lokakuuta 2020 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : M in na To iv io 11 5. 8 6 N:o 39 | 2. vu os ik er ta 00 43 59 5– 20 –4 Nyt luetaan kirjoja! Tässä lehdessä joukko kirjailijoita antaa omat lukusuosituksensa. Lisäksi Kotimaa julistaa Vuoden kirja -äänestyksen. 12 Terhokodille pitää löytää taloudellisesti kestävä ratkaisu Arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen: ”Aina jää se mutta”
Tässä lehdessä puhuu emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen. Työ on ollut merkityksellistä mutta uuvuttavaa. Se on totta, ei kukaan ihminen voi tietää. Puhumme kiusaamisesta ja kerromme, mitä voi tehdä, jos jotakuta kiusataan. Kun sisäpiiri on laajentunut, se ei tunnukaan enää niin tärkeältä. Unelmani on, että voisin olla koululla yhden päivän viikossa. Pelailemme, juttelemme ja Variassa järjestämme oppilaitoksen kuraattorin kanssa tennispallohierontaa hartioille. | Kuva: Jukka Granström SANNA TIRKKONEN Erityisnuorisotyönohjaaja Avautuva elämä K ollegani Olli Seppälä on haastatellut kahden vuoden aikana 13 emerituspiispaa. Edessä on pitkä matka itsetunnon korjaamiseksi. Samalla, kun elämä on pienentynyt, se on avautunut. Toimin tukihenkilönä nuorille, ja lähes kaikki tukea pyytäneet ovat kokeneet kiusaamista. 1 Miten seurakuntasi on läsnä koulujen ja koululaisten arjessa. Opettajat eivät tuntien jälkeen aina jaksa kuunnella oppilaita, he tarvitsevat tauon. Osa on ollut eläkkeellä jo pitkään, jotkut vasta muutaman vuoden. 2 Miten seurakuntien kouluyhteistyö voisi entistä paremmin vaikuttaa koulujen turvallisuuteen. Haastattelut ovat saaneet minut ajattelemaan, kuinka helposti elämämme supistuu. MERI TOIVANEN Toimittaja miettii, mitä ajan kuluminen muuttaa. – Silloin tällöin. Jokaisella jututettavalla on oma elämäntarinansa ja omat kuulumisensa. Kaupunki on panostanut tähän hyvin tuloksin. 2 KOTIMAA | 2.10.2020 aluksi. Mediassa jälleen pinnalle noussut kiusaaminen ja kouluväkivalta ovat vain yksi oire aikuisen kaipuusta. – Toivon lisää resursseja työntekijöiden läsnäoloon kouluissa. 4 Mikä on kirkon viesti kiusatulle. Kuuletko kiusaamisesta usein. Olemme käytettävissä, jos joku luokka tarvitsee asian tiimoilta enemmän apua. Kotimaan sarja, jossa tavataan eläkkeellä olevia piispoja, alkoi syyskuussa 2018 Porvoon hiippakunnan emerituksen Erik Vikströmin haastattelulla. Monenlaiset nuoret puhuvat meille asioistaan. DANIELLE MIETTINEN ”Kouluihin tarvitaan lisää aikuisia” Sanna Tirkkonen on rakentanut kouluilla suhteita sellaisiinkin nuoriin, joita ei kirkolla tapaa. Mutta eläkeläinen on vapaa sanomaan sen. luokkalaisista on kokenut fyysistä uhkaa viimeisen vuoden aikana. Kirkko, jolle on antanut niin paljon, ei olekaan enää kaiken keskus. – Normaalioloissa käyn viikoittain yläkouluissa ja ammattioppilaitos Variassa työparini kanssa. Moni tarvitsee siihen ammattiapua. Mutta haastatteluissa on myös yhteisiä piirteitä: niistä huokuu etäisyyden merkitys. 5 Entä kiusaajalle. Emme näe perspektiiviä, luulemme keskittyvämme olennaiseen, mutta matkan päästä kokonaisuus hahmottuu toisin. – Ryhmäytämme yhdessä kaupungin ja koulujen kanssa kaikki Havukosken ja Koivukylän seiskaluokkalaiset, joita on joka vuosi noin 15 luokallista. – Sinä olet arvokas ja tärkeä. | viikon henkilö | Erityisnuorisotyönohjaaja Sanna Tirkkonen Rekolan seurakunnasta kehuu Vantaan kaupungin ratkaisua sijoittaa erityisnuorisotyöntekijöitä kouluihin. Hän sanoo myös, ettei tiedä, miten kirkon käy tulevaisuudessa. – Joku aina innostuu tulemaan mukaan myös seurakunnan juttuihin. – Sinäkin olet arvokas ja tärkeä. Ja vielä on piispoja jäljellä. 3 Vuosi sitten julkaistun kouluterveyskyselyn mukaan 12 prosenttia 4. Kari Mäkisen haastattelu on sivuilla 8–9. Emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen sanoo tässä lehdessä, että kirkossa ollaan kovin kiinnostuneita kirkosta, vähemmän elämästä ja ihmisistä. Et ole yksin. ja 5. Tirkkonen toivoo, että hänkin voisi viettää koulussa yhden päivän viikossa
Siihen liittyen Yle lähettää elokuusta lokakuuhun kuusi kokeilujumalanpalvelusta. Vanhassa vara parempi, kuten eräs kirjoittaja toteaa. Niin vaikeaa, että täytyy yrittää. Kirkon viestintää ja Yleä voi kiittää alttiudesta kehittää tätä pitkää perinnettä. MARI TEINILÄ päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi 3 KOTIMAA | 2.10.2020. Kirkon viestinnän ja Ylen kannattaa kuunnella kielteistäkin palautetta tarkasti. Samaan aikaan meneillään on Ylen radiojumalanpalvelusten kehittäminen, jonka suunnittelu alkoi jo viime vuonna. Ilman uudistumista uusia kuuntelijoita ei saada. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: 50?000 K Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Lukututkimuksen kohteina olivat Raamatun lisäksi Seitsemän veljestä, Kalevala, Tuntematon sotilas, Rautatie, Sinuhe egyptiläinen, Vänrikki Stoolin tarinat, Punainen viiva, Välskärin kertomuksia ja Nuorena nukkunut. Radiokirkkojen uudistukseen kielteisesti suhtautuvan kuuntelijan pitää ymmärtää olevansa osa hyvinkin erilaisten kuuntelijoiden joukkoa. Vaikeaa on ihmisen tyytyä uskomaan näkemättä, haistamatta, koskettamatta, kuulematta ja usein ymmärtämättäkään. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Hyväksyä se, että kun lähdetään kokeilun tielle, siellä tulee myös huteja. Poikkeusaika on saattanut osaltaan vaikuttaa kielteisyyteen, epävarmoina aikoina uudistuksia on vaikeampi sietää. Niitä koskeva Kotimaa-lehteen lähetetty palaute on ollut pääasiassa kielteistä. Palaute kertoo myös siitä, miten tärkeitä radiossa lähetettävät, nykymuotoiset jumalanpalvelukset ovat monille kuuntelijoille. FREIJA ÖZCAN Kirjoittaja on Kotimaan toimituspäällikkö. Uudistuksia vierastaville hyvä uutinen on se, että seurakuntien suorat jumalanpalvelukset muodostavat jatkossakin valtaosan lähetyksistä. Lisäksi ajatus lempeästä suojelijasta tuntuisi ihanalta. Miksi edes tahtoisin nähdä enkelin. Se voisi olla myös suurikokoinen mies, joka heiluttaisi miekkaa. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Esimerkiksi siinä suhteessa, millainen kirkkomusiikki puhuttelee. Kokeilujumalanpalvelukset ovat kuultavissa Yle Areenassa poikkeuksellisesti vuoden loppuun asti. Kaikkea ei olla muuttamassa. Toisaalta, ehkä se olisi outo monijäseninen ja -siipinen olento, jota pelästyisin kuollakseni. Tahtoisin nähdä enkelin. Ehkä se vastaisi minussa alati vaanivaan epäuskoon. Radiojumalanpalvelukset ovat Ylen vanhin yhtäjaksoisesti lähetetty radio-ohjelma, niitä on voinut kuunnella jo lähes sata vuotta. Se on kuuntelijoiden hyvää palvelua, palautteen antamiselle on paljon aikaa. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | ???????. Raamattu on myös kirja, joka useimmiten otetaan käteen mutta samalla myös kaikkein vähiten kokonaan lävitse luettu tutkimuksen kirjoista. Osin siihen ajaa kuuntelijalukujen lasku. Että olisi jokin kirkas suurempi näkymätön, joka kietoisi lempeään syliinsä ja kantaisi yli vaarallisten paikkojen. Olisiko se kirkas olento, joka säihkyisi edessäni metsäpolulla kuin valtava Helinä-keiju. ?. Uusia kuuntelijoita radiokirkolle P oikkeusaikojen myötä iso osa kirkkokansasta on siirtynyt viettämään jumalanpalvelusta verkkoon, radioon tai television äärelle. Näyttäisi kerrankin, että on olemassa yliluonnollisia asioita, jotain ihan muuta kuin tämä ihmisaistein havaittava maailma. Jokaiselle jumalanpalveluksia radiosta jo nyt säännöllisesti seuraavalle on varmasti tärkeää, että radiokirkko saavuttaa uusia kuuntelijoita. Voisi hetken olla kuin lapsi jälleen vahvojen käsivarsien suojassa. Kun joskus ulkona yllättäen tunnen jasmiinin tuoksun, sanon: Tästä on kulkenut enkeli. 2.10. Vai olisiko se ylevä ja viisas valkopukuinen kuin haltijat Tarussa sormusten herrasta. 1970 Kotimaa 2.10.1970. Raamattu on miltei jokaisessa suomalaisessa kodissa ja yli neljäviidesosaa suomalaisista on Raamattua lukenut, ilmenee Suomen Gallupin kirjatutkimuksesta, jossa Raamattu kilpaili yhdeksän suomalaisen klassikon seurassa
Aiheina olivat ruoka-apu, uskontolukutaidon merkitys diakoniatyössä, diakonian arki ja diakoniatyön johtaminen. Tuoreimman kyselyn aineisto kerättiin tammi-helmikuussa eli juuri ennen koronapandemian rantautumista Suomeen. Sen sijaan asunnottomia ja pitkäaikaisesta yksinäisyydestä kärsiviä vanhuksia on asiakkaissa nyt vähemmän kuin ennen. Vaalituloksen perusteella Ulla Ruusukallio nousee kirkolliskokoukseen helmikuussa valitun Ari Hukarin tilalle. | lyhyesti | | diakoniabarometri 2020 | B arometrikyselyn perusteella diakoniatyöntekijät kohtaavat säännöllisesti viikoittain toimeentulotukea saavia, fyysisistä sairauksista kärsiviä, toistuvasti ruoka-apua saavia ja mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä. Helsingin hiippakunnassa suositellaan nyt maskien käyttöä yli 15-vuotiaille tilanteissa, joissa ollaan lähikontaktissa. Muuten Tampereen hiippakunnan kirkolliskokouspaikat säilyivät ennallaan. Vaikka ihmisten taloudellinen auttaminen on ensi sijassa yhteiskunnan tehtävä, 69 prosenttia kyselyyn vastanneista diakoniatyöntekijöistä kokee sen kuuluvan myös seurakunnille. Toisen tai kolmannen polven sosiaalitoimen asiakkaiden ja ylivelkaantuneiden määrä on lisääntynyt diakoniatyön asiakaskunnassa. Arkkipiispa Tapio Luoma jakoi palkinnon viime viikolla. Kirkon tasa-arvopalkinto myönnettiin Taantuvan tasa-arvon kirkko -kirjan tekijöille Kirkon tasa-arvopalkinto on myönnetty Taantuvan tasa-arvon kirkko -kirjalle. Pidemmällä aikavälillä mielenterveystyö ja työ vapaaehtoisten kanssa ovat myös lisääntyneet selvästi vajaassa kahdessa vuosikymmenessä. Kolmasosa vastaajista ajatteli, että seurakunnan taloudellisen avun pitäisi olla kertaluontoista. Taloudellinen auttaminen on ollut diakonian keskeinen työmuoto koko 2000-luvun ajan, vaikka se suunniteltiin 1990-luvun laman jälkeen tilapäiseksi toimintamuodoksi. Alueilla, joissa ollaan epidemian kiihtymisvaiheessa, suositellaan nyt maskin käyttöä julkisissa sisätiloissa ja yleisötilaisuuksissa, joissa lähikontakteja ei voida välttää. Diakoniatyöntekijät haluaisivat itse panostaa enemmän sielunhoitoon. Työntekijöitä ohjeistetaan käyttämään maskia tilanteessa, jossa he ovat seurakuntalaisten kanssa lähikontaktissa yli 15 minuuttia. Vuonna 2013 vain 16 prosenttia diakoniatyöntekijöistä arvioi asiakkaiden ajattelevan näin, mutta tänä vuonna jo peräti 61 prosenttia oli tätä mieltä. Tampereen seurakuntayhtymän erityisdiakoni Pirjo Palovirran tutkimuksesta ilmeni, että ruoka-apu on juurtunut seurakuntiin pysyväksi auttamisen muodoksi, mutta se on muuttunut viime vuosina yhteisöllisempään suuntaan. Ohjeistus koskee myös kirkkoja. Kyselyyn vastasi noin 500 henkilöä eli reilu kolmannes kaikista kirkossa diakoniatyötä tekevistä. Vaalit järjestettiin koko kirkossa helmikuussa. Tosin 57 prosenttia ajatteli, että taloudellisen auttamisen tulisi olla ennen kaikkea ohjausta ja neuvontaa. Tiedot selviävät diakoniatyöntekijä Hanne Alavan tutkimuksesta. Myös kotikäynnit ja muu jalkautuminen on lähellä heidän sydäntään, vaikka käytännössä ne ovat vähentyneet. Työikäisten yksinäisyys on kuitenkin lisääntynyt. Työ työttömien kanssa on puolestaan vähentynyt. Diakoniabarometri tutkii diakoniatyötä tekevien käsityksiä työstään ja sen kehittämisestä. Maskia suositellaan myös kirkoissa käytettäväksi Kirkkohallitus on päivittänyt koronaohjeistuksiaan vastaamaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) uusia suosituksia kasvomaskien käytöstä. Barometrin tutkijoina toimi tänä vuonna neljä Diakonia-ammattikorkeakoulussa ylempää tutkintoa suorittavaa opiskelijaa yhteistyötahoista muodostetun ohjausryhmän tuella. 4 KOTIMAA | 2.10.2020 uutiset. Yhteistyö eri tahojen välillä koetaan myös tärkeäksi. Käytännössä kuitenkin juuri talousja velkaneuvonta on vähentynyt kymmenessä vuodessa seurakuntien diakoniatyössä peräti 18 prosenttiyksikköä. Tampereen hiippakunnan vaalitulos muuttui uusinnassa Hämeenkyrön rovastikunnan papit äänestivät viime viikolla uudelleen Tampereen hiippakunnan kirkolliskokousvaalissa ja hiippakuntavaltuuston vaalissa. Asiakastyö seurakunnan tiloissa on lisääntynyt huomattavasti ja yhteisöruokailujen osuus jonkin verran viime vuosina diakoniatyössä. Hämeenkyrön rovastikunnassa hylättiin tuolloin 46 pappien ääntä, sillä äänestyslippuja ei ollut leimattu. Sitä on julkaistu vuodesta 1999 lähtien ja se ilmestyy joka toinen vuosi. Vuonna 2019 seurakunnissa jaettiin 132 855 ruokakassia ja yhDiakonian talousapu on muuttunut toimeentulon jatkeeksi auttaminen | Diakoniatyön arjessa kohdataan yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät kykene hakemaan sosiaalietuuksia eivätkä osaa käyttää sähköisiä palveluja, todetaan reilu viikko sitten julkaistussa Diakoniabarometrissä 2020. Vastaajat myös arvioivat, että monet diakonia-asiakkaat pitävät seurakunnan taloudellista apua subjektiivisena oikeutenaan ja itsestään selvänä toimeentulon jatkeena. Palkinnon saivat kirjan toimittaja ja kirjoittaja Anni Tsokkinen sekä kirjan kirjoittajat Aino-Maija Elonheimo, Outi Elonheimo, Saara Huhanantti, Helena Kauppila, Tiina Kristoffersson, Minna Mannert, Selja Purovaara, Salla Ranta, Teemu Ratinen, Eeva-Kaisa Rossi, Satu Saarinen, Henna Salo ja Päivi Vähäkangas. Palkinnosta päätti kirkkohallituksen täysistunto
Kolmannes seurakunnista ei käytä hävikkiruokaa vielä lainkaan. Diakonia-asiakkaita osallistuu kokkaamiseen vasta noin 20 prosentissa seurakunnista. Diakoniatyöntekijöiden mukaan se auttaa kohtaamaan ihmiset sensitiivisesti heidän vakaumustaan kunnioittaen. 72 prosentissa seurakunnista ruuan valmistuksesta vastaa edelleen palkattu keittiöhenkilökunta, mutta 83 prosentissa seurakunnista keittiössä on mukana myös vapaaehtoisia ja noin 35 prosentissa seurakunnista myös diakoniatyöntekijöitä sekä työkokeilussa tai kuntouttavassa työtoiminnassa olevia henkilöitä. EMILIA KARHU Ruoka-apu on diakoniabarometrin mukaan juurtunut seurakuntiin pysyväksi toimintamuodoksi. Nuorisotyönohjaaja ja diakoniatyöntekijä Auli Kela lähti selvittämään, millaista johtamista diakoniatyöntekijät kaipaavat. Nikkanen arvioi taidon merkityksen korostuvan entisestään monikulttuuristuvassa tulevaisuudessa. Kiinnostavaa on, että myös ruuanvalmistus on kehittymässä seurakunnissa yhteisöllisempään suuntaan. Tänä vuonna esimiehen tukea vaille jääneitä oli enää 26 prosenttia vastaajista. Edullista ja ekologista hävikkiruokaa jaettiin ruoka-apuna lähes kahdessa kolmasosassa vastanneiden seurakunnista, ja myös ruokailuissa sitä käytettiin kolmanneksessa seurakunnista. Kuva: Jukka Granström ” Diakoniatyöntekijät haluaisivat itse panostaa enemmän sielunhoitoon. Vuonna 2018 peräti 36 prosenttia koki, ettei saa tukea lainkaan tai ainakaan riittävästi. Maaliskuussa 2020 ruokakasseja jaettiin Hermannin Dikoniatalolla Helsingissä. Vuoden 2020 diakoniabarometri toteutettiin Kirkkohallituksen, Diakoniatyöntekijöiden Liiton, Diakonian tutkimuksen seuran ja Diakonia-ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Uskontolukutaito auttaa ymmärtämään ja tulkitsemaan eri tavoin uskovia ihmisiä niin evankelis-luterilaisen kirkon sisällä kuin suhteessa muiden kirkkokuntien ja uskontokuntien jäseniin. Diakoni ja varhaiskasvatuksen ohjaaja Anni Nikkasen tutkimuksesta ilmeni, että diakoniatyöntekijät pitävät uskontolukutaitoa työssään tärkeänä, vaikka itse termi on vieras noin kolmannekselle. Luottamusta piti tärkeimpänä asiana yli 80 prosenttia vastanneista, mutta se toteutui vain noin 25 prosentissa työpaikoista parhaiten annetuista vaihtoehdoista. teisöllisiin ruokailuihin osallistui 233 969 henkilöä. Sekä esimiehet että alaiset kokivat tärkeimmiksi asioiksi esimies–alais-suhteessa luottamuksen, hyvän vuorovaikutuksen ja tasapuolisen kohtelun. 5 KOTIMAA | 2.10.2020. Lähes puolet vastaajista arveli tarvitsevansa työssään ainakin jossain määrin parempaa uskontolukutaitoa kuin heillä nyt on. 94 prosenttia uskoi, että yhteisölliset ruokailut ehkäisevät yksinäisyyttä. Parhaiten hävikkiruokaa hyödynnetään Tampereen ja Helsingin hiippakunnissa ja huonoiten Kuopion ja Mikkelin hiippakunnissa. Muiden organisaatioiden tilanteeseen verrattuna tulos, jonka mukaan 74 prosenttia kuitenkin saa lähes riittävästi tai riittävästi tukea esimiehiltään, on hyvä. Kolme neljäsosaa diakoniatyöntekijöistä haluaa päästä eroon leipäjonoista, mutta puolet oli kuitenkin sitä mieltä, että yhteisöruokailuilla ei voida täysin korvata ruokajakelua. Eniten diakoniatyöntekijät toivovat hyvää työn johtamista eli apua työn rajaamisessa ja priorisoinnissa, riittävistä resursseista huolehtimista sekä diakonian puolesta puhumista muussa työyhteisössä. Vastaajat toivoivat, että esimies olisi kiinnostunut alaisesta ja kysyisi kuulumisia. Vuosien 2013–2018 diakoniabarometreistä ilmeni, että diakoniatyöntekijät kokivat saavansa yhä huonommin tukea esimiehiltään
– Toiminnan jatkumiseksi säätiöllä tulee olla tieto siitä, että käytössä on kulut kattava minimikorvaus siitä kapasiteetista, jonka me varaamme toimintaamme varten, tarkentaa Thodén. Tällä hetkellä lähes joka viides potilas kuolee samana tai seuraavana päivänä Terhokotiin saapumisesta. Näin lyhyt hoitoaika ei kuitenkaan mahdollista laadukasta, potilaan ja hänen läheistensä huomioon ottavaa hyvää saattohoitoa. Terhokodin työn jatkumiseksi tarvitaan nyt nimien lisäksi myös tekoja. Omistajina kunnat maksavat asukkaittensa hoidot. Potilaat lähetetään Terhokotiin nykyisin entistä myöhemmin. Thodénin mukaan on sinänsä hyvä, että potilas voi olla kotona mahdollisimman pitkään ja saada tarvittavat palvelut sieltä käsin. Terhokodille on löydettävä kestävä taloudellinen ratkaisu Saattohoito vaatii aikaa ollakseen laadukasta. Perusteena ovat tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Saattohoitoa ajatellen se on liian lyhyt aika. Potilas maksaa normaalin sairaalan hoitopäivämaksun. Saattohoitokodin toiminnan turvaamiseksi laaditun adressin on syyskuun loppuun mennessä allekirjoittanut jo noin 50 000 henkilöä. Kuntayhtymän suurin omistaja on Helsinki. palliatiivinen vaihe. Vuonna 2013 se oli 100 %, tänä vuonna vain 65 %. HUS on kuntayhtymä, jonka omistajina ovat lähes kaikki Uudenmaan alueen kunnat Myrskylää ja Pukkilaa lukuun ottamatta. 6 KOTIMAA | 2.10.2020 uutiset. Yt-neuvottelut on aloitettu. Thodén muistuttaa siitä, että Terhokotia ylläpitää yleishyödyllinen Terho-säätiö. Hoitovuorokausien määrä on vähentynyt. Hoitava lääkäri määrittelee hoidon tarpeen. Sen piirissä on koko henkilökunta, 41 henkilöä. Potilaiden määrä on jopa kasvanut, mutta hoitovuorokausia on kertynyt noin 20 % vähemmän. – Hoitoajat ovat olleet osin lyhyitä, jopa vain 1–2 päivää. Tänä vuonna Terhokodin 17 vuodepaikasta on ollut keskimäärin käytössä 11 vuodepaikkaa. Hienoa, että olemme saaneet näin paljon kannustusta työllemme, sanoo talous | Terhokotiin tulee yhä enemmän saattohoidettavia potilaita, mutta liian myöhäisessä vaiheessa. Nyt Terhokotiin lähetetään kuolevia potilaita liian myöhään. | saattohoito | H elsingin Lassilassa sijaitsevassa, vaativaan erityistason saattohoitoon keskittyneessä Terhokodissa on meneillään yhteistoimintaneuvottelut. Terhokoti palvelee lähinnä Uudenmaan alueen asukkaita. Se voi olla lyhyempi tai jopa useamman vuoden kestävä aika. Terhokodin tilanne on saanut paljon huomiota mediassa. – Se on todella koskettavaa. Silloin aktiiviset hoidot lopetetaan. – Saattohoitoa yleensä aina edeltää ns. Saattohoitokodin käyttöaste on alentunut voimakkaasti. Se ei tee voittoa, mutta kulut pitää tulla katetuiksi. Enemmistö potilaista tulee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueelta lähetteellä, joka hyväksytään HYKSin palliatiivisella poliklinikalla. | Kuva: Lehtikuva/Sami Halinen Terho-säätiön hallituksen puheenjohtaja Annikki Thodén
– Myös omaiset halutaan huomioida mahdollisimman hyvin. Potilaiden pienten toiveiden toteuttaminen on tärkeä osa vapaaehtoisten tehtäväkenttää. – Palliatiivisessa vaiheessa potilaan kanssa keskustellaan siitä, minkälainen saattohoito juuri hänelle olisi parasta. Terhokoti on ainutlaatuinen, rakastettu paikka. – Vapaaehtoiset auttavat muun muassa ruokailuissa ja hygienian hoidossa. Silloin toiminta loppuu. 11 5 v. Kiireettömyys on vapaaehtoisen tärkein sana. Pienet lapset eivät jaksa olla kauaa potilashuoneessa paikoillaan. Olla luontevasti, kiireettömästi ihmisten lähellä. Välillä voi tärkeää olla vain läsnä, hiljaisuudessa potilaan rinnalla. Silloin sitä tehdään, Koponen kertoo. Talous on yksinkertaisesti saatava kestävälle pohjalle. On mukava vielä istahtaa kerran tuttuun kahvilaan tai käväistä kotona. Terhokoti on erikoistunut juuri vaativan erityistason saattohoitopotilaitten hoitoon. Elämän loppuvaiheessa sen päivistä nousevat esiin pienetkin kirkkaat sävyt, Merja Koponen sanoo. Sen toiminta on laajasti kiitettyä. Se on kaiken toiminnan edellytys. Kipu estää rauhallisen kuoleman. – Terhokodissa pyritään potilaille luomaan rauhallinen olo mutta on täällä myös paljon iloa! Elämän viimeisistä päivistä halutaan ottaa kaikki mahdollinen irti. He voivat olla myös hoitajan apuna toisena käsiparina, Vuojela sanoo. Kyseessä voi olla myös esimerkiksi nuori perhe, jossa jompikumpi vanhemmista tai lapsi on sairastanut. Nyt tulisi päästä yhteisymmärrykseen hintatasosta, jolla palveluja tuotetaan. Osapuolilla pitäisi olla yhteinen näkemys siitä, paljonko vaativan erityistason saattohoitoa tarvitaan, Thodén sanoo. Potilaan ehdoilla elämä on loppuun saakka mahdollisimman tavallista. – Toimintaa voidaan näillä resursseilla jatkaa toistaiseksi. – Terhokodissa saattohoito on enemmän hyvän lopun elämän tukemista. – Yhtenä vaihtoehtona on esitetty toiminnan liiketoimintakauppa HUS:lle tai vastaavalle taholle. Taloudellisesti kestävämpi ratkaisu on löydettävä. Vaativaa hoitoa tarvitsevat myös potilaat, joilla on vakavia somaattisia oireita tai henkisiä ongelmia lähestyvää kuolemaa kohtaan. Jos kunto sen sallii, joskus lähdetään yhdessä kauppakeskukseen. TEKSTIT: MARI VAINIO Työtä elämän ei kuoleman kanssa Vapaaehtoistyö on tärkeä osa Terhokodin toimintaa. Viimeisistä hetkistä halutaan Terhokodissa iloita yhdessä läheisten kanssa. Tällöin potilas ja hänen lähipiirinsä valmistautuvat vähitellen potilaan kuolemaan. Pyydä tarjous ja varaa paikkasi 20.11.2020 mennessä. Sillä on talossa pitkät perinteet. Säätiön varoja käytetään myös omaisten tukemiseen. Terho-säätiö on tukenut Terhokotia viimeisen viiden vuoden aikana noin 3 miljoonalla eurolla. – Tällä hetkellä ringissä on mukana n. 50 vapaaehtoista, kertoo Terhokodin vapaaehtoisten koordinaattori Nina Vuojela. Merja Koponen on viikoittain toiminut Terhokodissa vapaaehtoisena vuodesta 2016. – Sairaaloiden omat saattohoito-osastot ovat osaltaan tehneet hyvää työtä. Sen eteen Terhokodissa tehdään paljon työtä. Työ ja potilaiden hoito Terhokodissa jatkuu normaaliin tapaan. Vapaaehtoiset toimivat osastolla, kotisairaanhoidossa ja päiväsairaalassa. Säätiön vapaasti käytössä oleva omaisuus on nyt hallituksen puheenjohtaja Annikki Thodénin mukaan huomattavasti pienentynyt. Sitä ei kukaan toivo. Yhteyttä omaisiin pyritään pitämään ainakin noin vuoden ajan. Kustannukset pitää kuitenkin kattaa. Siiloin lähdetään ulkoilemaan puistoon. Mutta se on paljon muutakin. Vapaaehtoisten tehtäväkenttä on laaja. Siksi kivunlievitys on tärkeä osa saattohoitoa. Ja ehkä perheen koirakin pääsee mukaan. Terhokoti poikkeaa sairaaloiden saattohoito-osastoista kodinomaisuudellaan ja yksilöllisyydellään. Potilaan äärelle pysähdytään juuri niin pitkäksi aikaa kuin sillä hetkellä tuntuu tarpeellista. Thodénin mukaan Terho-säätiö voisi toimia edelleen itsenäisenä ja olla takuumiehenä siinä, että ne varat, jotka säätiö on saanut, käytetään säätiön tarpeen mukaisesti. – Hintaa voidaan muokata hoidon vaativuuden mukaan. Varainhankinnalle näyttää myös olevan yhä suurempi tarve. Heitä tuetaan saattohoitovaiheessa, heti kuoleman tapahduttua ja vielä viikkoja sen jälkeen. Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi 7 KOTIMAA | 2.10.2020. Vapaaehtoinen voi olla myös avuksi lapsiperheille. – Terhokoti voi hoitaa kaikkia saattohoitopotilaita, ei vain vaativan erityistason potilaita, muistuttaa Thodén. Mikäli hoitojakso on kovin lyhyt, ei hoitohenkilökunnan, potilaiden ja läheisten kesken ehdi syntyä hyvää hoitosuhdetta. He voivat saattaa potilaita toimenpiteisiin tai lähteä heidän kanssaan ulos. 27.11.2020 Adventti ja Kotimaa 115 vuotta -juhlanumero 11 5 v. Potilaista suurin osa sairastaa syöpää, mutta joukossa on myös muun muassa erityisen vaativaa hoitoa tarvitsevat ALS-diagnoosin saaneet potilaat. Huonoin vaihtoehto on se, ettei yhteisymmärrystä tarvittavista toimenpiteistä löydy. Mistä ratkaisu Terhokodin tilanteeseen. – Täällä osataan nauraa pienille asioille. He ovat sekä potilaitten että omaisten tukihenkilöinä, tukena ja turvana kaikessa, mihin tarvitaan henkilöä jolla on kiireetöntä aikaa. Se on erityisen haastavaa kaikille. – Vapaaehtoisena voin tarttua arjen asioihin ja tuottaa potilaille ja heidän perheilleen virkistystä ja iloa. Terhokotia ei voi käytännössä mihinkään siirtää, Thodén muistuttaa. – Keskusteluja tulee jatkaa nopealla aikataululla. – Ehkä joku haluaa juoda lämmintä kaakaota tai syödä pannukakkua. Vuojela organisoi vapaaehtoisten tehtäviä
Tampereella oli seurakuntia, joissa vaikutti kansanraamattuseuralainen herätyskristillisyys ja toisaalla seurakuntia, joissa vaikutti, kuten silloin sanottiin, kasvatuskristillinen ja yhteiskunnallinen suuntaus. Mäkinen valitsi teologiassa pääaineekseen kirkkohistorian. Pyynikissä oli kyse jälkimmäisestä. – Nyt 2000-luvulla isoksi kysymykseksi nousee tulevaisuus ja suhde siihen. Oltuaan 11 vuotta kirkkoherrana Mäkinen valittiin arkkihiippakunnan piispaksi 2006. Mäkinen myös löysi saksalaisen Dietrich Bonhoefferin ja tämän kirjan Vankilakirjeet. – Muistuttavat hautakiviä, arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen, 65, sanoo huvittuneena puiden kivisistä nimikylteistä. – Eläkkeelle jäätyäni huomasin myös, kuinka henkisesti ja fyysisesti kuluttavaa työni oli ollut. Haastattelu tehdään Arkkipiispantalon piharakennuksen neuvotteluhuoneessa, joka sattui olemaan vapaa. Kari Mäkinen syntyi 1955 Porissa. – Siellä istuin viisi vuotta vinttihuoneessa tekemässä tutkimusta, Mäkinen summaa. Hänen kotinsa ikkunoista ei näy Turun tuomiokirkkoa. Yhteiskunta, maailma ja tulevaisuus jäävät vähemmälle huomiolle. Hän oli lukioaikana mukana Pyynikin seurakunnan nuorissa. apulaisprofessorina Helsingissä. Kierrokset laskevat hitaasti. Hänen isänsä työskenteli maatalouskoneiden myynnin parissa, äiti oli kotona. Toipuminen ottaa aikansa. Mäkinen jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten kesällä 2018. Modernin ajan teologiassa iso kysymys puolestaan oli elämän tarkoitus ja merkitys. Mäkinen kertoo tutustuneessa tuolloin myös ekumeeniseen nuorisoliikkeeseen. Eläkkeelle jääminen ei hänestä ollut vaikeaa. Tosiasiassa viisi vuotta piti sisällään tuurauskeikkoja seurakunnissa ja Tulenkantajien uskonnollisuutta käsittelevän väitöskirjan tekemisen (1989). Pois sisäpiireistä KOTIMAA | 2.10.2020 8 KOTIMAA | 2.10.2020 uutiset KOTIMAA | 2.10.2020. Kun tuli aika lähteä opiskelemaan, Mäkinen pyrki kolmeen paikkaan: lukemaan sosiaalipsykologiaa Tampereelle, teologiaa ja kotimaista kirjallisuutta Helsinkiin. Eija Mäkinen haki 1984 Satakunnan kehitysvammatyön lehtorin paikkaa ja sai sen. Vaali oli äärimmäisen tiukka, toisella kierroksella olivat vastakkain Mäkinen ja professori Miikka Ruokanen. Koti ei ollut mitenkään erityisen kirkollinen. Ja nimenomaan tulevaisuus tämänpuoleisen maailman kannalta. Opiskeluaikana Kari Mäkistä innoittivat teologien Erkki Niinivaaran, Aarne Siiralan ja ennen kaikkea Juhani Rekolan kirjoitukset. – Toinen kerta eläkkeelle jäämiseni jälkeen täällä, Mäkinen tarkentaa. Neljän vuoden kuluttua Mäkinen valittiin arkkipiispaksi. Samalla teologikurssilla opiskelleesta Eija Ojalasta tuli Kari Mäkisen puoliso. Hän ymmärsi, että valinnan myötä akateemisen tutkijan tietä ei voinut jatkaa. Helsingin tuomiokirkossa samassa tilaisuudessa Karista tuli pappi ja Eijasta lehtori. Tulevaisuuden horisontti on hämärän peitossa ilmastonmuutoksen uhan, luonnon monimuotoisuuden häviämisen ja ihan juuri nyt koronaepidemian vuoksi. Sitä seurasi neljän ja puolen vuoden pesti Lauttasaaren seurakunnassa. Mäkisillä on neljä lasta ja kaksi lastenlasta. Kari Mäkisen ensimmäinen työpaikka pappina oli lyhyt sijaisuus Helsingissä Roihuvuoren seurakunnassa. Mäkinen iloitsee siitä, että enää perheen elämää ei määritä hänen kalenterinsa. – Bonhoefferissä vaikutuksen teki kaksi asiaa. Sen ohella hän luki kotimaista kirjallisuutta. | haastattelu | A rkkipiispantalon puutarhassa Turussa on istutettu arkkipiispolle nimikkopuut. Samoihin aikoihin Mäkinen valittiin Ulvilan kirkkoherraksi. Niinpä perhe päätti muuttaa Poriin Kari Mäkisen lapsuuden kotitaloon, joka oli tyhjillään. Mäkinen puhuu toivosta, joka on muuta kuin luottamusta siikirkko | Arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen sanoo, että kirkko suuntautuu liiaksi itseensä. Mäkinen mainitsee teologianhistoriallisen aikajanan: keskiajan teologian kiinnostuksen kohde oli kuolema. Kevätlukukauden 1994 Mäkinen oli kirkkohistorian vt. Alkuun myös kieltäydyin puhepyynnöistä. Työ ja kuusihenkiseksi kasvanut perhe täyttivät arjen. – Elämä muuttui vähitellen hitaammaksi, verkkaisemmaksi ja joutilaammaksi. Mäkinen muistelee, että uuspietistinen herätyskristillisyys oli vahvasti läsnä kaikkialla ja omia näkemyksiään piti peilata sitä vasten. Tulevaisuus on sietämättömän epävarma ja kyseenalainen. Reformaation jälkeen paikan otti syyllisyys. Tampereelle hän ei päässyt, joten matka vei Helsinkiin. Mieli ei enää askarrellut kalenterin ja työtehtävien kimpussa. Ylioppilaaksi Mäkinen kirjoitti 1973 Tampereelta. Hän suostui teologian keskeneräisyyteen. Hän asuu lähistöllä, mutta Aurajoen toisella puolella. Heidät vihittiin 1979 sekä avioon että virkoihin. Lisäksi hänellä oli halu tulkita kristinuskoa aikuistuneen kulttuurin keskellä
Meillä pidetään paljon esillä ihannetta aktiivisesta seniorikansalaisesta, mutta entä kun ei olekaan aktiivinen, pystyvä ja oma-aloitteinen. 9 KOTIMAA | 2.10.2020 9 KOTIMAA | 2.10.2020 KOTIMAA | 2.10.2020 9. Olen vielä täysin toimintakykyinen, mutta edessä on paljon luopumista ja sen tunnustamista, että joutuu turvautumaan toisiin, ettei pärjää yksin ja omalla voimallaan. Korkein hallinto-oikeus linjasi hiljattain, että tuomiokapitulilla oli oikeus antaa sateenkaariparin vihkineelle papille rangaistus. Kysymykseen, mitä päätös kirkolle merkitsi, Mäkinen hymähtää sanomalla, että pani sen kyllä merkille. Hyväksymme sinut, mutta. Mäkinen sanoo, että samaa sukupuolta olevien vihkimisasiassa elämä hakee uomansa ja vihkimisestä tulee todellisuutta. Seurakunnista tulee enemmän osa kansalaisyhteiskuntaa ja kirkon rooli kansallisena instituutiona katoaa. Eläkkeellä ollessaan arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen on saanut etäisyyttä kirkon sisäpiireistä. Aiemmin on haastateltu Erik Vikströmiä, Matti Sihvosta, Juha Pihkalaa, Voitto Huotaria, Jukka Paarmaa, Jorma Laulajaa, Wille Riekkistä, Gustav Björkstrandia, John Vikströmiä, Eero Huovista, Mikko Heikkaa ja Irja Askolaa. Jo vuosien ajan sukupuolija seksuaalivähemmistöistä on puhuttu ikään kuin ulkopuolisena ongelmana. Puhutaan omassa maailmassa omalla kielellä omista asioista. Sisus on kova. – Pitäisi pystyä sanoittamaan tätä kaikille yhteisen todellisuuden näköalaa kaikille yhteisellä kielellä. | Kuva: Olli Seppälä ” Eläkkeelle jäätyäni huomasin myös, kuinka henkisesti ja fyysisesti kuluttavaa työni oli ollut. OLLI SEPPÄLÄ Mäkisen haastattelu on osa Kotimaassa julkaistavaa sarjaa, jossa tavataan eläkkeellä olevia piispoja. Se tuntuu pahalta. Mäkinen sanoo, että ei tiedä miten kirkon käy tulevaisuudessa. Mietin, olisinko voinut itse olla asiassa selkeämpi ja vahvempi. – Vanhenemista ajattelen paljon. Eläkkeellä Mäkiselle on tullut hieman välimatkaa kirkon sisäpiireihin. Kirjallisuusmiehenä tunnettu Kari Mäkinen sanoo, ettei juuri nyt lue erityisen paljon. – Kun nyt katson etäämmältä, tuntuu että kirkossa ollaan kovin paljon kiinnostuneita kirkosta, vähemmän ihmisistä ja elämästä. Eikä hän ole kirjoittamassa ainakaan muistelmiaan. Mäkinen kävelee kohti Arkkipiispantaloa, jota isännöi nyt Tapio Luoma. Tunnen myötätuntoa niitä kohtaan, joiden tehtävä se on. Voin tunnustaa, että virassa ollessani tunsin avuttomuutta sitä yrittäessä. hen, että meidän käy hyvin. – Se on vaativaa. – Mutta tämä ei poista kirkon kaksoisviestiä. – Päätös ei muuttanut sitä, miten asia on kirkollisessa käsittelyssä ja keskustelussa. – Voi olla, että kirkon siirtyminen marginaaliin yhteiskunnassa jatkuu. Haastattelu päättyy, kun Turun tuomiokirkon kello lyö 12. Mäkisen mielestä odotus siitä, että kirkko edustaisi yleisessä julkisuudessa levollista läsnäoloa ja elämän syvää sanoittamista, on ymmärrettävä ja oikeutettu. Aina jää se mutta
” Vapaa-ajattelijat ovat liikkeellä juuri nyt, koska pelko poliittisten suhdanteiden muutoksesta kiirehtii ratkaisuja. Tavoitteen tuo julki yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Esa Ylikoski yhdistyksen kotisivuilla: ”On tavoiteltava tilannetta, jossa uskonto kuuluu perheen asiaksi.” Kotisivut paljastavat, että järjestön koko ajattelu suuntautuu luterilaista kirkkoa ja kristillisyyttä vastaan. Rekisteri on muodollinen toimitus, siinä ei kirkon sanoma ”elä”. Minuun nämä väläykset tarttuivat heti, kun liitin ne Yle Radio 1:n hengellisen eli kirkkomusiikin ohjelmiin aamuin ja illoin. 10 mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Oikaisu Kotimaassa 25.9.2020 julkaistussa avioliittoa koskeneessa kirjoituksessa oli virheellinen lakiviittaus. Peruskoulussa on opetussuunnitelma neljälletoista eri tunnustukselle. Kirkkomusiikista ”Musiikin todellisen hengen paljastaa aina sävel, olipa siinä teksti tai ei,” totesi professori emeritus Paavo Soinne aikoinaan Kirkkomusiikkilehden artikkelissa. Uusien virsien soitinnukset, olipa sanoja mukana tai ei, luovat oudon sävyn hartauden luonteeseen. RISTO KROGERUS Rovasti, Jyväskylä Vapaa-ajattelijat yhtenäiskulttuurin asialla uskonnonopetus | Oman uskonnon opetus tukee moniarvoista yhteiskuntaa, kirjoittaa rovasti Risto Krogerus. ANJA KÄNKÄNEN Diakonissa el. Vain negatiivinen uskonnonvapaus tunnustetaan. kirkon luopumista rekisterivelvollisuudesta ja vihkimisestä. Uskontojen rooli yhdentyvässä Euroopassamme vain kasvaa, kun eri puolilta maailmaa tulevat ihmiset asettuvat taloksi maanosaamme. Näiden kristuskeskeisten virsien seuraan sopivat esimerkiksi ”Muuttuvan maailman” sekä ”Rauhan vapauden” -osastojen virret, joissa menneisyyden ja nykymaailman näkymät vertautuvat toisiinsa päättyen ”Hyvyyden voimaan”. Helluntailaisuudelle on nyt oma opetussuunnitelmansa. Onhan vieraiden kielten oppimisenkin lähtökohta hyvä äidinkielen hallinta. korvaa V apaa-ajattelijain liitto nousi syntyessään 1905 vastustamaan luterilaisen kristillisyyden hapattamaa yhtenäiskulttuuria. Jotta yhteiskuntamme säilyisi liberaalina ja moniarvoisena, on sekä luterilaisuuden että suurten historiallisten kirkkojen jonkinlaista tuntemista pidettävä osana yleissivistystä. Nyt runsaat sata vuotta myöhemmin järjestö ajaa yhteiskuntaa, jossa kristillisyys on poistettu kaikkialta julkisesta tilasta. Hän jatkaa selventävästi: ”Pelkistetyssä muodossa, instrumentaalisena, sävel (sävelmä) heijastaa selvimmin henkeä, joka tilaisuutta hallitsee.” Kirjoittajan näkökulma tähtää messun liturgiaan. HANNA PELTO Kangasala Vihkimisistä ei voi luopua Leena Kontula mietti Kotimaassa 25.9. Tunteeko lapsiasiavaltuutettu oman uskonnon opetuksen syntyhistorian ja siihen sisältyvät kaikkia tunnustusryhmiä huomioon ottavat ratkaisut. Kysymyksiä tutkimuksen puolueettomuudesta herättää vain se, että vapaa-ajattelijat ovat saaneet voimakasta mielipidetukea opetusministeri Li Anderssonilta. Vapaa-ajattelijat ovat liikkeellä juuri nyt, koska pelko poliittisten suhdanteiden muutoksesta kiirehtii ratkaisuja. Missään koulussa ei ole tarvetta kaikille katsomusvaihtoehdoille, useimmille riittää 1–3. Sama koskee vieraita uskontoja. Näissä on tilaisuus kertoa sanomaa, jota seurakunnan jäsenet eivät osaa jumalanpalveluksista ja hartaustilaisuuksista hakea. Ne ovat ainoa mahdollisuus, jolloin seurakunta voi tavoittaa tavallisia seurakuntalaisiaan ja kertoa Jeesuksesta. Vieraita uskontoja voi ymmärtää vain tuntemalla ensin hyvin oma traditionsa. Vuonna 1986 elämänkatsomustieto luotiin oppiaineeksi uskonnottomien ja ateististen kotien lapsille korvaamaan aikaisempi siveysoppi tunnustuksellisen uskonnonopetuksen rinnakkaisaineena. Mutta vihkimisessä on Sana käytössä. Hankkeelleen se hakee tukea laillisuusvalvonnalta, kuten eduskunnan oikeusasiamieheltä. Kysely oli korrektisti laadittu, kuten Taloustutkimukselta sopii odottaa. Mahdollisuus siirtyä pois elämänkatsomustiedosta voidaan hyvin tukkia, koska vuoden 1986 jälkeen on syntynyt Helluntaikirkko, joka on muuttanut helluntaiperheiden aseman ratkaisevasti. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Oman uskonnon opetus tukee parhaiten yhteiskunnan moniarvoisuutta koulussamme. Vapaa-ajattelijain liitto kertoo lapsiasiavaltuutetun toimiston antaneen lausunnon, että nykyinen käytäntö loukkaa kansalaisten yhdenvertaista kohtelua. Kuinka sana hartaus määritelläänkään. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Seuraan radiosta säännöllisesti hartauksia (usein tuokiokuvia), sekä niitä edeltävää musiikkia. uskonnon. Petri Hiltunen puuttui virsikirjan lisävihkon sanoituksiin ja esitti oivallisia virsiehdotuksia (Kotimaa nro 36) useammin käytettäviksi. Kirkon jäsenen oikeudesta kirkon pyhiin toimituksiin säädetään kirkkojärjestyksen 1 luvun 4 §:ssä. Jos jätetään vihkiminen, seuraus on, että vähitellen jää kaste ja rippikoulu. KOTIMAA | 2.10.2020. Hämmentää tavattomasti, kun siirrytään genrestä toiseen. Miksi elämänkatsomustiedosta on voinut siirtyä ev.lut.-uskonnonopetukseen johtuu siitä, että varsinkin alkuvuosina ylivoimainen enemmistö helluntailiikkeen lapsista kuului väestörekisteriin ja heidän vanhemmilleen elämänkatsomustieto oli ateistiseksi koettuna vaihtoehtona kauhistus. Vanhemmat panivat lapsensa paljon mielummin uskonnonopetukseen. Välitavoitteena päämääräänsä Vapaa-ajattelijain liitto teetti Taloustutkimuksella mielipidekyselyn, jonka päätulos oli, että 80 prosenttia suomalaisista toivoo peruskoulussa ja lukioissa evankelis-luterilaista uskontoa opiskelevien voivan vapaasti valita elämänkatsomustiedon samalla tavalla kuin elämänkatsomustiedon opiskelijat voivat nyt valita ev.lut. Asia ei ole aivan ongelmaton
11 KOTIMAA | 2.10.2020 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Homoseksuaalit ja sateenkaariparit ovat kirkon ja seurakunnan täysivaltaisia jäseniä, ja heidät on sellaisina hyväksyttävä. Sastamala Mitä korkein hallinto-oikeus lausui. Heistä enemmistö on kaupunkilaisia, suuri osa pääkaupunkiseudulla. Se tarkoittaa, että nuo toimitukset on myös toimitettava kirkon tunnustuksen mukaisesti. Monella on omakohtainen metsäsuhde. Mikäli pappien kapina jatkuu, on kenties syytä harkita uudelleen vihkimisoikeudesta luopumistakin. Yksien mielestä nykyinen metsäpolitiikka heikentää ilmastomuutoksen hillitsemistä. S uomen metsät, niiden hakkuut ja hoito ovat kirvoittaneet värikästä keskustelua aina toissavuosisadalta lähtien. Häikiö on oikeassa siinä, että ongelman ydin on vihkimistoimitukseen liittyvä siunaus. Talous on niistä yksi, mutta vain yksi. Se on välttämätöntä myös Suomen metsäintressien valvomiseksi Euroopan unionissa. Voimassa olevan kirkkojärjestyksen 1 luvun 2 §:n mukaan kirkon pyhissä toimituksissa ja opetuksessa käytettävien kirjojen on oltava kirkon tunnustuksen mukaisia. Etenkin päätehakkuut nostattavat pärskeistä keskustelua. KHO ei jättänyt asiaa epäselväksi. Onhan siinä onnistuttukin. ”Puulla parempiin päiviin”, propagoi aikoinaan Suomen metsäyhdistys metsän ja metsäteollisuuden merkitystä suomalaisille. Hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu pitkälti vientiin suuntautuvan metsäja puuteollisuuden antamilla voimavaroilla. Suomi tarvitsee metsärauhaa. KHO:n päätöksen perusteella niin sanottujen kapinapappien ja heitä kaitsevien piispojen tulisi toimia kirkon avioliitto-opin mukaisesti. Se totesi, että kirkon avioliittokäsitys on ennen 1.3.2017 perustunut siihen, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, eikä siihen viittaavaa kirkkokäsikirjan vihkimiskaavaa ole sen jälkeen muutettu. Kirkon jäsenellä on oikeus kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen vain silloin, kun vihittävät ovat eri sukupuolta. Sama pätee myös säännösten tulkintaan, minkä KHO hyväksyy ottaessaan ratkaisun lähtökohdaksi kirkon tunnustuksen. KHO:n perusteluissa oleva viittaus kirkkolain 1 luvun 1 §:ään osoittaa, että kirkon tunnustus on lain tulkinnassa huomioon otettava normi, ei pelkkä julistuksenomainen lausuma. Metsiä hakataan ja hoidetaan myös jatkuvan kasvatuksen periaatteella. ” Hetki keskellä ikimetsää, taimikon reunalla, suolla tai metsäkukkulalla on mieleenpainuva kokemus. Sen ratkaisemiseen tarvitaan teologien viisauden lisäksi kirkolliskokouksen määräenemmistö. Alle 20 metsähehtaarin tiloja on melkein 2/3 kaikista tiloista. Metsätilat ovat pieniä. Toisten mielestä olemme nyt oikealla ja vastuullisella tiellä. Kirkolliskokous on hylännyt avioliittokäsityksen laajentamista koskevan aloitteen. Tohtori Teemu Keskisarja pitää metsäkeskustelua historiattomana ja toteaa sen olevan kuin ”kristityn ja ateistin väittelyä”. Teol.tri Pekka Leino on jo väitöskirjassaan vuonna 2002 todennut, että kirkkolain 1 luvun 1 §:n johdosta kirkkolakiin ei pidä eikä voi ottaa kirkon opin ja tunnustuksen vastaisia säännöksiä. Edustettuina ovat hallinnon ja tutkimuksen lisäksi metsänomistajat, teollisuus, työntekijäjärjestöt ja myös virkistyskäyttöja luonnonsuojelujärjestöt sekä saamelaiskäräjät. Metsään liittyy monenlaisia arvoja. Kirkon tunnustukseen perustuva muuttumaton avioliittokäsitys on siten avain myös Häikiön esittämään kysymykseen. RISTO TUORI Asianajaja, oik.lis. Häikiön kirjoituksessaan esittämä tulkinta kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännöksistä tukeutuu pelkästään niiden sanamuotoon ilman ymmärrystä kirkkolain kokonaisuudesta. Metsä antaa meille elämyksiä, rauhaa ja turvaa. Se ei tietenkään estä räväkkääkin keskustelua metsistämme ja niiden hoidosta. Sen puheenjohtajina toimivat ministerit Leppä ja Mikkonen. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla.. | kolumni | | kolumni | Korkein hallinto-oikeus kumosi 18.9.2020 antamallaan ratkaisulla (KHO 2020:97) Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti Oulun tuomiokapitulin papille antaman varoituksen voimaan. Metsärauha SEPPO KÄÄRIÄINEN Kirjoittaja on ministeri. Puu on Suomen merkittävin luonnonvara, josta jokaisella on jokin mielipide. Jokainen pääsee ainutlaatuisten jokamiehen oikeuksien nojalla nauttimaan rikkaasta metsäluonnosta ja metsien antimista metsästämistä unohtamatta. KHO:n ratkaisu ei ole lopullinen ratkaisu kirkon ongelmaan. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Näyttää unohtuvan sekin, että Suomi on hoitanut metsien suojelun eurooppalaisella kärkitasolla. Hyvällä metsänhoidolla vastaamme hiilinieluista. Lakimiesasessori emeritus Leevi Häikiö kysyi ( Kotimaa 25.9.), miten kirkko toteuttaa kirkkolaissa jokaiselle kirkon jäsenelle annettua oikeutta kirkon pyhiin toimituksiin tarkoittaen erityisesti vihkimistä kirkolliseen avioliittoon. Metsäneuvosto toimii metsäasioiden yhteistyöfoorumina. Suomalaisia metsänomistajia on reippaasti yli 600 000. Luulisi, että näin laajapohjaisella porukalla pystyttäisiin rakentamaan kohtalaista yhteisymmärrystä metsäpolitiikkaamme. Hetki keskellä ikimetsää, taimikon reunalla, suolla tai metsäkukkulalla on mieleenpainuva kokemus. Voi olla, että metsäkonflikti pysyy, mutta olennaista on pitää se hallittuna niin, että itse päätämme metsiemme hoidosta ja suojeluista emmekä anna päätösvaltaa sellaisten käsiin, joiden metsäkäsitys on kaukana suomalaisesta
12 KOTIMAA | 2.10.2020 essee 12 kirjallisuus Lukeminen ei lopu Kotimaa kysyi kirjailijoilta lukusuosituksia. Mukana on uutuuksia sekä pari helmeä vuosien takaa.
Vuosina 1878–79 Nordenskiöld johti retkikuntaa, joka ensimmäisenä purjehti läpi Koillisväylän eli Atlantilta Tyynellemerelle Euraasian pohjoispuolitse. Teoksen nimi on ytimekkäästi Nordenskiöld ja se ilmestyi vuonna 2016 (Into Kustannus). – Toisin kuin minä, ystäväni Annina hiihtää mielellään, joten Nordenskiöldin elämäkerta tarjoaisi hänelle varmasti antoisia arktisia luontokokemuksia, alkupalaksi ennen talvea, Kytömäki kertoo. – Suosittelen kirjaa ystävälleni, valokuvaaja Annina Mannilalle, jonka kanssa olen kolunnut monta metsää ja suota – ja elämän tasapainon nimissä myös leivoskahviloita ja kasvisravintoloita. |K uv itu ks et : M in na To iv io. Nordenskiöld tunnetaan ennen muuta matkoistaan Huippuvuorille, Grönlantiin ja Siperiaan. » 13 KOTIMAA | 2.10.2020 Anni Kytömäki kertoo lukeneensa alkusyksyllä Martti Blåfieldin kirjoittaman elämäkerran tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöldistä (1832–1901)
Envallin yhdeksäs esseekokoelma nostaa esille näkemyksiä muun muassa raittiudesta, ystävyydestä, Jeesuksesta, kirkon tilasta ja kirjallisuudesta. 14 KOTIMAA | 2.10.2020 kirjallisuus Envallin seurassa sivistyy Esseiden lukeminen on vastavoimaa sosiaalisen median lyhyille ja usein tunnepitoisille mielipidepäivityksille. Anton käy kronologisesti läpi Kaksoisvirranmaan kulttuureja ja erittelee niiden eräitä piirteitä. Uskon, että Annina kokisi yhtä lohdullisena kuin minäkin sen, että jo 150 vuotta sitten oli ihmisiä, jotka halusivat puolustaa luontoa. Kovin moni länsimaiselle kulttuurille ja kristinuskolle ominainen seikka juontaa juurensa tai ainakin osan niistä alueelle, joka tunnetaan nykyisin Irakina. Envallia lukiessa pääsee totisesti sivistyksen äärelle. Anni Kytömäen kolmas romaani Margarita (Gummerus) ilmestyi tänä syksynä. Tätä hän perustelee sillä, että Vuoden kristillinen kirja on terminä epäselvä ja monimielinen. Seitsemän pääluvun avulla lukijaa kuljetetaan ”Sumerien ja akkadien perinnöstä” ”Assyrian ja Babylonian valtakuntiin”, niitä seuraavaan ”Imperiumien aikaan”. – Vasantolan romaanissa pohditaan muun muassa sitä, miksi joku ryhtyi aikanaan laittomaksi sikiönlähdettäjäksi ja mitä siitä seurasi. Siinä hän selvittää auttamisen motiiveja ja seurauksia. Yksi parhaimpia suomalaisia esseistejä on pitkän uran tehnyt kirjallisuuden tutkija Markku Envall. ”Tarkoitus ei liene väittää, että kirjat voidaan jakaa kristillisiin ja ei-kristillisiin.” Envallin esseekokoelma lähestyy kirjallisuutta lukuisista muistakin kuin kirkollisesta näkökulmasta. Eli siis sama teema kuin samalla viikolla ilmestyneessä omassa tietokirjassani. Romaanissa päähenkilö selvittää elämänsä salaisuuksia ja eri tavoin hänen elämästään kadonneiden ihmisten kohtaloita. WSOY 2020. Näitä ovat ennen muuta syntymä ja kuolema.” MARI TEINILÄ Markku Envall: Kylmää kynäsotaa ja muita esseitä. Keskeisinä voisi mainita Assyrian ja Babylonian imperiumien taustojen, historian ja merkityksen sekä monien alueella eläneiden kansojen ja kielien tarkastelun. – Nordenskiöld oli huolissaan pohjoisen lajiston hupenemisesta ja ehdotti ensimmäisenä, että Suomeen perustettaisiin kansallispuistoja. Terminologinen viidakko on sankka, mutta kirjoittaja yrittää avata sitä lukijalleen. Yksi lukuisista kiinnostavista väitteistä Envallilla on, että hänen mukaansa kirkon pitäisi kehittää läheisempää suhdetta kaunokirjallisuuteen ja perustaa uusi paremman reseptin mukainen kirjallisuuspalkinto. Sillä kuten Envall kirjoittaa: ”Mysteeri on se, mihin tietomme ei yllä. Niin tapahtuikin lopulta vuonna 1938, ja nykyään kansallispuistoja on jo 40. Kirja on Mari Mannisen mukaan huikean Anni Kytömäki Kuva: Gummerus Kustannus. Merkittävää on myös länsimaisille – Anninan kanssa olemme myös pohtineet paljon luonnonsuojelua. Kaksoisvirranmaan perintö avautuu Oletko tiennyt, että laskutoimituksissa käyttämämme kymmenjärjestelmä ja kellotaulun jakaminen 60 minuuttiin periytyvät Kaksoisvirranmaan sumerien sivilisaatiosta. Mari Mannisen uusin kirja Hyvät aikeet (Atena) ilmestyi syyskuussa. 250 sivua. Kirjan viimeisessä luvussa Envall kirjoittaa niin vakuuttavasti Leo Tolstoin teoksesta Sota ja rauha, että se houkuttaa lukemaan kyseisen kirjan uudestaan. – Oli hauskaa ja yllättävääkin lukea kollegani ja kaverini Satu Vasantolan uusinta romaania, sillä siinä oli sattumalta yhtenä pienempänä teemana auttamisen ristiriitaiset motiivit ja seuraukset. Hän sai vuonna 1989 Finlandia-palkinnon aforismikokoelmastaan Samurai nukkuu. Kultarinta sai Kaarlen palkinnon, Tulenkantaja-palkinnon sekä Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Sitä seuraavat luvut, jotka käsittelevät jo kristinuskon ja islamin menneisyyttä Irakissa ja hieman laajemmallakin tuntemattoman Lähi-idän alueella. Entä mitä kaikkea seuraa siitä, kun ottaa lapsen säälistä luokseen asumaan. Kirjassa on monta helmeä. Lukijaansa sivistävä essee esittää väitteitä, mutta tekee sen taustoittaen ja perustellen. Esikoisteos Kultarinta oli ehdolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Toimittajana ja tietokirjailijana työskentelevä Mari Manninen suosittelee luettavaksi juuri ilmestynyttä Satu Vasantolan romaania Kaikki kadonneet (Tammi). Alueen kompleksinen ja tunteita herättävä nykyisyys ei saisi hämärtää sitä, että Kaksoisvirranmaa, Mesopotamia, Eufratin ja Tigriksen jokilaaksojen ikivanhat kulttuurit, uskonnot ja sivistys ovat myös osa meitä. Tämä ja moni muu yllättäväkin asia selviää teologian tohtori Emil Antonin uutuuskirjasta Kahden virran maa
Lukijalle, jolla ei ole henkilökohtaista kokemusta esimerkiksi helluntailaisuudesta, kirja tarjoaa oivallisen tutustumismatkan herätyskristillisyyteen. Ehkä juuri tätä kirjaa varten Lehtinen kertoo äskettäin lukeneensa Simone de Beauvoirin klassikkoteoksen Toinen sukupuoli 2. osan. Hänestä tulee henkisellä tasolla Kristuksen morsian. JUSSI RYTKÖNEN Emil Anton: Kahden virran maa. Danielle Miettinen on taitava kirjoittaja, ja teksti pitää hyvin otteessaan. Lastenhoitajana pastorin perheessä toiminut nuori nainen ampui pastorin vaimon ja yritti ampua myös pastorin rakastajattaren aviomiehen. Jonas Bonnierin true crime -romaani Lahkomurhat avaa Knutbyn pienen Filadelfia-seurakunnan henkistä ja teologista ilmapiiriä, joka mahdollisti paitsi murhan myös muita hämmentäviä tapahtumia. Yritysten nimet ovat edelleenkin tuttuja. Bonnierin kirja on romaani, eikä henkilöistä käytetä oikeita nimiä. Emil Antonin kirja on tärkeästä aiheesta kirjoitettu katsaus. Torsti Lehtinen kehottaa ystäväänsä, kirjailija ja opettaja Arno Kotroa, lukemaan tämän kirjan. Morsiamella on romaanissa myös lihallisia tarpeita, joita pastori tyydyttää, mutta koska kyse on hengellisestä todellisuudesta, asiassa ei ole mitään syntistä. – Olin pitänyt de Beauvoiria rationaalisena ajattelijana, joka perustelee näkemyksensä viileän älyllisesti. Murhaava seurakunta Yksi Ruotsin rikoshistorian tunnetuimmista murhista tapahtui 2004 Knutbyssä. Vuonna 1933 Saksan tärkeimmät teollisuusjohtajat kokoontuivat ja antoivat täyden tukensa Hitlerille. i 15 KOTIMAA | 2.10.2020 Kristina Carlson kertoo suositelleensa monia kirjoja monille ystävilleen, hän ei tahdo nimetä vain yhtä ystävää. – Vuonna 1938 Hitler tapasi Itävallan liittoihmisille varsin tuntemattomien Antiokian ja idän kirkkojen sekä niiden vaiheiden ja ajattelun esittely. Armon ja syyllisyyden välissä Jaakko Pirttiaho joutui jättämään työnsä poliisina, kun hän oli jäänyt kaatuvan puun alle ja vammautunut vakavasti. Mari Manninen Kuva: Katharina Hesse Torsti Lehtinen Kuva: Sami Feiring » ». Oikeus totesi, että murhan takana oli naista manipuloinut pastori itse ja tuomitsi hänet elinkautiseen. Kirjan kirkkain hengellisyyteen liittyvä teema on kuitenkin syyllisyyden ja armon suhde. MARI TEINILÄ Danielle Miettinen: Juokse, Jaakko, juokse. Toimittaja Danielle Miettisen kirjoittama kirja käy läpi Pirttiahon vaikeaa lapsuutta, erityisesti isäsuhdetta, hengellisyyden vaiheita, kahta avioliittoa, vanhemmuutta ja vammautumista. Sivilisaation ja kristinuskon irakilainen tarina. Jotkut de Beauvoirin aikalaisarvostelijat valittivat, että hän kuvaa naisen asemaa liian värittömällä ja intohimottomalla kielellä. Niitä koskevat asiat pysyvät Antonin taitavasta kirjoitusotteesta huolimatta yksityiskohdissaan monimutkaisina, mutta tämän kirjan avulla pystyy mahdollisesti muodostamaan entistä selkeämmän kuvan siitä, keitä oikeastaan ovat melkiitit, syyrialaisortodoksit, kaldealaiskatolilaiset tai idän assyrialaiset. Se muistuttaa meitä siitä, että oma kulttuurimme ja varsinkin Lähi-idän nykyisyys lepäävät ikivanhalla sivilisaatioiden pohjalla, jota on monesta syystä hyvä tuntea. Lukijan hyvä, jonka tarina, teemat ja kieli ovat tasapainossa toisiaan tukien. Olin kokenut, että hän päästää irrationaalisen puolensa valloilleen vain taistellessaan moraalisen oikeudenmukaisuuden ja naisten tasa-arvon puolesta. Romaanissa kuvataan vuosien 1997–2004 aikana syntyviä lahkomaisia piirteitä, joiden huipentuma on seurakunnan vahvan naisvaikuttajan salainen avioituminen Jeesuksen kanssa. Simone de Beauvoir osoittaa, että ateistina pidetty eksistentialistikin voi ottaa vakavasti myös uskonnolliset intohimot. Torsti Lehtinen huomasi, että moitteet de Beauvoirin vaisusta kielenkäytöstä osoittautuivat perättömiksi. Ehkä kuitenkin kaunokirjoista. 287 sivua. Karas-Sana 2020. Lukeneensa ja hämmästyneensä. Näin käyttäytyi nunna, joka tunnuskuvassaan pitelee käsissään palavaa sydäntä tai polvistuu Kristuksen rakkaudesta liekehtivän sydämen edessä. – Ihan sen takia, että arvelen hänen pitävän paljon tästä romaanista. – De Beauvoir kertoo, kuinka 1600-luvulla elänyt nunna ja pyhimys Marie Alacoque siivosi sairaan oksennukset nuollen. – Jopa hänen kuvauksensa naispyhimysten uskonnollisesta antaumuksesta tihkuvat hurjaa intohimoa. – Pieni teos kertoo eräistä kohtalonhetkistä Saksan tiellä natsivaltaan. Bonnier on hyödyntänyt niin oikeudenkännin materiaalia kuin kirjoja ja tv-dokumentteja, joita Knutbystä on tehty useita. – Jäin miettimään luettuani, kummasta lukijat oppivat asioista syvällisemmin, tietovai kaunokirjoista. Kirjapaja 2020. – Éric Vuillardin Päiväkäsky (suomentanut Lotta Toivanen, Siltala 2019) on yksi niistä. 222 sivua. Pirttiaho puhuu avoimesti elämäänsä liittyvistä asioista, muun muassa seksuaalisuudesta vammaisuuden jälkeen. Mari Manninen suosittelee kirjaa ystävälleen Savoy-teatterin johtajalle Päivi Loponen-Kyrönsepälle. Pirttiahosta piirtyy särkynyt mutta sympaattinen kuva. Pitkän kirjailijan, kääntäjän ja filosofin uran tehnyt Torsti Lehtinen on julkaissut tänä vuonna runokirjan Matissen kappeli (Basam Books) sekä tietoteoksen Sofian sisaret – Filosofian vaikuttavat naiset (Into). Pirttiaho työskentelee nykyisin Kansan Raamattuseuran kouluttajana
Hän on Jumalan lapsi. – Haapasen kirja on monipuolinen dokumentti pakoreiteistä, matkoista ja ihmisistä. Kaikki olivat sokissa. Risto Kormilainen kävi ensimmäisen kerran Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa vuonna 1985. Marke Ahosen uutuuskirja Oopiumia ja ajatusharjoituksia kertoo antiikin ihmisen suhteesta kehoon, sairauteen ja kärsimykseen. Sairaus ja lääkintätaito antiikissa Ihminen on aina sairastellut ja etsinyt apua vaivoihinsa. Kirja on tehokas ja mukaansatempaava, vaikka lukija suunnilleen tietää kuinka siinä käy. Mutta miten, ja ennen kaikkea, miksi. Sinne on solmiutunut monia ystävyyssuhteita kirjallisuuden myötä. Uusin esseekokoelma Lukemisen avartava tie (Väyläkirjat) käsittelee muun muassa maaseudun ja kaupungin vuoropuhelua sekä Raamatun vaikutusta kirjallisuuteen. Sen jälkeen hän on vieraillut Virossa kymmeniä kertoja. Viron ja Suomen välisiin suhteisiin tämä teos avaa myös uutta näkökulmaa auttaen ymmärtämään maiden välisiä läheisiä suhteita. Mutta eikö tyttöjen koulunkäynnin tukeminen olisi tärkeä keino. TUULA-MARIA AHONEN Kristiina Markkanen, Itohan Okundaye: Nimeni on Itohan. Hänen isällään oli kuusi vaimoa ja paljon lapsia. Carlsonin teos Maan ääreen on palkittu kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla. Jumala on varannut hänelle tärkeän tehtävän”. Sitä ei voi pysäyttää, ei ainakaan niin kauan kun unohdamme seksin ostajat”, Itohan toteaa. Romaani on jaettu kolmeen kerrontanäkökulmaan, pastorin vaimon, ”Kristuksen morsiamen” ja pastorin. Kuultuaan, että Suomessa kaikki lapset saavat käydä ilmaiseksi koulua, hän ryhtyi kamppailuun saadakseen itselleen ja tulevalle lapselleen oleskeluluvan Suomeen. Kormilainen suosittelee tätä teosta ystävälleen, Tallinnan suomalaisen seurakunnan turistipapille, rovasti Markku O. Itohan häpesi syvästi, ja koki menettävänsä minuutensa. Veneet olivat pieniä ja matkat vaarallisia. 16 KOTIMAA | 2.10.2020 kirjallisuus kanslerin neuvotellakseen maan miehittämisestä. Myös Liisa Talvitien suosittelema kirja vie natsi-aikaan. Risto Kormilainen Kuva: Taina Kormilainen Kristina Carlson Kuva: Otava tukka miltei nousee pystyyn, kun Bonnier kohtaus kerrallaan rakentaa omalakista hengen yhteisöä. 240 sivua. Ihmiskaupan uhrista vaikuttajaksi Nigeriassa syntynyt, nykyisin Suomessa asuva Itohan Okundaye omistaa hänestä kertovan kirjan Jeesus Kristukselle. Carlson sanoo Vuillardin teoksen olevan pelkistetty ja vaikuttava. Päiviölle. Liikkeelle lähdetään kuitenkin Itohanin syntymästä ja lapsuudesta. Hän alkoi käydä kirkossa, laulaa kirkkokuorossa ja lukea Raamattua. Kirja avartaa näkemään Nigerian todellisuutta ja laajaa ihmiskauppaa syyja seuraussuhteissaan yksilön kautta. OLLI SEPPÄLÄ Jonas Bonnier: Lahkomurhat. Sairaudet ja hyvä elämä olivat antiikin ihmisellekin tärkeitä. Miehitys ei sujunut täysin piirustusten mukaan. – Teoksessa on koskettavia tarinoita vaarallisista pakomatkoista. Hänet houkuteltiin Italiaan, ja perillä selvisikin, että kyse oli prostituutiosta, monivuotisesta työstä, että matka tulisi maksetuksi. Viimein hän kohtasi enkelin, pyyteettömän miehen, joka maksoi hänen vuokransa ja auttoi elämän alkuun. – Tietokirjailija Eero Haapasen tuore teos Pako yli Suomenlahden kertoo ihmissalakuljettajista sotavuosina 1940–1944. 383 sivua. Suom. – Kuljetuksista vastasivat pääasiassa kalastajat, jotka olivat harjaantuneita jo salakuljettaessaan pirtua kieltolain aikaan. Suomessa hän on löytänyt ystäviä ja oman kutsumustyönsä. Hän on antanut anteeksi itselleen ja hänelle pahaa tehneille, eikä syytä ketään. Moderni lääketiede on ihmiskunnalle suuri elämää parantava siunaus, mutta oman aikansa lääketieteestä haki apua myös parin vuosituhannen takaisen kreikkalais-roomalaisen antiikin ihminen. Tammi 2020. Suomussalmen kirkkoherran virasta eläkkeelle jäänyt Kormilainen on julkaissut lukuisia kirjoja. Salakuljettajat toivat tuhansia virolaisia veneillä Suomeen. Painopiste on saksalaismiehityksen aikaisissa paoissa 1941–1944, koska toiminta oli tuolloin kaikkein vilkkainta ja hyvin organisoitua. Veneliikenne toimi kaikkein vilkkaimpana Tallinnan ja Helsingin itäpuolella. Pelotti eläytyvänä ihmisenä avata kirja. Itohan lopetti 15-vuotiaana koulunkäyntinsä, että raha riittää nuorempien koulutukseen. Viikko sen jälkeen rupesin kävelemään. Joku mies tuli vastaan ja sanoi: ”Onko tämä sinun lapsesi. Hänen jalkansa vahingoittui synnytyksessä ja äiti joutui kantamaan häntä. Jalkaani ei ole koskaan tarvinnut hoitaa millään tavalla”, Itohan kertoo. Historian ironia näyttäytyy yksityiskohdissa, niin myös sen kauheus; monet Itävallan juutalaiset tekivät itsemurhan ennen saksalaisten saapumista. ”Kerran äitini oli ulkona kanssani. Saksalaisten epäkuntoiset tankkivaunut kuljetettiin junalla Wieniin. Kristina Carlsonilta ilmestyi muutama viikko sitten 1100-luvun Kiinasta kertova teos Eunukki. Laura Kulmala. Iltohania on pyydetty puhumaan kouluun, kirkkoon ja muualle. Docendo 2020. ”En usko, että ihmiskauppaa voidaan kovin helposti kitkeä tästä maailmasta. Hän ei puhunut kenellekään ja pelkäsi koko ajan
Varovaisuus niiden kanssa vain on nykyajan valtteja. Kirjoittaja on Pia Perkiö. Tekstiä rytmittävät Pia Perkiön runot, jotka antavat lukijalle tilaa käydä lävitse oman elämänsä suruja. Liisa Talvitie Kuva: Ulla-Maija Lähteenmäki » puheenaiheita. – Kirja on kevyt, ja sen ulkoasu on levollinen. Talvitie on itsekin kirjoittanut useita elämäkertoja. ”Antiikin filosofien elämänohjeita sopii itse kunkin koetella omalla vastuulla.” Marke Ahonen on filosofian tohtori ja klassisen filologian dosentti Helsingin yliopistossa. Sen takia hänet passitettiin toisen maailmansodan jälkeen suoraan Siperiaan Stalinin pahamaineiselle Vorkutan gulagille, jota kutsuttiin valkoiseksi helvetiksi. ”Tunne itsesi”, ”Hillitse kiivautesi” ja niin edelleen, myös konkretiaa oman itsensä vaalimisessa. Kirjassa on viisi lukua, joiden otsikot viitoittavat surun matkaa: Surun kohtaamana, Vastauksettomana, Lohdutettuna, Muistojen kantamana ja Valon suojaamana. Veli-Matti Salminen, Jorma Hannikainen & Kaija Huhtanen Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 132 235 s (2020) ”Sitä kohti, mikä on edessä.” Strategia-ajattelun ominaispiirteet Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa Terhi Kaira Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 131 273 s (2020) Tulossa 28.10. Entä minkälaista oli antiikin parempi elämä eli muinaisuuden terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen elämänohjeet. Sivistyneistö pohti asioita paljon myös filosofian kannalta. – Tarina jatkui. 32 €) + postikulut Alehinnat voimassa 6.11.2020 asti Tilaukset: tutkimustilaus@evl.fi 17 KOTIMAA | 2.10.2020 – Kirjailija, käsikirjoittaja Heather Morris tapasi vuonna 2003 iäkkään Lale Sokolovin, jolla oli kertomisen arvoinen tarina. Kaskisen mukaan vaikka kirja on varmaankin ensisijaisesti tarkoitettu kädenojennukseksi ihmiselle, jonka suru on akuutti ja polttava, kirjan runot ja haastateltujen kokemukset hoitavat myös sellaista menetyksen surua, josta ajallisesti on jo kauan. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuale Näkökulmia ekumeeniseen missiologiaan Toim. Näihin ohjeisiin kirjoittaja suhtautuu terveellä kriittisyydellä, vaikka toteaa, ettei nykylääketiede suinkaan ole tyystin kääntänyt selkäänsä vanhalle yrttiviisaudelle. – Kirja sisältää läheisensä menettäneiden kokemuksia surun keskellä jaksamisesta. Hän on Cilka, joka joutui alistumaan ensin leirin komentajan häikäilemättömästi hyväksi käyttämäksi leikkikaluksi. Hän on tutkimustyössään ». Anna-Mari Kaskinen on saanut muutama päivä sitten käsiinsä pienen, pehmeäkantisen kirjan Valon syliin – vierelläsi surussa (Kirjapaja). Morrisin toinen romaani, Cilkan tarina (Aula&C0 2019), keskittyy Sokolevin keskitysleirillä tapaaman naisen käsittämättömään kohtaloon. Se perustuu Sokolovin elämäntarinaan. kirkon nelivuotiskertomus: Uskonto arjessa ja juhlassa Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016–2019 (kirjoittajina johtaja ja tutkijat) Hinta nyt 22 €/kpl (norm. Hän ystävystyy lopulta leirin naislääkärin kanssa ja oppii hoitamaan sairaita vankeja. Tapaamisesta seurasi Morrisin esikoisromaani Auschwitzin tatuoija. Cilka sai elää kaiken kokemansa jälkeen pitkän elämän ja kuoli vasta vuonna 2004. Talvitie sanoo, että sydänjuuria myöten koskettava tarina perustuu tarkasti tutkittuun faktaan ja on myös fiktiota. Viime vuonna ilmestyi Valoa ja varjoja: Jukka Jokiniemi, sokean elämäntarina (Tammi). Kirja on kooste temaattisista kirjoituksista, joissa tarkastellaan erilaisia antiikin ihmisen ruumiillisuuteen, sairauksiin ja olemiseen liittyviä asioita ja ilmiöitä. Mari-Anna Auvinen & Jyri Komulainen Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 133 321 s (2020) Kirkon muusikko arjessa ja pyhässä Toim. Sairastaminen ja sairauksien hoito olivat antiikissa todellakin jotakin muuta kuin nykyinen lääkintätaito. Niissä lähestytään esimerkiksi antiikin kreikkalaisen lääketieteen homeerisia, filosofisia ja jopa uskonnollisia juuria ja näkemyksiä, lääkärin roolia antiikin hoitotilanteissa, vesikauhua ja sen hoitoa, miesten välisiä rakkaussuhteita ja niihin suhtautumista antiikin tieteessä, kohdun ja hysterian tematiikkaa, ikäkausia, mustan sapen merkitystä, masennusta ja mielisairauksia, sekä paljon muuta. – Se on juuri sellainen romaani, jota voin suositella lapsuudenystävälleni, lukemista rakastavalle kaimalleni Liisa Hakalalle. – Cilka osoittaa kammottavissa olosuhteissa kykyä selvitä nälästä, kylmästä, vartijoiden ja vankien hyväksikäytöstä ja valtapelistä, jota naisvankien kesken käydään
Ankara isä. Suhde isään. Senkin alla sykkii toisenlainen todellisuus. Tammi 2020. Olli Löytty kertoo jutelleensa vastikään ystävänsä ja kirjallisuudentutkijakollegansa Toni Lahtisen kanssa siitä, miten suomalainen nykykirjallisuus ei oikein nappaa. Niin kuin teksti on pintaa, joka kätkee olennaisen sanojen ja rivien väliin, niin on myös arkinen elämä. Kutsuihan hän kahta aviotonta lastaan julkisesti erehdyksiksi. Rikkaruoho piirtää kuvan myös Gabrielssonista itsestään, eikä sekään ole auvoinen. Mutta jossain kohtaa Gabrielssonin liki häijyksi äityvä tilitys alkaa kääntyä itseään vastaan. Olli Löytyn ja Annina Holmbergin kirjoittama kirja Ina ja Tito: Kohtauksia Collianderien taiteilijaliitosta (Kirjapaja) ilmestyi syyskuussa. Markku Pääskysen kymmenes romaani Aurinko ei liiku kertoo maaseutumaiseen ympäristöön Länsi-Uudellemaalle muuttaneesta perheestä, jonka elämä on onnellista, arkista ja tyyntä. Donnerista syntyy kirjassa varsin epämiellyttävä kuva. 226 sivua.. Sattumien taustalla häilyy jotain pelottavaa ja surullista. Isän kaipuu. – Ja kuten maailmankirjallisuuden klassikkojen kohdalla niin usein on laita, synkinkin tragedia saattaa koska tahansa vaihtua elämän absurditeeteista muistuttavaksi komediaksi. Paitsi että kaiken idyllin alla on häiriöitä ja yhteyksiä todellisuuteen, joka on ei-toivottava. Matti sijaistaa silloin tällöin koulussa ja kirjoittaa päivät pitkät. – Keskustelussamme en huomannut mainita Hassan Blasimin romaania Allah99 (WSOY 2019). – Kun kirjoja lukee ammatikseen, lukemisesta nauttimisen ja siitä vaikuttumisen eteen muodostuu helposti esteitä. Alueella liikkuu outo moottoripyöräilijä. JUSSI RYTKÖNEN Marke Ahonen: Oopiumia ja ajatusharjoituksia. Aurinko ei liiku on ilmaisultaan tiivis – lukuunottamatta muutamia marketin kahvipisteen miesten jutteluita – ja sanomaltaan lohdullinen. OLLI SEPPÄLÄ Markku Pääskynen: Aurinko ei liiku. Halkeamia onnen pinnalla Kaunokirjallisuus on tapa kuvata olemista ja sen hienojakoisia tasoja. Laura Kulmala. Vahinko olisi kuulemma ollut parempi sana. – En suosittele sitä siksi, että sen on kirjoittanut Suomessa asuva irakilainen pakolainen. Hänen uusin kirjansa on Kauneimmat haukkuni – Runoja koirille & koirien ystäville (Kirjapaja). Verisiteet poikki Isä on perinteisesti ollut muistelmatyyppisten kirjojen aihe. 18 KOTIMAA | 2.10.2020 kirjallisuus – Kirjaa lukiessani mieleeni nousi monta sellaista surua, joiden käsitteleminen oli vielä kesken. Hänellä on omat ongelmansa ja kohtuuton isän kaipuu. Isän ja pojan suhde ei vaikuttanut olevan kunnossa, ei ainakaan pojan näkökulmasta. – Tonille suosittelen Blasimin romaania kuitenkin ennen muuta siitä syystä, että se on taidokkaasti rakennettu, useita tyylilajeja, kerronnan keinoja ja kielen rekistereitä kekseliäästi hyödyntävä sanataideteos, jonka moninaiset sävyt Sampsa Peltosen suomennos upeasti tavoittaa. Gabrielsson on edesmenneen kulttuurivaikuttaja Jörn Donnerin Ruotsissa asuva avioton poika. Hyvin psykologiksi valmistuva Gabrielsson silti asiansa esittää eli kirjoittaa. Tämä kirja antaa sanoja hetkiin, joissa omat sanat loppuvat. Hylätyn auton tavaratilasta löytyy ruumis. Gaudeamus 2020. Tähän lajityyppiin tuo suorasukaisen lisän Otto Gabrielssonin kirja Rikkaruoho. Hän kirjoittaa kiivaasti verisiteitä poikki, mikä on tavallaan virkistävää. Pienet asiat saavat suuren merkityksen. Anna-Mari Kaskisella on huomattavan laaja kirjallinen jukaisu. Naapurin koiralla on sama nimi kuin päähenkilö Matin aikoinaan tuntemalla chileläisellä. MARI TEINILÄ Anna-Mari Kaskinen Pekka Kaskinen Olli Löytty Kuva: Heini Lehväslaiho / Teos perehtynyt kirjansa aiheeseen ja osaa kirjoittaa siitä nautittavalla ja mielenkiintoisella tavalla. Kaskisen mukaan kirjaan sisältyy viesti toivosta ja lohdutuksesta, jonka usko Jumalaan voin antaa surun kipeyden keskellä. Gabrielsson ei yritä rakentaa isäsuhdetta uudelleen tai yritä ymmärtää etäiseksi ja tylyksi kokemansa isän toimintaa. Suom. 165 sivua. 264 sivua. Isää käy hieman sääliksi, monessakin merkityksessä. Ehkä jotain samanlaista kuin Markku Pääskynenkin: halkeamia arkisen onnen pintaan. Mitä. Tätä pojan on vaikea antaa anteeksi, vaikka isä myöntää, että tuli sanottua vähän kovasti. Siinä kyllä kerrotaan Irakin väkivaltaisesta todellisuudesta ja katsotaan Suomeakin ulkopuolisin silmin, mikä sinällään voi toki olla kiinnostavaa. S&S 2020. Poissaoleva isä. Jokainen suru on erilainen, mutta jos on menettänyt rakkaan ihmisen, suru kestää koko elämän, vaikka se muuttaa muotoaan. Perheen pojalla on taipumus aistia asioita etukäteen. OLLI SEPPÄLÄ Otto Gabrielsson: Rikkaruoho. Viimeinen kirje isälle. Kirjoituksia antiikin lääketieteestä ja filosofiasta
Raamattu, Uusi testamentti tai niiden osia on julkaistu äänikirjana suomeksi eri kustantajilla. JUSSI RYTKÖNEN | Kuva: Jukka Granström VÄYLÄKIRJAT 19 KOTIMAA | 2.10.2020. Formaatti on CD:n ohessa tai asemesta yhä useammin netistä puhelimeen tai tietokoneeseen ladattava tiedosto. Katekismus on äänikirjana, ja viime kesää varten tuotimme rippikoulukirjan. Lasten Keskus ja Kirjapaja pyrkii Johanssonin mukaan kustantamaan äänikirjallisuutta ”enenevässä määrin”. Johanssonin mukaan lukeminen on suurin kustannus, kun äänikirja tuotetaan teoksesta, joka on jo julkaistu kirjana. Kasvuun ovat syynä uudet ja kätevät lukuaikapalvelut, joissa on aika sama idea kuin musiikin puolella, eli tuloa saa kuunteluajan mukaan. Tämä on yksi tärkeä kehityskohteemme, Eeva Johansson kertoo. Asialla ovat olleet lähinnä kirkolliset kustantajat. – Kasvuprosentit ovat hurjia, koska myynnit ovat aiemmin olleet niin pieniä. Hengellinen äänikirja odottaa vielä Raamattu on jo äänikirjojen vakiotarjontaa, mutta muita kristillisen kirjan nimikkeitä on Suomessa audiona toistaiseksi vähänlaisesti. Mutta Raamattu on kuunneltavissa myös suomeksi netissäkin. T ällä hetkellä äänikirja on kaikkein nopeimmin myyntiään kasvattava kirjallisuuden muoto Suomessa. Tommy Hellstenin tuotanto menestyy hyvin myös äänikirjoina. Lisäksi äänellä on merkitystä. Äänikirjojen tekeminen poikkeaa perinteisestä printtikustantamisesta. – Me pyrimme löytämään ne tittelit, joissa on eniten potentiaalia. – Se on tuntityötä, ja kyllä kirjan lukemiseen hetki menee. Hengellistä kirjallisuutta on Suomessa julkaistu äänikirjoina ja myös Kirjapajassa. Audioformaatissa on julkaistu esimerkiksi Eero Huovisen Uusi ilo (WSOY), Tommy Hellstenin useita kirjoja (Kirjapaja), Martti Lutherin Mannaa Jumalan lapsille (Sley-Media) tai Heli Karhumäen Pihtaajatytön katumus ja muita kristillisiä murretarinoita (Omakustanne). Muitakin vastaavia on. Muunlaisen kristillisen äänikirjan tekeminen on vielä vähäistä. Tämä suosii hittejä eli nimekkäitä tekijöitä, Johansson sanoo. Näin kertoo Kirjapajan kustannuspäällikkö Eeva Johansson. – Hittejä me tältäkin puolelta etsimme – ja varmasti muutkin. Lisäksi äänikirjana on saatavissa eri kustantajilta hengellisiä opetusluentoja ja lastenkirjoja
Edelleen tyttöjä kasvatetaan miellyttämään muita. Tuloksena on kiehtova ja herkkä keskustelukirja, joka kuvaa miesten tunteita, kokemuksia ja kosketuksen kaipuuta. Juhani Brander käsittelee perinteisen miehen kapeaa roolia esseekokoelmassaan Miehen kuolema (WSOY). Perinteistä roolia kyseenalaistaa. Se, että tasa-arvokysymyksestä käydään edelleen keskustelua ja naisia on politiikassa keskeisillä paikoilla, on vaikuttanut siihen, miten naiseus mielletään. Tuhansia naisia haastateltuaan hän valitsi kirjaan kolme, joiden tarinan hän kertoo tuhansien haastattelutuntien perusteella. Leena-Maija Rossin mukaan sukupuolentutkimuksessa on jo pitkään puhuttu hegemonisen maskuliinisuuden kriisiytymisestä. – Sanon aina, että suomalainen mies on taruolento. – Etenkin nuoret miehet haluavat sanoutua irti siitä, millaiseen sukupuolimuottiin heidän isiään on kasvatettu. Aikaisempina vuosikymmeninä naiset ovat olleet sukupuoli ja miehet on nähty normina, Rossi sanoo. – Uudenlaista ja mielenkiintoista on se, että miehet tunnistetaan sukupuolena. Missä ihmiskunta olisi nyt, jos puolta maailmaa ei olisi vuosituhansien ajan estetty käyttämästä aivojaan, Pettersson kysyy. Naiseuden käsittely julkisuudessa on ja ei ole muuttunut viime vuosina, Leena-Maija Rossi sanoo. Omakohtaisissa esseissään hän kertoo muun muassa nuorena poikana kokemastaan ahdistelusta, lätkäjätkien aiheuttamasta paineesta, tarpeesta piilotella lukuharrastusta ja väkivallasta. S ukupuoli on ollut teemana monessa tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa. Naiseuden teemoja sivutaan myös Emilie Pinen esseekokoelmassa Tästä on vaikea puhua (Atena). Taddeo teki kirjaansa varten kahdeksan vuotta kestäneen taustatyön. Julkisuuden tasolla yhä useammat miehet osallistuvat sosiaalisessa mediassa keskusteluun mieskysymyksestä. Kirjaa varten hän haastatteli kymmeniä suomalaisia miehiä heidän suhteestaan kosketukseen. – Sukupuolesta puhutaan nyt paljon ja monella tavalla, sanoo sukupuolentutkimukseen erikoistunut yliopistonlehtori Leena-Maija Rossi Helsingin yliopistosta. Toisaalta esimerkiksi tämän hetkisen hallituksen alkutaipaleella oli häkellyttävän paljon tytöttelevää ja ulkonäköön keskittyvää puhetta. Miehen roolia pikkupoikien vanhemman näkökulmasta pohtii Henna Helnen kirja Pojat, pojat, pojat (Otava). Teksteissä käsitellään sitä, kuinka naiseksi kasvetaan ja miten yhteiskunta suhtautuu vaikkapa kuukautisiin. – On tapahtunut isoja muutoksia vaikkapa siinä, mikä katsotaan naiselle mahdolliseksi työssä ja yhteiskunnassa. NOORA WIKMAN-HAAVISTO myös Eino Saari kirjassaan Miehen kosketus (Gummerus). Yksi naiseutta käsittelevien uuKirjallisuudessa pyristellään eroon perinteisestä miehen roolista ja tehdään näkyväksi sitä, millaista on olla nainen. Toisaalta kulttuuriset stereotypiat elävät Rossin mukaan sitkeästi. Esimerkiksi Caroline Criado Perezin Näkymättömät naiset (WSOY) kertoo hengästyttävällä faktakattauksella niistä lukemattomista tavoista, joilla naiset edelleen ohitetaan yhteiskunnan eri osa-alueilla. Nykykeskustelussa ja kirjallisuudessa pohditaankin enenevissä määrin sitä, minkälaisia mahdollisuuksia on olla mies ja mitä mieheys tarkoittaa. Edelleen sanotaan, että suomalainen mies ei puhu tai osaa osoittaa kiintymystään. Miehet ovat keskenään erilaisia suhteessa ikään, luokkataustaan tai syntyperään. Sukupuoli ylipäätään nähdään moninaisempana kuin aiemmin, ja julkisessa keskustelussa on esimerkiksi otettu käyttöön uusia sukupuolta kuvaavia termejä, kuten muunsukupuolisuus. 20 KOTIMAA | 2.10.2020 kirjallisuus Miehet ja naiset kirjojen sivuilla tuuskirjojen yhteinen piirre onkin se, että niissä tuodaan esiin naiset ja heidän kokemuksensa. Yhdysvaltalaisen toimittajan Lisa Taddeon kirja Kolme naista (Gummerus) käsittelee naisen seksuaalisuutta. Tuloksena on Taddeon persoonallisella äänellä kerrotut tarinat yksilöiden kokemuksista, jotka kuitenkin laajenevat kuvaamaan sitä, miten yhteiskunta naisten haluun suhtautuu. Kirja osoittaa, että pieniä poikia ohjataan edelleen muun muassa vaateja lelumarkkinoiden voimalla kapeaan muottiin. Historia muistaa monet suurmiehet, mutta naisten pääsy historiankirjoihin on ollut rajatumpaa. Historian jännät naiset (Atena) esittelee tiedenaisia, hallitsijoita, sotilaita ja tutkimusmatkailijoita, jotka ovat joutuneet taistelemaan voidakseen käyttää lahjojaan. Esseitä lukiessa tuntuu kuin kurkistaisi tunkkaiseen maailmaan, jollaista ei pitäisi enää ollakaan. Maria Petterson halusi korjata tämän epäkohdsan ja kokosi unohdettujen, mutta sitäkin kiinnostavampien naisten tarinoita kirjaksi