heinäkuuta 2020 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ka j Aa lto 11 5. vu os ik er ta 00 43 59 5– 20 –3 1 18 Teologian tohtori Seija Molina on maailmankansalainen 7 Uusi käännös UT2020 puhuu Oliivimäestä Öljymäen sijaan.. Jengija katulähetyksen perustajan Unto Helinin perintö näkyy yhä monissa kirkon työntekijöissä 12 N:o 30 | 31. Traktaatilla taivaaseen
– Vaikka gospel-kulttuuri on pienentynyt huomattavasti kymmenessä vuodessa cd-levyn formaattina vanhentuessa ja tapahtumien vähetessä, uusiakin artisteja nousee yhä. Taide on henkilökohtainen tulkintakokemus. Tätä kutsutaan intertekstuaalisuudeksi. – Romanien hengellinen musiikki oli myös helluntailainen ilmiö. Otimme mukaan esiintyjiä muun muassa sen mukaan, missä he olivat esiintyneet, miten tehneet levytyksiä ja minkä ikäisiä he olivat aktiivivuosinaan. Näyttävä katutaide on ollut trendi Suomessa jo muutaman vuoden ajan. Mutta koska purkutaide katoaa tuhansiksi palasiksi murskatun rakennuksen mukana, uusia tulkintoja ei ehdi syntyä kauaa. Monen mielestä esimerkiksi Eija Merilä tai Viktor Klimenko eivät edusta gospelia, mutta kyllä heiltä sitäkin löytyy. Kyse on purkutaiteesta, joka on parhaimmillaan kuin vivahteikas väriparatiisi keskellä kaupungin maisemaa. | Kuva: Mari Teinilä REIJO VAURULA Eläkkeellä oleva opettaja ja pitkän linjan gospelmuusikko Tulkinnan moninaisuus M oni on varmasti törmännyt graffiteihin betonirakennuksien seinillä tai alikulkutunneleissa. Vaikka katutaidetta ei ymmärtäisikään, se ei haittaa. 1 Reijo Vaurula, mikä tekee gospelista erityisesti helluntaigospelia. 2 Tuliko teille kirjaa tehdessänne vastaan unohdettuja esiintyjänimiä, jotka kannattaisi muistaa. Taiteilijat linnoittautuvat spraypulloineen purettaviin taloihin luvan kanssa. Tässä lehdessä esitellään purkutaidetta sivulla 15. Sitä ei murskaa kukaan. Uusia tulkintoja syntyy aina, kun taidetta katsoo uudestaan. Siksi taiteilijan maalliseksi tarkoittama maalaus voi näyttäytyä omissa silmissä uskonnolliselta, jopa pyhältä. Hän oli helluntaitaustainen, mutta oli myös Tampereen luterilaisten seurakuntien nuorisomuusikko. Siinä kehitys kulki viihteellisen gospelin suuntaan. JANICA PÖRHÖNEN Toimittaja aikoo tulkita kuvia myös gradussaan. Merkitystä on vain sillä, mitä katsoja näkee ja miten hän itse taiteen kokee. Ne voivat herättää reaktioita ihastuksesta inhoon. He osaavat operoida eri tavalla esimerkiksi sosiaalisen median kautta kuin aiemmat polvet. 4 Mikä on Suomi-gospelin nykytila. aluksi | viikon henkilö | Reijo Vaurulan ja Antti Tiittasen kirja Totta se on! kertoo helluntailiikkeen piirissä syntyneen gospelmusiikin kiihkeistä vuosikymmenistä 1960-luvulta aina nykypäivään saakka. 2 KOTIMAA | 31.7.2020. Myös ylistysmusiikin vahvistuminen meillä ja kansainvälisesti näyttelee omaa rooliaan. Tuottaja Seppo Lindellin nimi kannattaa myös mainita. Meillä oltiin julistuksellisempia, mikä oli peruja jenkkilän esikuvista. – Emme tee tiukkaa määrittelyä, sillä se on ikuisuuskysymys. – Aina 1990-luvun puoliväliin saakka sanoitukset ehkä erottivat helluntaigospelin luterilaisen kirkon piirissä syntyneestä gospelista. 3 Miten määrittelette kirjassanne gospelin. Sanoituksissa ei myöskään käsitelty opillisia kysymyksiä, kuten kastetta, vaan oltiin suoraviivaisen evankelioivia. Taide voi myös muistuttaa jotain muuta teosta, siinä voi olla esimerkiksi samoja hahmoja. Esimerkiksi Marika Takalo, ”laulava perhepäivähoitaja”, teki vain kasetteja, mutta niitä myytiin todella paljon. Jokainen katsoo graffitejakin oman tiedollisen, kulttuurisen ja katsomuksellisen tietonsa varassa. Usein ensimmäinen tulkinta teoksesta on kuitenkin kaikista avartavin. OLLI SEPPÄLÄ ”Sanoituksissa ei käsitelty arkea ja yhteiskunnan ilmiöitä” Reijo Vaurulan mielestä gospelbändit ovat ekumeenisia sulatusuuneja, sillä muusikot ovat aina tehneet yhteistyötä yli tunnustuskuntien rajojen. Sanoituksissa ei juurikaan käsitelty arkea ja yhteiskunnan ilmiöitä. – Heitä on useitakin
Rukoilija tutkii sisintään, sydäntään, mielen liikkeitä ja hengen paloa. Jo nyt mökkien hinnat ovat monilla paikkakunnilla nousseet. Gärtnerin menettely tulkittiin harhautukseksi, koska hän vasta nimityksen jälkeen ilmaisi kantansa naispappeus-kysymykseen. Luontokohteiden lisäksi Suomesta löytyy kiinnostavia paikkoja historian ja kulttuurin ystäville. Rukoilijan päämäärä on sisäinen tila, jossa hengellisyys saa täyteyden, elämä merkityksen ja sielu rauhan. He ovat Rukoilija ja Pyhiinvaeltaja. Kirkon ilmastostrategian yhtenä tavoitteena on, että jokaisen tiekirkon yhteydestä löytyy ensi kesänä sähköauton latauspiste. Pyhiinvaeltajalle tärkeää on tasapaino ulkoisen ja sisäisen totuuden välillä. Samana päivänä Ruotsin hallitus antoi näytteen suhtautumisestaan naispappeihin nimittämällä vastoin tuomiokapitulin ja kirkkoneuvoston esityksiä maan ensimmäiseksi kirkkoherraksi naisen, filosofian tohtori Margit Sahlinin. Göteborgin piispanimitys nostatti keskustelun laineita. Moni matkailija on käynyt kirkoissa, vaikka tänä vuonna ei järjestetty Kirkkopalvelujen tiekirkko-verkostoa. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Täällä on 40 kansallispuistoa, ja joissakin etelän puistoissa kävijöitä on ollut viime kuukausina jo ruuhkaksi asti. Eläke saattaa olla niin pieni, etteivät tulot riitä edes lääkkeiden hankkimiseen. Sen avulla selvitetään esimerkiksi, kuinka moni suomalaisista tarkkailee luontoa, marjastaa tai ui luonnonvesissä. 3 KOTIMAA | 31.7.2020. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. En tule vihkimään naisia papiksi – toistaiseksi, ilmoitti Göteborgin vastanimitetty piispa Bertll Gärtner. Oletko Rukoilija vai Pyhiinvaeltaja. Vielä ei ole lopullisia tilastoja käytettävissä, mutta monet merkit viittaavat siihen, että koronapandemian seurauksena kotimaan matkailu on lisääntynyt viime kesään verrattuna. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Janica Pörhönen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Otto Mattsson Lukijamäärä: 50?000 K Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Oli pandemiaa tai ei, kaikilla ei ole rahaa matkustaa kodistaan yhtään mihinkään. Sisäinen tunne on tärkein, sisäinen totuus ratkaisevin. Kirkkojen tarjoama näköala ikuisuuteen yhdistyy jatkossa entistä konkreettisemmin tämänpuoleisen elämän suojeluun. OLLI SEPPÄLÄ Kirjoittaja on Kotimaa24:n julkaisupäällikkö. Lausunnollaan piispa Gärtner sai osalta valitsijamiehistään syytösten ryöpyn vastaansa. ?. Kysely mittaa myös koronaviruksen vaikutuksia ulkoiluun. Yhä useampi innostunut kotimaan matkailusta S uomesta löytyy upeita matkailukohteita. Pyhiinvaeltajan päämäärä on ulkoinen paikka, jokin, jota kohti kuljetaan, ja samalla sisäinen vakuuttuneisuus, elämän kokonaisuus ja sielun valppaus. Osalle suomalaisista korona ei ole aiheuttanut muutoksia matkasuunnitelmiin. Hengellisen elämän luonnetta voidaan hieman pelkistäen kuvata kahden arkkityypin, ikään kuin perushahmon avulla. Luonnonvarakeskus (Luke) kerää parhaillaan uutta tietoa suomalaisten luonnossa liikkumisesta. Aurinko paistaa kaikille, mutta sen valossa eletään hyvin erilaisissa todellisuuksissa. 31.7. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | MARI TEINILÄ päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. 1970 Kotimaa 31.7.1970. Rukoilijan hengellinen elämä suuntautuu sisäänpäin, mielen dynamiikkaan ja vuorovaikutukseen Jumalan kanssa. Kun maailma palautuu koronan suhteen niin sanottuun normaaliin aikaan, toivottavasti pandemia on saanut aikaan pysyviä muutoksia ihmisten matkustustottumuksiin. Luonnossa liikkumisen lisäksi mökkeilystä innostuneiden määrä on aiempaa suurempi. Useat seurakunnat ovat kuitenkin pitäneet kirkkotilojaan avoimina matkailijoille. Pyhiinvaeltaja on myös kiinnostunut sisäisestä elämästä, uskon prosesseista, mutta hän etsii vastauksia Jumalan tuntemiseen olemalla liikkeellä – sekä ulkoisesti että sisäisesti. Ainakin niin pitkäksi aikaa, että matkailun aiheuttamaa hiilijalanjälkeä on pystytty vähentämään. Kumpi on sinun tiesi. Väljästi asutettu Suomi hemmottelee luonnossa viihtyviä ihmisiä
Osa luista on saatu tutkittua, mutta niiden perusteella ei voida kattavasti sanoa, millaista väkeä hautausmaalle on haudattu. Turku on ollut Suomen kulttuurisen ja kirkollisen elämän keskus satojen vuosien ajan, joten kaupungin hautausmaillakin on historiallista merkitystä. On kuitenkin mahdollista, että Tallimäelläkin on ollut kivisiä ristejä. Turun Tallimäen kolerahautausmaa ja Pyhän Hengen hautausmaa ovat välillä unohtuneet, mutta arkeologiset tutkimukset tuovat niistä lisää tietoa. Kuitenkin jo aikalaiset olivat huolissaan Tallimäen hautausmaan kohtalosta. ?Tutkimuksissa selvisi, että hautausmaata on käytetty myös uudelleen koleraepidemian jälkeen, Helamaa sanoo. Tuomiokirkon hautausmaa on pitkäikäisin, sillä sen käyttö ulottuu 1300-luvulta 1800-luvun alkuun asti. ?On kiinnostavaa, miten hautausmaa voi välillä kadota ihmisten muistista, Seppänen pohtii. Hautausmailta tietoa yhteiskunnista ja epidemioista Yhdessä laatikossa on keskimäärin 1–5 vainajan jäännökset. Sama tilanne on varmasti ollut menneiden ruttoja koleraepidemioiden aikana, arkeologian dosentti Liisa Seppänen Turun yliopistosta sanoo. Kenttätyönjohtaja Maija Helamaa kertoo, että Tallimäen hautausmaan tutkimusten kohdalla oli kyse hautausmaan siirrosta Turun uudelle hautausmaalle pois uusien rakennusten alta. Itäharjun hautausmaa on ollut kaupungin puistona, mutta Tallimäen hautausmaa ehti unohtua lähes täysin. miahautausmaita ei arvostettu yhtä paljon kuin muita hautapaikkoja. Liisa Seppänen on tekemässä tietokirjaa Turun vanhoista hautausmaista. . Syynä on usein etäisyys vainajiin. Tutkimuksissa on havaittu, että ihmiset haudattiin arkuissa ja heidät on pyritty hautaamaan perinteiden mukaan, arkeologi Helamaa sanoo. Turussa on useita vanhoja hautausmaita, joita ei enää käytetä. | Kuva: Pasi Leino ” Meidän tulisi muistaa, että vainajat ovat aikanaan eläneet ja tunteneet, ja heillä on meille jotakin kerrottavaa. ?Hautausmaalla on kaivettu ylös noin 450 hautaa vuosina 2016?2019. Turun keskustassa sijaitsevan Pyhän Hengen hautausmaa on löytynyt kaivauksissa, joita alueella on tehty 1800-luvulta lähtien. Hautauksessa on löydetty merkkejä myös ryhmähautajaisista. Paasikiven mukaan yksi teoria hautausmaiden kohtalolle on, että Tallimäellä on ollut puuristejä, kun taas Itäharjun hautausmaalla hautakivet ovat säilyneet muistona paremmin. Hautausmaa-alue koettiin hukkatilaksi keskellä kaupunkia, ja sen läpi rakennettiin uusi tie. Turussa 1830-luvun koleraepidemioista muistuttavat kaksi hautausmaata. Pyhän Hengen hautausmaan kohdalla oli ilmeisesti kyse kaupunkitilan tehokkaasta käyttöönotosta. Laatikot merkitään ja luetteloidaan tarkasti. Tallimäen hautausmaa onkin ehtinyt unohtua ja löytyä useita kertoja. 1600-luvulla Turkua haluttiin kehittää. Yleisesti epideturku | Vanhat hautausmaat kertovat elämästä ja sairauksista. uutiset | arkeologia | K oronaepidemian aikaan Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa on tehty joukkohautoja ja vainajia on haudattu ilman suuria seremonioita. Kun epidemia ravisuttaa yhteiskuntaa oikein pahoin, kuolemaan ja hautaamiseen liittyvistä traditioista joudutaan luopumaan. Arkeologisia kaivauksia tekevässä Muuritutkimus Oy:ssa työskentelevä Helamaa kertoo, että Tallimäen kolerahautausmaalta on löydetty ortodoksiristejä, mutta haudattujen ei uskota olleen vain venäläisiä. Seppänen löysi pari vuotta sitten alueelta kaivettujen arkeo4 KOTIMAA | 31.7.2020. Seppäsen työryhmä on juuri aloittanut uuden tutkimuksen toisen unohtuneen hautausmaan vainajien parissa. Koleraepidemiaa tutkineen museologian yliopisto-opettaja Sofia Paasikiven mukaan kolerahautausmaat perustettiin epidemian ehkäisemiseksi, koska sairauden uskottiin leviävän pahan ilman välityksellä
SAARA PAATERO 5 KOTIMAA | 31.7.2020. Ongelmana on, ettei kaivauksissa löytyneitä vainajia ole aina tutkittu tai säästetty. Seppäsen omasta tutkimuskohteesta eli Pyhän Hengen hautausmaalta otettiin kuitenkin vainajia talteen 1960-luvulta alkaen eri vuosikymmenien kaivauksissa. Dosentti myös ajoitti lapsen äidin 1400-luvulle, vaikka hautausmaan on aiemmin oletettu sijoittuvan 1500-luvun lopulle. Jos hauta taas on historialliselta ajalta eli 1100-luvulta tai myöhemmältä ajalta, vainajat haudataan uudelleen. Arkeologisia kaivauksia tarvitaan täydentämään kirjallisista lähteistä saatavaa kuvaa. Alueelta on löydetty arvion mukaan luita noin 650 vainajasta. Yleisesti hautausmaat pyritään säilyttämään. | Kuvat: Pasi Leino yhteydessä on voinut toimia esimerkiksi hospitaali eli sairaala. Ihmisen asema vaikutti tuolloin hänen hautapaikkaansa, ja kyseiselle hautausmaalle on voitu haudata sekä vähävaraisempia kaupunkilaisia että hospitaalissa menehtyneitä potilaita. Suomessa hautausmaiden arkeologista kaivamista määrittää muinaismuistolaki. Hautausmaa siirrettiin Turun uudelle hautausmaalle. . Jos arkeologisissa kaivauksissa otetaan luita talteen, niitä säilytetään kuin museoesineitä. Hautausmaan on oletettu kuuluneen köyhemmälle väelle tarkoitetun kirkon yhteyteen, jota ryhdyttiin rakentamaan alueelle 1500-luvun lopussa. ” On kiinnostavaa, miten hautausmaa voi välillä kadota ihmisten muistista. ?Arkkitehti Benito Casagrande halusi, että vainajat haudataan arvokkaasti uudelleen, koska alueen rakentamisessa oli tuhottu vanha hautausmaa, Seppänen kertoo. Uusi tutkimus voi muuttaa käsitystä alueen historiasta. Arkeologit eivät kuitenkaan käsittele samoin kaikkia hautoja. Seppäsen mukaan kirkkoon ja kristillisiin hautausmaihin pohjautuvaa jakoa voi pitää myös keinotekoisena, sillä ihmisten ajattelusta on vaikea tietää jälkikäteen. | Kuva: Maija Helamaa / Muuritutkimus Liisa Seppänen (vas.) siirtää tutkimusavustajien Vivi Deckwirthin ja Elisa Melasniemen (katon rajassa) kanssa vainajia takaisin löytöpaikkaansa Turun Pyhän Hengen kappelissa. Myös arkeologien omat menettelytavat hautojen kaivamiseen ohjaavat työtä. Luista voi kuitenkin saada selville paljon vainajasta, kuten iän, sukupuolen, ja muita henkilökohtaisia ominaisuuksia. Olemassa olevat kirjalliset lähteet ovat hyvin niukkoja ja niitä on usein ylitulkittu, Seppänen kertoo Suomen historiaa koskevista keskiajan ja uuden ajan alun lähteistä. Hautausmaita tutkimalla voidaan saada tietoa menneistä ihmisistä ja heidän arvoistaan. logisten löytöjen seasta pienen lapsen luut. Vanhat hautausmaat halutaan nähdä luonnollisena osana kaupunkia, Seppänen kertoo. Hän löysi vainajien joukosta lapsen äidin ja yhdisti heidät toisiinsa. Pyhän Hengen hautausmaan vainajat on siirretty kappelissa oleviin hautalokeroihin, ja vainajien jäännökset ovat siten edelleen tutkijoiden käytettävissä. Jos hautausmaa onkin oletettua vanhempi, sen Tallimäen hautausmaan arkeologisissa tutkimuksissa kaivettiin ylös noin 450 hautaa vuosina 2016–2019. Nyt vainajia on tarkoitus ajoittaa lisää ja samalla selvittää, miten hautausmaata on käytetty. Yleensä vainajien jäänteet säilytetään, jos hauta on esihistorialliselta ajalta. ?Nykyisin on ajatuksena, että olemassa olevat hautausmaat otetaan ihmisten käyttöön esimerkiksi kaupunkipuistoina. Vainajien luiden avulla voimme saada tietoa muun muassa sairauksista ja ruokavaliosta, hän sanoo. ?Meidän tulisi muistaa, että vainajat ovat aikanaan eläneet ja tunteneet, ja heillä on meille jotakin kerrottavaa. Ihmisjäännösten kohdalla ollaan nykyisin tarkkoja. Seppänen korostaa, että vainajat eivät ole vain kasa luita, vaan yksilöitä. Casagrande rakennutti kappelin, joka valmistui 1990-luvulla
Rukoushetkien ulkopuolella Hagia Sofia on edelleen auki kaikille vierailijoille. 2022. Kymmeniä tuhansia ihmisiä osallistui rukoushetkeen Hagia Sofian ulkopuolella. Kokous piti järjestää syyskuussa 2021 Saksan Karlsruhessa. Kirkkoherroista kuitenkin vain 37 prosenttia on naisia. Ruotsin kirkkohallituksen tekemän tasa-arvoraportin mukaan miespappien lukumärä on 1 483 ja naispappien 1 433, mutta luku on vuodelta 2018. KMN:n toimeenpaneva komitea on ilmoittanut yleiskokouksen uudeksi ajankohdaksi 31.8.– 8.9. Marian ja Jeesuksen kuvat Hagia Sofiassa oli peitetty perjantain rukoushetken ajaksi uusilla valkoisilla verhoilla. uutiset | lyhyesti | Ruotsin kirkossa on nyt pappina enemmän naisia kuin miehiä R uotsin evankelisluterilaisen kirkon palveluksessa työskentelee nyt enemmän naisia kuin miehiä, kertoo ruotsalaislehti Kyrkans Tidning. Erik Gyllin mukaan tasainen jakauma sukupuolessa, iässä ja muissa valtajärjestyksissä on tärkeää, jotta luodaan parempia työpaikkoja. Ensimmäiset naispapit vihittiin virkaansa Ruotsissa vuonna 1958. Eri ammattiryhmissä miehet saavat palkkaa yleensä muutaman tuhat kruunua enemmän kuukaudessa kuin naiset. Asiasta kertovat useat lähteet, kuten uutistoimisto Reuters ja Ensimmäiset naispapit vihittiin virkaan Ruotsissa vuonna 1958. Organisaatio edustaa yli 500 miljoonaa kristittyä. Miespapit tienaavat noin 2 200 kruunua kuukaudessa naisia enemmän. yleiskokous siirtyy vuoteen 2022 koronapandemian ja siitä johtuvien epävarmuustekijöiden vuoksi. Monet Ruotsin kirkon muista ammateista ovat joko naistai miesvaltaisia. Kirkkojen maailmanneuvosto on kirkkojen kansainvälinen yhteistyöelin, johon kuuluu 350 jäsenkirkkoa. Esimerkiksi diakonityöntekijöistä naisia on Gyllin mukaan 89 prosenttia. 6 KOTIMAA | 31.7.2020. Porvoossa rippileiri keskeytettiin flunssaoireiden takia Porvoon suomalaisen seurakunnan leiririppikoulu keskeytettiin useamman leiriläisten flunssaoireiden takia maanantaina 20.7. Kirkkoherroista vain 37 prosenttia on naisia, sanoo Erik Gyll, kirkkohallituksen yhdenvertaisuusasioihin erikoistunut asiantuntija Kyrkans Tidningin haastattelussa. Keskeyttämiseen päädyttiin terveystoimen ja seurakunnan yhteisen keskustelun perusteella, Porvoon johtava lääkäri Kati Liukko kertoi Kotimaa24:lle. Nyt naisia on pappeina enemmän kuin miehiä. Kritiikin mukaan uskonnolliset erimielisyydet uhkaavat syventyä muutoksen jälkeen. Ruotsin kirkon työnantajajärjestön mukaan palkkaeroja ei voi sanoa kohtuuttomiksi, koska kokonaisuus on niin kattava. Kokouksen teema on ”Christ´s Love moves the world to reconciliation and unity”. Leirillä oli kaikkiaan 39 henkilöä isoset ja työntekijät mukaan lukien. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdo?an osallistui rukoushetkeen ja lausui tilaisuuden aluksi lauseita Koraanista. JANICA PÖRHÖNEN Hagia Sofian ensimmäinen rukoushetki moskeijana keräsi tuhansia ihmisiä Turkissa Istanbulissa sijaitsevassa Hagia Sofiassa järjestettiin ensimmäinen perjantain rukoushetki 24.7. Rippileirin konfirmaatio voidaan toteuttaa suunnitellusti. Tavallista on, että naiset työskentelevät enemmän perinteisissä miesvaltaisissa ammateissa kuin miehet naisvaltaisissa ammateissa. Ihmisiä oli kerääntynyt muun muassa julkiselle aukiolle, jalkakäytäville ja kahviloihin. Sen sijaan naiskirkkoherrat saavat palkkaa 800 kruunua enemmän kuin miehet. Asia selviää Ruotsin kirkon työnantajajärjestön syksyn 2019 tilastoista. On kuitenkin myös ammatteja, joissa naiset saavat hieman enemmän palkkaa. saksalaislehti Deutsche Welle. Vaikka olemme tulleet pitkälle, sukupuoleen perustuvaa valta-ajattelua on yhä. Sillä tasa-arvossa on lopulta kysymys arvokkuudesta, Gyll sanoo. –. Naispiispoja Ruotsissa on tällä hetkellä viisi, mikä selviää Ruotsin kirkkohallituksen tasa-arvoraportista. Rakennuksen sisälle oli kokoontunut rukoilemaan satoja ihmisiä, jotka oli kutsuttu tilaisuuteen. Paikkana on edelleen Karlsruhe. –. Niin kauan kuin siinä esiintyy vinoumaa, meidän on jatkettava työskentelyä sen kanssa. JANICA PÖRHÖNEN Ruotsin kirkon työmarkkinalaitoksen syksyn 2019 tilastoista käy ilmi, että naiset ovat kirineet miesten ohi mitä pappeihin tulee. Erdoganin allekirjoittamalla määräyksellä Hagia Sofia muutettiin moskeijaksi 10.7 sen jälkeen, kun Turkin korkein hallinto-oikeus oli kumonnut vuoden 1934 päätöksen, jolla Hagia Sofia aikanaan muutettiin museoksi. Tässä on myös hierarkkinen näkökulma. | Kuva: Olli Seppälä Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous siirtyy Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) 11. Yleiskokous on Kirkkojen maailmanneuvoston korkein päätöksentekoelin, ja se järjestetään noin seitsemän vuoden välein. Kuvat enkeleistä olivat edelleen nähtävissä rakennuksen holvikaarissa. Suomalaisen seurakunnan leiritoiminta jatkuu muiden leirien osalta Pellingissä suunnitellusti. Flunssaoireita saaneille tehtiin koronatestit. Leirikeskuksessa tehdään kuitenkin tavallista perusteellisempi siivous, kertoi kirkkoherran vuosilomasijainen Riitta Kaajava Kotimaa24:lle. Rippileirille osallistuneilla ei kuitenkaan todettu koronavirustartuntaa. Naisia on pappeina 1?533 ja miehiä 1 527. Kirkkojen johtajat ja jotkut länsimaat ovat kritisoineet jyrkästi Turkkia sen päätöksestä muuttaa Hagia Sofia museosta moskeijaksi
Niinpä esimerkiksi hapate on korvattu taikinanjuurella, leili pussilla, ruumenet kaikella muulla (jyvien yhteydessä) ja seimi eläinten heinillä. Ensinnäkin Pipliaseura on kirkon lähetysjärjestö eli tärkeä vastuullinen toimija eikä mikään oppisyyhystä sairastunut kuppikunta. Hankkeen taustalla on kääntäjien Niko Huttusen ja Tuomas Juntusen tukena ekumeeninen palauteryhmä. Valmis käännös on tarkoitus julkistaa syksyllä. Mutta vanhempi väki varmasti ostaisi ja lukisi hyvinkin kiinnostuneena. Käännösprojekti on ollut kirkon piireissä tiedossa jo muutaman vuoden – muun muassa Kotimaa kertoi siitä marraskuussa 2017. Kyseinen mäki ei siis sijainnut öljylähteen päällä, vaan siellä kasvoi oliivipuita. Tarkemmin sanottuna Uuden testamentin käännös eli UT2020. Esimerkiksi Öljymäki kuulostaa Oliivimäkenä paremmalta. Selkeytyksillä on paikkansa. Ja mikä kirkollisesti tärkeää, UT2020-hanke saa rahoituksestaan noin puolet Kirkkohallitukselta. Vertailukohtana mainittakoon, että vuoden -92 käännöksestä tehtiin päätös kirkolliskokouksessa jo 1973. Pipliaseuran käännöksen yhteydessä on kritisoitu kielen köyhdyttämistä ymmärrettävyyden nimissä, vaikka kielellisenä kohderyhmänä on ajateltu erityisesti 15–25-vuotiaita. On hyvä, että Raamattua käännetään ja käännöstä kritisoidaan. Kyse ei siis ole virallisesta raamatunkäännöksestä, mutta ei täysin yksityisestäkään hankkeesta. Sitä tehdään Pipliaseurassa. UT2020-käännöksen mallilukija ei kuulu kirkolliseen sisäpiiriin eikä hallitse kristilliseen kieleen liittyviä sanoja. Kielellisesti raamatunkäännöksen ikä on 30–50 vuotta. Hyvä niin. Helsingin Sanomien laaja juttu (12.7.) käännöshankkeesta nosti sen suuren yleisön tietoisuuteen. Käännöksen pyrkimys selkeyteen ja sen tuottamat sanavalinnat ovat herättäneet runsaasti mielipiteitä ja tuntemuksia. UT2020 ostaa lisäaikaa päätökselle kääntää Raamattu uudelleen ” Raamattu on elävä niin kauan, kuin raamatunkäännökset herättävät tunteita. Ehkä kirjakin kannattaisi tehdä, vaikka nuoriso ei ennakkokäsityksen mukaan kirjoja lue saati osta. Virallinen Kirkkoraamattu julkaistiin 1992 eli 28 vuotta sitten. Uutta virallista raamatunkäännöstä ei ole laitettu vielä liikkeelle. OLLI SEPPÄLÄ Lue lisää aiheesta sivulta 10. UT2020-käännös tehdään suoraan mobiilialustalle eli tekstiä on tarkoitus lukea ensisijaisesti älypuhelimen näytöltä. | Kuva: Olli Seppälä 7 KOTIMAA | 31.7.2020. Projekti on jatkoa Pipliaseuran DigiMarkukselle. Opetuslapsi on erityinen oppilas, seuraaja. Ehkäpä UT2020 ostaa lisäaikaa viralliselle käännökselle, kuten vuonna 1972 ilmestynyt Uusi testamentti nykysuomeksi osti fundeerausaikaa -92 käännökselle. Jokaiselle varmaan löytyy lempisana, johon UT2020 on kajonnut ja jonka vuoksi sappi kiehuu. | kommentti | K esän epätodennäköisimpiä keskustelunaiheita on uusi raamatunkäännös. UT2020:n mallilukija on pääkaupunkiseudulla asuva sairaanhoitajaopiskelija, joka suhtautuu myönteisesti kirkon toimintaan, mutta joka ei hallitse kristilliseen kieleen liittyviä, usein maalaisyhteisöstä peräisin olevia sanoja. Tiettävästi ajatuksena ei ole painaa käännöksestä kirjaa lainkaan, vaan se ilmestyy vain Raamattu.fi-sivustolla, josta löytyy useita eri raamatunkäännöksiä. Toisaalta opetuslapsen korvaaminen oppilaalla on kyllä typistämistä, sillä oppilas ja opetuslapsi tarkoittavat eri asioista. Jos lähivuosina päätettäisiin tehdä uusin käännös kirkkoraamatuksi, niin se olisi valmis aikaisintaan 2030-luvulla. Lisäksi yleisöpalautetta on kerätty laajasti. Raamattu on elävä niin kauan, kuin raamatunkäännökset herättävät tunteita. Suomen Pipliaseuran pääsihteeri Markku Kotila sanoo Helsingin Sanomissa, ettei suomennoksen mallilukija kuulu kirkolliseen sisäpiiriin
Joillakin kirkoilla on omia malliviljelyksiäkin. Lisäksi sikäläiset kirkot ovat yleensä kiinnostuneita katastrofityöstä ja ruokaturva-asioista, Suomen Lähetysseuran katastrofityön koordinaattori Miia Barrow kertoo. YK:n arvion mukaan yli kolmannes 30 miljoonasta jemeniläisistä kärsii aliravitsemuksesta ja 80 prosenttia tarvitsee apua päivittäisten tarpeidensa täyttämiseen. uutiset | koronan vaikutukset | V aikka koronapandemia helpottaa Euroopassa, monissa maailman köyhimmissä maissa tilanne on viime viikkoina entisestään huonontunut. Heidän tulonsa loppuivat liikkumisrajoitusten vuoksi kuin seinään, eikä heillä ole pahan päivän varastoja – ei rahana eikä elintarvikkeina. Aasiassa ravitsemustilanne on kevään aikana huonontunut esimerkiksi Afganistanissa ja Jemenissä. 8 KOTIMAA | 31.7.2020. Eteläisellä pallonpuoliskolla ruokaturvatilannetta auttaa se, että monilla alueilla viime viikot ovat olleet sadonkorjuun aikaa. Esimerkiksi eteläisimmässä Afrikassa papuja maissisatoa on jo valmistunut, ja ruokaa on pystytty jakamaan tarvitseville. Suomen Lähetysseuran katastrofityön koordinaattorin Miia Barrown mukaan ruokapula on viime kuukausina pahentunut useissa järjestön kohdemaissa. Ilmiö näkyy myös kristillisten suomalaisjärjestöjen kohdealueilla. Ruokaturvan kehittämisestä on tulossa yhä tärkeämpi osa tulevaisuuden kehitysyhteistyötä. Tällaisia maita ovat muun muassa Nepal, Uganda sekä Kambodža, jossa ruoka-apua ei ole aiemmin tarvinnut juurikaan jakaa. Koronapandemian aikana Lähetysseura on tehnyt ruokaturvatyötä kirkkokumppanin kanssa muun muassa Etiopiassa, Zimbabwessa, Kolumbiassa ja Boliviassa. Ruoka-apu on pitänyt pyrkiä toimittamaan ilman tartuntariskiä, ja usein hankkeisiin on liittynyt hygieniavalistusta ja myös hygieniatarvikkeiden toimittamista. Kriisitilanteissa yhteisöt pystyvät lisäksi antamaan hengellistä ja psykososiaalista tukea, Barrow lisää. Näillä alueilla koronapandemia ja sen vastaiset liikkumisrajoitukset ovat estäneet kylvötöitä, ja vaarana on seuraavan satokauden jääminen heikoksi. YK:n alainen Maailman ruokaohjelma WFP ennakoi huhtikuussa, että akuutista nälästä kärsivien ihmisten määrä uhkaa lähes kaksinkertaistua noin 265 miljoonaan vuoden loppuun mennessä. Erityisen ahtaalla Zimbabwessa ja muualla ovat olleet kaupunkien miljoonat päivätyöläiset, jotka työskentelevät ilman vakituista työsopimusta. Virus toi mukanaan nälän ruokaturva | Koronapandemia on lisännyt aliravitsemusta globaalin etelän köyhissä maissa. Korona-aikana ruokaturvahankkeiden erityispiirre on ollut korostunut hygieenisyys. Jemenissä avustushankkeen aloitti kesäkuussa helluntailainen Fida, tiettävästi ensimmäisenä kristillisenä suomalaisjärjestönä. Samaan aikaan yhteiskunnan turvaverkko on olematon. Nyt näiden hankkeiden kautta on jaettu ruoka-apua ja kasvosuojaimia sekä tietoa viruksesta radion, television ja sosiaalisen median välityksellä. Vaikka liikkumisrajoituksia on nyt jo purettu, tilanne on yhä kaikkea muuta kuin normaali. Joidenkin kirkkokuntien palveluksessa on erityisiä ruokaturvavastaavia, ja yhteisöjen edustajia on mukana pienviljelijöiden tuottajajärjestöissä. – Zimbabwe oli jo entuudestaan kärsinyt pitkittyneestä kuivuudesta ja satomenetyksistä. – Kirkot ovat siellä, missä ihmiset ovat, ja niillä on paikallistuntemusta. Latinalaisessa Amerikassa koronan lisäämästä ruokapulasta on kärsitty muun muassa Venezuelassa, Haitissa ja Kolumbiassa. Päivätyöläisten asema kohentuu kunnolla vasta, kun yhteiskunnan toiminta ja liike-elämän eri sektorit palaavat normaaleiksi, Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva kertoo. Niin nurinkurista kuin se onkin, keskeinen syy akuuttiin ruokapulaan ovat pandemian hillitsemiseksi määrätyt liikkumisrajoitukset. – Monet meidän ohjelmamaistamme tulevat koronapandemiassa myöhemmässä aallossa ja ruokaturvaja toimeentulotilanne on heikentynyt vasta viime aikoina. Sen sijaan Itäja Länsi-Afrikassa ja osin eteläisessä Aasiassa pääviljelykausi on vasta alkamassa. Monet kirkkokunnat ovat jäsenmäärältään isoja, mikä tekee niistä merkittäviä kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Kun työmatkaliikenne loppuu, pysähtyvät sekä rahavirrat että elintarvikkeiden matka pelloilta ruokapöytiin. Kirkoilla oma tärkeä roolinsa Paikalliskirkoilla on merkittävä rooli ruokaturvatyössä erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Nyt kun tämä koronakriisi on tullut siihen päälle, niin kyllä siellä puhutaan nälästä, Barrow sanoo. Moni globaalin etelän ihminen elää kädestä suuhun ja tienaa ruokaostostensa vaatiman rahasumman samana päivänä. Järjestön johtaja David Beasley varoitti, että pandemian synnyttämä talouslama voi johtaa ”raamatullisen mittakaavan nälänhätään” useilla alueilla, ellei humanitaarista apua lisätä. Koronataudin aiheuttaman sairastumisten ja kuolemantapausten kannoilla slummeihin ja köyhiin kyliin on hiipinyt nälkä. Yksi niistä on Zimbabwe, jossa Lähetysseura on tehnyt yhteisökehitystyötä muun muassa paikallisen kirkkojen neuvoston kanssa
Esimerkiksi Itä-Afrikassa viime vuoden tuotantoa vaikeutti sateiden viivästyminen. Vaikka monissa maissa palataan jo kohti normaalia, ruokaturvallisuuteen on tullut vaurioita. Nälästä kärsivien ihmisten määrä maailmassa väheni pitkään, kunnes se 2010-luvulla kääntyi jälleen kasvuun muun muassa konfliktien ja ilmastonmuutoksen seurauksena. Tilannetta pahentaa se, että monissa köyhissä maissa maanviljelys ja karjanhoito ovat kärsineet jo entuudestaan monista ongelmista. Korona-aikana järjestöt ovat tukeneet pienviljelijöitä muun muassa siemenviljaa toimittamalla. HEIKKI SALMELA Juttua varten on haastateltu myös maaja metsätalouden kehityshankkeisiin keskittyvän Food and Forest Development Finland -järjestön ohjelmajohtajaa Tiina Huviota. – Koulutuksissa viljelijöille on opetettu esimerkiksi kiertoviljelyä eli sitä, että eri vuosina pellolla kasvatetaan eri kasveja, mikä parantaa maaperän tuottavuutta. Mikäli koronapandemian aiheuttama nälkä ja taloudellinen epävarmuus jatkuvat, uhkiksi nousevat myös uudet levottomuudet, konfliktit ja pakolaisuus. 9 KOTIMAA | 31.7.2020. Lisäksi alue on kärsinyt heinäsirkkaparvista. Kehitystyölle on tarvetta. – Nyt puhutaan todella isosta haasteesta sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Nepalissa Covid-19-epidemia onnistuttiin jo kerran pysäyttämään, mutta toukokuussa virus alkoi levitä uudestaan. Liikuntavammainen kauppias Tikaram Dagaura sai ruokaapua Lähetysseuran kumppanijärjestöltä, kun liikkumisrajoitukset pakottivat hänet sulkemaan kauppansa. Tällä epidemialla tulee olemaan todella pitkä vaikutus. | Kuva: Forward Looking -järjestö ” Vaarana on myös seuraavan satokauden jääminen heikoksi. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat ruokaturvaongelmat olivat kehitysyhteistyössä iso teema jo ennen koronaa. Tänä vuonna kiusana ovat olleet rankkasateet, tulvat ja maanvyöryt. Menetykset uhkaavat näiden ihmisten elinkeinoa ja tulevaisuuden toimeentuloa. Koronan myötä aihepiiri tulee korostumaan entisestään, Kirkon ulkomaanavun Eija Alajarva toteaa. Väkiluvun kasvu lisää elintarvikkeiden kysyntää, ja entisten haasteiden lisäksi korona uhkaa jättää monen maan ruokaturvaan pitkäaikaisen loven. Lisäksi on mietitty olosuhteisiin paremmin soveltuvia viljelykasveja sekä opetettu veden keräämistä ja veden järkevää käyttöä, kuten täsmäkastelujärjestelmiä, Lähetysseuran Miia Barrow luettelee. Pidemmän ajan ratkaisuja haetaan viljelysmenetelmien kehittämisestä sekä pienviljelijöille ja karjankasvattajille suunnatuista koulutushankkeista. Esimerkiksi tarhakanoja on korona-aikana kuollut suurin joukoin, kun omistajat eivät ole päässeet ruokkimaan eläimiään liikkumisrajoitusten vuoksi
Samalla kysyn itseltäni: miten itse ymmärrän Jumalan asumisen ihmisen sisimmässä. Ukko-Paavon hengellisistä pohdiskeluista nykyihminen ei ymmärtäisi paljoakaan. Toisinaan tätä sanaa onkin esitetty vanhurskauden korvaajaksi. Puhuvatko seppä Högman ja Tommy Hellsten samasta asiasta, vaikka yli 200 vuoden kulttuurikehitys vaikuttaakin ilmaisuun, jolla he asian esittävät. Kun UT2020 -kääntäjät eivät ottaneet vastaan haastetta luoda uskonnolliseen kieleemme yhtä uudissanaa, joka korvaisi sanan vanhurskaus, voisi Suomen evankelis-luterilainen kirkko julistaa sanastokilpailun ja yrittää sitä kautta etsiä sanoja, jotka voisivat korvata vanhurskauden ja muut hankalat sanat. Uusi käännös ei sisällä kertaakaan sanaa vanhurskaus eri muodoissaan, vaan sen sijasta on käytetty useita eri käännösvastineita. Hän kysyi:” Tekö annatte syntejä anteeksi rahasta?” Tähän oli Sundström vastannut, että ”ei pidä valheita uskoa, ei Herra Jeesus ole ketään rahalla helvetistä ostanut!” Marja Vilkama 21.7. Tämä ratkaisu on kuitenkin ongelmallinen, koska se tarkoittaa, ettei vanhurskautta sanana enää löydy kyseisestä raamatunkäännöksestä. korvaa V iime aikoina keskustelua on herättänyt Uuden testamentin uusi suomennos, UT2020, joka on määrä julkistaa syksyllä Helsingin kirjamessuilla. Sana voi olla toisaalta oikeudentuntoisen synonyymi, jolloin sanan merkityksen painopiste on subjektin omassa kokemuksessa ja sen mukaisessa toiminnassa. Sanana se on todennäköisimmin yhdistelmä sanoista vaka, eli varma, luja sekä hurskas, eli viisas, ymmärtäväinen. KOTIMAA | 31.7.2020. Kielto ei tehonnut Kalleen, vaan hän meni nyt niiden luokse, joiden kautta oli herätykseen tullut. Raamatussa käytetty kieli antaa kuitenkin perustan uskonnolliselle kielelle. Sana oikeamielinen on kuitenkin ongelmallinen, koska se on vähintäänkin kaksimerkityksinen. ” Jäsenkadosta kärsivän kirkon ongelma on osaltaan myös sanastollinen ongelma. 10 mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. sdq-sanue vuoden 1992 Kirkkoraamatun Psalmien kirjassa” Vanhurskaus – vaikea sana, joka pitäisi korvata uudissanalla raamatunkäännös | Vanhurskaus on yksi evankelis-luterilaisen kirkon keskeisimmistä sanoista, kirjoittaa teologian tohtori Jukka Palola. Uuden korvaavan sanan luominen on ensisijaisesti kääntäjien tehtävä. Asian tekee huomionarvoiseksi se, että vanhurskaus on Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle yksi kaikkein keskeisimmistä sanoista – onhan oppi vanhurskautuksesta neljänneksi tärkein uskonkohta kirkon päätunnustuskirjan Augsburgin tunnustuksen mukaan. Tämä ei ole vain indoeurooppalaisten kielten tilanne, vaan sama koskee myös lähisukukieltämme viroa: õiglus / õige. JUKKA PALOLA Teologian tohtori, Jämsä Kirjoittaja on väitellyt Helsingin yliopistossa vuonna 2011 aiheesta ”Vanhurskautta, oikeutta vai uskollisuutta. Onko se koettavissa oleva asia, kuten Hellsten antaa ymmärtää. Anita Ojala 27.7. Agricola käytti kuitenkin myös muita käännösvastineita, yleisimmin sanoja oikea tai oikeus. Yleisin käännösvastine sanan vanhurskaus jälkeen on kuitenkin oikeamielisyys. Vuoden 1992 Kirkkoraamatussa sanan vanhurskaus rinnalla käännösvastineina käytetään myös esimerkiksi sanoja oikeudenmukaisuus, oikeus, oikein tekevä, syytön, viaton, oikea, hyvyys, uskollisuus, totuus, hurskas, pelastettu ja auttaja sekä ystävä. Viimeaikaisessa keskustelussa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon erilaisista ongelmista on jäänyt vähemmälle huomiolle se, että jäsenkadosta kärsivän kirkon ongelma on osaltaan myös sanastollinen ongelma. Kirkko joutuu käyttämään opetuksessaan ja julistuksessaan vanhurskauden kaltaisia teologisia erityistermejä, joiden merkitys täytyy opettaa ja opiskella erikseen. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Mikael Agricola käytti sanaa vanhurskaus kääntäessään Raamatun kirjoja suomeksi. Jos sana vanhurskaus ei enää ole Raamatussa, koko sana menettää lopulta merkityksensä. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Toisaalta sana voi saada synonyymikseen myös ilmaisut oikein ajatteleva ja nuhteeton, jolloin sen merkityksen painopiste on jonkin ulkoisen normin mukaisessa ajattelussa ja tuon normin mukaisessa nuhteettomuudessa. Mutta varoittivat kovasti menemästä siihen ” villiuskoon”, joka kuulemma rahasta antaa syntejä anteeksi. Jopa niin, ettei hän saanut enää nukutuksi. Tässä sielun hädässään hän meni pappien puheille Helsinkiin, mutta eivät nämä voineet häntä auttaa. Kotimaa24:n lukijablogeissa sanottua Seurapuheet saivat Kallen heränneelle tunnolle. Suomen kieleen on nimittäin aiemminkin luotu uutta sanastoa yleisökilpailun avulla. Meille tutuissa indoeurooppalaisissa kielissä vanhurskautta tarkoittavilla sanoilla on selvä yhteys oikeaa tarkoittavaan sanaan: ruotsin rättfärdighet / rätt, englannin righteousness / right, saksan Gerechtigkeit / recht, ranskan justice / just ja latinan iustitia / iustus. Sana oikeamielisyys ei myöskään käytännössä sovi monessakaan yhteydessä sanan vanhurskaus korvaajaksi. Vanhurskaudesta on tullut suomen kielessä teologinen erityistermi, jonka merkitys ei välttämättä aukene meille itsestään, vaan suomea äidinkielenäänkin puhuvan täytyy erikseen oppia tai opetella se. Kirkon itsensä kannalta olisi hyvä, jos tällaiset sanat voitaisiin korvata sanoilla, jotka olisivat toisaalta ymmärrettävissä sellaisenaan, mutta jotka toisaalta voisivat samalla toimia teologisina termeinä ja ottaa kantaakseen kaikki ne teologiset merkitykset, jotka niillä korvattaviin sanoihin liittyvät. Tässä joukossa ainoastaan suomenkielinen lukija ei automaattisesti ymmärrä, että sanalla vanhurskaus on jotakin tekemistä oikean kanssa
Jos Luojakin tarvitsi leponsa, emmekö myös me ihmiset voi levätä hyvillä mielin. Tv-jumalanpalveluksia seuratessani olen pannut merkille perinteisen kirkkomusiikin muuttuneen viihteen puolelle. Ei viihteellistä kirkkomusiikkia 11 KOTIMAA | 31.7.2020. Numerossa 27-28/2020 oli toimittaja Olli Seppälän kiinnostava juttu kirjailija Tommi Melenderistä. Varmaan niitä kuunnellaan sieltä, tilastoista en tiedä. Lepo on siis ollut oleellinen osa maailmaa jo sen syntyhetkellä. Löytyykö niitä myös lomalle ja levolle. Kiitoksen ansaitsee myös Jussi Rytkösen hyvä juttu ”Sirpin ja vasaran soturit”. Ei työttömillä, eikä usein myöskään pätkätyöläisillä. Kesäloma on osa suomalaista unelmaa silloinkin, kun lomaa ei ole. Kiitokset tästä Olli Seppälälle! Olen kaivannut tämänkaltaisia juttuja. Korvissa kuuluu vain suvituulen kutsu, joka tempaisee mukaan ”järjestelmän rattaissa” pitkän talven rimpuilleen kulkijan. Tunnetuin loman ja levon teologian lähde on tietenkin luomiskertomus. Usein puhutaan, että suomalaisille uskon asiat ovat korostetun yksityisiä ja että monet uskovat ”omalla tavallaan” eli jotenkin toisin kuin virallinen oppi menee. Saatuaan kuutena päivänä työnsä päätökseen Jumala katseli kaikkea, mitä oli saanut aikaiseksi ja totesi sen olevan hyvää. Se kuuluu myös luonnon kiertokulkuun ja järjestykseen. Vanhassa Testamentissa kerrotaan myös, kuinka pelloille annettiin kesantovuosi joka seitsemäs vuosi. Uudemmalle musiikille on kyllä oma paikkansa ja tilansa. Täysi toimettomuus ei edusta minulle lepoa. PENTTI TYNKKYNEN dir.mus. Uudesta testamentistakin löytyy loman ja levon teologian juuria. Ja toden totta, kesällä on syytä levätä, jos siihen vain tilaisuus tarjoutuu. IRJA LOHILAHTI Posio Kuunnellaanko jumalanpalveluksia netistä. Äitini, maatalon emäntä, vaati myös kesälomalaisilta osallistumista pieniin kotitilan askareisiin. Kirkkolaulussa ja musiikissa perinteen säilyttäminen on kansankirkossamme keskeinen asia. Yhdelle siitä voi tulla mieleen riippukeinu tai laiturin nokka, toiselle puutarhatyöt ovat lepoa. Levosta sen sijaan puhutaan kymmenissä jakeissa. ” Lepo on ollut oleellinen osa maailmaa jo sen syntyhetkellä. Ehkäpä suhteeni lomailuun ja lepoon on perua kotikasvatuksesta. Ei estä kukaan, kun matkaa teen”. Talouteemme tulee Kotimaa. Sen jälkeen Luojakin lepäsi seitsemäntenä päivänä. Mutta mitä lepo sitten tarkoittaa. Vanhempi väestö, joka ei käytä nettiä, säilyy kuulijana radion kautta. Kirkossa yleensä asialle kuin asialle pitää löytää teologiset perustelut. Viljelymaankin piti saada levätä, jotta se jaksaisi paremmin tuottaa satoa. OLLI PUUSTINEN Mäntsälä Kiitos lehdestä Aamukahvin ääressä tuli työpaikalla luetuksi Kotimaan 24.7. Silti lomaa kaivataan ja siitä unelmoidaan. luvussa, Jeesus itse kutsuu seuraajiaan lepoon: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Matteuksen evankeliumin 11. Toivottavasti samantyyppisiä kirjoituksia tulee jatkossakin. ilmestynyt numero. Siihen kuuluu vapaus työstä ja arjen vaivoista. Onneksi ei vielä ole kuulunut Jeesus-tangoa tai Paavali-humppaa. Artikkelissa ”Äänimaiseman pitäisi tuntua joltakin”, oli todettu radiojumalanpalvelusten kuulijoiden laskeva määrä. Se on symboli vapaudelle ja huolettomuudelle. | kolumni | ”K äyn ahon laitaa, minä ilman paitaa. Itse koen iloa siitä, että saan lomalla puuhailla ja rakennella mökillä tai liikkua omassa metsässäni. Minä annan teille levon.” Loman ja levon teologiaa JUKKA KESKITALO Kirjoittaja on Oulun hiippakunnan piispa. Kaikillahan sitä ei todellakaan ole. Niinpä onkin virkistävää, kun joku avautuu näin avoimesti ja analyyttisesti henkilökohtaisista asioistaan. Jos joku nuorista esitti vastalauseen ja kertoi haluavansa ”rentoutua”, vastasi äitini puolittain huumorilla, mutta osin myös tosissaan: ”Tässä talossa rentoudutaan työtä tekemällä.” Ikänsä kovaa fyysistä työtä tehneen naisen käsitys rentoutumisesta on jäänyt legendaariseksi lausahdukseksi perheessämme. Puolisoni toimii seurakunnallisissa luottamustehtävissä, ja minäkin tätä lehteä varsin säännöllisesti luen. Juha ”Wat” Vainion tunnettu kesäralli pukee sanoiksi monen unelman. Monen yhteydenoton edustajana toivon asiasta avointa keskustelua. Itse ajattelen, kun tykkään nimenomaan perinteisestä jumalanpalveluksesta – johon esimerkiksi musiikkivalinnoilla voidaan saada vaihtelua – että yksi syy radiojumalanpalvelusten kuulijoiden vähentymiseen on se, että hyvin moni seurakunta lähettää messun tai sanajumalanpalveluksen omasta kirkostaan nettiyhteyden kautta. Kyllä toki löytyy, vaikka Raamatussa ei sinänsä kertaakaan mainitakaan sanaa loma
Huhtikuussa kuollut Unto Helin (1940– 2020) muistetaan perustamistaan Jengija katulähetyksestä, Myllykummun kurssikeskuksesta ja Lähetysapu ry:stä. Ne ovat keväällä 2020 poismenneen nuorisotyöntekijä ja diakoni Unto Helinin perintöä, jota vaalitaan Satakunnan sydänmailla Leväsjoella ja Pomarkussa. Lupaa ei kysytty kirkkoherralta, koska tiedettiin, että sitä tuskin olisi herunut. 1970-luvun tolppajulisteita näkee yhä armon vuonna 2020 ainakin Satakunnan teiden varsilla. – Johtuen kirkollisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta vastaanotto oli yllättävän myönteistä. Tuolloin kasvu-uralla ollut helluntaiherätys näki Helinissä tosiuskovaisen toiminnan miehen, ja kustannusliike Ristin Voitto julkai12 KOTIMAA | 31.7.2020. Myllykummun kaksijakoinen perintö Tolppajulisteita, traktaatteja ja Jeesus-uutisia painetaan yhä 1970-luvun retrotyyliin Myllykummun kurssikeskus ry:n kirjapainossa Leväsjoella. Ihmisten kohtaamisessa tarvittiin kättä pidempää. Henkilökohtaista uskoa korostettiin ja sanoman eteenpäin viemisellä oli kiire. Jeesus-uutiset oli hänellä mielessä viimeiseen asti. – Jeesus-liike harjoitti suoraviivaista evankeliointia. Siksi he perustivat oman radikaalin toiminnan yhdistyksen, Matti Helin kertoo. evankelioiminen J eesus tulee pian, oletko valmis. Yksi Unto ja Irma Helinin kuudesta lapsesta on Matti Helin, 52, joka nykyisin toimii Tampereen kaupunkilähetyksen järjestöjohtajana. Jeesusnuoret menivät tanssipaikoille ja orkesterin ollessa tauolla he julistivat lavalta pelastusta Jeesuksessa. Jeesus-hipit suuntasivat sanomansa valtiokirkon laitostumista ja tapakristillisyyttä vastaan. Noormarkussa oli pappina samanhenkinen Sakari Pöyhönen, jonka kanssa Unto Helin toimi. Hän on nähnyt kehityksen sekä sisältä että etäältä. Retoriikka oli reipasta ja teksti kovaa. Siellä painettiin materiaalia innokkaille katuevankelistoille. Hän muistaa tarinat Jeesus-nuorten radikaaleista menetelmistä. Noormarkun kirkkoherranvirastossa oli 1960-lopulla kopiokone, jota voimakkaan herätyksen kokenut nuorisotyöntekijä Unto Helin alkoi käyttää lentolehtisten painamiseen. | Kuva: Matti Helinin kotialbumi Jengija katulähetys ry perustettiin 1974, koska Unto Helinin mielestä kirkon toiminta oli passiivista ja laitostunutta. Suomeen rantautuneesta Jeesus-hippien liikkeestä tuli osa Unto Helinin Jengija katulähetystä. Nyt nämä nuoret alkavat olla yli 60-vuotiaita. Unto Helin menehtyi huhtikuussa. Vähän aiemmin syntynyt Satakunnan Kansanlähetys, jota Helin oli ollut perustamassa, ei ollut tarpeeksi suora julistuksessaan. Puhuttiin herätyksestä, Matti Helin arvioi toiminnan menestymistä. Kysyttiin nimismieheltä lupa kaiuttimien käyttöön, pantiin ne auton katolle ja mentiin kaduille julistamaan evankeliumia. Toiminnassa oli 1970-luvulla mukana satoja nuoria, jotka Noormarkun seurakunnan nuorisotyöntekijänä vuodesta 1968 ollut Unto Helin tempasi mukaansa. TEKSTI ??|???KAJ AALTO ” Kun jaettiin Pori Jazzeilla trakuja, niin mentiin myös kirkkoherran postiluukulle, koska epäiltiin, ettei tämä ole oikeassa uskossa. Leipäpapit olivat kaiken pahan alku ja juuri. Sittemmin avainasemaan nousi Leväsjoella Siikaisten kunnassa sijaitseva kirjapaino, jota laajennettiin kolme kertaa. Pori-Kankaanpää-akselilla toimittiin lähinnä, Matti Helin kertoo. Niitä painetaan edelleen samoin kuin retrohenkisiä traktaatteja ja lehtisiä, joiden takana on Myllykummun kurssikeskus ry:n osoite Leväsjoelle. – Kansanlähetyksen toiminta oli astetta kirkollisempaa
Ydinryhmä lähti pikkubussilla eri puolille Suomea jakamaan evankeliumia. Myllykummussa järjestettiin katulähetyspäiviä, jonne väkeä tuli laajalta alueelta. Silloin ei ollut ajankohtaista analysoida sisältöjä teologisesti. Niissä on lopunajoilla pelottelua ja 1970-luvun ahdasmielisyyttä. Raamatuntulkinta oli kirjaimellista, Matti Helin arvioi. Se tulkinta, että Jeesus tulee pian, joka näkyi katukuvassa, elettiin myös todeksi. Riikonen, joka kertoo 1970-80-luvun taitteessa jakaneensa tuhansia lehtiä. Omilla koneilla tehtiin tolppajulisteita ja Jeesus-teippiä sekä traktaatteja. Juicen ensimmäisellä levyllä vuodelta 1973 on kappale Jeesus pelastaa, joka oli taiteilijan » 13 KOTIMAA | 31.7.2020. Näin syntyi valtakunnallinen solurakenne, jonka avainhenkilöt värväsivät seurakuntanuoria Jeesus-uutisten jakamiseen. Hän kertoi viihtyneensä kokonaisen kesäpäivän nuorten porukassa keskustellen, jäätelöä syöden ja uimassa käyden. Myllykummun työkeskuksesta, jona sitä myös nimitettiin, muodostui puhdasverinen hippikommuuni, jossa oli välivuotta viettäviä nuoria. Mutta se on nähtävä osana sitä aikaa. Leväsjoelta maailmalle levitettyjen traktaattien tyyli oli ehdoton: taivas tai helvetti. – Ajattelu oli teologisesti kapeata, ei kovin kokonaisvaltaista, jos niin sanoisin. Leväsjoen päätuote oli lehti nimeltä Jeesus-uutisia. Hän kävi Leväsjoella kahtena kesänä viikon vapaaehtoistyössä, koska jännittävältä kuulostava jengilähetys kiinnosti häntä. Tämä juliste ikuistettiin Porin Mäntyluodon tien varrella. Jeesus-nuorten Kleinbussiin eksyi myös lauluntekijä Juice Leskinen 1970-luvun alussa. Siitä otettiin jopa miljoonapainoksia, joihin Myllykummun painokoneet eivät riittäneet, vaan ne oli tehtävä sanomalehtipainoissa. – Kyllä se ahdasmielistä toimintaa oli nykypäivän näkökulmasta, Helin summaa. | Kuva: Matti Helinin kotialbumi si Helinin kirjasen Kun kristityn nimi on mulla vuonna 1973. Yksi näistä nuorista oli toiminnanjohtaja ja kirjailija Teuvo V. Se vaihe tuli myöhemmin. Ei ajateltukaan, että tämä liike voisi jatkua seuraavassa sukupolvessa. – Radikaali ja epäsovinnainen toiminta kolahti ja vetosi nuoriin, Riikonen muistelee. – Muistan, kun jaettiin Pori Jazzeilla trakuja, niin mentiin myös kirkkoherran postiluukulle, koska epäiltiin, ettei tämä ole oikeassa uskossa, Riikonen naurahtaa. – Se on osa nuoruuttani ja ehdottomuutta, eikä sitä pidä hävetä. – Kyllä toiminnassa oli sellaista tarkoitus-pyhittää-keinot-moraalia, joka nykypäivän näkökulmasta on pelottelua. Teologiset näkemykseni ovat toki muuttuneet. Matti Helin toteaa, että tarkoituksena olikin ärsyttää ja horjuttaa ihmisten mielenrauhaa, jotta viesti puhuttelisi. Tolppajulisteita näkee edelleen ainakin Satakunnan alueella. | Kuva: Kaj Aalto Jengija katulähetyksen ydinryhmä ajoi pikkubussilla eri puolille Suomea jakamaan evankeliumia. En ole niin vakuuttunut siitä ratkaisukeskeisyydestä, jota lentolehtisissä tarjottiin
Hänellä oli vahva kutsumus ja hän teki työnsä uskollisesti loppuun asti, Skyprintin toimitusjohtaja ja ainoa vakituinen työntekijä Mika Ropanen kertoo. Sitä kannattivat herätyskristityt, kunnes 1980-luvun lopulla iski lama ja rahat loppuivat. Tosiasiassa Jeesus-uutisia ja traktaatteja painettiin kaikkea muuta kuin kaupallisuus mielessä. 14 KOTIMAA | 31.7.2020. Karjalassa ja Baltiassa toimittiin paikallisten terveysviranomaisten kanssa, Matti Helin sanoo. Konekantaa on uudistettu kymmenisen vuotta sitten, mutta sitomakoneet 1970-luvulta ovat yhä käytössä. – Retoriikka oli sellaista, etten sitä yhtään ihmettele. Liikevaihto on 200 000 euron luokkaa. – Voimakkaasta kirkkokritiikistä huolimatta on hakeuduttu kirkon tehtäviin. | Kuva: Kaj Aalto Myllykumpuun muodostui hippikommuuni, jossa oli välivuotta viettäviä nuoria. Rahat saatiin uskovien lahjoituksina, ja lehtiä jaettiin ilmaiseksi. Se vaikutti heidän ammatinvalintaansa. Helinillä oli hyvät suhteet Niilo Yli-Vainioon ja helluntailaisia oli mukana Myllykummun tapahtumissa. Hän oli perustanut Lähetysapu ry:n jo 80-luvulla diakoniatyötä varten. Jengija katulähetys oli maakuntien liike. – Kunnioitan Unto Helinin työpanosta. Leväsjoen päätuote oli lehti nimeltä Jeesus-uutisia. Se toimii yhä omistajana Myllykummun kurssikeskus ry:ssä. Siitä otettiin miljoonapainoksia. – Avustustyö oli professionaalisempaa kuin miltä päällepäin näyttää. Siitä pelastettiin kirjapaino, josta myöhemmin muodostettiin Skyprint Oy. Unto Helin oli siellä mukana, vaikka liikkuminen pyörätuolin kanssa oli hankalaa. Vaikka Unto Helin oli vahvasti kirkkokriittinen ja hänen karismaattinen tyylinsä muistutti helluntaiherätyksen ja vapaakirkon saarnaajia, hän pysyi aina evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä. Unto Helinin poismenon jälkeen Matti Helin kertoo saaneensa useita spontaaneja yhteydenottoja luterilaisen kirkon työntekijöiltä, jotka ovat olleet jakamassa traktaatteja. Viimeinen avustuskuorma lähti maaliskuussa Baltiaan juuri ennen kuin korona sulki rajat. Enkä ollut ihan väärässä, Matti Helin toteaa. Jos Jeesus jakoi mielipiteet 50 vuotta sitten, sen teki henkilönä myös Unto Helin. – Sanoin joskus, että isä on mies, joka kuolee saappaat jalassa. Yhdistys meni konkurssiin. Vähäosaisten auttaminen niin kotimaassa kuin entisessä Neuvostoliitossa innosti herätyskristillistä väkeä. evankelioiminen kannanotto Jeesuksen kaupallistamiseen. | Kuva: Matti Helinin kotialbumi hänellä oli mielessä Jeesus-uutisia. Jengija katulähetyksen konkurssi 1990 muutti Unto Helinin toiminnan painopistettä. Kaupallista kirjapainotoimintaa harjoittavan painotalon asiakkaina on muun muassa kuntia, kristillisiä järjestöjä ja Lähetysapu ry. Jos on Jumalan tahto, se jatkuu, Mika Ropanen sanoo. Leväsjoelta kotoisin oleva Ropanen on vetänyt kirjapainoa vuodesta 2004 lähtien. Viimeiseen asti ” Radikaali ja epäsovinnainen toiminta kolahti ja vetosi nuoriin. Samaan hengenvetoon he sanovat, ettei heidän teologinen ajattelunsa enää ole sama kuin silloin. – Unto Helinin lähtö teki kipeää. Hänen isänsä oli useita vuosia painajana samoissa tiloissa. Sen ajan monoliittinen ajattelu kirkossa oli aivan jotain muuta kuin nuorten suora toiminta, Matti Helin arvioi. Myöhemmin avustustoiminta suuntautui Baltian maihin. Mutta ei toiminta voi olla yhdestä ihmisestä kiinni. Uskovien piireissä laulu koettiin härskinä pilkkana, mutta yhtä kaikki se on ensimmäisen Juicen laulu, joka on soinut Yleisradiossa. Hän oli uskossaan ja näkemyksissään ehdoton toiminnan mies. Hän oli se, joka pani toiminnan liikkeelle. Siellä autettiin erityisesti venäläisiä, jotka ovat vähemmistössä ja monesti huonommassa asemassa. Israel-ystävänä tunnettu Helin suuntasi Israelissa apua myös palestiinalaiskristityille
Siinä taidetta tehdään purettaviin rakennuksiin. Purkutaidetta on Keravalla nähty aikaisemmin. Immersiivinen tarkoittaa, että teos ympäröi katsojan, hän menee ikään kuin teoksen sisälle, uppoutuu siihen. Elokuun aukioloajat kannattaa tarkistaa osoitteesta purkutaide.com. 15 KOTIMAA | 31.7.2020. OLLI SEPPÄLÄ Taiteen kotitalo Keravalla osoitteessa Moukaritie 4. Kokonaan musta-valkoinen asunto ja jutun kirjoittajan profiili. Nyt jäljellä on vuonna 1971 valmistuneen talon joutsenlaulu, viimeinen kukoistus ennen muuttumista kiviröykkiöksi. Katovaisuus on vahvasti läsnä Taiteen kotitalossa. Nyt toteutettu Taiteen kotitalo eli kokonaisen kerrostalon ”taiteellistaminen” on selvästi kunnianhimoisin projekti. Kokonaisvaltaisuus, jokaisen huoneiston erilainen tunnelma ja maailmanselitys innostavat. ” Vain kokemus jää elämään, jos on jäädäkseen. Iso ajatus on taiteen katovaisuus. Katsojalle Taiteen kotitalo on suorastaan kohottava kokemus. | Kuvat: Olli Seppälä Purettavaksi tuomittu kerrostalo sai hetkeksi uuden elämän Keravalla. Asunnoissa katsojia kiehtoo yhtä paljon taide kuin ajatus asunnon entisistä asukkaista. Monissa töissä on viittauksia ajan ilmiöihin, kuten tasa-arvoon, maahanmuuttajiin ja suomalaisuuteen. Yleensä asunnot on maalattu jonkun kuvallisen tai muun idean pohjalta. | purkutaide | K eravan Ahjosta löytyy purettavaksi aiottu kerrostalo, josta on tullut suosittu taidekohde. Auki ti–su klo 10–17. Moukaritien taideprojekti on samalla yhteiskunnallinen. Liki sata taitelijaa on maalannut kaupungin omistaman ja purettavaksi määrätyn entisen vuokratalon sisätilat ja huoneistot kokonaisvaltaisiksi tilataideNiin katoaa mainen kunnia teoksiksi. Uskonnolliset viittaukset ovat harvinaisempia. Taiteen kotitalon asunnoissa katsoja muuttuu osaksi taideteoista. Suurella vaivalla tehty teos on esillä vain muutaman kuukauden, joskus lyhyemmänkin aikaa. Toki teokset ovat taiteelliselta laadultaan varsin eritasoisia, mutta se ei haittaa, pikemminkin päinvastoin. Purkutaide on katovaisuuden ansiosta tulkittavissa jopa uskonnolliseksi taiteeksi riippumatta ajallisten teosten teemoista. Näkyvän materiaalisuuden katoaminen on suorastaan elämänkatsomuksellista: vain kokemus jää elämään, jos on jäädäkseen. Samankaltainen kokemus on esimerkiksi kirkoissa, joissa on paljon seinämaalauksia tai videopeleissä, jotka ”imaisevat” pelaajan sisään maailmansa. Siihen on haettu esikuvia muun muassa Saksasta Berliinistä. Toteutukset vaihtelevat graffiteista veistoksiin. Keitä he olivat. Asunnoissa on eletty, sairastettu ja ehkä kuoltu ja synnyttykin. Niin katoaa mainen arkkitehtuurin kunnia. Kiinteistössä on rakastettu ja vihattu, sinne on muutettu yhteen ja siellä on erottu. Useimpina päivinä taloon on ollut pitkät jonot, sillä sisään lasketaan vain tietty määrä katsojia kerrallaan. Sivistyssana immersiivinen kuvaa Taiteen kotitalon katsojakokemusta. Purettavaksi määrätty talo Keravalla kokee uuden elämän taideteoksena. Purkutaide on yksi nykytaiteen ilmiö
| Kuva: Niko Puumalainen Minna Canth 1844–1897. Minnan salongissa kokoontuivat johtavat taiteilijat, kulttuurivaikuttajat ja kirjailijat eri puolilta Suomea. Rakennushistoria-näyttelyssä on mukana Kanttilan historian lisäksi esimerkiksi Canthin kirjoittamia pöytäkirjatekstejä Kuopion naisyhdistyksen kokouksista hänen ollessaan sihteerinä, sekä puhelinkontrahti vuodelta 1874. on osa vuonna 2015 pidetystä samannimisestä teosnäyttelystä. Kanttilan pääsuunnittelija arkkitehtitoimisto Arto Mattila Oy aloittaa piirustusten suunnittelun tämän kesän aikana. Kanttila 200 vuotta on kolmen eri näyttelyn kokonaisuus. Lappi iloitseekin näyttelyn myötä löytyneistä yhteyksistä. Palasina koko Nainen -viestejä näkymättömältä vyöhykkeeltä on valokuvaajamestari Tiina Haringin ja freelance-skenografi Mirkka Nyrhisen mediataideteoskokonaisuus. | Kuva: Victor Barsokevitsch 16 KOTIMAA | 31.7.2020. Canthia lainaten: ”Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä”. – Väänänen sivisti talonpoikia kirjakaupan kautta. VIRPI KIRVES-TORVINEN Kanttila 200 vuotta -näyttely jatkuu Kuopiossa Minna Canthin talossa 6. Koko näyttelykokonaisuudessa yhdistyy Canthin henki ja arvot. Älypuhelimeen ladattavassa Arilyn-sovelluksessa töihin tulee lisätyn todellisuuden videoita, joissa teokset heräävät uudella tavalla eloon. Kanttilan rakennuksen historia ulottuu vuoteen 1820, jolloin kehvolainen talonpoika Pietari Väänänen perusti siihen Sisä-Suomen ensimmäisen kirjakaupan. Tiina Haringin työ Nainen ja aloitekyky tuo esille näyttelyn radikaalimpaa puolta. syyskuuta asti osoitteessa Minna Canthin katu 22. Näyttelykokonaisuus innoittaa keskustelemaan kaikenlaisista asioista ja muistoista, kertoo näyttelyn kuraattori, Minna Canthin talo ry:n toiminnanjohtaja Anja Lappi. Seinällä riippuu pitkävartisia käsinkudottuja sukkia, jotka kertovat oman tarinansa tyttöjen ja naisten elämästä. Vasta vähän ennen näyttelyä selvisi Kuopion tuomiokirkkoseurakunnan pastori Olli Viitaniemen tekevän väitöstyötä Helsingin yliopistoon Savo-Karjalan heränneiden talonpoikien pietistisestä lukukulttuurista 1700–1800-lukujen vaihteessa, Lappi selvittää. kulttuuri | näyttely | Kanttila 200 vuotta -näyttely avaa näkymiä talon historiaan ja tulevaisuuteen Minna Canthin hengessä Kuopiossa. Kuopio täyttää 250 vuotta vuonna 2025. Tällaiseen kohteeseen pitää löytää oikeat tekijät. Yhdistyksen suunnitelmissa on silloin valmis, ajassa kiinni oleva kulttuurikeskus Kanttila, jossa on työja taidetiloja, kahvila-ravintola, majoitustiloja sekä sisäpihalla oleva esitystila. Taiteilija Katri Suonion näyttely Mitä opit koulussa tänään. | Kuva: Tiina Haring Kanttilan vanhimmat osat ovat rakennus historiaselvityksen mukaan Pietari Väänäsen kirjakaupan ajalta. ” Vaikka etenemme nyt hitaasti, etenemme suunnitelmien mukaan. Erityisen kiinnostava on vanha kaunokirjoituslaatikko, jossa voi kirjoittaa hiekkataululle. – Vaikka etenemme nyt hitaasti, etenemme suunnitelmien mukaan. Niissä on kirjailijan kuuluisia lauseita, kuten ”Elämä on taistelua, ihanaa taistelua”. Nykyisin tontin omistaa Kuopion kaupunki ja 1 200 neliön rakennuksen Minna Canthin talo ry. Minna Canthin talo ry etsii hankkeelle yhteistyökumppaneita ja rahoittajia. Yhdistys aloitti loppuvuodesta 2016 Kanttilan muutosja korjaustyöremontin. M inna Canthin (1844–1897) kotitalon Kanttilan aulassa silmään osuvat ensimmäisenä kuopiolaisen Katutaideyhdistys Urbaanin graffitit. Arkkitehti Hannu Puurusen ja filosofian maisteri Eeva Martikaisen rakennushistoriaselvitys valmistui keväällä. – Toivon heti ovella tulevan tunteen, että tämä on ollut Minna Canthin koti ja Pietari Väänäsen kirjakauppa. Tällaiseen kohteeseen pitää löytää oikeat tekijät, Lappi tähdentää. Lukuisissa kiistoissa Kanttilan kohtalosta Lappi näkee ajattelemattomuutta ja asiantuntijuuden puutetta huolimatta vuosikymmenten hyvästä kulttuuritoimijoiden työstä. Minna Canth asui Kanttilassa nuoruusvuosinaan 1853–1863 Hiekkataulusta graffiteihin sekä jäätyään leskeksi muuttaessaan Jyväskylästä takaisin Kuopioon 1880– 1897. Lisänä on Minnan puoti
Ensimmäinen osa vuodelta 2018 on vielä joten kuten kriittinen, mutta vuonna 2019 ilmestynyt jälkimmäinen osa on enemmän Macedon kilven kiillottamista ja toiminnan puolustelua. Tuosta koulusta selviäminen antoi arvostusta suvun keskellä. Elokuvaa voi suositella katsottavaksi, jos pitää mielessä, että kyse on pohjimmiltaan propagandasta. Siksi hän ei voi enää käyttää oikeaa sukunimeään. Avioituminen saksalaisen naisen kanssa vuonna 1999 helpotti suuresti kotoutumista Saksan perustuslailliseen yhteiskuntaan. ERKKI HALME Kirjoittaja on eläkepastori ja SLS:n lähetti Angolassa. Macedon tarina on mielenkiintoinen. Dokumentti kaikkien aikojen menestyneimmästä pikajuoksijastasta Usain Boltista. Setä odotti kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa vankeudessa yli viisi vuotta. Anteeksiantamuksen voimallinen kokemus, Jeesuksen tunteminen, on johdattanut Yassirin laajaan islamista kristityiksi tulleiden rohkaisemiseen erityisesti suljetuissa maissa. Juttu päättyy 89-vuotiaan Kerttu Niiniharjun sanoihin: ”Vanheneminen ei harmita minua. klo 18.02 Luonto-Suomen ötökkäilta. Macedo on myös kiistelty bisneshahmo. vuosikerta, ja Kotimaa-lehti täyttää tänä vuonna 115 vuotta. Tuon koulutuksen aikana Yassir sai mukaansa oikeauskoiset luokkatoverinsa pahoinpitelemään eteläsudanilaisen Zakarian. Elokuvan on ohjannut Alexandre Avancini ja Macadoa esittää Petrônio Gontijo. Kristittyjen Raamattu oli täysin tuntematon niin Yassirille kuin hänen läheiselle Khaled-sedällekin. Mistä johtuu pitkällinen sisällissota. Olen tottunut siihen, että ihminen vanhenee. Suomen ensimmäinen käsitöihin keskittyvä radio-ohjelma tuo käsityöt kunnolla 2020-luvulle. klo 14.05 Puikko ja Koukku. Pähkäillään luontomme pikkuvipeltäjiä, kaiken maailman surisevia ja ryömiviä otuksia. Vieraana freestyle-virkkauksen kehittäjä Saara Sarvas. klo 21.00 Stacey Dooley: Maailmanlopun odottajat. Elokuva kertoo kaunistellen ja Jumalan johdatusta alleviivaten Macedon tarinan. TV2 Ti 04.08. Kotilieden tilaus periytyy Kotimaan tavoin usein sukupolvelta toiselle. Kristittyjen, juutalaisten ja myös vääräuskoisten muslimien vihaaminen sai Yassirin, Jasser Arafatin kaiman, murhaamaan kristityn luokkatoverinsa arvostetussa lukiossa. Molemmille lehdille koti ja sen hyvinvointi ovat keskeisiä asioita, vaikka tämän lehden nimi viittaa alunperin myös kahden maan kansalaisuuteen. Avainmedia 2019. Elokuvat on tuottanut Macedon omistama suuri tv-kanava. Islamistisen suvun pojat joutuivat 8-9 vuoden iässä kahdeksi vuodeksi ankaraan koraanikouluun. Tuon kaupunginosan 2 300 asukasta ovat kaikki hänen sukulaisiaan. Yassir Eric: Vihasta rakkauteen, Islamistista sillanrakentajaksi. Yle Radio Suomi Ke 05.08. Yassir tuli hänkin kristityksi ja joutui lopulta pakenemaan Sudanista. TV1 La 08.08. OLLI SEPPÄLÄ Saarnaajan tarina 1 ja 2 katsottavissa Netflixissä. Saarnaajan tarina on kaksiosainen elokuva Macedon vaiheista. Näin sen kuuluu mennä.” MARI TEINILÄ Yle Puhe La 01.08. Kotiliedellä on meneillään 97. Lukion opetukseen liittyi parin viikon sotilaskoulutus. Yassir Eric syntyi vuonna 1972 suureen sukuun Sudanin pääkaupungin Khartumin lähistöllä. Mitä tiedät Sudanin tilanteesta. klo 18.30 I am Bolt. Islamisti ei saa tarttua kristittyjen Raamattuun. Hänen perustamaansa ”Universaaliin Jumalan valtakunnan kirkkoon” (portugaliksi Igreja Universal do Reino de Deus, englanniksi Universal Church of the Kingdom of God) arvioidaan kuuluvan maailmalaajuisesti useita miljoonia jäseniä. Nyt on minun vuoroni. Saarnaajan tarina kertoo Macedon kehityksen pikkuvirkamiehestä megakirkon johtajaksi. Brittiläinen tutkiva toimittaja Stacey Dooley tutustuu joukkoon, joka uskoo että maailmanloppu voi tulla milloin tahansa. TV2 Su 02.08. Hän oli aluksi katolilainen valtion virkamies, kääntyi sitten helluntailaiseksi ja perusti oman kirkon, jonka piispa hän on. Saarnaajapiispa Edir Macedo (Petrônio Gontijo) on joutunut virkavallan hampaisiin talousasioistaan. klo 23.40 Timanttinen keikka. | viikon kirja | | painettua sanaa | | tv ja radio vinkit | | elokuva | Megakirkon johtajan tarina Brasilialainen Edir Macedo on yksi rikkaimmista uskonnollisista johtajista, ellei jopa rikkain. Kirjassa pohditaan syvällisesti lähetystyötä muslimien parissa ja yhteiskuntien suhtautumista islamiin. Yassir Ericin kirja Vihasta rakkauteen avaa silmät monella tavalla. Kristityksi käännyttyään Yassir on kuollut perheelleen, joka vietti hänen symboliset hautajaisensa. Arviolta noin 5 prosenttia amerikkalaisista on niin sanottuja ”preppereitä” eli maailmanlopun odottajia. | Kuva: Netflix 17 KOTIMAA | 31.7.2020. Heinäkuun 16. Meillä kotona asui vanhoja ihmisiä. Keikan teemana on Vaiheet-levy ja sen myötä Toni Edelmannin laulut. Niin kävi minullekin, sillä äitini siirryttyä tuonilmaisiin muutin hänen tilauksensa itselleni. Samuli Edelmann heitti Timanttisen keikan G Livelabissa elokuussa 2018. 235 s. Joskus leikittelen ajatuksella, että Kotiliesi on Kotimaa-lehden pikkusisko. päivä ilmestyneessä Kotiliedessä on laaja juttu hyvästä vanhuudesta, jossa on haastateltu yli kymmentä ikäihmistä. Yassirin maailma meni pirstaleiksi, kun hänen isäänsäkin läheisempi Khaled-setä tuli yllättäen kristityksi
He tekevät tarmokkaasti tärkeitä asioita uudella tavalla. Ilmastokysymykset ja rasismin vastustaminen nousevat julkiseen keskusteluun yhä uusin tavoin. 18 KOTIMAA | 31.7.2020. haastattelu Seija Molina näkee nykynuorissa paljon toivoa
Hengellinen murros muutti myös Seija Molinan suhtautumista esimerkiksi seksuaalija sukupuolivähemmistöihin. Seija Molina kertoo olleensa aina arka ja turvallisuushakuinen. Seija Molina pelkäsi jatkuvasti sekä lastensa että miehensä puolesta. Joskus mietin, olisiko tällainen kokonaisvaltainen kristillinen maailmankuva koskaan kirkastunut minulle ilman Chilen kokemuksia. Toisaalta se taas helpotti asiaa, koska tiesin, että lähtemisestä on aina ennekin selvitty. Hän on äiti ja isoäiti, puoliso, suomalainen ja maailmankansalainen. Vuodet Chilessä veivät Seija Molinan syvään hengelliseen murrokseen. Suvun perintö on jättänyt rovasti Seija Molinaan syvän ymmärryksen toiseudesta. – Maailmassa ei ole mitään, mikä ei kuuluisi Jumalan maailman piiriin. Hän oli vakuuttunut siitä, että on ennen muuta ihminen kuten muutkin. Hän uskoo Jumalan johdattaneen, mutta kieltäytyy arvioimasta Jumalan ajatuksia sen tarkemmin. Lapsen hämmästyttävästä sopeutumisesta kertoo, että Seija puhui pienenä kotona vanhempiensa kanssa karjalan murretta, mutta koulussa ja kylällä satakuntalaisittain, eikä tajunnut tätä itse. Köyhien ja sorrettujen rinnalle asettuneet papit olivat koko ajan vaarassa kadota ja kuolla. Toisaalta Molina ajattelee, että kirkolla ei ole erityistä osaamista yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Seija Molinan mukaan karjalaiset ottivat jo 1940-luvulla lapset tosissaan ihmisinä. – Vanhempani kieltäytyivät evakkoina pitämästä itseään toisen luokan kansalaisina, heidän itsetuntonsa oli kohdallaan. Vahvimmin hän kuitenkin kokee olevansa nainen, ihminen ja karjalainen. Hänen velvollisuutensa on puuttua vääryyksiin. Lapsena Seija esiteltiin joskus muille evakkolapsena, mutta se ei haitannut häntä lainkaan. S eija Molina (os. Chilessä tuosta taustasta nouseva ajatus, jonka mukaan kristityn kuuluu keskittyä vain hengellisiin asioihin eikä sekaantua yhteiskunnallisiin kysymyksiin, ei enää toiminut. Eriarvoistumisesta ja köyhyydestä on puhuttava. Ja näin vanhemmiten olen tajunnut, kuinka merkittävä asia karjalaisuus on. Pian perhe joutui evakkomatkalle. – Vasta kun kaverini tulivat meille kylään ja ihmettelivät, miten yhtäkkiä puhun vanhemmilleni niin oudosti, tajusin asian. Satakunnassakin elin puolittain Hiitolassa, koska synnyinseutu oli niin vahvasti läsnä vanhempieni puheissa ja kielessä. Hän on evakkoperheen tytär, teologian tohtori ja valtiotieteiden maisteri. Silti hän on päätynyt Venezuelassa syntyneen entisen katolisen ja nykyisen luterilaisen papin Orlando Molinan puolisoksi ja asunut perheineen ympäri maailmaa, kokenut Chilen vallankumouksen pelot ja kauhut, opettanut pappisopiskelijoille teologiaa Tansaniassa ja raivannut tietä naisten pappeudelle. Hän on tehnyt työtä pappina ja lähetystyöntekijänä monella mantereella. Kristitty ei voi vaieta, kun hän näkee epäoikeudenmukaisuutta. Mies toimi hänelle kuin simultaanitulkkina vieraassa kulttuurissa ja avasi omasta taustastaan käsin uusia ajattelutapoja. Molinan pariskunta näki paljon kristittyjen tekemää pahuutta. Nuoruuden arvokas herätyskristillinen tausta tuli haastetuksi. Nyt hän kirjoitti aiheesta kirjan. Moninaisuus oli kunniassa muutoinkin. On luotettava asiantuntijoihin, jotka usein ovat kastettuja, kristittyjä ihmisiä. Nykyisin hän ei näe asiassa kuin yhden oikean suunnan. – Komiteoita perustamalla ei löydy enää mitään ratkaisevasti uutta. Heille puhuttiin paljon. Molinaa on kantanut myös lapsuudenkodin hengellinen perintö. Ortodoksista mummoa vietiin oman kirkkokunnan menoihin ja hänen uskostaan puhuttiin arvostavasti, vaikka kaikki muut perheessä olivat luterilaisia. – Jouduin miettimään vuosikaudet, mikä on meidän kristittyjen tehtävä tässä maailmassa ja puhummeko todella väärällä tavalla politiikkaa, jos sanomme, että jokaisen ihmisen elämää pitää kunnioittaa. Ja vaikka eivät olisikaan, silti heillä voi olla Jumalan heille antamaa viisautta, koska jokainen ihminen on Jumalan luoma ja arvokas. Nykyisin asia on Seija Molinalle selvä. Ihminen on aina itse vastuussa ratkaisuistaan. TEKSTI: EMILIA KARHU JA KUVAT: ANTTI RINTALA » ” Naiset, hylätkää jatkuva kompromissien teko. Skyttä) on elänyt jännittävän elämän. Lähtemiseen liittyi yhtä aikaa kauhua ja innostusta. – Olen oikeastaan koko elämäni etsinyt paikkaani naisena ja ihmisenä. Isän kanssa veisattiin aina iltaisin virsiä ja usko oli käytännöllisesti läsnä arjessa. He eivät suostuneet nöyristelemään, mutta olivat hyvissä väleissä naapureiden kanssa. – Evakkolapsena minun oli toisaalta vaikea lähteä, kun tiesin, mitä lähteminen merkitsee. Kirkon tehtävä on kuitenkin Molinan mukaan jatkuvasti muistuttaa päätöksentekijöitä siitä arvopohjasta, jolla nämä päätöksiään tekevät sekä ottaa rohkeasti kantaa niiden puolesta, joiden ääni ei muutoin kuulu. Vetoan kirkon johtoon, että he näkisivät ihmisten hädän ja tarpeen kohdella kaikkia taMuukalaisuus on ollut hyvä osa Kun pieni Seija-tyttö syntyi Hiitolassa vuonna 1943, elettiin keskellä sotaa. 19 KOTIMAA | 31.7.2020
Kokouksessa oli edessä äänestys, mutta kukaan ei tiennyt, olisiko lehtoreillakin nyt oikeus osallistua siihen. Molinaa on jopa konkreettisesti estetty tekemästä työtään täysipainoisesti sekä lehtorina että pappina vain siksi, että hän on nainen. Ihmiset pelkäävät erilaisuutta ja muutosta. Tämä hämmästyttää minua, koska kirkko julistaa nimenomaan muutosta, parannuskin on muutosta. Rukoilen, ettei toivo katoaisi tämän ajan myllerryksissä. – Toisaalta ymmärrän erittäin hyvin niitä pappeja, jotka jo vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja. Jumalan hyvyys ja hänen lahjansa kuuluvat kaikille. He olivat innoissaan ja tulivat tervehtimään. – Meidät otettiin sydämellisesti vastaan ja saimme kuulua joukkoon. Mieheltä vastaavaa ei kyselty. Elämässäni olen ylpeä siitä, että en ole antanut periksi, vaikka aina ei ole ollut helppoa. haastattelu ” Muutoksen pelko kirkossa hämmästyttää, koska parannuskin on muutosta. Seija Molina, 77 Juuri nyt valmistelen laukkuja ja itseäni matkalle Satakuntaan, missä kasvoin ja missä lähimpäni lepäävät. Hän arvelee pitäytyneensä päivän Raamatun tekstissä, koska ulkomaaSeija Molina esiteltiin joskus muille evakkolapsena, mutta hän oli vakuuttunut siitä, että on ennen kaikkea ihminen kuten muutkin. Onneksi rinnalla oli muita naisia eikä kenenkään tarvinnut olla tilanteessa yksin hymähtelyn kohteina. sa-arvoisesti. Alttariyhteistyöstä hänen kanssaan on kieltäydytty ja saarnavuoroja on evätty. Seija Molinalle tulee mieleen vuosikymmenten takaa virallinen kokous tuomiokapitulissa, jossa läsnä oli koko hiippakunnan miespapit ja seurakuntalehtorit. Harrastan yhä ihmisten katselua. Eräs esimies Suomessa ilmaisi olevansa murheellinen, jos Seija Molina saa pappisvihkimyksen. Nainen matkalla saarnaamaan pieneen afrikkalaiseen kirkkoon. Tunnelma on kuitenkin painunut mieleen. Asun Helsingissä. He pyysivät hänet saarnaamaan 20 kilometrin päähän kotikirkkoonsa. Vahvimmat kokemukset toiseudesta, muukalaisuudesta ja syrjään sysäämisestä Seija Molina on saanut naisteologina, lehtorina ja pappina. Molina ei halua kehottaa ketään toimimaan vastoin kirkon ohjeita, koska jokaisessa instituutiossa täytyy olla järjestys. Luen hitaasti ja pohdiskellen Tomás Halíkin kirjaa Tålamod med Gud. Tansanialaiset pappisopiskelijat eivät hyväksyneet sitä, että Seija Molinaa ei päästetty saarnaamaan pappisseminaarin jumalanpalveluksiin. Perhe taittoi pitkän matkan polkuja pitkin. Seija Molina ei enää muista, mistä puhui. Tansaniassa hän ei päässyt saarnaamaan pappisseminaarin jumalanpalveluksissa, koska ruotsalaisen jumalanpalveluksista vastaavan kollegan mielestä nainen ei voinut saarnata. Hän tajusi, että muutokset eivät ole mahdottomia edes KOTIMAA | 31.7.2020 20. laisen oli vaikea löytää yhtymäkohtia kuulijoiden elämään. – Kävellessäni mietin, että tällaista kuin minä ei ole olemassakaan. – Yhteiskunnassa naisten aseman parantuminen vei pitkään. – Kesti pitkään, kun notaari ja lakimiesasessori juoksivat puhelimesta toiseen ja yrittivät selvittää, ovatko naisetkin kykeneviä äänestämään. Kuka. Kirkossa se tuntuu kestävän vielä kauemmin. Heistä tuntui hyvältä, että olivat saaneet Suomesta saakka vieraita. Se oli naurettavaa. Lehtoreille oli juuri tullut uusia oikeuksia seurakuntatyössä. Toisaalta tuo toiseus on tarjonnut myös väkevimmät kokemukset samassa tilanteessa olevien naisten keskinäisestä solidaarisuudesta ja tuesta. Jos olisin itse vielä aktiivi-ikäinen, saattaisin toimia samoin. Lähetystyöhön lähtiessä Seija Molinalta tivattiin, miten hän kuvittelee voivansa olla työnteon ohella hyvä puoliso ja äiti. Vierailu sai Seija Molinan pohtimaan Jumalan seurakunnan moninaisuutta