tammikuuta 2018 l hinta: 3,70€ 1 18 Vuoden 1918 kipeät muistot On aika miettiä roboteologiaa. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –0 2 16 Luokanopettaja Kati KeskiMäenpään uusi kutsumus Kerää rahaa erityislapsille Etiopiaan 20 4. 12 Ka nn en ku va : A ntt i Ek ol a 11 3
Sitä ihmisten oli vaikea ymmärtää. Nuorempana olin ajattelultani voimakkaammin uskontokriittinen. Toiseksi ohjaisin opiskelijoita vertailevaan tutkimukseen. Olisi osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja. Länsimaissa on satoja vuosia siitä, kun poliittiset instituutiot irtautuivat kirkosta, ja nyt ollaan nykytilanteessa, jossa uskonto ja politiikka ovat eri asioita. Yhteiskunnallinen keskustelu löysi kirkollisia kulmia. Tasa-arvon nouseminen uskontouutiseksi heijastelee luterilaisen kirkon kaunista ja kitkerää asemaa aivan yhteiskunnan kyljessä. Ainoa naispuolinen piispa irja askola jäi eläkkeelle. 3 Mihin suuntaan haluat ohjata opiskelijoitasi. Tilaisuuksia oli useita. 1 Olet antropologi ja yhteiskuntatieteilijä. Näin päästäisiin käsiksi uskonnollisiin ilmiöihin nykypäivänä. aluksi | viikon henkilö | Itä-Suomen yliopiston uusi uskontotieteen professori paneutuu kulttuurien kohtaamisten ja yhteiskunnallisen muutoksen tutkimukseen. Sekularismi oli minusta ratkaisu kaikkiin uskontoon liittyviin kysymyksiin. Se on laittanut uudelleen arvioimaan asioita. Siirtomaavallan mukaan taas päälliköt olivat poliittisia hallitsijoita, eivät uskonnollisia. Professoriksi on nimitetty VTT Timo Kallinen, 47. Jopa naisten pappeudesta puhuttiin enemmän kuin aikoihin. On reformaation perua, että kirkossa puhutaan tasa-arvosta niin kuin siitä puhutaan. – Ensisijaisesti etnografiseen tutkimukseen. Siksi ei ole yllättävää, että avioliittolaki, tasa-arvo ja sukupuoli saivat useita mainintoja, kun Kotimaa kysyi eri tiedotusvälineiden toimittajilta, mikä heidän mielestään oli vuoden 2017 uskontouutinen. Tavallista enemmän puhutti jopa se, että nuorisofestivaali Maata Näkyvissä rajasi naispapit pois ohjelmavastuusta, vaikka tilanne on ollut sama vuosikymmeniä. Vuoden 2017 uskontouutisiin kuului myös reformaation merkkivuosi. Sillä tavalla päästään käsiksi kysymyksiin, jotka eivät vanhene päivän politiikan mukana. – Sitä pidetään yhtenä modernin ajan keskeisimmistä muutosprosesseista. Mikä siinä kiinnostaa. Vaikka tutkittaisiin kulttuurista kohtaamista Suomessa maahanmuuton seurauksena, ei rajoituttaisi vain 2000-lukuun tai Suomeen vaan vertailevasti laajemmin. KOTIMAA | 4.1.2018 2. Millä mielin lähdet uskontotieteen professoriksi. Piispainkokous antoi ohjeistuksen, joka koskee seurakuntien yhteistyötä muun muassa naispapittomien messuyhteisöjen kanssa. Afrikassa olen nähnyt, miten uskonnon vaikutus ihmisten arkielämässä ja yhteiskunnassa on hyvin erilaista kuin täällä. Lue vuoden uskontouutisista sivuilta 4–5. Ghanassa sekularisaatio on tapahtunut nopeana ja aggressiivisena prosessina. – Suhteeni uskontoon on muuttunut, kun olen tehnyt tutkimusta muualla kuin Suomessa. Olisi hyvä, että väitöskirjaa tekevät jatko-opiskelijat tekisivät kenttätyötä. Muualla on toisin. Meri TOivanen Toimittaja pohtii, miksi yhdenvertaisuus on uskontouutinen. Freija Özcan ”Kenttätyöllä päästään käsiksi uskonnollisiin ilmiöihin” itä-Suomen yliopiston uuden uskontotieteen professorin Timo Kallisen suhde uskontoon muttui, kun hän teki tutkimusta Suomen ulkopuolella. Kirkossa tapahtuu viiveellä se, mikä muuallakin valtakunnassa. Hallitsijoiden asema siellä sai oikeutuksensa tuonpuoleisesta. Viidensadan vuoden takaiset tapahtumat ovat kirkon käymän yhteiskunnallisen keskustelun taustalla. Sukupuoli oli kiinnostava osa kahden piispanvaalin ehdokasasettelua. | Kuva: Jukka Granström TiMO Kallinen Uskontieteen uusi professori Itä-Suomen yliopistossa Uskontouutiset ovat reformaation peruja Y hteiskunnassa puhutaan nyt paljon yhdenvertaisuudesta. 2 Olet tutkinut nimenomaan sekularisaatiota
Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 tuottaja: Tuija Tiihonen (virkavap.) toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikko: Gun Damén toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Saara-Maria Pulkkinen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Juha Ruotsalainen 050 515 1440 markkinointipäällikkö: Minna Zilliacus 040 774 7777 Lukijamäärä: 70 000 KMT Suomen itsenäisyyden tunnustaminen on astunut hyvän askeleen eteenpäin. Mikään ei muuttunut vuoden ensimmäisenä päivänä. Muutoksia, jotka synnyttävät toivon, jotka vievät kohti parempaa ja joista alkaa elämä. Kotimaan täyttäessä 100 vuotta vuonna 2005 silloinen päätoimittaja Olav S. meri toivaNeN Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. E. Vuoden 1918 tapahtumat, vapaussota, punakapina, kansalaissota, veljessota, sisällissota – vaikealla asialla on monta nimeä näkökulmasta riippuen. Sodan jälkihoito epäonnistui monin tavoin. Raamatun kertomukset ovat täynnä suuria ja pieniä muutoksia, toivottuja ja epätoivottuja muutoksia. Eivätkä nämä muutokset tapahtuneet vain vuosituhansia sitten tai vuoden 2018 ensimmäisenä päivänä. Suomen senaatin puheenjohtaja P. Ne tapahtuvat tänään. Jos muuttuikin, niin ei käynyt enää toisena päivänä. Melin kertasi lehden toimintaa sisällissodassa ja sotavuosina ja pyysi sen sivuilla ”avoimesti ja nöyrästi anteeksi niiltä ihmisiltä ja väestöryhmiltä, joita kohtaan se on toiminut väärin historiansa aikana”. Mielivaltaiselta tuntuvia muutoksia ja niitä, joissa toteutuu oikeus. Mutta muistella täytyy ja tulkita täytyy vuoden 1918 tapahtumia, jotta me suomalaiset kansana ja yksilöinä ymmärtäisimme, keitä me olemme ja miksi me olemme sellaisia kuin olemme. Sinivalkoisesta valkopunaiseen Niin me tulimme uuteen vuoteen, muutosta toivoen. Muistojen värit 1918 ovat valkoinen ja punainen. Sitten kävi niin kuin aina. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 4.1. Kansankomisaarien neuvosto ilmoitti vastaukseksi tekevänsä toimeenpanevalle komitealle ehdotuksen eritoten komitean asettamisesta käsittelemään yhdessä suomalaisten edustajien kanssa Suomen itsenäisyydestä johtuvia asioita. ”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”, Suomen seitsemäs presidentti Juho Kusti Paasikivi tapasi lainata englantilaisen historioitsijan Thomas Babington Macaulayn lausetta. Neljäs vannoi, ettei tee sadatta kertaa samaa virhettä. ?. Anteeksipyynnön ja sovinnon sanat eivät enää heihin yllä. Kansan nähdään yhdistyneen oikeastaan talvisodassa. Siinäpä hyvä motto alkaneelle vuodelle. Ratkaisujen viisaus jää aina jälkipolvien arvioitavaksi. Tapahtumien vakavampi käsitteleminen on käynnistynyt vasta viime vuosikymmenellä vähitellen tutkijoiden julkaistessa sisällissotaa käsitteleviä kirjoja. Ihminen jatkoi entisellään: tuttuine tapoineen, vanhoine vaivoineen, rikkinäisine sieluineen. Kunakin aikakautena ratkaisut tehdään silloisen ymmärryksen valossa. Kaikki janosivat jotain parempaa. Sodan jäljet sukupolvien ketjussa ovat yllättävän pitkät, etenkin veljessodan. Se asettui sodassa valkoisten puolelle puolustaakseen oman näkemyksensä mukaan kristinuskoa kommunismia vastaan kuten kirkkokin pääosin. Se on ihmisen tarina. 1918 ???????. Vuoden nyt vaihduttua on aika siirtyä vaikeampiin muistoihin, jotka kuitenkin jopa talvija jatkosotaa suoremmin liittyvät Suomen itsenäistymiseen, sillä itsenäistymistä seuranneen sisällissodan syttymisestä tulee kuluneeksi sata vuotta. Yhteistä on se, että on ollut helpompi puhua sodasta suurta itäistä naapuria vastaan kuin sodasta, joka on raa’asti ja verisesti jakanut omaa kansaa, kyliä ja sukujakin valkoisten ja punaisten joukkoihin. S atavuotiasta Suomea juhlittiin viime vuonna runsaasti sinivalkoisin värein. Mihin kaikkeen se onkaan yhteiskunnassamme ja meissä vaikuttanut ja edelleen vaikuttaa. Raamatun alkulehdillä ihminen lankeaa. Talvisotaa ja jatkosotaa muisteltiin, ja Aku Louhimiehen uusi Tuntematon sotilas tulkitsi elokuvateattereissa rintaman tuntoja nuoremmalle sukupolvelle aiempaa ymmärrettävämmällä tavalla. KOTIMAA | 4.1.2018 3. Sisällissodan jättämät haavat ovat syvät. Yksi toivoi tahdonvoimaa, toinen rukoili terveyttä, kolmas käännettä maailmanpolitiikassa. Svinhufud jätti viime lauantaina Pietarissa venäläisille kansankomisaarien neuvostolle kirjallisen ilmoituksen Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta. mutta ihmisen tarina on myös muutoksen tarina. Sitä samaa ihmissuvun elämä on Raamatussa siitä pitäen, lankeamista kerta toisensa jälkeen. Kun sata vuotta sisällissodan alkamisesta tulee 27.1. Kotimaa-lehti on vuosien varrella harjoittanut ankaraa itsetutkiskelua suhteessaan sisällissotaan. täyteen, sen taistelijat ja uhrit ovat jo poissa. Nykyisen hyvää uskontojournalismia painottavan ja moniäänisyyttä sallivan Kotimaan näkökulmasta mennyt tuntuu surulliselta
linnon ja ykseyden näkökulmasta sekä erittäin merkittävänä muutoksena monien kirkon jäsenten, perheitten ja sukujen elämässä, Karhumäki sanoo. Kantola kertoo luopuvansa jäsenyydestä, mikäli tulee valituksi arkkipiispan virkaan. Kantola on Yleisradio osakeyhtiön hallintoneuvoston jäsen ja Turun ammattikorkeakoulu osakeyhtiön hallituksen varapuheenjohtaja, Auvinen on Sley Media Oy:n hallituksen jäsen. Avioliittolaki, tai ”kirkollinen avioliittosäätö” nähtiin Kotimaan toimituksessa myös osana isompaa teemaa. Auvisella, Kantolalla ja Luomalla on sijoituksia mutta ei merkittäviä summia. Lain voiman tulon jälkeen pareja on vihitty ja siunattu, ja rangaistuksia tästä annettu. Eniten mainintoja sai uusi avioliittolaki ja sen kirkolle aiheuttamat seuraukset. En voi hyväksyä rangaistuksia, ja ihmetyttää, että kirkko voi mennen tullen siunata kauppakeskuksista lähtien, mutta rankaisee vapaaehtoisesti samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta. notaari Anniina Himberg vahvistaa, että kapituli on vastaanottanut Teemu Laajasaloa koskevan kantelun. Kirkossa tämä ei kuitenkaan ole virallisesti mahdollista, kuten ei parin siunaaminenkaan. Tulee aika surullinen fiilis näistä uutisista, Puhakka sanoo. Heistä viisi on jo saanut tuomiokapitulilta rangaistuksen. – Yleisessä keskustelussa havahduttiin Irja Askolan eläköityessä siihen, että piispakunnassa ei enää ole kuin miehiä. Avioliittolaista tuli luterilaiselle kirkolle suurempi ongelma, kuin kukaan halusi. Piispat toivoivat, että näin ei tehtäisi, vaan pysyttäisiin kirkon virallisessa näkemyksessä, jota ei voitu muuttaa kirkolliskokouksen määrävähemmistösäännön vuoksi. Uusi avioliittolaki keräsi myös Kotimaan toimituksesta enimmät äänet vuoden uskontouutiseksi. Avioliittolaki astui voimaan 1. uutiset | lyhyesti | | uskontojournalismi | Kirkko myöhästyi lähdössä Uusi avioliittolaki astui voimaan maaliskuun alussa. – Vuoden uskontouutinen on sukupuoli, eli piispan sukupuolesta käyty keskustelu, avioliittolain muutos ja naispappeuden esiin nouseminen uudelleen, esimerkiksi Maata Näkyvissä -festareiden yhteydessä, sanoo toimitussihteeri Noora Wikman-Haavisto. Inkisellä on toiminimi ja sen alla pienimuotoista yritystoimintaa. Vastausten perusteella ehdokkailla ei ole sellaisia merkittäviä taloudellisia sidoksia, jotka voisivat vaikuttaa arkkipiispana toimimiseen. Siellä kommentoinut yksityishenkilö kertoo tehneensä kantelun, joka liittyy Laajasalon esiintymiseen satiirisessa Yleleaks-ohjelmassa. Osa papeista ilmoitti etukäteen, että aikoo vihkiä ja siunata sateenkaaripareja. Avioliittolain vuoden uskontouutisena nosti esiin muun muassa Kalevan vastaava päätoimittaja Kyösti Karvonen. – Nostan uuden avioliittolain vuoden uskontouutiseksi, ja etenkin sen, miten kirkko on suhtautunut siunaamiseen. Vikström ja Kantola kertoivat, että heillä on asuntolainaa. – Tämä on toisille hyvä uutinen, toisille ei-toivottu, mutta ehdottoman merkittävä, koska se muistetaan tästä vuodesta 2017 vielä, kun kaikki muut aiheet ovat unohtuneet. Helsingin tuomiokapitulin vs. maaliskuuta, jonka jälkeen myös samaa sukupuolta olevat parit saattoivat solmia avioliiton. Ilkka Kantola on sosiaalidemokraattisen puolueen ja Ville Auvinen kristillisdemokraattisen puolueen jäsen. KOTIMAA | 4.1.2018 4. Kantelija kysyy, onko kirkon julkisuuskuvan kannalta ollut sopivaa, että Laajasalo esiintyi ohjelmassa, jossa pilkattiin Jeesusta ja piikiteltiin entistä sisäministeriä Kari Rajamäkeä. Pelkkä havahtuminen ei kirkon jyrkkiä hieArkkipiispaehdokkailla ei merkittäviä taloudellisia sidoksia Kotimaa24 kysyi arkkipiispanvaalin viideltä ehdokkaalta Ville Auviselta, Heli inkiseltä, ilkka Kantolalta, Tapio luomalta ja Björn Vikströmiltä heidän taloudellisista sidoksistaan ja mahdollisesta sijoitusomaisuudestaan. Karjalaisen kulttuuritoimituksen esimies Kimmo Nevalainen nostaa vuoden uskontouutiseksi myös sukupuolen eli sen, että ”tasa-arvokysymykset nousivat vihdoinkin kirkolliseen keskusteluun”. Asia selviää pastori Kai Sadinmaan Facebook-seinältä. piispa laajasalosta kantelu Helsingin hiippakunnan piispa T eemu laajasalosta on tehty kantelu tuomiokapituliin. Samoilla linjoilla ovat Kansan Uutisten päätoimittaja Sirpa Puhakka ja Sana-lehden päätoimittaja Heli Karhumäki. Se muistetaan kirkkoa ravistelevan ja vielä pitkään jatkuvan murroksen vauhdittajana halUusi avioliittolaki on vuoden uskontouutinen Otsikoissa usein | Vuoden uskontouutinen on maaliskuussa voimaan astunut uusi avioliittolaki ja sen kirkolle aiheuttamat seuraukset. Olli Seppälä Kotimaan julkaisupäällikkö K otimaa kysyi eri medioissa työskenteleviltä journalisteilta, mikä on vuoden uskontouutinen. – Aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä ja vertautuu aikoinaan käytyyn keskusteluun naispappeudesta. Ohjelmaa esitettiin vuosina 2011–2016 Yle TV1:llä. Aihe pysyy julkisuudessa varmaan vielä pitkään, kunnes laineet tasoittuvat. Ajankohta oli tiedossa hyvissä ajoin, mutta kirkossa ei pystytty tai haluttu täysin nähdä lakimuutoksen seurauksia. Silti kymmenet papit ovat vihkineet ja siunanneet sateenkaaripareja
Uutinen antaa esimerkin siitä, kuinka uskonto kytkeytyy vääjäämättä myös politiikkaan, yhteiskunnalliseen elämään ja kansainvälisiin suhteisiin, haluttiin tai ei – ja vaikka moni muuta väittää, Kortelainen sanoo. Kristuspäiväkin mainittiin vuoden kohokohtana. Sen eteen täytyy tehdä töitä. Seurakuntalainen.fi -sivuston päätoimittaja Sari Savela nostaa uskonnonvapauden heikentymisen vuoden uskontouutiseksi. Uskonnonvapaus ei ole itsestäänselvyys sielläkään, missä se on sitä pitkään ollut. – Uutisen kriteerejä ovat muun muassa yllättävyys, merkitys, läheisyys ja kiinnostavuus. – Esimerkkinä Jehovan todistajien toiminnan kieltäminen Venäjällä. – Tapaus ja sen seuraukset voivat olla maailmanlaajuiset, pitkäkestoiset ja merkittävät jopa maailmanrauhan kannalta. Betoniporsaat olivat muistutus, että maailman tapahtumat näkyvät myös Suomessa. Siinä oli mukana yllätystä, sillä oli laajempaa merkitystä, postimerkit tuovat isot asiat kosketeltaviksi ihmisten arkeen, ja se oli myös perinteisellä tavalla kiinnostava uutinen. Nevalaisen mukaan tasa-arvokysymys koskee samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä sekä eri tuomiokapituleista rangaistuksia saaneita pappeja, jotka ovat siunanneet tai vihkineet näitä pareja. Miksi näin on käynyt. Olli SePPälä ” Aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä ja vertautuu aikoinaan käytyyn keskusteluun naispappeudesta. Myös monia muita aiheita vuoden uskontouutiseksi nostettiin esiin. Niin ikään reformaation merkkivuosi antoi leimansa monellekin uutiselle. Siihen liittyy laajemminkin varsin huolestuttava viesti. Se on pieni asia maailmalle ja Suomelle, mutta merkittävä periaatteen vuoksi. – Tasa-arvokysymys koskettaa myös eri kirkollisten piirien erilaista suhtautumista maahanmuuttajiin, pakolaisiin ja pakkopalautuksiin. Pappi Kai Sadinmaa vihki tilaisuudessa kaksi paria ja siunasi kolmen aiemmin parisuhteensa rekisteröineen parin avioliiton. Paljon on tapahtunut viidessäsadassa vuodessa, perustelee valintaansa Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Matti Kalliokoski. Pastori Marjaana Toiviainen on ollut näissä asioissa esikuvana. Radio Dein ohjelmajohtaja Kai Kortelainen nosti vuoden uskontouutiseksi presidentti Donald Trumpin julistuksen tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi ja päätöksen siirtää Yhdysvaltain suurlähetystö Tel Avivista Jerusalemiin. – Meille savolaisille vuoden uskontouutinen on tietenkin ortodoksisen kirkon keskuspaikan siirto Kuopiosta Helsinkiin. tilaisuus, jossa avioitui yhdeksän samaa sukupuolta olevaa paria. Ratkaisu myötäilee vallan alueellisen keskittämisen politiikkaa, joka näkyy ja tuntuu kaikkialla, sanoo Savon Sanomien toimituspäällikkö Riitta Raatikainen. Näillä perusteilla nimeän vuoden uskontouutiseksi sen, että Vatikaani julkaisi marraskuussa postimerkin Martti Lutherista ja Philipp Melanchtonista otsikolla ”V Centenario della Riforma Protestante”. Temppeliaukion kirkon betoniporsaat saivat kaksi mainintaa vertauskuvana kirkkoihin, synagogiin, mutta myös moskeijoihin tehdyistä terrori-iskuista. Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä järjestettiin 1.3. Mitä on tapahtumassa. Myös paikallisuus on tärkeä kriteeri uutisen merkittävyyttä arvioitaessa. KOTIMAA | 4.1.2018 5. | Kuva: Olli Seppälä rarkkisia maskuliinisia valtarakenteita vielä murra, mutta toivottavasti niihin ilmaantuu edes pieniä säröjä ja mitä suurempia, sen parempi, Nevalainen sanoo. Saudi-Arabian päätös sallia autoilu naisille sekä päätös avata elokuvateatterit olivat myös uskontouutisia vuonna 2017
Mullally on Lontoon 133:s piispa. Hänet valittiin vuonna 2017 historian ensimmäiseksi ruotsalaiseksi kardinaaliksi. Järjestöjä on myös syytetty herkästi avustustyön varjolla tehdystä vakoilusta tai hallituksenvastaisesta toiminnasta. Hän painotti kuitenkin valintansa yhteydessä puoltavansa Englannin kirkon näkemystä siitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Asiasta kertovat muun muassa Christian Post ja The Guardian. Mullallya pidetään Hlbtiq-vähemmistön tukijana. Valinta on herättänyt riemastusta liberaaleissa, kertoo The Guardian. Rukousten jälkeen he tervehtivät toisiaan ja vapauttivat ilmapalloja taivaalle vuoden 2018 kunniaksi. Pakistan on tiukentanut linjaansa avustusjärjestöjen kanssa viime vuosina. Lontoon pitkäaikainen piispa Richard Chartres jäi eläkkeelle tämän vuoden alussa. Järjestöjen joukossa on muun muassa Action Aid, Plan International ja World Vision. Ruotsalaiskardinaali valittiin Fokus-lehden vuoden ruotsalaiseksi Katolisen kirkon ruotsalainen kardinaali Anders Arborelius on Fokus-lehden valitsema vuoden ruotsalainen 2017. Trumpin mukaan nimetty juna-asema Itkumuurin viereen Itkumuurin eli Länsimuurin viereen rakennettava uusi juna-asema nimetään Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin mukaan. | Kuva: Lehtikuva / AFP / Sam Panthaky maailmalta KOTIMAA | 4.1.2018 6. Intiassa tuhannet kristityt kokoontuivat jo perinteeksi tulleeseen tapaan 1.1.2108 Maninagarin metodistikirkkoon lähelle Ahmedabadin kaupunkia rukoilemaan ja juhlimaan uutta vuotta. Arboreliuksesta tuli vuonna 1998 ensimmäinen ruotsalaissyntyinen katolinen piispa reformaation jälkeen. Pakistan määräsi avustusjärjestöjä poistumaan maasta Pakistanin hallitus on määrännyt liki kolmekymmentä ulkomaista avustusja ihmisoikeusjärjestöä lopettamaan toimintansa ja poistumaan maasta tammikuun loppuun mennessä. Asiasta kertoo Jerusalem Post viitaten Yediot Aharonotin uutiseen tapaninpäivältä. Englannin kirkon kolmanneksi korkeimpaan virkaan ensi kertaa nainen Englannin kirkon Lontoon piispaksi on nimitetty ensimmäistä kertaa naispuolinen pappi, Sarah Mullally. Katz perustelee päätöstään sillä, että Trump on ”historiallisesti ja rohkeasti” päättänyt tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Päätöstä on perusteltu sillä, että järjestöt ovat työskennelleet joillain alueilla ilman lupaa. Käytännössä Mullally on selvästi liberaalimpi kuin edeltäjänsä. Näin tahtoo Israelin liikenneministeri Yisrael Katz. Asiasta kertoo muun muassa verkkosivusto Katolinen.fi
| uutisessee | U sein tulee työtai kaveriporukoissa puheeksi, kuinka monessa maassa itse kukin on käynyt. Se syntyi 1933 Uruquayn pääkaupungissa pidetyssä kokouksessa, jossa 12 Amerikan maata, Yhdysvallat mukaan lukien, sopi periaatteista, joiden pohjalta valtion itsenäisyyttä tarkastellaan. Kansallisvaltio tuskin on katoamassa mihinkään, vaikka se saattaa globaalissa maailmassa vaikuttaa hieman vanhanaikaiselta luomukselta. Jotkut pyrkivät elämänsä aikana käymään niin monessa maassa kuin mahdollista. Lisäksi omaa rahaa on joskus pidetty itsenäisyyden merkkinä, mutta jo euron käyttöönotto todisti, että ei itsenäisyys suinkaan siihen kiteydy. Historiaan vetoaminen on vähintäänkin arveluttavaa, sillä tulkintoja on aina monta. Mukaan pääsee, jos täyttää YK:n peruskirjan artiklan neljä: ”Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenyys on avoin kaikille rauhaa rakastaville valtioille, jotka hyväksyvät tämän peruskirjan sisältämät velvoitukset ja jotka järjestön harkinnan mukaan pystyvät ja ovat halukkaat täyttämään ne.” Kansan tai kansanryhmän haluun itsenäistyä vaikuttavat monet asiat, joista tavallisimpia ovat historiallinen identiteetti, oma kieli ja kulttuuri sekä yhteinen uskonto. Ajatus on utooppinen, sillä viimeistään dna-testit paljastaisivat, että itse kunkin esi-isät ovat tulleet kuka mistäkin. Katalonian itsenäisyyspyrkimykset osana Euroopan Unionin jäsenmaata ovat vaikea pala, sillä itsenäisyydestä uneksivia kansanryhmiä on monia. Itsenäisyyden myötä koittaisi vapaus ja kaikki yhteiskunnan ongelmat ratkeaisivat. Silti itsenäisyyskiistoissa juuri historiasta – käydyistä sodista, koetusta sorrosta tai epäoikeudenmukaisuudesta – haetaan perusteita nykyiselle politiikalle. Valtiollinen itsenäisyys voi joskus olla poliittinen itsetarkoitus. Olli Seppälä Itsenäisyydestä tulee helposti itsetarkoitus Katalonian itsenäisyyden tukijoiden lippu liehui jouluaattona Barcelonassa katalonialaisten poliittisten vankien puolesta järjestetyssä mielenosoituksessa. Itsenäisyyden kriteereiksi ei edellä luetelluista yksin ole, sillä käytännössä valtaosassa maailman valtioista puhutaan eri kieliä ja sieltä löytyy monia uskontoja. Historia kuitenkin opettaa, että monissa vasta itsenäistyneissä maissa on käyty katkeria sisällissotia. Kun puhutaan itsenäisen valtion määritelmästä, viitataan yleensä Montevideon sopimukseen. Ainakaan valtioiden rajat eivät enää pidättele ihmisiä samalla tavoin kuin vielä 50 vuotta sitten. Suomessa oli vuonna 1918 vain Neuvosto-Venäjän tunnustama Suomen sosialistinen työväentasavalta ja vuosina 1930–40 Neuvostoliiton tukema Suomen kansantasavalta. Ahvenanmaaltakin löytyy itsenäisyyttä ajava puolue Ålands Framtid (Ahvenanmaan tulevaisuus). Tietysti sillä, että muut itsenäiset maat ovat sen tunnustaneet. Valtion tunnustamiseen vaikuttavat sekä oikeudelliset että kulloisetkin poliittiset syyt. Kysymys itsenäisyydestä on siis vähintäänkin monitahoinen, mikä viimeksi on tullut selväksi uutisoinnissa Kataloniasta ja sen aikeista irtautua Espanjasta. Mitkä maat tai alueet lasketaan mukaan listaan. KOTIMAA | 4.1.2018 7. Toki poikkeuksiakin löytyy. Tosin siinä eivät ole kaikki itsenäisiksi julistautuneet maat, sillä osa on saanut tunnustuksen vain muutamilta valtioilta. Lisäksi on alueita, joilla on vahva identiteetti ja oma lippu, kuten Palestiina, mutta joiden asema on varsin epäselvä ja altis poliittisille suhdanteille. Äärimmilleen viedyssä kansallisuusaatteessa saatetaan törmätä Natsi-Saksan aikaiseen hokemaan ”ein Reich, ein Volk”, yksi kansa, yksi valtio. Suomi on tunnustanut 195 valtiota. Yli sadan käyntikohteen maabongarit ovat kuitenkin melko harvalukuinen joukko. Itsenäiset valtiot varmaankin, mutta millä perusteella maa on itsenäinen. Montevideon sopimuksen ensimmäisessä artiklassa todetaan, että ollakseen oikeustoimija valtion tulee täyttää seuraavat kriteerit: siellä on pysyvä väestö, se on rajattu alue, sillä on toimiva hallitus ja kyky solmia suhteita muiden valtioiden kanssa. Lisäksi valtion aseman saavuttaminen edellyttää, että muut maat hyväksyvät uuden tulokkaan. Lopullisen vahvistuksen itsenäisenä valtiona maa saa, kun se hyväksytään Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi. | Kuva: Josep Lago / AFP / Lehtikuva ” Kansallisvaltio saattaa globaalissa maailmassa olla hieman vanhanaikainen luomus. Veli onkin ollut vihollisista pahin
Yhtenä isona teemana, johon pienemmät teemat liittyvät, on huoli planeetasta: Voivatko lapseni elää tällä pallolla vanhusikään saakka. Tykkään kävellä metsässä ja siirtyä paikasta toiseen polkupyörällä. ” Kirkon ykseys innostaa, koska se kuuluu kirkon perusluonteeseen. Tällä planeetalla tässä kirkossa Topi Linjama | Kuva: Pentti Potkonen Kaisa Raittila | Kuva: Jukka Granström Matti Repo | Kuva: Jukka Granström Kaisamari Hintikka | Marie Renaux / LWF ” Voivatko lapseni elää tällä pallolla vanhusikään saakka. ” Yhtä ihmeissäni olen Jumalasta. KOTIMAA | 4.1.2018 8. Olen tehnyt töitä freelance-toimittajana, ollut muskarija satusetänä, vetänyt musiikinkursseja ja viimeisimpänä ollut neljä vuotta Pelastakaa Lapsilla isätyöntekijänä. En pidä kovin monista tavaroista, en omista autoa, en syö lihaa enkä pidä itseäni niin tärkeänä ihmisenä, että minua pitäisi kuljettaa lentokoneella. Viisi näkökulmaa I Kotimaan uudet kolumnistit aikovat pohtia kirkon olemusta, ykseyttä ja sen tehtävää maailmassa sekä isompaa kuvaa eli sitä, miten tällä planeetalla ylipäätään tulevaisuudessa selvitään. Tähän liittyy läheisesti se, kuinka meidän tulisi täällä olla ihmisinä ja ihmisiksi. ” En ainakaan tule tukemaan populismia. Yksi näkökulma on omien elämäntapojen säätäminen sellaisiksi, etteivät ne aiheuta kohtuutonta kuormaa Maalle. Minua kiinnostavat monet asiat. Ensi vuoden kirjoitan kirjaa Bachin Matteus-passiosta. Oli se minkä väristä tahansa. uutiset | kolumnistit 2018 | Topi Linjama musiikkitieteilijä Joensuu Jossain tärkeysjärjestyksessä olen ainakin musiikkitieteilijä, viiden lapsen isä, ruokasienija kurpitsaharrastaja. Muitakin näkökulmia on, esimerkiksi se, että riippuvuuksista irtautuminen merkitsee vapautta tai se, että niillä, joilla on paljon valtaa, on paljon vastuuta. Millainen on lasteni sukupolven suhde häneen
Ympäröivässä aineellisessa maailmassa kiinnitän huomiota pieniin hetkiin ja paikkoihin. Pekka Simojoki muusikko Kangasala Tämmöinen yksi Jumalan kulkukoirista minä olen. Viimeiset kuusi vuotta olen asunut Genevessä, missä työskentelen Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteerinä. Kiinnostuksen kohteena on kirkon olemus ja tehtävä: mitä kirkko on ja mikä on sen missio maailmassa. Laidasta laitaan kuulen paljon iloisia tarinoita ja paljon surullisia tarinoita. Ihminen on loputon ihmetykseni aihe. Miten oma ajatteluni on vuosien myötä muuttunut. Yhtä ihmeissäni olen Jumalasta. Ei ole varmaan montaakaan seurakuntaa, jossa en olisi käynyt, eikä leirikeskusta, missä en olisi yötä viettänyt. Tällä hetkellä johdan myös puhetta Helsingin seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa. Lauluissani aina vähän soi Afrikka. Kumpikin kokemus on jättänyt jälkensä siihen, mitä pidän piispanvirassa tärkeänä: se juurtuu seurakuntien hengelliseen elämään mutta kattaa koko hiippakunnan ja kurottautuu myös sen rajojen yli. Kuljen paikasta paikkaan ja pidän meteliä. Tulen kolumnistina kirjoittamaan näistä asioista sekä siitä, miltä Kristuksen kirkko näyttää tässä maailmassa tänään. Olen nähnyt köyhän kirkon todellisuuden sekä lapsuudessani että myöhemmin maailmaa kiertäessäni. Teologiassa ja historiassa minua kiinnostavat suuret linjat ja tarinat. Rahaa ei ole, mutta ihmisiä on ja herätystä ja yhteisöllisyyttä on. Tavallaan elämäntyöni ja musiikkini lähti siitä, kun tulin Suomeen 15-vuotiaana, teiniangstisena finninaamana. Oli se minkä väristä tahansa, se on aina yhtä luotaantyöntävää ja pelottavaa. Tämä luottamustoimi on vienyt minut keskelle kirkollista muutosprosessia. Oma roolini on muistuttaa erityisesti seurakuntalaisen oikeuksista ja vastuusta. Kaisamari Hintikka apulaispääsihteeri Geneve Olen pappi ja kirkon ykseyden puhenainen. Parasta minun hommassani on, että saan kulkea ihmisten rinnalla ja kuulla tarinoita. Toivon kaiken tämän keskellä voivani ajaa Kristuksen ja oikeudenmukaisuuden asiaa. Mutta en sano, että tulisin kolumneissa kiinnittämään sellaisiin huomiota. Asiakaspalvelu 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi www.askellehti.fi Uusi lehtipisteissä. Haaveilen kirkosta, joka köyhtyy mutta syventää ja laajentaa vaikutustaan, kun se vihdoin tarvitsee kaikkia jäseniään ja uskaltaa jättää asiansa myös amatöörien, siis asian rakastajien, varaan. Ykseyden ja moninaisuuden välisen jännitteen kanssa eläminen on aina ollut kirkon kompastuskivi. Siinä tulee nähtyä kaikki laidat. Se yhteisöllisyys kolahti jo afrikkalaisessa laulukulttuurissa. Kirkon ykseys innostaa, koska se kuuluu kirkon perusluonteeseen. Kaisa Raittila kirjailija, toimittaja Helsinki Minulla on kova oikeudenmukaisuuden nälkä. Kolumnieni tarkoitus on lähteä ajankohtaisista aiheista, mutta avata niihin päivän keskustelua syvempiä ulottuvuuksia. Moninaisuus kuuluu myös kirkon luonteeseen. Puolivahingossa joudun olemaan sielunhoitaja tai jonkinlainen ukkosenjohdatin. Sen moninaisuuden keskellä yhteinen tekijä on Kristus. Mistä yhteys toiseen rakentuu. Jännittävää tässä työssä on se, että missä minä en ole, siellä saattaa olla joku laulu. Kristus itse rukoili sen puolesta, että hänen seuraajansa olisivat yhtä. Jos kirkko pystyy elämään sen jännitteen kanssa, se pystyy luomaan vastakulttuuria samanmielisten kanssa lokeroitumisen ja sirpaloitumisen hengelle – jolle ei loppua näy. Työssäni joudun jatkuvasti painimaan kirkon moninaisuuden ja ykseyden välisellä tantereella. Helpompi sanoa, että en ainakaan tule tukemaan populismia. Siksi olen mukana ajamassa sukupuolija seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaista kohtelua kirkossa ja vaikuttamistyössä kastisyrjintää vastaan. FReija Özcan KOTIMAA | 4.1.2018 9. Lauluni tekevät omaa työtään. Voit tilata Askelen myös kotiisi. Millainen on lasteni sukupolven suhde häneen. Muuten maailmassa minun huomioni kiinnittyy kuvataiteisiin, veistoksiin, maalauksiin ja valokuviin, muotoiluun, kernaasti arkkitehtuuriin, kaikkiin ihmisen kätten kauniisiin tuotteisiin. Pekka Simojoki | Kuva: Jukka Granström ” Missä minä en ole, siellä on lauluja. Matti Repo piispa Tampere Olen vanhempi kuin kuvasta luulisi, puoliso, isä ja isoisä. Jos ajattelen kirkollista elämää, taustallani vaikuttaa afrikkalainen näkökulma. Miksi hän torjuu ja suojautuu. Kierrän 100–150 päivää vuodessa. Tampereen hiippakunnan piispa olen ollut pian 10 vuotta, sitä ennen hoidin Kirkkohallituksessa 6 vuotta kansainvälisiä ja ekumeenisia suhteita toimittuani ensin seurakuntavirassa Tampereella 17 vuotta
Kysymys herää väistämättä jossain vaiheessa jokaiselle, joka joko seurakuntatoiminnassa, ystävien kesken tai perheen piirissä on yrittänyt perustella kristinuskon tarjoamaa turvaa ja mielekkyyttä. Sama haaste ilmenee myös uskon yhteisöllisten ja yhteiskunnallisten ulottuvuuksien kohdalla. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Eli hän kannattaa kirkon perinteistä näkemystä. Mutta sanat saattavat myös tuntua puutteellisilta ja pahimmassa tapauksessa tyhjiltä korulauseilta. 1300 € (2hh), 1450 € (1hh) Sisältää suorat lennot Finnairilla, bussikuljetukset, majoitus historiallisessa keskustassa, rukoushetket, 3 ateriaa, asiantuntevan opastuksen luentoineen, Riston Valinta, juuri tätä matkaa varten tehdyn opaskirjan. Moni meistä on myös väsynyt pinnallisiin some-päivityksiin ja epämääräisiin uutisiin. ”Eikö piispan pitäisi johtaa laumaa eikä lauman piispaa. KOTIMAA | 4.1.2018 10. Elävä teologinen perinne sitoutuu alkuperäänsä ja kunnioittaa sitä. Käynti Orvietossa. Tapamme puhua Jumalasta, kirkosta ja kristinuskosta tulee olla aitoa ja sen pitää olla kosketuksessa meidän yhteisen todellisuutemme kanssa. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Kysymys, kuinka meidän tänään tulee elää uskoamme todeksi suhteessa Jumalaan, lähimmäisiin ja koko luomakuntaan, johdattaa meidät väistämättä keskusteluun toisten kristittyjen kanssa. Tämä on demokratiaa. Eletään vuotta 2017 ja mielestäni diktatuuri on mennyttä aikaa. Björn VikStröm piispa, ehdokas arkkipiispanvaalissa Kirkkomme haasteista ” Tapamme puhua Jumalasta, kirkosta ja kristinuskosta tulee olla aitoa. Tied: Antti Kruus, sp@anttikruus.com tai puhelimitse 040 5460 844. Niin kauan kun meillä kirkkona on epäselvä kuva siitä, mistä me ihmiset tänään tarvitsemme vapautusta ja pelastusta, emme pysty osoittamaan, mitä uskolla on annettavaa. Teologia ei kuitenkaan merkitse vanhojen pyhäinjäännösten säilyttämistä aikaansa sidottujen sanontojen ja poleemisten väitteiden muodossa. On ilmeistä, että perinteiden ylläpitäminen perheessä, seurakunnassa tai vaikka herätysliikkeessä ei ole riittävä peruste kirkkoon kuulumiselle. Ilm: El-Ve Tours, info@elvetours.gr Assisiin ja Roomaan 6.-13.3.2018 Aito ekumeeninen matka Italian kahteen tärkeimpään pyhiinvaelluskaupunkiin. Kirjoitit, että hän kuitenkin totesi samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä: ” Jos kirkko sellaisen päätöksen tekee, varmaankin olisin valmis vihkimään, koska se on kirkon yhteinen päätös.” Kirjoitat, että Luoman lausunto on ristiriitainen. Nyt Luoma ilmoittautuu ajopuuksi, joka seuraa muiden tekemiä ratkaisuja.” Arvostan dogmatiikan professori miikka ruokasen asiantuntemusta, mutta tällaisen yksinkertaisen tavallisen seurakuntalaisen mielestä kyseisestä asiasta lopullisen päätöksen tekee kirkolliskokous. M iksi kirkon sanoma herättää niin laimeaa kiinnostusta. ESa karjanLahti tavallinen seurakuntalainen, Ilmajoki Hinta n. Miten Jumalan armo ja kutsu lähimmäisenrakkauteen näkyy tavassamme suhtautua toisiimme. Ymmärrykseni mukaan hallinnon tulee noudattaa ylimmän päätöksentekijän päätöksiä. Kirkon tehtävä on julistaa Jumalan Sanaa. Matkanjohtajina toimittaja Risto Nordell, khra isä Peter Gebara (kat.), isä Petri Korhonen (ort.) ja kappalainen Antti Kruus (lut.), joka on järjestänyt 38 pyhiinvaellusmatkaa Italiaan. Arkkipiispakaan ei ole yksinvaltias. Uskottavaa vastausta on mahdotonta löytää, ellemme onnistu saattamaan Raamattua ja kirkon sanomaa vuoropuheluun ihmisten kokemusten, toiveiden ja pelkojen kanssa. Otamme vastaan Raamatun ja sovellamme sitä, tutkimme uskontunnustuksia ja muita tekstejä, joissa kristityt omasta elämäntilanteestaan, kulttuuristaan ja kielestään käsin ovat hahmottaneet kirkon uskoa ja oppia. Elävä teologinen keskustelu ottaa aina huomioon oman aikansa kysymykset, kielen, käsitykset, tapahtumat ja kokemukset. kirkon tulevaisuus i Kirkon jäsenien ja edustajien on pohdittava, mitä usko merkitsee juuri meille, kirjoittaa arkkipiispaehdokas Björn Vikström. Kirkon jäseninä ja sen edustajina meillä on syytä itsekriittisesti pohtia, mitä usko merkitsee juuri meille. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Myös arkkipiispan on noudatettava ylimmän päätöksentekijän päätöksiä. Sanat ovat muutenkin tärkeitä kirkossa, koska ne mahdollistavat vuoropuhelun sekä Jumalan että toistemme kanssa. Miten usko Jumalaan ja kirkkoon kuuluminen auttaa meitä arjen haasteissa ja elämän käännekohdissa. Perinteeseen sisältyvien kertomusten, kannustavien esimerkkien ja uskoa tukevien rituaalien merkitys avautuu vasta kun ne ymmärretään armollisen ja mielekkään elämän tukirakenteina ja johtolankoina. miikka ruokaselle Kirjoitit Kotimaassa 30.11.2017 otsikolla ”Tapio Luoma, nyt tarvitaan johtajuutta.” Kirjoitit tapio Luoman pitävän avioliittoa miehen ja naisen välisenä suhteena. Siksi meidän tulee olla varovaisia ja huolellisia sanankäytössämme. Niin kauan kun usko rajoitetaan henkilökohtaisten näkemysten tai yksilön moraalisten arvovalintojen alueelle, se jää verrattain näkymättömäksi, hampaattomaksi ja turhaksi asiaksi
Etelän kristillisyys tulee vaikuttamaan pohjoisen kansankirkkoihin. Kirkon riskinä on, että näiden sijaan kuulemme psykologista puhetta ja sosiologista analyysiä, joita mikä tahansa taho voi esittää. Sadinmaa loi uskoa siihen, että kirkossa on tilaa meille kaikille. Kirkon tulee harjoittaa teologiaa.” ( Ilkka Kantola arkkipiispanvaalin yhteydessä.) Myös toisilla arkkipiispaehdokkailla tärkeimpinä asioina kirkossa ovat keskeiset hengelliseen elämään ja uskoon liittyvät sisällöt. Olin melkein unohtanut, miten kaunis tilaisuus jumalanpalvelus onkaan. Inhimilliseen auktoriteettiin nojaavat vääristymät poistettiin, kun taas Raamattuun perustuvat ja varhaisessa kirkossa tunnetut tavat pidettiin. Luterilaisessa Suomessa molemminpuolinen vaikuttamien on täysin mahdollista ja hedelmällistä. Jani TanSkanen opiskelija, toimittaja, Jyväskylän seurakunnan luottamushenkilö L utherin teesien merkkivuosi meni. Uudistusalttiutta pidetään protestantismin ominaispiirteenä, jolla se eroaa katolisesta ja ortodoksisesta kristikunnasta. Luterilaisuus on osoittautunut sitkeäksi ja mukautuvaksi. Sadinmaan itsensä mukaan kehotus kuitenkin tapahtui pappien suljetussa Facebook-ryhmässä. Ei tehdä parannusta toisten synneistä, vaikka juuri sellaisiin huomio kiinnittyy. Kirkon ihanteena ei voi olla ahdas suomalaisen haaveen mukaelma ”punainen tupa ja hautausmaa”, vaan avara missio maailman hyväksi. Luterilainen maailma muuttuu. Pohdittiin luterilaisuuden vaikutusta Eurooppaan ja satavuotiaaseen Suomeen. Etsitään oma näköalapaikkamme ja olkaamme siinä uskollisia. Tarkoituksellisen haastavasti väitän, että jokainen on oikeassa ja jokaisella on asiaa. Kokemukseni ja uskoni perusteella kirkko ruokkii omalla ainutlaatuisella sanomallaan koko elämän kenttää, antaa elämälle arvon ja motivaation. Minulle jäsenkirjaa tärkeämpää on ollut pitää yhteyttä vastuualueeni yhteiskunnallisiin vaikuttajiin. Omat vääryydet oikaistaan. maTTi rePo Kirjoittaja on Tampereen piispa. Mutta jatkuuko uudistaminen. Sadinmaan hiillostamista on ikävä seurata, sillä juuri Sadinmaa on saanut minut itseni pysymään kirkossa. Samalla kun se kurottaa tulevaisuuteen, se pysyttelee perityssä uskossa. Yhteiskunnallisesti aktiivina pappina ilman jäsenkirjoja nämä kannanotot ilahduttavat minua suuresti: ”Kävin viime sunnuntaina pitkästä aikaa kirkossa. Se on sama asia kuin pappi tokaisisi kollegalle sakastissa suuntäyttä. KOTIMAA | 4.1.2018 11. Pysähtyikö puhdistus. Populaarissa puheessa muutoksen ihanne jopa ohittaa tuntomerkkeinä puhtaan evankeliumin ja oikeat sakramentit, vaikka juuri niistä luterilaisen opin mukaan Kristuksen kirkon tunnistaa. ”Kirkkoa on jatkuvasti uudistettava”, kuuluu iskulause, jota ei Lutherilta löydy. Olen toiminut kohta viisikymmentä vuotta seurakuntapappina (reilut 10 vuotta eläkkeellä), siitä puolet kirkkoherrana. Tällaista viestiä ei kuule yrityskonsultin suusta.” ( Turkulaisen päätoimittaja Janne Koivisto 15.12.2017.) ”Ensimmäinen riski koskee kirkon julistusta, hengellistä puhetta ja opetusta. Luterilainen reformaatio voidaan koota kolmeksi iskusanaksi: pitää, poistaa ja parantaa. Kirkolla on hieno viesti: jokainen ihminen on yhtä arvokas ja tärkeä. Toivottavasti näemme kirkossa vaivaa sen eteen, että mahdollisimman moni yhteiskunnan vaikuttaja kokisi yhteisen juuremme voimavarana. Luterilainen tunnustus korostaa pikemminkin jatkuvuutta. Jospa oikea reformaatio ei olekaan jatkuvaa uudistamista vaan jatkuvaa puhdistautumista. ” Jospa oikea reformaatio ei olekaan jatkuvaa uudistamista vaan jatkuvaa puhdistautumista. Vaan onko enää. Jarmo SakSman Turun Varissuon maailman-/kirkonkylän messukeskuksen ovimies Messu on tulevaisuutta Sadinmaa on saanut minut pysymään kirkossa kai Sadinmaa on kehottanut eroamaan kirkosta ja siitä on noussut haloo. Reformaatio tavoitteli alkuperäistä uskoa ja pyrki muovaamaan käytännöt sen mukaisiksi. Ei vaadita kirkon ”puhdistamista” väärinajattelijoista, vaan sitoudutaan itse yhteiseen evankeliumin oppiin. Oikea usko pidetään ja annetaan eteenpäin, kahleet ja rönsyt karsitaan, toimintaa ja rakenteita kehitetään. Se ei kuitenkaan ole minkään yhden ryhmittymän vaan jokaisen meidän asia. Silloin on kuitenkin palattava puhumaan puhdistuksesta ja lainattava sana katolilaisilta. Nuorena jouduin vakavasti harkitsemaan, voinko toimia tässä kirkossa, jossa todella olisi tarvetta monille muutoksille. Opeteltiin sanomaan reformaatio eikä uskonpuhdistus. Raamattu ja teologinen traditio antavat kirkolle eväät tulkita ihmisenä olemista erityisellä tavalla väkevästi ja syvällisesti. Tulevaisuuden avainkysymyksiä on erilaisten ykseys uskossa, todistuksessa ja palvelussa. Mieluummin sittenkin puhdistus. Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen mukaan kirkkoa on sen pyhyydestä huolimatta ”jatkuvasti puhdistettava”. Evankeliumi etsii uusia teitä ja tapoja, kun se muovaa kirkkoa sisältäpäin. Ilman evankeliumin oppia joudutaan vielä ennen seuraavia reformaatiojuhlia omaksumaan uusi sana kuvaamaan muutosta: deformaatio. Tähän on luterilaisten syytä yhtyä. Pyhän kohtaaminen sunnuntain messussa jäsentää elämää ja antaa sille syvyyttä. Rohkeutta ehkä vain tarvitsemme. ”Jumalanpalvelukset ovat seurakuntaelämäni tärkein asia” (Suomen kirkon ”ykkösmaallikko” Harri Raitis Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Lilja-lehdessä joulukuussa 2017). Arkiviikon kuusi päivää riittävät kyllä sunnuntain juhlaruuan todellistamiseen elävän elämän tilanteissa. Mutta pelkkä vanhan palauttaminen ei riitä. Uudistus voi jatkua neljännelläkin tavalla
Etusivun tilaushinnastossa mainittiin erikseen hinnat Venäjälle ja Yhdysvaltoihin. Ajan tyyliin ytimekkäästi otsikoitu uutinen ”Surullista” kertoi, että elintarviketarkastuksissa sekä arkkihiippakunnassa että Kuopion hiippakunnassa oli pappiloista löydetty kätkettyjä viljavarastoja, joita ei ollut ilmoitettu viranomaisille. historia ata vuotta sitten, tammikuussa 1918, Kotimaa-lehti kertoi vasta itsenäistyneen maan kuulumisia. Kaikkein kovinta kieltä lehti käytti vajaan KOTIMAA | 4.1.2018 12. Se kirjoitti kauniilla fraktuuralla Kallion kirkossa järjestetyistä ensimmäisistä Kirkkopäivistä sekä kirkon ja valtion suhteista, muistutti kinkereistä ja mainosti rautasänkyjä ja hospitseja. ”Yksityisten tapahtumain luetteleminen olisi yhtä ikävää kuin vastenmielistä: se sisältäisi vain sen, montako henkeä on sinä ja sinä päivänä murhattu tai kaatunut, montako taloa ryöstetty tai hävitetty, montako virkamiestä väkivaltaisesti pidätetty virasta”, Kotimaa kirjoitti. Maata uhkasi nälänhätä ja ”sekasorto elintarvekysymyksen alalla”. Muut uutiset olivat vielä hälyttävämpiä. Levottomuuksia oli erityisesti Viipurin alueella. Ta1918: ” Kristityitä ajoi aika polvilleen” Sisällissota järkytti suomalaisia myös Kotimaan sivuilla. Sata vuotta sitten ilmestynyt lehti tuki valkoisia, ymmärsi työväkeä ja vaati Suomea tekemään parannusta. Jotkut olivat nähneet heikossa elintarviketilanteessa tilaisuuden lisätuloihin, ja lehti tuomitsikin kovin sanoin sellaiset kristityt, ”jotka näinä raskaina ja kansallemme ja kirkollemme kohtalokkaina hetkinä tavoittelevat itselleen lainvastaisesti omia etuja unohtaen, mitä heidän asemansa Jumalan palvelijoina ja kansan kasvattajina vaatii”. Kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja perjantaisin, ilmestynyttä Kotimaata kannettiin tunnollisesti Suomen joka kolkkaan sekä myös ulkomaille. Lehdessä ilmestyi myös muutamia huolestuttavia kotimaanuutisia. Venäläisten sotilaiden poistuminen maasta oli yhä ratkaistavana. Saara-Maria Pulkkinen S kasivulla kirjoitettiin lyhyesti otsikolla ”Sisäinen sekasortomme”, että venäläiset sotamiehet ja punakaartilaiset ovat yhdessä rosvonneet, mellastaneet ja tehneet kotitarkastuksia
Tätä tehtävää Kotimaa uskoi myös kansan suuren enemmistön hartaasti kannattavan. Syynä maan pääkaupungissa toimitustaan pitäneen lehden katkoon oli se, että seuraavana päivänä Kotimaan ilmestymisestä Helsingin Sisällissota aiheutti Kotimaalle julkaisutauon alkuvuodesta 1918. 13 KOTIMAA | 4.1.2018. Ilmestymiskatko kesti lopulta lähes kolme kuukautta. Niin myös itsenäisen Suomen nykytilaa paheksuvassa jutussa, jonka kirjoittaja ei sanojaan säästellyt. Säännöllisesti ilmestynyt lehti jäi yllättäen tulematta. Tässä vaiheessa kuusihenkisen toimituksen jäsenet eivät useinkaan liittäneet nimeään tai nimikirjaimia juttujensa yhteyteen. ”Häpeän puna poskillaan astuu Suomi vapaiden kansakuntien joukkoon”, alkoi kirjoitus. Kirkkopäiviä ja rautasänkyjä, viljakätköjä ja vaatimuksia turvata laki ja järjestys. Seuraavalla viikolla tapahtui jotain epätavallista. Sen vuoksi on leikkaus tehtävä. Häpeästä suurin on se, että nuo punaiset sokeudessaan peittelemättä ilmoittavat haluavansa maassa säilyttää muukalaiset pahantekijät, jotka syövät maan elintarpeet, polttavat ja ryöstävät sen omaisuuden ja häpäisevät sen naiset.” ”Ei Suomen kansa tahdo verta ja tulta, joskin sosialistiset ’järjestys’kaartit sitä himoitsevat. Me uskomme ja odotamme, että hallitus käy kaikkiin käsillä oleviin keinoihin laillisen järjestyksen ja ihmishengen turvaamiseksi”, kirjoittaja totesi. Tammikuun viimeisen perjantain Kotimaa oli ristiriitainen ja pahaenteinen. ”Verikaartit hallitsevat, vuoroon murhaten, ryöstäen ja varastaen, vuoroon pitäen mielenosoituksia ikuisen rauhan ja ihanneyhteiskunnan tulemiseksi. | Kuvat: Jukka Granström » ” Elintarviketarkastuksissa sekä arkkihiippakunnassa että Kuopion hiippakunnassa oli pappiloista löydetty kätkettyjä viljavarastoja, joita ei ollut ilmoitettu viranomaisille. Tammikuun viimeinen numero oli pahaenteinen, ja seuraava numero ilmestyi huhtikuun loppupuolella. palstan pituisessa kirjoituksessa. Mielipiteellisiä juttuja ja uutistekstejä ei sata vuotta sitten erotettu toisistaan, vaan ylevä ja juhlallinen tyyli sekä kirjoittajien selvät asenteet näkyivät kautta lehden
Yksittäisiä punakaartilaisia Kotimaa ei lähtenyt demonisoimaan. Vaikka Kotimaa tapahtumista kirjoittaessaan käytti termiä veljessota, on selvää, kenen puolelle se konfliktissa asettui. ”Miehistä näytti pari sangen tunnolliselta työmieheltä”, totesi eräs kirjoittaja Helsingissä taloonsa tunkeutuneista punakaartilaisista. Jopa uskonnonopetuksen vähentämisellä ja pyhäpäivien puutteellisella kunnioituksella oli lehden mielestä vaikutusta konfliktin syntyyn. Suomessa alkoi sisällissota. ”Totisesti: kyynelten läpi Suomen kansa uuden päivän sarastusta tervehtii. Kyllä jo saimmekin sitä odottaa. Noin 38 000 sodassa tai sen seurauksena kuollutta ihmistä. Se on tuskainen ja verinen. Siitä urkenee ”uusi, onnellisempi Suomi, jossa itsekkyys ei enää kuninkoi kuten tähän asti, vaan jossa Jumala hallitsee”. Myöhemmissä lehdissä vaadittiin vankileireiltä vapautuneille helppoa paluuta työelämään. historia työväentalon torniin nostettiin punainen lyhty. Tragedia selitetään tavalla, joka nykyihmisen korviin kuulostaa hyisen kylmältä. ”Tästä päivästä alkaen ilmestyy Kotimaa taas säännöllisesti entiseen tapaan. Kotimaa-lehden kiivaimpien kirjoitusten perusteella sisällissodan syynä tuli pitää ensisijaisesti kansan luopumusta kristinuskosta. Lehti antoi ajoittain tilaa jopa poliittisesti vasemmalla olleille kirjoittajille. Heti julistuksen alla tosin oli Kotimaan toimituksen kommentti, jossa oikeistososialistien puheenvuoro tuomittiin aivan liian myöhään tulleena. Kyllä jo saimmekin sitä odottaa.” Lehti muistuttaa lukijoita siitä, kuinka kovaa hintaa maa on maksanut. Jälkeen myrskyisän kevättalven voittavat lopultakin valon voimat. Valtakriisi, punaiset ja valkoiset joukot, poliittinen terrori, vankileirit. Sodan etenemisestä ja rintamalinjojen kehittymisestä on siis Kotimaan sijaan etsittävä tietoa muualta. Siinä allekirjoittajat tuomitsivat väkivallan ja totesivat, että työntekijöiden oli käytettävä asiansa edustamiseen vain parlamentaarisia keinoja. ”Vihdoinkin – uusi päivä. Tämä ilmeni esimerkiksi vankileirejä koskevista uutisista. Se kirjoittaa surusta, joka nyt on vieraana monissa kodeissa. Lehdessä ilmestyi kuulopuheisiin perustuneita tarinoita, joissa punaisen puolelle hairahtaneita miehiä kuvattiin sympaattisessa sävyssä. KOTIMAA | 4.1.2018 14. ”Kaikki kuri ja käskyvaltojen kunnioitus katosi nuorisosta, eikä kuitenkaan kukaan johtomies korottanut ääntään pyhäpäivän pyhittämisen puolesta. Vaikka Kotimaata kirjoitettiin ensisijaisesti valkoiselle yleisölle, lehden toimitus tuntui tiedostavan, että lukijoissa oli eri yhteiskuntaryhmien edustajia. Kirkollinen lehti näki valkoisen puolen sodan ainoana oikeutettuna osapuolena. Muuten tulee kuolema ja varma perikato.” Lehti kirjoitti uhreista, jotka ovat kuolleet kaikkien muiden puolesta ja pyhittäneet verellään maan, jota jälkipolvet viljelevät. Myös Kotimaan julkaisuaikataulu palasi normaaliin. Kun kuolettava myrkky on levinnyt johonkin ruumiinosaan, täytyy leikkauksen tapahtua. Mutta välttämätön se on. Sitten retoriikka kovenee. ” Jälkeen myrskyisän kevättalven voittavat lopultakin valon voimat. Niissä punavankien omaisille vakuutettiin, että vankeja kohdeltiin armeliaasti eikä huoleen ollut syytä. Taistelut punaisten ja valkoisten välillä jatkuivat toukokuulle, mutta Kotimaa aloitti sodan jälkipuinnin heti ensimmäisessä numerossaan. Sotilassairaaloihin ja vankileireille kannustetaan toimittamaan hengellistä kirjallisuutta. Siinä missä ensimmäisen lehden pääkirjoituksen paatoksellinen ja kova retoriikka on omiaan kylmäämään sisällissotaa ajallisen etäisyyden turvasta tarkkailevan lukijan, sodan jälkeen huhtija toukokuussa ilmestyneiden numeroiden kokonaisuudet muodostivat paljon vivahteikkaamman kuvan. Kansaamme pakanallistetKevään ja kesän kuluessa Kotimaassa ilmestyi useita kuolinilmoituksia ja muistokirjoituksia, joissa omaiset muistelivat sodan uhreja. Sisällissota on siis ollut jonkinlainen puhdistus. Tätä kaikkea vastaan vain kohautimme olkapäitä: ’Kyllä ääntä maailmaan mahtuu!’”, lehti soimasi. ”Väärässä vapaamielisyydessä olemme suvainneet kaikkea. Monelle palstalle leviävä kuvallinen pääjuttu oli paatoksellinen jatko sille, mihin lehti ennen taukoa jäi. Kansallisen tragedian taustalla eivät olleet niinkään poliittiset tai taloudelliset kysymykset kuin kansakunnan jatkuva maallistuminen, jota kukaan ei ollut halunnut estää. Kevään 1918 Kotimaa-lehdet eivät anna sodasta oppikirjamaista yleisesitystä. Sikäli kuin kulkutiet avautuvat liikenteelle aletaan lehteä lähettää maan eri osiin”, toimituksen lukijoilleen osoittamassa ilmoituksessa mainitaan. Kun lehden ensimmäinen numero julkaisutauon jälkeen ilmestyi, elettiin jo huhtikuun loppua ja sodan lopputulos alkoi olla selvä. Juuri he olivat levittäneet kuolettavaa ”luokkavihan, itsekkyyden, siveettömyyden ja jumalanpilkan” myrkkyä. Heitä lehti piti pikemminkin harhaanjohdettuina. Kansan syvä kahtiajako, josta toipuminen kesti vuosikymmeniä ja jonka sovittelu jatkuu vielä tänäänkin, vuosisataa myöhemmin. Lehdessä kerrotaan illanvietoista saksalaisille sotilaille ja ilmoitetaan ”julkisen elämän” olevan sallittua pääkaupungissa jo iltayhdeksään saakka. Tiedämme: leikkaus oli tarpeellinen. Punakaartit ottivat Helsingin haltuunsa. Muun muassa Matti Paasivuoren, Miina Sillanpään ja Väinö Tannerin allekirjoittama ”Oikeistososialistiemme julistus Suomen työväelle” julkaistiin myös Kotimaassa. Jälkeen tämän pitkän, pitkän vaikean ajan koittaa se sittenkin. Vastoin yhteiskuntamme perustuslakeja ja rikoslakiamme olemme sallineet sosialistisen sanomalehdistön järjestelmällisesti istuttaa työväkeen Jumalan sanan ja Jumalan majesteetin pilkkaa, kylvää epäluottamusta ja vihaa kansanluokkien välillä, valheilla myrkyttää koko lukijakunnan henkinen ilmapiiri sekä riettailla ilmoituksilla helpottaa nuorison siveellistä turmeltumista. Kirjoituksesta ja lehden linjasta käy ilmi, että Kotimaalle punaiset olivat kapinajoukkoa
”Sivistyneistömme valtava enemmistö edelleen uskonnollisesti välinpitämätöntä, jopa antikristillistä”, muistutti Kotimaan toimittaja Verneri Louhivuori yhdessä harvoista nimellä julkaistuista kirjoituksista. Ja kun usko Jumalan majesteettiin on sortunut, sortuvat myöskin inhimillisten lakien kunnioituksen viimeiset rippeet. Kotimaa kertoi tuhoista ja kirkkotilojen häpäisyistä ympäri Suomea. ”Me tiesimme kaikki, ettei maassamme oleva vilja riittänyt täysin edes niihin supistettuihin annoksiin, jotka olivat kullekin määrätyt ja että myöskin perunasato oli ollut tavallista paljon pienempi, mutta me toivoimme kuitenkin voivamme jotenkuten tulla toimeen kunnes Jumala armossaan uutiseen auttaisi”, Kotimaa kirjoitti. ”Ei olisi ollut varaa antaa pois tätäkään parhaissa voimissaan olevaa työntekijää Jumalan elovainioilta”, todettiin Vihdin kirkkoherran apulaisesta, pastori Urho Peltosesta. Missä sitä ei saa aikaan Jumalan armo ja veljien hätä, siellä on ’kristillisen esivallan’, jollainen meillä ainakin nimellisesti vielä on, voimakkaalla kädellä tartuttava sorrettujen auttamiseksi mammonan palvelijain kaikkea kuristavasta kädestä. ”Kristityitä ajoi aika polvilleen”, Kotimaassa kirjoitettiin. Kun lehden ilmestyminen varmistui, siinä alettiin taas julkaista ilmoituksia ympäri Suomea. Sen sijaan kyse oli ollut Längelmäen kirkkoherrasta, joka oli ammuttu. Erityisesti pelättiin, että osa hädänalaisista ei kehtaisi hakea apua julkisesti. ”On vääryyttä vaatia, että yksimielisesti työväestön olisi pitänyt nälkäkuoleman uhalla kestää siinä puristuksessa, missä kaikki elimme tai enemmän tai vähemmän taivuimme. Maanviljelijässä Artturi Hiidenheimossa oli Etelä-Suomi kadottanut yhden taitavimmista maanviljelijöistään. Artikkelien välissä tai mainosten joukossa oli lähes joka lehdessä Kotimaan oma ilmoitus. ”On ollut valtiollisesti epäviisasta ja siveellisesti väärin käyttää saavutettua voittoa työväenluokan oikeutettujen vaatimusten torjumiseksi.” Samalla kun konfliktin syypäitä etsittiin lehtien sivuilla, kansan tehtäväksi jäi toipua, tehdä parannusta ja surra. Kotimaassa uutisoitiin sodan tappioista ja tuhoista laajasti varsinkin silloin kun ne koskettivat kirkkoa. Lehti esimerkiksi pahoitellen korjasi, että aiemmista tiedoista poiketen Ruoveden kirkkoherraa ei ollut ristiinnaulittu. Joissakin ilmoituksissa mainittiin taisteluissa kuolleeksi kaksi veljeä tai isä ja veli. ”Olemme nähneet, mihin itsekkyys vie. Näin sen sanoittivat hyväntekeväisyysjärjestöjen puolesta kirjoittavat helsinkiläisnaiset: ”Tämä elämä ei ilman muuta voi lähteä jatkumaan siitä kohdasta, missä se punaisen kapinan alkaessa raa’asti syöstiin totutuilta raiteiltaan. Vapaus ei ole annettu sitä varten, että yleisen hätätilan johdosta tunnottomat keinottelijat saisivat rauhassa rikastua.” Epätoivoisia lehti rohkaisi katsomaan tulevaisuuteen rohkeasti: ”’Vaikka kokee, eipä hylkää Herra!” ” Kansaamme pakanallistettiin hienostosta katurahvaaseen saakka. tiin hienostosta katurahvaaseen saakka. Tulevaisuuteen uskova mieli käsittää, ettei tämä sota ja kaikki sen kauhut ilman syytä ole vyöryneet ylitsemme. Niissä korostui erityisesti yhteisön menetys. 15 KOTIMAA | 4.1.2018. Vaikka sodanjälkeiset Kotimaa-lehdet ovat ajoittain ristiriitaista luettavaa, yksi viesti nousee esiin johdonmukaisesti joka numerosta. Louhivuori muistutti kirjoituksessaan, että toisin kuin jotkut väittivät, työväkeä oli ajautunut punakaarteihin tai Kansanvaltuuskunnan palkollisiksi monista eri syistä. ”Kristikansan riveihin jää suuri aukko hänen jälkeensä”, lehdessä todettiin. Tapahtuneiden rikosten tutkiminen tuli jättää viranomaisille. Nyt on taitettava niskat siltä. Toisinaan ilmaisu oli koruttomampaa: ”Jumalan tiet ovat ihmeelliset”, päättyi yksi ilmoitus. Kotimaa kannusti auttamaan huonompionnisia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Jo ennen itsenäisyyttä alkanut elintarvikepula oli huutava. ”Katkeralla surulla ilmoitamme”, alkoi moni ilmoitus. maaliskuuta. ”Kutsuttiin pois murhaajakäden kautta”, kirjoitettiin yhdessä. Vastaavia muistokirjoituksia ilmestyi kevään ja alkukesän kuluessa useita. ”Liika raskailta tuntuvat ne turman viestit, jotka päivä toisensa perästä on tuonut julkisuuteen. Mainosten joukossa lähes joka lehdessä oli toimituksen oma ilmoitus, jossa kehotettiin auttamaan huonompionnisia. Erittäin raskas on se veriuhri, joka kristikansaltamme on vaadittu isänmaan yhteisessä suuressa kärsimyksessä. Sillä ei porvarillinenkaan puoli niin aivan viaton ole rikoksiin tuona aikana. Välillä lehti välitti eteenpäin laajasti liikkuneita huhuja ja joutui myöhemmin kertomaan, etteivät huhut pitäneet paikkaansa. – – Nekin meistä, jotka ennen viimeksikuluneita aikoja ovat eläneet aivan huoletonta elämää, ovat nyt saaneet käsityksen hädästä, kärsimyksestä ja taistelusta jokapäiväisen leivän puolesta.” Vaikka sota oli ohi, tuoreella Suomella oli edessään kasoittain ongelmia. Niiden sävy oli sentimentaalinen, ja tarinat olivat korostetun uskonnollisia. Hän vaati porvaristoa luopumaan itsekkyydestä ja tarjoamaan työtä työväestölle. Punaisella puolella taistelleet miehet näkyivät lehdessä anekdootteina. Yhdessä kertomuksessa sotilassairaalassa kuolemaa tehnyt kaartilainen sai kuulla Jumalan sanaa ja liittyä viime hetkinään yhdessä muiden vuoteellaan makaavien miesten kanssa veisaamaan virttä, toisessa kuolemaantuomittu ”kolmikertainen murhamies” todisti vankityrmänsä ikkunasta Jeesuksesta ohikulkijoille. Voittajienkaan ei nähty selvinneen sodasta puhtain käsin. Kuolinilmoituksella muistettiin poikkeuksetta vain sodan valkoisia uhreja. Joissakin ilmoituksissa oli kaikuja marttyyrinkuolemasta. Työikäisten miesten ennenaikainen kuolema järkytti perheen lisäksi koko kylää. Se otti vastaan ja käytti tietensä väärää rahaa ennemminkin kun kärsi hankaluuksia”, Louhivuori kirjoitti. Loppukevään ja alkukesän aikana Kotimaassa ilmestyi useita kuolinilmoituksia, joissa omaiset muistelivat sodan uhreja. Niiden kuvaukset olivat muistokirjoituksia tiiviimpiä, mutta menetyksen tunne välittyy nykylukijalle asti. Ja kun usko Jumalan majesteettiin on sortunut, sortuvat myöskin inhimillisten lakien kunnioituksen viimeiset rippeet”, Kotimaa tykitti. Kirjoituksissa peräänkuulutettiin säästäväisyyttä, keskinäistä avuliaisuutta ja toinen toiselleen jakamista sekä ”ennen kaikkea tyytyväistä ja kärsivällistä mieltä”. ”Muistakaa hätää kärsiviä! Muistakaa puutetta kärsiviä!” lehti vetosi. Haminan kirkkoherra Uuno Mikael Renvall ”sai vereen asti todistaa rakkaasta Herrastaan, joka otti hänet kotiin” Kouvolassa. ”Älköön vaadittako toiselta yhteiskuntaluokalta enempää siveellistä ryhtiä kuin mitä itsellä on.” Myös muualla lehdessä vedettiin tiukka raja yhtäältä rikollisten punakaartilaisten ja toisaalta rehellisen työväenluokan välille. Lukijoita kannustettiinkin lähestymään näitä ”kainoja köyhiä”, ohjaamaan heitä avun pariin ja auttamaan heitä itse. Hiidenheimon kerrottiin nauttineen suurta luottamusta ”jalosti ajattelevana, lämminsydämisenä, avarakatseisena kristittynä miehenä”. Lehdestä saattoi lukea esimerkiksi Noormarkun 1700-luvulta peräisin olleen kirkon tuhoutumisesta sodassa pääsiäislauantaina 30. Siitä todistavat nekin ristit, jotka ovat tämän kirjoituksen päällä”, alkoi kahden konfliktissa kuolleen pappismiehen muistokirjoitus
On esineiden internetiä, jossa robotit louhivat ja vaihtavat keskenään dataa. Viehättävistä seksiroboteista kehitellään apuja yksinäisten miesten tarpeiden tyydyttämiseen. Robotti analysoi solunäytteen nopeammin ja varmemmin kuin patologi. Skeptikkojen mielestä tekoäly on vain kehittynyt versio pahvisista reikäkorteista, eikä todellisia läpimurtokeksintöjä ole vielä edes tehty. Robotiikan avulla elämä helpottuu. Älyteknologia on osa arkeamme. Myöhemmin laadittiin vielä Nollasääntö: 0. 3. TeksTi: Tapio aalTonen & kuviTus: päivi karjalainen Roboetiikka ja roboteologia tulevat K issarobotti on vanhuksen ainoa ystävä. On aika puhua roboetiikasta ja pian roboteologiasta. Jos jokin on teknisesti mahdollista, niin joku toteuttaa sen. Robotti voi olla liikkuva ja puhuva kone, mutta suurin osa robotiikasta on näkymätön osa digitaalisuutta ja tietotekniikkaa. 2. Robotin on suojeltava omaa olemassaoloaan, kuitenkin siten, että sen toimet eivät ole ristiriidassa Ensimmäisen ja Toisen pääsäännön kanssa. Kehräävistä kissoista on eri hintatason versioita. Hypettäjät taas katsovat teknologian kohonneen kokonaan uudelle tasolle, edessä on ihmisen evoluution seuraava vaihe, jonka kvanttiloikka nähdään vuoden 2060 seutuvilla. Tämä kaikki on totta jo nyt. On teollisuus-, hoitoja seurustelurobotteja tyyliin japanilainen Asimo. Itseohjautuvat autot lisäävät turvallisuutta, mutta yksittäinen kolari kuohuttaa. Kehitysvammainen lapsi kiintyy terapiarobottiin. Robotin on noudatettava ihmisolentojen sille antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa Ensimmäisen pääsäännön kanssa. Lopulta kyse ei ole siitä, mitä koneet voivat tehdä. Pelkojakin on. Suomessakin järjestettiin vuonna 2017 tapahtumia, joissa pohdittiin tekoälyn etiikkaa. Riippumatta siitä, onko se hyödyllistä vai ei. Robotti ei saa vahingoittaa ihmiskuntaa tai lai” Robottien päätökset voivat olla oikeudenmukaisempia kuin ihmisten tekemät. Kyse on siitä, mitä niiden pitäisi tehdä. Tekniikan kehitystä on verrattu luonnonvoimaan, jota ei voi pysäyttää. essee KOTIMAA | 4.1.2018 16. Tosin mikään pikkuorja tekoäly ei ole. Maailma ei enää toimi ilman tekoälyä ja robotteja. Robotiikan etiikka on alkanut askarruttaa sekä tutkijoita että taviksia. Tai se voisi olla ”Teknologia vie, ihminen vikisee”. On autonomisten robottien syväoppimista ja kykyä parantaa toimintojaan. Tarinan nimi voisi olla ”Teknologia onnellisuuden lisääjänä”. Jotkut varoittavat, että jossain vaiheessa voi syntyä orjien kapina. Robotti ei saa vahingoittaa ihmisolentoa tai laiminlyönnein saattaa tätä vahingoittumaan. Ilman sen apua ilmastonmuutoksen hallinta todennäköisesti on utopiaa. Yhden teemaksi muodostui kysymys: Missä tarinassa haluamme olla mukana. Roboetiikan ensimmäiset säännöt laati Isaac Asimov vuonna 1942 fiktiivisen kirjallisuuden tarpeisiin: 1. Antiikin vapailla miehillä oli orjansa, meillä ovat robotit
Riek ja Don Howard vuonna 2014. Futuristi Gerd Leonard on todennut, että digitaalisen etiikan sopimus on yhtä tärkeä kuin ydinaseiden käyttöä koskevat sopimukset. Se synnyttää uusia ammatteja, mutta samalla se ravistelee rajusti työelämää. En yllättyisi, jos tästä kehkeytyisi eettinen kiistakysymys, jopa kirkossa. Humanistiosastolta filosofit, psykologit ja sosiologit ovat olleet keskusteluaktiiveja. Ihmistä täydellisesti matkivalla robotilla voisi olla jopa ihmisen kaltainen tunneäly ja tietoisuus. Hän tutkii ihmisen tunnereaktioita tekoälyn päätöksiä kohtaan, esimerkiksi mutkikkaissa elinsiirtotilanteissa. Jos kaikki menee putkeen, ihmiselle jäävät luovat tehtävät, ja robotit hoitavat vaaralliset, tylsät ja likaiset työt. Samoin kykymme käsitellä tietoa ja kommunikoida kielellä. Jotkut hyödyntävät teknologiaa ja hyväksyvät itseensä integroitavan tekoälyn. Toiset eivät ole siihen valmiita. Onko mahdollista rakentaa eettisiä valintoja tekevä robotti, moraalinen masiina. Onko hänellä edelleen sielu. Nyt vasta ideoidaan, miten yhtälön voisi ratkaista. Riidan ratkaisussa voitaisiin hyödyntää tekoälytutkija Timo Honkelan ideoimaa Rauhankonetta. Entä jos ihmisen kaikki osat aivoja myöten korvataan implanteilla. Käräjillä robottituomareiden omilla mieltymyksillä ei ole vaikutusta ratkaisuihin. Kognitiotieteilijä Michael Laakasuo käy keskustelua moraalipsykologiasta. Jarno Limnéll on pitänyt esillä tekoälyn vaikutuksia turvallisuuteen. Talouselämä näkee robotiikassa supertuottavuuden lupauksen. Keskusteluissa muistutetaan, että robotit ovat koneita, jotka toimivat sen mukaan, mitä niille syötetään. Robottien antropomorfisia eli ihmismäisiä piirteitä on käytettävä harkitusti. Yhden version roboeettisistä ohjeista luonnostelivat Laurel D. Teologian iso teema on ihmiskuva. Firman rekryrobotti ei hurmaannu hakijan silmäripsistä tai nenänkaaresta. KOTIMAA | 4.1.2018 17. Ohjeiston mukaan on huolehdittava siitä, ettei ihmisen ja robotin välille synny kiintymyssuhdetta. Paljon ei vielä ole puhuttu uskonnosta, hengellisyydestä tai henkisyydestä. Se voi vahvistaa elämänhallintaa mutta myös heikentää sitä. Tätä mustan laatikon ongelmaa yritetään ratkaista prosessien läpinäkyvyydellä. Vai se. Siinä korostetaan ihmisarvoa, läpinäkyvyyttä, ennustettavuutta, turvallisuutta ja rasismin välttämistä. Robotti voi olla ihmiselle peili, jonka edessä meidän on pakko kysyä entistä tiukemmin, mikä lopulta määrittelee ihmisen. Kirjoittaja on teologi, luennoitsija ja tietokirjailija. Oikeudenmukaisuuden kannalta yksi ratkaisua odottava kysymys liittyy syrjäytymiseen ja ihmisten välisiin jakolinjoihin. Eettiset säännöt olisivat ohjelmoitavissa. On arveltu, että tulevaisuudessa tietoa voidaan siirtää koneelta suoraan aivoihimme tai aivoista robottiin. ” Aivojemme suuri kapasiteetti kuvaa meitä ehkä vielä vähemmän kuin olemme kuvitelleet. Saattaisi olla aika alkaa luoda roboteologiaa. Huolta herättää, että oppivat robotit voivat kehitellä oman pelikirjansa, jota ihminen ei ymmärrä. Robotiikkaa ja etiikkaa käsitellään painavasti Euroopan parlamentin vuonna 2016 ilmestyneessä mietintöluonnoksessa, jossa todetaan, että uutta lainsäädäntöä ja ohjeistusta tarvitaan säätelemään esimerkiksi vastuukysymyksiä. Monet eettiset ongelmat ovat kuitenkin monimutkaisia, ja ratkaisut edellyttävät laajaa ymmärrystä, tunteita ja sosiaalisia suhteita sekä kykyä tarkistaa käsityksiään. Onko hän edelleen hän. Syötteet eli algoritmit heijastavat ohjelmoijan ja yhteiskunnan arvoja. Joskus robottien päätökset voivat olla oikeudenmukaisempia kuin ihmisten tekemät. Jo nyt meistä jokaisesta on massiivinen määrä tietoa talousjättien ja valtiollisten toimijoiden palvelimilla. Etiikka kysyy, mihin tarpeeseen robotiikka vastaa sekä miten sitä käytetään. Ihmisen ja teknologian ei pitäisi yhdistyä fundamentaalisti. Aivojemme suuri kapasiteetti kuvaa meitä ehkä vielä vähemmän kuin olemme kuvitelleet. Hyvinvointiyhteiskunnan kannalta kysymyksiä herättää veropohjan kaventuminen. minlyönnein tuottaa ihmiskunnalle vahinkoa
Sinanin moskeijoissa on vain yksi iso tila, kun taas kirkot jakautuvat moniin laivoihin, Kolehmainen sanoo. Vatikaanissa Kolehmaisella oli aina saattaja mukana. asti. Työn määrä näyttelyn takana on valtava. Yksi teoksista on kuvattu Vatikaanin Pietarinkirkossa. Haluaako Kolehmainen näyttää, miten paljon yhteistä islamilla, kristinuskolla ja juutalaisuudella lopulta on. Käyttäjät näkyvät Ola Kolehmaisen teoksissa nyt ensi kertaa. Ola Kolehmaisen onnistui kuvata tyhjää Pietarinkirkkoa paavin pitäessä audienssia. | Kuva: Ola Kolehmainen rukouksen täyttämässä moskeijassa. Pyhiä tiloja -näyttely alkaa abstrakteilla kuvilla, sitten tulee tyhjiä tiloja, kunnes ihmiset alkavat vähitellen ilmestyä. Saila KeSKiahO Pyhiä tiloja Helsingin taidemuseo HAMissa 4.3. – Kirkoilla, moskeijoilla ja synagogilla on lähinnä yhteistä pylväiden koristelussa. S e meni kuin Tuhannen ja yhden yön sadussa: kristityn perheen piti laittaa poika ottomaanien armeijaan, joten Mimar Sinan (1489– 1588) meni, kääntyi muslimiksi, ryhtyi sotilasuran jälkeen arkkitehdiksi, suunnitteli 84 moskeijaa ja uudisti islamilaisen arkkitehtuurin. KOTIMAA | 4.1.2018 18. Eroista huolimatta arkkitehtien ideat ylittivät uskontojen rajoja. Niiden ajaksi kirkko tyhjennetään, ja juuri silloin Kolehmainen sai sauman työskennellä. – Olin 25 minuuttia yksin tyhjässä Pietarinkirkossa. – Näyttelyä ei ole tehty uskonto vaan arkkitehtuuri edellä, Kolehmainen toteaa. Pyhiä tiloja -näyttelyä varten Ola Kolehmainen matkasi Istanbulin lisäksi muun muassa Prahaan, Firenzeen ja Venetsiaan. Hän on koonnut teoksensa monesta osasta, kuvannut samaa tilaa yhä uudelleen ja uudelleen. Niiden ajaksi kirkko tyhjennetään turisteista. kulttuuri | näyttely | Ola Kolehmaisen teoksissa ylimaallinen valo täyttää moskeijat, kirkot ja synagogat. – Tilojen pyhyys syntyy siitä, miten niitä käytetään. Keräilijän ehdotus sysäsi liikkeelle nelivuotisen prosessin, jonka lopputulos on nähtävillä Helsingin taidemuseo HAMin Pyhiä tiloja -näyttelyssä. Tiloina ne ovat hyvin erilaisia. Pienten kuvapalasten kokonaisuus tuo näkyväksi jotain, mitä ihmissilmä ei näe, sen, miten tila tulee iholle. Moskeija-arkkitehtuuri imi vaikutteita Persian lisäksi Bysantin kirkoista ja romaanisesta tyylistä. – Pelkästään luonnoskuvia syntyi 12 000, Kolehmainen kertoo. Heitä näkyy keskitysleirillä murhattujen juutalaisten nimissä, hautamonumentissa ja viimein perjantaiValokuvataiteilija Ola Kolehmainen. Sinanin Siunatuissa tiloissa moskeijoiden lisäksi Kolehmainen on kuvannut myös eurooppalaisia synagogia ja kirkkoja. Miten kummassa Kolehmainen sai kuvattua turistirysän tyhjyyttään kaikuvana. – Tämän voi kuvata vain kuutena päivänä vuodessa, toukokuussa ja elokuun alussa. Teosten ohi käydessä tulee kiusaus kysyä kolmen kirjan uskonnon yhteentuomisesta. Mikä näyttelyyn kuvatuista tiloista tekee pyhiä. Satu ei ollut kaukana silloinkaan, kun valokuvataiteilija Ola Kolehmainen sai yhteydenoton turkkilaiselta keräilijältä. Vain silloin valo tulee oikeasta suunnasta. Tila ja sen kokeminen on tärkeintä. Seinät antavat tietä valolle. Erään audienssin aikana saattaja poistui kuitenkin hetkeksi omille asioilleen. | Kuva: HAM / Maija Toivanen ” Tämän voi kuvata vain kuutena päivänä vuodessa. Keräilijä oli hankkinut ennenkin Kolehmaisen teoksia kokoelmiinsa, ja nyt hän halusi, että Kolehmainen kuvaisi Sinanin moskeijoita. Lisäksi on kiittäminen paavia, joka pitää säännöllisiä audiensseja Pietarinkirkon aukiolla. Valtava kirkkotila on lähes tyhjä, ja valo lankeaa ihmeellisellä tavalla
Siellä on ollut liikkeellä ihmisiä ihan vauvasta vaariin. Meillä oli valmiina joitakin ankkaversioita Suomalaisen taiteen klassikoista. Hän muistuttaa, että tulevaisuutta ei voi ennustaa. Harari pohdiskelee sitä mahdollisuutta, että esimerkiksi biotekniikka ja tekoäly ottavat ihmisyyden hallintaansa. Lestadiolaisesta liikkeestä irtautuneet Vuokko ja Ilkka Ilola kertovat rankoista kokemuksistaan. Ankallisgallerian teokset ovat kotimaisten ja kansainvälisten Aku Ankan piirtäjien käsialaa. Suunnittelimme alun perin niistä pientä näyttelyä Sanomatalon aulaan, mutta päätimme nostaa rimaa. NoorA WiKMAN-HAAViSTo Ankallisgalleria Ateneumissa 25.2.2018 asti. Aluksi suosikkini oli ankallistettu versio Pojasta ja variksesta, mutta sitä mukaa kun teoksia alkoi valmistua, jokainen tuntui uudelta suosikilta. klo 19.00 Usko, toivo ja tiede. Bazar Kustannus 2017. klo 15.05 Pisara. Huomisen lyhyt historia. Yle Teema & Fem 8.1. Niiden nimet kertovat paljon siitä, mikä on tämän kirjan sisältö ja näkökulma: Homo sapiens valloittaa maailman. Luulen, että nuoret ovat kiinnostuneita taiteesta, mutta he eivät vain luontevasti pääse kosketuksiin sen kanssa. klo 18.30 Taivaallista menoa. Neljä eturivin tanskalaistutkijaa kertoo suhteestaan uskontoon. Olen kuullut, että siellä on käynyt kahdestaan isiä ja poikia, eli on tavoitettu Ateneumille uutta yleisöä. Yle TV1 6.1. klo 9.05 Avec Tastula. Miten sait idean näyttelystä. Kirjoittaja ei väitä olevansa profeetta. Esillä ovat muun muassa Ankanpoika ja varis sekä Taistelevat ankat. Kaikille. Suomennos Jaana Iso-Markku. Homo sapiens antaa maailmalle merkityksen. Kumpi on arvokkaampaa, äly vai tietoisuus. Kiersimme museojohtaja Susanna Pettersonin kanssa Suomen taiteen tarina -näyttelyä ja mietimme, mitkä teokset olisivat vielä ankallistettavissa. Hararin mukaan vastaus riippuu siitä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta varsinaisesti vapaata tahtoa ei ole. Homo sapiens menettää kontrollin. Kolmen kärjessä ovat Ankanpoika ja varis, Isoäiti Mummo sekä Ankkalinnan raatihuoneen torilla. Tämä kirja ei ole järin ”mukavaa” luettavaa, mutta ajatuksia se herättää. Yle Teema & Fem 8.1. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | | 3 kysymystä taidenäyttelystä | Yle TV1 5.1. Kirjan skenaariot ovat vain mahdollisuuksia, joita meidän tulisi vakavasti miettiä. 2 Kenelle näyttely on suunnattu. JuSSi rYTKöNEN Yuval Noah Harari: Homo Deus. klo 12.35 Franciscus paavi, joka koskettaa. Kirkkoherra Kari Kanala. Hiljattain suomennetussa uudessa kirjassaan Homo Deus Harari räjäyttää lukijan tajuntaan galaksin verran uusia näkyjä ihmiskunnasta ja sen tulevaisuudesta. En olisi itse kehdannut sellaista edes kysyä, mutta eihän tarjouksesta voinut kieltäytyä. 1 Ateneumissa on meneillään Ankallisgalleria -näyttely, joka koostuu ankallistetuista Suomen taiteen klassikoista. Kirja on jaettu kolmeen suureen pääosaan. Ateneumissa innostuttiin ideasta ja he ehdottivat, että työt ripustettaisiin alkuperäisteosten viereen. Kolme ihmistä, joiden elämään paavi on suuresti vaikuttanut, kertoo tarinansa. Harari esittää kirjansa lopuksi ihmiskunnan kannalta tärkeitä kysymyksiä: ovatko organismit vain algoritmeja, ja onko elämä vain datankäsittelyä. Niin totisesti pitäisi. Yle Teema & Fem 4.1. Asiasta keskustelevat eri uskontojen teologit pelaavat Hararin mielestä vanhentuneilla käsitteillä. Se vaihtelee. 447 sivua. Kirjassa todetaan, että tärkeä kysymys ihmisyyden tulevaisuuden kannalta on, onko ihmisellä vapaata tahtoa. Vapaa tahto ja ”vapaus” ovat ”sielun” tavoin käsite, jolla kirjoittajan mielestä ei ole havaittavaa merkitystä. Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa historian professorina työskentelevän Hararin kirjan suuri kysymys on, mitä ihmiselle, ihmisyydelle ja ihmiskunnalle tapahtuu, kun yhä mahtavammaksi kehittyvä teknologia ottaa valtavia harppauksia eteenpäin liki kaikilla elämänalueilla. Mark Levengood lähtee kirjaimellisesti Lutherin jalanjäljissä Wittenbergiin, missä Luther vaikutti yliopiston professorina ja kirjoitti teesinsä. On hienoa, jos tämän näyttelyn avulla olemme saaneet madallettua kynnystä. Menemättä yksityiskohtiin voi sanoa, että kirjan merkittävin viesti kätkeytyy viimeisen pääosan lukuihin. Yle TV1 6.1. AKi HYYppä Aku Ankan päätoimittaja |K uv a: Ju ha Sa lm in en Maailmanmaineeseen noussut israelilainen älykkö Yuval Noah Harari yllättää jälleen. Mitä tapahtuu elämälle, kun ei-tietoiset mutta hyvin älykkäät algoritmit tuntevat meidät paremmin kuin me itse. KOTIMAA | 4.1.2018 19. 3 Mikä on oma suosikkisi näyttelyn teoksista. Lina Teir on yksi ”We see you” -kansalaisliikeen perustajista. Tässä näkyy Aku Ankan voima, se sopii kaiken ikäisille. klo 19.00 Mark ja Luther. Suuri osa Ankallisgallerian teoksista on tehty tätä näyttelyä varten
KOTIMAA | 4.1.2018 20. Soinissa on kuitenkin juuret ja isovanhemmat. haastattelu Paluumuutto etiopialaisesta suurkaupungista Soiniin ei ollut KeskiMäenpään perheelle ihan helppoa
Hengellisyys oli mukana lähetystyöntekijöiden arjessa tiiviimmin kuin Suomessa. Lähetystyöhön lähteminen kiinnostaisi, he kertoivat. On Soinista ennenkin lähdetty. Olisiko kenties joitain kursseja tai kieliopintoja, joista olisi hyötyä tulevaisuutta ajatellen. – Etiopialaiset ovat hyvin vieraanvaraisia ja kohteliaita. Mitä kannattaisi tehdä. Kun soinilaiset nuoret kiersivät yläkouluikäisinä Pohjanmaalla esittämässä lähetyskutsumuksesta kertovaa Liekit-musikaalia, Keski-Mäenpää näytteli yhtä päärooleista. Etiopiaan tarvittaisiin kipeästi kahta opettajaa. Hän pohti ääneen, josko kenties joku tämänkin luokan oppilaista lähtisi Afrikkaan lähetystyöhön. Miksi me siihen väliin tunkisimme. Se johti myös väitöskirjaan ja oman hyväntekeväisyysjärjestön perustamiseen. Markku Keski-Mäenpää koulutti Mekane Yesus -kirkon seminaarissa musiikkityöntekijöitä, Kati Keski-Mäenpää toimi Lähetysseuran tiedottajana. Kun Keski-Mäenpää oli valmistunut ja hänen miehensä opinnot olivat loppusuoralla, pariskunta soitti Suomen Lähetysseuraan. Parin tuhannen asukkaan kunta Etelä-Pohjanmaalla on tuottanut lähetystyöntekijöitä mittaansa enemmän. – Oli vaikeita aikoja, jolloin lapset sairasKyläkouluihin kutsuttu Kati Keski-Mäenpää sai kutsumuksen lähetystyöhön jo alakoulussa. Lukion jälkeen, ennen luokanopettajaopintojaan hän sijaisti vuoden ajan lähetyssihteeriä Alajärvellä, tapasi ulkomaantyöntekijöitä ja kävi kirjeenvaihtoa näiden kanssa. Lähetyskutsumus tuli puheeksi myös ensimmäisillä treffeillä Markun kanssa. Markku Keski-Mäenpää opetti Mekane Yesus -kirkon koulussa etiopialaislapsille englantia ja musiikkia. Jo elämä vieraassa kulttuurissa ja haastavissa olosuhteissa syvensi uskonelämää. Etiopian kristityt tekevät itse julistustyötä valtavan hyvin. Keski-Mäenpää kertoo törmänneensä toistuvasti mielikuviin, joissa lähetystyö typistetään vain julistustyöksi. Ensimmäistä työkautta seuranneen Suomen-jakson jälkeen Keski-Mäenpäät palasivat Etiopiaan kolmen pienen lapsen vanhempina, tällä kertaa maan pääkaupunkiin Addis Abebaan. Keski-Mäenpäät työskentelivät lopulta Etiopiassa kahteen otteeseen, yhteensä seitsemän vuoden ajan. He tuntevat kulttuurin ja kielen. – Hämmentävää miten yksi tunti, yksi ihminen, voi vaikuttaa niin paljon. Kauaa ei pariskunnan tarvinnut tarjousta harkita. Koulussa kävi lähetystyöntekijöitä vierailuilla. Koulutusta, tiedotusta – sitäkö on lähetystyö nykyään. Kymmenvuotias Kati kuuli naisen sanat ja tiesi päivänselvästi: Minä se olen. teksti: saara-maria pulkkinen & kuvat: antti ekola » ” Soinissa on ollut lähetystyöhön paljon roolimalleja. Musiikinopettajaksi opiskellut mies ei treffikumppaninsa suunnitelmia säikähtänyt. – Lähetystyöntekijän tehtävä on olla siellä, missä tarvitaan. Minusta tulee opettaja Afrikkaan. Afrikan sarvessa sijaitsevassa Etiopiassa elää 90 miljoonaa ihmistä ja suuressa valtiossa puhutaan yli yhdeksääkymmentä kieltä. Entä julistustyö. Ehkä ei ollut yllätys, että juuri soinilainen pikkutyttö tunsi sisällään kutsun kaukomaille. Ensimmäiset kolme vuotta Kati Keski-Mäenpää opetti lähetystyöntekijöiden lapsia suomalaisessa koulussa. Hän itse sanoo olleensa Etiopiassa kristittynä palvelemassa kasvavaa kirkkoa, ei jakamassa traktaatteja kadunkulmissa. Työ Suomen Lähetysseurassa vei luokanopettajan Etelä-Pohjanmaan Soinista Etiopiaan seitsemän vuoden ajaksi. KOTIMAA | 4.1.2018 21. Työtä kentällä tehtiin tukevasti kristilliseltä pohjalta. Ambomaalle ensimmäisten lähetyssaarnaajien joukossa lähtenyt Heikki Saari oli soinilainen. Vastaus oli yllättävä. Muistan ihan tarkkaan sen hetken, kun tajusin että tämä on minun juttuni, Keski-Mäenpää kertoo nyt. Kristillinen uskonto saapui Etiopiaan varhain, ja lähes puolet etiopialaisista kuuluu ortodoksikirkkoon. Hosainassa ensimmäisellä työkaudellaan asunut pariskunta opetteli amharan kielen, joka on maan yleiskieli. Etiopia säilytti itsenäisyytensä koko siirtomaa-ajan, mikä Keski-Mäenpään mukaan heijastuu myönteisesti asenteissa ulkomaalaisiin. – Soinissa on ollut lähetystyöhön paljon roolimalleja. Yhteistyötä eurooppalaisten kanssa voidaan tehdä vailla historian raskasta painolastia. Namibiassa lähetystyössä ollut nainen kertoi työstään ja elämästään, näytti diakuvia ja esitteli isoa pytoninnahkaa. Alakoulussa syttynyt lähetyskiinnostus sai tuulta alleen nuoruusvuosina. Lähtisittekö heti ensi vuoden tammikuussa. Heissä on siinä mielessä jotain samaa kuin suomalaisissa, että ensin tutustutaan ja lämmetään hitaasti, mutta kun ystävystytään, ollaan ystäviä koko loppuelämän. Yksi Keski-Mäenpään opettajista lähti Senegaliin. Kyläkouluihin kutsuttu K aikki alkoi käärmeennahasta. – Onneksi, Keski-Mäenpää naurahtaa. Olisinko ollut yhtä rohkea, jos en olisi tuntenut yhtään lähetystyöhön lähtenyttä. Maan ortodoksinen perintö näkyy yhä kulttuurissa sekä ihmisluonteessa. Sen Kati Keski-Mäenpää muistaa lähetystyöntekijän vierailulta Soinin alakoulusta vuosien takaa
Esimerkit etsittiin lasten omasta elämästä. Keski-Mäenpään tuella koulun opettajat alkoivat tuoda tunneille enemmän konkreettisia tehtäviä. Mies kutsui Keski-Mäenpään työpaikalleen käymään ja totesi vielä, että Keski-Mäenpää voisi tehdä koululla tutkimustakin, jos sellainen kiinnostaisi. Koulussa oli pulaa materiaaleista, joten opettajat askartelivat itse maailmankarttapalapelejä ja sanaselityspelejä kopiopaperista. Nyt perheen kouluikäiset lapset käyvät samaa koulua, jossa Keski-Mäenpää tapasi käärmeennahkaa esitelleen työntekijän. Nyt tavoitteena on saada heidät oppimaan. Keski-Mäenpää oli ensimmäinen koululla vieraillut ulkomaalainen. On kielitaitoa ja rohkeus lähteä. Yhteensä oppilaita on 1 300, ja lapset käyvät koulua kahdessa vuorossa. – Etiopia on todella sitoutunut YK:n tavoitteeseen saada lapset kouluun. Käytännön harjoituksilla vahvistettiin myös lasten kielitaitoa. Silloin ei voinut muuta kuin rukoilla. Projektiin osallistui myös suomalaisia opettajaopiskelijoita. Johdatuksesta voi puhua myös silloin, kun Keski-Mäenpää tapasi eräässä valtion juhlassa kyläkoulun opettajan ja ryhtyi keskustelemaan tämän kanssa opettajan työstä Etiopiassa. Vuodet lähetystyössä ovat muokanneet myös lapsia. Siksi Keski-Mäenpäälle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ilmaantua paikalle ja toivoa parasta. Etiopian valtio on määrännyt opettajia siirtymään oppilaskeskeisiin, lasta aktivoiviin menetelmiin. Mitä lasten koulunkäyntiin tulee, tilanne on muutaman viime vuosikymmenen aikana parantunut huimaavasti. Etiopiassa aloitetun tutkimusprojektin jatkuminen helpotti myös paluuta Suomeen. Lapset pelasivat pelejä ja tekivät ryhmätöitä ja teatteriesityksiä. Savea ja heinää, sementtiä ja peltikattoa, muutama pistorasia ja hehkulamppu. Uusia malleja voidaan löytää vain yhteistyötä tehden. Etiopiassa, jossa opettajan ja oppilaiden suhde on hierarkkisempi, vastaava ei onnistu. – Pyysin opettajia kertomaan työnsä haasteista. Keski-Mäenpää antaa esimerkin. haastattelu tivat tosi paljon. Tuloksena oli neljän vuoden projekti, jonka kyläkoulun opettajat ja Keski-Mäenpää toteuttivat nollabudjetilla. KOTIMAA | 4.1.2018 22. Oppilaat olivat innokkaita ja pysyivät aktiivisina. Opetuksen laatu on monilla alueilla matala, eikä maaseudulla lapsilla välttämättä ole edes omaa koulukirjaa. Niitä Etiopian opettajilla riittää, vaikka paljon on jo saatu aikaan. Paluu suurkaupungin kansainvälisestä elämästä pienelle eteläpohjalaispaikkakunnalle oli perheelle haastavaa. – Sellainen afrikkalainen kyläkoulu. Kun lupa oli saatu sekä rehtorilta että viranomaisilta, Keski-Mäenpää alkoi suunnitella tutkimustaan. Keski-Mäenpää muistelee, kuinka Suomen-lomilla perheen vauvaikäinen tytär vilkutteli Helsingissä ensimmäisenä tummaihoisille somalilapsille. He pyysivät minua auttamaan uusien menetelmien kehittämisessä. Täällä on oma talo ja tutut naapurit sekä lapsilla mummu ja pappa tien toisella puolella. Neljättä lastaan odottanut tohtoriopiskelija oli aiheestaan niin innoissaan, että teki käsikirjoitukseen viimeisiä viilauksia vielä synnytyslaitoksella. Kyse ei ole sirkushuveista vaan siitä, että oppilaat saadaan innostumaan oppimisesta. Tieto menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Menetelmien täytyy kuitenkin istua kulttuuriin. Lähtökohta oli selvä: hän oli tukemassa opettajia heidän projekteissaan, ei vetämässä omaansa. Keski-Mäenpää naurahtaa. Isoissa kaupungeissa lähes kaikki lapset käyvät koulua. – Vaarana on, että lapset opettelevat asiat ulkoa mutta eivät kielivaikeuksien takia ymmärrä kunnolla, mitä opettelevat. Opettajan täytyy tietää, miten tunti etenee. Huomasivatko oppilaat eron vanhaan. Jos en olisi joka kerta sitä tehdessäni innostunut aiheesta uudestaan, jatko-opiskelun yhdistäminen työssäkäyntiin ja perhe-elämään olisi ollut järjetön projekti. – Suomessa on muotia puhua koulutusviennistä, mutta en usko, että suomalaisia opetusmenetelmiä voidaan siirtää sellaisenaan toisiin maihin. – Jos alussa opetuksesta 95 prosenttia oli opettajan puhetta ja 5 prosenttia oppilaan osallistumista, yritimme vähän tasoittaa eroa. Suomessa opettaja saattaa opettaa keskustelemalla lasten kanssa. Maaseuduilla erot erityisesti tyttöjen ja poikien välillä ovat joillain alueilla vielä merkittäviä, mutta tyttöjenkin koulunkäyntimahdollisuudet ovat parantuneet. Lapset on siis saatu kouluihin. Matematiikan tunneilla alettiin kaavojen ulkoa opettelun sijaan laskea torituotteiden ja bensiinin hintoihin liittyviä tehtäviä. – Jos oppilaat lähtevät viemään keskustelua alueille, joista opettaja ei tiedä, hän menettää kasvonsa oppilaiden edessä. Meidän aikuistenkin pitää jo nyt ” Yhteensä oppilaita on 1 300, ja lapset käyvät koulua kahdessa vuorossa. – Se on iso ongelma opettajille, koska heitä itseään ei ole opetettu mitenkään muuten kuin luennoimalla. Koulurakennuksia Keski-Mäenpää kuvailee maaseudulle tyypillisiksi. Vesilitran painoa kokeiltiin käytännössä. Etiopiassa kaikki koululaiset opiskelevat viidenneltä luokalta lähtien englanniksi, mikä on monelle vaikeaa. Kylässä ei ole supermarkettia tai kerrostaloja, mutta ihmisiä kyllä. Pienessä ja syrjäisessä kylässä ei toiminut internet eikä kännykkäverkko. – Olin jo opiskelujen aikana miettinyt jatko-opintojen mahdollisuutta. Projektin tuloksena Keski-Mäenpää huomasi, että oppilaiden osallistumista tunneilla on mahdollista lisätä uusilla opetusmenetelmillä, kuten peleillä, leikeillä ja draamalla. – Heille kasvaa siivet. – Opettajat puhuvat, oppilaat kuuntelevat, eivätkä välttämättä ymmärrä syvällisesti, mitä yritetään oppia, Keski-Mäenpää tiivistää. ” En usko että suomalaisia opetusmenetelmiä voidaan siirtää sellaisenaan toisiin maihin. Nyt väitöskirja-aihe tipahti taivaasta. – Olisi ehkä ollut helpompaa palata esimerkiksi Helsinkiin, mutta Soinissa ovat kaikki juuret ja minun opettajanvirkani. Hän toteaa, että oppimista ei tapahdu, jos uutta tietoa ei saa linkitettyä oppilaan omaan elämään. Keski-Mäenpäät muuttivat vuonna 2012 takaisin Soiniin, suureen vaaleanpunaiseen taloon, jonka pariskunta oli hankkinut kodikseen jo ennen Etiopiaan lähtöä. Esimerkiksi sanaselityspelien avulla lapset joutuivat itse käyttämään kieltä ja pureskelemaan tietoa. Oppimismenetelmien kehittämisestä ja yhteistyöstä kyläkoulun kanssa syntyi myös Keski-Mäenpään väitöskirja, joka tarkastetaan helmikuussa Jyväskylän yliopistolla. – Väitöskirjan teko vei yhteensä kuusi vuotta. Oppilaita aktivoivia opetusmenetelmiä pitääkin kehittää yhteistyössä kulttuurin asiantuntijoiden eli paikallisten opettajien kanssa. – Todellakin huomasivat, ja antoivat hyvää palautetta. Yhdessä etiopialaisten opettajien kanssa he pohtivat menetelmiä, joilla kyläkoulun 60–80 oppilaan ryhmät pääsisivät tekemään muutakin kuin kuuntelemaan. Kansainvälinen ympäristö ja erilaiset ihmiset ovat lapsille luonnollisia asioita. Varsinkin tytöt alkoivat osallistua tunneilla aivan uudella tavalla. Jos ryhmässä on neljäkymmentä oppilasta, se on pieni luokka. Lapsia opetetaan perinteisillä menetelmillä. Elämä Etiopiassa kasvatti hirveästi luottamusta Jumalan huolenpitoon ja johdatukseen. Keski-Mäenpää arvioi, että vei vuosia ennen kuin jokainen perheenjäsen löysi oman paikkansa uudessa ympäristössä. Tässä sinulle koulu ja tässä innokkaat opettajat, Keski-Mäenpää ihmettelee. Uusia malleja voidaan löytää vain yhteistyötä tehden. Koulun pihalla lapset ympäröivät kaukaa saapuneen vieraan, ja joku oppilaista jopa nipisti muukalaista kokeillakseen tämän outoa vaaleaa ihoa. Ja joka aamu rukoilin, että lasten koulukyydit menisivät hyvin kaoottisessa liikenteessä. Valtio tekee valtavasti töitä koulunkäynnin eteen
Uutiset Etiopiasta lämmittävät mieltä. – Moni opettaja on projektin seurauksena kuin puhjennut kukkaan. Nyt opetustyön kehittäminen jatkuu ilman Keski-Mäenpäätä. KOTIMAA | 4.1.2018 23. Jos taas koulussa vaikkapa tietyt oppilaat tarvitsevat kenkiä, pieni yhdistys voi vastata siihen tarpeeseen nopeasti. Pitää pitää itsensä tarpeeksi pienenä ja sivullisena ja voimauttaa niitä, joiden kanssa tekee työtä. Projektin seurauksena kyläkoulu on myös saanut viranomaisilta luvan perustaa kouluun kaksi ylempää luokka-astetta. Isoisät tulivat valkoisissa viitoissaan kiittämään, kun lapsia ei tarvitse enää lähettää pois. Osa on lähtenyt jatkokouluttamaan itseään. – Astamari tekee hyvin konkreettista työtä. Lähettivuosiensa ystäviin ja kyläkoulun opettajiin hän pitää yhteyttä myös internetin välityksellä. Yhdistyksen keräämillä avustusrahoilla maksetaan viittomakielisen opettajan palkkakustannukset sekä välipalat 450 koululaiselle. Suuret järjestöt voivat tehdä isoja juttuja, mutta ne ovat myös hitaita. Myös Keski-Mäenpää olisi valmis lähtemään, jos työ tai uudet tutkimusaiheet vievät. Perhe pitää yhteyttä ystäviin ympäri maailmaa ja tuo vieraita käymään Soinissa. Astamarin tekemät tarkistusretket vievät Keski-Mäenpään edelleen ajoittain Etiopiaan. Kolme opettajaa opiskelee työn ohessa itselleen maisterintutkintoa. Kati Keski-Mäenpää Luokanopettaja, vanhempainvapaalla Asuu Soinissa Perheeseen kuuluu mies Markku ja neljä lasta Lähetystyössä Etiopiassa 2001–2003 ja 2008–2012 Kirjoittanut kirjat Puhuvat kädet – Marja Himanen ja Mekonnen Mulat kuurojentyössä Etiopiassa (SLS 2012) ja Yllätyksiä opetusvälinevarastossa (2017) esillä. Nyt koti on kuitenkin Soinissa, jossa lähetysperhe pyrkii pitämään kansainvälisiä asioita Kuka. Yläluokkien saaminen oli iso asia koko yhteisölle. Niin opettajatkin innostuvat itse kehittämään kouluaan huolimatta siitä, olenko minä paikalla vai en. Ennen oppilaat joutuivat joko lähtemään lähikaupunkeihin tai lopettamaan koulun kahdeksannen luokan jälkeen. tiedostaa se, että vartuttuaan lapset todennäköisesti singahtavat jonnekin. Hyväntekeväisyysjärjestö tukee erityislasten koulunkäyntiä. – Kouluvirastossa katsottiin, että opettajat ovat aktiivisia ja haluavat kehittää koulua. – Lähetystyössä pitääkin pyrkiä siihen, ettei kukaan jää riippuvaiseksi lähetystyöntekijästä. Suomessa hoitovapaalla opettajanvirastaan oleva tuleva tohtori voi pohtiakin rauhassa seuraavaa siirtoaan, sillä kyläkoulussa häntä ei enää tarvita. Siteet Etiopiaan säilyvät Keski-Mäenpäiden perustaman Astamari-yhdistyksen kautta. Varoja kerätäkseen yhdistys järjestää Etelä-Pohjanmaalla musiikki-iltoja, myyjäisiä ja muita tapahtumia
Ensimmäinen niistä liittyy kaitselmukseen ja satunnaisuuteen. Teinosen klassikossa Ajasta ylösnousemukseen siteerataan kirkkoisä Johannes Damaskolaista, jonka mukaan kaitselmus on se huolenpito, jonka Jumala omistaa olevalle. Siksi, että luodessaan maailman Jumala ajattelee vapaan tahdon olevan niin hyvä asia, että maailmaan kannattaa luoda vapaita toimijoita – vaikka toiset käyttävätkin tahtoaan pahaan. Sentin päästä katsottuna se ei ole kaunis. – Tärkein kysymys voi olla pahan ja kaitselmuksen – eli pahan ja Jumalan – suhde. – Jumalahan näkee kaiken kuitenkin ennalta ja pystyy johtamaan pahoista teoista hyvään tarkoitukseen. 24 KOTIMAA | 4.1.2018. E desmenneen professori Seppo A. Postin tutkimia teologeja ovat muun muassa Tuomas Akvinolainen, Siger Brabantilainen, Matteus Aquaspartalainen, Petrus Aureoli, Robert Holkot ja Tuomas Bradwardinus. Voidaan puhua aksidentaalisesta ja instrumentaalisesta teologisesta strategiasta. – Keskiajan kirjoittajat lukivat antiikin kirjoittajia. Meille nykyihmisillekin keskiajan filosofiset pohdinnat voivat olla hyvin relevantteja. Tavallisen kansat uskon juuret olivat Raamatun Jumalassa, eivät filosofien spekulaatioissa. Toiseen kasvaa omenia, toiseen ei, Posti sanoo. Jussi Rytkönen ” Joosef toteutti Jumalan suunnitelmaa, mutta samoin voidaan sanoa Juudaksesta. Keskiaika oli Postin mukaan jatkuvan teologisen kehityksen aikaa. teologia | väitöskirja | Keskiajan ajattelijoiden mukaan Jumala ajattelee vapaan tahdon olevan hyvä asia – vaikka toiset käyttävätkin tahtoaan pahaan. | Kuva: Jukka Granström eivät silti ole Jumalan erityistä valintaa. Mitä järkeä on rukoilla, ellei usko, että Jumala vaikuttaa maailman tapahtumiin. Kaitselmuksen ongelmaa on tutkinut myös Mikko Posti, jonka väitöskirja Divine Providence in Medieval Philosophical Theology 1250–1350 tarkastettiin Helsingin yliopistossa joulukuussa. – Ajattelisin, että he ovat silti varmasti uskoneet kaitselmukseen. Miksi Jumala salli esimerkiksi Estonian upota, kysyttiin 1990-luvulla. Joosef toteutti Jumalan suunnitelmaa, mutta samoin voidaan sanoa Juudaksesta. – Siinä ”Aristoteles” pohtii sitä, onko hyvä onni luonnollista vai onko se Jumalan aiheuttamaa. Neljäs alue liittyy erääseen keskiaikaiseen väärennökseen, jota luultiin Aristoteleen tekstiksi. Aksidentaalinen strategia perustuu vapaaseen tahtoon. Tähän ristiriitaankin liittyen keskiajan ajattelijoilla on meille edelleen paljon sanottavaa. Vaikkapa luonnossa on kaksi omenapuuta. Jotkut käyttävät sen hyvään, toiset huonoon. – Tässä on myös klassinen pahan ongelma: jos joku vaikka tappaa toisen, miten tämä vapaan tahdon ”ilmaus” voi olla hyvän ja kaikkivaltiaan Jumalan sallima. Instrumentaalisessa strategiassa ajatellaan maailman olevan kuin taulu. Miten on mahdollista, että Jumala päättää kaikesta, mutta silti asioita tapahtuu täysin satunnaisesti. – Näitä ongelmia voidaan tiivistää neljään pääalueeseen. Pahan ongelmaa lähestyttiin keskiajalla Postin mukaan kahdella eri tavalla. Postin tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten tällä aikakaudella aihepiiriä eksplisiittisesti käsitelleet läntiset teologit ymmärsivät Jumalan kaitselmuksen opin, sekä analysoida filosofisia ja teologisia ongelmia, joita nämä kirjoittajat pitivät keskeisinä. Mutta kauempaa katsottaessa varjokohdatkin tekevät kokonaisuudesta kauniin. On tärkeää huomata, että keskiaikakin on osa kristillistä traditiota. On vaikeaa sanoa, miltä osin keskiajan teologien ajattelu on vaikuttanut keskiajan ihmisten uskoon. – Erona edelliseen on, että tässä myös ihmisen yksittäiset synnit voivat olla Jumalan valitsemia. Pahan ongelma on aina ajankohtainen, myös nykyisin. Jos sotilas ruoskii marttyyrin, hän tekee pahaa, mutta Jumala näkee kokonaisuuden ja tietää, että silloin marttyyri kasvaa uskossaan. Keskiajan teologit tutkivat kaitselmusta Entä missä määrin Jumala aiheuttaa välittömästi kaiken, mitä tapahtuu – vai missä määrin Jumalan suunnitelma tapahtuu aiempien syiden kautta. Monet keskiajan teologien käsittelemät kysymykset kaitselmuksesta periytyvät jo pakanallisen antiikin ajattelijoilta. Ne tuskin ovat välittyneet rahvaan ihmisten elämään. Kolmas ongelma käsittelee kaitselmuksen ja vapaan tahdon yhteensopivuutta, kuten keskiajan teologit asiasta ajattelivat. – Akvinolaisen ratkaisu vapaan tahdon ja kaitselmuksen ongelmaan oli, että ihminen tekee ratkaisut vapaasti omasta näkökulmastaan, mutta Jumalan näkökulmasta valinnat ovat Jumalan. Pahan ongelmasta kirjoitti paljon suurin skolastikko Tuomas Akvinolainen. Miksi Jumala antaa olla näin. Pahat yksittäiset teot Mikko Posti tutki Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan keskiajan ajattelijoita
Ihmistä, hänen ahdistuksiaan, vaivojaan, sairauksiaan ja auttamistaan koskevan tiedon määrä on räjähtänyt ja monialaistunut. Luther tunsi itse ihmisen masennuksen ja ahdistukset, luultavasti omakohtaisemmin kuin moni muu. Tämän avulla Lutherin sielunhoidollinen paradigma alkoi hahmottua pois epäilyksistä, arvauksista ja omista tunteista kohti luottamusta, totuutta ja Kristusta. Siinä kirjoittaja tutkii sitä, minkälainen Luther oli sielunhoitajana ja mitä hänen pastoraaliteologiansa paljastaa hänen ajattelustaan tällä saralla. Jenkkien muut 9 vapaapäivää vuodessa ovat sekulaareja. Moniuskontoisessa Intian liittovaltiossa tunnustetaan vapaapäiviksi 48 päivää, joista peräti 43 on eri uskontojen juhlapäiviä. Kirja kertoo myös, miten Luther palveli sielunhoitajana aviopuolisoita heidän parisuhteensa kysymyksissä, sairaita heidän ahdistuksissaan ja lohdutti myös kuolevia evankeliumin sanalla. Pyhän toimijoita ovat pyhän perheen ohessa varsinkin kolme itäisen maan viisasta miestä. M onilla eri kielillä – myös suomeksi – ilmestyvä yhdysvaltalainen National Geographic -lehti vertailee joulukuun 2017 numerossaan sitä, kuinka monta päivää vuodessa eri uskonnot merkitsevät tai olettavat erityisiksi juhlapäiviksi. Juhla-, pyhätai vapaapäiviä on National Geographicin laskujen mukaan eniten hindulaisuudessa, peräti 39 vuotta kohti. Voi olla aivan totta, että Martti Lutherin teologisen neron ja härkämäisen reformaattori–taistelijan hahmosta ei ensimmäisenä tule mieleen sielunhoitaja. Tämä käy ilmi saksalaisen Rolf Sonsin kirjasta Sielunhoidon sydämessä. Mutta toki hän sellainenkin oli, vieläpä omaperäinen ja taitava. Heitä on pidetty myös kolmena kuninkaana. Silti me vanhan kirkollisen tradition perusteella ”tiedämme” heitä olleen kolme ja heidän nimiensä kuuluneen Kaspar, Melkior ja Balthasar. Useimpia uskontoja koskien lienee selvää, että juhlapäivien määrä ja niiden asema voivat olla myös hieman venyvä määrittelykysymys. Tämä kolumni perustuu lehden englanninkieliseen versioon. Missiologisesti on oikein, että Jeesus-lasta käyvät kumartamassa kaikki kansat ja evankeliumi kuuluu kaikille kansoille. Sons hahmottelee, miten Lutherin avuksi hänen kehityksensä alussa tuli rippi-isä Johann Staupitz. Luther ja vapauttava usko. uskon monet päivät JuSSi Rytkönen Kolumnin kirjoittaja ottaa kantaa ajankohtaisiin teologisiin aiheisiin. Mitä tarkoittaa: Itämään tietäjät 25 KOTIMAA | 4.1.2018. Jotkut raamatuntutkijat pitävät kertomusta legendana. Tämän kirjan avulla jokainen toista sielunhädässä auttava voi selvittää, olisiko reformaattorilta oppimista tässäkin asiassa. Onko kertomus itämaan tietäjistä todenperäinen. Yhdysvalloissa vain joulupäivä on yhteiskunnan tunnustama vapaapäivä. Iso ja olennainen kysymys nykypäivän kristityille ja sielunhoitajille on, missä määrin monta vuosisataa sitten Saksassa sovelletut sielunhoidon opit ovat tänään relevantteja. Lutherin tapa hoitaa sielunhädässä ja ahdistuksessa olevaa ihmistä oli ottaa hänet ja hänen tilanteensa vakavasti. Luther halusi sielunhoitajan johtaa ihmisen vapauteen, vapauteen lain, synnin, kuoleman ja perkeleen alta. Tästä on lyhyt matka siihen, että loppiaisena muistetaan myös kirkon lähetystehtävää. Suomessa loppiainen ja helatorstai ovat aiemmin liikkuneet sijoiltaan valtion, työmarkkinoiden ja kirkon yhteisen arkipyhäsekoilun seurauksena. Kristinuskon katolisessa tai ortodoksisessa tulkinnassa esimerkiksi on runsaasti erilaisia pyhimysten muistopäiviä, mutta vain harvat niistä lienevät tradition valta-alueillakaan yleisiä vapaapäiviä. Loppiaisen eli epifanian alkuperäisiä aiheita läntisessä ja itäisessä kristikunnassa ovat olleet hieman vaihtelevasti Jeesuksen syntymä ja hänen kasteensa – sekä Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko Kaanan häissä. Loppiaisena luettava Matteuksen evankeliumin teksti kertoo itämaan tietäjistä, jotka tähteä seuraten olivat tulleet Jerusalemiin etsimään äsken syntynyttä juutalaisten kuningasta. Niiden avulla kannatellaan uskon sisältöjen ohella myös perinnettä ja yhteisöllisyyttä sekä levätään arjen työstä. Uskonnolliset juhlapäivät ovat tärkeitä sekä uskontokunnille että niiden kannattajille, ja usein muillekin. Olipa loppiainen yleinen vapaapäivä tai ei, se on yksi kirkon tärkeistä juhlapäivistä. JuSSi Rytkönen ” Suomessa loppiainen ja helatorstai ovat liikkuneet sijoiltaan valtion, työmarkkinoiden ja kirkon sekoilun seurauksena. 300 sivua. Seuraavaksi selviävät juutalaisuus (vuodessa 33 juhlapäivää), sikhiläisyys (26 päivää), kristinusko (12 päivää), bahaismi (11), islam (7), taolaisuus (4), buddhalaisuus (3) ja kungfutselaisuus (3). | kirja | | kolumni | Rolf Sons: Sielunhoidon sydämessä. Raamattu ei kerro tietäjien lukumäärää eikä nimiä. Perussanoma Oy 2017. Sielunhoidon sydämessä kertoo muun muassa, miten Luther kävi sielunhoitajana paholaistakin päin. Kiusauksille ei pidä antaa periksi, ja musiikki on parhaita kiusatun keinoja Kiusaajaa vastaan. Sielunhoidon sydämessä suosittelee myös tämän ajan sielunhoitajille eräitä Lutherin periaatteita – ja miksi ei suosittelisi. Uuden testamentin kreikan sana maagi viittaa persialaisiin tietäjiin. Nykyisin evankelis-luterilaisen kirkon Evankeliumikirjan teema loppiaiselle on Jeesus – maailman valo. Mutta ei sekään ole mahdotonta, että ryhmä muinaisia etsijöitä olisi muinoin lähtenyt uutta kuningasta kumartamaan, aivan kuten Matteus asian kertoo
Uskon, että myös Jumala on sama eilen, tänään ja huomenna. Sana murtaa, muuttaa ja paljastaa, kun Pyhä Henki koskettaa! Lauri Kinnunen Toimin sairaalapappina ja sielunhoitotyön vastaavana viranhaltijana Rovaniemellä. Arvelen, että aika moni etsii oman elämänsä kysymyksiin vastausta Raamatusta eli oma elämä ja kirjoitukset käyvät vuoropuhelua. Neljä teologia eri puolilta Suomea avaa tänä vuonna Kotimaassa näkökulmia sunnuntain evankeliumiteksteihin. Nuorena olin aktiiivinen Kansan Raamattuseuran toiminnassa, mutta hengellisen kotini olen löytänyt herännäisyydestä ja siioninvirsiseuroista. Olen luterilaisen kirkon jäsen ja sunnuntaijumalanpalveluksen vakikävijä. Toinen ammattini on kriisija traumapsykoterapeutti. Jussi Peräaho, alavuden kirkkoherra. Tutkin erityisesti sitä, miten varhaiset kristityt tulkitsivat Raamattua. Outi Lehtipuu, Yliopiston lehtori, Helsingin yliopisto. Helena Castrén, Puumalan kirkkoherra. Raamattu on pyhien kirjoitusten kirjasto. Aviopuolisoni Eeron kanssa jaan arkeani. NOOra WiKmaN-HaavistO Lue Helena Castrénin evankeliuminselitys loppiaisesta sivulta 30. Lauri Kinnunen, sairaalapastori, rovaniemen seurakunta. Mitä se voisi kertoa minulle ihmisestä, Jumalasta ja näiden kahden suhteesta. Uin Saimaassa päivittäin, pelaan mailapelejä ja kävelen. Minun elämässäni lapsuudenkoti ja kansankirkollinen työkenttä sekä vanhoillislestadiolainen herätysliike, on kulkenut mukana. Joskus kirjoittelen ajatuksiani ylös ja ajan kanssa saatan tuottaa aineistosta esimerkiksi runoja. Piirtäminen on minulle myös keino käsitellä sisäistä maailmaani. kristityn vaellus Helena Castrén Olen toiminut lehtorina ja pappina yli kaksikymmentä vuotta Helsingin hiippakunnassa sekä Helsingin Diakonissalaitoksella, turistityössä Kanarialla ja nyt Mikkelin hiippakunnassa Puumalan kirkkoherrana reilut kahdeksan vuotta. Yksi itselleni tärkeä tapa saada lisätietoa ja oppia Raamatun tulkintaa on ollut lukea vanhan ajan hartauskirjoja. Tämä luo turvallisen pohjan elämälle ja Jumala-suhteelle. Sopivissa väleissä harrastan Evankeliumin selittäjät juoksua. Itselleni se on taustastani johtuen elänyt paljon kuuntelemisen kautta. Työn rinnalla aikani kuluukin perheen parissa. Kaikkea Raamattuun koottua saa eritellä ja ihmetellä samanaikaisesti. Kannattaa ainakin välillä lukea pitempiä jaksoja kuin yksittäinen evankeliumiteksti, vaikka kokonainen kirja kerrallaan. Hänen kaksi aikuista lastaan perheineen, kolme aikuista poikaani läheisineen ja pian kolmivuotias lapsenlapsi ovat tärkeimmät ihmiseni. Outi Lehtipuu Luen Raamattua ammatikseni, sillä olen Uuden testamentin eksegetiikan eli selitysopin lehtori Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Vuosi sitten joulukuussa esikoisemme menehtyi yllättäen. KOTIMAA | 4.1.2018 26. Pyysimme kirjoittajia kertomaan itsestään ja kysyimme myös, miten he kannustaisivat lukemaan Raamattua. Ajattelen, että ihminen on säilynyt Raamatun ajoista tähän päivään hyvin samankaltaisena. Haluaisin kannustaa ihmisiä ylipäätään lukemaan Raamattua! Ilman Raamatun tuntemusta monet kulttuuriimme kuuluvat ilmiöt jäävät avautumatta. Kannustan lukemaan Raamattua avoimin mielin ja kysellen. Jussi Peräaho Työskentelen Alavuden seurakunnan kirkkoherrana. Harrastan liikuntaa, perhe-elämää sekä podcastien ja äänikirjojen kuuntelua. Laulaminen on läpi elämän ollut minulle tärkeä väline olla läsnä itselle ja toisille. Meillä on vaimoni Sirkun kanssa seitsemän lasta. Raamatun sanan kautta Pyhä Henki puhuttelee meitä, kun uskallamme pysähtyä kuuntelemaan. Hengellisyyteeni ovat eniten vaikuttaneet seurakunnan lapsija nuorisotyö kotiseurakunnassani Nokialla, hiljaisuuden retriitit, hiljainen rukouslaulu, Tuomasmessuissa palveleminen sekä suomalainen juureva ruisleipäkristillisyys. Perustarpeemme, heikkoutemme ja kykymme hyvään eivät olet muuttuneet. Lapsuuden kotini, Oulunsalon pappila, sijaitsee rauhanyhdistyksen vieressä. Asun vaimoni ja lasteni kanssa Lapualla. Perustyöni on hiljaista sielunhoitotyötä sairaaloissa, mutta vastuutehtäväni tuo mielenkiintoisen keskusteluyhteyden myös perheneuvontatyöhön ja kehitysvammaistyöhön. Minua on eniten innostanut bibliodraama, jossa Raamattu yllättää ja Sana laskeutuu kehotyöskentelyissä päästä lihaksi. Siksi on vaikea antaa yleistä ohjetta lukemiseen. Olemme olleet 20 vuotta naimisissa ja saaneet neljä lasta. Tällöin teksti avautuu eri tavalla kuin vain muutaman jakeen kokonaisuuksissa
272 sivua. 216 sivua. Suomen Lähetysseura 2017. Seurue riitelee, tanssii ja pohtii koettua. Pappi, psykoterapeutti Tapani Tukiainen vie lukijansa pyhiinvaellukselle Roomasta Jerusalemiin. FrEiJa Özcan VERKKOKAUPPA: www.sacrum.fi MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Kumpikin havainnoi asioita ympärillään ja ilahtuu uusista asioista. w w w .la st en ke sk us .fi IS BN 97 895 162 700 0ryhmätoimintaa pienille ja isoille Tepasteleva tuhatjalkainen Tepasteleva tuhatjalkainen KOTIMAA | 4.1.2018 27. 25,90 (28,80) Ihmeellinen Jeesus Vapahtaja syntyy. Kirjan viimeinen luku käsittelee lähetystyötä löytöretkenä. Sellaisina ne varmaan toimivat hyvin, eivät ole liian pitkiä, vaan eräänlaisia päivän virikesanoja tai keskustelun alustuksia. Joskin Tukiaisen mielikuvituksen lentoa on ajoittain vaikea seurata, kirjan kiehtovin osa on reitti, jota hän kulkee italialaisesta kaupungista toiseen aina Bariin ja siitä Pyhälle maalle. Erkki Helminen teki 49-vuotisen työrupeaman Suomen Lähetysseuran palveluksessa. | kirjat | Erkki Helminen: Löytöretkeläisenä. Valmiixi 2017. Kuningas kuolee. Teksti on suurta ja raamatuntekstien lainaukset vieläkin suurempaa. Jumala nousee kuolleista. 88,00 88 00 Ateljé Solemniksen asiantuntija Sacrumin osastolla Kirkon kasvatuksen päivillä Jyväskylässä keskiviikkona 10.1. Kirja kulkee kanssasi vuoden ajan viikko kerrallaan kohti itse asettamiasi tavoitteita. 10,90 (13,00) ARKTINEN BANAANI 10 90 Maaretta Tukiainen Hyvän mielen vuosi – Tehtäväkirjani Elämänmuutoksesta on helppo haaveilla, mutta miten otat muutoksen osaksi arkea. 020 754 2350 HY VÄN MIELEN VUOSI Pertti Jarla Fingerporin ISO postilla Sisältää aiemmin ilmestyneet Fingerporin heräämisoppaan ja Postillan täydennettynä muilla Fingerporin uskontoaiheisilla stripeillä. Pyhiinvaella sinne, minne alun perinkin kuului vaeltaa: Jerusalemiin. Eri-ikäisille sopivia harjoitteita löytyy tutustumiseen, omien vahvuuksien löytämiseen ja vahvistamiseen, luottamuksen rakentamiseen ja hauskanpitoon. Helmisen tekemistä pienistä ja suurista löydöistä kertovat tekstit ovat tarkoitettuja joko yksin tai ryhmässä luettaviksi. Suuriin hengellisiin sfääreihin ei tämä pyhiinvaeltaja yllä. Mukaan lähtee pikkuinen Peace-nukke, ja tien varrelta seurueeseen tarttuu lisää väkeä: itse pyhä Birgitta henkivartijansa kanssa, tanssijatar Isadora Duncan Juice leskisen laulusta, joukko pakolaisia, joukko ilotyttöjä ja kibbutsivuoren yksinäinen vuohipaimen Jesus. Silti käsitteillä on selvä ero. Unohda Santiago de la Compostela. Matka taittuu jalan ja julkisilla välineillä, toisinaan satunnaisilla kyydeillä. Olli SEppälä Tapani Tukiainen: Tanssien ylös Jerusalemiin. Musta, vihreä, sininen ja harmaa-musta. Matkaseurueekseen Tukiainen saa aivan oman mielikuvituksellisen sääntökuntansa, jonka apotiksi hän ryhtyy. Täytettävän kirjan avulla vahvistat hyvinvointiasi määrätietoisesti mutta silti rennosti. Tervetuloa sovittamaan paitoja ja tunikoita! Rosemarie Portman, Josef Griesbeck Tepasteleva tuhatjalkainen – Ryhmätoimintaa pienille ja isoille Hauska ja monipuolinen leikkikirja ryhmäyttämiseen ja yhteishengen luomiseen. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun. 26,10 (29,00) PS-KUSTANNUS 26 10 Trikootunika Trikootunika pantakauluksella. Helminen listaa yhdessä kirjoituksessaan oivalluksiaan, joista enimmät hän sanoo tehneensä Afrikassa: musiikki, ystävyys, jumalanpalvelus, juhla-ateriat ja yhteisö. Materiaalista saa koostettua erilaisia toimintakokonaisuuksia vaikkapa koululuokalle, leireille tai isostoiminnan aloitukseen. 17,10 (19,00) PÄIVÄ 17 10 25 90 Lasten Keskus Tep aste lev a tuh atja lka ine n ryh m äto im int aa pie nil le ja iso ille La ste n ke sk us Monipuolinen paketti erilaisia ryhmäytymisharjoitteita, jotka sopivat kaikenikäisille. Usein kristitty vertaa itseään pyhiinvaeltajaksi, mutta Helminen näkee itsensä löytöretkeläisenä. Pyhiinvaeltaja menee jotain kohti, kuten löytöretkeilijäkin. Siellä hän matkaa Akkon ja Tiberiaan kautta harvemmin käydyille seuduille Palestiinaan ja viivähtää pitkään Nablusissa ennen kuin päätyy Jerusalemiin. Tutustumisleikit, luovan toiminnan menetelmät, hipat, pelit, pantomiimit ja ongelmanratkaisuharjoitteet auttavat muodostamaan toimivan ryhmän. Hänen kirjoittamistaan lyhyistä elämää ja uskoa ymmärtävistä teksteistä on koottu kirja, jonka nimi pistää miettimään. Painonapit niskassa, 3/4 -pituiset hihat. Ainutlaatuinen kertomus Jeesuksesta Kristuksesta ja Uuden testamentin tapahtumista helposti omaksuttavassa ja mieleenpainuvassa sarjakuvamuodossa. Messujen ja katedraalien sijaan hän löytää elämää ihmisten arkisista liikkeistä ja majapaikoistaan
Seppo Ilmari LAVI s. Kirjan nimi Äiti, kuulin ukkosen äänen on Liisa Liljan pojan lausahdus hänen tullessaan koulusta kotiin. Mukana on myös kaksi haikua. Kaikkea voi sattua hyvässä ja pahassa. Äänestyksen palkitut Kotimaan Kenestä seuraava arkkipiispa. | kirjat | Sointu Salminen: Hitaammin tämä loppuaika. Haastavat kenttäolosuhteet tuovat lisäpainolastia ja hauskoja sattumuksia. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Liisa Lilja: Äiti, kuulin ukkosen äänen. Muistotilaisuus seurakuntasalilla omaisille ja läheisille ystäville. Ollaan kiitollisia niin eletystä elämästä kuin uudesta elämästäkin ja eletään hetkessä. -äänestyksessä on vastaajien joukosta arvottu 10 kirjapalkinnon saajaa. Kirjan kiinnostavinta antia ovat värikkäät kohtaamiset paikallisten naisten ja lasten kanssa. Kirjassa kristillinen käsitys oikeasta ja väärästä saavat syvyyttä. Miten esimerkiksi satunnainen syrjähyppy eroaa toisen vaimon pitämisestä. Runojen tunnelma on paikoittain vakava, surumielinen, mutta myös lämmin ja kiitollinen. Kirjan lopussa Lilja kertoo perheen vaiheista afgaanipakolaisten parissa Kreikassa. Lukijan ei välttämättä tarvitse olla itse iäkäs. Runoissa ollaan karpalosuolla, kotisaunan lämmössä, ihmetellään lapsenlapsia ja neulotaan. Äiti joutuu arjessaan jatkuvasti vastaamaan erilaisiin avunpyyntöihin. Kyse oli pommista. Teologian maisteri: Annola Tuomas, Dobšíková Heli, Fagerström Jane, Gröhn Jiska, Hietanen Riikka, Huhtala Enni, Jurvelin Hilla, Kammonen Petri, Koivisto Ilkka, Kähkönen Anna, Lehtinen Paula, Lindgren Lasse, Lintusalo Sofia, Liukko Teija, Majuri Aleksi, Malm Ville, Merivirta Anna, Mustonen Jenni, Mykrä-Siljander Anna-Katariina, Nurkkala Sara, Nyholm Kenneth, Paananen Peppi-Kirsi, Parviainen Antti, Pekkarinen Miia, Salmi Annika, Sankari Hanna, Saren Hanna, Stigell Erika, Takkula Annika, Vaittinen Kaisa. Kuhmolaisen Sointu Sallisen yhdeksäs runokokoelma keskittyy elämän loppukaaren tunnelmiin. 250 sivua. Kuitenkin lapset saavat elää Kabulissa rikasta arkea monine harrastuksineen. Koto Kustannus 2017. Liljan polveileva ja eloisa kirjoitustyyli sopii hyvin afganistanilaiseen tunnelmaan. 4.4.1936 Kouvola k. Teologian kandidaatti: Granlund Taila, Hakonen Vehka, Helenius Mikael, Hemminki Kaisa, Hietava Erik, Hirvasnoro Jussi, Hirvonen Tiina-Susanna, Järvinen Jenna, Kainulainen Jenna, Kujanpää Lea, Laakso Tapio, Ojansuu Saila, Rantanen Krista, Rinkinen Kaisa-Elina, Ruokolainen Mira, Taipale Markus, Tervonen Kasperi, Vainikka Sara-Maria, Vaittinen Kaisa, West Helga. Hyvän tekemisen varjoon saattavat jäädä myös omien lasten tai puolison tarpeet. 31:6 Kaivaten, Salme Liisa perheineen Juha perheineen omaiset ja ystävät Siunaus Tikkakosken kirkossa 5.1.2018 klo 12. Lilja pohtii avoimesti omaa kristittynä elämistään. Kirjassa on kuvausta myös Afganistanin kulttuurista ja poliittisista vaiheista. Valokuvat tuovat kokemukset lähemmäksi lukijaa. Afganistanissa elämä, saati turvallisuus ovat kaukana länsimaisesta. 88 sivua. Hän käy mielessään painia kutsumukseensa ja perheensä turvallisuuteen liittyen. Emil Antonin kirjan Katolisempi kuin luulit saavat seuraavat henkilöt: Leena Hirvelä, Hirvikylä, Marika Huhtasalo, Kuusjoki, Anssi Korhonen, Helsinki, Maija-Liisa Vidgren, Iisalmi, Marja Antila, Espoo, Pertti Kalin, Jyväskylä, Päivi Floman, Kuusankoski, Salla Tuori, Turku, Riitta Pailomaa, Helsinki, Eeva-Liisa Osametsä, Vantaa. Teologian tohtori: Ajo Martti, Hintsala Meri-Anna, Siljanen Esko, Vaura Tuomas, Virtaniemi, Matti-Pekka. Kirja tempaa mukaansa. Yksittäinen hyvä teko ei ole kovin iso paikallisissa mittasuhteissa. Lähetä surunvalittelusi. Luokanopettaja ja sosionomi (amk) Lilja kirjoittaa kolmilapsisen perheensä arjesta vuosina 2008–2013 Afganistanin Kabulissa. Peitenimet, porttivahdit ja liikkumisen rajoitukset tulevat tutuiksi. Lilja joutuu vastakkain äärimmäisen vaikeiden ja kipeiden kysymysten kanssa. Siunataan sotilaallisin kunniaosoituksin ja käytetään kunniamerkkejä. Erilaiset lähtökohdat vaikuttavat käytännön tapoihin toimia. Runokokoelma on helppolukuinen ja sopii hyvin talvi-iltojen tunnelmointiin. Lilja on vaihtanut turvallisen arjen kotimaassaan kutsumuksen seuraamiseen. VIRPI KIRVES-TORVINEN KOTIMAA | 4.1.2018 28. Afganistanin ajan merkitys ja johdatus korostuvat. tiedoksi | tutkinnot | Rakkaamme, kenttärovasti evp. Perussanoma 2017. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa myönnetyt tutkinnot 1.10.–30.11. Varsinkin afganistanilaisten naisten ja lasten kohtalot järkyttävät. 10.12.2017 Jyväskylä Sinun käteesi minä annan henkeni, Sinä, Herra, lunastat minut, Sinä uskollinen Jumala Ps. Hän ottaa vahvasti kantaa turvapaikanhakijoiden kohteluun lähimmäisinä. Lilja kertoo runsaasti kulttuurin hyvistäkin puolista, jotka jäävät suomalaisessa mediassa vähemmälle
08 4639 200 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 tilauspalvelut@kotimaa.fi Ilmoitusmarkkinointi Pirjo Teva 040 680 4057 Minna Zilliacus 040 774 7777 etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Ilmoitushinnat 2,50 € / pmm + alv. (06) 433 5700 FI44 4747 1020 0016 55 Uusheräyksen Keskusliitto ry www.uusherays.fi p. % 1.1.2013 lähtien ja digilehden 24 ?%. Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisteri lain puitteissa. Nakkilan seurakunnassa on haettavana DIAKONIAN VIRKA Virka täytetään 1.4.2018 alkaen tai sopimuksen mukaan. Hakuaika päättyy 24.1.2018 klo 15. Espoonlahden seurakunnassa on haettavana diakonian virka Koko hakuilmoitus: evl.fi/rekrytointi Hakuaika 1.1.–14.1.2018 klo 15. 040 750 3036 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä KOTIMAA | 4.1.2018 29. Virka edellyttää suomen kielen erin omaista suullista ja kirjallista taitoa sekä ruotsin kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Virkaan valitun hakijan tulee olla Suomen ev.lut. Haku ilmoitus on kokonaisuudessaan luetta vissa hiippakunnan kotisivuilla osoit teessa: www.helsinginhiippa kunta.evl.fi. Ohjel maa Pernajan kirkossa ja puurotarjous ja yhdessäoloa Pitäjäntuvalla. Hakuaika päättyy maanantaina 15.1.2018 klo 15.00. Hakemukset tulee toimittaa 17.1.2018 kello 15.00 mennessä Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulille sähköisesti KirkkoHR –palvelun kautta (linkki palveluun hiippakunnan kotisivulla www.lapuanhiippakunta.fi). Lisätietoja: espoonseurakunnat.fi/infoja-asiointi/tyopaikat. HELSINGIN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI julistaa haettavaksi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran viran Virka täytetään vaalilla, jonka toimittaa seurakuntaneuvosto. Viran kelpoisuusehdot ja hakuohjeet helsinginhiippakunta.evl.fi. Hakemukseen on liitettävä nimikirjanote, josta ilmenee esteettömyys hakea kirkkoherran virkaa. kirkon konfirmoitu jäsen. Vaalitapa on välillinen. Palveluhakemisto Varaa paikkasi Palveluhakemistosta Ilmoitusmarkkinointi Pirjo Teva 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi Ota yhteyttä ilmoitusmarkkinointi p. Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa kotimaa24.fi/tyopaikat-ja-virat Seurakunnat Julistetaan haettavaksi Paikkoja avoinna LAPUAN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI on julistanut uudelleen haettavaksi Petäjäveden seurakunnan kirkkoherran viran 21.12.2017–17.1.2018. 14.00 Loppiaisen kaksikielinen joulujuhla kaikille seura kuntalaisille, isoille ja pienille. Palkkaus on vaativuusryhmän 502 mukainen. Sacrum palvelee seurakuntia kattavalla kirkollisten tarvikkeiden, virka-asujen, kirkollisten tekstiilien ja kynttilöiden valikoimalla. 24 % Ilmoitusvaraukset ja aineistot: edellisen viikon perjantaina klo 12 mennessä sähköpostitse ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Tilaushinnat Kestotilaus 12 kk 127,00 € Kotimaa-lehti ja digipaketti 12 kk 147,00 € Digipaketti 12 kk 106,90 € Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakaus lehtien verokanta on 10. Pidämme oikeuden hintojen muutokseen. Kirkkoherran virka Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa on avoinna Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli julistaa haettavaksi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran viran, johon liittyvät tuomiorovastin tehtävät. Hakuaika virkaan päättyy 15.1.2018 klo 15.00. Työnkuvaan kuuluu koko yleinen diakoniatyö. Tehtävään vaaditaan piispainkokouksen hyväksymä diakonian virkatutkinto. www.sacrum.fi Sacrumista saat kristilliset kirjat, hengellisen musiikin ja elokuvat kuten myös Kirkon Ulkomaanavun ja Yhteisvastuun tuotteet. Koeaika on 6 kk. Virkaan valitun on esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus ja rikosrekisterilain 6 §:n mukainen rikosrekisteriote. Diakoniatyön tiimiin kuuluu yksi diakoniatyöntekijä ja diakoniatyöstä vastaava pappi. Virkaan valitun on ennen viran vastaanottamista esitettävä hyväksyttävä lääkärin todistus terveydentilastaan. Hakemuksen liitteineen pyydämme lähettämään kirjeitse osoitteella: Nakkilan seurakunta/diakonian virka, PL 17, 29251 Nakkila. Lö 6.1.2018 klo. www.h-y.fi hy@h-y.fi puh. Lisätietoja antavat diakoniapappi, kappalainen Lasse Vappula, 044 486 6512, lasse.vappula@evl.fi sekä kirkkoherra Markku Järviö, 044 486 6511, markku.jarvio@evl.fi
Evankelista jätti asian kertomatta. Kolehti kootaan evankelioimistyöhön Aasiassa Suomen Lähetysseuran kautta. 10.00 Jumalanpalvelus Kauhajoen kirkosta. Uteliaisuuden herättäjä loppiainen (epifania) on aiheeltaan ”Jeesus, maailman valo”. Ma 8.1. Kuningas Herodeksen valta ja hänen antamansa kyseenalainen tutkimustehtävä ei jähmettänyt heitä paikoilleen, vaan etsijät löysivät seimen luota uuden paluureitin kotiin, koska tähti näkyi kirkkaimmin juuri pimeydessä. Virret: 47:1,2,5, 901:1,2,4, 425, 424 sunnuntai 7.1. Saarna Jori Brander. Jumalanpalvelukset Yle radio 1 lauantai 6.1. Liturgi Jouni Niemi. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. 72:1–3,8–12, Miika 4:1–4, 1. 9:12–16 tai Joos. J ouluna syntynyt Jeesus-vauva herätti uteliaisuutta maailman viisaissa. ti 9.1. alttarilla on kuusi kynttilää. tiedottaja Timo Hormio, Kirkkonummi. Loppiaisena Jumala hämmentää vauvana maailman viisaita kuin narri keskiajan hoveissa ja kaduilla. pastori Orvo Miettinen, Adventtikirkko, Tampere. kirkkoherra Ville Niittynen, Kaarina. 2:1–12. 3:15–18, 21–22. Loppiaiskertomus herättää nykyajassa mielikuvan Nobel-illallisista, joilla maailman viisaimpien ja vaikutusvaltaisimpien keskelle kannetaan yllättäen pieni vauva. 10.00 Riemulaulut – musiikkijumalanpalvelus Lähetyskirkossa. Moos. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. sunnuntai 7.1. to 11.1. Joulun lasta ei ole syytä heittää kuusen ja pesuveden mukana hankeen hukkumaan ja unhoittumaan. tekstit: Ps. liturginen väri on valkoinen. pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki. | Kuva: Gun Damén KOTIMAA | 4.1.2018 30. tekstit: Ps. sunnuntai loppiaisesta on aiheeltaan ”Kasteen lahja”. kirkkoherra Juha Rauhala, Haaparanta. Ke 10.1. Ke 10.1. opetusneuvos Pertti Luumi, Helsinki. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt. Alkujaan vain Matteuksen tallentamaan loppiaiskertomukseen on aikojen kuluessa liitetty Raamatun ulkopuolistakin perinnettä, esimerkiksi tietäjien nimet ja lukumäärä. 3:5–11, 17, Gal. Saarna Kari Kanala. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” – – Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. to 11.1. hiippakuntasihteeri Juha Antikainen, Kuopio. Itäisessä kirkossa heitä on tunnettu peräti tusinan verran. Läntisen kirkon käsityksen kolmesta vakiinnutti 200-luvulla kirkkoisä Origenes, ja nykyään myös ortodoksit pitäytyvät siinä. Liturgi Mika Huusko. liturginen väri on valkoinen. Tim. Seimi oli kuin alttari, joka kutsui puoleensa ja lähetti matkaan kaikkia kansoja. ”Kasparille” annettiin itämaisia piirteitä, ”Melchior” oli vaalea ja ”Balthasar” tummaihoinen kuin Tiernapojissa. Narrin puvussa oli lupa ilmaista vaiettuja totuuksia, kyseenalaistaa yhteiskunnallisia ja uskonnollisia tapoja, varoittaa vallanhimosta ja puolustaa heikkoja. Saarna Jouko Ala-Prinkkilä ja David Ezzine. Jeesusta ei siis omista mikään valtio, heimo tai kirkkokunta. Virret: 495, 135, 219, 442, 332. Idästä matkaan lähtenyt joukko alkoi edustaa koko ihmiskuntaa ja heidän kumarruksensa uuden maailmanajan alkamista, kuten Psalmissa 72:10–11. Olisivatko kaikki ihmetyksestä iloisia vai alkaisiko vanha Eurooppa välittömästi kiistellä muiden kanssa opista ja vallasta. Helena Castrén Kirjoittaja on kirkkoherra, rovasti ja psykoterapeutti. Siksi loppiainen on sopiva kasteen ja lähetyksen pyhä. 89:19–22, 27–30; 1. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. tV 1 lauantai 6.1. Ma 8.1. alttarilla on neljä kynttilää. 3:16, Matt. 3:23–29, Luuk. Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme. Hänestä on ratkaisijaksi elämän isoihin kysymyksiin. 1. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. 11.00 Jumalanpalvelus Kuopion Metodistiseurakunnasta. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. Yle radio 1 aamuhartaus arkisin klo 6.15 ja 7.50. näyttelijä Laura Malmivaara lukee Sirakin kirjaa. pastori Jyrki Koivisto, Ylöjärvi ti 9.1. 10.00 Jumalanpalvelus Hailuodon kirkosta. Häntä tultiin tapaamaan kaukaa. Pe 5.1. Keskiajalla tietäjät ovat voineet edustaa tunnettuja mantereita: Eurooppa, Aasiaa ja Afrikkaa. Liturgi Hanna Paavilainen. Kumartuisiko joku huippuvaikuttaja spontaanisti lapsen edessä, ennen kuin kuninkaan turvamiehet kiikuttaisivat tämän pois häiritsemästä illastajien rauhaa. Iltahartaus klo 18.15, la klo 18.00. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa – – Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. pyhä | Loppiainen | | ensi pyhänä | | radio & tv | Matteuksen evankeliumi 2: 1-12 Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. Pe 5.1. Loppiaisena idästä saapuneiden tietäjien matkareitti muuttui vastasyntyneen kohtaamisen ja unen jälkeen. Saarna ja liturgia Timo Juntunen. lähetyssihteeri Aila Asikainen, Juva
En tiennyt miten osaisin etsiä sieltä vastauksia kysymyksiini. Tekstit kuvitetaan erilaisin menetelmin. Sain itselleni vanhan kirjan, jonka sivuja aloin työstää värittämällä ja liimaamalla siihen kuvia. Jeesuksen vertauksissa pysähdyin lauseeseen: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Olin löytänyt seuraavan aiheen, jota alkaisin työstää Bible Journaling -menetelmällä. Samalla pääsin hengelliseen ohjaukseen. | Kuva: Jukka Granström Rakas raamatunkohta Matteus 5:28–34 Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Kurssilla oli käytössä valmiita tekstejä ja askartelumateriaalia. Tarvitsin vahvemman luottamuksen Jumalaa kohtaan ja päätin hakea apua kirkosta. Ristiriitainen viidakko Vantaalainen Hilkka jämsä osallistui seurakunnan Bible journaling -kurssille. Lohdutin itseäni ajattelemalla, että onhan Raamattu niin iso kirja, että kaipa sieltä jotain löytyisi minullekin. Selailin kuvia ja maalasin väripohjia. Tähän asti olin halunnut käyttää askarteluissani valmiita kuvia. Kokemusten jakaminen oli vapaaehtoista. Olin juuttunut vastustamaan tuomitsemista ja hengellistä paremmuutta, enkä ollut antanut Raamatulle mahdollisuutta puhua minulle sen omalla tavalla. Löysin vihreän paperin niityksi. Siellä Raamatusta etsitään lauseita, jotka koetaan puhutteleviksi. Siellä oli hyväksyvä ja turvallinen ilmapiiri. Sekin loi turvallisuutta. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! elämään: kiitollisuus, anteeksiantaminen, elämän hyväksyminen ja luovuus. Eräänä päivänä luin mobiiliraamatusta Markuksen evankeliumia. Erään rasian k a n n e s s a näin perhosen kuvia. Siitä on löydetty perustelut jyrkkiin tekoihin ja päätöksiin, jotka ovat vastoin omaa oikeudentajuani. Samalla laitoin Bible Journaling -kirjaani huoleni, pyyntöni, toiveeni ja lopulta myös iloni. Kun liimasin perhosta niitylle, koin huoletonta keveyttä ja mieleeni nousivat Raamatun sanat: ”Katsokaa kedon kukkia.” Tämän lauseen innostamana leikkasin, liimasin ja maalasin kuvia. Uteliaisuuteni Raamattua kohtaan heräsi. Kirja oli minulle tuntematon viidakko. Minua pelotti tulla kurssille, sillä luulin, että kaikki muut tuntisivat Raamattunsa hyvin. Viime vuosina osallistuin seurakunnan kirjoittajakurssille sekä kurssille, jossa käytettiin ääntä ja värejä. Leena HietaMies Hilkka Jämsä ” Kun liimasin perhosta niitylle, koin huoletonta keveyttä ja mieleeni nousivat Raamatun sanat: ”Katsokaa kedon kukkia.” KOTIMAA | 4.1.2018 31. Luen Raamattua älypuhelimestani. Raamattuun liittyi siis rasitteita, jotka olivat kietoutuneet muiden ihmisten tulkintoihin. Sain tuntea turvallisesti epävarmuutta, pelkoa ja huolta. Monille Raamattu tuntuu olevan taisteluase ja vallan väline. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Rasiassa olleet valmiit paperiperhoset olivat loppuneet, joten päätin piirtää perhosen itse. Ilmoittauduin tutun seurakunnan Bible Journaling -kurssille. Jokin aika sitten tarvitsin voimia jaksaakseni elämäntilanteessa, jossa läheinen ihminen oli sairastunut. Mietin, mikä kaikki tuo voimaa | Raamattu ja minä | Maija p. V ieroksuin pitkään Raamattua, koska pidin sitä sekavana ja aikansa eläneenä
Viime marraskuussa Norjassa Nuorva näki vaaleanpunaiset revontulet. Hänen somessa jakamansa kuvat revontulista – enkelikuorojen tanssiksikin sanotusta ilmiöstä – ovat tuoneet iloa monelle. Kuvia voi kertyä illassa satoja, jopa tuhansia. Noiden täytyy olla revontulia! Nuorva tajusi, että nähdäkseen paremmin sähköisesti varautuneiden aurinkotuulihiukkasten synnyttämät valoilmiöt hänen olisi hankkiuduttava paikkaan, jossa asutuksen valot eivät näkyisi. Hänen musiikkiaan on sanottu visuaaliseksi, se herättää kuulijan mielessä tarinoita ja maisemia. Nuorva tunnetaan paremmin lauluntekijänä kuin taivaankannen kuvaajana. Nuorva kuvasi niitä aallokossa pomppivasta veneestä. Vielä kamera mukaan ja matkaan! Uimarannalla otetuista kuvista tuli hienoja. Nuorva innostui aiheesta lisää. Järjestelmäkamera vaihtui pokkariksi, jolla napsittiin filmille kuvia lapsista. Että on olemassa jotain niin ihmeellistä. Jälkikäteen valaiden näkeminen läheltä on synnyttänyt voimakkaita tunteita. Myös musiikki vei mennessään. Norjan matkan antia oli myös kokonaan toinen luonnonilmiö, nimittäin valaiden muutto. Mika Nuorva, 45, laulaja-lauluntekijä, Herättäjä-Yhdistyksen nuorisosihteeri. Hän sanoo löytäneensä yhteyden kuvaamisen ja musiikin tekemisen välillä. Kuvatessaan revontulia Nuorva käyttää pitkää valotusaikaa, reilusta sekunnista kahdeksaan sekuntiin. Ne olivat niin kirkkaat, että niiden valossa olisi nähnyt lukea. simmäisen järjestelmäkameran 16-vuotiaana oltuaan seurakunnassa kesätöissä. Hän kuului myös koulun kamerakerhoon. Valokuvaaminen ei ole Nuorvalle uusi asia. Häntä ärsyttää viimeaikainen hehkutus siitä, että jo lyhyt vierailu metsässä alentaa ihmisen stressiä. | Kuva: Mika Nuorva Kuka. Kuvaaminen ei kuitenkaan oikein ottanut tulta, ja se jäi kun hänestä tuli isä parikymppisenä. Asuu Lievestuoreella Laukaassa. Hän muisti läheisen uimarannan. Ikään kuin luonto olisi olemassa sitä varten, että ihminen metsässä käynnin jälkeen jaksaisi painaa entistä enemmän töitä. Hän hämmästyi näkemäänsä. Silmä havaitsee ne usein valkoisina, kamera vangitsee ne useimmiten vihreinä ja violetteina. E räänä iltana vuonna 2015 Mika Nuorva vilkaisi taivaalle. Hän osti itselleen enTanssijälkiä taivaalla Revontulet ovat salaperäisiä. Luontokuvia on nähtävissä Instagramissa ja osoitteessa www.mikanuorva.com luomakunta KOTIMAA | 4.1.2018 32. Taivaalla oli valoilmiö. Yleensä valokuvat revontulista ovat dramaattisempia kuin paljaalla silmällä nähdyt. Mutta kuten niin monelle muullekin, digikameroiden ilmaantuminen markkinoille merkitsi kiinnostuksen heräämistä. Luonto ei Nuorvan mielestä ole olemassa ihmistä varten, vaan ihminen on osa luontoa ja siitä riippuvainen. Nuorva ei halua mystifioida tai uskonnollistaa luontoa. Hänen kamerassaan on hyvät hämäräja yökuvausominaisuudet. Olli Seppälä Revontulia on kutsuttu myös enkelikuorojen tanssiksi. Tehnyt kymmenkunta levyä, joista kolme on soololevyjä. Valokuvissa ne näyttävät kuin pensselillä vedetyiltä. Kameroiden laadun paraneminen ja hintojen lasku mahdollistivat myös Nuorvalle laadukkaan kuvausvälineistön hankinnan