4 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 4. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –1 4 10 Mystikon matka Pauli Annala liittyi katoliseen kirkkoon 14 Tässä lehdessä liitteenä: Vantaalaisessa koulussa äiditkin oppivat lukemaan Messun voi tanssia tai tiivistää varttiin
3 Pitäisikö vaalitapaa kehittää. Ne perustuvat liiaksi matematiikalle. 2 Miten ihmiset saataisiin tasapuolisemmin vaaliuurnille. Kansanedustaja näytti ensin hölmistyneeltä, mutta nauroi sitten: Hyvä mies, tee itse vaalikone ja katso miten käy. Vanha ohje on, että äänestä itsesi oloista ja ikäistä ehdokasta jotakuinkin arvojasi vastaavasta puolueesta. Voisi kokeilla järjestelmää, jossa voisi äänestää joko puoluetta, henkilöä tai molempia. Ongelmana on, että vaalikoneisiin en oikein ole tykästynyt. Lisäksi he eivät katso pystyvänsä vaikuttamaan itse omaan elämäänsä. Tai siis vaikutelmani edellä sanotusta, sillä läheskään aina en ole ehdokasta tuntenut kuin etäisesti median kautta. Puolueen yleiset linjaukset on hyvä olla tiedossa – kaikki kunnia asialinjalle – mutta silti ehdokas ja hänen luotettavuutensa, vireytensä, sanavalmiutensa tai taustansa vaikuttavat. – Järeä sosiaalipolitiikka, joka tähtää pitkäjänteisesti yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kaventamiseen, olisi hyvä keino. aluksi | viikon henkilö | Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -tutkimushankkeessa selvisi, että vaaleissa jättää todennäköisimmin äänestämättä nuori henkilö, joka tekee ruumiillista työtä, tienaa vähän ja on vastikään muuttanut uudelle paikkakunnalle Itä-Suomessa. – Keskeisin syy on irrallisuuden tunne. – Henkilökeskeinen vaalitapa vaatii ehdokkailta paljon resursseja, mikä lisää eriarvoisuutta. Hänen todennäköisyytensä lähteä vaaliuurnille on huimasti pienempi kuin eteläsuomalaisen ylemmän viranhaltijan tai johtajan, joista peräti 96,6 prosenttia äänesti viime eduskuntavaaleissa. Uurnilla tavataan. Sanoin vielä, että olen pahoillani, mutta ehkä minun pitää tehdä vaimon tuloksen mukaan. Yhteiskunnan pitäisi myös panostaa kansanedustajiksi valittujen kouluttamiseen, koska heidän edellytyksensä tehdä vaikuttamistyötä vaihtelevat suuresti. Erimielisyydet alkavat siitä, millä keinoin tilannetta voisi muuttaa. Esimerkiksi oppivelvollisuusikärajan nostaminen ja äänestysikärajan laskeminen voisivat auttaa. 1 Miksi heikoimmassa asemassa olevat eivät äänestä, tutkija Hanna Wass. Eräs tunnettu kansanedustaja tarjosi minulle esitettään. EMilia KarHu ”Leipäjonosta ehdokas saisi tietoa, jota ei Twitteristä löydä” Tutkija Hanna Wassin mukaan poliittisen aktiivisuuden puute nähdään usein yksilöpsykologisena ongelmana, vaikka kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta huono-osaisuudesta. Oikeasti äänestyspäätös on tunnetta. KOTIMAA | 4.4.2019 2. Olli sEPPälä Toimittaja pohtii, ketä äänestäisi. Sanoin hänelle, että aamulla vaimoni vastasi vaalikoneeseen ja sai sinun edustamasi puolueen kolmen vähiten sopivan joukkoon. Nämä ihmiset kokevat, että päättäjiä ei voisi vähempää kiinnostaa heidän asiansa. Tuoreempi ohje esittää äänestämään itseään nuorempaa vastakkaista sukupuolta. Eriarvoistuminen alkaa jo lapsuudessa, ja perheeltä peritään usein käsitys siitä, voiko äänestämällä vaikuttaa. Suomalaisilla on laaja yksimielisyys siitä, että köyhimmillä on vähemmän ja rikkaimmilla enemmän kuin he ansaitsisivat. Tiedä sitten, mikä on fiksuinta. Se on poliittisesti uhkarohkeaa, mutta sieltä saisi tietoa, jota ei Twitteristä löydä. Kampanjointi kuiluissa elävien parissa kannattaisi, mutta vaatii ehdokkailta kasvokkaisia kohtaamisia ja aitoa vuorovaikutusta esimerkiksi leipäjonoissa. Eduskuntavaalit näkyivät katukuvassa, ja monenlaista lennäkkiä ja vaalimakeista oli tarjolla. Totta, itse se pitää valintansa tehdä. | Kuva: Jukka Granström Hanna Wass Yleisen valtio-opin professori Helsingin yliopistossa ja demokratiatutkija Vaalikoneen äärellä K ävelin viime lauantaina kaupungilla. Ja tiedän kyllä päätyväni hieman eri puolueeseen kuin vaimoni tai ainakin saman puolueen eri reunalle
V iikonvaihteessa sadat seurakuntien työntekijät ja luottamushenkilöt jakoivat Helsingissä jumalanpalvelukseen liittyviä oivalluksia teemalla Jaetut eväät. Joululaulu alkoi soida päässäni aamumetrossa. Oleellisinta ei ole se, kumpi messunäkemys on oikeassa. Maailman kylmyys sai sävelen soimaan mielessäni. Mistä ihmeestä se tuli. Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä.” Helsingin rautatieasema avautui silmieni edessä. Kerjäläiset, pukumiehet, ihmiset päissään. Messun täsmällinen sijoittaminen keskiöön tai kehälle on sitä paitsi vaikeaa, sillä oikeaa paikkaa voi perustella eri tavoin teologisesti tai seurakuntalaisen kokemuksen mukaan. Oi, oi poikaseni, ristinkö ne sulle rakentaa. On perusteltua kysyä, onko osa ortodoksisen liturgian tai katolisen kirkon messun puhuttelevuutta juuri niiden yllätyksettömyys. Niitä on järjestetty muun muassa sellaisilla teemoilla kuin Elvis-messu, hippimessu, mukulamessu ja iskelmämessu. Mietin sanoja. Kysyvät, miksi he käyvät tai eivät käy messussa ja mikä saisi heidät käymään siellä. Seurakuntalaisen ei pitäisi olla messussa vain passiivisen vastaanottajan roolissa. Eihän Severi Nuormaan teksti niin jouluinen ollutkaan: ”Ja neitsyt pikku poijuttansa povellansa vie, ja äidillä on kyynelissä silmä. Viime viikon Kotimaa-lehdessä emerituspiispa Voitto Huotari puolestaan ihmetteli messun sijoittumista seurakunnan keskiöön. Jos olet valoisan onnen lapsia, käy vaikka ramman sairasvuoteella, niin voit löytää hänestä sielun, hienomman kuin omasi. Enkä muuta osaa kuin takertua laulun sanoihin. Näihin uutuusmessuihin on saatu mukaan uusia ihmisiä sekä toteuttamaan messua että osallistumaan siihen. Oli messu sitten keskiössä tai kehällä niin paljon enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, millaisia messuja seurakunta järjestää. Katson Rautatientoria, kevään karua valoa. Samalla osa teologeista on kuitenkin perustellusti sitä mieltä, että messu on keskiössä ja sen pohjalta nousee kaikki muu seurakunnan toiminta. Jollekin toiminnan keskiössä on diakoniatyö. Toiset taas ovat kuin surun lapsiksi syntyneet. Työ on toinen puoli elämäämme, kärsimys toinen. Maria seurasi poikaansa, tiesi, eikä muuta saattanut kuin katsoa ja itkeä. Jaetut eväät -päivillä nousi esille vuorovaikutuksen merkitys. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen, Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 Kotimaa 4.4.1919. Kuinka tuttu tuo kokemus onkaan. Messuun osallistuva tietää mitä saa. Ja pahan tapahduttua kysymme, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. ?. Seurakuntalaista ei pidä syyttää, jos messu ei vedä KOTIMAA | 4.4.2019 3. Muutamat nauttivat melkein koko elämänsä ilosta ja tuntevat vain vähän sairauden, epäonnistumisien tai monen muun kärsimyksen seurauksia. Sillä se on kärsimysten koulussa kasvanut. 1919 ???????. Jos asiaa kysyy seurakuntalaisilta, niin silloin elämäntilanne voi vaikuttaa vastaukseen. Nousin liukuportaita maanpinnalle ja tapailin mielessäni toista säkeistöä: ”Niin lämpimästi lempinyt on poika maailmaa, ja äidillä on kyynelissä silmä. Jumalanpalveluspäivien lähtökohtana oli ajatus siitä, että messu on seurakunnan keskiössä, tai ainakin sen pitäisi olla. Syy ei ole seurakuntalaisissa, jos messun kävijämäärät laskevat. Huotarin mukaan messun sijaan ihmisille tärkeintä on kasvatustyö ja diakonia. Tuskin milloinkaan kulkevat he ilman surua, sillä kuolema kolkuttaa kerta toisensa jälkeen heidän ovelleen. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 4.4. Messuun liittyvät erityisviritykset saattavat kääntyä myös itseään vastaan. Uutisotsikot valotaululla. Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä.” Tämän alitajuntani tahtoi minulle kertoa. Erityismessujen kehittäminen on ollut yksi viime vuosien ratkaisuyritys kävijämäärien nostamiseen. meri toiVaNeN Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. Tärkeä osa vuorovaikutusta on, että työntekijät kuuntelevat seurakuntalaisia. Myös Stiven Naatuksen ja Laura Arikan kirja Talentin voima kyseenalaistaa messun paikan keskiössä. Naatus ja Arikka muistuttavat siitä, että vain pieni prosentti kirkon jäsenistä osallistuu messuihin. Voi piltti pieni, eihän vain sun liian kylmä lie. Ristinkö ne sulle rakentaa. Katsomme vierestä ja tiedämme, että jotain pahaa vielä tapahtuu. Osalle keskiössä on messu, jollekin toiselle mahdollisuus osallistua äiti–lapsi-piiriin. Osalle seurakuntalaisia tärkeintä on tietoisuus siitä, että seurakunta hoitaa läheisen tai oman hautaan siunaamisen
Perinteisessä kurdiperheessä vaimo ei kuitenkaan haastanut miehensä mielipidettä. KOTIMAA | 4.4.2019 4. Lasten joukossa kulkee kaksi äitiä. Aamupäivisin äidit opiskelevat lasten kanssa ykkösja kakkosluokissa lukemista, kirjoittamista ja matematiikkaa. Muualla Suomessa ei ole kokeiltu kotouttamista peruskouluissa. Ennen kouluun tuloaan hän ei osannut arabialaisia eikä latinalaisia aakkosia. Kun tytöt menevät naimisiin, he jäävät kuitenkin kotiin miestensä perheisiin hoitamaan kotia ja lapsia, isä ajatteli. Tavoitteena on saada vauhtia maahanmuuttajien kouluttautumiseen, kotoutumiseen ja työllistymiseen. Vierailuja on järjestetty esimerkiksi kirjastoon. Yli kolmannes papeista ei ole vihkimisiin valmis. Maailmaa seurattiin enimmäkseen kännykän avulla kuuntelemalla. Sippo joutui sairaalahoitoon joulukuun lopussa lyötyään kadulla päänsä. Tänään on vuorossa vähennyslaskua: 17 – 5 = 12. OECD:n apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi huomautti raportin valmistuttua, että naisten kotouttamiseksi ja saamiseksi mukaan työelämään olisi tehtävä enemmän. Sen jälkeen hän on ollut sairauslomalla. ja koulun välillä helpottuu, hanketyöntekijä Niina Meriläinen Careeriasta kertoo. Esitutkinta on kesken. Kaikkiaan mukana on 19 äitiä kuudesta kansalaisuudesta. Hän kiistää epäilyt. Kun aikuiset aloittivat koulutiensä marraskuussa, lapset olivat aluksi ihmeissään. Yhdentoista Suomessa vietetyn vuoden jälkeen hän on istunut koulunpenkille ensimmäistä kertaa elämässään. Irakin Kirkukissa isä oli sitä mieltä, että hänen viiden tyttärensä paikka ei ollut koulussa. Johan Candelinia epäillään myös törkeästä veropetoksesta. Sekin on ollut välillä vaikeaa, koska hän ei ole pystynyt lukemaan esimerkiksi neuvolan ja koulun viestejä internetistä sen enempää kuin paperiltakaan. Shielan Husein on yksi kolmesta Lehtikuusen koulun 1.E-luokalla ahkeroivista vanhemmista. Fides-lehden haastattelussa Sippo sanoo olevansa ”aika hyvässä kunnossa”. Marttyyrikirkon ystäviä epäillään rahankeräysrikoksesta Pohjanmaan käräjäoikeus on Ylen mukaan määrännyt Marttyyrikirkon ystävät ry:n sekä sen perustajan, kokkolalaisen rovasti Johan Candelinin omaisuutta takavarikkoon lähes 2,6 miljoonan euron arvosta. Äitejä vastapäätä istuu seitsemänvuotias Adam Kuntsi oman kirjansa kanssa. Hän on jo tottunut luokassaan ahkeroiviin aikuisiin. Vuonna 1982 perustetun Marttyyrikirkon ystävät ry:n tarkoituksena on tukea ja auttaa vainottuja kristittyjä. Tytöt tiesivät, että heidän koulua käynyt äitinsä oli tyttäriensä opiskelusta eri mieltä kuin isä. Opetushallituksen rahoittamaan hankkeeseen on syksyllä tulossa mukaan kaksi uutta koulua. Isätkin ovat tervetulleita, mutta heitä ei ole vielä näkynyt. Poliisi epäilee, että yhdistys on syyllistynyt rahankeräysrikokseen vuosien 2014–2019 välisenä aikana. Kello soi aamun ensimmäiselle tunnille, ja alakoululaiset hajaantuvat käytäville ja luokkiin. Jonakin päivänä hän haluaisi valmistua kokiksi. uutiset | lyhyesti | | lukutaito | L apset parveilevat Lehtikuusen koulun ovella Vantaan Hakunilassa. Nyt Irakista ja Virosta kotoisin olevien äitien läsnäolo luokassa tuntuu kaikista luonnolliselta. He eivät ole vain saattamassa lapsiaan, vaan istuvat itse pulpetteihin luokassa 1.E. Niiden 11 vuoden aikana, jotka Shielan Husein on asunut Suomessa, hän ei ole juurikaan oppinut suomea. Kotona ei ollut kirjoja eikä lehtiä. Vantaalla on jo aiemmin toiminut Äidit mukaan -hanke Länsimäen ja Rajakylän kouluissa. Naisten kotouttamisella kiire Suomessa asuvat maahanmuuttajaäidit täytyy saada ulos kodeista koulutukseen ja työelämään, patistaa OECD:n viime syksynä julkistama selvitys. Joka neljäs pappi kertoo kokeneensa painostusta tai syrjintää oman näkemyksensä takia. Yksimielisimpiä papit ovat siitä, että avioliitto on suositeltavin parisuhteen muoto ja että kirkon ei ole syytä luopua vihkioikeudestaan. Tutuiksi tulevat esimerkiksi työelämäsanasto, koulun ja päivähoidon järjestelyt sekä oma kaupunginosa. Homoparien kirkollinen vihkiminen jakaa papistoa Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen jakaa jyrkästi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien näkemykset, osoittaa tuore Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus. Piispa Teemu Sippo palasi töihin Helsingin piispa Teemu Sippo SCJ on palannut töihin sairauslomansa päätteeksi maanantaina, kertoo Helsingin katolisen hiippakunnan tiedotuslehti Fides. Papeista 57 prosenttia on valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, jos kirkko hyväksyy vihkimiset. Iltapäivisin aikuiset opiskelevat omissa ryhmissään Careerian opettajan kanssa suomea sekä työelämässä ja kotoutumisessa tarvittavia asioita. Kaikki ottavat esille matematiikan kirjat. Lukuja kirjoitustaidottomana hän on viettänyt aikansa kotona ja huolehtinut siellä neljästä lapsestaan. Kyse on Vantaan kaupungin ja ammatillista koulutusta järjestävän Careerian hankkeesta Vanhemmat mukaan kouluun. Maahanmuuttajavanhemmille syntyy samalla mahdollisuuksia kanssakäymiseen suomalaisten kanssa ja yhteydenpito kodin Koulunpenkiltä alkaa uusi elämä kotoutuminen | Irakilainen Shielan Husein ei osannut viime syksynä lukea eikä kirjoittaa millään kielellä. Vielä viiden Suomessa vietetyn vuoden jälkeen erot työllistymisessä maahanmuuttajaäitien ja kantasuomalaisten äitien välillä ovat valtavat: 47 prosenttia. Polun alkuun on auttanut Vanhemmat mukaan kouluun -hanke Vantaalla
Hän tietää, että ammattiin valmistuminen ja töihin pääseminen ei ilman lukuja kirjoitustaitoa onnistu. Minä menen harjoittelemaan päiväkotiin, Begard Bahjat sanoo iloisena. Begard Bahjat (kuvassa keskellä) ja Shielan Husein opiskelevat suomen kieltä Lehtikuusen koulussa yhdessä 1.E-luokan kanssa. . Jokainen oppii hyvin ja imee tietoa niin paljon kuin vain ehdin opettaa. Opettaja oli usein vihainen ja löi kepillä sormille. Kuvassa etualalla ekaluokkalainen Adam Kuntsi. Begard Bahjat ja Shielan Husein kehuvat kilpaa suomalaista koulua. Hän haluaisi opiskella lähihoitajaksi tai lastenhoitajaksi. Hänen Irakissa asuva veljensä on opettaja, jonka oppilaina ovat arabian ja kurdin kieltä opiskelevat naiset. Opettajat ovat ystävällisiä, he eivät huuda eivätkä lyö. Erilaisuutta on riittänyt, sillä hänen 20 oppilaastaan vain viiden äidinkieli on suomi. . Tämä on yksi parhaista keinoista, joilla kotouttamista voi tehdä, Hofmeister kehuu. Harjoittelussa lisääntyvät kielitaito, työelämätaidot, rohkeus ja sosiaaliset verkostot, Niina Meriläinen kertoo. DANiELLE MiEttiNEN KOTIMAA | 4.4.2019 5. Uutuutena on Agricola-Studio, jossa maahanmuuttajanaiset ja suomalaiset vaikuttajat pohtivat omakohtaisesti lukutaidon merkitystä. Bahjatin lapsuudenperheessä koulutusta arvostettiin. Irakissa on silti lukutaitoisia naisia moninkertainen määrä verrattuna naapurimaahan Afganistaniin. Lue lisää: www.agricola.fi vallista, että oppilaita lyödään ja heille huudetaan. Maahanmuuttajavanhempia tukevissa hankkeissa jokaiselle pyritään suunnittelemaan polku työelämään asti. . Haluaisin mennä kokkikouluun. Myös tytöt pääsevät kouluun ja voivat opiskella ammatin. Lapset puhuvat lisäksi bengalia, kurdia, albaniaa, ranskaa, englantia, arabiaa, venäjää ja viroa. | Kuva: Jukka Granström . . Irakissa on taNaisten lukutaito paranee hitaasti Maailman yli 15-vuotiaiden lukutaitoisten naisten määrä on noussut 40 vuodessa tasaista tahtia reilusta 60:sta reiluun 8o prosenttiin. Koulun oppilaista maahanmuuttajia on yli puolet ja he puhuvat yli 50 kieltä. – Kertaakaan minulle ei ole tullut tunnetta, että joku äideistä olisi aloittanut opiskelun liian myöhään. . Kun olin kestänyt sellaista neljä vuotta, en halunnut enempää. Myös harjoittelupaikkojen löytyminen on tärkeää. Nyt osaan vähän, aa bee cee, Shielan Husein luettelee. Ruokatunnilla kaikki saavat syödä vatsansa täyteen. Koulun lisäksi hän opiskelee kotona lasten kanssa ja kuuntelee suomea kännykästä. Myös Begard Bahjatilla on toiveammatti. Suomen Pipliaseura kampanjoi Agricolan päivästä pääsiäiseen naisten lukutaidon puolesta. Kolmen äidin valtava halu oppia ja myönteinen asenne ilahduttavat Mikko Hofmeisteria. Irakissa tullaan kymmenisen prosenttia maailman keskiarvosta jäljessä. . Toiveammattikin hänellä jo on. Suomessa vasta kaksi ja puoli vuotta asunut Begard Bahjat puhuu suomea jo melko hyvin. Neljän vuoden opintie Kirkukissa oli Begard Bahjatille kurja kokemus. Kun Lehtikuusen 1.E-luokan opettaja Mikko Hofmeister kuuli saavansa uusiksi oppilaikseen kaksi irakilaista ja yhden virolaisen äidin, hän innostui heti
Vihkimiseen valmiiden pappien tulisi siis saada siihen mahdollisuus. huhtikuuta. uutiset | uutisessee | R uotsinkielisen Porvoon hiippakunnan uusi piispa valitaan keskiviikkona 10. Åstrand jäi kolmanneksi. Hiippakuntaan kuuluu hyvin erilaisia alueita. Bo-Göran Åstrand sai eniten ääniä neljässä rovastikunnassa ja Sixten Ekstrand kahdessa. Toisella kierroksella kohtaa kaksi ehdokasta, jotka tunnetaan hiippakunnassa läpikotaisin. Vielä edellisessä vaalissa kymmenen vuotta sitten Sixten Ekstrand oli se, joka eteni Björn Vikströmin kanssa toiselle kierrokselle. Myös Ekstradin mielestä kirkon pitäisi tehdä asiassa kompromissi. Porvoon hiippakunnassa on yhdeksän rovastikuntaa, jotka sijoittuvat Suomen etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikolle. Åstrand korostaa yhtä paljon kenttäkokemustaan seurakunnasta, tavallisten ihmisten keskeltä. Ahvenanmaalla Åstrandia tuki yli puolet äänestäneistä. Tismalleen sama kuvio toteutui viime vuonna järjestetyissä arkkipiispanvaalissa ja Espoon piispanvaalissa. Pietarsaaren ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherran Bo-Göran Åstrandin, 54, ja Kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen johtajan Sixten Ekstrandin, 58, suosiota on koeteltu aiemmin piispanvaaleissakin: Åstrand oli ehdolla Porvoon piispaksi vuosina 2006 ja 2009, Ekstrand vuonna 2009. Neljäs ehdokas, Länsi-Turunmaan ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra Harry S. Etenkin Backströmin tukijoissa lienee niitäkin, jotka eivät vaivaudu äänestämään toisella kierroksella lainkaan. Eivätkä he ylivoimaisia olleetkaan: Åstrand sai ensimmäisellä kierroksella 198 ääntä ja Ekstrand 188 ääntä. Voi kuitenkin olettaa, että suurin osa Enckellin kannattajista antaa äänensä Åstrandille ja valtaosa Backströmin kannattajista Ekstrandille. Asetelma on tietenkin kokonaisuudessaan toinen kuin kymmenen vuotta sitten, mutta saattaa olla, että tämänhetkinen asenneilmapiiri tukee Åstrandia enemmän. Åstrand on edistänyt asiaa käytännössä allekirjoittamalla kirkolliskokouksessa aloitteen kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi. Toki aika oli toinen: vastaehdokas Björn Vikströmkin kannatti tuolloin siunaamisia mutta ei vielä sukupuolineutraalia avioliittoa. Liberaali Lisa Enckell oli suosituin ehdokas Porvoon ympäristöön sijoittuvassa Tuomiorovastikunnassa, jossa hän sai 33 prosenttia äänistä, ja Keski-Uudenmaan rovastikunnassa, jossa hänen ääniosuutensa oli 38 prosenttia. Konservatiivien ehdokas Harry S. ” Ehdokkaat painottavat työhistoriansa erilaisuutta mielellään, jopa nokitteluksi asti. Jännite karisi, kun räväkimmät ehdokkaat putosivat pelistä. Vielä vuoden 2009 vaalissa Sixten Ekstrand ilmoitti kieltäytyvänsä rekisteröityjen parisuhteiden siunaamisesta kaikissa olosuhteissa. Pohjanmaalla todellisuus oli toisenlainen. Sitä he painottavat mielellään jopa nokitteluksi asti. Silti kukaan ei ennakkoon uskaltanut panna päätään pantiksi siitä, että kärkikahinoissa olisivat juuri nämä kaksi ehdokasta. Vaalista pudonneet ehdokkaat eivät ole testamentanneet ääniään. Toiselle kierrokselle etenivät vaalin maltillisimmat ehdokkaat. Ekstrand uskoo, että hänen työkokemuksensa professorina, hiippakuntadekaanina ja keskushallinnon virkamiehenä kantaa pidemmälle. Ensimmäisen kierroksen tuloksen selvittyä Åstrand ja Ekstrand antoivat Kotimaalle haastattelut, joissa kaksikko piti merkittävimpänä eronaan työhistoriansa erilaisuutta. Tulos vaikuttanee siihen, että Åstrand on esiintynyt toisen kierroksen paneeleissa Ekstrandia rennompana. Se on muodostunut kaavaksi. Hän on profiloitunut samaa sukupuolta olevien vihkiasiassa piirun verran Ekstrandia myönteisemmäksi. Backström kokosi 108 ääntä. Pietarsaaren ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra Bo-Göran Åstrand sai ensimmäisellä kierroksella 198 ääntä. Se johtuu ehdokkaiden tasaväkisestä kannatuksesta. Meri Toivanen Porvoon piispanvaalin energiataso lässähti mutta jännitys säilyy Kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen johtaja Sixten ekstrand sai ensimmäisellä kierroksella 188 ääntä. Ensimmäinen vaalikierros muistutti tästä: rovastikuntien äänestystulokset poikkesivat rajusti toisistaan. Toista kierrosta on käyty laimeammissa tunnelmissa kuin ensimmäistä. Kolmanneksi eniten kannatusta saanutta toimittaja, pappi Lisa Enckelliä tuki 152 äänestäjää. Åstrandin pientä etumatkaa ensimmäisellä vaalikierroksella voi pitää jonkinasteisena yllätyksenä. Energiatason lässähdyksestä huolimatta vaalista odotetaan jännittävää. Backström sai Närpiön rovastikunnassa puolet annetuista äänistä ja Pedersören rovastikunnassa 37 prosenttia koko potista. |K uv at: M ark ku Pih laj a KOTIMAA | 4.4.2019 6. Molempien pudonneiden joukoissa on varmasti karvaasti pettyneitä. Hän on myös sanonut olevansa itse valmis vihkimään homopareja, jos kirkolliskokous antaa siihen luvan
Suomalaiset ovat osa laajaa kansainvälistä lapsipornorinkiä, joka toimii krp:n mukaan pääasiassa Euroopassa ja muissa länsimaissa. Emilia Karhu Lapsipornosta epäilty työskenteli rippileireillä T urun hallinto-oikeuden mukaan Porin Teljän seurakunta ei ole rikkonut lakia, kun se on jatkanut messujen järjestämistä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) kanssa. Krp epäilee viittä suomalaismiestä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Kiista liittyy erimielisyyteen naisten pappeudesta. Yhteistyöstä sovittiin vuonna 2013. Pääepäillyltä on takavarikoitu yli 400 tuntia laitonta videomateriaalia eri maista. tasa-arvokysymyksiin, islaminpelkoon ja vähemmistöjen oikeuksiin. Hänen tehtävänsä oli vahtia mahdollisia ulkoisia häiriötekijöitä. Sopimusta on tarkasteltu seurakuntaneuvostossa vuosittain. Uhreina on kuusi rikosten tekohetkellä 6–15-vuotiasta poikaa. UUTUUS Suomen Lähetysseurasta Verkkokauppa: http:// basaari.mission.fi PL 56, 00241 Helsinki · puh. mEri ToivanEn ” Sley ei hyväksy naisten pappeutta, joten yhteistyömessuissa eivät voi palvella seurakunnan naispuoliset papit. Keskusrikospoliisin (krp) laajan lapsiin kohdistuvan seksuaalirikostutkinnan pääepäilty työskenteli yhtenä yövartijoista seurakunnan rippileireillä vuosina 2011–2013. Iltalehti uutisoi lauantaina epäillyn kirjoittamasta tekstistä, jonka mukaan tämä olisi viettänyt rippileirillä aikaa leirin isosten kanssa. Teljän seurakunnan alueelle kuuluvassa Väinölän sivukirkosOikeus salli messut Sleyn kanssa sa järjestetään viikoittain Sleyn ja seurakunnan yhteisiä messuja. Pääepäilty toimi Töysän seurakunnan kirkkovaltuutettuna, lapsija nuorisotyön vastuuryhmässä sekä lyhyissä työsuhteissa ennen seurakunnan liittämistä Alavuden seurakuntaan. KOTIMAA | 4.4.2019 7. Hautala työskentelee vakituisesti Porin seurakuntayhtymään kuuluvan Lavian seurakunnan kirkkoherrana. Asiasta kertoi Alavuden seurakunnan kirkkoherra Jussi Peräaho Kotimaa24:lle. Oikeuden mukaan neuvoston hyväksymät ehdot eivät edellytä, että seurakunnan pitäisi tehdä omalle henkilöstölleen tasa-arvolain vastaisia työvuorojärjestelyjä. Hallinto-oikeus katsoo, että koska kyse on vuosien yhteistyöstä, seurakuntaneuvostolla on ollut päätöksen tekemiseen riittävät tiedot. Väinölän kirkon toiminnasta vastaa käytännössä kappalainen, joka on miespuolinen. Teljän seurakunnassa sivukirkoissa toimitettavat messut on jaettu seurakunnan kappalaisten vastuulle. Teljän seurakunta kuuluu samaan yhtymään. Tasa-arvovaltuutetun toimisto ei ole vielä kommentoinut lausuntopyyntöä. Kati Keski-Mäenpää Yllätyksiä opetusväline varastossa Opettajana Etiopiassa Kati Keski-Mäenpää kertoo Etiopian maaseudun koulutuksesta ja kuurojen koulutustilanteesta. Tällä hetkellä Hautala toimii määräaikaisesti kirkkoherrana Säkylä-Köyliön seurakunnassa. Sley ei hyväksy naisten pappeutta, joten yhteistyömessuissa eivät voi palvella seurakunnan naispuoliset papit. Krp vahvisti Iltalehdelle, että epäiltyihin rikoksiin ei liity kirkollinen toiminta. Suomalaisuhrit löydettiin videomateriaalin perusteella. Pappi ja nuorisotyönohjaajat olivat leirillä koko ajan läsnä. Myöskään poliisi ei ole ollut seurakuntaan yhteydessä, Peräaho sanoi Kotimaa24:lle. Epäillyt rikokset ovat tapahtuneet vuosina 2004–2018. Peräahon mukaan avoimella tiedottamisella on haluttu varmistaa, että jos jotakin olisi tapahtunut, se tulisi ilmi. Peräahon mukaan yövartija saapui rippileirille vasta hiljaisuuden jälkeen ja työskenteli vain ulkona. Poliisi on kertonut, että rikosepäilyt eivät liity epäiltyjen työtai harrastustoimintaan. Lisäksi valittaja katsoi, että messuyhteistyö mahdollistaa sukupuoleen perustuvan syrjinnän. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen, joka tehtiin messuyhteistyön jatkamista koskevasta Teljän seurakuntaneuvoston päätöksestä. Jumalanpalvelusten järjestämisestä vastaa Sleyn pappi muun papistonsa avustamana. Satakuntalainen kirkkoherra on toimittanut tasa-arvovaltuutetulle lausuntopyynnön hallinto-oikeuden päätöksestä. Sari Lehtelä He jäivät sydämeeni Tositarinoita Etiopiasta 2011–2015 Etiopialaisten vahva usko ja lämmin rakkaus mursivat Sari Lehtelän panssarit ja vahvistivat uskoa rakastavaan Jumalaan. Messujen toimittamiseen osallistuu mahdollisuuksien mukaan myös Teljän seurakunnan papistoa. 020 712 7222 basaari@suomenlahetysseura.fi 32,– 29,– 23,– Hilkka Myminen Sydämen kieli Seppo Rissanen Tehtävä suoritettu Matkani arvojen viidakossa TT Seppo Rissanen kertoo, miten hän on elämänsä aikana joutunut tekemään monia arvovalintoja liittyen mm. Hallinto-oikeuteen valitti seurakuntaneuvoston jäsen, joka teki asiasta neuvoston kokouksessa vastaesityksen. Kirkkoherra Anna-Kaisa Hautala katsoo, että tapauksessa kierretään tasa-arvolakia ulkoistamalla osavastuu seurakunnan jumalanpalveluselämästä ulkopuoliselle yhteisölle. Yleissääntö on, että tuomioistuinten päätöksiin ei oteta kantaa, toimistosta kommentoidaan Kotimaalle. – Tiedossamme ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, että näillä työtehtävillä ja rikollisella toiminnalla olisi yhteyttä. Valittajan mukaan seurakuntaneuvoston jäsenillä olisi pitänyt päätöstä tehdessään olla enemmän tietoa yhteistyön periaatteista, sisällöstä ja osapuolten työnjaosta
Minulla ei ole diakonin vihreää paitaa, mutta en silti halua piilottaa sitä, että olen diakoniamies ja diakoniatyöntekijä mustassa papinpaidassa. Tätä korostaa kokonaisvaltainen toimintakulttuurin muutostrendi palvelujen tarjoamisesta yhteisöjen vahvistamiseen. Diakonian narratiivi on eräänlainen metakertomus, joka voi heuristisella tavalla auttaa suuntaamaan työtä tarvittavaan suuntaan. On vahinko, jos kirkon diakoniassa ja siitä käytävässä keskustelussa syntyy ajatus, että jokin ryhmä voisi puhua muiden puolesta. Diakonian käytännön työssä koulutetuilla työntekijöillä on ensiarvoisen tärkeä rooli, mutta diakonia kokonaisuudessa kuuluu koko kirkon olemukseen osana kristillistä uskoa. Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. mielipiteet Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –1 4 10 Mystikon matka Pauli Annala liittyi katoliseen kirkkoon 14 Tässä lehdessä liitteenä: Vantaalaisessa koulussa äiditkin oppivat lukemaan Messun voi tanssia tai tiivistää varttiin Pääsiäisen tuplanumero ilmestyy 17.4. Olen tuonut tämän esiin myös lukuisissa tutkimusteksteissäni. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. 354 s. Monet murrokset kirkossa ja yhteiskunnassa edellyttävät myös diakonian jatkuvaa uudistumista ja siitä käytävää keskustelua. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Diakonian etu on se, että käymme keskustelua, edistämme yhteistä tekemistä ja hyvien käytäntöjen jakamista. Kirjapalkinnon voitti Elina Paavilainen Turusta. 4 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 4. Kuka siis saa käyttää diakonian ääntä ja kuka saa osallistua diakoniaan. 044 0265 465 Lähetysyhdistys PALA MAAILMALTA Satakertainen sato Lähetyselämää Etiopiassa 50 vuotta Kirjan sivuilla pääset mukaan Etiopian elopelloille, lähetyselämän todellisuuteen ja Jumalan ihmeellisiin tekoihin kiittämään satakertaisesta sadosta. 20 € KOTIMAA | 4.4.2019 8. Köyhät ja puutteenalaiset yhteisön jäsenet ovat olleet agendalla jo juutalaisuudessa ja kristillisyys on jatkanut tätä. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Sen sijaan tarvitaan yhteistyötä niin kaikkien kirkon työntekijöiden kuin myös muiden diakoniaa lähellä olevien alojen osaajien välillä. Käytännön työn äänet ja arjen innovaatiot ovat olennaisia kehittämisalustoja. Näin on myös diakoniassa, joka ei voi kehittyä eriytyneeksi lokeroksi vaan sen on pysyttävä risteyksenä, kohtaamispaikkana. Teologian ohella esimerkiksi yhteiskuntatieteiden ja terveysalan osaaminen on keskeistä. Diakonian ydinkertomus ja sen variaatiot ovat muutoksessa. Tämän ovat osoittaneet myös kentän ääntä kartoittavat diakoniabarometrit. Tilaa verkkokaupasta: www.palamaailmalta.fi asiakaspalvelu@palamaailmalta.fi p. Olemme uskon yhteisö, jossa diakoniaa ei voi delegoida pelkästään joillekuille yksittäisille henkilöille. Katson diakoniaa yhteiskunnallisen työn suunnasta. Meidän on kirkossa opittava jatkossa tekemään enemmän yhteistyötä. Kotimaan numeron 11 hyväksi jutuksi äänestettiin kirkossa 1960-luvulta tähän päivään tapahtuneista muutoksista kertova juttu Kolme kirkkoherraa messussa. kirkon työ | Diakonian käytännön työssä koulutetuilla työntekijöillä on ensiarvoisen tärkeä rooli, mutta diakonia kokonaisuudessa kuuluu koko kirkon olemukseen osana kristillistä uskoa, kirjoittaa Kari Latvus. Kriittiset näkökulmani ovat liittyneet reformaation ja 1800-luvun harhaanjohtavaan raamatuntulkintaan, mutta ei siihen, etteivätkö köyhät kuuluisi kirkon ja diakonian agendalle, siis kokonaisvaltaisen evankeliumin ytimeen. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Diakonian vanhat narratiivit ovat muutoksessa ja osittain hapertuneet. K iitos Saara Huhanantti ( Kotimaa 21.3.) ja Päivi Isomäki ja Veera Wallenius (28.3.) olennaisista kysymyksistä liittyen kirjoitukseeni (Kotimaa 14.3.). Narratiivin selkeyttäminen auttaa hahmottamaan paremmin diakonian merkityksen kirkon ja yhteiskunnan muuttuvassa kontekstissa. Uuden kertomuksen sanoittamisessa tarvitaan laajaa yhteistyötä ja myös perusteellista julkista keskustelua, joka ottaa huomioon niin käytännön työn kuin tutkitun tiedon. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. KAri LATVUS TT, dosentti, johtava asiantuntija Kirkkohallituksen toiminnallisella osastolla Kaikkien diakonia haastaa yhteistyöhön ” Olen diakoniamies mustassa papinpaidassa
Omaan elämänvaiheeseeni olen säveltänyt runoni Viimeinen polku Punkaharjun maisemasta nousseista ajatuksista: Honkain humina saattaa polun viimeisen kulkijaa, joka illan ruskoa kohti verkkaasti vaeltaa. Kuuntelen usein iltahartauden klo 23 päivän päätteeksi. Omasta takaa löytyy juhlatilat, joihin pappi tai Elvis-imitaattori tilataan puhumaan. Se tuonen rauhaiseen lehtoon vie ja ruskon säteet saatteinaan käy portille uuden maan. Kuoleminen on kirkon keskiössä. Ruotsissa on kaupunkeja, joissa eri tietojen mukaan yhä suurempi osa sairaalassa kuolleista menee niin sanottuun suorapolttoon. Ja epäkohtiin reagoidaan heti, kun aihetta ilmenee. Jumala on elävä, tässä ja nyt läsnäoleva, jokaisen kristityn sisäinen ja ulkoinen olemus. Ihminen ei voi omilla käsityksillään rajata Hänen armoaan. Sillä on voitu tehdä ongelmaa näkyväksi ja sekä ennakolta estää väärien henkilöiden hakeutumista näihin tehtäviin. – – Muun muassa Leninin suuhun on laitettu tokaisu: luottamus on hyvä, mutta valvonta paras. Amerikassa hautaustoimisto on ”funeral home”, joka tarjoaa kaiken. Seurakuntien ja muiden lasten ja nuorten (ja myös vanhusten) parissa tehtävää työtä ja toimintaa järjestävien tahojen on oltava valppaina ja varauduttava kaikkeen. Raamatusta löytyy iltakuuntelijalle myös hyvän yön tekstejä. Isoissa kaupungeissa on herätty siihen, että hautausmäärät pysyvät ennallaan tai jopa nousevat, vaikka muut toimitusmäärät laskevat. Rukousvastaus on merkittävä todiste, jos pelkkä uskontunnustus ei riitä. Siinä kohdassa kirkon tehtävä on olla ihmisen rinnalla, lohduttaa ja myös tarjota sitä tukea ja toivoa, jota kukaan muu ei voi tarjota. Teemu LaajasaLo Kirjoittaja on Helsingin hiippakunnan piispa. Pitäkäämme siitä kiinni. PenTTi TynKKynen Uskova tarvitsee matkaeväitä Kotimaa24:n blogeissa sanottua Lasten ja nuorten parissa palkkatyössä tai vapaaehtoistyössä olevien rikostaustan selvittämistä koskevaa lainsäädäntöä on laadittu tällä ja viime vuosikymmenillä. Oman rakkaimman menettäminen on elämän käännekohta. Sureva ei mene ensimmäiseksi papin luokse vaan hautaustoimistoon. Polkuun pehmeään, johon puiden juuret tuovat sitkeitä merkkejään vaihtui valtatie. Uutistarjonta on runsasta, suurin osa nureaa ja saa mielen maseaksi. Timo aaLTonen ” Helsingissäkin on jo vuosikymmeniä voimistunut suuntaus, jossa hautaustoimistot määrittelevät ja suunnittelevat koko prosessin. Usko ei voi olla itsestäänselvyys tai liikkeiden ja lahkojen valtarajoitteisiin sidottu. Viime maanantaiden hartaudet ovat olleet Samuelin kirjasta: samaa raivoa ja surmaa kuin uutisissa. Uskon vastineena olen saanut kokea armon runsautta ja lähimmäisteni rakkautta. Rauhoitapa siinä mielesi. On kuitenkin täysin mahdollista, että näin ei jatkossa ole, mikäli miellämme hautausmaat puutarhaosastoiksi varsinaisen toimintamme ulkokehälle. Omaisten ei tarvitse kuollutta katsella ja asioita järjestellä, vaan tieto tuhkapaikasta tulee postissa sirottelun jälkeen. Jos emme kirkossa osaa kohdata, olla tavoitettavissa ja tarjota tukea silloin, kun ihminen sitä eniten kaipaa, voimme ymmärrettävästi vierestä katsoa, kuinka tehtävämme hoitaa se taho, jossa ovi aukeaa ennen kuin siihen edes kolkuttaa. On hyvä, että Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymissä on aloitettu hankkeita, joiden tavoitteena on vahvistaa kirkon roolia hautajaiskokonaisuudessa. Näin minäkin. Sitten on helpompi puhua ylösnousemuksestakin. On oltava käytännöt, joissa kaikkia toimintaan osallistuvia ohjeistetaan, seurataan, vastuutetaan ja valvotaan. Hartaudet K-12. Rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi kuten itseäsi! Rakkaus ylittää kaikki inhimilliset rajat. Jumalan antamilla lahjoilla olen saanut rakentaa elämänurani ja kokea siunausta. Kuoleminen on kirkon keskiössä Kari Kuulan Paholaisen biografia ja Kotona kristinuskossa sekä Paavo Kettusen Kätketty ja vaiettu ovat olleet minulle merkityksellisiä teoksia. Mutta lainsäädännöllä voidaan torjua vain niitä, jotka on jo tuomittu väkivalta-, seksuaalitai huumausainerikoksesta. Se on osoitus siitä, että ihmiset haluavat yhä edelleen läheisilleen kirkollisen siunauksen. Se, että kuoleman kohtaava kääntyy mieluummin hautaustoimiston puoleen ennen kirkkoa, ei ole alansa hyvin osaavien hautaustoimistojen syy. Siihenkin mitä ei haluta tai minkä ei haluta uskoa olevan edes mahdollista. On tauteja, sotia, vihapuhetta. Musiikki on ollut minulle lapsuudenkodista lähtien suora tie evankeliumin ytimeen. Kenelle Samuelin kirja on tänään tarkoitettu. Suosittelen niitä kaikkien kanssavaeltajieni luettaviksi. Työnantajan ja toimintaa organisoivan ongelmana ovat ensikertalaiset ja ne, joiden ongelma on piilossa. Hautaustoimilain näkökulmasta jokaista on kohdeltava samalla tavalla. Myös kirkon omien ohjeiden mukaan vainaja voidaan siunata kirkollisesti, mikäli hän ei ole sitä eläessään vastustanut. KOTIMAA | 4.4.2019 9. Helsingissäkin on jo vuosikymmeniä voimistunut suuntaus, jossa hautaustoimistot määrittelevät ja suunnittelevat koko prosessin sekä omaisen että kirkon puolesta. Joidenkin mielestä olisi viisaampaa, taloudellisempaa ja reilumpaa keskittyä palvelemaan vain kirkon jäseniä. Moni seuraa uutisia töiden jälkeen, siis iltaisin, pohtii asioita ennen yöuniaan. Risto Voipio 31.3. Kirkko ei liity asiaan välttämättä ollenkaan. Niillä olen saanut lapsenuskoni raiteilleen kanttorinuran jälkeen. Vanhuuden tulo on myös vapautta. Uskon tulee uudistua. A joittain kirkossa keskustellaan siitä, onko perusteltua siunata hautaan kirkkoon kuulumattomia
– Monissa maissa ennen töihin menoa käydään messussa, professori Tapio Lampinen huomautti ja piti 15 minuutin messua tällaiseen tarkoituksen hyvänä. Mutta voisiko se olla lyhyempi, ehkä jopa vain 15 minuuttia. Tulevaisuudessa on tarvetta erilaisille messuille. Messun tulevaisuus on yhteisöllisyydessä ja eriytymisessä – Miten tehdä jumalanpalveluksesta matalan kynnyksen paikka, eikä vain sisäpiirin kannalta, hän pohti. Helsingin tuomiokirkossa järjestetyissä avajaisissa 18-vuotias lukiolainen Kristian kertoi, millainen hänen mielestään olisi hyvä messu. Sitä voitaisiin viettää vaikka perhekerhoissa. – Rukous, yksi jae Raamattua ja siunaus, Hannu Varkki tarkensi. Niinpä sen iskulauseeksi voisi sopia: ”Kirkko – taattua yhteisön rakentamista jo vuodesta 30 jKr”. Tapio Lampinen kannatti ajatusta, mutta alkoi sitten miettiä. Panelisteina olivat Hyvän toivon kappelin kappalainen Hannu Varkki, professori Tapio Lampinen, viestintäpäällikkö Katri Korolainen ja rippikoulupappi Johanna Elo. Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo makusteli tervetuliaispuheessaan jumalanpalveluspäivien yhtä slogania: ”Messu keskukseen!”. Sitä kaipaavat nuorten kanssa työskentelevät ja siitä voisivat innostua myös nuoret aikuiset, alle 40-vuotiaat sekä pienten lasten vanhemmat. Hannu Varkki jättäisi pois ripin. Laajasalon mukaan sloganista tuli kielteistä palautetta, sillä joku saattoi luulla, että Jaetut eväät järjestetään Messukeskuksessa. Paneelikeskustelun juontanut jumalanpalveluselämän asiantuntija Terhi Paananen perusteli 15 minuutin messun tarvetta sillä, että häneltä kysytään mahdollisuutta lyhyempiin messuihin. – Rippi, raamatunluku ja rukous, Johanna Elo ehdotti. Jaettujen eväiden lauantai-iltapäivän paneelissa Jätkäsaaren Hyvän toivon kappelissa pohdittiin, mitä 15 minuutin messuun mahtuu ja mihin sellaista tarvittaisiin. Päivien iso teema oli yhteisöllisyys ja se, miten jokainen messuun tulija voisi kokea olevansa tervetullut. reportaasi K irkon jumalanpalveluspäivät Jaetut eväät järjestettiin viime viikonloppuna Helsingissä. Jumalanpalveluspäiville oli ilmoittautunut lähes 800 kirkon työntekijää ja luottamushenkilöä. Panelistit pitivät ehtoollista ehdottomasti messuun kuuluvana osana. Laajasalo arveli, että yksi kirkon erikoisala on juuri yhteisön rakentaminen. Kirkon jumalanpalveluspäivillä Helsingissä messun tulevaisuutta katsottiin monista näkökulmista. – Nämä jäävät usein kauniiksi sanoiksi, ja joudutaan kysymään, missä ihmiset, missä henki. Hannu Varkki arveli, että perheiden ja lasten näkökulmasta lyhyellä messulla voisi olla merkitystä. Myös yhteiskunnalliset aiheet saisivat näkyä saarnoissa enemmän. – Hyvässä messussa otetaan kaikki läsnäolijat huomioon. Laajasalo kysyi, miten Kristus voisi olla läsnä messussa niin, että tämän päivän ihminen voisi kohdata hänet, ja miten uusia alkuja etsivä voisi löytää niitä alttarin voimasta. Laajasalo kritisoi puhetapaa, jonka mukaan ”kaikki hyvä lähtee alttarilta” ja ”messu on seurakuntaelämän keskus”. – Pitää tietää, milloin messu alkaa ja koska se loppuu, että ehtii töihin, hän perusteli. – Töihin menevä voisi kaivata rippiä, Lampinen arveli. TeksTi | Olli seppälä & Freija Özcan – kuvaT | Olli seppälä & jukka gransTrÖm KOTIMAA | 4.4.2019 10. Mutta mitä 15 minuutin messuun mahtuisi. Saarnat ja puheet suunnataan läsnäolijoille, ja saarnat ovat maanläheisempiä. Messun ihannepituutena pidetään nykyään maksimissaan tuntia
Siunauskin voisi olla lyhyempää kaavaa. Osa kirjoittaa puheensa tarkkaan, toinen juttelee vapaasti ranskalaisiin viivoihin tukeutuen. Siinä me kaikki rukoilemme, Lampinen tuumi. Hän kertoi edustavansa vahvasti kirjallista, huolellisesti kirjoitetun saarnan perinnettä. Uskontunnustuksen kaikki jättivät pois 15 minuutin messusta. Jumalanpalveluspäiville oli ilmoittautunut lähes 800 kirkon työntekijää ja luottamushenkilöä. Helsingin piispa Teemu Laajasalo ja hänen teologinen erityisavustajansa Lauri Kemppainen tutkivat jumalanpalveluspäivien ohjelmaa. Messun keskus ei ole niinkään saarna vaan ehtoollinen, uskon mysteeri. Petri Patronen puhui yhteisöllisyydestä kirkossa. – Pituudella ei ole merkitystä, jos on hyvä olo, Katri Korolainen totesi. Se on enemmän kuin uskontunnustus. – Yhdessä rukoilemista, Katri Korolainen sanoi. Piispa Teemu Laajasalon teologinen erityisavustaja Lauri Kemppainen kertoi Paavalin kirkolla saarnatyöpajassa omista kokemuksistaan puheiden pitäjänä. Saarna on perinteisesti ollut luterilaisen jumalapalveluksen kohokohta, vaikka virallisesti sen asema on loiventunut jokasunnuntaisen ehtoollisen vuoksi. Papin ammatti on myös puhujan ja esiintyjän ammatti. Saarnalla on silti vielä merkitystä ja saarnaajilla edelleen vastuunsa siitä mitä ja miten he puhuvat. Kemppainen pohti niin sanottua meditatiivista saarnaa, jossa voidaan puhua hengelliseen kielikuviin nojautuen yleisölle, joka Liturgisen tanssin kanavassa kokeiltiin ketjutansseja. Kemppaisella on vahva sanankäyttötausta myös räppärinä taiteilijanimellä Daikini. Tapio Lampinen jatkokehitteli messua ja yhdisti raamatunluvun ja saarnan lyhyeksi twaarnaksi. – Isä meidän pitäisi olla. Olennaisimmaksi asiaksi panelistit kuitenkin mainitsivat messussa läsnäolon tunnun ja vuorovaikutuksen. » KOTIMAA | 4.4.2019 11
Patronen lähti kotiin ja oivalsi: juuri samalta tuntuu ihmisestä, joka on astumassa ensimmäistä kertaa messuun. Illalla on nuorille aikuisille suunnattu musiikkipitoinen vauhdikkaampi messu. Karaoke soi, väki näytti viihtyvän ja olevan tyystin erilaista kuin Patronen. ” Kymppimessu on siis oikeastaan erikoismessu KOTIMAA | 4.4.2019 12. Aiemmin myös Helsingin kirkkoherrat olivat keskustelleet osallistumisesta päiviin. Saarnojen aloitukseen kannattaa Kemppaisen mielestä panostaa. Yhteisessä kirkkoneuvostossa oli kyllä esitys, että Helsingin seurakunnat tukisivat tapahtumaa eri tavoin ja antaisivat sen järjestelyihin 85 000 euroa, mutta esitys äänestettiin kumoon äänin 8–5. Keräysluvat: Manner-Suomi RA/2016/517, Ahvenanmaa ÅLR 2018/7388. Meditatiivista pyhää tanssia ja sen käyttöä osana jumalanpalvelusta esiteltiin Helsingin Vanhassa kirkossa. Kodin lähistöllä on pubi, ja Patronen ajatteli mennä sinne kohtaamaan ihmisiä evankelioinnin hengessä. Hän kysyi kenelle messu kuuluu: työntekijöille, seurakunta-aktiiveille vai etsijöille. Patronen viittasi anglikaaniseen kirkkoon Britanniassa. Tiina Ahonen painotti, että kenenkään ei ole pakko osallistua, vaan on sallittua rauhassa ja turvallisin mielin myös istua kirkonpenkissä. Yksi jumalanpalveluspäivien tilaisuuksista oli otsikoitu ”Yhteisöllisyys pelastaa kirkon”. Puolenpäivän aikaan on perheille suunnattu kevyempi messu, johon voi liittyä ruokailu. – Ja jos aikaa on, äänitän saarnan ja kuuntelen, kuinka se toimii puhuttuna. Suomeen on hiljattain perustettu myös Meditatiivisen pyhän tanssin yhdistys edistämään erityisesti liturgisen tanssin yhtä alalajia, tanssimeditaatiota eli pyhää tanssia. reportaasi Jaa iloa merkkipäivänäsi Perusta merkkipäiväkeräys Lahjoituspalvelu 020 7127 256 (arkisin klo 9–15) suomenlahetysseura.fi/merkkipaiva Hinnat 020-numeroihin soitettaessa: kiinteästä puhelinverkosta ja matkapuhelinverkosta 8,4 snt/min (sis. Olisin ihan väärässä paikassa. alv 24 %). Moniin muihin tanssia hyväksikäyttäviin messukokeiluihin verraten Tiina Ahonen arvioi erityiseksi heidän toteutuksensa lähtökohdan – kyse on tavallisesta messun kaavasta, jonka liturgiset osat toteutettiin yhdessä seurakunnan kanssa tanssien. Kemppainen kertoi mieltävänsä saarnaajan roolin eräänlaisen välittäjän rooliksi: hän tuntee kirkollisen ja teologisen ajattelun, mutta ei käytä sen sanoja sellaisenaan, vaan kääntää viestin kuulijalle ymmärrettäväksi. – Tajusin, että minulla on väärät vaatteet, väärä naama. Ensimmäiset kirkon valtakunnalliset jumalanpalveluspäivät järjestettiin vuonna 2014 Seinäjoella pohjalaisittain otsikolla Parahat evähät. Hän tuntee itsensä vääränlaiseksi väärässä paikassa. Kirkkoherrat kuitenkin äänestivät osallistumisen puolesta äänin 12–5. Sen monissa seurakunnissa järjestetään sunnuntaisin kolme messua. Kansankirkon käsite esiintyi myös Patrosen puheessa. Liturgisen tanssin uusi nousu kirkkohistorian hämärästä liittyy laajemmin kehollisuuden merkityksen oivaltamiseen teologiassa. Helsingin Jaetut eväät -tapahtuman järjestäjinä olivat Kirkkohallitus ja Helsingin hiippakunta. – Mutta kansankirkko tarvitsee sisälleen eläviä ja uusia ihmisryhmiä palvelevia turvallisia yhteisöjä. Hänen itse antoi esimerkkejä toisenlaisista, läpikirjoitetuista ja -ajatelluista saarnoista. Ennen kuin Patronen asui pubiin, hän vilkaisi sisään. – Meditatiivinen tanssi on kehorukousta. – Kymppimessu [sunnuntaiaamun kello kymmenen jumalanpalvelus] on periaatteessa yleismessu, mutta käytännössä tietyn joukon messu. Niitä tarvitaan, jotta ihmiset löytävät paikkansa. Helsingin seurakuntayhtymä jäi pois Jaetut eväät on luterilaisen kirkon jumalanpalvelusten kehittämisliike. Nyt Helsingissä järjestetty tapahtuma oli poikkeuksellinen siinä, että paikallinen seurakuntayhtymä ei ollut järjestelyissä mukana. Keskusteluissa muistutettiin pääkaupungin jumalanpalveluselämän poikkeavan muun maan tilanteesta niin, että muualla toimivien ratkaisujen tuominen Helsinkiin ei onnistu – eikä päinvastoinkaan. Sen taustalla on paitsi joukko lukuisia erikoismessuja myös vuonna 2011 käynnistynyt kehittämishanke Tiellä – På Väg, johon osallistui 42 seurakuntaa eri puolilta maata. Se ei siis ole ensisijaisesti esittävää, sitä ei tehdä sen vuoksi, että joku katsoisi, Tiina Sara-aho sanoi. Kanavan pitivät Vuosaaren seurakunnassa tanssin keinoin järjestetyn messun toteuttaneet pastori Tiina Ahonen, tanssipedagogi ja teologi Tiina Sara-aho sekä kanttori Olga Mäkinen. Hän antoi esimerkin erään Tuomasmessussa pitämänsä saarnan alusta: ”Siellä missä Kaisaniemi ja Kruununhaka kohtaavat, on Helsingin yliopistolla laitos nimeltä Metsätalo, ja siinä talossa minä kohtasin kerran saatanan.” Kuulijan kiinnostus oli taatusti herätetty. Vuonna 2015 Jaetut eväät -päiviä vietettiin Jyväskylässä ja vuonna 2017 Oulussa. Patronen puhui erilaisten messujen ja yhteisöjen rakentamisesta. Käytännössä tanssit ovat seurakuntalaisten ketjutansseja, joissa on yksinkertaiset askeleet. Aiheesta puhunut Helsingin Alppilan kirkon toiminnanjohtaja Petri Patronen kertoi muuttaneensa uudelle alueelle Vantaalla. Aamumessu on perinteinen ja liturgialtaan rikas. Kymppimessu on siis oikeastaan erikoismessu, Patronen sanoi. tunnistaa kielen. Kemppainen kertoi hioneensa kyseistä kaunokirjallishenkistä aloitusta pitkään. Hänen mielestään emme tarvitse vastakkainasettelua sen suhteen. Vanhassa kirkossa osallistujia oli satakunta, ja ketju kulki ympäri kirkkosalia
kulttuuri | kirja | Emerituspiispa Eero Huovinen valottaa presidentti Mauno Koiviston hengellistä vakaumusta. Kyllä kansa tiesi, että tämä mies uskoi Jumalaan. Kun Koiviston hautajaisissa pidettiin valtiollisia muistopuheita, niissä kuulsi tietoisuus kodin hengellisestä perinnöstä ja sen voimasta presidentin elämälle ja toiminnalle.” Koiviston isä oli tullut uskonnolliseen herätykseen. Huovinen toteaa, että pyrkimys pitää matalaa profiilia oli yksi Koiviston peruspiirre, ja linja koski myös hengellisyyttä. Isältään Mauno Koivisto omaksui myös Raamatun lukemisen. Varhain kuollut äiti oli lukkari-urkurin tytär. P residentti Mauno Koiviston elämästä ilmestyi viime viikolla kirja Merkillinen Mauno (Otava), jossa neljätoista tunnettua kirjoittajaa valottaa Koiviston henkistä perintöä. Huovisen mukaan kirjeistä saa vaikutelman, että Koivistolla on nuoruudesta alkaen ollut herkkä omatunto. Sotakirjeiden jälkeen Koivisto ei enää kirjoittanut vakaumuksestaan yhtä avoimesti. Koiviston kuolinilmoitukseen oli valittu sanat: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Huovinen kirjoittaa, että puoli vuosisataa aiemmin nuori sotilas oli ilmaissut saman asian toisin sanoin: ”Vaikka tänään näyttäisi kuinka synkältä hyvänsä, voi huomisaamuna herätä kauneimpaan uutiseen: Herra on meitä armahtanut!”. Pidättyvyydessään Koivisto oli suomalainen mies, Huovinen tulkitsee ja kirjoittaa: ”Kaikkea Koivisto ei kuitenkaan kätkenyt. | Kuva: Matti Karppinen ” Raamattunsa jakeita Koivisto on alleviivannut ahkerasti. Poikaa, Maunoa, kuljetettiin mukana. Meri Toivanen Uutuuskirjassa neljätoista tunnettua kirjoittajaa käsittelee Mauno Koiviston henkistä perintöä. Sodan loppuvaiheessa elämänkatsomus tuli murrokseen. Eero Huovinen ei silti usko, että Koivisto olisi halunnut kaventaa kirkon mahdollisuuksia esittää eettisiä kannanottoja. ”Uskonnollisen taipumukseni olen tuntenut tarkkailtavana olemisen tunteena”, Koivisto kuvasi. Koivisto sanoi pelänneensä lapsena herätyksen tuloa. Isä kävi ainakin adventistien, metodistien, baptistien, Jehovan todistajien ja ehkä juutalaistenkin tilaisuuksissa. Laulaminen miellytti Koivistoa, ja kodilla oli osansa tässäkin. Parinkymmenen sivun mittainen osuus käsittelee Mauno Koiviston uskonnollista vakaumusta. Myös apostoli Paavalin kirjeet ovat kiinnostaneet lukijaa”, Huovinen kirjoittaa. Eero Huovisen mukaan Korkeimman varjelus ja Jumalan armo olivat ydinkohdat, joiden varaan Koiviston uskonnollinen vakaumus perustui. KOTIMAA | 4.4.2019 13. ”Raamattunsa jakeita Koivisto on alleviivannut ahkerasti, varsinkin Sananlaskujen, Saarnaajan ja profeetta Jesajan kirjoista. Kesällä 1944 Koivisto, 20, kirjoitti isälleen rintamalta kirjeitä, joissa hän kertoi rukouksistaan ja Raamatun tutkimisestaan. Kaikkein avoimimmin Koivisto avasi hengellisyyttään muistelmakirjassaan Koulussa ja sodassa. Itseään hän arvioi ”uskonnollisuuteen taipuvaiseksi”. ”Pakko ja rasitus, vaatimukset ja noudattamiset väistyvät, tilalle tulee jotakin aivan muuta, vapaus, rauha ja levollisuus, luottamus Jumalaan”, Huovinen kuvaa. Hän kuului kirkkoon mutta suhtautui samalla avoimesti erilaisiin uskonsuuntiin. Mauno Koivisto kritisoi ankarasti kirkon yhteiskunnallisia puheenvuoroja. Huovisen mukaan Koivisto suhtautui kriittisesti virsikirjan ”jatkuvaan” uudistamiseen. Huovisen mukaan Koiviston nuoruuden kokemukset johtivat siihen, että ”seremoniaaliset kirkossakäynnit” tuntuivat Usko mullistui rintamalla hänestä ”johonkin mittaan farisealaisuudelta”. Koska toisen sydämeen ei voi nähdä, Huovinen kertoo tukeutuvansa asioihin, jotka Koivisto on muistelmissa ja haastatteluissa kertonut. ”Pikemminkin saattoi olla kyse siitä, että hän politiikan käytännöllistä vastuuta kantavana oli joutunut näkemään, miten monimutkaisten vaihtoehtojen eteen päättäjät joutuvat.” Koiviston poliittinen sihteeri ja läheinen perheystävä Seppo Lindblom on luonnehtinut Koiviston persoonaa sanomalla, että hänessä yhdistyvät vahva rationaalisuus ja syvä uskonnollisuus. Hän huomauttaa, että Raamatun sanasto löysi vuosikymmenten aikana paikan myös Koiviston poliittisissa puheissa. Seppo Lindblomin ja Pekka Korpisen toimittaman teoksen yksi luku on emerituspiispa Eero Huovisen käsialaa
Mystikkona hän on ollut omasta mielestään koko elämänsä ajan, jo luterilaisena, suomalainen katolinen teologi. haastattelu TeksTi | jussi ryTkönen – kuvaT | jukka gransTröm KOTIMAA | 4.4.2019 14. Luterilaisten pappien kasvattajasta tuli katolilainen Helsingin yliopiston eläkkeelle jäänyt dogmatiikan yliopistonlehtori Pauli Annala päätyi katolisen kirkon jäseneksi neljän hänelle tärkeäksi muodostuneen askeleen kautta
Teinonen jäi eläkkeelle helmikuussa 1986 ja Annala ohjasi kyseisen vuoden graduseminaarin loppuun. Jo vuonna 1981 oli ilmestynyt Teinosen suomentamana Franciscuksen ja varhaisten veljien kirjoitusten kokoelma Kutsu köyhyyteen. Toinen askel liittyy Antiikin teologinen perintö -nimisen oppikirjan kirjoittamiseen. Se on traagista ja siitä avautuu ylösnousemus. Niiden sivuilla erottuu hillitysti alleviivattuja kohtia. Annala kertoo, että luterilaisuudesta katolisuuteen siirtymiseen ei liittynyt dramatiikkaa. Saan käteeni kirjoja. – Olin sitä ennen protestanttisen teologian tutkija. Kaikkea tätä seurasi viiden vuoden intensiivisen fransiskaanitutkimuksen kausi. Antiikin teologinen perintö valmistui vuonna 1993. Annala nousee välillä seisomaan puhuessaan. Voi sanoa, että Pauli Annalasta tuli katolilainen kolmen vuosikymmenen ja neljän kokemuksen tai kirjan kautta Kaikki alkoi dogmatiikan professori Seppo A. Tämä kaikki on minulle luovuttamatonta, Annala sanoo. – Katekismuksessa monessa kohdassa hänen ajatteluunsa voitaisiin kyllä viitata. – De-nominaatio merkitsee kirkon uudelleen nimeämistä. Siinä kirkko korjaa jatkuvasti itseään. Fransiskaaninen henki alkoi haastaa 35-vuotiasta teologia. Pauli Annala ottaa meidät vastaan kotitalonsa jäisellä pihamaalla villapaita päällään ja rukkaset käsissä. Sitä kirjoittaessaan Annala alkoi miettiä sanaa ”kirkkokunta” (denominaatio), koska kirkolla ei voi todellisuudessa olla kuin yksi synty ja yksi historia. Oli vain Mestari ja hänen oppilaansa. Annala summaa tiensä toisen vaiheen lyhyesti: – On siis vain yksi kirkko. Perillä, hiljaisen ja lumisen kauniin maaseutumiljöön keskellä minua ja valokuvaajaa odottaa mies, jonka eräs matka kesti yli 30 vuotta. Seminaarin aiheena oli Franciscus Assisilainen ja varhainen fransiskaaninen spiritualiteetti. – En halua maalata fransiskaaniveljistä ideaalista kuvaa, mutta miten kaipasinkaan päästä irti kotimaisen teologian akateemisesta yksinäisyydestä. Annala oli mukana assistenttina. Hänet määrättiin myös hoitamaan Teinosen professuuria. Annala ottaa käteensä Katolisen kirkon katekismuksen. Kyseessä oli pikemminkin mielensisäinen matka, jonka mittaan päätös katolisen kirkon jäsenyydestä vähitellen kirkastui. Kuka. ”Palaan yhä uudelleen hänen Richard P. Profeetatkin ennustivat sen. Väitöskirjan olin tehnyt Paul Tillichistä, Annala kertoo. Välillä hän nousee ja hakee teoksen, jolla on tässä prosessissa ollut merkittävä rooli. Se ajatus alkoi tuntua minusta vastenmieliseltä ja kauhistuttavalta, siis että joku loisi tai perustaisi kirkon uudelleen. Voin tuntea tiettyä sympatiaa tuota aikaa kohtaan, mutta kirkkoa ei silloin perustettu uudelleen, Annala sanoo. Tuona aikana Italiassa Annala ihastui sääntökuntalaisten sosiaalisuuteen, yhteisvastuuseen ja teologian syvällisyyteen. Sellainen on minulle de-viaatio, tieltä pois ojaan karauttamista. Siksi Annalan liittyminen katolisen kirkon jäseneksi keväällä 2017 herätti huomiota. Siksi kirkolla voi olla vain yksi alku. Kirja synnytti Annalassa fransiskaanisen palon. – Kristillinen kirkko syntyy kiirastorstai-iltana, kun Jeesus tietää, että huomenna on viimeinen tulikoe. Viktorialaista käsittelevään väitöskirjaansa.” ” De-nominaatio merkitsee kirkon uudelleen nimeämistä. Fransiskaaniseen ajatteluun tutustuminen oli Annalalle ensimmäinen askel tiellä kohti katolista kirkkoa. Mutta reformaation myötä muotoutunut uusi tunnustuskunta ja poliittiset suhdanteet vaikuttivat siihen, että Luther ajautui katolisen kirkon ulkopuolelle. Kappeliksi sen on vihkinyt Helsingin piispa Irja Askola. – Lännen kirkko on pitänyt yhteensä 21 yleistä kirkolliskokousta! Tästä näkökulmasta sillä, mitä tapahtuu 1500-luvulla, ei ole minulle niin painavaa merkitystä, että luopuisin yhden kirkon historiasta. Annala istuu pöydän ääressä ja kertoo niistä vaiheista, jotka johtivat katolisen kirkon luokse. Häntä harmittaa se, että kirjan laajoissa rekistereissä ei ole yhtäkään viittausta Martti Lutheriin. M atka Helsingistä Itä-Uudellamaalla sijaitsevalle Lapinjärven Porlammille taittuu kauniina aurinkoisena talvipäivänä autolla hieman yli tunnissa. Annala kertoo osuuskunnasta, kappelista ja sen hetkipalveluksista. Rakennus on tilan entinen sauna. – Kyse oli siitä, miten elää kristittynä ja mitä on Kristuksen jalanjäljissä kulkeminen. Häntä parempaa opasta tässä asiassa on vaikea kuvitella, sillä hän on maamme johtava Franciscus Assisilaisen ja fransiskaanisen tradition tuntija. Ajatus alkoi tuntua minusta kauhistuttavalta. Traditiossaan elävä kirkko on itse itseään korjaava yhteisö. Tummat vanhat hirsiseinät sulkevat sisäänsä San Damianon osuuskunnan kappelin, jota Annala ylläpitää yhdessä puolisonsa Eeva Vitikka-Annalan kanssa. Isäntä johdattaa meidät pihapiirissä olevaan pieneen rakennukseen. Katse kiinnittyy seinällä kallellaan olevaan ristiinnaulitun kuvaan. Sen sijaan siellä jylläsivät kristinuskon ruohonjuuritason voimat. Teinosen viimeisessä graduseminaarissa, joka pidettiin 1985–1986. Seminaari oli hänelle vahva kokemus. Pauli Annala, 69 Koulutus: Teologian tohtori Perhe: Naimisissa, kolme aikuista lasta Ohjannut väitöskirjoja: 32 kappaletta Suomalainen teologi, jota arvostaa: Ritva Palmén. Opin kehitys on siis kumulatiivista. Annala muistuttaa, että kirkko elää tästä traditiosta ja työntyy eteenpäin traditiona. Helsingin yliopistossa Annala teki 35 vuoden mittaisen uran. Samalla traditio on myös puimuri, joka seuloo jyvät akanoista ja karsii pois niitä ituja, joilla ei ole kasvun edellytyksiä. Ruumiinkieli kertoo läpi pohdittujen ajatuksien kumpuamisesta esille mielen syvyyksistä. Dogmatiikan tutkijana ja teologien kouluttajana hän on useimpien suomalaisten pappien tuntema nimi. Siellä täällä on omia havaintoja siistillä menneiden vuosien käsialalla, jota kouluissa ei enää opeteta. Franciscus ja hänen oppilaansa lukivat evankeliumia elämänmuotona, eivät oppien kokoelmana. – Seminaari avasi minulle 1200-luvun maiseman, jossa ei vielä kerskailtu akateemisella tiedolla. » KOTIMAA | 4.4.2019 15. Eläkkeelle jääneen teologin huoneiston seinillä on paljon kirjahyllyjä ja tuhansia kirjoja, monilla eri kielillä
Kyse on siitä, että katolisen messukirjan tavoin sana pitäisi Annalan mielestä kirjoittaa isolla kirjaimella. Käytännön sovelluksia ei kuitenkaan saa opettaa. Annalan pohdinnoissa pyhän messun peruskysymys, kenellä on Herran valtuutus kantaa hänen muistoaan, vaati vastausta. Tässä kontekstissa luterilaisen Jumalanpalvelusten kirjan messua koskevan osan johdannon lause kiinnitti Annalan huomion. Annala korostaa, että kirkkoa ei synnytetty eikä koottu Raamattu kädessä, vaan uustestamentilliset kirjat, evankeliumit ja kirjeet, ovat saaneet syntynsä varhaisten kristillisten Välimeren rannoille syntyneiden seurakuntien sulatusuunissa. Mooseksen kirjaa kirkkoisä Augustinus (k. 430) kehottaa selittämään pyhiä kirjoituksia katolisen uskon horisontista. 2000-luvun alussa Annala piti paljon patristiikan eli kirkkoisien ajan teologian luentosarjoja. Aiheet liukuivat yhä syvemmälle moderniin katoliseen teologiaan. – Me muistelemme ja kohtaamme pyhässä messussa Persoonan, Marian pojan, joka opetti ja avasi meille uuden Jumala-suhteen. – Jos kutsuisin opiskelijat San Damianoon perehtymään siihen, kuinka kirkko on rukoillut kaksi tuhatta vuotta, dekaani kieltäisi sen. Hän on Johanneksen evankeliumin prologin Sana, kolmiyhteisen Jumalan toinen Persoona, eikä se, millaiseksi me hänet ihmisen vajavaisella kielellä kuvaamme. 1328) teologian esittelyn pohjalle. Kriittinen suhtautuminen akateemisen teologian sitoutumattomuuden dogmia kohtaan alkoi voimistua. Viimeisen eli neljännen askeleen ottamista vauhditti eläkkeelle siirtymisen juhlistamiseksi sovittu jäähyväisluentosarja keväällä 2015. Annala innostuu tekemään katolisesta messun teologiasta selkoa sellaisena, minä se Susan Woodin de Lubac -tutkimuksen valossa näyttäytyy. – Siinä sanotaan: ”Messun ytimenä ovat Jumalan sana ja sen saarna sekä ehtoollisen sakramentti.” Tällöin hälytyskellot alkoivat soida, Annala kertoo. Valtionyliopiston ja pappiskoulutuksen suhde on todellisuudessa täysin problematisoimaton, Annala puuskahtaa. Tuo kirja pakotti luennoimaan teologiaa tavalla, joka ei ole puhdasta asioiden hallintaa. Valmistelussa edellisen paavin Benedictus XVI:n yhden oppi-isän, Hugo Rahnerin kirjoittama Eckhart-tutkimuksen klassikko näytteli keskeistä roolia. KOTIMAA | 4.4.2019 16. Woodin ranskalaisen jesuiitan ja kardinaalin Henri de Lubacin hengellistä raamatuntulkintaa ja kirkkoa käsittelevä tutkimus. Tämä neuvo on auttanut minua ratkaisemaan suhteeni Raamattuun. – Selittäessään 1. Yliopisto on tunnustukseton, mutta siitä, mitä se merkitsee, pitäisi Annalan mielestä puhua teologisessa tiedekunnassa enemmän. Yliopiston opettaja voi hänen mukaansa kyllä vapaasti pitää luentosarjan rukouksesta. Kahdentoista luennon sarja rakentui valtaosin 1300-luvun alkupuoliskolla vaikuttaneen dominikaaniveljen Mestari Eckhartin (k. Annala kysyy retorisesti. Tässä kolmannessa vaiheessa teologian todeksi eläminen ja raamattukysymyksen pohdinta olivat Annalalle asioita, joissa ulospääsy tapahtui Roomaan vievän tien kautta. Keskeinen inspiraation lähde noina vuosina oli amerikkalaisen Susan K. – Voiko Sibelius-Akatemiasta valmistua hyvä fagotin soiton maisteri, jos hän tuntee instrumenttinsa hyvin, mutta häntä ei ole opastettu sen soittamisessa. Hän tuli Neitsyt Marian kautta ihmiseksi, jotta me voihaastattelu Pauli Annala ylläpitää puolisonsa Eeva Vitikka-Annalan kanssa San Damianon osuuskunnan kappelia. Kolmas askel tiellä kohti katolisuutta liittyy tähän elämänvaiheeseen. – Sana on Johanneksen evankeliumin esipuheen Logos, Isän iankaikkinen Viisaus. Woodin kirja kutsui miettimään myös iäisyyskysymystä Raamatun asemasta tradition kokonaisuudessa
LIPUT TICKETMASTER.FI JA TUNTIA ENNEN OVELTA TUOMIOKIRKKO 65, 50/40, 30/25, 15 € • NUM. Tässä kohdassa hän joutuu kuitenkin hetken miettimään. Mutta kulttia eli jumalanpalveluselämää ja muuta liturgista elämää koskevien kysymyksien äärellä luterilainen kirkko voisi hänen mielestään viipyä nykyistä pidempään. Porlammin hiljaisuudessa on hyvä ajatella. Sitten hän toteaa, miten taannoin Roomassa käydessä tuntui hyvältä sanoa teologisilla foorumeilla, että hän on suomalainen katolinen teologi. Hannu Norjanen • Tom Nyman • Jyrki Korhonen Helena Juntunen • Teppo Lampela • Niall Chorell Tommi Hakala • Veikko Vallinoja KE 17.4. – En ole vaihtanut kirkkoa. Annala ja hänen puolisonsa hyvästelevät meidät tuulisella pihalla. – Viran avaaminen toiselle sukupuolelle luterilaisessa kirkossa ei ole näytellyt mitään roolia siinä, että olen joutunut luopumaan katoliseen kirkkoon siirtymisen vuoksi luterilaisen kirkon pappeudesta. Annala miettii vielä tapahtunutta muutosta. Mielessäni mietin, että pitäisi mennä. KOTIMAA | 4.4.2019 17. KLO 18 www.kotimaa24.fi simme hänessä katsella sitä kirkkautta, ”jonka Isä on ainoalle Pojalle antanut.” Näin muodoin messuun tunkeutuu myös tietty kontemplatiivinen eli sisäisen katselun tai mietiskelyn elementti. – Sellainen minä olen ollut koko elämäni ajan! On aika lähteä. Hän korostaa myös sitä, että ehtoollisen asetussanat nykyistävät kaiken sen, mitä Jeesuksen oppilailleen järjestämällä viimeisellä ehtoollisella tapahtuu. Syvempi perehtyminen messun teologiaan vaikutti voimakkaasti siihen, että Annala halusi siirtyä katolisen kirkon jäseneksi. Tämä neljäs, ”liturginen” vaihe vaikutti siis kaiken kaikkiaan voimakkaasti siihen, että Annala halusi olla mukana katolisessa traditiossa. Seppo A. KÄS.KULUT Pääsiäisen kohokohta J. BACH: JOHANNES-PASSIO Cantores Minores • Suomalainen barokkiorkesteri Joht. Annala on valmistautunut haastatteluun hyvin. – Sen voi ilmaista myös niin, että anoin saada osallistua messuelämään, jota vietetään roomalaisen kaanonin mukaan. Pauli Annala ja hänen puolisonsa ovat nyt olleet katolisen kirkon jäseniä vajaat kaksi vuotta. Minut on luterilaisessa kirkossa kastettu yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkon jäseneksi. ”Ylistäköön sinua Herrani ne, jotka antavat anteeksi rakkaudesta sinuun ja jotka kestävät kipua ja koettelemusta. – Hallitusti, luottamuksellisesti ja kollegiaalisesti toteutettu liturginen ryhtiliike voisi palauttaa luterilaisen kristinuskon tulkinnan takaisin juurilleen, Annala pohtii. Autuaat ne, jotka kestävät rauhassa, sillä sinulta, Korkein, he saavat kruununsa.” (Suom. Olen perusluonteeltani mystikko, jonka uskoon sisältyy vahva tunto siitä, että minut on luterilaisessa kirkossa kastettu yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkon jäseneksi. S. RIVIT • SIS. Kauniin lumisen maiseman kirkkaudessa mietin Franciscus Assisilaisen Aurinkolaulun sanoja. ” En ole vaihtanut kirkkoa. Kysyn Annalalta, mitä luterilaisuudessa jäi taakse. – Aina kun me sitä muistelemme, viimeisestä illallisesta tulee meille ensimmäinen ehtoollinen. Teinonen). – Sana ei ole evankelista Markuksen 60-sivuinen novelli, vaan Marian Poika, pyhä ruumis, joka tulee luoksemme pyhitetyssä leivässä ja viinissä, Annala hahmottaa. Vaikka myös edellä kerrotut liturgiset syyt vaikuttivat kirkon vaihtamiseen, Annala haluaa painottaa, että naisten pappeus ei ollut hänen syynsä jättää luterilainen kirkko. Messusta ei saa tehdä julistustapahtumaa. Saamme kutsun San Damianon osuuskunnassa suunnilleen kerran kuukaudessa pidettäville luentopäiville. Auto kääntyy tielle kohti pääkaupunkia. Ylipäätään ”kirkon vaihtaminen” tai ”toiseen kirkkoon siirtyminen” ovat Annalan mielestä kielikuvina hieman ongelmallisia. Luterilaisuus on Annalan mukaan osa kirkon roomalaista haaraa, ja sillä on vankka opillinen itseymmärrys. Sitä vastoin se on ylösnousseen Herran kohtaamista leivässä ja viinissä, niiden kanssa ja niiden alla. KLO 19 PE 19.4
Hyviä kristillisiä käännöksiä riittää. Sellaisilla ei ole lukijoille arvoa. – Julkaisija noudattaa kuitenkin reilun pelin henkeä: Raamatun copyright-sivulla sanotaan, että käännös on tehty edistämään Jehovan todistajien maailmanlaajuista työtä, Seppo Sipilä sanoo. Taustalla on Sipilän arvion mukaan ensinnäkin se, että liikkeen sisällä ei ole alkukielestä kääntämiseen kykeneviä. Jehova toistuu tietysti Vanhassa testamentissa, mutta myös Uuden testamentin puolella. – Alaviitteessä selitetään avaran tilan olevan sama kuin ilmakehä. Toinen Jehovan todistajien raaJehovan todistajien uuden raamatunsuomennoksen liiteosiin on kuvitettu Raamatun tapahtumia. Kun käännöksiä tehdään yhden liikkeen käyttöön, voidaan Sipilän mukaan tehdä kaikenlaista, jota ei voitaisi tehdä laajojen joukkojen käyttöön tarjottavassa käännöksissä. Raamatun selitysosissa kerrotaan käännösperiaatteista. Ilmakehässäkö. Erityisryhmien käännökset kuluvat Sipilän mukaan vain omien joukkojen käytössä. Mutta tekstissä myös aurinko ja kuu sijaitsevat avarassa tilassa. Sipilän mukaan sitä olisi vaikea kuvitella. Suomen Pipliaseuran raamatunkäännöstyön asiantuntija Seppo Sipilä kertoo, että tämä on uuden käännöksen ensimmäinen ja keskeinen omaperäisyys. Uuden testamentin puolella vastine on yleensä ”Herra”. – Toinen syy lienee se, että sisäinen kontrolli toimii paremmin, jos käytössä on jo oma englanninkielinen teksti, jota sitten lähdetään edelleen suomentamaan. J ehovan todistat julkaisi viime vuoden lopulla uuden raamatunsuomennoksen. Mikä on lukijalle syntyvä mielikuva. – Taustalla kuultaa englanninkielinen teksti, mikä voi tuottaa kömpelöä suomea, mutta myös selittää kielellisiä erikoisuuksia. KOTIMAA | 4.4.2019 18. – Tätä lukemalla voimme tulla tietoisemmaksi siitä, miten kristillinen dogmatiikkakin vaikuttaa kääntämiseen, Sipilä sanoo. – Koska suomennosta ei ole tehty Raamatun alkukielistä, kyseessä on käännöksen käännös, hän tiivistää. 1:3a). Voisiko kristitty lukea tätä suomennosta ongelmitta. Lisäksi tekstissä on opillisista syistä johtuvia omaperäisyyksiä. Teologit voisivat Sipilän mielestä tutustua tähän käännökseen paitsi mahdollisesti apologeettisessä mielessä, myös siksi, että se on kristityille eräänlainen peili: sen avulla voi tarkastella sitä, miten kristilliset käännökset kääntävät alkutekstiä tietyissä kohdissa. Ei kukaan halua arvovapaita käännöksiä. Siksi hartausmielessä lukeminen kristittynä ei maksa vaivaa. Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös pohjautuu vuoden 2013 englanninkieliseen New World Translation -käännökseen. Uuden maailman käännöksen teksti vaikuttaa Sipilästä sanasta sanaan -käännökseltä. Jeesusta ei tässä Raamatussa naulita ristiin, vaan paaluun. Esimerkiksi luomiskertomuksessa taivaankansi on suomennettu ”avaraksi tilaksi”. Suomessa on Sipilän mielestä voimakas sanasta sanaan -kääntämisen traditio. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan: ”Kaikki tuli olemassaoloon hänen välityksellään” (Joh. Kaikilla on jokin traditio ja käännösratkaisuja tehdään myös opillisista syistä. Sipilän mielestä arvovapaata käännöstä ei kuitenkaan voi olla. Kaikki kääntäjät, myös kristityt, tekevät Sipilän mukaan käännöksensä jollekin käyttäjäryhmälle. Siksi hartausmielessä lukeminen kristittynä ei minusta maksa vaivaa. Jussi Rytkönen ” Tekstissä on opillisista syistä johtuvia omaperäisyyksiä. – Eksegeettinä huomioni kiinnittyi siihen, että käännöksessä tasapainoillaan muinaisen antiikin maailmankuvan ja modernin länsimaisen maailmankuvan välillä. Käännösteksti tasapainoilee Sipilän mukaan kautta linjan sanasta sanaan -kääntämisen ja toisaalJehovan todistajien uusi käännös on tehty omille ta merkityspohjaisemman kääntämisen välillä. Jehovan todistajien suomennoksesta huomataan kaksi klassista omaperäisyyttä: ensinnäkin Jumalalla on etunimi, ”Jehova”. Tästä koituu ongelmia. teologia | raamatunkäännös | Jehovan todistajien Raamatussa erottuvat oman uskonnon opit. Siitä ei hänen mukaansa ole täysin vapaa vuoden 1992 Kirkkoraamattukaan. Myös kristilliset käännökset ottavat huomioon oman tunnustuskunnan painotukset. Ovatko ne siellä taivaankappaleiden seassa. | Kuvat: Jw.org matunkääntämisen erikoisuus on, että ristiinnaulitseminen suomennetaan ”paaluun naulitsemiseksi”. – Jehova-nimen arvioisin häiritsevän lukijaa. Linnutkin lentävät avarassa tilassa. – Sellaisen väittäminen on vain markkinointiviestintää
Suomen Lähetysseura 2019. Euroopassa kristittyjä aluksi vainottiin, sitten kaikki kääntyivät ja oltiin tuhat vuotta paikoillaan. Semanttisesta näkökulmasta on erittäin mielenkiintoista, miten syvälle ajatus Pelastajasta on syöpynyt kulttuuriimme. Matkani arvojen viidakossa. Näistä kaikista Rissanen on hyvänä kirjoittajana saanut irti paljon mielenkiintoista, jota hän kirjassa muistelee ja arvioi. Tässä tilanteessa paine kasvaa ja pelastajille on kysyntää. JuSSi RytkönEn | kirja | | kolumni | Seppo Rissanen: Tehtävä suoritettu. Mutta kyllä Rissasen työurassa riittääkin kerrottavaa. Kirkolla ei oikeastaan koskaan ole ollut todella hyvää aikaa. Eipä hengellistetä kirkon ongelmia: mutta sillähän on jo Pelastaja, eikä Hän ole mikään hirviö. En väitä, että se olisi vain kristinuskon ansiota. Aivan tuhannen promillen varmuutta tästäkään ei tosin ole. Eräiden uransa tapahtumien kohdalla Rissanen pitää kiirettä, ja niissä lukija voisi kaivata hieman monipuolisempaa pohdintaa – varsinkin kiistoissa on näet usein monta eri ”totuutta”. Sitten valistus, tehtaanpiiput, uudet aatteet, hyvä elintaso ja globalisaatio ajoivat kirkkoa marginaaliin, ja se muuttui hyvinvointiyhteiskunnan yhdeksi onnellisuuden takaajaksi ja selkään taputtelijaksi. Videon lopussa puheenjohtaja Jussi Halla-aho toteaa kuitenkin, että hirviö ei pelasta ketään. Raamattua lukiessa se korvataan sanalla ”Adonai” eli ”Herra”. Miksi koko kirkko on olemassa. Monella voi olla kokemus siitä, että kaikkea ei voi ymmärtää eikä niellä, mutta suu täytyy ymmärtää pitää kiinni, jotta väärät ajatukset eivät pääsisi väärässä seurassa ulos. Niin kauan kuin nasaretilaisena rakentajana maallisen uransa aloittanut Jeesus Kristus saa sanoa kirkon rakentamisessa viimeisen sanan, ei oikeastaan ole syytä pahaan mieleen tai huoleen kirkosta. Kirjoitettaessa alkukirjaimen koko muuttuu. Näin on kuitenkin vain ideaalimaailmassa. 357 sivua. Toisen käskyn mukaisesti juutalainen ei sano Jahve-nimeä. kirkon ketutushirviö JuSSi RytkönEn Kirjoittaja ottaa kantaa ajankohtaisiin teologisiin aiheisiin. Niitä ei ole liikaa, mutta usein osoite näyttäisi olevan piispa Eero Huovinen, jossain määrin myös eräät muut piispat ja toimijat. Miksi se ei tee sitä tai tätä. Rapaisessa kirkollisessa arkitodellisuudessa tarvitaan karismaattisia näkyjen ihmisiä, ”pelastajia”, joilla on rohkeutta seistä pystyssä ja avata suunsa myös silloin, kun kirkko selvästi ajaa sivuraiteilla ja vauhti vain kiihtyy. Maallistuneessa mutta jo uudelleen hengellistyvässä yhteiskunnassamme on kuitenkin tilausta pelastajalle, ihan vaaleista riippumatta. Pahoinvointi yltyy. Kirja on tyypilliseen muistelmamuotoon tehty tarina, jossa Rissasella korostuvat eittämättä poikkeuksellisen mielenkiintoinen työura ja sen monet tapahtumat. Ajallisesti edestakaisin liikkuvan tarinan seuraamista myös helpottaisi, jos vuosilukuja mainittaisiin useammin. Kirkon islam-työryhmän toiminnan loppumista Rissanen pitää pahana virheenä. Neljän heprealaisen konsonantin muodostaman nimen eli tetragrammin oikea lukutapa on ”Jahve”. Moni kirkossakin ajattelee maailman muutoksessa synkkiä ajatuksia. Tämä lienee tyypillinen miesnäkökulma, perhe-elämä häivytetään kirjassa vähiin. Kirjan erityisiin ansioihin voidaan lukea esimerkiksi ajoittain avautuvat ikkunaluukut islamiin. Kirkon ulkoasiainhoidossa toimijoita pitäisi hänen mielestään olla vain yksi nykyisten kahdeksan itsenäisen toimijan asemesta. Opinnot, työvuodet Kansanlähetyksen palveluksessa ja Lähi-idässä, sittemmin kirkkoherravuodet Turussa ja lopulta Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtajuus ja kahdet piispanvaalit – sekä lukemattomat työmatkat kauas ja lähelle. Eurooppalaisissa kielissä Jumalan erisnimi on yleensä sama kuin yleisnimi. Tehtävä suoritettu on pieni lukunautinto ja avaa paitsi tekijänsä ajattelua ja vaiheita, myös yhdestä keskeisestä näköalapaikasta tähystettynä kirkon ja sen kansainvälisen työn lähimenneisyyden eräitä tapahtumia. Jehovan todistajat kantaa uskontokunnan nimessä vanhaa heprean kielestä virheellisesti latinalaisille kirjaimille translitteroitua Jumalan nimen lukutapaa. Konkreettisina uudistuksina Rissanen toivoo, että piispanvaalien yhteydessä kapitulien pitäisi ensin tutkia ehdokkaiden pätevyys viran hoitoon. Mitä tarkoittaa Jumalan nimi ” Semanttisesta näkökulmasta on erittäin mielenkiintoista, miten syvälle ajatus Pelastajasta on syöpynyt kulttuuriimme. Hyvää aikaa kirkolle ei tule koskaan, mutta kun se tekee valintoja, aivan lihaa ja verta olevat pelastajat voivat opettaa sille uusvanhan virren, jotta oikea osoite ei kaiken puuhailun keskellä pääse unohtumaan: Tie taivaan kaita, ahdas on ja ohdakkeinen aivan. Ajan riento on raju, kirkko on kutistunut ja jakautunut, eikä ihmiskeinoin enää oikeasti yhdisty – mahtikäskyt kun eivät kauan kirkkolaivaa pinnalla pidä. Suomen Lähetysseuran emeritustoiminnanjohtajan Seppo Rissasen muistelmat Tehtävä suoritettu – Matkani arvojen viidakossa kertoo pohjoiskarjalaisen pojan tiestä papiksi, lähetystyöntekijäksi ja järjestöjohtajaksi. P erussuomalaisten vaalivideon suurta huomiota herättänyt ”Ketutushirviö” on tuossa tarinassa suomalaisten harmituksen symboli. Mutta kaikki ei kuitenkaan ole hyvin. Islam nakersi kaakonkulman ja etelän pois, ristiretkissä tuli turpiin, reformaatiossa jakauduttiin ja sodittiin. KOTIMAA | 4.4.2019 19. Muistelija ei arkaile arvottaa menneitä asioita ja jakaa kirkkopoliittisille kiistakumppaneilleen risuja
KOTIMAA | 4.4.2019 20. 12 90 34 20 Paikkoja avoinna Taipaleen seurakunnassa on haettavana vastaavan seurakuntamestarin virka Haku päättyy 12.4.2019, hakuilmoitus luettavissa srk:n nettisivuilta. 20 kpl 13,90 Väh. Vapaamuotoinen hakemus, johon sisältyy selostus avustuksen käyttö tarkoituksesta tai tutkimustai julkaisusuunnitelma, pyydetään toimittamaan säätiölle viimeistään perjantaina 26.4.2019 osoitteella Vanha Soukkiontie 665, 04680 Hirvihaara. Mikä on tavallisen seurakuntalaisen rooli. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. 24,30 (27,00) PERUSSANOMA 24 30 Tapio Luoma Siunauksen salaisuus Arkkipiispa Tapio Luoman viisaat ja rohkaisevat sanat puhuttelevat tässä kauniissa lahjakirjassa. Hakuilmoitus osoitteessa www.pieksamaenseurakunta.fi Apurahat OPPILAITOSPASTORIN VIRKA Etsimme Espoon seurakuntien oppilaitostyöhön pastoria. 020 754 2350 KAIKKEA MAAN JA TAIVAAN VÄLILTÄ Timo Pöyhönen Yhteisöjen kirkko – Miten rakennat yhteisön Kirkon piirissä on syntynyt kymmeniä uudenlaisia jumalanpalvelusyhteisöjä, jotka tavoittavat erityisesti nuoria aikuisia ja perheitä. Seurakuntien Talousneuvoston Säätiön hallitus VERKKOKAUPPA: www.sacrum.fi MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Ihmisen osassa ja hänen tallaamissaan poluissa on hämmentävän paljon yhteistä. Tiedustelut maria.sairanen@evl.fi tai puh. tiedoksi Kokouksia SUOMEN KIRKON SISÄLÄHETYSSEURA RY:N vuosikokous pidetään 29.4.2019 klo 14.00 osoitteessa: Kirkkopalvelut ry, Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki. Miten jumalanpalvelusyhteisö perustetaan ja miten sitä johdetaan. 050 3101 049. Tervetuloa vuosikokoukseen Suomen Kirkon Sisälähetysseura ry:n hallitus Pieksämäen seurakunnassa on haettavana kaksi (2) piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävää lastenohjaajan tehtävää 25.4. Kirja on sopiva johdanto aloitteleville puheenjohtajille mutta tarjoaa arvokkaita näkökulmia seurakunnalliseen päätöksentekoon myös konkareille. Kirjassa käydään läpi puheenjohtajan tehtäviä ja roolia luottamuselimissä ja samalla se tarjoaa puheenjohtajalle konkreettiset ohjeet kokouskäytäntöihin. Hakuaika päättyy 28.4.2019. Kookkaan fontin ansiosta kirja sopii myös niille, jotka eivät jaksa lukea pitkiä tekstejä. 100 kpl 12,90 MINERVA Siunauksen salaisuus TAPIO LUOMA MINERVA Alk. 26,40 (29,40) 26 40 Eero Junkkaala Näitä polkuja tallaan Eero Junkkaala pohtii ihmisen matkaa, omaansa ja toisten. Muihinkin perusteltuihin kirkollisiin kohteisiin apurahoja on mahdollista saada. 040 482 8390). Toivomme ilmoittautumista 23.4.2019 mennessä: paivi.kettunen@kirkkopalvelut.fi (puh. klo 12 mennessä. 16,10 Väh. Apurahat ovat henkilökohtaisia. Kirjoittaja toivoo, että kirjaan uskaltaisi tarttua sellainenkin, joka katsoo kristinuskoa etäämpää. Nyt kun ikänumerot alkavat seitsemällä, hän katselee kulkemiaan polkuja uudelleen. Miten yhteisöt sopivat kirkon toimintakulttuuriin ja teologiaan. Hakuilmoitus on kokonaisuudessaan osoitteessa www.espoonseurakunnat.fi/tyopaikat Seurakuntien Talousneuvoston Säätiön apurahat vuosille 2019–2020 haettavissa Säätiö myöntää anomuksesta apurahoja seurakuntien hallintoa tai taloutta koskevien tutkimusten tai julkaisujen tekemiseen sekä avustuksia lasten ja nuorten parissa tehtävään syrjäytymisen estämiseksi tehtävään työhön. Ilmiö on Euroopan laajuinen ja kirkolle valtava mahdollisuus. 34,20 (38,00) KARAS-SANA Kaisa Raittila Puheenjohtajan kirja – Opas kirkolliseen luottamustehtävään Perusteellinen opas työkaluksi luottamushenkilöille, jotka toimivat kirkollisissa luottamuselimissä puheenjohtajina. Kirja on suomalaisen miehen pohdintaa asioista, joita jokainen miettii mutta kaikki eivät sano ääneen