Huumori on vaikea laji, mutta hyvin esitetty stand up -komiikka sopii myös kirkkoon. vu os ik er ta 00 43 59 5– 24 –3 4 Saako täällä nauraa. 12 18 Työ sairaalamuusikkona toi Anna Brummerille levollisuutta kuoleman käsittelemiseen 6 Ennätysmäärä nuoria kastetaan riparin yhteydessä 9 Arkkipiispa Leo pohtii sukupuoli-identiteetin suhdetta biologiaan. N:o 33 | 16. elokuuta 2024 | hinta: 3,90 € | www.kotimaa.fi Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 9
On silti varottava kompastuskiveä. Se, että minä koen Jumalan täällä, ei tarkoita sitä, että Jumalaa ei voitaisi yhtä lailla kokea muualla. Maailmassa tuskin on sellaista juoksuhautaa, jonka kummallakin puolen ei Jumala katsettaan langettaisi. Länsimaisen ihmisen 1900-luvun itsekritiikistä sai ottaa vastaan iskuja myös kulttuurimme kivijalka, kristinusko. Jumalaa ei voi vangita kesäjuhlatelttaan eikä kirkkoon, ei edes kirkkokuntarajojen sisätai ulkopuolelle. Spenglerin kirjan syntyajankohtana olivat kirkot lännessä vielä suuria ja arvostettuja instituutioita. Samaan aikaan rippikoulussa kastettavien nuorten määrä on kuitenkin suuresti kasvanut. Sivilisaatiot, suurvallat ja uskonnotkin kilpailevat vaikutusvallasta ja resursseista. Erilaiset ideologiat ja diktatuurit ovat heittäneet poliittisen, taloudellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen haasteen, jopa taisteluhansikkaan lännelle. Vaatii rohkeutta ja suoraselkäisyyttä johtamisen näkökulmasta myöntää, että seurakunnissa eri henkilöillä on erilaiset mahdollisuudet hoitaa leirejä. Ensimmäinen niistä on perheiden, lasten ja nuorten elämän yksityistyminen. Tarvittaessa myös asein, kuten nyt Ukrainassa. Pyhän kokeminen, jumalayhteyden vaaliminen ja hengellisen sisaruuden jakaminen on merkityksellistä. – Rippikoulun käyvien osuus ikäluokasta ja kävijöiden määrä on ollut jo vuosikymmenien ajan hitaasti laskeva. elokuuta 2024 8 nuoret Riparilaiset maalasivat papin auton 16 radio ja tv Jumalanpalvelukset ja radiohartaudet 24 isästä vai pojasta. Ennen kaikkea se on sisäisesti epävarma. Puhtaimmillaan länsimaisuus edustaa puutteistaan huolimatta ihmisen vapautta ja turvattua pyrkimystä elämän järjestämiseen onnellisesti ja oikeudenmukaisesti. – Kirkon kasvatustyön vetovoima on työntekijöiden keskuudessa kiistatta vähentynyt. Silti vapautta tulee kovassa maailmassa puolustaa. Kaikki tämä on uhattuna 2000-luvun hajoavassa, levottomassa ja monin tavoin kriisiytyneessä maailmassa. Niiden kaikkien tulee kuitenkin ymmärtää, että tuhoisissa sodissa ei lopulta ole voittajia. Mutta länsi ei saisi hylätä oman perintönsä tärkeintä osaa. Tällaista kokemusta on lapsilla ja nuorilla – ja kirkon työntekijöillä – entistä vähemmän. Siinä mielessä tämä kesä on ollut poikkeuksellinen ja sen tapahtumien perusteella kirkon pitää katsoa itseään kriittisesti peiliin. Ovatko kesän riparikohut yksittäistapauksia vai onko kyse laajemmasta muutoksesta, joka olisi pitänyt ennakoida. Esimerkiksi pätevistä nuorisotyönohjaajista alkaa olla pulaa. Luterilaiset ja ortodoksit lähentyivät Filioquekiistassa 16 kuvataide Tommi Toijan näyttely kutsuu omien tunteiden äärelle Kirkon tulee katsoa itseään kriittisesti peiliin. Näiden vapauksien turvana ovat demokratia, lakien kunnioitus, luottamus, rehellisyys, talouselämän vapaus – ja oikeus olla eri mieltä. Rippikoulun alamäki on kuitenkin ollut kirkon jäsenmäärän tai kasteiden määrän laskua loivempi. 4 Miltä rippikoulun tulevaisuus näyttää. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. | Kuva: Jukka Granström 2~ ~3 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. Samanaikaisesti leirityö vaatii vahvaa yhteisöllisyyttä, jakamista, elämistä, yhteisiin periaatteisiin sitoutumista. – On monia syitä. Perinteistä vahvaa kutsumustietoisuutta on kirkossa vähemmän kuin aikaisemmin. Kokemus on arvokas ja tärkeä. Myös vapautta uskoa Jumalaan – tai olla uskomatta. Yksittäistapauksia hän ei kommentoi, mutta toteaa, että kesä on ollut poikkeuksellinen. Tämän viikon Vanhan testamentin lukukappaleessa syyrialainen sotapäällikkö Naaman tosin vakuuttuu siitä, ettei ”Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa”. | Kuva: Jukka Granström Kesä on kesäjuhlien aikaa. Kirkko on totuusyhteisö, ja epäkohtien pitääkin tulla julki. Mutta käytännössä ei ole mahdollista, että rippikoulutyötä tekisivät vain ne, jotka ovat siinä aivan ”ässiä”. 1 Minkälainen tämä rippikoulukesä on ollut julkisuuden perusteella. Miten leiritöitä pitäisi seurakunnassa jakaa. ASIAKASPALVELU: asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00131 Helsinki www.kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Graafikko: Jesperi Virtanen Valokuvaaja: Jukka Granström Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Sisältömyyntipäällikkö: Riikka Kettunen,040 400 860 862 Mediamyynti: Pirjo Teva 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi, Juha Kurvinen 040 665 5983, juha.kurvinen@kotimaa.fi Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Sacrum -Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: 79 900 kokonaistavoittavuus (painettu + digi viikko, KMT 2023) Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. JUSSI RYTKÖNEN Jarmo Kokkosen laajempi haastattelu luettavissa kotimaa.fi-sivustolta. – En aikaisemmilta vuosilta muista, että samana kesänä olisi tullut julkisuuteen niin paljon riparijuttuja, joiden keskiössä olisi ollut nimenomaan työntekijöiden epäasial linen tai sellaiseksi epäilty käytös. 2 Millä tavalla kirkon rippikoulutyön toimintaympäristö tai -kulttuuri on muuttumassa. Sadassa vuodessa länsi onkin suhteellisesti heikentynyt. NIILO RANTALA Kotimaa kuuluu Julkisen sanan neuvoston itsesääntelyn piiriin ja on sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita. Naamanin vakuuttuminen kuuluu kuitenkin peruuttamattomasti menneeseen aikaan, vanhaan liittoon. Monella on ollut varmasti oman porukkansa keskellä kokemus siitä, että juuri täällä Pyhä Henki toimii, juuri täällä Jumalan sana muuttuu eläväksi, juuri tänne on Herra kääntänyt kasvonsa. Sen tien päässä on vain perikato. – Ilman muuta olisi hyvä, että ne, joilla olisi motivaatiota ja edellytyksiä, tekisivät nuorten parissa eniten työtä. JARMO KOKKONEN – kirkon jumalanpalvelus ja kasvatus -yksikön johtaja N:o 33 | 16. Sellainen on maailmassa harvinaista. Mukaan tarvitaan osansa antamaan myös itsensä ja erityisesti kristillisen perinteensä ja eetoksensa uudelleen löytänyt voimakas ja itsevarma länsi, joka kantaa edellään vapauden soihtua. Sadassa vuodessa alamäkeä on riittänyt. Seurakunnilla on nyt kokonaisvaltainen rekrytointiongelma. Päätoimittaja: Freija Özcan 040 683 8431 freija.ozcan@kotimaa.fi toimitussihteeri: Noora Wikman 040 178 8423 noora.wikman@kotimaa.fi toimittaja: Emilia Karhu emilia.karhu@kotimaa.fi toimittaja: Niilo Rantala niilo.rantala@kotimaa.fi toimittaja: Jussi Rytkönen artikkelitoimittaja jussi.rytkonen@kotimaa.fi toimittaja: Tuija Pyhäranta tuija.pyharanta@kotimaa.fi toimittaja: Mari Teinilä mari.teinila@kotimaa.fi perustettu 1905 Toimitus: | tuhat merkkiä taivaasta | Pääkirjoitus | Jussi Rytkönen, artikkelitoimittaja Länsimaiden ylösnousemus Y li sata vuotta sitten päättynyt ensimmäinen maailmansota viimeistään muistutti mahtinsa huipulle silloin noussutta länsimaista ihmistä siitä, että hänen kulttuurinsa ei ollutkaan kuolematon. Tämä pohdinta kristalloitui saksalaisen historioitsijan Oswald Spenglerin järkälemäisessä tutkielmassa Länsimaiden perikato. Yhteisten uhkien edessä ihmiskunnan, eri uskonnot mukaan lukien, on entistä paremmin kyettävä elämään rauhassa ja yhdessä. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Arkisemmassa viitekehyksessä voisi sanoa, että Luoja tuskin jättää yksiäkään hänen puoleensa kääntyneitä huomiotta. 3 Leirityö on vaativaa ja ihmisten valmiudet erilaisia. viikon henkilö ”Kirkko on totuusyhteisö ja epäkohtien pitääkin tulla julki” Jarmo Kokkonen on seurannut tämän kesän rippikouluihin liittyneitä kohu-uutisia
– Kyky luoda ihmisille ryhmään kuulumisen ja arvostuksen tunne on ensiarvoinen taito. H yvä johtaja on kaikkien palvelija, joka ei ole turhan korkealla jalustalla, kiteyttää ”kaikenlaisissa mahdollisissa työelämän kehityshankkeissa” mukana ollut Pauli Juuti. Kurja pomokokemus näyttää nousevan yleisimmäksi työpaikan vaihtamisen syyksi. Pauli Juuti Lappeenrannan teknillisen yliopiston johtamisen ja organisaatioiden emeritusprofessori, työelämän tutkija Koulutus: valtiotieteiden tohtori Työ: yrittäjä, konsultti, tietokirjailija Kiinnostaa: inhimillisen johtamisen kehittäminen ja hyvän johtamisen puolesta puhuminen teosta ja tutkimusjulkaisua. Jos joku loukkaa arvojamme, hän loukkaa meitä ihmisenä. Valmentamiseenn, kouluttamiseen ja konsultointiin perehtyneinä he selvittivät, mikä pomon ja alaisen suhteessa on erityisen kannattelevaa tai tuhoavaa. Hän saattaa olla kuin huolehtiva isä, kannustava urheiluvalmentaja, vaativa tai ilkeilevä pomo kriisissä vellovalle yksikölle, välinpitämätön ja vetäytyvä puoliso tai kaveriporukan energinen ideanikkari. Ratkaisevaa on, miten johtaja välittää alaisistaan. – Hyväksi johtajaksi tullakseen ihmisen täytyisi nöyrtyä ja luopua omasta egostaan pieni pala kerrallaan joka päivä. – Surullisen kuuluisa management by perkele -johtaminen on menettänyt arvostuksensa, joka ennenkään ei ollut kovin korkeaa. Hänellä on suosikkeja ja hän käskee keskustelun sijasta. Johtajuudessa korostetaan turvallisuutta ja sovittelevuutta. – He etsivät Jumalaa ja hyvyyttä kysellen ja kuunnellen – toisin kuin hyvin dogmaattiset totuuden omistajat, jotka tietävät, ketkä ovat harhaoppisia. Hän on armollinen muita kohtaan. Juuti on nähnyt johtamisen muotioppien vaihtumisen. Pomolla on monta minää, jotka nostavat päätään eri tilanteissa. Leimat rajoittavat näkemästä ihmisen muita puolia. Yksi positiivinen trendi saattaa olla, että johtamiseen liitetään enemmän tunnetta, luovuutta, intuitiota ja kykyä aistia ilmiöitä, jotka ovat pinnan alla odottamassa purkautumistaan. Ennen eläköitymistään Juuti työskenteli Lappeenrannan teknillisen yliopiston johtamisen ja organisaatioiden professorina sekä Johtamistaidon Opisto JTO:n tutkimusjohtajana. Siitä syntyy vain hässäkkää. Paljon huomiota sai suoraselkäisyyden hyve. Alaiset odottavat, että hyvä pomo huomaa ja tervehtii, eikä suutu suotta. Ja toisaalta, miten loistavasti hyvä pomokokemus voi antaa energiaa. – Ihminen ei ole veistetty yhdestä puusta. Jokaisella on jonkinlainen arvopohja, joka on tärkeä ja jopa pyhä. Kanssakäymistä auttaa, jos ymmärrämme, miten vahvasti arvot ja päämäärät ohjaavat käyttäytymistämme. Juuti arvostaa erityisesti ”jeesuslaista kristinuskoa”, ihmisten auttamista ja rakkautta. Kuka. Huonoja pomoja on valitettavasti runsain mitoin. Johtaja on järjestelmän ja sääntöjen ylläpitäjä. Hän toimii reilusti ja puolueettomasti ja on selkeä toiminnassaan, viestinnässään ja henkilösuhteissaan. Hyvään pomoon voi luottaa. – On hyvä huomata, miten kieroutunutta johtaminen voi olla. Perhemäisessä työyhteisössä keskeistä ovat yhteiset arvot ja yhteenkuuluvuuden tunne. Luovissa tiimeissä johtajuutta harjoittaa se, joka hallitsee kulloinkin parhaiten käsillä olevan asian. – Se tarkoittaa syventymistä johonkin, joka poikkeaa tavallisesta organisaatiopuurtamisesta. Kirjaan kerättyjen kymmenien kertomusten mukaan hyvä johtaja on vilpitön ihminen, joka tarvittaessa uskaltaa tunnustaa olevansa väärässä. – On myytti, että laadukasta johtamista saadaan aikaan rakentamalla hierarkkisia malleja pomon pomon pomoineen. Hänen mukaansa huono johtaminen on luultuakin yleisempi ilmiö. Kehno pomo kaivaa maata alaisten jalkojen alta, puhuu pahaa ihmisistä selän takana ja jättää heidät heitteille. Huono johtaja tunnistetaan epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Hän saattaa mielistellä ja manipuloida. – Ennen johtajat kokivat olevansa isoja päälliköitä, jotka pumppasivat alaisiaan tyhjäksi. Hän tarjoaa tukea, jos alainen joutuu hankalaan tilanteeseen. Työntekijän sitoutuminen työpaikkaansa on riippuvainen siitä, miten hän kokee johtamisen tai suhteen esihenkilöönsä. Tänään pomot kuvittelevat olevansa ihmisten johtajia, mutta hekin ovat monesti vain tuloksen tehostajia. Tulevaisuuden johtaja laajentaa ajattelunsa rakenteita ja purkaa pinttyneitä uskomuksiaan. Niistä viimeisin on yhdessä yrittäjä-pappi Tapio Aaltosen kanssa kirjoitettu Minä alainen, sinä pomo – suomalaisten kokemuksia johtajista (Väyläkirjat 2024). Tätä auttamisen asennetta tarvitaan johtamisessakin. Meidän pitäisi purkaa turhat byrokratiat. Johtajan kannattaa tutustua taiteisiin tai vaikkapa historiaan, filosofiaan, käyttäytymistieteisiin tai luontoon. – Henkilöstö näyttää hyväksyvän kipeätkin päätökset, jos he luottavat johtajien eettiseen selkärankaan. – Vahva veikkaukseni on, että tiukka hierarkkisuus on katoavaa kansanperinnettä. – Minut kutsutaan yleensä paikalle, kun välit ovat tulehtuneita. – Omalta vaimoltani olen oppinut johtamisesta sen, että toinen ihminen pitää nähdä joka päivä uudella tavalla, emeritusprofessori Pauli Juuti sanoo. – Ainoa pysyvä ja varma asia johtamisen teorian alueella on, että me kumoamme kaikki teoriat. Pauli Juuti on tehnyt yli 60 työelämään ja johtamiseen liittyvää turvallisuutta, täsmällisyyttä tai seikkailua. Kirkossa on paljon kiusaamistapauksia sekä samanlaisia johtamisongelmia ja hankalia hierarkioita kuin muuallakin. Uudenlainen johtajuus antaa tilaa itseohjautuville tiimeille ja hierarkialtaan matalille organisaatioille. Pomo huolehtii työn puitteista niin, että toisen on mahdollista kasvaa. – Pomon vaikutus henkilöstöön on järisyttävän suuri. Esihenkilön ei tarvitse olla sliipattu herrasmies tai daami, mutta alaiset odottavat kohteliasta ja arvostavaa käyttäytymistä. Hän ei välitä alaisistaan aidosti, eikä kuuntele heitä. Pitkälle edennyt pomo uskaltaa päästää osin irti omasta vallastaan ja luottaa, että porukka osaa itsekin ajatella ja tietää, mitä tekee. Liian paljon on kiinni kirkkoherroista, joiden johtamistaidot vaihtelevat. Minä pomo, sinä poloinen alainen työkulttuuri | Hyvä pomo on poikkeus, vaikka moni kuvittelee toisin, sanoo johtamista työkseen kehittänyt Pauli Juuti. Jotkut arvostavat menestystä, hyvää käytöstä ja perinteitä, toiset mukavaa fiilistä, Johtajan on nähtävä, millaisia onnistumisen mahdollisuuksia työntekijällä on, ja avattava tälle uusia näkymiä. Johtamisoppien kehityksen ensivaiheessa organisaatio on saatettu nähdä susilaumana, jossa vallan ottaa vahvin yksilö ja johtajuuden välineenä on pelon luominen. JANNE VILLA ajankohtaista ” Hyväksi johtajaksi tullakseen ihmisen täytyisi luopua omasta egostaan. Hyvä johtaja on ihminen toiselle ihmiselle. – Eettisenä peukalosääntönä voisi sanoa, että kannattaa varoa leimaamasta toista yksiniittisillä määreillä, kuten ”hän on paha, sankari, luuseri tai hyvis”. Esikuvina ovat taiteilijat, joilla on kyky tarkastella maailmaa uusista tulokulmista, ennakkoluulottomasti, vakiintuneita ajatusluutumia haastavasti ja radikaalisti. Perinteisessä johtamisessa taas avainteemoja ovat hierarkkisuus ja tarkoin määritellyt tehtävät. | Kuva: Jukka Granström 4~ ~5 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. Kirkossa toimii monia mukavia ihmisiä, joilla on aito usko ja jumalasuhde, kehuu jäsen Juuti. Kertomuksia pomokokemuksista lukiessa oli silmiinpistävää, miten tarkasti työntekijät seuraavat johtajiensa uskottavuutta ja rehellisyyttä. – Niin kauan kuin pomo ymmärtää olevansa toisten palvelija, hän voi auttaa alaisiaan eteenpäin ja käynnistää heissä omaa luovaa pohdintaa ja toimintaa. – Silloin työntekijästä voi nousta esiin se, mitä hän voi parhaimmillaan olla. Tuloksen maksimointiin keskittyvän organisaation ytimessä ovat kovat tavoitteet ja johtajan tuloksentekokyky. Hän on konsultoitunut kirkollisiakin yhteisöjä. Huonoa pomoa täytyy myötäillä mutta myös pelätä. Johtaminen on jatkuvaa ihmisluonnon opiskelua ja ihmissuhdetaitojen kehittämistä, kuuntelua, kyselemistä ja kannustamista
Valtaosa kastetuista oli 14–15-vuotiaita nuoria. Rippikoululaisten määrään suhteutettuna eniten rippikoulukas” Rippikoulun myötä nuoren tunne siitä, että tämä on yhteisö, johon hän haluaa kuulua, yleensä vain vahvistuu. Loput olivat aikuisrippikoululaisia. Luonnonvedessä upottamalla kastaminen on mahdollista lähinnä vain rippileireillä. Tällaisia näkökulmia ovat esimerkiksi ajatus kasteesta ”valaistumisen kylpynä” ja symbolisena tekona, joka antaa kastettavalle uuden identiteetin Jeesuksen seuraajana. – Toimin tänä kesänä pappina kahdella leirillä, ja kummaltakin ilmoittautui kaksi nuorta kastettavaksi. Suosituin ajankohta on konfirmaatiopäivänä ennen konfirmaatiomessua, jolloin sukulaiset pääsevät samalla kertaa näkemään sekä kasteen että konfirmaation. Sen jälkeen kastettujen osuus ikäluokasta lähti jyrkkään laskuun, ja viime vuonna suomalaisvauvoista kastettiin luterilaisen kirkon jäsenyyteen vain noin joka toinen. Tuolloin kirkossa kastettiin noin 48 000 vastasyntynyttä, mikä oli noin 80 prosenttia sinä vuonna syntyneistä. HEIKKI SALMELA 6~ ~7 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. Komulaisen mukaan luterilaisissa tunnustuskirjoissa kasteteologia ajaa lähinnä Uuden testamentin rikkaan kuvaston yhtä raidetta ja korostaa paavalilaista ajatusta siitä, miten kasteessa meidät upotetaan Kristuksen kuolemaan ja nostetaan hänen ylösnousemukseensa. Tänä vuonna rippikoulun suorittavista nuorista suurin osa on syntynyt vuonna 2009. Itähelsinkiläisen Vuosaaren seurakunnan rippikoulupappi Samuel Paananen on toiminut tehtävässään kaksitoista vuotta ja arvioi kastaneensa sinä aikana noin parikymmentä rippikoululaista. – Monissa muissa kristillisissä traditioissa lähtökohtana on evankeliumin kuvaus Jeesuksen kasteesta. Alle 18-vuotiaan kaste edellyttää huoltajien suostumuksen. Se korostaa kastepäätöksen omakohtaisuutta. Toisaalta rippikoulukasteiden yleistyminen voimistaa yhteisön keskellä ajatusta kristillisestä vakaumuksesta henkilökohtaisena sitoutumisena. Vaikka nuoren kastamattomuuden taustalla on yleensä vanhempien tietoinen päätös, kyse ei useinkaan ole siitä, että he olisivat sakramenttia vastaan sinänsä. Valaistumisen kylpy rippikoulu | Yhä useampi uusi seurakuntalainen kastetaan vasta rippikoulun yhteydessä. Mitä se tarkoittaa luterilaisen itseymmärryksen ja kasteopetuksen kannalta. uutiset Suomalainen luterilaisuus on muutoksen äärellä, toteaa johtava asiantuntija Jyri Komulainen Kirkon tutkimus ja koulutus -yksiköstä. Kysymys kuuluu: annammeko me sosiologisen muutoksen inspiroida meitä löytämään kasteteologian unohdettuja ulottuvuuksia, jotka voisivat paremmin puhutella ihmisiä tässä ajassa. Tyypillisesti lähes kaikki osallistujat, joita ei ole kastettu, haluavat kasteen. Monikulttuurisessa Vuosaaressa nuorista vain noin 40 prosenttia kuuluu kirkkoon. Pappina hänen on helppo samaistua kastetta pyytävään nuoren mielenmaisemaan. Perinteisesti suomalaisessa luterilaisuudessa on ollut tapana moittia vapaakristillisten yhteisöjen baptistista kastetta ”ihmistekoiseksi” ja pelastuksen lahjaluonnetta hämärtäväksi, sillä nämä yhteisöt kastavat vain henkilöitä, jotka kykenevät itse tunnustamaan uskonsa. Yhteisöön kuulumisen lisäksi monia nuoria motivoi halu päästä kummiksi ja isoseksi, mitkä kumpikin edellyttävät, että henkilö on kastettu ja konfirmoitu kirkon jäsen. – Ajattelen, että myös niissä on kyse Jumalan työstä ja armosta henkilön elämässä, Paananen sanoo. Jyri Komulaisen mukaan luterilaisuudelle on suuri haaste, että niin monet kirkkoon kuuluvat vanhemmat jättävät lapsensa kastamatta. Paanasen ja Komulaisen mukaan lapsikasteessa korostuva ajatus sakramentista Jumalan lahjana soveltuu hyvin myös nuorten ja aikuisten kasteisiin. Kirkosta on tullut kuin huomaamatta Suomen suurin ”kääntymyskasteita” eli uskonsa tunnustavien henkilöiden kasteita toimittava yhteisö. Moni nykyvanhempi vain haluaa lapsensa saavan itse myöhemmin päättää, haluaako hän kuulua kirkkoon vai ei. Uusi testamentti ja varhainen kristillinen traditio tarjoaisivat tähän paljon hedelmällisiä näkökulmia, Komulainen sanoo. Vuosaaren rippileirien osallistujista on viime vuosina kastettu aina vähintään yksi ja enimmillään neljä, Paananen muistelee. Silloin harvoin, kun nuoren vanhempi ei asiaa hyväksy, se myös pysäyttää koko prosessin. Se oli ennätysmäärä ja muodosti yli viisi prosenttia kaikista Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toimitetuista kasteista. K irkon jäsentilastojen mukaan viime vuonna rippikoulujen yhteydessä toimitettiin 1 151 kastetta. Paanasen mukaan vanhemmat suhtautuvat nuorten kastepäätökseen useimmiten myönteisesti. – Kun pappina kysyn nuorelta: ”Tahdotko, että sinut kastetaan kristilliseen uskoon?” ja hän itse vastaa, että kyllä hän tahtoo, se on koskettava tilanne. Tilanteena rippikoululaisen ja pienen lapsen kaste eroavat toisistaan lähinnä siten, että ensin mainitussa kastettava itse osallistuu uskontunnuksen lausumiseen ja vastaa kysymykseen, jossa tiedustellaan hänen haluaan tulla kastetuksi. | Kuva: Sanna Krook / Kirkon kuvapankki teita toimitetaan pääkaupunkiseudulla, missä kirkkoon kuulumattomia lapsia ja nuoria on eniten. – Rippikoulun myötä nuoren tunne siitä, että tämä on yhteisö, johon hän haluaa kuulua, yleensä vain vahvistuu. Itse asiassa luterilainen kirkko toimitti viime vuonna tällaisia kasteita todennäköisesti enemmän kuin helluntailaiset, vapaakirkolliset, baptistit ja muut vapaakristilliset yhteisöt yhteensä. Kaikkiaan yhdelle leirille osallistuu noin 25 nuorta. Komulainen osallistui vuonna 2022 pohjoismaisten luterilaisten kirkkojen kasteprojektiin, jonka loppuasiakirja suosittelee kasteen teologisen ymmärryksen kehittämistä niin, että se huomioi paremmin myös nuoret ja aikuiset kastettavat. Edellinen ennätys, 948 rippikoulukastetta, oli vuodelta 2022. Vapaakirkkoon kuuluvan perheen lapsena myöskään häntä itseään ei kastettu sylivauvana vaan vasta 12-vuotiaana hänen omasta pyynnöstään. Rippikoulukasteessa tämä vapaus konkretisoituu. – Muistan, kuinka kerran muslimi-isä kielsi lapsensa kasteen, kunnes tämä täyttää 18 vuotta, Paananen sanoo. Vuosaaressa 14–15-vuotias kasteelle tuleva voi valita, toimitetaanko kaste jo ennen rippikoulun alkamista, rippileirin aikana tai vasta ennen konfirmaatiota. – Luther korosti lapsen kastamista ja sitä, miten juuri lapsikaste on kuva Jumalan armosta. – Tällaisessa tilanteessa se, että nuori menee rippikouluun, on jo itsessään selkeä oma valinta, ja aika moni sellainen, jota ei ole vielä kastettu, on sen valinnan yhteydessä jo valmiiksi miettinyt, että haluaa myös liittyä kirkkoon. Myös aikuisen ja nuoren kaste toimitetaan luterilaisissa seurakunnissa yleensä valelemalla. Trendin perusteella on helppo ennakoida, että sekä rippikoulukasteiden kokonaismäärä että niiden osuus kaikista kasteista jatkavat kasvuaan tulevaisuudessa – mikäli rippikoulu ja kristillinen sanoma säilyttävät nykyisen vetovoimansa nuorten keskuudessa. Lähetyskentillä luterilaiset ovat aina kastaneet aikuisia, mutta jos katsotaan perinnettä laajemmin, luterilaisuus on ollut vahvasti nimenomaan lapsia kastava liike
Kasteessa saamamme Pyhän Kolminaisuuden mukainen hengellinen perustamme, hypostaasimme ylittää puhtaasti biologiset rajamme. Itse olen ajan myötä oppinut mukautumaan tähän hitauteen ja pitämään sitä jopa vahvuutena, joka auttaa pitämään kirkon yhtenäisenä – kirkon, johon kuuluu lähes 300 miljoonaa jäsentä eri kulttuureista maapallon jokaiselta mantereelta. Erityistä kiinnostusta Intiön kesä | Tunnettujen henkilöiden lisäksi kierroksilla nousee esiin tavallisten oululaisten elämäntarinoita. Ihminen on identiteetiltään relationaalinen ja sellaisena alati kehittyvä. – Tänä kesänä uusia teemoja kierroksilla ovat erityisesti lapsille ja nuorille suunnattu kierros sekä esteetön kierros. Jälkimmäinen suunniteltiin niin, että siihen olisi mahdollista osallistua pyörätuolilla, rollaattorilla tai lastenvaunujen kanssa, Oulun seudun oppaat ry:n puheenjohtaja Päivi Rintamäki kertoo. Osallistujamäärät ovat palanneet koronaa edeltävälle tasolle, noin tuhanteen kävijään kesää kohden. – Yhtään kierrosta ei ole kuitenkaan jouduttu perumaan, vaikka taivaalta olisi tullut ämmiä ja äkeitä. Leena Kontiokari ei nimeä itselleen mieluisinta kohdetta hautausmaakierroksella, mutta sanoo, että kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen tarinaa on aina mukava kertoa jo siksikin, että hänen töitään on nähtävillä Oulun ympäristön kirkoissa. Nämä kiehtovat kysymykset ylittävät jopa uskontorajat. Hän toimii oppaana myös kaupunkikierroksilla. Aina on riittänyt osallistujia. He kysyvät minulta: ’Miksi sinä et ollut Zusya?’”. näin meillä Opas Marjut Väihkönen vetää ryhmää Oulun hautausmaakierroksella tänä kesänä. Itäisenä kristittynä minua puhuttelee siksi myös Ilmestyskirjan (2:17) sanoma – Kristus antaa jokaiselle valkoisen kiven, johon on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja. Ihmiset ovat erehtyväisiä. Kuvien ja iskulauseiden esiin nostamia teemoja käsiteltiin konfirmaatiomessun saarnassa. Ajattelen, että tämä voisi teoriassa avata tilaa ajatukselle, ettei sukupuoli-identiteetti ole ehdottomasti sidottu biologiaan. Ortodoksisen kirkon tuleekin pohtia, miten se voisi kokonaisvaltaisesti tukea jäseniään sukupuoli-identiteetti huomioiden mutta myös siihen katsomatta. Rintamäki arvelee hautausmaakierrosten suosion yhdeksi syyksi hautausmaiden kauneuden ja rauhallisuuden, liikenteen melua ei kuulu. Persoonallisuus ei rajoitu vain ulkoisiin piirteisiimme, vaan kuvastaa syvällistä yhteyttämme jumalalliseen: kykyämme rakastaa, olla luovia ja jatkuvasti kehittyviä. Ideana oli, että toinen puoli kertoo sateenkaaresta ja toivon merkistä, ja toinen monimuotoisuudesta ja siitä että Jumala on meidät luonut monenlaisiksi ihmisiksi, Kainulainen kertoo. | Kuva: Jari Kainulainen 8~ ~9 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. Kirkkomme teologia ottaa perinteisesti luomiskertomuksen antropologiseksi viitekehyksekseen. Heinäkuussa kävelykierroksia järjestettiin myös Oulujoen hautausmaalla. Rintamäen mukaan teemaa enemmän kävijämäärään vaikuttavat sääolosuhteet. Ihmisen kyky rakastaa ei voi koskaan rajoittua pelkästään itseen. järjestetyn konfirmaatiomessun aikana seissyt valkoinen Fiat. Keskusteluissa nuorten kanssa kiinnitettiin huomiota asioihin, jotka tässä maailmassa vaativat korjausta. Näinhän asia ei ole. Ouluun paluumuuttaneelle Kontiokarille yhtenä innokkeena oli opastyön kautta tutustua uudestaan kotikaupunkiin. MARI TEINILÄ ”Jeesus on jees” – Riparilaiset koristelivat papin auton maalauksin ”Jeesus on jees”, julisti Kontiolahden kirkon edessä sunnuntaina 21.7. Kontiokari on ollut mukana suunnittelemassa kierroksia hautausmaille. Jokaisessa meissä on siis mysteeri, joka on jaettu vain Jumalan kanssa. Piispainkokouksemme maaliskuinen päätös kieltää sukupuolensa korjanneen pyyntö avioliittoon vihkimiselle voi näyttäytyä joustamattomana nyky-ymmärryksen valossa. Hautausmaakierroksien ja kaupunkikierroksien opas ja Oulun seudun oppaat ry:n sihteeri toimiva Leena Kontiokari suoritti opaskurssin 2000-luvun alussa. – Ajattelin, että antaa niiden olla. Tämä uusi nimi symboloi henkilön ainutlaatuisuutta ja hänen erityistä suhdettaan Jumalaan – suhdetta, joka on erilainen jokaisella ihmisellä. Muutoshitaus ei kuitenkaan estä kirkkoperhettämme keskustelemasta tämän vuosituhannen kysymyksistä. Kirkkomme ja sen jäsenet ovat itse kokeneet vähemmistöasemassa olemisen haasteet. Ihmistä on vuosituhansien ajan tulkittu siitä käsin. K eskustelu sukupuoli-identiteetin moninaisuudesta on kyseenalaistanut joidenkin kirkkomme jäsenten käsityksiä itsestään täysivaltaisina yhteisön jäseninä. – Riparilaisten kanssa juteltiin esimerkiksi pikamuotiketjujen ongelmallisuudesta ja jätskiketjuista, jotka edelleen tekevät yhteistyötä Venäjän kanssa. Ainutlaatuisuutemme ilmenee myös suhteissamme toisiin ihmisiin. – Koska kierroksilla käy samoja ihmisiä, yritän vaihtaa tarinoita, että kuulija saisi aina jotain uutta. Uuden testamentin näkemys ihmisestä heijastaa puolestaan kolmiyhteisen Jumalan relationaalisuutta. Kuvilla ja teksteillä haluttiin myös kiinnittää huomiota ihmisoikeuksiin ja tuoda esiin, että kirkossa ajatellaan näistä asioista aika edistyksellisesti, Kainulainen kertoo. NOORA WIKMAN Lisää kuvia autosta löytyy Kontiolahden seurakunnan Facebook-sivulta. Toisaalta se on tuonut mukanaan nöyryyttä ja empatiakykyä kaikkia marginalisoituja kohtaan. Olemme kuin peilejä, jotka heijastavat jumalallista valoa, kukin omalla ainutlaatuisella tavallamme. Ortodoksinen kirkko reagoi muutoksiin hitaasti ja se turhauttaa monia. Oulun hautausmaa kierroksilla satoja kävijöitä joka kesä O ulun hautausmaalla Intiössä on järjestetty opastettuja kävelykierroksia 2000-luvun alusta lähtien. Kuvia tehtiin auton pintaan akryylimaalilla, joka osoittautui hieman ongelmalliseksi aineeksi. Ripari on käyty ja nuoret konfirmoitu, mitä autolle siis nyt käy. Oppaille maksetaan Suomen Opasliiton suosituspalkkiot. Se kertoo siitä, että ihmiset ovat epätäydellisiä. Identiteettimme moninaisuus ” Kirkkomme ja sen jäsenet ovat itse kokeneet vähemmistöasemassa olemisen haasteet. ARKKIPIISPA LEO Kirjoittaja on Suomen ortodoksisen kirkon Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa. Traditiomme kuitenkin katsoo, ettei biologista luontoa hylätä, vaan se suunnataan uudelleen Kristuksessa. Suomen historia korostaa vähemmistöjen oikeudenmukaisen kohtelun tärkeyttä. Tekevälle sattuu ja mukaan osui myös jokunen kirjoitusvirhe. Auto kuuluu seurakuntapastori Jari Kainulaiselle ja sen olivat koristelleet konfirmoitavat riparilaiset. Ajattelen, että ihminen on lopulta kutsuttu ilmentämään kolminaisuuden rakkauden ja yhteyden periaatetta, joka on itse Jumalan olemuksen ydin. Hasidiopettaja rabbi Zusyan sanoin: ”Tulevassa maailmassa he eivät kysy minulta: ’Miksi sinä et ollut Mooses?’. Kirjoitusvirheitä ei lähdetty erikseen korjaamaan. Jo oma kokemuksemmekin velvoittaa puolustamaan kaikkien ihmisarvoa. Oleminen omana itsenä Jumalan edessä on haastava, mutta myös meitä kaikkia velvoittava tehtävä. Mikä on persoonakeskeisen teologian arvo ja mikä on kirkon rooli keskinäisen kunnioituksen ja rakkauden yhteisönä. Tämä ajatus heijastuu myös pohdintaani sukupuoli-identiteetistä: havahdun usein siihen, kuinka vaikeaa on löytää rakastavat ja rakentavat sanat heille, joiden identiteetti ei löydy perinteisistä kategorioista. – Oppaan tehtävistä en jää eläkkeelle niin kauan kuin pää ja jalat kestävät, hän sanoo. Ihmispersoonan ainutlaatuisuus kiehtoo minua syvästi. – Nuorilta tilattiin kauniita kuvia. Autoa koristivat sateenkaaret, kukat ja erilaiset iskulauseet. Julkista keskustelua seuraamalla sukupuolesta syntyy välillä sellainen kuva, että se olisi ikään kuin täysin vapaasti ja kivuttomasti valittavissa oleva ominaisuus. Lisäksi ne ovat osallistujille ilmaisia, eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. Päivi Rintamäki sanoo oppaana toimimisessa erityisen innostavaa olevan se, että kokoajan joutuu opiskelemaan uutta sekä seuramaan tarkasti Oulun ja Suomen tapahtumia. Perinteessämme ihmisen todellinen identiteetti ei määräydy kategorisesti biologian tai luonnon kautta, vaan juuri rakastavassa suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiin. Voiko ihminen kolmiyhteisen Jumalan kuvana purkaa vanhatestamentillisen binäärisen ihmiskäsityksen. Kesäkuun alussa alkaneet kierrokset jatkuvat elokuun lopulle. Iskulauseet kirjoitettiinkin tussilla. – Se on käyttöauto. vieraskynä Voiko ihminen kolmiyhteisen Jumalan kuvana purkaa vanhatestamentillisen binäärisen ihmiskäsityksen, pohtii arkkipiispa Leo. | Kuva: Anna-Leena Leskinen hautausmaalle haudatuista herättävät muun muassa kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharju, leipomon Ouluun perustanut Katri Antell sekä Zacharias Topeliuksen isoisä kirkkomaalari Mikael Toppelius. Oulun seurakuntien tarjoamilla kävelykierroksilla on eri teemoja ja ne toteutetaan yhteistyössä Go Arctic Eventsin ja Oulun seudun oppaat ry:n kanssa. Autoon taiteillut iskulauseet kehottavat muun muassa rakentamaan arkin ja rukoilemaan palestiinalaiskristittyjen puolesta. Olen 45:n piispallisen palveluvuoden aikana oppinut näkemään sen moniulotteisena käsitteenä, joka kumpuaa syvältä teologisesta ja filosofisesta ajattelusta. Enimmillään yhdelle kierrokselle on saattanut osallistua satakunta ihmistä kahdessa eri ryhmässä. Sillä ajellaan siihen asti kun leimaa riittää, Kainulainen sanoo
Mitä nykytilalle pitäisi tehdä, siihen en osaa vastata. Ei syytä huoleen A ktiivinen seurakuntalainen Kerimäeltä oli huolissaan ( Kotimaa 19.7.) seurakuntamme metsänhoidosta, muun muassa siitä, että ”täysin terveitä”, yli 150-vuotiaita puita on kaadettu. Vapaa tahto koskee ajallisia asioita, mutta hengellisissä asioissa ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, koska ”ihmisen ymmärrys ja järki on hengellisissä asioissa sokea” syntiinlankeemuksen seurauksena ( Yksimielisyyden ohje; Augsburgin tunnustus XVIII). Jopa tahto ottaa vastaan evankeliumi, on Jumalan työtä. Iän myötä kuitenkin on huomannut, että voi paremmin kun liikkuu. Pyhä-palstan tekstit käsittelevät ilmestymisviikon sunnuntain evankeliumitekstiä. Rantala toteaa luterilaisen pelastuskäsityksen selkeäksi: ”ihminen pelastuu yksin armosta”. Joissakin kristillisissä piireissä on joskus kyseenalaistettu urheilukisojen ja kilpailuhenkisen kulttuurin mielekkyys. Mikään harrastus, hyväkään, ei saa tietenkään mennä liiallisuuksiin. Suomi oli silloin aineellisesti melko köyhä valtakunta, joka rakensi haurasta demokratiaa vuoden 1918 tapahtumien jäljiltä. Luther taisteli vapaan tahdon käsitystä vastaan muun muassa kirjoittamalla teoksen Sidottu ratkaisuvalta. Kokeminen toki on subjektiivista, eikä toisen kokemuksen laatua voida eikä tule yrittää määritellä ulkoapäin. Tämä asenne, johon Rantalakin nähdäkseni kristillisenä moralismina viittaa, on kirkon hengenelämän kannalta tunkkaista. Ojala ymmärtää pietismin tapaan, että ihmisellä on päätösvalta ottaa vastaan tarjous syntyä ikuiseen elämään tai hylätä tarjous. On nähtävissä, että hiljaisuuden liikkeen piirissä keskitytään hengelliseen harjoittamiseen, jolla on kuvattua turvallisuushakuisuutta haastava vaikutus. Mihin unohtui kirkastus sunnuntai. Kesäjuhlat ovat hyviä, mutta niihin eivät kaikki pääse mukaan. 15:16). (Kerimäen kappeliseurakunta) MATTI-PEKKA PARKKINEN kirkkoneuvoston varapj. Niitä ei kaadettu Huosion suojellusta metsästä vaan muun muassa Tavisalon käytöstä poistetun leirikeskuksen maastosta. Asuuhan Kristus uskon kautta uskovan sydämessä (Ef. Päätökset on tehty hyvässä yhteisymmärryksessä eri alueilta olevien jäsenten kanssa. 3:17). Lomakylälle tai veneenrakentajille puita ei ole myyty, mutta kymmenen vuotta sitten seurakuntamme talkooporukka rakensi seurakunnan metsästä kaadetuista puista kaksi hienoa kirkkovenettä. Rantala jättää ilmaisunsa puolitiehen, sillä pelastuksen on luterilaisuudessa nähty tapahtuvan yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Tulkitsen keskiluokkaisuuden tässä yhteydessä ennen muuta asennoitumiseksi, jota kuvaa omia etuja suojeleva, sisäryhmän etua turvaava varovaisuus ja ryhmän sisäinen turvallisuushakuisuus. Uskoa Kristukseen ei tule hylätä. Näkisin mielelläni kehittymistä sisäryhmän painottamisesta aidosti avoimeen ja vastavuoroisesti arvostavaan kristillisyyteen, jossa tunnistetaan sisäisen hengellisen kokemusulottuvuuden merkitys tradition puitteissa. Jatkan keskustelua seuraavilla ajatuksilla. Usko ja pelastus ovat Jumalan antamia lahjoja, jotka hän itse vaikuttaa ja saa aikaan. Näen kansallisella urheilumenestyksellä suuren merkityksen suomalaisille. Peruskoulun liikuntatunneilla minuun kylvettiin monenlaisia traumoja. Uskoisin, että juuri tätä omista eduistaan kiinni pitävää pikkusieluista hengellisyyttä Nenonenkin halusi kritisoida. Mitä napakammin kirjoitat, sitä todennäköisemmin tekstisi julkaistaan. Hyvää on pietismin perusajatus pelastuksesta yksilön ja Jumalan välisenä yhteytenä. Edelliset Pariisin olympialaiset pidettiin sata vuotta sitten. Etenkin näinä maailmanpoliittisesti äärimmäisen jännittyneinä aikoina se, että ihmiset eri valtioista ja eri kulttuuripiireistä voivat kohdata toisensa ihmisinä urheilun merkeistä, antaa edes jonkinmoista toivoa. Iankaikkinen elämä jatkuu hänellä kuoleman ja viimeisen tuomion jälkeen taivaassa. Tällainen pyhän kokemisen äärelle ohjaaminen on ja tulee nähdäkseni olemaan keskeinen tekijä kirkon yhteiskunnallista vaikuttavuutta arvioitaessa. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. En ole mikään erityisen innokas penkkienkä muukaan urheilija. Uskon seurauksena ihminen on jo tämän elämän aikana osallinen pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä Kristuksen seurakunnan yhteydessä. Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00131 Helsinki Liitä viestiin myös yhteystietosi. Kuhmoislainen Anita Ojala toivoo kansankielistä kirkon pelastusnäkemyksen ilmaisua ( Kotimaa 2.8.). ALEKSI SAKKOLAN-LEPPÄNEN pastori Onko sinulla mielipide. Mystiikanteologiaan ja kontemplatiiviseen rukouselämään kuuluu ymmärtääkseni jokseenkin olennaisesti maallisten turvarakenteiden sisällinen koettelu, jotta löydettäisiin elävää suhdetta johonkin ontologisesti perustavaan, jonka kokeminen ei rakennu sosiaalisten ja käsitteellisten rakenteiden kannattelun varaan. Vaikka tuo kohta opettaa paljosta muustakin, niin uskon siinä myös muistutettavan kristittyjä, että ruumiistakin, kunnosta ja terveydestä, on pidettävä huolta. PÄIVI LEHTOSUO Turku Edellisen johdosta: Kirkastussunnuntaita vietettiin 14.7. Kor. Missä olikaan päivän saarna. (Savonrannan kirkkopiiri) MARKUS PEHKONEN kiinteistöpäällikkö Pyhän kokeminen on hengellinen haaste Pastori Heikki Nenosen kirjoitus ( Kirkko ja kaupunki 15.7.) on nostattanut monipolvisen keskustelun kirkon sisällä ilmenevistä hengellisistä painotuksista. Pitkän kirjoituksen maksimipituus on 2000 merkkiä välilyönteineen ja lyhyen 1000 merkkiä. Onko kirkolla välineitä näyttää toteen se paha, joka yhteiskunnassa toteutuu yleisesti hyväksytyissä muodoissa. Evankeliumi antaa voiman, ja anteeksiantamuksen evankeliumissa armo tuodaan lahjana uskolla omistettavaksi. Myös mieli voi paremmin. Asemamme urheilumaana ja mitalisaldomme oli niissä kisoissa kuitenkin kovasti toista luokkaa kuin nyt. Kontemplatiivisessa rukouksessa on nähdäkseni kyse pyhän kokemiseen suostumisesta omia sisäisiä asenteita haastamalla. Pariisin 1924 olympialaisiin osallistui 44 maata, ja pieni Suomi Paavo Nurmen ja Ville Ritolan johdolla sai toiseksi eniten kultamitaleita Yhdysvaltain jälkeen. Mutta toivottavasti joku osaa ja myös tekee. Tämä näkemys on edelleen yleinen harha, jota saatetaan kutsua uskonratkaisuksi. Seurakunnassamme on metsätyöryhmä, jossa on jäseninä metsänhoidon ammattilaisia ja metsänomistajia. 6:1), kuten useat muutkin vastaavat Raamatun kehotukset, on ymmärrettävä lain käskynä, ei ihmisen omana kykynä (kuten Ojala näkyy ajattelevan). Rantala näkee – Alister McGrathiin viitaten – luterilaisen pelastuskäsityksen muuttuneen pietismin seurauksena, kun pietismissä ymmärrettiin pelastus yksilön päätösvaltaan kuuluvana. Hiljaisuus nähdäkseni viittaa subjektiivisen kokemisen arvostamiseen hengellisen elämänmuodon osana. T oimittaja Niilo Rantala kaipaa kolumnissaan ( Kotimaa 19.7.) keskustelua pelastuksesta. Uskomatonta. Kotimaa ei ilmestynyt tuolla viikolla. Tietoomme ei ole tullut, että metsänhoidon on koettu olleen kappeleita tai kirkkopiiriä sortavaa. ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli?” kysyy Paavali Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä. Mutta uskoakseni moni vanhempi olisi tänä päivänä tyytyväinen, jos lapset ja nuoret käyttäisivät aikaansa vaikka urheiluseurojen toiminnan parissa verrattuna niin moniin ajanviettotapoihin, joita on tarjolla. Grathin mukaan henkilökohtainen kääntymys tarkoittaa pietismissä ihmisen vapaaehtoista päätöstä avata elämänsä ovi Kristukselle. Tässä mielessä hiljaisuuden liikkeen vastakulttuurisuus toteutuu osana kirkon hengellistä kirjoa, sikäli kun pyhän kokeminen on annettuina otettuja asenteita haastavaa. Jeesuksen mukaan hän itse valitsi uskovat seuraajansa, eivät seuraajat häntä (Joh. Lisäksi tukeudumme Itä-Savon metsänhoitoyhdistyksen osaamiseen. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa opetetaan parannusta henkilökohtaisena kääntymyksenä, mutta se ei tarkoita sitä, että ihmisellä olisi kyky tai vapaa tahto valita uskooko vai ei. Tätähän Martti Lutherkin korosti Raamattuun perustuen. SAMMELI JUNTUNEN Savonlinnan seurakunnan kirkkoherra ARTO LIUKKO kirkkovaltuuston pj. Laki ei anna voimaa armon vastaanottamiseen. Lienee paikallaan taustaksi todeta, että pietismistä ei muodostunut yhtenäistä liikettä vaan siitä tuli hajanainen virtaus, jossa eri ryhmät suhtautuivat luterilaisuuteen eri tavoin. ” Joissakin kristillisissä piireissä on kyseenalaistettu urheilukisojen mielekkyys. ARI PELKONEN kappalainen, Hollola ” Hengellisissä asioissa ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. Laajassa kirjossa pietistisiä käsityksiä on mielestäni sekä hyvää että huonoa. Seurakuntamme noudattaa metsänhoidossa demokraattisesti valitun valtuuston hyväksymää metsäsuunnitelmaa. mielipiteet Pelastus ei ole ihmisen valinta oppikeskustelu | Usko ja pelastus ovat Jumalan antamia lahjoja, kirjoittaa pastori Ari Pelkonen. Metsätyöryhmässä, kirkkoneuvostossa ja -valtuustossa on jäseniä myös kappeliseurakunnistamme ja kirkkopiiristä. Tila hengelliselle kokemuksellisuudelle tehdään kirkon meditatiivisesta perinteestä ammentavin muodoin. Eikös kirkastussunnuntai ole suuri Jeesus-juhla. Tapahtuma, joka kokoaa kaikki tai ainakin suurimman osan maailman maista yhteen rauhanomaisissa merkeissä, ei ole merkityksetön. 10~ ~11 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. Huonoa pietismin käsityksissä on näkemys, jonka mukaan ”yksilö voi vapaasti päättää, että katuu ja päästää sitten Kristuksen sieluunsa” (McGrath, Kristillisen uskon perusteet). Pystyykö kirkko johdattelemaan elämästä lumoutumisen äärelle, saako se luomakunnan hyvyyden näkymään koettavana todellisuutena. Pastori Niilo Rantala esitti ( Kotimaa.fi 16.7.), että Nenosen kritisoima keskiluokkaisuus ilmenee mitä ilmeisimmin juuri hiljaisuuden liikkeessä, jolle Nenonen antoi kirjoituksessaan muutosvoiman edustajan viitan. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa.fi-verkkosivustolla. | kolumni | M oni meistä lienee viime viikkoina katsonut edes jonkun pätkän olympialaisia. Olisi suotavaa ettei Kotimaa unohtaisi tätä suurta juhlapäivää, kuten monet suomalaiset. Pelastuminen iankaikkiseen elämään ei ole edes ihmisen ja Jumalan yhteistyötä, vaan yksinomaan Jumalan työtä. Turun tuomiokirkossa saattaa käydä 1 300 ihmistä kesäpäivänä, ja he saavat ihailla myös alttaritaulua Kirkastettu kristus. Paavalin kehotus ottaa Jumalan armo vastaan (2. Juuri tuollaisia, terveitä ja järeitä honkia tarvitaan maailman suurimman puukirkon, Kerimäen ison kirkon, kattorakenteiden korjaamiseen. Se puhuu myös sen ihanteen puolesta, ettei kehoa myrkytettäisi alkoholilla, tupakalla tai huumeilla, mutta muutenkin terveellistä elämäntavoista, joihin itse kullekin taipumusten ja kunnon mukaan on sitten valittavissa omakohtaisesti sopivat liikuntamuodot. Presidentti Kekkonen sanoi, että urheilu pitää istuttaa kansaan kuin perisynti. Onneksi sellaisia Kerimäeltä löytyi. ANNA-LIISA UIMONEN kirkkovaltuuston varapj. Kiitokset mielenkiinnosta! Syytä huoleen ei kuitenkaan ole. Kuitattiin vain teksteillä. Ne kaadettiin kevättalvella, ennen lintujen pesintää. Olympialaiset ja Pyhän Hengen temppeli JANNE KAISANLAHTI toimitus@kotimaa.fi Kirjoittaja on lappilainen lakimies ja kirkolliskokousedustaja. Paitsi että se lisää kansallista itsetuntoa ja että urheilusaavutukset ovat osa Suomen yhteistä kulttuuriperimää, niin se innostaa tavallisia ihmisiä liikkumaan ja vaikuttaa kansanterveyteen
Muuten lähtökohtana on, että kaikesta voi puhua. Usein saman vitsin voi tulkita eri tavoin, eikä kuulija aina voi olla ihan varma siitä, mitä kertoja vitsillä tarkoitti. Saman havainnon näyttää tehneen moni muukin. Keikkaillessaan Hiekkataipale on huomannut, ettei kirkko ole stand up -klubeilla aivan vieras aihe. Komiikasta Amanda Hiekkataipale innostui sen jälkeen, kun ystävä yllytti hänet mukaansa stand up -kurssille keväällä 2022. ”Valkovai kirjopyykkiä?” kysyi koomiseksi tarkoitettu teksti meemin päällä. TEKSTI | TUIJA PYHÄRANTA – KUVAT | JUKKA GRANSTRÖM » huumori ” Välit Jeesuksen kanssa ovat kunnossa, ja hänelle voin puhua mitä vain. Kirkkokeikoille aiheita on löytynyt seurakuntaelämästä ja kirkon työstä, diakoniatyöntekijöiden asemasta kirkossa, Raamatusta ja Jeesuksesta. Hiekkataipale korostaa, etteivät hänen kirkollisia vallankäyttäjiä käsittelevät juttunsa ole erityisen inhottavia tai ikäviä. Tarjonta ja kiinnostus komiikkaa kohtaan ovat kasvaneet. Se johtuu erityisesti monitulkintaisuudesta. Koomikon taitoa on välttää se, ettei vitsistä tule loukkaava, Virta sanoo. Jotkut yleisössä ovat silti kokeneet ne epäsopiviksi. Mutta tuli toisenlaisiakin viestejä. Punching down eli alaspäin iskeminen tarkoittaisi koomikkoa heikommassa asemassa olevien kuten vähemmistöryhmien kustannuksella vitsailua. Kirkko Helsingissä -tilin päivittäjä puolusti julkaisua toteamalla, etteivät meemit kommentoi hengellisiä kysymyksiä vaan ”ihmiselon arkea”. Virta kertoo olevansa itsekin hyvän stand upin ystävä. Naurun asia Vakavamielisyys on syvällä käsityksissämme kristinuskosta. Esityksen nimi Yläpäähuumoria viittaa sen sisältöön. Huumori on aina myös riskialtis laji. Häneen vetoaa erityisesti sellainen komiikka, joka haastaa myös älyllisesti. Kirosanojakaan esityksessä ei kuulla. Viime keväänä Helsingin seurakuntayhtymän viestintä julkaisi Facebookissa Kirkko Helsingissä -tilillä kuvan lihaksikasta ristiinnaulittua esittävästä patsasta. 12~ ~13 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. – Aina kun huumoria tehdään, niin vaara on olemassa. – Sen verran olen stand upia katsonut, että olen jo tylsistynyt halpaan alapäähuumoriin, Virta sanoo. Kristillisiä teemoja käsittelee moni koomikko myös kirkkotilojen ulkopuolella. Jälleen moni pahastui, mutta tällä kertaa kuvaa ei poistettu. Niissä oltiin sitä mieltä, ettei komiikkaa pitäisi kirkossa esittää lainkaan. – Useimmat eivät tosin olleet kirkossa olleet itsekään, KRS:n toiminnanjohtaja Kalle Virta kertoo. Legendan mukaan Jeesus pyyhki kasvonsa liinaan matkalla kohti Golgataa ja liinaan muodostui kuva Jeesuksen kasvoista. Taustalla oli havainto siitä, että stand up on ”sekulaarilla puolella” nouseva lajityyppi. ” Papeilla olisi paljon opittavaa koomikoilta. Stand up -kiertueen järjestäminen oli Virran idea. Hengellisistä aiheista valtavirran komiikassa ei kuitenkaan Virran mielestä tarpeeksi puhuta. Punching up eli ylöspäin iskeminen tarkoittaa yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin tai vallanpitäjiin kohdistuvaa pilkkaa. Sekin oli yksi lähtökohta kiertueelle, hän sanoo. Monitulkintaisuudesta johtuen meemi, pilakuva tai koomikon kertoma juttu voi kuitenkin merkitä tilanteesta ja tulkitsijasta riippuen kumpaa tahansa. Vaikka huumoria on totuttu pitämään kevyenä, ei stand up aina ole sellaista. – Se on selkeä rajaus, jonka olemme tehneet. Keskustelun perusteella osa meemit nähneistä tulkitsi kuitenkin molempia kuvia niin, että niissä vitsin aiheena oli arkisten kysymysten sijaan Kristuksen kärsimys. Kirkkotilaan suunnitellusta stand upesityksestä jätetään pois alapäähuumori ja kiroilu. Se on Hiekkataipaleen mielestä hieman outoa, sillä niissä komiikan termein isketään ylöspäin. Myös kirkollisiin vallankäyttäjiin, kuten piispoihin, liittyvät jutut aiheuttavat kahtalaisia reaktioita. Diakoni Amanda Hiekkataipale julkaisi viime keväänä yhdessä Ville Kormilaisen kanssa stand up -esityksen, joka on tehty seurakuntia ajattelen. Se, mikä yhdelle voi tarjota syvällisiä, jopa hengellisiä oivalluksia, voi olla toiselle rienaava. Myöhemmin keväällä samalla tilillä julkaistiin Pyhän Veronikan liinaa kuvaava maalaus 1400-luvulta. Eivät kuitenkaan välttämättä juuri he, joista vitsit kertovat. Tekstissä arveltiin, että patsaan veistäjän mukaan ”viimeisellä ehtoollisella syötiin paljon proteiinia”. Yleisöjen erilaisuuden on huomannut myös Amanda Hiekkataipale. Päinvastoin komiikka voi Kalle Virran mielestä olla työkalu käsitellä elämän vaikeita ja syviäkin kysymyksiä. Kalle Virran mielestä komiikka vaatii jonkinlaista riskinottoa. Kormilaisen ja Hiekkataipaleen esityksissä katsomossa on ollut heitä, jotka eivät muuten juuri kirkossa käy, mutta myös heitä, jotka käyvät kyllä kirkossa mutta joille stand up on ollut aiemmin vierasta. Erityisen vaihtelevia reaktioita tuottavat Hiekkataipaleen mukaan jutut, jotka sivuavat kirkossa muutenkin jakavia seksuaalisuuden ja sukupuolen kysymyksiä. Mikko Vaismaan lisäksi Hiekkataipale mainitsee Jussi Herrasen, Pinja Salminen ja Pyry Salorannan. Nyt kirkossa tehdään kuitenkin stand up -komiikkaa. Moni koki meemin loukkaavana, ja pian se poistettiin. Kirkkotilaan suunnitellussa esityksestä on jätetty pois ronskit seksuaalisuuteen liittyvät jutut. Hiekkataipale viittaa komiikan kirjoittamattomiin sääntöihin. Hiekkataipale tosin lisää, ettei hänellä ole tapana kiroilla muillakaan estradeilla. Sen jälkeen hän on keikkaillut tiiviisti. Myös kaiken asiakkaisiin liittyvän Hiekkataipale on rajannut komiikan ulkopuolelle. K un Kansan Raamattuseura (KRS) järjesti viime keväänä seurakunnissa stand up -koomikko Mikko Vaismaan ja muusikko Antti Kleemolan yhteiskiertueen, tuli palautetta runsaasti. – Hengellisyys on vähän outo, koskematon piiri. Uskontoa käsittelevä komiikasta voidaan erotella kaksi lajityyppiä: uskonnolle nauraminen ja uskonnollinen nauru. Moni kertoi, ettei ollut hetkeen nauranut kirkossa yhtä paljon. Alapäähuumori ei kuitenkaan ole koko totuus komiikasta
– Kun kiertuetta suunniteltiin, niin pohdimme yhdessä mitä se tarkoittaa, että viemme komiikan kirkkoihin. Amanda Hiekkataipale innostui stand upista pari vuotta sitten. Koominen helpotus laukaisee jännitteen. Hiekkataipaleen mielestä kirkollisen komiikan tärkein anti on siinä, että se rikkoo kirkkoon liittyvää mielikuvaa vakavuudesta. Virta pohtii, että puhetaidossa pappien kannattaisi ottaa koomikoista mallia. Koomikko voi käsitellä esimerkiksi seksuaalisuutta, josta muuten on vaikea puhua. Kirkossa saa nauraa, ja siellä voi tapahtua myös kepeitä asioita. – Haluaisin vaikuttaa ihmisten ajatuksiin siitä, että tällainen on mahdollista. Se on tärkein anti. Komiikka saa nyt selvästi jalansijaa seurakunnissa. Kirkollisessa komiikassa oma tärkeä osansa on kirkkotilalla. Siksi joitain aiheita saattaa olla viisaampi käsitellä toisissa tiloissa. Se on vaikeaa, sillä yleensä hidas rytmi ei sovi komiikkaan. Kansan Raamattuseuran stand up -kiertueella kaikille tekijöille tärkeä tavoite oli tehdä esityksistä paitsi hauskoja myös hengellisesti antoisia, niin että ne välittäisivät kristinuskon ydinsanomaa. ~15 Kotimaa | 16.8.2024 14~ Kotimaa | 16.8.2024 Verkkokauppa: www.sacrum.fi | Myymälä: Kalevankatu 20, Helsinki | Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 | Puh. Siksi hän voi kertoa joitain juttuja baarissa mutta ei kirkkosalissa. Elenius tutki vuosikymmenten ajan keskiajan huomattavimman teologin Tuomas Akvinolaisen (1225–1274) luonnonoikeusteoriaa ja se loi keskeisen taustan hänen kirkossa ja yhteiskunnassa käyttämille puheenvuoroilleen. Vaikeista asioita voi puhua myös huumorin kautta, hän sanoo. 29,90 (31,90) Jaana Pöllänen Vapaa elämään – Lasse Heikkilän hengellisiä tangosävelmiä 14 uutta hengellistä tangolaulua eri sanoittajilta. – Ihailen sitä, miten stand up -koomikot rakentavat draaman kaaren ja palaavat usein lopussa alussa kertomiinsa asioihin. Koomikolle kirkot ovat myös teknisesti haastavia tiloja. – Välit Jeesuksen kanssa ovat kunnossa, ja hänelle voin puhua mitä vain, mutta tilaan liittyy kunnioitusta. Samaan aikaan kirkollinen elämä on elämää siinä missä kaikki muukin ja usein myös hyvin koomista kun sopivasta kulmasta katsotaan. Kalle Virta toteaa, että usein komiikkaan tarvitaan jännite. 22,50 (25,00) Kirkko vuoden kalenterit 2025 Kirkon viikkomuistio 2025 vuosipaketti 23,70 (27,50) vuosipaketti + pujotus kannet, kynäpidike 31,90 (35,90) Kirkon viikkokalenteri 2025 vuosipaketti 23,70 (27,50) vuosipaketti + pujotuskannet, kynäpidike 31,90 (35,90) Kirkon taskukalenteri 2025 vuosipaketti 16,60 (18,50) vuosipaketti + pujotuskannet, kynäpidike 23,70 (27,50) Tutustu kansivaihtoehtoihin sacrum.fi. Lewis puolustaa ajatusta, että ihmeitä tapahtuu; ne ovat tilanteita, joissa yliluonnollinen puuttuu luonnon toimintaan. 27,00 (29,00) Pertti Rajala Selkoa kristinuskosta Kirja kertoo selkokielellä kristinuskon sanomasta ja kristillisestä kirkosta erityisesti Suomessa. Papeilla olisi paljon opittavaa siitä, miten hyvä tarina rakennetaan. Se on myös kiva haaste, miten omaa komediakirjoittamista voi pitää monimuotoisena niin, että se sopii erilaisiin paikkoihin. 040 735 2096 Selkoa kristinuskosta C.S.Lewis Ihmeet – Alustava tutkielma Kirja tarjoaa välineitä kristinuskoon liittyvien ihmeiden arviointiin. cd 20,00 nuottikirja altolle 20,00 nuottikirja mezzosopraanolle 20,00 Jaakko Elenius Luonnollinen laki Tuomas Akvinolaisen teologiassa Professori Jaakko Eleniuksen (1939–2010) käsikirjoituksista toimitettu tutkimus tarjoaa mielenkiintoisen matkan keskiajan teologiaan. Se on vähän sellaista toisen puolesta loukkaantumista. Rakastettu kirjailija C.S. Soveltuu kaikille selkokielen käyttäjäryhmille. Jännite voi syntyä siitä, että komiikassa käsitellään yhteiskunnallisia tabuja. Ihmisiä kastetaan ja haudataan, ja se mitä siihen väliin mahtuu, on aika koomista välillä, Hiekkataipale sanoo. – Kun Kari Kanala kuuli hänestä kertovia juttujani, hän tuli antamaan vinkkejä, miten niistä saisi vielä parempia. – Huomasimme nopeasti ensimmäisillä keikoilla, että puheen rytmiä täytyy sopeuttaa tilaan. Kirjasta voit lukea kristillisistä juhlista ja kirkollisista toimituksista, kuten kaste, avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen. Amanda Hiekkataipale toteaa, että kirkko on hänelle pyhä paikka. – Kirkko on paikka, jonka läpi lähtökohtaisesti kulkee elämän koko kirjo. Halusimme, että sille on jokin muukin perustelu kuin se, että haluamme tavoittaa ihmisiä. ” Ihmisiä kastetaan ja haudataan, ja se mitä siihen väliin mahtuu, on aika koomista välillä. Pyhässä tilassa tabuista tulee kuitenkin entistä suurempia. Hän on tehnyt seurakunnille suunnatun esityksen yhdessä Ville Kormilaisen kanssa. – Jos mietin ihmisiä, joiden kanssa diakonina työskentelen, niin haluan heille tarjota tilaisuuden tulla yhteen, tulla nauttimaan ja ottamaan vastaan. Komiikan näyttämönä se on aivan erityinen
895 sivua. Näyttelyn nimi on osuva: ”Tunteiden arkeologia.” Toijan tavaramerkki ovat vaaleanpunaiset ukkelit, joita kuvataan usein humoristisiksi. Kirjan kehyskertomus on kuitenkin tarinaan upotetut Valterin ja hänen sotilastovereittensa tuhoutumiseen päättyvät viimeiset päivät vuoden 1943 helmikuun jäisessä ja tuhoutuneessa Stalingradissa. Pastori Hannu Varkki, Helsinki. Keraamisten suurisilmäisten paksupäiden lisäksi näyttelyssä on esillä piirroksia, kollaaseja ja vavahduttavia uusia pronssiveistoksia. Laskun voi jakaa kahteen erään. Askel Inspiroi, uudistaa ja hoivaa Tilaa Nyt! Tilaus on määräaikainen. Horisontti su 18.8. Tämä tekee vankasta kirjasta varsin mukavan lukukokemuksen. Kirkkokunnan johtaja Jari Portaankorva, Baptistiyhdyskunta, Piikkiö. Matkamies on seesteinen | radio ja tv | kuin maailman taakseen jättänyt pyhiinvaeltaja, mutta hänessäkään ei ole iloa. Läheltä katsoessa hauskuus muuttuu huudoksi ja häpeäksi. Kerrie Strung (toinen oikealta) loukkaantui suorituksen aikana mutta jatkoi valmentajan kehotuksesta kisoja. On ollut yleisurheilun ja jalkapallon EM-kisat sekä olympialaiset Pariisissa. Kirjan fiktiiviset päähenkilöt ovat Baijerista vuonna 1928 Berliiniin opiskelemaan lähtevät maatalon veljekset Werner ja Valter Greiser. https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/1766 6 kk 45 € (Norm. Bändi: Verso Music, joht. Menestyjien takana on tuhoutuneita unelmia. Mutta enimmäkseen näin ei ole. Myrskyn merkki tuo mieleen joukkotuhonnan ja sikiöiden avunhuudon. Rovasti, raamattuopettaja Ulla Saunaluoma, Ikaalinen. Jumalanpalvelukset Sunnuntai 18.8. Dokumentissa kerrataan asioita, jotka ovat sinänsä tuttuja: valmentajien julmia tai liian tiukkoja menetelmiä, vanhempien asettamia tavoitteita ja urheilusysteemin liki teollista luonnetta, jossa urheilijat ovat materiaalia, eivät ihmisiä. Näitä tulee miettineeksi kuvanveistäjä Tommi Toijan pysäyttävässä näyttelyssä Helsingin Taidehallissa. Näiden lyhyiden jaksojen ohessa kirjan noin 850 muuta sivua ovat loppudraamaan yhdistyvää takaumaa. Psalmien luovuutta ja lohtua avaamassa nojatuolikirkossa Katja Seutu, Mika Aspinen ja Tommi Kalenius. Ke 21.8. Uuden psalmien kirjan suomennoksen myötä nämä ikiaikaiset rukoukset ovat saaneet nykyaikaiset sanat. Entä minulle. Tommi Toijaa houkutellaan usein esittelemään teostensa äärellä omien elämäntapahtumiensa arkeologiaa. Radio 1 klo 10 Uusi Verso -seurakunnan Varikkomessu Pispalan kirkosta Tampereelta. Osittain dokumentissa nostetaan esille puistattavia esimerkkejä, mutta toisaalta ääneen pääsevät tutkija ja lääkärit sekä aktivistit, jotka vaativat urheiluun ja valmennukseen läpinäkyvyyttä. OLLI SEPPÄLÄ Lapsuus huippu-urheilun varjossa katsottavissa Yle Areenassa. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tästä kertoo ranskalainen, Yle Areenassa nähtävissä oleva dokumentti Lapsuus huippu-urheilun varjossa. Lähempää tarkastellen kasvot ovat kauhistuneet. Ma 19.8. Pastori Hannu Varkki, Helsinki. Hän vastaa kohteliaasti. Kertomuksessa on myös viljalti kohtalonkaikuiseen historialliseen narratiiviin punottua draamaa ja yllätyksellisyyttä. kulttuuri Leikkisät paksupäät eivät pakota katsomaan tarkemmin näyttely | Kuvanveistäjä Tommi Toijan näyttely Helsingin taidehallissa kutsuu leikkiin. Uurteiset, taidokkaasti vanhan näköisiksi työstetyt rintakuvat näyttävät siltä, että ne pysyvät kasassa juuri ja juuri. Juontajana ja evankeliumin lukijana Susanna Sarimaa. Loppuviimeksi ei ole kiinnostavaa, mitä tekijälle on tapahtunut, vaan mihin teos vie katsojan. Silmiin osuu Sartre, Camus, Nietzsche ja Adorno. | viikon kirja | Natsismin lumon läpivalaisu Sampo Terho: Stalingradin viemärit. Nykymaailman kannalta kirja muistuttaa myös siitä, miten ja miksi demokratiasta voidaan myös liukua kohti totalitarismia. Suomen Pipliaseuran verkkoviestintäpäällikkö Hanna Paavilainen, Helsinki. Yle Radio 1 Aamuhartaus ma-pe klo 6:50, la 8:25 La 17.8. Kirjailija Pauli Löija, Helsinki. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Moni lapsi ja nuori voi myös joutua liian kovien vaatimusten ja jopa epäasiallisen kohtelun uhriksi. Pappi Johannes Alaranta, Perniö. To 22.8. Näyttelijä Krista Kosonen lukee psalmeja (VT2024) Ti 20.8. + 6,9 snt/min. Raamatun sanalla on lohduttava ja parantava voima. Toijalle on tärkeää, millaiseen leikkiin katsoja on valmis lähtemään teoksen kanssa. To 22.8. klo 15: Ohjelmaa uskonnoista ja katsomuksista. Ihmisellä on kaipuu pyhyyteen, Tommi Toija kertoo puhelimessa kesälomamatkaltaan. Tunnettuun kronologiaan kytketty kirjan juoni kulkee melko hyvin. – Taideteoksessa on minua, en voi sitä kieltää, taide on aina omakuvallista. Sivuilla lukijalle välittyy myös se ikiaikainen ongelma, minkälainen ihminen lopulta on ja mikä häntä ohjaa. Työhuoneeseen on kehystetty postikortti, jossa Jeesus seisoo ovella ja kolkuttaa. 56 €) 16~ ~17 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. Varsinkin alaikäisten kohteluun halutaan kiinnittää huomiota. Taidehallin katonrajassa ilmapallojen ilmaan nostama pikkumies tekee kaukaa katsottuna riemullista fantasiamatkaa. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Psalmiin pohjautuvasta musiikista vastaa Make Perttilä Church House Band. Vielä kerran kirja siitä, miten ihmeessä Saksa ja saksalaiset valitsivat valtaan Adolf Hitlerin, syöksyen hänen mukanaan Weimarin tasavallan rahisevasta demokratiasta totalitaristisen pakanallisen ideologian, väkivallan, holokaustin ja maailmansodan tuhoisaan kuiluun. Taustapirut imevät katseesta ilon. Komministeri Noora Tikkala, Eskilstuna Ti 20.8. Ma 19.8. Tällöin keskustelu saattaa vaikuttaa tapahtumien päälle liimatulta, hieman ennalta arvattavaltakin selostukselta. Kuvataiteilija Tommi Toijan ateljee kuljetettiin sellaisenaan Lallukan taiteilijatalosta Helsingin taidehalliin. Taidehallin saleissa tuntuu siltä, että näyttely ei vaadi katsojalta mitään, mutta esittää jokaiselle henkilökohtaisen kutsun omien tunteiden arkeologisille kaivauksille. Näyttelyyn on siirretty myös Toijan ateljee Taiteilijakoti Lallukasta keskeneräisine töineen, kirjoineen, sikarilaatikoineen ja mutteripannuineen. Mutta kun kyseessä onkin romaani, ollaan aiheessa jossain määrin uusilla kirjallisilla vesillä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tarjousjakson loputtua. Radio 1 klo 20 Ortodoksisen vigilian aamupalvelus Uspenskin katedraalista Helsingistä. Opiskelujen ohessa molemmat ajautuvat sattumalta poliittisesti levottomassa pääkaupungissa jaloilleen nousevaan kansallissosialistiseen liikkeeseen. Katsoja voi peilata niihin omaa historiaansa. Ke 21.8. Hymyilevän suu on veressä. | Kuva: Jukka Granström Yhdysvaltojen naisten voimistelujoukkue voitti kultaa Atlantan olympialaisissa vuonna 1996. Osa sivuhenkilöistä jää auttamatta narratiivin statisteiksi. Nurinkurisen kehitysromaanin tavoin kirja kuvaa eniten Werneriä, joka räpiköi miltei tahdottomasti yhä syvemmälle natsikoneiston uumeniin. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Liikuntapappi Eeva-Liisa Helle-Lahti, Kuortane. Hienoja suorituksia on ilo katsoa. Liturgi Hanna Paavilainen. Dokumentin jälkeen ajatus 13-vuotiaasta olympiaedustajasta – kuten Suomella oli skeittauksessa Pariisissa – ei tunnukaan niin hienolta. Ajoittain historioitsija tuntuu saavan ylivaltaa romaaninkirjoittajasta. Etsin kirjahyllystä karttakirjoja, jotta osaisin suunnistaa sekamelskassa. Seistäänkö täällä kristillisen kulttuurin taakseen jättäneellä maalla. saakka Taidehallissa Helsingissä. Pastori Mika Tapio, Vapaakirkko, Pori. Ateljeen seinällä riippuu komea krusifiksien kokoelma, jota ryydittävät Yoda ja ET. Pe 23.8. M itä sinulle on tapahtunut. Olen saattanut joskus olla uskonnollisempi, mutta nykyään uskonto kiehtoo minua kulttuurisena ilmiönä. Varsinkin päähenkilöt tuntuvat uskottavilta, vaikka ajoittain heidän psykologinen kuvauksensa jää pinnalliseksi. Marko Rantee (Piia Lehtonen, Anna Friman, Niina Törölä, Marko Rantee, Vladimir Halinen, Tatu Kekkonen, Tuomas Eerola). Pe 23.8. Katsojasta riippuu, jääkö päällimmäiseksi tunteeksi kuitenkin epävarmuus ja häpeä. – Vanhempani ovat olleet körttiläisiä. TV1 klo 10 Nojatuolikirkko Helsingin Laajarannassa. Vain harva pääsee huipulle ja sielläkin voittajia on vain yksi. JUSSI RYTKÖNEN Liian vakavaa urheilua | tv-vinkki | Penkkiurheilijaa on hemmoteltu tämä kesänä. Tie huipulle ei aina ole ruusuinen. DANIELLE MIETTINEN Tommi Toija: Tunteiden arkeologia 6.10. Liturgina Ralf-Eerik Friman, saarnaajana Saija Fabritius. ” Ajoittain historioitsija tuntuu saavan ylivaltaa romaaninkirjoittajasta. Moninainen kokemus tekee teoksista rikkaampia. Ex-kansanedustaja ja -ministeri Sampo Terhon romaani Stalingradin viemärit on mielenkiintoinen yritys, sillä siinä yhdistyvät toisiinsa fiktio ja historioitsijan ote. | Kuva: David Madison / Getty Images asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Ihminen pystyy paljoon. Pastori Lasarus Jalonen, Ortodoksinen kirkko, Helsinki. Paperilasku 5 € + alv 10 %. Iltahartaus: ma-to klo 18:50, pe klo 18:35, la 18:00 La 17.8. WSOY 2024. Maskuliinisesta Valterista tulee kova SAja sitten SS-mies, aluksi haluttomasta älyköstä Werneristäkin lopulta intohimoinen, mutta päihteistä riippuvainen, elämästä ja itsestään eksyvä ja sisimmässään lopulta kaikkea myös epäilevä Joseph Goebbelsin kansanvalistusja propagandaministeriön korkea virkamies. Useilla töillä on kristinuskosta nousevia nimiä, kuten Isä, kuusi poikaa ja pyhä henki. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen
Monia potilaita Brummer ehti tavata useita kertoja. Ne ovat varmasti kaikki totta, eräs rouva summaa. Soittamassa ovat Brummerin lisäksi hänen työnsä jatkajat, viulisti Krista Jäänsola ja kontrabasisti Sampo Lassila sekä sairaalan oma palliatiivisen hoidon lääkäri Kaisla Mannerla saksofoninsa kanssa. Konsertti yhteisissä tiloissa on sairaalamuusikon työssä poikkeus. Muut nyökyttelevät. Kuohuviinilaseissa on kuplivaa limonaadia, ja tunnelma on odottava. Sairaalamuusikoksi Brummer päätyi opiskeltuaan yleisötyön johtamista. Lopuksi lauletaan Suvivirsi. Taideyliopiston järjestämä koulutus tähtäsi siihen, että musiikkia ja muuta taidetta viedään sinne, missä sitä ei ole tai mistä ihmiset eivät itse pääse taiteen pariin. Monen silmässä kimmeltää kyynel. Herkkäviritteinen muusikko, ja lisäksi taitava keskustelija. Hän on joustava ja luova. Potilaita istuu pöydän ääressä, ja yksi heistä on tuotu paikalle sängyn kanssa. Hän näyttää nukkuvan. Vuodesta toiseen potilaiden suosikkilaulu on ollut Maan korvessa kulkevi eli Suojelusenkeli. – Meistä koulutettiin kulttuurin mahdollistajia. On sairaalamuusikko Anna Brummerin viimeinen työpäivä tässä sairaalassa ennen eläkkeelle jäämistä. Kun Vesa-Matti Loiri kuoli, monet potilaat toivoivat, että Brummer laulaa heille Veskun tunnetuksi tekemän laulun Nocturne. Musiikki tuo turvaa ja mahdollistaa yhteydentunteen. Pohtija-Anna halusi ymmärtää kuolemasta enemmän. – Kun pidin vastasyntynyttä lapsenlasta sylissäni ajattelin, että vastasyntyneen sielussa ja kuolevan sielussa on jotain yhteistä. Kuka. Haaveilen patikoimisesta Saanan maisemissa Kilpisjärvellä. Taas on aika auringon. Se linkittyy monilla lapsuuden turvan kokemukTEKSTI & KUVAT | EMILIA KARHU haastattelu Työ kuolevia ihmisiä saattavana muusikkona on vaikuttanut myös Anna Brummerin omiin ajatuksiin kuolemasta. Laulan potilaille heidän toivelaulujaan ja kuuntelen, mitä ajatuksia ne heissä herättävät. Hellepäivän tunnelma on lämmin sekä konkreettisesti että tunnetasolla. Lämmin, suora, valoisa ja vaatimaton. Vastasyntynyt on saapunut tänne jostain ja kuoleva on lähdössä. Sen jälkeen kävi ilmi, että Terhokoti jatkaisi mielellään kokeilua, ja sille tielle jäin. Hänellä on aiempaa turvallisempi olo miettiessään sekä omaa että läheistensä kuolemaa. He kertovat, että Anna Brummerilla on kyky kohdata. Laulut aiheuttavat voimakkaita tunnereaktioita ja sama laulu voi merkitä eri ihmisille hyvin erilaisia asioita. Virren voima on väkevä. » 18~ ~19 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. Lämmin, suora, valoisa ja vaatimaton. Rukoilen ystäväni puolesta. Arvokkainta tässä työssä on kohtaaminen ja lohduttaminen musiikin avulla. Molempien elämä on hauras ja heidän kanssaan koen olevani mysteerin äärellä. – Tässä työssä on erittäin tärkeää kuunnella potilaita herkällä korvalla eikä olettaa mitään. – Kirjoita kuule siihen juttuun meidän nimissä kaikki mahdolliset kehut mitä keksit. ” Kun pidin vastasyntynyttä lapsenlasta sylissäni ajattelin, että vastasyntyneen sielussa ja kuolevan sielussa on jotain yhteistä. Omassanikin. S uursuon sairaalan palliatiivisen osaston yhteisiin tiloihin Helsingissä on kerääntynyt iso joukko sairaalan henkilökuntaa. Sängyssä nukkunut potilas avaa silmänsä ja joku henkilökunnasta silittää häntä olkavarresta. Näin voin tukea heitä kuoleman lähestyessä. Laulun loputtua sängyssä oleva potilas vaipuu takaisin uneen. – Musiikin avulla mahdollistan jotain hyvää ihmiselle, joka on lähdössä täältä pois. Ennen kuin lähdemme kiertämään potilashuoneissa, ehdin vaihtaa ajatuksia pöydän ääressä istuvien potilaiden kanssa. Kun heidän kuntonsa heikentyi eivätkä he ehkä jaksaneet enää puhua, Brummer tiesi, mikä on ollut kenenkin lempikappale. Kuolemaa lähestyvällä ei ole Brummerin kokemuksen mukaan usein enää suojakuorta, vaan hän on hyvin aidosti ja pelkistetysti läsnä. Siitä asti hän on kiertänyt palliatiivisen hoidon osastoilla ja saattohoitoyksikössä toteuttamassa lähellä kuolemaa olevien potilaiden laulutoiveita eikä ole katunut päätöstään. Sairaalamuusikko saattaa lempeästi lähtijää Herkkäviritteinen muusikko ja taitava keskustelija. Hoitajat kartoittivat potilaiden toiveita ennen kuin Brummer saapui paikalle. Anna Brummer, 64 sairaalamuusikko Juuri nyt suunnittelen, mitä voisin leipoa yhdessä 3-vuotiaan lapsenlapseni kanssa. Luen Ari Linnan toimittamaa kirjaa Rakkaudesta lintuihin. Löytää jokaiseen hetkeen oikeat sanat. Näin elämänsä loppuvaihetta elävät potilaat kuvaavat eläkkeelle jäänyttä sairaalamuusikkoa Anna Brummeria. Pienien puheiden ja muistamisten jälkeen nostetaan malja. Yhteislaulu tempaa mukaansa. Itähelsinkiläinen muskariopettaja ja lapsityön kanttori Anna Brummer vaihtoi yhdeksän vuotta sitten turvallisen kuukausipalkkaisen työnsä ruotsinkielisessä seurakunnassa freelance-muusikon työhön sairaaloissa. Tavallisesti Anna Brummer kiersi potilashuoneissa niiden luona, jotka olivat sitä etukäteen toivoneet. Itse hakeuduin työharjoitteluun Terhokotiin. Pieni kesäkonsertti voi alkaa. Löytää jokaiseen hetkeen oikeat sanat. Hän kirjoitti muistiin heidän laulutoiveensa. Ruislinnun laulu korvissani
Pienen ihmisen ajatukset ja touhut virkistävät kuoleman läheisyyden jälkeen ja yhdessä on kiva vaikka leipoa. – Toki kohdalle voi aina osua myös ennakoimaton tapaturma, mutta yleisesti minulla on nyt turvallisempi olo ajatella omaa tai läheisteni kuolemaa kuin ennen tämän työn aloittamista. Viisi vuotta sitten Brummerin kokemuksista työssä valmistui näytelmä Elämän rajalla. ”Tämä pelasti päiväni. Toisaalta musiikki itsessään on lääke myös sairaalamuusikolle. ” Jos joku haluaa kuolla salaa itseltään, sekin täytyy hyväksyä. – Kuolevan potilaan hyvästelyhetkeen on tullut usein ainutlaatuista syvyyttä, kun Anna on tullut mukaani ja laulanut. Hyväksyn sen, että kuolema on mysteeri. Brummer on työskennellyt paitsi Suursuon sairaalassa Helsingissä myös palliatiivisilla osastoilla Espoon sairaalassa sekä saattohoitopotilaiden ja heidän omaistensa parissa Terhokodissa. Brummer koki sen lahjaksi ja suureksi luottamuksen osoitukseksi. Brummer improvisoi sillä rauhoittavaa musiikkia silloin, jos laulettu musiikki ei puhutellut potilasta, vaan hän kaipasi jotain meditatiivisempaa. Suomen kulttuurirahasto mahdollistaa työn jatkumisen Suursuon sairaalassa toistaiseksi. Esityksiä on ollut jo 80 eripuolella Suomea ja ne jatkuvat edelleen. – Kun kehoni soi, se hoitaa ihmistä, jota pidän kädestä, ja samalla myös minua. Soisin, että kunnilla, kaupungeilla ja seurakuntayhtymillä olisi varaa satsata tähän työhön, Anna Brummer sanoo. Myös Suursuon sairaalapappi Saila Heinikoski kiittää sydäKotimaa on lähelläsi – olitpa töissä tai lomalla! Merkityksellistä sisältöä Kotimaan digitilaus ensimmäinen kuukausi vain 1 € Tarjous on voimassa rajoitetun ajan – Tilaa nyt! Tämän jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9,90 € / kk. Ilon ja surun jakamista, Löf sanoo. Työskentelin joka arkipäivä eri työpisteessä. https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/1768 Kotimaa.fi merkityksellistä ja luotettavaa sisältöä kirkosta ja yhteiskunnasta päivittäin. Musiikin ammattilaiset voivat kouluttautua sairaalaja hoivamuusikoiksi muun muassa Turun ammattikorkeakoulussa. Muusikko antaa potilaille sitä, mitä he tarvitsevat. – Toisaalta esimerkiksi Junnu Vainion Albatrossi on monille miehille tärkeä. Tämä auttoi yhtä paljon kuin kipupiikki. Mikäli Anna Brummer ei osannut jotain potilaan toivomaa laulua, hän hankki nuotit ja opetteli laulun seuraavaksi viikoksi. Se on kevyt kantaa ja sen sointi on pehmeä. Näytelmä on saanut apurahan, joka mahdollistaa näytösten myynnin kohtuulliseen hintaan vaikkapa eläkeläispiireille, seurakuntiin, hoivakoteihin tai terveydenhuollon opiskelijoille ja työyhteisöille. Ja jos joku haluaa kuolla salaa itseltään, sekin täytyy hyväksyä. Toisinaan sain myös kutsun esiintymään siunaustilaisuuteen tai muistotilaisuuteen. Silloinkin kun sanoilla ei enää päästä ihmistä lähelle, musiikki luo väylän kohtaamiseen. ~21 Kotimaa | 16.8.2024 20~ Kotimaa | 16.8.2024. – Säätiöt ja yhdistykset rahoittavat vain projekteja pienillä summilla. Vanhemmat tai isovanhemmat ovat ehkä laulaneet sitä lapsen vuoteen vieressä nukkumaan mennessä. – Potilaat saattoivat kysellä minulta suosituksia virsistä, joissa olisi tietynlainen heille tärkeä ajatus tai sanoma. Espoon sairaaloissa työ päättyy. Suursuon sairaalan apulaisylilääkäri Jessica Löf arvostaa suuresti Anna Brummerin tekemää työtä. Jotkut potilaat taas halusivat puhua laulujen lomassa vain arkisista asioista. Viulisti Krista Jäänsola ja kontrabasisti Sampo Lassila musisoivat nimellä Duo Lohtu. Uutiset, artikkelit, mielenkiintoisia henkilöitä, hengellistä sisältöä, kulttuuria, näkökulmia, keskustelua, näköislehti, podcasteja ja blogeja. Hän kirjoitti suosituksia myös uusien sairaalamuusikoiden apurahahakemuksiin. Työ oli itsenäistä, mutta haasteena oli oman työyhteisön puute. – Kävin kaikissa yksiköissä kerran tai pari viikossa. Toisinaan keskusteluissa nousi esiin myös hengellisiä asioita. Vastapainoa Brummerin työhön ovat tuoneet esimerkiksi lapsenlapset. siin. Sairaalamuusikon palkka kertyy pienistä puroista. Nykyään hän kokee levollisuutta kuolemaa ajatellessaan. Henkilökunnalle on tärkeää voida tarjota potilaille myös tällaista apua kärsimykseen. Erikoistarjous uusille asiakkaille! Eläkkeelle jäänyt sairaalamuusikko Anna Brummer (keskellä) iloitsee siitä, että on saanut työlleen Helsingin Suursuon sairaalassa jatkajat. Haastavimpia tilanteita purin työnohjauksessa. Halu ymmärtää paremmin kuolemaa innosti Anna Brummerin aikanaan sairaalamuusikoksi. – Musiikilla on valtava merkitys. Suursuon sairaalassa tehtävää työtä varten Brummer haki kymmeniä apurahoja, joita hänelle myönnettiin matkan varrella toistakymmentä. – Sekin on tärkeää. Brummer teki käsikirjoituksen yhdessä ohjaaja ja dramaturgi Jaana Taskisen ja näyttelijä Helena Rydin kanssa. Brummer ja Ryti esittävät näytelmää sekä suomeksi että ruotsiksi. Jo useat kymmenet muusikot ovat suorittaneet 30 opintopisteen kokonaisuuden, mutta työllistyminen on haastavaa. Tuntuu hyvältä, kun laulat ihan minulle vaan.” – Jos potilaan kohdalle oli osunut paljon menetyksiä lyhyessä ajassa, se tuntui kohtuuttomalta. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua. Potilaiden palaute kantoi Brummeria työssä, joka on yhtä aikaa palkitsevaa ja raskasta. Jotkut potilaat halusivat puhua kuolemasta ja suunnitella sairaalamuusikon kanssa hautajaistensa musiikkia. Ja nyt hallituksessa on puhuttu, että säätiöiden tulojakin pitäisi verottaa. Brummer kulki mielellään myös sairaalapapin mukana ehtoollisen jaossa ja saattohartauksissa. Brummerin jäädessä eläkkeelle työ Espoossa loppuu. mestään Anna Brummeria hyvästä yhteistyöstä. Ne tuntuivat entisestä seurakunnan työntekijästä luontevilta. Espoossa työtä rahoitti Espoon seurakuntayhtymä. Se tarkoittaisi kulttuurin rahoituksen heikkenemistä entisestään. Tehtäväni oli silloin olla kuuntelija. Näytelmässä nähdään potilaskohtaamisia, joissa Brummer näyttelee itseään ja Ryti kaikkia muita rooleja kuten potilaita, hoitajia ja läheisiä. En voi ottaa ihmisen kuormaa pois, mutta olen siinä rinnalla kanssaihmisenä. – Toivoisin, että sairaalamuusikoita voisi tulevaisuudessa olla entistä enemmän erilaisilla osastoilla. – Kaikki hyvä musiikki on tavallaan hengellistä. Brummerilla oli aina mukanaan myös afrikkalainen peukalopiano kalimba
Nykyisen Suomen alueelle ensimmäiset asukkaat saapuivat luultavasti silloin, kun Salpausselät alkoivat nousta esiin makeavetisestä Baltian jääjärvestä. Altamiran luolan kalliomaalaukset Espanjan Kantabriassa löydettiin vuonna 1879. laisten lisäksi sitä esiintyy balteilla, mikä todistaa sukulaisuudesta balttien kanssa. Suomi on siitä erikoinen maa, että suomalaisten esiäidit ovat olleet selkeästi eurooppalaisia, mutta esi-isien geneettiset isälinjat vievät Siperiaan – sinne, mistä suomensukuiset kansat ovat levittäytyneet lännen suuntaan. Suomalaisten geneettiset sukujuuret. Tuskin niitä on ainakaan pelkästään kuvataiteen vuoksi tehty. Täällä on ollut tilaa, johon levittäytyä harjoittamaan elinkeinojaan, ja alueen vähäiset asukkaat ovat sekoittuneet tulijoihin. Länsi-Suomessa sen yleisyys on yhtä suuri kuin Ruotsissa, mikä kertoo voimakkaasta skandinaavisesta vaikutuksesta alueella. Siksi nuo luolamaalaukset ovat suomalaistenkin esiäitien ja -enojen maalaamia. Tänne on tultu monta kertaa ja eri suunnista. | Kuva: Wikimedia commons 22~ ~23 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. Itäja Länsi-Suomen geneettinen raja noudattelee Pähkinäsaaren rauhan rajaa vuodelta 1323 eli on oikeastaan koillisen ja lounaan välinen ero. Entä suomalaisten esi-isät sitten. Itämerensuomalaisten etnohistoria. Nykyään näitä tulokkaita kutsuttaisiin maahanmuuttajiksi. Jääkauden lopulla eurooppalaiset alkoivat levittäytyä pienenevän jäätikön reunaa pohjoiseen päin. Geenitutkimus osoittaa, että maalareiden joukossa oli suomalaistenkin esiäitejä. Pähkinäsaaren rauhan rajan yli on voinut liikkua vapaasti sitä edes huomaamatta, joten rajan olemassaolo on tuskin vaikuttanut geeneihin. Eurooppalaisista äitilinjaan H kuuluu 40–60 prosenttia. Tulokkaat idästä vaikuttivat siis enemmän Itä-Suomessa ja tulokkaat lännestä Länsi-Suomessa. Erityisesti Itä-Aasiassa burjaateilla ja jakuuteilla hyvin laajasti esiintyvä TatC-merkkitekijä näkyy itäsuomalaisissa geeneissä, mutta Länsi-Euroopassa sitä ei esiinny, eikä Länsi-Suomessa. Sinne heitä houkutteli ruoka, erityisesti peurat ja hirvet, joiden määrä kasvoi jäätikköarojen metsittyessä. Nykyään Suomi on käytännössä saari, mutta kivikaudelta keskiajalle nykyisen Suomen alueelle on tultu sekä vettä että maata pitkin. Nykyisistä suomalaisista noin 58 prosenttia kuuluu haploryhmään N1C. Gaudeamus 2015. Merkityksellistä sisältöä Näköislehti on luettavissa verkossa torstaisin klo 8.00. SKS 2020, Haggrén, Halinen, Lavento, Raninen & Wessman: Muinaisuutemme jäljet. Koko Euroopassa asui ehkä toistasataatuhatta ihmistä. Kirjaudu sisään Kotimaa.fi:ssä ja pysy ajan tasalla kirkosta ja yhteiskunnasta. Länsi-Suomeen maanviljelys oli levinnyt jo aikaisemmin, lännestä ja etelästä, vasarakirveskulttuuriin kuuluvien mukana. MATTI PIRHONEN Kirjallisuutta: https://www.eupedia.com/europe/Haplogroup_ N1c_Y-DNA.shtml, Huoponen, Lappalainen ja Savontaus: Idästä vai lännestä. Nimikkeellä kulttuuri tarkoitetaan esihistoriassa esinelöytöjä, hautalöytöjä ja kaikkea muuta löydettyä. Äitilinjojen perusteella on helppo laskea, että nykyisistä Ranskasta ja Espanjasta tuli noin 69 prosenttia suomalaisten esiäideistä ja Kreikan-Ukrainan alueelta noin 14 prosenttia. Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia. Miten tämä on mahdollista. V iime jääkauden eli Veiksel-jääkauden (116 000–11 500 vuotta sitten) mannerjäätikön ollessa laajimmillaan kaikki Euroopan asukkaat olivat kolmessa paikassa. Kuva on jäljennös luolamaalauksesta. Entisten aikojen kulttuurit levisivät aina ihmisten mukana, tai ihmiset kulttuurien mukana. Geenit kun eivät liiku ilman niiden kantajia. Geenitutkimus vahvistaa sen, että ihmiset ovat ennenkin liikkuneet ja vaihtaneet asuinseutua. Tämä geeniryhmä on luultavasti tullut vaeltelevien metsästäjien mukana. ” Joidenkin nykyään pelkäämä väestönvaihto tapahtui jo rautakaudella, ja sen seurausta olemme me nykyiset suomalaiset. Idän miespuoliset tulokkaat ovat lisääntyneet täällä asuneiden naisten kanssa. Geneettisessä sukututkimuksessa heitä nimitetään usein Niilon pojiksi. Kreikasta Ukrainaan, Italiassa sekä Etelä-Ranskan ja Pohjois-Espanjan (Franko-Kantabrian) alueella. Nauti maksullisista jutuista ja monipuolisesta sisällöstä: uutisista, artikkeleista, podcasteista ja paljosta muusta. Luolassa on asunut ihmisiä kahteen otteeseen Solutrén kulttuurin aikana (noin 18 500 vuotta sitten) ja Madeleinen kulttuurin aikana (16 500 – 14 000 vuotta sitten). Duodecim 2006, duodecimlehti.fi/ duo95417, Karin Bojs: Homo europaeus. Joidenkin nykyään pelkäämä väestönvaihto tapahtui jo rautakaudella, ja sen seurausta olemme me nykyiset suomalaiset. Jääkauden päättyessä suomalaisten geneettiset äitilinjat H (41 prosenttia suomalaisista), U5 (22 prosenttia) ja V (6 prosenttia) olivat edustettuina Franko-Kantabriassa, josta ne levisivät ihmisten mukana pohjoiseen. Jäätikön reunojen lähellä oli jäätikköaroa satojen kilometrien leveydeltä. Ainakin heillä on ollut uusi metalli, rauta, josta taotuilla keihäänkärjillä on saanut paremmin saalista kuin entisillä pronssisilla. Ero on suurempi kuin brittien ja pohjoissaksalaisten välillä, vaikka Itäja Länsi-Suomen välillä etäisyyttä on vain muutama sata kilometriä. Jos et ole vielä tilaaja, TILAA NYT! Printtilehden tilaajana sinulla on kirkon valtakunnalliset uutiset aina tuoreena mukanasi! Kotimaa on lähelläsi – olitpa töissä tai lomalla! historia Etelä-Ranskassa ja Pohjois-Espanjassa olevat luolamaalaukset on maalattu viime jääkaudella. Maalauksia on voitu käyttää uskonnollisissa tilanteissa, kuten rukoiltaessa jumalilta hyviä saaliita. Suomessa ei asu ketään, joka ei olisi maahanmuuttajien jälkeläinen tai maahanmuuttaja itsekin. Äitilinjat H, U5 ja V levisivät pohjoiseen ja Suomeenkin juuri sieltä, missä Espanjan ja Ranskan luolamaalaukset ovat ja niitä oli ihmisillä, jotka maalasivat nuo maalaukset. Suomen esija varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle. Suomalaiset ovat maahanmuuttajien jälkeläisiä Geenitutkimus on tuonut mahdollisuuden seurata omien esiisien ja -äitien linjoja jopa homo sapiensin alkukotiin Afrikkaan asti. Kreikan-Ukrainan alueelta ovat nykyiseen Suomeen levinneet äitilinjat W (8 prosenttia) ja J (6 prosenttia), jotka ovat peräisin Länsi-Aasiasta. On mahdollista, että tulijat ovat raiskanneet naiset ja tappaneet miehet, tai sitten idän tulokkailla on ollut paremmat metsästystaidot tai paremmat jumalat. Minerva Kustannus Oy 2016, Valter Lang: Homo Fennicus. Itäsuomalaisiin vaikutti enemmän itäinen, Siperiaan juontava osa perimää, joka näkyy itäsuomalaisten isälinjoissa edelleen. Länsi-Suomessa esiintyy isälinjojen haploryhmä I, jota koko maailmassa esiintyy ainoastaan Euroopassa ja aivan erityisen yleisesti Skandinaviassa. Siihen asti Itä-Suomessa pääelinkeino lienee ollut karjanhoito, johon liittynee itäisen alueen nimi Karjala. Suoma” Maalauksia on voitu käyttää uskonnollisissa tilanteissa, kuten rukoiltaessa jumalilta hyviä saaliita. Itäiset ja läntiset suomalaiset eroavat geeniensä osalta toisistaan selvästi. Sen sijaan geneettisen eron syntyyn vaikutti pysyvän maanviljelysasutuksen leviäminen Itä-Suomeenkin idästä, itäisen väestön mukana. Parhaat maalaukset ovat Ranskan Lascauxissa ja Espanjan Altamirassa. Muitakin vähemmän yleisiä äitilinjoja suomalaisilla on. Lihansyöjien kuvia on vain vähän ja ne on usein ikään kuin piilotettu luolien nurkkiin ja muiden maalausten sisään. Ensin se on tiettävästi levinnyt idän suunnalta Baltiaan ja sitten vasta Baltiasta Suomeen. Siitä ei saada tietoa, ovatko naiset ryhtyneet heidän kanssaan seksuaaliseen kanssakäymiseen pakolla vai vapaaehtoisesti, mutta kummassakin tapauksessa moni muiden isälinjojen kuin N1C:n edustaja lienee todennut: “Ne tuli ja vei meidän naiset ja työt”. Ei yhtenä joukkona Volgan mutkasta vaan jääkauden jälkeen monessa aallossa. Solutrèn, Aurignacin ja Madeleinen kulttuureissa noin 15 000 vuotta sitten maalatut Espanjan ja Ranskan luolamaalaukset esittävät pääasiassa metsästäjille tärkeitä saaliseläimiä, kuten visenttejä, villihevosia ja mammutteja
– Sekä Nikean että Konstantinopolin konsiilipäätöksissä todetaan Kristuksen olevan tosi Jumala, ei siis luotu. Se säilyttää kirkkaasti yksijumalaisuuden luonnetta, eikä alenna Jeesuksen merkitystä. Mutta avainasemassa on suuri katolinen kirkko. | kolumni | Ä idin vinttiä tyhjentäessäni löysin vanhoja päiväkirjojani ja havaitsin olleeni 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa todella hengellinen. Saarisen mukaan ortodoksinen teologia korostaa kolminaisuusopissakin kristinuskon monoteistisuutta. – Yksijumalaisuus taataan ortodoksisuudessa sillä, että Poika syntyy Isästä ja Henki lähtee Isästä. Filioque-lisäys tehtiin Nikean uskontunnustuksen kolmanteen uskonkappaleeseen lännen roomalaiskatolisessa kirkossa ensimmäisen vuosituhannen lopulla. Saarisen mukaan näyttää siltä että reformaatiossa syntyneille kirkoille olisi katolista kirkkoa helpompaa luopua Filioquelisäyksestä. Filioque on latinaa ja tarkoittaa ”ja Pojasta”. – Eli nyt on kyseessä tuon 30 vuotta vanhan linjauksen laajennus. Filioque-lisäys tehtiin alun perin areiolaisuuden torjumiseksi. Hän lisää, että Nikean uskontunnustuksen soteriologiaa koskevissa muutamissa lauseissa ei kuitenkaan ole ollut mitään eroa idän ja lännen välillä. – Klassisena teologisena kysymyksenä asia on tietenkin iso. – Jos siis sanotaan, että Henki lähtee Isästä ja Pojasta, silloin ortodoksien mielestä kokonaisuus olisi hieman kallellaan polyteismin suuntaan ja assosioituisi siihen. ” Kaikki oikeassa olemisemme on mitä todennäköisimmin väärässä olemista. Filioque voisi tietysti olla sen kanssa linjassa. Saarinen muistuttaa, että katoliseen kirkkoon kuuluu myös itäisiä riituksia, eli ei-latinalaisia jumalanpalvelusjärjestyksiä. Kolminaisuuden alkuperä on siis monoteismissä. Hän joutui pettymään seuraajiinsa useasti, mutta mursi silti leipää ja antoi viiniä syntien anteeksiantamiseksi, sillekin joka oli hänet jo kavaltanut. Dialogikomission jäsen, Helsingin yliopiston ekumeniikan professori Risto Saarinen toteaa, että nyt annettu julkilausuma liittyy ensi vuonna vietettävään Nikean uskontunnustuksen 1700-vuotisjuhlaan, eikä sinänsä perustu mihinkään suureen pohjatyöhön. Pelastuksen voimme jättää Jumalan murheeksi ja keskittyä asioihin, joihin me ihmiset voimme vaikuttaa eli toimimiseen lähimmäisten ja luonnon hyväksi. Risto Saarisen mukaan on vaikea sanoa, onko Filioque-lisäyksellä ollut myös laajempia, lännen ja idän kirkon eron teologisia seurauksia. Epäuskoinen on viime kädessä yhtä lähellä Luojaansa kuin uskossaan vahvempikin. – Reformaation kirkothan eivät olleet varsinaisesti osapuolia tuhannen vuoden takaisissa kiistoissa. Komissiossa ortodoksiedustajat ovat Saarisen mukaan kuitenkin avoimia sille, että jos filioquen pois jättäminen ensin hyväksyttäisiin, sen jälkeen ortodoksit voisivat hyvin käydä jatkokeskustelua siitä, miten Pyhä Henki lähtee. Mutta entä lännen kirkko laajemmin, olisiko se valmis typistämään Nikean uskontunnustuksesta Filioque-lisäyksen pois. Elävää vettä niskassa EMILIA KARHU emilia.karhu@kotimaa.fi Kirjoittaja ottaa kantaa ajankohtaisiin teologisiin aiheisiin. Katolisen kirkon reaktioita odotetaan tässä asiassa kyllä kiinnostuneina. Lännessä haluttiin Saarisen mukaan kuitenkin rakentaa uskontunnustukseen vielä ikään kuin ”lisävarmistus” areiolaisuutta vastaan. Sanamuodot alleviivaavat sitä. Kärsimyksen ongelmaan ei ole mitään selitystä, joka kelpaisi. Tällä hetkellä voisin sanoittaa uskoani jotenkin näin: Ihminen on pieni ja Jumala on suuri. Kaikki ehdottomat totuudet ovat paenneet ulottuviltani. Jos se käytäntö hyväksyttäisiin myös roomalaiskatolisessa osassa kirkkoa, ratkaisijan paikalla olisi jälleen kerran Vatikaani. Saarisen mukaan ortodokseilla on tässä yhteydessä huolena se, että kristinuskon yksijumalaisuus-luonne kallistuu väärään suuntaan, jos Pyhän Hengen persoonalla olisikin kaksi lähtökohtaa. Myös LML antoi jo Curitiban yleiskokouksessa 1990 lausunnon, jonka mukaan luterilaiset voivat ekumeenisessa yhteydessä käyttää tunnustusta ilman Filioque-lisäyksiä. Toinen mahdollinen selitys voisi Saarisen mukaan olla lännen teologiaa suuresti muokanneen kirkkoisä Augustinuksen (354–430) ajattelu, jossa Jumaluuden persoonat ovat relaatiota, suhteita toistensa välillä. Lisäyksen tarkoitus oli torjua areiolaisuutta, jossa väitettiin Kristuksen olleen vain luodun, ei siis Isän veroinen. teologia Nikean uskontunnustus voi lyhentyä ekumenia | Luterilaisen maailmanliiton ja ortodoksisten kirkkojen yhteinen teologinen komissio suosittaa lännen kirkkojen käyttämän Nikean uskontunnustuksen Filioque-lisäyksen poistamista. Jokainen luotu on Jumalalle rakas ilman erotteluja. Epäillä saa niin paljon kuin sielu sietää, se ei ole vaarallista. Jeesus ei vaatinut seuraajiltaan tietoa tai uskoa, vaan pyysi heitä elämään kanssaan ja oppimaan siitä. L uterilaisen maailmanliiton (LML) ja ortodoksisten kirkkojen yhteinen teologinen dialogikomissio suosittaa heinäkuun lopussa julkistetussa julkilausumassaan, että käytettäisiin Nikean uskontunnustuksen alkuperäisen kreikkalaisen tekstin mukaisia käännöksiä, joista puuttuu niin sanottu Filioque-lisäys. – Niissä voidaan käyttää Nikean uskontunnustusta ilman Filioque-lisäystä. Molemminpuoliset pannaanjulistukset purettiin vasta 1965. Kun julkaisin näitä ajatuksiani sosiaalisessa mediassa, syntyi syvällinen ja kiinnostava keskustelu, joka antoi lisää sanoja sen kuvaamiseen, mikä pakenee määritelmiä. Hengellisyyskin. Jumala on ja tekee kaiken meistä huolimatta, meidän puoleltamme unessa oleminenkin riittää. Teininä kaikki oli selkeämpää – mutta myös mustavalkoisempaa ja ahdistavampaa. Tässä lähestymistavassa on kyse marssijärjestyksestä. Näin voitaisiin komission toivon mukaan päästä eteenpäin ikivanhoista jakolinjoista kirkkojen välillä ja mahdollistaa yhtyminen yhteiseen uskontunnustukseen Nikean (v.325) ja Konstantinopolin (v.381) ekumeenisten kirkolliskokouksien uskossa. Reformaatiossa syntyneet kirkot perivät lisäyksellä varustetun uskontunnustuksen katoliselta kirkolta. Tuttua varmasti monille. Kaikki oikeassa olemisemme on mitä todennäköisimmin väärässä olemista. Luterilaiset ja ortodoksit voivat sopia keskenään tämäntyyppisistä suosituksista, joista itsenäiset kirkot sitten päättävät suuntaan tai toiseen. – Ortodoksinen teologia on hyvin pneumaattista. Ortodoksiset kirkot sen sijaan eivät lisäystä koskaan hyväksyneet, mitä on pidetty yhtenä pääsyynä idän ja lännen kirkkojen skisman syntyyn vuonna 1054. On hyvä pitää oma jumalakäsitys erillään todellisesta Jumalasta, joka ylittää käsityskykymme. Päiväkirjatkin olin kirjoittanut rukouksen muotoon. Vaellamme joka hetki, arjessa ja juhlassa, Jumalan rakastavien silmien alla. Viimeisellä tuomiolla tosiasiat eivät joudu nöyrtymään. Ortodoksisesta näkökulmasta filioque oli vähintäänkin turha, monien mielestä jopa väärä. On tärkeää olla rehellinen. – Silloin Augustinuksen oppi Pyhästä Hengestä Isän ja Pojan välisenä rakkauden siteenä, vinculum caritatis, tavallaan assosioituisi filioqueen, Saarinen pohdiskelee. Saarinen on eri rooleissa työskennellyt luterilais-ortodoksisessa dialogikomissiossa 30 vuoden ajan. Lämmin kiitos kaikille ajatuksiaan jakaneille! Keskustelussa nousi esiin, että Jumalan suuruuden mittakaavassa perusteellisinkin ihmisen tekemä teologia on vain jokeltelua. JUSSI RYTKÖNEN ” Yksijumalaisuus taataan ortodoksisuudessa sillä, että Poika syntyy Isästä ja Henki lähtee Isästä. Ei ole olemassa erikseen maallista ja hengellistä elämää. Helppoa se ei ole ja täydellisiä meistä ei tule, mutta se ei vähennä hyvien pyrkimysten arvoa. – Jos ajateltaisiin, että uskontunnustus olisi ikään kuin talo, tuo Filioque-lisäys olisi kuin lisäeristys kattoon tai muuri ulkopuolelle. Sanamuodoksi tuli ”Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta”. Nyt uskon sanoittaminen on tuntunut minusta vaikealta jo vuosikymmeniä. Filioque-kiista oli isossa osassa idän ja lännen kirkkojen välistä skismaa, joka johti kirkkojen eroon vuonna 1054. Mikään pohdiskelumme ei siis voi loukata Jumalaa. Mitä vähemmän meillä on varmaa hengellistä tietoa, sitä enemmän Jumalalla on tilaa olla Jumala ja Vapahtaja. – Pelastusorientaatio on läntisessä teologiassa voimakas ja silloin Jeesuksen merkitys korostuu. Jotkut luterilaiset teologit tosin pullikoivat nytkin vastaan, esimerkiksi Saksassa. | Kuva: Anniina Mikama / Kirkon kuvapankki 24~ ~25 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. Lännessä on ajateltu, että Johanneksen evankeliumissahan sanotaan, että Poika lähettää Totuuden Hengen ja Puolustajan. Monille uskon yksinkertaisuus on tullut elämän varrella yhä tärkeämmäksi. Julkilausumassa pyrimme kuitenkin lausumaan asiasta konsensuksen, kuten anglikaanit ovat jo aikaisemmin tehneet. Tarkkaa vastausta ei ole. – Se ei ole lausunut tästä asiasta juuri mitään, vaikka yksittäiset katoliset teologit ovat toki suositelleet samankaltaista ratkaisua kuin LML ja ortodoksit nyt. Saarisen mukaan esimerkiksi anglikaanit ovat jo aikaisemmin ilmaisseet positiivisen kantansa paluuseen muotoon ilman lisäystä. Kun istuin kesällä herättäjäjuhlien seurapenkissä tuhansien muiden kanssa avaran taivaan alla elävän veden virratessa niskaamme, mieleeni nousi kuitenkin muutama ajatus
Riihikirkon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto A. Riihikirkon peruskorjaus valmistui toukokuussa 2024, päivitys sisätilojen kalustuksen osalta syyskuussa. Toiset löytävät lähteelle ja toiset eivät. ”Hänestä tuli sokea, että Jumalan teot voisivat ilmetä hänessä,” sanoo Jeesus. 5:1–15, Ap. 30:3–6, 12–13, Ps. Kärsimystä vain on ja se voi osua myös viattoman kohdalle. Tai sitten muut ottavat ja hyväksyvät mukaan myös sen, joka on erilainen ja jääkin erilaiseksi. Omat lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset ovat olleet minulle oma pyhäkouluryhmänsä. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Jeesus, parantajamme”. Huolilapsella tarkoitan lasta, nuorta tai aikuista, jonka pärjääminen on vanhemmille pysyvän surun ja pelon aihe. Jumala on pitänyt sanansa. Hän itse vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansakaan. Kolehti kerätään nuorten toimeentulon vahvistamiseen Kirkon Ulkomaanavun kautta. Olen ollut mukana Vesalan naisten saunailloissa kolmekymmentä vuotta, olen pitkään myös vetänyt niitä. Myös Liisa-tyttäreni kanssa saunaillan vetäminen on ollut ihanaa. Kaipaan sitä lämmintä ja tiivistä tunnelmaa, mikä ei ole enää uuden sallitun väkimäärän takia mahdollista. 106:2, Ps. Harva vanhempi välttyy silloin miettimästä, onko asia jotenkin omaa syytä. 146:5–10, Mark. Vaikutinko asiaan luonteellani, käytökselläni, geeneilläni tai kotimme ilmapiirillä. Syntyperäisenä jyväskyläläisenä tunnen kirkot, seurakuntatyön ja talouden. Parantumisen jälkeen miehestä on selvää, että Jeesus on Jumalan lähettämä. Saan samalla kertaa fyysistä rasitusta uidessa ja saunoessa, voin nauttia varta varten tehdyistä perunarieskoista, sekä saada hengellistä ravintoa Riihikirkossa. Hän teki syljestä mutatahnaa ja siveli sitä sokean silmiin. Joillekin naisten saunailtaan osallistuminen on ollut ensimmäinen kosketus seurakuntaan. | kirkko & minä | Saunasiskot kylki kyljessä Maire Lilja L uin kerran Vesalan naisten saunaillan hartaudessa Riihikirkossa Mika Waltarin runon Kristus-pää: ”Sinä iltana katsoivat minua vastaan pienen kirkon alttarilta sinun murheelliset kasvosi, oi Kristus. Mutta näin asia on. Mies lähti ja peseytyi ja palasi näkevänä. On mahdollista myös parantua. Astuessani Riihikirkkoon ensin on tumma eteinen, jossa ei ole lainkaan ikkunoita. Olen saanut maallikkona osallistua messujen järjestämiseen. Menemme mieheni kanssa joka sunnuntai johonkin kirkkoon. VIRPI KIRVES-TORVINEN Kirjanpitäjäyrittäjä Maire Lilja, 78, löysi tiensä Jyväskylän Vesangassa sijaitsevaan Vesalan leirija toimintakeskuksen Riihikirkkoon naisten saunailtojen myötä. t. pyhä K uka tämän sokeuden aiheutti. Oppilaat kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka teki sen synnin, jonka vuoksi hän syntyi sokeana. Kun. Onneksi Riihikirkko jätettiin muistuttamaan vanhasta rakennuskannasta, ajasta ennen uusia leirija toimintakeskuksen tiloja. Tekstit: Ps. Ihmiset jäivät paikoilleen eivätkä kiirehtineet pois. Kristuksen läheisyys on kuin sitä pulppuava lähde. Tämä mies paranee Lähetetyn altaassa, painottaa evankelista. Taulumäen kirkko on rakas rippikirkkoni, jossa olen juontanut iltoja ja kerännyt kolehtia. Olen saanut olla myös sielunhoitajana. Tähän pimeyteen kuuluu myös kysymys syyllisyydestä. Olen rukoillut: kun lähetät, pidä myös huolta. Jeesuksen vastaus – ”ei hän eivätkä hänen vanhempansa” – tuo mieleen Hietasen sanat Tuntemattomassa sotilaassa: ”En mää täs syylissi kaippa yhtikäs. Sallittu väkimäärä on nykyisin 35 henkeä. . Suoritin Lapuan hiippakunnan ensimmäisen pyhäkouluopettajien diplomin. Syyllisen etsiminen ei kuitenkaan auta. Hän itse vai hänen vanhempansa. On sairauksia ja mielenterveysongelmia. Niin monenlaista huolta, joka pimentää taivaan sekä huolilasten että heidän vanhempiensa elämästä. Se pysähdyttää ja puhuttelee. Elämä on pannut miettimään huolilasten vanhemmuutta. Jumalan selittämätön tahto voi yllättää myös hyvyydellään. ” Onneksi Riihikirkko jätettiin muistuttamaan vanhasta rakennuskannasta. 9:1–7, 39–41. Täytyy olla kunnon este, ettemme lähde. Kirkon tulisi pitää kiinni Raamatusta, yhteisestä uskosta ja Jeesuksen tuntemisesta. Jeesus sanoi: ”Minä tulin tähän maailmaan pannakseni tuomion täytäntöön: sokeat alkavat nähdä, mutta näkevät tulevat sokeiksi.” UT2020 |K uv itu s: G un D am én ensi pyhänä 13. . Olin pyhäkouluopettajana 35 vuotta. Vanhasta saarijärveläisestä riihestä tehty rakennus on siirretty Vesalaan 1976. Joku osaa parantaa. Olen ollut kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa vuosikymmeniä. Jumalan tahto on sen suhteen selittämätön ja tavoittamattomissa. Johanneksen evankeliumi 9: 1–7,39 Jeesus näki tien poskessa miehen, joka oli ollut sokea syntymästään saakka. Jumalan auttava voima on olemassa, ja Jeesus välittää sitä. Erityisesti, jos oma lapsi ei kuulukaan terveisiin, sosiaalisiin ja työkykyisiin voittajiin. Liisa-tyttäreni on ollut perheensä kanssa pitkään lähetystyössä, ensin Keski-Aasiassa ja nykyisin Kreikassa. Minä olin aivan yksin.” Ripustin samana iltana Egyptistä koptikristityltä ostamani nahkaan pakotetun Kristus-pään Riihikirkon ikkunan ulkopuolella olevaan puiseen ristiin. Termit ja käsitteet ovat kyllä muuttuneet. Sitten hän sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” Siloa tarkoittaa ”lähetettyä”. . | Kuvat: Virpi Kirves-Torvinen Riihikirkko . 3:1–10, Joh. Hänestä tuli sokea, jotta Jumalan teot voisivat ilmetä hänessä – – Niin kauan kuin olen maailmassa, olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan. Saliin mennessäni avautuu järvinäköala ja risti. Liturginen väri on vihreä. Siinä asiassa sokeat voivat nähdä ja näkevät olla sokeita. Minulle yhteiskristillisyys on tärkeää. Lahtist ja konekivääri mää kaippasi.” Tuskassa toisen puolesta sekään ei ole helppo ajatus hyväksyttäväksi, että kärsimys voi olla myös täysin selittämätöntä ja sattumanvaraista. 26~ ~27 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. Ikkuna alttaritauluna on elävä. Saunaillat ovat olleet mukava kesäohjelma ja rutiini joka tiistai kesäkuun alusta elokuun loppuun. Alttarilla on kaksi kynttilää. Heille ei ole tapahtunut mitään pahaa. 7:37, 2. Eskelinen ky. Silti mekin kysymme, kenen syytä on, jos joku ei pärjää niin, että pysyisi mukana yhteiskunnassa. Teimme myös pyhäkoululaisten kanssa retkiä Riihikirkkoon. ”Kuka teki sen synnin, josta tämä aiheutui” on meille jo aika vierasta kieltä. On käytöshäiriöitä, keskittymisvaikeutta, yksinäisyyttä, suorastaan invalidisoivaa jännittämistä. | 13.sunnuntai helluntaista | En mää täs syylissi kaippa yhtikäs ANNI PESONEN toimitus@kotimaa.fi Kirjoittaja on teologian tohtori ja toimii hengellisen ohjauksen pastorina Turussa. Parhaimmillaan saunan jälkeen satakunta naista on istunut Riihikirkossa kylki kyljessä. Mutta se on olemassa
Tervetuloa verkkojumalanpalveluk seen! Palvelustamme löytyvät viimeisimmät tulevat ja tallennetut lähetykset yli 130 seurakunnasta Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi 040 750 3036 Rakkaamme Kotimaassa Kokous-, kurssija leiritilat Merkityksellistä sisältöä Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Mediamyynti: Lehti ilmestyy 20.9. Muistokirjoituksen voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi. Ilmoitusvalmistus 80 € + alv. Apurahaa haetaan sähköisellä lomakkeella 2.9.2024 alkaen. Hän siirtyi eläkkeelle vuonna 2024. Erityisen huolellisesti MarjaLiisa valmistautui saarnoihin. Pääosan työurastaan hän teki Leppävaaran seurakunnassa ylimääräisenä lehtorina 1968–1972, lehtorina 1972–1989 ja kappalaisena 1989–2004. Varaukset ryhmille Eino Räsänen 0500 671 898 Hengen voimaa ry Seurakunnat UUSIKAARLEPYY Su 18.8 klo 12 Ehtoollisjumalanpalvelus Jepuan kirkossa, Östman, Ringwall. 24 %. Marja-Liisa vihittiin papiksi 1989. Hän suoritti teologiset opintonsa loppuun 1967. Harrastuksena kuntourheilu kuului myös Marja-Liisan elämään. Marja-Liisan kanssa oli helppo tehdä yhteistyötä. Hän arvosti kirkollista perinnettä, mutta samalla hänellä oli valmius kehittää seurakuntatyössä myös uusia asioita. Lapuan hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Seppo Ojala Hankasalmen vt. Lisätietoja apurahoista löytyy osoitteesta: https://evl.fi/plus/kirkon-tutkimus/apurahat/ Marja-Liisa Hietanen Rovasti Marja-Liisa Hietanen syntyi vuonna 1941 ja kuoli vuonna 2024. Tekstin pituus 2000–3000 merkkiä välilyönteineen. Kirkon tutkimuksen ja koulutuksen APURAHAT vuodeksi 2025 julistetaan haettavaksi. Tapahtumia HOLOKAUSTINÄYTTELY Ainut Suomessa. Lisää näkyvyyttä 11 mediassa! Tavoita kerralla yli 816 000 taloutta ympäri Suomea. Opin tuntemaan Marja-Liisan ahkerana ja tunnollisena työtoverina. Hän toimi lyhyehkön ajan uskonnon, psykologian ja filosofian lehtorina Iisalmessa (1967–1968). Lehtorin oikeudet hän sai 1968 ja suoritti tutkielman vakinaisen lehtorin virkaa varten 1970. mennessä tiedoksi 28 ~ ~ 29 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. jumalanpalvelusverkossa.fi Haluamme osaltamme helpottaa ihmisille merkityksellisten tapahtumien saatavuutta ja löydettävyyttä. Kuopion hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Jenni Tabell Kuopion ev.lut. Apurahoja myönnetään kirkon ja seurakuntien päätöksenteolle ja toiminnan kehittämiselle tarpeelliseen kirkon ja uskonnollisen elämän sekä yhteiskunnan muutosten tutkimukseen. Avoinna syyskuun 2024 loppuun Tuusniemellä. Apurahat EIKÖ LEHTI TULLUT PERILLE PERJANTAINA. Hän omistautui työlleen ja pyrki aina hoitamaan tehtävänsä täsmällisesti ja huolellisesti. Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa kotimaa.fi/tyopaikkailmoitukset Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Seuraava Kotimaa-lehti ilmestyy 23.8. Opiskelijatoverit muistelevat häntä ahkerana ja tunnollisena oppijana, joka aina pyrki saamaan kiitettäviä arvosanoja. 24 % / h • Ilmoitusvaraukset ja aineistot: torstaina klo 12 mennessä sähköpostitse ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Tilaushinnat: Koko Kotimaa -tilaus (sis. Isä Mikko Hietasen saavutuksiin kuului muun muassa maratonin Euroopan mestaruus. Kotimaa painettuna, näköislehdet, digitaalinen arkisto, kalenteri) 12 kk 156 € kesto tilauksena. Muistan hänet ystävällisenä työtoverina, joka osasi kohdata seurakuntalaisia sielunhoidollisella viisaudella ja taidolla. Ilmoitusvaraukset 12.9. Ilmoitukset toivomme sähköpostiosoitteeseen: asiakaspalvelu@kotimaa.fi tai numeroon: 020 754 2333 Merkityksellistä sisältöä Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Mediamyynti: Kotimaa luotettava silta kirkon päättäjiin ja luottamushenkilöihin maanlaajuisesti Mainosta monipuolisesti! Tarjoamme printtilehtimainontaa, sekä bannereita Kotimaassa ja muissa medioissa. KALERVO SALO Leppävaaran seurakunnan kirkkoherra | kuolleet | | hiippakuntauutisia | Mikkelin hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Hanna-Leena Penttilä Hollolan seurakunnan Hämeenkosken kappeliseurakunnan kappalaiseksi 1.8.24 lukien, Tero Moilanen Kotka-Kymin seurakuntapastoriksi 6.7.–31.12.24, Petri Haapakoski Sammonlahden seurakuntapastoriksi 1.9.24–31.8.26. Rovastin arvonimen hän sai 1996. Hän lenkkeili päivittäin ja lisäksi kulku luonnossa oli hänelle hyvin tärkeää. Pystymme puuttumaan vain tiedossa oleviin ongelmiin ja hoitamaan asian kuntoon. Marja-Liisa kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1959. (10 %) seurakuntapastoriksi 1.8.24–31.7.25, Timo Kaukomaa Kuortaneen vs. Hakemukset tulee lähettää viimeistään 27.9.2024 klo 23.59. Lapsuudenperhe oli urheilullinen. kirkkoherraksi 1.8.24–28.2.25, Jani Muikku Vaasan suomalaisen seurakunnan IV kappalaiseksi 1.9.24 lukien, Laura Launiala Seinäjoen seurakunnan vs. Paikkoja avoinna ilmoitukset 2,70 € / pmm + alv. ILMOITUKSET • Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Mediamyynti: Pirjo Teva 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi, Juha Kurvinen 040 665 5983, juha.kurvinen@kotimaa.fi, www.kotimaa.fi/mediamyynti/ • Ilmoitushinnat: 2,50 € / pmm + alv. IV kappalaiseksi (Seinäjoen alueseurakunta) 1.6.24–31.3.25, Mikko Jegoroff Jyväskylän seurakunnan oa. kirkkoherraksi 1.9.24–28.2.25. kirkkoherraksi 1.9.24–28.2.25, Hannu Huttunen Viitasaaren vt. 24 %. sairaalapastoriksi 1.7.24 lukien, Matias Koponen Vieremän kirkkoherraksi 1.1.25 lukien. Lähetysten katseleminen ja kuunteleminen on palvelussamme on ilmaista. Ilmoitathan meille jakeluhäiriöistä mahdollisimman pian, jotta voimme tehdä siitä selvityspyynnön Postille. Niistä löytyi sekä teologista viisautta että syvää ymmärrystä ihmiselämän inhimillisiin haastaviin tilanteisiin. Kotimaa vain diginä -tilaus (sis. Olemme koon neet eri puolilta Suomea seurakunnista lähetettäviä jumalan palveluksia, hartauksia ja konsertteja helposti löydet tä väksi kokonaisuudeksi. Kotimaa näköislehtenä sekä digitaalinen arkisto) 12 kk 132 € kestotilauksena • Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakas suhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkki nointiin henkilörekisteri lain puitteissa • Pidätämme oikeuden hintojen muutokseen
Hautala hiihtää mahdollisuuksien mukaan kymmeniä kilometrejä joka päivä vuodenajasta riippumatta. | 3 kysymystä | Vastaukset löytyvät tästä lehdestä. Hyvä kunto näkyy myös sairauspoissaoloissa. kirkkokahvit | vastaus | Mysteerikuva K otimaan valokuva-arkistosta löytyy monta laatikollista kuvia, joista ei käy ilmi ainakaan kunnolla keitä kuvassa, eikä missä ja milloin se on otettu. Samanlainen lenkki kutsuu yleensä myös iltaisin. – Lenkeillä on syntynyt ajatuksia ja ideoita esimerkiksi puheisiin ja saarnoihin. – Kilpaileminen loppui armeijan jälkeen lähtiessäni opiskelemaan. Kun perheemme ajan kuluessa kasvoi, jäi hiihto taka-alalle. Sen jälkeen lähden parin tunnin suksilenkille, jolle kertyy mittaa reilut kolmekymmentä kilometriä. Kipinä hiihtoa kohtaan syttyi Hautalalla jo nuoruudessa. Palkintokaappiin kertyi muun muassa kansallisten ja piirinmestaruuskisojen voittoja sekä yksi SM-mitali. | Kuva: Tomi Olli Harrastuksena rullahiihto Petri Hautala kirkkoherra, Vähänkyrön seurakunta K irkkoherra Petri Hautala on tuttu näky suksilla ympäri vuoden: talvella lumella ja kesäisin rullasuksilla asfaltilla. – Uskon, että ulkoliikunnalla on tässä iso merkitys, sillä erilaisissa keleissä treenaaminen nostaa vastustuskykyä. – Hiihto on juttuni. Jos sinulla on tietoa kuvasta, kerro se sähköpostiviestillä osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, aiheeksi mysteerikuva ja lehden numero, tai kommenttina Kotimaan Facebook-sivulla, jossa kuva myös julkaistaan. Viihdyn ulkona liikkuessa, ja samalla stressitaso laskee. Noi n tuh at 2. kirkko sijaitsee, on pääasiallisesti – muutamia perheitä lukematta – tunnustukseltaan kreikkalaiskatolista. Kuka tunnistaa kameraan katsovan henkilön ja kaupungin, jossa Heikintori sijaitsee. En voinut muuta kuin tähdätä niin, että käärme jää suksien väliin ilman osumaa. Tämä tapahtuu pääasiassa alitajuisesti, mutta toisinaan myös tietoisesti. Lenkin jälkeen olo on todella energinen, töihin on hyvä lähteä. Kul tam ita lin |K uv a: G un D am én Petri Hautala, 54, on intohimoinen hiihtäjä. Siksi täytyy saada joku toinen puhumaan hyvistä teoistasi.” Yhdysvaltain varapresidenttiehdokas Tim Walz Religion News -uutistoimiston mukaan puheessaan Pohjois-Amerikan rakennustyöläisten ammattiyhdistyksen kokouksessa huhtikuussa. Silloin hän kilpaili tosimielessä ampumahiihdossa ja jonkin verran myös maastohiihdossa. Muun muassa Tapio Leskinen, Kalevi Virtanen ja Rauni Vottonen tunnistivat kuvasta pastori, kirjailija Jouko Lehtosen. Kunnolla harrastus alkoi jälleen parikymmentä vuotta sitten, ja todella intensiivistä se on ollut reilut kymmenen vuotta. Vuonna 1969 ilmestyneessä kirjassa Kirkon kiväärit Lehtonen puolusti pasifismia. – Erikoisin tapahtuma oli kohtaaminen kyykäärmeen kanssa. Musiikkia tai äänikirjoja Hautala ei lenkeillä kuuntele. Tärkeää on myös rentoutunut mieli. Milloin oli Veiksel-jääkausi. 116 00 0–1 1 5 00 vuo tta sit ten 3. Silti joskus on lenkki ollut pakko jättää väliin sään vuoksi. Ikävä vain, että kirkkoon oli ollut tilaisuudessa saapumaan verraten harvalukuinen seurakunta. Paljonko kävijöitä Oulun hautausmaakierroksilla on kesän aikana yhteensä. Voikin sanoa, että hiihto on kokonaisuudessaan minulle melkoista hyötyliikuntaa. seurak. Kilometrejä hänelle kertyy vuositasolla yhteensä noin 12?000. 30~ ~31 Kotimaa | 16.8.2024 Kotimaa | 16.8.2024. Arkistonhoitaja pyytää Kotimaan lukijoiden apua kuvien tietojen selvittämisessä. Kuvassa ei ole Kyllikki Virolainen, vaan Jan Hellbergin täti ja kummitäti Birgitta Vikström (os. 3. Silloin hän oli pois töistä kaksi päivää. Tämä kuitenkin saa luonnollisen selityksensä siitä yksinkertaisesta syystä, että väestä Petsamon keskuksessa, jossa luteril. Hellberg). TOMI OLLI ” Erikoisin tapahtuma oli kohtaaminen kyykäärmeen kanssa. 1. Minkä mitalin USA:n naisten voimistelujoukkue voitti vuoden 1996 Atlantan olympialaisissa. Hautala kertoo olleensa sairauslomalla viimeksi vuonna 2001. Tälle viikolle arkistonhoitaja on valinnut kuvan nahkatakkisesta henkilöstä Heikintorilla. Hiihdossa Hautalaa kiehtoo erityisesti fyysinen hyvinvointi ja treenin tuoma hyvä olo. Laskettelin rullasuksilla alamäkeen, kun näin käärmeen asfaltilla. Jan Hellberg korjaa Kotimaassa 27-28 julkaistun mysteerikuvan vastauksesta virheellistä tietoa. 15.8. Kuten jo on mainittu oli tilaisuus laatuaan ensimmäinen Petsamon seurakunnan historiasta. – Herään aamulla neljän ja viiden välillä, luen lehden ja juon kahvin. Vuodenajasta riippumatta Hautalan päivät alkavat mahdollisuuksien mukaan tutun rytmin mukaan. – Jos vain ehdin, hiihdän silloinkin 30–40 kilometrin lenkin. 1. Voit myös lähettää postia osoitteeseen Kotimaa, Eteläranta 8, PL 279, 00131 Helsinki. 1924 Sunnuntaina 20/ piti piispa varsinaisen tarkastuksen Petsamon kirkossa. Lenkeillä on sattunut myös erikoisempia tapahtumia. Kesäaamuisin on upeaa kuunnella lintujen laulua ja luonnon ääniä ja haistaa luonnon moninaiset tuoksut. 2. Onnistuin aikeissani, eikä käärmekään ehtinyt puraista. Hän kysyi kirjassaan, että eikö rauhantyö olisi järkevä velvollisuus kaikille ihmisille. Kerran Hautala näki lenkillä tuoreet karhun jäljet, ja kerran irrallaan ollut koira puri häntä pakaraan. Olen treenannut myös yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Vaikka treenilenkit ovat henkistä hyvinvointia varten, ovat työasiat usein silloinkin Hautalan mielessä. Arkistonhoitaja kiittää kaikkia aktiivisuudesta ja kannustaa rauhantöihin! ”Meillä hyvillä Minnesotan luterilaisilla on sellainen sääntö, että jos teemme jotain hyvää, ja puhumme siitä, hyvää tekoa ei enää lasketa
Tarjoamme pääkaupunkiseudun hoivakodeissamme ympärivuorokautista palveluasumista, hoitoa ja huolenpitoa ikääntyneille asukkaillemme. Rinnekodit, palveluneuvonta 09 7750 5980, arkisin kello 9–15. Tuomme jokaiseen päivään ilon hetkiä. Rinnekodit tarjoaa vaikuttavia sote-palveluja ikääntyneille, kehitysvammaisille, eri tavoin vammautuneille, riippuvuushäiriöisille ja asunnottomille henkilöille, lapsille ja nuorille sekä muille erityistä tukea tarvitseville ihmisille. Rinnekotien yhteiskunnallisesti vaikuttava työ alkoi yli 155 vuotta sitten Diakonissalaitoksella ja olemme osa Diakonissalaitoksen yhteiskunnallista säätiökonsernia. Rinnekotien ikääntyneille tarkoitettujen palvelujen tavoitteena on tarjota asiakkaalle turvallinen koti ja vieraanvarainen yhteisö, jossa osallisuus ja toimijuus ovat osa arkea. 32~ Kotimaa | 16.8.2024. Rinnekodit on myös merkityksellinen työpaikka noin 2 600:lle sote-alan ammattilaiselle, jotka tekevät työtä ammattitaidolla ja sydän mukana. Meille voit tulla asumaan hyvinvointialueen kautta, palvelusetelillä tai itse maksaen