8 Ka nn en ku va : Ta ru Ra nt al a / Va st av al o 11 3. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –5 9 Luontoa, vapautta ja turvallisuutta 10 eri-ikäistä kertoo, mitä suomalaisuus merkitsee 12 Naiset uupuvat pappeutensa kyseenalaistamiseen Kotimaa palkitsee Vartija-lehden päätoimittajat
Viime pyhänä saateltiin setääni iäisyysmatkalle Hollolassa. Olen usein työurani aikana kuullut positiivisia kommentteja siitä, että sotilaspappeina on naisia, ja moni varusmies on sanonut, että on helpompi keskustella omista asioistaan naispuolisen sotilaspapin kanssa. Me sotilaspappina toimineet naiset olemme olleet tienraivaajina, sillä sotilaan ja papin ammatit ovat historiallisesti olleet miesten ammatteja. KOTIMAA | 5.12.2018 2. Pääsääntöisesti työ on hyvin organisoitua ja toimintatavoille on selkeät perustelut. Vaikka haastateltujen kokemukset ovat erilaisia, moni asia myös yhdistää suomalaisia. Lähtökohtaisesti en ole lähdössä suin päin uudistamaan työtä. | Kuva: Puolustusvoimat sAnnA TiMonen sotilaspastori Hiljaista suoruutta T ässä lehdessä eri-ikäiset ja erilaisista taustoista tulevat suomalaiset kertovat suhteestaan kotimaahan. 1 Millaisia asioita haluat uutena kenttärovastina edistää. Suomalaisuutta leimaavat yhä myös sota-ajan kovat koettelemukset. Suurelta osin teen siis samaa työtä kuin tähänkin saakka olen sotilaspastorina tehnyt, mutta hallinnolliset tehtävät lisääntyvät. 3 Mitä kenttärovasti tekee. Elämä ottaa ja antaa. Vaan vanhimmat kurjet kun aurasta poistuu, poikasten siivet jo kantaa.” Lue suomalaisten ajatuksia Suomesta sivuilta 12–17. Niihin viitattiin setäni hautajaisissakin. Ari MinAdis ”Toivon, että minua kohdellaan tasaveroisena muiden joukossa” sanna Timonen toivoo, että jossain vaiheessa ollaan tilanteessa, jossa häntä ei tarvitse erikseen kutsua naispuoliseksi kenttärovastiksi. – Toivottavasti jossain vaiheessa ollaan siinä tilanteessa, ettei minua tarvitse erikseen sanoa naispuoliseksi kenttärovastiksi. 2 Miten näet asemasi naispuolisena kenttärovastina. Kaikki oli juurevaa, vähäeleistä ja mutkatonta. Lisäksi kenttärovastilla on alueellinen vastuu, vastuu prikaatillisesta toiminnansuunnittelusta henkisen ja eettisen toimintakyvyn osalta sekä tiettyjä muita erikseen määriteltyjä tehtäviä. Moni haastateltava arvosti suomalaisissa rehellistä tapaa mennä suoraan asiaan ja sanoa, mitä tarkoittaa. Hämäläisen suvun keskellä haastateltavien maalaama kuva suomalaisista eli väkevänä. – Pidän työssäni tärkeänä varusmiesten ja henkilökunnan hyvinvoinnin tukemista. eMiliA KArHu Toimittaja pohtii Suomen itsenäisyyttä ja sukupolvien ketjua. Pintasosiaalisuus ja itsensä markkinointi eivät oikein ole suomalaisten juttu. Setäni viljeli ikänsä sukutilaa ja rakasti hiihtoretkiä Lapissa. Muistotilaisuudessa kuuntelimme Souvareiden kappaleen: ”Elämä jatkuu, sen eläjät muuttuu. – Karjalan prikaatissa varusmiesten ja henkilökunnan määrä on suuri. Vaikuttaa lisäksi siltä, että matkan päästä tai vähemmistöön kuuluvana ihminen näkee kaiken kirkkaammin. Sanottiin mieluummin vähän kuin liikaa, surtiin sitä, mikä jäi sanomatta ja kaiken keskellä ymmärrettiin, että kesken kaikki joka tapauksessa aina jää. Molempien pappien työpanos tarvitaan täysimääräisenä, jotta oppitunnit, henkilöstön toimintakyvyn tukeminen, hartaudet, juhlatilaisuudet, rippikoulut, kirkolliset toimitukset, sotilaalliset harjoitukset, kriisityö ja reservin pappien kouluttaminen saadaan hoidettua. aluksi | viikon henkilö | Tammikuussa Karjalan prikaatin kenttärovastina aloittava Sanna Timonen on ensimmäinen nainen tehtävässä. Kolmas tärkeä asia suomalaisille on luonto ja luonnonkierto. Hän syntyi samana päivänä, jona jatkosota alkoi. Tunnen Karjalan prikaatin toimintatavat. Tunnen muut kenttärovastit jo entuudestaan ja uskon ja toivon, että minua kohdellaan tasaveroisena muiden joukossa. Hän on toiminut sotilaspappina lähes yhdeksän vuotta työskennellen Reserviupseerikoulussa, Maasotakoulussa sekä Maavoimien esikunnassa
Mutta siellä se on, niin kuin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Eräiden talojen hintojen saamiseksi on kaupunginvoudilta haettu myymisja hukkaamiskieltoja. Kuka maksaa viulut eli eläkkeet ja sairauskulut. Pelasta meidät. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan maamme väestö kasvoi tammi-lokakuun aikana 8 403 hengellä. Maat, joilla olisi tarjota vakaat ja paremmat olosuhteet, ryhtyvät rajoittamaan tulijoiden määrää, sillä kaikilla kansantalouksilla on kantoja sulauttamiskykynsä rajat. tähti välkkyy merkkaamassa vuodenkiertoa baarissa, räkälässä, missä toivo huuhdeltaisiin kurkusta alas, jos sitä vielä olisi. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 6.12. Silloin meitä olisi 5,62 miljoonaa. Oikeus hyvään elämään Suomen väestöllistä tulevaisuutta kannattaa tarkastella myös globaalista, koko maailman huomioon ottavasta näkökulmasta. Vilkkuvissa värivaloissaan tähti heijastuu likaiseen ikkunaan ja näkee väsyneet, nekin, jotka luulivat olevansa karussa kaikelta. Kyselystä kävi myös ilmi, että aseellinen maanpuolustustahto on hieman laskenut, mutta valmius osallistua erilaisiin maanpuolustustehtäviin on edelleen vahva. Kiinnostava tulos on, että suomalaisten kokema turvattomuuden tunne on vähentynyt, vaikka moni asia maailmassa henkii epävarmuutta. KOTIMAA | 5.12.2018 3. Missä rajat kulloinkin tulevat vastaan, on paljolti myös poliittinen kysymys. Suomalaisia syntyy nyt ja ennusteen mukaan myös lähivuosina liian vähän, mistä seuraa, että huoltosuhteemme vääristyy. Mutta tämän jälkeen väkiluku kääntyisi laskuun, minkä seurauksena 2050-luvulla meitä olisi ennusteen mukaan jopa nykyistä vähemmän. Kasvu selittyy erityisesti maahanmuutolla, joka ansiosta Suomen väkiluku kasvaa vuoteen 2035 asti. Aikaa myöten tällainen tilanne voi käydä hyvinkin arveluttavaksi. 1918 ???????. Tähti kajastaa palvelutalon ikkunassa ja katsoo pimeään, valvoo yhdessä valvovan kanssa. on moni talonomistaja jo joutunut erittäin pahaan asemaan. Yksi on kuitenkin varmaa: kansallinen itseensä käpertyminen ei ole toivottavaa saati järkevää yhä monikulttuurisemmaksi ja globaalimmaksi muuttuvassa maailmassa. Rahamaailmassa liikkumaan joutuneet ovat varmasti huomanneet, että viime aikoina on ollut ylen vaikea saada rahoja pankeista, vaikka esittäisi kuinka hyvä nimiä. Aikomuksista huolimatta tämä ei aina ole mahdollista. tähti syttyy siellä, missä nelivuotias leikkaa sen keltaisesta pahvista vauhdikkain ottein ja pursottaa päälle paljon glitterliimaa. Meitä Suomessa on reilut viisi ja puoli miljoonaa, ihmisiä maapallolla on yli seitsemän ja puoli miljardia. Nälkä, köyhyys, väkivalta, yhteiskunnan huono hallinto ja muuttuvat luonnonolot ajavat yksilöitä etsimään parempaa elämää oman maan rajojen ulkopuolelta. Olemmehan alkuvuodesta ilmestyneen YK-raportin mukaan maailman onnellisin kansa. Jokaisella yksilöllä on oikeus pyrkiä hyvään ja merkitykselliseen elämään. Tosin tänä itsenäisyyspäivänä meillä on tiedossa myös ongelma, joka heittää varjonsa juhlinnan ylle. Synny odotukseemme, elämänvoimaamme, luovuttamiseemme, tuskaamme. Kivulias odottaa unettomana sängyssään, huokaa: Sinä, joka synnyt tähden alla, tule kerhoon, kouluun, baariin ja tänne, missä säryt pitävät hereillä. Ongelmaksi paremman elämän etsintä tulee kohdemaissa – mikä on myös nähty muutaman viime vuoden aikana Euroopassa – jos asialla on samaan aikaan liian suuri joukko ihmisiä. Turussa esim. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Ari Minadis, Jussi Rytkönen (virkavap.), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 49?000 KMT S2017/2018 Kotimaa 6.12.1918. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta kysyi suomaisten mielipiteitä turvallisuudesta. meri toiVaNeN Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja S uomalaisilla on itsenäisyyspäivänä jälleen syytä juhlaan. Tässä katsannossa pienen pohjoisessa asuvan ja hyvinvoivan ihmisjoukon ongelmat näyttävät mitättömiltä. ?. Kiinnittää sitten päiväkerhon seinälle ja muistaa, että joulukalenterin luukkuja on kiinni päivä päivältä vähemmän. Tulevina vuosikymmeninä eläkeläisiä on liikaa suhteessa työssä olijoihin. Tämä johtuu siitä, että rahamiehet ovat ruvenneet pitämään rahojaan hallussa eivätkä talleta niitä pankkeihin. Kolme eniten huolta aiheuttavaa asiaa olivat ilmastonmuutos, kansainvälinen terrorismi ja maailman pakolaistilanne. Tähti loistaa yläkoulun kuusessa, missä kukaan teineistä ei sitä huomaa, ei edes vilkaise kuusta tai sen latvaa, sillä on niin paljon tärkeämpiä asioita, joihin kiinnittää huomiota. Tähden alla syntyvä, katso meitä
Kirkkohallituksen mukaan kukin piispa maksaa asunnostaan käypää vuokraa, joka määräytyy kultakin vuodelta verohallinnon päätöksen mukaisesti. Backström. Sixten Ekstrand ehdolle Porvoon piispanvaaliin Kirkkohallituksessa ruotsinkielisen työn johtajana työskentelevä Sixten Ekstrand lähtee ehdolle Porvoon hiippakunnan piispanvaaliin. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Karjalainen. Aamulehti on kutsunut piispalaa Tampereen funkkistalojen helmeksi. Päättyneenä kesänä arkkipiispantaloon uusittiin vesikatto. Heidät oli pidätetty epäiltynä uskonnollisen materiaalin jakamisesta julkisilla paikoilla. Asiasta kertoi ensimmäisenä Kyrkpressen-lehti. Se on samalla kertaa koti ja edustustila. Tänä syksynä piispojen virka-asunnot nousivat huomion kohteeksi, kun kirkon luottamushenkilö Johanna Korhonen teki poliisille ja verohallinnolle Helsingin piispan Teemu Laajasalon asuntoon liittyvän selvityspyynnön. Kahdella piispalla ei ole työsuhdeasuntoa lainkaan. Pidätettyjen joukkoon kuulunut Joosua Mission toiminnanjohtaja Timo Valtonen esitteli lentokentällä kynää, jollaisia hän oli levittänyt Malesiassa, kertoi Helsingin Sanomat. Ekstrandin lisäksi valmiudestaan ehdokkuuteen ovat kertoneet Lisa Enckell ja Harry S. Tampereen vuonna 1937 valmistunut piispantalo sijaitsee Pyynikinharjun maisemissa. Piispa puolestaan maksaa kirkolle vuokraa asuinneliöistä, joiden arvioidaan olevan kokonaan hänen ja hänen perheensä yksityisessä käytössä. Nykyinen talo valmistui 1887, ja Luoma on kahdestoista siinä asuva arkkipiispa. Siellä he myös tapaavat ihmisiä ja edustavat kirkkoa. Korhonen kysyy, onko Kirkkohallituksen ja Laajasalon tekemä vuokrasopimus johtanut verovälttelyyn. Arkkipiispalla on työhuone Turun lisäksi Helsingissä, ja niin on myös koti. Piispat maksavat asunnoistaan vuokraa vähimmillään 789 euroa ja enimmillään 1 889 euroa. maaliskuuta 2019. Asunnon edustustiloista näkyy Pyhäjärvelle. Kynässä luki, että Jeesus on tie, totuus ja elämä. Tampereen kaupunki valitsi piispalalle paikan piispanistuimen siirryttyä Porvoosta Tampereelle vuonna 1923. Aurajoen rannassa Turussa sijaitseva arkkipiispantalo on valmistunut vuonna 1887. Kirkossa on haluttu, että piispa voi kutsua vieraita nimenomaan kotiinsa. Uusrenessanssia edustavan talon viimeisin suuri remontti valmistui vuonna 2010. Piispanvaalin ensimmäinen kierros järjestetään 19. Yhteisistä käytännöistä huolimatta eri hiippakunnissa piispan asuminen on ratkaistu vaihtelevin tavoin. Kotona asuvia lapsia on enää Helsingin piispalla Teemu Laajasalolla ja Kuopion piispalla Jari Jolkkosella. | kiinteistöt | H iippakuntien piispat ovat oman alueensa vaikuttajia. Juhliin hän lähtee yhdessä vaimonsa, seurakuntaemäntänä työskentelevän Maija-Leena Heiskasen kanssa. Vanhoja ja perinteikkäitä piispantaloja asuttavat tällä hetkellä arkkipiispa Tapio Luoma Turussa, Björn Vikström Porvoossa ja Matti Repo Tampereella. Kahdessa hiippakunnassa piispa asuu omassa asunnossaan. Savimaalle aikoinaan pystytetty talo oli vajoamassa, ja kallistumaa korjattiin peruskallioon poratuilla 115 teräspaalulla. He asuvat yleensä hiippakunnan keskuksessa, samassa kaupungissa, jossa tuomiokirkko sijaitsee. Osa on vanhoja arvoasuntoja, osa uusia kohteita. Kirkon keskusrahasto omistaa piispojen asunnot lukuun ottamatta kahta, joissa se on vuokralaisena. uutiset | lyhyesti | Kiihtelysvaaran sankarisuntio sai kutsun Linnan juhliin Kiihtelysvaaran palavasta kirkosta arvokasta irtaimistoa pelastanut Vaara-Karjalan seurakunnan kiinteistömestari Jouni Heiskanen on saanut kutsun itsenäisyyspäivän Linnan juhliin. – Itse en niin välitä julkisuudesta, mutta kyllähän tämä edistää meidän asiaamme eli sitä, että tavoittelemme nyt uuden kirkon rakentamista Kiihtelysvaaraan, Heiskanen kertoo Karjalaisessa. Porvoon piispantalolla oli ratkaiseva rooli hiippakunnan perustamisessa 1920-luvulla. Tapio Luoma on kahdestoista talossa asuva arkkipiispa. Malesiassa vangitut suomalaiset kotiin Neljä Malesiassa pidätettyä suomalaista palasi viime viikon keskiviikkona iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Kun eduskunnan oli päätettävä, mistä Näin asuvat kirkon piispat työsuhdeasunnot | Suurin osa piispoista asuu ja edustaa kirkon omistamissa huoneistoissa. Siksi piispa asuu tavallisesti työsuhdeasunnossa. Piispoille koituvat asuinkustannukset ovat kautta linjan erittäin matalat. Arkkipiispantalon lisäksi Tapio Luoman käytössä on 49 neliön kaksio Helsingin Katajanokalla. | Kuva: Olli Seppälä KOTIMAA | 5.12.2018 4. Suurin osa piispoista elää kaksin puolisonsa kanssa. Arkkipiispantalo on sijainnut samalla tontilla Aurajoen rannalla vuodesta 1763. Piispan yksityisasunto sijaitsee rakennuksen yläkerrassa. Lentokentällä hän kiisti, että joukko olisi ollut Malesiassa käännyttämässä muslimeja
Porvoon piispantalossa käy Vikströmin mukaan 600–700 ihmistä vuodessa. Uudenvuodenpäivänä järjestettävälle vuoden suurimmalle vastaanotolle kutsutaan 150 vierasta. Kaarlo Kalliala, Turku: Asunnon koko 270 , omassa käytössä 143 . . Jukka Keskitalo, Oulu: Asuu omassa asunnossa. . Samassa yhteydessä talon yläkertaan, piispan yksityiselle puolelle, valmistui oma keittiö. Yksityisasunto sijaitsee talon yläkerrassa. . Kulttuurinmuutos on silti selvä. Piispala sijaitsee hiippakunnan laidalla. Kuopion ja Lapuan hiippakunnissa vanhat piispalat on vaihdettu uusiin. Kun John Vikström aloitti Porvoon piispana, hänen poikansa Björn oli seitsemänvuotias. Niidenkään järjestäminen ei ole aina yksinkertaista. . Björn Vikström, Porvoo: Asunnon koko 548,85 , omassa käytössä 158,7 . Tämä johti siihen, että piispanistuin sijoitettiin Porvooseen. Se tekee yksityisen ja julkisen tilan erottamisesta helpompaa, tietää talon asukas, piispa Björn Vikström. Porvoon vanhassa kaupungissa, aivan tuomiokirkon ja tuomiokapitulin naapurissa sijaitsevan piispantalon omistaa Porvoon kaupunki. Helsinki: Asunnon koko 49 . Se vuokraa taloa kirkolle ja kirkko edelleen piispalle. Vikström on piispoista ainoa, joka on asunut piispalassa eri elämänvaiheissa. Osittain Vikström pitää piispalaa jäänteenä menneiltä ajoilta. kaupungista tehdään ruotsinkielisen hiippakunnan keskus, porvoolaiset lupasivat rakentaa piispantalon. – Lapsuudessani Porvoon piispalassa oli hyvin tilaa pienoisrautatielle. Talossa tehtiin kymmenisen vuotta sitten peruskorjaus. Piispantalo valmistui vuonna 1927. Lähde: Kirkkohallitus ri maata. Toisaalta hän on myös omalta osaltaan halunnut käyttää taloa hyödyksi kutsumalla sinne vieraita. Matti Repo, Tampere: Asunnon koko 1 080 , omassa käytössä 104 . Teemu Laajasalo, Helsinki: Asunnon koko 265 , omassa käytössä 122 . Tapio Luoma, arkkipiispa, Turku: Asunnon koko 1 011 omassa käytössä 107,45 . 12 vuotta myöhemmin, kun John Vikström valittiin arkkipiispaksi, nuorukainen ei enää muuttanut arkkipiispantaloon vanhempiensa mukana. . . Alakerran sali on edustustilaa. Ovikello soi usein, ja vieraita kävi paljon, Björn Vikström muistelee. Hänen lapsuudenkotinsa oli samaisessa Porvoon piispantalossa. Jari Jolkkonen, Kuopio: Asunnon koko 271 , omassa käytössä 137 . . Kuopion keskustassa sijainnut piispantalo myytiin kuopiolaiselle rakennusyhtiölle vuonna 2006. Porvoon hiippakunnan omaleimainen piirre on, että hiippakuntaan kuuluvat ruotsinkieliset seurakunnat ympäPorvoon piispantalo on palvellut hiippakunnan piispoja vuodesta 1927. . | Kuva: Jukka Granström Näin piispojen neliöt jakautuvat . Seppo Häkkinen, Mikkeli: Asuu omassa asunnossa. Kirkkohallitus sai 150 vuotta vanhasta talosta vajaat puoli miljoonaa » KOTIMAA | 5.12.2018 5. Siinä missä hänen isäänsä saapui tapaamaan delegaatioita, vierailut ovat nykyään arkisempia, vaikkapa kirkon työntekijäryhmien neuvottelukäyntejä. Simo Peura, Lapua: Asunnon (Seinäjoella) koko 211,5 , omassa käytössä 87,3 .
Asunnosta on komeat näkymät kattojen yli. Hintikan mukaan hän ei vielä tiedä, miten järjestää asumisensa. Kaarlo Kalliala on kolmas piispa, joka asuu vuonna 2004 hankitussa, 1980-luvun lopulla rakennetussa omakotitalossa. Tänä syksynä piispalassa tehtiin remontti, jonka yhteydessä siihen liitettiin asunnosta 1990-luvulla erotettu huone. Ilmiö ei siis ole poikkeuksellinen, Varonen toteaa. Sitten vuodet piispalassa ovat ohi. 211,5 neliön kokoisen asunnon hinta oli 879 000 euroa. Korhonen toteaa selvityspyynnössään, että niistä neliöistä, jotka Laajasalon mukaan ovat sekä asuinettä edustuskäytössä, hän ei maksa mitään. Asunto sijaitsee ydinkeskustassa KorkeavuorenVerohallinnolle selvityspyyntö piispan asunnosta Kirkon luottamushenkilö Johanna Korhonen pyysi lokakuussa poliisia ja verohallintoa selvittämään, onko Helsingin piispan asuinjärjestelyissä syyllistytty rikokseen. Kuopion piispantalon tavoin onnettomasti kävi myös Lapuan piispalalle. Hintikka kertoo suurimmaksi syyksi päätökseen perheen logistiikan. Rikosilmoituksen liitteineen toimitettiin verohallinnolle, sillä tutkinnan aloittaminen verorikosasioissa edellyttää yleensä nimenomaan verohallinnon tekemää tutkintapyyntöä. Parin kilometrin päässä Kuopion keskustasta sijaitseva kaupunginosa on yhdistetty mantereeseen sillalla. Mikkelin hiippakunnassa piispalla ei ole ollut virka-asuntoa yli 50 vuoteen. Kirkkohallitus teki talokaupat myös Espoossa Tapio Luoman aloittaessa hiippakunnan piispana vuonna 2012. Oulussa tuomiokapitulin yläkerta palveli piispan asuntona 1950–70-luvuilla, mutta rakennuksen entisöinnin yhteydessä tila otettiin kapitulin käyttöön. Edustaminen hoidetaan molemmissa hiippakunnissa pääasiassa tuomiokapitulin tiloissa. Oulun ja Mikkelin hiippakunnissa piispa asuu omassa asunnossaan, jonka kuluihin kirkko ei osallistu. Piispa Wille Riekkinen perheineen oli muuttanut talosta jo kaksi vuotta aiemmin homeoireiden takia. Johtava veroasiantuntija Sami Varonen verohallinnosta kommentoi asiaa salassapitovelvollisuuteen vedoten vain toteamalla, että ilmiantoja käsitellään varohallinnossa vakiintuneella tavalla. Kallaveden rantatontilla Rönönsaaressa sijaitseva talo on rakennettu vuonna 2004. Omaa asuntoa etsii nyt myös piispan paikalta väistyvä Björn Vikström, joka aloittaa ensi syksynä yliopisto-opettajana Åbo Akademissa. Piispa Olavi Rimpiläinen muutti omaan asuntoon. Helsingissä Kirkkohallitus vuokraa piispan asuntoa seurakuntayhtymältä. Simo Peuran Seinäjoen-asunnosta syntyi pienimuotoinen kohu. – Yleisellä tasolla voi sanoa, että johtavassa asemassa olevien ihmisten virka-asunnoissa on usein tiloja osittain yksityisessä ja osittain julkisessa käytössä. Lapuan tuomiokapituli ja piispan asunto sijaitsivat samassa kiinteistössä Lapualla, kunnes kapituli muutti sisäilmaongelmien takia väistötiloihin Seinäjoelle vuonna 2014. euroa, satoja tuhansia toivomaansa vähemmän. Tällöin asunnon käyttäminen edustukseen voi olla peruste asuntoedun arvon alentamiselle. Poliisi päätti asian tutkinnan nopeasti, sillä sen mukaan asiassa ei ole ilmoitustietojen perusteella syytä epäillä veropetosta tai muuta verorikosta. Verohallinnon ohjeessa todetaan, että jos jokin tila on pelkästään työtai edustuskäytössä, sitä ei lueta asuntoeduksi. Jari Jolkkosen 271 neliöstä kirkko maksoi 1,15 miljoonaa euroa. Luoman käyttöön ostettiin juuri valmistunut omakotitalo Espoon Nöykkiöstä 845 000 eurolla. Vuonna 2013 Kirkkohallitus osti yksityishenkilöltä uuden piispalan Jari Jolkkoselle. Hiippakunnan ensimmäinen piispa Mikko Heikka oli asunut kirkon vuokraamassa asunnossa. Korhosen mukaan vuokranmaksutapa vaikuttaa verohallinnon ohjeen vastaiselta toiminnalta ja voi täyttää verovälttelyn tunnusmerkit. Meri ToiVanen uutiset KOTIMAA | 5.12.2018 6. Perinnettä ovat jatkaneet Samuel Salmi ja juuri piispana aloittanut Jukka Keskitalo. | Kuva: Tuire Punkki / Savon Sanomat kadulla, aivan Tuomiokirkkoseurakuntaan kuuluvan Johanneksenkirkon naapurissa. Vuotta myöhemmin Seinäjoelta hankittiin piispalle uusi asunto. – Tulossa on tällä erää kymmenes joulu piispantalossa ja kymmenes kerta, kun järjestämme uudenvuoden vastaanottoa. Meri ToiVanen Jari Jolkkoselle hankittiin viisi vuotta sitten uusi piispala Kuopion rönönsaaresta. Asuntoetuun pitää kuitenkin laskea mukaan se asunnon osa, jota käytetään sekä asumiseen että työtai edustustilana. Samassa huoneistossa ovat asuneet piispat Eero Huovinen, Irja Askola ja Teemu Laajasalo. Nyt asunto on myynnissä, sillä Espoon piispana helmikuussa aloittava Kaisamari Hintikka ei muuta siihen. Pahennusta herätti upouuden kerrostaloasunnon neliöhinta. Turussa kirkko omistaa arkkipiispantalon ohella arkkihiippakunnan piispan virka-asunnon Korppolaismäen kaupunginosassa. Se tuntuu Björn Vikströmistä myös helpottavalta. Helsingin hiippakunta on todennut, että vuokran määrää arvioitaessa piispan asunnon tiloja on jaettu prosentuaalisesti sen mukaan, onko tila osin tai kokonaan viranhoitoon liittyvässä käytössä. Piispojen työsuhdeasuntojen vuokraperusteista ja vuokramääristä päättää Kirkkohallitus, ja periaatteet ovat samansuuntaiset eri hiippakunnissa
” Alun perin suomalaisen saunavirren saaminen meänkieliseen virsikirjaan tuntuu Pohjois-Ruotsissa luontevalta. Siitä otetaan noin 20 000 kappaleen painos vuosittain. Mukana on myös kirjailija Bengt Pohjanen, joka on aiemmin kääntänyt evankeliumit meänkielelle. . Se on muuten käännetty myös latinaksi, englanniksi ja saksaksi. – Meänkieli on yksi Ruotsin kansallisista vähemmistökielistä. Sotilaskotiliitto lahjoittaa Sotilaan virsikirjan jokaiselle saapumiserälle. – Laminoitu jouluvirsi voisi olla kiva joululahja, Seppälä vinkkaa. On luonnollista, että meänkielellä on myös kirkossa materiaalia. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina Korpilombolon kirkossa Pohjois-Ruotsissa laulettiin Hoosiannaa ensi kerran omasta meänkielisestä virsikirjasta. Meänkielisen virsikirjan saaminen on Seppälän mukaan tärkeä osoitus siitä, että tämä kieliryhmä tunnustetaan ja huomataan. Virsiä meänkielelä sisältää 120 virttä, joista useimmat ovat tuttuja Ruotsin kirkon virsikirjasta. itinharmaata rouhenahkaa UUTUUS! Sotilaan virsikirjassa on nyt myös muiden uskontojen rukouksia Uusi Sotilaan virsikirja julkistettiin viime viikolla Puolustusvoimien pääesikunnan adventtihartauden yhteydessä. Se lähtee ensi vuonna kirkkohallituksen hyväksyttäväksi. Liitteenä on myös rukoushetkien kaavoja ja rukouksia elämän eri tilanteisiin. Nyt siis myös meänkielelle, Seppälä iloitsee. Alun perin suomalaisen saunavirren saaminen meänkieliseen virsikirjaan tuntuu Pohjois-Ruotsissa luontevalta. KOTIMAA | 5.12.2018 7. – Tämä on todella suuri tapahtuma meille. Valikoimassa on eri kirkkovuoden pyhiin ja tilanteisiin sopivia virsiä. pipliakauppa fi R akkaimmat j lulahjat R akkaimmat j lulahjat Ikuinen ystävä riipus Hopeinen enkeliriipus on modernia suomalaista suunnittelua Herran siunaus riipus Hopeinen klassikkoriipus sopii niin pojalle kuin tytölle Laatan teksti on arameankielellä Kuljen kanssasi koru Kaksiosainen hopeariipus jonka osat sopivat yhteen Lahjaksi ystä välle yhteiselle matkallenne Raamattu GRAFIITTI / käännöksen teksti uudel la taitolla ja kaksiväripainatuksella Miellyttävän tuntuiset kannet ovat gra. myynti | myynti piplia fi | www pipliakauppa fi . Myös kirkkokäsikirjaa ollaan parhaillaan kääntämässä meänkielelle. Hän on yksi kääntäjistä, jotka ovat kahdeksan vuoden ajan uurastaneet virsikirjahankkeen parissa. – Olemme käyttäneen sitä Luulajan hiippakunnassa, jossa sitä on laulettu sekä suomeksi että ruotsiksi. Seppälä kuvaa käännöstyötä ”henkisesti interaktiiviseksi kulttuurikokemukseksi”. Se helpottaa meänkielisten jumalapalvelusten viettoa, hiippakuntapappi Ritvaelsa Seppälä Luulajan hiippakunnasta sanoo. – Sauna on tornionjokilaaksolaisille niin kuin suomalaisillekin tärkeä paikka. Olen saanut positiivista palautetta, kun esimerkiksi hautajaisissa on käytetty koeluontoisesti meänkielisiä virsiä, Ritvaelsa Seppälä kertoo. Se on ihana elämänläheinen virsi. Siellä voi kokea jonkinlaista pyhyyttä. KAJ AALto Ruotsin kirkko teki meänkielisille virsikirjan Virsiä meänkielelä sisältää 120 virttä, joista useimmat ovat tuttuja Ruotsin kirkon virsikirjasta. Lisäksi Sotilaan virsikirjassa on nyt ensimmäistä kertaa mielen virikkeeksi tarkoitettua kuvitusta, jotka ovat majuri Lassi Piiraisen käsialaa. Ja miksei saunavirttä voisi laulaa vaikka joulusaunassakin. Ensimmäistä kertaa Sotilaan virsikirjaan on otettu mukaan luterilaisen aineiston oheen ortodoksisia, katolisia sekä islamin ja juutalaisuuden rukouksia. Yksittäisen virren voi tulostaa paperille ja laittaa paperin muoviin, ettei se kastu. Myös saunavirsi on löytänyt uuteen virsikirjaan. Maavoimien kenttärovastin Janne Aallon mukaan Sotilaan virsikirjaan on valittu kattava kirjo tuttuja rippikouluvirsiä, perinteisiä virsiä sekä joitakin virsikirjan uusia virsiä ja myös englanninkielisiä hymnejä. Tornionjokilaaksossa puhuttavalle meänkielelle ollaan Ruotsin kirkossa kääntämässä myös koko kirkkokäsikirja
Näin luonnehtii ajatuksiaan Oulujoen seurakunnan kappalainen Satu Kreivi-Palosaari luettuaan piispoille osoitetun kirjeen, jossa vaaditaan kirkkoon lisää elintilaa naisten pappeuden vastustajille. uutiset | tasa-arvo | pappeus | Piispoille osoitetussa kirjeessä vaaditaan lisää elintilaa naisten pappeuden vastustajille. – Miksi haluta papiksi sellaiseen kirkkoon, jonka virkakäsitystä ei hyväksy. Kotimaa kysyi pappisnaisilta, mitä he kirjeestä ajattelevat. Kirjeen allekirjoittajat kertovat uskovansa, että tilojen käytön todellinen este on negatiivinen julkisuuspaine. – Paine kertoo kirkon jäsenten tasa-arvonäkemyksestä. – Kirjeessä puhutaan jonkun toisen puolesta. Niitä nuoria, jotka eivät hyväksy naisten pappeutta ja haluavat silti luterilaisen kirkon papinvirkaan, hän ei kuitenkaan ymmärrä. Satu Kreivi-Palosaaren mielestä kysymys ei ole vain naisten vaan se on yhteinen. Naiset vetosivat niin ikään sen puolesta, etteivät seurakunnat antaisi tiloja sellaisten messujen viettämiseen, joiden palvelutehtäviin ei hyväksytä naispappeja. Alttariyhteistyö rikotaan ja samaan aikaan puhutaan yhteydestä, vaikka toimitaan juuri päinvastoin. O len huomannut itsessäni ja muissa lamaantuneisuutta. Hän sanoo tuntevansa sympatiaa niitä pappeja kohtaan, jotka ovat olleet pappeina silloin, kun virka päätettiin avata myös naisille. Sen allekirjoittajat kiinnittivät huomiota samoihin kysymyksiin kuin kirkolliskokousedustajat tällä viikolla, mutta toisesta näkökulmasta. – Kirjeessä pyritään luomaan rakenne syrjinnälle, mutta saman tien sanotaan, että emme itse syrji. Ruusukallio kertoo pitävänsä surullisena, että vääntö asiasta jatkuu yhä 30 vuotta sen jälkeen, kun papin virka avattiin naisille. | Kuva: Olli Seppälä naispappien kanssa. Että en minä, mutta pojat. Vs. Kreivi-Palosaari ihmettelee allekirjoittajien asemaa. Tuntuu uuvuttavalta. – Satu KreiviPalosaari ” Miksi haluta papiksi sellaiseen kirkkoon, jonka virkakäsitystä ei hyväksy. Kirjeen on allekirjoittanut 28 kirkolliskokousedustajaa ja kuusi pappia. Pitäisi saada ihmisille työrauha. – On liian vaativaa, liian raskasta, liian kuormittavaa, jos täytyy koko ajan puolustaa omaa olemassaoloaan. seurakuntapastori Kati Jansa Kuopion Männistön seurakunnasta huomauttaa, ettei julkisuuspaine tule kirkon ulkopuolelta. Hän on jo kysellyt Facebookissa mielenkiintoa yhteiseen tukitempaukseen pappisnaisille. Samaan kiinnittää huomiota sairaalapastori Ulla Ruusukallio Tampereen seurakuntayhtymästä. On ihmisiä, jotka kaipaavat puolestapuhujaa, mutta naispappeuden vastustajat eivät sitä kaipaa. He pyysivät piispoja toimimaan sen puolesta, ettei papistoon otettaisi sellaisia pappeja, jotka eivät ole valmiita yhteistyöhön Naispappeuden vastustajien kirje tuntuu ”iskulta vyön alle” Viime viikolla 34 kirkolliskokousedustajaa ja pappia lähestyi piispoja kirjeellä, jossa he toivoivat, että seurakunnat antaisivat tiloja naisten pappeutta vastustavien seurakuntalaisten ja pappien käyttöön, ja että naisten pappeutta vastustavia miehiä vihittäisiin papeiksi. Kirjeessä todetaan, että naisten pappeutta vastustavat niin sanotun perinteisen virkakäsityksen kannattajat ovat jääneet pysyväksi osaksi kirkkoa. – Se, mitä tässä hajotetaan ja uhataan, on yhteistä pappeutta. Ruusukallio valittiin hiljattain Pappisliiton puheenjohtajaksi, mutta hän ei ole vielä aloittanut tehtävässä eikä halua kommentoida asiaa siinä roolissa. Jos kirkko haluaa olla uskottava tässä ajassa, tasa-arvovaatimusta ei voi väistää pakenemalla hengellisten argumenttien taakse. – Totta kai nämä vaatimukset aiheuttaisivat muutoksia seurakuntien järjestelyihin ja uhkaisivat tasa-arvoa. – Ulla Ruusukallio KOTIMAA | 5.12.2018 8. Kirjeen allekirjoittajat painottavat, etteivät he tavoittele muutoksia seurakuntien järjestelyihin eivätkä halua uhata tasa-arvoa. Allekirjoittajat kuitenkin korostavat, etteivät he itse väistä pappia hänen sukupuolensa takia missään tilanteessa. Kirjeen tekstiä kokonaisuudessaan Jansa luonnehtii ristiriitaiseksi. Että en minä, mutta pojat. Ruusukallio uskoo, että kirje on vastareaktio 41 pappisnaisen viime keväänä piispoille osoittamaan kirjeeseen. Tuija PyhäranTa ” Kirjeessä pyritään luomaan rakenne syrjinnälle, mutta saman tien sanotaan, että emme itse syrji. Allekirjoittajat pohtivat mahdollisuuksia siihen, että seurakunnat antaisivat tiloja naisten pappeutta vastustavien seurakuntalaisten ja pappien käyttöön, ja että naisten pappeutta vastustavia miehiä vihittäisiin papeiksi. Satu Kreivi-Palosaaren mielestä kirje on ”isku vyön alle”
Uskontojournalismipalkintoa jakavan Kotimaa-säätiön tavoitteena on sääntöjen mukaan ”kristilliseen elämänkatsomukseen pohjautuvan kotimaisen sanaja muun taiteen, tiedonvälityksen sekä uskontoon ja uskonnolliseen elämään kohdistuvan tieteenharjoittamisen tukeminen”. Esimerkiksi ilmastomuutos pakottaa hajuttoman ja mauttoman eurooppalaisen ihmisen kysymään identiteettiään, elämäntapaansa ja uskonnon vaikutusta siihen, Myllykoski sanoo. Viime vuosina Vartija on muiden lehtien tavoin kohdannut printtilehden haasteet, ja on pienenevistä resursseista huolimatta pitänyt pintansa. | uskontojournalismi | K otimaa-säätiön vuosittain jakaman Kotimaan uskontojournalismipalkinnon saavat Vartija-lehden päätoimittajat Matti Myllykoski ja Mikko Ketola. Tämän vuoden alusta Vartija on ollut vapaasti kaikkien luettavissa. Mikko Ketola tekee eron verkkosivustolla ilmestyvän ”nopean Vartijan” ja perinteistä lehteä muistuttavan, mutta vain e-lehtenä ilmestyvän ”hitaan Vartijan” välillä. Vartija taustoittaa, sanoittaa ja analysoi uskontoon liittyviä kipeitä asioita aikana, jolloin uskonnon lukutaito korostuu uutistulvan äärellä. joulukuuta eli Kotimaa-lehden syntymäpäivänä. – Uskonto on usein vain askeleen päässä kaikkia ihmisiä koskevista yleisinhimillisistä kysymyksistä. Matti Myllykoski, 60, ja Mikko Ketola, 55, päätoimittavat Vartijaa vapaaehtoispohjalta. | Kuva: Olli Seppälä ” Uskonto on usein vain askeleen päässä kaikkia ihmisiä koskevista yleisinhimillisistä kysymyksistä. Verkon ja lehden sisältö on pääasiassa eri. Matti Myllykoski on ollut Vartijan päätoimittajana vuodesta 2000 ja Mikko Ketola vuodesta 2010. Matti Myllykosken mukaan uskonto näyttäytyy nyky-yhteiskunnassa ameebamaisena, vaikeasti hahmotettavana osa-alueena, jota ei voi lokeroida. Vartija pyrkii jutuissaan tarjoamaan punnittua tietoa ja hyvin avattuja kysymyksiä maailmassa, joka polarisoituu ja jossa puhe uskonnosta yksinkertaistuu, sanoo Matti Myllykoski. Viime vuonna ensimmäistä kertaa jaetun palkinnon saivat Yle Radio 1:lle Horisontti-ohjelmaa vuonna 2017 tehneet toimittajat Anna Patronen, Samuli Suonpää ja Ville Talola. Säätiön hallituksen muodostaa Kotimaa Oy:n hallitus. – Matti Myllykoski KOTIMAA | 5.12.2018 9. Kotimaa-säätiö on perustettu vuonna 1985. Palkinnon perusteluissa todetaan, että Myllykoski ja Ketola ovat pitkäjänteisesti tehneet pienilevikkistä mielipidelehteä, joka on sitkeästi pitänyt kiinni omasta näkökulmastaan: se käsittelee analyyttisesti ja kriittisesti rajapintoja, joissa törmäilevät uskonto, kirkko, yhteiskunta, politiikka, maailmankuva, etiikka ja kulttuuri. Matti Myllykoski on ollut Vartijan päätoimittajana vuodesta 2000 ja Mikko Ketola vuodesta 2010. Kumpikin työskentelee Helsingin ylioston teologisessa tiedekunnassa, Myllykoski kirjastossa johtavana tietoasiantuntijana ja Ketola kirkkohistorian yliopistonlehtorina. Vartija ei Myllykosken mukaan varsinaisesti käsittele hengellisyyden kysymyksiä, vaan rajapintoja, joissa uskonto ja kulttuuri, ihminen ja yhteiskunta kohtaavat. Ylipäätään uskontojournalismi Suomessa on hyvissä kantimissa niissä medioissa, joissa se on pääasia, mutta muualla ei ole uskontoon erikoistuneita toimittajia ja aiheen käsittely on sattumanvaraisempaa, Mikko Ketola sanoo. Tarkoitustaan säätiö toteuttaa muun muassa jakamalla apurahoja ja palkintoja. – Vartijassa uskontojournalismi käsitetään laajasti, ei vain kirkkoon ja uskontoihin ilmiselvästi liittyvänä tapana tarkastella asioita. Palkintoperustelujen mukaan Kotimaan uskontojournalismipalkinnon myöntäminen Vartija-lehden päätoimittajille on samalla kannanotto näkemyksellisen ja marginaalissa olevan uskontojournalismin puolesta. Vartija alkoi ilmestyä 1888, ja on niin ollen nyt 130-vuotias. Uskontojournalismipalkinnon saaja julkistetaan vuosittain 5. Vuodesta 2017 se on ilmestynyt vain verkossa e-lehtenä. Olli Seppälä Uskontojournalismipalkinto Vartija-lehden päätoimittajille media | Matti Myllykosken ja Mikko Ketolan pitkäjänteinen työ mielipidelehden parissa palkittiin Kotimaan uskontojournalismipalkinnolla
Nyt taloustieteilijät rakentavat vuoropuhelua teologien kanssa. Se on jättänyt talouden pelaamaan omilla säännöillään ja keskittynyt sisäiseen hurskauteen. Tässä kaikessa markkinataloudella on ollut oma roolinsa. talous | Uskonnon ja talouden suhde kiinnostaa nyt ekonomisteja. Olen hänen kanssaan täysin eri mieltä rakkaasta jouluvirrestämme. Uskolla ei kuitenkaan ole Carnegien mielestä sanan sijaa itse vaurauden luomisessa ja sen säännöissä. Talouspuheessa on kyse myös Pyhästä Kolminaisuudesta, ihmiskunnan ekonomistista, jolla on omat pelisääntönsä. Kun itsekkyys, ahneus ja oman edun tavoittelu ohjaavat taloutta, nämä periaatteet leviävät nopeasti myös muille elämänalueille. Tämä kuvio on muuttumassa. Samaten talouselämän mekanismit ymmärretään luonnonlain kaltaisiksi muuttumattomiksi periaatteiksi, joissa uskonnolla ei ole sanan sijaa. Siitä huolimatta, että vapaa markkinatalous on nostanut sadat miljoonat ihmiset köyhyydestä, uudet laajat ihmisryhmät ovat kadottaneet elämänhallintansa kokonaan. Ne eivät ole tahatonta komiikkaa eivätkä romua. Demokratiat järkkyvät, totuuskäsitykset murtuvat ja yksinvaltiaat nousevat. Tähän kutsuun tulisi vastata. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. Carnegien periaate on sisäistetty niin pitkälle, että kaikenlainen talouspuhe koetaan kirkolle ja teologeille sopimattomaksi. Uudet virret ovat hyvin tervetulleita, laulan niitä hyvin mielelläni. MikkO Heikka emerituspiispa Kirkon ei tule vaieta talouskysymyksistä ” Kirkko on jättänyt talouden pelaamaan omilla säännöillään ja keskittynyt sisäiseen hurskauteen. Siksi, että ne määrittelevät kaikkien ihmisten elämää kohtalokkaalla tavalla. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Vanhat tutut sanat ovat se juttu. Uskonto taas koskee ihmisen sisäistä maailmaa ja eksistentiaalisia tarpeita. Hänen teologiansa oli selkeä: ensin tehdään rahat talouselämän säännöillä, sen jälkeen kuvaan astuu kirkko jakaen talouden tuottoa hyväntekeväisyyteen. Haluan laulaa sen vanhoilla sanoilla. Vauraus on kasautunut pienelle vähemmistölle, ja suuri enemmistö kokee jääneensä mopen osalle. Olen aina rakastanut laulaa tuttuja, tärkeitä virsiä vanhoilla lapsuudessa opituilla sanoilla. Sen rakensi aikoinaan Andrew Carnegie, upporikas uskovainen. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Jätetään vanhat rakkaimmat virret rauhaan. Maailma on Jumalan koti (oikos), jossa hän toimii suvereenisti. Se ilmentää Jumalan haavoittuvuutta ja hänen rakkauttaan kaikkein heikoimpia kohtaan. Tämän oikoksen alueita ovat esimerkiksi ekonomia, ekologia ja ekumenia. Talous ei suinkaan ole sivujuonne ja joidenkin kiinnostuneiden harrastus, vaan se nousee käsityksestä, jonka mukaan Jumala on taloudenhoitaja (oikonomos), jonka huolenpito kattaa kaikki elämänalueet. Taloustieteestä on tullut kova tiede, jonka työkalupakissa matematiikalla on ratkaiseva rooli. 020 701 2211 N ew Yorkissa vierailevan musiikin ystävän mieluisiin kohteisiin kuuluu Carnegie Hall, joka luetaan maailman johtaviin konserttisaleihin. Luonnon tasapaino on uhattuna. Tätä pyrkimystä kuvaa esimerkiksi taloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniaisen artikkeli ( Teologinen Aikakauskirja 3/2018), jossa hän avaa kentän keskustelulle. Siksi myös ekonomian tulisi olla Jumalan silmäteriä kohtaan armollinen. Sen soisi kiinnostavan myös teologeja, kirjoittaa Mikko Heikka. Uuden tilanteen taustalla ovat ongelmat, joihin markkinatalous ja sen taustalla oleva teorianmuodostus ovat ajautuneet. Carnegien teologia on sanoittanut uskonnon ja talouden suhdetta viimeisen sadan vuoden ajan. Olen toki tällainen Jyrki Linjaman halveksima seniori, 65-vuotias, mutta tiedän monen itseäni nuoremman olevan kanssani samaa mieltä. Lähetä surunvalittelusi. Merja SalOnen seniori KOTIMAA | 5.12.2018 10. Professori Veli-Matti Kärkkäisen ansiokas essee ( Kotimaa 22.11) valotti ongelmaa kirkon kolminaisuusopin kannalta. Miksi puhua taloudesta, markkinoista ja taloustieteistä. Taloustiede ja teologia eivät kohtaa. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Kolminaisuusoppi kuvaa, millä periaatteilla Jumala hallitsee oikostaan. Kirkoilla on tässä oma syyllisyyden taakkansa kannettavanaan. Ilmoitusmyynti Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Enkeli taivaan on nykyisellään hyvä Jyrki Linjama kirjoitti esseessään jouluvirren Enkeli taivaan sanoituksesta ( Kotimaa 29.11.)
Huoli ilmastonmuutoksesta on epäluottamusta Jumalaan Jeesus opetti meidät rukoilemaan Isältään jokapäiväistä leipäämme, joka tarkoittaa kaikkia tarpeitamme. Kirjoittajat ennakoivat, että näiden kirkon jäsenten on pakko jättää kirkko, kun he eivät löydä siinä enää elämän mahdollisuutta. Jumala hallitsee luontoa ja antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme. Seinällä pöydän yläpuolella on suuri Barbie-juliste. Sängyllä istuu kouluikäinen tyttö ja tekee matematiikan tehtäviä opettajansa kanssa. Se on äärimmäisen surullista. Ymmärretäänkö silloin vastaanottavan yhteisön kulttuurisia syvärakenteita. Nyt elinmahdollisuutta uhkaa pula tiloista ja papeista. Näin ensimmäisestä adventista jouluun on kolme viikkoa ja yksi päivä. Lapsille on tärkeää, että he voivat elää tällä mahdollisimman normaalia elämää, leikkiä, pelata ja käydä koulua.” Nuori huivipäinen nainen, tohtori Khandra Salami, puhuu työstään innolla ja lämmöllä. He ovat käyneet läpi monet syöpähoidot. Kotimaa24:n blogeissa sanottua KOTIMAA | 5.12.2018 11. Kun he ovat viimein päässeet tutkimuksiin, sairaus on ollut jo niin pitkällä, että mitään ei ole ollut tehtävissä. Ensimmäisestä adventtisunnuntaista on joulupäivään tasan neljä viikkoa ainoastaan silloin, kun ensimmäinen adventtisunnuntai on aikaisimmassa mahdollisessa ajankohdassaan, eli 27.11. Kaisamari HintiKKa Kirjoittaja on Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri. He ovat olleet sairaina jo pitkään, mutta matkustusluvan saaminen on kestänyt liian kauan. Yhteisössämme varsinkin naiset menevät nuorena naimisiin ja saavat ensimmäiset lapsensa usein alle 20-vuotiaina. Luterilaisen maailmanliiton omistama keisarinna Augusta Viktorian sairaala on ainoa sairaala, joka tarjoaa palestiinalaisalueiden asukkaille syöpähoitoja ja dialyysia. Silti Erinomaisen inhottavaa on, että naiset joutuvat koko ajan todistelemaan olemassaolonsa oikeutusta. Riittävä rahoituskaan ei kuitenkaan auta, jos pienimpienkin potilaiden pääsyä elintärkeisiin hoitoihin rajoitetaan poliittisten konfliktien vuoksi. Näiden seurakuntalaisten puuttuminen huomataan, jos kirkon jakautuminen tapahtuu. Käytävällä kulkee koko ajan väkeä. Politiikka ja pienet potilaat ensimmäisestä adventista jouluun on harvoin tasan neljä viikkoa Kotimaan pääkirjoituksessa (29.11.) todetaan, että neljä viikkoa ennen joulua on ensimmäinen adventtisunnuntai. Potilashuoneen ovi on auki. Tämähän ei suinkaan pidä paikkaansa. Kyse on aktiivisesti jumalanpalveluselämään, vapaaehtoistyöhön ja lähetystyön tukemiseen osallistuvista seurakuntalaisista. Tätä ratkaisua saattaa vauhdittaa edessä mahdollisesti oleva päätös vihkiä kirkollisesti samaa sukupuolta olevia pareja. Siksi äidit eivät voi olla sairaiden lastensa vierellä sairaalassa.” Tohtori Salami johtaa Jerusalemissa sijaitsevan keisarinna Augusta Viktorian sairaalan lasten saattohoito-osastoa. Monet osaston lapsista ovat asuneet sairaalassa jo pitkään. Heidän lapsilukunsa ylittää usein keskiarvon, heidän lapsensa saavat kasteen ja käyvät rippikoulun. Toivon, että kirkkoon mahtuu monenlaista porukkaa. He äänestävät kirkollisissa vaaleissa. Käytävän nurkassa on pyöreä pöytä. Khandra-tohtorin ja hänen henkilökuntansa tehtäväksi jää huolehtia, että lasten viimeiset päivät ovat mahdollisimman kivuttomia, hyviä ja iloisiakin. Eikö olisi jo aika tunnustaa tietyt tosiasiat. Jos esimerkiksi jouluaatto sattuu sunnuntaiksi, on se samalla neljäs adventtisunnuntai. Pienet potilaamme eivät tule sairaalaan vanhempiensa kanssa, vaan mukana oleva aikuinen on yleensä mummo tai vanhempi naispuolinen naapuri. Niiden välityksellä he voivat paremmin pitää yhteyttä vanhempiinsa ja perheisiinsä. Kirjeen kirjoittajat tekevät yhteistyötä naispuolisten pappien kanssa, mutta haluavat samalla mahdollistaa vanhalla virkakannalla olevien seurakuntalaisten elinmahdollisuudet ja pysymisen kirkossa. ”Y ritämme luoda osastollemme mahdollisimman kodinomaisen ja iloisen tunnelman. Kansainvälisen yhteisön taloudellinen tuki on ratkaisevan tärkeää sen toiminnan jatkumisen kannalta. Vanha romanttinen kuva ulkomaalaisesta, joka kertoo miten asiat ovat, elää ja voi hyvin lännessä. He edustavat eri herätysliikkeitä. Johannes Alaranta 28.11. Tapahtuneet pyörremyrskyt, tulvat ja tappamiset ovat Jumalan ennakkovaroituksia tulossa olevista vaikeuksista. Kun nyt olemme huolestuneita ilmastonmuutoksesta, silloin emme luota Jumalaan, vaan nostamme päättäjät Jumalan sijaan. Sen sijaan, että tietoisesti kannustetaan ihmisiä rikkomaan lakeja ja kulttuurisia normeja, on syytä keskustella paikallisten toimijoiden kanssa ja ottaa aikaa kuunteluun, niin että ymmärretään miten kristillinen sanoma sovinnosta, toivosta, ja lähimmäisen rakastamisesta voi tulla lihaksi juuri siinä ympäristössä. Kalevi mauriala ” Kun he ovat viimein päässeet tutkimuksiin, sairaus on ollut jo niin pitkällä, että mitään ei ole ollut tehtävissä. Tilat ovat ahtaat, mutta kotoisat. Ihmisiä tulee ja menee – melkein kaikki ovat naisia. Rolf Steffansson 28.11. Sen ääressä istuu kaksi naista rakentamassa pienen pojan kanssa palapeliä. Pekka Särkiö 30.11. Alle 35-vuotiaat eivät saa poistua Gazan alueelta. On myös niitä, jotka ovat olleet täällä vain lyhyen aikaa. Minun kirkkooni esimerkiksi mahtuu erinomaisen hyvin ja tilavasti vaikkapa lestadiolaiset siitä huolimatta, että olen heidän mielestään valepappi, uskoton pappi ja matkalla kadotukseen. Vuodesta 1986 on ihmisikä. Jumala ei ota varjelevaa kättään pois lisääntyneen hiilidioksidin takia, vaan lisääntyvän luopumuksen johdosta. Kenen tarpeisiin silloin vastataan. Jari arJoranta Monet nuoret etsivät seikkailuja ja elämyksiä. Tiedostetaanko, miten läsnäolo vaikuttaa yhteisön dynamiikkaan ja mahdollisiin konflikteihin. ”Olemme hankkineet lapsille kannettavia tietokoneita ja tabletteja. Osaston käytävällä on vaikea kuvitella, että moni pieni elämä on täällä päättymässä aivan liian aikaisin
itsenäisyyspäivä KOTIMAA | 5.12.2018 12
Luonto, vapaus ja turvallisuus ovat tärkeitä arvoja iästä riippumatta. Tarinoita Suomesta Kotimaa kysyi kymmeneltä eri-ikäiseltä suomalaiselta, mitä suomalaisuus heille merkitsee. » |K uv a: An ne Sa ar in en / Va sta va lo KOTIMAA | 5.12.2018 13. Isänmaallisia tunteita vastaajissa herättävät niiden lisäksi muun muassa mököttävä kaupan kassa ja äitiyspakkaus
Viime aikoina olemme kuitenkin menneet parempaan suuntaan ja olemme löytäneet yhteiskuntamme vahvuudet: luomme jatkuvasti uusia maailmaa mullistavia keksintöjä ja kehitämme tapoja tehdä maailmasta entistä parempi paikka erityisesti ympäristöämme kunnioittaen. – Ozan Yanar |K uv a: Sa ul i Ka rh u |K ua v: Jo na th an Be nAm i |K uv a: Ve ik ka Pa rt an en KOTIMAA | 5.12.2018 14. Kaupunki sykkii isosti, ja ihmisillä on suuren kaupungin mentaliteetti. Moninkertainen maahanmuuttajuus on antanut hyvät eväät sille, että osaan sopeutua uusiin paikkoihin. Päivi PuhAKKA ” Kun saimme äitiyspakkauksen, tuli tunne, että Suomessa ihmisistä pidetään huolta alusta lähtien. Haluaisin matkustella, mutta en tule muuttamaan koskaan ulkomaille. Yli 15 miljoonan ihmisen metropolissa on jatkuvasti meneillään omanlaisensa kaaos. Suomen lisäksi puhun ruotsia ja englantia. Olin 14-vuotias, kun muutimme Helsinkiin. Alakoulussa hyvä äidinkielen opettaja laittoi kirjoittamaan omia tarinoita. Sekin on suomalaisuutta, mitä näen kodin ikkunoista. Olen suomalainen, mutta juureni ovat Turkissa. Kävimme perheen kanssa sankarihaudoilla. Ari MinAdis Ozan Yanar, 31 kansanedustaja (vihr.) O len syntynyt Istanbulissa Turkissa, mutta lapsuudessani asuimme myös Englannin Oxfordissa ja Kyproksella. Rakastan kesää, jolloin sadekaan ei haittaa. Esimerkiksi julkinen liikenne toimii täällä paremmin. Oli todella hieno hetki, kun saimme äitiyspakkauksen muutama kuukausi ennen vauvan syntymää. Tuli tunne, että Suomessa ihmisistä pidetään huolta alusta lähtien. Toinen suosikkiaineeni on äidinkieli, ja olen aina lukenut paljon. Kaikki alkoi Katto Kassisesta, jota minulle luettiin pienenä ja jonka osasin ulkoa. Asumme maalla, jossa on luonto lähellä. Se lauletaan jopa jääkiekko-otteluissa. Se on juhlapäivä, jossa on erityinen tunnelma. Suomi on toimiva demokratia, jossa on sananja lehdistönvapaus ja riippumaton oikeuslaitos. itsenäisyyspäivä Alvar Euro, 20 Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja S uomi merkitsee minulle turvaa, kotia ja rauhaa. Tässä elämänvaiheessa suomalaisuus merkitsee minulle ennen kaikkea turvallisuutta. Se on vaikuttanut vallitsevaan mielentilaan hieman laskevasti. Istanbul on minulle todella rakas kaupunki. Itsenäisyyspäivänä kotona sytytetään kynttilät ja katsotaan Linnan juhlia. Koulussa tykkään historiasta. TuijA PYhärAnTA Lotte Karhu, 13 koululainen V iime itsenäisyyspäivä oli erityinen, kun Suomi täytti 100 vuotta. Tunneilla on käsitelty Suomen itsenäistymistä, sotia ja eri aikakausia, joista Antiikin Kreikka on kiinnostavin. Suomi on menestystarinana, pieni maa, joka nousi vaatimattomista oloista maailman vauraimpien maiden joukkoon keskittymällä koulutukseen ja rakentamalla hyvinvointivaltion. Kuukausi sitten minusta tuli isä. Jos jollekin ulkomaalaiselle pitäisi kuvata Suomea, kertoisin vuodenajoista, pelloista, metsistä ja eläimistä kotipihalla, linnuista, rusakoista, ketuista ja kauriista. Ensiksi Suomesta tuleekin mieleen oma lippu ja Maamme-laulu. Ilma on lämmin, voi uida ja kaikilla on hyvä fiilis loman takia. Sodista olen kuullut tarinoita myös sukulaisilta, ja olen pelännyt sotaa pienestä asti. On iloa asua täällä, iloa kasvattaa lastaan täällä ja ilo tehdä kansanedustajana työtä tämän maan eteen. Itse menin kouluun vielä Nokia-Suomessa, mutta taantuma iski ollessani ala-asteella. Tunnen olevani suomalainen. Koulussa oli juhlalounas, ja lippu vedettiin salkoon. Helsinki on toisaalta sopivamman kokoinen, toimiva kaupunki. Täällä on tuttua ja turvallista. Siellä asuu paljon ystäviä ja sukulaisia. Elämäni aikana Suomi on kokenut omanlaisiaan huippuja ja haasteita. Joskus koin juurettomuutta, mutta vanhemmiten olen alkanut ajatella, että minulla on monia paikkoja. Minulla on monia identiteettejä, olen kuin kameleontti. Pidämme huolta niistä, jolla ei mene hyvin, ja voimme luottaa siihen, että suuret kriisit eivät pääse hetkauttamaan arkeamme. Turva ja rauha syntyy siitä, miten hyväksi ja vahvaksi yhteiskuntamme on vuosien aikana muotoutunut
Vuoden kierto pitää suomalaiset luonnon armoilla. Mietin silti välillä Suomeen muuttoa. Intiassa kovassa vatsataudissa haaveilin hiihtämisestä Lapin tuntureiden jylhässä, puhtaassa kauneudessa ja rauhassa. Siksi säästä puhutaan paljon. Nykyään pikkupojatkin voivat halailla. Tunnen mykkää ja hivenen ahdistunutta kunnioitusta sotasukupolvea kohtaan. Asuttuani reilut 10 vuotta Ruotsissa alkoi Suomi-nostalgia herkistää minua. Miehenikin on suomalainen ja meillä on kaksi pientä lasta. Se tuntuu hankalalta. Erityisesti ulkomailla ollessani tajuan Suomen luonnon ainutlaatuisuuden ja pyhyyden. Yritän ehkäistä ilmastonmuutosta niin, etten syö lihaa enkä omista autoa. En voisi tappaa erimaalaista ihmistä, mutta tajuan, että isovanhempieni ikäpolvella ei ollut vaihtoehtoja. Odotukset suomalaista miestä kohtaan ovat muuttuneet valtavasti muutamassa vuosikymmenessä. Ruotsalaiset oppivat markkinoimaan itseään jo päiväkodissa. Ruotsiin muuton myötä suomalaisuuteni korostui. Suomalaisia töksäyttelijöitä pidetään maailmalla tylyinä. Sodan kivut ja lyijynraskas paino näkyivät papassani ja vanhemmissani. Ikävöin suomalaista suoruutta. Siksi säästä puhutaan paljon. Pidän suomalaisten luontosuhteen henkisyydestä ja täkäläisten ihmisten juurevuudesta, suoruudesta ja rehellisyydestä. Suomessa olisi turvaverkot lähellä. Tarkoitukseni oli viipyä vain vuosi, mutta sillä tiellä olen edelleen. Itse kuitenkin virkistyn mököttävästä kaupan kassasta. Kaurismäen filmit ja Esson baarit, sotaveteraanien tapaaminen tai Maamme-laulun kuuleminen jääkiekkomatsin jälkeen nostavat kyyneleet silmiini. Emilia Karhu |K uv a: H el en a Ei rt o |K uv a: Tu ur e Ki lp el äi se n ko tis iv ut Emma Eirto, 40 toimittaja Ruotsin television suomenkielisissä uutisissa ” Vuoden kierto pitää suomalaiset luonnon armoilla. Aloin tuntea itseni ulkomailla aiempaa isänmaallisemmaksi. Ruotsalaiset ovat pintakohteliaita ja sosiaalisia, mutta heidän kanssaan on vaikea muodostaa syviä ystävyyssuhteita. Kaipaan myös suomalaista leipää ja lapsuudesta tuttua kesämökkiä järven rannalla. Olen maailmankatsomukseltani pasifisti. – Tuure Kilpeläinen KOTIMAA | 5.12.2018 15. Avoimuus, puhuminen ja tunteiden näyttäminen ovat lisääntyneet. M uutin vuonna 1998 opiskelemaan Ruotsiin Uppsalaan. Epävarmoina aikoina tartutaan ikonisiin kertomuksiin sotasankareista. Emilia Karhu Tuure Kilpeläinen, 48 muusikko S ynnyin maahan, joka nauttii eurooppalaisesta vapaudesta ja pohjoismaisesta hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Itsestään selvänä pitämäni ilmaisunvapaus kirkastui aarteeksi, kun olin nuorena tekemisissä tsekkiläisten opiskelijoiden kanssa ja paikalla Prahassa samettivallankumouksen aikaan. Nyt olen identiteetiltäni ruotsinsuomalainen, en ole enää vain käymässä täällä
Identiteettimme luotiin maiseman ja sivistyksen kautta. Päivi PUHaKKa |K uv a: M at ti H ie ta ne n |K uv a: So la r Fi lm s / Jo uk o Pi ip po ne n |K uv a: Ka ar i U tr io n ko tis iv ut Aikuisiällä itsenäisyys muuttui pitkälti itsestäänselvyydeksi, vaikka jokin osa minussa aina tiesi, että Suomi tasapainoilee koko ajan veitsenterällä Neuvostoliiton puristuksessa. Porilaisten marssi teki niin suuren vaikutuksen, että rummutin sitä kauan pahvilaatikon kylkeen. Itsenäisyyspäivänä nostetaan lippu salkoon ja nautitaan lasi kuohuviiniä maljana synkille suomalaisille, jotka pystyvät mihin tahansa. Järnefeltin maalaukset Kolilta kuvasivat, että Suomi on maa, jota tulee puolustaa. He tuskin olisivat jaksaneet ryhtyä jälleenrakennusurakkaan ilman jatkuvaa muistutusta sodan hinnasta ja toisaalta sen saavutuksista. Luonnossa on suuri apteekki, raikas ilma ja hiljaisuus, vaikka alakuloon. Huipulla koin valtavan vapauden tunteen. Myöhemmin asuimme Selkien kylässä paikalla, johon taiteilija oli pystyttänyt telineensä. – Kaari Utrio itsenäisyyspäivä KOTIMAA | 5.12.2018 16. Täällä eläessä kaipaan Suomessa asuvia lapsia ja lastenlapsia. Suomalaisuus on graniitinharmautta, presidenttejä myöten. Jos politiikka käy värikkääksi, on syytä olla varuillaan. Onneksi nykyisillä kommunikaatiovälineillä yhteydenpito heihin onnistuu vaikka päivittäin ja nykyisin myös kuvan kanssa. Se on turvallinen ja luotettava paikka asua. Pelättiin uutta sotaa. Väki alkoi laulaa Jumala ompi linnamme. Muistan kuinka meillä, ylemmän keskiluokan kulttuurikodissa, juotiin kahvit ja lapsetkin saivat sokerikakun siivun sen kunniaksi, että viimeinen sotakorvausjuna lähti Suomesta. Eturintamalla olleet itkivät juovuksissa linja-auton takapenkillä. Linnan juhlien katsominen on oleellinen osa itsenäisyyspäivän ohjelmaamme. Aikuisena noudatin myös kotoa perittyä oppia: osta suomalaista aina kun voit ja kun se on järkevää. Jos oli vain yksi naapuri, elämä oli yksitoikkoista. Suomessa parasta ovat luonnon puhtaus ja moninaisuus sekä kesät kesäasunnollamme Vuohijärvellä Kouvolassa turvallisessa ympäristössä. Jos joku isä oli piessyt lapsia, isäni selitti: ”Sen hermot meni sodassa.” Tajusin jotain Suomesta, kun pikkupoikana tulin itsenäisyyspäivänä kynttilöin valaistusta ja lämpimästä Enon kirkosta pakkaseen ja huomasin kunniavartion harmaat rivistöt sankarihaudoilla. Seuroissa naiset nyyhkyttivät kaatuneita poikia otsat vastakkain. Tuula Hietanen, 74 eläkkeellä oleva taloussihteeri ja aurinkorannikkolainen M uutimme mieheni kanssa Helsingistä tänne Espanjan Benalmadenaan 14 vuotta sitten eläkkeelle jäätyämme. Tämä oli luonnollista, kun ottaa huomioon sodan vaikutuksen vanhempiemme sukupolveen. Lapsille olen kertonut Suomen kielen rikkaudesta. Onneksi katsominen onnistuu nykyisin Yle Areenan kautta myös täällä Espanjassa. Hyökkäys vapaan maailman kuningasparia vastaan oli kuin perhetragedia. Suomalaismiehen rakkauskin on luotettavuutta, ei suuria sanoja. Nyt vuosikymmeniä Suomen asioita seuranneena voin onnitella isänmaata hienosta selviämisestä kylmällä ja tuulisella paikalla. Markku Pölönen, 61 elokuvaohjaaja L apsuudessani sota oli läsnä kuin bassokulkuna taustalla. Mari Teinilä Kaari Utrio, 76 kirjailija S ota-aikana vuonna 1942 syntyneelle lapselle opetettiin itsenäisen Suomen merkitys niin pian kuin hän mitään ymmärsi. Suomi on rakas synnyinmaani. Oma maisemani on Pielisen ranta, jossa sukutalomme on ollut 300 vuotta. Erityisesti minua kosketti Baltian maiden itsenäistyminen ja syvä ymmärrys siitä, mikä meitä olisi odottanut, jos olisi käynyt niin kuin heille. Isänmaallisuus merkitsee minulle sitä, että juureni ovat vankasti Suomessa. Opiskeluaikana koti-ikävässä menin Helsingissä asemaravintola Elieliin katsomaan Järnefeltin Koli-freskoa. Kuusivuotiaana olin tulossa isän kanssa hevosella myllyltä, kun mummo kertoi Kennedyn ampumisesta. Kansana olemme jakaantuneet mediassa: tyhjänpäiväiset, huomion saavat viihdyttäjät, ja harmaa kansa, joka lähtee seitsemältä töihin ja pitää Suomen pystyssä. Koti, koulu ja koko yhteiskunta ympärillä muistutti asiasta jatkuvasti. Piilotin uuden nallipyssyn säkkien väliin. 15-vuotiaina ajoimme kuutamoyönä kylän poikien kanssa mopoilla hankiaista pitkin Ukko-Kolille. Ihminenhän ei elä ilman vettä. Saunassa näin miehillä arpia ja raajan tynkiä. Esimerkiksi sanan yksitoikkoinen ”toikko” viittasi naapuriin. ari Minadis ” Itsenäisyyspäivänä nostetaan lippu salkoon ja nautitaan lasi kuohuviiniä maljana synkille suomalaisille, jotka pystyvät mihin tahansa. Sinne on suorastaan pakko palata joka kesä kesänviettoon. Suomen itsenäisyys oli elävä ja oleellinen osa elämää, ei itsestäänselvyys
Ihmiset tekivät pitkää päivää ja sunnuntait vielä päälle, jotta sotavelat saatiin maksettua. Sodan uhrit eivät menneet hukkaan. Sodan laittomissa nurkkatansseissa minua haettiin jatkuvasti tanssimaan, vaikka minulla oli monokengät jalassa ja äidin vanha mekko päällä. EMiliA KArHu ” Tanssimisen puolesta olen puhunut jo vuosikymmenten ajan, ja sitä saisi olla Suomessa enemmän. Vanhempani olivat Karjalan evakkoja. Hän sanoi äidilleni, että poika pitää laittaa kouluun tai muuten joutuisin lastenkotiin. Kun romanikansaa alettiin asuttaa 1970-luvulta alkaen, ovat nuoret pystyneet opiskelemaan paremmin. Niissä minulle selvisi, että osaan tanssia paremmin kuin muut. – Aira Samulin O len suomalainen romani. Täällä on sananvapaus ja vapaus matkustaa. Aira Samulin, 91 tanssija ja yrittäjä S odan aikaan toimin lottapiirissä, suojeluskuntapiirissä, päämajan lääkintäosastolla ja viihdytyskiertueilla. Olen tehnyt 17-vuotiaasta erilaisia palkkatöiKOTIMAA | 5.12.2018 17. Ensimmäinen koulupäivä jännitti kauheasti ja vatsassa velloi, mutta sain ihanan opettajan, viihdyin koulussa eikä minua kiusattu. Olin kiltti ja urheilullinen ja sain ystäviä. Nykyään tanssin aina tilaisuuden tullen. Heillä on kova halu työelämään. Kävin kuusi luokkaa kansakoulua ja Vapaakirkon kansanopiston Santalassa. Meidän on syytä olla ylpeä maastamme ja myös pysyä täällä. Itsenäisyyspäivinä vien sinne kukkia. Ehdin käydä 7-vuotiaana koulua vain reilun kuukauden, kun terveyslautakunta hajotti alkeellisen puutarhamökkimme. Kunpa ennakkoluulot vähenisivät ja romaninuorten lahjat saataisiin kunnolla yhteiskunnan käyttöön. Steppaamaan opin katsomalla Fred Astairen elokuvia. Suomi on itsenäinen, vapaa ja ainutlaatuinen maa, jossa on puhdas luonto, ja josta myös tulevien polvien pitää olla kiitollinen. Romaneillakin on kansalaisoikeudet, vaikka monilla on edelleen vahvoja ennakkoluuloja, joita media on ruokkinut. Hietaniemen hautausmaalla on muistomerkki sodassa kuolleille romaneille. 1990-luvun alussa sain kuulla Helsingin seudun erilaisista oppijoista. Armeija pelotti, mutta kävin sitä 11 kuukautta ja minusta tuli lääkintäaliupseeri. Nuorin heistä lepää sankarihaudassa Sulkavalla. Suomi on äärettömän kaunis ja hyvä maa. Olen syvästi kiitollinen Suomen itsenäisyydestä ja miehistä, jotka taistelivat sen puolesta. Heidän avullaan suoritin peruskoulun kiitettävin arvosanoin. Olimme rajalla tulilinjoilla taistelujen melskeissä lähellä vihollista, sillä perheemme halusi olla sodassa taistelevan isäni luona. Ari MinAdiS |K uv a: Ju kk a G ra ns tr öm |K uv a: Ju kk a G ra ns tr öm Hemmi Palm, 70 eläkkeellä oleva metallimies ja romaniaktiivi tä. Hän kaatui, isän veli haavoittui, äiti jäi sotaleskeksi, itse jäin orvoksi ja koti jäi rajan taa. Asuimme sitten eri sukulaisja tuttavaperheissä Kemijärven ja Haminan välillä. Koulua aloittavat romanilapset tarvitsisivat koulunkäyntiavustajan, jotta kaikki alkaisi sujua hyvin. Kolme enoani oli talvija jatkosodassa. Sen jälkeen oli kuitenkin rankkaa selviytymisen aikaa, jolloin kaikki jäi ja piti aloittaa alusta. Kärsin oppimisvaikeuksista, mutta minulla oli kova vimma oppia. Tanssimisen puolesta olen puhunut jo vuosikymmenten ajan, ja sitä saisi olla Suomessa enemmän. Kun olin 10-vuotias, mummoni luokse Tampereen Messukylään tuli topakka täti sosiaalitoimesta. Ihmisten on syytä ymmärtää, että asiat ovat täällä näin hyvin, eikä puhua niin, että tuo on huonosti ja tuo on huonosti, kun sata muuta asiaa on hyvin. Pidän vuodenajoista. Sodassa oli vahva isänmaallisuuden tunne
Mutta toisten palveleminen pitää hänet hengissä. | Kuva: Ulla-Maija Sievinen KOTIMAA | 5.12.2018 18. Hän alkaa ymmärtää ympäristöään ja muuttuu sielunhoidollisempaan suuntaan. Ulla-Maija Sievinen – Papit ovat herkullisia hahmoja käsikirjoittajille, sillä usein heissä yhdistyvät pyhä ulkokuori ja voimakkaat ristiriidat, Marko Marttila sanoo. Säätyerot ovat vahvat. Nelisenkymmentä työvuotta ovat pehmentäneet edelleen Matti Raninin esittämää Salpakaria. – Hän elää joskus haavemaailmassa, mutta hauraalta ja sairaalta vaikuttava Jaakob ohjailee tapahtumia. Elokuva on yliampuva mutta oivaltava, Marttila toteaa. Huijari yrittää vielä tappaa kaksi ihmistä, mutta pappipa saapuu paikalle lapsikuoron kanssa. Tarina jatkuu saman ohjaajan elokuvassa Akseli ja Elina (1970). Käsikirjoittaja Veli-Pekka Hänninen on itse pappi. Marttila on luennoinut elokuvien pappihahmoista viimeksi Kotkan elokuvaviikolla. – Nykyisin auktoriteetteja kyseenalaistetaan, ja pappi on tähän oivallinen hahmo. Lopussa tavataan vapaamielinen, totiakin maisteleva Jussilainen. – Salpakari on valkoisen Suomen edustaja, mutta hän ei osallistu sisällissodan jälkeisiin kostotoimiin vaan pyrkii pelastamaan Koskelan Jussin kaksi poikaa kuolemantuomiolta. Jussilaisen voimakastahtoinen anoppi saa kirkkoherran ajattelemaan asioita uudella tavalla. Kotimaisen elokuvan papeissa näkyy kehityskaari. – Tässä inhimillistetään papit, jotka eivät näytä enää enkeleiltä. Aarne Tarkaksen psykologisessa trillerissä Hän varasti elämän (1962) Toivo Mäkelän esittämä kirkkoherra Evald Kettunen syö huijarin kädestä ja lipittelee hänen kanssaan viiniä toivoen rahoitusta seurakuntansa kerhotalolle. kulttuuri | elokuvaharrastus | ” Nyt papeista voi laskea leikkiä. Vahvalta näyttävä mies on vaimonsa ohjailtavissa, Marttila sanoo. Aku Louhimiehen ohjaaman komedian Riisuttu mies (2006) pääosissa ovat papit, heidän kohelluksensa ja piispan vaaliin kietoutuvat ihmissuhdepelinsä. Entisaikaan elokuvan pappi oli Marttilan mukaan usein pönöttävä, vahva kirkkoherra, kotona vaimon tossun alla. Pappi ei hoksaa tilanteesta mitään. K otimaisissa elokuvissa esiintyy vuosikymmenten aikana kiinnostava joukko mitä erilaisimpia pappeja, sanoo elokuvia pitkään harrastanut ja tutkinut Mikkelin hiippakunnan hiippakuntadekaani Marko Marttila. – Kettunen on hyväntahtoinen höpsö ja koominen hahmo muuten synkässä elokuvassa, Marttila sanoo. Liperit leffassa – Salpakari vaikuttaa alussa kylmältä. Kun pitäjän ensimmäinen talvisodan vainaja siunataan hautaan, suremassa on sisällissodan molempien osapuolten edustajia. Klaus Härön Postia pappi Jaakobille -elokuvan (2009) sympaattinen, sokea vanha pappi vastaa kirjeisiin ja haluaa auttaa hädässä olevia. Hänestä on vaikea olla pitämättä. Matti Kassilan ohjaamassa Pastori Jussilaisessa (1955, roolissa Edvin Laine) 1800-luvun lopun maalaiskylän kirkkoherra on voimakas, suvaitsematon vallankäyttäjä, joka paheksuu naisasiaa ja opettajan puuhaamia tansseja. Tossun alta on edetty inhimilliseen suuntaan. – Koko elokuva rakentuu kehityskertomuksen ympärille, Marttila miettii. Herraspappina pidetty Salpakari kiristää vaatimuksia torpparilleen Jussi Koskelalle. – Jaakob kärsii ehkä korvaamattomuuden harhasta siinä roolissaan, jota hän on rakentanut vuosikymmenien ajan. Hän tulee 1800-luvun lopulla 28-vuotiaana Helsingistä maaseudulle. Edvin Laineen ohjaaman Täällä Pohjantähden alla -elokuvan (1968) kirkkoherra Lauri Salpakari ( Matti Ranin) on legendaarinen pappishahmo. – Silti todellisuudessa pappien elämä voi olla värikkäämpää kuin elokuvassa. Nyt papeista voi laskea leikkiä
Kotimaan joulun tuplanumero ilmestyy 20.12. Sinuhun turvaan Jumala päättää päivitysretken perusteisiin. klo 21.35 Dokumenttiprojekti: Raiskattujen parantaja. Jos kynnys seuroihin on olemattomanakin liian korkea, voit tehdä päivityksen turvallisesti myös kotona Herättäjä-Yhdistyksen valtakunnallisen kuoron tuoreen äänitteen parissa. 18.30 Toivomus: Tommy Hellsten. Lääkäri Denis Mukwege on hoitanut Kongossa tuhansia väkivallan ja raiskausten uhreja. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Samuli Korkalainen johti Herättäjä-Yhdistyksen ykkösnyrkkiä, herättäjäjuhlienkin valtakunnallista esilaulajakuoroa tähän äänitteeseen asti. Terapeutti ja kirjailija kirjoittaa sielun odottamisen taidosta ja sielun kanssa ystävystymisestä. Onko hän itse elänyt kuten on opettanut. Valoisa kuulaus on nimittäin se tunne, mihin levyn kuulija kiedotaan – silloinkin kun lauletaan mollissa. Muokkaukset ovat siis sangen taitavia. KOTIMAA | 5.12.2018 19. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Yle Teema & Fem Su 9.12. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –5 9 Luontoa, vapautta ja turvallisuutta 10 eri-ikäistä kertoo, mitä suomalaisuus merkitsee 12 Naiset uupuvat pappeutensa kyseenalaistamiseen Kotimaa palkitsee Vartija-lehden päätoimittajat Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Sana seisoo kaikessa vahvana, vaikka nyt onkin valittu mukaan pääsääntöisesti vuonna 2017 uudistettujen Siionin virsien versioita. Myöskään uudemmat sovitukset eivät eroa rajusti yleisilmeestä. klo 22.00 Dok: On Her Shoulders. Tänä vuonna Mukwege palkitaan Nobelin rauhanpalkinnolla. Kirjapalkinnon voitti Sirkku Helenius Pukkilasta. Irakin jesideihin kuuluva Nadia Murad sai vuoden 2018 Nobelin rauhanpalkinnon. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Teos on myös kaunis ja tasapainoinen kiitos siitä, mitä Korkalainen on kuoron kanssa saanut aikaan. Herättäjä-Yhdistys 2018. Hän selvisi hengissä terroristijärjestö Isisin vuonna 2014 tekemästä hyökkäyksestä, mutta menetti lähes koko perheensä. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Kähkönen on syntynyt Kuopiossa ja tunnetaan Kuopio-sarjastaan. Milloin viimeksi olet päivittänyt mielikuvasi körttiveisuusta. klo 21.01 Ammatti: kirjailija. Silti sointi on niin yhtenäinen, kuin voi edes olettaa. Kaikkea ei aina tarvitse muuttaa – vastahan Julius Krohn tuotakin tekstiä 1880 uudisti. TV1 Ma 10.12. | viikon tv-vinkit | | viikon levy | Tilaa Askel itsellesi tai lahjaksi. Vaikka monille vanhat sanat ja tietyt nuottipainotukset ovat niitä ainoita oikeita, uutuuksissa on onnistuttu tuomaan kieli ja mieli tähän aikaan. Yle Teema & Fem Ti 11.12. Se on syntyajaltaan niin eri, mutta rakkaaksi tulleena tietysti itseoikeutettu juuri tähän kokoelmaan. Kotimaan numeron 47 hyväksi jutuksi äänestettiin talouden teologiaa pohtiva juttu Kolmiyhteinen Jumala ja markkinatalous. Saavu, kuulas aamunkoitto on oivasti valittu nimi. Jotta nyt aivan villiksi ei heittäydyttäisi uudistuksen teillä, monet sovituksista ovat vanhoja, esimerkiksi Kustaa Penttilän 1900-luvun alkupuolella tekemiä. Herättäjä-Yhdistyksen valtakunnallinen kuoro, johtajana Samuli Korkalainen. Sirpa Kähkönen. Asiakaspalvelu 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi www.askellehti.fi Uusi on ilmestynyt! Teema & Fem La 8.12. Entisenä Suomen PEN:in ja nykyisenä Kirjailijaliiton puheenjohtajana häneen luotetaan ja häntä kuunnellaan. 8 Ka nn en ku va : Ta ru Ra nt al a / Va st av al o 11 3. Ainoa linjasta poikkeava teos on yllättäen Kahden maan kansalainen. AnnMAri SALMeLA Saavu, kuulas aamunkoitto. Laulajat ovat kaiken ikäisiä ja tulevat yhteen eri puolilta Suomea harjoituksiin vain muutaman kerran vuodessa
Tahdoin kertoa vahvasti asioista, joissa itsekin olin mukana. Viidesläisen nuorisoherätyksen parissa kasvanut Jukka Behm irtaantui seurakunnasta aikuisuuden kynnyksellä. – Mitä pahaa on siinä, että saa tietoa muistakin uskonnoista. Viidennen herätysliikkeen tunnusmerkkeinä voi Behmin mielestä pitää muun muassa henkilökohtaista uskonratkaisua, josta monilla oli antaa tarkka päivämäärä ja kellonaika. Jonkun olisi pitänyt potkaista perseelle ja sanoa, että renkaat vaihtuvat jos rukoilun sijaan käärit hihat ja ryhdyt työhön. Asioiden käsittely vei lähes 30 vuotta. Nyt ote on ehkä analyyttisempi. Olin innoissani, mutta välillä seurakuntanuoruus hävettikin. Kuten päähenkilönsä Henri Jaatinen, Jukka Behmkin ajautui seurakuntanuoriin. – Olisin muuten jäänyt lähes yksin. ”I lmoitus Rauno Cajanderin katoamisesta julkaistiin paikallislehdessä pari viikkoa sen jälkeen, kun olimme jättäneet hänet avantoon.” Jukka Behmin mielestä ensimmäisen lauseen pitää olla niin vahva, että heti selviää, mistä kirjassa on kyse. Hän meni joukon mukana, kun valtaosa rippileirikavereista jatkoi isoskoulutukseen. 1990-luvulla teologian maisteriksi valmistunut Behm kiittää opintojaan, joihin arvelee ajautuneensa osin seurakuntanuoruuden takia. – Erityisen piinaavia olivat todistuspuheet ja uskoontuloajattelu. – Kun en juuri enää osallistunut, käytiin kyselemässä: veli, onko uskonelämäsi kunnossa. Uskoa piti myös levittää, Raamattu ehdottomana auktoriteettina. Jo rippikoulun vireä meininki, väkevä todistus ja maailmanlopun ennustukset tekivät vaikutuksen. Kutsun heitä sorsateologeiksi: silmät ja korvat kiinni sukelluksiin. Nuorempana ei olisi ollut rahkeita, arvelee Behm. – Teologianopintoni menivät ristiriitaisissa Yksi, joka uskoi Vuonna 1973 syntynyt kirjailija Jukka Behm palaa uusimmassa kirjassaan nuoruuteensa Kouvolan seurakunnassa, jota ravisteli viidesläinen nuorisoherätys. Hän hämmästelee yhä nuoruutensa saarnamiesten kammoa uskontotieteen opiskelua kohtaan. Palaute on jo antanut ymmärtää, että tämä kirja piti kirjoittaa. Kuka traumatisoitui seksiopetuksesta, kuka maailmanlopulla pelottelusta. Tästä viitteitä antaa teoksen nimi, joka on lähes suoraan Johanneksen evankeliumista 3:16: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Aineksia kirjaansa Behm ammensi viidesläisyytenä tunnetusta nuorisoherätyksestä, jossa hän oli mukana 1980–90-lukujen vaihteessa Kouvolan luterilaisessa seurakunnassa. – Tuntui, että tämä kirja piti tehdä. Muillakin näyttäisi olevan selviteltävää seurakuntanuoruudessaan. Isoskoulutuksessa kaverimäärä suorastaan räjähti ja viikkoon tuli uusi tiukka rytmi: maanantaina raamattupiiri, keskiviikkona Matala kynnys, perjantaina rukouspiiri, lauantaina nuorten ilta… – Olin helposti vietävissä. Jälkikäteen hän näkee seurakuntanuoruudessaan monenlaista hyvää, vaikka siihen kuului myös ahdistavia piirteitä. 80-luvun loppupuolella Kouvolan nuorisoa ravisteli jälleen, 60ja 70-lukujen tavoin, vahva herätysliike johtajinaan karismaattisia saarnamiehiä. Behmin aktiivisuus kesti muutaman vuoden. – Eihän opintoja voi katua! No, ehkä seurakuntanuorille tarjottua tarkoitushakuista manipulointia voi. Rinnalla kulkee kertomus syyllisyydestä ja vallankäytöstä, rakkaudesta ja nuorten orastavasta uskosta. Jälkensä se jätti Behmiinkin. Muutaman vuoden uskoinkin kuuluvani valittuihin, heihin jotka pääsevät taivaaseen. Kouvolalaiskirjailijan tuoreimmassa, Eikä yksikään joka häneen uskoo, kyse on murhasta. Jukka Behm, 44 Työ: kirjailija, viestintäalan yrittäjä Asuu: Kouvolassa Perhe: kaksi aikuista lasta ” Moni elää uskossaan kuin fitness-kisaan valmistautuva, kurinalaisesti ohjeita noudattaen. Lukion lopussa hän alkoi jo irtautua seurakunnasta. – Rukoustoiveita viriteltiin, oli kyse vaikka renkaanvaihdosta. haastattelu Kuka. | Kuva: Johannes Wiehn KOTIMAA | 5.12.2018 20. Hän kertoo kirjoittaessaan pohtineensa, että tästä ei välttämättä seuraa hyvää, ettei ehkä pitäisi kirjoittaa. En mielestäni hirveästi kärsinyt ennenkään, vaikken tullut uskovasta kodista. Silti hän jatkoi kirjoittamista. Uskovainen-sanakin ärsytti, samoin jako valittuihin ja maailmallisiin. Tiedon lisäksi ne antoivat perspektiiviä omiin kokemuksiin. – Viimeistään opiskeluaikoina aloin ihmetellä näitä kirkasotsia, jotka varsin vähillä tiedoilla ohjaavat toisten elämää ja uskoa tietäen Jumalan tahdon ja Raamatun totuuden