vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –2 3 20 ”Ensin täytyy hengittää” Arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle kiitollisin mielin 12 Kannattaako diakonissoja enää kouluttaa. Mediavaikuttaja Maiju Lemettisen tärkeät yhteisöt. 8 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 3
KOTIMAA | 31.5.2018 2. Oma kasvissyöntini on vähäinen yritys kieltäytyä pienestä osasta nykyajan rikkauksia. Olemme asuneet miehitetyllä alueella ja nyt asumme Israelin pääkaupungissa, mutta meillä ei ole Israelin passia. Ihmiset kiinnittävät valtavasti tunteitaan siihen, mitä suuhunsa panevat. Kaupassa oli tihrustettava kasvisvaihtoehtoja tutuista eineksistä ja löydettävä korvike jauhelihalle ja kanasuikaleille. Vastustamme terrorismia ja sotaa. Kun itse aloitin kasvissyönnin, lihan poisjättäminen oli lähinnä työlästä. Ulkopuolinen taho on ratkaissut ongelmamme, emmekä tiedä mitä tehdä. Emme voi mitään muuta kuin odottaa muiden valtioiden reaktioita. Silti kasvissyönnin puolesta on vaikea kampanjoida. Seurakunnista neljä on Länsirannalla, yksi Jerusalemissa ja yksi ammanissa. Se ei ole sitä islamia, minkä me tunnemme. Haluamme esiintyä kaikki yhdessä kristittyinä, koska olemme maassa vähemmistö. Jo osmanien ajasta lähtien meillä on ollut verovapaus, koska ylläpidämme kouluja, sairaaloita ja diakoniaa maassa. Haluamme että juutalaiset, muslimit ja kristityt voivat elää yhdessä rauhassa. – Viikko suurlähetystön siirron jälkeen oli rauhatonta ja mielenosoituksia. Palestiinalaiskristitty piispa tuli Kuopioon Lähetysjuhlille ja samalla solmimaan yhteistyösopimuksen Kuopion hiippakunnan kanssa. Äskettäin viranomaiset esittivät vaatimuksen, että kirkkojen on maksettava kiinteistöveroa. Sisäfileepihvi on osoitus siitä, että on päässyt elämässään pitkälle, naudan arvostetuimman palan ääreen. aluksi | viikon henkilö | Viisi kuukautta virassaan ollut piispa Ibrahim Azar, lempinimeltään Barhum , vieraili viime viikonloppuna Suomessa ensimmäistä kertaa. Lue kirja-arvio Vegetaristista sivulta 19. – Ne ovat hyvät. Sanoimme kaikki yhdessä ei tälle vaatimukselle. Omille isovanhemmilleni liha on vaurauden merkki, ikäisilleni tuhlailun kohde. Tasavallan presidenttikin kertoi taannoin viestipalvelu Twitterissä, että syö lihaa kerran viikossa. Karjalanpaisti on joillekin oikotie lapsuudenkotiin kolhuisen pirttipöydän ääreen. Millainen tilanne Jerusalemissa on nyt. Ei olekaan, vaan tunnetta. Nyt on rauhallisempaa, mutta ihmiset eivät suostu hyväksymään suurlähetystön siirtoa. Yli kymmenen vuotta myöhemmin vegetuotteita löytyy kaupan hyllyltä Hangosta Utsjoelle ja lihasta luopumisesta on tullut muodin sijasta arkea. | Kuva: Freija Özcan iBrahiM azar Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispa Vain jokapäiväinen leipämme T urhaan ei ruokaan liittyviä käsityksiä ole sanottu aikamme uskonnoksi, kirjoittaa Olli Seppälä arviossaan han Kangin kirjasta Vegetaristi. 2 Jerusalemissa on kolmetoista virallista kirkkoa. Me tahdomme rauhaa. FreiJa Özcan Juttu Kuopion Lähetysjuhlilta sivuilla 4–5. Olemme kuin turistit emmekä tiedä, pitäisikö meidän anoa viisumia. ”Me tahdomme rauhaa, vastustamme terrorismia ja sotaa” Piispa ”Barhum” ibrahim azar on piispa kirkossa, jolla on parituhatta jäsentä. 1 Yhdysvaltojen suurlähetystön siirtäminen Jerusalemiin aiheutti alueella levottomuuksia. Millaiset ovat kirkkojen suhteet toisiinsa. Silloin on vaikea sanoa, ettei tuossa ole mitään järkeä. Me olemme käyneet kouluja yhdessä ja kasvaneet yhdessä, tapaamme toisiamme samalla torilla. Meillä on yhteinen kokous kerran kahdessa kuussa. Se on yhdistänyt meitä. – Ekumeeniset suhteet ovat hyvät. Arabikevään mukana on tullut erilaisia ajatuksia islamista. Varmasti niinkin. 3 Millaiset suhteet palestiinalaiskristityillä on muslimeihin. Pidättäytyminen tuntuu hyvältä, mutta en voi sen varaan rakentaa uskontoa. antti Berg Toimittaja on ollut kasvissyöjä 11 vuotta. Kerran vuodessa pidämme yhteisen messun. Pikemminkin: mikä minä olen vaatimaan luomakunnalta enempää kuin jokapäiväisen leipäni
Entäpä jos tässä piilee yksi ratkaisu kirkon uudistumiseen. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 31.5. 1918 ???????. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 tuottaja: Tuija Tiihonen (virkavap.) toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikko: Gun Damén toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Tuija Pyhäranta, Jussi Rytkönen (virkavap.), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Juha Ruotsalainen 050 515 1440 Lukijamäärä: 70 000 KMT Uudistuksien ja järjestelyjen yhteydessä ovat kaupunkien poliisilaitokset joutuneet tarpeellisen puhdistuksen ja veresten voimien kiinnittämisen alaisiksi. Siinäkö heidän salaisuutensa piilee, että he lukevat monipuolisesti. Lue! Lue aivan kaikkea. Useimmiten keskustelu tyrehtyy sen toteamiseen, että uskon käsitteet ovat mitä ovat, ne ovat kristittyjen yhteisön omaa kieltä ja ne pitää vain opetella. Huumoria on mököttävässä Joonassa, jonka ajatukset eivät mene yksiin Jumalan kanssa. Lopulta sieltä löytyy ihmisen ääni. Ihmisen ääni Diakonissat veitsenterällä. Tietokirjallisuus ja elämäkerrat ovat hyvää luettavaa, mutta mikään ei laajenna ja muokkaa ajatusmaailmaa niin kuin kaunokirjallisuuden lukeminen. Sopimattomat henkilöt poistetaan, toimihenkilöitä lisätään ja tarkkaa huolta koetetaan pitää, että sopivia ja kykeneviä voimia saataisiin tärkeisiin yhteiskuntatehtäviin. ?. Niistä löytyy vertaistukea. T ämän tästä kirkossa pohditaan, miten kristinuskoa voisi ilmaista niin, että nykypolvetkin sen ymmärtäisivät. Arkkipiispa Kari Mäkinen ja piispa Irja Askola ovat olleet ymmärrettävyydessä poikkeuksellisen taitavia. Sekä Mäkinen että Askola ovat tunnetusti suuria kirjallisuuden ystäviä. Luultavasti. Se vakaumus on yleinen, että pätevillä naisilla on siinä, etenkin siveysosastolla, aivan erikoinen ja tärkeä tehtävä. Jos hyvin käy, tulevaisuuden diakonissojen osaamiselle voi olla monenlaista kysyntää. Niiden osaaminen lisää yhteisöön kuulumisen tunnetta. Niissä on kuulunut vierellä olevan ihmisen ääni. KOTIMAA | 31.5.2018 3. Sananlaskut ja Saarnaajan kirja iskevät reippaasti huumorin säilällä elämän keskelle kulkukelpoista väylää. Niinpä on ymmärrettävää, että keskustelu diakonissakoulutuksen tarpeellisuudesta herättää vahvoja tunteita. Mihin kirkossa tarkkaan ottaen tarvitaan sairaanhoitajia, kun ollaan täyttämässä diakonian virkaa. Tällä tarkoitetaan yleensä uskonnollisen kielen muokkaamista nykyaikaisemmaksi, vanhojen käsitteiden avaamista ymmärrettävämmiksi kirkon sisäpiirien sijasta myös kansalle. Kirkon varhaisen ja modernin diakoniatyön pioneereja ovat diakonissat. Nauru, ilo, karkelo ja riemu kuvastavat Jumalan antamaa elämänvoimaa. He ovat osanneet asettaa sanansa niin, että ovat onnistuneet koskettamaan ajatuksillaan kansaa. Kun Jumala puuttuu peliin, ilo ja nauru täyttävät sydämen. Niinpä aihetta käsittelevien seminaarien ja työntekijöiden kurssittamisen sijaan kristinuskon nykykielistäminen on jäänyt yksittäisten pappien ja piispojen harteille. Pidän uskoa ja huumoria sisaruksina, jotka antavat voimaa vastoinkäymisten ja paineiden alla. Kirjoja lukiessaan ihminen elää monta elämää, samastuu monenlaisiin tunteisiin ja kohtaloihin. Psalmin sanoin saamme jäädä Jumalan ilon ja huumorin valtapiiriin: ”Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme.” RiSto KoRmiLaiNEN Kirjoittaja on Suomussalmen kirkkoherra. Ymmärrettävyys nimittäin ei ole vain kielen muokkaamista. Se vaatii myös ajattelun laajentamista, sillä sanat kumpuavat loppujen lopuksi ajatuksista. Tässä numerossa haastateltu Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtori Tapio Kujala kuitenkin sanoo, että diakonissat eivät juurikaan työllisty seurakuntiin vaan sairaaloihin. Kesän koittaessa moni kokee todeksi oman kesämökin pihalla, rantasaunan terassilla tai miksei kerrostalon terassillakin Eino Leinon runon säkeet: ”Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin/ sa istut koivun alla, on kuin täällä/ viel’ liikkuis Herran hymy vetten päällä.” Huumorin terapeuttinen merkitys näkyy läpi Raamatun. Kaunokirjallisuus avaa ikkunoita maailmankaikkeuteen. Niiden kautta ymmärtää, millainen ihminen on, ja löytää myös itsensä ja omat sanansa. Huumorista on sanottu, että se on Jumalan hymyilyä maan päällä. Onkin aiheellista kysyä diakonissakoulutuksen tulevaisuuden perään. -Tilaisuutta on käytettävä myöskin naistyövoimien lisäämiseksi järjestyslaitoksiin. Ikään kuin historialta oltaisiin leikkaamassa sen merkitys. Kirkollinen toimintaympäristö on muutoksessa
Muutos, eli transformaatio onkin Steffanssonin mukaan pinnalla juuri nyt lähetystyössä. Vedestä olivat Kuopio-hallilla keskustelemassa Teollisuuden voiman toimitusjohtaja Maija Vidqvist, kansainvälisen rahoituksen koordinaattori Karoliina Tuukkanen Lähetysseurasta ja ekoteologi Pauliina Kainulainen. Puhumme hyvin paljon toivosta, jota maailma tarvitsee juuri nyt. – Lähetysseura on tukenut yksittäisten lasten koulutusta lähes koko järjestön elämänkaaren ajan, eli melkein 160 vuotta, Elisa Nousiainen sanoi. Maailmassa on 1,2 miljardia ihmistä, joita veden puute tai haasteet veden suhteen koskettavat jollain tavalla. Viime vuosikymmeninä tukea on Nousiaisen mukaan alettu suunnata enemmän yksittäisestä lapsesta ja yksittäisen lapsen ja kummin suhteesta yhteisöihin. Karoliina Tuukkanen haluaisi kuulla enemmän puhetta veden oikeudenmukaisesta jakautumisesta. uutiset | kesäjuhlat | K esäjuhlakausi lähti käyntiin viime viikonloppuna järjestetyillä Suomen Lähetysseuran Lähetysjuhlilla, jotka keräsivät Kuopioon 5 000 kävijää. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyneet sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuuden ohella hurrikaanit ja tulvat, aiheuttavat vesihuollolle suuria haasteita. – Me kehitämme kirkollista työtä ja haluamme yhdessä kumppaneiden kanssa kehittää Lähetysseura | Aurinko, kesän lämpö, hyvät ystävät ja kauniit Kuopion maisemat sävyttivät viikonloppuna järjestettyjä Lähetysjuhlia. Arushassa analysoitiin Steffanssonin mukaan paljon maailmassa olevaa epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta, ja todettiin, että kristityt voivat tehdä sille jotakin. Tehtävää on paljon. Tulevaan vuoteen Steffansson on lähdössä kesäkauden jälkeen innostunein mielin. Kummityöstä puhuivat lauantaina Lähetysjuhlilla lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, Lähetysseuran kirkollisen työn koordinaattori Elisa Nousiainen sekä Nepalin-lähetystyöntekijä Kirsti Kirjavainen. Eniten kärsivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Kummilapsia on 17 maassa ja painopisteenä kummityössä on lasten koulutuksen tukeminen. Illan konsertissa esiintyi Tahdistin-orkesteri sekä Betlehem Chamber Choir. Ilmastonmuutos on tuonut ongelmia monelle meidän kumppanillemme. Myös toiminnanjohtaja vaihtui vuoden alusta. – Toivon tuominen on myös näkynyt trendinä viime aikoina. – Jos vesi ei ole turvallista, se saattaa jopa uhata ihmisten henkeä. Konferenssin kantavaksi teemaksi muodostui muutos. – Meillä Suomessa on niin yksityisillä ihmisillä kuin teollisuudessa sellainen ajatus, että vettä riittää ja sitä tulee hanasta aina kun tarvitaan. Lähetysjuhlat levittäytyivät Kuopioon ” Puhumme hyvin paljon toivosta, jota maailma tarvitsee juuri nyt. KOTIMAA | 31.5.2018 4. Työyhteisö on muuttanut Helsingissä Tähtitorninkadulta Länsi-Pasilaan. Suomen Lähetysseuran kummityö on jatkunut jo 30 vuotta. Maija Vidqvistin mukaan maailman vesitilanteessa on tapahtunut paljon hyvää, mutta korkea elintaso, ylimääräinen veden kulutus ja lisääntynyt kemikaalien käyttö ovat tuoneet uusia haasteita. Vuoden kohokohtana Steffansson mainitsee Kirkkojen Maailmanneuvoston lähetyskonferenssin Tansanian Arushassa. Steffansson huomauttaa, että olemme tottuneet pitämään muutosta aina muutoksena huonompaan suuntaan. Suurimpana ongelmana veden suhteen hän pitää arvostuksen puutetta. Tuukkasen mukaan kyse ei ole pelkästään veden vähyydestä vaan myös sen laadusta. – Mehän olemme tehneet paljon työtä Lähi-idässä ja tuntuu, että tilanne on mennyt vain pahempaan suuntaan vuoden aikana. – Vesi määrittää hyvin pitkälle Lähetysseuran kumppanien elämää, Karoliina Tuukkanen sanoi. Suomen Lähetysseuralla on takana muutosten vuosi, sanoo toiminnanjohtaja Rolf Steffansson. Aurinko helli teeman Rakasta minua nyt pariin kerääntyneitä juhlavieraita. Kuluneen vuoden suurimpana haasteena on Steffanssonin mukaan ollut maailman tila. Samalla uudistettiin toimintakulttuuria ja siirryttiin monimuototiloihin. Juhlat avattiin perjantai-iltana täpötäydessä Kuopion tuomiokirkossa, jossa ohjelma johdatteli viikonlopun teemaan. Kuitenkin monella kriisialueella kirkko toimii vahvasti ja tuo samalla uutta ajattelua ja toivoa. Lauantain ohjelmaan kuului muun muassa hyväntekeväisyysjuoksu, matkalauluseurat, Amalia-musiikkidraama, Safarikuoron konsertti sekä keskustelutilaisuuksia, joiden aiheena olivat raha, Lähetysseuran 30-vuotinen kummityö sekä vesi ja sen oikeudenmukainen jakautuminen. – Tällä pyritään siihen, että yhteisöt itse näkisivät lapsen tarpeet ja auttaisivat häntä elämään lapselle parasta elämää
Lauantaina kokoontunut Lähetysseuran vuosikokous vahvisti vuoden 2017 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen sekä toimintaja taloussuunnitelman vuodelle 2019. Tulos on syntynyt varallisuuden suunnitelluista realisoinneista. Ensi vuonna Lähetysjuhlia vietetään Jyväskylässä yhdessä Kirkkopäivien kanssa. koko perheen riemu-festivaali järjestettiin sunnuntaina messun jälkeen kuopion torilla. Lähetysseuralla on Steffanssonin mukaan ollut taloudellisesti vahva vuosi. seurakuntaelämää, jossa kieli, toimintatavat ja asenteet ovat sellaisia, että ihmiset kokevat olevansa tervetulleita. Suomen Lähetysseuran tulot olivat viime vuonna yhteensä 30,3 miljoonaa euroa. – Vaikeissa olosuhteissa olemme pärjänneet hyvin. Siitä haluan kiittää Lähetysseuran tukijoita. Lähetysjuhlilla vieraillut Betlehem Chamber Choir esiintyi useissa tilaisuuksissa. Noora WikmaN-Haavisto Popo salamin musiikki siivitti keskustelua Lähetysseuran kummityöstä. Menot olivat 27,5 miljoonaa euroa, josta ulkomaiseen työhön käytettiin 18,8 miljoonaa euroa. | Kuvat: Tuija Hyttinen KOTIMAA | 31.5.2018 5. Toiminnallisesti olemme suurimmilta osin pystyneet kulkemaan niitä tavoitteita kohden, joita meillä oli. Suomen Lähetysseura järjesti Lähetysjuhlat yhdessä Kuopion seurakuntayhtymän ja Siilinjärven seurakunnan kanssa
Brittilehti The Guardianin mukaan Armaghin arkkipiispa Eamon Martin kommentoi tulosta sanomalla, että se vahvistaa Irlannin oleva mukautumassa läntiseksi liberaaliksi demokratiaksi. Ulkomaankauppaja kehitysministeri Anne-Mari Virolainen (kok.) ja sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) huomauttivat Twitterissä, etteivät Soinin mielipiteet ole Suomen virallinen linja abortista. Intiassa arkkipiispa julisti poliittisen rukouskampanjan Delhin katolinen arkkipiispa Anil Couto on julistanut rukouskampanjan vuonna 2019 pidettäviin parlamenttivaaleihin asti, kertoo uutistoimisto Reuters. Kun Halappanavarin kuolema tuli julkisuuteen, paineet aborttilain muutokseen Irlannissa alkoivat kasvaa. Laillisia abortteja on tehty Irlannissa muutamia kymmeniä vuosittain. Hänen mukaansa Couto kirjoitti aiheesta sen takia, että väkivalta kristittyjä kohtaan on jatkunut yli neljä vuotta ja kristityiksi kääntyneitä yritetään houkutella takaisin hinduiksi. Wilsonia syytettiin poikia hyväksikäyttäneen papin James Fletcherin rikosten salailusta 1970-luvulla. ”Aborttioikeus ei ole mielipideasia. Kyllä-äänet voittivat Irlannissa järjestetyssä kansanäänestyksessä tiukan aborttilain höllentämisestä. Sen sijaan tuhannet ovat joko tilanneet verkosta aborttipillereitä tai menneet Iso-Britanniaan tekemään raskaudenkeskeytyksen. Halappanavar menehtyi vuonna 2012 keskenmenon aiheuttamaan verenmyrkytykseen, kun hänelle ei Irlannissa suostuttu ajoissa tekemään aborttia, koska lapsen sydänäänet vielä kuuluivat. Ankarimmillaan häntä odottaa kahden vuoden vankeustuomio. Kristittyjä on maassa alle kolme prosenttia koko 1,3 miljardin kokoisesta väestöstä. Philip Wilson on ilmoittanut luopuvansa arkkipiispan tehtävistä, mutta hän ei ole virallisesti eronnut arkkipiispan virasta. AP:n mukaan Philip Wilson on tähän asti korkea-arvoisin katolisen kirkon pappi, joka on todettu syylliseksi hyväksikäytön peittelyyn. Se on ihmisoikeuskysymys”, Anne-Mari Virolainen kirjoitti. Asiasta kertoo uutistoimisto Associated Press. Kyseessä on poikkeuksellinen poliittinen teko, jonka odotetaan herättävän ärtymystä vallassa olevan hindunationalistisen BJP-puolueen riveissä. Intiassa ei ole virallisesti valtionuskontoa, mutta noin 80 prosenttia sen väestöstä on hinduja. – Me olemme todistamassa sekasortoista poliittista ilmapiiriä, joka uhkaa perustuslakimme suojaamia demokraattisia periaatteita ja maamme sekulaaria luonnetta, hän totesi kirjeessään. Hän kirjoitti blogissaan äänestyksen jälkeen, että ”kummaksi menee maailma, jos elämän puolustamista tarvitsee puolustella”. Delhin katolisen arkkihiippakunnan tiedottaja, pappi Savarimuthu Sankar sanoi, että arkkipiispa julisti rukouskampanjan, ei vaalikampanjaa. KOTIMAA | 31.5.2018 6. Vaalipäivänä ihmiset toivat kukkia, kynttilöitä ja Kyllä-lappuja intialaisen Savita Halappanavarin muistomuraalille Dublinissa. Irlannin aborttiäänestys puhututti suomalaispoliitikkoja Irlannin kansanäänestyksen tulos sai synkän vastaanoton Suomen ulkoministeriltä, katolilaiselta Timo Soinilta (sin.). Wilson saa tuomion kesäkuun alussa. | Kuva: Lehtikuva / Reuters / Clodagh Kilcoyne maailmalta Katolinen arkkipiispa tuomittiin hyväksikäytön peittelystä Australiassa Australian Adelaiden katolinen arkkipiispa Philip Wilson on todettu syylliseksi seksuaalisen hyväksikäytön peittelyyn
Korjaamme hallintokäytäntöjen vinoutumia, Välimäki tyytyi toteamaan. Erilaisten vaiheiden jälkeen lopputulos kuitenkin oli, että minä aloitin Sleyn palveluksessa keskushallinnossa 1.8.1995. Mitä haluat kertoa irtisanomisen syistä. – Pyhän Sydämen kappeli on meidän kotipaikkamme, ja sitä haluamme olla tästä eteenpäinkin rakentamassa vapaaehtoisina vastuunkantajina. Olen tehnyt kaiken parhaan kykyni mukaan. Päätös syntyi yhdistyksen hallituksen kokouksessa 17.5. Sleyn hallituksen jäsenet Eija Viisteensaari, Seppo Laaksonen ja Jorma Tikkamäki, jotka eivät olleet läsnä 17.5. kokouksessa, ovat sanoutuneet irti Kymäläisen erottamispäätöksestä. oLLi seppäLä ” Käynnissä on projekti lain ja yhdistyksen sääntöjen mukaisten valtasuhteiden asettumisesta normaaleiksi. Heikki Kymäläinen vuonna 2014, kun Helsingin Luther-kirkon remonttia aloiteltiin. Olen ollut kiitollinen kaikista työtehtävistäni, joita olen saanut hoidettavakseni. – Kuluneet 23 vuotta ovat minulle hyvin merkityksellinen jakso elämässäni. Evankelinen herätysliike on minulle rakas. Meillä on ollut yhteinen työnäky evankeliumiyhdistyksen työn tärkeydestä evankeliumin eteenpäin viejänä. Heidän Kotimaalle toimittamassaan viestissä sanotaan, että hallituksen jäsenille lähetetyssä esityslistassa ei sanallakaan mainittu irtisanomissuunnitelmista, eikä kukaan heistä ollut tietoinen siitä, että tällaista toimenpidettä olisi suunniteltu. – Vaimoni Maria [ Ailio] löysi postilaatikostamme perjantaina 18.5. – Käynnissä on projekti lain ja yhdistyksen sääntöjen mukaisten valtasuhteiden asettumisesta normaaleiksi. Hallitus pyysi Kymäläiseltä selvitystä hänen toiminnastaan. KOTIMAA | 31.5.2018 7. Luottamuspula ja hallintojohtajan toiminta suhteessa hallitukseen muodostivat niin vakavan tilanteen, että hallitus katsoi, ettei hallintojohtaja voi jatkaa tehtävässään. | Kuva: Olli Seppälä sen puheenjohtaja Tomi Välimäki. ”Tieto [Kymäläisen] irtisanomisesta tuli meille täydellisenä shokkina ja yllätyksenä vasta perjantaiaamuna 18.5.”, Viisteensaari, Laaksonen ja Tikkamäki kirjoittavat ja antavat tukensa Kymäläiselle. julkaistun tiedotteen mukaan irtisanomisen syynä ovat Kymäläisen toiminnassa havaitut epäselvyydet ja sen myötä syntynyt epäluottamus. Miten kommentoisit syntynyttä tilannetta. Sleyn verkkosivulla 25.5. Kotimaa24 tavoitti Heikki Kymäläisen sairauslomalta. Tämä johti luottamuspulaan yhdistyksen hallituksen ja hallintojohtajan välillä. Irtisanominen tuli minulle täydellisenä yllätyksenä. läsnä olleiden kesken yksimielisesti”, todetaan Sleyn tiedotteessa. – En ole koskaan saanut yhtään varoitusta tai huomautusta. Kotimaa24 uutisoi asiasta 23.5. – Olen ollut erittäin motivoitunut ja sitoutunut nykyisiin työtehtäviini evankelisen liikkeen palveluksessa. | herätysliike | S uomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) hallitus päätti kokouksessaan 17.5. Olet ollut Sleyn palveluksessa 23 vuotta. Vaikka minun työni Sleyssä päättyy, tämä työnäkymme ei lopu. irtisanoa hallintojohtaja Heikki Kymäläisen työsuhteen. Viimeisen vuoden aikana tietyt hallituksen jäsenet ovat kyllä kohdistaneet minuun kovaa painostusta, mutta tätä iskua en voinut kuvitellakaan. Työsuhteeni Sleyn palveluksessa päättyy irtisanomisajan jälkeen 24.11.2018. Olimme sen jälkeen viittä vaille lähdössä Keniaan lähetystyöhön. – Vaimoni Maria on aina ollut paras ystäväni ja samalla myös paras työtoverini, vaikka hän ei sinänsä Sleyn palveluksessa olekaan. Miten irtisanominen toteutettiin. Tämä ajanjakso päättyi nyt aivan eri tavalla kuin mitä olisimme toivoneet. ”Saadut selvitykset eivät olleet Sleyn hallituksen silmissä tyydyttäviä eivätkä riittäviä. Avasimme yhdessä kirjekuoren, ja siellä oli työsopimukseni irtisanomisilmoitus allekirjoittajana hallitukSley irtisanoi hallintojohtaja Heikki Kymäläisen irtisanominen | Osa hallituksen jäsenistä on päätöksestä jyrkästi eri mieltä. Esimieheni ei ollut antanut minulle mitään kriittistä palautetta. Sleyn hallituksen puheenjohtaja Tomi Välimäki ei halunnut tuoreeltaan kommentoida Kymäläisen irtisanomista yksityiskohtaisesti Kotimaa24:lle. Olen kasvanut tähän liikkeeseen. aamupäivällä ilman postimerkkiä olevan kirjekuoren, jossa oli päällä minun nimeni. Irtisanomisen perusteeksi on kirjattu luottamuspula minua kohtaan. On suuri ilo ja etuoikeus saada olla mukana Jumalan valtakunnan työssä, olemme siitä kiitollisia. Hän vastasi kysymyksiin sähköpostilla ja vahvisti, että hänet on irtisanottu Sleyn hallintojohtajan tehtävästä. Saimme aikoinaan vaimoni kanssa käydä Sleyn lähetyskurssin vuosina 1992–1993
Diakoni-sosionomit työllistyvät paremmin kirkon piiriin. Kaikkia nyt valmistuvia opiskelijoita odottaa koulutusta vastaava työpaikka Sodankylän pohjoispuolella – mutta ei kirkossa. Esimerkiksi pistohaavojen hoitamista opiskelijat harjoittelivat poroaidalla poroerotukDiakin rehtori: Tarvitaanko diakonissoja. uutiset | lyhyesti | | diakoniatyö | D iakonia-ammattikorkeakoulusta valmistuu tänä keväänä kuusi saamen kieleen ja kulttuuriin perehtynyttä diakonissa-sairaanhoitajaa. Mertaniemen mukaan ongelma koskee yhtä lailla diakoneja kuin diakonissojakin. Tuomisen mukaan diakonien ja diakonissojen asema kirkossa kertoo kirkon ihmiskäsityksestä. Kurttilan mukaan rajaus saa kysymään, mitä tietoa kuulemisella tosiasiallisesti haetaan. Ivalossa toteutetun koulutushankkeen tavoitteena oli lisätä kirkon ja terveydenhuollon työntekijöiden saamelaisosaamista Pohjois-Suomessa. Ivalon diakonissojen opinnoissa saamen kieltä ja kulttuuria integroitiin lähes kaikkiin opintokokonaisuuksiin. Kirkon tasa-arvopalkinto Satu Saariselle Kirkon ensimmäisen tasa-arvopalkinto on myönnetty Oulun tuomiorovastille Satu Saariselle. Valve pohtii. Sittemmin valmistuvien opiskelijoiden työllistymistä eri aloille ei ole tilastoitu. Siellä vallitsee yksimielisyys molempien koulutusten tarpeellisuudesta. Kaksi eri koulutuspolkua laajentaa kirkon osaamista ottaa huomioon ihmisen koko elinkaari ja -ympäristö. Myöhemmin käytäntöä on tarkoitus laajentaa koskemaan kaikkia perheen mukana turvapaikkaa hakevia lapsia. Diakin rehtorin Tapio Kujalan mielestä koulutuksen tulevaisuudesta pitäisi keskustella. – Opiskelijat haluaisivat kirkkoon töihin, mutta paikkoja ei ole, Mertaniemi sanoo. Johtava diakoniaja yhteiskuntatyön asiantuntija Katri Valve Vantaan seurakuntayhtymästä muistuttaa, että kirkossa on yksi diakonian virka, johon sekä diakonin että diakonissan tutkinto antaa pätevyyden. – Se on kysymysmerkki, Kujala sanoo. Työntekijän ammattitaitoa on ottaa ihminen huomioon fyysisenä ja psyykkisenä olentona. Yhteisiä muistomerkkejä on lisäksi ainakin Sastamalassa, Nurmijärvellä ja Savitaipaleella. Jatkossa kuullaan kaikkia alle 12-vuotiaita lapsia, jos perheen turvapaikkaperusteena on kääntyminen kristinuskoon. Tavoite onnistui, ainakin puoliksi. – Se tosiseikka, että lapset ovat Suomessa olleet mukana seurakunnan toiminnassa, voi asettaa koko perheen vaaraan, jos lapsi kertoo asiasta kotimaassa. – Voisiko kysymys olla siitä, että muut työnantajat ovat seurakuntia kiinnostavampia esimerkiksi parempien työehtojen tai palkkatason vuoksi. Katri Valve ihmettelee Tapio Kujalan näkemystä seurakuntien haluttomuudesta palkata diakonissoja. Diakoneista kirkkoon työllistyi kyselyn mukaan heti valmistumisensa jälkeen neljännes. Lapsen kautta ei pitäisi pyrkiä hankkimaan tietoa vanhemmista. Maahanmuuttoviraston uskontoasioista vastaavan esimiehen Anu Karpin mukaan tavoitteena on varmistaa lapsen turvallisuus. Diakonian koulutuksesta vastaava asiantuntija Helena Tuominen Kirkkohallituksesta on tehnyt saman havainnon. Osa diakonissoista haluaa ensin kliiniseen työhön, on siellä vuoden–kaksi ja hakee sitten seurakuntaan. Toisaalta hän tietää, että osa diakonissoista haluaa vahvistaa sairaanhoitajan työssä vaadittavia kliinisen hoitotyön taitoja ennen hakeutumista seurakuntaan. Palkintoperusteissa korostetaan erityisesti Saarisen työtä sukupuolten tasa-arvon edistämisen hyväksi. – Sairaanhoitaja-diakonissan koulutus antaa laaja-alaisen osaamisen sairauden ja terveyden kysymyksiin. Migri kysyy lapsilta heidän uskostaan Maahanmuuttovirasto laajentaa alle 12-vuotiaiden perheen mukana turvapaikkaa hakevien lasten kuulemista. – Ihminen on ruumis, sielu ja henki, joka elää yhteydessä toisiin ihmisiin ja Jumalaan. – Ammattikorkeakoulu näkee, mihin opiskelijat työllistyvät valmistumisvaiheessa. Palkinnosta päätti kirkkohallituksen täysistunto, ja se myönnetään jatkossa joka toinen vuosi. Ollaanko diakonissojen koulutus lopettamassa. Tapio Kujalan mukaan diakonissojen työllistymisen esteenä on ainakin osittain seurakuntien haluttomuus palkata heitä. Diakonissojen ammattitaitoa tarvitaan esimerkiksi vammaistyössä ja mielenterveystyössä. Valmistuneet diakonissat aloittavat pian työt terveyskeskuksissa, kotihoidossa, mielenterveystoimistossa ja rajavartiostossa. Hän toivoo avointa keskustelua diakonissojen koulutuksen tarpeellisuudesta. Ivalossa diakonissoja kouluttaneen lehtorin Eeva Mertaniemen mukaan ainakin Pohjois-Suomessa kirkkoon työllistymisen esteenä on vapaiden paikkojen puute. Diakin rehtorin Tapio Kujalan mukaan tilanne ei ole tavaton. Oikaisu Kotimaan numerossa 21/18 kerrottiin virheellisesti, että Vihtiin perustettu Sovinnon ja toivon muistomerkki on ensimmäinen yhteinen muistomerkki sisällissodan uhreille. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pitää pyrkimystä kuulla yhä nuorempia lapsia turvapaikkapuhuttelussa hyvänä. Kyselyyn vastanneista diakonissoista kolmea neljästä odotti työpaikka terveydenhuollossa. koulutus | Valtaosa diakonissoista työllistyy valmistumisensa jälkeen kirkon ulkopuolelle. Kuulemisen rajaamista aluksi vain kristinuskoon kääntyneisiin perheisiin hän ei kuitenkaan hyväksy. KOTIMAA | 31.5.2018 8. Rekrytointitilanteessa merkitystä on kokonaisuudella: tehtävänkuvalla, hakijan osaamisella ja työhistorialla. Diakin valmistuville opiskelijoille tekemän kyselyn mukaan vuonna 2015 vastavalmistuneista diakonissoista 8 prosenttia työllistyi kirkkoon. Valve toimii Kirkkohallituksen diakonian koulutuksen seurantaryhmän puheenjohtajana. – Meidän kokemuksemme on, etteivät diakonissat työllisty seurakuntiin vaan sairaaloihin
Ivalon diakonissakoulutus ei silti ole ainakaan heti saamassa jatkoa. | Kuva: Jukka Granström KOTIMAA | 31.5.2018 9. Diakonissojen roolia voisi silti Gävertinkin mielestä uudistaa. Diakonian kehittämisestä vastaava asiantuntija Titi Gävert Kirkkohallituksesta ei innostu ehdotuksesta. Gävertin mukaan diakonian ammattilaiset suhtautuivat ajatukseen kuitenkin torjuvasti. – Seurakunnilla on osaamista, jota voitaisiin ilman muuta tarjota sote-kilpailutuksiin, Tapio Kujala sanoo. Sosiaalija terveyspalveluiden uudistukseen liittyvä valinnanvapaus voisi tarjota diakonissoille uusia työmahdollisuuksia seurakunnissa, mikäli seurakunnat alkaisivat toimia nykyistä aktiivisemmin palveluiden tuottajina. Kaksoistutkinnon suorittaneet ovat valtava voimavara kirkolle siellä, missä he ovat. – Tämä perustuu kuntien takavuosina ilmaisemaan tahtotilaan, jota ei olla tultu päivittäneeksi. – Kirkossa puhutaan paljon verkostoitumisesta ja jalkautumisesta. Kulttuurien kohtaamiseen liittyy monenlaisia terveydellisiä kysymyksiä, Kujala perustelee. Esimerkiksi Saksassa, jossa on iso muslimivähemmistö, on huomattu, että uudenlaiselle osaamiselle olisi tarvetta. – Euroopassa korkeakouluyhteistyökumppanimme pohtivat monikulttuurisuutta diakonissakoulutukseen liittyen. Se ei voi rajautua tietyn palvelun järjestämiseen, hän sanoo. Heillä on valmius vaativiin tehtäviin kuten kuolevan ihmisen kohtaamiseen. Kujalan mukaan sairaaloissa arvostetaan diakonissojen eettistä osaamista. Eeva Mertaniemi ei harmittele sitä, että Ivalosta valmistuneet diakonissat eivät ainakaan heti työllisty kirkkoon. Meneekö koulutus hukkaan, jos diakonissa ei työllisty kirkkoon. Tuija PyhäranTa Kolmannen vuosikurssin diakonissaopiskelijat osallistuivat maanantaina ryhmätyön purkutilaisuuteen. Tapio Kujalan mielestä yksi tapa uudistaa diakonissojen koulutusta voisi olla kulttuurisensitiivisyyden ja uskontodialogin painottaminen. Luokan etuosassa oppilaat ronja Lehto, hanna ikäheimo, jenni ruottinen ja Marianna auvinen sekä opettaja Eila Sainio. Tässä hankkeessa rahoitus kerättiin monelta taholta. – Korkeakoulun näkökulmasta kaksoistutkinto on vastuullisuutta. Kaiken kaikkiaan diakonissa-sairaanhoitajat työllistyvät hyvin. Perinteisesti diakonissat eivät ole tehneet seurakuntatyössä hoitotoimenpiteitä, vaikka heillä olisi siihen valmius. Kun nyt pyritään tehostamaan palvelurakennetta, voitaisiin pohtia, voisiko seurakunnissa työskentelevien diakonissojen sairaanhoidon ammattitaitoa hyödyntää nykyistä laaja-alaisemmin. Hän muistuttaa, että tutkija Valdemar Kallunki esitti jo 2014, että kirkko voisi ottaa aiempaa vahvemman roolin palvelujen tuottajana erityisesti diakonian kautta. Jos kirkko ei pysty työllistämään, töitä löytyy yhteiskunnasta, Tapio Kujala sanoo. Ivalosta valmistuneet opiskelijat rekrytoitiin erilaisiin sairaanhoitajan tehtäviin jo ennen valmistumistaan. Lisäksi opiskelijat suorittivat erillisen kulttuurikurssin ja opiskelivat joko pohjoistai inarinsaamea. – Kouluttaminen syrjäseuduilla on kallista. sen aikaan ja diakoniaopinnoissa laulettiin virsiä saamen kielillä. Osa heistä vihittiin silti helluntaina diakonian virkaan Oulun tuomiokirkossa. – Diakonian työote on kokonaisvaltainen, laaja-alainen ja ketterä. – Mutta onhan se outoa, jos heitä ei kirkossa tarvita. Diakin kirkon alan koulutuspäällikön Jussi Murtovuoren mukaan kulttuurisensitiivisyyttä ja uskontodialogitaitoja halutaan vahvistaa koulutuksessa. Hän ehdottaa, että seurakunnat voisivat myydä kunnille esimerkiksi neuvolapalveluita ja vanhustyön palveluita. Yhteiskunnan monimuotoistuessa tarve alan asiantuntijoille kasvaa
Sen viesti ei auennut. Olisipa kannattanut mainostaa isoilla kirjaimilla sitä, että sunnuntaina torilla on jatkot, hengenravintoa messussa avoimen taivaan alla. Tästä emme halua luopua. Samassa viikonvaihteessa Kuopion torilla oli kesän avajaiset. Mutta joskus silmät sumenevat, koska rajat ovat liian lähellä nähdä ja ylittää. Mutta: paneeli alkaa klo 10.30. Kuopiossa vietettiin lähetysjuhlia viime viikonvaihteessa. Kuopiossa kävi näin. Olen oppinut tuntemaan Suomen Lähetysseuran ennakkoluulottomana evankeliumin, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana. Huolestuttavat yksityiskohdat nousevat esiin vasta, kun luetaan laajaa dialogiraporttia kohta kohdalta. Jos missään ei näe tärppiä juhlista tai vinkkiä kiinnostavasta sisällöstä, kukapa huvikseen hakeutuu nettisivuillekaan. Käsitys kirkosta on dialogiraportissa keskeinen kohta, jossa pyritään löytämään yksimielisyys katolisen kirkon kanssa. En ehdi, vaikka kuinka kovaa juoksisin. Kuin vahingossa löysin loistavan, monella tavalla koskettavan musiikkidraaman Amalia, jossa olisi ollut ainesta juhlien päätapahtumien joukkoon. Entäpä jos juhlien viestintä olisi mennyt kimppaan Kuopion kaupungin viestinnän kanssa. Loppujen lopuksi ”erot sovittava yksimielisyys” – jopa ”yksimielisyys kirkko-opillisesta itseymmärryksestä” (§12) – voidaan tavoittaa vain yhteydessä katoliseen kirkkoon, jossa meitä jo nyt pidetään sen hajallaan olevina jäseninä – lapsina, jotka ”tosin kasteen kautta kuuluvat siihen, mutta ovat erossa sen täydellisestä yhteydestä” (§9). Prosessin päämääränä on täysi yhteys. Luterilaiselle sopii hyvin kunnioittaa paavia – toisen kirkon päänä – ja pitää arvossa sitä, mitä eri paavit ovat julkaisseet – sikäli mikäli julkaisujen sisältö on arvokasta ja hyväksyttävää. Ja piispan saarnan painikkeeksi kirkkokahvia. Seurakuntatalon seinässä näin – jos osasin katsoa tarpeeksi ylös – juhlien tunnuksen ”Rakasta minua nyt”. WilhelmiinA hOnkAnen Kuopio Näkymättömät lähetysjuhlat Kuopiossa KOTIMAA | 31.5.2018 10. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Perjantaina ja lauantaina söimme ”food streetillä” vatsamme täyteen. Siinäpä ainesta otsikoksi. Anneli AejmelAeuS rovasti, professori (emerita) Kirkkojen yhteys vai yksi kirkko. Erityisesti dialogiraportin § 364 kaavailee yhteyttä katolisen kirkon ja Rooman piispan kanssa ja puhuu ”parantumisprosessista”, ikään kuin reformaatio olisi ollut pelkkää harhaa tai sairautta. Suurin ongelma kirkkokäsityksestä keskusteltaessa on se, että dialogin osapuolet puhuvat eri asiasta. Dialogiraportti kuitenkin väittää (§ 16), ettei näiden kahden, peruserilaisen käsityksen välillä ole ristiriitaa. Globaali aihe, joka koskettaa myös meitä tuhansien järvien maan asukkeja. Viestintäkin ylittää rajat. Olisiko sisäpiiriläisempää otsikkoa mahdollista keksiä. ekumenia | Luterilaiset puhuvat maailmanlaajasta Kristuksen kirkosta tai omasta kirkostaan, katoliset vain katolisesta kirkosta, kirjoittaa Anneli Aejmelaeus. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Luterilaiset puhuvat maailmanlaajasta, näkymättömästä Kristuksen kirkosta tai omasta kirkostaan, katoliset sen sijaan vain katolisesta kirkosta. ” Yksimielisyyttä ei tosiasiassa ole, koska osapuolet tarkoittavat kirkolla eri asiaa. Paavin kirjoitusten arvostaminen ei välittömästi merkitse, että kaikki mitä paavi sanoo tai kirjoittaa on oikein ja meille ohjeellista. Jos Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokous on jo hyväksynyt lausuman, että ”puhe kirkosta Jumalan instrumenttina ja sakramenttina on… legitiimi puhetapa”, silloin olemme jo luopuneet reformaation perinnöstä, jonka mukaan Sana ja sakramentit luovat kirkon, joka on pyhien yhteisö. Koska juhlat eivät ennakkoon millään tavalla näkyneet katukuvassa eikä paikallisessa viestinnässä, herää kysymys, olivatko juhlat tarkoitettukaan meille kuopiolaisille. Kun monissa asioissa sanotaan vallitsevan yksimielisyys, sitä ei tosiasiassa ole, koska osapuolet tarkoittavat kirkolla eri asiaa. Siihen, mitä he kirjoittavat katolisen kirkon ja luterilaisten välisestä ekumeenisesta keskustelusta yleensä, voi aivan hyvin yhtyä. Lauantain Savon Sanomissa seurakuntayhtymällä on ilmoituspaikka lehden parhaalla kulmalla otsikolla Tavataan lähetysjuhlilla. Protestanttisuuden perustavia ajatuksia on, että kaikkea pitää voida arvioida – erityisesti Raamatun valossa. Pikkukirjaimilla, kuin kätkettynä kerrottiin muun muassa kiinnostavasta paneelista Varastettu vesi. P iispa Simo Peura ja johtava asiantuntija Tomi Karttunen ( Kotimaa 11.5.2018) onnistuivat tyrehdyttämään dialogiraportista Kasvavaa yhteyttä alkamassa olleen keskustelun. Tosiasiassa kuitenkin kokemus kirkkojen yhteenliittymistä on, että ne lisäävät kirkkojen lukumäärää, koska kaikki eivät kuitenkaan ole valmiita luopumaan oman kirkkonsa perinnöstä
Luodaanhan siinä ensin ihminen ja sitten tästä yhdestä ihmisestä, kylkiluusta, toinen ihminen. Tutkimuksen näkökulmasta voi kuitenkin sanoa, että yhteisöjen avioliittolait ovat toinen kertomus. Johtavia piispoja erilaisin tehtävänkuvauksin on tietysti kaikkialla muuallakin. Ehkäpä Henki johtaa totuuteen juuri siksi, koska hän on läsnä koko kirkossa. Hekin, jotka vastustavat sukupuolineutraalin avioliiton kirkollista vihkimistä sanovat arvostavansa homoseksuaaleja ihmisiä. Paperiarkki on täynnä mahdollisuuksia, Nooan arkki täynnä pelastuvia. Kätten päälle panemisella ja rukouksella tunnustetaan uusi arkkipiispa ja hänen tehtävänsä. Toisaalta keskusteluun osallistuvat myös he, jotka sanovat, että Raamatun tärkein ohje on lähimmäisenrakkaus. Arkkipiispaan sijoitetaan politiikasta lainattuja roolimalleja. Seurakunnissa rukoillaan oman piispan puolesta. Onko arkkipiispa ylin johtaja, täynnä mahdollisuuksia. Vanha Raamattu tunsi myös liitonarkin, nykyinen vain liitonarkun. Raamattu alkaa kertomuksella maailman ja ihmisen synnystä. Onko hän kirkon pää vai Jumalan uskollisuuden merkki. Jyrkimmät nykyisen avioliittolain mukaista vihkimiskäytäntöä vastustavat sanovat, että miehen ja naisen luomisesta kertova raamatunkohta kertoo samalla avioliiton luomisesta. Ruotsinkielinen Bibel2000 kääntää sen muodossa ”Henki johdattaa koko totuudella”, med hela sanningen. Tausta on kohtalaisen helppo ymmärtää. Tätä sanaa ei kuitenkaan esiinny Raamatussa. Myös kirkon piirissä keskustelu elää muun maailman tapaan kärjistyksistä ja ohipuhumisesta. Ihmisen luomiseen liittyvä alkukertomus on mielenkiintoinen myös nykyajan keskustelun valossa. Arkki tarkoittaa alkua, ensimmäistä tai ylintä. Vuosikymmenten ajan erityisesti raamatuntutkimuksen puolelta on nostettu julkisuuteen kärjekkäitä yksityiskohtia. Näppärä etuliite! Arkkitehti on piirtäjistä paras, arkkiatri lääkäreistä arvokkain, arkkivihollinen vastustajista väsymättömin. Melkoinen haaste toimia suunnannäyttäjänä. Johtaminen perustuu Hengen lahjojen kokonaisuuteen, ei yhden yksilön karismaan. Juuri lähimmäisenrakkauden kohdalla rintamalinjat myös sekoittuvat. Vai kenties kirkon ja valtion liiton merkki. Jeesus lupasi: Totuuden Henki johtaa koko totuuteen. Merkki jatkuvuudesta menneen, nykyisen ja tulevan välillä. Muu Raamattua koskeva teologinen tutkimus on jäänyt suuren yleisön tavoittamattomiin. Keskustelun taustalla ovat erilaiset käsitykset itse Raamatusta. Ja toisaalla on kokonaisnäkemys, joka vaikuttaa tulevan vaarallisen lähelle niin sanottua ajan henkeä eli myötäilevän nykyajan katsomuksia. Toiset puolestaan sanovat, että luomisessa kerrotaan ihmisestä, miehestä ja naisesta ja tehtävästä lisääntyä. Hänen odotetaan olevan jonkun edustaja, jonkin kirkollisen tai yhteiskunnallisen ryhmän ikioma puolestapuhuja. Pitäisi näyttää suuntaa joukolle, joka jo ennestään yhtyy suunnannäyttöön. Toisaalla toistetaan raamatunkohtia, joissa homoseksuaalisuus esitetään vääränä tekona. Mutta tarkoittaa arkki muutakin. ” Hänen odotetaan olevan jonkun edustaja, jonkin kirkollisen tai yhteiskunnallisen ryhmän ikioma puolestapuhuja. Toisaalta puhutaan ihmisestä ja siis ihmiskäsityksestä. arkkipiispa näyttää yhteistä suuntaa Matti rePo Kirjoittaja on Tampereen piispa. En sano tässä mikä olisi oikea ratkaisu avioliittolaista. Se on siis huomattavan nykyaikainen sana sijoitettavaksi Raamatun tekstiin. Kaikesta Raamattuun liittyvästä on vuosien ja vuosisatojen saatossa keskusteltu paljonkin. Turun piispa sai arvonimensä Venäjän tsaarilta osana reformaation 300-vuotisjuhlia 1817. Luomiskertomus on uskonyhteisön Pyhän kirjan alku. Pitäisi näyttää sitä suuntaa, joka yhdessä tunnistetaan omaksi. Sanaa homoseksuaalinen käytettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1869. Ihmiskäsityksen lisäksi taustalla ovat siis erilaiset tavat lukea Raamattua eli raamattukäsitys. Piispa on paikallisten seurakuntien ja kokonaiskirkon yhteyden merkki, tämän ajan kirkon ja alkuseurakunnan yhteyden merkki. Kertomus ei kuitenkaan perustele kirkon vihkimiskäytäntöjä. KOTIMAA | 31.5.2018 11. Sanon vain, että olisi tavoittelemisen arvoista puolin ja toisin nöyrtyä puhumaan Raamatusta oikeasti ”Isona Kirjana”. Keskustelussa näyttää olevan kaksi rintamaa. Siunatkoon Henki nyt uutta arkkipiispaa johtamisen, yhteyden ja viisauden lahjoilla. Tutkijat ovat pyrkineet kertomaan, etteivät Raamatun homoseksuaalisiksi tunnistettavat kohdat puhu siitä, mistä nyt puhutaan kahden ihmisen vapaaehtoisena sitoutumisena toinen toiseensa. Kärjistysten myötä Raamatun arvovalta on painunut unhoon. Kuitenkin juuri raamattukäsitys on se kipukohta, josta oikeastaan ei kyetä puhumaan. Se ei ole lausekokoelma eikä mihin tahansa taipuva mielipiteiden tae. Luterilaisissa kirkoissa arkkipiispan titteli on Suomen lisäksi käytössä vain Ruotsissa, Virossa ja Latviassa. Ihmisen olemukseen tämä avaa mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän näköalan. Matti Perälä Kirkolliskokousedustaja Tohmajärvi Avioliittokeskustelun taustoista ” Kiistan taustalla on kaksi peruskysymystä. A rkkipiispan virkaan asettamiseen osallistuu laaja luterilainen ja ekumeeninen joukko. Niitä lauseita Raamatusta on useitakin. Jumalanpalveluksessa on koko kirkko hengellisesti läsnä kaikkien apostolien ja pyhien marttyyrien kanssa, menneiden ja tulevien sukupolvien kanssa sekä kaikkien tässä ajassa elävien Kristuksen opetuslasten kanssa. Toisaalla ovat he, jotka käyttävät yksittäisiä raamatunlauseita perusteluina. Toki piispat tarvitsevat esirukousta, mutta tämä tehdään, koska jokainen seurakunta kuuluu yhteen toisten kanssa. Senkin sisällä oli pelastavan liiton tunnukset, kymmenen käskyn kivitaulut. Sana avioliitto esiintyy Raamatussa, muttei juuri luomiskertomuksessa. Raamatun arvovallan kunnioittamista olisi suhtautua siihen asiallisesti. Avioliittolain yhteydessä puhutaan homoseksuaalisuudesta. Kiistan taustalla on kaksi peruskysymystä
KOTIMAA | 31.5.2018 12. lähtöhaastattelu Kun Kari Mäkinen aloitti uransa, kirkolla oli vahva rooli instituutiona ja osana julkista auktoriteettirakennelmaa. Nyt sellainen rooli on hänen mukaansa purkautunut
Kahdeksan vuotta myöhemmin Mäkinen on jäämässä eläkkeelle. Turun tuomiokapitulin pappisasessori 1998–2004. TeKSTi | Olli SePPälä – KuvaT | JuKKa GranSTröM » | Ma tte us Pe nt ti KOTIMAA | 31.5.2018 13. Mäkinen sanoi olevansa monenlaisissa tunnelmissa ja että olisi ylellisyyttä, jos olisi vain puhtaita yhden tunteen kokemuksia. – On historioitsijoiden tehtävä aikanaan katsoa ja tulkita, miten kirkko näkyi ajanjaksona, jolloin sen näkyviä kasvoja olivat nämä ja nämä. 1987, teol. Pori, vanha kotikaupunki kävi mielessä, mutta uusi koti löytyi Turun keskustasta. Yksi osa Kuka. 1979, teol. – Ensin täytyy hengittää ja katsoa, mihin on laskeutunut, ja vasta sitten katsoa mihin päin on menossa. Nyt odotan uteliaana, mitä tulee tapahtumaan. apulaisprofessori 1994. Hän sanoi myös olevansa hyvällä kiitollisella mielellä. Miltä nyt tuntuu. 1989. Ulvilan kirkkoherra 1994–2005. Mäkiset pohtivat, mihin asettuisivat asumaan. Isoihin liikkeisiin yksittäiset ihmiset vaikuttavat kovin vähän. Hän arvelee, että eläkkeelle jääminen on hänelle suurempi muutos kuin aikanaan siirtyminen Turun piispanvirasta arkkipiispaksi. Työhistoria: Seurakuntapappi Helsingin Roihuvuoressa 1979, Helsingin Lauttasaaressa 1979–84, Länsi-Porissa 1989 sekä Ulvilassa 1989–93. Nyt haastattelupaikka on arkkipiispan työhuone Helsingissä Kauppatorin kupeessa. Toki kahdeksan vuotta sitten oli niin ikään kysymys koko elämää koskettavasta muutoksesta, mutta siinä oli mukana paljon työhön liittyvää jatkuvuutta. – Tämä on osa muutosta, jossa vuosien mittaan elämäänsä on alkanut katsoa lopusta käsin. Kysymykseen muistelmien kirjoittamisesta Mäkinen naurahtaa ja toistaa, ettei ole suunnitellut mitään. – Varsinkin seksuaalija sukupuolivähemmistöjen kysymykset ovat olleet 2010-luvun iso kysymys yhteiskunnassa ja kirkossa. Hän ei myöskään ole pitänyt yksityiskohtaista päiväkirjaa työvuosien tapahtumista Paasikiven tapaan, mutta erilaisia muistiinpanoja silti löytyy. Koulutus: Teol. Mäkinen ei myöskään halua tässä vaiheessa arvioida omaa kauttaan arkkipiispana. kand. Harrastukset: lenkkeily, arkiruoka, kirjallisuus, onginta. Ikkunasta näkyvät Eteläsatama, Katajanokan maailmanpyörä ja ortodoksinen Uspenskin katedraali. Sen Mäkinen kuitenkin suostuu sanomaan, että jos hänet jostain muistettaisiin, niin se olisi hänen halunsa rohkaista avoimeen ja rehelliseen vuoropuheluun kirkossa. Ylempi pastoraalitutkinto 1991. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta asiat ovat kirkollisessa keskustelussa yhä edelleen mukana. Mäkinen sanoo valmistautuneensa eläkkeelle siirtymiseen arkisten asioiden, kuten muuton avulla. Turun tuomiokapitulin hiippakunnallisen tukiprojektin tehtävissä 2005. toht. Kari Mäkinen Syntynyt: 5.1.1955 Porissa Perhe: Vaimo ja neljä aikuista tytärtä. Pappisvihkimys 1979. Liikkeelle lähdettiin urheiluklassikolla: Miltä nyt tuntuu. Helsingin piispan kirkko eli tuomiokirkko, jää hieman katveeseen. – Eläkkeelle jääminen on yksi elämän suurista muutoksista. Minulla ei ole erityistä tarvetta tietää etukäteen millä kalenterin täytän. Radiohaastattelun ja Turun junan väliin jäi hetki vastata Kotimaan kysymyksiin. Mäkisen vaimo Eija jäi eläkkeelle noin vuosi sitten. Lisäksi tietoisuus eläkkeelle jäämisestä on alitajuisesti työstänyt mieltä uuden edessä. Vuoden 2010 Kotimaan haastattelussa arveltiin, että arkkipiispan edessä olevat haasteet ovat ainakin suhtautuminen homoseksuaalisuuteen, naispappeuden vastustajat ja Luther-säätiö. un Kari Mäkinen valittiin maaliskuun alussa 2010 arkkipiispaksi, haastattelin häntä tuoreeltaan tamperelaisen paikallisradion tiloissa. Silloin korostui myös työn rooli elämässä, asetuin katsomaan eri kohdasta samaa maisemaa ja maailmaa. Mäkinen naurahtaa kuultuaan mitä vastasi kahdeksan vuotta sitten. lis. Turun arkkihiippakunnan arkkipiispa 1.6.2010–31.5.2018. – Totta, puhtaat tunteet ovat harvinaisia varsinkin muutostilanteessa, Mäkinen sanoo. Helsingin yliopiston kirkkohistorian vs. Turun arkkihiippakunnan piispa 1.1.2006–31.5.2010. Otetaan sama kysymys kuin 2010. Siihen verrattavia ovat naimisiinmeno tai lapsien syntymä eli kohdat, joissa elämässä alkaa kokonaan uusi vaihe. Tutkija 1984–89. Mäkinen korostaa, että hänellä ei ole valmiita suunnitelmia eläkepäivien varalle. – Mutta onko semmoista tapahtunut, sitä on itse vaikea arvioida. – Tämä on ilman muuta suurempi askel. Takaisin takariviin Papin työ on sanomattoman sanoittamista, liikkumista kielen kanssa sillä alueella, jossa vallitsee perimmäinen hiljaisuus, sanoo eläkkeelle jäävä arkkipiispa Kari Mäkinen. Radio antoi ystävällisesti toimituksen kahvihuoneen käyttöön
Nyt sellainen rooli on purkautunut. Kirkko ei esimerkiksi enää säätelee ihmisten arkikäyttäytymistä, saati ole osa sitä. Tulin kirkkoon, jolla oli vahva rooli instituutiona ja osana julkista auktoriteettirakennelmaa. – Keskustelumalli on ollut yritys selvitä eteenpäin. Papilla oli vielä vanhasta maailmasta periytyvä asema yhteisössä. Yhteiskunta muuttuu ja kirkko sen mukana, halusi tai ei. Mäkinen huomauttaa, että vaikka kristillinen perinne ei enää näy ihmisten viikkorytmissä, se pitää pintansa vuosirytmissä. Nyt hänellä on 63-vuotiaan eläköityvän arkkipiispan silmät. Käytännössä malli on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi, eikä sitä ole käytetty. Suhde julkisuuteen ei ole ollut Kari Mäkiselle yksinkertaista. – Suoraan sanottuna kunnioittavan keskustelun malliin vetoaminen on näyttänyt tyylikkäältä tavalta kiertää itse asia eli puhuminen ihmisten kesken niin, että voitaisiin hakea jokin ratkaisu. Mäkinen muistuttaa myös, että kun hän tuli kirkkoon töihin, hän katseli maailmaa 24-vuotiaan helsinkiläisen apupapin silmin. Mäkinen sanoo kehityksestä huolimatta tunnistavansa julkisessa keskustelussa seksuaalija sukupuolivähemmistöistä vielä takavuosikymmenien tyyliä. – Minulla on tuntu, että pappeja arvostetaan yhä edelleen, mutta ei asemansa takia, vaan oman ammattitaitonsa vuoksi, ja sen kautta miten pappina ollaan. Tausta voi myös avautua näkyviin tietyssä tilanteessa, Mäkinen arvioi. Se on ollut hidas ja myönteinen liike, jossa ihmiset tulevat tunnistetuiksi. – Kyllä nytkin, kun kirkolliskokouksessa toukokuun alussa puhuttiin samaa sukupuolta olevien vihkimisestä, kuulin sellaisia äänenpainoja, jossa puhutaan asioista ja ilmiöistä kuin joistain ulkopuolella olevasta. Hänestä tuntuu, että kirkko, josta hän nyt jää eläkkeelle, on pohjimmiltaan sama kuin se kirkko, johon hän meni töihin. Mäkinen arvioi, että koska tällä hetkellä kirkon kantama perinne koetaan yhä ohuemmin, kirkon täytyy lunastaa paikkansa omalla olemisella. – Vielä 1970-luvulla kirkkoa vastaan kapinoitiin, mutta nyt se ei enää ole siinä asemassa. Ne ovat muutoksia. KOTIMAA | 31.5.2018 14. Mäkinen kuitenkin uskoo, että elämä löytää uomansa myös kirkossa. Esimerkiksi helatorstaita ei voi asettaa samaan pöytään, jossa kaikesta käydään kauppaa. – En minäkään silti Lauttasaaren nuorisopappina tuntenut kantavani säätyläispapin manttelia harteillani. Siellä pappi otettiin vastaan itsestäänselvemmin kuin Helsingissä. – Yksioikoiset johtopäätökset historiallisista ja yhteiskunnallisista muutoksista ovat vaarallisia. Kirkossa on luotu erilaisten avioliittokantojen edustajille niin sanottu kunnioittavan keskustelun malli. Oltuaan pappina Helsingissä viisi vuotta, Mäkinen siirtyi Satakuntaan. Tällainen tilanne kirkossa pitäisi tunnistaa. En paljon ihmettele, ettei malli ole värähdyttänyt koko kansakuntaa, Mäkinen sanoo hymähtäen. Siihen vedottiin viimeksi kirkolliskokouksen ponnessa. Kirkosta voidaan keskustella ja sitä voidaan kritisoida, mutta kirkkoa vastaan ei enää kapinoida. Hän joutui kysymään itseltään, miten voi olla julkisessa virassa omana itsenään. Ei myöskään pidä kuvitella, että historiassa olisi ollut aika, jolloin koko yhteiskunta olisi ollut kristillinen. – Sen sijaan kirkon rooli on siirtynyt taustalle, josta se voi nousta esille. Varsinkaan kirkossa ei pidä langeta yksioikoiseen sekularisaation tulkintaan, joka hallitsi miltei koko 1900-lukua. Kari Mäkinen vihittiin papiksi 1979. Ehkä sitäkin on joku tarvinnut. Kari Mäkisen kaudelle sijoittuu myös kaikkien aikojen suurin kirkosta eroamisen piikki, Ylen Homoillan jälkimainin” Arkkipiispan virka on sellainen paikka, että siihen ei tulla takki auki ja valmiina. lähtöhaastattelu tätä kysymystä on ollut vähittäinen vähemmistöjen tuleminen itsenään näkyväksi. Joulun ja pääsiäisen asema ei ole ollut uhattuna, vaikka arkipyhien poistamisesta onkin viime vuosina keskusteltu, viimeksi kikyn eli kilpailukykysopimuksen yhteydessä – Kirkossa kyllä ymmärretään, että aineellisen hyvinvoinnin eteen pitää tehdä asioita, mutta kaikkea ei voi mitata talouden mittarein. Tosin pappien joukossa oli ennen, kuten nykyäänkin, monenlaista viheltäjää, Mäkinen sanoo ja hymyilee. Historiallisista muutoksista on vaikea sanoa, ovatko ne myönteisiä vai kielteisiä. – Voimme tässä käydä ystävällistä, arvostavaa, kunnioittavaa keskustelua, mutta jos sitä käydään hänestä, joka istuu samassa pöydässä, se on hänelle haavoittavaa ja loukkaavaa. – Mutta historiallinen tilanne on monelta osin toisenlainen. Esimerkkinä muutoksesta ja sen monitulkintaisuudesta Mäkinen käyttää pitkäperjantaita, jolloin kaupat ovat auki, mutta samaan aikaan Helsingissä järjestetään komea Via Crucis -kulkue
Muun kaunokirjallisuuden lukeminen on Mäkisellä jäänyt viime ja tänä vuonna hieman vähemmälle, sillä hän on Vuoden johtolangan raadissa. Se on dekkarikirjallisuuden arvostettu palkinto. – Suhde julkisuuteen ei ole ollut mitenkään yksinkertaista. Suhde julkisuuteen ei ole ollut Kari Mäkiselle yksinkertaista. Mäkinen ei kuitenkaan ryhdy laajemmin analysoimaan dekkarien sielunmaisemaa, sillä raadin jäsenyys velvoittaa pitämään matalaa profiilia. – Iso henkilökohtainen haaste on ollut astuminen takarivistä eturiviin. On vaikeaa ilmaista sävyjä. Mäkinen sanoo huomanneensa, että vanhenemiseen ja väsymiseen liittyy se, että vuosi vuodelta asioiden tavoittaminen kielen avulla muuttuu vaikeammaksi. – Rikosten kautta heijastuvat teemat, jotka aiheuttavat epävarmuutta ja turvattomuutta suomalaisessa yhteiskunnassa. – Isot muutokset tapahtuvat pitemmissä kaarissa. Mäkinen sanoo, ettei ole menettänyt yöuniaan kirkosta eroamisen takia eikä ei haluisi tuijottaa yksittäisiä eropiikkejä. Mäkinen laittaa kädet selkänsä taakse, katsoo kameraan ja näyttää siltä kuin olisi juuri vapautunut julkisen roolin paineesta. – Arkkipiispan virka on sellainen paikka, että siihen ei tulla takki auki ja valmiina. Hän sanoo oppineensa tuntemaan toimittajia ja median logiikkaa. Haastattelu on päättynyt. Eikä jalkakipukaan enää pahemmin vaivaa. Hän itse kokee, ettei ole ehtinyt tarpeeksi, vaikka onkin koettanut noudattaa Canterburyn entisen arkkipiispan Rowan Williamsin ohjetta raivata tilaa omalle lukemiselleen – my personal reading. En koskaan ajatellut, että se olisi minun paikkani. Hän joutui kysymään itseltään, miten voi olla julkisessa virassa omana itsenään. Olen kysynyt itseltäni, miten olla julkisessa virassa tällaisena ihmisenä kuin minä olen. Moni toimittaja tekee hänen mukaansa ammattitaitoisesti mahdollisimman hyvää työtä. Suomi ei ole tässä yksin, vaan samansuuntainen kehityskulku on tapahtunut miltei samanaikaisesti muissakin Pohjoismassa. Vuosien mittaan Mäkinen tottui mediaan ja media tottui Mäkiseen. Ylipäätään tässäkin asiassa olisi vältettävä liian yksinkertaisia selityksiä. Mäkinen kiteyttää kuin aforismin: – Maailma, Jumalasta puhumattakaan, ei paljastu väitelauseina. Kari Mäkistä on sanottu julkisuudessa ”mieheksi epämukavuusalueella”. ” Vielä 1970-luvulla kirkkoa vastaan kapinoitiin, mutta nyt se ei enää ole siinä asemassa. Häntä ei pidetty kirkon päivystävänä dosenttina. Yksittäiset piikit ovat vain värähdyksiä kaaressa, niiden kautta ei kehityssuuntia voi selittää. Puisto ja siellä risteilevät polut ovat kuin tahaton vertauskuva. Arkkipiispa on roolinsa vuoksi kirkon kasvot julkisuuteen. – Päinvastoin, olin ajatellut, että paikkani on takarivissä, sivussa tarkkailemassa, analysoimassa ja ymmärtämässä sekä sieltä käsin ehkä jotain piipittämässäkin. Itse asiassa vuonna 2010 tehdyn tuoreen arkkipiispan haastattelun otsikko oli ”Arkkipiispa ei ole päivystävä kirkon ääni”. Ja kyllä, kirkkokin näkyy eri tavoin dekkareissa. – Pakko tunnustaa, että tunnen tietynlaista helpotusta voidessani palata takariviin, vaikka tiedän, että ei se ehkä ihan täysin toteudu. Ainakaan minä en siihen pystynyt. Kari Mäkinen on tunnettu lukevana arkkipiispana. Mäkisen mukaan taustalla vaikuttavat pitkäkestoiset ja syvät kulttuurimuutokset, ja niiden myötä myös kirkon roolin muutos. Kieli on väline. – Tämä on ollut tehtävä, jossa saa laittaa likoon kaiken mitä itsestä löytyy, ja silloin myös kaikki se, mitä lukee, on mukana. Mäkinen muistuttaa, että vaikka on nykyaikaista tarkastella asioita numeroiden avulla, koko todellisuus ei ole pelkästään luvuissa ja tilastoissa. – Papin työ on mitä suurimmassa määrin kielen kanssa työskentelyä. Siirrymme läheiseen Tähtitorninmäen puistoon ottamaan valokuvaa, vaikka Mäkinen ensin vähän vastusteli vedoten kipeytyneeseen jalkaansa. Samaan aikaan kun jäsenmäärä on laskenut, on myös tapahtunut jäsenyyden vahvistumista. – Samalla kun kirkosta on erottu, sen jäsenyydestä on tultu tietoisemmaksi. Mäkinen sanoo kuitenkin oppineensa mediassa ja julkisuudessa olemisesta. geissa lokakuussa vuonna 2010. Kaunokirjallisuus on Mäkiselle tärkeä asia, sillä se pitää kieltä hengissä. – Tämä voi johtua siitä, että iän myötä asiat näyttäytyvät vähemmän sellaisilta, joita voi ilmaista täsmällisesti yksinkertaisilla lauseilla, vaikka juuri sitä odotetaan. KOTIMAA | 31.5.2018 15. Koko papin työ on sanomattoman sanoittamista, liikkumista kielen kanssa sillä alueella, jossa valitsee perimmäinen hiljaisuus, ja joka on kielen tavoittamattomissa. Mäkinen sanoo oppineensa myös sen, ettei ole mediassa altavastaajana
Edellisillä sivuilla olevan haastattelun tekemisen yhteydessä Mäkinen sanoi antavansa suuren arvon viran tunnuksista luopumisen rituaaliselle toiminnalle. Mäkinen näki, että kyseessä on siirtyminen, tärkeä toiminta, joka tekee asian näkyväksi paitsi seurakunnalle myös kohteelle itselleen. | Kuvat: Olli Seppälä lähtömessu KOTIMAA | 31.5.2018 16. Sama fyysinen tunne on läsnä myös silloin, kun ottaa viran vastaan. Kirkkokahveilla arvioitiin Mäkistä arkkipiispana. Turun arkkihiippakunta antoi Kari Mäkiselle lahjaksi tekstiilitaiteilija Silja van der Meerin tekemän stolan, joka kantaa nimeä Rukous. Ettei vain jätä avaimia työpöydälle ja sammuta valoja. K ari Mäkinen piti viimeisen saarnansa arkkipiispan virassa ja luopui virkansa tunnuksista lähtömessussaan Turun tuomiokirkossa sunnuntaina. Sauvan Mäkinen laski itse alttarikaiteelle. Mäkinen sanoi, että vapautumisen virasta tuntee myös fyysisesti, sillä kaapu on itsessään painava. SiiKari Mäkinen jätti viran tunnukset alttarikaiteelle Kari Mäkisen lähtömessu oli koskettava. Kari Mäkinen saarnasi Matteuksen evankeliumin pohjalta lähetyskäskystä (Matt. 28:16–20). Jumalanpalvelus huipentuikin koruttomaan rituaaliin, jossa kaksi virkaiältään vanhinta lääninrovastia, Pertti Ruotsalo ja Jukka Järvensivu auttoivat Mäkistä ottamaan yltään arkkipiispan viran tunnukset, hiipan, kaavun, stolan ja ristin. Mäkisen mielestä on tärkeää, että siirtymä on rituaalinen. kesäkuuta. Hän jää eläkkeelle perjantaina 1
Pelkonen myös kiitteli lähtömessua kauniiksi, Mäkisen saarnaa hyväksi ja viran tunnuksista luopumista riipaisevaksi kokemukseksi. Eläkkeellä oleva Porvoon hiippakunnan piispa Gustav Björkstrand näkee Mäkisen myös ihmisläheisenä, eikä lainkaan kirkollisesti ylhäältäpäin ohjaavana. – Hän ei ole halunnut henkilöidä arkkipiispuutta vallan symbolien alle. – Erityisesti olen pitänyt Mäkisen viimeaikaisista puheista. Hän on nähnyt ja osannut sanoittaa uskoa ja epäuskoa sekä elämän haavoittuvuutta. Paikalla olivat myös Inkerin piispa Aarre Kuukauppi sekä kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen Suomen vapaakirkosta. Vuoriston puoliso, kauppias Matti Puhakka puolestaan myöntää, että vuosien myötä hänen omat mielipiteensä Mäkisestä ovat muuttuneet myönteisiksi. Arkkipiispa Mäkinen kertoi siunauksen lukemisen eri yhteyksissä olleen hänelle piispan tehtävistä mieluinen. Kovuutta, julmuutta, selän kääntämistä. Tuomiokirkossa viime sunnuntaina oli paikalla paljon kirkollista väkeä, muun muassa viisi eläkkeellä olevaa luterilaisen kirkon piispaa, John Vikström, Voitto Huotari, Juha Pihkala, Mikko Heikka ja Gustav Björkstrand sekä piispan virasta luopunut Ilkka Kantola. Kutsuvieraiden lisäksi myös seurakuntalaisia oli saapunut paikalle saattelemaan Mäkisen uuteen elämänvaiheeseen. – Sen epääminen tai kieltäminen ihmisiltä jonkin ominaisuuden tai elämänkohtalon takia on minulle näkynyt selän kääntämisenä, viestinä Jumalan poissaolosta. Olli SePPälä Katso Kotimaa24:stä video, jossa Mäkinen luopuu virkansa tunnuksista. Hän on huomioinut elämäntodellisuutta, jossa ihmiset elävät. – Hän on kantanut huolta, tarkoittanut hyvää ja ollut pienen ihmisen puolella. Molemmat ovat kirkon todellisuutta, jota kannamme mukanamme, Mäkinen sanoi. Yhtä paljon näen sellaista, mikä vahvistaa kokemusta Jumalan poissaolosta. – Ei. Ortodoksista kirkkoa edusti eläkkeelle jäänyt metropoliitta Ambrosius. Eläkkeellä oleva Huittisten kirkkoherra Simo Laitila on Mäkisen kurssitoveri ja hän oli aikoinaan pyytämässä Mäkistä ehdolle Turun piispanvaaliin. Turun piispa Kaarlo Kalliala oli myös paikalla. Juhlamessun jälkeen seurakunnalle tarjottiin sotilaskodin munkkikahvit kirkon edessä torilla. Mäkisellä oli kaulassaan lahjaksi saatu Siunaus-niminen stola ja eläkepiispan risti. – Hän on ollut lempeä ja jämäkkä samalla kertaa. nä Jeesus lähettää Galilean vuorilla seuraajansa kastamaan ja opettamaan ihmisiä ja lupaa olla heidän kanssaan joka päivä maailman loppuun asti. Ekumeenisesti Mäkinen oli hyvin avoin. Millainen arkkipiispa Kari Mäkinen oli. – Hän edusti syvällistä, mutta nöyrää ja minimalistista teologiaa. Pikemmin niin, että kun elätte sen varassa, mitä minusta olette oppineet, niin katso, saatatte tunnistaa läsnäoloni, hämmästyen ehkä, sillä olen myös siellä, missä vähiten osaisi odottaa, elämän syrjäpoluilla, mitättömien, arvottomien, ohi katsottujen keskellä. Siunauksen lukeminen puolestaan on sen pyytämistä, että Jumalan läsnäolo tulisi tunnistettavaksi, rohkaisevaksi ja elämää kannattavaksi. Minusta Mäkisen ideoima vuoden 1918 sovintotapahtuma oli ikään kuin hänen ajattelunsa ja toimintansa huipentuma, ihmisiä ja kansakuntaa yhdistävä ele. – Kun katson taaksepäin, aina Galilean vuorelta tähän hetkeen, koko Kristuksen kirkkoon, näen paljon sellaista, joka kertoo Jumalan todellisuuden läsnäolosta. Kotimaa kysyi paikalla olleilta, millainen arkkipiispa Kari Mäkinen on ollut. Eurajoen kristillisen opiston rehtori Mirja Vuoristo kokee Mäkisen sallivana piispana. Juvosen puoliso, eläkkeellä oleva kuvataiteilija Aimo Katajainen korostaa Mäkisen liberaaliutta myönteisenä asiana. Jeesus ei pyytänyt noudattamaan opetuksiaan pilkulleen. Hän muistutti, että Jeesuksen läsnäolon lupaus ei sisältänyt ehtoja. Simo laitila Metropoliitta Ambrosius Risto Pelkonen KOTIMAA | 31.5.2018 17. Hänen aikanaan usko ja kirkon asiat ovat saaneet kehittyä ilman käskyjä. Arkkiatri Risto Pelkonen näki Mäkisen itsenäisenä ajattelijana, kirkon kentässä ehkä joskus individualistina, ei niinkään populistisena joukkojen johtajana. Turkulainen, eläkkeellä oleva fysioterapeutti Paula Juvonen kävi kädestä pitäen tervehtimässä Kari Mäkistä. Matti Puhakka ja Mirja Vuoristo. – Mäkinen on nykyajan arkkipiispa, hän on näyttänyt suuntaa. Myös moni muu paikalla ollut koki voimakkaana hetken, jolloin Mäkinen seisoi arkkipiispan viran tunnuksista luopuneena yksin alttarin edessä ja tervehti seurakuntaa. – Hän ei ollut sellainen kuin yleensä arkkipiispojen ajatellaan olevan. Gustav Björkstrand Ortodoksisen kirkon eläkkeellä oleva metropoliitta Ambrosius luonnehti Mäkistä oikeaksi kirkon johtajaksi, joka on näyttänyt tietä eteenpäin. Hänellä on ollut siihen rohkeutta. Aimo Katajainen ja Paula Juvonen. Lämmin, ihmisläheinen, oman oppinsa mukaan kirkkoa eteenpäin vievä, Juvonen luonnehtii vaikutelmiaan Mäkisestä
kulttuuri | näyttely | Valamon luostarissa on syyskuuhun saakka esillä suuri metalliikonien ja käspaikkojen yhteisnäyttely. Seuraukset näkyvät nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, pahoina kulumisvaurioita. Näyttelyssä on esillä myös yli kolmesataa käspaikkaa. – Niissä myös tekijän nimikirjaimet ovat nähtävissä, kertoo näyttelyn asiantuntijana ollut tutkija Elena Zotova Moskovan Andrei Rublev -museosta. Kestävyyden takia metalli-ikoneja käytettiin sään armoille joutuvissa hautaristeissä. Valamon ainutlaatuisen kokoelman keskiössä ovat toisen maailmansodan jaloista evakuoidut käspaikat. 30.5.1672), jonka upea vihkiäisikoni on erikoisuus Valamon näyttelyn kuudensadan metalli-ikonin ja -ristin joukossa. Kodeissa sitä käytetään ikonien päällä, kirkossa sillä on monia pyhiä, kirkollisia tehtäviä. Myös neljästä yksityiskokoelmasta on saatu metalli-ikoneja näyttelyyn. Käspaikan valmistus on ollut luovuuden ja perinteen yhdistämistä. Ukrainalainen käspaikka 1900luvulta. Käsin langalla ommellen kirjoitettiin jopa koko elämänkerta suruineen ja iloineen upeaksi kokonaisuudeksi. Hallitsijahuoneen jäsenet vierailivat Valamossa yöpyen Pyhien porttien yläpuolella heille varatuissa keisarillisissa vierashuoneissa. Piispa Arseni on selittänyt Valamon vanhojen käspaikkojen suurta lukumäärää myös toisella syyllä. Näyttelyn huikaisevimmat emaloinnit ovat nähtävissä moskovalaisen Hrustaljovin metallivaluikoneissa ja -risteissä 1880-luvulta. Kun messinki-ikoni helposti tummuvana on haluttu pitää puhtaana ja kauniin kiiltävänä, sitä on jouduttu puhdistamaan usein. Nykykäytössään se nivoutuu kristilliseen kulttuuriin. Muinaisten esiäitiemme Pyhittäjä Isaakios Dalmatialaisen metalli-ikoni on 1800-luvulta. Monien metallisten ristien ja ikonien ainutlaatuisuus näkyy taidokkaassa toteutuksessa: ammattitaito ilmenee metallivalun lisäksi kauniissa, monivärisissä emaloiduissa tehostuksissa. Pyhäinen pyyhe, käspaikka on karjalaisen kulttuurin rituaaliliina. Valamon luostarissa nyt esille asetettuja metalli-ikoneja ei ole juurikaan nähty aiemmin missään. I isakin kirkkoa tehtiin pitkään ja hartaasti. Upea ja taidokas luova kuviointi on synnyttänyt näin itse asiassa suruista ja iloista kirjoitetun ja kuvitetun sielunkirjan! SIrkka VePSä KOTIMAA | 31.5.2018 18. Perinteen juuret ovat pitkät, ne ulottuvat tuhansien vuosien takaisiin alkuperäiskansojen uskomuksiin. | Kuvat: Valamo kirjomat jumalattaret ovat aikojen kuluessa muuttuneet Jumalanäideiksi ja suojelusenkeleiksi. Kun nuori neito kirjoi käspaikkoja omia häitään ja tulevaa perhettään varten, mutta menehtyikin syystä tai toisesta ennen kuin ehti avioitua, vanhemmat toivat käspaikan lahjaksi luostariin esirukouspyynnön kera. Kun se vihittiin käyttöönsä, Aleksanteri II:lle valmistettiin Romanovin keisariperheen suojeluspyhän, pyhittäjä Isaakios Dalmatialaisen kullattu ja hopeoitu pronssivaluinen metalli-ikoni. Oikeanlaisten puhdistusaineiden puuttuessa metalli-ikoneja ja -ristejä hangattiin kiiltäviksi luonnon hiekalla. Vastaavanlaisia liinoja tunnetaan laajalti muuallakin. Näyttelyn vanhimmat metallivaluristit ovat tuhannen vuoden takaa. Näyttelyn ikonien ja ristien Metallisia pyhiä ja pyyhkeitä kuvaamien pyhien kasvot ovat hyvin kuluneet. Sama suojeluspyhä oli jo Pietari Suurella (s. Vanhimmat näyttelyn käspaikoista oli tarkoitettu keisariperheiden käyttöön heidän Laatokan Valamon vierailuillaan. Ne ovat peräisin pääosin luostarin omasta ikonikokoelmasta ja Valamo-säätiön Katri ja Harri Willamon kokoelmasta. Käspaikka on pitkä, kapea pyyhe tai pyyhinliina, jota on käytetty sekä koristeltuna että koristelemattomana siunauksen viestinä elämän eri tilanteissa kehdosta hautaan
Mikä niissä kiehtoo. Jaksot 1–3. Turhaan ei ruokaa ja siihen liittyviä käsityksiä, käytäntöjä ja toiveita ole sanottu aikamme uskonnoksi. KOTIMAA | 31.5.2018 19. klo 15.05 Pisara. Yle Teema & Fem Ti 5.6. klo 21.55 Vuosi The New York Timesin toimituksessa. TV1 To 7.6. Olemme varmaan ajatelleet, että Jeesus puhuu toisista ihmisistä, mutta voisiko olla niin, että hän tarkoitti koko luomakuntaa – ei pelkkää ihmiskuntaa, vaan myös muita eläimiä. Päähenkilö Yeong-hyenin vegetarismi ei ole ideologista, vaan lähtökohdiltaan jotain muuta, syvempää ja psykologista, jopa tuonpuoleista tavoittelevaa. Ensimmäiset sata päivää. 2 Mistä näyttelyn nimi tulee. Margaret Atwoodin romaaniin perustuva draama kuvaa ekokatastrofin jälkeistä dystopiaa, entisen Yhdysvaltain paikalle perustetussa valtiossa. Kasvissyöjän arki kun voi olla kommelluksia ja ideologisia vääntöjä täynnä. Parhaimmillaan taiteen äärellä voi kokea jotain mystistä, eli yhteyttä pyhyyteen tai Jumalaan. Vaimo näkee unen ja lopettaa lihan syömisen. Installaatioissa ovat esillä nukkuvat linnut sekä neljä elementtiä: maa, ilma, vesi ja tuli. Ensin äänessä on Yeong-hyenin aviomies, sitten lanko ja lopuksi sisko. TV1 Ma 4.6. Näyttelyn pohjalla on siis eläinoikeusteema, mutta en halua ottaa kirkasotsaisesti kantaa vaan luottaa taiteelliseen prosessiin ja katsoa mitä tapahtuu, kun eläinaiheinen taide tuodaan Kristuksen kirkkoon. Yksi syö pakonomaisesti liikaa, toinen liian vähän. Aviomiehelle ja suvulle se on kova paikka, ja he yrittävät kääntää tämän pään. Maailma ei ole kuitenkaan valmis, vaan me luomme sitä koko ajan. klo 20.00 Vermeer – yksinäisyydestä ikoniksi. TV1 La 2.6. Kyse on elämästä ja sen mielekkyydestä, identiteetistä, ruumiillisuudesta ja kaiken katoavaisuudesta. Nimi Vähäisimmät tulee Matteuksen evankeliumista, jossa Jeesus puhuu vähimmistä veljistään. Vermeerin uraa, kukoistavassa Hollannissa, pohditaan hänen keskeisimpien töidensä kautta. Mitä on luvassa. Se alkaakin poikkeuksellisen kiinnostavasti ja mukaansa tempaavasti. Näyttely koostuu öljyvärimaalauksista ja keraamisista installaatioista. Kotien tuhoaminen, ja jopa arkeologiset kaivaukset ovat välineitä taistelussa pyhän kaupungin herruudesta. Syömishäiriöissä on pohjimmiltaan kyse muusta kuin ravinnosta tai sen terveellisyydestä. Mutta nainen pysyy sitkeästi ratkaisussaan. Keitä vähäisimmät ovat. Gummerus 2017. Yle Teema & Fem Ti 5.6. 215 sivua. klo 22.00 The Handmaid’s Tale – Orjattaresi. Ehkä on hyvä myös miettiä, mitkä myytit vaikuttavat oman ajattelumme pohjalla ja missä myytissä haluamme elää. Vegetaristi ei ole niin simppeli, kuin miltä ensi alkuun vaikuttaa. Israel on miehittänyt Itä-Jerusalemia 50 vuotta. Romaanissa on kolme lukua ja kolme eri kertojaa. OLLi sEppäLä Han Kang: Vegetaristi. Trumpin virkakausi alkoi myrskyisästi, mihin The New Timesin toimitus tiesi varautua. Vahvasti uskonnollisessa Gileadissa hedelmälliset naiset on valjastettu synnytyskoneiksi. klo 21.30 Dokumenttiprojekti: Jerusalemin laidalla. Maalausten aiheina ovat eläimet ja olennot. Näyttely on esillä myös ensi syksynä Paavalin kirkossa Helsingissä ja keväällä Turun Taidekappelissa. Hieno romaani ihmisenä olemisesta ja elämän traagisesta tyhjyydestä. Taiteilija saattaa kokea luomisen maailmaa inspiraation kautta. Myytit ovat usein luomiskertomuksia, myyttinen maailma on luomisen maailma. NOOra WiKMaN-HaaVisTO Vähäisimmät-taidenäyttely Helsingin tuomiokirkon kryptassa 5.–17.6. Yeong-hyenin oma ääni kuuluu romaanissa vain toisten kautta. 3 Olet kiinnostunut myyteistä ja mystiikasta. Suomentanut Sari Karhulahti. Kasvissyöntiin siirtyminen irtiottona elämän itsestäänselvyydestä on oiva romaanin aihe, mutta Han Kangille se toimii vain lähtökohtana. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | | 3 kysymystä taiteilijalle | 1 Näyttelysi Vähäisimmät avautuu Helsingin tuomiokirkon kryptassa 5.6. Essu KOsKiNEN kuvataiteilija |K uv a: Jo ha nn es Jo romaanin nimi herättää odotuksen: tässä puhutaan muodikkaasta veganismista ja kasvissyönnin aatteellisuudesta. Ruoka on myös erilaisten syömishäiriöiden välikappale. Vegetaristi on kirjoitettu kuulaasti ja selkeästi, vaikka Yeong-hyenin toiminnan perimmäiset motiivit jäävät arvoitukseksi. Edellä sanottu mielessäni tartuin eteläkorealaisen Han Kangin Booker-palkittuun romaaniin Vegetaristi. Aviomies on itsekeskeinen ja tylsä, lanko on joutilas videotaiteilija, jonka eroottisten pakkomielteiden kohteeksi Yeong-hyen joutuu. Diakoniatyöntekijä Seija Puusaari. Sisko on vastuuntuntoinen kemikalion omistaja
Ne antoivat puitteet hyvälle elämälle. Hän sanoo miettivänsä edelleen, mitä tapahtui ja miksi. Mielessä oli päällimmäisenä, että tämä on rangaistus. Ne puhuttelevat myös tuoreudellaan ja osuvat sydämeen. ” Elämä panee joskus polvilleen. Vanhin poika on opettaja, keskimmäinen opiskelee opettajaksi ja nuorin pyrkii opettajaoppiin. Laulusta on löytynyt vielä yksi tärkeä yhteisö. Ero tuli 30-vuotiaana. – Lapuan kristillisen opiston kuorossa meillä on hirveän hauskaa. Kun aletaan puhua menetetystä lapsesta, itku tulee pidättelemättömästi. Yhteisöistä tärkein on perhe. – Oma kokemukseni on, että yhteisö oli ja on turvaverkko. Lemettinen tietää, että yhtenäiskulttuurin tiivistämä yhteisö saattaa joitain ahdistaa ja nujertaa. Virret sanoittavat ahdistusta ja ikävää, myös iloa ja rakkautta. – Senkin huomasin vasta vaikeuksissa. – Nyt makustelen uudistettuja Siionin virsiä. – Tämän äärellä itken aina, Maiju Lemettinen sanoo kasvot märkinä, kun tapahtumasta on kulunut neljännesvuosisata. Antaa mittasuhteet. Mumman hyrisemät virret menivät Maijun selkäytimeen. Herännäisyys on minun kotini, Lemettinen sanoo. Yöpöydän nurkalla ajelehtineet Siionin virret pistivät silmään, kun huominen tuntui mustalta ja kaukaiselta. Monesti kuulee moitittavan vanhan ajan kyläyhteisöjä, joissa jo syntymässä annetusta roolista ei ollut pois vikuroiminen. – Heinänteko ei ollut minulle helppoa ja lehmiä pelkäsin. 91-vuotias äiti elää sadan metrin päässä kotoa. Maiju Lemettinen avioitui ensi kertaa 22-vuotiaana. – Saa siinä kuulla tarpeeksi neuvoja, Maiju Lemettinen naurahtaa. Miniä on opettaja. Isä kuoli kahdeksan vuotta sitten. Kaksi viikkoa ennen synnytystä hän jäi äitiyslomalle, ja kaiken piti olla hyvin. Hän tietää, että ei se ollut rangaistus. Moneen yhteiskunnalliseen toimintaan on pyydetty yllättäen ja usein hän on pyytänyt yllättämättä. – Elämä panee joskus polvilleen. Siten hän hoitaa oman osansa papin tehtävistä maallikkona. Ei aina elämässä mene niin kuin on kuvitellut. Kuoron lisäksi Lemettinen on monessa mukana vapaaehtoisesti. TeksTI | OLLI MäkeLä – kuvaT | anTTI ekOLa KOTIMAA | 31.5.2018 20. Antaa mittasuhteet. Pelkkää autereista auvoa ei se maaseudun lapsen elämä ollut. Puitteet hyvälle elämälle Yhteisöllisyys on raamattuvyöhykkeen lehtinaisen, lapualaisen ruustinnan Maiju Lemettisen voimavara. Maiju Lemettisen perheeseen kuuluu mies, kolme poikaa ja kolme lapsenlasta. – Mitä pahaa olen tehnyt. Raskaimpia kohdattavia olivat avioero ja lapsen syntyminen kuolleena. haastattelu M aiju Lemettinen on kokenut vuosikymmenien saatossa itsetuntoisessa kotikunnassa Lapualla ja lehtityössä Seinäjoella yhteisöllisyyden. Hän on myös ymmärtänyt, että tämä ei tule koskaan valmiiksi. Elämä on heitellyt myös lapualaista maalaistalon kasvattia, mutta rakastava lähipiiri ja työ ovat pitäneet pinnalla. – Kun on syntynyt ja kasvanut monilapsisessa ja kolmen sukupolven perheessä Lapuan Hellanmaassa, on kai juurtunut niin vahvaan yhteisöllisyyteen, ettei sitä koskaan ole tullut erityisemmin edes ihmetelleeksi. Ilkan pääkirjoitustoimittajana Maiju Lemettinen ei julista ensimmäisenä kristillistä sanomaa, vaikka se rivien välistä paistaakin. En kokenut körttikylän normeja ja arvoja ankeina. Ne ovat hoitavaa rukousta, joissa korostuu ihmisen pienuus ja Jumalan suuruus