heinäkuuTa 2015 | hinta: 3,70€ | 110. Sivut 14–15 Moskeijan varjo Huhut kirkon roolista Helsingin suurmoskeijahankkeessa kiihdyttävät mieliä. sivu 4 suurleiri Varhaisnuoret jäävät kirkossa katveeseen, todettiin Partaharjun Kipinä-leirillä. vuosikerta | 0043595–15–31 rami marj amä K i. TärkeinTä on kuunnella Oman elämän vaikeudet kasvattivat Miss Suomi Tuula Portinista sairaalateologin. sivu 6 30 30
Pohjoisessa, missä on tilaa ja kylien väki vanhenee, ei enää jakseta itse kerätä marjoja. – Varmasti suhtautuminen vaihtelee. – Jos olen paikkakunnalla, niin olen käytettävissä tulkkaustehtävissä. SAlATTU SURU s. 5 Lukiolaiset voivat suorittaa uskonnon kurssin isosina. 22 Panu Malkasilta sai apua kiusaamiseen rukouksesta.. Myöhään kypsyneestä marjasadosta huolimatta Suomeen on saapunut taas tuhansia thaimaalaisia marjanpoimijoita. Matkat Suomeen rahoitetaan lainalla. 2 TÄNÄÄN Kotimaa 30.7.2015 TÄSSÄ NUMEROSSA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen, Noora Wikman Graafikko Gun Helminen Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Laura Mäkelä (virkavapaalla), Tuija Pyhäranta, Joona Raudaskoski, Jussi Rytkönen (virkavapaalla), Olli Seppälä, Meri Toivanen, Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 55?000 lukijaa (KMT 2014) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi ”Olen valmiudessa auttamaan thaimaalaisia poimijoita” viikON hENkilö Rovaniemen seurakunnan lähetyssihteeri Liisa Alanne tottui taistelemaan thaimaalaisten oikeuksien puolesta ollessaan lähettinä Israelissa. 10 Luontokokemuksen ikuistaminen vaatii taitoa ja ajoitusta. lUONTO kUvASSA s. Millaista apua olet antanut. Eri seurakunnat samalla paikkakunnalla keräävät vaatteita ja toimittavat niitä marjastajille. – Olin Suomen Lähetysseuran työntekijänä ensin 19 vuotta Thaimaassa ja sitten pari vuotta thaimaalaisten siirtotyöläisten parissa Israelissa. Myös seurakuntalaiset pystyvät auttamaan, vaikka ei olisi yhteistä kieltä. Siellä opin taistelemaan heidän oikeuksiensa puolesta. JOONA RAUdASkOSki Rovaniemeläinen Liisa Alanne on auttanut thaimaalaisia yli 30 vuoden ajan niin Thaimaassa, Israelissa kuin Suomessakin. Vierailun kautta poimijoille on avautunut mahdollisuus edulliseen lainaan. Kun ensimmäiset poimijat tulivat kymmenen vuotta sitten, olin tulkkausapuna eräälle marjafirmalle. – Myös paikallisseurakunnat kantavat vastuuta. kOlUMNi s. Ne avustavat yhteiskristillisesti. Kymmenen vuotta sitten tämä oli niin outoa ja ihmeellistä, että järjestimme tutustumisiltoja paikallisille ja tulijoille. Voin osoittaa lähimmäisenrakkautta kielitaidolla, jos sitä tarvitaan esimerkiksi sairaalassa. Olet auttanut heitä Pohjois-Suomessa vuosikymmenen ajan. Se ei ole virkaan liittyvää työtä, vaan osa normaalia kristityn elämää. Ennakkoluulot ovat vähentyneet. Rovaniemen seurakunnan kirpputorilta on kerätty monena vuonna vaatteita poimijoille. Ihmiset ovat nähneet thaimaalaisten ahkeruuden ja he tuovat kylään elämää. Miten asenteet ovat muuttuneet. Olin esimerkiksi kerran järjestämässä kokousta marjafirmalle ja kahdelle thaimaalaiselle liike-elämässä toimivalle kristitylle naiselle. Miten päädyit auttamaan thaimaalaisia. Toiminta on nykyään paljon järjestäytyneempää kuin aluksi. kiUSATUN RUkOUS s. Vuosien mittaan tarve on muuttunut, sillä useimmat ovat olleet täällä aiemminkin ja tietävät olosuhteet. Osa on auttanut esimerkiksi viemällä kalaa tai ylimääräistä perunaa poimijoille. 17 Martta Wendelin kuvasi koti-idylliä muutosten vuosina. Entä Rovaniemen seurakunta. Autoin kyläläisiä tulkkauksessa, kun he järjestivät muistotilaisuuden ja keräyksen perheelle, jotta lapset saisivat koulurahaa. Miten työ liittyy lähetyssihteerin työhösi ja lähetystyöhön. Kerran yksi marjastaja kuoli Sallan alueella. 9 Kersti Juva pohtii, miksi kirkosta tulee rakas paikka. – Lähetystyö on kokonaisvaltaista auttamista ja se on nyt tullut kotikulmille. 18 Marjatta Jaanu-Schröder löysi kotinsa katolisesta kirkosta. KUVA: TIMO LINDHOLM kURSSi iSOSEllE s. Olen edelleen valmis sairaalatulkkauksiin. Olet jäämässä eläkkeelle tämän vuoden lopulla. – Tänä vuonna en ole vielä ehtinyt olla avuksi, mutta olen valmiudessa. He halusivat auttaa poimijoita välttämään koronkiskureita. kOTi JA lÄMpö s. Ihmettelen itsekin, onko siellä tilaa näin isoille joukoille. Tarve riippuu paljon siitä, minkälainen englannin kielen taito poimijoiden thaimaalaisilla pikkupomoilla on. – Samaan aikaan poiminta on siirtynyt etelämmäs, missä marjapaikkojen löytyminen on vaikeampaa. lAUpEUdEN TiEllÄ s. – Työ on ollut paljolti yhteydenpitoa muihin seurakuntiin, työn organisointia ja työntekijöiden rohkaisemista. 8 Suru on suomalaisille kuolemaa suurempi tabu. Aiotko jatkaa työtä marjanpoimijoiden parissa. Lisäksi olemme jakaneet Uusia testamentteja, joita osa on halunnut viedä myös kotimaahansa. Aluksi thaimaalaisiin marjanpoimijoihin suhtauduttiin epäluuloisesti
Kirkon puolelta tehtiin nopea ulostulo ja oikaistiin virheellinen käsitys. Ei edes luonnon läheisyys vaikuta pelaajiin. Se tarvitsee myös laajojen tahojen tuen onnistuakseen. 4:9). Eroakirkosta.fi luonnollisesti tiedotti ilmiöstä, joka sai lisää vettä myllyynsä. Pelokkaat ihmiset ryhtyvät helposti kapinaan toisin kuin ne, jotka kunnioittavat ja myös rakastavat. Olli SeppälÄ Julkaisupäällikkö olli.seppala@kotimaa.fi PÄÄKIRJOITUS KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA Valta ja voima Valtaa ja voimaa tulee lähestyä varovasti ja kunnioittavasti. Kristinuskossa suunta on toinen. Toisen uskonnon tilojen rahoittaminen ei voi mitenkään kuulua evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan, kuten ei kuulukaan. Se antaa mahdollisuuden torjua sanoman rakkaudesta, koska Jumala ei halunnut pakottaa ihmistä valtansa alle. Yksi kiinnostava näkökulma tähän keskusteluun on, että passiivisesta monikulttuurisuudesta tulisi siirtyä aktiiviseen kulttuurien väliseen elämään. Asian lausui julki piispa Tapio Luoma Kotimaa24:ssä. Monikulttuurisuus on noussut julkisuuteen myös perussuomalaisten kansaedustaja Olli Immosen sosiaaliseen mediaan kirjoittaman kärjistävän viestin vuoksi. Paha kyllä, viimemainittua laatua näkee yllin kyllin, nuoret miehet lähtevät huoneistaan, mukanaan likaiset kortit. Selonteossa todetaan, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallinen asema velvoittaa sitä pitämään huolta muiden kristillisten identiteettien sekä muiden uskonnollisten vakaumusten ja identiteettien oikeudesta näkyä julkisessa tilassa. Yksi kirkkohallituksen tukemista järjestöistä on Kulttuurija uskontofoorumi FOKUS ry, jonka saama avustus on ollut ”moskeijakohun” syy. Kenties mukana on oltava lahjoja ja suosituskirjeitä. Palavissa pensaissa ja järistyksissä ilmoitetut viestit herättävät pelkoa ja kunnioitusta, mutta Jumalan suuruus perustuu rakkauteen eikä pelkoon. Jämsän kansanopisto ynnä sen yhteydessä toimiva Isäntäja Emäntäkoulu kutsuu täten 7:nteen, noin puoli vuotta kestävään vuosikurssiinsa nuorukaisia ja neitokaisia, jotka tuntevat tarvetta monipuolisesti valmistua kunnon kansalaisiksi ja saavuttaa nuoruusiälle kuuluva todellinen elämänilo ihmisvelvollisuuksien ja oikeuksien sopusoinnussa. (1. Sen vuoksi hän lähestyi ihmistä hänen kaltaisenaan. Uskontojen ja kulttuurien välistä vuoropuhelutehtäväänsä kirkko tukee esimerKirkko elää monista kulttuureista kiksi myöntämällä toiminta-avustuksia järjestöille, jotka toimivat tavoitteen eteen. Otetaanko meidät vastaan. Sen sijaan uskontodialogi ja uskontojen välisen kanssakäymisen edistäminen kuuluvat kirkon tehtävänkuvaan. Tulkinta herätti sosiaalisessa mediassa moralistista kauhistelua ja kirkosta eroaminen lisääntyi hetkellisesti. ¶ Jumala halusi ihmisen ymmärtävän, mistä on kysymys. Ilmoituksia. Kohusta huolimatta on fakta, että Helsingin monitoimikeskusja moskeijahanke on vielä pahasti alkutekijöissään. Se on osoittanut sekä asenteellisuuden voiman että haluttomuuden perehtyä faktoihin. Kun nuoriso rupeaa hyviä rientoja palvelemaan, niin silloin on sivullisellakin syytä iloita. ¶ Jumala lähestyi ihmistä, sillä Hän halusi konkreettisesti ilmoittaa hyvän tahtonsa. Jukka f ord Ell H elsinkiin suunnitteilla olevan monitoimikeskuksen ja moskeijan yhdistelmä on herättänyt heinäkuun muutoin hiljaisina viikkoina kuuman keskustelun. Kulttuurien ja uskontojen kohtaamisesta saa ja täytyy keskustella, myös kriittisesti, mutta huomattavasti rakentavammin sanakääntein. TÄNÄÄN 3 Kotimaa 30.7.2015 Julkisuuteen levisi outo tulkinta, että kirkko olisi mukana rakentamassa moskeijaa. Monet uskonnot edellyttävät Jumalan lepyttämistä, sillä Jumala kuuntelee niitä, jotka ovat hurskaita ja tottelevaisia. MARKKU OJANEN psykologian emeritusprofessori, tietokirjailija ja luennoitsija 30.7.2015 Korttipeli ja sivistys. Senpä vuoksi hankkeelta edellytetään kaikkinaista läpinäkyvyyttä. Lisäksi muistutetaan, että positiivista uskonnonvapautta voidaan puolustaa ja edistää tehokkaasti vain yhdessä muiden kirkkojen ja uskontokuntien kanssa. Joh. He istuvat mäen laitaan ja rupeavat kiroillen pelaamaan korttia. -Eikö olisi tällaisille piireille parempi, että he yhdessä ostaisivat hyödyllisen kirjan ja antaisivat jonkun joukostaan lukea sitä kaikkien kuullen. Mutta kun näkee nuorten poikkeavan huonolle tielle, niin silloin on ajattelevan katselijan sydän täynnä murhetta. Julkisuuteen levisi outo tulkinta, että kirkko olisi mukana rakentamassa moskeijaa. Ei ole. Kaavoitukseen, toteutukseen ja rahoitukseen liittyy varmasti kriittisiä näkökulmia, mutta nyt kohu oli niin sanotusti heittämässä suin päin lasta pesuveden mukana. Immonen sanoi taistelevansa painajaisena pitämäänsä monikulttuurisuutta vastaan. Tätä alleviivaa viime vuonna valmistunut kirkon tulevaisuusselonteko, jonka nimikin on Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Ei ole. Kuten kirkon tulevaisuusselonteossa sanotaan, monikulttuurisuuteen (multicultural) riittää pelkästään tieto monien kulttuurien läsnäolosta, mutta kulttuurienvälisyys (intercultural) edellyttää yhdenvertaista osallisuutta ja vuorovaikutusta ihmisten kesken.. Olisi enemmän kuin toivottavaa, että avoin ja uudenlainen monitoimikeskusja moskeijahanke voisi toteutua ja tuoda luontevuutta kulttuurien ja uskontojen kohtaamiseen. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän
Englanninkielisiä minisaarnoja jaetaan aihetunnisteella #twermon. Lisäksi Helsingin Diakonissalaitos on ollut hankkeessa mukana. Hankkeen yksityiskohtainen rahoitus on myös vielä auki, vaikka julkisuudessa on kerrottu Bahrainin kuningaskunnan osallistuvan alkurahoitukseen. Loikkanen kertoo, että hyvä twitter-saarna on oivaltava, lohduttava, ajankohtainen ja se nousee selkeästi päivän evankeliumin tekstistä. Englanninkielistä aihetunnistetta on käytetty jo kauan ennen twaarnoja.. seurakunta korvaa entisen kirkkoherran oikeudenkäyntikuluja Oulun seurakuntayhtymä korvaa entiselle Oulujoen kirkkoherralle Jouni riipiselle puolet hänelle määrätyistä vahingonkorvauksista ja oikeudenkäyntikuluista. 4 TÄNÄÄN Kotimaa 30.7.2015 LYHYET Moskeijahanke herättää närkästystä ja hämmennystä moNikuLTTuurisuus Uutisankka kirkon osallistumisesta moskeijan rakentamiseen lisäsi kirkosta eroamisia. Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava (kok) arvioi, että monitoimikeskus ja moskeija ovat vielä alkutekijöissään. Itse hanke on vasta alkutekijöissään, eikä rakennukselle ole edes olemassa tonttia. Monitoimikeskukselle ja moskeijalle on keskusteluissa ehdotettu kolmea paikkaa: Itä-Pasilaa, Verkkosaaren pohjoispuolta ja Hanasaaren voimalan viereistä tonttia Kalasatamassa. Oulun evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän yhtymäjohtaja Ilpo kähkönen toteaa, että päätös vahingonkorvauksista perustuu niin sanottuun isännän vastuuseen. Asiasta kertoi ensimmäisenä sanomalehti Kaleva. Riipinen sai talvella sakkotuomion Oulun käräjäoikeudessa. Seurakuntalainen.fi:n viime tiistain uutisotsikko kertoi, että kirkolla olisi rooli suurmoskeijan rakentamisessa. – Terminä suurmoskeija on vähän kömpelö käännös ”Grand Mosquesta”. Myös FOKUS ry:n puheenjohtaja Ilari Rantakari muistuttaa, että kyse ei ole vain moskeijasta, jota julkisuudessa on nimitetty suurmoskeijaksi. Se tarkoittaa moskeijaa, joka olisi islamin eri suunnille yhteinen. – Emme ole ensisijaisesti rakentamassa moskeijaa, sillä se ei ole meidän asiamme, mutta toimintakeskus ja sen perusajatus ovat meitä lähellä. Suomen Islam-seurakunnan moskeija on kerrostalossa Helsingin keskustassa Fredrikinkadun ja Uudenmaankadun kulmassa. Siinä ilmoitettiin, ettei evankelis-luterilainen kirkko ole ottanut kantaa suurmoskeijahankkeeseen, eikä hankkeelle ole myönnetty rahoitusta. Viime viikolla julkisuuteen levisi Seurakuntalainen.fi:n uutisotsikko, jonka mukaan kirkolla olisi rooli suurmoskeijan rankentamisessa. Suomalaisista twermoneja ovat lähettäneet ainakin Kerimäen kappeliseurakunnan rovasti Toivo loikkanen ja Espoon hiippakunnan piispa Tapio luoma. Eroakirkosta.fi:n mukaan moskeijahanke on lisännyt kirkosta eroamisia. Vuonna 2014 tuhkattiin jo lähes 50 prosenttia vainajista. Tuomio koski Riipisen toimintaa Oulujoen kirkkoherrana. Rautavan mukaan isolla hankkeella on edessään pitkä suunnittelun ja kaavoituksen tie. Säätiötä ovat näillä näkymin perustamassa ainakin Suomen Muslimiliitto ry, Suomen Musliminaiset ry ja FOKUS ry. Nyttemmin muutettu otsikko aiheutti hämmennystä ja närkästystä. Fokus ja Diakonissalaitos eivät ole hankkeessa mukana ensisijaisesti moskeijan, vaan monitoimikeskuksen vuoksi. oLLi sEppÄLÄ Suomen moskeijat sijaitsevat usein kerrostaloissa tai vanhoissa liiketiloissa. Samassa yhteydessä tuomittiin sakkoihin myös seurakunnan lapsityönohjaaja. Keskus olisi kulttuuri-, koulutusja konferenssikeskus, jonka tarkoitus olisi lisätä väestöryhmien keskinäistä ymmärrystä ja parantaa niiden rinnakkaiseloa. Monitoimikeskus ja moskeija olisivat avoinna kaikille. Vuonna 1964 rakennettiin krematoriot myös Espooseen ja Karjaalle. Eniten tuhkauksia tehdään suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Syynä otsikkoon oli toimituksen tulkinta, jonka mukaan kirkkohallituksen yleisavustus Kulttuurija uskontofoorumi FOKUS ry:lle merkitsisi kirkon osallistumista moskeijahankkeeseen. Tällä hetkellä Suomessa on yhteensä 22 krematoriota. Kirkon tiedotuskeskus reagoi kohuun lähettämällä tiedotteen. Ne saattaisivat olla valmiita aikaisintaan 2020-luvulla. Riipinen on valittanut saamastaan tuomiosta. Englanninkieliseltä nimeltään hanke on OASIS Center & Grand Mosque. kUVa: MInErVa SEppälä Lähes joka toinen suomalainen tuhkataan Tuhkaaminen on yleistynyt Suomessa nopeasti. Viimeksi mainittua Rautava pitää hyvin epätodennäköisenä, sillä voimalan läheisyyteen rakentaminen on erilaisista turvallisuussyistä hankalaa. Sellaista ei meillä Suomessa entuudestaan ole. On parempi olla mukana rakentamassa ymmärrystä uskontojen ja kulttuurien välille kuin pysytellä ulkopuolella ja kritisoida, sanoi Diakonissalaitoksen säätiön johtaja Olli Holmström Kotimaa24:lle jo viime keväänä, kun hanke tuli julkisuuteen. Lisäksi pitää varautua siihen, että kaavasta valitetaan. Otsikko alkoi elää omaa elämäänsä ja Eroakirkosta.fi tiedotti, että kirkon osallistuminen moskeijahankkeeseen on lisännyt kirkosta eroamisia. Espoon seurakuntien kappelityönjohtaja Tuula Myllys kertoo, että tuhkaamisen suosio on kasvanut, koska kaupunkien hautausmailta uhkaa loppua tila. Monitoimikeskusja moskeijahanketta edistää säätiö, jonka työnimi on Oasis Foundation. Twitterissä saarnataan myös englanniksi Suomessa 140 merkin mittaisia Twitter-saarnoja kutsutaan twaarnoiksi. Helsinkiin suunnitteilla oleva monitoimikeskus ja suurmoskeija ovat herättäneet keskustelua ja kiukkuisia kommentteja. Vuonna 1990 tuhkausten osuus hautauksista oli 15 prosenttia. Vuonna 1926 toimintansa aloittanut krematorio Helsingin Hietaniemessä oli pitkään Suomen ainoa paikka tuhkaamiselle
MARKUS MÄKI Isoskoulutuksesta saa lukiokurssin Raision seurakunnan riparilaiset Merimaskun leirikeskuksessa kesällä 2014. kuva: PaSI LeIno Tampereen seurakuntien ensimmäinen Tee se itse -rippikoulu pidettiin heinäkuun aurinkoisina alkupäivinä. ”Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niin kuin maassa syntynyt.” (3. Vanhan Testamentin profeetat huusivat: Älkää sortako vierasheimoisia! Perussuomalaisten kansanedustajan Olli Immosen Facebookissa jakama taistelunjulistus monikulttuurisuutta vastaan on saanut aikaan mediamyrskyn. Kirkkohallituksen rippikoulutyön asiantuntijan Jarmo Kokkosen mukaan isoskoulutuksesta on myönnetty lukion kurssisuorituksia jo useamman vuoden ajan. Etelämantereella ei enää tarvita pappeja, koska tutkimusasemien työntekijät voivat etsiä henkistä lohtua netistä. Hänen mukaansa erittäin kriittinen asenne kolmannesta maailmasta tulevaa humanitaarista maahanmuuttoa kohtaan on koko Perussuomalaisen puolueen linja. Älä sorra muukalaista! Kristitty ei voi olla maahanmuuttokriittinen tai vastustaa monikulttuurisuutta. Tällä asialla ei voi leikkiä. Espoon Tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja Risto Saarinen kertoo, että Espoossa isoskoulutuksesta on saanut lukiokurssin jo ainakin viiden vuoden ajan. Tekemällä 6 kuukauden tilauksen saat kuukauden lukuajan kaupan päälle. Ylen haastattelema Kallion seurakunnan kappalainen Riitta Männistö sanoo, että kolehdin keräämisestä voitaisiin luopua, sillä se on menneisyyden symboli. Kahdeksan päivää kestäneelle pilottileirille osallistui 43 rippikoululaista. Isoskoulutuksen sisältö, laajuus ja kesto vaihtelevat paljon seurakunnittain. Hän vähätteli Immosen julistuksen ongelmakohtia sillä, että viesti oli laitettu sosiaaliseen mediaan keskellä yötä. Opiskelija voi saada lukiokurssin ilman, että hän on toiminut rippileirillä isosena. Usein kyseessä on uskonnon soveltava kurssi. Mielestäni syystä. Käytäntö sai alkunsa koulujen kautta. Seurakuntien edustajien väliset näkemyserot esimerkiksi veroäyristä eivät ole kantautuneet merkittävällä tavalla jäsenille. Tilaa osoitteessa kotimaa24.fi, 6+1 kk 29,40 e TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA TOIMITTAJALTA VIIKON POIMINNAT VERKOSTA Isoskoulutus antaa pätevyyden toimia rippileirin isosena. Toiminnassa on vuosittain mukana noin 20 000 nuorta, joista isoseksi päätyy lopulta noin 16 000. Isoskoulutuksen suosio on säilynyt ennallaan. Käytäntö on hyvin yleinen etenkin suurissa seurakunnissa. – Isoskoulutus on parhaillaan mullistuksen kohteena, kun seurakuntayhtymissä etsitään uusia linjauksia ja yhteisiä toimintamalleja, Kokkonen toteaa. Seurakuntien tilaisuuksissa kerättyjen kolehtien yhteenlaskettu määrä on vuosittain noin kahdeksan miljoonaa euroa. – Opiskelijoille isoskoulutus on iso ajankäytöllinen satsaus, joten on hyvä, että siitä saa korvauksen kurssin muodossa. Christchurchin hiippakunta on lähettänyt pappeja MacMurdon asemalle vuodesta 1957. Hänestä kolehdin siunaaminen messussa tuntuu turhan suurieleiseltä siihen nähden, kuinka pienestä lahjoituksesta on kyse. Näitä ovat esimerkiksi kristillisen uskon ja Raamatun tuntemus sekä vuorovaikutustaidot. Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho ilmaisi Ylen ykkösaamussa tiistaina tukensa Immoselle. Tee se itse -riparilla tutustuttiin kristinuskoon kirkon kasteopetuksen mukaisesti, mutta työtavat olivat nuorisolähtöisiä. Moos 19:34) EMILIA KARHU emilia.karhu@ kotimaa.fi. Espoossa isoskoulutus kestää kaksi vuotta, jonka jälkeen opiskelijat saavat koulutuksesta todistuksen, jossa luetellaan isosen keskeisiä taitoja. Kielellä on väliä kuntalaisten keskuudessa ja erikielisten kuntalaisten väliset jännitteet ovat tuntuneet myös Sipoon seurakuntaelämässä. TÄNÄÄN 5 Kotimaa 30.7.2015 Vain 4,20e /kuukausi Miksi moskeija kuumentaa tunteita. Koulutus voi kestää puolesta vuodesta neljään vuoteen. Mielestäni kansanedustajalla ei ole varaa missään tiloissa tai mihinkään kellonaikaan heittää nettiin natsimielisiksi tulkittavissa olevia ajatuksia. Sipoon suomalainen seurakunta viettää parhaillaan 50-vuotisjuhlavuottaan ja on kasvanut jäsenmäärältään alueen isoimmaksi seurakunnaksi. Samalla lukiolainen voi suorittaa uskonnon soveltavan kurssin. Oulunsalon kirkkoherra Petri Satomaa vastaa Männistölle, että pienikin apu on tarpeen ja seurakuntalaiset kokevat auttamisen tärkeäksi. Lue Kotimaa24.fi:stä. Saarisen mielestä on hyvä, että lukiot palkitsevat nuorten osallistumisen seurakunnan toimintaan. Noin puolet heistä tuli riparin järjestäneestä Messukylän seurakunnasta, toinen puoli muista seurakunnista eri puolilta kaupunkia. Pelkkä koulutus siis riittää. Ohjelmassa pyrittiin huomioimaan mahdollisimman paljon nuorten vahvuuksia ja mielenkiinnon kohteita. Tutkimusasemilla työskentelee vähemmän ihmisiä kuin ennen ja kehittyneiden datayhteyksien ansiosta he ovat paremmin yhteydessä muuhun maailmaan. Sipoon suomalainen ja ruotsalainen seurakunta ovat kulkeneet vaiheikkaan matkan naapureina. Jeesus kehotti antamaan toisen paidoista sille, jolla ei ole vaatetta lainkaan ja teki hädässä olevien auttamisesta jopa pelastuskysymyksen. Pastori Hannele Juutinen kertoo, että leiriläisillä oli normaalia enemmän halua heittäytyä mukaan vuorovaikutukseen ja toimintaan. Brittilehti The Guardianin mukaan Yhdysvaltain kansallinen tiedesäätiö on ilmoittanut Uuden-Seelannin Christchurchin kaupungin katoliselle kirkolle, että sen tutkijat eivät enää tarvitse katolista pappia Antarktiksella. Nykyään suomalaisessa seurakunnassa on noin 8 700 jäsentä ja ruotsalaisessa vajaat 6 000. Keskustelemalla ja toisen tonttia kunnioittamalla yhteiselo on parantunut vuosikymmenten aikana. Jeesus asetti uskon esikuvaksi ojassa viruvaa auttaneen laupiaan samarialaisen, joka edusti juutalaisten halveksimaa sekakansaa ja sekauskontoa
Tilastot ja kirkon nelivuotiskertomus osoittavat, että kokoavaan lapsija nuorisotyöhön osallistuminen on vähentynyt ja kristillinen kotikasvatus ohentunut. He pohtivat omassa Mikä ikä -seminaarissaan, kuinka varhaisnuoret saataisiin osallistumaan nykyistä paremmin seurakuntatoimintaan. Jyväskyläläiset Vilma Talvitie ja Iiris Harjula saivat paapalta helminauhaansa metalliset prikat. Paappana olen sellainen henkilö, jolla on aikaa niin leiriläisille kuin aikuisillekin. Samalla arvoneutraali kasvatus on yleistynyt. Koska viime talvena lunta oli aurattavaksi asti, keksivät leirin järjestäjät piilottaa sitä purujen alle niin, että leiriläiset pääsivät laskemaan liukureilla mäkeä. 6 TÄNÄÄN Kotimaa 30.7.2015 Kirkon toiminnan väliinputoajat, 10–14 -vuotiaat tytöt ja pojat, osaavat nauttia kunnon leirielämästä. Seuraavan leirin suunnitteleminen alkaa, kun edellisestä on huilattu kaksi vuotta. Kumpulan leirillä tiskaamisessa auttoi leirikoira Mörri, joka mielellään nuoli eteensä tuodut lautaset putipuhtaiksi. Kauhajokelaiset Heini ja Saana Tolvanen valmistautuivat teltassaan ruokailupaikalle lähtöön. Jokainen leiriläinen saa helmen tutustuessaan uusien kylien väkeen. Kerron tarinoita ja kuuntelen mitä muilla on sydämellään, Kai Juntunen kertoi ja myönsi nauttivansa paapan roolistaan. – Olemme keränneet helmet melkein joka leiriltä, punainen Harjulan helmi vain puuttuu, Vilma Talvitie kertoi lisätessään prikkaa omaan helminauhaansa. Leirin ohjelmaa tytöt kehuivat mukavaksi ja monipuoliseksi. – Naapurikylämme Harjulan kyläkyltin päälle oli eräänä yönä ilmestynyt Niemelän kyltti. – Teltta on pitänyt hyvin vettä, vaikka kerran kaatosateessa teltan keskelle lattiaan tuli märkä läntti, Vilma myönsi. Varhaisnuorten parissa työtä tekevät saivat myös oman osansa Kipinän säpinästä. Helminauhaan voi kerätä erivärisiä helmiä myös toimintapajoihin tai kylien yllätysohjelmiin osallistumalla. Kumpulan kylällä eli Lapuan hiippakunnan leirissä saattoi leiriläiset yllättää fetsipäinen mies, joka yllytti lapset hauskaan kanatanssiin. Jo 70 vuotta nuorten leirien tapahtumapaikkana toiminut Partaharju antaa mainiot puitteet monipuoliselle ohjelmalle. Tässä on nyt jonkinlaista säpinää ja supinaa kylien kesken, Kuopion hiippakunnan leirin, Niemelän kyläpäällikkö Arto Lahtinen kertoi. Mörri on täällä yhdenlainen kaverikoira, Mörrin isäntä Petri Grönholm kertoi. – Olen aiemmin ollut kolmella suurleirillä leiripappina. Kirkollisen kasvatustyön kaaressa on paljastunut rakenteellinen aukko. Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen muistutti alustuksessaan, että kirkossa panostetaan erityisen paljon resursseja alle kouluikäisiin ja rippikouluikäisiin. Ensimmäinen iltanuotio oli jäänyt hyvin mieleen. Tällä kertaa se sisälsi mojovan yllätyksen. – Mörri on tottunut olemaan leireillä. Tänä kesänä tosin parin kylän kesken puhuttiin trendikkäästi kyläyhdentymisestä. Yksi asia suurleireillä pysyy varmasti samana. Varhaisnuoret näyttävät jäävän katveeVarhaisnuorisotyön suurin vahvuus ja voimavara ovat varhaisnuoret itse.. Tyttöjen suunnitelmissa oli muun muassa uiminen, eikä kylmähkö vesi pelottanut etukäteen lainkaan, kuten ei vesisadekaan. Jokaisella leiriläisellä on mukana omat astiat, jotka ruokailun jälkeen myös tiskataan itse. Saanalla on harvinainen Hyvää säpinää Kipinässä Suurleiri Pieksämäellä Partaharjun leirikeskuksen Kipinä-leirillä vilisti 1700 eri puolilta Suomea saapunutta varhaisnuorta. Se leikkii lasten kanssa ja ottaa rapsutuksia vastaan. Hiippakuntien kylät sijaitsevat totutuilla paikoillaan. Partaharjun leirin parasta antia ovat ystävyyssuhteet, joita kannustetaan solmimaan monin tavoin. mahdollisuus osallistua vielä toiselle suurleirille – 14 vuoden ikäraja ei ehdi hänen kohdallaan ylittyä seuraavan leirin koittaessa. Joka neljäs vuosi pidettävien suurleirien valmistelut aloitetaan aina hyvissä ajoin. Tanssiin osallistuneet palkittiin sateenkaarenkirjavilla helmillä. Käsin tiskaaminen on erilaista, mutta kivaa vaihtelua, Salla tuumi. Koira tuo läheisyyttä ja lämpöä. Samaisessa leirissä tarinoi myös leiripaappa alias Kai Juntunen. Yhdeksänvuotias Saana oli päässyt alaikäisenä leirille, koska isä oli mukana. Tulivat ne astiat tiskatuiksikin. – Minä aion tulla samalle leirille kuin Saana neljän vuoden päästä isosena, siskonsa tavoin seurakuntansa kuorossa laulava Heini Tolvanen kertoi suunnitelmistaan. Nuoret saadaan tutustumaan eri hiippakuntien väkeen helminauhojen avulla. – Meillä on kotona tiskikone, jonka täyttäminen ja tyhjentäminen on minun tehtäväni. Nurmolaisilta Salla Kulmalalta ja Laura Autiolta ei siihen paljon aikaa tuhraantunut
Leirillä oli runsaasti erilaista ohjelmaa. Kyläpäällikkö Arto Lahtinen ohjasi pieksämäkeläiset omalle paikalleen. Tässäkin on seurakunnalle mahdollisuus ja markkinarako. Pohja lasten hyvinvoinnille on hyvä, mutta erityisesti kouluarki tarvitsee tukea. Lapset joutuvat kantamaan vastuuta ympäristöstä ja miettimään valintojaan. 0207 681 760 vivamo@sana.. – Varhaisnuorisotyön suurin vahvuus ja voimavara ovat varhaisnuoret itse. – Lasten ja vanhempien kesänvietossa on pieni epäsuhta, koska vanhemmilla on noin neljän viikon ja lapsilla kymmenen viikon loma. He voivat luottaa vanhempiinsa ja keskusteluyhteys on hyvä. Millainen oli tämä nuori nainen, joka sai Jumalalta ihmeellisen tehtävän. Vanhemmat myös olettavat, että lapset tuntevat hyvin tietotekniikkaa. Ira HONkONeN. viä konflikteja ja ikäkausia, jotka tuovat vanhempien eteen kiperiä kysymyksiä. Lounas/kahvimahd. KuvAt: irA hoNKoNeN heini ja Saana tolvasella oli leirillä niin mukavaa, että he aikovat neljän vuoden päästä osallistua toisellekin suurleirille: Saana isosena ja heini vielä leiri-ikäisenä. seen. Seurakunnilla olisi valtava mahdollisuus täyttää tuo aukko. Hän painotti turvallisen ja iloisen kasvuympäristön merkitystä ongelmien ennaltaehkäisynä. KuvAt: irA hoNKoNeN Leirillä oli runsaasti erilaista ohjelmaa. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore kävi esityksessään läpi varhaisnuoren henkisen ja fyysisen kasvun myötä synty– Yli puolet 8–9 -luokkalaisista epäilee onko opettaja kiinnostunut heidän arjestaan. Sen aikana moni lapsi kokee itsensä yksinäiseksi. Leiribändi viihdytti varhaisnuoria sateesta huolimatta. Lapinkoira Mörri auttoi astioiden tiskaamisessa. Heistä vähimmälle huomiolle jäävät erityisesti 10–14 -vuotiaat, siis juuri se ikäryhmä, joka kokoontui Partaharjun Kipinä-leirillä. Lasten hartioille on kasattu yllättäviäkin asioita, esimerkiksi maailman pelastajien paineet. Vanhemmilleen lapset antavat kouluterveyskyselyssä erittäin hyvän arvosanan. TÄNÄÄN 7 Kotimaa 30.7.2015 Vivamon Raamattukylä Vivamontie 2, LOHJA Puh. vivamonraamat tuk yla.. Nyt on netti ja kavereihin voi pitää yhteyttä WhatsAppilla. Niemelän väki saapui leirihuutojen kannustamana seuraamaan päivän ohjelmaa. Hyvä on huomata myös se, että varhaisnuoret tuovat mukanaan vanhempansa ja perheensä. Toisaalta lapset olivat kuitenkin sitä mieltä, että nykyinen elämä on parempaa kuin 1980-luvulla. Nurmolaista Kira vierulaa ei huimannut, kun hän kiipesi Partaharjun isoa petäjää ylöspäin. Kyläpäällikkö Arto Lahtinen ohjasi pieksämäkeläiset omalle paikalleen. Niemelän väki saapui leirihuutojen kannustamana seuraamaan päivän ohjelmaa. Kurttilan mielestä seurakunnat voisivat tarjota varhaisnuorille nykyistä enemmän kesäohjelmaa. Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen näki varhaisnuorten ikäluokan seurakunnan ja seurakuntaelämän mahdollisuutena. Marian miekka liput 12 €. Sirkus Magenta viihdytti varhaisnuoria sateesta huolimatta. Ennakkovaraus. Oulun hiippakunnan kyläparlamentti oli miettinyt millaista on olla lapsi, ja lapset kävivät kertomassa sen myös seminaariväelle. Myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila kertoi, että suomalaiset lapset antavat pohjoismaiden lapsista parhaimman arvosanan elämälleen. Maria on Raamatun kuuluisin nainen. Raamattukylän kesä 2015 KESÄN VIIMEISET ESITYKSET Marian miekka 6.–8.8. Partaharjun Kipinä-suurleirillä oli vilskettä ja säpinää, kun 1700 leiriläisen joukko valtasi mäntykankaat. Partaharjun Kipinä-suurleirillä oli vilskettä ja säpinää, kun 1700 leiriläisen joukko valtasi mäntykankaat. klo 11 Marian miekka vie Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta kiusauksiin ja Kaanaan häihin asti
Jos vainaja on seurakunnan jäsen, hautajaiset järjestää sosiaalitoimisto. 8 TÄNÄÄN Kotimaa 30.7.2015 Orpokotijuhlat Saaren kirkolla Parikkalassa 14.-16.8.2015 Sallikaa lasten tulla Ohjelmassa seuroja, raamattutunteja ja rukoushetkiä sekä ehtoollisen vietto päivittäin. Omaisten lääkitseminen tönköiksi on Pulkkisen mukaan vienyt hautajaisrituaalilta sitä merkitystä, mikä sillä vanhakantaisessa kulttuurissa oli. Nyt esityspäiviä on 30 ja päivää kohden on vain yksi esitys. – Suru on rakkauden peilikuva. Muutamat luopuvat hautajaisista rahan takia. Väitöskirjaansa valmisteleva surututkija, uskontotieteilijä Mari Pulkkinen allekirjoittaa Vehasen havainnoista erityisesti viimeisen. Kun me synnymme, me myös kuolemme. – Sureva voi käsitellä suruaan liikkumalla metsässä tai nukkumalla pyyheliinan kanssa, jossa on jäljellä rakkaan tuoksu. Puhun mieluummin surusta kokemuksena, joka jättää meihin jäljen. Vivamon Raamattukylän ohjelmistossa on vuosittain kolme esityskautta: joulu, pääsiäinen ja kesäkausi. Käsikirjoitukset ja laulujen sanat on kirjoittanut Anna-Mari Kaskinen. Asenneilmastoamme kuormittaa Pulkkisen mukaan edelleen surutyön käsite. Tämän tajuaminen on lohduttanut minua. – Olemme kulkeneet upean matkan Mooseksen kanssa. kuolemasta, saattohoidosta ja eutanasiasta puhutaan Pulkkisen mukaan nykyään julkisesti ja varsin avoimesti. – Ei suru ole työtä eikä prosessi, joka jossain vaiheessa päättyy. Hautamuistomerkit kertovat hautausrituaalien yksilöllistymisestä. Raamattukylässä vierailee myös paljon suomalaisia seurakuntaryhmiä ja perheitä. Toisilla välit lähisukulaisiin ovat kokonaan katkenneet. Timo Hukka, Tuula Sääksi, Mari ja Seppo Paulasaari, Miika Rosendahl, Elyn työntekijät Vuonna 2005 perustettu Lohjan Vivamon Raamattukylä on saavuttanut yhteensä 100 000 katsojan rajan. Nymanin mukaan esityksiin on vuosien saatossa löydetty hyvä rytmi. Asia halutaan kieltää kokonaan. Hän on menettänyt kaksi ennenaikaisesti syntynyttä lastaan. Ulkomaalaisen on Nymanin mukaan helppo seurata Raamattukylän suomenkielisiä näytelmiä, sillä kertomukset ovat tuttuja. Tämä on ihmisen osa. Turkulaisen hautauspalvelu Pietétin toimitusjohtaja Riitta Vehanen kertoi viime keskiviikkona Helsingin Sanomissa törmäävänsä toistuvasti tilanteeseen, jossa vainajalla on lähiomaisia, mutta nämä eivät halua järjestää minkäänlaisia hautajaisia. Ihmiset eivät halua muiden näkevän heitä itkemässä, Vehanen sanoo. Mikä on se hetki, jolloin ihminen saa romahtaa, jollei hautajaiset. Tarkempi ohjelma: www.parikanniemi.fi Majoitusvaraukset: Parikkalan khranvirasto, p 040 128 5350. – Olemme tehneet pohjatyön huolella, jotta tiedämme, milloin ihmiset ovat liikkeellä, Nyman sanoo. Tämän vuoksi erityisesti muistotilaisuuksia jätetään järjestämättä. Kyläteatteri on tuottanut lähes joka kesäksi yhden uuden näytelmän. Lapsille ja nuorille omaa ohjelmaa. Tervetuloa! Parikanniemisäätiö Parikkalan seurakunta Evankeliset kesäjuhlat Salossa 1.-2.8.2015 ”Kaikki on valmista” Juhlat järjestää: Salon seurakunta ja Evankelinen lähetysyhdistys ELY ry Lisätiedot: www.evankeliset.net Juhlapuhujina mm. – Hautajaiset jäävät kokonaan järjestämättä, jos vainaja ei kuulu kirkkoon ja omaiset kieltäytyvät järjestelyistä. Emme me sure, jollemme rakasta. Itkeä ei saa kuin yksin metsässä tai saunan lauteilla. Mahdollisuus henkilökohtaiseen sielunhoitoon. Raamattukylän näytelmien ohjaajana on vuodesta 2007 toiminut Matias Nyman. Riitta Vehasen mukaan omaisilla on monia eri syitä hautajaisjärjestelyistä kieltäytymiselle. Näytelmä on avannut Vanhaa testamenttia helposti lähestyttävällä tavalla. Markus MÄki Vivamon Raamattukylä ylitti 100 000 katsojan rajan Tutkija Mari Pulkkisen mukaan suru on Suomessa vaietumpi aihe kuin kuolema. – Kyllä minä itkin ja romahdin. Ihmisten kuolemaan liittyvät rituaalit ovat Mari Pulkkisen mukaan moninaistuneet. EMilia karhu ”Läheisiään surevia lääkitään tönköiksi” Espoon Olarin Gräsassa modernilla kaupunkihautausmaalla on monenlaisia leposijoja. – Moni haastattelemani sureva on kuvannut, kuinka ihmiset kaikkoavat ympäriltä hautajaisten jälkeen, vaikka sureva alkaa vasta silloin vähitellen käsittää, mitä on tapahtunut. Joillekin hautajaisrituaalit ovat menettäneet maallistumisen myötä merkityksensä. Tänä kesänä ohjelmistoon ovat kuuluneet myös näytelmät Marian miekka ja Kalastajat. Joillekin kuolema on niin pelottava ja ahdistava asia, että he eivät pysty astumaan edes hautaustoimiston ovesta sisään. Se muuttaa ajan kanssa muotoaan ja kiertyy osaksi muita elämänkokemuksiamme. Sen sijaan suru on tabu, jota ympäröi suuri hiljaisuus. Palava pensas -näytelmää esitettiin tällä viikolla viimeistä kertaa. Nykyään hautajaisista tulee monille sureville jopa negatiivinen rajapyykki: kaikki sosiaalinen tuki loppuu niiden jälkeen. Nyman jättää projektin taakseen hyvillä mielin. kuVa: jukka GRanSTRöM Mikä on se hetki, jolloin ihminen saa romahtaa, jollei hautajaiset?. Ohjaaja Matias Nyman kertoo, että Raamattukylässä on 11 vuoden aikana käynyt vierailijoita kymmenistä eri maista. Vuoden 2015 uutuusnäytelmä on Palava pensas, joka kertoo Mooseksen elämästä. Aluksi Raamattukylässä oli yli 50 esityspäivää. – Koetaan, että surevan pitäisi pysyä tyynenä hautajaisissakin. Jollekin on tärkeää sytyttää säännöllisesti kynttilä vainajan kuvan viereen. Yhden päivän aikana saattoi pyöriä viisi eri esitystä. Pulkkisella on myös henkilökohtaista kokemusta surusta. – Monet pelkäävät myös tunteiden näyttämistä. Hänen mukaansa monille suomalaisille määrätään läheisen hautajaisten ajaksi rauhoittava lääkitys, vaikkei ihminen itse olisi sellaista osannut pyytää. Muistotilaisuuksien järjestämisestä on tullut monille vaikea tilanne, koska omaa surua ei tahdota näyttää julkisesti. Varsin pian myös ymmärsin, että on turha kysellä, miksi juuri minä. Turun kokoisessa kaupungissa sosiaalitoimiston järjestämiä hautajaisia on noin 15 vuosittain, Vehanen kertoo Kotimaalle
Nyt taivaalliset esirukoilijat ympäröivät meidät maalliset rukoilijat joka puolelta tuossa yhtaikaa kauniissa ja kodikkaassa tilassa. Espoon kivikirkko on vanhempieni vihkikirkko ja molemmat on haudattu sen kirkkomaalle. Sittemmin olen joutunut myöntämään, että kirkko on henkeäsalpaavan kaunis, eikä todellakaan ole jäänyt vaille käyttöä. Seurakuntalainen päättää kotonaan tai viimeistään kirkon penkissä, astuuko hän alttarin luo ehtoollispöytään. Viimeisinä päivinä vihaa on uhkunut monesta suunnasta. TÄNÄÄN 9 Kotimaa 30.7.2015 MIELIPITEET KOLUMNI Kersti Juva Harvassa lienevät ihmiset, jotka eivät rakasta kirkkoja. KErsTI JUva Kirjoittaja on suomentaja, joka tarkastelee yhteiskuntaa, kulttuuria ja kirkollista elämää viistosta näkövinkkelistä. Messun rinnalla voi olla poikkeuksellisesti sanajumalanpalvelus. Eikä siinä kaikki: kesäpäivän seisauksen aikaan aurinko heittää keskilaivaan jonon säännöllisen muotoisia valoläiskiä. Vastareaktio oli vihainen myös. Sain kerran osallistua siellä piispan toimittamaan väkevään pääsiäispalvelukseen. Palaute: toimitus@kotimaa.fi Pyhyyden, kauneuden ja ihmisten kohtauspaikat Minua miellytti tilan synnyttämä pioneeritunnelma, enkä ollut varma, oliko kirkon rakentaminen hyvä idea. Se on jo tapahtunut ja kehitys jatkuu edelleen. Useimmat niistä eivät kuitenkaan ole painokelpoisia, joten tyydyn harjoittamaan itsesensuuria, jota lämpimästi Immosellekin suosittelisin. Parikymmentä vuotta sitten aloitettiin niin kutsuttu jumalanpalvelusuudistus. Silloin myös rukous ja musiikki saavat lisätilaa. Minua miellytti tilan synnyttämä pioneeritunnelma, enkä ollut varma, oliko kirkon rakentaminen hyvä idea. Tästä asiasta yhtä mieltä ovat katolinen, ortodoksinen ja luterilainen kirkko, vaikka ulkonaisissa muodoissa on erilaisuutta. Mitä se ”aito” suomalaisuus oikein on. Tällöin nimityksen alkuosa kertoo, että koolle tulemisessa korostuu tavalla tai toisella sana. Töölön kirkon jännittävä huppupäinen palikka kohosi taustalla, kun leikimme lapsuudessani puistossa. Kymmenen vuotta palvelimme telineiden keskellä Alexander Vikströmin maalatessa freskoja. Osallistuimme siellä unohtumattomaan messuun ennen lähtöämme pyhiinvaellukselle kohti Santiago de Compostelaa. Pelkoni oli turha. Kirkko alkoi siitä, kun kokoonnuttiin sanansaarnan ja ehtoollisen äärelle, siihen missä Ylösnoussut Kristus tuli läsnä olevaksi. Katedraali on arkkitehtonisesti harvinaisen yhtenäinen. Elämän varrella jotkut pyhäköt tulevat muita tutummiksi ja rakkaammiksi. Sunnuntaisin oli papin perheellä tapana marssia myöhässäkin pitkänomaisen salin etupenkkiin, ja muistan pohtineeni mitenkähän palvelus mahtaa alkaa. Se haluttiin toteuttaa palaamalla takaisin ikiaikaiseen perinteeseen, jonka mukaan jumalanpalvelus on saarnan ja ehtoollisen yhdessä muodostama kokonaisuus eli messu. Messu vai jumalanpalvelus. Minulla on ystäviä Ranskassa kahdessa kaupungissa, joista molemmista olen löytänyt visuaalisesti ja hengellisesti vaikuttavan romaanisen kirkon. Sen huipulle juuri ja juuri mahtuvaan arkkienkeli Mikaelille pyhitettyyn kappeliin pääsee vain nousemalla 268 porrasta kohti taivasta. Kun elämä ilman uskoa ei enää onnistunut, löysin hengellisen kodin Tapiolan ortodoksisesta yhteisöstä, joka kokoontui kirkoksi muutetussa liikehuoneistossa. Ehkä itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus olisi luontevasti sanajumalanpalvelus. Lutherkin käytti tätä nimeä, samoin Agricola. Magdalan Marialle pyhitetty kirkko Vézeleyssa Burgundissa on valtava. Seurakunnan pitää pääsääntöisesti kattaa ehtoollispöytä joka sunnuntai. Aikuistuminen etäännytti kirkosta minut, kuten niin monet 1960–70-luvulla. Lähinnä olen synkällä tavalla huvittunut siitä, ettei hän vielä ole havainnut meidän jo elävän monikulttuurisessa ja kansainvälistyneessä maailmassa... Haluaisin sanoa monia asioita siitä, mitä mieltä kansanedustaja Immosen Facebook-päivityksestä olen. Kirkon uudistuminen lähtee siitä, mistä kaikki alkoi ennen: kirkkorakennuksista, katedraaleista, seurakuntakeskuksista, eri työmuodoista ja työntekijäjärjestelyistä. Niistä minulle tutuin on Englannissa Salisburyssa, jossa puolisoni oli töissä. Nasaretin mies räyhäsi välillä oikein kunnolla, kun koki asioiden menevän väärään suuntaan. Basilikaan astuva kulkee hämärästä kohti valossa kylpevää kuoria ja sen hohtavia holveja. Monikulttuurisuus ei ole jotain, minkä joku voi pysäyttää. Miksei seurakunnan toimintaa johtava päätöksentekokoneisto tee niin. Sisältö on sama, ja sen mukana kirkko elää tai nuutuu. Kirkkomme ei uudistu vain seurakuntia yhdistämällä, tietoliikennettä tehostamalla, vallitsevia käytäntöjä varjelemalla tai muilla vastaavilla toimilla. M a t ti K arppinen. L’Aiguilhessa Auvergnessa kohoaa 85 metriä korkea jyrkkä vulkaaninen vuori. Biafrassa tarvittiin ruokaa, Töölössä ei tarvittu kirkkoa. Netti saa monet käyttämään kärjekästä kieltä, jonka jokainen lukija käsittää hieman eri tavalla. Kirkollisia ilmoituksia lukiessani olen alkanut pohtia, millä perusteilla yhtenä sunnuntaina kirkossa on messu ja toisena jumalanpalvelus. Pappien, kanttorien ja jumalanpalveluksia suunnittelevan johtokunnan ei tule etukäteen annostella leivän ja viinin ateriaa. Jokainen pappi haluaa olla välittämässä Kristuksen läsnäoloa seurakunnan keskelle mahdollisimman hyvin. Johannes Alaranta 26.7. Toinen on yksi maamme harvoista funkiskirkoista, toinen keskiajalla rakennettu. Lapsena osallistuimme palveluksiin arkkitehtonisia ääripäitä edustavissa temppeleissä: talvella naapurissa sijaitsevassa Töölön kirkossa ja loma-aikoina Espoon vanhassa kirkossa. Kristillisen uskon tärkein asia on rakkaus. Mehän olemme juuriltamme ”mamuja” kaikki. Nimeltä mainitsematon parlamentaarikko puhui taistelusta monikulttuurisuutta vastaan. Johanna Tykkyläinen 26.7. Asuin Temppeliaukion kulman takana ja istuin usein kesäaikaan käännösliuskojen kanssa kalliolla, paheksumani kupolin vieressä. Kirkoista ihmeellisimpiä lienevät goottilaiseen tyyliin rakennetut taivaisiin kurkottavat katedraalit. ErKKI LINTUNEN K24:n blogeissa kirjoitettua Jokainen on joskus tuntenut vihaa
Miltä tuntuisi nousta käenkaaliportaita pitkin salaiseen metsään. Yksityiskohtia rajaamalla saadaan kuvaan tunnetta ja voidaan kertoa tarinaa. Miltä tuntuisi nousta käenkaalieli ketunleipäportaita pitkin salaiseen metsään. Metsä on monta metsää ja antaa mielikuvitukselle tilaa. – Kuva otettu Nuuksion kansallispuistossa Espoossa. Kotimaa 30.7.2015 10 MATKALLA Metsä on monta metsää ja antaa mielikuvitukselle tilaa. Yksityiskohtia rajaamalla saadaan kuvaan tunnetta ja voidaan kertoa tarinaa. Kuva on otettu Nuuksion kansallispuistossa Espoossa.
Facebookin välityksellä pääsin käymään monien puolituttujen mökeillä. Huomaan, että jos kumarrun katsomaan kasveja rungon suuntaisesti, syntyy jännittävä kuvakulma. Se on samalla kertaa symbolija luontokuva. Tämä yksityinen kokemus haluttiin jakaa sosiaalisessa mediassa. Sinisiä terveyspillereitä on maamme metsissä paljon. – Mustikka vaatii nöyrtymistä. Seison keskellä korpea, hakkaamatonta metsää Nuuksion kasallispuistossa. Porvoolainen valokuvaaja Seppo Sirkka kuvaa päivätöikseen uutisja henkilökuvia. Minusta kuvassa on hienosti läsnä sekä elämä että kuolema. Kuvassa ei myöskään kuulu punarinnan laulua. Hän on pitänyt myös luontoaiheisia valokuvanäyttelyitä. Vesterholm kertoo nähneensä aiheen Facebookin lintukuvaussivustolla. Yhdessä mieleeni jääneessä kuvassa oli laituri ja laskeva aurinko järven takana, toisessa riippukeinu, kolmannessa kahvipöytä kesämökin pihalla. Kyllä, siinä on kaatunut puu, mutta kuva ei tunnu yhtä jännittävältä kuin näkymä edessäni. Sinun on mentävä makaamaan mustikan alle ja katsottava marjoja esimerkiksi alaviistosta. teksti & kuvat: Olli seppälä Linnulla on pesä ristissä! Ei, kyseessä ei ole hengellinen vertauskuva, vaan todellinen tapahtuma luonnossa. Luonto puhuttelee syvästi, mutta valokuvat tai kertomukset paikasta, jossa puhuttelu tapahtui – esimerkiksi Kolin laella tai meren ulkoluodolla – eivät tavoita sitä syvyyttä. Sirkka sanoo, että luontokuvauksen voisi hyvinkin lopettaa kello kahdeksan aamulla, sillä sen jälkeen valo muuttuu. Tämä vaatii luonnollisesti sopivaa kalustoa, oikeanlaista objektiivia ja tietoa kameran antamista mahdollisuuksista aukkoineen ja valotusaikoineen. Taivas on kovin pilvinen, mutta hetkittäin aurinko paistaa kuusten lävitse ja metsän maaperään muodostuu valoisia laikkuja. Harmaasiepon pesä ortodoksisen hautausmaan vanhassa ristissä on osunut useammankin valokuvaajaan linssiin. Mutta miksi niitä on niin vaikea ottaa talteen tai jakaa muille. – Viesti tuodaan esiin valokuvauksen keinoin. Mutta miten kertoa kotona tai sosiaalisessa mediassa, miltä metsässä näyttää satoisan mustikkamättään luona. Silmä näkee ensin laajan kokonaisuuden – sinänsä on hieno kokemus kulkea metsässä, jossa puut saavat lahota vapaasti, mutta kokemuksen välittäminen on vaikeampaa yleiskuvan perusteella. Tänä kesänä Loviisassa on esillä hänen perhoskuviaan. Syntyy vaikutelma portista, joka johtaa toiseen maailmaan. Kuvan saadakseni minun oli käytävä maahan makaamaan. Juurakko törröttää kohti taivasta kuin metsänpeikon jättiläiskoura. – Hienoimmat kuvat esimerkiksi Saharan autiomaan hiekasta on otettu aamutai ilta-auringossa, jolloin valo piirtää hiekan pintakuvion hienosti esiin. Sadosta on monin paikoin Keskija Etelä-Suomessa tulossa hyvä, joskin se kypsyy viikon verran tavanomaista myöhemmin. Sieni kasvoi keskellä ulkoilupolkua. Varmistin ensin, ettei kukaan ollut näkemässä. Huomaan rungon ja juurakon taitteessa ketunleipiä, joiden oikeampi nimi taitaa olla käenkaali. Kuvaa niin, että edessä on muutama marja terävinä ja takana lisää marjoja epäterävinä. Tiedän kokemuksesta, että tunne välittyy huonosti valokuvassa, joka on otettu suoraan siitä, mitä silmä näkee. Yksi heistä on helsinkiläinen Arja Vesterholm, joka jakoi kuvan viime viikolla Facebookin ryhmässä Suomen kirkkoja ja hautausmaita. Kysymys on hankalampi: Miksi luontokokemusta on vaikeaa jakaa tosille. Jos vapaa-aikanaan suinkin ehtii, Sirkka suuntaa kameranobjektiivinsa luontoon. Ihmiset hakeutuvat rauhaan ja eroon hulinasta, mutta haluavat silti päivittää vallitsevan tunnelma ja elämyksen kavereiden tiedoksi ja kaiken kansan nähtäväksi. Ne ovat raikkaita ja miellyttäviä. Tunnelma on hieno – mutta kuinka osaisin välittää sen tosille. Kännykkäkameralla en edes yritä. Jos haluaa kertoa, että metsässä on paljon mustikoita, lähikuva yhdestä marjasta ei ehkä riitä. Luonnossa ihminen kokee olevansa lähempänä Jumalaa kuin marketin pihalla. Katson niitä kameran etsimen läpi. Lähestyn kaatunutta puuta. Sirkan mielestä kuva välittää tunnelman, jos se kertoo tarinan. Mustikat ovat jo kerättävissä. – Ja tietysti sinisen taivaan kuvan taustalle. Hän päätti lähteä katsomaan kohdetta itse. Ikään kuin käenkaalit olisivat portaita, joita pitkin mielikuvitus voi nousta salaperäiseen metsään. Muutamiin luontokuviin liittyi teksti, jossa oli hengellisiä viittauksia. Kaikissa kuvissa haluttiin kertoa, että nyt ollaan poissa arjesta. Nyt ollaan luonnon keskellä ja vieläpä kesäparatiisissa. Siinä eivät inise hyttyset. Viereisen sivun iso kuva on otettu puunrungon myötäisesti kohti juurakkoa, jossa kasvaa käenkaalia. Kuvasta ei käy ilmi lämpötila. Aihe on hyvä ja lisäksi kuvasta välittyy tunnelma. Kesän aikana Facebookissa näkyi tavallista enemmän luontokuvia: kukkia, sorsanpoikasia, perhosia, marjoja ja ensimmäisiä sieniä. Jos olen rehellinen, useimmista kuvista en pystynyt aistimaan sitä tunnetta, joka kuvan lähettäjällä kaikesta päätellen oli. Kyse on kertomisesta, valokuva on vain väline. Otan valokuvan ja katson sitä näytöltä. – Odotin hetken aikaa, että emo saapuu ruokkimaan poikasiaan ja otin muutaman kuvan. Kotimaa 30.7.2015 MATKALLA 11 Portti salaiseen metsään Kärpässieni Hankoniemellä. Luonto tarjoaa hienoja elämyksiä ja syviä tunteita. Metsässä on siellä täällä kaatuneita puita. Miksi luontoelämys jää oman pään sisään eikä suostu avautumaan kanssaihmisille. Rungot oksineen saavat lahota rauhassa ja kerätä sammalta päälleen. Ongelma ei ole pelkästään huonolaatuisten kännykkäkameroiden riittämättömyys. Ne ovat myös suuria, koska kuivuus ei ole niitä vaivannut. Myrsky on temmannut ne juuriltaan
Lumpeen kukka kertoo omaa runollista tarinaansa. Sitä ei aina tarvitse jakaa, ei ainakaan heti. Ajoin Lauttasaaren kärkeen. Retkeni Nuuksioon päättyy Suomen luontokeskukseen, jonka parvekkeella on meneillään valokuvanäyttely. – Mutta myöskään luonnon tuntemista ei pidä aliarvioida, Sirkka painottaa. En tosin enää käytä haavia enkä tapa perhosia kokoelmaani varten. Se ei ole aivan helppoa. Hän kiteyttää syyn luonnon kuvaamiseen: ”Piilossa olevan kauneuden ja hetken tunnelman kertomuksessa piilee tämän kaiken ydin.” Parvekkeen kaiteelle lennähtää puolentoista metrin päähän talitiainen. Niiden tunnistaminen on aivan erityisen hauskaa puuhaa. Mustarastas tonki maata. Kotimaa 30.7.2015 12 MATKALLA Mustavalkokuvassa on voimaa L apsuudessa ja nuoruudessa harrastin useamman vuoden perhosten keräämistä. Erityisesti olen viehättynyt yöperhosten tarkkailusta valolla. Kuvasta tulee valon ja varjon leikkiä, jossa salaperäinen perhonen on pääosassa. Jäi katselemaan aamuista kulkijaa. Päätin käydä merenrannassa ottamassa muutaman sumukuvan. Joskus perhonen kasvaa kuvassa ikään kuin jonkin henkisen ja hengellisen vaikutelman symboliksi ja kuvasta tulee itseään suurempi. Halu kertoa elämyksestä ja siitä mikä on tärkeää, on kuitenkin niin kova, että nuhjuisempikin kuva jaetaan sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi lintujen kuvaaminen on helpompaa, jos tuntee lintuja ja lajien luonteenomaista käyttäytymistä. Se katsoo minua ja kallistaa päätään. Esimerkiksi Suomen luonnonkuvaajissa on 46 000 jäsentä, Luontokuvaus-ryhmässä 14 000 ja Maisemakuvaajissa 7 200 valokuvauksen harrastajaa. Sumu on tunnelmaa luova elementti. Ota kuva mustikasta O heisessa jutussa puhutaan mustikan valokuvaamisesta. Liitumittari perhoslampulla. – Vähään kun on tyytyväinen, niin menee hyvin, kiteyttää Seppo Sirkka luontokuvausfilosofiansa. Hän toteaa, että luontokuvauksessa valo ja sen suunnat ovat tärkeitä. Nyt riittää, että saan nähdä ja katsella noita kauniita ja monimuotoisia hyönteisiä. – Kuva otettu Rauman, Pyhärannan ja Laitilan rajalla sijaitsevalla Otajärvellä, joka on erinomainen lintujärvi. Järvimaisema voi puhutella kuvana, joka näyttää maiseman laajasti. Matkalla Nuuksioon ajoin Länsiväylää pitkin. Silloin melkein kaikki käy. Kun antaa aikaa, luonto usein myös palkitsee. Saaret alkoivat nousta esiin. Sumu oli jo paennut kauemmaksi merelle. Luontokuville riittää myös katsojia. Reitillä on useampi silta meren yli. Minulle jää vain nopea kohtaaminen. Häntä sykähdyttää se, kun saa tavallisesta aiheesta hyvän kuvan vaikkapa omassa pihapiirissä. Vaihtoehtoja on useita: yksi marja, varpu, mustikoita torilla, juuri uunista nostettu mustikkapiirakka ja niin edelleen. Hyviä luontokuvia näyttää mieluusti läheisilleen. Pääosin yöllä lentäviä perhoslajeja on Suomessa tavattu noin 900, joten tunnistaminen ei aina ole helppoa. Se on hetkellistä. Myös valokuvaajan. Viestikenttään sana ”Mustikka”. Lajien sisäinen vaihtelu voi olla myös suurta. Yksityiskohta viereisen kuvan maisemasta. Kuvan tunnelmaa korostavat etualalla olevat lumpeet. Jos tuntee tarvetta hakea laajempaa yleisöä, niin muun muassa Facebookista löytyy useita luontokuva-ryhmiä. En saa siitä kuvaa, kun se jo jatkaa matkaansa. Tilanne on tuttu Seppo Sirkalle. ja voimaa, jonka ihminen paikalla koki. Kävelin merenrantaan, jossa ajattelin kuvata tuulen tuivertamia mäntyjä sumun keskellä. Luonnon edessä ei parane hoppuilla. Pimeyden keskeltä lakanaan syöksyy hyvällä tuurilla kiitäjiä ja isokokoisia yökkösiä, kehrääjiä ja mittareita. Tavallisista tavallisin lintu. Kani pomppi pakoon, ei kovin kauas. Koin kuitenkin kuvauspaikalla pettymyksen, koska sumua ei juuri ollut. Jätin auton ulkoilualueen pysäköintipaikalle. Sumu on kuin valo. Valokuvaaja Timo Hissa kirjoittaa, että valo ei merkitse mitään ilman pimeyttä. Lähetä se meille, niin julkaisemme sen. Olen koettanut kertoa öisistä luontoelämyksistä mustavalkokuvilla. Tiklit pitivät hauskaa ääntä, peipposet lennähtivät jaloista. Kun perhoslampun eteen asettaa valkoisen lakanan, se saattaa parhaina öinä suorastaan kuhista elämää. Siihen on tyytyminen – ja siitä iloittava. Onko sinulla hyvä mustikkakuva. Ne tuntuvat toimivan. Siltakohdissa oli sumua, joka peitti osan lähimetsistä. Vuosikymmenten jälkeen aktiivinen kiinnostus perhosiin on jälleen herännyt. Vähään kun on tyytyväinen, niin menee hyvin.. Luontoelämys vahvistuu sumussa, sillä se verhoaa ja paljastaa samalla kertaa, pakottaa katsomaan tarkemmin. Luontoelämys on henkilökohtainen. Olen valokuvannut perhosia, jotta voin tunnistaa lajit myöhemmin kirjasta. Perhoset nimittäin hakeutuvat ultraviolettisäteilyä lähettävälle valolle. Yhteystiedot: toimitus@kotimaa.fi tai Kotimaa, toimitus, PL 13, 00181 Helsinki. Nykyään kuvia voi jälkikäteen tosin muokkailla tietokoneella
Heaven is for Real on kielletty alle 7-vuotiailta. 2 Taivas on totta Arvostettu yhdysvaltalainen ohjaaja Randall Wallace uskaltautui haastavaan tehtävään ottaessaan ohjattavakseen elokuvan Heaven is for Real (Taivas on totta). Isä James on kuin Kristus, joka kantaa olkapäillään särkynyttä seurakuntaansa ja särkynyttä maailmaa. Pääosassa isä Jamesina nähdään Brendan Gleeson. DAniELLE MiETTinEn ELoKuvAT Tuoreet kristilliset leffat elämän suurimmista teemoista tuovat syvyyttä sadepäivään. Rikoksen tekijä on kuollut. Elokuva ei löydä Raamatun Mooses-kertomuksen suurinta rakkaustarinaa, Isä Jumalan rakkautta ihmiseen. Elokuva perustuu samannimiseen menestyskirjaan, joka kertoo nebraskalaisen pastorin 4-vuotiaan pojan taivaskokemuksista. Colton Burpo ( Connor Corum) kiidätetään sairaalaan umpisuolen puhkeamisen johdosta. Ehkä juuri siksi elokuva on parhaimmillaan kohtauksissa, joissa Scott tarkastelee isien ja poikien kiintymystä ja sen puutetta. Imelät taivaskuvaukset sen sijaan olisi voinut jättää Coltonin kertomusten varaan. Pääosassa isä Jamesina nähdään Brendan Gleeson. Klassisen musiikin ajoittainen pateettisuus saa aikuisen hymyilemään, mutta lapsi siitä tuskin häiriintyy. Kuva: REPRisal Films, OCtaGOn Films, PROtaGOnist PiCtuREs Neljä tariNaa rakkaudesta 1 Calvary Irlannin maaseudulle sijoittuva Calvary (Golgata) alkaa kohtauksella rippituolista. Kuva: REPRisal Films, OCtaGOn Films, PROtaGOnist PiCtuREs. Uhri lupaa tulla ensi sunnuntaina messun jälkeen sovittuun paikkaan. Jälkimmäinen teos vedettiin pois markkinoilta sen jälkeen kun Malarkey kertoi keksineensä kokemukset omasta päästään. Kun brittiohjaaja Scott oli lapsi, hän näki armeijassa työskennellyttä isäänsä vain harvoin. Calvary on kielletty alle 15-vuotiailta. Leikkauksen aikana hän näkee lääkärin, joka auttaa häntä, sekä vanhemmat, jotka olivat hädissään pojastaan. Loistavasti käsikirjoitettu ja näytelty Calvary on irlantilaissyntyisen John Michael McDonaghin trilogian toinen osa. Mies ei tahdokaan synninpäästöä, vaan kostoa. Suomalaiset ääninäyttelijät, kuten Ossi Ahlapuro ovat erinomaisia. Colton tapaa taivaassa myös isoisänsä, jonka hän tunnistaa nuorena otetusta kuvasta, koska taivaassa kukaan ei ole vanha. Se on lujaa, itsensä uhraavaa eikä tippaakaan naiivia. 4 Jeesuksen vertaukset Disneyllä mainetta niittänyt tuottaja Richard Rich on tehnyt hyvän animaatiosarjan Raamatusta. Mooseksen sydän puolestaan melkein särkyy, kun hän joutuu jättämään poikansa Gersomin Midianiin. Ripittäytyjä antaa isä Jamesille ( Brendan Gleeson) aikaa viikon. Kyllä, teos on kaunis ja herättää muinaisen maailman eloon visuaalisella ja teknisellä taituruudellaan. Mitä hän tarinassa näkee ja miksi hän haluaa sen kertoa. Elokuvan lähtökohtana olevaa teosta Taivas on totta (KKJMK 2011) ei pidä sekoittaa Alex Malarkeyn kokemuksista kertovaan kirjaan Poika joka palasi taivaasta (Kuva ja Sana 2014). Pitäisikö uskovaisten kuitenkin olla kovettamatta sydämiään kuin Ramses ja nähdä elokuvan ansiot. Kun Mooses ( Christian Bale) tarttuu lempeästi ottoisänsä, kuolemansairaan farao Nunin ( John Turturro) käteen, asiat ovat niin kuin niiden pitääkin olla. Hän jättää ruumiinsa toimenpidepöydälle ja nousee taivaaseen Jeesuksen luokse. Miten on mahdollista olla hyvä silloinkin, kun ihmiset solvaavat Jumalaa ja syyttävät pappia pahuudesta, johon hän ei ole syyllistynyt. Hän tapaa myös kohtuun kuolleen siskonsa, jonka olemassaolosta hän ei tiennyt. Seurakuntalaisia yhdistää haluttomuus tutkia itseään, koska se on liian kivuliasta. Calvary on tutkielma viisaasta rakkaudesta lähes sietämättömän välinpitämättömyyden keskellä. Ristikon takana puhuu mies ( Chris O’Dowd), jonka katolinen pappi raiskasi lapsena toistuvasti. Kannattaako kenenkään uhrata itseään pahan ihmisen puolesta. Elokuva Calvary käsittelee vaikeita ja suuria aiheita koskettavasti: Kannattaako kenenkään uhrata itseään pahan ihmisen puolesta. Roolisuorituksestaan palkittu Brendan Gleeson tuo koskettavasti esille papin työn yksinäisyyttä ja vaikeita valintoja. Rahaa ei ole ollut käytettävissä kuin Disneyllä, mutta perinteisen raamattukerronnan ystävät ovat lopputulokseen varmasti tyytyväisiä. Colton kertoo isälleen, että Jeesuksella on serkku. Ammattitaitoinen työ on parhaimmillaan Dean Semlerin silmiä hellivissä maisemakuvauksissa. 3 Exodus: Gods and Kings Ateistiksi itseään kutsuva huippuohjaaja Ridley Scott teki elokuvan Mooseksesta. Tämä ja ensimmäinen osa The Guard (vartija) lataavat paljon odotuksia kolmanteen osaan The Lame Shall Enter First (Rammat menevät sisälle ensin). Isän valtaistuimen oikealla puolella istuu Jeesus ja toisella puolella on ylienkeli Gabriel. Äärimmäinen pahuus pakottaa pohtimaan, voiko kaiken todellakin antaa ja saada anteeksi. Faraon biologinen poika Ramses ( Joel Edgerton) sen sijaan kärsii isänsä halveksunnasta, mutta kykenee silti rakastamaan syvästi omaa poikaansa. Häntä tyydyttää vain hyvän papin kuolema. Raamatun kertomuksia -sarjan uusin osa kertoo Jeesuksen vertauksista. Koko perheelle sopiva elokuva rohkaisee uskomaan yliluonnolliseen todellisuuteen, rukouksen voimaan ja taivaaseen. Pyrkimys saada katsoja vakuuttumaan on myös elokuvan heikoin piirre. Gods and Kings on kielletty alle 12-vuotiailta. Maria polvistuu Jeesuksen valtaistuimen edessä ja rakastaa tätä edelleen kuin äiti. Muutaman viikon jälkeen Colton alkaa leikkiensä lomassa puhua taivaassa näkemistään asioista isälleen Todd Burpolle ( Greg Kinnear). Kotimaa 30.7.2015 MATKALLA 13 Elokuva Calvary käsittelee vaikeita ja suuria aiheita koskettavasti: Kannattaako kenenkään uhrata itseään pahan ihmisen puolesta. Jos Raamatun Mooses kiinnostaa, suosittelen katsomaan esimerkiksi upean Raamattu-sarjan elokuvan Mooses tai animaation Egyptin prinssi. Loukattujen ihmisten suhteet ovat vaikeita tai mahdottomia
Lapsi oli pehmeä ja hänen katseensa harhaili. Tuula Portin voitti osakilpailun, mutta kieltäytyi Miss Suomi -kisoista ylioppilaskirjoituksiin vedoten. Portin polvistui olohuoneen lattialle. Kannattelija. Samoihin aikoihin Portin päätti, että hän lähtisi opiskelemaan teologiaa – jos se olisi Jumalan tahto. Tilus ja Portin ovat yhä ystäviä ja toistensa lasten kummeja. Koko homma tuntui Portinista kiusalliselta, lavanreunus oli täynnä tuttuja. Hän kirkasti Pyhän Henkensä kautta minulle, että on kuollut minun syntieni puolesta. – Säikähdin, ja minun kohdallani se tarkoittaa, että jähmetyin. Tuhlaajatyttö oli tullut kotiin. Omaa miestään hän pyysi kehumaan uusissa mekoissaan keikistelleitä tyttäriään silloin, kun nämä olivat pieniä. Kun paikallisradiosta soitettiin Miss Suomi -kilpailun jälkeen Portinin isälle ja kysyttiin, mitä terveisiä hän haluaisi lähettää tyttärelleen, vastaus oli: ”Ei muuta kuin töihin, töihin, kunnon töihin mahdollisimman pian.” Portinin Miss Suomeksi kruunaamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi 30 vuotta. Ensimmäisen sairaalateologin työpaikkansa Portin sai Hämeenlinnasta. Autosta soitin Ismolle, joka sanoi, että ai, vain Toisten kannattelija oppi hengittämään Miss Suomeksi lähes 30 vuotta sitten kruunattu Tuula Portin kohtaa ihmisiä sairaalateologina Hämeenlinnassa. Mieleen ja kehoon kertyi kuormaa. Sen lopussa oli rukous, jonka sanoihin Lehtinen kehotti lukijaa yhtymään. – Ensimmäiset vuodet tein työtä osittain väärin, itseäni säästämättä. Vuoden päästä siitä, kun Portin oli rukoillut Kalevi Lehtisen rukouksen, hänen toinenkin veljensä kuoli. – Koen myös, että menneisyys velvoittaa. Portin haaveilee aloittavansa vielä joskus psykoterapeutin opinnot. Ihmisten kuunteleminen sen sijaan kiehtoo koko ajan enemmän. Parhaillaan hän kouluttautuu kirkon työnohjaajaksi ja kirjoittaa lopputyötään kehollisuudesta. – Vasta viime vuoden aikana olen kokenut olevani sinut tuon ajanjakson kanssa. Tilus oli kuitenkin sinnikäs, eikä vastustelu auttanut. – Olin oppinut kotoa, että elämässä pitää tehdä kovasti töitä ja opiskella ahkerasti, kaikki muu on turhaa. Kotikaupungissa Riihimäellä koulua käy enää nuorimmainen, Eetu, 11. teksti: meri toivanen & kuva: rami marjamäki Ajattelen nyt, että omista vaikeista asioista on äärimmäisen tärkeää lähteä puhumaan. Parkkipaikalla kaksikkoa oli vastassa hallitseva Miss Suomi Anna-Liisa Tilus, joka ilmoitti, että ”tytöt lähtevät nyt kilpailemaan”. Kotimaa 30.7.2015 14 MATKALLA Viime vuosina Tuula Portin on oppinut, että toisen ihmisen elämästä ei voi tietää. Kaikki alkoi Lapuan Latosaaren tanssipaikalta, minne Tuula Portin, silloinen Polvi, liftasi pikkuserkkunsa kanssa. En pystynyt itkemään. Tuula otti asiakseen huolehtia vanhemmistaan ja sisaruksistaan, mutta omaa suruaan hän ei käsitellyt. Kotelointi kostautuu myöhemmin.. Pappeus ei vain tuntunut omalta tieltä. Ensimmäinen oli ollut naapurissa pidetty pyhäkoulu, johon Tuula osallistui, vaikkei tullutkaan uskovasta kodista. Tanssipaikalla oli alkamassa Miss Suomi -osakilpailu, mutta osallistujia ei ollut tarpeeksi. Hain isän hyväksyntää hyvällä koulumenestyksellä, mutta positiivista palautetta ei ollut tapana antaa. Tammikuisena päivänä hän oli yksin kotona Espoossa ja luki evankelista Kalevi Lehtisen kirjaa. Ihminen ei voi tulla Jeesuksen luokse, ellei Jumala vedä häntä. Tuula ja Ismo Portin viettivät tänä kesänä 23-vuotishääpäiväänsä. Etsikkoaika oli Jumalan teko. Avaimet ovat hänellä itsellään. Vuonna 1989 Portinin lapsuudenperhettä kohtasi sokki: sisarussarjan nuorimmainen, Tuulan pikkuveli, teki itsemurhan armeijassa. Vuonna 1986 hänet oli valittu Miss Suomeksi. – Muistan yhä rauhan. Tunteet koteloituivat vuosiksi. Lopputyön aiheeseen liittyy toinen tärkeä oppi, jonka Portin on viime vuosina saanut: toisen kuunteleminen ja kannattelu on kokonaisvaltaista. Enää hän ei kuitenkaan lähde arvaamaan, mitä ihminen on käynyt elämässään läpi. Nykyään teen sen ennen kaikkea siksi, että jaksaisin työtä ja perhe-elämää. Kyse ei hänen mukaansa ole sukupuolesta. Kun Aliina syntyi vuonna 1997, Tuula Portin tiesi nopeasti, että kaikki ei ollut kunnossa. Riittää, että olen ihmistä varten. Hän uskoo, että naisella on sisäänrakennettu tarve laittautua ja pitää itsestään huolta. Kriisistä alkoi Tuulan etsikkoaika. – Rippikoulu sen sijaan meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, siihen aikaan minua kiinnostivat vain pojat, hän naurahtaa. Perheen esikoinen Emilia, 20, on jo muuttanut omilleen ja mennyt naimisiin. Ulkonäkö kiinnostaa Portinia edelleen. Tuula Portin tiesi aikovansa hengelliseen työhön jo silloin, kun hän aloitti teologian opinnot vuonna 1991. Teologian opintojen myötä Portin siirsi syrjään mallintyöt, joita oli ehtinyt tehdä jo vuosia. Hän ahmi hengellisiä kirjoja ja etsi vastauksia yksikseen ja salaa, omien sanojensa mukaan kuin janoinen kameli. – Olen vahvistunut läsnä olemisen taidossa. Sairaalateologin työpäivät pitävät sisällään hartauksia, keskusteluja, ehtoollisen jakamista. 11 vuoden työkokemuksella Portin ajattelee, että mielekkäintä työssä ovat ihmisten kohtaamiset ja tarinat. Se Tuula Portin on ollut aina. Olen aina missi, vähintään muiden silmissä. Puolivuotistarkastuksessa lääkäri sanoi, että tytär on todennäköisesti kehitysvammainen. Perhe-elämän paineet alkavat tosin helpottaa. Keskimmäinen, Aliina, 17, aloittaa syksyllä opinnot. Itsetuntemuksen lisääntyessä olen oppinut suojaamaan itseäni. Portinin kotona voittoa ei hehkutettu. Siitä on kiittäminen Portinin elämän toista etsikkoaikaa. Etsikkoaika oli Portinin elämän toinen. Papiksi Portin ei koskaan halunnut. Vuotta myöhemmin houkutus kävi kuitenkin liian kovaksi. Itsestään ja kunnostaan pitää ja saa pitää huolta. Kun kuuntelin rankkaa tarinaa, aloin itsekin hengittää pinnallisesti. Opintojen loppuvaiheessa kirkastui, että kaikkein eniten häntä kiinnostaa sielunhoito. Psykiatrisella osastolla, fyysisten kipujen keskellä, saattohoitokodissa
– Ajattelen nyt, että omista vaikeista asioista on äärimmäisen tärkeää lähteä puhumaan. Portin soitti Harri Heleniukselle, joka työskentelee musiikkipäällikkönä Helluntaiherätyksen mediatalossa Aika Mediassa, ja kertoi utopistisena pitämästään levytys haaveesta. kehitysvammainen. Portin pitää omia vaikeita vaiheitaan korkeakoulunaan sielunhoitajaksi. • Asuu: Riihimäellä. Lapset Emilia, 20, Aliina 18, ja Eetu, 11. Portin haluaa rohkaista naisia, joita elämä on satuttanut. Hänestä näyttää siltä, että monella ammattiauttajalla on ollut oman elämän kipuja tavallistakin enemmän. Ne on poimittu viidesläisen herätysliikkeen Viisikielinen-laulukirjasta. • Rakkain hengellinen laulu: Jukka Leppilammen Kysytkö palvelushintaa. • Tuula Portin (o.s. Ikä tekee kuitenkin asioista helpompia. Mutta sielunhoitajalla pitää olla sielunhoitaja. Tunteita herkästi aistiva Aliina nauttii nykyään lukemisesta ja konserteista. Hän on saanut opiskelupaikan musiikkipainotteisesta koulusta, joka on tarkoitettu erityistä tukea tarvitseville. Kun tilanne tasaantui, Tuula, kannattelija, huomasi tarvitsevansa kuuntelijan. Monet Portinin keikoista järjestetään kristillisillä naistenpäivillä. Tutun sielunhoitajan kanssa Portin kiersi Vanajaveden rantoja yhä uudelleen ja purki ahdistustaan. Ensi vuonna Portin täyttää 50 vuotta. Polvi), 49. – Ei ole selvää, että ammattiauttaja osaa hakea apua itselleen. Sanat saivat minut ymmärtämään, että pärjäämme kyllä, jos vain saamme pitää lapsen. Myöhemmin vanhemmille selvisi, että Aliinan kehitysvamma oli keskivaikea. Tuberoosiskleroosi-nimisen sairauden takia hänellä on kasvaimia muun muassa pään alueella ja munuaisissa. Naisille puhuminen on hänestä luontevaa. Päässä aivopainetta nostattanut kasvain leikattiin viime hetkellä. Myös Tuula Portin on musisoinut aina. Hämeenlinnan seurakuntayhtymän sairaalateologi, Miss Suomi 1986. • Motto: Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kotimaa 30.7.2015 MATKALLA 15 KUKA. Nyt Portin vierailee tilaisuuksissa, joissa hän evankelioi ja laulaa levynsä kappaleita. • Perhe: Aviomies Ismo Portin, työskentelee kristillisdemokraattien puoluetoimistossa hallintopäällikkönä. Simojoen mielestä Portin oli solistiainesta. Aikuisena Portin vaikutti vuosia Pekka Simojoen EtCetera-kuoron riveissä Riihimäellä. Aliina kärsi kovista päänsäryistä, ja lopulta hänet kuljetettiin Töölön sairaalaan Helsinkiin. Aluksi tytön puhe koostui lähes pelkästään konsonanteista. • Perhe: Aviomies Ismo Portin, työskentelee kristillisdemokraattien puoluetoimistossa hallintopäällikkönä. Kotelointi kostautuu myöhemmin. Tänä kesänä Portinista tuli kuin tulikin solisti. • Asuu: Riihimäellä. • Tuula Portin (o.s. Keväällä hän tuli autossa istuessaan ajatelleeksi, kuinka nopeasti elämä kulkeekaan. Itsetuntemus on jotain muuta kuin kaksikymppisenä. • Motto: Kaikki vaikuttaa kaikkeen.. Hänen isänsä soitti tanssiorkesterissa saksofonia, veljet olivat omien bändiensä kitaristeja. Polvi), 49. Riihimäellä Portin käy naisten raamattupiirissä, jonka hän perusti aikoinaan naapurinsa, kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen kanssa. Portin itse koki vaikean vaiheen vuonna 2005. – Viisikymppisyys on hyvä ikä. Lapset Emilia, 20, Aliina, 17, ja Eetu, 11. Koelaulussa hän tosin esiintyi raadille selin, silkkaa ujouttaan. Ja sisäinen elämä on yhä rikkaampaa. Helenius asetti sopimuksen ehdoksi, että Portin lähtee keikoille. Tuula lauloi. KUKA. Hämeenlinnan seurakuntayhtymän sairaalateologi, Miss Suomi 1986. • Rakkain hengellinen laulu: Jukka Leppilammen Kysytkö palvelushintaa
Ihmisen pahuus saa verkossa uudet, pelottavat mittasuhteet. Saattohoidossakaan ei vain odotella kuolemaa, vaan Queenie saa kokea iloisia ystävyyden hetkiä ja eheytymistä. Lukijalle on ymmärrystä lisääviä yllätyksiä loppuun asti. 020 754 2350 www.sacrum.fi 2500 Tomas Sjödin Se tapahtuu kun lepäät Levossa on salaisuus. Onko se muutakin kuin sitä, ettei tehdä työtä. Aluksi vaarattoman tuntuinen puhelinhäirikkö suistaa Laineen netin pimeisiin syövereihin. Sen luettuaan alkaa katsella myös omaa netin käyttöään uusin silmin: salasanan suoja ei ole läheskään aina riittävä. Koiran kohtalo kertoo niistä odotuksista, jota niin lemmikkeihin kuin lapsiinkin ladataan tänä päivänä. Kirjassa Aaltosta muistelevat mm. Kirjoittajan käsikirjoittajatausta näkyy taitavassa tavassa, jolla hän kuljettaa ja syventää kertomusta. Se, mikä ei onnistu niin kauan kuin yrität, tapahtuu kun hellität ja lepäät. Bittiavaruudessa seikkailevien on helppo unohtaa ne lait ja moraalikoodit, jotka pätevät kasvokkaisessa kanssakäymisessä. 25,00 PERUSSANOMA Matti Niemelä (toim.) Armo riittää – Hilja Aaltosen muistokirja Hilja Aaltonen teki pitkän työn evankelistana, esirukoilijana, runoilijana ja haavoittuneen ihmisen ymmärtäjänä. Esiintyminen julkkisjuontajan räväkässä tv-ohjelmassa muuttaa sosiaalitädin arjen. 19,80 (22,00) Kiitoksemme Eija Merilän lauluja cd Joukko valovoimaisia naisartisteja tulkitsee Eija Merilän tunnetuksi tekemiä lauluja uusille sukupolville. Kirjassa seikkaillaan monessa kohdin Kontiolle rakkaan Helsingin kaduilla. Suden romaania voi lukea koukuttavana jännitysromaanina, mutta samalla kirjailija esittää myös vakavia kysymyksiä liian nopeasti digitalisoituneelle maailmalle. tua, mutta samalla se merkitsee sitä, ettei voi luottaa ja turvautua kehenkään. Hilkka Pekkanen. Suom. Kirja on suunnattu 3–9-vuotiaille lapsille. anna-kaiSa pitkÄnEn Pauliina Susi: Takaikkuna. Mitä lepo on. Teos. Mukana mm. 32 s.. Nina Åström, Liisa Moliis, Ida Elina ja Päivi Ristimäki. Onko arvoja, joiden kannalta lepo on olennaista. tuiJa tiiHonEn Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu. anna-kaiSa pitkÄnEn Tomi Kontio, Elina Warsta: Koira nimeltään Kissa. Itsenäisyys ja yksin pärjääminen on tavoitelkirJat neälykäs ja myötätuntoinen. Rinnakkaisteos Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu täydentää hienosti tarinaa. Entä miten selvitä levon pahimmista vihollisista, ikävystymisestä, rauhattomuudesta ja ahdistuneisuudesta. Väärintekijöitä ja -käyttäjiä löytyy niin nörttien, vallanpitäjien kuin syrjäytyneidenkin joukosta. WSOY 363 s. Yksinhuoltaja Leia Laine vetää tukihanketta, joka on suunnattu prostituoikun koiraSta tuli kiSSa runoilija Tomi Kontio on kirjoittanut ajatuksia herättävän lastenkirjan Koira nimeltään Kissa. Sillä aikaa syöpäsairas Queenie kirjoittaa hänelle oman näkökulmansa heidät erottaneiden vuosien tapahtumiin. 29,00 PÄIVÄ LEVOLLISUUDEN SANOJA JA SÄVELIÄ 2330 Tommy Hellsten Luota, aavista – Sanoja hiljaisuuden polulta Miksi aavistus kertoo meille elämästämme usein enemmän kuin se, minkä jo tiedämme. Kuvittaja Elina Warstan piirrosjälki on herkkää ja välittää hyvin tarinan lämpöä. Queenie on saattokodin potilas, joka odottaa Haroldia luokseen. Kontion kirjassa turva ja ystävyys löytyvät yllättävältä taholta: Näätä on ihmisten mielestä ”puliukko tai spurgu”, mutta hän on ainoa, joka haluaa huolehtia sekarotuisesta piskistä. muusikko Nina Åström, päätoimittaja Heli Karhumäki sekä evankelista Riku Rinne. Muistokirja maalaa kuvan Jumalan vaatimattomasta palvelijasta, jolle rohkaisu ja lohdutus olivat rakkainta sanomaa. Englantilaisella Joycella on harvinainen kertojanääni, tunnEttiEtiikkaa Ja JÄnnitYStÄ pauliina Suden viides kirja Takaikkuna on kirjoitettu trillerin muotoon. Siinä koiranpentu saa nimen Kissa, koska sen halutaan olevan pienestä pitäen itsenäinen kuin kissa. Vuodet eivät sisältäneet pelkkää tuskaa, vaan myös uusia näköaloja ja intohimoista puutarhanhoitoa. Mistä rohkeus lakata epätoivon vimmalla hallitsemasta elämää ja sen sijaan luottaa, levähtää. Harold on lähtenyt pitkälle matkalle jalan, ja hän työstää vaelluksensa aikana suurta suruaan. Kirjan tekstit on koottu Hellstenin teoksista vuosilta 1996-2013. 555 s. Kotimaa 30.7.2015 16 YHDESSÄ MYYMÄLÄ : HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Koira tuntee itsensä kuitenkin ennemmin yksinäiseksi kuin itsenäiseksi, kunnes löytää rinnalleen Näätä-nimisen miehen. Tammi. tujen palveluista riippuvaisille miehille. 23,30 (25,90) 1980 Tuula Portin Risti vain jäljelle jää cd Kuulasäänisen Tuula Portinin esikoislevylle on valikoitunut laulajattaren rakkaimpia lauluja Viisikielisestä laulukirjasta raikkaina, uudenkuuloisina sovituksina. Takaikkuna on ajatuksia herättävä kirja. Miten tuntea se, mille ei ole vielä sanoja. 22,00 2200 2900 EHEYttÄ EnnEn loppua Jokainen, joka piti Rachel Joycen kirjasta Harold Fryn odottamaton toivioretki, ilahtuu varmasti tästä kirjasta
Niiden maailmat olivat kuitenkin vastakkaiset: mainokset katsoivat tulevaan, Wendelin menneeseen. Hän kuvitti kirjailija Anni Swanin teokseen Legendoja sekä pyhimystarinoita että Jeesus-lapsen vaiheita. Erityisen hyvin hänet muistetaan Kotiliesi-lehden kansista, jotka kuvasivat perinteistä perheidylliä puhtoisimmillaan. Komeita, uurastavia miehiä. Taloudellisista syistä kuvituksia piti kuitenkin tehdä. On ristittyjä käsiä, kirkkoja ja raamattuja. Karjalaisen mukaan he perkaavat kuvissa erityisen usein sieniä. Hämeenlinnassa näyttelyvieras voi tutustua esimerkiksi maisemiin, joita Wendelin maalasi Italiaan suuntautuneelta ainoalta ulkomaanmatkaltaan vuonna 1927. Wendelinin töissä vuodenajat seuraavat toisiaan, maailma toistuu turvallisena. Hämeenlinnassa on nähtävillä myös postikorttisarja, jonka Wendelin tuotti Valamon luostariin suuntautuneen maalausmatkansa jälkeen vuosina 1935–36. Kuva: Tuusulan TaideMuseo / Toivo luMMe Kotilieden kansikuva vuodelta 1941. Lehtien ohella Wendelinin kuvitusjälki tuli tutuksi romaaneista, oppikirjoista, satukirjoista ja nuortenkirjoista. Sarjan tuotolla Wendelin tuki luostarin kesäsiirtolan ja koulukodin toimintaa. Wendelin ihaili muun muassa ruotsalaista Carl Larssonia ja jopa vieraili tämän puutarhassa. Wendelin teki laajan kristilliseen kuvastoon perustuneen työn vuonna 1929. Taiteilija työskenteli WSOY:n vakituisena kuvittajana Porvoossa Akseli Gallen-Kallelan alaisuudessa. NÄYTTElY Martta Wendelin oli itsenäinen nainen, joka ihannoi kuvituksissaan kotiäitiyttä ja perinteistä perhettä. Martta Wendelin -seura 2013. Miehet ovat komeita, mutta seurustelevien parien välissä on vähintään veräjä. Hämeenlinnan taidemuseon näyttely tarjoaa katsauksen Wendelinin muuhunkin tuotantoon. Wendelinin kuvituksia julkaistiin kaikkiaan yli 90 aikakauslehdessä. asti. Martta Wendelin opiskeli taidemaalariksi Helsingin yliopistossa Eero Järnefeltin opissa. Näyttely muistuttaa, että Wendelinin töissä on myös useita uskonnollisia viittauksia. Wendelin oli naimaton yhden kasvattityttären äiti, joka elätti itsensä palkkatyöllä. Lapsia leikeissään ja pienissä kodin askareissa. Oma puutarha oli Wendelinille tärkeä niin lapsuuden Karhulassa kuin myöhemmin omassa kodissa Tuusulassakin. Itsenäinen nainen toisti kuvissaan ihanneperheen mallia ja syvensi patriarkaalista perhekäsitystä. Muotokuvia hän tuotti erityisesti uransa loppuvaiheessa, jolloin valokuvat yleistyivät ja lehdet tilasivat kuvituksia yhä vähemmän. Yhdistyksille Wendelin kuvitti postikortteja, joiden tuotto tilitettiin yhdistysten toiminnan hyväksi. Lisäksi hän teki vuosikymmenten ajan töitä kaikille suurille kustantamoille. Hämeenlinnassa esillä oleva näyttely on laaja: se kattaa noin 280 työtä. Taiteilija tiesi, että kuvittajia ei arvostettu. Nuoria, pitkäpalmikkoisia naisia. Taiteilijayhteisön suosiman Tuusulan rantatien tuntumassa sijaitseva Kanervala ei monen taiteilijakodin tavoin ole museokäytössä. Kotimaa 30.7.2015 YHDESSÄ 17 Puhtoisen onnelan kuvaaja Hämeenlinnan taidemuseon näyttely esittelee myös Wendelinin vähemmän tunnettua uraa taidemaalarina. Lapset osallistuvat kodin töihin, mutta heillä on myös aikaa leikkiä. Keskeiset arvot ovat koti, uskonto ja isänmaa. Sarjaan kuuluu kuusi Vanhan Valamon luostarisaarta kuvaavaa korttia. Kuvitusten lisäksi näyttely esittelee taiteilijan tuotannon huonommin tunnetun puolen, akvarellit ja öljyvärimaalaukset. Kuvittaja, taidemaalari Martta Wendelinin (1893–1986) kuvasto on osa suomalaista sielunmaisemaa. MEri ToivaNEN • Kirjoituksen taustana on käytetty artikkelikokoelmaa Martta Wendelin – Kuvittajan siveltimestä. • Martta Wendelin Hämeenlinnan taidemuseossa 30.8. Tuula Karjalaisen mukaan Wendelinin kuvitukset liittyivät olennaisesti Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla kasvaneeseen graafiseen teollisuuteen. Kodin ja koulun ensimmäinen kirja esitteli Martta Wendelinin kuvittamia aakkosia vuonna 1931. Kuva: HäMeenlinnan TaideMuseo / ReiMa MääTTänen. Kuva: Tuusulan TaideMuseo / MuseoKuva Öljyvärimaalaus Järvimaisema Kuusamosta vuodelta 1968 kuuluu Tuusulan taidemuseon kokoelmaan. Kotilieden kansissa naiset ovat nuoria ja kotona pienen lapsen kanssa. Wendelinin uraa leimasi ristiveto kuvittamisen ja maalaamisen välillä. Korttisarjan uusintapainoksella tuettiin Uuden Valamon rakentamista. Sota tai muut kielteiset asiat eivät häiritse maisemaa. Wendeliniä tutkinut taidehistorioitsija Tuula Karjalainen onkin kiinnittänyt huomiota ristiriitaan, joka vallitsi taiteilijan oman elämän ja hänen kuvamaailmansa välillä. Tuusulan-kotinsa puutarhaan Wendelin on myös haudattu. Karjalainen kirjoittaa, että tyylillisesti Wendelinin kuvituksissa oli paljon samaa kuin ajan mainoskuvissa
Sinne pääsee liikuntaesteinenkin komeaa lankkupolkua pitkin. Uutiset ja juorut levisivät. Luomakunnan ihmeitä kerrakseen, kaksi luotua, ihminen ja majava kohtasivat luontokirkon alttarin äärellä. Nytkin sataa. Puhuminen alkoi väsyttää Marjatta Jaanu-Schröderiä, hän kaipasi tekoja. Katiskalahden sillan kupeesta löytyy todellinen helmi: kanadanmajavan hartaudella rakentama kookas pesä. Löysin oivan lenkkipolun, joka kiertää Mäntyharjun komeaa puukirkkoa ja päättyy luontokirkkoon. Keskustelu aloitetaan kirjailijan uunituoreesta teoksesta Hyvien tekojen aarre. Jumalan kasvoja etsimässä (2013). Näin jo mielessäni, miten majava pesässään sulavasti veisaa Suvivirttä ja kuuntelee saarnat ja puheet. Majava lähti vesivana sihisten uimaan ja läpsäytti veden pintaa kahdesti vahvalla hännällään. Katolisen kirkon katekismuksen mukaan ihminen on tekojensa isä. Matkat 230 miljoonan muslimin omaleimaiseen saarivaltioon olivat Jaanu-Schröderille niin merkittäviä, että hän alkoi opiskella indonesian kieltä ja kulttuureja. Jumala tahtoo, että levitän hänen rakkauttaan. Nämä ja muutkin Jaanu-Schröderin eläkkeellä kirjoittamat teokset on kustantanut Amanda-kustannus, jonka hän on perustanut poikansa kanssa. Sairaiden kirkko, ihmiset hautausmaalle kokoontuneena, kärsimyksineen ja kipuineen. Kotimaa 30.7.2015 18 YHDESSÄ NOJATUOLI Loma lähti käyntiin Mäntyharjulla. Hän tutustui paikalliseen islamiin, joka oli sulattanut itHyvistä teoista saa puhua! KrISTITYN VAELLUS Kirjailija Marjatta Jaanu-Schröderin elämän kolme tärkeintä asiaa ovat rukous, Kristuksen äiti Neitsyt Maria ja lähimmäisenrakkaus.. GUN HELmINEN gun.helminen@ kotimaa.fi Majavan häntä ja sairaiden kirkko Valkeakosken Mallasvettä reunustavat vanhat metsät ovat sateisen kesän jäljiltä huikean rehevät. Edelliset osat ovat Ruusuja Neitsyt Marialle. Trilogian ydinsanoman mukaan koko elämän tulee olla rukousta. Hän pakkasi reppunsa ja lähti Saksaan katolisen isän Abbé Pierren perustamaan Emmaus-liikkeeseen, joka teki käytännön työtä köyhien hyväksi. Siinä oli ollut saarnastuoli, johon noustiin kirkon sisätiloista. Jaanu-Ismudjito työskenteli Jaavalla ensin Lepralähetyksen sairaanhoitajana ja perusti myöhemmin indonesialaisen miehensä kanssa lastenkodin. Teen hyvää Kristuksen tähden. Seuraava lomanpätkä kului Turun saaristossa. Kolmannella lenkillä minua onnisti. Opiskelijamaailmassa 1960-luku oli aatteiden taistelun vuosikymmen. Kuvittelin ihmiset koreineen ja kärryineen, hevosten, tervan ja piipputupakan tuoksun. Olin aivan hiljaa ja aistin miten energinen ja voimakas eläin se on. Hyvän tekeminen ei Jaanu-Schröderin mukaan kuitenkaan tarkoita osallistumista Jumalan pelastavaan työhön. Kolmen sukupolven käytössä oleva kesäasunto on joka puolelta puiden sylissä. Jaanu-Schröderin mielestä vapaata tahtoa ja sen merkitystä ei voi kieltää siksi, että kaikki erehtyvät ja tekevät virheitä ja syntiä. Tästä kiteytyi kolme asiaa: rukous, Neitsyt Maria Kristuksen äitinä ja lähimmäisenrakkauden toteuttaminen. Äitikirkon teologiaa syvällisesti opettanut Teinonen kääntyi 1980-luvulla katolilaiseksi. Kuulee ja näkee ihmeellisiä asioita. Myös tiedekunnan ekumeniikan ja dogmatiikan professori Seppo A. Suuren vaikutuksen teki tarina hautausmaan sisäänkäynnin porttikatoksesta, jota pappi tituleerasi menneiden aikojen vastineeksi sosiaaliselle medialle. Tietokirjailija ja kääntäjä Marjatta Jaanu-Schröder, 72, kävelee pitkospuita pitkin miniänsä sinisen sateenvarjon alla ja näyttää tietä kohti niemennokassa sijaitsevaa mökkiä. Työssään katolisen kirkon opetustyön johtajana hän käänsi ja kirjoitti katolisen uskonnon oppikirjoja. Valkeakoskella luterilaiseen kotiin syntynyt Marjatta oli nuorena mukana paikallisen seurakunnan toiminnassa. – Onhan tämä aikamoinen haaste suomalaisessa ympäristössä. Kun Hyvien tekojen aarre oli jo painossa, kirjailija havahtui nimen epäluterilaisuuteen. Opiskeluaikanaan Jaanu-Schröder asui Suomen Lähetysseuran ylioppilasasuntolassa, josta oli kahden minuutin kävelymatka Tehtaankadun yli Pyhän Henrikin katoliseen seurakuntaan. Hyvin koskettava ja lohdutonkin näky. Toinen vahva tarina liittyi kirkon oven yläpuolella olevaan syvennykseen. Matkalla Jumalanäidin kanssa (2012) ja Rukouksen salaisuus. – Katolisessa kirkossa ei pelätä puhetta hyvän tekemisestä. Luterilaisuudessa ei puhuta laupeuden teoista, vaikka niitä kuitenkin tehdään. Marjatta Jaanu-Schröderin aloitteesta Emmaus Helsinki ryhtyi tukemaan Keski-Jaavalla sijaitsevaa lastenkotia ja muuta avustustoimintaa. Joka puolella oli vahvaa puhetta siitä, mikä on totta ja oikein. Ei tietenkään pidä, me kaikki pelastumme armosta. Katoksen alla on mahtanut käydä kova kuhina, aivan kuten Facebookissa tänään. – Minulta on ekumeenisissa yhteyksissä usein kysytty, pitääkö katolilaisten tehdä hyviä tekoja pelastuakseen. – Eläkkeellä minulla on ollut aikaa kirjoittaa ylös, mikä on itselleni tärkeintä. Korppoon kirkon hautausmaalla tein paikallisen papin seurassa mielenkiintoisen kiertokävelyn, johon kuului tutustuminen myös 1400-luvun alkupuoliskolla valmistuneeseen kirkkoon. Tapahtumat vilisivät silmissäni. Laupeudentöitä tekemään. Siellä merenkävijät toivat terveisensä lännestä ja idästä. Hänelle kävi vähän samalla tavalla kuin Helsingin katolisen hiippakunnan piispalle Teemu Sipolle. Pariskunnalla on kaksi aikuista poikaa. Teinonen ruokki opiskelijan uutta identiteettiä. Toivottavasti entisajan saarnoissa oli jotain toivoa antavaa ja sielua hoitavaa. Teologiaa ja kaunokirjallisuutta lukiessaan hän koki löytävänsä sisältään siellä aina asuneen katolilaisen. Säännöllinen viivähdys arkiaamujen messussa sai hänet vähitellen tuntemaan, että hän kuuluu joukkoon. Juoksulenkkieni perimmäinen tarkoitus oli saada kontakti pesän komeahäntäiseen rakentajaan. Kesässä kulkeminen aistit avoimina kannattaa. Hyvällä mielikuvituksella tarinat saavat vielä lisää voimaa ja syvyyttä. Kölnissä Emmauksen vapaaehtoistyöntekijöiden yhteisössä hän tutustui tulevaan, saksalaiseen puolisoonsa. 1990-luvulla Marjatta Jaanu-Schröder löysi sisarensa Anna-Liisa Jaanu-Ismudjiton kautta uuden eksoottisen maailman – Indonesian. Jaanu-Schröder pyytää vierastaan asettumaan keittiön pöytään niin, että tuolilta voi nähdä luomakunnan parhaimmillaan. Se on jo kokenut kirkossa kävijä, herkuttelin ajatuksilla majavan hartauselämästä. Näistä aiheista syntyi trilogia, josta on nyt ilmestynyt viimeinen osa. Saarnastuolista puhuttiin kirkonpihalle kokoontuneille sairaille, spitaalisille ja muista kulkutaudeista kärsiville. Rukous ei ole vain puhetta, vaan myös huolenpitoa ihmisistä ja koko luomakunnasta. Marjatta luki sisarensa kirjeitä, joissa tämä kertoi lasten lukemattomista tarpeista. Vaikka ihmisen tahto voi olla monista syistä rajoittunut, hänelle on kuitenkin mahdollista suosia hyveitä ja kehittää niitä
Työn alla on muun muassa uusintapainoksia nuorena kuolleen Tatu Vaaskiven romaaneista. Samassa imussa syntyi suomi-indonesia sanakirja ja yhden teoksen verran jaavalaisten legendojen suomennoksia. Pyhä Teresa opettaa seuraajiaan kasvamaan lapsenomaiseen luottamukseen. Sakramentin vieton edellä Jaanu-Schröder valitsi pyhimyksen, jonka nimellä hän otti vahvistuksen vastaan. Parhaillaan työn alla on 1920-luvulla kirjoitetun klassikkoromaanin suomennos. kuva: PhiliPPe GueiSSaz Minulta on ekumeenisissa yhteyksissä usein kysytty, pitääkö katolilaisten tehdä hyviä tekoja pelastuakseen.. Vastasin, että hyvää minä osaan tehdä itseksenikin, mutta rukouselämäni syventämiseen tarvitsen apua. DaniEllE MiEttinEn Marjatta Jaanu-Schröderin lempipaikka mökillä on laituri, joka kurkottaa kohti Pälkäneen avaraa Mallasvettä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kustannustoiminnan lopettamista. Hän innostui tutkimaan jaavalaista, monia elementtejä itseensä sulattavaa uskonnollisuutta ja sai aiheesta melkein kokoon lisensiaatin tutkinnon Helsingin yliopiston uskontotieteen laitokselle. – Se kertoo sumatralaisesta köyhtyneen perheen tyttärestä ja hänen onnettomasta rakkaudestaan. Marjatta Jaanu-Schröder valitsi pyhimyksekseen nuorena kuolleen karmeliittanunnan Jeesus-lapsen Teresan, joka on kirjoittanut rakastetun elämäkerran Pieni tie. Kotimaa 30.7.2015 YHDESSÄ 19 seensä vaikutteita hindulaisuudesta ja vielä sitäkin vanhemmasta kansantarustosta. Kolme sanaa on tiivistynyt yhdeksi. Katolisessa kirkossa yksi seitsemästä sakramentista on vahvistuksen sakramentti. Se on olemukseltaan samanlainen kuin luterilaistenkin konfirmaatio. – Seurakuntani silloinen kirkkoherra Reinier Brügemann ehdotti Unkarin Elisabetia, koska tämä oli hyväntekijä. – Sitten ei varmaan enää tule muuta, Jaanu-Schröder sanoo. Suunnitteilla on myös teos jaavalaisista uskonnoista ja kulttuureista. – Tällä tiellä olen ymmärtänyt, että tärkeintä on rakastaa
Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.” KArI KAuHANEN Martti Takalan vävy NIMItYKSEt. Hakemukset on jätettävä 17.8.2015 klo 10 mennessä. Hän aloitti kirkolliset tehtävänsä 1940-luvulla teekkareiden reipashenkisen pyhäkoulun opettajana niin sanotulla vanhalla Polilla. Jopa hänen virallisia esityslistojaan haluttiin lukea niiden kauniin kielen, terävyyden ja tekstiin silloin tällöin pistetyn huumorin vuoksi. Sen jälkeen virkapaikat vaihtuivat muutaman vuoden välein. Ammattitaitoinen rakentaja Arvo Aho oli myös sivistynyt humanisti. Tällöin Aho työtovereineen halusi ensimmäiseksi paneutua pohtimaan, mitä varten meillä on hautausmaita ja millaisia niiden tulisi olla täyttääkseen erilaiset odotukset. Martin ensimmäinen virkapaikka oli Haapavesi, jossa hän toimi myös uskonnonopettajana. Ennen eläkkeelle jäämistään Martti sai päätökseen väitöskirjatyönsä Vanhan testamentin lakitekstien vaikutuksesta Ruotsi-Suomen 1500ja 1600-lukujen lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön. Elimäen nykyinen kirkkoherra Päivi Sipponen jää eläkkeelle marraskuussa. Siihen liittyi saumattomasti erinomainen suomen kielen hallinta. Malkamäen viidestä lapsesta keskimmäisenä. Hän aloittaa virassa 1. Papin tehtävässä Marttia ohjasivat – välillä väsymykseen asti – ahkeruus ja tunnollisuus, tinkimätön velvollisuudenja vastuuntunto, rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus, jotka olivat hänelle luonteenomaisia myös muussa elämässä. Usko vaatii oivallusta. Alkuvuodesta 1958 Martti vihittiin papiksi Oulun tuomiokirkossa ja pari viikkoa myöhemmin avioliittoon juuri sairaanhoitajaksi valmistuneen Hilkka Kaartisen kanssa. Aikanaan perhepiiriin tulivat myös lastenlapset. Martilla oli taito olla kokonaisvaltaisesti läsnä ja myötäelää niin kirkollisissa toimituksissa kuin muissakin seurakuntalaisten kohtaamisissa. Jolkkonen Raamattukoulun pitkäaikaisen toiminnanjohtajan Marja Heimala-Pelkosen jäätyä eläkkeelle. Martti nautti luonnonkauneudesta viime vuosina erityisesti Rautalammin kesäpaikassaan Syväjärven rannalla. Muistelemme häntä seurakuntasalissa. Hän oli kiinteistöjohtajana kolme vuosikymmentä vuosina 1958– 1988. Viransijaisuutta haetaan täyttämällä sähköinen hakulomake kirkon HR-järjestelmässä, johon pääsee sivun alalaidan ”täytä hakemus” painikkeesta. Mäntyharjulla Martti toimi päätoimisena uskonnonopettajana vuosina 1963–69. Martti saateltiin vanhurskasten lepoon Rautalammin seurakunnan hautausmaalle kirkastussunnuntain aattona 18.7.2015 sunnuntain lukukappaleen (2. Työn keskeinen sisältö on edistää ja koordinoida Vantaan seurakuntayhtymän kärkihankeprojektien toteuttamista. Tervetuloa! Rakkaamme Arvo Johannes AHO s. Martin julistuksessa, uskonelämässä ja elämänasenteessa kuuluivat ja näkyivät aidosti luterilaiset, herännäisyydestä tutut äänenpainot. MArttI JAAKKO tAKAlA Vuonna 1994 Sievin kirkkoherran virasta eläkkeelle jäänyt rovasti, filoHelsingin Raamattukoulun uudeksi toiminnanjohtajaksi on kutsuttu 1.7.2015 lähtien pastori, DI J ari A. Taitelijatkin arvostivat Ahoa, joka oli muiden muassa Mitalitaiteen killan puheenjohtaja. Hän oli ainoa viranhakija. Viime vuosina niiden merkitys korostui entisestään. Viransijaisuuden tarkemmat tiedot (viran vaatimukset, haku ohjeet ja tehtävänkuva) löytyvät internetosoitteessa http://www.vantaanseurakunnat.fi/avoimet-tyopaikat. Kotimaa 30.7.2015 20 YHDESSÄ Siunaus Hakavuoren kirkossa, Tolarintie 1, la 1.8.2015 klo 13. Aho oli keskeinen vaikuttaja näiden hankkeiden valmistelussa ja toteuttamisessa. 3: 9, 18) sanoin: ”... Tämä pohdinta osoittautui tarpeelliseksi ja sen tuloksia alettiin soveltaa eri puolilla Suomea. Oli nautinto kuunnella hänen huolellisesti valmistettuja esitelmiään ja puheitaan. Aho ei antanut periksi sovinnaisille taidekäsityksille, vaan halusi sekä arkkitehtuurin että kuvataiteen edustavan tuon ajan parasta tasoa. Martti pääsi ylioppilaaksi Suonenjoen yhteiskoulusta 1952 ja aloitti teologian opinnot Helsingin yliopistossa seuraavana vuonna asevelvollisuuden suoritettuaan. Simon kirkkoherrana Martti palveli vuosina 1970–73. 16.7.2015 Helsinki Puolisoa, isää, isoisää, isoisoisää kaivaten Eevi Päivi; Essi; Jussi, Anna, Juho ja Aino Timo Leena ja Alpo; Sami, Outi, Aleksi ja Maria; Harri, Hanne ja Saara; Jaana; Oona sukulaiset ja ystävät Kai sallitaan sanoa ettei kaikin ajoin jaksa uskoa siihen kaiken pesevään armoon, joka ylhäältä virtaa, niin uskomaton se on. 2.7.1924 Alahärmä k. Sekä uusiin että entisiin rakennuksiin ostettiin myös säännöllisesti taidetta. Kor. joulukuuta alkaen. Vain yksi kukka, kiitos. Hän syntyi Alahärmässä 2.7.1924. Hän sanoi olevansa teologian insinööri. Sinä aikana pääkaupunkiin rakennettiin 30 kirkkoa ja 70 urkua. Nuoruuden harrastuksiin kuului partiotoiminta, jonka vaikutus näkyi myöhemmin Martin rakkaudessa luontoon, kalastukseen ja marjastukseen. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Suonenjoen Harjun pappila lähiympäristöineen oli Martin lapsuuden ja nuoruuden maisema. Ei sitä heti huomaa olevansa kävelevä todistuskappale itse, armosta kyhätty koko mies. Virka sijoittuu vaativuusryhmään 602, peruspalkka on 3 106,70 e /kk. Elimäen seurakuntaneuvosto valitsi Kirsi Hämäläisen yksimielisesti. Siitä ja muustakin laaja-alaisesta lukemisesta tuli vakava harrastus. Perhe, suku ja ystäväpiiri olivat Martille tärkeitä. Seuratupa tuli tutuksi kodin ja suvun perintönä. Martti syntyi 13.6.1933 Suonenjoen kappalaisen Arvi Takalan ja Tilda o.s. Seuraavana vuonna perheeseen syntyi esikoinen Leena ja sitten muutaman vuoden välein Herkko ja Liisa. Kotkan seurakunnan kappalainen Kirsi Hämäläinen, 54, on valittu Elimäen seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi. Opiskeluaikanaan Martti asui Heränneiden ylioppilaskodissa. PAIKKOJA AVOINNA ArVO AHO Helsingin seurakuntien eläkkeellä ollut kiinteistöjohtaja, diplomi insinööri Arvo Aho kuoli Helsingissä 16.7.2015 91 vuoden ikäisenä. Seurakuntien kiinteistötoimisto, joka rakensi hautausmaita, sai eräässä vaiheessa vastuulleen myös niiden hoidon. (Matti Paloheimo) Vantaan seurakuntayhtymässä yhteisen seurakuntatyön palveluissa on haettavana kärkihankekoordinaattorin määräaikainen virkasuhde ajalla 14.9.2015 – 31.12.2017. Jo silloin hän piti tärkeänä, että vastuullinen kristitty perehtyy myös teologiaan. Arvo Ahon ura kirkonrakentajana oli ainutlaatuinen. Sievissä hän oli kirkkoherrana vuodesta 1973 eläkepäiviinsä asti. JuHANI SIMOJOKI Helsingin seurakuntien eläkkeellä oleva tiedotusjohtaja, Arvo Ahon pitkäaikainen ystävä ja työtoveri KuOllEEt sofian tohtori Martti Jaakko Takala kuoli 30.6.2015 lyhyen sairauden uuvuttamana