8 Ka nn en ku va : M ar i Te in ilä 11 4. Runebergin mielestä pietistit erehtyivät. vu os ik er ta 00 43 59 5– 05 –2 24 Rauhan ja toivon talo Suomen Lähetysseuran kiinteistö Jerusalemissa avattiin remontin jälkeen 12 Huovisen veljesten kirjat isästä ja äidistä J.L
Lapset toivovat kuitenkin yhteistä aikaa ja sitä, että vanhemmat olisivat kiinnostuneita heidän asioistaan. Jos naapurissa asuu perheitä, heiltä voi kysyä, mitä kuuluu. 3 THL:n viime viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan pikkulasten vanhemmat ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä. Kaksi kirjaa saman perheen dynamiikasta. Ensin luin pikkuveljen eli viestintäalan yrittäjä, oikeustieteen tohtori Sakari Huovisen kirjan. – Tutkimuksen pääviesti on hyvä. Seuraavaksi tartuin isoveljen eli Helsingin piispa emeritus eero Huovisen kirjaan. Vanhemmilla voi olla kuvitelma, että lapselle pitää tarjota kaikenlaista erilaisia taitoja vahvistavaa toimintaa. | Kuva: Jukka Granström Tarja SaTuLi-KuKKonen Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekeskustoiminnan päällikkö Kaksin aina kaunihimpi V iime viikonloppu vierähti kahta kirjaa lukiessa. Siksi kohderyhmänä hankkeessa ovat alakouluikäisten perheet. Nyt minulle uhkasi käydä niin, että isoveljen kirjassa uutta oli vain hänen äidin kaipuunsa ja sen esiin nostamat tunteet kera teologisten pohdintojen. KOTIMAA | 31.1.2020 2. Monilla perheillä on myös rahahuolia. Paineita tuottaa ylisuorittamisen eetos. Isoveljen kirja on paljon suppeampi ja sen ote persoonallisempi, siinä on enemmän tunnetta. aluksi | viikon henkilö | Yhteisvastuukeräyksen teemana on vanhemmuuden tukeminen. Jos asiasta innostunut lukija ottaisi yhteyttä ja kysyisi, kumpi kirja kannattaa lukea ensin, pohtisin hänen kanssaan seuraavaa. Kokemuksemme mukaan perheet toivovat kohtaamisen paikkoja muiden perheiden kanssa. Suositukseni olisi päinvastoin kuin itse tein. Pikkuveljen kirja on laajempi, ja vaikka se keskittyy isään, se kertoo kaiken oleellisen myös äidistä. Minkälainen viikonlopun kirjallinen matka oli, se selviää tämän lehden sivuilta 8–9. Olisi sääli jos olisin tyytynyt vain toiseen kirjoista. Viidennes keräystuotosta käytetään Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Pelastakaa Lapset ry:n hankkeeseen. Haluamme tarjota heille yhdessäolon paikkoja, joissa perheet voivat tavata ja lapsen ja vanhemman suhde vahvistuu yhteisen tekemisen keinoin. Hän kertoo äidistään, hammaslääkäri aili Huovisesta, joka kuoli tulevan piispan ollessa yhdeksänvuotias. – Viime vuonna tekemämme kyselyn mukaan suurimmat huolet liittyvät riittämättömyyden tunteeseen. – Hanke käynnistyy ensi vuonna ja on vielä suunnitteluvaiheessa. Etukäteen olin täpinöissäni, sillä harvoin on tarjolla tällaista herkkua. oLLi SePPäLä Julkaisupäällikkö innostui Huovisen veljesten kirjoista. Ensin lukisin äidin kaipuusta ja sitten isästä ja äidistä laajemmalla kirjeenvaihdolla höystettynä. Tuija PyHäranTa ”Ylisuorittamisen eetos tuottaa vanhemmille paineita” Tarja Satuli-Kukkonen tietää, että vanhemmat kaipaisivat arjessa apua, mutta eivät syystä tai toisesta kerro siitä muille. Hän kertoo isästään, tuomiorovasti Lauri Huovisesta, ja vaikeasta suhteestaan häneen. Puhutaanko vanhemmuudesta liian negatiivisesti. Tavoitamme hyvin alle kouluikäiset ja heidän vanhempansa esimerkiksi perhekahviloissa, mutta alakoululaiset ovat jääneet paitsioon. Kirjoittajina isoveli ja pikkuveli. Toivoisin, että vanhemmat rohkaistuisivat puhumaan ja pyytämään apua. 4 Miten oman lähipiirin vanhempia voisi tukea. Yleensä lapsi on vanhemmille ilon aihe, vaikka sitä ei aina tulla kertoneeksi. – Perheet tunnistavat tarvitsevansa apua esimerkiksi lastenhoidossa, mutta siitä ei syystä tai toisesta kerrota muille. Olemme pohtineet yhdessä Pelastakaa Lapset ry:n, Kirkkohallituksen ja Kirkkopalvelujen kanssa, mihin perheet kaipaavat tukea. 2 Minkälaisia perheiden haasteet ovat. 1 Mistä hankkeessa on kyse
Rahallisen tuen lisäksi keräys nostaa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia kotimaassa sekä ulkomailla. Voin katsoa niin, että näen ihmisen, en vain omaa mielikuvaani siitä ihmisestä. Monin osin saattohoidon tilannetta on saatu parannettua muun muassa hoitohenkilökunnan koulutuksen kautta. Keräysjohtaja Tapio Pajusen mukaan suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahva yksin selviämisen pyrkimys, johon sisältyy oletus vanhempien selviämisestä ilman apua. Kerran nähtyään ei voi enää olla välinpitämätön. Rakastavaiset toki voivat tuijottaa toisiaan silmiin hyvinkin kauan, kunnes päätyvät lopulta suutelemaan. Niissä vanhemmat joutuvat usein olosuhteiden pakosta keskittymään vain selviytymiseen ja toimeentulon hankkimiseen. Minäkin voin katsoa toista silmiin, toisen sieluun. Joka vuosi keräyksen tuotosta ohjataan miljoonia euroja huolella valittuihin kohteisiin. ?. Siihen on vielä matkaa. Sitä kautta vahvistetaan lasten mahdollisuutta saada koulutusta. Siihen pitää saada ajoissa tukea. Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Ulkomailla vanhemmuuden tukeminen on erityisen tärkeää niillä alueilla, jotka ovat alttiita luonnonkatastrofeille, sekä pakolaisleireillä. Tapio Pajunen muistuttaa vanhemmuuden olevan maailman tärkein työ. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. FreIja Özcan Kirjoittaja on Kotimaan toimituspäällikkö. Silmistäni näkyy tunteita ja merkityksiä, rehellisyyttä ja salaisuuksia. KoTIMaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu ?7B, 00180 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSn 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Matti Koli Myyntijohtaja: Otto Mattsson lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 Kotimaa 30.1.1970. Kiitos kuuluu siis heille. Maailman tärkein työ Y hteisvastuukeräys käynnistyy sunnuntaina. Tähän kansanliikkeeseen on helppo liittyä. Lähimmäisenrakkauden kansanliike on mahdollinen vain tuhansien vapaaehtoisten kerääjiensä ansiosta. Korjattavaa on vielä. Viime vuoden lopulla valmistuneen Sosiaalija terveysministeriön asiantuntijoiden laatima suositus painottaa jokaisen oikeutta tarpeenmukaiseen saattohoitoon. Ehkä se on häivähdys totuutta minusta, joka peilautuu toisen silmistä. Jos on riittävästi etäisyyttä ja toinen puhuu ja selittää jotain, silmiin katsominen onnistuu ihan hyvin. Mutta mitä lähempänä kasvokkain istuu, sitä vaikeammaksi katseiden kohtaaminen käy. Yhteisvastuukeräys voidaan määritellä lähimmäisenrakkauden kansanliikkeeksi. Kirkosta eronneiden määrä nousi monessa seurakunnassa vähintään kaksinkertaiseksi siitä, mitä se oli vuonna 1968. Haluanko että katsotaan. Näennäisenä syynä ilmoittavat useimmat edelleenkin verot. Ihmiskunta on Jumalan kuvaksi luotu, ja meidän silmistämme heijastuu häivähdys hänestä. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Kirkosta eroaminen voimakkaassa nousussa. Valtaosa käy edelleen eroamassa kirkkoherranvirastossa. Syynä tähän on nähty kirkonvastaisen propagandan ja helpottuneen eroamiskäytännön yhteisvaikutus. 1970 MarI TeInIlä päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. KOTIMAA | 31.1.2020 3. Yksi sellainen on ollut riittämätön mahdollisuus päästä saattohoitoon. Yhteisvastuu keräsi saattohoidon kehittämiseen varoja kuusi vuotta sitten. Yhteisvastuukeräyksen 2020 tuotolla tuetaan maailman katastrofialueilla muun muassa Nepalissa erityisesti naisten ja äitien koulutusta ja toimeentulomahdollisuuksien kasvattamista. Kauanko kestät katsoa toista ihmistä silmiin. Nopeasti toisen katseen kohteena tuntuu siltä, että nyt minua katsotaan sieluun saakka. Ehkä se on häivähdys kaipuuta tulla ymmärretyksi ja välitetyksi. Ihmistä katsoessani katson myös Jumalaa silmiin. Yhteisvastuun tuotosta ohjataan 60 prosenttia kansainväliseen apuun Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston kautta. Mutta entä muut. Se on yksi suurimpia kansalaiskeräyksiä Suomessa. Vanhan rinnalle tuli uusi menettely, jonka mukaan on mahdollista erota kirkosta ilmoittamalla aikomuksestaan ainoastaan siihen siviilirekisteriin tai uskonnolliseen yhdyskuntaan, johon halutaan liittyä. Tänä vuonna Yhteisvastuukeräys kerää varoja vanhemmuuden tukemiseen kotimaassa ja ulkomailla. Katsoessani otan kuitenkin riskin: Näkeminen saa välittämään. Mitä pelkään silloin, kun sieluuni katsotaan. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 30.1
Puolisotilaalliset joukot käyttävät oikeutuksenaan katolilaisten nationalistien ja vastapuolella protestanttisten unionistien huonoa kohtelua. | Kuva: Paul Faith / AFP / Lehtikuva uutiset KOTIMAA | 31.1.2020 4. – Sen sijaan unionistit taas vastustavat ankarasti kovan rajan syntymistä Pohjois-Irlannin ja muun Iso-Britannian välille. Uskonnolla on roolinsa konfliktissa. | pohjois-irlanti | V anhat kaunat ovat nousseet pintaan Pohjois-Irlannissa Brexit-neuvottelujen myötä. Uusi IRA otti vastuun teosta, mutta puolusteli sitä sanomalla, että tarkoitus oli ampua poliisia. Etenkin EU:ssa on kannettu huolta väkivaltaisuuksien leimahtamisesta. Edessä oleva Brexit on vaikuttanut Pohjois-Irlannissa yleisesti ottaen yhteiskuntarauhaa heikentävästi. Tällä hetkellä väkivaltaisuuksissa on kyse pääasiassa suhteellisen pienilukuisten rähinäjoukkojen toiminnasta. Raja rikkoisi Belfastin vuoden 1998 rauhansopimusta, joka kieltää rajan pystyttämisen, johtava asiantuntija Jyrki Ruohomäki Kriisinhallintakeskuksesta kertoo. – Merkittävän sopimuksen rikkominen yhdeltä osin saattaisi vaarantaa koko rauhansopimukkonflikti | Brexit eli Ison-Britannian ero Euroopan Unionista on heikentänyt yhteiskuntarauhaa Pohjois-Irlannissa. Tämä on nationalistien näkökulmasta täysin poissuljettu vaihtoehto. Brexit on ajanut Irlannin epävakauden tilaan Pohjois-Irlannin Derryssä poliisit keräsivät todisteita viime huhtikuussa alueelta, jolla toimittaja Lyra McKee kuoli saatuaan luodin päähänsä mellakassa. Brexit-äänestys nosti esiin mahdollisuuden jonkinlaisen rajan paluusta Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan välille
Tavoitteena ei siis ole uhrien synnyttäminen vaan oman asian esillä pitäminen julkisuudessa. Sitä lukee 50.000 seurakuntien päättäjää ja aktiivia. Lisäksi monet koulutetut protestantit muuttavat Britanniaan, eivätkä välttämättä enää palaa Irlantiin. Vastaavasti puolet väestöstä yhä identifioi itsensä tämän jaottelun mukaisesti. – Uskonto siis toimi taloudellisen eriarvoisuuden erottelukriteerinä, mutta viimeistään 1800-luvulta alkaen painopiste on siirtynyt pikemminkin valtapolitiikkaan. Ennen Irlannin tasavallan itsenäistymistä protestantteja oli tasaisemmin koko saarella. Suurin osa unionisteista on protestantteja ja nationalisteista katolilaisia. Kirkkojen rooli on konfliktin viimeisessä vaiheessa aina 1960-luvulta eteenpäin ollut sovitteleva. Siksi on erikoista, että sivullisia ylipäänsä päästetään poliisien läheisyyteen. Ongelmallista on, että suurimmat puolueet, nationalistien Sinn Fein ja unionistien DUP, eivät näytä kykenevän jakamaan valtaa keskenään paikallisparlamentissa. Paras tapa huolehtia siitä on ilmoittaa vaali ehdokkaista Kotimaassa. Kiistassa on yhä pohjimmiltaan kyse Britanniassa pysymistä kannattavien unionistien ja Irlannin tasavaltaan liittymistä kannattavien nationalistien poliittisesta konfliktista. – Voi olla, että kauppapolitiikka työntää yhä useammat protestantit kannattamaan Irlannin saaren yhdistymistä. Passihakemusten määrä onkin kasvanut huomattavasti Brexitin myötä, myös protestanttien keskuudessa. Väkivallasta vastaavat pääasiassa rikollisjoukot, jotka harjoittavat huumekauppaa ja ” Kirkkojen rooli on konfliktin viimeisessä vaiheessa ollut sovitteleva. Uusi IRA otti vastuun teosta, mutta puolusteli sitä sanomalla, että tarkoitus oli ampua poliisia. Oman arvioni mukaan tulevaisuus näyttää hyvältä, sillä väkivallan kannattajien osuus on pienentynyt. Esimerkiksi IRA:sta eronnut pienryhmä, niin sanottu Uusi IRA, jatkaa kuitenkin yhä pommi-iskuja. Kaikki suurimmat aseelliset ryhmittymät ovat sitoutuneet rauhansopimuksiin. Ryhmittymien motiivit liittyvät nykyisin enemmän taloudelliseen kuin poliittiseen kamppailuun. Toimi heti! KOTIMAA | 31.1.2020 5. Irlannissa tehdään uusi väestönlaskenta, jossa kansalaisilta kysytään muun muassa uskontoa ja sitä, kokeeko hän olevansa irlantilainen, britti, vai pohjoisirlantilainen. Aseelliset ryhmittymät eivät ole ilmestyneet Pohjois-Irlantiin Brexitin myötä, vaan niitä on ollut olemassa aina saaren jaosta saakka. Tosin viime kesänä julkaistun asennetutkimuksen mukaan noin puolet pohjoisirlantilaisista ei tällä hetkellä katso kuuluvansa kumpaankaan ryhmään. Se tosin varoittaa niistä etukäteen. sen olemassaolon ja juuri nämä epävarmuudet huolettavat monia. Katolilaisten määrä taas kasvaa, sillä he saavat yleensä enemmän lapsia. – Mikäli syttyisi vastaavia vastakkainasettelua lietsovia yhteenottoja ja väkivaltaisuuksia kuin 1960ja 1970lukujen taitteessa koettiin, voisi ainakin osa tästä niin sanotusta piilokannattajakunnasta antaa hiljaisen hyväksyntänsä radikaaleille toimille, Ruohomäki sanoo. Vielä ei ole pystytty luomaan rakenteita, jossa valta aidosti jaettaisiin hyvässä hengessä. Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin yhdistäminen ei ole kiinnostanut protestantteja, mutta tilanne saattaa nyt muuttua. Uskontojen rooli konflikteissa juontaa juurensa 1500-luvulle. Poliittinen keskikenttä on vahvistunut. – Aikojen kuluessa he muodostivat eräänlaisen Irlannin saaren eliitin, jolle keskittyi sekä poliittinen että taloudellinen valta. Kotimaan seuraava numero ilmestyy 7.2. Väkivaltaa on ollut jatkuvasti myös rauhanprosessin vuosina, mutta se voi saada uusia kierroksia Brexitin myötä. Itsenäistymisen jälkeen Pohjois-Irlannin jäätyä osaksi Iso-Britanniaa protestanttiväestö asettui Pohjois-Irlantiin, Ruohomäki kertoo. Valtaosa väestöstä sanoutuu irti väkivaltaisuuksista. Nykyään Irlannin saaren kaikki asukkaat voivat hakea Irlannin tasavallan passia. Se kertoo myös siitä, että ihmiset ovat kyllästyneet jatkuviin kiistoihin ja ongelmiin, Sulkunen sanoo. – Pidän tätä kuitenkin varsin epätodennäköisenä. Niitä kannattaa vain pieni, usein poliittisilta mielipiteiltään jyrkkien ihmisten joukko. Nationalistien puolisotilaallisilla järjestöillä saattaa olla hieman suurempi valmius palata takaisin väkivallan tielle. Monet tasavaltalaiskannattajat ovat sillä kannalla, että Brexit voi olla mahdollisuus uuteen alkuun eikä väkivaltainen kampanjointi siksi houkuttele. Tänä päivänä kirkot pyrkivät tekemään rauhantyötä ruohonjuuritasolla muun muassa järjestämällä yhdessä erilaista yhteisötoimintaa. ArjA-LeenA PAAvoLA Pyydä lisätietoja Pirjo Teva 040 680 4057 tai pirjo.teva@kotimaa.fi Vaalit lähestyvät! Hyvä kirkkoaktiivi, hiippakuntasi kirkolliskokousedustajat ja hiippa kuntavaltuuston jäsenet ansaitsevat alueesi kaikki äänet. salakuljetusta sekä keräävät suojelurahaa. Anglikaaniset ja katoliset kirkot esimerkiksi toimivat taustavaikuttajina vuoden 1998 Belfastin rauhansopimuksen pohjatyössä. Pohjois-Irlannissa arvioidaan yhä toimivan noin 22 puolisotilaallista ryhmää. – Uskonnon roolia ei voi kiistää, mutta sitä ei kannata suurennella, väitöskirjatutkija Susanna Sulkunen sanoo. Englanti kolonisoi Irlannin saaren ja asutti sinne etupäässä skottilaisia protestantteja, joista nykyisen protestanttiväestön katsotaan polveutuvan. – Pohjois-Irlannissa menetettiin jo kymmenen vuotta sitten protestanttien enemmistöasema, koska uskonnottomien määrä on lisääntynyt. Viime vuoden huhtikuussa nuori toimittaja kuoli saatuaan mellakoissa luodin päähänsä. Esimerkiksi rajatarkastuspisteiden pystyttäminen voisi hyvin todennäköisesti tarkoittaa niitä kohtaan tehtäviä aseellisia iskuja. Susanna Sulkusen oman kokemuksen mukaan Pohjois-Irlannin mielenosoituksissa heitellään polttopulloja ja kiviä poliiseja kohti. Vuosien 2018 ja 2019 aikana kolme ihmistä on tapettu Pohjois-Irlannin aseellisten ryhmittymien iskuissa. juuri ennen vaaleja. Brexitin on ennakoitu iskevän Pohjois-Irlannin talouteen Britanniaa kovemmin. – Vuoden päästä edessä on kiinnostava tilanne
Kyseessä oli Kantolan ensimmäinen kesätyö seurakunnan palveluksessa. nuoret | Joissain seurakunnissa kesätöiden hakuajat ovat jo päättyneet, kun taas Lapin hiihtokeskuspaikkakunnilla kesälle ei ole uhrattu vielä montakaan ajatusta. Kesäteologien ja -nuorisotyönohjaajien hakuajat ovat Jyväskylässä ja Oulussa jo päättyneet. Näin viimekesäisen toimensa kiteyttää oululainen Sanna Kantola. Kotimaa kysyi seurakunnista kesätyöntekijöiden rekrytoinneista. He pitävät hartauksia, lämmittävät saunaa ja huolehtivat soutukuljetusten järjestämisestä, Jyväskylän seurakunnan vs. Jotta tarvittava kesätyöläisten määrä saadaan kokoon, avoimista paikoista täytyy ilmoittaa laajasti ja ajoissa. Jyväskylän seurakunnan erikoisuus on seurakunnan omistama Lehtisaaren kesänviettopaikka. KOTIMAA | 31.1.2020 6. Heistä noin puolet työllistyy hautausmaille. Vajaan 17 000 jäsenen Raision seurakunta valmistelee yhteensä seitsemän henkilön palkkaamista hautausmaiden ylläpitoon. – Silti oli ihanaa viettää aikaa nuorten kanssa ja olla paljon ulkona. Määrä on myös Jyväskylässä vakiintunut. Kesäteologeja palkataan kahdeksan. Kesätyöntekijämäärien toista laitaa edustavat Raision ja Kolarin seurakunnat. Erimittaisia leiripestejä tekeviä on lähes yhtä paljon. – Saareen palkkaamme kymmenen ohjaajaa. Sosionomi-diakoniksi keväällä valmistunut Kantola toimi Oulun Tuiran seurakunnan kesädiakonina toukokuulta elokuulle. Muihin tehtäviin kesätyöläisiä ei tänä vuonna tarvita. Kantolan kaltaiset leirityöntekijät nousivat esille keskeisenä seurakuntien kesätyöntekijäryhmänä, kun Kotimaa-lehti soitti neljään seurakuntaan eri puolille Suomea ja kysyi ensi kesän työntekijärekrytoinneista. Usein seurakuntien kesätyöt ovat mukana myös nuorten kesätyöpaikkoja esittelevissä julkaisuissa. Esimerkiksi osa lastenohjaajista työskentelee kesällä rippileireillä, kirkkoherra Sari Lehti kertoo. Hyvä kokemus sai hiljattain jatkoa: Kantola palkattiin lastenohjaajan sijaiseksi kevätkaudelle. Työ oli vaihtelevaa ja opettavaista. Lapsiperheelliselle pitkät leirirupeamat ovat rankkoja. Lähes 96 000 jäsenen Jyväskylän seurakunnassa kesätyöntekijöitä rekrytoidaan noin 130. Leirit ovat oma maailmansa. henkilöstöpalvelusihteeri Riina Pynnönen luettelee. Käytännössä työ koostui rippikoululeirien suunnittelusta, leireistä ja konfirmaatiomessuista. Jos palkattavien lukumäärän suhteuttaa seurakunnan kokoon, se on samaa suuruusluokkaa kuin Oulussa ja Jyväskylässä. Halutaan: Hyvä kesätyöntekijä ” Arvostamme ahkeraa ja toimeliasta asennetta ja sitä, ettei henkilö pelkää saada multaa sormiinsa. – Minulla on partiotausta, ja leirityö oli siinä mielessä tuttua. Oulussa hakuaika on helmikuussa. Saaren toiminta pyörii käytännössä kokonaan kausityöntekijöiden voimin. Oulussa ja Jyväskylässä rekrytointiprosessi hoidetaan kuten muutkin työnhaut. – Kesätyöläisten kokonaismäärä on ollut pitkään samalla tasolla, seurakuntayhtymän henkilöstöpäällikkö Seppo Pitkäaho kertoo. Hän arvioi palkattavien määräksi 4–7 henkilöä. Lisäksi kesäja kausityöntekijöitä tarvitaan muun muassa kanttoreina, kirkko-oppaina ja tuomiokirkon kesäkioskin myyjinä. Kaikkiaan Oulussa tarvitaan yli 200 kesätyöntekijää. Soittokierroksen kohdeseurakunnista ylivoimaisesti eniten kesätyöntekijöitä palkataan 147 000 jäsenen Oulun seurakuntayhtymässä. uutiset | kausityöntekijät | I hana työ. Välillä iski koti-ikävä. Omien nettisivujen ja seurakuntalehden lisäksi monista kesätyöpaikoista ilmoitetaan KirkkoHR-palveluissa sekä yleisillä työpaikkasivustoilla kuten Oikotiellä ja TE-palveluissa. Jäseniä seurakunnassa on noin 3 000. Länsilappilaisessa Kolarin seurakunnassa kesän rekrytointitarpeita vasta kartoitetaan, sanoo vt. kirkkoherra Asko Nuorkivi. Tehtävien kirjo on yhtä laaja kuin Oulussa. – Meillä on vakituista henkilökuntaa sopivasti. Uimavalvonnassa sai olla tarkkana. Jyväskylässä hautausmaille mielivien tulee jättää työhakemukset tammikuun loppuun mennessä
Toisaalta pidämme hyvänä, että nuoret pääsevät työelämän makuun. Kanttorin loma-aikana meillä on toiminut pätevä kesäkanttori, Nuorkivi toteaa. kirkon kausityöläinen hoitaa hautausmaat, esittelee kirkkotilat, säestää virret ja pyörittää leirit. eniten kesätyöntekijöitä palkataan puutarhatöihin. Metriset nietokset ja Ylläksen kevätsesonki pitävät huolen, että kirkkoherranvirastossa ajatukset ovat vielä muualla kuin kesätöissä. – Kriteerit ovat joiltakin osin ehkä jopa keventyneet. – Seteleiden käyttö on lisääntynyt ja aiheuttaa jo aikamoisen paperityön. Oulussa oli viime vuosituhannen lopulla jakso, jolloin kaupunkiin oli vaikea saada kesäteologeja. – Kausityöntekijät ovat lomakaudella seurakuntamme näkyvimmät kasvot, Riina Pynnönen Jyväskylän seurakunnasta sanoo. – Vaikka työstä nauttii, välillä on tarve hengähtää rauhassa. Jos tarjolla on henkilöitä, jotka ovat olleet aiemmin, heitä on helppo kutsua töihin, sillä he pystyvät vähällä perehdytyksellä tarttumaan toimeen. Ihanteellinen seurakunnan kesätyöntekijä on reipas ja valmis monenlaisiin työtehtäviin, haastatellut sanoivat. Entä mitä kesätyöläinen odottaa seurakunnalta työnantajana. Joskus kyselemme puutarhatöihin kausityöntekijöitä läheiseltä Tuorlan maaseutuopistolta, Sari Lehti sanoo. – Seurakuntamme tuntuu olevan pidetty työpaikka: usein samat henkilöt hakevat työtä uudestaan seuraavana vuonna. Vaikka seurakuntatalous tiukentuu, meidän pitää huolehtia yhteiskuntavastuustamme tässäkin mielessä, Pitkäaho tuumii. Kesätöitä hakevien määrät ovat Jyväskylän seurakunnassa ahkerasta ilmoittelusta huolimatta vähentyneet. – Kaikki kesätyöpaikkamme on kuitenkin saatu täytettyä. Helsingin teologisen tiedekunnan portailta katsottuna pohjoisen valkea kaupunki näytti ilmeisen etäiseltä. Oulussa luterilaiset seurakunnat työllistivät viime kesänä peräti 80 ”setelinuorta”. Heikki Salmela Seurakunnan kasvot Kotimaan haastattelemat seurakuntavaikuttajat korostavat kesätyöntekijöiden merkitystä seurakuntien kesätoiminnalle. Määrä oli ennätys. – Kesätyöntekijöissä arvostamme ahkeraa ja toimeliasta asennetta ja sitä, ettei pelkää saada multaa sormiinsa, Asko Nuorkivi Kolarista kiteyttää. Ehkä seurakunnan näkyvyys on heikentynyt tai muualla on kiinnostavampia töitä tarjolla, Pynnönen pohtii. Muualla kiinnostus on pysynyt samalla tasolla. Pienillä paikkakunnilla korostuu kuitenkin valmiiden verkostojen ja suorien yhteydenottojen merkitys. Viime kesän leirinohjaajana työskennelleellä Sanna Kantolalla on tulevien leirien järjestäjille toive: pyrkikää samaan vetäjille omat huoneet. Oulussa ja Kolarissa seurakunnat ovat hyödyntäneet palkkauksessa kaupungin ja kunnan myöntämää nuorten palkkaustukea eli niin sanottuja kesäseteleitä. kuva on kalevankankaan hautausmaalta Tampereelta. | Kuva: Hannu Jukola / Kirkon kuvapankki KOTIMAA | 31.1.2020 7. – Meillä kesätyöntekijöitä tarvitaan pääsääntöisesti ulkotöihin, mutta heitä käytetään myös esimerkiksi siivouksessa sekä apuna kirkkosalin sisustamisessa. Etenkin hautausmaiden hoito keskittyy niin vahvasti muutamaan kesäkuukauteen, ettei töiden tekeminen pelkästään vakituisin voimin ole realistinen vaihtoehto. Kolarissa rekrytointiprosessi on eniten alkutekijöissään. Riina Pynnösen mukaan kiinnostuksen vähentyminen ei johdu ainakaan tehtävissä edellytettävien kriteerien kiristymisestä. Myös Raisio ja Kolari hyödyntävät kesätyöpaikkailmoittelussa lehtiä ja nettiä. Esimerkiksi teologeilta, kanttoreilta ja puutarhureilta on aina edellytetty koulutusta tai opintoja. Etenkin jos tekee monta leiriä lähes peräkkäin. – Nykyään hakijoita riittää hyvin tännekin – kaikki teologit eivät pakkaudu etelään, Seppo Pitkäaho toteaa
Eero Huovinen kirjoittaa persoonallisesti, tunnetta tihkuen ja samalla omaa teologista näkemystään viisaasti viljellen. Julkisuudessa on jo ollut lukuisia haastatteluja Eero Huovisesta ja hänen kirjastaan. Viime vuonna kirkkoon liittyi runsaat 16 200 henkilöä. Innostusta tosin seuraa pieni pettymys, sillä kumpikin kirja puhuu samoista asioista ja käyttää samoja lainauksia. Heikki Rusaman ja Eero Hietalan podcastissa käsitellään elämän ja uskon suuria kysymyksiä sekä kristillisiä yhteisöjä. Äiti puolestaan on välitön, valoisa ja ymmärtäväinen. Kotimaan podcast jatkuu Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcast jatkuu kevätkaudella. Uusi osoite on Porkkalankatu 7 B, 2. Isän kädestä -kirjassa on kuviin upotettu kymmenen äänitettä, joita voi kuunnella erillisellä kännykkäsovelluksella. 1951) teologi-isästään. Punaiset maalijäljet huomattiin synagogan pääovessa ja seinillä maanantaina aamulla. Yhteinen elämä on alussa. Suuri yleisö tietää, kuka Eero Huovinen on; hänet tiedetään oivaksi sanankäyttäjäksi ja hänen kirjansa nimi tihkuu tunnetta. Vanhoissa tiloissa Helsingin Hietalahdenrannassa Kotimaa Oy on sijainnut vuodesta 2006. Ailin kuoleman jälkeen Lauri Huovinen avioitui itseään 15 vuotta nuoremman talousopettaja Eira Vainion kansaa. Eero ja Sakari Huovinen eivät juuri puhu kirjoissaan isänsä toisesta elämästä, johon he eivät kokeneet enää kuuluneensa. Hän kuoli vuonna 1994 – tismalleen samana päivänä kuin Aili 40 vuotta aikaisemmin. Isä näyttäytyy kummassakin kirjassa ristiriitaisena, ankarana ja etäisenä hahmona. Lukijalla on kirjojen edessä syytä myös innostukseen. Tunnelma on valoisa ja iloinen. Turun piispa Kaarlo Kalliala kirjoitti Facebookissa pitävänsä erityisen alhaisena uskonnon pyhien paikkojen vahingoittamista päivinä, joina muistetaan yhteisön kohtaamaa vainoa ja kärsimystä. Hänen veljensä Sakari Huovinen kirjoitti puolestaan isän varjosta. Kotimaa24:ssä. Aili ja Lauri alkavat seurustella, avioituvat ja saavat lapsia. Sakari Huovinen puolestaan kirjoittaa enemmän ulkokohtaisesti, elämäkertamaisesti, joskin ajoittain myös henkilökohtaisesti. Myöhemmin Aili-vaimon kuoltua 1954 Lauri Huovisesta tulee ensin Malmin kirkkoherra, sitten Herttoniemen kirkkoherra ja lopuksi tuomiorovasti Turkuun sekä yliopistomies. Hän ei koskaan soittanut, eivätkä minun asiani häntä kiinnostaneet. Isän kädestä on tuplasti laajempi ja hidaslukuisempi pitkien lainausten vuoksi. Niiden näkökulma ja kirjoittamistapa tosin ovat onneksi kovin erilaiset. En minäkään käynyt kotona, ylioppilaaksitulon jälkeen pistäydyin vain muutaman kerran.” Sakari Huovinen kirjoittaa myös, ettei ollut isälleen katkera, Pappisperheen valot ja varjot elämäkerta | Eero Huovinen kirjoitti kirjan äidin kaipuusta. Sakari Huovisen kirja on jäänyt sivummalle, ja syykin on selvä. Lauri ja Aili Huovisella oli Eeron ja Sakarin lisäksi kolmaskin poika, Matti (s.1946), josta tuli pappi ja kirkkoherra. Ne sekä täydentävät tosiaan että puhuvat asiatasolla toistensa päälle. KOTIMAA | 31.1.2020 8. Kotimaan toimitus muutti Ruoholahteen Kotimaata, Kotimaa24:ää ja Askelta kustantava Kotimaa Oy on muuttanut uusiin tiloihin Helsingin Ruoholahteen. Ensimmäinen jakso julkaistaan 31.1. Äidin ikävä on isoprinttinen ja nopealukuinen. uutiset | lyhyesti | | kirkkohistoria | E lämäkertojen ystävillä on aihetta myönteiseen hämmennykseen. Isä oli jäänyt minulle etäiseksi. (Sakari ehti.) Lukijan odotuksia lisää se, että isoveli-teologi-Eero (s.1944) on kirjoittanut kirjan hammaslääkäriäidistään ja pikkuveli-maallikko-Sakari (s. Vuotta aikaisemmin kirkkoon kuului 69,7 prosenttia suomalaisista. Noin 56 000 suomalaista erosi siitä. Kirjojen nimet ovat Äitiä ikävä ja Isän kädestä – Lauri Huovisen ensimmäinen elämä. Eero Huovisen kirjassa pääosassa on äiti, jota on mustavalkoisessa kuvassa korostettu värin avulla. Liitosta syntyi kaksi lasta, poika ja tyttö. Lukija saa kuullakseen muun muassa otteita, joissa Lauri Huovinen saarnaa. Tänä vuonna muistettiin lisäksi Auschwitzin keskitysleirin vapauttamista 75 vuotta sitten. Hänet kuvataan kirjoissa kiltimmäksi ja sopuisammaksi kuin esikoinen ja kuopus, jotka ottivat isänsä kanssa rajustikin yhteen. Kirkkoon kuuluu 68,6 prosenttia väestöstä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului vuoden 2019 lopussa noin 3 792 000 henkilöä, mikä tarkoittaa 68,6 prosentin osuutta Suomen väestöstä. Sen sijaan Sakari Huovinen ei ole julkkis, eikä suuri yleisö taida tietää sitäkään, kuka oli Lauri Huovinen. Vainojen uhrien muistopäivä on erityisesti holokaustin uhrien kansainvälinen vuosipäivä. Sakari Huovisen kirjan kannessa pääosassa on isä, mutta kuva on ikään kuin kätketty tomun ja tuhkan alle. Kannet tosin synnyttävät tyystin erilaisen tunnelman. Kansien tunnelmille on katetta. Emerituspiispa Eero Huovinen ja hänen veljensä, oikeustieteen tohtori Sakari Huovinen ovat tahoillaan kirjoittaneet kirjat vanhemmistaan, Lauri ja Aili Huovisesta. Myös kirjan nimi herättää mielleyhtymän ankaruudesta ja väkivallasta. Äitipuoli tosin saa kiitokset, mutta poikien ja isän suhteisiin hän ei liikoja puuttunut. krs, 00180 Helsinki. Kummassakin kirjassa keskitytään erityisesti ajanjaksoon (noin 1940–1954), jona Lauri Huovinen on ensisijaisesti teologian opiskelija ja sitten Evankeliumiyhdistyksen matkasaarnaaja. Vaikutelma on synkkä ja uhkaavakin. Samasta pappisperheestä tarjotaan kaksi erilaista tarinaa. Kirjat ilmestyivät viikon välein, mikä ilmeisesti oli veljellistä kilpailua siitä, kumpi ehtii ensin. Turun synagogaa tuhrittiin Turun juutalaisen seurakunnan synagoga joutui ilkivallan kohteeksi vainojen uhrien muistopäivänä 27.1. Kirjojen kansissa on käytetty samaa valokuvaa. Sakari Huovisen kirja alkaa suorasukaisesti: ”Isän kuolema ei minua suuresti satuttanut
Kirjat kertovat samaa tarinaa ja selitystä isän toiminnalle. 411 sivua. Se piirtää saman tapahtumallisen taustan, joka kannattelee Äidin ikävä -kirjaakin, mutta laajemmin, yksityiskohtiin ja ajankuvaan menevämmän. Eero Huovinen myös kirjoittaa kuolemanjälkeisestä elämästä: ”Kun sitten jonakin päivänä kuolen ja näen äidin kasvoista kasvoihin, minulla on paljon kysyttävää ja paljon kerrottavaa. Huovisen veljesten kirjoista monisyisemmän kuvan vanhemmista ja heidän suhteestaan saa Isän kädestä -kirjasta. Perheen pojille ei tarkkaan kerrottu äidin tilanteesta, vaikka he muutaman kerran kävivätkin äitiä sairaassa tapaamassa. Eero-poika oli yhdeksän, kun äiti kuoli sairastettuaan sitä ennen puoli vuotta. Hän tunsi syyllisyyttä vaimonsa kuolemasta, mikä lisäsi ahdistusta ja teki koko aihepiiristä tabun. Molemmat kirjat dokumentoivat ja kuvaavat Lauri ja Aili Huovisen kristillistä maailmankatsomusta. Tämän tabun sekä sen synnyttämän ja lapsiin siirtyneen trauman purkamiseksi molemmat kirjat on kirjoitettu. ” Kumpikin kirja puhuu samoista asioista ja käyttää samoja lainauksia. Äidin kuoleman jälkeen kolme poikaa kiusallisella tavalla muistuttivat Lauri Huoviselle hänen elämänsä suuresta rakkaudesta. Uskonpa myös, että meillä on aika hauskaa ja vekkulia.” Äidin ikävä on vähintään yhtä paljon kirja Eero Huovisesta kuin hänen äidistään. ” Vaimon kuolema oli iso möykky, jota Lauri Huovinen ei poikiensa kanssa osannut jakaa. WSOY 2020. Olli Seppälä eero Huovinen: äitiä ikävä. Sakari Huovinen: isän kädestä. Äidin ikävä on psykologinen matka vuosikymmenien taakse. Eero Huovinen myös kyselee kirjansa alussa, etsiikö hän kirjoittamisellaan äitiä vai itseään. Huovinen heijastelee ajatuksiaan ja kuvitelmiaan äitiin ja löytää pienistä yksityiskohdista merkityksiä. Yhdeksi niiden lähteeksi paljastuu nuorena sairastettu keuhkotauti ja joutuminen yksin parantolaan. Huovinen muun muassa kertoo aloittaneensa terapian. eero Huovinen | Kuva: Olli Seppälä Sakari Huovinen | Kuva: Olli Seppälä KOTIMAA | 31.1.2020 9. mutta haikea hän oli, sillä isä ei koskaan kertonut kunnolla, millainen Aili-äiti oli. Teos 2020. lauri Huovisen ensimmäinen elämä. Aili oli evankelisen liikkeen kasvatti ja hänen isänsä Evankeliumiyhdistyksen talousjohtaja. Vaimon kuolema oli Lauri Huoviselle iso möykky, jota hän ei poikiensa kanssa osannut jakaa. Yksi kalenterimerkintä paljastaa, että perheenisä-Lauri suunnitteli Roomassa väitöskirjaansa tehdessään jopa päiviensä päättämistä. Ailin ja Laurin kirjeenvaihdosta paljastuu älyllistäjä, synkissä vesissä kahlaava Lauri. 235 sivua. Siitä syntyi erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunne, suorastaan demoni, josta tuli elinikäinen seuralainen. Kirjassaan Sakari Huovinen yrittää selvittää, mitä isän mielessä liikkui, mitä salaisuuksia hän hautoi
Sen sijaan kuvittele itsesi ennemmin leirin pahisten rooliin. Oletko varma, että et olisi Natsi-Saksassa ainakin hiljaisesti hyväksynyt juutalaisten kuljetuksia – etenkin, kun tiedotusvälineet olivat vuosia suoltaneet propagandaa juutalaisia vastaan. Tarjolla oli kuitenkin vain varsin passiivisia vaihtoehtoja: tekstinluku, kolehdin keruu, virsikirjojen jako, ehtoollisavustajana toimiminen, tarjoilun järjestäminen. Kirkkomme jumalanpalveluskäytännöt uudistettiin perusteellisesti 20 vuotta sitten. Kiinnostus olikin kovin laimeaa. Samalla kuitenkin maailman talousja muut johtajat ahkeroivat minkä voivat – pitääkseen tilanteen ennallaan. Monet ilmeisesti aikoinaan moderneilta kuulostaneet rukoukset ovat pahimmillaan kliseisiä tai latteita toteamuksia. Olisi ollut helppoa etäännyttää Auschwitz itsestä ja sanoa, että kyllä ne natsit olivat aivan kauheita hirviöitä. Mieti kuitenkin hetki ensin, miten altis itse olet yhteiskuntamme yleisille vaikutteille. On helppo moralisoida näitä ihmisiä jälkikäteen. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Ennen virallista käyttöönottoa messusävelmiä ja messukirjojen tekstejä testattiin ja muokattiin seurakunnissa vuosikymmenen verran. Hannu Paavola 25.1. Rippikoulu on ajanjaksona varsin lyhyt, josta syystä kodin ja seurakuntien vastuulla oleva kiristinopin kasvatus tulisi aloittaa huomattavasti nuorempana. Jussi Koivisto 27.1. Sisälukutaitoiset seurakuntalaiset tosin enenevästi saavat osallistua tekstien lukuun. Ei puhettakaan, että itse tilaisuuden kulkuun liittyviä toivomuksia olisi voinut esittää. Ajan hammas on syönyt etenkin päivän rukousten ja esirukousten muotoiluja. Lopputulos oli vaikuttava ja monessa mielessä onnistunut, mutta kirjojen kieli ei ole kestänyt kulutusta. On hämmentävää, miten nopeasti monet käsikirjojen tekstit ovat alkaneet tuntua kielellisesti vanhentuneilta ja kömpelöiltä ja seurakuntalaisten mielestä vaikeaselkoisilta. Toki raamattupiirejä ja ehkä keskustelupiirejäkin lienee monissa seurakunnissa ollutkin. Olisi helppoa ulkoistaa pahuus vain Auschwitzin kaltaisiin radikaalin pahuuden esimerkkeihin. Samalla voitaisiin lisätä uusia rukouksia ja hyödyntää sisarkirkkojemme jumalanpalvelusten liturgisia aineistoja. Kari Kopperi muistutti siitä viisaasti eilisen lehden ( Kotimaa 3/2020) mielipidepalstalla. Yleensä yksi puhuu ja kaikki muut ovat hiljaa. Joitakin vuosi sitten seurakunnassamme järjestettiin keskustelutilaisuus, jossa kysyttiin maallikkojen halukkuutta osallistua messujen tekemiseen. Kirkolliskokouksen tulisi mielestäni kiireesti ottaa uudelleen esiin kirkon hallinnon keventämiseen liittyneet tulevaisuuskomitean ehdotukset. Annan kirkolliskokousvaalissa ääneni sille, joka lupaa edistää messukirjojen uudistusta. ” Moni pappi on käyttänyt oman käden oikeutta ja muokkaillut messukirjojen tekstejä enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Olisiko nyt uuden kirkolliskokouksen aloittaessa aika käynnistää ripeästi yhteinen jumalanpalveluksen peruskirjojen kielenhuollollinen ja sisällöllinen korjaus. Moni pappi on käyttänyt oman käden oikeutta ja muokkaillut messukirjojen tekstejä enemmän tai vähemmän onnistuneesti. KOTIMAA | 31.1.2020 10. Nuori ruotsalainen esiintyy esimerkiksi Davosin talousfoorumissa otsa rypyssä ja toteaa, että talo on tulessa ja te ette ole tehneet mitään. Jumalanpalveluksessa käytettävän kielen tulee olla tuoretta, ymmärrettävää ja koskettavaa. Osa heistä toki oli jo leirille mennessään sosiopaatteja, mutta suuri osa pahuuteen osallistuneista oli ”tavallisia” ihmisiä. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Anita Ojala 25.1. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Osa käsikirjojen rukouksista tuntuu kankeilta ja paperinmakuisilta tai korkealentoisilta ja vaikeasti avautuvilta. Mutta seurakunnan päätapahtumassa, jumalanpalveluksessa, on oltava hiljaa ja vain kuunneltava, vaikka mielessä heräisi monia ajatuksia ja kysymyksiä. Veneessä on liikaa lastia. Kotimaa24:n blogeissa sanottua Lukeudun gretalaisiin liioittelijoihin. Aikanaan lukkarinkoulussa lapsen piti osata katekismus ulkoa jo 12-vuotiaana ja rippikouluun mentäessä Svebiliuksen tai Möllerin selitykset Lutherin katekismukseen. Kuinka moni meistä uskaltaa kulkea vastavirtaan ja julistaa totuutta, jos se edellyttää oman maineemme, toimeentulomme tai jopa elämämme uhraamista. Voisiko tavoitteena olla, että vuosikymmenien valmistelun sijasta uudistuneet kirjat olisivat käytössä jo alkaneen vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Ja tämä on tietysti seurakuntakohtainen asia: joissain vanha toimintaperinne on uudistunut nykyajan tarpeita enemmän vastaavaksi. Olisi yhtä helppoa syyttää muita ihmisistä myös oman elämän vaikeuksista. – – Siksi jos aiot vierailla Auschwitzissa, mitä lämpimästi suosittelen (samoin kuin Krakovaa), älä lähde sinne vain kauhistelemaan muiden pahuutta. Syynä tällaisiin tuntemuksiin voi olla se, että käsikirjan laatijat eivät ehkä rukouksia valmistellessaan riittävästi tiedostaneet, mitä eroa on rukouksen kielellä ja kirkon opin kielellä. Antti KujAnpää Espoon tuomiorovasti Olisiko aika uudistaa messukirjat. Jukka Kivimäki 26.1. Nykyisin lapset opettelevat koulussa vallan muita asioita, joten tunnustuksellinen uskonopin opetus tulee heille järjestää erikseen
Pieni ei ole aina kaunista. Ekumeniaa kyllä harjoitetaan ulospäin, mutta omassa leirissä on sotatila. onko koolla väliä. Juuri tähän Saatana pyrkii: kukaan ei tunne pistoa sydämessään. Se rauhoittaa: kaikki on hyvin, ei mitään hätää. Tarkastuksen loppuarviossa molemmat saivat runsaasti kehuja. Vaikka olen ollut maailman suurimman luterilaisen seurakunnan kirkkoherra, ei minusta tullut suurseurakuntien ihailijaa. Siis miten. Ne eivät ravitse kuulijaa, jolla on Sanan nälkä. Kuinka moni seurakunta tilaa työntekijöille ja ainakin johtaville luottamushenkilöille Kotimaan. Maailmaan turvaamalla kuljemme kohti kadotusta. Ei ole mukava sanoa, mutta toistuvasti törmään kirkon työntekijöihin, joille työnantaja ei anna täsmäasetta – kristillistä lehteä. Edessä on kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuustojen jäsenten vaalit. Pitäisikö kirkollisessa strategiashakissa miettiä asioita jo nyt kolmanteen ja neljänteen siirtoon asti. Heitä syrjitään, maalitetaan ja suoranaisesti vainotaan. Lahjoittaisitko rahasi silloin koko ison kaupungin kattavalle suurseurakunnalle vai alueellisesti tai teologisesti lähellä olevalle seurakunnalle, jossa käyt jumalanpalveluksessa, vanhustenpiirissä tai perhekerhossa. Jyväskylän seurakunnan sisällä oli todellisuudessa yhdeksän yhtymäseurakunnan kaltaista alueseurakuntaa. Jeesus otti vertauksilleen taustan omasta ajastaan, mutta niiden sanoma on ajatonta. Siksi liitoksia nähtäneen jatkossakin. Siksi sitä pitäisi tulkita ja selittää Raamatun itsensä avulla, eikä sen mukaan, mikä ihmisiä kulloinkin miellyttää. Kohdistan kannanottoni erityisesti talousjohdolle ja kirkkoherroille. Jeesus totesi monesti, että hän puhuu sitä, mitä Isä käskee hänen puhua ja opettaa. Kaikissa näissä kirkoissa seurakuntien sisällä on kappeliseurakunnan tapaisia osa-aluejakoja. Entä eri puolueitten suhde kristinuskoon ja kansalliseen uskontoperinteeseen. Ruotsin kirkossa on jäseniä noin 5,8 miljoonaa ja seurakuntia 1 337. Seurakuntakoon kasvattaminen ja työntekijävetoisuus sopivat kirkkomme vallitsevaan kirkollisverorahoitteiseen todellisuuteen. Olemmeko keksineet voittajastrategian, jota mikään muu kirkko maailmassa ei ole oivaltanut. Lähes poikkeuksetta vastaus kuului: ”Netistä.” Mistä luottamushenkilöt ja työntekijät saavat tärkeää ja luotettavaa tietoa kirkosta ja yhteiskunnasta. Tänään Suomen kristikansaa jakaa suhde Raamattuun. Hieman kärjistäen voi sanoa, että liitostilanteessa suurempia seurakuntia puoltavat viranhaltijat, kun taas luottamushenkilöt suhtautuvat niihin varauksellisemmin. Käsittämätöntä Suomen Siionissa on se, että suvaitsevaisuuden äänekkäät julistajat eivät alkuunkaan suvaitse ja hyväksy niitä, jotka edelleen uskaltavat luottaa Sanaan. Sen sijaan Jumalan sanaan ja Jeesukseen Kristukseen uskomalla ja turvautumalla me pelastumme. Vale, emävale, tilasto! Siitä huolimatta tilastoja: Suomen, Norjan ja Tanskan luterilaisissa kirkoissa on noin neljä miljoonaa jäsentä. Puheet hyvistä asioista eivät kuitenkaan pelasta meitä. Tiedän, että seurakuntien talous lähes poikkeuksitta on tiukoilla, joten on pakko priorisoida. Kristinuskon hedelmiä ovat monet hyvät asiat: heikkojen auttaminen, tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja jokaisen ihmisarvo. Siksi pitää saarnata evankeliumia, sillä siinä on Jumalan voima. Ihmiset muuttuvat, valtioita ja ideologioita syntyy ja katoaa, mutta Sana ei koskaan katoa. ” Lahjoittaisitko rahasi koko ison kaupungin kattavalle suurseurakunnalle vai alueellisesti tai teologisesti lähellä olevalle seurakunnalle, jossa käyt. Tosin erityisesti kaupunkien nuorille ihmisille lähiyhteisö ei näyttäisi olevan yhtä tärkeä kuin harvempaan asuttujen alueiden ihmisille. Antti VAnhAnen eläkepappi, Lappeenranta JukkA keskitALo Kirjoittaja on Oulun hiippakunnan piispa. Vain se voi muuttaa kovasydämisen ihmisen. Entä, jos joku seurakuntalainen haluaa tietää ehdokkaitten ja eri kirkon sisäisten ryhmien kantoja ja painotuksia. Kuitenkin pyrimme samaan taivaaseen. Ystäväni ammattikorkeakoulun opettaja kysyi oppilailta, mitä lehtiä he lukevat ja mistä saavat tietoja. Työntekijävetoisessa kirkossa työntekijöiden logiikka rulettaa. Niistä on kiitollista saarnata. Kun Suomessa seurakuntia on 384, niin Tanskassa niitä on 2 169 ja Norjassa 1 197. Aikoinaan nuori musliminainen ihmetteli minulle: ”Me muslimit luotamme Koraaniin, mutta miksi te kristityt ette luota Raamattuun.” Hän puhui ydinasiaa: kysymys on luottamuksesta. Saksan evankelisessa kirkossa on jäseniä noin 21 miljoona ja seurakuntia 13 792. S uomen evankelis-luterilainen kirkko on ykkönen koko maailmassa! Seurakuntamme ovat keskimääräiseltä jäsenmäärältään maailman suurimpia. Kirkkokaan ei voi palvella kahta herraa, Jumalaa ja maailmaa. Eikö koolla siis olekaan väliä. Kuitenkin tämä kirkon vimmainen pyrkimys sopeutua maallistuneen yhteiskunnan arvoihin vain kiihdyttää jäsenkatoa sekä meillä että länsimaissa. erkki LAitinen lehtori (eläk.) Karttula Kirkko ei voi palvella kahta herraa KOTIMAA | 31.1.2020 11. Onko Raamattu edelleen luotettava uskon ja elämän perustus vai pitääkö sen sanoma tulkita yhteiskunnan muutosten mukaisesti. On pakko valita. Jos me nyt väitämme Jeesuksen opetuksia vanhanaikaisiksi, silloin me korotamme itsemme Jumalan yläpuolelle. Lue enemmän, luulet vähemmän Tästä kirjoituksesta en saa mitään etuja. Seurakuntalaisille tärkeää on perustoiminnan ja tuttujen työntekijöiden pysyminen lähellä. Työntekijöiden yksi perustelu vahvempien taloushartioiden lisäksi on se, että pienen seurakunnan työalallaan ainoa työntekijä saa työtoverin ja seurakuntalaisten erityispalvelut paranevat. Pyhän Hengen avulla me saamme Jumalan lahjana uskon Kristukseen ja iankaikkisen elämän. Entäpä siinä mahdollisessa maailmassa, jossa seurakuntien rahoitus perustuisi jäsenten vapaaehtoisiin uhrilahjoihin. Jokainen saa silloin muodostaa Jumalasta juuri itselleen sopivan kuvan. Toisaalta, ei minusta ole myöskään pienen idealisoijaksi. Suomen kirkossa koolla näyttää olevan väliä. Tein piispantarkastuksen 33 500 jäsenen Oulun Karjasillan seurakuntaan ja 990 jäsenen Halsuan seurakuntaan
reportaasi 1 3 7 4 5 KOTIMAA | 31.1.2020 12
Sieltä käsin tehdään työtä myös Länsirannan puolella. TEKSTI JA KUVAT: MArI TEInIlä 1) remontin rakennuskonsulttina ja projektinjohtajana työskennellyt Pirkko Kellock talon portaikossa. 3) Arkkipiispa Tapio luoma siunasi remontoidut tilat käyttöön. 2) Felm-Center sijaitsee vuosituhansia vanhojen reittien varrella. 4) Jukka Hautala (vas.) Tero norjanen ja Teemu laajasalo hetkeä ennen juhlavieraiden tuloa. Talo keskellä Jerusalemia Suomen Lähetysseura omistaa arvokkaan kiinteistön keskellä Jerusalemia. 5) Talo on rakennettu vuonna 1887. 6) Maria leppäkari (edessä), Elina Hellqvist, Iina Matikainen ja Satu Huttunen Felm-Centerin avajaisissa. 2 6 KOTIMAA | 31.1.2020 13. 7) Talon kattoparvekkeelta aukeaa näkymä kohti vanhaa kaupunkia
Tänään vietetään neljännen polven pakolaispojan 9-vuotissyntymäpäivää. Avajaisjuhlaan osallistui myös Helsingin piispa ja Suomen Lähetysseuran hallituksen puheenjohtaja Teemu Laajasalo. Jerusalemin keskustassa, noin kymmenen kilometrin päässä pakolaisleiriltä, arkkipiispa Tapio Luoma on edellisenä päivänä siunannut uudestaan käyttöön Suomen Lähetysseuran omistaman talon. Remontti maksoi vähän yli kolme miljoonaa euroa. Silloin noin 700 000 palestiinalaista joutui luopumaan kodeistaan ja siirtymään YK:n ylläpitämille leireille tai naapurimaihin. Alueella on työskennellyt yhteensä toista sataa SLS:n työntekijää. Pelkästään tällä pakolaisleirillä asuu noin 3 000 kymmenvuotiasta lasta. Lopputulos on tyylikäs, pelkistetty ja valoisa kokonaisuus. Sitä työtä tällä tontilla on tehty jo vuosikymmenten ajan. Avajaisjuhlaan osallistui suomalaisten lisäksi paikallisia yhteistyökumppaneita. Iltapäiväkerhossa lapset saavat leikkiä, piirtää ja askarrella. ” Omat kokemuksemme tällä rumalla alueella vaikuttivat siihen, että tahdoimme lapsille jotain parempaa. Joka puolella on roskakasoja. Leiri erottuu muusta kaupungista sitä köyhempänä alueena. Osa pakolaisleirin lasten vanhemmista on lukutaidottomia. – Kirja muistuttaa siitä, että epäonnistumii Suomen Lähetysseuran (SLS) työ silloisen Palestiinan alueella alkoi vuonna 1924. – Ilman tätä kerhoa kadut olisivat ainoa leikkipaikka. Arkkipiispa puhui rauhan ja toivon talosta, joka sijaitsee kaikkien ilmansuuntien risteyspaikalla ja jossa eri kulttuurit ja uskonnot voivat kohdata. Talo oli rakennettu alun perin anglikaanisen kirkon pappilaksi. Tahdomme aloittaa iltapäiväkerhoja myös muilla pakolaisleireillä, Mutaz Adawi sanoo. Kaduilla oppii vain pahoja asioita, kuten väkivaltaa. Heistä alussa kahdeksan ja viime viikosta lähtien 18 lasta on päässyt mukaan syksyllä käynnistyneeseen iltapäiväkerhoon. Joskus on satanut luntakin. – Omat kokemuksemme tällä rumalla alueella vaikuttivat siihen, että tahdoimme lapsille jotain parempaa. Osin nelikerroksisessa talossa on kokoontumistiloja, keittiö sekä majoitustiloja. – Lähetysseuran tehtävänä on kertoa Kristuksesta, joka vapahtaa maailman synnin, taakkojen ja kuoleman alta, Laajasalo sanoi tervehdyspuheessaan. Siksi Lähetysseura päätti remontoida kovassa käytössä kuluneen talon vastaamaan paremmin nykyajan tarpeita, Tero Norjanen, Lähetysseuran ulkomaisen työn johtaja sanoo. – Mutaz Adawi KOTIMAA | 31.1.2020 14. – Tavoitteenamme on laajentaa toimintaa. Pöydällä on suklaakakku ja muita herkkuja. Kattoparvekkeelta avautuu näköala Jerusalemin Vanhaan kaupunkiin ja Öljymäelle. reportaasi P ienen kerrostalon alakerrassa on jäätävän kylmä. Kohta sytytetään kakun päällä oleva suuri sädetikku. Lähetysseuran käytössä talossa toimi ensin juutalaisten lasten lastenkoti ja koulu, sen jälkeen arabilasten koulu. Lisäksi se on ollut muun muassa siirtotyöläisten ja eri uskontoryhmien kokoontumispaikka ja majoitustila. Täällä opetamme lapsia kunnioittamaan jokaista ihmistä, Mahmoud Abu Humad sanoo. Lähetysseura osti sen anglikaaniselta lähetysjärjestöltä 7 000 silloisella punnalla. – Lähetysseuran toimitilat Jerusalemissa ovat toiminnan uskottavuuden ja jatkuvuuden kannalta tärkeässä roolissa. Sen jälkeen se on toiminut muun muassa synnytyssairaalana ja brittisotilaiden tukikohtana. Suomen Lähetysseura tukee sen toimintaa. Länsirannan eli Palestiinalaisalueiden pakolaisleirit syntyivät seitsemän vuosikymmentä sitten Israelin itsenäisyyssodan päätyttyä. Lapsia autetaan kotiläksyissä ja heille opetetaan englantia. Lapset pitävät talvitakkeja päällään. Pakolaisleirillä kaikki unelmoivat tilasta, sillä täällä ei ole leikkipaikkoja eikä puistoja, Mutaz Adawi kertoo. Israelissa ja Länsirannalla 15 vuotta työskennellyt Pirkko Tuhkanen kokosi valokuvakirjan talon historiasta. Talo on ollut Suomen Lähetysseuran omistuksessa 1950-luvulta. Vuonna 1887 valmistunut noin 700 neliötä sisältävä rakennus on kuuluisan arkkitehti Conrad Schickin suunnittelema, rakennushistoriallisesti arvokas kohde. Sisustuksessa on käytetty muun muassa Artekin huonekaluja ja israelilaisia design-lampunvarjostimia. Israelissa ja Länsirannalla 15 vuotta työskennellyt Pirkko Tuhkanen oli koonnut avajaisjuhlaan suuren valokuvakirjan talon historiasta. Talo sijaitsee Betlehemissä Dheishehin täyteen rakennetulla pakolaisleirillä. Näissä tiloissa voisi vuoropäivinä olla 60 lasta. Suojelumääräykset ja erilaiset rajoitukset edellyttivät vaativia ratkaisuja ja lisäsivät kustannuksia. Iltapäiväkerhona käytettävän tilan huoneista vain yhdessä on irtopatteri. Sopimukseen kuului, että jos Lähetysseura joskus myy kiinteistön, sen saa myydä vain samalla hinnalla samalle anglikaaniselle järjestölle. Lähetysseura toimii sekä Israelissa että palestiinalaisalueilla. Lähetysseuran mukaan kristillisten järjestöjen läsnäolo Lähi-idässä on muuttunut vaikeammaksi. – Lisäksi tehtävänä on matkia Kristusta – elää todeksi sitä sovinnon, rajoja ylittävän rauhanrakentamisen, oikeudenmukaisuuden sekä ihmisarvon ehdottomuuden julistusta. Dheishehin pakolaisleirin iltapäiväkerhon on perustanut kolmannen polven pakolainen Mutaz Adawi yhdessä ystävänsä Mahmoud Abu Humadin kanssa. Miljoonien eurojen arvoisesta kiinteistöstä lähellä vanhaa kaupunkia ja keskellä Jerusalemia ei kannata luopua. Siksi kotiläksyihin annettava tuki on erityisen tärkeää
– Suomalaiset ovat nöyriä, rehellisiä ja luottavaisia, jopa hyväuskoisia, Boullata kuvailee. Aili Havas oli yksi Lähetysseuran ensimmäisiä työntekijöitä silloisessa Palestiinassa. Hän tiivistää Lähetysseuran työn painopisteiden muuttuneen; ennen työ oli enemmän perinteistä lähetystyötä muun muassa messiaanisen seurakunnan kanssa, nyt toimitaan pääasiassa eri kumppanuusjärjestöjen kautta. Hän perusti lastenkodin ja koulun 70 vuotta sitten sittemmin Felm-Centeriksi nimettyyn taloon. – Kouluissa toteutetun johtajuuskoulutuksen tavoitteena on vahvistaa nuorten itsetuntoa, vastuullisuutta ja dialogikykyä. Muutoksen kuulee myös Lähetysseuran nykyisten työntekijöiden käyttämistä sanoista. Syynä oli se, että Lähetysseura oli rekrytoinut eräälle toiselle työalueelle parisuhteensa rekisteröineen miesparin. Lähetysseuralla on kouluissa muun muassa 210 kummioppilasta. Myös remontoidun talon nimen muuttaminen Shalhevetyasta (suomeksi Herran liekki) Felm-Centeriksi kuvaa työn painopisteiden muutosta. Lupien saaminen on vaikeutunut entisestään. Hän on asunut osan lapsuudestaan Ylätalossa, sillä Norjasen vanhemmat työskentelivät aikoinaan Jerusalemissa ja Haifassa. Koulun rehtori Georgette Hazboun Rabadi osallistui Jerusalemissa Felm-keskuksen avajaisjuhlaan. ” Kouluissa toteutetun johtajuuskoulutuksen tavoitteena on vahvistaa nuorten itsetuntoa, vastuullisuutta ja dialogikykyä. Samalla tontilla Felm-talon kanssa sijaitsee viisi vuotta sitten täysin peruskorjattu Ylätalo. – Nykyisin Lähetysseuran työn kaksi painopistettä ovat lasten ja nuorten parissa tehtävän kasvatustyön tukeminen sekä uskontojen ja eri ryhmien välisen kohtaamisen ja dialogin mahdollistaminen, Tero Norjanen sanoo. sista huolimatta me Lähetysseuran työntekijät olemme yrittäneet ja aina rukoilleet, Tuhkanen sanoi avajaisjuhlassa. Länsirannan puolella asuvien palestiinalaisten mahdollisuuksia käyttää Felm-Centeriä rajoittaa se, että heidän on vaikea saada kulkulupia Israelin puolelle. He puhuvat ihmisoikeuksista, hankkeista, rauhankasvatuksesta, dialogista ja kumppanuussopimuksista. Eri lähetystyöntekijöiltä kootut valokuvat kertovat talossa toimineesta lastenkodista, kouluista, eri kansallisuuksien jumalanpalveluksista sekä naisten kokoontumisista; eri uskontojen ihmisistä, jotka valokuvien perusteella nauttivat usein ateriayhteydestä. KOTIMAA | 31.1.2020 15. Yksi käännekohta Suomen Lähetysseurassa oli vuosi 2013, kun usea yhteistyökumppani Israelin puolella irtisanoutui työyhteydestä. Yksi kouluista sijaitsee Betlehemin lähellä Beit Sahourissa. – Rauhanprosessin epäonnistuminen on surullista, Tero Norjanen totesi avajaisjuhlassa. Yksi vaikuttava yhteisrukouksen hetki juhlassa oli, kun Hazboun Rabadi rukoili arabiaksi ja messiaanisen seurakunnan edustaja hepreaksi. Lisäksi koulujen henkilökuntaa tuetaan työnohjauksen ja koulutusten avulla, Jukka Hautala kertoo. Arabikristitty Georgette Boullata on työskennellyt siellä lähes neljä vuosikymmentä. Ylätalossa on Lähetysseuran toimistoja kokoustiloja, seurakuntasali ja asuntoja. Juhlassa yleisön hurmasi Wast El Tarik -musiikkiryhmä, jossa on palestiinalaisia ja israelilaisia muusikkoja. |K uv a: Su om en Lä het yss eu ra n ark isto » Syntymäpäiväjuhla Lähetysseuran tukemassa Länsirannan pakolaisleirillä sijaitsevassa lasten iltapäiväkerhossa. Israelin puolella toimivien yhteistyötahojen irtisanomisten seurauksena Lähetysseuran työ vahvistui Länsirannalla Palestiinalaisalueilla. Hän työskentelee Suomen Lähetysseuran Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan aluepäällikkönä. Keskuksessa kokoontuvat muun muassa kiinalainen, korealainen ja etiopialainen seurakunta. Suomen Lähetysseura tukee esimerkiksi Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon kolmea koulua Länsirannalla. – Jäin miettimään sitä, miten tämä hieno Felm-Center voisi palvella kouluni oppilaita ja opettajia, Georgette Hazboun Rabadi sanoi seuraavana aamuna
Jukka Hautalan mukaan Felm-keskus palvelee erityisesti uskontojen kohtaamisen paikkana. Poika katsoo haltioituneena tikusta nousevaa sähinää. Rossing Center on yksi Lähetysseuran israelilaisista yhteistyökumppaneista. Ehkä hän saa tässä kerhossa ratkaisevan kannustuksen ja tuen elämäänsä. Suklaakakun päällä oleva sädetikku sytytetään palamaan iltapäiväkerhossa syntymäpäiväänsä viettävän pojan kunniaksi. – Remontoitujen tilojen myötä toimintamahdollisuudet paranivat huomattavasti, Hautala sanoo. – Lasten oikeudet ja hyvinvointi molemmin puolin muuria on tärkeä lähestymistapa rauhaan ja sovintoon palestiinalaisten ja israelilaisten välillä, Tero Norjanen sanoo. Se on vienyt arabikoulujen ja juutalaiskoulujen rehtoreita yhteisille opintomatkoille Berliiniin perehtymään muun muassa maahanmuuttajakysymyksiin. Tästä pojasta, tai hänen pikkusiskostaan, voi kasvaa tulevaisuuden johtaja, rauhan ja toivon rakentaja. Bernstein lainaa vapaasti heprealaista sananlaskua: ”Sinun ei tarvitse saada työtä päätökseen, mutta sinun pitää tehdä oma osuutesi siitä.” Oman osuuden tekeminen Israelin ja Palestiinalaisalueiden todellisuudessa kuulostaa riittävän korkealta tavoitteelta myös Suomen Lähetysseuralle. Lähetysseuran Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kirkollisen työn koordinaattori Janetta Vettenranta muistutti avajaispuheessaan siitä, että lapset ovat olleet alusta lähtien työn keskiössä ja ovat sitä jatkossakin. Se on keskittynyt juutalaisten, muslimien ja kristittyjen välisen ymmärryksen kehittämiseen sekä rasismin vastaiseen työhön. Työtä on, sillä alle 25-vuotiaista israelilaisista tai palestiinalaisista 90 prosenttia ei ole koskaan tavannut toisiaan arkisissa olosuhteissa. Musiikkiryhmä todistaa osaltaan Lähetysseuran toiminnan yhdestä painopisteestä olla rauhan rakentaja, sillä rajat ylittävä ryhmä on harjoitellut jo vuosia nykyisen Felm-Centerin tiloissa. ” Keskuksella on kokoontunut arabija juutalaisnaisten välinen ryhmä sekä arabinaisten hepreankielen opiskeluryhmä. Keskuksella on jo kokoontunut muun muassa arabija juutalaisnaisten välinen ryhmä sekä arabinaisten hepreankielen opiskeluryhmä. Hänen mukaansa tulevaisuuden tavoitteena on lisätä uskontodialogiin liittyvää koulutusta, lasten ja nuorten leiritoimintaa sekä vahvistaa suomalaisten seurakuntien uskonto-osaamista. Hän on ensin hetken hiljaa ennen kuin vastaa: – Ehkä asiat olisivat vielä huonommin, jos emme tekisi tätä työtä. – Pelot ja valheelliset kertomukset vastapuolesta ovat saaneet valtaa, jolloin kuva toisesta on muuttunut vääräksi. reportaasi KOTIMAA | 31.1.2020 16. Lähetysseura toteuttaa tehtäväänsä esimerkiksi mahdollistamalla iltapäiväkerhon pitämisen Dheishehin pakolaisleirillä. Vuokratoimistorakennuksessa sijaitsevaa muutaman huoneen keskusta johtaa brittisyntyinen Sarah Bernstein. Se on myös ensimmäinen Lähetysseuran kumppanijärjestö, joka hyödyntää remontoidun Felm-Centerin tiloja. Felm-Centerin avajaisjuhlaan osallistui yhteistyökumppaneita Israelin ja Länsirannan puolelta. Rossing Center kouluttaa muun muassa opettajia, rehtoreita, armeijan henkilökuntaa ja opiskelijoita. Kaksikymmentä vuotta rauhantyötä tehneeltä Bernsteinilta kysytään, onko hänellä turhautumisen hetkiä. – Palestiinalaisalueilla naisten asema on edelleen heikko, Bernstein sanoo. Myös molempien puolien koulujärjestelmät luovat vääriä kuvia, Tero Norjanen sanoo. Hän sanoo, etteivät alueen kaikki ongelmat johdu kuitenkaan miehityksestä. Bernsteinin mukaan kiristyneen poliittisen tilanteen ja miehityksen seurauksena toivottomuus on lisääntynyt
Ne ovat olleet monien suomalaisten jakamia ja osaamia tekstejä. Me olemme kastetJukolan ”kastetut kristityt ja Jumalan sotamiehet” tuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä, Kristuksen soltaatteja!” Jo aikaisemmin kirjassa lukkarinkoulusta karanneet ja metsässä yöpyvät veljekset heräävät ukonilman salamointiin ja jyrinään. Kansallisromaani on täynnä Raamatun ja virsikirjan kielikuvia. Kun Impivaaran metsän pimeydestä tuijottaa veljeksiä ”kammottavan körrin” salaperäinen silmä, turvautuvat pelästyneet Juhani ja Simeoni rukouksenkaltaiseen manaukseen: ”Tässä seisomme, kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa. Niinpä Seitsemän veljestä on täynnä lauseenparsia, jotka viittaavat Raamattuun ja virsiin. Vaikka he eivät osaa lukea, on heidän kielellään usein viitteitä kristinuskoon ja sen teksteihin. Tämän kaltaisia esimerkkejä on romaanissa miltei kannesta kanteen. He luulevat tuomiopäivän koittaneen. Viittaus Luukkaan evankeliumin Paholaisen kiusaamaan Jeesukseen on ilmeinen. Kun Jukolan sauna paloi, huomasi Juhani sen aamulla aivan yllättäen: ”Mutta – onhan sauna mennyt helvettiin!”. helmikuuta – tasan 150 vuotta sitten. Toista on temmattava takinhännästä kiinni: pian mentäisiin. | Kuva: Antero Tenhunen / Yle Kuvapalvelu ” Suorastaan ikoninen on kohtaus, jossa veljeksistä eniten hurskauteen – ja juoppouteen – taipuva Simeoni kertoo matkastaan Kuuhun ja saapasnahkatorniin. ”Lusifeerus” näytti Simeonille maata ja merta, kaiken maan piirin. kuvassa timo (taisto Reimaluoto), Aapo (Martti suosalo), tuomas (Jarmo Mäkinen), simeoni (Jari Pehkonen), Lauri (Pertti koivula) ja eero (tero Jartti). S eitsemän veljestä ilmestyi ensi kerran keväällä 1870 Suomalaisen kirjallisuuden seuran Novellikirjasto-sarjassa neljänä vihkona. Veljekset elävät kirjan kuvaamassa seisahtuneessa, modernista jälkeen jääneessä ja kirkon hallitsemassa maaseutuyhteisössä. ”Ei, vaan taivaan korkeuteen tulisissa vaunuissa”, iski aina sanavalmis Eero Elian taivaaseen ottaminen mielessään. Vaikka tilanne on muuttumassa, muistuttaa juhlavuottaan viettävä kansallisromaanimmekin siitä, että ilman kristinuskon kertomuksen hallintaa ei suomalaisen kulttuurin syvällinen ymmärtäminen ole mahdollista. Hän on silti höystänyt kynänjälkeään myös uskonnollisella aineksella. Jussi Rytkönen yle juhli Aleksis kiven päivää syksyllä esittämällä Jouko turkan ohjaaman seitsemän veljestä. Jossakin kalkattavat kellot. Olennaista on huomata, että suomenkieliseen proosaan on Kivestä lähtien kuulunut myös katekismuksen, raamatunhistorian ja virsienkin viljely. Aleksis Kiven seura on julistanut juhlavuoden. Jukolan veljekset ovat muun ohessa myös suomalaisen Jumalan sotamiehen arkkityyppejä. Kivi tunsi jo lapsuudenkodistaan katekismuksen, Raamatun (1776), Virsikirjan (1701) ja Siionin virret (1790). Viertolan kartanon herran käydessä miehineen 40 härkää teurastaneiden veljesten kimppuun lausahtaa raivoa uhkuva Juhani viime hetkellä, ennen oletettua yhteenottoa, Ilmestyskirjaa siteeraten: ”Oi Herra, suo tällä hetkellä heille silmävoidetta...” Suorastaan ikoninen on kohtaus, jossa veljeksistä eniten hurskauteen – ja juoppouteen – taipuva Simeoni kertoo matkastaan Kuuhun ja saapasnahkatorniin yhdessä saatanan kanssa. sarja on katsottavissa yle Areenassa tämän vuoden lokakuuhun saakka. Kauhuissaan herkimmät veljeksistä luulevat ylöstempaamisen koittavan. Niistä ensimmäinen saatiin painosta 2. KOTIMAA | 31.1.2020 17. Pappilan riihen sammutustöihin hälytettiin kelloilla väkeä. kulttuuri | kansallisromaani | Aleksis Kiven Seitsemän veljestä täyttää kynttilänpäivänä 150 vuotta. Aleksis Kivi ei ilmeisesti ollut uskonnollisesti erityisen harrastunut ihminen, eikä hänen tuotantoaan voida pitää sellaisena. Tämä luo vanhahtavaan jykevään kieleen syvyyttä, joka yhdistää romaanin paljon vanhempiin, kulttuuria rakentaneisiin kirjoituksiin. Rukouksena toistellaan virsien säkeitä: ”Ja vaipuvat mun voiman.” Virttä myös väännellään: ”Oi Herra, suru suuri.” Olipa läheisessä kylässä kuitenkin vain salaman sytyttämä tulipalo
Kuljen Kristuksen kanssa Emmaukseen, ja matkalla sydämeni lämpenee. Sitä ennen tilanne oli toinen. Pitkään ajattelin, että Pyhä Kirja on yhden hahmon, Jumalan, kokonaan kirjoittama suurteos, jolla on yksi kirjoittajan määrittelemä juoni. Mielestäni puheeksi ymmärretty Jumalan ” Liityn kauan sitten alkaneeseen ajatusten, näkemysten ja mielipiteiden virtaan. Kolmanneksi meitä yhdistää usko, että tämä Kaikkivaltias, meidän Jumalamme, on elävä, aktiivinen mukanaolija. Ehkä olen vähän myöhässä. Toiseksi meitä yhdistää tietoisuus siitä, että olemme vastuussa siitä, mitä puhumme, mihin päädymme, emme vain toinen toisillemme, vaan Kaikkivaltiaalle. Ajatus alkoi muuttua, kun ymmärsin, että se on ollut mahdollinen vasta 1600-luvulta lähtien. Ensimmäiset 1 500 vuotta pyhät tekstit olivat käsin kirjoitettuja, keskenään erilaiselta näyttäviä tekstejä ja tekstien kokoelmia sekä kuvia kirkkojen seinissä. Meitä koolla olevia yhdistää kolme seikkaa. Jumalan sanaa. Oivallukset pyhän tekstin äärellä muuttivat suhdetta Raamattuun. Ensimmäinen liittyy Raamatun ulkoiseen muotoon. Yhdessä yritämme ymmärtää elämää ja tukea toisiamme, kuulla Jumalamme sanat ja äänen. Liityn kauan sitten alkaneeseen ajatusten, näkemysten ja mielipiteiden virtaan. Toinen oivallus liittyy siihen tosiasiaan, että ennen kirjoitettua sanaa oli puhuttu sana. Nyt ajattelen, että sana tulee jostain läheltä, viereltäni. Jumalan tapa kirjoittaa kirjaansa oli mielessäni kuin elokuvan Kymmenen käskyä laintaulujen syntyminen: Salama leimahtaa taivaasta, kirjoittaa sanat, ihmiset kauhistuvat ja vaikenevat. Vielä keskiajalla kovin harvat osasivat lukea ja tavallinen lukutaidoton ihminen tuli pyhien tekstien kanssa tekemisiin vain kuullessaan niitä luettavan jumalanpalveluksissa. Vasta silloin syntyivät ensimmäiset yksiin kansiin painetut Raamatut. Vielä silloinkin, kun osia siitä oli kirjoitettu papyrukselle, sana oli ensisijaisesti toisen ihmisen sanoja. Ensimmäiseksi se, että meidät kaikki on kutsuttu mukaan. Jonkin ajan kuluttua minun on poistuttava. Kyllä ja ei A ikanaan Raamattu, Jumalan sana, oli minulle suljettu ja tiukasti nyöritetty, taivaalta laskeutuva paketti, jonka sanoman painon alle oli alistuttava. Ajattelutapani muuttui kolmen oivalluksen kautta. Tuolloin Jumalan sanaa kerrottiin ja puhuttiin suullisesti ihmiseltä toiselle. Koen liittyväni keskusteluun. Hän haluaa vaikuttaa siihen, mitä kutsumme Hänen puheekseen ja ohjata elämämme suuntaa. Kuunneltuani aikani liityn keskusteluun. Astuessani ovesta ulos totean, että keskustelu jatkuu ja joukko uusia ihmisiä on tulossa mukaan. Vasta viimeiset 500 vuotta pyhä teksti on ollut yksi kirja. Lukiessani tänään Raamattua ajattelen astuvani suureen, silmille näkymättömään huoneeseen, ehkä temppeliin, jossa kaikuu monen ja monenlaisten ihmisten puhe. Joka tapauksessa huomaan, että nämä puheet ja keskustelut ovat alkaneet jo ennen kuin yksikään tämän hetken keskustelija oli syntynyt. Minua kuunnellaan. essee TeksTi | kalevi virTanen – kuviTus | Päivi karjalainen KOTIMAA | 31.1.2020 18. Raamattu syntyi yhteisöissä, joissa vain harvat osasivat lukea ja kirjoittaa
Yhtäältä ihminen, minä, on Jumalan puheen edessä kuin kuollut Lasarus haudassa. Kun olemme epävarmoja siitä, mikä on Jumalan sanaa, meidän tulee ottaa Jeesus mukaan etsintäämme. Raamatun äärellä on mahdollista tulla sisäisesti vakuuttuneeksi ja ymmärtää, että tämä ei ole omaa ajattelua tai omaa sisäistä puhetta, vaan sanat tulevat jostain muualta. Se on myös paljon lähempänä ihmisen inhimillistä sanaa ja uskovan yhteisön uskontulkintaa. Miten Raamattu sitten on Jumalan sanaa. Hän lupaa, että jos Herra sallii hänen voittaa, hän uhraa Herralle ensimmäisen, joka tulee portista vastaan hänen palatessaan voittajana kotiin. Kirjoittaja on opetusneuvos. Pelastava ääni sanoo ulkopuolella: tule ulos. Isä ja tytär kauhistuvat, mutta ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Herralle annettu lupaus on pidettävä. Luther ja muut reformaattorit uskoivat, että Raamattu on arvovaltainen kirja ennen muuta siihen kirjatun sanoman, ei sen syntytavan vuoksi. Toisaalta ihminen, minä, on kuin Kleopas ja hänen toverinsa Emmauksen tiellä: puhun, kerron hädästäni, pyydän apua. Nyt koen, että Hän on tässä, lähellä, minussa. KOTIMAA | 31.1.2020 19. Jefta voittaa ja ensimmäinen, joka tulee rumpua lyöden ja tanssien häntä vastaan on Jeftan oma, ainoa tytär. ” Ennen Hän oli kaukana, etäällä, poissa. Sulje siis silmäsi ja ajattele, että Hän seisoo tai istuu vierelläsi. Jumalan puheen kuuleminen ei ole itsestäänselvyys, vaan joka kerta Hänen äänensä kuuleminen on lahja, ihme. Emme myöskään ihannoi tapahtumaa, kuten tekee Tuomarien kirjan kirjoittaja: ”Israelissa tuli tavaksi, että nuoret tytöt menivät vuosittain neljäksi päiväksi ylistämään lauluillaan gileadilaisen Jeftan tyttären muistoa.” Tästä näkökulmasta kaikki Raamatun tekstit ovat ihmisen sanoja ja Raamattu kahden antiikin yhteisön kertomus Jumalasta ja kohtaamisista Hänen kanssaan. Kristittyinä uskomme, että Jumalaa ei voi oppia tuntemaan ohi Raamatun ja että Jumala tulee ihmisen luo ensisijaisesti Raamatun tekstien kautta. Nyt koen, että Hän on tässä, lähellä, minussa. Sen tekstit kertovat, miten nämä yhteisöt näkivät asiat, ei miten Jumala näki. Ihminen ei tee mitään. sana on paljon notkeampi ja taipuisampi ilmiö kuin kirjoitettu sana. Koska nimenomaan viimeinen puheen taso on joskus vaikea ymmärtää, kerron esimerkin: Jefta lähtee sotaan ammonilaisia vastaan (Tuom. Se keskustelee sinun ja muiden kanssa. Se kertoo, mikä näiden yhteisöjen mielestä oli elämässä oikein ja Jumalan mielen mukaista, ei mikä oli Jumalan mielen mukaista. Ennen Hän oli kaukana, etäällä, poissa. Raamatussa Jumalan sanaa ovat vain sellaiset tekstit, jotka ”ajavat Kristusta” eli sisältävät selkeän näkemyksen Kristuksen rististä ja ylösnousemuksesta. Niinpä kahden kuukauden itkemisen jälkeen Jefta uhraa tyttärensä. Luther arvostelee rankasti joitakin Raamatun kirjoja, esimerkiksi Jaakobin kirjettä ja Ilmestyskirjaa, jotka eivät hänen mielestään opeta selkeästi Kristusta, eivätkä tarjoa kirkasta Jumalan armoa. Kuulen Raamatun teksteissä kolmen tahon äänet: alkuperäisen kirjoittajan tai kirjoittajajoukon sekä sen laajemman uskonyhteisön, johon kirjoittajat omana elinaikanaan kuuluivat, siis Israelin kansa, ensimmäiset Jeesukseen uskovat. Kolmas oivallus on sisälläni tapahtunut muutos siinä, miten näen ja ymmärrän Jumalan. Ensinnä se on sitä sisältönsä puolesta eli kertoessaan Jumalan pelastavista teoista. Kolmas ääni on Jumalan puhe sellaisena kuin alkuperäiset kirjoittajat ja heidän yhteisönsä sen ymmärsivät. Avaa sydämesi ja keskustele Hänen kanssaan siitä, mitä olet lukenut tai kuullut. Toiseksi Raamattu on Jumalan sanaa, koska sen tekstien kautta Jumala tulee kuulijoiden ja lukijoiden keskelle. Jeesuskin puhuu ihmiselle Raamatun sanojen kautta. Tällöin Jumalan sanaa voi olla mikä tahansa teksti eli koko Raamatun on mahdollista olla Jumalan sanaa. 11:29–40). Me 2000-luvun kristityt emme voi pitää tapahtunutta Jumalan tahtona eli Hänen sananaan kahdesta syytä: Tekstin sanoma ei vastaa käsitystämme siitä, mikä on Raamatun kokonaissanoma, eikä kertomusten etiikka vastaa sitä, mikä meidän mielestämme on oikein
Värikylvyssä kokee valon lämmön ja viileyden. – Hyvä taide syntyy aina asian kohtaamisesta. – Keinovalaisimista on tullut assosioiva arvo: ne leijuvat ilmassa lintuparven tavoin, antavat myönteisiä ajatuksia. Digitaalinen, virtuaalinen ja hektinen aikamme kaipaa fundamentaalisia syyja seuraussuhteita, elämän rajoja. Pallasmaa on ollut professorina ja dekaanina Teknillisessä korkeakoulussa Helsingissä ja toiminut Muotoiluinstituutin ja Arkkitehtuurimuseon johtajana. Taiteen pyrkimyksenä on päästä syvemmälle, ei tyytyä ainoastaan estetiikan välittämiin arvoihin. Henkisyys ja pyhyys ovat kuitenkin vahvasti läsnä. Kaarevien seinäpintojen valkeus saa varjojen ansiosta ylevyyttä ja plastisuutta. Kunnioituksen puutteen tunnistaa siitä, että tuloksena saadaan pelkkää formalistista tai arkipäiväistä arkkitehtuuria. Ilman merkityksiä taide menettää tehtävänsä. Rakennustaide muuttuu pelkäksi sommitteluksi, jos sillä ei ole syvempää merkitystä. Hän on myös opettanut tulevia arkkitehteja eri yliopistoissa. Taivaansininen, kasvun vihreä ja kypsän viljan keltainen, lasin värittämä valo muodostaa käsin kosketeltavan ihmeen, joka hienostuneella tavalla tulee iholle. Ne kiinnittävät katseen valoon. Nykyäänhän kaikki manipuloidaan. Se on kuin Mozartia, se soi. Erityisesti nämä asiat kohdentuvat uskonnollisiin rakennuksiin. Hän luennoi ja pitää työpajoja eri puolilla maailmaa aiheenaan pyhä tila. – Kirkkotila koskettaa minua. Pyhän kohtaamiseen tilassa tarvitaan Juhani Pallasmaan mielestä valoa ja hiljaisuutta. Myyrmäen kirkkoon astuessaan hän tunnustaa vieläkin liikuttuvansa syvästi. Romaanisessa luostarissa hiljaisuutta voi kuunnella. Le Corbusierin suunnittelema Ronchampin kappeli on kukkulallaan valon suoranainen ihme. Arkkitehtuurin kokeminen on valon ja hiljaisuuden kokemista. – Jos arkkitehtuuri menettää tavoitteellisuutensa, jos eksistentiaalinen taso puuttuu, on tuloksena vain estetiikkaa. – Ihmiskunta ei ole milloinkaan kaivannut hiljaisuutta olemisensa ytimeen enempää kuin tässä surrealistisessa, hysteerisen kulutuksen ja nopeuden ajassa. Taiteilija innostui ajattelemaan itse kappelin jokaisen yksityiskohdan: materiaalit, alttarin, krusifiksin, valaisimet, ovenkahValoa ja hiljaisuutta Pyhyyden kunnioitus kuuluu rakennustaiteessa kaikkeen suunnitteluun, sanoo arkkitehti Juhani Pallasmaa. Hän lähtee siitä, että asiat ja ilmiöt täytyy ensin kokea ja kohdata omakohtaisesti. – Rakennustaiteen tehtävänä on välittää meidän kosketustamme maailmaan. Alvar Aalto käyttää suunnittelemissaan kirkoissa valoon likeisesti kuuluvia varjoja, jotka muovaavat ja elävöittävät valoa. Arkkitehti Juha Leiviskän suunnittelema Myyrmäen kirkko antaa Pallasmaan mielestä mahdollisuuden pyhän kohtaamiseen, kokemukseen valosta ja hiljaisuudesta. KOTIMAA | 31.1.2020 20. Jokaisella rakennuksella on ainutlaatuinen, oma luonteenomainen hiljaisuutensa. Kokonaista seinää peittävä lasimaalaus taikoo ulkoa sisään tulvivan päivänvalon väreiksi. Kappeli valmistui vuonna 1951. Leiviskä kuuluu Pallasmaan mielestä kansainvälisestikin arvioiden niihin harvoihin arkkitehteihin, jotka kunnioittavat valoa suunnittelemissaan tiloissa. – Rothko kutsuu meidät pimeän valon avulla tuntemaan fyysisesti, että kuljemme elämän ja kuoleman, olemassaolon ja olemattomuuden rajapinnoilla, Junani Pallasmaa sanoo. haastattelu ” Kunnioituksen puutteen tunnistaa siitä, että tuloksena saadaan pelkkää formalistista tai arkipäiväistä arkkitehtuuria. Suomalaiset ovat kaikkina aikoina tottuneet löytämään hiljaisuutta metsästä. Maailman muuttaminen paremmaksi kulkee tausta-ajatuksena arkkitehtuurissa kuten kaikissa taiteissa. Leiviskä suunnitteli rakennuksen lisäksi myös kirkkosalin valaisimet. Viime vuosina Pallasmaa on ajatellut ja kirjoittanut pääasiallisena viitekehyksenään fenomenologinen filosofia. Arkkitehtuuriltaan rakennus on hyvin konventionaalinen, jonkun mielestä jopa vähän naiivi. Toinen yhtä tärkeä sen tehtävistä on hiljaisuuden puolustaminen, myös yksilöllisen havainnon ja kokemisen puolustaminen. – Pyhyyden kunnioitus kuuluu rakennustaiteessa kaikkeen suunnitteluun. TeksTi | Maija Paavilainen – kuvaT | jukka gransTröM » vat ja kirkkotekstiilit. Ilmiö on hyvin lähellä uskonnollista kohtaamista. – Arkkitehdin on tärkeä pohtia pyhän tilan ominaisuuksia, vaikka ei itse olisikaan uskontoon sitoutunut. Juuri ennen kuolemaansa taidemaalari Henri Matisse suunnitteli kappelin Nizzan lähelle Vencen kukkulalle dominikaaninunnien vanhainkotina toimivan luostarin yhteyteen. Arkkitehtuurilla on myös tehtäviä, jotka kohdentuvat erityisesti uskonnollisiin rakennuksiin, professori sanoo. Arkkitehti Mark Rothko on luonut mustalla valolla Houstoniin nimeään kantavaan kappeliin väkevän illuusion rajailmiöstä. Juhani Pallasmaa tunnetaan muun muassa Rovaniemen taidemuseon, Saamelaismuseo Siidan sekä Itiksen ja Kampin kauppakeskusten suunnittelijana. Muinaiset kreikkalaiset rakensivat katedraalinsa ympäröimään hiljaisuutta. K un professori Juhani Pallasmaa kirjoittaa ja luennoi taiteen henkisistä ulottuvuuksista, keskeisenä käsitteenä on ihmisen eksistenssi. Rakennustaiteen eettinen ja humaani tehtävä on paljastaa transsendentaali, tuonpuoleinen pyhä. Arkkitehtuurin kieli on hiljaisuuden draamaa, jossa hiljaisuus muuttuu materiaksi