vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –3 6 20 150 vuotta sitten Ruovedellä kuoltiin nälkään Kirkkovenepitäjä muisti vuoden 1868 uhreja 12 Seurakuntavaalit – tässä yhteiset vaaliohjelmat Pilapiirtäjäpappi Kent Wisti pohtii kirkon kuolemaa. 4 Ka nn en ku va : Ra m i M ar ja m äk i 11 3
Arvostuksen puute näkyy palkkatason lisäksi esimerkiksi siinä, että diakonian virkaa ei ole vuosikymmenten veivaamisen jälkeenkään tunnustettu osaksi kirkon hengellistä virkaa. Emeritusprofessori Seppo Zetterberg tuntee Viron historian. 4 Mitä suomalaiset voisivat oppia virolaisilta. – Virossa ei ole koskaan ollut valtionkirkkoa. Maaseudun seurakunnat ovat tiukoilla alkaen kirkkorakennuksista ja pappien palkkauksesta, koska kaikki on ihmisten hyvän tahdon varassa. Se näkyi jo 1920-luvulla, ja itsenäisyyden palauttamisen jälkeen sama suunta on jatkunut. Yhteiskunta on voimakkaasti jakautunut. – Varsinkin nuoremmalle polvelle jopa liioitellun länsimaiset arvot ovat tärkeitä. Oli ravistelevaa kuulla työtekijäryhmän sisäisestä kokemuksesta. 2 Mitä arvoja virolaiset pitävät tärkeinä. | Kuva: Jukka Granström SePPo ZeTTerberg Historian professori emeritus arvostetaanko diakoniatyötä. Olen tutkinut Viroa yli 50 vuotta ja on myönnettävä, etten olisi ikinä uskonut, että Viro saa itsenäisyyden takaisin, enkä varsinkaan sitä, miten nopeasti siellä on pystytty rakentamaan toimiva kansalaisyhteiskunta. Sivulla 7 diakoniaraatilaiset kertovat, mikä erottaa diakonian sosiaalityöstä ja tekee diakoniasta ainutlaatuista. aluksi | viikon henkilö | Viro juhlii tänä vuonna 100-vuotista taivaltaan. Kokemus oman työalan heikosta arvostuksesta on lisäksi vahvistunut Helsingin hiippakunnan alueella siksi, ettei tuomiokapitulin henkilöstöön kuulu ketään diakonian asiantuntijaa. osallistuin viime viikolla Helsingin hiippakunnan diakoniatyöntekijöiden seminaaripäivään, jossa juhlistettiin myös Diakoniatyöntekijöiden liiton 60-vuotisjuhlavuotta. Se tuntuu vähän holtittomalta. Sekä virallisissa puheenvuoroissa että kahvipöytäkeskusteluissa pohdittiin paljon valtaa, vallan jakautumista, sukupuoleen liittyviä kysymyksiä sekä diakoniatyön ja -työntekijöiden arvostusta ja sen puutetta. Totta kai ymmärrän, että kun 50 vuotta oltiin neuvostovankilassa, niin nyt länttä palvotaan. Suomen ja Viron kirkoilla on neuvostoajasta lähtien ollut varsin tiivis yhteistyö. Sillä on iso merkitys, mistä kulmasta asioita tarkastelee. Tavallisena seurakuntalaisena minulla on ollut aina se käsitys, että diakonia on ylivoimaisesti kirkon arvostetuin työala. – Viro on normaali, länsimainen yhteiskunta, jonka taustalla tietysti vaikuttaa edelleen puolen vuosisadan neuvostomiehitys. eMilia Karhu Toimittaja pohtii, mistä kaikesta nousee kokemus työn arvostuksesta. Se on ollut Viron kirkolle tärkeä tuki. Viron kirkolla ei ole veronkanto-oikeutta. Tuija PyhäranTa ”Länsimaisen Viron taustalla vaikuttaa neuvostoaika” Virossa huumoria viljellään enemmän kuin Suomessa, kertoo emeritusprofessori Seppo Zetterberg. Syyskuussa Zetterbergiltä ilmestyy tietokirja Viro ja Suomi 1917–1920 (Docendo). Kirkon merkitys on valitettavan vähäinen, ja monenlainen, sanotaanko taikausko, on saanut paljon valtaa. – Virolainen huumori, joka on välillä mustaakin, antoi neuvostovallan aikana ja antaa edelleen ihmisille aikamoista elämäntukea. Diakoniatyöntekijöillä vaikutti olevan vahva kokemus siitä, että kirkon sisällä heitä ja heidän työtään ei arvosteta riittävästi. Tietyissä piireissä mammonan palvonta korostuu, mutta vastakohtana hyvin suuri osa Viron kansasta älymystöstä alkaen elää toimeentulon rajoilla. 3 Minkälainen Viron kirkko on. Meillähän huumori on vähäisempää, mutta Virossa sitä viljellään. KOTIMAA | 30.8.2018 2. 1 Minkälainen yhteiskunta 100-vuotias Viro on
Ruoka on jokaista koskeva asia. Juutalaisten ja muslimien sianlihan syöntikielto on tunnettu, samoin hindujen naudanlihan syöntikielto. Pakko ei saa ruokaa maistumaan. Puolustusvoimien päätös pakollisesta kasvisruokapäivästä kerran viikossa on nostattanut kiinnostavan keskustelun ravintotottumuksista. Syököön kukin mitä haluaa, ajattelee moni. Varsinkin Aasian kulttuureissa ruoka on ollut osin uskonnoista, erityisesti hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta, johtuen pitkälti kasviksiin pohjautuvaa. Lisäksi se on ympäristöteko, sillä varsinkin naudanlihantuotanto rasittaa luontoa kohtuuttomasti. ?. Ylipäätään keskustelu ruoasta, sen hinnasta, terveellisyydestä ja eettisyydestä käy vilkkaana. aRttuRi KiViNeVa Kirjoittaja on sairaalapappi Seinäjoelta. Moni tiedostava kuluttaja onkin valmis maksamaan eettisesti tuotetusta lihasta korkeamman hinnan. Mutta ainakin rajoituksia on, sillä ortodoksien ja katolilaisten paastoihin kuuluu pidättäytyminen lihasta. Arjen on annettava olla arki ja sellaisena kärsivällisyyteen harjaannuttava ”kuivuuden koulu”, Rahner sanoo. Meidän kulttuurimme kulkee tätä taustaa vasten ilmeisesti kohti pakkosiirtolaisuutta 24/7-elämäntavallaan, jonka olemuksesta ei saa otetta ja jossa ilman pyhää on vain arkea. Arkeen – työhön, syömiseen, nukkumiseen, istumiseen, nauramiseen – mahtuu paljon teologiaa eli jumalapuhetta. Siitä taitaa olla sapattisäädöksissäkin ja kaikessa pyhässä kyse. Adventistit ovat kasvisruokavalion edelläkävijöitä. Nyt on muodikasta puhua kasvispainotteisesta ruokavaliosta. Näin se voi paljastaa elämämme ja elämänmuotomme suurten sanojen ja epäaitojen ihanteiden naamioita. Lihantuotantoon liittyy vakavia kysymyksiä sekä ympäristövaikutuksista että tuotantoeläinten kohtelusta. Sanomalehti Politiken on tämän johdosta haastatellut arkkipiispa Söderblomia: -Mitä kauemmin tätä kauheutta kestää, sitä voimakkaammaksi käy inhimillinen tarve käyttää kaikkia mahdollisia ja mahdottomia keinoja rauhan vaatimusten hyväksi. Puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) kommentti, että ”armeija ei taistele linssikeiton ja kukkakaalipirtelön voimalla” on myös herättänyt ansaittuja vastareaktioita. Vegaanit saavat mediassa paljon tilaa verrattuna siihen kuinka paljon heitä on – parisen prosenttia suomalaisista. Raamatussa on myös ehdoton verensyöntikielto, jota monet ryhmät, kuten helluntailaiset, noudattavat. Nykyaikaiseen ravintokeskusteluun soveltuukin hyvin Paavalin ajatus Roomalaiskirjeessä: ”Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Tuskin kukaan ehdoin tahdoin haluaa lihaa, joka on peräisin huonosti hoidetusta eläimestä. Usein sanotaan, että kristinuskossa ei ole ruokakieltoja. Ruoalla on myös vahva uskonnollinen ulottuvuus. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 30.8. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikko: Gun Damén Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Ari Minadis, Jussi Rytkönen (virkavap.), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Juha Ruotsalainen 050 515 1440 Lukijamäärä: 58 000 KMT Ruotsin vasemmistososialistit ovat päättäneet ryhtyä työhön saadakseen puolueettomain valtioiden viralliset piirit tekemään aloitteen rauhan aikaan saamiseksi. Arjesta Rahner kehottaa etsimään armon kokemusta, mutta sen voi etsiä vain unohtaessaan itsensä. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä, joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö.” Uskonnotkin suosivat kasvispainotteista ruokavaliota KOTIMAA | 30.8.2018 3. Lihalla mässäily ei ole uskontojen ihanteen mukaista. Uskonnoissa on erilaisia sääntöjä ja perinteitä siitä, mitä kunnon uskovaisen sopii suuhunsa pistää. Nehemian kirjassa kuvataan, miten juutalaiset palattuaan Babylonian pakkosiirtolaisuudesta saivat kertausta Jumalan laista ja sapattisäädöksistä: ”Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Vanhassa testamentissa on ruokasääntöjä, kuten jako saastaisiin ja syötäviin eläimiin. mutta ilman arkea ei ole pyhääkään, pohtii Karl Rahner kirjasessaan Söinpä tahi nauran. Uudessa testamentissa säännöt kumotaan ja annetaan vapaus nauttia erilaisista ruoka-aineista. Älkää siis olko murheellisia älkääkä itkekö.” Tuli mennä kotiin, syödä ja juoda ja muistaa niitä, joilla ei itsellään ole mitään. Siihen liittyy arvoja ja tottumuksia, joiden kyseenalaistaminen koetaan loukkaavana. -Ja vaikka lämpimästi kannatan rauhaa, niin tunnustan että sen toteuttamiseen nähden en voi mitään sanoa. Täytyisi olla sisällä asiassa, valtiomies, ja pitää nyörit kädessään. Lihansyönti on Suomessa valtavirta. Suomalainen syö lihaa Luonnonvarakeskuksen tilaston (2017) mukaan keskimäärin 81 kiloa vuodessa. Ruoka kiinnostaa. 1918 ???????. Mutta samaan aikaan moni pyrkii lisäämään kasvisten syöntiä
Globaali kirkko Globaali kirkko korostaa avoimuutta, vieraanvaraisuutta ja kokonaisvaltaista lähetystyötä sekä rohkeata auttamista ja puhetta Jumalasta. valitaan yhteensä noin 9 000 uutta luottamushenkilöä. He sitoutuvat turvaamaan kokonaisvaltaiseen lähetystyöhön sitoutuneiden lähetysjärjestöjen taloudelliset resurssit ja huolehtivat, ettei säästöjä tehdä kaikkein köyhimpien ihmisten kustannuksella. Helsingin seurakuntayhtymän johtaja Juha Rintamäki kertoi Kotimaa24:lle, että tapaus tuli rippileirin johdon tietoon viimeisenä päivänä. Minun ilmastokirkkoni Tämän vaaliohjelman allekirjoittajat painottavat luomakunnasta, ilmastosta ja ympäristöstä huolehtimisen tärkeyttä. Sen muotoon on haettu vaikutteita Sipoon keskiaikaisesta kirkosta. Listan nimen ja tavoitteet voi joko valita valtakunnallisista vaihtoehtoista, tai ne voi kehittää alusta loppuun paikallisesti. Tärkeää on myös toimia esimerkkinä. Hän on aiemmin toiminut muun muassa Puolustusvoimien sotilaspastorina ja rauhanhallintajoukoissa Kosovossa. Seurakuntavaalien tärkeät päivämäärät . Ennakkoäänestys järjestetään 6.–10.11. Rippikoulua tai konfirmaatiota ei edellytetä, pelkkä kirkon jäsenyys riittää äänioikeuteen. . Jokaisen seurakunnan pitää hankkia ympäristödiplomi. Seurakuntavaaleissa saavat äänestää viimeistään vaalipäivänä 16 vuotta täyttävät Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet. He haluavat kirkon toimivan aktiivisena herättelijänä ja arvovaikuttajana yhteiskunnassa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja kestävän yhteiskunnan rakentamiseksi. Kaikkia seurakunnan alueen lippukuntia pitää kohdella yhdenvertaisesti. Se palvelee sekä suomenettä ruotsinkielisen seurakunnan toimintaa. ja äänestää voi kello 11–20. Kotimaa esittelee tähän mennessä julkaistujen, kirkon moninaisuutta heijastelevien valtakunnallisten vaalilistojen tavoitteita. Vaaliohjelman taustalla ovat Suomen Lähetysseura ja Suomen Pipliaseura. Lasten ja nuorten osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet seurakunnissa tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi ja heidän etunsa huomioida kaikessa kirkon päätöksenteossa. Partiolaiset toivovat seurakuntien ja lippukuntien sopivan yhteistyöstä kirjallisesti. Viime seurakuntavaaleissa neljä vuotta sitten 30 prosenttia luottamushenkilöistä valittiin poliittisten puolueiden listoilta ja 70 prosenttia poliittisesti sitoutumattomilta listoilta. Asiasta kertoivat leirin työntekijä ja joukko isosia. Lisätietoja: www.seurakuntavaalit.fi Jaani Vilkkilä poliisipapiksi Uutena poliisipappina aloittaa lokakuun alussa pastori Jaani Vilkkilä. Kirkon tulee olla ilmastotoivon kirkko. Oikaisu Kotimaan teologiasivuilla (23.8.) oli virhe. Globaalin kirkon arvoihin sitoutuneet seurakuntavaaliehdokkaat lupaavat edistää kansainvälistä ja kaikille avointa seurakuntaelämää. Söderkullan kirkko vihittiin käyttöön Söderkullan uusi kirkko vihittiin käyttöön sunnuntaina 26.8. . KOTIMAA | 30.8.2018 4. uutiset J os omasta seurakunnasta ei löydy itselle sopivaa vaalilistaa, kuka tahansa voi perustaa paikallisen vaalilistan keräämällä vähintään 10 oman seurakunnan äänioikeutettua jäsentä valitsijayhdistykseksi. Eero Huovisen kirjan Isä meidän on kustantanut WSOY, ei Otava. Perustamisasiakirja, asiamiehen vakuutus ja jokaisen ehdokkaan allekirjoittama kirjallinen suostumus on toimitettava kirkkoherranvirastoon viimeistään 17.9. Partiolaiset Suomen Partiolaiset haluavat lapsille ja nuorille seurakunnissa äänen, vaikutusmahdollisuuksia ja resursseja. . Varsinainen äänestyspäivä on 18.11. Kyseessä on seurakuntakeskus, josta käytetään nimitystä Söderkullan kirkko vaikka sille ei haetakaan virallista kirkko-statusta. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Juhani Aalto. Tuomiokapituli käsittelee asiaa poliisin jälkeen. Verkoston tavoitteisiin sitoutuneet seurakuntavaaliehdokkaat haluavat jättää tulevil| lyhyesti | | seurakuntavaalit | Valtakunnalliset vaaliohjelmat kertovat arvoista vaalilistat | Seurakuntavaaleissa 18.11. Usko ja yhteys Usko ja yhteys -verkoston jäsenet kuuluvat eri herätysliikkeisiin ja eri seurakuntiin. Poliisipappi on Helsingin seurakuntayhtymän työntekijä, mutta tekee työtään poliisissa. Ehdokasasettelu päättyy 17.9. Partion asiantuntemusta pitäisi hyödyntää seurakunnissa lapsia ja nuoria koskevissa asioissa. Partiotoiminnan ja muun lasten ja nuorten toiminnan resurssit ja toimintaedellytykset tulee seurakunnissa varmistaa. Helsingin ja Suomen ensimmäinen päätoiminen poliisipappi Carita Pohjolan-Pirhonen jäi eläkkeelle heinäkuun alussa. Lisäksi he haluavat, että seurakuntien päätöksenteko on kestävää, läpinäkyvää ja oikeudenmukaista. Yhteistyötä toivotaan myös diakoniatyön kanssa. Seurakuntapastori ei ole tällä hetkellä työtehtävissä. Seurakuntien pitää kantaa vastuuta ympäristöstä ja toimia vastuullisesti metsänomistajina. Tuomiokapitulin lakimiesasessori Jussi Lilja on tehnyt tapauksesta rikosilmoituksen. Jaani Vilkkilä tulee poliisipapin tehtäviin Roihuvuoren seurakunnasta. Seurakuntien tulee parantaa kiinteistöjensä energiatehokkuutta ja luopua öljylämmityksestä. Pappia epäillään seksuaalisesta ahdistelusta rippileirillä Miespuolista seurakuntapastoria epäillään seksuaalisesta ahdistelusta helsinkiläisen seurakunnan rippileirillä heinäkuussa
Seurakunta on yhteisvastuun yhteisö ja kaikki ihmiset samanarvoisia. Kuntien ja seurakuntien yhteistyöhön lasten ja nuorten parissa suhtaudutaan myönteisesti. Diakoniatyön henkilöstöresurssit on turvattava ja vapaaehtoisia tarvitaan. Tulkaa kaikki -liike Tulkaa kaikki -liike haluaa, että samaa sukupuolta olevat parit vihitään ja heidän puolestaan rukoillaan kaikissa seurakunnissa. | Kuva: Olli Seppälä KOTIMAA | 30.8.2018 5. Seurakuntien ja seurakuntalaisten on oltava valmiita jakamaan omastaan aikaa, rahaa ja kumppanuutta niin Suomessa kuin maailmalla. Liikkeen jäsenet tukevat samaa sukupuolta olevia pareja vihkiviä pappeja. Liike haluaa rakentaa kirkossa luottamusta ja sovintoa. Armon vihreät Armon Vihreät on Vihreiden valtakunnallinen jäsenyhdistys, joka suhtautuu myönteisesti uskontoihin ja painottaa jokaisen ihmisen positiivista uskonnonvapautta. Keskusta Keskustan ohjelman on määrä valmistua syyskuun alussa. Verkoston jäsenten periaatteet ovat: Raamattu ohjeeksi, seurakunta eläväksi, evankeliumi leviäväksi, ihmiset kohdatuiksi, perhe kestäväksi ja rakkaus toimivaksi. He vaativat seurakuntia puuttumaan aktiivisesti sukupuolisyrjintään ja pappisnaisten epäsuoraankin marginalisointiin. Nuorten vaikuttajien Navi-ryhmä Navi tukee nuoria ja nuoria aikuisia osallistumaan ja vaikuttamaan kirkossa. Tulkaa kaikki -liike haluaa kirkon, joka tarvitsee aktiivisia jäseniä ja jossa on toimiva, kannustava jäsendemokratia. Se tuottaa runsaasti nuorten vaikuttamista tukevia materiaaleja ja järjestää tapahtumia ja seminaareja. Kirkon tulee olla suvaitsevainen ja toivottaa myös muualta tulleet tervetulleeksi. Toiminta on vastuullista sekä suhteessa ihmisiin että ympäristöön. Jokaisen seurakunnan tulee hakea ympäristödiplomia ja kantaa vastuuta ympäristöstä. Sosiaalidemokraatit Sosiaalidemokraatit toimivat sellaisen kirkon puolesta, jossa ketään ei jätetä yksin ja kaikista pidetään huolta. Siellä keskustellaan vireästi, eikä minkäänlaista syrjintää hyväksytä. Armon Vihreiden seurakuntavaaliohjelman mukaan kirkon tulisi olla osallistava, yhdenvertainen, resurssiviisas, vieraanvarainen, avoin ja ikiaikaisen nuorekas. Päätöksenteon on oltava avointa ja läpinäkyvää. Ketään ei saa syrjiä. Kirkon hallintoa tulee kehittää ja seurakuntaja kirkkoneuvostojen puheenjohtajuus on siirrettävä maallikoille. Tärkeitä arvoja ovat solidaarisuus, suvaitsevaisuus, vastuullisuus ja kansainvälisyys. Tämän syksyn seurakuntavaaleissa Navin tavoite on, että jokaiseen seurakuntaan valitaan vähintään yksi nuori luottamushenkilö ja että valituksi tulee koko Suomessa vähintään 1 000 nuorta vaikuttajaa. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on Armon Vihreille tärkeä ydinarvo. Supistuvien resurssien aikanakin voi löytää uusia toimintatapoja. Kokoomus Kokoomuksen seurakuntavaaliohjelmassa seurakuntalaiset ovat osaavia tekijöitä ja aktiivisia vapaaehtoisia, joiden toimintaa työntekijät ohjaavat ja koordinoivat. le sukupolville kirkon, joka julistaa rohkeasti evankeliumia Jeesuksesta syntien sovittajana ja pitää kiinni Raamatun Sanasta. Vihapuheesta pitäisi siirtyä kuuntelemiseen ja hyvänpuhumiseen. Kokoomuslaisten päättäjien kirkko kulkee apua tarvitsevien rinnalla, käy arvokeskustelua ja uskaltaa uudistua. Seurakuntalaisten pitää saada äänensä ja tarpeensa kuuluviin toiminnan suunnittelussa. Kirkon kiinteistöjen pitää olla kaikille saavutettavia. EmiliA KArhu Seurakuntavaaleissa äänestettiin viimeksi syksyllä 2014
Enimmillään puhutaan kolmesta miljoonasta kannattajasta, pienimmillään sadoista tuhansista. Sen perustaja oli eteläkorealainen Sun Myong Moon, mistä nimi moonilaisuus. Kirkkojen maailmanneuvosto täytti 70 vuotta Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) sai viime viikolla lukuisia onnitteluja 70-vuotisesta taipaleestaan. Yhdistymiskirkko on kristinuskoa, konfutselaisuutta, taolaisuutta ja buddhalaisuutta sekoittava synkretistinen liike. Hänen mukaansa elokuvajuhla on seurakunnan yritys avata katedraali palvelemaan Derbyn asukkaita mahdollisimman laajasti. Tuomio tuli Indonesian jumalanpilkkalain nojalla. Asiasta uutisoi brittilehti The Guardian. Maan suurimmat islamilaiset järjestöt ovat tuominneet vankeusrangaistuksen. Derbyn tuomiorovastin Stephen Hancen mukaan elokuvissa ei ”kuitenkaan nähdä mitään sellaista, mitä Jumala ei olisi jo nähnyt”. Ohjelmistoon valituista elokuvista paheksuntaa ovat herättäneet vuodelta 1973 peräisin olevat kauhuelokuvat Uhrijuhla (The Wicker Man) ja Kauhun kierre (Don’t Look Now). KOTIMAA | 30.8.2018 6. Liikkeen kannattajamääristä on ristiriitaista tietoa. Kyseistä lakia on kritisoitu monessa yhteydessä. – Ne ovat itse asiassa vahvoja kertomuksia uskosta, epäilystä ja asioista, joiden kanssa ihmiset kamppailevat, Hence sanoi. Se johti moniin Kiinan vastaisiin mellakoihin, joissa poltettiin useita buddhalaisia temppeleitä. Englannin kirkossa on viime vuosina etsitty yhteyttä tyhjentyvien kirkkojen ja niitä ympäröivien yhteisöjen välille. Esimerkiksi Euroopan kirkkojen konferenssi onnittelee KMN:ää ”vaikuttavasta ja uskontäyteisestä historiasta”. Enimmillään vihittäviä pareja on ollut jopa 30 000. Kirkkoihin on perustettu kahviloita, ravintoloita ja jopa päiväkoteja palvelemaan alueen asukkaita. Etelä-Korean Gapyeongin läänissä järjestettiin 27. Elokuvajuhla katedraalissa herättää paheksuntaa Englannissa Englannin Derbyssä pohditaan, saako kirkossa näyttää kauhuelokuvia, joissa on seksikohtauksia, alastomuutta ja pakanallisia uhrimenoja. Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill kirjoittaa onnittelussaan, että ”vuosien varrella KMN on tehnyt paljon kehittääkseen tunnustuskuntien välistä vuoropuhelua”. | Kuva: Lehtikuva / Reuters / Kim Hong-Ji maailmalta Indonesiassa tuomittiin vankeuteen rukouskutsusta valittanut nainen Kiinalaistaustainen buddhalaisnainen on tuomittu Indonesiassa 18 kuukaudeksi vankilaan, koska hän valitti paikalliselle moskeijalle äänekkäästä rukouskutsusta. Derbyssä katedraali on sopinut yhteisestä elokuvajuhlasta paikallisen kulttuurikeskuksen Quadin kanssa. Derbyn hiippakunnan toisten kirkkojen kirkkoväärtit ovat puuttuneet asiaan. Asiasta kertoo BBC. Moonilaisuudella on toimintaa myös Suomessa nimillä Yhdistymisliike ja Perheiden Maailmanrauhajärjestö. Tuomittu teko tapahtui heinäkuussa 2016. Tuomiota kritisoineet huomauttivat, että polttamisista saadut tuomiot olivat muutaman kuukauden mittaisia ja osa niihin osallistuneista pääsi vapaaksi. elokuuta Yhdistymiskirkon (The Holy Spirit Association for Unification of the World Christianity) eli moonilaisuuden perinteeseen ja julkisuuskuvaan kuuluva massahäätapahtuma
Luovuttamattominta diakoniassa on avun ylettyminen sinne missä ei enää muu apu toimi. Sirpa Toivo, kuurojen diakonissa, Tampereen seurakunnat Diakoniatyö voi olla kokonaisvaltaisempaa, sillä siinä on psykososiaalisen ulottuvuuden lisäksi hengellisen näkökulman mahdollisuus. Voimme vastata ihmisen tarpeisiin lähes välittömästi, kun taas Kelan toimeentulotuki tai kaupungin sosiaalityö on jo byrokraattisesti hitaampaa. Keskiössä on ihminen erilaisine tarpeineen eivätkä laskelmat. Ollaan yhteydessä eri tahoihin, verkostoidutaan. Vaikka taloushuolet olisivat päällimmäisinä mielessä, voi puhua myös surusta, parisuhteen huolista, päihteiden käytöstä, terveydestä tai vaikka kasvatuksen haasteista. Ari Tuomikoski, diakoni, Lappeenrannan seurakuntayhtymän päihdeja kriminaalityö Diakonia tekee sosiaalityötä kirkon arvoin, ja työssä on vahvasti mukana tulevaisuuden rakentaminen ja toivon ylläpitäminen. Parhaimmillaan ne voivat tulla lakisääteisiksi, kuten velkaneuvonta. Päätökset voidaan tehdä useimmiten nopeasti. Sielunhoito, rippi, ihmisen arvo, toivo, anteeksianto ja rukous tekevät diakoniatyöstä erityistä. Kristillinen ihmiskäsityksen mukaan jokaisella ihmisellä on erityinen arvo. Kokonaisvaltaisuudessa ja rinnalla kulkemisessa kirkon diakoniatyö voi olla sosiaalityötä joustavampaa ja se voi tarjota myös vertaistukea. Sitä ei taida mikään muu taho tarjota. Sami Mitsman, diakonissa, Kuopion Männistön seurakunta Kirkon diakoniatyön erottaa perinteisestä sosiaalityöstä sen raamatullinen perusta: Rakkauden kaksoiskäsky sekä selkeä erottautuminen palvelemaan Jumalaa ja ihmistä lähimmäisenä. Emilia Karhu helena Salminen, Saara huhanantti, ari Tuomikoski, Sami mitsman, Sirpa Toivo ja Tanja mäkelä. Jokaisen elämällä on tarkoitus. Helena Salminen, diakoni, Jämsän seurakunta Pyrin tekemään työtäni kristillisestä ihmiskäsityksestä käsin. Kokemus kohtaamisen laadusta jää tapaamiemme ihmisten mieleen. Diakonia on ainutlaatuinen kirkon työmuoto, jonka johtoajatus ei ole vain taloudellisessa auttamisessa tai ruoan jakamisessa, vaan siinä katseessa minkä Jeesus loi Pietariin sanoessaan ”Ruoki minun lampaitani”. Diakoniatyössä toimimme edunvalvojana ja äänitorvena tapaamiemme ihmisten puolesta, usein ohjauksen ja neuvonnan keinoin. Nostetaan esille parannusta vaativia asioita. | diakoniaraati | Mikä erottaa diakonian sosiaalityöstä. Diakonian rooliin kuuluu asiakkaan koko elämäntilanteen huomioiminen niin aineellisesti, henkisesti kuin hengellisestikin. Kutsumme ihmisiä astumaan kynnyksen yli hakemaan apua ja menemme niihin loukkoihin, minne eivät muut mene. Tehdään aloitteita. Diakoniatyöntekijän luona on tilaa puhua ihan mistä vaan. Ihmisen elämä on kokonaisuus, ja kaikki sen osa-alueet vaikuttavat kaikkeen. Jos ratkaisuja ei löydy, voi aina saada ainakin saada lohdutusta. Tanja Mäkelä, maaseututyön diakoni, Lohjan seurakunta Diakoniatyössä ovat erityistä kiireettömyys ja kokonaisvaltaisuus kohtaamisissa, Jumalan ja pyhän läsnäolo sekä joustavuus tapaamisten järjestämisessä ja moninaisen tuen antamisessa. Voin rukoilla asiakkaan puolesta asiakkaan kanssa tai yksikseni ennen tai jälkeen tapaamisen ja tapaamisen aikanakin. Yhdessä olemme olemassa omalla paikallamme toinen toistamme tukien. Olennaista on henkilökohtaisuus, yksilöllisyys ja ihmisarvon kunnioittaminen. Kaikki viisauden hakeminen on turhaa, jos emme muista Jeesuksen sanoja: ”Ruoki minun lampaitani” (Joh 21:17). Siksi on tärkeää, että on taho, jossa koko vyyhdin voi tuoda esiin. Jokainen ihminen on luotu, langennut sekä ainutkertainen, suuri ihme, rakastettu. Hengellisyys on työntekijän käytössä ja seurakuntalaiselle sanoitettu, jos hän niin haluaa. Työhuoneessani on esillä risti, Raamattu ja kynttilä, ja seinällä diakonikirja. Diakoniatyön luonne on etsivää: tehdään sitä, mitä kukaan muu ei tee. Diakonian etu on kyky joustaa ja etsiä monipuoliset tavat auttaa. Diakonian suurin valttikortti on auttamisen nopeus ja tehokkuus. Siksi se on joustavaa ja asiakkaan koko tilanteen huomioivaa. Diakoniatyö ei ole lakisääteistä. Jokaisella on oma ainutlaatuinen arvokkuutensa. Kirkolla on tarjolla erilaista apua vauvasta vaariin. Diakoniatyön erityislaatu | Diakoniaraatilaiset kertovat, mihin sellaisiin tarpeisiin diakoniatyö vastaa, joihin pelkkä sosiaalityö ei riitä. Kun asioita yleensä säätelee normi, voi diakonian ratkaisua ohjata sitäkin enemmän armo. Haluan tuoda toivoa. Toisinaan rinnalla kulkeminen on arjen toimintojen tukea ja päivän ohjelmoimista vapaaehtoistyössä, istumista nuotiolla elämäntarinoita kuunnellen tai saunahetki leirillä. En etsi syitä ahdinkoon, vaan kysyn, miten sieltä pääsisi pois. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Vaikka työ on välillä hektistä, on diakoniatyössä aikaa tavata asiakkaita rauhassa. Saara Huhanantti, Diakoniatyöntekijöiden liiton puheenjohtaja ja Tikkurilan seurakunnan koordinoiva esimies (vs.) Aika, kokonaisvaltaisuus ja lohtu tiivistävät mielestäni sen, mikä tekee diakoniatyöstä erityislaatuista sosiaalityön kentällä. Ihminen kokee monesti saaneensa apua pelkästään jo sen vuoksi, että hän on tullut kohdatuksi ja kuulluksi, kun jollain on ollut aikaa. KOTIMAA | 30.8.2018 7
Niiden lahjoitukset eivät ole vastinrahakelpoista rahaa, koska ne ovat julkisin varoin rahoitettuja. Yhteensä vastinrahaa on ammattikorkeakoulujen kesken käytettävissä 24 miljoonaa euroa, mutta yksittäisen ammattikorkeakoulun vastinrahoituksen määrä on enintään neljä miljoonaa euroa. Diakilla on meneillään Ihmeet eivät ole ilmaisia -kampanja. Diak on asettanut varainhankintaan 500 000 euron tavoitteen. ” Yritysmaailmassa on yllätytty esimerkiksi siitä, mitä teemme nuorison syrjäytymisen estämiseksi. Ammattikorkeakoulut voivat hakea varainhankintalupaa Poliisihallitukselta. Rahat käytetään opiskelun tukemiseen. Varainhankinta hyödyttää opiskelijoita Tapio Kujalan mukaan monin eri tavoin. Valtio myöntää ammattikorkeakouluille vastinrahoitusta suhteessa niiden keräämään yksityiseen pääomaan. Kujalan mielestä yllättävintä on, että terveysalan yrityksistä on ollut vaikea saada vastausta. Kujala muistelee, että suurin Diakille annettu lahjoitus on ollut 30 000 euroa ja pienin 1 000 euroa. Opiskelijoilta Diak ei kerää rahaa, mutta heitä yritetään innostaa levittämään tietoa kampanjasta sosiaalisen median avulla. Järjestöillä ei kuitenkaan ole kovin paljon rahaa annettavanaan. Diak sai varainhankintaluvan viime vuodenvaihteessa. Keräyksen mahdollistaa keväällä 2017 voimaan tullut rahankeräyslain muutos. Vastinrahalle on asetettu joitakin reunaehtoja. Sen avulla tuodaan esiin Diakin näkyä maailmasta, jossa ketään ei jätetä yksin. Lahjoittajat voivat ilmaista toiveensa siitä, mihin haluavat lahjoituksensa käyttää. Valtion vastinrahakäsittelyssä huomioon otettavan yksityisen pääoman kerääminen oli mahdollista aloittaa elokuussa 2017. Lisäksi yliopistoille tuli mahdollisuus varainhankintaan jo aiemmin. Aika päättyy vuoden 2018 lopulla. Tiloissa on nukkeja, joihin harjoitellaan pistämistä ja tekohengitystä. uutiset | koulutus | A mmattikorkeakoulut voivat nykyään kerätä varoja yleishyödylliseen toimintaan. Lahjoittamalla voi edelleen auttaa meitä tekemään hyvää. – Varainhankinnan lähtökohtana on katsoa, kuinka saataisiin julkisen rahan lisäksi muutakin rahaa ammattikorkeakouluille, Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtori ja toimitusjohtaja Tapio Kujala kertoo. – Sääntö jättää yhteistyökumppaneiksemme ja ainoiksi lahjoittajiksi kansalaisjärjestöt ja muun järjestöpuolen. Pienellä kampanjalla Diak on lähestynyt yksittäisiä lahjoittajia, kuten alumnejaan, mutta pääpaino on yritysten ja yhteisöjen lahjoituksissa. Tammikuussa 2018 pääsimme periaatteessa aloittamaan, mutta alku ei lähtenyt hirveän hyvin käyntiin. Tämä takia Kujala uskoo, että ammattikorkeakouluille ei ole kovin paljon rahaa jaossa. Luvan saaminen on voinut kestää peräti puoli vuotta. Varainhankintarahat menevät niiden kehittämiseen, ylläpitoon ja hankintaan, Kujala kertoo. Diak on ottanut yhteyttä 110:een eri tahoon, joista 26 on kieltäytynyt. – Diakissa ei tulla pääsemään sellaisiin summiin, jotka oikeuttaisivat valtion neljän miljoonan euron vastinrahoitukseen. Yllättävää Kujalan mielestä on myös se, että seurakunnallisen työn säätiöistä yksikään ei ole lahjoittanut, vaikka Diak on keskeinen kirkon alan kouluttaja. Kujalan mukaan siihen ei välttämättä päästä, sillä yritykset eivät perinteisesti ole olleet Diakin yhteistyökumppaneita. – Kaikki varainhankintaraha käytetään opiskelun tukemiseen. – Hallinnollinen puoli on ollut tässä iso prosessi. Tapio Kujala kertoo, että Diakin kumppanit ovat perinteisesti olleet seurakuntia, kirkkoja, sairaaloita sekä kaupunkeja. – Hyvän tekeminen vaatii rahaa. Lahjoittajien joukossa on esimerkiksi LähiTapiola, Osuuspankki, Osuuskauppa sekä paikallisia toimijoita eri puolilta maata. – Oulun Osuuspankin lahjoitus käytetään todennäköisesti Oulun terveysalan koulutusyksikkömme simulaatiotilojen kehittämiseen. Opetuksen laatua parantaa, jos varainhankinta | Diakonia-ammattikorkeakoulu kerää rahaa yrityksiltä, yhteisöiltä ja yksittäisiltä lahjoittajilta kuten alumneilta. – Tapio Kujala Diak tavoittelee puolen miljoonan keräystuottoa KOTIMAA | 30.8.2018 8. Vastinrahakelpoista rahaa on sellaisten lahjoittajien raha, joka tulee yksityisiltä tahoilta ja henkilöiltä. Oikeastaan huhtikuusta 2018 saakka olemme tehneet säntillisesti työtä varainhankinnan eteen, Kujala kertoo
että varainhankinta on Diakille opettelun paikka. Ammattikorkeakouluista saatujen viestien perusteella varainhankinnat ovat kuitenkin käynnistyneet hyvin. – Siksi päätimme lähteä tähän mukaan, vaikka tiesimme, ettemme voikaan saada kovin suuria ” Yhteiskunnan tulisi kyetä rahoittamaan Suomen korkeakoulujärjestelmää. Yritysmaailmassa on yllätytty esimerkiksi siitä, mitä teemme nuorison syrjäytymisen estämiseksi. Tässä suhteessa olemme kuitenkin positiivisesti yllättyneet jokaisesta saamastamme eurosta ja kiinnostuksesta meitä kohtaan. Hän arvelee, että varsinkin tekniikan ja liiketalouden aloilla varainhankinta on lähtenyt sujuvasti käyntiin. Olen sitä mieltä, että varainhankinta ei saa olla pääväylä korkeakouluille. Tämä on hyvä keino lisätä ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Hän ei haluaisi, että ammattikorkeakoulujen varainhankintaa sekoitettaisiin esimerkiksi Planin tai Yhteisvastuukeräyksen kaltaiseen rahankeräykseen yhteiskunnan vähävaraisten hyväksi. – Tapio Kujala summia. meillä on talossa sellaisia välineitä tai osaamista, joista opiskelijat aidosti hyötyvät. Varainhankinta ei saa olla pääväylä. Varainhankinnan yhteiskunnallisesta merkityksestä Diakille ja ylipäätään ammattikorkeakouluille Kujalalla on ristiriitaisia ajatuksia. Varainhankintamahdollisuus auttaa Kujalan mukaan ammattikorkeakouluja tekemään itseään myös tunnetuksi yhteistyökumppaneiden silmissä. – Toisaalta myös ajatellaan, että korkeakoulutuksen tulisi olla yhteiskunnan huolehtimaa ja sen rahoittamaa. Kujala ajattelee, Tekniikka ja liiketalous keräävät hyvin Opetusneuvos Maarit Palonen Opetusja kulttuuriministeriön Korkeakouluja tiedepolitiikan osastolta kertoo, ettei heillä ole tarkkaa tai ajantasaista tietoa ammattikorkeakoulujen tähän asti saamista summista. Kuvassa diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin kampus. Yhteiskunnan tulisikin kyetä rahoittamaan Suomen korkeakoulujärjestelmää. Ari MinAdis Varainkeruumahdollisuus auttaa Tapio Kujalan mukaan ammattikorkeakouluja tekemään itseään tunnetuksi yhteistyökumppaneiden silmissä. | Kuva: Olli Seppälä KOTIMAA | 30.8.2018 9. Yritykset ovat myös pohtineet sitä, ovatko eettiset kysymykset sellaisia, missä me voisimme olla kouluttamassa kyseisen alan yrityksiä heidän asiakastyössään. Varainhankinnan avulla tuodaan ammattikorkeakouluja lähemmäksi muita toimijoita ja työelämää. – Sillä voidaan myös edistää korkeakoulujen työelämälähtöisyyttä ja -läheisyyttä. Palonen kertoo, että varainhankinnassa on kyse ammattikorkeakoulujen lisärahoituksesta. – Se auttaa yrityksiä muistamaan, että Diak on olemassa
Raamattua käännetään muun muassa suomeksi uudelleen ainakin siksi, että kieli kehittyy ja tutkimus tarkentaa alkuperäislähteitä sekä Raamatun historiallista ympäristöä. Käytössämme on useita Raamatun ja Uuden testamentin suomennoksia, koska eri ihmisillä on erilaisia tarpeita ja odotuksia Raamatun tekstin suhteen. Se kuitenkin siirtää uuden Kirkkoraamatun tarvetta tuonnemmaksi. Uusi käännös ottaa huomioon digitaalisen alustan mahdollisuudet, kuten hyperlinkit sananselityksissä sekä laajan taustoittavan materiaalin linkittämisen raamatuntekstin yhteyteen. Vain tällä tavalla sen sanoma kohtaa lukijat ja vaikuttaa näiden elämässä. Raamattu on lukuja käyttökirja, ei museoesine, kuten sinänsä arvokkaat entisajan fraktuurapainokset. Jyrki Vesikansa kertoo ( Kotimaa 16.8.), että hänelle riittäisi vuoden 1938 Raamattu ”nykyisen STT-version” sijasta. Kunnian lisäksi he ansaitsevat nimenomaan kiitosta. Paras perintö kannattaa tietysti säilyttää. Tavoitteena on välittää alkukielen merkitykset nykylukijalle ja -kuulijalle ymmärrettävällä ja samalla rikkaalla suomen kielellä. Siksi vastuulliset toimijat miettivät, kuinka Raamatun sanoma ilmaistaan kullekin ajalle ja kullekin Raamatun käyttäjälle mahdollisimman mielekkäällä tavalla. Sanoma ja merkitykset säilyvät samana, mutta ilmaisu ja keinot seuraavat aikaansa. Jo Lutherista ja Agricolasta alkaen Raamattu on haluttu saattaa kansankielelle eikä antaa sen etääntyä liian kauas nykyajasta ja uusimmasta tutkimuksesta. Markku kOtiLa TT, Suomen Pipliaseuran toiminnanjohtaja tErhi huOvari Suomen Pipliaseuran viestintäjohtaja, DigiUT-hankkeen johtaja Uusi käännös välittää alkutekstin merkityksen ” Me Raamatun lukijat olemme jokainen oman aikamme lapsia. Miksi pätkiä sanoja (”Mä sulle enkeleistäs”) tai käyttää omituisia kielikuvia (”Mua vietäis outoon luotoon”). Tekstin ymmärrettävyyttä testataan eri-ikäisillä käyttäjillä vaiheittain. Raamatun, virsikirjan ja messuliturgian uudistuksia tuskin tehdään myllertämisen ilosta vaan halusta ja välttämättömyydestä tuoda kirkon välittämä viesti nykyaikaan. Tällöin tiettyjen maatalousja uskonnollisten termien käyttöä mietitään myös ymmärrettävyyden näkökulmasta. Nämä ovat erityisesti niitä etuja, joita mobiili käyttöympäristönä voi raamatuntekstillekin antaa. Raamatunkäännöksiä uudistetaan, koska Raamattu on paitsi muinainen kokoelma kirjoituksia, myös meille tärkeä pyhä teksti. Yksi ainut käännös ei palvele kaikkien Raamatun lukijoiden tarpeita samalla tavalla. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Me Raamatun lukijat olemme jokainen oman aikamme lapsia. DigiUT-hankkeesta saadaan arvokkaita kokemuksia siitä, millaisia vaihtoehtoja käännöstyön organisoimiseen on. raamatunkäännös | Yksi käännös ei palvele kaikkien Raamatun lukijoiden tarpeita samalla tavalla, kirjoittavat Markku Kotila ja Terhi Huovari. KOTIMAA | 30.8.2018 10. Seitsemänhenkinen ohjausryhmä, joka kattaa kaikki kirkkokunnat, vapaat suunnat ja yliopiston edustuksen, kommentoivat käännöstekstiä prosessin alusta loppuun. Elämä on tässä ja nyt ja tulevaisuudessa, ei menneisyyteen takertumisessa. Käännös ottaa huomioon erityisesti 20-vuotiaiden kielentajun. Käännöstyötä tekevät alansa tohtorit, eksegeettinen ja kielellinen asiantuntija. Virsikirjaakaan ei olisi 1980-luvulla pitänyt uudistaa, koska paria tuttua virttä lauletaan vielä vanhoin sanoin. Vaikeaselkoiset sanamuodot ja suoranaiset käännösvirheet rasittavat nekin tekstien sanoman välittymistä aidossa merkityksessään. Samalla pohditaan, millä tavoin itse käännös palvelisi lukijaa täsmällisesti, helppolukuisesti ja ymmärrettävästi. Emme enää lue 500 vuotta vanhaa Uutta testamenttia, emmekä edes kaikki yhtä ja samaa uudempaa käännöstä. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. EErO LEhtipuu Nurmijärvi Ei myllerrystä vaan elämää V iime viikkoina Kotimaan palstoilla on keskusteltu raamatunkääntämisestä. Puhumme suomea, jota Agricola saattaisi vain vaivoin ymmärtää. Vuoden 1938 virsikirja toi aikanaan uutta sisältöä, mutta sanamuodot saivat kummastelemaan. Virsikirja on yhtä lailla vaarassa jumiutua entisen ajan kieliasuun ja kaventua sisällöltäänkin, ellei sitä välillä uudisteta. DigiUT-käännöshankkeessa raamatuntekstiä käännetään alkukielestä mobiilikäyttäjille. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Kirjoittajat ovat pohtineet erityisesti uusien käännösten tarpeellisuutta. Koko seurakunnan etu ja ilo on pantava joidenkin yksilöiden tunteman muutosvastahangan edelle. DigiUT-käännös ei pyri korvaamaan nykyistä eikä aiempia Kirkkoraamattuja. Puhumme suomea, jota Agricola saattaisi vain vaivoin ymmärtää. Ei ole yhdentekevää, mitä pyhässä kirjassa lukee. Vesikansa luonnehtii vuoden 1986 virsikirjan tekijäkaksikkoa Anna-Maija Raittilaa ja Niilo Rauhalaa ”keskinkertaisiksi runoilijoiksi”, jotka on päästetty ”sormeilemaan” virsiä. Tekstin voi myös kuunnella. Raittila sai teologian kunniatohtorin arvon ja Rauhala monia palkintoja, useampia valtioltakin. Tarvitaan ketterämpiä järjestelyjä. Käännös hakee tasapainoa tradition sekä nykykielen ja -kulttuurin välillä. Kieli ja kulttuuri, jota kieli heijastaa, muuttuvat ajan oloon. Kirjoituksia on virittänyt myös uusi käännöshanke. Vastaavaa asemaa ei ole millään kaunokirjallisuudella. Tavoite on niin tärkeä, että rahojenkin oli ja on löydyttävä. On myös selvää, ettei kirkoilla enää ole varoja edellisen Kirkkoraamatun kaltaiseen laajaan käännösorganisaatioon. Keskustelu osoittaa, kuinka tärkeä Raamattu meille suomalaisille on. Epäasiallista kaunaisuutta näitä lahjakkaita runoilijoita ja heidän toimeksiantajiaan kohtaan
Miksi nämä haudat pitäisi raivata pois. Vanha kivi, jonka ympärille on sata vuotta sitten istutettu neljä kuusta. He tuntevat asiat ja palvelevat meitä asiakkaita meidän tarpeidemme mukaan. millaisesta messusta et haluaisi jäädä pois. KOTIMAA | 30.8.2018 11. Epäily vankalla pohjalla on verrattomasti parempi kuin varmuus heikolla. En syytä tästä ketään enkä surkuttele asiaa; näin vain on eikä siinä mitään. Kuka osallistumistani tarvitsee, minä, Jumala vai kirkko. Ehkä menisin messuun, jossa hengellisyys painottuisi uskonnollisuuden kustannuksella. Monta kertaa joku tekstin kohta, jonka olen yksin lukenut, ei ole koskettanut minua, mutta joku piiriläisistä on omassa elämäntilanteessaan joutunut väkevästi juuri tuon kohdan kanssa tekemisiin. Tilanpuutetta ei ole. Vanhoja rautaristejä. Sen sijaan hengellisyys, jonka liitän Bachin musiikkiin, lienee kulttuurisidonnaista. Kun kuuntelen Bachia, uskon ristiinnaulittuun, Jumalan kuolleista herättämään ja ylösnousseeseen Kristukseen. Kun lääkäri selittää jotain sairautta, ei siihen maallikko osaa sanoa juuri mitään. Suhtaudun kuitenkin varauksellisesti Jumalan nimissä puhuviin ihmisiin enkä väheksy indoktrinaation voimaa. Liitän ensin mainitun enemmän sisäisiin kokemuksiin, jälkimmäisen pikemminkin yhteisöön, riittiin ja rituaaliin. Ja sitten lista yli puolestatoistasadasta haudasta. Työntekijät toimivat kuin missä tahansa firmassa. Kumarrun sienten puoleen, melkein kuulen mustien trumpettien soittavan fuugaa, ja ajattelen, että jos Jumala on, hän on hyvä. Kiertelimme ja katselimme näitä uhanalaisia. Mikä olisi tilaisuuden messuus, sitä en osaa sanoa. Vanhoja kauniita kiviä, joissa kaikki nimet eivät enää olleet luettavissa. Jos minulta kysyttäisiin, mitä sinne seurakuntaan kuuluu, voisin vastata: Käymme vaimon kanssa messussa, mikäli pääsemme. Tämä piiri on tärkeä, koska siellä tapaan toisia seurakuntalaisia, joiden kanssa voin vaihtaa ajatuksia Raamatun tekstin pohjalta. Hengellisen alueelle siirryn nopeasti esimerkiksi silloin, kun löydän hyvän mustatorvisienipaikan. Olen taustani vuoksi ollut liian monessa uskonnollisessa tilaisuudessa, jossa jumalallekelpaavuus on samastettu ihmisillekelpaavuuteen. Näistä syistä uskonnonharjoittaminen ja hengellisyys risteävät elämässäni harvoin. Olisi vaikkapa Bachia, sienipiirakkaa ja ystäviä, jotka eivät vaadi mitään ja joiden kanssa voisi keskustella tiestä, totuudesta ja elämästä. Topi Linjama Kirjoittaja on musiikkitieteilijä ja ruokasieniharrastaja. Toinen näkökohta liittyy asiantuntemukseen. Näin me rikastumme toistemme erilaisista elämän tilanteista. Viimeisen soinnun haihduttua epäily alkaa raivata itselleen tilaa, mikä ei ole paha asia sekään. olivat aiheena tulevat seurakuntavaalit. Jo portilla Kuulutus Kirkkolain 17. Ja miksi messun pitäisi olla sellainen, johon minä haluaisin osallistua. Jaan kysymyksen hengellisyyden ja uskonnonharjoittamisen tasoon. Muuttaakseen tätä käsitystä hän alkoi kysyä kysyjiltä: ”Mitä teille siellä seurakunnassa kuuluu?” Olen miettinyt, mistä se voisi johtua, että seurakunnaksi käsitetään työntekijät. luvun 5§:n mukaan: ”Haudat on pidettävä hautausmaan arvoa vastaavasti hoidettuina.” Tämä oli Mikkelin neuvoston mielestä olennaisesti laiminlyöty. Loikkanen kertoi, että eräässä seurakunnassa työntekijänä ollessaan, häneltä usein kysyttiin: ”Mitä teille siellä seurakunnassa kuuluu?” Hänelle jäi mielikuva, että seurakunta oli monille seurakuntatalo työntekijöineen. Palataan vielä alun kysymykseen. Kotimaan pääkirjoitus (23.8.) puhui hyvin perustein hautausmaitten rauhan puolesta. Jollain lailla seurakunta voidaan mieltää liike-elämän kautta. Epäilemättä ihmisillä on tuonkaltaisia luontokokemuksia uskonnoista riippumatta. Siispä haudat pitäisi vuoden kuluessa kunnostaa hautaoikeuden menettämisen uhalla. Myötäjäisinä se toi ison ja hienon leirikeskuksen, yli 600 hehtaaria hyvin kasvavaa metsää ja vielä järvenrantaa kilometrikaupalla. erkki SevanTo Mitä kuuluu seurakuntaan. Mistähän Kuulutus kertoo. Messu näyttäytyy minulle lähinnä uskonnonharjoittamisena. Sen voisi sivuuttaa kysymällä, mikä minä olen määrittelemään vuosituhantiseen perinteeseen nojaavaa messua. O ltiin mustikassa, minä ja pappisystäväni, kun hän kysyi vaikeita: millainen messun tulisi olla, jotta en haluaisi jäädä siitä pois. Heikki paLmu Turku Hautausmaitten rauhasta vielä Toivo Loikkasen aamuhartaudessa radiossa 21.8. Satamäärin paikkakuntalaisia uhataan poistaa yhteisön muistista. Uskonnollinen sanasto on mielessäni korruptoitunut, Raamattuun vetoaminen devalvoitunut ja ehtoollisesta on tullut ikävien takaumien pöytä. Kirjoitus palautti mieleen tämän kesän matkan Itä-Suomessa. Tuo Toivo Loikkasen kysymys saa jokaisen seurakuntalaisen kohdalla omanlaisensa vastauksen. He palvelevat meitä kuin sairaalaväki sairaaloissa. Jos väkivaltaa on tehtävä, mieluummin kirjalle kuin ihmisille. Lisäksi minulla on parin viikon välein niin sanottu äijäpiiri, jossa tutkimme Raamattua Mailis Janatuisen kysymysten avulla ja keskustelemme. Mikä intressi keskikaupunkilaisilla on siivota pois vanhat haudat pikkuveljen hautausmaalta. Hautausmaan rauha voi olla uhattuna myös sisältäpäin. Mistä muusta kuin rahan vallasta kirkossa. Tuttu ja erityisen kaunis hautausmaa oli saanut koko joukon virallisia ilmoituksia. Pieni seurakunta on ihan äskettäin liitetty isoon kaupunkiseurakuntaan. Eikö se pikemminkin voisi pitää kauniista ja kunnianarvoisista haudoista huolta. ” Epäily vankalla pohjalla on verrattomasti parempi kuin varmuus heikolla. Jumalaan ja Raamattuun vedoten on kavennettu ihmisten oikeutta olla sitä, mitä he ovat, ja tulla siksi, joiksi he ovat tulossa
Vene kokosi ihmiset yhteen. 150 vuotta sitten nälkään ja tauteihin kuolleita tuotiin veneillä samaan rantaan odottamaan siunausta. Ihmiset tarkkailivat vuoden 1867 loppukesän iltoina taivasta vakavin ilmein. Järvi on peilityyni. Hän on perehtynyt kotiseutunsa nälkävuosien historiaan. Heidän muistokivensä paljastettiin kirkkomaalla viime sunnuntaina. reportaasi Kaksi kirkkovenettä lipuu hiljaa Ruoveden kirkonkylän laivarantaan. Tyyntä säätä pelättiin. Vesistörikas Ruovesi on perinteinen ja tunnettu kirkkovenepitäjä. Se ennakoi hallaa, joka oli kauhistuttava Kun nälkä iski Kaksi kirkkovenettä lipuu hiljaa Ruoveden kirkonkylän laivarantaan. TeKsTi | Vesa Keinonen – KuVaT | Rami maRjamäKi KOTIMAA | 30.8.2018 12. Tuona vuonna ei mahdollisesti valmistunut yhtään uutta kirkkovenettä, kertoo Ruoveden seurakunnan emerituskappalainen Kimmo Huilla. Se kantoi ihmisiä kuten yhteinen usko. – Kuoleman keväänä 1868 alueen asukkailla ei ollut enää voimaa yhteisiin ponnistuksiin. Samalla juhlistettiin messulla Ruoveden 240-vuotiasta kirkkoa. P ohjoishämäläisessä Ruoveden seurakunnassa haudattiin nälkävuosien huipentumana vuonna 1868 peräti 1 300 ihmistä. Veneistä astuu maihin yksinkertaisiin vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä
Tutkija Oiva Turpeinen on määritellyt nälkävuosien pahimmaksi kuolonalueeksi sirpinmuotoisen alueen. Ristikulkue suuntasi laivarannasta Ruoveden kirkolle. Jäät lähtivät kirkonkylän Pappilanlahdesta vasta 11. Ruovedellä kirkkoherra antoi viljaa vastineeksi käsitöistä, joita pappilaan toimitettiin. – Tuolloinen yhteiskunta oli ankaran kriisin hetkellä hauras. Huilla kertoo, että Ruovesi oli yksi pahimmin nälästä ja sen seurauksista kärsineistä paikkakunnista koko maassa. Luoja ei laiskoja elätä. Kun säät vievät sadon, voi tulla nälkä. » KOTIMAA | 30.8.2018 13. – On hyvin vaikea sanoa, miksi joku pitäjä kärsi enemmän kuin toinen. Teitä rakennettiin ja kanavia kaivettiin. Tuon aikakauden näkemyksen mukaisesti jokaisen tuli itse tehdä jotakin saadun avun eteen. asia. Oli tärkeää ehtiä kaupoille ennen kuin tieto hallayöstä levisi viljanmyyjille. Viranomaiset pyrkivät luonnollisesti tekemään parhaansa. Niitä myytiin aina Turkuun saakka. Kuolleisuus lisääntyi jyrkästi. Ihminen on raadollinen. Erilaisia hätäaputyömaita nousi ympäri maata. Jossakin ihmisten immuniteetti kesti paremmin kuin toisaalla. – Kimmo Huilla Savon kautta Oulun korkeudelle. Useat peräkkäiset katovuodet huipentuivat vuonna 1868. – Vuonna 1867 Suomessa menehtyi 71 000 ihmistä ja seuraavana vuonna peräti 137 000, heistä nälkään ja tauteihin hieman vajaa puolet. Eräs kuopiolainen kauppias tarkkaili öisin Luonnon voimille ei ihminen edelleenkään mahda mitään. Myös taudit jylläsivät heikentyneissä ihmisissä. Työmaalla menehtyi jopa tuhansia ihmisiä. Vaan köyhillä ei ollut rahaa, jolla ostaa. Kuuluisimmaksi tuli Riihimäen–Pietarin ratatyömaa, jota kansan suussa myös luuradaksi kutsuttiin. Ruovedellä kesä 1867 jäi pitkäksi aikaa kansan muistiin ”lyhkäsenä suvena”. Nälkävuosina esiintyi myös toisten hädällä keinottelua. Viikatemiehen saldo oli synkkä. sään kehitystä lämpömittarin kanssa. Sää Suomessa oli ollut jo monena vuonna poikkeuksellisen ankara. kesäkuuta. Joillakin rikkailla kuiskuteltiin olevan viljaa aina myytäväksi saakka. Ja vaikka viljaa olisi maihin saatu, niin sen kuljettaminen sisämaahan oli hyvin hankalaa. Oli pakko turvautua pettuleipään ja muuhun hätäravintoon. Nälkäiset kerjäläislaumat liikkuivat pitkin maata. Se alkoi Karjalasta ja kulki ” Kovien aikojen jälkeen ihminen kaipaa toisen syliä. Kun mittari laski selvästi nollan alle, nopealiikkeinen mies kiirehti Pietariin ostamaan lastin edullista viljaa. Heidän mahdollisuutensa olivat kuitenkin rajalliset. Sieltä kuoleman sirppi pyyhkäisi Pohjanmaata pitkin Satakuntaan ja Hämeeseen. Paikoin ruoka loppui kokonaan. Kärjessä asteli Irja Haapala. Muutamassa tunnissa saatettiin menettää viljasato, olemassaolon perusta. Maassamme oli tuolloin vain 1,8 miljoonaa asukasta, Huilla huomauttaa. Poikkeuksellisen varhainen talven tulo esti viljalaivojen tulon. Huhuja liikkui
Kuvassa Jenni Viitasalo, Raimo Salminen ja Kimmo Huilla. Kaukaisin lahjoitus tuli USA:sta New Yorkista. 1860-luvun maailmassa tieto liikkui jo maasta toiseen. Kriisialueiden papisto oli erityisesti talvella ja keväällä 1868 ankaran paikan edessä. Ravinto oli niukkaa ja huonolaatuista. KOTIMAA | 30.8.2018 14. Kimmo Huilla on mietiskellyt sitä, miltä hänen edeltäjistään tuntui katastrofin keskellä. Heidän eettinen vakaumuksensa joutui koetukselle, kun nälkävuosina oli käytävä tauteja kuhisevissa sairasmajoissa ja lohdutettava kuolevia. Papit olivat itsekin vakavassa kuolemanvaarassa tautien riehuessa. Saarnoissa korostettiin köyhien velvollisuutta nöyrtyä. Tuore muistomerkki kertoo nykypolville ajasta, jolloin yksi hallayö saattoi aiheuttaa katastrofin. Raimo Salminen on yksi hankkeen puuhamiehistä. Paine oli joka suhteessa valtava. Samalla parempiosaiset velvoitettiin auttamaan. Nälkävuosien muistomerkin saamista Ruoveden kirkkomaalle on toivottu jo pitkään. Synkän jälkimaineen saivat sairasmajat. Karl Johan reportaasi Emerituskappalainen Kimmo Huilla on tehnyt laajaa tutkimustyötä nälkävuosista Ruovedellä ja kunnioittaa niitä sukupolvia, joiden periaatteena oli se, että ruokaa ei haaskata. Jos esimerkiksi joukkosiunaamisessa kirkonmies kohteli vainajia epäkunnioittavasti, se herätti paheksuntaa. Ruoveden seurakunta käytti 1800-luvulla ruumispaareja yksittäishautauksissa. Kansanperinteen tutkijat ovat myöhemmin tallentaneet ihmisten käsityksiä nälkävuosien papistosta. Moisesta onkin vain vähän tietoja. Ne ahdettiin ääriään myöten täyteen huonokuntoisia ihmisiä. Sairasmajoista kehittyikin varsinaisia kuolemanpesiä. Niitä laitettiin kauhisteltavaksi kaupungin pörssin lähistölle. Tukea alkoi saapua vauraammista maista Suomeen, jota voi pitää sen ajan kehitysmaana. Kärsivän kansakunnan hengellinen huolto vaati erityistoimenpiteitä. Valtiovalta ja kunnat organisoivat monenlaista apua. Joulukuussa 1867 järjestettiin kautta maan ylimääräinen katumusja rukouspäivä. Papeilta odotettiin ääriolosuhteissakin arvokkuutta, juhlallisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Pohjois-Saksan rikkailla kauppakaupungeilla oli vanhastaan liikesuhteita Suomeen. Lastenhuoneiden, työtupien, ”vaimoväen käsityöhuoneiden” ja sairasmajojen avulla pyrittiin myös tautien eristämiseen ja ehkäisemiseen. Viereen asetettiin keräyslipas. – Olen kirjoittanut fiktiivisen teoksen tuolloisesta Ruoveden varapastorista. Viron Tartossa Eesti Postimees -lehti kanavoi tukea veljeskansalle. Hampurilaisten omatuntoon pyrittiin vetoamaan lähettämällä sinne näytteeksi suomalaisia hätäleipiä. Myös Pietarista tuli huomattavia rahasummia. Muihin maihin kiiri tieto Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaskuntaa kohdanneesta ahdingosta. Kirkkoihin vaelsi runsaasti väkeä
– Raimo Salminen Opettajat Hanna Juurakko ja Jenni Viitasalo laittoivat oppilaansa valmistamaan pettujauhoja. Varsinainen leivän leipominen tehtiin sitten muualla. Siitä tietää Ruoveden kotiseutuyhdistyksen aktiivi Raimo Salminen. Graniittimöhkäleelläkin on oma historiansa. Pettuleipä vaatii paljon työtä Nälkävuosina turvauduttiin erilaiseen korvikeravintoon. Aihe jäi muhimaan mieleeni. Emerituskappalaiselle nälkäkatastrofin tutkiminen on ollut myös henkilökohtaisesti tärkeää. Ne molemmat sivusivat nälkävuosia. – Tein ehdotuksen asiasta, ja mukaan saatiin erilaisia tahoja. Prosessi oli hyvin työläs, ja se annettiinkin usein lasten tehtäväksi. Maanomistaja antoi luvan kiven käyttöön muistomerkkinä. Kuolemaa kohti mennään tavallaan hivuttautumalla. Palataan vielä kirkkomaalle muistokiven luokse. Kehityssuunta on täysin väärä. Monin paikoin maaseudulla Yhteisvastuukeräys ja kirkon lähetystyö onkin perinteisesti hoidettu hyvin. Nälkävuosien muisto ei kokonaan hävinnyt. Erityisesti vaeltavat kurjat kerjäläislaumat jäivät elämään kansalaisten mielissä painajaiskuvina. Kyllä sen on ollut pakko jättää pappiinkin omat jälkensä. Harmaagraniittinen luonnonkivi on muodoltaan hieman maljamainen. – Nälän äärimmilleen heikentämän ihmisen henkinen ja fyysinen toiminta pysähtyy. Sieltä löytyi tuttuja sukunimiä ja myös omia esi-isiä ja -äitejä. Kovien aikojen jälkeen ihminen kaipaa toisen syliä, emerituskappalainen arvioi. Tampereen Sanomat -lehdessä oli myöhemmin kirjoitus, jossa valitettiin Ruoveden hautausmaalta leviävää kalmanhajua. Kiven leveys voi kuvastaa Ruovedellä nälkään kuolleiden suurta määrää. Hautausmaata laajennettiinkin. Syksyn 1868 sato oli paikkakunnalla hyvä. Kuolleiden lasten määrä järkytti. Viitasalon mukaan oppilaat hämmästelivät sitä, että entisaikoina on jouduttu hätätilanteessa syömään puuta. Ehkäpä sen jälkeen huomattiin, että yhteisössä on voimaa. – Noiden vuosien tarina kertoo siitä yhteisöstä, jonka keskellä olen elänyt ja työskennellyt. Sitä valmistettiin jauhoista, joka saatiin kuorimalla männyn nilakerroksesta. Huillan mukaan 1860-luvun nälkävuodet kertovat meille elämän arvosta ja toisten auttamisen merkityksestä. Nälkävuosien raskaasta perinnöstä saattoi myöhemmin olla jotakin hyötyäkin. Ruoveden yhtenäiskoulun lehtori Jenni Viitasalo otti oppilaidensa kanssa pettuleivän yhdeksi nälkävuosien teemaksi. Myös taiteeseen 1860-luvun tapahtumat vaikuttivat. Poliittinen kärjistyminen vuosina 1917–1918 ei Ruovedellä ollut niin voimakasta kuin monilla teollisuuspaikkakunnilla. Erityisesti maataloista tulevat oppilaat olivat asiasta hyvin perillä. Miksi sitten palata näihin kaukaisiin tapahtumiin. Ruovedellä elää edelleen ihmisiä, joiden esiisiä tuolloin menehtyi. – He pääsivät kuorimaan mäntyä ja jauhamaan pettujauhoa vanhoilla jauhinkivillä. Ihmisten toivo alkoi palata. Nykyään Suomi on yksi maailman vauraimmista maista. Syntyvyyslukemat olivat tulevina vuosina korkeat. Kaikkein tunnetuin on pettuleipä. Ruoveden iäkäs haudankaivaja erotettiin tehtävästään kesken pahinta kiirettä. Kaikki seurakunnissa eivät painetta kestäneet. Hieman myöhemmin Salminen pysähtyi kävelyllä erään ison lohkareen ääreen. Ei nykyajan ihminenkään voi kaikille luonnonvoimille mitään, Raimo Salminen toteaa. ”Kevät keikkuen tulevi” viittaa siihen että talven jäljiltä sekä ihmiset että eläimet olivat niin heikkoja että horjahtelivat. Vainajia oli välillä niin paljon, että heitä ei siunattu nimeltä. Sitten heidät tuotiin hautahuoneelle, joka oli kirkon edessä. Luonto usein korjaa jälkensä. Irtolaisia ja kerjäläisiä oli pakko haudata myös joukkohautoihin. – Ilmiö oli sama kuin toisen maailmansodan jälkeen. Kiireisimpänä päivänä toukokuussa 1868 haudattiin 104 ihmistä. Kuolleiden luetteloista olen löytänyt tuttujen talojen väkeä. – Mitä vauraammaksi yhteiskuntamme tulee, sitä vähemmän huolehdimme vähäosaisista. – Muutamissa säilyneissä sanonnoissa on katovuosien perintöä. – Sekin yllätti, kuinka vähän raaka-aineesta lopulta syntyi jauhoa. Mutta ehkä eläytymisen yrittäminenkin saattaa opettaa meille jotakin, Kimmo Huilla miettii. Maaseudun vanha elämäntyyli kantoi ihmisiä eteenpäin, Kimmo Huilla pohtii. – Tänä vuonna sato joillakin alueilla paikkakunnallamme oli huono. Voisiko siinä olla kivi Ruovedellä nälkään ja tauteihin menehtyneiden muistoksi. Paljon kuitenkin koteloitui ihmisten sisälle. Ruokavarastot täyttyivät hiljalleen. KOTIMAA | 30.8.2018 15. – Vaikka kuinka haluaisimme, niin emme täysin pystykään samaistumaan noiden suomalaisten kärsimyksiin. Nälkä on useimmille hyvin kaukainen asia. Siitä siirryttiin haudalle. Siinä viljakuhilaan päällä istuva hahmo puhaltaa kylmää huurua ympärilleen. – Mataluus puolestaan symboloi sitä, että heidän elämänsä jäi lyhyeksi. Ruokaa on varaa jopa haaskata. – Se on kuin elämän malja, jonka laidan yli ovat vuotaneet nälän kärsimysten ja tuskan kyyneleet, Salminen luonnehtii. Voimme vain aavistella, millaista on kuolla nälkään. – Kuolleiden nimet ilmoitettiin pappilassa muutaman kilometrin päässä. – Seurakuntamme hautausmaa oli silloin hyvin pieni, mikä aiheutti omat hankaluutensa. – Toivoisin, että nykyiset ja tulevat sukupolvet ymmärtäisivät sen, että 1860-luvulla ihmiset ovat eläneet karuissa olosuhteissa ja luonnonvoimien armoilla. ” Ei nykyajan ihminenkään voi kaikille luonnonvoimille mitään. – Kuulin pari vuotta sitten Ruovesi-opistossa Kimmo Huillan ja seurakuntapastori Ville Vauhkosen esitelmät. Kaikkea koettua tuskaa ei ollut mahdollista saada ulos. Ruoveden kunta ja seurakunta lähtivät hankkeeseen mukaan rahoittajina. Ruovedellä useaan otteeseen työskennellyt Hugo Simberg käsitteli nälkävuosia myöhemmin muun muassa teoksessaan Halla. Mitä Ruoveden kirkkomaalle sijoitettu jyhkeä muistomerkki voi meille nykyihmisille kertoa. Jenni Viitasalon mukaan koululaisten kanssa on puhuttu nälänhädän mahdollisuudesta nykyaikana. – Otin heille kopioita seurakuntamme tuon ajan kuolleiden kirjoista. Ruovesikin toipui poikkeuksellisesta koettelemuksesta, jossa menehtyi 16 prosenttia paikkakunnan väestöstä. Huilla on lukenut joitakin sisällissodan aikaisia kuvauksia punavankien menehtymisestä. Ruoveden yhtenäiskoulun oppilaat ovat käyneet muullakin tavoin 1860-luvun nälkävuosia läpi. Silloinhan saivat alkunsa suuret ikäluokat. Indren vastasi pääasiassa hautaan siunaamisista. Tilalle palkattiin läheisen talon muonarenki. Hautaukset pidettiin sunnuntaisin Ruoveden hautausmaalla. Ruovedellä joukkohauta on ollut tapulin vierellä. – Muutama kymmenen vuotta aikaisemmin oli kohdattu katastrofi
Hyvinvointi on sitä, että joku on ja pysyy vierellä. Kasvatuksessa sydän tietää paremmin I sinä, äiteinä, isovanhempina ja yleensä lasten kasvattajina elämme keskellä jännitteitä, jotka muodostuvat eri suuntiin vetävistä kasvatuksen ihanteista. Väitetään, että yhä pienempien lasten tulee kilpailla keskenään. vaan myös yhteisölliseen itsensä toteuttamiseen. Usein vastaan tulee näkemys, että kaikki suhteet voi nähdä ostamisen, myymisen ja markkinoinnin silmälasien läpi. Silloin ei sovi auttaa. Tässä kasvatuskulttuurissa vanhemmat, opettajat ja isovanhemmat miettivät kuumeisesti, miten opettaa erilaisia tietoja ja taitoja yhä enemmän ja yhä nuoremmille. Ihmisen sydämellä on myös omaa hiljaista tietoaan. Askeleita tähän suuntaan on myös siinä, kun kasvatusta hoitavat tahot alkavat kilpailla keskenään erilaisin erityispainotuksin. Näitä voi kuvata jatkumolla, jonka toisessa päässä ovat ulkopuolelta tulevat odotukset . TeksTi | kalevi virTanen – kuviTus | Päivi karjalainen KOTIMAA | 30.8.2018 16. Toinen ihminen alkaa tällöin näyttää uhalta, onhan hän kilpailija. ” Hyvinvointi on sitä, että joku on ja pysyy vierellä. ja toisessa päässä sisäisesti koetut luonnolliset tarpeet ja toiveet . Ensimmäinen jännite on yksilöllisyyden ja yhteyden välinen. Kuitenkin sydämessään ihminen aavistaa, että kukaan ei selviä vain omassa varassaan. Tämä ajatusmalli arvoineen levittäytyy yhä uusille elämänalueille. ”näinhän kaikki ajattelevat ” . Jännitteen ytimessä on kysymys, miten oppisimme näkemään toiset ihmiset lahjana ja tehtävänä sen sijaan, että näemme heidät uhkina ja kilpailijoina: lahjaksi olet saanut, lahjaksi rupea. Ihminen tarvitsee toisia. ei vain erillisyyteen ja vastuullisuuteen . Ole siis vahva, kasva vahvaksi, älä välitä muista. Toivomme, että lapsemme ja lapsenlapsemme löytävät alkuperäisen itsensä, yhteyden siihen, mikä kussakin on kaikkein ominta, mutta samalla toivomme, ettei kukaan jää yksin alkuperäisyytensä kanssa. Toinen jännite on suorittamisen ja olemisen välinen. ”tämän ihmisen sydän luonnostaan aavistaa”. Sydämessään ihminen kuitenkin aavistaa, että toinen ihminen ei ole väline eikä elämä ole kilpailua. Väitetään, että tärkeämpää kuin se, mikä yhdistää, on se, mikä erottaa ja erikoistaa. Arvokasta on tällöin suorittamisen sijaan oleminen ja erityisesti yhdessä oleminen. Väitetään, että lapset tulisi kasvattaa oman onnensa sepiksi, ihmisiksi, joille ympäristö on itsensä toteuttamisen pelikenttä. Koskettavia ja kosketettavia lahjoja ovat ihmiset toisilleen. essee Kasvatuksen viisi jännitettä vetävät eri suuntiin. Jännitteen ytimessä on kysymys, miten alkuperäisyys voi toteutua siten, että se ei ole minän ympärillä pyörimistä, oman minän selviytyjän rakentamista, vaan yhteyttä muihin ja koko elämään. Väitetään, että elämä on yksilölaji, jossa jokainen itse hankkii oman elämänsä edellytykset. Ihminen on arvokas juuri sellaisena kuin on. Kasvaa aikuiseksi tarkoittaa kasvamista . Kasvatuksesta tulee suoritusta ja kasvusta suorittamista: saanko parhaat pisteet, voitanko toiset
Moni näyttää ajattelevan, että uskonnot tulisi työntää syrjään julkisuudesta. Tämä kilpailu ei nouse ihmisestä itsestään, hänen sisältään, vaan se tulee ulkopuolelta, sillä sen peruskysymys on: ”Mitä minun pitäisi olla?” Sydämessään ihminen kuitenkin aavistaa, että ensin on kasvun tiellä kysyttävä, kuka minä ihmisenä olen. Ihmisen sydän kuitenkin aavistaa, että jakoa uskon ja ihmisen välillä ei voi tehdä. Vasta sitten voi kysyä, mitä minusta voisi ja pitäisi tulla. Emme voi ajatella, että ensin on ihminen ja hänen minuutensa, uskonto on jossain muualla, ja sitä ihminen, minä, voi halujensa mukaan muuttaa tai vaihtaa. Mitä tapahtuisi, jos kansojen julkisiin olohuoneisiin todella jäisivät vain kansalliset ja kaupalliset symbolit. Moni näyttää ajattelevan, että ihminen ei ” Lapsillamme on oikeus luoda itsenäisesti oma maailmankuvansa, mutta maailmankuva ei synny tyhjästä. Jos näin ajattelee, silloin uskonnollinen kasvatus tuntuu loukkaavan vauvan perusoikeuksia ja kaventavan vauvan vapautta, koska se lähtee tekemään tuttia imevästä ateistista jotain muuta. Väitetään, että jokaisen on tultava joksikin, jotta olisi joku. Suomessa on opeteltava puhumaan vähemmän siitä, millaisia uhrauksia lapsen saaminen ja kasvattaminen vaatii. Lapsillamme on oikeus luoda itsenäisesti oma maailmankuvansa, mutta maailmankuva ei synny tyhjästä. Minun on luotava itseni, löydettävä imagoni, konstruoitava identiteettini yhä uudelleen ja uudelleen. Se ei ole katsomuksellisesti neutraali lähtökohta vaan maailmankatsomuksellinen väite, jota on pystyttävä perustelemaan. Sydän ja kokemus kertovat, että uskonto on osa ihmisen minuutta, sen syvyysulottuvuus; sitä ei voida työntää ulos tai syrjään julkisuudesta, koska samalla työnnettäisiin syrjään myös itse ihminen. On totta, että emme synny minkään uskonnon kannattajiksi. Viides jännite liittyy keskusteluun uskonnon paikasta julkisessa tilassa. Ei ole mahdollista valita sitä, että ei valitse. Länsimaisissa yhteiskunnissa kaikille ihmisyksilöille taataan ajatuksen-, omantunnonja uskonnonvapaus, jolloin myös lapsille kuuluvat samat vapaudet. Vauva ei siis syntyessään ole minkään uskonnon kannattaja, mutta ei myöskään ateisti. Paras maailma olisi sellainen, jossa ei ole ihmisten yhteisiä uskonnollisia menoja tai symboleja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että syntyisimme ateisteiksi. Kasvattaja saattaa pyrkiä olemaan maailmankuvallisesti tai uskonnollisesti neutraali, mutta silloin hän jättää lapsen heitteille ilman esikuvaa, vertailukohtaa tai opastusta, jonka perusteella voisi tehdä elämän ja minuuden kannalta ratkaisevia valintoja. Tavallaan kasvattaja laittaa kaikki erilaiset vaihtoehdot lapsen eteen lautaselle ja kehottaa sitten lasta valitsemaan niistä. Kirjoittaja on isoisä ja opetusneuvos. Pitäisi-kysymyksen kautta on vaikea löytää omaa identiteettiään, jos kuka-kysymys on jäänyt vastausta vaille. Ateismikin on maailmankatsomuksellinen näkemys, jonka ihminen voi omaksua vain kehittyessään kulttuuriolentona. Tämäkin merkitsee jatkuvaa kilpailua ja haastetta, jossa toiset menestyvät toisia paremmin. Neljäs jännite kysyy uskonnollisen kasvatuksen perusteita. Jos haluamme edistää kaikkien hyvinvointia, meidän on löydettävä tapoja olla myös uskonnollisesti läsnä julkisessa tilassa. Enemmän on puhuttava siitä, että lapsi tuo mukanaan ilon. synny kristityksi, muslimiksi tai buddhalaiseksi vaan ateistiksi. Maailma on kauniimpi, kun sinä olet siinä.” Kolmas jännite on joksikin tulemisen ja itsensä tuntemisen välinen jännite. KOTIMAA | 30.8.2018 17. Jos yksipuolisesti korostamme yksilön oikeutta ja kykyä luoda itsenäisesti oma maailmankuvansa, jätämme huomiotta sen, että ihminen tarvitsee rakennusaineksia. Olisiko sellainen maailma parempi ja onnellisempi. Meidän on opittava kertomaan lapsillemme, että heistä on iloa meille aikuisille: ”Siinähän sinä olet, sinua olen odottanut. On rakennettava yhteys omaan sisäiseen todellisuuteen ja tultava tutuksi oman itsensä kanssa. Ketään ei saa pakottaa uskontoa tai vakaumusta koskevissa asioissa
N aantalin kirkkosali on tunnin ajan täynnä elämän murheita ja iloa, syntiä ja pyhyyttä säteilevää musiikkia. Kun vanha Birgitta ennen kuolemaansa katsoo lavalla rauhallisesti nuorta itseään ja sitten aikuista itseään, huomaa näkevänsä koko elämän ihmisen itselleen hakevaa katsetta: olit hyvä, itsenäsi, kaikissa elämäsi vaiheissa. Tiitus Ylipää laulaa ja näyttelee kaikki miesroolit. Tilan täyttävä äänimaailma saa mielen resonoimaan ja reagoimaan. Jos librettoon ei ole ehtinyt perehtyä etukäteen, kohtaukset jäävät lähinnä mahdollisuuksiksi erottaa sen perusidea. Sivén on aiemminkin säveltänyt keskiajan musiikista ammentavia oopperoita ja on siksi ollut kiinnostunut myös pyhästä Birgitasta. Teos juhlistaa Naantalin 575-vuotisuutta. Kirkkosaliin astuttaessa kuorolaiset laulavat Birgitan ja hänen rippi-isänsä Petrus Skänningeläisen säveltämän laulukokoelman Cantus Sororumin hymnejä. Keskeisenä hahmona esiintyy imettäjä Anna, joka kulki Birgitan rinnalla läpi tämän elämän. Birgitan vaikutus ei ole hävinnyt maailmastamme vieläkään. Olihan BirgitBirgitta säteilee pyhyyttä ja elämää takin nainen, äiti, poliittinen vallankäyttäjä, katolisen kirkon haastaja ja Kristuksen harras seuraaja. | Kuva: Tuomas Kourula | ooppera | ” Kun valkopukuinen nuori neito kirmailee nuoren miehen kanssa, taakse ilmestyy ristiinnaulittu Kristus. Naantaliin rakennettiin birgittalaisluostari 1483, sen kirkkoa vartioi yhä Pyhän Birgitan patsas. Naantalin perustamisajankohtana pidetään luostarin rakennusluvan allekirjoituspäivää 23.8.1443. Keskikäytävällä laulaa usein Essi Lindin, Anna Ginströmin ja Ruut Karhulan upea tertsetti. kulttuuri Jani Sivénin ooppera on mestariteos. Tiitus Ylipäällä on monta roolia, joissa hän voi osoittaa naiselle tämän paikan yhteiskunnassa. Kun valkopukuinen nuori neito kirmailee nuoren miehen kanssa, taakse ilmestyy ristiinnaulittu Kristus. AnnmAri SAlmelA nuori, aikuinen ja vanha Birgitta ovat usein lavalla yhtä aikaa. Oopperassa kaikkia näitä käydään läpi limittäin ja takaumina, ei kronologisesti. Esillepanossa vähemmän on kaikki. Ei ihme, että säveltäjä on inspiroitunut saatuaan turkulaiselta Oopperakammarilta sävellystilauksen juuri täällä toteutettavaksi. Estradia hallitsee neljä vahvaa, äänenväriltään täydellisti teokseen sopivaa sopraanoa: Vanhana Birgittana Riikka Hakola, aikuisena Reetta Haavisto, nuorena Anni Niemelä sekä Annana Satu-Kristina Vesa. Lavalla ovat usein yhtä aikaa nuori, aikuinen ja vanha Birgitta. Rippi-isänä tai kuninkaana on helppo osoittaa ylemmyyttä, mutta Birgitta ei jää näille alisteiseksi, vaan ainoastaan Jumala on ylin auktoriteetti, Kristuksen morsiamena eläminen hartain toive. Librettoon perehtyneelle kohtaukset ovat täynnä tapahtumia ja tihentymiä, vaikka erityisesti yhtä aikaa suomeksi lauletuista sanoista ei saakaan selvää. Armoitettuna kuoronjohtajana Jani Sivén on säveltänyt rikkaasti soivia äänimaailmoja, joita moninaistaa jännittävä soitinyhtye; Markku Nurminen, urut, Kalle Oittinen, saksofonit, Bengi Canatan, harppu, Petteri Kippo ja Ville Syrjäläinen, lyömäsoittimet. Jani Sivénin uutuusooppera Pyhä Birgitta on ainutlaatuinen mestariteos. KOTIMAA | 30.8.2018 18. Kristus nähdään muutamaan otteeseen. Oopperassa naisilla on pääosa, ansiosta. Vaikka hän kannusti ja kulki Birgitan ja tämän kahdeksan lapsen elämässä mukana, estradilla nähdään räväkkä nykyajan meikattu nainen, joka tekee, katuu ja pyytää anteeksi. Tekijät tietävät, miten merkityksellisiä nämä Kristus-näyt ovat Birgitalle olleet. Yleisö saa leijua musiikin keskellä: supertaitava Kamarikuoro Audite ja soittajat ovat kirkon takaosassa. Libreton on kirjoittanut Mirva Koivukangas. Säkeitä ja melodioita on kiedottu pitkin matkaa myös oopperan tekstuuriin. Ooppera alkaa suoraan autenttisesta ajasta. Lavastuksesta vastaa Jani Uljas, puvuista Marjo Haapasalo ja valoista Mari Agge. Ruotsalaisen Birgitan perustaman Vadstenan luostarin sääntökunta levisi myös Suomeen. Anna luo näille vastavoiman räväkkyydellään. Vähällä toteutetussa pieni saa aina suuren merkityksen. Kuvassa vasemmalta reetta Haavisto, Satu-Kristina Vesa, Anni niemelä ja riikka Hakola. Ohjaaja Ville Saukkonen antaa tilaa esteettisyydelle. Imettäjä Anna tuo mukaan myös syntisen naisen aspektin
Venäläinen tapa ilmasta tunteita on kirjallinen, jotenkin vanhanaikainen, mutta kokonaisvaltainen. Särkyneiden sielujen paimenelle tehtävä on palkitseva mutta myös raastava. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. BBC:n tuottaman kuusiosaisen sarjan ovat ohjanneet Ashley Pearce ja Noreen Kershaw. Samalla hän asettui alttiiksi jopa tappouhkauksille, koska arvostelee runoissaan patriarkaalista yhteiskuntajärjestystä ja uskonnollisia ääriliikkeitä. OLLi SeppäLä Hannu Mäkelä: Valo. Pariskunnan viestinvaihto oli vilkasta, sillä he asuivat kahdessa maassa. Jossain pohjoisenglantilaisessa kaupungissa katolisen seurakunnan pappi, isä Michael Kerrigan ( Sean Bean) näkee työssään ihmiselämän koko kirjon, harvoista ilonhetkistä suureen kärsimykseen ja taloudelliseen kurjuuteen. TV1 La 1.9. Puolisoiden ikäero oli 19 vuotta. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Sveta oli harras ortodoksi ja uskonnon kuvaus saa paljon tilaa. Monelle näillä kulmilla asuvalle köyhyys on täyttä totta ja kehon nälkä suuri, mikä voi ajaa epätoivoisiin tekoihin. Mäkelä kirjoittaa suoraan ja vailla turhia selityksiä. Kirjan kirjoittaminen on alkanut muutama kuukausi vaimon, kutsumanimeltään Svetan, kuolemasta. Valo on ennen kaikkea kirja rakkaudesta. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –3 6 20 150 vuotta sitten Ruovedellä kuoltiin nälkään Kirkkovenepitäjä muisti vuoden 1868 uhreja 12 Seurakuntavaalit – tässä yhteiset vaaliohjelmat Pilapiirtäjäpappi Kent Wisti pohtii kirkon kuolemaa Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | 4 Ka nn en ku va : Ra m i M ar ja m äk i 11 3. Hissa Hilal päätti osallistua Abu Dhabissa pidettävään television runouskilpailuun. klo 21.05 Julma maa – dokumentti 1918 sisällissodasta. Ravintoloitsija Maggie Lindholm. Moni nettikiusaamisen ja häirinnän uhri vaikenee ja yrittää peittää jäljet. Kolme kiusattua uhria kertoo tarinansa. Ylen uusi dokumentti kuvaa kiihtyvän väkivallan kierrettä, johon Suomi vuonna 1918 syöksyi. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Se ei ole helppoa, moni on menettänyt maineensa, osa työja opiskelupaikkansa kiusaamisen seurauksena. Mäkelällä on ollut muistamisen tukena valtava määrä sähköpostiviestejä. Aksojonova kuoli yllättäen 2017. TV1, Särkynyt enkeli, keskiviikkoisin klo 21.35 alkaen 5.9. Mäkelä on kuitenkin ammattikirjailija ja osaa annostella vereslihan ja yleistajuisuuden määrää. Kirjapalkinnon voitti Kai Leinamo Urjalasta. Dokumenttia on kuvattu lukuisilla paikkakunnilla, myös sellaisilla joilla ei edes taisteltu mutta joiden julmat tapahtumat muokkasivat silti historiaa. | Des Willie / Yle Kuvapalvelu Kotimaan numeron 33 hyväksi jutuksi äänestettiin Pyhän Olavin reitin pyhiinvaelluksesta kertova reportaasi Tämä hetki tunturissa. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. 312 sivua. Hengen nälkä on vielä suurempi, mutta moni on kääntynyt pois uskon tieltä, murtunut kuin viiniruukku. TV1 Ma 3.9. Kun haluaa toiselle enemmän kuin itselle, alkaa vähitellen voida aina vain paremmin. Hannu Mäkelän uusin teos Valo kertoo hänen ja venäläisen toimittajan Svetlana Aksjonovan tapaamisesta, tutustumisesta, rakastumisesta ja kuusi vuotta kestäneestä avioliitosta. Hän kirjoittaa pikkuhiljaa tajuavansa, kuinka syvää Svetan suhde uskontoon oli. Papin kaapunsa suojissa isä Michael on itsekin haavoitettu ihminen. Mäkelä itse katselee vaimonsa uskonilmaisuja etäältä, mutta silti ymmärtäen ja lämmöllä. Kertomus rakkaudesta. Mäkelä kuvaa puolisoiden välistä syvenevää rakkautta. Auttaako hän myös itseään auttaessaan muita, vai onko se vain keino pysytellä kasassa. Kaikkiaan niitä löytyi vanhalta tietokoneelta vuodesta 2008 lähtien yli 37 000. Yle Teema & Fem Su 2.9. Svetan äiti ja veli saavat kriittisen tarkastelun, varsinkin pappismunkkiveli. Kirjapaja 2018. klo 21.30 Dokumenttiprojekti: Nettikiusaajan uhrit. klo 22.00 Dok: Runoutta burkan poimuissa. Venäläinen perheja rooliajattelu törmäävät Svetan toiveisiin päästä joskus elämään Suomeen. Kirjassa on runsaasti suoria lainauksia Svetan viesteistä. Hän on sureva mies, joka neljännessä avioliitossaan tuntuu löytäneen rakkauden sen syvemmässä merkityksessä. Isä Michaelin elämäntehtävä on tukea seurakuntansa jäseniä, myös niitä jotka ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Jotain taisin siitä oppia. | tv-sarja | Palkitun käsikirjoittajan Jimmy McGovernin uusi draamasarja Särkynyt enkeli ( Broken) kertoo realistisesti omasta ajastamme ja ikuisesta kaipauksesta. Särkynyt enkeli Sean Bean näyttelee isä Michael Kerrigania uudessa minisarjassa. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. KOTIMAA | 30.8.2018 19. Lukijaa ehkä hieman kauhistuttaa, kuinka vähän aikaa Svetan kuolemasta on kulunut ja mies jo purkaa tuntojaan. TV1 To 6.9. Rakkaus parantaa, sen tarkoituksena ei ole alistaa, vaan auttaa ja yhdistää.” Lisäksi Valo on surukirja, erilainen sellainen. Mäkelä kirjoittaa: ”Kun Sveta tuli elämääni, sain kokea rakkauden. klo 15.05 Pisara
Tänä vuonna ilmestyy peräti kolme kirjaa, joissa Wisti esittäytyy sekä kuvataiteilijana että kirjoittajana. Usein hän puhuu kirkon kuolemasta – iloisesti. Linnamaisen rakennuksen sisäpihalla on kaksi patsasta, jotka esittävät tuttuja kirkollisia hahmoja Martti Lutheria ja paavi Franciscusta. ”Piirustusten, maalausten, huumorin ja satiirin keinoin hän välittää profeetallista sanomaa.” Wistin työhuone on Lundin hiippakuntakansliassa. Isovanhempien tuliaiset olivat kuin terveisiä taivaasta. Suomella on erityinen paikka sydämessäni, Wisti sanoo hymyillen. Ärsyttäjän roolin hän nykyisessä tehtävässään mieltää kuuluvan toimenkuvaansa, mutta ei silti halua provokaattorin leimaa. Reformaatiojuhla oli kirkollisen sisäpiirin juttu. Keskiajalla Lund oli merkittävä keskus. Sen sijaan Kent Wisti on onnistunut puhuttelemaan ruotsalaisia työssäkäyviä ihmisiä, jotka jakavat hänen pilapiirroksiaan sosiaalisessa mediassa. Taidenäyttelyitä, medianäkyvyyttä ja lisää on luvassa. Teologia ei ole aina mennyt käsikirjan mukaan niiden mielestä, jotka ovat tehneet hänestä kanteluja tuomiokapituliin. Hänessä on myös särmää ja luovuutta, se on käynyt ilmi mielipidekirjoituksista ja pilapiirroksista, joita julkaistaan Ruotsin suurimman päivälehden Dagens Nyheterin sivuilla sekä kunnallistyöntekijöiden liiton lehdessä Kommunalarbetaren, jonka painos on yli puoli miljoonaa. Satiiripiirroksistaan tunnettu pappi on sitä mieltä, että nauru on tie elämän syvimpien asioiden ääreen. Hänen isovanhempansa viettivät kesälomiaan Pietarsaaren seudulla ja toivat lapsenlapselle lakritsia ja hillomunkkeja. Wisti on usein vähän poikkiteloin. Hän on lähtöisin Kyllä tämä tästä vielä kääntyy Satiiria harrastavalla ruotsalaisella pilapiirtäjällä ja uudistajapapilla Kent Wistillä on suomalaiset sukujuuret. Patsaat pystytettiin viime joulukuussa vuosi sen jälkeen, kun paavi oli vieraillut Lundissa reformaation merkkivuoden tilaisuudessa teemalla ”Vastakkainasettelusta yhteyteen”. K ent Wistin sukunimi on suomalaista perua, alkujaan Visti. Kent Wisti on provokaattori siinä mielessä, että hän haluaa raaputtaa esiin uusia ajatuksia kirkon työntekijöistä. Vuoden 2017 uudistajapapin valintaa perusteltiin Wistin kyvyllä saavuttaa ihmiset. haastattelu ” Papilla ja taiteilijalla on sama tehtävä: antaa ihmiselle jaksamista elämään ja rohkeutta kuolemaan. Olen kuitenkin provokaattori siinä mielessä, että yritän heruttaa ihmisistä esiin uusia ajatuksia, joita he voivat makustella ja kokeilla. Jos joku loukkaantuu, pidän sitä epäonnistumisena. Tanskan hallitessa Etelä-Ruotsia 1100-luvulla Lundin hiippakunta oli arkkihiippakunta. Tavallista ruotsalaista paavin vierailu ei paljon hetkauttanut. Uudistajan ainesta miehessä kuitenkin on ainakin Ruotsin kirkon piirissä jaettavan vuosittaisen palkinnon perusteella. ”Hän onnistuu välittämään evankeliumin tavalla, joka erottuu mediakohinassa ja löytää uusia maisemia ja todellisuuksia”, perusteluissa todetaan. TeKSTi ja KuvaT | Kaj aalTo KOTIMAA | 30.8.2018 20. – Minulla on jotenkin myyttinen kuva Suomesta. Keväisessä radiohaastattelussa toimittaja totesi ”Wistin olevan nykyään joka paikassa”. Kent Wisti osaa avata keskustelun. – Ja selvää on, ettei kaikille voi olla koskaan mieliksi. – En halua pahoittaa kenenkään mieltä. Viereisessä korttelissa sijaitseva Lundin tuomiokirkko ja kaupungin vanha keskusta henkivät historiaa. Hänen salainen toiveensa on saarnata Pedersören kirkossa. Ison sisäpihan keskellä on suihkulähde, jonka tekstit ja reliefit kertovat uskosta, toivosta ja rakkaudesta. Lundissa on saarnattu evankeliumia lähes tuhat vuotta