vu os ik er ta 00 43 59 5– 20 –1 3 Muonion vanhin mies Aarno Muotka, 96, on nähnyt ison osan Muonion kirkon 200-vuotista historiaa 12 Arkkipiispa: On kipeä asia, että kirkot ovat kiinni Seurakunnat tuovat nyt ruokaa kotioville Erämaan erakoilta henkistä apua karanteenissa oloon. maaliskuuta 2020 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Li is a Ku itt in en 11 5. 4 5 20 N:o 12 / 27
3 Oletko jo oppinut jotain uutta myötätunnosta. Kirkastamalla arvojamme voimme tehdä jatkossa tietoisempia valintoja. Kasvokkainen kohtaaminen on tutkimusten mukaan aina ainutlaatuista. – Korona katkoo paljon. Tällöin kuvaan tulee taas myötätunto, toisen näkeminen, vaikkei asiaa voi muuttaa. Jos hoitoa joudutaan rajaamaan, kyseessä voi olla oikeudenmukainen ratkaisu, joka on silti äärettömän raskas kaikille osapuolille. – Voimme pohtia, mikä on tuntunut nyt arvokkaalta ja mitä olemme kaivanneet. Lisäksi myötätunnon huippuhetkiä ovat usein juuri arkiset kohtaamiset. viime ajat ovat opettaneet hänelle myötätunnosta kauniita ja pelottavia asioita. Mutta nyt, jos koskaan, järjestöt tarvitsevat varsinkin omien jäsentensä kaiken tuen. Etäisyys toisiin on nyt myötätuntoinen teko. Jos kriisi pitkittyy, voi yhdistyskentällä ikävä kyllä alkaa pudotuspeli. Kirkollisessa diskurssissa ensimmäisenä pulaan ovat joutuneet monet maamme kristillisistä järjestöistä. Professori Anne Birgitta Pessi tutkii myötätuntoa. Voi pohtia, mitä tunteita minussa herää ja miksi. Sellaista on evoluutio. Omissa taloushuolissaan painiva kirkkokaan ei paljon järjestöjä voi tukea. MeRi tOivanen ”Kriisissä myötätunnon pariksi tarvitaan oikeudenmukaisuutta” Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori anne Birgitta Pessi on myötätuntotutkija. Tilanne tarjoaa mahdollisuuden myötätuntoon myös itseä kohtaan. Kriisiaika tuo esiin myötätunnon mahdollisuudet ja uhat. Asiasta kertoo tämän lehden sivuilla 8–9 oleva Heikki Salmelan kirjoittama juttu. – Olen, sekä kaunista että pelottavaa. Sopeutuvimmat säilyvät. Yhteisöjen sisäänpäin kääntyminen kääntyy usein toisia vastaan, mutta korona saa meidät kääntymään sekä lähelle että kauas. Kriisissä palkitaan ne järjestöt, jotka ovat pitäneet yhteyttä omaan kenttäänsä ja halunneet kuulla kansan ääntä. Jälkimmäisen seuraukset maailmassa näkyvät parhaassakin tapauksessa tämän ja ensi vuoden aikana konkurssin tehneinä yrityksinä ja lisääntyneenä työttömyytenä, vaikka kriisi synnyttää myös uutta taloudellista toimeliaisuutta. Niille voi lahjoittaa ja niiden tuotteita hankkia verkkokaupoista. Spontaani apu nousi nopeasti esiin. Ihminen rahoittaa kyllä sitä, minkä kokee omakseen ja tärkeäksi. Myötätunnon haaste on tässä tilanteessa sekin, etteivät kaikki noudata riittävästi ohjeita. 4 Mitä tästä kaikesta voi jäädä käteen. Samalla huomaan kapeilla metsäpoluilla pelkääväni, että joku tulee liian lähelle. 1 Millaisia mahdollisuuksia koronakriisi tarjoaa myötätunnon osoittamiseen. aluksi | viikon henkilö | ”Paha, raskas, vaikea vaelluksemme aika” J o nyt on selvää, että koronaviruspandemia aiheuttaa pitkän ja syvän inhimillisen ja myös taloudellisen kriisin. Yksi tämän karmean asian arvokas hedelmä on, että se sekä avaa että sitoo yhteen. Koronakriisistä selvitään aivan varmasti. Kristillisten järjestöjen tilanteet eivät ole samanlaisia. – Karanteeniolosuhteet antavat mahdollisuuden kääntyä toisiin ja itseen. 2 Millaisia ovat myötätunnon esteet nyt. Tuntuu hurjalta pelätä toista ihmistä jo kaukaa. Moni on pitänyt ihmisiin yhteyttä enemmän kuin yleensä ehtii. Siihen asti joudutaan veisaamaan virttä 365: ”On paha, raskas vaikea, vaelluksemme aika.” JuSSi Rytkönen Artikkelitoimittaja tähyilee horisontin taakse. Kaunista on ollut yhteyden kirkastuminen. – Tilanteen kriisiytyessä pahemmin myötätunto ei riitä, vaan se tarvitsee parikseen oikeudenmukaisuuden. Niissä on edessä yt-neuvotteluja ja lomautuksia. Myötätunto on kehollisempaa kuin huomaamme. | Kuva: Jukka Granström anne BiRgitta PeSSi Kirkkososiologian professori, hyvinvointisosiologian dosentti KOTIMAA | 27.3.2020 2
Kuinka syvää on yksinäisyys palvelutalossa, jonka asukkaita saa tervehtiä vain ikkunan takaa. KoTiMaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien liiton jäsenlehti iSSn 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Matti Koli Myyntijohtaja: Otto Mattsson lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Mielessäni pyörivät kysymykset, omani ja toisten. Asiapohjainen tieto on parasta torjunta-ainetta epävarmuuteen. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Seurakuntien omat jumalanpalvelukset verkossa ovat tärkeää palvelua, mutta kaikilla seurakuntalaisilla ei ole niihin pääsyä. Metsän varjoissa suuri puu oli kaatunut, irronnut maasta juurinen. Esimerkiksi perjantaisin ja lauantaisin suorana lähetettävän Yle Olohuoneen tarkoituksena on kutsua ”koko Suomi viettämään yhdessä tunnelmallista koti-iltaa”. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 27.3. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Niistä ensimmäinen korostaa sitä, että yhtiön tehtävä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisioja radio-ohjelmisto jokaisen saataville. Suuressa perheessä tapahtuu joka päivä jotakin riemastuttavaa. Lapsen herttainen sana tai kummallisen syvällinen kysymys, perheenjäsenten keskinäinen rakkaus, oma mielikuvitusmatka lypsyjakkaralta tai elämysten ja askareitten kokoaminen iltamyöhällä, kun muut jo nukkuvat. Sunnuntaina aurinko oli kirkas. Tätä tehtävää Yleisradio on hoitanut esimerkillisesti sekä radiossa että televisiossa. Nytkö minä kuolen. ?. Niitä kuunnellaan nyt erityisen herkällä mielellä. Näissä poikkeusoloissa julkista lisäpalvelua on sekin, että Yle lähettää jatkossa televisiojumalanpalveluksen joka sunnuntai. Yleisradiota koskeva laki määrittelee Ylen julkisen palvelun tehtävät. Maaperästään revitty elollinen, joka ei ymmärrä, mitä tapahtuu. nostin katsettani. Ajantasaista ja todenmukaista tietoa välittävät tiedostusvälineet vaikuttavat keskeisesti yhteiskunnan toimintaan. Lisäksi Yle Areenan runsas tarjonta palvelee mahdollisuutta irrottautua hetkeksi koronan tuomasta todellisuudesta. Kuin nostaen kätensä pystyyn: en ymmärrä tästä mitään, en voi tälle mitään. KOTIMAA | 27.3.2020 3. Koronan myötä asiallisen uutisoinnin merkitys on vain kasvanut. Meri ToiVanen Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. Entä jos romahdan. Olen kuin tuo puu, ajattelin. Yleisradion julkisen palvelun tehtäviin kuuluukin tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä. Selviävätkö läheiseni. Millaisiin tehtäviin sijoitetaan hoitajana työskentelevä perheenjäsen. Yle on pystynyt nopeassa ajassa ottamaan käyttöön uusia ohjelmaformaatteja tuottamaan tuoretta viihteellistä ohjelmaa. Asiallinen tiedonvälitys on yksi keskeisistä vakauttavista tekijöistä kuluttavissa olosuhteissa. Myös hartausohjelmien tarjonta kuuluu Ylen lakisääteisiin tehtäviin. Millä ostaa ruokaa, kun toivo tulevien kuukausien tuloista meni hetkessä. Nämä asiat tekevät elämästä juhlaa, sanoo tutuksi tullut pakinakirjoittajamme, emäntä Eila Maria Väätäinen, jonka perheestä Nilsiän Lastulahdessa, on ilo kertoa. Ihmiset kävelivät rantareitillä päättäväisinä ja vieraalla tavalla vakavina. Ylistysvirsi viriää arkipäivänkin loputtoman touhun keskellä. Verovaroin kustannettavan Yleisradion yhteiskunnallinen merkitys on vain korostunut poikkeusaikana. Yleisradion merkitys näissä poikkeusoloissa on kasvanut myös muuten kuin uutisten välittäjänä. Kevättaivas oli niin viattoman sininen, että näytti siltä kuin se ei tietäisi maailmanlopustamme mitään. Mielialojen kohottamiseksi ja itsensä sivistämiseksi ihminen tarvitsee kaikkina aikoina, mutta erityisesti poikkeusaikoina, muutakin kuin uutisia. Miten reagoi lapsi, jonka vanhemmat uppoavat päivästä toiseen etätöihinsä. Kuin huutaen: Jumala, kaiken Luoja, sinussa on kaikki toivo, mitä meillä on. Kotimaa 27.3.1970. Taivasta kohti kurkottivat kymmenet puut. Yleisradio palvelee esimerkillisesti K orona-aika luo epätietoisuutta ja syö jokaisen voimavaroja. 1970 Mari Teinilä päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. Missä olemme puolen vuoden päästä
Pelottavalta hänestä tuntuu se, mitä arvaamatonta ja vakavaa yhteiskunnallisen elämän kannalta seuraa siitä, jos nykytilanne pitkittyy. Yhteiskunnan polarisoitumisesta puhuttiin vielä muutama viikko sitten. – Muistetaan olennainen: huolehditaan henkilömäärästä, etäisyydestä ja turvavälistä ja vältetään matkustelua, Luoma sanoo ja muistuttaa, että Tästä päästään yli poikkeusolot | Turussa kadut näyttävät hiljaisilta niin kuin poikkeustilaan joutuneessa maassa muutenkin. – On tärkeää osoittaa, että kirkko pystyy toimimaan poikkeusoloissa, jopa näin poikkeuksellisissa. Turvallisuudesta ja tartuntojen ehkäisemisestä on kuitenkin ehdottomasti huolehdittava. Varjoihin kätkeytyvä kuolemanpelko hiipii mieliin sitä mukaa, kun uutisia koronakuolemista kuullaan. Pandemian ja poikkeustilan ohessa eletään myös paaston aikaa. Paastonaika taas kertoo voimakkaasti siitä, miten meidän Herramme on kokenut tämän ja tietää, miltä meistä tuntuu, Luoma sanoo. Edelleen kirkon työntekijät siunaavat hautaan, vihkivät ja kastavat. – Luotan kuitenkin siihen, että niin kirkko kuin yhteiskuntakin pystyvät pääsemään tästä yli, kun pandemia on ohi. – On myös ikuinen elämä. Tulevaisuudessa arkkipiispa toivoo, että osattaisiin katsoa paremmin raja-aitojen yli – Jospa tämä auttaisi meitä näkemään toinen toisemme saman planeetan asukkaina. Monia huolestuttaa kuitenkin, saako itse tartunnan tai tartuttaako muita ja millaisia ohjeita pitäisi noudattaa. – Meidän elämämme asiat ovat paljon isommissa käsissä. – Koetan tietenkin ulkoilla. Entä, mitä arkkipiispa näkee pandemian tuolla puolen. Luoma on tietoinen hämmennyksestä ja muistuttaa, että tilanne on tullut tavattoman nopeasti vastaan. Pandemia iskee Luoman mukaan lujaa kirkon perusolemukseen, jonka ideana on yhteen tuleminen. Yleisohjeita on noudatettava ja niiden pohjalta tehdään paikallisia sovelluksia harkintaa käyttäen. Kirkkorakennus on ihmisiä varten. Se nostaa Luoman mielestä tärkeällä tavalla raamatunkertomuksista esiin elämän realismin. Näinä aikoina Luoma on paljon miettinyt paimenpsalmia 23: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Psalmin alku on Luomasta paradoksaalinen. Arkkipiispa muistuttaa, että pandemia syntyy luonnon omasta systeemistä, jossa viruksillakin on paikkansa. Olemme tekemisissä tuntemattoman ja voimakkaan, helposti leviävän viruksen kanssa. FreijA ÖzcAn ” Jospa tämä auttaisi meitä näkemään toinen toisemme saman planeetan asukkaina. Yhteydenpito kirkkohallitukseen, seurakuntiin ja toisiin piispoihin vie nyt poikkeuksellisen paljon aikaa. – Edes kuolema ei voi sanoa viimeistä sanaa. Jonkin muun asian kanssa askarteleminen hetken virkistää. | Kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki ajantasainen ohjeistus löytyy kirkon verkkosivuilta. Koko kirkko rakentuu ylösnousemususkon varaan, Luoma muistuttaa. Kuten presidentti on todennut, terveet ihmiset laittavat aikanaan talouden kuntoon. KOTIMAA | 27.3.2020 4. Elämän onni ei löydy sen helppoudesta vaan siitä, että Jumala on meidän kanssamme. Valtiovalta ja piispat antavat kummatkin omalla sektorillaan ohjeita, mutta kaikkiin yksityiskohtiin ei Luoman mukaan voida siltä tasolta puuttua. Rukous kulkee mukana hiljaisena huokailuna. Silti kirkon reagointi tilanteeseen näyttää minusta jopa häkellyttävän hyvältä. Se kertoo siitä, ettei elämää voi koskaan hallita täysin. Huomaan, että se on tärkeä tapa, josta saa voimaa, Luoma kertoo. – Meidän pitäisi hyväksyä keskeneräisyyden vaihe. Meillä on ammattitaitoinen, hyvä joukko, Luoma kiittelee. Senkin piirteen kanssa on kirkossa eletty. – Ajatus on, ettei minulta mitään puutu, vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa – ei sen takia, etteikö siellä olisi vaaroja, vaan sen takia, että sinä Herra olet minun kanssani. Esimerkkinä Luoma mainitsee viime sunnuntain striimatut jumalanpalvelukset, jotka näyttivät tavoittavan varsin paljon ihmisiä. Siinä on jotain sellaista oloihinsa tyytymistä, toiveikkuutta ja valoisuutta, mitä ei voi muuttaa, Luoma sanoo. Kaikki varotoimet ovat tarpeellisia, ja paljosta joudutaan luopumaan. – Meillä on varmaan maailma, joka arvostaa suoria ihmiskontakteja entistä enemmän, arkkipiispa sanoo. – Pandemia pakottaa meidät kollektiivisesti havaitsemaan, että varjot ovat osa elämää. – On kipeä asia, että kirkot ovat kiinni. Luulen, että tämä pääsiäisen tematiikka saa uusia sävyjä yhteisen vaikean kokemuksen myötä. Tästä nousee jääräpäinen toivo: jos kuolema on nujerrettu, onko mitään sellaista, mikä olisi voittamatonta. Matkustelu on minimissään ja palaverit pidetään etänä. Luoman mielestä oleellista on nyt rukoilla ihmiskunnan puolesta, että pandemia päättyisi nopeasti ja että ne, joilla on vaikeaa, voisivat kestää. Viime sunnuntaina Marianpäivän teksteissä puhuttiin siitä, miten Maria ei säästy elämän kivulta. uutiset | arkkipiispa | K oronaviruspandemia ja poikkeustila näkyvät myös arkkipiispan elämässä
Puhelimessa puhutaan aiempaa enemmän. Monilla paikkakunnilla ihmiset ovat tarjonneet apua riskiryhmiin kuuluville ruokakaupassa tai apteekissa käyntejä varten. Tuija PyhäranTa Ruoka-avun perille viemiseen uusia keinoja diakonia | Koronavirusepidemia on pakottanut keskeyttämään yhteisölliset ruokailut ja sulkenut osan elintarvikejakeluista. Myös luottotiedottomat saavat nyt avattua kauppatilin. Kotikäyntejä ja vastaanottoaikoja voidaan edelleen järjestää varovaisuusperiaatetta noudattaen. Yritysten vaikeudet ja lomautukset näkyvät suomalaisten taloudessa. Auttamisen halu on selvästi noussut, toteaa diakonian asiantuntija irene nummela Kirkkohallituksesta. – Kasvokkain tapahtuvia tilanteita vältetään, mutta niitäkään ei ole lopetettu kokonaan. Koronaviruksesta huolimatta myös diakonian arkityö jatkuu, tosin uusin menetelmin. – Yhteydenotot tulevat meille diakoniatyöhön. Ruoka-avun jakamista poikkeusolot ovat hankaloittaneet huomattavasti. Aiemmin hävikkiruokaa jakoi A-kilta omissa tiloissaan, mutta se joutui lopettamaan toimintansa. Otimme Kouvoihin yhteyttä, ja he olivat heti valmiita auttamaan. – Heitä ei missään nimessä näihin tehtäviin oteta. Seurakuntien suositut yhteisölliset ruokailut on jouduttu keskeyttämään, kertoo diakonian asiantuntija Tiina Saarela Kirkkohallituksesta. Hollolan seurakunta ei ole aiemmin toteuttanut elintarvikejakelua tässä muodossa. Vapaaehtoisiakin on tarjoutunut avuksi ruokien kuljettamiseen, mutta Kulmalan mukaan monet seurakunnan vapaaehtoisista ovat yli 70-vuotiaita. Samalla monissa perheissä kustannukset ovat kasvaneet, kun koulujen ruokailut ovat tauolla. Tiina Saarela kertoo kuitenkin, että seurakunnissa on etsitty myös uusia, vaihtoehtoisia tapoja ruoka-avun jakamiseksi. Monissa seurakunnissa ruokakasseja on viety asiakkaiden kotiovelle. Niinpä seurakunta tarttui toimeen. – Lähes kaikki Savonlinnan seurakunnan alueen kauppiaat ovat mukana. – Diakonia on aina poikkeusolojen työtä, mutta kriisin aikana on oltava entistä enemmän valmis muuntautumaan ja auttamaan niitä, jotka eivät muuten apua saa, johtava diakoniaviranhaltija Virve Valkeavuori sanoo. Osa seurakunnista on alkanut koordinoida toimintaa. Meillä on ihan loistava rinki siinä, sanoo vapaaehtoistyöstä vastaava diakoni Leea Piirainen Kouvolan seurakunnasta. Myös osa elintarvikejakeluista on tauolla tartuntariskin takia. Samalla vastaamme uuteen tilanteeseen, toteaa Diakoniatyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Tiina Laine. | korona vaikuttaa | D iakoniatyötä on seurakunnissa jouduttu järjestämään monin tavoin uudestaan koronaviruksen takia. | Kuva: Jukka Granström Koronaviruksen aiheuttaman covid-19-taudin vakavien muotojen riskiryhmää ovat erityisesti yli 70-vuotiaat. Minä sitten jaan sitä tietoa eteenpäin, kertoo diakoni jaana Valtonen Humppilan seurakunnasta. Diakoniatyöntekijät sitten välittävät viestin Kouvoille, ja he hoitavat asiakkaan kanssa asioinnin. – Humppilan Veikkojen pesisjuniorit ilmoittivat paikallisella Facebook-sivulla, että voivat auttaa kaupassakäynneissä. – Toiminta on vielä alussa, mutta kansalaisten aktivoitumista on. – Olemme suositelleet, että diakoniatyöntekijät olisivat puhelimen tavoitettavissa enemmän kuin tavallisesti, Tiina Saarela sanoo. Esimerkiksi Kouvolan seurakunta on sopinut avun järjestämisestä yhteistyössä paikallisen koripalloseuran Kouvojen kanssa. Esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymän Myllypuron elintarvikejakelu on suljettu toistaiseksi. Mutta miten hoitaa välttämättömät arjen askareet, jos kotoa ei voi poistua eikä apua saa ystäviltä tai sukulaisilta. Epidemia on lisännyt myös henkistä kuormitusta. Apua on tarjottu esimerkiksi taloyhtiöiden ilmoitustauluilla ja paikallisissa Facebook-ryhmissä. Valtioneuvosto onkin linjannut, että yli 70-vuotiaiden tulisi pysytellä kotona karanteenia vastaavissa olosuhteissa. naapuri avuksi kaupassakäyntiin KOTIMAA | 27.3.2020 5. Osa elintarvikejakeluista on jouduttu sulkemaan koronavirusepidemian takia. Kävijöitä neuvotaan pitämään jonossa kahden metrin turvaväli muihin ja koskemaan vain omaan ruokakassiinsa. – Ensin tuli shokkipysähdys, muutama päivä oli kaaosta ja sitten on löydetty erilaisia tapoja toimia, Tiina Laine kuvaa. Myös Humppilassa paikallinen urheiluseura on mukana järjestämässä naapuriapua. – Tämä lähti meidän yhteistyökuvioista seuran kanssa. Savonlinnassa kaupunki järjestää yli 70-vuotiaille laajaa asiointiapua, jota seurakunta tarvittaessa täydentää. Uudella tilanteella Laine viittaa lukuisiin muutoksiin yhteiskunnassa, jotka kasvattavat diakoniatyön tarvetta. Hollolassa seurakunta kokeilee hävikkiruuan peräkonttijakoa kirkon alaparkkipaikalla. Meillä on alueita, joista on lähimpään kauppaan 80 kilometriä, kertoo johtava diakoniaviranhaltija Mari Kulmala. Jakelua on nyt hajautettu eri pisteisiin. – Maantieteellisesti Savonlinnan seurakunta on valtavan laaja. hermannin diakoniatalolla helsingissä jaettiin viime perjantaina valmiita ruokakasseja. – Toimimme niistä lähtökohdista, joissa nyt eletään, se edellä, että kukaan diakoniatyössä ei tartuta tai sairastu itse. Tartuntariskin pienentämiseksi esimerkiksi avoimista diakoniavastaanotoista on luovuttu ja asiakkaita tavataan vain ajanvarauksella
”Vaihtoehtoisesti vainaja voidaan poikkeuksellisesti tuhkata nyt ja siunata tilanteen normalisoiduttua uurnanlaskun yhteydessä”, seurakuntien ohjeessa todetaan. ” Helsingin seurakunnat mainitsevat tuhkan siunaamisen yhtenä vaihtoehtona tämän hetken tilanteeseen. Näin säilytyspaikkoja riittää kaikille vainajille. Hautaustoimen päällikkö Risto Lehto toteaa, että omaisille tuodaan esiin erilaisia vaihtoehtoja poikkeuksellisessa tilanteessa. Tällä hetkellä tärkeää on, ettei hautajaisia lykätä, vaikka niihin voikin osallistua vain pieni joukko. Valtioneuvosto on määrännyt, että julkisiin tilaisuuksiin saa osallistua korkeintaan kymmenen ihmistä. Muistotilaisuuden voi pitää koronatilanteen rauhoituttua. Hautajaisiin pääsevät nyt vain lähimmät kymmenen hengen tilaisuus, tulee kaikin keinoin pyrkiä välttämään tartuntariskiä esimerkiksi riittävillä turvaväleillä. Keskeisimmässä osassa ovat hautaan siunaamiset, sillä kasteita ja vihkimisiä voi siirtää. Piispojen mukaan läsnä voivat kuitenkin olla vainajan kaikkein lähimmät omaiset, vaikka kymmenen henkilön raja ylittyisi. Lopputulema on, että kirkolla on oikeus harkintaan asiassa, kunhan peruslinja pienestä tilaisuudesta säilyy. Piispojen pyynnöstä asiaa käsiteltiin ministeriöissä. Helsingin seurakuntien mukaan muistotilaisuus kannattaa järjestää koronatilanteen rauhoituttua. uutiset | korona vaikuttaa | K irkolliset toimitukset eli kasteet, avioliittoon vihkimiset ja hautaan siunaamiset jatkuvat seurakunnissa myös poikkeuslain aikana. Ensimmäisinä päivinä hallituksen linjauksen jälkeen hämmennystä herätti se, saako kirkko lipsua osallistujarajasta. Tähän mennessä omaiset ovat Lehdon mukaan ottaneet rajoitukset vastaan vaihtelevasti. Vähänkään hengitystieoireita saaneen henkilön ei pidä osallistua siunaustilaisuuteen. Evankelis-luterilaisen kirkon piispat ohjeistivat näistä käytännöistä viime viikolla. Siksi Helsingin seurakuntayhtymä on linjannut myös omaa hautaan siunaamisten käytäntöään. Helsingin seurakuntien hautaustoimen päällikön Risto Lehdon mukaan samalla varaudutaan tilanteeseen, jossa vainajien määrä kasvaisi selvästi koronavirusepidemian takia. – Toiset ovat alkaneet tehdä heti järjestelyjä, vaikka onhan muutos iso, jos vaikka 150 vierasHautaan siunaamisessa voivat olla läsnä vainajan kaikkein lähimmät omaiset, vaikka valtioneuvoston määrittelemä kymmenen henkilön raja ylittyisi. Hautajaiskäytäntöihinkin koronavirusepidemia vaikuttaa monin tavoin. Lehto huomauttaa, että koronatilanne ja viranomaisohjeet muuttuvat koko ajan, joten tilannetta seurataan tiiviisti. Se oli pääsääntö myös hautaan siunaamisissa ainakin vielä Kotimaan mennessä painoon. | Kuva: Olli Seppälä KOTIMAA | 27.3.2020 6. – Nämä vaihtoehdot ovat aivan mahdollisia. On omaisten tahdosta kiinni, miten toimitaan. Omaiset voivat halutessaan tallentaa tai striimata siunauksen. Piispat toteavat, että jos hautaan siunaamisesta muodostuu lähiomaisten siihen osallistuessa yli ohjeet | Hautajaisia ei pidä lykätä, vaikka ne täytyy järjestää pienessä piirissä. Yleisrajoituksen perusteena on vakava tartuntatautitilanne ja pyrkimys hillitä koronaviruksen leviämistä. Piispat toivovat kaikkien ymmärrystä tälle. Haudalla tapahtuvaa siunaamista suositaan: arkku lasketaan tilaisuuden aluksi hautaan, jonka jälkeen pappi toimittaa siunauksen. Koronaviruksen tartuntatilanne on kriittisin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella. Sen voi sijoittaa myös uurnanlaskun yhteyteen, jos vainaja tuhkataan. Helsingin seurakuntien ohjeen mukaan siunaustilaisuus tulee järjestää viimeistään 2–4 viikon kuluessa kuolemasta
S triimausten eli suorien verkkolähetysten ansiosta Suomeen syntyi viime sunnuntaina ennennäkemätön virtuaaliseurakunta. – Ohjeistusta ei kuitenkaan tule tulkita niin, että tuhkattu vainaja jätetään siunaamatta, Anna-Kaisa Inkala sanoo. Lähtökohtaisesti vainaja siunataan hautaan ennen tuhkausta. Evankelis-luterilaisten seurakuntien jumalanpalvelukset toimitettiin ilman seurakuntaa ja lähetettiin piispojen suosituksen mukaisesti verkossa. Tampereen tuomiokirkon jumalanpalvelus lähetettiin Aamulehden sivuilla. | Kuvat: Olli Seppälä KOTIMAA | 27.3.2020 7. Myös teknisiä ongelmia esiintyi. Helsingin seurakunnat mainitsevat tuhkan siunaamisen yhtenä vaihtoehtona tämän hetken poikkeustilanteessa toimimiseen. Vaikka yhdessä siunaamisessa olisi kymmenen ihmistä, tapaamisia kertyy, koska tilaisuuksia on paljon. Tuhkaamista koskevat kysymykset ovat erityisen olennaisia pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Oulun tuomiokirkon jumalanpalvelusta katsoi 4 900 ihmistä, Virtuaalikirkosta kerrotaan. Osa seurakunnista striimasi jumalanpalveluksensa Facebook-sivulleen, osa YouTube-kanavallaan. Kirkollisten toimitusten oppaassa todetaan, että hautaan siunaaminen tapahtuu ennen tuhkausta, mutta jos painavat syyt puoltavat päinvastaista menettelyä, siihen ei ole estettä. Mutta on ollut vaikeitakin tilanteita, joissa omaiset eivät omasta tunnetilastaan johtuen ole halunneet ajatella asiaa pidemmälle. Helsingissä tuhkataan 86 prosenttia kaikista vainajista. Helsingin seurakunnissa toimitetaan 80–100 hautaan siunaamista viikossa. Esimerkiksi Porvoon suomalainen seurakunta pahoittelee verkkosivuillaan, että suora lähetys ei toiminut toivotusti, sillä verkko kuormittui liikaa. Yleisesti Marianpäivän lähetykset onnistuivat hyvin olosuhteet huomioon ottaen. Yksityisen palveluntarjoajan Virtuaalikirkossa oli saman verkko-osoitteen kautta nähtävissä noin kymmenen eri seurakunnan jumalanpalvelukset – joukossa Turun, Oulun ja Kuopion tuomiokirkkoseurakunnat. Virtuaalikirkko toteuttaa lähetykset nelikameratekniikalla paikallisten freelancereiden avulla. Helsingin Vuosaaren seurakunnan ratkaisu on poikkeuksellinen, sillä sen jumalanpalvelukset nähdään televisiossa TV7-kanavalla. Orimattilan seurakunta striimasi Youtubessa ja Oulun tuomiokirkkoseurakunta virtuaalikirkossa. Esimerkiksi vahtimestarit kohtaavat paljon ihmisiä. Joidenkin jumalanpalvelukset nähtiin muutaman tunnin viiveellä. Esimerkiksi Helsingin Malmin seurakunnan tallenne kesti 17 minuuttia ja Oulunkylän seurakunnan 25 minuuttia, ja ne oli tehty ulkopuolisin ammattilaisvomin. vime sunnuntaina Tampereen tuomiokirkon jumalanpalvelusta pääsi seuraamaan aamulehden sivuilla ja Helsingin vuosaaren kirkon Tv7:lla. Kaksi ja puoli vuotta sitten piispainkokous täsmensi, että tällaisia painavia syitä voivat olla maantieteellisen etäisyyden aiheuttama kohtuuton kuljetusmatka, terveydelliset syyt ja ”muut painavat tapauskohtaiset syyt”. Siunaaminen tuhkauksen jälkeen on poikkeustapaus, josta käytiin julkista keskustelua viimeksi viime syksynä. Piispainkokous on käsitellyt asiaa viimeksi syksyllä 2017. Meri TOivanen Seurakunnat antoivat parastaan verkossa ” Osa seurakunnista striimasi jumalanpalveluksensa Facebook-sivulleen, osa YouTubekanavallaan. Koko maassa osuus on runsaat 50 prosenttia. Terveydellisillä syillä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että kyseessä on onnettomuudessa pahoin vaurioitunut tai pitkään kuolleena ollut vainaja. Jotkut seurakunnat taas olivat nauhoittaneet etukäteen hartausmuotoisen palveluksen. Nyt ei ole tiedossa, että piispat ottaisivat lähiaikoina erikseen kantaa tuhkan siunaamiseen, sanoo piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala. Olli Seppälä Lue kolumnista sivulta 21, millainen kokemus striimatut jumalanpalvelukset olivat. Poikkeustila pakotti nopeaan reagointiin. Tällä hetkellä Helsingin siunauskappeleissa keskitytään suojaamaan henkilökuntaa, Lehto toteaa. Seurakunnat lähettivät jumalapalveluksiaan teknisesti ja sisällöllisesti eri tavoin toteutettuina. ta pitää rajata viiteentoista
Yt-neuvotteluista ovat toistaiseksi ilmoittaneet Herättäjä-Yhdistys, Kansan Raamattuseura ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys. Toisen loven talouteen aiheuttaa seurakuntavierailujen keskeytyminen. Muutama tunti myöhemmin yt-neuvotteluista ilmoitti henkilöstölleen Kansan Raamattuseura ja seuraavana päivänä vanhoillislestadiolainen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK). talous | Hallituksen julistama kokoontumiskielto tarkoittaa monille herätysliikkeille huomattavia tulonmenetyksiä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksessä taloudellisten menetysten suuruudeksi arvioidaan satojatuhansia euroja. Toivomme, että nyt verkkokaupan rooli kasvaa. – Valtakunnallinen kolehtivuoro sattui meille pahimpaan mahdolliseen hetkeen. Sen seurauksena jäävät saamatta seurakuntien maksamat puhujapalkkiot sekä tilaisuuksissa kerätyt kolehdit. Tämä kaikki herättää tietysti suuren huolen. Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtajan Ulla Saunaluoman mukaan tulomenetyksestä suurin osa johtuu järjestön lomaja kurssikeskusten, Kairosmajan ja Vivamon, seisokista. Kansan Raamattuseurassa yt-menettely koskee konsernin koko henkilöstöä eli noin 70 ihmistä. uutiset | korona vaikuttaa | K oronaepidemian jarruttamiseksi julistettu poikkeustila oli tuskin ehtinyt astua voimaan, kun kirkollisella kentällä kuultiin jo ensimmäiset viestit yhteistoimintaneuvotteluista. Pyhätunturin Kairosmajalla ja Lohjan Vivamossa pääsiäinen on vuoden keskeisimpiä sesonkeja. Nivalan herättäjäjuhlilla kerättiin kolehtia kesällä 2019. Saunaluoman mukaan kyse on lomautuksista. – Prosessin aikana arvioimme sitä, kuinka isoa säästöä haetaan. Samalla ilmassa on kysymys, kuinka paljon lahjoittajien omat taloudelliset haasteet vaikuttavat heidän mahdollisuuksiinsa tukea toimintaamme. Toivomme, että saamme kasvatettua nettija mobiililahjoittamisen osuutta, Kalle Hiltunen sanoo. | Kuva: Olli Seppälä KOTIMAA | 27.3.2020 8. – Myös paikallisesti tarvitaan sopeutustoimia. Kolehdit sekä myyjäisja kahviotuotot jäävät pois, ja samaan aikaan monella rauhanyhdistyksellä on rakennuslainoja maksettavanaan. Se olisi ollut viime sunnuntaina 22. Yhdistys ennakoi kokoontumiskiellon aiheuttavan vähintään 110 000 euron loven kolehtituottoihin ja ilmoitti valmistelevansa koko parikymmenpäisen henkilöstönsä määräaikaista lomauttamista. Euromääräisiä säästötavoitteita ei ole vielä asetettu. Tilannetta pahentaa jo valmiiksi hauras talous. Herättäjä-Yhdistyksessä kokoontumiskiellon vaikutusta lisää se, että tähän asti järjestö on saanut valtaosan lahjoituksista tilaisuuksissa kerättävien kolehtien kautta. Tilanteen haastavuutta lisää se, että meillä on parhaillaan menossa iso leirikeskushanke Siikajoella. Jos oletetaan, että tapahtumarajoitukset päättyvät toukokuun lopussa, valtakunnallisen kolehdin peruuntumisella on suurempi vaikutus kuin muilla kolehtimenetyksillä on yhteensä samana aikana. Olemme jo tätä ennen joutuneet elämään tarkan euron aikaa. Nyt keskusten kassakoneet ovat hiljaa vähintään 13. Herätysliikkeistä yt-tiedottamisen aloitti Herättäjä-Yhdistys viime viikon keskiviikkona 18.3. Kansan Raamattuseurassa tappioennuste on kaikkein rumin: mikäli kokoontumiskielto jatkuu toukokuun loppuun, odotettuja euroja jää saamatta lähes puoli miljoonaa. – Tältä osin arvioimme tulonmenetykseksi noin satatuhatta euroa. – Tulonmenetyksiä ei lomauttamisillakaan pystytä täysin korvaamaan. huhtikuuta asti, todennäköisesti pidempään. Keinoina ovat lomautukset tai osa-aikaistamiset. – Julkaisumyynnistä iso osa on tapahtunut paikallisten rauhanyhdistysten tilaisuuksien yhteydessä. – Jos kokoontumiskielto jatkuu toukokuun loppuun, Kairosmajan ja Vivamon tuloja jää saamatta yhteensä noin 350 000 euroa, Saunaluoma arvioi. Yhdistyksellä on viime vuosina ollut useita negatiivisia tuloksia, ja siksi taloudellisia puskureita on vähän. Kokoontumiskielto vaikuttaa herätysliikkeiden talouteen huomattavasti. Myös SRK:ssa yt-menettely koskee koko henkilöstöä eli lähes 50 ihmistä. – Nyt jäämme pitkälti yksityisten ihmisten tuen varaan. maaliskuuta. Poikkeustila pani järjestöt säästökuurille ” Mikäli kesäjuhlia ei voida järjestää, kriisin taloudelliset vaikutukset kasvavat merkittävästi. Pääsihteeri Juha Kaarivaaran mukaan keskusyhdistyksen talouteen vaikuttavat esimerkiksi leirikeskustuottojen keskeytyminen sekä kirjaja äänitemyynnin mahdollinen lasku. Lomautuksilla Herättäjä-Yhdistys pyrkii vähintään 45 000 euron säästöihin. Toiminnanjohtajan sijaisen Kalle Hiltusen mukaan erityisen dramaattinen merkitys on järjestön ainoan tämänvuotisen valtakunnallisen kolehtipyhän menettämisellä
Meillä suurimmat yhteisöt ovat kuitenkin omia messuyhteisöjä, ja niiden jäsenet maksavat muutenkin huomattavan osan tuestaan erilaisten sähköisten kanavien kautta. Lisäksi meillä on paljon tukirenkaita ja kuukausilahjoittajia, Auvinen toteaa. – Piirijärjestöjen rahavirroissa kriisi näkyy varmasti, ellei mitään muuteta. Mikäli kokoontumiskielto jatkuu kesään ja estää Suviseurojen järjestämisen, kriisin taloudelliset vaikutukset kasvavat merkittävästi. – Myös meillä on yhteisiä tilaisuuksia seurakuntien kanssa, ja normaalisti saamme sieltä kolehtituottoja. – Kaikesta huolimatta koen, että tunnelma kentällä on luottavainen; päällimmäisenä on kokemus siitä, että olemme yhdessä kohtaamassa näitä haasteita, Kaarivaara luonnehtii. Ilahduttavaa on se, että monet työn ystävät ovat lähettäneet viestejä ja kyselleet, miten voisivat auttaa. Harkittavina toimenpiteinä ovat korkeintaan 90 päivää kestävät lomautukset. – Toki tilanteeseen täytyy reagoida, jos talousvaikutuksia alkaa ilmetä. – Mitä rahaan tulee, väkemme on sitoutunutta ja he varmasti tiedostavat tilanteen ja pystyvät toivottavasti lahjoittamaan enemmän pankin kautta. Heikki Salmela kirkkopalvelut lomauttaa henkilöstöään Myös Kirkkopalvelut ry on lähettänyt henkilöstön edustajille kutsun yhteistoimintaneuvotteluihin. Tällaisessa tilanteessa se on hyvä. Niillä on oma taloutensa, ja niistä jokaisen tilanne on erilainen. Joissakin piireissä on palkattuja työntekijöitä, toisissa ei. Jo entuudestaan saamme suurimman osan lahjoituksista sähköisesti. Yt-neuvottelut koskevat koko Kirkkopalvelut ry:n henkilöstöä. Kriisi ravistelee myös kirkon ulkopuolisia yhteisöjä. Perusteena on koronaviruksen aiheuttama äkillinen toimintaedellytysten heikkeneminen. Kirkkopalvelut on Kotimaa Oy:n pääomistaja. Suomen Evankelisluterilaisessa Kansanlähetyksessä kokousseisokin talousvaikutukset vaihtelevat alueittain, lähetysjohtaja Mika Tuovinen ennakoi. Tarkemmin emme ole vielä arvioineet talousvaikutuksia. Suomen Luterilaisessa Evankeliumiyhdistyksessä Sleyssä lomautuksia ei ainakaan vielä suunnitella, kertoo järjestön johtoryhmään kuuluva lähetysjohtaja Ville Auvinen. Näin siitä huolimatta, että takana on useita tappiollisia vuosia ja tämänkin vuoden budjetti oli jo valmiiksi alijäämäinen. KOTIMAA | 27.3.2020 9. Ajattelen kuitenkin, että tämä on meille kutsu kehittää työmenetelmiämme. Sama koskee myös muiden herätysliikkeiden kesäjuhlia. Yt-neuvottelut eivät koske Kotimaata. – Kotimaantyöstämme pääosa tapahtuu maakunnallisten piirijärjestöjen kautta. Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan taustalla toimivassa Luther-säätiössä rahahuolet eivät silti ole päällimmäisenä mielessä, dekaani Juhana Pohjola vakuuttaa. – Kansanlähetyksen keskusjärjestön rahoituksessa nettija kuukausilahjoittaminen on koko ajan lisääntynyt
Mietin sotavuosien jumalanpalveluksia. Tätä ilmaisukeinoa on käytetty Agricolan ajoista lähtien, ja sitä todistavat myös vanhat sananlaskut: ”Tyhmä ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.” Samoin on säännönmukaisesti myös kirkollisten kirjojen kielessä. Kuulutuksetkin hoidettiin, jotta ihmiset muun muassa pääsisivät naimisiin. Se näkyy muun muassa uusissa rukousviritelmissä: ”Me rukoilemme heidän puolestaan, jotka aikovat solmia avioliiton.” – Mutta vakiintuneen ohjeen muuttaminen vaatii ainakin yleistä keskustelua ja ohjeen tarkistamista. Selailkaapa vaikka Forssan lehteä tuolta kesältä. Neljäntenä sotapäivänä 3.12. Sotavuosina Tammelan seurakunnassa veisatuista ja kirjatuista 2 226:sta virrestä oli tutkimusvirsiä vain 66 (3 prosenttia), Forssassa 2 152:sta virrestä 61 (3 prosenttia). Olenkin laatimassa asiasta alustusta suomen kielen lautakunnalle, joka on ylin kielenkäyVielä ongelmasta ”hän/se joka” – ”he/ne jotka” KOTIMAA | 27.3.2020 10. T ein taannoin lisensiaattitutkimukseni aiheesta Kotirintaman seurakunta. Pekka Kiuttu näyttää luulevan, ettei kirkon (?) piirissä enää kunnioiteta ”hän joka” -ilmauksen erityisyyttä Jumalaa tarkoittavana ( Kotimaa 20.3.). Mutta ne pidettiin itsenäisyyspäivää (!) lukuun ottamatta koko sodan ajan. 5:42, KR 1992). Tästä päätellen jumalanpalvelukset ovat olleet keskitetysti kirkkovuoden mukaisia. Vain ani harvoin, esimeriksi ilmapommituksen sattuessa, ne jäivät pitämättä. Päinvastoin kävi kuin oletin. Kävin läpi kymmenen seurakunnan kirkkopäiväkirjat. Lisäksi valtaosa seurakunnista lähetti jo viime pyhänä jumalanpalveluksensa verkossa. Viranomaiset pyrkivät läpi sotavuosien rajaamaan kansalaisvapauksia, osin ymmärrettävästikin. Kiuttu mainitsi hyvän esimerkin: ”Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta” (Matt. Yhtä huonosti kävi viranomaistoiveelle, että sankarihautajaiset pidettäisiin ilmapommitusten uhkan takia vähäeleisesti ja vähäväkisesti. Valitsin ”tutkimusvirsiksi” 31 virttä eli 4,8 prosenttia virsikirjan virsistä: osastot Isänmaa ja esivalta, Sotilaan kutsumus, Kovat ajat, Sota ja rauha sekä neljä muuta aiheen mukaista virttä, kuten Jumala ompi linnamme. Tuomiokirkko oli yksi mahdollinen kohde. Tätä mietintää ja toimenpiteitä on jo tehtykin. Kotijoukkojen rovasti välitti kirkkoherroille tiukkasanaisia tiedotteita. Kotirintaman henkisen ja hengellisen huollon oli saatava toimia rajoituksista ja vaatimuksista huolimatta. Sunnuntaina jumalanpalvelusten kirjaan on kirkkoherra vapisevalla käsialalla kirjannut: ”Kuulutukset luettiin kirkon palon johdosta kirkkoherran keittiössä suntio ja rouva Kaskisen sekä rouva Signe Kiisken läsnäollessa.” Kirjauksen oheen liitti kirkkoherra Merivirta poikkeuksellisesti oman nimikirjoituksensa ja sinetiksi seurakunnan leiman. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Omaisten ja yhteisön suru oli saatava jakaa. Yleisradio on lisännyt televisiojumalanpalvelusten määrää ja välittää niitä jatkossa joka sunnuntai. Elämän oli jatkuttava rajoitteista huolimatta. Ei onnistunut. Lehdet raportoivat – vastoin toiveita – niistä aivan avoimesti. Näyttää entisestään vahvistuneen luulo, että ihmisiin pitää aina viitata pronominilla ”hän” tai ”he”. Tuomiokirkko paloi pommin osuttua siihen perjantaina 1.3.1940. kirkkoherra kirjasi, että jumalanpalveluksessa luettiin vain rukous ja kirkolliset kuulutukset. Papit ja kanttorit ymmärsivät tämän ja toimivat viisaasti. Oletin, että kirkonmenot värittyivät vahvasti sodasta käsin. Siitä seuraa, että ”se” ja ”ne” mielletään virheiksi, jotka pitää korjata. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Jukka kuparinen Laukaa Elämän oli jatkuttava rajoitteista huolimatta ” Omaisten ja yhteisön suru oli saatava jakaa. Surua ja ihmisiä niiden keskellä ei saanut ajaa nurkkaan. Tarkoitukseni oli puuttua seikkaan, josta viime vuosina on alkanut näkyä runsaasti kielenhuollon ohjeista poikkeavaa käyttöä. Keräsin aineiston kymmenestä eri seurakunnasta ympäri Suomea, vaikka kirjoitinkin vain Tammelasta ja Forssasta. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Esimerkiksi eversti Martolan 15.7.1941 allekirjoittamassa kirjeessä toivottiin vahvasti, että kaatumisja kuolinilmoituksista luovuttaisiin kokonaan. Kävin läpi kaikki – kiitettävästi eri seurakunnissa kirjatut – jumalanpalvelusvirret. Ja rukoileminen! ”Siellä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Tässä saatetta niille vaikeassa vastuussa oleville, jotka nyt miettivät, mitä perusoikeuksia seurakuntalaisille on ahtaasta ajasta huolimatta tarjottava ja sallittava. Itsenäisyyspäiviä en ottanut lukuun, koska silloin virsien tuli ollakin isänmaallisia. Oli tärkeää päästä turvapaikkaan, kuulemaan omaan kirkkoon nimenomaan sanaa Jumalan iankaikkisista käsivarsista ja rukoilemaan yhdessä toisten kanssa. Talvisodan alettua jumalanpalvelukset siirrettiin sakaristoon. Seurakunnissa elämä kuitenkin jatkui, kirjoittaa Jukka Kuparinen. Ja kansa tuli kirkkoon, ajoittain keskimääräistä paljon runsaimmin joukoin. Savonlinnaa pommitettiin. Mistä sitten johtuu vanhan ohjeen nykyinen horjunta. Sitä voi bongata vaikkapa viime viikkojen korona-tiedotuksista: ”Mitä sanotte heille, jotka nyt hamstraavat lääkkeitä?” Ohjeen mukaan pitää olla: ”Mitä sanotte niille, jotka – –.” ”Niille”-sanalla ilmaistaan tässä, että ei tarkoiteta mitään tiettyä ja tunnettua joukkoa, vaan keitä tahansa. Jumalanpalvelukset pidettiin tunnollisesti. Seurakuntalaiset saivat sodasta tarpeekseen elämän arjessa. Koska arvelen, että ajatus epäsuorasti kumpuaa minun mielipidejutustani (Kotimaa 14.2.), katson tehtäväkseni selittää: Kun omassa kirjoituksessani pyrin selvittämään mahdollisimman lyhyesti otsikossa mainittujen pronomini-ilmausten käytön ohjeen, jätin pois erityiskohdan, että Jumalasta käytetään ”hän joka”, koska juttuni pointti oli aivan muussa. Edes talvisota-aika ei poikkea kokonaiskuvasta oleellisesti. Ne olivat kotirintamaa yhdistäviä suuria surujuhlia, joissa seurakunnat olivat kotirintamaverkoston ja tilaisuuksien keskiössä ja saivat siitä kiitoksen. kriisi | Sotavuosina viranomaiset pyrkivät rajaamaan kansalaisvapauksia. Ohje on kyllä mukana uusimmissakin oppaissa, joten Kiutun ei tarvitse olla huolissaan
Sosiaalisen eristyneisyyden, negatiivisten stereotypioiden, hämmennyksen ja yksinäisyyden aikana me haluamme Rossing-keskuksessa edistää yhteydenpitoa, molemminpuolista kunnioitusta ja ymmärtämystä. Tämä tarjoaa meille ainutlaatuisen mahdollisuuden saavuttaa laajemminkin yleisöä. Ottakaamme tästä läksystä opiksemme niin, että taustoistamme huolimatta yhdessä ihmisinä taistelemme virusta vastaan mutta myös samalla yhtä tarttuvaa ja tuhoisaa stereotypioiden, vihan ja epäinhimillistämisen vaaraa vastaan. Vanhempi sukupolvi on tottunut rukoilemaan vaikeina aikoina. Nimenomaan kohtaamalla toisensa kasvotusten voidaan rakentaa kestäviä ihmissuhteita ja haastaa ennakkoluuloja. Tämä on tietenkin haitannut meidän työtämme Rossing-keskuksessa, koska toimimme pääosin kouluissa ja toimintamme perustuu kasvotusten tapahtuviin kohtaamisiin. E lämme maailmanlaajuisen hämmennyksen, ahdistuksen ja pelon aikaa. Nyt niitä seurataan ja luetaan, kun aikaa on. Nyt on aika pysähtyä kuuntelemaan, mitä vanhempamme ja isovanhempamme ovat kokeneet – ja mistä kaikesta he ovat selviytyneet. Me tarvitsemme nyt myös hengellistä apua luodaksemme järjestystä aivoihimme ja toimiimme. Koronavirus ei vaikuta vain terveyteemme vaan rikkoo hyvinvointiamme ja rutiinejamme. Tämä syventää niitä olemassa olevia toisen ihmisyyttä alentavia asenteita, joita ihmisillä usein on toisiaan kohtaan Israelissa ja Palestiinassa olipa kyse sitten juutalaisista, kristityistä, muslimeista, israelilaisista, palestiinalaisista tai jostakin muusta ryhmästä. Sarah BernStein Kirjoittaja on uskontojen välistä dialogia edistävän Rossing-keskuksen johtaja Jerusalemissa. Näin vähenee huolipuhe ja lisääntyy ymmärrys olemassa oleviin elämän hankaluuksiin ja uhkakuviin. Kuluneen viikon ajan kansalaiset ovat olleet herkeämättömän tiedonvälityksen kohteena. Aion ehdottaa mietittäväksi eräitä nykyisen ohjeen ”välimaaston” tapauksia, joissa läheisyyttä ja tuttuutta ilmentämään voidaan käyttää hän/he-pronominia: ”Muistamme häntä, joka on pyytänyt esirukousta vaikeaan sairauteensa.” Samoin alttarin ääreen polvistunutta tuttua rippikouluryhmää olisi luontevaa siunata näin: ”Herra, varjele heitä, jotka ovat nyt astumassa elämään.” Ennen rippikouluun tuloa he olivat vielä tuntemattomia: ”Pyydämme niitä, jotka aikovat tulevan kesän rippikouluihin, ilmoittautumaan – –.” Kiutulle tiedoksi, että kielineuvonta on muuttunut 1950-luvun ”setälän-niemisten” jälkeen. Meidän on erilaisin luovin keinoin tuotava erilaisia uskonnollisia vakaumuksia ja etnisiä taustoja edustavia ihmisiä yhteen etsimään yhteistä ymmärrystä, rakentamaan ihmissuhteita ja haastamaan stereotypioita. Ihmiset etääntyvät toisistaan entisestään olosuhteissa, jotka ovat jo muutenkin jakaantuneet. Ilman tällaisia kohtaamisia poikkeustilanteessa koronaviruksen seuraukset voivat vakavasti vahingoittaa terveyttämme niin sosiaalisesti kuin tunne-elämän ja mielenkin osalta. Tätä puolta toivomme kirkon pitävän esillä. Tunnelmat ovat monissa perheissä pelokkaat ja arki sekaisin. Suomen Valkonauhaliitto ry Sinikka Vilén puheenjohtaja, Tampere elli martikainen varapuheenjohtaja, Lappeenranta tarja heino varapuheenjohtaja, Oulu irja eSkelinen pääsihteeri Sirpa knuutila psykoterapeutti Kansakunnan elämänkokemus käyttöön töstä päättävä elin. K. taistelkaamme yhdessä KOTIMAA | 27.3.2020 11. Näissä tilanteissa ihminen on ikään katsomatta sisäisesti lapsi, joka kaipaa tyynnyttelyä ja turvaa. Jos koronavirus jotakin meille opettaa, niin sen, että me kaikki olemme samalla tavalla ihmisiä ja haavoittuvaisia. Ja lopuksi: ehkä ”Hän joka” ei viittaakaan enää pelkästään Jumalaan: J. Kuten monin paikoin muuallakin maailmassa, myös Israelin hallitus ja palestiinalaishallinto ovat ryhtyneet taloutta ja sosiaalisia kontakteja rajoittaviin hätätoimenpiteisiin – laajoja väestöryhmiä on asetettu karanteeniin, sosiaaliset kokoontumiset on kielletty ja ihmisiä kehotetaan pitämään kahden metrin välimatkaa toisiinsa. Kun elämällä on suunta, vastoinkäymisetkin kestetään. Kirkolla on nyt tärkeä tehtävä luoda toivoa ja rohkaisua. taru kolehmainen kielenhuoltaja (el.) ” Jos koronavirus jotakin meille opettaa, niin sen, että me kaikki olemme samalla tavalla ihmisiä ja haavoittuvaisia. Näiden, ikänsä puolesta epidemian riskiryhmään kuuluvien henkinen vahvuus ja voimavara tulee saada käyttöömme. Kieliohjeita ei tarkastella mustavalkoisesti oikein—väärin-akselilla, vaan seurataan herkällä korvalla kielenkäytön muutoksia, jotka saattavat johtaa uusiin, väljempiin ohjeisiin. Ottakaa käyttöön paikallistelevisio, alueelliset ja paikalliset sanomalehdet. Tästä syystä työmme Rossing-keskuksessa on tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Yhteinen alkuillan hetki nuorten ja vanhemman väen kesken, vaikka puhelimen avulla, luo mahdollisuuden tällaiseen jakamiseen. Siksi kehitämme teknologian keinoin uusia alustoja, jotta opiskelijat, opettajat ja muut osallistujat voivat pitää yhteyttä ja osallistua ohjelmiimme ottaen samalla huomioon uudet terveyssäännökset. Elämä on kudelma, johon mahtuu monenlaista. Epäluulo ja pelko toisia ihmisiä kohtaan, ja etenkin niitä kohtaan, jotka eivät kuulu samaan etniseen tai uskonnolliseen ryhmään kanssamme, lisääntyy päivittäin. Vuonna 1950 tai sitä ennen syntyneet halutaan koronaepidemian vuoksi pitää fyysisesti erossa muusta väestöstä. Selviytymisen keinojen muisteleminen ja esillä pitäminen voi antaa vanhemmille ihmisille itselleenkin voimavaroja omien pelkojen keskellä. Rowlingin nuortenkirjojen hahmon Harry Potterin vihollinen on ”Hän joka jääköön nimeämättä” eli ”tiedät kai kuka”. Älkää antako epidemiainformaation kaapata kaikkea palstatilaa ja äänimaailmaa
Mikseivät saksalaiset polttaneet sitäkin. Miksi kirkko säilyi. Se muistuttaa kävijöitä niin Muonion kuin koko Lapin ankarasta sotahistoriasta. Kun saksalaiset vetäytyivät jatkosodan jälkinäytöksenä käydyn Lapin sodan aikana pois Suomesta, he polttivat matkan varrella lähes kaikki talot ja kylät. Ilmeisesti kirkko oli aiottu polttaa, Tuomas Pöyhtäri kertoo. Myös Muonio kärsi pahoja vaurioita. Kirkonkylä poltettiin lähes täydellisesti. Tänä vuonna Muonion kirkko viettää 200-vuotisjuhlavuotta. korjatun kirkon vihkimisjuhlaa vietettiin 19.12.2004 piispa samuel salmen johdolla. KOTIMAA | 27.3.2020 12. – Penkit oli poltettu, ja alttarin edessä oli nuotiovälineet. Juhlat jouduttiin siirtämään koronavirusepidemian takia syksyyn. viimeisin peruskorjaus oli kesällä 2004. Kirkko kuitenkin säilyi – tosin pahasti vaurioituneena. – Ilmeisesti joku saksalaissotilas oli purkanut siihen omaa turhautumistaan. Tuho oli armoton. reportaasi R aamatun kannen halkoo syvä juopa. Vain savupiiput jäivät törröttämään paikoilleen. | Kuva: Sot.virk. Saksalaiset olivat käyttäneet sitä sotilassairaalana ja hevostallina. A.Viitasalo / SA-kuva Muonion kirkkoa on korjattu useita kertoja. teksti ja kuva | Liisa kuittinen Muonion kirkko seisoi 30.10.1944 yksinään mäen töyräällä ympärillään surullinen näky: rauniot ja kytevät kekäleet. Tänä vuonna kirkkonsa 200-vuotisjuhlia viettävässä Muoniossa on pohdittu tätä jo vuosikymmeniä. – Se on arvoitus, josta on esitetty vuosien ”Jumala ei meitä hylännyt” Kirkko on merkinnyt muoniolaisille aina paljon, ja sen selviämistä Lapin sodasta pidetään paikkakunnalla ihmeenä. Se on tehty kirveellä ja uppoaa kirjan sisään parinsadan sivun verran. Nyt Raamattu on esillä vitriinissä Muonion kirkossa. – Tämä oli saksalaismiehityksen ajan kirkon alttarilla, tietää muoniolainen emerituskirkkoherra Tuomas Pöyhtäri
Kirkon piirtää Kiteellä syntynyt A. lokakuuta. Arppe. 1940 Uusi alttaritaulu paljastetaan. – Ensin saksalaiset pitivät siellä jumalanpalveluksen ja sitten polttivat kirkon, hän kertoo. Kirkon 200-vuotishistoriikin kirjoittanut Martti Vuollo puolestaan tulkitsee, etteivät saksalaiset olleet kirkonpolttajia. » KOTIMAA | 27.3.2020 13. Muoniossa kirkkoherrana vuosina 1978– 2000 toiminut Tuomas Pöyhtäri on kuullut Muonion kirkon säilymisestä muitakin juttuja. Kirkkoherra Matti Hirvilammin mukaan Enontekiön Hetan kirkon polttaminen oli dramaattinen tapahtuma. maaliskuuta lääninrovasti Matthias Castrénille, että kirkko on valmis. kirkkoherra Matti Hirvilammi. saatossa useanlaisia teorioita, kertoo Muonion ja Enontekiön vt. Samalla kirkkoon rakennetaan urkuja varten lehteri. 1980-luvun alussa kirkossa tuli käymään mies, joka kertoi Pöyhtärille johtaneensa Muonion taistelussa lokakuussa 1944 kirkonkylään ensimmäisenä saapuneita suomalaisjoukkoja. Vuollo muistuttaa historiikissa, että kirkot säilyivät myös monella muulla Lapin paikkakunnalla. 1949 Kirkko korjataan Amerikan luterilaisen kirkon varoilla. 1883–84 Kirkkoon rakennetaan kellotorni. Pohjoisella sotatoimialueella tuhoutui vain viisi kirkkoa: Kuusamon, Kemijärven, Turtolan, Rovaniemen ja Enontekiön kirkot. – Hän oli sitä mieltä, etteivät saksalaiset halunneet polttaa omaa lippuaan, Pöyhtäri kertoo. TutkiMuonion kirkon vuodet 1811 Kirkon piirustukset laaditaan intendentinkonttorissa Helsingissä. Kirkon tornissa liehui silloin Saksan lippu. 1820 Turun tuomiokapituli ilmoittaa 22. 1817 Kirkon rakentaminen alkaa. Kirkon seinässä olevassa lyhyessä historiakatsauksessa arvellaan, että Muonion vallanneille saksalaisille tuli lokakuussa 1944 suomalaisjoukkojen lähestyessä niin kiire, etteivät he ehtineet polttaa kirkkoa. 1922 Kirkkoon päätetään hankkia urkuharmoni. ”Vaikka monet kirkot sijaitsivatkin vetäytymisväylien varrella, kirkkoja ei poltettu”, hän kirjoittaa historiikissa. Kirkko on pahoin vaurioitunut. – Tämä oli hänen johtopäätöksensä. 1944 Suomalaiset valtaavat Muonion kirkonkylän saksalaisilta 30. 1822 Kirkko vihitään käyttöön kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen. Urkujen vihkimisjuhlaa vietetään elokuussa. W. 1960 Kirkko saa urut. Vanha alttaritaulu siirretään etelänpuoleiseen ristiin
Kun tulimme kirkkoon, meillä oli vain puserot päällä ja kirkko oli kylmä. Taustalla näkyvät tunturimaisema ja sateenkaari. Muonion kirkko täyttää 200 vuotta tässä kuussa. . Muotka on lähtöisin Ylimuonion kylästä, joka sijaitsee 12 kilometrin päässä kirkonkylältä. Lapin sota alkoi jatkosodan jälkeen, kun suomalaisten piti ajaa Neuvostoliiton kanssa solmittujen rauhanehtojen mukaisesti Suomessa olleet saksalaiset sotilaat pois maasta. . Sodan jälkeen kirkkokuorosta löytyi myös vaimo, Kittilästä lähtöisin ollut Maija, joka toimi Muoniossa välillä myös sijaiskanttorina. Muotka palasi Muonioon kuorma-auton lavalla marraskuun lopussa 1944 Kemistä. lokakuuta 1944. – Kesällä 1945 pääsimme takaisin kotiin. huhtikuuta 1945. Tarkka ajankohta ratkeaa myöhemmin. Lapin sota 1944–1945 . – Kerran lähdin joulukirkkoon nuoremman veljeni Einon kanssa hiihtämällä. Nykyinen alttaritaulu on taidemaalari Anton Lindforssin käsialaa. Aarno Muotkan varhaisimmat muistot Muonion kirkosta kumpuavat lapsuudesta. 200-vuotisjuhlia oli tarkoitus viettää maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, mahdollisimman lähellä päivää, jolloin lääninrovastille ilmoitettiin, että kirkko on valmis. Muoniolainen Aarno Muotka oli 21-vuotias nuori mies, kun hän palasi sodasta kotipitäjäänsä Muonioon. – Pirtin päässä oli sotilailla ruokala, ja kamarissa asui naisia. Siksi se, että kirkko säilyi sodan yli, on ollut muoniolaisille tärkeä, yhdistävä tarina. Tornionlaakson rajut taistelut kestivät noin viikon ja vaativat yli tuhannen sotilaan hengen. Se olisi ollut hyvä saada Muonion kirkon kokoelmiin. Hän oli osallistunut suomalaisten saksalaisia vastaan Torniossa lokakuun alussa 1944 tekemään Röytän maihinnousuun ja sitä seuranneisiin Tornion taisteluihin ja haavoittunut niissä. – Haavoituin niskaan. KOTIMAA | 27.3.2020 14. Siviiliväestöä evakuoitiin muualle Suomeen ja Ruotsiin. Muonion taistelu alkoi 26. ” He sanoivat, että oli järkytys palata sodan jälkeen poltetun kylän raunioille mutta lisäsivät aina perään, että kirkko kuitenkin jäi. Emme nähneet mitään, 96-vuotias Muotka kertoo. Puoliristikirkkoon tehtiin lähes 600 istumapaikkaa, vaikka seurakunnassa oli siihen aikaan vain noin kolmisensataa jäsentä. Vetäytyessään saksalaiset turvautuivat niin sanotun poltetun maan taktiikkaan eli polttivat matkallaan kaiken tielleen osuneen. Viimeiset saksalaisyksiköt poistuivat Suomesta 27. – Kirkon säilyminen antoi ihmisille tulevaisuuden toivon: Jumala ei meitä hylännyt. Myöhemmin Muotka liittyi Muonion kirkkokuoroon, ja kirkosta tuli tärkeä esiintymispaikka. Suomalaiset tekivät 1. . – Mie jäin sitten jossain vaiheessa kuorosta pois, kun oli vuorotyö enkä päässyt aina harjoituksiin, tullin palveluksessa työuransa tehnyt Muotka kertoo. Suomalaiset valtasivat kirkonkylän 30. Jatkosodassa suomalaiset ja saksalaiset olivat aseveljiä, joilla oli yhteinen vihollinen: Neuvostoliitto. – Silloin oli niin kiire päivä, etten ehtinyt kutsua häntä kahville, Pöyhtäri harmittelee. Pohjois-Suomessa oli yli 200 000 saksalaissotilasta. Mies kertoi ottaneensa tornissa liehuneen Saksan lipun talteen. Monet kertoivat minulle sotaan, evakkoaikoihin ja jälleenrakentamiseen liittyvistä kokemuksistaan. lokakuuta 1944. Koronavirusepidemian takia juhlallisuudet on kuitenkin päätetty siirtää syksyyn. . Lukuisat kylät paloivat, ja Rovaniemi koki täystuhon. Minut vietiin Ruotsiin sairaalaan. Nuoret kotiin palanneet sotilaat lähetettiin pian savotoille Lapin jälleenrakennusta varten. Kotiväki oli evakossa Ruotsissa. – Sekin reissu tuli käytyä. Eino ehdotti kesken matkan, että kääntyisimme takaisin, mutta minä en suostunut. . – Kun tulin tänne kirkkoherraksi vuonna 1978, sodan aikaisista tapahtumista oli kulunut vasta reilut 30 vuotta. Rakennustöitä johti pellolainen kirkonrakentaja Adam Vuopio. He sanoivat, että oli järkytys palata sodan jälkeen poltetun kylän raunioille mutta lisäsivät aina perään, että kirkko kuitenkin jäi, Pöyhtäri kertoo. Pöyhtäriä harmittaa, ettei hän tullut kysyneeksi lipputeorian esittäneen miehen nimeä. Lapin sota kesti noin seitsemän kuukautta, syyskuusta 1944 huhtikuuhun 1945. – Silloin oli pimeää. Muonion kirkon rakennustyöt alkoivat vuonna 1817 ja kestivät kolmisen vuotta. lokakuuta 1944 maihinnousun Tornion Röyttään. Yritimme päästä lähelle kaminaa, Muotka kertoo. reportaasi jat ovat tosin tulleet asiasta toiseen tulokseen, hän painottaa. Hän ei nähnyt kirkonkylän tuhoja heti, sillä hän saapui Muonioon yöllä. Muoniolaisille kirkko on merkinnyt aina paljon, kertovat sekä Tuomas Pöyhtäri että Matti Hirvilammi. Muotka ja hänen veljensä eivät päässeet kotiin. Kun hän palasi veljineen sodasta, kotitalon olivat vallanneet suomalaiset sotilaat. . Se on ensimmäisiä muistojani kirkosta. Muotkan mukaan savotta pelasti heidät, sillä kotiin palanneiden ja talot vallanneiden sotilaiden välille oli syntyä erimielisyyksiä
– Sodan aikana se vietiin pois kirkosta, ja siksi se säilyi, Pöyhtäri kertoo. Se on lupausten kaari ja viittaa Nooan arkin sateenkaareen. Se sijoittui kilpailussa toiseksi. Ennen rakennustöitä kirkon paikasta käytiin kovaa kiistaa. KOTIMAA | 27.3.2020 15. Häneen teki vaikutuksen muoniolaisten rakkaus kirkkoaan kohtaan. – Se on aika synkkä taulu, Pöyhtäri sanoo. Alttaritaulu ostettiin Muonioon, jossa se paljastettiin syyskuussa 1940. Alttaritaulussa Jeesus kohtaa joukon nykyajan ihmisiä. Se esittää Jeesusta ristillä. – Oli aika erikoista, että kirkko rakennettiin niin suureksi, Tuomas Pöyhtäri sanoo. – Voisi kuvitella, että ne olisivat Pallastunturit, Tuomas Pöyhtäri miettii. Hän palasi sodasta poltettuun kotipitäjään marraskuussa 1944. – Minua hämmästytti väkimäärä, joka tuli kirkkoon, hän sanoo. Tunturimaiseman yläpuolella on komea sateenkaari. Ensimmäisen itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus sykähdytti häntä ja jäi vahvasti mieleen. Pöyhtäri näki itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa omin silmin, mitä kirkko merkitsi muoniolaisille. Kirkko oli näyteikkuna länteen. Lopulta kirkko päätettiin kuitenkin rakentaa Muonioon Jerisjoen eteläpuolella olevalle mäelle. Emerituskirkkoherra Tuomas Pöyhtäri tuli Muonioon kirkkoherraksi Himangasta vuonna 1978. Tuomas Pöyhtäri aloitti Muoniossa kirkkoherrana marraskuussa 1978. – Se osoitti, miten tärkeä asia ihmisille oli se, että kirkko oli säilynyt sodassa, hän pohtii. Vanha, ilmeisesti 1840-luvulla kirkkoon saatu alttaritaulu on nykyään kirkon etelänpuoleisen ristin seinällä. – Se on puhutteleva. Anton Lindforssin (1890–1943) maalaamalla Muonion kirkon nykyisellä alttaritaululla on kaksi nimeä: Ylösnoussut Kristus nykyajassa ja Jeesus ihmisten keskellä. Alun perin Lindforss maalasi taulun Inarin pohjoisen rajaseutukirkon kilpailua varten. Jutussa on käytetty lähteenä myös Martti Vuollon kirjaa Muonion kirkko 200 vuotta (Barents Publishers – Fin 2019) Sotaveteraani ja Muonion vanhin mies Aarno Muotka asuu yksin kotonaan Muoniossa. Syy isolle kirkkorakennukselle oli näyttämisenhalu: ortodoksinen Venäjä halusi näyttää Suomen entiselle vallanpitäjämaalle Ruotsille, että se piti huolta luterilaisista alamaisistaan. Taustalla kohoilevat lumiset tunturit. – Kirkko on täällä ihmisille rakas. Osa seurakuntalaisista olisi halunnut, että kirkko rakennetaan Ylimuonioon. – Kirkko oli näyteikkuna länteen, Pöyhtäri kertoo. ” Muonion kirkkoon tehtiin lähes 600 istumapaikkaa, vaikka seurakunnassa oli vain kolmisensataa jäsentä. Sen maalasi Fredrik Wilhem Knoblock (1806–1874), joka avioitui Muonion ensimmäisen kirkkoherran Matias Kolströmin tyttären kanssa
Loistava idea. Hatidze on Euroopan viimeinen villihunajan kerääjä. Kirjailijoista mukana ovat muun muassa Veikko Huovinen, Kari Hotakainen, Elina Karjalainen, Sirpa Kähkönen, Hannu Raittila ja Lassi Nummi. Japanissa työntekijät murtautuvat toimistoon tekemään ylitöitä, vaikka se oli kiellettyä. Tämän vuoden alussa sarjassa on ilmestynyt henkilökuvat Juha Hurmeesta ja Rosa Liksomista. Kirjailijat kertovat noin tunnin mittaisissa ohjelmissa omasta elämästään ja työstään. Pankit ovat oiva esimerkki tästä. Kuvassa Viktor (Alexander Karim), Liv (Bianca Kronlöf), Elsa (Lena Endre) ja Enok (Angunnguaq Larsen). Yhdysvalloissa kanateollisuuden liukuhihnalla vessassa käynti on tiukkaan säädeltyä, jopa kiellettyä. Espanjalaisen Cosima Dannoritzerin dokumentti AikavarYle Areena tarjoaa Koronavirus on ajanut suomalaiset paljolti neljän seinän sisään ja television ääreen. Painettu lehti 26,50 e/6 nroa (sis.pm) digitaalinen 21,00 e. | Kuvat: Yle Kuvapalvelu kaat on monipuolinen johdanto maailmaan, jota hallitaan kellon eli mitattavan ajan avulla. Dokumentissa on esimerkkejä eri puolilta maailmaa. KOTIMAA | 27.3.2020 16. Kotimaan toimitus valitsi Yle Areenan runsaasta tarjonnasta suosikkinsa. Etualalla kuvassa Harry Chase (Jonah Hauer-King). Tätä sivistyssarjaa aion suurkuluttaa lähiviikkoina. Lehdessä Kristus -keskeistä raamatunopetusta ja aikamme arviointia. NÄKÖKULMA -lehti Edustaa protestanttista, perinteistä raamattunäkemystä. TILAA ILMAINEN NÄYTENRO (painettu tai digitaalinen) sähköpostista: nakokulma@nakokulma.info tai postitse: Näkökulmajulkaisut, Viskurintie 7, 37550 Lempäälä. Sarja on rakennettu Arktisen neuvoston kokouksen ja palavasti ympäristösopimusta ajavan kulttuuri Maailma liekeissä kertoo toisesta maailmansodasta monesta eri näkökulmasta. Tutustu netissä: https://www.nakokulma.info Yhteistyössä: evankeliumikoulu.fi kristitynfoorumi.fi Aikaa myytävänä Aika on jokaisen ihmisen oikeus, mutta siitä on tullut rahanarvoista tavaraa, jota myydään ja varastetaan. Samoin sosiaalinen media, jossa käytetty aika on työn tekemistä eli myytäväksi kelpaavan tiedon tuottamista omasta toiminnastaan. Dokumentin alussa esitellään itsepalveluravintola, jossa ei ole lainkaan henkilökuntaa. Paitsi ettei ollut, vaan paikka suljettiin kolmen päivän kuluttua kaaoksen vuoksi. MARi TEiniLä Arktista jännitystä Grönlantiin sijoittuvassa pohjoismaisessa jännityssarjassa Heikolla jäällä on lunta ja talvimaisemia. Esimerkiksi Hannu Raittila vie katsomaan lapsuutensa maisemia Katajanokalle ja Taipalsaareen. Dannoritzerin perusväittämä on, että kapitalismi vaatii ajan myymistä ja kaikkien tehojen mittaamista. Ylipäätään itsepalvelu on sekä tehostamista että asiakkaalta varastamista: asiakas tekee työn eikä useinkaan hyödy siitä mitään. Hannu Raittila on yksi lukuisista kirjailijoista, joita on vuosien varrella haastateltu 32-osaiseen sarjaan Ammatti: kirjailija. Sarjaa on tehty jo vuodesta 1999. OLLi SEppäLä Kirjailijat äänessä Huikea katselmus suomalaisiin kirjailijoihin ja sivistykseen tarjoutuu 32-osaisessa sarjassa Ammatti: kirjailija. Kapitalismi vaatii ajan myymistä ja kaikkien tehojen mittaamista, väittää dokumentti Aikavarkaat. Heikolla jäällä on sijoittuu Grönlantiin
Britannian ohella kuvauksia on tehty muun muassa Prahassa. Dokumentaristit kuvasivat Hatidzen elämää kaikkiaan kolmen vuoden ajan. VeSa Keinonen Kertomus ahneudesta Tamara Kotevskan ja Ljubomir Stefanovin ohjaaman dokumenttielokuvan Hunajan maan katsominen on kuin seuraisi käärmeen saapumista paratiisiin. Hekin keräävät hunajaa, mutta noudattavat työssään Hatidzelle vieraita nopeuden ja tehokkuuden lakeja. Näin suuri öljyesiintymä ja sen hyödyntäminen olisi katastrofi maailman ekosysteemille. Syyllisiä lähdetään hakemaan jäätiköiltä. Elämä jyrkillä rinteillä soljuu eteenpäin tasaisesti, kunnes naapuriin muuttaa uusi perhe. Heidän arkensa ja elämänsä sekä erikoinen kieli tekevät sarjasta omanlaisensa. Engströmin neuvonantaja on mukana aluksella, joka joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja löytyy pian hylättynä jäiden keskeltä. Tapahtumia ja juonenkäänteitä sarjassa riittää niin paljon, että pieni historiankirjojen kertaus ennen katselua saattaa olla tarpeen. Suurtuotannossa kahdeksankymmenen vuoden takainen Eurooppa ja keskeiset taistelut on rakennettu taitavasti digitekniikkaa hyödyntäen. Näyttelijätyö on laadukasta. Pohjois-Makedonian vuoristossa sydämellinen Hatidze, dokumentaristien mukaan Euroopan viimeinen villihunajan kerääjä, elää yhdessä vanhan äitinsä kanssa. Asianomistajalla Grönlannilla ei ole puheoikeutta neuvostossa, vaan grönlantilaiset joutuvat seuraamaan sivusta, kun muut maat ja taloudelliset intressit valtaavat areenan. Toistuvat historialliset faktavirheet ja muutamat hyvinkin epäuskottavat juonenkäänteet saattavat kuitenkin häiritä joitakin katsojia. Kaikesta poliittisesta kohinasta ja tiiviisti etenevästä toiminnasta huolimatta suurimman vaikutuksen tekevät mahtavat arktiset maisemat ja paikallinen väestö, joka helposti sysätään syrjään kaikessa päätöksenteossa. Siinä ei enää kunnioiteta ihmishenkiä eikä ilmastoa. Ilman tätä paikallisuudesta ammentavaa ulottuvuutta sarja jäisi yhdeksi hyvin tehdyksi trilleriksi muiden joukossa. Joukosta voi poimia muun muassa Särkynyt enkeli -sarjassa pappina loistaneen Sean Beanin, joka esittää nyt brittipasifistia. Hunajan maa sai ensi-iltansa viime kesänä Sundance-festivaaleilla, jossa se myös voitti useita palkintoja. Värikkääseen henkilögalleriaan kuuluu muun muassa brittiläinen sotatraumatisoitunut pasifisti, puolalainen vastarintataistelija, saksalainen vammaista lastaan piilotteleva perhe sekä ranskalais-amerikkalainen homopari. Lopputulos on koskettava, visuaalisesti huikaiseva kertomus väistyvästä elämäntavasta. Ympäristösopimuksen maaliin vieminen vaikeutuu entisestään, kun kilpajuoksu uuden, suuren öljylöydön porausoikeuksista alkaa. Hän hoitaa mehiläisiä huolellisesti varmistaen samalla, että koko ekosysteemi voi hyvin. Tuija PyhäranTa KOTIMAA | 27.3.2020 17. Gun Damén Suursota tavallisten ihmisten silmin Brittiläinen BBC:n suursarja Maailma liekeissä kertoo toisen maailmansodan ensimmäisen vuoden tapahtumat tavallisten ihmisten silmin. BACH T O R I K K A U O T I N E N TEMPPELIAUKION KIRKKO 29.08.2020 KLO 20.30 29.08.2020 KLO 23.00 30.08.2020 KLO 20.30 AINUTLAATUINEN BAROKKISPEKTAAKKELI VALLOITTAA ELOKUUSSA R A K K A U S O N VÄ K E VÄ KU I N K U OL E M A LISÄTIEDOT www.teatro.fi/rakkaus Esitykset Aleksanterin teatterissa torstai 8.10.2020 klo 19.oo (ensi-ilta) perjantai 9.10.2020 klo 19.oo lauantai 11.10.2020 klo 19.oo sunnuntai 12.10.2020 klo 16.oo Kari Tikka UUDEN SUOMALAISEN OOPPERAN KANTAESITYS! LISÄTIEDOT www.teatro.fi/bach Liput: Liput: T E AT R O PRODUCTIONS T E AT R O PRODUCTIONS Huom! Uudet esityspäivät lokakuussa! Ruotsin ulkoministeri Elsa Engströmin ( Lena Endre) ympärille. Helen Hunt on puolestaan Berliinissä työskentelevä ja natsisensuurien kanssa kamppaileva amerikkalainen toimittaja. Sarjan edetessä asetelmat muuttuvat moneen kertaan ja itsestäänselvyydet vähenevät, toisaalta katsojan tieto megaluokan ympäristöhaitoista kasvaa. Ulospäin tehokkuus näyttää tosin pikemmin kaaokselta – sitä paitsi suuri tehokkuus tuo aina mukanaan myös suuren riski, kuten kaikki tiedämme. Tänä keväänä se oli lisäksi ehdolla kahden Oscarin saajaksi
Se on myös muokannut minua eniten, ohjaaja sanoo. D okumenttiohjaaja John Websterin elämä mullistui 12-vuotiaana. Webster nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1993 valmistuneella elokuvallaan Pölynimurikauppiaat. haastattelu KOTIMAA | 27.3.2020 18. Pojan paikalla ollessa isä sai toisen infarkin ja menehtyi muutamaa päivää myöhemmin. Ne voivat auttaa molempia. Uusimmassa elokuvassaan hän tarttui teemaan, jonka jokainen tässä elämässä kohtaa: menetykseen. John Websterin dokumenttielokuva kertoo uhrin omaisen ja tuomitun tekijän kohtaamisista. Silmästä silmään käsittelee henkirikosten uhrien omaisten ja rikoksen tekijöiden kohtaamiMenetyksen äärellä Henkirikoksen uhrina kuolee Suomessa vuosittain noin sata ihmistä. – Isäni kuoleman takia aihe on itsellenikin hyvin läheinen, Webster myöntää. – Tämä on elämäni käänteentekevin asia. Tuolloin hän löysi isänsä rappukäytävästä aivoinfarktin saaneena. Sen jälkeen hän on vakiinnuttanut asemansa yhtenä maamme johtavista dokumenttielokuvien ohjaajista
– Sydämestä tulevan anteeksi pyytämisen merkitys joka tapauksessa korostuu. Kun kysymyksiä on avoinna, surun työstäminen siirtyy. ” Kohtaamisen ja anteeksipyynnön kautta molemmat tahot voivat lähteä elämässään eteenpäin. Projektin aikana on tullut esiin se, millaista vahvuutta ja hyvyyttä ihmisestä voi löytyä huolimatta rajuista menetyksistä. Hän heräsi aamuöisin ja oli jatkuvasti ahdistunut. John Websterin mukaan henkirikoksen uhrin omaista helpottaa, kun hän tietää tekijän vankilassa pohtivan vakavasti tekonsa syitä ja seurauksia. John Webster nostaa elokuvan henkilöistä esiin seinäjokelaisen yrittäjän Mika Suomalaisen, jonka Ville-pojan surmasi tämän lapsuudenystävä. Hän haluaa elokuvan kautta myös vaikuttaa konkreettisesti asioihin. Harrastan puutöitä. | Kuva: Marko Mäkinen KOTIMAA | 27.3.2020 19. Se vähensi hänen omaa syyllisyyden tunnettaan. – Hän sai silloin varmuuden siitä, että ei olisi millään pystynyt pelastamaan poikaansa. alkaen. Se voi ilmetä esimerkiksi masennuksena, työkyvyttömyytenä tai itsetuhoisina ajatuksina, Webster sanoo. Kukaan ei kaivannut siihen enää muutoksia. He ovat 18ja 22-vuotiaita. Elokuva on katsottavissa myös Areenassa 30.3. kello 11.40. Kuka. Sen avulla vakavan rikoksen uhrilla tai omaisella on mahdollisuus käsitellä rikoksen seurauksia. elokuva sai ensiiltansa Docpoint-festivaaleilla Helsingissä tammikuussa. Omaisella on monia kysymyksiä. Tammikuussa 2020 ensi-iltansa saanutta elokuvaa on rahoittanut muun muassa Kirkon mediasäätiö. Nyt koko maailmankaikkeus on tehnyt minun kohdallani poikkeuksen. Hänen täytyy ensinnäkin osoittaa olevansa aidosti pahoillaan teostaan. Ohjaaja mainitsee niin sanotut kärsimyskorvaukset. Ohjaaja halusi antaa kaikille osapuolille kohtaamistilanteessa täyden rauhan. elämässäni olen ylpeä kahdesta pojastani. – Kaikki saivat myös nähdä elokuvan viimeisen version. Olisinko voinut tehdä jotakin sen estämiseksi. Ohjaaja kertoo dokumentin idean syntyneen, kun hän tutustui trauman purkukeinona käytettyyn restoratiiviseen dialogiin (Redi). Kun henkirikoksen tehnyt ja uhrin omainen kohtaavat, tilanteen intensiivisyys vangitsee myös katsojan. asiaa: anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen. Keskiössä on erityisesti kaksi Mika Suomalainen kohtasi poikansa surmanneen Danin. – Halutessaan ja tiettyjen edellytysten täyttyessä hän myös pääsee kohtaamaan rikoksen tekijän. John Webster toteaa, että tekijän näkökulmien kuuleminen on toiselle osapuolelle usein merkittävä kokemus. Se on aivan olennaista sekä tekijän että omaisen kannalta. – Näiden tunteiden alta Mikalle ei jäänyt tilaa tehdä välttämätöntä surutyötä. Vankilan tapaamishuoneeseen rakennettiin musta sermi, jonka taakse kamera upotettiin. Vastuu asiassa jää uhrin omaisille. kello 19.00 ja sunnuntaina 5.4. Pahimmillaan se jää kokonaan tekemättä. | Kuva: Jan Nyman sia. John Webster, 52 Juuri nyt leikkaan vääristyneestä työkulttuurista kertovaa tulevaa elokuvaani The Happy Worker. Traagisen tapahtuman jälkeen viha ja katkeruus eivät jättäneet isää rauhaan. Isänsä nuorena menettäneeltä John Websteriltä on viime aikoina usein kysytty, kuinka rankka prosessi hänelle henkilökohtaisesti Silmästä silmään on ollut. Mikäli henkirikoksen tekijä todetaan varattomaksi, valtio ei peri hänelle määrättyjä korvauksia. Kohtaamisen ja anteeksipyynnön kautta molemmat tahot voivat lähteä elämässään eteenpäin. Niitä ei koskaan järjestetä ilman tarkkaa harkintaa, vaan arvioidaan, onko tapaaminen omaisen edun mukaista. Omaisensa menettäminen henkirikoksen uhrina on hyvin traumaattinen kokemus. – Päätimme, että silmät ovat tässä elokuvassa se keskeinen juttu. – Korvausten perimisen yhteydessä he joutuvat olemaan toistuvasti yhteydessä vankilassa istuvaan tekijään. Näin silmien merkitystä saatiin korostettua vielä enemmän, Webster kertoo. Miksi näin tapahtui. – Henkirikoksesta tuomitun pitää myös suostua vastaamaan omaisen kysymyksiin. Ihmiset ovat valmiita kohtaamaan äärettömän vaikeita asioita päästäkseen elämässä eteenpäin. Vasta sen jälkeen elokuvaa alettiin varsinaisesti työstää. Villen murhasta tuomitun miehen tapaaminen oli toipumisessa tärkeä etappi. Haastatteluissa huoneeseen asetettiin taustakangas, jota pystyi säätämään. Ohjaajan mukaan äärimmäisen vaikeiden asioiden käsittelystä huolimatta kokemus on kuitenkin ollut positiivinen. Silmästä silmään ei ole ollut Websterille pelkästään taiteellinen projekti. – Jollakin tavalla suru kuitenkin purkautuu. VeSa Keinonen Silmästä silmään esitetään Yle TV1:llä torstaina 2.4. Kuvaustilannekin mietittiin tarkkaan. – Tapahtui sellaista, jota ei koskaan pitänyt tapahtua. Etukäteen myös selvitetään, että muutama tekijään liittyvä asia toteutuu. Elokuvan keskeinen jännite syntyy henkirikoksen uhriksi joutuneen omaisten ja tekijöiden kasvokkaisista kohtaamisista. Heti kuvausten jälkeen mitään materiaalia ei vielä saanut julkaista, vaan osallistujien kanssa oli sovittu muutaman kuukauden harkinta-ajasta. – Kun omainen saa kuulla tekijältä tekoon johtaneista syistä, myös tekijästä tulee hänen silmissään inhimillinen ihminen. – Elokuvassamme on rohkeus hyvin vahvasti läsnä. Silmästä silmään ei ole onnelliseen loppuun pyrkivä Hollywood-filmi. Näin omaiset eivät pääse rauhassa tekemään surutyötään. Tämä ei Websterin mukaan ollut tavoitteenakaan. Kukaan dokumentin omaisista ei pystynyt lopullisesti antamaan anteeksi lapsensa tai veljensä surmaajalle. John Webster huomauttaa, että kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan asian omaisille aiheuttamasta ankarasta henkisestä taakasta. Äärimmäisten tekojen vaikutukset jäävät elämään senkin jälkeen, kun rangaistukset on jaettu
Sopivia, veden läheisyyErakko eristäytyi ihmisistä, mutta ei Jumalasta dessä sijaitsevia syrjäisiä vetäytymispaikkoja oli rajallinen määrä. He päätyivät harjoittamaan askeesia yksinäisyydessä, vain Jumalan silmien alla. Sitten hän siirtyi ketjuitta kiven päälle. Onhan askeettinen erakkoelämä meistä nykysuomalaisista yhtä kaukana kuin Helsinki Wuhanista. Luterilaiselle kristitylle erakkojen askeettinen kilvoitus on kauan näyttäytynyt hengellisesti tarpeettomana ja harhaanvievänäkin. Mutta Simeon myös saarnasi pylvään juurelle tulleille kuulijoille. Vaikka erakot ratkaisivat eristäytymisellä joitakin askeettisen kilvoittelun haasteita, seurasivat kiusaukset muuttuneina myös erämaahan. He asuivat luolissa tai kyhäsivät itselleen vaatimattoman majan. R aamatun luomiskertomuksen mukaan ”ei ole ihmisen hyvä olla yksinään”. Joillekin tämä ei riittänyt. Aluksi hän kahlitsi itsensä kivenlohkareeseen. Kristillisen askeesin sivujuonne ja harvinainen erikoisuus olivat Lähi-idän pylväskilvoittelijat, styliitat. Simeon kuului aluksi luostariyhteisöön, mutta siirtyi erakoksi. Kristikunnan varhaisessa nuoruudessa oli kuitenkin joukko ihmisiä, jotka rohkenivat olla eri mieltä: jo kirkon varhaisina vuosisatoina Egyptissä ja Syyriassa syntyi erakkoliike, joka johdatti spiritualiteettinsa poikkeukselliselle tasolle vieneitä miehiä ja naisia erämaahan, yksinäisyyteen, pois ihmisten keskuudesta. Erakkoliikkeeseen saattoi liittyä myös aitoa sivilisaation torjuntaa. Suurikokoinen kirkko vihittiin käyttöön jo 400-luvun lopussa. Styliittojen, ”pylväspyhimykSimeon Styliitan pylvään rauniot hänen nimeään kantavan kirkonraunion keskellä Syyriassa, lähellä Aleppon kaupunkia. Heistä tunnetuin on samalla alan varhaisin toteuttaja, Simeon Styliitta (386–459). Mutta Jumala oli sama niin kaupungissa, erämaan luolassa kuin luostarissakin. JuSSi Rytkönen Lähteenä on käytetty Munkki Serafimin kirjaa Kerubin silmin (Suomen Itämainen Seura 2002). KOTIMAA | 27.3.2020 20. Tällainen oli esimerkiksi kuuluisa syyrialainen kirkkoisä Efraim Syyrialainen (306–373). Erakkojen elämän täyttivät rukous, askeesi ja köyhyys. Lisäksi kuuluisaksi tulleen erakon ja hengellisen opettajan luokse hakeutui toisia samankaltaista elämää harkitsevia – puhumattakaan hengellisten neuvojen kyselijöistä ja uteliaista. Länsi-Euroopassa kehitys tapahtui myöhemmin. Hän sai paljon oppilaita. Kristittyjen määrä alkoi kasvaa 300-luvulla vainojen päätyttyä. Tällaiset kilvoittelijat hakeutuivat autiomaahan, vuorille ja muille syrjäseuduille. Kuitenkin: jos kristikunnan historiassa on ollut miehiä ja naisia, jotka ovat vapaaehtoisesti valinneet sosiaalisen eristäytymisen erakkoina, ei koronaviruksesta johtuva lyhytaikainen eristäytyminen modernien viestintävälineiden maailmassa varmaankaan ole monille ylivoimainen asia. Osalle erakoista samanhenkinen seura saattoi olla myös tervetullutta. Osa varhaisista askeeteista eli syrjässä, mutta kuitenkin kaupunkien liepeillä ja osallistui jossain määrin seurakunnan elämään. Luostareita perusti silloin itse aluksi luolassa erakkona asunut Benedictus Nursialainen. ” Mutta Jumala oli sama niin kaupungissa, erämaan luolassa kuin luostarissakin. Lopulta alustaa ryhdyttiin korottamaan, kunnes kilvoittelun viimeiset 30 vuotta kuluivat yli 15 metriä korkean kivisen pylvään huipulla säiden armoilla – ja enimmäkseen seisaallaan, rukouksessa. Usein unohtuu, että myöhäisroomalaisena aikana Lähi-idässä oli kukoistavaa kaupunkikulttuuria. Nykyaikana sitä, kuten muutakin luostarielämää, voidaan silti ymmärtää yhtenä mahdollisuutena seurata Kristusta. Ei ole ihmisen hyvä olla yksinään, sittenkään. | Kuva: Jussi Rytkönen sien” aikaa kesti idässä 1200-luvulle saakka. Mikä olisi tämän tarinan opetus. Mainittava hahmo on myös vuonna 410 kuollut Libanonin maroniittikristittyjen ”isä” Maron, joka perusti vuorelle erakkomajansa. Ensimmäiset luostarimaiset yhteisöt syntyivät Italiassa vasta 500-luvun alussa. teologia | askeesi | Koronaviruskaranteeni ei ole ensimmäinen sosiaalinen eristäytyminen: kauan sitten hengellinen kilvoittelu ajoi ihmisiä erakoiksi autiomaahan tai pylvään huipulle. Vähitellen tästä liikenteestä erämaan opettajien viisauden äärelle syntyivät erakkoyhteisöt, joista viimeistään 400-luvulle tultaessa kasvoi kirkon tunnustamia luostareita. Kristinusko juurtui ensin juuri kaupunkeihin ja levisi sieltä maaseudulle. Askeettisesta erakkoudesta ja luostarielämästä tuli idän kristittyjen keskuudessa nopeasti suosittu ilmiö. Rukouselämä oli taistelua myös yksinäisyydessä. Täydellinen erämaahan ja yksinäisyyteen vetäytyminen ei loppujen lopuksi onnistunut kovin kauan. Kaupungeissa syntyi seurakuntaelämä, kaupungeissa vaikuttivat piispat ja presbyteerit