tOUKOKUUtA 2016 | hinta: 3,70€ | 111. SIVUt 14–15. LUOMAKUNNAN PUOLELLA Ekoteologi, ympäristönsuojelija ja tutkija Panu Pihkala vie perheensä usein metsään. Sivut 10–12 ja n i la u k k a n en 26. Ilmastonmuutoksen estäminen vaatii toimia, mutta luonnosta saa myös nauttia. . vuosikerta | 0043595–16–22 21 alkoholilain uudistus unohtaa alkoholistin perheenjäsenet. SIVU 2 kansankirkon aika on ohi, väittää esko Miettinen esseessään.
5. Ei tarvitse odottaa tulisia tunteita ja vasta sitten järjestää yhteistä aikaa. Kirjailija Susanna Alakoski on kuvannut useissa teoksissaan, muun muassa kirjassa Lähimmäisen huhtikuu, päihteiden käyttäjien lähimmäisten arkea. Alkoholistin perheenjäsenten ääntä olisi pitänyt kuulla ennen esitystä. Ravintolat saavat olla pidempään auki, ja myös muita alkoholia koskevia rajoituksia loivennetaan. Lääkäriliiton puheenjohtaja Heikki Pälve antoikin hallituksen esitykselle välittömästi kielteistä palautetta. He ovat saaneet olla sulkemassa vanhuksen silmät, kun tämän katse on sammunut. He ovat saaneet kuulla vastasyntyneen ensimmäisen huudon ja nähdä hänen avautuvat silmänsä. Menetykset ovat toisella, paljon syvemmällä tasolla. Rakastan eniten sitä, mihin käytän aikani ja rahani, vaikka lirkuttelisin muuta. Olisi hienoa elää todellisuudessa, jossa alkoholia käytetään enimmillään vain kohtuullisesti. Bagdadin kohtalo tulee siis yhä uhkaavammaksi. Hätäajan kovuutta kuvaa se, että muutamin paikoin Ondongassakin on väestöstä jälellä vain noin kolmannes, puhumattakaan siitä, että karja on monin paikoin melkein sukupuuttoon hävinnyt. Hänen mukaansa vahvemman alkoholin tuominen ruokakauppoihin lisää vääjäämättä haittavaikutuksia. Kohtuukäyttämisen sijaan alkoholismi on Suomessa vakava kansansairaus. ¶ Kristuksen ja seurakunnan suhdetta verrataan Raamatussa sulhasen ja morsiamen rakkauteen. Tänäkään kesänä ei vietetä sellaisia häitä, joissa sulhanen rakastaisi morsiantaan yhtä palavasti ja pyyteettömästi kuin Kristus kirkkoaan. Alakoski muistuttaa, ettei ihminen synny alkoholistiksi tai narkomaaniksi, vaan että hänestä tulee sellainen. Ne olivat hyviä hetkiä aamusaunalle ja päiväkahville. Mittasuhdetta näihin lukuihin tuo se, että koko Sote-uudistuksen tavoitteena on kolmen miljardin euron säästöt. Hän antoi itsensä. DAnIelle MIeTTInen 26.5.1916 Maailmansota. Sen sijaan alkoholistin läheiseksi synnytään, ja läheisenä pysytään. R uokakaupoissa on tarjolla laajempi valikoima entistä vahvempia alkoholipitoisia juomia. Alkoholin runsas käyttö aiheuttaa vuosittain jo nyt 1,5 miljardin suorat kulut sekä usean miljardin euron välilliset kulut. Silloin kaikki hyötyisivät siitä, että alkoholipitoiset juomat ovat mahdollisimman helposti kuluttajien saatavilla. Velmu vaimo kirjoitti työhön uppoutuvan puolisonsa kalenteriin ylimääräisiä kokousvarauksia. Raha on yksi mittatikku, mutta vajavainen. Virtahepoja kauppoihin Olisi hienoa elää todellisuudessa, jossa alkoholia käytetään enimmillään vain kohtuullisesti.. Ambomaalla. Näinkin meitä opetettiin. Tämä kaikki toteutuu, kun hallituksen esitys alkoholipoliittisen lain uudistamisesta menee läpi. Ministerineuvosto on hyväksynyt säädetyssä järjestyksessä edelleen käsiteltäväksi Suomen senaatin esityksen naisten oikeudesta päästä opettajiksi kaikkiin Suomen oppilaitoksiin. Näin meitä opetettiin avioliittoleirillä. Karin Strandberg, johtava diakonissa Viesti-lehdessä 2/2016 Aikaa ja rahaa E lämän tärkeysjärjestys näkyy kalenterissa ja kukkarossa. Tässä on ihmisläheisen hoidon lahja, rikkaus ja haaste. Jokaisen alkoholipolitiikasta päättävän pitäisi lukea tämä kirja. 2 KOTIMAA 2 6. Mesopotamiasta tulee tieto, että venäläiset ja englantilaiset ratsujoukot ovat päässeet yhteyteen keskenään jossain Kut-el-Amaran seutuvilla. Rakkaus on tahdon valintoja. 2 01 6 KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Tuottaja Tuija Tiihonen Toimitussihteerit Leena Hietamies Anna-Kaisa Pitkänen (virkavapaalla) Noora Wikman-Haavisto Graafikko Gun Damén Toimittajat Emilia Karhu Jussi Rytkönen Olli Seppälä Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Lukijamäärä 58 000 (KMT 2015) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi Pääkirjoitus SATA VUOTTA SITTen TUhAT MerKKIä TAIVAASTA MArI TeInILä päätoimittaja, mari.teinila@kotimaa.fi LAInA Diakoniaa, kristillistä lähimmäisenpalvelua, ovat kautta aikojen vieneet eteenpäin ihmiset, jotka uskaltavat olla kasvokkain hädän kanssa. Sulhasesi antoi suurimman aarteen saadakseen juuri sinut. Alkoholilain uudistamisessa ei ole otettu huomioon alkoholistin läheisten, lasten, puolison, sisarusten ja vanhempien kokemuksia. ¶ Kun Isä lähetti Poikansa maailmaan, täydellinen rakkaus tuli lihaksi ja vereksi. Helsingin Sanomille viime syksynä antamassaan haastattelussa Alakoski toteaa, ettei hän ole koskaan kuullut alkoholistin omaisen toivovan vapaampaa alkoholipolitiikkaa tai kannabiksen vapauttamista. Alkoholin saatavuutta koskevien rajoitusten purkaminen ei edistä tästä kansansairaudesta parantumista. Sinun nimesi lukee hänen kalenterissaan jokaisen päivän ja tunnin kohdalla. Alkoholistin perheenjäsenten inhimillistä kärsimystä ei voi mitata euroilla. Askeleet yhteyden suuntaan ovat tärkeimpiä silloin, kun ne innostavat vähiten
rajallisuuteen suostuminen on ihmisen osa”, kuului seurat järjestäneen Heikki Lepän puhe. ”Olen järkyttyneenä kohdannut opiskelijoitamme Turun kristillisellä opistolla tänään ja eilen. Paavalin seurakunnassa on ideoitu uudenlaisia tapoja kohdata seurakuntalaisia, ja kirkkopäikkärit oli yksi niistä. Seuraavana kesäjuhlavuorossa ovat Suomen Lähetysseuran Lähetysjuhlat 11.–12.6. A A r n e O r M IO nurmijärven Sääksjärvellä pidettiin lauantaina 21.5. ”Ihmiset kohtaavat ajassa uusia asioita ja kysyvät, mitä nämä tarkoittavat. Vihdissä. Irja Askola livenä Facebookissa . maailman ensimmäiset körttiseurat veden alla. Lemmetyinen on huolissaan ihmisistä, jotka ovat jo rakentamassa elämäänsä Suomeen. 2 01 6 uutisviikko koonnut: noora wikman-haavisto Turun kristillisen opiston opiskelijahuollon psykologi Eeva-Kaija Lemmetyinen kirjoittaa Kotimaa24:n Yksi kerrallaan -blogissa opiskelijoiden reaktioista Maahanmuuttoviraston tuoreeseen kirjeeseen. Sanansaattajan pitkää ikää juhlittiin viime sunnuntaina Helsingin Luther-kirkossa juhlamessulla. rajat tulevat konkreettiseksi silloin, kun niitä lähestytään, etsitään, hiukan jopa ylitetään. Samalla juhlittiin myös 20 vuotta täyttänyttä SAT-7-satelliittitelevisiota. Lehti seuraa myös aikaansa ja katsoo siitä tunnustuksesta käsin. Viime sunnuntaina Paavalin kirkko Helsingissä avasi ovensa väsyneille seurakuntalaisille. Usein emme edes tiedosta näitä rajoja. Päätoimittaja Hannu Kipon mukaan lehti on koko historiansa ajan ollut evankeliumin välittäjä lakia unohtamatta. Päikkärit kirkossa -tapahtuma Paavalin kirkossa, Helsingissä. neljä sukeltajaa pulahti järveen, sukelsi laiturilta muutaman kymmenen metrin päähän ja näytti toisilleen muutamien lauseiden mittaiset muovitetut seurapuheet. KOTIMAA 3 2 6. ”Kaikkia ihmisiä koskevat suunnilleen samat elinpiirin rajat. Sanansaattaja juhlii 140 vuottaan . Medialähetyspäiviä vietettiin viikonloppuna Lappeenrannassa. Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen viikkolehti Sanansaattaja on tullut tänä vuonna 140 vuoden ikään. Englannin kirkon arkkipiispa Justin Welby puolestaan järjesti samana päivänä omalla Facebook-sivullaan raamattutunnin live-lähetyksenä. Päivien yhteydessä järjestettiin myös RipariMissio. Parhaimmissakin tapauksissa täytyy löytää voimavaroja taas käynnistää uudet prosessit. Sanansaattaja pyrkii antamaan vastauksia näihin kysymyksiin”, Kippo sanoo. Maahanmuuttoviraston kirje järkytti opistolla Kesäjuhlakausi käynnistyi . Hän on lähettänyt samaisen kirjoituksen myös eduskuntaan muutamille kansanedustajille. Kesäjuhlakausi käynnistyi viime viikonloppuna Pipliaseuran Näe minut -raamattutapahtumalla sekä Sansan Medialähetyspäivillä. Tapahtumasta tuli hyvää palautetta ja moni toivoi sille jatkoa. Tällä viikolla seurakunnan papit ovat tavanneet ihmisiä lounaan merkeissä alueen ravintoloissa. Kirkon penkeillä ja käytävillä lepäili päiväunilla noin 50 ihmistä, osa sikeässä unessa. He ovat saaneet tylyn kirjeen Maahanmuuttovirastosta lakimuutoksesta, että oleskelulupa, joka on myönnetty humanitaarisen suojelun perusteella, ei olekaan enää peruste saada oleskelulupaa”, Lemmetyinen kirjoittaa. Syksyllä Paavalissa on luvassa myös esimerkiksi kirkkokaljat Kari Kanalan kanssa, toimintaa lapsille ja perheille, sekä muun muassa naisten brunsseja. Häneltä kysyttiin muun muassa turvapaikanhakijoista aina eläkesuunnitelmiin asti. Maahanmuuttoviraston uuden arvion mukaan Afganistan, Irak ja Somalia ovat palaajille turvallisia maita. Helsingin piispa Irja Askola järjesti viime viikolla Facebook-sivullaan live-lähetyksen, jossa hän vastaili katsojien kysymyksiin. Viikkomessuihin on pyydetty toteuttajiksi opiskelijoita sekä erilaisia saarnavieraita. 5. Paavalin seurakunnassa ideoidaan uutta S Ir PA Pä Iv In en. Askola on ensimmäinen Suomen luterilaisen kirkon live-lähetyksen järjestävä piispa. Tallenteen keskustelusta voi katsoa Irja Askolan Facebook-sivulta. ”Kirjeen saaneet ovat poissa tolaltaan ja parhaimmissakin tapauksissa täytyy löytää voimavaroja taas käynnistää uudet prosessit, jotka olivat jo aiemmin vaatineet valtavasti voimavaroja”, Lemmetyinen kirjoittaa. Medialähetyspäivien piispanmessussa Lappeen Marian kirkossa siunattiin neljä Sanansaattajien lähetystyöntekijää ja yksi vapaaehtoinen aluetyöntekijä. Raamattutapahtuman ohjelmaan sisältyi myös musiikkia ja teatteria, emerituspiispa Juha Pihkalan luento sekä sunnuntain juhlamessu. Uudenlaisten kohtaamistapojen hurmiossa ei kuitenkaan unohdeta perinteisiä toimintamuotoja
Kun Viljanen palasi armeijasta, kukaan ystävä ei enää tervehtinyt kadulla. Hän viihtyi pienestä saakka jumalanpalveluksissa ja seuroissa, rakasti kirkkomusiikkia ja valitsi koulun ainekirjoitustunneilla usein uskontoa sivuavan aiheen. Piispa kehotti Viljasta olemaan hyvä pappi luterilaisessa kirkossa. Eroamisia on ollut keskimäärin yksi tai ei yhtään vuodessa, mutta vuonna 2011 pappeudesta luopui kolme henkilöä. – Pappisvihkimyksen päivänäni vuonna 1967 soitin dominikaani-isille ja pyysin heitä muistamaan minua rukouksissaan. Tuntui pahalta, että piispa ei ottanut minuun mitään yhteyttä. Kuusikymmentäluvun pyörteissä perhe potkittiin ulos herätysliikkeestä. Arkkihiippakunnan hiippakuntapastori Pauliina Järvinen arvelee, että useiden vuosikymmenten ajalta pappisoikeuksistaan luopuneita löytyy vain muutamia. Mika Viljanen on sinut hengellisen tarinansa kanssa. Heistä kolme on ollut eläkeläisiä. Tämä on hänen mukaansa aika erikoista, koska katolinen kirkko ei periaatteessa tunnusta luterilaista pappeutta. Oulun hiippakunnassa on viimeisen 15 vuoden aikana eronnut omasta aloitteestaan pappisvirasta neljä henkilöä. Lestadiolaisuus ja luterilaisuus ovat olleet kuin välttämättömiä taiPappeudesta ei luovuta kevein perustein VIrKA Pappiskirjoja palautetaan eri tuomiokapituleihin harvemmin kuin kerran vuodessa. Gradunsa hän teki katolisen kirkon jumalanpalvelusuudistuksesta. – Vuosien varrella pohdin ja tavoittelin jatkuvasti totuutta. – Kirjani otti vastaan vahtimestari. Hän pitää itseään edelleen pappina, vaikka joutui toki palauttamaan pappiskirjansa tuomiokapituliin. Hän halusi tuolloin tutustua kristinuskoon uudesta näkökulmasta ja hakeutui mukaan Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton toimintaan. Se, että vanhoillislestadiolaisessa perheessä varttunut papin poika Mika Viljanen päätyi opiskelemaan papiksi, oli lähes itsestäänselvyys. – Aavistukseni siitä, ettei lestadiolaisuus ole ainoa kristillisen elämän muoto, sai vahvistuksen. Turun arkkihiippakunnassa pappeudesta luopuminen on ollut erityisen harvinaista. Toukokuussa tulee 10 vuotta siitä, kun Viljanen liitettiin katoliseen kirkkoon, eikä hän ole päätöstään katunut. Mielessäni oli kysymys: tämänkö arvoista työni oli. 5. Helsingin hiippakunnassa on tilastoitu pappisoikeuksistaan luopuneita 23 vuoden ajan. Mikkelin hiippakunnassa pappisoikeuksista on luopunut viimeisen 15 vuoden aikana viisi henkilöä. Ruotsinkielisessä Porvoon hiippakunnassa tapaukset ovat niin ikään harvinaisia. Hän tunsi olevansa uskoton nuoruutensa näylle ja kääntyi katolisen kirkon puoleen. KuTsuMus Jos olisin vielä yrittänyt uskoa kuten kirkko opettaa, olisin elänyt valheessa, vaikkakin kauniissa ja perinteikkäässä sellaisessa. – En kiellä taustaani. Hän kävi vielä opintojensa loppuvaiheessa kysymässä katoliselta piispalta, olisiko katolisella kirkolla tarjota mitään työtä perheelliselle teologille. Niiden kautta olen löytänyt paikkani katolisesta kirkosta. Syyt ovat moninaiset ja yleensä hyvin henkilökohtaiset. Kirkkoslaavilla toimitetut liturgiat kuitenkin turhauttivat. 4 KOTIMAA 2 6. Espoon hiippakunnassa on sen olemassaolon aikana eli 12 vuodessa eronnut pappisvirasta kymmenen henkilöä. Mika Viljanen teki lopulta täyden uran luterilaisen kirkon pappina. Koulukaverit sentään jäivät. Tänä aikana pappeudesta on luopunut 11 henkilöä eikä tilastoissa näy trendiä ilmiön lisääntymisestä tai vähenemisestä. Nimetön pappi. Pappisoikeuksista on luopunut kymmenen vuoden aikana vain pari henkilöä ja syynä on ollut kirkkokunnan vaihto. Viljanen tunsi vahvaa vetoa ortodoksisuuteen ja katolisuuteen jo opiskeluaikoina. 2 01 6 milaatikoita uskoni kasvussa. Kotimaan haastattelema, nimettömänä pysyttelevä pappi kertoo luopuneensa pappeudesta, koska kristinuskon maailmankuva ja ihmiskuva eivät enää vastanneet hänen omia näkemyksiään. Pappeus ei katoa minusta kuten ei luterilaisittain toimitettu kastekaan. Jos olisin vielä yrittänyt uskoa erimerkiksi käsitteisiin pyhä P apit luopuvat pappisoikeuksistaan vain harvakseltaan, selviää Kotimaan tuomiokapituleihin tekemässä kyselyssä. Viljanen liittyi ensin ortodoksiseen kirkkoon, jossa on hänen mukaansa fantastinen jumalanpalveluselämä. – Yleensä kysymyksessä on ollut liittyminen toiseen kristilliseen kirkkokuntaan, mutta toisinaan myös etääntyminen kirkosta ja pappeudesta, kertoo notaari Pilvi Keravuori. Lapuan hiippakuntadekaani Juha Muilu muistaa tältä vuosikymmeneltä yhden tapauksen, jossa pappi halusi luopua pappeudestaan. Luterilaiset seurakunnat eivät kolahtaneet. Myös Kuopion hiippakunnassa pappisvirasta erotaan harvemmin kuin kerran vuodessa. – Yksi erosi opillisista syistä, yksi liittyi toiseen kristilliseen kirkkokuntaan ja kaksi on eronnut kirkosta jostakin muusta syystä, kertoo hiippakuntapastori Outi Äärelä. Tutustuin vähitellen syvällisesti myös ekumeniaan, Viljanen muistelee. Eläkkeelle jäätyään hän alkoi pohtia, mikä on se paikka, jossa hän haluaa käydä eläkeläisenä rukoilemassa. – Joku katsoi voivansa toimia vapaammin nykyisessä työssään kun ei ole pappi ja jollekin pappeus oli ollut jo alun perin ongelmallinen asia, kertoo Mikkelin hiippakunnan lakimiesasessori Jyri Klemola
Suurimman osan työurastaan hän toimi uskonnon, filosofian, elämänkatsomustiedon ja psykologian opettajana. Entinen pappi kertoo olleensa hyvin hengellinen ja filosofinen nuoresta lähtien. kolmiyhteinen Jumala, synti ja sovitus sellaisina kuin kirkko ne opettaa, olisin hylännyt totuuden ja elänyt valheessa, vaikkakin kauniissa ja perinteikkäässä sellaisessa. – Ero oli hyvin haikea, haastava ja raastava. EMIlIA KArhu. kuVa: raMi MarjaMäki Yleensä kysymyksessä on ollut liittyminen toiseen kristilliseen kirkkokuntaan, mutta toisinaan myös etääntyminen kirkosta ja pappeudesta. Lukiolaisena hän koki vahvan hengellisen heräämisen, joka johti teologian opintoihin. Joinakin kesinä toimin papin viransijaisena kaikkine työtehtävineen. Pappeus oli kuitenkin rinnalla tärkeä osa identiteettiä. Hän kertoo kunnioittavansa edelleen pappisystäviään, vaikkei jaakaan heidän kanssaan samanlaista maailmankuvaa. KOTIMAA 5 2 6. Pappeus ei minusta katoa, hän sanoo. – Mielestäni kirkon papilta pitää edellyttää, että hän allekirjoittaa kirkon perusopit ainakin pääpiirteissään, hän sanoo. – Koin papin tehtävät paljon antavina ja mielekkäinä. Pappeudesta luopuminen oli hänelle pitkä ja vaikea prosessi, jossa hän joutui samalla luopumaan jo lapsuudesta tutusta uskonnollisesta maailmasta. – Olen vetänyt rippikoululeiriä, kastanut, haudannut, vihkinyt ja ollut vapaaehtoisena pappina Tuomas-messuissa. Merkittävintä itselleni oli toimia saattopappina kuoleman lähestyessä ja sen lopulta saapuessa. Toisaalta se oli myös vapauttava, koska pystyin taas olemaan oma itseni, aidosti ja rehellisesti. Nyt kun erostani on jo useampi vuosi aikaa, ovat läheiseni jo paremmin pystyneet ymmärtämään ratkaisuni. – En ollutkaan enää se sielunhoitaja ja kanssakulkija hengellisellä tiellä, oma vihkija kastepappi. Pahaa sanaa en ole heidän suustaan kuullut. 2 01 6 Mika Viljasen tie lestadiolaispojasta ja luterilaisesta papista katolisen kirkon jäseneksi on ollut elämänmakuinen. – Tuntui pahalta, että piispa ei ottanut minuun mitään yhteyttä, kun palautin pappiskirjani. 5. Vaikeinta papille oli tuottaa muutamille läheisille ja ystäville pettymys. Elämän tarkoitus ja kärsimyksen ongelma mietityttivät häntä jo alakouluikäisenä. Hän kokee nykyisin olevansa lähinnä agnostikko eikä kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Sain toimia auttajana ja tukijana, entinen pappi muistelee
Mutta nyt miltei kaikki maan kirkot ovat siinä mukana ja toiminta on hyvin ekumeenista. Olemme voineet jakaa Raamattuja myös valtion koulujen kristityille oppilaille. – Kouluttamaton muslimi saattaa ajatella, että Raamattu on vääristelty ja sisällöltään korruptoitunut. Annamme avioliittoneuvontaa. Sikiön mukaan Joensuun kirkon pihan nurmikko on kestänyt oikein hyvin ihmisten liikunnanriemua. – Uskonto ja valtio pitää erottaa toisistaan. ”Asiakkaita ja lahjoittajia on käynyt kolmessa viikossa noin 100. Jyrkän Pajasaaressa järjestetään jälleen ekumeeninen kuorotapahtuma sunnuntaina 5.6. Kirkkotalakoot -rahankeräyslupa on myönnetty lipasja listakeräykseen sekä internetissä vetoamiseen. 5. Omassa kirkossani Ammanissa on joka sunnuntai jumalanpalveluksessa myös muslimeja, osa Persianlahdelta tulleita, jotka haluavat tutustua kristinuskoon. Ylivieskan Kotiseutuyhdistys on saanut Oulun poliisilaitoksen alueelle rahankeräysluvan Ylivieskan uuden kirkon rakentamiseksi. On myös ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet Raamatun sisällöstä saadakseen tietoa. Teemme työtä myös pakolaisten sekä lasten ja köyhien jordanialaisten perheiden parissa. – Jotkut muslimit lukevat Raamattua, koska ovat tulleet kristityiksi esimerkiksi satelliitti-tv:n ohjelmien kautta. Ilman kristittyjä Lähi-idässä ei voi odottaa kehitystä, eikä ilman kristittyjä voida osoittaa, että islam on suvaitsevaista. Olemme saaneet laajaa positiivista huomiota erityisesti ihmisten keskuudessa, joiden elämään kirkko ei tavallisesti kuulu”, Juuso Sikiö kertoo. – Jordanian Pipliaseura oli alun perin ilmeeltään vapaakirkollinen ja protestanttinen. – Järjestömme on vuodesta 1994 Jordanian hallituksen tunnustama toimija. 2 01 6 viikon henkilö. Päivän paastonneet muslimit kiirehtivät hämärän tultua kotiinsa syömään, jolloin neste ja pieni purtava on hyväksi. Tuotto menee Kirkon Ulkomaanavulle. Ohjaajina toimivat seurakunnan vapaaehtoiset. Rahankeräyslupa Ylivieskalle . Esimerkiksi me luterilaiset annamme aina vihkipareille lahjaksi Raamatun. Samalla monet pelkäävät Isisin kaltaisia äärijärjestöjä. Jokainen kirkkokuoro esittää omaa musiikkiaan ja tapahtuma huipentuu kaikkien kuorojen yhteislauluun. Ohjaajia Krista Sutista, Heidi Pitkästä ja Juuso Sikiötä yhdistää paitsi teologian opiskelu myös kahvakuulaohjaajan tai erityisliikunnanohjaajan koulutus. Osoitamme tällä, että olemme osa yhteiskuntaa ja voimme palvella myös islamilaista enemmistöä. Kerättyjä varoja saa lupamäärittelyn mukaan käyttää paitsi Ylivieskan kirkon uudisrakentamiseen myös välttämättömien oheisrakennusten rakentamiseen, kalustamiseen, sisustamiseen sekä kirkon ympäristön istutuksiin ja pihaja puutarhatöihin. Miten muslimit Jordaniassa suhtautuvat Raamattuun. Se on velvollisuuteni. Lähi-idässä on nyt yhdessä tehtävä työtä vuosisatojen kehityksen kääntämiseksi. Myös ortodoksien keskuudessa Raamatun käyttö lisääntyy. Vesipulloissa on Jordanian Pipliaseuran logo. Tarvitaan pluralismia. Mikä asema Raamatun lukemisella on Lähi-idän kristittyjen keskuudessa. On muslimeja, jotka lukevat Raamattua poleemisesti. Hän oli ulkomaalaisena kutsuvieraana viikonvaihteessa Hyvinkäällä vietetyssä Näe minut -ekumeenisessa raamattutapahtumassa. Tapahtumassa esiintyvät Sonkajärven seurakunnan kirkkokuorot ja mieskuoro, helluntaiseurakunnan Sointusiskot ja ortodoksinen kirkkokuoro. ”Kirkossani on aina muslimeja tutustumassa kristinuskoon” J ordanian luterilaisen kirkon pappi Samer Azar toimii Jordanian Pipliaseurassa. Joensuun kirkonmäellä jumppaa kesämaanantaisin noin 30–40 kahvakuulaajaa. Sanoisin, että kaikissa kirkoissa rohkaistaan nykyisin lukemaan Raamattua itse, kunkin omalla äidinkielellä. JUSSi RYtKönEn Samer Azarin mukaan Lähi-idän ihmiset haluavat rauhaa, ihmisoikeudet ja ylpeytensä.Samer Azer kuvattuna Helsingissä 20.5.2016. – Ylipäätään kaikki pakolaisuus alueeltamme on arabikansojen hätähuuto. Lähi-idän ihmiset haluavat rauhaa, ihmisoikeudet ja ylpeytensä. Seurakunnat eivät voi nykylainsäädännön mukaan saada rahankeräyslupia, mutta suoria lahjoituksia ne voivat ottaa vastaan. – Muslimien paastokuukauden ramadanin aikana olemme jopa organisoineet juomaveden ja taateleiden jakamista liikennevaloissa pysähteleville autoilijoille. Me paikalliset kristityt teemme rauhan ja suvaitsevaisuuden vuoksi kaikkemme. Selitän kysyville mielelläni, mitä kristinusko on. Se merkitsee sitä, että kansat ovat kyllästyneet diktaattoreihin. Kahvakuulausta Ulkomaanavun hyväksi . Euroopassa te ette halua lisää pakolaisia, eikä pakolaisuus edistä modernin Lähi-idän syntymistä. Raamattuja myydään kristillisten kirjakauppojen ohella myös joidenkin suurten kauppakeskusten kirjakaupoissa. Mitä Jordanian Pipliaseura tekee. Ekumeeninen kuorotapahtuma Sonkajärvellä . JuKKA GrAnStrom 6 KOtiMAA 2 6. Kun paavi Franciscus vieraili Jordaniassa, katolilaisille jaettiin 50 000 Raamattua. Mutta sitä riskiä en ota, että kastaisin jonkun. Mitä kristittyjen massamuutto Lähi-idästä merkitsee. Kuorotapahtuman toteuttavat yhteistyössä Sonkajärven seurakunta ja helluntaiseurakunta, Iisalmen ortodoksinen seurakunta ja Jyrkän kyläyhdistys
Seurakunnan työntekijöiden ja vapaaehtoisten kannattaa tarjota toimittajille aktiivisesti juttuvinkkejä seurakunnan arjesta ja juhlasta. Lehdet ovat suhtautuneet seurakuntaan hyvin myönteisesti ne vuodet, joina olen itse niitä seurannut. Enemmänkin voisimme olla yhteydessä. Ajattelen, että hyvä sanoma ja kirkon työ tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa kasvoja. Jutuissa kerrotaan joko tulevista tai menneistä tapahtumista. Yhteistyö radioaseman kanssa on myös ollut hyvin mutkatonta. Voiko kirkon roolista muistuttaa toimittajia. 5. Antti Kupiainen, Askolan seurakunta, Helsingin hiippakunta Seurakuntamme suhde paikalliseen mediaan on lämpimän asiallinen. Verrattuna aikaisempiin aikoihin media on tänä päivänä uteliaampi kirkon oppia ja toimintaa kohtaan. Julkaistavat jutut tahdon oikolukea ennakkoon, jotta termit menevät oikein eikä tule väärinkäsityksiä. Paikallisradio Auran Aaltojen lähetys tulee radiomastosta Turusta, joten kuuluvuusalue on varsin laaja. EMiLia Karhu Miten paikallinen ja maakunnallinen media suhtautuu seurakuntaan. Erityisesti päivittäin ilmestyvästä lehdestä soitetaan varsin usein myös valtuuston esityslistan tai neuvoston pöytäkirjan pohjalta nousevista kysymyksistä. Erityisesti paikallismediaa kiinnostaa palveluhenkinen toiminta, josta on hyötyä perheille ja lapsille, nuorille ja vanhuksille. KOTiMaa 7 2 6. Jos vaikka kuolemista ja kuolemaa käsittelevässä jutussa kirkkoa ei mainita sanallakaan, tulee tunne toimittajan yleissivistyksen puutteesta tilanteessa, jossa hautaustoimi meidän yhteiskunnassamme on kirkon vastuulla. Samoin kirkon asioita käsitellään kriittisemmin. Tilanne on pysynyt yhtä myönteisenä pitkään. Lehdet ovat tulleet hyvin hinnoittelussa seurakuntaa vastaan. Toimittaja tulee harvoin paikalle, kun lehdistölle on lähetetty kutsu. Joskus toimittajan asenteellisuus paistaa läpi. Paikallislehdet kirjoittavat oman alueensa seurakunnasta usein ja suhde on kirkkoherrojen mukaan lämmin. Lehtien oma kirjoittelu seurakunnan asioista on lähes viikoittaista. Toisaalta joskus toimittajan asenteellisuus paistaa läpi. Roger Rönnberd, Esbo svenska församling, Porvoon hiippakunta Media on edelleen kiinnostunut kirkosta ja suhtautuu myönteisesti seurakunnan toimintaan. Olen kuullut suhtautumisen muuttuneen jatkuvasti positiivisempaan suuntaan. Timo Hukka, Salon seurakunta, Turun arkkihiippakunta Salon seudulla ilmestyy kolme sanomalehteä, joista yksi päivittäin ja kaksi viikoittain ilmaisjakelulehtinä. Kotimaa Pron kirkkoherraraadin mukaan seurakunnilla on heidän omalla alueellaan erinomainen suhde paikallislehtiin, mutta maakuntatasolla on nihkeämpää. Kuka sen tekee. Media ottaa yhteyttä paikallisseurakuntaan myös koko kirkkoamme koskevissa asioissa. Media ei ole kovin aktiivinen, mutta suhtautuu lähes aina myönteisesti, kun kerromme jotain seurakuntamme asioista. Liekö syynä päätoimittajan vaihdokset tai toimituskunnan nuorentuminen. Miika Hämäläinen, Keski-Lahden seurakunta, Tampereen hiippakunta Lahden paikallislehdistössä ovat saaneet viime vuosina hyvin palstatilaa Yhteisvastuukeräys, kaupungissamme toteutettu pääsiäisen Kärsimystie-katunäytelmä, kirkolliset vaalit, vaatekeräys Syyriaan, rippikoululeirit, tietyt klassiseen musiikkiin liittyvät passiot sekä vihkitapahtumat. Salon seurakunnasta radioidaan messu joka sunnuntai suorana. Maakuntalehdessä on tapahtunut selvä muutos huonompaan viime vuosien aikana. Kari Mantere, Ilmajoen seurakunta, Lapuan hiippakunta Paikallislehtemme Ilmajoki-lehti suhtautuu äärettömän positiivisesti seurakuntaan, sen tapahtumiin ja juttuihin joita tarjoamme sinne. Seurakunta mainostaa kussakin näistä. Uutisointi on ollut positiivista ja realistista. 2 01 6 KySELy. On paljon meistä seurakunnassa kiinni, miten saamme asiamme esille
Kun perinteinen poliittinen vaikuttaminen ei auta, on aseiksi otettava alkukirkon esimerkin mukaisesti kärsivällisyys, nöyryys ja vieraanvaraisuus. Mitä on aine, energia, avaruus. VERKKOKAUPPA : www.sacrum.fi MYYMÄLÄ : HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Sen sijaan pian me kannamme sammuneita lapsia. Tällä yksipuolisella asenteella yhteisvastuullisuudesta Suomea on vaikea saada nousemaan henkisestä lamasta. Mitä ovat luonnonlait. 8 KOTIMAA 2 6. Teos vie kiehtovalle matkalle kristinuskon varhaisiin lähteisiin ja avaa kiinnostavia yhteyksiä nykykulttuurin ja uskon ymmärtämiseen. seikkaperäisesti kirkon ja valtion suhteita Suomessa. Pekka Särkiö 20.5. 22,90 (26,90) Patrik Hagman Vastarintausko Paavi Franciscus Jumalan nimi on laupeus – Keskusteluja Andrea Torniellin kanssa vastarintausko ilmestynyt!. En tiedä mielekkäämpää oppituntia kuin katsomusaineiden tunti, jossa tämä kokonaisuus olisi oppilaiden (ja opettajan) ilon ja ihmetyksen aihe. VIlle JAlOVAArA dosentti, Helsingin yliopisto KOTIMAA24:n blOgeIsTA pOIMITTuA Koulun oppiaineissa on kyse mosaiikista, paloista, jotka viime kädessä muodostavat kokonaisuuden, maailmankuvan, jolla on vahva, tieteellinen pohja. 2 01 6 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Jätesäkit täyttyivät maantien penkan roskista. Miksi me emme välitä mitään siitä, että suuri joukko lapsia juo viikoittain itsensä humalaan. Juopuminen käy pian vielä kivuttomammin, kun maitokaupasta alkaa saada kovempia aineita. Niiden maailmasta koulussa kertoo kemia. Pekka Pesonen 23.5. Roskaaminen on sinänsä melko pieni asia. Miten kristityn tulisi elää ollakseen merkkinä vaihtoehtoisesta kulttuurista. Elämän monimuotoisuuden tarinaa kertoo biologia. Kolmivuotias taisi olla nuorin mukana olevista. Tyttöset kantoivat raskasta kaljakuormaa. Antaa muiden korjata jäljet. Siksi koulussa on fysiikkaa. Monella meistä kirkon luottamuselimissä istuneella lienee kokemus, että luterilaisen kirkon hallinnossa olisi eri portaissa hieman keventämisen varaa, jotta kirkko voisi ketterämmin reagoida yhteiskunnan muutoksiin. Vähättelemättä eettisiä ja teologisia kysymyksiä hän korostaa, että kirkko ei voi sulkea ovea keneltäkään. Seppälä paneutuu ilmiön ikivanhoihin juuriin, juutalaisuuden ja varhaisen kristillisyyden dokumenttien valossa. Siitä kertovat tienvarsien täydet jätesäkit. Kun pienimmät legopalikat eli atomit ottavat kontaktia toisiinsa, syntyy molekyylejä, yhdisteitä. Sacrum palvelee seurakuntia kattavalla kirkollisten tarvikkeiden, virka-asujen, kirkollisten tekstiilien ja kynttilöiden valikoimalla. 020 754 2350 Kirjan keskiöön nousee Franciscukselle läheisin teema, laupeus. Miksi me emme välitä mitään siitä, että suuri joukko lapsia juo viikoittain itsensä humalaan. 27,90 (33,90) Serafim Seppälä Taivaalliset voimat – Enkelit varhaiskristillisyydessä ja juutalaisuudessa 22 90 Maailmassa, jossa vallitsee tehok kuuden, kilpailun, ahneuden ja kuluttamisen kulttuuri, tarvitaan vastavoimaa, jotta eriarvoistuminen ja liikakulutus saadaan pysäytettyä. Tärkein elementti suhteissa on julkisoikeudellinen asema, jota Rytkösen artikkelissa ei mainittu. Lähtökohtana on henkilökohtainen muutos, joka leviää esimerkin voimalla. Kävin muutamina iltoina jututtamassa lapsia heidän kokoontumispaikoissaan. Tiivistettynä: Mistä maailma rakentuu. Sinne oli kokoontumassa iso joukko lapsia. Franciscus selittää nuoruusmuistojensa ja paimenvuosiensa koskettavien kokemusten kautta, miksi halusi julistaa laupeuden pyhän vuoden. – – Kummallisinta tässä kaikessa on meidän kaikkien välinpitämättömyys. Olisiko meillä ehkä tarpeen kulkea vähitellen Ruotsissa valittuun suuntaan. Sacrumista saat kristilliset kirjat, hengellisen musiikin ja elokuvat kuten myös Kirkon Ulkomaanavun ja Yhteisvastuun tuotteet. En haluaisi yhtyä jokakeväiseen valitukseen roskista, mutta ajattelen että aiheella on yleisempää merkitystä. Kirkon ja valtion suhteista Suomessa Artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen käsitteli Kotimaassa 19.5. 16,00 KATT 16 00 27 90 Enkelit ovat kautta vuosisatojen kuuluneet länsimaiseen uskonnolliseen ja populaariin kulttuuriin. Se osana kirkon lainsäädäntöä vielä monilta osin kierrätetään eduskunnan kautta. 21 kilometriä kolmessa viikossa. Ei tarvitse enää kantaa painavia mäyräkoiria pusikoihin. Siitä on tullut melkein pakkomielle, ja on pantava itselle vastaan, ettei kumarru jokaisen roskan edessä. Vaikka erityisiä poliittisia paineita nykytilan muuttamiselle ei Suomessa tällä hetkellä ole, kirkon piirissä asiasta voisi olla hyvä keskustella. Historiallinen lähtökohtahan on maidemme yhteisessä 700-vuotisessa historiassa pitkälti sama. Toisaalta ei voida myöskään sanoa, että Suomessa kirkko ja valtio on erotettu toisistaan. Onneksi hänen kaltaisiaan on muuallakin. Kun elämä kehittyy monimutkaisemmaksi, syntyy ihminen, tietoinen olento tähän maailmaan. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Vanhemmat oli lähteneet juhlimaan ja lapset tulivat omiin juhliinsa. Itse myös näen roskat nykyään aiempaa helpommin, koska olen ottanut tavaksi poimia niitä avanto-työmatkareitin varrelta. Ja kun molekyylit lyövät hynttyyt yhteen, syntyy myös elämää. Enkelimystiikka kukoistaa nykyäänkin. Vakavammaksi mukavuussuomalaisuus muuttuu, jos se alkaa ohjata muutakin käyttäytymistä: huolehdin omasta mukavuudestani. Joillakin vanhempien hankkimat juomat mukana. Kaljat oli saatava piiloon pusikkoon. On totta, kuten Rytkönen totesi, että Suomessa ei ole perinteisessä mielessä ymmärrettynä ollut vuoden 1869 jälkeen sellaista valtionkirkkoa, jossa valtio pitkälti sanelee kirkolle miten toimia. Ihmisen tarinaa kertoo esimerkiksi historia, yhteiskuntaoppi, uskonto / ET. Tämä oli rovasti ja veteraanikansanedustaja Anssi Joutsenlahden kevään urakka. Lauri Frosti 21.5. 5
Niin tosissani kuin sitä teinkin. Perinteikäs, turvallinen kolmisointu ”koti, uskonto ja isänmaa” tarjoutuu meillä Suomessa vastaavaksi nimeksi. Tällä hetkellä kun seurakuntamme maksupäivät ovat kuun alussa ja lopussa, palkat voi tehdä samalla kertaa. ”Tähän asti on Herra meitä auttanut”. Pysähdyksen – sanan varsinaisessa merkityksessä – aiheutti saamani sydänifarkti. Ja kutsutaan ystävät mukaan tanssimaan. Liian harvoin olen ääneen sanonut ystävilleni miten tärkeitä ja rakkaita he ovat. Vuodepotilaana olin toisten ihmisten avusta ja tuesta täysin riippuvainen. Kokemus oli vahva ja monella tavoin opettavainen. 2 01 6 KOLUMNI Tapio Pajunen Talouspäällikkö ei ehdi lomalle Kipan vuoksi Kiitos kirkon työmarkkinajärjestöt ja kiitos Kipa. KOTIMAA 9 2 6. Nyt jouduin kuitenkin pysähtymään ja miettimään mistä lähimmäisyydessä oikeasti on kyse. Minun sydämeni on levoton, kunnes se löytää levon sinussa”. Siellä äitini ja nuorena menehtynyt pappi-isäni vihittiin aikoinaan avioliittoon. Elämä ja läheiset ovat aarteita, jotka ovat minulla tässä ja nyt. Suuressa viisaudessanne päätitte siirtää viranhaltijoiden palkanmaksun kuun puoleenväliin. Se on toinen toistansa kunnioittavaa, parhainta arvokeskustelua – anteeksipyyntöä ja anteeksiantoa. Enää en suunnittele tekeväni asioita sitten kun lapset on maailmalla, sitten kun olen eläkkeellä, sitten kun asuntolaina on maksettu… Koskaan kun ei tiedä millaisia pysähdyksiä vastaan voi tulla. rovasti, Kotimaan kestotilaaja, Liperi T utkimusten mukaan 300 000 suomalaisvanhusta kokee itsensä yksinäiseksi. Muusikkoystäväni totesi, että hänkin yleensä säästää konserteissa ne isoimmat hitit encoreen. Kysymyksessä on lopulta usko Jeesukseen, Raamatun pelastussanoman sisäistyminen Jumalan Pyhän Hengen voiman kautta. Dosentti Niina Junttilan tutkimuksessa ja Kouluterveyskyselyissä suuri joukko lapsia kertoo, että heillä ei ole yhtään ystävää. (1 Sam. Jokin Herakleitoksen päätelmä ”Kaikki virtaa” tai Arkhimedeksen pohdiskelu ”Antakaa minulle kiinteä piste” ovat tuon etsinnän tuskaisia toteamuksia. Vasta nyt ymmärrän aidosti, miten rikasta ja hienoa elämää saan elää, rakkaiden läheisten ympäröimänä. Lähimmäisten aidon merkityksen ymmärsin vasta tilanteessa, jolloin minun elämäni ja hyvinvointini oli heidän varassaan. 5. 7:12.). Hän meni hiljaiseksi, kun kysyin, mitäs sitten, jos häntä ei taputetakaan takaisin lavalle. On harmillista, jos/kun ihminen tarvitsee tällaisen pysäytyksen nähdäkseen sen ajoittain hyvinkin tasaisen arjen todellisen arvon. Encore-elämää Elämä ja läheiset ovat aarteita, jotka ovat minulla tässä ja nyt.. Miten tuo savupirtti yleneekään pyhäksi paikaksi, Kristuksen sisäisen tuntemisen temppeliksi! Raamatussa oleva Jumalan sana on kirkkojen korkein ohje. Jouduin yllättäen tilanteeseen, jossa minä olinkin se, jota varten toiset ihmiset olivat. Miten usein olenkaan jättänyt kiittämättä läheisiäni toimista, jotka ovat lisänneet minun hyvinvointiani tai helpottaneet arkeani. Nyt sekin alkaa olla loppu. Olette jälleen edenneet tavoitteessanne hävittää Suomen kirkosta pienet seurakunnat. Alkukirkon suuri opettaja, kirkkoisä Augustinus kiteytti: ”Sinä, Jumala, olet luonut minut elämään yhteydessäsi. Hyvä on hiljentyä muistelemaan. Onko kansankirkon väljä, Pyhää kirjaa ihmisen mielen mukaiseksi päivittävä asenne rohkaissut myös eduskuntaa luomaan ikiaikaista luonnonjärjestystä halventavaa lainsäädäntöä. Täällä maailmassa, ihmiselon jokaisella nurkalla, hyytää kosminen vilu – Tule seurakuntaan, Jumalan lasten lämpimään tupaan! Oman elämäni muistoissa hakeudun usein Nilsiän Aholansaareen, Ukko-Paavon savupirttiin. TApIO pAJUNeN Kirjoittaja on Yhteisvastuun keräysjohtaja. Silloin on hengessä kuulevinaan, kumpujen ja muistomerkkien vaiheilta hiljaista vuoropuhelua. Tiedän, että teillä on ratkaisu: ”liittykää suuremmaksi seurakunnaksi”. Raamatun lehdillä on vapahtava vastaus. Tähän asti seurakuntamme talouspäällikkö palkanlaskijana on voinut vielä pitää kohtuullisen yhtäjaksoisen kesäloman. Ne, joille yksikään ei soita, joita kukaan ei käy katsomassa, joille hautajaisiinkin täytyy hankkia maksetut kantajat kun omaa saattoväkeä ei ole. Oivalsin muun muassa sen, että omat puheeni lähimmäisvastuusta ovat olleet enimmäkseen kirjoista opittua, virkaan kuuluvaa liturgista höpinää. 3:11.). Tilanne nosti ajatuksiini ne ihmiset, joilla ei ole ketään. Töissäkin ajattelen helposti, että saamansa palkan eteen työtovereideni ja alaisteni tuleekin tehdä hyvää työtä. Nämä sanat annettiin ammoin nimeksi muistokivelle Jumalan kansan, Israelin raskaissa vaiheissa. Sotiemme sankaripaadet sekä Vapaussoturien, Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkit ovat tuollaisia, velvoittavia muistokiviä. Itsekin olen vuosikymmeniä työssäni puhunut lähes suu vaahdossa lähimmäisenrakkaudesta ja siitä, miten me ihmiset olemme olemassa toisiamme varten. Kiitoksen antaminen ja tärkeyden ilmaiseminen unohtuu liian helposti. (1 Kor. Miten tällaista voi tapahtua itsenäisyytemme 100-juhlavuoden lähestyessä. HeIKKI sAvOLA 87 v. ”Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus”. Tämän encore-elämäni myötä olen oppinut näkemään miten runsaasti omassa arjessani on ainutkertaisia ja arvokkaita elementtejä. Asioita ja ihmisiä, joita olen pitänyt tähän saakka itsestäänselvyyksinä. JereMIAs sANKArI kirkkoherra, Hartola Ikuinen arvokeskustelu ei saa laantua Tuhansien vuosien takainen, antiikin Kreikan selvyyttä etsivä filosofia, on ikuisen arvokeskustelun muuan vaihe. Kirkossa erilaisuus on saanut kukoistaa tähän asti. Yksinäisyydestä on tullut eräänlainen kansantauti. Tästä eteenpäin talouspäällikkömme vuoroin laskee ja hyväksyy virkaja työsuhteisten palkkoja ja miettii, missä välissä ehtii olla lomalla. Laitetaankin ne kovimmat hitit soimaan heti. Kun encorea ei tulekaan
Panu Pihkalan vaimo, Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnasta hoitovapaalla oleva seurakuntapastori Anna-Maija Viljanen-Pihkala on pukenut Paavolle, 3, ja Jaakolle, 6 kk, aurinkolasit. Olemme tottuneet uutisiin, joissa rikotaan milloin mikäkin lämpöennätys. Valo siilautuu satumaisesti isojen puiden välistä Helsingin keskuspuiston valkoisiin vuokkoihin, silmuihin ja perhosen siivelle. Pelastuksen sanoma koskee myös ympärillämme kuhisevaa metsää. Kasvaminen luontoihmiseksi alkoi jo pikkupoikana perheen yhteisillä retkillä. 2 01 6 A urinkoinen kevätaamu ja mies perheensä kanssa retkellä. Vanha luominen täydellistyy uudella luomisella.. KuVAt: JAni LAuKKAnen kala käy perheensä kanssa usein ulkoilemassa tässä kotinsa kupeessa sijaitsevassa metsässä. – Isä, missä on se pupunkolo. Se on lähellä ja lähes luonnontilassa. 5. Ilmiö hellii ja huolestuttaa. Päivä on poikkeuksellisen lämmin. Kirkossa ja kristillisissä ympäristöpiireissä Panu Pihkala tunnetaan tuotteliaana, toiveikkaana ja hengellisesti antoisana vaikuttajana. Olosuhteissa ei ole paljon parantamisen varaa. Paavo kysyy, kun kiipeämme valkovuokkolaaksosta jäkäläiselle kalliolle. Hän lupaa, että pupunkoloa voidaan käydä katsomassa seuraavalla retkellä. Ilmakehässä on tapahtunut muutoksia, joiden vuoksi auringonpaiste voi olla silmille aiempaa haitallisempaa. Tutkijatohtori, kristillisen ympäristöjärjestö A Rochan puheenjohtaja ja pastori Panu PihTämän ajan profeetta Anna-Maija Viljanen-Pihkala sekä Paavo, 3, Jaakko, 6 kk, ja Panu Pihkala retkeilevät usein kotinsa lähellä sijaitsevassa Helsingin Keskuspuistossa. Panu Pihkala kohtasi elämänsä ensimmäisen Kun ympäristönsuojelija ja tutkija Panu Pihkala alkaa puhuu hengellisiä, hänet tekee mieli viedä koko maailman kuultavaksi. Tämä on yhdistelmä, joka tekee tutkitusti hyvää ihmisen kolminaisuudelle – hengelle, sielulle ja ruumiille. Isä kertoo, että se on hiukan kauempana, toisella mäellä Maunulan ulkoilumajan lähellä. 10 KOTIMAA 2 6. Paavo tyytyy vastaukseen ja alkaa kerätä jäkälien ja muurahaisten seasta komeita käpyjä. Hän vietti lapsuutensa Etelä-Hämeessä Kärkölässä, jossa sijaitsee muun muassa upea Koivumäki-Luutasuon luontokohde
. KeskusHän saarnasi kannon päällä kuin pastori, joka siunaa hautaan traagisesti menehtyneen vainajan. Pihkalan mielestä seurakuntien ja kristittyjen tulisi myötäelää tässä ahdistuksessa, mutta myös tehdä jotakin käytännöllistä. Voittoa ei saa tehdä keinolla millä hyvänsä ja syntiset rakenteet tulee purkaa. Ilomantsista Lieksaan kulkee Susitaival. Yle TV1 tiistaisin klo 20 alkaen 14.6.. KuVAt: JAni LAuKKAnen vakavan ympäristöongelman kotinurkillaan Kärkölässä. Viisi luontoelämystä Panu Pihkala suosittelee Kotimaan pyynnöstä viittä luontokohdetta eri puolilta Suomea. . Kenties kuorolaulu rentoutti Jaakon, sillä hän on nukahtanut äitinsä rintareppuun. Pahajoen kahluupaikka täytyy katsoa tarkasti, mutta karttaan merkitsemätön huoltosilta saattaa auttaa. Molemmat puolet ovat hienolla tavalla esillä esimerkiksi katekismuksissa. Juuri ilmestyneeseen synodaalikirjaan Armon horisontit – huomisen luterilaisuus hän on kirjoittanut artikkelin luterilaisesta luontoajattelusta. Bonhoefferin mukaan kristittyjen on laitettava kapuloita yhteiskunnan rattaisiin, jos rattaiden suunta on väärä. Samalla vierailu vie sisäiselle matkalle, aivan kuin autiomaahan meren keskellä. Gradunsa hän kirjoitti ympäristökysymyksistä Luterilaisessa maailmanliitossa. – Silloin minulle syntyi tietoisuus, että ympäristö voi pilaantua. Nyt hän on mukana professori Risto Saarisen tutkimusprojektissa aiheenaan tunnustusteorioiden (recognition theories) soveltaminen ympäristökysymyksiin. Kuusi vuotta sitten hän palasi seurakuntapapin työstä takaisin tutkimuksen pariin. Sieltä jatkuu toinen pitkä reitti, Karhunpolku, ohi Ruunaan koskien. Se oli myös Suomen siihen asti vakavin ympäristöonnettomuus. Sen keskivaiheilta voi lähteä länteen erämaahan, jossa vallitsee entistä suurempi luonnontilaisuus ja rauha. – Tämä on sellaista kansainvälistä ekoteologiaa, jota ei ole aiemmin julkaistu suomeksi, Pihkala innostuu artikkelistaan. urbysberget, Kirkkonummi Hämmästyttävä kappale erämaisuutta aivan asutuksen liepeillä. – Usein kysytään, miksi ihmiset eivät välitä. 2 01 6 Anna-Maija Viljanen-Pihkala sekä Paavo, 3, Jaakko, 6 kk, ja Panu Pihkala retkeilevät usein kotinsa lähellä sijaitsevassa Helsingin Keskuspuistossa. Ympärillämme esiintyvästä lintukuorosta erottuu mustarastaan huilumainen lurittelu. Vantaanjoenvarsi, pääkaupunkiseutu Joki tarjoaa uuden näkökulman jopa kaupunkeihin. Vesihuolto vaatii huomiota, mutta autiotupiakin löytyy. Pihkala lähti vaikuttamaan niihin Kirkon Ulkomaanavun ja Suomen ekumeenisen neuvoston kautta. Vehreyden keskellä voi samalla pohtia, miten keskeisessä asemassa joet ovat ikiaikaisesti olleet ja miten sivuun ne nykyään jäävät. KOTIMAA 11 2 6. Alla kasvaa pähkinäpensaita ja tammia. 5. Pohjaveteen oli päässyt paikalliselta sahalta kloorifenolia, jota käytetään lahonestoaineena. Väitöskirja käsitteli ekumeenisen ekoteologian historiaa. Ihmisillä on nykyään niin paljon ympäristöön liittyvää ahdistusta, että siitä on Pihkalan mukaan tullut ohittamaton pastoraalinen haaste. . Molemmin puolin aukeavat järvet. Tuhannet kärköläläiset olivat tietämättään juoneet vuosikaudet hanaveden mukana syöpää aiheuttavaa myrkkyä. Pahajoen varsi, Hetta-Pallas-reitin lähistö Monelle vaellusrippikoululaiselle on tullut tutuksi upea vaellusreitti. . . Ylen uusi sarja Metsien kätkemä houkuttaa retkille maamme upeimpiin luontokohteisiin. Synodaalikirja toimitetaan kaikille kirkon papeille, tällaiselle joukolle kirjoittaminen motivoi häntä. – Luther ammensi myös Vanhan testamentin profeettakirjallisuudesta, jossa korostetaan oikeudenmukaisuutta. Teologian opintojen parissa eteen ryöpsähti moninkertainen määrä ongelmia. Uskon kuitenkin, että monet ihmiset välittävät niin paljon, että he eivät kestä sitä, ja heille tulee sijaistoimintoja. Luterilaisuudesta voi ammentaa sekä syvällistä ristin teologiaa, että voimaa konkreettiseen toimintaan. Vierellä kohoaa Dorgarnin luonnontilainen ylänkö. Jurmo, saaristomeri Saari kutsuu hämmästelemään yksityiskohtia, kuten kivimuodostelmien kierteitä ja yksinäistä puuta. Pohjois-Karjalan pitkät vaellusreitit Sadan kilometrin metsävaellukselle ei tarvitse lähteä välttämättä Lappiin. Luterilaisen eettisen ajattelun esikuvakseen hän mainitsee myös pastori ja kirjailija Dietrich Bonhoefferin, joka osallistui toisen maailmansodan aikana Hitlerin vastaiseen salaliittoon
Mitä sitten, jos taistelu hävitään. Pihkala on pohtinut paljon suhtautumista huonoihin uutisiin, esimerkiksi Talvivaaran kaivoskatastrofiin ja Japanin maanjäristystä seuranneeseen Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuteen. Isä istuu vielä hetkeksi paksun haavan kaatuneelle rungolle pohtimaan sitä toivoa, jonka kristitty voi uskostaan saada jopa tuhon edessä. Jokaisen sademetsien tuhoutumisesta kertovan uutisen edessä Pihkala ei suostu masentumaan. Pihkalan mielestä yhdessä valittaminen, lamentaatio, on sielunhoitoa niille, jotka surevat. 5. Paavolle tulee nälkä. Oli surtava. Raamattuun on talletettu lupaukset siitä, että vaikka synnytystuskat ovat kovat, Jumala luo vielä uutta. Sureminen ei ole sama asia kuin turha voivottelu, joka ei johda mihinkään. Ensi viikon tiistaina Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta käsittelee yleiskaavaehdotusta, jossa Keskuspuistoon esitetään rakennettavaksi asuinalueita 20 000 ihmiselle ja toimitiloja siihen päälle. Jossakin täällä 700 hehtaarin metsässä lymyilee myös mäyriä, kettuja, lumikoita ja piisameita. Hänen tekee mieli jo palata kotiin, jossa odottavat papu-linssimuhennos ja keitetty ohra. Se saa miettimään, miten tällaisen voisi tulevaisuudessa estää. luonnosta ammentava hengellinen lyriikka tekee tämän toivon Panu Pihkalalle eläväksi. TeKsTIT: dAnIelle MIeTTInen Kevät Kevättä ei mikään kauniimpaa – kun putkahtaen kiertyy ruoho rehevänä esiin ja munat niinkuin pienet taivaat ilmestyvät rastaanpesiin korvaan puun läpi kirkas hujellus jo kajahtaa, kuin salamointi rastas lumoaa kuulijaa. 2 01 6 puistossa voi kuulla myös palokärjen rumpusooloja ja satakielen laulua. ¶ Mikä merkitys on tällä: mahla, ilo helkkynyt. Mutta kun Kirkkonummen Hvitträskissä kaadettiin Suomen kauneinta metsää arkkitehti Eliel Saarisen haudan ympäriltä, hän laittoi kaiken peliin, etteivät moiset hölmöilyt toistuisi. Eliel Saarinen on yhä sangen tunnettu etenkin Yhdysvalloissa. – Surun tekeminen näkyväksi auttaa yhteisöä ymmärtämään, että on menetetty jotakin arvokasta. Panu Pihkala saarnaa Helsingin tuomiokirkossa luomakunnan sunnuntaina 5. – Tietenkin myös sellaiset ympäristönsuojelijat, jotka eivät ole kristittyjä, saavat tuloksia aikaan. Päärynäin kukat, lehdet tapaavat nyt sinen laskeutuvan, ja hulmahtaen ihmeellinen sini täyttää maan; vapaudessa saavat lampaat vaeltaa. Hän käsittelee aihetta myös kirjassaan Luonto ja Raamattu. Oi lapsi Neitsyen, sinulle se on ensiarvoisin. Pahan tuhovoimat ovat niin vahvoja, ettei niitä voi voittaa ilman Jumalaa, joka kirkastaa meille itsensä Kristuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Tämä metsä oli meille rakas ja monella tavalla arvokas. Mutta ei siitäkään tule mitään, jos jokaiseen uutiseen suhtautuu tunteella. Oi ota, ennen kuin se turmeltuu ja ennenkuin käy pilveen, Kristus herra, hapaten synteihin tytön ja pojan viaton mieli ja toukokuu. Ennen messua kirkon tasanteelta tiirataan lintuja kello kuudesta alkaen.. Kristillisestä näkökulmasta heidän saavutuksensa ovat Jumalan tahdon mukaisia. Tämän lisäksi ne ovat huolestuttava vahinko myös matkailuelinkeinolle. Hän kirjoitti Kirkkonummen Sanomiin: ”Hvitträskin vanhan metsän hakkuut ovat tuhoisia monella tavalla. Vanha luominen täydellistyy uudella luomisella. Hän saarnasi kannon päällä kuin pastori, joka siunaa hautaan traagisesti menehtyneen vainajan: ”Me olemme kokoontuneet ilmaisemaan surua, kaipausta ja tyytymättömyyttä. Ne riistivät kunnan asukkailta ja vierailijoilta esteettisesti kauniin ja virvoittavan maaston. 12 KOTIMAA 2 6. Jo Eedenissä maan ihanuuden sävel suloisin soi ensi kerran. Hän pyytää lukemaan jesuiittarunoilija Gerard Manley Hopkinsin runon, jonka on suomentanut Kirsi Kunnas. Valittakaa, Basanin tammet! Sankka metsä on sortunut. Kristillisen ympäristökasvatuksen juurilla (LK-kirjat 2010). Pahan tuhovoimat ovat niin vahvoja, ettei niitä voi voittaa ilman Jumalaa, joka kirkastaa meille itsensä Kristuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Sekä myötätunto että vaikuttamisen halu tulee säilyttää. Ne runnoivat hienon ekosysteemin. Mitä ajattelee amerikkalainen turisti, kun hän lähtee kohti Saarisen hautaa ja päätyy hakkuuaukealle?” Kirjoittaminen ei riittänyt, oli tehtävä muutakin. kesäkuuta klo 10. Pihkala on allekirjoittanut yli 13 000 ihmisen kanssa adressin, jonka mukaan hankkeesta pitää luopua. Pihkalan mielestä luonnonsuojelulla ei ole pohjimmiltaan toivoa ilman uskoa Kristukseen. Nyt se on poissa, äkkiä, tyrmistyttävällä tavalla.” Sitten hän luki profeetta Sakarjan kirjaa: Valittakaa, sypressit! Setrit ovat kaatuneet, mahtavat puut on hävitetty. Äiti ja pojat lähtevät edeltä. Pihkala järjesti kristillisen luonnonsuojelujärjestö A Rochan kanssa raiskion keskellä suruhartauden. Ne vaurioittivat vakavasti kulttuurimaisemaa. – Ei ole hyvä asia, jos ihminen turtuu
Mikronesian liittovaltio koostuu 607 Tyynen valtameren saaresta, joista suurin osa on päiväntasaajan pohjoispuolella. 4 Kapingamarangi Kapingamarangia puhuu äidinkielenään noin 3 000 ihmistä Mikronesian liittovaltion suurimmalla saarella Pohnpeilla. Noin 130 km Uumajasta luoteeseen sijaitsevassa Lyckselessä oli vuosina 1632–1865 saamenkielisen opetuksen keskus, jossa myös papit ja katekeetat kävivät opiskelemassa saamen kieltä. Uumajansaame kuuluu sammumisvaarassa olevien joukkoon. Tyynen valtameren saarilla puhutaan kaikkiaan 1 250 kieltä, joista Mikronesian liittovaltion alueella puhutaan kuuttatoista. Vanha Testamentti, La Malnova Testamento julkaistiin esperantoksi vuonna 1910, uskonnoltaan juutalaisen Zamenhofin kääntämänä. Kapingamaranginkielinen raamatunkäännös Baebel Kapingamarangi valmistui vuonna 2014 seitsemäntoista vuoden käännöstyön tuloksena. Saamelaiskielistä kolme on jo kokonaan sammunut ja kolme vaarassa sammua lähivuosikymmeninä. Sitä puhuu äidinkielenään enää noin 20 henkilöä, jotka ovat kaikki iäkkäitä. Hiri motu on ollut alueellinen yleiskieli, mutta sitä ovat syrjäyttämässä englanti ja englantiin perustuva kreolikieli tok pisin. Laajimmillaan uumajansaamen levinneisyysalue on ulottunut Norjan rannikolle asti, Mo i Ranan eteläpuolelle. 5. Esperanto ei ole minkään valtion virallinen kieli, mutta sen puhujia on arviolta 120 maassa. 2 Gwitšin Gwitšin eli takudh on gwich’in-intiaanien puhuma kieli, jota puhuu äidinkielenään enää noin 250 ihmistä Kanadan luoteisterritorioissa ja Yukonissa sekä noin 150 ihmistä Alaskassa. MATTI PIrHOnEn rAAMATUnKäännöKsET Osia Raamatusta on käännetty liki 2 900 kielelle ja koko Raamattu noin 530 kielelle. Jerusalemissa sijaitsevassa Pater noster -kirkossa voi lukea Isä meidän -rukouksen esperanton kielellä. Esperanton sanasto perustuu pääosin romaanisiin kieliin, mutta kieliopissa on vahvoja vaikutteita slaavilaisista kielistä. Hiri motu on alkujaan saviastioiden ja palmutärkkelyksen kaupan yhteydessä kehittynyt yksinkertaisempi versio motun kielestä. KOTIMAA 13 2 6. 3 Hiri motu Hiri motu on yksi Papua-Uuden Guinean virallisista kielistä, jota osaa noin 120 000 ihmistä, mutta äidinkielenään sitä puhuu vain muutama. Vuonna 1905 esperanton maailmankongressi vahvisti kielen muuttumattomaksi perustaksi Zamenhofin laatiman kieliopin, johon ei ole luvallista tehdä muutoksia. Noin tuhat ihmistä maailmassa puhuu sitä äidinkielenään, mutta vähintään esperanton alkeita on opiskellut noin 10 miljoonaa ihmistä. Siellä käännettiin uumajansaameksi katekismuksia, aapinen (1726) sekä Uusi Testamentti (1701–1713), jota ei kuitenkaan koskaan painettu. Englanniksi sitä kutsutaan nimellä Takudh Bible. Vuonna 1926 ilmestyi Londona biblio, koko Raamattu esperantoksi. Hänen tarkoituksenaan oli luoda helposti opittava kieli, joka helpottaa erikielisten ihmisten kommunikointia. Kieliopilliset ja äänteelliset erot ovat kuitenkin niin suuria, että hiri motun -kieliset eivät ymmärrä motua. Koko Raamatun käännös hiri motuksi, nimeltään Buka Helaga, julkaistiin vuonna 1994. Kuningas Jaakon Raamatun on arvioitu olevan yksi vaikutusvaltaisimmista raamatunkäännöksistä maailmassa, ja se on edelleen laajassa käytössä anglosaksisissa maissa, sekä alkuperäisenä että uudistettuina versioina. Murteita on kaksi. 5 Esperanto Esperanto on keinotekoinen kieli, jonka kehitti 1880-luvulla puolalainen silmälääkäri Ludovic Lazarus Zamenhof (1859–1917). Se on arkkidiakoni Robert McDonaldin (1829– 1913) laatima käännös Kuningas Jaakon Raamatusta, joka on Englannin kuningas Jaakko I:n (1566–1625) käskystä toimitettu ja vuonna 1611 julkaistu englanninkielinen raamatunkäännös. kuva: ScanStockPhoto Esperanto ei ole minkään valtion virallinen kieli, mutta sen puhujia on arviolta 120 maassa.. Jälkimmäisten joukossa on puhujamäärältään hyvinkin pieniä kieliä, joista osa on uhanalaisia ja yksi keksitty. Papua-Uusi Guinea on eräs maailman katolisimmista maista. 2 01 6 Viisi pientä kieltä, joilla Raamattua Voi lukea 1 Uumajansaame Uumajansaame kuuluu saamelaiskieliin, joita tunnetaan kaikkiaan kaksitoista. Sen toteutti Papua-Uuden Guinean raamattuseura. Vuonna 1898 ilmestyi koko Raamattu gwitšinin kielellä, nimellä Ettunetle rsotitinyoo, thlukwinadhun sheg ako ketchid kwitugwatsui. Suurin etäisyys kahden saaren välillä on 2 700 km. Liittovaltion virallinen kieli on englanti. Kaikkiaan gwich’ineja on noin 2900, useimmilla äidinkielenä englanti. Uusi Testamentti ilmestyi ensimmäistä kertaa uumajansaameksi vuonna 1755 ja vuonna 1811 koko Raamattu nimellä Tat Ajles Tjalog eli Pyhät kirjoitukset. Käännöksen on toteuttanut paikallinen kirkkokunnista riippumaton järjestö FSM Digital & Technology Gospel, jonka päämääränä on kääntää Raamattu kaikille mikronesialaisille kielille ja julkaista käännökset digitaalisessa muodossa
Eikö jäsenuskollisuus ollutkaan tätä lujempaa. Verkosta saa kätevästi tutkittavakseen vuodentakaisen kirkolliskokouksen dokumentit, muun muassa kirkon tulevaisuusselonteon. Mahdollisesti edellä mainittu kansankirkon teologisen ja sosiologisen näkökulman sotkeminen oli syynä yllättymiseen. Kun kirkon jäsenmäärä alkoi 2000-luvulla nopeasti laskea, sakastissa pudisteltiin päätä hämmästyneinä. N iin sanottu uuskansankirkollisuus syntyi talvija jatkosodan dramaattisissa olosuhteissa. Edellä sanaa on käytetty tässä teologisessa merkityksessä. Se voi tarkoittaa kirkon itselleen ottamaa ideologiaa, tehtävää, päämäärää. Taas nousivat kirkolliskokouksessa kansankirkkoaatteen ystävät ideologiaansa puolustamaan. Toisaalla todetaan, että kirkko haastetaan nykyisin usein olemaan yksi katsomuksellinen toimija muiden joukossa ilman enemmistöaseman tai muun tekijän tuomaa etua suhteessa muihin. Miehiin läheisesti tutustunut sotilaspapisto pani merkille, että asenteet kirkkoa kohtaan olivat luultua myönteisemmät. Kansankirkkokäsite selvisi yhteenotosta vain muutama kinastelun jättämä ryppy takissaan. Kansankirkolliset silmälasit olivat vääristäneet todellisuuden, ei ollut huomattu varoittavia merkkejä. Nyt, seitsemänkymmenen vuoden jälkeen, tarvittaisiin uutta työnäkyä, kirjoittaa Esko Miettinen. Tämä työryhmän näkökulma tuntuu toimivan nykyisinkin. Kun siinä oli alun perin hyväksytty teologinen kuva kansankirkosta, joka innokkaasti palvelee siihen myönteisesti suhtautuvaa kansaa, ei enää välitetty ottaa tarkasti selvää, mitä suomalaiset itse asiasta sanovat. E dellä on kai käynyt ilmi, että itse suhtaudun kansankirkkoideologiaan kriittisesti. Kirkolliskokouksen kiihkeä yleiskeskustelu kuitenkin tyrmäsi tämän vain yhtä teologista koulukuntaa edustavien nuorten teologien kritiikin. Mutta se voi tarkoittaa myös enemmistökirkkoa eli sitä voi käyttää sosiologisesti. 2 01 6 Mitä kansankirkkoaatteen jälkeen. Heti aluksi on syytä muistuttaa, että kansankirkko on vaikea sana. 14 KOTIMAA 2 6. Toisaalta kirkkokin joutui tutkistelemaan itseään. Mutta mikä siinä sitten on vikana. Siinä luovutaan kansankirkkokäsitteen käytöstä kirkkoa hahmottavana periaatteena. Uudenlaisia aatteita tarjosi Simo Kivirannan johtaman teologiryhmän vuoden 1973 kirkolliskokouksen alla laatima kaksiosainen lehtikirjoitus Kansankirkosta kirkoksi. Kysymykseen voi vastata vaikkapa Voitto Huotarin vuodelta 2009 olevan artikkelin Vieläkö kansankirkosta on kirkon reformin tapäivi karjalaiNEN. T oinen esimerkki kansankirkkokiistoista on ajallisesti lähempänä. Se on tiivistetty kolmeen pääkohtaan: kansankirkko haluaa pitää jäsenensä ehdoitta yhteydessään, se haluaa palvella ihmisiä menemällä heidän lähelleen, ja se haluaa liittyä yhteiskunnan toimintaan. ”Kansankirkosta kansojen kirkkoon” muotoilee dokumentin väliotsikko. Teologiryhmä oli väittänyt muun muassa, että kirkolliskokouksen tilaama mietintö sekoitti toisiinsa onnettomasti teologisen ja sosiologisen lähestymistavan kansankirkkoon. J älleenrakennuksen vuosikymmeninä uuskansankirkollisuus muodosti kirkon melko yleisesti hyväksytyn itsekuvan ja toimintaohjelman. Mietinnön sosiologinen osuus oli pinnallinen. Jo otsikko sanoi paljon. 5. Tätä kokemusta seuranneista pohdiskeluista syntyi 1940-luvulla uudenlainen, pitkään kulutusta kestänyt näkemys kirkosta. Sillä oli ollut tapana jakaa ihmiset jyrkästi uskovaisiin ja ei-uskovaisiin. Tosin olihan kriitikoitakin – esimerkiksi Osmo Tiililä otti tiukasti kantaa ja sai tukea herätysliikkeitten piiristä. Toisesta maailmansodasta saakka luterilaisen kirkon itseymmärrys on perustunut kansankirkkoideologialle. Tällöin kansankirkko on tosiasioiden kuvausta. Tämä tuli sitten kirkolliskokouksen kannaksi – siitä huolimatta, että perustelu tuntuu sisältävän aimo annoksen mainostoimistomentaliteettia. Tämä oli Suomessa tuttua vastakkainasettelua, pietismi versus muu kirkko. Tulevaisuustyöryhmän sihteeri Timo-Matti Haapiainen totesi lisäksi lehtihaastattelussa, että luterilaisesta kirkosta voitaisiin käyttää vain nimitystä kirkko, ilman sen kummempia määreitä. Näin muun muassa siksi, että se tarjoaa kirkosta pääosin myönteisen ja monitahoisen mielikuvan. Juoksuhaudoissa jako ei tuntunut luontevalta. Mutta kuinkas sitten kävikään. Tulevaisuusselontekoa arvioimaan asetettu valiokunta oli sitä mieltä, että kansankirkon käsite on edelleen tarpeellinen. Yhtäkkiä huomasimme, että olemme ennen kaikkea ihmisiä, Mikko Juva kirjoitti
Kansankirkkoaatteen kannattajien rakkaimpia visioita on ollut, että kirkon pitää tarjota armoa vapaasti ja rajoittamatta, ilman että ihmisille asetetaan laatuvaatimuksia. Kirjapaja 2000; Maarit Hytönen, Veikko Pöyhönen: Mihin menet Suomen kirkko. Nyt tarvitaan kristillisen viinin väkevöimistä, ei sen lantraamista mahdollisimman monelle maistuvaksi. Huotarin mielestä kansankirkkoaatteen voi ajankohtaistaa neljäksi painopisteeksi. 2 01 6 voitteeksi. Omasta mielestäni se toteutuu parhaiten siten, että kirkossa keskitytään jumalanpalvelukseen. Sellaiset kirjat eivät tänä päivänä vie kehitystä eteenpäin. Uutta näkyä etsittäessä pitäisi mielestäni nyt valita vastakkainen suunta. Kirjallisuutta: Kotimaa 11.9. Toisaalta olen ihmetellyt sitä, että kirkolla ei ole vuoden 1968 jälkeen ollut yksityisen kristityn rukouskirjaa, vaikka sellainen aikaisemmin aina kuului kirkollisten kirjojen sarjaan. Kun kirkko nyt on lakannut opastamasta hyvään elämään, seuraukset näkyvät: suolan puuttuessa yhteiselämä alkaa mädäntyä. E ntä sitten yhteiskunnallinen aktiivisuus. Tätä yleistä periaatetta voi varmaan toteuttaa monella tavalla. Mitenkään uusi ja omintakeinen tämä idea ei ole. Minulle kansankirkkoideologian yhteiskunnallisuus hahmottuu vastakohta-asetelmana: rukouskirjaa ei ole, mutta niin sanotun Tobinin veron idea on saanut piispojen siunauksen. Itselleni tämä kirkon pyrkimys on konkretisoitunut piispojen puheenvuorossa Kohti yhteistä hyvää vuodelta 1999. 2015; Eino Murtorinne: Suomen kirkon historia 4. Eino Murtorinne luonnehtii uuskansankirkollisuuden alkuaikoja näin: Sisäistä syventymistä tärkeämmäksi nähtiin kansankirkon eri ryhmien tavoittaminen. Kansankirkolliset silmälasit olivat vääristäneet todellisuuden, ei ollut huomattu varoittavia merkkejä. Kun kirkon jäsenmäärä alkoi 2000-luvulla nopeasti laskea, sakastissa pudisteltiin päätä hämmästyneinä. Se on erinomainen kansankirkkokeskustelun alustus. Ne ovat: armon ja lohdun kirkko, osallisuus kansalaisyhteiskuntaan, missionaarisuus ja yhteiskunnallinen aktiivisuus. Paavo Kettusen juhlakirja, Joensuu 2009. Se tarjoaa myös elämyksiä, joita nykyisin tunnutaan kaipaavan: joskus lapsuudesta tuttu virsi tuo kyyneleet silmiin. Ei se saisi armoton ollakaan, mutta kuka sitten hyvän elämän ihanteita opettaa, jollei kirkko. Ja vieraskielisillä sanoilla sanottuna sentrifugaaliudesta pitäisi pyrkiä sentripetaaliuteen eli keskipakoisuudesta keskihakuisuuteen. Jos keskustella halutaan, etusijalla ovat kirjat, joissa kristityt keskustelevat keskenään. Mottona voisi olla kansankirkosta messun kirkkoon. Nyt tarvitaan uusi ajattelutapa, uusi kirkon käyttöohje, manuaali. 1973 ja 30.4. KOTIMAA 15 2 6. Eräs esimerkki: muutama vuosi sitten julkaistiin kirjoja, joissa kirkonmies keskusteli kulttuurielämän merkkihenkilön kanssa. Terve sielu terveessä ruumiissa. Kansankirkkoaatteen aika on ohi. K un olen tässä kirjoituksessa näinkin paljon käyttänyt historiallista näkökulmaa, on ehkä aiheellista vedota historiaan myös tulevaisuuden suuntaa etsittäessä. EsKO MIETTInEn Kirjoittaja on teologi ja toimittaja. Tämä markkinaliberalismin kritiikki on kyllä viisasta tekstiä. Huotarin artikkeli tarjoaa historiallisia näköaloja, se antaa puheenvuoron myös kriitikoille ja lisäksi päivittää kansankirkkoaatteen nykyaikaiseen muotoon. Kirjapaja 2002; Voitto Huotari: Vieläkö kansankirkosta on kirkkoreformin tavoitteeksi. ja 14.9. 5. WSOY 1995 Kalevi Toiviainen: Kirkon kaapin päällä. pohjalta. Kalevi Toiviainen kirjoitti vuonna 2000 kansankirkosta sen ongelmat tiivistäen näin: Jo parin vuosikymmenen aikana on näyttänyt siltä, että tämä tie ei riitä kirkon hengellistä elämää uudistaviin löytöihin. Esimerkiksi Maarit Hytönen ja Veikko Pöyhönen kirjoittivat joitain vuosia sitten näin: Muiden työalojen tarpeellisuus riippuu siitä, miten ne valmistavat ihmisiä käyttämään jumalanpalvelusta ja kirkollisia toimituksia ja osallistumaan niihin. Juoksuhautojen vanikkaeväät on syöty. Arvioin tässä ensimmäistä ja viimeistä osiota. Aivan kuten firmaa saneerattaessa: leikataan pois rönsyjä ja paneudutaan keskeiseen osaamiseen. Tämän päivän maailmassa ajatus kirkosta pelkästään armon kirkkona tuntuu minusta kuitenkin riittämättömältä. Mutta ovatko piispat asiantuntevia lausumaan jotain esimerkiksi kansainvälisten pääomasiirtojen säännöistä. Jumalanpalvelushan on köyhän miehen retriitti, joka antaa sopivan tilaisuuden keskittymiseen ja pohdiskeluun. Laajuuden sijasta pitäisi nyt pyrkiä syvyyteen, monimuotoisuuden sijasta pitäisi keskittää. Huotari suree, että kirkkoa pidetään edelleen armottomana hyvän elämän ihanteiden opettajana. T ämä linja vastaa Toiviaisen haasteeseen, että kirkon toimintaideologian pitää tukea hengellistä elämää. Keskittyminen jumalanpalvelukseen auttaa myös luopumaan kansankirkkoideologian mukanaan tuomista ylimääräisistä työmuodoista
16 KOTIMAA 2 6. Anteron isä Paavo Rossi Siunaa ja varjele meitä! MATKA KOLLAALLE Luovutetussa Karjalassa Merja Rossi tuntee surua ja kiitollisuutta. Koruttomassa kivipaadessa teksti: ”1939–1940 Kollaa kestää”. Toukokuussa 2016 päämäärä oli Kollaa, jonne matkan järjestivät Kouvolan seurakunta, Sotilaspojat ja Puolakan matkat. Näille matkoille Merja Rossi lähtee miehensä Antero Rossin kanssa. 2 01 6 M uolaa, Kiviniemi, Käkisalmi, Lemetti… Kollaa. Laatokan henkeäsalpaavan kauniilla rannoilla on vaikea kuvitella, mitä tuhoja sodat aikanaan tekivät molemmille osapuolille. Sen kiven juurella helluntaina valtiopäiväneuvos Mikko Pesälä siteeraa Uuno Kailaan Suomalaista rukousta: ”Siunaa ja varjele meitä, Korkein, kädelläs!” päättäen sanoihin: ”Vain toivoa rohkaisemalla kukkivat roudan maat …” – Koskettavin hetki matkalla, jolla on puhuttu paljon rukouksesta, kuinka suomalaissotilaat saivat siitä voimaa. Hämeen ELY-keskuksen rahoitusasiantuntijana työskentelevä Rossi on aiemminkin osallistunut sotapaikkamatkoille, joita on järjestetty vuodesta 1999. Talvisodan taistelupaikka joulukuusta maaliskuulle. Puolisoiden kiinnostuksen kohteet tosin ovat varsin erilaiset. Kouvolan kirkkoherra Keijo Gärdströmin aikanaan sotilaspappina kehittämä idea kantaa yhä. Kaksi täyttä bussia kiersi kaksi päivää luovutetussa Karjalassa. 5. Ilman rukousta ei kansamme olisi sodasta selvinnyt, toteaa kouvolalainen Merja Rossi, 62. – Siunaa ja varjele! niin minäkin rukoilen aamuin illoin. kuvat: HanneLe niemi KrIsTITyn vAELLus
– En silti pääse ajatuksesta, että talvisota piti käydä. – Lapsuuskodissani sodasta puhuttiin varoen, mutta vahvana mieleeni jäi henki: Ei koskaan enää! Sodassa on vain uhreja. Kollaan muistomerkillä Puolakan retkikunnan seppeleen laskivat (vas.) Jouko Pokki, Kari Koivula ja Marjatta Nykänen. Murheen Ristissä on kuvattu Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta; Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä. Muistan, kuinka hyvältä tuntui kuulla presidentti Sauli Niinistön toivottavan suomalaisille Jumalan siunausta. – Näillä paikoilla tulen aina vain kiitollisemmaksi heille, jotka säilyttivät itsenäisen Suomen meille. Kevään armollisuus kevensi sotamuistojen raskautta. Äidin ukki jäi terveystalon vuodeosastolle, ja haettiin myöhemmin salaa yöllä. Merja Rossia kiinnostavat ihmiskohtalot. Sodan kauhut avautuivat äidin tarinan myötä. Ihmisilläkin on usein käsittämätöntä voimaa jatkaa eteenpäin. On ehkä vain hyväksyttävä, että maailmassa on pahuutta, jota jotkut eivät voi vastustaa. Päät surussa painuneina, kädet yhteisen tuskan liittäminä, silti toivossa, että rakkaus voittaa. Miten loukkaavalta sen täytyi tuntua! Tämän ajan kovenevat äänenpainotkin kavahduttavat. Joukolla laulettu Veteraanin iltahuuto kosketti syvästi kaikkia. – Ehkä hyvä johtaja rohkaisi silloin joukkojaan toivon sanoilla. Matkoilla on usein ollut mukana myös Erkki Halonen. – Meillä kaikilla on äiti. Merja Rossi muistaa, kuinka kiittämättömästi sotaveteraaneihin suhtauduttiin vuosikymmeniä. 5. Äidin kotikylän läpi kulkivat sekä venäläiset että saksalaiset, jotka lähtiessään polttivat kylän. 2 01 6 taisteli molemmissa sodissa, ja aiheesta innostunut poika on jo niin perehtynyt, että piti matkalla esitelmät talvisodan hengestä sekä tarkka-ampuja Simo Häyhästä. HAnnele nIeMI – Miten kukaan on voinut selvitä talvipakkasilla Muolaan bunkkereissa! Merja Rossi huokaisee. Oli desantteja, partisaaneja, korpikommunisteja. Emmekö ole oppineet mitään. Saavumme Pitkärannan Koirinojalle, missä vuonna 2000 paljastettiin ensimmäinen talvisodan muistomerkki Venäjällä. Karjalan-matkalaisia saatteli siunaus, myös säiden suhteen. Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol’ maa … Murheen Risti pystytettiin Lemetin motin lähistölle, Prääsä-Koirinojan tien risteykseen vuonna 2000. Kaksikymppinen! Rossin vuonna 1926 syntynyt isä Väinö Viinikainen ei ehtinyt sotaan. Merja ja Antero Rossi ovat kiertäneet sotien taistelupaikoilla Karjalassa. Toisaalta, luonnolla on ihmeellinen kyky korjata jäljet ja lohduttaa. – Meillä on myös toivoa, vaikka itsekkyys, kasvoton pahansuopaisuus ja ahneus näyttävätkin vallitsevan. Kollaa-matkalla Rossi huomaa vähän väliä palaavansa sukunsa vaiheisiin. Sillä on kansalle suuri merkitys. Kuinka ihmiset selvisivät, kun maailma paloi ympärillä, koti piti jättää, läheisiä kuoli ja haavoittui! on hän usein ihmetellyt. Vihreän eri sävyissä kylpevän luonnon keskellä on vaikea kuvitella taisteluja talvipakkasissa. Näillä paikoilla tulen aina vain kiitollisemmaksi heille, jotka säilyttivät itsenäisen Suomen meille.. Tämä näky tuntuu tuhlaukselta. Palattuaan bussille kierrokselta Kollaan metsistä Rossi kertoo muistaneensa Tuntematon sotilas -elokuvan kohtauksen suolla, kun Finlandia alkaa soida. Suomalaiset tunsivat kokeneensa suurta vääryyttä. – En voi olla ajattelematta tunteella näitä alueita, jotka joskus olivat Suomea. Liisa Juntunen kasvoi Suomussalmen Juntusrannassa, kuuden kilometrin päässä Neuvostoliiton rajasta. Merja Rossi naurahtaa Karjala-retkien herättävän suuria tunteita ja pieniä ajatuksia. KOTIMAA 17 2 6. Siinä tilanteessa ei ehkä ollut vaihtoehtoja. Maanviljelijän tyttärenä hän katselee surulla peltoja, jotka puskevat jättiputkea. Sotilaiden asemaan on mahdoton asettua, mutta muutama vuosi sitten sankarihaudalla Rossi havahtui: Moni oli kuollessaan oman pojan ikäinen. Ja pyrittävä itse valitsemaan hyvyys. Äidit kärsivät ja surevat sodassa. Noin viiden metrin korkuisen, kahta äitiä kuvaavan veistoksen on suunnitellut petroskoilainen Leo Lankinen. Näitäkin maita joku joskus hoiti huolella. – Juntusranta oli eri tilanteessa kuin Kannaksen kylät, mutta sota oli sama. Talvisodan ensimmäisenä päivänä venäläiset tulivat varustautumattomaan kylään, joka saatiin hädin tuskin evakuoitua. – Meidän pitäisi nyt nostaa esiin hyviä asioita, ja – talvisodan hengessä – ryhdistäytyä, puhaltaa yhteen hiileen! Uskon, että suomalaisista löytyy tähän tahtoa. – Ja yhtäkkiä, noilla vanhoilla sotatantereilla, näen suruvaipan lehahtavan lentoon. – Naishahmo karussa paikassa pysäytti, Merja Rossi huokaisee. Moni meistä on äiti
Näin onnistui tekemään Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen viime viikolla uuden synodaalikirjan Armon horisontit -julkistamisessa Helsingissä. Pyhä isä Franciscus on maailman suurimman kirkon hymyilevä käyntikortti ja brändi. Huomisen luterilaisuus etsii uutta itseään synOdAAlIKIrjA Luterilainen reformaatio antoi tietyn teologisen tulkintaperinteen. eräs mielenkiintoisimmista luterilaisen synodaalikirjan teksteistä tulee Joensuun ortodoksiprofessori Serafim Seppälältä. On tietysti niin, että kirkkopoliittisia laatusanoja valittaessa on muistettava myös teologinen konteksti ja diskurssi. Åbo akademiin dosentti Patrik Hagman pohtii sitä, miten halvan armon kirkko muuttuisi kalliin armon kirkoksi. On nimittäin niin, että Suomen luterilaisen kirkon kontekstiin siirrettynä tämä argentiinalainen jesuiitta olisi inha teologinen arkkikonservatiivi. Kirkon olisi Immosen mielestä kuitenkin huomattava, että nuorille suomalaisille luterilaisen tradition keskeisetkin piirteet ovat nykyisin tuntemattomia. Pieneen kirjaan on joidenkin kohtalaisen kepeiden artikkeleiden ohessa saatu myös eräitä erittäin hyviä polunpäitä. Siinäpä se. Hän ei hyväksy naispappeutta kirkossaan, ei pidä ehkäisyä oikeana, eikä todellakaan hyväksy saman sukupuolen liittoja, saati niiden kirkollisia siunaamisia. 5. 18 KOTIMAA 2 6. jussI ryTKönen Armon horisontit. Kuvitelkaa konservatiiviset herätysliikejohtajat julistamassa, että he eivät kuitenkaan tuomitse homoja: kirkon epäluuloisten ajatuspoliisien peukut eivät silti kääntyisi ylöspäin. Teksti on erinomainen reformaation teologianhistorian pikakurssi, johon on myös ripoteltu joukko hyviä kysymyksiä. Muuten hyvästä ja oikeasta puhuminen muuttuu kirkossa ja teologiassa mahdottomaksi, loppupeleissä mutu-puheeksi. 2 01 6 KOluMnI jussI ryTKönen T ämänvuotisten synodaalikokousten yhteinen synodaalikirja Armon horisontit. Tarvitaan palvontaa, yhteyden rakentamista ja maailman palvelemista. Jatkossa luterilaisuuden vaikutus yhteiskuntaamme onkin Immosen mukaan kysymysmerkki. Paavin teologisilla tai eettisillä näytöillä päädytään Suomen luterilaisessa kirkossa marginaaliin, käräjille tai kirkon ulkopuolelle. Torstain julkistamistilaisuudessa Kirkkohallituksessa puhunut kirjan toinen toimittaja Jyri Komulainen tiivisti synodaalikirjan merkitystä. Suomen luterilainen kirkko sai Nykäseltä sapiskaa siitäkin, että se laskee, montako ja kuinka monenlaisia sukuelimiä peiton alla on. Jolkkosen mukaan vakavin länsimaista luterilaisuutta kohtaava ongelma on kuitenkin ”halvan armon” ongelma: miten evankeliumia julistettaisiin niin, että se ei samalla vieroita oikeista hyvistä teoista, vaan kutsuu ja innostaa niihin. Armon horisontit edustaa pitkän synodaalikirjaperinteen uusinta vaihetta. Olen ehkä epäreilu. Turun yliopiston kulttuurihistorian professori emeritus Kari Immonen kirjoittaa artikkelissaan luterilaisuuden vaikutuksesta. Toisaalta Seppälä kehottaa luterilaisuutta olemaan sitä, mitä se on. Monen katsojan kriittisyys sulaa ihailuksi. Armon horisontit antaa keskusteluun erilaisia virikkeitä. Inha luterilaisuus, ihana paavi S illoin tällöin kirkollisessa julkisuudessakin törmää siihen, että joku kykenee jossakin asiassa ruoskimaan yhtä, mutta suitsuttamaan samoilla perusteilla toista. Huomisen luterilaisuus (Kirjapaja) julkistettiin viime viikolla. Mutta maailma on muuttunut, eivätkä kaikki meidän kysymyksemme olleet reformaattoreiden kysymyksiä. Mutta oman kriittisen keskustelunsa aihe olisi, mikä on itse synodaalikokousten tulevaisuus. – Luterilainen reformaatio antoi tietyn teologisen tulkintaperinteen. Mutta globalisoituvassa maailmassa eettisiä kaksoisstandardeja ei saisi enää olla. 223 s. Hän arvioi kirkon näkyvyyden ja osallistumisen yhteiskunnalliseen keskusteluun Suomessa lisääntyneen viime vuosina. Jos tällä polulla on traditiotietoista teologista rohkeutta, selväpäisyyttä ja itsekritiikkiä, matkalla voi paljastua uhkien ohella myös vihreitä laaksoja. Kirjapaja 2016. Miten hän voisikaan – kaiketi paavinkin on allekirjoitettava se, mikä artikuloidaan Katolisen kirkon katekismuksessa. Artikkeli Luterilaisuus ekumeenisessa peilissä näyttää kiinnostavasti, miten hämmentävän monimuotoiselta ja -ääniselta luterilaisuus idän kirkosta katsoen vaikuttaa. Aito ihmisystävällisyys ja muu lavasäteily häikäisee. Näin on mahdollista uudistaa luterilaista traditiota. Sen kirjoittajat lähestyvät yhteistä aihetta omasta näkökulmastaan. Kirjan artikkeleiden joukosta voi nostaa esiin muutamien keskeisiä ajatuksia. Huomisen luterilaisuus. Sinänsä hyvin ansiokkaassa ja terävässäkin puheenvuorossaan Nykänen pohdiskeli luterilaisuuden olemusta, verraten sitä lyhyesti myös paavi Franciscukseen. Kuvitelkaa konservatiiviset herätysliikejohtajat julistamassa, että he eivät kuitenkaan tuomitse homoja: kirkon epäluuloisten ajatuspoliisien peukut eivät silti kääntyisi ylöspäin.. Kirjassa on yhdeksän artikkelia. Niiden esiin nostamien teemojen avulla papisto syventyy siihen, mitä huomisen luterilaisuus voisi olla. Paavi sai Nykäseltä pisteet, koska tämä pesee pakolaisten jalkoja, ei asu luksuskämpässä, ei tuomitse homoja, pitää ilmastonmuutoksen torjumista tärkeänä ja hänestä vielä säteilee iloakin – jota kuulemma luterilaisen kirkon edustajilta puuttuu. Ollaan erilaisia, pidetään yhtä. Timeo danaos et dona ferentes – ”Epäilen kreikkalaisia silloinkin, kun he tuovat lahjoja”. Kuopion piispa Jari Jolkkonen kirjoittaa aiheesta Luterilaisen reformaation synty ja keskeiset vakaumukset . Mutta maailma on muuttunut, eivätkä kaikki meidän kysymyksemme olleet reformaattoreiden kysymyksiä. Joidenkin fanien kohdalla tämä vaan tuntuu hieman falskilta. Paitsi tietysti jos lahjan tuo paavi. Toimittaneet Anna-Kaisa Inkala ja Jyri Komulainen. Minne Euroopan valtiokirkoista globaaliksi tunnustuskunnaksi muuttunut luterilaisuus on menossa, erityisesti Suomessa. Hän päättää kehotukseen: olkaa evankelisia, olkaa luterilaisia. Jollaiseksi se on pitkälti jo muuttunutkin
Nyt saan tehdä taidetta omaan tahtiin ja omilla voimavaroillani. Siitä huolimatta erilaisia taideteoksia on vuosikymmenien aikana syntynyt runsaasti. He perustivat yhdessä Tanssiurheiluseura Aidan vuonna 1984. Toisaalta oli helpottavaakin, että itseä ei vertailtu muihin. Kun ihminen on heikoimmillaan, hän kaipaa syliä kuin pieni lapsi. Sen jälkeen hän innostui muotokuvien maalaamisesta. – Joskus tulee sinunkin aikasi, sanoi äiti, kun tytär pääsi aikoinaan Taideteolliseen korkeakouluun. Koen nyt olevani oman taiteellisen urani alussa, sillä jos saan elää ja terveyttä riittää, voin tehdä sitä työtä, josta lapsena haaveilin. RIITTA AhONeN AnneMilana retrospektiivinen taidenäyttely Kemin Taidemuseossa 23.4–29.5. Siitä hän sai myös rohkeutta toteuttaa itseään maalaamalla. Kunto vaihtelee kipujen mukaan päivittäin. Järkytystä seurasi masennus, joka vei syvälle. – Aluksi kirkon ihmiset näkivät täällä tanssin hiukan syntisenä, sittemmin suhtautuminen on muuttunut. Äidin sanat olivat mielessä, kun Vuokila kokosi ystäviensä kanssa tämän retrospektiivisen näyttelyn teoksistaan hiukan ennen 60-vuotispäiväänsä. 5. Siellä oli mahdollisuus kahdenkeskisiin keskusteluihin. Anne-Milana Vuokila hakeutui Kemin seurakunnassa kokoontuvaan pienryhmään, jossa laulettiin ja kuunneltiin sanaa. Vuosia kestäneiden tutkimusten jälkeen on selvinnyt, että kyseessä on nikamavälisairaus kaula-, rintaja lannerangassa sekä fibromyalgia, reuman tyyppinen sairaus. Ensimmäinen suuri tunne oli, että iso kivitaakka lähti pois. – Olin työelämässä ollut täydellisyyden tavoittelija ja potenut jatkuvaa syyllisyyttä. Monet ystävät ja sukulaiset asettuivat pyynnöstä hänen malleikseen. – Koin tämän äärettömänä helpotuksena. Kilpatanssi täytti tekemättä jääneen taiteen jättämän tyhjiön vuosien ajan. Aluksi jalat menivät alta. Lopulta tilanne johti avioeroon. Akryylija pastellimaalauksia, veistoksia ja installaatioita, jotka kertovat hänen elämästään. KOTIMAA 19 2 6. 1990-luvulla Anne-Milana Vuokila sairastui. KuVA: Olli-PeKKA RissAnen Kun ihminen on heikoimmillaan, hän kaipaa syliä kuin pieni lapsi.. Kukaan ei kiinnittänyt suurempaa huomiota tytön lahjakkuuteen, sillä äiti ja isäkin olivat taitavia käsistään. Silloin syntyi muun muassa maalaus nimeltään Turvasyli, jonka Vuokila maalasi, kun tunsi, että jää elämän ulkopuolelle. 2 01 6 KuvATAIde K emiläinen taiteilija Anne-Milana Vuokila, taiteilijanimeltään AnneMilana, on kuvataideopettajan työuransa jälkeen vapaa toteuttamaan kutsumustaan. Tanssimisen hän aloitti jo opiskelun loppuvaiheessa ja jatkoi sitä myöhemmin silloisen aviomiehensä kanssa. Oli monia paikkoja, joihin hän ei liikuntarajoitteiden vuoksi voinut enää mennä. Noina päivinä hän hakkasi rasvaliiduilla paperille mitään suunnittelematta ne ahdistavat tummasävyiset kuvat, joita sairastuminen oli piirtänyt hänen mieleensä. Toimintakyky pysyy yllä viikoittaisen allasja fysioterapian avulla. Vuodet kuvataideopettajana, pari vuotta Lapin yliopiston erikoissuunnittelijana ja sittemmin Länsi-Lapin ammattioppilaitoksen kuvataidelinjan linjanjohtajana merkitsivät kuitenkin sitä, että omalle taiteelle ei jäänyt aikaa. – Nyt maalaisin tuon taulun ehkä vielä voimakkaammin tunteeseen perustuen. Sain purkaa sydäntä niin, että minua kuunneltiin ja toinen ihminen rukoili puolestani. Hain tanssista voimavarani ja nautin siitä, että sain toteuttaa itseäni ja pitää yllä hyvää kuntoa. Vuokila kävi seurakunnan raamattupiirissä ja sai tukea diakonissalta. Me tarvitsemme empatiaa toisilta ihmisiltä. Lapsena Anne-Milana rakenteli hiekasta, tiiliskivistä ja jäkälästä kaupunkeja, valmisti nukkeja ja teki pienoisveistoksia kipsistä. Sairastumisen mukana meni työ ja tanssimisestakin oli luovuttava. Äiti tunsi, että jo varhain taiteellista lahjakkuutta osoittanut tytär tulee jossakin vaiheessa saamaan sen huomion teoksilleen, minkä ne ansaitsevat. Nyt noita nuorena maalattuja muotokuvia on ripustettu Kemin taidemuseon pari viikkoa sitten avattuun näyttelyyn viitisenkymmentä kappaletta. Yhteensä teoksia on 230. Ei pelkkää tanssia ruusuilla Ystävät tekivät Anne-Milana Vuokilan näyttelyyn Kemin Taidemuseoon 700 ruusukynttilää. Osa teoksista on ollut esillä Louvressa Ranskassa, Soulissa Etelä-Koreassa ja Zaragozassa Espanjassa. Ensimmäisen taulun hän maalasi jo 14-vuotiaana vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi saamillaan öljyväreillä. Ruusut myydään näyttelyn jälkeen ja tuotto menee Romanian lastenkotilapsille
Kirkkomusiikin kouluttajan viran sijaisuus 1.9.2016–31.8.2018 Kirkkohallitus hoitaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa. Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Kalajoen rovastikunnan perheasiain neuvottelukeskuksessa on haettavana Perheneuvojan virka Keskus sijaitsee Ylivieskassa ja virka täytetään 1.10.2016 alkaen. Työn painopiste tällä osa-alueella on erilaisten ryhmien ja tapahtumien käytännön järjestelyissä. Lähetysja aikuistyönohjaajan tehtävänä on vastata seurakuntamme lähetystyöstä yhdessä lähetyspapin kanssa. Ja niin suuri usko kristillisen sanomalehden tulewaisuuteen hänellä oli, että hän uskalsi walita kristillisen sanomalehden toimittajan tehtäwän elämänkutsumuksekseen.” Toivo Helo, jonka opinnot olivat tähdänneet alun perin papin uraan, totesi valitsemastaan tiestä serkulleen: ”Papin tointa se kyllä tämä nykyinen toimenikin on, ja puhutuksi saan useammalle ja useammasti kuin milloinkaan pappina. Tehtävä sijoittuu vaativuusryhmään 503 (alkupalkka 2416 e + mahd. Tehtävä edellyttää englanninkielen tyydyttävää osaamista. Toivo Helo oli Hannes Leiviskän ja Yrjö Kiviojan ohella yksi niistä Kotimaan historiassa mainituista palavahenkisistä nuorista ylioppilaista, jotka syksyllä 1905 perustivat kristillisen sanomalehden ”ensin päässään ja sitten monen lamauksen perästä suurten herrojen vastustuksella ja avulla saivat sen myös näkyville”, kuten Toivo Helo kirjoittaa serkulleen Onni E. 050 568 1739, yhteisen seurakuntatyön johtaja Tiina Reinikainen, puh. Helkiölle keväällä 1906. Lisätietoja antavat kirkkoherra Sirpa Viherä, puh. Hakemuksia ei palauteta. Hakuilmoitus kokonaisuudessaan ja tarkemmat tiedot virasta ovat luettavissa osoitteessa sakasti.fi/tyopaikat. Kirkkohallitukselle osoitetut hakemukset pyydämme sähköisen rekrytointipalvelumme kautta os. Lisätietoja: neuvottelukeskuksen johtaja Seppo Kuosmanen, puh. Kirkkohallitus on savuton työpaikka. Hakuaika päättyy 9.6.2016. Tarkemmat tiedot: www.joensuunevl.fi/toita. Yhdistys pyrkii kasvattamaan kristillisten kirjojen näkyvyyttä. vuosisidonnainen palkanosa) ja siinä noudatetaan kuuden kuukauden koeaikaa. PerheuuTIseT Kristilliset kustantajat ry:n puheenjohtajaksi on valittu Perussanoma Oy:n toimitusjohtaja Juha Vähäsarja. Hän seuraa tehtävässä Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n Päivi Karria. Uuden hallituksen muut jäsenet ovat varapuheenjohtaja Merja Pitkänen (Päivä Osakeyhtiö), Urpo Karjalainen (Herättäjä-Yhdistys Oy), Hannu Kippo (Sley-Media Oy), Virpi Kurvinen (Kustannus oy Uusi Tie), Antti Siukonen (Suomen Pipliaseura ry) ja Terhi Rajala (Karas-Sana Oy). Kristilliset kustantajat ry järjestää vuosittain muun muassa Vuoden kristillinen kirja -kilpailun sekä Kristillisen kirjan pyhän. 5. Toivo Helo toimi Kotimaan toimitussihteerinä yli 10 vuotta lehden perustamisesta omaan varhaiseen kuolemaansa saakka, viimeiset viikot myös päätoimittajana. ‘Kotimaata’ suunniteltaissa suuurlakkoajan kohtalokkaina päiwinä oli hän jo mukana. Kirkon koulutuskeskuksessa on haettavana PAIKKOJA AVOINNA Kesäkuun alussa tulee kuluneeksi 100 vuotta Kotimaan ensimmäisen toimitussihteerin Toivo Helon kuolemasta. Riihimäen seurakunnassa on haettavana Lähetysja aikuistyönohjaajan viRka Jos lähetystyö on sinulle sydämen asia ja aikuistyö vahvuutesi, saatat olla etsimämme henkilö. Lähetysja aikuistyönohjaaja osallistuu myös rippikoulutyöhön. Hauskaa ja innostavaa on tämä toimi. Hän oli 35-vuotias menehtyessään äkilliseen ankaraan sairauteen varhain helatorstain aamuna 1.6.1916. Valittavalla tulee olla suomen kielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito sekä ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito. 040 359 2541, sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi. työn osuus 10 %. Virka tulee ottaa vastaan 1.9.2016 tai sopimuksen mukaan. Hakuaika päättyy 10.6.2016 klo 15.00. www.sakasti.fi/tyopaikat Kouluttajan tehtävänä on toimia kirkkomusiikin asiantuntijana ja kouluttajana kirkon henkilöstökoulutuksessa, kehittää alansa koulutusta, tukea työalansa kehittämistoimintaa sekä seurata työalansa kehitystä kotimaassa ja ulkomailla. Työ koostuu lähetyskasvatuksesta, yhteydenpidosta nimikkolähetteihin ja lähetysjärjestöihin, vapaaehtoisten rekrytoinnista ja ohjauksesta, sekä erilaisten tapahtumien järjestelyistä. 050 301 9531. wainajan periaatteet, niin käsitämme, miksi hän katsoi juuri kristillisen sanomalehden siksi wälikappaleeksi, jonka kautta hän parhaiten woi Jumalan waltakunnan asiaa kansansa keskuudessa palwella. 20 KOTIMAA 2 6. Sakasti.fi/tyopaikat viimeistään perjantaina 3.6.2016 klo 12.00 mennessä. Muu kielitaito luetaan eduksi. NIMITyKseT Sata vuotta Toivo Helon kuolemasta. Mahdollinen lahja Israelissa thaivierastyöläisten parissa tehtävään työhön, Suomen Lähetysseuran merkkipäivätili FI16 8000 1400 1826 72, viestiin Tarja Laurila 60 v. 050 524 1739, tai johtava kappalainen Tanja Koskela, puh. Varausja aineistopäivä 16.6.2016. messu Perniön Yliskylän kirkossa klo 10, kirkkokahvit Arpalahdessa, Yliskyläntie 71. Jäsenkustantamoja vuonna 1972 perustetussa yhdistyksessä on yhteensä 18. Sunnuntaina 29.5. Aikuistyön ohjaajana tehtäviin kuuluu aikuisväestön hengellisen elämän tukeminen yhdessä aikuisja evankelioimistyön papin kanssa. Tehtävänkuvassa lähetystyön osuus on 70 %, aikuistyön osuus 20 % ja rippikouluym. Virkaan valitun on esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan ja rikosrekisterilain 6 § 2 mukainen rikosrekisteriote. Voiko kuolema olla näin ihanaa?” Heli Karjalainen von Bruun, Jorma Karjalainen ja Paula Karlsson Toivo Helon lapsenlapset 60 VUOTTA täyttää 31.5. Kirkon koulutuskeskus on Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston koulutuksen ja kehittämisen asiantuntijayksikkö, joka toimii Järvenpäässä. Kirkkomusiikin kouluttajalta edellytämme soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa, hyvää perehtyneisyyttä työalaansa sekä sellaista kokemusta ja taitoa, jota viran menestyksellinen hoitaminen edellyttää. Viran pätevyysvaatimuksena on soveltuva AMKtai korkeakoulututkinto, sekä seurakuntaelämän ja lähetystyön tuntemus. Salon seurakunnan lähetystyöstä vastaava pastori Tarja Laurila. Riihimäen seurakunnan kirkkoneuvostolle osoitetut hakemukset toimitetaan 12.6.2016 klo 16 mennessä, ensisijaisesti sähköpostilla osoitteeseen sirkka.lehtonen@evl.fi Toissijaisesti osoitteella Riihimäen seurakunta, Temppelikatu 9 A, 11100 Riihimäki. Tehtävään kuuluu myös asiakastyötä. Hakuilmoitus: www.kalajoenrovastikunta.fi/perheneuvonta JOENSUUN PERHEASIAIN NEUVOTTELUKESKUKSEN JOHTAJAN VIRKA Haemme Joensuun perheasiain neuvottelukeskukseen johtajaa kehittämään neuvottelukeskuksen toimintaa sekä luomaan ja ylläpitämään yhteyksiä sidosryhmiin. 2 01 6 PAIKKOJA AVOINNA Hyvä ilmoittaja! Kotimaan juhannuksen tuplanumero ilmestyy 22.6.2016. Mitä omalle sielulleen rakkainta tietää, sitä saa muille toitottaa.” Nuoren lehtimiehen ja perheenisän poismenon tuoman surun keskellä lohduttivat lähipiiriä tämän viimeiset sanat: ”Voiko tämä olla kuolemaa. Seuraavan päivän Kotimaan etusivu oli omistettu valokuvalle ja muistokirjoitukselle, jossa todettiin mm.: ”Kun tunnemme ..