20 4 N:o 42 | 23. vu os ik er ta 00 43 59 5– 20 –4 3 Uusi uskonto löytyi Suomessa Osa Suomeen vuonna 2015 saapuneista turvapaikanhakijoista on nyt seurakuntien aktiivijäseniä 12 Synninkantajat tuo hoitokokoukset näyttämölle Herättäjä-Yhdistys ei saanut ministeriöltä koronatukea. lokakuuta 2020 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : H ei kk i Sa uk ko m aa / Le ht ik uv a 11 5
4 Miten pikamuotia ja eettistä vastuuta on sovitettu yhteen firmassanne. Vanhan takin voi tuoda mihin tahansa Vero Moda -liikkeeseen 7.10.–25.10. Tämän lehden sivuilla 12–15 muistellaan tuota kummallista vuotta, joka toi kirkkoihin turvapaikanhakijoita ja jätti seurakuntiin lähtemättömän jäljen. Ihmiset haluavat auttaa konkreettisin teoin, sanoo Susanne Palmu. FREIJA ÖZCAN Toimituspäällikkö liikuttui turvapaikanhakijoista. 1 Mistä on kyse, Bestsellerin PR-koordinaattori Susanne Palmu. 2 Onko Vero Modalla ollut aiemmin vastaavia kampanjoita. Kirkko oli täynnä turvapaikanhakijoita. Jäin miettimään, millaisen matkan he olivat kulkeneet ja miltä tuntui tämä outo ja pimeä maa, jossa oli kylmä ja jossa mikään asia ei hoitunut yksinkertaisesti. Tänä vuonna kampanjaa on laajennettu 16 maahan, joten tarkoitus on jakaa lämpöä vielä useammalle apua tarvitsevalle. Käytämme innovatiivisia ekologisia kuituja ja olemme mukana kehitysprojekteissa esimerkiksi yhteistyössä Spinnovan kanssa. Sitten takit jaetaan keräysmaissa niitä eniten tarvitseville. Varmasti oli ikävä jonnekin ja joitakin. Se lisäsi uskoani tavallisen suomalaisen hyvyyteen. Työskentelemme kunnianhimoisesti edistääksemme ekologisesti kestävää muotia. Se tutkii materiaalien ohella parempia tuotantoja bisnesmalleja. – Bestseller on tehnyt työtä vastuullisten mallistojen puolesta. Saavuin kirkolle papinkauluksessa ja pölähdin keskelle poikkeuksellista näkyä. – Vero Moda ja Pelastusarmeija ovat luoneet yhdessä Share the Warmth -hyväntekeväisyyskampanjan, jonka tarkoituksena on lahjoittaa tarpeettomat takit niitä enemmän tarvitseville. Ihmiset haluavat olla mukana auttamisprojekteissa konkreettisin teoin. – Kampanja toteutetaan nyt toista kertaa. Viime vuonna saimme kerättyä yhteensä 6 000 takkia Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Suuri tarve herätti suurta auttamisen halua. Miehet olivat nuoria ja järkyttyneen oloisia. – Olemme myös perustaneet innovaatiolaboratorion osana vastuullisuustavoitteita. | viikon henkilö | ”Haluamme jakaa lämpöä apua tarvitseville naisille” Auttamalla muita voimme vaikuttaa omaan ja lähimmäisen hyvinvointiin. Tanskalaisen vaatealan suuryrityksen Bestsellerin Vero Moda -liikkeet keräävät parhaillaan ympäri Eurooppaa käytettyjä talvitakkeja yhteistyössä Pelastusarmeijan kanssa. 3 Mitä haluatte viestiä kampanjalla. Myymälä lähettää takit Pelastusarmeijalle, joka huoltaa ja kunnostaa ne. – Otamme vastaan naisten takkeja kunnosta riippumatta. En koskaan unohda sen sunnuntain tunnelmaa kirkossa. | Kuva: Jukka Granström SUSANNE PALMU Bestseller Wholesale Finland Oy:n PR-koordinaattori Hyvyys Heräsi O lin lupautunut päivystämään Maunulan kirkolla eräänä sunnuntaina viitisen vuotta sitten. Kirkkosali oli muuttunut makuusaliksi. Keskeistä kestävän kehityksen strategiassamme on kestävimpien materiaalivaihtoehtojen hyödyntäminen. Alttarin ympärillä oli patjaa ja matkatavaraa, sukkaa ja kalsaria. Osa ei kysynyt mitään, istui vain paikallaan ja katseli kaukaisuuteen. Sen muistan myös, että kirkolle tuli aivan uusia vapaaehtoisia ja maunulalaiset toivat kirkolle vaatetta ja kenkiä. EMILIA KARHU 2 KOTIMAA | 23.10.2020 aluksi 2 KOTIMAA | 23.10.2020 aluksi. Missä on pesukone, mistä saan lääkettä, miten tämä sanotaan suomeksi, kuinka minä pääsen kuulusteluun. Tavoitteena on uusien, ekologisten kuitujen tuominen markkinoille vuoteen 2025 mennessä. – Uskomme, että auttamalla muita voimme vaikuttaa omaan ja lähimmäisen hyvinvointiin. Kun istahdin penkille, yhtäkkiä minut ympäröi kysymysten tulva
Jokin perhosen siiven isku kaukana Brasiliassa juuri oikeassa kulmassa aiheuttaa tapahtumien vyöryn, joka ulottuu lopulta minuun. Keskellä kuvioita ei oikein näe, mitä tuosta on tulollaan. Sitä kudotaan tai solmitaan hiljakseen. Monet muut joukkotapahtumat ovat osoittaneet, ettei vapaaehtoiseen vastuullisuuteen ole varaa turvautua. Tähän yritetään saada muutos, mutta sen saaminen kirkkolakiin voi kestää vuosia. Radikalismissa on paljon hyvää, siinä on tietoisuutta kirkon kristillisyydestä, ei vaan ihmisten, sanoo Vikström. Siinä sattumusten sarjassa sitten uiskentelen eteenpäin, miten parhaiten taidan. Vastuu ihmisten terveydestä menee kuitenkin tämän tarpeen edelle. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Ministeri Annika Saarikko on jo ilmoittanut tahtonsa keskustella uskonnollisten yhdyskuntien edustajien kanssa tähän liittyvästä lakiuudistuksesta. 23.10. Kun jumalanpalvelukset kesäkuussa avautuivat uudestaan, kirkkotiloissa on pidetty turvavälejä. Mutta ajan kanssa huomaa, että kuviot rakentuvat ja muuttuvat mielekkäiksi. Totta on, että maailmassa asiat ketjuuntuvat, toinen vaikuttaa toiseen ja tuottaa yllättäviäkin jälkijäristyksiä jossain kaukana. Luultavasti John Vikström ei kuitenkaan koe toiseksi nuorimmaksi jäämistä suurena tappiona. Asia nousi esille, kun Jyväskylässä järjestetyssä uskonnollisessa tilaisuudessa joukko ihmisiä sai koronatartuntoja. 1970 Kotimaa 23.10. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: 74?000 (2020 KMT) Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. 1970. Koskaan en tiedä, mitä vastaan tulee, sillä elämä on arvaamatonta. Kannan itsessäni pitkää historian loimilankaa. Vaikka seurakunnat ovat osoittaneet vastuullisuutta toiminnassaan ilman lakiakin, tartuntatautilain kokoontumisrajoitukset on perusteltua saada koskemaan kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia. Silti ajattelen, että sellainen on elämän pintavirtaa. Kirkkolaki vaikeuttaa osaltaan kirkon vastuullista toimintaa. Luterilaisen kirkon seurakunnat ovat toimineet vastuullisesti jo ennen kokoontumisia rajoittavaa lainsäädäntöä. Kirkkolain mukaan päätöksentekoelimien kokouksia ei voida järjestää etänä. Mutta liekö noin kuitenkaan. Radikalismin peikko on nostettu esiin haastatteluissa ja udeltu piispan mielipidettä. Korona pakottaa tarkastelemaan kokoontumisvapautta uudesta näkökulmasta. Elämä itse on syvä ja se kantaa mukanaan pitkiä syitä, oikeastaan kuin kutojan loimilankoja. Lopputuloksena on kaunis ja ainutlaatuinen matto, minun elämäni. 3 KOTIMAA | 23.10.2020. ?. Niitä tuskin voidaan järjestää entiseen malliin. Covid-19-pandemian käynnistyttyä seurakunnat siirsivät jumalanpalvelukset verkkoon. Näinhän tämän pitikin mennä. Jos joku tai minä itse jossakin kohdin elämää olisi valinnut toisin, olisin nyt toisenlainen. FREIJA ÖZCAN Seurakunnat ovat toimineet vastuullisesti P erustuslaki takaa uskonnollisille yhdyskunnille uskonnonvapauden, jolloin niillä on oikeus päättää itse kokoontumisrajoituksistaan. Raskaan vuoden jälkeen monilla olisi entistä suurempi tarve päästä yhteisiin tilaisuuksiin. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Uusi kirkkovuosi tuo paineita seurakuntien tilaisuuksiin. Keväällä poikkeustilan aikaisen valmiuslain aikana se oli mahdollista, mutta nyt ”normaalioloissa” se ei enää ole sitä. Elämä on oikeastaan kuin itämainen matto. Omat valinnat, menneiden sukupolvien valinnat ja olosuhteet sekoittuvat elämässäni ja lopulta tekevät minusta sen, joka olen. Tartuntatautilain rajoitukset eivät ulotu uskonnollisiin yhdyskuntiin. MARI TEINILÄ päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi Elämää voi pitää sarjana sattumuksia, jotka kuljettavat ihmistä syntymästä kuolemaan. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | ???????. Vielä ei ole tietoa, miten seurakunnat korvaavat adventinajan suuria ihmismääriä kokoavat adventtikirkot ja Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet. Äänenpainossa on luotettavuutta, joka ei jätä sijaa arvailulle radikaalivirtojen liehittelemisestä. Ilmavirta heittelee. Loppiaisena vihittävä Porvoon uusi piispa ei voi valitettavasti käyttää kaikkien aikojen nuorimman piispan titteliä, 1700-luvulla on joku ollut nuorempana korkeassa tehtävässä
Tuen hakijoina olivat myös Valamon luostari ja Herättäjä-Yhdistys. Valamon luostaria ja Herättäjä-Yhdistystä ei siis katsottu päätoimisesti ammatillisiksi kulttuuriyhteisöiksi, koska niiden toiminnan ydin on muualla. Kirkoissa teetettiin hiljattain sisäilmatutkimus, jossa havaitut poikkeamat antavat viitteitä rakenteiden kosteusvaurioista. Siitä ei ole virallista tietoa, tuleeko haettavaksi vielä joku sellainen valtion koronatuki, jota myös hengelliset yhteisöt ja tapahtumajärjestäjät voisivat hakea. Herättäjä-Yhdistys haki ministeriöltä 250 000 euron suuruista erityisavustusta. Esimerkiksi herättäjäjuhlien oheisohjelmaan kuuluu monenlaisia kulttuuriproduktioita, kuten konsertteja, ääni-installaatioita ja teatteria, jotka jouduttiin tänä vuonna perumaan juhlien siirtyessä radioon ja verkkoon. Valamon luostari haki Opetusja kulttuuriministeriön avustusta. Uskonnollisille kulttuuritapahtumille tukea ei kuitenkaan herunut. OKM tukee kulttuuritapahtumien järjestäjäorganisaatioita, jotta ne pystyvät jatkamaan toimintaansa koronatilanteen aiheuttamista tappioista huolimatta ja valmistautumaan ensi vuoden tapahtumien järjestämiseen. | Kuva: Mari Teinilä 4 KOTIMAA | 23.10.2020 uutiset 4 KOTIMAA | 23.10.2020 uutiset. Hän osallistui syyskuun alkupuolella ennen tukipäätösten julkistusta Tapahtumateollisuus ry:n mielenilmaukseen eduskuntatalon edessä. Lukijamäärien huima nousu kertoo siitä, että yhä enemmän löytyy kysyntää Kotimaan ja Askelen kaltaisille merkityksellisille medioille, molempien lehtien päätoimittaja Mari Teinilä sanoo. Mäkinen ei voi myöskään kommentoida, milloin tällainen tieto mahdollisesti tulee. Kirkolliset toiminnot keskitetään Tainionkosken kirkkoon, joka on vastikään remontoitu. Uskonnollisille tapahtumille tukea ei herunut. – Rajanveto ja ammatillisuuden määrittely ei kuitenkaan ollut helppoa, Mäkinen toteaa. Vastaavasti Askel-lehden lukijamäärä oli vuonna 2018 KMT:n mukaan 51 000, kun se nyt julkistetun tutkimuksen mukaan on 78 000. Imatrankosken kirkolla ja Kolmen Ristin kirkolla tällä hetkellä toimivat harrastusja päiväkerhoryhmät siirtyvät marraskuun alussa muihin tiloihin. Koska juhlia ei voitu järjestää normaalisti, yhdistys on joutunut suuriin talousvaikeuksiin ja käynyt tänä vuonna jo kahdet yt-neuvottelut. Myös terveyshaittojen mahdollisuus on olemassa. – Lakimiehemme kuitenkin linjasi, että tukea voidaan myöntää vain niille yhteisöille, jotka ovat päätoimisesti luovien alojen, taiteen tai kulttuurin ammatillisia yhteisöjä, kertoo asiantuntija Riikka Mäkinen OKM:stä. Tukihakemus valmisteltiin herättäjäjuhlien kehittämishankkeeksi. | lyhyesti | Kotimaan ja Askelen lukijamäärät kasvoivat parissa vuodessa yli 50 prosenttia Kansallisen mediatutkimuksen (KMT) mukaan sekä Kotimaa-lehden että Askel-lehden lukijamäärät ovat nousseet kahden vuoden takaisista luvuista lähes 50 prosenttia. | koronan vaikutukset | O petusja kulttuuriministeriö (OKM) myönsi lokakuun alussa yli seitsemän miljoonaa euroa avustuksina koronarajoitusten vuoksi peruuntuneille tai ennakoitua pienempinä toteutuneille kulttuuritapahtumille. ilmestymisvuosi. Opetusja kulttuuriministeriöstä kerrotaan Kotimaalle, että päätöstä mietittiin hengellisten avustuksenhakijoiden osalta pitkään ja perusteellisesti. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen oli pettynyt ministeriön päätökseen. Tämän vuoden keväällä tehdyn tutkimuksen mukaan lukijamäärä oli 75 000. Kotimaa-lehden lukijamäärä oli vuonna 2018 KMT:n mukaan 50 000. – Ministeri Mika Lintilä kävi Herättäjä-yhdistys ja Valamon luostari jäivät vaille ministeriön koronatukea tapahtumien tukeminen | Opetusja kulttuuriministeriö myönsi yli seitsemän miljoonaa euroa avustuksina koronarajoitusten vuoksi kärsineille kulttuuritapahtumille. Kerran kuussa ilmestyvällä Askel-lehdellä on meneillään 37. Sisäilmaongelmat sulkevat kaksi kirkkoa Imatralla Terveyshaittojen riskin takia sekä Imatrankosken kirkko että Kolmen Ristin kirkko suljetaan marraskuun alusta alkaen toistaiseksi, Imatran seurakunta tiedottaa. – Olemme iloisia ja kiitollisia siitä, että näin iso joukko uusia lukijoita on löytänyt sekä Kotimaan että Askelen. Tänä vuonna 115 vuotta täyttävä Kotimaa ilmestyy kerran viikossa
Opetusja kulttuuriministeriön tapahtumajärjestäjille suunnattua tukea myönnettiin yhteensä sadalle hakijalle. Se edistää koko tapahtumateollisuuden elinkeinotoimintaa ja toimii kaikenlaisten tapahtumien puolestapuhujana Suomessa. Niinpä sekä minä että Kirkkopäivien järjestelyistä vastaava Jari Kupiainen Kirkkopalveluista olimme puhumassa mielenilmauksessa, Juntunen kertoo. | Kuva: Olli Seppälä ” Toivoimme, että tämä avustus koskisi meitäkin. Koska korona ja yhteiskunnan asettamat kokoontumisrajoitukset ovat koetelleet uskonnollisia järjestöjä ja niiden kesätapahtumia yhtä kovalla kädellä kuin kulttuurija urheilutapahtumiakin, Simo Valamon luostari haki Opetusja kulttuuriministeriön avustusta. No ei koskenut, saimme nolla euroa. Suurimmat tukipotit sai Savonlinnan Oopperajuhlat sekä Flow-festivaali, joille molemmille myönnettiin 780 000 euron avustus. meille kertomassa, että avustuksia on tulossa. – Se on tietysti tulkinnanvaraista, miten kulttuuri määritellään. Kenelläkään ei liene sellaista kristallipalloa, joka näyttäisi, millainen seuraavasta kesästä tulee. Syksyn kehityssuunta näyttää kuitenkin Juntusen näkökulmasta huolestuttavalta ja ensi kesäkin on vielä suuri kysymysmerkki. – Tapahtumateollisuus linjasi heti, että myös kirkolliset tapahtumajärjestäjät ovat tervetulleita mukaan. Verkot on laskettu. Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi 115 vuotta 5 KOTIMAA | 23.10.2020. Tapahtumateollisuus ry on tapahtumaelinkeinon keskusjärjestö, joka perustettiin Helsingissä tämän vuoden kesäkuussa. Positiivista on ollut se, että monet seurakunnat ovat myöntäneet herätysliikkeille avustuksia ja osoittaneet myötätuntoa. 100 000 euroa myönnettiin muun muassa Ilmajoen musiikkijuhlille, Keski-Uudenmaan teatterin kannatusyhdistykselle, Mäntän kuvataideviikoille, Nummirock-festivaalille ja Kaustisten kansanmusiikkijuhlille. – Avustuksia haetaan kaikista suunnista, mistä voidaan. EMILIA KARHU Herättäjäjuhlien oheisohjelmaan kuuluu monenlaisia kulttuuriproduktioita, mutta avustusta ei silti saatu. Ensi keväänä ne on tarkoitus järjestää Oulussa. | Kuva: Mari Teinilä Juntunen elää vielä toivossa, että yhteiskunnalta löytyy tahtotilaa tukea myös niitä. 27.11.2020 Adventti ja Kotimaa 115 vuotta -juhlanumero Pyydä tarjous ja varaa paikkasi 20.11.2020 mennessä. Silloin vielä toivoimme, että tämä koskisi meitäkin. No ei koskenut, saimme nolla euroa, Juntunen sanoo. Kirkkopäivät järjestetään joka toinen vuosi. – Kansan karttuisan käden varassa tässä on ennenkin eletty ja nyt eletään vielä vahvemmin. – Koko yhteiskunnan tilanne on laajasti epävarma. Ilosaarirock sai 300 000 euroa, Taidekeskus Salmela 250 000 euroa, Sideways-festivaali 240 000 euroa, Avantin Suvisoitto 190 000 euroa ja Pori Jazz 150 000 euroa. Yksittäiset tukijat ovat nyt entistäkin tärkeämpiä hengellisille yhteisöille. Kuvassa herättäjäjuhlat Nivalassa 2019
Kirkon viestintä kertoo tiedotteessaan lausunnosta, jonka Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää on antanut kirkkohallitukselle asiasta. – Silloin menemme riittävän suureen tilaan, esimerkiksi kirkkoon tai vastaavaan paikkaan. Klapuri siteeraa juristeja, joiden mukaan kokoontumisten väkimäärärajoitukset eivät koskisi hallintoa, esimerkiksi valtiollisia tai kunnallisia elimiä. – Kaiken kaikkiaan on iso harmi, että sähköisiä kokouksia ei voida pitää. Sen sijaan esimerkiksi läsnäoloja puheoikeutetut voisivat kyllä olla mukana sähköisesti, Tuomo Klapuri sanoo. Kevään pahimpaan epidemia-aikaan seurakuntien ja seurakuntayhtymien päättävät toimielimet pystyivät siis järjestämään kokouksensa etänä. Kokonaan sähköisiin kokouksiin saattaisi Klapurin mukaan olla tarvetta. kirkkovaltuusto oli koolla Agricolan kirkossa. JUSSI RYTKÖNEN 6 KOTIMAA | 23.10.2020 uutiset. Lokakuun yhteisen kirkkoneuvoston kokous on siirretty marraskuuhun. Sellaiset toimivat hyvin, Tapani Rantala sanoo. Kokoushan on vuorovaikutustilanne: jos joku luottamushenkilö on paikalla ja joku toinen taas mukana etäyhteyden kautta, he eivät ole yhdenvertaisessa asemassa. Pystymme kokoontumaan riittävän väljästi. Kirkkohallituksessa harkitaan muutosta nykyiseen lakiin, mutta sekin kestää vähintään kuukausia. – Uuteen kirkkolakiin ne saadaan vasta parin vuoden kuluessa. Keväällä valtioneuvoston linjaus poikkeusoloista ja valmiuslain soveltamisesta antoi kirkkohallitukselle mahdollisuuden antaa asiasta väliaikainen määräys. Täysistunto kokoontui Kotimaan painoon menon jälkeen. Toisin kuin kuntalaissa, kirkkolaissa ei kuitenkaan vielä ole säännöksiä sähköisistä kokouksista. Ainoastaan läsnäolokokoukset ovat siis mahdollisia. – Tampereella on kuitenkin ollut hyvät olosuhteet järjestää yhteisen kirkkoneuvoston ja -valtuuston kokoukset. Vaikka koronatartunnat ovat loppukesästä lähtien selvästi lisääntyneet ja joissakin osissa maata tartuntatilanne ajoittain kohtalaisen paha, kirkkolaki ei salli kirkkovaltuustojen tai kirkkoja seurakuntaneuvostojen kokouksien pitämistä sähköisinä Monet luterilaiset seurakunnat ovat toivoneet, että niiden päättävät toimielimet voisivat järjestää sähköisiä kokouksia vallitsevassa koronatilanteessa. C ovid-19-pandemian pahentuminen on tuonut kirkolliseen päätöksentekoon uuden ongelman. Helsingin yhteinen kirkkovaltuusto on siirtynyt turvavälien mahdollistamiseksi kokoustamaan kirkkoihin. Tampereen seurakuntayhtymän yhtymäjohtajan Tapani Rantalan mukaan on harmillista, että sähköiset kokoukset eivät ole vielä seurakunnissa mahdollisia. Päättävien elimien kokouksien pitäminen normaalitavalla koetaan seurakunnissa eri tavoin. Helsingin seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto on vedonnut kirkkohallitukseen, jotta kirkko löytäisi nopeasti turvallisen tavan järjestää luottamuselimiensä etäja hybridikokouksia matalalla kynnyksellä. – Haluamme kuitenkin toimia avin ohjeistuksen mukaisesti. Rantala muistuttaa, että yhteen kokoontumisen pakko koskee myös erilaisten johtokuntien kokouksia silloin, kun ne tekevät hallintopäätöksiä. Lokakuun 8. 61 paikalla ollutta kirkkovaltuutettua julkaisi kannanoton etäkokouksiin liittyen. Mäenpää toteaa, että ”kun valtioneuvosto on todennut poikkeusolojen päättyneen, kirkkohallitus ei voi antaa väliaikaista määräystä, joka sallisi sähköisen kokouksen.” Kirkkohallituksen täysistunto käsitteli tiistaina aloitetta kirkkolain muuttamisesta toimielinten sähköisten kokousten mahdollistamiseksi. Mutta käytäntö, jossa osa edustajista olisi paikalla ja osa etänä, ei hänestä olisi hyvä. Rantalan mukaan tilanne on harmittanut luottamushenkilöitä Tampereella ja muuallakin. Vaasan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Tuomo Klapuri kertoo, että sähköisiä kokouksia ei voida pitää. – Se ei ole ihan yhdenvertaista. Helsinkiläisvaltuutetut viittaavat kotonatilanteen kärjistymiseen ja esimerkiksi siihen, että Helsingin kaupunginvaltuusto järjestää hybridikokouksia: osa valtuutetuista on paikalla valtuustosalissa, osa on mukana etäyhteyden kautta. | Kuva: Juha Rintamäki Kirkkolaki ei salli päätöksentekoelimien etäkokouksia | koronan vaikutukset | päätöksenteko | Monissa seurakunnissa olisi halua pitää hallinnollisia kokouksia kokonaan sähköisesti tai siten, että osa edustajista on paikalla ja osa etäyhteyden päässä. Yhteisen kirkkovaltuuston kokouksia on jo pidetty Aleksanterin kirkossa. Vaasan sairaanhoitopiirissä tartuntatilanne on lokakuussa ollut maan vakavin. Hybridikokouksiakaan laki ei vielä mahdollista ja kun se mahdollistaa, tarvittava tekniikkahyppy täytyy Rantalan mukaan vielä tehdä
Suuri enemmistö valkoisista oikeistokristityistä tukee sokeasti johtajaa, joka on tunnettu sarja-avioliitoistaan, playboy-elämäntyylistään ja rikkauksilla kerskaamisistaan. Toisin kuin parlamentaarisessa demokratiassa, presidentin vaihtuessa koko hallintokoneisto vaihtuu. Moni amerikkalainen saa uutisantinsa vain yhdestä tuutista, konservatiiviselta Fox-kanavalta. Siinä missä edesmennyt evankelista Billy Graham, joka palveli useita presidenttejä hengellisenä neuvontajana, otti etäisyyttä politiikkaan elämänsä loppupuolella, hänen poikansa Franklin on asemoinut itsensä presidentin kritiikittömäksi tukijaksi, myös islaminvastaisuudessa. Se käsittelee kongressin tekemien päätösten laillisuutta pitkälti puoluepolitiikkaa seuraavalla tavalla abortin, avioliiton ja vaikkapa terveydenhuollon suhteen. Valkoinen oikeistokristillisyys on asemoinut itsensä republikaanien Kuinka amerikkalainen oikeistokristillisyys möi sielunsa paholaiselle Donald Trumpin tukijoita Skylandin stadionilla 14.10. Koska USA on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä, poliittinen polarisaatio on uskomattoman syvä. Mustat, latinot ja muut värilliset kristityt kritisoivat Trumpia myös siitä, että hänen katsotaan edustavan yksipuolisesti hyväosaisten, rikkaiden ja korkeasti koulutettujen asemaa. A merikkalainen valkoihoinen oikeistokristillisyys on antautunut presidentti Donald Trumpin auliiksi tukijaksi. Jatkuvasta valehtelusta ja rääväsuisesta kielenkäytöstä ja jopa vammaisten pilkkaamisesta tunnettu presidentti on nyt kristillisyyden puolestapuhuja. Presidentin lähipiirin menestysteologien sanoma ei saa vastakaikua leipäjonoissa. | Kuva: Lehtikuva/Getty Images/AFP taakse ajamaan sille tärkeitä arvoja kuten Israel-myönteisyyttä, perinteistä avioliittoa ja abortinvastaisuutta. Kuitenkin tilanne on päinvastainen. Vaikkakaan kristillisten johtajien ja valtaapitävien yhteistyö ei ole uusi ilmiö USA:ssa, Trumpin aikana sen laatu ja ehdot ovat muuttuneet. Ilman oikeistokristittyjä Trump tuskin olisi presidentti. Nämä ovat myös oikeistokristillisyyden tuntomerkit! Syvä vedenjakaja on korkeimman oikeuden kokoonpano, kuten käynnissä oleva nimitysprosessi edesmenneen tuomari Ruth Bader Ginsburgin korvaamiseksi osoittaa. Taitavana pelurina Trump on käyttänyt hyväkseen häikäilemättömästi maansa politiikan ja kristillisyyden välistä erityislaatuista suhdetta. Kaupalliset tiedotusvälineet ovat samoin syvästi polarisoituneet. Vaikka valkoinen oikeistokristillisyys, konservatiivisen katolisuuden ohella, on korvaamaton tuki Trumpille, enemmistö kristityistä ei kuitenkaan ole Trumpin takana. Samalla oikeistokristityt ovat hyväksyneet omiksi arvoikseen republikaanien perinteisen militarismin ja rikkaiden suosimisen sekä tieteen, ympäristönsuojelun ja kaikille avoimen terveydenhuollon vastustamisen siirtolaiskielteisyyden lisäksi. Palkkioksi uskollisuudesta on tehty poliittisia lehmänkauppoja, jotka tukkivat raamattu-uskollisuutta vannovien suut kaikelta kritiikiltä hallinnon räikeimpiäkin rikkomuksia ja johtajan julkeaa elämäntyyliä kohtaan. USA:ssa uskonnon ja valtion pitäisi olla perustuslain mukaan erossa toisistaan. VELI-MATTI KÄRKKÄINEN Kirjoittaja on Fullerin teologisen seminaarin professori Kaliforniassa. Itse covid-19 -virukseen sairastuneesta päämiehestä, joka hallintonsa kanssa kieltää pandemian vaarallisuuden – maassa, jossa on eniten tartuntoja ja kuolemia koko maailmassa – on tehty elämänsuojelun (pro life) esikuva. Yleisin syy vastustukselle on ilmiselvä ristiriita kristillisten arvojen ja trumppilaisuuden välillä. | uutisessee | 7 KOTIMAA | 23.10.2020. Siksi jokaisen presidentin on esiinnyttävä julkisesti kristittynä vakaumuksestaan huolimatta. Trump on häikäilemättömästi käyttänyt hyväkseen maansa politiikan ja kristillisyyden välistä erityistä suhdetta. Samalla kun eliitin (1 % kansasta) omaisuus nousee pilviin, kasvava joukko kansasta kärsii nälästä, asunnottomuudesta ja terveydenhuollon puutteesta. Augustassa, New Jerseyssa
Keskusteluprosessi on ensimmäinen UUT:n ja jonkun uskonyhteisön käymä tämäntyyppinen dialogi. | turvallinen seurakunta | U skontojen uhrien tuki ry (UUT) ja Suomen Helluntaikirkko ovat aloittaneet keskustelusarjan, jonka aiheena on hengellisen väkivallan esiintyminen ja ehkäiseminen erityisesti helluntailiikkeen piirissä. Johanssonin mukaan UUT:n saamissa palautteissa toistuvat uskontojen uhrit | Kansainvälisesti harvinainen dialogi pyrkii parantamaan seurakuntalaisten kuluttajansuojaa. Taustalla olivat järjestön vertaistukitoiminnassa esiin nousseet entisten helluntailaisten ja karismaatikkojen kokemukset, kertoo UUT:n hallituksen jäsen, seurakuntaneuvos Thorleif Johansson. Aloitteen keskustelujen käynnistämiseksi teki UUT noin kolme vuotta sitten. | Kuvat: Heikki Salmela 8 KOTIMAA | 23.10.2020 uutiset. Arkistokuvat Keravan helluntaiseurakunnasta. UUT ja Helluntaikirkko aloittivat keskusteluprosessin Helluntailiikkeessä on pyritty kehittämään työntekijöiden valmiuksia tunnistaa hengellistä väkivaltaa. Osapuolet kehuvat keskustelujen ilmapiiriä. Prosessin työnimenä on ”Kohti turvallista seurakuntaa”
Jotkut ovat kokeneet järjestön pyrkivän lähinnä ateismin edistämiseen. Dialogin innostamana UUT on käynyt tunnusteluja myös kolmen muun yhteisön kanssa vastaavan prosessin aloittamiseksi. Jo aiemmin Helluntaikirkko on pyrkinyt tukemaan seurakuntaelämän turvallisuutta muun muassa pastoreiden valtakirjajärjestelmän sekä lapsija nuorisotyön turvaohjeiston kautta. Yhteisöt ovat Suomen Vapaakirkko, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko sekä vanhoillislestadiolaisuutta edustava Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila kehuu keskustelujen ilmapiiriä. Nettisivujen mukaan järjestö ei pyri edistämään mitään tiettyjä uskomuksia tai uskonnottomuutta. Matikaisen mukaan yksi ongelmakohta on ollut se, ettei yhteisön työntekijöillä ole ollut valmiuksia tunnistaa hengellistä väkivaltaa. HEIKKI SALMELA ” Dialogin innostamana UUT on käynyt tunnusteluja myös kolmen muun yhteisön kanssa. Esko Matikainen pitää ideaa hyvänä. – Samalla tahdomme kertoa siitä, millaista helluntailaisuus on nykyään. Helluntailaisuudesta UUT julkaisi vuonna 2012 artikkelin ”Hengellisen väkivallan esiintyminen helluntaiherätyksessä ja helluntaikirkossa”. Helluntaikirkon ja UUT:n virallisten edustajien lisäksi tapaamisiin osallistuu kokemusasiantuntijoina kolme entistä helluntailaista. – Viime vuosina meillä on ollut aihetta koskevia seminaareja, ja tällaista valmennusta on syytä jatkaa. Sittemmin olemme ottaneet hyvän askeleen, Esko Matikainen sanoo nyt. Samalla kun UUT ei ole arkaillut puhua yhteisöjen piirissä esiintyvistä ongelmista, uskonyhteisöissä järjestön lähestymistapa on koettu ongelmia ylikorostavaksi. Uskon, että tästä on hyötyä. – Haluamme ymmärtää paremmin niitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet, että helluntaiseurakunnissa heitä on kohdeltu kaltoin, ja kuulla heidän äänensä. Siihen ei tuntunut mahtuvan minkäänlainen usko yliluonnolliseen. – Sellaista ei aiemmin ole kirjoitettu auki liikkeemme piirissä yhteisesti. HEIKKI SALMELA samat teemat, kuten pelkoa herättävät lopunaikaspekuloinnit, kirjaimelliseen raamatuntulkintaan liittyvät ongelmat, katteettomat parantumislupaukset sekä kristityn elämäntapaan liittyvät erimielisyydet. Helluntaikirkon tavoitteena prosessissa on oikean ja ajantasaisen tiedon vaihtaminen, yhteisön toiminnanjohtaja Esko Matikainen toteaa. Keskusteluissa UUT on ehdottanut Helluntaikirkolle ohjeiston valmistelemista myös tilanteeseen, jossa henkilö haluaa erota helluntaiseurakunnasta. – Viestinnässämme korostuvat uskonyhteisöissä esiintyvät ongelmat, koska tavoitteenamme on kiinnittää huomiota ongelmiin ja siten ehkäistä hengellistä väkivaltaa. Tähän mennessä keskusteluryhmä on tavannut kaksi kertaa, viimeksi syyskuussa. – Koen, että meillä on yhteinen päämäärä. Minulla on käsitys, että aiemmin UUT on saanut uskonyhteisöjä koskevat tietonsa lähinnä yhteisöjen ex-jäsenten kautta, Matikainen sanoo. En tiedä, voiko sitä kutsua ongelmien ylikorostamiseksi, toiminnanjohtaja Joni Valkila toteaa. – Pidän prosessin onnistumisen kannalta aivan oleellisena, että mukana on myös entisiä helluntailaisia ja että he tulevat kuulluiksi, Thorleif Johansson sanoo. Suurin osa helluntailais-karismaattiseen hengellisyyteen liittyvistä ongelmista tapahtuu pienissä itsenäisissä karismaattisissa seurakunnissa. Hän sanoo olevansa jopa hieman yllättynyt siitä, miten valmiita Helluntaikirkon edustajat ovat olleet vuoropuheluun ja pyrkimyksiin ratkaista ongelmia. Vuosina 2018– 19 järjestettyihin seminaareihin pyydettiin mukaan myös UUT:n edustajia. Valkilan tietojen mukaan keskusteluprosessi on harvinainen jopa kansainvälisesti tarkasteltuna. Seurakunnista noin kolmannes on järjestäytynyt vuonna 2002 perustetun uskonnollisen yhdyskunnan, Suomen Helluntaikirkon, yhteyteen. Samoin Matikainen kritisoi UUT:n tapaa kuvata tervettä hengellisyyttä. Helluntaikirkko valikoitui UUT:n keskustelukumppaniksi, koska se on karismaattisen kentän isoin ja asiallisin toimija. Lisäksi Helluntaikirkko haluaa tutustua asiaan liittyvään tutkimustietoon ja hyödyntää sitä tietoa, jota UUT:lle on kertynyt. – Vielä siinä vaiheessa oli vaikea kuvitella, että UUT:n ja helluntailiikkeen edustajilla olisi paljonkaan yhteistä. Loput seurakunnat toimivat liikkeen perinteisen käytännön mukaisesti aatteellisina yhdistyksinä. Toivomme, että helluntailaisuudella olisi inhimilliset kasvot UUT:n suuntaan. Matikainen piti artikkelin pohjalta syntynyttä mielikuvaa kuitenkin niin epätasapainoisena, että hän kummeksui UUT:n tapaa mainostaa itseään uskonnollisten liikkeiden asiantuntijana. Lisäksi olemme lähestyneet Jehovan todistajia, mutta toistaiseksi he eivät ole halunneet tavata meitä. – Monessa helluntaiseurakunnassa edellä mainitut asiat ovat harvinaisia, mutta kun huomioidaan koko helluntailiike, ylilyöntejä tapahtuu myös sen liikkeen piirissä, Johansson summaa UUT:lle tulleita viestejä. Suomessa helluntailiikkeeseen kuuluu noin 240 suomenkielistä seurakuntaa, ja niissä on noin 45 000 kastettua jäsentä. Sittemmin hän on löytänyt hengellisen kodin luterilaisesta kirkosta. Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja Esko Mati kainen vastasi artikkeliin Ristin Voitto -lehdessä ja totesi, että UUT oli jossakin määrin onnistunut kuvatessaan helluntailaisuuden ongelmakohtia. Helluntailaisartikkeli on myöhemmin poistettu UUT:n nettisivuilta. Myös hänellä itsellään on pitkä historia helluntailiikkeessä. Jännitteinen historia Helluntailiike lukeutuu Jehovan todistajien ja vanhoillislestadiolaisuuden kanssa niihin yhteisöihin, joihin liittyviä yhteydenottoja Uskontojen uhrien tuki UUT ry on saanut historiansa aikana eniten. 9 KOTIMAA | 23.10.2020. – Olemme tavanneet heidän edustajiaan ja toivomme, että samantyyppiseen dialogiin päästäisiin myös heidän kanssaan
Meitä Heikki Arikan tukijoita on yli 400, joukossa niin äänioikeutettuja kuin muita kannattajia. Heikki Arikalla on laaja-alainen työja johtamiskokemus monenlaisista tehtävistä eri aloilta. Heikki on pappina ollut myös muissa haastavissa ja kovissa paikoissa, sotilaspappina Libanonissa ja Afganistanissa. Ulkomaan kokemukset ovat syventäneet Heikin ymmärrystä erilaisista todellisuuksista, ihmisen arvosta, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon merkityksestä ja vahvuuksista sekä mahdollistaneet kansainvälisten verkostojen rakentamisen. Heikkiin ja tukijoiden listaan voi tutustua netissä: www.arikka.fi Ilona Hägglund, seurakuntapastori, Martinseurakunta, Turku, Juho Kopperoinen, kirkkoherra, Parainen, Arvo Laakso, y rittäjä, kirkkovaltuustonja kirkkoneuvoston jäsen, Aura, Hannele Lehto-Laurila, asianajaja, kirkkovaltuustonja kirkkoneuvoston jäsen, Raisio, Eero Luoma, seurakuntaneuvoston ja YKV:n jäsen, Pori, Hannele Mustonen, rehtori emerita, seurakuntaneuvoston jäsen, Martinseurakunta, Turku, Sanna Pitkänen, oikeustradenomi(AMK), maanviljelijä, hiippakuntavaltuuston jäsen, Pöytyä, Seppo Riihimäki, kappalainen, Martinseurakunta, Turku, Pertti Ruotsalo, emeritus-kirkkoherra, Raisio, Annika Viitaniemi, lehtori, kirkkovaltuuston-, kirkkoneuvoston ja hiippakuntavaltuuston jäsen, Salo Heikki Arikka Turun arkkihiippakunnan piispaksi K irkko elää haasteellisia aikoja. Jouni on arkkihiippakunnassa tuttu mediakasvo ja aito kansanmies, jota tavallisen seurakuntalaisen tai kirkkoon kuulumattoman on helppo lähestyä. Pitkän ja vahvan kokemuksensa kautta hän olisi luotettava ja vertainen tuki kirkon johtajille, työntekijöille ja luottamushenkilöille. Jouni on toiminut liki 30 vuotta kirkkoherrana niin maaseudulla, pikkukaupungissa kuin Turussa. Ei ole vähäinen asia, että piispalla on kokemusta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, vapaaehtoistyön tukemisesta ja seurakunnasta myös luottamushenkilön näkökulmasta. Menestyksekkään johtamisen edellytyksenä on vankka kokemus erityyppisten seurakuntien johtamisesta. Laskevia tilastoja ei pidä jäädä voivottelemaan, vaan lähteä kohtaamaan ihmisiä siellä, missä he ovat. Tämä Jounin johtama toiminta on herättänyt paljon myönteistä palautetta julkisuudessa – juuri tätä kirkolta toivotaan. Meidän mielestämme Jouni Lehikoisessa yhdistyy pitkä kirkollisen johtamisen kokemus, monialainen osaaminen ja lämmin, ihmisläheinen persoona – ja siksi hän on meidän piispaehdokkaamme. Jounin taito johtaa kirkko ihmisten keskelle on avannut – ja avaa tulevaisuudessakin – ovia ihmisille tärkeisiin tilanteisiin ja tapahtumiin, joihin kirkosta ei olla huomattu tai uskallettu ennen mennä. Jounin näky kirkon tulevaisuudesta on selkeä. korvaa M e allekirjoittaneet, ja iso joukko meidän kanssamme, kannatamme Heikki Arikan valintaa Turun arkkihiippakunnan piispaksi. Vahvaa kokemusta kirkkoherran työstä ja esimiestyöstä voidaan piispalta odottaa. Kalle Toivo, pastori, Kaarina, Matti Hernesaho, pastori, Turku, Matti Kaipainen, kirkkoherra, Pöytyä, Henry Liivola, kirkkoherra, Rauma, Marika Hietanen, kirkolliskokousedustaja, Salo, Remo Ronkainen, pastori, Turku, Kaija Järä, kirkkoneuv.varapj, Masku, Pekka Heikkilä, toimittaja, Kirkkohallituksen täysistunnon jäsen, Antti Laato, professori, Turku, Kirsi Huoponen, FT, pastori, tutkija, Piikkiö Kaikki Jounin tukijat löytyvät verkkosivuilta www.jounilehikoinen.fi Jouni Lehikoinen Turun arkkihiippakunnan piispaksi 10 mielipiteet KOTIMAA | 23.10.2020. Juuri siksi me suosittelemme, että Turun arkkihiippakunnan piispaksi valitaan Heikki Arikka. Hän pystyy auttamaan seurakuntaa kuin seurakuntaa nopeasti ja varmasti, koska tuntee niiden toimintatavat ja ymmärtää seurakuntien erilaiset haasteet. Niiden myötä hänellä on myös laajat yhteydet ja verkostot. Pidämme varmana, että piispan kyselytunteja ei pidetä tuomiokapitulin suojissa, vaan turuilla ja toreilla, kun Jouni virkaan vaalitaan. Kirkkomme tarvitsee myös näkyvää ja kuuluvaa hengellistä johtajuutta. Muuttuvissa tilanteissa tarvitaan kokenutta piispaa, jolla on vahva näky kirkon tulevaisuudesta ja vahva kyky pukea sanoiksi ja teoiksi kirkon keskeinen sanoma. Juuri nämä asiat, kokemus ja yhteydet, ovat hyviä lähtökohtia piispanviran hoitamiselle. Jeesuksen esimerkin mukaan hän on panostanut erityisesti kärsiviin lähimmäisiin, kuten monien tuntemaan ruokakassitai turvapaikkatyöhön. Hän oli Raision kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, ja nautti siinä luottamusta yli puoluerajojen. Heikki Arikka työskentelee kirkkoherrana Helsingin suurimmassa seurakunnassa. Me tunnemme Heikki Arikan pappina ja ihmisenä, joka on valmis rakentamaan yhteyksiä kaikkien kanssa ja kohtaamaan kaikki, asioista eri tavoillakin ajattelevat ihmiset. Me ja monet muut valitsemme Jounin, koska tiedämme, että hänen johdollaan huomisen kirkosta rakennetaan yhdessä luottamuksen kirkko. Heikillä onkin kokemusta niin kirkkoherrana toimimisesta yksipappisessa seurakunnassa, luottamushenkilönä vaikuttamisesta sekä kirkkoherrana muutoksen keskellä toimimisesta sekä sitä kautta suunnan näyttämisestä. Tarvitaan lähestyttävää ja itsensä likoon laittavaa piispaa, joka aidosti haluaa kuunnella ihmisiä. Ulkomaan kokemukseen kuuluvat myös papin ja kirkkoherran tehtävät Kööpenhaminassa ja Tallinnassa. Miksi Heikki Arikka. Samaan aikaan hän oli myös Raision kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Helposti lähestyttävänä ja myönteisenä persoonana Jouni kykenee yhdistämään eri tavalla ajattelevia ja rakentamaan siltoja. Jouni on Sanan ja rukouksen mies, joka vilpittömästi etsii Jumalan tahtoa. Huomattavaa on, että Heikin takana on myös useiden satojen seurakuntalaisten ja muiden arkkihiippakunnan alueella elävien ihmisten joukko. Jounin näky piispan virasta on niinikään selkeä. Luottamushenkilönä ja työssään hän on myös pitkäjänteisesti tehnyt ja tukenut yhteistyötä partiolaisten kanssa. Tarvitaan seurakuntaelämän ja hengellisen monimuotoisuuden ymmärtävää piispaa, joka ei pelkää viedä sanomaa Kristuksesta lähelle tavallista ihmistä. Heikki Arikka on toiminut myös lukuisissa luottamustehtävissä kirkossa ja yhteiskunnassa
Kysymys on ajankohtainen nyt, kun kirkon uusi ”Ovet auki” -strategia on juuri hyväksytty. Maamme kolmanteen hiippakuntaan liitettiin keisari Nikolai I:n perustamisjulistuksessa 1850 monenlaisia toiveita. Ehkäpä pointti tässä kuvitteellisessa pohdinnassa on siinä, että ei strategista ajattelua ole kirkossakaan keksitty vasta viime vuosikymmeninä. Miten se voisi ”ihmiselle, joka ei ole sisällä herännäisyyden kielessä” viitata lehden vanhaan nimeen, joka sentään kertoo, että kyseessä on uskonnollinen lehti. Mitenkähän Nikolai-tsaarin ajatukset olisi muotoiltu kirkon nykystrategiassa. Lehden uusi nimi ”Henki viittaa vanhaan Hengellinen Kuukauslehti -nimeen”, kertovat uudistajat. Toinen pointti saattaisi olla se, että jokaisella aikakaudella on oma strategiakielensä tai rohkenisiko sanoa jargoninsa. Totta, sitä vartenhan Jeesus tuli tänne. Uudella nimellä lehti sopiikin markkinoitavaksi Hengen ja Tiedon messuilla. Olisiko valistuksen edistymisen kohdalla kenties viittaus kirkon ympäristövastuuseen. Mahtaisiko hyvien tapojen kohdalla olla viittaus kunnioittavan keskustelun mallien kehittämiseen kirkon piirissä, mene ja tiedä. Nykymuotoinen Kuopion hiippakunta puolestaan perustettiin talvisodan kynnyksellä 1939. Henki ei ole koskaan ollut körttiläisyyden erityisesti suosima käsite. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Pohjoisen hiippakunnan perustamisjulistuksen tavoiteasetannan kieli kuulostaa kieltämättä kovin vanhahtavalta ja koukeroiselta oman aikamme strategiapuheen rinnalla. Tämä on pelkkä hurskas toive. | kolumni | ” Keisari vaikuttaa olleen yllättävänkin strateginen ajattelija. Herättäjä-Yhdistyksen Hengellinen Kuukauslehti ilmestyy ensi vuoden alusta kuudesti vuodessa, mutta säilyttää entisen vuotuisen sivumääränsä. Pohjoinen hiippakunta perustettiin Kuopioon 1850, ja Oulu tuli sen pääpaikaksi 1900. ”Ei pidä korjata sellaista, joka ei ole rikki” sanoi eräs valtiomiehemme. PIRKKO NURMI Helsinki 11 KOTIMAA | 23.10.2020. Tämä on ymmärrettävä uudistus. ”Nuorison ylöskasvatus taitoon ja kunniallisuuteen” ilmaistaisiin kirkollisissa nykystrategioissa paitsi ehkä viittaamalla kirkollisen varhaiskasvatuksen ja rippikoulutyön tavoitteisiin, niin myös nuorten osallisuuteen ja vaikutusmahdollisuuksiin. Julistuksen mukaan uusi hiippakunta tarvittiin ”jotta Armolliset aikeemme kansan edustumisesta jumalisuuden opissa, totisessa valistuksessa ja hyvissä tavoissa, sekä myös nuorison ylöskasvatuksesta taitoon ja kunnollisuuteen” voisivat toteutua. Freija Özcan kirjoitti 16.10.20 ”Jumala tahtoo, että kaikki pelastuvat”. Sana tuo paremminkin mieleen helluntailaisväritteisen karismaattisen kristinuskon ja erilaiset rajatiedon piiriin kuuluvat esoteeriset hengelliset liikkeet ja suuntaukset. Samalla vuodesta 1888 ilmestynyt lehti luopuu nimestään, joka on ”pitkä, aavistuksen verran vanhahtava, ja se kirjoitetaan usein väärin”. Mitä napakammin kirjoitat, sitä todennäköisemmin tekstisi julkaistaan. ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut” ja ”On tapahtuva, että jokainen, joka avukseen huutaa Herran nimeä, pelastuu.” Miksi sitten Jeesus suri sitä, että ihmiset käänsivät hänelle selkänsä, torjuivat hänet, eivät ottaneet kutsua vastaan. Ä skettäin vietettiin Pohjoisen hiippakunnan 170-vuotisjuhlaa Oulussa. Miksi Jeesus suri. Keisari vaikuttaa olleen yllättävänkin strateginen ajattelija. Monet yhteisöt ja niiden lehdet ovat nimittäin arvostaneet perinteitään ja tehneet uudistukset nimeä muuttamatta. Lisäksi lehti toteaa, että suomen kieli on muuttunut Wilhelmi Malmivaaran ajoista ja että niille, jotka eivät ole sisällä herännäisyyden kielessä, nimi saattaa antaa vääränlaisen mielikuvan. Mielenkiintoista on kuitenkin pohtia, miltä omat strategiamme kuulostavat 170 vuoden kuluttua, jos maailma on silloin Jumalan armosta vielä pystyssä. Ei tuota julistusta tietenkään strategiaksi silloin nimitetty, mutta sitähän nuo ajatukset epäilemättä olivat. Sanalla henki on Kielitoimiston sanakirjan mukaan 11 merkitystä. Siionin virret on pariinkin kertaan osattu uudistaa koskematta hieman vanhahtavaan nimeen. Pitkän kirjoituksen maksimipituus on 3000 merkkiä välilyönteineen ja lyhyen 1000 merkkiä. Keisari Nikolai I ja kirkon strategia JUKKA KESKITALO Kirjoittaja on Oulun hiippakunnan piispa. Ehkäpä jumalisuuden opissa, totisessa valistuksessa ja hyvissä tavoissa edustuminen (edistyminen) ilmaistaisiin niin, että ihmiset rohkaistuvat uskomaan Jumalaan ja toteuttavat lähimmäisen rakkautta. Nämä ovat varsin heikkoja perusteluja, samoin kuin se, että jotkut muutkin lehdet ovat lyhennelleet nimiään. ”Pohjoinen hiippakunta” on epävirallinen nimi, jolla viitataan Oulun ja Kuopion hiippakuntien yhteiseen historiaan. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Kyllä visioita ja missioita on mietitty aiemminkin, vaikka juuri näitä ilmaisuja ei ole käytettykään. Nimenmuutos on esimerkki turhasta korjauksesta, ja sen perustelut ovat vaatimatonta tasoa. SIMO HEININEN Körttiläisten Henki Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Liitä viestiin myös yhteystietosi
Työ tulijoiden keskuudessa alkoi evankelis-luterilaisissa seurakunnissa vauhdilla. TEKSTI |???HEIKKI SALMELA 12 KOTIMAA | 23.10.2020 reportaasi. Moni seurakuntayhteisö muuttui sinä talvena pysyvästi. Kun kirkot täyttyivät nuorista muslimimiehistä Turvapaikanhakijoiden saapuminen hallitsi otsikoita koko syksyn 2015
Kun aiemmin runsaasti pakolaisia vastaanottanut Turkki ei enää halunnut tarjota tilaa uusille tulijoille, ihmisvirta jatkoi Eurooppaan. – Vapaaehtoisia oli mukana noin 40. » Suomeen perustettiin lyhyessä ajassa yli sata uutta vastaanottoyksikköä. Siilinjärven seurakunta oli yksi niistä yli 200 luterilaisesta seurakunnasta, jotka tempautuivat mukaan avustusponnistuksiin. | Kuva: Matti Karppinen 13 KOTIMAA | 23.10.2020 13 KOTIMAA | 23.10.2020. – Seurakuntamme oli mukana heti alusta alkaen, sanoo maahanmuuttajatyöstä vastaava kappalainen Matti Hoffrén. Aloite turvapaikkatyöhön saattoi tulla yksittäiseltä työntekijältä tai luottamushenkilöltä ja joskus tavalliselta seurakuntalaiselta. Kaksi kolmasosaa Suomeen saapuneista oli irakilaisia. Syyskuussa maastamme haki suojaa ennätykselliset lähes 11 000 ihmistä, ja vuoden loppuun mennessä heitä oli tullut yhteensä yli 32 000. Syyrian sisällissodan vaikutus oli laajentunut Irakin puolelle, ja Afganistanin sota oli pahentunut. Tarvikeja majoitusapua seurasi usein seurakunnan järjestämä tutustumistilaisuus, jonne kutsuttiin ja noudettiin turvapaikanhakijoita busseilla. Seurakuntaelämän tavanomaiset rutiinit katkesivat. Suomeen oli kesän aikana saapunut noin 5 000 turvapaikanhakijaa, ja tulijoiden virta oli voimistunut viikko viikolta. Kuva Evitskogista Kirkkonummelta. Seurakunnissa avustustoiminta alkoi tyypillisesti vaateja tarvikekeräyksillä, mutta noin 40 seurakuntaa järjesti myös hätämajoitusta omistamissaan tiloissa. Alkoi ennennäkemätön työ saapuneiden majoittamiseksi, auttamiseksi ja heidän turvapaikkahakemustensa käsittelemiseksi. Mottomme oli: ”Nyt kristillisyys punnitaan.” Käytännön toimintatavat jouduttiin suunnittelemaan puhtaalta pöydältä. Entisen keuhkoparantolan tiloihin perustettiin vastaanottokeskus. Lisäksi Syyriassa oli koettu useita vuosia kestänyt kuivuusjakso. i S yksyllä 2015 Siilinjärven seurakunnassa oli tohina päällä. Toiminta työllisti erityisesti diakoniatyöntekijöitä, mutta myös lähetyssihteerin työpanos siirtyi kokonaan turvapaikanhakijoiden parissa tehtävään työhön. Muutamat seurakunnat perustivat väliaikaisen vastaanottokeskuksen. Seurakuntalaisia rohkaistiin ystävystymään turvapaikanhakijoiden kanssa ja kutsumaan heitä koteihinsa. Euroopan turvapaikkakriisiksi kutsutun ilmiön taustalla oli useita tekijöitä. Turvapaikanhakijoiden määrän kasvu toi kulttuurista, etnistä ja uskonnollista erilaisuutta sellaisillekin alueille, joilla ei vielä maahanmuuttajia aiemmin ollut. Useimmat olivat nuoria miehiä. Joissakin tapauksissa kunta, SPR tai joku muu toimija lähestyi seurakuntaa ja pyysi mukaan auttamaan. Myöhemmin heille järjestettiin kerhoja, leirejä, suomen kielen ja kulttuurin opetusta sekä monenlaista muuta toimintaa. Samoin mukana oli esimerkiksi lastenohjaajia, jotka alkoivat pitää kerhoja vastaanottokeskuksessa
Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtorit Ulla Siirto ja Hanna Niemi julkaisivat vuonna 2017 tutkimuksen, jossa selvitettiin seurakuntien toimintaa ja kokemuksia syksyllä 2015. Kehitettävää jäi muun muassa auttajien jaksamisen tukemiseen. – Viimeksi mainituissakaan seurakunnissa toiminta ei ollut käännyttämistä. Tutkimus Hätämajoituksesta Aleppon kelloihin – Evankelis-luterilaisten seurakuntien turvapaikkatyö Suomessa ilmestyi Kirkon tutkimuskeskuksen kustantamana. Tulijoiden kieliä ei osattu, eivätkä monet auttajat tai autettavat osanneet englantia. Kuvassa helsinkiläisen Lauttasaaren seurakunnan kirkkoherra Juha Rintamäki saattaa irakilaisperhettä hätämajoitukseen Lauttasaaren kirkkoon. Huomasin, että siilinjärveläisillä on auttamishalua. Kuntien ja vastaanottokeskusten lisäksi seurakunnat tekivät yhteistyötä oppilaitosten, järjestöjen sekä muiden uskonyhteisöjen kanssa. Myös kirkon työntekijöiden Sakasti-sivustolla julkaistiin aiheeseen liittyvää materiaalia. Tutkimuksessa Siirto ja Niemi jakoivat auttamistyöhön osallistuneet seurakunnat kolmeen ryhmään: hitaasti käynnistyviin, dynaamisiin ja evankelioiviin. Moni seurakunnan työntekijä ja vapaaehtoinen venyi voimiensa äärirajoille. – Seurakuntien tarjoaman hätämajoituksen vahvuus oli yhteisöllisyys. Haasteita kaikkien seurakuntien toiminnalle toi kielimuuri. Monet vanhemmatkin ihmiset solmivat ystävyyssuhteita tulijoihin, vaikka aiemmin katukuvassa ei ollut näkynyt itämaisia ihmisiä. | Kuva: Lehtikuva/Jussi Nukari 14 KOTIMAA | 23.10.2020 reportaasi. Hädänalaisten auttamisesta tuli yhteinen missio, Matti Hoffrén sanoo. Kirkkohallitus lähetti seurakunnille yleiskirjeen, jossa annettiin suositusluonteisia ohjeita turvapaikanhakijoiden tukemiseen. Siilinjärvellä kielimuuria madalsi se, että Hoffrén on arabiantaitoinen. Kun monet viralliset vastaanottokeskukset halusivat pitää välimatkaa työntekijöiden ja asiakkaiden välillä, seurakunnissa turvapaikanhakijoista ja työntekijöistä tuli yhteisö. – Siinä ei kysytty, oletko konservatiivi vai liberaali. Evankelioivat seurakunnat olivat myös innokkaita, mutta niiden toiminnoissa korostui ”lähetyskenttä on tullut luoksemme” -ajattelu. Siihen nähden, miten valmistautumattomia seurakunnissa oltiin tuhansien turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen, avustustyö onnistui viisi vuotta sitten hyvin, Ulla Siirto arvioi. – Työnohjausta kyllä järjestettiin, mutta sitä pitäisi olla tarjolla vielä paljon enemmän, Ulla Siirto toteaa. Kaikissa tutkituissa seurakunnissa oli vahvana ajatus, että turvapaikanhakijoiden hädänalaista asemaa ei saa käyttää hyväksi, Ulla Siirto toteaa. Seurakunnat järjestivät vuonna 2105 hätämajoitusta ja väliaikaista vastaanottokeskustoimintaa monenlaisissa tiloissa. Myös tulkkien saaminen osoittautui vaikeaksi. Hitaasti käynnistyneiden seurakuntien ”hitaus” näytti Siirton mukaan johtuvan yleensä työntekijöiden rohkeuden tai motivaation puutteesta. Asiakkuus-ajatus oli hyvin matala, Siirto sanoo. ” Seurakunnissa oli vahvana ajatus, että turvapaikanhakijoiden hädänalaista asemaa ei saa käyttää hyväksi. Vaikka seurakuntien suhtautumistapa tulijoiden auttamista kohtaan oli yleisesti myönteinen, käytännön toiminnoissa oli isoja eroja paikkakuntien välillä. Onnistumisia koettiin myös kristityksi kääntyneiden juurruttamisessa seurakuntiin. Dynaamisissa seurakunnissa toiminta aloitettiin nopeasti, ja vapaaehtoisia rekrytoitiin esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Paitsi palkitsevaa, työ oli myös raskasta. – Osa seurakunnista oli hyvin varovaisia, eikä lähtenyt ollenkaan yhteistyöhön paikallisen vastaanottokeskuksen kanssa, toteaa Kirkkohallituksen monikulttuurisuusja maahanmuuttajatyön asiantuntijana nykyisin työskentelevä Ulla Siirto. Savolainen lupsakkuus auttoi
Toki kielimuurikin varmasti vaikutti asiaan, Ulla Siirto tulkitsee. Jyväskylässäkin hän on ehtinyt messuun jo muutamia kertoja. Ties mitä hyvää niistä siemenistä vielä itää. Yksi Siilinjärven kastetuista on afganistanilainen Hadi Karimi, joka muutti hiljattain Jyväskylään opiskelemaan sähköalaa. ” Käytännön toimintatavat jouduttiin suunnittelemaan puhtaalta pöydältä. Jumalanpalveluksiin osallistumisen lisäksi heitä palvelee suntion apulaisena, keittiöllä, ehtoollisavustajina, tekstinlukijoina, pienten puheenvuorojen pitäjinä, messutyöryhmän jäsenenä, jopa seurakuntavaltuutettuna. Intensiiviseen vaiheeseen mahtui myös teologisia lapsuksia, kuten ehtoollisen jakamista epähuomiossa myös muslimeille. Toimintaan on tullut mukaan uusia kantasuomalaisia vapaaehtoisia, ja vapaaehtoistyön käytännöt ovat kehittyneet. Mottomme oli: ’Nyt kristillisyys punnitaan.’ 15 KOTIMAA | 23.10.2020 15 KOTIMAA | 23.10.2020. Siitä huolimatta huomattavan monet heistä olivat kiinnostuneita myös seurakuntien hengellisestä toiminnasta, mikä yllätti seurakuntaväen. Samoin on kehittynyt yhteistyö seurakunnan eri työntekijöiden ja työmuotojen välillä. | Kuva: Kotialbumi Ulla Siirto uskoo, että ainakin useimpien luterilaisissa seurakunnissa kastettujen tapauksissa kääntymykset ovat todellisia. Se, ettei Maahanmuuttovirasto ole uskonut kääntymysten aitouteen, on ollut seurakunnissa kipeä asia. – Afganistanissa kaikki sanoivat, että Raamattuun ei saa koskea. – Työntekijöiden keskuudessa ei osattu ajatella, että ehtoolliselle tulisi joku, jota ei ole konfirmoitu. Ensimmäisellä kerralla Maahanmuuttovirasto ei nähnyt hänen elämässään turvapaikkaperusteita. Ulla Siirto | Kuva: Kotialbumi Matti Hoffrén. Joissakin tapauksissa tulijoita ohjattiin toisen kirkkokunnan seurakuntaan, jos tulkkaus toimi siellä paremmin. Siirton mukaan moni luterilaisessa seurakunnassa toimitettu kaste on jäänyt tilastoimatta esimerkiksi siksi, että turvapaikkapäätöstä odottava kastettu ei pelon vuoksi ole halunnut nimeään viralliseen rekisteriin tai hänellä ei vielä ole ollut henkilötunnusta. Hän kiinnostui kristinuskosta saatuaan Suomessa lahjaksi Raamatun. Monia kristillisiä käsitteitä, kuten sitä, että Jeesus on Jumalan Poika, joutuu selittämään heille aivan eri tavalla. – Seurakunnista tulleiden viestien perusteella suurin osa kastetuista on edelleen mukana toiminnassa. Ymmärsin, että kristinusko ei ole paha vaan oikea uskonto. Rippikoulun jälkeen Karimi kastettiin. Siksi hän ei ole päässyt tilaisuuksiin entiseen tapaan, Siirto kertoo. Paikkakunnalla kääntyneiden joukossa oli korostetun paljon afgaaneja. Kääntymysväitteitä on Suomessa kyseenalaistanut erityisesti Maahanmuuttovirasto. Suomen Helluntaikirkon monikulttuurisuustoimikuntaan kuuluva Juha Lehto arvioi, että vuosina 2015–16 Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista on kastettu yhteensä 1 500– 2 000 henkilöä, kun huomioidaan kaikkien kirkkojen kasteet. – Rippikoulun pitäminen muslimitaustaiselle henkilölle on aivan eri asia kuin aikuiselle suomalaiselle: kulttuuriset erot ovat niin suuria. Tulevaisuudessa siintää turvapaikkahakemuksen uusi käsittely. Kasteelle ei ole tultu kevytmielisesti, Hoffrén sanoo. Toimitusta on useimmiten edeltänyt pitkä yhteinen matka kyseisen turvapaikanhakijan kanssa. Ymmärrys paikkakunnalla asuvien maahanmuuttajien ja kielivähemmistöjen tarpeista on syventynyt. Enimmillään hengellisiin tilaisuuksiin osallistui satoja turvapaikanhakijoita, tyypillisestikin kymmeniä. Ensimmäisestä jumalanpalveluksesta jäi mieleen ihmisten ystävällisyys. On syntynyt kirkkokuntarajat ylittäviä ystävyyssuhteita. | Kuva: Siilinjärven seurakunta Hadi Karimi. Toisinaan hän on palvellut muun muassa virsikirjojen jakamisessa. He ovat kuitenkin suhtautuneet asioihin vakavalla mielellä. Vain isoimmissa kaupungeissa kääntyneille on ollut mahdollista järjestää säännöllistä omakielistä jumalanpalveluselämää. Asioiden välinen yhteys on saanut viranomaiset suhtautumaan kääntymysväitteisiin epäilevästi. Ulla Siirto pitää Lehdon esittämiä lukuja uskottavina, vaikka Kirkon omissa tilastoissa esimerkiksi arabiankielisten kasteita näkyy vuosilta 2017–2019 yhteensä vain 210. Lisäksi turvapaikanhakijoista on saatu iso joukko aktiivisia seurakuntalaisia. Turvapaikkamotiivi on seurakunnissa tiedostettu hyvin, ja kastamisen kynnys on ollut korkea. Huolenaiheena on pakkopalautettujen joutuminen kidutetuiksi tai tapetuiksi kotimaassaan. Siilinjärven seurakunnassa kastettiin 10– 20 turvapaikanhakijaa, Matti Hoffrén muistelee. Moni ilmaisi halunsa kääntyä kristityksi. Entä ovatko kääntymykset aitoja. Jotkut tulivat kirkkoon uteliaisuudesta tai saadakseen vaihtelua tylsään vastaanottokeskusarkeen. Kun Suomessa luin sitä, huomasin, että se oli erilainen kuin minulle oli kerrottu. Helluntaiseurakunnissa kastettuja tiedetään olevan noin tuhat, ja lopuista suurin osa on saanut kasteen luterilaisissa seurakunnissa, Lehto arvioi. Kiinnostuksen seurauksena seurakunnat joutuivat miettimään jumalanpalvelusten tulkkaamismahdollisuuksia sekä vähintään tekstikappaleiden tarjoamista arabiaksi, dariksi tai muilla tulijoiden puhumilla kielillä. Väkivaltaa myös tiedetään tapahtuneen. Samalla he ovat saaneet omakohtaisia havaintoja kristittyjen uskosta ja elämästä. Messuihin hän on osallistunut käytännössä viikoittain. Lisäksi kun on kartoitettu poisjäämisen syitä, on ilmennyt, että usein se on johtunut siitä, että henkilö on työllistynyt alalle, jossa töissä ollaan iltaisin tai viikonloppuisin. – Kun kuulin lauluja, koin sisäistä rauhaa. Myös hengellistä kirjallisuutta ja Raamattuja jaettiin monilla paikkakunnilla. Kiinnostuneille alettiin järjestää erilaisia raamattupiirejä ja Alfaja Al Massira -kursseja sekä rippikoulun tapaista kristinuskokoulua. Uskonnoltaan valtaosa syksyn 2015 turvapaikanhakijoista oli muslimeja. Seurakunnissa auttamistoiminnan hyviä hedelmiä saadaan nauttia jo nyt. Monissa muslimimaissa islamista luopuminen merkitsee vainon uhkaa, ja länsimaissa se on yksi turvapaikkaperusteista. Ulla Siirto uskoo, että jokainen seurakunnan ja turvapaikanhakijoiden kohtaaminen on ollut tärkeä ja on edistänyt tulijoiden kokemusta siitä, että he ovat tervetulleita, kääntyivätpä he kristityksi tai eivät. Joillakin tulijoilla kiinnostus kristinuskoa kohtaan oli syntynyt jo kotimaassa, ja toisilla se oli virinnyt matkalla, kun kristittyjen osoittama auttamishalu oli puhutellut heitä. Samaan aikaan näin, miten kristinusko toimii ja millaisia kristityt ovat, Karimi kertoo sujuvalla suomella
Ruandan kansanmurhan kokenut Banyanga on nyt pappi Ahvenanmaalla. 16 KOTIMAA | 23.10.2020 haastattelu. ”Mitä Jumala oikein ajatteli?” TEKSTI JA KUVAT | JANNE KÖNÖNEN Vaikeat kysymykset piinasivat vuosia Jean Banyangaa
Englanninkielellä, jotta jatkomahdollisuudet opintojen jälkeen olisivat laajemmat. Jumala kyllä tuntee minut, tietää tilanteeni ja auttaa minua armossaan eteenpäin. Väitöskirjan aineistoa kerätessä ja haastatteluja tehdessä Banyangalle selvisi, että Belgia on ollut monessa suhteessa ruandalaispa” Kysyin, miksi Jumala salli tämän. Pappisajatus ei jättänyt rauhaan, mutta tie oli jälleen mutkia täynnä. Nukkuiko hän. Sen keskustelun avulla elämä alkoi vähitellen tuntua mielekkäältä. – Tapasin Ugandassa ollessani siellä naisen, joka vain sanoi yhtenä päivänä, että ”hei tiedätkö, sinun pitäisi mennä naimisiin minun sisareni kanssa”. Paikkaa ja koko seutua voi hyvällä syyllä kutsua Herran kukkaroksi. Banyanga vietti lapsuutensa Ruandan maaseudulla, kunnes perhe muutti maan länsiosaan Kibuyeen, lähelle Kongon rajaa. Kaksi ruandalaista, toinen Ugandassa ja toinen Närpiössä, alkoivat kirjoitella ja soitella toisilleen. » 17 KOTIMAA | 23.10.2020. Mieltä rauhoittanut vastaus tuli lopulta melko yllättävältä taholta. Graham vastasi ja pyysi Banyangaa keskustelemaan kanssaan Amsterdamiin, jonne hän oli tulossa pian vierailulle. Viime kesänä Ahvenanmaalla pappina aloittanut Jean Banyanga ei halua kertoa tarkemmin, mitä kaikkea hänen perheensä koki Ruandassa vuonna 1994. Istumme nyt aivan toisenlaisessa todellisuudessa, pienen ahvenanmaalaisen Eckerön ja Hammarlandin seurakunnan vanhassa pappilassa. Kansanmurhan jälkeisinä vuosina Banyanga työskenteli avustusjärjestöissä kotimaassaan, kunnes muutti Ugandaan ja alkoi opiskella teologiaa. Turussa oltiin kiinnostuneita Banyangan ajatuksesta selvittää, miten Ruandan kansanmurhasta selvinneet ovat pärjänneet elämässään pakolaisina Suomessa ja Belgiassa. – Jopa miljoona ihmistä surmattiin, vain kolmen kuukauden aikana, sanoo Jean Banyanga hiljaa. Kansanmurhasta alkoi Banyangan henkilökohtainen kysymysten tie, jonka jälkeiset päätökset ovat kuljettaneet hänet lopulta pienen ruotsinkielisen seurakunnan paimeneksi. Kieliopintojen ohella hän työskenteli Suomessa vanhainkodissa, kieltä oppiakseen. Uskomattoman vaikeaa, Banyanga kertoo huvittuen opinnoista, joiden käsitteistön kanssa monella suomenkieliselläkin tekisi tiukkaa. Sitten häneltä tiedusteltiin halukkuutta tulla Åbo Akademiin, jossa eräs kehityspsykologian professori oli kuullut Banyangan taustasta. Banyangasta tuli väitöskirjatutkija. – Sisällissota oli pitkän, siirtomaavallan ajasta periytyneen kehityksen tulos, mutta arkielämässä tapahtumat kärjistyivät äkkiä. Jean Banyanga hoitaa uskoaan menemällä joka aamu Eckerön keskiaikaiseen harmaakivikirkkoon rukoilemaan. Tapaaminen sovittiin Jeanin luo Ugandaan, jossa pariskunta avioitui. Ja sellaiselle Suomenkin mittapuulla syrjäiselle seudulle kuin Ahvenanmaan pääsaaren länsiosa, Hammarland ja Eckerö. Suomessa, kuului vastaus, Jean Banyanga sanoo. – Menin Etelä-Afrikkaan ja suoritin siellä maisterin tutkinnon, pääaineena käytännöllinen teologia. Mutta miten hän päätyi Suomeen. Järkyttävä, traaginen menneisyys yhdistää Suomea ja Ruandaa. Hän oli tuolloin 15-vuotias. – Lapsuuteni oli todella onnellinen. Kerron Banyangalle, että myös Suomen sisällissotaa on sanottu yhdeksi kestoonsa nähden verisimmistä kansakuntien sisäisistä konflikteista. Hän katsoi internetistä tunnettujen kristittyjen pappien ja julistajien osoitteita ja alkoi 2000-luvun alussa lähettelemään heille kirjeitä. Banyanga kirjoitti myös Yhdysvaltoihin, maailman ehkä tunnetuimmalle julistajalle, Billy Grahamille. – Kysyin, miksi Jumala salli tämän. Ajattelin sitäkin, miten moni ihminen pakeni kansanmurhan aikana kirkkoon, jossa heidät sitten tapettiin. – Sanoin, että mikä ettei ja kysyin, missä hän on. Hutuja tutsiheimojen välisistä jännitteistä puhjennut Ruandan kansanmurha on eräs maailmanhistorian synkimpiä lukuja. – Olin katkera Jumalalle noista kokemuksista ja tapahtumista monta vuotta. Meidänkin perheemme oli sekoitus molempia heimoja, sukulaisissa oli sekä hutuja että tutseja. Teologian opinnot olivat vielä kesken ja Jean Banyangan tie näyttikin vievän muualle. Teologian maisteri menikin Tampereen yliopistoon, sosiaaliantropologian opiskelijaksi. Nukkuiko hän. L uvut kertovat vain pinnallisesti siitä mitä tapahtui, mutta ovat silti pysäyttäviä. Missä Jumala oikein oli. Jos hän olisi jäänyt kotiin, hänetkin olisi tapettu. Banyanga kertoo selvinneensä itse hengissä kansanmurhasta vain piiloutumalla ”puskaan ja metsään”. Meillä ei ollut mitenkään varakas perhe, mutta välittävä ja rakastava. Perheessä hutujen ja tutsien avioliitot eivät olleet kummallisuuksia. Aviomies muutti vaimonsa perässä Suomeen ja sai neuvon opetella ruotsia, sillä se avaisi ovia koko Skandinaviaan. – Hän vahvisti minua ja sanoi, ettei kansanmurha ollut Jumalan, vaan Paholaisen työtä. Valmistuin ja palasin Suomeen, mutta en vieläkään ryhtynyt papiksi. Kansainvälinen yhteisö oli voimaton estämään huhtikuun alusta heinäkuun puoliväliin vuonna 1994 kestäneitä joukkosurmia. – Menetin monia läheisiä ihmisiä ja perheenjäseniä, hän tyytyy liikuttuneena toteamaan. Tappaminen alkoi ulkomaailman silmin aivan yllättäen, yltyen hyvin lyhyessä ajassa järjettömiin mittasuhteisiin. – Se oli suomenkielistä opetusta
kolaisten kannalta helpompi maa kuin Suomi. – Suomessa Ruandasta tulleet elävät eri puolilla maata, mikä hankaloittaa yhteydenpitoa, vertaistuen saamista ja tekee kulttuurisen sopeutumisen haastavammaksi. He tarvitsisivat mahdollisuuksia kokoontua ja puhua. Myös ura Suomen ulkopuolella olisi ollut hyvin mahdollinen. Banyangan väitöskirja kehityspsykologiasta hyväksyttiin Åbo Akademissa 2019. Asun pappilassa Eckerössä. Suomi on osoittautunut haastavaksi oppia. Belgiassa ruandalaisyhteisö elää likempänä toisiaan. Kuka. Tiedollinen lähestymistapa on auttanut häntä myös omien kokemustensa kanssa, hengellisten näkökulmien ohella. Suomessa kieli aiheuttaa vaikeuksia. Banyangan mukaan ruandalaiset pitävät Suomea hyvänä maana, jossa on turvaa ja ruokaa, mutta liian vähän läheisiä ihmiskontakteja, kuulevia korvia. Tohtoriksi valmistumisen jälkeen ajatus pappeudesta tuli kuitenkin jälleen punnintaan. Ruandalaisten itsemurhariski on Suomessa korkeampi kuin Belgiassa. – Belgiassa yksi väylä selvitä ovat olleet kirkot, joissa on voinut kuulla omaa äidinkieltä. Suomessa on vain noin 575 ruandalaistaustaista koko maassa, kun taas Belgiassa elävään yhteisöön kuuluu noin 60 000 henkeä. – Minulla on usein ollut elämässä vaikeaa, mutta Jumala ei ole luvannut meille helppoa elämää, Jean Banyanga sanoo. Monipuolinen koulutus ja työhistoria olisivat voineet viedä Jean Banyangan moneen suuntaan. Myös lääkkeitä käytetään paljon masennuksen ja ongelmien hoitoon. ” On mahdollista, että on meidän afrikkalaisten vuoro tulla Eurooppaan muistuttamaan teitä, että Jumala on todella olemassa. Juuri nyt harrastuksiani on jalkapallo, kuntosali ja kuorossa laulaminen. Belgian entisessä siirtomaassa monelle ruandalaiselle ranskan kieli oli jo kotimaassaan luontaista. Rikkinäinen menneisyys, yksinäisyys, kulttuurin ja ilmaston erot ovat nekin olleet monelle liikaa. Suomessa on vasta hiljattain perustettu kristillisiä ryhmiä Helsinkiin ja Porvooseen, hän sanoo. Jean d’Amour Banyanga Nubaha, 47. Alkoholi on Banyangan mukaan monelle Ruandasta lähtöisin olevalle Suomessa iso ongelma. 18 KOTIMAA | 23.10.2020 haastattelu 18 KOTIMAA | 23.10.2020 haastattelu. – Jos ei ole ystäviä, he alkavat kysyä, miksi ylipäänsä on syytä elää. Elämässäni olen ylpeä palvellessani Herraa, koska se ei tuota häpeää
Näkö ei palautunut moneen päivään. Jollei Jumala olisi armollinen, en olisi nyt pappina täällä. Vanhin poika tosin välillä valittaa liiasta rauhasta ja hiljaisuudesta. » Työyhteisö on kuin orkesteri 3 20 AiheenA: Työyhteisötaidot AiheenA: Rippikoulu |K uv a: Ra m i M ar ja m äk i Tampereen Messukylän seurakunnan nuorisotyönohjaa ja Eetu Tuomi neuvoo rippikoulun työntekijöitä olemaan reiluja ja helposti lähestyttäviä. Teema: Diakonia AiheenA: Työaika ja ajanhallinta Moduulityöaika lisää motivaatiota ja jaksamista Töölön kirkkoherra Hannu Ronimus rohkaisee seurakuntia kokeilemaan uudenlaisia työaikamalleja. – Tapasin sanoa Tikkurilassa lapsille illalla, että käykääpä hakemassa kaupasta maitoa. Minulle sanottiin, että valitettavasti poika et näe enää koskaan. » sivut 6–8 |K uv itu s: M at te us Pe nt ti 19 KOTIMAA | 23.10.2020. Banyangan mukaan eurooppalaiset eivät enää luota Jumalaan, vaan ennemmin tieteeseen ja filosofiaan. Yhtäkkiä, aivan hetkessä, aloin taas nähdä. Tuosta tapaamisesta on vain puoli vuotta, ja nyt paljon kokenut ja lukenut 47-vuotias perheenisä työskentelee Hammarlandin ja Eckerön seurakunnassa. sivu 8 Riparilla aitous on valttia Digiloikka vähentää jäykistelyä Pastori Jussi Laine näkee digitaalisuuden luovan mahdollisuuksia vuorovaikutukselle. Puhelimetkaan eivät välttämättä aina toimi, jollei mene talon yläkertaan puhumaan. ” Minulle sanottiin, että valitettavasti poika et näe enää koskaan. – Sen jälkeen minussa vahvistui ajatus, että haluan omistaa elämäni Jumalalle, pelastajalleni ja auttajalleni. Aloin pitää lyhyitä puheita seudulla ja moni kiinnostui tarinani kuultuaan Jumalasta ja alkoi käydä kirkossa. – Vanhempani veivät minut lääkärin luo sairaalaan, mutta hän ei voinut auttaa. Kiertueelle lähtevä diakoninen näytelmä . Perhe asui aiemmin Vantaalla, joten taas on ollut uuden opettelua edessä. – Hän kysyi, mitä oli tapahtunut. – Minulla on usein ollut elämässä vaikeaa, mutta Jumala ei ole luvannut meille helppoa elämää. » AIHEENA: Digiloikka 5 20 Kirkkomusiikki katsoo kohti uutta Yhteisömuusikot Elsa Sihvola ja Katja Kangas menevät sinne, missä ihmisetkin ovat. Ilman Kristusta meitä uhkaa kadotus. Meillä ei ole aavistustakaan, kuka ne oli tuonut. Hammarlandin ja Eckerön pappi kertoo hoitavansa uskoa menemällä usein aamuvarhaisella Eckerön vanhaan, keskiaikaiseen harmaakivikirkkoon rukoilemaan. Ilmestyy 10 kertaa vuodessa . Miten lapsuudessa ihmeellisen paranemisen, nuoruudessa kansanmurhan kokenut ja aikuisena monimutkaisen tien kulkenut pappi katselee länsimaisen ja suomalaisen kristikunnan tämän hetken tilaa. Murheen murtamat vanhemmat veivät Jean Banyangan anglikaanipapin luo, joka sattui vierailemaan paikkakunnalla. Koronan vaikutukset diakoniatyöhön . Maarianhaminaan on vain 25 kilometrin matka, mutta Eckerön ja Hammarland lähiympäristöineen ovat varsinkin kesäsesongin ulkopuolella huopatossumaista saaristolaisseutua. Ottakaa ristinne ja kantakaa sitä, joka päivä, Jeesus sanoi. Banyanga kertoo lapsuutensa haaveammatin olleen lääkäri. Diakoniatyön johtaminen . Vanhempani kertoivat, ja sitten hän rukoili Jeesuksen nimessä puolestani. Ainakin kristinuskon tulevaisuus näyttäytynee uskoa ja uskonnollisuutta marginaaliin työntävässä Euroopassa hyvin erilaisena kuin Afrikassa. – Tapasin Porvoon entisen piispan Erik Vikströmin, joka sanoi, että miksi et ryhtyisi papiksi Suomen kirkossa. Lehtori Eila Sainion eläkehaastattelu . Diakoninen hoitotyö Pro-liite tuplanumero 8-9 ilmestyy 6.11. Byrokratiaa on turha pelätä, vakuuttaa asiantuntija Riina Lilja. – Halusin jo nuoresta pitäen auttaa ja tukea muita. |K uv a: Ju kk a G ra ns tr öm Punkalaitumen kirkkoherra Irina Kaukinen uskoo innostukseen, luovuuteen ja iloon. – Yhtenä päivänä kun palasimme matkalta Porvoosta, talomme eteisestä löytyi korillisia omenoita ja perunoita. Kun nousin veden alta, silmäni menivät aivan punaisiksi, enkä nähnyt mitään. – On mahdollista, että on meidän afrikkalaisten vuoro tulla Eurooppaan muistuttamaan teitä, että Jumala on todella olemassa, että hänellä on valta ja että hän vaikuttaa elämäämme. Diakonien ja diakonissojen koulutus ennen ja nyt . |K uv a: Ju kk a G ra ns tr öm AiheenA: Vapaaehtoiset hallitulla riskillä voi saavuttaa paljon Lohjan seurakunnan Eeva Hietala, Piia Korpijaakko ja Simo Jouhi uskovat vapaaehtoisuuden voimaan. – Menin 12-vuotiaana uimaan kotimme läheiseen jokeen. Erityisesti seurakuntien työntekijöille ja luotta mushenkilöille suunnattu Kotimaa Pro-liite jaetaan Kotimaa-lehden välissä. Jean Banyangan vaimo on saanut töitä sairaanhoitajana ja lapset löytäneet nopeasti uusia kavereita. Ne ovat hyviä asioita, mutta eivät voi korvata Jumalan paikkaa maailmassa. Papiksi hänet vihittiin kesäkuussa. Sitten tapahtui kuitenkin jotain, mikä muutti hänen tulevaisuudensuunnitelmansa, oikeastaan koko elämän. » sivu 10 6 20 AIHEENA: Kirkkomusiikki AIHEENA: Talous Seurakunnat: Hakekaa EU-rahoitusta! Sitä on luvassa esimerkiksi kestävän kehityksen ja sosiaalisen osallisuuden hankkeisiin. Nyt ei voi heräteostoja tehdä, kun ei ole kauppoja, Banyanga nauraa
Niitä voi matkan päästä myös arvioida julmiksi ja sydämettömiksi, vaikka niitä toteuttanut ihminen ei pohjimmiltaan ollutkaan sellainen. Jos jouduit epäillyksi, vain julkinen anteeksipyyntö epäillyistä synneistä saattoi pelastaa sinut joutumasta yhteisön ulkopuolelle. Aikuisten näkemykset ovat lapselle liikaa. Synninkantajien tarina on samalla Aleksin suvun tarina. Näyttämön Synninkantajat tuo ymmärrettävästi esiin vanhoillislestadiolaisuuden ilmapiirin 1970-luvun lopussa, kun hoitokokoukset kiristivät perheiden, sukujen ja ystävien välejä. Keskushenkilö ja kertojahahmo on 9-vuotias Aaron ( Antti Tiensuu). korvaa kulttuuri | teatteri | Synninkantajat tuo Tampereen Teatterin näyttämölle 1970-luvun vanhoillislestadiolaisuuden hoitokokoukset. Aaron hukkuu tulvivaan jokeen. V uonna 2015 ilmestynyt Pauliina Rauhalan esikoisromaani Taivaslaulu osoittautui menestykseksi. Kyse on nykyaikaan sijoittuvasta hieman päälleliimaHoitokokousten pitkä varjo tusta näkökulmasta, jonka kertoja on Taivaslaulusta tuttu Aleksi. OLLI SEPPÄLÄ Pauliina Rauhala – Maia Häkli: Synninkantajat. Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä. | Kuvat: Heikki Järvinen 20 KOTIMAA | 23.10.2020 20 KOTIMAA | 23.10.2020. Näyttämöversio on tarinallisesti kirkastettu. Kirja on rakenteeltaan monikerroksinen ja runollinen, vahvasti kieleen ja luontoon kiinnittyvä. Maia Häkli on ymmärrettävästi pudottanut kokonaan pois romaanin omintakeisen rakenneratkaisun, joka joidenkin mielestä heikensi romaanin taiteellista lopputulosta. Aliisa puolestaan edustaa liikkeessä järjen ja tolkun ääntä, mutta se torjutaan. Tampereelle sen on ohjannut ja näytelmäksi kirjoittanut Maia Häkli. Hän tuhoutuu luonnonvoimien alle, ikään kuin papan ja mummin edustamien maailmojen ristitulessa. Vaikka Taisto oli aikakautensa tuote, hänen tekonsa jäävät muistiin. Tärkeä näkökulmahenkilö on myös Aaronin täti, omaa elämäänsä vielä rakentava Auroora ( Sara-Maria Heinonen), jonka onnistuu lähteä kohti avarampia maisemia – hän aloittaa tähtitieteen opinnot. Sitä esitetään parhaillaan Tampereen Teatterissa ja Oulun teatterissa. Romaani kertoi nuoresta avioparista, joka kamppaili irti vanhoillislestadiolaisuuden tiukimmasta otteesta. Ymmärtävästä näkökulmasta huolimatta ihmisiä, jotka luovat rakenteita ja käytäntöjä, jotka alistavat ja tuhoavat uskonveljiään ja -sisariaan, ei päästetä kokonaan ilman vastuuta. Todellinen julmuri oli yhteisö. ” Tampereen Teatterin Synninkantajat on dramaturgialtaan hieman rautalankamainen, mutta katsojan kannalta selkeä ja onneksi myös sisältää tunnetta. Taivaslaulusta tehtiin näyttämösovitus, joka nähtiin sekä Tampereen Työväenteatterin että Oulun teatterin lavalla. Rauhalan romaanin voima oli kuvata traagisia tapahtumia ilman, että niihin osalliset ihmiset olisivat vain syyllisiä tai pahan edustajia. Se on osa teatterin lumoa: jos näyttelijä sanoo olevansa lapsi, niin silloin hän on. Näytelmän loppuratkaisu on tylympi kuin kirjassa, vaikka tapahtumana sama. Synninkantajat on Oulussa ohjannut ja sovittanut Sakari Hokkanen. Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä nähdään selkeä ja riisuttu versio Synninkantajat-romaanista. Rauhalan toinen vuonna 2018 ilmestynyt romaani Synninkantajat on myös nyt dramatisoitu näyttämölle. Esa Latva-Äijö (vas), Antti Tiensuu ja Alisa Pulkkinen esittävät Tampereen Teatterissa Synninkantajien keskeisiä henkilöitä. Alemmassa kuvassa myös Eeva Hakulinen ja Sara-Maria Heinonen. Lisäksi katsojan on hyväksyttävä, että 9-vuotiasta Aaroa esittää aikuinen mies. Tampereen Teatterin Synninkantajat on dramaturgialtaan hieman rautalankamainen, mutta katsojan kannalta selkeä ja onneksi myös sisältää tunnetta. Hänelle tärkeitä ihmisiä ovat isänpuolen Taisto-pappa ( Esa Latva-Äijö) ja äidinpuolen Aliisa-mummi ( Aliisa Pulkkinen). Taisto on myös saarnamies ja rauhanyhdistyksen napamies, jonka tehtäväksi tulee toimia uskonyhteisön langettaman tuomion sanansaattajana. Tämä lempeä katse korostuu myös näyttämöllä. Seija Holman saman sovituksen pohjalta tehdyt esitykset olivat viritykseltään kovin erilaisia