tammiKuuta 2015 | hinta: 3,70€ | 110. Suurella Sydämellä -vapaaehtoistoiminta on Yhteisvastuukeräyksen kotimainen kohde. Sivu 4 DiaKonivirKa kanttoreita harmittaa uuden vihkimysviran ulkopuolelle jääminen. vuosikerta | 0043595–15–05. ris to antikainen KirKKo lobbaa kirkko haluaa uuteen hallitusohjelmaan maaseudun elinvoiman turvaamisen. Sivut 2, 10–13 4 29. Sivu 6 YhDeSSä liiKKeelle Kuopiolainen Petra Komulainen sai tukihenkilökseen Salli Nivamon
Viime vuoden aiheena oli saattohoito, mikä tuntui vetoavan moniin seinäjokelaisiin. Miten heidät saadaan mukaan vuodesta toiseen. Pitkälti vapaaehtoisista koostuva keräystyöryhmä hoitaa yksittäisten tapahtumien järjestämisen ja kutsuu kerääjiä mukaan puhelinsoitoilla. Olemme huomanneet, että nuoria on helpoin saada mukaan lipaskerääjiksi erilaisten tempausten ja tapahtumien yhteydessä. 16 Naapurimaata ei voi ymmärtää tuntematta menneisyyttä. – Suurin osa kerääjistä on eläkeläisiä, mutta mukaan mahtuu myös työikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia henkilöitä. KUVA: JUKKA KONTKANEN hyVÄ TESTAMENTTi s. Lisäksi on joitakin omin seurakuntalaisten voimin toteutettuja kirkkokonsertteja. Miten lahjoittajat suhtautuvat kerääjiin ja keräykseen. Tähän mennessä heitä on ollut helppo saada mukaan erityisesti täällä Seinäjoen kaupungissa. Messuissa keräämme kolehteja. 20 Sadunkertojan lähteenä on sisäinen lapsi. Täällä on totuttu tekemään paljon yhdessä ja yhteiseksi hyväksi. Heille annetaan paljon vastuuta keräyksen suunnittelussa. VENÄjÄ TÄNÄÄN s. 19 Valotaiteen tunteminen vaatii aikaa. Olette saavuttaneet hyviä tuloksia myös aiempina vuosina. Vapaaehtoinen Elli Hirvilammi on Yhteisvastuun ruokatempausten vastuuemäntä. – Yleisesti ottaen alueemme asukkaat ovat innokkaita lahjoittajia. Ajoittain toki tulee ikävääkin palautetta. Se luo kohtaamisia seurakuntalaisten välillä ja lisää yhteenkuuluvuutta. Syy lienee eteläpohjalaisessa talkoohengessä. – Olemme huomanneet, että varsin yksinkertaiset ja perinteiset tempaukset vetoavat ihmisiin. – Yhteisvastuu-työryhmä käynnistää vuoden alussa soittotalkoot, joiden avulla mahdollisia kerääjiä tavoitellaan henkilökohtaisesti. Teillä on poikkeuksellisen aktiivinen noin 650 hengen listakerääjäjoukko. Mikä on keräyksen merkitys koko seurakunnalle. TARiNAN TAkANA s. VAPAAEhTOiSENA s. – Pitää muistaa, ettei kyse ole pelkästä rahan keräämisestä hyvään tarkoitukseen, vaan Yhteisvastuun merkitys on paljon suurempi. 14 Vainot syntyivät viholliskuvan tarpeesta. Meillä on erilaisia ruuan ympärille rakennettuja tapahtumia: laskiaisena hernekeiton ja pannukakun eli ”kropsun” myynti, leivonnaisten myynti Seinäjoen keskussairaalan aulassa, vappulounas ja koulujen päättäjäispäivän leivonnaismyynti. Vaikka nykytilanteessa monissa kotitalouksissa on tiukkaa, niin Yhteisvastuukeräykseen halutaan osallistua. Mikä on salaisuutenne. Keräys on niin iso hanke, että sitä ei voida hoitaa virassa olevien työntekijöiden voimin, vaikka heitäkin toki tarvitaan. Listakeräyksen lisäksi teillä on erilaisia Yhteisvastuu-tempauksia. NOiTAVAiNOT s. Tapahtumia on kymmenisen kappaletta keräystä kohden. – Meidän kokemuksemme mukaan onnistunut keräys lähtee vapaaehtoisten aktivoimisesta ja mukaan saamisesta. Seinäjoen seurakunnan keräystulos oli viime vuonna 103 000 euroa, jota voi pitää todella suurena yksittäisenä tuloksena 3,9 miljoonan euron kokonaisuudessa. 24 Eläkeläiskirurgi kantaa tarvittaessa arkkua.. Tällainen tuki on tärkeää. kOlUMNi s. ANNA-kAiSA PiTkÄNEN Diakoniajohtaja Otto Savolainen luotsaa Seinäjoen seurakunnan Yhteisvastuukeräystä. Ydinryhmä on ollut koossa useita vuosia. Millaiset ihmiset hakeutuvat kerääjiksi. Ryhmää myös johtaa vapaaehtoinen. Mikäli ne jäävät painamaan kerääjää, huolehdimme, että hän voi käsitellä kokemaansa esimerkiksi seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa. Millainen tempaus toimii. 9 Kersti Juva pohtii vallan ja nöyryyden suhdetta. VAlOA kANSAllE s. Heitä tulee mukaan varsinkin rippikoulutyön kautta. – Pitää muistaa, että hyvä tulos syntyy myös koskettavasta keräysteemasta. 5 Kampanjalla muutetaan asenteita testamenttilahjoituksiin. 2 TÄNÄÄN Kotimaa 29.1.2015 TÄSSÄ NUMEROSSA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs (virkavapaalla) Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen Graafikko Gun Helminen Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Laura Mäkelä (virkavapaalla), Tuija Pyhäranta, Joona Raudaskoski, Jussi Rytkönen (virkavapaalla), Olli Seppälä, Meri Toivanen, Noora Wikman Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 54.000 lukijaa (KMT syksy13/kevät14) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi ”Vapaaehtoiset ovat Yhteisvastuukeräyksen sydän” ViikON hENkilö Hyvä tulos syntyy vahvalla me-hengellä , diakoniajohtaja Otto Savolainen kertoo
Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Ja niin Pietari nostaa kätensä, kuin lapsi, tulee sidotuksi Jeesukseen, sitoutuu toimimaan, puhumaan, kuultavaksi, tuomituksi, vankilaan. Lisäksi monissa valtioissa on saatu myös paljon hyvää aikaan. Vain yksi lupaus tehtiin: ”Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Yhtäkkiä huone on täynnä valoa. Läpi Syyrian ja Palestinan Egyptiä kohden marssiva Turkin armeija on näet nyt vihdoinkin saapumassa kolmen armeijakunnan suuruisena Egyptin rajoille. Helsingin Uusi Musiikkikauppa. ”Saloseutujen yksinäinen pappi” Soiton ystäville on meillä erittäin hyvin lajiteltu varasto ensiluokkaisia Viuluja, Mandoliinia, Kitareja, Urkuharmooneja, Pianoja, Sävellyksiä, Grammofooneja y m. Eikö olisi mitään mahdollisuutta saada lepoa ja virkistystä seurakunnissamme yksin toimiville papeille. Huoneessa ei ole lukkoa. Varoja kerätessään järjestöillä on paineita nostaa esille onnistumisia, sillä me lahjoittajat tahdomme kuulla vain menestystarinoita. E läkkeelle jäänyt suurlähettiläs Matti Kääriäinen on kirjoittanut kirjan Kehitysavun kirous. Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua.” ¶ Kun Jumala vyöttää, hän ei kahlehdi. Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi. Kehitysyhteistyötä arvostellessaan Kääriäinen on yhtä aikaa oikeassa ja väärässä. Etenkin Perussuomalaisten tyly kritiikki kehitysyhteistyötä kohtaan on väärässä kaikkein oleellisimmassa asiassa. Sinut töytäistään hereille, saat viitan harteillesi. Teoksessa hän nostaa esille kielteisiä näkemyksiään kehitysyhteistyön merkityksestä. Opetuslapsen toimeksiannossa on vielä yksi lupaus: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Pienempiä kahakoita on jo sattunut etuvartijoitten välillä. Köyhyys on Kääriäisen mukaan jäänyt vähentymättä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jonne on ohjattu eniten kehitysapua. Kehitysyhteistyössä, niin valtioiden välisessä kuin kansalaisjärjestöjen kautta ohjautuvassa, on tehty isoja virheitä. Maailma muuttuu paremmaksi vain pala kerrallaan. Koko maailmassa annetun kehitysavun määrä on vuosittain vajaat sata miljardia euroa, kehitysmaihin suunnatut suorat sijoitukset ovat lähes 800 miljardia euroa, mutta samaan aikaan pääomapako kehitysmaisRahat ja köyhän henki ta kehittyneiden maiden yrityksiin on lähes tuhat miljardia euroa. Kehitysyhteistyössä on viisasta myöntää tosiasiat, myös virheet ja ottaa niistä opiksi. Matti Kääriäisen yksinkertaistettu ja synkkä perusväite on, ettei kehitysyhteistyön myötä ole tapahtunut hyvää kehitystä. -Olisikohan mahdotonta saada joka hiippakuntaan tällainen – sanoisinko reservipappi, joka saisi määräyksen toimimaan viransijaisena seurakuntapappien loman aikana. Köyhyyden vähentämisessä ei ole nopeita voittoja. Lapsikuolleisuus on vähentynyt, puhdas vesi on yhä useamman saatavilla ja lähes 90 prosenttia lapsista aloittaa koulun. Hän muistuttaa, että köyhyys on toki puolittunut maailmassa, mutta se johtuu ennen kaikkea siitä, että Kiina on onnistunut nostamaan satoja miljoonia kansalaisiaan köyhyydestä. Kehitysyhteistyö ei yksin korjaa tätä maailmantalouden vääristynyttä rakennetta. TÄNÄÄN 3 Kotimaa 29.1.2015 Totta kai kehitysyhteistyössä on tehty isoja virheitä, onhan kyse inhimillisestä toiminnasta erilaisten kulttuurien välillä. Enkeli töytäisee Pietarin hereille ja sanoo: ”Nouse kiireesti. Kritiikkiä on syytä kuunnella. mari teinilÄ Päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi PÄÄKIRJOITUS TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN 29.1.1915 Egyptistä saapuu tietoja, joita jo useita viikkoja on odotettu. Toimeksianto Kun opetuslapsi sai mestariltaan toimeksiannon, ei puhuttu bonuksista, ei nostettu maljoja, ei lueteltu työsuhde-etuja, ei etenemismahdollisuuksia. Kuinka muutenkaan, sillä kyse on inhimillisestä toiminnasta erilaisten kulttuurien välillä. Tilanne voisi olla kuitenkin huomattavasti huonompi, ellei Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan olisi ohjattu lainkaan kehitysapua. Kääriäinen on kerännyt materiaalia kirjaansa varten neljä vuosikymmentä kestäneellä työurallaan ulkoministeriössä. Sillä jos tästä maailmasta puuttuu myötätunto ja pyrkimys köyhyyden poistamiseen, niin silloin ihmiskunta ajautuu kyyniseen toivottomuuteen, jossa ihmishengellä ei ole mitään arvoa. Kehitysyhteistyö yksin ei poista köyhyyttä. ¶ Siellä tarina jatkuu. Näin teidän sielunne löytää levon.” LAURA MÄKELÄ jukka f ordell. Nyt kuva näyttäytyy vain onnistuneina hankkeina. Kehitysyhteistyölle ei ole vaihtoehtoa. Osaltaan vinoa kuvaa selittää se, että järjestöt joutuvat hankkimaan omarahoitusosuuden kaikille niille hankkeille, joita ulkoministeriö tukee. Ehkä tätä puolta, totuudenmukaista kuvaa epäonnistumisista, voisivat myös lähetysjärjestöt ja kansalaisjärjestöt tuoda esille. Kääriäinen on oikeassa, kun hän nostaa esille todellisia mittasuhteita
Tuorein virallinen käännös Raamatusta ilmestyi Ruotsissa vuonna 2000. Lisäksi kirkon edustajat tapaavat kevään kuluessa puolueiden edustajia ja keskustelevat hallitusohjelmatavoitteista. Köyhyysryhmän tavoiteohjelma julkistetaan helmi-maaliskuun taitteessa. Hallitusohjelmaesityksessä kiinnitetään huomiota lapsiperheiden köyhyyteen, parisuhteiden ja vanhemmuuden tukemiseen, vapaaehtoistoiminnan ja talkootyön edellytyksiin sekä maaseudun elinvoimaisuuden turvaamiseen. alle viidennes muslimeista yhdyskunnissa Suomessa on arviolta 60– 65 000 muslimia, mutta heistä vain pieni osa kuuluu islamilaisiin yhdyskuntiin. Arkkipiispa Kari Mäkisen johtama köyhyysryhmä laatii tulevalle hallitukselle tavoiteohjelman. Hallitusohjelmaesityksen lisäksi valmisteilla on arkkipiispa Kari Mäkisen johtaman köyhyysryhmän tavoiteohjelma. Ensimmäisen kerran laaja esitys tehtiin vuonna 2011. Tapaamisia on myös Jukka Keskitalon kalenterissa. – Neljä vuotta sitten nostimme esiin myös toimeentuloon liittyviä kysymyksiä. Suomeen islamilaisista maista muuttaneiden muslimien keskuudessa hämmennystä on aiheuttanut se, miten uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi voi rekisteröityä ja miksi niin pitäisi ylipäänsä tehdä. Esimerkiksi huoli lapsiperheiden köyhyydestä perustuu diakoniatyöntekijöiden kokemuksiin ja siihen, miten diakoniarahastoon tehdyt hakemukset ovat alkaneet painottua. Jukka Keskitalon mukaan esityksellä halutaan konkreettisen hallitusohjelmaan vaikuttamisen lisäksi viestiä kirkon arvoista. Edelliset raamatunkäännökset olivat valtiollisia hankkeita. Hallitusohjelmaesitys laadittiin nyt toista kertaa. Hallitusneuvotteluja on perinteisesti käyty Säätytalolla. Lanesta tuli kirkon ensimmäinen naispiispa. Vuoden 2013 lopussa rekisteröityihin islamilaisiin yhdyskuntiin kuului yhteensä 11 125 ihmistä eli noin 17–19 prosenttia kaikista Suomen muslimeista. Ensimmäinen naispiispa vihittiin Englannissa Pastori Libby Lane vihittiin maanantaina Stockportin piispaksi Englannin anglikaanisessa kirkossa. Kirkko on huolissaan siitä, ettei uskonnollista vainoa huomioida riittävästi turvapaikkapäätöksissä. Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo kertoo, että kirkon tavoitteet nousevat seurakuntatyön kautta tulevasta arkitiedosta. Tiedotteessaan Ruotsin Raamattuseura kertoo, että vuosituhannen vaihteen jälkeen on ollut sen vastuulla, että Ruotsissa on ajanmukainen, tieteellisellä pohjalla oleva ja kielellisesti moitteeton raamatunkäännös. Libby Lane on toiminut pastorina useissa Pohjois-Englannin hiippakunnissa. Tuija PYHÄraNTa Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ja muut kirkon edustajat keskustelevat keväällä puolueväen kanssa hallitusohjelmatavoitteista. – Esitys on kirkon yhteiskunnallinen puheenvuoro kaikille kansalaisille siitä, mitä kirkko pitää tärkeänä, Keskitalo sanoo. Syyksi uuden käännöksen tekemiseen Raamattuseura kertoo ruotsinkielen jatkuvan muutoksen, raamatuntutkimuksen kehittymisen sekä käännösperiaatteiden erilaisuuden. Ne näkyvät hallitusohjelmassa, mutta en väitä, että se on yksin kirkon ansioita, Keskitalo sanoo. – Minusta olisi hyvä ajatus, että hiippakunnittain pidettäisiin Arvoillan tyyppisiä tapahtumia joko hiippakuntien tai seurakuntayhtymien järjestäminä. Siinä ovat mukana keskeiset työmarkkinajärjestöt sekä muita yhteiskunnallisia toimijoita kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Suomen Yrittäjät ja Työttömien valtakunnallinen yhdistys. Kuva: Matti Karppinen ruotsissa uusi raamatunkäännös Ruotsin Raamattuseura on aloittanut keskustelun uuden raamatunkäännöksen tarpeellisuudesta. Oikaisu Kotimaan 22.1. sivun 4 kuvatekstissä sanottiin Jyväskylässä olevan seurakuntayhtymä. Suomen islamilaisen neuvoston varapuheenjohtajan pia Jardin mukaan liittymisestä olisi hyötyä niin yhdyskunnille kuin liittyjälle itselleenkin. 4 TÄNÄÄN Kotimaa 29.1.2015 LYHYET Kirkko haluaa hallitusohjelmaan lapsiperheet ja ilmastonmuutoksen EduskuNTavaaLiT 2015 Kirkolla on uudelle hallitukselle pitkä lista tavoitteita. Silloin kirkko esitti, että sen yhteiskunnallisten tehtävien rahoitusmalli tulisi selvittää. Asia kirjattiin hallitusohjelmaan ja se myös toteutettiin. kirkko on laatinut ehdotuksensa tulevaan hallitusohjelmaan. kirkko pyrkii vaikuttamaan hallitusohjelmaan myös muilla keinoin. Erityistä huomiota kiinnitetään vankien ja turvapaikanhakijoiden uskonnonvapauden toteutumiseen. Lisäksi valmistelussa kuultiin järjestöjä, kuten Kirkon Ulkomaanapua ja Suomen Lähetysseuraa. Jyväskylässä on yhdeksästä alueseurakunnasta koostuva seurakunta, ei yhtymää.. Esillä ovat myös globaalit kysymykset kuten ilmastonmuutoksen vastainen työ, kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen ja väkivaltaisten ääri-ilmiöiden ehkäisy. Helmikuun lopussa Helsingin Tuomiokirkossa järjestetään Arvoilta, johon ovat ilmoittautuneet lähes kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat perussuomalaisten Timo Soinia lukuun ottamatta. – Silloin myös hallitusohjelmatavoitteet ovat esillä, ja kysymme puoluejohtajilta niistä kommentteja, Keskitalo kertoo. Niihin voitaisiin kutsua alueen eri puolueiden eduskuntavaaliehdokkaita keskustelemaan kirkon foorumille. – Emme ota kantaa esimerkiksi valtion talouden tasapainottamiseen, josta kirkolla ei ole erityistä tietämystä, Keskitalo sanoo. Englannin kirkon kirkolliskokous avasi piispanviran naisille viime heinäkuussa. Esitys on syntynyt Kirkkohallituksen eri alojen asiantuntijoiden yhteistyönä. Viimeksi Lane on työskennellyt kirkkoherrana Halen seurakunnassa
Joissain tapauksissa vuokrat ovat jopa laskeneet. Niiden lisäksi mukana on Amnesty Internationalin ja WWF:n kaltaisia kansalaisjärjestöjä. Se ei tarkoita, että he olisivat tehneet minkäänlaista testamenttia, Tornikoski muistuttaa. Muusta pääkaupunkiseudusta poiketen Vantaan seurakuntien työntekijöiden työsuhdeasuntojen vuokriin on tullut vain maltillisia korotuksia. Käytännöllisen teologian lehtori Johan Bastubacka Helsingin yliopistosta ja informaatiotutkimuksen lehtori Kim Holmberg Åbo Akademista ovat tutkineet, minkälaisia viestejä Twitterin käyttäjät lähettävät nimimerkille @God – siis Jumalalle. Neljätoista suomalaista kansalaisjärjestöä kampanjoi testamenttilahjoittamisen puolesta. Joissakin seurakuntayhtymissä, kuten Tampereella ja Kuopiossa varsinaisista työsuhdeasunnoista on luovuttu jo vuosia sitten. Olisi ollut hyvä, jos korotusten suuruus olisi ollut tiedossa aikaisemmin ja niiden voimaantuloa olisi voitu porrastaa, sanoo Espoon seurakuntien kiinteistöjohtaja Jorma Jussilainen. Sieltä jostakin kumpusi rohkeus ja toimintatarmo ryhtyä tekemään töitä unelmien saavuttamiseksi. TÄNÄÄN 5 Kotimaa 29.1.2015 TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA TOIMITTAJALTA VIIKON POIMINNAT VERKOSTA Hyvä testamentti -kampanjan tavoitteena on sekä lisätä tietoisuutta testamenttilahjoittamisesta että muuttaa ihmisten asenteita myönteisempään suuntaan. (Vala). Myllykangas ja Länsimies kutsuivat neljä vuotta myöhemmin Aamulehdessä teologian opetusta tieteen häpäisyksi. Teologian tarpeellisuudesta voidaan kyllä käydä ihan asiallistakin keskustelua. – Vaikka suomalaiset ovat muuten innokkaita lahjoittajia, testamenttilahjoituksia tehdään vielä vähän, kertoo projektin koordinaattori Pia Tornikoski. – Muutamat vuokralaiset ovat irtisanoneet sopimuksensa. Riitta Viitakangas on 31-vuotias äiti, vaimo ja kerhotäti Itä-Suomesta, Outokummusta. Asiasta kertoo Kyrkpressen-lehti. Viesteissä on pilkkaa ja ivaa mutta toisaalta myös ylistystä ja kiitosta. Työntekijät vuokraavat asunnon seurakuntayhtymältä samoilla ehdoilla kuin muutkin vuokralaiset. En tiedä, mitä Tuomioja kuvitteli teologian olevan. JOONA RAUdASKOSKI Testamenttilahjoituksille näkyvyyttä kampanjalla Kampanja näkyy verkossa ja lehdissä helmikuun lopulle asti. Olemme pyrkineet tarjoamaan tilalle edullisempia asuntoja. ”Nykyisen työni ohessa ammatti-identiteettini on ratkaisevasti kasvanut ja olen alkanut huomata mahdollisuuksia hyödyntää lahjojani toisten iloksi. Voidaan kysyä, pitäisikö teologisissa tiedekunnissa tutkia nykyistä monipuolisemmin eri uskontoja. Wiberg vaati viikonloppuna Lännen Median haastattelussa, että teologiset tiedekunnat tulisi lakkauttaa julkisin varoin kustannetuista yliopistoista. Ulkomailla kansalaisjärjestöt ovat saaneet vastaavista kampanjoista myönteisiä tuloksia. – Sen voi nähdä myös osana elämän suunnittelua. Tornikosken mukaan järjestöjen yhteistyö varainhankinnassa on sujunut aina hyvin, eivätkä järjestöjen ideologiset erimielisyydet nouse esiin. ”Kaikesta tapahtuneesta huolimatta toivomme, että epäillyt saavat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Kampanjassa on mukana kuusi kristillistä järjestöä: Suomen Lähetysseura, Suomen Pipliaseura, Suomen Merimieskirkko ry, Kirkon ulkomaanapu, World Vision ja Patmos Lähetyssäätiö. Tornikosken mukaan aloite kampanjaan nousi jäsenistöstä. Ja toki toivomme sitä, että rikoksiin syyllistyneet saataisiin vastuuseen teoistaan”, sanoo sisäministeri Päivi Räsänen. Eniten Jumalalle twiittaavat nuoret. Lisäksi olen kokenut tarvetta henkilökohtaiselle hengelliselle ”omalle tilalle” kun alkoi tuntua, että omasta uskosta on tullut vain työväline. Hän myöntää, että kuolema ja testamentti ovat edelleen arka aihe monelle suomalaiselle. Korotukset perustuvat Verohallinnon marraskuun lopussa tekemään päätökseen, jonka mukaan työsuhdeasunnon luontoisetuarvo määräytyy aiempaa tarkemmin asunnon sijainnin mukaan. Hyvä testamentti -kampanja aloitti mainostamisen verkossa ja lehdissä viime viikolla. Tuomiokapitulin mukaan kirkkoherran olisi pitänyt jäävätä itsensä valintaprosessista. EMILIA KARHU Työsuhdeasunnoissa vuokramuutoksia ”Kaikilla tavoin hyödyttömin” Sellaista on teologia, jos kysytään Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wibergiltä. Taloustutkimuksen teettämän selvityksen mukaan prosentti suomalaisista pitää testamenttilahjoitusta itselleen mieluisena lahjoitustapana. Tiedotusvälineet ovat kertoneet, että viime heinäkuussa kaksi suomalaista avustustyöntekijää Afganistanin Heratissa surmannut mies on saanut kuolemantuomion. Helsingissä ja Espoossa pienipalkkaisten seurakunnan työntekijöiden ei ole enää kaikissa tapauksissa mahdollista jatkaa asumista keskellä seurakuntalaisiaan. Minusta on hienoa, että kirkko vaatii papeilta korkeatasoista tieteellistä koulutusta, mutta ymmärrän näkemyksiä, joiden mukaan sielunhoidon tai liturgian opetus ei kuulu yliopistoihin. Kyrkpressenin soittokierros hiippakuntien tuomiokapituleihin osoittaa, että sukulaisten ja ystävien suosiminen on harvoin johtanut kirkossa varoituksiin. TUIJA PyHÄRANTA tuija.pyharanta@kotimaa.fi Twitterissä viestitään paitsi muiden ihmisten myös ylempien henkiolentojen kanssa. Työntekijöiden työsuhdeasuntojen vuokrat ovat nousseet joissain seurakunnissa vuoden alusta jopa 20 prosenttia. Olisin mielelläni kuullut, miten Matti Wiberg perustelee vaatimuksensa, mutta hän kieltäytyi haastattelusta. Tuomioja tosin totesi vuonna 2007 Skepsis ry:n juhlassa pitämässään puheessa, että uskontojen ja uskomusten tutkimiselle pitää kyllä olla paikkansa. Professorin mukaan koulutussektorilla tarvitaan säästöjä ja säästäminen kannattaa aloittaa ”kaikilla tavoin hyödyttömimmästä”, siis teologiasta. Tätä he perustelivat muun muassa Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professorin Tapio Puolimatkan näkemyksillä evoluutiosta. Kampanjaa koordinoi kattojärjestö Vastuullinen lahjoittaminen ry. Tehtyäkin testamenttia voi elämäntilanteen muuttuessa muuttaa, Tornikoski sanoo. @God’lle suunnatut viestit käsittelevät muun muassa ihmissuhteita, seksuaalisuutta, ruokaa ja opintomenestystä. Argumentaatiossa on suuri aukko, sillä Puolimatka ei ole teologi. Jumala eli @God ei ole ainoa jumaluus, jolle Twitterissä viestitään. ”Tämä näkemys on myös Afganistanille ilmoitettava.”. Viitakangas pitää blogia nimeltä Sopotus, jossa hän jakaa kuvia, ajatuksia ja hengellisiä oivalluksia. Hän korostaa, että Suomi ei hyväksy kuolemanrangaistusta. Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli on antanut varoituksen ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherralle, joka palkkasi seurakunnan musiikkityön sijaisuuksiin tyttärensä ja tämän sulhasen. Aikaisemmin teologisten tiedekuntien lakkauttamista ovat vaatineet ainakin ulkoministeri Erkki Tuomioja sekä professorit Markku Myllykangas ja Esko Länsimies. Blogista olen saanut vielä aika vähän palautetta, mutta kaikki se on ollut kannustavaa ja rohkaisevaa.” Hän alkaa tehdä Kotimaa Pron lukijoille vinkkejä lapsityöhön. Myös @Satan, @Buddha, @Allah, @Jesus, @Brahma, @Krishna, @Shiva ja @ Vishnu saivat kahden viikon aineistonkeruun aikana runsaasti viestejä
KuVa: Juha ValKeaJoKi/ TamPereeN hiiPPaKuNTa. Lastenohjaajia ei esitetä lainkaan uuden viran piiriin kuuluviksi, kuten ei kanttoreitakaan tässä vaiheessa. Uudistusta on valmisteltu kirkossa useiden vuosikymmenien aikana. Vihityt eivät olisi enää maallikkoja, vaan he kuuluisivat pappien tavoin piispalliseen kaitsentaan. kirkkohallitus esittää, että kirkkoon perustetaan uusi diakonivirka hengelliseksi viraksi papinviran rinnalle. Uuteen virkaan tarvittaisiin myös vokaatio eli seurakunnan kutsu. Siihen vihittäisiin diakoniatyöntekijöitä, nuorisotyöntekijöitä, lähetyssihteereitä, varhaiskasvatuksen ohjaajia ja lapsityönohjaajia. Kirkkohallitus hyväksyi täysistunnossaan esityksen uudesta diakonivirasta. – Diakonin vihkimysvirkaan liittyvät tehtävät ovat siinä määrin yhteydessä seurakuntien jumalanpalveluselämään, että vokaation antaminen järjestötyöhön ei ole tarkoituksenmukaista, perustelee kirkkoneuvos Pekka Huokuna, jonka johdolla esitys diakonivirasta on tehty. Diakonin viralla on monenlaisia muotoja niin Pohjoismaissa kuin eri kirkkokunnissakin. Uusi diakonivirka korvaisi nykyisen diakonian viran. Nykykäytännön mukaan diakoniksi vihityt voisivat ehdotuksen mukaan pyytää tuomiokapitulilta, että heidät luettaisiin mukaan uuteen diakonivirkaan. Virallisia keskusteluja on käyty vuodesta 1994 saakka, mutta tiettäväsVihkimys valtuuttaa kirkon edustajaksi Pappisja diakonivihkimys Tampereen tuomiokirkossa tammikuussa 2014. Myöskään kristillisten järjestöjen palveluksessa olevia ei vihittäisi diakonivirkaan. 6 TÄNÄÄN Kotimaa 29.1.2015 diakoNivirka Uuteen virkaan vihityt tulevat piispallisen kaitsennan piiriin, mutta eivät saa edustusta kirkolliskokoukseen
Se olisi askel eteenpäin ammatillisessa identiteetissä, maallikkovirasta siirryttäisiin vihkimysvirkaan. Esillä ovat olleet muun muassa käsitteet diakonaatti ja kolmisäikeinen virka. Nykyiset työntekijät ja viranhaltijat, joilla ei ole vihkimystä, voisivat siirtyä vihkimysviran piiriin sitä halutessaan. Teologisesti perusteltuna kirkon virka ei olisikaan yksi, jolla on kolme ilmenemismuotoa: piispa, pappi ja diakoni. Se voisi myös mahdollistaa ammatillisen koulutuksen yhdenmukaistamisen. Ruotsissa virka ymmärretään kolmisäikeiseksi ja keskustelua on käyty jopa diakonien mahdollisuudesta tulla valituksi piispaksi. esitetty virka on eräänlainen sekasikiö.. Diakonivirkaan vihitty ei näin ollen voisi tulla valituksi piispaksi. Olli SEppÄlÄ Ammattiryhmien edustajat kommentoivat esitystä diakonivirasta. Tanskassa diakoniatyöntekijöiden vihkiminen on lääninrovastien asia, piispat eivät siihen puutu. Norjassa on Suomen tapaan käyty pitkään keskustelua diakonin virasta. Monissa kirkoissa ja kirkkokunnissa – niin ortodoksisessa, katolisessa kuin anglikaanisessakin – diakoni on ymmärretty käytännössä eräänlaiseksi pappeuden esiasteeksi. Diakonivirkaan vihittäväksi hyväksymisestä päättäisivät piispa ja tuomiokapituli. Suomessakin käsitys diakonisesta virasta on alettu ymmärtää laupeudentyön lisäksi myös kasvatus-, julistusja opetustyötä koskevana. Pienissä seurakunnissa tämä voi olla ainoa mahdollisuus säilyttää kokoaikainen lähetyssihteerin virka. Esitykseen sisältyy tulkinta, jonka mukaan kanttorit eivät halua osaksi vihkimysvirkaa. ARjA LusA, Kirkon nuorisotyöntekijöiden Liiton toiminnanjohtaja – Nuorisotyöntekijät ovat pitkään tavoitelleet vihkimysvirkaa. Diakoniksi vihityllä olisi oikeus ja velvollisuus käyttää piispainkokouksen ohjeen mukaisia viran tunnuksia ja virka-asua, jonka yksityiskohdista ei vielä ole keskusteltu virallisesti. Kirkolliskokous päätti 2004, että diakonin virka voidaan teologisesti ymmärtää osaksi kirkon vihkimysvirkaa. Mielestämme diakoniviran edustus tulisi lisätä myös kirkolliskokouksen kokoonpanoon. Diakonaatista ei virallisissa papereissa enää puhuta, eikä uudesta diakonivirasta ole tulossa kolmisäikeisen viran yhtä ilmenemismuotoa. Suuremmissa seurakunnissa tehtäväkuvien laajentaminen taas voi entisestään kaventaa kirkon perustehtävää, lähetystyötä. Ammattikorkeakoulututkintoa koulutuksellisena kelpoisuusehtona virkaan pidämme hyvänä asiana. Haluaisimme täsmällistä tietoa uudistuksen käytännön vaikutuksista. Suomeen nyt ehdotettu diakonivirka poikkeaisi Ruotsissa olevasta diakonaatista. Perinteinen käsitys korosti Apostolien teoissa kuvattua avustusten jakamista köyhille, mutta uusi näkemys painottaa diakoni-sanan merkitystä erityisesti julistajana. Virkaan vihitty saisi esimerkiksi hoitaa jumalanpalveluselämään liittyviä tehtäviä, mutta häneltä puuttuisi papeille kuuluva edustus kirkolliskokouksessa ja hiippakuntahallinnossa. En voi ymmärtää, että virkaan ei vihittäisi jumalanpalveluselämän keskiössä olevia kanttoreita. Laajennetut hengelliset oikeudet tarkoittaisivat myös oikeutta saarnata jumalanpalveluksissa kirkkoherran luvalla, mahdollisuutta avustaa ehtoollisen jakamisessa sekä antaa esimerkiksi kotiehtoollista. Vihittävältä edellytetään virkatai työsuhdetta virkaan sopivissa tehtävissä seurakunnassa tai kirkon hallinnossa. MEri TOivANEN ANNA-KAiSA piTKÄNEN Kanttorit närkästyivät rannalle jäämisestä diakonin vihkimysvirkaan liittyvät tehtävät ovat yhteydessä seurakuntien jumalanpalveluselämään. Todennäköisesti kyseessä olisi pantapaita, mahdollisesti väriltään vihreä, kuten diakoneilla nytkin. Vihkimisen toimittaisi piispa. RiittA immonen, Kirkon lapsityönohjaajat ry:n puheenjohtaja – Uudistus on perustaltaan positiivinen, sillä se lisäisi työntekijäryhmien tasa-arvoa. Diakoninen virka on määritelty Norjassa ”pysyväksi huolenpidon viraksi”. Myös laaja-alaisuus on tulevaisuutta seurakuntien työnkuvissa, mutta nyt on jäänyt avoimeksi, mitä tämä tarkoittaa seurakuntatasolla. Aiemmin diakonian vihkimyksen saaneen työntekijän tuomiokapituli toteaisi uuden diakoniviran piiriin kuuluvaksi hänen sitä erikseen pyytäessä ja esitettyään luotettavan selvityksen vihkimyksestään. Tanskan kirkkokäsikirjassa ei myöskään ole kaavaa diakonivihkimisille. Kaksoiskelpoisuuden sisältävä tutkinto on osoittautunut diakonian tehtäviin hyvin soveltuvaksi. Uusi raamatuntutkimus on myös tarkentanut ja monipuolistanut käsityksiä diakoniasta ja diakonin tehtävistä. eeRo AnnALA, suomen Kanttori-urkuriliiton puheenjohtaja – Kanttorit jäävät esityksessä diakoniviran ulkopuolelle, mutta perustelut ovat epäselvät. Ekumeenisissa keskusteluissa ei ole yhtenäistä käsitystä diakonisesta virasta, vaikka eri kirkkojen näkemykset ovat hieman lähentyneet toisiaan. Ehdollisissa valintatapauksissa, joissa viran saaminen edellyttää vihkimystä, mutta joissa piispa ei jostain syystä anna vihkimystä, valinta raukeaa. Se on kääntynyt viimeisimmän jäsenkyselyn perusteella myönteisemmäksi diakonivirkaa kohtaan. Joissain seurakunnissa jumalanpalvelustehtävien lisääntyminen voi muovata nuorisotyönohjaajan virkaa enemmänkin. Työyhteisöjen kannalta on tuhoisaa, jos muut saavat kutsun ja vihkimyksen virkaan ja kanttorit jäävät tuon viran ulkopuolelle. Olemme huolissamme siitä, että diakoniatyöntekijöiden ydinosaaminen pirstaloituu, jos ammattikunnan tehtävänkuvat laajenevat entisestään. On kuitenkin liiton asia tulkita kentän kantaa. Toivon, että esitys menee läpi. Vihkimys ja viran tunnukset eivät olisi diakoniatyöntekijöille uusi asia, sillä meitä on vihitty jo kauan. Hänen opillinen liikkumatilansa olisi samalla tavoin piispan ja tuomiokapitulin valvonnassa kuin pappienkin. Vihityllä olisi kuitenkin kirkon jäsentä laajemmat oikeudet hoitaa jumalanpalveluselämää omalla työalallaan, mutta varsinaisia pappeja heistä ei olla tekemässä. Olemme siis odottavalla mielellä. Diakoniviran edustus lisättäisiin kirkkohallituksen täysistunnon ja tuomiokapitulien kokoonpanoon, mutta kirkolliskokoukseen heille ei tulisi papiston kaltaista kiintiötä. Tuoreessa esityksessä diakonivirasta pyritään huomioimaan seurakuntien tulevaisuuden tarpeet. Diakonistakin voitaisiin kannella kapituliin. joHAnnA RAntALAnKiLA, Kirkon Lähetyssihteerit ry:n puheenjohtaja – Ammatillisen tasa-arvoisuuden edistäminen on hyvä asia, joka rakentaa seurakuntaa oikealla tavalla. TÄNÄÄN 7 Kotimaa 29.1.2015 ti kolmisäikeisestä virasta puhui jo vuonna 1957 silloinen Porvoon hiippakuntapastori John Vikström. Muutoin koulutus ja tehtävät vastaisivat pitkälti nykykäytäntöä. Ulkopuolelle jääminen nostaa esiin myös kysymyksen, kiinnostavatko kanttorin työ ja tehtävät alalle aikovia tulevaisuudessa. RiittA HiedAnpää, diakoniatyöntekijöiden Liiton toiminnanjohtaja – Nyt esitetty diakonivirka jää edelleen kirkon viran ja maallikkoviran välimaastoon, se on eräänlainen sekasikiö. Esityksen mukaan diakonivirka on olemassa kristilliseen sanomaan perustuvien lähimmäisenrakkauden, kasvatuksen, lähetyksen ja sielunhoidon tehtäviä varten. Siirryttäessä eläkkeelle tai uusiin tehtäviin tilalle tulevan työntekijän on otettava vihkimys. Nykyinen kehitys kertoo, että lähetyssihteereiden asema on vakiintunut kirkon sisällä. Jumalanpalvelustehtävät jakavat jäsenkuntamme mielipiteitä. Diakoniksi vihittävä lupaisi toimia Jumalan sanan ja kirkon tunnustuksen ja järjestyksen mukaisesti. Ketään ei pakoteta vihkimykseen, vaan nykyisessä virassa voi jatkaa ilmankin. Uusi virka voisi lisätä työntekijöiden välistä arvostusta ja parantaa työhyvinvointia. Vihkiminen diakonivirkaan olisi ikään kuin valtuutus toimia kirkon edustajana
Tällä ei ollut painoarvoa, kun hallinto-oikeudet käsittelivät valituksia kahden seuraavan vuoden aikana. Lukuisat Raamatun kertomusten avioliitot ja keskeisten henkilöiden elämänvalinnat eivät läpäise pappien kriteerejä. Keskitetyn hallinnon yhtenä syynä oli epäselvä yhtymän ja seurakuntien suhdetta koskeva lainsäädäntö, josta kirkkojuristit varoittelivat jo 1970-luvulla. 8 TÄNÄÄN Kotimaa 29.1.2015 MIELIPITEET Kirkkohallitus teki 24.1.2012 Tampereen seurakuntia koskevan historiallisen pakkoliitospäätöksen. Seurakuntaneuvostojen enemmistön, yhteisen kirkkovaltuuston, selvitysmiesten ja aktiiviseurakuntalaisten vastustuksesta huolimatta kapituli teki 26.10.2011 aloitteen yhdeksän seurakunnan lakkauttamisesta ja kolmen uuden seurakunnan perustamisesta. Onko tämä vain juutalaista perinnettä, jonka voisi jo unohtaa. Yhteinen kirkkovaltuusto on tehnyt vuonna 2014 historiallisia päätöksiä purkaessaan yhtymäkeskeistä hallintoa. Yhtymä hallinnoi budjetista viime vuosina 73 prosenttia ja paikallisseurakunnat vain 27 prosenttia. Tällöin hienolle tunnukselle ”Reilusti kristitty” ei ole Tampereella katetta. Kehysbudjetointiin oli tarkoitus päästä jo vuonna 2004. Strategiasta ei jäänyt jäljelle kuin sen tunnus ”Reilusti kristitty”. MaTTI huhTa Tampere Tampereen pakkoliitoksista SEuRaKuNTaLIIToKSET Tampereen seurakuntien pakkoliitokset ovat olleet koukeroisia ja ristiriitaisia, kirjoittaa Juhani Räsänen. Jättiseurakunnista uhkaa tulla pikku yhtymiä. Yhtymäkeskeinen hallintorakenne syntyi Tampereella vuonna 1969, jolloin nuorisotyöstä tuli oma erityistyömuotonsa. Tähän yhtymässä tartuttiin hanakasti: siinä oli tilaisuus paikallisseurakuntien lopulliseen alasajoon. Vastauksen kysymykseen antaa aika. Rakkaudella sitäkin enemmän. Jälkikäteen todettiin, että päätös oli tehty perustuslain vastaisesti, kun äänestystulosta ei ollut kirjattu pöytäkirjaan. Tampereen seurakuntayhtymän strategiaa 2003–2010 palkattiin valmistelemaan kirkon riemuvuonna teologian tohtori Heikki Mäkeläinen. joukko pappeja allekirjoittaa väitteen ”Avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Hyvää ei tiedä haluttomuus antaa entisille seurakunnille seurakuntapiirien tai kappeliseurakuntien asemaa ja niiden rahastojen sulauttaminen yhteisiin varoihin. Piispa Juha Pihkala ehdotti siirtymistä yhden seurakunnan malliin. Korkein hallinto-oikeus sinetöi päätöksen 7.1.2014 hylkäämällä kaikki asiasta tehdyt valitukset. Seurakuntia haluttiin vähentää kymmenestä kuuteen. Toivon, että joku viisas teologi vastaa tähän ja selittää asian oikean laidan tyhmälle kyselijälle. Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki, sähköpostilla: toimitus@ kotimaa.fi Strategiatyötä johtaneiden viranhaltijoiden arvomaailmaa hallitsi suuruuden ekonomia ja kyynisyys vaihtoehtoisille ratkaisuille. Esittelijä katsoi, että aloitteen hyväksyminen olisi vaatinut erityisen painavia perusteita laajan vastustuksen vuoksi. Vähitellen suuri osa seurakuntien työntekijöistä siirtyi niin kutsutun selektiivihallinnon alle. Yhteisessä kirkkoneuvostossa seurakuntien edustus oli heikko. Strategia painotti resurssien siirtämistä yhtymästä seurakuntiin. Löytyy moniavioisuutta, ei-biologista isyyttä, nudismia, insestiä, murhaa, orjuutta ja vannoutuneita poikamiehiä. JuhaNI RÄSÄNEN kappalainen, Tampere Raamatun ja järjen käytöstä Kotimaassa 18.12. Piispantarkastuksessa vuonna 2005 yhtymän asioita puitiin, mutta strategian toteutumista ei arvioitu eikä sitä edellytetty. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Kaikki seurakunnissa työskentelevät työntekijät ovat siirtyneet tämän vuoden alusta kirkkojärjestyksen mukaisesti seurakuntien hallinnon alle. Strategia jäi torsoksi eikä lopputulos sisältänyt tiekarttaa ulos ongelmista. Kiinnostus Jyväskylän yhden seurakunnan malliin lopahti, kun Jyväskylän epävirallisten alueseurakuntien huomattiin olevan itsenäisempiä kuin Tampereen seurakuntien. Tuomiokapitulin asettama neljän selvitysmiehen ryhmä päätyi raportissaan yhtymän edellisen strategian linjoille. Myöskään taloudellisia syitä pakkoliitoksille ei ollut. Enin osa ajasta käsiteltiin mukavia asioita ja ongelmat siivottiin aitohämäläiseen tapaan maton alle. aNTERo MaRJaKaNgaS Kotka Mielipiteet Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Jostain kumman syystä sinne onnistuttiin pääsääntöisesti rekrytoimaan jäseniä, jotka eivät nauttineet seurakuntaneuvostojensa luottamusta. Raportti ei miellyttänyt jättiseurakuntien puolustajia. Uuden strategian työstäminen käynnistyi vuoden 2007 lopulla epäluottamuksen ilmapiirissä. Menin itse naimisiin naisen kanssa, mutta järjellä ei siinä ollut juuri tekemistä. Perustuuko tämä lampaiden kiltteyteen vai vuohien kurittomuuteen. Lampaat ja vuohet Ihmettelin jo lapsena, miksi Raamatussa lampaat ja lampaan lapset eli karitsat ovat hyviä ja etuoikeutettuja verrattuna vuohiin ja kileihin. Tämä on kauan odotettu, oikea ja hyvä ratkaisu! Onko tulipalo siis sammutettu väärin, kun pakkoliitosten jälkeen on tehty hyviä päätöksiä. Tai että Jeesukselle avioliitto, seksuaalisuus ja perheen perustaminen olivat toissijaisia teemoja. Seurakuntayhtymän ongelmat oli toki huomattu tuomiokapitulissa. Kirkkohallituksessa esittelijänä toiminut taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander esitti kapitulin esityksen hylkäämistä. Resursseja ehdotettiin siirrettäväksi yhtymästä seurakuntiin ja seurakuntien lukumäärää vähennettäväksi maltillisesti kuuteen. Joidenkin Tampereen entisten seurakuntien olisi syytä hakea seurakunnan statusta takaisin jo lähivuosina. gun helminen. Kirkon tekeillä oleva rakenneuudistus edellyttää seurakunnilta osa-aluehallintoa. Riemuvuonna käynnistetystä strategiasta ei yhtymässä riemuittu, vaan se vaiettiin kuoliaaksi. Luottamus eri toimijoiden välillä on mahdollista löytää vain avoimen keskustelun ja kipeiden kokemusten jakamisen kautta. Muuten valituksille ja vastakkainasettelulle ei näy loppua. Työalajohtoinen organisaatio hajottaa aluekohtaiset työyhteisöt, lisää kokousten määrää ja tekee työstä seurakuntalaislähtöisyyden sijasta organisaatiokeskeistä. Strategiatyötä johtaneiden viranhaltijoiden arvomaailmaa hallitsi suuruuden ekonomia ja kyynisyys vaihtoehtoisille ratkaisuille. Täysistunnossa 24.1.2012 Peranderin pohjaehdotus kuitenkin hävisi äänestyksessä luvuin 7–6. Loppuvuodesta 2009 syntyivät kapitulin kätilöimät surullisen kuuluisat identtiset kaksoset eli täysin samansisältöiset ja -muotoiset kahden rivin pituiset seurakuntajakoa koskevat aloitteet, jotka eivät sisältäneet seurakunnasta nousevia perusteluja. Tämän tosiasian osoittavat järki ja Raamattu.” Perusteluja väitteelle ei mainita, hankalaa se olisikin. Oli ilmeistä, että yhtymävetoisessa prosessissa ei pyritty ratkaisemaan vuosikymmenien aikana syntyneitä ongelmia. Olisiko pappien sittenkin helpompi myöntää, että seksuaalisuus voi olla vaikea, monimutkainen ja samalla mahtava asia, jonka kanssa jokaisen on opeteltava toimimaan. Keskushallintoa paisutti entisestään uusi yhteisen seurakuntatyön johtajan virka, jonka alaisuuteen muun muassa seurakuntasihteerit siirrettiin. Koska seurakuntayhtymällä ei ole toimivaltaa seurakuntajaon muutoksessa, Aitolahden ja Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrat hyväksyttivät seurakuntaneuvostoillaan tarvittavat aloitteet
Kanttorit hoitavat tällä hetkellä monin paikoin merkittävää osaa kirkon julistus-, palveluja kasvatustyöstä. Aina minun ei ollut helppoa yhtyä kulloisenkin palkinnon perusteluihin. Tämänkertaisessa kirkkohallituksen esityksessä ne ovat suorastaan liikuttavan heiveröiset ja perustuvat lähinnä piispainkokouksen lausuntoon vuodelta 2011. On kysytty, millaisia työntekijöitä kirkko huomenna tarvitsee. Jäin miettimään, mistä moinen nöyryys kumpuaa. Useimpia muslimeja kuvien julkaiseminen väistämättä loukkaa. Kiitos! ErKKI HUHTa Järvenpää Putinin venäläinen rauha Lämminhenkisessä kuvassa ( Kotimaa 15.1.2015) Venäjän presidentti Vladimir Putin sytyttää tuohuksen eräässä kirkon tilaisuudessa. Muslimimaissa on profeetan kuvan julkaiseminen tuomittu jyrkästi ja esimerkiksi Nigerissä, Pakistanissa, Algeriassa ja Filippiineillä on ollut väkivaltaisia mielenosoituksia. Pari vuotta aikaisemmassa lausunnossaan piispainkokous oli valmis ottamaan kanttorit mukaan diakonaattiin. Siinä mainitaan muun muassa, että presidentti Vladimir Putin rakastaa puhetta ”venäläisestä maailmasta” (”Russki mir”). Esitys vahvistaa mielikuvaa kanttoreista muusikkoina ja taiteilijoina. Perusteet siihen näyttävät hupenevan kerta kerralta enemmän haetun oloisiksi. TÄNÄÄN 9 Kotimaa 29.1.2015 MIELIPITEET KOLUMNI Kersti Juva Kulttuuripalkinto onnistui Olen edellisessä elämässäni, eli työvuosinani, ollut mukana monissa tilaisuuksissa, joissa on jaettu Kirkon kulttuuripalkinto. Sitten sattui silmiin juttu englantilaisessa The Guardian-lehdessä (15.1.2015). Vain pari sataa vuotta sitten kirkolla oli länsimaissa samanlainen uskonnollinen monopoli kuin islamilla nyt on muslimimaissa, ja sillä on yhä huomattavasti valtaa. Tällainen ajattelu ei vastaa tämän päivän todellisuutta. Opetetaanhan meitäkin kääntämään toinen poski. Lempeän miehen maineessa oleva paavi Franciscus ilmoitti asiaan liittyen vetävänsä kuonoon jokaista, joka pilkkaa hänen äitiään. Ansiokkaan artikkelinsa toimittaja Danielle Miettinen oli otsikoinut sanoilla ”Venäläinen maailma” on kirkon ja valtion yhteinen unelma. Sananvapaus on luovuttamaton oikeus. Kirkkoneuvos Huokuna sanoo ( Kotimaa 21.1.2015), että diakoniviran valmistelun lähtökohta on ollut käytännöllinen. rITva JOKINEN Reaktiot pilalehti Charlie Hebdon itkevää profeetta Muhammedia esittävään kanteen ovat vaihdelleet laidasta laitaan eri maissa. Kun asia esitetään näin päin, ollaan minusta uskonnon ytimessä. Pilkkaaminen on vastenmielistä, mutta... He eivät enää kuulu siihen joukkoon, joka on kirkon tehtävän ytimessä. Monia huolestuttaa kirkon vallan väheneminen yhteiskunnassa. Palaute: toimitus@kotimaa.fi Vähemmän valtaa, enemmän nöyryyttä Olisiko niin, että ilman maallista vaikutusvaltaa uskonnollinen yhteisö pääseekin lähemmäksi ydinsanomaansa. Meillä Suomessa Karjalan ja Suomen arkkipiispa Leo sanoi: ”Pitäisi puhua myös pyhyyden loukkaamisista, ei pelkästään sananvapauden loukkaamisesta. Ne ovat: rauha, maailma, kyläkunta. HaNNU vaPaavUOrI teologian tohtori, kanttori Helsinki. Minä olen taipuvainen ajattelemaan että se on hyvä asia. ma t ti karppinen Diakonivirka heikentää kanttoreiden asemaa Uusi esitys diakonian virasta etenee jälleen kerran kirkkohallituksesta kirkolliskokoukseen. Mutta reaktiomme tulee olla profeettamme (rauha hänelle) lempeän ja armollisen luonteen antaman opetuksen tutkistelu. En voi kuin ihailla Britannian muslimeja. Olisiko niin, että ilman maallista vaikutusvaltaa uskonnollinen yhteisö pääseekin lähemmäksi ydinsanomaansa. Kuvatekstissä kerrotaan, että rakkaan naapurimaamme johtaja osallistuu säännöllisesti kirkollisiin tilaisuuksiin. Samalla kanttorin rooli kirkon hengellisen työn tekijänä ohenee merkittävästi. Muslimit ovat Britanniassa ja koko Euroopassa vähemmistönä. Tilastot kertovat musiikkitoiminnan vetovoimasta kirkon työn kokonaisuudessa. Risto Nordellin ohjelmat ”Luostarin puutarha” ja nykyisin ”Riston valinta” ovat usein antaneet eheyttävää ”klassista maitoa” vaivatulle sielulleni. On ehkä helpompaa luopua kanttoreiden viroista, kun niihin ei liity kirkon viran teologista taakkaa. Viherjuuren laatima Venäläis-suomalainen sanakirja (WSOY 1946) ja katsoa sieltä sanan ”mir” merkitykset. On muutakin pyhää kuin sananvapaus.” Useimmat luterilaisen kirkon edustajien lausunnot ovat noudattaneet kaavaa: ”Kannatan toki sananvapautta, mutta...” Se, että kirkko rientää tukemaan muslimiveljiämme ja -sisariamme, tuntuu jotenkin hyvältä aikana, jolloin islamofobia valtaa alaa. KErSTI JUva Kirjoittaja on suomentaja, joka tarkastelee yhteiskuntaa, kulttuuria ja kirkollista elämää viistosta näkövinkkelistä. Kärsivällisyys, suvaitsevaisuus, lempeys ja armo [–] on paras ja ensimmäinen tapamme vastata.” Viesti on jotakuinkin sama kuin mainitsemillani kirkon edustajilla. Esitys näyttää ennakoivan tilannetta, jossa huomataan, että kanttoreiden työ on aika helposti ulkoistettavissa. Hetkinen! Sana ”mir” sai minut muistelemaan kouluaikojani. Asiat mutta-sanan kahden puolen vain ovat vaihtaneet paikkaa. Jos yhteisö ei ryhdy käyttämään valtaa omiin jäseniinsä, kuten ikävä kyllä liian usein tapahtuu, jos yhteisö todella kääntää selkänsä vallankäytölle, sen ei tarvitse muuta kuin vilpittömästi ja nöyrästi etsiä totuutta ja julistaa sitä. Kirkolliselta puolelta on kuitenkin kuulunut soraääniä. Maallistunut Eurooppa on jotakuinkin yhtenä miehenä julistanut ”Je suis Charlie”. Britannian imaamit ja uskonnolliset johtajat kirjoittivat avoimessa kirjeessä: ”Arvokkaasti ja jalosti meidän on hillittävä itsemme, kuten Koraani sanoo: ’ja kun tietämättömät puhuvat heille, he lausuvat rauhan sanoja’. Nyt on. Olisipa kiintoisaa tietää, mitä kaikkea presidentti Putin haluaa painottaa puhuessaan sanaparin ”Russki mir” näköaloista. Tällä kertaa viran nimi on diakonivirka. Täytyipä ottaa esille keskikouluaikainen J.J. Millä oikeudella vaatisimme muslimeja alistumaan nöyrästi siihen, että heidän pyhiä arvojaan pilkataan. Minulle ”mir” on suomeksi rauha. En liene ainoa, joka pettyi pahemman kerran lukiessaan, että kanttorit halutaan edelleen jättää tämän viran ulkopuolelle
Kotimaa 29.1.2015 10 MATKALLA ”Olen saanut takaisin itsekunnioitukseni” Petra Komulainen (vasemmalla) saa tukea arkeensa Salli Nivamolta. ”Olen saanut takaisin itsekunnioitukseni”. Yhteisenä kiinnostuksen kohteena kuopiolaisilla naisilla ovat kodittomat koirat. Yhteisvastuukeräyksen tämän vuoden kotimainen keräyskohde on valittu siksi, että tukea tarvitsevat ja vapaaehtoiset löytäisivät toisensa. Kuvassa mukana Nivamon Aiko-koira. KuvA: RiStO ANtiKAiNeN Kaksi vuotta sitten koulukiusattu kuopiolainen opiskelija Petra Komulainen ei jaksanut nousta ylös sängystä. Samaan aikaan toinen kuopiolainen opiskelija Salli Nivamo halusi ryhtyä tukihenkilöksi
Haukkuminen ja eristäminen jatkuivat ammattikouluun saakka. Jäin ihan yksin, kukaan ei puolustanut minua. Auttajatyypiksi itseään kutsuva Nivamo innostui ja alkoi paneutua tuen tarpeessa olevien savolaisnuorten sielunelämään. Järjestön tavoitteena on tuntea vaikeassa elämäntilanteessa elävän nuorten arkea, etsiä tukea ja löytää auttajia. ulkomaisena esimerkkikohteena vuonna 2015 on Haiti, jossa tuetaan lasten ja nuorten koulutusta sekä koulujen rakentamista. – Kiusaaminen on jättänyt tosi syvät arvet. Nuorten Palvelun ohjaamassa toiminnassa ovat mukana myös Kuopion seurakunta ja kaupunki sekä Savon koulutuskuntayhtymä. Se on varmasti aiheuttanut masennusta ja riittämättömyyden tunnetta, hän sanoo. Nuoret naiset repeävät kahvilassa äänekkääseen nauruun muistellessaan hassuja ennakkoluulojaan. Elämään tulee edelleen sumuja, mutta nyt tiedän, että ne hälvenevät aikanaan. Ennen ensimmäistä tapaamista Nivamoa jännitti puhuisiko Petra Komulainen hänelle mitään, vai tulisiko koko hommasta vain puisevaa monologia. Yhdeksännellä luokalla tilanne helpottui vähäksi aikaa, kun Komulainen alkoi pukeutua muodikkaammin. Se on vapaaehtoisen auttamisen ja avun pyytämisen verkkopalvelu. Sitä ennen oli tietysti päästävä säännöllisesti sängystä ylös. Periaatteena on, että nuoret tukevat toisiaan. Äiti oli kuullut tukihenkilöistä koulun kuraattorilta ja ehdotti, että tyttärelle hankittaisiin sellainen. MiKä NuorTeN PALveLu. Vaikein asia hänelle on ollut koulukiusaaminen, joka alkoi jo esikoulussa. Suurella Sydämellä on verkkopalvelu, jonka kautta voi ilmoittautua mitä erilaisimpiin vapaaehtoistehtäviin ja pyytää itselleen apua. Niiden aikana minuun ei saanut kunnolla kontaktia, Komulainen muistelee. Verkosto kokoaa yhteen eri paikkakunnilla tehtävää vapaaehtoistyötä ja sen kautta voi myös pyytää itselleen apua. Kotimaa 29.1.2015 MATKALLA 11 ”Olen saanut takaisin itsekunnioitukseni” Ensi sunnuntaina alkavan Yhteisvastuukeräyksen kotimaiseksi erityiskohteeksi on valittu Suurella Sydämellä -vapaaehtoistoiminta. Savon ammattija aikuisopiston kuraattori kutsui hänet tapaamaan erästä Petra Komulaista, jonka tukihenkilöksi hän saattaisi sopia. Opettaja sanoi, että minun pitää opetella joustamaan. He ovat samanikäisiä ja yhteisiä kiinnostuksen kohteita on paljon, esimerkiksi kulkukoirat ja lottovoitto, jonka turvin piskejä voisi adoptoida oikein monta. Suurella Sydämellä -toimintaa ohjaa Kirkkopalvelut ry. Tapaamiset aloitettiin kirjoittamalla paperille tukisuhteen tavoitteet ja kesto. Yhteisvastuukeräyksen tuotolla verkostoa laajennetaan valtakunnalliseksi. Sen keskustoimisto sijaitsee Kuopiossa. – Äiti soitti läpi rehtorit ja kaikki, mutta ei mitään. Tyttären pitkä seurustelusuhde päättyi ja ote elämästä oli karkaamassa käsistä. Järjestön yhteistyökumppaneita ovat muun muassa Nuorten Keskus ja Kuopion seurakuntien erityisnuorisotyö. Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 60 prosenttia ohjataan kansainväliseen diakoniaan Kirkon Ulkomaanavun kautta, 20 prosenttia kotimaiseen erityiskohteeseen, 10 prosenttia Kirkon diakoniarahastolle ja hiippakuntien diakoniarahastoille. He ovat käyneet kipakassa pakkassäässä ihailemassa huurteisia puita Valkeisenlammen rannalla ja ulkoiluttaneet samalla Nivamon Aiko-koiran. Koulutuksessa hänelle opetettiin esimerkiksi kunnioittavaa ja ymmärtävää toisen ihmisen kohtaamista ja vaitiolovelvollisuutta. ”Olen saanut takaisin itsekunnioitukseni”. Verkosto toimii tällä hetkellä 42 paikkakunnalla. Taitavat olla muotia. Tehtävät vaihtelevat gospel-liikuntaryhmän vetäjästä kattovalaisimen kiinnittäjään. Kuopiossa Suurella Sydämellä -verkoston kautta haetaan parhaillaan tukihenkilöitä nuorille. Näin saattaa pian käydä myös Petra Komulaiselle ja Salli Nivamolle. Yhteisvastuu 2015 tukee vapaaehtoistyötä ja lasten koulutusta Suurella Sydämellä -vapaaehtoistoiminta on ensi sunnuntaina käynnistyvän Yhteisvastuukeräyksen vuoden 2015 kotimainen erityiskohde. Loput 10 prosenttia keräävän seurakunnan valitsemaan kohteeseen. Usein ne päättyvät siihen, että suhde muuttuu ystävyydeksi. Salli Nivamo sai muutama vuosi sitten ystävältään kutsun lähteä mukaan Nuorten Palvelun tukihenkilökoulutukseen. Keskivaikean masennuksen lisäksi hän sairastaa paniikkihäiriötä, astmaa ja pehmytkudosreumaa. Vaatetusompelijaksi opiskeleva Petra Komulainen, 23, ja sosiaalityötä opiskeleva Salli Nivamo, 23, tilaavat Kuopion torin laidalla kahvilassa isot kupilliset kuumaa kahvia. Nuorten Palvelu ry on valtakunnallinen järjestö, joka toimii nuorten hyvinvoinnin puolesta heidän omilla reviireillään. Keräysvaroilla kehitetään erityisesti mahdollisuutta saada moniammatillista apua yhdestä paikasta. – Se sopi minulle. Mukin ääressä kylmät nenänpäät sulavat, varsinkin kun kumpikin istuu pöydässä valkoinen neulepipo päässä. Olin kauhean yksinäinen, masentunut ja minulla oli poissaolokohtauksia. Ja taas nauretaan! Syksyllä 2012 Petra Komulaisen äiti alkoi huolestua kunnolla. Keskimäärin tukisuhteet kestävät noin puolitoista vuotta. Kuraattorin huoneessa Komulaisen tavattuaan hän tiesi heti, että pelko oli turha. Tätä ennen kuraattori oli soittanut Nuorten Palveluun ja kysynyt, olisiko heillä vapaana Komulaiselle sopivaa tukihenkilöä. Vuonna 1969 perustettu Nuorten Palvelu on sitoutumaton ja puolueeton. Petran ensimmäisiä haasteita oli erääntyneiden laskujen maksaminen. Vapaaehtoisista tukihenkilöistä oli silloin – ja on edelleen pulaa. Hän makasi vain sängyssä, ei jaksanut pitää asunnostaan huolta ja ahmi lohturuokaa itseinhon vallassa. Pian koulutuksen jälkeen Nivamon puhelin soi
Haitin Léoganessa asuvat Guetchine Pierre Louis, 11, ja Joveanna Joseph, 10, ovat parhaita ystäviä. Molemmat ovat luonteeltaan synnynnäisiä johtajia. Nivamo auttoi Komulaista maksamaan laskuja, soittamaan rästiin jääneitä puheluita viranomaisille ja tilaamaan huoltomiehen, jotta viikkoja keskellä lattiaa möllöttänyt pyykkikone saatiin toimimaan. Tytöillä on myös hyvin selkeä kuva siitä, miksi koulunkäynti on tärkeää. – Luokassa Joveanna ja Guetchine pyytävät toisia olemaan hiljaa ja asettumaan siistiin riviin, koulun rehtori Jean Ginnette Louis hymyilee. – Kun opiskeluun kuuluva harjoittelu epäonnistui, ajattelin, että olen kokonaan epäonnistunut, maailman paskin ihminen. Hän ei ole vielä koskaan uskaltanut käydä Kuopion uimahallissa. Vaikka tiedän sen, uskallan nykyään jo iloita hyvästä päivästä. – Ollaan yhteydessä ensi viikolla, mulla ei ole silloin paljon mitään, hän vielä huikkaa mennessään Komulaiselle. Salli Nivamolla alkaa olla kiire iltatöihin, joita hän tekee erityislasten ja -nuorten avustajana. Elämään tulee edelleen sumuja, mutta nyt tiedän, että ne hälvenevät aikanaan. Ei ihme, että tytöt viihtyvät toistensa seurassa. Tukisuhde loppuu viimeistään silloin. – Opettelemme esimerkiksi matematiikkaa, kielioppia, kansalaistaitoja, historiaa, toisten Haitin tulevaisuus on lapsissa Elämän tavalliset epäonnistumiset tuntuivat Petra Komulaisesta ennen mahdottomilta käsitellä. – Sallin kanssa uskaltaisin mennä sinne. Kotimaa 29.1.2015 12 MATKALLA Vuoden 2010 maanjäristyksestä hiljalleen toipuvaan Haitiin rakennetaan kouluja Yhteisvastuukeräyksen avulla. – Kukaan muu ei ole niin kiltti kuin Guetchine, Joveanna Joseph kuvailee ystäväänsä. Kyky suunnitella tulevaisuutta realistisesti on hänelle aivan uutta ja tuottaa paljon iloa. Se on tärkeää, jotta saamme työtä ja voimme auttaa toisia. – Salli on positiivinen, tomera ja lannistumaton roolimalli. – Kun täytän 25, aion ottaa hylätyn koiran. – En pelkää sitä, miten pärjään. Joveanna Joseph taas mielii sairaanhoitajaksi. Hän ei näe enää peilissä tonnikeijuksi haukuttua herkkuaddiktia, vaan itsestään ylpeän ja itseensä luottavan kauniin nuoren naisen. Sen myötä unet ovat parantuneet ja virtaa riittää aivan eri tavalla kuin ennen. Guetchine Pierre Louis haaveilee tuomarin urasta. – Jos minulla olisi mahdollisuus, säätäisin aivan ensimmäiseksi lain, joka kieltäisi roskien heittämisen luontoon. Nykyisin hänestä tuntuu, että elämän narut ovat jo aika lailla omissa käsissä. Vähän jännitän kyllä sitä, millaiseksi ystävyytemme muuttuu. Salli Nivamo on lähdössä syksyllä vaihto-opiskelijaksi ulkomaille. Kyllä pudotuksia tietysti tulee. Mitä naiset aikovat silloin yhdessä tehdä. Lasten ja nuorten koulutus on ainoa tie kohti vakaampaa yhteiskuntaa. Terveysinnostus on tuottanut ruokavalion täysremontin. Tytöt tutustuivat koulussa reilu vuosi sitten, kun Guetchine aloitti Joveannan luokalla. Pelottaako luopuminen häntä. Haiti oli valittu Yhteisvastuun ulkomaiseksi kohteeksi vajaa vuosi ennen maanjäristystä ja keräys käynnistettiin kolme viikkoa etuajassa järistyksen uhrien auttamiseksi. Voin hänestä vähän katsoa, miten tätä elämää pitikään elää, Petra Komulainen sanoo. Petra Komulaista jännittää, millaiseksi heidän ystävyytensä sen jälkeen muuttuu. Nuorten Palvelusta saisi elokuvalippuja tai ajan keilahalliin. Sitä varten minun on säästettävä rahaa ja kohotettava kuntoani, muuten en jaksa ulkoiluttaa sitä. Tytöt käyvät Kirkon Ulkomaanavun tuella rakennettua Les Abeilles d’Aspamin koulua. Haaveissa onkin työ stylistina. dANiELLE MiETTiNEN kunnioittamista ja luonnonsuojelua. Tuolloin keräys saavutti historiansa parhaan tuloksen, reilut 6,8 miljoonaa euroa.. Fibromyalgian eli pehmytkudosreuman aiheuttamista kovista kivuista hän kärsii joka päivä, mutta hän yrittää olla päästämättä kipuja mielessään niskan päälle. Oikeastaan Petra Komulainen haluaisi mieluiten mennä juoksemaan vesijuoksua. Kun Salli Nivamon ja Petra Komulaisen tukisuhde alkoi, liikkeelle lähdettiin pienistä asioista. Jaamme kaiken yhdessä, Guetchine Pierre Louis vastaa. Heidän kotikaupunkinsa Léoganen alueen kouluista 80 prosenttia tuhoutui käyttökelvottomaksi vuoden 2010 maanjäristyksessä. – On minulla vieläkin elämänhallinnan menettämisen pelkoa, mutta olen hyväksynyt senkin. Minulla ei ollut suhteellisuudentajua. Petra Komulainen tietää, että säännöllinen työ vaateompelijana on hänelle reuman vuoksi mahdoton tulevaisuudensuunnitelma. – Joveanna on hyvä kaveri
Sähkö tuotetaan aurinkopaneeleilla, wc-jätteestä syntyvää biokaasua hyödynnetään koulun keittiössä ja lietettä kompostoidaan maanparannusaineeksi koulujen puutarhoihin. Ilman kansalaisjärjestöjä maanjäristyksessä olisi kuollut vieläkin enemmän ihmisiä, sanoo Andre Prospery Raymond (oik.). 50 pysyvää koulua valmistui. Iltapäivisin tytöt eivät voi tavata, koska asuvat melko etäällä toisistaan. Raymond suhtautuu varovaisen optimistisesti maansa hallituksen toimiin ihmisten elinolojen parantamiseksi. Myös koulutuksen laadussa on kehitettävää, sanoo Christian Aid -järjestön Haitin ja Dominikaanisen tasavallan alueista vastaava haitilainen johtaja Andre Prospery Raymond. Salla Peltonen Kirjoittaja on Yhteisvastuun kampanjasuunnittelija, joka vieraili Haitissa alkukesästä 2014. Ne ovat myös ympäristöystävällisiä. Yritämme parhaamme mukaan tukea vanhempia myös kannustamaan lapsiaan koulunkäynnissä ja valmistamaan heille terveellistä ruokaa, Louis kertoo. asti! Hyppynarua pyörittävät Joveanna Joseph ja Guetchine Pierre Louis ovat parhaita ystäviä. – Hallituksen ohjelma tulonsiirtojen, ruoan ja puhtaan veden jakelusta vaikuttaa lupaavalta, toki sekin voisi olla paremmin organisoitu. Teemme työtä lasten, koko yhteisön ja Haitin hyväksi, Les Abeilles d’Aspamin koulun rehtori Jean Ginnette Louis kertoo. – Tämä on kyläyhteisön koulu. Myös koulutukseen on vahva tahto investoida. kuvAt: MInnA ELo Lahjoittajien tuella Haitiin on muun muassa rakennettu kouluja ja tarjottu oppilaille lämpimiä lounaita. Vuosina 2010–2011 Ulkomaanapu toimitti Haitiin Yhteensä noin 20 000 lasta on saanut turvalliset koulutilat. Meillä olisi kauniit kodit ja omia lapsia, tytöt suunnittelevat. Kasvamisesta ja aikuisuudesta on hauska haaveilla. Kirkon Ulkomaanavun rakennuttamat koulut on suunniteltu kestämään maanjäristyksiä ja hirmumyrskyjä. Hallituksen perustaman PSUGO-ohjelman tavoitteena on tarjota ilmaista koulutusta osalle lapsista ja saada kaikki haitilaislapset kouluun vuoteen 2016 mennessä, hän kuvailee. Haitilaisista lapsista vain vajaat 80 prosenttia aloittaa koulun ja moni joutuu jättämään sen kesken liian varhain. Joveanna Jospeh ja Guetchine Pierre Louis leikkivät välitunneilla hippaa ja hyppivät narua, puhuvat tyttöjen juttuja ja supattelevat salaisuuksia. Kotimaa 29.1.2015 Sacrumista saat kristilliset kirjat, hengellisen musiikin ja elokuvat sekä vaikkapa Kirkon Ulkomaanavun ja Yhteisvastuun tuotteet. www.sacrum.fi MYYMÄLÄ : HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Koulutus on käytännössä ainoa keino, jolla Haiti voi kehittyä yhteiskunnaksi, joka pystyy itse huolehtimaan kansalaisistaan. 50 Yli 800 kolmen–neljän hengen pulpettia 17kaivoa Yli 60 erikokoista vesitankkia H2O. Koleraepidemian aikana (2010–2011) avustettiin lähes 72 000 perhettä muun muassa jakamalla Vuosina 2011–2012 saippuaa Yli 100 000 Klooria Cl vesikanisteria Lähes 30 000 vedenpuhdistustablettia Yli 3 000 000 hygieniapakkausta Yli 15 000 annosta sokerisuolaliuosta Yli 50 000 Vuoden 2014 loppuun mennessä Humanitaarinen apu ja koulunrakennus Haitissa 2010 –2014 60 koulutelttaa 340vanerista koululuokkaa 72 kouluun 8 000 lasta 37 koulussa sai lämpimän lounaan koulupäivinä. Sacrum palvelee seurakuntia kattavalla kirkollisten tarvikkeiden, virka-asujen, kirkollisten tekstiilien ja kynttilöiden valikoimalla. – Kouluissa kilpailu on todella kovaa. 11 kouluun on toimitettu pulpetit (250) ja penkit (1951). kouluun on perustettu koulukomitea. Yhteisökouluihin köyhimpienkin perheiden lapsilla on mahdollisuus päästä opiskelemaan, sillä lukukausimaksut ovat huomattavasti edullisempia kuin yksityiskouluissa. Yhteisökouluihin köyhimpienkin perheiden lapsilla on mahdollisuus päästä opiskelemaan. 020 754 2350 1510 Pentti Laasonen Yhteisellä tiellä 5,90 (15,90) Antti Laato Kristus Psalmeissa 15,00 (32,00) PERUSSANOmA Ville Ranta Kyllä eikä ei 13,90 (28,00) WSOY 1390 690 Hannele Päiviö Lyhty 6,90 (32,00) Riitta Lemmetyinen Pieniä ihmeitä 5,90 (15,40) 590 Irja Askola Tie vie, pyhä kantaa 5,00 (25,30) Richard Rohr Muutos alkaa meistä 7,90 (30,10) 590 Tuomas Heikkilä, Liisa Suvikumpu Pyhimyksiä ja paanukattoja 8,00 (39,30) 590 800 500 Kirja-ale 6.2. – Kierrätämme koulukirjoja ja koulupuvut on suunniteltu mahdollisimman vahvoista kankaista, jotta ne kestäisivät pitkään. Yli 6 miljoonaa haitilaista elää äärimmäisessä köyhyydessä, eikä perheillä ole varaa lähettää lapsia kouluun. GRAfIIkkA: kIRkon uLkoMAAnAPu Yhteisvastuukeräyksen varoilla rahoitettiin muun muassa Ulkomaanavun ekokoulun prototyyppiä. Koulujenrakennustyölle on kuitenkin edelleen tarvetta. – Aikuisina katsoisimme yhdessä elokuvia ja kuuntelisimme musiikkia. Valtaosa Haitin kouluista on yksityisiä ja koulumaksut korkeita. Lasten kanssa pitäisi olla enemmän, jotta myös heidän tunneälynsä kehittyisi
Noituus on ikivanha ilmiö, josta jo Vanha testamentti varoittaa. – Kun paholaisesta tuli entistä aktiivisempi ja pystyvämpi hahmo, sen saatettiin kuvitella tekevän entistä mielikuvituksellisempia asioita. Vuonna 1484 Paavi Innocentius VIII varoitti bullassaan noidista, joiden tiedettiin muun muassa teurastaneen syntymättömiä lapsia, tuhonneen satoja, aiheuttaneen impotenssia sekä estäneen hedelmöittymisen. Viimeistään 1400-luvun loppuun mennessä uudesta noitateoriasta oli vakuuttunut myös paavi. Kotimaa 29.1.2015 14 MATKALLA ”NoitaNaiseN älä anna elää” Myöhäiskeskiajalla katolisessa kirkossa syntyi käsitys entistä voimakkaammasta paholaisesta. Paavin kuvaus muistuttaa Heinrich Kramerin Noitavasarassa maalailemaa kuvaa, ja ilmeisesti Innocentius VIII antoikin bullan Kramerin pyynnöstä. – Tuomaan paholainen on varhaiskirkon teologien paholaista voimakkaampi ja kekseliäämpi. Sillä on enemmän toimintavaltaa ja itsenäisyyttä, ja se on kristinuskon Jumalan kiivas vastustaja, Salmesvuori sanoo. Sysäyksenä saattoi olla jonkun naapuristaan lausuma syytös, kylässä levinnyt sairaus tai sadon tuhonnut raekuuro. Kun vainot sitten olivat käynnistyneet, mikä tahansa kelpasi todisteeksi – myös se, ettei todisteita ollut, sillä sehän kertoi vain todisteet kadottaneen paholaisen etevyydestä. Yksittäinen vainoaalto saattoi saada alkunsa mistä tahansa. Vainojen taustalla vaikutti kyllä katolisessa kirkossa syntynyt uusi oppi paholaisesta, mutta kokonaan niitä ei voi sysätä kirkon harteille. Sitä, mikä eurooppalaiset sai uuden ajan alussa jahtaamaan toisiaan noitina aina vainoksi asti, ei kuitenkaan tarkkaan tiedetä. Pian puhkesivat koko Eurooppaa ravistelleet noitavainot. Martti Luther kannatti noitien Noitavainot sijoittuvat mielikuvissa pimeälle keskiajalle, mutta noitia vainottiin Euroopassa 1400–1700luvuilla. Jotain siitä kuitenkin tiedetään. – Tosin useimmat ihmiset vastustivat toista maailmansotaakin, mutta eihän se sotaa estänyt. Roomalaisessa oikeudessa vahingoittavasta noituudesta rangaistiin kuolemalla. Ainakaan syynä ei ollut pelkästään Noitavasara. Asenteilla Nenonen viittaa 1000-luvun alun Euroopassa syntyneeseen aivan uudenlaiseen teoriaan noidista. teksti: tuija pyhäranta Sysäyksenä noitavainoon saattoi olla jonkun naapuristaan lausuma syytös, kylässä levinnyt sairaus tai sadon tuhonnut raekuuro.. Toisaalta erilaisten hyvää tarkoittavien ja onnea parantavien loitsujen käyttö oli arkipäiväistä. Vähintään sen on ajateltu olevan vastuussa uuden naisnoidan arkkityypin luomisesta. – Nykyään voimme melko luotettavasti arvailla, että useimmat oppineet ja perin monet teologitkin vastustivat uutta noitateoriaa ja noitavainoa, Marko Nenonen sanoo. ”Noitanaisen älä anna elää”, neuvotaan 2. Ennemmin se kuvaa niitä asenteita, joita kirkonmiesten, muun oppineiston ja kenties myös kansan keskuudessa jo oli. Mooseksen kirjassa. Karmaisevasta teoksesta otettiin yli 30 painosta, ja sitä on syytetty jopa Euroopan noitavainojen alullepanijaksi. Kirkkohistorian tutkija Päivi Salmesvuori kertoo, että 1200-luvulla eläneellä dominikaanimunkki Tuomas Akvinolaisella oli uuden paholaisopin luomisessa tärkeä rooli. Uuden vuosituhannen alussa katolinen kirkko kuitenkin muotoili oppia paholaisesta uudestaan. Suurimmat vainot koettiin Länsi-Euroopan saksankielisillä alueilla, mutta pienempiä vainoaaltoja levisi ympäri Euroopan, myös Suomeen. Uskonpuhdistuksen jälkeen myös uudet kirkkokunnat omaksuivat noitateorian, ja vainoja koettiin niin ikään protestanttisilla alueilla. – Se ei aiheuttanut vainoja eikä edes synnyttänyt naisvihaa. Kristinuskon ensimmäisellä vuosituhannella paholaista pidettiin voimattomana ja heikkona hahmona, joka saattoi toimia vain Jumalan niin salliessa. Vainojen aiheuttajaksi on epäilty ainakin kirkkoa, joka yritti kitkeä kansanomaista magiaa, inkvisitiolaitosta, joka etsi myöhäiskeskiajan kerettiläisvainojen jälkeen uutta työtä, sekä uudenaikaista valtiokoneistoa, joka hallitsi vainoilla kansaa. – Eurooppalainen omituisuus on se keksintö, että naiset lentävät luudalla, vuohella tai lehmällä tekemään liiton paholaisen kanssa, eli menevät noitasapattiin, Nenonen sanoo. Inkvisiittori etsi tukea paavilta, koska saksalaiset piispat suhtautuivat hänen noitauskoonsa karsastaen. Se oli rikos myös keskiajan ja uuden ajan alun Euroopassa. Noitavainot sijoittuvat mielikuvissa pimeälle keskiajalle, mutta todellisuudessa noitia vainottiin Euroopassa 1400–1700-luvuilla. Tällaiselle vastarinnalle oli tarvetta, sillä inkvisiittori Heinrich Kramerin 1400-luvun lopulla kirjoittamassa kirjassa kerrotaan noidista, jotka muuttavat ihmisiä eläimiksi, repivät irti miesten sukupuolielimiä ja uhraavat lapsia demoneille. Noitavainoihin perehtynyt historian tutkija Marko Nenonen kertoo, että jälkipolvet ovat liioitelleet kirjan merkitystä. Hiljattain suomeksi käännetty Malleus Maleficarum eli Noitavasara opettaa tunnistamaan noidan, kertoo miten epäiltyä tulisi kidutusta kaihtamatta kuulustella ja lopulta tarvittaessa polttaa. Siinä missä aikaisemmin oli ajateltu, että niin demonit kuin enkelit ovat aineettomia, vuosituhannen vaihteen jälkeen syntyi ajatus konkreettisista demoneista, jotka pystyvät yhä konkreettisempiin tekoihin. – Kaikki muu magiassa, okkultismissa ja noituudessa on yleismaailmallista, mutta tämä kummallinen teoria on yksin eurooppalainen ja sen synty on suuri arvoitus. Noituudesta syytettiin noin 200 000 ihmistä ja kuolemaan heistä tuomittiin eri arvioiden mukaan 20–50 000. Tämä on yksi niistä lukuisista väärinkäsityksistä, joita noitavainoihin liittyy. Vainojen historia kertoo synkkää tarinaa viholliskuvien tarpeesta
Kotimaa 29.1.2015 MATKALLA 15 kuolemantuomiota, sillä he rikkoivat ensimmäistä epäjumalat kieltävää käskyä. Me länsimaalaiset olemme todella pieni vähemmistö. Tämä palautuu tietenkin Eevaan. Enemmistö maailman ihmisistä uskoo noituuteen ja taikuuteen. Silti läheskään kaikki uhrit eivät olleet naisia. Tällaista lahkoa ei kuitenkaan nykytiedon mukaan ole koskaan ollut olemassa. Jälkikäteen noitahysterialle on helppo naureskella, mutta aikalaisille lentävät noidat olivat vakavasti otettava uhka, jonka vastustamiseen oli käytettävä poikkeuksellisen raakoja keinoja. – Kun nykyaikainen tiede eteni, oppineet kiinnostuivat uusista asioista ja jättivät noitateoriasta kiistelyn sikseen. Vastaavia viholliskuvia tunnetaan historiassa toki muitakin. Noitavainojen mukana kuoli myös eurooppalainen käsitys lentävistä noidista. Nykyään luudan selässä matkustavia noitia tapaa vain saduissa ja elokuvissa. Tämä on kysymys, johon ei ole osattu vastata. Valtaosa noitaoikeudenkäynneistä käytiin maallisissa oikeusasteissa, ei inkvisitioissa. – Mistä osalle teologeista tuli tarve todistaa, että on olemassa tällainen äärimmäisen vaarallinen viides kolonna, joka syö kristikunnan, ellei ryhdytä kauheisiin vastatoimiin. – Vahingoittava noituus on edelleen rikos useimmissa maailman maissa. Ennemmin vaikuttaa siltä, että vainojen aikaan kuka tahansa saattoi olla noita. 100-luvulla vainottiin kannibalistisista rituaaleistaan syytettyjä kristittyjä, myöhäiskeskiajalla kerettiläisiä ja 1900-luvulla juutalaisia. Teoriat kuulostavat uskottavilta, mutta vainojen uhrit eivät olleet yksin kätilöitä, köyhiä tai kansanparantajia. Mies nähtiin aktiivisena, järkevänä, vahvana ja vakaana. Merkittävin uhreja yhdistävä tekijä näyttää olleen sukupuoli. Juttua varten on haastateltu myös Tampereen yliopiston historian tutkija Raisa Maria Toivoa. – Yleisön keskuudessa teoria kyllä oli suosittu, Marko Nenonen huomauttaa. Naista pidettiin passiivisena, tunteellisena, heikkona ja ailahtelevaisena. Jos on epäselvää, kuka noitavainoissa oli vainoajan roolissa, vähintään yhtä epäselvää on se, ketkä olivat uhreja. Nenonen muistuttaa, että noitasapattiteoriaa paljon vanhempi, maailmanlaajuinen usko noituuteen ei ole kadonnut mihinkään. Eurooppalaiset noitavainot kertovat kuitenkin enemmän vainojen kuin noituuden historiasta. – Kehotan miettimään, onko meidän ajassamme jotain vastaavaa, Vesa Suomalainen sanoo. Marko Nenosen mielestä kiinnostavin ratkaisematon kysymys on se, miksi noitien viholliskuva luotiin. Varovaistenkin arvioiden mukaan yli puolet uhreista oli naisia, mutta Länsi-Euroopan suurissa vainoissa naisia oli jopa neljä viidesosaa syytetyistä. Enemmistö maailman ihmisistä uskoo noituuteen ja taikuuteen. Päivi Salmesvuoren mukaan taustalla vaikutti uuden ajan alun kirkon ihmiskuva. Noitavasaran kääntäneen Vesa Suomalaisen mielestä kirja oli tärkeää suomentaa juuri tästä syystä. Naisen ajateltiin olevan helpommin myös paholaisen vieteltävissä. Noitavainoihin liittyy useita väärinkäsityksiä. Kolmensadan vuoden ajan Eurooppaa ravistelleet noitavainot päättyivät Marko Nenosen mukaan siihen, että noitateoria yksinkertaisesti ”meni pois muodista”. Lisäksi vainojen on ajateltu kohdistuneen muun muassa ehkäisykeinoja ja abortin hallinneisiin kätilöihin, muutenkin yhteiskunnan marginaalissa olleisiin köyhiin tai uuden lääketieteen kanssa kilpailleisiin kansanparantajiin. Noituudesta tuli yhteisöjen sisäisen ja ihmisten keskinäisen vallankäytön väline. Viime vuosisadan alussa syntyneen teorian mukaan vainot kohdistuivat todelliseen paholaista palvoneeseen noitalahkoon. – Noitavasara on omassa ajassaan vakiintuneen, vallitsevan maailmankuvan puolustus, Suomalainen sanoo. Me länsimaalaiset olemme todella pieni vähemmistö. Toisaalta vainojen on ajateltu syntyneen pienen jääkauden myötä kurjistuneista elinoloista, kun kilpailu vähenevistä resursseista kärjisti ihmisten välisiä ristiriitoja. Malleus Maleficarum -kirjaa on syytetty noitavainojen syntymisestä, mutta vainoihin löytyy myös muita syitä.. – Se oli vahvasti kaksijakoinen
Jännityksellä nyt seurataan mitä sen alkaneesta laskusta seuraa. Otava 2014. kirjat Kaksi tuoretta kirjaa tarkastelee naapurimaan tämän päivän todellisuutta, jota ei voi ymmärtää ilman historiaa. Brittiläinen poliittisen historian professori Richard Sakwa selvittää oligarkin tähänastiset elämänvaiheet seikkaperäisesti kirjassa Tapaus Hodorkovski. Sen tavoitteita arvaillaan jatkuvasti. Tavallisen kansan elintaso jäi peräti alhaiseksi kapitalistisiin maihin verraten. Ortodoksinen kirkko on nykyisen poliittisen järjestelmän vankka tuki.. Elämällä on vielä paljon tarjottavaa. Sen ideologia perustui marxismiin, jolle talous oli yhteiskunnan ja historian ydin. Vihavainen korostaa, että Venäjää voi ymmärtää vain sen omista lähtökohdista käsin. Mutta merkillistä kyllä, juuri talouttaan maa ei pystynyt hoitamaan. Usko on osoittanut voimansa. 371 s. Toisinajattelijana Putinin Venäjällä. Vankila-aikanaan Hodorkovski kirjoitti useita lännessä julkaistuja artikkeleita, joissa piirtyy esiin eettisyyttä korostava yhteiskunnallinen ajattelija. Niihin kuuluvat myös kristilliset arvot, joiden hän katsoi olevan länsimaisen sivilisaation ytimessä. Hinta 110 e / 5 vrk. Politiikan linjanvetoja sekä perustellaan että kritisoidaan viittauksilla maan historiaan. Kirja on tiedollinen runsaudensarvi, jonka lukeminen vaatii mutta palkitsee. 240 s. Sen seurauksena Venäjä on menettänyt otteensa Ukrainaan, joka olisi välttämätön Putinin tavoittelemalla Euraasian unionille. Neuvostoliiton aikahan on merkillinen paradoksi. Venäjällä miljardöörien valtaa myös karsastettiin. Hyvää opastusta tarjoavat Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavaisen ja journalisti Kalle Kniivilän teokset. Presidentin mielestä menetettäisiin ihmisarvo, jos luovuttaisiin kristinuskon ja muitten uskontojen moraalista. Seitsemän vainon ja halveksunnan vuosikymmentä eivät pystyneet sitä hävittämään. 253 s. Oligarkin miElEnmUUtOS Suurliikemies Mihail Hodorkovskin nousu Venäjän huipulle, pitkä vankeus ja vapautuminen joulukuussa 2013 ovat tehneet hänestä legendaarisen hahmon. Myös kristinuskon ja kirkon kannalta Venäjä on kiehtova arvoitus. Yhteentörmäys oli vääjäämätön, mutta Hodorkovskin pitkä vankilatuomio veronkierrosta kyseenalaisilla syytteillä vuonna 2005 nosti laajan vastalauseiden aallon. Aika näyttää. Sekä sen valtiojohto että älymystö ovat hyvin historiatietoisia. Julmin vainoin ne pyrittiin kokonaan hävittämään uudesta edistyksen yhteiskunnasta. Into 2014. Sakwan kertoo Hodorkovskin mielenmuutoksesta ja kostonhalun hylkäämisestä eikä epäröi verrata häntä Václav Haveliin ja Nelson Mandelaan. Tsaarien vuosisatoina ortodoksinen kirkko oli valtion tukipylväs. Sen 1917 kukistaneelle ja 1990-luvun alkuun maata tiukasti hallinneelle kommunistiselle järjestelmälle kirkko ja sen usko olivat pimeyden ydintä. Silloin tavalliselle venäläiselle ensi kerran tuli hyvinvointi ja maa saavutti jälleen kansainvälistä arvovaltaa. Suom. Vuonna 2011 hänelle luettiin uusia mielivaltaisia tuomioita, joita Sakwa pitää osoituksina Putinin ajan pahenevasta stalinistisesta vallankäytöstä. Minerva 2014. Vuoden 2015 Erosta eheäksi® -kurssit 3.–7.3.2015 Lehmirannan lomakeskus, Salo 31.8.–4.9.2015 Ilkon kurssikeskus, Kangasala 6.–10.10.2015 Lehmirannan lomakeskus, Salo Tiedustelut puh. Edellinen tarkastelee Venäjää sen historian valossa, jälkimmäinen matkustaa maan eri puolilla ja tapaa tavallisia ihmisiä ottaen selvää heidän mielipiteistään. Mutta nyt Putinin Venäjä katsoo olevansa, kuten Kniivilä toteaa, “kristityn eurooppalaisen sivilisaation viimeinen sillanpääasema taistelussa pimeyden voimia vastaan”! Suuressa ohjelmapuheessaan syyskuussa 2013 Putin katsoi, että monet euro-atlanttiset maat olivat hylkäämässä juurensa. Heille Jeltsinin vuodet olivat kaaoksen, puutteen ja itselleen valtion omaisuuden kahmineitten oligarkkien aikaa. 020 754 2000 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä Venäjän arvoitus Ukrainan kriisi on nostanut Venäjän pysyväksi huomion kohteeksi. 09 7257 1177 tai erostaeheaksi@elakeliitto.fi www.elakeliitto.fi Ota yhteyttä ilmoitusmarkkinointi p. Surkeaan talouteensa järjestelmä lopulta luhistuikin. Ortodoksinen kirkko on nykyisen poliittisen järjestelmän vankka tuki. Ukrainan levottomuuksien seurauksena Venäjä liitti viime keväänä Krimin niemimaan itseensä. Mutta edelleen Venäjän talous lepää oleellisesti raaka-aineitten, öljyn ja kaasun viennin varassa. Hänen kohtalossaan kiteytyy Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen taloudellinen ja poliittinen myllerrys ja Putinin otteen kiristyminen. Öljyn hinnan nousuun perustui myös tavallisen kansa elintason nousu. Sen seurauksena Putinin kansansuosio on noussut. SEikkO ESkOla • Kalle Kniivilä: Putinin väkeä. Laajaan lähdeaineistoon perustuva teos kertoo, miten vähävaraiseen juutalaisperheeseen syntynyt Hodorkovski nousi öljy-yhtiö Jukosin johtajana Venäjän rikkaimmaksi mieheksi, ryhtyi hyväntekijäksi ja vangittiin poliittisin perustein. Mutta tavallisia venäläisiä eri puolilla maata tavatessaan Kniivilä kohtaa toisen todellisuuden. Mutta nyt siitä on tullut valtion palvelija tavalla, joka panee läntisen tarkkailijan miettimään. Valoisia vuosia hiljaiselle enemmistölle edustaa uuden vuosituhannen koittaessa alkanut Putinin aika. Hodorkovski saavutti vaikutusvaltaisen aseman, tuki avoimesti oppositiota ja oli suoraan yhteydessä maailman johtajien kanssa. Jukosista tuli eräänlainen valtio valtion sisälle samaan aikaan, kun Putin alkoi ottaa Venäjää tiukempaan valvontaansa. Huolehdi itsestäsi, lähde sopeutumisvalmennukseen. tUija tiiHOnEn Richard Sakwa: Tapaus Hodorkovski. Lännestä katsoen 1990-luku, kommunismista irtoamisen aika, oli Venäjällä vapautumisen aikaa. • Timo Vihavainen: Vanhan Venäjän paluu. Kotimaa 29.1.2015 16 YHDESSÄ Leikkaa talteen itselle tai ystävälle! Eronnut vanhemmalla iällä . Toisinajattelijana Putinin Venäjällä. Vihavainen kuitenkin katsoo, että pitemmällä tähtäyksellä kysymys oli tappiosta, Pyrrhoksen voitosta. Venäjän hiljainen enemmistö. Oppi ja elämä eivät yhdistyneet. Jukka Raunu
Risto Ahonen pohtii, liittyykö kahteen suureen maailmanuskontoon väkivaltainenkin puolensa. Ne eivät helposti integroidu vanhaan kristikuntaan, vaan mieluummin pysyvät omina yhteisöinään. Joona rauDaSkoSki Kuoleman kulttuurit Suomessa. Tätä ilmiötä Ahonen olisi voinut laajemminkin käsitellä. Tärkeintä kaikessa on evankeliumi. Ei ole tuomaria eikä anteeksiantajaa. Ahonen näkee tilanteen monivivahteisempana. Paavin asemasta puhuessaan Benedictus XVI ei kainostele. Keskustelut ovat tuottaneet hämmästyttävän laajan, terävän ja lämpimän puheenvuoron kristillisen uskon merkityksestä ja mahdollisuuksista maailmassa, jota Joseph Ratzinger ElÄvillE varattu kuolEma kuolema on ainoa varma asia, joka kohtaa jokaista ihmistä. Ajallisen rajallisuuden vuoksi tuskin on ketään niin sivistynyttä, ettei Kuoleman kulttuurit Suomessa tarjoaisi hänelle uusia näkökulmia aiheeseen. Kristittyjä lasketaan olevan 2,4 ja muslimeja 1,6 miljardia. Itseriittoiselle jää ystäväksi vain kosminen vilu ja kaiken merkityksettömyys. Artikkelit pohjautuvat vuosina 2011 ja 2012 pidettyihin yleisöluentoihin. 270 s. Kotimaa 29.1.2015 18 YHDESSÄ EvankEliumi EnSin Saksalainen katolilainen journalisti Peter Seewald on kirjoittanut erinomaisen keskustelukirjan vuoropuhelustaan edellisen paavin Benedictus XVI:n kanssa. ”Meidän täytyy keskittää kaikki energiamme tähän.” DaniEllE miEttinEn Benedictus XVI: Maailman valo. Se vaatii tyrannin tavoin kirkkoa luopumaan omasta identiteetistään, kun se ei salli sen pitäytyä omiin arvoihinsa. Samalla onneksi muistetaan, ettei kumpikaan pysty selittämään toinen toistaan tyhjentävästi. Kirkon tutkimuskeskuksen vs. Tulevaisuuden kirkko on ajankohtainen ja näköaloja avaava kirja lähetyksen peruskysymyksiin sekä uskon ja kristinuskon tulevaisuudennäkymiin. syntynyt Helsingin yliopiston monia tieteenaloja yhdistävässä tutkijakollegiumissa. johtajan Kimmo Ketolan artikkeli on omistettu eri uskontojen käsityksille kuoleman jälkeisestä elämästä. Sekä Islam että kristinusko puhuvat rauhasta ja rakkaudesta, mutta tällaisessa hankauskohdassa kohtaaminen näyttää monesti aivan muulta kuin rauhalta ja rakkaudelta. Islamia kohtaan hän kertoo tuntevansa kunnioitusta: ”Tunnustan sen olevan suuri uskonnollinen todellisuus jonka kanssa meidän tulee keskustella.” Benedictus XVI varoittaa Euroopassa jatkuvasti äänekkäämmäksi muuttuvasta ”negatiivisesta suvaitsevaisuudesta”. Varsinkin eettisissä asioissa Benedictus XVI ajatteli toimivansa koko kristikunnan puhemiehenä. Hän toteaa, että historialliset kirkot kyllä Euroopassa taantuvat ja menettävät jäseniään, mutta maahanmuuttajien mukana tänne tulee kolmannesta maailmasta uusia kristillisiä yhteisöjä, joissa on dynamiikkaa. Kirjoittajien ja toimittajien asiantuntemus myös näkyy teksteissä. Siitä huolimatta useimmat meistä tietävät kuolemasta vähän. Kirjan päättää oikeushammaslääkäri Helena Rannan kirjoitus myös kuolleille kuuluvista ihmisoikeuksista. Teoksessa ovat edustettuina niin lääkekuin hoitotiede, biologia, kulttuurintutkimus, uskonnonfilosofia, uskontotiede, oikeustiede, historiantutkimus ja mediatutkimus. 205 s. Paavi, kirkko ja ajan merkit. Näitä kysymyksiä pohtii tunnettu missiologi, dosentti Risto Ahonen uudessa kirjassaan Tulevaisuuden kirkko. Aiheina olivat muun muassa paavius, katolisen kirkon haasteet ja Euroopan uskonnollisuus. Järkeisuskon yksi traaginen perillinen on Ahosen mukaan angloamerikkalainen fundamentalismi. Hän muistuttaa, että olennaiseen keskittyminen ja Jumalan lähellä pysytteleminen ovat tärkeitä jokaiselle johtajalle. Kiireiden keskellä paavi Benedictus XVI pyrki löytämään hetkiä, jolloin hän saattoi rauhoittua ”sisäiseen katselemiseen”. Siinä on hänen mielestään kristinuskon mahdollisuus tämän päivän eurooppalaiselle. Hän kysyy, muuttuiko Islam miekkalähetysuskoksi jo siirtyessään Medinan kauteen vuonna 622, eli aivan alkumetreillä. Hän panee ilahtuneena merkille, että anglikaanien ja kreikkalais-ortodoksien joukossa on jo ääniä, jotka hyväksyvät Rooman paavin kunniaprimaatin. Tyyliltään ne ovat populaareja. kirjan pääsanoma on, että kristinusko on kasvava uskonto, ei näivettyvä, kuten Euroopasta katsoen näyttää. Kristinusko on kasvava uskonto, ei näivettyvä, kuten Euroopasta katsoen näyttää.. Toisaalta artikkelit toimivat hyvin yksinäänkin. Kirkko kasvaa – mutta ei lännessä Euroopan näkökulmasta kristinusko näyttää heikkenevältä, yhteiskunnan marginaaliin ajautuvalta liikkeeltä. Molempien kannattajat ovat nuoria, ja väestönkasvu voimakasta. Afrikan ja Aasian lähinnä nuorista koostuvat kirkot ovat karismaattisia ja monesti teologialtaan konservatiivisia. Kesälomallaan vuonna 2010 tuolloin vielä paavin tehtävää hoitanut Benedictus XVI ( Joseph Ratzinger) keskusteli Seewaldin kanssa kuutena päivänä tunnin ajan. Kolmannessa maailmassa kasvun painopistealueet ovat jo pitkään olleet Aasia ja Saharan eteläpuoleinen Afrikka sekä Etelä-Amerikka. Jokainen on helposti lähestyttävissä melko vaatimattomillakin pohjatiedoilla. Toisaalta hän toteaa, että protestanttisuus on ottanut askeleita, jotka etäännyttävät sitä katolisesta kirkosta. Ristiretkistä muslimit ovat edelleen katkeria. Ahonen toteaa, että Eurooppa on paljossa valistuksen perillinen. Meillä maahanmuuttajat ovat pääosin liittyneet olemassa oleviin yhteisöihin. Se täytyy julistaa tavalla, jolla maailma kykenee ottamaan sen vastaan. Outi Hakola, Sari Kivistö ja Virpi Mäkinen. kirJa Risto Ahonen avaa kasvavan kristinuskon tulevaisuudennäkymiä ja Euroopan kristillisyyden haasteita. Toim. Uskonto nähtiin valistuksessa lähinnä etiikkaan kuuluvaksi ja toisaalta se muuttui järkeisuskoksi. Uskonnon näkökulma on vahvasti esillä myös historiallisissa tarkasteluissa. Näkökulmien runsaudesta seuraa myös artikkelikokoelmien helmasynti: toistoa ja päällekkäisyyksiä olisi voinut karsia runsaammalla kädellä. riSto krogEruS Risto A. Ahonen: Tulevaisuuden kirkko, Suomen Lähetysseura 2014, 240 s. Suomi on tässä harvinainen poikkeus. Vajetta voi korjata tutustumalla artikkelikokoelmaan Kuoleman kulttuurit Suomessa. Monien myönteisten vaikutusten ohella siitä on seurannut näkemyksen kaventumistakin. Useiden eri tieteenalojen näkökulmia esittelevä teos on katselee tarkkanäköisesti mutta samalla kyynisyyden ja vastakkainasettelut torjuen. Kristittyjen prosenttiosuus maailman väestöstä on edelleen kasvava. Keskustelu Peter Seewaldin kanssa. Gaudeamus 2014. Kuolema asettaa rajoitteet ihmisen toiminnalle. Vanhojen kirkkojen ja uusien yhteisöjen kohtaaminen ei ole ongelmatonta. miten käy Euroopan ja lännen. Onko tämä kuva oikea ja vastaako se koko todellisuutta. Hän toteaa, että postmoderni jättää ihmisen itseriittoisuudessaan yksin. Tällä hetkellä se on 33,6 prosenttia. Näkökulmien runsaudessa on muistettu myös uskontojen ja kuoleman tiivis suhde. Kirja piirtää kuvan inhimillisestä suurmiehestä, joka ammentaa ajattelunsa ja voimansa laajasta sivistyksestä ja Kristuksen elävästä läsnäolosta. Kirjassa pohditaan kristinuskon ja Islamin ajankohtaista kohtaamista. Ahonen ei niinkään käsittele radikaaliryhmien terroritekoja, vaan Saharan eteläreunalla kahden dynaamisen, kasvuhakuisen lähetysuskonnon hankausta. Kirjaa kannattaa lukea valikoiden ja omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Tästä Ahonen kantaa huolta. Yhdellekään näkökulmalle ei anneta lopullista sanaa kuoleman olemuksesta. Katolinen tiedotuskeskus 2014. Hän toteaa, että kristinuskoon miekkalähetyksen elementti tuli saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa
Ihmisen peruskysymykset ovat universaaleja, siksi sekä maallisia että hengellisiä. Akateeminen erittelykin voi nostaa oivalluksia, mutta yleensä taide on puhuttelevampaa. Äänestystulos ei ollut yllätys eikä sekään, että professori itse sanoo etsivänsä peruskysymyksiä kaunokirjallisuudesta. Peruskysymyksiä usein valoteokset vaativat katsojalta aikaa ja paneutumista, sillä niissä on muutosta ja liikettä. Nyt Niemelällä ja Hietasella on näyttely Helsingin Taidehallissa. Suositus edellyttää erilaisuuden sietämistä, koska tarkempi profiloituminen johtaa paradoksaalisesti vastausten suurempaan kirjoon. Kyseessä on installaatio ja valoteos. Niemelän ja Hietasen näyttely kantaa nimeä Chaos & Beauty. Sinne ei tilattu perinteistä taideteosta, vaan jotain ihan muuta: älylasiseinä. Kotimaa 29.1.2015 YHDESSÄ 19 TEOLOGIASSA TAPAHTUU Valosta tehty Kirkkohallituksen uusissa toimitiloissa Eteläranta 8:ssa sijaitsee kappeli. Taidehallin yhdessä suuressa salissa on esillä vain neljä teosta, rautaverkosta tehtyjä arkkitehtonisia kuvaelmia, jotka pyörivät ja joihin osuu voimakas alavalo. Helena Hietanen on yhdessä Tarja Ervastin kanssa tehnyt Tapiolan kirkkoon valoteoksen ja suunnitellut yleisvalaistuksen. Yhdessä kuvaelmassa pyörii kirkko keskellä kylää. Sen merkitystä Saarinen ei turhaan korosta. Hän oli pannut arkkihiippakunnan kirkkoherrat äänestämään, mikä näistä klassisista kysymyksistä on omalle ajallemme tärkein. Sinne on koottu heille itselleen tärkeitä teoksia. Kaaosta sisältyy ehkä parhaiten koko huoneen täyttävään Jaakko Niemelän teokseen Usko, joka on tehty Moskovaan vuonna 2006. Valotaide on juuri nyt nosteessa, sillä tekniikka kehittyy ja antaa ledeineen ja valokuituineen mahdollisuuksia, joista takavuosina ei osattu edes unelmoida. Katsojan kannalta nähtävänä on enemmän kauneutta kuin kaaosta. OLLI SEPPÄLÄ Chaos & Beauty Helsingin Taidehallissa 8.3. Helena Hietanen ja Jaakko niemelä rakensivat taidehalliin valotaidenäyttelyn.. Kuvaelmat heijastuvat seinille. He kutsuvat luomustaan nykypäivän freskoksi, jossa video ja valo luovat muuttuvan, elävän seinäpinnan älylasiseinien kautta. Kappelin kokonaisuuden ovat suunnitelleet kuvataiteilija Jaakko Niemelä ja kuvanveistäjä Helena Hietanen. kuVat: MinerVa Seppälä S uomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran uudessa vuosikirjassa Kristillisyys elämäntapana professori Risto Saarisen esseen lähtökohta on kirjeenvaihto ruotsalaisen kirjailijan Sven Westerbergin kanssa tämän kirjasta Jumalan kauhistuttava poissaolo. Apua, pysyykö katto paikoillaan – siitä uskossa on kyse. nÄYTTELY Jaakko Niemelän ja Helena Hietasen taiteen tekemisen materiaali on valo. Video ja valo luovat elävän seinäpinnan älylasiseinien kautta. Tunnetta vahvistaa liikkuva valolähde, joka tuntuu enteilevän jotain. Kolme suurta peruskysymystä Saarisen mukaan ovat: Miten löydän armollisen Jumalan. Miten voimme rakastaa (Jumalaa ja ihmisiä) ja tulla rakastetuiksi. Kiireinen näyttelyvieras voi Taidehallissa kokea pettymyksen, mutta kiireettömyys palkitaan runsain mitoin. Usko koostuu Taidehallin näyttelysalin välikatosta, joka on osittain romahtanut ja jonka yhdestä kulmasta vääntyneiden ja maahan pudonneiden osien yläpuolelta paistaa päivä. Että katto pysyy, emmekä tuhoudu välittömästi. Maallistuminen ja kirkkoinstituution marginalisoituminen kun näyttävät iskeneen ja rantautuneen tätä yleiseurooppalaista trendiä vastustaneisiin viimeisiin linnakkeisiinkin, Suomeen ja Norjaan. Myös varjot ovat valoteosten olennainen osa. Asemansa heikkenemistä surevalle kirkolle Saarinen suosittaa profiloitumista tarkemmin kristinuskon vastauksia etsiväksi totuusyhteisöksi. Vinosti retkottava katto synnyttää katsojassa voimakkaita tunteita. Ensimmäinen sai 17, toinen 13 ja kolmas 38 ääntä. Ne eivät liity erityisellä tavalla tähän päivään, ja ne jäävät jäljelle, kun maallistuminen etenee. Usein valoteokset vaativat katsojalta aikaa ja paneutumista, sillä niissä on muutosta ja liikettä. Saarisen mukaan uskonnollisten peruskysymysten pohdinta on kirkolle hyödyllistä ja auttaa pysymään mukana kontekstuaalisia muoteja pitkäjänteisemmissä virtauksissa. 2015 asti. Valo on herkkä materiaali. Niemelän ja Hietasen töissä ei mennä tekniikka edellä, vaan sitä sovelletaan harkiten. Myös taiteilijoiden ”työhuoneessa” kannattaa viivähtää ja katsoa kuvia muun muassa kirkkotaiteesta ja Mäntyniemen pihateoksesta. Niemelä ja Hietanen ovat tehneet valoteoksen myös Joensuun seurakuntakeskukseen. Saarinen oli hämmästellyt palkitulle kirjailijalle, miten Ruotsin valppaasti ajan kysymyksiä seuraava kirkko ja ruotsalaiset teologit olivat jättäneet teoksen ja sen tekijän rauhaan. Taidehallissa on esillä kaksi valokudosta, joissa yhdistyvät herkkä ja hauras käsityöperinne uusimpaan kovaan tekniikkaan. Onko Jumala olemassa. Hän on tehnyt valoseinäteoksen muun muassa Nobel-museoon Tukholmaan. Helena Hietanen on tunnettu erityisesti teknopitseistään, valokuidun käyttämisestä ja käsityömäisestä otteesta. Westerbergin pohtima Jumalan poissaolon kauhistuttavuus samoin kuin kärsimyksen mielettömyys ja syyllisyys ovat teologian ikiaikaisia kysymyksiä. MIKKO MALKAVAArA Kirjoittaja on teologian tohtori, joka toimii lehtorina Diakonia-ammattikorkeakoulussa
Kaunista katseltavaa on joka puolella, mutta huomion varastaa ”kevätkuusi”. Valosta on siis puutetta ja siitä puhutaan, kaikkialla. Sitä paitsi maailma on jo täynnä kirjoja. Kahdeksanvuotias tyttärentytär ei antanut mamman viedä joulukuusta pois, vaan halusi, että joulusta riisuttu puu saa harteilleen liljoja, ruusuja sekä kullan-, turkoosin ja hopeanvärisiä lintuja. Katsoa valokuvia, joissa taivas on sininen ja huikaiseva. Kotimaa 29.1.2015 20 YHDESSÄ NOJATUOLI – Sadut ovat lasten taidetta, Heli Hyvönen sanoo. Aha, joku on taas tullut kotiin etelän valokylvystä. Ja lähteä mielikuvamatkalle. Viimeisin työ jäi kesken, kun hänen työparinsa sairastui. Mamman päivät kuluvat kuuRuusuja kirjailijan piikkisessä puussa – Sadut ovat lasten taidetta, Heli Hyvönen sanoo. Krøyer loi kankaalle unohtumattomia hetkiä valoisista kesistä Skagenin rannoilla. Ikkunan takana sinitiainen herkuttelee talipallolla. kuvA: PHiliPPe GueiSSAz T yöpaikan kahvipöydälle ilmestyy näin talviaikana erikoisen näköisiä makeisia ja muuta purtavaa. Molempien maalareiden kuvia on myös helppo ihailla jälkikäteen netissä. Hän työskenteli melkein 30 vuotta Kansanlähetyksen julkaiseman Vie Sanoma -lehden toimitussihteerinä. GUN HELmINEN gun.helminen@kotimaa.fi Siitä puhe, mistä puute Hausjärveläinen kirjailija Heli Hyvönen uskoo, että kärsimys on luomisvoiman airut. Ikään kuin saisi pienen säteen valoa myös itselleen. Valo herätti hänen siveltimensä ainutlaatuiseen tanssiin ja loihti esille utuisia ja hohtavia maisemia ja pilvitutkielmia. Toinen kertoi englantilaisesta J.M.V. Talvilomasesonki on vasta alullaan ja saan vielä kuulla lisää tarinoita ihmeellisestä etelän valosta. kuvA: PHiliPPe GueiSSAz LUOVUUS Matka tarinoiden lähteelle on kivulias, mutta perillä odottavat leikki ja unelmointi.. Minä hakeudun mielelläni elokuvien ääreen, jossa valo on tärkeässä osassa. Oikeastaan tämä jaettu valonkaipuu on aika haikean suloista, vain kokemus jaetusta pimeydestä voi sen synnyttää. Ja kun tammikuisena päivänä aurinko helottaa sälekaihtimien läpi, keho ja mieli heräävät hetken horteestaan ja ojentautuvat kohti kevättä. Samalla puhutaan toiveikkaana myös valon lisääntymisestä ja päivän pitenemisestä täällä koti-Suomessa. Lehdistä ja netistä löytää mitä monipuolisempia opastuksia pimeän vaikutusten taltuttamiseksi. vakavasti sairaat lapset ja heidän vanhempansa ovat saaneet hänen teoksistaan rohkeutta ja lohdutusta. Takassa leiskuu tuli Hyvösten kodissa Hausjärven Ryttylässä. Puoli tuntia, tunti lisää valoa päivässä, tätä makustellaan ja yritetään puheissa venyttää ja vanuttaa valoisuuden määrää. Tänä talvena olen nähnyt kaksi elokuvaa valon maalareista. Yhteisellä kahvihetkellä hakeudutaan valon lähteen luokse, halutaan kuulla tarinoita valosta ja säistä. Turnerista. D-vitamiini tekee kauppansa. Mutta vielä on jaksettava muutama kuukausi pimeätä ja sitten valoa on tuhlattavaksi asti. – Olisiko minun nyt aika vain elellä rauhassa, rapsutella koiraa ja antaa ihmisten tulla, Hyvönen miettii harmaalla sohvallaan Siiri-koira kainalossaan. Kun hän jäi eläkkeelle, lehti lopetettiin. Tanskalaista Skagen-valoa sain ihailla TV-elokuvassa Marie Krøyer, joka kertoi taiteilijapariskunta Peder Severin ja Marie Krøyerin elämästä. Hyvönen jäi pari vuotta sitten eläkkeelle. Kaikilla tuntuu olevan joku kotikonsti takataskussa ja Facebookiin jaettavaksi. Kuinka monta päivää reissulla paistoi aurinko. Kuka käyttää kirkasvaloa, joko pöydällä tai korvissa, kuka vannoo raakaravinnon nimiin, kuka avantouinnin. Hänen omia lempisatujaan olivat Hans Christian Andersenin Ruma ankanpoikanen ja Pieni tulitikkutyttö. Seitsemän niitä jo on. Eläkkeellä oleva kirjailija-toimittaja Heli Hyvönen ei ole aivan varma, ovatko kaikki hänen kirjoittamansa kirjat jo maailmassa. Paitsi joulunumero, jota hän edelleen toimittaa. Hänen omia lempisatujaan olivat Hans Christian Andersenin Ruma ankanpoikanen ja Pieni tulitikkutyttö