6 Ka nn en ku va : Pe ntt i Po tk on en 11 4. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –3 5 26 Kirkon vahvin nainen Joensuun seurakunnan pappi Salla Romo on voimailija 10 Björn Vikström jätti piispan sauvan ja tehtävät Hautausmaa opetti Kai Sadinmaalle armahtavaisuutta
Tuija PYhäranTa ”Paljon on rukoiltu uuden kirkon puolesta” TErTTuirMEli haaPaKoSKi Kirkkotalakoot-keräystoimikunnan sihteeri vanhan kirkon raunioille rakennettiin Ylivieskassa muistokirkko. Elokuussa Malmin hautausmaalla pidettiin elokuvailtoja. Nyt on kiitollinen mieli. 2 Miten kirkon rakentamista varten perustettu Kirkkotalakoot-keräys etenee. Kai Sadinmaa on hautausmaapappi, kerrotaan tämän lehden sivuilla 26–27. Yhteisöllisyys Ylivieskassa on lisääntynyt. Ehkä kalmiston pimeydessä katsojat saivat valkokankaalla näkyvän elokuvan lisäksi nähdä välähdyksiä omastakin elämästä. Enemmistö on tyytyväinen suunnitelmaan, toki on ihmisiä jotka olisivat halunneet toisenlaisen kirkon tai juuri samanlaisen kirkon kuin edellinen oli. Aiemmin kirkkohallituksen virastokollegio piti 13,4 miljoonan euron kustannuksia liian suurina seurakunnan maksukykyyn nähden. Entäs kun filmi katkeaa. Pysyvätkö kiinni taivaan portit, kuten laulaja väittää. Yhtään jumalanpalvelusta ei ole ollut, ettei siellä rukoiltaisi uuden kirkon puolesta. Muistokirkossa järjestetään tilaisuuksia etenkin kesäisin. Loppuuko kaipaus koskaan. Hautausmaalle taiten valitut elokuvat sopivat senkin vuoksi, että sanotaan joskus kuoleman kohdatessa ihmiselämän kelautuvan kuin filminä silmien edessä. Kirkkohallituksen täysistunto vahvisti viime viikolla Ylivieskan kirkon rakennussuunnitelman. Tärkeintä on, että kirkko on kunniaksi Jumalalle ja kestää pohjoiset olosuhteet. Ylivieskan Kirkkotalakoot-keräystoimikunnan sihteeri Terttuirmeli Haapakoski iloitsee päätöksestä. Projektin aikana Sadinmaa on kehittänyt työmaalleen myös kulttuuritapahtumia. | Kuva: Jussi Leppälä KOTIMAA | 29.8.2019 2. Missä hän on nyt. Myös konsertteja ja tapahtumia on pidetty ja monenlaisia ihmisten lahjoittamia tuotteita on myyty, muun muassa kirjoja ja Juhani Palmun kirkon jäämistöstä tekemiä taideteoksia. risti ja alttaripöytä on tehty palaneesta kirkkopuusta. 1 Mitä uusi kirkko merkitsee ylivieskalaisille. Eikös kaikki papit ole hautausmaapappeja. Sadinmaan kahdeksan kuukauden pesti Helsingin hautausmailla on kuitenkin ainutlaatuinen. Vääjäämättä työ vie jossain vaiheessa murheellisten laulujen maalle. Päivi PuhaKKa Toimittaja pohtii, mitä kaikkea hautausmaalla kelataan. – Loppusuoralle päässeet ehdotukset saivat kaikki runsaasti kannatusta. aluksi | viikon henkilö | Kaipauksen maa H autausmaa ja Sadinmaa. Hautausmaa, Sadinmaa ja Peltomaa. Kun vuorossa oli Jäniksen vuosi, kertoi sitä kuvaamassa ollut Erkki Peltomaa, kuinka Malmin hautausmaa liittyy tähän tunnettuun kotimaiseen elokuvaan. Jo paikka herättää kävijässä, isien ja poikien haudalla viivähtävässä omaisessa tai kuolleiden runoilijoiden seuraan pysähtyvässä satunnaisessa ohikulkijassa, isoja kysymyksiä. Keväisin ja syksyisin olemme järjestäneet lipaskeräyksiä. Terttuirmeli haapakoski kertoo, että toive uudesta kirkosta on yhdistänyt ylivieskalaisia. Siellä on päivystetty, kuljettu, kohdattu, keskusteltu. – Myös vanhan kirkon rauniot säilytetään. Jokainen lahjoitus on yhtä arvokas, oli se suuri tai pieni. – Heinäkuun loppuun mennessä rahaa oli kerätty 674 777 euroa. – Se on meille toivon ja rukousten täyttymys. – Meillä on hyvät päättäjät, ja päätökset on tehty siitä lähtökohdasta, että seurakunnan talous kestää. 4 uudesta kirkosta tulee moderni kivikirkko. Hautausmaa, kaipauksen maa. Kirkon rakentaminen on yhteinen asia kaikille. Mitä mieltä suunnitelmasta ollaan Ylivieskassa. Myös Kirkkotalakoot jatkuvat. 3 Kestääkö seurakunta kirkkohankkeen kustannukset. Viime vuonna saimme valtakunnallisen kolehdin, ja yksittäisiä lahjoituksia tulee jatkuvasti
Pyhää pelkoa voi onneksi levittää. Tosin suomalaisissa ruokakaupoissa Brasiliassa tuotettua lihaa on jo nyt niukasti myynnissä. Tai aavan meren äärellä, tähtitaivaan alla. Pyhä pelko on suurta ihmetystä, johon sekoittuu kunnioitusta. On rangaistuksen pelkoa, kuolemanpelkoa. Ota ihmisiä seuraksi rajamaille, opeta hiljenemään ja kuulostelemaan. Koska brasilialainen liha ja soija tuotetaan näin vastuuttomalla tavalla, niitä ei pidä ostaa. Se on monin tavoin ympäristöystävällisempää kuin maapallon toiselta puolelta tänne kuljetettu ruoka. Lähetystö oli toivonut saada tavata Teitäkin ja kutsua Suomen kirkonkin siihen osalliseksi. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 29.8. Sitä tuntee, kun astuu kirkkoon tai kun valvoo kuolevan vieressä. Chicagon piispa on kääntynyt Suomen arkkipiispan puoleen kirjelmällä: Amerikan piispallisesta kirkosta on lähetystö äsken käynyt Euroopassa ja Lähi-Idässä uskoa ja järjestystä tarkoittavan maailman konferenssin asioissa. Kansainvälisten vastalauseiden seurauksena presidentti Bolsonaro on määrännyt armeijan joukkoja sammuttamaan maansa sademetsien tulipaloja. Pelkoahan on monenlaista. Ympäristöstään huolta kantava ruokailija syö Suomessa kotimaista ruokaa. Kristuksen seuraamisessa kyse ei ole kuitenkaan käännyttämisestä saati ympäristön tuhoamisesta. Silloin karjankasvatus loppuu Brasiliaa paljon laajemmilta alueilta. Saattaa pyhää pelkoa kokea myös tunturin harjalla, kun katsoo edessä avautuvaa maisemaa. Sitä tuntee silloinkin, kun saa syliinsä vastasyntyneen, jossa vielä häivähtää ikuisuus. Ilmastoahdistuksen keskellä on myös toivoa. Silloin loppuu elämä monilta muiltakin osin. Rakkauden kohdatessa sitä tuntee myös. Pyhän pelko on jotain muuta. Sitä on osin selitetty Bolsonaron helluntailaisuudella. Käytettävissämme oleva aika ei riittänyt tarpeeksi pitkälle. Se voi olla sydämen kovettumista, mutta ainakin se on tunneskaalan tasapaksuuntumista, ja sellainen on epäterveellistä. Pelottavaa on se, jos pyhä pelko häviää, jos ei enää erotakaan elämän ja kuoleman rajapintoja, haltioidu itseään avarammasta. Tämäkin ilmastonmuutokseen liittyvä ahdistus pitää vain sietää, olisi vastuutonta sulkea korvansa näin isoilta asioilta. Pääsimme Upsalaan asti mutta sieltä oli meidän palattava Englantiin säilyttääksemme itsellemme laivapaikkamme. ?. Tammikuussa virkakautensa aloittaneen Brasilian presidentti Jair Messias Bolsonaron aikana maan sademetsien tuhoaminen polttamalla on lisääntynyt. Mahdollisten uskonnollisten syiden lisäksi Brasilian sademetsiä poltetaan ennen kaikkea karjanja soijankasvatuksen tieltä. Julkisuudessa on väitetty, että viidakkoja tuhoamalla Bolsonaro tahtoo vaikuttaa alkuperäiskansojen kulttuurien tuhoutumiseen ja sitä kautta käännyttää heitä kristityiksi. Syvä ristiriita tässä toimintatavassa on se, että sademetsien tuhoaminen vaikuttaa sateiden loppumiseen ja sitä kautta veden loppumiseen. FreiJa ÖzcaN Kirjoittaja on Kotimaan toimituspäällikkö. Monta syytä syödä vain kotimaista ruokaa U utiset Brasilian sademetsien tulipaloista ovat ahdistavia. KOTIMAA | 29.8.2019 3. Siitä se lähtee. Se on hyvää ja terveellistä pelkoa. 1919 ???????. Tässä suhteessa yksityinen kuluttaja on nyt Suomessa vallankäyttäjä. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 mari teiNiLä päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi Kotimaa 29.8.1919. Ennen kuin EU pystyy asettamaan tuontikiellon brasilialaiselle lihalle ja soijalle, kuluttaja voi jo tänään jättää brasilialaisen lihan ostamatta. Hänet on aikoinaan kastettu katolilaiseksi, mutta aikuisena hän on kääntynyt helluntailaiseksi ja hänet kastettu uudestaan Jordan-virrassa. ”Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä”, Sananlaskut sanovat. Mikäli tämä väite pitää paikkansa, ilmastoahdistuksen lisäksi Bolsonaro antaa aihetta uskontoahdistukseen. Pyhää pelkoa ihminen tuntee – tai hänen kuuluisi tuntea – silloin, kun hän on jonkin mystisen itseään suuremman rajalla. Se on sykkivää jännitystä, joka pakahduttaa sydämen ja hiljentää mielen
Vartiainen ei maininnut puheessaan, mihin kesäjuhliin hän viittasi. Julkilausumassa tuodaan esille huoli siitä, ettei uskonnon asiantuntijoiden ääntä asian käsittelyssä huomioida riittävästi. Kaikki puheenvuorot sisälsivät myös kriittisiä kommentteja kristinuskon nykytilasta Suomessa sekä Raamatun asemasta kirkon elämässä. – Meidän on rohjettava kohdata se osaksi leikillään sanottu vakava lausahdus, että maamme suurin herätysliike ovat entiset viidesläiset. Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja Tapani Rantala sanoi juhlien tiedotustilaisuudessa, ettei Kristuksen ja syntisen väliin pidä päästää eikä asettaa ketään. Vartiaisen mukaan monista menneiden vuosikymmenten herätyksistä on saatu kiittää paljolti kansankirkon kasvatustyötä: se on ollut pohjana hetkellä, jolloin ihminen tekee uskonratkaisunsa. Sillä kai tarkoitettiin, että jos Raamatussa on jotain sellaista joka loukkaa minua ja minun arvojani, sen voi ohittaa ja etsiä yhteyttä Jumalaan ohi Raamatun ja Raamatusta välittämättä. Päivi Räsäsen twiitistä esitutkinta Poliisi on aloittanut esitutkinnan kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) kesäkuussa julkaiseman Twitter-viestin sisällöstä. Kansankirkkomme kivijalassa on syviä murtumia. Esimerkkeinä Rantala mainitsi moraalin, teot, vaatimukset, Raamatun ja kirkon. Räsänen katsoo, ettei ole syyllistynyt rikokseen. Raimo Mäkelän mukaan ”Jumalan sanan vapaata liikkuvuutta” pyritään rajoittamaan Suomessakin. Lehden mukaan hänet vietiin välittömästi kuulusteluihin, joiden jälkeen hän katosi. Hänen mukaansa twiitin kärki kohdistui hänen omaan evankelis-luterilaiseen kirkkoonsa, ei mihinkään kansanryhmään. Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet muun muassa arkkipiispa Tapio Luoma ja arkkipiispa Leo. – Tänä kesänä on kuultu hengellisillä kesäjuhlilla sellaistakin puhetta, ettei mikään saa tulla Jumalan ja ihmisten väliin, ei edes Raamattu. Raamattu on elävä Jumalan sana, jolla on voima muuttaa koko ihmiselämän suunta, toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen sanoi puheessaan. S uomen Raamattuopiston 80-vuotista historiaa juhlistettiin Hengellisillä syventymispäivillä Kauniaisissa viime viikonloppuna. Viikonloppu huipentui lauantain pääjuhlaan, jossa puhuivat Raamattuopiston entiset toiminnanjohtajat Raimo Mäkelä ja Timo Junkkaala sekä nykyinen toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen. Järjestäjien mukaan tapahtumaan osallistui yhteensä noin 3 200 ihmistä. Poliisi otti perjantaina kiinni epäillyn, joka myönsi sytyttäneensä tulipalon. Nyt kaikki tämä on Vartiaisen mukaan murentumassa. uutiset | lyhyesti | | hengelliset syventymispäivät | ” Kristinuskon sanoma on samentunut ja kirkas ääni himmentynyt epäselväksi väittelyn sorinaksi. Hälytys palosta tuli viime viikon perjantaina aamuyöllä. KOTIMAA | 29.8.2019 4. Kotimaa uutisoi heinäkuussa körttien Herättäjäjuhlilta Nivalasta. Puheissa hahmoteltiin Raamattuopiston työn kuluneita vuosikymmeniä ja tulevaisuutta. Iltalehden mukaan Sardar palautettiin Iraniin elokuun puolivälissä. Vartiaisen mukaan tällainen puhe ”ei tietenkään ole kovin kristillistä”, ja erityisen kaukana se on luterilaisesta uskosta. Junkkaala kertasi puheessaan Raamattuopiston työn hedelmiä. Nykyinen toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen asettui poikkiteloin körttien Herättäjäjuhlien viestin kanssa. Lauri Vartiainen liittyi puheessaan Raamattuopiston perustajan Urho Muroman ajatukseen sanoessaan, että kansankirkko on suuri lahja. Iranilainen Sardar palautettiin ja katosi Suomesta turvapaikkaa hakenut iranilainen Sardar on kadonnut. Samassa yhteydessä vietettiin myös aiemmin Herää valvomaan -nimellä ilmestyneen Elämä-lehden 90-vuotisjuhlaa. Pyhäkouluja järjestetään yhä vähemmän, lapsia ei kasteta. Hän totesi, että kaikki sanoman tavoittamat eivät ole pysyneet mukana. ”Viesti kuvaa Helsinki Pride -tapahtumaa synnin ja häpeän nostamiseksi ylpeyden aiheeksi sekä kyseenalaistaa kirkon osallistumisen tapahtumaan”, kerrotaan poliisin tiedotteessa. Valtakunnansali paloi Pöytyällä Jehovan todistajien valtakunnansali tuhoutui pahoin tulipalossa Pöytyän Yläneellä Varsinais-Suomessa. Kirkonjohtajat ottivat kantaa pakkopalautuksiin Suomen kirkonjohtajat ovat ottaneet kantaa kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksiin. 80-vuotias Raamattuopisto tökki kirkkoa kannanotot | Suomen Raamattuopiston entinen toiminnanjohtaja Timo Junkkaala kannusti kohtaamaan viidennen herätysliikkeen tekemät virheet. Teon tunnustanut mies on seurakunnan entinen jäsen. Timo Junkkaala luonnehti, että kristillistä uskoa ollaan tässä ajassa työntämässä syrjään jonkinlaisena keskiaikaisena pimeytenä. Kotimaa kertoi kristityn Sardarin tarinan 8.8. Junkkaala arvioi, että vaatimus kaikkien syntien tunnustamisesta ja kokonaisesta antautumisesta Jumalalle on Raamattuopiston työssä johtanut monet herätykseen, sielunhoitoon ja uskonelämän alkuun. Samalla julistuksesta on joskus saattanut puuttua armon evankeliumin tuoma vapautus. – Kristinuskon sanoma on samentunut ja kirkas ääni himmentynyt epäselväksi väittelyn sorinaksi. – Ihmistä ja Jumalaa ei ole kristinuskon mukaan erottamassa toisistaan Raamattu vaan synti
Panelistit totesivat, että lainsäädännön osalta sananvapaus on Suomessa kunnossa. Hengellisten syventymispäivien pääjuhlasta Korhoselle jäi mieleen, kuinka usko oli Urho Muromallekin prosessi. Ei pidä niin herkästi ajatella, että sananvapaus on viety. Juontajana oli Raamattuopiston metropolialueen johtaja ja Elämä-lehden päätoimittaja Juha Vähäsarja. Hengellisten syventymispäivien useissa tilaisuuksissa nousi esiin kokemus, jonka mukaan kristillinen usko on törmäyskurssilla nykyajan kanssa. – Evoluutio ei ole mikään ateistinen hyökkäys kristinuskoa vastaan, hän sanoi. Yleisöä tuntui askarruttavan evoluutio. – Tosin joskus kristittyjen keskuudessa tapaa sitä, että hakeudutaan valmiiksi ristille. Raamattuopiston teologia on luterilaista herätyskristillisyyttä, julistustyönjohtaja Petri Kortelahti määrittelee opiston verkkosivuilla. | Kuva: Taneli Törölä / Suomen Raamattuopisto KOTIMAA | 29.8.2019 5. – Siinä todettiin jotenkin niin, että maailmassa on kaksi miljardia kristittyä, joiden päämäärä on sama taivas. Eero Junkkaalan Kauniaisissa pitämä seminaari siitä, miten uskosta voi puhua kriittisille nykyihmisille, houkutteli paikalle parisataa kiinnostunutta. Jo torstaina Sleyn Luther-kirkossa Helsingissä järjestettiin päivien ohjelmaan kuulunut paneeli, jossa Luther-kirkon teologi Soili Haverinen, Sana-lehden päätoimittaja Heli Karhumäki ja MTV3:n Huomenta Suomen toimittaja Ivan Puopolo keskustelivat sananvapaudesta. – Täällä uskalletaan pitäytyä Raamatun sanaan eikä mennä mukaan maailman henkeen. Junkkaalan mukaan tämä aika haastaa kristittyjä elämään omaa uskoaan todeksi arjessa, ottamaan ihmisten kysymykset vakavasti sekä tarvittaessa perustelemaan kristinuskoa myös älyllisesti. Karhumäen mukaan julkisen häpäisemisen riski sosiaalisessa mediassa sulkee suut, vaikka periaatteessa areenat ovat vapaat. Puopolon mielestä Suomessa on liian suuri paine yhdenmukaiseen ajatteluun ja konfliktien välttämiseen. Junkkaala asettui vahvasti evoluutioteorian puolelle. Meri Toivanen Hengellisten syventymispäivien pääjuhlassa Kauniaisissa puhuivat raamattuopiston entiset toiminnanjohtajat raimo Mäkelä (vas.) ja Timo Junkkaala sekä nykyinen toiminnanjohtaja Lauri vartiainen. Vartiaisen mukaan kirkon nykyisessä tilanteessa tie eteenpäin vaatii uskollisuutta, rohkeutta ja uudistumiskykyä. Hän piti myös kuulemastaan Eero Junkkaalan raamattuopetuksesta. He olivat tutustuneet toisiinsa vuosikymmeniä sitten Raudaskylän körttiopistossa Ylivieskassa. Tänä kesänä kumpikin oli vieraillut myös muilla hengellisillä kesäjuhlilla: Korhonen kävi Herättäjäjuhlilla ja Länsi-Suomen Rukoilevaisten juhlilla. – Sakramentit otetaan vakavasti, ja samaan aikaan pidetään kiinni uskon ja epäuskon erosta. Pääjuhlan jälkeen telttaan jäivät turisemaan espoolainen Lahjamarjatta Korhonen ja järvenpääläinen Salme Rapinoja. Jos sananvapautta ei käytä, tila kapenee, Haverinen sanoi. Tärkeintä on, että Jumala tuntee meidät. Rapinoja kiitti Hengellisiä syventymispäiviä jämäkästä opetuksesta. Dokumentissa tuodaan esiin Raamattuopiston kantoina, että muut parisuhteet eivät voi rinnastua miehen ja naisen väliseen avioliittoon ja että paimenen virka kuuluu miehelle. Kaikki paikalla olijat eivät näkemystä purematta nielleet. Ilmapiirin suhteen monen asian koettiin olevan pielessä. Viikonloppuna julkistettiin Suomen Raamattuopiston Säätiön uusi identiteettiasiakirja, johon on tiivistetty säätiön teologiset linjaukset. Keskustelu keskittyi pitkälti uskon ja tieteen suhteeseen. Rapinojan ohjelmassa olivat Lähetysyhdistys Kylväjän ja Medialähetys Sanansaattajien tapahtumat
OLLi SePPäLä KOTIMAA | 29.8.2019 6. Åstrand aloittaa uudessa tehtävässään syyskuun alussa. Hänet vihitään virkaansa Porvoon Björn Vikström jätti piispan viran piispuus | Porvoon piispa Björn Vikström laski piispansauvan ja muut piispuuden ulkoiset tunnusmerkit tuomiokirkon alttarille. Vikström itse totesi viime kesänä tultuaan valituksi Åbo Akademiin, että tilanne on hyväksi sekä hänelle että hiippakunnalle. – Vikströmin ratkaisu on hänelle luonteenomainen. Björn Vikströmin päätös jättää piispanvirka kesken kauden on poikkeuksellinen. Kapitulin juhlasalissa paljastettiin taitelija Ninni Heldtin maalama muotokuva piispa Björn Vikströmistä. Samalla Vikström piti viimeisen saarnansa piispan virassa. Aluksi hän puhui 12 vuodesta mutta tarkensi myöhemmin, että kymmenen vuotta on tarpeeksi. Hänet vihittiin piispaksi samaisessa tuomiokirkossa ensimmäisenä adventtisunnuntaina 2009. Suomessa piispat ovat tavanneet olla virassa eläkkeelle jäämiseensä saakka. Björn Vikström laski piispansauvan, viitan, hiipan ja ristin Porvoon tuomiokirkon alttarikaiteelle merkiksi viran jättämisestä. uutiset | porvoon hiippakunta | P or voon hiippakunnan piispa Björn Vikström luopui viime sunnuntaina piispan viran tunnuksista Porvoon tuomiokirkossa pidetyssä jäähyväismessussa. Vikström ilmoitti pian tultuaan valituksi, että ei olisi virassa eläkeikään asti. – Parikymmentä vuotta tuntuu liian pitkältä ajalta [piispan virassa], Vikström kommentoi Kotimaa24:lle vuonna 2011 ja sanoi, että ajatus rajata virassaoloaika on hänen henkilökohtaisen pohdintansa tulos, ei periaatteellinen kannanotto. Vikström ehti olla Porvoon piispana kymmenen vuotta. Saarnansa lopuksi Vikström palasi käsillä olevaan tilanteeseen eli siihen, että kohta hän jättäisi alttarille piispuuden ulkoiset tunnusmerkit ja luopuisi piispuudesta. Saarnansa lopuksi Vikström sanoi tuntevansa itsensä vapaaksi ja helpottuneeksi saadessaan jättää raskaan ja tärkeän tehtävän seuraajalleen Bo-Göran Åstrandille, joka valittiin piispaksi huhtikuussa pidetyssä vaalissa. – Mutta sen voi nähdä toisinkin eli nimenomaan viran arvostamisena, että antaa parhaansa ja siirtyy sitten sivuun, Riska sanoo. Aluksi kaikki eivät ehkä uskoneet, että hän on tosissaan, mutta nyt virasta luopuminen hyväksytään laajasti hiippakunnassa, vaikka moni myös toivoi, että hän olisi jatkanut vaativassa tehtävässä, sanoo Porvoon tuomirovasti Mats Lindgård. Samassa yhteydessä julkaistiin myös Björn Vikströmin juhlakirja Lyssna, leva, förstå (Kuunnella, elää, ymmärtää). syyskuuta. Toisaalla kriittisimmät jopa väittivät, että luopuminen olisi piispanviran halveksimista. Hän on nyt 56-vuotias. Lindgård arvelee, että Vikströmin ratkaisu erota piispanvirasta on toistaiseksi yksilöllinen ratkaisu, mutta se voi myöhemmin toimia esimerkkinä muille piispoille, varsinkin jos he tulevat valituiksi nuorina. syyskuuta Åbo Akademissa teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian opettajan tehtävässä. Vikström puolestaan aloittaa 1. | Kuvat: Olli Seppälä tuomiokirkossa 29. Hän siirtyy opettajaksi Åbo Akademiin. Hiippakuntadekaani Magnus Riskan mukaan Vikströmin pohdinta piispanvirasta luopumisesta määräajan kuluessa herätti aluksi keskustelua varsinkin vanhemman papiston keskuudessa
Tunteita on pelissä senkin vuoksi, että ystävyys on syntynyt. | uutisessee | somekohu | Hallinto-oikeus on todennut, että yksikään Suomessa toimivista kristillisistä kirkoista ei ole aidosti kristillinen, väittää Suomen lähetysneuvoston puheenjohtaja Timo Keskitalo. K ristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden pakkopalautukset kiihdyttävät nyt mieliä sosiaalisessa mediassa. Huoli on ymmärrettävästi suunnaton. Päätös ei myöskään ole tuore vaan tehty 28.3.2018. Freija Özcan Linjasiko hallinto-oikeus, kuka on kristitty. ”’Ei harrasta käännytystoimintaa – ei ole aidosti kristitty.’ Tällä päätöslauseella Helsingin Hallinto-oikeus on todennut, että yksikään Suomessa toimivista kristillisistä kirkoista ei ole aidosti kristillinen. | Kuva: Olli Seppälä KOTIMAA | 29.8.2019 7. Patmos-blogissa. Kotimaa tarkisti väitteen. Hallinto-oikeus on katsonut, että hänellä ei ole vakaumusta, joka ”ilmenisi organisoidun uskonnollisen toiminnan ulkopuolella”, vaan hänen yhteytensä kristinuskoon perustuu ”yhteisöllisyyteen ja on täten sidottu aikaan ja paikkaan”. Mutta missä tunnetta on, sinne rantautuu myös laitailmiöitä. Keskitalo on Patmos Lähetyssäätiön muslimityöntekijä. Viime viikkoina kohua sosiaalisessa mediassa on synnyttänyt 12.8. Aitoon kristinuskoon ei kuulu pelon ja hysterian lietsominen. Teksti on julkaistu myös 18.8. Saamastamme asiakirjasta oli asianmukaisesti poistettu henkilön yksityisyyden suojelun vuoksi salattavat tiedot. Blogissa mainitaan päätösasiakirjan viitenumero, joka on 18/0163/72. Tämä on kylmä lahja 100-vuotisjuhlaansa viettävälle Suomen lähetysneuvostolle”, Keskitalo kirjoittaa. Siksi sosiaalisen median kohujen virrassa on syytä pitää päänsä kylmänä myös turvapaikanhakijoiden pakkopalautusten yhteydessä. Turvapaikanhakija on kuitenkin suullisessa kuulustelussa osoittanut uskostaan kertoessaan ”omakohtaisuuden ja hengellisyyden puutetta”. Afganistanilaisen turvapaikanhakijan kääntymystä kristinuskoon asiakirjassa käsitellään hyvin huolellisesti monelta kantilta. Itseään ja lukijoitaan kunnioittava media ei kuitenkaan lähde tekemään juttua tutkimatta ensin lähteitä – etenkään näin valeuutisten kukoistuskaudella. Mutta missä tunnetta on, sinne rantautuu nähtävästi myös laitailmiöitä. Seurakuntalainen.fi-sivustolla julkaistu Vieraskynä-blogi, jossa Suomen lähetysneuvoston puheenjohtaja, pastori Timo Keskitalo ottaa esiin afganistanilaisen turvapaikanhakijan Helsingin hallinto-oikeudelta saaman päätöksen. Kristilliset kirkot ja niiden lähetysjärjestöt mitä ilmeisimmin Helsingin hallinto-oikeuden mielestä edustavat edelleen aidosti kristinuskoa. – Somekohu perustui väärään tulkintaan Kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden pakkopalautukset kiihdyttävät. Hallinto-oikeus on pitänyt kääntymystä puoltavana seikkana sitä, että hakija on ollut aktiivinen seurakuntalainen. Käytännössä siis Helsingin hallinto-oikeus ei linjaa, että ollakseen kristitty on harjoitettava käännytystoimintaa – sen sijaan se edellyttää omakohtaista uskoa ja hengellisyyttä. Päätösasiakirjasta toki löytyy lause: ”Asiassa ei ole ilmennyt, että valittaja harjoittaisi aktiivisesti lähetystai käännytystyötä.” Se liittyy kuvaukseen siitä, miten turvapaikanhakija on osallistunut sen seurakunnan toimintaan, missä hän pääasiallisesti on käynyt. Kiinnostavaa on se, että päätösasiakirjassa ei mitenkään viitata siihen, etteikö asianomainen turvapaikanhakija olisi kristitty, vaikka hän ei harjoita käännytystoimintaa. Viranomaisten päätökset palauttaa kristityksi kastettuja ja seurakunnissaan aktiivisesti toimineita ihmisiä maihin, joissa kristittynä eläminen on rajattua tai jopa hengenvaarallista, tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Näin ollen hallinto-oikeus on pitänyt epätodennäköisenä, että palautettava harjoittaisi kristinuskoa kotimaassaan. Myöskään yksikään näiden kirkkojen lähetysjärjestöistä ei edusta oikeuden päätöksen mukaan aitoa kristinuskoa. Turhauttavaa tämä on etenkin niille seurakuntien ja järjestöjen työntekijöille, jotka ovat käyneet antamassa viranomaisille todistuksen turvapaikanhakijan kristillisestä vakaumuksesta. Johtopäätöstään Keskitalo perustelee väittämällä, että hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan ”että hakijan ei katsota olevan aidosti kristitty, koska ’ei ole ilmennyt, että hän harjoittaisi käännytystoimintaa.’” Keskitalon johtopäätös on hämmästyttävä. Siispä pyysimme Helsingin hallinto-oikeudelta kyseisen päätösasiakirjan
mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Kirkon ja seurakuntien tehtävä on nyt viipymättä puuttua yhteistyöjärjestönsä kasvatustyötä uhkaavaan mukautumiseen ”tämän maailman menoon” (Room. Vai jättääkö se myös partiotoimintaan osallistuvan enemmistön, kristittyjen kotien lapset ja nuoret, räpyttelemään siipiään ja törmäilemään lintukodon seiniin. Se, että lippukunta toimii lähes omillaan, johtuu partiojärjestön hyvästä johtajakoulutuksesta. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Kirkon, seurakunnan ja jokaisen kristityn tehtävä päinvastoin on selvääkin selvempi. Tämä onkin varmasti paikallaan, enkä usko hänen epäilleen minun haluavan muun muassa polvirukouksia käyttöön partiossa. Partioliike puolestaan on maamme suurin nuorisojärjestö, jolla on 65 000 jäsentä. Se, että kunnioitamme toisin ajattelevia ja eri kulttuureista tulleita, ei tarkoita omien juuriemme tallaamista ja uskomme syrjään sysäämistä myötäilläksemme heitä. Partiolippukunnista noin 80 prosentilla taustayhteisö näet on evankelisluterilainen seurakunta, jonka nuorisotyön osa-alueena partio toimii. Kysymys siis ei ollut vain hermeettisestä kristillisten elementtien hylkäämisestä, mikä voisi olla niiden piirien tarkoitus, jotka vastustavat uskontoa kaikissa muodoissaan, vaan uuden uskonnollis-ideologisen opin esittämisestä. Käytännössä yhteistyö taitaa usein olla kuten Jyrki Vesikansan kotiseurakunnassa, että seurakunta antaa käyttöön kirkon kellarin tai muun kolon, usein toki myös leirikeskuksen ja jonkinlaisen toiminta-avustuksen puuttumatta kuitenkaan kasvatukselliseen sisältöön. Vai toimiiko. Enemmistö suomalaisista, 69,7 prosenttia, on evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Suhde Jumalaan merkitsee myönteistä asennetta uskontoon, hengellisyyden etsimistä ja elämistä oman hengellisen vakaumuksen ja yhteisön mukaisesti. Se on Jeesuksen antama lähetyskäsky (Matt. Partion maailmanjärjestön määrittelemä arvopohja rakentuu viidelle perussuhteelle: suhde Jumalaan, omaan itseen, toiseen ihmiseen, yhteiskuntaan ja ympäristöön. En edelleenkään tahtoisi nuoriamme kasvamaan armottomuuden maailmaan. Kristittyjen todellista lukumäärää kasvattavat muiden kirkkokuntien jäsenet ja kirkkoihin kuulumattomat kristityt. 28:18–20). Yhteiskunnan muuttumisen ja kulttuurien moninaisuuden aikaansaama kristillisen arvopohjamme mureneminen näkyy nyt ikävällä tavalla partionkin toiminnassa, joka muutoksillaan pyrkii riistämään lapsilta ja nuorilta oikeuden uskoa ja turvautua Jumalaan – kuten on tapahtunut jo koululaitoksessamme. Mutta kun leirijumalanpalveluksen sijaan lapset viedäänkin jännältä kuulostavaan ”Lintukotoon” ja partiolupauksesta ollaan poistamassa Jumala, ettei loukattaisi omiin jumaliinsa uskovien ja ateistien ihmisoikeuksia, on kyllä eksytty väärälle polulle. Koska enemmistö partiolaisista tulee kristityistä kodeista, partion antaman uskontokasvatuksen tulisi lähteä vahvasti kristilliseltä pohjalta. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Se ei tietenkään tarkoita uskon tuputtamista, saati ”polvirukouksiin pakottamista”. JaakkO kiviSaaRi partiojohtaja, Paimion seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Vielä partiosta ja uskonnosta KOTIMAA | 29.8.2019 8. 12:2), jota ohjaavat jostain muusta kuin kristinuskosta nousevat aatteet. Kirjoittaja ei ole kuitenkaan aivan tavoittanut kritiikkini kärkeä: Kuvaamassani Lounais-Suomen Partiopiirin sudenpentuleirin sunnuntaiohjelmassa oli kristillinen eetos korvattu muulla, kristinuskolle vieraalla opilla, jossa tehtyjen pahojen tekojen hyvittäminen ja anteeksipyyntö ei riitä, vaan tämän jälkeenkin jää syyllisyyden pysyvät arvet. Toteuttaako kirkko tätä tehtäväänsä lähellä, käden ulottuvilla, yhteistyössä monikulttuuristuvan partioliikkeen kanssa. Kun kuitenkin kansastamme edelleen kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon liki 70 prosenttia ja erittäin monien lippukuntien taustayhteisönä toimivat seurakunnat, ei kristillisen eetoksen hylkääminen voi olla partiolle mikään läpihuutojuttu. partio | Kirkon tulisi viipymättä puuttua partion kasvatustyötä uhkaavaan mukautumiseen tämän maailman menoon, kirjoittaa Ritva Eränlinna-Ali-Sisto. Suomi on vielä kristitty maa – ainakin nimellisesti. Hämmennystäni lisäsi sopeutumista suosittavan partiohistorioitsijan Jyrki Vesikansan kannanotto ( Kotimaa 15.8.). E ntisenä partiojohtajana ja vanhana, tavallisena kristittynä järkytyin ja tulin surulliseksi Jaakko Kivisaaren ( Kotimaa 20.6.) ja Harri Raittiin ( Kotimaa 25.7.) tavoin partion pyrkimyksistä mukautua tämän päivän kristinuskosta etääntyvään yhteiskuntaan. Sääliksi käy. Jyrki Vesikansa ( Kotimaa 15.8.) otti kantaa kirjoitukseeni partion ja uskonnon suhteista ehdottaen käytänteiden päivittämistä muuttuneissa olosuhteissa. Ritva ERänlinna-ali-SiStO entinen kolkkajohtaja, 86 vuotta Kirkon ja partion yhteistyö vaatii ryhdistäytymistä ” Yhteiskunnan muuttumisen ja kulttuurien moninaisuuden aikaansaama kristillisen arvopohjamme mureneminen näkyy nyt ikävällä tavalla partionkin toiminnassa. Partiolupauksen antaminen oli aiemmin juhlava tilaisuus, joka pidettiin usein kirkossa
Sehän onkin pastoraalisen johtamisen peruskysymys. Hän ei esittänyt kovempia rangaistuksia, vaan esitti toivomuksen koulupudokkuuden estämisestä. Kaikkein varakkaimmat lähettivät lapsensa kouluun Helsinkiin ja jopa ulkomaille. Sleyn toiminnanjohtajan Tom Säilän kanta on selvä: ei ole. Se asia on yksi tärkeimmistä. Meppinä jouduin jatkuvasti kertomaan eurooppalaisille kollegoille ”Suomen ihmeestä”. Piispa Jari Jolkkonen sovittelee. Oulun triviaalikoulussa opiskelivat monet tulevat Suomen suuruudet kuten J.V. Olen erityisen tyytyväinen subjektiivisen päivähoidon palauttamiseen. Näin kertoo Oulun koulun historia. Sekin on rapautumaan päin. Lampaan kuulo on siis ylivoimainen. Kulttuuri, koulutus ja sivistys ovat olleet pitkään veitsi kurkulla EU-maiden julkistalouden kriisien seurauksena. Samassa lehdessä teologian jutussa pohditaan, onko naisen toimittama ehtoollinen pätevä. Ehtoollisella sanotaan: ”Tämä on Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.” Ja vielä: ”Siunaa nämä lahjat, leipä ja viini, joiden kautta tulemme osallisiksi Kristuksen ruumiista ja verestä.” En ole teologian oppinut, en eksegetiikan tuntija, mutta minun osallistumistani ehtoolliselle on haitannut edellä mainittu viittaus kannibalismiin. Myös oppivelvollisuuden pidentäminen ansaitsee kiitoksen. Minun Jumalani edessä pappeja ovat kaikki pappisvihkimyksen saaneet. Mistä juontavat nämä sekulaariset heteronormatiivisuuden luutuneet käsitykset. Kirkon ihmisiäkin kuunnellaan, niitä joilla on sellaista sanottavaa, joka kolahtaa ihmisen elämän todellisuuteen. Liisa Jaakonsaari Kirjoittaja on ex-meppi. Maine eli brändi oli seurausta Pisa-menestyksestä. Silloin paimenet aamun tullen lähtivät kukin omaan suuntaansa ravintoa etsimään. Mieleeni on jäänyt vahvasti Rikosseuraamusviraston pitkäaikaisen johtajan vastaus hänelle osoitettuun kysymykseen, miten rikollisuutta voitaisiin vähentää. Snellman, J.L. Otin selvää. Tutkisiko jokin taho tätä. Ääni on johtamisen väline. Paimenen tulisi puolestaan olla tarkka siinä mitä puhuu. Topeliuksesta tuli myöhemmin kaikkien rakastama Suomen satusetä. Miksi tätä keskustelua käydään vielä tällä vuosituhannella. Koulukokeiluja on harrastettu ennenkin. Maine oli jo hiipumassa. Erityisen tärkeää on huolehtia ehkä maailman korkeatasoisimmasta opettajien koulutuksesta ja varmistaa kaikin keinoin, että opettajan ammatti säilyy vetovoimaisena. Menen hiukan pidemmälle. Muinaiselta eksegetiikan tunnilta jäi mieleen professorin opetus, että Jeesuksen vertaukset opettavat vain yhtä asiaa kerrallaan. ”Pahantapaisuus” on estettävissä, ja se pitää estää, varhaisella puuttumisella. Me äänestäjät puolestaan kuuntelemme, kenen ääni vastaa parhaiten omaa tulkintaamme elämän todellisuudesta ja annamme oman äänemme sen perusteella. Koskettaako puhe olemassa olevaa todellisuutta. Tuota mainetta on teoilla pidettävä yllä. Ruotsalainen ystäväni, ei mikään kirkon mies, kysäisi kerran, tiedänkö kuinka hyvä kuulo lampaalla on. Se käsittelee viestin lähettäjää, viestin sisältöä ja perille menoa – nykyelämän todellisuuteen kuuluvia asioita. Pohjoisesta haettiin jo vuonna 1609 kuningas Kaarle XIV:lta lupaa perustaa koulu Ouluun. Naispappeus on hyväksytty kirkon piirissä jo noin neljäkymmentä vuotta sitten. Mielestäni on kyse kamppailusta ihan maallisesta vallankäytöstä. Juha-Lassi Tast sanoitti minua ikäni kaiken askarruttanutta aihetta ehtoollisen uhrista. Tutkikaa ja ratkaiskaa kysymys ehtoollisesta. Sitä OAJ: n puheenjohtaja Olli Luukkainen vertasi jopa peruskoulu-uudistukseen. Koulutus tuo Suomelle myönteistä tunnettavuutta kaikkialla maailmassa. Lampaan kuulo on 4–125 000 hertsiä. Vaikka meillä olisi lapsuuden ihania muistoja paimenista ja karitsoista, vaikka eläintiede kertoo laumaeläinten psyykestä ja käyttäytymisestä, vaikka keittokirjassa on esitelty toinen toistaan mehevämpiä lammaspaisteja ja vaikka meillä on ikiomia hataria mielikuvia lampaista, olisi kuitenkin syytä keskittyä vertauksen kärkeen. Koulutusta ei pidä katsoa kuitenkaan ainoastaan talouden, innovaatioiden tai kilpailukyvyn näkökulmasta, vaan ennen kaikkea hyvän elämän näkökulmasta. kun tietää enemmän, luulee vähemmän KOTIMAA | 29.8.2019 9. Korkeatasoinen lasten päivähoito on tasa-arvon kannalta mitä tärkein. Nyt korjataan kurssia. K otikaupunkini Oulu on vanha ja kunnianarvoisa koulukaupunki. Silloinen lammastarha muistuttaa kyllä suomalaista yhteiskuntaa. Runeberg ja Sakari Topelius. Kun tietää enemmän, luulee vähemmän. Pentti HuHtinen Kuka haluaa olla lammas! Kotimaa-lehden mielipidepalstalla (22.8.) esitettiin kiintoisa näkökulma ehtoollisen sakramenttiin. Koulutus ja sivistys ratkaisevat – ei enempää eikä vähempää kuin Suomen ja Euroopan tulevaisuuden. Antoivat äänensä kuuluviin ja lampaat seurasivat. anne kaarina keronen Lieksa Ehtoollinen askarruttaa ” Koulutus ja sivistys ratkaisevat Suomen ja Euroopan tulevaisuuden. Kuunnellaan joko ihastuen tai vihastuen. Vastaavasti ihmisen puheääni liikkuu 300–3 400 hertsin välillä. Johtaminen tapahtui äänellä ja sen kuulemisella. Jos sanan kuulija haluaa verrattavan itseään lampaaseen, hänen tulisi olla tarkka ja kriittinen pastori paimenensa kuuntelemisessa. En halua syödä kenenkään lihaa enkä juoda verta, vaikka Jeesus Kristus onkin ihmiseksi tullut jumala. Koulu oli pääosin köyhille tarkoitettu, mutta muutkin lapset pääsivät kouluun. Topelius oli opettajiensa harmiksi kiinnostunut enemmän ”ryöväritarinoista” kuin latinan opiskelusta. Koulutuksen kunnianpalautus on käynnissä ainakin Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa. Vuonna 1890 Ouluun perustettiin koulu ”heikkolahjaisille ja pahantapaisille”, mutta kokeilu epäonnistui kun ”pahantapaiset” saivat vallan koulussa eivätkä opettajat olleet halukkaita tulemaan sinne edes lisäpalkan houkuttelemana. Olen monta kertaa pyytänyt vain papin siunauksen
reportaasi Kilvoittelijat Miten kovatasoinen urheilu sopii kristityn elämään. Voimailija, fitness-urheilija ja karateka kertovat. KOTIMAA | 29.8.2019 10
Oppisinko siitä jotain. Siellä käyminen innosti ja koukutti heti ensiviikosta alkaen. Epäilykseni alkoivat hälventyä. Ihan varmasti. Aikaisemmin vielä ajateltiin, että lihaksikas nainen on maskuliininen eikä viehättävä. Jos toinen onnistuu, se ei ole keneltäkään pois, vaan siitä saa yllykkeen kovemmalle treenaamiselle. Jeesus opetti, miten jokainen on yhtä arvokas Jumalan silmissä. Pohdin, pärjäisinkö kisoissa ja olisiko se lainkaan minun juttuni, vaikka tiesin, että minusta löytyy voimaa. Mietin miksen lähtisi kokeilemaan. Omaa kehoa on syytä kuunnella. Kehoni on Jumalan luoma, ja kokonaisuutena olen hänelle tärkeä. Pitkään lajin parissa olleet ihmiset uskoivat minuun ja kannustivat minua mukaan. Lajista ja treenaamisesta ei saa kuitenkaan tulla itsetarkoitus, ja omaa kehoa on syytä kuunnella koko ajan. Siellä olen yksi muista ja tsemppaamme toisiamme tekemään parhaamme. Voimamiesja voimanaislajit ovat muuttuneet yhä enemmän myös kestävyyttä mittaavaan suuntaan. Ari MinAdis ”Jokaisen sentin eteen olen joutunut tekemään töitä” » |K uv a: Pen tti Po tko ne n KOTIMAA | 29.8.2019 11. Minua kiusattiin koulussa kokoni takia. Häntä saan kiittää innostumisestani ja osallistumisestani Suomen vahvin nainen -kisaan. Voin sanoa, että eivät ne ihan vahingossa tule. Kukaan ei välitä miten menestyt, kunhan teet parhaasi. Jokaisen sentin eteen olen joutunut tekemään töitä. Ainoa ongelma on se, että virkapukuni hartioista loppuu kohta tila. Salilla saan tyhjennettyä pääni ja sisimpäni lepää. Naiset ehkä edelleenkin pelkäävät salille mennessään, että heille kasvaa isot lihakset. On tärkeää pitää huolta itsestämme ja toisistamme. Harjoitteluuni kuuluu myös kestävyyttä, hapenottokykyä ja sykettä nostavia suorituksia. Voimailu on puheenaihe, jonka vuoksi ihmisten on ensin helpompi lähestyä minua ennen kuin he kertovat omista asioistaan. Kun olen pitkälti yli satakiloisen kyykkytangon alla, joudun keskittymään vain nostosuoritukseen. ” Lajista ei saa tulla itsetarkoitus. Mitä minä pelkään. Treenimetodeihini kuuluvat lajiharjoitteiden lisäksi voimanostoliikkeet eli maastavedot, kyykyt, penkkipunnerrukset ja monet erilaiset tukiliikkeet painoilla ja ilman. Pari vuotta sitten aloin käymään säännöllisesti salilla, kun Joensuuhun avattiin uusi harjoitussali. Voimailupiireissä elää aivan käsittämätön yhteishenki, jota haluaisin nähdä muuallakin. Eräs rippikoululainen kertoi tavoitteekseen nostaa vielä jonain päivänä enemmän kuin minä. Olen kuitenkin tajunnut, että nykyään ihmiset vain hämmästelevät sitä, kuinka kroppa muuttuu treenin myötä. Rippikoululaiset kyselevät minulta, kuinka paljon nostan maasta tai penkistä. Kun asiat ovat tasapainossa ja henkinen puoli kunnossa, jaksaa paremmin. Perhe ja ystävät eivät saa unohtua treenaamisen lomassa. Salla Romo, Joensuun seurakunnan pappi ja Suomen kolmanneksi vahvin nainen T oukokuussa osallistuin Suomen vahvin nainen kilpailuun ja sijoituin kolmanneksi. Kaksinkertainen Suomen vahvin mies -kisan voittaja Mika Törrö näki sattumalta videoni ja huomasi minussa lahjakkuutta ja potentiaalia. Pitkänä ja isona ihmisenä monet kommentoivat vieläkin kokoani. Siellä käyminen on työmaailman hiljentämistä sisälläni. Kuolenko, jos epäonnistun. Säkkiä kantaessa syke nousee ja hapot iskevät jalkoihin, jos ei ole tehnyt syketreeniä. Muutamat salin naiset kävivät voimanaiskisoissa, mutta en aluksi lähtenyt mukaan kisailemaan, sillä olin epävarma itsestäni. Todennäköisesti en. Myöhemmin kävin Juvalla kokeilemassa voimakisoihin kuuluvia lajeja
reportaasi KOTIMAA | 29.8.2019 12
» |K uv a: Ju kk a G ra nst rö m KOTIMAA | 29.8.2019 13. Jobia Jumala kehotti vyöttämään itsensä ja puolustautumaan ”kuin mies”. Kristittyjen pitäisikin näyttää hyvää esimerkkiä hyvillä ja terveellisillä elämäntavoilla. On tärkeää huomata, että sillä, miten elämme, ei ole vaikutusta vain itseemme, vaan aina myös muihin. Mutta minun elämässäni ykkösasia on Kristus. Nykyisin harjoittelen 7–8 kertaa viikossa. Kysymyksessä on myös itseilmaisu: haluan rakentaa itsestäni optimaalisen version. Tärkeintä on säännönmukaisuus treenaamisessa ja syömisessä. Siksi jokainen aamu on minulle kuin ylösnousemus. Ilman urheilua en olisi ehkä päätynyt yliopistoonkaan. Tajuan myös sen, että minun tieni ei ole jokaisen tie. Mielestäni jokaisen kannattaisi ennemmin nähdä itsensä ainutlaatuisena ja upeana. Tuli esimerkiksi mahdollisuus siirtyä ensin paleo-dieettiin, joka tarkoittaa kivikauden ihmisen oletettua ruokavaliota. Ruokavaliolla voidaan parantaa elämänlaatua. Henkilökohtainen missioni on antaa ihmisille välineitä fyysisesti, psyykkisesti ja hengellisesti parempaan elämään. En tuputa tätä kenellekään, mutta pyydettäessä kerron fitneksestä. Hyvät ruumiinvoimat ja terveys antavat paljon iloa ja syytä kiitollisuuteen. Jo aikaisemmin olin etsinyt mielenkiintoisia ja ihmisen äärirajoille haastavia lajeja. Fitnessiä voidaan haukkua ilman perusteitakin epäterveelliseksi, vaikka arvostelijat itse söisivät ja joisivat epäterveellisesti. Olen huomannut, että itsetuntoni on vahvistunut. Näin elämä rakentuu eräänlaisten rituaalien varaan. Urheilu on ollut minulle suorastaan jonkinlainen aate. Minusta kristillisyys, jossa ei oteta huomioon fyysisyyttä ja urheilullisuutta, on heikompaa kuin kristillisyys, jossa ne kuuluvat kristityn elämään. Haluaisin olla tässä lajissa huipullani viiden tai kymmenen vuoden kuluttua. Uskonmaailmaani luonnehtii hyvin sanapari ”urheilullinen luterilaisuus”. Kun herään aamulla, peilistä katsoo kerta kerralta hyväkuntoisempi ihminen. En halua olla mikään Arnold Schwarzenegger tai imitoida ketään toistakaan. Jussi Koivisto, Espoon Tapiolan seurakunnan pappi ja fitness-urheilija E lämässäni on ollut kaksi tärkeää johtolankaa: luterilaisuus ja siihen nivoutuen urheilu. Fitness on entisestään lisännyt kiinnostustani ihmisen evoluutioon. Kehonrakennuksessa vaanii oman kropan liiallisen tarkkailun riski. En pelkää iltaisin ulkona ketään tai mitään – mikä johtuu myös luottamuksesta Kristukseen, karaistumisesta ja nyrkkeilytaustastani. Simson, nasiiri, taas tappoi Herran hengen voimasta leijonan paljain käsin.. Minulta myös kysellään herkästi elämänmuutosvinkkejä. Raamatussakin esitetään miehinen voima positiivisessa valossa. Työssä pappina olen huomannut, että niin nuoret kuin iäkkäämmätkin ovat olleet kiinnostuneita uudesta lajistani. Olen harrastanut nuoresta pitäen erilaisia lajeja, mutta reilun vuoden aikana olen enenevästi siirtynyt luonnonmukaisen kehonrakennuksen ja fitness-urheilun pariin. Voi myös olla, että uusi laji ja sen lisäämä itsevarmuus on lisännyt kiinnostavuuttani naisten silmissä, mutta tällä hetkellä en kaipaa parisuhdetta vaan rauhaa keskittyä omiin hankkeisiini. Mutta asiaan vaikutti myös avioeron myötä tapahtunut elämänmuutos. Siksi jokainen aamu on minulle kuin ylösnousemus. Se tuo vain positiivista lisää suhteessa seurakuntalaisiin. Kehonrakennus on mielenkiintoista ja haastaa äärirajoille. Jussi Rytkönen ”Uskonmaailmani on urheilullinen luterilaisuus” ” Kun herään aamulla, peilistä katsoo kerta kerralta hyväkuntoisempi ihminen. Ihmettelenkin syvästi länsimaisissa yhteiskunnissa niitä ääniä, joissa pyritään kieltämään evoluutio ja tieteen pätevyys – oli sitten kyse luomiskertomusta naiivisti lukevista kristillisistä suuntauksista tai vaikkapa sukupuolten biologiset erot kieltävistä ideologioista. Urheilu on vahvistanut kognitiivisia kykyjäni ja aivokapasiteettiani. Mutta kumpi luo terveysongelmia, inhimillistä murhetta ja kuormittaa myös terveydenhoitojärjestelmää. Voihan siitä tulla epäjumalakin samoin kuin kaikesta muustakin Jumalan antamasta hyvästä. Minussa heräsi muutenkin kiinnostus ruokavalion merkitykseen suorituskyvylle fitness-urheilun kautta
reportaasi KOTIMAA | 29.8.2019 14
Leuankärkeen voi hipaista, mutta niin kovaa ei saa lyödä, että vastustajan pää notkahtaa taaksepäin. Helsingissä alan treenata yhdessä miesten maajoukkueen kanssa. Kaksi kertaa olen saanut aivotärähdyksen. Kerran viikossa pidän lepopäivän. Miesten karate on nopeampaa, ja siinä tulee enemmän osumia. Osoitamme kunnioitusta kutsumalla häntä senseiksi ja kumartamalla hänelle harjoituksen aluksi ja lopuksi. Isona haluaisin ehkä olla terapeutti tai tehdä jotain sellaista työtä, jossa voin vaikuttaa minulle tärkeisiin ihmisoikeuskysymyksiin. Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista, erityisesti eettisistä kysymyksistä ja siitä, miten uskonto näkyy ihmisten toiminnassa. Liian kovista osumista saa varoituksen, mutta kyllä niitä silti tulee. Lepokin on tärkeää. Kävin animetapahtumissa, joissa osallistujilla on näyttäviä ja värikkäitä pukuja ja peruukkeja. Ottelukarate on ihan eri maailma kuin se, jossa suoritetaan vyökokeita. Se on itsepuolustusta. Vyökokeet tehdään ilmaan, mutta ottelukaratessa on vastustaja. Siksi minulle oli selvää, että haluan opiskelemaan. Harva yli kolmekymppinen pärjää karaten arvokilpailuissa. Fyysisyys ja urheilullisuus on tuonut minulle itsevarmuutta ja uskallusta tehdä asioita myös muilla elämän osa-alueilla. Karaten japanilainen tausta näkyy suhtautumisessa muihin ihmisiin ja erityisesti valmentajaan. Olen itsekin 180-senttinen, en siis mitenkään pieni. Itseään ei saa rääkätä liikaa. Sonja Voutilainen, teologian ylioppilas ja karateka L apsena olin kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista, mangasarjakuvista ja animesta. Olen tottunut paineisiin. Aluksi vyökokeiden suorittaminen oli tylsää, mutta kahden vuoden jälkeen minua pyydettiin mukaan karaten otteluryhmään ja innostuin. |K uv a: Pa si Le in o KOTIMAA | 29.8.2019 15. Karate on kuitenkin hyvin hillitty ja kontrolloitu laji. Joku saattaa ajatella, että taistelulajit ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamatussa sanotaan toisten ja itsen kunnioittamisesta. Iskuihin tottuu ja harvoin niistä seuraa mitään vakavaa. Lukion lopulla muutin Helsingistä Turkuun päästäkseni treenaamaan naisten maajoukkueen kanssa. Tuija PyhäranTa ”Itseään ei saa rääkätä liikaa” ” Joku saattaa ajatella, että taistelulajit ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamatussa sanotaan toisten ja itsen kunnioittamisesta. Halusin jonkin japanilaisen harrastuksen, ja niinpä menin karaten alkeisryhmään. Kunnioitan heitä enemmän ja osaan kohdella paremmin kuin ilman karatea. Nykyään kuulun naisten maajoukkueeseen, treenaan päivittäin ja edustan Suomea arvokilpailuissa. Minulle mieli ja ruumis ovat samaa kokonaisuutta. Syksyllä aloitan teologian opinnot Helsingin yliopistossa ja muutan takaisin Helsinkiin. Myös vastustajalle kumarretaan. Niiden yhteistyöllä voi saada paljon aikaan. Se ei pelota, vaan ajattelen miesten kanssa treenaamista mahdollisuutena kehittyä. Karatessakin mielen hallitseminen on tärkeää. Kovin syvällisiä henkimaailman juttuja karateen ei liity. Seuraava tavoitteeni on arvokilpailumitali EM-tasolla. Harjoitteluun kuuluu myös meditaatiota. Karateharjoittelu näkyy siinä, miten suhtaudun muihin ihmisiin myös salin ulkopuolella. Miesten fysiikka on erilainen, ja siksi he ottelevat eri tavalla kuin naiset. Ottelukaratessa vastustajaan osutaan, mutta häntä ei saa satuttaa
I sraelissa varttunut Uzi Varon muistaa hyvin 15-vuotiaana tekemänsä retken Siinain vuoristossa sijaitsevaan Pyhän Katariinan luostariin. Jokainen kuvateos on vaatinut syntyäkseen pitkän prosessin. Kun minulla on tarina, jonka haluan kuvata, katson kuvarekisteristäni, ketkä sopisivat kuvattavaan tarinaan parhaiten. Hän tekee itse taisteluvälineitä ja tarvittaessa etsii kuvauksiin esineitä somen avulla. – Hänen ansiotaan on se, että luin Odysseian ja sitä kautta kiinnostuin kreikkalaisesta mytologiasta. Legenda marttyyrikuoleman kokeneesta Aleksandrian Katariinasta teki nuorukaiseen lähtemättömän vaikutuksen. Pari vuotta sitten luin nuoruuteni lempikirjan uudestaan heprean kielellä, joka on äidinkieleni. – Aloitan mielenkiintoisten mallien etsimisestä. Aiheita Varon etsii Raamatusta, kreikkalaisesta mytologiasta ja Kalevalasta. Valot ja varjot luovat oman maagisen tunnelmansa. Studiollaan Varon on paitsi valokuvaaja myös ohjaaja, puvustaja ja lavastaja. Uzi Varonin valokuvissa näkyvät klassisen maalaustaiteen opit. – Mietin tuolloin ratkaisua valaistusongelmaan esineitä kuvatessani. En muuttaisi tästä kuvasta mitään. Suomeen hän muutti pysyvästi 1990. Koulussa Varonilla oli äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka innosti lukemaan. Kaiken tämän hän tekee ilman korvausta. Lukemista innokkaasti harrastavaa Varonia kiehtovat voimalliset tarinat, joissa naisella on merkittävä rooli. Erityisen tyytyväinen Varon on myös teokseen, joka sai innoitusta Raamatun Vanhan testamentin tarinasta, jossa Saara pakottaa miehensä Abrahamin karkottamaan palvelijattarensa Hagarin lapsineen erämaahan. – Malleina olivat ammattinäyttelijä Katja Kiuru sekä hänen poikansa Evan Miller. Anne TArsAlAinen Heroines-valokuvanäyttely 16.9. Varon syntyi ja kasvoi Yakum-kibbutsissa noin 20 kilometrin päässä Tel Avivista. Kuvaaminen vaatii tietynlaista tekniikkaa, jonka Uzi Varon oppi kolme vuotta sitten. Uzi Varonin lemminkäisen äiti -teoksessa malleina olivat ammattinäyttelijä Katja Kiuru ja hänen poikansa evan Miller. Raamatun ja kreikkalaisten mytologioiden lisäksi Varon on löytänyt Heroines-valokuvasarjaansa tarinoita Kalevalasta. Varonin valokuvausstudiolla on paljon erilaisia kankaita, joista hän loihtii asuja historiallisiin kuviin. Toivon, että kuvat herättäisivät tunteita ja ajatuksia myös niiden katsojissa. Vuosikymmeniä myöhemmin tarina tiivistyi valokuvateokseksi, joka on 11 muun teoksen kanssa esillä Helsingin Paavalin kirkossa Heroines-näyttelyssä. Heroines-kuvasarjassa näkyvät klassisen maalaustaiteen opit. kulttuuri | valokuvataide | ” Varonin studiolla on paljon erilaisia kankaita, joista hän loihtii asuja historiallisiin kuviin. Katja osasi ilmaista syvää surua, mutta myös hyväksymistä ja tilanteeVoimalliset naisten tarinat kiehtovat valokuvaajaa seen sopeutumista. Kuvassa voisi olla yhtä hyvin ristiltä nostettu Jeesus ja hänen Maria-äitinsä. Olen kuvannut paljon persoonallisia ihmisiä, joita kuvattaessa saatan jo miettiä heille sopivaa roolia. – Päivässä onnistuin saamaan lintujen pääkallojakin. | Kuva: Uzi Varon KOTIMAA | 29.8.2019 16. – Kaikki ilmeet ja eleet ovat kohdallaan. Kun ratkaisu löytyi, aloin pohtia, miltä ihmiset näyttäisivät samalla tavalla kuvattuina. saakka Helsingin Paavalin kirkossa. Hän tekee itse taisteluvälineitä ja tarvittaessa etsii kuvauksiin esineitä somen avulla. Varonin Lemminkäisen äiti -kuvateos on erityisen koskettava. Heistä on mielenkiintoista heittäytyä erilaisiin rooleihin ja löytää samalla myös uusia puolia itsestään. Ihmiset keräilevät mitä mielenkiintoisimpia asioita, Varon hymyilee. Vapaaehtoiset mallit ovat tulleet kuvauksiin innosta puhkuen. Tämän jälkeen hankin jokaiselle sopivat asut ja muun rekvisiitan. – Onhan tämä aika kallis harrastus, mutta se antaa itselleni todella paljon
Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Kirja lähtee liikkeelle vainajan äärestä. | draamasarja | Kuluneena kesänä olen hurmioitunut tv-sarjan äärellä. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Meri ToiVanen 1970-luvun uutistoimitus vain parantaa vauhtiaan Uutistapahtumien syövereissä nähdään näyttelijät antti Luusuaniemi, Samuli Vauramo, Juho Milonoff, Krista Kosonen ja noora Peltokukka. Katsoin 12-osaisen sarjan tuolloin, samoin uusintoina vuonna 2012 ja jälleen nyt, 2019. Liukkosen yltiöpäinen ihmisen yksinäisyyden kuvaus Hiljaisuuden mestari on puettu rikostarinan muotoon. Teema & Fem La 31.8. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Miki Liukkonen ei enää ole lahjakas nuori lupaus vaan jo kolmannen romaanin kirjoittanut tekijämies, yksi kiinnostavimmista nykykirjailijoistamme. En käy selittämään kuka kuoli ja miksi, mutta mainitsen ruumiit, koska ne ovat elävien kohtaloa: kirjan henkilöt ovat kammottavissa umpikujissa, pääsemättömissä ja kommunikaation ulottumattomissa. Jaksoissa vilisevät Prahan kevät, ensimmäinen kuukävely, SMP:n vaalivoitto, Chilen vallankaappaus, Zavidovo-vuoto, Watergate-skandaali ja Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin. Hiljaisuuden mestarin tarjoama näköala on lohduton. Uskokaa tai älkää: joka kierroksella jaksot muuttuvat vain paremmiksi. klo 15.25 Totuus Maria Magdaleenasta. Romaani. Uutishuone tarjoaa nostalgista estetiikkaa, yhteiskunnallista ajankuvaa ja ajattomia, uskottavasti rakennettuja henkilöhahmoja. Sarja tavoittaa hienoja hippusia siitä, mikä maailmassa, uutisissa ja ihmisessä muuttuu ja mikä ei. Humoristisuuttakin romaanihenkilöittensä välityksellä puhelias sanataituri Liukkonen harrastaa muun muassa nimeämällä henkilöitään seuraavasti: Lennart Oneil, Aunu Oneil, Herman Leorne, Ifsana Hyen, Kaspian Brenner, Max Ung, ja Tessa Melnhoh-Tiuranen. Tunnettu psykiatri Ben Furman on erikoistunut ratkaisukeskeiseen perheterapiaan ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa ensi kesään saakka. Leif tuli järkyttävän tragedian seurauksena uskoon ja ajaa nykyään moottoripyörää osana kristillistä moottoripyöräkerhoa. Draamasarja seuraa Yleisradion tv-uutisten tiimiä vuosina 1968–1979. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. 359 sivua. klo 10.00 Moottoripyöräilyä Herran nimeen. Kotimaan numeron 32 hyväksi jutuksi äänestettiin tapakouluttaja Kaarina Suonperän haastattelu Kamarineuvos houkuttelee hymyilemään. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Suomalaista joukkoa kaikki tyynni tai ihmisiä yleisemmässä merkityksessä. | Kuva: Yle kuvapalvelu Jos kaunokirjallisuus yhtään heijastaa oman aikamme ihmisen tuntoja ja sielunmaisemaa, niin silloin kannattaa lukea Miki Liukkosta, ainakin hänen viimeisin romaaninsa. Myöhemmin löytyy yksi ruumis lisää, ja lopussa tehdään vielä yksi. Teema & Fem Su 1.9. (U) TV1 Su 1.9. WSOY 2019. Kirjapalkinnon voitti Antero Marjakangas Kotkasta. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, mutta minkäs teet kun ei ole hyvä toistenkaan kanssa – tai heidän ei ole hyvä sinun kanssasi. Sarjan henkilöhahmot ovat kuvitteellisia, mutta uutiset eivät. KOTIMAA | 29.8.2019 17. Ylellä on Suomessa tv-uutisten monopoli. Liukkosen kerrontatapa on samanlainen kuin edellisessä romaanissa, eli näkökulmat vaihtelevat henkilöittäin ja tapahtumien kulku piirtyy esiin runsaitten sivujuonteiden ja alaviitteitten alta. Hiljaisuuden mestari on hänen edellistä järkälettään O:ta ohuempi ja fokusoidumpi. Eletään kylmän sodan ja Kekkosen aikaa. Maria Magdaleena on tuttu näky modernissa kulttuurissa ja taiteessa. TV1 Ma 2.9. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –3 5 26 Kirkon vahvin nainen Joensuun seurakunnan pappi Salla Romo on voimailija 10 Björn Vikström jätti piispan sauvan ja tehtävät Hautausmaa opetti Kai Sadinmaalle armahtavaisuutta Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. (U) | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | 6 Ka nn en ku va : Pe ntt i Po tk on en 11 4. Politisoitunut aika ja sananvapaus olivat ihmisten huulilla 1960ja 70-luvuilla ja niin ne ovat nytkin. klo 19.00 Historia: Sodan synkkä varjo. Sitä lukiessa ei tule samanlainen kaunokirjallinen ähky ja epätoivo kuin O:n syövereissä. klo 13.50 Ammatti: kirjailija: Antti Tuuri. Tosin tuoreen vainajan sielu vielä lymyilee sängyn alla ja seuraa tapahtumien kulkua, sen minkä lattianrajasta pystyy näkemään. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Mikä parasta: Uutishuoneen humuun ehtii yhä. Ne ovat yhtä lailla osa tarinaa. Dokumentti selvittää asiantuntijoiden ja veteraanien avulla, millaista oli taistella sodan jättämää traumaa vastaan. klo 20.00 Toivomus: Ben Furman. Ihmisenä oleminen on kärsimystä ja tuskaa. Teema & Fem To 5.9. Paikalla on poliisi ja epäilty. Ja vieläpä kolmannen kerran! Uutishuoneen ensiesitys nähtiin Ylellä vuonna 2009. Totuus kuitenkin on, että hänestä tiedetään hyvin vähän. oLLi SePPäLä Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari. Kauhavalaisinsinööri Antti Tuuri teki maakunnan miehistä kautta Suomen ja Pohjolan luettuja hahmoja. Jokainen romaanin henkilö tuntuu olevan omalla tavallaan sekaisin ja väärinymmärretty
Arkeologiset tutkimukset ovat tuoneet lisätietoa myös siitä, mihin ja keille ensimmäiset kirkot rakennettiin. | Kuva: Tero Sivula / Lehtikuva historia KOTIMAA | 29.8.2019 18. Suomen ensimmäisiä kirkkoja ei rakentanut eliitti vaan kylät Aurajokilaaksossa oli pieniä kirkkoja jo ennen 1200-lukua ja seurakuntaverkoston perustamista. Kristinuskon arvioidaan levinneen Lounais-Suomeen varhaisemmin ja laajemmalle alueelle, kuin aiemmin on oletettu
Lisäksi alueelta on löydetty henkilökohtaisia jalometalliesineitä, kuten sormuksia, sinettileimasimia sekä kirjoitusvälineitä. 1000-luvulla tulee käänne ja alkaa vähittäinen siirtyminen ruumishautauksiin. Alueella oli aikaisemmin havaittu hautamaisia painanteita. Aurajoen ja Vähäjoen haarassa sijaitseva Koroistenniemi oli jo aiemmin muodostunut kulttuurien kohtaamisen ja kaupankäynnin paikaksi. | Kuva: Wikipedia T urun kohdalla Saaristomereen laskevan Aurajoen varrella on ollut asutusta jo vuosituhansia. Ruumishautaus ja hautojen sijoittelu tiiviisti ovat merkki kristillisestä hautauksesta, mutta myös kirkkorakennuksen läheisyydestä. Lounais-Suomesta ensimmäisenä alkanut, asteittain edennyt kristillistyminen kesti useita sukupolvia. – Aurajoen ympäristön kristillistymistä voidaan seurata etenkin hautaustavoissa sekä kalmistojen sijainnissa havaittavien muutosten kautta. Koroistenniemellä sijaitsi piispankirkko ja piispan virkatalo, aluetta tutkinut Turun yliopiston arkeologian dosentti Janne Harjula kertoo. Lukuja kirjoitustaito oli jo sinänsä harvojen etuoikeus. Tästä kulttuurivaihdosta ei tunneta kirjallisia lähteitä, mutta sen sijaan arkeologiset löydöt vahvistavat kulttuurivirtausten saapumisen Suomeen, Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tutkija Juha Ruohonen kertoo. Rautakaudella käytäntönä oli polttaa vainajat ja asetella jäännökset hautaesineiden kanssa. Löytöjen joukossa on sotilaiden panssaripaidan kappaleita ja varsijousien nuolenkärkiä. 1200-luvun puoliväliin tultaessa pienet kirkot hautausmaineen jäivät pois käytöstä. Siunattu kirkkomaa oli yleensä erotettu näkyvästi aidalla, jonka sisäpuolelle vainajat haudattiin. Piispanistuin oli Koroistenniemellä 1200-luvulla. Kirkollinen järjestäytyminen on siis tapahtunut jo oletettua varhaisemmassa vaiheessa. – Niemelle rakennettiin vallien suojaan keskus, josta on hallittu koko sen aikaista Suomea. Aiemmin on oletettu, että Suomen ensimmäiset kirkot syntyivät kristinuskoon kääntyneen eliitin rakennuttamina, ja että ne olivat yksityisiä, vain omalle perhekunnalle tarkoitettuja. Lisäksi kristinuskossa kuolemanjälkeinen elämä oli etu, jonka voisi ajatella vedonneen ihmisiin, Ruohonen huomauttaa. Emme tiedä, ovatko esimerkiksi novgorodilaiset yrittäneet hyökätä Koroisiin, mutta ainakin siihen on varauduttu, Harjula toteaa. Voi olla, että esimerkiksi Ristimäen kirkkoa käytti kolmesta viiteen kylää, jotka kukin koostuivat kenties 5–15 talosta. Koroisten kirkossa ja rannan toisessa kivirakennuksessa oli lasi-ikkunoita ja jopa lasimaalauksia. Koroistenniemi alkoi vuosikymmenien aikana menettää merkitystään, sillä maankohoamisen vuoksi vesistöreitin hyödyntäminen vaikeutui 1200-luvulla. Uskonnon omaksuminen oli suomalaisissa olosuhteissa helppoa siinä mielessä, että paikallinen muinaisusko ei ollut järjestäytynyt ja muuttui jatkuvasti. Viimeistään 1000-luvun kuluessa myös tieto kristillisestä uskosta saapui tänne. Piispalla oli esimerkiksi hienoja saksalaisia saviastioita ja peräti lasiastioita. Samalla alkoi järjestely, jonka aikana Suomen lähetyshiippakuntaan luotiin kirkollinen hallinto ja seurakunnat. On syytä olettaa, että Suomessa on ollut paikallisyhteisöjen järjestämä, pienten kirkkojen verkosto hautausmaineen jo ennen 1200-luvun seurakuntaverkoston perustamista. Hyvät kulkureitit vesistöjä pitkin sekä viljava maa ovat houkutelleet ihmisiä. Vuoden 1300 tienoilla piispanistuin siirrettiin Koroisista Unikankareen kummulle keskelle vastaperustettua Turun kaupunkia. Vuosisadan loppupuolella tuli ajankohtaiseksi siirtää kirkon hallinnollinen keskus pois alueelta. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että näin ei ollut. Siirtyminen kohti kristinuskoa tapahtui todennäköisesti ottamalla käyttöön uusia tapoja ja käsityksiä, jotka vähitellen korvasivat vanhat. Piispalla oli myös laaja kirjasto. Osa piispankirkon perustuksista on säilynyt tähän päivään. Arkeologin mielenkiinnon herättänyt, kalmistoon viittaava nimi Ristimäki, on pieni metsäsaareke peltorinteessä joen lähellä. Seuraavien vuosikymmenten aikana kristinusko vakiintui siinä määrin, että Suomen ei enää katsottu olevan lähetysaluetta. – Pieniä kirkkoja on ollut eri puolilla jokilaaksoa useamman kylän yhteisessä käytössä. – Kaivaukset osoittivat, että vauraus ja valta ovat näkyneet lähiympäristöstään poikkeavalla tavalla ja käytössä oli sellaisia arkielämään kuuluvia esineitä, joita ei Suomessa juuri muilla ollut. Keski-Euroopassa kirkon korkeiden virkamiesten elämään saattoi liittyä ylellisyyttä. Uskoisin, että noin parinsadan hengen yhteisö käytti samaa kirkkoa. Todennäköisesti Ravattulan kirkko jäi 1250-lukuun mennessä tyhjilleen, kun kylän asukkaat velvoitettiin osallistumaan Kaarinan keskuskirkon ylläpitoon ja käyttämään sen hautausmaata. Paavi Gregorius IX antoi tammikuussa 1229 päiväämässään kirjeessä luvan Suomen piispanistuimen siirtämiseen Koroisiin. – Piispalla on todennäköisesti ollut myös oma aseistettu seurue. Siirtymävaihe alkoi viimeistään 1000-luvun alussa ja jatkui aina 1200-luvun puoliväliin asti. Kauppalaivat pystyivät seilaamaan sinne asti Aurajokea ylöspäin. Alkoi uusi vaihe historiassa. Myös suomalaisia oli liikkunut ulkomailla, ja he olivat kohdanneet kristittyjä, nähneet kirkkoja sekä uskonnollista esineistöä. Tällaisia kalmistoja on löydetty useita Aurajoen varrelta. – Arkeologisissa kaivauksissa löytämämme kivijalka osoitti, että paikalla oli sijainnut pieni kapeakuorinen puukirkko, joka oli rakennettu viimeistään 1100-luvun jälkipuoliskolla. – Varhaisin kosketus tapahtui todennäköisimmin ulkomaisten kristittyjen kauppiaiden ja heidän seuranaan mahdollisesti olleiden pappien tai lähetystyöntekijöiden kautta. – Uuden kulttuurin läpäisyn kannalta on hyvä asia, että paikallisyhteisöt ottavat aktiivisen roolin ja uudet tuulet hyväksytään joka tasolla. Suomessa ei siis ollut kyse siitä, että esimerkiksi ylimystö olisi pakottanut uuteen uskontoon. Ravattulan tutkimus toi uuden välivaiheen, jota ei ole aiemmin edes ajateltu. Ravattulan kylä sijaitsee noin viisi kilometriä Turusta koilliseen Aurajoen varrella. Suomen oloihin päätyneen Tuomas-piispan olot ovat Koroisissa olleet toiset, mutta piispa ei kuitenkaan ole joutunut elämään täysin kurjuudessa. Yhtenä todisteena on Ruohosen syksyllä 2013 tekemä löytö Ravattulan Ristimäellä. ArjA-LeenA PAAvOLA KOTIMAA | 29.8.2019 19. Tutkimuksemme kumoaa aiemman tulkinnan, jonka mukaan Suomen vanha keskusalue Aurajokilaaksossa olisi ollut pakanallinen siihen asti, kun piispanistuin on vuoden 1229 jälkeen siirretty Nousiaisista Koroisiin, Ruohonen kertoo
Saan käteeni etupenkissä istuvan Amik Bhujelin laatiman tehtävän ja nappaan siitä kuvan. ” Kahteen maahan sitoutunut Prakash ei pääse siitä ikävästä, jota tuntee köyhää ja ristiriitaista Nepalia kohtaan. Poika nauraa ja luokkatoverit riemastuvat kuullessaan, että teksti saattaisi päästä suomalaisen lehden sivuille. Kerran vuolaassa joenylityksessä rannalla odotti aikuinen mies, auttaja. Amik Bhujel on pohtinut englannintunnilla yhteiskunnallisia kysymyksiä. Prakash Dhakal, 42 Syntynyt: Nepalin Sindhulissa Asuu: Järvenpäässä Koulutus: Sosionomi, maisteri (International Social Welfare and Health, Oslo) Työ: sosiaaliohjaaja Helsingin Diakonissalaitoksella. Koulun päärakennuksessa osumme meneillään olevalle englannintunnille. – Kyllä vaan. Paikallinen runoilija liittyy seuraamme. Hän on tuomassa koululle kirjojaan. Kun isää tai setää ei enää tarvittu saattajaksi, polulta löytyi muita kulkijoita. Lukio kuljetti nepalilaisen ystäväni Etelä-Nepalin tasangoille ennen opiskeluja ja toimittajan töitä pääkaupunki Kathmandussa. TeKSTi jA KuvAT | TAPAni TuKiAinen Iloiset ja aidon kiinnostuneet katseet ovat vastassa muissakin luokissa. Isä pysähtyy taittamaan kukkia ja solmii niistä hymyilevälle tyttärelleen kukkaseppeleen. Poika, joka halusi perustaa koulun Nepalilainen Prakash Dhakal, 42, unelmoi murrosikäisenä koulun perustamisesta silloin vielä sähköttömään ja tiettömään kotikyläänsä. Kymmenvuotiaana hän oli laittanut jalkaansa ensimmäiset nauhakengät ja siirtynyt lahjakkaana stipendioppilaana Suomen Lähetysseuran tukemaan Gandaki Boarding Schooliin Pokharassa. Kymmenen tunnin bussimatkaa seurasi koko päivän patikointi vuorten ja jokien poikki kotikylään. Sinivalkoisessa koulurakennuksessa on toiminut aiemmin yksityiskoulu. » KOTIMAA | 29.8.2019 20. Nelivuotiaana kotikylässä aloitettu koulutie oli ollut Prakash Dhakalille helpompi. Nyt tiloissa toimii Prakash Dhakalin yhteistyökumppaneidensa kanssa perustama koulu. Vatsani vuoksi, sillä vesi ei todennäköisesti ole keitettyä. Prakash Dhakal ei onneksi joutunut kulkemaan yksin. Prakashin uudelleen organisoima vuoristokoulu aloitti toimintansa viime keväänä. haastattelu Kuka. Myös tyttöjä on luokissa ilahduttavan paljon. Aivan kuin Suomi. Esikouluikäiset katsovat meitä silmät pyöreinä, murrosikäisetkin tohtivat kohottaa katseensa. Unelmat ovat alkaneet toteutua. Koko koulurakennus on yhtä valkoista ja sinistä, Prakash Dhakal nauraa. Kaikkiaan 420 siistiin sinivalkoiseen koulupukuun sonnustautunutta oppilasta, joista ilmaiseksi koulua käyviä stipendioppilaita on nelisenkymmentä. Dhakal kertoo, että koulussa käytetään myös suomalaista pedagogiikkaa sovellettuna nepalilaiseen ympäristöön. Rehtori ohjaa minut kierrokselle luokkiin. Kesäkuun aurinko paahtaa säälimättä seuratessani Prakash Dhakalia ja pientä Neaa koululle. Vapaaoppilailla puvut sisältyvät stipendiin. Se oli merkinnyt laskeutumista varvastossuissa kahden puron poikki alhaalla näkyvään laaksoon. Mies ui rinnalla, ohjasi kädestä ja kantoi selässään Prakashin tavaroita. Siirryimme toisen kerroksen verannalle, jossa joudun torjumaan minulle ojennetun vesilasin. Mutta ne eteen tulleet nousut ja laskut, käsittämättömät 40 kilometriä! Ystäväni muistelee patikointejaan ja hymyilee. Perhe: Vaimo Sara Dhakal sekä lapset Niko, 7, ja Nea, 4 Harrastukset: Pihatyöt ja opiskelu Sähköposti: prakdhak@gmail.com N eljätoistavuotiaan koulupojan kotimatkat sisäoppilaitoksesta olivat aikoinaan pitkiä. Aiemmin työskennellyt toimittajana Nepalissa, DIAKin lehtorina ja Suomen Lähetysseuran vammaistyön neuvonantajana. Koulupuvuilla tavoitellaan yhdenvertaisuutta tässä kastijaon ja varallisuuserojen särkemässä maassa. Portilla Prashanta Dhakal antaa luvan oppilaiden kuvaamiseen. Koulun rehtorina toimii hänen veljensä Prashanta Dhakal, 27