vu os ik er ta 00 43 59 5– 20 –3 3 Ystävyydestä ja rippikoulusta Eden on valoisa mutta ei särmätön elokuva rippileiristä 6 Irja Askola: Kirkon kokouskulttuuri laahustaa ja suosii sisäpiirejä Morsiushuoneesta on moneksi, mutta varasto se ei ole. elokuuta 2020 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : N or di sk Fi lm 11 5. 16 14 N:o 32 | 14
Juttu puhuu sometrendien yhteydessä mikrovaikuttajista, ”tavallisemmista henkilöistä, joilta löytyy osaamista tiettyyn aihepiiriin” ja joiden suosio ankkuroituu aitouteen ja samaistuttavuuteen. Muutos ei ole helppo prosessi. PÄIVI PUHAKKA Toimittaja pohti digisisältöjä. Käytännössä muutos voi ilmetä vaikka niin, että huomaan jossakin vanhassa tilanteessa ajattelevani toisella tavalla itsestäni ja muista. – Kyseessä on prosessi, ei yksittäinen tapahtuma. Ilman maskia K orona sotki – tai jonkun mielestä siunasi – kirkon viestinnän. 3 Jos jatkuva muutos esimerkiksi työelämässä tuntuu pahalta, niin onko asia vain sivuutettava. Se edellyttää suostumista epävarmuuden tilaan, jossa joutuu luopumaan kontrollista. – Muutoksen äärellä saa hyväksyä omat pelkonsa ja muut esille nousevat tunteet. Pakon edessä otettiin uudet keinot käyttöön. 4 Mistä muutoksesta haaveilet omassa elämässäsi. VESA KEINONEN 2 KOTIMAA | 14.8.2020 aluksi. Muutostilanteessa on hyvä miettiä sitäkin, minkä varaan ylipäätään turvallisuutensa rakentaa. Kirjassa joukko erilaisia ihmisiä kertoo elämänsä muutoksista, joiden läpikäynti on synnyttänyt uudenlaista toivoa. Ihmiset, ei instituutio. Juttu kirkon someviestinnän murroksesta sivuilla 8–10 puhuu välineestä, jossa näinä poikkeusaikoina on hyvä virussuoja. Verkot viskattiin uusille vesille. | Kuva: Antti Rintala | viikon henkilö | TIINA TUOMIKOSKI MuM, terapeutti ja työnohjaaja ”Muutos sisältää usein myös hengellisen elementin” Tiina Tuomikoski on yhdessä Tommy Hellstenin kanssa toimittanut uutuusteoksen Lentoon – Muutokseen suostumisen voima (Kirjapaja). Elämä saa uudenlaisia sävyjä, ja tulee ehkä lisää tyyneyttäkin. Vähemmän tärkeilyä ja enemmän heittäytymistä tilanteisiin. Osa on siirtänyt elämänsä verkkoon, osa käy kukkaro kourassa kaupassa ja tietää digi-sanan sydänlääkkeestä ja myrkyllisestä kukasta. – Kun on muutoksen keskellä, niin kannattaa kiinnittyä tähän hetkeen; elämähän tapahtuu tässä ja nyt. Kirkkohallituksen verkkoviestintäpäällikkö muistuttaa, ettei some saa kuitenkaan syrjäyttää kohtaamista kasvokkain. 1 Mitä muutos oikein on. Hauskasti Wikipedia kuvaa organismia: ”olio, jossa täyttyvät elämän tunnusmerkit: itsenäisyys, vastaaminen ärsykkeisiin, – – kasvu, mukautuvuus – – ja kyky lisääntyä. Elävä organismi, ei organisaatio. – Toivoisin, että pystyisin jatkossa ottamaan itseni ja elämäni vielä kevyemmin. – Aidossa muutoksessa aletaan jossakin vaiheessa toimia toisin kuin aikaisemmin. Jos muutosta kuitenkin stressaa liikaa, niin on viisasta pyytää apua toisilta ihmisiltä. Alkukirkossa viesti levisi, kun verkkokalastukseen erikoistuneet mikrovaikuttajat lähtivät liikkeelle. Muutosta ei voi koskaan täysin hallita. Kohtaamaan kasvokkain. 2 Mitä hyvää muutos voi tuoda mukanaan. Näen muutoksen sisältävän usein myös hengellisen elementin. Eliö koostuu tyypillisesti yhdestä tai useammasta solusta, joissa on sama perintöaines, dna.” Kirkko, me, elämme murrosaikaa, jossa on hyvä etsiä omaa dna:ta. Kertomaan Kristuksesta maskitta. Mukanahan siinä on luopumista ja kärsimystäkin. Kun kirkkoon, kesäjuhlille tai seuroihin ei päässyt, saattoi ilman maskia istua ruudun ja sanan ääreen vaikka pihakeinussa. Ei ole hyvä päästää ajatusta laukalle erilaisiin katastrofiajatuksiin. Tiina Tuomikoski neuvoo antautumaan muutokseen viimeistään silloin, kun paikalla pysymisestä tulee tuskallista. Liikkua siellä missä väki liikkuu
KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: 50?000 K Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. He haluavat pitää kiinni omasta tulkinnastaan ja näkemyksestään, mikä takaa lopulta umpikujan, eikä kukaan ole tyytyväinen. Ei missään tapauksessa. Otaniemen tilapäisasuntola Espoossa, ”intiaanikylä”, ”muukalaislegioona”, on joukko valtion omistuksessa olevia parakkeja, joihin on sijoitettu työllisyystöihin tulleita rakennusmiehiä kaikilta Suomen kulmilta. Nimittäin, kuten kirkon piirissä usein kuulee sanottavan, usko on lahja. Heidän tehtävänään on etsiä avioliittokysymyksessä ratkaisuja, jotka pitävät porukan paatissa ja suunnan kutakuinkin vakaana. Katulapsi kolhii itseään ja joutuu pettymään. No nyt alkaa lämmetä. Jos usko on kamppailua, se voi tuntua kiroukselta. Toiset saavat uskon lahjan, toiset eivät. Helpon uskon lahjaksi saaneen hurskasteleva puhe ei lohduta sitä, joka kokee jääneensä uskosta osattomaksi. Se on yhdessä elämisen ja toimimisen perussääntö. Hankala usko voi olla kuluttavaa ja turhauttavaa. Leukailuun ei ole aihetta, sillä piispat harjoittavat myös itsekritiikkiä. Kirkkoveneen keikuttajien keskellä ovat piispat ja vastuunkantajat. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Jos usko on helppoa, se on siunaus. Piispat ovat oikeastaan yhtä mieltä vain siitä, että ovat eri mieltä. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Uskon sunnuntailasten ja katulasten hengellisyys on erilaista. Mies Varkaudesta kertoo: Kyllähän täällä asustelee, vaikka parempaakin saisi olla. | pääkirjoitus | ???????. Mutta kukaan ei myöskään saa vakaumuksineen pitää muita panttivankina. Piispat selvittivät myös vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi. Piispat yrittävät parhaanansa, mutta vastauksesta tulee tahattomasti hieman koominen. Onhan katto pään päällä, radiosta saa musiikkia viihdykkeeksi, uusinta aikakauslehteä lukiessa iltakin vierähtää. Kaikki vain eivät vielä ole siihen valmiita. Pyrkimys alistaa, eristää, erottaa tai nujertaa vastakkaisella kannalla oleva kirkon työntekijä, jäsen tai hengellinen liike ei ole ratkaisu. Ihminen ei sitä voi itse kaupanhyllyltä tai alttarikaiteelta ottaa, vaan Jumala sen antaa – jos antaa. Kysymys kuuluu, kuinka erimielisen kirkon tulisi toimia samaa sukupuolta olevien vihkimisasiassa niin, että kaikki voivat elää vakaumuksensa mukaan. Piispat ykseyden asialla vaikka hampaat irvessä P iispojen keskeinen tehtävä on pitää kirkko kasassa eli vaalia sen yhteyttä ja ykseyttä. Tämä käy vahvasti ilmi piispainkokouksen kirkolliskokoukselle antamasta vastauksesta, jossa kerrotaan miten kirkossa voitaisiin edistää kunnioittavaa keskustelua. Toisin sanoen kirkko pidättäytyy perinteisessä avioliittokäsityksessä, mutta sallii papeille mahdollisuuden vihkiä myös sateenkaaripareja. 1970 Kotimaa 14.8.1970. | tuhat merkkiä taivaasta | Hieman pelkistäen, on kaksi tapaa uskoa. Lisäksi ainakin Helsingin hiippakunnassa on lähdetty niin kutsutun sovintomallin tielle. Vastauksensa lopussa piispat sanovat tärkeän asian. Teologiset sapelinkalistelut ja eettisten kysymysten yhteentörmäykset suorastaan kuuluvat kirkon arkeen. OLLI SEPPÄLÄ julkaisupäällikkö olli.seppala@kotimaa.fi 3 KOTIMAA | 14.8.2020. Aamulla 6.15 auto hakee miehet töihin. Yksi asia on varmaa. Koskaan he eivät saa sellaista oloa, tunnetta tai varmuutta, että usko on heille elämän sisäinen rakenne ja vahva pohja. Siinä on osa suomalaisen yhteiskunnan kuvasta. ?. Jaakobin paini jatkuu haudan taakse. Miksi Jumala antaa toisille helpon uskon ja toisille ei. Oikea ja väärä. Piispat toteavat vastauspaperissaan, että kirkon historia on ykseyden koettelun historiaa. 14.8. Sovintomalli lienee lähitulevaisuudessa ainoa ulospääsy hankalasta tilanteesta. On helppoa yhtyä piispojen vetoomukseen, että ketään ei tule pakottaa muuttamaan avioliittokäsitystään eikä toimimaan vastoin vakaumustaan. Avioliittonäkemys on osoittautunut kirkolle hankalammaksi kuin naisten papiksi vihkiminen, Ei ihme, sillä avioliittonäkemys koskettaa paljon syvemmin isompaa joukkoa ihmisiä. OLLI SEPPÄLÄ Kirjoittaja on Kotimaa24:n julkaisupäällikkö. Helppo usko voi olla yllätyksetöntä ja kliseistä. Helppo ja vaikea. Toiset saavan sen helposti, ikään kuin syntymälahjana, toiset vaikuttavat jäävän ilman, vaikka koko elämänsä kääntyisivät lahjan antajan puoleen. Sunnuntailapsi nautiskelee kaikesta hyvästä, mitä usko mukanaan tuo
| päätöksenteko| A rkkipiispa Tapio Luoma avasi kirkolliskokousviikon maanantaina 10.8. – Konsensus syntyy silloin, kun kaikki ovat yhtä mieltä. Kirkolliskokous kokoontui nyt ensimmäistä kertaa uudella, helmikuussa valitulla kokoonpanollaan. Peura ei suoraan liittänyt saarnansa puheenvuoroksi piispojen avioliittopaperiin, mutta aihe tuli saarnassa mainituksi. Viime keväänä julkaistussa asiakirjassa käsitellään muun muassa ortodoksista ihmiskuvaa, ihmisoikeuksia, kirkon suhdetta teknologiaan sekä yhteiskunnallisia kysymyksiä sodasta ja köyhyydestä. – Kirkon toinen tärkeä poliittinen tehtävä on pitää esillä tajua yhtäältä ihmisen rajallisuudesta ja toisaalta hänen vastuustaan. Hän käsitteli avauspuheessaan uskonnon ja politiikan suhdetta sekä kirkon poliittista roolia. Tarvittaessa oman eriävän näkemyksen voi kirjauttaa yhteiseen päätökseen. – Lähes neljän miljoonan jäsenen yhteisöllämme on väistämättä yhteiskunnallista ja sen myötä myös poliittista merkitystä, hän sanoi. Luoman mukaan yksi kirkon tärkeistä tehtävistä on toimia sen hyväksi, että ihmisten luottamus toisiinsa ja yhteiskuntaa palveleviin instituutioihin, kuten poliittisiin puolueisiin, säilyisi ja vahvistuisi. Vastuu lähimmäisestä on vastuuta koko yhteiskunnasta, arkkipiispa sanoi. Yhtäältä vaaditaan, että uskontoa ja politiikkaa ei sovi sekoittaa keskenään vaan kummankin tulee pysyä visusti omalla alueellaan. Puhuessaan ja toimiessaan heikkojen, köyhien ja sorrettujen puolesta kirkko muistuttaa, että syrjään joutuneet ovat osa yhteiskuntaamme ja että heillä on sama jakamaton ihmisarvo kuin muillakin ihmisillä. Turussa. Toisaalta uskonto ja politiikka saatetaan myös sumeilematta yhdistää toisiinsa, jopa niin, että eroa niiden välillä on vaikea hahmottaa, Luoma totesi. varapuheenjohtajaksi edustaja, maakuntajohtaja emeritus Pertti Rajala Turun arkkihiippakunnasta. – Uskonto ja politiikka sekä niiden välinen suhde herättävät tunteita. Lapuan piispa Simo Peura kertoi Kirkkojen maailmanneuvoston käyttämästä konsensusperiaatteesta. Kirkolliskokouksen puheenjohtajana toimii arkkipiispa Tapio Luoma. Kirkolliskokous aloitti uudella kokoonpanolla ja turvatoimin Turun kristillisellä opistolla. Tuhot ovat valtavat, arviolta noin 300 000 ihmisen kodit ovat tuhoutuneet. | Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio 4 KOTIMAA | 14.8.2020 uutiset. ” Uskonto ja politiikka saatetaan sumeilematta yhdistää toisiinsa. Ulkomaanavulta hätäapua Beirutin räjähdyksessä kärsineille Kirkon Ulkomaanapu on myöntänyt katastrofirahastostaan 50 000 euroa hätäapua Beirutin räjähdyksessä kärsineille ja avaa hätäapukeräyksen. – En esitä, että kirkolliskokouksessa siirrytään konsensus-menettelyyn. | lyhyesti | Kirkolliskokous valitsi varapuheenjohtajat Uusi kirkolliskokous järjestäytyi ja valitsi varapuheenjohtajiksi toimikaudelle 1.5.2020–30.4.2024 edustaja, erikoislääkäri Seija Kuikan Mikkelin hiippakunnasta sekä 2. Yksimielisyys saavutetaan silloinkin, kun jokin kirkko on eri mieltä toisten kanssa mutta sallii muiden kannan jäädä vallitsevaksi. Sen sijaan ajattelen, että edellä kuvatusta puheen ja toiminnan tavasta meillä on runsaasti opittavaa. Hän muistutti, että monet kirkolliskokouksen päätökset vaikuttavat myös kirkon ulkopuolella. Kukin saa tuoda omat lähtökohtansa ja talenttinsa esille, Peura sanoi. Asiakirja ortodoksisen kirkon sosiaalisen ajattelun nykyaikaistamiseksi suomennetaan Ortodoksinen kirkko julkaisee alkusyksystä suomeksi asiakirjan, jossa pohditaan erilaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä ortodoksisesta perinteestä käsin. Asiakirjan on laatinut ekumeeninen patriarkka Bartolomeoksen asettama teologinen työryhmä. OLLI SEPPÄLÄ Kirkolliskokouksessa puhuttiin politiikasta ja konsensuksesta Turku | Uusi kirkolliskokous aloitti kautensa Turussa tällä viikolla. Ortodoksisen kirkon tiedotteessa todetaan, että dokumentissa osoitetaan myös harvinaista itsekritiikkiä esimerkiksi naisten asemasta kirkon perinteisessä ajattelussa. Politiikka on Luoman mukaan ennen muuta vastuuta yhteisistä asioista. Kirkolliskokouksen saarnassaan Turussa 10.8. Ylimielisyys ja liiallinen itseluottamus johtavat ikäviin seurauksiin ja saavat aikaan kärsimystä. Se luo turvallisuutta ja luottamusta yhteisiä asioita hoidettaessa. Yli 135 ihmistä on kuollut ja 5 000 loukkaantunut viime viikolla Libanonin pääkaupungin Beirutin satama-alueella tapahtuneen räjähdyksen seurauksena. Koronatilanteen vuoksi kokous siirrettiin toukokuusta elokuuhun
Tämä viesti on syytä kertoa myös niille seurakuntalaisille, jotka toivovat pappia juhlahetkeensä, Teemu Laajasalo sanoi. Vastauksessaan piispat kuvaavat erilaisia vihkimiskäytäntömalleja. Kirkko vihkii tämän mallin mukaisesti, mutta antaa samalla mahdollisuuden kirkolliseen vihkimiseen myös samaa sukupuolta oleville pareille, eikä heitä vihkiviä pappeja rangaista. – Epäselvässä väliajan tilanteessa Helsingin hiippakunnassa voidaan toimia sovintomallin hengessä. Vastauksen mukaan piispojen kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteista ja avioliitosta on aidosti moniulotteinen asia teologisesti ja inhimillisesti. Välittömästi piispainkokouksen vastuksen julkistamisen jälkeen Helsingin piispa Teemu Laajasalo asettui kapitulin verkkosivulla julkaistussa tiedotteessa edellä esitetyn toiseksi parhaan mallin taakse. Osalle piispoista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nykymalli on ainoa mahdollinen vaihtoehto: avioliitto on miehen ja naisen välinen, ja samaa sukupuolta olevien parien hengelliseen tarpeeseen vastataan rinnakkaisen toimituksen kautta. Jos piispainkokouksen jäsenet päätyisivät syystä tai toisesta joustamaan parhaana pitämästään mallista, enemmistö piispoista pitäisi toiseksi parhaana mallia, jossa kirkko pitäytyy perinteisessä avioliittomallissa eli avioliitto nähdään vain miehen ja naisen välisenä. – Kun pappi haluaa palvella samaa sukupuolta olevia pareja, kirkko sen sallisi. – Näen – ja toivon, että myös kirkolliskokous lähivuosina näkee – että tämä sovinnon tai sovitetun erilaisuuden malli on lopulta se, joka tulee ratkaisemaan avioliittokysymyksen. He kannattavat joko kahden rinnakkaisen eli perinteisen ja sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen olemassaoloa tai avioliittokäsityksen muuttamista sukupuolineutraaliksi ja vihkimiskäytännön muuttamista sen mukaisesti. Niinpä asiassa voidaan perustellusti päätyä erilaisiin johtopäätöksiin. Tämä ei poista velvollisuutta käydä kunnioittavaa keskustelua ja pyrkiä sovittamaan yhteen eri näkemyksiä ja toivomuksia”, sanotaan piispojen vastauksessa. | Kuva: Olli Seppälä ” Kun pappi haluaa palvella samaa sukupuolta olevia pareja, kirkko sen sallisi. Samalla Laajasalo tunnusti Helsingin hiippakunnassa vallitsevan tilanteen, että tosiasiassa monet papit jo vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja eikä heitä ole kaikkia rangaistu. Sovintomalli, johon Laajasalo viittasi on kirkollisessa keskustelussa tuttu jo vuodelta 2017, jolloin kirkkososiologian professori emerita Eila Helander esitti sen osana piispainkokoukselle tekemäänsä selvitystä, joka koski kirkon vihkioikeutta. ”Avioliittokäsityksestä vallitsevia erimielisyyksiä kirkossa ei siten voida kokonaan ratkaista kaikkia tyydyttävällä tavalla. Piispojen 10-sivuinen vastaus korostaa, että kirkon ykseys, kunnioittava keskustelu ja kysymys avioliitosta kietoutuvat tiiviisti yhteen. Käytännössä Laajasalon ulostulo tarkoittaa, että sateenkaaripareja vihkivät Helsingin kapitulin alaiset papit eivät saa toiminnastaan rangaistusta. Ratkaisuna avioliittokäsityksestä vallitsevaan erimielisyyteen piispat näkevät tilan, jossa kirkon jäsenet pystyvät elämään yhdessä erilaisten käsitysten kanssa – riippumatta kulloisestakin avioliittonäkemyksestä ja -käytännöistä. Osa piispoista taas näkee samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen mahdollisena. K irkolliskokous pyysi toukokuussa 2018 piispainkokousta edistämään kunnioittavaa keskustelua ja selvittämään vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi. OLLI SEPPÄLÄ Piispojen vastausta käsitellään myös pääkirjoituksessa sivulla 3. Helsingin hiippakunnassa on jo toimittu ja voidaan myös jatkossa toimia tämän piispojenkin vastauksessa hahmotellun mallin mukaisesti, Laajasalo sanoo. Myös arkkipiispa Tapio Luoma kertoi Ylen haastattelussa kannattavansa mallia, jossa kirkko säilyttäisi nykyisen avioliittonäkemyksensä, mutta antaisi luvan papeille, jotka haluavat vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon. Piispat vetoavat, että kirkossa siedettäisiin erilaisia mielipiteitä asiakirja | Piispat eivät ole yksimielisiä, kuinka kirkon tulisi suhtautua samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen. 5 KOTIMAA | 14.8.2020. Asiaa pitkään käsiteltyään piispainkokous hyväksy 6. Tämän saavuttaminen edellyttää avoimuutta ja vuorovaikutusta eli kunnioittavaa keskustelua. Mutta siitä he ovat samaa mieltä, että eri tavoin ajattelevien on siedettävä toisiaan. elokuuta pitämässään kokouksessa vastauksensa, joka annettiin Turussa tällä viikolla kokoontuneelle kirkolliskokoukselle tiedoksi. | avioliitto | Piispainkokous käsitteli samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä koskevaa vastaustaan pitkään. Tämä tarkoittaisi sitä, että pappi, joka näin menettelee, ei saisi siitä seuraamuksia, Luoma sanoi
Ulla Heikkilän käsikirjoittama ja ohjaama Eden on aluevaltaus elokuvan puolella. Sen kantaesitys oli Kajaanin kaupunginteatterissa vuonna 2006. Tuoreimman tilaston mukaan 77,4 prosenttia ikäluokasta käy rippikoulun. Niitä samoja pohdintoja ja teemoja, jotka ovat riparilla nuorille tärkeitä. Konfirmaatiojakso puolestaan on kuvattu Helsingissä Töölön seurakunnan Meilahden kirkossa. Myöhemmin hän tajusi, että kyse oli myös manipulaatiosta. Viikko, joka muuttaa nuoren elämän ” Minussa on suhteessa kirkkoon kaksi vastakkaista puolta ja halusin, että ne näkyvät myös elokuvassa. Vaikka en itse kuulu kirkkoon, näen sen työssä paljon hyvää. Edenin keskiöön valikoituvat nuoret, sillä heille leiri on yleensä merkittävä kokemus. Kotimaa katsoi Edenin yhdessä kirkkohallituksen rippikouluasiantuntija Jari Pulkkisen kanssa. Edenin kuvaukset olivat viime kesänä Espoon seurakuntien Hvittorpin leirija kurssikeskuksessa Kirkkonummella. Edenin riparilla järjestetään myös Sovituksen polku -niminen elämysjakso, johon kuuluu ristiinnaulitsemiseen eläytyminen siten, että riparilaisen silmät on sidottu ja hänen kätensä vedetään köysillä ylös sivulle. Se on valoisa ja myönteinen, mutta ei ilman särmää. Kirkko ei ole lakannut olemasta, sillä on edelleen merkitys monille ihmisille. Rippikoulua käsittelevässä Eden elokuvassa nuorten hahmot ovat tunnistettavia, sanoo rippikouluasiantuntija Jari Pulkkinen Kirkkohallituksesta. Edeninkin leirillä se osoittautuu vähemmän onnistuneeksi kokeiluksi, minkä Tommi Korpelan esittämä vanhempi pappi sanoo suoraan Satu Tuuli Karhun esittämälle nuorelle konservatiiviselle papille. – Ajattelin, että on ehkä aika saada toisenlainenkin näkökulma. Tuoreen rippikoulukyselyn mukaan nuoret antoivat rippikoululle arvosanan 9 -. Leiri oli Heikkilälle tärkeä kokemus ja hän kertoo myöhemmin miettineensä sitä myös elokuvan tapahtumaympäristönä. Minussa on suhteessa kirkkoon kaksi vastakkaista puolta ja halusin, että ne näkyvät myös elokuvassa. Nykyisin Sovituksen polkua ei juuri leireillä järjestetä. Heikkilä itse on käynyt Tampereella Messukylän seurakunnan rippileirin Pättinniemen leirikeskuksessa vuonna 2003. KOTIMAA | 14.8.2020 | rippikoulu | R ippikoulu on yhä nuorten enemmistön yhteistä kokemusmaailmaa. Vuosien varrella rippikoulua on käsitelty jonkin verran nuortenkirjallisuudessa. | Kuva: Sami Kuokkanen / Tekele Productions kunnan rippileiriin Porkkalanniemellä. Lisäksi ainakin yksi ammattiteatterin näytelmäkin aiheesta on tehty, Heini Junkkaalan kirjoittama Sexton. Pulkkisen ensivaikutelma elokuvasta oli, että se on lämminhenkinen ja siitä jäi hyvä mieli. Hän oli lukenut käsikirjoituksen etukäteen. Jo sukupolvien ajan riparit ovat kuuluneet nuorisokulttuuriin, mutta syystä tai toisesta siitä ei aiemmin ole tehty pitkää elokuvaa. Kesällä 2017 Heikkilä oli tutustumassa Malmin seuraelokuva | Eden on ensimmäinen rippikoulusta kertova pitkä elokuva. Eden on tuore ja raikas kuvaus leiriviikosta eri elämäntilanteista yhteen tulevien nuorten elämässä. – Elokuvassa nuorten hahmot olivat rippikouluista tunnistettavia ja elokuva käsitteli kivalla tavalla ihmissuhteita, uskon ja elämän kysymyksiä. Ammattilaisen silmin Edenissä on muutamia asioita, joihin Pulkkinen kiinnittää huomiota, 6 uutiset. Sovituksen polku oli osa Heikkilän omaa riparia, ja hän muistaa, että se oli aluksi merkittävä kokemus. Elokuvassa oli Pulkkiselle paljon tunnistettavaa ja tuttua pohdintaa nuorten maailmasta. Lopullinen ajatus riparielokuvasta hahmottui 2015 ja seuraavana vuonna Heikkilä alkoi kirjoittaa. Ulla Heikkilä sanoo, että kirkko on ollut pitkään taiteessa kriittisen katseen alla, varsinkin elokuvapuolella. Mutta nyt on, ja onnistunut sellainen
Kanttoria tai diakonia ei ole mukana. Rippikoulutyö on tiimityötä. Eikä nyt ole kyse ideologisesti kirkkokriittisestä tai uskotoallergisesta teoksesta – ikävä sanoa, mutta sellaistakin voisi odottaa. Edenissä on myös kastekohtaus. Paljon esillä ovat myös herkät Panu ja Sampo sekä etäinen älykkö Ilmari, Aliisan sydämen salainen valittu. Lopulta nuorempi pappi löytää kutsumuksensa uuden suunnan antaessaan leiriläiselle anteeksi. OLLI SEPPÄLÄ Eden. Pulkkinen sanoo iloitsevansa siitä, että vihdoin rippikouluteemasta on tehty oma elokuva. Näyttelijät: Aamu Milonoff, Linnea Skog, Bruno Baer, Amos Brotherus, Jere Ristseppä, Satu Tuuli Karhu, Tommi Korpela, Irina Pulkka. Läsnä ovat niin elämän kipu kuin valonsäteetkin. Jari Pulkkinen mukaan elokuvassa esiintyvää runsasta salatupakointia ja yöjuoksuja ei rippikouluissa siinä määrin esiinny kuin Eden-leffassa. Elokuvassa näkyy vain kaksi pappia ja nuorisotyöntekijä. – Se toteutetaan upotuskasteena järvessä helluntaiherätyksen tyyliin. Pakko mainita hieno kohtaus, jossa nuorisotyöntekijä ( Irina Pulkka) lukee oppitunnilla kauniisti Laulujen laulusta eroottisen kohdan ja luokkahuoneen seinällä on jättiläiskäärmeen nahka ikään kuin kaiken kauniin yllä kaikuna syntiinlankeemuksesta. Edenin kaksi pappia edustavat erilaista lähtökohtaa rippileiriin, liberaalia ja konservatiivista. Myös ihmeitä koetaan ja ne kiistetään. Pulkkinen kiinnittää vielä huomiota isosten rooliin elokuvassa. Nyt leiri ei ole vain lavaste, vaan sen oppisisältökin on osa henkilöiden ajatelua ja toimintaa. Turvallisuuteen on monella tavoin kiinnitetty paljon huomioita viimeisten vuosikymmenien aikana ja se myös näkyy rippikoululaisten kokemuksissa. Yleensä fiktiossa pappi saa esittää toimintansa kautta kirkkoa ja sen asenteita eli instituutiota. Vähintään neljä tähteä. Eden on saanut Kirkon mediasäätiöltä 10 000 euroa tuotantotukea. Elokuvan keskeiset hahmot ovat kaksi nuorta, kovis Jenna ( Linnea Skog) ja itsevarma älykkö Aliisa ( Aamu Milonoff). Eden on hyvä nuorisoelokuva, joka tarjoaa varttuneemmallekin katsojalle näköalan nuoren kasvun maailmaan, ei ehkä niinkään oman riparin muisteluun. – Esimerkiksi Sovituksen polku ja leirihäät ovat sellaisia, joista on paljolti luovuttu. Kyllä järvessä tapahtuvia kasteita varmasti rippileireilläkin toimitetaan, mutta tavallisimmin kyse on valelukasteesta, Pulkkinen huomauttaa. 93min. Ammattilaisen silmä vain nyt on sellainen. Samalla leffan aikana tuli fiilisteltyä omia muistoja rippikoulusta. mutta ei siksi että ne huonontaisivat elokuvaa. Rippileirillä niitä riittää. Edeniin on otettu toimintaa joka ei kaikilta osin ole nykypäivän riparien arkea, kuten leirihäät tai rajua eläytymisoppimista edustava Sovituksen polku. Vanhempi pappi ( Tommi Korpela) antaa nuoremman papin ( Satu Tuuli Karhu) toteuttaa ideoitaan, vaikka ne epäonnistuvat. Ohjaaja Heikkilä asetti tavoitteekseen, että elokuva olisi valoisa – ja sellainen katsomiskokemus siitä tuli. Luonnollisesti elokuva vaatii sekä pelkistämistä että riittävän dramaattisia kohtauksia. Oikeasti isoset ovat yksi keskeinen syy rippileirien suosioon, sillä he tarjoavat nuorille samastumiskohteita. – Elokuva on positiivinen ja lämminhenkinen kuvaus rippikoulusta, ystävyydestä ja monista nuorille tärkeistä teemoista. Taustalla vaikuttaa leirin syvempi sanoma armahtavaisuudesta ja itsensä hyväksymisestä. Leirillä sattuu ja tapahtuu, koetaan ystävyyttä ja rakkautta, mutta myös petytään rakkaudessa. Toki leffan draaman kannalta kyseisillä kohtauksilla on oma tärkeä merkityksensä. – Kahta pappia on oman kokemukseni mukaan tuskin koskaan mukana leirillä, sen sijaan muuta työntekijäjoukkoa kylläkin. 7 KOTIMAA | 14.8.2020. Ohjaus Ulla Heikkilä. OLLI SEPPÄLÄ Ulla Heikkilän käsikirjoittama ja ohjaama Eden kertoo rippikoulusta eli kirkon työstä, jolla on kauaskantoinen merkitys niin yhteisenä ikäluokkakokemuksena kuin eräänlaisena siirtymäriittinä. – Elokuva on tehty nimenomaan rippikoululaisten näkökulmasta ja ilmeisestä tästä syystä isosten rooli ei näyttäydy kovin merkittävänä. On hämmentävää ja nerokasta, että rippileiri on elokuvan tapahtumapaikka. Pulkkisen mukaan elokuvan | arvio | Elokuva työstä, jolla on merkitys Eden tarjoaa varttuneemmallekin katsojalle näköalan nuoren maailmaan. | Kuva: Sami Kuokkanen / Tekele Productions työntekijäjoukko ei ole kovin tyypillinen. Vuonna 2019 rippikoulututkimuksen mukaan 95 prosenttia leiriläistä koki olonsa rippikoulussa turvalliseksi ja koki, että he saavat olla mukana omana itsenään
Iso kysymys tällä hetkellä on se, miten verkossa tehtävä työ resursoidaan koko kirkon ja paikallisseurakuntien tasolla, kertoo verkkoviestintäpäällikkö Lari Lohikoski Kirkkohallituksesta. Hän napsautti puhelimen kameran päälle. Helsingin seurakuntayhtymän verkkotuottaja ja mediapastori Jan Ahosen mukaan vielä on liian varhaista tehdä johtopäätöksiä, mikä on seurakuntien sosiaalisen viestinnän tulevaisuus poikkeusolojen jälkeen. Kyse on siitä, missä määrin digiloikan aikana tehdyt toimenpiteet otetaan pysyviksi käytännöiksi seurakunnissa myös jatkossa. – Seurakunnat hankkivat koronakaudella reilusti viestintätekniikkaa, mikä on hyvä asia. Anu Backman tuottaa sisältöä Instagram-kanavalleen pääasiassa vapaa-ajalla, mutta toisinaan 8 KOTIMAA | 14.8.2020 uutiset. Jumalanpalvelusten striimauksia oli toki tehty jo aikaisemmin, mutta ei näin laajassa mittakaavassa. – Fyysiset kohtaamiset ovat kuitenkin seurakuntatyön suola. Hiljaisessa kirkossa Backman luki katkelman Luukkaan evankeliumitekstistä ja lausui siitä muutaman ajatuksen. päivänä, Iisalmen seurakunnan pastori Anu Backman istahti kirkon alttarin eteen. Seurakuntien someviestintä on tällä hetkellä taitekohdassa. Se on Instagramin ominaisuus, johon käyttäjät voivat ladata kuvia ja videoita, jotka katoavat palvelusta vuorokauden kuluttua. Kosken mielestä kirkon nuoviestintä | Iisalmen seurakunnan pastori Anu Backman tekee sosiaaliseen mediaan sisältöä pääasiassa vapaa-ajallaan, ja tube-pastori Jussi Koskella some on valtaosa hänen työnkuvaansa. Kun resurssit kirkossa vähenevät, harkintaan jää se, kuinka merkittäväksi sosiaalinen media ja viestintä kirkossa ylipäätään koetaan. Kirkon someviestintä on murroksessa ” Yksi iso kysymys tällä hetkellä on se, miten verkossa tehtävä työ resursoidaan koko kirkon ja paikallisseurakuntien tasolla. Kevään korona-aalto pakotti useat seurakunnat tuomaan jumalanpalvelukset ja muun toiminnan digitaaliseen muotoon, kuvaruuduille. Digiloikka toi jumalanpalvelukset kotisohville myös sellaisten ihmisten nähtäviksi, jotka eivät normaalisti pääsisi käymään kirkossa. Backman ajatteli, että jos edes yksikin ihminen saisi toivoa ja lohtua elämäänsä synkkänä aikana, se riittäisi. Niin sanottuja mediapastoreita on Suomessa vain kourallinen. Suomen ensimmäinen päätoiminen tube-pastori Jussi Koski tuottaa Espoon seurakuntayhtymälle YouTube-videoita Pastorific-kanavalleen, jolla on lähes 13 000 tilaajaa. Koski toimiikin mediapastoritehtävänsä lisäksi myös nuorisopastorina Olarin seurakunnassa Espoossa. Myös hänen kohderyhmäänsä ovat nuoret ja nuoret aikuiset. Joka tapauksessa verkko toimintaympäristönä tulee entistä enemmän painottumaan kirkossa. Sisältö kehittyy tekemällä, yrittämällä ja erehtymällä, Jan Ahonen sanoo. – Kirkossa pitää olla hereillä, minkälaisia somekanavia syntyy, koska jos niihin tulee jälkijunassa, on se liian myöhäistä. Mikä on kirkon sosiaalisen median tulevaisuus poikkeusolojen jälkeen. risotyöntekijät ovat parhaiten ajan hermoilla sosiaalisen median tekemisestä. – Kirkon työntekijät tekevät ruohonjuuritasolla hyvää sisältöä somemaailmaan. | sosiaalinen media | K un koronatilastot Suomessa olivat suurimmassa huipussaan maaliskuun 29. Tubecon on YouTube-videoita tekevien oma tapahtuma, jota järjestetään Suomen lisäksi esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa. Sitten hän latasi videot Instagram-sovelluksen tarinoihin. Strateginen somen tekeminen kirkolla on ollut kuitenkin suhteellisen hidasta, Koski pohtii. Seuraava kehitystehtävä seurakunnissa on sisällön laatu. Somessa trendit muuttuvat niin vauhdilla, hän lisää. Ne eivät saa jäädä sosiaalisen median varjoon, Lohikoski sanoo. Kuilu seurakunnan tilaisuuksiin osallistumiseen kapeni. Koskella on laaja kokemus somemaailmasta, onhan hän muun muassa toiminut aikaisempina vuosina Tubecon Suomi -tapahtuman sisällöstä vastaavana johtohenkilönä Suomen tubettajat ry:n kautta
– Ihmisiä kiinnostaa somessa enemmän aidot ihmiset ja henkilökohtaisuus kuin organisaatiot. Videoiden tekeminen YouTubeen kuuluu hänen vapaa-aikaansa. Näkemäni vastaukset tähän asiaan eivät olleet kovin perusteltuja. | Kuva: Anu Backman ” Verkko toimintaympäristönä tulee varmasti entistä enemmän painottumaan kirkossa. Somessa Backman on siksi, että hän haluaa olla samassa paikassa, jossa hänen työssään tavoittamansa ihmisetkin ovat. Backman päivittää myös Iisalmen seurakunnan sosiaalisen median kanavia. – Someosaamista tarvitaan kirkkoon ehdottomasti lisää. Kotimaassa Jussi Rytkönen taisi aiheeseen tarttua, mutta muita merkittäviä keskusteluja en ainakaan nähnyt, Jan Ahonen sanoo. Backman toimii myös nuorisoja rippikoulutyön pappina Iisalmen seurakunnassa. – Somea ei ole virallisesti merkitty työnkuvaani. Uhkana on se, että digiloikka nähdään vain poikkeusolojen aikaisena välitoimenpiteenä. Työajattoman työn vuoksi rajanveto työja vapaa-ajan välille on kuitenkin haastavaa. Hän haluaa tuoda esiin Kristuksen kirkkoa omassa somessaan. Backmanin Instagram-sivulla ristit, kynttilät ja kirkko pilkehtivät arkisten kuvien seassa. – Kun kirkkojen ovet olivat kiinni, monet kirkon jäsenet ja työntekijätkin kyselivät, miksi etäehtoollisia ei järjestetä. Tarvitaan sellaisia kirkon työntekijöitä, jotka ottaisivat sosiaalisen median luontevaksi osaksi työtään, hän lisää. Tämän vuoksi haluan olla yksi monista kirkon kasvoista somessa, Backman sanoo. Hän pitää kauniista vaatteista, niin sanotusti pinnallisiksi mielletyistä asioista. Oman Instagram-kanavansa lisäksi Anu Backman tekee sisältöä myös Iisalmen seurakunnan somekanaville. Kosken mukaan seurakuntien sosiaalisen median tulevai9 KOTIMAA | 14.8.2020. Jan Ahosen mielestä tämä vuosi on todistanut, että sosiaalisessa mediassa ja viestinnässä on vielä kehitettävää. Tube-pappi Jussi Koski näkee mahdollisuutena, jos koronan tuomaa digitaalista hyvää lähdetään kehittämään seurakunnissa. » myös työajalla. Minusta me teologit olisimme voineet avata tätä enemmän, sillä liian usein vastaus oli epämääräinen ”ei käy”. Uskon asian kuitenkin selkiintyvän, kun keskustelemme uuden kirkkoherran kanssa asiasta, Backman kertoo. Toisaalta Backman tahtoo välittää somessa sitä, että hän on tavallinen ihminen siinä missä muutkin, vaikka onkin pappi
TikTok on näistä merkittävin trendi, jonne yksittäiset kirkon työntekijät ovat tuottaneet sisältöä. Ihmiset odottavat aitoutta, rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä niin yksityisiltä somen käyttäjiltä kuin organisaatioiltakin. Anu Backman on saanut somen kautta positiivista palautetta lukuun ottamatta yksittäisiä negatiivisia kommentteja. Vaikka halua siihen olisi paljon, on muutos rakenteellisesti haasteellista. Myös videot jatkavat nousukauttaan erityisesti mainoksissa, mutta myös muissa somesisällöissä. Osoitus mielenkiinnosta tai empatiasta. Sometrendit 2020 Merkittävimpiä tämän vuoden trendejä sosiaalisessa mediassa on TikTok-sovellus, jossa 15 sekunnin mittaisia videoita voi luoda, julkaista ja katsella. Verkossa paikallisseurakunnat eivät Lari Lohikosken mukaan ole välttämättä relevanteimpia viestimiskanavia. Syntyy jatkuvasti uusia tapoja, joilla pystytään viemään hyvä viesti eteenpäin verkossa, Koski toteaa. – On tärkeää olla liikkeellä siellä, missä ihmiset liikkuvat ja vastata siihen, mitä he kaipaavat, Lohikoski toteaa. Kolmas keskeinen kehityssuunta ovat mikrovaikuttajat, jotka tekevät vaikuttajamarkkinointia yrityksille. suus riippuu varmasti siitä, kuinka paljon niissä ollaan valmiita muuttamaan työnkuvan sisältöä esimerkiksi videotuotannon pariin. Sovellusta käyttävät pääasiassa nuoret, 1990-luvun jälkeen syntynyt Z-sukupolvi. Anu Backmanin Instagram-kanavalla kirkollinen kuvasto ydistyy arkisempiin päivityksiin. JANICA PÖRHÖNEN 10 KOTIMAA | 14.8.2020 uutiset. – Kirkko on ollut jatkuvasti ajan tasalla sosiaalisen median trendien suhteen. Videot luovat katsojalle sellaisen tunteen, kuin hän olisi kaveri videon puhujan kanssa. Yritykset etsivät tällaisia henkilöitä tuottamaan arvojensa mukaista sisältöä kohderyhmilleen. He ovat tavallisempia henkilöitä, joilta löytyy osaamista tiettyyn aihepiiriin, kuten luontokuvaukseen. – Ehkä sosiaalinen media tuo lähemmäs aiemmin tuntemattomia ihmisiä. Kun puhelimen näyttöön ponnahtaa Instagramissa sydän tai Facebook ilmoittaa jonkun tykänneen kuvasta, se on symbolinen ele. Jussi Kosken YouTube-kanavan kohderyhmänä ovat nuoret ja nuoret aikuiset. Se on madaltanut kynnystä tulla juttelemaan minulle kasvokkain, Backman sanoo. Niissä korostuvat tarinallisuus ja elämyksellisyys. | Kuva: Kuvakaappauksia Jussi Kosken ja Anu Backmanin sometileiltä. Myös autenttisuus korostuu some-trendinä. Ikävät kommentit hän laittaa yleisen kirkkokriittisyyden piikkiin. Jussi Koski painottaa, että kaikki ihmisten välinen toiminta liittyy aina viestintään. Se, millaisia avauksia sinne kirkon taholta tehdään tulevaisuudessa, jää nähtäväksi, Jussi Koski sanoo. Mikrovaikuttajien suosio perustuu heidän aitouteensa – seuraajat samastuvat heihin helposti. Paras palaute somessa on se, kun nuoret tykkäävät hänen kuvistaan tai videoistaan. – Jeesuskin odotti meiltä viestintää toistemme kanssa. TikTokilla on 800 miljoonaa aktiivista käyttäjää kuukaudessa, ja sitä on ladattu sovelluskaupoista yli miljardi kertaa. Ihmisten kannalta paikallisuutta tärkeämpiä saattavat olla muut, esimerkiksi identiteettiin tai sukupolveen liittyvät asiat. JANICA PÖRHÖNEN ” Jeesuskin odotti meiltä viestintää toistemme kanssa
Tarkempi tutkimustieto aiheesta puuttuu. Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Kirkon henkilöstö, papit ja piispat sekä muut työntekijät ovat mielipiteineen hajaannuksen tilassa. Päättäjien toiminta kumpuaa useammin velvollisuudesta kuin huolenpidosta ja rakkaudesta lapsiin ja nuoriin. Vaikka kriisi on vaikuttanut kaikkiin, vaikutusten kesto ja laajuus vaihtelevat. Lapsivaikutusten arvioinnin (LAVA) osalta kirkko on edelläkävijä. Siksi, aika aikaa kutakin, myöskin johtajana. Koronakriisi on lisännyt eriarvoisuutta lasten ja nuorten keskuudessa. Luterilaisena, mutta yli 30 vuotta ekumeenisessa yhteydessä ortodoksien kanssa toimineena olen kokenut sen täällä Iisalmessa konkreettisesti, kun arkkipiispa Leo aloitti yli viisi vuotta sitten ajojahdin silloista kirkkoherraa, rovasti Isä Elias Huurinaista kohtaan. LAVA tähtää siihen, että lasten (alle 18-vuotiaat) hyvinvointi, osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet kirkossa ja yhteiskunnassa paranevat. Hallinto toimii, jos toimii, vain johtajan käskyvallassa. Kriisi on saanut ihmiset pysähtymään tärkeiden asioiden äärelle. Tilanne on hänelle uusi ja laajuudessaan yllättävä. Vakavat talousrikosepäilyt syytteineen ja tutkintoineen ovat johtaneet nollatulokseen. Ainoat merkittävät tulokset ovat suuret taloudelliset menetykset ortodoksiselle kirkolle ja Iisalmen seurakunnalle. Mitä paremmin lapsivaikutusten arviointi toteutuu, sitä paremmin toteutuu Jeesuksen opetus lapsen ensisijaisuudesta ja esikuvallisuudesta. Sekä kirkossa että muualla yhteiskunnassa lapsen oikeudet jäävät helposti juhlapuheiden, suositusten ja toimenpideohjelmien paperitasolle. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Se konkretisoituu niin, että arkkipiispa Leo syyttää nyt alaisiaan kiusaamisesta ja rasismista, kun hänen johtamistapaansa arvostellaan. L apsivaikutusten arviointi on edelleen lapsenkengissä, totesi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen vuosikirjassaan Lapsen etua etsimässä toukokuussa. Tietoa arvioinnin tueksi kootaan monella taholla. Paras puolustus onkin asettua marttyyrin osaan. Huhti-kesäkuussa kirkosta eroamisia oli huomattavasti vähemmän kuin edellisenä vuonna. ” Kirkolla on mahdollisuus osoittaa olevansa ihmistä varten. Kirkolla on erityinen mahdollisuus profiloitua lapsiystävälliseksi yhteisöksi ottamalla LAVA vakavasti. Itsekin yli 70-vuotiaana, mutta jo useita vuosia sitten eläköityneenä johtajana myönnän auliisti, että minusta ei olisi enää nykyajan vaatimusten mukaiseksi johtajaksi. Tämä on surullista, sillä ortodoksisen kirkon imago ja kaikki se kauneus jonka se sanomansa ohella pitää sisällään, on nyt uhattuna. Niissäkin on kyse lasten ja nuorten osallisuudesta, kuulluksi tulemisesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa. JARMO KOKKONEN Johtaja, Kirkon kasvatus ja perheasiat, Kirkkohallitus Lapsivaikutusten arviointi pitäisi ottaa täysimittaiseen käyttöön päätöksenteko | Kirkko on ollut edelläkävijä lapsivaikutusten arvioinnissa, mutta jääkö lasten etu paperitasolle, kysyy Jarmo Kokkonen. Poikkeusolojen jälkihoito edellyttää lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin kohdistuvien vaikutusten hyvää arviointia. Mahdollisesti muutkin eri puolilla Suomea. Alkukesän aikana ovat monet mediat nostaneet esille havaitut epäkohdat ortodoksisen kirkon hallinnossa ja johtamisessa. Harrastusten mukaista järjestötoimintaa ja vapaaehtoistyötä voi kyllä jatkaa hyvinkin, kunnes sielläkin tulee raja vastaan. Kirkolla on mahdollisuus osoittaa olevansa ihmistä varten. Tätä arkkipiispa esikuntineen ei ole suostunut perustelemaan asianosaisille eikä julkisuudessa, vielä vähemmän myöntämään tapahtuneen. Alussa mainitut uutisoinnit ovat pohdiskelleet myöskin arkkipiispan eläkeiän määrittelyn puuttumista. Pidän todennäköisenä, että usein lapsivaikutusten osalta täyttyy vain minimi, eli päätökseen kirjataan: ”ei erityisiä lapsivaikutuksia”. MARTTI HARJU Kaupunkineuvos, ekumeeninen kanssakulkija, Iisalmi Ortodoksisen kirkon hallinto ja johtaminen 11 KOTIMAA | 14.8.2020 mielipiteet. Olemmeko kirkossa yhteiskunnan tavoin lapsenkengissä lapsivaikutusten arvioinnin suhteen. Aihetta onkin, ei savua ilman tulta. Pyrkimystä tukee kirkolliskokouksen päätös, jonka mukaan seurakuntiin tulee perustaa nuorten vaikuttajaryhmiä. LAVA on osa seurakunnan arkista päätöksentekoa ja asioiden valmistelua, joka kuuluu sekä työntekijöille että luottamushenkilöille. Näkemykset kirkosta ja uskosta ovat moninaisia, mutta yksi asia yhdistää suomalaisia: lasten ja nuorten hyväksi tehtyä työtä arvostetaan. Ainakin sanomalehdet Karjalainen ja Savon Sanomat, viikkolehti Kotimaa, YLE sekä verkkojulkaisu Long Play ovat niistä uutisoineet. Valta sokaisee. Pekkarisen mukaan maassamme ei päätösten lapsivaikutuksia edelleenkään arvioida riittävästi. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Arvioinnissa on huolehdittava lasten ja nuorten kuulemisesta. Ilahduttavaa on, että monista seurakunnista löytyy aktiivisia lapsiasiahenkilöitä. Vuodesta 2015 kaikkia kirkollisen viranomaisen tekemiä päätöksiä on tullut arvioida lapsen edun näkökulmasta (kirkkojärjestys 23 luku 3§). Kirkolle korona-aika on ollut etsikkoaikaa
Ville Hassinen 9.8. Kannatan tästä yhteistä keskustelua ja ideoiden vaihtelua, että kirkkona, isona yhteisönä voimme antaa hyviä ideoita ja vinkkejä toisillemme. Rangaistuksen pelko on siis hälvenemässä yhdessä hiippakunnassa. Samoin tuntuu epäasialliselta koronavirusten lisääminen ikoniin, kuvaan, joka kertoo iankaikkisesta, ajasta tai paikasta riippumattomasta todellisuudesta. Sehän voi tarkoittaa vain sitä, että piispoilla on erilaiset käsitykset kirkon käsityksestä avioliitosta sekä teologisena että juridisena asiana, ja että käsitykset ovat niin kaukana toisistaan, etteivät ne ole yhteen sovitettavissa. Niihin ei pitäisi lisätä perinteeseen kuulumattomia elementtejä, kirjoittavat Kirsi Lehto ja Tuulikki Likitalo. KIRSI LEHTO Ikonimaalauksen opettaja, Suomen Ikonimaalarit Ry:n jäsen TUULIKKI LIKITALO Ikonimaalari, Suomen Ikonimaalarit Ry:n jäsen Koronavirus ei kuulu ikoniin keskustelu | Ikonit kertovat kuvan kielellä kirkon opettamaa totuutta. Loppukohtauksessa jännitin, minkä espoolaiskirkon olivat mahtaneet valita valkokangasriparin konfispaikaksi. Espoon keskiaikainen Tuomiokirkko olisi ollut vallan mainio, vaan menivätkin Helsingin puolelle Meilahteen. Perinteen mukaan ikonissa lihaksi tulleella, aikuiseksi kuvatulla Kristuksella aluspuvun väri on punaisesta luumunpunaiseen ja päällysviitta on sininen tai vihertävän sininen. Siksi mielestämme koronaviruksien lisääminen ikoniin ei ole ortodoksisen perinteen mukaista. Helsingin piispa Teemu Laajasalo on ilmaissut kantanaan, että samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkijää ei käydä tuomitsemaan. Jos avioliittokäsitys olisi tärkeä asia, ei olisi mitenkään mahdollista, että kirkon opin ja hengellisen elämän ylimmät valvojat ja kaitsijat käyttäisivät vuositolkulla aikaa yhden teologisen kysymyksen pohtimiseen ja pääsisivät parhaimmillaan siihen saavutukseen, että kuvailevat ongelman ja erilaiset mahdollisuudet ajatella asiasta sekä lopuksi toteavat, että kirkossa samoin kuin heidän omassa keskuudessaan on erilaisia mielipiteitä asiasta ja sen kanssa on elettävä. Tällöin valkoisella värillä on tärkeä sanoma. 12 mielipiteet KOTIMAA | 14.8.2020. Vihittävillä on myös pelko siitä, että vihkijä saa rapsut piispaltaan. Surullista on, että ne kirkon jäsenet, jotka haluavat solmia avioliittonsa Jumalan kasvojen edessä ja seurakunnan edessä, eivät saa sitä tehdä jos kumppani on samaa sukupuolta. Pitääkö matkustaa vihittäväksi Helsingin hiippakuntaan. Tuossa Taaborin vuoren tapahtumassa Kristus tahtoi jo ennen kärsimyksiään ja ylösnousemistaan näyttää opetuslapsilleen, ja nyt ikonin kautta kaikille ihmisille, ihmistä odottavan jumaloitumisen mahdollisuuden. Jotenkin tuntuu, että piispa Laajasalon avauksesta huolimatta alueellinen ja inhimillinen eriarvoisuus jää pahasti rehottamaan. -Messua suunniteltiin yhdessä ryhmän ohjaajien kesken ja siinä oli miettimistä, miten turvavälit voidaan säilyttää. Höh! Hannu Kiuru 8.8. Kun kirkon ylin ja terävin hengellinen johto ei pääse asiasta perille, ei meidän tavallisten ihmistenkään tarvitse. Vain kirkon kannalta epäolennaisen sivuseikan kohdalla tilanne voi olla tämä. Risto Voipio 9.8. Joskus Kristuksen puku ikonissa on valkoinen. Ikonin tarkoitus on kertoa kuvan kielellä kirkon opettamaa totuutta muuttumattomana sukupolvelta toiselle. K otimaa-lehden (26/3.7.2020) haastattelussa oli esillä Ulla Tschurbanoffin maalaama ikoni ”Hyvä paimen”, jossa kuvatekstin mukaan Jeesus polkee koronaviruksia jalkoihinsa ja kantaa ihmiskuntaa. Näillä Kristuksen puvun kahdella värillä, punaisella ja sinisellä, tuodaan esille kristinuskon keskeisin opetus, yksiolennollisuuden dogmi. Entä muualla. Mikäli muutamme ikonin sisältöä, värejä tai lisäämme siihen jotain ylimääräistä, sanoma muuttuu. Kirkkoon saapunut väki oli selvästi valveutunutta ja osasi huomioida etäisyydet toisiinsa kirkonpenkissä. Ikoneissa värisymboliikka on eräs keino kertoa kuvan kielellä kirkon opetuksen tärkeitä asioita. Asia olisi eri, jos kysymys olisi uskonnollisesta maalauksesta, joka ei ole sitoutunut niin tarkasti kuin ikoni esittämään kirkon opetusta ja dogmeja kuvan kielellä. Nuorten turvavälejä on hankala noudattaa, koska he joka tapauksessa kokoontuvat keskenään.-Enpä ole koskaan aiemmin toteuttanut pandemia-ajan konfirmaatiota, mutta oppia hyvä kaikki. ” Mikäli muutamme ikonin sisältöä, värejä tai lisäämme siihen jotain ylimääräistä, sanoma muuttuu. korvaa Kotimaa24:n lukijablogeissa sanottua Avioliittokäsitys ei ole kirkossa eikä kirkolle tärkeä asia. Ikonissa ”Kristuksen ylösnousemus” Kristuksen puvun valkoisuudella tuodaan esille ihmisen ja koko luomakunnan pelastushistorian tärkein asia, ylösnousemus, ihmisruumiin kirkastuminen. Tämä on toinen kahdesta keskeisimmästä tuloksesta piipainkokouksen kirkolliskokouksen toimeksiannosta laatiman kannanoton äärellä. Tai saavat, mutta toimitus tehdään salakähmäisesti ja tietoisesti kirkon virallisen kannan vastaisesti. Kristuksella on valkoinen puku myös ikonissa ”Kristuksen kirkastuminen”. Lehtikuvassa olevassa ”Hyvä paimen” -ikonissa Kristuksen vaatteiden värit eivät noudata edellä selitettyä ortodoksista ikonimaalausperinnettä. Mielestämme ei ole suotavaa, että Kristuksen vaatteiden värejä muutetaan mielivaltaisesti. Kieltämättä messua suunnitellessa mielessäni pyöri samanaikaisesti rajoitusten purkaminen ja piispojen suositus edelleen pitää yllä rajoituksia. Toimitin konfirmaatiomessun omalle rippikouluryhmälleni. Marja-Sisko Aalto 6.8. Ikoniin kuvatussa Kristuksessa, yhdessä ja samassa olemuksessa on samanaikaisesti kuvattuna täydellinen ihmisyys ja täydellinen, muuttumattomana pysyvä jumaluus. Meille tavallisille kirkkopolun tallaajille tämä on äärimmäisen vapauttava ja iloinen asia
Viestin olisi selvyydellään tavoitettava kuulijansa ja lukijansa. Kai se nyt on kovinkin suositeltavaa, jos todellinen hyvä pannaan vaikka esimerkiksi kiertämään, vaikka se onkin lähtöisin jonkun elämästä. Alkukieli kreikka on ja pysyy, eikä sen kuvaama maailma kulttuuriympäristöineen enää miksikään muutu. Jouko Pitkäranta kirjoitti otsikolla ”Metsäkirkko”. Mistä se kirjoittaja sitten nappaa, että laulaja on tyttö, kun laulun viimeiset sanatkin ovat: Hän kyllä muistavi poikaa, paimenpoikaa. Aiheena oli, mihin temppelikuntaan heidän perheensä kuuluu. ILKKA LINDSTRÖM Eläkeläinen, ent. Monet Raamatun käsitteet ja ilmaukset vaativat opetusta ja oppimista. Ne herättivät suurta huomiota. Kotimaassa (30/31.7.2020) oli mielenkiintoinen Olli Seppälän kirjoitus uudesta raamatunkäännöksestä ja Jukka Palolan mielipidekirjoitus samasta aiheesta. laamanni Raamatun kääntämisestä Kotimaan numerossa 31/2020 julkaistuissa mielipiteissä on muutama asia, joihin haluan puuttua. Eli se tarkoittaa täydellisen hurskasta, joka tulee vain Jeesuksen kautta. Olisi ehkä tapauskohtaisesti ratkaistava, sopivatko oikeamielisyys, oikeudenmukaisuus, nuhteettomuus, uskollisuus tai jokin muu ilmaus tietyssä tekstiyhteydessä vanhurskautta paremmin avaamaan merkityssisältöä. Pitkä dialogi voi alkaa. Kielen sanat ovat symboleja ja niiden synnyttämät mielikuvat ja merkityssisällöt voivat toisinaan olla epämääräisiä. Vanhurskaus on epäilemättä ongelmallinen ilmaus nykyihmiselle. ” Eräs seurakuntaan kuuluva rouva kertoi, minkälaisia kukkia hän uhraa kotialttarilla. Tottahan toki normaali ihminen ymmärtää, mikä on sopivaa kertoa. Hän on juuri kolmannen sukupolven kristitty. Ilmaisun tarkistaminen voi olla paikallaan, jos vanhassa käännöksessä on tehty huono sanavalinta. Katselijoita oli joka kerta pari tuhatta, mutta ilman fyysistä kohtaamista ihmisten kanssa olennainen osa puuttui: keskustelut ja juttelut, jotka käydään keittiössä, ruokapöydässä ja käsitöitä tehdessä. Elävien täytyy auttaa vainajaa autuuteen pääsemiseksi vuosikaudet säännöllisellä uhrirituaalilla temppelissä ja kotialttarin edessä. Onko kristinusko Japanissa edelleen vain taidon ja tiedon tasolla. 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Japani alkoi modernisoitua, yksi kansallinen iskulause oli ”taidon ja tiedon on oltava länsimaalainen, sielun japanilainen”. Samalla sen olisi oltava uskollinen alkukielen ilmaisulle, oltava sen mahdollisimman tarkka vastine. NIILO KORHONEN Suonenjoki Huomioita edellisestä lehdestä 13 KOTIMAA | 14.8.2020. Vaaka tarkoittaa lopullista totuutta. Siinä on ymmärrettävä kielten ohella niitä synnyttäneitä historiallisia maailmoja ja kulttuureja. Kutsuin luennoitsijaksi kristillisen hautaustoimiston edustajan. | kolumni | S ain Herra K:lta sähköpostin: ”Isäni 49 päivän suruaika päättyi. Kielen kääntäminen on monimutkainen prosessi. En aloittanut luentoa Herra K:lle, mutta tiesin pitkän dialogin olevan edessä. Niiden kautta voimme tietää, mikä ihmisten sielun tila on ja mikä on huomioitava työssämme. Toinen asiani liittyy Hannu Sorrin ja Leena Huovisen kirjoituksiin. Joku selitti luontevasti, että se on saanut alkunsa sanasta vaaka, ei sanasta vakaa. Toiseksi kristittynä olisi ajateltava, että kaikki poisnukkuneet uskonnoista riippumatta kohtaavat Ihmisen Pojan takaisin tulon, jolloin Hän päättää, ketkä pääsevät Taivaan Isän luokse ja ketkä joutuvat kadotukseen. Eräs kristitty japanilainen päätteli, että Japanissa pesäero vanhoista uskonnollisista siteistä vaatii kolme sukupolvea. Päätin järjestää seminaarin kristillisistä hautajaisista. Uskonnollisessa kielenkäytössä fraasit ja sanonnat usein peittävät ilmiöitä ja asiaintiloja, joita niiden tulisi kuvata ja avata. Päivi teki kolme ruokapiirivideota, jotka striimattiin kirkon kotisivun kautta. Herra K:lla on joustavat työvuorot, joten hänellä on hyvä mahdollisuus osallistua. Uskontojen välissä HIROAKI YOSHIMURA Kirjoittaja on Tokion Suomi-kirkon työntekijä. Sitä varten käymme rippikoulua ja sanan kuulossa kirkossa, jossa teologit ja muut opettajat selittävät ja avaavat meille sanaa ja sen merkitystä. Kuitenkin puolet seurakuntalaisista jätti osallistumatta. Jutun pohjana oli laulu Paimenpoika. Mutta mitä voimme nyt tehdä asialle. Se oli Päiville kova paikka. Siitä huolimatta sitä ei tulisi systemaattisesti hylätä, koska meillä ei toistaiseksi ole parempaa ilmaisua. Kolmas asia koskee vanhurskaus-sanaa, josta on kirjoitettu aiemmin Kotimaan mielipidepalstalla. Hän on päässyt autuuteen ja tapaa äitini siellä.” Herra K on perheen ainoa kristitty ja hänen isänsä ja äitinsä hautajaiset pidettiin buddhalaisessa temppelissä. Pari vuotta sitten sunnuntain kirkkokahveilla pöydän toisesta laidasta kuului kahden seurakuntalaisen keskustelu. Nyt koronakriisin aikana seurakunnan piiritoiminnat ovat tauolla. Takana on suomen kielen erikoisuus: astevaihtelu, esim liika-liian, vaaka-vaa’an. Japanissa monet kristityt eivät selvitä suhdettaan vanhoihin uskontoihin, ja tämä koskee jopa omia hautajaisia. Kielen perkaus on siksi välttämätöntä. Vain hyvin perustellusta syystä tekstiä voitaneen muuttaa. Siitä sana sitten on lyhentynyt vanhurskaaksi. Uusi käännös saa näin oikeutuksensa käännettävän alkukielen sisältä ja kulttuurisesta kokonaisuudesta käsin. Minulla oli kaksi huomautusta: ensinnäkin japanilaisessa buddhalaisuudessa autuuteen pääseminen kestää 33 vuotta tai jopa yli. Suomalaisen vaimoni Päivin pitämässä seurakunnan ruokapiirissä kävi kerran niin, että eräs seurakuntaan kuuluva rouva kertoi, minkälaisia kukkia hän uhraa kotialttarilla. Silloin ajatuksenjuoksu tuottaa tuskaa. Ruokapiiri on yksi seurakunnan tavoittavan työn muoto, ja rouvan puhe saattoi antaa ei-kristityille osallistujille väärän käsityksen kristinuskosta. Oli mahtavaa kuulla Kiveenhakatut-ohjelmassa radiosta Mona-Liisa Nousiaisen elämästä. Päätimme kutsua ihmisiä entistä enemmän yksityisesti juttelemaan ja keskustelemaan kirkolle
– Emme ehtineet kapitulissa laatia mitään viestintästrategiaa, kun haastattelupyyntöjä alkoi tulla. – Koin itseni orvoksi. Muutto pikkukaupungista Helsinkiin vuonna 1971 oli suuri muutos. Kun sitten suostuin mukaan Helsingin vaaliin, tiesin mistä on kyse. TEKSTI JA KUVAT | OLLI SEPPÄLÄ ” Onko niistä loppumattomista kokouksissa istutuista tunneista ollut lopulta iloa ja hyötyä kenellekään. Askola oli assistenttina yliopistolla, kun opinnot Chicagossa avasivat uuden tavan ymmärtää ja tehdä teologiaa. Löysin sen seurakunnasta ja pyhäkoulusta. H elsingin piispan virka-asunnon ikkunoista näkyy punatiilinen Johanneksen kirkko. – Tunsin jälkijättöistä uupumusta. Kieltäydyin myös monista luottamustehtävistä ja työryhmien jäsenyyksistä. Muuttaessaan Askola karsi kovalla kädellä kirjastoaan, mistä johtuen hänen kirjahyllynsä antavat nyt kevyen vaikutelman. Vaalista tuli tiukka. Tein myös itselleni selväksi, että eläköityneen piispan ei sovi pyrkiä neuvonantajaksi eikä valtapelien taustavaikuttajaksi. Tosin itsestään selvää vaaliin lähteminen ei ollut. Olin työssä keskittynyt myönteisiin asioihin ja painanut vihapostin ja esimerkiksi piispakollegoiden ajoittaisen nihkeyden pois tietoisuudesta. Siellä opin sen, mikä on mielestäni edelleen kirkon tehtävä: toivottaa tervetulleeksi ne, jotka ovat vähän hukassa. Irja Askola ilahtui kun eläkkeellä olevien piispojen haastattelusarjassa tuli hänen vuoronsa. Eläkkeelle jääminen oli Askolalle aluksi oletettua tiukempi paikka. Esimerkiksi naistenlehden pääsiäisruokajutussa tuli myös Jeesus esille. Hän koki, että haluaa tuoda julki kriittisiä huomioita kirkosta. Tein graduni Kivenlahden lähiöstä ja siitä miten ihmiset ja seurakunta kokivat uuden muotoutumassa olevan asuinympäristön. Hänelle avautui ura ensin Seurakuntaopistolla, sitten Euroopan kirkkojen konferenssissa Genevessä, josta hän siirtyi Diakonia-ammattikorkeakouluun. Askola sanoo olleensa innostunut piispan työstä, kiinnostunut käymään seurakunnissa, tapaaman ihmisiä ja verkottumaan yhteiskunnan päätöksentekijöiden kanssa. Monenlaisiin haastatteluihin ja tilanteisiin suostuin, mutta en viihdeohjelmiin. – Paavo Kortekangas oli tuonut Yhdysvalloista uusia kokeilevia ideoita muun muassa käytännöllisten harjoitusten suhteen. Askola kertoo mielialansa vaihdelleen monta kertaa päivässä. Lopulta varmuus löytyi. Hän on lapsille vain Irja, joka kertoo aina ennen ruokailua sadun – itse keksimänsä. Irja Askola arvioi antaneensa piispa-aikanaan noin 50 haastattelua vuodessa. – Jälkikäteen ajateltuna ehkä hieman naiivi motiivi. Kun Irja Askola seitsemän piispavuoden jälkeen muutti sieltä pois vähän ennen eläkkeelle jäämistään 2017, hänen uuden asuntonsa ikkunasta näkyi myös punatiilinen kirkko, Uspenskin katedraali. – Media oli saarnatuolini suuren yleisön suuntaan. Askolan ja toiseksi tulleen tuomirovasti Matti Poutiaisen välillä eroa oli vain 11 ääntä. – Ymmärsin monien tekojen symbolisen merkityksen menemällä mukaan tilanteisiin, joissa piispoja ei aiemmin oltu nähty. Ensinnäkin Askolan mukaan kirkon ylärakenne puolustaa aikaa, joka on jo mennyt, ja elättelee harhakuvaa yhtenäiskulttuurista, jota ei enää ole eikä tule. – Työssä Espoon piispa Mikko Heikan teologisena avustajana näin, mitä piispana olemiseen kuuluu. – Tullessani jälleen seurakuntaiseksi huomasin myös instituutiokirkon vierauden. Olen ollut päättämässä ja antamassa julkilausumia. Jälkikäteen ajateltuna olin ehkä liiankin innostunut työstäni. Irja Askola syntyi Lappeenrannassa joulukuussa 1952, mutta muutti poliisi-isän kuoleman jälkeen kahdeksanvuotiaana äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa silloiseen naapurikuntaan Lauritsalaan. Vaikka Irja Askola oli nähnyt läheltä piispan arkea, median kiinnostus ensimmäiseen naispuoliseen piispaan oli yllätys. Vapaa sanomaan Kolme vuotta eläkkeellä olleella piispa Irja Askolalla on myös kriittistä sanottavaa kirkosta. Askola sanoo, että nyt hänen tärkein luottamustehtävänsä on käydä viikoittain aamupäivällä läheisessä päiväkodissa. Teimme ne osallistuen Espoossa seurakunnan elämään. Olin ujo ja etsin paikkaani. Siihen ei tarvittu tiukkaa akateemisuutta. Koin, että on tärkeä puhua mediassa. Koulut käytyään Askola lähti lukemaan teologiaa, omien sanojensa mukaan maksaakseen velkaa kirkolle, joka oli kohdellut häntä hyvin ja ymmärtäväisesti, ja suorastaan pelastanut hänet elämälle. – Kun piispa jää eläkkeelle, hänestä tulee seurakuntalainen. Askola arvioi antaneensa noin 50 haastattelua vuodessa. 14 KOTIMAA | 14.8.2020 haastattelu. Opinnot tempaisivat Askolan mukaan, ja kotoa saatu kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin sai hänet valitsemaan uuden oppiaineen, kirkkososiologian
Kirkon ääni näyttäytyy yhteiskunnassa jälkijättöisinä kommentteina tai yhä useammin mykkyytenä ja poissaolona. Kirkon kokouskulttuuria Askola pitää kaikkineen laahustavana ja sisäpiirejä suosivana. – Kirkolliskokouksesta, kirkkohallituksen täysistunnosta tai kirkkovaltuustosta useat poistuvat turhautuneina, väsyneinä, joskus jopa rikkirevittyinä. Minut pelasti elämälle kirkon lisäksi kirjasto. Kanttorin ja papin yhteistyöstä ei ole häivääkään eikä tietenkään seurakuntalaisia osuuksissaan. Askola kysyy. ” Kirkon ääni näyttäytyy yhteiskunnassa jälkijättöisinä kommentteina tai yhä useammin mykkyytenä ja poissaolona. Asukkaiden käytössä on kattoterassi, josta aukeaa huikaiseva näkymä Katajanokalle ja Kruununhaan kattojen ylle. – Kirkon kokouskulttuurilta voisi edellyttää sen, että kotiin tultuaan tai työpaikalle palattuaan ihminen sanoo: ”On se sitten niin inspiroivaa olla kirkon luottamushenkilö!” Kirkon ihmisiltä kuulee usein arvioita, että kirkko on joutunut yhteiskunnassa ja kansalaisjärjestöissä marginaaliin, sivuraiteille. Olemmeko me yhdessä samassa veneessä vai arvostelemassa, kun joku soutaa mielestämme vähän väärin. – Jos näin on, kannattaa kysyä vakavasti, eikä puolustautuen, miksi. – Kuin puhaltaisin sanoja ulos. – Kirjoittamisen nälkä on suuri, mutta jokin lukko minussa sen suhteen on. Piispa Irja Askola kertoo kokeneensa eläkkeelle jäämisen jälkeen uupumusta. – Kuitenkin kaiken uudistamisen jälkeen yhä istun kesälomamatkoillani kirkoissa, joissa pappi lukee käsikirjaan tuijottaen synninpäästön. Ehtoollisen asetussanat ovat yhtä tiukasti kansion muovin sisäsivuilla. Aiemmin on haastateltu Erik Vikströmiä, Matti Sihvosta, Juha Pihkalaa, Voitto Huotaria, Jukka Paarmaa, Jorma Laulajaa, Wille Riekkistä, Gustav Björkstrandia, John Vikströmiä, Eero Huovista ja Mikko Heikkaa. Tuuli heiluttaa kattoterassilla Askolan hiuksia. Olen ollut jäsenenä useammassa valtioneuvoston asettamassa työryhmässä, josta on vaikeidenkin asioiden ääreltä lähdetty innostuneina. Askola on julkaissut useita runokirjoja, mutta juuri nyt sellaista ei ole odotettavissa. – Olin työssä keskittynyt myönteisiin asioihin ja painanut vihapostin ja esimerkiksi piispakollegoiden ajoittaisen nihkeyden pois tietoisuudesta. 15 KOTIMAA | 14.8.2020. Heitä näkee varmaan yhä vähemmän myös penkeissä, jos jatkamme tähän malliin. Haastattelu on osa Kotimaassa julkaistavaa sarjaa, jossa tavataan eläkkeellä olevia piispoja. Niin virkamiehet kuin edustajatkin. Askola pohtii kriittisesti myös jumalanpalvelusuudistusta. Onko niistä loppumattomista kokouksissa istutuista tunneista ollut lopulta iloa ja hyötyä kenellekään. – Lukeminen ja kirjoittaminen ovat lapsesta saakka olleet tärkeä osa minua. Toisaalta nyt minun ei ole pakko tehdä mitään. Askola haluaisi nähdä kirkon virkamiehiä ja luottamushenkilöitä, jotka iloitsevat päästessään yhteisten asioiden pariin. Sähköposteihin ei vastata, kysymys kierretään tai selitetään teologisin termein epäoleelliseksi, siis tyhmäksi. Askola on huolissaan siitä, että jos messu on seurakunnan ydintuote, ovatko sen kysymyksenasettelut ja toteuttamisohjeet viisaita muualla kuin kirkkokuplan sisällä. Askola sanoo, että runojen kirjoittaminen on kuin hengittäisi. Askola asuu vuokralla Helsingin seurakuntien omistamassa talossa. Ja vielä yksi kritiikin kohde yleisen kirkollisen murhepuheen lisäksi: – Kirkon palautteen ja kritiikin sietokyky on yllättävän alhainen
Toimituksen jälkeen tuore aviopari odottaa, että vieraat ovat poistuneet kirkosta. Laiho teki epämiellyttävän havainnon. Sinne kuljetaan kirkon morsiushuoneen kautta. Morsiushuone ei ollut sille tarkoitetussa käytössä vaan täynnä isoja kaiuttimia ja mikrofoneja. Tyrvään kirkon morsiushuone kunnostettiin seurakuntalaisen, Maritta Laihon aloitteesta. – Seurakunnan rahoitusosuuden lisäksi hankkeeseen saatiin tukea myös yrityksiltä ja yksityisiltä ihmisiltä. Tyrvään kirkko S astamalalainen Maritta Laiho laulaa oman seurakuntansa gospelkuorossa. Tuli suostumus siihen, että morsiushuone laitetaan kuntoon. Morsian valmistautuu häihin jopa vuoden, ja kaikkien yksityiskohtienkin pitää olla kunnossa. Aktiivinen seurakuntalainen otti morsiushuoneen kunnostamisen sydämen asiakseen. Kerran kuorolla oli esiintyminen Tyrvään kirkon urkuparvella. Seinille oli asennettu naulakkokoukkuja. Vuonna 1855 valmistunut Tyrvään uusgoottilainen kirkko on Sastamalan suosituin hääkirkko. Ei huone, jossa morsian kaasojen kanssa valmistautuu alttarille saattamiseen, saa toimia minään varastona, Laiho sanoo. | Kuvat: Vesa Keinonen 16 KOTIMAA | 14.8.2020 reportaasi. – Morsiushuone on kirkon olemuksen kannalta tärkeä tila ja tietysti myös yksi osa hääjuhlan onnistumista. Kotimaa esittelee kolme morsiushuonetta eri puolilta Suomea. Ensin Laiho lähestyi seurakunnan talousjohtajaa, joka vei asian edelleen kiinteistötyöryhmälle. Maritta Laiho sai innostettua projektiin muMonenlaiset morsiushuoneet Monissa kirkoissa on morsiushuone, jossa hääpari tai morsian kaasojensa kanssa valmistautuu vihkimiseen. Usein morsiushuoneet palvelevat useammassa roolissa: varastona, sielunhoitotilana tai backstagena
Kemin kirkko U usgotiikan tyylisessä Kemin kirkossa ei ole aina ollut morsiushuonetta, kertoo suntio Marko Koivisto. Sen yhteydessä tehtiin myös morsiushuone. Huoneelle oli tarvetta Koiviston mukaan myös siksi, koska kirkon ainoat wc-tilat sijaitsivat toisessa kerroksessa. Erityisesti ikäihmisiä varten tehtiin alakerrokseen esteetön wc-tila, johon pääsee morsiushuoneen kautta. Lahden Ristinkirkon morsiushuoneessa näkyy Alvar Aallon kädenjälki. Kunnostushankkeen ideoinut Maritta Laiho iloitsee nyt kauniista morsiushuoneesta. Kirkkoon tehtiin perusremontti vuonna 2004 kirkon täyttäessä sata vuotta. Noin kolmen kuukauden projektin jälkeen morsiushuone otettiin uusittuna käyttöön touMonenlaiset morsiushuoneet kokuun alussa. | Kuva: Eeva Cakici Kemin kirkkoon morsiushuon tehtiin perusremontin yhteydessä vuonna 2004. Tyrvään kirkossa 2.8. Hän toteutti huoneen maalaustyön. VESA KEINONEN ” Ei huone, jossa morsian kaasojen kanssa valmistautuu alttarille saattamiseen saa toimia minään varastona. Keskellä huonetta olevaan pilariin jätettiin piilukirveen jäljet kertomaan vanhasta käsityöperinteestä. – Ennen vihkimistilaisuudessa oli sakastissa samanaikaisesti sulhanen, morsian, bestmanit ja kaasot, niin morsiushuone tuli tarpeeseen tilan vuoksi, Koivisto kertoo. kaan sisustussuunnittelija Leena Palomäen. Morsiushuone toimiikin myös levähdyshuoneena ikäihmisille. – Kalusteiksi valikoimme vanhoja tai muuten kirkon henkeen sopivia esineitä. Korona-ajasta huolimatta kirkossa on järjestetty joitakin vihkitilaisuuksia, ja morsiushuonettakin on päästy testaamaan. Sinne ei kukaan tule häiritsemään. Ammattilainen antoi osaamisensa käyttöön talkoohengessä. Seurakunnan työntekijöiden lisäksi rakennusalan yrittäjä Tapio Tuuvan rooli oli merkittävä. – Huone toimii hiljentymispaikkana ja tilassa on mahdollista käydä myös sielunhoidollisia keskusteluja. | Kuva: Marko Koivisto 17 KOTIMAA | 14.8.2020. Lattia toteutettiin laminaattikorkista. Remontin aikana kaikki huoneen pinnat käytiin läpi, mutta seinäja kattopanelointi jätettiin ennalleen. pidetyn piispanmessun yhteydessä Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo siunasi morsiushuoneen käyttöön. | Kuva: Marko Koivisto Kemissä morsiushuone on myös levähdyshuone ikäihmisille. Ja siitä, että tilalle on varsinaisen tehtävän ohella kehitetty muutakin luontevaa käyttöä
Koivisto sanoo, että tänä kesänä morsiushuone on jäänyt vähemmälle käytölle, kun vihkimisiä on siirretty koronatilanteen vuoksi. Huonetta käytetään myös pienissä rukouspiireissä ja erilaisissa keskusteluissa, kuten tiimipalavereissa. JANICA PÖRHÖNEN Levollista tunnelmaa morsiushuoneessa ” Morsiushuone taipuu tarvittaessa myös pyhäkoulutilaksi sekä kirkkokonserteissa backstageksi. Valkeat verhot peittävät huoneen ikkunat, joista näkisi normaalisti kirkkosaliin. Väriä ja rekvisiittaa on morsiushuoneeseen hieman lisätty, jotta tilassa olisi mukavampi ottaa väkeä vastaan. Morsiushuone, kuten koko kirkko, on Aallon suunnittelema ja valmistunut vuonna 1978. Morsiushuoneessa on puinen penkki tyynyineen ja iso peili, joka on erityisesti morsiamia varten. | Kuva: Eeva Cakici 18 KOTIMAA | 14.8.2020 reportaasi. Kaiuttimet mahdollistavat tilaisuuden kuulumisen morsiushuoneeseen. Morsiushuoneessa on myös lastenhoitopöytä, joka on käytössä Koiviston mukaan eri tilaisuuksissa tarpeen mukaan. Morsiushuonessa oli tungosta, mutta kaaso taisi hermoilla morsianta enemmän. Morsiushuone taipuu tarvittaessa myös pyhäkoulutilaksi sekä kirkkokonserteissa backstageksi. JANICA PÖRHÖNEN Ristinkirkko L ahdessa sijaitsevassa Alvar Aallon suunnittelemassa Ristinkirkon morsiushuoneessa näkyy muotoilijan kädenjälki koboltinsinisessä värimaailmassa ja sisustuksessa. ” Ennen vihkimistilaisuudessa oli sakastissa samanaikaisesti sulhanen, morsian, bestmanit ja kaasot. – Korona leikkasi alkukesän vihkimistilaisuuksia, mutta normaalisti vihkimisiä on ollut kesäkuusta elokuun loppuun lauantaisin parhaimmillaan useampi, Eeva Cakici sanoo. Kiinteistötoimen palvelusesimies Eeva Cakici Lahden seurakuntayhtymästä kertoo, että morsiushuone palvelee alkuperäisessä tarkoituksessaan morsiushuoneena kirkollisissa vihkimisissä. Loppukesällä ja syksyllä morsiushuone tulee taas käyttöön, kun kesältä siirtyneitä vihkimisiä pidetään kirkossa. Eeva Cakici kertoo, että morsiushuonetta on alettu käyttää erityisesti viime vuodesta alkaen toimituskeskusteluihin. Huoneessa on myös tuolit, roskakori ja vesikannu. Taija Mattila solmi avioliiton heinäkuussa. Siniset sohvanja tuolien päällysteet sekä huoneen puukalusteet ovat alkuperäistä Aaltoa. Morsiushuoneeseen pääsee ulkoa erillistä sisäänkäyntiä käyttäen, jolloin hääväki ja sulhanen eivät näe morsianta. | Kuva: Taija Mattilan kotialbumi Lahden Ristinkirkon morsiushuonetta on alettu käyttää myös toimituskeskusteluihin
Aika vierähti kaasojen kanssa hääpäivän kulusta jutellessa ja viimeisiä ohjeita antaessa. L auantai-iltapäivänä 11.7. Sieltä on käynti myös kirkon parvelle, jossa sijaitsevat urut. ATTE KORHOLA on ympäristömuutoksen professori, jonka tutkimusalaan kuuluu ilmastonmuutos ja sen seuraukset erityisesti pohjoisilla alueilla. Kirja sopii hyvin aineistoksi hartauksiin ja saarnoihin. ASETELMA koostuu sisään kurkistamaan houkuttelevista ovista ja ikkunoista, joiden interiööri ”on syntynyt usean vuoden aikana matkallani kohti syvintä minussa”. – Yksi kaasoistani jännitti varmasti minunkin puolestani, Mattila sanoo huvittuneesti. 22,00 (24,00) VÄYLÄKIRJAT Lauri Thurén Raamatun käyttöohje 4 Voiko tervejärkinen aikuinen lukea Raamattua. Paikka on suosittu vihkikirkko. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. Tämä on ensimmäinen kristillistä spiritualiteettia käsittelevä teos kirjoittajalta. Taija Mattilan sydän oli kuitenkin levollinen. Siunaus on kanssasi ja kauttasi. Kirja sisältää omakohtaisia kivun, ilon ja rakkauden esseitä radiohartauksien ja muiden puheiden pohjalta. Raamattua lukiessa on usein vaikea erottaa metsää puilta, tunnistaa olennainen sanoma yksityiskohtien ja perinteisten tulkintojen takaa. Hyvinkään vanha kirkko on punainen puukirkko, joka on toiminut vuodesta 1896 rukoushuoneena. Kukkaistyttöinä toimivat lapset olivat ihmeissään ja jännityksissään siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mattila katseli läheistensä kanssa, kun noin 95 vierasta istuuntuivat odottamaan vihkimisen alkamista. – Sitä oli hauska seurata, Mattila muistelee. Alkaisinkin elää asiat läpi sen sijaan että pyrkisin ajattelemaan ne läpi. Juhava-kynttilöitä voi polttaa turvallisin mielin niin kotona kuin kirkoissa, puhtaasti palava kynttilä tarkoittaa myös puhdasta hengitysilmaa ja nokeamattomia pintoja. 24,90 (27,00) Seurakuntien omat, suomalaiset kynttilät! Juhava kasteja alttarikynttilöitä on valmistettu Suomessa seurakuntien tarpeisiin vuodesta 1942 alkaen. Se on suunnattu ajattelevalle ja vastuulliselle ihmiselle. Miikka Ruokanen, dogmatiikan emeritusprofessori. | Kuva: Philippe Gueissaz 19 KOTIMAA | 14.8.2020. Mattila kuvailee kirkon morsiushuonetta pieneksi vaaleaksi tilaksi. – Koska meitä oli huoneessa yhteensä yksitoista ihmistä, huone tuntui jopa hieman ahtaalta, Mattila kertoo. Morsiushuoneessa oli myös pieni televisioruutu, josta näki suoraa kuvaa kirkkosalista. 23,40 (26,00) KARAS-SANA Entä jos tutustuisin tyhjyyteeni, tulisinkin sen kanssa sinuiksi. Helsingin piispa Aimo T. Kun haluat oivaltaa, mistä Raamatussa oikein on kyse, tarvitset uutta tulokulmaa. 020 754 2350 O I VA L L U K S I A Kastekynttilä Elämänkirja Kastekynttilä Maria Atte Korhola Ovista ja ikkunoista – Matka syvimpään minussa Kirja vie meidät matkalle universumin ja ajan rannattomuuksista sisimpämme autiutta kaikuviin kellareihin lujasti luottaen siihen, että vain se parantaa, minkä kohtaa. Koostuuko se lähinnä muinaisista myyteistä ja värikkäistä, lapsenomaisista kertomuksista. Tytöt ihailivat kaikkien mekkoja ja hameita. Joku, jonka rakkauteen voisi varauksetta luottaa. JANICA PÖRHÖNEN Taija Mattila muistelee vihkimistä edeltäviä tunnelmia Hyvinkään vanhan kirkon morsiushuoneessa. Joku, jonka rakkauteen voisi varauksetta luottaa. Kun he istuutuivat alas, sade ei enää ropissut kirkon kattoon. Morsiushuoneessa vietetty aika tuntui kuluvan äärettömän nopeasti. Kun Mattila poistui morsiushuoneesta, hänen mielessään oli vain isän neuvo: muista kävellä rauhallisesti alttarille. Sanat on valittu joko yleisen painavuuden, monimerkityksellisyyden tai yllättävyyden näkökulmasta. Hän vaikuttaa Helsingin Tuomasyhteisössä ja on ottanut osaa hiljaisuuden viljelyyn. Kirja avaa toisenlaisen oven kristinuskon perusteokseen. Kirja ammentaa varhaisten pyhien opettajien viisaudesta, hengellisten isien ja äitien opetuksista, tieteestä ja modernista eksistentialistisesta kirjallisuudesta sekä ennen muuta Jeesuksen ihmisyydestä sulauttaen kokonaisuuden syvään kaipuuseemme siitä, että joku näkisi meidät ja tuntisi meidät läpikotaisin. satoi rankasti. Nikolainen vihki sen kirkoksi vuonna 1978. * * * Kirja on teologinen timantti ja hengellinen lohtu. Kirjoittaja yhdistää kiinnostavasti teologis-hengellisen sanoman aikahistorialliseen narraatioon. Kirjaa lukee herkeämättä. Se ammentaa varhaisten pyhien opettajien viisaudesta, hengellisten isien ja äitien opetuksista, tieteestä ja kirjallisuudesta sekä ennen muuta Jeesuksen ihmisyydestä sulauttaen kokonaisuuden syvään kaipuuseemme siitä, että joku näkisi meidät ja tuntisi meidät läpikotaisin. PROFESSORI Atte Korhola vie matkalle universumin ja ajan rannattomuuksista sisimpämme autiutta kaikuviin kellareihin lujasti luottaen siihen, että vain se parantaa, minkä kohtaa. ” Muista kävellä rauhallisesti alttarille. Matka syvimpään minussa ATTE KORHOLA A T T E K O R H O L A ISBN 978-952-7375-26-6 www.vaylakirjat.. Jukka Hautala Riemuvuoden kirja – 50 sanaa Raamatusta, kristinuskosta ja kulttuurista Kirjan oivaltavat tekstit avaavat Raamatun, kristillisen uskon ja länsimaisen kulttuurin syvärakenteeseen jälkensä jättäneitä sanoja. Irja Askola, emeritapiispa. Taija Mattila saapui silloin suoraan hääkuvauksista Hyvinkään vanhan kirkon morsiushuoneeseen yhdessä tyttöjensä, isänsä, neljän kaasonsa ja heidän tyttöjensä kanssa. Pitkä polttoaika ja hyvä hinta-laatusuhde
Kun hän tahtoo olla sinut itsensä kanssa ja tuoda julki sen, mitä on pitänyt piilossa neljän seinän sisällä vuosikymmenet. Mutta elokuva on paljolti myös yhden tunnetuimman ruotsalaisen nykynäyttelijän, Rolf Lassgårdin näytös. Näyttelijät: Rolf Lassgård, Lena Endre, Hedda Stiernstedt. Ohjaus: Mårten Klingberg. Ymmärtäväisen ja rakastavan vaimon roolissa on niin ikään tunnettu näyttelijä, Lena Endre. Ohjaaja Mårten Klingberg ei paneudu sukupuoliristiriidan terminologiaan, vaan toimii yleisellä tasolla, onhan kyse komediallisesta hyvän mielen elokuvasta. OLLI SEPPÄLÄ Isäni Marianne. Lasse Jacobsson on pappi pienellä paikkakunnalla. Elokuvan kristillinen, salliva identiteettipuhe on toista maata kuin konservatiivien suosima joko-tai-sukupuolipuhe. Roxberg ja hänen isänsä vilahtavat lopputekstien yhteydessä valokuvassa yhdessä elokuvan roolihahmojen kanssa. Ymmärtäväisyys onkin pienellä paikkakunnalla suurempaa kuin ennakkoluulot ja suunsoitto, mikä on vaihteeksi virkistävää. Hän on elämässään hieman sivuraiteille ajautunut työtön toimittaja, joka joutuu olosuhteiden pakosta palaamaan Tukholmasta kotikaupunkiinsa Alingåsiin Länsi-Göötanmaalle. Sellaisiakin tarvitaan myös vakavista aiheista. Kaiken keskellä Hannalle ja hänen originellille veljelleen (mainio Klas Wiljergård) selviää, että isä pukeutuu ajoittain naisten vaatteisiin ja tuntee koko ajan olevansa sisäisesti nainen. Varsinkin kun kyse on paikkakunnalla rakastetusta papista. Rolf Lassgård esittää elokuvassa sukupuoliristiriitaa kokevaa pappia Lassea. Kyse on varmasti yhdestä parhaista ja hienosyisimmistä Lassgårdin rooleista. M itä tapahtuu, kun tuttu miespappi nousee alttarille naisena. Kaikki käy lopulta hyvin. Ennakkoluuloja on, mutta ihmisten enemmistö on vain ilahtunut, kun joku lopulta saa olla oma itsensä. | Kuva: Ola Kjelbye Fotografi AB 20 KOTIMAA | 14.8.2020 kulttuuri. Varmaan sitäkin Ruotsissa on, mutta Isäni Marianne -elokuvan maailmassa sille ei oikein löydy sijaa. Mårten Klingbergin (hän esittää sivuosassa sovinistista tv-kuvaajaa) hyvän mielen elokuva perustuu Ester Roxbergin elämäkerralliseen kirjaan Min pappa Ann-Christine. Ruotsalaiset hämmästyttävät. Isäni Mariannen tarina on kiinnostava ja koskettava. Hannan vanhat kaverit ovat kaikki nuoria äitejä, jotka kyselevät asenteellisesti Hannan perhe-elämän perään. On myös hyvä olla tietoinen aiheen ympärillä käydystä tuoreesta keskustelusta ennen kuin alkaa kaivaa muistin lokeroista vanhoja termejä, jotka voidaan kokea leimaaviksi tai rajoittaviksi. Toki yhdessä kohtauksessa nakkikioskilla kuullaan aggressiivista transu-solvausta, kun Lasse uskaltautuu ulos uudessa identiteetissä Mariannena. ” Ymmärtäväisyys onkin pienellä paikkakunnalla suurempaa kuin ennakkoluulot ja suunsoitto. Kirkkoherra Gunnar suhtautuu ymmärtäväisesti ja lempeydellä tilanteeseen. Koska elokuvan nimi on Isäni Marianne, kertojan tai näkökulman täytyy olla lapsen. Nykyään sukupuoli-identiteetteihin liittyvistä asioista puhuttaessa on syytä pitää kieli keskellä suutta. 110 min. Raamattua siteerataan ja Jumalan vakuutetaan luoneen jokaisen ihmisen juuri sellaiseksi kuin hän on. Toisin sanoen elokuvan Lasse kokee sukupuoliristiriitaa. Kioskilla yöpalaa nauttivilta tytöiltä, Lassen entisiltä rippilapsilta, tulee suoraa tukea. Miten työyhteisö suhtautuu naiseksi muuttuvaan mieheen. Isokokoinen äijä löytää naisellisia sävyjä, ja katsoja on täysillä hänen puolellaan. Ruotsalainen elokuva Isäni Marianne antaa ruotsalaisen eli positiivisen vastauksen kysymykseen. Tässä tapauksessa lapsi on 28-vuotias Hanna, jota esittää muun muassa Aika on meiSeurakunta hyväksyy pappinsa dän -tv-sarjasta tuttu Hedda Stiernstedt. | elokuva | Ruotsalaisessa elokuvassa Isäni Marianne papin sukupuoliristiriitaan suhtaudutaan armollisesti. Harvoin kirkko näyttäytyy elokuvassa näin myönteisessä valossa
Pienimuotoinen, keskelle elämää tiiviisti asettuva kokoelma ihmisen matkasta. | painettua sanaa | Radio Suomi La 15.08. Runolliseen maastoon johdattaa sopivasti vain muutama välimerkki, taiten asetettu korostamaan tai kyseenalaistamaan tiettyä asiaa. Tässäkin hän on varovainen tunnustelija, kuulostelija: ”hyvästelevät/ itkevät/ ahdistuvat/ mutta Herra/ on heidän kanssaan.” Hän sanoittaa uskon tuoreella tavalla pakottomasti. Onneksi niin lasten kuin vanhempienkin mielestä harrastuksessa tärkeintä on se, että on kivaa. Kuitenkin asiantuntijoiden mukaan joukkueurheilun vaatima yksipuolinen liikunta ei ole hyväksi kasvavalle lapselle. Joonas Berghällin elokuva kertoo suomalaisista isistä, miehistä ja pojista – sekä heidän rakkaudestaan, toiveistaan ja elämänmenostaan. Termillä voidaan kuvata elämää, joka etenee heiketen loppua kohti. RISTO KORMILAINEN Henri Hirvenoja: Diminuendo – Runoja surusta. Yhä vielä vuosien päästä ja asenneilmapiirin monin kohdin muututtuakin Kristuksen morsian on ajankohtaista katsottavaa. Teema & Fem Pe 21.08. Sitten Jeesus puhuu Marionille ja tämä haluaa muuttaa seksuaalista suuntautumistaan. Meidän perhe -lehden tuoreessa numerossa (elokuu 2020) toimittaja Sanna Huolman pohtii, onko joukkuelaji sittenkään paras mahdollinen harrastus lapselle. NOORA WIKMAN-HAAVISTO 21 KOTIMAA | 14.8.2020. Haastateltavana eduskunnan puhemies Sauli Niinistö (2007). Kristuksen morsian kertoo Marionista ( Iida Kuningas), joka on kihlautumassa Julian ( Niina Koponen) kanssa. Hirvenojan runo on minimalistista ja usein välimerkitöntä. Marionin äiti on piispa ( Miitta Sorvali). Yle Puhe Ma 17.08. Elokuva sai tukea Kirkon Mediasäätiöltä. Suomalaisen eetoksen mukaan joukkuelajien parissa lapsista kasvaa sosiaalisia ja sinnikkäitä. Yhdysvalloissa köyhien määrä on kaksinkertaistunut viidessäkymmenessä vuodessa. klo 19.00 Arkisto: Sauli Niinistö. Näytelmän pohjalta Kari Paljakka ohjasi tv-elokuvan vuonna 2014. Heini Junkkaalan näytelmä Kristuksen morsian sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa 2010. | viikon kirja | Latinan verbi deminuo merkitsee vähentämistä, pienentämistä, heikentämistä. Se käsitteli kirkon kipuilua suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen ja eheytyshoitoihin. Laki tuli voimaan maaliskuussa 2017. TV1 Su 16.08. Millaista on elää köyhänä maailman rikkaimmassa maassa. Siitä on muotoutunut musiikkitermi diminuendo, joka tarkoittaa hiljeten, vähitellen, heiketen. Sauli Niinistö (2012). klo 22.45 Ulkolinja: Köyhänä Amerikassa. Ei elämä eikä kuolema ole hallinnollinen toteamus, vaan se, kuinka ”toisen ihmisen kosketusta ei voi/ korvata, mitata rahassa”. Hengellisyys kumpuaa hiljaisella tavalla Hirvenojan runoissa esiin. Suora lähetys Temppeliaukion kirkosta. Nils Schweckendiek johtaa Helsingin kamarikuoroa. Hirvenoja kirjoittaa filosofis-meditatiivista runoa. Säe säkeeltä Hirvenoja kutoo elämän koko kuvan hauraaksi perhosen siiveksi, joka johdattaa valoon. | viikon radioja tv-vinkit | | tv-elokuva | Edelleen ajankohtainen 2000-luvun alkupuolen repivä kirkollinen keskustelu koski suhtautumista uuteen avioliittolakiin, joka mahdollisti samaa sukupuolta olevien avioitumisen. klo 12.15 Adoptoidut. Niina Koponen ja Ida Kuningas näyttelevät rakastavaisia tv-elokuvassa Kristuksen morsian vuodelta 2014. Hirvenoja ottaa kantaa myös yhteisiin asioihin. Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlapäivä Radio Suomessa. | Kuva: Yle Kuvapalvelu Syksyn tullen monissa perheissä kalenterit täyttyvät vanhempien ja lasten harrastuksista. Basam Books 2020. 64 s. Eikä tässä kaikki. Miten minusta tuli minä. OLLI SEPPÄLÄ Kristuksen morsian on katsottavissa Yle Areenassa vielä 10 päivän ajan. Helsingin juhlaviikonlopun avaa Pärtin suurteos. TV1 Su 16.08. Eniten lapset hyötyvät perheen liikunnallisesta elämäntavasta ja vapaamuotoisesta, monipuolisesta liikkumisesta. klo 20.00 Arvo Pärt: Passio . Kuoleman todellisuuden sisäistäminen on nimenomaan elämisen rohkeutta, valoa kohti kulkemista, näkemistä vaikkei näekään. ”Miksi hento/ tuhkakin voi/ tuntua/ niin raskaalta/ kantaa”, kirjoittaa Henri Hirvenoja (s.1970) uudessa, neljännessä runoniteessä Diminuendo – runoja surusta. Niissä soi arjen melodia, milloin melankolinen, milloin duurinen, mutta juuri eleettömyydessä on Hirvenojan runojen vahvuus. Kansainvälinen adoptio on tapahtumasarja, joka muuttaa monen ihmisen elämäntarinan. Hän kihlautuu konservatiiviuskovaisen miehen kanssa. Läheisen ihmisen menetys tuo surun, joka on arvaamattoman raskas. Olemassaolon kysymykset kiteytyvät aforisminomaisiksi kuulaiksi vedoiksi. Terveydenhuolto kiinnostaa, kuinka ihmistä kunnioitetaan, kun hän ei ole enää yhteiskunnan kannalta tuottava. Lasten täydestä harrastuskalenterista on viime vuosina keskusteltu paljon, ja varsinkin kilpailuhenkistä harrastamista on myös kyseenalaistettu. Jokaisen ajatuksen takana on jokin arvo, joka määrittää ihmisen osan, luo merkityksen. klo 10.00 Dokumenttiprojekti: Miehiä ja poikia
Idealismi – jota ei pidä sekoittaa arkipäivän ”ihanteellisuuteen” – olettaa, että vaikkakin aineellinen maailma on todellisuutta, sen ”takana” tai ”toisella puolella” on henkinen todellisuus. Senaikaisessa herännäisyydessä ei tiedetty aikamme aivotutkimuksen ja mielenfilosofian tuottamista vaikeuksista uskoa sielun olemassaoloon. Esimerkiksi suomalainen filosofi Aku Visala on ansiokkaasti osallistunut keskusteluun. Naturalismi, jota edustaa myös (ateistinen) materialismi, olettaa, että kaikki mitä maailmassa on, voidaan palauttaa aineelliseen. Kun fyysinen kuolee, sielu säilyy. Se on maailmankatsomuksellinen valinta. Ovatko siis kaikki henkiset/hengelliset toiminnot selitettävissä pelkkien fyysisten aivotoimintojen perusteella. Toisin on nyt. ”Tuonpuoleisen” korostaminen onkin tämän dualismiksi kutsutun traditionaalisen näkemyksen tärkein anti. Esimerkiksi amerikkalaisen populaarifilosofi-neurologin Sam Harrisin mukaan vapaa tahto, moraaliset valinnat ja hengellisyys ovat pelkästään neuronien tuotetta. Jos on, mihin tarvitaan sielua. Keskustelu sielun olemassaolosta ja käsitteestä velloo kansainvälisessä teologiassa. ” Ihmisluonto on äärettömän monitasoinen, monimuotoinen ja jatkuvasti esiinnouseva Jumalan luomistyö. Sielu on jäänne tieteellisen maailmankuvan hylkäämästä uskonnollisuudesta. Pohjimmiltaan todellisinta on henkinen. ”P iru se on raukka, kun eehän sillä oo ees sielua”, opasti harras herännäisiin kuuluva savolainen isoäitini teini-ikäistä. Tunne-elämämme, etiikkamme, sosiaalinen käyttäymisemme ja jopa uskonnollisuutemme näyttävät olevan keskeiseltä osin riippuvaisia aivotoimintamme muutoksista. 22 KOTIMAA | 14.8.2020 essee. Uskonnoille se on perimmiltään Jumala. Kiertokoulun käynyt teologi-mummuni korosti, että kaikkein viheliäisimmilläkin ihmisillä on ominaisuus, mikä tekee heistä arvokkaita Jumalan silmissä: kuolematon sielu. Näin ajattelee esimerkiksi tunnetuin uusateisti, Oxfordin yliopiston biologi-etologi Richard Dawkins. Perusongelma on tämä: aivotutkimuksen ja muiden ihmistä tutkivien tieteiden näkökulmasta ihmistä selittää vain yksi ominaisuus, materiaalinen/fyysinen. Ei ole vaikea näyttää elimellistä yhteyttä rukouksen ja neurologisten reaktioiden välillä. Vaikkakaan kukaan aivotutkija ei kiellä ei-aineellisten ominaisuuksien kuten tunteiden, mielikuvituksen tai uskonnollisuuden olemassaoloa, heidän maailmankatsomuksensa pitää niitä pohjimmiltaan vain materian tuottamina. Perusvaihtoehtoja on kaksi: naturalismi tai idealismi. Perimmäinen vastaus ihmisluonteen olemukseen riippuu viime kädessä maaimankatsomuksestamme. TEKSTI | VELI-MATTI KÄRKKÄINEN – KUVITUS | PÄIVI KARJALAINEN Entä jos ihmisellä ei olekaan (enää) sielua. Eikä tuo haaste näyttänyt vaivaavan teologian opettajianikaan vuosikymmeniä sitten Helsingissä. Kysymys ihmisluonteen perimmäisistä ehdoista ei ole tieteen keinoin selitettävissä. Siksi ihmisyyteen liittyy kaksi selvästi toisistaan erottuvaa osaa: henkinen (ideaalinen) ja fyysinen (materiaalinen). Kansainvälisessä teologiassa keskustellaan sielun olemassaolosta
Kirjoittaja on Kalifornian Fullerin teologisessa seminaarissa työskentelevä professori. Vielä voidaan viitata edellämainittuun elimelliseen yhteyteen ruumillisen ja henkisen/ hengellisen välillä; se nakertaa dualismin uskottavuutta. Kysymys ihmisluonteen perimmäisistä ehdoista – enempää kuin vaikkapa Jumalan tai kuolemanjälkeisen elämän todellisuudesta – ei ole viime kädessä tieteen keinoin selvitettävissä. Mutta toisin kuin naturalismi, se väittää, että sen jälkeen kun henkiset ominaisuudet ovat kehittyneet (”esiinnousseet”) materiaalisesta pohjasta, niitä ei voi enää palauttaa siihen. Naturalismin tavoin se olettaa, että kaikki henkiset ja hengelliset ominaisuudet johtuvat materiaalisesta, fysikaalisesta perustasta. Näiden kahden välissä on kristillisiä filosofeja ja teologeja kiinnostava vaihtoehto, ”ei-reduktiivinen materialismi” (non-reductive physicalism). Ehdotukseni ihmisluonnon luonteesta onkin, että se on äärettömän monitasoinen, monimuotoinen ja jatkuvasti ”esiinnouseva” Jumalan luomistyö. Kristillinen teologi ei voi olla reduktiivinen materialisti, siis uskoa, että aineellinen selittää kaiken. Pelastuksen toivo, kuten mainittu, kattaakin koko ihmisyyden. Silti käytän edelleenkin sielun käsitettä teologina ja pastorina. 1:20, 21). Maailmankaikkeus ja ihmisluonto ovat monitasoisempia kuin vain pelkkä aine. Toiseksi, käytämme nykyteologiassa muitakin traditionaalisia termejä kuten ”luominen” vaikkakin tulkitsemme sen evoluutioteorian eikä kuuden luomispäivän kontekstissa. Esimerkiksi toisen luomiskertomuksen (1 Moos. Olenko sitten dualisti. Siksi esimerkiksi mielikuvitus ja uskonnollisuus ovat ”todellisesti” olemassa. Tarvitaanko siis ”sielun” käsitettä. Kolmanneksi, se auttaa pastoraalisesti lohduttamaan läheisensä menettäneitä: kaikki ei pääty ruumiin mätänemiseen haudassa. Fyysinen, henkinen, hengellinen, emotionaalinen, mielikuvituksellinen ja mikä muu tahansa, kuuluvat siihen olennaisena osana. Ei välttämättä – sen sijaan Jumalan kuvan käsitettä ei voi hyljätä hylkäämättä perustavaa laatua olevaa kristillistä oppia. Ne ovat ”enemmän” kuin fysiikkaa. 2:7) ”sielu” (nefesh) pitäisi kääntää ”eläväksi olennoksi” eikä sieluksi; eläimetkin ovat nefesh (1 Moos. Kolmanneksi, Raamatussa ”sielu” ei tavallisesti tarkoita itsenäistä, ruumiista erillistä yksikköä. Mutta teologin ei tule myöskään ”myydä sieluaan” tieteen alttarilla. Lisäksi on huomattava, että maailmanuskonnot pitävät termiä itsestäänselvyytenä. Tunnetut Fullerin seminaarin kollegani, filosofi Nancey Murphy ja neuropsykologi Warren Brown edustavat ei-reduktiivista materialismia. Uskon, että koska Jumala, Luoja, on ”henki” (Joh. Teologin ei sovi unohtaa tieteen näkemyksiä. Kristillisen uskon mukaan ihmisen alkuperä ja päämäärä on Jumalassa, Jumalan kuva. Ensinnäkin, ”sielu” on tapa, jolla kristillinen traditio puhuu ihmisen erityislaatuisuudesta. Niin tärkeää kuin ruumiillisuus onkin, en jaksa uskoa, että esimerkiksi tietoisuus voi ”nousta esiin” aineesta. Olisiko se siis kannatetteva vaihtoehto. Se on yhtenäinen ja monimutkainen – mysteerinen kokonaisuus. Miksi sitten en myöskään kannata ei-reduktiivista materialismia parhaimpana ratkaisuna. Teologit ovatkin olleet perinteisesti idealisteja ja dualisteja. ” Piru se on raukka, kun eehän sillä oo ees sielua. Ei välttämättä – vaikka pidänkin sitä mahdollisena kristillisenä vaihtoehtona. Toiseksi, kristillinen toivo ei keskitykään sieluun vaan koko ihmisyyteen, ruumiin ylösnousemukseen. Raamatun mukaan vain Jumala on kuolematon (1 Tim 6:16), luotu ihmissielu ei ole. Neljänneksi, sielun sijasta ”Jumalan kuva” on kristillinen tapa puhua ihmisen erityislaatuisuudesta ja siitä, että lopullinen päämäärä on iankaikkinen elämä hänen yhteydessään. Dualismin ongelma on, ensinnäkin, kategorinen erottelu katoavan ruumiin ja ”kuolemattoman” sielun välillä. Iankaikkisuudessakin olemme riippuvaisia Jumalan elämästä. Kysymyksessä on maailmankatsomuksellinen valinta. 23 KOTIMAA | 14.8.2020. Nykyistä keskustelua kuitenkin monimutkaistaa tämä ”keskimmäinen” vaihtoehto. 4:24), perimmäinen todellisuus on henkinen ja aineellinen on vain yksi sen ilmentymistä, ei kaiken perusta. Termi viittaa koko ihmiseen. Se on ateismia. Kaikki riippuu kaikesta! Sitä ei voi johtaa pelkästään aineesta, mutta sitä ei voi myöskään keinotekoisesti erotella ”kahdeksi osaksi”. Niin kauan kuin tätä perusehtoa kunnioitetaan, jää tilaa keskusteluun kristillisen ihmiskäsityksen yksityiskohdista ja muotoiluista. Tässä se tietenkin on samaa mieltä idealismin kanssa
Matikaisen mukaan helluntailiike näyttäytyy Ruotsissa ja Norjassa myös Suomea nuorekkaampana. Ruotsin ja Norjan tilanteessa helluntailaisuutta saattaa Knuutilan mukaan hyödyttää se, että luterilaiset valtakirkot on vasta hiljattain irrotettu valtiosta. Teologisesti lähteminen ei meillä ole edes väärin, jos henkilökohtainen usko on ”väljähtynyt”. Tarkoitus ei ole kuulua seurakuntaan vain tradition vuoksi. Knuutilan mukaan luterilainen kirkko koettiin tuolloin kuten nykyäänkin helposti osaksi valtajärjestelmää. Seurakunnan kasvu on olennainen osa helluntailaista teoHelluntailaisuuden kasvu hyytyi logiaa. Ihmiset ikääntyvät, heitä muuttaa ja kuolee pois. Joku eroava voi tietysti ajatella, että palataan sitten joskus. On tultu kauas 1970-luvun ja 1980luvun alun Niilo Yli-Vainio -ilmiön ajoista, jolloin helluntailaisuuteen liityttiin suurin joukoin. Seurakunnista erotaan helpommin kuin ennen. Tälläkin voi olla jotakin merkitystä pysähtymisessä, vaikka kääntymiskokemuksen puuttuminen ei enää olekaan liikkeessä ongelma. K aikkien maamme suomenkielisten helluntaiseurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä oli viime vuonna 45 256 kastettua jäsentä. Matikaista mietityttää erityisesti se, miksi paljon Suomea yhteiskuntina muistuttavissa Ruotsissa ja Norjassa helluntaiseurakuntien uusin kehitys on ollut toisenlaista. Tilanne on suomalaisessa helluntailaisuudessa uusi, kertoo Suomen helluntaikirkon toiminnanjohtaja, pastori Esko Matikainen. Sitä ennen jäsenmäärä oli monta vuosikymmentä stabiili, Matikainen sanoo. Globaalisti helluntailaisuus kasvaa edelleen voimakkaasti. JUSSI RYTKÖNEN ” Olemme kyselleet, johtuuko se rakenteista vai persoonista. Lisäksi valtakirkkoon tyytymättömille on myös muita vaihtoehtoja kuin kääntymissuuntina hiipuneet ortodoksisuus ja helluntailaisuus. | jäsenyys | Suomalainen helluntailiike elää vaihetta, jolloin seurakunnat eivät kasva. Matikaisen mukaan helluntaiseurakunnat hiljalleen kasvavat edelleen Suomen kasvukeskuksissa, mutta isossa kuvassa kirkkoon liittymistä on viime vuosina ollut vähemmän kuin poistumista. Odotettiin suuria herätyksiä. Helluntailaisuus koetaan ehkä hyvin selkeäksi vaihtoehdoksi. Asia ei enää houkuttele kuten ennen. Helluntailaiset ovat myös jakautuneita, mikä osaltaan ajaa sieltä pois, Jyrki Knuutila sanoo. Nykytodellisuutta Suomessa on kristinuskolle välinpitämätön tai jopa kielteinen ilmapiiri. Vai toimiiko Pyhä Henki nyt vain siellä, mutta ei meillä. Mistä kasvun pysähtyminen Suomen helluntaiseurakunnissa johtuu. Vai toimiiko Pyhä Henki nyt vain siellä, mutta ei meillä. Ajallinen konteksti houkutteli perimmäisten kysymyksien ääreen, Knuutila pohdiskelee. – Helluntailaisuus taas on ehkä vetänyt puoleensa ihmisiä, jotka suhtautuvat elämään ja uskoon pikemminkin tunteella. – Olemme kyselleet, johtuuko se rakenteista vai persoonista. Tärkeimmäksi syyksi myös helluntailaisten tilanteeseen Suomessa Knuutila arvioi kuitenkin sen, että Suomessa kulttuuri ei tällä hetkellä suosi kristinuskoa. – Meillä on nyt ollut kaksi pienentymisen vuotta. – Me emme ole sukupolvien muuttuessa onnistuneet olemaan kaikkien kirkko. Mutta toisista nuorisotyö puuttuu jopa kokonaan. Tälle tasolle kasvussa päästiin jo 1990-luvun alkupuolella. Jotenkin emme nyt puhuttele sitä ryhmää. – Oli ateistinen Neuvostoliitto, oli monenlaisia profetioita. | Kuva: Olli Seppälä 24 KOTIMAA | 14.8.2020 teologia. Suurin syyllinen muutokseen on Matikaisen mielestä ajan henki. Vuonna 1995 niitä oli toista tuhatta. Voi olla, että nuoremmille nykyhelluntailaisuus ei tunnu niin kotoisalta. Hengellinen kulttuuri painottuu hänen mielestään liikaa toiminnan ja aktiivisuuden korostamiseen. Elintasokin on noussut. Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori Jyrki Knuutila arvioi, että isossa kuvassa helluntailaisuuden menestys kytkeytyi myös kylmän sodan vuosikymmeniin ja aikakauden henkiseen tilanteeseen. Helluntailaisuus taas tarjosi raikkaita piirteitä. Varjopuoli ovat Matikaisen mukaan hätiköidyt lähtöpäätökset. – Jos ei ole pariin vuoteen ollut aktiivisesti mukana, ei sen vuoksi tarvitse lähteä. Helluntailaisuus on yhä useammin kodinperintöä. – Muuttotappioalueilla seurakuntamme pienenevät tällä hetkellä kovaa vauhtia. – Uskonnollista tarjontaa riittää. Emme ehkä ole aktiivisuutta painottaessamme onnistuneet sanomaan samalla, että tulkaa tänne ja levätkää, Esko Matikainen sanoo. Oma ongelmansa voi olla nykyajan korostettu rationaalisuus. Kasteita helluntaiseurakunnissa oli viime vuonna 624. Osa Suomen helluntaiseurakunnista toimii itsenäisenä yhdistyspohjalta, osa kuuluu Suomen helluntaikirkkoon, joka on rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. – Yleinen ilmapiiri meilläkin vaikuttaa. Joissakin helluntaiseurakunnissa tehdään hyvää nuorisotyötä ja Matikaisen mukaan se näkyy. – Mutta silloin liikkeeseen tullut joukko on nyt jäänyt tai jäämässä pois
Sen taustalla on ikivanha juutalainen sadonkorjuujuhla šavuot, jota Uudessa testamentissa kutsutaan helluntaiksi. Ja niin edelleen. Tuolloinen koko kansan enimmäkseen arvostama instituutio on nykyisin monin paikoin vähemmistön uskontokunta. Jo Seppo A. Kirkon kannalta tähän aikaan sisältyy niukasti suuria lupauksia. Sitä vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon syntymisen juhlana. Kuolevaisen ihmisen tragedia kaikkina aikoina on siinä, että hän ei halua alistua syntisen osaan. Ajatus karkaa menneeseen. JUSSI RYTKÖNEN Olli-Pekka Vainio: Ääriviivoja. | kirja | Mitä tarkoittaa. Mutta teologian pitäisi tunnistaa meidän kairós-hetkemme, kun ne tulevat. Jos asiat tuntuvat vaikeilta, kirjoittaja lohduttaa lukijaansa: monet dogmatiikan kysymykset ovatkin todella vaikeita, ja niiden ymmärtäminen vaatii vuosien työn. Ja mitä oikeastaan on osallisuus Adamin syntiin. Siinä mielessä aika voi olla myös kairós, Jumalan aika, tietty ratkaiseva hetki tai ajanjakso. Teinonen totesi vuosikymmeniä sitten, että kirkon opin tuntemus on sen jäsenistön ja osittain myös työntekijäkunnan keskuudessa luvattoman heikkoa. Kirjoittajan mukaan kirkon oppeja tulee testata silloin, jos siihen on perusteltu tarve. Nimensä mukaisesti helluntailiikkeessä on koko sen olemassaolon ajan korostettu voimakkaasti uskon syntymistä ja uskovien kastetta, Pyhän Hengen työtä ja profeetallisuutta – samoin myös karismaattisuutta, ihmeitä ja lopunajallisuutta. Mutta kaikki eivät pelastu: kerran toinen otetaan ja toinen jätetään. Se kuluu, tai me liikumme siinä. Kaikki ovat syntisiä ja parannukseen kutsuttuja. Tempus fugit JUSSI RYTKÖNEN Kirjoittaja ottaa kantaa ajankohtaisiin teologisiin aiheisiin. | kolumni | T empus fugit, eli aika rientää. Hän esittelee myös eri näkemyksiä siitä, miten Adamin synnin voidaan ajatella tulevan luetuksi myös meidän osaksemme. On otettava kantaa kertomuksen historiallisuuteen, yksilötai yhteisöluonteeseen ja mitä oli alkutilassa. Siinä puhaltavat ajan muutoksen tuulet. Tietysti kirkon asema muutenkin on nykyisin toinen kuin vaikkapa 1960-luvulla. Kun tähän lisätään yhteiskunnan ja maailman pirstoutumisen, sotien ja levottomuuksien kumu, yksityisyyden katoaminen, uhat vapautta kohtaan, talouselämän vuoristorata, lisääntyvä työttömyys ja eriarvoisuus, kulttuurimme vanhojen tukipylväiden sortuminen ja pelottavat kulkutaudit, tulee joskus mieleen sekin, että mitähän seuraavaksi. Helluntai Helluntai on yksi lännen kirkon kolmesta suuresta juhlasta – pääsiäisen ja joulun ohessa. Tätä kuluvaa aikaa tarkoittaa Uuden testamentin sana khrónos. Menneisyys pitää tuntea ja siitä voi oppia, mutta tulevaisuuteen on katsottava, teologiassakin. Aina silloin tällöin törmää kirjoihin, joissa ihan oikeasti nostetaan mikroskoopin alle harvoin keskusteltuja ja myös vaikeita teologisia aiheita. Ei ihan tasa-arvoista. Tämä aika ja tulevaisuus ovat arvaamattomia. Kronologisesti. Vainio käsittelee esseissään luonnollisen teologian viimeaikaista historiaa, negatiivista teologiaa, luomista tyhjästä, perisyntioppia, Jumalan yksinkertaisuutta, uskoa ja epäilystä, jumalakuvallisuutta, inkarnaatiota, Kristuksen läsnäoloa ehtoollisessa sekä pyhityksen ongelmaa luterilaisuudessa. Rajaton se vapaus ei ole koskaan ollut, eikä voikaan olla. Mutta jos pappi on uskollisena paimenena oikealla asialla, saattaa hän ikävän totuudenkin sanottuaan luottaa astuvansa kerran Herransa iloon. Noin puoli vuosisataa saarnoja ja muita kirkollisia puheita kuunnelleena tulkitsen muutosta niin, että ainakin sanaa selittävän papin sananvapaus oli suurempi kuin nykyisin. Vainio muistuttaa, että vanhurskauttamista korostava valtavirtaluterilaisuus on pyhityskristillisyyden ja lakihenkisyyden pelossaan ollut skeptinen suhteessaan pyhitykseen. Kukaan ei todellisuudessa tiedä. Esseitä kristillisen opin ydinkohdista. Kirja ottaa tarkasteluunsa sellaisia keskeisiä opinkohtia, jotka kustantajan mukaan muodostavat uskomusjärjestelmän kivijalan. Ennen ei kaikki ollut paremmin, mutta jotkut asiat ehkä olivat. Onko synti vanhurskauden tavoin vierasta – vai henkilökohtaista. Oliko entinen, nuoruudenkin aika ruusuinen, vai oliko siinä myös nokkosta ja ohdaketta. Luterilaisuuden ja pyhityksen ongelma on ikuisyyskysymys, jonka eri tulkinnoista on pelkästään Suomessa kehittynyt erilaisia kirkollisia virtauksia. Vainio hahmottaa kirjassaan heikon ja vahvan perisyntiopin. Tämä teologinen betonivalos koostuu esseistä, jotka kirjoittaja on useimmissa tapauksissa julkaissut aikaisemmin englannin kielellä. Ja miksi nykyinen aika tuntuu jotenkin koko ajan oudommalta. Kovaa kamaa. Kun synodaalikokouksia seuraavan kerran järjestetään, esimerkiksi Ääriviivoja olisi riittävän painava syy kutsua teologit koolle. Vaan missä kulkevat kirkossa sallitun puhevapauden rajat. ” Oliko entinen, nuoruudenkin aika ruusuinen, vai oliko siinä myös nokkosta ja ohdaketta. 25 KOTIMAA | 14.8.2020. Lisäksi ihmiset sietivät enemmän kuin tänään. Kaikkina aikoina pappi voi erehtyä ja sortua esimerkiksi hengelliseen väkivaltaan tai kunnianloukkaukseen. Helluntailaisuuden nimellä tunnettu kristinuskon haara syntyi Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. Sillä on suuri merkitys kristinuskon koko suuren kertomuksen kannalta. 181 s. Otetaan nyt esimerkiksi perisyntioppi. Helluntailaisia on maailmassa laskutavasta riippuen 150–400 miljoonaa, eniten Amerikoissa ja Afrikassa. STKSJ 292 Helsinki 2020. Kun pyöreitä vuosikymmeniä alkaa taas olla koossa, mies miettii maailman muuttumista yhä useammin. Mutta oikeudenmukaista se on. Raamatussa on paljon sellaista totuudellista, mitä ihminen ei halua itsestään kuulla. Olli-Pekka Vainion uutuus Ääriviivoja on sellainen
Kasteen toimittajana on Erkki Koskenniemi, kastettavana on Esa Pottonen, sylikummi on Jaana Koskenniemi, hänen takanaan Risto Pottonen sylissään Olli Pottonen. 1. Esp oon seu rak unt ien Hvi ttor pin lei rija kur ssi kes kuk ses sa Kirk kon um mel la. 1. Seija Molinan haastattelun on kirjoittanut Emilia Karhu ja kuvannut Antti Rintala. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Pas tor ific . Kirjapalkinnon voitti Kristiina Peltonen Voiluodolta. Mysteerikuva-sarjassa Kotimaa ja Kotimaa24 julkaisevat kuvia arkistostaan. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Voit perustella valintasi lyhyesti. Mikä on Jussi Kosken YouTube-kanavan nimi. ”Kuva on otettu valtakunnallisilla Evankeliumijuhlilla Huittisissa vuonna 1986. 3. Kotimaan numeron 30 parhaan jutun äänestyksessä tuli tasapeli. Tämän viikon kuvassa on neljä miestä auton edessä talvisessa säässä. Tekstejä saatetaan käyttää osana seuraavia mysteerikuvajuttuja. 3. 2. 26. Eniten mainintoja saivat jutut ”Muukalaisuus on ollut hyvä osa” sekä ”Hautausmailta tietoa yhteiskunnista ja epidemioista”. Jutun arkeologisista kaivauksista puolestaan kirjoitti Saara Paatero. Kuinka paljon kasteita helluntaiseurakunnissa oli viime vuonna. Hän kysyi: – Onko syntiä, jos ajaa kalliilla autolla. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Missä riparielokuva Eden kuvattiin. Samanlainen kuva, Kirsi Hannolinin ottamana on kirjassa Katso minuun pienehen (Sley-kirjat 1987)”, kirjoittaa Risto Pottonen. Jos sinulla on tietoa kuvasta, kerro se viestillä osoitteeseen: kotimaa24@kotimaa.fi tai Kotimaa24:n Facebook-sivulla, jossa kuva myös julkaistaan. Viime viikon mysteerikuvasta saatiin tarkat tiedot kasteeseen osallistuneilta henkilöiltä. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. – Ei varmaan, pappi sanoi. Takana näkyy hieman katoliseen kirkkoon kuuluvaa kummia. Silloin ensimmäistä kertaa toimitettiin kaste juhlien aikana. 624 kas tett a. – Mutta entä jos se on kallis urheiluauto. JANICA PÖRHÖNEN |K uv a: Ko tim aa n ku va -a rk is to A utoista innostunut entinen seurakuntanuori tapasi huoltoaseman baarissa rippipappinsa. 2. – Ei siinäkään tapauksessa, jos auto on sunnuntaiaamuisin kirkon parkkipaikalla. kirkkokahvit | vastaus | | kasku | | paras juttu | Anna palautetta, Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi paras juttu. | 3 kysymystä | 26 KOTIMAA | 14.8.2020 Mysteerikuva K otimaan valokuva-arkistossa on monta laatikollista vanhoja kuvia, joissa ei ole kunnollista tietoa siitä, milloin ja missä tilanteessa kuva on otettu
Niin myös Jämsässä. Uusia ekaluokkalaisia muistettiin seurakunnissa. Kuusilapsisessa perheessä on ollut tapana osallistua kouluun lähtevien siunaukseen eikä tuosta perinteestä nytkään poikettu. – Minulla on repussa myös höyhen. J oanna Siljanderin, 6, kissa-aiheinen reppu oli ollut monta päivää valmiina lähtöön. Se muistuttaa, miten tärkeä meille kaikille on oma suojelusenkeli. – Vähän jännittää, koska en ole aiemmin käynyt koululla. Puheen ja muutaman laulun jälkeen koulunaloittajat pyydet” Vähän jännittää, koska en ole aiemmin käynyt koululla. Kirkon kautta koulutielle kalu – olkoonkin, että melko moni ekaluokkalainen osaa lukea ennestään. Kevään tutustuminen tapahtui virtuaalisesti koronan vuoksi, hän kertoi. – Seurakuntana olemme tervetulleita kouluille tuntivierailuille ja aamunavauksiin. Seurakunta on perheelle läheinen myös päiväkerhotoiminnan kautta. Kymmenet muutkin ekaluokkalaisten perheet olivat päättäneet noudattaa Jämsän seurakunnan lähettämää kutsua, viimeisestä helteisestä lomapäivästä huolimatta. Monen vanhemman silmäkulma kostui liikutuksesta, sillä vastahan lapsi oli nyytti sylissä. – Ja varsinkin niin päin, että koulu voi luottaa seurakunnan työntekijöihin. Aapinen on ekaluokkalaisen työkalu numero yksi. Yleisönä olleet mummot ja vaarit tietävät kokemuksesta senkin, että pian nuo kullannuput painavat kutreilleen jo valkolakin. Tärkeää on näinä päivinä myös käsidesin käyttö. | ekaluokkalaisten siunaus | Nuorisotyönohjaaja Elina Airaksinen ja lastenohjaaja Pirkko Mäki-Pinkkilä siunasivat ekaluokkalaisia koulutielle. – Varmaan ehditte vielä illan suussa uimaan, totesi nuorisotyönohjaaja Elina Airaksinen puheessaan kirkkoväelle ja kaivoi samalla omasta repustaan esille koululaisten tärkeitä juttuja. Pienillä paikkakunnilla seurakunnan työntekijöiden ja opettajien keskinäinen tuttuus luo myönteistä luottamuksen ilmapiiriä. PÄIVI KETOLAINEN 27 KOTIMAA | 14.8.2020. Koululaiset käyvät tutustumassa kirkkoon ja virsikirjojakin olemme lahjoittaneet koululle. Sunnuntaina ennen koulustarttia pikkuneiti Siljander tuli äitinsä Tanja Holttisen kanssa kirkkoon. |Kuvat: Päivi Ketolainen Joanna Siljander aloitti tällä viikolla koulupolkunsa Jämsänjoen yhtenäiskoululla. Airaksisen mukaan seurakunnan ja koulun yhteistyö on Jämsän alueella mutkatonta. Maanantaina reppu sitten matkasi ensimmäistä kertaa omistajansa selässä Jämsänjoen yhtenäiskoululle, jossa tältä kuluu todennäköisesti yhdeksän seuraavaa kouluvuotta. Aapinen on tietysti tärkeä työtiin alttarille siunattaviksi
Näin pääset Kotimaan näköislehden käyttäjäksi 1 Kotimaan näköislehteen mennään helpoiten osoitteessa Kotimaa24.fi. 4 Rekisteröitymistä varten tarvitaan sukunimesi, asiakasnumerosi (se löytyy painetun lehden osoitekentästä ja laskusta), puhelinnumerosi, ja sähköpostiosoitteesi. Rekisteröidy ensin, sitten kirjaudu ja lue! . 6 Jatkossa pääset lukeman näköislehteä kirjautumalla käyttäjätunnuksellasi (sähköpostiosoitteellasi) ja salasanallasi (voi valita sen itse ja vaihtaa sitä). Lukot saa auki kirjautumalla. 28 KOTIMAA | 14.8.2020 tiedoksi. Sivuston yläpalkissa lukee Näköislehti – klikkaa sitä. 2 Jos et ole kirjautunut, lehtikuvakkeet ovat lukossa. Näköislehti ei kuulu lyhyisiin määräaikaistilauksiin. 5 Täytä rekisteröintiä varten tarvittavat tiedot ja lähetä ne. Kirjaudu näköislehteen: Asiakasnumerosi on lehden kannessa nimesi alla ja laskulla Sähköpostiosoitteesi on käyttäjätunnuksesi Kun tunnuksesi on aktivoitu, syötä tunnuksesi ja salasanasi tähän. Rekisteröidy ja luo käyttäjätunnus: . Samalla luot itsellesi salasanan. Näköislehden lukijalla on käytössään myös Kotimaan digitaalinen arkisto. Siellä on pyyntö aktivoida käyttäjätunnus. Tallettamalla ne selaimen muistiin sinun ei tarvitse syöttää niitä uudestaan seuraavalla kerralla. 3 Voidaksesi kirjautua sinun täytyy olla ensin rekisteröitynyt ja luoda itsellesi käyttäjätunnus ja salasana. Hyviä lukuhetkiä! Mahdollisuus lukea näköislehteä on kaikilla Kotimaan tilaajilla, joilla on kestotilaus tai +6 kk määräaikainen tilaus, sekä tietenkin niillä, joilla on Kotimaan digitilaus. Seuraavaksi katso sähköpostiisi. Rekisteröityäksesi sinulla täytyy olla voimassaoleva tilaus – olet joko painetun Kotimaan kestotilaaja tai digi-Kotimaan tilaaja
24 % / h • Ilmoitusvaraukset ja aineistot: edellisen viikon perjantaina klo 12 mennessä sähköpostitse ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Tilaushinnat: Koko Kotimaa -tilaus (sis. päivään mennessä säätiölle osoitteeseen Kauppiaan katu 11 A 7, 00160 Helsinki. asiakaspalvelu@kotimaa.fi p. Tilaa itsellesi tai lahjaksi. Sen käytöstä tulee toimittaa säätiölle selvitys 6 kuukauden sisällä apurahakauden päättymisestä. Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi Paikkoja avoinna Apurahat Kirkon tutkimuskeskuksen APURAHAT vuodeksi 2021 julistetaan haettavaksi. Hakuaika virkaan päättyy 11.9.2020 klo 15.00. 24 %. Kotimaa vain diginä -tilaus (sis. Lisätietoja stipendeistä löytyy osoitteesta: kirkontutkimuskeskus.fi/apurahat PÄIVIKKI JA SAKARI SOHLBERGIN SÄÄTIÖ jakaa apurahoja hankkeisiin, jotka edistävät lasten, nuorten ja vanhusten hyvinvointia. (09) 666 852. ASIAKASPALVELU tilaukset ja osoitteenmuutokset: puhelin 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Ilmoitusmyynti: Pirjo Teva 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi • Ilmoitushinnat: 2,50 € / pmm + alv. Julistetaan haettavaksi HELSINGIN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI julistaa haettavaksi Pitäjänmäen seurakunnan kirkkoherran viran Virka täytetään vaalilla, jossa kirkkoherran valitsevat seurakunnan tässä vaalissa äänioikeutetut jäsenet. Hakuilmoitus on luettavissa kokonaisuudessaan verkkosivuilla: www.oulunhiippakunta.fi/kirkkoon-toihin/avoimet-virat/ Rovaniemen seurakunnassa on haettavana KAPPALAISEN (keskikaupungin aluekappalainen) virka. Apurahaa haetaan laatimalla sähköinen hakemus säätiön verkkosivun https://pss-saatio.fi/apurahat/apurahan-hakijalle/ linkin kautta. Mahdollisiin hakemusta koskeviin kysymyksiin vastaa arkipäivisin säätiön asiamies, puh. Apurahoja myönnetään kirkon ja seurakuntien päätöksenteolle ja toiminnan kehittämiselle tarpeelliseen kirkon ja uskonnollisen elämän sekä yhteiskunnan muutosten tutkimukseen. 29 KOTIMAA | 14.8.2020. Apurahaa haetaan sähköisellä lomakkeella http://www.mitietorakenteet.fi/ktk/apurahat/kirjaudu.php Hakemukset tulee lähettää viimeistään 11.9.2020 klo 23.59. Säätiö on kiinnostunut lasten, nuorten ja vanhusten hyvinvointia rakentavien, ongelmia ennaltaehkäisevien tai ongelmia korjaavien ratkaisujen rahoittamisesta. Kotimaa ja KotimaaPro-liite näköislehtenä sekä digitaalinen arkisto) 12 kk 132 € kestotilauksena• Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakas suhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkki nointiin henkilörekisteri lain puitteissa • Pidämme oikeuden hintojen muutokseen. 24 %. Kotimaa painettuna, KotimaaPro-liite painettuna, näköislehdet, digitaalinen arkisto, kalenteri) 12 kk 156 € kestotilauksena. Täytetty lomake tulee myös tulostaa, allekirjoittaa ja lähettää postitse syyskuun 15. Oulun hiippakunnan tuomiokapitulille osoitetut hakemukset toimitetaan KirkkoHR-palvelun kautta. Ilmoitusvalmistus 80,00 € + alv. 020 754 2333 Kun kaipaat kerrankin jotain positiivista luettavaa, ota Askel. Hakuilmoitus on kokonaisuudessaan luettavissa KirkkoHR-sivustolla: https://rekry.evl.fi/oikotie/” Hakuaika päättyy 4.9.2020. Apurahan myöntämisestä ilmoitetaan saajalle kirjallisesti. Säätiö tukee taloudellisesti 1) lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä, kristillistä ja isän maallista kasvatustyötä sekä hoivakotien ja vastaavien apuvälineiden hankkimista 2) muita lasten, nuorten ja vanhusten hyvinvointia edistäviä projekteja sekä hankkeita painottaen apurahan saajina yhteisöjä Säätiö julistaa haettavaksi APURAHAT VUODELLE 2021 Apurahat jaetaan tammikuussa 2021, ja apurahojen käyttöaika on ensi sijaisesti kalenterivuosi 2021. Paikkoja avoinna ilmoitukset 2,70 € / pmm + alv
Luukas ei kuvaile sen enempää, miten nasaretilaiset Jeesuksen lähtöön reagoivat. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. 81:9–17; Jer. Kanttorina Piero Pollesello. Mietin, mitkä ovat niitä asioita, joita me emme haluaisi Jeesuksen kuulla sanovan. Uusinta klo 23. Tämä raamatunteksti tuo mieleeni körttivirren, joka alkaa sanoilla ”Suo, Jeesus, paras opettaja.” Virsikirjassa sama virsi löytyy numerolla 409. Iltahartaus arkisin klo 18.50, la klo 18. Liturginen väri on vihreä. Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa. Urkurina Heikki Hinssa. Seurakuntapastori Terhi Nissilä, Vaasa. Raivo sai ihmiset toimimaan, ja Jeesus ajettiin pois kaupungista. Urkurina Markku Mäkinen. Virret: 325:1-3, 334:5-8, 314, 914 (esirukouksen aikana), 932, 959. Ma 17.8. Toimitilapäällikkö Janne Näreranta, Vantaa. 10.00 Jumalanpalvelus Ulvilan kirkosta. Pastori Iina Matikainen ja rovasti Jukka Hautala, Jerusalem. Pastori Markus Asunta, Nurmijärvi. Sanat ovat toisin hieman erilaiset. Pe 21.8. Helpompaa on ajatella Jeesusta, joka välissä vetäytyy omaan rauhaan ja hiljaisuuteen, itsekin huilimaan kaiken väenpaljouden keskeltä. Ma 17.8. Helpompaa on saarnata Jeesuksesta, joka kiireettä pysähtyy sairaan ihmisen viereen, ja kysyy, mitä tahtoisit minun tekevän sinulle. Minulle saavu voimaksi, johdata, ole kaikkeni. Kanttorina Katri Järvisalo-Hoffström. Messun viettää kirkkoherra, isä Rafa Czernia SCJ. Ke 19.8. Hän sanoo myös sellaisia asioita, joita ei välttämättä haluaisi kuulla. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Etsikkoaikoja”. Jeesus, joka saa väkijoukon raivoihinsa – huomaan, että minun on vaikeaa kuvitella tilannetta. sunnuntai helluntaista | Hankala Jeesus SANNA JUKKOLA Kirjoittaja on Nivalan seurakunnan kirkkoherra. Ke 19.8. Artikkelitoimittaja, rovasti Jussi Rytkönen, Tuusula. Pastori Juhani Kolehmainen, Helluntaiherätys, Akaa. Jos näin on, mistä se kertoo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.” Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. 4:23–30. |K uv itu s: An ni in a M ik am a 30 KOTIMAA | 14.8.2020 pyhä. Kirkkoherra Marianne Känä saarnaa. Kasteessa otit omaksesi, nyt jatka loppuun tämä työ, niin että sinun iloksesi lunastetulla sydän lyö, kulkisin tiellä taivaaseen, elämään, riemuun iäiseen. To 20.8. Ti 18.8. Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa. Aika hurja suunnitelma, sanoisin. Pe 21.8. 11.00 Messu Pyhän Marian katolisesta seurakunnasta Helsingistä. | ensi pyhänä | | radio & tv | Yle Radio 1 Aamuhartaus klo 6.15 ja 7.15 La 15.8. Hankalaa. 6:16–19; Room. Tekstinlukijoina Vesa ja Nina Nissinen. Mutta että Jeesus, joka saa aikaan raivoa. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa. La 15.8. Valikoituja tekstejä Raamatusta lasten lukemana. 11:17–24; Luuk. Maalaispappi Johannes Alaranta, Perniö. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Sen Luukas kirjoittaa, että Jeesus lähti toiseen Galilean kaupunkiin, Kapernaumiin, ja jatkoi ihmisten opettamista ja parantamista siellä. Nasaretilaiset eivät kestäneet kuulla oman kylän puusepän pojan puhetta siitä, että juuri hän on se, josta Jesaja kirjassaan ennustaa. Väkijoukon tarkoitus oli syöstä hänet alas vuorelta. 4: 23-30 Jeesus sanoi: ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Alttarilla on kaksi kynttilää. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Seurakuntapastori Sanna Marin, Siilinjärvi. Siis astu, Jeesus, kurjuuteeni. Raamattu lasten äänin?. Viestintäpäällikkö Meri-Anna Hintsala, Espoo. Tekstinlukijoina Matti Andelin ja Mervi Yaghmour. Tuleeko jokin asia tai sana niin kohti, ettei sitä pysty oikein edes ottamaan vastaan. Liturgina Riku Pakarinen. Helpompaa on kirjoittaa Jeesuksesta, joka katsoo lempein ja armahtavin silmin kohti, ja muistuttaa, ettei tässä elämässä ole mitään, mitä tarvitsee pelätä. | 11. Jos ei aikalaisiaan, niin ei Jeesus päästä meitäkään helpolla. Helpompaa on puhua kuoleman voittaneesta Vapahtajasta, joka lohduttaa surun pitkillä poluilla kulkevia. Vain sinä pystyt auttamaan. Luuk. Se suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut. Minua liikuttavat Siionin virren (nro 44) toisen ja kolmannen säkeistön sanat, joissa pyydetään näin: Tien tiedät tyhjään sydämeeni, en itse tietä tunnekaan. Jumalanpalvelukset Sunnuntai 16.8. Ti 18.8. To 20.8. Taiteilija Niilo Rantala, Helsinki. Helpompaa on puhua Jeesuksesta, joka nostaa väkijoukon keskeltä syliinsä pienen lapsen, ja kertoo, että ottakaapa te aikuiset mallia tästä. 11. E nsi pyhänä kirkoissa puhutaan Jeesuksesta, joka sai kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa häntä kuunnelleet ihmiset raivon valtaan. Tekstit: Ps. Kuoro: Capella Sanctae Mariae. Pastori Lasarus Jalonen, Ortodoksinen kirkko, Helsinki
Toisaalta se kertoi siitä, että kirkko on merkittävä turvapaikka. On myönnettävä, että otin siihen aikaan muutamia kertoja pienet unet saarnojen aikana. Koen tämän tehtävän tärkeäksi, sillä voin tällä tavoin jutella itselleni tärkeästä paikasta muillekin, enkä myöskään halua Koijärven jäävän isompien seurakuntien varjoon. | Kirkko & minä | Ihmisen kokoinen kirkko ja tuttu hautausmaa Kaija Pajulampi on asunut suuren osan elämästään muutaman minuutin matkan päässä Koijärven kirkosta. Olen myös toiminut kaksi vuotta Koijärven hautausmaalla vapaaehtoisena oppaana, eli kerron siihen ja kirkkoon liittyvistä asioista kiinnostuneille ennakkoon sovituissa tilaisuuksissa sekä myös pyynnöistä. | Kuva: Wikimedia Commons ” Jotkut ovat hieman ihmetelleet, miten uskallan olla siellä, mutta olen todennut, etten ole koskaan nähnyt kenenkään nousevan haudasta. Pidän puista kotikirkkoani ihmisen kokoisena kirkkona. Koska kirkko on auki enää harvoin, käyn lähes päivittäin hautausmaalla. Muistan myös, kuinka kipaisimme toisinaan serkkuni kanssa suoraan saunan lauteilta hautausmaalle varmistamaan hautakivestä keskusteluihimme nousseen henkilön syntymävuoden, jos emme olleet siitä varmoja. Monilla kirkossa säännöllisesti käyvillä on siellä myös omat perinteiset paikkansa, jossa he istuvat mieluiten. Olen käynyt Koijärven kirkossa lapsuudestani lähtien. Se on erinomainen paikka hiljentymiseen ja rauhoittumiseen. Kirkko ja hautausmaa tulivatkin minulle tutuksi tätäkin kautta jo varhain, ja olen viihtynyt hautausmaalla myös hämärän aikaan. Siunaan aina itseni kirkkoon astuessani, ja saan sen jälkeen hyvin kotoisan ja rauhallisen olon. W Rakennettiin metsänhoitaja Mauno Kallion piirustusten mukaan vuosina 1920–1922. Tienasin myös ensimmäiset rahani noin kymmenvuotiaana hautoja hoitamalla. 31 KOTIMAA | 14.8.2020. Olen myös iloinen, että olemme saamassa vielä tämän vuoden aikana hautausmaalle uurnalehdon. Koijärven kirkko W Forssan Koijärvellä sijaitseva kirkko on puinen satulakattoinen päätytornillinen pitkäkirkko. Toivon samalla, että vanhoja hautakiviä säästettäisiin, sillä ne ovat todella upeita käsin hakattuine kuvineen. Nykyään asun samassa paikassa, eli kirkko hautausmaineen on edelleen etäisyytensäkin puolesta läheinen. Vartuin kodissa, joka sijaitsi kolmen minuutin matkan päässä hautausmaasta ja viiden minuutin päässä kirkosta. Tällä saralla oma yksityiskohtansa on, että isäni, isoisäni, setäni sekä kaksi enoani ovat olleet haudankaivajia. TOMI OLLI MAIJA P. Jotkut ovat hieman ihmetelleet, miten uskallan olla siellä, mutta olen todennut, etten ole koskaan nähnyt kenenkään nousevan haudasta. Työelämässä ollessani kirkon rauhallinen ilmapiiri mahdollisti lepohetken, sillä kätilön elämä oli varsin kiireistä. Nykyään on vain harmillista, että kotikirkossani on jumalanpalvelus enää vain kerran kuukaudessa. Kaija Pajulampi K otikirkkoni Forssan Koijärven kirkko on aina ollut minulle erittäin tärkeä. W Kirkko toimi alun perin Kojon manttaalikunnan seurantalona
Y öperhosten katseleminen ja valokuvaaminen on erikoista puuhaa. Munakennojen tehtävä on sama. Kaikki kuvien lajit ovat tuttuja vuosien varrelta. Syötiltä pimeyden keskeltä salamalla kuvatut perhoset ovat jotenkin sottaisen näköisiä. Useimmat yöperhoset tulevat hyvin erityiselle perhoslampulle, joita on erilaisia. Syy lienee tekemässäni seoksessa. Mutta kun syötin jättää paikoilleen päiväksi, siihen ilmestyy loppukesästä ainakin suruvaippoja, amiraaleja, neitoperhosia ja herukkaperhosia. Aamen Neljä yökköstä haki turvaa munakennosta: isonokkayökkönen, noitayökkönen, mesimaayökkönen ja pajuyökkönen. Silloin niitä voi tarkastella aamulla. – Tästä lähtien unen syvimmässä vaiheessa sinusta irtoaa ajatuksia ja heräät aamulla ilman turhaa pohdintaa, virkeänä ja avoimena. Tästä syytä monet kokevat öiset pörisijät jotenkin pelottavina. Ilmestyksiä yössä Tarinan mukaan yöperhoset ovat ihmisten karkuun päässeitä unia. Jumala selitti, että ihmisen ajatukset paketoidaan, niille annetaan siivet ja ne katoavat pimeyteen. Ihminen oli tyytyväinen, mutta halusi tietää, mikä sai aikaan psyykkisen muutoksen. OLLI SEPPÄLÄ Rukous Ajatusten Herra, pimeyden Valo! Olen kuin yökkönen, jota kukaan ei näe. Toinen tapa päästä käsiksi yöperhosiin on käyttää syöttinestettä, esimerkiksi sekoitus punaviiniä, sokeria ja viinietikkaa. Lakanan tehtävä on kerätä perhosia, jotta niitä voi tarkkailla ja valokuvata. Niin tapahtui. | Kuvat: Olli Seppälä 32 KOTIMAA | 14.8.2020 luomakunta. Monet perhoset, erityisesti yökköset hakeutuvat munakennojen sisään piiloon. Läheskään aina ne eivät toimi. Ripustan lampun taakse valkoisen lakanan ja lampun alle munakennoja. Niitä on aina yhtä mukava nähdä. Mesimaayökkönen on yksi suosikeistani. Osa lajeista tulee herkemmin sille kuin lampulle. Siitä lähtien perhoset ovat lentäneet myös yöllä, sillä ne olivat ihmisten ajatuksia. Niin tapahtui. Itse asiassa lamppuja oli tällä kertaa kaksi, mutta toinen veti selvästi huonommin yön väkeä luokseen. – Niin kuin päässäni olisi liikaa ajatuksia, mutta en tiedä yhtään minkälaisia. Mutta eräänä päivänä ihminen sanoi, että hänellä oli aamulla levoton olo. Ei muuta kuin kääntää kennon ympäri; sen sisällä saattaa olla useita eri lajin perhosia. Lamppukuvat ovat miellyttävämpiä. Tämän jutun kuvituksena on neljä yökköstä, jotka löysin (muiden lajien lisäksi) munakennoistani heinä-elokuun vaihteessa, kun poltin perhoslamppua mökilläni joenrantamaisemissa. Yökkösiä, mittareita, kiitäjiä, kehrääjiä ja kaikenmaailman pikkuperhosia näkee joskus sattumalta päivällä talojen seinillä tai koloissa, mutta nähdäkseen niitä paljon, tarvitsee apuvälineitä. Mutta sinä näet ja sytytät minulle lampun, jotta löydän kotiin, taivaan valkoiselle lakanalle. Kokemukseni syöttinesteistä ovat olleet vaihtelevia. Itse käytän 160 watin sekavalolamppua. Uniryhmissä kerrotaan tarinaa: Kun Jumala loi ihmisen, hän sanoi: – Päivät tee työtä, jotta saisit ravintoa, ja yöt nuku, jotta vahvistuisit. Jumala kuunteli luotunsa avautumista ja päätti jatkaa tuotekehittelyä