vu os ik er ta 00 43 59 5– 20 –3 6 Pyörällä pääsee Eläkeläiset Marjatta ja Timo Junkkaala tekevät joka vuosi viikon pyörämatkan 12 Tässä lehdessä liitteenä: Piispat kertovat kantansa eri avioliittomalleihin Aasiassa kirkko kuuntelee myös muiden uskontojen viisautta. syyskuuta 2020 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 5. 18 4 N:o 35 | 4
Näin missio on toiminut siitä lähtien, kun apostoli Paavali julisti sanomaansa juutalaisten synagogissa ja kreikkalaisten Areiopagilla. Viime vuosikymmenet ovat merkinneet kummallista diskurssin muutosta. 2 Mitä ajankohtaista Kansanlähetyksellä on edessä tulevana vuonna. Iloitsen siitä että hän saa tehdä omaa työtänsä ja minä omaani. – Pyrin kiertämään liikkeen sisällä ja tapaamaan ihmisiä. Miten luonnehtisit tilannetta. 4 Lähetysjohtajana vastuullasi on myös Uusi Tie -lehti, jossa isäsi Leif Nummela on päätoimittajana. – Korona on tuonut tänä vuonna haasteita, ja varmasti pandemia vaikuttaa ensi vuoteenkin. – Syksyllä olemme alkaneet järjestää maksimissaan 60 hengen tapahtumia ja näyttää siltä, että ihmiset tulevat mielellään. | Kuva: Philippe Gueissaz Ex occidente luxus A urinko nousee idästä, mutta se paras elämä säteilee lännestä. NOORA WIKMAN-HAAVISTO ”Vapaaehtoisia pitää rohkaista ja kiittää” DANIEL NUMMELA Kansanlähetyksen tuleva lähetysjohtaja – Haluan omassa työssäni seistä liikkeemme hengellisillä ja teologisilla juurilla, Kansanlähetyksen tuleva lähetysjohtaja Daniel Nummela sanoo. Olemme ennen kaikkea lähetysjärjestö, mutta olemme aina ajatelleet, että se edellyttää meiltä vahvaa kotimaan työtä. | viikon henkilö | Daniel Nummela siirtyy lähetysjohtajan tehtävään Kansanlähetyksen ulkomaantyön aluekoordinaattorin tehtävästä. – Japanissa kirkot ovat pieniä ja seurakunnat useimmiten yksipappisia. Hän aloittaa uudessa työssään 1.1.2021. Olisiko meillä lännessä kuitenkin sitä jotakin. Sitä, mitä vaikutuksia sillä on, on vaikea sanoa tässä vaiheessa täsmällisesti. Tarvetta yhteen tulemiselle on. Länsimainen kulttuuri kirkkoineen on samalla joissakin katsannoissa jokseenkin tuhoisinta, mitä maailma on nähnyt. Toisaalta jo puolen vuosisadan ajan olemme seuranneet kansainvaellusta: muista kulttuureista tulevat ihmiset hakeutuvat paremman elämän toivossa juuri sinne, missä vallitsee tuo monissa puheissa inhottu kristillispohjainen, länsimaisen ihmisen rakentama ja toistaiseksi hallitsema järjestäytynyt yhteiskunta. Missio on siksi dialogista missiota. Löytyikö sieltä jokin oivallus, jonka haluat tuoda uuteen työhön. – Uusi Tie toimii itsenäisesti. Jutun pääpointti on, että suurten maailmanuskontojen keskellä kristillinen teologia ei voi väittää, että totuus olisi yksin sen hallussa. Toiminta järjestyy hyvin pitkälti vapaaehtoisten kanssa. Toki tunnen hyvin suuren osan meidän vastuunkantajista ja työntekijöistä, mutta aina uudessa tehtävässä täytyy uudella tavalla rakentaa yhteyttä ja tulla tutuksi. Lisäksi johtajamuutokset ovat aina isoja. 3 Olet työskennellyt kymmenen vuotta Japanissa. – Olemme juuri saaneet valmiiksi uuden ulkomaantyön strategian ja ensi vuoden aikana pyrimme tekemään kotimaantyön strategian. 2 KOTIMAA | 4.9.2020 aluksi. Meillä on isän kanssa hyvät välit. Pitää kiinnittää huomiota siihen, miten tilanne saadaan vakiinnutettua minun alaisuudessani. Tämän lehden sivuilla 18–19 jutussa Harmonista idän valoa kerrotaan mielenkiintoisella tavalla siitä, minkälaisia teologisia kysymyksiä suuren Aasian vähemmistökristityt usein joutuvat kysymään. Tietysti siitä on Suomessa ja meidän liikkeessä pitkä perinne, mutta Japanissa sitä oppi arvostamaan eri tavalla. Heitä pitää rohkaista ja tukea työssä ja kiittää panoksesta. 1 Mihin aiot paneutua ensimmäisenä. Mutta kristinuskokaan ei ole vain länsimaista. Usein länsimaisen ihmisen rooliksi tarjotaan lähinnä olemassaoloaan ja tekojaan anteeksipyytelijän osaa. JUSSI RYTKÖNEN Artikkelitoimittaja ihmettelee ristiriitaisia narratiiveja maailmasta. Kirkko Aasiassa on oikealla asialla. Ryttylässä lähetyskeskuksen jumalanpalveluksissa on käynyt kesän jälkeen yhtä paljon ihmisiä kuin ennen koronaa
Valko-Venäjä jakaa urheiluväkeä. 4.9. Ei ole tavatonta sekään, että hyvä maksetaan pahalla – esimerkiksi työpaikkakiusaajat eivät vain opi. Ihmisoikeuksia loukkaavien maiden boikotointi ei ole yksiselitteinen asia. On traagista, että eri ihmisryhmien välinen tasa-arvo ei ole Yhdysvalloissa vieläkään toteutunut. Kuningas Saul joutui pienelle paikalle, kun hänen takaa-ajamansa Daavid maksoi itselleen tehdyn pahan hyvällä. Vuoden 1968 olympialaisissa kaksi mitalistia nosti palkintojenjaossa kätensä nyrkkitervehdykseen vastustaakseen rotuerottelua Yhdysvalloissa. Ihminen ei pohjimmiltaan muutu. JUSSI RYTKÖNEN Kirjoittaja on Kotimaan artikkelitoimittaja. Siksi KHL-kauden aloittaminen tai MM-kisojen järjestäminen Valko-Venäjällä on kannanotto ihmisoikeuksia vastaan. Koleravaara on kasvanut ja sairaus leviää, vaikka Israelin viranomaiset väittävätkin, ettei länsimaisessa valtiossa voi epidemiaa syntyä. Jos sinua on käytetty ovimattona tai sinua ei edes huomata, etkä silti anna vahingon kiertää alkuperäiseen osoitteeseen, olet poikkeusyksilö. Usein paha maksetaan pahalla. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Minkään valtion täydellinen eristäminen muusta maailmasta ei välttämättä edistä kyseisen maan ihmisoikeuksien toteutumista. Koleraepidemia Israelissa. Eristäminen voi johtaa entistä pahempaan tilanteeseen. ?. Diktaattorin ottein maata hallitseva presidentti käyttää hyväkseen jääkiekkoa pönkittääkseen omaa valtaansa. Polvistumalla he ovat ottaneet kantaa maansa rasismia vastaan. Paljon arkisemmissa oloissa – siis kodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja muissa ihmissuhteissa – näytellään edelleenkin, muutettavat muuttaen, näiden kahden Israelin kuninkaan roolipelejä. Tuoreimpia siihen liittyviä mielenilmauksia ovat yhdysvaltalaisten huippu-jalkapalloilijoiden polvistumiset kansallislaulun aikana. 1970 Kotimaa 4.9.1970. Olemme olleet huolissamme siitä, ettei yleistä rokotusta ole pantu toimeen. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | MARI TEINILÄ päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. Osa huippujääkiekkoilijoista ja lajin tukijoista toivoo, ettei otteluita pelattaisi siellä. Lisäksi yksittäiset urheilijat ovat ottaneet kisoissa poliittista kantaa. Mutta onko sellainen ihmiselle edes mahdollista. Koulun alkaminen askarruttaa, sillä monet lapsemme voivat tuoda tullessaan vaikka millaisia tauteja. On kuitenkin naiivia ajatella, että kilpaurheilu olisi irrallaan yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Koko kertomus luotaa ihmisluontoa syvältä. Rotuerottelupolitiikkaa harjoittaneeseen Etelä-Afrikkaan kohdistettiin aikanaan boikotteja, jotka koskivat myös urheilua. Osa jääkiekon suomalaisista vaikuttajista on puolustanut siellä pelaamista sillä, ettei politiikkaa ja urheilua pidä sotkea keskenään. Pahan maksaminen hyvällä on harvinaista. Raamatunhistoriaa tarkalla silmällä lukien ymmärrämme kyllä senkin, että poliitikkona, sotasankarina ja hallitsijana Daavid itsekin käytti tarvittaessa kovia otteita. Myös eri valtiot ovat boikotoineet olympialaisia. Ikään kuin urheilu ja politiikka eivät pahasti sotkeutuisi nimenomaan silloin, jos otteluita pelataan Valko-Venäjällä. Saulin ja Daavidin hahmojen kautta Raamattu opettaa meille jotakin ikiaikaista siitä, millä asenteella ihmiset voivat ääriolosuhteissa toisiinsa suhtautua. 3 KOTIMAA | 4.9.2020. Jääkiekko on myös politiikkaa J ääkiekon KHL-kauden alkaminen tällä viikolla Valko-Venäjällä sekä ensi vuoden MM-kisojen järjestäminen siellä nostavat kysymyksen urheilukilpailujen järjestämisen oikeutuksesta ihmisoikeuksia polkevassa maassa. Ensimmäiset toimenpiteet, joihin me suomalaiset lähetit heti ryhdyimme, olivat juomaveden keittäminen, vihannesten ja hedelmien liottaminen, ruoka-astioiden peseminen kiehuvassa vedessä ja suolahappotipat ennen ateriointia. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: 50?000 K Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Etelä-Afrikalta evättiin pääsy olympialaisiin vuosina 1964–1988
– Mikäli korkein hallinto-oikeus hylkää Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin tekemän valituksen, syntynee tilanne, jossa on noudatettava mallia kolme, Peura sanoo. Tämän mallin kannalla ovat piispoista Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo ja Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala. Tällainen tie ei voi olla kestävä. Jumalan sanasta ei kirkon ole lupa poiketa. Tässä mallissa kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä, mutta papeilla on omantunnonvapaus vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. kaikista näkökulmista tyydyttävä. Eri piispat ovat eri mallien kannalla, ja heidän näkemystensä sovittaminen yhteen on kirjeen mukaan ”erittäin vaikeaa”. Piispojen haluttiin edistävän kunnioittavaa keskustelua ja selvittävän vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä kirkossa vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi. Laajasalo ei usko ratkaisuun, | kysely | S uomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat julkaisivat elokuussa kirjeen avioliitosta. Kirje oli vastaus kirkolliskokouksen kahden vuoden takaiseen pyyntöön. – Seppo Häkkinen kunnan piispa Seppo Häkkinen, Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura ja Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo. Siksi johtopäätökseni on, että ainoa vaihtoehto on malli kaksi, joka sekin on jo kompromissien tulos. – Olen tämän mallin kannalla, koska siinä sitoudutaan kirkon avioliittokäsitykseen ja tähdennetään, että jokaista on kohdeltava kunnioittavasti riippumatta hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan, Simo Peura sanoo. Hajonta piispojen vastauksissa oli suurta. Simo Peura ja Jukka Keskitalo viittaavat korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun, jota odotetaan lähiaikoina. Seppo Häkkinen sanoo olevansa ”kirkkomme nykyisen avioliittonäkemyksen kannalla”. – Siinä kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä ja vihkii tämän mukaisesti. Piispat kuvasivat kuusi mahdollista mallia, joiden mukaan vihkikäytäntöjä voitaisiin hahmottaa tulevaisuudessa. Lisäksi kysyttiin, millaisessa tilanteessa he hyväksyisivät mallin kolme. – Lähiaikoina annettavalla korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla tulee joka tapauksessa olemaan oma vaikutuksensa vihkimiskäytäntöihin ja eri mallien arviointiin, Keskitalo toteaa. Näin olen toiminut ja suostunut vuosien aikana kompromissiin, jopa omantuntoni rajoja koetellen. Samalla annetaan mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen myös samaa sukupuolta oleville pareille, kun sallitaan papeille näiden parien vihkiminen avioliittoon, Tapio Luoma sanoo. Samaa sukupuolta oleville pareille on tarjolla rukoushetki, josta piispat antoivat ohjeen vuonna 2011. – Mielestäni se on selkeästi ilmaistu Raamatussa, joka on kirkkomme perusta. Jukka Keskitalo pitää mallia 2 ”teologisesti ja pastoraalisesti hyvin perusteltuna”. Piispat kertoivat avioliittokäsityksensä ” Olen toiminut ja suostunut vuosien aikana kompromissiin, jopa omantuntoni rajoja koetellen. Neljännessä mallissa kirkolla olisi kaksi virallista ja rinnakkaista avioliittokäsitystä, perinteinen ja sukupuolineutraali. Lapuan, Oulun ja Mikkelin piispojen vastaukset eroavat siinä, miten he suhtautuvat kompromissimalliin 3. Oikeus ottaa kantaa siihen, saako tuomiokapituli rangaista pappia, joka on vihkinyt samaa sukupuolta olevan parin. He puoltavat mallia 2, jossa kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä ja vihkii tämän mukaisesti. Matti Repo toteaa puoltavansa vaihtoehtoa 3, vaikkei se ole Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo 4 KOTIMAA | 4.9.2020 uutiset. Kirjeen julkistamisen jälkeen vain harva piispa on sanonut ääneen, minkä mallin kannalla on. Seppo Häkkinen sen sijaan pitää ainoana vaihtoehtona mallia 2. Jos piispat päätyisivät joustamaan parhaana pitämästään mallista, enemmistö pitäisi kuitenkin toiseksi parhaana yhtä mallia, joka on listalla numero 3. Kotimaa kysyi kaikilta piispoilta, mitä piispainkokouksen hahmottelemaa mallia avioliittokäsityksestä ja vihkimiskäytännöstä he pitävät itse oikeana tai parhaana. – Asiasta käytetyissä puheenvuoroissa on pyydetty tulemaan vastaan ja tekemään kompromisseja. Hänen mukaansa se on ainoa vaihtoehto, joka turvaa kirkossa riittävän yhtenäisyyden. Malli 3 on ensisijainen arkkipiispa Tapio Luomalle ja Tampereen hiippakunnan piispalle Matti Revolle. Perinteisimmällä kannalla ovat Mikkelin hiippakannat I Evankelis-luterilaisen kirkon piispoilla on toisistaan rajusti poikkeavia näkemyksiä siitä, miten vihkimisiä pitäisi linjata tulevaisuudessa
jossa jommallekummalle puolelle sallitaan omantunnonvapaus. Perinteisellä kannalla olevat voivat vihkiä vain erisukupuolisia. Malli 2: Kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä ja vihkii tämän mukaisesti. – Olen nuorempana ollut jyrkän linjan liberaali, mutta joutunut vähitellen arvioimaan kriittisesti monia käsityksiäni. Bo-Göran Åstrand toivoo, että sekä heteroparit ja samaa sukupuolta olevat parit saavat kirkollisen vihkimisen. Perinteisellä kannalla olevat eivät saa poiketa kirkon avioliittokäsityksestä eikä heitä vihitä pappisvirkaan. Sen sijaan voimme löytää sovinnon, jossa kaksi erilaista mallia ovat rinnakkaisesti yhtä totta. Yksittäisten piispojen näkemyksiä tärkeämpää on etsiä yhteistä tietä. Ensisijaisena pitävät: Häkkinen, Keskitalo, Peura. Laajasalo ja Kalliala pitävät kuitenkin huonona tilannetta, jossa tapauksia ratkotaan pappi-, paritai seurakuntakohtaisesti. Ensisijaisena pitävät: Luoma, Repo. . Kuusi mallia . Myös Kaarlo Kalliala puhuu rinnakkaisten mallien puolesta. Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen ei Kotimaan kyselyssä kertonut, mitä mallia pitää ensisijaisena. Hän pitää mallia 5 ensisijaisena ja mallia 4 toissijaisena. Papit siis vihkivät omantuntonsa mukaisesti avioliittoon myös samaa sukupuolta olevia pareja. Tilanne kentällä on pian kestämätön. . Norjan malli. – Tällä hetkellä olennaisinta on löytää yhdessä tie ulos tästä pitkittyneestä pattitilanteesta tavalla, joka sulkee samaa sukupuolta olevat parit Jumalan siunauksen ja seurakunnan esirukouksen piiriin, Kaisamari Hintikka sanoo. Kirkko toteuttaa vihkimisiä erija samasukupuolisille pareille. Ns. Samalla sillä on rinnakkainen toimitus, jolla halutaan vastata samaa sukupuolta olevien hengellisiin tarpeisiin. . – Mutta olen valmis hyväksymään mallin 3, joka on mahdollinen tie eteenpäin umpikujasta. Kaisamari Hintikka Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura Porvoon hiippakunnan piispa Bo-Göran Åstrand Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen Arkkipiispa Tapio Luoma Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala Kuopion hiippakunnan piispaJari Jolkkonen 5 KOTIMAA | 4.9.2020. Malli 6: Kirkko on muuttanut käsityksensä avioliitosta sukupuolineutraaliksi ja vihkii tämän mukaisesti. . Teemu Laajasalo toteaa, että kolmosmalli on Helsingin hiippakunnassa jo käytössä. Ruotsin malli. Samaa sukupuolta oleville pareille annetaan mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen sallimalla papeille näiden parien vihkiminen avioliittoon. Samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin liittyviä toimituksia ei toteuteta. Malli 5: Kirkko on muuttanut käsitystään avioliitosta sukupuolineutraaliksi ja vihkii tämän mukaisesti. Malli 3: Kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä ja vihkii tämän mukaisesti. Papeille, jotka eivät katso voivansa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, sallitaan omantunnonvapaus poiketa kirkon avioliittokäsityksestä. – Vaikka se ei päätä kirkon avioliittokäsityksestä, sillä on suuri merkitys, kun arvioidaan, mikä on oikeudellisesti mahdollista. Ensisijaisena pitävät: Hintikka, Åstrand. Mallia numero 5 pitävät parhaana Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka ja Porvoon hiippakunnan piispa Bo-Göran Åstrand. Jolkkosen mielestä tällä hetkellä on perusteltua odottaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua. Tässä mallissa kirkko on muuttanut avioliittokäsitystään sukupuolineutraaliksi. Hänen mukaansa neljäs malli onkin ainoa, joka ei hajota kirkkoa. . Ns. Ensisijaisena pitävät: Kalliala, Laajasalo. Malli 1: Kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä ja vihkii tämän mukaisesti. Malli 4: Kirkolla on kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä, perinteinen ja sukupuolineutraali. – Minusta kirkossa olisi jo ollut tarpeellista yhdessä sopia mallista, joka perustuu kahden eri käsityksen ja toimintamallin rauhalliseen rinnakkaineloon. MERI TOIVANEN Lue ensi viikolla ilmestyvästä Kotimaasta, pitääkö samaa sukupuolta olevien parien vihkijöitä piispojen mielestä rangaista ja mitä he ajattelevat kunnioittavan keskustelun nykytilasta kirkossa. Yhtäältä yhdenvertaisuuden ja toisaalta Jumalan ilmoituksen osalta ei voi olla kompromisseja tai erivapauksia. – Virkakysymyksen perintönä molemmin puolin on epäluuloa tällaista puhetta kohtaan
Mutta jutusta ja sen ingressistä syntyi vaikutelma, että rikoksia olisi paljon ja niitä pyrittäisiin tuomikapituleissa hyssyttelemään tai painamaan villaisella. Ikkunasta näkyy vastapäisen talon seinä. Luoma myös painottaa, että kirkolla on voimassa oleva avioliittonäkemys, mutta kirkko elää samalla tilanteessa, jossa paine näkemyksen muuttamiseksi on kova. Tässä haastattelussa arkkipiispa Tapio Luoma valottaa muun muassa omaa näkökulmaansa, mistä kirkolliskokoukselle 14.8. Prosessin kuluessa tuli useasti esille se, että kyse ei ole vain mielipiteistä vaan ihmisistä. – Helsingin Sanomien toimittaja teki perusteellista työtä selvittäessään asian. Kyse ei ollut selvityksestä tai selonteosta, vaan enemmänkin yrityksestä kuvata sitä, millaisista lähtökohdista yritimme vastata kirkolliskokouksen kysymykseen. – Ymmärrän Hanna Mithikun huolenja kritiikin, ja minusta oli tärkeää se kuulla. Luoman mielestä tavallisempaa on, että kantelut tuovat tuomiokapitulien tietoon pappien toiminnan kielteisiksi koettuja piirteitä. Tästä ei todellakaan ole kyse. Kokonaisuus ei varmaan ollut ennen kenelläkään tiedossa. Ehkä sähkösuunnittelija ajatteli, että kyseessä on vertauskuvallinen toiminto: valot sammuvat myös kirkossa, jos siellä ei ole liikettä. Nyt ison remontin jälkeen – avokonttorit ovat muotia myös Kirkkohallituksessa – arkkipiispan työhuone on siirretty talon toiselle puolelle. Painetta tulee sekä ulkoa että kirkon sisältä. – Halusin tuoreena arkkipiispana, että piispat yhdessä kävisivät vielä tästä jälkimmäisestä kysymyksestä perusteellisen, rauhallisen ja luottamuksellisen keskustelun. ” En muista milloinkaan olleeni niin paljon mediassa kuin viimeisen kuluneen puolen vuoden aikana. | haastattelu | A rkkipiispan työhuone Kirkon talossa Helsingin Etelärannassa oli ennen meren puolella. Luoma kommentoi myös kirkolliskokousedustaja Hanna Mithikun Kotimaan kolumnissa (28.8.) esittämää kummastusta siitä, miksi piispat eivät selvityksen – Mithkikun käyttämä ilmaus – tekemisen aikana kuulleet suoraan sukupuolivähemmistöjen edustajia. Toinen arkkipiispa Luomaa viime aikoina askarruttanut asia on Helsingin Sanomien julkaisema Suuntaa etsimässä kirkko | Arkkipiispa Tapio Luoma sanoo, että kirkolla on voimassa oleva avioliittonäkemys, mutta paine sen muuttamiseen on kova. Jokainen kapitulin tietoon tullut tapaus saa asianmukaisen käsittelyn, jonka on tarkoitus myös tukea pappia. Samaisessa kirkolliskokouksessa piispoille annettiin myös tehtäväksi hahmotella vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi. juttu, jossa käytiin läpi pappien ja lehtorien viime vuosina saamat rikostuomiot. Siinä ikkunan ääressä oli hyvä visioida. Tällä kertaa piispat eivät kuitenkaan olleet tekemässä varsinaista selvitystä asiantuntijakuulemisineen, sillä problematiikan kokonaisuus on varsin hyvin piispojen tiedossa. – Jos pappi tekee virheitä, huono selitys on, että se tapahtui vaArkkipiispa Tapio Luoma sanoo, että korona-aika on opettanut sopeutumaan ja elämään epävarmuuden kanssa. annetussa piispojen samaa sukupuolta olevien vihkimistä käsittelevässä vastauspaperissa oli kyse. Toisin sanoen tämän haastattelun aikana sekä arkkipiispa että toimittaja heiluttelivat säännöllisin väliajoin käsiä, jotta valot pysyivät päällä. Visioinnille on ahtaampi tila, olkoonkin että vastapäinen talo on hieno ja vanha. Julkiuudessa piispoja ryöpytettiin ja kysyttiin, tarvittiinko kaksi vuotta sen selvittämiseen, että he ovat keskenään eri mieltä sateenkaariparien vihkimisestä. – Epävarmuuden ajan voi nähdä uudenlaisena suostumisena tai heittäytymisenä Jumalan johdatukseen, siihen, että tulossa on jotain uutta ja hyvää. Helanderin ehdotuksesta piispat kävivät vain lyhyen keskustelun, koska vihkimisasiaa käsiteltiin sillä hetkellä jo kirkolliskokouksen perusteja yleisvaliokunnissa. Piispainkokouksen kymmensivuinen paperi ei ollut selvitys, vaan vastaus kirkolliskokoukselle, joka oli 2018 pyytänyt piispoilta ensinnäkin toimenpiteitä kunnioittavan keskustelun edistämiseksi kirkossa. Remontoidussa työhuoneessa on valaistukseen liitetty liiketunnistin. | Kuva: Olli Seppälä 6 KOTIMAA | 4.9.2020 uutiset. Nyt piispojen vastauksessa on mukana yhtenä vaihtoehtoisena mallina Helanderin selvityksessä esitetty kompromissi eli kirkossa olisi yksi avioliittokäsitys, mutta papit, jotka vihkivät sateenkaaripareja, voisivat tehdä sen ilman rangaistuksen pelkoa. Luoma sanoo arvanneensa, että piispojen paperiin ladattiin enemmän toiveita kuin mihin se pystyi vastaamaan. Luoma muistuttaa vielä professori Eila Helanderin 2017 tekemästä selvityksestä kirkon vihkioikeudesta ja siihen liittyvästä kompromissiehdotuksesta. Tämä on tärkeä pitää mielessä, sillä alueellisuus on haaste kirkon yhteiselle päätöksenteolle ja vaikuttaa kirkon tulevaisuuteen. – Suomi ja kirkko näyttävät erilaisilta eri puolilla Suomea. Julkisuudessa se on herättänyt paljon kysymyksiä ja erilaisia tulkintoja
– Olen itse saanut nuorena pappina ohjeen vanhemmalta kollegalta, että papin tehtävä on muuntaa vahva virta heikoksi virraksi. Hengellisyys ilmenee kirkossa monimuotoisesti, mikä on vain hyvä asia. paa-ajalla tai yksityishenkilönä. – Hengellinen elämä on ihmisiä yhdistävä, mutta ei sellainen hengellisyys, jossa rima asetetaan korkealle. Kirkon tulevaisuuden kannalta uskon sanoittaminen ymmärrettävällä tavalla on Luoman mukaan ensiarvoisen tärkeää. Jumalan sana kyllä kestää sen, että sille haetaan uusia ilmaisuja, jotka puhuttelevat nykyihmistä. Muistan lukeneeni määritelmän, että kirkko on syntisten liiga. Luoma tunnistaa kritiikin ja kokosi listan mediatoimistaan koronakriisin aikana maaliskuun puolivälistä tähän päivään. Kyseisenä aikana Tapio Luoma antoi 12 haastattelua eri medioille. Luoma sanoo, että kysymys yksityisen ja julkisen minän välisestä jännitteestä kiinnostaa kaikkia uusia papiksi vihittäviä. Lisäksi tulevat arkkipiispan Facebook-sivulla julkaistut kymmenkunta videota ja joukko kirjoituksia. Papin kohdalla rajan vetäminen siviiliminän ja työminän välille on hankalaa. Toisin sanoen papin tehtävä on löytää sellaiset sanat kulloisessakin ajassa, että kuulija voi ottaa vastaan sanoman ja ymmärtää sen. Luoma sanoo, että kritiikissä piispojen hiljaisuudesta on hyvää sen korostuminen, että piispojen ääntä ja läsnäoloa kaivataan. – Kristillinen kieli ei ole kaikille kuulijoille enää tuttua. Pappisvihkimyksessä tehdään lupaus myös esikuvallisuudesta. Sen pitäisi itse asiassa olla myös yksi piispojen keskeinen tehtävä. Voi noinkin sanoittaa sen, että kirkko on Jumalan armoa etsivien ja sitä tarvitsevien ihmisten joukko. Haastatteluissa annetaan yleensä tiukat raamit. 7 KOTIMAA | 4.9.2020. Piispa ja tulevat papit myös keskustelevat asiasta. Mediakenttä on kuitenkin pirstaloitunut eikä ole takeita, että viesti kuuluu kaikkialla. Kaikkiaan listalla on yli 30 mediaulostuloa, jotka painottuvat koronakriisin alkukuukausiin. Palaute on ollut sekä kiittävää että arvostelevaa. Ja silti lopulta ei ole kyse vain sanoista, vaan siitä mitä sydämestään haluaa sanoa. OLLI SEPPÄLÄ ” Suomi ja kirkko näyttävät erilaisilta eri puolilla Suomea. Arkkipiispa Tapio Luomaa ja muitakin piispoja on eri tahoilla arvosteltu korona-aikana näkymättömyydestä ja mitäänsanomattomuudesta. – Mikä yhteisö kirkko on. – En muista milloinkaan olleeni niin paljon mediassa kuin viimeisen kuluneen puolen vuoden aikana. – Mietin etukäteen kovasti mitä sanon, jotta en puhuisi pehmeitä. Kirkko ei Luoman mukaan ole eettisesti nuhteettomien yhteisö, vaan oman syyllisyytensä tajuavien, etsivien, hapuilevien ja armoon turvautuvien yhteisö
| lyhyesti | | seurakunnat | S eurakunnat saavat tiedon alueelle muuttavista jäsenistään maistraattiin tehdyn muuttoilmoituksen jälkeen. Esimerkiksi Oulu on eräänlainen sulatusuuni, jonne tulee paljon asukkaita muualta Pohjois-Suomesta. – Uskon, että persoonallinen lähestyminen herättää positiivisen tunteen. Oikeusasiamieheltä ratkaisuja uskonnonvapaudesta koulussa Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen on ratkaissut kanteluita, jotka liittyvät uskonnonvapauteen koulussa. Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan alueelle muuttaa vuosittain lähes 400 henkilöä. Tiedottaja Minna Ylimäki-Hemminki sai ajatuksen toimittaa uusille lapualaisille tervetulokirjeen ohessa lahjakortin, jolla voi noutaa seurakuntaleivän paikallisesta leipomosta. Tavoitteena on kertoa, että Oulussa on asioita, jotka voivat auttaa kotiutumaan ja juurtumaan kaupunkiin. Pölönen ei pitänyt koulujen tai kaupunkien menettelyä lainvastaisena. Haluamme tarjota lapsiperheille tilaisuuksia tutustua muihin perheisiin ja mietimme, miten esimerkiksi opiskelijoita voidaan tavoittaa. Tänä päivänä on paljon niitä, jotka ovat irtautuneet seurakuntayhteydestä. – Jonkin verran palautetta on saatu, ja kirkkoherra on välillä tunnistettu kuvan perusteella, moikattu ja kiitetty postista, Mäkitalo sanoo. Perinteinen lähestymistapa on postittaa muuttaneelle kirje, joka esittelee seurakuntaa ja sen toimintaa. Kirje on kuuden sivun taitettava esite, jossa on kaikkia seurakuntia koskeva osio sekä vain kyseiseen seurakuntaan liittyvää tietoa. Ei saa olla liian tungetteleva, mutta kontaktin pitäisi jäädä mieleen. – Hieman henkilökohtaisempaa sävyä tavoiteltaessa päädyttiin siihen, että kunkin seurakunnan kirkkoherra allekirjoittaa muuttaneelle suunnatun tervehdyksen, Oulun seurakuntayhtymän viestintäasiantuntija Virpi Mäkitalo kertoo. Synnintunnustus numero 701 on virsikirjan jumalanpalvelusliitteessä, ei käsikirjassa, kuten Kotimaan numerossa 34 väitettiin. Tapahtumapäivän järjestelyissä tapahtui Pasi Pölösen mukaan virhe siinä, että oli epäselvää, oliko kyseessä evankelis-luterilaisen uskonnon opetus vai uskonnollinen tilaisuus. Olisi tärkeää ottaa ihmiset lämpimästi vastaan. Oikaisuja Igumeini Paisi teloitettiin Leningradin alueella, ei Moskovan läheisyydessä, kuten Kotimaan numerossa 33 sanottiin. Leipää ja magneetteja – muuttajia lähestytään eri tavoilla jäsenet | Yhteyden ottaminen uuteen seurakuntalaiseen edellyttää tasapainoilua. Kahdessa kantelussa arvioitavana oli muun muassa uskonnonvapauden toteutuminen musiikkiluokkien opetuksessa ja esityksissä. Päätöksessä todettiin, että vaikka työntekijä voi sananvapauden nimissä arvostella työnantajaa, voi julkisyhteistössä johtavassa asemassa olevilta henkilöiltä edellyttää lojaalimpaa toimintaa kuin muilta työntekijöiltä. Silloin digikanavat tulevat yhä suurempaan rooliin. Jokaisella paikkakunnalla on omat erityispiirteensä. Kunta panostaa lapsiperheisiin, ja kirkolla on vankka asema. Kirkollishallituksen mukaan Arsenin tulee sananvapautta käyttäessään ottaa huomioon ”hyvän tavan edellytykset” ja ”kirkon etu”. Nuoret eivät enää välttämättä edes noteeraa kirjepostia. 8 KOTIMAA | 4.9.2020 uutiset. – Olemme miettineet, miten voisimme tehdä viestistä hieman personoidumman. – Ihmiset tuntuivat pitävän ajatuksesta erityisesti siksi, että leivässä oleva ristikuvio tuo monille mieleen lapsuuden. Kolmas kantelu koski koulussa järjestettyä seurakunnan tapahtumapäivää ja sen luonnetta. Oulun seitsemästä seurakunnasta postitettiin aiemmin yhtenäinen kirje kaikille uusille jäsenille. Esimerkiksi Jämsässä, jossa on huopateollisuutta, postitetaan huovasta valmistettu pannunalusta tekstillä ”Hengessä mukana, Jämsän seurakunta”. Monissa seurakunnissa onkin ajateltu, että jokin pieni lahja kirjeen lisäksi voisi saada vastaanottajan tuntemaan itsensä paremmin huomatuksi. Idea herätti paljon ihastunutta keskustelua muun muassa seurakunnan FB-sivuilla. Kirkollishallitus käsitteli Leon Arsenista tekemää työsuojeluilmoitusta 20.8. Henkilökohtaisella tasolla uudelle paikkakunnalle asettuminen on usein iso asia ja siihen saattaa sisältyä myös muita suuria elämänmuutoksia, joissa kirkko voi olla mukana. Kirkollishallitus pyytää Arsenia huomioimaan hyvät tavat Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus moittii Kuopion ja Karjalan hiippakunnan piispaa, metropoliitta Arsenia siitä, kuinka tämä on puhunut julkisuudessa arkkipiispa Leosta. Ristikuvion tekeminen kohotettavaksi jätettävään taikinaan on monille tuttu tapa, joka on välittynyt sukupolvelta toiselle, Ylimäki-Hemminki kertoo. Tuore leipä on nautinto, mutta sillä on myös suuri symboliarvo
Seurakunta lähestyy perinteiseen tyyliin lähettämällä kotiin kirjeen. Jonkin verran magneettikuvia postataan myös someen ja meille tulee iloista palautetta lähinnä Twitterin ja Instagramin kautta. Pääkaupunkiseudulla moni ei välttämättä edes tietäisi ilman yhteydenottoa, mihin seurakuntaan hän kuuluu. Jumala siunaa koteja ja kristillisyys toteutuu kodeissa. – Lähetys on saanut todella hyvän vastaanoton. 9 KOTIMAA | 4.9.2020. Hän toteaa, että varmaan olisi parempiakin tapoja luoda yhteys. Yksi niistä esittää oman seurakunnan kirkkoa ja yhdessä on teksti Keep calm and pray on. ARJA-LEENA PAAVOLA Timo Mäkelä ja Minna Huhtala muuttivat Seinäjoelta Lapualle. On hyvä olla asiallinen, mutta ei kuitenkaan virallisen jäykkä. Värikkään ilmeen kruunaa neljä jääkaappimagneettia. Esimerkiksi kotiovelle tuleminen olisi ihmisille kauhistus. Espoon seurakunnissa haluttiin selvittää, millaisia yhteydenottoja ihmiset toivoisivat ja haastateltiin puhelimitse 12 uutta seurakuntalaista. Ihmiset eivät välttämättä juurru johonkin tiettyyn seurakuntaan esimerkiksi Tampereen kaltaisessa kaupungissa, jonne tulee syksyisin paljon uutta väkeä. Haluamme painottaa henkilön omaa elämää. – Valitettavasti emme tiedä, kuka tulee uutena koko kaupunkiin ja kuka taas muuttaa kaupungin sisällä. Tampereella srategiana on, että tamperelainen voi olla kristitty itselleen merkityksellisellä tavalla. Sen sakaroissa esitellään kirkon toimintaa. – Toivoisimme, että voisimme tehdä sen vähän kohdennetummin. | Kuva: Antti Ekola ” Valitettavasti emme tiedä, kuka tulee uutena koko kaupunkiin ja kuka taas muuttaa kaupungin sisällä. Keskusteluista kävi ilmi, että seurakuntalaiset eivät oikein edes muista, ovatko he saaneet tervetulopostia seurakunnalta ja millaista se on ollut. Etenkin opiskelijat saattavat muuttaa usein. Paketti on koettu lähes poikkeuksetta hyvän fiiliksen toivotukseksi. Mukana on myös lapsia ja enkeliä kuvaava magneetti ja yhdessä on Jeesuksen näköinen, hupparipäinen mies. Haagan seurakunnan kirkkoherran Heikki Nenonen on ollut mukana suunnittelemassa tervetulotoivotusta. Lisäksi moni korosti, että mikä tahansa yhteydenoton muoto on, niin liian lähelle ei saa tulla. Seurakunta on tarjolla, mutta se ei velvoita, Tampereen seurakuntien kehittämistyön johtava asiantuntija Jussi Laine sanoo. – Pääsääntöisesti ihmiset tykkäävät siitä, että heidät huomataan. Kertyneen tiedon valossa Espoossa aletaankin syksyllä valmistella uutta tervetulotoivotusta, mutta siitä ei vielä kerrota tarkemmin. – Kirjeemme on saattanut olla tyyliltään sen verran etäinen ja paperinmakuinen, että se ei ole jättänyt tunnejälkeä, Espoon seurakuntien tiedottaja Laura Vähäsarja toteaa. Muiden uusien asukkaiden tavoin he saavat seurakunnalta tervetuliaislahjana siunatun leivän. Helsingin seurakuntien yhteisenä tervetulotoivotuksena on cd-levyn kokoinen paketti, joka avattuna muodostaa ristin. Hänen mukaansa haastatteluissa ilmeni, että ihmiset arvostavat sitä, että yhteydenotossa on lämpöä ja leppoisuutta. Haluamme painottaa henkilön omaa elämää. Esimerkiksi jos ruokakunnasta muuttaa täysi-ikäinen pois, voisi jäljelle jääneitä lähestyä jotenkin. Jääkapin oveen päätyessään magneetit pitävät kristinuskon ja seurakunnan mielessä kunkin arjessa. Kirkkohallituksen hallinnoiman väestötietojärjestelmä Kirjurin ongelma on se, että se säilyttää tietoja, eikä niinkään tarjoa niitä helposti käytettäviksi
Kun kirkko ottaa kantaa, kovin omaperäistä se ei yleensä ole. Suomessa pietismi on saanut ilmauksensa kirkon sisäisissä herätysliikkeissä. RISTO MOISIO Tampere Seurakuntien messuviestintä on niukkaa S uomen kirkon historiassa pietismi on kristillisyyden valtavirta. Miksi piilottaa päivän tekstit kirkkokäsikirjaan. korvaa Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Kirkon määrittelemä uskonsisältö ei kaikkia puhuttele. Mielestäni ei. Unohtuu emerituspiispa Eero Huovisen ohje: papilla pitää olla kädessä Raamattu ja kainalossa sanomalehti, nykyään varmaan mukanaan älypuhelin tai tabletti, jolla pääsee seuraamaan uutisia. Se on myös auttanut maallikkokristillisyyden elpymistä ja käytännöllisen hurskauselämän rakentamista. Lisäksi uskon älyllistä pohdintaa on väheksytty maailmallisena briljeeraamisena. ” Jos kaikki on silkkaa pragmatismia, käytännön kiirettä ja puuhastelua, niin millainen sitten on ”oikea kristitty”. Ilman maamme ja maailman tapahtumien tuntemista Raamatun sanaa on vaikea saada linkitetyksi ihmisten elämään ja tuoda sen viisaus ja merkitys esille. Tämä normittava tapa ymmärtää elämää on jättänyt jälkensä. messujen osalta Tampereen seurakunnissakin. Sellainenko, jonka toiminta on tuloksia tuottava ja aikaansaava. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Suomalaisessa kontekstissa uskova on yhtä kuin pietisti. Sitä paitsi Suomen luterilaisella kirkolla on yhä pietistinen leima, vaikka valtaosa sen jäsenistä on muita kuin pietistejä. Miksi hukattiin herkullinen tilaisuus puffata eli mainostaa jumalanpalvelusta ja saarnaa. Netin monet mahdollisuudet videoineen kaikkineen jäävät käyttämättä. Miksi tätä ei käytetä hyväksi tiedotuksessa. Niinpä monen käsitys uskosta sisältää paljon luotaantyöntäviä mielikuvia. Nykyisin pietistiset korostukset ovat parhaiten tunnistettavissa vanhoillislestadiolaisuudessa, jossa kristillisyys on vahvasti normitettua. Puffatkaa. MATTI WIRILANDER Teologian tohtori, Mikkeli Ovatko mielikuvat kirkosta kutsuvia. Toinen on se, että pietismi on pyrkinyt yksilöiden uskonelämän uudistamiseen. Jos kaikki on silkkaa pragmatismia, käytännön kiirettä ja puuhastelua, niin millainen sitten on ”oikea kristitty”. Pelko joutua ristiriitaan yhteiskunnan eturyhmien kanssa on seikka, mikä selittää kirkkomme vähäistä näkyvyyttä yhteiskunnallisen keskustelun foorumeilla. Ei siis mikään omissa oloissaan pohdiskeleva kirkon jäsen sinänsä. Yksi esimerkki tästä on samaa sukupuolta olevien vihkiminen, josta suurella intensiteetillä keskustellaan. Kuvaava on edesmenneen professori Antti Eskolan esseekirjan otsikko: Vaikka en niin kuin kirkko opettaa. Kirkollinen yhtenäiskulttuuri on mennyttä aikaa, ja moni uskoo siten, kuin parhaaksi kokee. Kirkossa puhutaankin ajankohtaisista asioista. Mutta riittääkö tuo. Kaikesta huolimatta Suomi ilman kirkkoa olisi kulttuurisesti, sivistyksellisesti ja hengellisesti paljon köyhempi kuin se nyt on. Tähän liittyen Martti Simojoki huomautti, että kirkolla on merkitystä, mikäli se sanoo jotakin itselleen ominta, mitä muut eivät ole todenneet. Tämän rinnalla uskon syvimmät sisällöt näyttävät jäävän ulkokehälle. Samalla keskitytte olennaiseen ja joudutte miettimään, puhutteko kansalle ymmärrettävästi ilman liturgisia koukeroita Raamatun sanomasta tinkimättä. Näin 30.8. Pietismin ääni on kuulunut saarnoissa, virsissä ja käyttäytymismalleissa. Sen tunnusmerkkejä ovat olleet yksinkertainen elämäntapa ja ”maailmallisuuden” välttäminen. Monet kirkon kannanotot tulevat sikäli viiveellä, että ”maalliset tahot” ovat jo kauan sitten sanoneet samat asiat. Pitkin Suomea luterilaisten seurakuntien messuviestintä rajoittuu netissä yleensä messun toimittajien nimiin. Nettisivulle eksyjä, harvoin tai ei koskaan jumalanpalveluksessa kävijä, saa siten jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä jumalanpalveluksessa käsitellään ja mistä saarnaaja ilmeisesti puhuu. Myös teatteriin on suhtauduttu torjuvasti, puhumattakaan tanssista ja alkoholin käytöstä. Suomen luterilainen kirkko on joutunut uudenlaisten kysymysten ja ratkaisujen eteen. Jos näin ymmärretään, silloin on unohdettu, että kasteesta alkaa kristityn tie. Poikkeuksena Tampereen Eteläinen seurakunta, joka oli laittanut ne nettiin. Näyttää siltä, että kirkko on yhä enemmän vetäytynyt yksityisen elämän piiriin, jossa sitä myös parhaiten siedetään. Pelkät nimet eivät kerro jumalanpalveluksen varsinaisesta annista mitään eivätkä herätä ihmisten uteliaisuutta. Pietismissä on korostettu sitä, mitä kristitty saa tehdä ja mitä ei. keskustelu | Kirkolla on pietistinen leima, joka antaa ankeaa kuvaa uskosta, kirjoittaa teologian tohtori Matti Wirilander. 30.8. Kyseessä on hyvin itseriittävä herätysliike, joka väittää olevansa ainoa Jumalan valittujen seurakunta maailmassa. messun tekstit puhuivat kielenkäytöstä – etenkin sen vaaroista ja turmiollisuudesta. Pietismin historiallista merkitystä en halua vähätellä, mutta sen rajoitteita ja edellytyksiä on syytä tarkastella. Ateistien käsitys Raamatusta paimentolaisten laatimana satukirjana saattaisi muuttua. Muodikasta pukeutumista on pidetty maailmallisuutena, samoin huvittelua. Tässä mielessä kirkko on meille kaikille tarjona oleva mahdollisuus. Tämä on yksi puoli pietismiä. Media ja some ovat pullollaan epätoivottua, vihaa lietsovaa kielenkäyttöä – valtioiden johtajien tasollakin. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Entä se kuva, joka tämän päivän kirkosta välittyy ulospäin. Modernissa suomalaisessa yhteiskunnassa kirkko on uudessa tilanteessa. 10 mielipiteet KOTIMAA | 4.9.2020. Pidän onnettomana, jos kristillisyys ymmärretään pakkona, tuomitsevana mielenä, ilottomuutena, ahdasmielisyytenä, vanhoillisuutena ja elämänkielteisyytenä
Heidän oppinsa mukaan eläimillä, jopa puillakin on sielu ja käsitys tuonpuoleisesta. Kyllä se on totta, että heilläkin oli ”pyhiä paikkoja”, mutta eri merityksessä kuin meillä. Kyllähän se on monoteistisissa uskonnoissa, myös kristinuskossa hylätty käsitys ja sanottu selvästi, kenellä on sielu, eikä luostarissakaan saisi muuta opettaa. Tutkimuksen mukaan Turun Mikaelinseurakunta tunnetaan seudun seurakunnista parhaiten. Onko niin, että kirkossa saa myös toimia ja opettaa näin. Miten sitten profiloida seurakunta. Kaupunkiseurakuntien ominainen piirre on, että osa seurakuntien jäsenistä osallistuu seurakunnan elämään toisissa seurakunnissa. Seurakuntien toimintaan osallistuminen on matalinta kaupungeissa, vaikka niissä asuu suurin osa ihmisistä. Ja ehkä ei vain julkisuuskuva. Johtajien vaihtuessa on mahdollisuus kehittää ja kalibroida profiilia, mutta seurakunnan identiteetti ei saa olla häilyvä. Käytännössä seurakunnan profilointi lähtee usein siitä, että seurakunnan johtoon on astunut kirkkoherra, joka uskaltaa tehdä jotain. Profilointi on osaltaan vastaus tähän ongelmaan. Kuinka vaikeaa meidän onkaan rakastaa ja puolustaa kirkkoa, kun sen julkisuuskuva on ihmistä syrjivä sukupuolisuuden ja seksuaalisuden näkökulmasta. Sen sijaan, että seurakuntaneuvostoissa kiisteltäisiin, millainen seurakunnan tulisi olla, pitäisi ymmärtää se, että kaupungit tarvitsevat useita erilaisen profiilin seurakuntia, joista yksi ei ole toista parempi vaan jotka yhdessä edustavat kirkkoa moninaisessa toimintaympäristössä. Niinpä on tärkeää, että seurakunnan profiili ei muuttuisi täysin aina kirkkoherran vaihtuessa. Nykyisessä tilanteessa, jossa samalla seurakunnalla voi olla monta toiminnallista keskusta, tulisi jokaisella kirkolla olla oma identiteettinsä ja seurakuntayhteisönsä, joka on kirkon aluetta varten. Kotimaa-lehden kolumnissaan (28.8.2020) Mithiku kertoo käytäväkeskusteluistaan Mikkelin ja Kuopion piispojen kanssa. ”Mikaelilaisuus” ei ole kaikkien alueemme seurakuntalaisten mieleen, mutta tämä ei ole ongelma. | kolumni | T oimin kaupunkiseurakunnassa, jonka elämä on aktiivista. TAISTO SEPPÄNEN Lohja Perinteinen jumalanpalvelus on tärkeä Yle radio ykkösen kautta eri puolilta maatamme suorana lähetetty jumalanpalvelus/ messu pitäisi lähettää edelleen joka pyhä. PAAVO KETTUNEN Maallikko, Joensuu 11 KOTIMAA | 4.9.2020. Tästä on jäänyt, että joillakin alueilla lehmiä ja kissoja, kenties muitakin lemmikkieläimiä pidetään ”pyhinä”. Tällä hetkellä emme pärjää tässä. Tähän auttaisi, jos profiloisimme seurakunnat rohkeasti. Profilointi on vastaus MATTI HERNESAHO Kirjoittaja on turkulainen pappi ja Hengen uudistus kirkossamme -liikkeen puheenjohtaja. Jotta seurakuntien profilointi tuottaisi hedelmää myös evankeliumille, tulisi seurakunnan profiilin olla pitkäjänteinen. Sattumalta seurasin ”pyhiinvaelluksen” radiojumalanpalvelusta Ylellä 23.8. Vastaavasti monet ”mikaelilaiset” matkaavat kirkkoon jopa ympäryskunnista ja some-elämä mahdollistaa seurakuntalaisuuden jopa toiselta puolelta maailmaa. Seurakuntalaisilla on oikeus luottaa, että seurakunta on heidän. Vastaukseksi tähän ei riitä, että olemme seurakunnissa perustyössämme ja teologiassamme pääsääntöisesti tiukasti sitoutuneet kunnioittamaan yllä mainittuja eettisiä arvoja. Monet tähän kirkkoon syvästi sitoutuneet tunnistavat tämän myös itsessään. Luonnonuskontoja on vieläkin joissakin paikoissa. Profiloinnissa keskeistä on työntekijöiden rekrytointi. Kirkko on tunnetusti työyhteisö, jossa on paljon ristiriitoja. Piispojen kommentit vaikuttivat ylimielisiltä: ”Minun ei tarvitse vastata kysymykseesi.” ”Olen jo unohtanut kysymyksesi.” Kirkko elää toimintaympäristössä, jossa yksittäisen organisaation eettistä uskottavuutta arvioidaan erityisesti yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta. Piispojen keskeinen tehtävä on antaa kirkollemme ääni ja kasvot yhteiskunnan suuntaan. Koloveden kansallispuston maisemista. Raamatunlauseiden luku samassa yhteydessä ei tuntunut hyvältä. ”Saako tässä kirkossa edelleen opettaa, että minun rakkauteni on synti ja Jumalan luomistyötä rikkova voima?” Näin kysyi kirkolliskokouksessa edustaja Hanna Mithiku piispoilta. Toivotaan että se perinne palautetaan takaisin. Nyt niinä harvoina kertoina, kun he vilahtavat valtamedioissa, ei sieltä näytä tulevan selkeää viestiä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kunnioittamisesta. Profiloinnissa tulisi huomioida ainakin neljä tekijää: kirkkotilan luonne, seurakunnan alueella asuvien profiili, alueen muiden seurakuntien profiilit sekä seurakunnan johtajan visio ja osaaminen. Tuo tuntuu hiukan omituiselta, vaikkei ihan harhaopista haluaisi puhua. Puolet heistä ei vastannut esitettyyn kysymykseen. Se on pyhäpäivän kohokohta. Kun seurakunnalla on omaleimainen profiili, voi työntekijä hakeutua sellaiseen yhteisöön, jossa hän voi liittyä olemassa olevaan näkyyn ja kehittää seurakuntaa sen strategian mukaisesti. Ilman Jumalan sanan kuulemista pyhä ei tunnu oikealta pyhältä ja lepopäivältä. Nyt tarvitaan kirkon johtavilta viranhaltijoilta johdonmukaista viestintää. Tiedämme tuoreista tutkimuksista, että tämän seurauksena erityisesti kolmikymppiset naiset ovat irtautuneet henkisesti kirkosta. Siksi minäkin kysyn Hanna Mithikun tavoin erityisesti Kuopion, Lapuan, Mikkelin, Oulun ja Tampereen piispoilta: ”Saako tässä kirkossa edelleen opettaa että rakkauteni on synti ja Jumalan luomistyötä rikkova voima?” EERO JOKELA Yhteisen seurakuntatyön päällikkö, Espoon seurakuntayhtymä Kysymys piispoille Väärinkäsityskö. Juontaja, naispappi ja paikallinen historiantuntija selostivat, etteivät entiset animistiset uskonnot ja nykyinen kristinusko paljonkaan eronneet toisistaan. Esimerkiksi Martinkirkkoon on työpaikastani Mikaelinkirkosta reilun kilometrin matka, tuomiokirkolle on matkaa parisen kilometriä. Syynä on seurakunnan omaleimainen ”mikaelilainen” identiteetti. On paljon yksinäisiä, vanhuksia, liikuntakyvyttömiä ja meitä muita, jotka olemme lapsuudesta asti tottuneet sitä kuuntelemaan. ” Seurakuntalaisilla on oikeus luottaa, että seurakunta on heidän
Kirkkoherra Jouni Turtiaisen 30 kilometrin työmatka taittuu pyörällä noin kolmesti viikossa. 12 KOTIMAA | 4.9.2020 liikunta
Huomenna alkava pyöräilyviikko innostaa yhä uusia ihmisiä polkimille. Fillarifriikit Pyöräilyn suosio kasvaa kohisten. Kaupunkien liikennelaskurit näyttävät pyöräilyn osalta ennätyslukemia ja pyöräkauppiaat ovat joutuneet myymään eioota. Koronarajoitusten vuoksi moni on vaihtanut ulkomaanloman pyöräretkeen Suomessa. Kotimaa haastatteli neljää pyöräilijää, joiden rakkaus fillarointiin on kestänyt ikää, varkaita ja kaatumisia. TEKSTI: DANIELLE MIETTINEN KUVAT: JUKKA GRANSTRÖM » 13 KOTIMAA | 4.9.2020
Keuhkorakkuloihin tunkeutuva kevätpöly on astmaatikolle myrkkyä. Hiekka on kuin miljoona kuulalaakeria, niiden päällä pyöräilijästä tulee matkustaja. Kun on siirryttävä kiireesti paikasta toiseen papin puku päällä, otan alle auton. ” Sää ei minua pidättele, se on mielialaja pukeutumiskysymys. Pidän pyöräni hyvässä kunnossa. Keväisin ja syksyisin pyöräilin Liminganlahdelle katsomaan kymmenien tuhansien lintujen muuttoa. Kun lähdin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan, pyöräily jäi moniksi vuosiksi. Kun pyöräilen sinne asioille, mietin tosi tarkkaan, mihin lukitsen ajopelin. Säästän ongelman pyörälenkille ja nostan siellä tikunnokkaan. Kesäisin ajan 24-vaihteisella Focus-hybridipyörällä, joka on katuja maastopyörän sekoitus. Viileyttä kestää vain ensimmäiset minuutit, sitten olo on jo lämmin. Työpäivän jälkeen vaatteet ovat kuivat. Suurin osa siitä on työmatkapyöräilyä. Yritän myös muistaa juoda paljon. Meillä ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita, lasten piti itse keksiä puuhaa. Kaivoin autotallin takaa esille vanhan vihreän Tunturin. Sain Limingasta kanttorin viran, menin naimisiin ja rakensimme talon. Jos en lähde töihin, yritän jossain kohtaa päivää heittää kolmenkympin lenkin, että pysyn työkykyisenä. Jos Herra suo ja me elämme, pyöräilen töihin vielä muutaman vuoden. Mika Kotkaranta, kanttori, Liminka A lakoululaisena ajoin kavereiden kanssa pyörällä tuhansia kilometrejä ympäri Oulua. Oulussa pyöriä pöllitään tosi paljon. Alussa saa tuntua viileältä, muuten on loppumatkasta ihan tukossa. Olen kokeillut suodatinta, mutta se meni tukkoon kymmenessä minuutissa. Sitten jään eläkkeelle ja pitää kehittää uusi harjoitusmuoto. Kotona pitää olla ennen kahdeksaa, muuten on vaikea illalla nukahtaa. Muutaman pölyisimmän viikon olen pyöräilemättä. Hiljattain haistoin Fallkullan kartanon kohdalla viljankorjuun. Pyöräily rentouttaa ja auttaa purkamaan Kanttori Mika Kotkaranta on järjestänyt työpaikalla pyöräilyyn liittyviä teemapäiviä. Elämän alkaessa asettua urilleen lapsuuden pyöräretkien tunnelmat nousivat pintaan. Nopea ja kevyt hiilikuiturunkoinen Cannondale, maastoon tarkoitettu leveärenkainen Trek Farley ja työmatkoille sopiva Trekin hybridipyörä. Olen huono rukoilija, mutta pyöräillessäni toistan mielelläni yksinkertaista Jeesus-rukousta: ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, maailman Vapahtaja, armahda minua syntistä.” Tätä lausun hengityksen tahtiin ja nautin samalla ympäristöstä kaikilla aisteilla. Keskinopeuden pitää olla yli 20 kilometriä tunnissa, muuten työmatka kestää liian kauan. Muutaman kerran olen kaatunut liukkailla tai asfaltin hiekkaan. Viime talvena käytin sitä vain neljä kertaa, kun maassa oli jäätä. Asun Helsingin Tapanilassa, josta on matkaa töihin Espoonlahden kirkolle 30 kilometriä. Kun alkaa sataa, hyppään heti fillarin selkään. Vähitellen teki mieli ostaa parempia pyöriä. 14 KOTIMAA | 4.9.2020 liikunta. Koronan takia olen tehnyt paljon etätöitä. Rattaiden pitää olla terävät, että ketju pysyy päällä. Lumessa nastoista ei ole hyötyä, silloin renkaan karkea kuviointi auttaa enemmän. Jouni Turtiainen, kirkkoherra, Helsinki O len pyörän päällä viitisen tuhatta kilometriä vuodessa. Kun selän käännät, se saattaa lähteä. Sää ei minua pidättele, se on mielialaja pukeutumiskysymys. Vaihdan niihin usein jarrupaloja ja renkaita. Ostin siihen uusia osia ja tuunailin. Peili täytyy myös olla, koska vanhan miehen pää ei enää käänny kovin vetreästi. Talvipyöränä minulla on maastopyörä, jossa on leveämmät renkaat ja nastoja neljässä rivissä. Nyt minulla on niitä kolme. | Kuva: Jaani Föhr Vain kevätpöly saa Jouni Turtiaisen välttämään pyöräilyä. Porukalla oli mukava tutustua uusiin paikkoihin. Hybridin uskallan jättää lukkoon kaupan eteen, mutta kahta muuta en jätä mihinkään. Talvella tarvitsen topatut hanskat, kypärän alle myssyn ja jalatkin puen lämpimästi. ” Jos töissä on haasteita, päätän usein olla ajattelematta asiaa heti. Aamulla luen usein raamatunjakeen, jota märehdin polkiessani. Kotonakin säilytän pyöriä visusti lukkojen takana. Paras pyöräilytahti on kolme kertaa viikossa. Perillä laitan hikiset vaatteet kuivauskaappiin ja käyn suihkussa
paineita. Kukat lakastuvat ja uusia tulee tilalle. Sadan lapsen lapsikuorollenikin olen järjestänyt pyöräilyaiheisia virikepäiviä. Olemme sopineet, että minä ajan edellä. Tänä vuonna he kävivät Ahvenanmaalla. Liikun paikasta toiseen mieluiten pyörällä, koska en tykkää parkkipaikan metsästyksestä. Saan siitä valtavasti virtaa. Säästän ongelman pyörälenkille ja nostan siellä tikunnokkaan. Ai kuinka monta pyörää yhteensä. Muuttolinnut saapuvat ja lähtevät, värit vaihtuvat. Jos töissä on haasteita, päätän usein olla ajattelematta asiaa heti. Molempien mielestä 60 kilometriä päivässä on hyvä tavoite. Sen jälkeen liikkeelle lähteminen ei tunnu seuraavana aamuna ikävältä. Rippikouluihinkin pyörä lähtee mukaan. Vuodenaikojen vaihtelu tulee pyörän päällä lähelle. Tänä vuonna olimme Ahvenanmaalla. Lenkin jälkeen on mukava ruveta opettamaan, eikä tule leiriväsymystä. Aika moni innostui pyöräilystä sen jälkeen. Usein myös ihailen Jumalan luomistyön kauneutta ja täydellisyyttä. Kanta-kaupungissa pyörällä pääsee myös nopeammin kuin bussilla, ja korona-aikana se on turvallisempaakin. On niitä enemmän kuin yksi jokaisella. Haistan, tunnen ja näen ympäristön, mutta tärkeintä on katsoa sisäänpäin. Kuljen kaikki työmatkat pyörällä, jos ei tarvitse puku päällä mennä. Vihreää odotellessani yllätyn usein hyvänolontunteesta, joka kehoon on tullut jo muutaman kilometrin polkemisesta. Pyöriä on monta, kun lapsiakin on 13, vaikka kotona asuu enää viisi nuorinta. Poliisi kävi kerran kertomassa valoista ja liikennesäännöistä. Ajoimme 14 kilometriä pitkän Torikan lenkin. » 15 KOTIMAA | 4.9.2020. Kun tulee hetki, jolloin ei ole valmisteltavaa, valvontaa eikä opetusta, käyn ajamassa 30 kilometrin lenkin. Polkiessamme olemme omissa oloissamme. Jos ei tunnu energiseltä, pyöräilen hiljempaa. Toissa syksynä järjestin työyhteisölleni virkistysiltapäivän läskipyörien päällä. Varaamme aikaa kuusi tuntia, ja noin tunnin välein pidämme venyttelyja juomatauon. Stressaavat asiat muuttuvat pieniksi ja mitättömiksi. Pyöräily on mukava liikuntamuoto, koska voin edetä millaista tahtia tahansa. Olemme parikymmentä vuotta tehneet mieheni Timon kanssa joka vuosi viikon pyörämatkan. Marjatta ja Timo Junkkaala tekevät vuosittain viikon mittaisen pyöräilymatkan. Kun matka on tehty, huoli on usein ratkennut. Marjatta Junkkaala, eläkeläinen, Helsinki O len mietiskelevä pyöräilijä. Meidän perheessä lapsetkin ajavat polkupyörillä. Minun on usein vaikea asettua vain istumaan ja olemaan, mutta pyöräillessäni rauhoitun ja annan ajatusten tulla ja mennä. Pyöräillessäni Toukolasta kohti keskustaa Kalasataman jälkeen on usein seisahduttava liikennevaloihin, ennen kuin pääsen Sörnäisten rantatielle. En halua kuunnella mitään, en edes äänikirjoja. Saan määrätä tahdin, eikä minun tarvitse ikinä huolestua, jaksanko Timon vauhdissa. Usein liikkeelle lähteminen kuitenkin houkuttelee lisäämään vauhtia vähitellen
Jotkut pyöräilijät soittavat kelloa varoittaakseen tulostaan, mutta kaikki jalankulkijat eivät pidä siitä. Olemme tehneet Seikon kanssa paljon pyöräretkiä. 1990-luvulla kävimme Ranskassa professori Tarmo Kunnaksen järjestämillä kulttuuripyörämatkoilla. Ehkä tarvitsen aikaa niiden käsittelemiseen. En ole osannut päättää, huollatanko 10 vuotta vanhan Nishikini vai ostanko uuden pyörän. Moni ihmettelee, miksi vaihteita pitää olla niin monta. Pyörätie saattaa yhtäkkiä loppua ja renkaan alla onkin paksua sepeliä. Pyöräilykauden alussa Käpylän kirkon edustalla on monena vuonna toimitettu messun jälkeen polkupyöräilijöiden siunaaminen. Juuri sopivan vaihteen etsiminen on hauskaa ja säästää polvia. Se korjattiin, mutta jäi hiukan vinoon. Pyöräily on tietenkin myös kuntoilua ja ympäristöystävällinen tapa liikkua. Ajoimme Mannerheimintietä autojen seassa, mutta liikennettä oli tosi vähän. Kevytkin se saisi olla. Sen jälkeen olemme pyöräilleet pitkässä letkassa lippakioskille kahville. Koronaepidemian aikana se on myös turvallista. Minä hiljennän vauhtia, että ehdin väistää, jos joku hyppää yhtäkkiä eteen. Usein meillä on mukana omat eväät ja kahvit termospullossa. Tänä keväänä tilaisuutta ei koronan vuoksi ollut ja jäin sitä oikein kaipaamaan. Mainosjulisteen värssystä tuli legenda: ”Ketterästi polkee faari, faarilla on jaguaari.” Silloin ei ollut vielä lasten eikä nuortenpyöriä, vaan minunkin pyöräni oli komea naistenpyörä. Vaaratilanteita syntyy, kun jalankulkijat ja pyöräilijät eivät pysy omilla kaistoillaan. Ensimmäisen pyöräreissuni tein uimastadionille. Pyöräillessä nautin ulkoilmasta, maisemista ja riippumattomuudesta. Jaguarin jälkeen minulla on ollut seitsemän pyörää. Elokuussa Ahvenanmaalta palattuamme huomasin, että takapyörä ei enää liikkunut kunnolla. Matkalla taisi olla yhdet liikennevalot rautatieaseman kohdalla. Vaikka olen eläkkeellä, ulkoisia virikkeitä on paljon. ” Minun on usein vaikea asettua vain istumaan ja olemaan, mutta pyöräillessäni rauhoitun ja annan ajatusten tulla ja mennä. Kun lähestyn jyrkkää mäkeä painavien pyörälaukkujen kanssa, minulle saattaa tulla rimakauhu. Irja Eskolan viimeisin pyörä on syntymäpäivälahjaksi saatu sähköpyörä. Irja Eskola, eläkeläinen, Helsinki S ain ensimmäisen pyöräni, kun pääsin kansakoulusta oppikouluun 1951. Saa mennä oman aikataulun mukaan ja pysähtyä, missä mieli tekee. Myös levyjarrut ja 24 vaihdetta kuuluvat asiaan. Jos ostan uuden, haluaisin sellaisen, jossa on keholleni paremmin sopivat mittasuhteet. Kotimaassakin olemme viettäneet lomaa pyöräillen ja joskus pyöräilimme kesämökille Urjalaan. Kirkkovaltuuston kokouksiin ja muilla asioilla kuljen mieluiten pyörällä. Ajan sillä nyt kuudetta vuotta. Eilen pyöräilin Malmin hautausmaalle katsomaan, että sukuhaudalla on kaikki kunnossa. Liikkumiskuri saisi olla parempi. Monet ajavat liian isoilla vaihteilla, jolloin nivelet kuormittuvat. Loivissa alamäissä on mukava käyttää isoja vaihteita. Pyörän selässä se onnistuu hyvin. Olen hämilläni siitä, miten tärkeää pyöräily minulle on. ” Pyöräillessä nautin ulkoilmasta, maisemista ja riippumattomuudesta. Baanoja pitkin on hyvä kulkea, mutta Jokeriraiteen rakentaminen ja muutkin työmaat haittaavat välillä. Viimeisin on sähköpyörä, jonka sain 75-vuotislahjaksi mieheltäni Seikolta. Odotan, että huollosta kerrotaan, paljonko korjaaminen maksaa. 16 KOTIMAA | 4.9.2020 liikunta. Kyllä se helpottaa matkantekoa. Sen jälkeen on tuntunut, että kaikkien muiden pyörien pedaalit ovat vinossa. Kerrostalomme sisäpihalla Pikku Roballa oli hyvä harjoitella ajamista. Mutta kun on tarpeeksi pieniä vaihteita, selviän siitäkin. Se oli sinihopeainen Jaguar. Kesätöissä Euran kunnan nuoriso-ohjaajana ajoin pitkiä matkoja ympäri pitäjää. Joku poika halusi myös kokeilla, ja silloin pedaali naksahti poikki. Vaikea valinta
TV1 Ma 7.9. Lääkäri Michael Mosley kollegoineen tutkii, pitävätkö monien tuntemat lääketieteelliset väittämät paikkaansa. Karoliina Timonen. klo 17.10 Flinkkilä & Kellomäki. Sundellilla on unenomaisia takaumia lapsuudesta, jotka kuulostavat rukoukselta. Tässä dokumentissa Pärt työskentelee hollantilaisen Cello Octet Amsterdamin kanssa. Niistä laajentunut kirja, englanninkieliseltä nimeltään Notes to Self, valittiin lukijaäänestyksellä vuoden kirjaksi 2018 Irlannissa. Hänen kokemuksensa naiseksi kasvamisesta heijastelevat sitä, miten yhteiskunnassa ja kulttuurissa suhtaudutaan esimerkiksi kuukautisiin. Silti hän tulee samalla kertoneeksi jotakin ympäröivästä yhteiskunnasta. Teema & Fem Su 6.9. ja Yle TV1:ssä sunnuntaisin 6.9. Esseet eivät myöskään muodosta yhtenäistä, kronologisesti etenevää tarinaa. Dokumenttielokuva Yhdysvalloissa 2014 syttyneiden mellakoiden seurauksena alkuunsa saaneen Black Lives Matter -liikkeen synnystä ja kehityksestä. Atena 2020. | viikon kirja | | painettua sanaa | | viikon tv-vinkit | | televisiosarja | Pääosassa rauhanneuvottelija Kymmenosainen draamasarja Rauhantekijä tempaisee mukaansa ensimmäisestä jaksosta. Kertomus siitä, miten hän uupuu työelämässä sanoittaa monen muun kokemuksia. klo 21.00 Docventures teemana Black Lives Matter. Kuolleilla ei ole ongelmia.” OLLI SEPPÄLÄ 17 KOTIMAA | 4.9.2020. Irina Björklund esittää uuden sarjan päähenkilöä Ann-Mari Sundellia. Sen on ohjannut AJ Annala ja käsikirjoittanut Eriikka Etholén-Paju. Kotiini ilmestyy säännöllisesti vaimon tuomana Helsingin yliopiston julkaisema Yliopisto-lehti. En löytänyt pahuutta, vaan epätoivoa, sanoo toimittaja, kirjailija Satu Vasantola. Hän siteeraa sosiologi Norbert Eliaksen ajatusta teoksesta Kuolevien yksinäisyys: ”Kuolema on elävien ongelma. klo 19.00 Historia: Keisarinna Joséphine. Autofiktio, eli kirjailijan omiin kokemuksiin perustuva fiktiivinen romaani on ollut viime vuosien suuri trendi kirjallisuudessa. YK:n pääsihteerillä ja Suomen ulkoministerillä on keskeinen rooli. Se pitää sisällään monenlaisia kiinnostavia artikkeleita, joissa asiantuntijoina käytetään luonnollisesti yliopiston tutkijoita. Kymmenet tuhannet naiset päätyivät laittomaan aborttiin 60-luvun Suomessa. Pine itse sanoo lehtihaastattelussa, ettei hänen esseissään ole yhtään fiktiota. Omakohtaiset esseet ovat erittäin intiimejä ja rehellisiä. Suom. Pine ei epäröi kertoa vanhempiensa riitaisasta liitosta, alkoholisoituneesta isästään, omasta teinivuosien juhlimisestaan ja syömishäiriöstään, hyväksikäytöstä tai lapsettomuudestakaan. Tässäkin kohtaa on hyvä muistaa, että kyse on fiktiosta. Ann-Marilla on kaksi avustajaa sekä ulkoministerön toimesta määrätty turvamies. Napoleonin, keisarin ja sotakenraalin suuri rakkaus, tärkeä innoittaja ja liittolainen oli keisarinna Joséphine. TV1 La 5.9. Puhuessaan isänsä sairastumisesta hän kertoo samalla kreikkalaisesta ja irlantilaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä. 204 s. Enkelintekijöitä ja elohopeaa. Klo 21.15 Whose Street. Ensimmäisessä jaksossa päähenkilö Ann-Mari Sundell, jota Irina Björklund näyttelee loistavasti, aloittaa rauhanneuvottelijana Turkin ja kurdien välisessä konfliktissa. klo 7.10 Prisma: Kyllä lääkäri tietää 1/3. Omakohtaisuudestaan huolimatta esseiden aiheet ovat monipuolisia. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua. ”On aikamoista tajuta olevansa valtion synnytyssairaalassa ei pelkästään järkyttyneenä toivotun raskauden päättymisestä vaan myös pimitettynä siitä, mitä omassa kehossa tapahtuu”, Pine kirjoittaa. Toivottavasti kuulemme jossain vaiheessa, mitä mieltä ulkoministeri Pekka Haavisto on sarjan uskottavuudesta. | Kuva: Yle kuvapalvelu Irlantilaisen Emilie Pinen esseekokoelma Tästä on vaikea puhua sai alkunsa muistiinpanoista, joita hän teki isänsä sairaalavuoteen vierellä. alkaen. Joku voisi pitää Pinen tekstejä oman navan kaiveluna. Sarja kertoo rauhanneuvotteluista ja asekaupasta. Yle TV2 Ti 8.9. Kirjoituksiin on helppo samaistua, tai vähintään niistä voi oppia jotakin. Jakson lopulla saadaan ensimmäinen vihje niiden alkuperään, luterilaisen lähetystyön vaiheisiin Istanbulissa. – Kuolema on klassinen antropologinen tutkimusalue: siinä tapahtuu raju muutos yhteisön ja yksilön elämässä. Joissakin kohdin tosin olisin toivonut tarkempaa yhteiskunnallista viitekehystä. Lehden tehtävä on esitellä kansantajuisesti sitä, mitä yliopistolla tehdään. Numerossa 5/20 on artikkeli, jossa kysytään, kuka nousee pääosaan, kun ihminen kuolee. Hän kertoo omasta elämästään, suoraan ja rehellisesti, eikä tuo mukaan yhteiskunnallista analyysia tai tutkimuksia. Pohjoismaiselle lukijalle ei välttämättä avaudu, mikseivät Pinen vanhemmat voineet erota virallisesti tai Irlannin aborttisäädäntöön liittyvät kummallisuudet, jonka takia kätilöt eivät voi kertoa Pinelle, että tämä on saanut keskenmenon. klo 16.05 Kiehtova Arvo Pärt. Muutosta työstetään ja siihen reagoidaan hyvin monella tavalla, sanoo suomalaista kuolemakulttuuria tutkiva sosiologi Leila Jylhäkangas. TV1 La 5.9. Tämä nelikko on ainakin ensimmäisessä jaksossa keskeisissä osissa. Myöhemmissä jaksoissa tahti vain kiristyy ja ohjelmatietojen mukaan ”Koko Euroopan turvallisuus on uhattuna ja aika käy vähiin, joten Ann-Marin on toimittava ennen kuin on myöhäistä.” MARI TEINILÄ Koko sarja katsottavissa Yle Areenassa 4.9. Virolaisen säveltäjän Arvo Pärtin harmoninen, hengellinen ja minimalistinen tyyli vetoaa moniin
Jeesuksen työ voidaan nähdä harmonian viitekehyksessä: Jeesus tuli palauttamaan ja korjaamaan rikkoutuneen harmonian. Harmonian etsiminen välttää vastakkainasetteluja ja tunnustaa myös sen, että totuus ei aina ole mustavalkoinen. Aasian moniuskontoinen ympäristö johtaa kysymyksiin uskontojen hyvyydestä ja totuudesta. Monet aasialaiset teologit ovat etsineet aasialaisen ajattelun tyypillisistä piirteistä välineitä näihin kysymyksiin vastaamiseen. Aasia on myös kaikkien suurten maailmanuskontojen kehto, ja nämä uskonnot elävät ja voivat hyvin eri puolilla mannerta. Toisin kuin länsimainen totuuskäsitys, jossa totuutta pidetään yleensä ehdottomana: jos A on totta, niin B ei voi olla totta. Tämä tilanne vaikuttaa siihen, millaisia teologisia kysymyksiä kirkot eri maissa kohtaavat. Entä onko ihmisen pelastuakseen välttämätöntä ottaa kaste ja tulla kirkon jäseneksi, vai onko ehkä mahdollista, että toisten uskontojen seuraajat pelastuvat. Ainoastaan kahdessa Aasian maassa kristityt ovat enemmistönä: Filippiineillä ja Itä-Timorissa. Moniuskontoinen ympäristö synnyttää myös teologisia kysymyksiä ja haasteita. Jos uskonto tuottaa seuraajassaan hyvää ja kaunista, voiko tämä hyvää tuottava uskonto itsessään olla pahaa. Aasialaisessa teologiassa myös Jumalan luomistyötä voidaan kuvata harmonian käsittein. Erilaisilla uskonnoilla ja vakaumuksilla on tilaa elää ja toimia vapaasti. Maapallon maapinta-alasta Aasiaan kuuluu noin 30 prosenttia, ja siellä asuu maailman väestöstä noin 60 prosenttia. 18 KOTIMAA | 4.9.2020 essee. Millainen siis on kirkon tehtävä ja missio moniuskontoisessa Aasiassa. He ovat tuoneet näitä piirteitä vuoropuheluun Raamatun ja kristinuskon tärkeimpien opetusten kanssa. Lähes kaikkialla Aasiassa kristityt siis joutuvat elämään vähemmistöasemassa rinta rinnan jonkin toisen tai ehkä peräti useamman uskonnon kanssa. Aasian maissa uskonnot näkyvät ja kuuluvat vahvasti. Moniuskontoisessa ympäristössä tämänkaltaiset kysymykset haastavat kirkkoa ja kirkon lähetystehtävää, missiota. Millainen on kirkon tehtävä moniuskontoisella mantereella. Kyseessä on aidosti aasialainen tapa ja pyrkimys luoda paikallista, kontekstuaalista teologiaa. Näistä yksi tärkeimmistä on kysymys uskontojen ”hyvyydestä, pyhyydestä ja totuudesta”. TEKSTI | JUKKA HELLE – KUVITUS ?| PÄIVI KARJALAINEN Harmonista idän valoa A asia on valtavan kokoinen manner. Harmonia siis välttää sitä, että joku pääsee sanomaan viimeisen sanan, sillä tällaisen jälkeen ei ole tilaa etsiä täydempää ymmärrystä. Näin harmoniasta tu” Aasiassa on helpompi ajatella, että mikäli A on totta, niin myös B voi olla ainakin osittain totta. Kristinusko puolestaan on vähemmistöuskonto lähes kaikkialla Aasiassa. Yksi tyypillinen aasialaisen ajattelun piirre ja jopa ”aasialaisuuden” tunnusmerkki on pyrkimys harmoniaan. Uskontojen ja eri tavalla uskovien kohtaaminen onkin jokapäiväistä, ja rauhanomainen rinnakkainelo toisin uskovien kanssa on jokapäiväisen elämän sujumisen kannalta tärkeää. Näin harmonian käsitteestä rakentuu silta Raamatun kielen ja aasialaisen mielenmaiseman välille. Koko Aasian väestöstä vain noin 12 prosenttia on kristittyjä. Pyrkimys harmoniaan tekeekin tilaa uusille ja erilaisille näkökulmille. Jumala loi kaiken harmoniseksi, tasapainoon. Usein naapuri, ystävä tai jopa tai oman perheen jäsen edustaa eri uskontoa. Aasiassa on helpompi ajatella, että mikäli A on totta, niin myös B voi olla ainakin osittain totta
Aasian katolisten piispojen federaatio vastaa tähän haasteeseen mielestäni oivaltavasti: evankeliumi Jeesuksesta on suurin lahja, jonka kirkko Aasiassa voi välittää. Länsimaissa kirjoitetun teologian arvoa ei kielletä, mutta samalla on oivallettu, että myös läntinen teologia on syntynyt osana länsimaiden historiaa ja kulttuureja. Tällaisten sanojen kautta kuvataan Jeesusta, joka on lähellä ihmisiä näiden jokapäiväisessä elämässä. Monet aasialaiset teologit ovatkin kysyneet, voisiko esimerkiksi kirkon pitkän historian aikana syntyneille Kristusta koskeville määrittelyille löytää ilmaisuja, jotka sopivat paremmin aasialaisiin konteksteihin. Jeesus ei ole länsimaiden yksityisomaisuutta. Vanhastaan teologisen ajattelun suunta on ollut lännestä ja pohjoisesta kohti itää ja etelää. Ajateltaessa toisia uskontoja harmonisessa viitekehyksessä on helpompaa tunnustaa, että toisen ihmisen uskonnossa on ”hyvää ja totta”, jotka voidaan ymmärtää Paavalin galatalaiskirjeessä sanoittamiksi Hengen hedelmiksi. Jos näin on, mitä tapahtuu kirkon lähetystehtävälle, Kristuksen evankeliumista todistamiselle. Kirkon tehtävä, missio, on jakaa tätä lahjaa sanoin ja teoin. Näin niistäkin voi tulla osa kirkon yhteistä uskoa ja yhteistä todistusta Kristuksesta. Niinpä monet aasialaiset teologit haluavat etsiä Jeesuksen ”aasialaisia kasvoja” ja tehdä aasialaista kontekstuaalista teologiaa. Harmonian keskeisyyden lisäksi toinen aasialaiseen teologiaan vaikuttava tekijä on useimmissa Aasian maissa pitkään koettu kolonialismi, jonka tuloksena kristinuskoa pidetään monissa maissa edelleen länsimaisen ihmisen uskontona. Esimerkiksi rukouselämän kohdalla toisen uskonnon tapoihin tutustuminen voi rikastuttaa omaa hengellistä elämää. Niinpä kirkon mission Aasiassa on välttämättä oltava dialogista missiota. Kirkon vanhaa opin muodostusta ei kielletä, mutta samalla tunnustetaan, että niissä kiteytynyt sanamuoto on usein vaikea välittää kulttuureissa ja konteksteissa, joissa tällainen, usein filosofinen, kielenkäyttö on vierasta. Kirkko kuuntelee herkin korvin myös muiden uskontojen viisautta ja oppii tuosta viisaudesta. leekin teologian tekemisen yksi keskeinen tulkintahorisontti. Aasialainen kieli käyttää kuvailevia ilmaisuja ja kertoo tarinoita. Kolonialismin varjo on pitkä, ja sen vaikutukset näkyvät edelleen myös teologian tekemisessä. 19 KOTIMAA | 4.9.2020. ” Aasialainen kieli käyttää kuvailevia ilmaisuja ja kertoo tarinoita. Tällainen näkyy esimerkiksi myös lännen kirkon liturgisessa kielessä, jota on kuvattu termillä ”roomalainen vakavuus, karuus” (sobrietas romana). Kristinuskon painopisteen siirryttyä jo pois vanhan kristikunnan alueilta lännestä globaaliin etelään myös täällä vanhan kristikunnan alueella olisi viisasta kuunnella tuoreita ääniä idän suunnasta. Siksi onkin haluttu luoda esimerkiksi sellaisia ehtoollisrukouksia, joissa käytettäisiin paikalliselle kielelle ja kulttuurille ominaisia ilmauksia sanatarkan läntisen liturgian käännöksen sijasta. Tällainen teologia ottaa vakavasti Aasian konteksteista, erityisesti uskonnoista, kulttuureista ja jokapäiväisen elämän keskeltä nousevat kysymykset teologisen ajattelun ja työskentelyn materiaaliksi. Niinpä puhuessaan Jeesuksesta Aasian katoliset piispat käyttävät seuraavia ilmaisuja: Jeesus on luovan Hengen ja sisäisen eheyden ihminen, Jumalan ystävä, harmonian tuoja, köyhien ystävä, parantaja ja vapauttaja, rohkea profeetta, kärsivä kumppani, kuoleman voittaja sekä oman Henkensä yhteyteen kutsuva. Näin tehden halutaan vähentää riippuvuutta länsimaisten teologioiden vahvasta vaikutusvallasta. Ystävällinen ja kiinnostunut suhde toisiin uskontoihin ja toisin uskoviin tarkoittaa myös, että kristityt voivat oppia toisista uskonnoista. Kirkon lähetystehtävä siis säilyy, mutta kuvatessaan kirkon ja kristityt pyhiinvaelluksella olevaksi kansaksi, nämä piispat tunnustavat, että täydellinen totuus ei ole kirkon hallussa. Kirjoittaja on teologian tohtori, jonka väitöskirja käsittelee Aasian katolisten piispojen kontekstuaalista teologiaa. Tällaisena läntinenkin teologia on kontekstuaalista teologiaa. Aasiassa tehdään kiinnostavaa kontekstuaalista teologiaa. Kristinuskoa voidaan sanoittaa aasialaisin kielin ja aasialaisissa kulttuureissa helposti ymmärrettävällä tavalla
Tuore väitös kertoo pappien asenteiden muuttumisesta homoseksuaalisuutta kohtaan kymmenen vuoden aikana. Kallatsa huomasi, että siinä missä samaa sukupuolta olevien vihkimistä vastustavat vetosivat Instituution linja ja papin oma vastuu kirkon linjaan, kannattajat perustelivat, kuinka heidän velvollisuutensa pappina on palvella avioliittoon vihkimisellä kaikkia kirkon jäseniä. Siksi jotkut asiat ovat saattaneet jo muuttua siitä, kun Kallatsa teki kyselynsä keväällä 2017. Kallatsan aineistossa samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä kannatti noin puolet papeista ja vastusti noin 40 prosenttia. Kyselytutkimukseen vastasi 534 pappia. Kallatsan väitöskirja Homoseksuaalisuus ja papit – Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappien käsitykset samaa sukupuolta olevien avioliitosta ja asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa perjantaina 4.9. Hengellisellä viitekehyksellä oli runsaasti vaikutusta asenteisiin: Kallatsan mukaan vanhoillislestadiolaiset vastaajat suhtautuivat homoseksuaalisuuteen kautta linjan hyvin kriittisesti, herännäisyydestä paljon vaikutteita saaneista suurin osa oli myönteisellä kannalla. Uuden avioliittolain tultua voimaan kirkollinen keskustelu on painottunut samaa sukupuolta olevien vihkimisiin. S uomen evankelis-luterilaisen kirkon papit sekä puolustavat että vastustavat samaa sukupuolta olevien avioliittoa samankaltaisilla perusteluilla, osoittaa teologian maisteri Laura Kallatsan käytännöllisen teologian tuore väitöstutkimus. Vielä silloin, kun Kallatsa teki kyselynsä, avioliiton siunaamista pidettiin jonkinlaisena kompromissivaihtoehtona. Laura Kallatsan mukaan sen, kuinka monesta suunnasta asiaa voi tarkastella. Valtaosa suhtautui aiempaa myönteisemmin, seitsemällä prosentilla suhtautuminen oli muuttunut kielteisemmäksi. – Toiset painottivat instituutiota ja toiset yksilön pappeutta. Viime vuosina se ei enää ole juuri ollut esillä vihkimisestä erillisenä toimituksena. Tutkimustulokset saivat Kallatsan pohtimaan, kuinka paljon sosiaalinen ympäristö vaikuttaa asenteisiin sekä tietoisesti että tiedostamatta. Perusteluina käytettiin muun muassa Jumalan tahdon toteutumista, kristinuskosta nousevaa tasa-arvon vaatimusta ja luterilaista käsitystä avioliitosta. | Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari Laura Kallatsa 20 KOTIMAA | 4.9.2020 teologia. Keskustelu samaa sukupuolta olevien vihkimisestä on viime vuosina kiihtynyt vauhdilla. Tosin osa iäkkäimmistä papeista kertoi, että heidän suhtautumisensa homoseksuaalisuutta kohtaan oli muuttunut vanhemmiten hyväksyvämmäksi. Itse kukin jää helposti oman argumenttinsa vangiksi. Muutokseen johtivat myös muun muassa lisääntynyt tieto homoseksuaalisuudesta, oman teologian muuttuminen ja elämänkokemuksen karttuminen. Uusi avioliittolaki tuli voimaan samoihin aikoihin. Kallatsa muistuttaa, että kyselyn jälkeen tilanne on muuttunut sikäli, että vuodesta 2017 alkaen osa papeista on jo vihkinyt avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. – Argumentit lienevät ennallaan, mutta prosenttiosuuksissa on voinut tapahtua muutosta, vaikka suurimmalla osalla olikin asiasta todella selvä näkemys. – He olivat todenneet, että elämä ei ole mustavalkoista. – Eri näkökulmiin kannattaa tutustua. Iällä ei ollut asenteisiin suurta merkitystä. Kallatsa selvitti väitöskirjassaan, miten pappien asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan muuttuivat kymmenessä vuodessa sekä millaisia käsityksiä papeilla on samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä ja avioliiton siunaamisesta. Mitä tutkimus sitten antaa ajankohtaiselle keskustelulle avioliitosta. Yleisimpiä syitä muutokseen olivat seksuaalivähemmistöjen näkyminen julkisuudessa sekä asennemuutos kirkossa ja yhteiskunnassa. MERI TOIVANEN ” He olivat todenneet, että elämä ei ole mustavalkoista. Kallatsa havaitsi myös, että yksittäisillä ihmisillä ja henkilökohtaisilla kohtaamisilla on suuri merkitys asenteiden muovautumisessa. Useampi kuin joka kolmas kyselyyn osallistunut pappi kertoi suhtautumisensa homoseksuaalisuuteen muuttuneen kymmenen edellisen vuoden aikana. Papit perustelivat käsityksiään Kallatsan mukaan teologisilla syillä, ihmisoikeudellisilla ja muilla juridisilla syillä, avioliiton olemukseen ja käsitteeseen liittyvillä syillä sekä papin työhön ja kirkon päätöksiin liittyvillä syillä. | väitös | Laura Kallatsa selvitti, millä perusteilla papit kannattavat ja vastustavat samaa sukupuolta olevien vihkimistä