vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –4 4 22 Aika on itkeä Jaana Luomajoki asettaa surulle raamit itkuvirsillä 10 Näin kirkko valmistautui sotaan vuonna 1939. Ihmisillä on tarve tietää sukutaustansa 12 Ka nn en ku va : Jo ha nn es W ie hn 11 4
Siellä partiolaiset vievät kynttilöitä haudoille muualla asuvien omaisten puolesta. 2 Mitä palvelu maksaa. Itse olen käynyt myös laulamassa virsiä vanhustentalon virsipiirissä. Saisi tehdä sovinnon; etääntyä tapahtuneesta, lähentyä ihmiseen. aluksi | viikon henkilö | Oikea ajastus K un ensilumen alla ruska sammuu metsissä ja alkaa maatua kompostiin, sitä on ilmassa. Muunlaisia ihmisiä ei ole. 5 Mitä pyhäinpäivä sinulle merkitsee. Sitten pyhäinpäivän aattona partiolaiset käyvät sytyttämässä haudoille pitkään palavat kannelliset kynttilät, jotka palavat läpi pyhäinpäivän. Taisin saada vielä tämän talkoopäivän. Haravoin lehtiä, ja kuolema kurkkii halloweenin narrin puvussa mainoksissa ja keltaisen lehdistön otsikoissa. Jokainen partiolainen voi itse valita, miten palvelua toteuttaa. Kolmas olisi halunnut vielä kerran tulla töistä kotiin, niin että lapset juoksevat ovelle vastaan.” Jokaista voi kutsua kuolevaksi. Saisi istua läheisten kanssa pitkään pöytään, nauttia aterian, nostella maljoja, nauraa ja laulaa. Seurakunta on lippukuntamme taustayhteisö, ja teemme mielellämme yhteistyötä seurakunnan kanssa. PäIvI PuhaKKa Toimittaja esittää viimeisiä toiveita. 3 Mikä kynttiläpalvelun merkitys on. Saisi nähdä lapsenlapsen silmät ja yöpyä majakassa. Tänä vuonna taloyhtiön talkoot ovat pyhäinpäivänä. En tiedä, milloin hetki lyö, en voi siirtää elämän isoa viisaria eteentai taaksepäin. Seurakunta etsii hautarekisteristä tiedon haudan sijainnista ja toimittaa partiolaisille kartan haudoista sekä kynttilät. 4 Minkälaista vapaaehtoistyötä partiolaiset Mynämäessä muuten tekevät. | Kuva: Pasi Leino PIa aaLTO partiolainen KOTIMAA | 31.10.2019 2. Itse tykkään enemmän perinteisestä kuolemasta. Kynttiläpalvelun avulla tämä tärkeä asia tulee hoidettua. – On hienoa, että on yksi pyhä, jolloin ajatukset keskitetään menehtyneisiin läheisiin. Partiolainen on aina valmis auttamaan. Kuolema, luopuminen, muistot ja ikävä. Heille olisi tärkeää, että läheisten haudoilla palaa silloin kynttilä. TuIja PyhäranTa ”Monille on tärkeää, että haudalla palaa pyhäinpäivänä kynttilä” Pia aalto muistuttaa, että partiolainen on aina valmis auttamaan. Moni saattaa kuitenkin asua kaukana tai ei välttämättä itse pääse liikkumaan hautausmaalle. Mynämäen Maahisten pestijohtaja Pia Aalto on mukana järjestämässä pyhäinpäivän kynttiläpalvelua Mynämäen seurakunnassa. – Pyhäinpäivä on erityisesti monille vanhuksille tärkeä päivä. – Kynttilän sytytys maksaa 20 euroa. Tarjoamme kynttiläpalvelua myös jouluna. 1 Miten kynttiläpalvelu toimii. – Partioon kuuluu keskeisenä osana päivän hyvä työ. Naapureiden kanssa sytytämme grillin. Kun kelloja on käännetty takaisin kohti kesää, mutta mieli kurkottaa jo tulevaan suveen, sitä on ilmassa. Pyhäinpäivänä partiolaiset sytyttävät haudoille kynttilöitä Mynämäessä. Sivulla 21 filosofi Torsti Lehtinen viittaa edesmenneen sairaalateologi Irja Kilpeläisen huomioihin kuolevien viimeisistä toiveista. ”Yksi toivoi saavansa vielä kerran kävellä mäntymetsässä, toinen merenrannassa – –. – Palvelua kaipaavat voivat ilmoittaa seurakuntaan, mille haudalle he haluavat kynttilän. Silloin voi pysähtyä miettimään mennyttä elämää ja muistelemaan merkityksellisiä hetkiä rakkaiden kanssa. Puolet siitä käytetään partiolaisten toiminnan tukemiseen ja puolet lähetystyöhön. Sytytämme kynttilät muistelupaikalla ja toivomme, että kaukana Karjalassa kynttilän ajastin toimii hautausmaan illassa. Järjestämme yhdessä esimerkiksi metsäkirkkoa ja toimimme itsenäisyyspäivänä kunniakujassa sankarihaudoilla. Aloin siis miettiä viimeisiä toiveitani
Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli myyntijohtaja: Otto Mattsson Lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. fReiJa özcaN toimituspäällikkö freija.ozcan@kotimaa.fi Kaihon ja levon keitaat ”E mme ole ikuisiksi ajoiksi sidottu tähän maanpiiriin, ja sen toisella puolen on enemmän kuin muisto.” Näin kauniisti kirjailija J.R.R. Niissä luetaan vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet ja heidän muistolleen sytytetään kynttilä. Hyvällä perinteellä on toivoa säilyä tuleville sukupolville. Perinteeksi näyttää myös muodostuvan kirkoissa vietettävät pyhäinpäivän iltajumalanpalvelukset. Jos et osaa rukoilla, laula, soita. Niillä voi kulkea kaihoisasti puiden siimeksessä. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 31.10. Miten kaipauksen kanssa voi elää. Sydämellinen rauhantervehdys täältä Pornaisista! Täälläkin on Herralla omansa, jotka tahtovat kuulla Hänen ääntänsä ja seurata Häntä. Mitä elämä on, mitä on kuolema. Kirkon perustehtävä on tuoda ihmiset sakramenttien, kasteen ja ehtoollisen äärelle. Ihminen on soitin, jonka tarkoitus toteutuu, kun se saa soida. Siinäkin tehtävässä kirkko onnistuu pyhäinpäivänä oikein hyvin. Sielu on kuin kitaran kaikukoppa ja ihmisen mieli kuin kitarankielet, joita Jumala näppäilee, vaikka ihminen luulee olevansa se, joka soittaa. Sitä kuulee luonnossa, lintujen laulussa ja tuulen huminassa, mutta myös ihmismielen syvimmissä sopukoissa, epätoivon ja ilon hetkissä. Kirkon ollessa kiinni on onneksi aina hautausmaat. Rukousta on sanottu kristityn äidinkieleksi. ?. Jumala rakastaa kuulla, kuinka sielun seinämissä kaikuvat kiitokset, pyynnöt ja esirukoukset toisten puolesta. Tällä puolen muisto on se, mitä edesmenneestä jää jäljelle. Tolkien kuvasi kuolemaa kirjassaan Taru sormusten herrasta. Ehkä tätäkin mahdollisuutta kannattaisi pitää esillä enemmän ja muistutella, että hautausmaat ovat myös levon ja hiljaisuuden keitaita. Pyhäinpäivänä se tuntuu erityisen vahvana ja elävänä, kun kuolema ja elämä, kynttilän valo ja talven pimeys kohtaavat toisensa. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vaeltaa pyhäinpäivänä läheisten haudoille sytyttämään kynttilämeri pimeään marraskuun iltaan. Rukousta hän sen sijaan puhuu ja kuuntelee sujuvasti. Sangen ilahduttavaa on, että ihmiset käyvät täällä ahkeraan kirkossa, vaikka tämä onkin harvaanasuttua seutua, joten monella on pitkä kirkkomatka. Kotimaa 31.10.1919. KOTIMAA | 31.10.2019 3. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. musiikkia on sanottu sielun äidinkieleksi. Ainakin tämän ovat kaikki maailman hengelliset ohjaajat ja opettajat saaneet selville. Tuon ja tämänpuoleisen raja on silloin ihmismielessä ohuimmillaan. Myös ihminen osaa ja ymmärtää jumalaa eli kieltä, jota Luoja puhuu. Kun tarve niiden pohtimiseen on, kirkkorakennuksen pitäisi olla niin tuttu ja avoin, että sinne voi poiketa olemaan hetken hiljaa ja sytyttämään kynttilän. Se on hyvä perinne, sillä lapsista hautausmaa on iltahämärissä jännittävä paikka ja kynttilän sytyttäminen konkreettista tekemistä. Kun taitava soittaja, musiikin Luoja ja sen säveltäjä, synnyttää elämää, silloin sielu soi merkitystä ja tarkoitusta. oLLi SePPäLä Kirjoittaja on Kotimaa24:n julkaisupäällikkö. Paimenemme koittaa sovittaa Jumalan sanan jokaisen elämään. Jumalan puhuman kielen ymmärrys on jokaisella ihmisellä geeneissä. Jumalanpalvelushetket ovatkin juhlahetkiä, aivan kuin keitaita erämaassa, sillä meillä on hyvä kirkkoherra, joka oikein julistaa totuuden sanan. Nämä perinteet ovat koruttomia ja koskettavia. Pyhäinpäivästä onkin kirkossa tullut vuoden neljänneksi suosituin pyhä heti kiirastorstain jälkeen ja ennen ensimmäistä joulupäivää. Maanpiirin tuolla puolen olevaa voi vain kuvitella. Uskonnon perustehtävä on vastata siihen, miten kuoleman todellisuuden kanssa tullaan toimeen. Turhaan ei virsiä pidetä tehokkaana hengellisenä vitamiinina. Ihmisen ja Jumalan välinen yhteys rakentuu sävelistä. 1919 ???????. Elämän ja kuoleman kysymykset ovat kuitenkin läsnä myös arjessa. Jumala kyllä osaa kaikkia maailman kieliä, mutta ei puhu niitä mielellään. Ne osuvat luopumisen ja kaihon tunteisiin ja ihmisen perimmäisiin kysymyksiin. Kirje Pornaisista
Hän toimii myös helluntailaisen CEPEC-kirkon pastorina. Nuorimmat heistä ovat olleet vain muutaman kuukauden ikäisiä. Mukwege on erikoistunut hoitamaan sotatoimissa raiskattuja lapsia ja naisia. Kongon rikkaudet ovat päässeet hyödyttämään vain murto-osaa väestöstä, ja osaltaan ne ovat johtaneet konflikteihin. Nykyisin elektronisiin laitteisiin ja sähköakkuihin tarvittavista mineraaleista iso osa tulee Kongosta. |K uv a: Ar to Ka rv on en / Fi da |K uv a: M ar i Te in ilä KOTIMAA | 31.10.2019 4. – Vaatikaa yrityksiltä sekä päättäjiltänne läpinäkyvyyttä kaikelle mineraalikaupalle. Se sisältää 617 rikosta ihmisyyttä vastaan. Sali oli täynnä. – YK:n ihmisoikeuskomissaarin raportti Kongon ihmisoikeustilanteesta valmistui jo kymmenen vuotta sitten. Denis Mukwegelle myönnettiin Nobelin Rauhanpalkinto vuosi sitten. Eturivissä istui rauhannobelisti Denis Mukwege, hänen puolisonsa Madeleine Mapendo Kaboyi sekä ministeri Elisabeth Rehn. – Kun valmistuin synnytyslääkäriksi, en voinut kuvitella, että elämäntyökseni muodostuu raiskattujen vauvojen, vanhusten ja naisten elinten korjaaminen, Mukwege sanoi Saalemissa. Mari Teinilä nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2018 saanut kongolainen kirurgi Denis Mukwege vieraili Suomessa lokakuun lopussa. Vain siten nämä veren tahraamat mineraalit voivat muuttua kongolaisten elämää edistäviksi mineraaleiksi. Lääketieteellisen hoidon jälkeen oleellista on psykologinen ja sosiaalinen tuki sekä oikeuden hakeminen. Hän muistutti myös siitä, ettei pysyvää rauhaa voi rakentaa joukkohautojen tai totuuden kieltämisen päälle. – Naisen kehosta on tullut taistelukenttä. Sunnuntaina 27.10. – Teollistuminen on merkinnyt miljoonille kongolaisille kärsimystä. Mukwegen perustamassa Panzin sairaalassa itäisessä Kongossa on hoidettu 50 000 eri-ikäistä raiskattua tyttöä ja naista. uutiset | ihmisoikeudet | R ummut säestivät kongolaisnaisten energistä laulua Helsingin helluntailaisen Saalem-temppelin lähetysjuhlassa sunnuntaina. Tämä raportti pitää ottaa kaapista pölyttymästä, ja sen pitää johtaa toimenpiteisiin. Mukwege vieraili lokakuun lopussa Suomessa lähetysja kehitysyhteistyöjärjestö Fida Internationalin kutsusta. Väkivaltaa, muun muassa naisten raiskaamista, sekä korruptiota käyttävät ryhmittymät hallitsevat yhä pääosin kaivostoimintaa. Mukwege muistutti siitä, että teollistuneiden maiden kehitys on aina perustunut Kongon rikkauksiin. Mukwegen mukaan rauhanneuvottelujen käynnistämisessä Suomella voisi olla keskeinen rooli. On arvioitu, että satoja tuhansia lapsia ja naisia on raiskattu Kongon konfliktien ja sotien aikana. Autonrenkaisiin tarvittava kumi saatiin sieltä. – Koska jokaisen seurakunnan pitää olla valona maailmassa, yksikään niistä ei saa olla välinpitämätön ihmisoikeuksia koskevissa asioissa, Mukwege sanoi Saalemiin kokoontuneelle seurakunnalle. Hänen mukaansa rauhanprosessi edellyttää neuvotteluja sekä pitkällistä sovintotyötä. hän osallistui lähestysjuhlaan Helsingin Saalem-temppelissä. Kongon rikkaudet merkitsevät kärsimystä kansalle rauha | Rauhannobelisti, kirurgi Denis Mukwege haastaa suomalaisia rauhantöihin Kongossa. Vuonna 1960 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen Kongossa on kuollut eri sodissa ja konflikteissa kuusi miljoonaa ihmistä, ja lähes 13 miljoonaa ihmistä elää parhaillaankin pakolaisuudessa. Kristittyjä yhteisöjäkään hän ei päästä helpolla
Monet tulevat säännöllisesti viettämään yön kirkossa ja rukoilemaan, irrottautuvat arjestaan ja luopuvat hetkeksi mukavuudestaan. Rukous maailmanrauhan, kirkon ja kaikkien rakkaideni puolesta nousee sydämestä aivan itsestään. Rukouspalvelu alkaa yhdeltätoista ja jatkuu aamukuuteen. Saan voimaa heidän läsnäolostaan. Puoli seitsemältä kirkko alkaa täyttyä sisään tulevien ihmisten äänistä. He tuntuvat läheisiltä. | Kuva: Tomas Hajek / Scanstockphoto ” Monet tulevat säännöllisesti viettämään yön kirkossa ja rukoilemaan, irrottautuvat arjestaan ja luopuvat hetkeksi mukavuudestaan. Kirkon kupolissa palaa lyhty osoituksena siitä, että rukous jatkuu edelleen. Kirkossa käy joka päivä tuhansia vierailijoita. Alueella partioivat taskuvarkaiden lisäksi myös turvallisuutta valvovat raskaasti aseistautuneet sotilaat. Hiljainen rukous on jatkunut täällä keskeytymättömänä yli 120 vuotta. Voin valita itse ajan, jonka rukoilen kirkossa. Päivän ensimmäinen messu on alkamassa. Mukaantulo on helppo varata nettisivujen kautta. Mirja Vallisaari Kirjoittaja on eläkkeellä oleva lehtori ja toimittaja, jonka tytär asuu Ranskassa. Kirkkosali on hiljainen ja hämärä. Kun olen noussut kaikki 270 porrasta ylös kirkon tasanteelle, edessäni avautuu koko Pariisi hohtavana valomerenä. Pyhän Neitsyen sivukappelissa on pieni ryhmä rukoilijoita. KOTIMAA | 31.10.2019 5. Ovi basilikaan on raollaan, ja jo kaukaa näen sivualttarien edessä palavien rukouskynttilöiden valon. Illalla on vielä tilaisuuksia, jotka valmistavat yön rukoushiljaisuuteen. Osallistuminen öiseen rukoukseen on avoin kaikille. Ilmoittaudun kirkon takana olevassa vierastalossa. Olen valinnut omaksi rukousajakseni aamuyön tunnin ja ennen sitä yritän nukkua vähän. En halua lähteä pois, vaan jään paikalleni. Olen käynyt täällä ennekin, mutta en koskaan illalla. | uutisessee | S acré-Coeur, Pyhän Sydämen basilika, sijaitsee Pariisin korkeimmalla kukkulalla, josta on hieno näköala yli koko kaupungin. Levottomuus ja kiire katoavat. Jotkut tulevat ystävien tai puolison kanssa, useimmat yksin. Osan heistä näin illalla vierastalon vastaanotossa: nuoren parin, keski-ikäisen miehen, nuoren miehen, vanhemman naisen. Sacré Coeurin erityinen kutsumus onkin rukous. Valot on sammutettu, vain alttari on valaistu. Huoneeni avain toimii kulkulupana, joka oikeuttaa liikkumaan yöllä vapaasti basilikassa ja vierastalossa. Minua opastaa ystävällinen benediktiinisisar, joka ymmärtää, että olen ensikertalainen ja antaa yksityiskohtaiset toimintaohjeet. Itse Kristus on täällä kanssamme. Viimeinen messu alkaa iltakymmeneltä. Kun kävelen portaita alas kaupunkiin, sydämeni on kevyt. Taukoamaton rukous Pariisin Sacré Coeurissa on jatkunut 120 vuotta sacré-Coeurissa rukoilevat päiväsaikaan vierailijat, pyhiinvaeltajat ja seurakuntalaiset ja öisin vapaaehtoiset. Rukoilijat ympärilläni vaihtuvat. Vain vapaaehtoiset rukoilijat saavat jäädä hiljaiseen kirkkoon. Messun jälkeen kaikki ulkopuoliset lähtevät pois ja kirkon ovet suljetaan. He tulevat hakemaan uutta voimaa elämäänsä ja rauhaa huolien ja kiireen keskelle. Rukoilijat majoittuvat vierastaloon yöksi ja sitoutuvat rukoilemaan yöllä basilikassa vähintään tunnin ajan. Tunnin rukousaika kuluu nopeasti. Vain olennainen jää. Hyvissä ajoin ennen vuoroni alkua lähden kohti kolmannessa kerroksessa olevaa käytävää, joka johtaa vierastalosta basilikaan. Vietän rukousyön Sacré Coeurissa lokakuussa. Aika tuntuu kadonneen. Liityn heihin. Öisin rukousta jatkavat eri puolilta maailmaa tulevat vapaaehtoiset. Upea basilika on suosittu nähtävyys, mutta myös elävä katolinen keskus. Päivällä kirkossa rukoilevat vierailijat, pyhiinvaeltajat ja seurakuntalaiset. Yön rukouspalvelua organisoi pieni benediktiinisisarten yhteisö, joka ylläpitää basilikan yhteydessä olevaa vierastaloa
Uskontojen rauhankävely on aiemmin järjestetty Helsingissä vuonna 2015 sekä Turussa 2017 ja 2018. KOTIMAA | 31.10.2019 6. | Kuva: Jukka Granström SRK:n historiateos käsittelee hoitokokouksia Vanhoillislestadiolaisen liikkeen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) uudessa historiateoksessa käsitellään 1960ja 70-lukujen hoitokokouksia. Päätösasiakirjassa ehdotetaan ”ekologisen synnin” määrittelyä. Vaikka muutos koskisi vain syrjäisiä alueita Etelä-Amerikassa, se saattaisi ennakoida muutosta katolisen kirkon pappien selibaattivaatimukseen myös muualla. Synodin päätösasiakirjassa otetaan lisäksi voimakkaasti kantaa ympäristökysymyksiin ja alkuperäiskansojen oikeuksiin. Ari-Pekka Palolan kirjoittama Myrskyjen keskellä on SRK:n historiikin kolmas osa. Voittajan valitsi toimittaja Sanna Ukkola. Pian kuitenkin SRK:n linjaukset erityisesti televisioon ja musiikkikysymyksiin liittyen paisuttivat ”hoidettavien” asioiden määrän moninkertaiseksi. Brittilehti The Guardianin mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta, kun katolinen piispainkokous vaatii muutosta pappien selibaattivaatimukseen. Palolan mukaan tarkoituksena oli luoda ”puhdas seurakunta”. Kristinuskolla on tässä ratkaiseva merkitys”, Ukkola kuvaili kirjaa. uutiset Helsingin ortodoksisen seurakunnan monikulttuurisen työn pappi Heikki Huttunen ja piispa emerita Irja Askola kohtasivat uskontojen yhteisellä rauhankävelyllä viime torstaina 24.10. – Uskovaisten keskuudessa esiintyi 1970-luvun alussa maallistumisen seurauksena laajasti asioita, joista olisi nykypäivänkin näkökulmasta aihetta kantaa huolta ja keskustella. Se on tositarina ihmiskaupan uhrista Etelä-Afrikassa. ”Kirja nostaa päähenkilönsä kautta esille yhden ihmiskunnan ikiaikaisista vääryyksistä eli ihmiskaupan. Kadun kukka on Vuoden kristillinen kirja 2019 Maarit Erosen ja Jane Jonesin teos Kadun kukka – Prostituutiosta vapauteen (Päivä Osakeyhtiö) on Vuoden kristillinen kirja 2019. Vaikka tarina on paikoin hyvin synkkä, se tarjoaa toivoa lukijalleen: mistä tahansa voi selviytyä. Kolme viikkoa Vatikaanissa kokoontunut piispojen synodi päättyi viime sunnuntaina. Amazonin piispainkokous ehdottaa selibaattisäännön höllentämistä Amazonin alueen katoliset piispat ehdottavat naimisissa olevien miesten vihkimistä papeiksi vastauksena alueen pappispulaan. Järjestäjien mukaan kävely on merkki ystävyydestä ja halusta edistää rauhaa ja turvallisuutta Suomessa, Euroopassa ja maailmassa. Päivämies-lehden haastattelussa Palola sanoo, että hoitokokousilmiö sai alkunsa 60–70-luvuilla tapahtuneista muutoksista yhteiskunnassa. Rauhankävelyn järjesti USKOT-foorumi, joka on kristittyjen, muslimien ja juutalaisten yhteistyöjärjestö. – Hoitokokousten loppuminen edellytti osaltaan sen tosiasian tunnustamista, ettei kaikkiin tilanteisiin voi luoda yleispäteviä sääntöjä, vaan uskovaiset joutuvat tekemään monet ratkaisunsa omantuntonsa perusteella tilannekohtaisesti, hän sanoi Päivämiehelle
Koska asiassa ei päästä yhteiseen säveleen, on helpompaa, että messua ei ole, ja koetamme olla sovussa näin. Maata Näkyvissä -festarien järjestämiseen osallistuu Sleyn ohella paikallisia seurakuntia. – Omalta puoleltani toin silloin esiin, että viimevuotiset linjaukset pätevät edelleen. Turkuhallin nuorteniltaan jäi noin 5 500 ihmistä. Sleyn nuorisotyön johtaja Juha Heinonen toteaa, että Sleyn näMaata Näkyvissä -festarit ensi kertaa kokonaan ilman messua naisten pappeus | Toisin kuin viime vuonna, nuoria ei viedä myöskään Turun kirkkoihin. – Maata Näkyvissä -festarit on tapahtumana valtavan arvokas. kerran 15.–17.11. Luoma kertoo ehdottaneensa jatkoa ajatellen, että messu järjestettäisiin Turkuhallissa kokonaan paikallisten seurakuntien toteuttamana. Viime vuonna niiden messut toimivat kompromissina ehtoolliskiistassa, mutta tänä vuonna seurakunnat eivät järjestä messuja. | Kuva: Lasse Simpanen / Maata Näkyvissä kökulmasta tilanne säilyy viimevuotisen kaltaisena: Turkuhallissa messun korvaa Suomen suurin nuortenilta. Viime vuonna tilanne ratkaistiin niin, että Turkuhallin ehtoollismessun sijaan paikalliset seurakunnat järjestivät Turun kirkoissa messuja, joissa oli mahdollisuus palvella myös naispuolisilla papeilla. Tapahtuman pääjärjestäjä Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) ei hyväksy naisten pappeutta, ja vuosikymmeniä tapahtuman perjantai-illan messussa alttarilla ovat toimineet vain miespuoliset papit. Heinonen kertoo, että järjestäjät keskustelivat festareista arkkipiispan kanssa viimeksi kesällä ”hyvässä hengessä”. Toisin kuin viime vuonna, seurakunnat eivät pidä festareiden ohjelmaan kuuluvia messuja myöskään Turun kirkoissa. Samaan aikaan Turkuhallissa pidettiin niin ikään festareiden ohjelmaan kuuluva Suomen suurin nuortenilta -tapahtuma. Luoma pitää ikävänä, ettei tapahtumassa järjestetä tänä vuonna messua lainkaan. Viimeksi osapuolet tapasivat kesällä. Samalla hän sanoo ymmärtävänsä, että käytännön syistä ryhmät eivät lähde helposti viettämään messua Turun kirkkoihin. – Mutta tietysti on iso asia, että sakramentti jäi nauttimatta. Messut jäivät perjantain ohjelmassa pieneen sivuosaan: Herra kädelläsi -messuun Maarian kirkkoon tuli 80 osallistujaa ja Metallimessuun Mikaelinkirkkoon 310 osallistujaa. KOTIMAA | 31.10.2019 7. – Kurjaa on se, että nuoret kärsivät eivätkä pääse ehtoolliselle. – Totta kai haluaisimme pitää messun. Pohjoismaiden suurin kristillinen nuortentapahtuma toteutetaan 35. Ongelma on, että kirkkomme järjestyksen mukaisesti papiksi vihityillä naisilla ei ole mahdollisuutta olla jakamassa ehtoollista tilaisuudessa, jota ei mielletä vain järjestön vaan koko kirkon nuorisotyön tilaisuudeksi. Minusta keskustelut ovat sujuneet hyvässä hengessä, vaikka ymmärrän, että tämä on järjestöpuolella herättänyt tunteita. Hänelle itselleen sopisivat kompromissit kaikkiin suuntiin. Meri ToivaNeN ” Arkkipiispa kertoo ehdottaneensa, että messu järjestettäisiin Turkuhallissa paikallisten seurakuntien toteuttamana. Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherran Jouni Lehikoisen mukaan syynä on, että nuortenryhmiä lähti viime vuonna kirkkoihin niin vähän. Taustalla on kiista naispapittomista messuista. Turkuhallissa Maata Näkyvissä -festarien messun korvaa Suomen suurin nuortenilta -tapahtuma. Heinosen mukaan messun korvannut ohjelma Suomen suurin nuortenilta toimi viime vuonna hyvin. Lehikoinen toteaa, että neuvotteluissa ollaan pattitilanteessa. Kuva festarien perjantai-illalta 2018. Arkkipiispa Tapio Luoma kertoo jatkavansa säännöllistä yhteydenpitoa Maata Näkyvissä -festareiden järjestäjiin. | ehtoolliskiista | M aata Näkyvissä -festareilla ei toteuteta tänä vuonna messua lainkaan. Turussa. Ehtoolliskiistan taustalla on arkkipiispa Tapio Luoman kesällä 2018 ilmoittama linjaus, jonka mukaan Maata Näkyvissä -festareilla ei saa järjestää naispapittomia messuja
Nyt tähän asiaan on tulossa odotettu muutos, kun nuorten vaikuttajaryhmät ovat tulossa seurakuntia velvoittavaksi toiminnaksi. Olen palvellut kriisinhallintatehtävissä Golanilla, Afganistanissa sekä kaksi kertaa Libanonissa. Golanilla johdin kymmenien sotilaiden retkiä, Afganistanissa hampaisiin asti aseistautuneet sotilaat veivät minut luotiliiveissä seuraavalle asemalle. Perinteisesti työ on ollut julistusta, opetusta ja sielunhoitoa. Nuoret ovat seurakuntalaisia, joiden haluamme kokevan seurakunnan omaksi paikakseen juuri nyt, jotta näin olisi myös tulevaisuudessa. Seurakuntien nuorisotyössä nuoret ovat yhä useammin mukana niin toiminnan suunnittelussa kuin sen toteutuksessa. Vielä 1980-luvulla kristinuskon tuntemus oli kohtuullisen hyvää. Kirkollinen työ kriisinhallinnassa on muuttunut ” Vartiotornissa nuori kysyy shiiojen ja sunnien eroista. Yhteisöön kuuluminen eli kokemus seurakuntalaisuudesta syntyy kuulluksi tulemisesta ja yhteisen todellisuuden jakamisesta. Kirkolliskokouksen päätettävänä on nuorten vaikuttajaryhmiä koskeva esitys. riikOnen kirjailija, toiminnanjohtaja, sotilaspappi KOTIMAA | 31.10.2019 8. Myöhemmin operaatiot ovat muuttuneet yhä vaarallisemmiksi. Tämä on suuri mahdollisuus ja edistysaskel nostaa nuorten yhdenvertaisuutta seurakuntalaisina. Lyhyet tietoiskut kristinuskosta ja muista uskonnoista kiinnostavat. Rauhanturvaajien pakottaminen kirkollisiin tilaisuuksiin ei enää toimi, vaan arvot ja kristillinen sanoma pitää pystyä tuomaan esille monia eri väyliä pitkin. Ne ovat uskonto-tietoiskut, uskontodialogi sekä kuolemasta muistuttaminen. Nykyään tarve tiedolliseen opetukseen on kasvanut. Tarja LiLjendahL nuorisosihteeri Sami OjaLa toiminnanjohtaja Nuori kirkko ry Nuoren mielipide on oikea mielipide S uomalaiset rauhanturvaajat ovat olleet maailman kriisipesäkkeillä yli 60 vuotta. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Nykyiseltä komennukseltani kotiudun marraskuussa. TeuvO v. Kristitty kunnanjohtaja pyytää komentajan veljenpoikansa häihin. Luvassa ei siis ole yhtä ylhäältä saneltua mallia, vaan toimintaa voidaan kehittää joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti seurakuntien erilaisuutta kunnioittaen. Seurakuntien päätöksentekoon nuorilla on toistaiseksi ollut vain vähäisiä mahdollisuuksia osallistua. Tarkoitus ei ole raskauttaa hallintoa. Seuraavalla viikolla vierailemme moskeijassa. Kohdemaissa uskonto näyttelee suurta osaa. 1980-luvulla pappi ja diakoni pitivät messuja, johtivat retkiä, valistivat kansaa kirjastoautolla ja kuuntelivat murheellisia. Komentaja komentaa papin mukaan, ja yhtäkkiä istun Maroneettikirkon alttarilla kahden muun papin kanssa siunaamassa paria. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Suomalaisia rauhanturvaajia on kriisinhallintatehtävissä menehtynyt yli 50. Komentaja Tapio Huhtamellan mukaan ”kirkollinen työ on tullut osaksi koko joukon ’johtamisen työkaluja’ erityisesti kokonaisvaltaisen toimintakyvyn näkökulmasta”. Mielestäni kirkollisen työn kehityksessä on ollut sekä hyvää että huonoa. Alusta alkaen mukana on ollut myös sotilaspappi. Kehitys antaa sotilaspapeille paremmat mahdollisuudet laaja-alaisesti käyttää teologista osaamistaan. Siinä on positiivista haastetta myös tuleville sotilaspapeille. Riikonen. Läheisin työtoverini on imaami. Suhteellisen rauhallisessa Libanonissa on viimeksi kuollut suomalainen rauhanturvaaja vuonna 2006. Muistomerkeillä tarvitaan aina pappia. Lainsäädännön, turvallisuustilanteiden ja monien muiden syiden vuoksi myös kirkollinen työ on muuttunut. Kehityksessä on ollut sekä hyvää että huonoa, kirjoittaa Teuvo V. Kotiutumiskeskustelussa nuoret valittavat turhautumista, kun ei ole ”päässyt tositoimiin”. Kolme tehtävää on vahvistunut. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Jatkuva vuorovaikutus nuorten ja päättäjien välillä on tärkeää. Vien hänet ja muslimisotilaat saunaan. Toimintaympäristö on muuttunut yhtä lailla kuin kotimaassakin. Nuorten mielipiteillä ja ajatuksilla tulisi olla seurakunnan toiminnassa ja päätöksenteossa suuri merkitys. Vartiotornissa nuori kysyy shiiojen ja sunnien eroista ja saunan lauteilla millainen juhla on ashura. Mikä parasta, nuoret ovat itse mukana pohtimassa, kun mietitään paikallisesti vaikuttajaryhmän kokoa tai toimintaperiaatteita. Sotilasarvo, nimi ja kuolinpäivä kivipaasissa saavat miettimään, että täältä voi lähteä milloin tahansa. sotilaspapit | Nykyään työssä painottuvat tietoiskut, uskontodialogi ja kuolemasta muistuttaminen. Siksi nuorilta on kysyttävä suoraan mielipidettä valmisteilla olevista asioista, siksi nuorille on luotava mahdollisuuksia olla toimijoita seurakunnassa, ei vain toimintaan osallistujia. Kirkkojärjestystä ehdotetaan muutettavaksi niin, että jokaiseen seurakuntaan perustetaan nuorten vaikuttajaryhmä, jota kuullaan niin toiminnan toteutuksessa kuin hallinnon päätöksiä valmisteltaessa. Vaikuttajaryhmätoiminta mahdollistaa nuorten osallisuuden siihen, millainen kirkko ja seurakunta meillä yhdessä on
Koko ehdotukseni on luettavissa osoitteessa www.hynynen. Tulevaisuudessa saamme ehkä jakaa omaa kokemustamme seurakuntatyön järjestämisestä vapaaehtoistyön näkökulmasta. Hermann Kalmus Kirjoittaja on Pilistveren seurakunnan kirkkoherra. Jo laivamatka teki vaikutuksen. Siksi tulisikin säilyttää edes nämä pappien puheet ainakin elämäkerrallisista kohdistaan arkistossa, sillä ne sisältävät arvokasta tietoa, mitä muualta ei ole saatavissa. Monimuotoinen yhteistyö Suomen ystävyysseurakuntien kanssa on Viron seurakunnille tärkeä osa toimeentuloa. Nämä kirjoitukset olisivat myös osa kansallista perintöä. Virossa ei ole kirkollisveroa ja jokainen seurakunta on omillaan taloutensa rakentamisessa. Kiitän lämpimästi Meri Toivasta ihmissuhteen siunaamisen kaavaehdotukseni taitavasta referoimisesta ja viisaasta analysoinnista Kotimaa-lehdessä (24.10.). Toisaalta elintaso maalla on noin kolmanneksen jäljessä Tallinnan aluetta ja isompia kaupunkeja. Hyvän yhteistyön voimin tehdään jatkuvasti lapsi-, nuorisoja diakoniatyötä. Hannu Huvinen Filosofian lisensiaatti www.kotimaa24.fi ” Yllätyin siitä, kuinka tärkeää monelle nuorelle oli päästä ulkomaille ja Suomeen. Näin oli etenkin aikaisemmin. Mutta siihen vaikutti myös se, että Viron seurakunnat tarjosivat konkreettista tukea ihmisille jakamalla elintarvikkeita, vaatteita ja muuta tarvittavaa, jota oli kerätty Suomesta ja tuotu seurakuntien kautta jakeluun Viroon. Taloudellinen tuki oli silloin ja on edelleen tärkeä osa yhteistyötä. Seurakuntien kanssa tehty yhteistyö on mielestäni ollut hyvin merkittävää juuri siinä, että se on alusta asti ulottunut Tallinnasta pidemmälle ja isoista kaupungeista myös pieniin maaseurakuntiin. net/i.pdf. Sama suhde voitaisiin siunata uudelleen uudessa tilanteessa, esimerkiksi kriisin jälkeen tai sairauden varjostaessa suhdetta. Suomessa näyttää kirkollinen tilanne muuttuvan ja jäsenmäärä jatkuvasti laskevan. Näin ehdotukseni korostaa kirkon tehtävää rukoilla ja siunata. Matkailu ja leireily Suomessa on ollut merkittävää nuorille, ja moni nyt jo aikuinen muistelee näitä retkiä tärkeänä elämänkokemuksena. Tietämäni mukaan pappien vainajan siunaustilaisuudessa kertomaa on talletettu vain satunnaisesti, mutta tämäkin tieto olisi hyödyllistä seurakunnan, omaisten ja (suku)historian tutkijoiden tarpeisiin. Sen kautta ymmärrys ja kokemus Virosta on ulottunut Tallinnan vierailuja ja Pärnun kylpylämatkoja laajemmalle. Kirkon nykyinen vihkikaava palvelisi edelleen niitä pareja, jotka haluavat korostaa avioliittoa Jumalan luomisessa miehen ja naisen välille asettamana järjestyksenä ja haluavat tulla vihityksi aviomiehenä ja aviovaimona. Siitä saamme olla kiitollisia. Yhteistyömuotoja on erilaisia. Tällaisen toteutus tulee tehdä hautausmaan arvoa kunnioittavasti. Erityisesti sen merkitys korostuu maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla. Juridinen vihkiminen voitaisiin toteuttaa siunauksen yhteydessä pääpainon ollessa tilaisuuden hengellisessä luonteessa Siunaamista ei myöskään tarvitsisi ymmärtää kertaluontoisena. Kirkkoon liittyi 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa paljon ihmisiä protestina Neuvostoliiton valtaa vastaan. Telineet, joihin tekstit voi kiinnittää, voidaan antaa osaavien ammattilaisten suunniteltaviksi ja toteutettaviksi. Viron seurakunnat ovat olleet tukea vastaanottavana osapuolena. Jo laivamatka teki vaikutuksen. S uomen kirkko ja seurakunnat olivat ensimmäisten joukossa 1980-luvun loppupuolella rakentamassa yhteistyötä, kun Viron ja Suomen välillä sai jo vähän vapaammin pitää yhteyttä. Kun viime talvena teimme nuorisomatkan Pälkäneen ystävyysseurakunnan luo, yllätyin siitä, kuinka tärkeää monelle nuorelle oli päästä ulkomaille ja Suomeen. Vapaaehtoisten varaan rakentuvan seurakuntatyön kokemus voi olla meidän antimme tulevaan yhteistyöhön. Viro on kehittynyt huimasti itsenäistymisen jälkeen. Toivasen mukaan ”samaa sukupuolta olevat voisivat solmia avioliiton ihmissuhteen siunaamisen yhteydessä”. Tuomas Hynynen Uusi kaava palvelisi kaikkia pareja Hiljaisuuden polku hautausmaalle Hautausmaalla käydessäni olen havainnut, kuinka paljon siellä liikkuu ihmisiä omaisten haudoilla. Silloin kehitettiin monimuotoista yhteistyötä, joka on kestänyt tähän päivään asti. Olihan meillä siihen aikaan puutetta kaikesta. Ehdotuksessani mahdollisuus samansisältöiseen vihkimiseen siunauksen yhteydessä koskisi kuitenkin kaikkia kihlapareja sukupuolesta riippumatta. Ehdotukseni keskeinen muutos kirkon nykyiseen käytäntöön on, ettei siunaus riippuisi ihmissuhteen ulkoisesta järjestyksestä. Kenties uusien hautausmaiden telineet voisivat olla sähköisiä, joihin tekstit saisi helposti vaihdettua. Sopivia tekstejä löytyy esimerkiksi anna-mari Kaskiselta ja Hanna ekolalta, ne ovat tavalliselle ihmiselle ymmärrettäviä. Pilistveren seurakuntakeskus ja leiripaikka on kehittynyt suomalaisten seurakuntien avulla. leena salmensaari Espoo muistopuheissa on usein historiallista tietoa Tunnetuimmista henkilöistä kirjoitetaan usein lehteen nekrologi, mutta valtaosa tavallisten ihmisten elämäkerroista jää vainajan siunanneen papin sanoihin. Monista elämänsä eläneistä ihmisistä ei ole jäänyt mitään muistoa jälkipolville. Lähestyvä pyhäinpäivä innoitti ajatuksen, että hautausmaalla voisi olla hiljaisuuden polku! Polulla olisi helposti luettavia ja ymmärrettäviä tekstejä lohdutukseksi ja rohkaisuksi. Yhteisiä leirejä on pidetty ja retkiä tehty puolin ja toisin joka vuosi. Olen työskennellyt Pilistveressä 15 vuotta. Kirkko alkaisi siunata kaikkia ihmissuhteita, jotka edistävät suhteen osapuolten hyvinvointia. monenlaista yhteistyötä KOTIMAA | 31.10.2019 9. Niihin tulisi voida vaihtaa tekstit esimerkiksi vuodenaikojen vaihtuessa, ja niiden tulee kestää sään vaihtelut
– Olen lapsesta asti kantanut surua sisälläni. Yksi näistä keinoista on itkuvirret ja niihin liittyvät rituaalit. Luomajoki ei kuitenkaan lähJaana Luomajoki kertoo reagoivansa ja virittyvänsä herkästi. | Kuvat: Johannes Wiehn KOTIMAA | 31.10.2019 10. Tartun asioihin, jotka sanoittavat surua ja antavat keinoja sen käsittelyyn, Luomajoki kertoo. Se on Luomajoelle osa taiteilijan vastuuta. Luomajoki ehti valmistua nuorena sosiaalikasvattajaksi ja jatkoi sen jälkeen Kaustisille opiskelemaan kansanmusiikkia. Liian kova elämänrytmi uuvuttaa. haastattelu Äänellä itkijä kutsuu surun esiin Jaana Luomajoki ammentaa itkuvirsistä keinoja surun käsittelyyn. Jos hän kutsuu esityksellään pintaan toisen surun, hänen on myös tarjottava tila surun jakamiseen ja siitä puhumiseen. Se oli ensimmäinen pidempi askel itkuvirsien maailmaan, joka tuntui läheiseltä jo luonnostaan. Hän kaipaa luterilaiseen kirkkoon lisää rituaaleja ja mahdollisuuksia tunteiden ilmaisuun. Tunnistan surun helposti ja hyväksyn sen itsessäni. K un itkuvirsien taitaja Jaana Luomajoki, 47, käy esiintymässä, hän varaa aikaa rauhalliseen läsnäoloon esityksen jälkeen
tenyt luomaan täysipäiväistä uraa esiintyvänä taiteilijana, vaikka pyyntöjä esiintymisistä alkoi tulla. Laulut lähtevät masentuneen pettymyksestä ja toivottomuudesta. Luomajokea surettaa se, että kuolemaan liittyvät rituaalit ulkoistetaan nykyään pitkälti hautaustoimistolle. Arkinen rituaali auttoi irtaantumaan päivän töistä ja löytämään levon mielenterveyskuntoutujien parissa tehtävän, henkisesti vaativan työn vastapainoksi. Asuessaan aiemmin Heinävedellä hän pysähtyi jokaisen työpäivän päätteeksi Valamon kirkkoon ja sytytti kynttilän. Viesti on, että Jumalan eteen saa tulla kaikenlaisten tunteiden kanssa. Samalla purkautui paljon muutakin taakkaa ja surua lapsuusvuosilta. Nykyisin Luomajoki menee omaan kotikirkkoonsa Kouvolan Valkealassa joskus niin aikaisin, ettei siellä vielä ole muita. – Jos ihmisen sisin on tukossa, ulkoiset eleet voivat auttaa ja antaa viestin sisäiseen maailmaan. Ihmiset määritellään nykyisin niin pitkälle työn ja titteleiden kautta. – Lopuksi heittäydyin hautakummulle itkemään. Hanna Moilanen itkuvirsien maailma on Jaana luomajoelle läheinen jo luonnostaan. ” Lopuksi heittäydyin hautakummulle itkemään. Kun Luomajoen äiti teki itsemurhan tyttärensä häiden kynnyksellä, Jaana antoi hautaustoimistolle tietyt vaatteet, joihin äiti puettiin arkkuun. Kun kirkko alkoi saada jalansijaa, vanha ja uusi perinne alkoivat sekoittua. Se kertoo ihmisten kevyemmistä ja kipeämmistä murheista. – Mukana ei ole varsinaista itkuvirttä, koska tavoite on, että ihmiset katsovat enemmän sisäänpäin kuin ulos jonkun toisen esitystä, Luomajoki pohtii. – Ei siihen tarvita monimutkaisia sanoja. – Sanoin Jumalalle, että mie tein tänään sen minkä pystyin, jatka sinä tästä. Sen myötä voi tuoda omat murheensa Jumalan eteen tai rukoilla yksinkertaisen rukouksen vaikeaa vaihetta elävän lähimmäisen puolesta. Lopulta edetään lohdutukseen. Se on hänelle tärkeää erityisesti paastoaikana. Luomajoen mukaan itäinen kirkko salli itkuvirsiperinteen jatkumisen, kun taas läntinen kirkko kielsi niiden harjoittamisen omilla alueillaan. – Osoitamme rakkautta läheisille pienillä lahjoilla ja eleillä. Suomessa itkuvirret liittyivät aikoinaan isoihin erotilanteisiin, kuten kuolemaan, sotaan lähtöön tai morsiamen muuttoon lapsuudenkodista. Keskellä messua huudetaan ääneen, ja kaikilla on lupa liittyä siihen mukaan. – Reagoin ja virityn herkästi. – Sillä hetkellä olin kiitollinen siitä, että minulla oli jo käsitys itkuvirsien, riittien ja rituaalien maailmasta. Paikalle tilattu esi-itkijä johdatteli yhteistä surua. Pystyin ammentamaan sieltä välineitä surun käsittelyyn. Suru levähtää helposti lätäköksi, joka ei lopu, Luomajoki pohtii. Itkuvirret jäivät Suomessa historiaan 1900-luvun puolivälissä sotien jälkeen. Idea sai alkunsa sairaalapastori Miia Rädyltä. – Samalla tiedän, että tällä herkkyydellä ja hauraudella en pystyisi tekemään varsinkaan sosiaalialan työtä kokopäiväisesti. Messussa pettymyksen tunteita sanoitetaan Raamatun teksteillä. Ei sitä meillä luterilaisuudessa kielletä, mutta ei myöskään mahdollisteta. Jos elämänrytmi on liian kova, uupumus on väistämätöntä. Kyse ei ollut vain itsemurhasta yksittäisenä tekona. Kouvolan seurakunnassa on järjestetty nyt jo kahtena vuonna Huuda Jumalalle -messu, jonka järjestämisessä Luomajoki on ollut mukana. Ihmisillä on mahdollisuus kirjoittaa lapuille omia rukouksiaan. Meiltä luterilaisilta vaaditaan kohtuuttomasti, että asiat pitäisi ymmärtää vain sanojen kautta. Mure-levy ilmestyi vuonna 2017. KOTIMAA | 31.10.2019 11. Lampukan tai kynttilän sytyttäminen on rukous ja rituaali jo itsessään. Silloin hän voi polvistua keskikäytävällä maahan asti ja painaa otsansa lattiaan. Ajattelin, että jos en tee sitä nyt, en voi tehdä sitä ikinä. Hän polvistui arkun äärelle, silitti sitä ja kulki myöhemmin arkun edellä ruusun terälehtiä ripotellen. Hän herättelee laululla ja kuljettaa tunnetta kohti surua. Jos omaiset osallistuisivat vainajan valmistamiseen hautajaisia varten, se tukisi surutyötä. Perinne kukoisti erityisesti Karjalassa kansanuskon aikana. Sukulaiset olivat hämmennyksissä, mutta en välittänyt siitä. Nykyisin Luomajoki ei ole varsinaisesti työelämässä, mutta hän käy esiintymässä ja osallistuu erilaisiin projekteihin voimiensa mukaan. Sisälle patoutuneet tunteet pääsivät purkautumaan. Perinteisesti itkuvirsitilanne koettiin pyhänä. Luterilaiseen kirkkoon Luomajoki kaipaa konkreettisia tapoja ja eleitä, joilla voi osoittaa rakkautta, katumusta tai muita tunteita Jumalalle. Perinteen sammumisen myötä välineitä surun yhteisölliseen ilmaisuun on vähemmän. Ulkopuolinen palveluntarjoaja hakee, pesee ja pukee vainajan sekä asettaa hänet arkkuun. Ajattelin, että jos en tee sitä nyt, en voi tehdä sitä ikinä. Luomajoki on ollut mukana musiikkiroolissa alusta asti. Sille ei oikein ole kirkossa tilaa ja lupaa. – Samalla viedään pois mahdollisuus työstää surua ja menetystä. Asian työstäminen jatkui pitkään hautajaisten jälkeen. – olen lapsesta asti kantanut surua sisälläni, hän sanoo. Jumala kyllä tietää. Niistä tuli vähitellen enemmän estraditaidetta kuin elävää kansankulttuuria. – Surulaulun, tunteikkaan ja vahvan laulun avulla tavoitetaan paljon ihmisen sisintä tunnetta. Kaipaan välillä ortodoksisuudesta ikonien suutelemista ja vainajien pöytää, jolle voi viedä kukkia. Hän on tehnyt muun muassa saattohoitoa, vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien parissa sekä vetänyt itkuvirsija surukursseja. – Olemme kadottaneet rituaalit. – Luulen, etten koskaan pysty hyväksymään kipua siitä, etten pysty osallistumaan yhteiskuntaan työn kautta kokopäiväisesti. – Ihmisille kertyy pettymystä ja vihaa Jumalaa kohtaan. Luomajoki itki kolme viikkoa. Sitten itku tyrehtyi; tuli mykkyys. Jaana Luomajoki kaipaa lisää rituaaleja ihmisten arkeen ja myös luterilaiseen kirkkoon. Siinä surulle annettiin raamit: oli aika itkeä. Luomajoen kotona on ikoniseinä, jonka edessä roikkuu lampukka hänen äitinsä aikanaan löytämässä puukäkkyrässä. Erityistaitoni on ihmisten lohduttaminen, mutta en jaksa tehdä sitä kahdeksaa tuntia päivässä. Messuun tulija saa huutaa ääneen sairautensa, menetyksensä, pettymyksensä ja toteutumattomat toiveensa
Suomalainen yhteiskunta ja kirkko olivat 1930-luvun lopulla kyenneet ulkoisen vaaran uhatessa ainakin tilapäisesti selvittämään monet sisällissodan jälkeiset jännitteensä. Puolustusviranomaisille kävi selväksi, että kirkko huolestui sodan vaarasta, mutta siltä puuttuivat konkreettiset suunnitelmat sotaan varautumisesta. Saksan vallattua Itävallan 1938 ja Tšekkoslovakian 1939 ilmapiiri Euroopassa synkkeni niin, että myös Suomi kohotti valmiusastettaan. | Kuva: SA-kuva historia KOTIMAA | 31.10.2019 12. Kun kirkko varautui sotaan Evakot nousivat junaan Viipurin asemalla marraskuussa 1939
Maailmansodan puhjettua syyskuussa 1939 ministeriön väestönsuojelusuunnitelma eteni rivakasti. Kotimaa-lehdessä Halsti halusi niveltää kirkon osaksi Suomen puolustusrintamaa, sillä ”koko kansa” oli saatava vastuuseen maanpuolustuksesta. Toisin ajateltiin eräissä lännempänä sijainneissa hiippakunnissa. Vuoden 1934 Sotilasaikakauslehdessä ja neljä vuotta myöhemmin julkaisemassaan kirjassa Halsti oli ennakoinut Neuvostoliiton esittävän Suomelle aluevaatimuksia, koska se ei luottanut Suomen puolueettomuuteen tai kykyyn puolustaa aluettaan jonkin läntisen vallan hyökätessä Suomen kautta sitä vastaan. Molempiin aloitteisiin hankittiin lausunnot hiippakunnilta. Heillä olisi alaisinaan osastot valistus-, avustusja suojelutyötä ja yhteyksien ylläpitoa varten. Toisen raiteen asiat, kirkon sielunhoitosuunnitelmien laatiminen sota-aikaa varten, kuuluivat piispainkokouksen toimivaltaan. Se astui voimaan 15.11.1939. H. Puolustusministeriössä hahmottui syksyn 1939 aikana ehdotus koko maan kattavan väestönsuojeluorganisaation rakentamisesta siten, että piispat ja tuomiokapitulit ottaisivat vastuun henkisestä väestönsuojelusta. Pian Kotimaan kirjoitussarjan ilmestymisen jälkeen sotaväen päällikkö, kenraaliluutnantti Hugo Österman tarttui ohjaksiin. Halsti kirjoitti kevättalvella 1939 Kotimaa-lehteen kirjoitussarjan papiston ja kirkon asemasta maanpuolustustyössä, erityisesti väestönsuojelussa. Karjalan kannaksella evakkoon lähdettiin sodan alkupäivinä 1. Hän kirjoitti arkkipiispa Erkki Kailalle Suomen armeijan toivomuksen kirkon sielunhoitotyön sodanaikaisesta järjestämisestä. Väestönsuojelulain yksityiskohtia hiottiin ministeriön työryhmässä, jossa oli myös kirkon edustus. Eräät Lapuan-liikkeen ja IKL:n papit olivat hyökkäävällä ja aggressiivisella kristillisyydellään saaneet kirkon johdon varovaiseksi poliittisia toimia kohtaan. Ongelmattomasti kirjoittaja katsoi, että henkinen väestönsuojelu oli rakkaudentyötä: ”Sen luulisi olevan papistolle sekä sopivaa että mieleistäkin”. | Kuva: SA-kuva » KOTIMAA | 31.10.2019 13. Luettelot saatiin hiippakunnissa ajan tasalle, mutta samalla piispoille kävi selväksi, etteivät kirkon pappisresurssit riittäisi seurakunnissa vastuun kantoon henkisestä väestönsuojelusta osan papistosta hoitaessa virkaansa rintamaolosuhteissa poissa kotiseudulta. Kirkon suunnitelmiin kenraali lupasi puolustuslaitoksen asiantuntija-apua. Niissä valtion odotuksiin suhtauduttiin pidättyvämmin ja katsottiin, että kirkolta vaadittu kansan mielialan tarkkailu ja maanpuolustusvalistus olivat etäällä kirkon varsinaisista hengellisistä tehtävistä. Seurakuntien kirkkoherrat toimisivat paikallisjohtajina. Halsti oli 1930-luvulla osallistunut sotilaspappiohjesäännön laadintaan ja sotilaspapiston yhteisiin neuvotteluihin. Puolustusvoimien johto edellytti, että myös kirkko varustautuisi sota-ajan oloja varten. Kirkko halusi olla yhteisessä maanpuolustusrintamassa omista ”uskonnollisista” lähtökohdistaan. Kirkko ei voinut hyväksyä sellaisenaan puolustusministeriön esitystä henkisestä väestönsuojeluohjelmasta. Halsti oli tähdentänyt, että Suomea voitiin tietyillä edellytyksillä puolustaa uskottavasti Neuvostoliittoa vastaan. Vastuu henkisestä väestönsuo” Halstin mukaan uudessa sodankäynnissä ”eivät armeijat taistele keskenään vaan kansat”. joulukuuta 1939. Hiippakunnan johto kaipasi tukea eikä nähnyt ongelmana sitä, että kirkko kytkettiin osaksi kansallista puolustusjärjestelmää. Operointi kirkollisella alueella ei ollut kirjoittajalle aivan vierasta. Halstin mukaan uudessa sodankäynnissä ”eivät armeijat taistele keskenään vaan kansat”. Puolustusviranomaisten kirkkoon kohdistamat aloitteet etenivät syksyllä 1939 kahta raidetta. Hiippakunnan johto joutui syyskuun alkupuolelta lähtien kantamaan huolta lähellä itärajaa sijaisevien seurakuntien evakuointisuunnitelmista ja henkisestä kestokyvystä. Kirkon vastuuta henkisestä väestönsuojelusta käsiteltiin puolustusministeriön toimialaan kuuluvana lakiasiana. Silloin henkinen väestönsuojelu olisi seurakunnan johtamista ja huoltamista sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa. Moskovan neuvottelujen alettua Viipurin hiippakunnan alueelta lähti lokakuun evakkoaallossa kanta-Suomeen 35 000–40 000 henkeä. Kirkossa vakiintui ajatus ”uskonnollisesta väestönsuojelusta”. Se tarkoitti käytännössä hengellistä toimintaa, eettisten kysymysten käsittelyä ja kaatuneiden huoltoa. Tehtäviin kuului mielialan ja puolustustahdon ylläpitäminen, siveellisen rappeutumisen estäminen, vähävaraisten aineellisen toimeentulon parantaminen sekä yhteyden edistäminen kotiseudun ja rintamajoukkojen välillä ja kotiseudun väestönsuojelutyö. Keskeisen ongelman kirkolle muodostivat tässä suhteessa kuitenkin lokakuun alun ylimääräiset kertausharjoitukset, jotka paljastivat papiston kutsuntatietojen vanhentuneisuuden. P uolustusministeriössä henkisestä väestönsuojelusta vastannut kapteeni W. Eduskunta antoi uuden väestönsuojelulain 30.10. Pidättyvyyteen oli syynsä. Päinvastoin Kotimaa lähti siitä, että ”nykyisessä jännittyneessä maailmantilanteessa” niin ajankohtainen ja tärkeä asia otettaisiin harkinnan ja toimenpiteiden kohteeksi. Itäiselle Viipurin hiippakunnalle puolustusministeriön kaavailut kyllä sopivat. Kirkollinen Kotimaa-lehti kannatti Halstin ajatuksia eikä pitänyt pulmallisena, että papisto rekrytoitiin osaksi valtion puolustuspoliittista suunnittelua. Österman viittasi kirjoitussarjaan Kotimaa-lehdessä ja esitti, että kirkon johto ryhtyisi käsittelemään toukokuun piispainkokouksessa lehdessä esiintyneitä ehdotuksia
historia jelusta siirtyi siinä kirkolta suojeluskunnille, käytännössä suojeluskuntain yliesikunnan kenttäpapin toimistolle. Paikallistasolla uskonnollinen väestönsuojelu jäi käytännön tasolla edelleen paljolti kirkkoherrojen ja paikallisissa suojeluskunnissa toimineiden pastorien huoleksi. Olivathan Karjalan tuhannet rajapitäjien asukkaat ensimmäisinä sotapäivinä paenneet yönselkään kohti kanta-Suomea. Asiaa ei kuitenkaan saatu päätettäväksi ennen lokakuun 1939 liikekannallepanoa. Kenraaliluutnantti Hugo Österman (oik. Ennen Loimaan kokousta arkkipiispa Erkki Kaila oli korostanut ulkomaille suunnatuissa viesteissään ja vetoomuksissaan, kuinka Suomi taisteli koko kristikunnan puolesta länsimaisen sivistyksen ja kristinuskon etuvartijana Pohjolassa odottaen, ettei sitä jätettäisi yksin. Taistelevan Suomen kohonnut mieliala oli aistittavissa myös piispainkokouksen asiasisällössä. Ajateltiin, ettei Suomi sittenkään ollut tuomittu itsenäisyytensä menettämiseen. Niissä kiitettiin Taipaleen, Muolaan ja Tolvajärven taistelijoita ja muistutettiin armeijan taistelevan kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Sotaväen päälliköltä keväällä 1939 lähtenyttä ehdotusta sota-ajan kirkollisen työn suunnitelmista käsiteltiin toukokuun ja elokuun 1939 piispainkokouksissa. ) esitti arkkipiispa Erkki Kailalle (vas.) armeijan toivomuksen kirkon sielunhoitotyön järjestämisestä sodan aikana. Sodan syttyminen yllätti Suomen ja monet valmiussuunnitelmat jäivät puolitiehen. Ensimmäisten sotapäivien synkkä ja epätoivoinen tunnelma oli vaihtunut joulukuun alun onnistuneiden torjuntataistelujen jälkeen lieväksi toiveikkuudeksi. Ne lähetettiin radion välityksellä rintamalle, sairaaloihin ja koteihin. Piispainkokouksen alla osa väkirikasta Muolaan seurakuntaa oli evakuoitumassa kirkkoherransa ohjaamana hätämajoitukseen piispojen kokoontumispaikkakunnalle Loimaalle, jonka kirkossa oli kaksi päivää ennen kokouksen alkua pidetty evakkojumalanpalvelus 3 000 seurakuntalaiselle. Sankarihautajaiset Savonlinnassa uudenvuoden aattona 1939. Piispat olivat yleispiirteittäin selvillä niin sotarintaman kuin kotirintamankin tilanteesta ja etenkin siitä, millaisten evakuointiongelmien eteen kirkko oli puolitiehen edenneissä valmiustoimissaan joutumassa. Merkittävänä hengenluojana toimivat ylipäällikön päiväkäskyt. Valmisteltuna esitys tuli piispainkokoukselle, joka kokoontui arkkipiispan johdolla Loimaan pappilassa 19.12.1939, kun sotaa oli käyty kolmisen viikkoa. Tehtävä käsitti hengellisen toiminnan, ”raittiusja siveellisyystyön” sekä kaatuneitten huollon. | Kuva: SA-kuva |K uv a: Ko tim aa n ku va -a rk is to |K uv a: SA -ku va KOTIMAA | 31.10.2019 14. Yhteiskunnan ja kirkon vastuuhenkilöihin vedottiin siirtoväestön tasapuolisen kohtelun puolesta asuttamistoimissa, sillä jo yksin ”siirtoväen mielialan hoitamisella oli maanpuolustuksen kannalta mitä tärkein merkitys”
Piispainkokouksen ohjeistuksen mukaan tieto kaatuneiden omaisille oli annettava papiston henkilökohtaisen käynnin yhteydessä. Poikkeusoloja varten laaditut rekisteriohjeet olivat varsin yksityiskohtaisia, ja niiden tuli olla salaisia. Asiasta oli käyty tiukkaa keskustelua joulukuun aikana sotilaspapiston, kaatuneiden omaisten, päämajan sekä sotarovastin kesken. Vastuu kaatuneitten huollosta kuului viime kädessä päämajan toimivaltaan. Evakuoitujen seurakuntien kirkkoherrojen oli ilmoitettava tuomiokapitulilleen, mille paikkakunnalle ja kuinka paljon kullekin seurakunnan väestöä oli siirtynyt ja miten kirkollinen kirjanpito ja sielunhoitotyö sen keskuudessa oli järjestetty. Siksi kirkkoherrojen tuli tiedottaa myös seurakuntalaisten vähemmistölle oma ja kirkkoherranvirastonsa sijainti. Kaatuneiden huolto oli tärkeää kotiseudun väestön sielunhoidon ja mielialan kannalta. Niissä kiitettiin taistelijoita ja muistutettiin armeijan taistelevan kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Lisäksi kiertokirjeissä hiippakuntien papistoa velvoitettiin huolehtimaan sananjulistuksesta etenkin kouluissa, seurahuoneistoissa ja taloissa, ”joissa oli runsaasti siirtoväkeä samojen seinien sisällä”. Evakuoitavan väestön rekisteröinnin ja asioiden yleisen sujumisen kannalta huolellinen väestökirjapito oli ensiarvoisen tärkeää. Sankarihauta tulisi järjestää hautausmaalle tai kirkkotarhaan, sankarivainajille tulisi luovuttaa vapaa hautapaikka ja seurakunnan tulisi vastata hautauskustannuksista. Ohjeissa pidättäydyttiin kuitenkin ottamasta yksityiskohtaista kantaa kaatuneiden hautapaikkaa koskevaan ongelmaan. | Kuva: SA-kuva » Suuri tai pieni testamenttilahjoituksesi on mukana pitkäjänteisessä työssämme toivon, uskon ja lähimmäisenrakkauden puolesta. Papiston tehtävänä oli seurakuntatyön puitteissa osaltaan huolehtia väestön mielialasta ja henkisestä hyvinvoinnista. Autamme mielellämme testamenttia koskevissa asioissa. Sankarivainajat kuljetettiin kotiseudulle haudattavaksi. Sen lopullinen kanta, jonka mukaan kaatuneiden huolto kuuluu sotilaspastoreille ja vainajat kuljetetaan kotiin, saatiin joulukuun puolivälin jälkeen. Olihan maailmansodan yhteydessä piispojen mielestä ehditty jo todeta armeijan usein voineen henkisesti paremmin kuin kotiseudun väestön, jonka mielet ” Merkittävänä hengenluojana toimivat ylipäällikön päiväkäskyt. Toiset kannattivat kaatuneiden hautaamista taistelualueelle ja toiset heidän kuljettamistaan kotiseudulle. Ota yhteyttä lakimieheemme Tarja Larmasuo, varatuomari tarja.larmasuo@suomenlahetysseura.fi 020 7127 204 Voit myös tilata testamenttioppaamme suomenlahetysseura.fi/testamentti KOTIMAA | 31.10.2019 15. Talvisodan myöhemmissä sielunhoito-ohjeissa papistolle tähdennettiin, että pappien tuli osoittaa sankarivainajien perheille, ”etteivät surevat jää unohduksiin eivätkä yksin surunsa taakkaa kantamaan”. Kirkonkirjoja tarvittiin virkatodistuksia varten väestön siviiliasioiden ajamiseksi sekä kasteiden, avioliittojen ja hautaustoimitusten kirjaamiseksi, mutta myös hätämajoitukseen hakeutuvan evakkoväestön rekisteröimiseksi. Kaatuneiden hautapaikka tuli ratkaista sotilasviranomaisten määräysten ja omaisten toivomusten mukaisesti. Tuomiokapitulien kiertokirjeissä oli vain maininta rekisteriohjeiden olemassaolosta ja käytöstä. Kotiseudun väestön sielunhoidon ja mielialan kannalta sodassa kaatuneiden huolto muodostui olennaisen tärkeäksi
Samuel Fabrin luonnehtii varsinkin talvisodan ajan yhteiskunnallisen eetoksen olleen vahvasti kristillinen. Mikäli tuomiokapituli joutuisi siirtymään olosuhteiden pakosta toiselle paikkakunnalle, ainakin piispan ja yhden asessorin sekä sihteerin tuli muodostaa tuomiokapituli, jota voitiin tarpeen mukaan täydentää apujäsenellä. historia ”T ämä pyhä kirja on miesvainajanne Yrjö Huovilan, joka kuolinhetkellään säilytti sitä taskussaan. tammikuuta 1940. Minulla on ollut kunnia antaa sankarivainajalle tämä kirja, ja toivon, että se ahkerassa käytössä kuluisi nyt Teidän käsissänne lähestyessänne surunne alla sitä Jumalaa, joka rakastavana isänä kehottaa Teitä antamaan jatkuvasti elämänne Kristukselle ja murheen ja ristin alla ylistämään Hänen pyhää nimeään.” Mustekynällä virsikirjan etukanteen piirtyneet sanat ovat sotilaspastori Markku Hovikosken. Ne on kirjoitettu sodassa kuolleen omaiselle yhtenä talvisodan raskaista päivistä, 14. Kirkkojen nuorison ensimmäinen maailmankonferenssi päättyi Amsterdamissa viikkoa ennen toisen maailmansodan puhkeamista. Fabrinin mukaan papiston joukossa oli esimerkiksi Akateemisen Karjalaseuran jäseniä ja muutoinkin Suur-Suomi aatteeseen myönteisesti suhtautuvia. Tähän toimintatapaan oli päädytty torjumalla 1930-luvun hyökkäävä ja aggressiivinen kristillisyys sekä muut kansan yhtenäisyyttä jakavat ilmiöt, jotka painettiin pinnan alle sodan uhkan kasvaessa. Toivomuksia tähän tuli sotilailta itseltäänkin. ” Maailmansodassa osapuolina ovat ihmiset, kansat, aseet ja ideologiat. Kirkon varautumisessa sota-aikaa varten tuli ensi sijassa lähteä siitä, että seurakunnissa keskityttäisiin kirkon kannalta olennaisten tehtävien hyvään hoitamiseen. Kotikasvatuksen ja koululaitoksen kristillinen perintö tuki tätä. – Sotilaiden keskuudessa niin sanottua ”hurraa-isänmaallisuutta” alettiin vieroksua. Jatkosodan ajan henki oli osittain toinen. Isossa roolissa on kuoleman ja menetyksen kohtaaminen sekä sotilaspappien työ, joka tulee ensimmäistä kertaa näin isosti esille. Jaakko Ripatti Kirjoittaja on teologian tohtori. – Erkki Pitkänen sai surmansa tykistökeskityksessä jatkosodan alkuvaiheissa ollessaan etulinjassa tapaamassa sotilaita, kertoo Militarian tutkija Samuel Fabrin. Pian määrä huomattiin aivan riittämättömäksi. – Kun talvisota syttyi, sotilaspappien tarve arvioitiin noin sadaksi papiksi. Kokous välitti maailmalle sanoman kaikkien kristittyjen yhteen kuulumisesta vihollisuuksista huolimatta. Kirkon johto pitäytyi 1930-luvun puolivälistä lähtien ajatukseen, että kirkko ja papisto voivat parhaiten vahvistaa kansallista identiteettiä ”täyttämällä kutsumuksensa”, pitämällä huolta kristillisestä sanomasta ja edistämällä seurakuntatyötä sen eri muodoissa. Kun hengelliseen puhetapaan tuli mukaan maallista eetosta, sitä karsastettiin. Tähän havahduttiin kenttäpiispan toimistossa ja jatkosodan kestäessä ruvettiin ohjeistamaan, ettei papin tule puhua propagandaa vaan on keskityttävä ydinasiaan, evankeliumiin ja ihmisten kohtaamisiin. Pian kuitenkin ymmärrettiin, että pappeja kaivataan nimenomaan taistelujoukkojen keskuudessa. Vastapuoli, Neuvostoliitto, oli julkiateistinen valtio. Jos yhteydet tuomiokapitulien ja lääninrovastien sekä papiston välillä sotatoimien vuoksi katkesivat, tuli näille antaa tuomiokapitulista riittävät ohjeet, joiden nojalla he kykenisivät hoitamaan alueensa kirkollista yhteyttä ja hallintoa. Ensimmäisten sotaviikkojen kokemukset osoittivat, että keskeisen sijan kansankirkon toiminnoissa saivat paikkakunnan koko väestöä koskettavat sankarihautajaiset, kaatuneiden omaisten huolto ja vastuunkanto evakkoväestön vaikeasta asemasta. – Ajateltiin, että pappien työ keskittyisi lepovuorossa olleiden joukkojen kohtaamiseen ja sielunhoitoon. Ilmapommitusten yhtenä tarkoituksena oli synnyttää kauhua ja masennusta, ja sen vuoksi papiston liikkuminen pitäjällä ja varsinkin siirtoväen rohkaiseminen Jumalan sanalla oli piispainkokouksen mielestä aivan välttämätöntä. saattoivat masentua ”vihollisen salaisten asiamiesten kylväessä epäluuloja”. Sotilaspapit eivät jääneet sodassa takalinjoille esikuntatason toimijoiksi, kuten aluksi luultiin. Jo talvisodan aikana sotilaspappeja toimi kolmisensataa, Fabrin taustoittaa. Piispainkokouksen sota-ajan ohjeistus kohdistui hyvän kirkollisen hallinnon turvaamiseksi myös hiippakuntia johtavien tuomiokapitulien työskentelyyn. Maailmansodassa osapuolina ovat ihmiset, kansat, aseet ja ideologiat. Sotilaista noin 95 prosenttia kuului luterilaiseen kirkkoon. Kun oli hätä, se kanavoitui rukouksina ja hengellisyyden kasvuna rintamilla. Myöhemmille sukupolville sodan kuvaa värittää vahvasti Väinö Linnan Tuntematon SoPappi ja sotilas kohtasivat kuoleman varjon laaksossa Museo Militarian näyttely Hämeenlinnassa nostaa esiin suomalaisten sotilaspappien työn sodan kauhujen keskellä. Museo Militarian puhuttelevassa Menetys ja muisto -näyttelyssä Hämeenlinnassa on esillä myös pastori Erkki Pitkäsen Raamattu, kranaatinsirpaleiden ja luotien puhkoma ja lävistämä. – Kuoleman uhka nosti sotilaiden keskuudessa hengellisiä kysymyksiä pintaan, vaikka siviilielämässä uskontoon olisi suhtauduttu välinpitämättömästi tai jopa kielteisesti. Arvoitukseksi jäi, pitäisikö kirkkolaiva kurssinsa maailmansodan poliittisessa ja ideologisessa ristiaallokossa. Menetys ja muisto kertoo suomalaisen sotilaan ja hänen läheistensä tarinan näkökulmasta, jota museonäyttelyissä ei ole aiemmin esitelty. KOTIMAA | 31.10.2019 16. Suomen sodissa 1939–1945 kuoli yli 90 000 sotilasta
Fabrin lainaa Tuntemattoman repliikkiä, jossa sodan lopussa, ankarassa tykistökeskityksessä, Linnan roolihahmo lausuu: ”Älä enää vie.” – Siinä ei viitata sanallisesti Jumalaan, mutta mielestäni tämä on yksinkertainen, hyvin aidolta kuulostava rukous. Järkyttävillä kuvilla shokeeraaminen ei ole tavoitteena. Myös asetovereiden mielipide vaikutti muutokseen, kertoo tutkija Samuel Fabrin. Sodassa tehtiin itsemurhia ja toistuvasta rintamakarkuruudesta tuomittiin äärimmäisissä tapauksissa kuolemaan. Itsemurhan tehneitä ja teloitettuja ei haudattu sankarivainajina Militarian näyttelyn yhdessä osassa kerrotaan ”toisenlaisista sotakuolemista”. Menetys ja muisto -näyttelyn järkyttävintä antia ovat valkoiseen, luonnollisen kokoiseen arkkuun kerätyt aidot kuvat kuolleista sotilaista. Suurin osa vainajista saatiin siellä tunnistettua, mutta osan kohdalla oikea henkilöllisyys ei meinannut selvitä. Siitä kristillinen ulottuvuus on häivytetty melkein kokonaan. Myös sotilaspappien työ tulee Militarian hienossa näyttelyssä mieleen painuvalla tavalla esille. Janne Könönen Pastori erkki Pitkäsen Raamattu. – Kaikkia kuolemia ei laskettu sankarikuolemiksi, mutta jatkosodan aikana suhtautuminen itsemurhiin muuttui. Vitriinissä on esillä leimasin, jossa on teksti: ”Ei haudata sankarihautaan”. Vaikka tapauksia oli kaiken kaikkiaan vähän, oli sankarihautajaisten epääminen silti niin yleistä, että tapauksille tarvittiin oma leimasin. | Kuva: Museo Militaria Kaatuneiden omaisia pyydettiin sodan aikana lähettämään kuvia kaatuneista Kirkollisten asioiden osaston kaatuneiden huollon toimistoon. Tunnistekuvat koottiin sitten vihkosiin, jotta kadonneiksi julistettuja sotilaita voitaisiin ehkä myöhemmin tunnistaa. Seinälle on ripustettu kopioita kuvista. – On totta, ettei miehistön keskuudessa vaikuttanut hengellisyys juurikaan näy Linnalla. Sotilaan kaulassa ollut tuntolevy saattoi esimerkiksi olla kadonnut tai vaihtunut toisen henkilön kanssa. | Kuva: Museo Militaria KOTIMAA | 31.10.2019 17. Itsemurhaa alettiin pitää niin äärimmäisenä ratkaisuna, että henkilö katsottiin soveliaaksi saamaan sankarivainajan aseman. Fabrin kertoo museon työryhmän valinneen esille ne kuvat, joissa vainajat olisivat vähiten silpoutuneita. Evakuointikeskusten tunnistekuvia puhuttelevammaksi sodan todellisuus ei sitä kokemattomalle oikein voi tulla. tilas. Tätä näyttelyä rakennettaessa löysimme kuitenkin Tuntemattomasta yhden mielenkiintoisen lauseen, jonka laitoimme esillekin. – Sotilaspappien työhön kuului johtaa Kaatuneiden evakuointikeskuksia (KEK). – KEK:ssa myös valokuvattiin tunnistamatta jääneet vainajat, jotka oli jo arkutettu, pesty ja puettu
Toisaalta ne kuvaavat aiheiltaan yleensä moraalisia kertomuksia, toisaalta taas katsojakokemuksina pikemminkin tirkistelevät. Lucretia, tarina raiskatuksi tulleesta ja itsensä veitsellä surmaavasta hyveellisestä naisesta, on puolestaan aihe, jonka muunnelmia Wittenbergin työpajasta tiedetään nykyään lähteneen viitisenkymmentä. Grafiikan puolelta näytteillä on myös kirkkoisä Johannes Khrysostomoksesta kertova kuparikaiverrus (1509). Lucas Cranach vanhempi oli oikeastaan tuotemerkki, brändi, kuten nykyisin sanottaisiin. Useammissa töissä taustalla näkyy linna, joka on saattanut olla jonkin taulun tilanneen vaaliruhtinaan koti. Reformaation vaikutusta on arvioitu osasyyksi sille, että Cranach pyrkii maalaustensa taustojen pelkistämisellä kiinnittämään katsojan huomion itse pääasiaan, taulujen henkilöihin ja tapahtumiin. | näyttely | ” Kaunottaret eivät ole millään tavalla häveliäitä, vaan katsovat rohkeasti kohti katsojaa. Ikään kuin taiteilija samalla muistuttaisi katsojaa tämän moraalisesta vastuusta. öljy pyökkipuulle, 1530. Siihen vaikutti humanismin uusi tuleminen, joka nosti antiikin vaikutuksen uudelleen esiin. Silmiinpistävää Raamattua ja antiikin taruja kuvittavissa töissä on aiheiden siirtäminen Cranachin omaan aikaan. L ähes jokainen suomalainen on nähnyt koulun uskonnon tai historian oppikirjassa Lucas Cranach vanhemman (1472–1553) maalauksen Martti Lutherista. Renessanssimestari Lucas Cranach vanhempi oli paljon muutakin kuin reformaation kuvittaja. Cranachin kaunotar-maalausten on usein nähty viestivän mieLutherin maalarin alastomat naiset Lucas Cranach vanhempi: Lucretia. | Kuva: Hannu Aaltonen KOTIMAA | 31.10.2019 18. – Cranach saa toisaalta töillään katsojan havahtumaan siihen, että on ehkä moraalisesti arveluttavaa katsella tätä naista. Sitä kautta Cranach alkoi kuvittaa, aluksi grafiikalla, mytologisia kertomuksia, taidemuseon markkinointisuunnittelija Eija Pekkanen kertoo. kulttuuri lenkiintoista ristiriitaa. – Vaatetus, muoti ja etenkin taustamaisemat muistuttavat Cranachin ajan Saksia ja kuvaavat vaaliruhtinaiden hovimuotia. Sinebrychoffin taidemuseossa on esillä Cranachin alastomien kaunotarten muunnelmia Pablo Picasson tulkitsemana. Kun kysyntä oli kova, tehtiin töitä sarjatuotantona. Sinebrychoffin kokoelmaan kuuluu myös kopio Dürerin Aatami ja Eeva -kuparipiirroksesta. Sinebrychoffin näyttelyssä on mukana myös muutama Cranachin raamattuaiheinen työ. Tauluja valmistui työpajassa, jossa isälleen maalasivat myös pojat Hans ja Lucas nuorempi. Niistä Aatami ja Eeva (1512) on saanut innoituksensa taiteilijan aikalaiselta, Albrecth Düreriltä. Renessanssimestari työskenteli Saksin vaaliruhtinas Fredrik III Viisaan hovitaiteilijana ja oli erittäin suosittu reformaation pääkaupungissa Wittenbergissä, yleten jopa kaupungin pormestariksi. Uskonpuhdistajan hyvä ystävä ja tämän lasten kummisetä oli kuitenkin paljon monipuolisempi maalari kuin vain reformaation muotokuvittaja. Maalauksia tilanneet ruhtinaat näkivät epäilemättä mielellään kauniita nuoria naisvartaloita linnojensa seinillä. Sinebrychoffin taidemuseon näyttely Lucas Cranach – Renessanssin kaunottaret esittelee Cranachin töissä usein esiintyviä alastomia naishahmoja. – Kaunottaret eivät ole millään tavalla häveliäitä, vaan katsovat rohkeasti kohti katsojaa, Pekkanen toteaa. Janne Könönen Lucas Cranach – Renessanssin kaunottaret on esillä Sinebrychoffin taidemuseossa Helsingissä 5.1.2020 saakka. Cranachista ovat sittemmin innostuneet myös modernimmat taiteilijat. – Alastomat naiset olivat tilaustöitä. – Alastomat kaunottaret tulivat Cranachin aiheeksi hovitaiteilijanuran alkuvaiheilla
Kieltämättä monilahjakkaan taiteilijan elämästä välittyy surumielisen levoton, alkoholinja huumeiden huuruinen kuva. Yliluonnollisia kokemuksia toistuu, ja Loiri käy puhumassa niistä selvänäkijä Aino Kassiselle, joka pitää häntä lopulta yhtenä parhaista oppilaistaan. Riku ja Tunna ottavat alkulämmöt illan elokuvaan vieraiden kanssa. Illan aiheena miehet ja tunteet. Se ei ole hidasta tajunnan virtaa eikä ilmavaa ajatusten lentoa, vaan tietoa täyteen ympättyjä kappaleita tikuttaa tajuntaan ilman hetkenkään lepoa reilut seitsemänsataa sivua. Olli Laineen ohjaamassa dokumentissa ristiriitaa on kuvattu leikkaamalla ristiin punk-keikan räimettä ja kastetilaisuutta. Hän kuuli naisen äänen sanovan: älä pelkää, en tee sinulle pahaa. Tervon kirja muistuttaa, että onhan Loiri muutakin: teatterinäyttelijä, huilunsoittaja, monta lajia hallitseva huippuurheilija. 719 sivua. Yle TV2:lla tiistaina 5.11. | Kuva: Yle Kuvapalvelu Jari Tervo: Loiri. Parkkinen on pappi – ja punkkari. klo 9.10 Pro Patria: Vaiennut linnake. Samalla se on katsaus suomalaiseen elämään ja kulttuuriin 40-luvun puolivälistä nykyaikaan. ”Ellei anna kaikkeaan, ei anna mitään”, on kirjan johtolause. Siinä mielessä loppuun olisi voinut vielä lisätä indeksin kirjassa mainituista henkilöistä – niitä nimittäin mainitaan. Kaksi lapsista kuolee. Niskala) pukeutuu farkkuliiviin, jonka selässä on paljetein koristeltu ikoni ja rintataskun merkissä lukee ”The Jesus Revolution”. Punkkari. Sillä hetkellä Loiri koki saaneensa elämäntehtävän ja tulleensa Vesa-Matti Loiriksi. TuiJA PyhärAnTA Docstop: Pappi. Anarkisti. TV1 La 2.11. kello 12.10. Hautausmaalla on lupa surra omalla tavallaan. Mutta juuri tässä piilee kirjan kiinnostavuus: kuka on ollut kenenkin ystävä ja millaisia tunnetut kulttuurihenkilöt olivat kulisseissa. ”Ulkona jo hämärtää ja minua väsyttää.” Loirin henkinen elämä on kiinnostavaa. Joitain heistä virsien sovittaminen punkiksi ahdistaa kuulemma vähän niin kuin natsit. Mutta paljon avarakatseisemmilta eivät vaikuta punkkaritkaan. FreiJA ÖzcAn TV1 La 2.11. Joonas Berghällin elokuva Miehiä ja poikia kertoo suomalaisista isistä, miehistä ja pojista, heidän rakkaudestaan, toiveistaan ja elämänmenostaan. TV1 La 2.11. Pappina Parkkinen on saanut kuulla olevansa lopunaikojen eksyttäjä. Kerran koulupoikana kotimatkalla häntä vastaan lensi yhtäkkiä viisi kuin sirkkelinterää, jotka jäivät pörräämään hänen ympärilleen. Kirjassa Loiri saa pitää kokemuksensa. klo 19.00 Historia: Berliinin muurin tarina. klo 9.25 Hollolan hautausmaan tarinat. Vantaan hautaustoimen päällikkö Minna Aho. Lopulta oma terveyskin pettää, mutta elämä jatkuu. Nuusa Parkkisen elämässä punk ja kristinusko sopivat kuitenkin yhteen ongelmitta. TV1 Ma 4.11. Tsunamin ja Estonian uppoamisen koskettama mies palaa kirjan sivuilla myös lapsuutensa tragediaan, äidin kuolemaan, joka shokeerasi, mutta josta ei puhuttu. Kirjassa tosiaan on kaikki Loirin syntymästä tähän hetkeen. Virsiä hän sovittaa bändinsä kanssa hardcore punkiksi. Mitäpä niitä selittämään. TV2 Ti 5.11. Aimo Tukiaisen ja Väinö Aaltosen panos sankarihautojen muistomerkeissä on ollut erittäin merkittävä. Tuoreessa kirjassaan Uutismies toimittaja Kari Lumikero, 70, palaa järkyttäviin tapahtumiin, joita hän työssään kohtasi ja välitti katsojille MTV3:n kirjeenvaihtajana. | viikon kirja | | painettua sanaa | | viikon tv-vinkit | | dokumentti | Nuusa Parkkinen (nyk. Kysyn itseltäni, että jos minä olisin tuossa tilanteessa, millä tavalla haluaisin itseäni kohdeltavan”, Lumikero sanoo. Kirjailija Jari Tervon elämäkerta taiteilija Vesa-Matti Loirista on kuin maratoniksi venynyt aitajuoksu. Hänellä on ollut useita kokemuksia, joita hän pitää yliluonnollisena. ”Pitää muistaa empaattinen tapa lähestyä ihmisiä. Berliinin muurin murtuminen 9.11.1989 aloitti uuden aikakauden ja oli kylmän sodan lopun alkua. Monille ristiriita on liian suuri. klo 15.05 Pisara. Naistenmieskin, toki, mutta kohusta huolimatta seksikuvaukset eivät ole kirjassa pääosassa. Ikäiseni lukija tuntee Loirin lähinnä Nasse-setänä, Uuno Turhapurona ja Lapin kesän laulajana. Viimeisen luvun kirjoittaa Loiri itse. Verovelat painavat, avioliitot hajoavat kerta toisensa jälkeen. Otava 2019. Niitä yhdistää sanoma rakkaudesta ja vapaudesta. kello 23.35 ja torstaina 7.11. Näiden kokemusten avaaminen kirjassa on saanut monet lukijat ottamaan yhteyttä Lumikeroon ja kertomaan oman elämänsä ”tsunameista”. klo 21.00 Docventures: Teemana suomalainen mies. Riipaisevan paljastavasti kerrotaan Loirin avioliitoista ja niissä liikkuneista tunteista. Välillä ollaan hoitolassa. Hollolan hautausmaan historia alkaa 1300-luvulta ja on merkittävä osa satavuotiaan Suomen historiaa. Pappi, punkkari, anarkisti nuusa Parkkinen työskenteli dokumentin kuvausten aikaan Kainuussa. PäiVi PuhAKKA KOTIMAA | 31.10.2019 19. Helsingin Sanomien (26.10.) haastattelussa Lumikero kertoo, miten pystyi työskentelemään romahtamatta ja itseään kovettamatta
TeksTi | TorsTi lehTinen – kuviTus | Päivi karjalainen KOTIMAA | 31.10.2019 20. Tavaratalot ja vaatekaupat uskovat tekevänsä asiakkailleen palveluksen, kun ne syytävät musiikiksi kuviteltua äänisaastetta tuutin täydeltä. Sen alastomaksi riisuvan katseen edessä on naurettavaa ryhtyä huseeraamaan ministerinä tai teologian tohtorina. Bellmanin laulelmissa kaiken katoavuuden tuntoon yhtyy dionyysinen hurmio. Hän elää epätoivon tilassa: hänet on maailmaan heitetty, ja hän tietää varmasti vain sen, että hän kulkee kohti kuolemaansa. Apostoli Paavali uskoo, että kuolema lopulta kukistetaan. Siihenkin hän kyllä ammentaa vaikutteita Raamatusta. Nicaragualainen munkki ja runoilija Ernesto Cardenal maalaa sanoillaan karun kuvan ihmisen tilasta. Kun hän kirjoitti, että humoristeista suurin on kuolema, hän tarkoitti jotakin aivan muuta. essee Kuolevaisuuden tiedostaminen vapauttaa turhasta. Metelin ja tavaran haalimisen lisäksi muitakin kuolevaisuuden unohtamisen keinoja on yllin kyllin tarjolla. Opettajista viisain ja vihollisista viimeinen S uomen kielessä on kymmeniä kuolemaa tarkoittavia ilmaisuja. Tällä haastavalla lauseellaan hän muistuttaa yksinkertaisesti siitä, että kuolema ei ota todesta yhteiskunnallisia rooleja ja arvoasemia. Juomasarkkaa hän tarjoaa lohdutuk” Kuolevaisuuden unohtamisen keinoja on yllin kyllin tarjolla. Suomessa yksi suosituimmista maksaa vain pari kymppiä pullo ja eteläisestä tai itäisestä naapurimaastamme sitä saa vielä halvemmalla. Ilkikurisemmin saman asian ilmaisee ruotsalainen rokokoorunoilija Carl Michael Bellman, joka aloitti runoilijantyönsä virsien sepittäjänä mutta on tullut paremmin tunnetuksi maallisemman runoutensa ansiosta. Manan majoille muuttaja voi potkaista tyhjää, heittää veivinsä, siirtyä ilmavoimiin, kääntää kuppinsa, heivata lusikan nurkkaan, panna hampaat naulaan, vetää töpselin seinästä tai lopettaa tupakan polton. Noutajalle on turha sanoa, että en ehdi lähteä mukaasi, kun on niin paljon tärkeää tekemistä. Suomessa yksi suosituimmista maksaa vain pari kymppiä pullo. ”Ihminen on tehty yöstä ja kuolemasta.” Torjuttu kuolemanpelko teettää ihmisellä järjettömiä tekoja. Aina täytyy ostaa jotakin, ja korvat pitää täyttää musiikin tai urheiluselostusten viihteellä. Hädissään hän kerää kaikenlaista krääsää, helyä ja hälyä. Suomea taitamaton tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard ei tuntenut näitä väkinäisen hilpeitä eufemistisia sanontoja, joiden taakse kuolemanpelkoinen ihminen lymyää. Viini, laulu ja naiset ovat runoilijan keino unohtaa elämän turhuus. Muukalaisuus maailmassa on ihmisen kohtalo. Paul Gauguin näkee ihmisyksilöt ikävän ruumiillistumina, jotka etsivät epätoivoisesti vastausta kysymyksiin, jotka hän esittää kuulussa maalauksessaan: ”Mistä me tulemme, keitä me olemme, minne me menemme?” ”Jok’ainut askel sun matkallas on askel kohti sun kuoloas”, opettaa satusetä Zachris Topelius, ja tätä säettään hän ei tarkoittanut saduksi. Taide ja kirjallisuus rohkaisevat vieraantunutta ihmistä kohtaamaan aidommin elämänsä kovat ehdot. Toivon, että minulla olisi silmäluomien lisäksi korvaluomet, jotta saisin rauhassa housuni ostetuksi silloin harvoin, kun uudet sellaiset tarvitsen