12 4 N:o 46 | 20. marraskuuta 2020 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 5. vu os ik er ta 00 43 59 5– 20 –4 7 Puhumattomuus on pahinta Toimittaja Kimmo Oksasen kirja kertoo isän jättämästä varjosta 18 500 vuotta sitten eurooppalaiset löysivät Tyynenmeren Tällaisia ovat Turun piispanvaalin kaksi ehdokasta
Samalla yhteiskunnassa katsotaan, että kirkolla ei ole mitään merkitystä: sehän on vain menneisyyttä. Ihmisen kaikenkattavaa syyllisyyttä ja syntisyyttä korostava julistus on huonossa huudossa. – Totalitaristiset järjestelmät eivät salli kuin itsensä olemassaolon. Tutkimani kommunismi ja kansallissosialismi saivat myös vaikutteensa 1800-luvun lopun suuresta iskulauseesta ”nykyaikaisen ihmisen on tultava tuonpuoleisen katselijasta tämänpuoleisen tarkastelijaksi”. Kuva on otettu helmikuussa 2020. Siihen muottiin eivät kirkko ja uskonto oikein sopineet. Toisaalla on Raamatun myyttipohjainen näkemys ihmisestä syntiin langenneena luomakunnan kruununa. Siis minkälainen pitäisi julistuksen painopisteen olla, millainen saarnojen tulokulman. – Monella tavalla. 4 Minkälainen on kirkon ja valtion suhde Suomessa. Meillä puhutaan oikeutetusti kansankirkosta, mutta sitä ei pidä kytkeä kansallisuuteen, sellainen on kirkolle vierasta. Eino Murtorinteen mielestä parempi nimi kirkolle olisi Evankelis-luterilainen kirkko Suomessa. Ojanen kysyy, kumpi auttaa enemmän keppi vai porkkana, taivas tai helvetti. – Kohtuullisen hyvä. Lue Ojasen essee sivuilta 22–23. Tähän keskusteluun liittyy myös psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen esseessään. Meillä on Suomen evankelis-luterilainen kirkko, mutta parempi nimi olisi Evankelis-luterilainen kirkko Suomessa. OLLI SEPPÄLÄ Toimittaja pohtii keppejä ja porkkanoita. | viikon henkilö | Marraskuun 25. 3 Millä tavalla lyhytjännitteisyys ja historian tuntemattomuus vaikuttavat yhteiskuntaamme. Esimerkiksi protestanttisen kirkon ja teologian ongelma on osittain siinä, että sillä on aina ollut ajankohtaisuuden vaatimus. Kristillinen ihmiskuva on jännitteinen. Ja saattavat jopa syyttää syntisaarnaajaa vihapuheesta. Ettei syntiä saa enää sanoa synniksi, varsinkaan naapurin syntejä. Miksi ne pyrkivät ottamaan kirkot haltuunsa. Mistä saat voimaa. Viime viikolla hän sai elämäntyöstään Luterilaisen Kulttuurin Säätiön tunnustuspalkinnon. Se pitää virkeänä. Nämä näkemykset pitäisi osata yhdistää ja sanoittaa niin, että kun saarnatuolissa puhutaan ihmisestä, myös kuulija tunnistaa kenestä puhutaan. Siten kirkot ovat joutuneet muutoksen vangiksi ja pysyvyys, joka on uskonnon yksi funktio, jää kaiken aikaa taka-alalle. päivänä 90 vuotta täyttävä professori emeritus Eino Murtorinne on urallaan tutkinut uusimman ajan kirkkohistoriaa. Kirkon asema maailmassa mietityttää aina sen verran, että olen siihen pyrkinyt ottamaan kantaa. Siis se ettei niitä pidetä tarpeeksi esillä. Kysymys on ihmiskuvasta. Hän ymmärsi, että kirkko on omaluonteisensa ja tarvitsee omanlaisensa hallinnon. Ojanen tulee myös pohtineeksi – kirjallisuuslainoihin tukeutuen – onko ihminen hyvä vai paha. JUSSI RYTKÖNEN ”Totalitaariset järjestelmät sallivat vain itsensä olemassaolon” Kansankirkkoa ei pitäisi kytkeä kansallisuuteen. – En ole koskaan halunnut päästä irti tutkimusaihepiireistäni. 2 KOTIMAA | 20.11.2020 aluksi. Erityisesti ne vaikuttavat kirkolliseen elämään. Toisaalla on kaikki se tieto, mitä moderni psykologia ja luonnontiede ihmisestä kertoo. Valtaosa ihmistä ei halua tai jaksa kuunnella sellaista. 2 Olet tutkinut myös kirkkoja totalitaarisissa järjestelmissä. Tämä on iso ja ajankohtainen aihe kirkollisten kuplien ulkopuolellakin. Viittaisin Schaumanin kirkkolakityöhön (1869), joka oli suurenmoista. 1 On harvinaista, että ikäisesi tutkija jatkaa kirjoittamista. | Kuva: Mari Teinilä EINO MURTORINNE kirkkohistorian emeritusprofessori Yhdistämisen vaikeus Y ksi kirkollisten sisäpiirien keskustelunaihe on synti ja helvetti
Koska emme tiedä milloin loppu tulee, pitää olla koko ajan varuillaan ja aktiivisen jumalinen, unissaankin. Vastuullisia ja ammattimaisia toimijoita maailma kyllä tarvitsee. Parempaa maailmaa rakentavien toimijoiden määrä on moninkertaistunut siitä, kun ensimmäinen Yhteisvastuukeräys järjestettiin 70 vuotta sitten. OLLI SEPPÄLÄ Yhteisvastuukeräyksen onnistumista ei mitata vain euroilla Y len Nenäpäivän punaiset nenät ovat haastaneet Yhteisvastuukeräyksen perinteiset keräyslippaat. Pidempiaikaista tuoton laskua voi selittää myös sillä, että Ylen vuonna 2007 aloittaman Nenäpäivän lisäksi käynnissä on lukuisia muita keräyksiä. Muistan nuoruudestani ajan, jolloin edellä olleet kysymykset olivat vakavia. Jos pelästynyt hurskas livauttaa suustaan kauhistuneen ärräpään, kun rekka ajaa päälle, hän joutuu helvettiin siltä istumalta. Korona on pääsyyllinen tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen tuoton pienemiseen. Pandemia vähensi tai lopetti kokonaan yleisötapahtumat, kolehdit sekä ovelta ovelle -keräämisen. Tutustuin herätyskristilliseen ajatteluun, jonka mukaan viimeiset sekunnit ratkaisevat. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. 3 KOTIMAA | 20.11.2020. Yhteisvastuukeräyksen muita kohteita ja sitä kautta teemoja ovat olleet muun muassa saattohoidon kehittäminen, mielenterveyskuntoutus sekä koulutuksesta pudonneiden nuorten tukeminen. Onneksi varsin nopeasti ymmärsin, että tällainen kristillisyys on naurettavaa. Pääseekö hän taivaaseen vai joutuuko kadotukseen. Molempiin kohteisiin vaikuttaa koronan jälkien korjaaminen. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Pupu Design Oy Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: Kotimaa 74 000 (2020 KMT) Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Parhaimpina vuosina keräyksen tuotto on ollut yli viisi miljoonaa euroa. Tuoton lisäksi keräyksen merkittävyys nousee yhteiskunnallisten epäkohtien esille nostamisessa sekä äänen antamisessa äänettömille. Yhteisvastuukeräyksen merkitystä ei voikaan laskea vain euroissa. Näitä yhteiskunnallisia äänenkäyttäjiä kirkolla ei ole liikaa. Ketä sellainen kiinnostaa. Ilman kymmeniä tuhansia vapaaehtoisia kerääjiä summat olisivat jääneet kaikkina vuosikymmeninä huomattavasti pienemmiksi. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksen tuotto pieneni edellisvuoden kolmesta miljoonasta alle kahteen miljoonaan euroon. Tänä vuonna keräyksen kohteena kotimaassa oli vanhemmuuden tukeminen ja ulkomailla heikoimmassa asemassa olevat lapset esimerkiksi Ugandassa. Kirkon Yhteisvastuukeräyksen järjestää Kirkkopalvelut, joka on myös Kotimaan suurin omistaja. Viimeisellä tuomiolla tuskin on kyse itse kunkin viimeisistä sekunneista, mitä silloin tunsi tai ajatteli. Kotimaa 20.11.1970. Vastauksena Kirkkojen maailmanneuvoston vetoomukseen on Suomen kirkon ulkomaanapu päättänyt toimittaa Itä-Pakistaniin 56 000 markan arvosta antibiootteja ja vatsalääkkeitä. Viime viikonvaiheessa huipentunut Ylen Nenäpäivä on onnistunut jo siihen mennessä kokoamaan yli kolme miljoonaa euroa maailman lapsille. Elämä on kokonaisuus. Jos hurskas Jumalaan uskova ihminen joutuu auto-onnettomuuteen, kun rekka tulee kylkeen Stop-merkin takaa, niin kuinka hänen käy, jos seurauksena on kuolema. Epävirallisten arvioiden mukaan on 300 000 ihmistä saanut surmansa ja miljoona ihmistä menettänyt kotinsa. MARI TEINILÄ päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi | pääkirjoitus | 20.11. 1970 ???????. Tähän summaan sisältyy kirkon katastrofirahaston lahjoittama 30 000 mk. Yhteisvastuukeräys on ollut yksi edelläkävijöistä myös sen suhteen, että se on kerännyt varoja jo vuodesta 1964 lähtien Suomen rajojen ulkopuolelle. Erehdyksiä voi korjata, pahoja tekoja sovittaa. Anteeksi voi saada, ja itselleen voi rakentaa paremman elämän. Vuosisadan pahin luonnonkatastrofi on tapahtunut Itä-Pakistanissa Bengalin lahden rannalla pyörremyrskyn aiheuttamien tulvien pyyhkäistessä mukanaan kokonaisia kyliä. Vaikka euromäärät ovat supistuneet, Yhteisvastuukeräystä tarvitaan tulevaisuudessakin. Viimeinen tuomio ei ole arpajaispeliä eikä Jumala mikään bingoemäntä. ?. Ei ketään, kaikkein vähiten Jumalaa, arvaan
– Yritin panna vastaan ja ajattelin monta kertaa, ettei kannata. – Se auttaa ymmärtämään kirkon elämää ja tunnistamaan ihmisten paineja Jumalan kanssa. 2 Mitä ajattelet samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä. Vihkimyksensä jälkeen Leppänen nautti seurakuntatyöstä mutta huomasi olevansa pappi, jolla ei ollut sanoja. Seurakuntalaiset voivat toimia todemmin ja näkyvämmin. | piispanvaali | M ari Leppänen kasvoi kahden uskonnontutkijan lapsena, vanhoillislestadiolaisen herätysliikeperinnön keskellä pääkaupunkiseudulla. Kirkon kuva ulospäin vastaa nykyistä paremmin sen jäsenten moninaisuutta. Oma kieli oli herätysliikkeen myötä kadonnut. – Kirkko on rohkeampi yhteiskunnallinen keskustelija ja toimija, ja Jeesuksen esimerkkiä seuraten puolustamme elämän eri tavoilla murtamia. – Koko ajan oli olo, että Jumala on kanssani eikä hylkää minua. Anna-Maijan runot ja virret ovat rakkaita. Kirkkohallituksen ja tuomiokapitulin hallintotehtävissä sai rauhassa jäsentää ajattelua. Hän peri kotoa kiinnostuneen ja kunnioittavan suhteen erilaisiin hengellisyyden muotoihin. Kirkon rikkautta on se, että yhteiseen uskoon kiinnitytään eri tavoin. Tätä nykyä tärkeä kotipesä on hiljaisuuden liike. Kun Leppänen vihdoin teki ratkaisunsa, se tuntui pelkästään hyvältä. Nyt Leppänen kuvailee suhdettaan vanhoillislestadiolaisuuteen hyväksi. Edelleen se tuo kodikkuutta juhliin, mutta samalla Leppäsellä on vapaus sanoa, mitä itse ajattelee. Samalla tiedän, että asiassa eteenpäin päästäksemme on kuunneltava muutakin kuin omaa kantaa. Hän oli rohkea toimija ja syvällinen teologi, joka vaikutti siihen, että Suomeen syntyivät Tuomasmessu, hiljaisuuden retriitit ja yhteisöllisen hengellisyyden eri muodot. Yhteinen perintö on antanut paljon. Seurasi pitkä yksinäisyys. Se näkyi vuodenkierrossa ja pyhän ja arjen vaihtelussa. Leppänen ei ollut itse koskaan vastustanut naispappeutta. – Toivoisin, että kaikki avioparit voitaisiin siunata tai vihkiä avioliittoon kirkossa, kun he sitä pyytävät. Kehitys, jossa hiippakuntien eriytyvät käytännöt asettavat seurakuntalaiset ja papit eriarvoiseen asemaan, on kestämätön. Olin hyvin tietoinen keskusteluista, joita päätökseni tuottaisi. – Lapsuuden hyvä ja turvallinen usko antoi rikkaan hengellisen kielen ja sosiaalisen verkoston. Vuonna 2012 hänet vihittiin papiksi ensimmäisenä vanhoillislestadiolaisena naisena. – Vuosia se on vienyt. MERI TOIVANEN ”Tunnistan ihmisten paineja Jumalan kanssa” Kolme kysymystä 1 Kuka on hengellinen esikuvasi. Kirkko toimii sovinnon rakentajana yhteiskunnassa ja paikallisissa verkostoissa. Hänen piti arvioida uudelleen, mitä ovat hyvä yhteisöllisyys, turvallinen hengellisyys ja naisten mahdollisuudet osallistua keskusteluun. Vihkimys vaikutti myös sosiaalisiin suhteisiini. – Yksi minulle tärkeä ihminen on kirjailija, suomentaja Anna-Maija Raittila. Leppänen sanoo olevansa kiitollinen taustastaan – mutta myös ulkopuolisuuden kokemuksesta. Hänen avara hengellisyytensä on kannatellut minua, kun on ollut vaikeaa. On sitouduttava etsimään ratkaisua, jossa moni joutuu tulemaan vastaan. Tunnen yhteyttä Anna-Maijaan myös siksi, että olemme kasvaneet samassa herätysliikeperinteessä. – Jouduin ajattelemaan uudelleen maailmanjärjestykseni ja hengellisyyteni. – Siellä on avaraa, koeteltua kristillisyyttä, joka katsoo maailmaa luottavaisesti ja sitoutuu kohtuulliseen elämäntapaan. Lähipiiriä kuuluu liikkeeseen edelleen. Kirkkojen ovet ovat auki yksityistä hiljentymistä, yhteisöllistä elämää ja hädässä olevia varten. Leppäsestä tuli ensimmäiseltä koulutukseltaan kulttuurintutkija. Kutsumuksen juuret olivat nuoruudessa, mutta tietoinen pohdinta alkoi vuosina 2005–2011, jotka Leppänen työskenteli tiedottajana seurakunnassa. 3 Mikä kirkossa on paremmin 20 vuoden kuluttua. Oma teologiani on tullut lempeämmäksi ja moninaisuutta arvostavammaksi. MERI TOIVANEN Tällaiset ovat loppusuoran ehdokkaiden hengelliset taustat 4 KOTIMAA | 20.11.2020 uutiset. Leppäsen elämän hengellinen käänne sai alkunsa, kun hän tunnisti ja tunnusti pappiskutsumuksensa. Kirkon identiteetti on kirkkaampi ja jäsenmäärän vähentyessä kirkkoon kuulumisen merkitys kasvaa
Kirkko luottaa sanomaansa ja Jumalaan, joka kantaa ja tekee työtä, myös meistä huolimatta. – Pääsin mukaan soluun kristittyjen yhteyteen, jossa tutustuin syvemmin uskonasioihin. – Tarvitsemme toivon näköaloja, meidän ei tarvitse tuijottaa laskevia käyriä. Lehikoisen kanssa samalla kurssilla aloitti 20 nuorta eri puolilta Suomea, monet ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Turkulaispoika vietti kuitenkin kesät mummin luona maalla Pohjois-Karjalassa, Martonvaaran kylässä Polvijärvellä. Hän otti Jouni-pojan toisinaan mukaan lähiseudun hengellisiin tapahtumiin. EMILIA KARHU turun arkkihiippakunta | Piispaehdokkaat Mari Leppänen ja Jouni Lehikoinen kertovat, millaisista rakennuspuista heidän hengellinen elämänsä koostuu. Kotimaa123 5 KOTIMAA | 20.11.2020. Lehikoinen lähti myös mukaan seurakunnan nuorteniltoihin, ensin Turun Mikaelin seurakuntaan, jossa hän toimii nyt kirkkoherrana, ja sitten Turun Maarian seurakuntaan. Vaalissa on 1 191 äänioikeutettua. – Lukiossa olin yksinäinen kristitty, mutta nyt ympärilläni oli opiskelijaporukka, jossa jokaiselle hengelliset asiat olivat tärkeitä. – Sydämelläni on jatkuvasti kysymys siitä, millä tavoin nämä uskonasiat voisivat olla puhuttelemassa nykyajan kiireisiä ja maallistuneita ihmisiä. Leppänen sai ensimmäisellä kierroksella 356 ääntä ja Lehikoinen 329 ääntä. Turun arkkihiippakunnan piispanvaalin toinen kierros Mari Leppäsen ja Jouni Lehikoisen välillä järjestetään 3.12. Hän kokee Jumalan johdattaneen ja olleen vahvasti läsnä läpi hänen elämänkaarensa. Hän kohtasi ihmisiä, joita pidettiin kaikkein paheksuttavimpina ja joista kukaan muu ei välittänyt. Nykyisin hengellisyys on Lehikoiselle elinehto. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjä tulee kohdella rakkaudellisesti seurakunnissa ja heillä on oltava sija kirkon toiminnassa, mutta avioliiton osalta ajattelen perinteisesti. Erilaiset näkemykset ja uusi tieto avarsivat paljon uskoani. Toivon, että kirkon kaikki paukut eivät menisi tähän kysymykseen. 3 Mikä on kirkossa paremmin 20 vuoden kuluttua. EMILIA KARHU Tulos selviää 3.12. Tämä ei ole minulle vaaleissa mikään kärkiteema. Siellä eivät vaikuttaneet tuolloin pelkästään jäyhät perinteiset herätysliikkeet vaan myös matalakirkollinen, karismaattinen Kyrkans Ungdom -järjestö. Kesä trukkikuskina päättyi ilouutiseen, kun Åbo Akademin ovet aukesivat viime tingassa varasijalta. Lisäksi ehdokkaat vastaavat kysymyksiin esikuvista, avioliitosta ja kirkon hyvästä tulevaisuudesta. ran nuorisopastori tuli koulun uskontotunnille vierailemaan muutaman nuoren kanssa, Lehikoinen löysi ensimmäisen hengellisen kotinsa. Siellä puhuttiin myös uskonasioista. Nuoruuden uskosta on jäljellä edelleen väkevä palo tavoittaa ihmisiä. – Olen nykyisen vihkija avioliittokäsityksen kannalla. Tutuksi tuli myös Kansanlähetyksen nuorisotyö. Uskoontuloni ei ollut äkkirysäys, mutta nuoruudessani löysin sen, mitä olin sydämessäni kaivannut ja etsinyt. – Ilman sitä todellisuutta en jaksaisi. Toinen on suomalaisen vankilatyön uranuurtaja Mathilda Wrede, joka meni sinne, minne kirkko ei silloin uskaltanut. – Heitä on kaksi. Rippikoulun jälkeen Lehikoisen elämässä alkoi varsinainen hengellisen etsinnän ja kyselyn aika. Tulevaisuudessa kirkon hengellinen sisältö ratkaisee sen, kuulutaanko siihen. Kun Kansan RaamattuseuKolme kysymystä 1 Kuka on hengellinen esikuvasi. 2 Mitä ajattelet samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä. Mummin luona oli myös aina välillä kinkerit. – Mieleeni jäi esimerkiksi reissu herättäjäjuhlille. Jouni Lehikoinen, 59, on Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra. Kirkolliskokous päättää asiasta, ja sen mukaan sitten mennään. Toinen on Tukholman Santa Claran seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra Carl-Erik Sahlberg, joka loi kuolevasta seurakunnasta elävän nostamalla sen hengellistä profiilia ja lähtemällä kohtaamaan ihmisiä. 20 vuoden päästä kirkko ei ole yleistä mielipidettä peesaava uskontohuoltolaitos vaan rohkeasti hengellisyyteen ja kirkon sanomaan kiinnittynyt, siltoja rakentava ja ihmisiä lähestyvä kirkko, jota rakennetaan yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Monet nuoruuden ehdottomuudet silloittuivat ja tasoittuivat vähitellen. ”Hengellisyys on minulle elinehto” J ouni Lehikoisen lapsuudenkoti ei ollut uskonnollinen, vaikka kirkkoon kuuluttiinkin. Mummi kuunteli radiosta aamuja iltahartaudet ja jumalanpalvelukset. Vuonna 1980 Jouni Lehikoinen kirjoitti ylioppilaaksi ja pyrki opiskelemaan teologiaa. Mari Leppänen, 42, työskentelee arkkihiippakunnan hiippakuntadekaanina
| alkuperäiskansat | S uomen hallitus aloitti vuonna 2017 saamelaisten asioita koskevan totuusja sovintokomission valmistelun. Pelätään, että rankat asiat kirjataan ylös valtaväestön ihmeteltäväksi ja saamelaisten tulisi prosessin päätteeksi antaa anteeksi ilman, että mikään muuttuisi. – Tarkoitus on korjata yhteisölle ja yksilölle aiheutuneita haittoja. Menneisyyden tapahtumista muun muassa saamelaisten rotututkimukset ja asuntolakoulukokemukset ovat raskaita vaiheita, jotka ovat jättäneet jälkensä myös nuorempiin sukupolviin. Joulukuussa aloitetaan komissaariehdokkaiden yhteensovittaminen Saamelaiskäräjien, Kolttien kyläkokouksen sekä valtioneuvoston kanssa. Alustavan aikataulun mukaan Saamelaiskäräjien kokous aloittaa joulukuussa päätöksenteon esitettävistä komissaareista. On tärkeää, että oma kieli ja kulttuuri saavat näkyä ja että kirkko puolustaa saamelaisasioita. Saamelaisten hyvinvoinnissa keskeisiksi seikoiksi nousevat kielen ja kulttuurin elvyttäminen. Niiden yhteydessä saamelaisten hautapaikkoja avattiin ja pääkalloja vietiin tutkittavaksi Totuusja sovintokomission toivotaan tuovan oikeutta saamelaisille syrjintä | Kirkko on jo pyytänyt anteeksi saamelaisilta heidän kohteluaan. Helsingin yliopistoon. Oulun hiippakunnan silloinen piispa Samuel Salmi esitti vuonna 2012 anteeksipyynnön saamelaisille. Nyt on valtiovallan vuoro osoittaa konkreettisilla toimilla, että Suomen alkuperäiskansan sortamisen aika on ohi. Komissio kerää yksittäisten ihmisten kertomien kokemusten myötä dokumenttia tapahtuneista. Asiaa on valmisteltu Inarin ja Utsjoen Totuusja sovintokomission aikataulu . . Hän pyysi kirkon nimissä anteeksi saamen kielen syrjintää ja muun muassa sitä, että kirkko tuki 1930-luvulla tehtyjä rotututkimuksia. Saamelaisten hyvinvoinnin kannalta taakkasiirtymän katkaiseminen on tärkeää. Saamelaisten keskuudessa totuusja sovintokomissio on herättänyt myös epäluuloja. Monet saamelaislapset joutuivat elämään kansakouluikäisistä lähtien kuukausien ajan erossa perheistään ja kaikesta tutusta. Yksi kipeimmistä asioista on oppivelvollisuuden asettamisen jälkeen 1940-luvulla perustetut asuntolakoulut. . Sitä varten saamen kielten opetusta tulisi kehittää. Kirkolla on nykypäivänä suuri merkitys saamelaisille. Monet syrjintää kokeneet ovat jo iäkkäitä, ja heidän kohdallaan alkaa olla viimeiset mahdollisuudet tehdä tiliä menneisyyden kanssa. Samuel Salmi oli pohjoisen piispana työskennellyt saamelaisasioiden parissa, tunsi historiamme ja tiesi silloisen tilanteemme kirkossa, saamelaispappi Mari Valjakka toteaa. Vanhoja haavoja auki revittäessä tulee väistämättä esille kipeitä asioita. Kumpulainen valmistelee selvitystä psykososiaalisen tuen tarpeesta. Valjakka on omassa työssään havainnut, että anteeksipyynnön myötä saamelaisten historia on saanut tulla näkyväksi kirkossa ja että heillä on paikka myös tulevaisuuden kirkossa. Asuntolakoulukokemukset ovat käsittelemättöminä johtaneet myös mielenterveysongelmiin ja alkoholismiin. Toiminnan pitäisi käynnistyä ensi vuoden aikana. Valtioneuvoston asettama komissio pyrkii selvittämään valtion roolia saamelaisten syrjinnässä ja sulauttamispolitiikassa. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa apartheidin ajan jälkeen perustetun totuuskomission kokemuksista tiedetään, että ihmisille voi ilmaantua post-traumaattisia stressioireita, kuten ahdistusta, masennusta ja tunne-elämän häiriöitä, asiantuntija Kitti Kumpulainen Lapin sairaanhoitopiiristä toteaa. – Piispan anteeksipyyntö oli mielestäni hyvä askel eteenpäin. – Ero vanhemmista on aiheuttanut rakkaudettomuuden kokemusta, ja taakkasiirtymänä vaikuttanut haitallisesti suhteessa omiin lapsiin ja puolisoon. Osa vanhemmista on pyrkinyt suojaamaan lapsiaan siten, että heille ei ole enää puhuttu omaa äidinkieltä. Vuoden 2021 aikana Saamelaisten totuusja sovintokomissio käynnistää työnsä. Loka-marraskuussa on käyty kuulemistilaisuuksia totuusja sovintokomissaarien valinnoista. 6 KOTIMAA | 20.11.2020 uutiset. Itsemurhat ovat edelleen merkittävä kuolinsyy pohjoisessa erityisesti porosaamelaisten miesten keskuudessa. . Asutolakouluissa oman kielen käyttämisestä rangaistiin ja samalla sukupolvi toisensa jälkeen on oppinut häpeämään kulttuuriaan. – Sovinnon kannalta on välttämätöntä, että historian ikävät asiat tulevat nähdyksi. – Saamelaiskäräjien mukaan ehdoton edellytys totuusja sovintoprosessin käynnistämiselle on riittävän psykososiaalisen tuen järjestäminen. Tällä hetkellä käynnissä on komission jäsenten valinta saamelaisten keskuudesta. Vain 24 prosenttia saamelaisista puhuu saamen kieliä äidinkielenään, Kumpulainen kertoo. Totuusja sovintokomissioon liittyen seurakunnat vastaavat henkisen tuen antamisesta
Petsamon alueella asuneet kolttasaamelaiset taas asutettiin Suomen Lappiin 70 vuotta sitten. Valjakan mukaan puhumattomuuden on ajateltu suojaavan seuraavia sukupolvia oman ikäluokan vaikeilta kokemuksilta. Hänen isoäitinsä kotiseudut jäivät rajan taakse Petsamoon. Vieraantuminen omasta kulttuurista voi aiheuttaa myös syvää surua, Valjakka sanoo. Psykososiaalisen tuen tarjoaminen on hyvä asia, mutta West muistuttaa, että saamelaiset eivät ole potilaita. Saamelaisten totuusja sovintokomission yhteydessä valtion olisi aidosti sitouduttava siihen, että prosessista seuraa edistystä alkuperäiskansan oikeuksille. Saamelaisten näkökulmasta tämä ei käytännössä kuitenkaan toteudu. Kuvassa konfirmaatio Utsojen kirkossa vuonna 2018. Mari Valjakka on itse kolttasaamelainen. – Kyse on ongelmista, jotka johtuvat valtion saamelaisiin kohdistamista oikeudenloukkauksista. Hän korostaa, että sovinnon on tarkoitettava konkreettista kompensaatiota niistä toimista, joilla saamelaisia on historian aikana painettu alas. – Hän ei koskaan puhunut menneisyyden vaikeista asioista, se oli vanhemman sukupolven selviytymiskeino. ARJA-LEENA PAAVOLA Piispa Samuel Salmen vuonna 2012 esittämän anteeksipyynnön jälkeen saamelaispappi Mari Valjakka on nähnyt, että saamelaisilla on paikka tulevaisuuden kirkossa. – Tästä syystä moni kokee juurettomuutta. Muun muassa kaivoslain soveltaminen osoittaa, että käytännössä niin ei tehdä. Kaikki saamelaiset eivät ole poronhoitajia. Esille nousevat asiat eivät kuitenkaan ole kaikille yhteisiä. evankelis-luterilaisten seurakuntien, Lapin ortodoksiseurakunnan sekä Ivalon helluntaiseurakunnan kanssa. – Lisäksi Tenojoen kalastussopimus on kaventanut saamelaisten kalastusmahdollisuuksia ja perinteisten kalastusmenetelmien käyttöä. Se ei edistä luottamusta valtiota kohtaan, West painottaa. Saamelaisteologi Helga West tutkii luterilaisten kirkkojen ja saamelaisten välisiä sovintoprosesseja Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Kolttasaamelaiset joutuivat aluksi kokemaan syrjintää sekä suomalaisten että muiden saamelaisten tahoilta. Myös toistuvasti esille nostettu Jäämeren ratahanke tuhoaisi toteutuessaan poronhoitoalueita, West sanoo. Suomi äänesti vuonna 2007 YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen puolesta, mutta ei ole tunnustanut saamelaisten maaoikeuksia. – Lähtökohta on hankala, sillä samanaikaisesti Suomen valtio yhä edesauttaa hankkeita, jotka heikentävät saamelaisten asemaa. Poronhoidolla on hänen mukaansa kuitenkin valtava merkitys saamelaisten kieliin sekä henkiseen ja materiaaliseen kulttuuriin. Suomen perustuslain säännös (PL 17.3 §) takaa saamelaisille oikeuden ylläpitää ja harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan. | Kuva: Kukka Ranta www.askel.la 020 754 2333 asiakaspalvelu@kotimaa.fi Hyvän elämän erikoislehti 7 KOTIMAA | 20.11.2020. Lain mukaan saamelaisaluetta koskevissa päätöksissä on neuvoteltava saamelaisten kanssa. Olisi tärkeää korjata vääryydet niin, että ymmärrys ja oikeudenmukaisuus lisääntyvät. Syrjinnän pelossa vanhemmat ovat kannustaneet lapsiaan hankkimaan koulutusta jostain muualta sen sijaan, että siirrettäisiin perinteisiä elinkeinoja tai kieltä eteenpäin. Esimerkiksi Vuotson saamelaiset ovat joutuneet muuttamaan pois kotialueiltaan tekoaltaiden takia
| Kuva: KuvaSeppälä KOTIMAA | 20.11.2020 uutiset 8. Erityisen suuren loven keräystulokseen teki tiedotteen mukaan äitienpäivätapahtumien perumiset eri puolilla Suomea. Valinnan perusteluissa todetaan, että Markus Kartano on väsymättä neuvonut, kouluttanut ja ohjannut kollegoitaan ympäri Suomea somen ja digitaalisuuden saloihin. Uusi renessanssikin on mahdollinen. Myös muita tapahtumia ja myyjäisiä jouduttiin perumaan. Verkkopappi haaveilee kirkosta, jossa olisi valmiiksi helposti käytettävät laitteet ja jossa työntekijöiden ei tarvitsisi osata kaikkea vaan olla mahdollistajina. Maria Väinölä kiittelee, että perusasiat ovat Seinäjoella kunnossa. Väinölä on pidetty esimies ja avoin mutta säntillinen työyhteisön kehittäjä, joka ottaa huomioon myös kausityöntekijät. Vapaaehtoisia voisi olla vetämässä pelikerhoja ja senioreiden atk-kerhoja, Kartano unelmoi. – Isäni on kanttori ja itsekin olen soittanut pianoa niin pienestä kuin olen osannut istua. Kartanon tuki monen työntekijän ja työkentän digiloikan taustalla on ollut merkittävä. Hän on tilannut useita sävellyksiä seurakunnan käyttöön ja toiminut kesäkonserttisarjan taiteellisena johtajana vuodesta 1993. Korona romahdutti Yhteisvastuun tuloksen Koronakevät keskeytti hyvin alkaneen Yhteisvastuu-kampanjan lähikeräykset ja tiputti keräystuloksen yli miljoonalla eurolla viimevuotisesta. Se voitti Kuvituskuva / digitaalinen taide -sarjan Suomen suurimmassa valokuvakilpailussa Fotofinlandiassa. Kirkon digiosaajien määrä on kasvanut. Kartano on ollut vuodesta 2009 alkaen Helsingin seurakuntayhtymän verkkopappina. Hän on ollut rakentamassa uusia verkkopalveluja, esimerkiksi lapsille ja nuorille suunnattua Fisucraft-maailmaa, joka sai Vuoden kristillinen mediateko -tunnustuksen vuonna 2016. FREIJA ÖZCAN Vuoden pappi on verkkopappi Korona-aikana verkkopappi Markus Kartano on kouluttanut seurakuntien työntekijöitä ja käynyt itsekin striimaamassa vaativampia tilanteita. Valinta julkistettiin 16.11. Auta ihmistä -keräyksen mainosfilmi Elämän rakkaus voitti Finnkinon järjestämän Vuoden 2020 paras elokuvamainos -kilpailun. Kesä-elokuun Kuukauden aikkarimainos -kisassa toinen Pelastusarmeijan mainos ylsi jaetulle ensimmäiselle palkintosijalle. Pelastusarmeijan mainoksille palkintoja Pelastusarmeija on saanut kuukauden sisällä neljä tunnustusta mainoksistaan. Samaan kampanjaan liittynyt mainosfilmi Ulkona valittiin esitettäväksi Euronewsin One Minute of Responsibility -ohjelmasarjassa, joka esittelee vaikuttavia yhteiskunnallisia kampanjoita. Suurin osa, 60 prosenttia, tuotosta ohjataan Kirkon Ulkomaanavun ruohonjuuritason työhön kehittyvissä maissa. Hän on ollut ensimmäisenä aloittamassa kirkon verkkoauttamistoimintaa Usko, toivo, rakkaus -kampanjan verkkosivustolla ja käynnistämässä kirkollisia ryhmiä ja sivuja Facebookissa. Ensi vuonna Yhteisvastuukeräys tukee taloudellisissa vaikeuksissa olevia ikäihmisiä. – Kyllähän se on myös hämmentävää, kun tällainen kunnia myönnetään, Markus Kartano kommentoi valintaansa Kotimaalle. Tällä kaikella oli vaikutusta keräystulokseen, joka jäi 1 995 818 euroon. Toisaalta esimerkiksi 15 vuotta sitten nähtiin virsibuumi. Urkujensoiton A-tutkinnon hän suoritti erinomaisin arvosanoin 1987. | Kuva: Markus Kartano Suomen Kanttori-urkuriliitto nimesi Vuoden Kanttoriksi Seinäjoen seurakunnan johtavan kanttorin Maria Väinölän. – Seurakuntalaisten osaamista voisi hyödyntää enemmän. EMILIA KARHU Vuoden kanttori on laaja-alainen muusikko Vuoden kanttori Maria Väinölä on Seinäjoen seurakunnan johtava kanttori. Perustelujen mukaan Väinölä on laaja-alainen muusikko. liiton syysvaltuuston yhteydessä. Nykykulttuurissa laulamista ei enää harrasteta esimerkiksi kodeissa samalla tavoin kuin ennen. Kyse on laajemmasta kulttuurisesta muutoksesta. Tuotoilla rahoitetaan vuonna 2021 alkavaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Pelastakaa Lapset ry:n perheitä tukevaa hanketta. Harjoittelemaan pääsee aina kun haluaa. Iloitsen myös, että seurakuntamme on niin elävä. Raamatussakin kehotetaan monissa kohdin ihmisiä laulamaan ja soittamaan. Väinölä valmistui kanttoriksi (MuM) Sibelius-Akatemian Kuopion yksiköstä 1984. – Aina kun on tullut jotain uutta, olen mielelläni ollut sitä kokeilemassa ja ottamassa käyttöön, Kartano sanoo. Sittemmin työ on ollut enemmän toisten auttamista ja tekniikkaa. Auta ihmistä -kampanjateemat käsittelevät ahdinkoon joutuneiden ihmisten tilannetta, kuten myös syrjäytynyttä miestä keskellä merta kuvaava printtimainos. – Ei ole virsien vika, että ne ovat jääneet paitsioon. Hän pitää ammattikuntansa ja alaistensa puolta. Valinnan teki Suomen kirkon pappisliiton hallitus. – Meillä on useat ympäri vuoden käytössä olevat urut, paljon pianoja ja kaksi isoa flyygeliä. Hän on luonut mahdollisuuksia musiikin eri tyylilajien dialogille. Pappina Kartano on kokenut, että hänellä on ollut mahdollisuus heti kokeilla itse, kun on tullut ajatuksia, miten työtä voi tehdä verkossa. Virret ovat Väinölän mukaan luterilaisen uskonkäsityksen ja seurakuntaelämän perustava voimavara. Nuoria, aikuisia ja ikäihmisiä, joilla olisi intohimoa. Kartanon mukaan verkkopapin työn alkuvaiheissa sisällön tuotanto korostui, kun käytännön tekijöitä ei kirkossa juurikaan ollut. H elsingin seurakuntayhtymän verkkopappi Markus Kartano, 49, on Vuoden pappi 2020. Helmikuussa alkavaa keräystä suunniteltaessa on jo varauduttu siihen, ettei lähikeräyksiä voida ensi keväänäkään tehdä. – Laulaminen on tutkitusti terveellistä ja yhteislaulu vahvistaa ihmisten välistä yhteyttä. Mobiilikirkko on ollut palvelu, jossa hän on voinut toteuttaa omaa näkemystään
Jeesus sanoo, että heittäköön synnitön ensimmäisen kiven. Hyvä uskonnonopetus, joka ei ole oppikirjoista kiinni, vakuuttaa, että uskontojen tuntemus on kulttuurista lukutaitoa. Tätä myyräntyötä tehdään ovelasti armon ja rakkauden nimissä tavoitteena Raamatun sanoman mitätöiminen. On lohdullista, että saamme sanoa: ”Armahda meitä syntisiä!” Ja rukoilen, että Jeesus olisi siinä kodissa, jossa jotain on särkynyt, jossa etsitään anteeksiannon toivoa ja voimaa! ANNELI RANTALAIHO Eläkepappi , Turku Syntinen nainen ja syntinen mies 9 KOTIMAA | 20.11.2020 mielipiteet. Oman lapsen yhden yläkoulun oppikirjan perusteella luotiin mielikuva koko oppiaineen ja opetuksen luonteesta ja kaikista uskonnon oppikirjoista. Kolumnin ansiosta moni Kotimaan lukija jäi käsitykseen, että koulun uskontojen opetus on puuroutunutta ja kirkon on otettava asia omiin käsiinsä. Jeesus puhui paljon synnistä, armosta, kadotuksesta ja viimeisestä tuomiosta. Siksi joitakin huomioita ja kysymyksiä aiheesta. Maailma haluaa uudistaa kirkkoa luopumalla Jumalan sanasta. Hanna Mithiku kirjoitti, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategian lukeminen tuntui KHO:n päätöksen jälkeen irvokkaalta ( Kotimaa 9.10.). Kuitenkin seurakunnilla on hyvin monenlaista toimintamuotoa, on perinteistä ja sähköistä viestintää. Ja hurraa – johtopäätös: kirkon pitää itse panostaa lasten ja nuorten opettamiseen. Mielestäsi ”kirkon pahin pelko tuntui olevan se, että maailma tulee ja muuttaa kirkon.” Tämä on minunkin pahin pelkoni. Monelle lukijalle muodostui kuva, että koulun uskonnonopetus on epämääräistä mössöä ja vailla jäsentyneitä tosiasioita. Apostoleista ylösnousseen Jeesuksen kohdannut Paavali oli Mestarinsa yksityisopetuksessa. 20:10, jossa sanotaan selvästi, että molemmat, sekä avionrikkojanainen että avionrikkojamies, on tuomittava. Jos se kirkkoa satuttaa, harmi. Toisia kristittyjä ryhmiä mollataan ahkerasti ja omaa porukka suljetaan ahdistavaan rakkauteen. Vähätellen pidät Raamattua rosoisten ihmisten kirjoittamana kokoelmana, jossa ei kerrota totuutta, ei myöskään mikä on oikein ja mikä väärin. Mitä Jeesus kirjoitti maahan. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Siis Jumalan sanasta me opimme tuntemaan totuuden, ja se totuus tekee meidät vapaiksi. Ehkä jakeen Moos. Siksi paljolti saarnataan tämän elämän miellyttävistä asioista. On parempi herätä syntiseksi jo nyt eikä vasta viimeisellä tuomiolla. Koulun uskonnon opetuksen tehtävänä ei olen kirkon etujen vaaliminen, vaan yleissivistyksen antaminen. Näkemyseromme johtuu varmaan siitä, mistä me etsimme totuutta. Siis hän, joka ei ole tehnyt aviorikosta (kenties tämän naisen kanssa), eikä kukaan heittänyt. Onko perussanomaa pidetty riittävästi esillä ja onko se selkeästi edes kerrottu. En tunne samalla tavalla. Strategian mukaan kirkon sanoma on jäänyt hyvin monelle epäselväksi. Oma näkemykseni on, että koulu opettaa säädettyjen opetussuunnitelmien mukaan ja kirkko toimii oman kutsumuksensa mukaan. Naiset ja jopa tytötkin ovat monissa uskonnoissa syntisiä ja syyllisiä. Käytetäänkö tilaisuuksissa Raamattua vai puhujien omaa tulkintaa. Synnintunnustuksemme pitäisikin muuttaa muotoon: ”että minä niinkuin syntinen nainen syntisen fariseuksen huoneessa itkisin syntejäni”. Jeesus puhui ja opetti sitä, mitä Isä käski. Näistä puhuminen on kuitenkin kirkon ydintehtävää, vaikka monet loukkaantuisivat ja ahdistuisivat. Haluttiinko kolumnilla siis luoda kiila koulun ja kirkon väliin. Pääsikö vai päästettiinkö mies pakoon vai oliko hän sittenkin läsnä. Hanna Mithikun ( Kotimaa 9.10.)kysymys toisillemme on kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis ja viisas: ”Mitä sinä näet, kun katsot kohti Jeesusta?” ANITA KURVINEN Media on ”neljäs valtiomahti”. Asia on tärkeä juuri nyt, kun mielipiteillä vedetään aitoja ja revitään rikki. Meidän tehtävämme on kutsua seuraamaan totuutta ja rakkautta.” Et kerro, mitä totuutta me sitten kutsumme seuraamaan, jos emme sitä omista. ERKKI LAITINEN Lehtori (el.), Karttula Raamattu kertoo totuuden Kiitos loistavasta kolumnista! Heikki Palmu nosti esiin tärkeän, lähes vaietun aiheen, jota olen myös paljon miettinyt vuosien varrella. Nykyään näistä saarnataan valikoiden, papitkin saattavat ohjeistaa puhujaa välttämään sanoja synti ja kadotus. Toteat, ”että me ihmiset emme omista totuutta. Mutta ilman koulun monipuolista ja kriittistä uskontojen opettamista uskonto ilmiönä jää nuorten maailmassa kirkon sisäiseksi touhuamiseksi, mössöksi. SEPPO NYYSSÖNEN Lukion filosofian ja uskonnon lehtori, Helsinki Mössähtikö uskonto vai kolumnisti. Jeesus on kovin oikealla asialla, eikä omakaan kirkkomme ole synnitön. Itsekäs ihminen, maailma, haluaa toteuttaa vain omaa tahtoaan, ei Raamatun opetusta. Miksi vain tuo nainen tuotiin Jeesuksen luo. Kuitenkin Raamatussa kerrotaan nämä kaikki. Tämän osoitti Freija Özcanin kolumni Kotimaassa 13.11.2020. Rosoisille kirjoittajille Pyhä Henki ohjeisti, mitä pitää kirjoittaa. Joka ryhmällä ja lahkolla on oma ehdoton totuus Jumalan tahdosta. Tätähän jo Paavalikin ennusti (2.Tim.4:3-4)
jatkokeskustelun SLS:n toimintalinjasta. Työalueelle on tulossa kolmen vuoden sisään viides aluepäällikkö. Oma kirjoittamista vaille valmis väitöskirjani olisi käsitellyt evankeliumin julistamisen ja sosiaalisen vastuun keskinäistä suhdetta sellaisena, kuin se ilmeni Etiopian Mekane Yesus (EECMY) kirkon kirjeessä Luterilaiselle Maailmanliitolle (LML) noin viisikymmentä vuotta sitten. Lähetysseuran työn sisällöt kertautuvat ja tulos (432) antaa muuttujien määrän, joka tulisi huomioida arjen työtehtävissä. Kuka pelastaisi Lähetysseuran takaisin suomalaiselle kirkkokansalle. Näin toimivat myös monet kristillisen vähemmistön johtajat. Tämä ei ole hankeosaamisen perusteella rekrytoitujen ihmisoikeustai rauhanaktivistien syytä. Jokainen ymmärtää, että kaiken edellä luetun sisäistäminen ja osaaminen jää erittäin pienen joukon erityisalaksi. Sen tuloksena on uusi Lähetysseura, joka on erittäin kaukana niistä odotuksista, joita kohtaamme Suomessa seurakuntien lähetysaktiivien parissa. Strategiakaudella 2017–2022 Suomen Lähetysseuran tavoitteet näkyvät niin sanotuissa Toivon teemoissa. ” Tämä ei ole hankeosaamisen perusteella rekrytoitujen ihmisoikeustai rauhanaktivistien syytä. korvaa 10 mielipiteet KOTIMAA | 20.11.2020 mielipiteet K aikkia johtamiseen ja organisointiin liittyviä ilmiöitä voidaan tutkia kielen kautta. Jokainen tavoite on jaettu erilaisiin hankemittareihin, joita on kirjan lopussa noin 20 sivua. Näiden lisäksi nimetään kolme painopistettä: ihmisoikeudet, taloudellinen oikeudenmukaisuus sekä rauha ja sovinto. EECMY:n teesinä oli se, että evankeliumin julistaminen ja sosiaalinen vastuu kuuluvat yhteen. Kiitos Juhani Forsbergille, joka aloitti 12.11. MARKO PIITTALA Entinen Lähetysseuran Lähi-idän lapsija nuorisotyön asiantuntija Lähetysseura takaisin kirkkokansalle keskustelu | Lähetysseurassa avainpaikoille on tullut henkilöitä ulkoministeriöstä ja järjestöistä, kirjoittaa Marko Piittala. Kieli ja sen diskurssit ovat voimakas vallankäytön ja sosiaalisten verkostojen muodostamisen väline. He luovat strategioita, manuaaleja, hankkeita ja mittareita ja näin valtaa käyttävää kieltä. Työssämme kohtasimme näitä eri kirkkokuntien kristillisiä toimijoita, jotka näkivät tehtävänsä todellisen rauhan rakentajina. Tätä ryhmää edustava pastori valitteli meille ensimmäisessä tapaamisessa: ”Niin, olen kuullut, että Lähetysseurassa on edelleen joitakin, jotka pitävät juutalaisista.” Vastuu tästä Lähetysseuran muutoksesta on operatiivisella johdolla, joka on tehnyt ihmisoikeusja rauhantyön mukaiset rekrytoinnit. Kirkollisen työn ohjelmaan on lisäksi laadittu kolme läpileikkaavaa teemaa: konfliktisensitiivisyys, ympäristö ja ilmastonmuutos sekä sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus. HANNU PAAVOLA Kirkon lähetyssihteeri 1992– 2006 Lähetystehtävän perusta?. Ne sisältyvät yhtä tärkeinä Raamatusta nousevaan kirkon tehtävään, ja niiden tulisi saada yhtäläinen huomio kirkkoa avustavien järjestöjen toiminnassa. Kirkollisen työn 150-sivuisesta ohjelmasta saa suurennuslasilla etsiä lähetyksen ydintä, evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Lähetysseuran pitäisi olla kuitenkin seurakuntien ”omaisuutta”. Menemättä kirjeen sisältöön ja kysymyksiin, arkistojen ja haastattelujen perusteella tulin siihen tulokseen, että LML ei vuosien komiteatyön ja hyllymetreihin nousevan julkaisumäärän jälkeenkään pystynyt antamaan EECMY:lle vastausta sen paremmin teologisella tasolla kuin etenkään käytännön työssä. Painopisteet linjaavat Toivon teemojen pohjalta nousevaa työtä ja asettuvat strategian ja ohjelmien väliin. Lähetystyöntekijänä olen kokenut olevani muinaismuisto, jota esitellään seurakuntien lähetyskannatusten turvaamiseksi. Uusi Lähetysseura koostuu hankeosaajista, joiden tieltä poistuvat niin alatien körtit kuin konservatiivikristityt. Se on jotain aivan muuta, kuin ”oikeudenmukaisen rauhan” julistajilla, jotka matkustavat ympäri maailmaa hakien rahallista tukea. Kysyn keskusteluun osallistuneilta tai keneltä tahansa kiinnostuneelta, ovatko kirkon lähetystehtävän perusta ja kristillisen kirkon toiminnan perusta eri asiat – edellinen ehkä alaltaan ainakin vähän rajatumpi kuin jälkimmäinen. Varjoon jää kristittyjä perheitä ja seurakuntia, jotka kärsivät tästä politisoituneesta avustusteollisuudesta. Tällöin paljastuu asioita, joita ei kerrota julkisuuteen. Rahaa toki Lähi-idässä tarvitaan: Lähetysseuran toimintakeskus Jerusalemissa odottaa vielä remontin valmistumista, vaikka tähän korjaukseen on rahaa palanut – organisaatioja henkilöstömyllerrysten keskellä – jo yli kolme miljoonaa euroa. Teemat ja linjaukset sisältyvät vuonna 2017 julkaistuun Kirkollisen työn ohjelmakirjaan, joka lisäksi esittelee kaksitoista ulkomaantyön tavoitetta. Tämä tekee heistä korvaamattomia ja saattelee eteenpäin organisaation uudistuksissa. Tai toisella tavalla, tuleeko kirkon lähetysjärjestön itseymmärrys nousta kirkon lähetystehtävästä vai kirkon tehtävästä – josta puhutaan myös missiona. Lähi-idässä, erityisesti arabikulttuurissa, operoidaan hitaasti, arjen luottamuksen kautta. He toteuttavat periaatteidensa mukaista näkyä. He toteuttavat periaatteidensa mukaista näkyä, joka evaluoidaan sekulaarien, kansainvälisten ihmisoikeusja rauhanjärjestöjen mittarein, erityisesti Lähi-idän työalueella. Ei siis vain evankeliumin julistaminen ja palvelu (tai diakonia), vaan julistus ja sosiaalinen vastuu. Kirkollisen työn tekijöiden tulisi vielä hallita vuonna 2015 laadittu 132-sivuinen ohjekirja, ja meillä Lähi-idän työalueella toimivilla oli lisäksi käytössä yksitoistasivuinen Lähi-itä-visio. Julkisuudessa esitetään narratiivi, joka takaa ulkomaisen rahoituksen jatkumisen. Heidän asenteensa pohjautuu anteeksiantamukseen Kristuksen esimerkin mukaisesti. Lähetysseurassa on viimeisten vuosien aikana tapahtunut kehitys, jossa avainpaikoille on tullut henkilöitä ulkoministeriöstä ja erilaisten järjestöjen hankehallinnosta. Alueella toimivat lähetit väsyvät tässä myllerryksessä tai heidät siirretään pois
Pitää uskaltaa katsoa, mitä sisällä on ja millaisia kynnyksiä olemme rakentaneet. Näiden yhteyksien kautta saamme jatkuvasti tietoja ja kuulemme kokemuksia voimakkaasti kasvavien kirkkojen sitoutumisesta kirkon uskoon. Pitkän kirjoituksen maksimipituus on 3000 merkkiä välilyönteineen ja lyhyen 1000 merkkiä. Vaikka olen itse monella tavalla syvällä kirkon ihmemaassa ja vallan rakenteissa, tunnistan jotain tuosta outouden kokemuksesta. Se ei kuitenkaan riitä. Mitä napakammin kirjoitat, sitä todennäköisemmin tekstisi julkaistaan. Lähetysneuvosto on Suomen laajin lähetystyöhön keskittyvä ekumeeninen ja yhteiskristillinen työelin, jossa on yli 30 jäsenyhteisöä. Kaikesta tästä huolimatta, tämä kirkko on minulle rakas. Jos lähetystyö häivytetään pelkäksi palveluksi, se ei ole enää identiteetiltään kristillistä. Kirkon strategiassa tavoitteeksi on asetettu ovien avaaminen kirkkoon. Siksi esimerkiksi väitteet siitä, että globaalilla tasolla ekumeeninen missiologia olisi keskittynyt vain rauhan ja oikeudenmukaisuuden kysymyksiin, tai että julistus ja palvelu asetettaisiin edelleen vastakkain, ovat turhia ja virheellisiä kärjistyksiä. Kritiikkini kirkon rakenteita kohtaan on saanut jotkut puolustamaan niitä entistä hanakammin. TIMO KESKITALO Suomen Lähetysneuvoston puheenjohtaja Lähetystyö kirkon identiteetistä käsin Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Liitä viestiin myös yhteystietosi. Viime vuonna 100-vuotisjuhliaan viettänyt Suomen lähetysneuvosto pyrkii näkemään kristillisen lähetysja evankelioimistyön kirkon omasta identiteetistä käsin. Toimimme kansainvälisesti läheisessä yhteydessä Kirkkojen maailmanneuvoston, Maailman evankelisen allianssin, Euroopan ekumeenisten lähetysneuvostojen ja monien lähetysjärjestöjen kanssa. On hyvä, että kirkkojen, kristillisten yhteisöjen ja kristillisten järjestöjen suorittamasta lähetystyöstä Jumalan lähetyksen palveluksessa käydään avointa keskustelua. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla.. Olemme Suomen lähetysneuvostossa käyneet lähetystyöntekijän identiteetistä raikasta keskustelua. Lähetysjärjestöinä ensisijainen velvollisuutemme on pitää esillä Jumalan sanaa, lakia ja evankeliumia. Kirkon nelivuotiskertomuksen yksi vahva viesti on se, että nuoremmille sukupolville kirkko ja sen usko näyttäytyvät outoina. Tehtävämme on ”edistää lähetystyötä tekevien yhteisöjen keskinäistä yhteyttä ja lähetysasiaa Suomessa”. K irkolliskokousviikon aikana tulee useamman kerran kysyttyä itseltäni: Miksi yhä kuulun kirkkoon. Miksi jaksat osallistua keskusteluun, jossa ihmisyytesi ja elämäsi jatkuvasti kyseenalaistetaan. Usein tuntuu, että kirkossa ollaan huolestuneempia kirkkoinstituution vallasta ja asemasta yhteiskunnassa, kuin siitä, että kirkko olisi merkityksellinen ihmisille. Useasti olen saanut kuulla kysymyksen, ettekö te sateenkaari-ihmiset voi vain lopettaa kirkon hajottamisen ja perustaa oman kirkon, jossa voitte vihkiä vapaasti ketä lystää. Ajatellaan, että kirkon tehtävä on näyttää hyvältä, ei tehdä hyvää. HANNA MITHIKU Kirjoittaja on Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja projektipäällikkö. Niiden joukossa ovat muun muassa kaikki seitsemän luterilaisen kirkon lähetysjärjestöä. Voi olla, että on myös niitä ihmisiä, jotka eivät jäisi kaipaamaan minun jäsenyyttäni kirkossa. Meidän tulee tunnistaa ja purkaa ne sortavat rakenteet, joita olemme tässä kirkossa rakentaneet ja ylläpitäneet: systemaattinen naisten ja vähemmistöjen vaientaminen sekä patriarkaaliset rakenteet, joissa uskontoa ja sen harjoittamista on tuhansien vuosien ajan saaneet sanoittaa ja määrittää pääosin vain miehet. Tämän kirkon kautta olen löytänyt yhteyden moneen ihmiseen, joka väsymättä (ja välillä väsyyneenäkin) jaksaa tehdä töitä oikeudenmukaisuuden ja rakkauden eteen. julkaistussa puheenvuorossaan tärkeään kysymykseen kristillisen lähetystyön luonteesta. Meidän pitää pystyä tunnustamaan kirkkomme historia. Eikö olisi vain helpompi luovuttaa, laittaa eropaperit menemään ja vapautua syrjivistä rakenteista ja epätoivoisista yrityksistä muuttaa jähmeää kirkkoinstituutiota. On tärkeää muistaa, että lähetystehtävän antaja on Herra Jeesus Kristus ja kristillisen lähetystyön subjekteja ovat seurakunnat. Saan ihmettelyä myös ystäviltäni, niiltä kirkon kovasti kaipaamilta nuorilta aikuisilta, millenniaaleilta: Miten jaksat sitä kamalaa puhetta, ummehtunutta ilmapiiriä ja patriarkaalisia rakenteita. Kriittiset äänet vaiennetaan vaatimuksella puhua mieluummin hyvää kuin totta. Minä haluan rakentaa kirkkoa, jossa ilosanoma saa kuulua kaikille ja kaikkialle kirkkaana! Miksi vielä kuulun kirkkoon. Sitä ei edellytetä muilta järjestöiltä, jotka toimivat rinnallamme vaikkapa kehitysyhteistyössä tai rauhan ja sovinnon kysymyksissä. Kirkon johdossa tuntuu olevan vaikeata ymmärtää vallan ja vastuun suhdetta ja kritiikiltä piiloudutaan oman aseman suojaan. Olemme iloisia siitä, että siellä, missä seurakuntien ja kristillisten yhteisöjen työ perustuu kokonaisvaltaiseen ihmisen ja hänen elinolosuhteittensa huomioimiseen, työ kantaa hedelmää. Miksi. 11 KOTIMAA | 20.11.2020 ” Usein tuntuu, että kirkossa ollaan huolestuneempia kirkkoinstituution vallasta ja asemasta yhteiskunnassa, kuin siitä, että kirkko olisi merkityksellinen ihmisille. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Piispa Jorma Laulaja tarttui Kotimaassa 6.11. Kotimainen ja kansainvälinen missiologia on voimakkaassa käymistilassa. Ennen kaikkea minulle tämä on se kirkko, jonka kautta olen saanut löytää sanoman rakastavasta, oikeudenmukaisesta ja armollisesta Jumalasta. Jos taas lähetystyö pelkistetään evankelioimistyöksi, se ei ole aitoa ja uskottavaa kristillistä lähetystyötä. Olen kohdannut vilpitöntä rinnalla kulkemista ja kohtaamista elämän iloissa ja suruissa
Löytöretket aloittivat kristinuskon globalisaation Maailman kirkkojen levinneisyys kuvastaa vieläkin sitä, minne eurooppalaisten hallitsijoiden ja kauppakomppanioiden lähettämät retkikunnat tunkeutuivat 1400-luvulta seuraaville vuosisadoille ulottuvana ajanjaksona. TEKSTI: JUSSI RYTKÖNEN » 12 KOTIMAA | 20.11.2020 historia
Löytöretkien aikakausi 1400-luvulta 1700-luvulle merkitsi valtavaa maailmankuvan muutosta paitsi eurooppalaisille, myös muiden mantereiden asukkaille. Siihen liittyi kauppaa ja sotimista, mutta myös siirtomaavallan syntyminen – ja kristinuskon leviäminen Euroopasta kaikille mantereille. Espanjan ja Portugalin hallitsijat toteuttivat kaupan ja valloituksien ohessa myös paavien lähetyskäskyä. Eräänä aamuna vuoristojen reunustama salmi avautui silmänkantamattoman laajaksi valtamereksi. | Kuva: Wikimedia Commons 13 KOTIMAA | 20.11.2020. Krisfoffer Kolumbus ja monet muut olivat tutkineet Amerikan kaksoismantereen Atlantin-puoleisia rantoja jo vuodesta 1492 lähtien. Protestanttisten brittien ja hollantilaisten aika löytöretkissä koitti hieman myöhemmin. Löytöretkien suurin merkitys olikin siinä, että ne alkoivat kuroa maailman eri osia hitaasti yhteen. Useimpien löytöretkeilijöiden laivoissa ja myöhemmin seuranneissa valloitusja asutusoperaatioissa seurasi mukana pappeja, jotka käynnistivät uusilla alueilla paitsi eurooppalaistaustaisten ihmisten kirkollisen toiminnan, myös lähetystyön. 1500-luvun puolelle tultaessa Euroopassa alettiin tajuta, että Amerikka oli uusi, aikaisemmin tuntematon manner. Eurooppalaiset eivät olleet tietämättömyydessään yksin. » Näiden portugalilaisten karakkien kaltaiset pienet purjealukset aloittivat eurooppalaisten löytöretkien aikakauden. Fernão de Magalhãesin johtama pieni laivasto nosti kaikki purjeet ja otti suunnan läpi tuntemattoman, suunnattoman aavan. Ei siis ole sattumaa, että Latinalainen Amerikka Meksikosta Chilen eteläisimpään kärkeen oli vuosisatojen ajan miltei puhtaasti katolista aluetta. Portugalilaiset ehtivät myös Japaniin jo 1543. Eivät muslimikansat, intialaiset tai kiinalaisetkaan tienneet Amerikasta mitään. Eivätkä Amerikan intiaanikorkeakulttuurit olleet tietoisia muusta maailmasta. Itse asiassa Euroopan ulkopuolisen maailman nykyisen uskonnollisen jakautumisen taustalla ovat juuri muinaiset löytöretket, niitä seuranneet kauppayhteydet, siirtomaavalta ja eurooppalaisten valtojen keskinäisten sotien tai karttojen ääressä tekemien sopimuksien piirtämät valtioiden rajat. Vasco da Gama kiersi Afrikan ja saavutti kaukaisen Intian 1498. Aluksien miehistöön kuului kaukomatkoilla myös pappeja. Ensimmäiset eurooppalaiset olivat saapuneet Tyynellemerelle. Maailma olikin paljon suurempi, kuin läpi antiikin ja keskiajan oli kuviteltu. V iisisataa vuotta sitten, marraskuun lopussa vuonna 1520, kourallinen pieniä espanjalaisia laivoja puski tietään kuohuvan aallokon läpi Etelä-Amerikan mantereen ja Tulimaan välisessä karikkoisessa salmessa. Kestäisi vielä kymmenen kuukautta ja koko maapallo oli kierretty ensimmäisen kerran. Vielä aikaisemmin 1488 portugalilainen Bartolomeu Diaz purjehti Afrikan eteläkärkeen saakka
Merellisten löytöretkien kauden päättivät 1700-luvun lopussa Tyyntä valtamerta tutkineet englantilainen James Cook sekä ranskalainen JeanFrançois Lapérouse. Niiden ympärille kasvoi usein myöhemmin kaupunkeja, kun lisääntyvä eurooppalainen asutus otti alueita haltuunsa. Norjalainen – Norja kuului Tanskaan – lähetystyöntekijä Hans Egede saapui Grönlantiin vuonna 1721 ja perusti sinne luterilaisen kirkon. Loppu on englanninkielisen asutuksen ja anglikaanis-protestanttisen amerikkalaisen kulttuurin leviämisen historiaa. Mukaan liittyi myös hollantilaista, saksalaista ja pohjoismaista asutusta, mikä vain vahvisti alueen protestanttista perusluonnetta. Ehkä olennaisinta Pohjois-Amerikan nykypäivän tilanteen kannalta on, että Espanjan kuninkaan Filip II:n Britanniaa valloittamaan lähtenyt jättiläismäinen maihinnousulaivasto, ns. Vuosilukua pidetään myös Tanskan vallan alkuna. Kaukainen Australia päätyi 1700-luvulla brittien haltuun. Filippiinien saarista sai Espanja otteen jo 1500-luvulla. Perässä seurasivat myöhemmin britit omine kirkkokuntineen. Ainoaksi varhaiseksi poikkeukseksi Pohjois-Amerikassa jäi Ranskan vuodesta 1608 kolonisoiman Kanadan Quebec. Ensimmäinen pysyväksi jäänyt englantilaisten siirtokunta Amerikassa – Jamestown – perustettiin vuonna 1607. Etelä-Amerikassa syntyi alkuperäiskansoja tavoittelevien lähetysasemien kulttuuri. Poikkeuksena oli ilmastoltaan eurooppalaisille otollinen maanosan eteläkärki. Intiassakin löytöretkiä seurasivat kauppiaat, sotilaat ja lähetystyöntekijät. Pohjois-Amerikan kolonisaatio ja samalla kristinuskon levittäminen alueelle poikkesi suuresti Latinalaisen Amerikan vastaavista vaiheista. Sinne saapuivat vuonna 1706 Tanskan kuningashuoneen lähettäminä luterilaista lähetystyötä tekemään saksalaiset Bartholomäus Ziegenbalg ja Heinrich Plütschau. Kaikki tapahtui löytöretkien vuosisatoina espanjaksi ja portugaliksi, vaikka monet papit ja sääntökuntalaiset tietenkin opettelivat myös paikallisia kieliä. Tanskalla oli siellä vuodesta 1640 hallussaan pieni Trankebarin siirtokunta. | Kuva: Wikimedia Commons 14 KOTIMAA | 20.11.2020 historia. Mutta runsasväkinen ja kulttuurisesti vahva hindulais-islamilainen alue taipui siirtomaavaltaan vain hitaasti. Lähetystyö joutui luovimaan politiikan ja oman missionsa välissä. Vahvasti islamilainen Malakan ja Indonesian alue oli lähetystyöntekijöille kovaa maata, mutta hollantilaisen siirtomaavallan aikana kristinusko alkoi kuitenkin juurtua. Näin ollen sen vanhin kristillisyys on ollut anglikaanis-protestanttista. Skandinaavista asutusta Grönlannissa oli ollut jo keskiajalla, mutta ilmaston kylmeneminen ajoi viikinkien jälkeläiset pois 1400-luvun alkuun mennessä. Jos historia olisi mennyt tässä toisin, olisi Espanja kenties kolonisoinut myös Pohjois-Amerikan. Aasian mantereen pohjoisosa Siperia päätyi 1500-luvulta alkaen maitse levinneen ve” Löytöretkien suurin merkitys olikin siinä, että ne alkoivat kuroa maailman eri osia hitaasti yhteen. 1719)on ikuistettu omaperäiseen patsaaseen Intian Tranquebarissa. Britit saattoivat jatkaa jo aikaisemmin aloittamaansa retkikuntien lähettämistä Pohjois-Amerikkaan. Varsinainen lähetystyön alun vuosisata Afrikassa oli kuitenkin vasta 1800-luku. | Kuva: Wikimedia Commons Saksalainen luterilaisen lähetystyön pioneeri Bartholomäus Ziegenbalg (k. Esimerkiksi dominikaani Bartolome de las Casas (k. Pohjois-Amerikassa on myös yksi valtaisan kokoinen, joskin vähäväkinen luterilainen alue: Grönlanti. 1566) puolusti Amerikan alkuperäiskansoja ja vetosi Espanjan hoviin näiden kunnioittamiseksi. Tämä johtuu vain siitä, että alue päätyi löytöretkien aikana lopulta Tanskan haltuun. Silloin sinne ehtivät myös suomalaiset luterilaiset: Suomen Lähetysseura aloitti työnsä Lounais-Afrikassa vuonna 1870. 1552) aloitti katolisen lähetystyön Japanissa. Pohjoisamerikkalainen kolonisaatio tarjosi myös turvapaikan niille uskonsuunnille, joita eurooppalaisissa valtioissa ei suvaittu. Intiaan liittyy ehkä varhaisin luterilaisen lähetystyön muisto. Historiallinen Santa Cruzin lähetysasema oli osa 1700-luvulla rakennettua katolisten lähetysasemien ketjua Espanjan Kaliforniassa. | Kuva: Shutterstock ”Japanin apostoli”, portugalilainen jesuiitta Francisco Xavier (k. Mutta trooppisen mantereen vaikeapääsyisiin sisäosiin siirtomaavalta tunkeutui vasta myöhemmin. Filippiinit on tänäänkin Kaakkois-Aasian lähes täysin katolinen erikoisuus. Löytöretket kartoittivat myös Afrikan rannikon, jonne eurooppalaiset perustivat kauppa-asemia ja sotilastukikohtia. Voittamaton Armada, tuhoutui Englannin kanaalissa käydyssä meritaistelussa heinäkuussa 1588. Hollantilaiset asuttivat sitä jo 1600-luvulla tuoden mukanaan reformoidun kirkon. Englanti pysyi anglikaanisena ja siitä tuli seuraavien vuosisatojen ylivoimainen merivalta. Saksan myöhempi julma siirtomaavalta siellä varmasti hirvitti suomalaisia ja aiheutti ristiriitoja. Syyrialaistaustaisia kristittyjä Intiassa oli asunut jo keskiajalta saakka, mutta löytöretkien seurauksena varsinkin rannikolla voimistuivat katolinen, anglikaaninen ja protestanttinen lähetystyö
Vaikka kirkkoja suoraan ei syytettäisi, syyllistyivät kolonialismiin kristilliset valtiot. Löytöretkien seurauksena kristinusko levisi kaikkeen maailmaan. Vaikka maailma alkaa jälleen olla uudelleen moninapainen, toimii se pitkälti länsimaiden ehdoilla. Viisi vuosisataa sitten Eurooppa oli vain yksi kolkka maailmassa, jossa oli monta vahvaa kulttuurialuetta. Roomalaiskatolisen lähetyksen Ahonen arvioi olleen Latinalaisessa Amerikassa myös osa Espanjan ja Portugalin nationalistista politiikkaa. Kolonialismi merkitsi alkuperäiskansoille niiden alistamista ja hyväksikäyttöä. Venäjä kolonisoi myös Alaskan. Eurooppalaiset ja eurooppalaistaustaiset viranomaiset elivät ylemmyydentuntoisina alkuperäisasukkaista eristäytyneinä ja puhuivat omia kieliään. Siirtomaavallan laajetessa sivistämistavoitteissa yleistyi Ahosen mukaan ”kristinusko, kauppa ja sivistäminen” -ohjelma. Sen moniulotteisessa ja paljon hyvää tehneessä evankeliumin ja ihmisrakkauden kasvutarinassa on myös murheellisia vaiheita, joista ei voi olla ylpeä. Jättiläisvaltakunnassa oli ollut nestoriolaisia kristittyjä keskiajalta alkaen, mutta Kiina onnistui pitkälti torjumaan uuden ajan länsimaisen kolonisaation. Pahin rikos oli Afrikan orjakauppa – johon tosin syyllistyivät myös muslimikansat. Mutta kristinusko on pysynyt Kiinassa pienenä vähemmistönä 2000-luvulle saakka. Suomen Lähetysseuran eläkkeellä oleva lähetysteologi Risto Ahonen pitää löytöretkien aikaa ja kolonialismia sekä länsimaisen lähetystyön suhdetta kuitenkin jännitteisenä. Ortodoksinen kirkko seurasi perässä. Sen kauppa kaukaisen Aasian kanssa oli vähäistä ja vaikeaa. Kristittyjen maiden kielet englanti, espanja, ranska, portugali ja venäjä ovat maailman levinneimmät. Bosch väittää teoksessaan Transforming Mission, että näissä kysymyksissä länsimainen lähetys oli ”valistuksen lapsi”. Löytöretkistä alkaneesta ja vuosisatoja kestäneestä monimuotoisesta kolonisaatiosta ja kristinuskon globalisaatiosta on vaikea sanoa mitään yleistävää. näläisen kolonisaation alle. Kiina ja Japani vastustivat kauan länsimaiden pyrkimyksiä. Ahonen muistuttaa, että lähetystyö aivan uusien kansojen keskuudessa johti usein myös siihen, että paikallisille kielille luotiin yhdessä paikallisten ihmisten kanssa kirjakieli. Kun Japani 1600-luvun alussa jälleen sulkeutui, meni katolinen kirkko siellä maan alle yli 250 vuodeksi. Toisaalta kolonialismi merkitsi myöhemmin myös länsimaisen terveydenhuollon ja koulutuksen sekä liikenneyhteyksien syntymistä Euroopan ulkopuolelle. 15 KOTIMAA | 20.11.2020. Se uskoi länsimaisen kulttuurin ylemmyyteen ja jatkuvaan kehitykseen ja edistykseen, Risto Ahonen sanoo. Sittemmin britit hyväksyivät uskonnollisen toiminnan siirtokunnissaan. Kiinassa kehitys oli samankaltainen. Kolonialismin jälkiä on sementoitunut maanosan surullisenkuuluisiin poliittisiin ja taloudellisiin sortojärjestelmiin. yhdistänyt länsi. Kristinuskoa ei levitetty miekalla, mutta sitä levitettiin usein myös valta-asemista käsin. Lähetystyöntekijöiden aiheuttamat ongelmat liittyvät Ahosen mukaan kulttuurikysymyksiin. Tämä lännen ja kristinuskon todellinen globalisaatio sai alkunsa löytöretkistä runsaat viisi vuosisataa sitten, kun eurooppalaiset lähettivät laivansa kaikkialle maailmaan. Ja itse kristinusko jatkaa marssiaan maailmassa, jossa sillä Eurooppaa lukuun ottamatta menee yleensä erittäin hyvin. Portugalilainen Francisco Xavier pääsi aloittamaan katolisen työn Japanissa vuonna 1549. – Yleisesti voidaan sanoa, että siirtomaahallinnon edustajat suhtautuivat lähetystyöntekijöihin varauksellisesti, kun taas lähetystyötekijöistä siirtomaa-ajattelua tuki vain vähemmistö, Ahonen toteaa. Rajoitetut kauppasuhteet kuitenkin avattiin. – Missiologi David J. Samalla tavalla ovat kaikkialle levinneet ne kirkot ja kristilliset traditiot, joiden alkukoti on Euroopassa. Entä jos kiinalaiset aarrelaivat olisivat jo 1400-luvulla ankkuroituneet pysyvästi Kalifornian rannikolle ja vastaavasti muslimilaivastot löytäneet Amerikoiden itärannikot ennen eurooppalaisia. Italialainen jesuiitta Matteo Ricci työskenteli Kiinassa vuodesta 1582 alkaen noin 30 vuotta. Modernin maailman demokratia, tekniikka, tiede, taide, kauppa, liikenne ja viestintä ovat pitkälti kristinuskon hapattamien läntisten älyllisten perinteiden, innovaatioiden ja muun kulttuurin tulosta. Länsimaat ovat sotilaallisesti ylivoimaisia. On mielenkiintoista ajatella, minkälaisessa maailmassa tänään eläisimme, jos maailmaa ei olisi ” On mielenkiintoista ajatella, minkälaisessa maailmassa tänään eläisimme, jos maailmaa ei olisi yhdistänyt länsi. – Lähetystyöntekijät taas puolustivat alkuperäiskansojen oikeuksia. Lähetystyöntekijöiden ja siirtomaavirkailijoiden suhde kansaan oli Ahosen mukaan yleensä aivan erilainen. Tanskalainen, tsaaria palvellut Vitus Bering perusti Tyynenmeren rannalle Petropavlovskin kaupungin 1740. – Molempien maiden kauppakomppaniat suhtautuivat pitkään lähetystyöhön jyrkän kielteisesti, peläten levottomuuksia. Kristittyjä oli runsaasti vain Euroopassa, Lähi-idässä ja Etiopiassa. Britannian ja Hollannin tavoitteita löytöretkiaikana ja kolonisaatiossa Ahonen pitää aluksi vain kaupallisina. Vanhat itsetietoiset korkeakulttuurit vainusivat kolonisaation vaarat. Myös lähetystyössä sairaalat ja koulut olivat keskeisiä
Teos oli Kuhmalahden kirkon alttaritauluna aina vuoteen 1795, kunnes se siirrettiin sakastin seinälle ja lopulta kellotapuliin muiden poistettujen tavaroiden joukkoon. Vapahtajan kädestä kulkee armon säde naista kohti, mutta alhaalla oleva paholainen yrittää kiskoa tätä kohti helvettiä. Se lahjoitettiin Euran kirkkoon, jossa teos yhä sijaitsee. Todennäköisesti Bergmanin maalauksen taso ei enää tyydyttänyt. Tulenlieskojen seassa paholaiset ja käärmeet purevat, raapivat ja kuristavat uhrejaan. Yleensä kirkko sai alttaritauViimeinen tuomio kuvina lun lahjoituksena joltain vauraalta seurakuntalaiselta, joka ehkä itse valitsi aiheen. Kangaskappaleet yhdistämällä saatiin kokoon riittävä, tosin hieman epätasainen maalauspohja tilattavalle teokselle. Ylimpänä on valtaistuimella istuva Kristus pyhien ympäröimänä, alhaalla, Tuomarin oikean käden puolella ovat pelastuneet sielut ja vasemmalla helvetti tuomittuineen. Tuomiopäivän käsittelyä on pidetty hyvänä keinona pitää syntien seuraamukset mielissä. Paluumatkallaan kotiin miehet pysähtyivät Tukholmassa ja löysivät sieltä edullisen taiteilijan, Daniel Bergmanin, jolta maalaus tilattiin. Taulun on maalannut hovimaalari David Klöcker Ehrenstrahl osin Rubensin teoksia mukaillen. Todennäköisesti teoksilla on ollut erityisen suuri todistusvoima aikana, jolloin maalauksia oli ylipäätänsä vain harvoin nähtävillä. Osa maalauksista on hyvin vaatimattomasti toteutettuja. Taistelujen tuoksinassa sotilaat tekivät lupauksen, että mikäli he pääsevät hengissä takaisin kotiin, he lahjoittavat kotikirkkoonsa alttaritaulun. Kyseiseltä ajanjaksolta on säilynyt tietoja ainakin 35:stä maalauksesta. Monissa maalauksissa koko alaosa on omistettu helvetille ja sen kärsimyksille. Taiteilija Dankwardt Pasch teki vuonna 1739 pienikokoisen jäljennöksen Ehrenstrahlin maalauksesta. Yleensä pilven reunalla istuva pyhien joukko seuraa tapahtumia tyynenä. Hiilihanko kädessään heiluva paholainen on tarkoitettu näyttämään hyvin pelottavalta, mutta kömpelö ilmaisu ei enää oikein vakuuta. Toisaalta 1800-luvulle tultaessa alettiin kirkoissa suosia lempeämpiä aiheita ja viimeinen tuomio meni pois muodista. Teoksen teetti kahdentoista ruotusotilaan porukka, joka oli joutunut jättämään kotiseutunsa ja lähtemään Pommerin sotaan. ARJA-LEENA PAAVOLA Kuhmalahden kirkon alttaritaulu on maalattu sen lahjoittaneiden sotilaiden paidoista yhdistetylle kankaalle. Köyhien sotilaiden rahat kuitenkin loppuivat kesken. Poikkeuksen muodostaa Kuhmalahden kirkkoon vuonna 1771 valmistuneen, viimeistä tuomiota esittävän alttaritaulun lahjoitukseen liittyvä liikuttava kertomus. Tällainen on Tukholman Suurkirkkoon sijoitettu valtava viimeinen tuomio vuodelta 1696. Tyypillisimmillään aihe on esitetty jakamalla se kolmeen pääteemaan. Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen maalauskoristelussa se oli osa laajaa, ihmiskunnan pelastushistoriaa esittävää kuvasarjaa. Kuva oli parhaimmillaan voimakas tehokeino ja saarnan yhteydessä se antoi lisää pontta papin sanoille. | kirkkotaide | Viimeinen tuomio on tuttu kuva-aihe jo Suomen myöhäiskeskiaikaisten kirkkojen seinämaalauksista. Todellisen suosionsa se saavutti vasta luterilaisen puhdasoppisuuden aikakaudella. | Kuva: Tampereen museot 16 KOTIMAA | 20.11.2020 kulttuuri. K uva-aiheena viimeinen tuomio on tunnettu kaikkialla Euroopassa keskiajalta alkaen. Joissakin maalauksissa he näyttävät myös keskustelevan keskenään. Vasemmalla keskialassa on punaiseen pukeutunut syntinen nainen, joka rukoilee pelastusta. Tästä syystä jokainen miehistä antoi palan omasta paidastaan. Kuhmalahden maalauksen yläosaan on kuvattu Jeesus taivaassa enkelten ympäröimänä. Kuin ihmeen kautta he välttivätkin kuoleman. Aiheesta tuli meillä kuitenkin kaikkein suosituin 1600ja 1700-luvuilla ja nimenomaan alttaritauluna. Maalauksen lahjoittamiseen vaikuttaneita syitä ei yleensä tunneta. Toisaalta mukana on myös koulutettujen taiteilijoiden teoksia, joissa saattaa näkyä esimerkiksi Rubensin taiteen vaikutteita. Materiaalit, kuten pohjakangas ja väripigmentit olivat kalliita, eikä kyvykkäitä taulumaalareitakaan ollut kovin runsaasti saatavilla Suomessa
Kehitysrahoitusyhtiö Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi pohtii motiivejaan työhönsä: ”Luulen, että sillä oli oma vaikutuksensa, että kuulin lapsena tarinoita eräästä kehitysmaasta, Suomesta.” Hänen mummunsa kertoi elämästään rutiköyhänä leskiäitinä 1900-luvun Suomessa. Kivi näyttäytyy ihmiselle kovana yms., mutta ihminen ei tiedä, millainen kivi on perimmältään ilman inhimillisen tiedon rajoitteita. Tieto muodostuu käsitteistä. Jumalan olemassaolo kuuluu siis transsendenttiin. | Kuva: Carnival Film & Television/Yle TA PIO AH OK AL LIO ”J UM AL AN OL EM AS SA OL O ON TIE TO TE OR EE TT IN EN TO SIA SIA ” I hminen näkee ja käsittää kaiken inhimillisesti, omien aistija aivorakenteittensa mahdollistamalla ja rajoittamalla tavalla. Sarja perustuu saman nimiseen kirjaan, jonka tapahtumat käydään läpi kuuden jakson aikana. Minisarja Belgraviassa jokaisella on oma salaisuutensa. Jumalan idea tarkoittaa todellisuuteen kuuluvaa kaiken tekijää, edellytystä, jonka olemassaolo transsendenttia. KL 00 ISBN 978-951-568-000-0 T A P I O A H O K A L L I O Jumala ja tiede länsimaisessa ajattelussa ”JUMALAN OLEMASSAOLO ON TIETOTEOREETTINEN TOSIASIA ” M odernista tietohorisontista avautuvaa, mullistavaa teologiaa, joka johtaa kirkon varhaisempien opettajien ajatteluun alkaen jakeesta Joh. Todellisuus sellaisena kuin se perimmältään on, on siis ihmiselle transsendenttia, ihmistiedon ylittävää olemassaoloa. 1:1: ”Alussa oli Järki.” Tilaa osoitteesta: tmi.ylakasite@gmail.com hintaan 25 € ( + 7 € postikulut) Nid. Syyrian tie vallankumouksesta suursotaan. Jokinen onnistuu kirjassaan piirtämään ajoittain hyvin tarkan kuvan erilaisten syyrialaisten ihmisten elämäntunnoista. Gaudeamus 2020. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Belgravia TV1:ssä lauantaisin. Tiede on tietoa. MARI TEINILÄ 17 KOTIMAA | 20.11.2020. Tämä kirja on arvokas paketti kaikille niille, jotka haluavat pintauutisointia syvempää katsausta oman aikamme inhimillisestä tragediasta. Jokinen kirjoittaa hillitysti ja kriittisen tasapuolisesti, vaikka hänen sympatiansa ovatkin al-Assadia vastustavien maltillisten kapinallisten puolella. Jumalan olemassaolo on siis tietoteoreettinen tosiasia, jota ilman ei olisi Jumalan ideaa eli käsitteellisyyttä, ei käsitteitä, ei tietoa, ei tiedettä, ei mitään. Siksi ihminen ei voi koskaan tajuta todellisuutta sellaisena kuin se perimmältään on. reuna). Virkistävää on, että päähenkilöinä nähdään kaksi vanhempaa rouvaa. Kriitikot ovatkin kiitelleet Taimsin Gregin ja Harriet Walterin roolisuorituksia rouva Trenchardina ja lady Brockenhurstina. Molemmat naiset ovat menettäneet lapsensa. | viikon kirja | | painettua sanaa | | draamasarja | Salaisuuksia ja juonittelua Huono-onniset rakastavaiset, juonittelevia palvelijoita, salaisuuksia, uhkapelejä harrastava pappi, kohtaamisia sumuisessa yössä, pöyhkeitä mekkoja ja myssyjä. Kirjoittaja analysoi myös kansainvälisen median roolia, virheitä ja menetyksiä sodassa. Kansannousun ja sisällissodan vaiheita seurataan kirjassa eniten vuoteen 2015 saakka. Kaikki jaksot katsottavissa Yle Areenassa. 276 sivua Myös Sacrumista K I R J A U U T U U S TA P I O A H O K A L L I O N Syyriassa alkoi vuonna 2011 diktaattori Bashar al-Assadin hallinnon vastainen kansannousu, joka laajeni nopeasti koko Lähi-itään vaikuttavaksi sisällissodaksi. Langaton verkkoyhteys toimii aurinkosähköllä”, kertoo ulkoministeriön viestintäosaston neljä kertaa vuodessa ilmestyvä julkaisu Kehitys – Utveckling. Käsitteet edellyttävät Käsitteellisyyttä eli ideaa Jumalasta, joka luo kaikki käsitteet, sillä olemassaolo avautuu ihmiselle aina ajateltuna, käsitteellistettynä. Kirja on lajityypilleen uskollinen kooste omaan kokemukseen ja tietoon perustuvaa analyysiä, paikallisten ihmisten ja toimijoiden haastatteluihin perustuvia kertomuksia, sekä lähihistoriallista ja poliittista arviota Syyrian katkerasta ja loppumattoman tuntuisesta sodasta. 358 sivua. Pääosiin nousevat Harriet Walter (vas. Presidentti Barack Obaman hallinnon passiivisuus Syyriassa taas oli maltillisille kapinallisille katkera pettymys. Löydä uusia näköaloja kristillisen uskon ja tieteen välisen suhteen ymmärtämiseksi. Kirja kertoo, miten sisällissodan osapuoleksi nousi sittemmin myös ääri-islamilainen Isis, jonka raakuudet sieppasivat nopeasti maailman median huomion. Belgravia ei yllä Downton Abbeyn tasolle, mutta tarina jännittävine käänteineen pitää katsojaa otteessaan viime minuuteille saakka. reuna) ja Taimsin Greg (oik. Kehitys – Utveckling -lehden numero 3 muistuttaa myös Suomen lähihistoriasta. Pian yläluokkaisella lady Brockenhurstilla ja rikkaalla kauppiaanrouva Anne Trenchardilla on yhteinen salaisuus. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin heidän äitinsä kohtaavat sattumalta uudenaikaisilla iltapäiväteekutsuilla. JUSSI RYTKÖNEN Saana-Maria Jokinen: Ääniä sodasta. Nuori neito ja urhea sotilas hyvästelevät toisensa viimeisen kerran. Tunnista samalla meidän aikamme tietohorisontissa vanhin kristillisplatoninen teologia, jota varhaisen kirkon opettajat edustavat ja josta kertoo Johanneksen evankeliumin ensimmäinen lause ”Alussa oli Sana (= Logos, Järki, Käsitteellisyys)”. Jumala näyttäytyy ihmisen järjelle Sanana, Logoksena, Käsitteellisyytenä eli ideana Jumalasta, joka luo kaiken, mutta ihminen ei voi tietää, millainen ihmiselle Käsitteellisyyden ideana ilmenevä Jumala on perimmältään. Ääniä sodasta on myös harvinainen dokumentti 2000-luvun usein kaoottisesta Lähi-idästä, joka aiheuttaa paljon kysymyksiä, mutta suo vain vähän optimistisia vastauksia. Waterloon taistelua edeltävänä iltana vuonna 1815 brittiylimystö kokoontuu tanssiaisiin Brysselissä. Ylipäätään kronologinen, sopivasti taustoitettu tapahtumien kuvaaminen auttaa lukijaa hahmottamaan sisällissodan monimutkaista ja polveilevaa kulkua eri ulottuvuuksineen. Siksi Kristus. Downton Abbeyn luojan Julian Fellowesin uusi minisarja Belgravia on tiivistunnelmainen ja viihdyttävä. Britit osaavat historiallisten pukudraamojen tekemisen ja Belgravia sopiikin hyvin pimeiden marraskuun iltojen viihdykkeeksi. Tästä sodasta ja samalla Syyriasta ja syyrialaisista, sekä politiikan lonkeroista kertoo Syyriaa hyvin tuntevan toimittajan Saana-Maria Jokisen uutuuskirja Ääniä sodasta. Lähde filosofisen teologian tarjoamaan seikkailuun. Maailmaan näkökulmia avaavan lehden voi tilata maksutta. ”Nakivalen pakolaisleirillä Etelä-Ugandassa lapset käyvät koulua kojuissa, joiden sisäpilareihin on asennettu sateenkestäviä taulutietokoneita. Ratkaisevaa selviytymiselle oli, kun Kangasniemen mummu sai pankista pienlainan, jonka avulla hän pystyi ostamaan ompelukoneen. Tästä hyötyivät al-Assadin hallinto sekä sitä tukeva Venäjä, jonka ilmavoimien runsaasti siviiliuhreja aiheuttanut ja pakolaisuutta Eurooppaan lisännyt toiminta Syyriassa ajoittuu eniten kirjan keskeisimmän tarkasteluajanjakson jälkeiseen aikaan
Ennen Meiccuun tuloaan hän on tehnyt uutistoimittajan aamuvuoron Helsingin Sanomissa. Perheestä ei enää koskaan tullut kokonaista. Minä tapoin isän.” Lause on nostettu myös kirjan kanteen graaVapaaksi pitkästä varjosta Toimittaja Kimmo Oksanen kirjoitti kirjan isästään ja hänen jättämästään henkisestä perinnöstä vapautumisesta. Lähdin etsimään itseäni ja suhdettani isääni. Oli elämä ennen konkurssia ja elämä sen jälkeen. – Muistan kuinka kävin kavereiden luona. Katselen elokuvia, tv-sarjoja, dokumentteja ja ajankohtaisohjelmia. Isän varjo sai alkunsa yhdestä, aiemmin syntyessään irrallisesta lauseesta: ”Väittävät, että isä tappoi minut. Kun rukoilen, kiitän päivästä. Äiti oli kotiäiti ja isä autoilija, hänellä oli neljä kuorma-autoa. Perhe muutti Heinolaan ja asui siellä vuokralla useissa eri paikoissa. Äiti kuoli 61-vuotiaana, isä 78-vuotiaana. Ajot loppuivat ja samoin mahdollisuus lyhentää velkoja. – Kun lähdin kirjoittamaan Isän varjoa, en tiennyt, minne kirja minut veisi. Häpeä, puhumattomuus ja alistuminen löivät leimansa kaikkeen olemiseen. Kyselin tapahtumista kymmenen vuotta vanhemmilta sisaruksiltani ja sain vahvistuksen monille muistikuvilleni. M inua on siunattu hyvällä muistilla, toimittaja-kirjailija Kimmo Oksanen sanoo helsinkiläisen perinneravintolan pöydässä. Juuri nyt huoli maailman poliittisesta kyynistymisestä, ihmisten eriarvoistumisesta, väkivallasta ja luonnon tulevaisuudesta. ”Oksanen kirjoittaa aiheesta, joka koskettaa meitä monia suomalaisia; perhe-elämää konkurssin pyörteissä. Samalla hän kirjoittaa myös uskosta ja Jeesuksesta. Oksasen isä ja äiti eivät muodollisesti eronneet. Vanhempi paikallinen väki muistaa sen kutsumanimellä Kuusi-Hokki tai Risu-Hokki. Kun ensin muistin jotain, muistin pian lisää. Kuka. Itkin ja luin, nauroin ja luin.”, kirjoitti perusteluikseen Päivi Ahvenvaara, yksi Oksasta voittajaksi äänestänyt. Kimmo Oksanen, 60. Seurasi pakkohuutokauppa ja taloudellinen katastrofi. Perheellä oli arvostettu asema kotipaikkakunnallaan, kunnes isän, Pentti Oksasen, firma meni konkurssiin osin harkitsemattomien investointien vuoksi ja osin siksi, että tärkeänä asiakkaana ollut saha paloi. Elämässä olen ylpeä tyttäristä ja selviytymisestä aika pahoista paikoista. TEKSTI JA KUVAT: OLLI SEPPÄLÄ 18 KOTIMAA | 20.11.2020 haastattelu. Luen parhaillaan Eero Huovisen kirjaa Äitiä ikävä. Korona-aikana Oksanen on viettänyt paljon aikaa etätöissä vapaa-ajanasunnollaan, mummilassa, Sysmässä. Oksasen kirja Isän varjo on paitsi omaeläkerrallinen muistelu myös analyysi hänen isänsä jättämästä henkisestä perinnöstä. Toimittaja, kirjailija, 35ja 17-vuotiaiden tyttärien isä. Miten paljon vaikenemisen kulttuuri voi tuhota. Samoin hän kirjoittaa hyvin kansanomaisesti, mutta silti sivistyneen uskottavasti siitä, mitä epäilyksiä kristinuskon opetukset herättävät, jos vähänkään ajattelee. Musiikin kuuntelu on jäänyt, kun kaikki on samaa kaupallista soppaa. Kotonani sellaista ei olisi tapahtunut, Oksanen muistelee. Hänellä oli neljä vanhempaa sisarusta. Voittajaksi elokuussa ilmestynyt tuore kirja ei lukijaäänestyksessä kuitenkaan noussut. Kimmo Oksanen syntyi 60 vuotta sitten Sysmässä. Tykkäsin olla siellä, kun kaverin isät saattoivat tulla juttelemaan ja kyselemään meiltä pojilta, mitä kuuluu. Ravintola on nykyisin nimeltään Meiccu. Isän varjo oli ehdolla Kotimaan Vuoden kirja -äänestyksessä, yhtenä seitsemästä elämäkerrallisesta kirjasta. Paskaa puhuvat. Muistista on hyötyä toimittajan työssä, mutta myös muistelmien kirjoittamisessa. Isä pakeni ahdistavaa tilannetta Helsinkiin, missä hän työskenteli linja-autonkuljettajana
Yksi kirjan esilukijoista oli eläkkeellä oleva Helsingin seurakuntien viestintäjohtaja Seppo Simola. – Totta kyllä on, että tulin isän hylkäämäksi, kun hän lähti Helsinkiin. Sieltä hän myös löysi selityksen uskonnollisille pohdinnoilleen. Hän kiinnitti myös huomiota uskonnollisen aineiston läsnäoloon ja siihen, että sen merkitys ei oikein selviä lukijalle. Mutta isovanhemmat olivat myös aktiivisia sosiaalidemokraatteja. – Tajusin, että heiltä olen perinyt humanismin. Kuten ei ollut selvää myöskään Oksaselle itselleen. ” Puhukaa vanhemmat lapsillenne vaikeistakin asioista. Puhukaa, vaikka siltä ei tuntuisi. Vahva lause herättää lukijan, mutta on liioitteleva, koska kirjassa kyse ei ole isänsurmasta, vaan isän ja äidin jättämän tahattoman perinnön uudelleen arvioinnista. Lukijalle ei jää ahdistava vaan huojentunut olo. Jos en muuta osaa ohjeeksi antaa, niin puhukaa vanhemmat lapsillenne vaikeistakin asioista. Se on patriarkaalista ja tukahduttavaa. Minun vanhemmillani ei ollut kykyä tähän. Oksanen sanoo, että ei ole ajatuksissaan pessimisti, vaan jotain enemmän, ikään kuin ”automaattisesti kohti tuhoaan liikkuva”. Isän varjon lukijaa hämmentää paljo puhe uskonnosta, kristinuskosta, Jumalasta ja Jeesuksesta. Alistumisen kierteen katkaisemisesta. Se luo toivoa. Myös omat vanhempani elivät tätä asetelmaa, jossa mies on perheen pää ja nainen jää taustalle, vaikka oma perheeni ei uskonnollinen ollutkaan. Puhumattomuus on pahinta. Oksanen kirjoitti kirjan pääosin Sysmässä. Hänen mumminsa ja vaarinsa olivat vakaumuksellisia kristittyjä, mummi piti pyhäkoulua. Yllättävä näkemys, sillä Isän varjossa on valoisa loppu. 19 KOTIMAA | 20.11.2020. –Minusta on tärkeää, että kirja päättyy valoisasti. fisena elementtinä. – Palautteen perusteella kirjoitin miltei yhdeltä istumalta luvun, jossa selvitän itselleni uskonnon merkityksen teoksessa. Luokaa toivoa. Samalla heidän edustamansa uskonnollisuus on osa minua ja laajemmin kansakoululaitoksen myötä koko suomalaista yhteiskuntaa. Oksanen sanoo, että kriittisestä otteestaan huolimatta hän ei halua, eikä pystyisikään, loukkaamaan kenenkään uskoa.» Kimmo Oksanen työskentelee Helsingin Sanomien toimittajana
Haluan tukea kirkon tekemää diakoniatyötä ja globaalia avustusverkostoa, josta kirkko on osa. Minua ärsyttää tämä eroa kirkosta -jengi, heilläkin on tavallaan oma uskontonsa. Niinpä Pietarinkirkossa Vatikaanissa tulee kumma olo sen kaiken rikkauden keskellä. – Siinä oli jotain, mitä minun ei tarvinnut ymmärtää, mutta se toi voimaa. Jeesus oli köyhä, se oli hänen oma valintansa. Opiskellessaan Helsingin yliopistossa kirjallisuutta, filosofiaa ja estetiikkaa Oksanen törmäsi sellaisiin käsitteisiin kuin uskonnollinen, mystinen, eksistentiaalinen ja esteettinen elämys sekä kosminen läsnäolon tuntu. Kiittäminen päivästä on kuitenkin tärkeää. Oksasen mielestä se, että hän pohtii ja kyselee uskon asioita, on merkki, että hänellä on jokin suhde niihin. Jos Jumala kerran loi tämän maailman, niin eikö sitä pitäisi kunnioittaa ja keskittyä elämään siinä. Oksanen kertoo vaikeina aikoina joskus ennen nukahtamistaan puristaneensa isovanhempiensa vanhaa suurta perheraamattua rintaansa vasten. Isän varjo -kirjassa Oksanen kertoo, että Helsingin keskustassa 1980-luvun puolivälissä hänen ympärillään oleva maailma alkoi äkkiä ”kaareutua ja hidastua”. Toisaalta minua ärsyttää kristillinen puhe tulevasta elämästä. – Olen aina ollut tosissani Jumalan mahdollisen olemassaolon kanssa. Hieman olen viime aikoina kyllästynyt Isä meidän -rukoukseen, enkä oikein pidä sanasta synti. Ne tuntuivat Oksasesta vierailta, vaikka hän oli yrittänyt maailman museoissa käydessään tavoittaa kauneuden elämystä kuuluisien taideteosten edessä. – Se on tietoinen päätös. Diggaan diakoniatyöntekijöitä. Jos mikään muu ei auta, niin rukoilen. Kimmo Oksanen kuuluu luterilaisen kirkkoon ja haluaakin kuulua. Hän kirjoittaa, että mikäli oli ymmärtänyt oikein, LSD sai aikaan samanlaisia elämyksiä, mutta hän oli vesiselvä. Toisaalta minua ärsyttää kristillinen puhe tulevasta elämästä. ”Ennen nukahtamistani nou” Minua ärsyttää tämä eroa kirkosta -jengi, heilläkin on tavallaan oma uskontonsa. 20 KOTIMAA | 20.11.2020 haastattelu. – Minä myös rukoilen joka ilta. Varsinkin jos on ollut hyvä päivä, saanut syödäkseen mansikoita ja jugurttia ja katsonut hyvän leffan, niin kiitos tulee kuin itsestään. Elämä on ihme. Oksanen on myös keräillyt enkeleitä kaikissa muodoissa: pieniä veistoksia, kiiltokuvia, maalauksia ja postikortteja