vuosikerta | 0043595–16–05 4 PALKITTU MIES Muusikko Jaakko Löytty on saanut Kirkon kulttuuripalkinnon pitkästä elämäntyöstään. SIVU 4 Puuttuuko meiltä rohkeutta olla ihmisten kalastajia, kysyy Seppo Häkkinen kolumnissaan. 28. SIVU 9 R a m I m a R ja m ä k I. Parrasvaloihin astuminen on hänelle yhä vaikeaa. Sivut 16–17 Euroopan uskonnottomin alue löytyy entisen Itä-Saksan alueelta. tammikuuta 2016 | hinta: 3,70€ | 111
DAnIeLLe MIeTTInen K irkon jäsenmäärän kehityksessä on tapahtunut hyvä käänne. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.” (2. Eronneiden määrä on vähentynyt aiempiin vuosiin verrattuna samalla kun kirkkoon liittyneiden määrä on kasvanut. Hyvää ilmapiiriä lisää se, kun jokaisessa seurakunnassa myönteinen jäsenkehitys todetaan lähiaikoina ääneen työntekijäkokouksissa sekä jumalanpalveluksien kirkkokahveilla, seurakuntien verkkosivuilla ja seurakuntalehdissä. ¶ Omaa valoa ei ole vietäväksi, mutta kuunvalo riittää. Oleellisinta on, onko kirkolla myös tulevaisuudessa riittäviä edellytyksiä julistaa evankeliumia ja jakaa sakramentteja. Paikallisseurakunta on osallinen tuon kirkon ykseydestä ja katolisuudesta. ¶ Jeesus, maailman valo, varoitti pimeästä. Sillä ”emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta... Se on laajasydäminen ja ylevämielinen. 1 . Edes metsän öiset varjot eivät pelottaneet. Kor. vaikka kirkon ydintehtäviin ei kuulu keskittyä oman jäsenmääränsä tarkkailuun, työntekijältä ja luottamushenkilöltä olisi ylimielistä olla seuraamatta muutoksia. Sillä missäpä olisi keskuudessamme laitosta, joka siinä määrin olisi avoinna koko kansalle, pienille ja suurille, ylhäisille ja alhaisille, köyhille ja rikkaille. Hyvästä käänteestä huolimatta jäsenmäärä on viime vuosina vähentynyt huomattavasti. Yli miljoona suomalaista ja Suomeen äskettäin muuttanutta ihmistä ei kuulu mihinkään kristilliseen yhteisöön. nuorisolehti ansaitsee päästä jokaiseen suomalaiseen kotiin missä nuorison jaloille pyrinnöille arvoa annetaan. pitämässään puheessa.. 2 KOTIMAA 2 8. Piispa Seppo Häkkinen esittää tämän viikon Kotimaan kolumnissaan näkemyksiä siitä, mitä tästä lähetystilanteesta pitäisi seurata. Toisaalta kristityn polku on juuri päinvastainen. Lähteä, niin kuin Jeesus, valosta varjoihin, avarista saleista lukittujen ovien taakse. Kirkon jäsenmäärä on alittanut neljän miljoonan ihmisen rajan. Kaikki on lainaa auringolta. 4: 5–6). (Pastori Mikael Hertzberg) Kuutamolla T ikahduttavat pakkaset ovat toistaiseksi ohi. Tilaushinta kaikissa postitoimistoissa Smk 1:-. Lukuihin perustuvaa suuruutta oleellisempaa on se, mitä tapahtuu messuissa ja kirkollisissa toimituksissa. Sinne, missä verhoja ei aamulla avata. Pimeässä eksyy. Jumala, joka sanoi: ’Tulkoon pimeyteen valo’, valaisi itse meidän sydämemme. Kirkko on edelleen Suomen suurin vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuva yhteisö. nyt on kuitenkin syytä iloita viime vuoden myötätuulesta. Tätä todellisuutta ei mitata numeroilla, vaan valtaosa kirkon elämästä jää sittenkin salaisuudeksi. Iloitaan myötätuulesta Jos kirkko menettäisi toimintamahdollisuuksiaan, tiukkarajaiset uskonnolliset yhteisöt valtaisivat lisää tilaa avaran kansankirkon sijaan. Seurakuntien itsenäisyys ei siten missään oloissa merkitse sitä, että ne voisivat toteuttaa toimintaansa irrallaan maailmanlaajuisen kirkon yhteisestä tehtävästä.” Seurakuntarakenteiden kehittämishankkeen projektipäällikkö Terhi Jormakka oulun seurakuntayhtymän 50-vuotisjuhlassa 24.1. 2 01 6 Pääkirjoitus sata vuotta sitten mari teinilä päätoimittaja, mari.teinila@kotimaa.fi laina TuhAT MerKKIä TAIvAAsTA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Uutispäällikkö Johannes Ijäs (virkavapaalla) Tuottaja Tuija Tiihonen Toimitussihteerit Leena Hietamies Anna-Kaisa Pitkänen (virkavapaalla) Noora Wikman-Haavisto Graafikko Gun Damén Toimittajat Emilia Karhu Danielle Miettinen Jussi Rytkönen Olli Seppälä Meri Toivanen valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 54 000 lukijaa (KMT syksy13/kevät14) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi JU k k a Fo r d el l 28.1.1916 Kointähti, Viipurin N.M.K.Y:n julkaisema kristill. Kirkon jäsenmäärän myönteistä kehitystä voi selittää ainakin kahdella tekijällä. Kuutamolla valkoinen hanki loisti niin, ettei ollut lainkaan pimeää. Kirkkaiden pakkasöiden lumoava kuu on jäänyt pilvien taakse. Ensinnäkin seurakunnissa on tehty oikeita asioita. Pitäisi kulkea päivällä, ettei kompastu. Laskevat käyrät ovat latistaneet ilmapiiriä ja kaventaneet näköaloja, mutta nyt on aika iloita. Kirkon alavireinen aikakausi jääköön taakse. Sisältörikas! Huokein ilmoitusväline! Tosiasia on, ettei ole mitään todella kansanomaisempaa tai kansanvaltaisempaa laitosta kuin kirkko. Se avaa helmansa kaikille erotuksetta ja henkilöön katsomatta. Hyvää käännettä jäsenmäärässä ei saa peitellä. Siitä kertominen välittää jäsenille viestiä, että seurakunta arvostaa heidän jäsenyyttään. Kun muuten ei näkisi ollenkaan, 400 000 kilometrin päässä loistava taivaankappale voi muuttaa kaiken. Kirkon nykyisen toiminnan turvaamiseksi on löydettävä uusia rahoituskeinoja, tai sitten toimintaa on supistettava. Jos luterilainen kirkko menettäisi Suomessa toimintamahdollisuuksiaan, tiukkarajaiset uskonnolliset yhteisöt valtaisivat lisää tilaa avaralta kansankirkolta. Ilman aurinkoa kuulla ei kuitenkaan olisi mitään annettavaa. Jumalanpalvelusta viettävä paikallisseurakunta on myös ilmaus universaalista Kristuksen kirkosta. Toiseksi yhteiskunnallisesti epävakaa tilanne ja maailmanpoliittiset uutiset pitävät ihmisiä kiinni turvallisuutta luovassa yhteisössä
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä laski vuoden 2015 lopussa alle neljän miljoonan henkilön. Kirkkoon kuuluu siis 72,8 prosenttia suomalaisista. Kotimaan entinen päätoimittaja Simo Talvitie, 88, menehtyi 30.12. Talvitie joutui vakavaan auto-onnettomuuteen jo vuonna 1966, jonka seurauksena hän joutui jättämään päätoimittajan tehtävät paria vuotta myöhemmin. Jo joulukuussa alkoivat esikoislestadiolaisten maallikkojen toimittamat ehtoollispalvelukset Mikkelissä, Enossa, Joensuussa ja Oulaisissa. Vastuu on ensi sijassa vanhemmilla ja toimituksen johtajalla. – Selvää on, että jos joku suorittaa vedellä valelemisen omavaltaisesti, lapsi ei automaattisesti tule seurakunnan hengelliseen yhteyteen ja jäseneksi. Vuoden 2015 aikana kuoli 44 000 kirkon jäsentä ja kastettiin 38 700 alle 1-vuotiasta. Eronneita oli 45 200. Sitä ennen hän oli muun muassa toiminut nuoria sukupolvia innostavana Tampereen Harjun seurakunnan kappalaisena sekä tunnettuna radioja televisiohartauksien pitäjänä. Helsingin piispa Irja Askola suree syntynyttä tilannetta ja arvioi esikoislestadiolaisten olevan käytännössä nyt jättämässä kirkkoa, kun liikkeessä on otettu sakramentit omiin käsiin. Kotimaa24:ssä viime viikolla haastateltu Esikoislestadiolaiset ry:n puheenjohtaja Seppo Karhu kertoi, että lapsia on kastettu tällä tavalla ainakin Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa sekä ilmeisesti Helsingissä. Piispojen reaktio esikoislestadiolaisuuden sakramentti-irtiottoihin on ollut jyrkkä. Jäsenmäärä oli vuoden viimeisenä päivänä noin 3 999 800 henkilöä. Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa repivä sakramenttiseparatismi syveni tammikuussa, kun esikoislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä aloitettiin kauan suunnitellut maallikkojen toimittamat kasteet. 1 . Toisin kuin jutussa väitettiin, hän ylläpitää myös Facebook-sivua Flowing Faith. Niiden ilmentymiä ovat monien esikoislestadiolaisten mielestä esimerkiksi naispappeus ja puheet samaa sukupuolta olevien liittojen siunaamisesta. Esikoislestadiolaisuudessa ei hyväksytä naispappeutta. Herätysliikkeen on arvioitu ajavan itseään kirkon ulkopuolelle. Lähiaikoina näitä kasteita on Karhun mukaan tulossa lisää. Simo Talvitie on kuollut . Arkkipiispa Kari Mäkinen on pitänyt sakramenttiseparatismia vakavana rikkomuksena kirkon järjestystä vastaan. Herätysliike on nyt kuohunnan tilassa ja saattaa olla jakautumassa tai murenemassa. Kastajina ovat toimineet esikoislestadiolaiset sananpalvelijat eli liikkeen maallikkosaarnaajat. Joissakin perheissä on Karhun mukaan nimenomaan haluttu sananpalvelijoita lapsia kastamaan. Esikoislestadiolaisen herätysliikkeen sisällä kaikki eivät kuitenkaan ole sakramenttiseparatismin kannalla. Suomalaiset näkevät tulevaisuuden turvattomana, selviää Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) teettämästä kyselystä. Tulevana lauantaina vietetään esikoislestadiolaisten maallikkoehtoollista herätysliikkeen omassa rukoushuoneessa Helsingissä. Jo ennen kasteasioiden tulemista julkisuuteen Mikkelin piispa Seppo Häkkinen ja Tampereen piispa Matti Repo ovat ohjeistaneet hiippakuntansa kirkkoherroja olemaan tekemättä yhteistyötä niiden esikoislestadiolaisten paikallisosastojen kanssa, joissa maallikot toimittavat sakramentteja. Kirkon jäsenmäärän lasku hidastui kuitenkin huomattavasti edellisestä vuodesta. Tällä tarkoitetaan Pohjois-Ruotsissa vaikuttavia ”Lapin vanhimpia” eli esikoislestadiolaisuuden arvovaltaisimpia maallikkosaarnaajia. Oulun piispa Samuel Salmi on toivonut tässä tilanteessa kaikilta osapuolilta maltillisuutta ja sitä, että nyt ei katkottaisi siimoja kirkon ja herätysliikkeen välillä. Talvitie kirjoitti yli 20 kirjaa, joista tunnetuin on Tämä toinen elämä. Kuopion piispa Jari Jolkkonen on painottanut, että esikoislestadiolaisuudessa nyt syntynyt käytäntö on ristiriidassa sekä kirkon tunnustuksen että järjestyksen kanssa. Mitään yleisohjetta asiasta ei liikkeessä ole annettu, vaan syntyvien lasten vanhemmat valitsevat, pyytävätkö paikallisseurakunnan miespuolisen papin vai herätysliikkeen sananpalvelijan kastajaksi. Piispa Jari Jolkkosen mukaan käytäntö on ristiriidassa kirkon tunnustuksen ja järjestyksen kanssa. Oikaisu . Kyselyyn vastanneista 65 prosenttia ajattelee, että seuraavan viiden vuoden aikana eletään turvattomammassa maailmassa kuin nykyään. KuvA: JuKKA GrAnSTröM Esikoislestadiolaiset aloittivat lasten kastamisen. Karhun mukaan maallikkojen toimittamia kasteita on järjestetty siksi, että herätysliikkeen riveissä ”paine kasvaa”. JuSSI RyTKönEn Maallikkojen toimittamia kasteita on ollut ainakin Pohjois-Karjalassa ja Helsingissä. Nyt toteutuneen kehityksen taustalla on myös herätysliikkeen ”hengellinen hallitus”. KOTIMAA 3 2 8. Liikkeessä on omien sakramenttien syyksi mainittu kirkon jatkuva liberalisoituminen ja maallistuminen. Huolta suomalaisille aiheuttavat eniten Suomen työllisyystilanne, kansainvälinen terrorismi ja Euroopan talouden näkymät. Talvitie valittiin Kotimaan päätoimittajaksi vuonna 1964. MTS:n mukaan suomalaiset eivät ole 1990-luvulta lähtien kokeneet turvattomuutta näin laajasti. Kotimaan 21.1.2015 ilmestyneessä numerossa kerrottiin kirkollisista somettajista. Kirkkoon liittyi enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin, 17 600. Jutussa Mari-Anna Stålnacken nimi oli kirjoitettu virheellisesti. Työllisyys, terrorismi ja talous huolestuttavat suomalaisia . 2 01 6 uutisviikko koonnut: noora wikman-haavisto Kirkon jäsenmäärä alle 4 miljoonaa . Maallikkojen toimittamat kasteet ovat myös kirkko-opillinen ongelma. On vaikea ymmärtää, miksi lapsi halutaan liittää kirkkoon, jota vastaan samalla toimitaan, Jolkkonen sanoi Kotimaa24:lle
Käytännöllisen teologian professori ei silti pidä rajanvetoa Itäja Länsi-Saksan uskonnollisten asenteiden välillä niin radikaalina. – Kun katsotaan useampia tutkimuksia, myös Virossa ja Tšekkoslovakiassa, ateistinen suuntautuminen näyttäisi olevan niissä yhtä vahvaa kuin entisessä Itä-Saksassa. Koko itäistä Saksaa ei siis voi sellaisenaan yleistää. Saksan itäosissa nuorten side kirkkoon on usein omasta ratkaisusta syntynyt. Kyse on ennemmin tunnustuksellisen uskonnollisuuden vähenemisestä. – Itäsaksalaisen protestantismin voi sanoa olevan tänä päivänä vahva vaikuttaja saksalaisessa kansalaisyhteiskunnassa sekä kaupungeissa että maaseudulla, Assel vakuuttaa. Lauantai-illan katolisessa messussa on paljon ihmisiä, vaikka kaupungin kadut ovat muuten lähes aavemaisen autiot. Ero Saksan läntisten ja itäisten alueiden välillä oli kuitenkin NORC:n tutkimuksessa häkellyttävä. – Ei voida sanoa että uskonto häviää, vaan ennemmin uskonnollisten näkemysten kirjo on kasvamassa. Ateisteiksi tutkimuksessa ilmoittautui 52 prosenttia kansalaisista. KuVA: AnjA ullmAn / GreifSwAldin ylioPiSto yleiskuva itä-Saksaan kuuluneen Stralsundin hansakaupungin torilta. Sisälle mahtuisi ainakin kymmenen kertaa enemmän. Keisarillista loistoa uhkuvan pikkukaupungin luterilaiseen kirkkoon on puoli kymmeneltä saapunut noin 25 henkeä. Rippikoulut korvattiin valtion järjestämällä aikuistumisriitillä (jugendweihe), virkaura valtion, talouden tai ylipäänsä yhteiskunnan palveluksessa evättiin kristityiksi itsensä tunnustavilta. Toisessa ääripäässä ja maailmankolkassa, Filippiineillä, näin ajatteli vain 0,7 prosenttia. – Esimerkiksi Leipzigissä on suuri yksityinen evankelinen lukio, jonne monet vanhemT avallinen sunnuntaimessu Binzin kaupungissa Rügenin saarella on alkamassa. 1 . – Läntisistä osista Saksaa löytyy muun muassa voimakas katolinen kirkko, joka tekee vahvaa ekumeenista työtä protestanttisen kirkon kanssa. – Täältä löytyy myös alueita, esimerkiksi Tšekin rajalla sijaitseva Erzgebirge, joka on yhä vahvasti pietismin värittämää seutua. prosenttia) Suomalaisia NORC:n tutkimus ei käsitellyt, sillä Pohjoismaita edustivat Ruotsi, Tanska ja Norja, joissa ateistien määrä vaihteli 17–19 prosentin välillä. KuVA: jAnne Könönen Itäsaksalaisen protestantismin voi sanoa olevan tänä päivänä vahva vaikuttaja saksalaisessa kansalaisyhteiskunnassa sekä kaupungeissa että maaseudulla.. Seuraavaksi ateistisimmin vastasivat tšekkiläiset (39,9 prosenttia) ja ranskalaiset (23,3. Edellisenä päivänä vain vähän Rügeniltä kaakkoon, Swinoujscien puolalaiskaupungissa tilanne on ollut päinvastainen. Varsinkin katolinen kirkko nähtiin maassa ateistisen diktatuurin vahvaksi vastavoimaksi. Valopilkkuja itäisen Saksan taivaalla Itäistä Saksaa sanotaan usein maailman jumalattomimmaksi paikaksi. Myös ikä vaikuttaa Saksassa uskonnollisen sitoutumisen asteeseen. Kaupunkiin rantautuivat 30-vuotisen sodan aikana suomalaiset hakkapeliitat. Professori Heinrich Assel uskoo kristinuskon säilyvän Saksan itäisissä osissa aktiivisena vähemmistönä. Teologian professori Heinrich Assel näkee taivaanrannalla jo hieman valoa. Toisekseen, jos Berliiniä katsotaan vähän tarkemmin, paljastuu se moniuskontoiseksi kaupungiksi. Lännessä ateisteiksi ilmoittautui vain vähän yli kymmenen prosenttia väestöstä. Sen perusteella mediat eri puolilla maailmaa ristivät entisen DDR:n alueen maailman jumalattomimmaksi paikaksi. Toisaalta entisen Itä-Saksan protestanttien keskuudesta ovat nousseet muun muassa Saksan johdossa olevat liittokansleri Angela Merkel ja liittopresidentti Joachim Gauck. Siellä on myös vahva muslimiyhteisö. Vaikkei messun väljä tunnelma ole suomalaisillekaan uutta, on Itä-Saksan uskonnollinen tilanne todettu eri mittauksissa monia muita entisiä ja nykyisiä luterilaisten valta-alueita heikommaksi. Myös Puolassa kommunistinen valtio koetti tukahduttaa uskonnollista elämää, tosin huonommalla menestyksellä. DDR:n aikana kirkon ja kristinuskon vaikutusta yhteiskuntaan pyrittiin minimoimaan monin eri tavoin. Historia selittääkin osittain sen, miksi Swinoujscien kirkko on messussa puoliksi täynnä ja Binzin puoliksi tyhjä. Professori Asselin mukaan uskonto ei silti ole Saksan itäisissä osissa katoamassa. Saksan itäisten osien heikko uskonnollinen tilanne sai julkisuutta, kun Yhdysvaltalaisen Chicagon yliopiston keskus NORC (National Opinion Research Center) julkisti vuonna 2012 tutkimuksen, joka kartoitti jumaluskoa 30 maassa. DDR:n kaatumisen jälkeen alueelle on syntynyt paljon evankelisia kouluja. 2 01 6 usKOnTO sAKsAssA – Nuorilla ei tietenkään ole perinteistä suhdetta kirkkoon. Professori Heinrich Assel Itä-Saksaan kuuluneen Greifswaldin kaupungin yliopistosta ei sellaisenaan niele amerikkalaistutkimuksen tuloksia. 4 KOTIMAA 2 8. Salainen poliisi Stasi urkkijoineen otti jalansijan kirkon sisällä
Opastekstin mukaan ruotsalainen Napoleonia vastaan taistellut sotajoukko saapui Rügenille syksyllä 1806. Suomalaiset söivät hyvin ja toimivat omin päin. Binzin ja Liittoutuneiden ilmapommituksissa 1944 pahoin tuhoutunutta St. Kuva: Janne Könönen Martti Luther ja Katharina von Bora tervehtivät kirkkoon tulijaa Stralsundissa. Uskon, että reformaation juhlavuonna 2017 protestantismi saa uutta näkyvyyttä. Lopulta Ruotsin armeija vetäytyi. Rügenin saarelta löytyy pieni, mutta mielenkiintoinen todiste suomalaisista. KOTIMAA 5 2 8. Tienviitta opastaa joka suunnasta paikkaan jossa lepää Finnischer Krieger, suomalainen sotilas. – Poliittinen protestantismi säilyttää vaikutusvaltansa. Länsi-Berliinistäkin löytyy enemmän muslimiyhteisöjä kuin Itä-Berliinistä. Islam on jatkuvasti kasvattamassa merkitystään Saksassa. Ruotsi hallitsi ainakin jotain osaa Pommerin alueesta kolmella eri vuosisadalla (1630– 1815). Makkaraa, pihvejä ja kinkkua katosi alueen savustamoista ja talleissa teurastettiin luvatta eläimiä. Ruotsin joukoissa palveli paljon suomalaisia sotilaita, tunnetuimpina luterilaisten ja katolisten kuninkaiden ja ruhtinaiden välillä soditun kolmikymmenvuotisen sodan aikaiset hakkapeliitat. – Se näkyy myös maan itäosissa. 2 01 6 R ügenin saaren ja koko vanhan Pommerin alueen menneisyydessä on vahva luterilainen ja suomalaisruotsalainen leima. Metsänvartijat käärivät ruumiin kuolinlakanaan, laskivat sen hautaan, laittoivat pään alle puisen laudan sekä ruumiin alle kimpun olkia, sillä arkkua ei ollut saatavissa. Professori Assel uskoo kristinuskon tulevaisuudessakin säilyvän Saksan itäisissä osissa vähemmistönä, joskin aktiivisena sellaisena. Länsi-Saksassa islamilaisen yhteisön jäsenet ovat usein toista sukupolvea. JAnne Könönen Tuntemattoman suomalaisen risti Rügenillä Suomalaisen sotilaan hauta Rügenillä Sellinin rantakaupunkien välillä on Unescon merkittäväksi biosfäärialueeksi listaama lehtimetsikkö, jonka sisällä risteilee kilometrien mittaisia kävelypolkuja. Itä-Saksassa on vähemmän muslimeja kuin Länsi-Saksassa ja Berliinissä muurin vaikutus näkyy yhä. Jakobikircheä Stralsundissa kunnostetaan parhaillaan. 1 . Tosin alueiden kesken on edelleen eroja. Tuntemattoman suomalaisen risti Rügenillä on hyvä muistutus suomalaisten osallisuudesta Ruotsin luterilaisten kuninkaiden voitoissa ja tappioissa.. Näen kristinuskon roolin tulevaisuudessa enemmän positiivisessa kuin pessimistisessä valossa. Joukko suomalaisia sotilaita majoittui saaren metsänvartijoiden mökeissä. Kuva: Janne Könönen mat haluavat nuorensa ennemmin kuin valtion ylläpitämään kouluun, Assel tietää. Yksi suomalaisista, joka sairastui matkalla, kääntyi takaisin ja kuoli rügeniläiseen metsään
– Tehtävien yhdistäminen liittyy lakiin, joka edellyttää että ammattikorkeakoulut ovat osakeyhtiöitä. 6 KOTIMAA 2 8. – Kirkollinen koulutus on näkökulmakysymys, sillä kirkko ei enää pysty työllistämään yhtä paljon kuin ennen. Ammattikorkeakoulut ovat muutoksen keskellä ja valtiovallan ohjauksessa. Mitä sinä siellä teet. – Kevään aikana toivon ehtiväni tavata jokaisen työntekijän. Raportti kertoo, että ihmisiä on tapettu ampumalla, mestaamalla, jyräämällä, polttamalla ja rakennusten katolta pudottamalla. Kurttilan mukaan maahanmuuttajataustaisten lasten hyvinvoinnissa on vakavia puutteita, joihin ei kiinnitetä riittävästi huomiota. – Minusta oli sulaa hulluutta, että kolme yksikköä toimi erillään ja kuitenkin niin lähellä toisiaan. Kuva: Jarmo PyKälä “Diakin tulee olla entistä näkyvämpi” D iakonia-ammattikorkeakoulun rehtorina ja toimitusjohtajana aloittaa Tapio Kujala, 51. Miten tehtävät mahtuvat saman ihmisen kalenteriin. Kirkollinen tausta näkyy Diakissa siinä, että koulutamme ihmisiä, jotka työelämässä ovat rohkeasti lähimmäisiä, ja ovat kiinnostuneita eettisistä kysymyksistä ja arvoista. helmikuuta Kansanvalistusseuran toiminnanjohtajan paikalta. Maahanmuuttajalasten ongelmat sivuutetaan . Tunnustuksen luovutti Sana-lehden päätoimittaja Heli Karhumäki. Hän kehuu sarjaa erinomaisesta kristillisen teologian ja roomalaiskatolisen kirkon asiantuntemuksesta sekä uskottavista henkilöhahmoista. Miten se voi nyt, kun valtaosa opiskelee muihin tehtäviin. Oliko se hyvä päätös. Palkintoperusteissa kiitetään myös siitä, että sarjassa käsitellään rohkeasti katolisen kirkon valtarakenteita ja ongelmia. Meidän on pystyttävä sanoittamaan sitä hyvää mitä Diakissa tehdään. Olen myös käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja käynyt Betlehemin yliopistossa neuvottelemassa, sillä Diakilla on yhteistyötä sen kanssa. Hän siirtyy tehtävään 8. Raportissa arvioidaan, että teot voidaan ainakin joissain tapauksissa määritellä sotarikoksiksi, rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja mahdollisesti kansanmurhaksi. OllI Seppälä YK: Irakissa suuri määrä siviilikuolemia . Yhteys kirkkoon tulee toivottavasti syvenemään samalla kun Diak avautuu lisää yhteiskuntaan päin. YK:n raportin mukaan yli 18 000 ihmistä on kuollut ja yli 36 000 haavoittunut Irakin väkivaltaisuuksissa tammikuun 2014 ja lokakuun 2015 välisenä aikana. Onko rakenne liian hajanainen. Miten ajattelit aloittaa uudessa tehtävässä. Uusi kampus Kalasatamassa on hieno asia. – Ei. Kuva otettu Betlehemissä. Kun rahat loppuvat, on oltava innovoiva, kehitettävä toimintaa ja etsittävä rahoituskanavia. Sitä on ilo esitellä vierailijoille, ja se tekee Diakia näkyväksi. – Olen Itä-Jerusalemissa palestiinalaisalueella perehdyttämässä Kansanvalistusseuran ihmisiä projektiin, jossa luodaan mediastrategiaa Palestiinan itsehallinnolle. Tunnen koulutuskenttää hyvin, enkä näe ainoastaan korkeakoulujen joutuneen säästämään. – Minusta Diakin verkostomalli on hyvä, se on aidosti valtakunnallinen ammattikorkeakoulu. Rehtorina katson taloon sisäänpäin. Sinusta tulee sekä rehtori että toimitusjohtaja Diakiin. 2 01 6 viikon henkilö Diakonia-ammattikorkeakoulun uuden rehtorin Tapio Kujalan mukaan Diakin näkyvyyden yhteiskunnassa pitäisi olla parempi. 1 . Haluan kuunnella ennen kuin yhdessä rakennamme Diakin tulevaisuutta. Maansisäisten pakolaisten määrä on kasvanut 3,2 miljoonaan. Mediateko -tunnustus Yle Teemalle . Eikö sinua hermostuta tilanne. Olen tehnyt työurani sivistyksen ja viestinnän parissa. Helsingin kampuksen rakentaminen merkitsi Kauniaisten ja Järvenpään yksikköjen lakkauttamista. Diak syntyi turvaamaan kirkollista koulutusta. Toimitusjohtajana hoidan yhteyksiä ulospäin muun muassa opetusministeriöön. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on huolissaan maahanmuuttajataustaisten lasten kokemasta häirinnästä, väkivallasta ja huono-osaisuudesta. Lisäksi noin 800–900 lasta on kaapattu uskonnolliseen ja sotilaalliseen koulutukseen. Kristillinen Medialiitto on myöntänyt Vuoden 2015 kristillinen mediateko -tunnustuksen Yle Teemalle sen esitettyä ranskalaissarjan Tapahtukoon sinun tahtosi. Diakilla on toimintaa Helsingin lisäksi Turussa, Porissa, Oulussa ja Pieksämäellä. Kotimaa tavoitti Tapio Kujalan puhelimitse Jerusalemista. Sarjassa viisi nuorta miestä aloittaa pappisseminaariin. Hän on esittänyt hallitukselle, että se perustaisi osana maahanmuuttovalmistelua työryhmän seuraamaan ja arvioimaan lasten maahanmuuttoprosessia ja kotoutumista.. On myös hyvä, että toimintaa on muualla kuin kasvukeskuksissa, Porissa ja Pieksämäellä, sillä sinne on helpompi saada esimerkiksi EU-rahoitusta
kuin Tiibetin hengellinen johtaja Dalai-lama. KOTIMAA 7 2 8. Katedraali on Yhdysvaltojen tunnustuksettomuuden symboli Yhdysvalloissa kirkon ja valtion ero on kirjattu perustuslakiin jo 240 vuotta sitten. Viralliselta nimeltään Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin katedraalikirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1907, mutta se valmistui lopullisesti vasta vuonna 1990. Peruskiven muurauksessa oli läsnä ennen ensimmäistä maailmansotaa presidentti Theodore Roosevelt ja valmistumista todisti kylmän sodan päättyessä presidentti George H. Saarnatuolissa on nähty niin edesmennyt Martin Luther King, Jr. Bush. Uudelle valtiolle pääkaupungin 1700-luvun lopulla suunnitellut arkkitehti Pierre Charles L’Enfant haaveili Washingtoniin rakennettavasta ”suuresta kirkosta kansallisiin tarkoituksiin”. Washingtonin katedraalin nykyinen toimintaidea on vahvasti ekumeeninen ja se haluaa edistää myös uskontojen välistä dialogia. Tästä johtuen katedraalin ovella vierailijoilta peritään yhdentoista dollarin pääsymaksu, jollaisiin me suomalaiset kirkollisverojen maksajat emme ole tottuneet. Silloin, kun katedraalin keskiaikaisia esikuvia rakennettiin Euroopassa, Amerikan vuonna 1492 löytänyt Christoffer Columbus ei ollut vielä edes syntynyt. Käytännön tasolle suunnittelussa päästiin kuitenkin vasta sata vuotta myöhemmin 1800-luvun lopulla Yhdysvaltojen liittovaltion lähes hajottaneen sisällissodan jälkeen. Kuva: ville Jalovaara VIlle JAlOVAArA Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti, Helsingin yliopisto. Se edustaa uusgoottilaista tyyliä ja jäljittelee englantilaista 1300-luvun lopun goottilaista katedraalia. 2 01 6 uutisessee V uonna 1776 perustetut Amerikan Yhdysvallat oli maailman ensimmäinen valtio, jossa millään uskonnolla ei ollut perustuslain mukaan virallista asemaa. Tästä huolimatta maan pääkaupungin silhuettia hallitsee lähes sadan metrin korkeuteen kellotorninsa ulottava Kansallinen Katedraali. 1 . Kansallinen katedraali ei saa toiminnalleen valtiolta tukea. Tästä huolimatta maan pääkaupungin silhuettia hallitsee lähes sadan metrin korkeuteen kellotorninsa ulottava Kansallinen Katedraali. Katedraalissa on pidetty kolmelle USA:n presidentille hautajaiset ja vielä useammalle muistotilaisuus. Washingtonin kansallinen katedraali kuuluu Yhdysvaltojen episkopaalisen kirkon alaisuuteen, joka puolestaan on osa maailmanlaajuista anglikaanista kirkkoyhteisöä. Viime itsenäisyyspäivän aikana olin lyhyellä vierailulla Yhdysvaltojen pääkaupungissa Washington DC:ssä. Yhdysvaltojen pääkaupungissa Washington DC:ssä sijaitsevan katedraalin ovella perittävä pääsymaksu saattaa tuntua suomalaiselle kirkollisveronmaksajalle vieraalta. Kirkon ja valtionjohdon suunnalta ei ole nyt ilmassa suuria muutosvaatimuksia siinä missä taas vapaa-ajattelijat kampanjoivat sen puolesta, että välejä etäännytettäisiin. Kuusi presidenttiä on järjestänyt katedraalissa virkaanastujaisten jälkeen rukouspalveluksen, viimeisimpänä heistä nykyinen presidentti Barack Obama. Viime syksynä katedraalissa järjestettiin ensimmäistä kertaa paljon huomiota herättänyt muslimien rukoushetki. Saattaa olla, että meillä kirkon jäsenyys on verojärjestelmän johdosta niin automaattista, ettei sen merkitystä aina tule riittävästi ajatelleeksi. W. Meillä Suomessa näkemykset kirkon ja valtion suhteiden nykytilan toimivuudesta vaihtelevat riippuen siitä keneltä kysyy. K irkkosaliin astuminen tekee sisään tulijaan vaikutuksen. Washingtonin katedraali on maailman kuudenneksi suurin kirkko. Moderniin, jokaista yksityiskohtaa myöten viimeisteltyyn, keskiaikaisen katedraalin jäljitelmään tutustuminen on vanhalta mantereelta saapuneelle kirkkohistorian dosentille hieman hämmentävä kokemus. Tämä näkyy konkreettisesti Washingtonin Kansallisen Katedraalin historiassa ja nykyisyydessä. Y hdysvalloissa kirkon ja valtion ero on kirjattu perustuslakiin jo 240 vuotta sitten. Matkan johdosta en päässyt osallistumaan Helsingin tuomiokirkossa järjestettyyn itsenäisyyspäivän valtiolliseen jumalanpalvelukseen, johon olin saanut Helsingin yhteisen kirkkoneuvoston jäsenenä kutsun. Tästä huolimatta uskonnollisen aktiivisuuden määrässä Yhdysvallat ohittaa edelleen montaa kertaa Suomen, jossa luterilaisella kirkolla on enemmistön uskontona julkisoikeudellinen asema. Yhdysvaltojen kongressi on nimennyt Washingtonin katedraalin kansalliseksi rukoushuoneeksi, vaikka millään uskonnolla ei ole virallista asemaa maassa, eikä katedraali saa toiminnalleen valtion tukea. Perustuslain jyrkästä uskonnollisesta tunnustuksettomuudesta huolimatta uskonnolla on Yhdysvalloissa virallisen epävirallinen asema. Tyyli on keskiaikainen, mutta ajan patina uupuu vasta neljännesvuosisata sitten valmistuneesta rakennuksesta
Raamatun uuden tulkinnan vaatimuksista nousee mieleen apostoli Paavalin kirje Timoteukselle. Niihin tulee kymmeniä lapsia ja vanhemmat voivat olla rauhassa messussa. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. AsKO ALAjOKI Tampere Kun pidämme kiinni siitä, miten kristityt ovat aina ja kaikkialla lukeneet Jumalan sanaa, silloin kirkko on maailmassa todellinen vastaliike.. Kerro mielipiteesi napakasti, kommentoi tiukasti. Vaikka tunnistammekin omassa ajassamme vaikuttavan hengen tulkita Raamattua liberaalisti, oli kirjoitus seurakunnan kirkkoherralta rohkea avaus. 8 KOTIMAA 2 8. Kaikki on tulkintaa; eksegetiikka on vain erilaisten ajassa vellovien ideologioiden ja aatteiden juoksupoika. Kirjoittajan mainitsema ”apostolinen henki” ei näytellyt rohkeuttaan Jumalan sanasta luopumisessa, vaan sen rohkeassa täyttämisessä. Hän koetti ensin osoittaa, miten Raamatun kirjojen synty ei ollut yliluonnollinen tapahtuma vaan inhimillistä tulkintaa. . Ota kantaa Lähetä tekstiviesti! Kirkkoherra Panu Partanen tarjoili ( KM 21.1.) lääkettä, joka on jo moneen kertaan osoittautunut myrkyksi. Elämmekö mahdollisesti jo siinä ajassa, josta hän käytti ilmaisua, ”oppien haalimisesta korvasyyhyn” (2 Tim. Toimitus pidättää itsellään oikeuden valikoida lehdessä julkaistavat kommentit ja mielipiteet. Jeesus itse muistutti opetuslapsiaan sanojensa ratkaisevasta merkityksestä lausuessaan: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa”. Jumalanpalvelusten aikana pidettäville pyhäkouluille on tilausta. Jos kautta kahden vuosituhannen olisi noudatettu kirjoittajan näkemystä tulkita Raamattua ”ajassa”, olisiko meillä enää mitään tulkittavaa. Tällaisella strategialla ei tunnetusti ole saatu yhtään kirkkokuntaa hengellisesti eläväksi eikä kirkonpenkkejä täydemmiksi, päinvastoin. 1 . 4: 3–4). Alkuperäinen opillinen kunnioitus korostuu myös hänen sanoissaan aikansa fariseuksille (Mark. Tähän on ohjannut myös Raamatusta nouseva totuus: ”Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”. Kirjoita viestin alkuun Kotimaa Mielipide (muista välilyönti!) ja sen jälkeen vapaasti se, mitä haluat sanoa. Eivät he välttämättä ole fundamentalisteja vaan osaavat kyllä erottaa Raamatusta keskeiset ja liepeiset asiat. Kun pidämme kiinni siitä, miten kristityt ovat aina ja kaikkialla lukeneet Jumalan sanaa, silloin kirkko on maailmassa todellinen vastaliike. Väite, että lapsia ei tule pyhäkouluun, ei pidä paikkaansa. Muunlainen Raamatun käyttäminen on hänelle älyllistä laiskuutta, tunnekylmyyttä ja – tietenkin – sitä hirvittävää fundamentalismia. Äskettäin kuulin nuoresta perheestä, joka oli alkanut käydä helluntaiseurakunnassa, koska siellä on hyvä toimiva pyhäkoulu, jota perheen omassa kirkossa ei ole. sisälsi hämmentävän mielipidekirjoituksen, ”Raamatuntulkinnan pitää elää ajassa” ( Panu Partanen). Heillä on kuitenkin luja luottamus siihen, että Jumala on Pyhän Henkensä kautta ohjannut Raamatun syntyä niin, ettei meidän tarvitse ensin pilkkoa sitä ja sitten koota siitä mieleistämme korttitaloa, jonka ajan tuulet hetkessä kaatavat. Tampereen Pispalan kirkossa kokoontuva Varikko-messu joudutaan pitämään kaksi kertaa peräkkäin, että kaikki kirkkoon tulijat, pääasiassa nuoret aikuiset perheineen, mahtuisivat sisään. Varikolla aloitettiin muutama vuosi sitten pyhäkoulut, joita on nyt kolme ensimmäisen messun aikana. 2 01 6 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Kotimaa 21.1. PeTrI HILTunen pastori, Kouvola Raamatun selittämisellä on rajansa rAAMATunTuLKInTA Todellinen muutosvoima ovat ne kristityt, jotka pitäytyvät Raamattuun Jumalan sanana. Sen ei tarvitse koettaa olla salonkikelpoinen ja mediaseksikäs, vaan se uskaltaa toimia Jumalan työtoverina vastustuksenkin keskellä – ihmisten pelastumiseksi ja lähimmäisen parhaaksi. Todellisena muutosvoimana tässä maailmassa ovat ne kristityt ja kirkkokunnat, jotka pitäytyvät Raamattuun Jumalan sanana. Onko tämä aika jossain suhteessa erityisempi aika tehdä näin. Niissä ei ole todellista muutosvoimaa, joka kyseenalaistaisi ajan hengen. He tulevat ja viihtyvät siellä, kun opetus järjestetään oikein. Liian monissa seurakunnissa pyhäkoulut saavat vähän huomiota tai niitä ei ole ollenkaan. Mihin raamatun vapaa tulkinta johtaa. Partasen mallia soveltavat kirkkokunnat maailmalla ovat kutistuvia ja maailmaan sulautuvia. Lähetä tekstiviesti numeroon 13526. Sitten hän yritti todistaa evankeliumit keskenään ristiriitaisiksi. Joissain tapauksissa se kielletään kokonaan. Ihminenhän on kaikkina aikoina sama, syntiin langennut, tuomion alainen, armoa tarvitseva ja yksin Herransa varassa. Ei liioin tämän ajan yhteisöä tarvitse kieltää tekemästä uskon alueelta kysymyksiä, sillä niihin on löydettävissä Raamatun lehdiltä oikeat vastaukset, jos niin halutaan. Rohkea erityisesti siinä mielessä, kun tiedämme, miten Jeesus itse määritteli oman aikansa pyhät kirjoitukset, ”lain ja profeetat”, hyväksyen ne muuttamattomina. ArMO rAILOMA Kuopio Opetus pyhäkouluissa nyt tarpeen nopeasti maallistuva yhteiskunta kasvattaa sukupolvia, joille kristinusko on vieras. Viestin hinta on 0,90 euroa. Eikö juuri se, että on halki vuosisatojen kunnioitettu Jumalan sanaa siinä hengessä kuin se on kirjoitettu, ole auttanut meitä pysymään aidommin uskollisina Jumalan sanalle ja säilyttämään sen opetukset muuttumattomina. Kouluilla ja päiväkodeilla on rajalliset mahdollisuudet opettaa uskomme perusteita. Onko fundamentalistin leima oikeutettua painaa niiden otsaan, jotka luottavat kaanoniin hyväksyttyyn Jumalan sanaan. 7: 6–7). Tämä taas hänen mukaansa antaa meille oikeuden ohittaa Raamatun selvät sanat ja tulkita tekstejä ajan haasteiden mukaisiksi
Mooseksen kirjojen syntyaikoina ihmisten aikatietoisuuteen tuskin kuului käsite miljardi vuotta. Tämä saattoi merkitä sitä, että Hän ohjelmoi aineeseen (”maan tomuun”) täydellisen suunnitelman kaikista elävistä olennoista ja myös menetelmästä, jolla aine voi toteuttaa tämän suunnitelman. Jumalan lähetykseen osallistumisen tulisi näin ollen olla ominaista kaikille kristityille ja kaikille kirkoille, ei ainoastaan joidenkin yksilöiden tai erityisten ryhmien tehtävä. Nyt niitä hyödynnetään liian vähän. Hänet Jumala itse loi kuvakseen ja “puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen.” Kun Jumala antoi maalle tehtävän tuottaa eläviä olentoja, Hän varmaan antoi maalle myös kyvyn tähän tehtävään. Kirkot ja ihmisoikeusjärjestöt ovat hiljaa. Kuka kristinuskoa puolustaa, jos emme me. Raamattu antaa myös pientä tukea ajan väljemmälle tulkinnalle, kun se Pietarin toisessa kirjeessä ilmoittaa, että ”Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.” ANTTI SANKILA Diplomi-insinööri Lappeenranta. Yli neljännes suomalaisista ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Nyt luomiskertomus kuvaa jykevästi Jumalan suvereenina Luojana, jonka sanan voimalla koko maailma on saanut syntynsä. Mutta aktiivisessa jäsenhankinnassa tarvitaan myös kalastajia, ja heidät tulee varustaa tehtäviinsä kunnollisella koulutuksella. Coren kertoo siitä, miten Lähi-idän ja Egyptin vanhat kristilliset kulttuurit – eli se tarkoittaa niiden maiden nykyisiä kristittyjä – ovat jyrkentyneen islamin ankaran vainon kohteena. Miten tämä voi olla mahdollista. Eskola kirjoittaa, että kristittyjen vainoista mielellään vaietaan länsimaissa. Siihen tarvitaan paimenia. 1 . Lähetystyöntekijöiden ja kasvavien kirkkojen kokemukset voisivat auttaa omaa kirkkoamme. Tällaisesta markkinaosuudesta voi olla iloinen. Monet haluavat uskoa, että luomistyö tapahtui juuri näin. Minä teen teistä ihmisten kalastajia. (Mark. Pyörimme tutun lauman keskellä, mutta unohdamme muut ympärillämme. Noin 73 prosenttia suomalaisista kuului kirkkoon. Kirkollisten järjestöjen lisäksi myös kirkon omat koulutusorganisaatiot saisivat tarttua tähän koulutushaasteeseen. Jäsenyyden säilymisen edestä kannattaa ponnistella, kuten monin paikoin on tehtykin. Luomiskertomuksesta olisi tullut sen ajan ihmiselle vaikeaselkoinen, jos se olisi selostettu evoluutioteorian avulla, ja Jumalan suuruus luomisessa olisi latistunut hämmentävien yksityiskohtien alle. Koulutusta kaipaavat sekä seurakuntalaiset että työntekijät. Kirkkomme lähetyksen uusi peruslinjaus Yhteinen todistus sanoo: Kirkon ja seurakunnan tulevaisuus on sidottu lähetykseen. Seikko Eskola puuttui tärkeään asiaan esitellessään Kotimaassa 14.1. Puuttuuko meiltä tietoa, taitoa ja rohkeutta olla ihmisten kalastajia. Realistista on miettiä, ketkä muut puolustaisivat kristittyjä kuin me muut kristityt. Miksi ne eivät siis puolusta uskonveljiään ja sisariaan. Olemmeko vaiti, kun olisi mahdollisuus kertoa Jeesuksesta tai kutsua ihmistä kirkon yhteyteen. Isä Martinin ajatus tuli mieleeni vuoden vaihteen väestötilastoja lukiessani. Miten tarjoaisimme kirkon jäsenyyttä myönteisellä tavalla. Koska meillä on runsaasti havaintoja eri aikakausilla eläneistä eliöistä, voi olla, että me juuri näissä havainnoissa näemme sen, miten maa toteutti Jumalan sille antaman tehtävän. Tilastoja voi lukea myös toisin. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä oli vuoden 2015 lopussa liki 4 miljoonaa henkilöä. Se tarkoittaa noin 1,2 miljoonaa ihmistä. IIrIS LAHTINeN Raamattu ja evoluutio raamatun luomiskertomuksen mukaan maa luotiin kuudessa päivässä ja on noin 6 000 vuoden ikäinen. Tässä on myös vinkki neuvottelupäivien ja työntekijätapaamisten ohjelmaan. Tähän tosiasiaan emme ole kirkkona havahtuneet. Arabikevät on vain kiihdyttänyt ilmiötä. Kristinusko on jo tällä hetkellä vainotuin uskonto maailmassa. Tilanteen ei voi ajatella muuta kuin pahentuvan, jos sama hiljaisuus ja myöntyväisyys jatkuvat eikä uskoamme ja uskonystäviämme ryhdytä rohkeasti puolustamaan. KOTIMAA 9 2 8. (artikla 67). Paimenten lisäksi tarvitaan kalastajia. Michael Corenin uutta kirjaa Radikaalin islamin sota kristinuskoa vastaan. 1:17). Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Lähtekää minun mukaani. He kuitenkin joutuvat ristiriitaan tällä hetkellä voimassa olevan tieteellisen maailmankuvan kanssa, jonka mukaan maan ikä on noin 4,6 miljardia vuotta ja elollisen luonnon 3,8 miljardia vuotta. Maassamme on näin suuri määrä potentiaalisia kirkon jäseniä! Havainto johtaa kysymään, onko kirkkomme identiteetti ja tehtävänäky kunnossa. SePPO HäKKINeN Kirjoittaja on Mikkelin hiippakunnan piispa Paimenia ja kalastajia Olemmeko vaiti, kun olisi mahdollisuus kertoa Jeesuksesta tai kutsua ihmistä kirkon yhteyteen. Raamatun luomiskertomuksessa on eräs mielenkiintoinen ilmaisu, jossa Jumala antaa maalle tehtävän tuottaa kasveja ja eläimiä maan päälle: “Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.” Ainoa poikkeus on ihminen, jota maan ei käsketty tuottaa. Miten oppisimme luontevasti ja reilusti, tyrkyttämättä ja syyllistämättä pitämään esillä evankeliumin sanomaa. Onko oma uskonvapautemme taattu ja miten kauan. Mutta voidaanko Raamatun luomiskertomusta mitenkään rinnastaa tieteelliseen maailmanselitykseen. Onko meillekin käynyt niin, että tiedämme kyllä, miten olla paimenia, mutta emme osaa olla kalastajia. Slovakian katolisen hiippakunnan edustaja isä Martin Kramara kuvasi näin kirkkonsa tilannetta. 2 01 6 KOLUMNI Seppo Häkkinen T iedämme kyllä, miten olla paimenia, mutta emme osaa olla kalastajia. Kristityn elämä on juurtunut Kristuksen rakkauden syvällekäyvään vaatimukseen kutsua muita siihen yltäkylläiseen elämään, jonka Jeesus toi. Länsimaat ja mainitut järjestöt antavat itsestään kuvan sorrettujen puolustajana ja epäoikeudenmukaisuuksien vastustajana. Kirkkojen maailmanneuvoston tuore lähetysasiakirja Yhdessä kohti elämää muistuttaa, että lähetys on aidon kristillisen elämän koetinkivi ja mitta
Johtaja vain katosi. Ja syntyi kirja. Osa päätyi leirille naapurin ilmiantamana. Sota-ajasta ja leireistä hän alkoi kuulla vuonna 1983, kun kiersi äidin kanssa Itä-Suomea. Toisaalta, noin jännittävät työpaikat olivat tuohon aikaan kirjaimellisesti kortilla. Omatunto voitti pelon Saara Joutjärvi kantoi raskaita sota-ajan muistoja vuosikausia, kertoen niistä vain isälleen ja puolisolleen. Saara Joutjärvi, omaa sukuaan Tuukkanen, kuoli 29.9.2011, saatuaan rauhan raskailta muistoiltaan. Juuri sosiaalikasvattajaksi valmistunut 22-vuotias oli innoissaan tultuaan valituksi silloisen Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön virkaan, eikä juurikaan ihmetellyt allekirjoittaessaan vaitiolovelvollisuutta vaativaa sopimusta. Leirien tavoite oli paitsi eristää ja rangaista, myös saada kaikki kynnelle kykenevät tuottavaan työhön. Vaatimus tarkkailla ja raportoida ministeriöön leirijohtajan toimia toki arvelutti, mutta sopimuskuoren avatessaan Saara oli jo junassa matkalla Heinävedelle. Tästä alkoi äidin ja pojan yhteinen, pitkä, poukkoileva ja vähän väliä tunnepurkauksiin keskeytynyt taival, jonka tuloksena Risto Joutjärveltä ilmestyi huhtikuussa 2015 kirja Valvojana naisten erityistyöleirillä. Varmasti pitkässä liitossa ehti olla erimielisyyksiäkin, mutta ne vanhemmat selvittivät keskenään lasten kuulematta, näkemättä. Hän ehti työskennellä niin Rinnekodissa kuin alaluokkien opettajanakin ja olla perustamassa Kuusankosken seurakunnan kehitysvammaisten päivätoimintaa. Häntä uhkailtiin, että tulevaisuudessa myös mahdollinen perhe joutuisi kärsimään. Erityistyöleireillä raskasta työtä tehtiin usein häpeällisen puutteellisin varustein. Siellä johtajana toimi Saksassa koulutettu natsihenkinen nainen, jota epäiltiin mustanpörssin kaupasta ja paljosta muusta. – Äiti selvisi niistä varmasti myös siksi, että uskoi vahvasti Jumalaan, eikä menettänyt uskoaan raskaimpinakaan aikoina. Kohtalot järkyttivät. Työttömäksi jääminen oli sekin pelottava vaihtoehto. Vastaanotto leirillä huoritteluineen hätkähdytti, ja siitä lähtien moni muukin asia. Sodan loppuvaiheissa Saara sai uudessa työssään ministeriön palveluksessa mahdollisuuden tavata muiden leirin naisia ja kirjata näiden kokemuksia ylös. Tämä tahtoi käydä Heinävedellä, mutta lähestyttäessä Pölläkäntietä purskahti itkuun. – Totta kai leireillä oli paljon myös välittämistä, lämpöä ja hauskanpitoakin, Risto muistuttaa. 1 . Risto Joutjärven kirja herätti jo ennen julkaisua uteliaisuutta ja kohua. Rehellinen pitää olla, Saara Joutjärvi painotti. Jatkosodan aikaisia naistenleirejä kutsuttiin muun muassa erillisiksi työmuodostelmiksi ja kurikomppanioiksi. – Äiti kertoi, että Pajarin leirillä lähellä Utin lentokenttää kaksi suomalaisnaista pahoinpiteli venäläissotilaalle lasta odottaneen suomalaisen naisen kuoliaaksi. Ja muistaa, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Sotien jälkeen Saara Tuukkanen meni naimisiin paperimiehen kanssa, muutti Kuusankoskelle, hoiti kotia, synnytti lapsia ja opiskeli työn ohessa kasvatustieteitä. Leirien kurjuuksia todistamaan Saara Tuukkanen päätyi osin ymmärtämättömyyttään. Tämän oikea nimi ja kohtalo ei ikinä selvinnyt. Saara Tuukkasta kiellettiin kertomasta kurjista oloista ja huonosta kohtelusta, joista Heinävesi vuonna 1943 lienee ollut rajuin esimerkki. Kun hän viimein paljasti naisten erityistyöleirikokemuksensa pojalleen Risto Joutjärvelle, se oli kuin rippi. Viisilapsisen perheen toiseksi vanhimpana syntynyt Risto ei muista koskaan nähneensä äidin ja isä Einar Joutjärven riitelevän. Risto arvelee heistä sisaruksista parhaiten jaksaneensa kuunnella äitiä. Ja tyttö vielä niin nuori, lapsekaskin. Viimeisin lopetettiin Nastolassa vuoden 1944 loppupuolella. Saara Tuukkasen muistelmat 1943–1944 (Minerva). Kasvain nujersi muuten vielä voimissaan olleen 90-vuotiaan. Niille määrättiin naisia kaikista yhteiskuntaluokista niin irtolaisuuden, prostituution kuin näpistelynkin takia ja myös siksi, että nainen oli kommunisti, romani, juutalainen tai juutalaissukuinen. Muistot varmasti painoivat naista, joka vakuutti yrittäneensä leirityössäänkin pitää pienten ja heiveröisten puolta. Saara Tuukkanen vaikeni kokemuksistaan. Valvojana Saara Tuukkanen joutui todistamaan rankkoja riitoja, johtajan juonitteluja, karskia kielenkäyttöä, itse aiheutettuja keskenmenoja ja hengenvaarallisia tapaturmia sekä kuolemaan johtaneita sairastumisia. – Äiti oli aina heikoimpien puolella. Sen aihe näyttää yhä olevan Suomessa arka ja salaiseksi julistettu. Häkellyttävintä taisi silti olla se, että sotien jälkeen leirejä ei myönnetty virallisesti edes olleen, eikä niistä saanut puhua. 2 01 6 R isto Joutjärvi muistaa äidistään vahvan uskon Jumalaan ja ennen kaikkea pyrkimyksen oikeudenmukaisuuteen ja totuuteen. 10 KOTIMAA 2 8. Saara Tuukkanen ehti työskennellä vuosina 1943–44 valvojana ja loppuaikoina myös johtajana yhdeksällä naisten erityistyöleirillä. – En pysty! Viimein Saara sai selitettyä niillä seuduin tapahtuneen sotien aikana sellaista, jota nykylaki ei sallisi. Metsä oli sota-aikoina Suomen sampo, ja mottitalkoita kasattiin pitkälti naisten harteille. TeksTi: Hannele niemi & kuvaT: joHannes WieHn Kun Saara viimein alkoi muistella ja käydä läpi leirimuistiinpanojaan, hänestä näki suunnattoman helpotuksen.
KUKA. Risto kertoo, kuinka Joutjärven perheessä soitettiin ja laulettiin paljon. Saara Tuukkanen kävi laulamassa haavoittuneille, ja neidon ääneen ihastunut valkotukka Einar Joutjärvi julisti sairasvuoteeltaan: – Tuossa tulee min vaimo! – Tuollaisen piimäpään minä viimeksi otan! Saara tiuskaisi. Löysi sentään sairaalasta puolison. Saara Joutjärvi jäi leskeksi 56-vuotiaana Einarin kuoltua 64-vuotiaana vuonna 1977. Kuusankosken keskustan kerrostaloon 80-luvulla muuttaneelle Saaralle jäi aikaa muistoille. KOTIMAA 11 2 8. Isä hallitsi tyydyttävästi useat instrumentit, ja hänen sota-ajan kavereitaan Tapio Rautavaarasta Vili Vesteriseen vieraili usein Pilkanmaan kodissa. Sotien jälkeen suomalaisilla oli monin tavoin tiukkaa. • Harrastaa: perhojen rakentamista ja kalastusta etenkin Lapissa ja Kymijoella. Isä haavoittui, muttei saanut sotainvalidieläkettä. • Syntyi Kuusankosken Pilkanmaassa, asuu Voikkaalla Kouvolassa. Hän päätti perätä leiriaikojensa eläkkeitä, mutta törmäsi muuriin: Eihän leirejä ollut! Vahvistavia dokumentteja sentään löytyi. – Sodasta ei kotona puhuttu. Leireilläkin hän oli yrittänyt nostattaa tunnelmaa järjestämällä kulttuuriohjelmaa ja lukemalla ääneen kirjoja. – Meilläkin kotipihalla kasvatettiin kaikkea mahdollista, kellari pursui purkkeja ja koko perhe keräsi marjoja aina myyntiin asti. • Motto: Joku uskoo, joku ei.. • Perhe: avovaimo. Hän kuitenkin hämmästelee vaatimuksia, että hänen pitäisi luovuttaa äitinsä sota-ajan muistiinpanot ja dokumentit yleiseen käyttöön. • Risto Joutjärvi (s. 2 01 6 Risto Joutjärvi on tyytyväinen, että kirja herättää keskustelua. Ruokaa tehtiin niin, että sitä riitti naapurin lapsillekin, Risto muistaa lapsuuttaan lämmöllä. Saara soitti pianoa, kitaraa, harmonia ja lauloi. • Säveltänyt hengellisiä ynnä muita lauluja, myös kuoroille. Työeläkkeelle hän jäi Päivähuoltola Päivölän johtajan virasta. 1 . 1949) • pianonvirittäjä, keikkamuusikko, kehitysvammaisten sivutoiminen musiikkiohjaaja, nyt eläkkeellä
Joutjärven kirjaan esipuheen kirjoittanut Helsingin yliopiston sosiologian dosentti Sari Näre kiittää Saara Joutjärveä, jonka oikeudentunto voitti pelon ja avasi oven vaiettuun kokemushistoriaan. 12 KOTIMAA 2 8. Kirjaa on haukuttu vanhan naisen höpinöiksi, mutta haukkujat eivät tiedä, että aloimme käydä muistiinpanoja läpi jo 80-luvulla. Saara Tuukkanen syntyi metodistipapin lapseksi, mutta liittyi evankelisluterilaiseen kirkkoon 60-luvulla. Joutjärven kirja kertoo yhden suomalaisnaisen tarinan rinnalla satoja kertomuksia sota-ajasta, jolloin naisen asema Suomessa oli toinen kuin tänään. Kun Saara viimein alkoi muistella ja käydä läpi leirimuistiinpanojaan, hänestä näki suunnattoman helpotuksen. Saara Tuukkasta uhkailtiin ja varoitettiin kertomasta leirikokemuksistaan – muuten saattaisi hänen läheisilleenkin käydä huonosti. Usko Jumalaan ja rukous kantoivat häntä läpi elämän. – On syytä muistaa kirjan tapahtumien sijoittuvan hyvin erilaiseen aikaan kuin mitä nyt elämme. Isä oli monin tavoin vaikutusvaltainen mies, johon Saara luotti koko ikänsä. Saara Tuukkanen syntyi Turussa vuonna 1921 metodistipappi-isän ja näyttelijä-äidin toiseksi lapseksi. Niinpä Risto nyt kokoaa Saara Tuukkasen muistelmien toista osaa, jossa keskitytään tämän lapsuuteen. Usko ja rukous seurasivat Saaraa läpi elämän. Sen äiti isälle salli, mutta lisäili sekaan vettä. Lapsilleen hän opetti hengellisiä lauluja ja iltarukouksen, samoin lastenlapsilleen. – Kyllä minäkin uskon, vaikka se välillä vaikeaa on, etenkin näinä aikoina, Risto Joutjärvi huokaa. Saara Joutjärvi ehti elämässään moneen. Silloin äiti oli kuusikymppinen. Siinä vahvistetaan Heinäveden leirin olemassaolo. – Äidillä oli erittäin hyvä muisti. Kuopiossa koulua käynyt Saara sai tuekseen opettajansa Helmi Karjalaisen, joka järjesti tytön kouluun ja myöhemmin oppisopimuksella töihin ruumisarkkuliikkeeseen. Yhtäkään iltarukousta ei jätetty väliin, muistelee poika Risto Joutjärvi äitiään. Kovin monia muistavia ei enää ole. Kirjan etenkin sosiaalisessa mediassa aiheuttama kohu yllätti Risto Joutjärven. Kirjassa Risto toteutti äidin toiveen: Kaikki julki, kun minusta aika jättää! Poika on tyytyväinen, ettei äidin tarvitse enää kestää tätä kaikkea. Äitipuoli onnistui ajamaan tytöt, Saaran vain 14-vuotiaana, pois kotoa. Historiaa voidaan yrittää tehdä tapahtumattomaksi vetoamalla arkistolähteiden puutteeseen, mutta kun kirjalliset dokumentit on tuhottu, muistitieto muistuttaa. Uhkailijoiden nimiä Saara ei koskaan paljastanut, edes pojalleen Risto joutjärvelle, joka kokosi äitinsä muistelmat kirjaksi. Äitinsä hän menetti seitsemänvuotiaana, pian sen jälkeen, kun perhe oli muuttanut Viipurista Lappeenrantaan. 2 01 6 Ristolla on tallessa työvoimaministeriön todistus vuodelta 1980. – Usko tuli jo lapsuuskodista. Isänisä oli helluntailainen. 90-luvulla Risto Joutjärvi alkoi perehtyä perusteellisemmin Saaran kymmeniin muistivihkoihin ja dokumentteihin. Päinvastoin! Ristokin muistaa saaneensa osansa isoäitipuolen läimäisyistä. Tuolloin tehtaalaisten, ja muusikoiden, elämäntapaan kuului tilipullo. Saaran periaatteita, myöhempiä elämänvaiheita ja ammatinvalintojakin saattaa selittää lapsuus, joka sekin oli monin tavoin traagista aikaa. Kysymykset Risto jo tiesi, ne hän oli saanut käytyään Saaran arkistot läpi. – Ja isän koko suku vahvasti kymiyhtiöläinen. Kolme vuotta vanhempi sisko ja Saara saivat äitipuolen, jolta ei liiennyt rakkautta puolison lapsille. 1 . Paikallisasukas muisteli univormupukuisten polttaneen paikalla roinaa. Tämä ei silti muuta sitä, että leireillä tapahtui rikollisiakin asioita, joita sen ajan eläneet eivät tahdo tai uskalla muistaa. – Heti sotien jälkeen Saara oli käynyt Pölläkässä isänsä ja ystävänsä kanssa, eikä leiristä näkynyt jälkeäkään. Leirit olivat yksi keino säädellä naisten kansalaismoraalia ja säädyllisyyttä. Kuorma keveni, ja äiti itki, usein poikakin. Naapurin tuoman viinapullon hän rikkoi pihakiveen. Syytökset totuuden vääristelystä, rahanahneudesta ja suoranaisesta valehtelusta satuttavat. – Viime hetkillään hän vielä sanoi, että jos jaksat, niin kerro myös lapsuudesta. Viime aikoina Risto Joutjärvi onkin harkinnut tarkoin, kenelle dokumenttejaan luovuttaa. Hän kirjasi raporttien rinnalla omia muistiinpanojaan koko leiriajan. 2000-luvulla poika ryhtyi suunnitelmallisesti haastattelemaan äitiään. Hänen tarinansa paljastaa kansamme historiasta kohtia, joita ei juurikaan ole avattu, ja joita jotkut yhä tahtoisivat pitää salassa. On syytä muistaa kirjan tapahtumien sijoittuvan hyvin erilaiseen aikaan kuin mitä nyt elämme.. Saara Tuukkanen kuvattuna lasten tuberkuloosisairaalan portailla sotavuonna 1943. Isä ei kai koskaan uskonut toisen vaimonsa väkivaltaisuutta. – Helpotuksesta itken, hän rauhoitteli minua
Mitä muuta miltei metrinen, käsivarren paksuinen jymykynttilä muistuttaa kuin kevyen kanuunan ammusta. Ehtoollista jakaessa toinen kynttilä piti siirtää alttarikaiteelle. Vain muutaman himmeän taskulampun valo valaisi virsikirjaa siellä täällä. Vain Kristus on valo valkeuden, ajasta aikaan. Päivän tekstinä on Luukkaan evankeliumin Simeonin kiitosvirsi, jossa vanha Simeon ylistää Jeesus-lasta “valoksi, joka koittaa pakanakansoille”. Silloin kivikirkkojen hämärässä vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Kristinuskon hautakynttilöiden symbolismi on kuitenkin omaa luokkaansa, kuten kristinusko uskontojen joukossa muutenkin. Seurakunnan veisuu kuului alttarille kirkkosalin pimeydestä. Synnissä elävä kulkee hengellisessä pimeydessä. 2 Valo elämän tielle Olen pappina kastanut useita satoja ihmisiä. 4 Tulen lumo Kitaransoitto vaimenee ja nuorten joukko hiljenee istuessaan ringissä lattialla. Oli pimeä ilta ja Välimereltä ujeltava talvimyrsky rankkasateineen paukutti suuren pressurakenteisen kirkon seiniä. Sanoma Jeesuksesta tuo valoa pimeydessä hapuileville. Niiden tuikkeessa näin juuri ja juuri lukea Kirkkokäsikirjaa. Teologisesti koskettavimpiin asioihin on aina kuulunut kastekynttilän antaminen kastettavalle, tai vauvojen tapauksessa jollekulle kummeista: “Jeesus sanoo: Minä olen maailman valo. Pääsiäiskynttilä tuodaan kirkkoon pääsiäisyönä. Nimi juontaa keskiaikaisesta tavasta vihkiä vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Kynttilässä on taikaa. Olimme pimeässä. Varsinkin ristiäisissä kynttilä symboloi Jeesuksessa tapahtuvaa valon voittoa pimeyden voimista. Kesken kaiken sähköt katosivat, eivätkä yrityksistämme huolimatta palanneet. Moni rauhanturvaaja todisti, että jäivätpä kirkonmenot kerrankin mieleen. Kirkko on kuitenkin rauhan eikä sodan töiden julistamista varten. 3 Patruunalaukaus kuorissa Entisenä tykkimiehenä olen aina katsellut kirkon kuoriin pääsiäisajaksi asetettavia pääsiäiskynttilöitä aivan omassa sisäisessä diskurssissani. Nämä pienet ihmeet ovat seurakunnissa muutenkin suosittuja pienryhmissä ja koristeina. Ei ihme, että kynttilään on liitetty paljon kristillistä symboliikkaa. Vaikka pääsiäiskynttilä muodoltaan muistuttaisikin tykistökranaattia, on sen maailmaa muuttava “räjähdysvoima” loppujen lopuksi paljon ydinpommiakin suurempi ja tuhon välineille vastakkainen. Ne ovat merkki Kristuksen kirkkaudesta myös silloin, kun elämästä on lähdetty. Kuva: Olli Seppälä. Kaikesta selvittiin. Symboliikan keskellä on muistettava, että kyllä kynttilöitä ja muita vastaavia roihuja on kirkoissa vuosituhansien ajan käytetty ihan proosallisesti myös valaistuksen vuoksi. Kynttilä on kirkoissa kautta aikojen ollut Jumalan tai Kristuksen valon vertauskuva. Lämpökynttilöiden tuikkeessa on annettu paljon lupauksia ja tehty hiljaisia uskonratkaisuja. Tulee mieleen Jobin kirjan sana: “Viimeisenä hän on seisova multien päällä.” Hautatai muistokynttilät muodossa tai toisessa ovat melko universaali käsite. 5 Kirkkaus multien päällä Jouluyössä on ihmeellistä kulkea hautausmaalla. Samasta syystä sytytämme lähetyskynttilöitä. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Tässä, jos missä on symbolin voimaa. 2 01 6 Viisi kirkon kynttilää 1 Valoa kirkkoon Kynttilän liekki on rauhoittava näky. Pidin viime talvena jumalanpalvelusta suomalaisille rauhanturvaajille italialaisessa katolisessa sotilaskirkossa Etelä-Libanonissa. Hämärässä tilassa lepattaa vain joukko tarjottimelle asetettuja lämpökynttilöitä. KOTIMAA 13 2 8. 1 . Onneksi alttarilla oli kaksi jyhkeää kynttilää. Kuva on Kallion kirkosta. Ei-kristityistä lauletaan tässä hengessä myös virressä 162: “ Vielä miljoonat, yössä kulkevat.” Onkohan noin syrjivä ja poliittisesti epäkorrekti sanonta edes mahdollinen tulevaisuuden virsikirjoissa. Sen kauas pimeydessä näkyvä viesti on viesti ylösnousseesta Jeesuksesta, meidän valostamme ja Vapahtajastamme. Kynttilänpäivän raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen temppeliin tuominen. Pääsiäinen kynttilöineen edustaa kristinuskon suurinta mysteeriä, kuoleman voittamista, Kristuksen seuraajien uskoa ikuiseen elämään. Kynttilä on ollut ehkä kristillisen kirkon tärkeintä esineistöä kautta aikojen. JussI RyTKönen KynTTIlänPäIVä Ikivanha valonlähde on saanut kristinuskossa muitakin merkityksiä. Ei ihme, että keskiaikana kynttilänpäivääkin ryhdyttiin viettämään. Honkien kätköissä pimeydessä ja lumen alla olevilla hautariveillä lepattavat hautakynttilät
1 . Etelä-Amerikassa vapautuksen teologit lukivat mielihyvin Moltmannia ja hänestä tehtiin siellä lukuisia tasokkaita tutkimuksia. Karl Barth oli erityisen kiinnostunut Moltmannin vuonna 1964 julkaisemasta teoksesta Theologie der Hoffnung (Toivon teologia). Moltmann osallistui sodan lopputaisteluihin Reinin alajuoksulla Reichswaldin metsäalueella, jossa lopulta antautui brittisotilaille. Tässä työssä sekä filosofi G.W.F. K uka seuraa jättiläisiä. Tuleva merkittävä teologi kirjasi päiväkirjaansa yksinkertaisen lauseen: Minä en löytänyt Kristusta, vaan Hän löysi minut. Moltmann kertoo elämäkerrassaan, että kuvien katsominen tuotti suurta tuskaa. Pannebergista en juuri saanut otetta. Kun vierailin Tübingenissa, minua varoiteltiin radikaalista Ratzingenista! Jälkikäteen voi todeta, että Neckar-joen varrelta on pitkä matka Tiberin rannoille. Kollegoina oli merkittäviä tutkijoita: Joseph Ratzinger (tuleva paavi Benedictus XVI), Hans Küng ja Eberhard Jüngel. Se johdatti hänet uuden elämän alkuun. Nuorukainen luki Friedrich Nietzshceä ja Albert Einsteinia. 2 01 6 Mies josta tuli jättiläinen Molt-mania leviää maailmalla, kun Jürgen Moltmann täyttää huhtikuussa 90 vuotta. T heologie der Hoffnung -teos synnytti euforian, jonka kaltaista ei ollut koettu sitten Barthin kirjoittaman Roomalaiskirjeen kommentaarin ilmestymisen jälkeen. Moltmannin tuotannon monipuolisuus ja laajuus vetää hyvinkin vertoja Barthille. Jubilaarin syntymäpäivän kunniaksi Gütersloher-Verlag on julkaissut seitsemän laajaa nidettä käsittävän Moltmannin dogmatiikan yleisesityksen, joka voidaan hyvällä syyllä asettaa systemaattisen teologian kaanonissa Barthin rinnalle. Tuliko Moltmannista suuri dogmaatikko. Moltmannin merkitys näkyy myös siinä, että Yalen ja Princetonin yliopistoissa on syntynyt viime vuosina suorastaan maniaksi yltynyt kiinnostus Moltmannia kohtaan. Jo opintojensa varhaisessa vaiheessa Moltmann kehitti teologiansa poliittista ja yhteiskunnallista ulottuvuutta. M oltmann varttui kodissa, jossa uskonnosta vaiettiin. Tämä ei Moltmannin mielestä ollut täysin ymmärtänyt kristinuskon historiallista ja yhteiskunnallista luonnetta. Varsin pian kuitenkin alkoivat taistelujen ajat. Reinin yläjuoksulla Mainzissa puolestaan opetti Wolhart Pannenberg, jonka kanssa Moltmannilla oli paljon yhteistyötä. Ehdokkaita oli runsaasti: heistä merkittävimmät olivat Tübingenin yliopiston professori Jürgen Moltmann sekä Mainzin kollega Wolfhart Pannenberg. Akateeminen polku johti Moltmannin lopulta Tübingenin Eberhard Karls -yliopiston professoriksi, jossa hän palveli 27 vuotta. Moltmannille lähettämässään kirjeessä Barth kysyi: Oletko sinä se rauhan ja lupauksen lapsi. Hän kävi keskusteluja rautaesiripun takaisten teologien kanssa. Puoli vuosisataa hän on ollut kiistelty ja kiitetty tutkija, jonka teoksista on käyty räiskyvää debattia eri puolilla maailmaa. Näin kysyttiin Saksassa 1960-luvulla, kun suuret teologit Karl Barth ja Rudolf Bultmann olivat väistymässä teologian näyttämöltä. Hegel auttoi Moltmannia ymmärtämään uskonnon yhteiskunnallista luonnetta ja ja Bloch kristillisen toivon merkitystä. Barth päättää yhteydenottonsa toivottamalla Moltmannin suurten dogmaatikkojen joukkoon. M oltmann vapautui sotavankeudesta 22-vuotiaana ja aloitti teologian opinnot. Yalen yliopiston professori Miroslav Volf ja Heidelbergin kollega Michael Welker ovat todenneet, että on tullut aika nostaa Moltmann Barthin ja Bultmannin rinnalle. Theologie der Hoffnung -teoksen jälkeen ilmestyi Der Gekreuzigte Gott (Ristiinnaulittu Jumala), jossa Moltmann siirtyi lopullisesti fundamentaaliteologian alueelle. Ikätovereidensa lailla hän joutui palvelemaan Saksan joukoissa toisessa maailmansodassa. Mikko Heikka avaa Moltmannin ajattelua ja hänelle keskeistä perikoreesin käsitettä. Parakkien seinät oli vartijoiden toimesta tapetoitu valokuvilla, jotka oli otettu natsien keskitysleireiltä. Seuraavat vuodet häntä pidettiin sotavankileireillä Belgiassa, Skotlannissa ja Englannissa. Hans Küngin tähti oli tuolloin nousussa ja hänen luentojaan oli ilo kuunnella. Leirin amerikkalainen kappalainen ojensi kerran Moltmannille Uuden testamentin. Ensimmäinen opinahjo oli kunniakas Göttingenin yliopisto, jonka professorit olivat Barthin oppilaita, ja joista monet olivat olleet sodan aikana Hitleriin kriittisesti suhtautuneen Saksan tunnustuskirkon jäseniä. Barthin äänensävyistä voi päätellä, että nuoren kukkopojan ajattelusta alkoi paljastua piirteitä, jotka eivät miellyttäneet Baselin mestaria. Kirkkoa kohtaan hän oli välinpitämätön. Hän häpesi kansansa rikoksia. Hän ei kuitenkaan koskaan unohtanut kristinuskon yhteiskunnallista luonnetta, ei silloinkaan kun Tuleva merkittävä teologi kirjasi päiväkirjaansa yksinkertaisen lauseen: Minä en löytänyt Kristusta, vaan Hän löysi minut.. Kuvaavaa on, että opiskelijat valmistavat kodeissaan Moltmannin kunniaksi Eschaton-merkkistä olutta, jota emerituskin saa nauttia Yhdysvalloissa vieraillessaan. Barth oli eristäytynyt kirkolliseen siiloonsa eikä pystynyt rakentamaan uskon ja maailman välistä suhdetta. Kun Moltmann kehitti ajattelunsa yhteiskunnallista ja poliittista luonnetta, vanhan kunnianarvoisan professorin teki selvästi mieli vetää takaisin myönteiset arvionsa Moltmannista. Ranskalainen vasemmistofilosofi Roger Garaudy oli mieluisa kiistakumppani. Jüngelin teologia ei sytyttänyt. Teologianopiskelija teki jo opintojensa alkuvaiheissa isänmurhan ottamalla etäisyyttä Barthiin. Mutta tämä meni menojaan. Hegel että juutalainen filosofi Ernst Bloch tulivat hänelle läheisiksi. 14 KOTIMAA 2 8
Ristin teologian yhteydessä Moltmann otti käyttöön myös perikoreesin käsitteen, josta tuli hänen teologiansa avain. Tämä käsite erottaa hänen ajattelunsa muista dialektisen teologian suurista ajattelijoista, kuten juuri Barthista, Bultmannista, ja myös Paul Tillichistä. 2 01 6 MIKKO HeIKKA Kirjoittaja on Espoon hiippakunnan emerituspiispa, joka valmistelee uskontodialogia käsittelevää kirjaa kolminaisuusopin pohjalta. Poliittinen ja sosiaalinen Triniteetti lienee myös syy Molt-maniaan. Moltmannin käsitys on, että perikoreesin käsite voi auttaa ratkaisemaan idän ja lännen kirkkojen sitkeän niin sanotun filioque-kiistan. Kolminaisuuskäsitystään kehittäessään Moltmann on saanut vaikutteita myös arvostetulta ortodoksiselta teologilta John Zizioulasilta. Ilman sitä kristillinen usko ei ole mahdollinen. Koska Jumala on itsensä-omistava, myös ihmisistä tulee itsensä-omistavia. sukelsi Barthin lailla dogmatiikan peruskysymysten syvyyksiin. Moltmannin tunnettu lause on: Jumala omistaa antamalla ja lahjoittamalla. Jumala omistaa antamalla ja lahjoittamalla. Lännen kirkoissa Kolminaisuus on usein ollut jakamaton olemus (essentia), jonka laatua Moltmann kuvaa käsitteellä Itsensä omistaminen (self-possession). Näiden alkutahdit olivat tosin kuultavina jo Theologie der Hoffnung -teoksessa, mutta nyt ne saivat laajemman käsittelyn. Hän ei ole koskaan voinut hyväksyä dogmaatikkojen hellimää ajatusta, että ensin on usko ja sitten vasta etiikka. Siinä keskeinen kysymys on Pyhän Hengen asema Kolminaisuudessa. Kolminaisuusoppiin sovellettuna perikoreesi tarkoittaa, että Kolminaisuudessa kaikki on jaettua paitsi persoonien ominaisuudet ja erityistehtävät. Kolminaisuusoppi on kuitenkin kristinuskon ydin. Hän on itse korostanut, ettei voida sanoa, kumpi on ensin, dogmatiikka vai etiikka. Tässä käsityksessä on läheistä sukulaisuutta Lutherin laatimaan lahjan teologiaan. Kuva: Bernd WeiSSBrod/ dPa/lehTiKuva. Moltmannin kolminaisuuskäsityksen juuret ovat Kappadokian isien, erityisesti Johannes Damaskolaisen ajattelussa. Professori Jürgen Moltmann kuvattuna viime syksynä kotonaan etelä-Saksan Tübingenissä. Täältä Moltmann on saanut perikoreesin käsitteen, joka tarkoittaa Kolminaisuuden osien keskinäistä toistensa läpäisemistä. Tästä periaatteesta nousee ajatus, jonka mukaan myös ihmisten tulisi omistaa antamalla. Moltmannin käsitystä Kolminaisuudesta on luonnehdittu yhteiskunnalliseksi Triniteetiksi. 1 . K ristinuskon ja islamin dialogissa keskeinen ongelma on kolminaisuusoppi. KOTIMAA 15 2 8. Syvä taloudellinen, poliittinen ja maailmankatsomuksellinen kriisi, jossa juuri nyt eletään, haastaa kristinuskon ytimen, kolminaisuusopin. Tästä periaatteesta nousee ajatus, jonka mukaan myös ihmisten tulisi omistaa antamalla. Perikoreettisen käsityksen perustana puolestaan on Isän kärsimys Pojan ristillä ja siksi Kolminaisuutta voidaan luonnehtia käsitteellä itsensä-antaminen (self-giving). Der Gekreuzigte Gott -teoksessa Moltmann sukelsi kolminaisuusopin ja kristologian suurten kysymysten keskelle. Tästä on Moltmannin mielestä luontevaa rakentaa ihmiskuvaa ja poliittista teologiaa, jossa ihminen luopuu itsensä omistamisesta ja antaa itsensä toisille ihmisille. Ne pikemminkin kulkevat käsi käsi kädessä ja yhtä jalkaa. Muslimit ihmettelevät, kuinka Jumala voi olla samaan aikaan sekä yksi että kolme
Kysymykseen omasta tyylisuunnastaan hän ei ensin halua vastata ollenkaan. Luomistyönsä tärkeimpiin viesteihin Jaakko Löytty lukee yhteyden. Hengellinen musiikki on rajaava ilmaisu, eivät kaikki lauluni ole niin hengellisiä. Toivon, vaikka ei toivoa olisi. Palkintojuhlan alla häntä alkoi pelottaa parrasvaloihin astuminen. Masennuksen ja turhuuden tunteen kanssa kamppaillut taiteilija kokee elävänsä varjoissa. Suomen maassa palkittavia riittää paljonkin, Löytty toteaa vaatimattomana. – Silti kirkon jäsenyys ei yhdistä meitä, vaikka se voisi. Kiitospuhettaan valmistellessaan hän pelkäsi, ettei selviä siitä niin kuin kuuluu. rissä, mutta ei se silti ole kirkkomusiikkia, niin kuin Bach, vaan pohjautuu samoihin lähteisiin kuin rockmusiikki. – Olin minä kerran kirkolliskokouksessa samaa mieltä Leif Nummelan kanssa, Löytty veistelee yhteistyöstä Uusi Tie -lehden päätoimittajan kanssa. Mitä palkittu ajattelee raadin hänessä nähneen. Löytty toivoo, että hengellisyys mahtuisi mukaan eri elämänalueille, kuten tavallisille radiokanaville hengellisen musiikin muodossa. Meitä yhdistää työssä käyminen, bussilla matkustaminen ja arkisten ratkaisujen tekeminen. Olen toiminut kirkon piiVarjoista palkintojuhlaan Elämäntyöstään palkittu taiteilija on käynyt itsensä kanssa jatkuvia ytneuvotteluja. – Varmaankin toivon kantamista. – Silloin tällöin pääsen livahtamaan paisteeseen, mutta ehkä minun paikkani kumminkin on varjossa. Palkittu elämäntyö on oman puseron sisällä tuntunut jatkuvilta yt-neuvotteluilta itsensä kanssa. – En ollut ajatellut, että tämmöinen tunnustus minulle annettaisiin. 16 KOTIMAA 2 8. Hengellisyyden vierastaminen on häKrIsTITyn vAeLLus. – Jumalan lapsia on monenlaisia. – En tiedä, miten siinä paisteessa olisin. Hän kuitenkin painottaa, että valmius yhteyteen ihmisinä ei tarkoita mielipiteiden lähentymistä. – Ei se ole ainakaan kevyttä musiikkia. Sitkeyttään ja pioneerihenkeään hän kuitenkin osaa arvostaa. Vanhetessaan hän on alkanut hyväksyä senkin, että konservatiivit täytyy voida laskea mukaan kirkon aarteisiin. Hän on tehnyt ja esittänyt omannäköistään musiikkia yli 40 vuotta muodista ja maineesta riippumatta. Moninaisuuden kirjo, me monenlaiset ihmiset, olemme kirkon aarre. Ehkä olen löytänyt sen verran tyyneyttä, että yhteyden kokeminen alkaa olla mahdollista, Löytty pohdiskelee itselleen vaikeaa asiaa. Pyörittely päättyy tulokseen, että hän tekee ja esittää “kirkon musiikkia”. Matkustaessaan kotoaan Ylöjärveltä bussilla Tampereelle haastatteluun Löytty huomasi ajattelevansa, että suurin osa bussin matkustajista kuuluu kirkkoon. 2 01 6 K irkon kulttuuripalkinto myönnetään vuosittain taiteellisesta toiminnasta tai kulttuuriteosta, joka on kristillisen sanoman kannalta merkityksellinen. 1 . Viime vuosina virtaa on löytynyt morsiusmystiikasta. – Nuorempana pelkäsin omaa haurauttani, oli linnoittauduttava oman epävarmuuden takia. Osaanko olla asiallinen, niin etten väheksyisi omaa rooliani ja omaa persoonaani. Kiittävän huomion kohteena oleminen on hänelle vaikeaa
Ystävien oli helppo havaita, että perhe oli Martille kaikki kaikessa. – Kun tavallisilla silmillä näkyy vain tyhjää, toisenlaisilla silmillä näkyy ulottuvuuteen, jossa on morsian ja sulhanen. Uusia lauluja ja muuta viritystä kuitenkin kuplii koko ajan. Hänen upea ominaisuutensa oli, että hän ei arvottanut ihmisiä, vaan kohtasi kaikki lähimmäisinä, ystävinä. Isovanhemmuus on nyt tärkeää. Nykänen valittiin virkaan seurakuntaneuvoston toimittamalla välillisellä vaalilla 20.9.2015. Dieckmann on eläkkeellä oleva peruskoulunopettaja ja palkittu lastenkirjailija, joka KIRjA on erikoistunut historiallisiin aiheisiin. Morsiusmystiikka on auennut minulle tämän työn kautta ihan uudella tavalla. Hän sitoutui opistojen yhteistyöhön, auttoi pyyteettömästi sekä tarjosi omaa laajaa ammattitietämystään ja yhteistoimintaverkostoaan näiden kehittämiseen. Valurautainen lettupannu on symboli kodikkuudesta, läheisten rakastamisesta. Kuva: Rami maRJamäKi Martti Antola Rovasti Martti Antola menehtyi perjantaina 15. Veisuu on Löytyn mielestä oivallinen keino tarkentaa näkökykyä. tilaspastorina ja Länsi-Suomen sotilasläänin alueellisena kenttärovastina. Kokousja kongressipalvelut järjestettiin tukemaan opiston päätehtävää. Turun kristillisessä opistossa Antola osoitti erityisen voimansa, yrittäjähenkisyytensä ja osaamisensa visionäärinä ja innostavana johtajana sekä rakenteiden kehittäjänä. Oman työnsä ohella Antola koki tarpeelliseksi auttaa pienempiä ja toimintamahdollisuuksiltaan rajoittuneempia körttiopistoja. Rehtorin johdolla kehitetyt viestinnän ja viittomakielentulkin koulutusohjelmat siirtyivät osaksi Diakonia-ammattikorkeakoulua. Hänen lapsuutensa kului sodan varjossa. Ihan pöhköä! Heti perään Löytty tarkentaa, että se on pöhköä niille, joilta puuttuvat sopivat silmät. – Nyt on hiljaiseloa, maassa on lama. – Uudistustyö on ollut ammatillisesti antoisaa. Löytty. Martti oli helposti lähestyttävä ja sydämellinen ystävä. Hän kasvoi kiinteästi rukoilevaisliikkeessä Eurajoen kristillisessä opistossa, jonka johtajana hänen isänsä toimi. DAnIEllE MIETTInEn KuOllEET Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan seurakuntaneuvosto on valinnut Tampereen Hervannan aluekappalaisen Jukka Lehdon johtavan sairaalasielunhoitajan virkaan. Rovasti Martti Antola oli pidetty johtaja ja seuramies. Siionin virsien uudistustyö on ollut muusikon viime vuosien suuri urakka ja ilonaihe. Lopussa oleva nimiluettelo, julkaistut kirjat ja näytelmät sekä saadut palkinnot ja kunniamaininnat kertovat runsaasta tuotannosta sekä lukuisista ystävistä ja ohimennenkin tavatuista tunnetuista ihmisistä, pari presidenttiä mukaan lukien. Kummeikseen Jaakko sai Tiina Ikosen, Siru ja Rami Virlanderin sekä Fisch Lászlón ja Fischlné Vékey Gabriellan. Jaakko Samuli syntyi 23.10.2015. Lehto aloittaa tehtävässään toukokuun alussa.. pERhEuuTIsET nIMITyKsET lastenkirjailija muistelee Kirjailija Maijaliisa Dieckmannin muistelukirja Kirja ja lettupannu on mielenkiintoinen ja elämänmakuinen. Antolan työuran aikana Turun kristillisestä opistosta muodostui yksi suurimmista, moderneimmista ja vaikutuksiltaan merkittävimmistä kansanopistoista Suomessa. Jukka Lehto on aiemmin toiminut noin 20 vuotta seurakuntatyössä Tampereella sekä noin 15 vuotta soSonkajärven seurakunnan uusi kirkkoherra Helena Nykänen asetetaan virkaan sunnuntaina 31.1. Esiintymiskeikkoja Löytty tekisi mielellään enemmän. Tätä vapaa-ajattelijat eivät mitenkään voi ymmärtää. maaliskuuta 1952. Turun kristillisen opiston rehtoriksi hänet kutsuttiin kymmenen vuotta myöhemmin. Suomalaisen koulutustason noustessa oli kansanopistoja kehitettävä. Uudistamiseen kuuluivat myös opistojen rakennuskannan laajentaminen ja korjaaminen. Antolan johdolla Turussa kehitettiin ammatillista koulutusta ja rakennettiin kansainvälisiä hankkeita ja yhteyksiä. KOTIMAA 17 2 8. Hän toimi lukuisissa yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä muun muassa Ekumeenisten akatemioiden liitossa, Kansanopistoyhdistyksessä, Turun NMKY johtokunnan puheenjohtajana ja Kankaanpään opiston johtokunnassa. Hän on perustanut veljiensä Sakari Löytyn ja Mikko Löytyn kanssa bändin Velj. Ensiesiintyminen on luvassa aprillipäivänä Tampereen Lielahden kirkossa – jos on. Olen oppinut kirkkohistoriaa, hymnologiaa, teologiaa ja mystiikkaa. Hänen työnsä painottuu Kanta-Hämeen keskussairaalassa tehtävään työhön. 2 01 6 – Jatkan musiikin tekemistä niin kauan kuin jaksan ja osaan, kirkon kulttuuripalkinnon eilen vastaanottanut Jaakko Löytty lupaa. Avioliitto itäsaksalaisen Christianin kanssa on tuonut monikulttuurisuuden lähelle. Kuuluuko uudistetuissa virsissä vielä Kristuksen veren ääni. Sonkajärven kirkossa. Tapio Kujala, Esko Laine, Pentti Lemettinen TApIO KujAlA EsKO lAInE pEnTTI lEMETTInEn Kirjoittajat ovat Martti Antolan ystäviä ja työtovereita nen mielestään kulttuurimme varjo ja yhteisen elämämme tappio. Sujuva ja värikäs kielenkäyttö sekä kyky kuvailla pieniäkin asioita tarkasti ja hauskasti, ilahduttaa myös tässä muistelukirjassa. Tämmöinen karvapää uros saa veisata sydämensä kyllyydestä, että pääsisi taivaan haminaan ja Kristuksen emännäksi. Uudet Siionin virret on tarkoitus ottaa käyttöön Nilsiän herättäjäjuhlilla vuonna 2017. Sama rakkaus välittyi vastavuoroisesti Kaijan ja lasten huolenpidossa Martista. Tämä oli ominaisuus, joka auttoi meitä muita näkemään hänessä inhimillisen ja suuren ihmisen. – Sanat ja sävel johtavat yhdessä tasolle, josta näkee paremmin. Antola teki merkittävän ja keskeisen elämäntyönsä suomalaisten kansanopistojen, erityisesti herännäisopistojen, piirissä. 211 s. Myös kirjailijan oma elämä on tarinan arvoinen. lEEnA hIETAMIEs Maijaliisa Dieckmann: Kirja ja lettupannu. Kirkkoherra Marja Heltelä kastoi hänet Huopalahden kirkossa neljäntenä adventtisunnuntaina. Hän oli syntynyt Tuusulassa 18. Kirjan lukujen alussa on poimintoja Dieckmannin kirjoista. Tästä toimesta hän jäi eläkkeelle 2006. Kysymys hymyilyttää Löyttyä. tammikuuta pitkään sairastettuaan. – Eihän aprillipäivänä voi tietää, onko keikkaa, mies myhäilee. 1 . Hän toimii Herättäjä-yhdistyksen aluesihteerinä ja on siinä ominaisuudessa mukana uudistuksen tekstityöryhmässä. Yksi Antolan perheen lempivirsistä oli Mua siipeis suojaan kätke. Nuorena pappina, vuonna 1978, Antola valittiin Lapinlahdella toimivan Portaanpään kristillisen opiston rehtoriksi. Virren kuvaamaa anteeksiantoa ja suojaa tapahtumarikkaan suurperheen arjessa tarvittiinkin. Tai sitten on niin paljon muuta tarjontaa, ettei meikäläiselle ole tilaa. Kiitollisina Maikki Viljanen-Pihkala, Panu Pihkala ja Paavo. – Kyllä se siellä huutaa. Cultura Oy 2015
Uskonnon lukutaitoa pitäisi lisätä muun muassa ulkoministeriössä ja ulkomailla toimivissa kansalaisjärjestöissä. Maallikkosaarnaajiksi tullaan kaiketi tavalla, mikä aktina lienee analoginen papin ulkoiselle vokaatiolle. Koska meillä on virka. Sitä vain ei kutsuta siksi. Sanaa lähetystyö käytetään merkitsemään eri asioita. Ensimmäisen suomenkielisen tähän teemaan keskittyvän kirjan mukaan uskontojen ja uskonnollisuuden merkitystä ei aina ymmärretä, tai se ymmärretään väärin. Kirjan lopussa olevat kymmenen teesiä kertaavat ytimekkäästi teoksen perusajatuksen. Lähetysseura ei myöskään tahdo häivyttää kristillistä taustaansa. Jos mainitut suurimmat lestadiolaiset liikkeet omaperäisine opillisine katsantoineen ilmestyisivät kirkonmäelle nyt tyhjästä, kirkko ehkä ryhtyisi niiden kanssa ekumeenisiin oppikeskusteluihin. Lisäksi on syytä muistaa, että monen uskonnon sisällä erot ovat suurempia kuin eri suurten uskontojen välillä. MArI TeInIlä Uskonto ja kehitys. Kirjan luvut käsittelevät muun muassa uskonnollistaustaisia avustusjärjestöjä, altruismia, uskontoa ja valtaa sekä Suomen Lähetysseuraa ”yhden identiteetin, mutta kahden kielen” näkökulmasta. Näkökulmia suomalaiseen kehitysyhteistyöhön ja -tutkimukseen. Näin on näillä lumilla käynyt esimerkiksi puhuttaessa luterilais-katolisesta ekumeniasta. Hyvään lopputulokseen vaikuttanee taitavan toimittajan lisäksi se, että artikkelien kirjoittajat tapasivat toisiaan ja keskustelivat teksteistä jo luonnosvaiheessa. Ikävä kyllä on jälleen sanottava, että sekä esikoisettä vanhoillislestadiolaisuudessa esiintyy teologisia linjauksia, jotka ovat ristiriidassa luterilaisen tunnustuksen kanssa. Lopputulos on raikkaita näkökulmia tarjoava, ajankohtainen tietokirja. Kun sitten esikoislestadiolaisuuden eräiden johtomiesten mopo on karannut käsistä maallikoiden toimittamien ehtoollisten ja kasteiden myötä, on taas mentävä ytimiin: miksi luterilaisen kirkon tunnustuksen mukaan todella vain pappi jakaa sakramentteja. On totta, että Uudessa testamentissa ei puhuta pappeudesta aivan siinä mielessä, kuin sellainen nykykirkoissa on. Kirjan tekstit osoittavat, että ne ovat sitä molempia. Ja virka se on lestadiolaisillakin. Tämä kirja on myönteinen poikkeus. Yksi kysymyksistä kuuluu, ovatko uskonnot kehityksen jarruna vai mahdollisuutena. Uuden testamentin kirjeitä lukiessa on silti selvää, että virka kirkossa on ollut alusta pitäen. Mutta toisessa mielessä kyse voi olla väistämättömästä kehityksestä. 230 s. Jos suurimmat lestadiolaiset liikkeet ilmestyisivät kirkonmäelle nyt tyhjästä, kirkko ehkä ryhtyisi niiden kanssa oppikeskusteluihin. 2 01 6 kolumni jussi rytkönen Haluttiin tai ei, moni kirkon, teologian tai ekumenian ympärillä vellova keskustelu kytkeytyy enemmän tai vähemmän kirkon virkaan. Eri kirjoittajien artikkeleista koottu tietoteos onnistuu harvoin olemaan luettava. Siksi uskonnon merkitystä koskevassa keskustelussa pitäisi välttää harhaan vievää yleistämistä. Uskonnollisuus ei sulje pois kiinnostusta kehitysyhteistyöhön. Seurakunnan piispaksi, vanhimmaksi tai diakoniksi valittiin ja valtuutettiin. Yhdessä mielessä esikoislestadiolaisuuden irtiotot kuvastavat kirkon sisällä kasvavaa tyytymättömyyttä kirkon johdon liberaaleiksi koettuihin linjauksiin. Jotakin on silti tehtävä ja piispat ovat tehneetkin. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on teologisesti ahtaalla eräiden sen sisällä syntyneiden liikkeiden kanssa. Kirja muistuttaa, ettei mikään kehitysyhteistyö ole arvovapaata. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Ulkoministeriön rahoittamasta kehitysyhteistyöstä pitäisi puhua uskonnosta vapaalla kielellä, mutta samalla osa tukijoista odottaa uskonnollisen kielen käyttöä. 2015. Tohtorikoulutettava Maria Palmusaaren kirjoittama osuus valottaa Lähetysseuran paineita kertoa omasta työstään eri painotuksin. Älä ohita uskontoa Uskonnon lukutaitoa pitäisi lisätä ulkoministeriössä ja ulkomailla toimivissa kansalaisjärjestöissä. Ovathan painotukset erilaisia jo luterilaisen kirkon eri lähetysjärjestöillä. On silti muistettava, että nämä herätysliikkeet eivät ole opillisissa kysymyksissä aivan yhtenäisiä. 18 KOTIMAA 2 8. KIrJA Akatemiaprofessori Elina Vuolan toimittama teos Uskonto ja kehitys esittää näkökulmia uskontojen roolista kehityksessä ja kehitysyhteistyössä. 1 . Teos koostuu asiantuntija-artikkeleista pääasiassa kristinuskon näkökulmasta. Näkökulma kirjassa on sekä paikallinen että yleinen, käytännöllinen ja teoreettinen. Nyt lähetystyö-sanaa käytetään usein liian kapeassa tai jopa harhaanjohtavassa merkityksessä. Palmusaaren mukaan ”Lähetysseuran rahoittajat voidaan jakaa kahteen ryhmään: uskonnolliseen ja kehitysyhteistyöstä kiinnostuneeseen.” Tähän voi väittää vastaan, että osa rahoittajista on yhtä aikaa molempia. Nyt keskusteluista on käytettävä jotakin muuta nimeä. Virasta voitaisiin aloittaa. Teesit väittävät muun muassa, että uskonnot voivat vaikuttaa kehitykseen sekä myönteisesti että kielteisesti, uskonnolliset yhteisöt ovat avainroolissa kehittyvissä yhteiskunnissa ja uskonnon lukutaito on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Siksi tämän sanan sisältö ja merkitys pitäisi päivittää, kuten Lähetysseuran ulkomaisen työnjohtaja Rolf Steffansson sanoi kirjan julkistamistilaisuudessa. Toimittanut Elina Vuola. Näin onnistuttiin karsimaan turhat päällekkäisyydet. Ehtoollisyhteyden puuttumisen yksi syy on kysymys oikeasta virasta. Uskonnon merkityksessä voi olla suuria vaihteluita myös paikallisesti. Opetus seurakunnasta, sakramenteista ja – yllätys yllätys, virasta – on ristiriidassa sen kanssa, mitä Augsburgin tunnustus ja muut tunnustustekstit sanovat
Lääketehtaan johtajatarta Mrs Swansonia ( Päivi Nisula) taas maine ja pörssikurssit. 2 01 6 OOpperA KIrJA KulTTuurIKulMA D aniel ( Markus Nykänen) istuu yksinäisyydessä vuorimaisemassa ja pesee käsiään kuin Pilatus. Hänen kehittämänsä lääke tuhoaa parhaillaan tuhansien ihmisten psyykettä. Kirjaston verkkosivulla on mainittu nimeltä lehdet, joiden tilaus kirjastoon on vuonna 2016 lopetettu. Tehtaassa työskentelevät yhä lääkkeen kehittäneet tohtori Hackert ( Jaakko Kortekangas) sekä tutkija Aurelia ( Marjukka Tepponen). Suomen Kansallisoopperan tilaama Indigo on scifiä, rockia ja mitä kauneinta oopperaa Verdin ja Puccinin tyyliin. KOTIMAA 19 2 8. Ja millaisia muistoja tällä ystävällisellä, sivistyneellä miehellä, isällä ja isoisällä onkaan hoivakodissa muisteltaviksi! Atkinson on perehtynyt toisen maailmansodan arkistoihin ja kuvaa nuorten lentosotilaiden pommituslentoja Saksan ylle tavattoman uskottavasti, vieden lukijat Halifax-koneiden jylinään ja ilmatorjunnan tuleen – sekä unohtumattomaan toveruuteen. Kansalaisten huono tilanne ja lääkekokeen takia puolisonsa menettänyt Myrna ( Mari Palo) saavat Danielin lopettamaan käsien pesun ja lähtemään tehtaalle. Ensinnäkin, asian harrastajat ovat varmasti tajunneet lukea esimerkiksi Kirche und Kunstia, mutta kuinka monta heitä on vuoden mittaan ollut. Etualalle Atkinson nostaa yksilöt, jotka elävät arkea ja rakastavat toisiaan. Keskeneräisen tuntuisesta lopusta huolimatta huippusolistien, kuoron ja orkesterin musiikillisesti täydesti toteuttama Indigo jää vahvasti plussalle. Koe pitää vaarallisuudestaan huolimatta uusia. perjantaina kantaesitetyssä oopperassa Lääkeyhtiö CoOpCo lanseeraa markkinoille psyykettä manipuloivan lääkkeen, joka mahdollistaa jopa kuolemattomuuden. Oopperoiden juonille on tyypillistä pieni horjuvuus. 1 . Toinen näkökulma on suru. Lista on pitkä ja yllättävä kahdestakin näkökulmasta. Joukossa on myös teologisia ja kristillisiä lehtiä, kuten Etsijä, Forum Katolische Theologie, Diaconia, Ikonimaalari, The Journal of Septuagint and Cognate Studies, Kerygma und Dogma, Kirkkomusiikkilehti, Kunst und Kirche, Kyrkans Tidning, Religion and Human Rights ja Religion och Livsfrågor. TuIJA TIIHOnen Kate Atkinson: Hävityksen jumala. Ikävä kyllä Helsingin yliopiston kirjasto ei ole ainoa tämän maan kirjasto, joka on etsinyt säästöjä lakkauttamalla lehtitilauksia. Indigolla on oikeastaan kolmaskin säveltäjä. Sivistykseen kuuluu lukea lehtiä. Kustantamo S&S 2016. Vain viikkoa aiemmin tiedotusvälineet uutisoivat Ranskassa tehdystä epäonnistuneesta lääkekokeilusta, jonka seurauksena kuusi ihmistä joutui sairaalaan neurologisten oireiden takia. Kaisa Kattelus. Netti korvaa paljon, mutta ei kaikkea. Suom. Todennäköisesti ei monta. Propagandaministeriä ( Koit Soasepp) huolettaa joukkojensa kunnon huonontuminen. Loppusanoissaan kirjailija kertaa faktoja: liittoutuneiden pommituksissa kuoli puoli miljoonaa saksalaista ja 55 000 ilmavoimissa palvellutta brittiä. Indigo osuu silti valitettavan ajankohtaiseen aiheeseen. Ei, vaikka loistava Marjukka Tepponen tekee loppuun saakka parhaansa. Säveltäjinä ovat selloilla heviä veivaavan Apocalyptica-yhtyeen Perttu Kivilaakso ja Eicca Toppinen. 494 s.. Teddy rukoilee ja koskettaa jänisriipusta kuin pyhäinjäännöstä ennen jokaista lentoaan. Seitsemän vuoden jälkeen kauheat sivuvaikutukset tulevat esiin: ihmiset muuttuvat täriseviksi, kohta kuoleviksi hermokimpuiksi. Vaan mitenkä on nyt, kun tilauksia on lakkautettu. Tällä kertaa näkökulma on pommikoneen lentäjän, Toddin perheen Teddyn, jonka sodassa katoamisen suruun edellinen kirja päättyi. Loppu onnistuu yllättämään. Myös sellaisia, joita ei tiennyt olevankaan. Atkinsonin päähenkilöt ovat menettäneet uskonsa Jumalaan viimeistään sodan myötä. Kirjan henkilöt pohtivat kuin ohimennen suuria kysymyksiä sodan oikeutuksesta. tammikuuta Ihminen ei voi hallita, ei itseään, ei kuoleman jälkeistä elämää. Libretosta eli jutun juonesta vastaa Sami Parkkinen. Heistä yksi kuoli. Nyt kirjailija antaa hänen jatkaa elämäänsä lähes satavuotiaaksi asti. Hävityksen jumala palkittiin juuri vuoden parhaana romaanina Costa Book Awards -palkinnolla, kuten myös vuoden 2014 sisarteos. AnnMArI SAlMelA Ooppera on katsottavissa Yle Teemalta 30. Ihminen ei voi hallita, ei itseään, ei kuoleman jälkeistä elämää. Nykyoopperoissa se on yleensä timanttia, vaan nyt on tyytyminen raakatimanttiin. S A k A r i V ii k A YlI 600 TIlAuSTA MenI Helsingin yliopiston kirjasto on ollut paikka, josta löytyy lehti kuin lehti. Hävityksen jumala on sisarteos pari vuotta sitten ilmestyneelle Elämä elämältä -romaanille, joka kuvasi vaikuttavasti Lontoon pommituksia toisessa maailmansodassa. Lakkautettu lehtitilaus on merkki sivistyksen ja tiedonhalun katoamisesta tai ainakin muuttumisesta. Vilppu Kiljunen on ohjannut teoksen taidokkaasti Sampo Pyhälän lavastusja videosuunnittelun ja Jussi Kamusen valojen vahvistamana. Musiikki hersyy romantiikkaa ja aarioita, komeita ensemblejä ja rouheita kuorokohtauksia. OllI Seppälä Sodan hävittämät elämät Brittikirjailija Kate Atkinson on kirjoittanut tähän asti parhaan romaaninsa. Sota ja kuoleman läheisyys jäävät kuitenkin kirjassa taustalle. Taikausko kukoistaa onnenkapineina ja rituaaleina. Kaikkiaan lakkautettiin noin 630 lehtitilausta, joista valtaosa ulkomaalaisia ja tieteellisiä lehtiä. Myös natsi-Saksan pahuutta vastaan taistelleet liittoutuneet palvelivat hävityksen jumalaa kylväessään tuhoa siiviilien niskaan. Teoksen seuraaminen on intensiivistä, pienistä eri osa-alueista tapahtuvista notkahduksista huolimatta. Kun kokeessa siirrytään mielen syvyyksiin ja Indigo-tasolle, homma horjuu niin, ettei juonesta oikein saa kiinni. Ooppera on sopivasti rock ja tavoittaa varmasti uudet yleisöt, jotka saadaan koukkuun porttiteorian avulla: tänään Indigo, huomenna Verdi ja Puccini. Myös katsottavaa riittää. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on sovittanut musiikin mitä taidokMielen salaisuuksissa Daniel (Markus Nykänen) on valmis vaaralliseen testiin Aurelian (Marjukka Tepponen) auttamana. kaimmin orkesterille, kuorolle ja solistien tueksi, alkuperäistä intentiota rikkomatta. Kirjasto on ollut oiva paikka altistua uusille näkökulmille. Kalle Kuuselan puvut, Antti Murron äänisuunnittelu ja Reija Wäreen koreografiat ovat yhtä oleellisia elämyksen osia. Säveltäjistä Perttu Kivilaakso on elänyt lapsesta asti oopperoiden maailmassa, ja se kuuluu. Henkilön pitäisi päätyä syvimpään tajunnan tilaan, indigoon, jotta vastalääke voitaisiin tehdä
Haluan Saman pöydän ääreen LOunAS Alaikäiset turvapaikan hakijat ja seurakunnan vapaaehtoiset valmistivat itämaisen aterian Espoon Leppävaarassa. – Tämä on tuttua ruokaa kotoa. – Halusimme tehdä jotain yhdessä näiden nuorten kanssa. Pelätään eikä tiedetä, miten voisi ottaa kontaktia. Tämä on erinomainen tapa, ateriasta nautiskeleva Antti Viitasaari pohdiskelee. Nalin Mohammed ja pääkokki Hannu Laaksonen keittiössä. Luulen, että monet suomalaiset ovat ymmällään ja hämmentyneitä turvapaikanhakijoiden tilanteesta. Aterian tuotto käytetään alaikäisten turvapaikanhakijoiden hyväksi Kirkon Ulkomaanavun kautta. 2 01 6 T ammikuisena perjantai-iltana Espoon Kilonpuiston koulun kotitalousluokassa palaa valot, rehtorin luvalla. Tapasimme kirjastossa, Jabar kertoo. Suomessa neljä vuotta asunut kurdi Ranja Davot toteaa makujen olevan tuttuja niin hänelle kuin Arianille, 10, Imarille, 3 ja Simelille, 1. – Hienoa, ettemme pelkästään auta näitä nuoria vaan voimme myös tehdä jotain yhdessä. Jewan Abdo, Hilda, Samer, Bahira, Sedra, Nalin Mohammed ja Vinda esittelevät 16 ruokalajin kattausta Lähi-idän herkkuja. Syyrialaiset vas. Äitini on opettanut minua kokkaamaan, kertoo irakilainen Jabar, 17. – Hyvä, hyvä, hyvä. Tämä on varmaan sellainen tapa, miten ihmisiä voidaan kotouttaa. Yhdessä syömisessä on minusta jotakin ihan kristillistä, lastensa, Oonan, 10, Inkan, 7, ja Ainon, 5, kanssa seurueeseen liittynyt Pia Härkönen kiittelee. KuVAt: KAroLiiNA EK Naapurit vas. Työn alla on 150 hengen itämainen ateria, joka tarjoillaan seuraavana päivänä Leppävaaran kirkolla. Illan aikana valmistuu muun muassa jugurttipohjaista raita-kastiketta, tabouleh-salaattia, papusalaattia, hummusta, falaveleja ja kuusi pellillistä baklava-leivonnaisia. Kun ensimmäiset ruokailijat saapuvat, Jabar ja muut pojat tarjoilevat keiton pöytiin. Pääkokkina toimii koulun kotitalousopettaja Hannu Laaksonen. Suomi, Arabia, hyvä maa. Ajatus hyväntekeväisyysateriasta syntyi viime lokakuussa Leppävaaran seurakunnan järjestämän, pakolaisuuteen liittyvän tapahtuman kahvipöytäkeskustelussa. Viitasaaren kanssa aterialle saapui saman taloyhtiön kaksi äitiä lapsineen. Suomesta turvapaikan saanut syyrialainen Jewan Abdo sekä vaimonsa Nalin Mohammedin suunnittelivat Laaksosen ja tutun syyrialaisrouvan kanssa 16 ruokalajin menun. Kun puhun suvaitsevaisuuden ja rakkauden puolesta, minun on elettävä kuten opetan, Ulla-Maija Mannisenmäki perustelee. Sanotaan kiitos ja ole hyvä. – Suomalaisiin ei ole helppo tutustua. – Tässä meillä on elämämme tilaisuus näyttää, millaista kristinusko on käytännössä. Ateria on juuri sellainen asia, joka yhdistää, seurakuntaneuvostossakin vaikuttava Laaksonen kertoo. Kauhan varressa on viime kesän ja syksyn aikana Suomeen saapuneita nuoria turvapaikanhakijoita ohjaajansa kanssa, aikuisia turvapaikanhakijoita, Suomeen asettuneita syyrialaisia, vapaaehtoisia seurakuntalaisia sekä seurakunnan työntekijä. – Pidän ruoasta ja tämä on erinomaisen hyvää. 1 . auttaa suomalaisia tuntemaan arabialaisia tapoja, Jewan Abdo, kolmen lapsen isä, sanoo. 20 KOTIMAA 2 8. Avuksi on tullut muutama aikuinen turvapaikanhakija ohjaajineen sekä aterian valmistukseen osallistuneet syyrialaiset. Seesaminja auringonkukan siemenillä kuorrutettu vehnäinen tarjoillaan alkuruoan, aamulla keitetyn linssikeiton, kanssa. Olen saanut yhden ystävän Helsingistä. Kokkaus jatkuu seuraavana aamuna Leppävaaran kirkolla. Hunajalla maustettu taikina paistetaan leiväksi. SAnnA TAKALA Haluan auttaa suomalaisia tuntemaan arabialaisia tapoja.. oona Härkönen, Arian, ranja Davod, Aino, Pia Härkönen, inka sekä Antti Viitasaari nauttivat ruuasta. Ujot hymyt vaihtuvat. Tekemisen kautta syntyy luonteva kohtaaminen