vuosikerta | 0043595–15–44. SIvU 10 43 29. PYHIEN MUISTO Pyhäinpäivänä ohenee elävien ja edesmenneiden kristittyjen välinen raja. LOkakUUTa 2015 | hinta: 3,70€ | 110. SIvU 4 LUOTTaMUS ortodoksien arkkipiispa Leo: Uskon, että tulevaisuus on hyvä. Le n a K a ta r in a Jo h a n s s o n / Fo Li o LEIkkaUkSET Kirkon Ulkomaanapu ja Lähetysseura vähentävät väkeä ja lopettavat työn useissa maissa
Työn ohessa olen opiskellut myös teologiaa ja psykologiaa, ja teologian maisteriksi valmistuin helmikuussa. Työni kautta tunnen myös paljon seurakunnissa työskenteleviä pappeja eri puolilta Suomea, miehiä ja naisia, ja iloitsen siitä, että voimme yhdessä palvella erilaisilla kutsumuksilla samassa kirkossa. – Mielestäni lehtorin virka on hyvin samankaltainen käytännöllinen palveluvirka kuin nuorisotyönohjaajan virkakin. Vaikka Raamattuopistossa ei työskentele naispappeja, meillä kaikilla on omantunnonvapaus yhteistyön tekemisessä. Mikä työssäsi SRO:ssa muuttuu lehtoriuden myötä. OOppERA s. Virkaa on pidetty suorastaan kuolevana naispappeuden hyväksymisen jälkeen. 20 Vuoden kristillinen kirja valittiin sunnuntaina. Ehkä esimerkiksi suurissa monipappisissa seurakunnissa voisi olla yksi sellainen teologin virka, jossa viranhaltija – vaikkapa lehtori – voisi keskittyä opetusja sielunhoitotyöhön. 13 Sauli Tiilikainen laulaa mieli vereslihalla. KUVA: MATTI KARPPINEN ViiMEiNEN kOkOUS s. Olen myönteisestä päätöksestä iloinen ja kiitollinen. Ordinaatiovalmennuksen myötä koen pääseväni entistä paremmin sisälle kirkkoon myös työntekijänä. Ei ollut ollenkaan itsestään selvää, että kirkko kutsuisi minut lehtorin virkaan. ySTÄVÄNi SEiJA s. 22 Vaimon menetys muuttui runoiksi. kUOlEMA s. – Tehtäväni SRO:n nuorisotyön tiiminjohtajana liittyvät edelleen opetukseen, kasvatukseen ja sielunhoitoon. Olen miettinyt pappeuttakin, mutta minulla ei ole siihen sisäistä kutsumusta. Suomen Raamattuopiston nuorisotyön tiiminjohtaja Tiina Karlsson vihitään Espoon hiippakunnassa lehtoriksi. 5 Kirkolliskokouksen nelivuotiskausi päättyy. – Tekisin. 18 Hautausmaalla sytytämme kynttilän myös itsellemme. Toivoisin, että lehtorin virka nähtäisiin kirkossa mahdollisuutena, eikä vain kuolevana jäänteenä. JOhTAJUUS s. Kirkon palveluksessa on enää kymmenkunta lehtoria. Lehtorina voin vastata rippikoulusta, konfirmoida ja avustaa ehtoollisen jakamisessa. Jos ajattelisin toisin, en luultavasti hakisi tätä virkaa. Olen pohtinut paljon, olisiko teologin koulutuksellani käyttöä kirkossa. Tekisitkö lehtorina alttariyhteistyötä naispapin kanssa. 6 Piispojen johtajuus on myös hengellistä. 2 01 5 TÄSSÄ NUMEROSSA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen ja Noora Wikman-Haavisto Graafikko Gun Damén Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Tuija Pyhäranta, Jussi Rytkönen, Olli Seppälä, Meri Toivanen Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 54 000 lukijaa (KMT syksy13/kevät14) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi ”Lehtorin virka voisi olla mahdollisuus, eikä jäänne” ViikON hENkilö Lehtorina Tiina Karlsson haluaa järjestössäkin olla kirkon työntekijä. Kuitenkin järjestönkin palveluksessa minulla on vahva kutsumus olla kirkon työntekijä ja lehtorina voin palvella molempia. Kirkolliset toimitukset ovat valtavan tärkeitä, mutta vievät ison osan pappien työajasta. Minkälainen on lehtorin viran teologinen perustelu. lESkEyS s. Tämä on hyvä ja rakentava asia SRO:n sisällä. Olen ollut todella iloinen kapitulissa piispan ja istunnon jäsenten kanssa käymistäni keskusteluista. – Se voisi olla yksi mahdollisuus. JUSSi RyTköNEN Lue lisää aiheesta Kotimaa24:stä. kiiTOlliSUUS s. Lehtorius voisi hyvin olla osana diakonaattia, jos se toteutuu. – Aloite oli minun ja haluan sitoutua virkaan henkilökohtaisesti. Saat joulukuussa Espoon hiippakunnassa lehtorin oikeudet. 1 0. Suomen kirkossa ei ole pappisvirkaan verrattavaa lehtoriutta. Miksi haluat olla lehtori. 28 Liikunnan avulla pysyy virkeänä myös uskon asialla.. Haastatteluissa kysyttiin suoria ja tiukkoja kysymyksiä siitä, miksi haluan toimia kirkossa lehtorina. Oliko aloite lehtorinvihkimyksen pyytämisestä omasi, vai ehdotettiinko sitä sinulle. Pitäisikö virka palauttaa seurakuntiin nykyistä laajemmin. 2 TÄNÄÄN Ko t i m a a 2 9. – Olen ensimmäiseltä koulutukseltani kirkon nuorisotyönohjaaja ja koko työurani ajan olen toiminut Suomen Raamattuopistossa (SRO) nuorisotyössä
Tämän kuun aikana on Tanskan kristikansa viettänyt suurta kiitosjuhlaa Kööpenhaminan kirkkoasian 25-vuotispäivän johdosta. Se voi toteutua aina silloin, kun osoittaa myötätuntoa ja tahtoa kuunnella läheisensä menettänyttä ihmistä. Vielä on sinun aikasi nähdä vaivaa. Yhä useammin Suomessa siunaustilaisuuteen osallistuu vain pappi, kanttori ja suntio. Tämän palveluksen arvoa ei voi rahalla mitata. ¶ Ihan kuin Ailin kynttilä kuiskaisi: Minulla on jo lepo. Jaksa, jaksa! Minuakin vastaan tuli sekä iloja että koettelemuksia. Kun sinne kirkkomaalle joutuivat Aili ja hänen miehensä, tuli kirkkomaa minulle tunnultaan yhä tuttavammaksi. Tärkeät ihmisemme ovat olemassa meille riippumatta siitä, kummalla puolella rajaa he ovat. Silloin ryhdyttiin vapaaehtoiseen työhön, papit ja maallikot yhdessä. Pyhäinpäivän rukouksissa pyydetään katsomaan ja kuulemaan niitä, jotka ikävöivät poisnukkuneita läheisiään. Esimerkiksi sellaisia, joissa näkyy meren rantaan huuhtoutunut, kuollut pieni poika. Pyydän Vapahtajalta, että Hän puhdistaisi meidät anteeksiantamuksellaan sekä tekisi meistä armahtavia ja rauhaa rakentavia Jumalan lapsia.. Rukoile vaikka huokaamalla töittesi lomassa. TÄNÄÄN 3 Ko t i m a a 2 9. Anna rauhasi käydä yli surujen ja pelkojen. Siksi pyhäinpäivänä sytytän kynttilän ja luen rukouksen jokaiselle edesmenneelle läheiselleni. Kaupunki kasvoi kahdeksankymmenluvulla kuin jättiläinen, mutta valtio ei välittänyt rakentaa uusia kirkkoja eikä perustaa seurakuntia. Toisella tavalla koskettavissa kuvissa pappi toimittaa tyhjässä kappelissa hautaan siunaamista. Jo ennemminkin on sama osakeyhtiö tehnyt tälle opistolle huomattavia lahjoituksia. Tätä lasta vene ei kantanut Välimeren yli kohti turvallisempaa elämää. Rukoilen myös meidän vielä tätä elämää elävien ja tämän ajan uutiskuvia katsovien puolesta. Maailmanhistoria vyöryi minunkin aikani ylitse. Nykyisessä muodossa vietettyyn pyhäinpäivään on yhdistynyt kaksi kirkollista juhlaa, kaikkien pyhäin päivä sekä kaikkien uskovien vainajien muistopäivä. Suuntaa katseemme yli hautojen. 2 01 5 TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN Vaikka osaamme lähettää satelliitin Mars-planeetan ilmakehälle, kuolema on yhä osa elämää. Pyhäinpäivän iltana raja häviää liki olemattomaksi. Yhteys edesmenneisiin läheisiin muistamisen ja rukouksen kautta madaltaa kuoleman porttia ja kaventaa Tuonelan virtaa. Pyhäinpäivään liittyvissä kristillisissä rukouksissa korostuu elämä, josta kuolema on vain yksi ohimenevä osa. Pyhäinpäivä tuo suhteellisuutta kuolemaan. Katse yli hautojen Kun muistamme edesmenneitä Kristukseen uskovia ihmisiä, karsimisen sijaan siihen joukkoon on syytä ottaa mukaan kaikki läheiset. Uskominen on lopulta aina yksittäisen ihmisen ja Kristuksen välinen asia, jonka laatua tai syvyyttä toisella ihmisellä ei ole oikeutta, saati kykyä määritellä. Me rukoilemme, että päivien päättyessä meidät vietäisiin pyhien joukkoon, ikuiseen iloon. Lahjoitus Karhunmäen kansanopistolle. Sitä on eri muodoissa vietetty jo 600-luvulta lähtien. 1 0. Vaellamme pimeässä illassa muistokynttilöiden valossa. pikkukirkkoliikkeen historiaa. mari teinilÄ Päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi PÄÄKIRJOITUS 29.10.1915 Kirkkoasian menestyminen Tanskassa. Näistä kuvista välittyy viesti siitä, että kirkon työntekijä saattaa viimeiselle matkalle silloinkin, kun muita saattajia ei enää ole. Lukijamme tuntenevat ainakin jonkun verran Kööpenhaminan kirkkoasian 1. Me rukoilemme myös, että saisimme jo täällä aavistaa jotakin taivaan kirkkaudesta. Vaikka osaamme lähettää satelliitin Mars-planeetan ilmakehälle, kuolema on yhä osa elämää. Kuiskaus kirkkomaalla Vuosi vuodelta yhä tuttavampi tuntu kirkkomaalla, kirjoitti lapinlahtelainen maatalon emäntä Aili Sonninen (1931–2009) runossaan. Katseen suuntaamisessa yli hautojen ihminen voi olla tukena toiselle ihmiselle. Niin minäkin tein, navetalla. Keskimäärin on rakennettu uusi kirkko joka 8 kuukauden kuluttua. Alkoi innokas varojen kerääminen, kirkkojen rakentaminen ja seurakuntain perustaminen. Pyydä voimia, niitä annetaan. Lauantaina Suomessa ja monissa muissa maissa hiljennytään pyhäinpäivään. Siksi pyhäinpäivän erityisenä muistamisen kohteena ovat kristikunnan marttyyrit sekä uskossa Kristukseen kuolleet. Jätän heidät Kaikkivaltiaan käsiin. Ylistaron pitäjästä oleva Kitinojan kauppaosakeyhtiö on lahjoittanut viime vuoden voittovaroistaan heränneiden kansanopistolle 2000 markan suuruisen summan. MINNA KETTUNEN kirjailija ja Väärnin Pappilan emäntä Lapinlahdelta ju k k a fo r d el l T änä syksynä on julkaistu poikkeuksellisen koskettavia kuolemakuvia. Saattojoukkoon ei ole löytynyt ketään. Enimmäkseen tuntemattomien persoonien suuri kylä muuttui kotoisammaksi: täällähän on jo monia ystäviä. Uutiset ja uutisvälineet ovat vaihtuneet, mutta tässäkin ajassa pyhäinpäivällä on oma paikkansa. ¶ Mitä useampia läheisiä muuttaa kirkkomaan kylään, sitä ohuemmaksi käy raja tämänja tuonpuoleisen välillä
4 TÄNÄÄN Ko t i m a a 2 9. Kehitysyhteistyö loppuu kokonaan Vietnamissa, Kiinassa, Angolassa ja Palestiinassa. JOHANNEs iJÄs Karttaan on merkitty oranssilla maat, joissa Suomen Lähetysseura tekee työtä. Alustava vähennystarve oli 25. Ulkomaanavun työ loppuu kokonaan Libanonissa, Hondurasissa, Mosambikissa sekä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Leikkauksia kohdistuu myös alueisiin, joissa ihmisillä tiedetään olevan lähtöherkkyyttä turvapaikanhakijoiksi Eurooppaan. 1 0. Irtisanomisten määrä ei ole vielä tiedossa. Järjestöjen kehitysyhteistyön vähentäminen voi johtaa traagisiin seurauksiin eri puolilla maailmaa. Helsingin pääkonttorissa viisi työsuhdetta päättyi irtisanomiseen ja kaksi eläkkeelle siirtymiseen. Alun perin vähennystarpeeksi oli ilmoitettu 25 henkilötyövuotta. Ulkomaanapu ja Lähetysseura vähentävät kymmeniä KEHiTYsYHTEisTYö Suomen Lähetysseura irtisanoo 20 henkilöä ja Kirkon Ulkomaanapu 14. Oulujoen seurakunta ja Kiimingin seurakunta kuuluvat molemmat Oulun seurakuntayhtymään. Viime vuonna seurakuntien jakamat EU-ruokakassit olivat tiukoilla, koska systeemin muutossyistä seurakunnat eivät saaneet EU-tukea lainkaan. Muiden 85 hankkeen rahoitus ensi vuodelle vähenee. Ulkomaanavun ja Luonan yhteisen projektin tavoite on tiivistää turvapaikanhakijoiden ja paikallisen yhteisön välistä kanssakäymistä. Kyse on siltarahoituksesta, käytännössä alimääräisistä budjeteista. KUVA: SUomen LähetySSeUrA. lokakuuta vietettiin kansainvälistä YK-päivää ja Yhdistyneiden kansakuntien 70-vuotisjuhlaa. Yt-neuvotteluiden syynä olivat hallituksen kehitysyhteistyöleikkaukset sekä seurakuntien talouskehitys ja valuuttakurssien muutos. Hemberg muistuttaa, ettei muiden rahoituslähteiden ja toisten maiden kehitysyhteistyövarannon käyttö poista Suomen valtiolta vastuuta. Yhteistyötä tehdään kolmessa vastaanottokeskuksessa. Kyseessä on kuuden kuukauden pilottihanke, jonka avulla suunnitellaan uusia toimintamalleja eri uskonnollisten yhteisöjen, maahanmuuttajayhteisöjen, järjestöjen ja vastaanottokeskusten välille. Henkilökunta luopuu vapaaehtoisesti vähintään 30 prosentista lomarahoistaan. Yhdeksän ulkomailla työskentelevän, paikalta palkatun henkilön työsuhde päättyi. Yhdeksän tehtävää muuttui osa-aikaisiksi tai sovittiin toimivapaajärjestelyistä. – Olemme yrittäneet toimia niin, että vahingot kentillä jäisivät mahdollisimman pieniksi. Oulun seurakuntarajoihin ehdotetaan muutoksia Oulun seurakuntayhtymän seurakuntarakennetta pohtinut ohjausryhmä esittää, että Oulujoen seurakuntaan kuuluvat Yli-iin ja Ylikiimingin seurakuntapiirit liitettäisiin osaksi Kiimingin seurakuntaa vuoden 2019 alusta alkaen. Toiminnanjohtaja Seppo Rissanen kuvaa hallituksen tekemää leikkausta raa’aksi. Tapahtumaa vietettiin eri puolella Suomea esimerkiksi leipomalla YK:n syntymäpäiväkakkua, jonka olivat kehittäneet Stadin ammattiopiston kondiittorilinjan opiskelijat. SLS vetoaa seurakuntiin ja yksityisiin lahjoittajiin rahoituksen lisäämiseksi. – Miljoona ihmistä on toimintojemme parissa ja leikkaukset vaikuttavat neljännesmiljoonan elämään. Tammikuussa jaettavaa tukea voi hakea Kirkkopalveluilta joulukuun puoliväliin mennessä. SLS hakee säästöä myös organisaatiouudistuksella ja tehtävien tarkistuksilla. EU-ruokakasseja jälleen saatavilla EU:n myöntämää elintarviketukea on jälleen saatavilla tammikuussa 2016. Vietnamissa loppuu kaikki työ. Ulkoministeriön leikkaukset merkitsevät SLS:n kehitysyhteistyövaroihin ensi vuodelle yli 3,3 miljoonan euron vähennystä. Osa-aikaistamiset ja lomarahoista luopuminen säästivät neljän ihmisen työn. SLS:n kehitysyhteistyöohjelmasta loppuu 17 hanketta. Kirkon Ulkomaanavun yt-neuvottelujen tavoite oli kattaa ulkoministeriön siltä leikkaamat 6,2 miljoona euroa. Seuraukset ovat kuitenkin traagiset. Selvitys seurakuntarakenteen ajanmukaisuudesta ja toimivuudesta on tehty Oulun tuomiokirkkoseurakunnan aloitteesta. Kirkkopalveluille on nyt myönnetty jaettavaksi reilut miljoona kiloa EU-elintarviketukea. Monen elämä on ollut hyvin riippuvaista hankkeistamme. Neuvottelujen piiriin kuului 265 henkilöä eli koko henkilökunta. Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg kiittää henkilöstöä talkoohengestä. KUA ryhtyy tukemaan vastaanottokeskuksia Kirkon Ulkomaanapu on aloittanut yhteistyön Espoossa ja Vantaalla vastaanottokeskuksia ylläpitävän Luona Oy:n kanssa. suomen Lähetysseuran (SLS) yt-neuvottelut johtavat 20 henkilötyövuoden vähentämiseen tehtävien uudelleenjärjestelyin, osa-aikaistamisin ja irtisanomisin. Valaistus kuului maailmanlaajuiseen Turn the World Blue -kampanjaan. Kaikki SLS:n työ loppuu Vietnamissa, kehitysyhteistyö loppuu Angolassa, Palestiinassa ja Kiinassa. Kiinassa, Angolassa ja Palestiinassa SLS jatkaa muuta työtä. – Näemme tilanteemme notkahduksena, vaikka tiedämme, ettei valtion kehitysyhteistyötuki luultavasti pian nouse. Rissanen kertoo pelkäävänsä, että vähennyksistä seuraisi jopa ihmishenkien menetyksiä. Kakkukahvien lisäksi syntymäpäiväjuhlintaan kuului esimerkiksi Helsingin Tuomiokirkon valaiseminen siniseksi. 2 01 5 LYHYET YK täytti 70 vuotta Lauantaina 24. Toteuma oli 14. Tänä vuonna SLS käyttää kehitysyhteistyöhön 8,4 miljoonaa euroa. SLS käyttää omaa pääomaansa ja rahoitustaan ja jatkaa hankkeita kumppanien kanssa sopimuskauden 2016 loppuun. Hembergin mukaan Ulkomaanapu on osannut varautua tilanteeseen ja hakenut rahoitusta yhä enemmän kansainvälisiltä lähteiltä kuten EU:lta, YK:lta, USA:n ja Britannian kehitysyhteistyötoimijoilta sekä kehityspankeilta, joita Suomessa harva järjestö hyödyntänee
Kotimaa Pro kysyi asiaa Twitterissä aktiivisilta papeilta. Kuten tässä keksityssä esimerkissä: ”Seurakunnissa vain istutaan sunnuntaina palvelemassa Jumalaa, kun pakolaisia tulee henkensä hädässä Suomeen.” Oivallisen närkästymisvaateen saa aikaan myös ottamalla asiayhteydestään irrotetun lauseen, ja syyttämällä sen sanojaa rasistiksi, suvakiksi, liberaaliksi tai kiihkouskovaiseksi. Majoitus: Kokoushotelli Rantasipi Airport, Vantaa, huonekiintiö erikoishinnoin. Hinduja muslimimaiden osuus talouskasvusta lisääntyy, kristittyjen vähenee. helmikuuta. KUva: PaSi Leino närkästy, loukkaannu Kyllä nyt on mielensäpahoittajilla ihanat ajat. Toukokuussa 2016 Turun kristilliselle opistolle kokoontuvat jo uudet kirkolliskokousedustajat. Parhaimmillaan yksityisestä somenärkästyksestä tulee ilmiö, ja yleinen paheksunta leviää tykkäämisten avulla. • Johtajan valta ja pelko – itsetuntemuksen kova valuutta • Kirkon tulevaisuus – toimivaltakirkosta toimivaksi kirkoksi Ilmoittautuminen 15.12.2015 mennessä: www.seurakuntaopisto.fi/johtamisenforum Lisätietoja: Raimo Turunen, raimo.turunen@seurakuntaopisto.fi, p. Kotimaa24 kävi paikan päällä. Raportin on tehnyt yhdysvaltalainen Religious Freedom and Business Foundationin (RFBF) ja siitä kertoo Christianity Today -lehti. 1 0. Asioita voi kuitenkin siirtää esimerkiksi kirkkohallituksen valmisteluun. 2 01 5 28.-29.1.2016 Rantasipi Airport Congres Center, Vantaa seurakuntaopisto.fi/johtamisenforum seurakuntaopisto.fi/agricola J ohtaJana aJassa mennyt , nykyisyys , tulevaisuus Teemoina mm.: Missä kirkossa mennään. Yhden mukaan kirkkohallitus valmistelisi ehdotuksen hylätyn esityksen pohjalta siten, että kanttorin ja diakonian virat säilyisivät seurakunnissa pakollisina. Tampereenkiälinen messu pidettiin Tampereen päivänä, jota vietettiin Mikkelinpäivänä. Jälkitunnelmissa edustajat jättivät pikavauhtia neljä uutta esitystä. Kirkkohallitus esittää kirkkoon perustettavaksi uutta hengellistä diakonivirkaa papinviran rinnalle. Sosiaalinen media tarjoaa tehokkaan kanavan ilmaista mielipahaa ja harmia. johtaja Kimmo Ketola , kansainvälisen uran liike-elämän johtotehtävissä tehnyt Jaana Laukkarinen , piispa Irja Askola ja kirkon tulevaisuuskomitean jäsen, päätoimittaja emerita Reetta Meriläinen . Hän kertoo pitävänsä murteita kielen rikkautena. Jutussa ilmiötä kutsutaan kuplasta toiseen huuteluksi ja eräänlaiseksi heimosodaksi, jossa pitää nopeasti valita puolensa. Messussa paikallisella murteella saarnasi Harjun seurakunnan kappalainen Jukka-Pekka Ruusukallio. Pöyri kertoo tviitanneensa messusta myös itse. Vanhemmat pitivät tärkeimpänä saada lapsilleen koulutusta sekä oppia itsekin suomea.. OLLI SEPPÄLÄ olli.seppala@ kotimaa.fi Tapahtumasta kuin tapahtumasta tviitataan nykyään, mutta yksi on poikkeus: seurakunnan yhteinen juhla, sunnuntain viikkomessu, ei juuri näy Twitterissä. Sopisiko tviittaaminen messuun. Hinta sisältää ohjelman ja ohjelmaan merkityt ruokailut. Kivitipussa piispa Peura kohtasi sanojensa mukaan ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä, jotka kiittelivät suomalaisia. Käytävillä liikkui arveluja, joiden mukaan jotkut olisivat äänestäneet koko uudistuspakettia vastaan diakonian viran pakollisuudesta luopumisen takia. Maailman varallisuus jakautuu eri uskontojen välillä tulevina vuosikymmeninä uudella tavalla, kertoo maailman väestö-, uskontoja taloustilastoja analysoiva raportti. Toukokuussa kirkolliskokous torppasi niukasti seurakuntarakenneuudistuksen, joka esitti kaikkien seurakuntien kuulumista seurakuntayhtymiin. Jukka-Pekka Ruusukallio ei epäröinyt, kun häntä pyydettiin pitämään saarnansa Tampereen murteella. Moralismilla menee taas hyvin. Kirkollisen johtamisen forum Lue lisää tapahtumasta sivuiltamme: www.seurakuntaopisto.fi/johtamisenforum TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA TOIMITTAJALTA VIIKON POIMINNAT VERKOSTA Seurakuntarakenne nousee jälleen käsittelyyn edustaja-aloitteiden kautta. Tänä päivänä suurin osa maailman varallisuudesta on enemmistöltään kristillisten maiden hallussa, mutta raportin mukaan vuoteen 2050 mennessä tapahtuu ennennäkemätön uusjako. Turvapaikanhakijat kertoivat Piispalle toiveensa Suomea kohtaan. (09) 4157 7300 K irKollisen johtamisen ajanKohtaisia KysymyKsiä Alustajina mm.: Kirkon tutkimuskeskuksen vs. Koska kyse on viimeisestä istuntoviikosta, kaikista asioita tehdään päätös. Kaikki Kotimaa Pron haastattelemat papit toivovat, että messu näkyisi Twitterissä nykyistä enemmän. Kelpo tuloksen saa yhdistämällä kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa niin sanotulla moralistisella sillalla. TÄNÄÄN 5 Ko t i m a a 2 9. Kirkon keskusrahaston ja Kirkon eläkerahaston talousarvio ja toimintaja taloussuunnitelmat tulevat niin ikään käsittelyyn kuten muutama hiippakuntavaltuustoesityskin. Suomen Kuvalehti (23.10.) kiinnitti huomiota samaan ilmiöön jutussaan ”Mitään ei saa enää sanoa – suomalainen loukkaantuu aina”. JOHANNES IJÄS Kirkolliskokous koolle viime kerran ennen vaaleja Uudet kirkolliskokousedustajat valitaan 9. Tamperelaiset saapuivat sankoin joukoin paikallisella murteella pidettyyn messuun Tampereen tuomiokirkossa. – Vaikea sanoa, miten keskustelu edustaja-aloitteista lähtee liikkeelle. Lappajärven seurakunnassa piispantarkastusta tekevä Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura tapasi vierailunsa aikana paikkakunnalle saapuneita turvapaikanhakijoita. Tuleva viikko on kirkolliskokouksen nelivuotiskauden (2012–2016) viimeinen istuntoviikko. Kuvioon kuuluu irtolauseen ottaminen mielipiteenä ja julkisen anteeksipyynnön vaatiminen. Varaukset 16.12.2015 mennessä: Uudenmaan Aluemyyntikeskus, uusimaa.aluemyynti@restel.fi, p. Jo ikiliikkujaksi muuttunut kysymys diakonivirasta on myös jälleen esillä. Vastaanottokeskukseksi muuttuneessa Kylpylä Kivitipussa majoittunut piispa toivoi paikallisten kohtaavan turvapaikanhakijat kasvotusten ennakkoluulojen vähentämiseksi. Ilmoittautumisajan jälkeen 350/380 €, mikäli tilaa on. Myös alueen valtalehti Aamulehti uutisoi Tampereen murteella pidetyn saarnan etusivullaan isommalla kuin muut Tampere-päivän uutiset. Päätettäväksi tulee virsikirjan lisävihkon hyväksyminen. Joka tapauksessa rakennemuutoskeskustelu avataan uudestaan, kirkkohallituksen seurakuntarakenteiden kehittämishankkeen projektipäällikkö Terhi Jormakka toteaa. Ensi viikon istuntoon riittää vielä paljon asiaa. 040 572 5111 Kustannukset: Kirkkopalvelut ry:n jäsenyhteisöt 320 €, muut 350 €. Paikalle oli saapunut nelisensataa sanankuulijaa, mikä on selvästi normaalia enemmän. Espoon Leppävaaran seurakuntapastorin Aija Pöyrin (@aijjaa) mielestä ei ole papin asia päättää, mitä seurakuntalaiset saavat tai eivät saa tehdä. Milloin mistäkin
Mikkelin piispan teologinen sihteeri, hiippakuntasihteeri Merja Vuorikari on tehnyt ylemmän pastoraalitutkielman aiheesta Piispan johtaminen ja viestintä. Piispan avustaja tarttui piispojen johtamiseen Piispan teologinen sihteeri Merja Vuorikari perehtyi ylemmässä pastoraalitutkielmassaan piispan johtamiseen ja viestintään. Tutkielmassaan Vuorikari on arvioinut kirjallisuuden ja oman työja koulutushistoriansa pohjalta piispallista johtamistyyliä ja sitä, millaista johtamista kirkon johtamiskoulutuksessa suositaan. Hän huomauttaa myös, ettei piispojen omia käsityksiä johtajuudesta ole tutkittu haastatteluin pariinkymmeneen vuoteen. Nykypiispojen hän arvioi olevan kohtuullisen hyviä johtajia. Mikkelin piispa Seppo Häkkisen mukaan johtaminen on kovaa työtä ja syvä sisäinen kutsumus. kuVa: RiSto HäMäläinen JohTaJuus Pastoraalitutkielman tehneen Merja Vuorikarin mukaan kirkon johtamiskoulutus ei tarjoa riittävää viestinnän osaamista.. 2 01 5 Piispan teologinen sihteeri Merja Vuorikari perehtyi ylemmässä pastoraalitutkielmassaan piispan johtamiseen ja viestintään. Jonkun olisi syytä tarttua asiaan. 1 0. Piispat ovat kuitenkin vähän värittömiä. 6 TÄNÄÄN Ko t i m a a 2 9. Hänen mukaansa kirkossa on puutetta hengellisistä johtajista. Keskeinen havainto on, ettei kirkon omassa johtamiskoulutuksessa juuri puhuta viestinnästä. – Kun on kyse kirkon virasta, jossa on hengellinen ulottuvuus, kukaan ei halua profiloitua ”suurena johtajana”. Mikkelin piispa Seppo Häkkisen mukaan johtaminen on kovaa työtä ja syvä sisäinen kutsumus. Piispoilla on kuitenkin asema, jossa johtajuus täytyy ottaa ja olla suunnannäyttäjänä, Vuorikari toteaa. kuVa: RiSto HäMäläinen Mikkelin piispa Seppo Häkkinen pohtii paljon omaa johtajuuttaan
Juhlavuoden kunniaksi loppuvuoden tilaus vain 5 eurolla. Mikkelin piispa Seppo Häkkinen pitää Vuorikarin havaintoa ihmissuhdekoulukunnan korostumisesta kirkon johtamiskoulutuksessa totena. BE MORE. – Tässä työssä en ole tutkinut piispojen ajatuksia omasta johtajuudestaan. Käytännössä hänellä on kuitenkin kokemusta niin Häkkisen kuin tämän edeltäjän Voitto Huotarin johtamisesta. Tutkielmassaan Merja Vuorikari ei arvioi esimiehensä johtamista tuomiokapitulissa. AVOIN YLIOPISTO JOENSUU | KUOPIO Kotimaan 110-vuotisjuhlanumero ilmestyy 26.11. Tavistockilaisuudessa korostetaan työyhteisöjen perustehtävää. Koko ajan vaaditaan aina vain enemmän taitoa tiivistää sanomaa kansanomaisesti ja nopeasti tinkimättä teologisesta sisällöstä. Sinnekin on kuitenkin tullut paljon uutta, pehmeämpää johtamista ja hyvinvointijohtamista. Vain 5 e loppuvuosi Tilaa osoitteessa kotimaa24.fi Kuka päättää kirkossa. Itseäni kiinnostaisi, miten paljon piispat ajattelevat johtamistaan. 1 0. – Hengellinen johtajuus nousee hengellisestä elämästä ja siksi jokaisen kirkollisen johtajan on huolehdittava spiritualiteetistaan. – Piispojen viestintätaitoja on pyritty lisäämään täsmäkoulutuksella. Asioiden, ihmisten ja hallinnon ohella kirkkoherran ja piispan virkoihin kuuluu Häkkisen mukaan hengellinen johtajuus. – Piispojen kannattaa kehittää taitojaan somessa ja mediassa. TÄNÄÄN 7 Ko t i m a a 2 9. – Pitäisi mennä askel eteenpäin ja miettiä, voisiko kirkonkin johtamiseen ottaa muita näkökulmia. Hänen mukaansa sosiaalinen media ja median muutos ovat merkinneet johtamisessa viestinnän painoarvon isoa kasvua. Niin kauan kuin se on selvillä, kaiken ajatellaan menevän hyvin, Vuorikari selventää. Johtamiskouluttaja Lasse Östring myöntää, että koulutuksessa pitäisi painottaa nykyistä enemmän viestintää. Kirkko on vaatinut jo yli kymmenen vuotta kirkkoherran virkaan hakevilta johtamiskoulutuksen. Nykymedia haastaa piispaa olemaan arvojohtajana esillä, osallistumaan dialogiin ja tiivistämään sanomansa. uef.fi/avoinyliopisto facebook.com/UEFavoinyliopisto avoinyliopisto-ohjaus@uef.fi Kehitä osaamistasi ja syvennä ymmärtämystäsi kulttuureista sekä uskonto politiikasta ja -historiasta. Seppo Häkkisen mukaan viestinnän osuutta kirkon koulutuksessa on lisätty, mutta johtamiskoulutuksessa sitä saisi olla nykyistä enemmän. Häkkisen mukaan kirkossa on puutetta hengellisistä johtajista, joilla on halu ja kyky sekä pysyä lujasti Jumalan sanassa ja kirkon uskossa että ohjata rakkaudella ja kärsivällisyydellä seurakuntia ja kirkkoa. Toki ajankäyttökin on haaste. Häkkinen sanoo pohtivansa paljon omaa johtajuuttaan ja sitä, miten hän kykenee hoitamaan virkaansa niin, että voi vastata siitä ”ihmisten ja Jumalan edessä”, kuten piispanvihkimisessä luvataan. Kaikkia vaikeita uskon ja etiikan kysymyksiä ei voi typistää 140 merkin tviittiin tai lyhyeen Facebook-päivitykseen. Kirkon tiedotuskeskus antaa asiantuntija-apua. Tarjoamme laajan valikoiman mie lenkiintoisia ja joustavia opintoja yksittäisistä jaksoista aina opintokokonaisuuksiin saakka – kerää itsellesi sopivat! > Kulttuuri, yhteiskunta, uskonnot > Uskonnot ja politiikka > Rasismin tutkimus > Monikulttuurinen kansalaisyhteis kunta > Sielunhoito ja pastoraalipsykologia > Suomalainen uskonnon tutkimuksen kenttä > Maailmanuskonnot > Kulttuurien välinen viestintä > Terveyden monikulttuuriset ulottu vuudet > Suomi toisena vieraana kielenä LEARN MORE. Tavoite on myös kasvattaa kykyä asettua dialogiin erilaisissa yhteyksissä, erilaisista taustoista tulevien kanssa sekä hengellisen johtajuuden ymmärtäminen, mikä avautuu omaan kasvuhistoriaan tutustumalla ja kuuntelemalla toisten kokemusta. Yhtenä esimerkkinä uudesta johtamisajattelusta Vuorikari ottaa esiin innovaatioteoriat. Työntekijöiden ja organisaatioiden tarpeiden nähdään olevan yhdistettävissä. Ihmissuhdekoulukunnassa katse on voimakkaasti ryhmässä yksilöiden sijaan. – Tämä on toisinaan hankalaa. Omaa johtamistyyliään Häkkinen kuvaa asiakeskeiseksi, ihmisiä kuuntelevaksi ja ratkaisuun pyrkiväksi. Kirkon järjestämässä johtamiskoulutuksessa korostuu tietynlainen johtamistyyli. Jokainen teoria sisältää tietyn arvopohjan ja ihmiskäsityksen, Häkkinen sanoo. Se ei ole kirkollinen lisuke yleisten johtajuuden ulottuvuuksien rinnalla, vaan koko kirkollisen johtajuuden ydin. Voitto oli ehkä vilkkaampi ja otti enemmän tilaa, Seppo on hieman pidättyvämpi sosiaalisissa tilanteissa, Vuorikari sanoo. – Merja Vuorikari toteaa tutkielmassaan osuvasti: ”Kärjistäen voi sanoa, että 2000-luvulla johtaja on vain ja ainoastaan niin hyvä kuin hänen kommunikointitaitonsa”, Häkkinen siteeraa. Kirkon kieli pitäisi osata kääntää eri tilanteissa ja välineissä merkitykselliseksi. Mutta toki ainakin minulla olisi vielä petrattavaa mediataidoissani, Häkkinen pohtii. Häkkisen kokemuksen mukaan koulutuksessa osataan myös yhdistää erilaisia johtamisen tapoja. Kun tästä sivusta olen seurannut piispan työmäärää, ihmettelen vaan, että kuinka tuota jaksaa. 2 01 5 Kotimaa24 täyttää 5 vuotta. – Molemmat ovat helposti lähestyttäviä ja kuuntelevia. – Peruskysymys on siinä, että ymmärretään kirkon omaleimaisuus ja arvioidaan siitä käsin erilaisia johtamisteorioita ja -tapoja. Niissä korostetaan luovuutta ja innovatiivisuuteen rohkaisua. Se läpäisee viranhoidon kaikki tasot. Vuorikarin puheesta välittyy arvostus kumpaakin kohtaan. – Otetaan perustehtävä ja kirkastetaan sitä. – Yhtäältä johtaminen on kovaa työtä, toisaalta se on syvä sisäinen kutsumus. JoHaNNeS IJÄS Kun tästä sivusta olen seurannut piispan työmäärää, ihmettelen vaan, että kuinka tuota jaksaa.. Esimerkiksi nopeaksi muuttunut viestintäympäristö kannustaa kehittämään ja kokeilemaan uutta. Nostan vain esiin piirteitä, jotka voisivat toimia kirkon johtamisessa. Maakunnan mediassa piispa myös pääsee helposti esiin. Östringin mukaan perustavoitteet kirkon johtamiskoulutuksessa ovat johtamisen perustaidoissa kehittyminen, oman johtamisajattelun kehittäminen sekä strateginen johtaminen. Tämä ei kuitenkaan Vuorikarin mukaan vielä anna eväitä käytännön toimintaan. – Myös sosiaalinen media on ollut tähän asti aika niukasti mukana. Sen suunnittelusta vastaa Kirkon koulutuskeskus. Vuorikarin mukaan Seppo Häkkinen käyttää somea jo aika hyvin. – Kirkossa ajatellaan, ettei liike-elämästä sovi ottaa oppia. Vuorikarin mukaan useiden piispojen johtamisen taustalla näkyy ihmissuhdekoulukunnan ja erityisesti niin sanotun tavistockilaisen työyhteisöajattelun vaikutus. Esimerkiksi kirkossa joka yksikön perustehtävänä on toimia kirkkona tässä maailmassa
Pyhiinvaellus on omin voimin kävelty, pyöräilty tai ratsastettu matka johonkin pyhään kohteeseen. SIMo LAITILA rovasti, Huittinen Uusi tulkintatapa edellyttäisi uutta ihmiskäsitystä, joka ei enää vastaisi luterilaista oppia.. Nähdäkseni ei välttämättä ole, sillä lakimuutos vaikuttaa monella tavoin kirkon toimintaympäristöön. 19:4–6, Mark. Sama käsitys on vahvistettu myös kirkkomme tunnustuskirjoissa ja kirkolliskokouksemme aikaisemmissa päätöksissä. Lähetys oli nauhoitus edelliseltä sunnuntailta eli 20. Niinpä myöskään hedelmättömäksi jääneet avioliitot eivät rajaudu määritelmän ulkopuolelle. Kirkkomme ei ole seurannut Ruotsin kirkon ratkaisua, eikä siihen edelleenkään ole tarvetta, vaan kirkkomme voi tehdä jatkossakin itsenäisesti omat ratkaisunsa. Teistisen evoluution mallissa tehdään oletus, että luoja on käyttänyt luomistyönsä välineenä sukupolvien ketjua. JukkA kIvIMÄkI Espoo kulttuurimatka, ei pyhiinvaellus Esa Tuominen kirjoitti Kotimaassa 22.10. kAIJA TIIroLA televisiojumalanpalveluksen saarnaaja, lapsija perhetyön pappi, työnohjaaja, Haapajärven seurakunta tiago de Compostelaan ja takaisin. Herran taho voi käydä toteen vielä myöhemmälläkin iällä, josta on myös Raamatussa esimerkkejä. Avioliiton raamatullisena tehtävänä on suojella miehen ja naisen välistä parisuhdetta ja sen mahdollisia hedelmiä. Tällä kertaa näin järeisiin toimenpiteisiin ei kuitenkaan tarvinne ryhtyä. Hentilän mukaan muuttunut todellisuus haastaa kirkon pohtimaan, koskeeko luterilaisen avioliiton teologia myös samaa sukupuolta olevia pareja. Lentokoneella Rooman lentokentälle lentänyt, bussilla hotelliin kiiruhtanut, hotellihuoneessa punaviinipullon aukaiseva, puhtaitten lakanoiden väliin sujahtava matkalainen ei ole pyhiinvaeltaja, vaikka kuinka iltarukoukseen hiljentyisi. Uuden käsityksen mukaan sukupuolia ei olisikaan vain kaksi, vaan niitä olisi monilukuinen määrä riippuen kunkin henkilön omasta sukupuoli-identiteetistä. Raamattua voidaan toki tulkita myös edellä kuvatulla tavalla, mutta olisiko silloin enää kyse luterilaisesta kristinuskosta. Sellaisen päätöksen syntyminen lähivuosien kirkolliskokouksissa ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä. Avioliitto on Jumalan luomistyössä asettama yhden miehen ja yhden naisen liitto. Jutussa nostettavat näkökulmat sopivat kyllä kulttuurimatkaan, mutta eivät pyhiinvaellukseen. 10:6–9). sunnuntailta helluntaista, jonka evankeliumiteksti oli juuri tuo seurakunnalle luettu Joh. Toimittaja Jorma Hentilä kysyy Kotimaassa 15.10., onko kirkko valmiina avioliittolain muutokseen. Ruotsin kirkon linja on jo vuodesta 1972 alkaen selkeästi poikennut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon linjasta. Pyhiinvaeltaja näkee vaivaa päästäkseen kohteeseen omin voimin. Kirkon tunnustuksen näkökulmasta kirkon nykykäsitys avioliitosta on selkeä. Toki kirkolliskokous voi määräenemmistöpäätöksellä tulkita kirkkomme tunnustusperustan uudelleen tai vaikkapa luopua kokonaan luterilaisuudesta. Niin kuin pyhä Birgitta – joka ratsasti Ruotsista Sanväisäsen moittima saarna oli nauhoitus Saarnaaja ei sivuuttanut päivän evankeliumia Yle TV1:n televisiojumalanpalveluksessa 18.10. Mikäli luterilaisuuden mittana pidetään Yksimielisyyden ohjetta ja muita luterilaisia tunnustuskirjoja, vastaus on kielteinen. Omaa avioliittokäsitystään kirkolla ei kuitenkaan ole tarvetta muuttaa. Samaa sukupuolta olevien väliset parisuhteet eivät ole tätä luomistyötä edistäneet, eikä avioliitto näin ollen samassa merkityksessä koske niitä, vaikka kuinka olisi kyse keskinäisestä sitoutumisesta. Pyhiinvaeltajaksi voidaan lukea henkilö, joka on kävellyt vähintään 100 kilometriä tai pyöräillyt tai ratsastanut vähintään 200 kilometriä matkasta. pyhiinvaelluksen nimellä tarjottavasta kulttuurimatkasta. Kirkkokäsikirjassa oleviin vihkikaavoihin on esitetty sovellettavaksi vastaavan tyyppistä uutta tulkintatapaa, jolloin niitä käytettäisiin myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. Televisiojumalanpalveluksen alusta ei ehkä käynyt ilmi, että jumalanpalvelus oli nauhoitus. Tällöin kehotus lisääntymiseen on osa luomistyötä, joka etenee vain heteroparisuhteissa ja silloinkin vain, mikäli hedelmällisyys on ollut Herran tahto. Hyvä määritelmä on Santiago de Compostelan reitin pyhiinvaellukselle määritellyt rajat. Uusi tulkintatapa edellyttäisi uutta ihmiskäsitystä, joka ei enää vastaisi luterilaista oppia. 8 TÄNÄÄN Ko t i m a a 2 9. 7:40–52. Parisuhteen erityisasema säilyy riippumatta siitä, tulkitsemmeko Raamattua kirjaimellisesti, vai suhtaudummeko teksteihin vertauskuvallisesti. Jorma Hentilä viittaa kirjoituksessaan myös vastaavan asian käsittelyyn Ruotsin kirkossa. 2 01 5 MIELIPITEET Avioliitto on tunnustuskysymys AvIoLIIToN TEoLogIA Kirkolla ei ole tarvetta muuttaa omaa avioliittokäsitystään. Ikävää, että Seppo Väisänen on pahoittanut mielensä ja kaipaa asiaa selvittämään tuomiokapitulia ja jopa Ylen hallintoneuvostoa. Tällöin Raamatussa olevat viittaukset mieheen ja naiseen tulkittaisiin soveltuvan keihin tahansa kahteen eri ihmiseen sukupuolesta riippumattomasti. Avioliittokäsityksen muutoksen perusteluksi on esitetty aikamme muuttunutta käsitystä ihmisen sukupuolesta. Itse saarnan sisällöstä en tingi. Luterilaiset tunnustuskirjat tukevat käsitystä ihmisen luomisesta kahteen eri sukupuoleen, joiden välille avioliitto on asetettu. Kirkon avioliitokäsityksen perustana on Raamatun luomiskertomus ja siihen viittaava Kristuksen vahvistus (Matt. 1 0. Kirjaimellisen raamatuntulkinnan näkökulmasta asia on selvä: maailman ensimmäiset ihmiset olivat selvästi mies ja nainen ja juuri heille Jumala kohdisti kehotuksensa lisääntyä ja täyttää maa
Omat vanhempani veivät meidät aina avoimen arkun äärelle. Näiden muutosten voidaan arvioida entisestään lisäävän diakoniatyöntekijöiden työmäärää. Monet luokkatoverit silittivät hiuksia ja poskia, siunasivat hänet ristinmerkillä ja suutelivat rinnalla olevaa ikonia. ( IS 14.10.). Kuvista näkee, että ihminen kuului yhteisöön, ja siksi häntä surtiin, saateltiin ja muisteltiin yhdessä. Tämän vuoksi tärkeää olisi, että kirkon sanat ja näkyvät teot olisivat yhtä, sillä diakoniatyöntekijät ovat havainneet jo järjestöissäkin tapahtuvia henkilöstöleikkauksia, joka tarkoittanee erilaisten projektien ja hankkeiden vähenemistä. Kehitys on huolestuttavaa yhteiskuntarauhan kannalta. Tällaisia tilanteita on paljon diakoniatyöntekijän arjessa, mutta niistä ei suurta meteliä ehditä pitää. Vainajan kasvoja katsellessa hän tuntuu olevan vahvemmin läsnä. Kun selailee iltapäivälehtien verkkosivuja tai TV:n ohjelmatietoja, käy selväksi, että seksi ei ole enää tabu. Totta on, että diakoniatyöntekijät ovat aivan liian tiiviisti aikataulutettuja perustyöllään, vaikka heillä tulisi olla entistä paremmat ja nopeammat mahdollisuudet reagoida yllättäen tuleviin kriiseihin ja koko ajan muuttuvaan ja elävään yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Voiko se kertoa myös siitä, että alitajunta haluaa torjua ja kieltää jotakin. TIINA LAINE, asiamies, Diakoniatyöntekijöiden Liitto, rIKU-MATTI JÄrvI, diakoni, Oulu, SOfIA NISKANEN, diakoni, Turku, TANJA PUhAKKA, diakoni, Espoo, SANNA-MArI STåhLSTröM, sosionomi-diakoniopiskelija, Pori Mielipiteet Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. TÄNÄÄN 9 Ko t i m a a 2 9. Lisähaasteena on turvapaikanhakijatilanne, josta on tullut osa diakoniatyötä. 1 0. Kelan johtava tutkija Pertti Honkonen arvioi, että hallituksen esitys leikata ansiosidonnaista työttömyysturvaa sadalla päivällä vuoden 2017 alusta tulee lisäämään työmarkkinatuelta putoavien määrää 15 000 vuosittain ( KU 20.10.), mikä tullee lisäämään diakoniatyön tarvetta ja merkitystä ihmisten auttajana. Ihmiset kuolevat nykyisin laitoksiin, ja ammattilaiset hoitavat vainajan pesemisen, pukemisen, arkuttamisen, säilyttämisen ja haudan täyttämisen. Toiseksi vanhat valokuvat paljastavat, että ennen vanhaan arkku oli usein auki. Avonainen arkku tuo lähemmäksi sekä vainajan että kuoleman. Sosiaalitoimiston asiakkaille tarkoitettu ilmainen kahvila tuo yhteen kahvila-asiakkaat sekä vastuunkantajiksi alueen sosiaaliohjaajan ja diakonin. En tyrkytä omia tapojani muille. Diakoniatyöntekijöiden Liitto on erittäin huolissaan diakoniatyöntekijöiden jaksamisesta. JArI JOLKKONEN Kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan piispa. Toisaalta voidaan kysyä, pitäisikö lapsia kasvattaa kieltämään vai kohtaamaan kuolema. Silmiin pisti kaksi piirrettä. Enkä pidä hyvänä, että nuori pappi haastaa totuttuja tapoja komentamalla herkässä tilassa olevat omaiset avoimen kirstun äärelle. Hautajaisiin liittyvät tavat ovat poikkeuksellisen herkkiä. Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki, sähköpostilla: toimitus@kotimaa.fi Liian usein diakoniatyöntekijä kuulee: Hyvä, kun otetaan suomalaisetkin välillä huomioon! Osoitamme kaipauksemme, muistosanamme ja kyyneleemme luuta ja lihaa olevalle ihmispersoonalle. Tähän aikaan diakoniatyöntekijöiden resurssit ovat täysin riittämättömät, eikä diakoniatyötä tulisi vähentää, vaan pikemminkin lisätä. Silti on hyvä tietää, että myös luterilaisissa hautajaisissa arkku voi olla auki. Se voidaan pitää auki toimituksen alussa tai koko juhlan ajan. Ensiksi saattoväkeä oli aina iso joukko. k u v a -m a ij a. Hän kertoi osallistuneensa molempiin. Liian usein diakoniatyöntekijä kuulee: Hyvä, kun otetaan suomalaisetkin välillä huomioon! Diakoniatyöntekijät joutuvat vastaanottamaan yhteiskuntaan sekä kirkkoon suunnattua kritiikkiä, eritoten juuri tavalliselta Suomen kansalaiselta. Diakoniatyöntekijän korviin on kantautunut muuallakin, että köyhä on nousemassa köyhää vastaan. Ajatus oli meille luonteva ja tapa tuttu. Yhtään pienemmillä kengillä ei selvitä. Kuoro lauloi: ”Hän ei ole enää omiensa tykönä, hän on saanut levon rauhan valtakunnassa.” Hyvää pyhäinpäivää. Mikään säännös ei sitä kiellä, jos vain omaisten kanssa niin sovitaan. Diakoniatyöntekijä tarttui nopeasti kiinni ajankohtaiseen ongelmaan. Millaista viisautta siinä voi olla. Voidaan huolestua myös lapsista. Tämä käytäntö tunnetaan siis myös luterilaisessa perinteessä. Pappi voi tehdä hiekkaristin puukannen sijasta vainajan rinnalle: ”Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tulla.” Siunasin pikkusiskoni hautaan avoimen arkun äärellä. Pyhäinpäivän puheita valmistellessani päätin silmäillä vanhoja valokuvia sukuni hautajaisista. Ennen osattiin mennä rytinällä hautaan. Avointa arkkua voidaan vastustaa sanomalla, että haluan säilyttää rakkaastani elävän muiston. Tämä kysymys on avainasemassa diakoniatyössä, ja se kuuluu myös Espoon Matinkylän sosiaalitoimiston aulan Korva & puusti -kahvilan menuun. Esimerkiksi Aila Ylinärä ja Johanna Wennerström olivat vaikeiden kysymysten tulessa ottaessaan syyskuussa pakolaisia vastaan länsirajalla jo kauan ennen viranomaisten tuloa paikalle. Samalla myös kuoleman todellisuus tulee lähemmäs: Jumala on loukannut ihmisoikeuksiani viemällä meiltä rakkaan lopullisesti. Mutta kuolema ja Jumala ovat. Avoimen arkun äärellä käy ilmi, että osoitamme kaipauksemme, muistosanamme ja kyyneleemme luuta ja lihaa olevalle ihmispersoonalle, emme mykälle puulaatikolle. Diakoniatyöntekijä on vielä hengissä tosin aivan liian pienissä kengissä. Toisin on nyt. Meneillä olevien yhteiskunnan rakenneuudistusten ja säästöjen sekä kulttuurin nopeat muutokset koetaan pelottavina asioina, uhkana. Rukoilemme ihmisen, emme arkun puolesta. Kuolinilmoitus ei ole enää avoin kutsu yhteisiin hautajaisiin, vaan ilmoitus siitä, että vainaja on siunattu hiljaisuudessa ja yksityisyydessä. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. 2 01 5 MIELIPITEET KOLUMNI Jari Jolkkonen V anhan sanonnan mukaan karjalaiset hautajaiset ovat hauskemmat kuin hämäläiset häät. Se on tärkeää. Eivätkö he järkyty. En ole tarvinnut terapiaa kuoleman kohtaamiseen liittyvissä asioissa. Palaute: toimitus@kotimaa.fi Arkku auki Hengissä, mutta liian pienissä kengissä Mitä kuuluu. En osaa arvioida asiaa, mutta entinen työtoverini Heikki Jääskeläinen väitti joskus, että asia pitää paikkansa. Tästä käy ilmi ihmisen huoli omasta pärjäämisestään
– Silloin ei puhuttu kotouttamisesta, vaan sopeutumisesta. Kun evakkouteen kuului vielä ortodoksisuus, oli toiseutta yllin kyllin. Jäsenmäärällä mitattuna ortodoksinen kirkko on kuitenkin aina ollut varsin pieni. Myöhemmin tultuani arkkipiispaksi tapasin Savon Sanomien entisen päätoimittajan, joka kertoi, että eräs minun nimiseni oli kerran hakenut toimittajan paikkaa ja he olisivat valinneet hänet, mutta hakija ei koskaan vastannut. Alun tekstilainaus on peräisin viime vuonna ilmestyneestä Mustelmat-teoksesta, jossa runovälähdyksin käydään Leo Makkosen elämää lävitse ennen kuin hänestä tuli piispa. Tosin 1970-luvulla eräät lehdet onnistuivat houkuttelemaan minut ja tyttäreni samaan valokuvaan. Jokaiselle papiksi vihitylle pitäisi olla selvää, mitä uudelleen avioituminen merkitsee. Tekstin tuntemattomampi osa on karjalaa. – En ole henkilökohtaisia asioitani tuonut juurikaan julkisuuteen. S uvai?in erähi?i kreatiivistu ümdäristötaidou… harrastin ennen luovaa ympäristötaidetta… höstettu gu loin… kun loin lantaa. – Kaikki käännynnäiset eivät ole sisäistäneet ortodoksista ajattelua ja traditiota. – Vuosittain tule esiin muutamia tapauksia, joissa luterilainen pappi on siunannut. Varoitetaanhan Raamatussakin liian innokkaista käännynnäisistä. Kun Leo Makkonen päätti lähteä ortodoksiseen pappisseminaariin, se ei ollut perheelle yllätys. – Samaan ankeaan tulevaisuudenkuvaan liittyi ajatus, että on turha rakentaa ortodoksisia kirkkoja, tšasounat riittävät, sillä ne on helpompi purkaa sitten aikanaan tarpeettomina pois. Monille sopeutuminen tarkoitti käytännössä ortodoksisesta identiteetistä luopumista. Koulussa meitä oli ortodoksiporukka ja jouduimme taistelemaan paikastamme ja asemastamme. Tänä päivänä ortodoksista identiteettiä rakentavat myös käännynnäiset ja maahanmuuttajat. Arkkipiispa Leo sanoo, että uskontojen väliset ristiriidat tulevat usein näkyviin yksilötasolla, kun eri uskontojen edustajat avioituvat ja saavat lapsia. Evakkoperheen elämä ei sotien jälkeisessä Suomessa ollut aina helppoa, paikallinen väRunoileva piispa Arkkipiispa Leon opiskeluaikana ortodoksisuuden odotettiin katoavan Suomesta. – No, ei se siltä kyllä aina tunnu, arkkipiispa Leo huokaa. Arkkipiispa Leo kertoo kohdanneensa ajatuksia, joiden mukaan papiksi opiskeleminen on turhaa, koska ortodoksisuus katoaa Suomesta parissa vuosikymmenessä. Toinen paljon esillä ollut, ei niin myönteinen asia on viimekeväinen alttarikiista. En koe tarvetta niiden käsittelyyn muutoin kuin omissa kirjoissani ja silloinkin lyhyesti. teksti ja kuvat: Olli seppälä estö osasi suhtautua myös ikävästi. Olen samaa mieltä. Se on monikulttuurinen ja -kielinen yhteisö. On mahdollista, että silloin oma uskonto ja traditio saavat uusia merkityksiä ja lasten uskonnollisesta kasvattamisesta tulee ongelmia. Ortodoksisella kirkolla on kokemusta elämisestä islamin kanssa. Käännynnäisten on pelätty tuovan mukaan liikaa luterilaisia kysymyksenasetteluja, esimerkiksi naispappeudesta ja uudistumisesta. Metropoliitta Ambrosius kutsui piispa Irja Askolan Uspenskin katedraalin alttariin seuraamaan pappisvihkimystä. Kirja ei ole lainkaan perinteinen piispamuistelma, jossa syväluodataan hengellistä tietä ja papillista urakehitystä. Arkkipiispa Leolla on kriittistä sanottavaa luterilaisen ja ortodoksisen kirkon yhteiselosta. Tosin hän oli kiinnostunut politiikasta ja lehtimiehen urasta, ja olisi päässyt myös Tampereelle opiskelemaan. Tähän tehtävään toivon lehdelle edelleen monia armorikkaita vuosia. Vaimon kuolema on yhden runon aihe, tai oikeamminkin hänen muistonsa. Syynä on erilainen tausta ja perinne, mutta myös kirkollisvero. – Kotouttamiseen liittyviä asioita kannattaa ennakoida ja kuunnella muiden maiden kokemuksia. – Uskontojen välinen rinnakkaiselo ja uskontodialogi helpottuvat, jos suomalaiset perehtyisivät paremmin vanhan kirkon historiaan ja vanhaan islamilaiseen kulttuuriin. Tästä huolimatta Suomen ortodoksinen kirkko on paljolti myös käännynnäisten ja maahanmuuttajien kirkko. – Vanhempani olivat kumpikin evakkoja Salmista ja puhuivat karjalaa. Tämän vuoksi rinnakkaiselosta ei aina tule helppoa. Päätoimittaja tosin sanoi, että ehkä hyvä näin. Hän viittaa viime vuosina julkisuudessa olleisiin asioihin, kuten erään leskeksi jääneen ja uudelleen avioituneen papin taisteluun pappeutensa puolesta. Ortodoksiseen seurakuntaelämään osallistuu myös paljon enemmän venäläisiä, kuin heitä on seurakuntien virallisina jäseninä. – Itsekin olen liittänyt monta luterilaista ortodoksiseen kirkkoon ja olen tyytyväinen heihin kaikkiin. Arkkipiispa Leo on Karjalan Kielen Seuran puheenjohtaja, ei sattuman oikusta, vaan koska karjala on hänen äidinkielensä. Arkkipiispa Leo kehottaa suhtautumaan muslimiturvapaikanhakijoihin avoimesti ja ystävällisesti. 2 01 5 10 MATKALLA Tervehdys 110-vuotiaalle Kotimaalle: Kirkko on kaikkien meidän kristittyjen koti ja isänmaamme taivaassa. – Hain Savon Sanomista aluetoimittajan paikkaa, mutta en saanut mitään vastausta. Kirjoittaja on Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, tällä kertaa yksityishenkilönä. Mustelmat on karjalankielinen sana muistelmille. Ambrosius sai raskaan luokan nuhtelut ortodoksisen kirkon korkeimmalta taholta eli Konstantinopolin patriarkaatin pyhältä synodilta. Ortodoksisessa kirkossa on ollut jännitettä syntyperäisten ortodoksien ja käännynnäisten välillä. 1 0. Tarkoitan laajempaa ortodoksisten kirkkojen yhteisöä. Ko t i m a a 2 9. Ortodoksisuus ei Suomesta ole kuitenkaan kadonnut. Opiskeluaikana 1960-luvun lopussa Suomessa oli vahva vasemmistolainen henki. – Onneksi emme ole vain oman kansallisen identiteetin varassa, vaan meillä on tuki mihin nojata. – Minulle ortodoksinen identiteetti oli selvää pienestä pitäen. Nyttemmin muslimeja on Suomessa enemmän kuin ortodokseja. – No, minä en myöskään koskaan saanut tietoa, että olisin tullut valituksi. – En ymmärrä miksi asiaa pidetään julkisuudessa esillä. Arkkipiispa Leo on tällä hetkellä ainoa Suomen ortodoksisista piispoista, joka on syntynyt ortodoksiksi ja ortodoksisen kulttuurin keskelle. Eikä pidä olla liian sinisilmäinen islamin uskonnollisuuden suhteen, sillä islam on sekä kulttuuria että uskonto. Ortodoksisen kirkon asema on Suomessa turvattu lailla, se on toinen kansankirkko luterilaisen kirkon ohella. Henkilökohtaiset asiat ovat nopeita välähdyksiä, kuten punatukkainen tyttö, Anita, josta tuli Leon vaimo. Päinvastoin, ortodoksinen kirkko on varsinkin viime vuosikymmeninä ollut valtamedian lemmikki ja sitä on kohdeltu silkkihansikkain. Tästä maailmankansalaisuudesta on meille 110 vuoden ajan kertonut Kotimaa
1 0. 2 01 5 MATKALLA 11 Ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo oli kiinnostunut myös politiikasta ja lehtimiehen urasta. Ko t i m a a 2 9. Ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo oli kiinnostunut myös politiikasta ja lehtimiehen urasta. – Parempi näin, arkkipiispa toteaa kirkon hallintokeskuksessa Kuopiossa. – Parempi näin, arkkipiispa toteaa kirkon hallintokeskuksessa Kuopiossa.
Arkkipiispa Leo pitää myös sukupuolineutraalia avioliittolakia luterilaisen kirkon ratkaisujen kannalta hankalana. Toiset ovat paheksuneet, monet kiitelleet. Varsinkaan luterilaisessa kirkossa ketään ei käännytetä ehtoollispöydästä. Hengellisyys on mukana luonnollisesti siellä täällä, mitään pinnistettyä pakkokristillistämistä ei runoissa ole. En sano tätä puolustaakseni diktaattoreja, mutta kysyn onko tilanteissa toimittu viisaasti. Valamon luostari on ollut julkisuudessa myös viininsä ja viskinsä vuoksi. Toinen arkkipiispa Leoa harmittava tapa on jakaa ehtoollista ylitse kirkkokuntarajojen. Kaikissa puolueissa on ymmärtämystä pienen vähemmistökielen aseman parantamiseksi. – Tästäkin selvitään. Tuorein tulokas on Valamon viski. Muutoin arkkipiispa Leo katsoo suomalaista politiikkaa rauhallisesti. Toisin kuin luterilaisille, ortodokseille avioliitto on sakramentti. Arkkipiispa Leo naurahtaa, kun häneltä kysyy, miten viski liittyy ortodoksiseen perinteeseen. Runoihin sisältyy ajatus, jonka arkkipiispa Leo sanoo myös haastattelussa, kun puhutaan ortodoksisen kirkon tulevaisuudesta Suomessa. Kyseessä on maailman ainoa viski, jota on kypsytetty kirkkoviinitynnyreissä!. Kansainvälisessä politiikassa riittää isoja ja vaikeita haasteita. Siellä on kirkollishallitus ja RIISA, ortodoksinen kirkkomuseo. Ortodoksinen liturgia vetoaa kaikkiin aisteihin kokonaisvaltaisesti, ehkä osasyy on siinä. Nyt hänellä on siellä arkkipiispan kanslia. Suomen ortodoksisen kirkon hallinnollinen keskus sijaitsee Kuopiossa. Se ei ole osannut lukea Venäjää. – Uskon, että tulevaisuus on hyvä. Mustelmat oli omistettu tyttärentyttärelle, Katariinalle. Huolimatta mullistuksista ja nopeista muutoksista, hänellä on lohdullinen viesti. haudan lepoon ortodoksin, ja ortodoksinen seurakunta on saanut kuulla asiasta jälkeenpäin. – Näin sanoessani en tarkoita, että Venäjän toimet Krimillä tai Ukrainassa olivat hyväksyttäviä. Arkkipiispa Leo kertoo tarinan, jonka hänelle kertoi aikanaan Kotimaan silloinen päätoimittaja Jaakko Elenius. Toimintatavoista on sovittu Suomen ekumeenisessa neuvostossa, mutta kaikki eivät noudata niitä. – Minusta yhteinen ehtoollinen on ekumeenisten keskustelujen päätepiste, ei niiden alku. Tarvittiin asiantuntijoita, jotka halusivat ja osasivat lähteä kehittämään viskin tislaamista. Sitä ostavat myös luterilaiset seurakunnat. Selfien päättävä osasto kertoo punatukkaisesta tytöstä ja nuoren miehen rakkaudesta. Takavuosina myös kulttuurielämän edustajia kääntyi ortodokseiksi, ja asiasta saatiin lukea lehdistä. Sen nimi on Selfie ja se on omistettu tyttärelle, Tanjalle. Samasta syystä ortodoksinen kirkollishallitus sijoitettiin Kuopioon. – Valamossa järjestettiin säännöllisesti heränneiden ja ortodoksien keskusteluja siitä, mikä heitä yhdistää. Mutta kaikki kiitos edelliselle oikeusministerille Anna-Maja Henrikssonille, joka oli tukemassa hankkeitamme karjalan kielen aseman parantamiseksi. Kommentin jatkoksi voisi lisätä arkkipiispa Leon runon ajatuksen, joka on kuin ortodoksisen eetoksen kiteytys: Älä ajattele elämääsi vain paikasta toiseen, vaan ajasta ikuisuuteen. Arkkipiispa Leon mukaan on tavallaan sattumaa, että juuri viski valikoitui Valamon tuotevalikoimaan. Virallisesti karjalaa sujuvasti puhuvia on Suomessa noin 5 000. Sinne pielaveteläinen Leo Makkonenkin aikanaan tuli opiskelemaan. Arkkipiispa Leo sanoo myös, että Venäjän ja länsimaiden suhteissa on varsinkin lännellä peiliin katsomisen paikka. Katso suuntaa kaukaa takaa, ota tähtäyspiste myös edestä, vielä kauempaa. Valamolla varsinkin on suuri merkitys koko Suomen ortodoksiselle kirkolle. Valamon ja Lintulan luostarit Heinävedellä ovat kohtuullisen matkan päässä Kuopiosta. Ortodoksisessa kulttuurissa on myös toisella tavalla luontevaa suhtautumista alkoholiin kuin luterilaisuudessa. Ihmettelen tätä suuresti, kyllä pappien pitäisi tuntea toisten kirkkojen itseymmärrys ehtoollisesta. 1 0. – No, ainakin kyseessä on maailman ainoa viski, jota on kypsytetty kirkkoviinitynnyreissä! Arkkipiispa Leo sanoo seuraavansa niin kotimaista kuin kansainvälistäkin politiikkaa. Lännessä ihmetellään Venäjän halua puolustaa omien kansalaistensa oikeuksia maan rajojen ulkopuolella. Ko t i m a a 2 9. Hänellä on paljon suhteita suomalaisiin poliitikkoihin myös karjalan kielen asian vuoksi. Unohtuu, että Yhdysvallat tekee samaa. Syyrian tilanne pitäisi saada ratkaistua kiireellisesti. Kirja jatkaa edeltäjänsä välähdyslinjaa, eikä kerro piispallisesta tiestä mitään. Oli trendikästä ryhtyä ortodoksiksi. Se on kaunis periaate, mutta pitkälle vietynä hyvin tuhoisa. Kuopion ympäristössä on vahva ortodoksinen vaikutus rajakarjalaisten evakkojen ansioista. Arhijepiskoppu Leon kolmas kirja on myös kirjoitettu karjalaksi ja suomeksi. Kun kerroin asiasta luonani vierailulla olleille luterilaisille sairaalapapeille, he eivät nähneet asiassa mitään ongelmaa. – En haluaisi puhua mistään ilmiöstä, sillä jokaisen kääntymisen takana on syynsä. Ei mitenkään. Hallintorakennus on sama alun perin vuonna 1969 valmistunut rakennus, jossa sijaitsi ortodoksinen pappisseminaari. Lisäksi arkkipiispa Leo toivoo, että valta-asemansa vuoksi luterilaisen kirkon tulisi lausunnoissaan olla huolestuneempi uskonnonopetuksesta myös vähemmistöuskontojen näkökulmasta. – Kaikkialla, missä diktaattorit on kammettu virastaan, on seurauksena ollut sekasorto. Valamon nimissä on tehty ja myyty viiniä jo vuosia, myös kirkkoviiniä. Arkkipiispa Leon äidinkieli on karjala, ja hän on Karjalan Kielen Seuran puheenjohtaja. Eleniuksen mukaan keskustelut piti lopettaa, sillä heidän menetyksensä alkoivat olla liian suuria. – Se, että Valamossa myydään alkoholia, lähtee erilaisesta kulttuurista ja ihan vain marjaviineistä. 2 01 5 12 MATKALLA Arkkipiispa Leon äidinkieli on karjala, ja hän on Karjalan Kielen Seuran puheenjohtaja. – Tiedän, että luterilainen pappi on antanut ehtoollista ortodoksivanhuksille esimerkiksi sairaaloissa ja vanhainkodeissa. – Puolueista ehkä vain ruotsalaiset suhtautuvat varauksellisesti, sillä heille on oman kielen asema niin herkkä asia
Kaikki näytetään, inhimilliset tunteet itsesyytöksineen, surun vaiheet, unet, unettomuudet, yritykset ymmärtää, kyvyttömyys ymmärtää. Teos perustuu 145 päiväkirjan sivuun, joille isä on pitkinä öinä yrittänyt kirjoittaa tapahtuneesta, tunteistaan. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Tuottajana Saaristo-ooppera. Sauli Tiilikainen esittää Oma vika -monologioopperan itse. Ennen oopperan läpimenoa hän mainitsee, että äitien surua käsitellään naistenlehdissä, mutta tämä on isän näkökulma. Hän uskoi toiveensa oopperasta luottosäveltäjä Olli Kortekankaalle, vaikka asia on mitä henkilökohtaisin. AnnMAri SALMeLA Oma vika -monologiooppera Turussa Manillassa 31.10.–6.11. Oopperalaulaja Sauli Tiilikainen on näyttänyt tuntiin tiivistettynä sen miltä tuntuu, kun 32-vuotias, neljän pienen lapsen äiti tappaa itsensä. TILAAJA/MAKSAJA Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Tilaan Itselleni Lahjaksi Tilaa soittamalla 020 754 2333 • Lankapuhelimesta: 8,35 snt/puh. 19 € (normaalihinta 33€) 3 kk tarjous Kyllä kiitos! Tilaan Kotimaa-lehden määräaikaisena tilauksena 3 kuukautta 19 € (normaalihinta 33€) Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Ooppera päättyy kaikille läheisensä menettäneelle tuttuun tilanteeseen, kuolleen puhelinnumeroon kännykässä. Kun oopperan ensimmäinen läpimeno päättyy, Sauli Tiilikainen on tehnyt enemmän kuin miehen työn. + 7,02 snt/min. Vaikka aihe on raskas, Oma vika avaa varmasti surun lukkoja. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10?% ja Digilehden 24?%. 1 0. Saaristo-oopperan tekijät ovat ottaneet sen kannan, että ”ei haittaa, itkeä pitää silloin kun itkettää”. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 2 01 5 MATKALLA 13 Terävästi ajan hermolla. Täytyy. Tilaa sähköpostilla asiakaspalvelu@kotimaa.fi Tilaa internetistä www.kotimaa.fi/tarjous . Ko t i m a a 2 9. kuva: MaTTi karppinen Äitien surua käsitellään naistenlehdistä, mutta tämä on isän näkökulma.. Tilaus päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. Teos on taiteellisesti täyttä tavaraa. Vuoden 2008 tapahtumista on kulunut sen verran aikaa, että niistä voi puhua. Arvokeskustelussa mukana jo vuodesta 1905. • Matkapuhelimesta: 8,35 snt/puh. Eikä tiedä mitään – ei edes itsestään”. Mutta tämä hänen täytyy tehdä. Tiilikainen uskoi tekstin tutun ohjaajan ja libretisti Michael Baranin käsiin. TILAUSKORTTI Kotimaa maksaa postimaksun Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Vastauslähetys Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. Onko pieni tiimi, solisti ja neljä muusikkoa, varautunut siihen, että koko katsomo itkee. Oopperan viimeiset sanat jäävät leijumaan ilmaan ja katsomossa itketään, ties kuinka monetta kertaa. ”Sitä luulee tietävänsä jotain puolisostaan, lapsistaan, lähimmäisistään. Olli Kortekankaan ja Michael Baranin yhteistyö on tuottanut jäntevän teoksen, jossa kuulija saa myös suvantopaikkoja toipuakseen vaikkapa siitä, kun isoisä laulaa ääneen äidin oikeasti puolivuotiaasta seitsemänvuotiaille lapsilleen kirjoittamia jäähyväiskirjeitä. Itsensä ja muiden tähden. Oma vika saa ensi-iltansa pyhäinpäivän iltana Turussa. Tarjous on voimassa 31.12.2015 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Mieli vereslihalla OOpperA Sauli Tiilikainen näyttää miltä tuntuu oman tyttären itsemurha. Tiilikaiselle ajatus tuntuu olevan suorastaan: niistä ei voi vaieta! Hän haluaa tämän todellisuuden esiin, vertaistueksi. + 17,17 snt/min. Sauli Tiilikaisen mukavasti alkaneet eläkepäivät etelän lämmössä katkesivat suruviestiin oman tyttären kuolemasta. Yksi näytöksistä on varattu Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymälle, ja sen ympärille on rakennettu seurakunnan auttaja-ammattilaisten ilta. Ja vasta sitten tulevat kyyneleet myös esittäjän silmiin. Oma tytär
Kunnat ottavat vanhuksen eläkkeestä 85 prosenttia. Lopulta kuolinpesä on niin varaton, ettei muistotilaisuuteen ole varaa. Hautajaisista halutaan myös vainajan näköiset. Saattoväki vähenee hautajaisissa Hautajaiset pitävät pintansa, vaikka kasteet vähenevät ja yhä useammat häät vietetään ilman pappia ja kirkon siunausta. P aljon on muuttunut hautajaiskulttuurissa viime vuosikymmeninä. Isoissa kaupungeissa asenteet ovat pinnallisempia ja kuolemaa pyritään häivyttämään. 1 0. Yli puolet hauMuutos kulkee kuin aalto etelästä pohjoiseen. Ne ovat jokaisen kohdalla viimeinen perhejuhla. Maaseudulla perinteet hallitaan, suruharsoja ja -nappeja ei sentään enää käytetä, mutta ihmiset tietävät toisistaan, kenellä on surua. Osa omaisistakin saattaa sairastella ja lapsenlapsista moni on muuttanut ulkomaille. Muutos kulkee kuin aalto etelästä pohjoiseen. Vanhuksen säästöt saattavat kulua välttämättömiin hankintoihin. 2 01 5 14 MATKALLA. Vaikka varaa muistotilaisuuteen olisikin, moni haluaa kutsua sinne vain läheisimmät. tekstit: sirkku Nyström Suomi on jakautunut suhtautumisessaan kuolemaan ja hautajaisiin. Hautajaisista tulee pieniä, eivätkä ne ole enää suvun, ystäväpiirin ja kyläkunnan yhteisiä kokoontumisia kuten ennen. Ihmiset pukeutuvat hautajaisissa mustiin, osaavat virret, tuovat kukkalaitteita ja muistotilaisuudet järjestetään koko yhteisölle. Suppeissa hautajaisissa perinteet eivät siirry ja varsinkin nuoret ovat usein avuttomia, kun he vuorollaan joutuvat järjestämään hautajaisia. Varsinkin isoissa kaupungeissa tuhkauksista on tullut tavallisia, hautajaiset pidetään yhä useammin omaisten kesken, muistotilaisuudet ovat pieniä ja arkulle lasketaan usein vain yksi kukka. Tornion hautauspalvelun tuore omistaja Tatu Marttinen arvelee, että jossain vaiheessa etelän tavat saavuttavat Tornionkin. Moni iäkkäistä vainajista on viettänyt vuosikausia hoitolaitoksissa. Parantunut terveydenhuolto nostaa ihmisten elinikää. Suvut ovat muutenkin hajallaan. Ko t i m a a 2 9. Siunaustilaisuuksiin tulee vähän väkeä, koska ystävät ovat jo kuolleet. – Meillä ollaan vielä hyvin perinteisiä
Tatu Marttisen mukaan arkkupaikat Torniossa eivät ole läheskään samoissa hinnoissa kuin isoissa etelän kaupungeissa. ilman siunausta hoidettava tuhkaukset viranomaistyönä. Muistotilaisuudet vain oman joukon kesken. Ko t i m a a 2 9. surun ulkoiset tunnusmerkit muualla kuin hautajaisissa. surusaatto kotoa asti. Ruotsi on Suomea maallistuneempi maa ja erot näkyvät hautajaistavoissa selvästi. Kun lapset ja lapsenlapset ovat kaukana ja ystävät huonokuntoisia, yleisiä kutsuja esitetään harvoin. Tatu Marttinen perehtyi hautausalan tapoihin ja käytäntöihin työskentelemällä vuoden verran Haaparannan puolella sijaitsevassa hautaustoimistossa. Uskonnollinen ulottuvuus puuttuu ja puheen pitää joku hautaustoimistosta. Helsingissä juodaan usein vain perhekahvit. 2 01 5 MatkaLLa 15 vähän samaa, paljon erilaista. Vieraantuminen kristillisestä perinteestä näkyy myös muistolauseissa. Siellä näkee myös maalattuja arkkuja. • Yleistymässä: uskonnottomat hautajaiset. Esimerkiksi Torniosta on matkaa lähimpään krematorioon Ouluun pitkälti yli sata kilometriä ja vainajan kuljetus maksaa. Ilomantsin seurakunnan kirkkoherra Mikko Tolonen on siunannut pohjoiskarjalaisia haudan lepoon parikymmentä vuotta ja Malmin seurakunnan kirkkoherra Pertti Simola on haudannut pääasiassa helsinkiläisiä kohta neljäkymmentä vuotta. kuva: Markku Pajulahti / vastavalo doista lapioidaan umpeen saattoväen ollessa paikalla. Malmilla lähes kaikki vainajat tuhkataan. Ilomantsilaisilla on vielä perinteitä siitä, miten hautajaisissa ollaan ja toimitaan. – Joskus on jopa puutetta kantajista. – Ruotsalaisten käytännöt poikkeavat jonkin verran Suomesta. Television rikossarjat kiertyvät lähes aina ihmisen väkivaltaisen kuoleman ympärille. Malmilla on tavallista, että saattajia on vain kourallinen. Jälleennäkemisen ajatus on useille aivan vieras, kuvaa Pertti Simola. Torniossa oman seurakunnan jäsen saa hautapaikan sadalla eurolla, ulkopaikkakuntalainen maksaa viisinkertaisen hinnan. Oulun krematorio ilmoitti viime keväänä, ettei siellä voida enää lisätä kapasiteettia. – Kirkolliset hautajaiset ovat aika harvinaisia. Krematorio joutuu harkitsemaan, ottaako enää vastaan kaikkia tilauksia, vai rajoittako toimintansa vain lähialueelle. Viime vuonna valtakunnallisesti vainajista tuhkattiin lähes puolet. Aina ei ole hautaakaan, vaan omaiset voivat ripotella tuhkan heille sopivaan paikkaan. Vainaja voidaan Marttisen mukaan myös ennen siunaamista käyttää kotona, mistä lähdetään hautaussaattona kohti kirkkoa. ilomantsissa ihmiset haluavat tulla haudatuiksi sukuhautaan. Lapissa ei ole yhtään krematoriota lähin sijaitsee Kajaanissa. V ertailu Ilomantsissa ja Helsingin Malmilla järjestettävien hautajaisten välillä havainnollistaa, miten hautajaiset ovat muuttumassa. Oulun krematoriossa tuhkataan vainajat koko Pohjois-Suomen alueelta Nuorgamista Raaheen. 1 0. Kuolinilmoitus julkaistaan seuraavan viikonvaihteen lehdessä tai ei ollenkaan. Haudalla siunaamiset ovat yksittäisiä ja niitä on vain kesällä, kertoo Tolonen. kuva: Markku Pajulahti / vastavalo Saattoväki vähenee hautajaisissa Maaseudulla hautajaisperinteet vielä hallitaan, mutta kaupungeissa asenteet ovat pinnallisempia. Jos kappelissa on sata henkeä, se on paljon. Helsinkiläiset ovat usein hämmentyneitä, koska eivät ehkä pitkään aikaan ole olleet hautajaisissa. Aiemmin täällä pohjoisessa oli hyvin tarkkaa, että miehet haudattiin puupintaisessa ja naiset kangasverhoillussa arkussa. Kaksikymmentä vuotta sitten vainajista tuhkattiin vain joka viides. Tuhkausten määrä on kaikkialla noussut hyvin nopeasti. Ilomantsi sijaitsee Suomen itäisimmässä mutkassa. Hautaustapoihin vaikuttavat myös hautajaisiin liittyvät kustannukset. Todellisessa elämässä ihmiset kuolevat lähes aina sairaaloissa tai hoitolaitoksissa. Marttisen mukaan hautajaispukeutuminen on Ruotsin puolella huolettomampaa kuin Suomessa. – Niissä kiitetään ystävyydestä. Toisaalta kuolema työnnetään piiloon ja eletään kuin sitä ei olisikaan. ilmoitus lehdessä vasta hautajaisten jälkeen. Helsingissä ja Vantaalla hautapaikan hinta nousee yli tuhannen euron. Varsinkin kaupungeissa hautaustoimistot ovat ottaneet hoitaakseen monet sellaiset asiat, jotka ennen hoiti perhe tai muu lähipiiri. Maaseudulla hautajaisperinteet vielä hallitaan, mutta kaupungeissa asenteet ovat pinnallisempia. Sekä Ilomantsissa että Helsingissä saattoväki vähenee. Paikalle pääseville pidetään kuitenkin kunnon muistotilaisuus, johon sekä pappi että kanttori osallistuvat. Toimistoa tarvitaan ainakin arkun hankkimiseen ja kuljetuksiin, koska vain niillä on viranomaisten lupa hoitaa kuljetukset. Siunaustilaisuuden virret, puheet ja raamatuntekstit ovat heille outoja. Suhtautuminen kuolemaan on muuttunut samassa tahdissa kuin tuhkaukset ovat yleistyneet. Helsingissä kukin saattaja laskee arkulle yhden kukan, yleensä ruusun. Toisaalta siitä tehdään viihdettä. Malmin hautausmaa taas sijaitsee Helsingin kaupungin alueella. Ilomantsissa tilataan edelleen isoja ja kauniita hautajaiskukkia. Enimmillään toimisto voi huolehtia lähes kaikesta MuutokSia HautaukSiSSa • Kautta maan: saattoväki vähenee. • Lähes kadonneet perinteet: haudan umpeen luominen. Ilomantsissa lähes kaikki haudataan arkussa joko kirkonkylän hautausmaalle tai jompaankumpaan sivuhautausmaista. Vainajista tuhkataan vain noin kolmannes. Oulun vainajista tuhkataan jo yli puolet. Kuolinilmoitus tulee lehteen vasta hautajaisten jälkeen
Toiveet kukista. Hänestä tuntuu siltä, etteivät omaiset tule ajatelleeksi asiaa. Se tapahtuu lähinnä omaisten toivomuksesta, jollei vainaja ole asiaa painavasti kieltänyt. Muistotilaisuuden mahdollinen paikka. Surutyössä perinteet kantavat heitä, kuvaa Jyväskylän seurakunnan yhteisen seurakuntapalvelun johtaja Jukka Helin. Tämä näkyy omaisten musiikkitoiveissa, muistopöydän koristeluissa ja muistotilaisuuden ohjelmassa. Kun siunaaminen tapahtuu kirkossa tai kappelissa, virsistä ja muusta musiikista sovitaan kirkkomuusikon kanssa. Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry.:n puheenjohtaja Kyllikki Forsius näkee työssään asenteiden muutoksen. Sen jälkeen ohjaan aina omaiset ja muusikon saman pöydän ääreen. Tarjoilut maksavat suunnilleen saman kuin arkkupaikka hautausmaalla, Kyllikki Forsius suhteuttaa kustannuksia. Muistotilaisuus vietetään vain omaisten kesken. • Omat toiveet voi esittää muun muassa seuraavista asioista: Millainen kuolinilmoitus. Mitkä virret ja mahdollinen muu musiikki. Forsiuksen mukaan yhä useampi ajattelee hautajaisissa, että nyt kaikki on ohi. Vain muutamassa ilmoituksessa kerrotaan, missä ja milloin siunaus pidetään. kuva: Pekka Sakki / LehTikuva Tuhkahautaukset yleistyvät varsinkin kaupungeissa. – Jos muistotilaisuuden järjestää pääkaupunkiseudulla ravintolassa, kustannukset panevat miettimään. • Tuhkauksia 24 822 (48 prosenttia). Uusi piirre on myös omaisten toive saada hautajaisista vainajan näköiset. haUTaUSTeSTamenTTi • hautaustestamentti helpottaa omaisia hautajaisten suunnittelussa. Minne haudataan tai tuhka sirotellaan. kuva: Pekka Sakki / LehTikuva hautapaikkaa, musiikkia, pappia ja muistotilaisuutta myöten. • Helsingissä, Espoossa ja vantaalla tuhkauksia noin 80 prosenttia, Tampereella ja Turussa hieman alle 80 prosenttia. – Vallitseva ajattelu tuntuu olevan kuolemaa koskeva välinpitämättömyys. Aikansa merkki lienee netistä löytyvä tuhkaksi-sivusto, joka on ilmiselvästi tehty uskonnottomia hautajaisia varten. Silloin vainaja siirretään suoraan krematorioon ilman siunausta ja tuhka ripotellaan muistolehtoon. Sen sijaan siellä on ehdotuksia musiikiksi eri ikäisten hautajaisiin, elokuvaja viihdemusiikkia sekä kevyttä klassista. Yhä useammin alariveillä sanotaan, että siunaus on toimitettu läheisten läsnä ollessa. Muistotilaisuudessa musiikki voi olla monipuolisempaa, esimerkiksi vainajan ja omaisten mielimusiikkia. Vain 17:ssä oli niin sanottu yleinen kutsu, eli ilmoituksessa kerrottiin, missä siunaus tapahtuu. Hänen oma toimistonsa sijaitsee Vantaalla, keskellä maallistuvaa Suomea. TilaSToa haUTaUkSiSTa vUonna 2014 • Kuolleita koko maassa 51 595. haluaako tuhkauksen vai arkkuhautauksen. – Lupasin kerran viedä musiikkitoiveen eteenpäin. 1 0. • Tuhkauksia Ilomantsissa noin viisi prosenttia. Eniten keskustelua syntyy musiikin käytöstä. Vieraantumisesta kertovat myös hautaamiset puhtaana viranomaistyönä. Muutos suhtautumisessa kuolemaan ja hautajaisiin näkyy myös kuolinilmoituksissa. Hieman yllättävää on, että kirkkoon kuulumattomista vainajista siunataan edelleen 80 prosenttia. Kuolemaan erottamattomana kuuluva suru voi monelta jäädä surematta. Tuhkahautaukset yleistyvät varsinkin kaupungeissa. keitä toivoo kantamaan. – Monelle hautajaiset ovat elämän loppu, eikä sillä ole enää ole väliä, mitä ihmisen kuolleelle ruumiille hautajaisten jälkeen tapahtuu. Monet kokoavat valokuva-albumin edesmenneen elämästä tai keräävät kuvia Power Point -diasarjaksi. Siunaustilaisuuksien musiikkivalinnoissa makumieltymykset ovat yhä useammin vastakkain. erityisesti yksinelävien kannattaa tallettaa hautaustestamentti tärkeiden papereiden joukkoon. Ko t i m a a 2 9. avoin kutsu vai vain omaiset. Ilmiö ei ole vielä yleinen, mutta alkaa olla tuttu sekä hautaustoimistoille että seurakunnille. Lokakuisena sunnuntaina Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Aamulehdessä ja Kalevassa oli yhteensä 155 kuolinilmoitusta. vallitseva ajattelu tuntuu olevan kuolemaa koskeva välinpitämättömyys. Se koetetaan unohtaa. Jyväskylässä näkyy sama kehitys, vaikka siellä ihmisillä on vielä hyvä tuntuma siitä, miten hautajaisissa toimitaan. Korteista voisi katsella myöhemmin, mitä toiset ovat kuolleesta ajatelleet ja kirjoittaneet. kenen toivoo siunaavan. Forsius kertoo, että suurin osa omaisista ei kerää mukaansa edes kortteja kukkalaitteista. Pöydälle voidaan kuvan ja kynttilöiden lisäksi tuoda poisnukkuneen silmälasit tai jokin muu henkilökohtainen esine. Myös kaitafilmejä ja videoita voidaan etsiä suvun arkistoista ja esittää niitä muistotilaisuudessa. Maaseudulla krematorioon saattaa olla pitkä matka, jolloin tuhkauksesta tulee suuremmat kustannukset. Sen laajassa musiikkivalikoimassa ei ole ainoataan virttä. – Papin työssä huomaa, että toiset ovat sinut kuoleman kanssa. Tapiolan seurakunnan diakoniapappi Aarne Laasonen on kuullut monenlaisia musiikkitoivomuksia toimituskeskustelujen yhteydessä. 2 01 5 16 maTkalla. Maaseudulla krematorioon saattaa olla pitkä matka, jolloin tuhkauksesta tulee suuremmat kustannukset. Moni pappi lähtee siitä, että kun vainaja siunataan seurakunnan tiloissa ja toimesta, mukana pitää olla ainakin pari virttä
Jukka Helin on nykyisin Jyväskylän seurakunnan yhteisen seurakuntapalvelun johtaja. Miten kauan lienee siitä, että ruumiskellarit olivat sairaalan pihoilla erillisrakennuksina. Ei mikään kovin vanha mies, mutta sydän oli jo väsynyt. Hänellä on runsaasti kokemusta erilaisista hautajaisista. Maankäyttöpäällikkö Harri Palo on asiasta eri mieltä, mutta hänelläkään ei ole ratkaisuehdosta. kuva: olli Seppälä Hautajaisten muuttuminen lisää paineita papeille. 2 01 5 mAtkALLA 17. kuva: olli Seppälä Isäni kuoli 1980-luvun alussa paikallisessa yliopistosairaalassa. Osa ottaa maksun, osa ei. – Muualle haudattujen muistomerkki tulee kysymykseen vain, jos siellä on tilaa. Suuret kukkalaitteet ovat yleisiä vielä maaseudulla. Se oli lähes kattoon asti täynnä kaikkea mahdollista kertakäyttötavaraa vessapaperisäkeistä lähtien. Näkemys oli vallinnut jo sairaalan rakennusaikana 1950-luvulla. Samoin jäävät kukat, joiden kohtalo on hieman ongelmallinen siinä vaiheessa, kun arkku lähtee kohti krematoriota. Tuhkahautausten määrä on yleistynyt ja koko maan tasolla lähes puolet vainajista tuhkataan. Jos kukkia ei voida viedä haudalle odottamaan uurnaa, ne voidaan viedä muistelupaikalle. Kirkkohallituksen maankäyttöpäällikkö Harri Palo tuntee ongelman. Sekajätteeseen ei enää saa laittaa eloperäisiä aineksia. Vantaan Tikkurilan seurakunnan kappalaisen Heikki Lepän mukaan kirkkokäsikirjan ja todellisuuden välillä voi olla melkoinen ristiriita. Yksittäiset kukat on kukkalaitetta helpompi ottaa mukaan muistotilaisuuteen. – Hankalaa on, kun vainaja on halunnut kristillisen siunauksen, mutta omaiset kertovat olevansa ateisteja. omaisten pitää tietää, mitä he haluavat kukille tehdä. Helsingissä tuhkataan neljä viidestä vainajasta. Siunauskappeleissa on harvoin tiloja kukkien pitempiaikaisempaan säilytykseen. Krematoriopaikkakunnilla tuhkausten määrä voi olla jo 80 prosenttia. Tuhkahautauksessa arkulle pyydetään vain yksittäisiä kukkia. Kuollut viedään huoltokäytävän ja takaoven kautta ulos, ettei kukaan häntä näe. Ulos vievä reitti kertoi omaa kieltään sairaanhoidon suhtautumisesta kuolemaan. – Omaisten pitää tietää, mitä he haluavat kukille tehdä. Espoon Tapiolan diakoniapappi Aarne Laasonen pitää hautajaisia papin työn kannalta erittäin tärkeinä. Vaikka kukkien ei suoraan sanota muodostavan ongelmaa, yhä useammin omaiset esittävät toivomuksen että saattoväki laskisi arkulle vain yhden kukan, mielellään ruusun. – Itse siunaustilaisuudessa heille silti on tärkeää ja lohdullista, että usko kuoleman voittamiseen ja ylösnousemukseen lausutaan ääneen. Hautajaispuheissa riittää haastetta kOmmEnttI Nuoruuskulttuurissa kuolema on tappio Ko t i m a a 2 9. Leveään käytävään oli jätetty sen verran tilaa, että arkku juuri ja juuri mahtui rullaamaan siitä. myös hautaustoimistot voivat kuljettaa kukat toivottuun paikkaan, jos sitä heiltä pyydetään. Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n puheenjohtaja Kyllikki Forsius tietää, etteivät käytännöt ole samanlaisia kaikkialla. Silloin kuolemaa ei hävetty, vaan kaikki saivat nähdä, että yksi meistä on taas lähtenyt. 1 0. Se on epäonnistuminen eikä elämän luonnollinen päätös. – Kun vainaja on vanha ja syvästi dementoinut, ei tunnu järkevältä alkaa lohduttaa omaisia ja puhua vain surusta. Siunauskappelien vahtimestarit on ohjeistettu kysymään joka kerran omaisilta, mitä kukille tehdään. Perillä kukat lasketaan kummulle tai hautaa peittävälle kuvulle. Muistolehdon muistelupaikka on parempi, mutta jos hautauksia on paljon, sielläkin saattaa olla ahdasta. – Kukat ovat vainajan omaisten omaisuutta ja niistä huolehtiminen kuuluu heille. – Hautajaisten valmisteluun kuuluvassa toimituskeskustelussa omaiset voivat suhtautua kristinuskon sanomaan hyvin varauksellisesti. Siellä ne saavat rauhassa kuihtua siihen asti kun hautausmaan työntekijät korjaavat ne pois. Jos vainaja tuhkataan, arkku jää yleensä kappeliin kun saattoväki poistuu. kukat ongelma tuhkahautauksissa Suuret kukkalaitteet ovat yleisiä vielä maaseudulla. – Hautaustoimisto auttaa mielellään, mutta on myös seurakuntia, jotka vievät kukat haudalle odottamaan uurnan laskemista. Täysin riippumatta siitä, uskovatko he itse siihen vai eivät. Jyväskylän seurakunnan hautaustoimen päällikkö Antti Pekuri korostaa samaa asiaa. Miten puhua, kun saattoväki on onnellinen siitä, että 95-vuotias pitkään sairastanut ihminen pääsee pois vaivoistaan. Kun ihmiset eivät enää tiedä, mitä he tahtovat ja odottavat hautajaisilta, papin on aseteltava sanansa viisaasti. Asiasta on hyvä puhua jo siunaustilaisuutta valmisteltaessa. Tuhkahautauksessa arkulle pyydetään vain yksittäisiä kukkia. Kaikki oli sairaalan kappelissa kauniisti laitettu kun menimme hakemaan häntä. Oikeasti omaiset ovat iloisia ja minusta silloin on parasta viedä saattoväen ajatukset siihen aikaan, jolloin pois lähtenyt ihminen oli nuori ja voimissaan. sIrkkU nyström P erinteisessä hautaan siunaamisessa, jossa vainaja saatellaan kirkosta tai kappelista suoraan hautausmaalle, kukkalaitteet kulkevat mukana. Kuolleen isän matka ruumisautolle kulki sairaalan takaosan huoltotunnelin kautta. Ensi vuoden alusta jätehuoltolaki muuttuu. Kukkalaitteissa on usein rautalankaa, muovia ja muuta hajoamatonta, joten ne eivät kelpaa biojätteeseenkään. Tai miten asettaa sanansa, kun siunattava ihminen on kirkon jäsen, mutta omaiset ilmoittavat olevansa ateisteja. Lähes puolella Suomen hautausmaista on muualla kuolleiden muistelupaikka
Juhla saattaa luterilaiseen kulttuuripiiriin syntyneestä näyttää kaikkea muuta kuin kristilliseltä. Vai onko se kouristuksenomaista takertumista hetkeen, joka on auttamatta mennyt. Syntymäpäiväkortti haudalla on toista maata. Tämänja tuonpuoleisen maailman raja hämärtyy, muistamisesta tulee molemminpuoleista. Roomassa sijaitsevat San Sebastianon, kuoliaaksi jousiammutun pyhän Sebastianin katakombit. Mutta sen tiedämme, että joku muistaa nimetöntä. Pääkallon muotoiset leivonnaiset ovat suosittua syömistä. Ne voivat osoittaa kohti taivastoivoa ja ylösnousseen elämän riemua tai muistuttaa konkreettisesti, kuinka maatuva ruumis muuttuu ravinteiksi ja nostaa maasta uutta elämää. Kuollessaan hän oli päivän ikäinen. Katolinen kirkko, Suomessakin, viettää kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivää ja sitten kaikkien pyhien juhlaa. Vielä vaikeamHän oppii kävelemään, aloittaa koulun, menee naimisiin, vaikka häntä ei enää ole. Kiven vieressä on kukkia, kynttilä ja nallekarhuja. Erityisen paljon näkyy pääkalloja ja luurankoja. Juhla on riehakas ja värikäs. Refrigerium-pirskeisiin osallistuneet juhlavieraat kirjoittelivat seiniin lyhyitä graffiteja, piirtokirjoituksia. Osa varhaisista kristityistä ajatteli, että kuolleita ei suoraa päätä ylennetä taivaan kirkkauteen. Syntymäpäivä on konkreettinen päivä kalenterissa. Hän on ikuinen potentiaali, mahdollisuus, joka ei koskaan toteudu. 1 0. Sen kokoinen ihminen ei tarvitse paljon maata. Se kiinnittää pienen vainajan haudan tällä puolella jatkuvaan elämään, josta hän on poistunut. Myös Suomen ortodoksinen kirkko muistelee tärkeitä pyhiään, niin kutsuttuja Karjalan valistajia. Kodeissa syödään ja juodaan hyvin kuin muinaisissa refrigerium-juhlissa ikään. Kylmien, kosteiden ja pimeiden hautaholvien keskellä tricliat, joissa hautajuhlia järjestettiin, olivat toisenlaisia tiloja. Tuoja saa itse päättää, mitä niillä tarkoittaa. Hän oppii kävelemään, aloittaa koulun, menee naimisiin, vaikka häntä ei enää ole. Varsinaisesta vainajien muistopäivästä ei kuitenkaan ole kysymys. Hän syntyi ja kuoli 4.2.1991. Haudalla on pieni kivi, avoin kirja. Juhlahumussa siis sekä muisteltiin vainajia että pyydettiin heitä muistamaan jälkeen jääneitä Jumalan edessä. Estääkö se elämästä eteenpäin. Ja yrittää ikävöidä sitä lepoa edes hetkeksi tälle puolelle, jossa kaikki on vielä työlästä, monimutkaista ja suttuista, täynnä epämääräisiä moraalisia valintoja, joissa eittämättä epäonnistuu. Niissä pyydettiin paitsi Pietarin ja Paavalin kaltaisten kuuluisien pyhien ihmisten, myös aivan tavallisten vainajien esirukouksia. Hän on ikuinen potentiaali, mahdollisuus, joka ei koskaan toteudu.. Synttärityttö, siskolle, lapsenlapselle, korteissa lukee. Läheiset ovat tuoneet kortteja joka vuosi. Heidän ajateltiin jäävän eräänlaiseen kuolleiden ylösnousemusta odottelevaan välitilaan, joka kyllä kuvailtiin varsin mukavaksi. Katakombien läheltä on löytynyt 200-luvulla rakennettu triclia, paikka, jossa on ollut penkkejä, kaivo ja pieni keittiö. Sen vierelle ei ole pystytetty hautakiveä, mutta alueen pinta-alasta voi päätellä, että kyseessä on vauvana, ehkä heti synnyttyään, kuolleen lapsen hauta. Jollain lailla lapsi jatkaa kasvuaan läheistensä mielessä. Siellä rakkaitaan kaipaavat saattoivat järjestää hautajuhlat. Muistaminen ja esirukous kietoutuivat toisiinsa. Siinä Brown miettii, kuinka vainajien muistaminen, varallisuus, köyhien auttaminen ja taivaallisten aarteiden kokoaminen kietoutuivat yhteen varhaisessa läntisessä kristikunnassa. E nglannissa sijaitsevan Canterburyn kaupungin hautausmaalle on haudattu Lucy Roberts. Meksikossa meininki on vähän erinäköistä kuin Malmin tai Mikkelin hautausmaalla. On vaikea ajatella mitään, kun näkee kuolleena syntyneen lapsen haudan. Haudoille tuodut kukat muistuttavat elämän jatkumisesta, mutta niiden viittaussuhde on epämääräinen. Siellä, kuten koko Latinalaisessa Amerikassa, vietetään kuolleiden päivää, día de los muertos. Tuntuu hurjalta, että siellä, missä menetys on syvimmillään, ilo nousee ahtaitia seiniä avarammaksi. 2 01 5 18 MATKALLA paa on ajatella mitään, kun näkee synttärikortteja vauvan haudalla. Lucy Robertsin haudan vieressä on pieni kivillä peitetty alue. Ja kuka minä olen kenellekään kertomaan, miten muistaa elämää, joka ei edes ehtinyt alkaa. Kirjassa kerrotaan vähintäänkin synttärikortin veroisesta tavasta muistaa kuolleita läheisiä. Karjalan valistajat ovat pohjoisiin metsiin asettautuneita kilvoittelijoita, luostarien perustajia ja suuria esirukoilijoita. Entä jos haudalle mennessäni paitsi muistelisin vainajaa, myös iloitsisin siitä levosta, johon hän on jo päässyt. Vainajillekin saatetaan kattaa ruoka-annos ja haudoilla vietetään iloista aikaa. Haudalle on tuotu syntymäpäiväkortteja. Ko t i m a a 2 9. Se ei suinkaan ollut suruntummaa synkistelyä vaan virkistyksen ja ilon juhla. Synttärikortti haudalla Haudalla ollessani muistelen vainajaa, mitä hän oli ja mitä hän olisi voinut olla. Kun sytytän kynttilän, sytytän sen myös omalle muistolleni, kirjoittaa toimittaja Saila Keskiaho. 200-luvun vaihteessa vaikuttanut teologi Tertullianus kutsui tätä tilaa muuten refrigeriumiksi. Juhlaa kutsuttiin refrigeriumiksi. Tai ehkä kukat vain herättävät hetkeksi elämän muiston kylmänharmaata hautakiveä vasten. Kuolleiden päivänä haudat pestään ja koristellaan. Emme tiedä, minkä ikäinen lapsi olisi ollut tänä vuonna, emme edes tiedä hänen nimeään. Onko se kaunis tapa pitää lapsen muistoa yllä, se ainoa asia, johon voi ajatuksensa kiinnittää, kun perhekuviakaan ei ehditty ottaa. S ynttärikortti tuli mieleen, kun lueskelin historiantutkija Peter Brownin uutta kirjaa The Ransom of the Soul: Afterlife and Wealth in Early Western Christianity (Harvard University Press 2015). P ian vietetään pyhäinpäivää. Erään vieraan rukous kuului näin: Januaria, lepää rauhassa ja pyydä meidän puolestamme. Sen ajateltiin heijastavan sitä iloa ja huojennusta, josta kuollut sielu oli nyt päässyt nauttimaan. Siinä yhdistyvät alkuperäiskansojen ja katolisen kirkon perinteet. A ika moni meistä on vienyt kukkia jonkun läheisen ihmisen haudalle, kuopinut sopivan kolon ja heitellyt juurakolle kevyet mullat. Tai Suomen luterilainen kirkko viettää. Siihen on kirjoitettu: Jumalan mielestä hän oli täydellinen, joten Jumala piti hänet ikuisesti enkelinä – syntynyt nukkuvana
A iemmin rakastin hautausmaita. Hän rakasti merta ja kalastamista. 1 0. Kun me sytytämme kynttilän hämärällä, kenties viimaisella hautausmaalla – usein se vaatii ainakin pari tulitikkua ja kirosanaa – me muistamme myös itseämme, omaa elämäämme ja kuolemaamme. Minä katselin poispäin ja yritin olla itkemättä. Hän muistuttaa, että elämää on minunkin jälkeeni. Se on pitkä ja avara ja päättyy mereen. Vastaisin niin kuin kuolleita muistellaan ja taivaasta toivotaan, että siellä saisi elää täydesti ja yli laidan. Tanssi nyt, anna mennä, pyöri villisti ja yhä villimmin, anna puiden kaartua pyöreäksi katoksi, tee haudasta tanssilattiasi. Mies avaa mökin oven ja astuu pihamaalle. Silti tai juuri siksi en kiellä häntä tanssimasta 64 vuotta sitten kuolleen filosofin haudalla. Pienellä nykäisyllä moottori prutkahtaa käyntiin. Me sytytämme kynttilän omalle muistollemme. Kuolema, missä on sinun otasi. Kun omat vanhempani kuolevat, minun ja kuoleman välissä ei ole enää ketään. Vainajaa, hänen olemuksensa eri puolia, hyviä hetkiä hänen kanssaan, huonoja hetkiä hänen kanssaan. Ko t i m a a 2 9. K un me käymme läheistemme ja kaukaistemme haudoilla, muistelemme hajanaisia asioita. Kaikkea sitä, mitä oli ja sitä, mitä olisi voinut olla. Ajattelin myös, että hautausmailta sai sopivaa perspektiiviä elämään. Pieni aalto lyö laitaan. Mies saapuu rantaan. Meri on puhallettua lasia, niin kirkas, kirkas. Silloin en saanut vastattua, vaikka tiesinkin, mitä vastaisin. Mutta yksi asia on varma. Sen jälkeen tulee se elämä, jossa minua ei enää ole. Veden tuolla puolen on Ruotsi. Mutta näin minä vastaisin. Kovasti pidimme Kristuksen taivaaseenastumiselle omistetusta hautausmaasta Cambridgessa. Aurinko antaa odottaa itseään mutta ei enää kauan. Kävimme siellä usein tapaamassa filosofi Ludwig Wittgensteinia. Vasemmalle jäävät nukkuaitta ja grillikota. pä iv i k a r ja la in en. Ja kun minä kuolen, lapseni seisoo yksin kasvokkain kuoleman kanssa. Minä katselin poispäin ja yritin olla itkemättä. Siunaustilaisuuden päätteeksi äiti kysyi, missä luulen miehen olevan nyt. Nyt kun perheeseeni kuuluu lapsi, käymme yhä hautausmailla. Yhden vainajan haudalla mieleen tulevat muut kuolleet rakkaat. 2 01 5 MATKALLA 19 SAiLA KeSKiAho Kirjoittaja on toimittaja ja ortodoksi. Minä en. Ainakin hetkeksi teemme heistä edes vähemmän kuolleita, vedämme heitä lähemmäs sitä todellisuutta, josta he ovat poistuneet. Lapsi asettaa vanhempansa väistämättömän eteen. M ies herää mökillään varhain, niin varhain, että puoliso vielä nukkuu. Vähänpä tiesin perspektiiveistä. Kaataa mukiin vähän piimää ja juo, kiipeää vaatteisiinsa ja kumisaappaisiin. Kivitaskukin on jo hereillä. Askel käy kasteiseen ruohikkoon, on keveä. Mutta mikä olisikaan väkevämpi tapa juhlistaa kuoleman ja pahan vallasta otettua niskalenkkiä kuin kuolemaa symboloivan pääkallon nieleminen harmittoman leivoksen muodossa. Puiden katveessa oli hyvä hengittää, bongailla haudoista ammatteja ja elämänkaaria, arvailla, oliko kuollut sodassa vai synnytyksessä vai vanhuuttaan. On ollut elämä ennen minua, sitten on se elämä, josta minäkin olen osallinen. Eräänä syksynä vuosia sitten sukulaismieheni kuoli. Ei hän henno herättää, liikkuu niin hiljaa kuin osaa, iso mies, varoo liikkeitään liioitellusti. TasaiWittgensteinin haudalla lapsi tanssi. Vastaan nyt. En tiedä, onko vastaus totta, onko se missään linjassa minkään kirkon opetuksen kanssa tai onko siinä mitään järkeä. Jossain kuultelee jo aamu, yö höyryää vielä vetten yllä. Mies istahtaa veneeseen. Hänen haudallaan lapsi tanssi. Koivuun kiinnitetty rengaskiikku ei liiku. nen puksutus vie venettä eteenpäin. Minä en. Sinne menit vatsahappojen hajotettavaksi, sinulla ei ole enää valtaa. Rannassa on vene, veneeseen verkot, niitä laskemaan nyt
Kuva Helsingin kirjamessuilta. Kumpikin kirja valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi. – Olisi hienoa, jos Vuoden kristillinen kirja -palkinnon kautta pystyttäisiin nostamaan esille kirjallisuutta, jossa näitä teemoja käsitellään pysäyttävästi. Voittaja palkittiin 2 000 euron rahapalkinnolla. Onko kristillinen kirja tarkoitettu vain kristityille. Antti Eskolan kirjoista olen pitänyt myös. 2 01 5 20 YHDESSÄ Jukka Sariolan kirja valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2015. On varmasti lukijoita, jotka nimenomaan haluavat lukea kirjoja, joissa on vahva kristillinen arvopohja tai teologiaa. – Kristillisen kirjan lajityypille on kyllä tilausta. Pahinta on, että seurauksena ei suinkaan laatu parane määrän huvetessa, vaan rentoutuminen ja nopeasti kutsuva nukkumatti johdattavat turhan usein vain dekkareiden äärelle. – Kysyn kuitenkin, onko akateemisten tutkijoiden laatima kristinuskoon kohdentuva tietokirja kristillinen kirja. – Kaunokirjallisuutta luen tietysti, en kuitenkaan dekkareita. Se oli hänelle pieni yllätys. Kuva Helsingin kirjamessuilta. Tämä vaikuttava tarina ansaitsi tulla kerrotuksi”, Jutta Urpilainen perusteli valintaansa. Urpilainen kiinnittää huomiota myös siihen, että vaikka kilpailun nimessä on käsite kristillinen kirja, se ei ole yksiselitteinen asia, sillä kristillisyys oli loppukilpailun kuudessa teoksessa läsnä eri tavoin. ja vuonna 2010 Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Kirjan on kustantanut Uusi Tie. ”Kirja on poikkeuksellisen avoin ja rehellinen kuvaus ystävyydestä. – Toisissa se kulki punaisena lankana lävitse koko kirjan, toisissa taas kristillisyys oli läsnä häivähdyksenomaisesti. Jumala antoi voiman kirjoittaa, vaikka siihen sisältyi paljon tuskaa ja surua, Jukka Sariola sanoi. Pihkalan mielestä lajikäsite kristillinen kirja on lähtökohdiltaan hatara ja epäselvä. – Kun kristillisen kirjan kategoria on niin laaja kuin nyt, uskon, että tulevaisuudessakin näitä kirjoja luetaan ja odotetaan. – Viime vuosina uutena lajina valikoimaani on tullut uskonnollinen kirjallisuus. Valitsijana toimi Jutta Urpilainen. Turun piispan erityisavustajana työskentelevä Mari Leppänen sanoo, että ihmiselämän peruskysymykset ovat koko ajan syvällä tavalla läsnä kirjallisuudessa, eivätkä ne ole sieltä mihinkään katoamassa. Valitsijana toimi Jutta Urpilainen. 1 0. Miten käy kristillisen kirjan. Kristilliset kustantajat ry:n järjestämä kilpailu oli avoin kaikille kustantajille. KUVa: Olli Seppälä KIRJAMESSUT Jutta Urpilainen valitsi voittajaksi saman kirjan minkä yleisökin.. KUVa: Olli Seppälä Vuoden kristilliseksi kirjaksi valittiin epätavallinen kertomus ystävyydestä ja kutsumuksesta. Vuoden kristillinen kirja 2015 -valinnan tehnyt Jutta Urpilainen sanoo hämmästyneensä kilpailun korkeaa tasoa ja sitä, että kristillinen kirjallisuus näytti myös monipuoliselta. Samalla se piirtää mielenkiintoisella tavalla rohkean ja vahvan kutsumuksen omaavan Seijan elämänkaaren. V uoden kristillinen kirja 2015 on Jukka Sariolan teos Ystäväni Seija – kutsumuksena Afganistan. Voittaja 2012: Tutkija Johanna Hurtig oli kirjoittamassa yhdessä Mari Leppäsen kanssa kirjaa Maijan tarina (palkittiin 2012). Myös sitä tulee sadepäivinä paremman puutteessa jyrsityksi. Pihkala sanoo tunnistaneensa monesta maallisesta kirjasta kristillisen uskon ja elämänkäsityksen kannalta merkittävää ja syvällistä pohdintaa. Ko t i m a a 2 9. Hän tunnustautuu dekkareiden suurkuluttajaksi. Kesäpaikan hyllyssä on edellisiltä sukupolvilta perittyä sotaja jännityskirjallisuutta. Irja Askolan runoissa on viehättävä sekoitus kepeää, lämmintä ja viisasta hengellisyyttä. Kotimaa kysyi edellisten vuosien Vuoden kristillinen kirja -kilpailun voittajilta, mikä on heidän näkemyksensä kristillisen kirjan tulevaisuudesta ja minkälaista kirjallisuutta he lukevat. Onko kirja, joka asiantuntevasti ja taitavasti vastustaa ja kritisoi kristinuskoa, kristillinen kirja. Voittaja 2009: Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan johtaja Liisa Suvikumpu kirjoitti Tuomas Heikkilän kanssa vuonna 2009 kirjan Pyhimyksiä ja paanukattoja. Kristillinen kirjallisuus on Suvikummun mielestä samanlaisessa risteyskohdassa kuin muukin kirjallisuus. Voittaja 2004 ja 2010: Emerituspiispa Juha Pihkala on kirjoittanut yhdessä Esko Valtaojan kanssa kaksi keskustelukirjaa. – Uskon, että joskus kristillinen kirja voi löytää myös suuren lukijakunnan. EsimerkikVuoden kristillinen kirja on Ystäväni Seija Jukka Sariolan kirja valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2015. Tekeekö se seikka, että kirja sivuaa kristityn tunnistamaa tematiikkaa siitä sellaisen. Jukka Sariola kertoi, että ajatus kirjan kirjoittamisesta Seija Järvenpäästä tuli jo muutamia päiviä hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 2004 ilmestyi Nurkkaan ajettu Jumala. Samoin vuosia sitten lukemaani John Vikströmin ja Jörn Donnerin kirjeenvaihtoon ihastuin. Kristillisen kirjallisuuden kategoriassa voi olla taidekirjaa, elämäkertaa, tietokirjoja, kertomakirjallisuutta sekä perinteisempää hartauskirjallisuutta. Vai onko vain kristinuskoa puolustava kirja kristillinen. Nyt minulla on kesken Anna-Maija Raittilan Hiljaisuuden kirja. Pihkala arvioi, että yli puolet hänen lukemastaan on tietokirjallisuutta: teologiaa, filosofiaa, historiaa, luonnontieteitä. – Se taistelee paikastaan ja oikeutuksestaan nykyihmisen moninaisten ajanvietemahdollisuuksien pyörteissä. – Seijan elämä ja työ ovat asioita, jotka eivät saa jäädä unholaan. Hurtig on lukijana moniruokainen, hän lukee niin tietokirjoja, tutkimuksia, kaunokirjallisuutta sekä runoja ja aforismejakin joskus. – Vaativa työ ja vielä vaativampi kolmivuotias jättävät lukunautinnoille kiusallisen vähän aikaa. Hyvä sisältö ja ajatusten herättäminen eivät kuitenkaan vanhene, joten näillä laatukriteereillä kristillisellä – kuten muullakin hengellisellä – kirjallisuudella on edessään loistava tulevaisuus, julkaisualustasta riippumatta. Ystäväni Seija voitti myös yleisöäänestyksen. Voittajan valitsi Helsingin kirjamessuilla kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.). Kirja kertoo harvinaista lihassairautta sairastavan Jukka Sariolan ja viime kesänä Afganistanissa yhdessä toisen suomalaisen avustustyöntekijän kanssa surmatun Seija Järvenpään ystävyydestä. Se on niin kaunis, etten malta lukea sitä kuin muutaman sivun silloin tällöin. Suvikumpu sanoo lukevansa kaikkea mahdollista, mutta aivan liian vähän