kaanoniin olisi vihdoin aika liittää myös jokin sellainenkin teos, joka käsittelee ensisijaisesti aikaa sotien jälkeen. Kirjastoista osa julkaisee vuosittain samankaltaisia tilastoja vuoden lainatuimmista kirjoista, mutta niitä ei koota valtakunnallisesti yhteen. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita 1,2 miljoonaa kappaletta
Paljon nuoremmista kirjoista Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie (2002) saa kolme mainintaa. Ja se on sitä paitsi jo saavuttanut asemansa kaanonissa. Juoksuhaudantietä ehdottaa myös kirjallisuuden vientikeskuksen Filin johtaja Tiia Strandén. Vaikka julkaisuvuodet sopivat annettuun aikaraamiin, Täällä Pohjantähden alla ei silti ole sitä, mitä nyt haetaan. Sen nimesi vastaajista siis useampi kuin joka kolmas. Kahdessa aikatasossa liikkuva Puhdistus kertoo Virosta neuvostomiehityksen alla mutta myös ihmiskaupasta. Se käsittelee Suomen historiaa yhden suvun näkökulmasta 1880-luvulta 1950-luvulle, siis pääasiassa ajalta ennen toista maailmansotaa. Yksi Puhdistukselle äänensä antaneista on kirjallisuus-podcast Kertojan äänen toimittaja Jukka Ahola. Nyrkinisku tuhoaa avioliiton, jonka hän uskoo korjaantuvan, jos vain saa hankittua rintamamiestalon. Suvi Aholan mukaan sen valtava menestys kertoo siitä, miten laaja kosketuspinta rintamamiestaloilla vielä 2000-luvun alussa oli koko kansaan. Sofi Oksasen Puhdistus (2008) mainittiin viisi kertaa. Siinä Matti Virtanen etsii paikkaansa perheessään perinteisten ja nykyaikaisten odotusten ristipaineessa. Pohjantähti-trilogian mainitsee Kotimaan kyselyyn vastanneista myös Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko Suvi Ahola, kirjailija Kaari Utrio ja kirjallisuuden tutkija Mika Hallila Jyväskylän yliopistosta. rastuksestaan tuli valtakunnan puheenaihe viime keväänä, jolloin hän torjui maaleja jääkiekon MM-kultaa voittaneessa miesten maajoukkueessa ja luki Hanya Yanagiharan 900-sivuista järkälettä Pieni elämä. – En usko, että yhtä laajan lukijakunnan teosta enää voisi ilmestyä, Ahola sanoo. Toisaalta pelkkä myyntimäärä ei tietenkään kerro kovin paljon kirjan merkityksestä kansalliselle identiteetille. Suomalaisen kirjallisuuden emeritusprofessori Juhani Niemi arvioi, että kirjassa on ”yleispätevää suomalaisuuden symboliikkaa”. Lankinen on esimerkki siitä, ettei lukuharrastus ole kuollut, vaikka lukemisen vähenemisestä erityisesti nuorten ja erityisesti poikien kohdalla kannetaan huolta. Kaikkein eniten mainintoja sai ehkä yllättäen kirja, joka ei lainkaan kerro Suomesta. Yllättävä kirjavalinta sai runsaasti mediahuomiota, kirjastojen varausjonot kasvoivat ja kustantaja joutui ottamaan kirjasta uuden painoksen. Vänrikki Stoolin tarinat, Täällä Pohjantähden alla, Tuntematon sotilas, Kalevala ja Seitsemän veljestä ovat vakiinnuttaneet asemansa. Vuosi sitten Ahola yhdisti Kustantajien yhdistyksen vuosittain julkaisemat bestseller-listat vuosilta 2000–2017. Nyt Lankisella on Facebookissa oma kaikille avoin lukupiiri. Kustantaja WSOY:n viestinnästä kerrotaan, että kaikkiaan sitä on myyty 224 478 kappaletta. Niiden mukaan Puhdistus on 2000-luvun vuosien myydyin kotimainen romaani. Lista ei kerro koko totuutta kirjojen myynnistä 2000-luvulla ensinnäkään siksi, että kultakin vuodelta on huomioitu vain 20 eniten myytyä teosta. Lisäksi siinä ei huomioida lainkaan pokkareita, äänikirjoja tai e-kirjoa. Kiistatta Puhdistus on kuitenkin hyvin tunnettu ja luettu. Puhdistuksen lisäksi Aho” Kaikkein eniten mainintoja sai kirja, joka ei kerro Suomesta. Hänellä on vastauksensa tueksi myös tilastoja. » KOTIMAA | 5.12.2019 17
Kukaan ei silti Kotimaan kyselyssä nostanut Remestä kansankunnan kaapin päälle. Kansallinen identiteetti on moninainen, toteaa Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Janne Saarikivi, eikä sitä voi hänen mielestään kuvata mikään yksittäinen kirja. Mutta miten Viron lähihistoriaa käsittelevä kirja voisi olla merkittävä suomalaisten kansalliselle identiteetille. – Suomalainen kansallinen identiteetti on jatkuvassa uudelleen määrittymisen prosessissa. Seitsemän veljestä sai ilmestyessään murskakritiikin. Vasta myöhemmin siitä tuli niin merkityksellinen, että sen ovat lukeneet koululaiset toisensa jälkeen ja siitä tehty elokuva kuuluu Ylen itsenäisyyspäivän vakio-ohjelmistoon. Oma hankaluutensa liittyy siihen, ettei nykyaika ehkä tarjoa yhtä jännittäviä aiheita kirjallisuudelle kuin vaikkapa kansakuntaa ensin repinyt sisällissota ja sen myöhemmin yhdistänyt toinen maailmansota. Se liittyy kysymykseen siitä, onko yhtenäistä kansallista identiteettiä lainkaan olemassa tai kannattaako sellaista pyrkiä rakentamaan. Kirjallisuuden viestikeskuksen Filin tilastojen mukaan Puhdistus on Kalevalan ja Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen jälkeen kolmanneksi käännetyin aikuisten kaunokirja. Kansallinen identiteetti on nykyään eittämättä moninainen ja ilmestyessään parhaiten menestyvät kirjat, joiden markkinointiin käytetään runsaasti rahaa. Aikuisten romaanien lisäksi Heidi Karhu ehdottaakin useita lastenkirjoja. Ehkä suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin tosiaan mahtuisi yksi naisten tarina. Mutta taistelu on toki aina jännittävämpää kuin kansakoulu, pohtii Kaari Utrio. Jukka Aholan mukaan lukija voi peilata Suomen itsenäistymisen jälkeisiä vaiheita Viron vaiheisiin, mikä antaa uuden näkökulman kansalliseen identiteettiin. Vasta myöhemmin siitä muodostui suomalaisuuden ydintarina ja Aleksis Kivestä Suomen kansalliskirjailija. Toisaalta, oliko ennen toisin. KOTIMAA | 5.12.2019 18. Lisäksi Puhdistus on käännetty 38 kielelle. Sekään ei heti herättänyt pelkkää ihastusta, mutta vähitellen se laajensi ymmärrystämme menneisyydestämme. Juuri nyt suosittuja ovat elämäkerrat kuten formulakuski Kimi Räikkösen ja räp-duo JVG:n tarinat. – Miehitys olisi voinut koskea myös Suomea, West sanoo. Puhdistusta ehdottavat myös kirjastopalvelupäällikkö Heidi Karhu Oulusta, Mika Hallila ja Tiia Strandén. – Suomalaiset mieltävät menneisyytensä niin kokonaisvaltaisesti selviytymistarinaksi, vieläpä nimenomaan sotimiseen liittyväksi, että vaikea sen rinnalle olisi rakentaa suurta kansallista romaania kansanvalistuksesta, vaikka aihetta olisi. Nuoret lukevat Sarmolan mukaan erityisesti voimakkaasti markkinoituja kirjoja. Muutama Kotimaan kyselyyn vastanneista kyseenalaistaa koko projektin mielekkyyden. Jos suomalaista kansallista identiteettiä määritellään jatkuvasti uudelleen, eikö kirjallisuudella ole tehtävänsä sen määrittelyssä. Suomalaisten lukuharrastuksesta vastaavat peruskoulun lisäksi kirjastot. kulttuuri lan kokoamalla kymmenen myydyimmän kirjan listalla on neljä Ilkka Remeksen dekkaria. Tuntematon sotilas kuvasi suomalaisia sotilaita tavalla, joka ei vuonna 1954 herättänyt pelkkää ihastusta. Muumien elämänfilosofia kiehtoo niin lapsia kuin aikuisiakin. Yhtenäiskulttuurin murentumisesta puhuu myös Rovaniemellä Napapiirin yläasteella äidinkieltä opettava Jaakko Sarmola. Sarmola kertoo, että hänen kursseillaan oppilaat saavat valita lukemansa kirjat itse tiettyjen reunaehtojen sisällä. Keskitytään kuitenkin hetkeksi kansanvalistukseen. Puhdistus poikkeaa monista muista tässä jutussa mainittavista kirjoista siinä, että se on naisen kirjoittama tarina naisista. On olemassa suomalaista nykykirjallisuutta, jotka valtaosa suomalaisista tuntee, vähintään nimeltä ja kuvauksista, mutta sillä on usein enemmän tekemistä julkisuuden ja kaupallisuuden kuin kansallisen identiteetin kanssa. Klassikoita ei tankata väkipakolla. Tutkija Mika Hallila epäilee hänkin, ettei yhtä yhdistävää kirjaa voi enää yhtenäiskulttuurin murennuttua olla. Kirjastopalvelupäällikkö Heidi Karhu kertoo, että Oulussa kaikkein lainatuimpia ovat lastenkirjat, ykkösenä Muumit ja kakkosena Tatu ja Patu -kirjat. – Kirjavalinnat poikkeavat massasta yhtä harvoin kuin heidän muutkaan valintansa. Näin tietysti kuuluukin olla modernissa yhteiskunnassa. Teologi ja kirjailija Helga West perustelee vastaustaan sillä, että Oksasen tarinan kautta suomalaiset voivat käsitellä omaa jännitteistä suhdettaan Neuvostoliittoon. Täällä Pohjantähden alla kuvasi sisällissodan hävinneen osapuolen näkökulmasta. – Tärkeitä kirjoja on vaikka kuinka paljon, ja ne ovat eri ihmisille eri kirjoja. Kansallisen identiteetin kannalta merkityksellisiä voisivat olla Tove Janssonin Muumit (1945–1980), Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjat (2003–), Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjät (1997–), Kirsi KunnakPuhdistus on naisen kirjoittama tarina naisista – ja poikkeaa siksi useimmista muista tässä jutussa mainituista kirjoista
Salmenperän tulkinta antoi kappaleelle uusia merkityksiä yli kolmekymmentä vuotta sen ilmestymisen jälkeen. Jääkiekon maailmanmestaruutta ehdotettiin kaksi kertaa. Syntyy uusia teoksia. Niin kuva suomalaisuudesta muuttuu. – Kunnas on vietellyt kaikenikäiset yhteiselle retkelle identiteetin juurille, Majander-Reenpää toteaa. Mutta siitä tuli suosittu, eikä sitä enää kuunnella pelkästään parodiana. Mika Hallila mainitsee myös Aleksi Salmenperän pienoiselokuvan (2015), joka on monikulttuurinen tulkinta Murheellisten laulujen maasta. Muumeja ehdottavat myös Jukka Ahola ja Suvi Ahola. Kuva on Rikhardinkadun kirjastosta Helsingistä. L. Näitäkin ehdotettiin Jutussa mainittujen lisäksi vähintään yhden maininnan kyselyssä saivat nämä kirjat: Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija (1952) Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase (1984) Juha Hurme: Niemi (2017) Eeva Joenpelto: Lohja-sarja (1974–1980) Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (2010) Timo K. Hän toteaa, että Kunnas on kertonut uudelleen muun muassa Seitsemän veljestä ja Kalevalan ja tehnyt lapsiyleisölle tutuksi Suomen historian osana Ruotsin kuningaskuntaa, J. Mukka: Maa on syntinen laulu (1964) Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi (1975) Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (1945) Myös heidät mainittiin: Paavo Haavikko (1931–2008) Laila Hirvisaari (1938–) Olli Jalonen (1954–) Rosa Liksom (1958–) Pentti Linkola (1932–) Kalle Päätalo (1919–2000) Hannu Raittila (1956–) Pentti Saarikoski (1937–1983) Hannu Salama (1936–) Jari Tervo (1959–) Jouko Turkka (1942–2016) Antti Tuuri (1944–) sen Tiitiäisen Satupuu (1956) ja Mauri Kunnaksen Koiramäet (1982–). Niinpä pyysimme vastaajia nimeämään kirjojen lisäksi myös muita suomalaisia yhdistäviä teoksia ja ilmiöitä. Sen lisäksi kaksi mainintaa sai yksi teos: Eppu Normaalin kappale Murheellisten laulujen maa (1982). Mauri Kunnaksen nostaa esiin Karhun lisäksi pitkän uran kustannusalan johtotehtävissä tehnyt Leena Majander-Reenpää. KOTIMAA | 5.12.2019 19. Ja niistä monet laajentavat sitä, mitä suomalaisuudella ymmärrämme. Lisäksi Janne Saarikivi mainitsee Tove Janssonin, joka toki kirjoitti muutakin kuin Muumi-kirjoja. ” Taistelu on toki aina jännittävämpää kuin kansakoulu. Ehdotettiin saunaa, sienestystä, Sibeliuksen Finlandiaa, Reko Lundanin ja Juha Hurmeen näytelmiä, Kristian Smedsin Tuntematonta sotilasta, Aki Kaurismäen elokuvia, Uuno Turhapuroja, kahvikulttuuria ja euroviisuvoittoa. Kaikkein tärkeimmistä syntyy yhä uusia versioita. Kirjastot ylläpitävät suomalaisten lukuintoa ja mahdollistavat lukuharrastuksen. Kirjojen lisäksi meitä yhdistää tietysti myös moni muu. Jos kysymys oli laaja, vastaukset jakaantuivat sitäkin laajemmalle. Ilmestyessään se oli oikeastaan vitsi, parodia kotimaisen lyriikan synkistelyperinteestä. Runebergin elämän ja tiernapojat
Vierailu presidentin haudalla on aina myös matka Suomen historiaan ja kansakunnan vaiheisiin. Pehr Evind Svinhufvud (1861–1944) S vinhufvud oli maamme ensimmäinen valtionhoitaja 1918 ja maamme kolmas presidentti (1931–37). Ståhlbergin hauta on hieman irrallaan muista kuudesta presidentinhaudasta, jotka ovat lähempänä toisiaan, uutta kappelia ja sankarihautausmaata. Kyösti Kallio (1873–1940) M aamme neljännen presidentin (1937–40), Ukko-Pekkanakin tunnetun Kallion, hauta on hänen kotipitäjänsä kirkkomaalla Nivalassa Pohjois-Pohjanmaalla. Muistomerkki on Kallion pojan, kuvanveistäjä Kalervo Kallion tekemä. Niinpä se voi helposti jäädä huomaamatta. KOTIMAA | 5.12.2019 20. Yhdeksän jo edesmenneen presidentin haudat ovat kolmessa eri paikassa. reportaasi Kaarlo Juho Ståhlberg (1865–1952) M aamme ensimmäisen presidentin (1919–25) hauta on Hietaniemen Uudella alueella korttelissa U19, rivi 1, hauta 16. Hautakivessä on perheenjäsenten lisäksi myös Relanderin perheen uskollisen ja pitkäaikaisen palvelijan Hilda Kärkkäisen nimi. Ståhlbergin hautakiveen ei liity erillistä taideteosta, vaan se on hyvin samanlainen kuin ympäröivät hautakivet. Presidenttien hautajaiset ovat suuria valtiollisia surujuhlia. Presidenttien viimeiset leposijat Maamme presidenteistä seitsemän on haudattu Helsinkiin, yksi Luumäelle ja yksi Nivalaan. Hautausmaalla lähellä kirkkoa olevassa hautakivessä on Wäinö Aaltosen tekemä pieni reliefi, joka muistuttaa Svinhufvudin profiilia. Hänen hautansa on Etelä-Karjalassa Luumäellä, jossa myös hänen kotitilansa Kotkanniemi sijaitsi. I tsenäisen Suomen tasavallan 12. Lauri Kristian Relander (1886–1932) R eissu-Lasseksi kutsuttu Relander oli maamme toinen presidentti (1925–31). Niistä seitsemän on Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla melko suppealla alueella. presidentti on Sauli Niinistö. Hänellä on yksitoista edeltäjää, joista kaksi, Tarja Halonen ja Martti Ahtisaari, on elossa. Hauta on Hietaniemen hautausmaalla lähellä merenrantaa korttelissa U28, rivi 2, hauta 16. Presidentit ovat olleet tärkeitä kansallisia ja kokoavia hahmoja, joiden valokuvat ovat tuttuja koulujen ja erilaisten virastojen seiniltä. Kotimaa vieraili kaikkien presidenttien haudoilla