heinäkuuta 2018 | hinta: 3,70 € 16 30 18 Enbuske ja arkkipiispa puhuivat vapaudesta Elämässä sattuu outoja juttuja – niistä saa puhua Sensurointi ja kaunistelu ärsyttivät Martti Rautasen julkaisemattomat kirjeet antavat karumman kuvan Ambomaan työstä 10. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –3 1 26. 4 Ka nn en ku va : Va nh a po st ik or tt i / Ju kk a G ra ns tr öm 11 3
| Kuva: Mikko Mäntyniemi HelgA West pohjoissaamelainen kristitty some on parempi kuin myönnämme S osiaalisen median haukkuminen on helppoa. Se muutti käsitystäni niin Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta kuin kansainvälisestä kristittyjen yhteydestä. Niissä äidit ja isät tukevat toisiaan pääasiassa empaattisesti. Taloyhtiömme Facebook-ryhmässä kerrotaan yllättäen vapautuneesta pyykkivuorosta ja kysellään, kuka on unohtanut autoonsa valot päälle. Esimerkiksi Australian aboriginaaleihin verrattuina saamelaiset eivät ole kokeneet joukkomurhia, lasten pakkoadoptioita ja kidnappauksia. Lisäksi monissa maissa alkuperäiskansoja ei tunnusteta eikä heille myönnettyjä lakeja noudateta. Joskus voi käydä niinkin, että Facebook pelastaa hengen. Sain ensimmäisen kosketukseni ekumeniaan Kirkkojen maailmanneuvoston lähetyskonferenssissa Arushassa maaliskuussa. KOTIMAA | 26.7.2018 2. On totta, että somella on monia huonoja puolia: sen algoritmit ohjaavat meitä samalla tavalla ajattelevien pariin ja pahimmillaan niiden avulla voidaan vaikuttaa jopa vaaleihin. 2 Mikä kristittyjä alkuperäiskansoja yhdistää. Yhtymäkohdat ovat ennen kaikkea siinä, kuinka etnistä uskoa on pyritty kirkkojen taholta tukahduttamaan. Esikoiseni syntymän jälkeen olen saanut erilaisista vanhemmuusryhmistä hyviä vinkkejä ja vertaistukea tarvittaessa vaikka keskellä yötä. Saamelaisuus merkitsee minulle sitä, että olen olemassa yhteisöni kautta ja yhteisöäni varten. Osallistumiseni oli myös linjassa sen kanssa, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkko ja haluaa olla mukana vähemmistöjen elämässä. Somen avulla pysyn yhteydessä moniin sellaisiin ihmisiin, jotka olisivat ehkä muuten jo kadonneet elämästäni tai joita en muuten arjessani tapaa. Ari MinAdis ”Saamelaisena olen olemassa yhteisöni kautta ja yhteisöäni varten” Arushan lähetyskonferenssi muutti Helga Westin käsitystä niin suomen evankelisluterilaisesta kirkosta kuin kansainvälisestä kristittyjen yhteydestä. Samaan aikaan somen hyvät puolet ansaitsevat tulla huomatuiksi. Lue toimittaja Sirkku Nyströmin essee Facebook pelastajana sivuilta 18–19. Kirjateologia, jota olin lukenut, muuttui eläväksi teologiaksi, joka sai inhimilliset, globaalit kasvot. 3 Mitä saamelaisuus merkitsee sinulle. – Se on minulle hyvin pitkälti vastaus kysymykseen, miksi olen tällainen kuin olen. Arjessa some on korvaamaton apu. Kirkon ja valtion assimilaatiopyrkimyksillä on ollut kauaskantoisia vaikutuksia, kuten alkoholismia, ja tämä näkyy myös siinä saamelaisyhteisössä, jossa minä olen kasvanut. Ainakin omaan elämääni Facebookin kaltaiset mediajätit ovat tuoneet paljon iloa. – Heitä yhdistävät monet samansuuntaiset kokemukset, vaikka aivan verrannollisia ne eivät ole. aluksi | viikon henkilö | Teologian maisteri Helga West osallistui Rotoruassa, Uudessa-Seelannissa 18.–22.7. – Kristittyjen alkuperäiskansajäsenten kohtaaminen oli minulle ammatillinen ja hengellinen tilaisuus ymmärtää maailmanlaajaa kirkkoa alkuperäiskansanäkökulmasta. Lastenvaatteet ja lelut hankimme suurelta osin oman kaupunginosamme kierrätysryhmistä. Listataanpa. tuijA PyHärAntA Toimittaja käyttää päivittäin Facebookia, Instagramia ja WhatsAppia. Nimi kertoo, kuka olen, mistä olen kotoisin ja mihin sukuun kuulun. 1 Miksi halusit osallistua kokoontumiseen. pidettyyn alkuperäiskansojen kristittyjen edustajien kokoontumiseen. Saamelaiselta nimeltäni olen Biennaš-Jon Jovnna Piera Helga. Jotkut kutsuvat somea ”epäsosiaaliseksi mediaksi”, sillä siellä ihmiset saattavat olla toisilleen ilkeämpiä kuin kasvotusten kehtaisivat
Perusolettamus on, että voimakkaasti uskonnollinen ja uskonnon säätelemä yhteiskunta ei ole samalla tavalla kehittynyt tai vaurastunut kuin maallistuneempi yhteiskunta. Tutkimus ei väitä, etteikö myös uskonnollinen maa voisi vaurastua. Ylösnousemuksen ihme tapahtuu, kun hautaamani leiviskät virkoavat elämään. Uskonnolla voi olla myös myönteisiä vaikutuksia kansakunnan vaurauteen. ?. Hiukan rapsuttamalla sammaloituneesta paadesta löytyi nimi: Lilla Walborg. Paljon uskontoa on yhtä kuin paljon köyhyyttä. Protestanttisuutta on sanottu kapitalismin polttoaineeksi. Maallistuminen ei hävitä uskontoa, vaan muuttaa sen luonnetta. Ne ovat taustaltaan syvästi protestanttisia maita, mutta myös maallistuneita. Katse taaksepäin. Äärimmillään jumalasuhteen siunauksellisuus voidaan arvioida yksilön osaksi kohdistuvana taloudellisena hyvänä, kuten tapahtuu niin sanotussa menestysteologiassa. ”Piäasia, että on kivvoo”, Pertti vastaa kuoleman viimeiseen kysymykseen. Ne, jotka kuoppasin pelossa, epävarmana, pakosta, kiusattuna tai häpeissäni. Se edellyttää kuitenkin valtauskonnon instituutioilta näkemystä siitä, miten uskoa voidaan elää ja tulkita modernissa yhteiskunnassa ja samalla kunnioittaa yksilön oikeuksia. WiLheLmiiNa hoNKaNeN Kirjoittaja on kuopiolainen pappi. Paahtava helle viipyy iholla. Kirkko oli tätä juhlatilaisuutta varten kukilla ja kuusilla koristettu ja sen kuori mustiin verhottu. Pitää muistaa, että maallistuminen ei ole yksiselitteinen kehityssuunta, vaan monitahoinen. Estääkö uskonnollisuus vaurastumisen. Muutamia vuosia sitten löysin Kuopion Isolta hautausmaalta tämän haudan, jota kukaan ei hoida. On maalaisjärjellä pääteltävissä, että jos uskonto säätelee yksilön elämää yksityiskohtaisesti ja asettaa paljon rajoitteita jokapäiväiselle toiminnalle – kuten tekee esimerkiksi tiukka juutalaisuus, islam tai hindulaisuus sekä eräät kristilliset suunnat –, siitä ei voi seurata työn tuottavuutta ja sen myötä taloudellista vaurautta. Nyt pikku Walborgin haudalla palaa kynttilä jouluna. Kahdenväliset neuvottelut, ja Pertti saa lisäaikaa katsoakseen mennyttä elämäänsä kuin näytelmää. Minun adoptiohautani. Eivät mullan alla ennen kuolemaa. Pelkkä maallistuminen ei takaa hyvinvointia. Nyt uskonnon ja vaurastumisen suhdetta ovat selvittäneet englantilaisen Bristolin yliopiston ja yhdysvaltalaisen Tennesseen yliopiston tutkijat. Sitä ei ole niin helppo hallita kuin aiemmin. Äitienpäivänä kukkii ruusu, itsenäisyyspäivänä liehuu vaaksanmittainen Suomen lippu. Köyhyyden poistamisen näkökulmasta maallistuminen voi olla hyvä asia. Lopputuloksena on maa, jossa useimmat asiat ovat hyvin verrattuna melkein mihin tahansa muuhun maailmaan maahan. Silmäin edessä koomikon nauru ja kyyneleet. Suuren puun alla on miltei maaksi maatunut kivi. Uskonto yksilöllistyy ja monipuolistuu. 1918 ???????. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikko: Gun Damén Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Ari Minadis, Jussi Rytkönen (virkavap.), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Juha Ruotsalainen 050 515 1440 Lukijamäärä: 58 000 KMT Surujumalanpalvelus Haminassa. Vehkalahden seurakunnan kirkkoneuvoston aloitteesta pidettiin viime sunnuntaina Haminan Vehkalahden kirkossa yleinen surujumalanpalvelus niiden järkyttävien tapausten johdosta, jotka viime huhtikuun lopulla seurakunnalta riistivät sen rakastetut ja kunnioitetut paimenet ja monta sen toimeliaimmista jäsenistä. Uskonnon vaikutus yhteiskunnan kehityssuuntiin on yhteiskuntatieteiden, varsinkin sosiologian klassisia näkökulmia. Pertti on Spede. Yksilön oikeuksien on vahvistuttava ja naisten aseman parannuttava. Tulokset on julkaistu Science Advances -lehdessä. Kansakunnan on saatava vapaasti koko lahjakkuutensa käyttöön. Istun kesäteatterin puupenkillä. Tänään auringonkukka. Saman kaljun alla molemmat. Tutkimus tukee perusolettamusta, että maallistuminen auttaa kansakuntaa kehittymään taloudellisesti. Kivvoo on kun ne leiviskät, Jumalan antamat, ovat käytössä. Ei liene sattumaa, että eri hyvinvoinnin mittareilla – esimerkiksi terveydenhuolto, luottamus, tasa-arvo – mitattuna Pohjoismaat ja Sveitsi ovat usein listojen kärjessä. Menneisyys nousee haudoistaan. Mutta samaan aikaan maallistumisen kanssa on tapahduttava muutakin. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 26.7. Kuolema tulee hakemaan Pertin golfkentältä. Spede on Pertti. Lienee kohtuullista arvioida, että Suomessa on nyt tarvittava määrä maallistumista, mutta taustalla vaikuttaa vielä vahva luterilaisuus arvoineen. KOTIMAA | 26.7.2018 3
– Niissä olen nähnyt, kuinka ortodoksijuutalaiset rabbit kävelevät toisella puolella katua ja toisella puolella kävelee homopari käsi kädessä. Järjestäjien mukaan eri tilaisuuksiin osallistui kaikkiaan 67 000 ihmistä. Kirkkojärjestyksen mukaan ehtoollisavustajien pitää olla luterilaisen kirkon jäseniä. Keskustelijat tuntuivat puhuvan toistensa ohi eri aiheista. Tapio Luoma totesi, että kysymykseen on vaikea vastata. Piispainkokouksen pääsihteerin Jyri Komulaisen mukaan ehtoollisvieraanvaraisuus voidaan ulottaa yksittäisiin ekumeenisiin tilaisuuksiin, mutta ehtoollisen on tällöin oltava selkeästi luterilainen, ei yhteiskristillinen. Tuomas Enbusken mukaan olemme ”heimoeläimiä”, mikä tarkoittaa, että yhteenkuuluvuutta on vaikea tuntea itsestä poikkeavien kanssa. Oleellista on se, että vapaudella yleensä on rajat. uutiset | lyhyesti | Yhteiskristillinen ehtoollinen peruttiin Helluntailaisten ehtoollisavustajien osallistuminen Hausjärven kirkossa viime sunnuntaina yhdessä Kansanlähetyksen ja paikallisen helluntaiseurakunnan kanssa järjestettyyn messuun peruttiin. Enbuske kertoi kaipaavansa vähemmän välittämistä sikäli kuin se tarkoittaa toisten ihmisten asioihin puuttumista. – Ihmisellä pitää olla oikeus uhrittoPorissa puhuttiin vapaudesta ja välittämisestä SuomiAreena | Toimittaja Tuomas Enbuske haastoi arvokeskustelussa arkkipiispa Tapio Luomaa ja puoluejohtajia Sari Essayahia ja Anna-Maja Henrikssonia. Porin Kauppatorilla molemmat puheenjohtajat olivat valinneet puheensa teemaksi itselleen merkityksellisen arvon, Essayah välittämisen ja Henriksson vapauden. – Jos emme välitä toisistamme, meillä on raaka ja kylmä yhteiskunta. V apaudella on rajat ja poliitikon tehtävänä on miettiä, missä ne kulkevat, pohti arkkipiispa Tapio Luoma viime viikolla SuomiAreenassa. Helluntailaisia kutsuttiin silti ehtoolliselle. Piispainkokous päätti syksyllä, että myös toisten kirkkojen jäsenet voivat osallistua luterilaiseen ehtoolliseen, kunhan ehtoollisesta on riittävä yksimielisyys. | yhteiskunnallinen vaikuttaminen | ” Jokaisella meistä on oikeus sanoa ääneen, minkälaisessa yhteiskunnassa haluaisimme elää. Hän osallistui keskiviikkona Porin Kauppatorille pystytetyllä MTV-lavalla keskusteluun, jonka pohjana olivat kahden puoluejohtajan, Sari Essayahin (kd.) ja Anna-Maja Henrikssonin (rkp.), pitämät arvopuheet. Hän kysyi, onko hyvä asia, että osa jää kokonaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle. Kunnioittamiselle kaikenlainen pakottaminen on vierasta. Kirkko järjesti SuomiAreenaan omaa ohjelmaa, kuten piispojen iltahetkiä Keski-Porin kirkossa. Äiti Elisabet katosi lähdettyään kävelylle luostarin lähistölle. – Apostoli Paavali sanoi, jos Raamattua saan tässä lainata kirkon edustajana, että kilpailkaa toistenne kunnioittamisessa. KOTIMAA | 26.7.2018 4. Jutussa esiintyneen yhdistyksen jäsenen nimi on Juha-Matti Laurio, ei Lauri. On eri asia, että Tuomaksella ja kaikilla muilla pitää olla vapaus sanoa, että minulla on kaikki kunnossa, jättäkää minut rauhaan, Henriksson sanoi. Oikaisu Kotimaan (5.7.) jutussa Luottamus koetuksella Sleyn hallitukseen oli nimivirhe. Samalla Lintulan ja Suomen ortodoksisen kirkon verkkosivuilla julkaistiin äiti Elisabetin muistokirjoitus. Niistä riitti keskusteltavaa, erityisesti kun arkkipiispan lisäksi puheita oli kommentoimassa liberaalina tunnettu toimittaja Tuomas Enbuske. Voiko vapaus mennä liian pitkälle, kysyi seuraavaksi keskustelua juontanut SuomiAreenan vastaava tuottaja Mari Haavisto. Ehtoollisesta tekee luterilaisen se, että se on toteutettu luterilaisen kirkon järjestyksen mukaan paikallisen kirkkoherran ohjauksessa ja vastuulla. Sari Essayah huomautti, että Suomessa yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen on jo nyt mahdollista. Enbuske totesi puoluejohtajien puheiden jälkeen, että kaikki tähän asti sanottu on ”melko ympäripyöreää” ja ilmoitti puhuvansa seuraavaksi tabuista. – Käsitys siitä, missä vapauden rajat kulkevat, muuttuu ajan myötä. Häntä on etsitty useaan otteeseen tuloksetta. Lisäksi kirkon edustajat osallistuivat muiden järjestämiin keskusteluihin. Poliitikon tehtävänä vastuunkantajana yhteiskunnassamme on miettiä juuri sitä, missä kulkevat vapauden rajat. Hän sanoi ihailevansa elämää suurkaupungeissa, kuten Berliinissä ja New Yorkissa, joissa ihmisiä on niin paljon, etteivät he yksinkertaisesti ehdi välittää liikaa toistensa tekemisistä. Tuomas Enbuske kertoi ajattelevansa, että ihmisellä tulee olla vapaus kaikkeen sellaiseen, mikä ei rajoita toisten vapautta – jopa itsensä vahingoittamiseen esimerkiksi päihteillä. Kirkkoherra Jussi Kauranne päätti ehtoollisavustajien vaihtamisesta seurakuntalaisilta saamansa huolestuneen palautteen jälkeen. Kukaan ei välitä siitä. Lintula julkaisi kadonneen nunnan muistokirjoituksen Lintulan luostarin nunnan äiti Elisabetin eli Irmeli Vuolteen katoamisesta tuli viime viikolla kuluneeksi vuosi. Tapio Luoma jatkoi ehdottamalla, että välittämisen sijaan voitaisiin puhua toisen ihmisen kunnioittamisesta. Hänen mielestään Sari Essayah ja Anna-Maja Henriksson haikailivat puheissaan liikaa yhtenäiskulttuurin perään. Keskustelu oli yksi niistä yli 200 tilaisuudesta, jotka järjestettiin SuomiAreenassa viime viikolla. Anna-Maja Henriksson yritti yhdistää erilaiset näkökulmat
Aikuisille oli varattu samaan tarkoitukseen kukkakeppejä, jotka istutettiin telttaa ympäröiviin ruukkuihin. Niitä pitää olla, mutta ketään ei saa pakottaa niihin. Anna-Maja Henriksson huomautti, että tämä on jo mahdollista, koska alkoholihaittojen ennaltaehkäisy ei toimi riittävän hyvin. Tuija PyhäranTa Tapio Luoma, anna-Maja henriksson ja Sari Essayah keskustelivat arvoista Tuomas Enbusken kanssa Porin torilla. miin rikoksiin, joissa ainoa uhri on ihminen itse. – Tarvitsemme ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Sari Essayah lisäsi, että yhteiskunta kantaa alkoholinkin aiheuttamien sairauksien kustannukset verotuksen kautta. Tästä lähtee koko yhteiskunnallinen aktiivisuus. Erityisesti tavoitteena on saada heidän edustajiaan mukaan, Nevanranta sanoi. – Olen ymmärtänyt, että töitä täytyy tehdä ehdokkaiden löytämiseksi, kertoi keskiviikkona teltalla päivystänyt seurakuntavaalien kampanjapäällikkö Hanna Piira Kirkkohallituksesta. Nevanrannan omaan sitoutumattomien ryhmään ehdokkaita on löytynyt mukavasti. Hän halusi tuoda siihen tulevaisuuden näkökulman. Hän kuitenkin toivoi monenlaisia ehdokkaita. Hän kuitenkin muistutti, että ensisijaisesti seurakuntavaalit ovat paikallisvaalit. Kirkon teltassa seisoi pahvista rakennettu leikkikirkko, jonka kattotiiliin erityisesti lapsia pyydettiin kirjoittamaan näkemyksensä siitä, millainen kirkon pitäisi olla. KOTIMAA | 26.7.2018 5. Tapio Luoma totesi, että keskustelussa yksilön vapaudet ja yhteisön säätely näyttävät törmäävän toisiinsa. Kirkon teltalle oli annettu paikka poliisin, tullin ja Kelan lähistöltä. – Toivon, että paikallisesti nostetaan avoimesti keskusteluun niitä kysymyksiä, jotka seuraavalla kaudella tulevat eteen. Hanna Piira kertoi, että syksyllä julkaistavaan vaalikoneeseen tulee kysymyksiä esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja eutanasiasta. Ehdokasasettelu on meneillään ja päättyy 17.9. – Teljän alueella asuu paljon maahanmuuttajia. Yhtä kepeistä piteli käsissään ohikulkijoita jututtanut Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. – Jokaisella meistä on oikeus sanoa ääneen, minkälaisessa yhteiskunnassa ja maailmassa haluaisimme elää tänä päivänä ja minkälaisessa maailmassa toivoisimme omien lastemme kasvavan. Nevanrannan mielestä tärkeä kysymys seuraavalla nelivuotiskaudella on myös se, mitä kirkon tiloille ja työntekijöille tapahtuu, kun jäsenmäärä pienenee. – Tehtävä on vaikeampi kuin äkkiseltään arvaisi, Häkkinen sanoi mietteliäänä, mutta istui sitten alas kirjoittamaan: ”Kutsuva osallisuuden yhteisö”. Teltalla päivysti myös Porin Teljän seurakunnan luottamushenkilö Erkki Nevanranta, joka on ollut kirkon luottamushenkilö yhtäjaksoisesti runsaat 40 vuotta. Vaalien teemaksi hän nosti avioliittoon vihkimisen. | Kuva: Taija Turkia Kirkon teltalla etsittiin ehdokkaita Keskustelujen lisäksi SuomiAreenassa yhteiskunnalliset toimijat esittelivät toimintaansa kojuillaan. – En ole huolissani, mutta asiaa täytyy pitää esillä. Seurakuntavaalien tunnus on tänä vuonna #minunkirkkoni. Vaalit pidetään marraskuussa. Millainen on piispan kirkko. Teltalla mainostettiin syksyn seurakuntavaaleja ja houkuteltiin väkeä ehdokkaiksi
Hänen uskotaan eläneen 400-luvulla. – Asioille täytyy ottaa aikaa. Kylästä aukenee näkymä pyhään Kadishan laaksoon. Joten siis veipä se sekunnin tai minuutin tai mitä nyt tahansa rukoiletkaan, ota sille aikaa, Hamilton neuvoi. Niitä esiintyy jo Ranskassa lähellä Isoa-Britanniaa ja Ranskaa erottavaa Englannin kanaalia. The National Churches Trustin mukaan syynä hakemusten lisääntymiseen on paitsi muihin tukiin tehdyt leikkaukset myös ilmastonmuutos. Hamilton kertoi myös käyvänsä sunnuntaisin lähimpien ystäviensä kanssa ensin aamiaisella ja sitten kirkossa. Historiallisten kirkkojen kunnostamista tukeva säätiö sai viime vuonna avustushakemuksia neljänneksen edellisvuotta enemmän, kertoo brittilehti The Guardian. Libanonilaiset maroniittikristityt kantavat lasiarkussa pyhän munkki Marinan jäännöksiä maroniittien patriarkan kesäasunnolle 17. ”Kristuksen morsianten” ei enää tarvitse olla oikeasti neitsyitä ”Kristuksen morsiameksi” vihkimisen edellytyksenä ei enää ole kirjaimellinen neitsyys. Joka aamu ennen kuin syön aamiaista, rukoilen. Toisin kuin nunnat, vihityt neitsyet eivät elä suljetuissa yhteisöissä tai pukeudu erityisellä tavalla. Säätiön toimitusjohtajan Claire Walkerin mukaan runsaat sateet ja kovat myrskyt ovat rasittaneet kirkkojen sadevesijärjestelmiä ja viemäröintiä. Hamilton on harras katolilainen. Hänet tunnetaan myös Pelagiana tai Aleksandrian Mariana. Paikkana on Dimanen kylä Libanonin vuorilla Beirutin pohjoispuolella. Vatikaanin hiljattain julkaiseman asiakirjan mukaan kutsu todistaa kirkon rakkaudesta Kristusta kohtaan ei rajoitu fyysiseen koskemattomuuteen. Ilmastonmuutoksen seurauksena Isoon-Britanniaan saattaa Walkerin mukaan levitä myös uusia tuholaisia kuten termiittejä. | Kuva: Joseph Eid / AFP / Lehtikuva Ilmastonmuutos uhkaa kirkkorakennuksia Ilmastonmuutos uhkaa Ison-Britannian kirkkoja, varoittaa brittiläinen The National Churches Trust. F1-mestari neuvoo kiireisiä rukoilemaan Nelinkertainen F1 -sarjan mestari Lewis Hamilton sanoo F1-podcastin haastattelussa, että rukoilemiselle kannattaa antaa tilaa ja aikaa. heinäkuuta. He antavat aikaa katumusharjoituksille, laupeudentöille ja rukoukselle. – Palaamme sieltä useimmiten valaistuneina ja voimaantuneina, kuin kaikki olisi asettunut kohdilleen. Yhdysvaltainen vihittyjen neitsyiden yhdistys ilmaisee julkilausumassaan syvää pettymystä asiakirjaan: ”On järkyttävää kuulla äitikirkolta, ettei fyysistä neitsyyttä enää pidettäisi välttämättömänä edellytyksenä neitsyenä elämiseen.” maailmalta KOTIMAA | 26.7.2018 6. Itse asiassa joka kerta kun syön, rukoilen. Tulevaisuudessa aiempaa runsaammat sateet voivat vahingoittaa kirkkojen puuja kivirakenteita, ja kova tuuli ja myrskyt saattavat repiä kattoja ja torneja. Kristuksen morsiamet, joita kutsutaan myös vihityiksi neitsyiksi, pysyvät neitsyinä lahjana Kristukselle. Maroniittien legendan mukaan Marina halusi välttyä joutumasta naimisiin ja eli koko elämänsä Kadishan laaksossa mieheksi naamioituneena munkkina nimeltä Marinos. Pyhän munkki Marinan jäännökset tuotiin muutamaksi päiväksi Libanoniin lainaan Venetsiasta, missä niitä on säilytetty vuosisatoja
Sinnekin kiinnitettiin kangasta. Sosiaalisessa mediassa ottivat kantaa myös ne, joiden mielestä kirkko peesasi Greenpeacea. Amerikkalaiset tv-yhtiöt olivat rakentaneet kompleksiin studionsa. Idean Kirkon talon banderollista sai Kirkkohallituksen ihmisoikeusja yhteisötyön asiantuntija Laura Arikka. Saatiinhan se. ”Blessed are the peacemakers, for they will be called children of God”, siinä luki. Projektit olivat rohkaisevia kokemuksia, ajattelevat Laura Arikka ja Visa Viljamaa. ”Kirkon talo ja Kallion kirkko virittivät seinilleen banderollit – terveisiä Trumpille ja Putinille”, Kotimaa24 uutisoi. Seuraavana aamuna, 16.7., Kirkon talon seinään kiinnitettiin julistekangas. Paljon suurempi tappio olisi kuitenkin ollut, jos kirkko olisi vaiennut tilanteessa, jossa sillä oli mahdollisuus ottaa sanomallaan kantaa maailman tärkeimpään tapaamiseen. Julistekankaat otettiin myönteisesti vastaan. Minulle oli siitä paljon apua, ei tarvinnut osoittaa vieraita sormella vaan riitti kun viittasi mielenosoituksiin ja kertasi niissä esillä olleet hyvät asiat”, Niinistö kirjoitti huippukokouksen jälkeen. kirkkoherra Visa Viljamaa. Siihen saattoivat vaikuttaa banderollin suuri koko, punainen väri ja se, että banderolli näkyi kauas, sillä se sijaitsi kirkon tornissa korkealla mäellä. Kallion kirkon banderolli sai julkisuutta enemmän kuin Kirkon talon viesti. Meri Toivanen Näin syntyivät kirkon viestit Trumpille ja Putinille Kirkon talon banderollissa (vas.) oltiin rauhan asialla, Kallion kirkon banderollissa ilmaston puolella. Hän kertoi ajatuksesta kollegoilleen palattuaan lomalta huippukokousta edeltävänä keskiviikkona. Viljamaa toteaa tasavallan presidentti Sauli Niinistön kiinnittäneen Facebook-päivityksessään huomiota siihen, miten monessa mielenosoituksessa oltiin nimenomaan hyvien asioiden puolella. Ympäristöjärjestö Greenpeacen ja Kallion seurakunnan punaisessa banderollissa luki: “Warm Our Hearts, Not Our Planet. Seurakunta päätti olla mukana. Samaan aikaan tapahtui myös toisaalla Helsingissä, Kallion kirkon tornissa. Tapaus nostaa esiin yhteistyökumppanien merkityksen. Visa Viljamaan mukaan Kallion seurakunnassa Greenpeacen asia arvioitiin sellaiseksi, että siihen haluttiin liittyä. Kallion seurakunnalle ehdotus yhteistyöstä tuli Greenpeacelta, kertoo vs. Projektista tehtiin totta alle viikossa. Merikylpylä sijaitsee presidentinlinnan välittömässä läheisyydessä. Katselin Etelärantaan kohti Kirkon taloa, jossa sijaitsevat Kirkkohallitus ja Kirkon Ulkomaanapu. Kirkon talon hanke oli esimerkki siitä, miten usein hitaaksi ja hierarkkiseksi koettu kirkko toimii yhdessä tuumin ripeästi, Laura Arikka sanoo. Virastotalo tönötti maailman tapahtumien polttopisteessä. | uutisessee | V uorokausi ennen kuin presidentit Donald Trump ja Vladimir Putin tapasivat Helsingissä, vietin vapaapäivää Allas Sea Poolilla. Banderollin aihe oli yleishyvä ja uskontoon suoraan sitoutumaton. Virkamiehet, painotalo ja kiinteistöhuolto joustivat, ja hanke saatiin toteutettua nopeasti, Arikka kertoo. | Kuvat: Rabbe Sandström ja Teemu Mattsson ” Katselin Kirkon taloa, joka tönötti maailman tapahtumien polttopisteessä. Visa Viljamaan mukaan Kallion kirkon projekti osoitti, että yhteistyötä kannattaa tehdä yllättävienkin tahojen kanssa. Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumista kuuluvat suomeksi: ”Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” Kirkon viestintä totesi tiedotteessaan, että raamatuntekstin voi nähdä kukin omalla tavallaan joko siunauksena, rukouksena, kehotuksena tai rohkaisuna. Heidän mielestään kirkon olisi pitänyt valita viesti, joka on selkeästi hengellinen ja jonka voi tunnistaa nimenomaan kirkon viestiksi. Tälläkin kertaa kirkon kannanottoja syytettiin myös naiiviudesta. Ympäristön puolustamista, toivoa ja empatian välittämistä pidettiin myös kirkon viestinä. Kirkon ulostulot eivät liittyneet toisiinsa. Kirkon pitää löytää niitä. Eniten vaikutusta lienee ollut kuitenkin yhteistyökumppani Greenpeacella ja sen kansainvälisellä viestintäkoneistolla. ”Moni mielenosoitus perustui hienoon ideaan: ollaankin puolesta, hyvien asioiden puolesta. KOTIMAA | 26.7.2018 7. Kunpa sijainti saataisiin jotenkin hyödynnettyä, ajattelin. Samalla on mietittävä joka kerta erikseen, kenen kelkkaan hypätään. Kirkon ei kannata avata suutaan joka kerta, eikä sanominen aina osu maaliin. Suomeksi viesti presidenteille oli: ”Lämmittäkää sydämemme, älkää planeettaamme”
Kokouksessa olleen yritysjuristin kerrottiin lausuneen, ”että on ennen kuulumatonta Sleyn historiassa, että lausunto ei ole puhdas”. Miten päin se luottamusvaatimus meneekään: Tuleeko tilintarkastajien nauttia hallituksen luottamusta, vai hallituksen tilintarkastajien luottamusta. Jukka Keskitalo tuntee pohjoisen vähävaraisten seurakuntien arjen ja on sitoutunut niiden tukemiseen. Kotimaassa (5.7.) kerrottiin Sleyn vuosikokouksessa tapahtuneesta tilinpäätöksen käsittelystä. Piispalla tulee olla syvä teologinen asiantuntijuus. Siksi valintamme Oulun seuraavaksi piispaksi on Jukka Keskitalo. Jukka on toiminut myös lääninrovastina, tuomiokapitulin pappisasessorina ja kirkolliskokousedustajana. Kirkon työ tehdään paikallisseurakunnissa. Jaakko Tuisku, kirkkoherra Terttu Passoja, lastentautien erikoislääkäri Taina Manninen, kirkkoherra Antti Savela, laamanni, kirkolliskokousedustaja Ilona Yliräisänen, vt. Monen kristillisenkin yhteisön tilintarkastajana toimineena en voi olla ihmettelemättä Sleyn hallituksen kantaa. Piispa vaalii kirkon ykseyttä. Kaikessa tekemisessään Jukka on lämmin ja helposti lähestyttävä ihminen. Ennen Kirkkohallituksen kansliapäälliköksi siirtymistä vuonna 2010 hän toimi kirkkoherrana Suomen suuTeologian tohtori Jukka Keskitalo Oulun piispaksi rimmassa seurakunnassa Jyväskylässä. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Siksi piispan on tunnettava seurakuntaelämän haasteet. Tilintarkastaja oli kertomuksessaan huomauttanut riskistä, että ”hallitus ei ole noudattanut työsopimuslainsäädäntöä”, vaikka oli todennut ”kirjanpidon olevan kunnossa”. Jukka viihtyy metsänhoitotöissä, hirviporukassa ja pohjoisen laduilla. Jukka on pohjoisen poikia. Uskomme, että piispana Jukka kykenisi kokoamaan eri tavoin ajattelevia kristittyjä yhteisten tavoitteiden taakse. Kun tiedän, kuka tuo jutussa mainittu tilintarkastaja on, voin vilpittömästi vakuuttaa, että kyseessä on eräs nykyään arvostetuimpia ja kokeneimpia tilintarkastajia, joka paitsi esiintyy alan luennoitsijana, myös kommentaariteosten kirjoittajana. Monella meistä kristillisten yhteisöjen jäsenistä taitaa olla vinoutunut kuva tilintarkastuksesta, ei kai vähiten piispa Teemu Laajasaloon kohdistuneen lokaamiskampanjan vuoksi. Miten se sattuikaan tilintarkastajan vaihto tulemaan hallituksen jäsenten mieleen juuri nyt. VeijO RiiStama Vantaa Tilintarkastaja ja luottamus Piispojen kannatuskirjoitukset Oulun piispanvaalin ensimmäinen kierros käydään 15.8. Piispana Jukka olisi arvokeskustelija, jota kuunneltaisiin. Teologian tohtori Jukka Keskitalo on toiminut yli 20 vuotta seurakuntapappina. Jukka on aktiivinen ja rohkea toimija myös mediassa, mikä onkin piispalle nykyään välttämätöntä. Jukka on uudistusmielinen, mutta ei kuitenkaan kaikille ajan tuulille taipuvainen. Rukous on kantava voima hänen elämässään ja työssään. Jukka tuntee Oulun hiippakunnan, sen seurakunnat ja omaleimaisen hengellisen elämän. Jukan johtajuus on testattu vaativissa tehtävissä. Lain mukaiseen hyvään tilintarkastustapaan kuuluu tarvittaessa antaa vastuuvelvollisille mahdollisuus tutustua tilintarkastajan raporttiluonnokseen ennen sen luovuttamista toimeksiantajalle. Siinähän tallattiin jalkoihin kaikki tilintarkastusta koskevat hyväksytyt menettelytavat: Tilintarkastus ei kuulu hiippakuntavaltuuston tehtäviin. Jukka on kansliapäällikkönä luonut laajat yhteiskuntasuhteet, joista olisi hyötyä koko Oulun hiippakunnalle. Sen vuoksi hän katsoi, että hallitukselle ei tulisi myöntää vastuuvapautta. Tornion Aapajoen kasvattina hän tuntee pohjoisen ihmiset. Kirkon tulee Jukan mukaan rakentaa hengellisen ydinsanomansa varaan, mutta myös lähestyä ihmisiä uusilla ja ennakkoluulottomilla tavoilla. kappalainen Juhani Lavanko, lääninrovasti Ritva Lampela, diakonissa, hpk-valtuutettu Timo Määttä, kirkkoherra Hanna-Leena Mattila, kko-valtuuston pj., kansanedustaja Heikki Autto, kirkkovaltuutettu, yhteysjohtaja KOTIMAA | 26.7.2018 8. Kotimaa tarjoaa kaikille kolmelle ehdokkaalle tilaa yhdelle kannatuskirjoitukselle. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Voimassa olevan lain mukaan tilintarkastajan tulee tarkastaa yhteisön kirjanpito, tilinpäätös sekä hallinto. Mitä lausunnosta seurasi: Hallitus, siis nimenomaan hallitus halusi vaihtaa tilintarkastusyhtiötä, koska ”tilintarkastusyhtiötä on syytä vaihtaa välillä, jottei sen suhde hallitukseen kehity liian läheiseksi”. Jukka Keskitalo on väitöskirjassaan ”Kristillinen usko ja moderni kulttuuri” tutkinut kirkon lähetystehtävää tässä ajassa. Jukalla on toimivat suhteet kirkkomme kaikkiin herätysliikkeisiin. Jukka myös itse elää todeksi tätä uskoa arjessa. Jukan mukaan kirkossa tulee puhua rohkeasti armosta, iankaikkisesta elämästä ja sovituksesta. Tilintarkastuslain mukaan tilintarkastajan on luovutettava tilintarkastuskertomus yhteisön asianomaiselle toimielimelle. Hallituksen kanta voitti äänestyksessä
Mutta ilmiöt voivat muuttua ja edelläkävijöitä tarvitaan. Vanhan kirkon opetus on että kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, extra ecclesiam nulla salus. Minna Mannert 20.7. Tänä päivänä ehkäpä noin 15 prosenttia vastaavassa toiminnassa mukana olevista nuorista ja nuorista aikuisista on kasvissyöjiä tai vegaaneja maailman hyvinvoinnin vuoksi. Hiljaisuutta ei siellä siedetty lainkaan. Eikä unohdeta sydäntä. Päivisin lämpötila on keikkunut 30 asteen vaiheilla, ja yöt ovat lämmenneet kaiken aikaa. Kollega muistutteli, kuinka vuonna 1995 olin seurakunnan nuorten joukossa ainoa kasvissyöjä ja sain keskustella jatkuvasti valintojeni perusteluista muiden kanssa. Elämisvalhe Topi Linjama Kirjoittaja on musiikkitieteilijä ja ruokasieniharrastaja. Omapahan on asiani!” Pekka Särkiö 19.7. On hyvä, jos he muistavat ison kirjan ajatuksen siitä, että siltä, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan. On niin kuuma, että täytyy riisua paita. Seitsemänkymmentäluvulla vielä saattoi nauttia hiljaisuudesta ja ihmetellä sitä, miten joidenkin kansojen kohdalla oli toisin. Se joka rakentaa elämänsä Jumalan kansan ulkopuolelle jää myös Jumalan sanan suoman turvan ulkopuolelle. Hänen mukaansa suhteessa ilmastonmuutokseen elämme kollektiivisessa itsepetoksessa: ilmiöstä ollaan kyllä huolissaan, mutta huoli ei konkretisoidu teoiksi. Donald Trump on vain yksi ihminen. Tänä kesänä kirjoittelin vanhan työtoverini kanssa, jonka seurakunnassa olin mukana ensin nuorena osallistujana, sitten kesätyöntekijänä kymmenisen vuotta. Antti Kupiainen 18.7. Pari viikkoa sitten vihin pariskunnan, jonka vihkimisessä oli osana yksinlaulu. Vuorelma kutsuu elämisvalheeksi tilannetta, jossa ihminen elää arvojensa vastaisesti. Retorisesti hieno lause voisi olla apostoli Paavalilta, mikäli hän eläisi nykyajassa ja olisi onnistunut välttymään korruptiolta. Matias Roto 17.7. ” Autuaita ovat köyhät, sillä heillä ei ole varaa osallistua globaaliin ympäristörikokseen. Huomaan, että juuri tuo oman elämän tyhjyyden tunne, oli asia, joka veti minua Jumalan kansan pariin ja uskon omistamiseen. Olin täysin ehtinyt jo unohtaa, että noinkin yksinkertaiseen asiaan kuin syöminen, liittyi joskus eräänlainen ”erilainen nuori”-identiteetti. Joskus se tarkoitti herne-maissi-paprikan syöntiä lounaaksi, nykymaailmassa jotain muuta. Edistymisaskelista. Näin myös Helsingin piispan vihkimyksessä, joka oli oikein TV1:ssa. Talouskritiikkiä kirkon suunnalta kuullaan hämmästyttävän vähän, mutta ilmastotoimijana kirkko näyttäisi heräilevän. Itse koin tämän iloisen hämmennyksen viime vuonna, kun minut asetettiin kirkkoherran virkaan. ”Lämmittäkää sydämiämme, älkää planeettaamme”, plakaatissa toivottiin. Lapset metelöivät rantavedessä, josta nostin viime yönä kelpo hauen. Nyt täällä ei kukaan ehdi sellaista aikaa kaipaamaan. Ei kuulu muille, miten elän. Elämisvalheen valtakieli on kaiken läpäisevä ja oikeuttava talouspuhe. Mökkiläinen ei näe neljän maapallon kulutustasossaan ongelmaa, jos naapurimökeillä eletään samaan tapaan. Samoin Vladimir Putin. Sadekuuro osuu kohdalle ja järven pinta näyttää kiehuvan, mutta ukkonen liikkuu lahden toista puolta luoteeseen. Olen kiitollinen, että voin vielä käydä lasteni luona. Pekka Pesonen 23.7. Nähdä lastenlapsia ja iloita siitä, että saan keskustella heidän kanssaan ja pienimpien kanssa leikkiä ja hullutella. Marja-Sisko Aalto 17.7. Autuaita ovat köyhät, sillä heillä ei ole varaa osallistua globaaliin ympäristörikokseen. Se on yhtä kyltymätön kuin Vanhan testamentin Moolok, joka vaati uhriksi lapsia. Millaiseen maailmaan lapset syntyvät nyt – entä 20 vuoden kuluttua. Marja Vilkama 21.7. Kun maailman myllerrys kohtaa, niin väärälle perustalle rakentaminen kostautuu. Mitä enemmän kaivamme, sitä nopeammin oma joukkohautamme on valmis. – – Viime aikoina taputuksia on ollut ainakin kun uusia pappeja vihittiin ja piispa pyysi heitä kääntymään seurakuntaan päin. Talouskasvu kiihdyttää ympäristönmuutosta, joka lopulta vie pohjan talouskasvulta. Lisäisin siihen, että – kuten jo Antti Rokka opetti – tehdään asiat järjen kanssa. Liberaali uskontunnustus itsekkäille valinnoille kuuluu: ”Itse teen valintani. Ilmastontai laajemmin ympäristönmuutos liittyy suoraan rahaan, sillä jokainen euro palautuu lopulta maaperään ja raaka-aineisiin. Joka johtaa, johtakoon toimellisesti. Öljyn ja hiilen poltolle perustuva kulttuuri on yhtä uhripalvelusta jatkuvan kasvun ja kulutuksen jumalalle. Silti heihin kulminoituu moni asia suurvaltasuhteissa. Istun isoisän keinutuolissa, katson ikkunasta järvelle etelän suuntaan ja odottelen hellejaksoa helpottavia sateita. Tunnemme lihantuotannon, lentämisen ja yksityisautoilun haitat, mutta jatkamme lihansyöntiä, lentämistä ja autoilua. Valheessa eläminen on helpompaa, kun muutkin elävät valheessa. Normaali muuttuu nopeasti oikeaksi. Olla läsnä ja kuunnella. Pienistä ja suurista murheista. Mutta voi teitä, rikkaat, kuinka pääsisitte pakoon helvetin tuomiota. Taputin mukana. Kun laulu loppui, huomasin että monet kädet nousivat taputukseen. Kotimaa24:n lukijoiden blogeissa sanottua KOTIMAA | 26.7.2018 9. Syytä olisi ollut, mutta kuitenkin kädet vaikenivat. Oli virkistävää nähdä Greenpeacen valtava lakana Kallion kirkon tornissa suurvaltajohtajien tapaamisen aikaan. Silti talouskasvua pidetään tärkeämpänä kuin ympäristönmuutoksen torjuntaa. Ei silti taputettu. T erveisiä mökkikuplasta Keski-Suomesta. Ajattelin kirjoittaa viihteellisen kesäpakinan, mutta sitten luin Politiikasta-lehden päätoimittajan Johanna Vuorelman kirjoituksen elämisvalheesta ja kaarsin asialinjalle. Mummille usein uskoudutaankin monista asioista. Mummi jaksaa kuunnella. Hyvistä hetkistä. Tämä on tulevaisuutta. Tämä opetus sisältyy myös vertaukseen kahdesta rakentajasta. Sulkeudun vielä muutamaksi päiväksi kuplaan, jossa suurimpia kysymyksiä on se, valmistetaanko kala uunissa vai savustamalla
Kirjeitä Ambomaalta historia KOTIMAA | 26.7.2018 10
Kirjeet oli sensuroitu. Kapkaupungin arkistossa on 30 Martti Rautasen ennen julkaisematonta kirjettä vuosilta 1888–1895, jolloin suomalainen lähetystyö oli hänen varassaan. Myöhemmin Hahn siirtyi papiksi Kapkaupunkiin, mutta hän piti jatkuvasti yhteyttä entisiin työtovereihinsa ja opastettaviinsa. Hahnin kirjeet Rautaselle ovat kadonneet, mutta Rautasen vastauksista käy selville, että hän oli kiinnostunut paitsi lähetystyön edistymisestä myös Ambomaan maantieteestä ja historiasta, ambokielistä ja TekSTi | SiMo Heininen – kuvAT | SuoMen LäHeTySSeuRA Martti Rautanen seurakuntalaisten keskellä olukondan kirkolla namibiassa. Ne tuovat uutta valoa lähetystyön alkuvaiheisiin ja antavat sen ongelmista toisenlaisen kuvan kuin Lähetyssanomissa aikoinaan julkaistut kirjeet. Suomalaiset lähetit saivat jatkokoulutuksensa Hahnin lähetysasemalla Hereromaalla. Frieda ja Martti Rautanen olivat Suomen lähetystyön pioneereja Ambomaalla. Hahn vihki nuoret avioliittoon syyskuussa 1872. ” Nykyinen johtokuntamme on täydellisen elähtänyt ja luutunut korporaatio. Käydessään Suomessa 1862 Hahn tapasi Suomen Lähetysseuran johtajan ja kannusti tätä aloittamaan työn maan pohjoisosassa Ambomaalla. Kirjeitä Ambomaalta Aikaisemmin julkaisemattomat otteet lähetyssaarnaaja Martti Rautasen kirjeistä tarjoavat sensuroimatonta kuvaa lähetystyön arjesta. ”Kuva tuosta aamusta on elävänä silmieni edessä. uomen Lähetysseura kertoi alkuajan työstään julkaisemalla lähetyssaarnaajien kirjeitä Lähetyssanomissa. Rautanen lähti kohti Ambomaata ensimmäisen kerran 150 vuotta sitten. Sen oli nuorelle lähetysseuralle osoittanut Carl Hugo Hahn, joka johti saksalaisen Reinin lähetysseuran työtä Hereromaalla, nykyisen Namibian keskiosissa. Äitini ja sisareni olivat silmät kyynelissä raskaan eron tähden, sillä minä olin äitini lemmikki.” Martti Rautanen syntyi 1845 inkeriläisen maaorjan poikana, kävi Suomen Lähetysseuran koulun ja astui juhannusaattona 1868 laivaan kymmenen toverinsa kanssa. ”He turmelevat kirjeemme ja siitä huolimatta kirjoittavat meidän nimemme niiden alle”, Martti Rautanen valitti. Heillä oli päämäärä. Kapkaupungin arkistossa säilytetyt Martti Rautasen kirjeet eivät ole raportteja omalle lähetysseuralle eivätkä kotimaan lähetysväelle. – Martti Rautanen » KOTIMAA | 26.7.2018 11. Siellä Rautanen kihlasi 15-vuotiaan Frieda Kleinschmidtin, saksalaisen lähetyssaarnaajan tyttären. Isälliselle ystävälleen, ”setä Hahnille”, Rautanen saattoi keventää mieltään. ”Kaksikymmentä vuotta tästä päivästä jätin hyvästit rakkaalle äidilleni, sisarelleni ja useille rakkaille ystävilleni Helsingin satamassa”, Rautanen kirjoitti päiväkirjaansa Olukondan lähetysasemalla juhannusaattona 1888
Mitä sen jäsenistä silloin tulisi. He lankeaisivat luonnollisesti pakanuuteen, ja kuka kantaisi siitä syyn. Ei ole oppilaita, ja viimeisten Suomesta tulleiden kirjeiden mukaan ei ole tarkoitus, että se avattaisiin. Nykyinen johtokuntamme on täydellisen elähtänyt ja luutunut korporaatio. Sairaudet ja keskinäiset riidat olivat pakottaneet useimmat lähetit palaamaan kotiin. Vielä nyt ovat useimmat lähetysystävät luonnollisesti siinä harhaluulossa, että kaikki on kunnossa, kunnes sitten tapahtuu romahdus. Nakanyala kielsi ja sanoi, että hänestä pitää tulla hänen vaimonsa, järjestyksessä viidestoista. Molemmat saavuttivat johtoaseman lähetyskentällä. Martti Rautanen oli Ondongan heimopäällikön neuvonantaja, tämän ”valkoinen mies”. Ensimmäiset ambolaiset kastettiin vasta 13 vuoden työn jälkeen 1883. G. Rautanen kertoo Nakanyala ka Sikongon orjattaresta, jonka hän oli antanut lähetti Frans Hannulalle kouluun ja valmistautumaan kasteelle. Oli kunnia-asia pitää valkoisia opettajia luonaan, hyödystä puhumatta. Meillä on täällä jo pieni seurakunta. Hän salli kristittyjen tyttöjen mennä naimisiin ilman ohangoa, tyttöjen aikuistumisseremonioita. Hahn antoi puolestaan neuvoja ambokielten oikeinkirjoituksesta ja lähetti Rautaselle bantukielten kielioppeja. He ystävystyivät. Olemme pari kertaa kertoneet tilanteesta johtokunnalle ja olen kirjoittanut yksityisesti herra pastori Töttermanille, mutta minua ei ole kuultu. Siitä huolimatta hän pakotti tytön ohangoon, mutta lupasi, että tyttö voidaan kastaa sen jälkeen. Koko johtokunta pitäisi myös uudistaa kertomatta laajoille lähetyspiireille, että vanha on kadonnut ja uusi sijaan tullut. Ennen kaikkea luonnollisesti niiden, jotka jo etukäteen näkivät, että rakennus on laho, eivätkä ole kiinnittäneet ihmisten huomiota siihen. Tyttö ei tahtonut, tuli Hannulan luo ja halusi ehdottomasti leikata tukkansa.” Matkustus härkävankkureilla. Joulukuu 1888: ”Olen huolissani lähetystyömme jatkumisesta täällä. Rautanen tunsi itsensä samalla tavoin yksinäiseksi yrittäessään rohkaista kentälle tulevia uusia lähettejä. Se täytyy joko elvyttää taikka korvata uudella. Rautanen sai kutsun tulla seuraamaan kuninkaallisen hovin siirtämismenoja, ja hänellä oli tilaisuus viedä nuoremmat lähetit katsomaan ohangoa. Martti Rautanen ja Riian lähellä syntynyt Carl Hugo Hahn olivat venäläisiä, mutta kotoisin Itämeren maakuntien luterilaisesta ja saksalaisesta kulttuuripiiristä. Ambomaalta oli joka tapauksessa vaikea antaa neuvoja Suomeen. ”Luutunut” johtokunta pysyi entisellään ja ”vanhuudenheikko” lähetysjohtaja, 52-vuotias C. Jos nyt jotkut veljet joutuvat joko lopullisesti tai joksikin aikaa jättämään maan eikä kotona ole yhtään työvoimaa tarjolla, niin mitä sitten. Pari vuotta myöhemmin saksalainen lähetyslehti kertoi: ”Tämä ambokuningas ei tietenkään ole kiinnostunut Jumalan sanasta, vaan ennen kaikkea aseista ja asetarvikkeista, joiden avulla hän voi laajentaa valtaansa ja tehdä ryöstöretkiä. ”Mitä suurempi herra, sitä suurempi kerjäläinen”, kirjoitti Rautanen. vanhuudenheikkoutensa takia ja hänen tilalleen valittaisiin uusi, jolla olisi laajemmat näköalat. Rakas setä, anna minulle neuvo ja mahdollisimman pian!” Emme tiedä, mitä Hahn vastasi kirjeeseen. Rautanen muisteli Hahnin valittaneen aikoinaan omalla asemallaan, etteivät nuoret lähetit ymmärtäneet häntä. Toisaalta hän tiesi, että ”kitsaus sekä tiukka ja jyrkkä suhtautuminen olisivat jo kauan sitten tehneet lopun asemistamme. Vähimmäismäärä, joka voi täällä työskennellä, on kaksi miestä ja tämä vain väliaikaisesti. Jotta vältyttäisiin kaikenlaisilta sekaannuksilta ja riidoilta, olisi tämä nähdäkseni tehtävä niin – luonnollisesti edeltäkäsin sopien – että nykyinen johtaja Tötterman eroaisi esim. Kambonde pysyi pakanana, mutta antoi alamaistensa tulla kouluun ja kasteelle. Vai keiden. Rautasten kotikieli oli saksa ja heidän lapsillaan oli saksalaiset nimet. Tekee pahaa ajatella, että meidän kaksikymmenvuotinen työmme menee hukkaan. KOTIMAA | 26.7.2018 12. Juhannuksena 1888 ensimmäisistä läheteistä oli jäljellä ainoastaan Martti Rautanen. Meitä on nyt ainoastaan neljä miestä, ja kotona lähetyskoulu on suljettu. Rakas setä, mitä sanot tästä. Tehtäviin kuului vierailla kuninkaan luona tämän käskystä ainakin kahdesti viikossa ja viedä hänelle asiaankuuluvat lahjat, tavallisesti tupakkaa, tulitikkuja, kahvia, ruutia ja lyijyä sekä vaatteita. ”Olet ainoa, joka ymmärtää nykyisen tilanteemme sellaisena kuin se itse asiassa on ja jolla on sydäntä meille”, hän kirjoitti Hahnille. Kun kuulee ja lukee, mitä pohjoisemmilla lähetysalueilla tapahtuu ja kuinka paljon sikäläisten lähetyssaarnaajien täytyy antaa, niin voimme pitää itseämme onnellisina, että selviämme niin vähällä.” Rautanen omaksui isällisen, mutta samalla kuninkaan valtaoikeuksia kunnioittavan asenteen nuoreen hallitsijaan. Pastori Tötterman on päinvastoin sanonut, että mikäli lähetysharrastus ei lisäänny Suomessa, ei voi ajatella lähetyskoulun avaamista. historia bushmanniheimojen välisistä eroista. Samoihin aikoihin Kongossa toimineet lähetyssaarnaajat kertoivat, kuinka päälliköt odottivat uuden lähetysaseman avaavan heille ehtymättömän lähteen, josta riittäisi vaatteita, veitsiä, peilejä, ruutia ja tuliaseita. Heimopäällikkö toivotti lähetit tervetulleeksi. ”Eurooppalaiset ovat sellaisia lehmiä, joita on lypsettävä mielin määrin”, sanoi eräs kongolaispäällikkö. Tötterman virassaan. Juoppouteen taipuvalle kuningas Kambondelle lahjoitetun viinin Rautanen toimitti laimennettuna. ”Tyttö tuli ohangosta ja halusi leikata palmikkonsa ja valmistautua kasteelle. Sekä Hahn että Rautanen olivat itseoppineita kielimiehiä, luonnontutkijoita ja kansatieteilijöitä, jotka saivat ansioistaan kunniatohtorin arvon. Kenen syytä se silloin on. Hän toivottaisi tervetulleiksi ennemmin kiväärit ja ruutitehtaat kuin kirkot ja Raamatut.” Lehden arvio perustui pitkään kokemukseen. Työ Ambomaalla oli aloitettu suurin toivein heinäkuussa 1870. Pitääkö meidän nyt vaieta ja elää niin kauan kuin mahdollista ja sitten jättää maa, vai pitääkö meidän kääntyä lähetysystävien puoleen ja valittaa heille hätäämme
Niin, me kaikki haluaisimme mieluiten tänään kuin huomenna matkustaa kotiin – sillä pidämme Ondongaa oikeana kotimaanamme. Artikkelissa esitellyt Rautasen kirjeet julkaistaan kirjana ensi tammikuussa, jolloin Suomen Lähetysseura täyttää 160 vuotta. Pienokainen oli hyvin heikko matkan rasituksista. Hannulan pyynnöstä hän palasi muistuttamaan Nakanyalaa lupauksestaan. ” Suomessa ei ole yhtä ainutta teologia, joka haluaisi lähteä lähetyskentälle. Tästä näkyy, että teologeilla on vain niukasti kiinnostusta lähetystyöhön. ”Millaisia tuloksia on silloin odotettavissa. Miksi Hän ei myös pakanamailla voisi sietää sitä lapsuuden ja miehuuden välivaiheena. Kun hän myöhemmin jatkoi tytön ahdistelua, Rautanen meni Kambonden puheille. Tästä johtuu myös, että työmme on niin surkeassa tilassa. Voi jospa meillä olisi enemmän työntekijöitä täällä Ondongassa tällaisena aikana, kun meillä on vapaamielinen päällikkö.” Kuningas Kambondelle Rautanen kirjoitti: ”Hämmästyisit, jos kaikki ondongalaiset ja sinä itse tulisitte kristityiksi, millaista elämää silloin Ondongassa vietettäisiinkään. ”Mitä sanot tästä, rakas setä! Eikö Herra taistele meidän puolestamme. – Martti Rautanen KOTIMAA | 26.7.2018 13. Lähettien täytyi alistua luottamaan päälliköiden armeliaisuuteen ja kerjätä heiltä viljaa ylläpidokseen. ”Ei siis ihme, jos vähän ajan perästä rupesi kuulumaan, että me nälän tähden olemme jättäneet oman maamme ja tulleet tänne ruokaa hakemaan. ”Johtokunnan mielestä meidän tulee antaa täältä ainoastaan valoisa kuva eikä näyttää mitään varjopuolia. Lapsemme Anna ja Johanna puhuvat usein Ondongasta ja kaipaavat sinne. Tämä estää työnteon ja vie siitä kaiken ilon.” Luottamuspula johtokunnan ja lähetyskentän välillä poistui vuosisadan vaihteessa. Minun täytyy itkeä ääneen! Erityisesti ihmetyttää, että kunnioitetut isät tuntevat nämä ihmiset, mutta lähettävät heidät siitä huolimatta.” 1800-luvun lähetysseurat lähettivät paremmin koulutetut lähettinsä sivistyskansojen pariin, Intiaan, Japaniin ja Kiinaan. Erimielisyydet koskivat ennen muuta rahaa. Ensimmäinen kirje on päivätty syyskuussa 1891. Lähetysseuralla oli ollut optimistinen käsitys Ambomaan hedelmällisyydestä ja kuninkaiden anteliaisuudesta. ”Afrikkaan kelpasi jokainen, olkoon kuinka tietämätön tahansa”, valitti eräs englantilaislähetti. Herrat näyttävät ajattelevan, että talonpojat ja käsityöläiset ovat riittävän hyviä lähetystyöhön, mutta he itse ovat liian hyviä.” Rautaset kävivät Helsingissä 1891–1892. Mikäli tuomitsemme tällaisen välivaiheen, tuomitsemme myös sen, minkä Jumala on sallinut vanhan liiton aikana. Ambomaa ei ollut poikkeus. Ensimmäisten lähettien Kapkaupungista ostamat vaihtotavarat loppuivat pian, eikä uusiin ollut rahaa. Tämä sanoi: ”Olen jo aikaisemmin sanonut ja sanon myös nyt, että kuka tahansa vain haluaa, voi vapaasti saada opetusta ja tulla kastetuksi.” Hän käski Nakanyalaa jättämään tytön rauhaan. Hänen on annettava lausuntonsa jokaisesta pikkuasiasta, ja hänen on saatava sanoa joka kohdasta huomautuksensa ja arvelunsa. Martti Rautasen viihtyvyyttä vähensi myös lähetysjohtaja, joka piti hänen tieteellisiä harrastuksiaan turhina ja oli muutenkin ”oikea kiusankappale. Täkäläiset olot ovat minulle hyvin vieraat enkä voi täällä hyvin.” ”Kaikki täällä on niin vierasta ja outoa”, kirjoitti puolestaan Frieda. ”Suomessa ei ole yhtä ainutta teologia, joka haluaisi lähteä lähetyskentälle. Ongelma ei kadonnut työn vakiintuessa. ”En tunne tilannetta muissa lähetysseuroissa, meidän seuraamme kiinnostaa ainoastaan raha. Rautasta ärsytti sensuuri. Ensimmäisenä lähetysjohtajana hän vieraili Ambomaalla, jossa Rautanen oli siinä vaiheessa ollut 30 vuotta. Martti Rautanen opettaa ambolaisia, Namibia 1911. Ja onhan se luonnollistakin, että ahne pakana niin ajattelee ja puhuu, kun näkee valkoisen ihmisen olevan hänelle jokapäiväiseksi rasitukseksi.”, valitti eräs pioneerilähetti. Pakanasta ei tule yhtäkkiä täydellinen, vaan tämä vaatii monen sukupolven ajan.” ”Hyvästä lähetysjohdosta riippuu paljon. Rautanen pohti päiväkirjassaan: ”Jumala on Vanhassa testamentissa sietänyt polygamiaa. ”Olemme tämän kuun alusta lähtien täällä Helsingissä. Uudella lähetysjohtajalla Jooseppi Mustakalliolla oli Martti Rautasen kaipaamat ”avarammat näköalat”. 1800-luvun lähetyssaarnaajat tiesivät, että perinteistä länsimaista avioliittokäsitystä oli vaikea perustella Raamatulla. Pienen tyttäremme, jonka Herra meille lahjoitti, otti Hän meiltä jälleen 29. Paras lähetyssaarnaaja on se, joka käyttää sitä vähiten.” Helsingin-matkallaan Rautanen keskusteli palkkausasioista lähetysjohtajan kanssa, mutta ”Tötterman ei pysynyt asiassa, vaan puhui ainoastaan rakkaudesta ja uskosta”. elokuuta. Tämä tyytyi repimään häneltä vaatteet ja ajamaan pois. Kun kirjoitamme seurakunnistamme, meidän tulee esittää niiden jäsenet ihannekristittyinä eikä sellaisina kuin he ovat, eikä meidän sovi lainkaan käsitellä työmme puutteita.” Rautanen syyttää johtokuntaa työn väheksymisestä. Sinun hovissasi vallitsisi sydämellinen ilo – toisin kuin nyt, kun sinun pitää päivittäin olla monien vaimojesi ja juonittelevien palvelijoittesi kiusattavana.” Kambonde ei lämmennyt kehotukselle luopua ”ylimääräisistä” vaimoistaan: ”Tämä on ollut aina meidän tapamme”, hän vastasi. Sinä tiedät, millainen se meillä on.” Martti Rautanen ei peittele seuran johtoa kohtaan tuntemaansa halveksuntaa, mutta myöntää Hahnille purkavansa kiukkuaan: ”Tässä tulikin jo kylliksi valitusta” tai ”Mitä auttaa valitus. Halusin vain keventää sydäntäni.” Kirkonmiehistä ja muista säätyläisistä koostuvan johtokunnan ja kansan parista valittujen lähettien välit olivat alusta alkaen huonot. Hän oli ensimmäistä kertaa Euroopassa. Isäntä uhkasi tappaa tytön, mikäli tämä leikkaisi tukkansa. Jumalan kiitos, rakas Friedani on selvinnyt matkasta ja toipuu vähitellen. Kentälle kelpaavat sellaisetkin, joista ei ole kotimaassa mihinkään. ”Tyttö sanoi hänelle lyhyesti ja selvästi, ettei hän pelkää kuolemaa eikä hylkää Jumalan sanaa. Hän tuli Hannulan luo, pyysi saksia ja leikkasi tukkansa, ja Hannula antoi hänelle vaatteet.” Tyttö palasi uusissa vaatteissaan Nakanyalan luo
Ainakin juhannusruusu ja kurtturuusut voisivat olla siltä ajalta, puutarhuri Ari Vainionpää Rosenlundista arvelee. Pappilamiljöössä varttunut kasvitieteilijä Carl von Linné (1707–1778) uskoi, että luonnossa esiintyvä kauneus, kuten kukat, olivat tärkeitä jopa ihmisen terveydelle. Tuoksuvana ja kukista kauneimpana ruusut ovat kiehtoneet ihmisiä. Rakennuskompleksista on säilynyt hyvin yksityiskohtaiset aikalaispiirustukset, joiden mukaan puutarha entisöitiin 2000-luvun alussa. Kansainvälisten kontaktiensa ja oppineisuutensa ansiosta monet papit olivat etujoukoissa uusien kasvien tuomisessa Suomeen. Vanhan pappilakulttuurin aika on kuitenkin lopullisesti päättynyt. ArjA-LeenA PAAvoLA | pappilakulttuuri | Kirkon rooli kansanvalistajana ulottui aikanaan puutarhakasvien hoitoon ja maatalouden tehostamiseen. Euroopassa alkoi 1700-luvulla ylimystön piirissä levitä romanttinen luonnonkaipuu, johon yhdistyi ajatus esteettisyyden merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Pappilakulttuuri kauniine puutarhoineen ehti kukoistaa Suomessa lähes 500 vuotta. Ruusuista ei kuitenkaan ole varsinaisesti hyötyä, joten puutarhan painopiste oli muissa kuin koristekasveissa. Ruusuja vaalittiin erityisesti luostareiden ja sittemmin pappiloiden puutarhojen suojissa. Varhaisimpia mainintoja ruusutarhasta on rovasti Gabriel Aspegrenin (1708–1789) Pietarsaareen rakenRuusut kukkivat pappilan puutarhassa Helenanruusu rosenlundin pappilan puutarhassa. – Aspegren oli valistushenkinen kirkonmies, joka opasti muun muassa perunan käyttöön ja omenoiden kasvattamiseen. Esimerkiksi Pieksämäen Iso-Pappilan pihapuutarha, joka on kuulunut pappilaan vuodesta 1574 asti, on entistetty pitkälti vapaaehtoisvoimin. Nykyään tunnettujen ruusujen nimet, kuten kirkonruusuihin kuuluva, mietotuoksuinen Ruustinna ja Pappilan neito kertovat niiden istutuspaikoista. Keskiajalla kukkien kuningattaresta tuli yhä merkittävämmän Maria-kultin symboli. Kristinuskon myötä ne saivat myös keskeisen aseman uskonnollisessa symboliikassa. Siellä asuneiden muistikuvien pohjalta puutarhaan istutettiin viime kesänä juhannusruusua, koiranruusua ja persiankeltaruusua. Viime vuosina joitakin rakennuksia ja puutarhoja on pyritty palauttamaan entiseen loistoonsa. KOTIMAA | 26.7.2018 14. Kasvit levisivät pistokkaina ja siemeninä myös seurakuntalaisten kasvatettaviksi. Kauneusnäkökohdasta tulikin yhä tärkeämpi seikka pappiloiden puutarhoissa. – Valitettavasti kasviluettelossa mainitaan vain ”ruusut”, joten emme voi varmuudella tietää, mitkä ruusut ovat rovastin ajalta peräisin. Pappiloiden puutarhojen kautta myös ruusut levisivät vähitellen tavallistenkin pihojen koristekasveiksi. V älimeren maissa ruusuja on viljelty jo kauan ennen ajanlaskun alkua. neidonruusu rosenlundin pappilan puutarhassa. kulttuuri nuttamasta Rosenlundin pappilan puutarhasta. Ruusujen piikikkyyden selitetään olevan syntiinlankeemuksen seurausta. Todennäköisesti kyseessä olivat vanhan ajan pensasruusut, jotka pärjäsivät ulkona läpi vuoden, kun taas uudemmat teehybridit kaipaavat suojausta. Myös Luther valitsi vaakunaansa valkoisen ruusun, jonka hän selitti kuvastavan uskon tuomaa iloa ja rauhaa. Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kuusi ruusua, joista yleisin on koko maassa viihtyvä metsäruusu. Kasviluetteloissa ruusuja on esiintynyt 1600-luvulta alkaen. Sota hävitti osan, mutta todellinen kuolinisku oli kaikkea vanhaa ylenkatsova 1960-luku. Vielä vuonna 1935 Manner-Suomen alueella on laskettu olleen yli 700 pappilaa
Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Ivanin kommunistinen vastaehdokas vastustaa pakolaisia ja lupaa äänestäjille ”Putinin Venäjän tapaan” ilmaisia internet-yhteyksiä, olutta ja lihapullia. Riku Kauhanen on poiminut asiantuntevasti tarinat tähän kokoelmaan ja jäsentää ne luontevasti taustoihin. Postimies Ivan tahtoo bulgarialaisen kylän pormestariksi. Toimittajina ovat Samuli Suonpää ja Anna Patronen. (U) Hyvä postimies Postimiehellä on hyviä aikeita. Yle Teema&Fem Pe 27.7. Nuijasodan aikaan Fleming rankaisi nuijamiehiä kieltämällä heidän hautaamisensa kirkkomaahan. Elokuva yhdistää lämminhenkisen humoristisia piirteitä traagisiin sävyihin. Hyvyys ei ole maailmasta kuitenkaan kadonnut. 12.05 Itämainen Horisontti: Euroopassa kristinusko näivettyy kun taas Aasiassa se menestyy. FREija Özcan Dokumenttiprojekti: Hyvä postimies (S), TV1 maanantaina 30.7. Kummitustarinoita Suomen taistelukentiltä. Säveltäjä Arvo Pärt valmistelee Aatamin Passio -teosta ohjaaja Robert Wilsonin kanssa. Hyvä postimies on suomalais-bulgarialainen dokumenttielokuva, joka kertoo Turkin rajalla sijaitsevasta pienestä kylästä. klo 22.05 Itämainen Radio Variaatio: Kiinalainen salaisuus. 1986) on kirjoittanut mielenkiintoisen ja uudella tavalla sotaa avaavan teoksen Väärin haudattu sotamies. ”Ne ihmiset ansaitsevat mahdollisuuden”, postimies tuumii. | Kuva: YLE kuvapalvelu Sota on jäänyt kummittelemaan tarinoissa. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Tarinoissa on kuitenkin vielä vanhempaa kerrostumaa rajasodista 1200-luvulta alkaen, jolloin väkivaltaisia ryöstöretkiä tekivät Vienan ja Aunuksen karjalaiset sekä suomalaiset puolin ja toisin. TV1 La 28.7. Siihen hän on koonnut Suomen sotien kummitustarinoita ensimmäistä kertaa yksien kansien väliin. Yle Radio 1 To 26.7. Se tarjoaa välähdyksen vaatimattomasta kyläelämästä ja tunteista, joita pakolaisten liikkeet ja ihmissalakuljetus herättävät. Kirjapalkinnon Sadetta ja siunauksia, pyhiinvaellus Walesissa voitti Elina Paavilainen Turusta. heinäkuuta 2018 | hinta: 3,70 € 16 30 18 Enbuske ja arkkipiispa puhuivat vapaudesta Elämässä sattuu outoja juttuja – niistä saa puhua Sensurointi ja kaunistelu ärsyttivät Martti Rautasen julkaisemattomat kirjeet antavat karumman kuvan Ambomaan työstä 10 KOTIMAA | 26.7.2018 15. Sotien kummitustarinat liittyvät useimmiten taistelupaikkojen ja taistelussa vangiksi saatujen teloituspaikkojen lähelle tehtyihin hautauksiin. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | | dokumenttielokuva | Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä juttu tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. Sen on ohjannut Tonislav Hristov. 12.40 Elämä käännekohdassa. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –3 1 26. Materiaalia ei Kauhaselta ole siis puuttunut, pikemminkin päinvastoin, sillä moni hyvä tarina taustoineen on jäänyt odottamaan kenties toista teosta. Kotimaan numeron 27 hyväksi jutuksi äänestettiin Luovuusgeneraattori ja lehmänhermo. klo 21.30. Miten teetä nautitaan ja miten se pilataan. Sota-ajan kokeneelle sukupolvelle tarinat olivat elävää perinnettä. Jumala puhuu intuition kautta. Myös lyhyet sotien kuvaukset antavat lukijalle tarpeelliset tiedot kunkin sodan erityispiirteistä. Samalla kylä saisi lisää asukkaita ja pelastuisi. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Yllättävää on, että talvija jatkosotaan on liitetty varsin vähän kummitustarinoita. Halki vuosisatojen kummitustarinoita on yhdistänyt se, että kummittelevia vainajia ei ole siunattu. 4 Ka nn en ku va : Va nh a po st ik or tt i / Ju kk a G ra ns tr öm 11 3. Arkeologi ja folkloristi, FM Riku Kauhanen (s. 15.05 Pisara. Annahita on nyt Ruotsin kirkon pappi. Suomalaisesta sotahistoriasta on kirjallisia lähteitä nuijasodan ajoilta eli 1500-luvun lopusta. 226 sivua. Vieraina ovat piispainkokouksen sihteeri Jyri Komulainen, pastori Marketta Antola ja aluepäällikkö Olli Pitkänen Suomen Lähetysseurasta. RiSTo KoRmiLainEn Riku Kauhanen: Väärin haudattu sotamies. TV1 ke 1.8. Yksi syy tarinoiden vähäisyyteen voi olla siinä, että monet taistelukentät esimerkiksi Kollaa, Ihantala, Summa ja Taipale ovat nykyään pääosin Venäjän puolella. klo 12.00 Arvo Pärtin matkassa. Mielenkiintoista on, että monissa vuoden 1918 sisällissodan tarinoissa on tutkijoiden mukaan selkeitä yhtäläisyyksiä isonvihan (1713–1721) tarinoihin. Atena 2018. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Toimittaja Anja Kontor tapaa iranilaisen Annahitan, joka pakeni ensin sotaa vastasyntynyt matkalaukussaan ja myöhemmin väkivaltaista miestään. (U) HD Yle Radio 1 Su 29.7. Samoin valkoiset rankaisivat 1918 punaisia ja näin myös heidän omaisiaan. Muotoilija, korusuunnittelija Elina Mäntylä. Mutta kummittelua on esiintynyt myös sotilaiden marssireiteillä, surmasekä teloituspaikoilla ja piilopirteissä. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Hän haluaa pelastaa kuihtuvan kylän sillä, että ottaa sinne asumaan Syyriasta tulevia pakolaisia. Niitä kerrottiin korsuissa ajanvietteeksi. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Nyt Kauhanen antaa toki oivallisen läpileikkauksen sodan kummitustarinoista eri aikakausilta. Mainitse lehden numero
Kuolemanpelko vähenee ja usko fysikaalisen todellisuuden takana oleÄlkää peljätkö outoja kokemuksia Moni outoja kokenut pelkää kokemustensa äärellä turhaan hulluutta tai demoneja, sanoo havaintopsykologian tutkija Jukka Häkkinen. Ihmiset tulivat juttelemaan hänelle erikoisista kokemuksistaan. Outoja kokemuksia koskevan tieteellisen tiedon määrä oli kasvanut räjähdysmäisesti reilussa vuosikymmenessä, joten Häkkinen ryhtyi laatimaan kansanomaista yhteenvetoa. Elvytyksen jälkeen he kertovat kuolemanrajakokemuksistaan. haastattelu ” Me ihmiset olemme tarinoivia olentoja, ja tarinat myös ylläpitävät mielenterveyttä. Kuka. – Oikein tulkitsit, kirjan ydinviesti on juuri tuo, Häkkinen huudahtaa. Nuorena opiskelijana Häkkinen huomasi yliopistolla ilmoituksen, jossa kerrottiin, että von Dänikenin tuotantoa koskeva Skepsiksen tilaisuus alkaa vartin päästä. Osa näkee kuolleita sukulaisiaan tai kirkkaan, rakastavan valo-olennon. Heillä saattaa olla aivan turhia pelkoja, Häkkinen kertoo. Idea kirjasta hautautui aluksi ruuhkavuosien alle, mutta heräsi uudelleen henkiin, kun tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen yllytti viime vuonna Jukka Häkkisen Docendon kustannustoimittajan puheille. Jokaisella on täysi oikeus omaan tulkintaansa. L uettuani tutkija Jukka Häkkisen kirjan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018) jäin miettimään sen sanomaa. – Kuolemanrajakokemuksen jälkeen monen elämä muuttuu. – Tajusin, että on paljon ihmisiä, jotka eivät uskalla kertoa oudoista kokemuksistaan kenellekään ja ahdistuvat itsekseen. Kerron, että kirjasta jäi päällimmäiseksi mieleeni aika raamatullinen ajatus: Älkää peljätkö. Oman elämän vaiheet saattavat vilistä filminauhan lailla silmien edestä. Kirja selittää biologian, aivokemian ja psykologian avulla myös ihmisten yliluonnolliselta vaikuttavia kokemuksia. Pikkupoika luki tukka pystyssä, kuinka Egyptin pyramidit olivatkin ufojen pystyttämiä ja muinaisilla atsteekeilla oli avaruusaluksia. Samanlaisia euforisia hyvänolon tunteita saattaa tulla myös äärimmäisen pelon ja hädän hetkellä ilman elintoimintojen sammumistakin. Tapaan Häkkisen hänen työhuoneellaan Helsingin yliopistolla. – Siellä torpattiin von Dänikenin teoriat, ja olin vaikuttunut. Toimiessaan myöhemmin 1999–2003 Skepsiksen puheenjohtajana Häkkinen piti paljon puheita ja kiersi erilaisilla rajatiedon messuilla. Jukka Häkkinen, 49 Ammatti: Havaintopsykologian tutkija, psykologian tohtori Perhe: Uusperhe, johon kuuluu neljä lasta ja vaimo Asuu: Vuoroviikoin Helsingissä ja Espoossa Harrastukset: Juoksu Lempikirja: Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-romaanisarja Motto: Älä jätä huomiseen sitä, minkä voit tehdä jo tänään. Kipu ja ahdistus katoavat, ja ihmiset tuntevat syvää rauhaa. Sydämen pysähtyessä ja aivotoiminnan lakatessa joillekin ihmisille tulee erikoisia kokemuksia. Jotkut sen sijaan näyttivät silmin nähden helpottuneilta, kun kuulivat selitysehdotukseni. Kymmenvuotiaana Jukka Häkkinen löysi setänsä kirjahyllystä Erik von Dänikenin kirjan, jossa tämä esitteli muinaisten astronauttien teoriaansa. Käsittelyssä ovat niin déjà vu -hetket kuin kehosta poistumiset, kuolemanrajakokemukset ja unihalvauksetkin. Osa haastoi: ”Herra skeptikko, miten kuvittelet voivasi selittää kokemukseni?” Osa taas kertoi arastellen ja vähän pelokkaana: ”Minä en ole mikään hullu, mutta olen kokenut tällaista.” – Toiset eivät halunneet ottaa tieteellistä selitystä vastaan, enkä käynyt heidän kanssaan väittelemään. KOTIMAA | 26.7.2018 16
vaan toiseen todellisuuteen vahvistuu, Häkkinen kertoo. Unihalvauksille altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi kova stressi, unirytmin sekoittuminen sekä runsas kofeiinin ja alkoholin nauttiminen. Psykoanalyytikot selittivät halvaukset kielletyillä seksuaalisilla ajatuksilla. Perinteisesti unihalvaukset on selitetty demonien, noitien, vampyyrien tai menninkäisten yrityksenä hyökätä ja tunkeutua ihmiseen. Useimmiten unihalvausta on kuitenkin vaikea ennakoida tai estää. – Vaikka itse en usko mihinkään yliluonnolliseen, psykologi-Jukka minussa ajattelee, että usko voi tuoda ihmisten elämään paljon hyvää. Me ihmiset olemme tarinoivia olentoja, ja tarinat myös ylläpitävät mielenterveyttä. Samoin halvauksen tullessa uskonnollisten lauseiden toistaminen mielessä saattaa vähentää paniikkia ja nopeuttaa kohtauksen ohi menemistä. | Kuva: Jukka Granström KOTIMAA | 26.7.2018 17. Häkkisestä löytyy kaksi puolta: ihmisiä ja heidän ajatuksiaan ja maailmankatsomuksiaan ymmärtämään pyrkivä pehmeä psykologi-Jukka sekä määrällisestä tutkimuksesta innostunut tiukka luonnontieteilijä-Jukka. – Luonnontieteilijä-Jukka minussa pitää erittäin tärkeänä levittää aivoja koskevaa tieteellistä tietoa, joka selittää nämä kokemukset. Kun yritin kertoa soittajalle unihalvauksesta, seuraava kommentaattori kehotti rukoilemaan enemmän, jotta paholainen ei saisi kuulijasta valtaa. Uskonnoissa on taisteltu unihalvausta vastaan esimerkiksi pitämällä Koraania tyynyn alla tai toistamalla Jeesuksen nimeä. Niissä unen ja valveen raja häiriintyy ja ihminen näkee ja kokee makuuhuoneessaan pelottavia asioita kykenemättä liikkumaan. Raportit makuuhuoneeseen tunkeutuneista humanoideista, jotka kaappasivat nukkuvia ihmisiä avaruusaluksiinsa tehden näille epämiellyttäviä tutkimuksia, lisääntyivät räjähdysmäisesti. – Esimerkiksi iltarukous voisi toimia hyvin. Kyse ei ole mistään yliluonnollisesta eikä yleensä myöskään mielenterveyden häiriöstä, Häkkinen sanoo. Koin olevani itselleni vieraassa kuplassa, jossa sanomani valui kuin vesi hanhen selästä. Häkkisen mukaan kaikki, mikä rauhoittaa mieltä ennen nukkumaan menoa, voi ennaltaehkäistä unihalvausta. – Tilanne oli erikoinen. Kirjassaan Häkkinen kuvaa tilannetta, jossa hän oli kristillisen radiokanavan lähetyksessä vastaamassa kuulijoiden outoja kokemuksia koskeviin kysymyksiin. Emilia Karhu Jukka häkkisen mielestä moni pelkää aivan turhaan oudoista kokemuksistaan puhumista. Pelottavat unihalvaukset ovat hankalampia. 1990-luvulla nousi buumiksi selittää unihalvaukset avaruusolentojen hyökkäyksiksi
Työelämässä mukana olevat käyttävät sosiaalista mediaa selvästi enemmän kuin eläkkeelle siirtyneet. Sitä ennen sosiaalisen median seuraajia oli edellisen kolmen kuukauden aikana ollut yli 300 000. ” Yksinelävälle Facebook on oivallinen yksinäisyyden laimentaja. Onneksi olin niin tajuissani, että pääsin summerin luo avaamaan alaoven. Siellä uskottiin kotihoidon riittävän. Yksineläjälle tällainen oletus on vaarallinen, kun kuume huitelee kriittisissä korkeuksissa. Voin todella sanoa, että Facebook ja ennen kaikkea siellä olevat ystäväni pelastivat henkeni. Aluksi Facebook oli nuorison kanava. Facebookia alettiin käyttää Suomessa vuonna 2007. Ovelleni tuli hänen serkkunsa. Facebook on paitsi kaikkein suurin somekanava, sitä myös käytetään joka päivä eniten. essee Facebook on saanut pahoja tahroja maineeseensa. Jos sitä ei näkynyt, mentiin katsomaan, onko kaikki kunnossa. Heistä 1,3 miljoonaa on yli 40-vuotiaita ja noin 1,4 miljoonaa alle sen. Tämä joukko kasvaa joka vuosi. Ehkä myös Taivaan Isällä oli osuutta asiaan. Liityin siihen seuraavana vuonna. Olin saanut rokotuksesta huolimatta A-influenssan, jota terveyskeskus ei tunnistanut. Sen käytön yleistyminen noudatti tuttua kaavaa: nuoret ja muut edelläkävijät ovat alussa innokkaasti mukana, mutta kun uusia vaihtoehtoja ilmaantuu, he vaihtavat ketterästi toiseen. Töissä sosiaaliseen mediaan tottuneet jatkavat sen käyttöä jätettyään työt. Vielä vajaata viikkoa ennen ambulanssikyytiä sairaalaan perusterveydenhoito oli kahdella lääkärinvastaanotolla ja yhden päivystävän ensihoitoparin voimin arvioinut, ettei minulla ole mitään hätää. Tänä keväänä Facebookilla oli 2,7 miljoonaa suomalaista käyttäjää. Päädyin sairaalaan, kun Milanossa asuva ystävä alkoi ihmetellä, minne olin kadonnut Facebookista. Nykyisin hyvä seurannan väline on sosiaalinen media. Ruoanlaitto on liian vaivalloista, juominenkin jää vähiin ja lopulta sairas vain makaa sängyn pohjalla kivuissaan ja koettaa pärjätä. Jos lähes joka päivä someen kirjoittava hiljenee kokonaan, kaveripiiri huolestuu. Itse olen niitä, jotka kirjoittavat nettiin kommentteja maailman menosta lähes päivittäin. Kun ihminen on viikkokausia ”omassa huostassaan”, voi käydä huonosti. Toiseksi yleisin on WhatsApp. Olin kuivunut pahanpäiväisesti, mennyt useita kertoja tajuttomaksi ja olin luultavasti aika lähellä kuolemaa kuivumisen ja korkean kuumeen takia. TeksTi | sirkku nysTröm – kuva | päivi karjalainen KOTIMAA | 26.7.2018 18. Facebook pelasti henkeni E ntisessä Suomessa ihmiset tapasivat vilkaista aamulla, nouseeko naapurinmummon talon piipusta savua. Kaupungistuneessa Suomessa voidaan sopia tarkistussoitoista, jotta saadaan selville naapurin tai omaisen kunto ja vointi. Kaukana asuva ystävä toimi Jumalan käsinä ja jalkoina ja hälytti sukulaisillensa Suomessa. Silti se tekee paljon hyvää. Eläkeikään viittaavien vuosien täyttyminen pudotti sosiaalista mediaa seuranneitten määrää kolmanneksella alle kahteensataantuhanteen. ” Jos lähes joka päivä someen kirjoittava hiljenee kokonaan, kaveripiiri huolestuu. Tilastokeskuksen kokoamissa viime vuoden tilastoissa näkyy silti selvä pudotus 65 ikävuoden kohdalla
Muutamien keskustelijoiden tasapainoista suhtautumista en lakkaa ihailemasta. Facebookin kautta olen löytänyt toisella puolen maailmaa eläviä kadonneita ystäviä, Euroopan vanhan musiikin orkestereita avustavan kummityttären, ja jopa sen ihmisen, joka ensimmäisenä osasi selittää ymmärrettävästi, miten nettimedia toimii ja rakentuu. Kokemukseni mukaan moni vastaa sähköposteihin huomattavasti hitaammin kuin Facebookissa lähetettyyn viestiin. Hilpein vastaan tullut ryhmä on ”30–40-luvuilla syntyneet FB-käyttäjät”. WhatsApp on sovelluksena todella kätevä, kun halutaan nopeasti jakaa asioita tietylle, suppealle ryhmälle. Olen jo oppinut, että kun saan – tosin varsin harvoin – aggressiivisen kommentin päivitykseeni, pidän pitkän mietintätauon. Alkuvuosina ei monikaan osannut sanoa, oliko Facebookissa vietetty aika hyödyllistä vai hyödytöntä. Kun jokainen voi valita kaverinsa, hän voi samalla eliminoida pahimmat kuumakallet, joiden hermo ei kestä asioiden käsittelyä useammalta kulmalta. Sen ryhmät kierrättävät, järjestävät tempauksia, myyvät tavaraa lähialueillaan, keräävät samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä yhteen, ja sen kautta markkinoidaan kaikenlaisia tapahtumia. Siinä vaiheessa omakin leipäni oli palasina maailmalla, joten ymmärsin hänen tilannettaan hyvin. Facebook sopii oivallisesti asioiden pohtimiseen isommassa joukossa. KOTIMAA | 26.7.2018 19. Minulle asia oli selvä. Siinä on yli 4000 jäsentä. Yksinelävälle Facebook on oivallinen yksinäisyyden laimentaja. Yhtä asiaa sosiaalisen median käytössä en varmaan koskaan opi kunnolla: hillitsemään kirpakkaa luontoani. Hän purki sydäntään omalla sivullaan ja kyseli muiden näkemyksiä ajankäytöstään. Edes kerran kolmessa kuukaudessa yhteisöllistä mediaa seuranneiden luku laskee alle sadantuhannen 75 ikävuoden kohdalla. Facebook on muuttanut sosiaalista elämää hämmästyttävässä määrin. Twiitit ovat käteviä kun pitää kommentoida tai esittää kysymyksiä. Muistan keskustelun erään muusikon kanssa, jota oli moitittu siitä, että hän viettää aikaa Facebookissa. Ihan sama asia kuin kahvihuoneessa käynti.” Pikaviestiohjelma Facebook Messenger on ainakin minulle korvannut pitkälti sähköpostin. Kirjoita tekstisi niin, että se voisi olla yhtä hyvin blogina netissä tai kolumnina painetussa mediassa. Tauon aikana voi syntyä uusi oivallus, ja ennen kaikkea tapaat netin kautta tuttujasi. Oma kokemukseni on, että Facebookissa syntyy hyviä ja asioita syventäviä keskusteluja varsin usein. Kirjoittaja on 71-vuotias toimittaja, joka liittyi Facebookiin kymmenen vuotta sitten. Yhdysvaltain presidentin varsin yksinvaltaiseen ja poukkoilevaan mielipiteenilmaisuun se näyttää sopivan, ja samalla sen käyttö on yleistynyt muuallakin. Olen saanut apua myös uuden pyykkikoneen jumituksen aukaisemiseen ja moneen muuhun tekniseen ongelmaan. ”Kymmenen minuuttia FB:ssä vastaa samaa kuin käyminen työpaikan kahvihuoneessa kesken kiihkeän työnteon tai kun työ takkuaa. Palvelun tekstikentän niukka mitta sopii napakoihin näkemyksiin, mutta aiheuttaa helposti tahatonta kärjekkyyttä kun asia on sanottava muutamalla sanalla. Twiittaaminen ei ole koskaan lyönyt läpi Suomessa. Päivityksen kirjoittamiseen minulla on peukkusääntö, jonka jaan mielelläni muillekin. On melkoinen ristiriita, että nettikeskustelussa pitäisi reagoida suhteellisen nopeasti, mutta silti ei saisi sanoa mitään harkitsematonta. Jotkut potivat oikeasti huonoa omaatuntoa. Sen avulla saa Facebookissa olevat kaverit joutuisasti kiinni. Olen ymmärtänyt, että kaikenlaiset kaveripiirit, perheet, sukulaisryhmät ja harrastuspiirit ovat ottaneet sen laajimmin käyttöönsä. Vaikka ketään ei kävisi kylässä viikkokausiin, ihmisten kanssa voi seurustella netin kautta iloisesti joka päivä. Perusteellisempaan keskusteluun niistä ei mielestäni ole
Hän myös luki paljon ja kirjoitti kaksi omaelämäkerrallista kirjaa, ensin Japanin ajasta ja viimeksi Suomen työvuosistaan. Siellä vietettyjä vuosia kertyi kaikkiaan yli kaksikymmentä. Laaja ystäväjoukko kunnioittaa ja siunaa hänen muistoaan. Kansainvälisen ystävyyden edistämisen ansiosta Vänskä sai vuonna 1988 Ootsun kaupungin tunnustuspalkinnon. tiedoksi | tutkinnot | | nimitykset | Malmin seurakuntaneuvosto valitsi kokouksessaan 19.6. Juhannuspäivänä pidettyyn siunausja muistotilaisuuteen Vesilahden kirkossa ja seurakuntatalossa osallistui runsas saattoväki. Seppo Vänskää jäivät kaipaamaan Vuokko-puoliso ja lapset perheineen. Yksipappisessa seurakunnassa kirkkoherran työtaakka oli lähes rajaton. Seppo oli hyvä ystäväni ja läheisin työtoverini useiden vuosien ajan Japanissa. Rakkain harrastus taisi olla golf. Aarrelle Vesilahden seurakunnan historia värikkäine vaiheineen oli tärkeä, ja monet saivat kuulla seurakunnan mielenkiintoisista vuosisadoista Aarren kertomana. suoritetut tutkinnot Filosofinen tiedekunta, läntinen teologia Teologian maisteri: Hyrkäs Sallamari, Kuusamo, Kaaresalo Jani, Joensuu, Kekkonen Aino, Jyväskylä, Konttila Erika, Ristijärvi, Mäkitalo Jani, Joensuu, Parkkonen Aleksi, Joensuu, Savola Heli, Jyväskylä, Taskinen Tiia-Riitta, Joensuu, Vaakanainen Nina, Liperi. Näin koulu palveli myös suomalaisen kulttuurin ikkunana. Hän oli klassisen musiikin ystävä. Hän hoiti yhteydet viranomaisiin, arkkitehteihin, rakennusliikkeisiin ja eri rahoitustahoihin. Japanin vuosien välillä Seppo Vänskä toimi piirijohtajana Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä. Hän oli ensimmäinen ilmoittautuja Lähetyskoulun teologiselle linjalle, kun koulutus alkoi vuonna 1967 Jämsässä. Seppo Vänskällä oli taito organisoida isoja projekteja ja luoda hyviä suhteita niin erilaisiin kristittyjen ryhmiin kuin liikemiehiin, kulttuurin edustajiin, yhteiskunnan päättäjiin ja mediaan. Hän ei koskaan halunnut korottaa itseään muiden yläpuolelle eikä olla ”herrana herrojen joukossa”. 90-luvun lopulla oppilaskadon takia neljän lähetysjärjestön omistama koulukiinteistö luovutettiin paikalliselle seurakunnalle. Malmin seurakuntaan 12 uutta työntekijää seuraavasti: Määräaikaisiin projektipastorin tehtäviin ajalle 1.9.2018–30.9.2020 Anni Paukkala-Toivonen, Päivi Pulakka, Timo Laaninen ja Niina Pihlajamaa. Hänet nähtiin usein Pelikansien jääkiekko-otteluissa. KOTIMAA | 26.7.2018 20. Lasten aikuistuttua viimeiset työkaudet Vänskät olivat kahdestaan Japanissa. Toinen pappi tuli Vesilahteen vuonna 1995, mikä helpotti taakkaa. Työkaudet seurasivat toisiaan eripituisten kotimaanjaksojen jälkeen. Rekisteröidy, luo profiili ja voit blogata! www.kotimaa24.fi Ala kirjoittaa blogia Seppo Vänskä Japanin lähetystyöntekijä, piirijohtaja Seppo Vänskä menehtyi yllättävän sairauden murtamana 20. Hän oli vuotta aiemmin parantunut syövästä ankarien hoitojaksojen jälkeen. Aarren pohjalainen luonteenlaatu sopeutui luonnikkaasti Vesilahden hämäläiseen elämänmenoon. TIMo RäMä Kirjoittaja oli Kansanlähetyksen johtaja 1995–2011. Hänellä oli useita kirkollisia luottamustehtäviä, muun muassa kirkolliskokousedustajana ja Lahden seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana. Jasuko oli tämän tästä eri TV-kanavien lähetyksissä, joissa esiteltiin siellä pidettyjä suomalaisten tilaisuuksia. Ei maksa mitään. Vesilahden tunnelmallinen pappila oli Aarrelle, Helmi-puolisolle ja koko perheelle rakas koti. Tuttu katse ja olemus loivat ympärilleen leppoisaa ja viihtyisää ilmapiiriä. Teologian kandidaatti: Kekkonen Aino, Jyväskylä, Koskenranta Laura, Joensuu, Melander Veera-Maria, Joensuu. Muistoissa meillä on yhä Aarre verraton. Siitä muodostui vuosikymmenten aikana monien muistojen paikka. Perhe kasvoi viisilapsiseksi. Kymenlaaksossa hän suoritti lähetyskoulutukseen kuuluvan työharjoittelun, joka käytännössä tarkoitti vastuullista piirijohtajan tehtävää. Aarren nimikkovirsi oli 183: On meillä aarre verraton. Ensimmäisten joukossa hän myös valmistui lähetysopin kandidaatiksi Ryttylässä vuonna 1972. Malmin seurakunnan viestinnän suunnittelupäällikön määräaikaiseen tehtävään Anu Merenlahti ajalle 1.9.2018–31.12.2019 ja seurakunnan viestijän määräaikaiseen tehtävään Pinja Hentunen ajalle 31.8.2018–31.8.2020. Aarre Laitila Rovasti Aarre Laitila kuoli 5.6.2018. Ennen pois lähtöään hän ehti kertoa olevansa iloinen viimeisestä elinvuodestaan, jonka aikana hän sai vielä käydä rakkaalla lähetyskentällään, Japanissa. Aarre oli mukana aloittamassa myös pub-iltatoimintaa Narvassa, joka toi seurakunnan lähelle seurakuntalaisia. kesäkuuta. Samalla hän ilmaisi olevansa valmis lähtemään ikuiseen juhlaan, jollei leikkaushoito onnistuisi. Vuoden 1974 lopulla hän vaimonsa Vuokon ja kahden lapsensa kanssa lähti ensimmäiselle työkaudelle Japaniin. Ylempää korkeakoulututkintoa edellyttävään kanttorin virkaan (B-kanttori) musiikin maisteri Taru Hämäläinen 1.9.2018 alkaen. Hän oli syntynyt Nurmossa 16.12.1942. Hän ansioitui muun muassa Japanin Suomalaisen Koulun vuonna 1987 valmistuneessa rakennusprojektissa. Ennen kaikkea hän oli palava lähetyksen mies, jonka suurena ilona oli julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Itä-Suomen yliopistossa 1.–31.5. Aarren virkauralle mahtui monia merkittäviä vaiheita Vesilahden seurakunnassa, kuten useita remontteja ja laajennuksia, Narvan rukoushuoneen osto seurakunnalle, seurakunnan 650-juhla ja kirkon 200-vuotisjuhla. Hän jäi eläkkeelle Japanista palattuaan vuonna 2011. Hengellisen toiminnan rinnalla Sepolla oli harrastuksia, joihin hän uppoutui samanlaisella antaumuksella kuin työhönsä. Vuodesta 1974 hän asui Vesilahdessa, jossa hän hoiti kirkkoherran virkaa aina eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 2006 saakka. Sen lisäksi hänellä oli puolison, isän ja papan tärkeät tehtävät. Häntä oli helppo lähestyä niin seurakunnan moninaisissa virkatehtävissä kuin niiden ulkopuolellakin virka-ajoista riippumatta. Esimiehenä Aarre oli rauhanrakentaja. Erittäin merkittävää oli Aarren osuus Vesilahden 650-vuotisjuhlakirjan Vesilahti 1346–1996 valmistumisessa. Aarrelle papin työ oli todellinen kutsumus, ja sen työn hän hoiti nöyrästi ja uskollisesti loppuun asti. Viimeinen golf-kierros jäi kesken, kun äkillinen sairauskohtaus yllätti ja vei saman tien viimeiselle portille. Hän oli asialleen omistautunut toimenmies. Suntion virkaan 1.9.2018 alkaen Sanna Pajula, Marko Palokoski, Ari Peränen, Anu Päkkilä ja Jenni Vilkas. Seppo Vänskä teki elämäntyönsä kansanlähetysliikkeessä. HARRI HENTTINEN Kirjoittaja on Vesilahden seurakunnan kirkkoherra | kuolleet | Kotimaa24 tarjoaa alustan ja yleisön
Paikkoja avoinna Matkailu Seurakunnat Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa kotimaa24.fi/tyopaikat-ja-virat Kontiolahden seurakunnassa Pohjois-Karjalassa on avoinna 1) Diakonia/lähetyssihteerin viransijaisuus 1.9.201831.8.2019 2) Lastenohjaajan toimi 1.11.2018 alkaen Lisätietoja http://www.kontiolahdenseurakunta.fi/Avoimet työpaikat Alajärven seurakunnassa on haettavana Diakonin virka Hakuaika päättyy pe 31.8. klo 18 Kinkerit Koskenkylässä Sabina ja Marco Krogarsin kotona. käynti Paavalin kirkossa, kaupunkikiertoajelu, Sadeväljän puutarhassa. Palveluhakemisto Varaa paikkasi Palveluhakemistosta Ilmoitusmarkkinointi Pirjo Teva 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi www.sacrum.fi Sacrumista saat kristilliset kirjat, hengellisen musiikin ja elokuvat kuten myös Yhteisvastuun tuotteet. Kotimaan Matkaklubin matkanjohtajana toimii Kotimaaja Askel-lehden päätoimittaja Mari Teinilä. Konsertin lisäksi päästään tutustumaan myös Viron historialliseen museoon, Kadriorgin palatsiin ja joulutoriin. klo 17 Ystävän Risti Kotimaanapu-konsertti. 010 321 2800 tai helsinki@matka-agentit.fi Tulossa lukijmatka Oberrammergaun kärsimysnäytelmä ja Baijerin lumoavat alppimaiset 25.-30.5.2020 Kotimaan Matkaklubin matkanjohtajana toimii artikkelitoimittaja, rovasti Jussi Rytkönen. Hintaan sisältyy myös mm. klo 10 Messu kirkossa, Lemberg, Kalliokoski. Ilkka Vainio, Janus Hanski, Jani Jalkanen ja Viihteen kenttämiehet-orkesteri Pernajan kirkossa. ilmoitus www.alajarvenseurakunta.fi www.h-y.fi hy@h-y.fi puh. Kts. Lisätiedot ja varaukset: Lomalinja, p. Hinta 415 €. Lemberg, Wiksten-Rönnbacka. Kotimaan Matkaklubin matkanjohtajana toimii Tarja Haapala. Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisteri lain puitteissa. klo 12. 040 750 3036 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@kotimaa.fi KOTIMAA | 26.7.2018 21. 08 4639 200 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 tilauspalvelut@kotimaa.fi Ilmoitusmyynti Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Ilmoitushinnat 2,50 € / pmm + alv. 010 289 8100, 010 289 8101 (ryhmät) Tartto Tallinna Su 29.7. 24 % Ilmoitusvaraukset ja aineistot: edellisen viikon perjantaina klo 12 mennessä sähköpostitse ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Tilaushinnat Kestotilaus 12 kk 129,00 € Kotimaa-lehti ja DigiPro-paketti 12 kk 147,00 € DigiPro-paketti 12 kk 120,00 € Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakaus lehtien verokanta on 10. Lisätiedot: Lomalinja, p. Sacrum palvelee seurakuntia kattavalla kirkollisten tarvikkeiden, virka-asujen, kirkollisten tekstiilien ja kynttilöiden valikoimalla. % 1.1.2013 lähtien ja digilehden 24 ?%. Ke 1.8. Su 29.7. Pidämme oikeuden hintojen muutokseen. Lisätiedot ja varaukset p. Hinta: 298 €/hlö. Juha Vainio 80 vuotta juhlakonsertti. (06) 433 5700 FI44 4747 1020 0016 55 Uusheräyksen Keskusliitto ry www.uusherays.fi p. Ota yhteyttä ilmoitusmyyntiin p. Matka Tarttoon sata ja yksi vuotta 25.-27.8.2018 Viro 100 vuotta, Viron luterilainen kirkko 101 vuotta Matkalla Tarttoon tutustumme historiallisen Nurmekunnan muinaismaakunnan keskukseen, Pilistveren kirkonkylään, jossa aktiivinen kyläyhteisö on pystyttänyt kommunistisen kansanmurhan muistomerkin. Liput 25 e ovella tai www.ticketmaster.fi eller 0600 10 800 / 1,98 e min + pvm) Liput K-Market Kuninkaanherkusta tarjoushintaan 20 e . 010 289 8100, 010 289 8101 (ryhmät) Johann Strauss konserttimatka Tallinnaan 30.11.-12.12.2018 Aitoa, elämänhaluista ja iloista wieniläistä musiikkikulttuuria Wiener-orkesterin Johann Strauss –konsertti lunastaa lupauksensa! Miellyttävä keveys ja nopeatempoiset kappaleet ovat oiva esimerkki itävaltalaisesta elämäntyylistä
Ne on helppo ymmärtää vertauskuvallisesti: isäntä on Jumala, palvelija joko yksittäinen ihminen tai seurakunta. yrittäjä Mikko Ylönen, Baptistikirkko, Sauvamäki. sunnuntai helluntaista | Valta ja vastuu OuTi LehTipuu Kirjoittaja on eksegetiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Ti 31.7. To 2.8. Valta perustuu luottamukseen. Autuas se palvelija, jonka hänen isäntänsä palatessaan tapaa näin tekemästä! Totisesti: hänen hoitoonsa isäntä uskoo koko omaisuutensa. Sananmukaisesti kyseessä on orja, d?los, joka on isäntänsä omaisuutta ja tästä täysin riippuvainen, ei palkkasuhteinen palvelija. pe 27.7. Kun isäntä saapuu, taloudenhoitaja joutuu tilille valankäytöstään, tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Saarna kirkkoherra Marko Miettinen. pastori Lari Junkkari, Tampere. Ma 30.7. seurakuntapastori Saila Munukka, Tampere. Juontajina Ulla Saunaluoma ja Kalle Virta. Virret: 434, 726, 963, 964, 923, 451, 428:1,6,7. Vallankäyttöön liittyy aina vastuu. Suuri valta ja piittaamattomuus toisista ovat pelottava yhdistelmä. To 2.8. Näyttelijä Salla Kozma lukee Kirjettä kolossalaisille. | Kuva: Gun Damén pyhä KOTIMAA | 26.7.2018 22. Yle Radio 1 Aamuhartaus klo 6.15 ja 7.15. iltahartaus klo 18.50, la klo 18.00, uusinta klo 23.00. Kun luottamusta on osoitettu, sen voi myös menettää, joskus mitättömältäkin vaikuttavasta syystä. Jumalalta tulee kaikki, mitä meillä on – olipa sitä annettu kauhalla tai lusikalla. Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. pastori Henna Huppunen, Iitti. 41:46–49, 53–57, Hepr. Kyse on siitä, kuka käyttää valtaa ja miten. 3:27–32 tai 1. kirkkoherra Ann-Maarit Joenperä, Mäntyharju. Kanttori Juha Mikkonen, urkuri Olli Kinnunen. Liturgia pastori Markus Hytönen. Liturginen väri on vihreä. Vertauksen ensimmäisille kuulijoille asetelma on tuttu. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Ma 30.7. Taloudenhoitajalla on siis valtaa muihin orjin – näin siitäkin huolimatta, että todennäköisesti tämä on itsekin orja. Moos. Alttarilla on kaksi kynttilää. t. Konkarien kuoro. Tekstit: Ps. Samassa hengessä efesolaiskirjeessä muistutetaan niitä, jotka käyttävät valtaa toisiin ihmisiin: ”teillä ja heillä on taivaassa sama isäntä, joka ei tee eroa ihmisten välillä” (Ef. Mitä suurempi on valta, sen suurempi on myös vastuu. Jos se, jolla on muodollinen valta, ei tätä valtaa käytä, joku toinen ottaa sen itselleen. pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki. 10:19–25 tai Ap. Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. 12:42–48 Jeesus sanoi: ”Kuka on uskollinen ja viisas taloudenhoitaja, sellainen jonka isäntä asettaa huolehtimaan palvelusväestään ja jakamaan vilja-annokset ajallaan. Minna Pyysalo ja houseband, pianisti Minna Lintukangas. Se on muunnelma tämän sunnuntain tekstin ajatuksesta: ”jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan.” Sen, jolla on valtaa, kykyä, lahjakkuutta tai omaisuutta, tulee käyttää näitä lahjoja taiten ja vastuullisesti. 6:9). emerituskenttäpiispa Hannu Niskanen, Helsinki. pastori Anna-Maria Kupiainen, Joensuu. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa”. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset. Uudessa testamentissa on monia palvelijoista ja isännästä kertovia vertauksia. Tehtävänämme on huolehtia saamistamme lahjoista ja käyttää niitä toisten hyväksi. Erilaisista hierarkioista ja vallankäyttäjistä ei ole mahdollista päästä kokonaan eroon. 119:129–136, Sananl. 10.00 Jumalanpalvelus Kajaanin kirkosta. Ei ihme, että politiikassa, niin yhteiskunnassa kuin kirkossakin, puhutaan luottamushenkilöistä. Jumalanpalvelukset Yle Radio 1 Sunnuntai 29.7. Luuk. Ke 1.8. 12:42–48. eläkeläinen Ruskaterttu Karjalainen, Metodistikirkko, Laviala. Vertauksessa muistutetaan, että valta on vain väliaikaista, se on Jumalalta saatu tehtävä. | ensi pyhänä | | radio & tv | 10. sairaalapastori Matti Hanhisuanto, Vihti. pastori Jenna Utriainen, Oulu. Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa. Tässä vertauksessa tähtäyspiste on palveluskunnan sisäisessä hierarkiassa: on taloudenhoitaja, jonka tehtävänä on huolehtia isännän omaisuudesta, myös kaikista muista orjista. Niin toimii huono taloudenhoitaja. Kaikki orjat eivät olleet samassa asemassa. | 10. Monet rikkaat maanomistajat asuivat kaukana ja olivat uskoneet tilojensa hoidon luotettavana pitämälleen taloudenhoitajalle. Haastateltavat: piispa Seppo Häkkinen, Arja Koriseva, Risto Nylund, Matti Tolvanen, Päivi Kettunen. Puhujana Jukka Jämsén. Äänestäjät odottavat, että poliitikot ovat saamansa luottamuksen arvoisia. Hyvä ei kierrätettynä vähene vaan kasvaa. Yhteislaulut joht. Ke 1.8. pe 27.7. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.” ”J os on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia”, sanoo suomalainen sananlasku. La 28.7. 11.00 Jumalanpalvelus Sanan Suvipäiviltä Kangasniemeltä. La 28.7. Vertaus asettaa vastakkain kaksi mahdollisuutta: taloudenhoitaja osoittautuu luottamuksen arvoiseksi ja saa palkinnon tai hän laiminlyö tehtävänsä ja käyttää valta-asemaansa väärin, vain omaksi edukseen ja saa siitä rangaistuksen. 20:17–24, Luuk. Ti 31.7
Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Vanha testamentti on itselleni läheinen ja inhimillinen, mutta myös raivokas ja ristiriitainen kirja, jossa koko ihmisen tunneRaamattu antaa eksegeetille kielen Vanhan testamentin eksegetiikan professori Martti Nissinen, 59, tutkii Raamattua työkseen. Kun tekstiä käännetään, se muuttuu joka ainoa kerta. skaala vyöryy vastaan. Raamattu antaa kielen. Raamatun kieliasu on ollut tärkeimpiä oivalluksia minulle itselleni. Raamatun teksti on auki lukijalleen antaen hänelle tulkintavaltaa. Ihminen päättää, mitä Raamatun kohtaa siteerataan mihinkin tarkoitukseen ja valitsee tekstit, joita käyttää jonkin asian perustelemiseen tai ihmisen tuomitsemiseen ja kiusaamiseen. Tärkeintä siinä on armo ja rakkaus. KOTIMAA | 26.7.2018 23. Pitäisi kuitenkin käydä peilin edessä miettimässä, että kuka nyt puhuu. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan. Kun tutkitaan Raamatun vanhoja käsikirjoituksia, huomataan, että ne ovat kaikki jonkin verran erilaisia. Vanhan testamentin Jumala pauhaa, tuomitsee ja käskee tappamaan, mutta kuitenkin katuu ja armahtaa niitäkin, jotka eivät sitä ansaitse. Minusta tuntui, että tätä minä haluan tehdä aina. Heihin voi samaistua, jos uskaltaa. Vanhassa testamentissa on myös inhimillisiä ihmisiä, jotka ovat samanlaisia kuin kuka tahansa meistä: he rakastavat, vihaavat, kadehtivat ja osaavat olla viehättäviä ja ärsyttäviä. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Sitä me käytämme jokaisessa saarnapöntössä, kaikissa seuroissa, rukouksissa ja kokouksissa. Meillä kaikilla on omankielinen Raamattu, mikä tarkoittaa sitä, ettei se ole koskaan sama ihan kaikille. aRi MiNadis Martti Nissinen ” Vanhan testamentin Jumala pauhaa, tuomitsee ja käskee tappamaan, mutta kuitenkin katuu ja armahtaa niitäkin, jotka eivät sitä ansaitse. Kristittynä tarvitsen Raamattua myös hengellisen elämäni ylläpitäjäksi. Meillä on vastuu siitä, miten teksti tuodaan ihmisille. Maija p. Raamatun omaehtoinen lukeminen alkoi, kun aloin opiskella teologiaa. Kotonani kokoontui lähetyspiiri ja kävimme kirkossa ja körttiseuroissa. Usein sanotaan, että ”Raamattu sanoo” ja ”Jumala puhuu”. Suullinen traditio on johdattanut minut Raamatun pariin. Tutkijana Raamattu on minulle yksi muinaisessa Lähi-idässä syntyneistä vanhoista teksteistä. Koskaan maailmanhistoriassa ei ole ollut sellaista hetkeä, että olisi ollut vain yksi ainoa kaikille sama Raamattu. | Kuva: Gun Damén Rakas raamatunkohta Laulujen laulu 8:6–7 Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Yliopistossa minä heti kiinnostuin ja innostuin eksegetiikasta. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. | Raamattu ja minä | E n muista lapsena kovin paljon lukeneeni Raamattua, mutta eri puolilla, eri tavoin ja eri ihmisten suulla sain kosketuksen siihen. Valitsin Vanhan testamentin eksegetiikan pääaineekseni, kävin seminaarit ja tein gradun. Lisäksi rippikoulussa opiskeltiin Raamattua. Se antaa kielen rukoukselle ja kielikuville, joilla minä olen oppinut puhumaan Jumalasta. Joku käännös on toiselle rakas ja toista se ei puhuttele ollenkaan. Aina kun ihminen sanoo, että Jumala puhuu, hän samalla puhuu itse
Eivätkä hullumpia ole pörhönopsayökkönen, puuntuhooja, leimusiilikäs tai nahkakeltasiipikään. Jälkimmäinen (Cinnyris loveridgei) elää Tansaniassa suppealla alueella, ja se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) sen sijaan on monille tuttu ylipitkistä tuntosarvistaan. | Kuva: Olli Seppälä Rukous Jumala, joka annoit nimet kaikille eläimille. Erikoisia mielleyhtymiä synnyttäviä ja mielikuvitusta kiehtovia linnunnimiä ovat myös lavertajamarjukka, viherlörppötangara, viiksijuhina, erakkopuhkoja, lohikäärmevuortenpriinia, pyhämaina, tummatyrskynpolkija ja kyynelkiuru. Sen sukulaislajit ovat kaikki – lukuun ottamatta harvinaista valkotäpläpaksupäätä – nimeltään hiipijöitä. nut tieteellisen nimensä alueella toimineen lähetyssaarnaajan William George Lawesin mukaan. Erityisesti lauhahiipijä on nimenä hupaisa. Aamen luomakunta KOTIMAA | 26.7.2018 24. Perhosista ehdoton suosikkini on piippopaksupää. Laji on saaTöpöliputtaja ja papintappaja Suuressa viisaudessaan ihminen päätti antaa isoille ja pienille eläimille nimet. Se on saanut nimensä sosiaalisesta elämäntavastaan ja rakentamastaan suuresta kommuunipesästä. Olli Seppälä piippopaksupää on hyvin yleinen niittyjen ja pientareiden pieni päiväperhonen eteläja Keski-Suomessa. Ensin mainittu (Parotia lawesii) on Papua-Uudessa-Guineassa tavattava paratiisilintu. Koska Jumala on myös evoluution herra, jokainen sukupuuttoon kadonnut ja jokainen vasta lajiksi kehittymässä oleva eliö on hänen sydämellään ja nimikirjassaan. Medestäjiä tunnetaan kaikkiaan yli 130 eri lajia. Suomessa tavattavien eläinten erikoisimmat nimet ovat hyönteisten nimiä. L uotuaan maailmankaikkeuden ja elämän monimuotoisuuden sen eri kolkkiin, Jumala päätti antaa eläimille ja kasveille nimet. Kutsu minua, kuten kutsut sarvijaakkoa ja pyhämainaa, jotta kuulisin äänensi. Ihmisenä en ole piippopaksupäätä kummempi laji luomakunnan kruununa. Oma oiva otuksensa on tasavaltalainen (Philetairus socius), varpuslintuihin kuuluva lounaisafrikkalainen laji. Lintujen nimistä löytyvät ehkä hurjimmat nimet. Jokaisella luodulla on syynsä ja paikkansa maailmankaikkeudessa. Vain mielikuvitus asettaa rajat – ja huumorikin tulee vastaan. Sen sijaan Luojaa kiinnosti jokaisen luodun yksilöllisyys. Pikkuperhosten lajien suvuilla on monia jännittäviä nimiä, kuten aamunkoit, päistärkoit, miinaajakoit, pussikkaat sekä koisat, joista suosikkini on metsäokakoisa. Nimensä mukaisesti ne syövät pääasiassa kukkien mettä. Kovakuoriaisten nimetkin panevat miettimään, minkähän näköinen otus on esimerkiksi etanakiitäjäinen, papintappaja, äkämähaapsanen, ranskanräätäli, nahkuri, pystynävertäjä tai jymyjäärä. Siinä jos jossain riittää puuhaa. Niistä minulla on kaksi suosikkia: töpöliputtaja ja pulskamedestäjä. Ei nimi eläintä pahenna ellei ihminen eläimen nimeä. Ihmisellä on halu Luojaansa matkien nimetä kaikki elollinen ja luokitella se. Jumalaa ei kiinnostanut taksonomia eli eliöiden käytännöllinen luokittelu